Historialliset bileet

 

Bailausta historian päätyttyä

 

Bileet Tornissa. Toimittanut Heikki Valkama. WSOY 2002, 178 s.

 

Tällä palstalla on tullut useinkin palattua keskustelukirjaan ”Pidot Tornissa” (ks. Vihavainen: Haun pidot tornissa tulokset) ja myös sen seuraajiin (Toiset Pidot Tornissa 1954,  Pidot Aulangolla 1963 ja Pidot Suomessa 1972).

     ”Bileet Tornissa” kuten nuo muutkin mainitut kirjat tunnustavat keskinäisen sukulaisuutensa, joten niissä ilmenevä kehityskulku houkuttelee tekemään vertailuja ja hahmottelemaan sekä maamme että älymystömme historian kehityslinjoja.

     ”Bileet” on tietenkin nuorisoslangia ja ”bilettäminen” (”bailaaminen”) tarkoittaa nuorison juhlimista. Sen kantasanasta havaitsemme tanssiin viittaavan merkityksen (vrt. espanjan bailar, italian ballare).

     Tavallaan tämä ”bailaaminen” kuulostaisi upealta, jopa nietzscheläiseltä (”glattes Eis, ein Paradeis, für den, der gut zu tanzen weiss!”), ellei kyseessä olisi slangisana, joka ei tuo mieleen ”symposioniin” assosioituvaa asian henkevää merkitystä. Nyt siinä korostuu vahvasti huvitteleva nuorisokulttuuri vailla intellektuaalista sisältöä.

     Joka tapauksessa takakannen teksti väittää, että tämä on ”tärkeä kirja. Se jatkaa perinnettä, joka alkoi jo vuonna 1937 teoksella Pidot Tornissa. Suomessa on usein peräänkuulutettu kiihkeästi sen edustamaa traditiota: älymystön keskustelua.”

     Keskustelijoille asetettiin ”kovat kriteerit: heidän tuli olla oman alansa tuntijoita, mutta myös osallistuvia yksilöitä, halukkaita keskusteluun”.

     Osallistujien nimet löytyvät netistä, enkä esitä niitä tässä, koska haluan pohtia vain historiallista kehitystä, enkä yksilöiden erityispiirteitä.

     Tämä kirja poikkeaa edeltäjistään sikäli, että siinä jokainen esiintyy omalla nimellään. Sekin lienee ajan merkki.  Mitä se kertoo meille?

     Uutta joka tapauksessa on sukupuolijakautuma. Kun edellisissä kirjoissa jo vuodelta 1937 lähtien naisia oli mukana kussakin keskustekussa vain 1-2 henkeä suunnilleen kymmenestä, oli heitä nyt viisi, kun miehiä oli kuusi. Tällainen ”tasa-arvo” oli jo ilmeisenä oletuksena, jota ei erityisesti edes mainittu.

     Jonkinasteinen vasemmistolaisuus oli keskusteluissa aina mukana ja vuonna 1937 sitä edusti vasemmistoliberaali Matti Kurjensaari. Erno Paasilinnan toimittamassa vuoden 1972 kirjassa se oli lähtökohtaisena oletuksena ja puheenjohtaja/toimittaja kauhistelikin esipuheessa vuoden 1937 kirjassa esiintyvää ”tavatonta syvien rivien halveksintaa”.

    ”Tornin pitoja lukiessa mielen valtaa omalaatuinen epätodellisuuden tuntu -herrajumala, ovatko nämä ihmiset tosissaan? Onko tämä parodiaa, mitä tämä on? Onko Suomi ollut tällainen kolmekymmentäviisi vuotta sitten?”

     Suuri murros oli tosiaan tapahtunut. Paasilinna kauhistelee myös ”Toisten Tornin pitojen ”eetosta, jossa julistetaan ”kommunismin vastustaminen kansalaisvelvollisuudeksi”.

     Hänen oman kirjansa henki pyrkii olemaan lyhyesti sanoen päin vastainen, mikä ei tarkoita, ettei mielipiteissä olisi siinäkin suhteessa eroja. Ajan suureksi kysymykseksi oli myös keskustelussa nostettu ”Evoluutio vai revoluutio”. Niin sanotut ”ei-sosialistit” olivat lähtökohtaisesti altavastaajia. Miksi muka ei siis revoluutio? Mihin sen kieltäminen voisi perustua?

     Vuoden 1972 kirjassa keskustelijat eivät enää olleet voittopuolisesti kulttuurihenkilöitä, talous ja politiikka olivat nyt pinnalla.

     Vuoden 2002 ”Bileiden” keskustelijat ovat nuoria aikuisia, joiden koulutus on huomattavan usein vielä kesken tai sitten ollaan jonkinlaisia vakiintumattomia akateemisia sekatyöläisiä, ”prekariaattia”. Tämä on uusi piirre.

      Mitä itse keskustelijoiden edustamiin arvoihin tulee, mukana on ainakin yksi oikeistolaiseksi lukeutuva ja pari muutakin ilmeistä porvaria. Jonkin sortin kommunistiksi ilmoittautuu yksi, mutta Marxin ihailijoita löytyy enemmänkin. Neuvostoliiton romahdus ei ole lopettanut kapitalismikritiikkiä, mikä on tietenkin ilahduttavaa.

      Melko tuore julistus historian lopusta ei saa erityistä suosiota, vaan haikaillaan jonkinlaisen uuden ihanteen perään. Yhdysvaltojen johtama yksinapainen maailma nähdään joka tapauksessa annettuna eikä sille kukaan yritä nimetä seuraajaa, vaikka sen herruutta ei sentään pidetä lopullisena.

     Keskustelu on aiempiin teoksiin verrattuna oudon abstraktia eikä juuri mitään konkreettista tule esille. Suurina teemoina ovat ”Talouden ylivalta”, ”Ideologisuus”, ”Media, taide ja keskustelu”(!), ”Sivistys ja kasvatus” sekä ”Globalisaatio ja kansallinen suvereniteetti”.

     Mitään yksimielisyyttä muusta kuin arvorelativismista ja siitä, että maailma on sosiaalisesti konstruoitu, ei todeta saavutetun, mutta esimerkiksi globalisoitumisen kohdalla on toimittaja nostanut esille mielipiteen, jonka mukaan ”kansallisvaltion mureneminen on ihmisten kannalta parasta”. Eipä sitä vastustettu.

     Mitä uuteen uljaaseen kouluun tulee, kertoo muuan osallistuja, että hänen entinen opinahjonsa on nyt tuhannen lapsen ja nuoren vellova yhteisö, jossa ei enää ole luokkia eikä muitakaan ryhmäidentiteetin aineksia. Siitä hän ei ole innostunut.

     Merkittävää on, ettei tässä kirjassa lainkaan käsitellä Suomen väestökehitystä, joka sentään jo vuoden 1972 keskustelussa todettiin hälyttäväksi. Myöskään siirtolaisuuden merkitystä ei noteerata. Päätösvallan valuminen Suomen ulkopuolelle kyllä huomataan. On joukossa yksi entinen meppikin.

     Mikä herättää huomiota sarjan kaikkiin edellisiin kirjoihin verrattuna, on keskustelun muodollinen puoli. Kun aiemmin olisi ollut mahdotonta edes olettaa jonkun kiroilevan puheenvuorossaan, tulee nyt vittua, saatanaa ja jumalautaa ehtimiseen ja asialla on useimmiten muuan naispuolinen kansanedustaja.

     Jos ajatellaan vanhoja käsityksiä älymystöstä, jonka oletetaan käyttäytyvän sivistyneesti, on ne tässä kirjassa kokonaan heitetty yli laidan. Näyttää siltä, että etenkin naiset suorastaan pyrkivät briljeeraamaa jätkämäisellä kielenkäytöllään.

      Toisten mielipiteiden kunnioittamista ei voi havaita ja toimittaja ilmeisen innostuneena kertookin, että ”välillä keskustelu yltyi suoraksi huudoksi ja taisteluksi puheenvuoroista”.

     Mikäli joku oletti, että naisten runsas osuus keskustelijoista tekisi ilmapiiristä jollakin tavalla fiksumpaa ja hienompaa, täytyy todeta hänen erehtyneen.

     Verrattuna entiseen näyttää suurena erona olevan ns. sivistyneisyyden hupeneminen. Paasilinnan tapaan tekee mieli kysyä, onko tämä parodiaa vai mitä tämä on? Eihän tästä enää puutu muuta kuin se, että keskustelijat kävisivät toistensa kimppuun nyrkein.

     Hetkinen. Johdannossa puheenjohtaja paljastaa, ettei sekään puuttunut bileiden jatkoilla. Seurueen ilmeisesti kovin kiroilija, kokoomuksen naispuolinen kansanedustaja kävi kuin kävikin erään miespuolisen osallistujan kimppuun, ”innostui mätkimään häntä”.

     Syntyy se käsitys, että kyseinen henkilö oli ilmeisen rohkeasta teostaan varsin ylpeä ja myös puheenjohtaja näyttää paljastavan asian sangen mielellään. Olihan siinä kyseessä merkittävä tasa-arvon ilmentymä.

     Hyökkäyksen kohde ”ei sentään lyönyt takaisin”, kuten todetaan. Tämä on kiinnostavaa ja osoittaa mielestäni, ettei tasa-arvo vielä ollut edennyt loogiseen täydellisyyteensä. Huumorintajuuni vetoaisi ajatus keskusteluparista kieriskelemässä lattialla sylikkäin ja takomassa toisen päätä lattiaan.

    Vasta silloin voisin hyvällä omallatunnolla sanoa, että minun maani älymystön keskuudessa tasa-arvo on täysin toteutunut.

     Täysin tai ei. Pitkälle on päästy. Ennen maailmassa olisin voinut kirjoittaa asian saksaksi: ”Wie herrlich weit wir es gebracht!”

Metsän lumoissa

 

Mielikuvasotaa ja hyvesignalointia

 

Hannes Mäntyranta, Terveisiä ullakolta. Metsäpuheita kolmelta vuosikymmeneltä. Reuna Publishing House 2026, 339 s.

 

     ”Suomi on Euroopan viileä ullakko”, on muuan Suomen asemaa Euroopassa pohtinut henkilö kiteyttänyt. Toimittaja Hannes Mäntyranta, jonka erityisosaamiseen kuuluvat metsäasiat, pitää  sanontaa onnistuneena ja arvioi itsekin urallaan toimineensa lähinnä ullakolla, poissa metsäsektorin hyväveli-kerhoista.

     Mäntyranta on työkseen kirjoitellut monissa lehdissä ja muistan hänen tulleen luokitelluksi nuoreksi ”ilkiöksi” joskus 1980-luvulla, kun hän kirjoitteli Ylioppilaslehdessä.

     Kärjistykset ja kiteytykset kuuluvat hyvän toimittajan välineistöön, kunhan samalla säilytetään kriittinen mieli eikä anneta kielikuvien viedä mennessään. Mäntyrannan kohdalla tätä vaaraa ei ole ollut, sillä hän on aina vaatinut puheelta selkeyttä ja hyökännyt terrierinä epämääräistä sumutusta vastaan.

     Toki Mäntyranta on töikseenkin pitemmän aikaa kirjoitellut Suomen Metsäyhdistyksen palkkalistoilla ja siis saanut elatuksensakin siitä, että kommentoi kriittisesti erinäisten luonnonsuojelun edistäjiksi ilmoittautuneiden järjestöjen ja henkilöiden lausuntoja ja edesottamuksia. Jos taas etsii metsäsektoria haukkuvaa materiaalia, ei kai kannata sitä erityisesti hakea häneltä.

     Asiahan on niin, että luonnon suojelemisesta on meillä tullut, tuoretta ilmausta käyttääkseni, elämää suurempi asia siitä lähtien, kun on havahduttu ekologiseen kriisiin, joka näyttää uhkaavan elämä koko maapallolla tai ainakin sen tuhansien lajien olemassaoloa.

     Tämän oivalluksen pohjalta on syntynyt eräänlainen totaalisen sodan asetelma: tietyt ihmiset ovat kokeneet olevanssa vastuussa koko maailman olemassaolosta, mikä on niin ylittämättömän suuri asia, että sen puolesta on periaatteessa oikeutettua tehdä mitä tahansa.

      Jos oisi olemassa jokin asia voisi estää tulevan katastrofin tai edes olennaisesti sitä lieventää, ei mikään voisi tehdä siitä rikosta. Päin vastoin, mikään kiitos ja ylistys ei olisi sille tarpeeksi hyvää.

     Tältä pohjalta on syntynyt totalitaarisia liikkeitä, joista irvokkaimpiin kuukuu ns. Baader-Meinhof-ryhmä, joka katsoi, että tuhoamalla ihmisiä heidän rikospaikallaan, ostoskeskuksessa, olisi mahdollista vahinkoittaa koko kulutuskulttuuria ja siten osallistua maailman pelastamiseen.

      Tuo oli toki äärimmäistapaus ja salonkikelpoisemmiksi ovat nyt sen sijaan tulleet asian lievennetyt muodot. Helsingin yliopiston kunniatohtori Greta Thunberg on kertonut haluavansa tehdä ihmiset hysteerisiksi, koska vain siltä pohjalta voi syntyä muutos, joka kenties pelastaa maailman vai hidastiko se vain se nyt vain en loppua, en ole varma.

     Joka tapauksessa tämä asetelma, jossa ihmiskunnalla nähdään olevan kaikki pelissä, ellei tehdä jotakin hyvin radikaalia, on tehokkaasti vaikuttanut ympäristöasioissa ja erityisesti metsäasioissa myös meillä.  

      Metsäasiat ovat meille suomalaisille erityisen tärkeitä ja niiden kannalta me elämme aivan erityisessä maapallon pisteessä: siellä ullakolla, jonka oloja ei alakerrassa tunneta lainkaan. Siitä huolimatta alakerran väellä on erittäin paljon hakua määrätä myös siitä, mitä meillä tapahtuu ja tuo halu on myös ilmennyt käytännön toimina.

     Sellainen nimi kuin Greenpeace on tullut jo koko maailmalle tutuksi eräänlaisena terrorijärjestönä, joka on harrastanut suoraa toimintaa eri keinoin pakottaakseen metsäalan toimijat alistumaan tahtoonsa. Mainehaitat ovat se ase, jota suuret metsäyhtiötkin joutuvat kumartamaan ja yhä uudelleen on osoittautunut, että maine voidaan ja halutaan viedä myös ihan aiheetta, sangen arveluttavin ja epärehellisin keinoin.

     Mäntyranta on työhistorialtaan tiedottaja, joka on joutunut yhä uudelleen puuttumaan mielivaltaisiin yrityksiin tulkita milloin mitäkin epäeettiseksi ja rikolliseksi toiminnaksi. Lapin metsät ja yleensä vanhat metsät on tulkittu koko ihmiskunnan yhteiseksi suureksi biologiseksi perinnöksi, josta kenelläkään ei ole oikeutta yrittää saada taloudellista hyötyä.

      Luontokatoa on maalattu koko ajan huimaa vauhtia eteneväksi prosessiksi, joka tuhoaa kaikejn monimuotoisuuden ja etenee aivan erityisesti Suomen metsissä, joita häikäilemättä hakataan puupelloiksi, joissa elää enää monokulttuuri suoriin riveihin istutettujen kurjien sellupuiden muodossa. Se näyttääkin inhottavalta, kuuluu vastaansanomaton argumentti.

      Tällä helppohintaisella näkemyksellä ei ole mitään asiallisia perusteita, mutta se on helppotajuinen ja yksinkertainen ja tarjoaa mahdollisuuden orwellilaiseen ”hyvinajatteluun”, joten se on immuuni järjen argumenteille, kuten niin moni muukin asia tällä alalla.

     Luontoväen piirissä on onnistuttu saamaan omia tavoitteita myös EU:n listoillle ja esimeriksi luonnon ennallistaminen puolen vuosisadan takaiseen tilaan yritettiin nostaa suureksi tavoitteeksi myös Suomessa.

     Itse asiassa Suomen metsissä oli silloin paljon vähemmän puuta kuin nyt ja sata vuotta sitten sitä oli vieläkin vähemmän, joten ainakaan Suomen metsien kohdalla tällainen ennallistaminen merkitsisi runsasta ylihakkuuta. Luontokadostakaan Suomen ketsissä ei ole merkkejä, vaikka erilaiset eläinkannat toki vaihtelevat, koska muukaan ei ole koskaan ollut mahdollista.

     Toinen hienolta kuuloistava pyhä lehmä on ns. jatkuva kasvatus. Kaupunkilaisjärjen mukaan ns. päätehakkuut eli avohakkuut ovat ainakin rumia ja kun ne uudistetaan, niihin istutetaan yleensä samaa puulajia, jolloin lajirunsaus vähenee.

     Tosiasiassa nimenomaan jatkuva kasvatus ylläpitää saman lajin herruutta entisellään, kun taas päätehakkuun jälkeen kullekin ”kuviolle” voidaan istuttaa ja pyritään istuttamaan sinne nyt parhaiten sopivaksi arviotua puuta. Metsähän on hieman kuin peltokin; ei samalla paikalla voi loputtomasti kukoistaa sama laji, eivätkä maapohja ja muut olosuhteet ole kaikkialla samat, vaan suosivat eri paikoissa erilaisia lajeja.

     Toki ne entiset pellot, jotka nyt in metsitetty, ovat usein hieman yksitoikkoisia suorine puureiveineen, mutta ne ovat poikkeustapaus.

     Koska olemme tekemisissä luonnon ja ekologian kansa silloin, kun metsistä puhumme, liittyy asiaan joko paljon tai erittäin paljon tunnetta, eikä liene sattua, että aihepiiri on houkutellut aivan erityisesti puoleensa tyttöpuolista väkeä, jonka näemme yhä uudelleen istuvan Mannerheimintiellä tai roikkuvan jossakin puussa juuri niin hysteerisenä kuin Greta Thunberg on toivonutkin.

     Mitä asioidenviileän tieteelliseen punnitsemiseen tulee, on osoittautunut, että se on jäänyt pahasti alakynteen tiedotustoiminnassa. Sen sijaan on menty ideologia edellä ja tuettu sitä milloin minkinlaisilla apologisilla tulkinnoilla.

      Se tarkoittaa, ettei totuudelle ole haluttu antaa sijaa arvona sinänsä, vaan on useinkin pyrittyturvautumaan sellaiseenkin kaikessa totaalisessa ja muusakin sodassa perinteisesti arvostettuun asiaan kuin sotajuoneen, eli harhautukseen, valehteluun, uhkailuun ja kiristykseen.

     Väärän informaation tahallinen levittäminen lienee tällöin usein tehty aivan eritoisen hyvällä omallatunnolla, kuten kaikissa sodissa. Silloinhan keinoilla ei ole väliä, koska päämäärä sisältää kaiken.

      Kun maailman kohtalon ajatellaan olevan vaakalaudalla, ”Oma kansa ensin”-ajattelu olisi halpamaisinta, mitä voi ajatella ja sen suora vahingoittaminen taas moraalisesti aivan erityisen ansiokasta ja korkeimman intellektuaalis-moraalisen tason osoitus

     Tämä kirja on aikamoinen järkäle kohtuullisesta sivumääräästään huolimatta, sillä joka sivulla on kaksi reilun kokoista palstaa. Sen artikkeleista saa hyvän käsityksen siitä, millaisten asioiden kansa tekijä on joutunut painiskelemaan vuosikymmenten mittaan.

     Kirjaa voi suositella kaikille niille, joille on syntynyt epäilyksiä erinäisten korkeamoraalisiksi ilmoittautuneiden ryhmien toiminnan rehellisyyteen nähden ja vieläkin enemmän niille, jotka hyväuskoisesti taputtavat kaikille niille alarmisteille, joille riittää, kun vain vilautetaan taikasanaa ”tutkimus”, sekä niille, joiden johdatukseksi riittävät iskusanat, jotka kuulostavat sekä kivoilta että samalla ihanan karmivilta.

Menneisyys hahmottuu uudelleen

 

Muuttuva historia

 

     Etenkin sellaisissa piireissä, jotka eivät asioita ymmärrä, naureskellaan usein ajatukselle ”Historian muuttumisesta” ja ”ennustamattomasta menneisyydesrä”.

     Sellaiseen voi olla syytä paljonkin tietyissä tapauksissa, joissa valtiovalta on mahtikäskyllä vääntänyt tulkinnan mieleisekseen faktoista piittaamatta.

     Venäjällähän muuan räikeä tapaus on ollut talvisodan historia, jossa sekä koko sodan synty ja tarkoitus, kuin myös sen virallinen aikalaisskenaario irrotettiin ajan faktoista ja muokattiin aivan totuudenvastaiseksi propagandatarinaksi.

      Koska sen takana oli supervallan arvovalta ja sen loukkaamattomuus oli kunkin henkilön ns. ”hyvien idänsuhteiden” ehtona, asia hyväksyttiin hiljaa ja tyydyttiin vain omalla puolella kirjoittamaan omaa tarinaa, joka aluksi tyystin poikkesi venäläisstä, mutta pikku hiljaa alkoi yhä enemmän muuttua sen kanssa yhteensopivaksi.

      Ihmiskunta sai nähdäkseen vielä sellaisenkin ilmiön kuin suomalaisten itsesyytökset hyökkäyksen kohteeksi joutumisen takia. Nyt asia alkaa jo painua unhoon, mutta Hannu Rautkallio on kirjoittanut asiasta kirjankin.

     Vuonna 1981 pidettiin Petroskoissa venäläis-suomalainen historiasymposiumi, jonka yhtenä teemana oli jatkosodan rauhan viivästyminen, missä syyllisiä kymmenien tuhansien ihmisten kuolemaan olivat neuvostotulkinnan mukaan tietenkin suomalaiset päättäjät.

     Jatkosotahan oli tuolloin jo kansallisessa tarinassa ehditty tekemään vain Suomen aloittamaksi rikolliseksi hyökkäyssodaksi ilman lieventäviä asianhaaroja.

     Niinpä oli todellinen sensaatio, kun talvisota, Neuvostoliiton hyökkäyssodaksi nimitettynä tuossa tapahtumassa nostettiinkin eräässä puheenvuorossa koko jatkosodan välttämättömäksi ehdoksi, jota ilman se oli mahdoton ymmärtää.

     Tämän keskeisen tärkeän tosiasian esitti moskovalainen Viktor Holodkovski, järkyttäen silminnähtävästi niin symposiumin venäläisiä kuin suomalaisiakin osanottajia.

     Eihän kukaan järkevä ihminen olisi voinut uhrata kaikkia suhteitaan kaikkivoipaan supervaltaan, ei venäläisellä eikä suomalaisella puolella, mikäli vähänkin ajatteli omia etujaan.

     Holodkovski uhrasi omat etunsa totuuden puolesta ja sai tietenkin jatkossa runsaasti henkilökohtaisia vaikeuksia. Matkustaminen ulkomaille oli nyt ehdottomasti pois laskuista ja myös työpaikka meni, eikä Neuvostoliitossa jo valmiiksi kirjoitettu laaja ”Suomen historia” koskaan ilmestynyt, kun Holodkovski ei suostunut kirjoittamaan siihen omaa osuuttaan vasten omaatuntoaan eikä muita päteviä voimia ollut.

     Olisihan tuokin kirja ollut kiinnostava lukea. Ehkäpä se vielä ilmestyykin sopivasti muunneltuna ja joku serviili skribentti löytyy nyt kirjoittamaan sen osuuden, jossa kerrotaan Suomen historiasta itsenäistymisestä nykypäiviin.

     Tämä tuli vain mieleeni, kun ajattelin sitä historian muuttumista, joka on tapahtunut itsenäistymisvaiheemme kohdalla niin meillä kuin Venäjällä. Holodkovski onnistui siitäkin omassa, myös suomeksi ilmestyneessä kirjassa tuomaan esille totuutta, joka oli vastoin ”marxilaisia” sapluunoita, joita siellä oli pidetty pyhinä.

     Suomessa bolševikkien suorittama itsenäisyytemme tunnustaminen on jo 1960-luvulta saakka osoitettu taktiseksi operaatioksi. Tuomo Polvisen jälkeen ei tulkintaa ole tarvinnut korjailla, eikkä Polvinen antanut periksi, kun Kekkonen bulvaaninsa kautta yritti sitä vastaan hyökätä.

     Nyt Venäjällä on kaivettu esiin aiemmin lähes vaietut ns. heimosodat ja selitetty ne suuriäänisesti Suomen hyökkäyssodiksi aina Karjalan kansannousua 1921-1922 myöten. Ystävällinen ja aina rauhanomainen Venäjä siis sai jo tuolloin ilkeältä naapuriltaan palkaksi vain puukonpistoja.

     Kun Neuvostoliitolla ja Venäjällä oli Suomeen hyvät suhteet, jätettiin ikävät asiat kaivelematta, kuten siellä on avoimesti todettu. Nyt sitten luodaan uusia tulkintoja kostoksi nykyisten suhteiden kireydestä.

      Onhan se historiankirjoitusta tämäkin ja selvää kyllä on, että tutkimuksen ulkopuoliset seikat ovat aina enemmän tai vähemmän vaikuttaneet siihen, miten menneisyyttä on haluttu katsoa.

     Muuan vääristymä oman maamme historiassa on ollut vuoden 1918 sodan kohdalla. Se pyrittiin tietyssä vaiheessa näkemään ennen muuta kotimaisena, sisäsyntyisenä vallankumouksena, jolle oli omat pätevät marxilaiset syynsä ja selityksensä ja jonka kanssa naapurilla ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä.

     Se Neuvosto-Venäjän ratkaiseva rooli tuon asian välttämättömänä ehtona, joka on aina ollut jokaisen nähtävissä, jäi silloin enemmän tai vähemmän varjoon tai ignoroitiin kokonaan. Suomen historiaahan tässä oltiin kirjoittamassa…

     Nyt viime aikoina tuokin asia on taas kaivettu esiin ja jo oli aikakin, voisi sanoa. Hieman kummalliselta ja hyvin merkitykselliseltä tuntuu, ettei tämän johdosta syntynyt oikeastaan mitään polemiikkia.

     Mitäpä sitä selviä faktoja vastaan tappelemaan. Niistä vaikenemiselle sen sijaan on aikoinaan ollut sitäkin enemmän syitä.

       Näin se historia muuttuu:

 

perjantai 26. tammikuuta 2018

Vallankumous levisi

 

Vallankumous levisi Suomeenkin

 

Lasse Lehtinen, Risto Volanen, 1918. Kuinka vallankumous levisi Suomeen. Otava 2018, 191 s.

 

     Harva meillä näyttää muistavan, mitä SKP:n julistuksessa Suomen kansalle 30.11.1939 sanottiin. Siinähän pohdiskeltiin muun muassa myös sitä, miksi vallanotto epäonnistui vuonna 1918.

       Syyksi todettiin, että neuvostovaltio oli silloin vielä liian heikko estämään imperialistien sekaantumista Suomen asioihin.

      Nyt Neuvostoliitto sen sijaan oli maailman voimakkain valtio ja pystyisi estämään moiset asiat. Se olisi vilpittömän ystävällinen ja herkästi suomalaisten kansalliset tarpeet huomioon ottava liittolainen, selittivät taannoisesta NKVD:n verilöylystä hengissä selvinneet SKP:n johtohenkilöt veitsi yhä kurkulla, noin kuvaannollisesti

     Voitto olisi siis varma, oli jokaisen järjissään olevan pakko päätellä. Vastaavanlaisen pakottavan argumentin voimasuhteista ja tulevaisuuden näkymistä esitti sitten myös Ryti puolentoista vuoden kuluttua. Voimahan se on, joka jyllää, ne divisioonat.

     Kun olen venäläisten kollegojen kanssa ollut valmistelemassa yhteistä esitystä Suomen ja Venäjän välisten sotien historiankirjoituksen kehityksestä molemmin puolin rajaa (taisi jäädä ilmestymättä, huomautus v. 2026), olen joutunut hämmästymään sitä seikkaa, että Venäjän vaikutus Suomen kansalaissodan syttymiseen, jota täytyy pitää sen välttämättömänä edellytyksenä, on jo kymmenien vuosien ajan jäänyt meillä aivan vaille huomiota.

     Kun meillä on keskitytty omien raakuuksien sinänsä ymmärrettävään penkomiseen, on kokonaiskuvan annettu samaan aikaan hämärtyä.

     Kuitenkin meillä on vuosien mittaan ilmestynyt suuri määrä teoksia, joista tuon suuren kokonaiskuvan on voinut lukea, se nyt vain on jotenkin jätetty tekemättä.

      Ajattelen ennen muuta Anthony Uptonin erinomaista ja seikkaperäistä kirjaa, joka meillä lähes täydellisesti vaiettiin. Tekijä lienee sen johdosta masentunut ja syystäkin.

      Toki Tuomo Polvisen uranuurtavat teokset aikoinaan noteerattiin asianmukaisesti, mutta harvalla lienee ollut kylliksi harrastusta uppoutua noiden sinänsä erinomaisesti kirjoitettujen teosten seikkaperäisyyteen.

      Monesta voi olla yllättävää, että myös Viktor Holodkovskin yksityiskohtaiset teokset lisäävät paljon olennaista asioihin ja niistä voi lukea myös totuuden, vaikka aikanaan pakollinen kumartelu Leninille ja ideologialle toki hämääkin yksinkertaista politrukkia ja muutakin lukijaa.

     Näitä kirjoja Lehtinen ja Volanen eivät ole jostakin syystä merkinneet kirjallisuusluetteloonsa Polvista lukuun ottamatta. Sieltä puuttuvat myös Risto Alapuro, Turo Manninen ja Manfred Menger, mutta sen sijaan Irina Novikova on ilahduttavasti mukana.

     Ei nyt tässä kuitenkaan vaadita kohtuuttomia kirjalta, joka pyrkii pureutumaan nimenomaan yhteen asiaan, siihen, joka otsikossa mainitaan. Se kyllä onnistuu tehtävässään, vaikka joitakin asioita voi pitää kyseenalaisina.

     Sellainen on esimerkiksi väite, että mikäli Brest-Litovskissa olisi saatu aikaan rauha jo ensi kierroksella, ei Saksa olisi tehnyt interventiota Suomeen.

     Menger ja häneen viitaten Holodkovski ovat toista mieltä tästä asiasta. Mitä taas tulee Brest-Litovskin sopimuksen merkitykseen Venäjän Suomen punaisille antamalle avulle, on syytä noteerata myös Leninin sanat, joiden mukaan Saksan kanssa tehtyjä sopimuksia on rikottu jo kolmekymmentä-neljäkymmentä kertaa ja rikotaan edelleenkin. Bolševikit tekivät parhaansa sopimuksista piittaamatta, mutta kun sitä voimaa puuttui.

     Mutta eipä tartuta näihin. Kyllä kirjoittajat esittävät hyvin ja jäntevästi sen niin usein pimentoon jätetyn perusasian, että kumouksen aloittamisessa kyseessä oli pitkälti katurahvaan (mob, roskaväki) painostamana tehty äärimmäisen edesvastuuton päätös. Se oli päätös demokratian hylkäämisestä ja väkivaltaan turvautumisesta, jota itärajan takaa mahdollisuuksien mukaan vaadittiin ja tuettiin.

     Syksyn dramaattinen suurlakko liittyi jo olennaisesti Lokakuun kaappaukseen, kuten jo Eino Ketola on ansiokkaasti selvittänyt. Suomen bolševikit tarvittiin silloin Pietarissa ja vallankumous peruttiin.

     Mutta toki Pietarilla oli aseiden, yllytyksen, esimerkin ja viljan lisäksi lahjoittaa suomalaisille tovereille myös pari asiansa osaavaa bolševikkia, erityisesti jo Viaporin kapinan aikana täällä puuhannut Adolf Taimi sekä Rahjan veljekset.

     Kummallista kyllä kirjallisuusluettelossa ei ole enempää Kuusisen myöhempää tilitystä kuin Alkion päiväkirjaa, vaikka molempia on selvästi käytetty. Niistä olisi kyllä irronnut mehevää aikalaistekstiä hieman lisääkin.

     Tärkeästä elintarvikekysymyksestä olisi ollut Heikki Rantatuvan väitöskirjakin, mutta toki asian polttavuus näyttää muutenkin selvinneen. Se oli todella tärkeä ja USA:lla oli tässä asiassa meidän kannaltamme ikävä rooli.

     On sanottu, että yli yhdeksänkymmentä prosenttia historioitsijan tarvitsemasta aineistosta löytyy New York Timesistä. Suomen historiaa tämä ei toki koske, mutta runsasta lehdistön käyttöä voi mielestäni pitää kirjan ansiona. Nythän se onkin aika vaivatonta.

     Aseeseen tarttuminen oman kansan toista puoliskoa vastaan, kansalaissota, on hirmuinen asia. Suurempaa törkeyttä on vaikea kuvitella ja luulen, että asian kauhistuttavuus aikalaisille jää jälkipolvilta helposti ymmärtämättä.

     Nimenomaan 1960-luvulla meilläkin syntyi vallankumousromantiikka. Silloin levisi tännekin usko maailmahistorian etenemiseen dialektisin hyppäyksin. Vallankumous oli sitten se historian kohokohta ja kansan juhla…

     Sen syntyminen omista, kotoperäisistä syistä oli erityisen tärkeää teorian kannalta, vaikka jo vuoden 1918 venäläinen lehdistö piti selvänä, että ”tuli” oli levinnyt Suomeen Venäjältä. Selvähään se olikin.

     Kirjoittajien tähtäimessä on ollut erityisesti Väinö Linnan trilogia, jolla on ollut valtava merkitys vuoden 1918 kuvan synnylle. Kirja on omassa sarjassaan sekä hyvä että tärkeä, mutta historiallisena selityksenä kehno, kuten jo vanhasta Rasilan tutkimuksesta lähtien on tiedetty.

     Se avasi kyllä erittäin tärkeän näkökulman ”alhaalta” punaiselta puolelta ja antoi tutkimukselle uutta potkua, mutta eihän se tutkimuksia korvannut eikä korvaa.

     Meilläkin olisi syytä julkaista enemmän historian dokumentteja, vanha Soikkasen kirjakin on jo bibliofiilinen harvinaisuus.

     Venäjällä Jevgeni Balašov on julkaissut talvisodasta dokumenttikokoelman, joka olisi syytä kääntää suomeksikin. Vastaava kokoelma, jossa vuoden 1918 perusdokumentit olisivat mukana, on tarpeen sanelema. Muuten riittää netissä toinen toistaan hullumpia näkemyksiä tästäkin aiheesta.

     Lehtisen ja Volasen kirjassa on, tosin lyhennettynä, punaisen puolen vallankumousjulistus. Se oli juuri yhtä valheellinen kuin se julistus, jolla bolševikit aloittivat oman kaappauksensa. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan asia piti saada rahvaan silmissä näyttämään sekä puolustukselliselta että lailliselta (valtiopetosta vastaan) ja tulevien sukupolvien siunaus julistettiin asialle jo etukäteen.

     Siunausta ei sittemmin ole kuulunut eikä vähään aikaan enää kiroustakaan.

     Teot itse syyttävät tekijöitään sekä punaisella että valkoisella puolella. Eipä tässä enää totuuskomissioita eikä anteeksipyyntöjä kaivata, sillä sosialidemokraattien järkevän siiven toiminta on jo iät ja ajat ollut sitä tehokasta katumusta, jota tällaisessa tapauksessa tarvitaan. Noita järkeviä oli jo aikanaan, mutta he eivät onnistuneet yrityksissään.

   Onnittelut vain tarpeellisesta kirjasta!

 

Kurjuudesta toiseen

 

Isonvihan aattona

 

     Juuri ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan harrastettiin suuren Pohjan sodan historiaa kovasti myös Venäjällä. Venäjän kansainvälisten suhteiden korkeakoulussa (MGIMO) pidettiin Uudenkaupungin rauhasta symposiumi, johon pari suomalaistakin osallistui.

     Siihen aikaan löytyi Venäjälläkin vielä tilaa vakavalle, kriittiselle historiankäsitykselle, eikä esimerkiksi Pietari Suuren hahmo ollut suinkaan mikään koskematon patsas kaapin päällä, vaan myös hänen heikkoutensa ja jopa rikollinen puolensa voitiin tuoda esiin (ks.  Vihavainen: Haun anisimov tulokset).

     Saksassa on kansakunnan suurin rikos ihmisyyttä vastaan, eli juutalaisten massamurha määritelty ainutlaatuiseksi rikokseksi, jonka suhteuttaminen (Relativierung) mihinkään muuhun historian tapahtumaan merkitsee sen vähättelyä (Verharmlosung) ja aiheuttaa rikossyytteen.

     Venäjällä on kuulunut ääniä, joiden mukaan myös toisessa maailmansodassa suoritettu venälisten joukkomurha ansaitsisi samanlaisen tulkinnan. Suomessa muistan jonkun yksinäisen nettikirjoittelijan vaatineen isonvihan korottamista samanlaiseksi vertaamattomaksi rikokseksi ja yritykseksi tuhota koko Suomen kansa.

     Luulen ja uskonkin, ettei moinen saksalaismallinen ”holokaustitus” tule onnistumaan ainakaan Suomessa ja tuskin edes Venäjällä. Sielläkin näet on hyvin päteviä ja tunnollisia historian tutkijoita jotka eivät kuje valtiondemagogien talutusnuorassa.

    Vasta asioiden vertaaminen myös historiassa voi asettaa ne omalle paikalleen, joka eri osapuolilla on luonnostaan erilainen ja siksi kansainväliset tutkijoiden väliset tieteelliset keskustelut valtioiden historiallisista kiistakysymyksistä ovat aina tarpeellisia ja usein hyvin hyödyllisiä.

     Tässäkin melko tuoreessa blogissa haikaillaan vielä suomalais-venäläisen historiantutkijoiden symposiumin perään. Itse asiassa luulen, että sellaiselle kertyy nyt koko ajan yhä enemmän tarvetta, kun valtiollinen propagandakoneisto Venäjällä on jo pitemmän aikaa tuutannut täysin härskiä tarinaa Suomen historiasta.

     Kunhan savut hälvenevät, joudutaan Venäjälläkin taas kerran vakavasti etsimään totuutta sen kaiken roskan alta, joka menneisyyteen on viime vuosina projisioitu.

     Sitä samaahan meilläkin tietysti on pyrittävä koko ajan tekemään. Ei saa elää valheessa, sanoi jo Solženitsyn.

 

tiistai 31. elokuuta 2021

Itkun aika varmaan

Ajoist’ ankarin

 

Antti Kujala, Miekka ei laske leikkiä. Suomi suuressa Pohjan sodassa 1700-1714. SKS 2001, 367 s.

 

     No, jokainenhan muistaa, että Kaarlo Kramsun jyhkeä runo sijoittui Klaus Flemingin kauteen, jolloin talonpoikaisto myös joutui elättämään armeijaa eli ylläpitämään ns. linnaleiriä. Antti Kujalan teoksen otsikko sen sijaan tulee eräästä Kaarle XII:n lausahduksesta.

     Ankaraa oli elo myös Suuren Pohjan sodan aikana, sekä ennen venäläismiehitystä eli isovihaa että sen aikana. Aivan viime aikoinakin on, näitä aikoja muistellessa, taas puhuttu Suomen kansan kautta aikojen suurimmasta onnettomuudesta ja jopa kansanmurhasta.

      Yhteen syssyyn sattuivat sekä nälänhätä eli suuret kuolovuodet pari vuotta ennen sotaa, sodanaikaiset katovuodet ja etelän kaupunkeja vainonnut rutto.

     Kun tähän lisättiin tavattomasti kasvanut sotilasrasitus, joka vei nuoret miehet ja aiheutti työvoimapulan, sekä armeijoiden vaatimat kestitykset ja palvelut ja miehittäjän omavaltaisuudet, alkaa jo muodostua kuva varsinaisesta helvetistä, josta hengissä selviytyminen oli vähintäänkin pieni ihme, ehkäpä suurikin.

     Isonvihan aikana miehittäjä ei tyytynyt vain takavarikoimaan talonpoikien elintarvikkeita itselleen, vaan myös hävitti tulella ja miekalla alueita ja vei ihmisiä orjuuteen, josta harva palasi. Sodan lopulla vielä pakkovärvättiin pari tuhatta miestä Venäjän armeijaan.

     Kaikki nämä tekijät yhdessä riittävät luomaan kuvan äärimmäisestä kurjuudesta, joka oli sitä paitsi itsestään selvästi vihollisen aiheuttamaa. Tiettyinä aikoina tällaisella kuvalla on ollut paljon tilausta ja näyttää siltä, että se taas on saavuttamassa suosiota.

     Jo viime sotien jälkeen kyllä lievennettiin näkemyksiä ja suhteutettiin asioita. Ei Suuri Pohjan sota eikä Isoviha ollut mikään ainutlaatuinen suomalainen helvetti, jollaista ei muualla tunnettu. Miehitetyissä maissa tapahtui vastaavaa myös omien joukkojemme valtaamilla alueilla, orjakauppaa lukuun ottamatta.

      Poltetun maan taktiikkaa eivät suomalaiset sentään kovin laajasti omassa maassaan käyttäneet, vaikka sitäkin kyllä tapahtui. Venäläisten suorittama systemaattinen hävitys koski pääasiassa vain Pohjanmaalla sijaitsevaa kymmenen peninkulman eli noin sadan kilometrin levyistä vyöhykettä.

     Miehittäjän suurin intressi oli kyetä elättämään omat joukkonsa Suomessa, eikä siihen sopinut paikallisen väestön ja/tai sen talouden hävittäminen.

     Vanhan käsityksen mukaan maassamme vallitsi myös isonvihan aikana laiton tila virkamiesten ja papiston suurimman osan poistuttua maasta. Tämäkin jäi lyhyeksi ajanjaksoksi ja etenkin etelässä miehityshallinto toimi suhteellisen hyvin. Toki omavaltaista rosvousta ja väkivaltaa aina saattoi tapahtua, mutta siitä myös rangaistiin.

      Antti Kujalan kirja kertoo kuitenkin ajasta ennen Isoa vihaa. Periodi on hyvin perusteltu, sillä hänen tarkoituksensa on tutkia talonpoikaiston ja ruotsalaisen mahtivaltion suhteita. Valtio perustui itsevaltaan, mutta ei voinut tehdä mitä tahansa, sillä talonpoikaiston kanssa sitä sitoi sopimus, joka liittyi ennen muuta verotukseen ja muihin ulostekoihin eli sotaväen asettamiseen ruotulaitoksen puitteissa, kyyditykseen ja vastaavaan.

     Vastineeksi tästä valtion oli suojeltava talonpoikia ulkoista uhkaa vastaan. Sopimuksella oli kaksi osapuolta.

     Käytännössä osoittautui, ettei valtio lainkaan kyennyt osaansa hoitamaan. Suomesta pystyttiin asettamaan vain pieni armeija, jota sitäkään ei ollut mahdollista ylläpitää kuin muutaman kuukauden ajan vuodessa.

     Toki valtio vaati yhä uusia rekryyttejä, kaksinnus- ja kolmikasmiehiä. Kaiken kaikkiaan otettiin noin 50000 miestä, mikä noin 400 000:n väestöstä oli huikea määrä. Puolet tästä määrästä joutui lähtemään jo ensimmäisenä sotavuonna.

     Joka tapauksessa talonpoikien vastauksena heikkoon sotasuoritukseen Suomen alueella oli niskoittelu. Miehet piilottelivat armeijan värvääjiltä. Määrättyjen verojen maksaminen kyllä pyrittiin hoitamaan, ettei menetetty perintöoikeutta tilaan.

     Karkureita ja piilottelijoita ei yleensä uskallettu rangaista ankarimman mukaan, koska vallan legitimiteetistä oli tullut heiveröistä. Käytännössä alistuttiinkin venäläisille monilla seuduilla mukisematta. Sieltähän luvattiin rauhaa ja sopua ulostekojensa maksajille. Niskottelijoille sen sijaan oli luvassa tulta ja miekkaa.

     Suomi oli niin köyhä, ettei se kyennyt ylläpitämään edes omaa sotaväkeään, ainakaan laillisten verojen avulla. Lisää rahaa saatiinkin Tukholmasta ja venäläisellä miehityskaudella jouduttiin sen aikaisen, paljon suuremman armeijan muonitusta hoitamaan suurimmaksi osaksi Venäjältä käsin.

     Kujala tekee muutamia aika rohkeita yleistyksiä ja sanoo muun muassa, että venäläinen valta perustui alusta alkaen suurempaan legitimiteettiin kuin laillinen valta viime aikoinaan. Tämä on tietenkin paradoksi, mutta kuvannee asianmukaisesti tapahtunutta. Tutkija on lähteensä lukenut.

     Miten kurjaa elämä Suomessa sitten oli? Kujala toteaa, että hyvät satovuodet johtivat nopeasti talouden elpymiseen vuosina 1710-1713. Itse asiassa talonpojilla olisi ollut varoja, joita kruunu ei kyennyt ulosmittaamaan jäykän hallintosysteeminsä takia.

     Kujala ei kirjassaan tarkastele isonvihan kautta, mutta mainitsee sen kyllä romahduttaneen Suomen talouden. Isonvihan siviiliuhrien määrän hän joka tapauksessa arvioi ”vähäiseksi” eli noin 10 000 hengeksi: Isonvihan ihmismenetykset eivät olleet mitään siihen verrattuna, mitä virolaiset joutuivat 1700-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, erityisesti vuoden 1710 ruton johdosta kärsimään. Vain Suomen suuret kuolovuodet 1690-luvun lopussa olivat Viron vuoteen 1710 verrattavissa oleva väestökatastrofi.

     Kun muistamme, että maassamme oli vain suunnilleen tuo 400 000 henkeä, eli kymmenes osa siitä, mitä viime sotien aikana, voimme todeta, että satatuhatta siviiliuhria olisi kyllä muuttanut viime sotien tasetta aika lailla.

     Mutta kaikki on suhteellista. Suomalaiset pitävät helposti omaa kohtaloaan surkeana ja aikoja ankarina suhteuttamatta asioita muuhun maailmaan. Mikäli Suomi olisi sijainnut suursodan keskeisellä tappotantereella, niin vähintään tuo mainittu siviiliuhrien määrä olisi luultavasti toteutunut vielä 1900-luvullakin.

     Suuri Pohjan sota oli pitkästä aikaa Suomen kamaralla käyty sota, jota ihmiset eivät kyenneet suhteuttamaan muihin vastaaviin ja jonka hahmo siksi lienee paisunut vielä todellisuuttakin pirullisemmaksi.

     Isovihahan jää varsinaisesti Kujalalta käsittelemättä, vaikka hän onkin venäjän taitoinen ja viittaa muun muassa Moskovan Vanhojen asiakirjojen arkiston (RGADA) ja Pietarin Laivastoarkiston (RGAVMF) kokoelmiin.

     Kun nykyään taas näyttää olevan liikkeellä varsin raflaavia käsityksiä Isosta vihasta, olisi varmaankin aika tutkia se perin pohjin ja nimenomaan myös venäläisiä lähteitä käyttäen. Selvittämättömiä kysymyksiä ja toisistaan poikkeavia näkemyksiä riittää yllin kyllin.

     Tässä olisi varmaankin suomalais-venäläisen yhteisprojektin paikka. Ehkäpä Suomen Akatemiasta löytyisi ymmärrystä myös näin epämuodikkaalle aiheelle, vai pitäisikö näkökulmaksi ottaa vaikkapa ”Naisten rooli Suuren Pohjan sodan ratkaisutaisteluissa ruotsalaisessa ja venäläisessä diskurssissa”?

 

 

Kirjoittelua

 

Vastineita ja muita

 

     Kun lehdissä kirjoittelee, saa aina silloin tällöin reaktioita kirjoituksiinsa. Joskus kyseessä ovat ns. vastineet, joihin ovat oikeutettuja sellaiset, joiden tekemisiä tai sanomisia on kosketeltu.

     Sitten on sellaisia reaktioita, joiden tarkoituksena on vakavasti tuoda esille näkökulmia tai asioita, joita jossakin kirjoituksessa on laiminlyöty tai esitetty ykeispuolisesti ja siten edesauttaa asian parempaa ymmärtämistä.

     Näiden ohella on sitten sellaista kirjoittelua, joka jo lähtökohtaisesti kieltäytyy ottamasta huomioon sen kirjoituksen argumentteja, johon se on olevinaan vastaus ja sen sijaan julistaa omaa, vaihtoehtoista totuuttaan.

     Viimeksi mainituista sain havainto-opetusta pari vuotta sitten, kun puutuin hesarin kampanjaan, jossa nostettiin esille ”nettietsivien” kaivamia Riikka Purran sarkastisia repliikkejä vuosien takaa ja pyrittiin luomaan mielikuvaa ihmishirviöstä, joka ilmaisi halunsa tappaa viattomia lapsia.

     Kirjoitukseen tuli ”vastaus”, jossa yksinkertaisesti kieltäydyttiin ymmärtämästä selvää tekstiä. Kun vielä vastasin siihen, tuli sama jankkaus lehteen vielä uudelleen.

     Kyse oli siis ilmeisesti tahallisesta tyhmäksi tekeytymisestä, johon oli turha kuvitella vaikutettavan asia-argumentein. Sellaiseen ”keskusteluun” lähteminen vain alensi niin kirjoittajan kuin lehden arvoa, ei antanut viisaalle mitään uutta ja tyhmät jätti yhtä tyhmiksi kuin ennenkin.

     Niinpä olenkin suhtautunut sangen epäluuloisesti sellaisiin ”kriittisiin” kommentteihin, jotka kieltäytyvät näkemästä niitä argumentteja, joita esitän. Kyse ei välttämättä useinkaan ole oikeasta tyhmyydestä.

      Tämän vuoden keväällä (4/2026) julkaisi ”Kanava” Jukka Kekkosen pitkän kommentin kolumniini, jossa olin käsitellyt korkeimman oikeuden tunnettua päätöstä Päivi Räsäsen tapauksessa ja sen sananvapaudelle merkitsemää uhkaa.

     Kirjoitin Kekkoselle jo vastineen, kunnes ymmärsin, että ”keskusteluun” ryhtyminen tässä tapauksessa merkitsisi vain samanlaista tason laskua kuin tuossa parin vuoden takaisessa tapauksessa.

     Kun vastine sentään tuli kirjoitettua, julkaisen sen tässä tämän blogin jälkeen.

     Nyt uusimmassa ”Kanavassa” 5/2026 täysinpalvellut suurlähettiläs Pasi Patokallio on hämmästynyt ja närkästynyt edellisessä lehden numerossa esittämästäni arviosta, jonka mukaan Suomen vuoden 2022 politiikka vaikuttaa jälkikäteen arvioiden vahvasti ylireagoinnilta, esimerkiksi ainutlaatuisen rajan sulkemisen suhteen.

     Tämähän on tietenkin subjektiivinen arvio ja on mahdollista Patokallion tapaan arvioida, että maamme poliittinen johto ratkaisi ongelmansa ainoalla oikealla tavalla liittyessään Natoon ja sulkiessaan itärajan. Se, että ehdotan rajan avaamista edes jossakin määrin, kuten muut maat tekevät, näyttää hänestä olevan huono idea.

     Patokallio kysyy, uskonko, että maamme turvallisuuspoliittinen asema oisi säilynyt ennallaan, mikäli Venäjä olisi onnistunut valtaamaan Ukrainan. Hänen mielestään Natoon liittyminen olisi silloin viivästynyt ties kuinka pitkäksi ajaksi ja sen myötä siis myös maamme tulevaisuuden turvaaminen.

      Tähän voi vain sanoa, että me emme tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisi tapahtunut toisin. Näyttää selvältä, ettei Venäjän johto uskonut lännen kykenevän pysäyttämään sen ”erikoisoperaatiota” eikä myöskään irtautumaan energiariippuvuudestaan Venäjään. Lännessä ei uskottu Venäjän voivan suuntautua itään.

     Nämä olivat virhearvioita, samoin kuin Venäjän johdon ilmeinen usko siihen, etteivät Suomi ja Ruotsi liity Natoon. Se tilanne, johon Venäjä on joutunut, on sille painajainen, mutta ei murskaava isku. Ukraina ja Venäjä maksavat seikkailupolitiikasta koko ajan kovaa hintaa ja on syytä uskoa, ettei niillä samanlaiseen sotaan ole mitään halua niin pian kuin ne pystyvät irtautumaan nykyisestä.

     Kuka voi epäillä sitä, että Venäjä olisi seuraavaksi hyökännyt jonnekin muualle, jos se olisi onnistunut Ukrainassa?

     No, ainakin minä voin, vaikka olenkin lukenut varsin mahtipontisia esityksiä, joiden tarkoitus on todistaa, että, Venäjä hyökkää aina kun voi.

      Kasakan naapurina pitää tosiaan panna tavarat kunnolla kiinni, ettei niitä viedä, mutta kyllähän kasakallakin on kykyä arvioida toimintansa todennäköisiä kustannuksia. Ukrainassa sen parta on nyt palanut pahasti ja tuo maaginen pakko laajentua on saanut ainakin rinnalleen pelon sen seurauksista.

     Mainitsen nyt tässä vain sen, että Neuvostoliitolla, toisin kuin nykyisellä Venäjällä, oli missionaan tuleminen koko maailman herraksi, eikö se ollut vain jonkin lunatic fringen piirissä syntynyt aivokummitus, vaan tieteelliseksi julistettu ”totuus”.

     Siihen aikaan oli diplomatialla runsaasti käyttöä ja Neuvostoliiton voimaa kunnioitettiin ja suorastaan kumarreltiin Washingtonissa asti. Moskovassakin ymmärrettiin, että yrittämällä liikaa voidaan menettää kaikki, esimerkiksi Pohjolan maiden sangen turvallinen naapuruus, ainakin Suomen suunnalla, mutta myös Skandinaviassa.

     Nyt Venäjää ei tunnusteta suurvallaksi, mutta silti se yllättäen käyttäytyy kuin suurvalta eikä sitä liioin kyetä lyömään, saati paloittelemaan, kuten vielä hiljattain spekuloitiin.

     Tälkaisessa tilanteesa olisi käyttöä tosiasioiden tunnustamiselle ja diplomatialle. Toimeen on tässä maailmassa tultava myös vastenmielisten ilmiöiden kanssa.

 

Ja tässä nyt se kirjoitettu vastine, jos se jotakuta kiinnostaa:

Räsäsen oikeusjutun konteksti

 

Kirjoitin Kanavassa 3/2026 kolumnin Päivi Räsäsen KKO:ssa saaman tuomion johdosta ja totesin sen aiheuttaneen hämmästystä oman maamme ulkopuolellakin.

Jukka Kekkonen (Kanava 4/2026) näyttää olevan asiaan tyytymätön ja pyrkii leimaamaan tuomioon kohdistuvan arvostelun ”oikeistopopulismiksi”, jonka ”retoriikka tähtää tiettyjen poliittisten tavoitteiden edistämiseen tavalla, jossa hylätään perinteiset demokraattisen keskustelun periaatteet, kuten totuuden tavoittelu, avoin ja rehellinen vuoropuhelu sekä tutkimuksellisesti pätevien kontekstien ja selitysten rakentaminen”.

Pidän ensinnäkin tärkeänä huomioida, että tuomio perustuu lakiin ”Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan”, se on siis tämä Kekkosen mainitsema RL 10. luku,11§.

”Vihapuhe” tuossa laissa tarkoittaa kiihottamista kansanryhmää vastaan eli siis pyrkimystä edistää väkivaltaa ja jopa joukkotuhontaa tavalla tai toisella ja juuri sen pykälän perusteella Räsäsen tuomio annettiin.

KKO ei kuitenkaan väittänyt Räsäsen julkaisussa olleen ”kiihottamista väkivaltaan tai siihen rinnastettavaa uhkauksenomaista vihan lietsomista”. ”Sen sijaan kirjoitukseen sisältyvissä lausumissa on muulla tavoin solvattu homoseksuaaleja ryhmänä seksuaalisen suuntautumisen perusteella”.

Tarkemmin ottaen ”solvaavina” pidettiin kohtia, joissa homoseksualismia nimitettiin ”poikkeavuudeksi” ja ”kehityshäiriöksi”. KKO:n tulkinnan mukaan tämä siis oli rikos, vaikka sen aiheuttamaa mahdollista mielensä pahoittamista ei pyritty mitenkään todentamaan eikä koko asiaa suhteuttamaan yleiseen poliittiseen kielenkäyttöön.

Normaalin länsimaisessa liberaalissa yhteiskunnassa kansanedustajan sananvapauden täytyy olla mahdollisimman suuri ja rikoksen poikkeuksellisen törkeä, jotta häntä voitaisiin puheenvuorojensa takia rangaista.

 Ei ole suinkaan outoa, että tämä tuomio on kansainvälinen sensaatio ja odotan mielenkiinnolla sitä, miten se vaikuttaa maamme kansainväliseen luokitukseen sananvapauden toteuttajana.

Tuomion mukaan oikeus nimenomaan ei havainnut kiihottamista väkivaltaan eikä edes pyrkimystä loukkaamiseen, mutta sen sijaan raskauttavaksi asiaksi tulkittiin nojaaminen THL:n vanhentuneena hylkäämään terminologiaan. Huomattakoon, ettei asian lukeminen ”normaalin” piiriin ole missään mielessä tieteellinen selitys.

On tuskin hyväksyttävää, että oikeusistuin yleensäkään antaa rikostuomioita tieteellisistä kannantoista, saati sellaisesta asiasta kuin homoseksualismin syntymekanismi, jota tiede ei voi väittää ratkaisseensa.

Yhtä outoa on, että sellaisia neutraaleja termejä, kuin ”kehityshäiriö” tai ”poikkeavuus” julistetaan ”solvaaviksi” ja tulkitaan kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.

Suomalaisen oikeuslaitoksen kunniaksi on sanottava, että vain kolme yhdestätoista tuota juttua eri oikeusasteissa käsitelleestä juristista kannatti langettavaa tuomiota.

Tämä osaltaan auttaa asettamaan koko asian sen oikeaan kontekstiin. Onko pääteltävä, että nuo kaikki kahdeksan tuomiota vastustanutta juristia olivat mukana Kekkosen maalailemassa yleismaailmallisessa taistelussa sillä puolella, joka on valmis ”murtamaan demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteita”?

 Minun tulkintani mukaan he sen sijaan kannattivat lakikirjan liitteenä yhä olevia Olaus Petrin tuomarinohjeita oikeudesta ja kohtuudesta, joiden hylkääminen merkitsee myös koko lain tarkoituksen hylkäämistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eurooppalaisuuden alamäki

 

Moukkien aika ja pyhät haudat

 

     Fjodor Dostojevski, joka oli omanlaisensa slavofiili, halveksi ja ivasi aikansa Eurooppaa, tarkemmein sanoen sen poroporvarillisia, muodikkaita edustajia (Ks. Vihavainen: Haun vaudeville tulokset ).

     Eurooppaa, eli eurooppalaista kulttuuria sellaisenaan hän ei väheksynyt, vaan ihaili ja huokaili, etteivät nuo eurooppalaiset edes ymmärtäneet sitä, miten rakkaita he venäläisille olivat. Eurooppa oli ehkä kuolleen kulttuurin maa, muitta se oli ”pyhien hautojen maa” (vrt. Vihavainen: Haun nöyryydellä ylpeilystä tulokset ).

      Hengen maailmassa Eurooppa oli luonut sitä, mikä oli kaikkein suurinta, vaikka se ei ehkä enää sitä itsekään ymmärtänyt.

Tuo slavofiileilläkin joskus esiintyvä vanhan eurooppalaisen kulttuurin arvostus, joka yhdistyy samalla modernin eurooppalaiseen poroporvarin halveksintaan (ks. esim. Vihavainen: Haun ajankohtainen leontjev tulokset) on aina imponoinut minua.

     Venäläinen sivistyneistö oli sitä, paitsi suurimmaksi osaksi länsimielistä ja matki parhaansa mukaan jotakin eurooppalaista esikuvaa, kuka Ranskaa, kuka Englantia. Saksallakin oli ihailijansa. Vain slavofiilit näkivät usein Euroopan ja nimenomaan ainakin sen nykyisyyden läpikotaisin mätänä. Joskus mädännäisyyden juuret haettiin jo aatamista asti, kuten Homjakovin historiosofiassa (vrt. Vihavainen: Haun kushilaisuus tulokset ).

     Nyt olemme viimein siirtyneet aikaan, jolloin Eurooppa itse halveksii kulttuuriaan ja sen arvoja ja nostaa sen tuomareiksi toinen toistaan primitiivisempiä kulttuureita. ”Pyhät haudat” eivät kiinnosta ketään ja harva edes tulee ajatelleeksi sellaisten olemassaoloa. Historia kuuluu voitettuun menneisyyteen ja siinä kaikki.

     Vielä sata vuotta sitten vallitsi selvä lähtökohtainen olettamus länsimaisen kulttuurin arvosta ja vieläpä sen ylivertaisuudesta muihin nähden. Tämä ei ollut vain länsimainen käsitys, vaan sen jakoivat useimmat muidenkin kulttuurien edustajat.

     Venäläinen intelligentsija piti kunnia-asianaan sivistyneisyyttä eli länsimaisen kulttuurin parhaiden saavutusten omaksumista ja sen perinteiden kunnioittamista. Paradoksaalisesti tämä jatkui neuvostovallan aikana ja jopa siinä laajuudessa, että keskiverto neukku tunsi klassista länsimaista kulttuuria huomattavasti paremmin kuin ”eurooppalaiset” itse.

     Sivistymättömyys oli intelligentsijan silmissä suurin mahdollinen puute. Stalinini ajan hiljaiset toisinajattelijat halveksivat gruusialaisen barbaarisuutta, vaikka tämä olikin pappisseminaarin melkein läpäissyt ja viljeli ahkerasti viittauksia klassiseen venäläiseen -ja vain venäläiseen-  kirjallisuuteen

     Hruštšov oli jo selkeästi moukka, mutta mikäli myös Brežnev sitä oli, kuten on oletettava, hän ainakin piti asian omana tietonaan. Vasta Putinissa näemme selvän anti-intellektuellin, joka paljasti heti aluksi asian jo kielenkäytössään (motšit v sortire).

     Parodian mukaan Putin oli KGB-opistossa oppinut vain lähinnä sitä, miten työnnetään tikkuja kuulusteltavien kynsien alle ja lyödään pampulla jalkapohjiin.

     Se oli toki parodiaa.

      Pian toki huomattiin, että nykyaikaisen suuren Johtajan on ainakin Venäjällä oltava myös sivistynyt ja niinpä Johtaja meni oppimaan ”kulturologiaa” niiltä uusslavofiileiltä ja ”euraasialaisilta”, joilla oli ”kaalia parrassaan” (ks. Vihavainen: Haun богорусь tulokset ).

     Tuloksena oli, mitä oli ja Putinin ”geopolitiikan” läpi paistaa aidon kulttuurin sijasta duginien ja prohanovien sekopäinen ”kulturologinen” spekulaatio, jossa yksin Venäjä edustaa ikuisia arvoja ja on siis ”historian oikealla puolella”.

       Vai onko tosiaan niin, että eurooppalaisen kulttuurin kantajana Venäjä todella nyt on  ylivertainen verrattuna DEI ja Woke-länteen, joka aiheellisesti pyytää olemassaoloaan anteeksi ja ilmeisesti ennen pitkää saakin sen lopetettua?

       En ryhdy tässäkään spekuloimaan sillä, mikä on asioiden ”oikea” järjestys ja mitkä sen syyt. Havainnoin vain sitä, mitä tapahtuu.

      Mikäli moukkia etsimme juuri nyt kansainvälisen politiikan huipuilta, on tuskin mahdollista löytää puhtaampaa tapausta kuin Donald Trump, joka paradoksaalisesti on julistanut suureksi roolikseen länsimaisen kulttuurin pelastamisen. Saattaa hänellä asiassa ansioita tai ainakin yritystä ollakin, mutta moukkamaisuutta se ei poista millään tavalla.

     Päätän tämän yritelmän (vt. ransk. essayer) liki vuosikymmenen takaiseen blogiin. Ei sen jälkeen mitään olennaisia suuria muutoksia ole tietenkään tapahtunut, vaikka asetelmat ovat nyt, sodan oloissa kärjistyneet ja muistuttavat yhä enemmän pirullista karikatyyriä.

 

 

 

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Barbarian paluu. Ihanko totta?

 

Barbarian paluu. Pari huomiota asiasta

 

    Moni on näköjään kummeksunut ja paheksunutkin kirjan nimeä Barbarian paluu. Kirja ei näet, vastoin vallitsevaa ortodoksiaa keskity kuvaamaan länsimaisen ihmisen kelvottomuutta sinänsä ja hänen aivan liian nuivaa suhtautumistaan maailman hätään vaan pikemminkin päin vastoin.

      Barbariassa nimittäin on kysymys arvojen madaltumisesta ja turmeltumisesta eikä sen sijaan esimerkiksi sentimentalismin vähäisyydestä tai ylenpalttisuudesta, kohdistuipa se sitten hyviin tai huonoihin asioihin.

      Kirja lähtee siitä olettamuksesta, että terve ja elinvoimainen kulttuuri, barbarian vastapainona, arvostaa hyviä asioita ja vastustaa huonoja. Tämä taas edellyttää kykyä jakaa asioita huonompiin ja parempiin eli hierarkioiden tunnustamista. Pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen on aina ollut sivistyksen tunnus, joka erottaa sen barbariasta.

      Kulttuurin perusteet ovat sen sijaan pettäneet silloin, kun totuutta ei edes tunnusteta olemassa olevaksi, saati että siihen pyrittäisiin. Siitä on kysymys silloin, kun taide haalii asiakkaita kuvaamalla pahuutta ja siinä piehtaroimalla ja kun rumuus julistetaan tasa-arvoiseksi kauneuden kanssa tai jopa sitä paremmaksi.

     Määrätön ja suhteeton kyynelehtiminen vaikkapa yhden valokuvan edessä on osoitus sentimentalismista. Mikään hyvyyden ilmentymä se ei ole. Tässä tulee mieleen banaali esimerkki siitä, miten Auschwitzin komendantti Rudolf Höss aikoinaan työpaikallaan pohdiskeli ihmiselon dramatiikkaa: toisaalla kukkivat ruusut, toisaalla menevät kuolemaan lapset. Blühen und gedeihen, miten ihanaa olikaan katsella sitä ja tuntea liikutusta, myötätuntoa…

     Kysymys barbarian tulosta kulttuuriin ja sen todennäköisestä muuttumisesta läpeensä barbaariseksi on kysymys rakenteista, ja niiden muuttumisesta, jota pienetkin seikat saattavat indikoida voimallisesti, vaikka ne itsessään eivät suuria merkitsisi.

     Kysymys ei ole siitä, onko jokin drag show tai Tuska-festivaali sinänsä barbariaa. Toki kulttuuri on aina leikkiä ja sen piiriin mahtuu loputtomasti myös sellaista tarkoituksetonta tai vähämerkityksellistä ja jopa vähämielistä puuhaa, joka ei kokonaisuuden kannalta merkitse mitään.

     Mutta kannattaa pysähtyä miettimään, mitä uutta kulttuurimme ytimiin on kertynyt vaikkapa viimeksi kuluneiden viidenkymmenen tai sadan vuoden aikana. Samalla voidaan muistella, mitä siitä on samaan aikaan poistunut. Tällöin kukaties ymmärrämme, mihin suuntaan olemme siirtyneet kulttuurisessa mielessä, eli arvostusten ja henkisten pyrintöjen kannalta.

     Jotta asiat saataisiin oikeaan yhteyteensä, muistakaamme samaan aikaan, miten Euroopan suhteellinen kansainvälinen merkitys on muuttunut ja millaisen demografisen tulevaisuuden meidän sukupolvemme on valmistanut tälle kulttuurille.

     En usko, että keneltäkään, joka tätä vertailua tekee, jää huomaamatta se suuri ja yhtenäinen trendi, joka kausivaiheluista puhdistettuna useimmissa merkittävissä asioissa osoittaa yhteen ja samaan suuntaan: alas.

     Euroopan kannalta on oleellista paitsi se, että sen suhteellinen merkitys maailmassa on koko ajan alenemassa, myös se, että sama koskee sen kulttuurin nauttimaa arvostusta. Paluu entiseen lienee mahdotonta ja tämä koskee ainakin suhteellista taloudellista ja poliittista asemaa ja demografiaa, joka sen paljolti määrää.

     Vielä sata ja jopa vain kahdeksankymmentä vuotta sitten Eurooppa oli ehdoton jäljittelyn ja kunnioituksen kohde kaikkialla maailmassa. Englannin pankki, Saksan pääesikunta ja Ranskan Akatemia eivät olleet vain keskikokoisia laitoksia muiden joukossa, vaan edustivat ihmiskunnan saavutusten huippua hyvässä ja pahassa.

     Silloin jokainen halusi olla eurooppalainen ja omaksua länsimaisen sivistyksen. Eihän muutakaan todellista sivistystä ollut.

     Nyt on toisin. Niin sanottu kiinniottava kehitys on tuonut yhä uusia maita Euroopan maiden rinnalle ja ohikin. Samaan aikaan niiden itsetunto on kasvanut ja eurooppalainen kulttuuri on alkanut niille merkitä yhä useammin vain rappiota, jota ne eivät millään muotoa halua jakaa. Muut vanhan mantereen annit kyllä kelpaavat.

     Samaan aikaan kun postmoderni barbaria on Euroopassa korvannut sen perinteisen itsetietoisen kulttuurisen mission ja entinen korskeus on saanut antaa tilaa itseinholle, on maanosaan marssivien siirtolaisten oma itsetunto noussut aivan uusiin korkeuksiin. Tämä merkitsee sitä, että barbaria lisääntyy maanosassamme kahta tietä: sekä kotitekoisesti että tuontitavarana.

     Kun keskiaikaiselle totalitarismille ei nykyään enää pystytä sanomaan ei, eikä edes löydetä argumentteja sen barbaarisuuden osoittamiseksi, joudutaan väistämättä sen edistäjiksi. Eurooppa onkin nyt täynnä käskyjä ja kieltoja, joiden tarkoituksena on estää barbarian erään lajin arvosteleminen.

     Mitään vastaavaa ei olisi voitu kuvitella edes viisikymmentä vuotta sitten, eipä edes 1970-luvulla. Sen jälkeen on koko ilmapiiri muuttunut.

     Kulttuurin kuoleminen ei ole historiassa ollut poikkeus vaan sääntö. Asiaa paljon tutkinut Arnold Toynbee on sanonut mielipiteenään, etteivät kulttuurit kuole, vaan ne tekevät itsemurhan.

     Ei tarvitse olla profeetta ymmärtääkseen, millä tavoin tällaista prosessia ollaan parhaillaan edesauttamassa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan tasolla. Sitä lienee siis turha selostaa. Asian joko ymmärtää tai sitten ei.

     Kulttuurin rappion oireita voidaan tietenkin erottaa kaikilla sen sektoreilla. Taiteen muotokieli ja aihepiirit, pop-kulttuuri, TV:n massaviihde ja puhdasta tyhjää esittävät ”reality showt”, helppohintainen bestsellerkirjallisuus ja jopa nobel-palkittujen kirjojen aihepiirin ja tason muuttuminen.

      Nämä ja vaikkapa ruumiinkulttuurin palvonta megalomaanisine lavasteineen ja näytöksineen, pride-marssit ja muut vastaavat ilmiöt ovat lopultakin vain pintaa, mutta silti ne samaan aikaan heijastavat itse kulttuurin ytimen muuttumista.

     Minusta se tarkoittaa sen tyhjentymistä tai mätänemistä. Noiden mainittujen kulttuurin sektoreiden nykytila on jotakin uutta ja ennen kokematonta.

     Edistys, johon sinänsä ei enää uskota, on tavallaan yhä olemassa ja vaikuttaa siten, että kaikkea tai lähes kaikkea voi ja myös halutaan viedä yhä uusiin äärimmäisyyksiin. Kuvaamataide tarjoaa ääriesimerkkejä, jotka hajuineen, äänineen ja vastenmielisine näkymineen eivät enää kutsu luokseen katsojia, jotka todella välttelevätkin noita teoksia. Kotiinsa niitä voisi haluta vain hullu.

     Mikäli ajatellaan sellaisia hyvin tärkeisiin asioihin liittyviä laajempia ilmiöitä, kuin feminismi, on siitä sattuvasti sanottu, että se on kuin myrkky, joka kyllä jätti nauttijansa henkiin, mutta rampautti hänet.

     Kulttuurin aikoinaan jalostamasta ja ihannoimasta rakkauselämän kukkatarhasta syntyi kehityksen myötä haiseva suo, jonka asukkaita liikuttaa enää vain karkea vallankäyttö ja taistelu aistillisesta tyydytyksestä.

     Sota on epäilemättä aina kuulunut olennaiselta osaltaan barbarian piiriin. Toki tämä asia näköjään kirkkaasti ymmärrettiinkin jo toisen maailmansodan tuoreen kokemuksen jälkeen. Silloin sankarikultteja ja muuta onttoa sodan glorifiointiin käytettyä ainesta alettiin pilkata ja alentaa. Samalla vedettiin lokaan aito patriotismikin.

     Kummallista kyllä, myös tämä on nyt taakse jäänyttä elämää. Vaikka isänmaallisuus sanan vanhassa ja usein teennäisessä muodossa on julistettu haudatuksi, kiehtovat kunnian kenttien extreme-kokemukset taas kerran yhä useampia.

     Juuri tuo extreme näyttääkin monesta olevan kehityksen looginen päätepiste ja siis kulttuurin korkein muoto. Extreme ei kaipaa sen kummempia perusteita: se on syy omalle itselleen. Siinä suorituksen perustelu syntyy ikään kuin neitseellisesti asiasta itsestään. ”Halusin kiivetä noille vuorille”. ”Miksi”? ”No kun ne olivat siellä…”

     Mutta barbarialla voidaan ymmärtää myös tapojen raaistumista ja hienostuksen häviämistä. Barbariaan siirryttäessä aletaan kulttuurin korkeimmillakin tasoilla puhua karkein sanoin ja tylsin käsittein, liikkeet käyvät rumiksi ja äänikin muuttuu raa’aksi. Ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä lakataan olettamasta erilaisten tasojen mahdollisuutta ja kieltäydytään osoittamasta kunnioitusta tai pieteettiä. Kieli köyhtyy, tavat käyvät karkeiksi ja typeriksi.

     Samalla käsitykset esimerkiksi kunniasta ja sen vaatimuksista käyvät ristiriitaisiksi. Toisaalla hyväksytään primitiivisten kunniakäsitysten olemassaolo joidenkin väestön sektoreiden piirissä ja toisaalla sanoudutaan ylimielisesti koko asiasta irti. Toisaalla kumarrellaan alkeellisia tabuja ja toisaalla kilpaillaan toisten samankaltaisten tabujen loukkaamisessa.

     Vaikka yhteiskunta vannoo tasa-arvon nimiin, itse periaate vesitetään monikulttuurisessa käytännössä ja asetetaan ihmisiä ja asioita mielivaltaiseen, primitiivisen tasa-arvoideologian kannalta ”oikeaan” järjestykseen. Sananvapauden sijasta vedotaan ja uskotaan yhä enemmän salailun, sensuurin ja mielipideterrorin siunauksiin.

     Vanhan oikeakielisyyden ja kielenhuollon sijasta sallitaan kaikenlainen kielen turmelu ja muutetaan sitä aktiivisesti yhä primitiivisemmäksi, muun muassa tekemällä yhä uusista sanoista ja käsitteistä tabuja. Orwellilainen uuskieli ja kivapuhe muodostuvat uudeksi, kaikille pakolliseksi normiksi. Kieli menettää ilmaisuvoimansa ja finessinsä.

     Primitivisaatioon liittyy vielä se, että yhä harvempia hyödykkeitä kyetään enää valmistamaan vanhan sivilisaation piirissä. Niiden vaatimaa teknologiaa ei yksinkertaisesti enää osata ja sen sijaan tyydytään ostamaan tuotteita niiltä, jotka niitä tekevät halvalla. Eurooppaan kehittyy yhä suurempi tarpeettomien ihmisen joukko, joka Rooman proletaarien tavoin elää ilmaisen leivän ja sirkushuvien maailmassa.

     Koska tämän liikaväestön henkistä kasvua eikä oikeastaan edes minkäänlaista sivistämistä ei pidetä tarpeellisena tai edes mahdollisena, sitä tyydytään ruokkimaan kaikkein alkeellisimmilla slapstick-komedioilla, raakuuksilla, pornolla ja muulla vastaavalla, mikäli erilaiset pelit ja leikit eivät jaksa kiinnostaa. Mahdolliset elämän tarkoitukseen eli siis tarkoituksettomuuteen liittyvät henkiset oireilut sammutetaan alkoholilla ja huumeilla.

     Luonnollista on, että tällaisessa historian vaiheessa syntyy myös alttius synkretistisille uskonnoille ja niitähän tänä päivänä nähdään meilläkin jo kymmenittäin, niin sanotuista muinaissuomalaisista kulteista itämaisiin ja jopa amerikkalaisiin uususkontoihin, mormonilaisuudesta dianetiikkaan.

     Toisaalta, hyvin monilla mittareilla mitaten ihmisten elämä on nyt paljon parempaa kuin se oli sata tai edes viisikymmentä vuotta sitten. Niinpä varmaankin voi aiheellisesti kysyä, onko ajatuksessa kulttuurin rappiosta oikeastaan mitään mieltä. Ehkäpä kehitys päinvastoin jatkuu yhä myönteisempänä ja kulkee kohti ihmisen yhä suurempaa vapautta ja itsetoteutusta eli siis edistystä, kuten vielä hiljattain totuttiin ajattelemaan?

     Tätä sopii tietenkin toivoa. Euroopan kulttuurisen mahdin kutistuminen merkitseekin ehkä vain sen palautumista luonnolliseen kokoonsa. Ehkäpä sen on väistämättä tapahduttava samaan tahtiin poliittisen ja taloudellisen merkityksen muuttumisen kanssa?

     Ja kukapa tietää, ehkä kulttuuri jopa kykenee nousemaan uudelleen jaloilleen ja rupeaa jälleen luomaan sellaisia muotoja ja arvoja, joita koko maailma ihmetellen kunnioittaa ja ottaa esikuvikseen. Ehkäpä piankin näemme asioita, jotka kertovat jostakin tuollaisesta uudesta kehityksestä. Voisiko tapahtua vaikkapa uudelleen syntyminen, renessanssi…?

     Koska asia toistaiseksi näyttää kuuluvan puhtaan mielikuvituksen piiriin, ei sitä ole käsitelty kirjassa, jonka nimenä on Paluu barbariaan. Mutta ehkäpä joku ottaa tehdäkseen sellaisen kirjan? Lukisin sen mielelläni.