Me teemme
mitä tahdomme
Autoritaarinen
persoonallisuus, jollaista fasismin ja kommunismin tapaiset järjestelmät
kiehtovat, riemuitsee aina oman valtion voimannäytöstä: me teemme mitä
tahdomme. Meille ei kukaan voi mitään!
Hiukan ennen
Ukrainan-hyökkäyksen alkamista USA:n Moskovan-lähettiläs kertoi Foreign
Affairs-lehden kirjoittajan mukaan Putinin haukalle ja vanhalle FSB-pomolle
Nikolai Patruševille, että amerikkalaiset tietävät, mitä Venäjä nyt on
tekemässä ja varoitti, että hyökkäykseen vastattaisiin hyvin vakavilla toimilla.
Patrušev
ei tähän edes vastannut, mutta antoi ymmärtää, ettei amerikkalaisten reaktio
häntä kiinnostanut. Venäläiset tekisivät mitä haluavat ja sillä siisti. Tarkoituksenahan
oli suorittaa erikoispalveluille ominainen erikoisoperaatio, johon oli
riittävästi noita huippusuorittajia, spetsnaz- eli erikoisjoukkoja.
Tavanomainen armeija varmistaisi saaliin.
Operaation alettua
muuan suomalainen dosentti riemuitsi myös twitter-tilillään siitä, miten ukropit
nyt pötkivät pakoon ja miten voitonparaati pidettäisiin tuota pikaa Kiovassa.
Sitä ei mikään mahti maailmassa voinut estää, sillä kyseessä oli raaka voima,
jota hyökkääjällä oli paljon enemmän kuin kenelläkään muulla.
Yhtälö oli siis
yksinkertainen ja ehdottoman vakuuttava. Kesti pari viikkoa, ennen kuin dosentti
lopetti tilinsä kommentoinnin. Todellisuus oli pettänyt voimansa tunnossa
olevan hyökkääjän ja sen hännystelijät.
Putin ja
kumppanit elättelivät aivan vääriä luuloja lähtiessään hyökkäämään. Tässä he
noudattivat pitkää traditiota, kaikki sotaan lähteneet melperit
viimeisten kahdensadan vuoden aikana ja kauemminkin ovat pettyneet
laskelmissaan ja usein hyvin katkerasti. Sota nyt vain on tullut aloittajalleen
huonoksi bisnekseksi.
Kulutussota,
jollaista kukaan ei toiveajattelussaan ole odottanut, on ollut se normaali
ratkaisija, kun paljon uhreja vaatinutta sotaa ei kummallakaan tai millään
puolella uskalleta päättää ennen kuin on saavutettu niiden arvoinen päämäärä.
Kun ihmishenki on korvaamaton, on tarvittavan hyvityksenkin määrä ääretön.
Ikävä kyllä tällaisena päämääränä on pidetty
aivan erityisesti vihollisen täydellistä tuhoamista ja nöyryyttämistä. Saksan
kohtalo ensimmäisessä maailmansodassa on tästä kostopolitiikasta hyvä
esimerkki. Toisessakin maailmansodassa suunniteltiin jo Saksan teollisuuden
tuhoamista ja maan muuttamista vähäpätöiseksi maatalousvaltioksi (Morgenthau-suunnitelma).
Toisen
maailmansodan jälkeen järki sentään voitti ja ymmärrettiin pian, että Saksa ei kartalta
häviä ja että sillä voi olla käyttöä myös voittajien kannalta. Komennon
vaihtaminen riitti, eikä kostopolitiikkaa harjoitettu muualla kuin idässä. Siitäkään
ei omantunnon vaivoihin herätetty Saksa uskaltanut julkisesti valittaa.
Käynnissä on nyt
jälleen eurooppalainen suursota, joka on taas lähtenyt omille teilleen ja
osoittautunut mahdottomaksi voittaa enempää sotilaallisin kuin taloudellisinkaan
keinoin. Nyt ei ole lainkaan harvinaista kuulla sellaisia ääniä, jotka sanovat,
ettei sotaa voida päättää muuten kuin ehdottomaan antautumiseen.
Nämä ovat naiiveja
ääniä, joiden käsitys Venäjän kestokyvystä näyttää olevan aivan harhainen.
Kuvitelmia sen talouden romahtamisesta on esitetty jo vuodesta 2014 saakka,
määräaikoja on vain aina venytetty. Nyt ennustetaan tuon talouden kestävän
melko hyvin.
On selvää, ettei
Venäjä enempää kuin Ukrainakaan halua solmia rauhaa, jolla ei ole sille mitään
tarjottavaa, kun kymmeniä tuhansia sotilaita on tapettu ja vammautettu ja
valtava määrä rahaa ja omaisuutta on tuhottu.
Monet ovat
selittäneet, ettei rauhaa voida hyväksyä, ennen kuin Venäjä on palauttanut
kaikki Ukrainalta ryöstämänsä alueet. Monet alueet Venäjä kuitenkin on jo
virallisesti liittänyt itseensä, joten niiden palauttaminen ei ole aivan yksinkertaista.
Mitä tulee
Krimiin, on liikenne ja veden saanti siellä ollut paljolti riippuvaista
Ukrainasta. Niemimaan kukoistus edellyttäisi joko Venäjän herruutta
Novorossijan rannikolla tai sitten Krimin palauttamista Ukrainalle. Hyvät tai
edes korrektit naapuruussuhteet olisivat myös ratkaisu.
Venäjän hyökkäys
Ukrainaan oli kyynisen valtapolitiikan mukainen toimi, jossa päätettiin
viimeinkin tehdä oman mielen mukainen ratkaisu. Kun kerran pystyn, niin minun
pitää, sanoi aikoinaan presidenttiehdokas, kenraali Lebed.
Mutta kun ei
pysty, niin ei pysty, vaikka olisi isommankin talon poika. Länsi ajaa nyt
politiikkaa, jossa kompromisseja ei huolita, sekin on päättänyt tehdä, mitä
tahtoo, kun omaksikin yllätyksekseen on huomannut sijaissodassa pärjäävänsä
oletettua paremmin.
Yritykset saada
sota loppumaan on torjuttu lännen ja etenkin USA:n taholta. Länsimaathan eivät
ole edes joutuneet taistelukentälle, joten sodan jatkaminen ei syö poliittista
kannatusta. Tyhmimpien keskuudessa se vain lisää sitä ja se on jo kovin merkittävä
asia.
Ei ole suinkaan
selvää, että Venäjä olisi valmis rauhaan ehdoilla, jotka Ukraina voisi ilman
muuta hyväksyä. Sehän on ilmoittanut hyväksyvänsä vain kaikkien alueidensa
palauttamisen. Selvää ei silti ole sekään, että Venäjä voitaisiin pakottaa
tuohon vaatimukseen.
Mikäli Venäjä
jää kokonaan lyömättä ja saa pitää joitakin valloituksiaan, on asia monen
mielestä moraalisesti kestämätön ja vain yllyttää Venäjän ruokahaluja
tulevaisuudessa.
On tuskin silti järkevää
ilmoittaa, että vain ehdoton antautuminen hyväksyttäisiin. Toisessa maailmansodassa
se tehtiin siksi, että torjuttaisiin ajatus toisen osapuolen liittoutumisesta
Saksan kanssa toista vastaan. Sellainenhan olisi saattanut olla aivan järkevää
ja sitä paitsi täysin mahdollista.
Nyt ei ole
sellaista mahdollisuutta ja kaksi osapuolta kolmansien avustamina ovat
vuodattamassa toisiaan kuiviin. Asia käy kuitenkin kaikille kalliiksi, ei
vähiten ihmishenkinä sotiville. Myös kaikkien talous kärsii.
En tiedä, onko
ja missä määrin jo harjoitettu kulissien takaisi tunnusteluja tulevan rauhan
mahdollisuuksista. Luulen, että on ja uskon, että sellaiseen olisi ehdottomasti
syytä pyrkiä. Itse kullakin osapuolella on unelmansa, joiden se haluaisi
toteutuvan täysimääräisesti, mutta se nyt ei vain ole mahdollista.
Ei tässä nyt
vain kenelläkään ole mahdollista tehdä, mitä tahtoo. Tahtonsa se on muillakin
ja sen kanssa on elettävä. Ehkä tämän voisi jo uskoa tämänhetkisen kokemuksen
perusteella.
Uutta Versailles’n
rauhaa on syytä karttaa kuin ruttoa eikä myöskään ole toisen maailmansodan
malliin näkyvissä marssia vihollisen pääkaupunkiin - Moskovaan enempää kuin
Kiovaankaan. Neuvottelurauhan mahdollisuus olisi nyt nostettava esille, se
olisi kohtuullista myös Venäjän kansan suuren enemmistön kannalta. Silloin se
voisi isänmaallisena pysyen hylätä nykyien hallintonsa, joka on lähtenyt
rikolliselle tielle.