Ajoiko Makarov miinaan?
Venäjän yleisesikunnan päällikkö, armeijankenraali Nikolai Makarov jutteli suomalaisille mukavia puhuessaan maanpuolustuskurssiyhdistyksen väelle pari päivää sitten Helsingissä.
Mikäli on uskominen fontanka.fi verkkolehden selostusta, oli kenraalin puheessaan antama viesti hyvin rakentava ja sovinnollinen. Hän kertoi, että Venäjä arvostaa suuresti Suomen valitsemaa sitoutumattomuuslinjaa. Sen mukaisesti käyttäytyy myös Venäjä, muistaen että naapuri on joskus enemmän kuin lähisukulainen. Venäjän armeijauudistuksessa Suomen rajalta on viimeksi lakkautettu Alakurtin varuskunta, eikä Venäjä ”aio pitää Suomen rajalla ainuttakaan asevelvollista” kenraali kertoi. Kantahenkilökunnasta hän ei maininnut mitään, mutta hyvä niinkin.
No, näin lupsakka asenne tietenkin kuulosti jo liian hyvältä ollakseen totta. Niinpä kenraalille esitettiin myös kysymyksiä. Kysyttäessä mahdollisesta Suomen liittymisestä NATO:on kenraali sanoi arvostavansa NATO:n roolia euro-atlanttisen alueen vakauttavana tekijänä. Mikäli Suomi liittyisi siihen, olisi kuitenkin monia asioita arvioitava uudelleen. Tämä lieneekin jokaiselle itsestäänselvyys. Ei kuitenkaan toimittajille.
Fontankan mukaan Makarov ihmetteli myös Suomen armeijan aktivisoitumista itärajalla, kuten jokavuotisia ”Itä”-harjoituksia, joissa ei harjoitella pelkästään puolustusta ja kysyi, ketä vastaan ne oli suunnattu. Myös suomalaisten lentokoneiden lennot 10 kilometrin päässä rajasta mainittiin. Hän ilmaisi myös huolestumisensa Suomen osallistumista NATO:n skandinaavisiin harjoituksiin, yhteistyöstä Gruusian kanssa sekä siitä, että Suomi on tukenut NATO:n toiminnan laajenemista arktiselle alueelle. Venäjä vastustaa hänen mukaansa arktisen alueen militarisointia eikä aio itse muodostaa arktisia prikaateja, vaan haluaisi jättää sen ”rauhan ja yhteistyön alueeksi”.
On valitettavaa, ettei selostuksesta käynyt ilmi, olivatko kenraalin suomalaisten aktiivisuutta koskevat pohdiskelut vastauksia joihinkin kysymyksiin vai ottiko hän ne spontaanisti esille. Ilmeisesti ne eivät ainakaan kuuluneet itse puheeseen. Niinpä niitä on syytä käsitellä omassa yhteydessään ja olla antamatta niille erityistä painoa. Onhan aivan eri juttu, jos vieras puheessaan alkaa ripittää isäntäväkeä uhkaavasta käytöksestä kuin jos hän siihen kehotettuna kaivelee muistinsa lokeroista esimerkkejä asioista, joista voisi sotilaana huolestua.
Kun pääviestinä ilmeisesti sentään oli, että Venäjä harrastaa Suomen rajalla aseriisuntaa, niin tällaisessa yhteydessä on kohtuullista ja jopa säädylllistä kysellä, miksi toinen osapuoli ei vastaa samalla mitalla. Tämä tietenkin pätee sillä edellytyksellä, että jutut Suomen vastaisen rajan demilitarisaatiosta ovat totta.
Tässä onkin asian pihvi, joka ammattitaitoisten journalistien olisi ollut nostettava esille: pitääkö paikkansa, että Venäjä on vähentämässä varustelujaan Suomen rajalla, vai onko asia päinvastoin niin, että se on lisännyt niitä, kuten meillä on toistuvasti väitetty. Entä ovatko venäläiset taannoin Suomen rajalla pidetyissä suurissa sotaharjoituksissaan harjoitelleet vain puolustusta ja jos ei niin miksi?
En huomannut, että mikään lehti olisi edes noteerannut näitä vakavia peruskysymyksiä. Ilmeisesti sana NATO oli niin herkullinen, että siitä oli pakko vääntää jonkinlainen pula-ajan sensaatio.
Venäjän-Japanin sodan aikana maineikkaan amiraali Makarovin alus osui miinaan ja Makarov itse hukkui laivansa mukana. Suomessa laulettiin vahingoniloisina:
”Ei se auta, Togo-poika, päälle se painaa
Pohjassa makaapi jo Makarohvi-vainaa
Sumfatirati ralla, sumfatiritiralla,
sumfati ratiriti rallallalei…”
Kenraali Makaroville taisi käydä vähän samoin kuin amiraali-kaimalleen. Suomen aina valpas lehdistö on tottunut tekemään itänaapurin edustajista omia johtopäätöksiään eikä pahemmin piittaa siitä, mitä he yrittävät sanoa. Vanhempi polvi muistaa vielä suurlähettiläs Kovaljovin, joka maljapuheessaan teki tikusta asiaa ja pahoitteli, että Karjalan vaakunassa oli kaksi miekkaa vastakkain. Suomen lehdistö suhtautui asiaan kuin Kremlin ukaasiin ja suuttumus nousi laajalti yli maan. Suurlähettilään lähtö saattoi nopeutua tästä syystä, vaikka kyseessä tuskin oli muu kuin pikkunäppärä keksintö ryypyn aiheeksi. Mutta meillä ei silloin uskottu, että Venäjältä tulee mitään muuta kuin virallisia viestejä.
Muuan toimittaja on kehottanut jo viimeinkin suhtautumaan koko asiaan kevyesti ja sanomaan ”höpö höpö Makarov!”. Hän on varmaan oikeilla jäljillä, mutta oikeampaa olisi sanoa ”höpö höpö toimittajat!” Yrittäkää nyt edes ymmärtää mitä vieras sanoo ja tehkää lööpit vasta sitten!
Jos Makarov ei syöksynyt yliopiston saliin oven karmit kaulassaan, vaan tuli sinne pyydettynä vieraana, niin kuka hänet kutsui?
VastaaPoistaParas arvaus osuu Ulkpoliittiseen instituuttiin, tuohon kylmänsodan jäänteeseen.
Tulee mieleen, että herra Kenraali tuli tänne huonosti prepattuna. Siihen viittaisi nuo puheet sotaharjoituksista itärajalla. Venäjä on iso maa ja siellä on monenlaisia ilmastovyöhykkeitä ja maastotyyppejä. Sen osalta siis joukkojen harjoittelualueista pystyy päättelemään jotain niiden suunnitelluista toiminta-alueista. Suomessa, suhteellisen pienessä maassa, joukot harjoittelevat siellä missä siihen on tilaa. Elikkä pitkälti Itä- ja Pohjoissuomessa. Eikä tietääkseni noissa harjoittelualueissa ole mainittavia muutoksia tapahtunut. Kukin sotilasalue vuorollaan järjestää pääharjoituksen.
VastaaPoistaNoin typerä syytös selittyisi oikeastaan vain sillä, että kenraali ei ollut etukäteen juurikaan valmistautunut. Luulisin myös, että jokainen venäläinen, joka työnsä puolesta tuntee Suomea, tietää sen painolastin, joka liittyy termiin sotilaallinen yhteistyä, ja ymmärtää, että sellaisen ehdottaminen on täällä provokaatio. Eli jos kenraali tiesi kenelle puhui, niin kyseessä oli selkeä painostus.
Mutta nykytilanteessa painostaminen vain lisää naton kannatusta Suomessa. Suomalaiset tuntevat olonsa nyt juuri sopivan turvattomaksi. Jonkin verran on noussut suomettumisen ajan sotureita kertomaan, kuinka nyt on taas asiat huonosti, kun Venäjän suhteita ei ole hoidettu kunnolla. Tuskin tämäkään Venäjän etuja palvelee, vaan tasan päinvastoin.
Voihan jopa olla niin, kuin ehdottelit, että Makaroville olisi suorastaan rakennettu ansa. Mutta melkeinpä uskon, että työnsä takia hän ei Suomen asioita paljoa tunne ja toisaalta hän on niin iso herra, että ei häntä saa neuvoakaan.
Aina jää sekin mahdollisuus, että kyse oli tahallisesta provosoinnista. Silloin kyse olisi varmaan enemmänkin sisäpolitiikasta ja sen pitäisi näkyä venäläisessä mediassa. Mutta jos tuo referoimasi juttu pyrkii mieluiten vähättelemään kenraalin lausuntoa ja siloittelemaan ryppyjä. Mitenkähän itse venäläinen media on asiaan suhtautunut?
Ville Turunen
Venäjällä on kommentoijia joka lähtöön. Äsken muuan kirjoitti, että niin kauan kuin Venäjällä tammia (pölkkypäitä=dub) riittää, on puolustus vahva. Makarov menee tyhmyyksissään ärsyttämään hyvää naapuria.
PoistaNyt kun olen saanut koko tekstin, näkyvät eri kommenttien rajoitukset. Kyllä M. ihmetteli Suomen innokasta yhteistyötä Naton kanssa ihan omasta aloitteestaan. Suoraan sanoen ihmettelen itsekin mihin tuota hyökkäyskykyä meillä tarvitaan. Tokihan se on varma tapa provosoida vastatoimiin. Ehkä nyt emme sentään tarvitse kilpavarustelua. Kun M. joka tapauksessa korosti omaa pyrkimystä jännityksen vähentämiseen, niin sellaisestahan pitäisi ottaa kiinni.
Toisaalta faktaksi jää sekin, että Suomen ilmavoimien komentokieli ei ole suomi ja ettei niitten yksikään kone nouse ilmaan, jos Pentagon päättää ettei nouse. Ei se nyt niin ilmanen kumma ole, vaikka moinen herättäisi kysymyksiä, mm kun samaiset koneet lentelee rajan tuntumassa. Ja Pielisen poikki nousuun tähytäkseen Venäjän puolelle, sanoo Juuassa meininkiä vuosien ajan seuraillut ämmä.
VastaaPoistaTässä taannoin oli semmoinen open skies ohjelma. Kyllä pitäisi palata tiiviimpään yhteistyöhön ja tarkkailuun, ne luovat luottamusta. Ei kai meilläkään liene mitään salattavaa? Vai alkaako jo olla?
PoistaVenäjän kanssa solmittu valtiosopimus lupaa muistaakseni, että korkeat sopijapuolet eivät puutu toistensa sisäisiin asioihin eivätkä uhkaile toisiaan.
VastaaPoistaSoipimuksen artiklat löytyvät helposti netistä. Yleensähän sopimukset unohdetaan heti solmimisen jälkeen.
Jos Makarov lähitulevaisuudessa jättää tehtävänsä, syy voi olla kuitenkin enemmän hönen jääräpäisyytensä asehankinnoissa. Suksensa ovat ristissä varapääministeri Dimitri Rogozinin kanssa uuden viidennen sukupolven strategisen pommikoneen hankinnassa. Makarov oli jo ilaamassa ja Rigozin on sitä mieltä, että ydinaseiden kuljettamiseksi kohteeseen niitä ei tarvita.
Toinen asia, jossa kyseisten herrojen mielipiteet menevät ristiin on hankintojen painottamisessa. Rogozin ei haluaisi suunnata hankintoja ulkomaille. Makarovin mielestä kotimaassa ei kyetä kaikilta osin riittävän hyvin vastaamaan asevoimien uudistustarpeisiin. (lähde Ria Novosti).
No, näihin ulkomaisiin hankintoihin, supistuksiin, NATO-yhteistyöhön ym. liittyi Ivashovin kirjoitus, jossa Makarovin haluttiin joutuvan syytteeseen maanpetoksesta. Ehkä piti sitten käydä vähän röyhistäytymässä pienessä naapurissa. Mutta puheen retoriikka oli hyvin sovinnollista, mikä ei sinänsä paljoa merkitse, neuvostoajankin muistaen.
PoistaKyllä tässä oli hyvä sauma kysyä, mitä merkitsevät sikäläiset harjoitukset lähialueillamme ja kaiken kaikkiaan tulee se mielikuva, että haluaisivat nimenomaan säästää menoista tälläkin suunnalla. Heille voisi ehdottaa vielä esim. ohjusten vetämistä kauemmas, lisää lentoja raja-alueilla ym. luottamusta lisääviä toimia.
Kirjoitin tämän eilen (6.6.2012) Kangaspuron Markun FB:n.
VastaaPoistaTätä [Makarovin puhetta] voi lähestyä monesta kulmasta - ensimmäinen on journalistinen valinta: Makarov puhuu kovia Nato-jäsenyydesta, yhdistää Suomen Kaukaasiaan ja puhuu sotaharjoituksista Itä-Suomessa. Minua kiinnostaa se, että Venäjä haluaa painostaa Suomea kuten Georgiaa. Tutkijana saan hyvää aineistoa väikkäriini. Mutta aineistoksi se muuttuu vasta siinä vaiheessa, kun selvitän pitkää linjaa siitä, ettei sotia syty noin vain. Keskeistä on yleisen ilmapiirin luominen. Suomi on siirtynyt niin tiiviiseen Nato-yhteistyöhön kuin sillä on varaa. Natoon kuuluvat Baltian maat saavat kohdata toisenlaista painostusta. Yhtäkaikki kyse on uhkailusta, jossa ei tarvitse olla mitään uutta, mutta Makarovin puheella on arvoa uutisena, yhtenä kiintopisteenä historiallisessa aikajanassa. Emme tiedä vielä miten dramaattista puheen valinta oli. Onko Makarov saamassa kenkää? Aikooko hän lukea samat uhkaukset muille maille ja korostaa sopivasti suomalaisten ystävällistä ja ymmärtäväa kantaa hänen Helsingissä esittelemiin hallituksen ja Putinin näkemyksiin.
Luin nyt itsekin koko puheen. Yleissävy oli tosiaan Suomen suuntaan sovinnollinen, tai ainakaan ei lainkaan hyökkäävä. Itse puheessa oli toki särmääkin, mutta sen kohde oli selvästi Yhdysvallat ja Venäjän pohjimmainen ongelma: kuinka pitää kiinni pariteetistaan Yhdysvaltojen kanssa edellytysten koko ajan heikentyessä. Ja ainahan on vähän ikävä lukea, kuinka suurvalta näkee maailman. Mutta siinäkään ei ollut mitään suorastaan Suomea koskevaa.
VastaaPoistaTuntuu yhä vahvemmin siltä, että kenraali ei vain ollut tietoinen maidemme välisen historian kipupisteistä. Eikä tätä asiaa suinkaan auta kylmän sodan aikainen neuvostosuhteiden epäkieli, jonka seurauksena oikeastaan melko viattomat sanat ja sanakäänteet ovat saaneet kantaakseen uhkaavia lisämerkityksiä.
Eli ehkä kenraali on yhden lajin pölkkypää, eikä osaa hyödyntää alaistensa tietämystä, tai sitten hänen lähipiirissään ei vain ole ihmisiä, joiden Suomen tuntemus olisi pintapuolista parempaa. Tämä olisi kaikkein miellyttävin tulkinta: jos näin on, niin Venäjän pääesikunta ei myöskään odota, että täällä suunnalla tapahtuisi mitään mikä vaatisi sen huomiota.
Ville Turunen
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLaitoin vähän samalla mielellä lyhyen jutun aiheesta myös.
VastaaPoistahttp://khalkos.blogspot.fi/2012/06/paljon-kohua-geneerisesta-generalista.html
Kun Venäjää seuraa aikansa monenkeskisenä toimijana, ei tämä Helsingissä pidetty puhe siinä viitekehyksessä vaikuta niin poikkeukselliselta. Kenraali esitteli Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan nykyiset tavoitteet: ei saisi haastaa heitä arktisella alueella, ei härvätä rajojen tuntumassa, ei laajentaa Natoa Suomessa tai muuallakaan, eikä puuttua autoritääristen hallintojen sisäisiin asioihin Lähi-idässä. Lisäksi hän esitteli pitkästi ja perustellen Venäjän asevoimien uudistusta ja sotilasdoktriinin jalkauttamista.
Mitään erityisen uutta näissä kannoissa ei ole. Se, että kenraali katsoo asiakseen arvostella naapurin sotaharjoituksia, ei välttämättä ole hirveän viisasta politiikkaa, mutta venäläisten rationaalisuus näissä asioissa tahtoo poiketa omastamme.
On erinomaista, että TV ja muut tarjoavat reaaliaikaista kommentointia näistäkin asioista. Itse journalistina tiedän uutisformaattien vaatimukset ja toisaalta rajallisuuden.
Lisätään unohtunut allekirjoitus:
Leena Liukkonen
Tässä voisi olla ns. tuhannen ruplan paikka ja tilaisuus molemminpuoliseen säästämiseen Suomen ja Venäjän rajalla, jos kysyttäisiin Venäjältä, olisiko heillä mitään tarjottavana siitä hyvästä, että annetaan Naton itse hoitaa puolustuksensa.
VastaaPoistaArktisen alueen tilaukset tulevat mieleen. Putki Ouluun?
No, fantasiaa sinänsä, mutta sitoutuminen Natoon ilman ehtoja ja jäsenyyttä näyttää vielä hölmömmältä kuin PIGS-maiden rahastusautomaattina toimiminen.
Petsamo takaisin vastineeksi Natosta luopumiselle.
VastaaPoistaKannattaa lukea tämä taustatiedoiksi, vaikka saitti sortuukin hieman salaliittoteorioihin:
VastaaPoistahttp://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=4024