Ketkä olemme me?

Me, kansa

Roger Scruton, How to be a Conservative. Bloomsbury 2019 (2014), 195 s.

Olen vasta aloittelemassa Roger Scrutonin kirjaa, joten ei tässä mitään arvosteluja voi tehdä, mutta blogithan ovat hyvä paikka vaikutelmien muistiin merkitsemiseksi.

Scrutonhan on jo kauan ollut tuttu kaikille postmodernismia epäileville ja englantilaisen konservatismin traditioita symppaaville tahoille.

Hän on doctor subtilis, estetiikan ja arkipäivän filosofian taitaja jonka tuotannosta voi mainita vaikkapa teokset England: an Elegy, Animal Rights and Wrongs, I Drink, Therefore I Am, The West and the Rest. On paljon muitakin. Hän kuuluu myös Salisbury Review’n piiriin.

Olen parissa blogissakin häneen viitannut https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=scruton .

Aitona filosofina Scruton ei suinkaan ole konservatiivipuolueen sotilas, vaan antaa monien puolueen johtajien kuulla kunniansa. Todellinen viisauden harrastaja ei toki voikaan suhtautua tähän maailmaan puoluekantaisesti. Sellainen lähestymistapa jää totalitaristeille.

Teoksen alussa on joka tapauksessa kiintoisia havaintoja konservatiivin asemasta tässä nykymaailmassa. Scrutonin havainnot koskevat anglosaksista maailmaa ja erityisesti Englantia, mutta jotakin tuttua niissä vain tuntuisi olevan.

Yleisellä tasolla konservatismi lähtee ihmisen luonnollisten taipumusten kunnioittamisesta ja epäluulosta yhteiskunnan radikaalia tohtorointia kohtaan. Konservatismi alkaa Scrutonin mukaan siitä tunteesta, jonka kaikki kypsät ihmiset voivat helposti omaksua: hyvät asiat on helppo hävittää, mutta niitä ei ole helppo luoda.

Tämä koskee erityisesti kollektiivisia aarteitamme; rauhaa, vapautta, lakia, sivistyneisyyttä, yleisten asioiden harrastusta (public spirit) ja omaisuuden ja perhe-elämän turvaa.

Ne kaikki saadaan aikaan yhteistyössä muiden kanssa ja niiden tuhoaminen on nopeaa, helppoa ja hauskaa. Niiden luominen sen sijaan on työlästä, raskasta ja tylsää.

Sen takia konservatiiveilla on vastassaan retorinen hankaluus yleisen mielipiteen edessä. Heidän asenteensa on tosi, mutta tylsä, kun se taas vastustajilla on kiihottava, mutta väärä.

Lähdettä ilmoittamatta Scruton kertoo, että 70 prosenttia akateemisesta väestä identifioituu vasemmistoon sekä Britanniassa että Amerikassa.

Samaan aikaan ympäröivä kulttuuri on yhä vihamielisempi läntisen yhteiskunnan traditioille ja syyttää konservatiiveja taantumuksellisuudesta, ennakkoluuloista, seksismistä, rasismista ja niin edelleen. Jopa tuo natsikorttikin tuodaan esille myös anglosaksisessa ympäristössä ja sitä voidaan soveltaa aivan tavallisiin, hvväntahtoisiin normaalin säädyllisyyden edustajiin…

Scruton tulee itse työväenluokkaisesta ympäristöstä ja hänen isänsä oli innokas luokkataistelija. Hän havaitsi kuitenkin isänsä olleen monessa itselleen läheisessä asiassa konservatiivi, mikä lisää hänen uskoaan Robert Conquestin väittämään, jonka mukaan jokainen suhtautuu oikeistolaisesti sellaisiin asioihin, jotka todella tuntee.

Scrutonin kokemukset Pariisin vuoden 1968 tunnelmista saivat hänet inhoamaan rabulistien totalitaarista ajattelua ja asiaa vielä vahvistivat kokemukset kommunistisen hallinnon alaisista Puolasta ja Tšekistä.

Sodan, nollasummapelin logiikka sovellettuna yhteiskuntaan on Scrutonista vastenmielistä, mutta hän on havainnut sen tulleen yhä suuremmassa määrin normiksi.

Scruton ei ihannoi myöskään rahan valtaa ja markkinoiden kaikkivoipaisuutta. Näinhän ei tehnyt myöskään Adam Smith, joka korosti teoksessaan The Theory of Moral Sentiments luottamuksen ja vastuullisuuden  merkitystä. Ne taas ovat olemassa vain yhteiskunnissa, jotka niitä kunnioittavat.

Edmund Burken tapaan Scruton katsoo, että yhteiskunta on kuolleiden, elävien ja syntymättömien yhteisö, jonka kaikki komponentit ansaitsevat niille kuuluvan kunnioituksen.

Yhteiskunta on yhteinen perintö, jonka haaskaaminen olisi rikos niin menneitä kuin tulevia sukupolvia kohtaan.

Yhteiskunta sijaitsee valtiossa, kansallisvaltio ja siihen kuuluva nationalismi ovat luonnollinen paikka kodille, joka valtio juuri on.

Kansallisvaltiota on yritetty ja yritetään eri tavoin pahoinpidellä. Sellaiseen syyllistyivät sekä kommunistit, fasistit että EU.

Yhdysvallat on toimiva valtioiden liitto, kun taas EU ei ole ja tämä liittyy juuri siihen, että toisin kuin kasvoton ja vastuuton Eurooppa, Yhdysvallat on kansakunta –nation.

Demokratia on läntisen maailman suuria saavutuksia ja se tarvitsee alustakseen kansallisen subjektin: ”me” ei saa olla enempää etninen kuin uskonnollinen, vaan nimenomaan kansallinen.

Ihmiset, jotka identifioituvat kansallisvaltioon eli maahan, sen alueeseen ja kulttuuriperintöön, ovat tavallaan saman perheen jäseniä. Kuten perheessä yleensä, he voivat silloin myös tarvittaessa tehdä keskenään kompromisseja ja hyväksyä erilaisia pyrkimyksiä, jotka koituvat heidän omaksi tappiokseen.

Kansakunnalla on aina myös myyttinsä: tarinat kunniasta, uhrautumisesta ja vapautumisesta. Usein ne ovat tuskin muuta kuin jaloja valheita, mutta niillä on oma tehtävänsä, kuten perhetarinoilla yleensäkin.

Yhdysvaltain perustuslaki alkaa sanoilla ”Me, kansa”. Jo tässä siis oletetaan, että alussa oli kansa, joka saattoi käyttää itsestään ensimmäisen persoonan monikkoa.

Scrutonin mielestä on tärkeää, ettei ”kansa” tällöin tarkoittanut rotua, luokkaa, etnisyyttä tai uskontoa, vaan naapuruutta. Kyseessä olivat samassa kodissa asuvat ihmiset ja se koti oli alueellisesti rajoitettu valtio.

Epäilemättä USA:kin on kansakunta, vaikka kovin omaleimainen. Sielläkin vallitsee Common Law, jota Scruton suuresti ihailee, mutta joka monen suomalaisen mielestä myös mahdollistaa ne monet pöyristyttävät asiat, jotka Amerikasta tunnemme.

Kirjoittajan mielestä juuri Common Law ja siihen liittyvä Habeas Corpus ovat länsimaisen vapauden todellinen perusta. Skandinaavisesta oikeudesta hän ei ole kiinnostunut.

Mikä kaiken kaikkiaan on oikeusjärjestelmien merkitys kulttuurille on kiinnostava kysymys. Scruton uskoo, että edes konservatismia, siinä mielessä kuin se esiintyy Englannissa, ei edes voisi olla muunlaisen järjestelmän vallitessa.

Joka tapauksessa myös anglosaksisen maailman perinteiset arvot ovat hänen mielestään vaarassa ja niiden puolustamiseen tarvitaan juuri konservatismia.

Mielestäni tämä on ihan riittävän kiinnostava alku kirjalle, jossa kirjoittaja tutkii myös muiden näkemysten sisältämää totuutta.

Kirjailijan osa

Vaikea rooli

Brian J. Boeck, Stalin’s Scribe. Literature, Ambition, and Survival. The Life of Mikhail Sholokhov. Pegasus Books 2019, 388 s.

Stalin oli tunnetusti hyvin kiinnostunut kirjailijoista. Eräässä tapaamisessa häneltä kysyttiin: Mitä meidän pitäisi kirjoittaa?

Retoriikan mestari vastasi: kirjoittakaa totuus!

Siihen aikaan kirjailija oli pirullisen dilemman edessä. Mikäli hän kertoi, miten kurjasti asiat olivat -ja ne olivat aivan tavattoman kurjasti esimerkiksi kollektivisoinnin aikana- hänet luokiteltiin neuvostovastaiseksi.

Mikäli hän taas kuvaili tilannetta liian ruusuisin värein, häntä voitiin syyttää lakirovkasta, kaunomaalailusta, joka pelkästään vahingoitti puolueen asiaa, kun teksti vain tympäisi lukijoita.

Erinäisissä rankaisuelimien kokoamissa neuvostovastaisten kirjoitusten kokoelmissa on mukana myös oloja ylenpalttisesti ihastelevaa aineistoa. Jokainenhan ymmärsi, että tämä oli pilkantekoa karusta todellisuudesta.

Mihail Sholohov kirjoitti ensimmäisen osan suurta kasakkaeepostaan Hiljaa virtaa Don jo hieman yli parikymppisenä. Työtä epäiltiin jo silloin plagiaatiksi eivätkä epäilyt ole koskaan täysin loppuneet, vaikka teksti on parikin kertaa analysoitu tietokoneella ja kirjailija on saanut synninpäästön.

Brian Boeck joka tapauksessa olettaa, että nuori mies ainakin käytti laajasti löytämäänsä, toisten kirjoittamaa aineistoa. Sanottakoon kuitenkin, että eepos ainakin minun mielestäni van paranee loppua kohti ja se ainakin lienee kirjailijan omaa luomusta.

Ensimmäinen nide ilmestyi vuonna 1928 ja herätti ansaittua huomiota. Siinä nimittäin eivät bolševikit olleet sankareita, vaan useimmiten suoranaisia roistoja. Vikoja kyllä riitti kasakoillakin, joiden kapinaa ei selitetä millään ulkopuolisella kiihotuksella, vaan bolševikkien petollisuudella ja terrorilla.

Miten moinen kirja saattoi ilmestyä neuvostoaikana, on hyvä kysymys. Syytöksiä neuvostovastaisuudesta tietenkin myös esitettiin.

Joka tapauksessa oli ilmeistä, että tässä oli kirjailija, joka ei pelännyt puhua totta ja sehän oli aina ollut kirjailijan suuri tehtävä venäläisen intelligentsijan silmissä. Suurin synti sen sijaan oli mielistely, kohdistuipa se valtaan tai yleiseen mielipiteeseen. Kirjailijalle oli varattu oikeamielisen profeetan osa.

Stalin oli erityisen kiinnostunut mestariteoksista, jotka esittivät elämän monimutkaisempana kuin agitaattorien simppelit sapluunat. Tunnetusti hän katsoi esimerkiksi Mihail Bulgakovin näytelmää Turbinien päivät yhä uudelleen ja suojeli kirjoittajaa.

Häneen teki vaikutuksen myös Sholohovin teos, joka kuvasi kansalaissodan rintamaa hyvin lähellä niitä seutuja, joilla hän itse oli vaikuttanut. Kuitenkin Sholohovin kuvaus esimerkiksi valkokenraali Kornilovista oli oudon ihannoiva, hän totesi kirjailijalle.

Tämä puolustautui sillä, että punaisten kunniaa vain lisäsi uljaan vihollisen voittaminen ja vaikka Kornilov objektiivisesti oli väärässä, oli olemassa myös subjektiivinen taso.

Stalin hyväksyi tämän ja ehdotti diiliä: Hiljaisen Donin kolmas osakin julkaistaan, mutta haluaisiko kirjailija luoda myös realistisen, luokkakantaisen kuvan kollektivisoinnista, joka oli juuri meneillään (1931)?

Imartelevasta tarjouksesta ei oikein voinut kieltäytyä ja niinpä maailma sai luettavakseen kaksiosaisen teoksen Aron raivaajat. Siinä ei tosin kerrota mitään aron raivaamisesta, mutta Stalin oli ehdottanut nimeä ja se kaiketi havaittiin erinomaiseksi. Itse asiassa nimi on venäjäksi Podnjataja tselina, joka tarkoittaa pikemmin kukoistukseen nostettua karua maata.

Lyhyesti sanoen kirja esittää täysin virallisen kaavan mukaisen kuvan kollektivisoinnista.

Sitä järjestämään saapuu Leningradista luokkatietoinen työläinen, kommunisti, joka on taustaltaan viilari ja matruusi. Hän on yksi niistä 25000 työläisestä, jotka lähetettiin tähän tehtävään luokkatietoisuudeltaan kehittymättömiä talonpoikia johtamaan.

Kirjan mukaan kulakit tekivät kaikkensa estääkseen kolhooseja muodostumasta ja naamioitunut kulakki kolhoosin johdossa järjesti sabotaasia eli tuholaisuutta. Kaiken takana oli salainen valkokaartilainen järjestö, jonka pari upseeria jopa majaili kylässä. Heillä oli yhteydet ulkomaille.

Kaikki alkoikin mennä penkin alle, kun yli-innokkaat kommunistit ajoivat väkeä pakolla kolhoosiin, josta muodostettiin kommuuni eli kollektiivitila, jossa sekä tuotanto että kulutus olivat yhteisiä. Kolhoosilaisille ei jäänyt edes kanaa henkilökohtaiseksi omaisuudeksi.

Kun kriisi kypsyi, myös valkokaartilaiset valmistautuivat aseelliseen nousuun, jolle odotettiin tukea ulkomailta.

Mutta yhtäkkiä kaikki muuttui kuin taikaiskusta.

Toveri Stalin julkaisi 2.3.1930 avoimen kirjeen ”Menestys panee pään pyörälle”, jossa hän sätti kollektivisoinnin  toimeenpanijoita melkein joka asiasta: vapaaehtoisuusperiaatetta on rikottu, on aloitettu työ takavarikoimalla kirkonkellot, on perustettu kommuuneja, vaikka aika ei vielä ole niille kypsä ja niin edelleen.

Stalinin kirjeen seurauksena lähes puolet kaikista kolhooseista purkautui, mutta kevätkylvöt, jotka olivat jo olleet vaarassa, saatiin sentään hoidettua.

Kollektivisointia jatkettiin nyt rauhallisemmin, kommuuneja ei enää perustettu lainkaan, vaan sen sijaan artteleita, joissa jokaiselle jäi oma talonsa, yksi lehmä, siipikarjaa ja jopa 10 lammasta sekä henkilökohtainen aputalous, kooltaan 1/4r-1 ha.

Nuo aputaloudet tuottivat sittemmin yli puolet maan maataloustuotannon arvosta. Ne tunnetaan yhä, vaikka kolhooseja ei enää olekaan. Myös nykyään niiden merkitys on suuri.

Tämä kuvaus tapahtumista oli pääpiirteissäännaivan oikea. Saman saattoi lukea historian oppikirjoista aina Neuvostoliiton romahtamiseen saakka.

Mutta oppikirjoissa ei ollut sitä, mitä Sholohovin kuvauksessa myös oli. Kollektivisointi nimittäin ei tapahtunut minkään vapaaehtoisen liikkeen muodossa, vaan oli täynnä raakuuksia ja väkivaltaa. Se myös nostatti väen kapinoihin ja kirjassakin sankari on vähällä joutua akkojen kuoliaaksi pahoinpitelemäksi.

Realismia siis löytyi ja sitähän ei mistään virallisista esityksistä löytynyt. Niinpä kirjailija ikään kuin täytti suuren tehtävänsä todenpuhujana ja profeettana.

Mutta kaikella oli rajansa.

Kollektivisointi aiheutti etelä-Venäjällä, Ukrainassa ja Kazakstanissa nälänhädän, jossa kuoli useita miljoonia ihmisiä. Sholohovin kirjassa tästä ei ole halaistua sanaa, ei myöskään sen kakkososassa, joka ilmestyi vasta 1959.

Kuitenkin hän tunsi oman kotiseutunsa Donin katastrofaalisen tilanteen ja kääntyi Stalinin puoleen pikaisen avun saamiseksi.

Stalin auttoi tuota pientä aluetta, mutta julisti kirjailijalle vakavasti, että kulakit olivat käymässä sotaa neuvostovaltaa vastaan. He halusivat kukistaa sen nälkiinnyttämällä. Tässä oli malliesimerkki Stalinin dialektiikasta: hän käänsi historian suurimpiin kuuluvan massamurhan uhrien omaksi syyksi.

Mutta kun Sholohovista puhutaan, hänen roolinsa sankarikirjailijana kärsi yhä lisää 1960-70-luvuilla, jolloin hän osallistui ajojahteihin toisinajattelevia vastaan, myös kirjailijakollegojaan, kuten Solzhenitsyniä, joka tosin vastasi samalla mitalla.

Brian Boeck, joka on kiintoisasti kuvannut Sholohovia ja tämän uraa, toteaa loppulausunnossaan, että hän lähti tekemään työtään vakuuttuneena kohteensa kataluudesta ja köykäisyydestä, mutta joutui tarkistamaan kantaansa.

Stalinin aika asetti sankarikirjailijoille omat reunaehtonsa, jotka olivat ankarat. Niin sanotut proletaarikirjailijat, jotka olivat yrittäneet perustaa oman herruutensa kirjallisella alalla, saivat useassa tapauksessa luodin takaraivoonsa.

Mikäli halusi kirjoittaa asioista totuuden ja vielä julkaistakin sen, oli tehtävä tiettyjä kompromisseja.

Sholohov ei kukaties ollut mikään titaani (sellaisiahan meillä kuuluu nykyään olevan vaivaksi asti), mutta tuskin myöskään halveksittava kiipijä ja nöyristelijä. Hän oli vajavainen ihminen, jonka ahdistukseen viina loppuaikoina toi helpotusta tai ainakin sitä sillä yritettiin lääkitä.

Nobel-palkinto vuonna 1965 annettiin Sholohoville Hiljaisen Donin ”taiteellisesta voimasta ja eheydestä”. Valinta oli sikäli onnistunut ja myös neuvostokirjallisuudessa harvinainen, ettei tuota teosta kukaan voinut luokitella agitpropiksi.

Palkintoa oli hänelle pohjustettu jo 1950-luvulta lähtien, mutta sen sijaan sen sai vuonna 1958 Boris Pasternak. Vuonna 19070 pakinnon sai sitten Sholohovin vihamies Aleksandr Solzhenitsyn, joten virallisen Neuvostoliiton suosikkikirjailijan valintaa voi ainakin sanoa tasapainotetun toisinajattelijoilla.

 Palkintoa vastaanottaessaan Sholohov selitti kuvanneensa oman kansansa -edelläkävijöiden- vaikeaa tietä. Sellaisessa tilanteessahan ei aina voitu osua oikeaan.

Samalla kirjailija korosti, ettei Neuvostoliitto tyrkyttänyt omaa tietään muille, mikä tuskin ihan oli tosiasioiden mukaista, mutta kyllä sopi yhteen tuohon aikaan julistetun ns. rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteiden kanssa.

Sholohov menestyi kaikilla mittareilla mitaten loistavasti. Hän sai kaikki tärkeimmät kunniamerkit ja arvonimet, loputtomasti rahaa ja kumartelijoita. Hänelle on pystytetty patsaita ja vuosi 2005 oli UNESCO:n nimeämä Sholohovin vuosi, jolloin myös Putin kävi osoittamassa kunnioitustaan juhlakalun muistolle.

Muuan historiamme merkkipaalu

Sotamuseon kertomaa

Kävin taannoin pitkästä aikaa Tukholman Armémuseetissa. Tukholmahan on niin täynnä hyviä museoita, että jo se on pätevä syy käydä siellä vuosittain: Laivastomuseo, tekniikan museo (ja niiden vieressä vielä poliisimuseo ja urheilumuseo), Historiallinen museo, Wasa-laiva, Livrustkammaren, keskiajan museo. Nordiska museet ja sitten ne lukemattomat taidemuseot, Prins Eugenin huvilasta ja Millesgårdenista Kansallismuseoon ja moderniin museoon.  Taitaapa olla joku valokuvamuseokin.

Niitähän riittää. Tuntemistani yksityishenkilöiden museoista paras on August Strindbergin kotimuseo, jossa tekee mieli käydä useastikin. Mutta nyt siis armeijamuseo, nyläget sanottaisiin vanhalla suomella.

Tämä ei tietenkään ole mikään Pietarin tykistömuseo tai Pariisin Invalidihotelli. Entisen suurvallan museo se kuitenkin on ja sen näkee jo vanhojen tykkien määrästä museon seinustalla.

On meilläkin hieno ja lajissaan paljon parempikin tykkinäyttely Hämeenlinnassa, mutta puhun nyt menneistä vuosisadoista. Kun sotarautaan on aikoinaan panostettu koko suurvallan budjetilla, niin se näkyy vielä tänäkin päivänä.

Kymmenistä pronssitykeistä saisi kallisarvoista raaka-ainetta vaikkapa nykyisiin aseisiin, mutta toimiihan se tykkitarha tarvittaessa varastonakin, viimeiseen hätään. Näin kai voitiin ainakin joskus ennen ajatella.

No, joka tapauksessa ruotsalaisuuteen liitettiin kauan aivan erityisen sankarillisuuden leima. Vanhojen viikinkien henki sai arvollisen jatkajan Kaarle XII:n karoliineissa ja vaikka kaksi seuraavaa sotaa Venäjää vastaan hävittiin ja kolmannestakin selviydyttiin vain niukasti, säilyi karoliinien sankarillinen omakuva, ainakin poseerauksena.

Ibsenin ei Peer Gyntissä sattumalta ruotsalaisen henkilöhahmon nimenä ole herra Trumpeterstråhle, joka puhkuu sankarillista poseerausta. Kerranpa voitettiin Narvassakin ylivoimainen vihollinen!

No, Narvassa oli mukana myös suuri määrä suomalaisia, joita Poltavassa oli enää vain vähäsen, tulee tässä tietenkin suomalaisen mieleen ensimmäisenä. Ruotsalaisessa narratiivissa asiaa ei korosteta kuten ei suomalaisessakaan eikä siihen sitä paitsi oikeasti ole mitään oikeaa aihetta.

Muuan venäläinen tutkija on pohdiskellut sitä mikä teki ruotsalaisista käytännössä voittamattomia aina Poltavaan asti (Jätetään nyt se ”Pultava” jo unohduksiin, vaikka se onkin vakiintunut, sehän on pelkkää sekasotkua).

Mahdollisesti henkinen kantti oli jopa ratkaiseva tekijä. Poltavan jälkeen se nimittäin petti ja kun sodassa alkoi olla toivottomuuden piirteitä, taistelut alettiin myös hävitä.

Toki esimerkiksi Kostianvirran ja Napuen sotilaiden urhoollisuus ansaitsee kunniamaininnan, vaikka tappio tulikin.

Mutta Tukholman Armeijamuseo keskittyy nyt erikoisnäyttelyssään Narvan voittoon ja sen hintaan.

Olen joskus hieman irvistellyt tätä  Militärmusétin yleistä näkökulmaa, jossa naiset ja lapset yritetään tehdä mahdollisimman näkyviksi. Taisteluissa he eivät sentään olleet mukana kuin korkeintaan marketantteina sotakentän liepeillä. Yksi naispuolinen rakuuna Annika Svan ei vielä mitään muuta.

Nykyinen erikoisnäyttely Narva -voiton hinta ( https://www.armemuseum.se/utstallningar/segerns-pris--narva-1700/ ) on joka tapauksessa erinomainen. Siinä tuodaan laajasti esille ajan propaganda, jossa kerrottiin -mahdollisesti aivan todenmukaisesti- Liivinmaan siviiliväestön hirvittävästä terrorisoinnista.

Totuushan oli, että kun monikymmentuhantinen sotajoukko tuohon aikaan ilmestyi talonpoikien keskelle, se oli aina vielä suurempi onnettomuus kuin edes katovuosi tai rutto. Oli sitä paitsi luultavaa, että se toi molemmat mukanaan.

Karoliiniarmeijan loistava voitto sai aikaan riemun koko valtakunnassa, jossa Te Deumeja laulettiin joka kirkossa. Valtava määrä voitonmerkkejä saatiin ja paljon niistä on nyt esillä museossa.

Vihollinen häpäistiin, kuten tapana oli, mutta helpolla ei päässyt oma väkikään. Vihollisen tartuttama tauti ja ankarat leiriolot alkoivat niittää saalistaan.

Se kunnia, jota Trumpeterstråhle vielä pari sataa vuotta myöhemmin kumisutteli, oli lopultakin katinkultaa. Karoliinit marssivat Puolaan ja sitten Ukrainaan ja sodan onnettomuudet seurasivat aina sotajoukkoa, kuten jokaista suurta armeijaa tuohon aikaan. Valtakunta olisi kenties voitu pelastaa, jos olisi ajoissa ymmärretty, mistä on kysymys.

Kysymyshän oli Venäjän mahdin valtavasta kasvusta Pietarin toteuttaman eurooppalaistumisen myötä. Tästä kirjoitettiin jo sodan kestäessä ansiokas traktaatti, jota Kari Tarkiainen on tunnetussa tutkimuksessaan selostanut, mutta sankarikuningas ei ollut niitä, jotka antoivat tosiasioiden häiritä menoaan.

Karoliinikultti oli Ruotsissa voimissaan 1800-luvun lopulla ja tarvittiin itse Strindbergin kaltainen hahmo, jotta asiasta olisi saatu kuulla hieman kriittisempiäkin äänenpainoja.

Meillä Suomessa suhtautuminen Kaarleen on aina tainnut olla hieman kaksinainen. Kunniaa vaikkapa Narvan voitosta on mielellään nostettu historian hämäristä, kun taas toisaalta ison vihan kauhut ja Armfeltin Norjan retken katastrofi on mielellään pantu Suomea häikäilemättä riistävän keskusvallan syyksi.

Ruotsissa taas manattiin suomalaisten kyvyttömyyttä ja kukaties haluttomuuttakin puolustaa valtakuntaa. Daniel Jusleniuksen Suomalaisten puolustus (Vindicatio fennorum) littyy tähän seikkaan.

Oman maineen puolustusta tai ainakin puhdistamista olivat omalla tavallaan myös monet aivan tavattomat kauhutarinat Ison vihan ajoilta.

Nehän evät olleet perättömiä sinänsä ja Kustaa H. Vilkuna on nyt viime vuosina uudelleenpalannut alkulähteille ja löytänyt sieltä kaameita julmuustarinoita. Mutta tuon ajan sodissa ne eivät olleet niinkään tavattomia.

Tukholmaa nämä eivät sinänsä erityisesti aikoinaan kiinnostaneet eivätkä kiinnosta vieläkään. Suomi oli Suomi jo tuohon aikaan ja on aivan epähistoriallista nähdä siinä vain osa Ruotsia. Sitähän se oli hallinnollisesti, mutta kohtalonyhteys omaan maahan oli suurempi kuin lahden taakse.

Mutta nämä nyt vain tulivat mieleen hienosta näyttelystä. Siellä muuten huomasin, että Kaarlesta on tehty parikin ruotsalaista elokuvaa. Se ei toki ole paljon, olihan hän aikansa superjulkku, josta itse Voltaire sanoi, että hänen ongelmanaan oli, ettei hänellä ollut puutteita…

Mutta mieleen tulee, että kenties meilläkin olisi aihetta tehdä erikoisnäyttely Suuresta Pohjan sodasta -meidän näkökulmastamme. Se ei ole pelkkä Isoviha, vaan paljon enemmän. Historia kaikkine puolineen, kollaboraatiosta kansanmurhaan ja voitoista ja tappioista autioituviin taloihin ja paenneisiin virkamiehiin, sotavankeihin, orjiin ja sisseihin. Kyllä tutkimusta alkaa olla riittävästi.

Luulen, että yleisessä tietoisuudessa nämä asiat ovat liiaksi unohtuneet.