Mrrr

 

Ihmisen eläimellistyminen

 

     Kun luin Tampereen pridetouhuissa mainostetusta veriseksistä, siis sellaisesta leikistä, jossa partnerin ihon alle mennään ihan siinä konkreettisessa mielessä, että saadaan veri roiskumaan, tuli mieleeni kysymys: mitä tarvitaan ihmisen eläimellistymiseen? Onko tuollainen leikki jotakin atavistista petomaisuutta, johon ihminen sisimmässään tuntee tarvetta palata?

     Hylkäsin oitis moisen ajatuksen. Eiväthän eläimet kaipaa verenvuotoa seksileikeissään, eiköhän kyseessä ole syvästi juuri inhimillinen keksintö. Ihmisen luova kyky riittää rakentelemaan sellaisia seksisessioita, joihin eläimillä ei ole mitään mahdollisuuksia ja tuskinpa tarvettakaan.

     Ja mitä voisi tarkoittaa ihmisen eläimellistyminen? Ihminenhän on jo eläin, kuten jokaisen on pakko tunnustaa. Ehkä voitaisiin ajatella muuttumista sellaiseksi eläimeksi tai siis sellaisen eläimen tavoille, jotka eivät ole ihmiselle lajityypillisiä.

     Natsit ihailivat eläimellistynyttä ihmistä, jonka piti vielä mieluusti olla vaaleakarvainen peto -die blonde Bestie. Valitettavasti tuo blondius oli Saksassa kiusallisen harvinaista ja nimenomaan Suomessa kaikkein yleisintä.

     Olen ymmärtänyt, ettei ns. poliittisesti korrektin ajattelun mukaan ihmisellä sinänsä ole mitään erityisiä ansioita muiden eläinten joukossa, mutta sen sijaan kyllä valtava syntitaakka niskoillaan, se kun on hävittänyt runsaasti sellaisia yksilöitä, joita ei ole tarvinnut syödäkseen, myös omasta populaatiostaan. Lajejakin on mennyt ja menee, kuten on toki tullut ja mennyt hamasta syntymästään lähtien.

     Kun kuitenkin puhumme ihmisen eläimellistymisestä, emme tarkoita esimerkiksi tehomaatalouden harjoittajaa. Tarkoitamme sen sijaan kiilusilmäistä himomurhaajaa eli ihmisessä olevan kulttuurisen kerroksen hävittyä syntynyttä otusta.

     Ihminen, jolle ei ole mitään opetettu, voisi ehkä olla samanlainen murisija ja kiljuja ja samaan aikaan kiimainen ja ahne otus kuin muutkin kasvattamatta jääneet kädelliset ja kädettömätkin. Tosin Caspar Hauserin tapaus ei vahvista tätä olettamusta, mutta hän oli vain yksi kuriositeetti.

     Ehkäpä eläimellistynyt ihminen muistuttaa lähinnä toveri Šarikovia, jonka Mihail Bulgakov mielikuvituksessaan loi: kun ihmiselle vaihdettiin koiran sydän, hänestä tuli karkea juoppo, jolle kaikkinainen sivistys oli täysin vierasta, mutta vaistot sitäkin läheisempiä.

Poligraf Poligrafovitš Šarikov, entinen Šarik (Musti) oli kyllä huonotapainen ja pidäkkeetön, mutta ei ”eläimellistynyt” edes venäläisessä mielessä (ozverevši), mikä tarkoittaisi raivostumista. Kirjailijalta kyseessä oli tietenkin piikki virallisen proletariaatin palvonnan suuntaan.

     Missä määrin Šarikov oli oikeastaan pohjimmiltaan koira ja missä määrin vain kurjasti elävä proletaari, jolle neuvostovalta oli pakottanut tietyt elinehdot?

     En ryhdy tässä pohtimaan, missä määrin nykyaikainen sohvaperuna muistuttaa Šarikovia ja missä määrin tämä ilmeisen todellinen tyyppi esiintyy eri valtioissa ja kulttuureissa.

      Uskon, ettei se ole kovin harvinainen ja että länsimaat, joissa uuslukutaidottomuus ja lapsentasoisten televisio-ohjelmien ja raakuudella ja seksillä ratsastavien filmien nauttiminen saattaa olla kokopäiväistä, ovat jokseenkin varmasti tuntumassa.

     Ihmisen tekee meidän (?) käsityksissämme ihmiseksi hänen aivoihinsa kasvatuksen avulla hankittu kulttuurinen kerrostuma ja se taas edellyttää elävä kulttuuria, jossa ero ihmisten ja eläinten, niiden arvojen ja arvostusten välillä tehdään selväksi.

     Kuten tunnettua, tämä ero on sittemmin sivilisaatiossamme tullut yhä häilyvämmäksi ja täysin eläimellistä ihmistä pidetään lähtökohtaisesti ja tasa-arvon periaatteen postulaattina muiden ihmisten ja jopa myös muiden lajien veroisena. Tämä sillä varauksella, ettei ihminen mahtavassa pahuudessaan ole jalojen selkärankaisten tasolla (vrt. Swiftin yahoot).

     Ihmisen eläimellistymisestä kirjoitti kiinnostavan romaanin Michel Houellebecq, jonka kirjan ”Serotoniini” teeman hesarin kulttuuritoimittaja luokitteli keski-ikäisen heteromiehen ongelmiksi, jota moderni yhteiskunta ja ”yliviriili”(sic) tyttöystävä ahdistavat.

     Itse asiassa tekijä oli kuvannut ihmistä, jonka serotoniinipillerit vapauttivat hyvän ja pahan ymmärtämisestä ja joka alkoi tuntea kuin eläin, siis merkityksessä sellainen eläin, jolle ei ollut kehittynyt inhimillisen kulttuurin antamia rajoituksia.

     Eläimellistyminen oli toki alkanut jo tyttöystävän kanssa vietetystä elämästä, tämä kun oli alkanut harrastaa seksiä poikaystävänsä ohella erilaisten koirien kanssa ja ihmisuros oli siis joutunut tasa arvoiseksi eläimeksi ainakin koirien rinnalle.

     Kirjan varsinainen huippu on, kun uros, saadakseen paritella entisen partnerinsa kanssa suunnittelee ampuvansa tämän lapsen, kuten myös karhut tekevät poikasille päästäkseen parittelemaan naaraan kanssa.

     Tuon tapahtuman valmisteluun ei liity mitään moraalisia estoja ja lapsi on jo kiväärin hiusristikolla ja hänen kuolemansa on lyhyen liipaisimen puristuksen päässä.

      Jostakin syystä jokin salaperäinen inhimillisyyden säde kuitenkin paljastaa eläimellisyyden alhaisuuden viime hetkellä. Mistä moinen johtuu, ei käy ihan selväksi. Lukija saattaa toki ajatella, ettei nainen missään tapauksessa olisi suostunut seksiin lapsensa murhaajan kanssa, eihän ihminen mikään karhu ole.

     Joka tapauksessa kirja on huikea tarina ihmisen eläimellistymisestä, joka on yhä selvemmin ja vaikuttavammin tätä päivää. Itse asiassa eläimiä tarjotaan yhä useammin meille esikuviksi erilaisista hyvistä asioita, aina pelisilmästä lähtien (vrt. Vihavainen: Haun simpanssi tulokset ).

     Entäpä sen verileikin esittäminen ylpeästi pride-tapahtumassa? Ihminen on muuntelevainen ja ehkäpä jotkut meistä ovatkin perusluonteeltaan kuin ahmoja, jotka verihumalassaan tappavat kymmeniä saaliseläimiä aikomattakaan niitä syödä? Veressä on taikaa. Mitä sanoikaan jo Goethen Mefistofeles: Das Blut ist ein ganz besondrer Saft…

     Ehkä verileikkiin mielistyneen homon (sapiens) jalo intohimo koskee vain yhtä kohdetta, jota ei suinkaan tee mieli esimerkiksi tappaa? Mistäs niitä uusia aina riittäisi tilalle, ainakaan täällä phjolassa ilman maahanmuuttoa?

     En kuvittele tietäväni vastausta, enkä asettaudu toisten lajitoverieni yläpuolelle sanoessani, ettei asia tosiaankaan minua kiinnosta ja tuskinpa olisi kiinnostanut nuorempanakaan. Ei ainakaan tule sellaisia kuvitelmia nyt mieleen.

     Ymmärrän tietenkin sen, että ihmisen, jolla on tuollainen taipumus, ei ole mitään syytä yrittää sitä kitkeä, vaan nimenomaan ylpeästi tuoda se pride-tapahtumissa esiin juhlinnan esineeksi. Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä, kuin halujen ja taipumusten ehdottomasta tasa-arvosta, jota myös kirkkomme saarnaa.

      Ja totisesti, eikö veren juonti ainakin symbolisella tasolla kuulukin pyhiin rituaaleihimme? Se veri on ihmisen pojan (ja tytön) verta ja siinä on mukana, siis symbolisesti, kaikilla mahdollisilla mielihaluilla siunattujen ihmisten elonneste. Niiden oikeutta tasa-arvoon kunnioittakaamme tänä päivänä.

Vaihtoehtoinen historia

 

Vanhasta Suomesta Suomen Kansanvaltaiseen Tasavaltaan. Kuvitelma

 

     Kuten tunnettua, niitä alueita, joita Venäjään liitettiin Suomen suuriruhtinaskunnasta Uudenkaupungin rauhansopimuksen perusteella vuonna 1721 ja joita sitten täydennettiin vielä Turun rauhassa vuonna 1743, nimitetään Vanhaksi Suomeksi.

     Tämän nimityksen on sanottu tulleen Suomessa käyttöön 1830-luvuta lähtien ja Venäjällä sitä käytettiin erotukseksi siitä ”Uudesta Suomesta”, joka valtakuntaan liitettiin vuonna 1809. Olen huomannut termiä ”Uusi Suomi” käytetyn Venäjällä ainakin jo vuonna 1812.

     Joka tapauksessa monikansallinen imperiumi Venäjä, joista oli tullut sellainen nimenomaan Uudenkaupungin rauhassa, kun Viipurin lääni ja Itämeren maakunnat liitettiin siihen omine hallintoineen, oli varsin erikoinen, monikansallinen luomus, ”Vielvölkerreich”, kuten muuan saksalainen on sitä nimittänyt.

     Uusia alueita ei siis muitta mutkitta liitetty uuteen emämaahan, vaan ne säilyttivät vanhan hallintonsa ja privilegionsa. Vanhassa Suomessakin oli voimassa kaksi lakia: Turun rauhassa liitetyllä alueella Ruotsin vuoden 1732 laki ja Uudenkaupungin rauhassa liiteyllä alueella sitä edeltäneen tilanteen mukainen lainsäädäntö.

     Hallinnollisesti yhdistettiin Vanha Suomi Itämeren maakuntiin ja niiden asioita käsiteltiin samassa kollegiossa, saksan kielellä.

     Saksa syrjäytti muutenkin ruotsin hallinnon ja opetuksen kielenä ja Tartossa sijainnut saksankielinen kollegio valvoi myös Vanhan Suomen saksalaisia kouluja. Sellainen oli jopa pikkuruisessa Savonlinnassa.

     Ajan sotilaspoliittisessa ajattelussa Venäjän uusi pääkaupunki Pietari kaipasi ”tyynykseen” Viipurin lääneineen, mutta kun koko Suomen suuriruhtinaskunta oli liitetty Venäjän valtakuntaan, voitiin raja siirtää takaisin Rajajoelle.

     Liittämisestä päätettiin vuoden 1811 lopussa ja se toteutettiin seuraavana vuonna. Se ei ollut mikään läpihuutojuttu ja herätti runsaasti vastustusta Pietarin ylimystössä, mutta niinpä se vain tehtiin. Sitä voitiin pitää myös myötäjäisinä Suomelle, jossa Aleksanteri I halusi muutenkin kokeilla Speranskin liberaalien aatteiden toimivuutta. Puolan kuningaskunta oli toinen, vastaava tapaus.

     Uudesta rajasta on sanottu, mettä se oli mahdollinen emämaan ja autonomisen alueen välillä, mutta ei kahden itsenäisen valtion välillä. Tiedä häntä. Ainakin se muutettiin. Joka tapauksessa itsenäisen Suomen olemassaolo, ainakin ilman Viipurin lääniä hyväksyttiin sitten Moskovassakin, vaikka ei ilman yritystä muuttaa sitä.

     Mikä olisi sitten ollut Vanhan Suomen kohtalo, ellei sitä olisi hyvissä ajoin liitetty Suomen suuriruhtinaskuntaan, vain vajaan sadan vuoden jälkeen?

Venäläisessä wikipediassa on lainattu Katariina Suuren kirjettä, jossa hän sanoo seuraavasti (google-käännös):

Pieni Venäjä (=Vähä-Venäjä eli Ukraina), Liivinmaa ja Suomi ovat provinsseja, joita hallitaan heille vahvistetuilla erioikeuksilla, ja olisi hyvin sopimatonta rikkoa niitä yhtäkkiä poistamalla ne; kuitenkin niiden kutsuminen ulkomaisiksi ja niiden kanssa toimiminen sen perusteella on enemmän kuin virhe, ja voidaan sanoa rehellisesti tyhmyydeksi. Nämä provinssit, samoin kuin Smolensk, tulisi tehdä venäläistyneiksi ja saamaan ne lopettamaan kuin sudet katsomisen metsään. Tämä on erittäin helppoa, jos järkevät ihmiset valitaan johtajiksi näissä provinsseissa... 

Katariina II:n omakätinen ohje Višemskille (Vjazemskille) hänen astuessaan virkaan yleisprokuraattorina helmikuussa 1764.

     Katariina siis puhuu pehmeistä metodeista, joiuta esimermiksi Vanhassa Suomessa sovellettiin. Sehän oli vapautettu myös asettamasta sotamiehiä siihen saakka, kunnes keisari Paavali vuonna 1796 muutti tämänkin äitinsä määräyksen.

     Mutta pehmeä metodi oli vain yksi keino Venäjän perinteisessä repertoaarissa. Kun tunnemme Neuvostoliiton häikäilemättömän politiikan läntisillä reuna-alueilla ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, voimme päätellä, että määrätietoinen venäläistäminen olisi runnottu läpi siellä myös ilman sitä väestönvaihtoa, joka toisen maailmansodan yhteydessä tosiasiassa tapahtui.

     Mikäli Suomen suuriruhtinaskunta olisi jäänyt osaksi tsaarin Venäjää, olisi se suurella varmuudella venäläistynyt voimakkaasti, mutta sen rajat olisivat saattaneet jäädä vuoden 1812/1939 mukaisiksi, sillä erotuksella, että Kannaksen rajapitäjien jo päätetty liittäminen Venäjään olisi toteutettu.

     Mikäli lähentyminen Neuvostoliiton valtapiiriin olisi tapahtunut vuonna 1939, kuten jo oli (molemminpuolisesti…) päätetty, olisi suurin osa Itä-Karjalaa liitetty Suomeen, Uhtuaa ja Aunusta myöten.

     Suomi oisi mahdollisesti liittynyt Neuvostoliittoon tai sitten ei. 2.12.1939 sopimushan tehtiin itsenäisten valtioiden välillä. Niin tai näin, Suur-Suomi olisi jäänyt todellisuudeksi. Moskova olisi kyennyt ohjailemaan Suomea, kuten muitakin alusmaitaan kommunistisen puolueensa välityksellä. Se olisi voinut sille hyvinkin riittää yhdessä muutaman kymmenen tuhannen miehen varuskunnan ja tukikohtien kanssa. Ja kyllähän meiltä olisi innokkaita jeesmiehiä riittänyt hallintoon.

     Suomessa olisi suurella varmuudella tapahtunut hyvin laaja poliittis-sosiaalinen puhdistus, joka olisi kohdistunut paitsi vuoden 1918 vihollisiin, myös koko valtiokoneistoon ja sen ohella sosialidemokraatteihin, suojeluskuntiin, vauraaseen porvaristoon ja talonpoikaistoon ja niin edelleen.

     Kielellisesti Suomi olisi todennäköisesti saanut entisten kahden lisäksi vielä uuden kansalliskielen, karjalan, ja kouluissa luettujen saksan, englannin ja ranskan oppitunnit olisi rajoitettu yhteen viikossa. Kielenopiskelussa ne olisi suurimmalta osalta korvannut pakkovenäjä, jota olisi opiskeltu suunnilleen saman verran kuin äidinkieltäkin (suomea, truotsia tai karjalaa).

      Ruotsi ja -karjala olisivat rajoittuneet vähemmistöalueille ”kotikielen” asemassa.

     Suomen mahdollisia väestönmenetyksiä asema Neuvostoliiton kanssa ystävyysliitossa olisi aiheuttanut sekä sisäisten puhdistusten, että Saksaa vastaan käydyn sodan kautta. Kymmenen prosenttia, eli ehkä vajaat 400 000henkeä tuskin on kovin yliampuva arvio, vaikka ehkä yläkanttiin.

     Näistä ehkä noin puolet olisi kuollut niskalaukaukseen, Gulagiin ja kyydityksiin ja toinen mokoma kaatunut taisteluissa, kuka Neuvostoliiton puolella, kuka sitä vastaan. Mutta tapettujen tilallehan tulevat nopeasti uudet ihmiset.

     Neuvostoliiton hajotessa maassamme olisi ollut ehkäpä noin 4,5 miljoonaa kantasuomalaista, 150 000 karjalaista 100 000 venäläistä ja 100 000 eri neuvostokansojen edustajaa, muun muassa Kaukasiasta, Keski-Aasiasta ja Neuvostoliiton läntisiltä alueilta (Ukraina, Valko-Venäjä, Moldavia, Baltian maat).

      Tilanne olisi siis varmasti poikennut nykyisestä, mutta on syytä kysyä, missä suhteessa se olisi olennaisesti poikennut, vai olisiko?

      Uskonnollisessa suhteessa ortodoksinen kirkkomme olisi olut Moskovan patriarkaatin alainen ja sen jäsenmäärä olisi monikertaistunut, mutta kaiken kaikkiaan maahanmuuttajat eivät olisi muodostaneet erityistä uskonnollista rinnakkaisyhteiskuntaa. Sekä suomalaisille, että maahanmuuttajille olisi ollut yhteistä tietyn, sosialistisen elämänmuodon kokemusasiantuntijuus  ja heitä olisi yhdistänyt venäjän kielenvähintäänkin kohtuullisen sujuva osaaminen.

     Mutta tuo neuvostoperintö olisi jäänyt lopultakin suomalaisille vieraaksi ja siitä olisi pyritty eroon heti Neuvostoliiton romahdettua. Viimeistään muutaman vuosikymmenen kuluttua epäluuloinen ja kaunaa kantava Suomi olisi liittynyt Natoon ja sen ja Venäjään välille olisi syntynyt pysyvää laatua oleva poliittis-sosiaalinen jännite molempien osapuolten vahingoksi.

     Tässä kohtaa piti kirjoittamani ”Sen pituinen se”, mutta elämähän jatkuu, toivottavasti kauankin.

 

Radikaalia

 

Radikalismin viettelys ja lääke

 

     The New York Review of Booksin vanhana lukijana totuin aikoinaan törmäämään sellaisiin ajatuskulkuihin, joissa radikalismi ilman muuta oletettiin hyväksi asiaksi sinänsä.

      Kirjojen mainoksissa toistui yhä uudelleen ”a radical way”, joka jo sellaisenaan tuntui lupaavan tietylle lukijakunnalle jotakin uutta ja kiinnostavaa.

     Tavallaanhan niin kai olikin. Olemassa olevalta ja koetulta pohjata eteenpäin siirtyminen kuulostaa a priori kovin tylsältä ja kesyltä asialta, eikä se innosta tempautumaan mukaan koko sielulla ja aatteen palolla.

     Vasta sellainen tapa ajatella, jolla on ihmelääkkeen ominaisuudet (vrt. käärmeöljy) ja joka lupaa muuttaa maailman aivan uudeksi, saa etenkin nuoren ja maailmaa ymmärtämättömän ihmisen innokkaaksi kannattajakseen.

     Parasta on, mikäli uutta oppia julistaa joku suureksi julistettu hahmo, joka antaa kannattajilleen luvan tehdä asioita, joita muuten pidettäisiin rikoksina. Maksim Gorkihan sanoi, että Lenin sai Venäjän kansan mukaansa antamalla sille kuvan käyttäytyä häpeällisesti.

     Vastaavia helppoheikkejä, auktoriteetilla tai ilman, riittää tänäänkin. Olennaista on, että luvataan niin paljon, että noiden kuviteltujen suurten saavutusten rinnalla kaikenlaisten oheisvahinkojen merkitys jää aivan olemattomaksi.

     Varsinaiset hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden utopiat ovat nyt pois muodosta, mutta maailman pelastaminen on sen sijaan sen luokan asia, että sen hyväksi tehtynä ei mikään rikos oisi olla edes rikos.

     Sitä paitsi lennokas ja riittävän epäkriittinen teoria (tämän piiriin lasken myös ns. ”kriittisen teorian”) antaa mielikuvitukselle siivet ja auttaa irtautumaan todellisuudesta, joka saattaa monesta asiaa ymmärtämättömästä tuntua niin valjulta ja tyhjänpäiväiseltä, että sen mieluummin jättää hiomiotta.

     Korkean abstraktiotason sfääreissä kelpaa sen sijaan esteittä kaarrella ja tehdä kaiken maailman immelmanneja. Se on hurjaa (saks. toll)!

     Voi kysyä, miksi juuri radikalismi on aikamme syöpä ja muuan ilmeinen vastaus on, että maailma on ja on viimeisetn150 vuotta ollut niin kiivaassa muutoksen tilassa, mettä monet asiat ovat tosiaankin perä perää vanhentuneet ja myös konservatiivit ovat irtautuneet niistä havaittuaan asian perustelluksi.

     Ikävä vain, että monet niistä asioista, jotka nimenomaan eivät ole vanhentuneet, eivätkä sanan varsinaisessa merkityksessä voikaan vanhentua (ihmisen olemus, perhe, sukupuoli, kansallisuus) on radikaaleissa piireissä hylätty suurella innostuksella ja kyhätty niiden tilalle pilvilinnoja, jotka sitten ovat osoittautuneet pahimmillaan surmanloukuiksi ja parhaimmillaankin vain pilviksi pilvien joukossa.

     Viittaan vain fasismiin ja kommunismiin ja niiden johdannaisiin. Se, joka vielä muistaa 1970-luvun, tietää, ettei tässä puhuta vain vertauskuvilla. Usko oli yhtä totista ja fanaattista kuin se oli typerää ja todellisuutta ja sen tarjoamia faktoja uhmaavaa.

     Radikalismin paratiisi on aina tulevaisuudessa ja yleensä hyvin läheisessä tulevaisuudessa, ikään kuin kädenojennuksen päässä. Tarvittaisiin vain lyhyt ja iloinen taistelu, jollaiseksi Majakovski kuvasi vallankumouksen ja siellähän oltiin!

     Joka tapauksessa taistelua ja vihollisen nujertamista tarvitaan, sillä vanha ei suostu vapaaehtoisesti muuttumaan vastakohdakseen eikä mikään utopia voi sietää vanhan säilyttämistä. Vielä miljoonien ihmisten puhdistamisen ja kymmenien vuosien jälkeen neuvostoutopian toteutumista estivät ”menneisyyden jäänteet” (perežitki prošlogo).

     Mutta nämä asiathan ovat kaikkien tiedossa, vaikka paljon harvempien ymmärtämiä. Ennusteet lupaavat säikkymättömälle utopismille taas voittoa vaaleissa. Ajatukseton massa (vrt. Vihavainen: Haun bydlo tulokset) , joka onnittelee itseään hyvistä aikomuksistaan, ei vähästä säikähdä. Ei se opi mistään, ennen kuin on saanut tiensä päätökseen.

Mutta tässä taas muistutus meille kaikille:

 

Torstai 28. joulukuuta 2023

Epämuodikasta

 

Kohtuullisuutta etsimässä

 

Roger Scruton, Conservatism. Profile Books,  s.a. , 169 s.

 

     Pari vuotta sitten kuolleesta Roger Scrutonista ja hänen ajatusmaailmastaan on tullut kirjoitettua jo useamman kerran (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=scruton ).

     Se ei tee tarpeettomaksi palaamista niihin taas kerran. Meidän aikanamme olisi hyvin tarpeellista syventyä näihin näkökulmiin vähintäänkin kerran viikossa. Se voisi olla jonkinlainen vastapaino herkeämättömälle ja suuriääniselle anti-intellektualismin pommitukselle, joka yhä useammin rikkoo häikäilemättä totuudellisuuden periaatetta.

     Tässä pikku kirjassa Scruton hahmottelee konservatismin synnyn ja kehityksen poliittisena voimana erityisesti Britannian ja sen naapureiden esimerkkejä käyttäen ja pohtii myös sen ominaispiirteitä erityisesti liberalismiin ja radikalismiin verrattuna.

     Konservatismi ei Scrutonille ole pelkkä valtiollisesta vallasta taisteleva puolue. Kyseessä on erityinen tapa olla ihminen ja konservatiivinen temperamentti on saanut ilmauksensa niin taiteessa, musiikissa, kirjallisuudessa, tieteessä kuin uskonnossa. Tässä kirjassa tekijä kuitenkin käsittelee lähinnä konservatismin poliittista filosofiaa.

     Scrutonin tarkoittamassa mielessä konservativismi ei merkitse privilegioitujen säätyjen jäykkäniskaista kieltäytymistä maailmassa tapahtuvien muutosten näkemisestä, vaan on olennaisesti moderni maailmankatsomus, jonka juuret ovat valistuksessa.

      Scruton laskee esimerkiksi Locken nykyaikaisen konservatismin oppi-isiin. Se haluaa puolustaa yksilöä sortoa vastaan ja kannattaa oppia kansansuvereniteetista.

     Varhainen konservatismi oli paljolta kritiikkiä Ranskan vallankumousta vastaan, joka toimi elävänä esimerkkinä siitä, mitä mielettömyyksiä järjen nimissä voitiin saada aikaan. Eri maissa tämä kritiikki sai erilaisia muotoja, Ranskassakin ne vaihtelivat de Maistren filippiikeistä Tocquevillen viileään analyysiin ja empiiriseen lähestymistapaan.

     Nykyaikaisen konservatismin Scruton arvioi olevan nyt länsimaisen sivilisaation (ainoa?) puolustaja sen vihollisia vastaan. Noita vihollisia on erityisesti kaksi: poliittinen korrektius, joka pyrkii rajoittamaan sananvapautta ja sysäämään kaiken maailman pahuuden läntisen maailman syyksi. Toinen on uskonnollinen ekstremismi ja sen piirissä erityisesti militantti islam.

     Aikojen kuluessa konservatismin poliittinen rooli on vaihtunut, tradition puolustajasta liberalismia vastaan tuli liberalismin liittolainen sosialismia vastaan. Nyt se vastustaa liberalismin nimellä kaupiteltua pyrkimystä vapauden rajoittamiseen.

     Muutoksia on ollut, mutta olennaiset asiat ovat säilyneet, kuten usko siihen, että hyviä asioita on helpompi tuhota kuin rakentaa ja päättäväisyys puolustaa noita hyviä asioita poliittisesti organisoituja muutospyrkimyksiä vastaan.

     Konservatismilla on tuskin minkäänlaista kannatusta Britannian yliopistoissa, huomauttaa Scruton ja sama taitaa päteä koko läntiseen maailmaan nähden.

     Kuitenkin merkittävät konservatiivit kansoittivat vielä hiljattain sellaistakin kuulua opinahjoa kuin London School of Economics (LSE). Sellaisia historioitsijoita kuin Paul Johnson ja Niall Ferguson, jotka ovat irrallaan akateemisesta historiankirjoituksesta, Scruton nimittää dissidenteiksi.

     Samuel Huntington Amerikassa, Pierre Manent Ranskassa ja Roger Scruton englannissa ovat (olivat)samaa mieltä siitä, että niin sanottu multikulturalismi ei ole ratkaisu nykyajan ongelmiin, vaan osa niitä. Scrutonin mielestä vastaus ongelmaan on konservatismi, joka korostaa kansalaisuutta, sellaista kansalaisuutta, joka liittyy maahan ja sen perinteisiin eikä mihinkään ylikansalliseen ummaan.

     Konservatismista ja liberalismista puhuttaessa tulee aina mieleeni Venäjän tutkija Leonard Schapiro, joka korosti sitä, että kun konservatismin ja liberalismin välillä on vain aste-ero, on niiden ja radikalismin välillä olennainen jakolinja. Radikalismi on olemukseltaan sokeaa ja valmis tuhoamaan kaiken, mikä ei mahdu sen kaavoihin ja jonka merkitystä se ei kykene ymmärtämään.

     Venäjän tragedia oli, ettei siellä oikeastaan koskaan ollut liberalismia tai edes konservatismia. Sen sijaan siellä oli militantti taantumus, jota vastassa oli ekstremistinen radikalismi ja ne ruokkivat toisiaan.

     Toki oli olemassa yksilöitä, kuten Pjotr Struve ja jopa pieniä ryhmiä, kuten tunnettu Vehi-ryhmä, mutta ne hukkuivat demagogian ja väkivallan mereen. Bolševismi perustui uskomattoman alkeelliselle filosofialle, johon liittyi kyyninen kansankiihotus.

     Kun ajattelee nykyistä Venäjää ja sen ilmentämää mentaliteettia, tuntuu ilmeiseltä, että vanha bolševistinen radikalismi on siellä sisäänrakennettuna. Putinin Venäjän nimittäminen konservatiiviseksi olisi pelkkää sanoilla kikkailua.

     Nykyinen venäläinen kansallisfasismi kantaa sisällään bolševistisen ajattelun ydintä, johon kuuluu oman ja vieraan välisen ristiriidan totaalisuus ja sovittamattomuus. Kuten jo marxismi opetti, antagonistinen ristiriita voidaan ratkaista vain siten, että se kehitetään äärimmilleen ja toinen osapuoli tuhoaa toisen.

      Siitäpä juuri seuraa se ”armottomuus”, jota bolševistisessa kielenkäytössä yhä uudelleen korostetaan ja jonka voi löytää vaikkapa FSB:n ”jäsenkirjasta”, mikäli netissä esitettyä versiota on uskominen.

     Se kuuluu totalitaariseen ajatteluun, joka on kaiken radikalismin ytimessä. Konservatismi siinä mielessä, kuin Scrutonin esittelemät sen modernit edustajat asian ymmärtävät, on pyrkimystä kohtuullisuuteen, joka lähtee siitä, ettemme pysty käsitteisiimme vangitsemaan elämän olennaista sisältöä eikä meillä ole oikeutta pyrkiä säätelemään kaikkia asioita.

     Kohtuus kaikessa kuulostaa helpolta asialta, mutta se ei ole helppohintainen hälläväliä maksiimi, vaan jopa se kaikkein vaikein ja siitä huolimatta kaikkein tavoiteltavin toimintaohje.

 

Edellinen uudestaan

 

 Levossa ja laiskuudessa

 

     Näin eläkeläisenä voi puhua jo laiskuudesta aitona kokemusasiantuntijana. Kukaan ei oikein odotakaan eläkeläisen saavan mitään aikaan tai edes sitä yrittävän, vaikka onhan meillä toisenlaisiakin esimerkkejä. Se on heidän ongelmansa.

     Laiskuus kuuluu perinteisesti niin sanottuihin kuolemansynteihin, mutta asia kai koskee vain ns. työvoiman piiriin laskettavia ihmisiä.

     Kun eläkeläinen laiskottelee, tekee hän vain sen, mitä häneltä odotetaan ja kun hän lähtee vielä ”lomalle”, on se kuin panisi voita läskin päälle. Vanhan käsityksen mukaan saavutetaan siis ylellisyyden huippu.

     Kuitenkin lepäämään ryhtyminen ja arjen psykologiasta irtautuminen, avkoppling, kuten ruotsalaiset sanovat, voi olla yllättävän vaikeaa, ainakin työikäisille. Sitä varten tarvitaan ehkäpä vaikka vene, jota on pakko koko ajan ajatella:  pitää karikoiden ulkopuolella ja vastata sen spontaaneihin viesteihin sen sijaan, että pitäisi itse keksiä, mitä tekee ja ajattelee.

     Oikeus laiskuuteen on vanha iskulause, josta olen useinkin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun laiskuus tulokset ). On kiinnostavaa, että asiaa pitää oikein erityisesti perustella, mutta niin se vain meidän kulttuurissamme on.

     Nyt, kesälomien alettua on työssä käyvienkin kansalaisvelvollisuus irtautua niin sanokseni työmoodista ja laiskotella, jotta he jaksaisivat taas puurtaa entistäkin enemmän.

    Olisi suotavaa, ettei tämä tapahdu ainakaan suurelta osin viinanhöyryissä, mikä ennen pitkää kostautuu entistä suurempana voimattiomuutena ja masennuksena, vaan aidon ja reippaan ilon merkeissä. Kraft durch Freude! julisti aikoinaan myös joku saksalainen, Luther vai kuka se nyt oli. Ei se Klopstock eikä Körner ollut? Italiassakin tiedetään, että työn jälkeen oli pidettävä hauskaa. Sitä vielä aikoinaan edisti errityinen Dopolavoro-järjestö.

     Mutta vähät niistä. Nyt on Suomen suvi ja itse kunkin on syytä tarttua hetkeen, eli nauttia siitä niin kauan, kuin se on mahdollista:

ässä blogitekstin “Edellinen uudestaan” keskeiset kohdat tiivistettynä:

---

🟡 1. Laiskuus ja lepo eivät ole pelkästään negatiivisia

• Kirjoittaja pohtii laiskuutta erityisesti eläkeläisen näkökulmasta: sitä jopa odotetaan.
• Laiskuus on perinteisesti nähty paheena, mutta käytännössä lepo ja “irtautuminen” ovat ihmiselle tarpeellisia.
• Työikäisille lepääminen voi olla yllättävän vaikeaa – siihen täytyy jopa opetella.

---

🟡 2. Vapaa-aika on tärkeä vastapaino työlle

• Kesälomien tarkoitus on irtautua työstä ja palautua.
• Kirjoittaja korostaa, että levon tulisi olla terveellistä ja aitoa (ei esimerkiksi alkoholin varassa).
• Klassinen ajatus: carpe diem – hetkestä nauttiminen on tärkeää.

---

🟡 3. Kritiikki työn ihannointia kohtaan

• Viitataan mm. Albert Camus’hin: vain vapaaehtoisella työllä on todellista arvoa, kun taas pakotettu työ voi olla alistavaa.
• Historiallisesti työ oli usein raskasta ja “vieraannuttavaa” – ikään kuin välttämätön paha elannon vuoksi.
• Ajatus “oikeudesta laiskuuteen” on ollut olemassa jo pitkään (esim. Lafargue).

---

🟡 4. Työn ja vapaa-ajan historiallinen kehitys

• Työolojen parantaminen ja vapaa-aika olivat keskeisiä tavoitteita sekä kommunistisissa että länsimaisissa ohjelmissa.
• Käytännössä teknologian kehitys on ollut tärkein tekijä työn keventämisessä ja vaurauden kasvussa.
• Hyvinvointi on kasvanut valtavasti viimeisen sadan vuoden aikana.

---

🟡 5. Nykyajan paradoksi: työstä puute vs. työn merkitys

• Ennen työ oli “kirous”; nyt siitä on tullut monille “siunaus”.
• Ongelmana on, että mielekästä työtä ei riitä kaikille.
• Työttömyys tuo paljon vapaa-aikaa, mutta ei välttämättä merkitystä elämään.

---

🟡 6. Työn mielekkyys ratkaisee

• Kaikki työ ei ole samanarvoista – pahinta on turha tai merkityksetön työ (“Sisyfoksen työ”).
• Ihminen tarvitsee:
  • mielekästä tekemistä
  • mahdollisuuden luovuuteen
  • kokemuksen arvokkuudesta

---

🟡 7. Keskeinen johtopäätös

• Hyvä elämä ei riipu pelkästä työn määrästä tai vapaa-ajasta.
• Olennaista on:

  työn ja vapaa-ajan merkityksellisyys ja arvokkuus.

---

✅ Ydin yhdellä lauseella:

Teksti väittää, että sekä työ että laiskuus voivat olla joko kirous tai siunaus – ratkaisevaa on, ovatko ne ihmiselle mielekkäitä ja arvokkaita kokemuksia.

Источники

Ple.

Tähän tulee väkisin monen sivun tyhjä tila.

invida
aetas: carpe diem, quam minimum credula postero.

(Horatius Flaccus)

 Työ ja koko huominen on kerta kaikkiaan unohdettava.

Mikäli asialle kaipaa vielä lisää perusteluja, on niitä seuraavassa:

 

Työn kirous

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Työn kirous

 

Työn kirous

 

     Albert Camus’n päiväkirjamerkinnöissä (Carnets 1935-1942) törmäsin pohdiskeluun työn merkityksestä.

     Kirjoittaja toteaa, että nykyään (1937-1939) puhutaan paljon työn ylevyydestä/arvokkuudesta (dignité).

      Tämä on kuitenkin petkutusta, hän väittää. Vain vapaasti valitussa työssä on arvokkuutta. Itse asiassa vain joutilaisuudella on moraalista arvoa. Vain keskinkertaisuuksille se on vaarallista, arvelee tuo ilmeisesti neroksi identifioituva kirjailija.

     Työ sen sijaan murskaa tasapuolisesti jokaisen, se on nöyryyttämisen metafysiikkaa käytännössä eivätkä sitä kestä parhaimmatkaan…

      Kirjailija tuumii, että asiat kannattaisi kääntää toisinpäin ja tehdä työstä joutenolon hedelmä. Sunnuntaina harjoitetulle askartelulle onkin tosiaan ominaista tietty arvokkuus, kun työ yhdistyy leikkiin…

      Kirjoittajan mielessä näyttää siis olleen spontaanin, vapaaehtoisen toiminnan asettaminen pakotetun palkkaorjuuden vastakohdaksi.

     Entiselle Algerian kommunistipuolueen jäsenelle kysymykset työstä, köyhyydestä ja vallankumouksesta olivat läheisiä. Tuberkuloosi puolestaan toi lähelle kuoleman ajatuksen ja sitä kautta eksistentiaalisen kysymyksenasettelun.

     Edellä olevasta fragmentista näyttää heijastuvan se käsitys työstä, jonka hyvin tunnemme sadan vuoden takaisista ja vanhemmista kirjoista. Työn luonne oli 1930-luvun lopulla maataloudessa yhä pitkälti sama, kuin se oli ollut vuosituhansia ja tehtaissakin jo teollisen vallankumouksen läpimurrosta lähtien. Itse asiassa liukuhihna saattoi pahentaakin tilannetta.

     Tuolloin työksi niitetty toiminta oli enimmäkseen kurjaa, niin sanotusti vieraantunutta toimintaa, jossa ihminen luopui tietyksi ajaksi omien halujen ja tarpeiden palvelemisesta. Työ oli tavallaan pieni kuolema, jossa ihminen sitouduttiin omille tarpeille vieraaseen rooliin, jotta saataisiin niukka elanto ja vähäiset vapaahetket, joita saattoi sanoa omikseen.

     Työ oli siis kirous, jonka riistäjät tai pikemminkin riistojärjestelmä, oli langettanut riistettäviensä ylle. Vapaahetket olivat se asia, jolloin ihminen saattoi toteuttaa itseään. Myös Marxin vävypoika Paul Lafargue oli julkaissut kirjan Oikeus laiskuuteen, joka nykyään on suomennettukin.

     Marxilaisen mytologian mukaan työhön liittyvä vieraantuminen oli poistettavissa poistamalla riisto, mikä teki työstä omaa, työntekijää itseään hyödyttävää toimintaa.

     Tämä kaikki oli lopultakin kovin korkealentoista, eikä näytä siltä, että omistussuhteiden muutoksilla olisi käytännössä ollut vaikutusta työviihtyvyyteen. Työn muodot ja metodit säilyivät entisellään, mutta palkkaus vain heikkeni sen jälkeen, kun Venäjällä oli kaapattu valtiollinen valta bolševikkien käsiin.       Lakkoliike oli aluksi hyvin vilkasta, mitä kommunistiset historiankirjat eivät mainostaneet, mutta joka nykyään on hyvin dokumentoitu asia.

     Joka tapauksessa bolševikkien ohjelmassa oli työolojen parantaminen ja vapaa-ajan lisääminen aina tärkeällä sijalla ainakin tavoitteena. Tämä siitä huolimatta, että työn sosialistisessa yhteiskunnassa (sellaisen katsottiin toteutuneen vuoden 1936 loppuun mennessä) julistettiin muuttuneen kirouksesta ihmisen ensimmäiseksi tarpeeksi.

     Mutta tarvittiinhan sitä vapaatakin. Jo bolševikkien (Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue) vuoden 1903 ohjelmassa vaadittiin 8-tuntista työpäivää ja viikottaista 42 tunnin yhtämittaista vapaata. Kyseessä oli siis ns. englantilainen viikko, jossa lauantaina tehtiin lyhennettyä päivää. Sitä paitsi vaadittiin kiellettäviksi ylityöt ja yötyöt.

     Vuoden 1919 ohjelmassaan bolševikit lupasivat jo lyhentää varsinaisen työpäivän kuusituntiseksi. Sen päälle itse kukin pääsisi palkallisesti osallistumaan hallinnollisiin tehtäviin tai opiskelemaan kahdeksi tunniksi päivässä.

     Kuukauden mittainen loma kaikille oli tulossa, mutta rajoittui toistaiseksi kahteen viikkoon. Muutenkin nuo pykälät käytännössä vesitettiin, mutta onhan myös jo tavoitteilla sinänsä oma merkityksensä.

     Nämä tavoitteet olivat kovin edistyksellisiä, mutta eivät pelkästään kommunismille (puolue oli vuonna 1918 muuttanut nimensä kommunistiseksi) ominaisia. Suunnilleen yhtä jalkaa neuvostomaan kanssa toteutettiin sosiaalivaltion rakentamista ja työsuojelua monissa muissakin maissa, etenkin pohjoismaissa.

     Itsehallinnollisia kommuuneja samassa merkityksessä kuin Venäjällä, ei tosin muualla pyritty luomaan eikä pian kyllä enää Venäjälläkään, vaikka puolueen nimikin oli jo muutettu juuri noiden kommuunien mukaan.

     Merkittävää kyllä, bolševikkien vuoden 1903 ohjelma oli lähes samanlainen kuin meidän sosialidemokraattisen puolueemme Forssan ohjelma samalta vuodelta.

     Kommunistisessa yhteiskunnassa, jota sitten vuonna 1961 ryhdyttiin rakentamaan ja luvattiin valmista tulevan vuonna 1980, ei kai periaatteessa olisi edes tarvittu erityistä työaikaa, saati palkkaa, koska työ oli muuttunut ihmisen ensimmäiseksi tarpeeksi ja luovuuden toteuttamisen kentäksi ja sitä sopi tehdä kykyjensä mukaan. Hyödykkeitä sai jokainen tarpeidensa mukaan eikä suorituksensa perusteella.

     Jostakin syystä työajaksi luvattiin joka tapauksessa kuusi tuntia päivässä ja 35 tuntia viikossa. Todettakoon, että etenkin naisiin kohdistuvalla työsuojelulla oli ohjelmissa aina tärkeä sija. Tehottoman ja kaiketi tylsän ja orjuuttavan kotitalouden korvaamisen keskitetysti järjestetyllä lastenhoidolla, vaatehuollolla ja ravitsemuksella ajateltiin vapauttavan naisen ihan oikeaan tehdastyöhön ja muuhun sitä vastaavaan tuottavaan toimintaan, mikä lisäsi huimasti hyödykkeiden tuotantoa.

     Käytännössä Neuvostoliitossa lähinnä luvattiin sitä, mitä pohjoismaissa samaan aikaan toteutettiin. Kaikkein suurin ihmistä työn orjuudesta vapauttava tekijä oli varmasti kuitenkin tekniikka, sen kehitys.

     Tekniikan kehittyminen sekä teki työstä kevyempää ja kiinnostavampaa, että myös monin kerroin tuottavampaa. Kun Camus totesi ”työläistensä” ansaitsevan kaikesta kurjuudesta vain surkean rahamäärän, jolla saattoi vain hyvinä päivinä juoda ihan oikeaa maitokahvia, kasvoi työtuntia kohti ostettavan hyödykemäärän arvo etenkin toisen maailmansodan jälkeen niin meillä kuin muualla, huimaavaa vauhtia.

     Näin tapahtui kaikkialla, vaikka Neuvostoliitto, jonka olisi teoriassa pitänyt johtaa kehitystä, jämähti paikalleen. Ei senkään suoritus surkea ollut vielä 1960-luvun näkökulmasta, mutta 1980-luvulla asiat olivat jo toisin.

     Mutta nyt olemme sitten tulleet tilanteeseen, jossa rahaa kyllä on, mutta työn arvokkuudesta taas puhutaan paljon.  Itse asiassa puhutaan ihmisen arvokkuudesta, joka kärsii vastikkeettomina armopaloina annetusta rahasta, kuten se joskus kärsi tarkoituksettomasta työstä.

     Suomen paljon puhutun aktiivimallin tarkoituksena lienee ainakin osittain ollut parantaa tilannetta juuri tässä suhteessa, vaikka sen käytännön toteutus onkin saanut ankaraa kritiikkiä.

     Mutta työhän ei oikeasti ole vakiotavaraa. Erilaiset työksi kutsutut asiat poikkeavan toisistaan kuin yö ja päivä. Pahinta ilmeisesti on niin sanottu Sisyfoksen työ, jossa olennaista on sen turhuus. Sellaista, turhauttavaa työtä teetettiin aikoinaan myös rangaistuslaitoksissa ja sellaisella tapettiin joskus tuhoamisleireillä ihmisiä.

     Tämän muistaessaan on kiinnostavaa nähdä vaikkapa New York Review’n kirjeenvaihtopalstalla runsaasti ilmoituksia, joissa pariutumiskandidaatti kaiken muun hyvän ja kauniin ohella mainitsee olevansa workaholic.

     Mitähän ihmeen hienoa siinäkin nähdään? En muista sen sijaan koskaan huomanneeni sellaista ilmoitusta, jossa itsensä markkinoija sanoisi suoraan olevansa alcoholic. Toisiinsa verrattavia addiktioitahan nämä kuitenkin kai ovat.

     Vanhan käsityksen mukaan ihminen pystyy todella toteuttamaan parhaat taipumuksensa vain vapaa-ajalla. Kansalliskirjastomme leimassa eivät suotta ole sanat Otium sapientis -viisaan lepo. Itse asiassa kai sitten kaikki nuo kuukausipalkkaiset uurastajat ovatkin siellä lepäämässä, vaikka väittävät tekevänsä työtä?

     Mutta se taitaa olla menneen maailman näkökulma asiaan.

     Myös sana schola tunnetusti tarkoittaa vapaa-aikaa. Se oli vielä hiljattain niukka resurssi ja vain rikkaille mahdollinen. Työlle omistautunut rahvas ei siitä liiemmin saanut nauttia. Mutta nyt on toisin.

      Se vapaa-aika, jota työttömillä on yllin kyllin, on nyt puolestaan koettu ongelmalliseksi. Totta kyllä, erilaiset työttömien yhdistykset ovat järjestäneet toimintaa, joka näyttää muistuttavan Camus’n tarkoittamaa spontaania vapaa-ajan työtä. Luultavasti se ainakin osittain toimii jopa hyvin.

     Kuitenkin näyttää siltä, että myös puute todellisesta, mielekkäästä tuotannollisesta tai ainakin luovasta toiminnasta on nykyisenä automaation aikakautena todellinen.

     Moni tuskin kaipaa sitä työtä, jota vielä äsken tehtiin koneen jatkeena tai suorastaan voimakoneen sijaisena maata muokattaessa tai tehtaan liukuhihnan äärellä. Se lähenteli useinkin sitä Sisyfoksen työtä.

     Sen sijaan sellainen luova toiminta, jota tehdään vaikkapa omaa taloa rakentaessa, taitaa olla nykyään harvinainen palkinto ihmiselle. Puuttuvat mahdollisuudet sellaiseen eivät kuitenkaan paradoksaalisesti johdu enää työn kaikkinielevästä herruudesta, vaan työn puutteesta.

     Työ on nykyään yhä harvempien privilegiona, mutta yleensä juuri sen kautta ihmiset saavat mahdollisuuden päteä omissa ja muiden silmissä. Sen puuttuessa jäävät myös tulot pieniksi ja esimerkiksi rakennusprojektit voi unohtaa.

     Työ on siis tosiaan muuttunut kirouksesta siunaukseksi, mutta ongelmana on, että sitä riittää yhä harvemmille.

     Elinolot ovat kuitenkin myös nykyajan työttömällä monin verroin paremmat kuin pitkää työpäivää tekevä palkkatyöläinen saattoi vielä sata tai edes viisikymmentä vuotta sitten kuvitella.

     Kirous on sen sijaan työttömyys, joka nykyään kuitenkin merkitsee ennen muuta ylenmääräistä vapaa-aikaa, ei sen sijaan nälkäkuoleman uhkaa, kuten Camus’n maailmassa vielä saattoi olla.

     Santeri Alkio kirjoitti sata vuotta sitten useaan otteeseen sellaisesta tylsästä turhautumisesta, jonka aiheutti palkollisasemaan kuuluva, toisen hyväksi tehtävä työ ilman kiitosta ja tarkoitusta.

     Mikäli rengit eivät löytäneet luovan työn palkintoa, esimerkiksi käsityöstä, saattoi unelmaksi paremmasta maailmasta ja itsetoteutuksesta muodostua vain petollinen hetken humala, johon joskus, ylen harvoin oli edes mahdollisuuksia ja jonka vallitessa sitten saatettiin tehdä vaikka murhia.

     Tällaista nuorta miestä Alkio kuvaa teoksessaan Palvelusväkeä, (WSOY 1904, 134 s.) ja luulenpa, että vastaavanlaista elämäntunnetta voisi löytyä nykyajastakin. Nuoret miehet saattavat jäädä henkisesti heitteille riippumatta siitä, onko heillä vapaa-aikaa liikaa tai liian vähän.

     Avainsana taitaa yhä, kuten jo sata vuotta sitten, olla se arvokkuus (dignitas), joka löytyy mielekkäästä, parhaimmillaan luovasta työstä ja mielekkäästä vapaa-ajasta, ei niiden runsaudesta tai puuttumisesta sinänsä.

 

 

Työ, lepo ja laiskuus

 

 Levossa ja laiskuudessa

 

     Näin eläkeläisenä voi puhua jo laiskuudesta aitona kokemusasiantuntijana. Kukaan ei oikein odotakaan eläkeläisen saavan mitään aikaan tai edes sitä yrittävän, vaikka onhan meillä toisenlaisiakin esimerkkejä. Se on heidän ongelmansa.

     Laiskuus kuuluu perinteisesti niin sanottuihin kuolemansynteihin, mutta asia kai koskee vain ns. työvoiman piiriin laskettavia ihmisiä.

     Kun eläkeläinen laiskottelee, tekee hän vain sen, mitä häneltä odotetaan ja kun hän lähtee vielä ”lomalle”, on se kuin panisi voita läskin päälle. Vanhan käsityksen mukaan saavutetaan siis ylellisyyden huippu.

     Kuitenkin lepäämään ryhtyminen ja arjen psykologiasta irtautuminen, avkoppling, kuten ruotsalaiset sanovat, voi olla yllättävän vaikeaa, ainakin työikäisille. Sitä varten tarvitaan ehkäpä vaikka vene, jota on pakko koko ajan ajatella:  pitää karikoiden ulkopuolella ja vastata sen spontaaneihin viesteihin sen sijaan, että pitäisi itse keksiä, mitä tekee ja ajattelee.

     Oikeus laiskuuteen on vanha iskulause, josta olen useinkin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun laiskuus tulokset ). On kiinnostavaa, että asiaa pitää oikein erityisesti perustella, mutta niin se vain meidän kulttuurissamme on.

     Nyt, kesälomien alettua on työssä käyvienkin kansalaisvelvollisuus irtautua niin sanokseni työmoodista ja laiskotella, jotta he jaksaisivat taas puurtaa entistäkin enemmän.

    Olisi suotavaa, ettei tämä tapahdu ainakaan suurelta osin viinanhöyryissä, mikä ennen pitkää kostautuu entistä suurempana voimattiomuutena ja masennuksena, vaan aidon ja reippaan ilon merkeissä. Kraft durch Freude! julisti aikoinaan myös joku saksalainen, Luther vai kuka se nyt oli. Ei se Klopstock eikä Körner ollut? Italiassakin tiedetään, että työn jälkeen oli pidettävä hauskaa. Sitä vielä aikoinaan edisti errityinen Dopolavoro-järjestö.

     Mutta vähät niistä. Nyt on Suomen suvi ja itse kunkin on syytä tarttua hetkeen, eli nauttia siitä niin kauan, kuin se on mahdollista:

Dum loquimur, fugerit invida
aetas: carpe diem, quam minimum credula postero.

(Horatius Flaccus)

 Työ ja koko huominen on kerta kaikkiaan unohdettava.

Mikäli asialle kaipaa vielä lisää perusteluja, on niitä seuraavassa:

 

Työn kirous

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Työn kirous

 

Työn kirous

 

     Albert Camus’n päiväkirjamerkinnöissä (Carnets 1935-1942) törmäsin pohdiskeluun työn merkityksestä.

     Kirjoittaja toteaa, että nykyään (1937-1939) puhutaan paljon työn ylevyydestä/arvokkuudesta (dignité).

      Tämä on kuitenkin petkutusta, hän väittää. Vain vapaasti valitussa työssä on arvokkuutta. Itse asiassa vain joutilaisuudella on moraalista arvoa. Vain keskinkertaisuuksille se on vaarallista, arvelee tuo ilmeisesti neroksi identifioituva kirjailija.

     Työ sen sijaan murskaa tasapuolisesti jokaisen, se on nöyryyttämisen metafysiikkaa käytännössä eivätkä sitä kestä parhaimmatkaan…

      Kirjailija tuumii, että asiat kannattaisi kääntää toisinpäin ja tehdä työstä joutenolon hedelmä. Sunnuntaina harjoitetulle askartelulle onkin tosiaan ominaista tietty arvokkuus, kun työ yhdistyy leikkiin…

      Kirjoittajan mielessä näyttää siis olleen spontaanin, vapaaehtoisen toiminnan asettaminen pakotetun palkkaorjuuden vastakohdaksi.

     Entiselle Algerian kommunistipuolueen jäsenelle kysymykset työstä, köyhyydestä ja vallankumouksesta olivat läheisiä. Tuberkuloosi puolestaan toi lähelle kuoleman ajatuksen ja sitä kautta eksistentiaalisen kysymyksenasettelun.

     Edellä olevasta fragmentista näyttää heijastuvan se käsitys työstä, jonka hyvin tunnemme sadan vuoden takaisista ja vanhemmista kirjoista. Työn luonne oli 1930-luvun lopulla maataloudessa yhä pitkälti sama, kuin se oli ollut vuosituhansia ja tehtaissakin jo teollisen vallankumouksen läpimurrosta lähtien. Itse asiassa liukuhihna saattoi pahentaakin tilannetta.

     Tuolloin työksi niitetty toiminta oli enimmäkseen kurjaa, niin sanotusti vieraantunutta toimintaa, jossa ihminen luopui tietyksi ajaksi omien halujen ja tarpeiden palvelemisesta. Työ oli tavallaan pieni kuolema, jossa ihminen sitouduttiin omille tarpeille vieraaseen rooliin, jotta saataisiin niukka elanto ja vähäiset vapaahetket, joita saattoi sanoa omikseen.

     Työ oli siis kirous, jonka riistäjät tai pikemminkin riistojärjestelmä, oli langettanut riistettäviensä ylle. Vapaahetket olivat se asia, jolloin ihminen saattoi toteuttaa itseään. Myös Marxin vävypoika Paul Lafargue oli julkaissut kirjan Oikeus laiskuuteen, joka nykyään on suomennettukin.

     Marxilaisen mytologian mukaan työhön liittyvä vieraantuminen oli poistettavissa poistamalla riisto, mikä teki työstä omaa, työntekijää itseään hyödyttävää toimintaa.

     Tämä kaikki oli lopultakin kovin korkealentoista, eikä näytä siltä, että omistussuhteiden muutoksilla olisi käytännössä ollut vaikutusta työviihtyvyyteen. Työn muodot ja metodit säilyivät entisellään, mutta palkkaus vain heikkeni sen jälkeen, kun Venäjällä oli kaapattu valtiollinen valta bolševikkien käsiin.       Lakkoliike oli aluksi hyvin vilkasta, mitä kommunistiset historiankirjat eivät mainostaneet, mutta joka nykyään on hyvin dokumentoitu asia.

     Joka tapauksessa bolševikkien ohjelmassa oli työolojen parantaminen ja vapaa-ajan lisääminen aina tärkeällä sijalla ainakin tavoitteena. Tämä siitä huolimatta, että työn sosialistisessa yhteiskunnassa (sellaisen katsottiin toteutuneen vuoden 1936 loppuun mennessä) julistettiin muuttuneen kirouksesta ihmisen ensimmäiseksi tarpeeksi.

     Mutta tarvittiinhan sitä vapaatakin. Jo bolševikkien (Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue) vuoden 1903 ohjelmassa vaadittiin 8-tuntista työpäivää ja viikottaista 42 tunnin yhtämittaista vapaata. Kyseessä oli siis ns. englantilainen viikko, jossa lauantaina tehtiin lyhennettyä päivää. Sitä paitsi vaadittiin kiellettäviksi ylityöt ja yötyöt.

     Vuoden 1919 ohjelmassaan bolševikit lupasivat jo lyhentää varsinaisen työpäivän kuusituntiseksi. Sen päälle itse kukin pääsisi palkallisesti osallistumaan hallinnollisiin tehtäviin tai opiskelemaan kahdeksi tunniksi päivässä.

     Kuukauden mittainen loma kaikille oli tulossa, mutta rajoittui toistaiseksi kahteen viikkoon. Muutenkin nuo pykälät käytännössä vesitettiin, mutta onhan myös jo tavoitteilla sinänsä oma merkityksensä.

     Nämä tavoitteet olivat kovin edistyksellisiä, mutta eivät pelkästään kommunismille (puolue oli vuonna 1918 muuttanut nimensä kommunistiseksi) ominaisia. Suunnilleen yhtä jalkaa neuvostomaan kanssa toteutettiin sosiaalivaltion rakentamista ja työsuojelua monissa muissakin maissa, etenkin pohjoismaissa.

     Itsehallinnollisia kommuuneja samassa merkityksessä kuin Venäjällä, ei tosin muualla pyritty luomaan eikä pian kyllä enää Venäjälläkään, vaikka puolueen nimikin oli jo muutettu juuri noiden kommuunien mukaan.

     Merkittävää kyllä, bolševikkien vuoden 1903 ohjelma oli lähes samanlainen kuin meidän sosialidemokraattisen puolueemme Forssan ohjelma samalta vuodelta.

     Kommunistisessa yhteiskunnassa, jota sitten vuonna 1961 ryhdyttiin rakentamaan ja luvattiin valmista tulevan vuonna 1980, ei kai periaatteessa olisi edes tarvittu erityistä työaikaa, saati palkkaa, koska työ oli muuttunut ihmisen ensimmäiseksi tarpeeksi ja luovuuden toteuttamisen kentäksi ja sitä sopi tehdä kykyjensä mukaan. Hyödykkeitä sai jokainen tarpeidensa mukaan eikä suorituksensa perusteella.

     Jostakin syystä työajaksi luvattiin joka tapauksessa kuusi tuntia päivässä ja 35 tuntia viikossa. Todettakoon, että etenkin naisiin kohdistuvalla työsuojelulla oli ohjelmissa aina tärkeä sija. Tehottoman ja kaiketi tylsän ja orjuuttavan kotitalouden korvaamisen keskitetysti järjestetyllä lastenhoidolla, vaatehuollolla ja ravitsemuksella ajateltiin vapauttavan naisen ihan oikeaan tehdastyöhön ja muuhun sitä vastaavaan tuottavaan toimintaan, mikä lisäsi huimasti hyödykkeiden tuotantoa.

     Käytännössä Neuvostoliitossa lähinnä luvattiin sitä, mitä pohjoismaissa samaan aikaan toteutettiin. Kaikkein suurin ihmistä työn orjuudesta vapauttava tekijä oli varmasti kuitenkin tekniikka, sen kehitys.

     Tekniikan kehittyminen sekä teki työstä kevyempää ja kiinnostavampaa, että myös monin kerroin tuottavampaa. Kun Camus totesi ”työläistensä” ansaitsevan kaikesta kurjuudesta vain surkean rahamäärän, jolla saattoi vain hyvinä päivinä juoda ihan oikeaa maitokahvia, kasvoi työtuntia kohti ostettavan hyödykemäärän arvo etenkin toisen maailmansodan jälkeen niin meillä kuin muualla, huimaavaa vauhtia.

     Näin tapahtui kaikkialla, vaikka Neuvostoliitto, jonka olisi teoriassa pitänyt johtaa kehitystä, jämähti paikalleen. Ei senkään suoritus surkea ollut vielä 1960-luvun näkökulmasta, mutta 1980-luvulla asiat olivat jo toisin.

     Mutta nyt olemme sitten tulleet tilanteeseen, jossa rahaa kyllä on, mutta työn arvokkuudesta taas puhutaan paljon.  Itse asiassa puhutaan ihmisen arvokkuudesta, joka kärsii vastikkeettomina armopaloina annetusta rahasta, kuten se joskus kärsi tarkoituksettomasta työstä.

     Suomen paljon puhutun aktiivimallin tarkoituksena lienee ainakin osittain ollut parantaa tilannetta juuri tässä suhteessa, vaikka sen käytännön toteutus onkin saanut ankaraa kritiikkiä.

     Mutta työhän ei oikeasti ole vakiotavaraa. Erilaiset työksi kutsutut asiat poikkeavan toisistaan kuin yö ja päivä. Pahinta ilmeisesti on niin sanottu Sisyfoksen työ, jossa olennaista on sen turhuus. Sellaista, turhauttavaa työtä teetettiin aikoinaan myös rangaistuslaitoksissa ja sellaisella tapettiin joskus tuhoamisleireillä ihmisiä.

     Tämän muistaessaan on kiinnostavaa nähdä vaikkapa New York Review’n kirjeenvaihtopalstalla runsaasti ilmoituksia, joissa pariutumiskandidaatti kaiken muun hyvän ja kauniin ohella mainitsee olevansa workaholic.

     Mitähän ihmeen hienoa siinäkin nähdään? En muista sen sijaan koskaan huomanneeni sellaista ilmoitusta, jossa itsensä markkinoija sanoisi suoraan olevansa alcoholic. Toisiinsa verrattavia addiktioitahan nämä kuitenkin kai ovat.

     Vanhan käsityksen mukaan ihminen pystyy todella toteuttamaan parhaat taipumuksensa vain vapaa-ajalla. Kansalliskirjastomme leimassa eivät suotta ole sanat Otium sapientis -viisaan lepo. Itse asiassa kai sitten kaikki nuo kuukausipalkkaiset uurastajat ovatkin siellä lepäämässä, vaikka väittävät tekevänsä työtä?

     Mutta se taitaa olla menneen maailman näkökulma asiaan.

     Myös sana schola tunnetusti tarkoittaa vapaa-aikaa. Se oli vielä hiljattain niukka resurssi ja vain rikkaille mahdollinen. Työlle omistautunut rahvas ei siitä liiemmin saanut nauttia. Mutta nyt on toisin.

      Se vapaa-aika, jota työttömillä on yllin kyllin, on nyt puolestaan koettu ongelmalliseksi. Totta kyllä, erilaiset työttömien yhdistykset ovat järjestäneet toimintaa, joka näyttää muistuttavan Camus’n tarkoittamaa spontaania vapaa-ajan työtä. Luultavasti se ainakin osittain toimii jopa hyvin.

     Kuitenkin näyttää siltä, että myös puute todellisesta, mielekkäästä tuotannollisesta tai ainakin luovasta toiminnasta on nykyisenä automaation aikakautena todellinen.

     Moni tuskin kaipaa sitä työtä, jota vielä äsken tehtiin koneen jatkeena tai suorastaan voimakoneen sijaisena maata muokattaessa tai tehtaan liukuhihnan äärellä. Se lähenteli useinkin sitä Sisyfoksen työtä.

     Sen sijaan sellainen luova toiminta, jota tehdään vaikkapa omaa taloa rakentaessa, taitaa olla nykyään harvinainen palkinto ihmiselle. Puuttuvat mahdollisuudet sellaiseen eivät kuitenkaan paradoksaalisesti johdu enää työn kaikkinielevästä herruudesta, vaan työn puutteesta.

     Työ on nykyään yhä harvempien privilegiona, mutta yleensä juuri sen kautta ihmiset saavat mahdollisuuden päteä omissa ja muiden silmissä. Sen puuttuessa jäävät myös tulot pieniksi ja esimerkiksi rakennusprojektit voi unohtaa.

     Työ on siis tosiaan muuttunut kirouksesta siunaukseksi, mutta ongelmana on, että sitä riittää yhä harvemmille.

     Elinolot ovat kuitenkin myös nykyajan työttömällä monin verroin paremmat kuin pitkää työpäivää tekevä palkkatyöläinen saattoi vielä sata tai edes viisikymmentä vuotta sitten kuvitella.

     Kirous on sen sijaan työttömyys, joka nykyään kuitenkin merkitsee ennen muuta ylenmääräistä vapaa-aikaa, ei sen sijaan nälkäkuoleman uhkaa, kuten Camus’n maailmassa vielä saattoi olla.

     Santeri Alkio kirjoitti sata vuotta sitten useaan otteeseen sellaisesta tylsästä turhautumisesta, jonka aiheutti palkollisasemaan kuuluva, toisen hyväksi tehtävä työ ilman kiitosta ja tarkoitusta.

     Mikäli rengit eivät löytäneet luovan työn palkintoa, esimerkiksi käsityöstä, saattoi unelmaksi paremmasta maailmasta ja itsetoteutuksesta muodostua vain petollinen hetken humala, johon joskus, ylen harvoin oli edes mahdollisuuksia ja jonka vallitessa sitten saatettiin tehdä vaikka murhia.

     Tällaista nuorta miestä Alkio kuvaa teoksessaan Palvelusväkeä, (WSOY 1904, 134 s.) ja luulenpa, että vastaavanlaista elämäntunnetta voisi löytyä nykyajastakin. Nuoret miehet saattavat jäädä henkisesti heitteille riippumatta siitä, onko heillä vapaa-aikaa liikaa tai liian vähän.

     Avainsana taitaa yhä, kuten jo sata vuotta sitten, olla se arvokkuus (dignitas), joka löytyy mielekkäästä, parhaimmillaan luovasta työstä ja mielekkäästä vapaa-ajasta, ei niiden runsaudesta tai puuttumisesta sinänsä.

 

 

Aitoja makuja aidossa ympäristössä

 

Herkkuekskursio

 

    Opetusministeri Adlercreutz on ollut hyvällä asialla yrittäessään saada koulujen lomia jatketuiksi elokuussa.

     Nykyinen tilanne on aivan vähämielinen. Elokuu on Euroopassa se varsinainen lomakuukausi, mutta Suomessa pannaankin silloin paikat kiinni. Pakkohan se on aktiivisessa iässä elävien vanhempien matkustaa takaisin kaupunkiin saattamaan lapsiaan kouluun.

     Nyt, kesäkuun lopulla alkaa Suomen lomasesonki ja kotimaan turismin aika. Vähän yli kuukauden kuluttua aletaankin sitten jo lopetella ja mikäli joku turisti siitä huolimatta maahamme eksyy, saa hän huomata, että ohjelmanumerot ovat vähissä ja yhä useammat ovet kiinni.

     Perhepurjehtijat, joita Itämeren etelärannikollakin on yhä enemmän, ehtivät kesän mittaan esimerkiksi Saksasta Suomeen, mutta eivät takaisin.

     Heitä varten onkin Tallinnaan rakennettu komea Kakumäen marina huolto- ja säilytyspalveluineen, EU-rahalla arvattavasti. Sinne voi paattinsa jättää mukavasti ja turvallisesti kevättä odottamaan jos sattuu olemaan vähän tuota taskussa. Alkaahan sitä jo moenella olla, puolalaisillakin.

     Kun itse pari vuotta sitten rantauduin elokuussa Kabbölen (ks. Vihavainen: Haun kanisterböle tulokset ) kivaan vierassatamaan, jossa menneinä vuosina oli ravintolalaivakin, sain huomata, että kaikki oli kiinni ja jopa huussikin lukittuna. Siinä tuli tämä suomalainen erikoisuus konkreettisesti vastaan.

     Kysymys on siitä, että turistisesonki on meillä kovin lyhyt jo luonnonolojen takia. Ikään kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi, olemme vielä itse sitä lyhentäneet ryhtymällä aloittamaan kouluvuoden jo elokuun puolivälistä. Tämä samaan aikaan, kun kesät näyttävät pitenevän ja paras kesä on vanhaan tapaan vasta juhannuksen jälkeen.

     On uskomatonta, että jokin OAJ:n tapainen etujärjestö näyttää kykenevän sanelemaan kantansa koko eduskunnalle, joka sentään perustuslain komean luonnehdinnan mukaan käyttää maassamme valtiollista valtaa. Yhä useammin se näyttää olevan kykenemätön tekemään selviä linjauksia missään asiassa, ellei se koske jonkinlaisen kiellon määräämistä.

     Noin viikko sitten olin käymässä Visbyssä, jolle turismi on tärkeä elinkeino. Tarjoaahan kaupungin maineikas historia ja sen hyvin säilynyt vanha kaupunki jo sellaisenaan riittävästi kiinnostavia kohteita pariksikin päiväksi. Temaattiset ekskursiot esimerkiksi merirosvouksesta ja viikingeistä, hansasta ja tanskalaisista lisäävät vielä turismin mahdollisuuksia lähes loputtomasti. Ruotsalaisille, suomalaisille, virolaisille, tanskalaisiille, saksalaisille ja muillekin riittää kiinnostavaa historiaa omaankin maahan liittyen.

     Visbyssä on ymmärretty vielä lisäksi myös panostaa ruokaan. Ostin itsekin ekskursion, jossa noin kolmen tunnin aikana käytiin saaren sisäosissa, pistäydyttiin aivan tavanomaisesa pikku kirkossa, johon ei liittynyt mitään dramaattista ja mentiin sitten paikallisen suurtilan meijerin vintille maistelemaan ”Gotlannin makuja”. Kyseessä oli ”makumatka” ja olin ajatellut, että siinä saisi sopivasti myös yhden aterian kuitattua.

     Näin ei ollut. Vintillä odotti kuuden ”makuaseman” eli pikku pöydän tarjoilu, joka käsitti niitä konsulenttien kaikilla messuilla jakamia ruokanäytteitä, joista pääsi perille siitä, miltä maistui se ruoka, jota sitten myytiin purkitettuna kassalla.

     Hyvää ruokaahan se olikin, erityisesti suuresta kiekosta leikattu paikallinen grevé-juusto oli herkullista ja ostin sitä mukaankin. Sen lisäksi oli lampaaseen liittyviä säilykkeitä, sinappeja ja muuta pientä. Kalojakin oli, savustettuja kilohaileja, joita on totuttu ostamaan latvialaisina versioina.

     Ekskursioon liittyi sen jälkeen vielä paluu Visbyhyn ja kävely vanhasa kaupungissa, jolta jäin pois ja kävin sen sijaan paikalisessa, varsin kiinnostavassa museossa ja tuomiokirkossa.

     Joka tapauksessa siis ekskursio, jonka ostin, kesti noin kolme tuntia ja siinä oli samaan pakettiin pantu niin vierailu maaseudulla ja paikallisten tuotteiden myynti, kuin myös kuuluisan vanhan kaupungin hyödyntäminen. Jos joku osio oli hieman tylsä, oli kokonaisuudessa kuitenkin myös huippunsa.

     Ryhmässä oli bussilastillinen eli noin 30 henkeä, eikä se ollut ainut laatuaan. Uskoisinpa, että saman ekskursion teki tuona yhtenä päivänä noin 100 henkeä ja kauppaakin käytiin nelinumeroisella summalla.

    Mikä parasta, järjestäjän kannalta, porukka maksoi itse matkansa ja jopa varsin reilusti, joten ekskursion järjestäjän riski oli olematon ja yrittäjä sai asiaankuuluvia tuloja.

     Mietin silloin sitä, että myös meillä, Suomen lyhyen turistisesongin aikana olisi osattava järjestää vastaavia ekskursioita.

     Esimerkiksi Savonlinnasta voitaisiin siirtyä noin vajaan tunnin matkan päähän vaikkapa bussilla Sulkavan Linnavuorelle tai Kerimäen kirkolle tai Punkaharjun Retrettiin tai laivalla Järvisydämen lomakeskukseen Rantasalmelle, jossa tarjottaisiin kunnon ateria, sellainen, jota ei kaupasta saa ja joka koostuisi paikallisista erikoisuuksista.

      Siihen voitaisiin liittää käynti paikallisessa kirkossa, jossa ei tarvitse mitään erityistä olla. kaukaiselle vieraalle se on joka tapauksessa uutta ja outoa ja tarinoita.

     Tarinat voisivat käsitellä paikasta riippuen vaikkapa ristiretkiaikaa, Pistolekorsien sukua, generalissimus Suvorovia (sitten sodan jälkeen), paikkakunnan roolia 30-vuotisessa sodassa, Haapaniemen sotakoulua, paikallista ”pikku Pariisia”, Parkumäen taistelua ja mitä tahansa historiallista aihetta, viime sotia unohtamatta.

     Toki rauhan toimet ovat niitä, joita me kaikki ennen muuta rakastamme, mutta tarinoita, vallankin selkäpiitä karmivia, tarvitsevat kaikki turistit ja maksavat niistä.

     Homman varsinainen kohokohta olisi kuitenkin tuo tutustuminen paikallisiin makuihin, sellaisiin, joita ei löydy enempää kaupoista kuin ravintoloista.

     Niitä voisivat olla ennen muuta vastapaistetut, ruiskuoreen tehdyt karjalanpiirakat, sekä savolainen ohrarieska munavoilla, ruisleipä, kalakukko ja lanttukukko.

     Tästä tulee mieleeni, että tein eilen ehkä parhaan muikkkukukon, jota olen koskaan syönyt. Sen salaisuus oli näköjään se, että käytin suunnilleen yhtä paljon siankylkeä kuin muikkuja. Kylki oli miedosti savustettua ja vaikutti jotenkin kuivatulta.

      Olin sen osatnut Göteborgin hallista, ehkä tiedä, mikä sen salaisuus itse asiassa oli, mutta tuotekehittelijöiden kannattaa huomioida tämäkin asia. Tämä läski toimi hyvin myös silakkalaatikossa viime viikolla.

     Kaikki nuo tuotteet ovat sellaisia, joita ei parhaimmillaan ja aidoimmillaan turisti löydä nykyisin mistään. Kaikkia niitä voi kuitenkin myös ostaa mukaan.

     Mitä kaloihin tulee, myytävänä pitäisi tietenkin olla myös erilaisia muikkutuotteita, erikoisesti vasta savustettuja muikkuja ja suolattuja muikkuja, joihin on lisätty sioulia jo suolausvaiheessa. Nekin säilyvät viikkoja, mutta niitä ei saa mistään kaupasta.

     Ja jos teemana on kala, pitäisi olla vastasavustettua kalaa: muikkujen ohella ainakin ahventa. Säynävä olisi erikoisherkku.

     Erilaiset laatikot sopivat tietenkin jokaiseen kokonaisuuteen, mainittakoon erityisesti silakka/muikkulaatikko. Jälkiruoaksi erimerkiksi uunijuusto ternimaidosta.

     Silli uusien perunoiden kanssa on mjtä suomalaisin sesonkiruoka ja sitä kannattaa tarjota silloin, kun se on mahdollista.

     Kun kunnon ateria on tavoitteena, sopivat mukaan vielä karjalanpaisti, jossa sian läskiä on mukana reilusti ja sen lisäksi tai vaihtoehtona muikkupaisti eli rantakala, johon ei ole lisätty vettä, vaan ainoastaan vlota.

     Tämä ei ole lääkärin, vaan kokin suosittelema ateria, vaikka tietenkin on/pitäisi olla myös selvää, ettei herkullisen kunnon ruon syöminen muutaman kerran vuodessa ketään tapa. Mutta turhapa näitä on selittää niille, jotka elävät siinä primitiivisen mustavalkoisessa maailmassa, jossa jokaisen on valittava puolensa, olipa kyse sitten vaikka kalakukon paistamisesta.

     Mutta oleellista on, että porukka, joka tulee makumatkalle on saatava kokoon ja sitä myös asjanmukaisesti rahastettava. Ei liikaa eikä liian vähän. Ryhmiä kannattaa koota alustavasti jo talvella ja pitää ilmoittautumisia auki vielä koko kesän, aina syyskuulle saakka. (miellyttävän viileää).

     Miksei myös lokakuu sienineen (kekri!) voisi olla oma sesonkinsa, jonne houkutellaan väkeä Etelä-Eurooppaa myöten. Esimerkiksi italialaiset tuntevat kyllä herkkutatin, mutta täällä se kuuluu aivan toisenlaiseen keittiöön ja sen ohella käytetään paljon muitakin sieniä.

     Myös muikunkutu olisi yksi mahdollinen vuode n kohokohta ja oma sesonkinsa, johon voisi liittää kymmeniä muikkuruokia ja vertailun vuoksi myös silakkaruokia. Nuottaajia on harvassa, mutta nuotanvedon järjestäminen lienee mahdollista, mieluummin kesällä.

     Hirvijahdista ja siihen kuuluvista peijaisista en tässä erikseen  puhukaan. Hirvenmaksalaatikko on sana, joka aiheuttaa kiihtynyttä syljen erittymistä sille, joka tietää, mistä on kyse.

     Se, joka sinänsä vaatimattomien, mutta ainutkertaisten, joskaan ei ehkä ainutlaatuisten historiallisten tarinoiden ja maisemien jälkeen nauttii kunnon asianmukaisesti tehdyn paikallisen aterian, ei varmasti tule pettymään, vaan suosittelee sitä muillekin.

     Tunnelman nostamiseksi kannattaisi tarjota vielä myös ruokaryyppy ja pitää pieni luento sen historiallisesta roolista paikallisessa kulttuurissa. Eiköhän sekin olisi mahdollista?

     Aterian kruunaavat marjapiirakat ja paikallinen marjalikööri.