Pahan valtakunta voittaa

 

Mordorin Eurooppa

 

Sampsa Rydman, Valtakunta. Vaihtoehtoinen historia. Kiuas 2024, 325 s.

 

Tämä on varsin kunnianhimoinen kirja ja kirjoittaja on tehnyt huolellisesti kotiläksynsä eikä vain yksinkertaisesti päästänyt mielikuvitusta valloilleen.

Kirjan kannessa on suunnitteilla ollut maailman suurin rakennus, jonka piti nousta keskelle Berliiniä. Kuten tunnettua, Moskovaan piti tulla vieläkin komeampi ja ainakin korkeampi rakennus, jonka kuva oli jo peruskoulun historiankirjassakin. Historiaahan sosialistisessa suunnitelmataloudessa voitiin kirjoittaa jo eteenpäinkin.

Sivumennen sanoen, tuo Berliinin palatsi muistuttaa julkisivultaan suuresti eduskuntataloamme, vain kupoli on erona. Eduskuntatalon mallina onkin pidetty Pietarissa ollutta ja juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa valmistunutta Saksan lähetystöä, joka sijaitsee vastapäätä Astoria-hotellia. Asioin siellä aikoinaan viikoittain.

Mutta muodit ovat muoteja ja lopultakin varsin vähäpätöinen osa ihmisten arkea, vaikka muistuttaisivatkin maailmanahdista. Maailmansota joka tapauksessa meni niin kuin meni, mutta entäpä jos se olisi mennytkin toisin? Silloin ehkä olisi rakennettu nuo kolossit.

Moskovan Kongressien palatsi jäi rakentamatta, vaikka sota voitettiinkin. Sen sijaan saatiin valmiiksi valtava kuoppa, joka pitkään oli uima-altaana. Siinähän sitä oli symboliikka kerraksi. Tie, joka ennen johti Kristus Vapahtajan kirkkoon ja jonka sitten sen jälkeen piti johtaman uuden aikakauden temppeliin, päättyikin montun reunalle.

No, sittenhän tuo Moskovan suurin kirkko rakennettiin uudelleen. Oliko tämä näytelmä farssi vai ylevä draama, voi itse kukin arvioida sen perusteella, mikä juuri nyt on tuon kirkon rooli. Mutta onhan kirkko instituutiona sentään tuhatvuotinen Venäjälläkin, ei pelkästään yhden diktaattorin käsikassara.

Natsien hallitsemassa Saksassa kirkot hajosivat osiin. Opportunistit alkoivat kumartaa ja palvoa antikristillistä valtaa, mutta osa pysyi kristillisellä kannalla.

Natsien, kuten kommunistien suhde kirkkoon määräytyi sen käyttökelpoisuuden mukaan. Suhde uskontoon oli molemmissa tapauksissa jyrkän kielteinen.

 Nuo ideologiat asettivat oman äärellisen päämääränsä kaiken äärellisen mittapuuksi, mikä johti barbariaan juuri siinä mielessä kuin Dostojevski oli ”Riivaajissaan” asian esittänyt. Tätä asiaa on myös Erich Fromm, merkittävä uskonnonfilosofi, korostanut.

Jos Jumala on kuollut, on kaikki sallittua -enemmänkin, on velvollisuus olla piittaamatta äärettömiksi ajatelluista arvoista, kuten ihmishengen pyhyydestä, ajattelee ihmisen eläimeksi ymmärtänyt ideologia. Niinpä tapettiin miljoonia ja taas miljoonia järjettömässä verihumalassa.

Mahtavassa sota-ajan eepoksessaan ”Elämä ja kohtalo”, Vasili Grossman esitti ajatuksen, jonka mukaan kommunismi, samoin kuin natsismi, ajan mittaan kesyyntyisi. Niiden ”sankarikaudella” tehtiin äärimäisen radikaalia politiikkaa uskoen sen suureen merkitykseen. Ennen pitkää palattaisiin jonkinlaiseen tapauskovaisuuteen, jossa normaali arkiajattelu ja sen arvot vallitsisivat.

Näinhän tapahtui Neuvostoliitossa, mutta tuota ilmiötä ei päästy koskaan näkemään Saksassa, joka murskattiin sotilaallisesti kaikkein hullummassa vaiheessaan.

Rydman on lukenut huolellisesti valtavan määrän kirjallisuutta, joka kertoo, missä mentiin sodan aikana ja kuvitellut, miten toisin kaikki olisi voinut mennä, mikäli Englanti olisikin suostunut solmimaan Saksan kanssa rauhan vuonna 1940, kun Ranska oli lyöty ja se jäi yksin pienine armeijoineen Saksaa vastaan.

Kirjassa esitetty kuviteltu kehitys ottaa tarkoin huomioon ne olosuhteet ja ihmiset, jotka olivat pelissä mukana ja kuvaa yksityiskohtaisesti pientenkin Euroopan maiden mahdollista, toteutumatonta historiaa, joka olisi kohtuullisen todennäköisesti voinut toteutua.

Toki emme mitenkään voi tietää, mikä olisi toteutunut, mutta joka tapauksessa on syytä ottaa huomioon, ettei voimavarojaan tavattoman laajalle jakaneella Saksalla ollut mahdollisuutta noin vain keskuksesta käsin määräillä, miten asiat olisi kaikkialla hoidettava.

Tai voihan sitä aina yrittää, mutta vallan delegointi eri maissa niiden kotimaisille tahoille oli jo sodan aikana ainoa mahdollinen ratkaisu niinkin pienelle maalle kuin Saksa.

Sodan aikana esiintyi BBC:n suomenkielisissä lähetyksissä nimimerkki Abacus eli helmitaulu. Symbolinen nimi viittasi siihen, että akselivaltojen vihollisilla oli voimavaroja moninkertaisesti enemmän kuin Saksalla, vaikka se pyrkikin ryöstämään ja pakottamaan palvelukseensa koko Eurooppaa.

Yhdysvaltojen ja Englannin suhde oli aikoinaan keskeisen tärkeä sodan lopputuloksen kannalta. Suuriman taakan kantoi Neuvostoliitto, jonka kestämiseen Lend Lease-apu vaikutti ratkaisevasti

Tässäkin kirjassa apua annettiin, mutta se ei riittänyt. Saksan voitto idässä ei ollut helppo, mutta se tapahtui.

Hitlerin järjettömästä rotupolitiikasta huolimatta monet Neuvostoliiton kansat saatiin nousemaan Moskovaa vastaan, kuten todellisuudessakin tapahtui. Kaikkialla oli myös kansallisuuksien välisiä riitoja selvittämättä ja verilöylyjä suoritettiin. Tämähän pitää paikkansa.

Rydman selostaa tarkoin, mikä oli tilanne pienissäkin maissa, Benelux-maita, Kreikkaa ja Balkania myöten, mutta jättää valitettavan vähälle Venäjän ja Puolan kuvitellun vaihtoehtoisen historian.

Leningrad vallattiin tässä skenaariossa ja Suur-Suomi luotiin, Venäjä menetti Baltian, Ukrainan, Kaukasian ja Valko-Venäjän kuten se menetti ne myös vuonna 1991, mutta miten sen kehitys sitten eteni?

No, onhan tuossa jo spekulaatiota kerraksi. Kirjoittaja ei mene monenkaan askeleen päähän tulevaisuuteen, mikä onkin viisainta, mikäli haluaa pysytellä edes kohtuullisissa uskottavuuden rajoissa.

Suur-Suomi, joka todellisuudessakin oli muodostettu Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston ja Otto Ville Kuusisen johtaman Suomen kansanhallituksen välisellä 2.12.1939 solmitulla ja heti voimaan astuneella sopimuksella, on tässä kirjassa entistä paljon laajempi.

Nyt se käsitti jopa Kuolan niemimaan, jota saksalaiset olivatkin Suomele tarjonneet. Taloudellisesti siitä tuli ainakin alkuvaiheessa raskas taakka. Kaakossa raja ulottui peräti Nevalle, jonne Pietarin sijasta piti rakennettaman uusi Nevanlinna Pietari Suuren aikoinaan tuhoaman tilalle.

Outo ajatus on, että karjalan murre tunnustettiin nyt omaksi kielekseen. Niinhän oli tehnyt Moskova, joka vuoden 1937 jälkeen lopetti suomen kielen käytön Itä-Karjalassa ja otti karjalan kielen viralliseksi venäjän rinnalle. Kun Karjalais-Suomalainen SNT keväällä 1940 muodostettiin, otettiin Moskovan mahtikäskyllä suomi taas käyttöön ja kaikki karjalankielen julkinen käyttö lopetettiin.

Olisivatko suomalaiset Suur-Suomessa taas palanneet vuosien 1938-1940 venäläiseen käytäntöön ja miksi? Eri asia on, että sodan aikana Asunuksen radio oli lähettänyt karjalanmurteisia pakinoita. Olihan se peeärrää.

Ketkä sitten olisivat Suomea johtaneet? Sodan aikana oli Saksan lähettiläs von Blücheriä kielletty asioimasta Suomen pienten ja merkityksettömien natsipuolueiden kanssa. Asiat oli hoidettava ainoastaan Suomen kokoomushallituksen kanssa.

Saksan voitettua sodan oli sen prestiisi toki huipussaan ja tässä kirjassa sen vipuvaikutuksen ansiosta suureksi vaikuttajaksi pääsee Suomalais-saksalaisen seuran porukka. Toki sen äänimäärä vaaleissa jää neljännekseen ja sosiaalidemokraatit pysyvät yhä suurimpana puolueena ja maalaisliittokin suurena.

Nyt alkaa kuitenkin uudenlainen ruoskaparlamentarismin aika ja Saksan-suhteet ovat se valtti, joka vallanpitäjien henkilöllisyyden ja puolueiden liikkumatilan määrää.

Sankarikansa Suomea ei Saksa yritä määräillä väkivalloin, mikä on ymmärrettävää. Johan Aarne Vuorimaa totesi sodan aikana tiukasti Saksan edustajille, että suomalaiset ovat kovaa ansaa, jonka kanssa ei kannata yrittää mitään temppuja.

Sen sijaan rauhanomainen ja näennäisesti hyvinkin harmoninen yhteiselo saksattuneen Suomen ja Berliinin mahtajien kesken kehittyy ja ilmeisesti tuo herruus myös sisäistetään. Saksa ei yritäkään suoraa hallinnointia, pelotteleepa vain noin malliksi yhden presidenttiehdokkaan (Kekkonen) luopumaan ehdokkuudesta oman suosikkinsa läpimenon varmistaakseen.

Kun Hitler vuonna 1950 kuolee, puhuu Suomen pääministeri hyvin kauniisti tuosta maailmanhistorian suurmiehestä ja kansamme suuresta ystävästä.

Varsin usein tämän kirjan vaihtoehtoinen historia muistuttaa sitä historiaa,mjoka p9ikeasti tapahtui…

Mutta missä on tuo kesyyntynyt natsi-Saksa? Sitä ei oikeastaan vielä ole. On vain pesänjakajien jälkiselvittely, jossa Himmler ammutaan ja Göring nousee valtaan. Hän on yhtä ryvettynyt sodan rikoksissa kuin koko muukin johto, mutta nyt alkaa systemaattinen jälkien peittely ja valkopesu.

 Millainen sitten lienee Uuden Euroopan tulevaisuus? Ei se taida ihan EU:ta muistuttaa. Yhdentyneen Euroopan ideaa se joka tapauksessa kantaa ja suurvaltaisuuteen pyrkii ja pääseekin.

 

Imperatiiveja

 

Säälikää heitä

 

Tässä takavuosina, kaiketi 1980-luvulla kuulin luotettavasta lähteestä tarinan, joka pani ajattelemaan.

Jossakin edistyksellisessä nuorisoporukassa oli ollut intialainen tyttö, vaihto-oppilas ja puhe oli siirtynyt koskemaan tämän kotimaata. Edistysmielinen joukko päivitteli parhaansa mukaan Intian kurjuutta ja kukaties ihan väänsi itkua sitä ajatellessaan, en tiedä.

Joka tapauksessa tuo intialainen tyttö itse pahoitti mielensä ja yritti turhaan väittää vastaan. Kyyneleet silmissä hän sitten poistui empatiallaan loistavien ystävien seurasta.

Tämä hätkähdytti kertojaa, joka oli ollut silminnäkijänä. Eikö tuo ystävien joukko toiminutkaan oikein? Vai olisiko sillä muka ollut väärät tiedot? Joka päivähän lehdet kertoivat, miten ihmisiä Itä-Pakistanissa kuoli kuin kärpäsiä ja Intiahan oli sitä samaa kurjuusvyöhykettä. Ja sitten tuli tuo nationalismin vaivaama hupakko selittämään, etteivät asiat niin kurjasti olleetkaan.

Saattoihan olla, että tuo kolmannen maailman edustaja kuului itse korkeampaan kastiin ja viis veisasi itseään alempien kärsimyksistä.

Saattoi se olla niinkin, ettei hän nyt syystä tai toisesta millään tavoin arvostanut sitä katuvaisen aatelismiehen asennetta, jonka vain sata vuotta sitten vaurastumisensa aloittaneet pohjolan juntit halusivat osoittaa, ylhäältä katsoen. Hän ajatteli monituhatvuotista kulttuuria kantavan maansa ansaitsevan arvostusta.

Intiassa varmasti kyllä oli kurjuutta ja sieltä myös luultavimmin puuttui se sosiaalipoliittinen ajattelu, joka meillä valtasi koko poliittisen kentän pian sodan jälkeen ja jo sen aikana. Heillä oli oma kulttuurinsa ja meillä omamme, eivätkä ne välttämättä kohdanneet ennen viimeistä tuomiota, kuten Kipling maineikkaassa runossaan esitti.

Muistan myös sen, miten kiinalaisia nimitettiin joskus sinisiksi muurahaisiksi, mikä viittasi kansallisen työpuvun siniseen väriin. Puku oli kaikilla samanlainen tasa-arvon toteuttamiseksi ja tämä muoti tai muodittomuus näyttää kestäneen muutamia vuosia.

Muurahaisiahan me kaikki arvostamme niiden ahkeruuden takia, mutta tuossa ilmauksessa lienee sentään ollut mukana myös ajatus yksilöllisyyden ja siis kukaties myös ainutkertaisuuden arvon puuttumisesta noilta satamiljoonaisilta massoilta, jotka tekivät Sisyfoksen työtään maailmansa parantamiseksi.

Ensin toteutettiin se tärkein eli tasa-arvo ja sitten opeteltiin uutta täysin kollektivistista ja altruistista elämänmuotoa, jota pohjoismaiden maineikkain huijattu intellektuelli Jan Myrdal esitteli silminnäkijän raporteissaan (ks. Vihavainen: Haun nan shi nan tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Huijattavuus kuuluu nykyaikaisen läntisen intellektuellin perusominaisuuksiin (vt. Vihavainen: Haun hollander tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com). Sen juurisyy on halu tulla huijatuksi. Tämä psykologien tarve mahtanee juontua siitä, että maailman halutaan olevan niin ysinkertainen, ettei ole mitään vaikeuksia olla aina oikeassa, puolustamassa oikeutta ja edistystä vääryyttä ja taantumusta vastaan.

Tällöin maailmaa ajatellaan kiikkulaudan kaltaiseksi: kaikki, mikä painaa sitä yhteen suuntaan on hyvää ja juuri niin suuressa määrin hyvää kuin sen paino. Laadultaan se voi olla mitä tahansa. Toisella puolella ovat sitten viholliset, joiden vaikutuksen likvidointi eli painon vähentäminen tavalla tai toisella on aina kaiken a ja o.

Tämähän on nimenomaan marxilaisuuden perusidea: dialektiikka. Siinä vallitsevat perusristiriidat ovat luonteeltaan antagonistisia eli niiden suhde on nollasummapeliä. Yhden voitto on aina toisen tappio ja ratkaisu saavutetaan vain ja ainoastaan tuhoamalla kokonaan vastapuoli. Väkivalta on se, joka viime kädessä ratkaisee.

Hentomielisille on sanottava, ettei tuhoaminen totaalisesti tarkoita välttämättä fyysistä likvidointia; vastapuolen olemuksen muuttamisestahan siinä lopulta on kyse, uudesta synteesistä. Mutta ei Marxin ja Leninin partakarvoista tässä sen enempää.

Puhun nyt psykologiasta ja siinä tämä marxilaisuudesta periytyvä dialektinen ajattelu jatkuu yhä, vaikka itse Marxista ei olisi kuultukaan.

Tämä psykologia, joka siis suuntautuu yleensä lähtökohtaisesti omaa hyvinvointia, maata ja järjestelmää vastaan on luonteeltaan masokistinen. Siksi ei olekaan yllättävää, että sillä ja sitä edustavilla liikkeillä on aina ollut tukijoita myös varsinaisissa omistavissa luokissa, joiden tappiota se tavoittelee.

Bolševikkeja tuki aikoinaan rikas kauppias Savva Morozov, elokapinaa tukee Herlinin säätiö. Hyvinhän tämä sopii yhteen.

Yksi asia vain on yhä pysynyt piilossa tuolta edistysväeltä, joka kannattaa kaikkia hyviä asioita. Ei se meidän maamme enää ole ylivertaisen rikas eivätkä nuo säälittävät ja autettavat useinkaan ole enää kovin kurjia, saati kiitollisia saamastaan kohtelusta.

Lahjan antaminen asettaa lahjoittajan aina sen saajan yläpuolelle, eikä tämä voi antaa asiaa anteeksi. Meillä kerättiin valtavasti tavaraa Venäjälle 1990-luvulla ja se oli nöyryytys, joka ei unohdu. Muistettakoon, että jo 1990-luvun lopulla Venäjä kehotti saksalaisia poistamaan Hampurista avustuspadat, joiden tarkoitus oli kerätä apua Pietarin lapsille.

Ei Venäjän keskiluokka enää pitkään aikaan  ole elänyt sen huonommin kuin suomalaisetkaan keskimäärin. Kiinassa ja Intiassa on valtavasti ihmisiä, jotka elävät paljon vauraammin.

Toki edistyneistöllä on yhä Palestiinansa, mutta onko se jo viimeisiä pakopaikkoja sille psykologialle, joka haluaa pikavoittoja hienoista asenteistaan ja lopullisia ratkaisuja pahuuden ongelmaan?

Vai voiko noita tunteita yhä osoittaa esimerkiksi ottamalla maahamme rajoituksetta kaikkia parempaan elintasoon pyrkiviä? Vai onko tässä olennaisempaa pyrkiä erottautumaan niistä väärinajattelijoista, jotka haluavat keskittyä oman maan kehittämikseen?

Poliittisen tulevaisuutemme perusteet

 

Ihmiskunnan kilpajuoksu

Jaakko Iloniemi, Henri Vanhanen, Vuosisadan kilpajuoksu, Docendo 2024, 270 s.

 

Taloustieteen Nobelille nimetyn palkinnon saaja, Ruotsin suurmiehiin kuuluva Gunnar Myrdal kertoi teoksessaan Asian Drama (1968), ettei Intialla ollut tulevaisuutta. Itse asiassa, jos koko 400- miljoonainen maa vaipuisi meren syvyyteen, ei muun maailman talous siitä lainkaan hätkähtäisi.

Samaan aikaan myös Kiina oli ihmiskunnan murheenkryyni. Se kyllä veti puoleensa kaikkein hulluimpia läntisiä radikaaleja, joiden mielestä oli realismia vaatia mahdottomia. Sellaisia Kiina nimenomaan vaati ja aiheutti sillä kymmeninen miljoonien ihmisten nälkäkuoleman.

Samoihin aikoihin (1966), kaikesta kurjuudesta huolimatta, saksalainen ydinfyysikko Wilhelm Fucks pohtiessaan maailman tulevaisuutta, asetti nimenomaan Kiinaan valtavia odotuksia.

Hänen kirjansa Tulevaisuuden voimasuhteet arvosteltiin meillä jopa Historiallisessa aikakauskirjassa ja ostin sen heti. Saman tein aloin opiskella kiinaa (vt. Vihavainen: Haun merkittävä ennuste tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Valtava väestönkasvu näytti aikoinaan osoittavan oikeaksi Malthusin ajatukset hallitsemattoman sikiämisen aiheuttamasta kroonisesta kurjuudesta kehitysmaissa.

Nyt kohtaamme jo toisenlaisen globaalin etelän. On nähtävissä, että maailman ja ihmiskunnan tulevaisuus ratkaistaan ennen muuta siellä, missä asuu itse ihmiskunnan valtaosakin.

Kauan tuijotettiin maailmassa ideologioihin ja talousjärjestelmiin ja niiden mukaan meneviin blokkeihin. Köyhä etelä pyrki olemaan sitoutumaton ja hyötymään molemmista. Se saikin nimityksen kolmas maailma. Sen painoarvo maailman taloudessa ja politiikassa oli vaatimaton.

Nyt nimenomaan tuo globaali etelä on käytännössä jo noussut maailman talouden keskiöön. Sen suuret kasvuluvut perustuvat toki myös siihen, että vain kehittymättömät maat voivat pitemmän päälle kasvaa nopeasti. Lisäksi se perustuu myös hurjaan väestönkasvuun, jota ei enää pidetä kohtalokkaana taakkana, vaan resurssina.

Toki tuo kasvu on maapallon ekologialle taakka, mutta ilmeistä on, ettei sen keinotekoiseen hillitsemiseen uskota. Sen tiedetään taittuvan joidenkin kymmenien vuosien kuluessa, mutta sitä ennen se on ehtinyt jo perusteellisesti muuttaa maapallon poliittista ja taloudellista karttaa ja sinä sivussa myös sotilaallista.

Tässä kirjassa käsitellään suurvaltoja ja niiden politiikkaa. Sehän riippuu olennaisessa määrin sen johtajien käsityksistä ja halusta riskinottoon. Absurdit ja itsetuhoiset ratkaisut ovat mahdollisia, kuten meneillä oleva Ukrainan sota havainnollisesti osoittaa.

Irrationaalista käytöstä enempää kuin kevytmielisiä tai jopa vähämielisiä päätöksiä ei voida ennustaa, mutta sen sijaan kyllä voidaan arvioida tulevaisuuden suurvaltojen todennäköisiä käytössä olevia resursseja, missä on jo dramatiikkaa kylliksi.

Nyt suurvaltoja on itse asiassa vain kolme: USA, Eurooppa ja Kiina. Niiden rooli on maailmanlaajuinen ja myös resurssit sen mukaiset.

Kaikilla on heikkoutensa, mutta myös ambitionsa ja ne myös kykenevän pelaamaan uusien suurvaltojen kentällä ja saamaan puolelleen noita usein aidalla istuvia jättiläisiä, joiden aika on koittava vasta muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Hyvä indikaattori on Ukrainan sota, jossa Venäjä ei ole saanut puolelleen BRICS-maita haluamassaan mitassa, eipä edes Kiinaakaan. Toinen maa, joka istuu aidalla, esimerkiksi on Turkki, joka on auttanut molempia osapuolia. Muitakin on.

 Alueellisen suurvallan, Venäjän, laajenemissota ei itse asiassa kiinnosta kovin paljon globaalia etelää. Monestakin syystä jyrkkiä kannanottoja siihen vältetään.

Onko Venäjä sitten itse asiassa suurvalta? Miksi sitä ei ole kelpuutettu kolmen suuren rinnalle? Syynä on tuo tekijöiden makroperspektiivi. Venäjän väestökehitys ja talousrakenne eivät lupaa sille pysymistä enempää vanhojen kuin nousevien suurvaltojen rinnalla.

Jo nyt Venäjästä on tullut sodan takia Kiinasta riippuvainen eivätkä edes maaperän rikkaudet näytä muuttavan tilannetta. Venäjällä on vain ydinaseet, eikä niitä voi käyttää. Euroopan kiristäminen energia-aseella ei onnistunut, mutta ei myöskään Venäjän kesyttäminen keskinäisriippuvuudella.

Uusia suurvaltoja on joka tapauksessa tulossa. Väkiluvun perusteella arvioiden sellaisia ovat muun muassa Brasilia, Egypti, Indonesia ja Nigeria.

Kaikilla on heikkoutensa. Brasilian, kuten koko Etelä-Amerikan tapauksessa aikaa on ollut luoda toimiva valtio, ellei nyt peräti Etelä-Amerikan Yhdysvallat, jollaisesta aikoinaan puhuttiin. Brasilian lisäksi erityisesti Argentiina oli lupaava ja rikas osa Amerikkaa.

Johan tässä on hyvän aikaa saatu ostaa myös eteläamerikkalaista hipputeknologiaa ja Bandeirante-lentokoneissa on moni lentänytkin. Pelkään kuitenkin pahoin, ettei äkillisiä irtiottoja ole näkyvissä. Brasilian nostaminen esille mahdollisena suurvaltana on toki hyvin perusteltua.

Indonesia olisi ensimmäinen moderni islamilainen suurvalta. Miten nämä kolme asiaa sopivat yhteen, menee vielä nähtäväksi. Tästä kirjoittajat tai keskustelijat eivät kuitenkaan puhu.

Uusista suurvalloista Egypti on jo nyt hyvin riippuvainen ulkomaisesta viljasta ja sekä sen että Nigerian suurena ongelmana on minun nähdäkseni ainakin Islam. Jo nigerialaisen ääriliikkeen nimi Boko haram, joka tiettävästi tarkoittaa sitä, että kirjat (lukutaito) ovat paha asia, puhuu puolestaan.

Nigeriakin on hyvin hajanainen, etelä on rikas ja pohjoinen on köyhä. Me muistamme vielä sisällissodan ja Biafran nälänhädän, jota tehokkaasti mainostettiin. Maan korruption ja rikollisuuden tuntevat ainakin ne laivojen miehistöt, joita on yhä uudelleen yritetty redillä kaapata.

Mikäli Nigeriassa on vuosisatamme lopulla 700 miljoonaa asukasta, on asialla jo ainakin suurta merkitystä niiden kannalta, jonne ylijäämäväestö haluaisi muuttaa. Sen suuret öljyvarat saattavat silloin olla jo menettäneet merkitystään, ehkäpä maan nimikin on muutettu.

Myös Turkki, alueellinen suurvalta nostetaan esille. Sen yhteydessä minua kiinnostaa vanhan panturanismin jatkuminen edelleen. Turkin (tai tataarin) kielellä pärjää erään suomalaisen tataarin todistuksen mukaan lähes koko Keski-Aasiassa Sinkiangiin (Xinjiang) saakka. Tosin siellä alkaa jo tulla vaikeuksia.

Tämä toi mieleeni sen, että jokunen vuosi sitten huomasin Istanbulissa talon seinällä Sinkiangia puolustavia grafiftteja. Tämä argumentti ei ole painava, mutta on luontevaa ajatella, että nousevan suurvallan ambitiot ja kehittyvän ja rikkaan ja kehittyvän Keski-Aasian sympatiat saattaisivat hyvinkin kohdata vanhalta pohjalta niin Venäjän kuin Kiinankin vastapainoksi.

Tämän kirjan luokittelevat tekijät esseekokoelmaksi ja mielestäni sellaisia tarvitaan. Tämä on yllättävän toimiva ja osoittaa vanhan veteraani Iloniemen kokemuksen ja terävyyden yhdistelmän olevan entisellä tasollaan.

Ainakin minulle oli kuitenkin iloinen yllätys, että kahta sukupolvea nuorempi Vanhanen pysyttelee samalla tasolla hairahtumatta löysiin spekulaatioihin, joihin genre voisi houkutella.

Tässä blogissa en ole tarkemmin selostanut tämän kirjan sisältöä. Se kannattaa itse kunkin tehdä itse.

Ei vain siltarummuista

 

Kulttuuri sinnittelee

 

Etelä-Savolla on pitkään jo mennyt huonosti. Väki häipyy, palvelut lopetetaan. Alueen saattohoidon symbolina on nyt päätetty, että vanhukset viedään elämänsä loppumetrejä kärsimään eristyksiin kymmenien kilometrien päähän, jonne eivät omat eivätkä vieraat hevin pääse heitä katsomaan. Julkisilla välineillä se tuskin edes onnistuu.

Jossakin muussa maassa nuo kuolevat olisi lähetetty kotiinsa kuolemaan arvokkaalla tavalla läheistensä luona. Mutta kun se valtion virallinen doktriini vaatii, että heidät on pidettävä hengissä ikuisesti kustannuksista piittaamatta…

Voidaanhan sitä nyt tarpeellisen rahan säästämiseksi sitten yrittää saman tein tappaa koko seutukunta, esimerkiksi Savonlinnan tienoo. Valtio on myöntänyt tähän rahaakin auttamalla Joensuun yliopistoa kaappaamaan perinteisen opettajakoulutuksen pois kaupungista.

Siinä meni seudulta jopa tuhansia lahjakkaita nuoria ja satoja uusia asuntoja piti purkaa ja uusia rakentaa sitten Joensuuhun. Näinhän hölmölässä on ennenkin säästetty.

Suurena toivona oli sitten idänkauppa, venäläiset investoinnit ja turismi. Yhtä ja toista tuntui syntyvän, Retretin aikoinaan kukoistava, mutta nuupahtanut kuvataidekeskuskin heräili jo henkiin. Parikkalassa piti avattaman rajanylityspiste. Pelkästään Pietarin potentiaalilla oli toiveita saada uusia ja suuriakin projekteja kannattamaan.

No, sen asian hölmöili Putin, vaikka kyllähän moni itäsuomalainenkin raapusti nimensä sellaisiin kauppakirjoihin, joiden ainoa seuraus rahatukun saamisen jälkeen oli koko kohteen hiipuminen ja muuttuminen vähitellen raunioksi. Niinhän se käy, kun lähtee herrojen kanssa marjaan.

Eipä taida olla tulossa sitä suunniteltua suurta lomaristeilijää, joka kerralla toisi lomakohteisiin satoja turisteja, ei ole täysien turistibussillisten historiakierroksia esityksineen ja ruokalistoineen, jopa ne ihan oikeasti käytössä olleet lomamökit ovat nyt tyhjiä.

No, tämä tilanne päättyy joskus, mutta suonenisku vaikuttaa kauan. Naton joukkojen päämajan sijoittuminen Mikkeliin innostanee joitakin hörhöjä, mutta olisiko siitä korvaamaan sitä, mitä on menetetty viime vuosina eri syistä?

Pitäisin selvänä, että tuollainen instituutio, mikäli siinä on parikin sataa toimihenkilöä, aiheuttaa aika vaatimattomia kerrannaisvaikutuksia, ehkä nyt sentään ainakin seksimarkkinoilla, joilla saattaa syntyä paineita kaupallistumiseen.

Mutta sellaiseen kohdistavat toivonsa vain takapajuisimmat kehitysmaat. Mikäli puhutaan Itä-Suomesta, voidaan todeta, ettei se muodosta mitään yhtenäistä aluetta, jolla koettaisiin olevan yhteisiä etuja.

Kuten todettiin, Joensuun yliopisto pelasi härskiä peliä Joensuun kaupungin hyväksi ja Mikkeli ja Kuopio ovat aivan yhtä hanakoita syömään kuihtuvalta Savonlinnalta sen vanhan ylpeyden, keskussairaalan, johon oli perinteisesti kuulunut sairaanhoitajakoulutus. Nerokas soteuudistuksemme lopettaa sitten nuo paikalliset vuodeosastotkin.

Mieleen tulee paikallisen sutkauksen uusi sovellus: ”Istukeepa tähän, niin yliopisto hakkoo teijät ja sitten tulloo sote, joka tappaa teijät”.

Tuon Saimaan rikkoman alueen nousun lähteenä olivat aikoinaan metsät, joiden tuotteet vietiin kanavan kautta laivalla Pietariin tai hinattiin Vuoksenlaaksoon eli Suomen Ruhrille jalostettaviksi. Nyt ei kanavaa käytetä eikä kohta metsiäkään.

Suurpedot ovat taas palanneet niihin joukolla ja tilanne alkaa taas olla sama kuin puolitoista vuosisataa sitten. Silloinhan ne söivät paljon lapsia, mikä Sakari Topeliuksen mielestä jo pilasi koko Suomen imagon Euroopassa.

Mutta eipä täällä vielä ole kuoltu. Kulttuuri on Itä-Savossa eli Savonlinnan talousalueella hämmästyttävän elinvoimaista.

Olin viikko sitten katsomassa Savonlinnan orkesterin konserttia, jossa esiintyivät nuoret solistit. Tiesin, että se on hyvä, mutta kyllä se ylitti odotukset.

Nykyäänhän voi tehdä mitä tahansa typeryyksiä ja selittää ne taiteeksi ja anoa vielä niitä varten valtionapua. Esittävä musiikki on kuitenkin poikkeus sikäli, että kuulija ei ole ainakaan loputtomasti huijattavissa, vaan pystyy tietyssä mielessä jopa objektiivisesti sanomaan, onko esitys hyvä vai ei. Tämä koskee erityisesti klassista musiikkia.

Pari-kolmekymmentä nuorta, alkaen 7-vuotiaasta lapsesta parikymppisiin aikuisiin esitti lähinnä klassisia kappaleita (no, Saku Sammakko ehkä on siinä rajoilla) niin hienon eläytyvästi ja taitavasti, että vaimoa itketti niin, ettei hän saanut edes valokuvia otetuksi.

Voi vain kuvitella, miten mahtavalta tuntuu lapsesta saada esiintyä yleisölle kokonaisen sinfoniaorkesterin säestyksellä. Kuulijasta se oli ihan yhtä mahtavaa.

 Moni pienokainen ja murrosikäinenkin soitti hämmästyttävän puhtaasti ja jos joskus ehkä meni hieman toisinkin, korvasi asian sinfoniaorkesterin komea säestys.

Ulos mennessäni ohitin pienen tyttösen, joka vakavana puristi kädessään saamaansa kukkaa. Ajattelin, että nyt on sanottava ”Soitit hienosti!” Se jäi sanomatta, mikä kaduttaa vieläkin. Luultavasti se olisi ollut tilaisuus kerrankin vaikuttaa merkittävästi ihmiskunnan kokeman onnen yhteissummaan.

En tunne Savonlinnan orkesterin rahoitustilannetta. Ymmärtääkseni sen ydin on ammattimuusikoista koostuva Savonlinna-kvartetti ja sen lisäksi taitavatkin kapellimestaria lukuun ottamatta lähes kaikki olla amatöörejä. Kansalaisopistossa ja koulussa saa musiikin opetusta ja opettajat ovat varmasti ammattilaisia.

Savonlinna on kaupunki, joka loi maailmankuulut oopperajuhlat, mikä on toki jo koko maallemme merkittävä suoritus. Joensuun yliopiston tikariniskusta huolimatta niitä jatketaan yhä ja kuoroon ja esityksiin riittää yhä omaa väkeä.

Lisäksi kesäisin saapuu kansainvälisiä tähtiä esiintymään kaupungissa ja sen ympäristössä, etenkin kirkoissa ja jopa pappiloissa, ainakin Rantasalmella. Se on, sanoisinko, unohdetun kansan voimannäyttö. Kun siihen lisätään kaikki ne kuorot ja orkesterit (Rantasalmen nuoriso-orkesteri), joita lähiseudulla on, täytyy sanoa, että kulttuuritahto on kova ja saavutukset hienoja.

Parintuhannen asukkaan pitäjissäkin saattaa olla useita kuoroja (vrt. Sulkava), sen lisäksi löytyy kesäteatteria ja monenmoista kansalaisopistojen piiriä. Valtion rahaa ne käyttävät usein tuskin nimeksi tai ei ollenkaan. Uutuutena on, että kirkoissa, jotka muuten ovat olleet tyhjenemässä, pidetään aika usein konsertteja.

Tuntuu suorastaan siltä, että kulttuuriharrastukset tuolla valtion ja EU:n hylkäämällä seudulla ovat olleet vain kovasti kasvamaan päin. Se onkin ollut lähes ainoa, joka nykyään kasvaa.

Suomi on EU:n periferia ja sen kulujen nettomaksaja. Brysselistä käsin on näkyvästi suunnattu rahoitusta nimenomaan unionin syrjäseuduille. Asian voi todeta vaikkapa Viron venesatamista.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy ja Itä-Savonkin on perustettava tulevaisuutensa muuhun kuin avustuksiin. Muuan elinkelpoinen ala on kulttuuri, joka yhdistettynä matkailuun (ja kulinarismiin) ansaitsee tukea ja arvostusta.

Kesäisin kaikki jo toimiikin. Entä talvet? Miltä kuulostaisi mahtava kansainvälinen musiikkitapahtuma ”Savonlinnan talvi”? Punkaharjun yökonserteissa saattaisi näkyä vielä vanhan ajan tähtitaivas ilman valosaastetta…

 

Pahat sanat

 

Pannaan uusiksi

 

Kieli on jatkuvassa muutoksen tilassa. Ihmiset, jotka ovat viettäneet muutaman vuosikymmenen ulkomailla ja palaavat taas isiensä maille (joilla äiditkin usein ovat asuneet, mikä on tässä nykyään ehdottomasti mainittava), käyttävät usein sanoja, joita kukaan muu ei täällä enää käytä, ehkäpä ei edes ymmärrä.

Sitä paitsi he eivät tunne uusia muotisanoja ja fraaseja, eivätkä vanhojen sanojen yllättäviäkin uusia sivumerkityksiä.

Ajatelkaamme nyt vaikkapa sanaa ”panna”. 1960-luvulta maastamme muuttanut henkilö oli tottunut näkemään sen lukemattomissa yhteyksissä neutraalina verbinä, jolla nyt kyllä saatettiin viitata myös sukupuoliyhteyteen.

Tuollaisen merkityksen antaminen tapahtui silloin ehkä hieman sievistellen, jotta ei olisi tarvinnut käyttää noita varsinaisia tuota asiaa tarkoittavia sanoja, jotka saattoivat häiritä normaalin asiatyylin korrektiutta: nussiminen, kuksiminen, hässiminen ja niin edelleen. Stadilaiset bylsivät osoittaakseen kykynsä käyttää vieraita äänteitä.

Sit venia verbis. Nykyisinä ajattelun jälkeisinä aikoina ovat jo pelkät sanat alkaneet saada merkityksen, joka aikoinaan kuului vain lauseille, joihin liittyi ajatus. Kyse ei enää useinkaan ole vain sopivaisuudesta tai sopimattomuudesta, vaan asiaa voidaan ajatella jopa rikoksena ja siitä saatetaan rangaista tavalla tai toisella.

Nyt, tänä päivänä, paluumuuttajamme saisi aiheen ihmetellä, että tuota ”panna”-verbiä yritetään kaikissa mahdollisissa paikoissa korvata jollakin muulla. Toki laittaminen ja pistäminen ovat osittain samanmerkityksisiä, mutta panemisen pakonomainen karttaminen on kyllä silmiinpistävää.

Eihän noiden synonyymien merkitys ole keskenään ekvivalentti ja usein ne väärässä paikassa kuulostavat varsin typeriltä. Kukapa enää sanoisi -uskaltaisi sanoa- että halla pani taimet. Toisaalta ei voi sanoa niinkään, että se olisi ne pistänyt tai laittanut. Itse ”panna”-sana nyt vain on niin hirveä. Ehkäpä halla nykyään vain vie taimet?

Kasku kertoo, että kun eräälle teurastajalle kerrottiin, että paneminen ja pistäminen ovat sama asia, hän vastasi: ”kyllä siinä nyt vaan on eroa, jos minä pistän sian kuoliaaksi tai panen sen kuoliaaksi”. Tähän voinemme kaikki yhtyä, jos nyt uskallamme tuollaistakaan sanaa käyttää. Vieläkö joku uskaltaisi yrittääkään yhtyä edelliseen puhujaan?

Panemisen vastikkeina käytetyillä laittamisella ja pistämisellä on omat ongelmansa ja perinteensä. ”Laittaminenhan” tarkoitti hiljattain myös haukkumista, mahdollisesti venäjän sanan ”lajat”-mukaan (лаять, vrt. лайка). Mikäli haasteli laittamattomasti, ei siinä ollut moitteen sijaa ja tapana oli sanoa, ettei yrittänyttä laiteta. Ei häntä myöskään panna eikä pistetä.

Muuten, ”naiminen” tarkoitti vielä 1800-luvulla vain ja ainoastaan naimisiin menemistä. Sukupuoliyhteyteen sillä alettiin viitata vasta myöhemmin, mikä saattaisi liittyä koko avioliittoinstituution pyhyyden ja kunnioituksen vähenemiseen.

Itse sukupuoliaktista käytettiin sen sijaan hyvin usein termiä ”halaaminen”, mikä kaiketi koettiin myös kaikesta huolimatta suhteellisen siistiksi.

Siitähän lauletaan lukemattomissa lauluissa: Halaamista, halaamista, halaamista varten se heili on omistettu… Sulla oli halu halata ja mulla oli siihen taito… Kyllä pikkuinen poikakin halata saa, kun maksaa täyden hinnan…Raastuvan penkillä halasin minä mustalaisen Veeraa, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Nykyisin annetaan jaxuhaleja ja kaikkien pitää halata toisiaan mahdollisimman usein, jotta voimaantuisivat ja todistaisivat eurooppalaisuutensa.

Mikäpäs siinä. Sitäkin enemmän tässä ihmetyttää tuo ahistus, joka liittyy nyt panna-verbiin. Se on aivan uusi asia ja syntynyt jopa aikakaudella, joka pitää normaalina myös ja erityisesti epänormaalia seksuaalista käytöstä ja närkästyy pahoin, jos sitä sellaiseksi sanotaan.

Ehkäpä voisi nostaa esille vain yhden aikakautemme indikaattorin: Fingerpori-sarjakuvan. Se edustaa aivan uutta huumorin aikakautta olettaessaan lukijakunnan ilman muuta ymmärtävän viittaukset sellaiseen seksuaalisuuteen, jota oli ennen tapana nimittää perverssiksi.

Eivät vain dildot ja anustapit kuulu Fingerporin kalustoon, vaan myös ja erityisesti homoseksuaalisuus ja sadomasokismi, ”junat”, pedofilia, zoofilia ja niin edelleen. Sotasukupolvi tuskin ilman muuta ymmärsi tuota huumoria, jota sai vanhoilla päivillään vielä lukea.

Sitäkin kummallisempaa on, että aivan tavallinen ja normaali sukupuolinen kanssakäyminen on samaan aikaan niin arka asia, että siihen(kin) viittaavaa aivan keskeistä sanaa yritetään pakonomaisesti välttää.

 Ehkäpä avain tuohon asiaan onkin siinä, että nykyään on tullut jo normaaliksi tavaksi ajatella kaikkien asioiden mahdollista seksuaalista ulottuvuutta ja etsiä lakkaamatta viitteitä siihen.

No, tässähän ei sinänsä uutta ole. Murrosikäiset ovat aina ajatelleet sillä tavalla ja kikatelleet loputtomasti omille assosiaatioilleen. Mutta että koko kansa, tai ainakin suuri osa siitä…

Asia tuntuu päälisin puolin viittaavan yleisön entistä suurempaan sofistikoitumiseen (huomaa hieno uudissana), mutta se tapahtuu tasolla, jota aikoinaan tunnettiin vain teinimaailmasta. Joka tapauksessa ilmiö kuvastaa nimenomaan sanojen, yksittäisten sanojen maagisen merkityksen lisääntymistä. ehkäpä se onkin vain muuan oire yleisestä tyhmenemisestä, infantilisoitumisesta (hieno sana tämäkin!)?

 

Lehdet putoo

 

Pappi journalistina

 

Tapani Ruokanen, Silminnäkijänä. Docendo 20204, 488 s.

 

Lehdistö on muuttunut. Lentoasemilta saa nyt usein turhaan etsiä lehtikioskeja ja kaupungilla se on vieläkin turhempaa. Monessa maassa kioskit elivät myymällä lehtien lisäksi monopolitavaraa, tupakkaa, suolaa ja tulitikkuja. Nyt niistä saa ehkäpä vain vettä ja postikortteja, jos niitä nyt yleensä enää on.

Kehitys lienee edistystä tässäkin asiassa. Paperimyllyt, jotka tuottivat käsittämättömiä määriä yhden aamun kulutustavaraa, tuotanto- ja jakeluketjut, jotka joka päivä liikuttivat tuhansia ja miljoonia tonneja ensin taloihin ja sitten kaatopaikoille, ovat käyneet yhä ohuemmiksi. Kaatopaikatkin ovat hävinneet.

Tämän vallankumouksen koko merkitystä emme käsitä, mutta esitän ainakin arvauksen, että painetun sanan hiipuminen käy yhtä jalkaa yleisen tyhmenemisen kanssa ja johtaa koko ajan tuhoisampaan järjen katoamiseen, niin hyvä asia kuin siirtyminen paperista digitaalisuuteen onkin luonnon kannalta.

En perustele asiaa tässä sen tarkemmin. Paperin vuosisata tai pikemminkin vuosituhat, noin kuvaannollisesti sanoen, päättyy joka tapauksessa nyt silmiemme edessä. Ne suurten ikäluokkien edustajat, jotka ryhtyivät aikoinaan journalisteiksi, saivat tehdä sen vielä erilaisessa maailmassa.

Toki tuo maailma oli erilainen monessa muussakin suhteessa. Suomi ei enää ollut kokonaisuutena kehitysmaa sanan takapajuisuutta tarkoittavassa mielessä. Reuna-alueilla, kuten sodan hävittämässä Lapissa se kuitenkin vielä muistutti sitä.

 Pierre Noran tarkoittamassa mielessä siellä, kuten vähän muuallakin Suomessa elettiin yhä keskiaikaa: uskonto oli voimissaan.

Vaikka Ruokasen veljekset valmistuivatkin papeiksi, he siirtyivät myös uuteen aikakauteen ja globaalin kehityksen länsimaisen kärjen myötä joutuivat ennen pitkää uskonnottoman aikakauden keskelle. He saivat myös läheltä kokea maailman kehityksen epätasaisuuden.

No, puhun tässä nyt vain Tapanista, hänen veljestään Miikasta ei tiedä mitään muuta kuin maantieteellisen liikkuvuuden.

Tapani valmistui siis papiksi, mutta ryhtyi lehtimieheksi. Skuuppeja syntyi jo 15-vuotiaasta lähtien ja tie johti sekä Kotimaan Että Suomen Kuvalehden päätoimittajaksi. Pankinjohtajanakin tuli käväistyä.

Kohtaamiset merkittävien ja merkillisten henkilöiden kanssa ovat huippujournalistille jokapäiväistä leipää, eikä siitä sen enempää. Lehtimiehen tie johti myös sotiin ja myllerryksiin ja hengenvaaraan rauhankin aikana, mikä on tietenkin viihdyttävää lukemista.

Kiinnostavinta antia minun mielestäni ovat kuitenkin ne kohdat, joissa puhutaan siitä, miten lehtien strategiaa hiottiin aikakausien murroksessa.

Some on syönyt lehtien aikoinaan hallitsemaa tilaa ja lukemisen sijasta on kuvallinen ja kuuloon perustuva viestintä tullut yhä tärkeämmäksi. Mainostajatkin ovat siirtyneet yhä enemmän nettiin.

Kotimaa-lehden tunnen vuosikymmenten takaa, kun pietistiset isovanhempani tilasivat sitä. Muistan, että lehden päätoimittajan nimikin oli Armo Nokkala ja totuin odottamaan, että se puhuu hurskasten kielellä, jolla ei maallisissa asioissa askarteleville ole mitään sanottavaa paitsi nuo iänikuiset ja ennalta arvattavat asenteet, joista tekopyhyys loistaa.

Tämä nyt oli lapsellinen mielikuvani. Itse asiassa lehdestä näyttää tulleen merkittävä journalistinen foorumi ja vieläpä samaan aikaan kun itse instituutio eli kirkko laski iänikuista alamäkeään. Paralleeli Maaseudun tulevaisuuden kanssa mainitaan kirjasakin.

Kumpaakaan lehteä en sen paremmin enää tunne, vaikka Maaseudun Tulevaisuus kuului aikoinaan lempilukemistooni ja siinä oli hyvien sarjakuvien ohella jopa teräviä ulkomaan katsauksia.

Sen sijaan Suomen Kuvalehteä olen lukenut koko ikäni ja se kuukuu ilman muuta maamme lehdistön kruununjalokiviin. Vaikka se on välillä ollut kovin tylsä, olen pitänyt velvollisuutenani tilata sitä aina, vieläpä paperimuodossa.

Olen lueskellut SK:ta koko sen ilmestymisen ajalta, ensin Yliopiston kirjastossa, jossa se jo kauan sitten oli saatavana painetussa muodossa ja sen jälkeen olen hankkinut noita vuosikertoja kotiinikin.

Nythän koko lehdistömme löytyy netistä, mikrofilmeihin verrattuna se on valtava edistysaskel, mutta ei ruutukaappaus paperista lehteä korvaa.

SK on ollut enemmän tai vähemmän aikansa kuva, toki yksipuolinen, mutta sentään koko Suomesta kiinnostunut. Sen tapa käsittää asiat on muuttunut vuosikymmenten varrella kiinnostavalla tavalla ja se on niitä lehtiä, joita yhä löytyy kirjakaupoistakin. Ei se mikään Spiegel ole, mutta onpahan ainakin suomalainen.

 Se on jossakin määrin, mutta vain jossakin määrin verrattavissa niihin high-brow -lehtiin, joita vielä löytyy vastaavista kirjakaupoista ympäri maailman. Meillä tosin esimerkiksi Akateeminen kirjakauppa on luopunut kaikesta kannattamattomasta ja sen mukana myös lehtivalikoimasta on tullut yhä surkeampi. Ehkäpä se on lopun edellä.

Mutta SK:lla on joka tapauksessa aina ollut kunnianhimoa ja se on myös osannut haistaa, mitä sellaista se pystyisi antamaan lukijalle, jota netistä ei saa. Ruokanen ei asiaa mainitse ja saatan erehtyä, mutta luulen, että juuri hänen aikanaan lehti alkoi julkaista merkittävien päättäjien henkilökuvia.

Ne eivät ole muutamassa tunnissa vanhenevaa tavaraa ja mikäli ne ovat asianmukaisen kriittisiä, ne saattavat antaa paljon enemmän eväitä asioiden ymmärtämiseen kuin huolellisestikaan tehdyt uutiset, skuupeista nyt puhumatta.

SK tunkeutui Ruokasen aikana myös moneen sellaiseen asiaa, joka näyttää olleen tabu arvostelijoille. Kyseessä oli esimerkiksi presidenttien arvovalta, Supon kummalliset edesottamukset ja talouselämän suuret skandaalit.

Jostakin merkillisestä syystä esimerkiksi Alpo Rusin väärää vakoilusyytettä ei haluttu korjata eikä virhettä myöntää missään. Kaikki tahot olivat Supolle myötäsukaisia. Kuka siitä hyötyi? Kuka oli kaiken takana? En saa tästäkään kirjasta vastusta kysymykseen. Kuvittelen, että viitataan presidenttiin, mutta en tiedä.

Myös talouselämässä tahtiin megaluokan möhläyksiä, huijauksia ja petoksia. Nokia petti täysin härskisti Elcoteqin ja kaatoi sillä suuren suomalaisen yrityksen. Pankkimaalimassa vallitsi uskomaton hybris ja Koiviston ja Ahon johdolla oltiin vähällä tuhota koko maa.

Konnia ja syyllisiä löytyy, mutta myös sankareita ja ne sijoittuvat ennen muuta kristillisen lähetystyön kentille. Monesta näyttää olevan palkitsevampaa hekumoida marxilais-leniniläisessä hengessä ajatuksella vastustajiensa tappamisesta kuin edes ajatella, saati harjoittaa uhrautuvaa työtä lähimmäisten hyväksi. Mitä sekin auttaa, mitä ratkaisee?

Juuri sellaista joka tapauksessa on Ruokanen löytänyt lähetystyöntekijöiden piiristä, vaikka onhan siellä vaikuttanut joku pedofiilikin. Tutkiva journalisti on ainakin tästä vakuuttunut. Ei se hyvä, mitä tehdään, poista pahaa, jos sellaista tehdään.

Elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa, kuten Voltairen Pangloss suurta esikuvaansa jäljitellen päätteli. Kunnon journalisti ei kuitenkaan tyydy ylistämään näkemäänsä ja kumarra kuvia, vaan uskaltaa käydä terrierinä kunnianarvoisienkin instituutioiden kinttuun kiinni.

Kyllä siitä voi joutua maksamaan Suomenkin kaltaisessa maassa ja mahtimiehet ovat täälläkin mahtailleet kykenevänsä erottamaan pappipahan tehtävästään, mikäli tarvis vaatii. Niistäkin on joka tapauksessa selvitty, mikä todistanee hyvää maamme poliittisesta kulttuurista.

Mutta millaista on journalistinen kulttuuri ja miten se on muuttunut? Journalisti ei ymmärrettävästi ole ryhtynyt ruotimaan kollegoidensa paheita, kuten pahantahtoisuutta, hyväuskoisuutta ja laumaantumisen autuasta typeryyttä.

 Kuitenkin ulkopuolisesta tarkkailijasta näyttää, että nuo paheet ovat saaneet yhä enemmän ymmärrystä ja sijaa tuossa hyväveli ja yhä enemmän myös hyväsisko-maailmassa. Kiitos ja moite menevät jo luontevasti poliittisen leirin mukaisesti ja oikeinajattelusta näyttää tulleen normi, jota harva enää edes kykenee asettamaan kyseenalaiseksi.

Muistelmat eivät ole tutkimus ja tietenkin niissä oma ääni aina kaikuu ylimpänä, jos nyt muiden ääntä edes yritetään saada kuuluville. Journalistisen maailman kehitys viimeksi kuluneiden puolen vuosisadan aikana olisi joka tapauksessa hyvin tärkeä aihe.

 Sitä tämäkin kirja valaisee pieneltä, mutta silti kiinnostavalta osaltaan.

 

Naisjäsenyydet

 

Sukupuolten klubit

 

Vuonna 62 eKr. muuan nuori roomalainen ylimys Publius Clodius, lisänimeltä Pulcher eli kaunis, jäi kiinni hirvittävästä rikoksesta.

Julius Caesarin talossa oli tämän vaimo Pompeia järjestänyt Bona Dea-juhlan. Tämä juhla oli tarkoitettu vain naisille, eikä uroseläimiäkään saanut olla paikalla.

Kaunis Clodius, joka tunnettiin irstaudestaan, oli kuitenkin pukeutunut naiseksi ja hiippaillut paikalle. Hänet tunnistettiin mieheksi, mutta hän onnistui pakenemaan ja lahjoi todistajia osoittamaan alibiaan.

Tapahtuma tunnetaan hyvin, koska se liittyi Ciceron konfliktiin Caesarin ja hänen ystäviensä välillä. Kyseessä oli pyhänhäväistys, jollaisista seurasi kuolemantuomio, mutta taas kerran mahtimiehet osoittivat voivansa tehdä mitä tahtovat.

Clodius ei vaihtanut sukupuoltaan, mikä ei tuohon aikaan ollut mahdollistakaan. Sen sijaan hän vaihtoi perinnöllisen säätynsä, vaikka ei syntynytkään uudelleen. Päästäkseen kansantribuuniksi hänen oli tultava plebeijiksi, mikä ratkaistiin siten, että hän antoi adoptoida itsensä plebeijiperheeseen.

Tässä yhteydessä minua kiinnostaa Bona Dea-juhlan luonne. Kyseessä oli itse asiassa Fauna-jumalattaren palvonta, mutta edes tämän nimeä ei saanut sanoa, joten puhuttiin vain ”hyvästä jumalattaresta”, joka oli sekä neitsyiden että prostituoitujen suojelija, joka jostakin syystä vihasi miehiä.

Kuten tunnettua, roomalaisilla jumaluuksilla oli monia ilmenemismuotoja, joilla oli vastineensa todellisuudessa. Bona Dea ei merkinnyt koko naisellisuutta. Diana, Venus, Juno ja monet muut edustivat kukin osaansa siitä.

Bona Deaa voitaneen pitää lähinnä feministisenä jumaluutena, joka kantoi kaunaa miessukupuolta kohtaan ja halusi eristäytyä siitä. Roomalaiset, niin patriarkaalisia kuin olivatkin, ymmärsivät, että myös tällaisella asenteella oli oma paikkansa maailmassa ja kunnioittivat sitä yhtenä muiden joukossa.

Jumaluuksien kanssa oli ihmisten elettävä keskinäisen kunnioituksen ja tasapainon merkeissä. Jumalten rauha, Pax deorum oli tavoitteena, ei sokea totteleminen ja palvonta, mutta ei myöskään epäkunnioitus ja pilkkaaminen.

Kun nyt tässä ajattelee sitä haloota, joka on nostettu siitä, että yksi yksityinen klubi, Helsingin Suomalainen klubi ottaa vain miesjäseniä, tulee ajatelleeksi, mikä mahtaa tänä maailmanaikana matkaan saattaa moisen halun määräillä toisten ihmisten klubilleen asettamia sääntöjä.

Kun liberaaliset aatteet saivat ylivallan läntisessä maailmassa, niitä pidettiin luonteeltaan universaaleina. Kenelläkään ei ollut oikeutta määrätä siitä, mitä toiset tekivät, ellei kyse ollut asioista, jotka koskivat muidenkin etuja.

Miehillä oli omat klubinsa, jotka varsinkin Englannissa olivat tärkeä osa elämää. Naiset perustivat omia kerhojaan, joissa käsittelivät haluamiaan asioita. Säännöissä voitiin rajata klubin jäsenten ominaisuudet halutulla tavalla ja yleensä jäseneksi pääsyyn vaadittiin sen lisäksi myös sekä vanhempien jäsenten suositus että suostumus.

Näinhän on asia useimmiten vieläkin. Tosin monet vanhat englantilaisetkin klubit ovat muuttaneet sääntöjään ja hyväksyvät myös naispuolisia jäseniä. Näin esimerkiksi lontoolainen Reformiklubi, joka on Suomalaisen klubin veljesklubi ja joka esiintyy myös Jules Vernen fantasiassa Maailman ympäri 80 päivässä.

Yövyin muuten siellä muutama vuosi sitten, enkä jostakin syystä huomannut paikalla yhtään naista, mikä siis olisi kyllä ollut sallittua. Todennäköisesti saatavilla oleva seura ei olisi useimpia naisia kiinnostanutkaan, minkä hyvin ymmärtää.

Tiettyä konservatiivisuutta klubilla kyllä oli ilmassa ja minusta varsin mainio oli sääntö, jonka mukaan matkapuhelimia ei saanut siellä pitää esillä. Niiden käyttö kuului WC-tiloihin, ymmärsin.

Mitä Helsingin Suomalaiseen klubiin tulee, ei se suinkaan ole mikään naisilta suljettu paikka. Usein sen tapahtumiin voivat ilmoittautua myös avecit ja ystävät, mukaan lukien ystävättäret. Klubilla pidetään myös jatkuvasti yksityistilaisuuksia, joissa naisten edustus on usein huomattava, joskus jopa yksinomainen.

Jokaisessa luostarissa on omat sääntönsä, sanoo sananlasku, jota on syytä kunnioittaa, vaikka se onkin venäläinen. Siinähän todetaan vain se periaate, ettei ole oikein eikä kohtuullista, että jostakin ylhäältä määrätään, mitä ihmiset saavat keskenään tehdä.

 Totalitaarinen ajattelu ei tätä hyväksy, vaan vaatii saada määräillä jokaista ihmistä tämän kaikissa elämänpiireissä, aviovuoteesta kuolinvuoteelle. Tällaisessa monomaanisessa autoritarismissa ei ole kyse tasa-arvosta, vaan liberalismin kanssa jyrkässä ristiriidassa olevasta määräilystä.

Olemme jo tässäkin maassa tulleet siihen, etteivät yleisönpalvelijat saa valita asiakkaitaan. Korkeintaan pukeutumisen suhteen voidaan luultavasti yhä poiketa tästä säännöstä, ainakin mikäli asia koskee eroa iltapukujen ja työvaatteiden tai ranta-asujen ja niin sanotun fiksun arkipukeutumisen (casual smart) välillä.

Luultavasti erilaiset kansallispuvut sen sijaan ovat muita tasa-arvoisemmassa asemassa ja niiden torjuminen lienee yhä tabu, joka täyttää rikoksen tunnusmerkit.

Joka tapauksessa ajatus sukupuolten omista kokoontumispaikoista on minusta hyvä. Radikaalit muodit ovat viime vuosikymmeninä myötäilleet megatrendejä ja yrittäneet poistaa erot sukupuolten välillä, mikä on myös onnistunut ja vaikuttanut toisaalta tylsistyttävällä ja toisaalta stressaavalla tavalla koko käyttäytymiskulttuuriin.

Kuten jo muinaiset roomalaiset ymmärsivät, sukupuolten välisillä eroilla on monet kasvot. Joissakin tapauksissa niillä ei ole merkitystä ja niiden huomioiminen vain haittaa asioiden sujumista, mutta toisissa yhteyksissä taas ne ovat kaiken a ja o, kuten itäinen viisaus on aina ymmärtänyt.

Jin ja Jang kuuluvat sekä yhteen että erilleen. Niiden välisestä jännitteestä syntyvät perhe, suku ja kulttuuri. Kyseessä on asia, jota ei voi määräillä millään teorialla. Sellainen johtaisi ja johtaa vain ajattelun primitiivisyyteen. Kyseessä on asia, jota ei voi hallita, se on vain tunnustettava ja sitä on vain ymmärrettävä.

Saattaa hyvinkin olla, että myös Helsingin Suomalaisella klubilla sallitaan naisten tuleminen jäseniksi. Eihän se mikään katastrofi todennäköisesti ole ja sopii jopa kysyä, onko sillä edes mitään merkitystä, ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Mikäli se sen sijaan osoittautuu katastrofiksi, on miesten syytä kerätä kamppeensa ja perustaa uusi klubi.

Joka tapauksessa tuon asian päättäminen on kokonaan klubin jäsenten oikeus ja asia, jonka ”oikeasta” ratkaisemisesta ei voida päättää missään totalitaarisessa sukupuolituomioistuimessa.

Niin kauan kuin liberaaleja periaatteita edes hiukan kunnioitetaan, täytyy olla oikeus perustaa ja ylläpitää myös sellaisia yhdistyksiä, joiden jäsenyys on jollakin tavoin rajoitettu. Niitä voi olla vaikkapa vain miehille, naisille, lapsille, koiranomistajille, purjehtijoille, vanhuksille ja niin edelleen.

Tämä on se suuri periaatteellinen oikeus, ei sen sijaan oikeus tulla mihin tahansa vieraaseen, luostariin, keittiöön tai luostariin omine sääntöineen. Sellainen kuuluu Orwellin maailmaan.