Likaisin asein huonon asian puolesta

 

Huijarien aika

 

     Valtioneuvoston alainen Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoneuvottelukunta on ratkaissut erään kansalaisen ja Espoon kaupungin väkisen kiistan, jossa kyseinen henkilö vaati korvauksia siitä, että Suvivirsi ja Varpunen jouluaamuna-kappale oli esitetty espoolaisessa koulussa kevät- ja joulujuhlissa vuosina 2024 ja 2025.

     Lautakunta suosittaa kaupunkia maksamaan 2500 ”hyvityksen” koulun oppilaalle ja 750euroa hänen huoltajalleen. Koulu oli laiminlyönyt etukäteen ilmoittamisen tilaisuuksien ”uskonnollisesta sisällöstä, niin että tilaisuudesta olisi ollut mahdollista poistua ”huomiota herättämättä ja leimautumatta”.

     ”Mielensäpahoittajasta” on nykykulttuurissamme kiinnostavasti tullut hahmo, jolla on kaksinainen merkitys. Toisaalta se liitetään henkilöön, jolla on hullunkurisia ja perusteettomia syitä pahoittaa mieltään aivan normaaleista nykyiseen elämänmenoon kuuluvista asioista. Hänelle on åakko nautaa.

     Toisaalta se liittyy myös henkilöön, joka on mimosamaisen herkkä ja avuton ja saattaa vaikka itkeä pillittää mistä tahansa asiasta. Vähintäänkin hän paheksuu kaikenlaista omista arvoistaan poikkeavaa. Hänet on taas otettava äärimmäisen vakavasti ja hänen tunteidensa suojelu ohjaa jopa valtiollisen tason suuria päätöksiä.

     Tämän uhripääomaa hallitsevan henkilön näennäinen avuttomuus ei kuitenkaan estä toimimasta tarmokkaasti silloin, kun oletettua mielipahaa vaaditaan korvattavaksi rahallisesti.

    Tämä on kovin outoa silloin, kun on kysymyksessä maailmankatsomuksellinen asia. ehkäpä koko maailmankatsomus tuollaisissa tapauksissa sitten rakentuukin nimenomaan rahan ympärille ja sen arvot voidaan aina ilmaista myös rahamääräisesti?

     Sakko on vanha rangaistus, jolla voitiin hyvittää esimerkiksi jonkin henkilön toiseen henkilöön kohdistama pahoinpitely. Sakkorahoja ei kuitenkaan saanut uhri, vaan kuningas, ne siis kuuluvay nykyään valtiolle.

     Tässä tapauksessa määrättiin joka tapauksessa kärsimyskorvaus siitä, että mielensäpahoittaja oli kuullut virren ja joululaulun, joissa kummassakaan ei muuten missään tapauksessa voida katsoa esitettävän varsinaista uskonnollista ideologiaa, ainoastaan maínitaan uskontoon liittyviä teemoja.

     ”Uhri” olisi tietenkin voinut välittömästi poistua tuosta ”vaarallisesta tilasta” ja välttää ainakin lähes koko mielipahansa. Ainakin se olisi poistuessa olisi jäänyt paljon pienemmäksi, mutta tämän siis esti se, että asia olisi herättänyt huomiota ja poloinen uhri olisi saattanut ”leimautua”.

     Tämän perusteella voimme objektiivisesti haarukoida aiheutetun tuskan määrää. Mikäli virren kuunteleminen aiheutti sitä vähemmän, kuin olisi aiheuttanut poistumisen aiheuttama ”huomion herättäminen” ja jopa ”leimautuminen” (leimautuminen miksi? ateistiksi? onko se siis häpeällistä ja salattavaa?), voidaan todeta asian kuuluvan kovin köykäiseen luokkaan, kuten yleinen elämänkokemus toki kertookin.

     On normaalin järjestäytyneen yhteiskuntaelämän käytäntöjen vastaista, että joku alkaa nurkua kärsimyskorvauksia siitä, ettei kehdannut poistua esityksestä, josta ei pitänyt. Yhteiskuntaelämä tulee kerta kaikkiaan mahdottomaksi, jos tällaisiin vaatimuksiin suostutaan.

     Koko kulttuurimme on täynnä uskonnollisia ja vieläpä kristillisiä symboleja ja mikäli joku ei voi niitä kestää, ei hänen paikkansa ole normaalien vapaiden kansalaisten keskuudessa, vaan jossakin muualla. Missä, se pystynevät psykiatrian asiantuntijat ratkaisemaan.

     En kuitenkaan usko, että kyseessä olisi aito loukkaantuminen ja mielipaha. Joka tapauksessa sellaisen korvaaminen rahalla yhteiskunnan toimesta olisi absurdia.

     Katson, että kyseessä on mitä ilmeisin huijaus, jota ei tehdä vilpittömällä mielellä. Huijaus on myös laissa määritelty rikollinen teko ja sellaisen yrittämisestäkin pitäisi rangaista.

     Valitettavasti teon vilpillisyyttä on vaikea varsinaisesti todistaa. Uhriutuva henkilö saattaa vaikerolda ja vaikka pillahtaa itkuun, eikä kukaan voi ihan varmasti todistaa, että hän teeskentelee.

      Joka tapauksessa tuo yleisen elämänkokemuksen käsite, jota muutenkin on ainakin ennen paljon käytetty oikeusistuimissa, olisi tässäkin otettava ohjenuoraksi. Asian olisi oltava niin, että mielipahasta voi saada korvauksen vasta kun kykenee sitovasti osoittamaan sekä todella kärsineensä asiasta, että joutuneensa tahallisen vahingoittamisen kohteeksi.

     Mikäli kärsimys johtuu jostakin täytin normaalina pidettävästä asiasta, ei mitään korvauksia tietenkään le maksettava, vaikka joku tuntisikin mielipahaa. Jos asiasta todella on vakavia seurauksia, on henkilö ohjattava hoitoon eikä maksettava hänelle.

     Kyseinen lautakunnan päätös ei ole vielä juridisesti sitova. Kantelun tehnyt henkilö on kertonut vievänsä asian oikeuteen, ellei rahoja ala kuulua.

     On kiinnostavaa nähdä, miten kaupunki asiaan suhtautuu. Kuten tunnetusta Päivi Räsäsen tapauksesta ilmeni, ei oikeuslaitoksenkaan kaikkiin instansseihin voi sokeasti luottaa, mikäli edellytetään tuomioiden perustuvan normaaliin terveeseen järkeen silloin, kun kyse on kristinuskosta.

     Kyse on nyt jo laajaksi paisuneesta ilmiöstä, jossa näemme länsimaisen kulttuurin yhden tukipylvään tuhoamiseen pyrittävän vakain tuumin. Vilpittömän mielen ja yleisen elämänkokemuksen sijasta on tarvittaessa kyhätty kokoon läpinäkyvän falskia brännvinsadvokatyriä ja käännetty valtion rankaisukoneisto toimimaan koko vanhan kulttuurimme jäänteidenkin tuhoamiseksi suorastaan rikoslain avulla.

     Tässä ei ole enää kysymys ns. uskovaisista ja heidän oikeuksistaan -joita täytyy myös olettaa olevan olemassa- vaan hengeltään totalitaarisesta uuden normiston lanseeraamisesta jopa valtion voimakeinoin.

Villit keskuudessamme

 

Hömppää ja villejä poikia

 

Mika Waltari, Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkailua. Vakava ajanvieteromaani. WSOY 1938 (1993), 216 s.

Kalle Väänänen, Junkkarien joukko. Kertomus koulupojista. Kirja 1928, 233 s.

 

      Kalle Väänänen (Viänänen) ansaitsi leipänsä oppikkoulun opettajana Viipurissa, mutta tunnetaan erityisen taitavana savon kielen käyttäjänä. Hänen ”Sanarrieskansa” ei kaivanne esittelyä. Sodan aikana hän kirjoitti muun muassa nimellä ”Korsukolportööri”. Tuotannosta mainittakoon ”Runoruunalla r….ää päin”.  

     Yleensä hänen lajityyppinsä oli lempeä huumori, mutta sota-aikana tyylitaju saattoi pettää. Sellaista se massahysteria on, kuten nykyään taas hyvin tiedämme. Viänänen sanoitti myös erinäisiä sota-ajan lauluja, kuten ”Iso Iita”.

     ”Junkkarien joukko” on aika tyypillinen oman aikansa ajanvieteromaani. Ympäristönä on tuon ajan koulu, poikalyseo, jossa ankaruudella hallitaan, mutta pojat puolestaan kehittävät auktoriteettien vastaisen taistelun oikein taiteeksi.

     Epäoikeudenmukaisuus on se, joka saa uhmaamaan vallanpitäjiä jopa koulusta erottamisen tai karsserirangaistuksen uhalla. Karsseri oli pimeä koppi, johon voitiin sulkea jopa kahdeksi vuorokaudeksi. Virallisesti sellaista rangaistusta ei ollut, mutta halutessaan sen vai valita erottamisen sijasta. Näin kuuluu Savonlinnan lyseossa olleen vielä joskus 1950-luvulla.

     ”Junkkarien” suurin kolttonen oli rehtorin muistikirjan varastaminen. Siihen kirjaan oli merkitty kaikki oppilaiden puutteelliset osaamiset ja laiskanläksyt. Kun se oli hävinnyt, oli ”despootti” tavallaan voimaton.

     Tai eihän hän ollut, sillä aina hän rangaista voi, eikä siitä ollut valitusoikeutta. Syyllisen selville saaminen oli kuitenkin kiven takana ja aluksi rangaistiin väärää poikaa. Sitten joku kavalsi oikean henkilön ja tämän juudaksen selville saamisesta taas tuli poikajoukossa ykkösasia.

     Kirja sijoittuu itsenäistymistä edeltävään aikaan ja siinä esiintyvät myös venäläiset sotilaat ja venäläiset koulupojat eli ”tinaskit”. Nimitys tuli heidän kiiltävänappisesta univormustaan. Yksi tappelukin oli, joskaan ei joukkotappelu.

     Salapoliisitarinan ohella kirja kuvaa orastavaa nuorta lempeä, joka huipentuu parittain kävelyyn saareen tehdyllä huviretkellä. Koko poikajoukon tarina taas huipentuu seitsemännen luokan kevättodistusten jaon jälkeiseen yleiseen mekastukseen ja paikkojen sotkemiseen. Joskus sellaisessa tilaisuudessa oli särjetty pulpetitikin. Kyseessä on ilmeinen villi-ihmisten joukko, jolla kuitenkin on jalon villin sydän.

     Waltarin tarinan keskushenkilö on aikuisuuden kynnyksellä oleva tyttö, joka tulee äkkirikkaasta perheestä ja ajelee joutilaana automobiililla kavereidensa kanssa.

     Koko joukko on ikävystynyttä, muodikasta ja blaseerautunutta ja sen ikävyys johtuu sen omasta tylsyydestä.

     Sitten paikalle tulee nuori, väitöskirjaansa valmisteleva originelli psykologi Joosef ja tytön mielenkiinnon kohde muuttuu oitis, vaikka tyyppi on kovin epämuodikas ja naurettava.

     Psykologi Joosef palkataan tytön perheeseen pojan koriopettajaksi kesän ajakasi ja tässä toimessaan hän ottaa myös lähiseudun poikajoukon johdettavakseen.

     Kyseessä on todellinen villien lauma, mikä ilmenee sekä ulkoisessa olemuksessa että asuissa ja käytöksessä. Kaiken maailman kolttoset ovat tämä porukan erikoisalaa.

     Psykologi saa kuitenkin villit kesytettyä johtamalla heidät urheilun pariin. Urheilulajit ovat jokseenkin omaperäisiä ja esimerkiksi estejupksu kehitetään lajiksi, joka valmistaa omenavarkauksiin.

     Itse asiassa kartanon isäntä tulee leikkiin mukaan ja antaa varkauksiin luvan, kutenkin sillä uhalla, että mikäli hänen haulikolla ampumansa suolapanos osuu, joutuu uhri vielä muidenkin rangaistusten kohteeksi.

     Kiinnostavaaon, että Väänäsen romaanissa venäläispojilla on pienoiskivääri (salonkikivääri), jota uhataan käyttää tappelussa ja samanlaisen aseen saa poikien kisoissa voittaja palkinnokseen.

     Itse asiassa kaliiperin .22 kivääri on tappava ase, mikäli siinä käytetään ns. pitkiä tai edes ns. puolipitkiä panoksia. Tuolloin olivat kuitenkin yleisessä käytössä ns. penniläiset, joissa pyöreän kuulan lähettivät matkaan nallin lisäksi pikkuruinen mustaruutilataus ja lähtönopeus lienee ollut suunnilleen sama kuin nykyisillä ilmakivääreillä. Kuula tosin oli 4,5 millistä nykyistä luotia painavampi. Ja olen kuullut näistä uusista ilmakoista, joilla ammutaan .22 kuulia, mutta ei siitä sen enempää.

     Mitään lupia ei moisen aseen hankkimiseen kuitenkaan ilmeisesti vaadittu ja sellaisen onnellinen omistaja oli jo mies mielestään. Luultavasti kaikenlaiset linnut olivat vaarassa, vaikka kirjassa sitouduttiinkin säästämään muut kuin varikset ja kanahaukat. Villejähän villit ovat.

     Kuten arvata saattaa, kirja loppuu tyttären ja psykologin avioliittoon, joka saadaan kuin saadaankin aikaan tytön sinnikkäiden ponnistelujen ansiosta. Ylkämies on rakastunut, mutta haraa sitkeästi perijätärtä vastaan.

     Hahmot ovat molemmissa kirjoissa varsin arvattavia ja aikakauden kliseistä kyhättyjä, mutta tuskin ihan tyhjästä haettuja. Kovin hyperbolisestihan ne on esitetty, mutta tarjoavat sopivasti harmitonta huumoria. Ja onhan siellä jännitystä ja romantiikkaakin.

Siihen aikaan, kun miehittäjiä oltiin.

 

Vaikea rooli. Suomalaiset Itä-Karjalaa vapauttamassa

 

Helena Pilke, Propagandaa Itä-Karjalaan. Heimokansan suomalaistajat 1941-1944. SKS 2017, 268 s.

 

     Valloittajan rooli kuuluu yleensä suurvalloille ja tavallisesti ne ovat siitä erityisen ylpeitä ja nostavat rituaaleissaan vuodattamansa veren pyhän uhrin asemaan. Sellainen käytös kuuluu niille niin itsestään selvästi, ettei sitä yleensä ole pidetty paheksuttavana.

     Suomen asema valloittajana ja miehittäjänä on sen sijaan paradoksaalinen ja jopa luonnoton. Kaikenhan olisi pitänyt oikeastaan mennä aivan toisin päin. Asiaa onkin paheksuttu jo vuosikymmeniä ja juuri tällä hetkellä on naapurin puolella havaittavissa yrityksiä tehdä tuosta asiasta jopa rikos ihmisyyttä vastaan.

     Tämäkin on tavallaan ymmärrettävää. Suurvallan kunnia on suuri asia, jonka puolustamiseksi voidaan suorittaa massiivisiakin ihmisuhreja, saati nyt kyhätä historianväärennöksiä, joissa asiat esitetään aivan toisin kuin ne aikoinaan nähtiin ja luodaan päälle päätteeksi kokonaan uusi, keksittyihin ”faktoihin” perustuva tarina.

     Myös Suomen puolella tätä oman menneisyyden ”rikollistamiseta” on tapahtunut ja suurelle osalle Suomen kansaa näyttää toden totta olevan mahdotonta asettaa tuota valloitusta ja miehitystä sellaisiin kehyksiin, joihin se kuuluu. Kaikki pannaan alkamaan Saksa-yhteistyöstä, joka taas ostettiin maan ulkopoliittiseksi linjaksi kuin valintamyymälästä ikään.

     ’Tuntematon sotilas’ muuten loppuu viittaukseen siitä, että sotilaallinen tappio, tai ainakin kakkossija jalossa kilpailussa säästi Suomen vaikeasta asiasta: ”Mitä olisikaan merkinnyt voitto. Vastuuta. Vastuuta teoista, jotka olisivat kerran vaatineet hyvityksen…. Jyrinä jatkui… voi voitetuita!. Mutta heidän ei tarvinnut sentään pelätä sen kaiussa kuuluvaa ääntä: Voi voittajia!”

     Voittaja kyllä piti huolen siitä, että sitä vastaan tehdyt rikokset rankaistiin. Suomea vastaan tehdyistä ei kukaan voinut ketään tilille tuodakaan ja siitä, mitä, missä tilanteessa ja millä tarkoituksella kaikki oli tapahtunut, alettiin nyt meilläkin kertoa sellaista tarinaa, joka voittajalle sopi.

     Miehitysaikaa on tutkittu jo pian sodan päättymisen jälkeen ja kriittisemmin siiten 1980-luvulta lähtien, jolloin Antti Laineen väitöskirja oli sen merkittävin virstanpylväs. Sen jälkeen on tutkittu myös Itä-Karjalan miehitystä kokonaisuudessaan (Hyytiä), Petroskoin miehitystä (Kulomaa), sotavankeja (Kujala) ja niin edelleen.

     Helena Pilkkeen kirja keskittyy tarkastelemaan Itä-Karjalan sotilashallinnon alaisuudessa tehtyä valistus- eli propagandatyötä.

     Propaganda ymmärrettiin jo tuolloin ensiarvoisen tärkeäksi alueeksi ja sodankäynnin ehkä ratkaisevaksi aseeksi. Säilyneet dokumentit sisältävät tietoa paitsi propagandatyön sisällöstä, myös sen tuloksista ja toiminnan vaikeuksista.

     Hyökkäys Itä-Karjalaan ja sen miehittäminen ei virallisesti merkinnyt vielä alueen liittämistä Suomeen, mutta sellaiseen lopputulokseen eli Suur-Suomen luomiseen kyllä valmistauduttiin.

     Välittömästi Lokakuun vallankaappauksen jälkeen bolševikkihallitus pyrki lamauttamaan vanhan komennon vastarinnan julistamalla kaikkien vähemmistökansojen vapaan eroamisoikeuden. Itä-Karjalassa tähän oli valmis vain harvalukuinen alueen älymystö, mutta itsenäistymispyrkimyksestä voitiin ilman muuta puhua ja Suomen puolelta aktivistit yrittivät edesauttaa sitä myös aseellisesti.

     Tarton rauhassa luvattiin Itä-Karjalan asukkaille autonomia, joka toteutettiin jo kesällä1920 perustetun Karjalan Työkansan kommuunin muodossa. Se oli kansallinen autonominen alue, jossa karjalaisväestö oli enemmistönä. Jo vuonna 1923 rajoja muutettiin siten, että karjalaiset jäivät vähemmistöksi ja sen jälkeen alkoi intensiivinen venäläinen muuttoliike.

     Se merkitsi nopeaa väestönvaihtoa ja vuoden 1940 noin 600 000 hengestä karjalaisia oli enää vähän yli kaksikymmentä prosenttia. Suuri enemmistö venäjänkielisistä oli siis muuttanut seudulle aivan äskettäin. Väestönvaihto oli tosiasia.

     Itä-Karjalan karjalankieliset osat lahjoitettiin 2.12.1939 solmitulla valtiosopimuksella Suomelle ja sopimus astui välittömästi voimaan, vaikka se sitten jäi käytännössä toimeenpanematta.

     Merkittävää kuitenkin oli, että sopimuksessa nimenomaisesti tunnustettiin tällaisen alueliitoksen oikeudenmukaisuus. Suur-Suomen idea ei siis ollut pelkästään joidenkin suomalaisten äärimmäisyysaineisten ja nuorisoradikaalien aivokummitus, vaan kuului myös bolševikkien tunnustamiin politiikan realiteetteihin.

     Miehitys on nähtävä tätä taustaa vasten. Stalinilaisesta versiosta sen tavoitteet poikkesivat merkittävästi siinä, että suomalaisten tarkoituksena toteuttaa venäläisten paluumuutto eli siirtää alueelta pois sen venäläiset asukkaat.

     Jaettaessa väestöä ”kansallisiin” ja venäläisiin ei käytännössä pidetty aina kieltä ratkaisevana tekijänä. Karjalaisiksi itsensä identifioivat saatettiin lukea sellaisiksi, vaikka he eivät olisikaan kieltä osanneet, kuten tästä kirjasta selviää.

     Etninen puhdistus, lukuun ottamatta toisen maailmansodan jälkeen toteutettuja monimiljoonaisia operaatioita, on toki pahamaineinen käsite ja Itä-Karjaassa se aiottiin kohdistaa venäjänkielisiin en masse, huolimatta siitä, että osa heistä oli asunut alueella jo ammoisista ajoista. Tässä olisi aktualisoitunut se vastuu, jonka suomalaiset Väinö Linnan romaanin tulkinnan mukaan välttivät hävitessään sodan.

     Toki vastuu miehittäjän armoille jääneestä väestöstä oli joka tapauksessa suomalaisilla jo sodan kestäessä. Kuten tunnettua, venäjänkieliset keskitettiin leireille pois haja-asutuksesta, jossa he olisivat voineet muodostaa sotilaallisen vaaran ja joutuneet alttiiksi partisaanien kiristykselle. Monet olivat myös oman maansa patriootteja. Termin pahanlaatuisen kaiun vuoksi leirien nimitys muutettiin siirtoleireiksi.

     Kuolleisuus noilla leireillä oli pahimmillaan joka tapauksessa suuri ja venäläinen, siirrettäväksi aiottu väestö jätettiin aluksi myös vaille kouluopetusta ja nautintapalstoja, jollaiset annettiin karjalaisille. He saivat myös töistä huonompaa palkkaa.

     Kuten tunnettua, sekä siirtoleirien että sotavankileirien kuolleisuus nousi hälyttäväksi talvella 1941-1942. Karjalan kannaksen Moskovan rauhassa menettänyt Suomi ei ilman vierasta apua kyennyt elättämään edes omaa väestöään ja Suomen vastuulle tulleessa Itä-Karjalassa oli melko uskollisesti toteltu Stalinin käskyä hävittää kaikki viholliselle mahdollisesti hyödyllinen omaisuus, erityisesti vilja, eläimet ja muu ravinto.

     Venäjällä on nyttemmin alettu levitellä toinen toistaan mielettömämpiä tarinoita suomalaisten muka harjoittamasta terrorista, jolloin vankeja olisi tapettu tuhansittain esimerkiksi elävältä hautaamalla ja hukuttamalla. Siihen ei tässä tarvitse puuttua, sillä nämä asiat on meidän puoleltamme läpikotaisin tutkittu.

     Totta kuitenkin on, että sekä siviiliväestö, että sotavangit kärsivät kohtuuttoman paljon miehittäjien armoilla. Ihanne olisi tietenkin ollut, että kuolleisuus olisi ollut samaa tasoa kuin kantaväestölläkin, mikä ei läheskään toteutunut. Siinä mielessä miehittäjälle jäi raskas vastuu. Huonostihan se meni.

     On kuitenkin kysyttävä, millaiset olivat miehittäjien tavoitteet ja miten paikallinen väestö miehittäjään suhtautui. Siihen antavat tässä kirjassa tutkitut aineistot oman vastauksensa. Mielialatarkkailussa on omat lähdekriittiset ongelmansa, mutta yleissävystä ei voi erehtyä.

    Suomalaisten tarkoituksena ei ollut alueen ja sen kansan, venäläisenkään, tuhoaminen, vaan alue valmistauduttiin liittämään Suomeen ja tehtiin työtä paikallisen väestön sympatioiden voittamiseksi, mikä toki ennen muuta koski karjalaisia.

     Valistusupseerien ja opettajien päämääränä oli heimokansan suomalaistaminen, kuten Pilkkeen kirjan otsikko kertoo. Siihen työhön ryhdyttiin aluksi suurella innolla ja nopeita tuloksia odottaen. Myös sodan uskottiin ratkeavan hyvin pian.

     Innokas papisto muodosti oman lukunsa ja ortodoksien ja luterilaisten välinen kilpailu tuli aluksi ongelmaksi, jota oli pakko hillitä. Lopulta ortodoksit saivat ilmeisen yliotteen. Ortodoksiseen kirkkoon liittyi vajaa puolet vapaasta väestöstä eli 33000 henkeä ja luterilaiseen vain noin2200.

     Miehitettyjen alueiden väki suhtautui miehittäjiin jo alusta pitäen varovasti ja jo ensimmäisen sotavuoden lopulla alkoi syntyä epäilyksiä siitä, kuka voittaa sodan. Venäläisten paluuta pelkäävät karjalaiset ja sitäkin enemmän venäläiset karttoivat sitoutumista miehittäjiin.

     Tiettyjen ylen määrin heimointoisten miehittäjien tyrkyttämä Suomen olojen ylistys ja Itä-Kafjalan todellisuuden mollaaminen ärsyttivät paikallisia, jotka näkivät siinä myös oitseensä kohdistettyua vähättelyä. Henki ei toki kaikkialla ollut sama.

     Kuitenkin suomalaisten toiminta koettiin laajoissa piireissä myönteisenä, etenkin siinä vaiheessa, kun väestölle oli jaettu omia nautintamaita ja alkuvaiheen kriisistä oli selvitty. Elintason nousu oli jopa merkittävä ja eräälläkin alueella polkupyörien määrä kasvoi vajaassa kolmessa vuodessa kolmesta sataan viiteenkymmeneen. Polkupyörällä oli silloin statusarvoa.

     Kuten tunnettua, karjalaiset, jotka saivat priorisoidun kohtelun, ilmaisivat usein tyytyväisyytensä myös kirjeissä, joita NKVD kaappasi ja sodan jälkeen syntyi jo ajatus rankaista tätä kansaa yjteistyöstä miehittäjän kanssa samoin kuin oli tehty omille muillle kansoille, Krimin tataareista tšetšeeneihin. Siperialta karjalaiset pelasti tiettävästi vain muutaman henkilön neuvokas toiminta.

     Myös venäläiset alkoivat tulla tyytyväisemmiksi miehityksen loppuvaiheessa, kun heillekin perustettiin koulut ja jako kahteen erilaiseen kategoriaan käytännössä poistettiin. Vain nautintamaasta he eivät ehtineet nauttia.

     Suomalaisten poistuminen Petroskoista, jota kirjassa aika paljon kuvataan, oli pääpiirteissään täysin   rauhallinen, mikä osaltaan todistaa miehittäjien nauttimasta suhteellisesta suosiosta. Hyvin monet karjalaiset olisivat halunneet mukaan Suomeen, ja suomalaisten myötä Petroskoista lähti muutama sata henkeä, joista osa Suomeen.

     Junien kyytiin otettiin vain harvoja, sillä aineellisia hyödykkeitä priorisoitiin. Äänislinnan aluepäällikkö Miika Simojoki piti tätä petoksena.

Sodan aian Suomi oli rutiköyhä ja eli yli varojensa. Itä-Karjalan miehitys ei ollut mikään saksalaiseen tapaan siirtomaahengessä tehty operaatio vieraan maan terrorisoimiseksi ja ryöstämiseksi, vaan suuri rahalljinen  uhraus..

     Lukuunottamatta väestön huoltoon liittyviä sangen merkittäviä kuluja, Suomi teki alueella myös investointeja.

     Sotilashallintoesikunnan laskelmien mukaan Itä-Karjalassa tehtiin perusparannuksia ja uudistöitä vuosina 1941-1944 noin 1,3 miljardilla markalla. Koko Suomen kansakoululaitoksen ylläpito maksoi samaan aikaan hieman vähemmän ja Helsingin yliopisto vaati kymmenesosan tuosta summasta.

     Rahat menivät paljolta rautateihin ja muihin tietöihin, jotka tietenkin olivat myös sotilaallisesti tärkeitä. Myös puhelinverkostoa ja asuntoja rakennettiin.

     Valloittajan korskeaa asennetta ei miehittäjiltä yleensä näytä löytyneen ainakaan sikäli, kuin kyse on ylätasosta, erilaiset moukat sen sijaan nähtävästi kunnostautuivat tässäkin suhteessa. Sen sijaan esiintyi merkittävällä osalla valistajia kyllä isonveljen asennetta, joka saattoi kehittyä melko sietämättömäksikin, jopa myös toisten kollegojen silmissä.

     Mitä asenteisiin tulee, kuvaavaa sentään lienee Aunuksen aluepäällikön, kapteeni Mauri Mattilan yhteenveto evakuointivaiheessa vuonna 1944: ”Niin esteellinen kuin todistukseni asiassa onkin, on selvänä pidettävä, että huolenpitomme kansasta oli niin hyvä, kuin se olosuhteet huomioon ottaen voi olla.”

     Ainakin, kuten Väinö Linna asian kiteytti, kun sodassa jäi voitto saavuttamatta, säästyi Suomi myös monilta niiltä kiusauksilta ja vastuita, joita voittajien harteille tulee.

     Itä-Karjalan suomalaistamisyritysten voi katsoa tapahtuneen ainakin bona fide, vaikka miehittäjien toimintaa onkin syytä tietyin osin ankarastikin arvostella.

 

Inkeriläisvaltio

 

Tuntematon tasavalta

 

Hannu Takala, Kirjasalon nousu ja tuho. Inkerinsuomalaisten itsenäisyyspyrkimykset 1919-1920. Vastapaino 2026, 230 s.

 

     Vuonna 1986 ilmestyi usean kirjoittajan voimin aikaansaatu ”Venäjän ja Neuvostoliiton historia”, johon itsekin kirjoitin yhden luvun.

     Kirja sai aika myönteisen vastaanoton, eihän Suomessa ollut vastaavaa niinkin laajaa teosta ollut koskaan aikaisemmin edes ilmestynyt ja suomeksi saatavilla oli neuvostokauden osalta vain M.P. Kimin toimittama uskomattoman doktrinäärinen ja valheellinen virallinen historia, jossa vuoden 1938 ”Lyhyen kurssin” perintö oli selvästi nähtävissä.

     Soraääniäkin sentään kuului. Muuan merkittävä arvostelija oli kovin närkästynyt siitä, että olin omaan osuuteeni pannut kuvituksena myös Inkerin kartan. En vieläkään ymmärrä, mitä vikaa asiassa oli, mutta kaiketi kyseessä arvostelijan mielestä  oli jonkinlainen suuren naapurimaan arvon loukkaaminen, kun siinä kehdattiin nostaa esille mokoma detalji.

     Kuten Takala toteaa, Inkeristä ei tuohon aikaan yleisesi tiedetty oikeastaan mitään. Oli toki olemassa Sulo Haltsosen teos, josta ei paljon melua pidetty ja englanniksi oli olemassa jopa Ian Matleyn varsin hyvä tutkimus inkeriläisten hajottamisesta 1900-luvulla ”The Dispersal Ingrian Finns”. Se oli ilmestynyt Slavic Review’ssä ja Suomessa sitä tunsi tuskin kukaan.

     Inkeriä koskevan kirjallisuuden aika kuitenkin oli koittamassa Neuvostoliiton hajoamisen myötä. Tällä hetkellä tästä aihepiiristä on jo kymmenittäin kirjoja ja kymmenet tuhannet inkeriläiset, usein Itä-Karjalan kautta, ovat tulleet Suomeen ja ylläpitävät omia muistojaan ja perinteitään.

     Inkeriläisillä, joiden määrä aina jäi alle puolentoistasadan tuhannen, oli tietyssä historoan vaiheessa myös valtiollisiksi nimitettäviä pyrkimyksiä, jopa itsenäisyyspyrkimyksiä, kuten Takalan kirjan alaotsikko asian esittää.

     Perusongelmaksi jäi, että keskelle Inkerinmaata oli syntynyt Pietarin kaupunki, satamiljoonaisen imperiumin pääkaupunki ja yksi ensimmäisiä maailman miljoonakaupunkeja 1900-luvun ensi puoliskolla.

     Karttaa ei tarvitse kauan katsella, kun ymmärtää, että sillä asialla, jota kuvataan sanalla ”geopolitiikka” on tässä tapauksessa määräävä merkitys. Kyse ei ole siitä, että Pietarin kaupunki olisi jokin hento ansarikukka, jonka oli syytä kauhistua mahdollisuutta, että sinne voitaisiin valtakunnan rajan takaa ampua tykistöllä tai että pieni etninen vähemmistö hautoisi separatistisia ajatuksia.

     Suurkaupunkihan on pikemmin voimakeskus, teräsnyrkki, joka pystyy koska tahansa lähettämään ulos suuren armeijan, se on luonnostaan hyökkäystukikohta, place d’armes.

     Aikanaan puhuttiinkin joissakin piireissä nimenomaan siitä, että Piatri Suuren tarkoitus koko kaupungin perustamisessa noin epäsuotuisaan paikkaan oli nimenomaan Euroopan uhkaaminen. Kaupungin selitettiin olevan keinotekoinen, vailla normaalia takamaata oleva eteen työnnetty varustus, jota huollettiin kaukaa.

     Olipa asia miten tahansa, suurvalta Venäjä ei voinut sietää valtakunnan rajaa ihan pääkaupunkinsa vieressä, se oli jo kunniakysymys. Ajatus koko kaupunkia ympäröivän alueen itsenäistymisestä tai liittymisestä naapurimaahan ei ollut edes kuviteltavissa. Jo pelkkä Suomen itsenäistyminen vuoden 1812 rajoissa oli tehnyt Kannaksella sijaitsevasta rajasta sietämättömän suurvallan sotilaiden mielestä.

     Venäjän uusi sekasorron aika, joka seurasi vuoden 1917 vallankumousta, teki siitä kuitenkin moneksi vuodeksi temmellyskentän kaikenlaisille halukkaille voimille ja muutaman tuhannenkin miehen armeijat pystyivät etenkin rajaseuduilla toimimaan lähes rankaisematta.

     Tämä tilanne jatkui 1920-luvun alkuvuosiin saakka ja ”banditismiksi” nimetty ilmiö kukoisti kaikilla Venäjän raja-alueilla. Itä-Karjalassa sijoitettiin myös vuosien 1921-1922 kansannousu tämän otsikon alle.

     Kirjasalo on yleensä jäänyt historiassa merkitsemään pittoreskiksi ymmärrettyä episodia, jossa inkeriläisistä muodostettu sotajoukko valtasi Suomen rajalla olevan alueen ja hyökkäsi sieltä käsin kohti Pietaria, samaan aikaan kun Judenitšin joukot etenivät sinne Suomenlahden etelärantaa ja pääsivätkin aina Pulkovon kukkuloille saakka.

     Suomi oli kieltäytynyt liittymästä valkoisten venäläisten mukaan tähän operaatioon, vaikka Mannerheim olisi sitä kovasti halunnut. Inkeriläisten hyökkäys Yrjö Elfvengrenin johdolla oli nyt jonkinlainen tämän intervention korvike ja sitä saattoi halutessa pitää farssinakin, mutta myös vaarallisena provokaationa.

     Koko Kirjasalon ”tasavallan” tarina kuitataan usein korkeintaan alaviitteenä ja syntyy helposti mielikuva, että kyseessä oli nimenomaan ja ennen muuta Elfvengrenin seikkailu, joka liittyi yritykseen vallata Pietari ja jossa inkeriläiset olivat lähinnä käskyläisiä ilman omaa tahtoa ja kykyä.

     Takalan kirjan ansiona on tämän ”tasavallan” ja koko Inkerin järjestäytyneen poliittisen liikkeen synnyn ja toiminnan tarkempi selostaminen. Kun kyseessä oli jopa kymmentuhannen inkeriläisen muodostama paikallinen keskus molemmin puolin rajaa ja jopa puolentoista tuhannen miehen armeija, nousee esille kysymys siitä, miten sellaista ylipäätään pystyttiin rahoittamaan ja miksi se oli syntynyt.

     Virallinen Suomi pysytteli irti tästä ”tasavalalsta”, mutta suostui sentään vitkuttelun jälkeen pelastamaan ihmiset nälkäkuolemasta, mikä kävi mahdolliseksi Amerikan Punaisen ristin Viipuriin kokoamien elintarvikkeiden avulla. Ne oli tarkoitettu Pietarin huoltoa vatrten sitten, kun se olisi valloitettu.

     Lopulta Kirjasalon tasavallan armeija sai jopa yhtenäiset univormut ja melkoisen aseistuksen Suomesta ja siltä alettiin ”ostaa” rajan vartiointipalveluita. Rauhatontahan rajalla oli ja pikku taisteluita ja kahakoita oli jopa kymmenittäin.

     Tarton rauhansopimuksen pykäliin Inkeriä ei otettu, mutta siihen liittyvässä tekstissä luvattiin sille kulttuuriautonomia, oikeus äidinkieliseen paikallishalintoon ja sivistykseen. Iträ-Karjalalle luvattiin vastaavalla tavalla itsehallinto. Kapinoitsijoille luvattiin molemmilla suunnilla amnestia.

     Inkerissä kokoistikin suomenkielinen kulttuuri aina siihen saakka, kun koko suomen kieli kiellettiin Neuvostoliitossa vuoden 1937 lopusta saakka. Sitä ennen oli olemassa kymmenittäin suomenkielisiä kyläneuvostoja, kouluja ja jopa seurakuntia, jotka olivatkin sitkein osa suomalaisuutta.

     Ulkopoliittisia riitoja Inkerissä harjoitetun politiikan takia seurasi ensin kollektivisoinnin yhteydessä, johon liittyivät ensimmäiset suuret karkotukset. Lisää seurasi ennen pitkää. Kollektivisointi sattui samaan aikaan kuin Lapuanliike syntyi Suomessa ja antoi ryssävihalle runsaasti ainesta. Karkotettujen kirjeitä kaukaisilta kaivoksilta julkaistiin Suomessa kirjanakin.

     Mutta tämä vie jo pois kirjan varsinaisesta aiheesta. Paria asiaa olisi voinut toivoa käsitellyn enemmänkin ja yksi sellainen on Inkerin rykmentin komentajana toimineen Yrjö Elfvengrenin henkilö. Tämä Haminassa syntynyt mies loi uransa Venäjällä ja tsaarinvallan loppuvaiheessa joutui vangituksi epäiltynä poliittisesta juonittelusta keisarinnaan vastaan. Hän oli yrjönristin ritari ja yrjönristin ritarien liiton vatrapuheenjohtaja.

     Suomessa hän vuonna 1918 oli tuhoisan Raudun taistelun (”Suomen Verdun”) voittaja ja mainittiin jopa ”Raudun sankariksi”. Hänen suorituksensa Inkerin rykmentin komentajana sen sijaan on noteerattu ala-arvoiseksi

     Myöhemmin hän joka tapauksessa kunnostautui valkoisten venäläisten liikkeessä ja yhdessä tunnetun terroristin ja väliaikaisen hallituksen ministerin Boris Savinkovin kansa perusti ”Synnyinmaan ja vapauden puolustamisen kansalaisliiton”, joka pyrki bolševismin tuhoamiseen, mutta joutui näiden soluttamaksi. Sekä Savinkov että Elfvengren päättivät päivänsä Lubjankalla ja heidän kohtaloaan on voitu nyttemmin tutkia salaisen poliisin asiakirjojen perusteella.

     Inkerin rykmentillä ei ollut hyvä herraonni ja kun se haki Suomessa kouluttajia, se onnistui saamaan vihoviimeisiä rikollistyyppejä, jotka kunnostautuivat lähinnä tolkuttomassa ryyppäämisessä ja tappeluissa. Ns. heimosodissahan nähtiin vastaava ilmiö.

     Takala arvelee, että koko Suomen armeijan pahamaineinen ryyppäyskulttuuri juontaakin juurensa nimenomaan Kirjasalosta ja niiden muutaman suomalaisen kouluttajan perinnöstä, jotka siellä toimivat.

     Tästä rohkenen olla eri mieltä. Ajan lehdistö on kansalaissodan jälkeen täynnä uutisia, jotka kertovat hillittömästä väkivallasta ja ryyppäyksestä, jossa mukana ovat armeijan upseerit ja erityisesti jääkärit. Raittiusmies Kivekäs oli todella vaikean tehtävän edessä toimiessaan armeijan komentajana.

     Tuo tolkuttoman ryyppäyksen ja siihen liittyneen väkivallan kulttuuri on tietenkin nähtävä sekä kieltolain että kansalaissodan taustaa vasten ja olisi hyvä tutkimusaihe. Siitä varmaan ennen pitkää kuulemme enemmänkin.

     Toinen asia, jota Takala syystä ihmettelee, on se, että nimenomaan Itä-Karjalasta tuli romanttisen kansallistunteen kohde, eikä sen sijaan Inkeristä, josta kuitenkin oli kerätty suunnilleen saman verran kansanrunojakin. Sitä paitsi inkeriläisen puhuivat jokseenkin puhdasta suomea eivätkä murretta, jota on myöhemmin  ruvettu kutsumaan omaksi kielekseenkin.

     Asiaa voinee selittää sillä, että Itä-Karjala todella oli eräänlainen pakastin, jossa menneiden aikojen vaikutus säilyi paljon kauemmin kuin Inkerissä. Jälkimmäinenhän jopa 1800-luvlla ymmärrettiin Suomea vauraammaksikin alueeksi. Seitsemän veljestäkin pohtivat lähtemistä Inkerinmaalle paimeneksi. Siellähän saattoi jopa hankkia hyvin.

     Muuan asia, jota tekijä jää paljon pohtimaan on Inkerin itsenäisyyspyrkimysten epäonnistuminen. Millä ehdoilla ne olisivat voineet onnistua?

     Tässä lienee todettava, että eivät millään. Niin kauan kuin Venäjä oli heikkouden tilassa, saattoi inkeriläinen kansallinen liike edes nostaa päätään, mutta kun bolševikit olivat mitä olivat, ei mitään pysyvämpiä tuloksia voinut odottaa.

     Tsaarinvallan jatkuminen tai palauttaminen olisi voinut hieman muuttaa asiaa. Olivathan inkeriläiset pystyneet ylläpitämään ja kehittämään omaa kulttuuriaan vuosisatojen ajan, ennen kuin bolševistinen kansanmurha lopullisesti tuhosi sen.

    Tietenkin myös bolševikit olisivat voineet jättää toteuttamatta sen yleisen kansanmurhapolitiikan, jonka ne omaksuivat 1930-luvun lopulla. Eihän siitä heille mitään hyötyä ollut, vaan päinvastoin.

Juristit demokratian vaarantajina

 

Sananvapaus hupenee

 

     Viime aikoina on saanut lukea yhä uudelleen törkeistä sananvapauden loukkauksista, joita Euroopassa tehdään tuomioistuimien avulla.

      Saksa taitaa olla tässä omaa luokkaansa ja siellä pienikin vihjaus natsimenneisyyteen herättää heti poliisin ja oikeuslaitoksen, luvassa on herkästi pidätys ja kotietsintä, ellei asiasta selviä pelkillä sakoilla.

     Kuten Die Zeitin (7.5.2026) julkaisemasta kirja-arvoselusta käy ilmi, rikoksena on pidetty miltei mitä tahansa, jota on voidaan tulkita holokaustin ”normalisoimiseksi” (Verharmlosung). Jos vaikkapa koronan aikana kirjoitti ”maski tekee vapaaksi”, joutui leivättömän pöydän ääreen, vaikka yhteys tuohon mammuttirikokseen syntyikin vain juristin epäluuloisten aivojen tekemässä assosiaatiossa.

     Edellä mainitussa Die Zeitin numerossa on kaksikin tärkeää artikkelia sananvapaudesta. Toinen on arvostelu Ronen Steinken kirjasta Meinungsfreiheit. Wie Polizei und Justiz unser Grundrecht einschränken -und wie wir es verteidigen – Mielipiteenvapaus. Miten poliisi ja oikeuslaitos rajoittavat perusoikeuttame jamiten me puolustaudumme sitä vastaan (Berlin Verlag, München 2026, 304 s.). Arvostelun otsikkona on Wie viel Hass ist rechtens?- Kuinka paljon vihaa on oikein?

     Steinkellä sattuu olemaan juutalaisia juuria ja se luultavasti pelastaa hänet oikeinajattelevien pölkkypäiden lynkkaukselta, kun hän argumentoi, että myös vertauksia natsimenneisyyteen on saatava esittää.

     Steinken mielestä Saksassa yleistynyt tyhjä leimaaminen tyyliin ”rasisimi ei ole mikään argumentti”, ei myöskään ole mikään argumentti. Perustuslaki määrää takaamaan mielipiteen esittämisen oikeuden myös vapauden vihollisille.

     Mikään mielipide ei ole niin hyvä, ettei sitä saisi kritisoida. Imbesillit lepertelyt (minun ilmaukseni) ”sananvastuusta” ja ”vihapuheesta” eivät yksinkertaisesti riitä argumenteiksi. Totuuksistakin on kiisteltävä (diskutiert werden) eikä niitä saa määrätä.

     Tämähän on normaalia tervettä järkeä, mutta nykyisessä tilanteessa sellaisen käyttäminen on kuin onkin vallankumouksellinen teko. Ymmärrän, etä Steinke säikäyttää tässä kovasti kelpo poroporvaria -den tüchtigen Spiessbürger. Ajatelkaamme nyt vain, että ehdotonta kunnollisuutta edustavalle Saksalle kehdataan juuri nyt tarjota jopa vaihtoehtoa. Mitä sellainen voisi tarkoittaa?

     Sivumennen sanoen, artikkelissa kuvataan iskusanojen käyttöä argumentolnnin asemesta sanalla ”Selbstvergewisserung”, mikä tarkoittaa pyrkimystä saattaa itsensä jostakin asiasta vakuuttuneeksi.      Ehkäpä sen meillä voisi korvata sanalla ”Itsevanhurskauttaminen”. Kysymyshän on strategiasta, jonka tarkoituksena on farisealaisesti paeta todellisuutta ja onnitella itseään sen johdosta.

     Mainittakoon, että Steinken kirja on ehdolla Saksalainen tietokirja-palkinnon saajaksi. Tämä osoittaa, että suureen maahan mahtuu sentään aina myös kriittistä ajattelua, jota voidaan yhä esittää kaiken maanisen noitavainopsykoosin keskelläkin.

     Sivumennen sanoen, julkisen kritiikin mahdollisuus ei suinkaan välttämättä johda ilmapiirin normalisoitumiseen. Myös noitavainojen aikaan esitettiin mielipiteitä, joiden mukaan kyseiset prosessit olivat mielettömiä.

     Mutta, kuten muuan ranskalainen intellektuelli totesi, le peuple est toujours aussi bête. Se ei ole mikään herjaus, vaan väite, jota sopii vapaasti arvostella. Tuohon kansaan on luettava kulloinkin vallitsevan konsensuksen kannattajat.

     Enemmistöhän kannattaa aina sitä, mitä se kokee johtajien siltä vaativan. Tämä koskee myös juristeiksi nimittämiämme toimihenkilöitä.

     Ja johtajathan vaativat. Samaisessa Zeitin numerossa on myös ”rikoksia”-osastossa englantilaisen Lucy Connollyn haastattelu.

     Kyseessä on perheenäiti, joka Englannissa tuomittiin 31 kuukauden vankeuteen twiitistä(!). Hänen twiittinsä oli toki vihainen ja jopa raivostunut. Kun uutiset kertoivat, mettä muuan aahanmuuttaja oli puukottanut kolme pikkutyttöä kuoliaaksi, menetti perheenäiti malttinsa ja kirjoitti twiitin.

     Twiitissä hän vaahtosi, että siirtolaiset olisi palautettava heti ja että ”minun puolestani nuo paskahotellit kaikkine paskiaisineen saisi polttaa heti ja panna sinne mukaan myös koko petturihallituksen ja poliitikot. Tulen fyysisesti sairaaksi, kun ajattelen, mitä nuo perheet nyt saavat kestää. Jos tämä tekee minusta rasistin, niin siitä vaan.”

     Hyvin pian kirjoittaja alkoi pitää twiittiään inhottavana ja kun levottomuudet alkoivat, hän kehotti lopettamaan ne. Eihän se tietenkään mitään vaikuttanut, kuten ei aiempikaan twiitti ja jokunen tuhopolttokin tapahtui mellakoiden yhteydessä.

     Pääministeri Keir Starmer, entinen korkea oikeusviranomainen, kehotti nyt käyttämään kiihottajia vastaan kaikkea ankaruutta ja niinpä myös Conolly vangittiin ja joutui vuodeksi istumaan.

     Miten hyvin pääministerin käytös sopii vallan kolmijaon piiriin, voi kysyä ja sitäkin suuremmalla syyllä voi kysyä, mitä järkeä oli panna 12-vuotiaan tytön äiti vuodeksi vankilaan siksi, että hän oli menettänyt malttinsa ja kirjoittanut sosiaalisen mediaan raivokkaan purkauksen.

     Lieventävänä asianhaarana olisi voinut pitää, että hän oli itsekin menettänyt poikansa pikkulapsi-ikäisenä ja lasten tappaminen oli hänelle erityisen herkkä asia. Oikeuskin peräti totesi tämän seikan, mutta tuomiosta tuli mitä tuli.

     Kun Zeitin haastattelija kysyi Conollyltä, miten hän selittää tuollaisen tuomion vuoden 2024 Englannissa, tämä vastasi, että nyt oli vallassa kommunistinen diktatuurihallitus, jonka alaisuudessa sananvapaus on vain vasemmistolla.

     Zeitin reportteri ehdotti syyn mahdollisesti kuitenkin olevan se, että maahanmuuttajamaaksi muuttunut Englanti oli alkanut pelätä itseään ja ettei kahta asiaa voinut saada samaan aikaan, mielipiteenvapautta ja yhteiskuntarauhaa.

     Conolly myönsi asiaa voitavan niinkin ajatella, mutta Britanniassa kansalaiset olivat erityisen herkkiä vapaudestaan. Englanti oli toki Magna Chartan maa. Sen sijaan, että ihmiset pakotettiin vaikenemaan olisi tartuttava niihin ongelmiin, jotka ihmisiä suututtivat.

     Conolly kertoi kannattavansa Nigel Faragen Reformipuoluetta, eikä sulkenut pois ajatusta, että ryhtyisi poliitikoksi. Amerikassa oli sananvapaus joka tapauksessa selkeästi määrätty perustuslaissa ja hänet olikin kutsuttu Washingtoniin kertomaan tapauksestaan. Koska tuomio kuitenkin jatkuu maaliskuuhun 2027 saakka, hän ei voinut matkustaa.

     Siinäpä taas muuan tarina kaikessa karuudessaan. En suotta pilaa lukijan iloa vertaamalla tätä tapausta johonkin vastaavaan suomalaiseen.

      Totean vain, että elämme aikoja, jolloin tyhmyys marssii yhä ylpeämmin demokratian perusteita vastaan ja oikeamieliseen laumaan kuulumisen todistelu ja muu itsevanhurskauttaminen koetaan suurimpina hyveinä ja älyllisesti palkitsevina suorituksina myös journalistien piirissä.

     Siellä sentään Kekkosen kaudellakin esiintyi aina myös kriittistä ajattelua. Kannattaa miettiä, mitä meidän kannaltamme tarkoittaa se, että jopa saksalaisissa laatulehdissä esiintyy yhä itsenäistä ajattelua, kun taas meillä sen sijaan jopa ns. koomikot ja pilapiirtäjät tekevät kaikkensa osoittaakseen, että valtavirran ideologia on ainoa oikea.

     Näinhän Neuvstoliitossakin tehtiin., enkä sano tätä heittääkseni kevyen hehrjan. Se, joka selailee esimerksiksi neuvostoajan Krokodil-lehteä, näkee heti yhtäläisyydet meikäläisten ”satiirikkojen” kanssa.

     Mutta tämä kuuluu pintailmiöihin. Olennaista on, mitä perustavia muutoksia pinnan alla tapahtuu. Die Zeitin toimittajan sanat Britannian ”maahanmuuttajayhteiskunnasta”(Einwanderungsland) ja sen yhteensopimattomuudesta sananvapauden kanssa on syytä panna merkille.

Herrasväkeä ja herrastelua

 

Kartanoelämää

 

Anna-Maria Åström, ’Sockenboarne’. Herrgårdskultur I Savolax 1790-1850. Folkslivsstudier XIX. Svenska litteratursällskapet i Finland 1993, 424 s.

 

     Savon “hovit” eli kartanot olivat yleensä sotilasvirkataloja, joiden isännät olivat upseereita ja kuuluivat pikkuaateliin. Kartanokeskittymä Savoon syntyi sotilaallisista syistä, kun rajamaakunnan puolustusta oli vahvistettava.

     Anna-Maria Åströmin tutkimus on ennen muuta kansatieteellinen tai ehkä paremmin sanoen antropologinen ja keskittyy vastaamaan kysymyksiin kartanoyhteisön toimintatavasta, uusintamisesta ja representaatiosta.

     Kirja on saatavana myös netissä (ks. 'Sockenboarne' : herrgårdskultur i Savolax 1790-1850 / Anna-Maria Åström. - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto) ja sitä lukiessa voi tarvittaessa käyttää myös käännöskonetta.

     Kirjassa on tutkittu sekä kartanoa yhteisönä, että sitä herrasväen yhteisöä, joka oli suhteellisen tiiviissä vuorovaikutuksessa ja muodosti ruotsinkielisen yhteisön keskellä Savoa. Koska yhteisö oli suhteellisen pieni, noin sata taloa, sitä on voitu tutkia jopa koko populaatio huomioiden. Kirjan lopussa on kiinnostavia luetteloita kartanoiden omistajien muutoksista (ss.404-419), alustalaisten määristä (377-380) ja jopa arvoesineistä (388).

     Kirjan alaotsikossa voisi yhtä hyvin olla vaikkapa maininta yhteisön ”noususta ja tuhosta”, vaikka ”tuho” tapahtuukin hieman rajavuosia myöhemmin ja yhteisön synty aiemmin. Vuodet 1790-1850 ovat sen kukoistuskautta, vaikka loppupuolella on jo havaittavissa suuria muutoksia, esimerkiksi siinä, että upseeriaines vähenee.

     Itse asiassa siviilivirkamiesten osuus oli suhteellisen suuri jo 1700-luvulla. Vuonna 1780 oli aineistosta 58 kartanoa sotilailla ja 33 siviileillä. Vuonna 1805 suhde oli 3:1 sotilaiden hyväksi, mutta vuonna 1830 siviileillä oli jo 67 kartanoa ja sotilailla enää 65. Talojen määrähän siis muuttui koko ajan.

     Tämä oli tietenkin odotettavissa sikäli, ettei Suomen suuriruhtinaskunnalla enää ollut sellaista  omaa armeijaa, joka olisi tarvinnut satoja upseereita. Monet kyllä menivät Venäjän palvelukseen (vrt. Vihavainen: Haun grotenfelt tulokset ), mutta siivilivirkamiehet ja yhä useammin myös rikastuneet talopojat ja puutavarayhtiöt alkoivat ostaa kartanoita itselleen.

     Tämä liittyi kapitalismin kehitykseen ja modernisaatioon Suomessa. Kartanotalous kävi vanhanaikaiseksi ja raha alkoi puhua sieltä, minne sitä oli teollistumisen ja ulkomaankaupan ansiosta kasaantunut. 1900-luvun alussa aateliset kartanonomistajat olivat Savossa jo harvinaisuuksia ja vanha yhteisö oli kalpea muisto vain.

     En ryhdy tässä selostamaan tätä sangen monipuolista tutkimusta perusteellisemmin, vaan tyydyn nostamaan esille joitakin minua kiinnostavia kohtia alueen yhdestä nurkkauksesta.

     Sulkavalaisia kartanoita kirjoittaja on hyväksynyt joukkoon vain kahdeksan (aa. 406-407), joten poissa ovat esimerkiksi aliupseerien virkatalot, kuten Harakkaharju ja Hyvärilä. Myös pappilat puuttuvat kirjoittajan perusaineistosta, vaikka papit olivat ainakin jonkinlainen osa tuota yhteisöä ja myös heitä käsitellään kirjassa jonkin verran.

     Erilaiset taulukot ja kaaviot auttavat myös halukkaita ymmärtämään tämän harrasväen keskinäisiä suhteita, joita syntyi ja ylläpidettiin avioliittojen avulla (esim.  sulkavalaiset Pistolekors, Reiher, v. Fieandt, Ehrnrooth ja pari muuta, ss. 137-142).

     Kirjoittajan mielenkiinto ulottuu suurista rakenteista ja teorioista aina brodeerausmalleihin (märkdukar), joista Tiittalan kartanon kaksi kangasta vuosilta 1732 ja 1749 saavat osakseen perusteellisen käsittelyn (ss. 314-319).

     Kartanoväki oli varsin luokkatietoista ja tämä näkyi koko elämäntavassa ja instituutioissa, joiden ulkopuolelle talonpojat jäivät ja merkittävä raja erotti myös aliupseerit erilleen varsinaisesta herrasväestä. Rengit, piiat ja mamsellit kuuluivat kyllä talouteen, mutta tuskin seurapiiriin. Viimemainitut ehkä ulkokehällä.

     Perheet eivät olleet varsinaisia ydinperheitä, vaan niihin kuului yleensä pari sukupolvea sekä naimattomat tädit ja setämiehet. Talouksien ihmismäärä oli tyypillisimmin 11-15 henkeä ja joskus jopa 20-30.

     Torppia kartanoissa oli huomattavan paljon ja niiden määrähän kasvoi väestön kasvaessa 1700- ja 1800-luvuilla. Pienemmillä kartanoilla saattoi olla alle viisi torppaa, mutta suurimmilla yli 20. Enimmäkseen niitä oli 5-9.

     Herrasväen instituutiot liittyivät paljolta pariutumiseen, mikä oli keskeisen tärkeää yhteisön uusintamisen ja siinä pätemisen kannalta. Niinpä erilaisia kokoontumisia järjestettiin, paitsi kaikenlaisten perhejuhlien johdosta, myös esimerkiksi maaherran vierailujen, käräjien ja piispantarkastusten johdosta.

     Rekiajelut, joihin osallistui kymmenittäin hevosia olivat myös nuorisolle tilaisuuksia tutustua samassa reessä ajaen ja viisikymmentä kertaa vuosina 1797-1837 on keskisessä Savossa havaittu pidetyn niin sanottuja assemblé-tilaisuuksia, joihin kokoontui myös väkeä, joka ei tuntenut toisiaan.

     Sellainen vaati suuret tilat ja esimerkiksi Haapaniemen kadettikoulu pystyi sellaiset tarjoamaan. Myös Mikkelin pappila ja Brahelinnan kuninkaankartano olivat riittävän suuria ja niitä pidettiin myös Sulkavan Hasulassa ja Partalassa. Sittemmin ne siirtyivät pois kartanoista esimerkiksi kestikievareihin. Juvalla suosittuja paikkoja olivat kestikievari ja Piikkilä.

     Tilaisuudet ajoittuivat juhlakausiin, kuten jouluun, mutta myös markkinoiden ja muiden tapahtumien aikoihin. Tilaisuudet eivät olleet ihan avoimia, vaan sinne lähetettiin kutsut (biljetter). Joka tapauksessa paikalle tuli väkeä, joka ei tuntenut toisiaan ja käyttäytyminen oli tavallista vapaampaa.

 

     Kiinnostavaa kyllä, assemblét oivat Suomessa 1700-luvun lopulla varsin uusi ilmiö, vaikka Pietari Suuri oli määrännyt sellaiset Pietarissa ja ehkä muuallakin Venäjällä pakollisiksi jo 1700-luvun alussa.

     Pietarilaisessa muodossa kyse oli eräänlaisista cocktail-kutsuista, joissa kaikenlainen kursailu ja ylenmääräinen kohteliaisuus oli nimenomaan kiellettyä.

      Sen sijaan tarkoitus oli, että voitiin vaikeuksitta tavata säätyrajojen yli, paikalle tuli ulkomaisia laivureita, kotimaisia aatelisia ja kauppiaita ja jopa papistoa, jonka Pietari komensi mukaan. Tilaisuuksissa soitettiin, tanssittiin ja pelattiin, mutta ei periaatteessa ryypätty, siis kohtuuttomasti. Viimemainittu pykälä kuulemma ennen pitkää unohtui.

     Savolaisessa assembléssä, joka lienee ollut hieman erilainen, joka tapauksessa myös tanssittiin ja pelattiin korttia ja syötiin ja juotiin, jokainen maksoi kulunsa.

     Mainion lähteen Juvan ja lähiympäristön elämästä on kirjoittajalle tarjonnut C.A. (Kaarle Aksel) Gottlundin päiväkirja. Siinä oleva kuvaus piispantarkastuksen kunniaksi tehdystä matkasta Juvalta Mäntysen kautta Sulkavan Kummun pappilaan vuonna 1816 on kerrassaan herkullinen (ss.230-232).

     Sulkavan kirkossa pidettiin jumalanpalveluksen jälkeen kokous, jossa syntyi hirmuinen älämölö, kun kaikki halusivat puhua yhteen ääneen, eivätkä suostuneet odottamaan vuoroaan piispan kehotuksista huolimatta. Kansa raivosi kirkkoherralle, joka oli korottanut palvelusten hintoja ja valitti myös kirkkoväärti Reijeristä (Reiher).

     Kummun pappilassa, jonne Gottlund majoittui, kapteeni Heintius /Heinzius) saneli Gottlundille kansanrunoja. Koko paikalla olleen seurapiirin Gottlund kuvailee elävästi. Naisista nuori mies antaa usein arvostelevan katsauksen, kuten myös Snellman Saksan-matkan kuvauksessaan.

     Gottlund kuvaa myös kenraalikuvernööri Steinheilin tarkastusmatkaa vuonna 1813 ja mainitsee, että tämä puuhui saksaa, venäjää, ranskaa ja vähän suomeakin, jota hän ymmärsi kohtuullisesti. Niin suurta herraa tapaamaan tulivat tietenkin kaikki tienoon silmäntekevät.

      Aika hurjalta kuulostaa suuri upseeritapaaminen (befälsmöte), joka pidettiin Juvalla vuonna 1813 (ss. 225-226). Ainakin yhtenä päivänä siihen kuuluivat harjoitukset miehistön kanssa, mutta sen jälkeen siviilimies Gottlund kertoo vain kuukauden ajan eri paikoissa jatkuneista juhlista. Varmaan sotilaat tekivät muutakin.

     Ukkolan puustellissa paikalla joka tapauksessa oli myös sinne kutsuttuja ilotyttöjä ( glädjeflickor, som kommit till byn  för Creditens räckning), ”niin, että täällä on tarjolla kaikenlaisia huveja, pöydän juomista rakkauden papittaren syleilyihin”.

     Muuten, paikalla olivat myös kartanon tyttäret, jotka joutuivat kuulemaan kaikenlaista ja myös kappalainen Vinterin joukko (Vintrarne, kapellanerna).

     Tilaisuudessa toki myös musisoitiin ja tanssittiin. Ilmeisesti manööverien lopuksi rovasti Gottlund poikineen kutsuttiin kestikievariin everstin nimipäiviä viettämään. Punssia, bischoffia ja viiniä kannettiin suurisa ämpäreissä ja paikalla olijoista ”tuskin kukaan jäi raittiiksi”. Tilaisuus päättyi siihen, että ainakin monet Juvan herroista olivat tolkuttomasti päissään ja useimmat jäivät nukkumaan pois humalansa.

     No, tuo nyt tuskin oli ihan sitä tavallisinta menoa. Hiljattain sodan käyneet upseerit olivat kai hieman tavallista karskimpia ja tottuneet toisenlaisiin tapoihin.

     Mutta sellaistakin oli.

Idänsuhteet jatkuvat yhä

 

Idänsuhteiden museo

 

     Tampereella ei enää ole Lenin-museota, vaan sen sijaan idänsuhteiden museo ”Nootti”. Tavallaan tämä on harmi, koska ainutlaatuisuus on sentään aikamoinen valtti tälläkin alalla ja yhden Leninin palvontapaikan säilyttäminen tässä maassa ei olisi kaikessa anakronistisuudessaan ollut hullumpi idea sekään.

     Siitä olisi voinut kehittää Lenin-kultin museon, jossa ilmiön kehitystä Venäjällä ja sen heijastumista meillä ja muuallakin olisi voinut nostaa esille. Toki Leninistä tehtiin aikoinaan uusi Pyhä Nikolai ”melkein Jumala”, jolle oli temppeleitä ympäri neuvostoimperiumia ja jonka nimissä supervaltaakin joka päivä hallittiin.

     Oli se aika huikea kuoleman jälkeinen rooli yhdelle poliitikolle ja roolimalli monille myöhemmille kollegoille.

     Nyt meillä on siis Idänsuhteiden museo Nootti, jonka nimi ei tietenkään viittaa mihin tahansa joka päiväiseen diplomaattisen kommunikaation välineeseen, vaan siihen yhteen ja ainoaan vuoden 1961 noottiin ja noottikriisiin, jonka varjossa maamme sai elää jopa vuosikymmeniä. Vielä tänä päivänä tuo sana aiheuttaa vanhemmille ihmisille selkärankareaktion.

     Alkuperäinen Lenin-museo oli ollut tuontitavaraa ja esitteli ennen muuta Neuvostoliitosta saatuja kopioita. Sen kohokohtana oli tauu, jossa Lenin kohtaa ensi kerran Stalinin, mikä oli toki Leninin hagiografian eräs solmukohta ja erittäin sopiva temppelin aiheeksi juurii tse pyhällä paikalla. Taulu on toki vieläkin museossa, samoin kuin valtava Leniniä esittävä kipsipatsas.

     Muuten näyttely rakentuu kahden maan suhteiden esittelemisen varaan. Tässä tapauksessa toinen maa on aluksi emämaa Venäjä ja toinen taas Suomen suuriruhtinaskunta, jota ei käsitelty maakuntana, vaan valtiona. Vasta sortokausina siitä haluttiin tehdä Venäjän maakunta ja vanhalta Brežneviltä lipsahtikin Suomesta tuollainen nimitys.

     Olen ennenkin silloin tällöin sanonut, että maahamme tarvittaisiin Poliittisen historian museo (ks. Vihavainen: Haun poliittisen historian museo tulokset ). Nythän se siis on olemassa, ainakin tietyllä teemalla. Erinomaista! Tämä antaa mahdollisuuksia erittäin kiinnostaviin näyttelyihin.

     Tällä hetkellä museon pikku tilat täyttää yleisnäyttely, jossa erityiskysymykset eivät pääse esille. Kävijä saa vaikutelman lähinnä koulukurssin kertauksesta, jossa historia on ennen muuta res gestae -se, mitä tapahtui. Museon varastoissa olevista esineistä nähtävillä voi kerrallaan olla vain pieni osa, kuten yleensäkin.

     Joka tapauksessa olisi tuskin mahdotonta varta aina yksi huone kerrallaan erikoisnäyttelylle, jossa aina olisi esillä jokin Suomen ja Venäjän välisten suhteiden teema ja vieläpä tavalla, joka antaisi ajattelemisen aihetta ja sellaista uutta tietoa, jota keskivertokävijällä ei ole.

     Museossa on nyt myös venäjänkielistä henkilökuntaa, mikä suuresti edesauttaisi venäläisen materiaalin ottamista mukaan näyttelyihin. Toki sellaista on ollut ennenkin, mutta uusi aika tekee entistä ajankohtaisemmiksi uudet kysymykset.

     Suomen ja Venäjän valtiollisista suhteista puheen ollen, niiden formatiivinen periodi Aleksanteri I:n aikana olisi ehdottomasti erikoisnäyttelyn arvoinen ja sama koskee sekä Nikolai I:n että Aleksanteri II:n ja vielä Aleksanteri III:n aikaa. Myöhemmistä vaiheista olisi jo oltava kustakin useita teemoja.

     Käytettävissä on niin paljon uutta poliittisen historian tutkimusta, että näyttelymateriaalin saisi helposti kokoon. Itse asiassa teemana voisi aina kerrallaan olla myös yksi avainasemassa ollut henkilö: G.M. Armfelt, R.H. Rehbinder, C.E. Mannerheim jne. Venähän puoleata myös esimerkiksi Mihail Speranski.

     Juuri historian henkilöiminen saattaisi olla poliittisen historian valttina. Se auttaa suuresti jäsentämään asioita ja ymmärtämään, millaisten kysymysten kansa aikoinaan oltiin tekemisissä. Kekkonen on Suomen puolelta muuan ylivertainen hahmo ja hänen osaltaan voisi rajoittua erikoiskysymyksiin, rajan molemmilta puolilta nähtynä.

     Museossa asiat on voitava tiivistää yleensä yhteen lauseeseen, jota sitten halukkaille selostetaan dokumenttien avulla perusteellisemmin. Nykyään on erityisen helppoa käyttää ajan sanomalehtiä ja niiden otsikoita ja sitten halukkaille itse artikkeleita.

     Itse asiassa aivan tuoretta tietoa suurelle yleisölle tarjoaisi vaikka sellainen teemanäyttely, kuin ”Venäjän duuma ja Suomi”. Duuman merkitys toisella sortokaudella oli hyvin suuri ja esille voisi nostaa muutamia nimikuuluja äärioikeistolaisia Suomen-syöjiä, kuten N.E. Markov ja Puriškevitš.

      Vastaavasti olisi tuotava esille myös Suomen puolustajia, kuten liberaalit ja sosialistit, Pavel Miljukov ja Jevgeni Gegetškori. Duuman pöytäkirjoissa on dramaattista ja, sanoisinko, suorastaan herkullista aineistoa duumassa käydyistä monista väittelyistä juuri Suomen kysymyksessä. Ei suuri yleisö Suomessa niistä mitään tiedä.

     Muuan teema voisikin olla Pjotr Arkadjevitš Stolypin ja Suomen toinen sortokausi. Koska asiat on aina yritettävä nähdä suuremmissa yhteyksissään, voisi olla hyvä idea lähteä tässä tapauksessa Venäjän suunnasta ja täydentää kuvaa suomalaisilla aineistoilla, erityisesti lehdistöllä. Esimerkiksi Paasikivellä oli oma, kiinnostava arvionsa Stolypinistä, jonka hän tapasi ja jonka harjoittaman politiikan kanssa joutui elämään.

     Suomen aseman käsittely venäläisessä lehdistössä on ollut poliittisen historian tutkimuksessa paljonkin esillä, mutta uskoisin, että konkreettisella tasolla se on jäänyt aivan hämärän peittoon. Kuitenkin muutaman keskeisen lehden  läpikäynti ja parin  teeman esille nostaminen vaikkapa 1880-1890-luvuilta olisivat suhteellisen helppo tehtävä ja mahdollistaisi suuren yleisön kannalta hyvin kiinnostavan näyttelyn.

     Konkreettiset tapahtumat monipuolisesti käsiteltyinä voisivat olla antoisia. Ajattelen tässä esimerkiksi juutalaisen Mihail Herzensteinin (Герценштейн) murhaa Terijoella vuonna 1906 ja sen käsittelyä toisaalta suomalaisissa ja toisaalta venäläisessä, erityisesti mustasotnialaisissa lehdissä. Tästä asiasta onkin jo olemassa Marina Vituhnovskajan tutkimus.

     Teema ”Venäjän ja Suomen työväenliikkeiden suhteet 1800-luvulta vuoteen 1918” on ehdottomasti tämän museon heiniä.

     Sen sijaan, että keskityttäisiin vain bolševikkeihin, olisi syytä nostaa esille myös ne muut puolueet, jotka olivat ennen vuotta 1917 paljon tärkeämpiä ja toisaalta suomalaisten sosialidemokraattien hyvin varovainen suhtautuminen venäläisiin. Sehän oli saavuttanut suuren osan tavotteistaan ja liittoutuminen venäläisen opposition kanssa olisi ollut sille kuoleman suudelma.

     Toki suuri teema ja Tampereelle erityisen sopiva olisi myös suomalaisten sosialidemokraattien ajautuminen aseelliseen kapinaan vuosina 1917-1918. Asia on niin moneen kertaan vatkattu ja banalisoitu puhtaasti suomalaiseksi tapahtumaksi, että sen esittäminen erityisesti venäläisestä -eikä pelkästään bolševistisesta- näkökulmasta olisi enemmän kuin tervetullut uutuus.

     On tietenkin muistettava, ettei museo ole varsinainen historiantutkimuksen instituutti ja että tilaa erikoisnäyttelyille on tässä tapauksessa hyvin vähän. Kuitenkin, ongelmia on aina voitu ratkaista, kun tahtoa löytyy.

      Kiinnostavia näyttelyitä varten löytyy jo tutkimustakin vaikka millä mitalla ja ”Nootilla” olisi nyt hyvä tilaisuus keskittyä myös asioiden venäläiseen puoleen, joka meillä on aina ollut huonosti tutkittu. Idänsuhteita ei tällä hetkellä näytä olevan lainkaan, mutta eivät ne mihinkään häviä enempää tulevaisuudesta kuin menneisyydestä.