Muuan invaasio

 

Testausta ja kauhukuvia

 

      Ceutan valtaus on kovin kiinnostava tapahtuma, ja sen herättämät reaktiot ovat yhtä kiinnostavia kuin itse spektaakkeli, jossa ehkäpä noin 60 000 ihmistä rynnäköi 80 000 asukkaan kaupunkiin ja otti sen haltuunsa yhdessä päivässä.

    Kun ajatellaan operaation logistisia edellytyksiä, on todettava, että tuollaisen ihmismäärän tuominen paikalle oli vaatinut tuhansia ja jopa kymmeniä tuhansia ajoneuvoja, riippuen siitä, missä määrin käytettiin yksityisautoja, mopoja, kameleita tai busseja.

     Tämän joukon ruokkiminen vähänkään pitemmäksi aikaa ei olisi onnistunut edes vallatun kaupungin ruokakauppojen varastoilla ja WC-tiloiksi olisi vaadittu ehkäpä noin tuhat bajamajaa, mikäli tulijat olisivat halunneet hoitaa asiansa ns. sivistyneellä tavalla.

     Suojautuminen helteeltä oli varmastikin yksi pääongelmista ja normaaleja nukkumapaikkoja ei kaupungista olisi riittänyt kaikille, vaikka asukkaat olisivat ottaneet tulijat avosylin koteihinsa, mitä he tuskin tekivät.

     Se, että valtaajat pian marssivat takaisin niihin tukikohtiin, joista heidät oli tuotu, oli epäilemättä suurelta osin pakon sanelema asia. Ei mikään maa eikä kaupunki voi kestää äkillistä invaasiota, jossa hyökkääjiä on suunnilleen saman verran kuin asukkaitakin. Sellaisissa oloissa normaalit palvelut lakkaavat toimimasta.

     Tämä luultavasti ymmärrettiin jo ennen operaation suorittamista. On tietenkin kysyttävä, miksi se kaikesta huolimatta suoritettiin.

     Höpinät siitä, että sellainen tapahtuma nyt vain syntyi, koska tulonjako maailmassa on epätasainen ja koska ilmastonmuutos pakottaa ihmisiä kodeistaan, eivät kuulu normaaliin, tätä tapahtumaa käsittelevään keskusteluun.

      Totta kai tässä on ollut taustalla niin vetovoimaa kuin työntövoimaa, ellei sitten yksinkertaisesti koko tapahtumaa ole hoidettu palkkioilla. Kannustimena on siirtolaisilla kautta historian useimmiten ollut pyrkimys päästä nauttimaan paremmasta elintasosta, kuin se, minkä oma maa on onnistunut luomaan ja kyllähän se ilmastonmuutoskin juuri nyt luo lisää paineita sinne, missä valtiot vain kannustavat suurempaan syntyvyyteen, maapallon riittävyydestä piittaamatta.

     Mutta ilmastoon ilmasto ja operaatio on operaatio. Tässä tapauksessa se oli myös aika suuri ja vaati merkittäviä resursseja. Marokon hallitus ei voi väistää asiassa vastuutaan.

     Espanjaa kohtaan kyseessä oli vihamielinen toimi, jonka  pitempiaikaiset seuraukset onnistuttiin tällä kertaa näköjään hyvin nopeasti torjumaan, julkisuudessa ei ole vielä kerrottu, miten se kävi.

Joka tapauksessa kyseessä oli eräänlainen ”voimannäyttö”, jota parhaiten voisi kuvata termillä ”shit test”: jos ne nielevät tämänkin kakistelematta, on tie auki loputtomalle kiristykselle.

     Muistettakoon, että esimerkiksi miljoonan miehen ja naisen huoltaminen kerralla olisi erittäin vaativa tehtävä siinäkin tapauksessa, että sille turvataan edes ruokahuolto, majoitus ja terveyspalvelut, vaikka aseita ja ammuksia ei enää tarvitakaan.

     Uhkakuvana kaikkinielevät, miljoonan ihmisen invaasiot ovat jääneet fiktioksi ja sellaiseksi jäänevätkin. Kaunokirjallisuudessa niistä on sen sijaan syntynyt jokunen irvokas kauhukuva, ainakin Jean Raspail’n kirjoittamana.

     Toki asteettainen siirtyminen uuteen valtaan on monin verroin todennäköisempi vaihtoehto, jota Michel Houellebecq on kuvannut mestarillisesti ja uskottavasti romaanissaan ”Alistuminen”(ks. Vihavainen: Haun alistuminen tulokset ).

      Se on myös aivan viime aikoihin saakka ollut tulijoille se helpoin tie, Euroopan vetovoimaa ovat suuresti lisänneet ne yksinkertaiset moraaliposeeraajat, jotka ovat avosylin olleet toivottamassa kaikkia tervetulleiksi (ks. Vihavainen: Haun horojen maa tulokset).

      Apokalyptiset kuvitelmat suuresta invaasiosta ovat tähän asti kelvanneet vain kauhufiktion aineksiksi muiden joukossa ja moraaliposeeraajat ovat saattaneet niiden perusteella selittää koko rajattoman maahanmuuton vastustamisen perustuvan naurettaviin kuvitelmiin.

Nyt saatiin havainto-opetusta siitä, etteivät jotkut Euroopan ulkopuoliset tahot häikäile tällaistenkaan operaatioiden edessä. Ceuta oli avoin uhkaus, joka näyttää liittyvän Euroopan maahanmuuttopolitiikan asteettaiseen muuttumiseen.

     Espanja, ehkä se heikoin lenkki osoittautui ainakin olevan yhä helppo saalis, joka epäilemättä saa vielä lisää havainto-opetusta, mikäli yrittää muuttaa linjaansa.

     Mutta tässä vielä vanha blogi sellaisesta kauhuskenaariosta, joka Euroopassa saattoi syntyä vielä sen suuruuden aikoina. Koko tarina on Hieronymus Boschin kuvituksen arvoinen ja, kuten huomataan, on nähnyt tulevaisuuden kehityksen monessa olennaisessa suhteessa väärin.

     Kuitenkin siinä on outoa profeetallisuutta, samassa mielessä kuin aikoinaan Dostojevskillä:

 

Torstai 4. maaliskuuta 2021

Ilmestyskirjan aikoja

 

Saatana saapui Ranskaan

 

Jean Raspail, Pyhien leiri. Suomentanut Mika Keränen. Kiuas 2021, 444 s.

 

     Tämän kirjan nimi on saatu Ilmestyskirjasta, jossa kerrotaan, miten saatana päästetään vankilastaan ja kokoaa kansat sotaan ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin.

     Kuten aina Ilmestyskirjan kohdalla, houremaisten ennustusten merkityksestä on mahdotonta saada tolkkua, mikä luultavasti johtuu siitä, ettei sitä ole. Joka tapauksessa Ilmestyskirjan maalailemat kuvat ovat hyvin vaikuttavia ja ovat innoittaneet taiteilijoita jo parin vuosituhannen ajan.

      Kirjallisuudessa jo Dostojevski, erityisesti teoksessaan Riivaajat, otti myös vaikutteita Ilmestyskirjasta luodessaan modernin vallankumouksellisen kokovartalokuvan. Dostojevskille paholaisen kansaa olivat venäläiset vallankumoukselliset, joiden sielunliikkeitä ja maailmankuvaa hän kirjassaan tutki.

     Riivaajissa saatanan seuraaminen johtaa näennäisesti vain pienimuotoisiin rikoksiin, joku murha ja itsemurha, jotkut summittaiset tuhopoltot eivät vielä merkitse paholaisen voittoa laajalla rintamalla. Ilmeisesti se joka tapauksessa on odotettavissa, sillä aikakauden henki on jo saastutettu. Nihilistinen nuoriso on jo meikäläistä.

     Raspail’n kirjassa fokus on toisenlainen. Ranska, joka palvelee koko läntisen maailman symbolina, on henkisesti tyhjentynyt ja sen nihilismi on saanut masokistisen oikeaoppisuuden hahmon, jota kukaan ei uskalla vastustaa eikä edes kykenisi selittämään itselleen, miksi niin olisi tehtävä.

     Halveksittavinta roolia näyttelee katolinen kirkko, joka on kokonaan menettänyt uskonsa ja vääntänyt siitä jonkinlaisen muka-uskon joka kohdistuu omaan hyväntekeväisyyteen ja sen erinomaisuuteen. Myös isänmaallisuus on muuttunut jonkinlaiseksi postmoderniksi jargongiksi, jonka ylevät tunnukset pelkästään naurattavat kaikkia.

     Lyhyesti sanoen, Ranska ja siis länsi on kulttuurisesti kuollut ja vastustuskyvytön ruumis, joka kuitenkin on lihava ja houkuttelee paikalle niitä, jotka ymmärtävät voivansa siitä hyötyä.

     Tässä tapauksessa houkutukseen vastaavat ne miljoonaiset kansanjoukot, jotka asuvat Ganges-joen varrella, elämän ja kuoleman rajamailla, enimmäkseen apaattisina ja täysin eläimellisinä. Niiden elämässä omilla sijoillaan ei ole näkyvissä minkäänlaista valopilkkua siihen saakka, kunnes äkkiä syntyy idea muutosta pohjoiseen, sinne, jossa maito ja hunaja virtaavat.

      Kuin keskiaikainen kutsu ristiretkelle, tämä idea tempaa mukaansa miljoona köyhää. Kyseessä ei kuitenkaan ole tällä kertaa Herran tahto, vaan paholaisen johdatus.

     Itse paholainen ottaa gangesilaisen paarian, sonnansyöjän hahmon ja tarkemmin sanoen se antaa käskyjään ja ilmaisee tahtoaan sen hirviölapsen kautta, jota sonnansyöjä kantaa harteillaan kuin mikäkin Hristoforos Kristus-lasta.

     Miljoonapäinen (!) lauma valtaa sata laivaa ja suuntaa kulkunsa kohti Ranskaa. Laivat ovat kummitusmaisia hylkyjä, joita vain hyvä onni estää tuhoutumasta matkalla. Sekin on tietysti paholaisen aikaansaannosta.

     Kauhistuttava saattue seilaa viikkokaupalla Eurooppaan Hyväntoivonniemen kiertäen ja kuin ihmeen kautta ratkaisee logistiset ongelmat, jotka olisivat murskaavia mille tahansa nykyaikaiselle sotakoneistollekin.

     Mutta paholaisen joukot ovat kekseliäitä ja käyttävät polttoaineena omaa ulostettaan. Helvetillisen hajun nostattava viimeisen mahdollisuuden armada kauhistuttaa koko läntistä maailmaa, mutta kenelläkään ei ole mahdollisuutta torjua sitä väkivalloin. Se ei yksinkertaisesti käy päinsä.

     Niinpä valloittajat saapuvat Ranskaan kenenkään sitä voimatta estää. Heidän ainoa aseensa on heidän lukumääränsä -ja aseettomuutensa- mutta se riittää.

     Kysymys nimittäin tosiaan on siitä, että Ranska itse on täysin kyvytön torjumaan tuollaista hyökkäystä. Sen sijaan yhteistoimintamiehiä löytyy sitäkin enemmän. Itse asiassa jopa kansan syvät rivit, jotka normaalisti ovat tervejärkisiä, omaksuvat saman defaitismin.

      Ranskan normaali itsetunto ja kyky sotilaalliseen itsepuolustukseen näyttää hävinneen viimeistään jo toisessa maailmansodassa, itse asiassa se kai oli ensimmäisen maailmansodan teurastuksen seuraus. Siirtomaasodissa Ranska osoittautui pehmeäksi ja menetti kaiken. Nyt, aseettoman vihollisen edessä jopa erikoisjoukot heittävät aseensa ja pötkivät pakoon.

     Kirjan otsikossa mainittu pyhien leiri mahtanee olla koko Ranska tai sitten vain yksi pieni etelärannikon kylä, jota puolustamaan jää kourallinen vanhan maailman väkeä. Koko episodi vertautuu Konstantinopolin valloitukseen ja sattumoisin puolustajien joukossa onkin samannimisiä henkilöitä, jaloja kreikkalaisia, jotka ymmärtävät kutsumuksenaan olevan edes symbolisesti kuolla menetetyn asian puolesta.

     Mutta mitä kauheata nuo miljoona siirtolaista oikeastaan tekevät? Eikö viisikymmentä miljoonaa ranskalaista kykene heidät sulattamaan? Mitä kauheata lopultakin on koko invaasiossa? Me muistamme, miten Merkel, aikansa päätään raavittuaan sai sanotuksi: Wir schaffen das! Nyt harva enää huomaakaan sitä miljoonaa, joka hiljattain saapui Saksaan.

     Eikö arvokas gallialainen tervehdys olisi voinut olla: Allez, ça va! tai jopa perinteisemmin: Ah, ça ira, (ça ira, ça ira)! Siinähän suuren kansakunnan kulttuurinen itsetunto olisi lakonisesti ja perinteikkäästi esitetty koko komeudessaan!

      Mutta kun tuota itsetuntoa ei ollut, ei yhtään. Kulttuuri ymmärsi vain olevansa sairas ja osasi pelkästään ilottomasti nauraa omille symboleilleen. Se tunsi, että jonkun Frantz Fanonin houremainen ressentimentti ja vaatimukset kostosta olivat oikeutettuja.

     Käytännössä joka tapauksessa koko Etelä-Ranska tyhjeni sen inhimillisen mutavyöryn tieltä, jollaisen kirjailija maalaa eteemme.

     Koko kauhukuva ryysyläisarmadasta on tietenkin aivan puhtaasti myyttinen eikä pyri sen kummempaan realismiin kuin vaikkapa Rabelais’n teokset.

     Mitään tuollaista maihinnousua ei todellisuudessa voisi tapahtua, vaikka kirja kuvaa Ranskan tapauksen vain lähtölaukaukseksi, jota pian matkitaan kaikkialla: miljoonat ja kenties jo sadat miljoonat ovat nyt liikkeellä, ei pelkästään Intiasta, vaan myös Afrikasta ja jopa Kiinasta!

     Sen sijaan kuvaukset itse Ranskasta ja sen kulttuuripiirien reaktioista ovat yhtä uskottavia kuin herkullisia. Itse asiassa olemme viime vuosina saaneet todistaa juuri sellaisia näytelmiä niin Ranskassa kuin kaikkialla muuallakin lännessä.

     Ja siinähän se kirjan pihvi onkin. Monessa paikassa on länsimaiden klerkeillä aihetta kiljaista: touché! Mutta karikatyyrejähän ei enää erota malleistaan.

     Kun kirja on sentään kirjoitettu vuonna 1973, on aihetta pohtia sen sidonnaisuutta aikansa ympäristöön ja käsityksiin.

     Muistan mainiosti, miten juuri Intia ja Kiina olivat kehitysmaiden kurjuuden symboleita. Pöhöttyneitä luurankolapsia kuvattiin kaikkialla ja rikkaan pohjoisen ihmisiä kutsuttiin katumukseen sen takia, että he itse voivat paremmin ja saivat joka päivä mahansa täyteen.

     Vaikka oli keksitty kohtelias nimike kehitysmaa, ei kukaan uskonut, että nuo kuolemanloukot joskus todella kehittyisivät.

     Gangesilaisille oli tarjolla vain surkea kuolema, kurjan elämän jälkeen. Kiinassa asiat eivät olleet sen paremmin, vaikka osa länsimaiden älymystöstä uskoikin Maon mielipuoliseen evankeliumiin eikä sen sijaan uskonut Kiinan valtaviin nälänhätiin, joiden olemassaolon sen hallinto kielsi. He kai tunsivat olonsa autuaaksi, mutta se opi petollista.

     En tiedä, mitä viime vuonna kuollut kirjoittaja mahtoi ajatella Kiinan noususta maailmantalouden johtoon ja siitä, että Intia on nopeasti tulossa sen rinnalle. Uskon, että tässä oli kyseessä sellainen vallankumous, jonka mahdollisuutta ei viisikymmentä vuotta sitten yksinkertaisesti nähty.

     Mitä itse Ranskan ylitsevuotavaan rikkauteen tulee, oli sekin vuonna 1973 varsin paljon vaatimattomampaa kuin nykyään, vaikka sen suhteellinen asema olikin nykyistä korkeampi.

      Maailmantalouden nousu, jonka siirtomaaherruus pani alulle, on nyttemmin tuottanut lähes kaikkialle sellaisen yltäkylläisyyden, jota ei vielä hiljattain voitu kuvitella minnekään. Niinpä myös käsitykset yhteiskunnan muutosten mahdollisuuksista ja tarpeellisuudesta ovat mullistuneet.

     Kun tämä kirja kirjoitettiin, oli öljykriisi vielä tulematta. Sehän sai alkunsa Jom Kippurin sodasta, joka käytiin vuoden 1973 lopulla ja vasta vuonna 1974 alkoivat valot sammua eri puolilla vaurasta pohjoista.

     Mutta pian nähtiin, että kepillä on kaksi päätä, eikä ole mahdollista kiristää loputtomia voittoja, mikäli haluaa myydä jotakin. Paljon sen sijaan voitiin heruttaa.

     Osa kehitysmaita rikastui pian tolkuttomasti ja muutti osaltaan käsitystämme siitä, mikä on normaali järjestys maailman kansojen keskuudessa.

     On totta, että kirjan asetelma on osittain toivottomasti vanhentunut, mutta yhtä totta on, että kansainvaellukset ovat hyvässä vauhdissa ja tuottavat peruuntumattomia muutoksia maailmaan.

      Länsimaiden vaarana voisi sanoa olevan niiden romahtanut itsetunto ja tyhjentynyt kulttuuri, mutta kysyä tietenkin myös voi, mitä virkaa sellaisella eurooppalaisella sivistyksellä voisi olla, joka ei kunnioita edes itseään?

     Dramaattinen kertomus paholaisen -tai Pedon- toiminnasta on laatuunkäypää kirjallisuutta eikä se ole vieläkään vailla ajankohtaisuuttaan. Pidän kuitenkin enemmän Dostojevskista.

     Kiuas-kustantamoa voi onnitella siitä, että se on ottanut kustantaakseen tämän järkäleen, joka on käännetty alkukielestä. Siinäpä melkoinen sankariprojekti pienelle yritykselle! Keräsen käännös vaikuttaa erinomaiselta ja kirjan lopussa oleva selventävä essee ja tiedot kirjoittajasta ovat hyvin tarpeellisia.

     Luulen, että tämä kirja kaikkine puutteineen ja ansioineen luetaan tulevaisuudessa niihin harvoihin kaunokirjallisiin esityksiin, joita toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta on syytä lukea. Ehkäpä se on aikamme Riivaajat, jota niin sanottu neuvostovalta yritti kaikin voimin pimittää pois kansan saatavilta? Yritetäänköhän tätäkin?

 

 

Aikakautemme perusteita

 

Sivilisaation kärkijoukko

 

Sven-Erik Klinkmann, Juutalaiset ja amerikkalainen populaarikulttuuri (suomentanut Sakari Kaila). Teoksessa Juutalainen kulttuuri (toim. Tapani Harviainen ja Karl-Johan Illman). Otava 1998, s. 424-441)

 

     Populaarikulttuurin synty sijoittuu 1800-luvun lopulle ja sen merkitys länsimaiselle sivilisaatiolle ja sen mukana koko maailmalle on ollut mullistava.

     Englantilainen historioitsija Paul Johnson on sanonut elokuvateollisuutta juutalaisten kenties tärkeimmäksi panokseksi modernin maailman luomisessa. Uutuudessaan se on ollut yhtä mullistava, kuin Einsteinein ja Freudin aikaansaannokset tieteiden alalla, mutta massojen maailmankuvan kannalta varmasti tärkeämpikin.

    Toki juutalaiset eivät elokuvaa keksineet sen enempää kuin musiikkiakaan, mutta heidän panoksensa niiden tulemisessa koko maailmaa hallitsevaksi populaarikulttuuriksi on hämmästyttävä ja vertaansa vailla.

     Populaaria kirjallisuutta maailmassa on ollut jo kauan ja lukutaidon yleistyttyä erilaiset jännitystä ja hieman kätkettyä erotiikkaa myyvät kirjat tulivat suureksi bisnekseksi joskus 1800- luvun lopulla. Samaan aikaan tapahtui juutalaisten suuri muutto Venäjältä Amerikkaan.

    Amerikkalainen musiikki, populaarikirjallisuus ja elokuva olivatkin jo 1920-luvun Suomessa syrjäyttäneet eurooppalaiset, kuten Olli Jalonen on osoittanut teoksessaan ”Kansa kulttuurien virroissa”.

     Saksalaisetkaan eivät kyenneet niitä torjumaan edes omassa maassaan ja ne olivat suuri tekijä myös Neuvostoliitossa. Korkeakulttuurin alalla Eurooppa piti pintansa, mutta populaarikulttuurissa se lähinnä matki Amerikkaa.

     Suuri populaarikulttuurin läpimurto tapahtui kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Silloin vasta voinee sanoa myös erityisen nuorisokulttuurin syntyneen, erityisesti sodanjälkeisten suurten ikäluokkien keskuudessa.

     Tämän uuden kulttuurin kieli oli englanti, joka alkoi nopeasti syrjäyttää muita kieliä kansainvälisessä kanssakäymisessä.

     Lyhyessä artikkelissaan Klinkmann on kerännyt yhteen merkittävimpiä juutalaisvaikuttajia ei populaarikulttuurin aloilta.

     Listat ovat vaikuttavia ja joutuu yhä uudelleen kysymään, keitä muita tuon alan tärkeimmissä vaikutusasemissa oikeastaan enää olikaan. Joskus näyttääkin siltä, ettei heitä edes ollut tai sitten kirjoittaja ilmaiseen itseään epäselvästi ja lukija tuolkisee juutalaisiksi vielä niitäkin, jotka eivät sitä ole.

     Säveltäjien George Gerschwinin, Irving Berlinin ja Jerome Kernin aikaansaannokseksi kirjoittaja asettaa ”kultaisen kolmion” showbisneksen, jonka kulmia olivat Tin Pan Alley, Broadway ja Hollywood. Viimemainittu oli juutalaisten tuottajien, yrittäjien ja viihdealan ihmisten luomus.

     Musikaali oli juutalainen versio operetista, jonka johtavat eurooppalaiset nimet niin ikään olivat juutalaisia. Esittävällä puolella juutalaiset kunnostautuivat myös jazzissa, joka oli osittain afroamerikkalaista perua. Benny Goodman on hyvä esimerkki.

    Tietenkin myös monet ja ehkäpä useimmat rockin johtavat nimet olivat juutalaisia, Bob Dylanista, Paul Simonista ja Art Garfunkelista Kiss-yhtyeeseen ja juutalaistaustaa löytyy jopa erinäisiltä mustilta muusikoilta, kuten Sammy Davis Jr.

     Hollywoodin suuret firmat, MGM, 20th Century Fox ja Warner Brothers kuuluvat itsestään selvästi joukkoon, samoin kuin nimet sellaiset kuin David O. Selznick, Darryl F. Zanuk Cecil B. De Mille ja Stephen Spielberg. Walt Disneytä kirjoittaja ei mainitse.

     Näyttelijöiden lista on hyvin pitkä ja ainakin minusta sisältää myös yllättäviä nimiä, kuten Douglas Fairbanks, Paulette Goddard, Laureen Bacall, Kirk Douglas, Walter Matthau, Tony Curtis ja Paul Newman. Danny Kaye, John Garfield, Dustiin Hoffman ja Marilyn Monroe ovat tietenkin selviä tapauksia ja Elisabeth Taylorkin mainitaan ”juutalaisuuteen kääntyneeksi”.

     Kirjoittaja ei esitä prosenttilukuja jotka saattaisivat olla valaisevia, mutta kertoo, että vuonna 1936 Hollywoodin tuottajien ja käsikirjoittajien 85 nimestä 53 kuului juutalaisille.

     Populaarikulttuurin uusia alueita olivat sarjakuvat, joista juutalainen isyys on Teräsmiehellä, Lepakkomiehellä, Hämähäkkimiehellä, Rautamiehellä ja Captain Americalla. Juutalainen stand up-huumori on tunnettu käsite, joka maailmanvalloitusretkellään on viimein saapunut Suomeenkin.

    Toki nämä juutalaisten hallitsemat kulttuurin alat sisälsivät paljon yleistä eurooppalaista, afroamerikkalaista ja aidosti amerikkalaistakin ainesta, esimerkiksi ns. ”blackface”-komedioilla oli suuri merkitys musikaalille.

     Ne muodot ja se mittakaava, jotka uusi huviteollisuus synnytti, olivat jotakin uutta. Showbusiness käytteli miljardeja luodessaan mahdillisimman suureille massoille (11 vuotisen taso) sopivaa myyntitavaraa.

     Miksipä nostaa esille tällaisen, sinänsä valtavan ilmiön, kuin populaarikulttuurin nimenomaan juutalaista taustaa? Puuhaileehan sen parissa paljon muitakin ja nykyään heitä varmasti on suuri enemmistö, kun ilmiö on levinnyt kaikkialle.

     No, ihan vain vaikkapa siksi, että ymmärtäisi tätä nykymaailmaa tältäkin osin hieman paremmin. Juutalaisuudella on omat traditionsa, jotka ovat myös tällä alalla vaikuttaneet ja esimerkiksi musiikissa ne ovat olleet erityisen vahvat, vaikka juutalaisuus on aina osoittanut myös hyvin suurta kykyä ympäristönsä kulttuuri-impulssien omaksumiseen.

     Myös juutalainen huumori on käsite, jota Venäjällä yhä symbolisoi erityisesti odessalaisuus. Pelkkä sana on riittänyt virittämään hilpeään odotukseen, kun kertoja aloittaa : ”Kerran Rabnovitš…”

     Juutalaiset itse ovat suuria juutalaisvitisen harrastajia, mikä lienee mahdotonta ymmärtää niille pölväesteille, jotka nykyään yrittävät aito totalitaariseen tapaan vainota vitsien kertojia (vrt. esim. (14) Еврейский юмор | Facebook ). Minullakin on hyllyssäni useita juutalaisen huumorin kokoelmia.

     Juutalaisuuden merkitys nykyiselle länsimaiselle sivilisaatiolle on suuri ja voi jopa sanoa, että se on ratkaisevan suuri eikä sen merkitys tule vain Raamatun kautta, vaikka olennaiselta osin kyllä nimenomaan sitä tietä.

     Itse en pidä arvossa populaarikulttuuria, mutta sen omaksuminen on kaikkialla ollut massojen oma, vapaaehtoinen valinta ja kilpailijoiden olisi syytä vain yrittää tehdä itsestään houkuttelevampia.  Neuvostoliitolle se ei onnistunut eikä onnistu Putinillekaan.

     Samaan aikaan voi todeta, että koko populaarikulttuuri on lähitarkastelussa ennen muuta pelkkä vitsi, jonka vain hölmöt ottavat ihan viimeisen päälle tosissaan.

     Tämä heijastaa sitä, että juutalaisuudessa on vahva itseironinen ja itsekriittinenkin piirre, jota olisi syytä erityisesti vaalia juuri nyt, kun sivilisaatiomme syöksyy yhä syvemmälle totisten torvensoittajien säestyksellä.

"Työn, Revon tai sairauden takia..."

 

Kulissimiehen osa

 

Eino S. Repo. Pihlajanmarjat. Muistelua vuosilta 1939-1969. Weilin+Göös 1975, 261 s.

 

     Eino S. Repo kuului siihen sukupolveen, joka suoritti asevelvollisuuden hieman ennen talvisotaa ja saikin sen jälkeen olla rivissä aina jatkosodan päättymiseen saakka.

     Mikäli ajatellaan älymystön sukupolvia, kuuluivat sodan jälkeen pinnalle nousset kulttuuriradikaalit, eli ns. vihaiset nuoret miehet yleensä toiseen sukupolveen, siihen, joka ei ihan ehtinyt sotaan.

     Muutaman vuoden ero näyttää useinkin olleen hyvin merkittävä asia, Jouko Tyyri, Pekka Lounela, Arvo Salo, Paavo Rintala ja monet muut olivat nähneet sodan vain kotirintamalta ja heillä näyttää olleen jonkinlainen kompleksi niihin nähden, jotka olivat olleet rintamalla.

     Radikaali irtautuminen koko vanhan maailman arvoista ja jopa niiden totaalinen kieltäminen sopi tämän sukupolven maailmankuvaan niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Sodan mielettömyydessä tiivistyi kaikki se, mikä maailmassa oli absurdia ja vihattavaa.

     Uusi aika oli aloitettava puhtaalta pöydältä ja se merkitsi vanhan ja aikansa eläneen hylkäämistä, sen korkeimmiksi julistettuja arvoja myöten. Kirjallisuudessa tapahtunut kumous oli hyvä esimerkki.

     Edes ikuisten arvojen nimeen vannonutta ja sodan aikana saksalaisystävällisyydellään erottunutta elävää klassikkoa, V.A. Koskenniemeä ei säästelty, eikä viimemainittu puolestaan häikäillyt tehdessään vastahyökkäyksiä kaikkea muuta kuin puhtain asein. Koko vanha runouskin julistettiin aikansa eläneeksi ja jopa ”käsittämättömäksi”.

     Kulttuuriradikaalit karttoivat aluksi kuitenkin poliittista sitoutumista, mutta lähenivät pian Kekkosta, joka monessa symbolisoi nousemista juoksuhaudoista ja uutta, humaanien arvojen nimiin vannovaa ystävyyspolitiikkaa Neuvostoliittoon nähden. Sille oli tilausta.

     Suomen kehitys liittyi maailmanlaajuiseen vasemmistoaaltoon, mutta sillä oli omat sävynsä ja meillä Kekkonen yhdisti äärivasemmiston keskustaan, vaikka aluksi sai myös vastaansa niin oikeiston kuin osan vasemmistoa. Kekkosen kannattaminen sopi radikaaleille erinomaisesti.

     Eino S. Repo oli sikäli poikkeus kulttuuriväen radikaalilla puolella, että hän oli sodan käynyt mies, jota voi nimittää perustellusti sotasankariksikin.

Talvisodassa Repo oli palvellut selustassa, enimmäkseen Suomenlinnassa majailleen kurikomppanian upseerina, mutta jatkosodassa hän oli ollut komppanianpäällikkönä Viipurinlahden saaria vallattaessa ja niillä taisteltaessa.

     Se oli varsin kylmähermoisen miehen puuhaa ja merkitsi suurta vastuuta tuohon aikaan vielä alle täysi-ikäiselle nuorukaiselle.

     Tunnetun tarinan mukaan Repo olisi tuomittu kuolemaan siksi, että hän kieltäytyi ampumasta omaa miestä.

      Tätä pidän mahdottomana, sellaisia tapauksia Suomen armeijassa ei ollut ja kyseessä lienee ollut vain jonkin suuttuneen esimiehen tavallista karkeampi uhkaus. Tässä kirjassa muistelija mainitsee epämääräisesti, että häntä uhattiin kuolemanrangaistuksella, kun hänen oikeudenmukaisuuden tuntonsa ei sallinut panna toimeen erästä hänestä mieletöntä käskyä.

     Vähänkö sitä maailmaan puhetta mahtuu. Sen sijaan Repo kuvailee kyllä, miten hän, ollessaan miestensä kanssa Hankoa tyhjentämässä, ampui takkinsa läpi erästä uhkaavasti käyttäytyvää miestä kohti varoitulaukauksen. Tämä pysähtyi, osoitti rintaansa ja sanoi: ”Ammu, Repo rintaan!”

     Sitähän ei tarvinnut tehdä, kun hillitsijöitä oli tarpeeksi paikalla. Kiinnostavaa joka tapauksessa on, että Revolla oli taskussa ladattu pistooli, jossa oli valmiina panos piipussa, eli se oli koko ajan käyttövalmis, ilman kotelon kopelointia ja liikkuvien vetämistä taakse. Tähän oli kurikomppanian päällikkö, luutnantti Kartano kehottanut.

     Kun nyt tuo tarina ”kuolemantuomiosta” on kovin laajalle levinnyt ja merkittävä, olisi senkin selittämistä muistelmateoksessa toivonut. Ehkäpä joku tietää enemmän?

     Sodan jälkeen kapteeni Repo viimein pääsi ylioppilaaksi ja opiskelemaan kirjallisuutta, josta tuli hänen leipäpuunsa arvotelijana ja kustannusvirkailijana. Politiikkaan hän meni 1950-luvun lopulla ”kulissimieheksi” järjestämään Kekkosen vaaliliittoa.

     Kirjallisuuspainotteisten töidensä ohella Repo kirjoitti myös Helsingin puhelinlaitoksen ja Suomen Siemensin historiat. Hän kuului myös tällä palstalla jo joskus mainittuun ”Kesäyliopistoon”, kuten myös Kustaa Vilkuna ja valittiin Kekkosta käsittelevän kirjan kirjoittajaksi tätä tietä.

     Revon nousu Yleisradion pääjohtajaksi on nähtävä tällaisten verkostojen taustaa vasten. Myös Kekkonen oli kuulunut ”Kesäyliopistoon” jo1930-luvulta lähtien ja kävi yhä joskus sen kokouksissa.

     Tuon mainitun instituution aikaansaannoksiin voidaan lukea myös kuuluisat keskustelukirjat, joiden sarjan aloitti vuonna 1937 ilmestynyt ”Pidot Tornissa”. Repo oli vuonna 1954 ilmestyneen ”Toiset pidot Tornissa” -teoksen toimittaja ja osallistui keskusteluihin nimimerkillä ”Kulissimies”.

    Kekkosen vaaliliiton ”kulissimiehenä” hän joutui myös mukaan politiikkaan, josta hän oli pysytellyt -täysin erossa.  ”Viattomuutensa” hän menetti jo tai vasta vuonna 1950 joutuessaan hirmuiseen myllytykseen sen vuoksi, että oli rohjennut arvostella kriittisesti V.A: Koskenniemen runokirjan.

      Loukkaantunut akateemikko ei kaihtanut epäreilua peliä ja ”keskustelu”, joka Revon arvostelusta syntyi, menetti pian kaiken kosketuksensa varsinaiseen asiaan ”eikä siinä lopulta ollut enää päätä eikä häntää”. Saattoi selvästi havaita, etteivät monet niistä, jotka Revon arvostelua vastaan hyökkäsivät, olleet sitä ikinä nähneet.

     Nyt, somenaikakaudella olemme siinä etuoikeutetussa asemassa, että voimme päivittäin nähdä myös kaikenkarvaisten vihaa ja kiukkua täynnä olevien tolvanoiden esittelevän tyhmyyttään kommentoimalla suuriäänisesti asioita, joista he eivät tiedä yhtään mitään eivätkä halua tietääkään.

    Joka tapauksessa loukattu nero järjesti arvostelijalleen potkut. Sangen matalamielinen ad hominem näyttää muutenkin olleen maan tapana tuon ajan lehdistössä, kun siihen sisäpuolelta tutustui. Ehkäpä se on sitä yhä?

     Revon varsinainen merkitys Suomelle ja suomalaiselle kulttuurille liittyy tietenkin hänen pääjohtajakauteensa Yleisradiossa.

     1960-luvun radikalismi löysi yleisradion kautta kanavan, jonka kautta se tunkeutui joka kotiin erityisesti uuden ja ihmeellisen median, television välityksellä.

      Niin sanottu informatiivinen ohjelmapolitiikka, jonka ideaa kehitettiin laitoksen pitkän tähtäimen suunnittelukunnassa (ks. Vihavainen: Haun pts tulokset ), nojautui vasemmistolaiseen maailmankuvaan, jota suurimmalla osalla kansaa ei ollut.

     Kun yleisradiosta oli, 1940-luvun ”hellaradio”-episodin jälkeen tullut hyvin kuiva ja sovinnaiseen ja värittömään korrektiuteen pyrkivä laitos, muuttui sen ilme kertaheitolla uuden pääjohtajan myötä.

     1960-luvun radikalismissa oli aimo annos tyhjää rääväsuisuutta ja muuta lapsellisuutta, mikä ei ollut vierasta muissakaan länsimaissa. Aivan ainutlaatuista tuskin oli myöskään se hurja yhteiskunnallisen muutoksen nopeus, jonka maamme koki ns. suurten ikäluokkien nuoruuden aikana.

     Muutos kuului joka tapauksessa maailman nopeimpiin ja oli niin suuri, ettei suurta kitkaa voinut välttää. Itse asiassa saattaa ihmetellä sitä, että kaikki sentään sujui niin rauhanomaisesti, vaikka tulikiven katkua riitti ilmassa ja Repokin sai tappouhkauksia. Niistä yksi vihjaileva kappale on kuvattu tähänkin kirjaan.

     Kirjoittajalla olisi varmasti riittänyt vielä monin verroin enemmän kiinnostavaa tarinaa siitä aikakauden vaihtumisesta, minkä todistajana hän oli. Ei tämä tällaisenaankaan ihan turha kirja ole.

 

Ideologiat hajosivat

 

Väärää tietoisuutta

 

     Marxin tunnetun väittämän mukaan (yhteiskunnallinen) oleminen määrää tietoisuuden. Tämä tarkoittaa, että tiettyä yhteiskunnallista luokkaa ja luokka-asemaa edustavien ihmisten tietoisuus noudattaa sellaisia kaavoja ja muotoja, jotka oikeuttavat hänen asemansa, mikäli hän nimittäin kuuluu sen ns. onnellisiin omistaviin.

     Hallitseva luokka luo sille tarpeellisen tietoisuuden eli ideologian, johon kuuluvat niin talouselämän muodot, oikeuslaitos, uskonto ja jopa korkeakulttuuri. Kaikki ne palvelevat sen etuja ja perustelevat niiden oikeutuksen.

     Sen sijaan ne, joita järjestelmä riistää ja nöyryyttää, altistuvat toisenlaiselle tietoisuudelle, jossa vallitseva kulttuuri nähdään vieraan ja epäoikeutetun herruuden välineenä.

     Molemmissakin tapauksissa käsitys maailmasta saattaa olla vääristynyt eli ideologinen, mutta sorretun luokan tietoisuus on joka tapauksessa historian oikealla puolella ja kun yhteiskunnallinen vallankumous lopulta voittaa, on ihmisten tietoisuudella mahdollisuus heijastaa olevia oloja objektiivisesti.

     Tämä tiedonsosiologinen käsitys ideologiasta oli se perusnäkemys, joka vallitsi laajasti ja jopa virallisesti monissa maissa jonnekin tuntemaamme historian loppuun saakka. Silloinhan kaikki meni taas sekaisin ja keksittiin sen sijaan postmodernismi, jonka mukaan mikä tahansa humpuuki on nyhtä hyvää kuin toinenkin, mikäli sallitaan hieman kärjistää.

     Tosiasiassa tämä avasi tien loputtomille erilaisten ryhmien ja kuppikuntien sulkeutuneille ja narsistisille identiteetti-ideologioille, joissa aito amerikkalaiseen tyyliin julistettiin, ettei valkoinen mies voi ymmärtää mustaa, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Vain nainen voi ymmärtää naisten kokemaa maailma, pervo (queer) toisia pervoja ja niin edelleen.

     Jostakin syystä valtaenemmistön ideologiaa ei pidetty yhtä arvokkaana kuin sen demokraattisessa järjestelmässä saamaa poliittista painoarvoa, mutta tämä vie jo kulttuurin psykopatologiaan.

     Alun perin niin sanottuja hegemonisia yhteiskuntaluokkia ja niiden kehittämää kulttuuria kritisoivasta heuristisesta käsitteestä tehtiin joka paikan työkalu, jolla perusteltiin minkä tahansa oman omituisuuden nostamista kaiken ulkoisen ja saman tein muunkin kritiikin ulottumattomiin.

    On turha sanoakaan, että esimerkiksi luokka-aseman määräävä rooli yksittäisen henkilön tietoisuudelle ei voinut pitää paikkaansa. Sen todisti jo se, että sosialismin teoreetikot olivat kauttaaltaan lähtöisin porvarisluokasta, sikäli kuin eivät olleet aatelisia.

     Suurten joukkojen suhteen ideologisen väärän tietoisuuden ajatuksella oli epäilemättä jonkinlaista heuristista arvoakin. Eihän ole mitään syytä epäillä sitä, että jokainen yhteiskunta pyrkii tuottamaan sellaisia instituutioita ja sellaista kulttuuria, joita se tarvitsee ja siinä luvussa siis myös niin hyvin kuin mahdollista perustelemaan, miksi se on juuri sellainen kuin on.

      Useimmat yleensä luottavat siihen ja miksipä eivät niin tekisi. Kun luottamus lakkaa, syntyy yhteiskunnallinen sairaustila, jollaisia kutsumme vallankumoukseksi ja siihen liittyy yleensä tyrannia, kuten voimme Euroopan historiasta havaita.

     Jos palataan vielä tuohon marxilaiseen perusväittämään, jonka mukaan ”oleminen” määrää tietoisuuden, kehitettiin siitä Venäjällä vitsi, jota ei voi kääntää, mutta joka on sitäkin osuvampi.

     Venäjäksi lause kuuluu: Bytije opredeljajet soznanije. ”Bytije” tarkoittaa siis olemista. Stalin, joka oli gruusialainen, ei osannut lausua sanassa olevaa ”y” (taka-i, ы) -äännettä, vaan lausui sen ”i”:ksi, jolloin se merkitsee lyömistä. Eivät suomalaisetkaan sitä muuten osaa lausua, mutta virolaiset kyllä.

     Stalin olikin sattumalta ilmeisen oikeassa: kun ihmistä lyödään ja aivan erityisesti silloin, kun häntä lyödään, lyödään ja lyödään, muuttuu koko hänen tietoisuutensa tilanteen mukaiseksi. Ja Stalin, jos kuka osasi lyömistään lyödä, kunnes päämäärä oli ainakin muodollisesti saavutettu.

     Venäjällä on sanaparsi ”Pieksetty mies on kahden veroinen” ja sehän tarkoittaa, ettei sellaista, jonka tietoisuutta on riittävästi muokattu pieksämisellä (porka) tarvitse koskaan kahdesti kehottaa täyttämään ylivoimaiseltakin näyttävää tehtävää.

     Kukaan ei tietenkään voi tehdä enempää, kun on mahdollista, mutta aina voi luvata ja sitten teeskennellä, että tehtävä on täytetty. Stalin oli kyllä aika taitava myös selvittämään, vastasivatko puheet ja teot toisiaan. Jostakin syystä hän ei juuri sanaan luottanut.

     Mutta se on jo historiaa. ”Tiedonsosiologinen” suhtautuminen ihmisten ja ihmisryhmien tietoisuuteen näyttää nykyään olevan taas voimissaan. Sosialismin romahtaessa se heitettiin ulos ovesta, mutta on kiivennyt takaisin ikkunoista.

     Kaikenlaisille friikeille se tarjoaa tietynlaista kunniallisuutta: kukaan ei voi tietää, miten minä asiat koen, eikä kellään ole mahdollisuutta minua kritisoida, koska he eivät voisi asioita ymmärtää, vaikka tahtoisivatkin.

Täytyy sanoa, että tällaisessa käytössä koko vanhasta, hedelmällisestä käsitteestä on tullut lähinnä vitsi, jollaisia marginaalit tarjoilevat toisilleen ja ns. laatulehdet kaikille, joiden toivovat niistä kiinnostuvan.

     Karl Mannheim, muuan ridonsosiologian uanuurtaja, otti käyttöön käsitteen ”vapaastiliikkuva älymystö” (Freischwebende Itelligenz), joka hänen ymmärtääkseen pystyi ylittämään öuokkien määräämän tietoisuuden rajat ja jolla siksi oli mahdollisuudet lähestyä objektiivisempaa maailman kokemista ja selittämistä.

    Tällaista porukkaa on esiintynyt aika paljonkin esimerkiksi anglosaksisissa kulttuurilehdissä. Nykyään koko ”public intellectual”-hahmo näyttää käydän yhä harvinaisemmaksi ja merkityksettömämmäksi.

     Sen tilalle tunkevat parhaansa mukaan sen sijaan erilaiset omaa evankeliumiaan saarnaavat friikit, joiden kunnioittamista pidetään kunniallisuuden vaatimana, mutta joilla ei ole mitään normaalille täysipäiselle kansalaiselle annettavaa.

    Ehkäpä erityisen merkityksellinen ryhmä olivat silloin ennen venäläiset toisinajattelijat, joiden loistokausi sattuu jonnekin Brežnevin aikaan. Nyt sekin joukko näyttää vaienneen ja sikäli kuin sitä on olemassa, se tuottaa vain latteata putinismin kritiikkiä.

     Putinin falskin tolkuttomuuden osoittamiseen ei paljoa tarvita ja tuntuu siltä, että koko ajatus ”oikeasta tietoisuudesta”, niin saavuttamattomaksi kuin se käytännössä on aina ymmärrettykin, on kokonaan hävinnyt tavoiteltavien asioiden joukosta.

     Itse kukin ymmärtää ilman pitempiä selityksiä myös sen, että jonkin EU:n edustama ideologia on pelkkää pöyhistelevää typeryyttä moraaliposeerauksella sotkettuna. Trumpilaisen infantilismin älyllistä tasoa ei kannata edes mainita.

Tältä se kovasti näyttää ainakin tämän aamun perspektiivistä noin kahdeksan vuosikymmenen mittaan karttuneen, yleispätevyyttä vailla olevan kokemuksen pohjalta.

      Mutta jatkuuhan se historia oikeasti vielä.

Ajatuksissa, sanoissa ja töissä

 

Ilmiantajien kulttuuri

 

     Useimmat tuntevat Pavel (Pavlik) Morozovin tarinan, siis sen tarinan, joka virallisesti sepitettiin. Elleivät tunne, niin kehotan tutustumaan.

Harvempiehkä muistaa, että neuvostokirjailijoiden ensimmäisessä yleisliittolaisesa kongressissa ei sen vähäisempi hahmo kuin Maksim Gorki asetti pikku Pavlikin neuvostoälymystön esikuvaksi.

     Pysähdytään vielä tähän: siis älymystön esikuvaksi! Keskenkasvuisen kantelijan, joka ei hävennyt ilmiantaa omaa isäänsä siitä, että tämä vastusti bolševikkityrannian yritystä estää talonpoikia käyttämästä itse tuottamaansa viljaa….

     Venäläisestä intelligentsijasta on syystä sanottu paljon pahaa ja paljon hyvää ja olen siitä kirjoittanut niin useoin, että jätän tällä kertaa sen vaille sen enempiä esittelyjä (vrt. (ks. Vihavainen: Haun venäläinen paradoksi tulokset ). Joka tapauksessa sen piirissä syntyi aivan erityinen halveksinnan perinne niitä kohtaan, jotka kavalsivat älymystön asioita  sen vihollisille eli sortovallalle.

     Periaatteessahan neuvostojen maassa ei tietenkään ollut mitään sortovaltaa sanan entisessä mielessä, vaan päinvastoin. Toki entisten riistäjäluokkien jäseniä heidän perillisiään kohtaan noudatettiin sortopolitiikkaa, mutta sehän dialektiikan mukaisesti merkitsi vaon ja nimenomaan suurimman mahdollisen vapauden tavoittamista.

     Joka tapauksessa tämän meidän aikakautemme piirteisiin kuuluu nykyään, että älymystöön itsensä lukevat henkilöt toimivat innolla valtion rankaisukoneiston agentteina ja pyrkivät käyttämään sitä mahdollisimman tehokkaasti poliittisia vastustajiaan vastaan.

      Tällä palstalla huomaan puuttuneeni tähän ilmiöön jo blogin aloittamisesta lähtien (ks. Vihavainen: Haun erään blogin johdosta tulokset ) ja se näyttää sen kuin laajenevan.

     Päivi Räsäsen tapaus paljasti taannoin koko someyleisön pikku-pavlik-ilmiön valtavuuden ja sehän on yhä uudelleen voitu havaita milloin minkinlaisten ”nettietsivien” (ks. Vihavainen: Haun nettietsivä tulokset ) touhuissa, esimerkiksi silloin, kun nimimerkki ”riikan” rikollista mieltä pyrittiin todistelemaan kaivamalla netistä esiin hänen sarkastisia keskustelupuheenvuorojaan.

     Myös eduskunnan nykyisen puhemiehen ajatuksista yritettiin tehdä järjettömiä tulkintoja, jotta hänen oletetut orwellilaiset ajatusrikoksensa saisivat ansaitun rangaistuksen (ks. Vihavainen: Haun panssarit kaduille tulokset ).

     Kuten noissa lainatuissa blogeissa totean, en pidä mahdollisena, että noiden toimittajien käytös voisi selittyä pelkällä tyhmyydellä, olipa se sitten vaikka normaalia syvempää. Kyseessä on aivan ilmeinen pavlik-reaktio, jossa poliittinen yksisilmäisyys saa olennaista tukea moraalittomuudelta.

     Tuo mainittu typeryys on tietenkin kaiken tämän välttämätön ehto ja siihen näyttää liittyvän paradoksaalinen ylpeys omasta älyllisestä tasosta, joka tekee mahdolliseksi mustan näkemisen valkoisena ja päin vastoin. Epäilemättä voimme tässä kyllä havaita tiettyjä älymystön moni-ilmeiselle historiallekin ominaisia piirteitä.

     Nyt näyttää joku Veitola-niminen mediapersoona, jonka ohjelmia en ole nähnyt, ilmiantaneen jonkin lääkärien keskinäisen keskustelupalstan(!), jolla on esiintynyt ”rasistista” kielenkäyttöä.

    Nyt on siis taas kerran löydetty käyttöä tuolle surullisen kuuluisalle kuminauhapykälälle, jonka avulla ihmisiä voidaan haluttaessa rangaista vaikkapa siitä, että he eivät ole muuttaneet käyttämiään käsitteitä ajoissa virallisten normien mukaisiksi.

     Epäilemättä valtakunnansyyttäjä taas kerran tulee huolehtimaan siitä, että orwellilaista uuspuhetta käyttämättömät henkilöt saavat rikoslain mahdollistaman rangaistuksen aivan riippumatta siitä, ettei tuolla ”rikoksella” ole mitään uhria eikä mikään ”kärsivä” osapuoli ole asiasta valittanut, saati kannetta nostanut.

     Sen sijaan asialla ovat taas kerran henkiset ”pavlikit”, joiden urotöille lauma (vrt. Vihavainen: Haun roskajoukko tulokset ) taputtaa.

     Tämäkin kehityskulku on nykyhistoriaamme ajatellen yksi merkittävimmistä. Kansan kyky ja tahto ajatella itsenäisesti on yhä heikompi.

     Sellaista kansa on helppo johtaa lupaamalla sille yhä uusia ja vastikkeettomia rahallisia panostuksia kaikkiin hyviin asioihin ja ylistämällä sen kykyä varauksettomasti ja ilman pahoja ajatuksia tukea uutta, uljasta maailmaa, jossa vallitsevat totuus ja oikeus aidossa, virallisessa ja kyseenalaistamattomassa muodossaan.

Kauhujen ajan analyysi

 

Kun Suomi paloi

 

Christer Kuvaja, När Finland stod i brand. Rysshärjningarna 1713-1721. Svenskt militärhistoriskt Förlag, 2020, 286 s.

 

     Viime vuosina on maassamme ilmestynyt huomattava määrä Suuren Pohjan sodan (1700-1721) ja venäläismiehityksen ajan eli Isonvihan (1713-1721) historiaan liittyviä merkittäviä tutkimuksia.

     Vanhat tutkimukset, kuten K.J. Lindeqvistin klassinen teos tai Lauri Kujalan väitöskirja, jossa kuvataan muun muassa niinkin kummallista ilmiötä, kuin sodan vallitessa tehtyä alueellista rauhaa (ks. Vihavainen: Haun lauri kujala tulokset ), ovat säilyttäneet arvonsa.

     Uutta ja asioiden ymmärtämisen kannalta olennaisen tärkeää tutkimusta on kuitenkin myös tullut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana runsaasti.

     Antti Kujalan ”Miekka ei laske leikkiä” on keskittynyt isoavihaa edeltävään suuren Pohjan sodan aikaan (ks. Vihavainen: Haun ajoist' ankarin tulokset ), Christer Kuvajan väitöskirja ”Försörjning av en ockupationsarmé” keskittyy venäläisen miehitysarmeijan huoltoon isonvihan aikana (ks. Vihavainen: Haun försörjning tulokset ).

      Teemu Keskisarjan vaikuttava ”Murhanenkeli, Suuren Pohjan sodan ihmisten historia” (ks. Vihavainen: Haun kuvitettu Pohjan sota tulokset ) puolestaan katsoo asioita väestön suuren enemmistön kannalta, mikä on merkittävä edistysaskel entisistä, useinkin eliitin näkökulmia edustaneista esityksistä.

     Uusista kirjoista on tietenkin mainittava Kustaa H.J. Vilkunan suurta julkisuutta saaneet teokset ”Paholaisen sota”, joka on lähinnä mikrohistoriallinen, samoin kuin saman tekijän ”Viha”.

     Paikallishistorioissa on myös yksityiskohtaisesti ja enimmäkseen sangen luotettavasti tutkittu isonvihan ajan tapahtumia paikallisella tasaolla (esim. Asko Mielonen, Vanhan Kerimäen historia I:1).

     Uudenkaupungin rauhan solmimisesta on myös ilmestynyt kiintoisa erikoisteos (ks. Vihavainen: Haun tomi kangas tulokset).

     Läntisessä naapurissamme on suurta Pohjan sotaa aina ahkerasti muisteltu ja maininnan uusina alan esityksinä ansaitsevat ainakin Suomea läheisesti koskeva Lars Ericson Wolken ”Mot Sankt Petersburg” (ks. Vihavainen: Haun wolke tulokset) ja Anders Hanssonin kirja Armfetin tuhoisasta Norjan-retkestä ( ks. Vihavainen: Haun armfelt tulokset ).

      Myös Kaarle XII:n viimeiset vaiheet Poltavan jälkeen ovat saaneet uuden tulkitsijan (ks. Vihavainen: Haun ullgren tulokset ) ja Ruotsin itärannikon venäläishävityksiä on myös kuvattu parissakin kirjassa. Nuo tyhutyöthän olivat läntiseen Suomeen sijoitetun miehitysarmeijan ja kaleerilaivaston tekosia.

     Venäjällä suuri Pohjan sota on kansallisen tarinan aivan keskeinen solmukohta ja siitä on luonnollisesti kirjoitettu yhä uudelleen.

     Mitä Suomeen ja isoon vihaan tulee, perinpohjaisin esitys on yhä M.M. Borodkkinin yli sadan vuoden takaisessa moniosaisessa Suomen historiassa”(ks. Vihavainen: Haun borodkin isoviha tulokset ).

     Tuore tarkastelutapa Pietari Suureen nähden on viime aikoina Venäjällä ollut esimerkiksi 1700-luvun ekspertillä, Jevgeni Anisimovilla (ks.  Vihavainen: Haun anisimov tulokset). Pietari ei enää ole (tai ainakaan muutama vuosi sitten ei ollut) pelkkä kipsipatsas kansakunnan kaapin päällä, vaan yksivaltias, jolla oli myös tyrannin piirteitä ja muitakin heikkouksia.

     Merisotahistorian alalla ainakin Pavel Krotov on esittänyt uusia näkemyksiä ja mainittava on myös Aleksei Škvarovin teokset, joissa ilmenee muun muassa pyrkimys valkopestä Suomessa ryöstelleiden ja murhanneiden kasakoiden mainetta. Škvarov on myös ollut ahkera kaunokirjailija, erityisesti Ruotsin (ja Suomen) historiaan liittyvistä aiheista.

     On syytä kysyä, mitä nyt käsillä oleva Kuvajan kirja vielä lisää siihen massiiviseen isovihakirjallisuuteen, joka meillä on ollut käytettävissä.

     Sanoisin, että se lisää paljonkin ja jopa varsin oleellista. Ensinnäkin Kuvajan kirja on kokonaisesitys nimenomaan isonvihan vuosista 1713-1721 ja toisekseen siinä on käyty yksityiskohtaisesti läpi niiden Suomen alueiden kärsimät tuhot, joiden kautta venäläinen armeija eteni ja joilla se majaili.

     Toisekseen kirjassa on myös esitetty Venäjän armeijan näkökulma sen hyökätessä Suomeen ja pitäessä sitä hallussaan. Hyökkäys Suomeen ei ollut mikään astuminen hollitupaan, Suomen armeija oli vaarallinen uhkatekijä siihen saakka, kun sen iskukyky tuhottiin Pälkäneellä 1713 ja Napuella 1714.

     Ruotsin avomerilaivasto, joka esti Venäjän kaleerilaivastoa etenemästä aina vuoden 1714 Riilahden (”Gangut”) taisteluun (riilahden taistelu - Поиск ) saakka, oli strateginen tekijä, joka esimerkiksi pakotti Venäjän armeijan perääntymään Helsingistä ja Turusta vuonna 1713.

     Vähäväkinen Suomi, jonka elinvoimaa olivat pahasti verottaneet niin suuret Kuolonvuodet 1695-1697 kuin sodan valtavat rasitukset, elätti vain noin 350 000-450 000 asukasta, ei kyennyt missään tapauksessa huoltamaan koko venäläistä miehitysarmeijaa, jonka miesmäärä vaihteli 20000:sta yli 30000:een ja jonka mukana oli myös jopa 10 000 hevosta.

     Näennäisesti vähäinen Riilahden taistelu vuonna 1714, jota Pietari hehkutti ”merellisenä Poltavana” ja josta hän maalautti suurentelevan kuvan, oli kuin olikin strategisesti jopa ratkaiseva koko Suomen valtaukselle.

     Venäläinen, Ruotsia uhkaava miehitysarmeija sai vain noin 20-30% muonastaan Suomesta ja sen lisäksi hevosten rehut. Huolto tapahtui suurimmaksi osaksi meritse. Joka tapauksessa myös paikallista väestöä oli koetettava pitää veronmaksukykyisenä.

     Mitä muuten tulee Föglön (Flisön/Ledsundin) taisteluun, jonka venäläiset tuntevat nimellä Grengam (Grönhamn), sen kulkua ja merkitystä on Ruotsissa ja Venäjällä tulkittunaivan vastakkaisilla tavoilla, mikä kannattaa tulevissa isoa vihaa käsittelevissä seminaareissa ottaa huomioon (ks. гренгамское сражение - Поиск ). Nyt molemmat osapuolet pitävät sitä suurena voittona…

    Kuvaja korjaa kirjassaan erinäisiä väärinkäsityksiä ja ylitulkintoja, mutta ei eksy vähättelemään erityisesti Pohjanmaan ja eräiden muidenkin alueiden kärsimiä tuhoja. Osittain oli kyse ns. poltetun maan taktiikasta, joka kohdistui Pohjanmaahan.

     Ryöstöjä ja laittomuuksia tapahtui lähes kaikkialla, missä miehitysarmeija kulki, mutta se julisti takaavansa rauhan kaikille niille, jotka pysyivät paikoillaan ja maksoivat veronsa. Lupaus jopa pidettiin joissakin tapauksissa ja otetuista elintarvikkeista maksettiin korvaus.

      Viljan ja karjan kätkeminen oli itse asiassa tehokkain tapa vahingoittaa miehittäjiä ja se rankaistiin ankarasti. Toinen vastaava asia oli sissien (partigängare) tukeminen. Siitä tässä kirjassa on aika paljon tarinaa, jota ei muualla ole tullut vastaan.

     Venäläinen armeija yritti yleensä pitää kuria keskuudessaan ja jopa rankaisi ryöstäjiä. Ryöstöjä tutkittiin ja korvauksia maksettiin. Kun siviilihallinto parin vuoden kiukuttua perustettiin, elämä sai monella seudulla lähes rauhanajan muodot. Ruhtinas Golitsyn, jolle tultiin kaukaakin valittamaan väärinkäytöksistä, sai nimen ”suomalaisten Jumala” (finski Bog).

     Tämä suhteellisesti valoisampi puoli ei poissulje tiettyjen seutujen kokemia barbaarisia väkivallantekoja ja hävityksiä, joihin osallistui erityisesti ratsuväki, niin rakuunat kuin ennen muuta kasakat. Kasakat eivät itse asiassa olleetkaan ns. säännöllistä sotaväkeä, vaan lähinnä laillistettuja sotarosvoja, joilla oli mukanaan kuormahevosia ryöstösaaliin kuljettamiseksi.

     Joka tapauksessa ne kauhut, joita jotkut alueet saivat kärsiä, puuttuivat tykkänään eräiltä muilta ja Pohjamaalta muutettiinkin jonkin verran Savoon miehittäjien mielivaltaa pakoon. Esimerkiksi ihmisryöstöjä näyttää Savossa tapahtuneen vähän, vaikka niitäkin tietyssä vaiheessa oli. Pohjanmaalla niitä oli sitäkin enemmän.

     Pidän Kuvajan kirjaa hyvin tärkeänä uutena isonvihan kauden kokonaisesityksenä ja toivoisin kovasti, että se käännettäisiin myös suomeksi. Yhdessä Antti Kujalan ja Teemu Keskisarjan kirjojen kanssa se muodostaa koko ankaran ajan (1695-1721) täydellisimmän ajanmukaisen ja hyvin tutkitun tulkinnan.

     On syytä muistaa, että nimenomaan Suuret kuolonvuodet 1695-1697 ( suuret kuolonvuodet - Поиск ) olivat maamme historian tuhoisin ajanjakso. Isoviha toi kauhua ja barbariaa etenkin tietyille seuduille, mutta ei tappanut yhtä paljon ihmisiä.

     Savoa Kuvaja on käsitellyt tässä kirjassa tuskin lainkaan, mutta sen oloista meillä on tietoa perusteellisista paikallishistorioista, kuten edellä mainitusta Asko Mielosen kirjasta.

     Isoviha ja sen historia ovat tällä hetkellä monestakin syystä hyvin ajankohtaisia. Niistä aihepiirin parhaat tuntijat keskustelevat Sulkavan Soutustadionilla 5.9.2026 pidettävässä historiaseminaarissa, jonka otsikkona on ”Isoviha Savossa”.

      Otsikko ei suinkaan merkitse sitä, että siellä keskityttäisiin vain Savoon, joka tuona aikana jäi sivunäyttämöksi, vaan sitä, että rakennetaan aikakauden suurta kuvaa, johon omalle paikalleen sijoitetaan myös Savo.

     Luvassa on erittäin kiinnostavaa keskustelua parhaiden asiantuntijoiden välillä.

Kun pyritään parempaan

 

Kansat liikkeessä

 

    Kansainvaelluksia pidetiin antiikin aikana kaikista sodista julmimpina, sillä uuden kansan asettuminen toisen paikalle edellytti entisen isäntäkansan hävittämistä. Eihän sama alue voinut elättää kaksinkertaista määrää asukkaita ainakaan sen aikaisen tuotannon tehokkuudella.

      Mikään kansa ei myöskään voinut vapaahehtoisesti luopua jumalistaan ja esi-isiensä haudoista ja lähteä tuhoisalle korpivaellukselle, jossa suuri osa olisi joka tapauksessa tuhoutunut.

      Vain suhteellisen pieni paimentolaiskansa olisi voinut sellaisessa jotenkin onnistua, mutta niilläkin oli yleensä hyvin rankka historia tuhon tuojina siellä, minne ne väistyivät.

     Joka tapauksessa uusien alueiden valtaaminen kasvavan kansan elintilaksi” on aina ollut normaali ilmiö. Jos entinen alue ei pysty enempää ihmisiä elättämään, niin tuo liikaväestö siirtyy muualle tai kuolee nälkään.

     Amerikoista tuli näin ”siirtomaita” eurooppalaisten kansojen väestöräjähdyksen aikana ja näin tapahtuu nyt  Euroopalle etelän kansojen ollessa suuren kasvun vaiheessaan. On meidän vuoromme joutua kolonisoiduiksi.

     Aikoinaan ei tiedetty, että nykyaikainen demografinen kehitys johtaa lainomaisesti ensin suureen kasvuun, sitten pysähdykseen ja lopulta väestön vähenemiseen, kun tietty yhteiskunnallisen ja aineellisen kehityksen taso on saavutettu.

     Aikoinaan uskottiin, että tietyt kansat, kuten esimerkiksi venäläiset ovat vain luonnostaan hyvin ”sikiäviä” ja niiden tolkuton kasvu tulee jatkumaan hamaan maailman tappiin, tunkien toiset kansat tieltään.

     Nykyinen väestökehitys niin Venäjällä kuin muualla Euroopassa antaa kansojen demografisesta dynamiikasta tyystin toisenlaisen kuvan. Kasvu keskittyy nyt Afrikkaan, jossa holtiton ja Euroopan tukema väestöpolitiikka tulee tuottamaan vielä muutaman lisämiljardin maapalloamme rasittamaan, ennen kuin trendi kääntyy alaspäin.

     Kolonisaatio eli siirtokuntien/siirtomaiden perustaminen on normaali ja jopa väistämätön seuraus ylisuuresta väestönkasvusta eli sellaisesta, joka tuottaa uutta väestöä enemmän kuin sille ehditään valmistaa elinedellytyksiä.

     Liikaväestöä vastaanottavia maita oli ennen tapana nimittää siirtomaiksi ja eurooppalaiset perustivat sellaisia merten taa. Venäjästä sanoi tunnettu historioitsija Kljutševski, että se oli ”itseään kolonisoiva maa”. Viljelykselle vallattavia alueita riitti loputtomasti. Vastaavat olosuhteet vallitsivat Amerikoissa, joissa kantakansallisuudet myös väistyivät tulokkaiden tieltä.

     Väestönvaihdot ovat olleet siis normaali, joskaan ei sen takia kaunis tai idyllinen prosessi, mutta se ei suinkaan ole aina ollut vapaaehtoinen. Roomalaisten muistetaan tuhonneen esimerkiksi kimbrien ja teutonien maahanryntäyksen, joka päättyi lopulta hyökkääjien kollektiiviseen itsemurhaan.

     Vastaavia tarinoita oli paljon, mutta jotkut kansan onnistuivatkin uusien kotimaiden valloituksessa. Juutalaiset saivat Jahvelta käskyn tuhota esimerkiksi amalekilaiset viimeistä myöten (ks. Vihavainen: Haun amalekilaiset tulokset ) ja muita Israelin (Herra sotii) hävittämiä kansaoja muistelen kertyneen kolmisenkymmentä. Korjatkoon joku luvun tarpeen vaatiessa.

     Joskus valloitukseen ei liittynyt kolonisaation tarvetta ja kantaväestöstä ainakin pääosa jätettiin henkiin, koska se saattoi vain sillä tavalla hyödyntää hyökkääjiä.

      Siitä voitiin tehdä veronalaisia ja rituaalisesti halveksittuja ja sorrettuja dhimmejä, kuten Pohjois-Afrikan kristityistä ja juutalaisista ja esimerkiksi syntinen koronkiskonta voitiin kätevästi  antaa sellaisten ihmisten hoidettavaksi, jotka eivät muutenkaan olleet paratiisiin pääsemässä.

     On merkille pantavaa ja suotta unohdettua, että venäläisten valloittaessa Suomen, ei asiaan liittynyt maahanmuuttoa muuten kuin aivan mikroskooppisessa määrin. Hedelmällistä maata ei venäläisten tarvinnut eikä kannattanut Suomesta etsiä eivätkä venäläiset talonpojatkaan olleet vapaita muuttamaan.

     Heitä siirrettiin parin kyläkunnan verran Kannakselle (Kyyrölä, Raivola) ja sen lisäksi tuli pariin kaupunkiin muutamia kauppiaita. Sotilaat palvelivat aikansa ja lähtivät sitten. Vuoden 1897 väestönlaskennassa oli Suomessa noin 6000 vakituisesti asuvaa venäläistä.

      Kun suuriruhtinaskunnan kansalaisia oli yhteensä 2,7 miljoonaa, oli tuo määrä vain noin puoli prosenttia kaikista. Tämä siis sen jälkeen, kun uuteen emämaahan olli kuukuttu lähes vuosisadan ajan. Voitte verrata tätä mihin tahansa.

     Muualla maailmassa valloittajalla oli toki usein mielessään uuden alueen ryöstäminen ja jopa sen asukkaiden tunkeminen pois tieltä tavalla tai toisella ja vähintäänkin oman hallitsevan kolonian perustaminen.

     Mutta vuoroinhan sitä on vieraissa käyty. Takaisinvalloitus eli reconquista kuuluu Espanjan historian suuriin tapahtumiin. Maurit ajettiin pois Iberian niemimaalta ja espanjalaiset tunkeutuivat myös Gibraltarin eteläpuolelle. Ceuta ja Melilla ovat Espanjan eksklaaveja ja näyttävät olleen jo vuosikymmeniä jonkinlaisen piirityksen kohteena.

     Nyt sitten ovat ihmismassat hyökänneet raja-aitojen yli ja näköjään odottavat, että rieska ja hunaja alkaisivat nyt virrata heille, kuten se on näyttänyt jostakin tulevan espanjalaisille.

     Uuden pääministerin ilmeinen hyväuskoisuus ja vähälahjaisuus (korjatkaa perustellen, jos tarvitaan) lienee nostanut rajan takaisten odotukset huippuunsa ja kun jo vanhastaan tiedetään, että esivalta kantaa miekkaansa turhaan Euroopassa, ei lakien rikkojille ole tullut turhia pelkoja. Riskejä ei yksinkertaisesti ole, toisin kuin kumiveneväellä.

     Armeija on kuulemma hälytetty nyt avuksi. Luulenpa, ettei se saa aseitaan käyttää, joten vaihtoehdoksi jäänee muuttajien avustaminen matkatavaroiden kantamisessa. Sellaisestahan Suomsesakin on jo kokemusta.

      Nykyaikainen väestönvaihto on yleensä ollut aika vähän dramatiikkaa sisältävä prosessi. Se on edistynyt rauhallisesti ja vastaanottajamaan veronmaksajien voimallisesti tukemana. Ceutan tapahtumat tuskin ovat mikään käännekohta.

     Pikemmin ne näyttävät lähinnä pittoreskilta tragikomedialta, jossa enemmän tai vähemmän toteutuvat kirjailijoiden fantasiat (vrt. Vihavainen: Haun pyhien leiri tulokset ).

     On mahdollista, että Ceuta jää vain episodiksi, jossa Espanja joutuu ainakin jollakin tasolla luopumaan tuosta eksklaavistaan ja jättämään sen maahantunkeutujille, jotka sitten saavat havainto-opetusta siitä, mitä hyvinvointiyhteiskunnan perustaminen vaatii.