Diplomatian loppu?

 

Kennan ja Suomi

 

     George F. Kennan, kylmän sodan patoamispolitiikan arkkitehti ja eräs diplomatian historian suuria nimiä, tunsi myös Suomea ja sen politiikkaa ja kävikin täällä useaan otteeseen. Hän viihtyi muun muassa Yliopiston kirjaston (nyk. Kansalliskirjasto) Slaavilaisessa osastossa, joka kuuluu parhaisiin venäläisen kirjallisuuden kokeolmiin Venäjän ulkopuolella.

     Entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs Arto Mansala on kirjoittanut uusimmassa Kanavassa (4/0206) artikkelin Kennanin Suomen ulkopolitiikkaa koskevista näkemyksistä.

     Kuten useimmat syvällisesti maailmanpolitiikkaa ymmärtävät henkilöt, Kennan kunnioitti ja arvosti Suomen omintakeista ulkopolitiikkaa ja käytti suomettumistermiä ainoastaan lainausmerkeissä.

     Viimeksi mainittu toki on sikälikin ymmärrettävää, että termiähän yritettiin käyttää nimenomaan halventamaan Länsi-Saksan politiikkaa, jonka tuskin kannatti pyrkiä ainakaan oka suhteessa muistuttamaan Suomen politiikkaa.

     Kennan oli Neuvostliittoon kohdistetun ns. patoamispolitiikan isä ja katsoi, että Neuvostoliiton  ekspansio on aktiivisin ja määrätietoisin toimin pysäytettävä. Suomi onnistui tässä omalla kohdallaan erinomaisesti, ilman Naton sotilasvoimaa. Se kertoi diplomaattisesta mestaruudesta.

 

     Kennan lähetti Keijo Korhosen välityksellä terveisensä Kekkoselle, ”merkittävälle valtiomiehelle, joka on kyennyt rauhanomaisin ja kansanvaltaisin keinoin tulemaan toimeen venäläisten kanssa”.

     Kennanin mielestä Suomen ja Neuvostoliiton suhde oli ainutlaatuinen: ”sitä ei voi ymmärtää eikä sen merkitystä oivaltaa tarkastelematta sitä historian näkökulmasta, eikä sille historiasta tai mustakaan katsantokannasta löydy kaltaista”:

     Tästä tietenkin seurasi, ettei Suomi voinut omaa politiikkaansa lainata muille. Neuvostoliiton ekspansion patoaminen edellytti muualla myös voimaa, mutta Suomi onnistui pärjäämään ilman sitäkin.

     Tällainen tunnustus aikakauden eräältä tärkeimmältä maailmapolitiikan vaikuttajalta ja tuntijalta ei ole vailla arvoa. Jos pikkuvaltiot nostavat esille ainutlaatuisuuttaan, kuten en usein tekevät, herättää se kopeissa suurvalloissa yleensä vain pilkkanaurua. Usein se ei pidäkään paikkaansa, mutta Suomen kohdalla se piti.

     Pelkään pahoin, että lännettymishurmassaan nykypoliitikot ovat silkkaa ymmärtämättömyyttään tuhoamassa ja ehkä jo lähes täydellisesti tuhonneet sen perinnön, mikä Suomen ja Venäjän suhteissa aikoinaan saavutettiin ja joka todella perustui niiden ainutlaatuisuuteen, mistä ansio koitui ennen muuta poliittiselle eliitillemme ja vasta toissijaisesti asevoimillemme.

     Toki molempia tarvittiin, mutta saavutetut tulokset sitten myös kestivät arvostelun. Tai sanokaamme niin, että tuon politiikan kova ydin oli terve ja vasta sen ympärille kasvanut poliittinen loiskasvillisuus ansaitsi ne kielteiset arviot, jolla koko politiikka on myöhemmin pyritty leimaamaan.

     Olen itse yrittänyt aina, paremmalla tai huonommalla menestyksellä kertoa lukijoilleni juuri tämän asian. Poliitiikka on juuri niin hyvää, kun ne poliitikot, jotka sitä tekevät. Etenkin Kekosen aikana ilmestyi paikalle poliittisia kotihuijareita, jotka parhaansa mukaan koettivat hyödyntää ja omia ns. idänsuhteita omiin, ahtaisiin tarkoituksiinsa.

     Tähän alentui joskus jopa itse Kekkonen, joka yksinvaltiaiden tavalliseen tapaan näyttää valtansa täyteydessä joutuneen ajan mittaan hybriksen valtaan. Pienempiä ”suomettuja” riitti sitten loputtomiin.

     On joka tapauksessa mieletöntä leimata ”suomettuisen” ajan ulkopolitiikka jonkinlaiseksi häpeälliseksi kyyristelyksi ja koko aikakausi diktatuuriksi, joka keinotekoisesti erotti Suomen sen oikeasta viiteryhmästä eli demokraattisesta lännestä.

      Suomen ja sen Venäjä-suhteiden historia oli tosiaankin ainutlaatuinen, minkä myös Kennan ymmärsi ja sen hyödyntäminen edellytti diplomaattista pelisilmää ja jopa nerokkuutta.

     Täytyy sanoa, että ulkopolitiikassamme on ollut viime vuosien aikana havaittavissa varsin masentava intellektuaalisen tason lasku ja jopa romahdus. Sen sijaan, että diplomatian klassisten sääntöjen (suaviter in modo, fortiter in re) mukaan esiinnyttäisiin kohteliaasti, vaikka samaan aikaan pidettäisiinkin periaatteista tiukasti kiinni, mennään pyytämättä sitoutumaan ehdottomiin kantoihin ja puhumaan voiman äänellä.

     Tiedotusvälineitä seuratessa tuntuu jopa sitä, että koko sana ”diplomatia” on aivan liian hieno käytettäväksi sellaisesta möläyttelystä, jota vastuunalaiset maamme edustajat ovat harjoittaneet.

     Typerimpiä lausuntoja (”jos soitetaan, en vastaa”), on sitten saatu julkisesti katua, mutta julkiset lupaukset (”whatever it takes”) sotaa käyvälle maalle ovat jo sen luokan kohellusta, ettei se sovi maalle, jolla ylipäätään on vielä diplomatia ja joka siis haluaa hoitaa asioita keskustelemalla, tietyn liikkumatilan säilyttäen.

     Diplomatiaa sanan klassisessa mielessä kuitenkin tarvitaan aina. Elleivät kyvyt riitä sen harjoittamiseen, saattaa kansa joutua maksamaan siitä kovan hinnan.

     Me tosiaankin olemme nyt sitten EU:n ja Naton jäsen, emmekä siis enää täysin suvereeni päättäjä, mutta n yt, jos koskaan meidän on syytä valppaasti ajaa omia etujamme.

     Ei se riitä, että istutan siellä ”missä tehdään päätöksiä” tai että selostetaan niitä sujuvasti monella kielellä. Politiikassa on kyse kyvystä vaikuttaa ennen muuta oman maan kohtaloon. Sen tulokset merkitsevät yhä myös liittoutumiin kuuluvilla maille eri asioita.

     Olen kuullut, etteivät johtavat poliitikkomme ole kiinnostuneita historiasta. Mikäli se pitää paikkansa, on kyseessä sangen vaarallinen asia, joka tuskin on millään pikakurssilla korvattavissa.

Parempaa väkeä

 

Herrasväen keskittymät

 

Eva-Christina Mäkeläinen, Säätyläisten seuraelämä ja tapakulttuuri 1700-luvun jälkipuoliskolla Turussa, Viaporissa ja Savon kartanoalueella. Historiallisia tutkimuksia 86, SHS 1972, 270 s.

 

     Kun aiemmin käsitelty Anna-Maria Åströmin väitöskirja fokusoituu pelkästään Savon kartanoalueelle ja tutkii sen herrasväen elämää, tutkii tämä vanhempi Anna-Christina Mäkeläisen väitöskirja suomalaisen säätyläistön elämää laajemminkin ja mahdollistaa myös eri herrasväen keskittymien vertailun.

     Kuten tunnettua, talonpoika joutui elättämään kaikki, hiirestä kuninkaaseen ja joutilasluokan eli herrasväen olemassaolon mahdollisti vain talonpoikien tuottama ylijäämä. Sen, mitä talonpoika tuotti oman toimentulonsa ja työvoimansa uusintamisen lisäksi, ottivat kruunu ja seurakunnat parhaansa mukaan haltuunsa.

     Talonpoikaisto suhtautui yleensä herrasväkeen nihkeästi, mutta kannatti sen sijaan innokkaasti kuningasta, jossa nähtiin turva riistäjiä ja ketkuja vastaan. Tämä ilmeni hyvin myös Kustaa III:n sodan aikana.

     Kun työn tuottavuus erityisesti Suomen kaltaisessa karussa maassa oli heikkoa, saattoi elätettävän herrasväen määräksi tulla vain kovin pieni prosentti koko kansasta. Kaarlo Wirilander, joka on tutkinut tätä väestöryhmää, laski herrasväen osuudeksi Savon asukkaista 1700-luvun puolivälissä 2,2 prosentiksi.

     Sotien kaltaiset valtavat menoerät saattoivat maan talouden heti raiteiltaan, ellei sotajoukkoa voitu viedä vieraalle maalle elämään ryöstöllä.

     Valtion tehtävänä tuohon aikaan oli itse asiassa melkein ainoastaan kaikenlainen voimankäyttö. Sen ylivoimaisesti suurin kuluerä oli sotalaitos, jonka piiriin kuuluvaa upseeristoa se rahoitti. Sen isäksi tuli muuta hallintoa, oikeuslaitoksesta maanmittaukseen ja muuhun sääntelyyn, joka oli kruunun monopolina.

     Herrasväki koostui aluksi lähes yksinomaan aatelistosta ja jopa korkeimpaan oppineistoon nähden pidettiin hajurakoa. Tilanne kuitenkin vaihteli alueittain ja Turussa, jota Mäkeläinen mielestäni pikein nimittää Suomen pääkaupungiksi, oli myös suhteellisen paljon muuta herrasväkeä. Tilanne myös vähitellen muuttui 1800-luvulle tultaessa.

     Upseeristo oli pitkään kauttaaltaan aatelista ja varjeli huolellisesti omaa sukuun perustuvaa erinomaisuuttaan erottautuen myös alhaissukuisista rikkaista, joita etenkin 1800-luvun puolella alkoi ilmaantua yhä enemmän. Keskinäisiäkin rajoja aateliston sisällä löytyi etenkin Viaporin suunnalta, mutta ei Savosta.

     Papisto oli kauan lähes ainoa oppinut sääty harvalukuisten tuomarien ja lääkärien ohella. Sillä oli oma verotuslaitoksensa ja parhaimmillaan pappi oli eräänlainen oman valtakuntansa ruhtinas, kuten Matti Klinge kaunopuheisesti asia ilmaisee. Turussa prelaatteja ja oppineita oli ajan oloissa Akatemian ansiosta suhteellisen paljon, Viaporin-Helsingin suunnalla taas vähän. Herrasväkeen papitkin hyväksyttiin.

     Tuon ajan herrasväen ja herrasväkikulttuurin kannalta oli keskeisen tärkeää, ettei kuningas vakituisesti asustanut Suomessa, kuten Mäkeläinen toteaa. Adolf Fredrik vieraili täällä kerran ja Kustaa III montakin kertaa, viimeinen kuninkaamme Kustaa IV Adolf hänkin vain kerran. Kaksi jälkimmäistä osasi vähän suomeakin ja hurmasi talonpojat sillä.

     Toki meiltäkin käytiin Tukholmassa ja valtiopäiville mentiin Savostakin. Jotkut toimivat poikaiässä hovipaašeina ja jotkut pääsivät jopa kuninkaan suosikeiksi, kuten tallimestari Munck Rantasalmelta tai Kustaa Mauri Armfelt Åminnestä. Tyttäriäkin lähetettiin Tukholmaan hienoja tapoja ja kieliä oppimaan.

     Mutta kun maassa ei ollut hovia, niin ei ollut. Matka Turusta Tukholmaan oli ”lyhyt” ja kesäaikaan se suotuisilla tuulilla taittui muutamassa päivässä, mutta keskimäärin se vei toistakymmentä vuorokautta. Kelirikkoajat, vastatuulet ja myrskyt olivat vielä erikseen. Tapulikaupunki Loviisastakin oli Savon sydämeen usean päivän matka, eikä sekään mikään metropoli ollut.

     Suomessa oli 1700-luvulla ja 1800-luvun ensi puoliskolla siis lähinnä kolme herrasväen keskittymää: Turku, Viapori-Helsinki ja Savon kartanoalue.

     Näistä Turku oli monipuolisin ja ajan oloissa merkittävä. 10 000:n asukaslukukin suosi ammattien kirjavuutta ja kauppaa. Toki ulkomaankauppa vuorityön ohella oli se ala, jolla saattoi rikastua ja myös rikastuttiin.

     Viapori-Helsinki oli täysin sotilasvoittoinen alue. Vuonna 1780 Helsingissä oli 2527 asukasta ja sen varuskunnassa oli lisäksi 1056 sotilasta. Viaporissa asui siihen aikaan lisäksi 3401 asukasta, lähes kaikki sotilaita.

     Viaporin kulttuurista merkitystä on usein korostettu ja olihan siellä salaseura ja aatteita, mutta pitkään aikaan ei juuri lainkaan naisia. Naiset ja heidän ympärilleen kehittynyt kulttuuri taas oli aikakauden ykäluokan elämän kovaa ydintä, johon liittyi hyvien naimakauppojen solmiminen ja omaisuuksien siirtyminen suvulta toiselle.

     Se edellytti naisilta monenlaisia valmiuksia. Miellyttämisen taito oli myös miehillä tärkeä, mutta erityisesti naisille suuntautui maamme ensimmäinen aikakauslehtikin, joka oli nimeltään ”Konsten att rätt behaga”.

     Savo oli alun perin tunnettu Suomen Siperiana, mutta 1700-luvun lopulle tultaessa siitä oli kehittynyt ”pikku Pariisi”, joka hyvinkin kilpaili ajan kulttuurivaikutteiden omaksumisessa Turun ja Viapori-Helsingin kanssa, mutta myös erosi näistä tietyissä suhteissa. Savon imagon paraneminen näyttää aluksi olleen pitkälti Yrjö Maunu Sprengtportenin ansiota.

      Savon prikaatin orkesterin nuotistoa tutkinut Heikki Klemetti joka huomasi  siellä olleen yli 400 kappaleen nuotit ja tokaisi, ettei Joroinen ollut kovinkaan paljon Wieniä jäljessä tällä alalla.

     Hienosteleva puhuttelu myös ja etenkin kirjeissä oli tärkeä taito. Yksinomaan aatelisneitosia kunnioitettiin nimityksellä neiti, fröken. Joroisissa kuuluu käytetyn myös sanontaa ”Välborna jungfru”. Mamselliksi sanottiin naimatonta aatelisperheen tytärtä.

     Aito ranskalaisessa muodossa mademoiselleiksi kutsuttiin sivistyneitä, aatelittomia ja naimattomia säätyläisneitosia. Vihityistä ”rouvista” käytettiin ”madamen” titteliä hyvin harvoin ja se viittasi lähinnä porvarisrouvaan.

     Seremoniat olivat usein komeita ja kirjoittaja kertoo serkusten Kustaa III:n ja Katariina II:n kilpailleen niiden komeudessa. Lehdethän välittivät tietoja myös seremonioista. 128 tykinlaukauksen tervehdys kuninkaalle oli vielä tavanomainen juhlallisissa yhteyksissä. Menipä siinäkin usieta säkillisiä kallisarvoista ruutia.

     Seremoniat myös aatelisten omassa keskuudessa olivat usein perusteellisia ja juhlat monipäiväisiä. Nukkumaan saatettiin joutua lattialle. Alkoholia meni runsaasti myös hautajaisissa, jotka usein sisälsivät hilpeitä illanviettoja, joissa nuoriso sai tavata.

     Alkoholin ohella juotiin paljon kahvia, jonka käyttö sitten levisi rahvaankin keskuuteen ja  jota yritettiin kieltää valtion taloutta uhkaavana kuten ylellistä pukeutumistakin. Kustaa III tunnetusti suunnitteli peräti erityisen ruotsalaisen puvun, jossa sallittiin vain niukasti tuontikankaita, mutta todellisuudessa silkkiä käytettiin ja kahvia juotiin käskyjä uhmaten Savossakin.

     Ruokien ja juomien joukossa alkoi olla paljon tuontitavaraa kuten kuivattuja ja tuoreitakin hedelmiä. Niiden viljelystä aloitettiin myös Suomessa herrasväen yrttitarhoissa.

     Muuan uutuus olivat teatterinäytännöt, joita järjestettiin usein pienissä tiloissa, Haapaniemessä koulun ullakollakin. Kiinnostavasti kirjoittaja kertoo, että jonkinlainen teatteri rakennettiin Mikkeliin upseereita varten harjoituskentän lähelle ja että muuan kiertävä teatteriseuruekin vaivautui sinne saakka.

     Näytöksiä amatöörivoimin järjestettiin aika tiuhaan ja lippujen hinnat saatettiin joissakin tapauksissa maksaa jopa luonnontuotteina, kertoo kirjoittaja.

     Suomen herrasväkikeskittymät olivat toisistaan melko lailla erillään jo ajan liikenneolojen takia ja esimerkiksi Itä- ja Länsi-Suomen välillä oli yhteyksiä hyvin vähän esim. naimakauppojen kautta.

     Toki Savostakin käytiin Turun Akatemiassa opiskelemassa, mutta Haapaniemeen tuli kadetteja Länsi-Suomesta vähän, vaikka niitä sinne tuli aina emämaasta saakka. Voineeko sanoa, että vanha Pähkinäkaaren rauhan kulttuuriraja toimi jopa herrasväenkin kohdalla, syystä tai toisesta.

    Tämän kirjan perusaineistoon kuuluu paljon kirjeitä, joilla on merkittävä todistusvoima ja se tarjoaa monien kiinnostavien yksityiskohtien ohella kiinnostavan yleiskatsauksen yhteen aikakauteen, jolloin ranskalainen kulttuuri oli meilläkin voimissaan.

     Hupaisa kyllä, Turun akatemiassa, joka oli klassinen latinakoulu, ei ranskalainen kielimestari kuitenkaan löytänyt yhtään oppilasta tarjotessaan kurssiaan ja joutui menemään kotiopettaksi. Tulevat papit eivät näemmä sujuvasta ranskasta piitanneet, toisin kuin aatelipojat.

     Kuitenkin myös englannin kielen taitoa löytyi juuri akatemian piiristä ja H.G. Porthan opetti myös englantia. Sillähän olikin käyttöä erityisesti kauppiaiden piirissä. Englantilainen kirjallisuus oli kyllä meilläkin tunnettua, mutta yleensä sitä luettiin ranskalaisia käännöksinä, näin myös Shakespearea, joka ranskalaisten klassikoiden jälkeen tuli muotiin.

 

 

 

Mitä Helsinki meille on?

 

Mitä tarkoittaa Helsinki?

 

     Etymologisesti se kai tarkoittaa virran kapeaa kohtaa, jossa veden nopeus kiihtyy. Helsingfors siis on paitsi koski, myös kapeaan kohtaan keskittynyt eli vinha koski.

     Englanniksi sivistyneet tuntevat sanassa kaikuja helvettiin vajoamisesta ja joku elokuvataiteen luoma van Helsing on omiaan tuota mielikuvaa vahvistamaan.

     Mutta voidaanhan sitä etsiä Helsingin merkityksiä myös muussa mielessä. Kiinnostava venäläinen kirjailija Vladimir Sorokin on tehnyt sen Moskovan kohdalla.

     Mitä nyt esimerkiksi tarkoittaa Moskova (ja tähän ei kannata vastata, että se on suomalais-ugrilainen sana, joka viittaa mätään veteen, moskaan)?

     Sorokin, muuten, kirjoittaa sanan muodossa Moskova (Москова) eikä normaalin kirjakielen mukaisesti Moskva (Москва).

     Kaiketi kyseessä on jokin paikallinen puhetapa.

     No, kaikki nuo tunnetut kirjalliset latteudet siitä, mitä sana merkitsee venäläiselle sydämelle (Москва... как много в этом звуке для сердца русского слилось!) eivät vielä ole vastaus Sorokinin kysymyksiin.

     Sorokin kuuntelee esimerkiksi itse sanan kaikua: siinä on jotakin suomaisen-sammakkomaista… samaan aikaan jotakin akkamaista, rusoposkisen pyllevä-tissevää… jotain maalaismaista, vahvan aterian jälkeen ettoneelle siirtyvän röyhtäilevää kopeutta, ripeästi karjaisevaa ja pieraisevaa maalaisylpeyttä, josta nyt on jo tullut pääkaupunkilaista: ”Me olemme Moskova, keitäs te olette?”

     Kirjoittaja vertaa Moskovaa kananmunaan, jonka keskusta on keltuainen ja jossa Kreml on hautovan kanan alla kehittyvä alkio.

     Kaupungin hahmo on suuresti muuttunut jo pelkästään muutaman viime vuosikymmenen aikana. Siinä kaupungissa ovat nyt onnellisia vain virkamiehet, elektroniset rahastuslaitteet ja autot. Moskovaa raiskaa nyt vallan vertikaali, jonka intohimon alla Moskovan luut rutisevat…

     No, entäs Helsinki?  Sehän on puolitoistamiljoonaisen väestönsä kautta ainoa varsinainen metropolimme sanan nykyaikaisessa mielessä. Toki yhä näyttää olevan voimassa suurkaupungin käsite, joka edellyttää tällaiselta taajamalta sataatuhatta asukasta.

     Mutta Helsinki nyt on joka tapauksessa suurkaupunkiemme joukossa ylivoimaisesti suurin, vaikka yrittää kainosti selittää olevansa vain noin kuudensadantuhannen asukkaan kaupunki. Sillä se ei petä ketään.

     Helsingin muuan erikoisuus oli se Savosta ja Hämeestä saapunut uusi väestö, joka keskittyi työläiskaupunginosiin ja kehitti siellä oman alakulttuurin ja puheenparren, joka oli varsin tolkutonta ruotsin ja venäjän sekaista pidgin-sotkua ja jossa olennaisinta oli epäsuomalainen ääntämys. Se erotti stadilaiset niistä maalaisista, jotka tulivat heitä myöhemmin.

     Helsinki on siis ollut suuri erottautujien kaupunki ja, kuten Moskova, ennen muuta maalaisten kaupunki, äkkiä maasta polkaistu, mutta vailla maalaista omanarvon tunnetta, pikemmin päinvastoin.

      Vilnasta sanotaan, että se on muukalaisten kaupunki, mikä pitää todella paikkansa, kun sen entiset asukkaat ovat lähes kaikki hävinneet ja liettulaiset, 1800-luvulla vielä pieni vähemmistä,  ovat tulleet tilalle.

     Helsingissä ruotsinkieliset ovat muuttuneet pieneksi vähemmistöksi, mikä tapahtui myös merkittävälle venäjänkieliselle väestölle. Nehän yhdessä muodostivat suuren enemmistön vielä 1800-luvun puolivälissä.

     Nyt venäläisyys on osoittanut paluun merkkejä, mutta vielä suurempi on kehitysmaalaisten kolonistien osuus, jonka on helppo huomata ennen pitkää tukevan kaupungissa enemmistöksi ja suurella varmuudella myös alkavan sanella omia lakejaan. Kielikin saattaa muuttua rajummin kuin aiempina vuosisatoina. Nopeaa oli kehitys ennenkin.

     Helsinki on siis ainakin myös muukalaisten muuttajien kaupunki ja se reitti, jonka kautta koko Suomen väestönvaihtoon nopeasti johtava demografinen kehitys suurelta osin tapahtuu. Nyt se tapahtuu koko maassa, kun aiemmin vain kaupunkien väestösuhteet muuttuivat.

     Helsinki on mahtikäskyllä perustettu, kuten Pietarikin ja se tekee sen historiasta omalaatuisen. Myös sen paikkaa vaihdettiin ja siitä tehtiin pääkaupunki mahtikäskyllä. Luonnostaan kaupunki alkoi sitten pian kasvaa muutenkin, vaikka se ei ollut erityisen soiva teollisuudelle, pikemmin päinvastoin. Satama sen sijaan suosi sekä kaupankäynti että sotalaitosta. Kelpasi sinne hallinnonkin asettua.

     Helsinkiläinen psykologia on aina ollut vähän kaksinaista. Suurella taloudellisen irtioton ja väestönkasvun kaudella ”paljasjalkaiset” ottivat syntyperänsä ylpeyden aiheeksi paremman puutteessa. Stadilaisuus slangeineen liittyi itse asiassa vahvasti työväenluokkaan, jolla ei ollut muutakaan ylpeiltävää.

     Ilmiö on sittemmin hiipunut yhä marginaalisemmaksi ja kaupungin ruotsalais-suomalainen ja sittemmin suomalais-ruotsalainen kaksikielisyys on jo kauan sitten antanut tilaa suomi-englanti- kaksikielisyydelle. Juuri tällä hetkellä venäjä on vielä vaikeammin havaittavissa, mutta sen asema vahvistuu vielä jokseenkin varmasti.

     Mutta mitä ihminen luulee olevansa ja haluaa olla, kun hän on omaksunut helsinkiläisyyden identiteetikseen?

      Näyttää ilmeiseltä, että koko asian merkitys on kaiken kaikkiaan tullut yhä marginaalisemmaksi. Helsinki ei enää tarjoa laadullisesti erilaista ympäristöä oikeastaan mihinkään kaupunkiin verrattuna. Se nyt vain on yksi moderni urbaani ympäristö muiden joukossa, ei sen kummempi.

     Toki yksi asia on noussut ylitse muiden: vihreä kunnianhimo, joka haluaa palauttaa kaupungin niin lähelle luontoa kuten mahdollista, kustannuksiin katsomatta…

     Kun tähän vielä liittyy nopea kokonaisten metropolialueiden nopea kehitysmaalaistuminen, saattaa sana ”Helsinki” ennen pitkää merkitä suiomalaiasllel samaa kujin Detroit amerikkalaisille. Keskustan ”inner city” muuttuu sietämättömäksi jengien herruusalueeksi ja tietyt lähiöt ympäröidään muureilla. Helsinki on silloin maamme amerikkalaisin kaupunki.

     Pääkaupunkilaisuus tuo toki joitakin asioita lähemmäs helsinkiläisiä kuin vaikkapa Jyväskyläläisiä. Ulkomaat kyllä ovat suunnilleen yhtä lähellä myös vaikkapa Oulua, vaikka sieltä ei pääsekään nopeasti laivalla Tukholmaan tai Tallinnaan. Lentokone vie sen sijaan vaikka vaikka Kiinaan, pienen mutkan kautta vain.

    Mutta onko Helsinki itsevarman ja moukkamaisen maalaisisännän koti, kuten Moskova venäläisen?

     -Ei missään tapauksessa. Tuo maalaisisäntä ei pyri olemaan itään muuta kuin on. Helsinkiläisyydessä on taas aina ollut sellainen piirre. Kerran maailmassa siellä yritettiin olla tukholmalaisia ja sittemmin amerikkalaisia ja se merkitsee, että onnistuminen ei koskaan ole ollut täydellistyä eikä varmaa.

     Helsinkiläisyys merkitsee yritystä olla olevinaan jotakin muuta kuin on ja kaupungin olemukseen on kuulunut sen hyvin nopea muuttuminen, on helsinkiläinen identiteetti jäänyt ehkä poikkeuksellisen häilyväksi ja epämääräiseksi.

    Vai kuinka?

 

Herkutellaan vielä

 

Lisää suomalaisista herkuista

 

       Joku oman mitättömyytensä ymmärtämiseen herännyt henkinen kääpiö näyttää pahoittaneen mielensä suomalaisen ruoan ottamisesta tarkastelun kohteeksi.

      Asia ei ole erityisen yllättävä. Elämme näköjään sitä historoan vaihetta, jossa sana ”kansallinen” nyt kerta kaikkiaan on kirosana melko laajalle joukolle, joka kuvittelee olevansa muun maailman yläpuolella ja osoittaa sen johdosta katumustaan.

    Niinpä myös jo pelkkä sana ”suomalaisuus” herättää aggressioita, vaikka sen käyttö ei merkitsisikään yritystä nousta muiden yläpuolelle. Se nyt vain on jotenkin niin väärin.

    Tällaisen aineksen psykopatologiaa on maailmalla tutkittu jo kauan ja olen itsekin noita kirjoituksia kommentoinut (ks. Vihavainen: Haun oikofobia tulokset ).

      Ettei elättelisi turhan suuria luuloja myöskään tästä omasta kansastamme, on terveellistä aina silloin tällöin saada kuulla myös se kylähullun rääkäisy, joka muistuttaa meitä asiasta. Vaarallista kyllä on, että tuo ilmiö istuu lujassa kuin uloste Junttilan tuvan seinässä.

    Mutta se on jo eri keskustelu. Viimeksi kirjoitin taas suomalaisesta keittiöstä, enkä tehnyt sitä ensimmäistä kertaa.

     Olen kirjoittanut siitä jo enemmän kuin kymmenen kertaa (ks. Vihavainen: Haun suomalainen ruoka tulokset ), mutta riittäähän siitä juttua loputtomiin.

     Aidosti suomalaisia ruokia ei tässä maailmassa ole vain kymmenen tai kaksikymmentä lajia, vaan runsaasti yli sata, ehkä jopa satoja. Kaikki eivät ole suuria herkkuja, vaan mukana on myös sitä tavallista mahan täytettä, jota aina on oltava, kuten vaikkapa espanjalainen polenta tai gofio.

     Kuitenkin myös niissä on oma tenhonsa.  Hyvät perunat ovat jo valmiita herkkuja ja muistaako joku verranneensa suomalaisia ja ulkomaisia uusia perinoita toisiinsa. Ero on merkittävä, enkä ole kuullut, että sen olisi havaittu olevan ulkomaalaisten hyväksi. Uusien perunoiden lisäksi tarvitaan vain voita tai silliä, mieluummin molempia.

     Kunnon savolainen kopratalkkuna on sellaisenaan hyvää, mutta tarvitsee ja jopa vaatii myös kyytipojakseen runsaasti voita tai tirripaistia, kuten perunatkin. Kukapa kuitenkaan toisaalta pistelisi noita särpimiä poskeensa paljaaltaan?

     Salaatit eivät ole suomalaisen keittiön vahva puoli ja kuuluvat aika myöhäisiin tulokkaisiin. Kuitenkin esimerkiksi metsäsienisalaatti on herkku, jota en ole koskaan huomannut Suomen ulkopuolella. Muutkin sieniruokamme ovat erityisen maukkaita ja huomattavasti parempia kuin ns. herkkusienistä tai siitakkeista tehdyt.

     Turska on koko Euroopan suosituin kala Jäämereltä Välimerelle, mutta harvassa paikasa sitä (tai sen sijasta esim. koljaa tai moivaa) syödään lipeäkalana, kuten Suomessa. Valkokastikkeen ja maustepippurin kera se on mahtava ruoka, jota tekisi mieli syödä enemmän kuin jaksaa.

    Muuan venäläinen kirjailija oli onnistunut saamaan sellaista Norjassa ja kirjoitti aiheesta innoittuneen kertomuksen, jota olen sеlostanutkin (ks. Vihavainen: Haun владимир сорокин tulokset). Saa sitä herkkua meilläkin, joskin vain joulun aikaan.

     Lipeäkala on täydellä oikeudella sijoitettava suomalaisen keittiön osaksi, kuten myös suomalaisittain sokerisuolattu silli, jollaista saa muualta etsiä. Hyvää saa Venäjältä ja Virostakin ja Saksan ja Hollannin matjekset voi vielä erikseen mainita, mutta suomalaisella on omat piirteensä.

     Myös nahkiaiset, siis itse asiassa madot, ovat ruokaa, jota saa Suomessa ja Venäjällä, mutta tuskin juuri muualla.

     Mutta kalaruoista voisi kirjoittaa useitakin kirjoja. Pelkästään Riitta Teinosen kirja sisältää 200 silakan valmistusohjetta, mikä antaa perspektiiviä asiaan.

     Mutta jälkiruoat ovat vielä käsittelemättä. Suomalainen pulla tai vehnäspitko ei suinkaan ole kaikkialla tunnettu herkku, saati nyt voisilmäpulla tai korvapuusti. Myöskään suomalaisia piirakoita, esimerkiksi raparperipiirakoita, mustikkapiirakoita tai rahkapiirakoita ei yleensä kannata ulkomailta etsiä.

     Mämmi kuuluu niihin suhteellisen harvinaisiin vanhoihin ruokiin, jotka olivat makeita ilman lisättyä sokeria. Hauduttamallahan maltaista saa mallassokeria, jonka voi sitten käyttää alkoholiksi tai nauttia muuten. Makeutta löytyi aikoinaan myös hunajasta, josta meillä tehdään lähinnä simaa.

     Venäläinen medovuha, jota saa esimerkiksi Novgorodin, Pihkovan ja Vanhan Laatokan perinneravintoloista, ei meillä ole säilynyt perinteenä. Saahan siihen kiljuun kaupasta halvalla sokeriakin.

    Kiisselit ovat Venäjällä toki tunnettuja (kislyi -hapan), mutta eipä taida esimerkiksi raparperikiisseliä sieltä löytää ihan vähällä etsimisellä. Lisäksi on olemassa paahtokiisseliä, maitokiisseliä ja monta muuta erikoisuutta, jotka erityisesti metsämarjoilla ja myös puutarhamarjoilla höystettyinä ovat varsin kansallisia erikoisuuksia.

     Sivumennen sanoen, Finnairin nykyinen brändijuoma, mustikkamehu on kansainvälisesti sopivan erikoinen juoma, joka saa muistamaan yhtiön nimen ja värin.

     Ternimaidosta tehty uunijuusto kuuluu perinteisiin herkkuihin ja on säilyttänyt jossakin määrin suosiotaan, vaikka sitä ei taida ravintoloista saada (miksi?), vaikka se on nopeaa ja helppoa valmistaa. Monessa maassa perinteet estävän sen käytön. Pakastettua ternimaitoa meillä on yhä saatavilla ja sitä kannattaa käyttää!

     Muuten, suomalainen juustovalikoima ei ole erityisen hyvin vaalittu ja juuri nyt taidamme todistaa omaleimaisen Aura-juuston tuhoa. Joka tapauksessa tässä on syytä mainita ainakibn kainuulainen leipäjuusto lakkojen kera.

    Rahkaa meilläkin käytetään aika lailla, mutta smetana on suomalaisesta perinteisestä voin valmistuksen metodista johtuen ollut harvinaisuus aina viime vuosikymmeniin saakka, mikä erottaa meidät venäläisistä. Sen sijaan meillä ollaan vanhastaan suuria kerman ystäviä ja vispattu kerma kruunaa minkä tahansa jälkiruoan.

      Se nyt ei sinänsä ole harvinaisuus Euroopassa, mutta, sanokaamme, raparperikiisseli kermavaahdolla on jo toinen juttu.

    Espanjalaiset syövät sitkeästi churrojaan, mutta suomalainen munkkirinkilä saattaa kyllä kiihottaa paremmin meikäläisiä makuhermoja. Meillä on myös ollut kahviloissa esimerkiksi erinomaisia lehteviä omenaleivoksia, jollaisia en ole nähnyt enää aikoihin. Onkohan niitä enää saatavilla? Osataanko niitä enää edes tehdä?

     Ja mitä omeniin tulee, omenahyve ja uuniomenat kuuluvat ehdottomasti suomalaiseen syksyyn. Muuten esimeriksi pappilan hätävara ja köyhät sekä rikkaat ritarit ovat myös herkkuja, joihin ei ulkomailla törmää.

     Kahvin kanssa maistuu myös Savonlinnan suunnalla omenalörtsy, joka on paikallinen erikoisuus.

     Kun marjoista on nyt ollut puhetta, pitää mainita myös marjamehut, jotka jo tekevät ateriasta arkista juhlavamman. Kotikaljasta ja piimästä en puhu nyt, koska tässä keskitytään enemmän jälkiruokaosastoon.

    Erilaiset vanukkaatkin voi tässä mainita ja esimerkiksi kevyet marjarahkat ja myös pääsiäsipashan, jonka tekeminen on ollut keskittynyt itäiselle ortodoksialueelle, mutta levinnyt sitten suurimpaan osaan maata.

     Samaan tapaanhan elsassilainen hapankaali on vähitellen tullut Ranskan kansallisomaisuudeksi, vaikka hapankaalin syömistä aikoinaan käytettiin saksalaisia ”kaalinpäitä” (les boches, engl. krauts) halventavana asiana (vrt. Vihavainen: Haun hapankaali tulokset ).

     Kaiken kaikkiaan Suomen asema useamman kulttuurin risteyksessä on tehnyt keittiöstämme poikkeuksellisen inklusiivisen, eikä enempää läntinen kuin itäinen saati pohjoinen suunta ole päässyt kokonaan määrääväksi. Nykyäänhän olemme ammentaneet runsaasti myös etelästä.

     Jos joku haluaa kuvitella, ettei erityistä suomalaista keittiötä ole, niin siitä vaan, vapaassa maassa. Onhan meillä nyt taas noita litteän maan puolustajiakin.

 

 

 

 

 

Sitä oikeaa suomalaista

 

Se suomalaisin ruoka

 

     Mikä ruoka on suomalaista? Olen kuullut niinkin typerän väitteen, ettei suomalaista keittiötä edes ole. Kaikkihan meillä on lainattua ja ellei jossakin muualla ole ihan samanlaista ruokaa, niin ainakin vähän sen tyylistä.  Tämä on tietenkin aika hullunkurista, kun ajattelee sitä, että tosiasiassa suomalainen ruoka on yhtä omalaatuista kuin suomen kielikin. Siis aivan poikkeuksellista.

     Tietenkin olemme lainailleet aineksia kovin monelta suunnalta, eihän Suomi ihan muulta maailmalta suljettu paikka ole koskaan ollut, vaikka se hyvin saarimainen on pitkiä aikoja ollut ja yhä on.

     Suomen kielen erikoisuuksista en tässä sen enempää viitsi puhua, mainitsen vain, että kun joskus sitä hieman setvin joku ehätti kertomaan, että kyllä ne kaikki suomen kielen äänteet löytyvät ranskastakin, kun tulin väittäneeksi, että ranskalaiselle on mahdotonta ääntää suomea luontevasti, ellei hän nyt sitten vuosikausia ankarasti harjoittele.

    No joo, voidaanhan sitä hyvällä tahdolla löytää ranskastakin aika samalaisia äänteitä, mutta suomalainen puhe on jotakin muuta. Se on enemmän kuin osiensa summa. Luontevaa suomen- tai vaikkapa savonkielistä puhetta voi odottaa vain natiiveilta. Muut saattavat kovalla työllä pystyä löhes vastaavaan, joten tervetuloa vain harjoittelemaan.

     Suomalaisetkin puolestaan voivat oppia noita herrojen ”kee”, ”pee” ja ”tee” -äänteitä ja jopa venäjän ž ja štš saattavat onnistua. Joku savolaissyntyinenkin kieliakrobaatti voi parhaimmillaan päästellä vierasta ääntämystä kuin gramofonista, kunhan aikansa treenaa. Vielä 1950-luvulla asia oli toisin ja yhä moni ääntää ja jopa kirjoittaa itsepäisesti omalla tavallaan eli siis suomalaisella tavalla nuo kieleemme kuulumattomat äänteet.

     Vackert så. Ajan tässä nyt vain takaa sitä, että se kokonaisuus, joka muodostaa suomalaisen ruokavalion on ollut ja pitkälti yhä on yhtä omalaatuinen kuin suomen kiieli.

     Omalaatuisuus ei tarkoita sitä, että enimmäkseen tai edes suurimmaksi osaksi söisimme joitakin kummallisia autoktonisia tai pitäisikö sanoa endeemisiä ruokia, joista meitä ympäröivillä sivilisaatioilla ei ole aavistustakaan.

     Me nyt vain teemme tai olemme tehneet kaiken kovin omalla tavallamme. Onko se parempi tai huonompi tapa kuin muilla olisi aika hullunkurinen kysymys. Maailman kehittyneimmällä ja sointuvimmallakin kielellä voidaan suoltaa kaameita tyhmyyksiä ja maailman parhaitakin ruokia voidaan tehdä kurjasti.

      Aivan arkipäväiset ruoat taas saattavat olla fantastisen herkullisia, kun niihin panostetaan riittävästi ja osataan tehdä, mitä tarvitsee.

     Useimmat ruokalajit tässä maailmassa ovat hyvin kansainvälisiä, vaikka monet maat pitävät niitä nimenomaan ominaan. Ajatelkaamme venäläisten pelmenejä. Ne ovat sitä samaa kuin puolalaisten pierogit, gruusialaisten mantit, anglosaksien dumplinit, italialaisten raviolit, kiinalaisten ja japanilaiset taikinanyyteistä puhumatta. Samalle tai lähes samalla ruoalle on kymmeniä eri nimityksiä.

     Meillä ei noita keitinpiiraita erityisemmin harrasteta, ainakaan siinä määrin, että ne olisivat leimautuneet kansallisruuaksi. Itse asiassa niitä tuodaan sen verran harvoin tarjolle, ettei niitä kannata sijoittaa suomalaiseen keittiöön, jos siitä halutaan puhua.

     Sen sijaan suomalaiseen keittiöön kuuluvat ilman muuta lihapullat, läskisoosi ja tirripaisti,  vaikka esimerkiksi ruotsalaiset osaavatkin lihapullia tehdä, samoin kuin kakki muutkin Euroopan kansat jossakin muodossa.

     Läskisoosi ja tirripaisti sen sijaan voidaan nostaa esille erItyisesti suomalaisina ruokina ja sama koskee karjalanpaistia, vaikka erilaista haudutettua ruokaa löytyy monesta maasta.

     Sama koskee suomalaosta järvikalaa. Se nyt vain on ruokaa, jota saa nimenomaan meillä, mutta varsin harvassa muussa maassa. Ajatelkaamme uunihaukea, graavisiikaa ja -lohta, suolasärkeä ja suolattuja tai kuivattuja muikkuja. Venäjällä on omat voblansa ja kuoreensa, mutta muikku on kuin onkin erityisen suomalainen ruoka, myös esimerkiksi rantakalana eli voissa keitettynä, voissa paistettuna, sekä kalakukossa ja patakukossa, ynnä savustettuna…

     Sanoisinpa, että kaksi asiaa nostaa suomalaisen keittiön siihen poikkeukselliseen loistoon, joka siitä löytyy, jos ruoat tehdään kunnolla ja ymmärryksellä: pitkään haudutetut ruoat aina uunipuurosta (uuniohrapuuro!) karjalanpaistiin, kukkoihin (ahvenkukko, jonka ruodt on haudutettu pehmeiksi!) ja suomalaisiin leipiin.

     Laatikot ovat luku sinänsä: hyvin tehty maksalaatikko esim. hirven maksasta voisulan kera! Lanttulaatikko! Silakkalaatikko (ilman sitä munamaitoa), lanttulaatikko! Kunnon haudutus, silakkalaatikkoon riittävästi läskiä ja hyvä tulee! Tässä asiassa teolliset valistajat tekevät syntiä.

      Suomalainen ruisleipä on syystä nostettu kansallisruoaksi ja sitäkin valmistetaan meillä monta sorttia. Kaikilla on omat etunsa. Ruisleipää toki osataan syödä myös Venäjällä, Saksassa ja Baltiassa, mutta se on erilaista. Välimeren maissa sitä ei kannata edes etsiä.

     Kuka mistäkin tykkää, mutta tuore savolainen ruisleipä maalainvoin kanssa on mahtavimpia herkkuja. Ja sitä kunnon voita (tunnettu myös ”kartanovoin” nimellä), jossa maunantajabakteereita ei ole ensin tuhottu ja sitten korvattu monokulttuurilla, on kyllä vaikea saada.

     Pitkä haudutus on mahdollista Suomessa ja muuallakin kylmällä vyöhykkeellä, jossa uuni lämpiää talvisin päivittäin ja tunnista toiseen. Ei sellaisia löydä etelästä, jonka keittiöstä muutenki  puuttuu sellaisia tärkeitä elementtejä, jotka meille ovat arkipäivää.

     Yksi suomalainen erikoisuus on savustaminen, joka juontuu savusaunaan, jollaisia ei Välimeren piiristä kammata edes etsiä. Onhan se totta, että savustamaan on opeteltu muuallakin ja jonkinlaisia tuloksiakin saavutettu. Kunnon avusaunapalvi on jumalaista ruokaa, mutta kaupoista valitettavasti saa vain väärennöksiä.

     Vain Tammisen maalaispalvin runsaine läskireunuksineen kelpuutan oikeaksi ja väärentämättömäksi savukinkuksi, jota voi vielä saada lähikaupasta. Surkeat rasvattomat ja savuttomat ohuen ohuet silput aiheuttavat vain hylkimisreaktion, jos tietää, miltä savukinkun pitää maistua.

     Entäpä savustettu, tuore järvikala! Sen päälle ymmärtävät myös venäläiset, mutta osataan sitä meilläkin, vaikka tätäkään tavaraa ei kannata kaupasta etsiä, rannikoiden venesatamista silloin tällöin saa. Mistäs löydät hyvin savustettua lahnaa, ahventa tai säynävää? Ja rannikollahan on joskus aanut myös savukampelaa. Onhan se hyvää, vaikka piikikästä

     En muista nähneeni noita edellä mainittuja ruokia Lontoon Harrodsilla tai Berliinin KDW:ssä. Mielestäni ei niitä ollut myöskään enempää Pietarin kuin Moskovankaan Jelisejevillä. Entäpä Helsingin Stockalla? Eipä tainnut olla. Pariisin puoteja en juuri nyt muista.

     Toki torit ovat kyllä asia erikseen ja esimerkiksi Pietari Kuznetšnyi rynokille voi lähteä toiveikkain mielin, mitä kaloihin tulee. Suomessahan kalakauppiaat EU:n voimatoimin(?) hävitettiin toreilta lajina ja Helsingistä kunnon savukalaa saattaa toisoa saavansa vain Hakaniemen hallista, jos sieltäkään.

     No, tosiasiahan on, ettei monia parhaisiin kuuluvia herkkuja koskaan kannata edes kuvitella löytävänsä kaupasta, vaikka sieltä paljon hyvää saakin.

      Aikoinaan kaupoista saikin vain raaka-aineita, kunnes alettiin kehitellä sarjatuotantoa ja käyttöön tuli käsite ”tusinatavara”. Se merkitsi lähtökohtaisesti kehnoa laatua ja parhaimmillaan keskinkertaisuutta, jota tuntijat eivät koskaan arvostaneet.

     Nyt alkaa olla jo hyvin vaikeaa löytää kaupasta noita raaka-aineita.

     Nyt nuo taidot ovat käytössä esimerkiksi ravintoloissa, mutta sielläkään harvoin saa aitoja suomalaisia ruokia, joiden valmistaminen saattaa vaatia monenkin tunnin hauduttamisen ja esimerkiksi savustaminen pitäisi tehdä mieluummin välittömästi ennen nauttimista.

     No, kyllähän hyvän elintarvikekaupan kala- ja lihaosastot ovat viettelyksen paikkoja, joista ei ilman saalista pois pääse, mutta kuin ajatellaan noita aidosti suomalaisia herkkuja ja niiden ominaisuuksia kaikkein parhaimmillaan, on taso pahoin laskenut. Mon ei enää ymmärrä, mistä oikein voisi olla kysymys.

Venäläisen kirjallisuuden maailma

 

Neljännen aallon emigrantti

 

Mihail Šiškin, Tulevaisuus. Mihin Venäjä oikein on matkalla. Suomentaneet Vappu Orlov ja Sirpa Hietanen.WSOY 2026, 167 s.

 

     Mihail Šiškin kirjoittaa varsin kiinnostavia kirjallisuusesseitä, joita tässäkin julkaisussa on useampia. En kuitenkaan ostaisi häneltä futurologisia prognooseja ja tämän kirjan otsikkokaan ei juuri vastaa sisältöä. Eihän tässä tulevaisuudesta edes puhuta paljon mitään.

     Mutta Venäjällä kirjailija on perinteisesti enemmän kuin kirjailija ja siinä mielessä hänen omaksumansa profeetan rooli sopii kyllä hyvin. Profeetat saattavat sitä paitsi olla parhaimmillaan nykypäivän analysoijina eivätkä ennustajina. Aleksandr Herzen on tästä hyvä esimerkki.

     Šiškin ei siis juuri tulevaisuuden mahdollisia vaihtoehtoja yritäkään hahmotella, saati esittää kysymyksiä syistä ja seurauksista ainakaan historian kannalta, vaan mieluummin kirjoittaa kirjallisen intuition varassa ja kirjailijoiden kautta. Jopa Ivan Gontšarov ja hänen Oblomovinsa saavat toimia nykyisen Venäjän perusongelmien peilinä.

     Lukija saattaa kysyä, onko nykyajan ja maaorjien vapautusta edeltävän ajan Venäjällä todella niin paljon yhteistä, että niitä edes kannattaa verrata, saati käytännössä samaistaa. Vihainen tutkimusinstituutin toimihenkilö saattaisi kuitata koko asian tuhahtamalla.

     Ehkäpä siihen olisi syytäkin. Kuitenkin nimenomaan Venäjällä on kirjallisuuden merkitys koko kulttuurin peilinä ollut ja on yhä niin suuri, että asioiden pohtiminen nimenomaan kirjallisen perinteen muodostamassa maailmassa voi olla paljonkin mielekkäämpää kuin politologisten mallien kehittely. Ainakin se voi olla nautittavampaa, mikäli tuota sanaa ei tässä yhteydessä pidetä liian rienaavana.

     Otetaanpa esimerkiksi Oblomov ja hänen puolisaksalainen vastinparinsa Stolz. Millaisia ongelmia Gontšarovin kirja oikeastaan käsittelee?

     Luulisin, että suuri enemmistö tuon kirjan lukeneista lähtee siitä, että kirjan antisankari on Oblomov, joka ei mitenkään pääse sohvaltaan ja liukuu pikkuhiljaa yhä alaspäin yhteiskunnassa, suurilta tiluksilta ensin Pietariin Nevskin varrelle ja sieltä sitten Viipurinpuolen nuhjuisuuteen (vrt. Vihavainen: Haun oblomov tulokset ).

     Stolz sen sijaan on tarmoa täynnä ja nousee yhteiskunnassa ja hoitaa asiansa säntillisesti, kuten kelpo kansalaisen pitääkin. Miksei Ilja Iljitš voinut olla samanlainen? Eikö Oblomov kuvaa venäläisyyteen sisältyvää saamattomuutta, joka juontuu maaorjajärjestelmän lamauttavasta vaikutuksesta? Eikö Oblomovia ole venäläisestä joka päivä pieksettävä ulos, kuten Lenin aikoinaan vaati (старый Обломов остался, и надо его долго мыть, чистить, трепать и драть, чтобы какой-нибудь толк вышел" (том XXVII, стр. 177) ? Vain siten päästään rationaaliseen ja toimivaan yhteiskuntaan, josta jotakin tolkkua tulee, kuten Lenin sanoi.

     Šiškin näkee asian toisin, eikä ole ensimmäinen tämän tulkinnan tekijä. Hänestä Oblomov on niin sanoakseni eräänlainen venäläinen Hamlet, jonka mielestä ryhtyminen kunnon poroporvariksi olisi sielunsa myymistä. Yhteiskunta, jossa Venäjällä joudutaan toimimaan on niin mätä, että siitä hyötyminen olisi rikos.

     Tässä tulee mieleeni Puškinin Jevgeni Onegin ja ne sivut, jotka siitä itsekin osaan ulkoa:

Блажен, кто с молоду был молод,

Блажен, кто во-время созрел,

Кто постепенно жизни холод

С летами вытерпеть умел;

Кто странным снам не предавался,

Кто черни светской не чуждался,

Кто в двадцать лет был франт иль хват,

А в тридцать выгодно женат;

Кто в пятьдесят освободился

От частных и других долгов,

Кто славы, денег и чинов

Спокойно в очередь добился,

 О ком твердили целый век:

N. N. прекрасный человек….

Ja käännöskoneen mielestä nän:

Autuas on se, joka oli nuorena nuori, Autuas on se, joka kypsyi oikeaan aikaan, Joka vähitellen jaksoi kestää elämän kylmyyttä vuosien kuluessa; Joka ei antautunut outoihin uniin, Joka ei vierastanut maallista seuraa, Joka kahdenkymmenen vuoden iässä oli hovimestari tai taitava, Ja kolmekymppisenä edullisesti naimisissa; Joka viidenkymmenen iässä vapautui yksityisistä ja muista veloista, Joka rauhallisesti saavutti kunnian, rahan ja arvonimet jonossa, Josta koko vuosisadan ajan todettiin: N. N. ihana ihminen. 

     Mutta kun se poroporvarillisuus oli niin kauhea asia, nimenomaan Venäjällä. Nuorena monet sen ymmärsivät, ennen alistumistaan:

Но грустно думать, что напрасно
Была нам молодость дана,
Что изменяли ей всечасно,
Что обманула нас она;
Что наши лучшие желанья,
Что наши свежие мечтанья
Истлели быстрой чередой,
Как листья осенью гнилой.
Несносно видеть пред собою
Одних обедов длинный ряд,
Глядеть на жизнь, как на обряд,
И вслед за чинною толпою
Идти, не разделяя с ней
Ни общих мнений, ни страстей.

Ja käännöksenä:

Mutta on surullista ajatella, että turhaan

Nuoruus meille annettiin,

Että jatkuvasti pettelimme sitä,

Että se petti meitä;

Että parhaat toiveemme,

Että tuoreet unelmamme

Hälvenivät nopeasti,

Kuin lehdet syksyisen lahonneina.

On sietämätöntä nähdä edessä

Pelkkä pitkien lounaiden rivi,

Katsoa elämää kuin seremoniaa,

Ja mennä järjestäytyneen väkijoukon mukana

Ilman, että jakaa sen kanssa

Ei yhteisiä mielipiteitä, ei intohimoja.

     No, suuri enemmistö oli joka tapauksessa kiinnostunut vain omasta menestymisestään ja palveli kyselemättä valtaa, joka itse asiassa oli hirmuvaltaa, vaikka Puškin ei toki näin uskalla suoraan sanoa, eikä liioin Gontšarov. Se on vain ymmärrettävä rivien välistä, kuten niin moni muukin asia Venäjällä.

      Kaiken maailman kukoistavien stolzien rinnalla oblomovit säilyttivät sentään sielunsa puhtaana. Stolz on kirjoittajalle ”liikemies” (tai ehkäpä vain ”toimen mies”, delovoj tšelovek, en tunne alkutekstiä). Niin kauan kuin Venäjä on omaa kansaansa ja ympäristöään kukistava imperiumi, ei sen ehdoilla menestyminen ole intelligentsijan arvojen mukaista.

     Kirjassa on muitakin esseitä, joista esimerkiksi James Joycea käsittelevä antoi ainakin minulle uutta tietoa. Siitä pisti silmääni muuan yksityiskohta: joku auktoriteetti ja suuri Joycen ihailija kertoo, että vasta kuudennella kerralla lukiessaan ”Odysseusta” läpi, hän todella ymmärsi kirjan suuruuden.

     Tämä antaa aihetta muutamiin ajatuksiin. Vladimir Iljitš Lenin sanoi aivan samaa Nikolai Tšernyševskin kirjasta ”Mitä on tehtävä”. Myös hän mainitsi nuo maagiset ”kuusi kertaa”.

     Tämä kuulostaa oudolta. Oliko siis Lenin poikkeuksellisen tyhmä kyetessään vasta tuollaisen tankkaamisen jälkeen ymmärtämään kirjaa, joka näyttää aivan normaalilta, mutta jossa toki on poliittinen piilosisältö, joka sekin näyttää nykylukijalle aivan ilmeiseltä?

     Odysseuksen kohdalla asia on ymmärrettävämpi. Luin sitä vain noin kolmanneksen verran ja sain tarpeekseni. Kirja on epäilemättä merkittävä ainakin sikäli, että siinä lienee ensi kerran käsitelty kaunokirjallisesti eräitä aivan jokapäiväisiä inhimillisiä toimituksia, kuten huussissa asioimista

     Mutta entäpä, jos lukisinkin kirjan kuudesti? En tietenkäänpysty sanomaan, millaisen elämyksen se silloin tuottaisi ja tiedän, etten kykene sitä tekemään. En voisi kuvitella tuhlaavani siihen kuukausia.

     Entäpä jos tuloksena olisi vain huijatuksi tulemisen tunne? Ehkäpä tuo ylisanoja viljellyt sankarilukija halusikin vain pilailla hölmöjen kirjallisuusfriikkien kanssa? Ehkäpä tuo  oli samanlainen kepponen kuin se kivi, jossa luki ”Käännä minut” ja jonka toisella puolelta teksti: ”Käännä minut takaisin, että saan puijata muitakin hölmöjä”.

     Nuo ihmelukijat tietävät suurella varmuudella, ettei kukaan seuraa heidän väitettyä esimerkkiään ja mikäli seuraa, ei suostu tunnustamaan, että joutui höynäytetyksi.

     Niin, että en aio lukea ”Odysseusta” kuin korkeintaa kerran läpi. ”Mitä on tehtävä” oli sen sijaan siksi kiinnostava, että olen lukenut sen kahdesti.

     Mitä Šiškiniin tulee, hän antaa ajattelemisen aihetta hurjilla ja ehkä hulluillakin esseillään ja innostaa palaamaan joihinkin kirjoihin uudelleenkin. Mitä taas Venäjän tulevaisuuteen tulee, olen  tämän kirjan lukemisen jälkeen yhtä tietämätön kuin ennenkin.

     Muuan kirjoittajan väite kuulostaa turhan optimistiselta. Hänen mielestään ne ”miljoonat ja taas miljoonat” nykyiseltä Venäjältä tulleet emigrantit ovat entisitä paremmassa asemassa sikäli, että venäjän kieli ja kirjallisuus pystyvät nyt hyvin kukoistamaan myös tuon maan ulkopuolella.

     Rohkenen hieman epäillä asiaa, ainakin nykyhetken näkökulmasta. Tarvitsee vain vilkaista Viron kirjakauppojen ns. venäläisiä osastoja havaitakseen, että Venäjä on nyt todellakin entistä tiiviimmän rautaesiripun takana. Suomestahan ei venäläistä kirjakauppaa edes löydy…

Savon Ateena?

 

Savon sotakoulu

 

E.S. Tigerstedt, Haapaniemi krigsskola. Dess lärare och elever. Anteckningar,handlingar, bref och matrikel. Helsingfors 1910, 252 s.

 

     Upseerikoulutuksen Savossa ja Suomessakin aloitti Yrjö Maunu (Göran Magnus) Sprengtporten, joka vuonna 1775 nimitettiin uuden Savon prikaatin komentajaksi.

     Tämä erittäin kunnianhimoinen mies ei viihtynyt Savossa kovin monta vuotta, mutta sai sitäkin enemmän aikaan: jääkärijoukon perustamisen, uuden ohjesäännön ja upseerikoulutuksen. Syystä tai toisesta, hän herätti ympäristössään aina suurta ihailua, mikä tästäkin kirjasta tulee ilmi.

    Koulutus tapahtui aluksi everstin virka-asunnossa Ristiinassa ja jopa hänen omalla kustannuksellaan, muitta sitten perustettiin kadettikoulu (ransk. cadet -nuorempi) alaikäisten poikien kouluttamisseksi upseerinuralle. Usein sitä kutsutaan myös vain sotakouluksi (krigsskola).

    Aluksi kolu oli vähän aikaa Kuopiossa, mutta muutti sitten Rantasalmelle, jossa toimi myös triviaalikoulu. Eräänlainen Savon Ateena siis tämä paikkaunta oli ja olihan se toistakymmentä kertaa väkirikkampikin, kuin 500 asukkaan Kuopio.

     Oppilaita kouluun saatiin ympäröivästä kartanoyhdyskunnasta, joka käsitti toistasataa virkataloa, mutta kouluun tultiin kauempaakin, jonkin verran myös emämaasta Ruotsista. Osa oppilaista oli opiskellut myös Carlbergin sota-akatemiassa tai siirtyi syystä tai toisesta sinne. Sinne meni myös jokunen opettaja Suomen tultua liitetyksi Venäjään.

     Tigerstedtin kirjasta selviää, millaisen koulutuksen Haapaniemestä sai ja minne sen kasvatit sijoittuivat. Kaikkiaan sieltä 25 vuoden aikana valmistui noin 210 upseeria, jotka edustivat lähes kaikkia Savon aatelisukuja.

     25 alumnia osallistui Kustaa III:n sotaan ja yli130 Suomen sotaan sekä 8 Ranskaa vastaan vuonna 1807 käytyyn Pommerin sotaan. Sitä ei saa sekoittaa vuosien 1757-1762 Pommerin sotaan Preussia vastaan.

     Suomen sodan jälkeen suurin osa Haapaniemen kasvateista palasi Suomeen ja jotkut saavuttivat kenraalin tai siihen verrattavan arvon, toimen esim. maaherrana tai senaattorina. 30 jäi Suomen vähäpätöiseksi kutistuneeseen sotajoukkoon.

     Ruotsin palvelukseni asettui noin 50 koulun entistä kasvattia ja noin 40 heistä taisteli Napoleonia vastaan vuosina 1813-1814. Yksi, von Arbin pääsi Ruotsin siirtomaan, St Barthelemyn kuvernööriksi ja sen jälkeen asiainhoitajaksi Washingtoniin.

     Kymmenkunta meni Venäjän palvelukseen, kolme näistä kohosi kenraaleiksi, jokunen taisteli Kreikan vapaussodassa Turkkia vastaan ja kaksi kaatui Smolenskissa vuonna 1812 taistellessaan Venäjän joukoissa Napoleonia vastaan.

     Tässä yhteydessä pitänee vielä erityisesti nostaa esille pari tapausta: J.R. Munck, joka oli syntynyt vuonna 1795 ja kuoli vuonna 1865 Erkylän kartanossa Hausjärvellä, kohosi jalkaväenkenraaliksi ja toimi mm. Pietari Suuren perustaman Venäjän arvostetuimman henkikaartin joukko-osaston, Preobraženski-rykmentin komentajana ja sittemmin Suomen kadettikoulun johtajana ja yliopiston varakanslerina. Tässä asemassa jo keisarikin tuli tutuksi. Kaslerinahan toimi aina kruununperijä.

     Toinen korkealle kohonnut oli G.W: Ladau, joka oli toiminut kuninkaan adjutanttina (stabsadjutant), mutta pakeni Venäjälle Anjalan liiton miehenä ja tuomittiin menettämään henkensä, omaisuutensa ja aatelisarvonsa. Vuonna 1810 rangaistukset kumottiin ja Venäjällä Keisarin sivusadjutantiksi noussut mies kohosi Suomen senaatin talousosaston jäseneksi (ministeriksi) ja todelliseksi valtioneuvokseksi.

     Hänestä tuli myös Suonen postilaitoksen ylitirehtööri ja siinä ominaisuudessa hän sai runsaasti vihamiehiä ja halveksuntaa osakseen toimeenpanemalla kirjeiden perlustraatiota.

      Sivumennen sanottuna, kruunun virkamiehenä postimestarin virka oli hyvin arvostettu ja entisten kenraalienkin havittelema. Myös Mannerheim arveli, että mikäli hän olisi jää nyt Suomeen, hän olisi voinut ehkä siirtyä eläkkeelle Heinolan postimestarina. Tämä on täysin kohtuullinen oletus.

     Haapaniemen koulu oli internaatti, jossa oli aika ankarat säännöt ja jopa tupakoinnista oli määrätty erottamisrangaistus. Sitä ei liene sovellettu, ellei juuri se sitten ollut Otto Johan Tandefeltin erottamisen syynä. Hän oli ainoa, joka koulusta ylipäätään erotettiin.

     Tandefeltin uraa ja henkilöä varjostaa syyllistyminen erityisen katalaan rikokseen. Hän oli se, joka lopulta surmasi pahoinpidellyn Axel von Fersenin (ks. Vihavainen: Haun fersen tulokset) hyppimällä tämän rintakehän päällä, kun tämä suuri seikkailija ja Ranskan kuningatar Marie Antoinetten rakastaja murhattiin Tukholman ritarihuoneen edessä, kuninkaanlinnan ja Riddarholmin kirkon välissä.

     Murhaajat saivat silmiinpistävän lieviä tuomioita. Tandefelt tuomittiin vankeuteen Ny Elfsborgin linnoitukseen, menettämään aatelisarvonsa sekä ruoskittavaksi.

     Itse asiassa hän vältti ruoskimisenkin 28 vuorokauden vesileipärangaistuksen, pääsi vapaaksi, siirtyi ilmeisesti Espanjan palvelukseen ja kuloi Amerikassa.

     Kirjassa selostetaan, mitä kadetin oli osattava laitokseen tullessaan. Luku- ja kirjoitustaidon ohella hänen oli hallittava neljä laskutapaa ja ranskan alkeet.

     Tällaiset asiat aatelisperheissää opeteltiin kotona ja useilla oli myös erityisiä kotiopettajia, erityisesti kielitaidon kehittämiseksi. Ranskaa siis oletettiin noin 12-14-vuotriaan pojan joka tapauksessa jonkin verran osaavan. Koulussa sitä opetettiin aika paljon.

     Oppikurssi koulussa oli nelivuotinen ja siihen kuului melkoinen kielivalikoima, ranskan ja saksan ohella myös venäjää ja jopa englantia, tosin vähemmässä määrin. Ruotsia oletettiin jokaisen hallitsevan ja suomea kehotettiin niitä oppilaista opiskelemaan omalla ajallaan, jotka tulivat Savon ulkopuolelta. Suomalaissa yksiköissä sitä tarvittiin ilman muuta.

     Muuten kurssit olivat osaksi yleissivistäviä, mutta sisälsivät myös tietenkin paljon sotilasaineita: linnoitusoppia ja rekognosointia ja kratan piirustusta, taktiikkaa, ratsastusta, miekkailua ja kenttäpalvelua. Yleissivistävällä puolella oli paljon matematiikkaa, sekä algebraa, että trigonometriaa ja tietenkin uskontoa, moraalia ja historiaa.

     Matematiikka oli toki välttämätöntä sekä maanmittauksessa tykistössä: oli osattava kolmiomittaus ja ellipsien ominaisuudet ja jopa pallogeometriaakin.

     Koulun kirjasto käsitti noin 600 nidettä, mikä ei ole paljon, mutta mukana oli tärkeitä klassikoita ja historiasta esimerkiksi Titus Liviuksen Rooman historia (Ab urbe condita). Valitettavasti rotat söivät piloille nuo nahkaselkäiset kirjat, kun ne Suomen sodan aikana evakuoitiin Ouluun.

     Evakuointi näyttää olleen turha toimenpide, sillä kenraali Tutškovin kanssa saatiin aikaan herrasmiessopimus, jonka mukaan venäläiset jättivät koulun rauhaan. Sitä myös noudatettiin.

     Kirjassa on kiintoisia dokumentteja esimerkiksi J.A. Sandelsin suorittamasta koulun tarkastuksesta. Tarkastuksia pidettiin vuosittain ja niihin sisältyi oppilaiden tutkinto. Kuten ymmärrettävää on, taso vaihteli suuresti. Yleisesti ottaen koulun tasoa voi pitää ajan oloissa korkeana ja siellä opetettu kartografia kiinnosti myös venäläisiä.

     Kun koulu vuonna 1818 paloi, se siirrettiin Haminaan ja siellä kadettikoulusta tuli erittäin tärkeä instituutio, joka kasvatti suomalaisia aatelisnuorukaisia palvelukseen lähinnä Venäjälle.