Hombre, gentleman ja
kanaljat
Joseph Conrad, Hopealaiva
(Nostromo). Suomentanut Heidi Järvenpää. Gummerus 1959, 505 s.
Joseph Conrad,
tuo englantilaistunut puolalainen muistetaan nykyään varmasti parhaiten pikku
teoksestaan Pimeyden sydän (1902). Se oli omiinkin kokemuksiin perustuva surrealistinen
kauhukuva helvetistä, joka sijaitsi Afrikan viidakkojen keskellä ja jossa
alkuasukkaat olivat häikäilemättömän riiston kohteena.
Sellaistahan oli
oikeastikin olemassa, erityisesti juuri Belgian Kongossa. Oliko Conrad itse
asiassa realistinen kirjailija, joka paljasti koko kolonialismin kaameuden?
Itse asiassa
teoksessa Lordi Jim (ks. Vihavainen: Haun jim
tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)) sankarina on valkoinen mies, joka
uhraa elämänsä kiittämättömien ja typerien alkuasukkaiden hyväksi oman
kunniantuntonsa ajamana. Hän muistuttaa paljon Jack Londonin sankareita ja hänessä
on selvää Rudyard Kiplingin eetosta.
Kun on lukenut Pimeyden
sydämen, ymmärtää, ettei sen kirjoittajaa ainakaan kahlitse tarve
kaunistella valkoisen miehen roolia niissä maailman osissa, jotka ovat yhä
jääneet modernisaation ulottumattomiin. Sitä paitsi entisellä merimiehellä oli
tuosta maailmasta runsaasti kokemusta.
Toki romaani ei
ole mikään laatukuva todellisuudesta, mutta selviäähän siitä ainakin se, mitä
tekijä on halunnut sanoa kaikilla allegorioillaan ja keksityillä hahmoillaan.
Tavoitteena ei tietenkään ollut aikoinaan kirjoittaa vain poliittisesti
korrekteja, simppeleitä moraliteetteja, vaan myös kiehtoa lukijan mielikuvitusta
asioilla, joita olisi voinut olla. Sehän oli sallittua.
Hopealaiva
sijoittuu kuvitteelliseen Etelä-Amerikan maahan, jossa on nähty Paraguayn
piirteitä. Sen paikallisilla piirteillä ei oikeastaan ole kovin paljon väliä,
sillä kirjoittajakin tunsi Etelä-Amerikkaa, toisin kuin Afrikkaa ja Polynesiaa
hyvin pinnallisesti.
Itse asiassa
tässä kirjassa nousee esiin kaksi sankaria, englantilainen kaivoksen omistaja,
joka on nostanut maan piilevät rikkaudet palvelemaan kko maailmaa ja ennen
muuta sitä yhteisöä, jossa kaivos sijaitsee. Hänelle kaivos on elämäntyö, ei
suinkaan keino rikastua, mille hän ei panekaan painoa.
Mutta ihmiset
ovat vain marionetteja suuremien voimien käsissä. Ei heidän tarkoituksillaan
ole loputakaan suurta merkitystä.
Kas näin häntä luonnehtii
kirjailija:
Parantumaton -sitä hän oli palvellessaan
aineellista edistystä, jonka uskoi vievän järjestyksen ja ja
oikeudenmukaisuuden voittoon… Menestykseen sinänsä sisältyi jotakin, mikä
moraalisessa mielessä sumensi aatteen. Hän näki San Tomén vuoren hallitsevan
Campoa, koko maata, pelättynä, vihattuna, rikkaana, sieluttomampana kuin yksikään
tyranni… Charles ei sitä nähnyt. Hän ei voinut nähdä sitä. Eikä häntä voinut
siitä syyttää. Hän oli täydellinen, täydellinen… Kuin armottoman painajaisen
puristuksessa heittelehtivä nukkuja hän sopersi tarkoituksettomat sanat: ”Aineellinen
edistys”.
Tämä siis vuonna
1904.
Toinen sankari
on kansanjoukkojen ihailun kohde, Nostromo. Hän on alun perin italialainen
macho-tyyppi, jonka elämän sisältönä oli ansaita ihailua suurpiirteisellä
olemuksellaan ja käytöksellään. Hän pysyi köyhänä, mutta kunnioitettuna ja antoi
ilmeenkään värähtämättä viimeisen lanttinsa prostituoidulle ilman mitään
vastapalveluksia.
Tämä lastaajien
esimies, Nostromo, pääsee sitten yllättäen suuren hopea-aarteen haltijaksi.
Kyse ei oikeastaan ole hopealaivasta, kuten suomalaisen laitoksen otikko
kertoo, vaan pienestä proomusta, joka on täynnä hopeaa.
Tuo omaisuus ei
sellaisenaan kiinnosta Nostromoa, mutta hän jää sen vangiksi. Enempää ei
juonesta kannatakaan paljastaa. Se selviää kyllä lukijalle.
Kolmas elementti
romaanissa on kansa, tuo mitään mistään ymmärtämätön lauma, canaille (ks. Vihavainen: Haun
canaille tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com), jota tunnottomat demagogit
ajavat minne haluavat ja joka helposti innostuu, kun selitetään, että nyt
tehdäänkin köyhistä rikkaita. Mikäpä ettei, oiva tuuma!
Kaivoksen
rikkaudet houkuttelevat tietenkin paikalle myös rosvot, jotka nimittävät
itseään poliitikoiksi. Nuo konnat ovat täysin häikäilemättömiä ja typerä kansa
on vahaa heidän käsissään. Komeilla iskulauseilla petetään kansaa yhtä helposti
kun namusetä lasta.
Jostakin syystä mieleen
tulevat tässä sellaiset maat kuin Nigeria ja Venezuela. Joo, en tiedä niistä
mitään.
Joka tapauksessa
kirjassa voi sanoa olevan myös positiivisia sankareita, joihin ilman muuta kuuluu
niin kaivoksen omistaja-johtaja kuin myös Nostromo. Aineellinen edistys jatkuu,
mutta sehän on viime kädessä hallitsemattomampi kuin edes se sekamelska, jonka
rosvopoliitikot saavat aikaan. Mitä siitä oikeastaan voitiinkaan vielä tietää
vuonna 1904?
Mutta siitä emmem itse asiassa saakaan lukea
sen enempää. Sankarit, ja heistä erityisesti tuo suuri hombre, Nostromo (”Puosu”)
alias Ganbattista Fidanza elää jälleen toisten ihailusta ja kaivoksen omistaja-johtaja
kutsumustyöstään. Rosvot häädetään, mutta elämän tragiikkaa ei voida hävittää.
"...rosvot, jotka nimittävät itseään poliitikoiksi."
VastaaPoistaMistähän johtuu, että tuonmoisista tulee ensimmäisenä mieleen nämä venäläiset hukkapätkät, putin ja medvedev (pienellä).
Toki kotimaastakin löytyy, mutta lievemmässä mitässa: Marin ja Orpo. Syyllistyvät ehkä enemmänkin valehteluun, josta ovat saaneet rahallista etua.
Vihavainen voitaisiin korvata tekoälyllä, se nimittäin tuotti sanasta sanaan saman lätinän. Kyselin taas kaikenlaista ja etenkin nämä meta-analyysit aiheuttaa pakokauhua. Onko se lukenut kirjan vai kopioiko se nämä jutut jostain?
VastaaPoistaKuvaile novellia “Freya of the Seven Isles”.
"**Freya of the Seven Isles**" on Joseph Conradin novelli, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1912 osana hänen teostaan *Twixt Land and Sea*. Se sijoittuu Kaakkois-Aasian saaristoon, joka oli tuolloin eurooppalaisten siirtomaavaltojen vaikutuspiirissä. Novelli käsittelee rakkauden, kunnianhimon ja mustasukkaisuuden teemoja.
**Tarina**: Freya on nuori, itsenäinen ja kaunis nainen, joka asuu isänsä kanssa eristyneillä seitsemällä saarella. Hän on rakastunut Heemskirk-nimiseen hollantilaiseen merikapteeniin, mutta myös tanskalainen merikapteeni Jasper Allen on rakastunut häneen. Jasper ja Freya suunnittelevat menevänsä naimisiin, mutta Heemskirk, joka on mustasukkainen ja omistushaluinen, alkaa sabotoida heidän suhdettaan.
**Teemat ja tunnelma**: Novelli tutkii imperialismia ja kulttuurien välisiä jännitteitä, jotka ovat tyypillisiä Conradin teoksille. Freyan kauneus ja itsenäisyys symboloivat vapautta, mutta samalla hänen kohtalonsa on kytköksissä miesten vallanhaluun ja epätoivoon. Novelli heijastelee myös Conradin kiinnostusta psykologisiin konflikteihin ja ihmisen heikkouksiin. Tarinan melankolinen ja uhkaava ilmapiiri korostaa Conradille tyypillistä eksistentiaalista pohdintaa ja traagista näkemystä ihmisen kohtalosta.
**Tyyli**: Kuten monissa Conradin teoksissa, kerronta on monikerroksista ja tarina etenee hitaasti paljastaen vähitellen henkilöiden motiivit ja tunteet. Novelli on tunnelmaltaan tiivis ja siinä on vahva meri- ja saaristomaiseman kuvailu, joka luo taustalle eksotiikan ja eristyneisyyden tunteen.
No sepäs nyt viisas on, kun tekee saman ihan eri kirjastakin. Vai oliko siinä jotain samaa vai i?
PoistaHekoheko. Kyselin siis kaikenlaista Conradin kirjoista. Tämä vain tuntui erityisen modernilta. Tuskinpa kukaan on viime aikoina analysoinut tätä nimenomaista novellia.
PoistaTekoäly ei sotke mukaan omaa poliittista agendaansa?
PoistaMuutoin korvaa.
No jos nyt luet nuo kirjat....
PoistaMielenkiintoisia tämmöiset sankarit, kuten teoksen kirjoittaja Conrad ja vaikkapa meitin Mannerheim, siis ihmiset, jotka yli sata vuotta sitten matkustelivat maailman äärissä ja selvisivät siitä hengissä, jopa terveinä.
VastaaPoistaVarmasti moni rahaseikkailija lähti mualimaa kahtelemaan, siitä kirjoittaakseen, mutta henki meni, viimeistään jossakin vinkulandian lentsu-epiteemiassa. Sodatkin olivat vaarallista melskettä, ihan ilman vihollisen tulitustakin.
En ole anonyymi joskaan en synonyymi. Mutta. Epäpämääräisyys on todellisuutta - jopa viimekädessä elokuvissa.
VastaaPoistaPuhumattakaan jopa tieteestä.
Muinaisessa elokuvassa: Hyvät, pahat ja rumat, käytti "paha"i aseenaan nallilukkorevoria, mutta vyöllä oli 44-40 ammuksia???
Tämmöstä tää on....
Tähän kirjaan minulla on jonkinasteinen tunneyhteys; perin sen aikoinaan isoisäni kotikirjastosta. Sisältöä väheksymättä muistuttaisin kuitenkin kirjojen arvosta tuotteina ja saavutuksina. Sillä tavattoman moni 1950-luvun teos oli vielä painettu erinomaiselle paperille ja ladottu lukijaystävällisellä fontilla. Tämänkin paperi on yhä valkeaa, vaikka se on ollut esillä hyllyssä tavanomaisessa kodin valaistuksessa. Nykyjulkaisut tapaavat ruskistua jo muutamassa vuodessa, eikä teksti erotu enää kunnolla kehnosta paperista. Toki moni kirja joutaakin unohtua. Harmi vain, jotta samalla moni lukemisen arvoinen teos alistetaan samalle vaatimattomalle esillepanolle.
VastaaPoista”Hombre, gentleman ja kanaljat”
VastaaPoistaHerratoveri Donald Trump kyllä muistaa miten Kremlissä oikein ryntätä ryntättiin vodkaa, konjakkia, yms. ja iloittiin läpeensä, kun Trump puhui väestölle presidenttiehdokkaana presidenttivaalien alla. Trump lausui silloin väestölle ja kysyi: ”Haluatteko te mennä kuolemaan Estonian puolesta?” Ryssä hyökkäsi silloin Ukrainan kimppuun. Trump julisti silloin myös, että USA on über alles ja että NATO saisi kelvata heitettäväksi hiiteen.
Herratoveri Donald Trump halajaa uutta presidenttiyttä. Eestiläiset ja varmasti muutkin semmoiset sivistyneet väittänevät: ”Onnettomuudeksi olkoon!”
Tässä kommentissa ei nyt pidä nähdä mitään sarvia eikä hampia eikä ainakaan mitään ideologista asetelmaa, mutta hyvin mielenkiintoinen demografinen juttu on Afrikan mantereen, todella siis valtavan ison, todella pieni väkiluku ja asukastiheys, ennen kuin eurooppalaiset sinne tulivat. Maanosa oli suurimmaksi osaksi asumaton eikä niilläkään alueille joissa asutusta oli, suuria määriä ihmisiä ollut, ei ainakaan verrattuna alueen kokoon. Väestö siellä ei tuolloin juurikaan kasvanut. Miksi näin, siihen on monta näkökulmaa, mutta se tiedetään varmasti että aika pian eurooppalaisten tultua väkiluku alueella alkoi kasvaa tasaisesti, sitten nopeammin, ja kiihtyvyyshän on ollut nyt muutaman viime vuosikymmenen ajan ollut kova.
VastaaPoistaEurooppalaisuuden vaikutus maapalloon on ollut valtava. Maapallo olisi ihan toisenlainen ilman meitä. Tai ainakin varsinkin ilman englantilaisia ja ranskalaisia. Myös saksalaiset ja espanjalaiset tässä mainittava.
Nythän meitä ei enää tarvita. Kaikki rullaa lujaa hyvin jo ilman meitä. Mihin nyt rullaakin.
kerta rytinä
Prof. Bruce Gilley on tehnyt vaikuttavan työn todistaakseen miten kolonialismi toi hyvää Afrikkaan ja muuallekin. Ns. Belgian Kongokin on moniulotteisempi asia kuin Leopold II:sen estaatti. Empire of mind tubessa on proffan kanava, kirjatoimituksia odotellessa. Suomen kaupoista moisia kerettiläisiä opuksia ei saa. Eikä lainaamosta.
VastaaPoistaV-VF