Kolmas kotimainen

 

Rakas englantimme

 

Joku Mika Waltarin henkilö sanoi joskus, että on kaksi asiaa, joista voi puhua loputtomasti: tähtitaivas ja lampaan maksa.

Nuo mainitut tarkastelun kohteet sisälsivät tiettävästi avaimen koko maailman, mukaan lukien tulevaisuuden ymmärtämiseen, niitä piti vain osata lukea ja niinpä kunnanhimoisia yrittäjiä riitti polvesta polveen.

Nykyäänkin on muutamia tyhjiin ammentamattomia puheenaiheita ja mielenkiinnon kohteita, joista jokaisella on mielipide ja näkemys, usein jopa hyvin ankara ja oikeaoppinenkin.

Kyseessä ovat Venäjän maa ja englannin kieli. Toki muitakin on, mutta ei tässä elefanttia ruveta kokonaisena syömään. Otetaan nyt siis vaikka pinnalliseen tarkasteluun pelkästään englannin kieli.

Monet pitävät kieltä suurena siunauksena ja koko maailman yhdistäjänä. Sen kauttahan koko wikipedia ja moni muukin nettiresurssi kulkee ja käännöskoneet tekevät hyödyllistä työtään. Englannista on tullut koko maailmalle jonkinlainen Jumalan äidinkieli, kuten patrioottiset britit aikoinaan lienevät vakavissaan uskoneen.

J.V. Stalin pohdiskeli 1920-luvulla ja sitten myöhemminkin sitä, mikä tulee olemaan kielten kohtalo maailmassa. Selväähän oli, että tulevaisuuden luokattomassa (!) maailmassa myös kielet kokisivat kohtalonsa, porvarillisten yhteiskuntien puhetavat antaisivat tilaa proletaarisille ja kapitalismin luomien kansallisvaltioiden hävitessä myös kielten kohtalona oli jyrkkä muuttuminen.

Tulevaisuuden kieli ei olisi venäjä enempää kuin saksakaan, arveli Stalin 1920-luvulla. Englanti ei tainnut tulla vielä hänen mieleensäkään. Syntyisi uusi kieli, kuten kansatkin tulisivat uusiksi. Selvää oli, että pienten kielten kohtalona olisi häviäminen, mutta suuretkaan eivät olleet täällä jäädäkseen.

Stalinin mielipiteet kehittyivät ajan myötä ja tultuaan 1940-luvulla maailman suurimmaksi kielitieteilijäksi, pääsihteeri ja generalissimus alkoi korostaa kielten erilaista kykyä jäädä henkiin. Venäjä oli kieli, jolla oli poikkeuksellisen suuri kyky selviytyä ja levitä. Se oli otettava huomioon tosiasiana. Muut kielet saivat väistyä, koska niiden objektiivisesti katsoen oli pakkokin niin tehdä. Asiaa ei saanut keinotekoisesti jarruttaa.

Englannin ilmaantuminen kiistattomaksi maailmankieleksi on aikamme merkittävimpiä ilmiöitä. Vielä 1960-luvulla sen, joka matkusti Ranskaan, oli syytä osata maan kieltä ja sama koski myös Saksaa, Ruotsia, Espanjaa ja monia muita maita. Yleinen koulutustasokin oli yhä matala, eikä kansainvälisen kielen tarvetta vielä tunnettu.

Muistan hyvin, kun itsekin olin 1990-luvulla järjestämässä yliopisto-opetuksen ”kansainvälistämistä”, johon saatiin erityinen määräraha. Yriteltiin vähän myös muita kieliä, mutta se oli toivotonta. Saksalaista luentoa tuli muutama kuuntelemaan, mutta ruotsinkielistäkään(!) kurssia ei saatu menestymään. Sama koski venäjää, joka oli yhä kovin harvinainen kieli. Kaikkien oli jo puhuttava englantia, vaikka se usein oli aika kammottavan kankeata.

George Orwell, suuri kriittinen patriootti kirjoitti sodan aikana englannin kielestä esseen, joka julkaistiin sodan jälkeen.

Siinä hän totesi, että englannissa on kaksi perusominaisuutta, joista sen omituisuudet enimmäkseen selittyvät: laaja sanavarasto ja kieliopin yksinkertaisuus.

Edellinen liittyy siihen, että englanti on itse asiassa kahden kielen risteytymä, germaanisen ja latinalaisen. Kun taivutuksia on lakattu käyttämästä -ehkä siksi, ettei ole osattu- on syntynyt kiinan tapainen kieliopista vapaa puhe, joka sen sijaan sisältää loputtomasti idiomeja ja antaa erityisen paljon mahdollisuuksia erilaisten sävyjen käytölle.

Tämä edellyttää kuitenkin sanojen konnotaatioiden tunnistamista, mikä taas on yhteydessä luokkien ja ryhmien kielipelien hallintaan. Englanti on erittäin herkkä turmeltumiselle, sanoo Orwell ja tarkoittaa erilaisia jargoneja, amerikkalaisia älyttömiä koristeluita ja niin edelleen. Englantia on erittäin helppo puhua ja se tarkoittaa, että sitä on erittäin helppo puhua huonosti.

Vaarana englannin puhumisessa -ja etenkin kirjoittamisessa- on epämääräisyys ja hämäryys ja myös houkutus koristaa sanontoja tarpeettomasti latinan ja kreikan sanoilla, jotka muutenkin käsittävät asiatekstistä usein jopa puolet sanoista.

Tulee mieleen, että ellei englannin puhuja noita kieliä osaa, ei hän itse asiassa ymmärrä edes sitä, mitä puhuu. Toisaalta monilla näyttää olevan suuri houkutus puhua konstikkaasti ja käyttää fraaseja ja sellaiseen, itse asiassa kelvottomaan puheeseen englanti antaa poikkeuksellisen suuret mahdollisuudet.

Orwellin ihanteena on selvästikin puheen tarkkuus ja yksinkertaisuus: Rem tene, verba sequentur. Kun asiasta pidetään tiukasti kiinni, tulee kielestäkin hyvää. Yksinkertaisuus voi olla myös kaunista, sillä helppohintainen koristelu, jolla moni yrittää briljeerata, on kuin onkin pelkkää kantinkultaa, joka todistaa vain puhujan/kirjoittajan henkisestä tyhjyydestä.

Orwellin mielestä englannin kieli oli hänen siitä kirjoittaessaan rappiotilassa, mikä johtui ennen muuta Englannin anakronistisesta luokkayhteiskunnasta. Yläluokkainen kieli oli irronnut työväenluokan kielestä eivätkä ne rikastuttaneet toisiaan.

Halveksituin murre oli lontoolainen cockney, joka oli myös levinnein. Toinen ongelma oli amerikkalaisuuksien leviäminen. Amerikkalaiset rääkkäsivät kieltä muun muassa lisäämällä siihen tarpeettomia apusanoja ja nielemällä puhuessaan sanojen loput. Paljon muitakin syntejä heillä oli. Heidän kielensä oli American, eikä English.

Mitä ääntämykseen tulee, viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana syntynyt ”koulutettu” ääntäminen (epäilemättä BBC:n standardisoivan vaikutuksen tuloksena) oli hyvin huonoa…

Moni pitää etenkin amerikanenglantia hyvin rumana kielenä ja ymmärrän kyllä miksi. Sen sijaan saattaa olla suoranainen nautinto kuulla sivistynyttä Oxfordin englantia, mutta se onkin jo harvinaista herkkua.

Nuoriso ymmärrettävästi etsii sellaista puheenpartta, joka erottaa sen niistä ryhmistä, joista se haluaa erottautua. Kielen on oltava amerikkaa, ja slangi on kunniassa, erityisesti slummien puoliälytön mongerrus, jonka omaksuminen antaa kuulijoille halutun viestin. Tarkoituksena on erottautua normaalista poroporvarillisuudesta.

Englanti on ehkä ainoa kieli Kiinan länsipuolella, joka on lähes kokonaan vapautunut taivutuksista, kuten Orwell toteaa. Vielä keskiajalla se oli yhtä konstikasta kuin nykysaksa. Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan, siitä tulee yhä enemmän pidgin-kielen tapainen eli pannaan vain sanoja peräkkäin. Tosin idiomien ongelma ei siitä vähene vaan sen kuin lisääntyy. Sama koskee sanamäärää, sillä näyttää olevan taipumus kasvaa loputtomiin.

Onko englannin ylivalta maailman kansoille kirous vai siunaus, jätän ratkaisematta. Ainakin se nykyään tarjoaa ainoan väylän koko ihmiskunnan kulttuureihin, tosin samalla suodattaen kaiken omien omituisuuksiensa läpi.

On selvää, että englannin on nykyään kuuluttava yleissivistykseen kuten siihen aikoinaan kuului latina ja sittemmin ranska. Triviumin tasolla asiassa ei ole suuria ongelmia, mutta sitten kun mennään syvemmälle, ovat myös muut kielet välttämättömiä. Luultavasti tärkeintä jokaisella olisi oppia kunnolla oma äidinkieli.

Esimerkit lapsista, jotka eivät osaa kunnolla yhtään kieltä, ovat kovin masentavia ja vastaavat tapaukset aikuisten joukossa suorastaan kammottavia.

Onni suosii rohkeaa

 

Maailmaa kampeamassa eli ajatuksia jäniksen metsästyksestä

 

Arkhimedes kuulemma sanoi, että jos hän jostakin saisi kiinteän pisteen, hän kampeaisi stai ainakin voisi kammeta sen avulla maailman pois sijoiltaan. Suuri oli hänen uskonsa vipujen voimaan.

Mutta toden totta: vipuvaikutuksella pienikin voima saattaa kyllä ihan oikeasti moninkertaistua, kunhan vain tehdään tarpeeksi työtä. Kannattaa siis pienenkin ponnistaa ja suuria unelmoida, jos vain olosuhteet sallivat vipujen käytön.

Mutta suuria haikaileva saattaa helposti mennä ns. jäniksenampuja-akan loukkuun. Kerrotaanhan, miten entinen akka sanoi jäniksenjäljet nähtyään: tuon kun ammun ja toisen lisäks, niin kolome ennää viijestä puuttuu.

Mutta eihän sillä akalla ollut edes asetta eikä se osannut ampuakaan. Taisi jäädä sen ensimmäinenkin jänis saamatta ja sitä myöten kaikki muutkin.

Esimerkki kuuluu ns. harmittoman optimismin ilmauksiin. Akka oli varmaankin henkisesti ihan terveen kirjoissa, mutta häntä vain huvitti ajatella suuria ja olla optimisti: voi tässä maailmassa hyvinkin käydä. Ehkä kannattaa ostaa haulikko ja vaikka lainata koiraakin. Jos vaikka? Kaikkihan me pidämme jäniksistä, etenkin sianlihan kanssa paistettuna. Kelpaa niistä uneksia.

Tilanne on toinen, jos jonkin merkittävän kokoisen maan täysivaltainen johtaja panee koko maansa kohtalon vaakalaudalle pyrkiessään saavuttamaan unelmia, joiden toteuttamiseen resurssit eivät selvästikään riitä, ellei niitä saada hyvällä onnella moninkertaistettua. Sekin on periaatteessa mahdollista.

Hitler uneksi koko laajasti käsitetyn Euroopan hallitsemisesta, vaikka Saksan resurssit olivat vain murto-osa niiden maiden vastaavista, jotka hän onnistui tekemään vihollisikseen. Suotta ei BBC:n suomalaisessa toimituksessa esiintynyt jatkuvasti muuan nimimerkki Abacus (helmitaulu), joka teroitti yhä uudelleen suomalaisille, ettei Saksa voi sotaa voittaa. Sen resurssit nyt vain eivät riitä.

Mutta jos kaikki olisikin mennyt putkeen, jos olisi saatu tarkoitetulla tavalla kukistettua Britannia ja Neuvostoliitto, olisi USA joutunut nuolemaan näppejään ja laajemman Euroopan ja siis sivistyneen maailman herruus olisi ollut Saksalla. Ikävän paljon josseja siinä oli matkalla ihan rivissä.

Mutta joskus o n toimittava päättäväisesti ja viivyttelemättä. Viholliselle ei saa antaa aikaa vahvistua. Tämä oli taustalla siinä, että Saksa julisti sodan potentiaalisillekin vihollisilleen vuonna 1914 ja että se myös teki saman USA:n kohdalla vuonna 1941. Nopeus oli kaikki kaikessa ja USA oli joka tapauksessa edessä vihollisena ja takapiruna jo nyt.

Venäjä Neuvostoliiton hajottua on keskisuuri valtio, jolla ei ole mitään jakoa isojen kerhoissa muutoin kuin luonnonrikkauksien haltijana ja ydinaseiden omistajana.

Siitä voisi tulla yksimaailman napa, mikäli se pystyisi palauttamaan takaisin itselleen ensinnäkin slaavilasien liiton maat eli Ukrainan ja Valko-Venäjän (sekä Kazakstanin pohjoisosan).

Kaksisaataamiljoonainen valta kokoaisi luontevasti ympärilleen Kesi-Aasian ja Kaukasuksen maat ja miksei vähän muitakin.

Sen jälkeen alkaisi vaikutuspiirin alistaminen, joka voisi kenties tapahtua niin idässä kuin lännessä ja etelässä. Suuri Venäjä istuisi sitten samaan pöytään Kiinan ja Intian kanssa, ellei nyt tasaveroisena, niin ainakin pelottavana mahtina.

Suuri Euraasia, jossa Venäjä olisi johtava maa ja johon kuuluisi koko tuo manner, olisi lopullinen geopoliittisen unelman täyttymys ja eikös geopolitiikka huuhaatietäjien mielestä ole oikeastaan predestinoinutkin tuon roolin juuri Venäjälle?

USA:n johtama yksinapainen maailma on joka tapauksessa korttitalo, joka romahtaa pian ja sortuu sisällissotaan, kuten izborskin viisaat tietävät. Ydinsotaa se ei riskeeraa ja niinpä onkin tilaisuus aloittaa ykkösvaiheen toteuttaminen: Ukraina on niin sanoakseni se ensimmäinen jänis.

Ei muuta kuin toimeen! Avos!

Avos oli milteipä kulttisana Neuvostoliitossa. Jospa sattuisi lykästämään? Jokaisella oli aina mukana verkkokassi eli avoska, jossa mahdolllinen saalis oli hyvä kantaa kotiin.

Ukrainan jälkeen ovat tietenkin vuorossa muut Euraasian liiton jäsenet ja kandidaatit, jotka kyllä nyt kyllä ovat osoittaneet sangen kummallista ja kiittämätöntä asennetta hyväntekijäänsä ja luonnollista emämaataan kohtaan.

Mitenkähän homma tästä etenee? On mahdollista, että nykyinen maailmanjärjestys tosiaankin romahtaa, kuten izborskilaiset ja ilmeisesti myös itse Putin uskoo. Se olisi niin sanoakseni se viides jänis.

Mahdollisuuksien rajoissa on sekin, että raaka-ainevaroja omaava Venäjä selviää rytinästä paremmin kuin esimerkiksi Eurooppa. Mutta kukaan ei vielä tiedä eikä voi tietää, mihin kehitys johtaa. Tämä on nytkaikille vakava paikka.

Putin ei välttämättä ole hullu enempää kuin tämä jäniksenmetsästysestä unelmoinut Entinen akka. Vastuuton uhkapeluri hän kyllä sen sijaan on.

On sangen vähän uskottavaa, että Venäjä selviäisi tästä aloittamastaan sodasta kuvitelmien mukaisena voittajana ja saisi koottua havittelemansa imperiumin. Sen rooli Euraasian johtavana maana taas on sellaista utopiaa, ettei kukaan Aasian maissa joskus käynyt voi ottaa sitä vakavasti.

Kuten Zbigniew Brzezinski sanoi, Venäjälle on Aasian suunnalla tarjolla vain rengin paikka, olipa sillä pyssyä tai ei.

 

Sovdepiassa

 

Kurjuuden pohjamudissa

 

Olli Jalonen, Johan ja Johan. Otava 1989, 383 s.

 

En voi olla tapani mukaan asettamatta tätäkin kirjaa ilmestymisvuotensa kontekstiin.

1970-luvulla edistyksellisin nuoriso kieltäytyi tietämästä mitään Venäjän historiasta ja masturboi sen sijaan ihanteellisilla kuvitelmilla, jotka kehitti osittain ihan itse ja osittain sai valmiina bolševikkien väärennöstehtaasta.

Tunnettu Musta kirja osoitti anti-intellektualismin koko syvyyden tuomitessaan kapitalistiseksi valheeksi ja parjaukseksi eräänkin kovin vaatimattoman maininnan bolševikkien historiasta, joka kertoi, että Lokakuun ns. vallankumouksen jälkeen Venäjällä seurasi aluksi sekasorto. Tällainen väitehän ei lainkaan sopinut etummaisen nuorison kuvitelmiin proletariaatin tiukasta ja armottomasta, mutta niin kovin oikeudenmukaisesta komennosta…

Tuolloin aikalaiskuvauksille neuvostolan kansalaissodan vuosien kurjuudesta naurettiin intellektuellien piirissä ja joku ”punaisen hämärän maa” alkoi jo pelkällä nimellään symbolisoida niin sanottua valkoista valhetta. Neuvostovastaisuudesta tuli meilläkin tietyissä piireissä rikoksista pahin: ajatusrikos.

Jalonen oli jo tätä kirjoittaessaan kuitenkin jo jostakin, ei kuitenkaan suomeksi julkaistusta historiallisesta kirjallisuudesta, joka tapauksessa saanut toisenlaista valistusta ja kirjoittaa tarinansa sen mukaisesti.

Hänen kuvaustaan vuosien 1919-1921 Pietarista pidän varsin asianmukaisena. Muistan hyvin, miten järkyttävää oli 1990-luvun alussa lukea dokumentteja ns. loikkarien kohtalosta Itä-Karjalassa. Riipaisevissa kirjeissä saatettiin kehottaa yksin tein tappamaan koko porukka, joka nyt oli toivottomana nääntymässä korvessa ilman alkeellisimpiakaan elämän ehtoja.

Jopa keittoastiat saattoivat puuttua, kuten raporteissa kerrottiin, asiallisesta vaatetuksesta, ravitsevasta ruoasta ja polttoaineistapuhumatta. Lapset kuolivat siellä nopeasti ja lihaksikkaat, vähärasvaiset miehet nälkiintyivät pian luurangoiksi.

Ajattelin, että tätä tarinaa ei Suomessa ollut viedä kukaan kertonut ja olenkin tässä nyttemmin odotellut, mitä uudella projektilla on asiasta sanottavaa, kunhan se alkaa valmistua.

Tietenkin se, joka halusi tutustua asioihin, löysi muilla kielillä, vaikka venäjäksi ja englanniksi, runsaasti materiaalia, joka kertoi vaikkapa nyt sellaisenkin hätkähdyttävän seikan, kuin Pietarin miljoonakaupungin asukasluvun putoamisen yhteen kolmasosaan. Se oli rauhan aikana hurjin vastaava tapahtuma koko historiassa ja sen merkitystä voi vain kuvitella.

 Ellei mielikuvitus riitä, voi tutustua vaikkapa aikakauden lehdistöön, jonka aisoposmaisen kielen takaa paistaa vääjäämättä myös ajan todellisuus.

Ne, jotka olivat jääneet kaupunkiin, kituuttivat nälän ja mielivallan helvetissä, polttivat huoneisiin viedyissä peltikaminoissa eli buržuikoissa kaikkea, mikä paloi ja koettivat selvitä. Jostakin syystä kirjoittaja käyttää pikku kaminasta älytöntä sanaa buršinka, lieneekö lukuvirhe.

Kirjan kahdesta Johanista se, joka oli jäänyt Pietariin, oli joka tapauksessa Aatteen uskollinen poika ja yritti parhaansa mukaan palvella sitä proletariaatin diktatuurin edustajana, metallityöläinen kun oli ja luokkaselvä proletaari.

Hän oli kuitenkin myös vähemmistön edustaja ja joutui epäilysten ja epäreilun sorron kohteeksi. Se ei vienyt uskoa Aatteeseen, mutta suisti kyllä yhteiskunnan kaikkein alimmille portaille, mikä ei ajan oloissa ollut leikin asia.

Tie vei nälkäiseen elämään pikku kopperoissa ja loputtomiin onnettomuuksiin tautien kourissa. Työt muuttuivat osin makaabereiksi tilapäisurakoiksi heikentyneillä ruumiinvoimilla ja rikollinen mielivalta vaani kaikkialla. Vainajia ei kyetty hautaamaan, vaan kaikki työnnettiin vain jään alle. Seksuaalinen läheisyys toi synkkyyteen toivonsäteen ja myös lapsen kaikkine siitä koituvine seuraamuksineen.

Vanhukset ja lapset kuolivat kukin aikanaan, mutta keskushenkilö ja hänen liiviläinen morsiamensa eivät kaikesta huolimatta liittyneet Kronstadtista kapinan aikana Suomeen suuntautuneeseen exodukseen, vaan suuntasivat sen sijaan lounaaseen, kohti morsiamen tarumaista liiviläiskylää ja joutuivat loputtoman keväisen jääkentän helvettiin.

Kuten tunnettua, Kronstadtin kapina oli se kulminaatiopiste, jonka jälkeen bolševikkihallinto joutui tekemään äkillisen täyskäännöksen ja henkihieveriin pahoinpidelty talouselämä alkoi yllättävän nopeasti toipua, mutta se ei kuulu enää tämän kirjan tarinaan.

Kirjan toinen Johan on tuon edellisen poika, joka asuu Suomessa. Typerän ja väkivaltaisen isäpuolen kurituksessa hänestä tulee myös väkivaltainen ja salavihainen luonne. Pirtutrokauksen ja kaupankäynnin ansiosta kuitenkin ajeltiin jo 20-luvulla autolla, vaikka elämä muuten oli monessa suhteessa ankeaa ja ympäristö yhä uudelleen joka taholla vihamielistä. Rakkaustarinakin sentään löytyi ja kesti läpi vuosikymmenten.

Ilmeisesti tarinat jatkuvat myöhemmissä kirjoissa. Tämä on sen verran masentava tematiikaltaan, että sen lukeminen on ajoittain aika raskasta. Ainakin oikeassa historiassa ajat joka tapauksessa olivat kirjan loppuun päästessä jo paranemassa ja tekeepä mieli katsoa, miten se näkyy myöhemmissä osissa.

Aikalaiskritiikki alkoi myös hieman kiinnostaa.