Muuan hätähuuto

 

Pohjalta

 

И.В. Бестужев-Лада. Альтернативная цивилизация. Москва, Владос 1998, 348 с.

(I.V. Bestužev-Lada, Vaihtoehtoinen sivilisaatio)

 

     Muistan hyvin sen elokuun iltapäivän, kun osallistuin Osuuspankin edustuston järjestämille cocktail-kutsuille Pietarissa, loistohotellissa Nevskin varrella.

     Vuosi oli 1998 ja olin juuri muuttanut Pietariin hoitamaan Suomen Pietarin-instituuttia, joka silloin sijaitsi entisessä tehtailija San Gallin talossa Ligovski prospektilla, joka oli hieman epämääräisessä maineessa Moskovan-aseman takana.

     Osuuspankin tarjoukset olivat suussa sulavan herkullisia, mutta vieraiden kasvoilta alkoi yhtäkkiä näkyä hätä ja järkytys ja herkut alkoivat jäädä pöytiin koskemattomiksi. Rupla oli romahtanut ja valtio ilmoittautunut maksukyvyttömäksi. Devalvaatio laukkasi ja vielä parin päivän ajan se etsi kokoaan, asettaen ruplan arvon  lähes neljännekseen entisestään (vrt. Экономический кризис в России (1998) — Википедия ).

     ”Musta maanantai” oli tyrmäävä takaisku Venäjän taloudelle, joka oli 1990-luvun hirveän alun jälkeen jo hieman piristynyt. Itse asiassa se oli suuri piristysruiske kotimarkkinateollisuudelle, joka valtasi nopeasti takaisin monia aloja ulkomaiselta kilpailulta. Mutta se nähtiin vasta myöhemmin. Nyt huomattiin vain, että ulkomaine olut jäi kioskeihin myymättä.

     Meille ulkomaan valuuttaa saaville se merkitsi roppakaupalla ilmaista rahaa. Instituutin budjetti oli vaatimaton, mutta nyt kelpasi elellä ja vaikkapa käännättää ja julkaista merkittäviä suomalaisia historiateoksia.

     Kerran kuussa oli käytävä hakemassa kahmalollinen seteleitä Dresdner Bankista, joka sijaitsi entisessä Saksan suurlähetystössä Astoria-hotellia vastapäätä ja sillä sitten makseltiin laskuja. Korttien käyttö oli olematonta.

     Uusi talouskriisi näkyi myös heti kadulla. Talon yhteinen tunkio sai vakituisia vieraita ja sieltä kaivettiin kaikki palautuskelpoiset pullot ja ehkä jotakin syötävääkin. Instituutin vieressä sijainneen leipätehtaan eteen syntyi vakituinen jono. Sieltä sai leipää pari kopeekkaa halvemmalla kuin kaupasta.

     Vuoden 1998 näkökulma ympäröivään maailmaan oli Venäjällä lohduton. Entinen keskiluokka oli köyhtynyt surkeasti ja työläiset saivat usein turhaan odottaa palkkaansa. Opettajat opettivat usein ilman palkkaa. Sekatavarakaupan takapihalla juotiin nyt halvinta mahdollista viinaa, joka usein oli myrkyllistä. Sitä sentään sai jokaisesta kioskista.

     Igor Bestužev-Lada (1927-2015; Lada oli kylä josta hän oli syntyisin) oli hyvin tunnettu aikansa futurologi, sosiologi ja historioitsija, myös kansainvälisesti arvostettu. Kun luemme tätä hänen populaaria, vuonna 1998 ilmestynyttä teostaan, meidän on syytä ymmärtää, millaisessa maassa se oli kirjoitettu.

     On sanottu, että perestroika ja Neuvostoliiton romahdus antoivat venäläisille ja muillekin hajonneen valtion kansoille toivoa paremmasta. Kaikki on suhteellista. Kyllä tie parempaan nimenomaan Venäjällä kulki pahimman kautta.

     Yleinen pessimismi ja sellainen normittomuuden tila, jota sosiologit kutsuvat anomiaksi, oli ankaraa todellisuutta. Nousuun päästiin yllättäen heti 2000-luvun akussa ja se vei kansan suhteelliseen vaurauteen, mikä Venäjällä tapahtui itse asiassa ensi kertaa. Mutta se oli jo Putinin aikaa.

      Vuonna 1998 sekä Venäjän, että koko maailman tilanne näytti hyvin pahalta, mikäli asioita tunsi. Suomen Nokia-hurma oli poikkeus säännöstä. Suomen ja Venäjän välillä sanottiin olevan maailman korkein elintasokuilu. Tämä oli osittain näköharhaa, joka ei huomioinut valuuttojen ostovoimaa, mutta ei se ihan tyhjää puhetta ollut.

     Bestužev-Lada kuvaa kammottavan todentuntuisesti tuota kaupan takapihaa, joka  jo edellä mainittiin ja ottaa sen esimeriksi sivilisaation rappiosta jokapäiväisellä (bytovoj) tasolla. Se ilmensi rappiota konkreettisesti, koko sen inhimillisessä syvyydessä, vaikka alkoholisteja venäläisistä oli ”vain” kymmenen prosesttia.

     Toki heidän vaikutuksensa ympäristöön oli otettava huomioon ja lisäksi toinen mokoma juoppoja, jotka eivät olleet varsinaisesti riippuvaisia aineesta. Utopia oli muuttunut vastakohdakseen.

     Mutta tämä oli vain yksi näkökulma asiaan, Globaali  katastrofi oli uhkaamassa viidellä eri tavalla: energian suhteen, ekologisen ja demografisen tasapainon menettämisen takia, ihmisen ja luonnon suhteen vääristymisen takia, joukkotuhoaseiden takia sekä etenkin länsimaisen sivilisaation piirissä sen vallanneen antikulttuurin takia.

     Länsimaisen sivilisaation piiriin oli, joskin erikoistapauksena, luettava myös Venäjä. Mitä muihin sivilisaatioihin tulee, oli olemassa lisäksi myös kiinalainen, konfutselainen sivilisaatio, kaakkois-aasialainen, eteläamerikkalainen ja afrikkalainen sivilisaatio.

      Näillä kaikilla oli osittain omat ongelmansa, mutta tietyt globaalit ongelmat olivat yhteisiä kaikille. En tässä rupea enempää selostamaan, miten kirjoittaja ne kolme vuosikymmentä sitten näki, totean vain, että esimerkiksi Kakkois-Aasian kehityksen hän katsoi riippuvan siitä, saataisiinko väkiluvun kasvu siellä aisoihin. Kiinan suuri kasvu antoi jo merkkejä itsestään ja sen jatkumista kirjoittaja ei epäillyt.

     Tässä minua kiinnostavat nyt kulttuuri ja sivilisaatio ja se kulttuurin rappion ja antikulttuurin käsite, jonka kirjoittaja esittää.

     Hänen mielestään länsimainen (oik. eurooppakeskeinen, jevropotsentristskaja)siviisaatio , joka suuresti vaikuttaa koko maailmassa ja jonka piiriin myös venäläinen kulttuuri on pääasiassa luettava, on rappeutunut kaikilla tasoillaan ja se ilmenee sekä taiteiden että jokapäiväisen elämän tasoilla.

     Taiteissa huippu saavutettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla ja samaan aikaan ilmaantuivat myös rappion merkit, aluksi ranskalaisessa runoudessa ja sen jälkeen muualla kirjallisuudessa, sitten pian maalaustaiteesa, säveltaiteessa, teatterissa ja niin edelleen. Jokapäiväisen elämän kulttuuri kulki samaa tietä.

     Ehkäpä niin sanottu tiedon taso nousi suurilla ihmismassoilla, mutta he jäivät oman rahvaankulttuurinsa kukuttajiksi, joka erkani korkeakulttuurista. Jälkimmäinen taas jäi harvalukuisten snobbailijoiden mahoksi harrastukseksi, tulkitsen omin sanoin.

     Kulttuuria alkoi uhata antikulttuuri, jonka tuotteet tunkeutuivat kaikkialle. Jugend-tyyliä seurasivat äkkiä kammottavat laatikot ja Moskova on hyvä paikka tarkkailla sitä, millainen muutos oli: Riittää kun mainitsee vastinparit Moskva-hotellin ja Inturistin, joista jälkimmäinen nyt onkin purettu, samoin kuin voi verrata hehtaarihotelli Rossijaa ja Metropol-hotellia.

     Kaikki kävi sangen äkkiä, eikä se tapahtunut vain Venäjällä, kuten voimme puolestamme todistaa.

    ”Kultakausi” vaihtui niin kirjalllisuudessa, kuin muuallakin ”hopekauteen” ja siitä nopeasti pronssikauteen ja rautakauteen... Totaaliset sodat ja totalitarismi veivät kulttuuria alaspäin, vaikka sivumennen sanoen voi huomauttaa, että vodkapullon kylkeenkin ikuistettu Moskva-hotelli rakennettiin  vasta 30-luvulla. Pari vuoiskymmentä sitten se rakennettiin uudelleen.

     Aito kulttuuri sisälsi puhdistumisen, katharsiksen elementin, kuten jo Aristoteles tiesi. Uusi, raakalaismainen antikulttuuri sen sijaan pelaa antikatarsiksella. Se ei jalosta ihmistä, vaan tuhoaa häntä henkisesti.

     Sivumennen sanoen, ”rappiokulttuuria” vastaan lähtivät taistelemaan yhtäläisellä innolla ja hyvin samaan tyyliin niin natsismi, fasismi kuin stalinismikin. Boris Groys kertoo tarvittaessa yhtäläisyyksistä tarkemmin.

     Jotakuta ehkä kiinnostaa, että nuo ideologiat myös pitivät esimerkiksi homoseksualismia yhtenä kapitalismista juontuvana rappion merkkinä, kuten muun muassa Maksim Gorki esitti.

     Sivilisaation rappio on epäilemättä valtava prosessi, jonka kääntäminen toiseen suuntaan tuskin on yhden valtion tai useammankaan mahdollisuuksien rajoissa. Silti siihen on kirjoittajan mielestä syytä ryhtyä. On välttämätöntä saada luonnon ja ihmisen välille tasapaino, suorittaa täydellinen aseidenriisunta ja pysäyttää väestönkasvu. Tärkeää on myös pysäyttää antikulttuurin tuhoava hyöky.

     Uhkaavaa vaaraa vastaan on taisteltava myös voittamalla huumeiden, erityisesti siinä luvussa myös alkoholin, muodistama, rappeuttava tekijä ja valtioiden hallinto on puhdistettava mafian vaikutuksesta. Joukkotuhoaseiden joutuminen niiden käsiin olisi katastrofi…

     Siviisaation rappio on pysäytettävä tai muuten primitiivinen islamilainen hyökyaalto valtaa koko länsimaisen sivilisaation, joka on jo alkanut mädäntyä elävältä. Myös islamilainen sivilisaatio on lännen kannalta ”vaihtoehtoinen”, mutta siltä ei voi hyvää odottaa, sillä se on luonteeltaan fasistisen verinen (fašistski-krovavaja).

     Kirjassa maalattu apokalypsis ei ole tarina, johon voi uskoa tai olla uskomatta, huomauttaa kirjoittaja. Siinä on koottu yhteen tulevaisuutta koskevat tieteelliset tutkimukset, jotka kaikkien olisi tunnettava.

     Bestužev-Ladan mielestä nyt (1998) oli kypsynyt aika uudelle Lutherille, jonka pitäisi perustaa uusi, vallitsevan sivilisaation vastainen protestanttinen liike.

     Koko ihmiskunta, niin kristityt, muhamettilaiset, hindut, buddhalaiset ja kaikki muutkin hyvää tahtovat ihmiset olisi nyt nostettava vastustamaan olemassa olevaa, mätänevää sivilisaatiota ja taustelemaan vaihtoehtoisen sivilisaation puolesta, ”mielellään” ilman terrorismia ja noitavainoja ja uusia utopioita, jollaisista 1900-luvulla saatiin jo tarpeeksi kokemusta.

     Siinäpä lyhyesti Bestuževin saarna, jonka hän kirjoitti lähes kolme vuosikymmentä sitten. Nimimerkkiä ”Lada” hän oli käyttänyt jo neuvostoaikana. Sanahan viittaa myös slaavilaiseen rakkauden- ja hedelmällisyyden jumalattareen.

Tarvitaan ulkopolitiikkaa

 

Ulkopolitiikan ideologiat

 

      Isoilla mailla on ulkopolitiikassaan usein suuri missio ja sitä palveleva doktriini, jonka mukaan toimien pyritään maailmaa muuttamaan, vaikkapa nyt turvalliseksi demokratialle tai erilaisille vähemmistöille tai jopa kansanluokille.  Enemmistötkin saattavat kiinnostaa.

     Joskus julistetaan oikeutta olla suurimpana mahtina jossakin maanosassa ja taitaapa olla myös pyrkimyksiä johtaa ihan koko maailmaa. Se vaatii jo panostusta, se.

     Pienten maiden vähäpätöistä roolia ei voi perusteiltaan muuksi muuttaa ja niinpä ne etsiytyvät isompien turviin ja saattavat jopa pystyä hankkimaan asemastaan merkittävää hyötyä, jos hyvin korttinsa pelaavat. Muistamme vielä erinomaisesti erään hyvän esimerkin.

     Politiikka on sellainen toimintakenttä, joka vetää vastustamattomasti puoleensa erilaisia narsisteja, joiden suurimpana unelmana on olla koko maailman ihailun kohteena. Mikäli he pääsevät määräämään jonkin maan ulkopolitiikasta, on onnettomuus jo ohjelmoitu. Yleensä he sentään ovat vain toimeenpanijoita.

     Kuten tunnettua, politiikka ei ole tiedon, vaan tahdon asia. Se, mitä tahdotaan, ei voi olla minkään doktriinin määrättävissä, mutta mikäli doktriini toimii olemassa olevien mahdollisuuksien rajoissa, sitä kannattaa noudattaa, muuten ei.

     Ulkopolitiikka muistuttaa perinteisesti pokerin pelaamista ja uskottavuus on siinäkin kaiken a ja o. Mikäli se puuttuu, ei sitä voi korvata millään. Asiaan kuuluu, että pelurit eivät paljasta korttejaan, eivätkä siis mene tarpeettomasti ja pyytämättä julistamaan, että mepäs sitä teemme aina näin eikä noin, repikää siitä!

     Pienillä mailla, ainakin jos ne ovat Suomen luokkaa, voi joskus olla hyvinkin suuri vaikutus koko alueen poliittiseen kenttään, mikäli kortit osataan pelata hyvin. Ja se tarkoittaa, että kyetään toimimaan tarvittaessa itsenäisesti. Näinhän tehtiin vuonna 1944 ja myös jo sitä ennen.

     Kuten sanottiin, suurvallat saattavat useinkin yrittää nousemista toisten yläpuolelle, ainakin nyt alueellisesti, ellei koko maailmassa, pienillä harvoin on siihen edes kiusausta. Suomen ideana on ollut henkiin jääminen, kuten Koivisto asian aikoinaan kiteytti: выжить. Se on ollut jo ihan tarpeeksi kunnianhimoinen tavoite ja myös onnistunut.

     Entäpä, mikäli ”loistava, voittamaton puna-armeija” olisi sen sijaan onnistunut, kuten jokaisen järjissään oleva tarkkailijan oli uskottava joulukuussa 1939? SKP julisti voitonriemuisesti, että nyt -vuonna 1939- se voittaisi varmasti. Vuonna 1918 Suomen vallankumous sen sijaan oli epäonnistunut, kun se oli ollut he8ikko. Itse asiassahan sen luomista vasta aloiteltiin punakapinan aikana.

     Kuten SKP:n propaganda aina välillä sopivasti vihjasi, ankara puhdistushan se oli odottamassa sitä lahtarivaltaa, joka piti Suomen kansaa pirullisessa otteessaan. Näin kertoivat henkiin jääneet emigrantit rajan takaa tulevassa propagandassaan.

     Koko Suomen, tuon ”valkokaartilaisen helvetin” väkivaltakoneisto ja valtaa pitävä luokka olisi tuhottu tieteellisin perisaattein -ei siinä olisi ruvettu tiiraamaan, mitä joku yksilö nyt oli sattunut tekemään, vaan käsitelty koko joukkoa yhtenä kokonaisauutena. Näinhän siellä tehtiin.

     Niin, että kyllä tarjolla oli myös ihan oikeasti ikäviä vaihtoehtoja. Ei sitä ”suomettumista” kannata kauhistella suurena onnettomuutena, vaan sen ajan ulkopolitiikkaa on osattava arvostaa poikkeuksellisen onnistuneena historiallisena esimerkkinä.

     On valitettavaa, että meiltä nyt EU:n ja Naton perifeerisenä etujoukkona puuttuu niin oma talouspolitiikka kuin ulkopolitiikkakin. Asia voisi tuntua siedettävämmältä, jos siitä edes saisi kunnon korvauksen. Olemmehan mekin rahaa kaataneet Välimeren veljesmaille.

     Mutta kun ei niitä rahoja nyt ihan joka paikkaan riitä. Mikäli joku jäsenmaa on kyllin typerä julistaakseen noudattavansa tiettyä politiikkaa ihan ehdoin tahdoin ja hinnalla millä hyvänsä, olisi pelkkää tyhmyyttä sitä siitä vielä palkitakin.

     Niinpä meillä on lukkiuduttu tahdottomaan ylempien tottelemiseen, josta ei saa edes valittaa. Rajan takainen naapuri tietenkin joutuu panostamaan paljon omia resurssejaan torjuakseen sen mahdollisen vaaran, joka meiltä käsin näyttää sinne suuntautuvan.

     Ettäkö ei tietenkään suuntaudu? Mistäs me senkin edes tiedämme?

     Melko uskomatonta on, että tuo sinänsä ihan tyylikäs rajan sulkeminen saa vain jatkua vuodesta toiseen ja että minkäänlaista vuoropuhelua venäläisten kanssa ei kerta kaikkiaan edes hyväksytä, Ei millään tasolla.

      Eivät ne pakotteet siitä kärsisi, vaikka rauoetttaisiin rajan portteja sen verran, että edes kohtuullisia normaaleja yhteyksiä voitaisiin aloitella. Emmehän me sodassa ole ja toivottavasti emme joudukaan.

     Olen usein sanonut, että EU on organisaatio, jolta puuttuvat aivot. Ei tässä mitään omaperäistä ole, en ole kuullutkaan, että joku väittäisi sillä sellaiset olevan. Sen sijaan se on jonkinlainen säädöstehdas, itse itseään ruokkiva byrokratia ja vilttiketjun poliitikkojen loppusijoituspaikka.

     Tällaisesa tilanteessa olisi sen, joka haluaa Suomen etua ajaa, otettava ohjakset omiin käsiinsä ja kerrottava, että EU:n kanssa tehdään, niin kuin meille parhaiten sopii. Jos ajamme omia etujamme, emme tosiaankaan menetä miljardien apurahoja, vaan saatamme sen verran ajan mittaan edes säästää.

     Natosta en nyt sen enempää puhukaan. Huomautan vain, että ellei siihen suuntaan uskalleta olla jämäkkänä, joudumme kynnysmatoksi, jota kukaan ei ota vakavasti rajan kummallakaan puolella.

     Jyrkkiä käänteitähän ulkopolitiikassakaan ei yleensä kannata harrastaa, mutta sen sijaan kannattaa pikkuhiljaa avata tietä sellaisille linjauksille, jotka eivät joka asiassa toimi meidän omia etujamme vastaan. Ehkäpä me sellaisella asenteella saamme joskus vielä hieman EU:lle kylvämiämme rahoja takaisinkin.

     Mitä ulkopolitiikan doktriineihin tulee, huomasin kirjoittaneeni erään aikansa merkittävän jees-miehen näkemykisitsä sellaisiana, kuin hän niitä1930-luvulla esitteli:

 

torstai 29. maaliskuuta 2018

Ulkopolitiikan ideologioita

 

Fasistista ulkopolitiikkaa?

 

     Tässä ei sitten käsitellä fasistista ulkopolitiikkaa, vaan sitä, mielestäni avutonta tapaa, jolla tiettyihin vakaviin asioihin halutaan ripustaa kylttejä, joiden toivotaan antavan niille myönteisen imagon tai peräti vallan sisällönkin.

     Pari kirjoittajaa julisti eilisen hesarissa, että Suomen pitäisi pyrkiä noudattamaan feminististä ulkopolitiikkaa. Tosin Ruotsi on siinä päässyt maailman kärkeen, mutta voisihan Suomi yrittää hyväksi kakkoseksi. Miksi ei?

     Kaikkeahan sitä voi yrittää, mutta kaikkea ei kannata. Asiahan on niin, että politiikkaan ripustetut kyltit eivät ole käytännössä koskaan riittäneet sanomaan yhtään mitään olennaista tuon politiikan sisällöstä. Paitsi tietenkin sen, millaista kylttiä on haluttu näyttää. Mutta se on demonstraatiota eikä politiikkaa.

     Minun sukupolveni muistanee, miten kulttuuripiirit ja julkinen sana olivat kerran jokseenkin yksimielisiä siitä, että sosialismi oli kapitalismia kehittyneempi järjestelmä, sehän määrätietoisesti pyrki hyvään ja vastusti pahaa ja tietenkin myös tuossa pyrkimyksessään menestyi.

     Kun piti sitten selittää, mitä oli vaikkapa sosialistinen ulkopolitiikka, sanottiin tietenkin, että se merkitsi kansainvälistä solidaarisuuttaa, rauhaa, rakkautta ja oliko nyt veljeyttä, tasa-arvoa ainakin.

     Nämä kaikki kuulostivat hyviltä asioilta, mikä ei ollut sattuma, sillä sosialismin kerrottiin ajavan kaikkia maailman hyviä asioita. Kääntäen voitiin sanoa, että jos joku asia oli hyvä, niin se oli sosialistinen.

     Käytännön kannalta moinen arvoposeeraus ei antanut mitään osviittoja. Oliko oma maa tasa-arvoinen toisten kanssa? Mitä siitä seurasi? Oliko omien veronmaksajien rahoja annettava sinne yhtä paljon kuin omaan maahan? Jos ei niin kuinka paljon?

     Entä mitkä valtiot noudattivat sosialistista ulkopolitiikkaa? Oliko Neuvostoliitto sellainen? Miten siihen suhtautuivat Kiinan, Vietnamin, Demokraattisen Kamputsean, Angolan ja Tansanian ulkopolitiikat? Kun ne joutuivat ristiriitaan, mitä sosialistista politiikkaa oli pidettävä eniten sosialistisena ja siis tuettava?

     Kun sosialismi tarkoitti rauhaan pyrkimistä, merkitsikö se sitä, että sosialistimaiden ponnistuksia rauhansa takaamiseksi välttämättömien sotavoimien vahvistamiseksi oli maksimaalisesti tuettava? Ja niin edelleen ja niin edelleen.

     Mikään kyltti ei pysty tässä matoisessa maailmassamme antamaan käyttökelpoisia ohjeita politiikan hoitamiseksi. Ne eivät siis korvaa järkeä ja tämä koskee myös EU:n ulkopolitiikan peesausta. Sillä on jokaiselle maalle erilainen merkitys eri tapauksissa ja ellei tätä tunnusteta, mennään takuuvarmasti harhaan.

     Kekkonen viittasi joskus osuvasti generalissimus A.V. Suvorovin mietelmään, jonka mukaan pölkkypäisyys aiheuttaa paljon onnettomuutta. Se pätee yhä.

     Luin tässä hiljattain kuuluisan tutkimusmatkailijan, Sven Hedinin kirjan Nykypäivien Saksa vuodelta 1937 (alkuteos Tyskland och världsfreden).

     Kirja on verrattoman hauska jälkiviisauden valossa, mutta omana aikanaan se saattoi olla jopa suhteellisen uskottava. Kirjoittaja näkee kaikkialla juuri sitä kuin haluaa nähdäkin ja uskoo niihin perusteisiin, jotka hänelle esitetään.

     Itse asiassa Saksan ulkopolitiikalle voitiin vaatia vielä kunnioitusta ja uskottavuutta tähän aikaan, eihän mitään todellista aggressiota ollut tapahtunut. Myöskään mistään kansanmurhista ei ollut tietoakaan, keskitysleireissä sanottiin olevan neljätuhatta henkeä ilmeisen mukavissa oloissa ja heidätkin oli tarkoitus lähiaikoina kotiuttaa.

     Sananvapauden puutteestakin Saksaa oli arvosteltu, mutta itse asiassa siellä oli kielletty vain arvoton ja vahingollinen roska, mukaan lukien ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaaminen. Ehkä nyt samanlaista sanavapautta ei ollut kuin vaikkapa Ruotsissa, mutta sen sijaan siellä oli sananvastuu (Hedin ei käytä termiä yhdyssanana). Siitä huolehtii 13000 kirjoitusjohtajaa (Schriftleiter), jotka työskentelevät eri lehdissä.

     Sanomalehdistön harteilla lepää ääretön vastuu hyvän yhteisymmärryksen säilyttämisestä eri valtioiden kesken, toteaa Hedin. Jos lehdistö tuntee tuon vastuunsa, se voi myös hyvin paljon auttaa maailmanrauhan säilyttämistä. Tässä Hedin viittaa närkästyneesti ruotsalaiseen lehdistöön, joka julkaisee saksalaisvihamielisistä lehdistä saksittua aineistoa.

     Mutta pyrkiikö Saksa todella rauhaan? Merkitseekö kansallissosialistinen ulkopolitiikka myös muiden maiden kunnioittamista?

     Ehdottomasti, julistaa Hedin varmalla vakaumuksella useaan kertaan. Miten voitaisiin edes kuvitella, että maa, joka oli juuri menettänyt kaksi miljoonaa nuorta miestä Verdunin juoksuhautoihin, haluaisi kokea saman uudestaan? Mitä järkeä olisi siinä, että maa, joka kehittää kansansa hyvinvointia nelivuotissuunnitelmalla ja luo uutta ihmistä rationaalisella rotupolitiikallaan, haluaisikin vaarantaa kaikki ponnistustensa hedelmät heittäytymällä sotaan?

     Se oli, kuulkaas, nyt ihan liian fantastista. Itse johtajan persoonakin oli takeena inhimillisestä politiikasta, juuri sellaista on kansallissosialistinen ulkopolitiikka, kaiken hyvän tuoja!

     Sivumennen sanoen, Saksa ei suinkaan ole diktatuuri, kuten harhaanjohtavasti sanotaan, vaan johtajavaltio. Siellä kyllä toimii vallan vertikaali (Hedin ei käytä termiä) eli arvovalta alaspäin ja vastuu ylöspäin. Tämähän muuten oli juuri sama idea, kuin neuvostokommunismin ns. demokraattisella sentralismilla.

     Hedinin kirja kertoo myös paljon hyvää kansallissosialistisesta sisäpolitiikasta. Sen päämääriin kuului hyvin tärkeänä tasa-arvo.

     Mitä tasa-arvo sitten tarkoittaa? Kansallissosialistien mielestä se tarkoitti sitä, että kullakin ryhmällä oli edustajiaan eri avainasemissa lukumääränsä mukaisessa suhteessa. Kyseessä oli siis täysin moderni näkökanta.

     Tilanne Weimarin tasavallassa oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen. Jopa tiettyjen, tärkeiden ammattien kohdalla vinoutuma oli uskomattoman suuri: vaikka juutalaisia oli vain 1% koko Saksan kansasta, oli heidän osuutensa lääkäreistä ja asianajajista peräti puolet. Yliedustus oli siis huikea.

     Sama toteutui useilla muillakin aloilla, erityisesti finanssimaailmassa ja politiikassa ja jopa yliopiston opettajista juutalaisten osuus oli usein monikymmenkertainen heidän lukumääräänsä verrattuna.

     On tietenkin selvää, ettei tällaisessa tilanteessa auttanut pelkkä affirmative action eli positiivinen syrjintä. Negatiivistakin oli pakko harjoittaa, mikäli pyrkimystä tasa-arvoon todella kunnioitettiin.

     Tämä kaikki kuulosti minun korvaani aivan absurdilta, kun Hedinin kirjaa joskus vuosikymmeniä sitten luin. Nyt se sen sijaan kuulostaa täysin ajanmukaiselta. Sitähän se onkin vai kuinka? Jos siinä on jotakin vikaa ja olennaista eroa feministiseen politiikkaan, niin mitä?

     Hedinin kirja arvioitiin tuoreeltaan Valvoja-Ajassa. Eino E. Suolahti, jonka minäkin hyvin muistan, piti sitä apologiana, mitä se tietysti olikin. Hän kiinnitti huomiota myös siihen, että esimerkiksi näkemys tieteen kukoistuksesta puolueen valvonnassa ei kuulostanut uskottavalta. Suolahti oli myös aika skeptinen Hedinin ennustaman rauhanpolitiikan näköalojen suhteen.

     Toisin kuin moni näyttää vieläkin luulevan, kansallissosialistinen ulkopolitiikka oli meillä tuohon aikaan hyvin huonossa huudossa. Suomen lehdet rinnastivat silloin tällöin toisiinsa Hitlerin ja Stalinin ja jopa ennustivat näiden kahden välisen liitonkin, kuten Sinikka Wunschin väitöskirjasta ilmenee.

     Tuohon aikaan meillä oli vielä paljon tervettä järkeä, joka esti meitä syöksymästä tämän tai tuon ideologian mukaan ja sitomasta kansallisia etujamme sellaisiin.

     Kukaan ei kehdannut vaatia, että maamme olisi pitänyt noudattaa vaikkapa kansallissosialistista ulkopolitiikkaa.

 

Tervetuloa, köyhyys?

 

Köyhyyttä kohti?

 

     ”On maamme köyhä, siksi jää” runoili Runeberg monta sukupolvea sitten. Sitähän me olimme vielä maailmansotien välisenä aikana ja tietysti sodan jälkeenkin, aina hamaalle 1960-luvulle saakka.

     Kuitenkin jo vuonna 1961 kansantuote oli kaksinkertainen ”hyvän” vuoden 1938 tasoon verraten. Siitä se jatkoi huimaa kasvuaan. Vuodesta 1960 vuoteen 1975 se taas lähes kaksinkertaistui ja, kuten tiedämme, ei se kasvu suinkaan siihen loppunut.

     Parhaimmillaan suomalaiset kuuluivat jo maailman hyvätuloisimpiin kansoihin ja Ruotsikin uhkasi jo jäädä taaksemme. Ulkomailla passasi taas kertoa, mistä kaukaa ollaan, vaikka urheilun ja sotimisenkin tuoma glooria oli jo huvennut.

     Tuo äkkirikastuminen ei tietenkään tapahtunut vain meillä. Samoin kävi kaikkialla täällä lähinnä noiden, nyt paljastettujen heteroseksuaalisten valkoisten miesten johtamissa valtioissa. Ihmehän tämä oli, ei kukaan sitä ollut odottanut vielä 1940-luvulla, kun tavoitteena oli vain sodanedellisen elintason palauttaminen.

     Tietenkään uusi rikkaus, sillä siitä meidän on historiallisesta näkökulmasta puhuttava, ei ollut pelkkä siunaus. Se toi mukanaan runsaasti lieveilmiöitä, joista typerä itsetyytyväisyys kuului viattomimpiin. Meillä Pohjolassa rikkaudet sentään jakaantuivat tasaisemmin kuin missään muualla, mutta eivät toki tasan, mikä tietenkin harmitti monia ns. intellektuelleja.

     Aineellinen vauraus on meillä keskimäärin niin uusi asia, että keskuudessamme on vielä monia, jotka muistavat sen, lähes absoluuttisen köyhyyden, joka saattoi vallita vielä 1960-luvulla. Olen juuri lukenut erään ite-kirjailijan muistelmat, joissa kuvataan itse asiassa täydellistä Ryysyrannan elämää, jonka kertoja kuitenkin muistaa aineellisesti ihan hyvänä, kun järvestä sai aina kalaa riittävästi. Pahempia ongelmia oli ihmissuhteissa.

     Nyt sitä sitten ollaan jo puolitoista vuosikymmentä seisty paikallamme, mitä mammonan lisääntymiseen tulee. Sellaisenaan se tuskin on suuri ongelma, sosiaalivaltiolle koituva vaara kyllä on sitäkin suurempi.

     Ehkäpä tässä on hyvä muistaa, että on sitä oltu kovemmissakin paikoissa. Ongelma näyttää kyllä nyt krooniselta, kun se jo vuonna 2014 oli ainakin minusta tämän näköinen:

 

torstai 16. lokakuuta 2014

Taasko köyhiksi?

 

Entäpä jos Suomi köyhtyy?

 

     Suomen taloudella ja yhteiskunnalla on edessä kovia haasteita. Tätä menoa (ja tulevaisuuden mahdollisesta muunlaisesta menostahan me emme tiedä) meiltä loppuvat työntekijät. Tarvittaisiin peräti kaksi miljoonaa siirtolaista paikkaamaan tilannetta, jossa se olisi optimaalinen nykyisenkaltaisen tuotannon ja julkisen talouden kulurakenteen kannalta.

     Jokainen luultavasti ymmärtää, ettei kuolemaa voi torjua itsemurhalla, joten tällainen vaihtoehto on jätettävä pois laskuista. Sen sijaan on syytä vakavasti miettiä, millaisia voisivat olla muut vaihtoehdot ja mitä pahimmillaan voisi olla edessä. Mitä esimerkiksi voisi tuoda tullessaan köyhyys?

     Köyhyys sinänsä ei välttämättä ole maailmanloppu eikä edes suuri onnettomuus. Köyhiä on oltu ennenkin ja vanhempi sukupolvi muistaa vielä hyvin, mitä se tarkoitti. Kokeiltu siis on, ainakin yhtä sorttia.

     1950-luvun ihmiselle ei ollut katastrofi, mikäli hän ei kyennyt ostamaan autoa tai rakentamaan kesämökkiä. Sen sijaan hän rakensi hartiapankkitalon ja osti radion ja sittemmin television, ehkä velaksikin. Lasten kouluttaminen ja vanhusten huoltaminen kysyivät suuria ponnistuksia ja kieltäymyksiäkin. Silti ne tehtiin nurkumatta. Se oli jokaisen sukupolven velvollisuus vuorollaan.

     Tie parempaan elämään oli ainakin näennäisesti auki sille, joka jaksoi puurtaa. Miehen voimalle löytyi vastusta ja kylmä korpi muutettiin työllä ja sisulla tuottavaksi pelloksi. Meillä ei istuttu pakolaisleireissä tumput suorina, vaan raivattiin ja rakennettiin. Siinä oli tehtävä ja mielekkyys.

     Ulkomaanmatkat, eksoottiset herkut, yhä uudet muotivaatteet ja ikuinen shoppailu olivat keskivertokuluttajan ulottumattomissa. Alkoholi ja ravintolat olivat huikean kalliita ja ruokataloudessakin katsottiin tarkkaan, mikä olisi edullisinta. Toisaalta hyvän ruoan valmistaminen ei koskaan ole kiinni rahasta vaan osaamisesta.

     Vapaa-ajan vietto oli halpaa ja alkeellista. Urheilu, ulkoilu, kalastelu, piknikit nokipannukahveineen, kahvikutsut ja lukeminen eivät maksaneet oikeastaan mitään, ellei niihin välttämättä halunnut rahojaan sijoittaa. Ihmissuhteet, seksi ja muut suurimmat nautinnot eivät oikeastaan olleet edes rahalla ostettavissa eivätkä ole sitä vieläkään.

     Toki rahaa olisi tarvittu, jos mieli päästä yhteiskunnan nokkimisjärjestyksessä ylöspäin. Tunne kuulumisesta vähempiarvoisten joukkoon ei ollut miellyttävä, jos se sattui tulemaan kohdalle.

     Mutta muutos oli luvassa tai tarjolla myös säätykierron muodossa. Toki tuolle vuosikymmenelle oli ominaista eteenpäin menon henki huolimatta siitä, että talousongelmat olivat välillä todella vakavia.

      Keskimäärin ihmisillä oli syytä luottaa siihen, että asiat olisivat huomenna taas paremmin. Seuraavalla vuosikymmenellä sitten saatiin huomata, että olot paranivatkin paljon enemmän kuin kukaan olisi osannut kuvitella.

     Köyhiä oltiin, mutta sittenkin vain mammonan suhteen. Vai oliko kuitenkin myös henkinen taso nykyistä matalampi, vaatimustaso olematon ja ymmärrys maailmasta heiveröinen? Tosiasiassa varmaan myös henkisesti pahoinvoivia pudokkaita oli. Siitä vain ei puhuttu ja tuskin edes välitettiin.

     Roomalaisen sananlaskun mukaan dives est cui satis est quod habet. Rikkaus siis tarkoittaa vaatimusten ja omistettujen tai käytettävissä olevien resurssien suhdetta.

     Suotta ei sanassa sanota, että köyhä nukkuu yönsä hyvin, mutta rikkaalle ei hänen omaisuutensa suo yön lepoa eikä päivän rauhaa.

      Jos onni on osamäärä, jossa jaettava on ihmisen käytettävissä olevat hyvyydet ja jakaja hänen vaatimuksensa, on sitä helpompi kasvattaa jakajaa pienentämällä kuin jaettavaa suurentamalla. Jälkimmäinen kun sitä paitsi pyrkii aina kasvamaan suhteessa edelliseen. Jos vaatimuksesi ovat nolla, olet äärettömän onnellinen, noin teoriassa.

     Mutta epäilemättä ajan psykologia oli toinen kuin nykyään. En ole asiaa tarkistanut, mutta muistelen, että jopa älykkyysosamäärät olivat tuolloin nykyistä pienempiä. Eihän elämässä monikaan tarvinnut abstraktia ajattelua eikä ollut siihen koulussa harjaantunut.

     Kun katsoo ajan filmejä ja muita kulttuurin tuotteita, huomaa heti, miten vähäistä sofistikaatiota ne ilmentävät. Kielitaitokin oli keskimäärin olematon ja ne, jotka briljeerasivat vieraskielisillä sitaateilla, tekivät lähes aina karkeita virheitä.

     Olimme siis keskimäärin köyhiä, tyhmiä ja sivistymättömiä. Asian siedettävyyttä paransivat osaltaan juuri nuo kaksi jälkimmäistä seikkaa. Hulvaton kotimaan olojen ylistys sai pontta siitä, ettei muusta mitään tiedetty. Kukapa olisi tuolloin valittanut Suomen ilmastosta? Mitä typerämpää hän olisikaan ajan mittapuiden mukaan voinut tehdä?

     Meillä oli kyllä ylivertainen vertailukohta ja se oli Ruotsi, mutta siellä vieraileminen tuli tavaksi vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Asiaintilaa saattoi tietenkin selitellä ja kehitellä sen johdosta jopa jonkinlaista moraalista paremmuutta puuttuvan materian vastikkeeksi, mutta olihan naapuri todella sentään maailman ykkönen miltei joka alalla.

     No, suhteellinen deprivaatio on tunnetusti vaikea paikka kestää. Se edellyttää siis paremmin pärjäävää tai muuten ylivertaista vertailukohdetta ja sellainen voi varmaankin olla myös oma menneisyys.

     Nyt kuulee ennustettavan, että tulevat sukupolvet täällä lännessä ja pohjoisessa todella elävät huonommin kuin heidän vanhempansa. Tuskin kuitenkaan on vielä ajateltu, että he todella romahtaisivat joskus sille tasolle, joka vallitsi 1950-luvulla, joka nyt alkaakin olla isovanhempien aikaa.

     Mikäli tämä lama ei olekaan tyyppiä W tai edes WV, vaan muistuttaa pikemmin alas johtavia portaita, tulee lattia ilmeisesti vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun pohjoisen ja etelän tasoerot nivelloituvat. Kun palkkataso pohjoisessa on sama kuin etelässä, ei ole erityistä syytä siirtää työtä pohjoisesta etelään. Kysymys kyllä kuuluukin, onko sitä enää syytä siirtää etelästä pohjoiseen ja miksi.

     Jos suorittava työ päästetään täältä karkaamaan, voi valmius vastata tulevaisuuden haasteisiin heiketä rajusti. Intellektuaalisella alalla meillä ei ole mitään syytä kuvitella, että etulyöntiasemamme Itä-Aasian huippulahjakkaisiin kansoihin nähden olisi realistisella pohjalla.

     Sen sijaan, että etsisimme menestyksen avaimia yksinomaan kansainvälisestä vaihdantataloudesta, on meidän syytä taas kerran kurkistaa omien resurssiemme ja erityisedellytystemme suuntaan.

     Silloin näemme ainakin metsät ja puhtaat vedet ja jopa pellot, osaksi metsitettyinä, mutta tuossa tuokiossa valmiina palvelukseen. Loppumaton biomassan tuotanto turvaa lämmityksen ja liikenteen muutaman miljoonan ihmisen kansalle ikuisiksi ajoiksi. Pystymme myös tuottamaan ruokamme ja vaikkapa sitä viemään. Niillä pärjäsimme itsenäisyyden alkuvuosina ja jopa sota-aikana. Niillä voimme pärjätä aina.

     On mahdollista ja jopa luultavaa, että ihmistyö on yhä suuremmassa määrin väistyvä tuotannontekijä. Suuri osa kansasta on jo muuttunut liikaväestöksi, jonka syrjäytyminen uhkaa onnettomuudella myös heidän ympäristöään.

     Sen sijaan, että maahan haalittaisiin lisää työvoimaa, olisi entisetkin työttömät saatettava ihmisarvoiseen asemaan vaatimalla heiltä saamilleen rahoille korvausta. Systeemin pitäisi myös mahdollistaa kannustaminen ja korkeampi palkka paremmasta suorituksesta olipa sitten kyseessä vaikka talouden kannalta merkityksetön työ. Ihmisille on turvattava toivo ja ihmisarvo ja ne eivät ole edes rahalla mitattavissa.

     Tällaisten, vaikkapa ”tappiollisten” töiden järjestäminen saattaa kansamme onnen kannalta olla paljon tärkeämpää kuin suuren työntekijäreservin ja sen kylkiäisenä syntyvien slummien synnyttäminen työnantajien iloksi.

     Tärkeää voisi olla myös kansansivistyksen turvaaminen ja sen tason ylläpitäminen taloudellisesta merkityksestä riippumatta.

      Kansakoulujen ja kirjastojen luoma perussivistys näyttää nyt jo rapautuvan. Lukeminen ja laskeminen osataan, mutta hyvän kirjallisuuden ja filmien sijasta kulutetaan täyttä roskaa, ja sen tuottamiseen panostaa jopa veronmaksajien rahoilla toimiva televisio.

     Mikäli tosi-TV:lle, kokkisodille ja urheilulle pantaisiin jyrkkä huvivero, voitaisiin sen tuotolla rahoittaa kunnollisten kulttuuri- ja ajankohtaisohjelmien tuotantoa.

     Tähän liittyy tietenkin myös alkoholihaittojen minimointi. Palkkatasoon verraten uskomattoman halvat alkoholin hinnat, joihin vielä liittyy tosiasiallinen salakuljetuksen rajaton salliminen, ovat osaltaan tuhoamassa sitä inhimillisen kehityksen ihannetta, jonka takia koko talous ja sen pönkittämä yhteiskunta ovat olemassa.

     Mikäli alkoholin vuotuinen kulutus per capita saataisiin jälleen laskettua sille noin kahden litran tasolle, jolla se oli ennen hullujen vuosien reformeja, olisi kansamme monin verroin terveempää niin aineellisesti kuin henkisesti.

     Tiedän kokemuksesta, että elämä ilman alkoholia on tylsää, mutta sen tosiasiallinen tyrkyttäminen ihmisille, joille ei ihmisarvoisen elämän perusteita ole turvattu, on inhimillisen ja sosiaalisen tragedian luomista.

     Köyhä Suomi ei välttämättä ole slummien ja rikollisen elämäntavan Suomi. Sellaista ei ollut 1950-luvulla, mutta sellainenkin kehitys on mahdollinen ja juuri se on potentiaalisesti suurin uhkamme eikä suinkaan BKT:n putoaminen, saati huippujohtajien palkkauksen jääminen kansainvälisestä tasosta jälkeen.

     Voi toki olla, että kansallinen itsemurhamme on jo tosiasiallisesti päätetty asia. Rappeutunut kulttuuri ei kykene uusintamaan itseään ja korvautuu jollakin muulla, näin on ollut ennenkin. Köyhyys sinänsä ei kuitenkaan välttämättä ole suuri inhimillinen tragedia. Joskus maailmassa oli välineitä sen sietämiseen.

     Mikäli nyt tulee uudenlainen köyhyys 2., jota joudutaan kestämään rikkaan yhteiskunnan tarpeisiin suunnitelluilla instituutioilla, tilanne voi olla aivan toinen.

     Nyt, kun aikaa vielä kenties on, kannattaisi vakavasti pohtia millaisia kurjistumisen skenaarioita Suomella voi olla edessään ja estää niistä ainakin pahimpien toteutuminen.

      Pään pistäminen pensaaseen ja mielipuolisten väestönvaihtosuunnitelmien tekeminen nykyisen, tosiasiassa ehkä jo menetetyn ikuisen kasvun turvaamiseksi todistavat vain tekijöidensä avuttomuudesta elleivät sitten moraalisesta nihilismistä.

 

Venäjä sata vuotta sitten

 

Venäjä konkurssin jälkeen

 

The Modern World. A Survey of Historical Forces. Volume IV: Russia. By Nicholas Makeev & Valentine O’Hara. With an Introduction by the Right Hon. H.A.L. Fisher, M.P. London: Ernest Benn Limited 1925, 356 s.

 

     On aina avartavaa lukea vanhoja kirjoja, erityisesti sellaisia, jotka on kirjoitettu, ennen kuin saatettiin tietää, mitä pian -esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua- oikein tapahtuisikaan.

     Tällaiset kirjat auttavat mitä ymmärtämään paremmin sitä sokkona kävelyä, jota ihmiselämä parhaimmillaankin on. Valistuneet arvaukset ja odotukset tulevaisuudesta ovat aina tärkeämpiä kuin valistumattomat, vaikka jälkimmäiset sattuisivat joskus osumaan naulan kantaan ja edelliset taas romahtamaan.

     Muistan, miten elävästi tämä tuli mieleeni lukiessani Uuden Suomen toimittaja Juho Timosen Lenin-elämäkertaa, joka oli ilmestynyt vuonna 1930.

     Lenin oli kuollut jo vuonna 1924 ja halvaannuttuaan jäänyt pelistä pois jo vuonna 1922 eikä tietysti  sen jälkeen voinut tehdä Venäjän politiikassa sitä eikä tätä. Hän vain istui ja makaili pikkukaupungissa, jonka nimeksi annettiin Gorki Leninskije -Leninin kukkulat (Горки Ленинские). Hän ei siis ollut Nižni Novgorodissa, suurkaupungissa, joka sittemmin nimettiin Maksim Gorkille (Горький).

     No, joka tapauksessa Timonen kuvasi Leninin elämäntyötä varsin vakuuttavasti ja mutkattomasti: hän oli historian suuri hävittäjänero, joka ei koskaan pystynyt rakentamaan mitään. Venäjän suurvallan hän sen sijaan kyllä kykeni perin pohjin tuhoamaan. Leninin kuva tuossa kirjassa on varustettu tekstillä ”Pyövelin naama!”

     Itse asiassa tuohon ei voinut paljoakaan lisätä. Tarina oli päättynyt eikä Lenin haudastaan käsin enää voinut sitä jatkaakaan.

     Historian ironiaa on, että Stalin jo juuri tuohon aikaan -Timosen kirja ilmestyi vuonna 1930- oli parhaillaan suorittamassa –”ylhäältä”, kuten hän itse sanoi-  uutta Venäjän vallankumousta, joka muutti maata vielä paljon perusteellisemmin kuin Leninin aikaansaama sekasorto ja tyrannia. Kollektivisointi ja ensimmäinen viisivuotissuunnitelma (1928-1932) olivat parhaillaan käynnissä ja ne onnistuivat -omalla tavallaan.

     Venäjä, joka vuoteen 1928 mennessä oli töin tuskin saanut palautettua teollisuustuotantonsa maailmansotaa edeltävälle tasolle, oli ryhtynyt hurjaan kokeeseen, jossa pelattiin upporikasta tai rutiköyhää. Lenin ei enää ollut mukana, mutta hänen kehittämänsä ”puolueen” nimissä toteutettu tyrannia oli koko asian välttämätön ehto. Stalin, muuan vähän huomattu Leninin opetuslapsi otti käsiinsä vallan ja käytti sitä säälimättömästi koko ajan oppi-isänsä nimeä toistaen: Stalin oli nykypäivän Lenin.

     Niin se olikin. Lenin oli jättänyt jälkeensä savuavia raunioita, mutta myös diktatuurijärjestelmän, jonka avulla oli mahdollista hallita koko valtavaa Venäjän maata, mikäli sen käyttäjä oli tarpeeksi häikäilemätön. Ja sellainen Stalin oli.

     Vielä viisi vuotta aiemmin kukaan ei olisi kyennyt ennustamaan tällaista kehitystä, eivät ainakaan asiantuntijat.

     Makejevin ja O’Haran teos Venäjästä, joka ilmestyi arvostetun H.A.L. Fisherin toimittamassa sarjassa, oli hyvien asiantuntijoiden kirjoittama ja kaihtoi spekulointia ja emotionaalisia kannanottoja. Se on viileää analyysiä parhaimmillaan ja perustuu pitkälti virallisiin venäläisiin lähteisiin, erityisesti tilastoihin ja julkilausumiin.

     Kirjoittajista Makejev oli entinen SR, joka oli toiminut yleisvenäläisessä zemstvojen liitossa ja valittu Perustavaan kokoukseen (Учредительное собрание) Vladimirin edustajana.

     O’Haralla oli myös paljon kokemusta Venäjästä, jossa hän oli toiminut sekä liikemiehenä, että Englannin edustajana.

     Kirjan ensimmäinen puolisko käsittelee Venäjän historiaa, pääpainon ollessa 1900-luvun alussa. Vallankumous oli sodan tulos, mutta sillä oli juurensa myös poliittisen järjestelmän epäonnistumisessa ja yhteiskunnallisissa ongelmissa, jotka kasvoivat yhtä jalkaa väestön kanssa.

     Lokakuun vallankaappaus ei tietenkään muistuttanut millään tavalla sitä marxilaista vallankumousta, jollaisen tuloa bolševikitkin selittivät odottavansa. Jokaiselle vähänkin ajattelukykyiselle ihmiselle asia oli täysin selvä jo sillä perusteella, että teollisuustyöväestöä, joka Marxilla oli sosiaalisen vallankumouksen ratkaisevassa roolissa, oli koko valtavassa maassa vain pari prosenttia.

     Kaappauksen tekivät mahdolliseksi sodan poikkeusolosuhteet ja sen aloittama sosialismin kokeilu tuhosi loputkin siitä teollistuneesta ja urbanisoituneesta Venäjästä, joka periaatteessa oli marxilaisen vallankumouksen välttämätön ehto: sekä teollisuustyöväen, että kaupunkiväestön määrä puolittuivat parissa vuodessa. Teollisuuden kävi vieläkin kurjemmin.

     Kun tuho oli jokseenkin täydellinen, tehtiin täyskäännös NEP-politiikan myötä ja hankittiin jopa kansainvälisiä suhteita solmimalla Saksan kanssa Rapallon sopimus vuonna 1922. Diktatuuria ei suinkaan hellitetty, vaan päin vastoin tiukennettiin. Bolševikkien hallitsema Venäjä alkoi toipua, mutta sen näkymät olivat kovin harmaat.

     Valtavalla maaseudulla bolševikkien vaikutusvalta oli heikkoa ja sen itsetietoisuus oli koko ajan kasvussa, huomaavat kirjoittajat. Teollisuuskin oli saatu vähitellen virkoamaan, mutta kirjan ilmestyessä talous oli vasta 60% sodanedellisestä. Tehottomuus oli surkeaa ja byrokraattien määrä jopa ylitti työläisten määrän.

     Kirjoittajat ottavat kyllä huomioon myös sen, että bolševikit saattoivat myöntää laskeneensa väärin, kun odottivat maailmansodan päättyvän maailmanvalankumoukseen, mutta käyttävän siitä huolimatta Venäjästä saamaansa kuristusotetta uuden, sosialistisen Venäjän rakentamiseksi.

     Itse asiassa juuri seuraavana vuonna Stalin julkaisi merkittävän artikkelinsa sosialismin rakentamisen mahdollisuudesta yhdessä, erillisessä maassa. Aiemminhan sitä oli syystäkin pidetty mahdottomana.

     Kirja kuvaa myös salaisen poliisin roolia liioittelematta ja jopa viralliset luvut hyväksyen. Selvää joka tapauksessa on, että ”proletariaatin diktatuuri”, joka korosti sitä, ettei se ole minkään lain sitoma, merkitsi rajoittamatonta tyranniaa. Kirjoittajat muuten viittaavat myös Aleksanteri II:n murhan jälkeen vuonna 1881 voimaan tulleisiin ”väliaikaisiin säädöksiin”, joilla oli samansuuntainen merkitys.

     Toki ”vallankumous” ei sentään ollut mitään jatkoa venäläiselle perinteelle. Se oli ja halusi olla mahdollisimman jyrkkä historiallinen  katkos, vaikka ei päässytkään kauas pakoon juuriaan.

     Mitä tulee sellaisiin instituutioihin kuin perhe, sen tuhoaminen kuului ”puolueen” tavoitteisiin yhtä lailla kuin maanviljelyskommuunien ja valtiontilojen perustaminen. Molemmat näyttivät yhtä toivottomilta yrityksiltä. Uudentyyppisiä tilojahan saatiin perustettua vain mitätön osuus koko maataloudesta ja radikaali perhepolitiikka ja -ideologia saivat aikaan vain vanhanaikaista löyhätapaisuutta, erityisesti nuorison keskuudessa.

     Mitä kulttuuriin tulee, kirjoittajat huomaavat jo, että niin valtion (Lunatšarskin) aluksi suosima futurismi kuin aitoa proletaarista kirjallisuutta muka luova Proletkult ovat tulossa tiensä päähän. Lahjakkaita kirjailijoita Venäjällä kuitenkin oli, mutta ”uuden kulttuurin” luominen oli tuomittu yritys.

     Itse asiassahan ”proletaarinen” kulttuuri muodostui kirosanaksi vasta vuosina 1932-1934, jolloin sen johtajat syrjäytettiin ja jopa likvidoitiin tuholaisina. Uusi ”sosialistinen realismi” rakensi sen jälkeen vahvasti vanhan perinteen päälle ja Puškinin kuoleman(!) satavuotispäivä symbolisena uuden sosialistisen järjestelmän syntymävuonna 1937 oli valtava tapahtuma.

     Kaiken kaikkiaan tämä kirja on hyvin informoitujen ja tervejärkisten tarkkailijoiden tasapainoinen esitys aiheestaan ja lukija saa sen perusteella varsin lohdullisen kuvan odotettavissa olevasta hitaasta palautumisesta normaalitilaan. Heidän mukaansa se voi tapahtua piankin, mutta sen voivat saada aikaan vain venäläiset, jotka asuvat Venäjällä.

Gruusialaisia he eivät tulleet erityisesti maininneeksi.

Kun Rooma pelastui

 

Vanhoja uutisia

 

Titus Livius, Ab urbe condita XXVII. Hannibalin sota. Kohtalon iskuja. Suomennos Maija-Leena Kallela ja Ylermi Luttinen. Basam books 2026, 250 s.

 

     Roomalaiset aloittivat ajanlaskunsa kaupungin (Rooman) perustamisesta, ”Ab urbe condita”. Tuo tarunomainen perustamisvuosihan oli 753 E.Kr.

     Titus Liviuksen kirjoittama samanniminen laaja historiateos ”Ab urbe condita” oli Rooman valtakunnan virallinen historia, jota länsimaissa kunnioitettiin vuosisatojen ajan suurena menneisyyden kertomuksena, joka oli tunnettava ja josta voitiin ottaa oppia myös nykyaikana. Kirja kirjoitettiin keisari Augfustuksen aikana.

     Esimerkiksi Machiavelli, joka pyrki tutkimaan ihmisten poliittista käyttäytymistä ymmärtääkseen sen lainmukaisuuksia, sai hyvin kiinnostavaan Discorsi-teokseensa esimerkit Liviukselta (vrt. Vihavainen: Haun machiavelli tulokset ).

     Selvää on, että suurvallaksi kasvaneen isänmaansa historiaa kirjoittanut Livius suhtautuu kansaansa kunnon patriootin tavoin, vaikka ei kaihdakaan ankarasti nuhtelemasta myös huonoja ja vääryyttä tehneitä johtajia. Itse Rooman valtakunta oli hänelle kuitenkin valtioiden joukossa ykkönen, eikä pelkästään mahtinsa takia. Tärkeintä oivat hyveet.

     Liviuksen teoksen pohjalla vaikuttavasta eetoksesta antaa käsityksen seuraava passus, joka ei heijastanut vain Liviuksen omaa näkemystä. Itse asiassa Rooman historia sen suuruuden päivinä oli vuosisadat esikuvana myös myöhemmille länsimaille, jotka yhä uudelleen palasivat Rooman historiaan etsiessään sekä parhaita esikuvia että varoittavia esimerkkejä. Näin kirjoitti Livius noin 2000 vuotta sitten:

”Koskaan ei ole ollut Roomaa suurempaa ja nuhteettomampaa valtiota, eikä yksikään valtio ole tarjonnut runsaammin hyviä esikuvia; mihinkään muuhun valtioon ei ahneus ja nautinnonhalu ole tunkeutunut yhtä myöhään, eikä missään ole yhtä kauan pidetty köyhyyttä ja säästäväisyyttä niin suuressa arvossa. Niin, mitä vähemmän omaisuutta oli, sitä vähemmän sitä himoittiin. Vasta viime aikoina ovat rikkaudet synnyttäneet ahneuden, ja nautintojen ylenpalttisuus on tuonut mukanaan halun tuhoutua ylelliseen nautiskeluun ja viedä samalla tuhoon kaikki muukin.” (Käännös: Marja-Itkonen-Kaila).

     Valtakunnilla ja kokonaisilla kulttuuripiireillä on aina ollut nousu- ja laskukautensa ja näyttää siltä, että jossakin vaiheessa ne kaikki alkavat peruuttamattomasti rappeutua luovuttaakseen historiallisen paikkansa sellaisille, jotka sen paremmin ansaitsevat tai ainakin pystyvät itselleen ottamaan.

     Rooman vanhempi historia oli Liviuksen mielestä yleensä tarinaa hyveellisistä ajoita ja johtajista, jotka taas vuorollaan saattoivat joutua luovuttamaan paikkansa kurjemmille ja kansa saattoi nopeastikin rappeutua viiniruukkujen ja lihapatojen äärellä. Armeijastakin voi tulla kelvoton jo muutamassa kuukaudessa sen siirryttyä jonkin rikkaan kaupungin herkkujen ja irstailujen ääreen.

     Mikä Liviuksen kuvaamien aikojen ihmisille oli tärkeää oli rauha jumalten kanssa -Pax deorum. Kun se vaarantui, oli se yritettävä saada takaisin uhraamalla ja rukouksilla ja asian onnistumista tarkkailtiin uhripappien saamien merkkien avulla.

     Jumalat puolestaan ilmoittivat suopeudestaan tai vihastaan ennusmerkeillä, joista huomioitiin aina salaman lyönnit temppeleihin. Toinen huolestuttava merkki olivat epämuodostuneina syntyneet lapset ja eläimet. Aina joskus syntyi lapsia, joista ei voinut päätellä, olivatko ne tyttöjä vai poikia. Ainakin jossakin tapauksessa papit määräsivät sellaisen epäluoman vietäväksi roomalaisen alueen ulkopuolelle ja upotettavaksi mereen.

     Syntyi myös lapsia, joilla oli esimerkiksi norsun tai sian pää ja vastaavasti saattoi syntyä sika, jolla oli ihmisen pää. Joskus tapahtui, että härkä puhui ihmisen äänellä ja aika usein muuttui vesi vereksi jossain päin valtakuntaa. Taivaaltakin satoi milloin kiviä, milloin verta.

     Oudot enteet kauhistuttivat aina ihmisiä ja jumalten lepyttämiseksi järjestettiin suuria uhri- ja rukoustapahtumia. Aina ei Livius suinkaan uskonut enteiden olevan jumalallista alkuperää, vaan leimasi mitättömiksi sellaisenkin asian kuin että hiiret olivat eräässä temppelissä järsineet kultaa.

     Kaiken kaikkiaan enteet olivat joka tapauksessa hyvin tärkeä asia ja uskonto oli Roomassa tässä kuvattuna aikana eli 200-luvun alussa E.Kr. yhä kunniassaan. Roomassakin muuten järjestettiin jumalten kunniaksi kisoja jo tuohon aikaan. Olympian kisat Kreikassa olivat samaan aikaan suuri kansainvälinen tapahtuma, jonne matkusti paljon myös turisteja.

     Tämä Liviuksen nide ei sisällä ehkä yhtä paljon nykylukijaa kiinnostavia yksityiskohtia kuin eräät muut, koska se keskittyy sotaan: Hannibalin ja hänen veljensä Hasdrubalin kanssa käytyihin taisteluihin, joiden vaiheita sotajuonineen ja dramaattisine käänteineen kuvataan tarkoin, olihan kyseessä kuolemanvaara Roomalle.

     Muuan kiinnostava detalji ovat sotaelefantit, joita puunilaisilla oli aina mukanaan ja jotka saattoivat joskus pillastua ja alkaa tuhota omia joukkoja siinä kuin vieraitakin. Sen varalta norsun ohjaajalla oli mukanaan rautavaarna, jonka hän tarvittaessa iski nuijalla eläimen aivoihin ja tappoi sen.

     Kuten noihin dramaattisiin aikoihin sopii, oli myös Rooman liittolaisten lojaalisuus usein koetuksella ja niiden saamisessa takaisin omalle puolelle kysyttiin valtiomiestaitoja. Pelkkä brutaali kosto olisi romahduttanut koko asian.

     Kuten vanhoissa sotien kuvauksissa yleensä, ihmetyttää ja epäilyttää yhä uudelleen sotajoukkojen valtava koko. Italiassa tai Hispaniassa huolto-ongelmat tuskin olivatkaan samaa luokkaa kuin myöhemmin Euroopan taistelukentillä, mutta melkoinen hävitys on varmasti kohdannut seutuja, joiden halki ovat vaeltaneet yhteensä satatuhantiset sotajoukot.

     Metaurusjoella kerrotaan Hasdrubalin sotajoukosta surmatun 57000 miestä, 5040 vangittiin ja yli 4000 vangittua Rooman kansalaista saatiin takaisin. Jonkin verran vihollisia jätettiin henkiin levittämään tietoa roomalaisten menestyksestä. Riittipä siinä joka tapauksessa hautaamista ja kalman hajua.

     Kiitos taas kulttuuritahtoisille kääntäjille ja kustantajalle, jotka ovat saattaneet luettavaksemme tämänkin aikakautensa dokumentin. Väliotsikot ja johdanto ovat lukijalle sangen hyödylliset.

    On avartavaa lukea siitä, miten sota jo aikoinaan villitsi ihmiset ja tavallaan lohdullistakin on havaita, ettei ihmisen raadollisuus ole mikään uusi keksintö.

Liberaalin Venäjän historioitsija

 

Liberaalia Venäjän historiaa

 

А.Н. Сахаров, Исторические обретения на рубеже XXI века. Очерки. ИРИ РАН – «Голден-Би» 2011, 349 с. (A.N. Saharov, Historian saavutuksia 2000-luvun alussa, Venäjän Tiedeakatemian Venäjän historian laitos - kustantamo ”Golden Bee”.

 

     Vanha ystäväni Andrei Nikolajevitš Saharov, joka toimi kauan Venäjän Tiedeakatemian Venäjän  historian laitoksen johtajana, oli vakaumuksellinen liberaali ja sydämellinen Suomen ystävä, jonka ansioihin kuului muun muassa GPU:n vuosien 1922-1934 mielipideraporttien julkaiseminen ja joka suuresti myötävaikutti myös niiden salaisen poliisin raporttien julkaisemiseen, joita sotiemme ajalta nyt on saatavilla.

     Saharovin henkilön ole esitellyt jo muutamissa blogeissani (ks. Vihavainen: Haun saharov tulokset ), joten en rupea sitä tässä taas tekemään. Joka tapauksessa Venäjän historiankirjoitus koki hänen aikanaan renessanssin ja karisteli yltään stalinistisen ”Lyhyen kurssin” kahleet. Saharov sai kunnian esitellä näkemyksiään Putinillekin, jota kuitenkin alkoivat pian kiinnostaa paljon hurjemmat visiot.

     Saharov oli itse asiassa vanhan Venäjän ekspertti, joka oli tutkinut erityisesti Kiovan Rusin aikoja, mutta myös myhäisempiä, ja kirjoittanut Aleksanteri I:nkin elämäkerran. Niin sanottua normanniteoriaa hän vastusti ja sai siitä suureksi harmikseen syytteitä nationalismista, jonka kannattajaksi hän ei tunnustautunut.

      Patriootti hän kyllä oli, eikä torjunut anakronistisesti imperiumienkaan oikeutusta historiassa. Lämmin Suomen ystävä ja maamme suuri ihailija hän oli ja ehti nähdä myös Helsingin katukuvan muuttumisen ”kansainväliseksi”, mikä suuresti huolestutti häntä. Hän kysyi useasti ja varsin kauhistuneena, eivätkö suomalaiset huomanneet, mitä olivat tekemässä.

     Saharov ei ollut niinkään historian spesialisti kuin generalisti, käyttääkseni venäläisiä käsitteitä. Hänelle tärkeitä olivat suuret linjat, kansakuntien ja yhteiskuntien kehitys ja nimenomaan edistys. Hän torjui ajatuksen, että Venäjä kulkisi mitään erityistietä omaan, erityiseen päämääräänsä, liberaali hyvinvointivaltio vain saavutettaisiin kauheiden harharetkien jälkeen.

     Saharovin vaikutusta Venäjän historialliseen muistiin on pidettävä ainakin hetkellisesti tärkeänä, sillä hän johti myös uusien historian oppikirjojen suunnittelua. Tosin erilaisia oppikirjoja ja ”lukemistoja” (sposobija) ilmestyi aluksi hyvinkin suuria määriä kukin omine painotuksineen, mutta Venäjän historian laitoksen arvovalta oli toki omaa luokkaansa.

     Tärkeä oli myös Saharovin johdolla julkaistu kaksiosainen Venäjän historia korkeakouluja varten (История России с древнейших времен до конца XVII века. Под редакцией А.Н. Сахарова, Институт российской истории РАН, «АСТ, АТРЕЛЬ, ЕРМАК) 2003, 943 с.; История России с начала  XIX века до начала XXI века.  2003, 862 с.).

     Kirjat ovat asiallisia ja kiihkottomia, eikä niistä kannata etsiä mitään bobrikovilais-bäckmanilaisia Suomen historian tulkintoja, kun maamme, toki harvasti, mainitaan. Kirjoittaja tuntee hyvin myös talvisodan historian ja Suomen varhaisemmankin historian suuret linjat.

     En tiedä, ketkä opiskelijat, historioitsijoiden ohella, lukivat tai lukevat noita järkäleitä, mutta Saharovin johdolla julkaistuilla yleissivistävän koulun historian oppikirjoilla on luultavasti ollut vielä suurempi merkitys, ainakin jonkin aikaa.

     Käsillä oleva kirja koostuu Saharovin artikkeleista, haastatteluista ja puheista, joista yksi on Nižni Novgorodin opettajille 6.12.2007 pidetty puhe, jossa hän selostaa oppikirjassaan toteutettuja ideoita.

     Historian perustana on kehitys, selitti Saharov, ja tarkemmin sanoen edistys, erityisesti ihmisyksilön/persoonallisuuden (litšnost) edistyksenä. Sitä ei voi pysäyttää, vaikka on aikakausia, jolloin sitä tukahdutetaan.

     Jopa vuoden 1917 vallankumous toi kaiken sisältämänsä tuhon ohella mukanaan myös edistystä, tuodessaan talonpoikaiston syvät rivit modernisaation piiriin ja samaa on sanottava vuosien 1989-1993 vallankumouksesta (Saharovin oma käsite), joka toi mukanaan paljon pahaa, mutta myös edistystä.

     Toisin kuin usein ajatellaan, kertoi Saharov, Venäjän historia ei ole vain itsevaltiuden ja kansan riistämisen ja tukahduttamisen historiaa. Reformien ajatus ei koskaan sammunut, vaikka se yhä uudelleen tukahdutettiin Iivana Julmasta lähtien. Se oli vahvasti läsnä ja taustalla 1700-luvulla ja tietenkin myös sen jälkeen, erityisesti Aleksanteri I:n aikana ja tietenkin sitten ”reformien” kaudella.

     Pitääkö sitten Venäjän kehitystä verrata länsimaiseen vai eikö? Saharovin mielestä niin on ehdottomasti tehtävä. Läntisellä Euroopalla oli kehityksessä puolellaan suuria maantieteellisiä etuja, joiden ansiosta se pääsi kehityksessään Venäjän edelle.

     Myös Venäjällä oli kehittyneempiä alueita: Puola, Suomi ja Baltia. Kun ne erosivat Venäjästä, vaikutti se jäljelle jääneen Venäjän yleiseen tasoon. Samaan aikaan Venäjä joutui keskittymään Keski-Aasiaan ja Kaukasukseen, joiden kehitystaso taas oli Venäjää matalampi.

     Vanha neuvostohistoria nosti Venäjän kehityksen jarruksi kirkon ja uskonnon ja hallitsevan luokan, jotka nähtiin vain riistäjinä ja kansan vihollisina, mikä vääristi pahasti kuvaa. Myös Liettuan suurvalta nähtiin perivihollisena.

    Itse asiassa kirkolla ja uskonnolla oli suuri sivistävä rooli ja monet hallitsijat, aina Vale-Dmitri I:tä myöten olivat myönteisiä hahmoja. Liettuan suurvalta taas oli puoliksi venäläinen. Tataarien Ordakin toimi itse asiassa Venäjän tukena sen taistelussa ristiretkeläisaggressiota vastaan.

     Ja niin edelleen. Artikkelissa myös polustetaan lyhyesti Saharovin antinormanistista teoriaa, jolla on lähinnä kielelliset perusteet.

     Tässä kirjassa on julkaistu myös Saharovin esipuhe venäläis-suomalaisen yhteistyönä vuonna 2009 ilmestyneeseen talvisotakirjaan, jota ei ole samassa muodossa suomeksi julkaistu.(К 70-летию Советско-Финляндской войны. Зимняя война 1939-1940. В рассекреченных документах Центрального архива ФСБ России и архивов Финляндии. Исследования, Документы, Комментарии. Москва ИКЦ «Академкнига» 2009, 815 с.)

     Kirjan historia on erittäin kiinnostava, eikä se koskaan tullut yleiseen myyntiin. Olen siitä kirjоittanut jopa kirjassani ”Itäraja häviää”, enkä toista tarinaa tässä.

     Joka tapauksessa keräsin kirjaan myös suomalaisia mielialatarkkailun dokumentteja sekä ”Maan turvan” että EK:n kokoelmista ja muuta taustatietoa, johon perehtyminen on omiaan häivyttämään turhia ja mahdottomia spekuaatioita tuosta sodasta.

     Saharovin esipuheesta mainittakoon sen loppu, jossa hän kertoo, miten hänen isänsä, perheen asuessa Tšeljabinskissä, eräässä illanvietossa suuttuneena puna-armeijan kurjasta sodankäynnistä kysyi tetorisesti, osaako joku Vorošilov muka oikeasti komentaa armeijaa?

     Jonkin ajan kuluttua tulivat tšekistit hakemaan isää ja Andrei Nikolajevitšista tuli ”kansanvihollisen poika”. Rikoslain 58. pykälän mukaan kyseessä oli ”neuvostovastainen agitaatio”, eli siis rikoslain mukaan rangaistava vihapuhe.

     Talvisota näkyi erittäin selvästi myös ajan arkielämässä, jossa paikoin jopa leivän jakelu keskeytyi. Se ei ollut mikään mitätön episodi, vaan sen symbolinen merkitys koko maan historiassa oli hyvin suuri. Ennen muuta se oli valehtelun suuri symboli. Saharov eri tosin tätä sanaa käytä.

     Saharov esittää kirjassaan myös erittäin kiinnostavan näkökulman Suomen autonomian syntyyn osana Aleksanteri I:n yleistä politiikkaa: Suomen synnyn historia oli myös osa Venäjän historiaa, hän kiteyttää, vaikka jälkimmäisen osalta kehitys pysähtyi taas toistaiseksi, kun se taas Suomessa jatkui sen omalta pohjalta.

Tähän kannattanee palata tuonnempana.

     On kummallista ajatella, että vain reilu vuosikymmen erottaa meidät ajasta, joka oli yhä täynnä optimismia ja niin naapurissa kuin meillä näytti ihmiskunnan kehityksellä olevan vain yksi, selkeä ja järjellinen suunta, joka nautti kaikkialla jakamatonta kannatusta.

     Kuvitelmat massateurastuksista ja totalitaarisesta mielipideterrorista kuuluivat vain menneisyyteen ja kaameisiin dystopioihin, joita saattoi virkistyksekseen lukea takkatulen miellyttävässä lämmössä hyvän aterian päälle.

     Andrei Nikolajevitš kuoli vuonna 2019 ja säästyi näkemästä pahinta. Sitä emme varmaan mekään ole vielä nähneet.

Kuvitellun mestarin muistelmat

 

Nabokovin viimeinen

 

Vladimir Nabokov, Huomaa aina harlekiinit! Suomentanut Heikki Karjalainen. Moebius 2025, 302 s.

 

     Vladimir Nabokov on kuuluisa kaksikielisyydestään. Hän hallitsi sekä venäjän että englannin niin täydellisesti, että saattoi molemmilla kielillä kunnostautua suurena tyyliniekkana.

     Tyyliä tärkeämpää ainakin minusta on se, ettei Nabokov useinkaan hännystele lukijoitaan, vaan saattaa aika raa’an snobistisesti tuomita heidät in corpore pölkkypäiksi ja vähintään moukiksi. Yleensä asia jää meiltä kuitenkin onnellisesti huomaamatta.

     Minusta hänen kirjoituksissaan on varsin selvä narsistinen piirre, joka ei kuitenkaan tässä tapauksessa karkota lukijaa.

     Nabokov eli 19-vuotiaaksi saakka Venäjällä ja perheen talo Bolšaja Morskajalla, aivan Pietarin keskustassa on nykyään museona, jossa on tullut useammankin kerran käytyä. Oikein viehättävä paikka se onkin ja siellä järjestetään pikku tapahtumia.

     Kuten jo talon sijainnista saattaa ymmärtää, perhe oli rikas ja jopa upporikas, vaikka suku ei ollut ruhtinaallista, toisin kuin ”harlekiinien” päähenkilö Vadim Vadimovitšilla.

     Rikkaudet, jotka olivat peräisin etenkin äidin puolelta, eivät tehneet Vladimir Vladimirovitšin isästä poliittisesti taantumuksellista, vaan hän kuului liberaalin kadettipuolueen (KD) johtohahmoihin yhdessä Pavel Miljukovin ja Pjotr Struven kanssa.

     Mainittakoon, että hän muun muassa haastoi ”Novoje Vremjan”, tuon meillä hyvin Suomi-vihamielisyydestään tunnetun lehden päätoimittajan Suvorinin kaksintaisteluun, ei toki kuitenkaan Suomen, vaan oman perheensä loukkaamisesta. Juristina Nabokov Senior oli kirjoittanut myös tutkielman kaksintaistelujen oikeudellisesta merkityksestä.

     Vallankumouksen jälkeen perhe siirtyi ulkomaille ja Nabokov senior kuoli Berliinissä otettuaan kiinni ystävänsä Miljukovin murhaajan, jonka rikoskumppani kuitenkin pääsi ampumaan häntä selkään. Kyseessä olivat äärioikeistolaiset, joiden käsityksissä liberalismi oli kaikkien Venäjän onnettomuuksien alkuna.

     Joka tapauksessa Vladimir Nabokov Junior oli perinyt isänsä kotoa sekä vapaamielisyyden että kaiketi myös kirjaisen lahjakkuuden, koska sitä ilmeni koko hänen sisarussarjassaan. Hänen tyyliään on kehuttu ja hänen on nähty kykenevän ylittämään venäjän ja englannin välinen kulu, joka on varsin merkittävä, kun tarpeeksi korkealle mennään, niin sukulaiskielet kuin ovatkin kyseessä.

     Nabokovin Gogol-esseestä, joka on itse asiassa varsin lyhyt, mutta loistokas, olen useinkin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun pošlost tulokset ). Hänen muistelmakirjansa ”Puhu, muisti” on sangen kiinnostava, erityisesti emigranttielämän kannalta (ks. Vihavainen: Haun puhu muisti tulokset ).

     Tämä nyt käsillä oleva kirja on jonkinlainen pastissi muistelmakirjasta ja kirjoitettu fiktiivisen ”Vadim Vadimovitšin” nimiin. Tämä henkilö on elämäkerraltaan kovasti Vladimir Vladimirovitšin näköinen, mutta eroja on tietenkin voitu tekstiin rakennella mielin määrin. Mahdollisesti sekaan on myös voitu panna ihan todellisuuteen perustuvaa ainesta, jota jostakin syytä ei muistelmissa ole.

     Nabokov oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi peräti yhdeksän kertaa, mutta häntä ei koskaan valittu. Mikä sitten lieneekään ollut Ruotsin Akatemian päätöksen takana, on vaikea tietää. Kukaties kyseessä oli halu olla liikaa ärsyttämättä Neuvostoliittoa, jonka harmiksi Ivan Bunin, pirullinen antibolševikki, oli jo saanut palkinnon ja myöhemminhän sen sitten saivat niin Pasternak kuin Solženitsyn.

     Nabokovin ylenkatse bolševismia kohtaan on hänen teoksissaan pieni sivujuonne, mutta se on ainakin yhtä suurta kuin amerikkalaiseen bestseller-kirjallisuuteen kohdistuva.

     Yleensä hän näyttää halveksivan kaikkia ajattelun ja kirjoittelun rajoituksia ja vuonna 1955 hän aiheutti skandaalin julkaisemalla ”Lolitan”, joka kuvaa aikuisen miehen ja 12—vuotiaan tytön seksisuhdetta. En tiedä, onko kirja nyt Amerikassa jo kielletty. Miksei olisi?

     Vastaavaa pervoutta löytyy tästäkin kirjasta, jonka sankarin elämän sisältönä ovat kauniit naiset, joita kohtaan hän joskus käyttäytyy kovin härskisti. Vuonna 1970 ei seksillä enää kuitenkaan voinut ketään hätköhdyttää. Ajallisesti läheinen1950-luku oli jo kulttuurisesti mittaamattoman kaukana.

     Otsikon ”harlekiinit” ovat tekstin tahallisia mahdottomuuksia ja muita groteskeja mielettömyyksiä, joita lukija ei useinkaan huomaa. Tämä kirja kuitenkin kertoo sellaisia sisältävänsä ja näyttäähän niitä jokunen ihan paljaalla silmällä löytyvänkin.

     Kirjallisuusihmisille tällainen on varmasti hyvin kiinnostavaa, mutta tosikkona huomaan itse aina vain miettiväni, liittyykö tämä tai tuo kuvauis ihan oikeasti kirjoittajan elämään vai onko hän vain keksinyt sen. Valitettavasti asia jää usein ratkaisematta.

Ehkäpä kirja on ”tarua ja totta”, mutta ei se nyt ihan Goethen tasolle nouse (vrt. Vihavainen: Haun wahrheit und dichtung tulokset ).

     Toki kirja oli ihan viihdyttävää luettavaa, mutta kun itse olen enemmän kiinnostunut todellisuudesta edes siinä muodossa kuin ihminen sen muistaa, en oikein jaksanut tempautua mukaan. Käännös vaikuttaa asianmukaiselta ja tuntuu välittävän aika luontevasti Nabokovin usein omaperäisiä ilmauksia.

     En kuitenkaan ole tutustunut alkutekstiin, joten tässäkin on kyse pelkästä mutusta.