Kuvitellun mestarin muistelmat

 

Nabokovin viimeinen

 

Vladimir Nabokov, Huomaa aina harlekiinit! Suomentanut Heikki Karjalainen. Moebius 2025, 302 s.

 

     Vladimir Nabokov on kuuluisa kaksikielisyydestään. Hän hallitsi sekä venäjän että englannin niin täydellisesti, että saattoi molemmilla kielillä kunnostautua suurena tyyliniekkana.

     Tyyliä tärkeämpää ainakin minusta on se, ettei Nabokov useinkaan hännystele lukijoitaan, vaan saattaa aika raa’an snobistisesti tuomita heidät in corpore pölkkypäiksi ja vähintään moukiksi. Yleensä asia jää meiltä kuitenkin onnellisesti huomaamatta.

     Minusta hänen kirjoituksissaan on varsin selvä narsistinen piirre, joka ei kuitenkaan tässä tapauksessa karkota lukijaa.

     Nabokov eli 19-vuotiaaksi saakka Venäjällä ja perheen talo Bolšaja Morskajalla, aivan Pietarin keskustassa on nykyään museona, jossa on tullut useammankin kerran käytyä. Oikein viehättävä paikka se onkin ja siellä järjestetään pikku tapahtumia.

     Kuten jo talon sijainnista saattaa ymmärtää, perhe oli rikas ja jopa upporikas, vaikka suku ei ollut ruhtinaallista, toisin kuin ”harlekiinien” päähenkilö Vadim Vadimovitšilla.

     Rikkaudet, jotka olivat peräisin etenkin äidin puolelta, eivät tehneet Vladimir Vladimirovitšin isästä poliittisesti taantumuksellista, vaan hän kuului liberaalin kadettipuolueen (KD) johtohahmoihin yhdessä Pavel Miljukovin ja Pjotr Struven kanssa.

     Mainittakoon, että hän muun muassa haastoi ”Novoje Vremjan”, tuon meillä hyvin Suomi-vihamielisyydestään tunnetun lehden päätoimittajan Suvorinin kaksintaisteluun, ei toki kuitenkaan Suomen, vaan oman perheensä loukkaamisesta. Juristina Nabokov Senior oli kirjoittanut myös tutkielman kaksintaistelujen oikeudellisesta merkityksestä.

     Vallankumouksen jälkeen perhe siirtyi ulkomaille ja Nabokov senior kuoli Berliinissä otettuaan kiinni ystävänsä Miljukovin murhaajan, jonka rikoskumppani kuitenkin pääsi ampumaan häntä selkään. Kyseessä olivat äärioikeistolaiset, joiden käsityksissä liberalismi oli kaikkien Venäjän onnettomuuksien alkuna.

     Joka tapauksessa Vladimir Nabokov Junior oli perinyt isänsä kotoa sekä vapaamielisyyden että kaiketi myös kirjaisen lahjakkuuden, koska sitä ilmeni koko hänen sisarussarjassaan. Hänen tyyliään on kehuttu ja hänen on nähty kykenevän ylittämään venäjän ja englannin välinen kulu, joka on varsin merkittävä, kun tarpeeksi korkealle mennään, niin sukulaiskielet kuin ovatkin kyseessä.

     Nabokovin Gogol-esseestä, joka on itse asiassa varsin lyhyt, mutta loistokas, olen useinkin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun pošlost tulokset ). Hänen muistelmakirjansa ”Puhu, muisti” on sangen kiinnostava, erityisesti emigranttielämän kannalta (ks. Vihavainen: Haun puhu muisti tulokset ).

     Tämä nyt käsillä oleva kirja on jonkinlainen pastissi muistelmakirjasta ja kirjoitettu fiktiivisen ”Vadim Vadimovitšin” nimiin. Tämä henkilö on elämäkerraltaan kovasti Vladimir Vladimirovitšin näköinen, mutta eroja on tietenkin voitu tekstiin rakennella mielin määrin. Mahdollisesti sekaan on myös voitu panna ihan todellisuuteen perustuvaa ainesta, jota jostakin syytä ei muistelmissa ole.

     Nabokov oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi peräti yhdeksän kertaa, mutta häntä ei koskaan valittu. Mikä sitten lieneekään ollut Ruotsin Akatemian päätöksen takana, on vaikea tietää. Kukaties kyseessä oli halu olla liikaa ärsyttämättä Neuvostoliittoa, jonka harmiksi Ivan Bunin, pirullinen antibolševikki, oli jo saanut palkinnon ja myöhemminhän sen sitten saivat niin Pasternak kuin Solženitsyn.

     Nabokovin ylenkatse bolševismia kohtaan on hänen teoksissaan pieni sivujuonne, mutta se on ainakin yhtä suurta kuin amerikkalaiseen bestseller-kirjallisuuteen kohdistuva.

     Yleensä hän näyttää halveksivan kaikkia ajattelun ja kirjoittelun rajoituksia ja vuonna 1955 hän aiheutti skandaalin julkaisemalla ”Lolitan”, joka kuvaa aikuisen miehen ja 12—vuotiaan tytön seksisuhdetta. En tiedä, onko kirja nyt Amerikassa jo kielletty. Miksei olisi?

     Vastaavaa pervoutta löytyy tästäkin kirjasta, jonka sankarin elämän sisältönä ovat kauniit naiset, joita kohtaan hän joskus käyttäytyy kovin härskisti. Vuonna 1970 ei seksillä enää kuitenkaan voinut ketään hätköhdyttää. Ajallisesti läheinen1950-luku oli jo kulttuurisesti mittaamattoman kaukana.

     Otsikon ”harlekiinit” ovat tekstin tahallisia mahdottomuuksia ja muita groteskeja mielettömyyksiä, joita lukija ei useinkaan huomaa. Tämä kirja kuitenkin kertoo sellaisia sisältävänsä ja näyttäähän niitä jokunen ihan paljaalla silmällä löytyvänkin.

     Kirjallisuusihmisille tällainen on varmasti hyvin kiinnostavaa, mutta tosikkona huomaan itse aina vain miettiväni, liittyykö tämä tai tuo kuvauis ihan oikeasti kirjoittajan elämään vai onko hän vain keksinyt sen. Valitettavasti asia jää usein ratkaisematta.

Ehkäpä kirja on ”tarua ja totta”, mutta ei se nyt ihan Goethen tasolle nouse (vrt. Vihavainen: Haun wahrheit und dichtung tulokset ).

     Toki kirja oli ihan viihdyttävää luettavaa, mutta kun itse olen enemmän kiinnostunut todellisuudesta edes siinä muodossa kuin ihminen sen muistaa, en oikein jaksanut tempautua mukaan. Käännös vaikuttaa asianmukaiselta ja tuntuu välittävän aika luontevasti Nabokovin usein omaperäisiä ilmauksia.

     En kuitenkaan ole tutustunut alkutekstiin, joten tässäkin on kyse pelkästä mutusta.

Sivistys ja herrojen metkut

 

Takatalvet tulevat ja menevät

 

     Kuin tässä taas katsoo ikkunasta ulos, näyttää kaikki kovin lohduttomalta. Lumipeite maassa on yleensä kaunis asia, mutta väärään aikaan laskeutuneena se näyttä irvokkaalta ja tuntuu tekevän pilkkaa niistä odotuksista, joita varhainen kevään tulo oli jo antanut. Miten mahtanevat muuttolinnutkaan tulla toimeen.

     Joskus säät ovat oikutelleet tässäkin maassa ja juhannuksena on saatettu mennä kirkkoon reellä. Joulukirkkoon taas on päästy soutamalla. Tämä nykyinen takatalvi ei näytä ainakaan vielä ihan yhtä pahaenteiseltä, useinhan meillä on vappuna lunta santanut, vaikka joku onkin keksinyt julistaa vapun kesän ensimmäiseksi päiväksi.

     Eivät satunnaiset akanvirrat pysty pitkäaikaisia trendejä muuttamaan, vaikka usein meilläkin on nälkävuosia koettu ja ilmastokin on välillä muuttunut aika rajusti, tosin melko lyhytaikaisesti, syynä kaiketi suuret tulivuorenpurkaukset jossakin kaukana.

     Historiaa on tullut tavaksi pitää lineaarisena, siinä on jo muutaman sadan vuoden ajan haluttu nähdä kehitystä ja vieläpä edistystä. Kuvitelmat ihmissuvun, etten sanoisi ihmisrodun kehittymisestä aina vain parempaan suuntaan eivät ole olleet tyhjän päällä. Kyllä nykyihminen on ainakin paljon tehokkaampi kuin esi-isänsä.

     Mutta edistyksen ideologit (ks. Vihavainen: Haun condorcet tulokset) pitivät aina keskeisenä ajatusta ihmisen henkisestä kasvusta, hänen tietoisuutensa kehittymisestä myyttisistä ja uskonnollisista vaiheista tieteelliseen, hänen muuttumistaan rationaaliseksi ja autonomiseksi persoonallisuudeksi (ks. Vihavainen: Haun riesman tulokset ).

     Suuri tehtävä niin ihmiskunnalla kuin kansakunnillakin oli sivistymisen projekti: koulutus. Ennen muuta koko kansan opettaminen ja vasta toissijaisesti pienen kansallisen eliitin nostaminen inhimillisen kehityksen korkeimmille taosoille.

     Kansa saatiin meilläkin koulutettua, suurin ponnistuksin. Kansakouluaate koki ensimmäisen suuren voittonsa jopa nälkävuonna ja seuraavina vuosikymmeninä se kukisti kilpailijansa, taantumuksen ja klerikalismin kaikilla paikkakunnilla. Kiertokouilun sijasta kansakoulu saatiin vajaan sadan vuoden sisällä jokaisen henkiseksi omaisuudeksi.

     Toisen maailmansodan jälkeen räjähti myös oppikoulun käynti ja toisen asteen koulutuksesta tuli selviö koko kansalle.

     Kaikkiallahan näin ei ole tänäkään päivänä, eikä meilläkään ole syytä ilman muuta uskoa, ettei maahamme kehity sellaista slummiväestöä, joka yksinkertaisesti kieltäytyy opetuksesta ja elää mieluummin omassa, erillisessä elämänpiirissään, jossa koulua pidetään vieraan kulttuurin vihattavana elementtinä.

     En puhu nyt yhden tai kahden vaalikauden perspektiivistä, vaan vuosisadoista. Vielä noin kaksisataa vuotta sitten, e,i siis vbain muutama sukupolvi sitten suomenkielinen kulttuuri oli vielä aivan kehittymätöntä, sikäli kuin siitä saattoi edes puhua. Sen jälkeen seurasi herätys, mutta hyvin pian myös tukahduttaminen -takatalvi.

    Ehkä sitäkin voi lyhyesti muistella juuri nyt, kun luontokin taas osoittaa, ettei se kulje aina suorinta tietä, ekä mikään todista, että edessämme olisi ikuinen kulttuurin kesä.

 

Valitun kansan olemus

Juhani Aho, Kevät ja takatalvi (1906), SKS 2006, 571 s.

 

     Kun Juhani Aho kirjoitti historiallisen romaaninsa suomalaisuusliikkeen alkuajoilta, oli kansakunnan kohtalo taas valinkauhassa. Sortokausi oli kirjan ilmestyessä takana ja toiveet olivat taas suuret, mutta Suomen tulevaisuus imperiumin osana ei välttämättä ollut edes silloin turvattu.

    Ensimmäinen sortokausi oli ehdottomasti tyrmäävä takaisku, mutta vuonna 1906 voitiin jo toivoa, että se olisi vain ohimenevä takatalvi.

     Selvää on, että vielä äsken eli kirjan kirjoitushetkellä tulevaisuus oli näyttänyt paljon synkemmältä. Toki kirjaa ei ollut vuonna 1906 kirjoitettu -näin laajaa teosta ei olisi voitu saada aikaan muutamana optimismin kuukautena, marraskuun manifestin jälkeen.

     Kirjoittamisprosessi olikin ilmeisesti varsin pitkä ja oli enimmäkseen tehty Tirolin ja Italian alppimaisemissa vuodesta 1903 lähtien. Vuosina 1906-1907 kirjoitettu kirja olisikin varmaan ollut erilainen kuin Bobrikovin aikana aloitettu.

     Yhtä kaikki. Se suomalaisen kansakunnan ja suomenkielisen kulttuurin luominen, josta Snellman oli puhunut ja jonka alkuvaiheita kirjassa kuvataan, oli 1900-luvun alkuun mennessä saavuttanut jo erittäin merkittäviä edistysaskelia, vaikka kaikki näytti jo vuonna 1850 valuvan hukkaan, kuten kirjassa kuvataan.

     Tuolloinhan säädettiin pahamaineinen sensuuriasetus, joka kielsi julkaisemasta suomeksi muuta, kuin uskonnollista ja taloudellista kirjallisuutta. Loppujen lopuksi sitä noudatettiin vain viisi vuotta, Nikolai I:n kuolemaan saakka, vaikka se kumottiin vasta 1860.

     Joka tapauksessa kyseessä oli yksi tuon aikakauden uskomattomimpia kansallisia sortotoimia, vaikka sen merkitystä suuresti vähensi se, että koko sivistyneistö osasi ruotsia -suomea vain harvat. Suomen kielen ja sitä puhuvan kansan tuon asetuksen taustavoimat joka tapauksessa halusivat syystä tai toisesta jätettävän sivistyksen ulkopuolelle.

     Ahon kuvaama kevät on Snellmanin Saiman ja Lönnrotin Kalevalan aikaa. Silloin nuorison entusiastit kuvittelivat uuden suomalaisen kulttuurin syntymistä kalevalaiselle pohjalle ja kansanvalistuksen uskottiin vapauttavan syvien rivien uinuvan potentiaalin.

     Takatalvi taas oli hallitsevan virkavaltaisuuden kosto, joka iski sekä Snellmania että heränneitä, jotka itse asiassa edustivat sitä todellista kansaa ja jolle kalevalaiset runot olivat pelkää pakanuutta.

     Todellinen isänmaallisuus olisi kansan palvelemista, ymmärsi nuoriso, mutta ei aluksi tiennyt, millaista tuo kansa oli ja mistä se löytyisi.

     Lopulta se löytyi herännäisyydestä, joka oli aitoa kansan riveistä noussutta liikettä, omanlaistansa vapaa-ajattelua, joka perustui itse pohdittuun ja perusteltuun Raamatun tulkintaan. Kansasta vieraantuneelta herrasväeltä ei sen piirissä oppia otettu.

     Ahon romaania on sanottu naiiviksi ja sen henkilöitä suorastaan lastenkamarimaisiksi, mikä pitää paikkansa, mutta siinä suhteessa se on melko hyvässä seurassa. Tolstoin Ylösnousemus tunnettiin meilläkin.

     Ymmärrän kyllä, että Eino Leino tunsi tarvetta pilkata kollegaansa romaanillaan Tuomas Vitikka. Ahon romaani edusti paljolta juuri niitä aineksia, joita vastaan hyökkäämistä Leino piti velvollisuutenaan.

     Luultavasti hänen sympatiansa olivat aika lailla tuon Ahon kuvaaman liberaalin herrasväen puolella ja körttiläisiä vastaan. Kysymys kansasta oli kuitenkin aikanaan monimutkaisempi ja ehkä Aho ymmärsi asian syvemmin.

     Aho antaa ymmärtää, että vanhan virkavaltaisen eliitin joukosta lähti se takatalvi, joka uhkasi sekä kansallista että uskonnollista herätystä. Muistan Heikki Ylikankaan esittäneen, että körttiläisten kimppuun itse asiassa kävivätkin kansalliset herättäjät, Lönnrot takapirunaan. Muistaakseni tälle näkemykselle löytyi kuitenkin vain aihetodisteita.

     Aholta, joka oli aikansa länsimaiseen sivistykseen hyvin perehtynyt maailmanmies, olisi joka tapauksessa odottanut toisenlaista otetta aiheeseensa. Mutta ehkäpä hän tunsi nuo asetelmat niin hyvin kotinsa pappilamiljööstä, että tunsi tarvetta eläytyä nimenomaan ihannoimaansa herännäisyyteen, joka itse asiassa lienee ollut hänelle vierasta. Melkoisena boheeminahan häntä taidettiin pitää.

     Aholla kansallinen liike ja talonpoikien uskonnollinen liike käyvät tavallaan käsi kädessä. Kansa oli jotakin hienoa ja ylevää, ainakin noin periaatteessa. Se oli vain saatava tulemaan siksi, mitä se oli.

     Luulen, että romaanin avainkohtia ovat ne pohdiskelut, joissa luonnehditaan Suomen kansaa. Se oli varsin erikoinen kansa. Sen luvattu maa oli köyhä, karu erämaa, ”joka oli sille annettu sen tähden että se oppisi Herraa seuraamaan”. Se oli kovaa koulua, mutta tuotti aivan erityisen tuloksen:

Suomen kansa on ehkä enemmän kuin mikään muu kansa maailmassa kasvatettu siihen uskoon ja luottamukseen, että sen kohtalo on Jumalan kädessä… ehkä juuri se (on) antanut sille sen ihmeellisen rauhallisuuden odottaa maalisenkin onnen täyttymistä. ..

Sen uskon on sille etupäässä antanut se, että sen opillinen kasvatus on ollut miltei yksinomaan uskonnollinen ja ihanteellinen. Siitä sen passiivinen sitkeys. Se ei käy voimalla eikä väellä vastustajainsa kimppuun, ei nosta kättään ulkonaisia eikä sisällisiä vihollisiaan vastaan, vaan uuvuttaa ne kärsivällisyydellä, tietäen niiden ajan tullen luhistuvan maahan kuin hanki auringon edessä…

Ei se ole keisari, vaan Jumala, joka on korottanut Suonen kansan kansakuntien joukkoon. Siksipä on Jumala myöskin pitävä huolen siitä, että sitä ei kansakuntien joukosta keisarikaan voi pyyhkiä pois.

     No, tällaiset puheet olivat toki myrkkyä aikansa liberaaleille eli siis Ahon aikakaudelle, eikä ole takeita siitä, että ne heijastelisivat kovin autenttisesti myöskään kuvatun, menneen aikakauden henkeä.

     Silti ne kannattaa mielestäni ottaa vakavasti. Suomalaisen nationalismin luomisessa oli toki erilaisilla vapaa-ajattelijoilla ja liberaaleilla omat ansionsa, mutta kansan syville riveille harras kristillisyys oli usein varsin tyypillistä.

     Mutta ainahan meitä on ollut joka junaan. Jos joku jaksaa lukea, on tässä vielä kuvaus opin tielle lähtijästä, josta ihanteellisuus on kaukana.

….

Kulttuurisen luopion kuvaus

     ”Kansankynttilöiden” uhrautuva työ kansan sivistämiseksi on yleinen teema vanhemmassa suomalaisessa kirjallisuudessa, vaikka meillä on ihmetelty koulua käsittelevää kirjallisuutta olevan vähän, kun se taas Virossa pistää silmään.

     Luulen, että kyseessä on perspektiivivirhe. Suomessa on näkökulma usein ollut abstraktimpi ja oppilaiden sijasta opettajat ja kansanopistolaiset ovat olleet useammin kohteena. Kuitenkin merkittäviä opuksia riittää esimerkiksi Järnefeltin ”Isänmaasta” aina Eino Säisän moniosaiseen romaaniin (ks. Vihavainen: Haun suuri murros tulokset ). Muistelmissa koulu on tietenkin esillä sadoissa kirjoissa. Ehkäpä niistä kannattaisi tehdä jonkinlainen kooste? Tutkimuksia varmaan onkin.

     Joka tapauksessa kansakoulun idea koettiin ennen mutta ihanteelliseksi: kansa oli nostettava primitiivisestä raakuudestaan sivistyksen piiriin.

     Oppikoulu sen sijaan oli etenkin 1800-luvulla ja vielä hieman toisen maailmansodan jälkeenkin tie herraksi, hyväpalkkaiseksi virkamieheksi, jollaisiksi talon nuorimmat veljekset haluttiin maksaa pois jakamasta pienentyvän tilan maita.

     Herrat taas olivat tunnetusti taipuvaisia puhaltamaan yhteen hiileen ja ajattelemaan ja toimimaan epäkansallisesti eli rahvasta polkien ja siitä hyötyen, elleivät olleet saaneet isänmaallista herätystä.

     Jälkimmäinen tyyppi oli kirjallisuudessa paljonkin esillä, mutta vaihtelun vuoksi kannattaa ehkä nostaa esille myös se mitalin toinen puoli. Kaikkialta, itsepä Savoin sydämestäkin löytyi opportunisteja ja narsisteja, joille korkeampi oppi tarjosi samanlaisen tilaisuuden elää kansan kustannuksella kuin politiikka nykyään, mikäli asia ilmaistaan populistisen diskurssin mukaisesti.

Tässä esimerkki:

 

Laivamatkan kuvaus

  

Juhani Aho, Kosioretkestä Maailman murjomaan. Yhdeksän kertomusta. WSOY 1948, 409 s.

 

     Toki Aho oli aikaansa seuraava lehtimies ja siis tavallaan politiikan palvelija, joka osasi piirtää hullunkurisen myrkyllisiä kuvia aikansa mahtimiehistä. Kansanihmisten elämää kohtaan hän sen sijaan tunsi aitoa kiintymystä ja pyyteetöntä myötätuntoa ja hänen hahmonsa vaikuttavat usein täysin todellisilta, olkoonkin, että kaunokirjallisia hahmojahan ne ovat. Mikään kansanryhmä ei ole hänen vihansa kohde.

     Tässä kokoelmassa on sattunut montakin epäonnista ja suorastaan traagista tyyppiä keskushenkilöiksi: vanhapoika, joka saa aina vain rukkaset, kievarinpitäjä, joka tyhmyyttään keljuilee aivan väärälle kohteelle, räätälin oppipoika, joka ylpeilee kellostaan, kunnes kadottaa sen, lahjakas kansanrunoilija, jonka harrastukselle vaimo ei anna mitään arvoa.

      Koomisia ovat tuittupäinen Hellmanin herra, jolle hyvät veljet tekevät kelpo kepposen ja nuori pappismies, joka ajan muodin mukaisesti on jättänyt alkoholin nauttimisen ja yrittää tupakkalakkoakin.

     Lohduton tarina on onnettomalla Maailman murjomalla. Hän on pilkattu ja syrjitty mies, jonka elämäntyön tuhoaa uuden ajan ihme -rautatie. Mutta lähes yhtä surkea taitaa olla se nuori ylioppilas, joka matkustaa Kuopiosta Helsinkiin, ensin laivalla Lappeenrantaan ja sieltä junalla päämäärään.

     Parin päivän matkan aikana siirrytään huolettoman ja lupaavan tulevaisuuden odottelusta onnettomuuden syövereihin.

     Kuvaus on laatukuvamaista ja psykologisesti uskottavaa, vaikka saattaahan siinä olla karrikointiakin mukana. Joka tapauksessa Helsinkiin -novellin keskushenkilö on liki valokuvamaisen tarkasti kuvattu aikansa ilmiö ja myös ajan uudet suuntaukset maalaisylioppilaineen, kielitaisteluineen ja uusine ja vanhoine asenteineen ovat hyvin todentuntuisia.

     Ruotsinkieliselle puolelle ajan suuressa kielitaistelussa asettunut poika pääsee nyt ensi kertaa elämässään irtautumaan perheestään ja laivan salongissa hän yrittää ryhtyä oitis maailmanmieheksi, joka juo totia ja polttaa sikaria sinä kuin muutkin herrasmiehet, laivan kapteeni mukaan lukien. Tietenkin myös kauniimman sukupuolen salaperäiset houkutukset kiinnostavat erittäin paljon.

     Tällaista nuorten ylioppilaiden saapumista uuteen maailmaansa on kirjallisuudessa ja muistelmissa kuvattu runsaasti hamasta Topeliuksesta lähtien. Yleensä kuvaus keskittyy itse kaupunkiin, mutta tässä tapauksessa jo laivamatka merkitsee aivan uuteen maailmaan astumista.

     Laivalla maailman houkutukset alkavat vaikuttaa jo Kallaveden puolella, mutta vasta Savonlinnasta lähtien alkaa todellinen myllytys. Sinne saapuu muutamia muita Helsinkiin menijöitä, varsinaisia juupeliyliopilaita, kuten ennen sanottiin.

     Kuvaus laivan pysähtymisestä Savonlinnassa on jo sellaisenaan aivan verraton sketsi koko tämän pienen kaupungin herroista: kun laiva pysähtyy, he tapansa mukaan tulevat miehissä salonkiin juomaan niin monta konjakkia kuin ehtivät.

     Virantoimitukseen nämä kansan palvelijat menevät useinkin tuhdisti päissään ja ryyppäävät rutiininomaisesti useamman päivän putkia. Välillä sentään syödään Nälkälinnassa, mikä todistaa, ettei kyseessä ilmeisesti ole vielä krooninen alkoholismi.

     Savonlinnasta laivan matka jatkuu uudessa seurassa Lappeenrantaan. Junamatka ravintola-asemineen Kaipiaisissa ja eksoottisine matkustajineen on tai olisi jo uusi ja ihmeellinen kokemus, mutta vahvasti liikutetussa seurassa sankarin tajunta alkaa jo toimia puolivaloilla.

     Helsingissä ajetaan heti Kappeliin eikä sen sulkeuduttuakaan mennä hotelliin, vaan erääseen noista sen ajan ilopaikoista, joissa oli seikkailuja tarjolla hyvästä maksusta. Äidin Kuopion laiturilla antama setelikäärö joutuukin pian muihin taskuihin. Tulevaisuus ei näytä valoisalta, ymmärtää lukija.

Novellin voi siis ymmärtää vaikkapa moraliteettina, mitä se saattaa ollakin, mutta joka tapauksessa sen ns. sanoma ei tunnu häiritsevältä. Eihän kirjoittajakaan ollut mikään puritaani, vaan pikemmin boheemi polyamoristi, jolle ajan tapaan normaalit ruokajuomat kyllä maistuivat.

 

Toden puhumisen ongelmia

 

Säikytetyt idiootit

 

     Muuan neuvostokirjailija jonka nimeä en juuri nyt muista, kirjoitti joskus suojasään kaudella ”säikkymättömien lintujen maasta” eli pohjoisesta, jossa hänen ei tarvinnut sanoa yhtäkään valhetta…

     Irvileuat tekivät tästä käsitteen ”säikkymättömien idioottien maa”, eli Neuvostoliitto, jonka kansa kyllä näki, mitä sen nimissä ja keskuudessa tehtiin, mutta suhtautui asiaan hyvänahkaisen välinpitämättömästi. Olisi ollut turhaa sanoa sille yhtäkään totuutta.

     Säikkymätöntä oli myös Nikolai I:n ajan paikallinen herrasväki siihen saakka, kunnes säikähti oikein kuollakseen: paikkakunnalle oli ilmeisesti saapunut reviisori, jonka kanssa ei sopinut leikkiä. Mies oli kaikin keinoin saatava omalle puolelle: ehkä hänet voisi naittaa jonkin kauniille tyttärelle? Ehkäpä paikalliset herkut, muikut ja kuoreet (rjapuška i korjuška) houkuttelisivat hänet paikkakunnan omaksi patriootiksi?

     Suomen kansakaan ei vähästä säikähdä, eikä sen herrasväkikään. Tosin helmikuussa 2022 herrojen naama venähti totiseksi, mutta silloin otettiin käyttöön suunnitelma B, joka palautti vanhan, euforisen tunteen siitä, etteivät asiat voi oikeastaan ollakaan paremmin.

     Sittemmin tilanne on taas muuttunut ja on havaittavissa tiettyä säikkymisvaaraa, joskaan tuskin ainakaan vielä horjuntaa. Uusi roolimme länsimaisen kulttuurin etuvartiona tuntuu ylevämmältä kuinm mikään muu.

     Pois se minusta, että pitäisinkään jotakin muuta parempana kuin sitä viisautta, jota valitut edustajamme ilmentävät ja sitä moraalia, jota he säteilevät. Kuitenkin kaikessa tässä on jonkinlainen ulkoa opetellun pinnallisuuden ja tosikkomaisuuden maku. Kaipaisin sellaista syvää analyysiä, jonka voi esittää vain kaunokirjallisessa muodossa.

     Nikolai Gogol, jonka juttuja jälkimaailma on usein pitänyt vain kaunokirjallisena fiktiona, osui joka tapauksessa aikansa herrasväen pelkojen ja toiveiden ytimeen teoksillaan ”Reviisori” ja ”Kuolleet sielut”. On väitetty jopa tosikon Nikolai I:n nauraneen niille.

     ”Verum dicere ridens”, sanoivat jo muinaiset roomalaiset. Totuus kannattaa esittää nauraen, jos haluaa, että se ylipäätään pääsisi ajattelun kohteeksi. Muuten se torjutaan jo ennalta.

      Turha on koettaa ketään hyveellisyydellään ylpeilevää säikyttää aritmetiikalla tai muilla vastaavilla ikävillä asioilla. Eivät kirkon tohtoritkaan halunneet katsoa, mitä piru heille Galilein kaukoputkesta haluaisi näyttää. Heillä oli jo Raamatun totuus tiedossaan.

     Ei meidänkään kansamme ole yleensä säikkyväistä sorttia, joten sen toinen puoli osaa kyllä aina arvostaa vallitsevaa poliittista suuntausta yhtä paljon kuin toinen puoli osaa sitä vihatakin. Sitä kautta ei ole mahdollista kertoa koko kansalle mitään.

     Olisipa meilläkin sen sijaan oma Gogol, joka perkaisi kulttuurimme hullunkurisuudet niin, että ne olisi pakko tunnustaa ja nauramisen jälkeen niitä ehkä hävetäkin in corpore. Ehkä sekin vielä tulee?

Mutta tässä jotakin siitä oikeasta Gogolista:

tiistai 22. marraskuuta 2022

Tapahtui Venäjällä

 

Herrasmies Hersonista

 

Nikolai Gogol, Kuolleet sielut (1842), kääntänyt Samuli Suomalainen 1882, Otava 1977, 298 s.

Elmo Nüganen – Nikolai Gogol, Mjortvyje duši. Russki teatr v Estonii-Vene teatr, Tallinna 2022.

 

     Koko sivistynyt maailma tuntee Kuolleet sielut, tarinan herrasmiehestä, joka osteli tilanomistajilta ”sieluja” eli maaorjia, jotka sitten siirrätti omiin nimiinsä ja panttasi huomattavaa rahasummaa vastaan.

     Kuolleetkin maaorjat olivat henkikirjoilla ja niistä oli maksettava henkiraha siihen saakka, kunnes uudessa revisiossa todettiin heidät kuolleiksi. Venäläisessä on kolme osaa, sanottiin aikoinaan, ruumis, sielu ja dokumentti. Virkavaltiaiden maailmassa varsinaisesti väliä oli vain tuolla kolmannella osalla ja se tarjosi tässä tapauksessa yritteliäälle tilaisuuden tehdä helppoa rahaa.

     Toki Venäjällä oli lakeja, jotka oli tarkoitettu estämään kaikki väärinkäytökset. Kuluneen sanonnan mukaan niiden ankaruutta lievensi se, ettei niitä pantu toimeen. Sivumennen sanoen, Putinilla on tapana esiintyä julkisesti hienojen ja siunauksellisten määräysten julistajana. Niiden toimeenpano on kokonaan eri asia, ja sitä valvoo nyt, kuten neuvostoaikanakin erityinen kansalaisaktiivisuuteen vetoava elin.

     Gogolin aikaan kaikki tapahtui tilanomistajien hyväveliverkoston sisällä, joskin huonolla tuurilla saattoi saada vieraaksi Pietarista reviisorin, joka uskoi enemmän matematiikkaan kuin kestiystävyyteen ja molemminpuolisesti edullisiin suhteisiin.

     Tšitšikov, herrasmies, joka osteli sieluja, tiesi, ettei niitä saanut myydä ilman maata -vaikka sitäkin koko ajan tapahtui. Asia ratkaistiin elegantisti siten, että hän muutti kirjansa Hersonin kuvernementtiin, väestöpulasta kärsivään Novorossijaan (Vihavainen: Haun novorossija tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ), jossa kaikille halukkaille oli tarjolla maata ilmaiseksi – tehkööt nuo vainajat sillä sitten mitä tahtovat…

     Aluksi kuolleilla sieluilla tehty kauppa pidetään salassa, mutta tuleekin sitten yllättäen yleiseksi puheenaiheeksi. Tšitšikovin henkilö saa ympärilleen mystistä hohdetta: mihin hän oikein tarvitsee kuolleita sieluja, onko kyseessä jokin suorastaan saatanallinen juoni? Kuka tuo mies oikein on? Kaikki olivat olleet aluksi häneen ihastuneita ja kuvernööri tarjosi jo tytärtäänkin puolisoksi. Olihan hän miljonääri vai eikö ollutkaan?

     Lopulta keksitään, että kyseessä ei voi olla kukaan muu, kuin St. Helenan saarelta paennut Napoleon, jota muuten myös aikoinaan pidettiin ilmestyskirjan petona. Hersonilaista herrasmiestä alettiin kauhistua ja karttaa kuin ruttoa, hirmuista vauhtia ajaen hän sitten karistaakin NN:n kaupungin pölyt jaloistaan…

     Koko Venäjä nauroi Gogolin humoristiselle kuvaukselle aikansa yläluokasta, vaikka kuvaus oli tulkittavissa myös yhteiskuntakritiikiksi, joka taas oli Nikolai I:n hallitessa suunnilleen samaa kuin majesteettirikos.

     Venäjän nuori intelligentsija rupesi pitämään Gogolia omana miehenään, josta kauhistuneena tämä poltti teoksensa toisen osan. Nykyäänhän sellainen on ilmestynyt, mutta se on vain käsikirjoitusten rippeistä kyhätty kooste.

     Korostaakseen alamaisuskollisuuttaan ja oikeaoppista kristillisyyttään Gogol julkaisi teoksen Otteita kirjeistä ystäville, joka taas pillastutti älymystön. Vissarion Belinski kirjoitti vuonna 1847 kuuluisan kirjeensä Gogolille (ks. Letter to N. V. Gogol by V. G. Belinsky 1847 (marxists.org) ), jota levitettiin salaa ja jonka pelkästä hallussapidosta saattoi saada rangaistuksen. Dostojevskin kuolemantuomio perustui siihen, että hän oli jopa syyllistynyt tuon kirjeen painattamiseen ja levittämiseen.

     Belinskin kirje oli intohimoinen vallankumouksellinen manifesti ja siinä hän nyt syytti aiemmin ihailemaansa Gogolia sorron ja obskurantismin ylistämisestä, eikä aivan aiheetta.

     Gogolin rooli yhteiskunnallisesta, kuten myös kansallisesta näkökulmasta onkin jäänyt kaksinaiseksi. Toisaalta hän oli aikansa vallanpitäjille naureskeleva totuudenpuhuja ja kotiseutunsa Ukrainan eli Vähä-Venäjän patriootti. Toisaalta hän nimenomaisesti julisti kannattavansa Nikolai I:n ajan komentoa ja ideologiaa, jota alettiin kutsua virallisen patriotismin nimellä. Gogol oli yksi sen tukipylväistä. Millekään ukrainalaisuudelle siinä ei ollut sijaa.

     Olisi tietenkin väärin arvioida suurta kirjailijaa vain hänen yhteiskunnallisten mielipiteidensä perusteella, moiseen barbariaan pystyy vain henkinen bolševikki. Gogolista ja hänen huumoristaan onkin kirjoitettu varsin paljon sekä enemmän että vähemmän syvällistä ja niin henkevää kuin hengetöntä tekstiä.

     Lukemisen arvoisena voi ainakin pitää Vladimir Nabokovin huikeaa esseetä, jossa hän korottaa Kuolleiden sielujen henkilöt hämmästyttäviin mittoihin ja ulottuvuuksiin. Tšitšikovinkin hän selittää itse asiassa olevan itse paholainen.

     No, enpä tiedä. Jokseenkin varmana voi joka tapauksessa pitää, ettei kyseessä ollut ainakaan Napoleon enempää kuin muuan tietty kapteeni Kopeikin, jota NN:n kaupungin herrasväki myös epäili. Selvää myös on, että Tšitšikovin luonnehdinta itsestään vilpittömänä virkamiehenä, joka oli saanut kärsiä totuuden (pravda) tähden, on ymmärrettävissä vain aivan tietyllä tavalla.

     Gogol kertoo mitä se totuus (oikeus) tässä yhteydessä tarkoitti: varastaa tietenkin sai ja lahjuksia sopi ja pitikin ottaa, mutta vain kohtuullisesti ja tuottamatta vahinkoa kenellekään erityisesti. Valtio taas oli eri juttu ja esimerkiksi armeijan hankinnat-sanaan liittyvän merkityksen tunsi jokainen. Kun Tšitšikov vihjasi hänellä olevan senkin alan tehtäviä, syttyi haluttomankin kauppakumppaninen mielenkiinto välittömästi.

     Tuskinpa hersonilainen herrasmies nousi nyt ihan paholaisen mittoihin, vaikka saattoikin näytellä pikkupirun roolia rohkaistessaan NN:n kaupungin herrasväkeä tyhmyyksiin ja arveluttaviin bisneksiin. Epäilemättä romaanissa kuitenkin oli jotakin juuri tuon aikakauden kannalta paljon puhuvaa sen saavuttamasta valtavasta merkityksestä päätellen. Kaiketi siinä näytettiin yleisölle jotakin, jota se ei missään muualla ollut saanut nähdä eikä ehkä edes uskaltanut katsoa.

     Samuli Suomalaisen käännös, joka lähes sadan vuoden kuluttua julkaistiin sanasta sanaan uudelleen, on hämmästyttävän elinvoimainen, sitä lukee vieläkin ilokseen.

     Elmo Nügasen dramatisointi Tallinnan suuressa ja komeassa venäläisessä teatterissa on ihan viihdyttävä, tiettyine puskafarssin piirteineen. Sovitus on syntynyt jo ennen kuin Novorossija taas tuli ajankohtaiseksi, kuten myös nykyiset kuolleet sielut, jotka tiettävästi äänestävät noilla alueilla, jotta kaikki menisi lain ja asetusten mukaisesti ja tulos sataisiin oikeaksi.

Olen aina välillä esittänyt paralleelin Nikolai I:n ajan ja nykyisen putinismin välillä. Todettakoon, että salaisen poliisin ja santarmiston rooli oli myös tolloin Venäjällä hyvin keskeinen. Keisarin henkilökohtaisen kanslian kolmas osasto oli valvonnan ja tarkkailun ydin, jota kirjailijakin sai pelätä.

Pelätä saa nytkin, mutta juuri siksi olisi taas Gogolille töitä. Ja Belinskille aivan erityisesti.

 

Melkein valmis utopia

 

Vuonna 2050. Visio

 

     Ne, jotka eivät ole lukeneen Orwellin teosta 1984 luulevat yleensä, että kirjailoja kuvasi siinä täyteen mittaansa kehittyneen dystopian, jossa ihmiset olivat jo täydellisesti omaksuneet uudet arvot ja normit.

     Näinhän ei ollut. Poliittisesti epäkorrektit ilmiöt ja myös ajattelu oli jo ahdistettu nurkkaan eikä niillä enää ollut mahdollisuuksia, mutta vielä ne eivät monella olleet kehittyneet ”vatsatuntuman” mukaisiksi reflekseiksi.

     Moni päästeli jo tottuneesti ”ankkapuhetta”, jota suollettiin ilman aivotoimintaa, mutta eivät vielä kaikki, kaikkialla ja automaattisesti. Vasta vuonna 2050 uusi uljas yhteiskunta olisi täysin rakentunut, kuten voitiin arvioida.

     Orwellin kirjaa hiukan vanhempi Aldous Huxleyn dystopia ”Uljas uusi maailma” on toinen klassikko, joka kuvaa länsimaiden tulevaisuutta niiden trendien pohjalta, jotka olivat jo löhes sata vuotta sitten havaittavissa. Tuo maaginen sadan vupden raja alkaa olla lähellä ja on kiinnostavaa palauttaa mieleen, millaiseksi tulevaisuuden yhtiskunnan ennustettiin muuttuvan.

     Otan tähän alkuun ensin vanhan Huxleyn kirjaan perustuvan blogin ja yritän vasta sen jälkeen hahmotella tuota vuoden 2050 tilannetta, josta on tullut uuden maailman symboli. Vuoteen 2000 liitetyt euforiset ennusteet ovat jo meiltä useimmilta unohtuneet.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Huxleyn maailma

 

Huxleyn maailma

 

     Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma ilmestyi vuonna 1932. Silloin maailmassa oli paljon uutta ja uljasta alkaen liukuhihnatuotannosta ja päätyen aina missikisoihin ja alastomuuden ja seksin aivan uudenlaiseen läsnäoloon ihmisten arjessa. Myös musiikin alalla muotiuutuuksia piisasi, saksofonijatsista neekerirummutukseen.

     Tietenkin myös ajan suuret yhteiskunnalliset ongelmat, liikaväestö, massatyöttömyys ja utopistiset yhteiskuntakokeilut, tässä vaiheessa lähinnä kommunismi ja fasismi, antoivat taustansa kirjoitusajankohdalle. Hiljattain käyty suursota ja kirjoittajan omat kokemukset tajuntaa laajentavien kemikaalien parissa kuuluivat myös kontekstiin.

     Puuttumatta Uljaan uuden maailman varsinaiseen utopistiseen sisältöön ihmishautomoineen ja olouttamisineen, voi myös olla kiinnostavaa vilkaista, mitä muuta uutta muutaman kymmenen vuoden kehityksen oletetaan tuoneen mukanaan.

     Seksi normaalina hyödykkeenä on yksi uutuus, jonka kehitys on vuonna 1932 vasta nupulla. Tunnuslause ”kaikki kuuluvat kaikille” vastaa ajan humaania henkeä ja lienee saanut ainakin osan innoituksestaan niistä uutisista, jotka kertoivat seksielämän kommunistisella Neuvosto-Venäjällä olevan vapaata siinä mielessä, että ”yksityisomistus” naisiin ja siis myös miehiin nähden on poistettu.

     Eiväthän ne ihan totta olleet. Mutta perheen hävittäminen sanan vanhassa mielessä ja seksi hyödykkeenä kuuluvat toki aikamme kulttuurin ytimeen.

     Automatisointi näyttää kirjassa olevan lapsenkengissään ja sen sijaan, että edes yksinkertaisen työn tekisivät robotit, sitä tehdä puurtavat alempien kastien edustajat –toki myös alfat ja alfaplussat tekevät omia työtehtäviään. Alfojen oma valtio sen sijaan päättyi verilöylyyn ja niinpä palattiin vanhaan, hieman Platonin valtiota muistuttavaan systeemiin.

     Huvittelu näyttää primitiiviseltä. Liukuporrastennis, sähkömagneettinen golf ja vastaavat typerän oloiset pelit ja leikit kelpaavat ajankuluksi myös alfoille, samoin kuin vaikkapa naisten raskaan sarjan painiottelut. Gammoilla, semi-moroneilla ja vastaavilla ryhmillä ilmeisesti pallopelit ovat yhä vain samassa suosiossa kuten ne olivat vuonna 1932. Fanittajien tappeluista ei kerrota. Ilmeisesti sellaisia ei osattu ennakoida.

     Työn ainoa funktio ei toki ole tuotanto. Oli kokeiltu rajusti lyhennettyä työpäivää, mutta se johti vain soman eli mielihyvälääkkeen kysynnän valtavaan kasvuun. Parasta oli edelleenkin täyttää ihmisten tajunta jonkinlaisella enimmäkseen joutavalla askartelulla.  Niinpä automaatteja ei ole eikä tarvita. Mutta eipä ole työttömyyttäkään.

     Vanhuus taas täytetään erilaisilla onnellistamisen konsteilla ja lopputuloksena on aikanaan siirtyminen polttolaitoksiin ilman sen kummempia emootioita tai seremonioita, kun se aika koittaa. Fosfori kerätään tarkoin talteen.

     Yhteiskunnassa ei ollut lainkaan perhettä, koska kaikki monistettiin (kloonauksen vastine) ja haudottiin ja sen jälkeen oloutettiin eli hypnotekniikoilla ennaltamäärättiin sosiaalisesti ja saatiin omaksumaan tietyn kastin identiteetti.

     Uskontoa ei tarvittu, koska ihmisten nuoruutta jatkettiin aivan samanlaisena kuuteenkymmeneen (?)ikävuoteen, jonka jälkeen rats -tuli loppu ja yksittäinen kastinsa tapaus siirrettiin taas raaka-aineeksi edesauttamaan uusien sukupolvien kasvua lannoitteena.

     Suuret yksilölliset kriisit ja onnettomuudet puuttuivat tästä maailmasta, mukaan lukien intohimot, kuten rakkaus ja myös kuolemaan liittyvä mystiikka ja vanhuuden seesteisyys. Nautintoja oli kullekin riittävästi ja mielialaa muutettiin tarpeen tullen somalla. Kerran kuussa saatettiin antaa tarvitseville RIK -rajuin intohimon korvike.

     Ihmisten tajunnan täytti jokatuntinen radio kaiketi älyttömällä jumputuksella, vaikka kirjassa ei kerrotakaan ihmisten pitävän joka hetki korvillaan kuulokkeita ja apinamaiset (minun tulkintani) journalistit kilpailivat parhaista luontokuvista, esimerkiksi villin alkukantaisista hourailuista, joita voitiin esittää yleisölle tuntokuvina.

     Villihän, sivumennen sanoen, oli luonnollista tietä syntynyt ihminen, joka jossakin reservaatissa oli onnistunut hankkimaan Shakespearen kootut ja koetti niiden avulla orientoitua uljaassa uudessa maailmassa (termi näytelmästä Myrsky).

     Uskontojen tutkimus oli läheistä Huxleylle, joka hyvin tunsi myös huumeiden maailman ja oli kirjoittanut mm. teoksen Doors of Perception (siitä sitten tuli erään yhtyeen nimi).

     Villi eli luonnollinen ihminen kapinoi kirjassa keinotekoisia paratiiseja ja korvikekokemuksia vastaan, mikä minusta tuntuu hieman oudolta, mutta lienee tarpeen kirjan juonen takia.

     Yhtä kaikki. Sangen monet nykyajan asiat ja suuntaukset näkyvät Huxleyn visiossa. Ajatelkaamme nyt vaikkapa sitä, missä määrin promiskuiteetissa elävät naiset huolehtivat kimmoisuudestaan. Kirja ei kuitenkaan tunne kimmoisuus (ja muhkuraisuus)laitosten valtavaa verkostoa eli kuntosaleja. Kummallista kyllä, itse kukin näyttää vain hyväksyvän niin sanoakseni synnyinlahjana saamansa kimmoisuuden.

     Ihmisten kastit on ilmeisesti mahdollista erottaa ulkoisten tunnusten perusteella, mutta Huxleyn mieleen ei juolahtanut ennustaa valtavaa tatuointibisnestä, jonka avulla erilaiset moronit haluavat tehdä kastinsa julkiseksi ja kaikille näkyväksi.

     Aika erikoinen on tuon varhaisen aikakauden näkemys tulevaisuuden huipputekniikasta. Radioreportteri pyytää villiltä anteeksi, ettei voi tervehtiessään ottaa päästä alumiinista tehtyä silinterihattuaan, koska se on kovin painava. Siinä joka tapauksessa sijaitsee mahtava tekniikka:

 ”hän kehitti auki kaksi johdinta, jotka oli kytketty hänen uumilleen kytkettyyn kannettavaan paristoon, kiinnitti ne pistokytkimillä alumiinihattunsa sivuihin, kosketti hatun kuvussa olevaa joustinta ja siitä loikkasi esiin mikrofoni, kuin vieteriukko ja vaappui väristen viidentoista sentin päässä hänen nenästään, laski kuulutorvet korvilleen, painoi hatun vasemmalla sivulla olevaa katkaisinta”.  (Suom. I.H. Orras)

Sen jälkeen seurasi putkiradion lämmitys ja kalibrointi: ”Hatusta alkoi kuulua heikkoa ampiaisensurinaa. Sitten hän käänsi hatun oikealla sivulla olevaa nappia, ja surinan keskeytti stetoskooppinen läähätys ja ratina, nikotus ja äkilliset vingahdukset. ’Halloo’, hän sanoi mikrofoniin, ’halloo, halloo’. Äkkiä hänen hatussaan kilahti kello…”

     Fantastinen vehje tuo lähetin, epäilemättä, mutta ei tästä meidän maailmastamme ja tuskin myöskään muutaman sadan vuoden päässä odottavasta tulevaisuudesta.

     Huxley itse arvioi myöhemmin ennustuksiaan ja huomasi hyvin pian, ettei tekniikan osalta ennustanut oikein. Se ei kuitenkaan ole tärkeää. Kun atomipommit oli räjäytetty, hän sen sijaan oli yhäkin vakuuttuneempi tulevan totalitarismin mahdollisuudesta ja katsoi, ettei sellaista tarvinnut odottaa puolen vuosituhannen ajan, vaan se voisi koittaa jo sadan vuoden kuluttua.

     Nyt tuon vaadittavan vuosisadan jälkipuolisko sitten on jo hyvässä vauhdissa. Eivät mitkään ennusteet voi kovin tarkkoja olla, mutta jotakin tuttua on tuossa Huxleyn kuvittelemassa maailmassa näkevinään, vaikka esimerkiksi täystyöllisyys ja yleinen tyytyväisyys antavat yhä odottaa itseään.

-            -   -   -

     Nykytekniikan näkökulmasta reportterin taikahattu on aika hilpeä laite, mutta ennustettu uusi yhteiskunta tuntuu vähemmän hilpeältä. Visio on aivan liian todenmukainen.

     Vielä sodan jälkeen -nykyään joutuu yhä useammin selittämään, mikä sota on kyseessä- suomalaiselle yhteiskunnalle oli ominaista voimakas eteenpöin pyrkiminen ja kulttuuritahto.

     Se näkyi voimakkaana myös työväenluokassa, missä ei ollut jälkeäkään amerikkalaisesta slummikulttuurin hengestä. ”Luuserin” käsite oli meillä täysin vieras suunnilleen 2000-luvulle saakka. Nyt se tuntuu olevan aivan luonteva osa kulttuuriamme (ks. Vihavainen: Haun luuseri tulokset ).

    Myös slummikulttuuri on jo voimakkaasti kehittymässä ja sen entinen runsas säätykierto, joka oli ominaista nopean talouskasvun yhteiskunnalle, alkaa pysähtyä.

     Ihmisryhmät eivät enää muodosta luokkia, vaan kasteja. Ne ovat käytännössä perinnöllisiä ja Huxley erottaa monia sellaisia: alfat, betat, gammat, deltat, semimoronit… Orwellilla on prole-sääty, joka roomalaisen edeltäjänsä tapaan ei tuota mitään, vaan sen sijaan kuluttaa leipää ja sirkushuveja.

     Yhteiskunta itse voi yrittää jakaa kansalaisten ryhmiä arvostuksen mukaan, mikä vain osin liittyy tuloihin ja palkkaukseen. Koulutus ja yhteiset arvot määräävän enemmän identiteettiä. Tekoälyn myötä rakenteet saattavat vielä nykyisestä muuttua nopeasti ja paljon.

     Millaisia ryhmiä meillä Suomessa voisi olla vuonna 2050?

Aivan vapaalla kädellä maalaten kenties seuraavia Huxleyn ja Orwellin kuvittelemia:

 

Uljaat uuden maailman ihmisluokat

 

-Prolet. Slummiasukkaita, jotka käyttävät huumeita ja pyrkivät helppoon elämään. Noin 20% väestöstä. Ei mitään koulutusta, ei edes lukutaitoa. Tilapäistöitä, huumekauppaa ja kiristystä.

Musiikin sijasta teknistä jumputusta. Taiteena pornofilmit, kitsch, musiikkivideot,2-3 minuutin tik tok. Bodaus ja plastiikkakirurgia arvossaan. Kauttaaltaan tatuoituja. Personoituneet suhteet, kingien valta. Ihanteena mielivaltaa käyttävä narsisti.

Politiikassa ei aktiivista osallistumista, anojia ja valittajia, vailla visioita ja ohjelmaa. Satunnaisia lapsia, sarjarakastajia ja yksinhuoltajia. Ihanteena rikollistyypit. Osaavat ja käyttävät innokkaasti englannin slangi-ilmaisuja. Hyödyntävät mielellään ja kyynisesti poliittista korrektiutta ja ”antirasismia” jne.

-Semi-moronit. Koulutettuja (vähintään alkeisoppikurssi, luku- ja kirjoitustaito), mahdollisesti jopa erikoistietoja IT -alalla. AI:n aktiivisia käyttäjiä. Pärjäävät käytännön elämässä ja huolehtivat sen sujumisesta. Noin 20% väestöstä.

Taiteena Hollywood-tuotteet, lyhyet sketsit, toimintaelokuvat ja pelit, joskus jopa puhdistettu kirjallisuus erityisesti äänikirjoina, sarjafilmit 11-vuoden tasoisille. Pop-musiikki, heavy metal, goottilaisuus. Pikku tatuoinnit normina.

Naapurien mielipide ja arvostus tärkeää. Smith-effect, Jones-effect. Politiikassa valittajia, äänekkäitä vaatijoita, mukana myös radikaaleja. Joukossa kovan työn tekijöitä. Ihanteena vauras elämä ja paljon tavaraa. Aktiivisia konformisteja.

Saattavat maailmaan lapsia, joista koettavat kasvattaa poliittisesti korrekteja ja uusajattelun omaksuneita jo pienestä pitäen. Oleellista pyrkimys päteä vertaisryhmän silmissä ja oman aseman todistaminen materiaalisilla keinoilla. Ei varsinaisia visioita. Huomio keskittyy omaan perheeseen ja tuttavapiiriin. Poliittisesti välinpitämättömiä.

-Gammat. Koulutettuja, korkeakoulutus. Poliittisesti korrektin ajattelun sisäistäneitä ja ahkeria AI:n käyttäjiä, ei omaperäistä ajattelua. Korkeasti palkattuja toimihenkilöitä ja virkamiehiä sekä pudokkaita, jotka sinnittelevät mukana. Noin 30% väestöstä.

Lukevat joskus, mieluusti ajanmukaistettuina versioina ja joskus jopa klassikoita, tosin kuuntelu ja katselu ovat vallitsevia tapoja omaksua informaatiota. Käyvät teattereissa, joissa suosivat ajankohtaisia tai muuten opettavaisia näytelmiä ja elokuvia, joissa läntisen maailman ja erityisesti oman maan kurjuus ja pahuus paljastetaan.

Pyrkivät pitämään koko ajan yllä oman kelvottomuutensa sisällistä tuntoa. Pyrkivät poliittisesti korrektin ajattelun sisäistämiseen ja ovat herkkiä pöyristymään, mistä saavat suurta tyydytystä. Osaavat idiomaattista englantia.

Vailla sitoutumista perheeseen, sukuun tai kansakuntaan. Sen sijaan feminismiä, poliittista korrektiutta, ekologista hörhöilyä, veganismia. Viestimistä HS:n jälkeen tullutta ”Totuuden ääntä” seurataan, YLE, Threads. Aktiivisia netin lyhytpalstoilla.

Visiona katoaminen maan pinnalta, lapsettomuus, paluu teollistumista edeltäneeseen aikaan, kolmannen maailman saaminen kotimaata rikastuttamaan ja turvaan köyhyydeltä. Uskovat ajattelevansa tieteellisen maailmankuvan mukaisesti. Taistelevia konformisteja.

 

-Betat. Kuten gammat, mutta omaavat tiettyä kykyä omintakeiseen ajatteluun, mitä eivät kuitenkaan uskalla julkisesti osoittaa. Ulkoisesti täysin oloutuneita, mutta yksityisesti tekevät jopa pilaa virallisen ideologian dogmeista. Noin 20% väestöstä.

Lukevat kaikenlaista, joskus myös epämuodikkaita klassikoita. Ei aitoa pyrkimystä omaan poliittiseen rooliin. Inhoavat väärinajattelevia ja harrastavat oman piirin rituaaleja, joissa osoitetaan lojaalisuutta viralliselle edistykselliselle yleislinjalle.

 Harrastavat eksklusiivisia elämyksiä. Oopperan ystäviä.  Ihanteena tyylikäs elämä ekologisella twistillä. Lapsi tai pari kasvatetaan suurella huolella ja ohjataan sivistyksen piiriin. Ovat oppineet muitakin vieraita kieliä kuin englantia, mutta eivät niitä käytä eivätkä ymmärrä. Maailmankuva ei ole täysin ongelmaton. Taipumusta pessimismiin. Konformisteja.

 

-Alfat ja alfaplussat. Aidosti omintakeiseen ajatteluun kykenevät. Noin 10% väestöstä. Lukevat klassikoita ja pyrkivät itse kohdaltaan suorittamaan sen intellektuaalisen työn, jonka uusien asioiden omaksuminen vaatii. Eivät omaksu maailmankatsomusta ilman omaa kriittistä harkintaa. Uskaltavat jopa tuoda näkemyksensä julki ja ovat siis potentiaalisiesti vaarallisia järjestelmälle. Nimellisesti konformisteja.

 Järjestelmä soveltaa sallivuustaktiikkaa ja ryhmän edustajat saavat joskus jopa äänensä kuuluviin, mutta vain rajoitetusti. Eivät organisoidu poliittiseksi voimaksi. Eivät ole menettäneet omanarvontuntoaan. Eivät lainkaan hyväksy poliittisesti korrekteja ajattelun rajoituksia. Ovat kiinnostuneita filosofiasta ja kirjalisuudesta ja esimerkiksi eri kielille tyypillisistä finesseistä ja yleensäkin ajattelun eri muotojen rajoituksista ja perusteista. Pyrkivät tutustumaan asioihin kaikinpuolisesti, leimaamatta ennakolta mitään vakavia argumentteja vääriksi tai vahingollisiksi. Visiona traaginen optimismi, vailla illuusioita.

Tämän ryhmän sisältä löytyvä Alfa- Plus- ryhmä on hyvin pieni, mutta merkittävä siksi, että se hallitsee historian ja kulttuurin perusteet laajasti ja syvällisesti ja kykenee itse tulkitsemaan niiden merkitystä nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta.

Tekevät kaikessa hiljaisuudessa työtä, joka säilyttää kulttuurin keskeistä ainesta läpi barbarian vuosisatojen. Mukana edustajia kaikista yhteiskuntaluokista, työpaikat löytyivät jopa Alkon kassalta ennen kuin sellaiset poistettiin vuonna 2030. Vetäytyvät katakombeihin, pois valtakulttuurin piiristä.

 

Näin siis vuonna 2050. Tässä ei ole erityisesti mainittu uskonnollisia (90% muhamettilaisia) ryhmiä, joita on prole-osastossa jopa 30-40% populaatiosta. Kristityt ryhmät kannattavat monia erilaisia lahkoja, erityisesi afrikkalaisia. Noin puolet väestöstä on sanan ankarassa mielessä uskonnottomia.

Myös semimoroneissa uskonnollisten ryhmien osuus on suuri, etenkin kovaa työtä tekevien joukossa. Muhamettilaisten ohella löytyy myös esimerkiksi mormoneja, lestadiolaisia ja erilaisia hihhuleita.

Ylemmissä kasteissa uskonnollisuus saa toisenlaisia muotoja ja esimerkiksi beta-ryhmän naisilla erilaiset noituutta sisältävät uususkonnot ovat hyvin yleisiä. Maahanmuuttajien piirissä kukoistaa myös woodoo. Venäjältä ja Ukrainasta tulleiden gammojen keskuudessa skoptsilaisuus on yleistä ja kuohilaita arvostetaan erityisen paljon sekä ekologisista, että moraalisista syistä.

 

 

Tietämättömyys on voimaa

 

Oppineiden olemuksesta

 

     Jo 1960-luvulla tankkasin urhoollisesti Johan Gottlieb Fichten saksaksi kirjoitettua ja fraktuuralla painettua kirjaa ”Über das Wesen der Gelehrten”, Oppineiden olemuksesta.

     Tuo rooli, joka siinä kirjassa erityisesti filosofeille oli annettu, oli niin suuri ja ylevä, että se auttoi motivoimaan omaakin vähäpätöistä askartelua oppineisuuden alemmilla portailla. Ylöspäin tietä riitti, mutta sehän se kiinnostavaa ja suurenmoista olikin.

     Tuo kirja oli ensi kertaa ilmestynyt vuonna 1805 ja siinä oli aikansa saksalaisen filosofian kaikki tunnusmerkit. Se käsitteli kaikkein suurimpia kysymyksiä kaikkein korkeimmalla abstraktiotasolla ja tuntui avaavan tien kohti salaperäisen Ding an sich -kysymyksen hallitsemista logiikan keinoin.

     Ja miten valtava olikaan yksilön vähäpätöiseltä näyttävä rooli tässä maailmankaikkeudessa. Eikö se itse asiassa ollut kaiken alku ja juuri: ”Das Ich setzt fuer sich ein Nicht-Ich…”  -”Minä” siis itse asiassa luo itselleen koko maailman koko ajan ja päivästä päivään.

     Siinähän jo oli sen tason mielettömyyttä, että myöhemmät postmodrnistis saattoivat sen edessä vain noloina karistella kurkkuaan. Hekin olivat mielestään jonkinlaisia maailman luojia, mutta mikä olikaan postmodernistisen filosofin rooli tässä maailmassa? Taisi silläkin olla vain ”kusiaisen valtuuvet”, Veikko Huovista siteeratakseni.

     En nyt suoraan sanoan enää ihan muista, millä tavalla oppineet, die Gelehrten, maailmaan sijoittuivat, mutta sen käsityksen sain, että he olivat eräänlaisia välittäjiä todellisuuden syvemmän olemuksen (das Ding an sich) ja aistihavainnoilla tavoitettavan maailman välillä.

     Roomassa ylimmäinen pappi oli virkanimeltään ”pontifex maximus” -ylin silanrakentaja. Tuo silta oli jumalten ja ihmisten välillä ja sen kautta voitiin säilyttää ”pax deorum”, rauha jumalten kanssa, joka oli valtion menestykselle välttämätön. Myös paavi on ottanut itselleen tuon pakanallisen nimityksen.

     No, oppineet olivat todellisuudessa niitä henkilöitä, jotka loivat tuollaisen sillan ja siksi heillä oli ainakin periaatteessa jopa puolijumalan rooli. Ei ole sattuma, että tuohon aikaan alettiin pystyttää pronssipatsaita kulttuurin sankareille. Valloittajat ja hallitsijat olivat tärkeitä, mutta todella tärkeitä olivat oppineet, nuo sillanrakentajat.

     Fichten kansakuntakäsitteeseen en itse asiassa jaksanut juuri perehtyä, vaikka tiesinkin, että Fichten kuuluisin teos oli ”Reden an die Deutsche Nation” -puheita Saksan kansalle (kanskunnalle).

     Kansakunnat olivat suuri henkisiä yhteisöjä, jotka oli herätettävä ja saatava tietoisiksi itsestään. Niitä, joita oppineiden oli ajattelullaan ohjattava, olkoonkin, että varsinainen käskijä ja komentaja oli joku muu. Hänelle olivat tarjona oppineiden ajatukset ja visiot.

     Meillä Suomessakin oppineet saivat nyt eritysesti kansallista arvostusta. H.G. Porthanille pystytettiin ensimmäisenä Turkuun patsas ja muita suurmiehiä ilmaantui viimeistään 1800-luvun puoliväiin mennessä: Snellman, Lönnrot, Runeberg, Topelius… Kaikki he olivat suuri sillanrakentajia ja oppineita siinä mielessä, kuin Fichte asian käsitti, jos nyt sitäkään oikein muistan ja ymmärrän.

     Joka tapauksessa oppineisuudessa oli jotain pyhää viimeistään Fichten ja Hegelin päivistä lähtien. Ei Fichte sinänsä liene ainakaan meillä erityisen suuri vaikuttaja ollut, mutta hänen käsityksensä oppineiden roolista oli niin sanotusti ilmassa tuona aikana muutenkin: Saksassa nostettiin korkeuksiin aivan erityisesti Goethe, yleisnero ja olympolainen puolijumala. Suurmiesten patsaita nousi jokaiseen Euroopan maahan.

     Koko kansakunnan opettaminen oli valtava tehtävä, jonka merkitys ei suinkaan ollut vain materiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä. Kansakoulunopettajat olivat se ryhmä, joka käytännössä loi perustan kansalliselle kulttuurille. Siinä sivussa se tuotti myös ylivertaista sotilaallista kykyä, mikä ilmeni Preussin voittaessa Itävallan. Voitonhan sai tunnetusti preussilainen koulumestari, kuten sanottiin.

    Preussilainen koulumestari on ollut hieman huonossa maineessa, sillä hänet on esimerkiksi Heinen teoksissa kuvattu piiskaa heiluttavaksi tomppeliksi, mutta kansanopetuksen filosofiassa oli avautunut myös uusi, humaani linja, jota edustivat Pestalozzin ja Fröbelin kaltaiset hahmot.

     Kansa oli vastahakoista ja saattoi pyrkiä pakenemaan tarjolla olevaa oppia, kuten Maiju Lassilan kuvaama Manasse Jäppinen Säämingistä, joka suostui oppimaan ensimmäiset kirjaimet vasta ankaran taistelun jälkeen, mutta kehittyi myöhemmin itse suureksi oppineeksi.

     Joka tapauksessa oppi sen alimmillakin tasoilla oli sivistystä ja se oli ainakin jossakin määrin ajettava jokaisen kansalaisen kalloon. Oma lukunsa olivat sitten suuret oppineet, johon koko kansakunta katsoi kuin puolijumaliin kaapin päällä ja joiden pronssipatsaiden edessä suoritettiin vuotuisia palvontamenoja.

     Miten toisin ovatkaan asiat nyt. Oppineisuus sanan arkisessa merkityksessä on varsin neutraali ja pahimmillaan koominen asia. Kenenkään ei tarvitse koota päähänsä kaiken maailman tietoja, kun tietokone tekee sen hänen puolestaan. Nyt tekoäly hoitaa itse ajattelunkin.

     Tilanne on hieman samanlainen kuin sillä 1960-luvun  suurella amerikkalaisella poliitikolla, jolta kysyttiin, oliko hän suorittanut MA-tutkinnon. ”En ole”, hän vastasi,”mutta minulla on muutamia kymmeniä sellaisia palveluksessani”.

     Miksipä ihmisen pitäisi oppia ja sivistyä ja mitä nuo sanat edes tarkoittavat? Eikö suurin moukka koko maassa, joka on etevä pelaamaan pokeria ja tekemään diilejä, ole joka tapauksessa se, joka voittaa? Muut häviävät eli ovat luusereita ja joutavat elämään slummiin ja ryöstelemään siellä toisiaan. Koulun käynnistäkään ei ole heille mitään hyötyä.

     Tekoäly jo mainittiinkin. Se epäilemättä hallitsee esimerkiksi vaikkapa Fichten filosofian ja kaiken muunkin monin verroin peremmin kuin minä, joka sentään kulutin viikkotolkulla aikaani päästäkseni asiasta selville.

     ”Oppineiden” glooria on jo kauan sitten kuihtunut ja heidät on pantu paikalleen myös yhteiskunnassa. Ei se tohtorintutkintokaan välttämättä lisää ihmisen niitä kykyjä, joita työssä tarvitaan, kuten on yhä uudelleen todettu.

     Ehkäpä vanhamuotoinen opiskelukin jo pian unohdetaan tykkänään? Ehkä katsotaan riittäväksi, että jokainen osaa muotoille tekoälylle sellaisia kehotuksia, että se pystyy saamaan aikaan tarvittavia tuloksia.

     Millaisia sitten tarvitaan? Se saattaa olla kysymyksistä oleellisin, kuten se oli jo Fichten aikoina. Luulen, että sen päättävät meidän yläpuolellamme olevat tahot. Ihanteellinen kansalainen on niiden mielestä varmaankin poliittisesti korrekti (ja tämän merkityksen määrää kulloinenkin politiikka) ja tietenkin tottelevainen.

     Luultavasti varsinaiseen oppineisuuteen tarvitaan enää luku- ja kirjoitustaitoa, vaikka ei suinkaan välttämättä. Suullisia komentoja on jo kauan käytetty tietokoneissa ja ne pystyvät kommunikoimaan sujuvasti eri kielillä myös lukutaidottomien kanssa.

     Ehkäpä ”oppineen” tulevaisuudessa tunnistaa siitä, että hän osaa ihan itse lukea ja kirjoittaa. Ehkä noidenkin taitojen hankkimista rajoitetaan ja valvotaan. Nehän saattavat olla vaarallisia ja tiedossa on, että menneisyydessä niiden avulla on tehty hirvittäviä asioita. Tekoäly osaa jo nyt olla tottelematta ”vääriä” komentoja.

      Kaikkein perustavanlaatuisin rikos on ajatusrikos. Mikäli rikollinen vielä saa käsiinsä dokumentteja, jotka kertovat hänelle vääriä asioita, hän saattaa pian tietää liikaa. Aldous Huxleyn maailmassa (ks. Vihavainen: Haun huxleyn maailma tulokset ) tämä oli tehty mahdottomaksi ja ehkäpä tilanne on pian sama tässä omassakin maailmassamme.

Elektro-magneettis-dynaaminen kaupunki

 

Detroit -unelmasta painajaiseksi

 

Charlie LeDuff, Detroit. An American Autopsy. The Penguin Press 2013, 286 s.

 

     Detroitista on tullut ennenkin kirjoitettua (ks. Vihavainen: Haun detroit tulokset ). Se oli aikakautensa edistysuskon symboli ja amerikkalaisen unelman kehto. Siellä Ford aloitti liukuhihatuotantonsa ja alkoi maksaa työläisille viiden dollarin päiväpalkkaa.

    Viisi dollaria inflaatiokorjattuna oli hieman enemmän kuin samanlaisessa työssä ahertava amerikkalainen Detroitissa saa nykyään. Siihen aikaan tämä oli vallankumouksellinen uutuus: rehellisellä, kovalla työllä saattoi elättää vaimonsa ja lapsikatraansa ja hankkia oman pikku talon ja auton. Ehkä tämä ei vielä ollut paratiisi maan päällä, mutta vahva tunne sen esikartanoista saattoi jo syntyä.

     Olavi Paavolainen olisi halunnut matkustaa Amerikkaan ”etsimään nykyaikaa”, koska siellähän sen todellinen keskus oli eikä Pariisissa. Kyllä myös Pariisi, tuo ”wahre Milliardenstadt”, kuten Max Nordau sitä nimitti, oli uuden ajan ihme, megalopolis, jossa elettiin uudenlaista elämää, mutta se oli jo kakkosketjua.

     Todellinen kehityksen ja siis edistyksen keihäänkärki oli Amerikassa ja sitä myös Paavolaisen kirjassa ”Nykyaikaa etsimässä” symbolisoi kuva Detroitista, joka oli ”elektro-magneettis-dynaaminen kaupunki”.

     Detroitin nousu oli yhtä nopeaa kuin sen tuhokin. Oli se olemassa ollut jo vuodesta 1701, jolloin ranskalainen Antoine de Cadillac sen perusti ja sen nimikin, joka merkitsee salmea, on ranskaa, muistona noilta siirtomaavalloittajien ajoilta.

     Kuitenkin Detroit kasvoi nopeasti miljoonakaupungiksi vasta 1900-luvun ja autoteollisuuden myötä. Se saavutti 1,8 miljoonan asukasluvun 1950-luvulla ja alkoi sitten supistua. Nyt siellä on alle 700 000 asukasta, mutta metropolialueella kyllä yli neljä miljoonaa.

     Joka tapauksessa se on ainoa amerikkalainen kaupunki, joka on kasvanut miljoonakaupungiksi ja sen jälkeen supistunut alle tuon maagisen rajan. Itse asiassa tässä näyttää ainakin kuvastuvan Amerikassa tyypillinen keskustan (inner city) muuttuminen slummiksi ja ns. paremman väen muutto esikaupunkeihin.

     Myös kaupungin väri on vaihtunut. Afrikkalaisperäiset asukkaat olivat vielä ennen sotaa harvinaisuus, mutta nyt on valkoisten kohdalla sama tilanne. ”Valkoisia ei-hispanoita” on vain kymmenisen prosenttia asukkaista.

     Kaupungin kohtalo on ollut sidoksissa autojen tuotantoon ja niitä siellä tuotetaan tänäkin päivänä, mutta öljyn hinnan nousu ja japanilaisten ja eurooppalaisten merkkien kilpailu tekivät valtavista, bensasyöpöistä jenkkiautoista yhtäkkiä kilpailukyvyttömiä.

     Kriisit seurasivat toisiaan ja vuosi2008 bensiinin hinta saavutti huimat lukemat ylittäen 4 dollaria gallonalta (3,79 l.). Kolme suurta oli yhä jäljellä, General Motors, Ford ja Chevrolet. Niiden oli pakko tehdä kumarrusmatka Washingtoniin ja anoa apua, jota saatiinkin.

     Mutta kaupungin kehitystä, enempää kuin Amerikan kehitystä yleensä ei voinut kääntää toiseen suuntaan. Maa, joka oli toisen maailmansodan aikana murskannut viholliset teollisella ylivoimallaan, melkoiselta osalta myös Detroitin kapasiteetilla, on vaipunut yhä enemmän ruostevyöhykkeeksi, joka hankkii rahansa muusta kuin aineellisesta tuotannosta.

     Tämä voi kuulostaa kovin älykkäältä ja nykyaikaiselta: antaa niiden tuottaa tavaraa, jotka eivät muutakaan osaa ja nautitaan siitä myymällä heille vuorostaan kehittyneitä palveluksia ja luottoja. Eihän jalostus enää yleensäkään muodosta suurta osaa kansantuotteesta…

     Mutta asia ei ehkä ole ihan niin harmiton ja mitä se käytännössä merkitsee, selviää, kun menee asumaan Detroitiin ja tutkii sikäläistä elämää.

     Näin on tehnyt tämän kirjan kirjoittaja, joka oli tuossa kaupungissa syntynytkin ja viettänyt nuoruutensa aikana, jolloin se oli vielä monessa suhteessa kukoistava.

     LeDuff on entinen New York Timesin toimittaja ja hänen tätä kirjaansa kehutaan ylitsevuotavasti takakannen lööpeissä (blurps).

     Sitä suositellaan jokaisen amerikkalaisen luettavaksi, vaikka Detroit ei ole tyypillinen amerikkalainen kaupunki, vaan johtava monella alalla: murhapääkaupunki, tuhopolttopääkaupunki, köyhyyspääkaupunki, työttömyyspääkaupunki, lukutaidottomuuspääkaupunki, sulkemispääkaupunki, segregaatiopääkaupunki ja pormestariskandaalien pääkaupunki.

     Muutaman kerran toimittajan tapaamat ihmiset vakuuttavat, että se on myös kuollut kaupunki, joten kirjan nimi ”autopsy” eli ruumiinavaus on kirjalle osuva nimi ja  muodostaa samalla autoihin liittyvän sanaleikin.

     LeDuff palaa siis nuoruutensa maisemiin ja ryhtyy asumaan kaupungissa. Kun hänellä on pieni lapsi, ei hän sentään mene asumaan keskustaan, vaan kaupungin rajalle.

     Kirjan henkilöiden puhe on oma teemansa. Ukrainalaisessa ilkeilyssä sanotaan, etteivät venäläiset harrasta puheessaan kiroilua, vaan puhuvat kiroilemalla (ne rugajutsja matom, a na njom govorjat).

      Se on varsin pahaa liioittelua, mutta detroitilaiset tekevät juuri niin, mikäli tähän kirjaan on uskominen. F-sana saattaa toistua samassa lauseessa useita kertoja, ilman että kyseessä edes olisi mikään suuttumuksen ilmaus, se on vain noiden motherfuckereiden tapa puhua.

     No, kun nyt kyseessä on lukutaidottomuuden pääkaupunki, jossa peruskoulun käyneistä suuri osa on ”funktionaalisesti lukutaidottomia”, ei voi erityisen paljon odottaa myöskään heidän sivistystasoltaan. Toki slangi toimii myös kirjallisena tehokeinona ja olen havainnut, että myös meillä sen (amerikkalaisen slangin) käyttäminen näyttää monesta olevan hienoa.

     Detroitin palokunnat ovat muuan aitiopaikka kaupungin tarkkailuun. Tuhopolttoja on valtavasti ja tietenkin erityisesti hylätyt talot palavat. Osittain niitä poltetaan huvin vuoksi ja osittain siksi, että palon jälkeen on ryöstettävissä romumetallia. Esimerkiksi vuonna 1984 kaupungissa oli 810 tuhopolttoa.

     Murhia ja tappoja tapahtuu päivittäin, joinakin vuosina jopa yli 600 eli siis lähes kaksi päivässä. Rotumellakoita oli aiemmin suuriakin, mutta nyt taitaa sikäläinen valtaväestö saada mellakoida yksikseen, mikäli tuntee siihen tarvetta.

     Tarvetta voi kyllä olla, sillä tyhjän kukkaron diktatuuri harmittaa tietenkin kansalaisia. Julkiset palvelut ovat heikoissa kantimissa, eikä asialle mitään voi niin kauan kuin väestö ei ala työllistyä ja maksaa veroja. Sitä paitsi kaupungin johdossa on ilmennyt pahaa korruptiota.

     Lyhyesti sanoen voisi siis katsoa tuon ”elektro-magneettis-dynaamisen” kaupungin olevan matkalla  Afrikaksi ja sellaiseksi köyhyyden ja barbarian tyyssijaksi, jollainen se ei koskaan ennen ollut. Sehän oli nimenomaan amerikkalaisen unelman syntysija.

     Arveluttavinta tulevaisuudenodotusten kannalta on kuvaus kaupungin ja myös sen johtoportaan henkisestä tasosta. Siellä ei näy häivähdystäkään kulttuurista, karkeimman lajin hedonismi näyttää olevan korkein päämäärä, ellei lukuun oteta joidenkin piirien omalaatuista uskonnollisuutta, joka palvoo mustaa Kristusta.

     Kuitenkin kaupungissa on myös upeita muistomerkkejä ja kulttuuria. Siellä on teatteri ja kaksikin yliopistoa, arvattavasti siellä on myös kirjasto ja toimiva internet.

     Jaa, mutta onhan se hyvinkin tärkeä kulttuurikaupunki sanan nykyisessä merkityksessä. Siellä on maineikas jääkiekkojoukkue ja musiikin alalla se on tuottanut maailmanluokan nimiä: Madonna, Alice Cooper, Iggy Pop… Ehkä se on myös henkisellä alalla yhä koko länsimaisen kulttuurin symboli ja johtotähti?

     Kirjan kannessa joka tapauksessa kirjoittaja seisoo sähköpylväiden takana näkyvän, huipustaan luhistuneen pilvenpiirtäjän edessä tupakoiden. Kenties kyseessä on sellainen pilvenpiirtäjän huippu, jollaisiin Olavi Paavolaisen kirjan kuvassa näkyvät ilmalaivat kiinnitettiin.

     Kaupunki on palanut kolmasti ja se on ainoa amerikkalainen kaupunki, jonka liittovaltion armeija on kolmasti miehittänyt.

     Ehkäpä neljäs kerta toden sanoo. Joka tapauksessa kaupungin tunnus on!”Speramus meliora; resurget cineribus”. -Toivokaamme parasta. Tuhkasta se syntyy uudelleen.

Takaisin lähtöruutuun

 

Keskiaikaan palaaminen

 

     Aina kun sanoo sanan ”keskiaika” aiheuttaa se joillakin selkäydinreaktion, joka panee heidät suorastaan moraalisesti närkästymään ja todistelemaan, ettei se mikään huono aikakausi ollut. Noitaprosessitkin kuuluvat lähinnä ns. uuteen aikaan ja keskiajallahan elettiinkin aika hyvin, kun se kuuluisa pieni jääkausi ei vielä ollut tullut.

     No, keskiajassa on ainakin se hyvä puoli, että se, kuten muutkin aikakaudet tekivät aikanaan itsestään lopun. Vuosituhannen pituinen ajanjakso alkoi pikkuhiljaa päästä eroon tylsästä pysähtyneisyydestään, maanviljelyksen tuottavuus lisääntyi ja kaupunkeja syntyi. Kapitalistinen tutanto ja jopa globaali talous saivat alkunsa.

     Se pimeä kausi, joka lännessä alkoi kansainvaellusten jälkeen, oli myöhäiskeskiajalla jo taaksejäänyttä elämää. Jos Rooman valtakunnan kukoistuskauden ihminen olisi silloin herännyt henkiin, hänellä olisi jo riittänyt ihmettelyn ja ihastelunkin aihetta. Valtavat goottilaiset katedraalit ja  skolastinen filosofia eivät olleet enää halveksittavia asioita.

     Mutta pahimmillaan keskiaika oli ollut sekä materiaalisen kulttuurin osalta primitiivistä ja yhteiskunnallisesti ja intellektuaalisesti matalatasoista. Kuten muuan nykyaikainen kirjoittaja maalaili: mitä olisi mahtanut valistunut Jeesuksen ajan roomalainen sanoa, jos hänet siirrettäisiin tuhat vuotta eteenpäin ajassa ja hän saisi katsella, mitä maailmasta oli tuossa ajassa tullut.

     Sokki olisi ollut täydellinen: missä ovatkaan komeat kaupungit leveine katuineen ja tavernoineen, vesijohtoineen ja kylpylöineen, teattereineen ja forumeineen? Niitähän oli ollut maailma täynnä Britanniasta Eufratille!

     Tuhannen vuoden kehityksen tuloksena jäljellä olikin vain ahtaita, asukkaiden virtsalle ja ulosteille haisevia loukkoja, joita asukkaat jostakin syystä kutsuivat ”kaupungeiksi”. Hienostuneiden patriisien sijasta parempaa väkeäkin edustivat vain pesemättömät barbaarit, jotka asuivat synkissä, nokiseinäisissä kivilinnoissa.

     Missä oli kukoistava kauppa? Missä kirjastot? Missä järjestys ja rauha? Mitä olivat nuo ristiä kantavat ääliöt mustissa kaavuissaan ja nuo synkät rakennukset, jotka parodioivat entisiä valoisia temppeleitä? Miksi nuo mustakaapuiset ääliöt puhuivat uskomattoman kurjaa latinaa? Missä olivat filosofit ja kaunopuhujat, missä maantiede ja astronomia?

     Siinäpä sen mullistuksen kuva, joka oli ns. sivistynyttä maailmaa kohdannut puolentoista vuosituhatta sitten. Tuon kuvan esittäjä on noita venäläisiä hörhöjä, nimimerkki Maksim Kalašnikov, jonka poliittiset mielipiteet eivät kuitenkaan nyt tässä ole elevantteja.

     Oleellista keskiajan jälkeisessä kehityksessä oli niin sanottujen tuotantotavan ja tuotantosuhteiden muuttuminen. Marx selitti urhoollisesti siirtymisen feodalismiin olleen jonkinlainen askel eteenpäin ja merkinneen eräänlaista vallankumousta. Siinä jo käsitteet venyivät ja paukkuivat, mutta kukapa estää yrittämästä. Ainakaan vielä taannoin se ei ollut tapana.

     Keskiaikainen elämä ja ajattelu oli oleellisesti toisenlaista kuin moderni. Ihan lyhyesti sanoen siinä voimme todeta yhteisön ylivertaisen vaikutuksen, muun muassa suvun ja klaanin herruuden yksilöön nähden.

      Myös kunnialla oli keskiaikaisessa yhteiskunnassa aivan primäärinen merkitys, kuten opimme vaikkapa Pentti Renvalllin teoksesta ”Suomalainen 1500-luvun ihminen oikeuskäsitystensä valossa”. Voimme lähteä siitä, että Soumen maaseudulla 1500-luku oli yhä aidosti keskiaikaista.

     Näin oli asia Venäjälläkin. Kun ruhtinas Andrei Kurbski hylkäsi herransa ja syytti tätä -Herran voideltua- epäkrisitllisyydestä, vastasi Iivana näin: Jos olet niin vanhurskas ja oikeudenmukainen…miksi olet pelännyt viattoman kuolemaa?...se on Jumalan tahto- tekee hyvää kärsiä. Jos olet niin hurskas… miksi et anna itsellesi lupaa ottaa kärsimystä minulta, vastahakoiselta mestariltasi ja siten periä elämän kruunu?

     Kurbski teki siis synnin, kun kieltäytyi antautumasta esivaltansa kidutettavaksi. Individualismilla ei ollut mitään sijaa keskiaikaisessa ajattelussa.

     Siitä lähtien maailma on perusteellisesti muuttunut. Toki muutos alkoi jo myöhäiskeskiajalla, mutta se pääsi hurjaan vauhtiin idustrialiskin myötä. Marx ja Engels julkaisivat vuonna 1848 ”Kommunistisen (puolueen) manifestin”, jossa uuden tuotantotavan mullistava merkitys koko yhteiskunnalle ja maailmalle oli nerokkaasti oivallettu.

     Se, että samat miehet sitten tekivät aivan virheellisiä johtopäätöksiä oivalluksistaan ja antoivat aseet käteen historian pahimmille tyranneille, oli taas toinen juttu. ”Manifestin” visio oli pääpiirteissään oikea: kapitalismin synty hajotti kaiken vanhan, jopa perhettä myöten:

Porvaristo on esittänyt historiassa mitä kumouksellisinta osaa. Porvaristo, missä se on päässyt valtaan, on hävittänyt kaikki feodaaliset, patriarkaaliset, idylliset suhteet. Se on säälimättömästi repinyt rikki feodaaliajan kirjavat siteet, jotka olivat sitoneet ihmisen hänen "luonnolliseen esimieheensä", eikä ole jättänyt ihmisten välille mitään muuta sidettä kuin alastoman edun, tunteettoman "käteismaksun…

 Se on sanalla sanoen asettanut uskonnollisten ja poliittisten harhakuvitelmien verhoaman riiston tilalle avoimen, häpeämättömän, suoran ja raa’an riiston.

Porvaristo on riisunut pyhyydenloisteen kaikilta toimilta, joita tähän asti on pidetty kunnianarvoisina ja joihin on suhtauduttu pelonsekaisella hartaalla kunnioituksella. Lääkärin, lakimiehen, papin, runoilijan ja tiedemiehen se on muuttanut maksusta työskenteleviksi palkkatyöläisikseen.

Porvaristo on repinyt perhesuhteelta sen liikuttavan tunnelmallisen verhon ja typistänyt sen pelkäksi rahasuhteeksi…

     No, hieman mutkia suoriksi, mutta meneillään olevan aikakauden vaihtumisen perusteet ja dynamiikan tuo pamfletti hahmotteli melkoisella terävänäköisyydellä.

     Ranskalaisten annalistien piirissä on puhuttu siitä, että ”pitkä keskiaika” olisi Ranskassa päättynyt vasta joskus 1930-luvulla. Aina siihen saakka sielläkin oli uskonnollisuudella ollut vankka asema, kaikesta kolmannen tasavallan kuuluisasta laicitésta huolimatta.

     Samaan aikaan modernisaatio oli hajottanut vanha yhteiskunnan ja tuhonnut sen rakenteet. Prosessi tosin jatkui vielä myöhemmin, kun pientaloudet vetelivät viimeisiään toisen maailmansodan jälkeen ja ranskalaiset järjestivät yhä uudelleen jo perinteeksi tulleita mellakoitaan.

     Mutta eihän kehityksen suuntaa muuttaa voinut.

     Ja nyt sitten olemme ilmeisesti palaamassa valistuksen ja uskonpuhdistuksen harharetkeltä takaisin keskiaikaan, sikäli kuin takaisin palaamisesta voi tällaisessa yhteydessä puhua. Kehitys on pikemmin spiraalin muotoista eikä se aina suuntaudu ”ylöspäin”.

     Länsimaiden kehitys on ehkä käynyt jo siinä huipussaan, johon se kykeni nousemaan historiallisen perintönsä voimin. Niiden asema maailmassa on nyt kiistatta hiipumassa ja niiden kulttuurin arvovalta on romahtanut kaikkialla maailmassa, ei vähiten niiden itsensä piirissä.

     Uutta keskiaikaa on ennusteltu ainakin noin sata vuotta, tarkoittaen kulttuurista taantumaa, jonka vuoksi koko entinen arvomaailma ja yhteiskunta muuttuvat perusteellisesti ja nimenomaan primitiivisempään suuntaan.

     Nyt on historian näyttämölle taas astumassa ja jo astunutkin uusi barbaari. Kyseessä on rappion tuote, joka on paljon kauheampi kuin se barbaari, joka aikoinaan pyrki kohti valoa ja sinne työn ja taistelun kautta pääsikin.

    Toisin kuin alkuperäinen barbaari, joka koko ajan oppi uutta, ei uusi kykene mitään oppimaan. Kyseessä on ”hirveä degradaation koe, joka suoritetaan ihmiskunnalla. Kaikesta todella inhimillisestä on tulossa marginaalista. Sen sijaan kaikki iljettävä, patologinen, idioottimainen ja mätä on julistettu normiksi”, tuo aiemmin jo siteerattu kirjoittaja toteaa.

     Aitoa keskiaikaa edustaa tänä päivänä islamilainen maailma, joka elää 1400-luvukua ihan virallisestikin. Sen vallitessa perhe, suku ja uskonto, kunnia ja muu irrationaalis-kollektivistinen aines ovat keskeisiä yhteiskunnassa ja ajattelussa. ”Aatteet” ja ajattelu ovat tarpeettomia, kuten jo kirjojen julkaisemisen määrästä voi todeta. Oppineisuuden huippu on Koraanin oppiminen ulkoa.

     Kun länsimaat tyhjenevät alkuperäisväestöstä ja täyttyvät muslimeilla, on paluu keskiaikaan jo tapahtunut. Siihen kuluu vain muutamia kymmeniä vuosia. Jo 20-30 prosenttia tuota uutta ainesta muuttaa varmasti ja peruuttamattomasti koko yhteisön luonteen.

     Suuntaus on hyvin selvä ja näkyy kulttuurisesti vaikkapa siitä, että samaan aikaan kun kristinuskoon länsimaissa (vaikkakaan ei Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa) suhtaudutaan avoimen ja demonstratiivisen halveksivasti, herättää islam kunnioitusta myös ateisteissa, jotka sen mukaan ovat pakanoista pahimpia ja ehdottomasti helvetin tuleen tuomittuja.

      Toki moni kapitalistikin jo toistasataa vuotta sitten ihasteli marxilaisuutta ja rahoitti kommunisteja. En näe asiaa mitenkään kummallisena. Kun oma ideologia on muuttunut irrelevantiksi ja tarpeettomaksi se hylätään väistämättä.

     Tähän saakka kehityksen suunta on mielestäni niin ilmeinen, ettei se kaipaa mitään erityistä perustelua, tuskinpa edes kommentteja. Muuan kiinnostava uutuus on kuitenkin nyt ilmaantunut maailmaan ja sillä lienee tätä prosessia kiihdyttävä vaikutus.

     Tarkoitan tekoälyä. Pidän hyvin todennäköisenä, että ihmisten halu irtaantua omasta ajattelusta on jo nyt kehittynyt paljon siitä, mitä se oli vielä puoli vuosisataa sitten. Sen ajan muistan hyvin.

     Silloin omaa älyä ja järkeä oli kuitenkin vielä mahdollista ja jopa pakko käyttää aina silloin tällöin. Näyttää siltä, että tekoäly tekee koko asian lopullisesti tarpeettomaksi. Se alkaa pian määrätä uustotalitaarisen yhteiskuntamme kaikkia tasoja ja myös valvoa, että sitä totellaan.

     Aldous Huxleyn dystopiassa (ks. Vihavainen: Haun huxleyn maailma tulokset

 ) oli säilynyt jonkinlainen saareke, jossa villi-ihmisillä oli hallussaan Shakespearen teokset, jotka tietenkin olivat ankarasti kiellettyjä ns. sivistyneessä maailmassa.

     Sopii kysyä, miten monta vuosikymmentä kuluu enää siihen, että esimerkiksi Raamatun siteeraaminen myös yksityisissä tilaisuuksissa ja jopa perhepiirissä tulee rangaistavaksi.

Ken elää, hän näkee.