Vastuulliseen huumoriin
Jossakin
aviisissa, jonka nimeä en juuri nyt muista, oli haastateltu useita vakavasti
otettavia julkisuuden henkilöä arasta aiheesta: huumorista.
Vastaukset eivät
jääneet mieleeni lukuun ottamatta nimimerkki Saara Särmän kontribuutiota, jossa hän totesi, että huumori
parhaimmillaan saa vallanpitäjien pallit heilumaan tai jotakin vastaavaa.
Kyllähän tuo
jotenkin hauskalta kuulosti, vaikka en tiedä, saako Särmälle nauraa vai ei.
Muistan, miten aikoinaan nauroin katketakseni Anja Kaurasen romaanille Pelon maantiede. Luulin jostakin
avainkohdasta oivaltaneeni, että kyseessä on parodia ja nauru kuuluu siis
asiaan. Kirjoittaja sai minulta monta pistettä.
Sellaisena sitä
sitten kaikille suosittelin, kunnes sain havaita, että kyseessä oli täysin
totinen tuotos. Mietin, miten minut sitten pitäisi suhtautua omaan
nauramiseeni. Taiteilijan eli siis kirjailijan kannalta se oli väärä reaktio,
ehkä jonkinlainen oheisvahinko. Olikohan kyseessä itse asiassa naurettava
reaktio?
No, tämä tuskin
lopultakaan on tärkeää, mutta kyllä ongelma ihan todellinen on. Muutama päivä
sitten luin kaiketi hesarista (?) jonkin kolumnin, jossa miespuolinen
kirjoittaja kertoili, miten häntä on pyytämättä lähennelty erilaisilla festareilla
monet kerrat. Parran hypistely keljutti suuresti ja muu kiehnääminen vielä
enemmän. Miksipä ei olisi?
Se oli ollut
ärsyttävää ja myös loukannut hänen arvokkuuttaan.
Heti hän ei asiaa tullut oikein noteeranneeksi (miksi? miksi?), mutta jälkeenpäin
oli alkanut harmittaa yhä enemmän. Eikö kyseessä ollutkin itse asiassa
ruumiillisen koskemattomuuden loukkaaminen ja sellaisethan saattavat
pahimmillaan johtaa hengen menoon? Tämänhän me kaikki tiedämme erään
viitasaarelaisen väkivaltarikollisen tapauksesta.
Mutta oma vikahan se kai lopultakin oli tämä festarilähentely, ainakin se nyt oli omalla vastuulla, ettei uhri ottanut yhteyttä festivaalin järjestäjiin ja kukaties sitä kautta järjestyshenkilöihin. Tällainen vastuullinen käyttäytyminenhän sitä paitsi olisi saattanut muuttaa koko kulttuurimme. #metoo on ollut jo eräänlainen vallankumous, mikseivät miehet ole pystyneet samaan?
Mutta oma vikahan se kai lopultakin oli tämä festarilähentely, ainakin se nyt oli omalla vastuulla, ettei uhri ottanut yhteyttä festivaalin järjestäjiin ja kukaties sitä kautta järjestyshenkilöihin. Tällainen vastuullinen käyttäytyminenhän sitä paitsi olisi saattanut muuttaa koko kulttuurimme. #metoo on ollut jo eräänlainen vallankumous, mikseivät miehet ole pystyneet samaan?
Kyllä minua nauratti
tuota lukiessa, mutta hymy hyytyi, kun muistin tämä Kauras-tapauksen. Vitsiähän
siinä poika väänsi, mutta eikös hän liikkunut kovin aralla alueella?
Feministisessä uskossa oleva toimitus ei kai uskaltanut satiiria sensuroidakaan,
mutta eikös sen jäseniä lainkaan naurattanut? Vai oliko koko juttu tehty täysin
vakavissaan?
En todellakaan
osaa enää olla näistä varma. Tiedän vain sen, että vitsi on liki virallisesti
nyt julistettu vaaralliseksi asiaksi, jonka käyttäjän täytyy niin sanotusti
tuntea vastuunsa. Muuten saattaa häkki heilahtaa.
Vai mitä voi
sanoa siitä, että kun eräässä huomattavassa tutkimuksessa hiljattain
kartoitettiin naisten kokemaa seksuaalista ahdistelua, oli kaikkein yleisin
muoto tätä rikollisuutta nimenomaan seksistiset vitsit. Mitä ne ovat olleet,
riippuu tietenkin häiriintyjän omasta tulkinnasta ja mielikuvituksesta.
Voisi ajatella,
että jos ongelmat ovat tätä tasoa, ei oloissa ole valittamista.
En kuitenkaan
olisi ihan noin levollinen. Jos vitseistä tulee kiellettyjä, on yhteiskunnassa
jotakin pahasti vialla. Se tosiaankin tarkoittaa sitä, etteivät vallanpitäjät
tunne pallejaan turvatuiksi.
Nimimerkki Särmä kaiketi pallipuheillaan halusi
viitata jonkinlaisiin kätkettyihin patriarkaalisiin valtarakenteisiin, jotka
tätä yhteiskuntaa hallitsevat ja joiden pylväät pelkäävät naisten naurua.
No, kukin
näyttää pelkäävän oman naurettavuutensa todellisia syitä. Joskus
silmäilemissäni feministisissä lehdyköissä annettiin suurta painoa sille, että
patriarkaatti pyrkii naurunalaistamaan tuota jaloa aatetta, feminismiä.
Eihän näin ylevä
aate muuten, katsokaas, voisi naurua ansaita. Kovin helposti vain näyttää
syntinen ihminen tuntevan halua nauraa nähdessään ja kuullessaan feminististä
julistusta, joka esiintyy kovin korkeilla koturneilla ja hyvin usein täyttää
koomisuuden klassiset tunnusmerkit.
Kaiken kaikkiaan
kulttuurimme on nyt siinä tilassa, että parodian tekeminen siitä on mahdotonta.
Tämä ei ole mikään puujalkavitsi, vaan raaka totuus.
Kun tilanne on
tämä, on kulttuurin portinvartijoilla jäljellä vain yksi keino: kieltää
nauraminen. Sehän on vanha tyrannien ultima
ratio ja totalitaristisen ajattelun varma tunnusmerkki. Yhtä varmaa on,
etteivät kieltäjät tule menestymään pyrkimyksissään.
Itse asiassa,
kun alan muistella, huomaan, että viimeisten 5-10 vuoden aikana on ilmestynyt
varsin suuri määrä journalistisia hengentuotteita, joissa sopimattomia naureskelun
kohteita on pyritty etsimään ja rajaamaan yleisön kasvattamista ajatellen.
Toivottavasti muistan väärin, mutta tällä harrastuksella taitaa olla aika
paljon myös yliopistollista taustaa.
Pari vuotta
sitten keksittiin uusi käsite sananvastuu,
joka kyllä taisi olla sen verran nolo, että on jäänyt jo pois käytöstä. Joka
tapauksessa sen takana oleva psykologia on yhä voimissaan. Sananvastuu
ymmärtääkseni edellyttää esimerkiksi siirtolaisia ja muita vähemmistöryhmiä
koskevista vitseistä pidättäytymistä. Enemmistöryhmistä sen suojelupiiriin
kuuluu naissukupuoli.
On siis
vitsailtava vastuullisesti. Mietin hyvän tovin, miten sellainen voisi olla
mahdollista. Luulen, että ainakin kohteen pitäisi olla sallittu, esimerkiksi
kokolihaa syövä heteromies. Kenenkään mieltä ei saa pahoittaa, mikä on aika vaikea
pykälä, sillä kuka tahansa voi pahoittaa mielensä mistä haluaa. Vitsin
kohteeksi on siis parasta valita vaikkapa eläinkunnan tai kasvikunnan jäsen sillä
tavalla, ettei assosiaatiota ihmislajiin synny (banaanit!).
No, pitemmittä
puheitta, miten olisi tämä ajankohtainen ja ehkä hieman mauton (mitä se on?
luokkaennakkoluulo?) vitsi: mietipä seuraavan sanayhdistelmän todennäköistä
käsittämistä juhannuksena ja tavallisena arkipäivänä: juhannussima teemukissa.
Olipa asian
huumoriarvo mikä tahansa, kyseessä kai nyt ainakin on niin sanotusti
vastuullinen huumori ja kukapa voisi siitä pahoittaa mielensä? Vai voiko?
Kun asiaa
tarkemmin ajattelin, tuli mieleeni, että tässähän nauretaan pöyristyttävällä
tavalla rääkätyn eläimen kustannuksella. Itse asiassa mielikuvitus kieltäytyy
edes loppuun saakka käsittelemästä Teemu-kissan kohtaloa. Alan jo nähdä sieluni
silmillä sen syyttävän katseen… Anteeksi… Ja hyvää juhannusta kaikesta
huolimatta.
Huh, huh! Selvisin kuin selvisinkin nauramiselta hengissä. Paras loppuhuipennus missään blogissa ikinä!
VastaaPoista"Nauru vapauttaa, nauru suhteuttaa asioita. Kraft durch Freude!" Näin tuumaili Huovinen "Veitikan" esipuheessaan. Noin sivumennen, vieläköhän ko. teoksesta uskallettaneen ottaa uusia painoksia, sehän kun on sisältönsä ja lähestymistapansa puolesta mitä melkoisinta tynamenttia, ainakin noin korrektisuusnäkökulmasta katsottuna...
VastaaPoista"Nimimerkki Särmä kaiketi pallipuheillaan halusi viitata jonkinlaisiin kätkettyihin patriarkaalisiin valtarakenteisiin, jotka tätä yhteiskuntaa hallitsevat ja joiden pylväät pelkäävät naisten naurua."
Pelkoahan on kovin monenlaista. Itselleni tuo ihmislaji aiheuttaa useinkin samantapaisia tuntemuksia kuin "näkis kyykäärmeen ja olis paljain jaloin", kuten Pohjantähdessä tuon tapainen epämieluisa kohtaamistilanne osuvasti määriteltiin. Vaan riittäköön kirjallisuussitaatit tälle erää.
Toden puhuen, kaikenlaisissa totalitaarisissa diskursseissa huumoria vihataan juuri siksi, että sillä on todellakin tapana suhteuttaa asioita, jopa tietynlaiseen nolaamiseen asti. Mistä on tullut naurettavaa, se on lakannut olemasta pelottavaa, vai miten se Voltairen maksiimi menikään? Ja taisi Napoleonkin riimitellä jotakin ylevän ja naurettavan keskinäisestä suhteesta. Kertoman mukaan x-neukkulassa neukkuvitsien kertomiskilpailun pääpalkinto oli kolme vuotta hiilikaivoksessa. Meillä ei vielä toistaiseksi olla ihan noin pitkällä, mutta samantapaista henkeä on kyllä etsimättäkin löydettävissä, ikävä kyllä.
Tuo Teemu-kissan kohtalo oli kyllä niin järkyttävä, että nyt pitääkin mennä ulos teelle, hermoja rauhoittamaan... Ja ehkäpä lorauttaa jotain sinne sekaankin. ;) No, hyvää juhannusta itse kullekin säädylle!
-J.Edgar-
Ellen vallan väärin muista, tuo Huovisen loisteliaan teoksen esipuhe taisi sisällyttää myös lauseen:
Poista"Naurakaamme hulluille pedoille ajoissa".
Hyvää juhannusta joka tapauksessa kaikille, jotka niin tekevät, jotka eivät tee ja jotka ovat sellaisia tietämättään.
No ei syytä huoleen, omitaan naapuriltamme Radiojeravan, koska sensurointiinto on jo omittu.
VastaaPoistaTeemu-kissan kohtaloa surkuttelevia ehkä sentään hieman lohduttanee, että siinähän taidettiin toteuttaa peräti kahtakin edistyksellistä fyysisen itseilmaisun muotoa, kun (oletettu) sukupuoli oli sama mutta laji eri... Riittäiskö peräti jonkinlaiseksi taideinstallaatioksi asti, kuten erään toisen Teemu-nimisen miesoletetun tempaus tuossa takavuosina? ;)
VastaaPoistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Teemu_M%C3%A4ki
Veerannus sima orpo kissa. Kannattaisiko Petteri Orpon muistaa olla provosoitumasta kun provosoidaan? Netti on liian helppo väline tehtailla keinonimiä panettelemaan Vera Ruohoa.
VastaaPoista"Nauru pidentää tuomiota.."
VastaaPoistaNaisoletettu Saara Särmä on tutkija, taiteilija ja feministi, joten hänelle tuskin kannattaa nauraa. Havaintojeni mukaan feministit eivät kestä itseensä kohdistuvaa huumoria.Tokkopa ymmärtävät minkäänlaista leikinlaskua.
VastaaPoistaHyvää mittumamria eli Johannes Kastajan päivää. Menu: heinäsirkkoja ja hunajaa.
Haudanvakavin nykyinen tosikkojoukko ovat black metal-heviä
VastaaPoistasoittavat okkultistiyhtyeet ja niiden saatananpalvojayleisö.Niille ei kannata vitsailla alkuunkaan.
Tuo lienee tarkoitettu vitsiksi? Muuten se kertoisi kirjoittajan pahasta ajattelukyvyttömyydestä...
PoistaKyllähän Dimmu Borgir-tyylinen kirkonpolttohevi on niin vakavaa, että se on saatanan huvittavaa. Sillä korvalla minä sitä kuuntelen, ja varmasti ne ymmärtävät sen itsekin.
PoistaPoliittinen eliitti Suomessa on kuivan huumorin taitajia. Totisella naamalla laukovat naurettavia lausahduksia päivästä toiseen.
VastaaPoistaKaikille muille, Hauskaa Juhannusta!
Sangen kovin monet jäljet johtavat korrektiuden
VastaaPoistamyrkylliseen luolaan, muttei yksiäkään takaisin.
Jotain viikatetanssiin viittaavaa on meneillään.
Erinomaista Ukon juhlaa Aisopoksen hengessä!
Huumorivastuu ja kuulijan vastuu. Suunta on huono, kun huumorikin pyritään kieltämään hysteerisen yhteiskuntamme polarisoituneessa ilmapiirissä. Totuuden puhujille ja kriitikoille vaaditaan vankeutta ja protestilaulajalle sakkoja. Lainsäädännön esitöissäkin viitataan vitsien kriminalisoimiseen:
VastaaPoista"Esimerkiksi kansanryhmää halventava leikinlasku saattaa siten loukata kyseiseen ryhmään kuuluvan henkilön ihmisarvoa, vaikka tähän ei suoranaisesti olisi pyrittykään." -Hallituksen esitys eduskunnalle yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 19/2014) https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2014/20140019
Ilottomaan totisuuteen ja ahdaskalloisuuteen ollaan kansalaisia johdattamassa. Suut tukitaan yhden totuuden totalitariassa. Järkyttävä ja häpeällinen asiaintila 100-vuotiaassa Suomessa. Kun kelvottomat saavat vallan, reilu peli poljetaan maahan ja demokratia tukahdutetaan.
Vapaus on herkkkä käsite. Kun sitä ihmisille tarjotaan, hyväntahtoinen sallivuus johtaakin äärimmäisyyksiin: vinoutumiin ja ankaraan suvaitsemattomuuteen. Vain pari muuta esimerkkiä:
-asiallinen naisasialiike => aggressiivinen feminismi
-seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyys => perhearvojen murskaaminen