Vainojen vuosilta

 

Ennen sotia innostuttiin eri asioista

 

Blogin hakemistoa selatessa tulee kaikenlaista jo lähes tai kokonaan unohdettua vastaan. Ennen Ukrainan kahinoiden alkamista tuli kirjoitettua ns. kansallisista operaatioista, joista sittemmin on puhuttu paljonkin, silloin puhuttiin vähän ja kannattaa miettiä, miksi näin oli.

Jo ennen toista Tšetšenian  sotaa tulin perustaneeksi pikku projektin, joka käsitteli Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikkaa ja siihen liittyneitä kansallisia puhdistuksia maan luoteisosassa, eli siis Karjalassa ja Inkerissä. Se ilmestyi venäjäksi, eikä kukaan ollut kiinnostunut sen julkaisemisesta suomeksi, kunnes lähetin yhden kappaleen Mauno Koivistolle, joka innostui asiasta ja kirjoitti siitä hesariin sivun mittaisen artikkelin.

Venäjäksi kirja on siis tällainen:

В семье единой: Национальная политика партии большевиков и ее осуществление на Северо-Западе России в 1920-1950-е годы / Петрозав. гос. ун-т; Под ред. Тимо Вихавайнена и Ирины Такала. — Петрозаводск : Изд-во Петрозав. ун-та, 1998. — 289 с.; 20. — ISBN 5-230-09016-2.

Suomeksi se ilmestyi vuonna 2000 ja oli tällainen nimeltään:

Yhtä suurta perhettä : bolševikkien kansallisuuspolitiikka Luoteis-Venäjällä 1920-1950-luvuilla

Kirja , pehmeäkantinen

Vihavainen, Timo , 1947-

Takala, Irina 

Aleksanteri-instituutti 2000.

Abstract: One united family : the nationalities policy of CPSU from the 1920' s to 1950's and its ipmlementation in North-Western Russia.

No, eipä sekään lukijoita erityisesti kiinnostanut, en tiedä, montako kappaletta lienee myyty. Mutta tulipahan tehtyä.

 

Tässä joka tapauksessa nyt tuo alussa mainittu blogi täsmälleen sellaisena, kuin se vuonna 2013 ilmestyi:

 

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kansalliset operaatiot

 

Kansalliset operaatiot

 

Sanapari ”kansalliset operaatiot” lienee Suomessa varsin vähän tunnettu siitä huolimatta, että asiaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta on jo kauan ollut myös suomeksi.

Kyseessä on Neuvostoliiton valtiollisen poliisin, NKVD:n vuosina 1937-1938 suorittama ”likvidointi”, joissa tiettyjen kansallisuuksien edustajia järjestelmällisesti tuhottiin.

Niin sanotun suuren terrorin uhreista ylivoimaisesti suurin osa ammuttiin juuri ”kansallisten operaatioiden” puitteissa. Kyseessä ei siis suinkaan ollut esimerkiksi puoluepuhdistus, vaan nimenomaan etninen puhdistus.

Toissa vuonna julkaistussa teoksessaan Bloodlands. Europe between Hitler and Stalin, Timothy Snyder vertaa toisiinsa Hitlerin ja Stalinin roolia siinä osassa Eurooppaa, joka joutui näiden tyrannien vallan alaisuuteen. Länsieurooppalaisille ja amerikkalaisille lukijoille näyttää tulleen täydellisenä  yllätyksenä se, että kansanmurhia, ei siis suoritettiin molempien johdolla. Se ei ollut vain luokkaretkeä.

Tammikuussa pidettiin Uumajassa kansainvälinen seminaari, jossa parikymmentä alan eksperttiä vertasi tietojaan ”kansallisista operaatioista” ja pohdiskeli niiden syitä ja mekanismeja. Vaikka operaatiot suurelta osin keskittyivät sellaisiin diasporakansallisuuksiin kuin puolalaiset, saksalaiset, virolaiset ja suomalaiset, ei ajatus terrorin preventiivisestä, sotilaallisesti motivoidusta luonteesta saavuttanut erityistä vastakaikua.

”Rationaalisuuden” kannalta nämä kansamurhat ovat verrattavissa natsien juutalaisvainoihin. Suuri yhteinen nimittäjä on ihmiselämän ja yksilön täydellinen halveksunta. Valtion nimissä hallitseva Moolok, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä, suoritti tuhotyötään yhtä byrokraattisen ”rationaalisesti” kuin mitä tahansa muuta hallinnollista tointa. Eipä Lenin aikoinaan suotta julistanut, että valtio on väkivaltakoneisto, jolla luokka alistaa toista. Iivana Julma oli emootioidensa vallassa toimiva sadisti, joka kuitenkin sai katumuksen ja itseinhon puuskia. Jumala häiritsi häntä, kuten Stalin huomautti. Stalinia ei häirinnyt.

Jälkimaailma on suhtautunut Stalinin joukkomurhiin monin eri tavoin. Venäjällä ja muissa entisen Neuvostoliiton maissa asian moraalinen puoli on vahvimmin esillä. Memorial-seura ja monet muut yhteisöt vaalivat murhattujen muistoa ja vaativat oikeudenmukaisuuden palauttamista siellä, missä se voidaan tehdä. Virallisen Venäjän suhde on problemaattisempi. Koska neuvostomenneisyyden arvoa halutaan vaalia, ei sen rikollisten piirteiden esillä pitäminen ole helppoa.

Kansanmurha on määritelty toiminnaksi, jossa ihmisiä tuhotaan tai muuten vakavasti vahingoitetaan kansallisuuden perusteella. ”Kansallisissa operaatioissa” myös suomalaisiin kohdistui kansanmurha, jossa kaikkein varovaisimpienkin (Eila Lahti-Argutina) laskelmien mukaan sai surmansa yli 8000 henkeä. Neuvosto-Karjalassa suomalaisten osuus väestöstä oli tuhon aikaan noin kolme prosenttia, mutta likvidoiduista heidän osuutensa oli yli neljäkymmentä prosenttia.

Tämän rikoksen laajuuteen nähden on erikoista, että siitä on maassamme puhuttu kovin vähän. Asia korostuu, kun sitä verrataan sinänsä tärkeään kahdeksan juutalaisen luovuttamiseen natsi-Saksalle sodan aikana. Käytännöllisesti ainoa taho, joka pitää asiaa esillä ovat eräät inkeriläiset aktivistit, erityisesti Leo Gildi, joka toissa vuonna julkaisi surmattujen suomalaisten luettelon (Книга памяти финнов). Hänen mukaansa operaatioissa menehtyi noin viisitoista tuhatta henkeä. Gildi on vaatinut YK:ta tunnustamaan, että kyseessä oli kansanmurha.

Suomen valtion suhde asiaan on ollut kartteleva aina siitä lähtien kuin nuo hirmutyöt tapahtuivat. Tuskinpa metelin pitäminen mitään auttaisikaan.

Sen sijaan Venäjän valtion kannattaisi tehdä asianmukaista surutyötä ja ottaa vastuu rikoksesta, jota ei voi enää kätkeä eikä kieltää. Suomessa on venäläisiin kohdistunutta väkivaltaa käsitelty valtion tukemissa projekteissa sekä vuoden 1918 että vuosien 1939-1944 osalta. Tämä on muuttanut käsityksiämme omasta historiastamme ja palauttanut muistiamme siellä, missä se on päässyt hämärtymään.

Aleksandr Solženitsyn kirjoitti aikanaan, että Venäjälle ovat tarpeen katumus ja itserajoitus. Valtio-Moolokin palvojat oikealla ja vasemmalla ovat torjuneet tämän vaatimuksen ja viitanneet siihen, että venäläiset kärsivät stalinismista kaikkein eniten.

Argumentti on huono. Kyllä saksalaisetkin kärsivät toisessa maailmansodassa enemmän kuin juutalaiset, mutta ei tämä poista heiltä velvollisuutta katua niitä rikoksia, joita he tekivät nimenomaan juutalaisia vastaan.

Venäjällä näyttää nyt olevan tekeillä jonkinlainen uusi euraasialainen valtioideologia, jonka kannattajiksi haalitaan niin kommunismin ihailijoita kuin kansallisiakin voimia. Niin sanottu ”Izborskin klubi” on jo suunnitellut monumenttia, joka symbolisesti osoittaisi, miten äiti-Venäjä on yhdistänyt niin kommunisteja kuin nationalisteja.

Ehdotetussa monumentissa kaksi sotilasta, toinen valkoupseerin ja toinen puna-armeijalaisen uniformussa, polvistuu neidon edessä jonka hahmossa yhdistyvät niin Jumalanäidin kuin äiti-Venäjän piirteet.

Asetelma kuulostaa herkältä ja kuvannee hyvin niitä tuntoja, joita jokaisessa patriootissa ja jopa ulkomaisessa Venäjän ystävässä herättää se uhrautuva taistelu hirviömäistä valloittajaa vastaan, jolle kaikki inhimillinen ja korkea oli vain tuhoamisen, pilkan ja manipuloinnin kohde.

Asian ongelmallinen puoli on se, että Venäjä ei ollut vain isänmaa-äiti, joka kutsui puolustamaan itseään.

Nikolai Berdjajev esitti aikanaan ajatuksen, että Venäjä edustaa naispuolista prinsiippiä ja kaipaa itselleen miestä, joka täydentäisi sen omalla panoksellaan. Onnettomuudekseen Venäjä on saanut huonoja sulhasia. Pietari Suurikin oli lähinnä raiskaaja.

Samaa täytyy sanoa myös Stalinista. Punaupseeri saattoi epäilemättä puolustaa myös äiti-synnyinmaata, mutta hän edusti toisaalta myös sitä samaa Moolok-valtiota, joka piti hänen äitiään vankeudessa ja oli tuhonnut synnyinmaan kansaa aivan samalla eläimellisellä häpeämättömyydellä kuin rajan takaa tullut hyökkääjä nyt teki.

Patriotismi on myönteinen tunne, joka kuuluu jokaisen säädyllisen kansalaisen velvollisuuksiin ja oikeuksiin. Se tarvitsee hartaudenharjoituksia, eikä ole asianmukaista, että sellaisina hetkinä ja sellaisissa yhteyksissä muistettaisiin ehdottomasti myös ikäviä ja häpeällisiä asioita. Olisi yhtä väärin vaatia hirviön kuvaa äiti-Venäjän monumentin taustalle kuin teloituskomppanian kuvaa suomalaisiin vapaussotamonumentteihin.

Siitä huolimatta myös patriootin on tunnustettava historia sellaisena kuin se oli. Muuten hänestä tulee huijari ja, mikä pahempaa, moraaliton typerys, joka jatkaa valhetta.

Mitä sanoikaan Solzhenitsyn: «Жить не по лжи…!» Ei pidä elää valheessa!

 

Onko niitäkin?

 

Intiimialueita

 

Intiimialueet ovat niitä kaikkein yksityisimpiä ja siksi niin sanotusti herkkiä ja siihen tuo nimityskin viittaa. Kyseessä eivät ainakaan perinteisesti siis ole julkiset asiat, vaan aivan visusti henkilökohtaiset.

Kun olen kroonisesti kiinnostunut kulttuurin muutoksesta, joka minunkin elinaikanani tarjoaa pitkän sarjan nopeita ja perusteellisia muutoksia, täytyy tunnustaa, että tätä ala minuakin kiinnostaa, vaikka satavuotispäivä, jota jokseenkin varmasti vietän haudassa, lähestyy jo kovaa vauhtia. Ehkä tällainen ei enää olekaan sopimatonta.

Suuria muutoksia on helppo havaita ja usein ajoittaakin. Aleksis Kiven Seitsemää veljestä moitittiin rivosta kielestä, kun siellä mainittiin esimerkiksisana ”sonnin suoro”, jonka merkitystä useimmat tuskin edes ymmärsivät. Hannu Salaman kirjassa humalainen ääliö lallatteli joitakin seksiin liittyviä sanoja ja sekoitti niitä vielä raamatullisiin aiheisiin.

Tuomiohan siitä tuli ja Salamalle jopa oikeudessa. Samaan aikaan kuitenkin seksiin liittyvä sensuuri alkoi purkautua erittäin nopeasti, niin meillä kuin muualla, esimerkiksi Englannissa ja jopa USA:ssa. Siellä Playboy oli eräänlaisen vallankumouksen symboli (ks. Vihavainen: Haun playboyn aika tulokset ) ja sitä oli saatavissa myös Savonlinnan rautatiekirjakaupasta.

Nythän aika on jo ajanut Playboyn ohi ja sen, sanoisiko, tietty viattomuus vaikuttaa jo hullunkuriselta. Nyt netti on tulvillaan pornoa, jossa normaali heteroseksuaalinen yhdyntä on jo harvinainen poikkeus, jollaista ei oikein kehdata enää esittää.

Sen sijaan esiin nostetaan joitakin kummallisuuksia, joista alapäiden nuoleminen on ehdottomasti lievimmästä päästä, vaikka näyttääkin nyt olevan jotenkin pakollinen osa jokaista aktia.

Noita pornosivustoja on paljon ja niillä kuuluu olevan jopa miljoonittain erilaisia esityksiä tarjolla. Siitä huolimatta ja sen lisäksi kukoistaa vielä myös amatöörien tai puoliammattilaisten harjoittama prostituutio, joka tunnetaan nimellä Only Fans (ks. Vihavainen: Haun hefner tulokset ). Siellä voivat teinitytötkin kuulemma hankkia omaisuuksia.

Oma aikakauden indikaattorinsa on ns. gay-sektorin julkisuus, joka näyttää nousseen valtavirraksi yhdessä ns. pride-ilmiön kanssa, joka lanseerattiin koko maailmassa samoihin aikoihin. Sen syntyhetkeksi on mainittu Stonewallin mellakat vuonna n1969, mutta en oikein luota tuohon ajoitukseen. Itse etsisin suurta offensiivia 1990-luvulta.

Gay-skenen piirissä kukoistaa oma kulttuurinsa erityisine termeineen, joita tuskin kukaan ulkopuolinen aiemmin tunsi.

Nyt niiden tunteminen kuuluu jo yleissivistykseen. Fingerpori-sarjakuva, jonka ”ymmärtäjien” kerhoon itsekin kuulun, on antanut naivan uusia merkityksiä esimerkiksi suomen kielen sanoillesanoille ”juna” tai ”karhu”, ”helikopteri” ja niin edelleen.

  Vielä parikymmentä vuotta sitten ei kukaan olisi keksinyt yhdistää niitä homoskeneen. Nyt se tehdään jo luontevasti ja ilman muuta ja naureskellaan kuin teini-ikäiset.

Mutta entä se varsinainen fyysinen intiimialue? Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkoivat nuoret naiset jo innolla esitellä sääriään aina polviin saakka, olipa kylmä tai kuuma ilma ja toisen maailmansodan jälkeen uimarannoilla erään ydinpommiräjäytyksen jälkeen muotiin tulleet ”bikinit” paljastivat vielä enemmän.

Nyt on normaalia nähdä sellaisia stringejä, jotka eivät itse asiassa edes näy, eli peitä mitään, mutta joiden voidaan ja jotka täytyykin kuvitella pakaroiden välissä oleviksi. Vulvakin näytetään jo mahdollisimman tarkoin molemmin puolin ja varmuuden vuoksi vielä kiristetään vähäinen vaate niin, että sen kohdalle muodostuu aisanmukainen ryppy.

No, miksi ihmeessä sitten enää pelleillään niiden narujen kanssa, eikä yksinkertaisesti olla ihan alasti?

Siinäpä hyvä kysymys. Tuntuu siltä, että kyseessä on lähinnä jonkinlainen maagista merkitystä omaava rituaali: vapaata pääsyä ei ole, vaikka kaikki näkyy. On ainakin vaivauduttava siirtämään narua hiukan syrjään.

En tiedä, saisiko kokonaan alastomana esiintyvä nainen enää nykyään sakot siitä, ettei ole käyttänyt noita stringejä julkisella paikalla. Pidän sitä mahdollisena.

Entäpä häpykarvat, pubes, joiden kasvaminen on antanut kokonaiselle ikäkaudelle sen nimen? Internetin mainoksista voi havaita, että myös miesten oletetaan ajavan ne pois. Molemmat sukupuolet, vai pitääkö sanoa kaikki, ”sheivaavat”. Pehkot ja tuherot ovat kaamea, ”häpeällinen”? muisto menneisyydestä (vrt. Vihavainen: Haun tuuhakon viesti tulokset ).

Tässä on tietenkin näkevinään freudilaisittain ymmärrettävän paluun infantiiliin tilaan, jossa karvat eivät vielä kasvaneet. Intiimialue jää nykyään jo äärimmäisen kapeaksi nauhaksi, joka peittää naisilla korkeintaan noita alapään aukkoja ja miehillä piilottaa vieläkin ns. keskiveitikan, kuten opiskelijakielellä 1960-luvulla sanottiin.

Tietenkin kaikki kehittyy ja kaikessa on vielä kehitettävää ainakin johonkin suuntaan. On hyvinkin mahdollista, että muoti vielä alkaakin saada vaikutteita esimerkiksi muhamettilaisesta pukeutumisesta, joka etelässä ja idässä onkin viime vuosikymmeninä saanut aivan ”uusia”, keskiaikaisia muotoja.

Toisaalta on mahdollista sekin, että esimerkiksi miehet alkavat entistä enemmän korostaa ulkoisia sukupuolitunnuksiaan ja käyttöön tulee jälleen ns. kalukukkaro, joka aikoinaan olikin normaali asuste. Toki lämpimillä ilmoilla saatetaan ruveta myös käyttämään vaikkapa jonkinlaista tuppea.

Kaiken kaikkiaan, intiimialueen äärimmäinen supistuminen sekä kuvaannollisessa että fyysisessä mielessä on jo länsimaisessa kulttuurissa mennyt lähelle kulminaatiopistettä. Samaan suuntaan ei voida jatkaa. Seksiin liittyvät vitsitkään eivät taida enää naurattaa, vai miten lienee? Ainakaan mitään hävettävää kainostuttavan mielessä ei intiimialueissa (lat. pudendum) enää ole.

Kukapa uskaltaisi myöskään laskea leikkiä vaikkapa homoista ja miten voidaan edes kuvitella, että jotakuta voitaisiin kiristää vanhan maailman hunaja-ansalla? Jos joku on toisen kanssa silleen, niin sitten on, eikä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista, vai kuinka? EVVK?

Mikäli joku uskaltaa laskea leikkiä esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, hänet voidaan piankin haastaa leivättömän pöydän ääreen sellaisen vähemmistön pilkkaamisesta, joka tässä kulttuurissa nauttii erityistä suosiota ja tuntee oikeutettua ylpeyttä synnynnäisestä ominaisuudestaan.

Vai miten se oikein on? Olisiko sittenkin jotenkin noloa kuvassa, jossa joku tunnettu poliitikko esimerkiksi istuisi ns. junassa? Miksi se olisi? Vai eikö nolous tässä tapauksessa koituisi juuri tuon kuvan julkaisijalle ja mahdollisen kiristyksen yrittäjälle?

Laiskottelua

 

Dolce far niente

 

Ellei muistini petä ja jos pettää, niin pettäköön. Runoilija P. Mustapäällä on mielestäni tämän niminen runo, jostakin syystä hänen italiaksi nimeämänsä suloinen joutenolo. AI sekoilee tavanomaiseen tapaansa.

Muistaakseni juuri se liittyy haukeen, joka köllöttelee auringossa matalassa vedessä ja luultavasti on elämäänsä täysin tyytyväinen, sekä noin yleensä ja kaiken kaikkiaan, jos se sellaisia osaisi ajatella, että juuri kyseisellä hetkellä, salaperäisessä nykyisyydessä, joka sijoittuu olemattomien tulevaisuuden ja menneisyyden väliin.

Joutenolo sinänsä ei ole helpoimpia tehtäviä, jos siitä siis tulee ”tehtävä”. Ajan tappaminen ja sen kiduttava hitaus ovat liiankin tuttuja asioita. Miten sanoikaan Jakobsonin saksankirjan esimerkki: Was verkürzt die Zeit -Tätigkeit/ Was macht sie unerträglich lang -müssiggang (vrt. Vihavainen: Haun tätigkeit tulokset ).

Se, mikä siis tekee ajasta sietämättömän pitkän, on joutenolo. -Suloinen joutenolo?

Eihän joutenolo ole aina suloista. Vangit, joilta virikkeet on kielletty ja jotka joutuvat olemaan vailla kaikkea työtä ja toimintaa, ovat hirvittävän kidutuksen uhreja. -Elleivät nyt sitten onnistu mietiskelyn avulla siirtymään pois ajasta ja paikasta, kuten Jack Londonin ”tähtivaeltaja” (vrt. Vihavainen: Haun tähtivaeltaja tulokset  ).

Joutenolo paratiisina on työtätekevien ja raskautettujen taivas, niiden, joille on pantu liikaa taakkaa päivittäisessä elämässä.

 Niille, jotka kuuluvat Thorstein Veblenin tarkoittamaan joutilasluokkaan, voi irrottautuminen varsinaisen aineellisen tuotannon ulkopuolisesta toimeliaisuudestaan olla itse asiassa jopa vaikeampaa. Työt ja tekemättömät velvollisuudet vainoavat unissakin. Ruumiillisen väsymyksen puuttuminen ei asiaa ainakaan auta.

Työ on toimintaa, jolla ei periaatteessa, siis periaatteessa ole arvoa sinänsä, vaan jota tehdään jonkin muun tulevaisuudessa saatavan asian hyväksi.

Toki ymmärrän, että työnteko voi myös olla yhtä riemua ja himoittua toimintaa, mutta kaikki työnteko ei sitä ole. Työtä on nimitetty jopa pieneksi kuolemaksi. Ihminen joutuu siinä (useinkin) kieltämään itsensä ja tavallaan luopumaan tietystä määrästä rajallista aikaansa.

Silloin ongelmana on, ettei hän voi elää nykyhetkessä, mutta sama ongelma voi tulla vastaan myös levossa. Kun yrittää nukahtaa, olisi tärkeää tyhjentää aivot ja unohtaa se tulevaisuus ja sen vaatimukset, jotka pyrkväti koko ajan hiipimään mieleen.

Siinä on itse asiassa muuan suuri perusongelma, joka liittyy joutenolon vaikeuteen siinä ihanteellisessa mielessä, jolloin voisi hauen tavoin vain olla ja laiskotella.

Espanjan kielessä on sana ”divertido”, joka tarkoittaa hupaisaa. Se tulee latinan sanoista de -pois ja vertere -kääntää. Huvittavuus on siis poiskääntämistä ja kielellisesti hyvin läheistä sukua diversiolle mikä sotilaskielessä tarkoittaa harhautushyökkäystä, joka pakottaa vastustajan kääntämän huomiotaan pois sieltä mistä vihollinen oikeasti uhkaa.

Venäjän kielessä puhuttiin Stalinin aikana paljon diversanteista, tuholaisista, jotka sabotoivat sosialismin rakentamista. Tuon rakennustyön kuvasi Stalin itse kuuluisana vuonna 1937 suureksi sotaretkeksi erilaisine joukko-osastoineen ja upseereineen…

Mutta tämä menee jo pois käsiteltävästä asiasta. Ajan tässä nyt takaa sitä, että myös viihde on tietynlaista ”diversiota”, joka kääntää huomion pois puhtaasta ja täydellisestä laiskottelusta eli mietiskelystä ja estää jopa nukahtamista silloin, kun sitä haluttaisiin.

Nykyaika on tietenkin tulvillaan tuota hyökkäävää diversiota, jolta pääsee rauhan korkeintaan kaukana avomerellä, kun ainoastaan purjeet ovat vetämässä. Ei välttämättä silloinkaan, mutta ainakaan lakkaamaton hölpötys ja musiikiksi rienaavasti nimitetty jumputus eivät silloin kuulu, jos niin halutaan.

Itse asiassa tuo joka paikkaan tungettu ”viihde” sabotoi jopa kunnon laiskottelua. Kuitenkin ihmisoikeusiin kuuluu myös oikeus laiskuteen (ks. Vihavainen: Haun joutilaisuuden kysymyksiä tulokset). Ellei sitä ole kirjattu YK:n peruskirjaan, niin kirjattakoon, kun sitä pian uudistetaan.

On väärin ihmistä kohtaan, ellei hän muiden, tai omasta syystään pysty irrottautumaan siitä lakkaamattoman ja pakotetun aktiivisuuden tilasta, jossa hän normaalisti päivittäin on.

Itämaisten uskontojen ytimessä on mielestäni tämän perusasian oivaltaminen. Ihminen ei ole luotu tässä maailmassa vain ahkeroimaan. (Vrt. Vihavainen: Haun inga vi jobba här tulokset ).

”Ahertaminen ja ähertäminen” (Pentti Linkola) on vain välineellistä toimintaa, jolla edesautetaan aina jotakin muuta, kuin nykyisyyttä, joka kuitenkin on kaikkein tärkein, vaikein, todellisin ja mystisin asia.

Kyllä ihmisen määränä on kyetä myös pysähtymään ja nauttimaan tuosta suloisesta jouten olosta joka näyttää olevan samanlaista kuin Mustapään kuvaaman hauen lepo, josta me emme tietenkään oikeasti mitään tiedä.

Joskus se onnistuukin. Ernst Hemingway sanoi jotenkin niin, että kerran iltapäivällä Afrikassa, päivän toisen viskin jälkeen, sen joka maistuu kaikkein parhaimmalta, hän tunsi olevansa täysin onnellinen…

Ja minusta tuntuu, että Charles Kjngsleyn ”Viimeinen merirosvo” kuvaa samankaltaista autuasta tunnetta:

Oh, sweet it was in Avès to hear the landward breeze 
A-swing with good tobacco in a net between the trees, 
With a negro lass to fan you while you listen’d to the roar 
Of the breakers on the reef outside that never touched the shore.

 

Yrjö Jylhän suomennoksena se kuuluu näin:

 

Suloista oli kuulla taas maatuulten huminaa

riippumatossaan näin hengähtää suuss’ oivaa tupakkaa

kun neekertyttö viuhkallaan sua varjos leyhyttäin

ja valtameren mainingit löi etäällä rantaa päin

 

Siinä on jotakin nykyhetkeen tunkeutuneen ikuisuuden, nirvanan tuntua. Se ei ole enää mikään joutilasluokan otium sapientis, eli viisaalle suotu viihdyttävä huvitus ei-aineellisten ja hyvinkin puoleensa vetävien ja jopa hyödyllisten nautintojen parissa. Siinä voi aistia erään kuvitellun merirosvon ja heittiön, mutta kuitenkin täysin inhimillisen olennon saavuttaneen suloisen joutenolon tilan.

Se näyttää tulleen ilman rajua euforiaa tai himoa tai ainakin sen purkautumisen jälkeen, luultavasti rommin tai viskin omalta osaltaan inspiroimana.

Aika pysähtyy tai ainakin hidastuu, asuulin sininen meri tummuu hiljaa ja aaltojen ääni vaimenee. Linnut lentävät vailla päämäärää, aurinko laskee. Horisontti paksuntuu hitaasti ja vähitellen tuuli loppuu kokonaan. Illan viileys hivelee ihoa polttavan päivän jälkeen…

Tai voihan se vaikkapa aurinko laskea pakkaspäivän pimetessä, kun tuli räiskää takassa ja saunasta palannut isäntä siemailee vaahtoavaa oluttaan…

Levon pyhyydestä ja työn epäpyhyydestä

 

Työ ja lepo

 

Joskus ammoisina aikoina saattoi radiosta aina silloin tällöin kuulla varoituksen: ”Arvoisa radion kuuntelija. Muistakaa, että naapurissa saattaa olla joku, joka työn, levon tai sairauden takia tarvitsee hiljaisuutta. Älkää siis antako vastaanottimenne soida liian kovaa”.

1960-luvulla moni luuli kuulevansa tämän varoituksen muodossa ”Työn, Revon tai sairauden takia…”. Se oli niitä virheitä, joiden parissa Freud oli joskus askarrellut. Työ ja lepo siinä siis oikeasti olivat kyseessä.

Kun työ on kulttuurissamme niinkin korkeassa asemassa kuin se on, se tuppaa helposti saamaan aivan liikaa tilaa ihmisen elämässä. Termi ”workaholic” viittaa itse asiassa aivan vakavaan ongelmaan. Muistakaamme nyt tässä sekin, että uskontomme dekalogin kolmannessa käskyssä velvoitetaan pyhittämään lepopäivä eli siis kielletään tykkänään se työnteko.

Tulkitsen asiaa niin, että liiassa työnteossa on siis kyse synnistä, sehän vieroittaa ihmistä korkeammista perusasioista. Vanhoillisjuutalaisilla tämä työn karttaminen onkin mennyt mielettömyyksiin, kuten heidän muutkin touhunsa. Joka tapauksessa työn käsittäminen syntinä on siis jo vanhaa perua ja koskee myös luterilaisia.

Ei siitä kovin kauan aikaa ole, kun tuota käskyä noudatettiin tarkoin ja jopa oikeudessa saattoi saada rangaistuksen sapattirikoksesta.

Isoisäni Ukko-Kusti oli tässä asiassa leppymättömän tarkka: pyhätyötä ei tehdä, vaikka heinät kastuis ja sillä hyvä. Gustave Dorén suuri kuvaraamattu kertoi, mitä syntisille kuului ja sen fraktuuratekstejä minäkin jouduin lukemaan, kun eivät vanhukset itse enää siihen pystyneet. Synnin palkka ei näyttänyt houkuttelevalta.

Taistelevan jumalaton Neuvostoliitto hävitti aikoinaan viikottaiset pyhäpäivät ja siirtyi jatkuvaan työviikkoon, jossa aika jaettiin viikkojen sijasta kymmenpäiväisiin dekadeihin. Silloin taas joutenolosta tehtiinkin rikos, ihan juridisessakin mielessä. Palvonnan kohteena oli nyt tuotanto, kuten se on sittemmin meilläkin ollut, tosin kulutuksen suunnasta laskettuna.

Ei tarvitse mennä Saksaa pitemmälle, kun saa havaita myös toisenlaisia tapoja. Siellä lepopäivät pyhitetään yhä ja kaupat menevät arkisinkin kiinni jo kello 17. Sunnuntai on ”bank holiday” myös Britanniassa. Espanjassakin suuret kaupat ovat sunnuntaisin kiinni. Nuo päivät pyhitetään, oltiinpa hurskaita tai ei.

Meillä tilanne oli sama jonnekin 1970-luvulle saakka. Sitten AY-liike ja työnantajat sopivat pyhätöistä ja kirkko siirsi arkipyhien paikkoja. Myöhemmin sovittiin vielä kauppojen aukiolon mahdollistamisesta ihan koska vain. Se taisi olla vasta 1990-luvulla, EU velvoitti mallioppilasta, nähkääs.

Joka tapauksessa muutos kuvastaa niin sanotun pyhän, eli omaan erityiseen, Jumalan tahdon noudattamiseksi muusta erotetun ajan merkityksen häviämistä. Arkinen aherrus on nyt samaa joka päivä. Toki jo 1960-luvulla ainakin aloimme noudattaa ns. englantilaista viikkoa, ainakin koulussa Lauantain koulupäivät olivat silloin lyhennettyjä.

Sitten otettiin yksin tein koko lauantai kaikille vapaaksi, mutta ei siitä pyhää tullut, vaan arkea. Toki se tarjoaa tilaisuuden irrottautua työstä ja viettää aikaa ylentävien ja antoisien kulttuuriharrastusten tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi juopottelun ja irstailun merkeissä. En muista tilastoista, kumpi on ollut suositumpaa.

Joka tapauksessa työn jälkeen on lepo ansaittua, sen tuntee jokainen luissaan, ainakin fyysisen työn puolella, jota on kyllä tarjolla yhä vähemmän.

J.W. von Goethe runoili komeasti runossaan ”Vaeltajan yölaulu” (Wanderers Nachtlied), jonka Schubert on säveltänyt tunnetuksi Liediksi:

 

Über allen Gipfeln ist Ruh,

Aus allen Wipfeln spürest du

kaum einen Hauch.

Die Vögelein schweigen im Walde,

warte nur, balde

ruhest du auch…

Robotti suomentanee tarvittaessa.

(ks.https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=wanderers+nachlied&&mid=6C04171A902E2DC0C01B6C04171A902E2DC0C01B&mmscn=stvo&FORM=VRDGAR )

 

Siinä siis kuvattiin sitä lepoa, joka aina seuraa, kun vaeltaja on kiivennyt huipulle saakka, eikä siis enää ole mitään kiivettävää. Siellä seuraa lepo ja hiljaisuus.

Goethe taisikin kuolla terveenä, vain lisää valoa muistan hänen pyytäneen viime hetkillään. Se oli hieno loppu se. Monihan meistä nimittäin ei yhtä ylevästi uinahda heti huipulle päästyään, vaan alkaa luisua alaspäin ja lähtee lopulta tästä maailmasta vähissä voimissa, tahdottomana ja sekavana pakettina.

Mutta eihän kaikkialla tarvitse kuvata vain sitä, mikä on rumaa ja ikävää. Kaikin mokomin ihminen saa toivoa, nauttia ja kuvitella myös niin ylevää kuin pystyy.

Mutta siis kaikella on aikansa. Vain joillekin oli Luoja oikeuttanut ikuisen vapauden työstä ja raadannasta. Talonpoikaisen kansan mielikuvitusta kuvannee sanonta ”Hyvä on keisarin eleä -saunanlauteil’ makkoa ja voisulloa syöp”. Erkki Tanttu laati tällekin sananparrelle mestarillisen kuvituksen, jossa isomahainen ja karvainen keisari makasi lauteilla kruunu päässä ja lusikoi voisulaa astiasta.

Mutta miten kauan sellaista ”hyvää elämää” olisi kukaan tavallinen talonpoika voinut edes kestää? Voi olisi pian alkanut maistua tympeältä, kruunu olisi polttanut päätä ja kova laude ruvennut painamaan luita.

Puolikin tuntia tuota herkkua olisi kypsyttänyt kenet tahansa. Niinpä ei tarvinnut kadehtia keisaria, mikä olisikin ollut synti, ellen ole raamattuani väärin tulkinnut. Keisarille se, mikä keisarille kuuluu. ”Kesaru kesarjego i slesarju slesarjego” sanoi venäläinen viilari avatessaan pullon bormotuhaa eli halpaa marjaviiniä. Siitä alkoi viilarin/asentajan sapatti.

Mutta toimettomuudella, levolla on monet kasvot. Myös mietiskely on tavallaan joutilaisuutta. Siitä jo enemmän toiste.

Kirjoja ja ihmisiä

 

Niitä näitä

 

 Joku tässä kysäisi esimerkkejä siitä, miten kirjatarjonta Espanjassa poikkeaa meikäläisestä. En suinkaan yritä olla enempää Espanjan kuin saati nyt latinalaisen Amerikan tuntija, mutta silmiinpistäviä eroja näkee ensi silmäyksellä.

Usein ne liittyvät Espanjan ja espanjan- ja portugalinkielisen maailman historiaan. Ostin muun muassa kirjan, jonka on kirjoittanut Elvira Roca Barea ja jonka nimi on ”Imperiofobia y leyenda negra. Roma, Rusia, Estados Unidos y el imperio Español”.

Kyseessä on tämän kirjan 42. painos ja sitä on myyty yli 200 000 kappaletta. Mario Vargas Llosa, latinalaisen Amerikan johtavaksi intellektuelliksikin kutsuttu, kirjoittaa siitä takakannen lööpissä ”Voiko kirja olla samaan aikaan viihdyttävä ja ankaran tieteellinen? Harvinaista se on, mutta Imperiofobia y leyenda negran, tapauksessa asia toteutuu.

 Kirja on hyökkäävä (aguerrido), syvällinen ja poleeminen ja sitä lukee kuin salapoliisiromaania, jota lukija ahmii saadakseen tietää, kuka on murhaaja. Tunnustan, etten ole pitkään aikaan lukenut yhtä viehättävää ja inspiroivaa kirjaa”.

Meillä sitä tuskin koskaan julkaistaan, sillä se keskittyy 615 sivullaan taistelemaan ” mustaa legendaa” (leyenda negra tai mito negro) vastaan, jonka väitetään vääristäneen Espanjan historian ja olevan anglosaksista alkuperää.

Minusta asia kuulostaa prima facie varsin mahdolliselta, mutta suomalaisille sillä on sangen vähäpätöinen merkitys ja kaiken kaikkiaan me olemme aina vuodesta 1899 saakka tottuneet vastustamaan kiivaasti kaikenlaisia imperiumeja. Tämähän liittyy historialliseen kokemukseemme.

Engelsmannit taas olivat kyllä itsekin imperialisteja, mutta heidän historiaansa kuuluu keskeisenä taistelu muita imperiumeja vastaan.

Tuskin luen koko opusta tällä viikolla, mutta pakkohan se oli ostaa.

Muuan toinen ostamani kirja on nimeltään ”El Diablo está entre nosotros. Los agentes del caos en el nuevo orden mundial”. Toinen painos on jo tälläkin meneillään.

Salaliittoteoriaahan siinä mainostetaan jo otsikossa, mutta enpä ole sellaisiinkaan ennen perehtynyt, enkä edes huomannut niiden esittelyä kotimaisten kirjakauppojen hyllyillä. Koetanpa paikata tätäkin sivistyksen aukkoa.

Kirjoittaja on aiemmin kirjoittanut suositun kirjan aiheesta ”Las claves ocultas del 11M”.

Mikäli suomalainen jää ihmettelemään, mikä se sellainen 11M on, kertoo wikipedia hänelle, että sillä nimellä tunnetaan se pommitus, joka tapahtui 11. maaliskuuta vuonna 2004.  Iskut kohdistuivat Madridin lähijuniin ja niissä menehtyi 191 ja loukkaantui 2050 ihmistä.

Syyt ovat yhä hämäräb peitossa, mutta on syytä olettaa, että tarkoituksena oli pelottaa Espanja pois Irakin sodasta.

Suomalaisia ei ollut uhrien joukossa ja niinpä harva meillä muistaa koko juttua.

Harva meillä on myöskään kiinnostunut esimerkiksi sinänsä hyvin merkittävästä Trafalgarin taistelusta Espanjan näkökulmasta.

Siitä kertoo kirja ”Kunniakas tappio” Derrota gloriosa”. Trafalgarissa Espanjan laivastolla hyvin suuri rooli ja se hävisi, mutta taisteli kunnialla. Meitähän asia ei voisi kai vähemmän kiinnostaa. Tunteeko monikaan edes Pietari Suuren ”Merelliseksi Poltavaksi” nimittämää Riilahden taistelua? Laivastossa palvelleet eivät saa vastata.

Kaiken kaikkiaan niinkin pienissä kirjakaupoissa, kuin Fuegirolan Teseossa (Theseus) tai Torremolinosin Pérgamossa on historiahyllyillä ehkäpä noin puolet sellaisia kirjoja, joita on turha etsiä Helsingistä tai edes Lontoosta, ainakaan sinänsä huikeasta Waterstonesta.

 Kaksikin maailman merien historiaa käsittelevää paksua opusta jätin toistaiseksi ostamatta, vaikka sormia syyhyi. Vita brevis, ars longa. Mutta on tässä viedä pari päivää aikaa harkita…

Eräästä suuresta ongelmasta

 

Tyhmyyksiä

 

Jano García, El triunfo de la estupidez. Por qué la ignorancia es más peligrosa que la maldad. Plaza Janés 2024, 301 s.

 

Tyhmyys on varsin delikaatti asia ja venäläisittäin voisi paradoksaalisesti sanoa, että se on ”hieno” -delo tonkoje. Sanotaan nyt suomeksi, että asia on kovin herkkä ja sitä on vaikea käsitellä tulematta väärin ymmärretyksi, jokaisella kun on siihen oma suhteensa, joka hyvinkin usein on emotionaalisesti hyvin latautunut ja subjektiivinenkin.

Olen hiljattain asiaa kosketellutkin ja yrittänyt sen tehdä mielestäni asianmukaisella varovaisuudella. Koska tuohon asiaan yleisimmin viittaava sana on hyvin monimerkityksinen, en tietenkään ole pääsyt kovin syvälle edes sen yhden alalajin kohdalla, jota nimitän syvätyperyydeksi.

Yksi tämän maailman ihmeitä on se, miten ne herkät ja avoimet nuoret, joiden lahjakkuus ylioppilaskuvissa loistaa heidän kasvoistaan, hyvin nopeasti menettävät henkiset kykynsä ja tukahduttavat ne suuret kysymykset, joihin elämän haasteet eivät muka enää vaadi vastauksia.

Sen sijaan he heimoutuvat, panevat kuulokkeet päähänsä ja täyttävät tajuntansa aamusta iltaan jatkuvalla jumputuksella ha rääkymisellä, opettelevat kyynistä tunteettomuutta, tärvelevät kauniin ruumiinsa kammottavalla tuherruksella ja kukaties vielä hankkivat addiktion tupakkaan tai muihin huumeisiin, jotka tekevät heistä suurella varmuudella ennenaikaisen ja tuskallisen lopun.

Niiden avoimien lapsenkasvojen sijasta, jotka vielä äsken kertoivat lumoutumisesta maailman ihmeen edessä ja kyvystä esittää ihmiskunnan suurimpien filosofien muotoilemia kysymyksiä, näemmekin nyt ikävystynyttä tylsyyttä, omaan egoon käpertymistä ja älyttömiä tunteenpurkauksia.

Kuten C.S. Lewis sanoi, heillä ei enää ole pääsyä Narniaan.

Naiset eivät tule tässä prosessissa oikeastaan miehiä tyhmemmiksi, heidän kohdallaan vain pudotus valtavia toiveita herättävästä kreikkalaisten jumalattarien joukosta tylsään oman ulkokuorensa palvontaan on vielä tyrmistyttävämpi kuin miesten vastaava kehitys. Se ainakin tuntuu lähtevän korkeammalta.

Leo Tolstoi sanoi, että Nataša, tuo arkkityyppinen neito, muuttui ”naaraaksi” -pentujensa hoitajaksi. Se nyt ainakin on ihmisen tehtävistä suurimpia ja perustavimpia.

Internetin ja erityisesti sosiaalisen median suuri merkitys on, että se näyttää ihmiskunnalle peiliä. Kukapa olisi uskonut, että se oli ja on näin typerää?

En tarkoita vain banaaleja oikeinkirjoitusvirheitä, joiden uskomaton määrä on sekin ollut yllätys, tai edes argumentoinnin perusasioiden laiminlyöntiä ja niitä vastaan rikkomista.

Yhä uudelleen kohtaa kirjoituksia, jotka säälimättömästi paljastavat sinänsä hyväksyttävän ja synnittömän vähäisen älyllisen kapasiteetin olevan valjastettu matalamielisen itsetehostuksen yrityksiä palvelemaan, jossa ainoa tarkoitus on edes jollakin tavalla loukata toista.

En nyt tässä puhu itsestäni kummassakaan roolissa, vaikka olen tietysti myös kaikessa mukana. Tämä nyt on vain jonkinlainen ja varsinaisia perusteluja vailla oleva yleinen yleistykseni siitä, mitä olen osallistuvana havainnoitsijana kokenut. Kuvittelin siis vielä äskettäin paljon enemmän ja parempaa.

Tässä nyt varmaan jo suututin monia, jotka luulevat olevansa tähtäimessä. Totean, ettei mielessäni ole ollut ketään erityisesti, vaan nuo tuhansien kirjoitusten joukot, joita olen lukenut.

Ja ei, tarkoitukseni ei tosiaankaan ole yrittää korottaa itseäni muita painamalla. Pois se. Tyhmyys eri muodoissaan on ennen muuta sosiaalinen sairaus tai puute ja siihen voi suhtautua kuin vaikkapa influenssaepidemiaan: on oikein ja ymmärrettävää pyrkiä sitä vastustamaan, vaikka tietääkin, että tulokset ovat todennäköisesti heikkoja ja että viruksetkin ovat osa yhteistä luontoamme.

 Ainakaan kukaan ei voi velvoittaa niitä rakastamaan, mikä taas ei estä myötätuntoa niistä kärsiviä kohtaan.

Halullisille sieluille vihjeeksi viitaan asisa liippaaviin blogeihini, joita on jo aika monta: Vihavainen: Haun muuan symbioottinen suhde tulokset .

Nyt pidän vielä vähän aikaa tomumajaani Andalusiassa, jossa on ollut parempi harrastaa meikäläiselle sopivaa ruumiinkulttuuria, kuin kauniissa synnyinmaassani, jonka talvella on oma, erikoinen lumonsa.

Espanjankielisessä maailmassa julkaistu kirjallisuus on kiinnostavaa siksi, että se on osittain erilaista kuin siellä, missä englanti on yhä yksinomaisemmin tunkenut pois tieltään kansojen omaa kulttuuria ja välittänyt hallitsevalle luokalle omaa normistoaan.

Toki sama ilmiö näkyy vahvana täälläkin, mutta kirjakauppojen valikoimissa on kyllä tietty määrä sellaista materiaalia, jota en uskoisi löytäväni edes Lontoosta, Moskovasta tai Berliinistä. Latinalaisen Amerikan vaikutuskin on selvästi havaittavissa.

Kun aikoinaan tuli espanjaakin harrastettua, olen koettanut sitä myös käyttää, samoin kuin erinäisiä muitakin joskus opettelemiani kieliä. Hämmästykseksi olen huomannut, että tämä on harvinaista. Moni tuntemani pitkän saksan lukija, lyhyen ranskan lukijoista puhumatta, ei enää käytännössä osaa yhtään sitä kieltä, jonka oppimiseksi joskus teki tuhansia tunteja töitä.

En kuittaa sitä tyhmyyden mainesanalla, vaikka asia siihenkin varmasti liittyy. Tyhmyyden käsite on niin monimutkainen, että sen heittely ilman sen kummempaa analyysiä on omiaan vain hämärtämään asioita. Sellaisenaan se selittää vain vähän.

Mutta asiaan. Jano Garcían teoksen otsikko on raflaava: ”Tyhmyyden riemuvoitto. Miksi tietämättömyys on vaarallisempaa kuin pahuus?”

Tässä siis ”ignorantia” on käännetty tietämättömyydeksi, mutta kyseessä ei toki ole kahden ekvivalentin käsitteen suhde. Ignorantiassa on myös piittaamattomuuden ja ymmärtämättömyyden sävy.  Se ei ole pelkkää tiuedon puutetta.

Yleensä kirjoittaja käyttääkin käsitettä estupidez, joka vielä jotakin hieman muuta. Sitä hän kuvaa kertomalla, että kastematokin oppii välttämään sellaisia käytäviä, joista on saanut sähköiskun. Kuubalaisetkin kokeilivat sosialismia ja saivat myös sokin puolestaan. Kutenkin venezualalaiset halusivat sitä myös kokeilla ja saivat presidentikseen orangutangin…

Tässä vaiheessa naurattaa, mutta samalla soi jo hälytyskello. Kirjoittaja epäilemättä puhuu todellisesta ongelmasta, mutta ilmeistä on, että hänellä on agenda ja että hän käyttää yleiskäsitteitään huolimattomasti yrittämättäkään niitä vakavasti tutkia. Suuri pyramidi, joka kuvaa tyhmyyden ja sen vastakohdan (?) jakautumista on kaiken perustana.

Kirjoittaja on aktiivinen tubettaja ja hänellä on puolitoista miljoonaa katsojaa kuukaudessa. Hänellä on asunto niin Lontoossa kuin Chilessä ja Uudessa Seelannissa. Tässä kirjassa hän puhuu paljon erityisesti Espanjan politiikasta.

Kirjan mainostekstit ja johdanto ovat hyvin hauskat ja asiaakin löytyy. Nykyajan erikoisuus on kirjoittajan mielestä se, että uskotaan siihen tunnukseen, jonka mukaan kukaan ei ole toista huonompi ja niinpä hölmö (el tonto) ei kainostele huutaa jokaiseen ilmansuuntaan todistuksia siitä, miten hölmö hän on.

Edes ihmiskunnan loistavimmat henget eivät kykene suojautumaan typeryksen hyökkäyksiltä. Mikäli on totta, että Jumala loi ihmisen, on todettava, että hänellä oli suuri huumorintaju, mutta se huumori oli laadultaan kyynistä ja ironista, letkauttaa kirjoittaja.

Garcían mielestä egalitarismi on tuottanut nyt ihmiskunnan, jossa keskinkertaisimmat (ja suuri enemmistö on nimenomaan ”tyhmiä”) sanelevat asiat. Hallitsevat eliitit medioiden ja suurten korporaatioiden avulla ovat häikäilemättä rohkaisseet ihmisten alhaisimpia vaistoja luodakseen uuden, joka ohittaa luonnollisen epätasa-arvoisuuden.

Tuloksena on yhteiskunta, joka on kateellinen, fanaattinen ja ylpeä vapaaehtoisesta orjuudestaan ja jota ohjaavat poliitikot, jotka tuntevat äänestäjiensä älyllisen rajoittuneisuuden.

Niinpä ”kauneus, hienostus (sofisticacíon) meritokratia ja oikeudenmukaisuus on korvattu massojen vulgaarisuudella”.

OK, näinhän se on. Mutta kun kirjoittaja sitten esimerkiksi näköjään samaistaa tyhmyyden esimerkiksi kateuteen, (joka kuluu Espanjasa olevan suurempaa kuin missään muualla) ja kirjan lopuksi liittää 854 nimen luettelon kuolinpäivineen ETA:n uhreista (marttyyreitä), kirjan relevanssi suomalaisesta perspektiivistä katsoen vähenee.

Kirjoittajan kohteena on epäilemättä koko nykyaikainen demokratia sellaisenaan ja kritiikkiähän se toki ansaitsee ja paljon. Sellaisen salliminen kuuluu koko demokratian perusideoihin.

Jaksamatta kahlata kirjaa läpi teen sen johtopäätöksen, että sen eetos on liian demagoginen ja sen ote liian tyhmä, jotta se voisi olla aidosti kiinnostava ja relevantti meidänkin maassamme.

 

Oraatioita

 

Suuria ja pienempiäkin puheita

 

Sunnuntaiuusintana haluaisin nyt esittää erästä sellaista kirjaa käsittelevän blogin, joka tarjoaa suomalaisillekin kustantajille hyvän idean uudeksi julkaisuksi.

Suomeksi ei näytä olevan sellaisia dokumenttiteoksia, joista lukija helposti löytäisi maailmanhistorian tai edes oman historiamme tärkeimpiä puheita.

Toki ne ovat kaikki netissä, mutta yleensä muilla kielillä kuin suomeksi ja sitä paitsi ne ovat kovin pahasti hajallaan. Saa siinä hiirtä juoksuttaa toisenkin metrin, ennen kuin on saanut netistä kokoon haalittua kunnon kokoelman merkittäviä puheita, jotka oikeastaan jokaisen pitäisi tuntea.

Sellaisiahan on tietenkin hyvin paljon, mutta erityisesti ne, jotka iikttyvät esimerkiksi suurten sotien aloittamiseen ja päättämiseen, uskontojen ja poliittisten liikkeiden perustamiseen ja vastaaviin tilittäytymisiin, ovat niin tärkeitä, että itse kunkin kannattaisi lukea se alkuteksti eikä tyytyä johonkin historian oppikirjan viittaukseen. Niissä tiivistyvät niin aikakauden järki ja moraali kuin myös niiden puute.

Jokainen puhe kuuluu omaan aikaansa ja sen ymmärtäminen on toki varsinaisesti mahdollista vasta sitten, kun se osataan asettaa omalle paikalleen. Joka tapauksessa nuo puheet myös auttavat huomaamaan, miten aikakaudet ovat muuttuneet ja antavat siten perspektiiviä omaankin aikaamme.

Merkittävät puheet eivät suinkaan aina ole vain niitä suurten persoonallisuuksien suurenmoisia oraatioita, joissa ihmisyys saa korkeimman ilmauksensa.

Myös Hitlerin ja Stalinin puheet maidensa välisen sodan alussa kuuluu tuntea yhtä hyvin kuin vaikkapa Perikleen puhe ateenalaisten sankarihautajaisissa tai Abraham Lincolnin Gettysburgin puhe.

Wilhelm II:n puhe Kiinaan lähteville rankaisujoukoille ja Churchillin puhe kansalleen sodan alussa, Risto Rytin ja Paasikiven puheet jatkosodan eri vaiheissa ja Kallion puhe talvisodan päättyessä kuuluvat kaikki yleissivistyksen ytimeen.

Kekkosen puheet ennen lähtöään Novosibirskiin ja sieltä palattuaan ja mikseipä myös presidentti Stubbin puhe YK:n yleiskokouksessa ansaitsevat tulla nykyistä paremmin keskivertolukijan ulottuville. Ne eivät ole kovin pitkiä, mutta sitäkin tiiviimpiä asiasiaällötään.

 

Tässä nyt uusintana noin kahdeksan vuoden jälkeen sellainen blogi, joka liittyy yhteen tällaiseen puhekokoelmaan:

 

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Sanat ajallaan

 

Sanat ajallaan

 

Речи изменившие мир. От Сократа до Джобса. «Э», Москва 2017, 381 с.

 

Menneiden aikakausien tärkeiden dokumenttien pitäisi kuulua itse kunkin lukemistoon. Amerikkalaiset ovat opiskelijakäyttöön julkaisseet aika hyviä kokoelmia Venäjän historiasta ja saksalainen Goldmanns gelbe Taschenbücher julkaisi takavuosina suurelle yleisölle mainioita kirjoja, sellaisia kuin Reden des Führers, Reden des Kaisers, Gespräche zur Weltgeschichte ja mitä lienee ollut.

Luulisi tässä olevan hyvä idea myös meikäläisille kustantajille. Eihän noilla tärkeimmillä puheilla voine mitään copyrightiä olla?

Kirjan otsikko lupaa esitellä puheita, jotka muuttivat maailmaa ja se nyt tuskin ihan aina pitää paikkaansa. Georgi Gaponin verenhimoinen puhe vuoden 1905 verisunnuntain jälkeen tuskin muutti mitään, mutta on kyllä hyvin mielenkiintoinen. Samaa voi kai sanoa vaikkapa Vadimir Solovjovin puheesta Dostojevskin kuoleman johdosta tai Charles Chaplinin puheesta Nyt tiedän, mitä elämä on.

Sen sijaan Lutherin kieltäytyminen peruuttamasta oppiaan, Aleksanteri II:n manifesti maaorjien vapauttamisesta, Woodrow Wilsonin puhe sotaan liittymisen puolesta ja Mussolinin puhe sodan aloitettuaan olivat toista. Niillä oli valtava vaikutus.

Kiinnostavaa on lukea myös Ronald Reaganin puhe Pahan valtakunnasta, Margaret Thatcherin puhe vuorisaarnan johdosta ja miksei vaikka Barack Obaman puhe omista sukujuuristaan.

Myös Putin on pitänyt kiinnostavia puheita, mutta niitä ei tässä kokoelmassa ole ja sama koskee esimerkiksi Hitleriä. Churchilliltäkin on mukana vain kylmän sodan aloittanut Fultonin puhe, mutta ei sen sijaan kuuluisaa verta ja hikeä luvannutta ohjelmapuhetta.

Historia on tietenkin täynnä toinen toistaan hienompia retorisia suorituksia siinä kuin kuolettavia tylsyyksiäkin. Mikään kirja ei voi olla enempää kuin valittujen haarukkapalojen kokoelma tästä joukosta.

Minuun vaikutti tässä kirjassa parikin esiintymistä. Yksi niistä on Ivan Pavlovin puhe, jonka hän piti keväällä vuonna 1918 Pietarissa. Itse asiassa hän piti kaksi esitelmää, joista ensimmäinen käsitteli ajattelua (um) yleensä ja toinen venäläistä ajattelua erityisesti (О русском уме).

Kirjassa julkaistaan tämä jälkimmäinen esitelmä, joka on hyvin sapekas. Siinä nobelisti hakkaa maan rakoon sen järjenkäytön lajin, jota hän kutsuu nimellä russki um ja joka hänelle merkitsee ennen muuta venäläisen intelligentsijan tapoja käyttää heille annettuja hengenlahjoja.

Tulkoon mainituksi, että kritiikki Venäjän intelligentsijaa kohtaan ei ollut tuohon aikaan mikään uusi, saati ennenkuulumaton asia. Tuo ryhmähän julistautui kaikkien hyvien asioiden kiivaaksi kannattajaksi ja selitti toimivansa kansan aivoina.

Sen omahyväisen typeryyden, jota voisi nimittää anakronistisella nimellä Gutmenschentum oli pannut oikealle paikalleen tunnettu Vehi-ryhmä (muun muassa Nikolai Berdjajev), akateemikot, kuten S.V. Gautier, kirjailijat kuten Ivan Bunin ja monet muut.

Mutta kysehän oli yhteiskunnallisesta sairaudesta, jollaisten parantaminen järkipuheella ei ole onnistunut ennen eikä kai onnistu nytkään.

Nyt, keväällä 1918 oli joka tapauksessa sitten saatu nähdä, mihin tämä tolkuton rabulismi johti. Nälkä ja oikeudettomuus, väkivalta ja häpeä oli tullut koko Venäjän osaksi.

Pavlov esittää puheessaan ensinnäkin terveen ja menestyksellisesti toimivan ajattelun ja järjen (um) kriteerit ja ottaa sitten esimerkkejä siitä, millaista intelligentsijan järjenkäyttö (интеллигетский ум) on ollut Venäjällä. Kyse ei siis ole ”älykkäästä ajattelusta (интеллигентный ум)”.

Se on korutonta kertomaa. Tuo ajattelutapa ei pysty keskittymään, se ei käsittele faktoja, vaan sanoja, erityisesti komeilta kuulostavia, se on kykenemätön asioiden laajaan ja viileään tarkasteluun ja usein sortuu äärimmäisyyksiin. Sitä hurmaavat uutuudet eikä itse totuuden tavoittelu ja ymmärryksen selkeys.

Oliko Venäjällä sitä paitsi edes tuota vapautta, josta nyt joka päivä niin huudettiin? Pavlov tarkoittaa vapaudella sekä sitä, että ympäristö sallii ihmisen minkään estämättä esittää ajatuksiaan ja myös sitä, että hän itse uskaltaa ajatella.

Ei, sellaista ei ollut. Mennäpä nyt vain johonkin kokoukseen sanomaan jotakin, mikä oli yleisen tunnelman vastaista. Siinäpä olisi heti tyrkitty paikalta ja nimetty oitis vakoojaksi. Ja tällaista ei ollut vain nuorison keskuudessa, vaan jopa valtakunnanduumassa.

Mitäpä tämä joukko välitti totuudesta sen itsensä vuoksi? Ei sitä eikä sen arvoa ymmärretty. Siitä huolimatta kehdattiin ylpeillä omasta ajattelusta, jolla ei ollut mitään todellisia tuloksia esitettävänä. Tämä koski myös slavofiilejä, jotka ylpeilivät muka mädän lännen edessä, vaikka heillä ei ollut mitään esitettävää.

Juuri tällainen järjenkäyttö johti Venäjän vallankumoukseen.

Pavlov korosti, että hän antoi tuomionsa surullisena. Kuva oli synkkä, mutta synkkää oli nyt Venäjän elämäkin.

Mutta elämä sentään jatkui ja vaikka venäläisessä järjenkäytössä oli puutteita, ne voitaisiin korjata. Se oli tieteellinen tosiasia, lohdutti suuri oppinut. Toivoa ei saanut menettää.

Kuten tunnettua, Pavlov oli hurskas kristitty ja kasku kertoo, miten hän joskus teki ikonin edessä ristinmerkkejä, jolloin niin sanottuun vallankumouksen kukkaan eli laivaston matruuseihin kuuluva vanttera talonpoika taputti häntä sekään ja sanoi alentuvasti: ”Henkistä pimeyttä setä, henkistä pimeyttä…”.

Meillä ei ole vieläkään suomeksi saatavana yhtään kunnon esitystä Venäjän vallankumouksesta ja sen jälkivaiheista. En oikein ymmärrä tämän kulttuuriskandaalin syytä, kun tätä kirjallisuutta on englanniksikin hyvin saatavilla.

Niinpä käsitykset tuosta vallankumouksesta ovat meillä yleensä perinteisiä ja usein jopa neuvostoromantiikan kultaamia. Venäjällä ne eivät enää sitä ole.