Silmäin pyyntö

Silmäin pyyntö

Esteettinen tajumme on aika kallis lahja, kuten kaikki muutkin hyvät asiat. Se siis myös maksaa, sen tyydyttäminen edes kohtuullisesti.

Ihmistä kiusaavat epäjärjestys, rumat rakennukset, älyttömät graffitit ja vähämieliset tägit, idioottimaiset tatuoinnit ja niin edelleen. Vain lapset, humalaiset ja taitelijat viihtyvät sekasotkun keskellä.

Kiusa saattaa muuttua akuutiksi epäviihtymykseksi, jota on vaikea millään kompensoida. Vaikka edessä olisi huippuluokan herkkuja, istuin mukava ja seurakin hyvää, pystyy ruma näkymä pilaamaan kokonaisuuden yhtä hyvin kuin paha haju tai hammassärky.

Luulen, että meillä on tiettyjä velvollisuuksia lähimmäisiämme kohtaan myös esteettisellä alueella.

Niinpä möhömahan omistajan kannattaa kätkeä se liikkuessaan julkisilla paikoilla ja sama koskee ylenpalttista selluliittia tai luurankomaista, karmaisevaa laihuutta.

Eihän se kenellekään kuulu, millainen kroppa toisella on, mutta se näkyy kyllä ja siinä näyttämisessä ihmisellä voisi ajatella olevan ainakin jonkinlaista vastuuta.

Sama koskee rakennusten omistamista. 1960-luvulta lähtien maassamme on harjoitettu sellaista vandalismia vanhoja kauniita rakennuksia tuhottaessa ja uusia hirvityksiä rakennettaessa, että se esteettinen vahinko, josta miljoonat ovat saaneet kärsiä, on tuskin millään sovitettavissa.

Patsaiden ja seinien tuhriminen, tatuoinnit ja ns. nykytaide julkisilla paikoilla ovat pikkurikkeitä sen laatikoiden diktatuurin rinnalla, josta maamme saa kärsiä vielä vuosikymmeniä. Mitkään julkisivulautakunnat eivät kykene puuttumaan asiaan, kuten kokemus osoittaa.

Konformismi ja kuvien kumartelu eivät ole noissa lautakunnissa kompensoituneet sillä, että joku on keksinyt myös ”objektiivisia” kriteereitä, kuten korkeiden rakennusten kiellon, joka nyt on näköjään kumottu. Voi Pasilan onnettomuutta! Voi Malmin idiotismia! Voi, voi…!

Mutta, kuten sanotaan, money talks, shit walks. Valtavia ympäristörikoksia tehneet vain palkitaan, mutta talonsa hunningolle jättäneet kyllä napataan ja sakotetaan. Hyvä toki niinkin.

Joka tapauksessa, sutiessani maalia talon seinään, tuli mieleeni, että raamatun mukaanhan tässä taidetaan olla syntiä tekemässä. Mitä ovatkaan nuo toisiinsa rinnastetut lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus?

Nehän löydämme Johanneksen kirjeestä 1:2,16. Uudemmassa muodossa ne näyttävät olevan ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, mikä selventää asiaa, sillä edellisestä käännöksestä tulee mieleen esim. ns. punainen liha, jota himoitsen sekä myös vaalea eli läski.

Mutta itse asia pysyy. Liha meissä himoitsee lihaa ja muutakin. Silmät taas halajavat aineetonta tyydytystä, muun muassa esteettistä. Mutta mitä onkaan elämän korskeus, mahtailu?

Tarkistan asian vielä espanjalaisesta versiosta, joka sattuu olemaan käsillä. Aivan oikein. Kyseessä on soberbia de vida, latinan sanasta superbia, liiallisuus, ylimielisyys. Ja nuo himot ovat concupiscencia de la carne y concupiscencia de los ojos. Taas selvää latinaa, sanasta cupidus, himokas.

Tsekkaan vielä saman venäjäksi. Ioann Bogoslov sanoo venäjäksi sen, mitä San Juan espanjaksi:  Ibo vse, tšto v mire: pohot ploti, pohot otšej i gordost žitejskaja, ne jest on ottsa, no ot mira (sego).

Koska Jumalan monissa piireissä on ajateltu puhuvan englantia äidinkielenään, katsotaan sekin varmemmaksi vakuudeksi. John sanoo:-the desire of the flesh, the desire of the eyes, the pride in riches- comes not from the Father but from the world.

Tämä kukaties selvensi elämän korskeuden käsitettä, olettaen, että kääntäjät eivät menneet ihan metsään.

Mutta mitäs vikaa tässä maailmassa on, kun kerran sinne olemme joutuneet? Missäpä tässä osaisi muuallakaan elää?

No, Johannes arveli toki tuomiopäivän olevan hetsillään tulossa ja siten oli suotavaa ja kannattavaakin kääntää selkänsä tälle maailmalle ja katsoa tulevaan.

Eihän hänkään kai mikään manikealainen ollut: tämä maailma tuskin oli civitas diaboli, vaikka asiasta taitaa olla teologista erimielisyyttä. Joka tapauksessa tämän maailman ruhtinaalla ei ollut valtaa luvata mitään oman piirinsä ulkopuolella.

Teologisesta hiusten halkomisesta viis. Vaikka Nikeassa taidettiin päättää myös Johanneksen kirjeen olevan jumalansanaa, olivat kyseessä näin maallisesta näkökulmasta kuitenkin vain erään herrasmiehen näkemykset tiettynä historian hetkenä. Hänen ennusteensa ainakin meni pahasti harhaan.

Mutta onko tällä saarnalla laajempaa kantavuutta? Saattaapa hyvinkin olla, sillä loppu on lähellä ja tuo kaiken hukuttava hiilihappokin näkyy jo aivan silmissä, ainakin seltteripulloa avatessa.

Nyt Johanneksen saarnaa ei oteta vakavasti, sillä se tuntuu tulevan väärästä ja irrelevantista lähteestä, mutta odottakaapas vain, kun pikku Greta sanoo samat sanat! Vai onko hän jo ne sanonut?

Ehkä se aika onkin jo lähellä, jolloin tuhkaan ja säkkiin pukeutuminen nousee arvoonsa. Näitä Johannes Kastajan jälkien seurailijoitahan lehdet jo mielellään haastattelevat.

Ja kuitenkin ajattelin maalata talon loppuun, kun on ne maalitkin jo ostettu.

Ennustelua

Ennustajaukon prognooseja

Paul Kennedy, Uuden vuosituhannen haasteet. Otava 1994, 448 s.

Paul Kennedy herätti vuonna 1987 suurta huomiota kirjallaan The Rise and Fall of Great Powers.

Siinä hän vertaili imperiumin häviön syitä ja toteutumisen tapoja historiassa. Kuuluisaksi tuli hänen käsitteensä imperial overstretch –kun imperiumi paisui liikaa, se jossakin vaiheessa repesi ja hajosi.

Lopullinen hajoaminen saattoi itse asiassa olla hyvinkin nopeaa. Neuvostoliiton tapaus oli pian oleva siitä esimerkkinä ja USA:n tapauksessakin merkit olivat pahaenteiset.

Itse asiassa jokainen saattoi nähdä noita amerikkalaisen yhteiskunnan epäterveitä ilmiöitä, tulonjaon epätasaisuudesta, köyhyydestä, huumeista, vankien tavattomasta määrästä, rahvaan surkeasta sivistystasosta ja oikeusjärjestelmän mielivaltaisuudesta aina luonnonvarojen tuhlaukseen, velkaantumiseen ja kaupallisesta kilpailusta putoamiseen.

Silti Yhdysvallat vain venytti valtaansa lähettäen jopa siirtoarmeijoita valtameren taa ja tukien avokätisesti joitakin vallanpitäjiä toisia vastaan. Yksinapaisen maailman houkutus oli yksinkertaisesti poliitikoille liikaa.

Kaikki tämä oli jo nähtävissä vuonna 1994, kun Kennedy julkaisi kirjansa 2000-luvun haasteista (Preparing for the Twenty-First Century). Sen jälkeen samat ilmiöt ovat vain syventyneet ja muun muassa Kennedyn ounastelemat kauppasodat alkavat olla todellisuutta.

Euroopan unioni näytti Kennedystä itse asiassa lupaavammalta tulevaisuuden mahdilta, mutta senkin edessä oli runsaasti ongelmia, joiden lähteinä olivat toisaalta historia ja traditiot ja toisaalta kansainvälinen ympäristö.

Mutta kaiken takana olivat sentään ne reunaehdot, jotka maapallo ihmiskunnalle asetti.

Rooman klubin hälyuutiset olivat jo 1970-luvulla ennustaneet kasvun rajojen tulevan vastaan jo vuoteen 1980 mennessä tai viimeistään parikymmentä vuotta myöhemmin.

Näin ei käynyt, mutta ennuste säikäytti ihmiskunnan ottamaan asian vakavasti, kuten se ansaitseekin.

Kennedy siteeraa oman aikansa versioita tästä teemasta ja arvioi, että ihmiskunnan huippunopea lisääntyminen, eli väestöräjähdys on pelottavimpia meneillään olevia prosesseja.

Vuonna 1990 ihmisiä oli jo 5,3 miljardia ja vaikka syntyvyyden kasvu oli hidastumassa, lisääntyisi maapallon ihmispopulaatio vielä paljon. Pienin vaihtoehto oli 7,5 miljardia (joka nyt on todellisuutta). Keskimmäinen vaihtoehto oli 8,5 miljardia ja suurin oli 9,4 miljardia.

Suurempiakin lukuja esitettiin, Maailmanpankissa oli väläytelty10 ja jopa 14,5 miljardin lukemia.

Ikävä kyllä nuo viimeksi mainitut luvut tuntuvat nyt todennäköisimmiltä.

Maailman väestösuhteiden kannalta tämä kasvu oli siihen saakka merkinnyt, että kun Afrikan väkiluku oli vuonna 1950 puolet Euroopan väkiluvusta, olivat maanosat vuonna 1985 tasoissa, mutta vuonna 2025 Afrikan väkiluvun ennustettiin olevan Eurooppaan verrattuna kolminkertainen.

Väkiluvun kasvu jakaantui siis hyvin epätasaisesti. Käytännössä se tuotti lähes pelkkiä ongelmia eikä vähiten luonnonvarojen ja biosfäärin kestävyyden kannalta. Muuan seuraus oli myös valtavien megalopoliksien, kaupunkikurjaliston keskittymien synty.

Tosin luonto saattoi ottaa esille punakynänsä ja tasata tilejä. Kennedy pitää mahdollisena, että AIDS aiheuttaisi nimenomaan Afrikassa suurta tuhoa: eräät tutkijat ennustivat Keski- ja Itä-Afrikkaan 2000-luvun alussa vain 1 prosentin kasvulukuja ja jopa väestömäärän vähenemistä vuoden 2010 paikkeilla.

Kuten tunnettua, nämä ennusteet eivät toteutuneet. Joka tapauksessa Kennedy katsoi, että väestön paisuminen aiheuttaisi sen, ettei nykyisiä kulutustapoja ja –tasoa voisi pitkän päälle säilyttää.

Tosiasiassahan ne ovat huomattavasti kasvaneet.

Väestönkasvu joka tapauksessa oli ja on se kirjoitus seinällä, jonka jokaisen tulevaisuuteen katsojan on pakko nähdä. Vieraan väestön siirtyminen kasvualueilta väestökadon Eurooppaan oli yksi odotettavissa oleva ilmiö. Kestäisivätkö ns. länsimaiset arvot sitä ja koko läntisen maailman suhteellista pienenemistä, oli toinen ja edelliseen liittyvä.

Se toinen suuri ongelma oli ympäristö, joka tietenkin liittyi mitä läheisimmin tuohon ykkösongelmaan eli väestönkasvuun.

Muiden kysymysten ohella myös Kennedyä kiinnosti suuresti kasvihuoneilmiö ja ilmaston lämpeneminen, joka saattaisi nousta 1-4,5 asteeseen.

Viiden asteen nousu lopettaisi muun muassa riisintuotannon, ellei geeniteknologia ehdi kehittää uusi lajikkeita. Toisaalta sadot eräillä alueilla paranisivat.

Silloin luultavasti myös merenpinta nouseisi. Metrinkin nousu aiheuttaisi väistämättä liikettä sen uuden ylijäämäväestön keskuudessa, joka usein keskittyy juuri matalille rannikkoalueille. Toki muitakin ympäristön uhkia ja ongelmia on: otsonikerrosta syövät freonit, metsiä vaurioittavat happosateet, pohjavesivarastojen ehtyminen…

Miten tuollaiseen tulevaisuuteen olisi valmistauduttava?

Kennedy referoi kiinnostavasti The Economistin artikkelia vuodelta 1930, jolloin maailmassa oli noin 2 miljardia ihmistä. Silloinkin riitti aihetta synkkyyteen, suuren lamakauden tunnelmissa.

Nyt ollaan kuitenkin aivan toisenlaisten ongelmien edessä.

Hyödykkeitä tuotetaan jälleen liikaa, mutta nyt on vastassa luonto. Jos ihmisiä tulee jopa yli 10 miljardia, ei nykyistä kulutustasoa voida ylläpitää tai edes puoltakaan siitä.

Myös kutistuvien reunaehtojen vaikutus politiikkaan on laskematon. Maailmanhallitus olisi toivottava asia, mutta missä määrin kehityksen epätasaisuus antaa sille tilaa?

Kaikenlaistahan voidaan tehdä tulevaisuuteen valmistauduttaessa. Yksi välttämätön asia on ”julma, mutta välttämätön” ylikansoitetuista maista kehittyneisiin maihin tulevien siirtolaisvirtojen pysäyttäminen.

Tähän voinee lisätä, että holtittomalla muuttoliikkeen sallimisella ne vasta julmat vaikutukset olisivat…

Naisten koulutuksen lisääminen vähentää lapsilukua ja siihen on tietenkin panostettava.

Mutta kaiken kaikkiaan poliittinen puuttuminen kehitykseen saattaa aiheuttaa myös aivan ennakoimattomia seurauksia. Todennäköisesti edessä ei ole uusi maailmanjärjestys, vaan rauhaton ja pirstaleinen planeetta, arvioi Kennedy.

Mutta yritettävä on. Ellei mitään tehdä, ihmiskunta voi syyttää vain itseään. Jos se mieltä rauhoittaa, voi vaikka pyöräillä autoilun sijasta, mutta onhan se vain symbolista korviketoimintaa. Ellei väestönkasvulle tehdä mitään, on muukin pelkkää näpertelyä.

Suomi Venäjän mediassa

Suomi Venäjän mediassa

Autonomisen Suomen ja Venäjän välillä vallitsi aikoinaan syvä informaatiokuilu. Venäjää osaavia oli Suomessa vähän, mutta toki heitä sentään oli. Normaaliin sivistykseen venäjän osaaminen sen sijaan ei kuulunut edes korkeakouluasteella.

Suomen lehdet kyllä referoivat runsaastikin venäläisten viestimien kirjoittelua, etenkin mikäli asia koski Suomea. Toiseen suuntaan kommunikaatio kulki huonommin, vaikka Suomen kysymys kyllä siellä noteerattiin usein jopa laajasti. Asialla olivat erityisesti ns. Suomi-syöjät, mutta olihan siellä muitakin.

Neuvostoaikana itäisen naapurimme vallanpitäjät näkivät paljon vaivaa eristääkseen maansa kapitalistisen lännen informaatiotilasta ja onnistuivat siinä varsin hyvin.

Kyse ei ollut ainoastaan sensuurista ja radiolähetysten häirinnästä, vaan myös vieraiden kielten opiskelun ja harrastuksen säännöstelystä. Kun tähän lisättiin voimakkaan patrioottinen ja ideologisoitu kasvatus ja propaganda yhteiskunnan kaikilla tasoilla, päästiin tilanteeseen, jossa neuvostoihmisen koko kulttuuri oli käytännössä irtileikattu läntisestä. Vain suuret eurooppalaiset klassikot yhdistivät.

Neuvostoliiton romahdettua tilanne muuttui olennaisesti. Nyt ei enää ylläpidetä uutisten tai taiteellisten esitysten sensuuria ja journalisteilla on kutakuinkin täysi vapaus jopa poliittisten mielipiteiden esittämisessä. Muodollisia sananvapauden esteitä on tuskin lainkaan.

Toinen asia on, että Venäjän ylivoimaisesti tärkeimmät viestimet eli televisiokanavat ovat valtion hallussa ja se käyttää niitä oman mielensä mukaisesti. Tämä merkitsee suunnitelmallisen propagandan niskalenkkiä tiedotuksesta. Vaihtoehtoisia kanavia etsivät pystyvät kyllä niitä löytämään, mutta kilpailussa lukijoista ne eivät menesty.

Valtion hallitsema propagandakoneisto merkitsee tietenkin tiedotuksen vääristymistä. Niin sanotut valeuutiset ovat myös keino, jolla lukijaa ja katsojaa ja jopa yleistä mielipidettä voidaan yrittää hämätä.

Tässä ei ole periaatteellista uutta. Valtion hallitsema tiedotuskoneisto on meidänkin maassamme ollut todellisuutta sotien aikana ja propagandaa on vaihtelevalla menestyksellä tehty milloin minkin asian puolesta.

Kaiken kaikkiaan voi oman maamme katsoa menestyneen hyvin sodan aikaisessa informaationhallinnassa ja propagandataisteluissa, jotka olivat usein hyvinkin vaativia, kun vastapuolena ei ollut vain Neuvostoliiton propagandakoneisto vaan myös Englannin arvostettu BBC ja tietyssä määrin myös ruotsalaiset ja amerikkalaiset tahot.

Neuvostopropaganda sen sijaan tehosi heikosti suomalaisiin, ainakin siinä vaiheessa, kun suuri osa heistä oli nähnyt omin silmin Itä-Karjalaa ja saattoi verrata toisiinsa todellisuutta ja propagandan siitä luomaa kuvaa.

Tämä etu menetettiin, kun näyttämölle astui uusi sukupolvi, joka sai varsin korkean koulutuksen ja sen myötä valmiuden omaksua korkean abstraktiotason propagandaa, jolle konkreettinen todellisuus oli toisarvoista.

Siitä huolimatta tuo mainittu informaatiokuilu Neuvostoliiton ja oman maamme välillä säilyi. Propagandan omaksujilla ei normaalisti ollut mitään realistista kuvaa siitä, millaista elämä Neuvostoliitossa oikeasti oli ja mitä kansa siellä ajatteli.

Tämä johtui pitkälti yhteisen kielen puutteesta. Venäjää Suomessa osattiin yhtä vähän kuin autonomiakaudellakin ja muita kieliä taas Neuvostoliitossa osattiin vain nimeksi. Varsin harvoin saatettiin löytää riittävän hyvin osattu yhteinen kieli, joka usein oli suomi.

Nyt tilanne on muuttunut. Maassamme asuu sekä absoluuttisesti että suhteellisesti ottaen paljon enemmän venäläisiä kuin koskaan ennen historiamme aikana.

Tämän väestön kanssa on mahdollista kommunikoida suomeksi, mutta sen lisäksi voi Venäjällä nykyään lähes kaikkialla tulla ymmärretyksi myös englannin kielellä. Sen osaaminen on lisääntynyt valtavasti parin vuosikymmenen aikana. Meillähän siitä on samaan aikaan tullut käytännössä toinen kotimainen kieli ruotsin jäädessä kolmannelle sijalle.

Kuitenkin kommunikaatio venäläisten kanssa ja sitä mukaa Venäjän ymmärtäminen on meillä lisääntynyt vain hitaasti, jos lainkaan. Koko venäläisen ihmisen arkipäivä, puhumatta hänen informaatioympäristöstään, on jäänyt katveeseen.

Vai missä olette nähneet venäläisiä TV-sarjoja tai uutisia muusta kuin suuronnettomuuksista, rikoksista, militarismista, mielipuolisista poliitikoista, valeuutisista ja muista sensaatioista.

Onhan noilla asioilla uutisarvoa, mutta eivät ne kyllä auta ymmärtämään, mitä Venäjä on kulttuurisena ympäristönä ja mitä se merkitsee ihan tavalliselle Ivan Ivanovitšille hänen arkielämässään.

Mitä venäläisiin tulee, heidän on nyt mahdollista saada runsaasti tietoa ulkomaailmasta. Tiedon pimittäminen ja vääristely, joka oli normaalia neuvostoaikana, on jo hyvin riskaabelia. Valheesta kun on aina tupannut jäämään kiinni. Näinhän saattoi käydä jopa sodan ajan propagandataisteluissa.

Mitä tulee siihen, mitä ulkomaiset tiedotusvälineet kirjoittavat, venäläisillä on mahdollisuus tutustua tähän aineistoon käännösten kautta myös venäjäksi InoSMI-nimisellä sivulla.

Sivua julkaisee valtiollinen RIA-Novosti ja se kehuskelee julkaisevansa käännöksinä kaiken sellaisen ulkomaisen aineiston, joka on kääntämisen arvoista. Kommentit ja valinnankin sivusto kertoo antavansa lukijan tehtäväksi.

Kun julkaisijan tietää, herää toki varovaisuus. Vaikka InoSMI:n materiaali koostuu pelkistä käännöksistä, on se väistämättä valikoivaa.

Joka tapauksessa esimerkiksi Suomea koskevien juttujen kirjo on suuri. Tänään näyttää joukossa olevan muun muassa hesarin pitkä syntymäpäiväjuttu  Suomen ja Venäjän kulttuurisuhteiden omalaatuisesta veteraanista,Valdemar Melangosta.

Entä millaiset ovat suomalaisten mahdollisuudet seurata naapurin kirjoittelua omasta maastamme? Nykytekniikka on antanut meille ihmeellisiä laitteita, jotka tekevät enemmän tai vähemmän mahdolliseksi tunkeutua toisen kulttuurin piiriin sitä tuntematta ja kieltä osaamatta. Käännöskoneilla on puutteensa, mutta on niillä etunsakin.

Niiden käyttöalue on kuitenkin rajoitettu.

Mikäli haluaa saada yleiskuvaa vaikkapa siitä, mitä venäläiset tiedotusvälineet kirjoittavat esimerkiksi Suomesta, ei käännöskoneen antamalla avulla pitkälle pötkitä.

Mutta meilläkin on olemassa oma käännöspalvelumme, joka haravoi kaikki Venäjän tiedotusvälineet ja julkaisee referaatit Suomea käsittelevästä aineistosta. Sitä hoitaa Valtioneuvoston kanslia VNK, joka kolmasti viikossa julkaisee tiedotetta Suomi Venäjän mediassa.

Ainiston löytäminen on helppoa, sillä Integrum- niminen venäläinen palvelin kerää sen reaaliajassa ja mahdollistaa myös analysoinnin. Integrumin käyttö on maksullista, mutta sen palveluja voi hyödyntää esimerkiksi yliopistoissa, joissa sitä käytetään muun muassa tutkimukseen. Myös bisneksen piirissä sille on laajasti käyttöä.

VNK:n katsaus sen sijaan on ilmainen ja lähetetään sähköpostilla tilaajille. Se antaa hyvän kuvan siitä, miten monipuolisesti venäläiset viestimet käsittelevät Suomea. Niin sanottua human interest-materiaalia on joukossa runsaasti ja olen itse usein saanut ensi kerran juuri sieltä tietoja erinäisistä Suomessa tapahtuneista, minuakin kiinnostavista asioista.

Kun kyseessä on täysin neutraali käännöspalvelu, jossa kommentteja ja uutisia ei ole sotkettu toisiinsa, kuten ns. laatulehdistö meillä nykyään tekee, on itse asiassa hyvin outoa, ettei se ole avoin suurelle yleisölle, kuten naapurin InoSMI.

Miksi ei VNK voisi yksinkertaisesti panna kotisivulleen linkkiä tähän palveluun? Tiedän, että maassamme on suuri määrä Venäjästä kiinnostuneita henkilöitä, jotka mielellään tutustuisivat myös siihen, mikä naapuria Suomessa kiinnostaa ja miten maatamme ja sen elämää siellä arvioidaan.

Hallituksella olisi nyt tilaisuus hyvin yksinkertaisella keinolla ja ilman lisäkuluja avata suurelle yleisölle portti naapurimaan tiedotusvälineisiin edes tältä, tärkeältä osalta.

Se olisi omiaan lisäämään keskinäistä ymmärrystä ja poistamaan harhaluuloja, jotka usein näyttävät olevan varsin omituisiakin, tässä avoimen tiedotuksen maailmassa.

Valeuutisten lähteillä

Sopulien maailmasta

Eugene Lyons, Utkikspost i utopia. En amerikan upplever Sovjetryssland. Albert Bonniers förlag Stockholm 1938. 448 s.

Poliittisten pyhiinvaeltajien tarina on nykyään jo kaikille tuttu. Useat tutkimukset ovat ilmiötä kartoittaneet, kuten myös sitä todellisuutta, jota nuo erilaiset pyhiinvaeltajat, myötäjuoksijat ja myös ne harvat kriittiset journalistit aikoinaan välittivät yleisölleen.

Koska kommunismi uutena ilmiönä oli siinä määrin ideologisesti ladattu ja koska Neuvostoliiton totalitaarinen komento keskitti niin paljon resurssejaan tiedotuksen järjestämiseen, muodostui kuva utopiaa rakentavasta valtakunnasta jyrkän kaksijakoiseksi.

Toisaalla olivat ne, jotka uskoivat ja sen mukaisesti olivat taipuvaisia selittämään parhain päin kaiken näkemänsä ja uskomaan tai ainakin hyväksymään rationalisaatioita. Toisaalla olivat sitten koko systeemin avoimet viholliset, joilla ei yleensä ollutkaan asiaa Neuvostoliittoon. Heidän kirjoittelunsa oli myös helppo tulkita sekä asiantuntemattomaksi että tarkoitushakuiseksi.

Tosiasia oli myös, että faktojen löytäminen oli useassa tapauksessa mahdotonta. Omin silmin nähtyä ei taas välttämättä kannattanut yleistää, olihan se vain mikroskooppinen osa maan todellisuudesta.

Mutta toki yhtä ja toista tiedettiin. Hirmuvalta kertoi avoimesti suurista oikeusjutuista, joissa ihmisiä tuomittiin kuolemaan syystä, joka liberaalissa lännessä olisi ollut aivan mahdoton. Myös miljoonien ihmisten karkottaminen kotoaan kollektivisoinnin yhteydessä oli yleistä tietoa.

 Oliko se barbariaa vai ei, voitiin asettaa kiistanalaiseksi. Maksim Gorkin kaltaisen humanistin mielestä se oli yhtä tarpeellista väkivaltaa kuin lasten opettaminen pakolla lukemaan. Piru asuu yksityiskohdissa, mutta niitä päästettiin katsomaan vain valikoidusti.

1930-luvulla värväsi Neuvostoliiton salaisen palvelun hoitelema kulttuuririntama sivistyneistöä fasismia vastaan ja onnistui siinä kohtuullisesti.

Toki tuo rintama sitten pian rakoili, kun osa intellektuelleja ymmärsi, ettei häikäilemätön totalitarismi muutu hyväksi siitä, että sillä on yhtä häikäilemätön kilpailija.

Lyonsin kirjassa kiinnostava osa koskee sitä, miten Moskovan politrukit onnistuivat pimittämään maailmalta sen suuren sensaatiouutisen, että maassa oli miljoonia ihmisiä kuollut nälkään keskellä rauhan kautta.

Itse asiassa heidät oli tapettu nälkään, minkä olisikin pitänyt olla ilmeistä olosuhteet huomioiden. Mikäli avustuskuljetukset ja muutto muille paikkakunnille olisi sallittu, ei mitään miljoonien joukkotuhoa olisi voinut tapahtua nykyaikaisten liikenneyhteyksien maailmassa. Mutta oliko moista konnuutta edes mahdollista uskoa?

Kyseessähän oli tunnetun historian suurimpiin kuuluva rikos, jossa useita miljoonia ihmisiä näännytettiin nälkään. Oliko kyseessä erityisesti ukrainalaisiin kohdistettu genosiidi on kysymys sinänsä, jota en kehottaisi ymmärtämään liian nopeasti ja ilman asian laajempaa tarkastelua.

Yhtä kaikki. Tieto tuosta valtavasta katastrofista levisi läntisiin lehtiin erään englantilaisen kirjeenvaihtajan välityksellä.

Toimittajia hoitelevat ”elimet” saivat kuitenkin nämä julkaisemaan vastineen, jonka mukaan varsinaista nälänhätää Neuvostoliitossa ei tietenkään ollut. Kuolleisuus oli kyllä noussut kadosta kärsineillä alueilla ja mitäs muuta nyt voi olettaakaan. Luonto on luonto.

Tämä kummallinen ja täysin valheellinen tulkinta allekirjoitettiin, koska kirjeenvaihtajat ymmärsivät, että muussa tapauksessa heiltä olisi suljettu pääsy ajan mehukkaan uutistapauksen, Metro-Vickers –oikeudenkäynnin seuraamiseen.

Kun sitten vuoden verran odoteltiin, saatiin myös Neuvostoliiton eteläosissa hyvä sato ja sen mukaisesti alettiin julkaista juttuja, joiden mukaan mistään nälänhädästä ei voi olla puhettakaan. Sellaiset väitteet olivat pelkästään naurettavia.

Huonon sadon tunnustettiin kyllä olleen edellisenä vuonna, mutta neuvostokansan sankarillisilla ponnistuksilla sen seuraukset oli onnistuttu voittamaan…

Ja kuitenkin kirjeenvaihtajat olivat varsin hyvin perillä sekä nälänhädän tosiasiasta että sen mittakaavastakin. Jopa tässä yhteydessä pahan maineen saanut Pulitzer-palkittu New York Timesin Walter Duranty puhui asiasta kollegojen kanssa avoimesti, mutta jätti sitten luvut pois julkaistuista artikkeleistaan.

Toimittajien arviot nälänhädän uhreista vaihtelivat kolmesta seitsemään miljoonaan. Heillähän ei ollut paljoakaan tukevaa pohjaa laskelmilleen, tuohon aikaan puuttuivat myös väestölaskentojen tiedot, jotka nekin osoittautuivat sitten myöhemmin niin ongelmallisiksi, että laskenta oli uusittava…

Neuvostojärjestelmä oli saanut loistavan voiton journalisteista ja sen päällikkö juhlisti asiaa tarjoamalla yltäkylläisesti vodkaa ja zakuskoita. Hilpeä seurustelu jatkui pikkutunneille asti.

Mutta tärkeintähän tässä maailmassa eivät olekaan mitkään yksittäiset tosiasiat, vaan asian etu ja puolueen yleislinja, kuten Stalin aikoinaan sanoi kuuluisassa nälväisyssään arkistorotille, jotka pelkän paperisen dokumentin perusteella rohkenivat mennä todistamaan puolueen pyhää yleislinjaa vastaan.

On kummallista ajatella, että miljoonien ihmisten kuolema, jonka sangen varmasti ymmärrettiin tapahtuneen, saatettiin ottaa niin kevyesti niiden piirissä, joiden tehtävänä olisi ollut siitä maailmalle kertoa.

Samaan aikaan yksittäisten ihmisten oikeusjutut herättivät suuria intohimoja.

Tuossa vaiheessa ei toki vielä käsitetty, että kyseessä oli tahallinen tai vähintäänkin tuottamuksellinen rikos, eikä mikään onnettomuus. Siitä huolimatta asiaa olisi pitänyt tutkia perin pohjin. Hyvin vaikeaa se toki olisi ollut, mutta ei mahdotonta. Ensimmäiset kirjatkin siitä ilmestyivät jo 1930-luvulla.

Mutta yleisessä tietoisuudessa tuosta nälänhädästä ei tiedetty mitään. Neuvostoliitossa se kiellettiin kokonaan ja esimerkiksi Tiedonantaja liittyi tietenkin samaan kuoroon vielä 1970-luvulla, panettelijoita vastaan.

Myös Lyons itse oli alun perin kommunismille hyvin myötämielinen, mutta muutti mielensä ymmärrettyään tarpeeksi, mistä siinä oli kyse.

Hänen kirjansa, jossa ei vielä ole toisen maailmansodan jälkiviisauden painolastia, tarjoaa kiinnostavan aikalaisnäkökulman sekä tuon ajan Neuvostoliittoon että Moskovan ulkomaalaisten journalistien maailmaan ja ajan eurooppalaisiin intellektuelleihin laajemminkin.