Demagogian mestarit

 

Oikeuden puolustajat

 

Hitlerin ja Putinin vertaaminen toisiinsa on jo kauan sitten tullut tavaksi. Se on monessa suhteessa hyvin perusteltua ja opettavaista, mutta toki erojakin on.

Ottakaamme vertailuun vaikkapa Hitlerin puhe Reichstagissa syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1939 ( https://www.georg-elser-arbeitskreis.de/texts/hitler-1939-09-01.htm )ja toisaalta Putinin puhe 30.9.2022. (https://www.kp.ru/daily/27452.5/4655517/  ).

Molemmissa tapauksissa ollaan tilanteessa, jossa sota on alkamassa. Ukrainassa se tosin oli jo ollut hyvän aikaa käynnissä, mutta naamioituna erikoisoperaatioksi. Vuonna 1939 hyökkäys Puolaan oli alkamassa ja oli syytä odottaa, että sitä seuraisivat ainakin länsivaltojen sodanjulistukset, vaikka varsinaisiin sotatoimiin tuskin vakavasti uskottiin. Ainakin veljellisen Neuvostoliiton taholta asia oli jopa poissuljettu.

Molemmilla kerroilla joka tapauksessa oli syytä kehitellä kansainväliselle ja kotimaiselle yleisölle sellainen tarina, jossa syy tapahtuneeseen ja tapahtuvaan vieritettiin kokonaisuudessaan vastustajan harteille.

Sattumalta ”länsi” oli molemmissa tapauksissa syypää. Oman maan hellittämättömät ponnistukset rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi eivät johtaneet mihinkään ja se oli länsivaltojen syytä. Kuitenkaan Saksa ei uhannut länttä millään tavoin, vaan tunnusti Reinin ikuiseksi Ranskan vastaiseksi rajaksi.

Idässä taas Puolan alituiset aggressiiviset toimet ylläpitivät sisällissodan kaltaista tilannetta, mitä ei voinut sallia. Oli palautettava rauha tuolle seudulle. Puolan käytös oli uhkaavaa ja haastavaa, se oli jopa mobilisoinut armeijansa. Venäjän kanssa sen sijaan välit olivat hyvät, eikä kumpikaan osapuoli halunnut toistaa menneiden taistelujen uhreja, joista lopultakin olivat hyötyneet muut.

Kyseessä ei ollut mikään valloituspolitiikka eikä etujen hakeminen saksalaisille. Pyhä asia oli sen sijaan Saksan olemassaolo, joka oli suorastaan vaakalaudalla: oli täysin yhdentekevää, eläisimmekö ”me”, tärkeää oli, että Saksa eläisi. Kunkin parlamentinjäsenen velvollisuutena oli nyt osallistua ”vastarintaan” vihollista vastaan. Yhtenäistä Saksaa ei mikään mahti maailmassa voisi kukistaa.

Voidaan todeta, että Hitler maalasi ”kärjistyneen tilanteen” syylliseksi toisaalta Puolan ja toisaalta länsivallat, joilla ei tosiasiassa ollut mitään tekemistä Puolan käytävän alueella. Saksalaiset sen sijaan olivat kärsineet siellä etnisistä puhdistuksista jo Versailles’n rauhasta lähtien, jolloin yli miljoona saksalaista joutui jättämään kotiseutunsa. Nyt oli saksalaisia -etenkin naisia ja lapsia- taas vainottu puolalaisten toimesta jo monta kuukautta. Oli jo aika ampua takaisin ja se tapahtuisi kello 5.45…

Hitlerin oli siis pakko turvautua aseisiin, kun mikään muu tie ei johtanut eteenpäin. Puola uhkaili ja ampui ja länsi pelotteli, mutta Saksan kansa osaisi puolustaa itseään ja oikeaa asiaansa.

Epämääräisin sanankääntein, mutta tarpeeksi selvästi Hitler maalaili esille eksistentiaalisen uhkan, jonka edessä Saksa oli. Länsivallat eivät voineet sietää sen oikeutta puolustaa omaa kansaansa ja omia etujaan ikivanhalla historiallisella alueellaan.

 Tällä kertaa Hitler ei sen enempää puhunut saksalaisten omasta maailmankatsomuksesta, Weltanschauungista, joka oli vain heille ominainen ja sovittamattomassa ristiriidassa sen juutalaisen maailmankatsomuksen kanssa, jota erityisesti anglosaksiset vallat edustivat. Se oli kuitenkin aivan oleellinen osa hänen ideologiaansa.

Putin on toistamistaan toistanut sitä, miten hänen oli pakko turvautua sotilaalliseen erikoisoperaatioon, kun venäläisten kuohuttavaa sortoa ja pahoinpitelyä Itä-Ukrainassa ei muuten saatu lopetettua. Normaalijärjellä ajattelevasta tämä kuulostaa kummalliselta, kun nuo alueet sentään olivat jo kahdeksan vuoden ajan olleet Moskovan lähettämien ja huoltamien pyssymiesten hallinnassa.

Joka tapauksessa nuo rajantakaiset maanmiehet -sootetšestvenniki, sanottaisiin venäjäksi ja saksaksi Volksgenossen- olivat pelin olennainen elementti. He tarvitsivat emämaan suojelusta ja pelastusta sotilaallisen väliintulon kautta. Se mahdollisuus, että he itse olisivat jollakin tavoin vaikuttaneet kohteluunsa, jäi tietenkin mainitsematta. Hitler teki vastaavassa tapauksessa koko asian naurunalaiseksi viittaamalla siihen, että kärsineet saksalaiset olivat naisia ja lapsia.

Omia etujaan ajavat länsivallat olivat myös Putinin puheen suuri Saatana. Sitä ohjasi vain ja ainoastaan ahneus ja halu toisia riistämällä ylläpitää ansaitsematonta elintasoa. Siihen tarvittiin myös historiallisen Venäjän alueita ja kansoja. Sitä paitsi nouseva (!) Venäjä oli vaarallinen kilpailija, joka oli kukistettava.

Koko Venäjän ajattelu ja filosofia oli lännen kannalta vaarallinen ja siksi se hyökkäsi sen filosofeja vastaan(!?).

Mutta Venäjä pysyisi aina Venäjänä. Fasistisen filosofin Ivan Iljinin ajattelua siteeraten Putin päätti esityksensä vuodatukseen siitä, miten hän ja muutkin venäläiset ovat tosiaan kokonaan venäläisiä. Kyseessä on omaleimainen ja eksklusiivinen kansallinen maailmankatsomus, venäläinen sulautui kokonaan kansakuntaansa: «Если я считаю моей Родиной – Россию, то это значит, что я по-русски люблю, созерцаю и думаю, по-русски пою и говорю; что я верю в духовные силы русского народа. Его дух – мой дух; его судьба – моя судьба; его страдания – моё горе; его расцвет – моя радость»

Kuten tavallista, tässä ei tätäkään lainausta asetettu omaan kontekstiinsa. Iljin oli intelligentsijan jäsen, joka karkotettiin kotimaastaan kuuluisalla ns. filosofien laivalla vuonna 1922 ja kiellettiin palaamasta ampumisen uhalla.

Emigraatiossa filosofien suureksi ongelmaksi jäi suhtautuminen bolševistiseen Venäjään. Iljin, kuten myös ns. euraasialaiset tekivät sen johtopäätöksen, että kurja neuvostolakin oli sittenkin heidän isänmaansa, eikä mikään muu. Eihän nahkaansa voinut niin vain luoda. Ei se silti merkinnyt bolševikkien politiikan kannattamista.

Näyttää siltä, että moni venäläinen on nyt aika lailla samanlaisessa tilanteessa. Toki venäläisessä kulttuurissa kasvanut rakastaa sitä ja kyllä se monessa suhteessa sen ansaitseekin. Sen sijaan Venäjän valtion politiikan kannattaminen on aivan toinen kysymys.

Ei kollektiivinen länsi pysty venäläistä kulttuuria tuhoamaan eikä sitä myöskään halua. Miksi haluaisi? Monen muun asian lisäksi Putin olisi velvollinen selittämään väitteensä, jonka mukaan länsi hyökkää (pokušajet) venäläisiä filosofeja vastaan. Sanahan viittaa suorastaan salamurhiin.

Mutta olisihan hän velvollinen selittämään kaiken muunkin todenmukaisesti. Samaa olisi voinut vaatia aikoinaan Hitleriltä. Valitettavasti fasistinen demagogia, joka pelaa totaalisella valheella, ei koskaan voi sitä tehdä eikä myöskään ansaitse minkäänlaista luottamusta.

Ikäviä aikoja elämme, ystävä hyvä.

Ivan Ohlobystin kutsuu pyhään sotaan.

 

Kun sota tulee pyhäksi

 

Vastenmielisimpiä sotiin liittyviä ilmiöitä on niiden nostaminen pyhäksi asiaksi. Osittain tämä on puhtaasti kyynistä, mutta osaksi myös selvästi tasapainottomien ihmisten reaktio irti päästettyyn pahuuteen, joka vetää heitä puoleensa kuin lanta kärpäsiä.

Jokainen lienee vanhoista filmeistä nähnyt, miten Hitler ja Goebbels lietsoivat itseään mielipuoliseen uhoon. Nyt saamme nähdä aivan samanlaista livenä Venäjältä. Juuri äsken katselin, miten mielipuolinen kiljuja mustat hansikkaat kädessä vaati Punaisella torilla, että tämä sota (joka ei enää olekaan erikoisoperaatio) on julistettava pyhäksi! (ks. https://www.facebook.com/100078225737161/videos/pcb.8918658078159554/654769855959024 )

Hän kiljui varmemmaksi vakuudeksi Iivana Julman opritšnikkien sotahuutoa heidän hyökätessään uhriensa kimppuun: goida! Sana on lähes sama kuin hevosille aikoinaan huudettu gaida!

Eipähäna tästä enää puutu muuta kuin Goebbelsin kuuluisa kysymys kansalle: Wollen sie den totalen Krieg? Kansa vastasi raakkumalla Jaa-aa! ja totaalinen sotahan siitä tulikin.

On kummallista ajatella, miten helposti ihmiset eläimellistyvät, petomaistuvat. Venäjän kielessä on tälle ilmiölle sattuva sana: ozveret. Se tarkoittaa juuri sitä.

Pyhän sodan käsite on Venäjällä locus classicus ja liittyy kaikkien tuntemaan lauluun, jota eräässä projektissa sai erään kärkisijan, kun etsittiin Venäjän kansallista symbolia laulujen parista.

Tässä vähän pyhästä sodasta:

tiistai 26. toukokuuta 2015

Yleinen katumuspäivä

 

Yleinen kiitos- ja katumuspäivä

 

Amerikassa vietetään kiitospäivää, joka liittyy heidän ainutkertaiseen historiaansa, mutta eipä olisi hullummaksi viettää sellaista myös yleisesti.

Harvoinkos sitä unohtaa kiittää niistä kaikista lukemattomista asioista, jotka voisivat olla paljon, paljon huonommin. Ketä sitten kiittää on vielä asia erikseen. Monia tuttavia ei ole tullut kiitettyä, vaikka he ansaitsisivat sen ja monista asioista ei oikein tiedä, ketä pitäisi kiittää. Luojan kiitos, aina voi kiittää onneaan siitä, ettei sentään sen pahemmin käynyt.

 Tällaisen päivän funktio voisi olla juuri se, että se panee ajattelemaan, miksi asiat sentään ovat, vaikka ehkä huonosti, aina sentään paremmin kuin ne voisivat olla. Myönteinen vaikutus voisi olla myös sillä, että ihmiset sanoisivat toisilleen myönteisiä asioita.

Vähänkö sitä tulee urputettua joutavista ja unohdettua olennaiset asiat. Sellaisiahan ovat vaikkapa toimivat raajat, edes jotenkin pelaavat aistit ja muu perusrakenne, jota ilman tässä maailmassa voisi olla todella ikävä oleskella. Jos niistä pitäisi maksaa, ei mikään raha riittäisi. Ja paljonhan sitä jokainen pystyy löytämään myös bonusta, joka olisi voinut jäädä saamatta, mutta jotenkin tulla tupsahti ilman erityisiä ansioita tai ponnistelua tai sitten niiden kera.

Tässä vaiheessa tietenkin monella herää terve närkästys ja kauna, ehkä jopa kateus ja sielunvihollinen antaa hänelle suuhun valmiit sanat: ”Hyvähän se on…” ja niin edelleen. Monella nyt ei vaan mene hyvin ja tuntuu, että on niin väärin, kun jollakin toisella menee. Siksi kansamme onkin niin hyvin omaksunut runoilijan sanat: ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön!” Jo Catullus muisti varoittaa siitä, että annettaisiin sivullisten saada liikaa selville rakastavaisten onnesta. Harmittaahan se sivullista vähempikin.

Ehkäpä tämä kiitospäivä kannattaakin unohtaa ja keskittyä sen sijaan asioihin, joita kukaan ei kadehdi. Tarkoitan katumusta. Sehän on näennäisesti turhaa työtä, kun ei tehtyä kuitenkaan saa tekemättömäksi eikä mennyttä voi siepata ja palauttaa takaisin.

Quod semel emissum est, volat irrevocabile verbum, sanomme me latinistit snobbaillaksemme nyt silläkin tavalla monien kelpo ihmisten harmiksi. Mutta itse asia on vakavampi ja oikeasti miettimisen arvoinen.

Katsellessani Pietarissa kuolemattoman rykmentin iskulauseita, minuun vaikutti erityisesti tämä: Я помню. Я горжусь. Muistan ja olen ylpeä!

Koska noista kuvien kantajista heti näki, etteivät he mitenkään voineet muistaa itse sotaa ja niitä sotatoimia, joissa heidän sukulaisensa olivat olleet mukana, oli selvää, että ylpeys kohdistui tiettyyn myyttiin, valtion määrätietoisesti konstruoimaan viralliseen rakennelmaan. Sitä stalinistinen Neuvostoliitto oli alkanut luoda jo sodan kestäessä.

Itse asiassa kyse siis oli historiasta eikä muistamisesta. Jotkut asian harrastajat, kuten Pierre Nora, ovat panneet paljon painoa sille, että muisti sanan varsinaisessa merkityksessä on aina jotakin muuta kuin historia.

Jokainen kansakunta ylpeilee historiallaan ja yleensä asialle löytyy aina myös pätevä syy, ainakin mikäli pysytään noin niinkuin kohtuullisissa rajoissa. Ne rajat voi tietenkin myös ylittää ja näin tapahtuu ilmeisesti aina totalitaarisissa valtioissa, olipa kyseessä Neuvostoliitto, Saksa tai Pohjois-Korea. Se kuuluu tuollaisten pyhien valtioiden luonteeseen.

Mutta saattaapa niilläkin olla oikeus ylpeillä joistakin saavutuksistaan. Ajatelkaamme nyt vaikka sitä, että puna-armeija löi Hitlerin armeijat. Ei se merkinnyt onnea valloitetuille maille, kuten valheellisesti julistettiin, mutta on syytä katsoa, että Hitlerin voitto olisi ollut kaikille suurempi onnettomuus. Voittoa on siis syytä juhlia ja voihan siitä ylpeilläkin, jos tuntee asialle tarvetta. Erityinen ylpeilypäivä onkin jo olemassa.

Mutta tässä ei ole kaikki, mitä tuohon asiaan eli siis sotaan liittyy. Ihmisen psykologialle on ominaista, ettei se oikein kykene kohdistamaan samaan asiaan monenlaisia tunteita samanaikaisesti. Kaikilla ei järkikään tähän riitä ja siksi historian tosiasioiden moninaisuudesta rationalisoidaan selkeä ja yksiselitteinen kuva, jossa hyvä (oma puoli) on hyvä ja paha (vihollinen) on paha ja siinä kaikki.

Miten laulettiinkaan laulussa Pyhä sota (Священная война):

 

Как два различных полюса,
Во всем враждебны мы.
За свет и мир мы боремся,
Они - за царство тьмы.

 

Yksi osa omaa puolta kumoaa yhden osan toista puolta. Taidatkos sen selkeämmin sanoa! Se kuulostaa jo liki tieteelliseltä.

Sodan aikana tällainen propaganda tietenkin kuuluu jokaisen valtion toimenkuvaan, mutta on kovin valitettavaa, mikäli sama psykologia jatkuu vielä sodan jälkeen.

Silloin se merkitsee sodan psykologista jatkamista rauhan aikana ja siinä tosiasiallisesti säilyy sellainen periaatteellinen väkivallan hyväksyntä, joka ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan. Se merkitsee myös suurella todennäköisyydellä menneisyyden valikoivaa muistamista eli sen vääristämistä unohtamalla asioita, jotka eivät ole ylpeilemisen arvoisia. Sellaisiahan jokaiseen sotaan kuuluu ja sellaisia on tiettävästi jokaisella totaaliseen sotaan osallistuneella kansakunnalla tilillään.

Miksipä ei siis vietettäisi yleistä katumuspäivää? Silloin voitaisiin keskittyä muistamaan sodan syyttömiä ja kohtuuttomasti rangaistuja uhreja, niin omia kuin vieraita. Ihmiset voisivat kantaa kylttejä, joissa lukee: ”Muistamme, emmekä ylpeile!” Silloin voisivat sodissa vastakkain olleiden kansakuntien edustajat yhdessä keskittyä kiroamaan sitä, että heidän esi-isänsä oli pantu tappamaan ja hävittämään toisen osapuolen ihmisiä ja omaisuutta.

Suuriin voittoihin ja urotöihin liittyvät ikävät puolet voitaisiin nostaa esille ja pyytää anteeksi niiltä, jotka voidaan jotenkin mieltää asianmukaisiksi vastaanottajiksi. Maittain järjestäytyneinä kaikki pyytäisivät siis anteeksi toisiltaan. Mukava päivä, eikö totta? Tämä siitä huolimatta, että itse kukin vetää esille toinen toistaan ikävämpiä asioita.

Tämäkö ei ole realistinen idea? Kukapa sen koskaan tiennee. Kulttuurimme synnyttää jatkuvasti asioita, joita olisi vielä hiljattain pidetty epärealistisina, jopa pöyristyttävinä. Nyt ne ovat arkipäivää eivätkä enää hätkäytä ketään. Ajatelkaamme nyt vaikka pride-kulkueita, vammaisten osallistumista euroviisuihin, maahanmuuttajien positiivista syrjintää ja niin edelleen.

Katumuspäivän varsinaisena ongelmana tuskin onkaan itse asian vähäpätöisyys tai outous sinänsä. Se poikkeaisi kuitenkin merkittävällä tavalla olemassa olevista juhlista yhdessä merkittävässä suhteessa. Se nimittäin olisi juhla, jossa ei lainkaan ylpeiltäisi yhtään millään, vaan päinvastoin kaduttaisiin.

Vastaavia kulkueita oli Mustan surman aikana, jolloin itseruoskijat eli flagellantit pyysivät anteeksi syntejään ja anoivat anteeksiantoa Jumalalta. Tässä osoite kuitenkin olisi ainakin jossakin määrin toinen. Kaiken keskiössä kuitenkin olisi itse subjekti, joka kerrankin saisi virallisen aiheen vapautua tunnustamaan, että vikaa on itsessäkin eikä aina vain muissa. Ehkä sillä voisi sentään olla oma funktionsa tässä ylpeilyn maailmassa.

Uhkus ajab upakile, kangus kahekäpakile sanotaan eteläisessä naapurissamme. Se kannattaisi heidänkin muistaa.