Virolaisten kansallisromaani

 

Virolaisten kansallisromaani

 

     En tiedä, onko virolaisilla virallisesti kasaallisromaania. Sellaistahan ei ole sumalaisillakaan, vaikka Väinö Linnan ”Tuntematon” ja ”Pohjantähti” ovat varsin kiistattomasti ne romaanit, joissa suomalaisuutta sen kohtalonhetkinä kuvataan tavalla, joka löytää niistä jotakin olennaista, minkä kaikki tunnustavat.

     Viron kansalliskirjailijana on pidettävä Anton Hansen Tammsaarta (1878-1940) jo sen aseman perusteella, jonka hänelle nimetty puisto ja hänen patsaansa Tallinnan keskustassa valtaavat. Tammsaaren mammuttimainen eepos ”Totuus ja oikeus” (Tõde ja oigus 1926-1933) kertoo virolaisuuden suuren tarinan.

     Kun olen kiinnostunut virolaisuudesta ja sen suhteesta suomalaisuuteen, olen lukunut tuon opuksen kakki osat. Blogit löytyvät täältä: Vihavainen: Haun tammsaare tulokset.

     Viime lauantaina olin Tallinnan ”kirjallisuuskadun festivaaleilla” (Kirjandustänava-festival), jonka alkajaisiksi esitettiin sketsi ”Totuuden ja oikeuden” kahden päähenkilön, Andreksen ja Pearun kohtaamisesta. Ikuiset kiistakumppanit karjuivat toisilleen ja olivat varsin hullunkurisia vihassaan, mikä oli tarkoituskin.

     Juhani Salokannel, joka on tehnyt valtavan työn virolaisen kirjallisuuden suomentajana ja muun muassa suomentanut ”Totuuden ja oikeuden” vertaa viimemainitun kirjan alkusanoissa Vargamäen (Eesperen) Andresta Koskelan Jussiin ja paralleeleja näiden kahden oman kansansa edustaja välillä toki löytyy.

     Minua kuitenkin kiinnostaa myös kysymys siitä, millä tavalla ovat syntyneet noiden tyyppien väliset erot, jotka myös ovat sangen oleellisia. Saksalaisvalta tulee ”Totuudessa ja oikeudesa” esille hämmästyttävn vähän ja talonpokkia paljon vähemmän suoranaisesti koskenut venäläinenkin yliherruus esiintyy vain rangaistusretikunnan hahmossa.

     Kuitenkin venäläinen esivalta, niin saksalaista kuin hallinto olikin, heijastui esimerkiksi kapakassa, joka kuului joka kylään myös 1800-luvun lopun murrosaikana. Meiltähän kapakat, sikäli kuin niitä oli, olivat ilmeisesti erilaisessa roolissa kyläyhteisössä.

     Meillä ei myöskään ollut sitä Venäjältä lähtenyttä nousua kartanoita moisioita) vastaan, jonka reaktiona olivat sitten rangaisturetkikunnat teloituksineen ja ruoskimisineen. Sellainen ei kuulunut historiaamme eikä Venäjä-suhteeseemme. Ruotsinkilinen väestömme ei ollut samassa asemassa kuin Baltian saksalaiset Virossa.

     Koulunkäynti ja kansanopetuksen perustaminen oli yksi Viron Kanakunnan historian keskeisiä asioita ja sen merkitys meilläkin oli erittäin suuri. Me olimme jonkin verran virolaisia edellä kehityksessä, mutta ongelmat olivat paljolti samanlaiset.

    Sosiaalinen nousu tai ainakin siirtyminen toisenlaiseen elämänmuotoon tapahtui yhden pojan kohdalla myös ”Totuudessa ja oikeudessa”, vaikka siinä onkin syytä puhua epäonnistumisesta. Indrek, joka ei oikein muuhunkaan kelpaa, pannaan lukemaan. Sellainen ei ollut ihan harvinainen peruste opinkäynnille meilläkään.

     Mutta entä, jos meilläkin vieras valta olisi ollut yhtä totaalista kuin Virossa ja olisimme joutuneet vaikkapa sadaksi vuodeksi (miksi vain sadaksi?) venäläistämisen kohteeksi yhtenä provinssina muiden joukossa?

      Varmasti oli tärkeää, että Virossa oli myös maaorjuus, jota meillä ei ollut. Millä tavalla se heijastuu ”Totuudessa ja oikeudessa”?

      Asiaa tutkineet voivat varmasti sanoa siitä paljonkin. Minusta sitä on vaikea sieltä erottaa, mutta selvää on, että suomalaiset ja virolaiset, kuten Vargamäen Andres, puhumatta Tagaperen Pearusta ja Koskelan Jussista toisaalta, olivat syvästi erilaisia persoonia.

Suomen ja Viron eroavaisuudet kuten myös yhtäläisyydet ovat varsin kiinnostava asia.

 

torstai 22. helmikuuta 2024

Virolaisuuden tarinaa

 

Isäntien maa

 

A.H. Tammsaare, Maan lupaus. Totuus ja oikeus I. Suomentanut ja saatesanan kirjoittanut Juhani Salokannel. Otava 1981, 773 s.

Anton Hansen Tammsaare on Viron kansalliskirjailija ja verrattavissa Suomen Väinö Linnaan, kuten Juhani Salokannel sangen tarpeellisissa saatesanoissaan tekeekin.

 

     Tammsaaren asema kansallisen tarinan luojana näkyy jo siinä, että hänen patsaansa on paraatipaikalla hänen nimeään kantavassa puistossa Tallinnan keskustassa, Estonia-teatterin ja Viru-keskuksen välissä. Patsas on pystytetty vuonna 1978…

     Alussa oli suo, kuokka ja -Andres, kiteyttää Salokannel Koskelan Jussin ja Vargamäen Andreksen yhteisen roolin sitkeinä raivaajina, jotka turvaavat omaan hartiapankkiinsa hankkiakseen itselleen ja perheelleen toimeentulon ja aseman.

     Suo ”vastahakoisena aineena”, joka on sitkeyden ja ahkeruuden eli viime kädessä hengen voimin voitettava, on molemmille sankareille yhteinen vihollinen. Suomessa Jussi on kuitenkin torppari, mutta Andres on jo itsenäinen tilallinen, mikä virolaiselle talonpojalle oli uusi ja uljas rooli.

     Suomessa itsenäiset talopojat olivat aina koko kansan selkäranka. Henkilökohtainen vapaus säilyi meillä juridisella tasolla aina, vaikka sen merkitys ei välttämättä kovin suureksi kasvanutkaan. Sen vähättely olisi kutenkin typerää. Vertauskohtaa voi hakea maaorjuuden ajan Virosta.

      Talonpoikainen maanomistus oli Virossa 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä vielä aivan uutta ja sikäli Tammsaaren kuvaus on nimenomaan uuden ajan kuvausta. Tämä kirja ei ole mikään yhteiskunnallinen pamfletti, vaan saksalainen sortajaluokka suorastaan loistaa siinä poissaolollaan. Isännät ovat itsenäisiä, talollisia eivätkä mitään itsellisiä, loisia tai saunamiehiä

     Viimemainitut vastasivat lähinnä Suomen mäkitupalaisia ja yksi tuollainen sauna eli tölli oli myös Vargamäellä. Siinä asuva saunamies oli hänkin ahkera työntekijä ja Vargamäen isäntä palkkasi häntä paljon myös suon kuivatukseen. Voin kuvitella, miten asiaa kuvattiin virolaisessa julkisuudessa siihen aikaan kun Tammsaarelle patsasta pystytettiin

     Saunamees Madis ei ole tässä kirjassa suuressa roolissa, mutta hän osoittautuu kansan syvien rivien viisauden edustajaksi, joka uskaltaa järjen argumentein panna isännän raamatulliset lain lukemiset omaan arvoonsa.

     Vargamäen isäntä on nimittäin varsin hankala herra, eikä mikään kipsikuva sankarista, joka kylvää, kyntää mutta Jumalalta kasvun toivoo.

     Andres on kunnianhimoinen, ahkera ja toimelias, mutta kehittyy isäntävaltansa puitteissa kotityranniksi, joka pieksää lapsiaan ja jopa vaimoaankin. Koskelan Jussin tai Akselin ei muuten olisi kannattanut sellaista yrittääkään ainakaan vaimon kohdalla, uskoisin.

 

     Andreksen päähänpinttymänä on totuuden ja oikeuden mukainen elämä. Onnettomuudekseen hän saa naapurikseen Orun Pearun, joka on turhamainen, viekas ja kateellinen sielu, joka tekee Vargamäen elämän hankalaksi.

     Pearu haluaa olla paras kaikessa ainakin sillä soiden saartamalla maapalasella, jolla hänellä on naapurinaan Andres. Pätemisen tarve ulottuu tietenkin myös kapakkaan, joka on kylän miesten all-male klubi ja sosiaalinen keskus. Se on kirkon vieressä ja edustaa valtiota, jonka tulot tuohon aikaan koostuivat hyvin suurelta osalta viinaverosta.

     Kapakka sosiaalisena instituutiona puuttui Suomesta, ainakin Koskelan Jussin maailmasta. Kyllä niitäkin aikoinaan toki oli ja etenkin länsisuomalaisessa kylämiljöössä niillä epäilemättä oli suuri roolinsa ennen kuin kruunu katso välttämättömäksi hillitä menoa (vrt. Vihavainen: Haun mäntylä tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

     Totuutta pilkattiin ja oikeutta vääristeltiin tässä maailmassa, joutui Andres toteamaan yhteenotoissaan Pearun kanssa. Usein mentiin käräjille, joilla riideltiin milloin mistäkin, kuten talonpojat Suomessakin tuohon aikaan tekivät.

      Erilaisia riita- ja kunnianloukkausjuttuja oli Suomessa käräjillä aina sadoittain ja niiden parissa isännät viettivät viikkokausia välillä aina ryypiskellen. Meillä valistuneet kansan ystävät paheksuivat syystä tuota menoa, jossa koko ajatus oikeudesta oli pilkkaa.

     Tagaperen eli Orun Pearu oli psykologisesti hyvin omituinen tyyppi ja hänen suhteensa Andrekseen oli vielä omituisempi. Kännipäissään Pearu yltyi etenkin nuorempana aivan mahdottomaksi ja tyrannisoi omaa perhettään nimittäen eukkoaankin vain lampuriksi. Kuitenkin Pearu kutsuttiin ja ilmestyi yhä uudelleen myös Andreksen juhliin ja hutikassa innostui usein hentomieliseksi ja sovinnolliseksi.

      Andres oli viinan kanssa kohtuullisempi, mutta vanhemmiten hänestä kehittyi jyrkkä ja suvaitsematon kotityranni, itse asiassa varsin vastenmielinen tyyppi. Ankara työ ja yksipuolinen ravinto kuluttivat miehen ja naisenkin loppuun jo viisikymppisenä.

     Aika oli ankaraa ja suuria lapsilaumoja saattoi äkkiä rajusti harventaa kulkutauti, ilmeisesti kurkkumätä. Toki lapsia jäi myös henkiin, mutta Vargamäen ankeaan ja rakkaudettomaan ilmapiiriin kyllästyneinä hekin halusivat pois sieltä, kuten myös Pearun lapset omasta kodistaan.

 

     Tämän niteen nimi on Maan lupaus ja siitä kuultaa jo esille se, ettei maa pitänyt lupaustaan. Se vei voimat ja poltti miehen loppuun eikä tarjonnut perheelle muuta kuin niukan elatuksen ja rakkaudettoman kurin.

     Yksi pojista lähtee jatkamaan lukujaan kaupunkiin, mutta ei isänsä rahoilla. Isä näyttää olevan samaa mieltä ikuinen riitakumppaninsa Pearu siitä, että koulussa lapset vain pilataan. Pearu julistaa, että koulu tekee lapsista hevosvarkaita.

     Suomessa perustettiin samaan aikaan kansakouluja ja Rantasalmen historiassa mainitaan oikeusjuttu, jossa muuan talonpoka oli sanonut, ettei niistä kouluista tule muita kuin varkaita ja huoria Mies sai kärjillä sakot koulun halventamisesta.

     Virossa kansanopetus oli tuohon aikaan periaatteessa jo hyvällä tolalla, kun lapset yleensä kävivät kolmivuotisen pitäjänkoulun. Tässä niteessä kuvattuna aikana koulutuksen valtava merkitys talonpoikaiston isänmaallisen mielen herättäjänä, joka sillä oli ainakin Suomessa ei kuitenkaan tule esille.

     Tammsaaren ”Totuus ja oikeus” käsittää peräti viisi nidettä ja kakkososa on omistettu koululle. Kouluromaaneja pidetäänkin virolaisena erikoisuutena ja Oskar Lutsin koululaismaailmaan sijoittuvan kirjan Arno ja kumppanit (Kevade) sanotaan kaikkien virolaisten tuntevan.

     ”Totuuden ja oikeuden” ykkösosassa ei ole samanlaista yhteiskunnallista näkökulmaa ja jännitettä kuin Linnan Pohjantähdessä. Siinä ovat ehdottoman päähenkilön asemassa itsenäiset isännät. Saksalaiset kartanonherrat ovat kokonaan poissa näkyviltä ja kruunukin vilahtaa vain asevelvollisten vaatijana.

     Papin rooli on joka tapauksessa kunnioitettu, vaikka virolainen ”Herrenkirche” ei koskaan ollut yhtä suosittu kuin oma kansankirkkomme. Itse asiassa kirkko meilläkin tuli heränneiden ankaran arvostelun kohteeksi jo 1800-luvun alussa. Tässä kirjassa sellaista ei voi havaita.

     Yhteiskunnallisen aspektin suhteen tämä nide on miltei yhtä neutraali kuin Seitsemän veljestä Impivaaran aikaa kuvatessaan. Yhteiskunta suurine aatteineen ja mahtavine instituutioineen on jossakin taustalla ja tuskin koskettaa kylää lainkaan. Isännät ne siellä hallitsevat.

     Kuten Salokannel kertoo, jokainen virolainen tuntee kirjan ja sen henkilöhahmot ja siihen voidaan julkisessa keskustelussa aina viitata ilman enempiä selityksiä. Tutustukaamme siis myös me tuohon virolaiseen tarinaan.

     Se luultavasti, kaikessa epätäydellisyydessään kertoo jotakin tärkeää kansan historiasta, kuten Pohjantähti ja Tuntematon kertovat Suomen historiasta. Ehkäpä myös suomalaiset ja virolaiset ovat paljonkin erilaisempia kuin äkkiä katsoen näyttäisi?

 

Aikakaudet muuttuvat

 

Terveen järjen vastustaja

 

Antoni Gramsci, Vankilavihkot. Valikoima. Toimittanut ja johdannon kirjoittanut Mikael Böök. Kansankulttuuri Oy 1979, 151 s.

 

     Suomen kielen termi ”terve järki” on sangen omaperäinen verrattaessa monien muiden kielten käyttämiin ilmauksiin.

     Syventymättä enemmälti tähän kysymykseen, todettakoon, että esimerkiksi englannin ”common sense” tai italian ”senso comune” eivät assosioidu ”terveyteen”, jonka vastapoolina oletamme ilman muuta jonkinlaisen sielunsairauden, vaan tyytyvät viittaamaan tavanomaisuuteen, normaaliin arkiajatteluun, jonka ohella voi olla muitakin tapoja hahmottaa ja kuvata maailmaa.

     Tässä mielessä on ymmärrettävä esimerkiksi Bertrand Russellin ”Terveen järjen puolustus”. Terve järki on se työkalu, jolla pärjäämme tavallisessa arjessa ja jota meidän on jopa pakko käyttää.

     Esimerkiksi newtonilainen mekaniikka riittää meille erinomaisesti ja voimme halutessa kiivaasti kiistää ne mahdollisuudet ajan ja paikan suhteellisuuteen, jotka suhteellisuusteoria esittää. Ilman suhteellisuusteoriaa emme kuitenkaan pärjäisi tietyissä arkikokemuksemme ulkopuolisissa olosuhteissa, joissa terve järki ei enää riitä.

     Antonio Gramscin (1891-1937) ajattelussa terveen järjen käsitteellä on aivan tietty merkitys. Hän käyttää sitä sellaisesta ajattelusta, joka tietyssä historiallisessa vaiheessa on kansan suurelle enemmistölle lähtökohtaista. Siitä irrallaan on älymystön ajattelu, jossa asiat ja arvot ovat toisessa järjestyksessä.

     Gramsci oli marxilainen toisinajattelija, jonka fasistit Italiassa panivat kymmeneksi vuodeksi vankilaan ja joka siellä kirjoitteli kriittisiä näkemyksiään, joiden hän varoitti olevan ilman kirjallisia lähteitä tehtyjä ja siksi mahdollisesti sisältävän monia virheitä.

     Joka tapauksessa Gramsci kuoli vuonna 1937 Italiassa aivoinfarktiin. Mikäli hän olisi ollut Neuvostoliitossa, hän myös olisi melkoisella varmuudella kuollut vuonna 1937, mutta siinä tapauksessa pistoolinluodin aiheuttamaan aivovammaan.

     Sellainen yleissivistys, jota vielä noin sukupolvi sitten pidettiin normaalina ja terveen järjen sanelemana asiana, edellytti, että ainakin Gramscin nimi tunnettiin, samoin kuin se, että hän kehitteli ”hegemonian” käsitettä, jolla olisi jopa ratkaiseva merkitys sosialistisen yhteiskunnan tuomisessa kapitalistisiin maihin.

     Hegemoniasta Gramsci tässäkin kirjassa puhuu paljon harjoittaessaan terveen järjen kritiikkiä eli määritellessään sen asemaa oppimattoman rahvaan maailmankatsomuksena ja älymystön velvollisuutta sen voittamiseksi ja muuttamiseksi.

     Gramsci ei tarkoita ainakaan nimenomaisesti sitä, että terveen järjen sijasta olisi omaksuttava joitakin löysiä spekulaatioita ja alettava elää niiden mukaisesti, vaan sitä, että sen henkisen maailman, mitä sanotaan terveeksi järjeksi, sisältöä ja rajoja on muutettava.

     Terve järki on historian kulloisessakin tilanteessa se lähtökohta, ja ne rajat joka kansajoukoilla on ajattelussaan ja se heijastaa hegemonisen luokan omien etujensa mukaisesti kehittelemää maailmankuvaa, instituutioita ja ajattelua.

     Älymystö sen sijaan on aina irrallaan rahvaan konventioista ja luo oman henkisen maailmansa, johon rahvaalla ei puuttuvan sivistyksensä takia ole mahdollista päästä älyllisellä tasolla mukaan .Se voi omaksua sen vain uskolla.

     Niinpä älymystön tehtävä on kaksinainen: sen on kyettävä sekä elämään ”terveen järjen” yläpuolella sijaitsevassa henkisessä maailmassaan että muuttamaan tuo ”terveen järjen” maailma oman ajattelunsa mukaiseksi ja siten nostamaan rahvaan tietoisuus uudelle historialliselle tasolle.

     Gramscin lähtökohtana on marxilaisuuden ohella Benedetto Grocen filosofia, joka oli keskeinen myös Mussolinin (tai Giovanni Gentilen) fasismille. Groce nimitti keskeistä ideaansa ”historismiksi”, millä ei ole mitään tekemistä Karl Popperin käyttämän samannimisen käsitteen kanssa (”The Poverty of Historicism”).

     Grocen historismi ei oleta historialle mitään lainomaista suuntaa, vaan sen sijaan korostaa sitä, että ihmiskunta elää ennen muuta aina historiassa ja on aina aikakautensa konventioiden sitoma.

     Venäjällä sosialismi oli voittanut asein ja älymystö oli siellä saanut hegemonian sen myötä. Uudella kulttuurilla ei siellä ollut vakiintunutta vastavoimaa, joten sosialistinen vallankumous kulttuurin ja instituutioiden tasolla oli suhteellisen helppo.

     Lännessä asia oli mutkallisempi. Väkivaltainen vallankumous ei voisi muuttaa länsimaista kulttuuria (kullakin maalla oli omat historian/historismin sanelemat erikoisuutensa) sosialistiseksi ilman, että yhteiskunnan hegemonia vielä vallattaisiin kaikilla tasoilla, ei pelkästään valtiossa ja sen instituutioissa, vaan myös kansalaisyhteiskunnassa.

      Tässä älymystöllä oli keskeinen rooli: sen oli  muutettava yhteiskunnallinen kulttuuri ja instituutiot sellaisiksi, että ne vastasivat uutta, sosialistista ideologiaa ja muuttuisivat taas puolestaan kyseenalaistamattomaksi ”terveeksi järjeksi”, jonka pohjalta normaalin arkiajattelun oli aina lähdettävä.

     Gramsci puhuu jonkin verran myös käytännöstä: uusia käsitteitä ja vahoja käsitteitä uudessa merkityksessä oli jatkuvasti jauhettava yhä uudelleen, kunnes ne muuttuisivat normaaliksi ajattelun lähtökohdaksi, joiden kritisoiminen tai epäileminen ei enää olisi ”tervettä järkeä”, vaan taantumuksellista kapinointia, jonka massat hylkäisivät.

     Luulenpa, että Gramscilla on näissä muistiinpanoissaan, joiden ei ole tarkoituskaan muodostaa yhtenäistä järjestelmää, paljonkin alkeellisia virheitä. Hän ottaa esimerkiksi terveen järjen ja älymystön ajattelun peruseroista solipsismia koskevan kysymyksen asiana, jota älymystö pitää normaalina ajatteluna, mutta jolle oppimaton rahvas päästää gargantuamaisen naurun.

      Esimerkki kuilusta älymystön ja rahvaan välillä on tässä tapauksessa epäilemättä ihan osuva. Ilman koulutusta kukaan ei ota tosissaan piispa Berkeleyn väitettä ”esse est percipi”. Kyseessä on ilman muuta pikemmin koulutuspohjan kuin ajattelukyvyn tuottama rajoitus.

     Kaikkihan ovat itse asiassa filosofeja, kuten Gramsci toistelee, mutta heidän ajattelunsa on tiettyjen lähtökohtien sitoma jo kysymyksenasetteluja myöten.

     Mutta entä se tarina ”valtion kuolemisesta”, jonka esimerkiksi Lenin esitti täysin vakavasti ”Valtiossa ja vallankumouksessa”? Oliko tervejärkisten ihmisten pilkkanauru sen johdosta vain osoitus heidän jäämisestään historian varhaisemmalle kehitysasteelle?

      Entäpä ajatus koirasten poikimisesta, jota nykyinen älymystömme nykyään hellii? Tai ”Ihmisoikeuksista” pakottavana argumenttina sille, että länsimaiden on otettava helmaansa kansalaisiksi kaikki, jotka kehtaavat sitä pyytää?

     Vankilassa, vailla mitään mahdollisuutta tehdä tutkimuksia tai edes perehtyä jo tehtyyn tutkimukseen, Gramsci kehitteli vain yksinkertaistuksia omasta päästään löytyneillä käsitteillä. Hän puhuu laajasti ei maiden ”luokista” ja maalaisten ja kaupunkilaisten eroista ilman minkäänlaisia viitteitä tutkimuksen selvittämiin tosiasioihin.

     Tuskinpa noita tutkimuksia silloin paljon olikaan. Max Weberin ”Protestantismin” kirjoittaja sentään mainitsee ja pari muutakin, lähinnä ideologisella tasolla liikkuvaa opusta. Ns. kova tiede puuttuu koko kuvasta.

     Kuitenkin Gramsci on tänäkin päivänä hyvinkin tärkeä vaikuttaja. Nykyinen älymystö kiistää kiivaasti edustavansa kommunismia, mutta tuskinpa se voi tai edes haluaa karistaa harteiltaan Frankfurtin koulukuntaa tai Gramscia, vaikka Lenin ja Stalin ovatkin eilispäivää.

          Niin se historismi toimii. Taistelu terveen järjen puolesta on yhäkin poliittinen teko

Kieli ja kansallisuus

 

Viro ja viron kieli muuttuvassa maailmassa

 

     Olen parhaimmillaan Tallinnassa aineenani osallistua ”Kirjandustänavafestivaliin” eli kirjallisuuskadun juhlaan

     Virolaiset pitävät kansallista kulttuuriaan ja kieltään erittäin suuressa arvossa, sillä he ymmärtävät, että ne todella voi menettääkin. Itse asiassa se jo oli lähellä tapahtumistaan muutama vuosikymmen sitten ja väestönvaihto (sit venia verbo) oli jo viety pitkälle.

      Asian korjaaminen on erittäin vaikea ja tuskallinen prosessi, enkä usko, että virolaiset nyt ovat oikeilla jäljillä yrittäessään pakottaa ottamaan viron käyttöön kaikkialla. Se politiikka ei lupaa hyvää.

     Itse tutustuin viron kieleen jo 1980-luvulla ja tilasin monta vuotta itselleni ”Rahva hääl-lehteä, jonka virallisen kuivia artikkeleita oli helppo oppia lukemaan. Mutta se oli sitä bolševistista kapulakieltä, jonka kuuleminenkin rääkkää herkkää patrioottista korvaa.

     Neuvostoideologian mukaan kansallisvaltio oli kapitalismin luomus ja tulisi sen mukana myös häviämään.

     Itse asiassa ns. kehittyneessä eli kypsässä sosialismissa (Neuvostoliitossa ja van Neuvostoliitossa) oli juo kehittynyt laadullisesti uusi historiallinen yhteisö, jossa kansallisuuden yläpuolelle nousivat muut identiteettitekijät: neuvostolainen elämänmuoto ja osallistuminen kommunismin rakentamiseen.

      Venäjän kieli oli kansojen välisen yhteydenpidon kieli, eikä siinä ollut mitään kummallista, että se valtasi ensin sijan pikkukieliltä ja lopulta, kommunismin koittaessa kaikkialla, syntyisi jokin uusi kieli, jota ei vielä tunnettu.

     Mutta se oli vielä kaukaisen tulevaisuuden asia. Kielellinen kehitys noudatti Neuvostoliitossa omia lakejaan, eikä vähemmistökielten hiipumista ja sulautumista pitänyt keinokoisesti enempää suosia kuin vastustaakaan.

     Mikäli panemme tässä venäjän tilalle englannin, pääsemme suunnilleen samanlaiseen skenaarioon, kun kyseessä ovat anglosaksit ja heitä kaikkialla hännystelevät kauppakamarinulikat ja bimbot eli siis aikamme varsinainen toimiva älymystö.

     Mutta tästä pääsemme jo turhankin pitkälle eteenpäin. Vilkaistaan nyt ainakin aluksi tätä Viron tapausta sellaisena kuin se esitettiin joitakin vuosia sitten.

 

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Mikä meitä erottaa?

 

Mikä meitä erottaa

 

     Kuuntelin tässä taannoin esitelmää Euroopan unionista ja siihen suhtautumisesta. Puhuja oli virolainen ja hänen havaintojensa mukaan Brysselissä kaikki nykyään krampinomaisesti keskittyvät siihen, mikä Euroopan kansoja yhdistää. Sen sijasta olisi kuitenkin järkevää ja kohtuullista puhua enemmän siitä, mikä kansoja erottaa, sillä erotkin ovat tärkeitä ja aivan todellisia.

      Ellen väärin muista, tämä ihmisten yhteys, yleisinhimillisyyden ongelma kiinnosti jo muinaisia kreikkalaisia filosofeja. Itse Platon määritteli ihmisen höyhenettömäksi kaksijalkaiseksi.

     Kun joku kriittisesti ajatteleva yksilö (kyynikko Diogenes) sitten heitti keskustelijoiden jalkoihin kynityn kanan julistaen, että tässä se Platonin ihminen on, korjasi länsimaisen filosofian isä määritelmäänsä: ihminen on höyhenetön kaksijalkainen, jolla on litteät kynnet.

     Viime vuosina on saanut paljon kuulla epä-älyllistä meuhkaamista siitä, mitä eurooppalaisuus oikein on. Saksan liittokansleri julisti peräti rasisteiksi ne, jotka halusivat rajoituksia Eurooppaan suuntautuvalle muuttovirralle. Kas, ihmisiähän ne tulijat olivat. Mitä vikaa siis saattoi olla siinä, että he tulivat sinne, minne mieli teki, muiden ihmisten joukkoon?

     Kansleri tuskin kuuluu ns. syvällisiin ajattelijoihin, mutta jotakin muinaisen filosofikoulun pinnallisuudesta hän ainakin oli onnistunut tavoittamaan: mikä on ihminen? Eikö hän ole tuottaja ja kuluttaja? Mihin häntä tarvitaan? Eikö siis BKT:n kasvattamiseen? Entä ne asiat, jotka ihmisryhmiä erottavat? Eikö niillä ole väliä? Miksi olisi?

     Kanslerin kannanotot asiaan, jotka ainakin pari vuotta sitten olivat yllä kuvatun kaltaisia, paljastavat kaikessa alastomuudessaan sen ajatteluvajeen, joka EU:ta näyttää vaivaavan. Se taitaa liittyä perimmältään rehellisyyteen. Se, mikä kansoja erottaa, ei ainoastaan ole tärkeää, vaan jopa keskeistä kansojen, kielten ja uskontokuntien välisessä kanssakäymisessä.

     Noita yksiköitä ei perusteta ja vaalita vain jonkin onnettoman erehdyksen takia, ne ovat sivistyneelle ihmiselle ja muillekin heidän elämänsä keskeisiä asioita. Moukille ja muille kosmopoliiteille toki riittää vähempikin, jopa pelkkä mammona.

Kävin tässä taannoin Viron kansallismuseossa, Tartossa.

     Museon vironkielinen nimi Eesti rahva muuseum kiteyttää mainiosti sen olennaisen idean. Kyseessä ei ole Viron valtion tarinasta kertova museo, vaan sen kansan (rahvaan) elämän, alkuperän ja kielen tarinasta kertova laitos. Muistan kuulleeni sen olevan alallaan pohjoismaiden suurin. En ainakaan hämmästyisi, jos näin olisi.

     Museo on siis etnografis- kielitieteellinen ja keskittyy virolaisten ihmisten ja kansanryhmien elämään ja kehitykseen kautta aikojen.

     Sen sijaan en huomannut siellä merkkejä saksalaisten enempää kuin puolalaisten tai tanskalaisten tai venäläisten herruudesta ja heidän kaupunkikulttuuristaan. Rantaruotsalaiset taisivat muodostaa jonkinlaisen poikkeuksen, hehän kuuluivat myös rahvaaseen.

     Korostan, että kuljin uskollisesti oppaan jäljissä ja todennäköisesti minulta jäi näkemättä osa museosta, ehkä suurikin. Poliittinen historia ja korkeakulttuuri joka tapauksessa jäivät Virossa muiden kansojen omaisuudeksi aina 1800-luvun lopulle saakka. Niiden paikka on muualla.

     Museo keskittyi siis ihan vain virolaisten omaan ainutlaatuisuuteen. Sen kohteena olivat viron kieli ja niitä geenejä kantavat ihmiset, joita maan nykyisenkin väestön valtaosa on.

     Voi tietenkin kysyä, eikö olisi pitänyt varata ainakin neljäsosa tiloista Viron venäläisille? Jos, niin miksi ei?

     Voimmehan nyt heti todeta, etteivät venäläiset ole sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan. Lisäksi heillä on sekä rikas kansan kulttuuri, että hieno korkeakulttuuri. Historiallisesti suurin osasto kuuluisi itse asiassa saksalaisille, mikäli ajatellaan sitä korkeakulttuuria, jonka alalla Viron asukkaat ovat yltäneet erittäin merkittäviin suorituksiin.

      Mutta saksalaiset loistivat museossa poissaolollaan, kuten venäläisetkin. Heillähän on omat keskuksensa muualla. Virolaisilla sen sijaan niitä ei ole, heillä on vain oma isänmaansa ja äidinkielensä.

     Meillä suomalaisilla tilanne on olennaisesti samanlainen ja tärkein ero virolaisiin saattaa olla, että me tunnemme olevamme suurvallan kansalaisia ja kannamme huolta koko maailmasta varoen korostamasta omaa kansallisuuttamme.

      Tiedän, että kansallinen ajattelu on monen, omasta mielestään fiksun kaksijalkaisen mielestä vanhentunutta ja joutavaa. Löytyyhän meiltäkin ihmisiä, jotka tosissaan ovat ehdottaneet englantia maamme yhdeksi viralliseksi kieleksi. Miksikäs ei? Mitäpä me tällä suomella?

     Yllättävää kyllä, samat ihmiset näyttävät kuitenkin jollakin tavalla ymmärtävän sitä, että Virossa ollaan tyytymättömiä siihen, että maan annettiin vapaasti täyttyä vieraan kansakunnan edustajilla muutaman lyhyen vuosikymmenen ajan.

     Mikäli prosessi olisi saanut vapaasti jatkua, olisi meillä parin sukupolven kuluttua ollut virolaisen Viron sijasta venäläinen Estonija, täynnä kantakansan edustajien näköisiä kelpo ihmisiä, joilla sitä paitsi on ollut maassa oma historiallinen roolinsa ja jotka ovat lahjakasta, eurooppalaista kansaa sympaattisine tapoineen.

     Pyydän anteeksi, mikäli jonkin mielestä edellä sanottu implikoi sen, että on olemassa myös lahjattomia, ei-eurooppalaisia kansoja epäsympaattisine tapoineen. En minä sitä tarkoittanut, itse ajattelitte, eikä asia sitä paitsi edes kuulu tähän.

     Palaan nyt tuohon virolaiseen meppiin, joka kaipasi Brysseliin tietoisuutta Euroopan kansanryhmien välisten erojen tiedostamisen ja ymmärtämisen tärkeydestä.

     Eurooppa on se mikä se on, juuri siksi, ettei se ole Amerikan kaltainen sulatusuuni. Euroopan maat ovat kansalaistensa koteja eivätkä työnantajia, joita vaihdetaan kuin ratsastaja hevosta.

     Eurooppalainen ihminenkään ei ole vain jonkin Euroopan kolkan asukas, joka juhlissa laulaa oodia ilolle. Hänelle läheisiä ovat myös hänen oman kansansa surut ja alennustilat, kuten myös sen tulevaisuus, hamaan harmageddoniin saakka.

     Mikäli me eurooppalaiset typerästi suljemme silmämme siltä, ettemme ole keskenämme samanlaisia emmekä halua sellaisiksi tullakaan, tulemme ennen pitkää kohtaamaan sellaisia ongelmia, joita emme yksikertaisuuksissamme osanneet edes kuvitella: meillä on kyllä kaksi jalkaa ja litteät kynnet ja, paljon muutakin, mutta…

     Nationalismi on järkevässä ja kohtuullisessa muodossaan ollut ja yhä on maanosamme rikkaus ja sen eteenpäin vievä moottori. Sen ignoroiminen ja loukkaaminen ovat aina tuoneet mukanaan onnettomuuksia. Sen sijaan, että se, mitä on, yritettäisiin halvoilla sofismeilla kieltää, siihen kannattaa suhtautua asian vaatimalla kunnioituksella.

     Venäjä on muuan tärkeä historiallinen esimerkki yrityksestä jättää tosiasiat tunnustamatta ja luoda kansallistunteesta vapaa ihminen. Tuloksena alkoi jo syntyä jonkinlaisia homo sovieticuksia (Иван, не помнящий родства), eli sukunsa unohtaneita ihmisiä.

      Niitä on nyt sitten suurella touhulla ruvettu palauttamaan täysipainoisten ihmisten tasolle saarnaamalla patriotismia joka vuorollaan, kuinkas muuten, sitten menee yli äyräidensä…

 

Eksotiikkaa läheltä

 

Melodraama Kannaksella

 

Unto Seppänen, Juhla meren rannalla. Otava 1929, 148 s.

 

     Karjalan kannaksen rajapitäjien irrottaminen suuriruhtinaskunnasta ja liittäminen Venäjään aiheutti Suomessa erityisen paljon katkeruutta. Jopa Eino Kaliman kaltainen russofiilikin sanoi, ettei tässä kai enää muuta voi tehdä kuin opetella ampumaan.

     Alueliitokselle, jota ei ehditty panna täytäntöön, oli emämaalla useitakin syitä. Kannaksen huvilayhteiskuntaan oli pesiytynyt huomattava määrä terroristeja ja muita kapinallisia, jotka toimivat siellä suuriruhtinaskunnan lakien ja enemmän tai vähemmän hyväntahtoisten suomalaisten viranomaisten suojassa.

     Isänmaallisten etujoukkona esiintyvät mustasotnialaiset joutuivat Suomen puolella sen sijaan ankaran lain kouriin, kuten Terijoella tapahtunut juutalaisen poliitikon, Herzensteinin murhajuttu osoitti.

     Sitä paitsi oli loukkaavaa, että aivan Pietarin porteilla oli tulliraja, jolla virkaintoiset suomalaiset syynäsivät huviloitsijoiden tuomat alkoholijuomatkin. Suomen puolelta ei sitä paitsi voinut lähettää edes kirjettä kotiin venäläisellä postimerkillä.

      Tämä oli raivostuttavaa myös niille suurille potentaateille, joita alueella lomaili, ja niitähän riitti, keisarin henkilääkäristä Botknista aina sotaministeriin, kenraali Kuropotakiniin, joka rakennutti oman odotushuoneenkin Terijoen asemalle.

      Sitä paitsi alueen suomalaiset olivat jo myyneet maansa venäläisille. Sen jälkeen, kun rata Pietariin avautui, oli alueelle muuttanut toistasataa tuhatta venäläistä. Alueen suomalaiset hankkivat nyt elatuksensa ajureina ja muina palvelijoina, Tämä suututti myös patrioottisia suomalaisia.

     Sotilaallinenkin tekijä oli olemassa, vaikka naurettava kuva suomalaisista tulittamassa rajalinjalle sijoittamillaan tykeillä Pietaria jätettäisiin omaan arvoonsa. Niin kauan, kun suuriruhtinaskunta oli tosiasiallisesti oma valtakuntansa, ei siihen ollut luottamista.

      Niinpä siis tarvittiin sekä rajanmuutos, että Suomen venäläistäminen, katsoivat suorasukaiset Pietarin mahtiherrat. Suomi oli pantava sellaisiin pihteihin, ettei se pullikoisi.

     Moni ihmettelee yhä uudelleen sitä russofobian määrää, joka Suomessa purkautui vuonna 1918 ja johon liittyi historiamme halpamaisin teko: Viipurin venäläisten joukkomurha.

     Mutta ei ole mitään niin älytöntä, laskematonta ja irrationaalista kuin lauma ja sen psykologia. Lauman psykologiasta on tälläkin palstalla kirjoitettu useasti (vrt. Vihavainen: Haun lauma tulokset), eikä siihen nyt tarvitse palata.

      Mainittakoon kuitenkin, että myös sortovuosien aikana, itse asiassa niiden ollessa huipussaan, venäläisen kulttuurin ihailu nousi maassamme huippuunsa. Se näytti jo syrjäyttävän eurooppalaisen ja V.A. Koskenniemi vuonna 1912 nousi sitä näkyvästi vastustamaan artikkelillaan ”Oriens an occidens?” (ks. Vihavainen: Haun Suomi-neidon lankeemus tulokset).

     Vuoteen 1918 tästä oli vain kuusi vuotta.

      Venäläisiä suuriruhtinaskunnassa oli hämmästyttävän vähän. Vuoden 1897 väestölaskennan mukaan heitä oli vain noin 6000 vakituisesti asuvaa. Toki määrä nousi sitten parinkymmenen vuoden mittaan, mutta silloinkin oltiin vielä hyvin kaukana nykyisistä määristä.

     Suomalaisuuden ja venäläisyyden kohtaamispaikkana oli ennen muuta Kannas, jossa venäläisten huviloitsijoiden määrä nousi sesongin huippuaikoina kuusinumeroiseen lukuun.

     Unto Seppäsen melodraama, joka sijoittuu Kannakselle, on monessa suhteessa kiinnostava, vaikka se onkin mielestäni kirjallisesti varsin avuton ja sen kuvitus, joka on peräisin kirjan filmatisoinnista, edustaa tahatonta komiikkaa hilpeimmillään.

     Joka tapauksessa kirjan aiheena on romanttinen ja mahdollisimman kliseemäinen kuva venäläisistä Kannaksella. Teoksen rakastavaiset ovat nuori ja avioliitossaan pettynyt Tamara ja ylioppilas Anton, jotka kohtaavat kuuman kesän huikeassa merenrantaaisemassa ja sinisessä huvilan tornissa.

     Kirjan konna on Koslov, rakennusurakoitsija, jonka elämä on hurjastelua: hän ajattaa kuoliaaksi hevosia, ryyppää monta päivää putkeen ja pelaa uhkapeliä himoiten sen jännitystä. Siis todellinen hurjapää venäläinen, joka toisaalta muuttuu kuin taikaiskusta helläksi ja itskee kuin lapsi ammuttuaan vaimonsa ja haavoitettuaan tämän rakastajaa.

     Koska rakastavaisten tunne on mittaamattoman syvä, on myös henkiin jääneen rakastajan hukuttauduttava, koska elämä hänen kohdaltaan meni rakastetun kuollessa.

     Juhla meren rannalla, eli huikea kesä sinisessä autereessa, jossa aallot hyväilvät loputonta hiekkarantaa ja Kronstadtin ääriviivat häämöttivät horisontista, loppui syksyyn ja siinä samalla ratkesi myös sivudraama: kahden karjalaisen veljeksen kiista, joka jo uhkasi nousta tappavaksi vihollisuudeksi.

     Nämäkin veljekset ovat henkisesti selviä venäläisiä ja se heijastuu heidän pukeutumisessaankin, joka kyllä näyttää itäkarjalaiselta eikä kannakselaiselta. Hurjapää Jyrki muistuttaa Koslovia rajuudessaan, mutta hän ei sikaile eikä ole yhtä sentimentaalinen. Kuitenkin hän tekee lopuksi itsemurhan hyppäämällä rovioon, mikä ei sekään kuulosta ihan suomalaiselta.

     Itsensäpolttajiahan sen sijaan oli itäisen Karjalan korvissa, joskaan nyt ei Kannaksella ollut aikoinaan paljonkin (ks. Vihavainen: Haun pulkin tulokset ).

     Kun olen itsekin noilla rannoilla lomaillut, tuntuu Seppäsen runollinen kuvaus ihmeellisestä kesästä ja Suomenlahden rannan kumoavasta luonnosta nostalgiselta.

      Kun tuo kirja kirjoitettiin, olivat venäläiset jo paikalta haihtuneet ja jäljellä olivat vain sadat huvilat, joita osittain purettiin ja osittain siirrettiin sisä-Suomeen. Toki Kannaksellekin vielä kesäisin vaelsi paljon lomailijoita, mutta entinen loisto ja venäläinen eksotiikka kuuluivat jo menneisyyteen ja niiden ylle tuli nostalgian hohdetta.

      Seppänen ammensi juuri siitä ja esitti venäläisen lähimenneisyyden ja venäläisen ihmisen nyt jo puhtaasti romanttisina. Vanha Venäjäkin oli hävinnyt bolševikkien diktatuurin myötä ja lakannut ketään uhkaamasta.

Kaikki yhteen ääneen

 

Korkea tyhmyys

 

      Nouseva sukupolvi suoriutuu yhä huonommin älyllisen toiminnan perusasioista, lukemisesta ja laskemisesta luonnontieteen perusteisiin. Historiasta en uskalla mitään olettaakaan.

      Trendi on havaittavissa PISA-tuloksissa kaikissa maissa eikä vain onnettomassa isänmaassamme ja sen takana on syytä olettaa jokin yleismaailmallinen tekijä. Toki kehitys kussakin maassa erikseen on kysymys sinänsä eikä sitä pidä kuitata suurilla yleistyksillä. Koulun filosofia ja käytäntö vaihtelevat maittain.

     Älyllinen suorituskyky, jota niin älykkyysosamäärät kuin oppimistulokset mittaavat, on siis laskusuunnassa, mikä näyttää liittyvän siihen, ettei omia aivoja enää tarvitse rasittaa niihin tehtäviin, jotka aikoinaan vaativat jokapäiväistä järkeilyä. Tekoäly korvaa ajattelun, mikäli niin halutaan.

     Tässä on saattanut käydä hieman samaan tapaan kuin ruumiillisen työn kohdealla: vielä pari sukupolvea sitten oli olemassa paljon välttämätöntä ruumiillista työtä, joka vaati raakaa voimaa. Ihmistä käytettiin yksinkertaisesti voimakoneena tai ehkä pikemmin hevosen jatkeena. Nyt sähköenergiaa ja koneita riittää halvalla kaikkialle.

     Joskus, vähän yli sata vuotta sitten ennustettiin ihmisten lihasten kuihtuvan käytön puutteessa, eikä kukaan voinut kuvitella kuntosalibisnestä, joka tekee miljardien tulosta antamalla ihmisten yksinkertaisesti jauhaa tyhjää salilla ja uskottelemalla naisille, että he ovat rumia, elleivät prässää itsestään ”poikia, joilla on rinnat”, kuten Tom Wolfe asian esitti.

     Tilanne myös fyysisen kunnon kannalta kuuluu olevan keskimäärin heikkenemässä, mutta toisaalta on myös suuri joukko niitä, joiden kunto ylittää suuresti isoisiemme sukupolven tason. Henkisellä alalla lienee suunnilleen samoin.

      Muuan huolestuttava seikka joka tapauksessa on se irtautuminen terveestä järjestä (common sense) eli normaalista, täysipäisestä arkiajattelusta, mitä etenkin korkeakoulutettu kansanosa pitää kunnianaan ja velvollisuutenaan.

     The New York Review of Books julkaisi joskus noin sukupolvi sitten artikkelin, jossa tarkasteltiin tunnettua Sokal Hoaxia. Siinähän oli kyseessä kepponen, jonka herra Sokal jonkin kaverinsa kanssa teki eräälle tieteelliselle julkaisulle todistelemalla postmoderneilla metodeilla, että myös painovoima on vain sosiaalinen konstruktio (ks. Sokal affair - Wikipedia).

     NYRB:in kirjoittaja mainitsi, että postmoderni tutkimus oli käsite, jonka pelkkä mainitseminen aiheutti hilpeyttä yliopistojen opettajanhuoneissa. Hupaisuuden kruunasivat komeat nimitykset, kuten ”kriittinen teoria” ja ”dekonstruktio”. Itse asiassa kyseessä oli mahtipontinen irtautuminen normaalin todellisuuden ja terveen järjen piiristä onttojen käsitteiden valtakuntaan.

     Prosessi kuitenkin eteni eikä asia ole viimeisten kymmenen vuoden aikana enää juuri naurattanut. Yliopistoissa on kehitetty Wokea, DEI:tä ja intersektionaalisuutta, joilla on ollut yhä suurempi vaikutus yhteiskunnassa. Todellisten ongelmien sijasta on korkealle nostettu identiteettipolitiikka ja ihmisten subjektiiviset tuntemukset, joiden ainoana tuomarina ovat he itse.

     Tässä voi havaita persoonallisuuden regression piirteitä, joihin liittyy massayhteiskunnalle tyypillistä vetäytymistä raastavasta moniäänisyydestä kohti emotionaalista turvaa, jonka tarjoaa samanmielisten yhteisö. Se on kupla, joka keskittyy palvomaan omaa infantiilia loukkaamattomuutta ja pöyristyy jokaisesta kohtaamastaan kritiikistä.

      Asiaa ei voi kuitata pelkällä koomisuudella, sillä tämän ajattelutavan hedelmiin kuuluva intersektionaalisuus on meilläkin ollut jopa hallitusohjelmassa, eikä vailla konkreettisia seurauksia. Muistelen, että liikennemerkkien muuttaminen ei-maskuliinisiksi olisi maksanut peräti 900 miljoonaa. Korjatkoot tarpeen mukaan ne, jotka tietävät.

     Sosiaalitieteet olivat vielä 1960-luuvulla aika vahvasti empiirisellä pohjalla, vaikka niiden avulla toki oli jo silloin mahdollista irtautua ainakin historiasta ja ajaa abstraktin radikaalia politiikkaa, jossa konkreettinen todellisuus syrjäytettiin komeiden abstraktioiden hyväksi (”vieraantuminen” ym.).

     Muistan miten professori Paavo Seppänen korosti, miten tärkeä oli muuan pieni tenttikirja, jossa pohdittiin sosiologisten käsitteiden ja todellisuuden suhdetta. Oli ensiarvoista ymmärtää, että käsitteet eivät koskaan olleet täysin yhteneväisiä sen todellisuuden kanssa, jota niillä pyrittiin kuvaamaan.

       Teoria on vain todellisuuden ikuisesti epätäydellinen malli eikä päinvastoin. Kaikki viisaus lähtee tuosta tosiasioiden kunnioittamisesta, jota teoria palvelee huonommin tai paremmin. Kun se käy riittämättömäksi, on tehtävä uusi, jonka epätäydellisyys on tietenkin myös ymmärrettävä.

     Myös Antti Eskola tunnetussa metodiopissaan tähdensi sitä, että tieteellinen ajattelu ei ole mikään oma valtakuntansa, joka olisi arkitodellisuutta ylempänä. Päin vastoin, kaikki lähtee normaalista arkiajattelusta, jonka virheitä tieteellinen tutkimus parhaimmillaan voi korjata. Se esimerkiksi osoitti, etteivät ay-aktiivit eivät olleetkaan laiskimuksia, jotka halusivat mahdollisimman paljon etuja mahdollisimman vähäisellä työllä, vaan tutkimusten mukaan parhaita työntekijöitäkin

     Toki Eskola myös huomautti, että saattoi se tiede antaa myös sellaista tietoa, joka oli periteisille käsityksille vastakkaista. Niitä kannatti kääntää kokeeksi vastakohdikseen.

      Otetaanpa esimerkiksi hokema ”yksimielisyys on voimaa”? Eskola esitti, että sen sijaan voisikin sanoa, että erimielisyys on voimaa, koska voitiin osoittaa sellaisen yhteiskunnan olevan vahvempi, joka sallii piirissään ristiriitoja, eikä tukahduta niitä väkisin.

      No, tämä oli jo vasemmistolaista julistusta, mutta ei vailla pohjaa. Ainakin siinä pidettiin arvossa konkreettista tutkimusta käsiteskolastiikan sijasta. Siitä oli vielä pitkä matka siihen yhdenmukaisuuden vaatimukseen ja niihin älyllisesti eristettyihin ”turvallisiin tiloihin”, joita nykyinen edistyksellinen yliopistoväki on usein nostanut ihanteikseen.

     Hyvin paha henkisen vapauden vihollinen on sodan psykologia, joka saattaa levitä jo sellaisessa vaiheessa, jossa taisteluja ei vielä käydä. Siinä jokainen kriittinen ääni leimataan herkästi petokseksi ja edellytetään kaikilta poliittista korrektiutta sen 1940-lukulaisesa mielessä.

      Todettakoon ohimennen, että sodan aikana yleinen mielipide näyttää olleen vapaampi kuin nykyään. Muistakaamme, miten Mannerheimin miekantuppipäiväkäskyyn suhtauduttiin jopa johtavien hallituspuolueiden lehdissä.

 

Isoviha Savossa ja Suvivirren sanoma

 

Paikallinen historiatapahtuma

 

     Kymmenen vuotta sitten perustettiin Pyhän Olavin killan, savonlinnalaisen paikallisen historian ystävien yhdistyksen ”pässinpeijaisissa” uusi yhdistys, Tykkipursiyhdistys, joka sitten rekisteröitiin ja kehittyi aika tavanomaiseksi noin sadan, etupäässä vanhan jäsenen seuraksi, jonka jäsenmaksun useimmat unohtivat yleensä maksaa. Sen päämaja on Sulkavalla.

     Yhdistyksen varsinaisena tarkoituksena oli rakentaa Saimaalle sellainen 1700-luvun lopun sota-alus, joita siellä aikoinaan oli ollut. Kun projekti oli ensi alkuun turhankin suuri, hankittiin ensin ainakin tykki ja sen jälkeen toinenkin. Lisäksi tuli muuta tavaraa: uniformuja, musketteja, asekaappi, rumpuja, teltta, miekkoja, lippuja ja muuta vanhanaikaista rekvisiittaa.

     Maaseudun rappeutumista hidastaakseen EU:n ruokavirasto on auttanut rahoittamaan tätäkin toimintaa ns. leader-toimiston välityksellä ja yhdistys on kymmenen vuoden mittaan järjestänyt joka vuosi yhden tai useamman paikallishistoriaan liittyvän tapahtuman tai osallistunut muiden järjestämiin. Kuntakin on kantanut osarahoittajana kortensa kekoon.

     Viime vuonna etupäässä Pyhän Olavin killan ja Tykkipursiyhdistyksen voimin järjestetty Olavinlinnan 550-vuotisjuhla keräsi tuhansia ihmisiä sekä kuunteemaan asiantuntijaseminaaria että seuraamaan linnan piiritystä, joka enemmän tai vähemmän jäljitteli Savon prikaatin vuonna 1788 suorittamaa epäonnista operaatiota. Osanottajia oli Ruotsista saakka.

     Kustaa III:n sota onkin muuan paikallisen historian merkkitapaus ja sen muistoja liittyy monen paikkakunnan historiaan. Myös tykkisluupit ja -jollat kuuluvat siihen.

     Paljon muutakin väkivaltahistoriaa liittyy myös itäisen Savon menneisyyteen, alkaen linnan rakentamisesta ja rajaseudun tuhoamissodista Nuijasodan verisiin päiviin. Isoviha, pikkuviha ja Kustaa III:n sota tarjoavat mahdollisuuden palauttaa mieliin historian dramaattisia vaiheita sekä seminaarien että näytösten kautta.

     Myös rauhanomaisemmat tapahtumat ovat joskus käyttökelpoisia, kuten Aleksanteri I:n käynti Sulkavan Telakanavalla. Se on tykkipursia varten rakennettu ns. sotakanava, jonka rakentamista johti Venäjän kuuluisin sotapäällikkö Suvorov. Museovirasto restauroi sen takavuosina miljoonabudjetilla.

     Ulkomailla vastaavat historian elävöittämiseen liittyvät tapahtumat ovat olleet suurta huutoa jo iät ja ajat. Viime vuosina toiminta on entisestään kehittynyt ja esimerkiksi Austerlitzin, Leipzigin ja Waterloon tapaisten taistelujen ”kertaukset” ovat keränneet tuhansia ”elävöittäjiä” koko Euroopasta, myös Suomesta.

     Sotajoukkojen historia on värikkäintä ja kiinnostavinta, mitä menneisyydestä löytyy, mutta niihin on liittynyt myös kulttuurihistoriaa, niin oppilaitosten perustamista ja toimintaa kuin upseeriperheiden sivistysharrastuksia ja kansainvälisiä kontakteja (ks. Vihavainen: Haun savon pariisi tulokset ).

     Tykkipursiyhdistys on järjestänyt Tiittalan kartanossa Bellman-illan ja osallistunut societé-larppaajien tapahtumiin.

      Viime lauantaina, 5.9.2026 järjestetty tapahtuma ”Isoviha Savossa” käsitti sekä asiantuntijaseminaarin, että näytöksen, joista molemmista on olemassa hyvät taltioinnit, joihin kehotan tutustumaan (ks. (6) Facebook).

      Asiantuntijaseminaariin oli saatu useimmat aihepiirin parhaista asiantuntijoista: Asko Melonen, Jyrki Paaskoski, Christer Kuvaja ja Teemu Keskisarja. Vain Kustaa H.J. Vilkuna ja Antti Kujala puuttuivat, mutta heidänkin tutkimuksensa ovat tulleet laajasti esille sekä yhdistyksen blogissa että itse seminaarissa.

     Ymmärrettävästi seminaarissa ei tehty mitään tieteellisiä läpimurtoja. Tutkijat keskittyivät itse parhaiten tuntemansa lähteistön tulkintaan ja kertoivat, mitä sen pohjalta voidaan asioista sanoa. Aika oli hirmuista ja isoavihaa välittömästi edeltävistä suurista kuolonvuosista lähtien väestönmenetykset olivat käsittämättömän suuria.

     Kuitenkin maanviljelys-Suomen resilienssi (sitko?) oli vaikuttava: kun parempia satovuosia tuli, saatiin vilja taas nopeasti kasvamaan, vaikka miehet ja hevoset olivat harvassa ja vainolainen verotti jopa ankarammin kuin Ruotsin kruunu.

     Kuitenkin tuhon määrä vaihteli suuresti paikkkakunnittain, kuten Kerimäen historian kirjoittaja Asko Mielonen osoitti. Suuret tuhon päivät, kuten Napuen taistelu ja Norjan tunturien ylitys olivat vertaansa vailla olevia katastrofeja, totesi Teemu Keskisarja ja vertasi isonvihan aiheuttamia väestömenetyksiä toiseen maailmansotaan: jos Suomi olisi silloin menettänyt miljoona henkeä, olisi katastrofi ollut isonvihan luokkaa. Nythän se menetti kymmenesosan siitä -toki lähes kaikki nuoria miehiä.

     Venäläiset toimeenpanivat valtaamallaan alueella oman hallintonsa, mutta huomasivat ennen pitkää, että ruotsalainen toimi paremmin. Itse asiassa he sen jälkeen jäljittelivät sitä lähes kaikessa ja keskushallinnon kollegiojärjestelmäkin kopioitiin suoraan Ruotsista.

     Entä oliko Suomi ”Ruotsia elättävä äiti”, kuten Pietari I sanoi ja elättikö kurja ja köyhtynyt maa täällä koko 25000-30000 miehen venäläistä armeijaa? Asiaa tutkinut Christer Kuvaja totesi, että venäläisen armeijan ruoasta ajoittain jopa vain 15% kyettiin keräämään Suomesta ja sen lisäksi toki myös tuhansien hevosten rehu. Loput oli tuotava laivoilla Venäjältä.

     Entä kokiko mikään muu maa yhtä kauheaa rääkkäystä kuin Suomi isonvihan aikana? Asiasta ei seminaarissa varsinaisesti keskusteltu, mutta sekä Kuvaja että Antti Kujala ovat tutkimuksissaan todenneet, että Suomi oli sangen tyypillinen tapaus. Itse asiassa vain Pohjanmaalla, joka osittain hävitettiin täydellisesti, päästiin todelliselle ”eurotasolle”

     Erityistä venäläisten toiminnassa ei ollut väestön pakkoverotus tai edes poltetun maan taktiikka, mutta kyllä sen sijaan orjien ryöstäminen. Niitähän vietiin Venäjälle noin 30 000 ja halutessa suhteuttaa lukua nykypäivään, sen voi kertoa esimerkiksi 15:lla. Siis nykyiseen väestömäärään suhteutettuna maasta vietyjä orjia oli noin puoli miljoonaa.

      Suomalaisten onnettomuuksiin kuuluivat tuhoisimpina kuitenkin ilmastonmuutoksen aiheuttamat katovuodet, jotka tappoivat noin kolmanneksen ihmisistä. Lähteiden puutteen takia lukumäärä jää epämääräiseksi.

     Joka tapauksessa Suvivirsi, joka tuli ruotsalaiseen virsikirjaan vuonna 1695 ja suomalaiseen vuonna 1702 kaikui paitsi kevään kiitosta ja ylistystä, myös ahdistunutta rukousta jokapäiväisestä leivästä ja vieläpä nimenomaisesti rasvasta sen päälle. Aluksi ne rukoukset tuottivat erittäin karvaan pettymyksen.

Edellä selostettu seminaari alkoi Suvivirrellä ja siinä otettiin esille nimenomaan tuon virren vanhat sanat:

 

6. Wälsigna åhrets gröda/
Och watna tu wårt land:
Gif oss nödtorftig föda;
Wälsigna siö och strand.
Tin fotspor drype af fetma.
Bespisa medh titt Ord/
Och medh thess liufwe sötma/
Oss vppå thenna jord.

 

     Tämä dokumentti yhdistää harvinaisella tavalla meidän oman aikamme välittömästi kansamme suurimpaan onnettomuuteen: suuriin kuolovuosiin ja isonvihan päiviin. Siihen on syytä suhtautua sen mukaisella pieteetillä. Kaikki voi olla taas edessä.

Autuus ja totuus

 

Autuaat ja tosiasioiden tunnustaminen

     Mainio yliopettajani Tyttönorssissa, Virva-Liisa Soininen sanoi kerran muistettavat sanat: ”Autuaita ovat ne, jotka näkevät ja kuitenkin uskovat”.

     Tällä hän viittasi erääseen auskultanttiin, joka oli hurahtanut tuon aikakauden suureen sielunsairauteen, taistolaisuuteen.

     Virva-Liisa tietenkin viittasi Jeesuksen huomautukseen epäilevälle Tuomaalle, joka uskoi ylösnousemukseen vasta sitten, kun näki Jeesuksen haavat: ”Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat”.

     No, uskotaan näin, se tuntuu vakuuttavalta. Mutta mitä tuo autuus oikeastaan tarkoittaa?

     Rohkenen tässä ajatella, ettei Jeesuskaan aina viitannut sillä mihinkään tuonpuoleiseen, vaan siihen mielentilaan, onnellisuuteen, jonka tietyn lainen toiminta toi ihmiselle.

      Sellaisia autuuden tuovia asioita olivat hengellinen köyhyys, murheellisuus, hiljaisuus, vanhurskauden isoaminen ja janoaminen, laupeus, puhdassydämisyys, rauhan tekeminen, se, että vanhurskauden takia vainottiin sekä ne ihmiset (te”), joita toiset Jeesuksen tähden ”solvasivat ja valhetellen puhuivat heistä kaikkinaista pahaa”.

      Vain parissa kohtaa tuossa luettelossa puhutaan siitä, että autuaitten osana on myös taivasten valtakunta, mutta useimmissa tapauksissa asia selvästi oletetaan tässä maailmassa tapahtuvaksi.

     Autuus, latinaksi ”beatitudo” viittaa ennen muuta mielentilaan, sellaiseen, jolle on ominaista hyvä olo ja kaiketi siis myös raastavan epätietoisuuden ja ristiriitojen puuttuminen. Autuas ei kärsi kognitiivisesta dissonanssista, voisimme kaiketi sanoa. Hän vain myhäilee ja on tyytyväisen onnellinen.

     Autuus on siis onnellisuutta, mutta nimenomaan mielentilana. Felicitas sen sijaan viittaa selvemmin hyvään tuuriin, onnenkantamoisiin. ”Bella gerunt alii, tu felix Austria nubes” sanottiin aikoinaan Itävallasta, joka ei mahtinsa laajenemiseen tarvinnut sotia, vaan avioliittoja.

     ”Muut hyö käyt sottii, sie Itävalta senko nait vaa” suomensi kuulemma muuan poika Viipurin lyseossa tämän klassisen lauseen.

     Joka tapauksessa autuus siis on ennen muuta mielentila, jonka ei suinkaan tarvitse olla ikuinen. Sen saavuttamiseksi saattaa epämiellyttävän informaation torjuminen ja jopa suoranainen tyhmyys olla jopa välttämätöntä. ”Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku”, veistelivät rippikoulupojat jokus Vuorisaarnaa.

     Yliopettaja Soinisen tarkoittamalla auskultantilla autuus perustui siihen, ettei hän välittänyt näkemistään tosiasioista eli Neuvostoliiton todellisista oloista. Hän itse asiassa aivan siekailematta kielsi ne ja uskoi sen sijaan siihen evankeliumiin, jota virallinen Neuvostoliitto ja sitä kumartava Sinisalon johtama ryhmä suosivat ilmoille.

     Muistan hyvin, miten eteviä monet olivat selittämään kaikkein viheliäisimmätkin puutteet ja viat Neuvostoliitossa ja sen politiikassa parhain päin.

     Militarismi oli muuan selkeä esimerkki. Koska Neuvostoliitto edusti kapitalistisen ja imperialistisen lännen vastakohtaa maailmassa, oli sen sotavoimilla päinvastainen merkitys kuin noiden edellisten tahojen armeijoilla: ne olivat rauhanvoimia.

      Jos kaupoissa ei ollut tavaraa ja myyjät tiuskivat asiakkaille hävyttömästi, se todisti vain turhan krääsän puuttumista ja myyjättärien ylevää vapautta. Heidän ei tarvinnut hännystellä asiakkaita.

     Mikäli kaikkialla oli likaista ja romahduskypsää, se todisti vain sitä, että ihmisen huomio ja toiminta oli kiinnittynyt olennaisempiin kohteisiin ja toisarvoiset asiat sivuutettiin.

     Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. En muuten väitä, että Neuvostoliitossa olisi kaikki ollut surkeata, ei se monille mikään maanpäällinen helvetti ollut, mutta ei se myöskään alkuunkaan ollut se sosialistinen paratiisi, joka sen julistettiin olevan.

      Siitä huolimatta autuaat uskoivat näin olevan, vaikka omin silmin näkivät. Monia asioit a he eivät tietysti lainkaan tunteneet, vaan olivat omaksuneet ne uskolla, ilmoituksen perusteella.

     Tällaisiahan oli paljon suomalaissa, myös niissä, jotka opiskelivat Neuvostoliitossa. Muuan venäläinen kertoi minulle joskus keskustelleensa sellaisen kanssa, mutta kun hän kuuli ”sakramentaaliset sanat”, joiden mukaan kaikki oli Neuvostoliitossa paremmin kuin lännessä, hän ymmärsi, ettei kannata jatkaa. Siltä pohjalta ei voinut käydä järkevää keskustelua.

     Samanlaisia uskovaisia riittää tänäkin päivänä. Kun he avaavat ”keskustelun” julistamalla omaa autuusoppiaan, ei siihen kannata puuttua, mikäli ei halua ryhtyä tomppeliksi tomppelien seuraan. Autuus on noiden henkilöiden ajattelun ja havainnoinnin kannalta primääristä eikä sitä anneta minkään horjuttaa.

      Autuuttaminen Neuvostoliiton avulla on taaksejäänyttä elämää, mutta autuaat ja sellaisiksi kaikin keinoin pyrkivät ovat yhä keskuudessamme ja tarkoitan tässä erityisesti sitä autuaiden ryhmää, joka kieltäytyy tunnustamasta maailman voimatasapainon muuttumiseen liittyviä tosiasioita ja onnellisena hyväksyy kaikkein köykäisimmätkin argumentit sitä vastaan. Mitä ilmeisimmätkin valheet kelpaavat, jos ne ovat oikean suuntaisia.

     Paasikivi tunnetrusti nimitti tosiasioiden tunnustamista viisauden aluksi. Se oli monelle aluksi kova pala. Neuvostoliitto oli kuin olikin tehnyt sen, minkä piti olla mahdotonta eli voittanut sodan ja vain sen intressit huomioon ottamalla Suomi saattoi rakentaa omaa, vapaata yhteiskuntaansa.

      Ennen pitkää tietenkin  erilaiset tunarit kohottivat naapurin intressit pyhiksi, eräänlaiseksi uskonnoksi, jonka avulla sopi myös harrastaa kaikenlaista ketkuilua. Tosiasioiden tunnustamisesta oltiin jo kaukana, kun ruvettiin vaatimaan erilaisia pyllistelyseremonioita ja katumusharjoituksia kaikille ajatusrikollisille ja ehdotettiin uutta itsenäisyyspäivää. Onnellinen puupäisyys ei minnekään hävinnyt, vaan nousi voimalla uusiin vaatteisiin pukeutuneena.

      Nyt näemme autuaiden hölmöjen sitoneen älynsä tiukasti EU-juggernautin rattaisiin, joiden ohjaksissa ei ole minkäänlaista inhimillistä järkeä, vaan ainaistaan byrokraattinen koneisto, jota ei ohjaa edes tekoäly, vaan itsekylläinen juridiikka.

        Autuutta -beatitudo- saadaan varmasti näinkin sellainen määrä, joka monelle riittää, mutta kyseessä on vain tunnetila, joka on pettävällä pohjalla. Felicitas-onnellisuutta, lykkyä ja tuuria se ei takaa lainkaan, vaan päinvastoin, ellei tosiasioita tunnusteta, olemme matkalla surkeaa loppua kohti.

Niin, että mitä ne tosasiat novat?

     Voimme aloittaa vaikka demografiasta. Tulevatko nykyiset trendit ja nykyinen siirtolaispolitiikka varmasti jättämään Suomen suvaitsevaksi länsimaiseksi ja sekulaariksi oikeusvaltioksi vai onko ajan mittaan odotettavissa muhamettilaisen rinnakkaiskulttuurin laajeneminen ja lopulta islamilainen(islamistinen) totalitarismi, jos nykyistä suuntaa jatketaan?

     Entä onko Venäjä nyt ihan varmasti muuttunut mitättömäksi suureeksi, jonka kansainvälisistä intresseistä meidän ei tarvitse eikä kannata välittää mahtavien EU:n ja Naton suojassa?

     Entä onko meillä syytä rientää ilmastopolitiikasa näyttämään koko muulle maailmalle esimerkkiä ja hankkia pisteitä esimerkiksi kieltämällä turpeen poltto ja sen sijaan tuoda maahamme jätettä Italiasta…

     Näitähän riittää. On puolueita, joiden mielestä näissä asioissa on menty oikeaan suuntaan, mutta vielä tehty aivan liian vähän. 1970-luvullakin löytyi väkeä, joka julisti, että Leniniä ja YYA:ta saarnattiin valtakunnassa aivan riittämättömästi ja että piilevät ajatusrikolliset oli kaikkialla savustettava koloistaan ja rauhanlain avulla estettävä Neuvostoliiton arvosteleminen.

     Tällaisia puhuivat sen ajan autuaat. Autuaiden määrä ei ole vähentynyt ja näyttää siltä, että heidän koalitionsa on jo henkisesti valmistautumassa vihoviimeiseen, ratkaisevaan taisteluun kaikilla rintamilla.

Hals- und Beinbruch, sanoo saksalainen huumori. Onnee ny matkaan sitten vaan….