torstai 19. syyskuuta 2024

Etelän elämää

 

Hombre, gentleman ja kanaljat

 

Joseph Conrad, Hopealaiva (Nostromo). Suomentanut Heidi Järvenpää. Gummerus 1959, 505 s.

 

Joseph Conrad, tuo englantilaistunut puolalainen muistetaan nykyään varmasti parhaiten pikku teoksestaan Pimeyden sydän (1902). Se oli omiinkin kokemuksiin perustuva surrealistinen kauhukuva helvetistä, joka sijaitsi Afrikan viidakkojen keskellä ja jossa alkuasukkaat olivat häikäilemättömän riiston kohteena.

Sellaistahan oli oikeastikin olemassa, erityisesti juuri Belgian Kongossa. Oliko Conrad itse asiassa realistinen kirjailija, joka paljasti koko kolonialismin kaameuden?

Itse asiassa teoksessa Lordi Jim (ks. Vihavainen: Haun jim tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)) sankarina on valkoinen mies, joka uhraa elämänsä kiittämättömien ja typerien alkuasukkaiden hyväksi oman kunniantuntonsa ajamana. Hän muistuttaa paljon Jack Londonin sankareita ja hänessä on selvää Rudyard Kiplingin eetosta.

Kun on lukenut Pimeyden sydämen, ymmärtää, ettei sen kirjoittajaa ainakaan kahlitse tarve kaunistella valkoisen miehen roolia niissä maailman osissa, jotka ovat yhä jääneet modernisaation ulottumattomiin. Sitä paitsi entisellä merimiehellä oli tuosta maailmasta runsaasti kokemusta.

Toki romaani ei ole mikään laatukuva todellisuudesta, mutta selviäähän siitä ainakin se, mitä tekijä on halunnut sanoa kaikilla allegorioillaan ja keksityillä hahmoillaan. Tavoitteena ei tietenkään ollut aikoinaan kirjoittaa vain poliittisesti korrekteja, simppeleitä moraliteetteja, vaan myös kiehtoa lukijan mielikuvitusta asioilla, joita olisi voinut olla. Sehän oli sallittua.

Hopealaiva sijoittuu kuvitteelliseen Etelä-Amerikan maahan, jossa on nähty Paraguayn piirteitä. Sen paikallisilla piirteillä ei oikeastaan ole kovin paljon väliä, sillä kirjoittajakin tunsi Etelä-Amerikkaa, toisin kuin Afrikkaa ja Polynesiaa hyvin pinnallisesti.

Itse asiassa tässä kirjassa nousee esiin kaksi sankaria, englantilainen kaivoksen omistaja, joka on nostanut maan piilevät rikkaudet palvelemaan kko maailmaa ja ennen muuta sitä yhteisöä, jossa kaivos sijaitsee. Hänelle kaivos on elämäntyö, ei suinkaan keino rikastua, mille hän ei panekaan painoa.

Mutta ihmiset ovat vain marionetteja suuremien voimien käsissä. Ei heidän tarkoituksillaan ole loputakaan suurta merkitystä.

Kas näin häntä luonnehtii kirjailija:

 Parantumaton -sitä hän oli palvellessaan aineellista edistystä, jonka uskoi vievän järjestyksen ja ja oikeudenmukaisuuden voittoon… Menestykseen sinänsä sisältyi jotakin, mikä moraalisessa mielessä sumensi aatteen. Hän näki San Tomén vuoren hallitsevan Campoa, koko maata, pelättynä, vihattuna, rikkaana, sieluttomampana kuin yksikään tyranni… Charles ei sitä nähnyt. Hän ei voinut nähdä sitä. Eikä häntä voinut siitä syyttää. Hän oli täydellinen, täydellinen… Kuin armottoman painajaisen puristuksessa heittelehtivä nukkuja hän sopersi tarkoituksettomat sanat: ”Aineellinen edistys”.

Tämä siis vuonna 1904.

Toinen sankari on kansanjoukkojen ihailun kohde, Nostromo. Hän on alun perin italialainen macho-tyyppi, jonka elämän sisältönä oli ansaita ihailua suurpiirteisellä olemuksellaan ja käytöksellään. Hän pysyi köyhänä, mutta kunnioitettuna ja antoi ilmeenkään värähtämättä viimeisen lanttinsa prostituoidulle ilman mitään vastapalveluksia.

Tämä lastaajien esimies, Nostromo, pääsee sitten yllättäen suuren hopea-aarteen haltijaksi. Kyse ei oikeastaan ole hopealaivasta, kuten suomalaisen laitoksen otikko kertoo, vaan pienestä proomusta, joka on täynnä hopeaa.

Tuo omaisuus ei sellaisenaan kiinnosta Nostromoa, mutta hän jää sen vangiksi. Enempää ei juonesta kannatakaan paljastaa. Se selviää kyllä lukijalle.

Kolmas elementti romaanissa on kansa, tuo mitään mistään ymmärtämätön lauma, canaille (ks. Vihavainen: Haun canaille tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com), jota tunnottomat demagogit ajavat minne haluavat ja joka helposti innostuu, kun selitetään, että nyt tehdäänkin köyhistä rikkaita. Mikäpä ettei, oiva tuuma!

Kaivoksen rikkaudet houkuttelevat tietenkin paikalle myös rosvot, jotka nimittävät itseään poliitikoiksi. Nuo konnat ovat täysin häikäilemättömiä ja typerä kansa on vahaa heidän käsissään. Komeilla iskulauseilla petetään kansaa yhtä helposti kun namusetä lasta.

Jostakin syystä mieleen tulevat tässä sellaiset maat kuin Nigeria ja Venezuela. Joo, en tiedä niistä mitään.

Joka tapauksessa kirjassa voi sanoa olevan myös positiivisia sankareita, joihin ilman muuta kuuluu niin kaivoksen omistaja-johtaja kuin myös Nostromo. Aineellinen edistys jatkuu, mutta sehän on viime kädessä hallitsemattomampi kuin edes se sekamelska, jonka rosvopoliitikot saavat aikaan. Mitä siitä oikeastaan voitiinkaan vielä tietää vuonna 1904?

 Mutta siitä emmem itse asiassa saakaan lukea sen enempää. Sankarit, ja heistä erityisesti tuo suuri hombre, Nostromo (”Puosu”) alias Ganbattista Fidanza elää jälleen toisten ihailusta ja kaivoksen omistaja-johtaja kutsumustyöstään. Rosvot häädetään, mutta elämän tragiikkaa ei voida hävittää.

12 kommenttia:

  1. "...rosvot, jotka nimittävät itseään poliitikoiksi."
    Mistähän johtuu, että tuonmoisista tulee ensimmäisenä mieleen nämä venäläiset hukkapätkät, putin ja medvedev (pienellä).
    Toki kotimaastakin löytyy, mutta lievemmässä mitässa: Marin ja Orpo. Syyllistyvät ehkä enemmänkin valehteluun, josta ovat saaneet rahallista etua.

    VastaaPoista
  2. Vihavainen voitaisiin korvata tekoälyllä, se nimittäin tuotti sanasta sanaan saman lätinän. Kyselin taas kaikenlaista ja etenkin nämä meta-analyysit aiheuttaa pakokauhua. Onko se lukenut kirjan vai kopioiko se nämä jutut jostain?

    Kuvaile novellia “Freya of the Seven Isles”.

    "**Freya of the Seven Isles**" on Joseph Conradin novelli, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1912 osana hänen teostaan *Twixt Land and Sea*. Se sijoittuu Kaakkois-Aasian saaristoon, joka oli tuolloin eurooppalaisten siirtomaavaltojen vaikutuspiirissä. Novelli käsittelee rakkauden, kunnianhimon ja mustasukkaisuuden teemoja.

    **Tarina**: Freya on nuori, itsenäinen ja kaunis nainen, joka asuu isänsä kanssa eristyneillä seitsemällä saarella. Hän on rakastunut Heemskirk-nimiseen hollantilaiseen merikapteeniin, mutta myös tanskalainen merikapteeni Jasper Allen on rakastunut häneen. Jasper ja Freya suunnittelevat menevänsä naimisiin, mutta Heemskirk, joka on mustasukkainen ja omistushaluinen, alkaa sabotoida heidän suhdettaan.

    **Teemat ja tunnelma**: Novelli tutkii imperialismia ja kulttuurien välisiä jännitteitä, jotka ovat tyypillisiä Conradin teoksille. Freyan kauneus ja itsenäisyys symboloivat vapautta, mutta samalla hänen kohtalonsa on kytköksissä miesten vallanhaluun ja epätoivoon. Novelli heijastelee myös Conradin kiinnostusta psykologisiin konflikteihin ja ihmisen heikkouksiin. Tarinan melankolinen ja uhkaava ilmapiiri korostaa Conradille tyypillistä eksistentiaalista pohdintaa ja traagista näkemystä ihmisen kohtalosta.

    **Tyyli**: Kuten monissa Conradin teoksissa, kerronta on monikerroksista ja tarina etenee hitaasti paljastaen vähitellen henkilöiden motiivit ja tunteet. Novelli on tunnelmaltaan tiivis ja siinä on vahva meri- ja saaristomaiseman kuvailu, joka luo taustalle eksotiikan ja eristyneisyyden tunteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepäs nyt viisas on, kun tekee saman ihan eri kirjastakin. Vai oliko siinä jotain samaa vai i?

      Poista
    2. Hekoheko. Kyselin siis kaikenlaista Conradin kirjoista. Tämä vain tuntui erityisen modernilta. Tuskinpa kukaan on viime aikoina analysoinut tätä nimenomaista novellia.

      Poista
    3. Tekoäly ei sotke mukaan omaa poliittista agendaansa?
      Muutoin korvaa.

      Poista
  3. Mielenkiintoisia tämmöiset sankarit, kuten teoksen kirjoittaja Conrad ja vaikkapa meitin Mannerheim, siis ihmiset, jotka yli sata vuotta sitten matkustelivat maailman äärissä ja selvisivät siitä hengissä, jopa terveinä.

    Varmasti moni rahaseikkailija lähti mualimaa kahtelemaan, siitä kirjoittaakseen, mutta henki meni, viimeistään jossakin vinkulandian lentsu-epiteemiassa. Sodatkin olivat vaarallista melskettä, ihan ilman vihollisen tulitustakin.

    VastaaPoista
  4. En ole anonyymi joskaan en synonyymi. Mutta. Epäpämääräisyys on todellisuutta - jopa viimekädessä elokuvissa.
    Puhumattakaan jopa tieteestä.
    Muinaisessa elokuvassa: Hyvät, pahat ja rumat, käytti "paha"i aseenaan nallilukkorevoria, mutta vyöllä oli 44-40 ammuksia???
    Tämmöstä tää on....

    VastaaPoista
  5. Tähän kirjaan minulla on jonkinasteinen tunneyhteys; perin sen aikoinaan isoisäni kotikirjastosta. Sisältöä väheksymättä muistuttaisin kuitenkin kirjojen arvosta tuotteina ja saavutuksina. Sillä tavattoman moni 1950-luvun teos oli vielä painettu erinomaiselle paperille ja ladottu lukijaystävällisellä fontilla. Tämänkin paperi on yhä valkeaa, vaikka se on ollut esillä hyllyssä tavanomaisessa kodin valaistuksessa. Nykyjulkaisut tapaavat ruskistua jo muutamassa vuodessa, eikä teksti erotu enää kunnolla kehnosta paperista. Toki moni kirja joutaakin unohtua. Harmi vain, jotta samalla moni lukemisen arvoinen teos alistetaan samalle vaatimattomalle esillepanolle.

    VastaaPoista
  6. ”Hombre, gentleman ja kanaljat”

    Herratoveri Donald Trump kyllä muistaa miten Kremlissä oikein ryntätä ryntättiin vodkaa, konjakkia, yms. ja iloittiin läpeensä, kun Trump puhui väestölle presidenttiehdokkaana presidenttivaalien alla. Trump lausui silloin väestölle ja kysyi: ”Haluatteko te mennä kuolemaan Estonian puolesta?” Ryssä hyökkäsi silloin Ukrainan kimppuun. Trump julisti silloin myös, että USA on über alles ja että NATO saisi kelvata heitettäväksi hiiteen.

    Herratoveri Donald Trump halajaa uutta presidenttiyttä. Eestiläiset ja varmasti muutkin semmoiset sivistyneet väittänevät: ”Onnettomuudeksi olkoon!”

    VastaaPoista
  7. Tässä kommentissa ei nyt pidä nähdä mitään sarvia eikä hampia eikä ainakaan mitään ideologista asetelmaa, mutta hyvin mielenkiintoinen demografinen juttu on Afrikan mantereen, todella siis valtavan ison, todella pieni väkiluku ja asukastiheys, ennen kuin eurooppalaiset sinne tulivat. Maanosa oli suurimmaksi osaksi asumaton eikä niilläkään alueille joissa asutusta oli, suuria määriä ihmisiä ollut, ei ainakaan verrattuna alueen kokoon. Väestö siellä ei tuolloin juurikaan kasvanut. Miksi näin, siihen on monta näkökulmaa, mutta se tiedetään varmasti että aika pian eurooppalaisten tultua väkiluku alueella alkoi kasvaa tasaisesti, sitten nopeammin, ja kiihtyvyyshän on ollut nyt muutaman viime vuosikymmenen ajan ollut kova.

    Eurooppalaisuuden vaikutus maapalloon on ollut valtava. Maapallo olisi ihan toisenlainen ilman meitä. Tai ainakin varsinkin ilman englantilaisia ja ranskalaisia. Myös saksalaiset ja espanjalaiset tässä mainittava.

    Nythän meitä ei enää tarvita. Kaikki rullaa lujaa hyvin jo ilman meitä. Mihin nyt rullaakin.

    kerta rytinä

    VastaaPoista
  8. Prof. Bruce Gilley on tehnyt vaikuttavan työn todistaakseen miten kolonialismi toi hyvää Afrikkaan ja muuallekin. Ns. Belgian Kongokin on moniulotteisempi asia kuin Leopold II:sen estaatti. Empire of mind tubessa on proffan kanava, kirjatoimituksia odotellessa. Suomen kaupoista moisia kerettiläisiä opuksia ei saa. Eikä lainaamosta.

    V-VF

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.