Sopeutumisen aikaa

 

Me ja muut kotoutujat

 

      Joskus, suunnilleen armon vuonna 1999 kävin Pariisissa puhumassa Suomen kulttuuri-instituutissa ns. ”suomettumisesta”. Samassa tilaisuudessa toisena puhujana oli Aleksandr Zinovjev, ”Homo Sovieticuksen” käsitteen kehittäjä. Sali oli ääriään myöten täynnä, mikä johtui varmaan viimemainitusta.

      Siinä salissa kaikki olivat eurooppalaisia ja puhuivat ranskaa, muistaakseni myös Zinovjev. Kun instituutin johtaja vei minut ja pari muuta vierasta ajelulle ympäristöön, näkymät muuttuivat. Faubourg St. Denis oli pelkästään afrikkalaisten asuttama alue, jonka basaariksi muuttunutta katua automme tuskin pääsi etenemään.

       ”Se on Euroopan tulevaisuus, haluatte tai ette”, sanoi autokuskimme, joka muistaakseni oli algerialainen. Hän ei kuulostanut lainkaan innostuneelta, mutta ei myöskään kiihtyneeltä. Näin se nyt vain meni, kun kerran annettiin mennä.

      Suomessa maahanmuuttajia oli tuohon aikaan vielä hyvin vähän ja pohdiskelin, miten paljon heitä ylipäätään olisi syytä ottaa maahamme, kun selvää joka tapauksessa oli, että he ja heidän sukunsa olisivat täällä ikuisesti. Tietyssä vaiheessa heistä tulisi enemmistö ainakin monin paikoin, mikä muuttaisi suuresti koko maatamme, kuten se oli muuttanut Ranskaa.

      Vaimoni törmäsi työssään yhdistykseen nimeltä ”Uuden Somalian rakentajat” ja oli asiasta huvittunut. Minä en osannut naureskella lainkaan, sillä pidin selvänä, että kun tietty kriittinen massa toisen kulttuurin edustajia olisi maassa, he tosiaan rakentaisivat tänne uudelleen pikku kotimaansa, kuten kolonistit aikoinaan Amerikassa.

       Mikä mahtaisi olla sellainen määrä siirtolaisia, jonka valtakulttuuri kestäisi ilman suuria ongelmia? Asiaa tuntevien kirjoittajien näkemyksistä lähtien pääsin siihen tulokseen, että se olisi noin viisi prosenttia, riippuen toki tulijoiden kulttuurista.

        Arvelin, että kristittyjen eurooppalaisten, kuten venäläisten ja virolaisten määrä voisi olla suurempikin, kun taas kulttuurisesti kaikkein etäisimpien ryhmien pitäisi jäädä hyvin pieniksi, jolloin heillä olisi käytännössä pakko integroitua ympäröivään kulttuuriin. Eihän mikään mahti kuitenkaan voisi estää heitä kerääntymästä yhteen, vaikka sitä pitäisi yrittää ehkäistä.

     Vuonna 2009 ilmestyi kirjani ”Länsimaiden tuho”, jossa puutuin tähänkin asiaan, erityisesti sivuilla 193-198. Yhdessä romahtaneen syntyvyyden kanssa massiivinen maahanmuutto oli kansakunnan kohtalonkysymys, mikä oli jokaiselle normaalijärkiselle selvää, jos hän viitsi vilkaista väestöennusteita.

       Kyseessä ei tietenkään pitkällä tähtäimellä ollut enempää eikä vähempää, kuin väestön vaihtaminen: ” Poliittinen konsensus näyttää lähtevän siitä, että kansan on haluttava elintasonsa lineaarista kasvua… Nyt pila tullut todeksi. ’Arvojohtajina’ toimivat presidenttimmekin ajattelevat juuri niin kaavamaisesti kuin oravanpyörän hoitajilta sopii odottaa. Kansaa ollaan vaihtamassa, jotta sen onni voitaisiin toteuttaa”.

       Tuohon aikaan puhuttiin vielä ”huoltosuhteesta”, jonka korjaamiseksi tarvittaisiin ehdottomasti siirtolaisia. Massiivinen työvoimapula oli taas vaanimassa aivan nurkan takana.

       Itse en jaksanut uskoa siihen, että parin sukupolven kuluttua tarvittaisiin sama suhteellinen määrä työntekijöitä kun ennenkin, eikä siihen enää usko kukaan muukaan. Siihen aikaan siirtolaisuuden suurta kasvattamista joka tapauksessa perusteltiin uuden työvoiman tarpeella ja puhuttiin jo valtavista ihmismäristä.

      Maahanmuuttajien määrä nousi rajusti etenkin 2010-luvulla, mutta talous pysytteli paikoillaan. Ehkäpä tulijoita sitten oli liian vähän? Joka tapauksessa tuo viiden prosentin haamuraja ylitettiin lennossa ja maahanmuuttajia on meille saapunut jo kaksi kertaa tuo määrä, eikä loppua ole näkyvissä hallituksen ponnisteluista huolimatta.

       Itse muistan tuohon aikaan korostaneeni sitä, että ne, jotka maahan tulevat, on integroitava ympäristöönsä mahdollisimman tehokkaasti, muuten vaarana ovat slummiutuminen ja rinnakkaisyhteiskunta. Syntyy uusi alaluokka, joka Ranskan lähiöväen tapaan ehkä jopa katsoo olevansa sodassa valtakulttuuria vastaan.

       Yritin aina silloin tällöin peräänkuuluttaa maallemme edes jonkinlaista siirtolaispolitiikkaa, mutta eihän se ketään kiinnostanut. Niinpä poukkoiltiin poliitikkojen kulloistenkin intressien mukaisesti reaktiivisista kampanoista toiseen, milloin ”rasismin” kauheuksia tai taaperon hukkumista pöyristyen, milloin ”paperittomien” oikeuksia hehkuttaen.

      Alkujaan afganistanilainen, pakolaisena maahamme otettu Eva Tawasoli on Ari Helon toimittamassa artikkelikokoelmassa ”Liberaalina Suomessa” kirjoittanut ”kotoutumisesta” ja maahanmuutosta.

      Hän huomauttaa, ettei koko ”kotoutumista” ole edes välitetty määritellä ja sanalla tarkoitetaan milloin integraatiota, milloin assimilaatiota tai akkulturaatiota. ”Monikulttuisuuskin” kuuluu samaan sarjaan.

      Hän vaatii ennen muuta Suomelta maahanmuuttopolitiikan päämäärätietoista muotoilua: Millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää vuonna 2050? Tavoitellaanko kasvavaa maahanmuuttoa vai sen rajoittamista: Rakennammeko aitoa integraatiota, vai mallia, jossa korostuu vain yhdenmukaistuminen?

      Toinen tarvittava asia on, että ”tunnistetaan kotoutuminen yksilöllisenä, monipolkuisena prosessina… On naiivia ajatella, että ihminen voisi sisäistää uuden yhteiskunnan kielen, normit, järjestelmän ja toimintalogiikan lyhyessä ajassa -eritysesti silloin, kun lähtökohdat ovat haastavat”.

       Mahdollisimman nopeaa kiinnittymistä yhteiskuntaan ei kirjoittajan mielestä ”edistetä odotuksia kiristämällä, vaan varmistamalla, että maahanmuuttajilla on realistiset ja omaan tilanteeseensa soivat edellytykset kotoutumispolullaan edetä”.

     Kolmanneksi tarvitaan myös politiikan vaikuttavuutta aidosti mittaavat mittarit. Työllisyyden rinnalla tulisi tarkastella esimerkiksi kielen oppimista, koulutuspolkujen toimivuutta ja niin edelleen.

       Neljänneksi pitäisi luoda luottamusta, joka on kotoutumisen kova ydin ja rakentuu ”vain, jos kolme asiaa toimii yhtä aikaa: yhteiset rajat, yhdenvertaisuus ja yhteisöön kuulumisen kokemus”.

      Täyttä asiaahan tämä on. Kumartelu tulijoiden oman kulttuurin edessä, silloinkin kun siihen kuuluviksi katsotaan tähän yhteiskuntaan aivan sopimattomia asioita alkaen naisten hunnuttamisesta ja sukuelinten raatelusta ”kunniamurhiin”, ”uskottomien” halveksuntaan ja loukkaamiseen ja lopulta jihadiin on tuhon tie.

     Itse lisäisin vielä sen, ettei maahanmuuttopolitiikan tähtäin saa ulottua vain vuoteen 2050, vaan sen on otettava huomioon myös se tilanne, joka syntyy ensi vuosisadalla. Kulttuurien kehitys ei ole mitään pikajuoksua.

Kirjoittaja on sitä mieltä, että paitsi maahanmuuttajien, myös täällä jo asuvien on muututtava: molempien on sopeuduttava toisiinsa. Tässä avainasemassa on vuorovaikutus.

      Tätä voi pitää selviönä. Muutos ei voi olla tapahtumatta molempiin suuntiin ja esimerkiksi sadan vuoden kuluttua jälkeläisemme saavat konkreettisesti nähdä, mitä se on merkinnyt.

     Itse kukin näkee helposti, että maahanmuutto on jo muuttanut kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme, sekä koko Euroopassa, että Suomessa erityisesti.

       Tässä vuorovaikutuksessa vastaanottavan kulttuurin on syytä osoittaa tervettä itsetuntoa ja jämäkkyyttä, muuten se hajoaa nopeasti ja lopullisesti.

     Kuttuureilla on jokaisessa valtiossa oltava oma hyväksytty paikkansa ja suuren enemmistön on se määrättävä, asianmukaisella kunnioituksella toisten vakaumusta kohtaan.

     Tämä edellinen ei ole Tawasolin, vaan minun kynästäni. Spengleriä soveltaen voisi sanoa, että elämme ratkaisun vuosia. Olemme jo parin sukupolven ajan tottuneet olemaan herroja sekä omassa talossamme, että maailmalla. Alamäki on alkanut, ja se pitää yrittää laskea hallitusti.

Ritareita ja rotareita

 

Hiearkioiden Venäjä

 

Christopher Hurley, Russian Orders, Decorations and Medals under the Monarchy.  Including a  Historical résumé and Notes. Harrison and Sons, s.a. (1934/1985). Foreword by Nikita, Prince of Russia

       Pietari Suuri oli yrittänyt tehdä maastaan maailman meritokraattisimman valtion ja vähäksi aikaa siinä onnistuikin. Hänen maassaan kukaan ei saanut nousta johtavaan asemaan pelkän sukuperänsä avulla. Kaikki ylennykset oli ansaittava, määräsi tsaari ja näytti itse esimerkkiä. Hänen lähin miehensä, ruhtinaaksi nostettu Menšikovkin oli entinen piirakanmyyjä Moskovasta.

      Ennen pitkää tuloksena kuitenkin paradoksaalisesti oli äärimmäisen byrokraattinen valtio, jossa jokainen tiesi asemansa ja alistussuhteensa yhtä hyvin kuin armeijassa. Itse asiassa se aina näkyikin uniformussa, joiden määrä Venäjällä yleensä hämmästytti vierailijoita, kuten Juhani Ahoa vielä 1800-luvun lopulla.

     Venäjä ei olut suinkaan ainoa maa, jossa oli säädetty rankijärjestys. Sellainen oli meilläkin, mutta sen merkitys oli vähäpätöinen ja lähinnäs seremniallinen. Venäjällä ranki -tšin- oli kirjaimellisesti kirjoitettu ihmisen päälle ja näkyi jo kauas.

     Neljätoistaluokkainen rankijärjestys eli arvoasteluettelu käsitti kaikki virat vänrikistä ja ylioppilaasta kansleriin eli ulkoministeriin (ks. Vihavainen: Haun rankijärjestys tulokset ).

      Kaiken perustana olivat sotilasarvot, joihin verrattiin myös siviiliarvoja ja hoviarvoja. Hengellisen hierarkian arvoasteet olivat nekin olennaisen tärkeitä ja nekin edellyttivät erilaisia eri arvoluokille erilaisia puhuttelumuotoja (teidän korkeahurskautenne jne.), mutta ne olivat asia erikseen eivätkä sotilasarvoihin verrattavia.

      Nuo erilaiset puhuttelumuodot olivat tärkeitä. Vasta vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen alettiin armeijassa ”herroitella”, mikä vanhan liiton miesten silmissä oli sietämätöntä egalitarismia. Valkoisessa armeijassa ja emigraatiossa sentään olivat vanhat ”korkeajalosukuisuudet” kunniassa.

      Suomen vanhassa väessäkin oli opittava puhuttelemaan upseereita venäjäksi ja ymmärrettävästi sanat sellaiset kuin ”Vaše vysokoblagorodije”, tuottivat maalaispojille vaikeuksia, kuten Ilmari Kianto upseerinuraltaan muistelee.

       Pietari oli halunnut hävittää perinnöllisen jalosukuisuuden tuoman ansiottoman eriarvoisuuden, mutta se tuli takaisin kuin vieteriukko: nyt miehistön oli kutsuttava vänrikkiökin puhuttelusanoilla ”Tiedön jalosukusuuteenne” (vaše blagorodije). Hänet jopa myös laskettiin hyenkilökohtaiseen aateliin, joten tuo suvun ”jalous” ei periytynyt.

     Mutta kyllä perinnöllinen aateluuskin voitiin hankkia kyvykkyyden osoituksilla, kun oli päästy nousemaan 14. arvoasteesta aina seitsemänteen (eversti, kollegineuvos). Muualla tällaista automaattia ei ollut.

      Vanhojen sukujen perinnölliset etuoikeudet oli ennen pitkää taas pakko tosiasiana tunnustaan ja ne jäivät de facto kaikkialla vaikuttavaksi periaatteeksi. Niille myönnettiin myös virallinen erityisasma tietyissä yhteyksissä, muun muassa kunniamerkeissä. Aatelittomat eivät voineet saada niistä kaikkia.

       Käsillä oleva pikku kirja on varustettu alkusanoilla, joiden kirjoittaja tituleeraa itseään nimikkeellä ”Prince of Russia”.

     Kyseessä on ilmeisesti hyvin harvinaiseksi historiassa jäänyt titteli, joka tässä tapauksessa kuului suuriruhtinas Aleksanteri Mihailovitšin pojalle, Nikitalle, joka oli isänsä tavoin onnistunut pakenemaan länteen ja eleli aluksi sukulaistensa hoivissa hovielämää, mutta ansaitsi lopulta leipänsä opettamalla venäjää Yhdysvaltojen armeijassa toisen maailmansodan jälkeen.

      Hänen isänsä suuriruhtinas Aleksanteri Mihailovitš oli viimeisen keisarin serkku ja sangen intelligentti ja kyvykäs upseeri, joka muun muassa toimi Venäjän lentoaseen ensimmäisenä komentajana.

      Hänen mustelmansa, jotka suomennettiin jo 1930-luvulla, ovat erittäin kiinnostavat. Englanniksi ensimmäisen osan nimi on ”Once a Grand Duke” ja seuraava, emigraatioaikaa käsittelevä on nimeltään ”Always a Grand Duke”.

       Siinä oli mukana hieman englantilaista sanaleikkiäkin, mutta joka tapauksessa hän ei käyttänyt titteliä ”Prince”, eli pelkkä ”ruhtinas”. Ehkäpä Nikitan titteli sen sijaan olisi suomennettava ”Venäjän ruhtinas”. Aleksanteri III:n tyttärenpoikana äidin puolelta ja Nikolai I:n pojanpojanpoikana isän puolelta hänellä oli myös ambitioita Venäjän hallitsijaksi.

      Mutta ei siitä sen enempää. Venäjän ritarikuntien historia sinänsä on hyvin tunnettu, eikä niitä ole kovin monta. Tiedot löytyvät helposti wikipediasta, eivätkä tässä kirjassa olevat pari huolimattomuusvirhettä herätä sitä kohtaan erityistä luottamusta. Ilman arkistoja se onkin aikoinaan kirjoitettu.

       Joka tapauksessa tämä pikku kirja kirjoitettiin aikana, jolloin noiden Venäjän ritarikuntien uskottiin kadonneen ikuisiksi ajoiksi, mutta niinhän eii tapahtunut.

       Jo Leninin aikana, jolloin arvomerkit oli armeijastakin poistettu ja upseerinarvotkin korvattu niitä tosiasiallisesti vastaavilla erilaisilla ”komentajan” titteleillä, otettiin käyttöön jo ensimmäiset uudet kunniamerkit. Stalinin aikana entinen egalitaristinen poseeraus heitettiin sitten jo tykkänään yli laidan ja palautettiin vanhat muodot kultakaluunoista lähtien.

      Nyt riitti jälleen myös ritarikuntia, joista korkein oli kultaisen tähden ritarikunta (Orden Zolotoj Zvezdy), johon liittyi Neuvostoliiton (myöhemmin Venäjän Federaation) sankarin arvo ja joita marsalkka Žukov keräsi peräti viisi kappaletta. Saman teki sittemmin myös Brežnev, mutta sille naurettiin yleisesti.

      Saman niminen ritarikunta on myös Ukrainassa ja tuo kantajalleen ”Ukrainan sankarin” arvon.

      Joka tapauksessa Stalinin aikana vanhat tsaarin ajan sotapäälliköt nousivat arvoonsa ja omat kunniamerkkinsä perustettiin niin marsalkka Kutuzoville, amiraaleille Nahimov ja Ušakov, kuin myös generalissimus Suvoroville, lisäksi oli Työn Punaista lippua ja muuta aatteellista.

       Putinin aikana henkiin on herätetty myös useimmat keisarivallan aikaiset ja kerran jo haudatut ritarikunnat, niin Pyhän Andreas Ensinkutsutun (korkein),  Aleksanteri Nevskin kuin Georgios Voittajan (Pyhän Yrjön)ja vielä ”Pyhän Suurmarttyyri Katariinan” (Jekaterina) ritarikunnat (ordena).

Uudempien joukosta mainittakoon Gagarinille nimetty, ”Sotilaallisista ansioista”, ”Työuljuudesta”, ”Ansioista kulttuurin ja taiteen alalla”, ”Rohkeudesta”,  ”Kunnian ritarikunta” (Orden potšota), sekä Ystävyyden kunniamerkki(orden), joka voidaan antaa myös ulkomaalaisille. Neuvostoaikana se oli nimeltään ”kansojen ystäyyyden kunniamerkki”.

       Vanhaan on siis palattu ja nykyoloissa on ehkä erityisesti huomattava Pyhän Yrjön ritarikunta, jonka ristin saa vain taistelukentällä osoitetusta urheudesta ja jonka kaikki ovat aina joutuneet aloittamaan neljännestä luokasta, minkä myös Mannerheim ansaitsi ja oli asiasta erityisen ylpeä.

      Tässä kirjassa on myös luettelot eri ritarikuntien ”pääsymaksuista” ja niihin kuuluvista eläkkeistä. Sellainen seurasi lähes jokaisen ritarikunnan jäsenyydestä, jopa Pyhän Annan alimmista asteista, jollaisia suomalaisillekin virkamiehille myönnettiin runsaasti.

      Varsin erikoinen on Venäjän valtiolle siirtyneiden puolalaisten ritatikuntien tarina. Valkoisen Kotkan ritarikunta oli perustettu peräti vuonna 1325, kun Puolan kuningas Vladislavin poika meni naimisiin Liettuan ruhtinattaren kanssa. Sen tunnus oli ”Pro fide, Rege et Lege” eli uskon, hallitsijan ja lain puolesta. Sattumoisin kaikki nuo olivat Venäjällä erilaisia kuin Puolassa.

     Ritarikunta hävisi Puolan hävitessä kartalta vuonna 1795, mutta Napoleon, joka perusti vuonna 1807 Varsova herttuakunnan, herätti sen henkiin. Aleksanteri I jakoi sitä sitten puolalaiselle alamaisilleen.

      Puolan vuoden 183i kapinan jälkeen Nikolai I teki siitä venäläisen ritarikunnan ja Puolan uudelleensyntymisen jälkeen siitä tuli taas puolalainen ritarikunta.

       Tässä kirjassa on jonkin verran hyödyllistä tietoa näistä asioista yhteen koottuna, mutta toki venäläisen wikipedian ja googlen käyttäjä pääsee pitkälle ilman sitäkin.

       Minusta erityisen kiinnostavaa on tuo myös ritarikuntien historiassa ilmenevä Venäjän historialle niin tyypillinen etatismi ja hierarkioiden korostaminen. Sehän näkyy myös jokapäiväisessä elämässä, kuten sikäläisessä johtamistavassa (vrt. Vihavainen: Kulttuurikartta).

       Paradoksaalisesti jopa sosialismi, jonka luultiin merkitsevän ennen muta tasa-arvon maksimaalista lisäämistä, synnyttikin Venäjällä mahtavan ja jäykän hierarkian, joka näytti kuuluvan suorastaan eri vuosisadalle, kuin länsimaisen demokratianm1900-luvulla yhä kasvava egalitarismi.

       Ritarikunnat ovat olleet lähinnä miesten kerhoja, joissa kulttuurin leikkiaines on saanut ilmauksensa (vrt. Vihavainen: Haun leikkivä ihminen tulokset ). Toki nuo ritarikunnat ovat olleet ennen muuta fiktiivisiä yhteisöjä, mutta kyllä niillä kokouksiakin on ollut.

     Suomalaisetkin Yrjönristin ritarit kävivät 1800-luvun lopulla Talvipalatsissa tapaamassa vanhoja kollegoitaan, kuten tuon ajan lehdissä kerrottiin. Vaikka Suomen separatismi oli jo emämaan lehdistön propagandakeskityksen kohteena, kollegat suhtaituivat entisellä sympatialla suomalaisiin kollegoihin.

       Kuten esimerkiksi Mannerheimin esimerkki osoittaa, lojaalisuus saattoi suomalaisellakin puolella olla rikkumatonta niin kauan kuin sen kohde yksinvaltiaan hahmossa oli olemassa.

       Mitä tulee naisten kunniamerkkeihin, sellaisen perusti jo Pietari Suuri, jonka puoliso ”tšuhonka” Katariina seurasi häntä Turkin sodan rintamalle ja auttoi hänen armeijaansa pääsemään uhkaavasta katastrofista luovuttamalla kaikki korunsa (mahtoi ollakin melkoinen kokoelma) lahjuksiksi suurvisiirille.

      Tuon ritarikunnan nimi oli Pyhän Kartariinan ritarikunta, jonne otettiin vain naisia ja sen tunnuksena olii ”Za ljubov i otetšestvo” -Rakkaudesta isänmaahan. Kirjaimellisestihan se on ”Rakkaudesta ja isänmaasta”, mutta ilmaus on ymmärrettävä latinan kielen hendiadyoinin tapaan, näinhän tapahtuu joskus myös esimerkiksisaksan kielessä.

       Kuten huomasimme, se on jälleen olemassa.

 

Konformismia toisin keinoin?

 

Poliitikon näkemyksiä

 

Kimmo Kiljunen, Rajalla. Suomen selviytymistarina. Into 2026, 351 s.

 

     Kimmo Kiljunen on profiloitunut energisenä ja kyvykkäänä ihmisenä ja poliitikkona, joka on jopa rohjennut esittää omia ajatuksia, jotka ovat loukanneet nyt pyhäksi noussutta oikeaoppisuutta. Sellainen herättää aina kiinnostusta ja jo ennakolta tiettyä arvostusta.

     Kiljunen otti taannoin julkisesti puheeksi sen, että meillä, kuten Norjassa ja Virossakin avattaisiin jonkinlainen kanava Venäjälle, jotta ainakin edes omat venäläisemme voisivat vierailla sukulaisiaan tapaamassa.

     Yhdensuuntaistetun yleisen mielipiteen pöyristymisellä ei ollut rajaa ja hesari kunnostautui jälleen tekemällä peräti monisivuisen artikkelin moisesta kummajaisesta, joka jo näytti uhmaavan kansallista olemassaoloamme.

       Tästä muistuvat vain mieleen ne vanhat huonot ajat, jolloin itänaapurin kansa käytiin sotaa, mutta olennaiset erimielisyydet vallitsivat silti siitä, olisiko Suomen liitettävä itseensä talvisodan alussa sille itse asiassa jo annettu Itä-Karjala.

       Jyrkän erimielisyyden pääseminen julkisuuteen oli epäilemättä työtapaturma, mutta joka tapauksessa jokainen ymmärsi, ettei kansaa edustava eduskunta ollut tietyistä kysymyksistä yksimielinen. Avointa riitaa kyllä tietysti vältettiin ja julkinen riitely sen jälkeen kiellettiin

      Nyt eletään rauhan aikaa, mutta siitä huolimatta suhteet Venäjään ovat kokonaan poikki, mitä on vaikea pitää normaalin terveen järjen mukaisena ratkaisuna. Tästä Kiljunen kirjassaan puhuukin, esittäen monia esimerkkejä asian kustannuksista ja sen yleisestä typeryydestä.

      Suomen historian kirjoittaja esittää kansakunnan selviytymistarinana sangen perinteiseen tapaan ja siten myös vakuuttavasti. Ne uuspöyristymisen osioitukset, joita viime vuosina on opittu esittämään Suomen vanhasta ulkopolitiikasta ovat ennen muuta yritystä oikeuttaa uutta, sinänsä luonnotonta tilaa, sikäli kun eivät ole pelkästään lapsellisia.

       Mitä itärajaamme tulee, Kiljunen kertoo, ettei hänellä ole sinne menemistä, koska hänet on luokiteltu pysyvästi epätoivotuksi henkilöksi ja maahan saavuttua tiedossa voisi olla jopa neljä vuotta vankeutta.

      Venäläisen vaimonsa takia hän tuntee ymmärrettävästi vastenmielisyyttä koko tunnetussa hstoriassa laadullisesti uudenlaista rajafundamentalismiamme kohtaan ja empatia ulosttuu tietysti muihinkin maamme venäläisiin.

    On olemassa myös se toinen Venäjä, joka vielä nousee valtaan Kremlin nykyisten kretiinien jälkeen ja siihen Kiljunen on pitänyt aktiivisesti yhteyttä. Olisi hyvin ajattelematonta hankkia myös se meille vihamieliseksi tahoksi.

         Moraaliposeeraajien luulisi kaikin mokomin olevan tässä asiassa Kiljusen takana, mutta ei. Syystä tai toisesta venäläiset on ollut yhä uudelleen luokitella normaalien oikeuksien ulkopuolelle kuuluviksi. Kirjoittaja käyttää tässä yhteydessä sanaa ”ihmisoikeus”, joka taas kuuluu sellaiseen juridiikan osastoon, josta en välitä esittää mielipidettäni.

       Kirja selostaa pitkään ja hartaasti Suomen historian vaiheita ilman erityisiä uusia näkökulmia, mutta luultavasti se ainakin useimmille poliitikoille on hyvinkin hyödyllinen kurssi sen maan historiaan, jonka politiikasta he vastaavat.

      Uudemmassa historiassa niin hävittäjäkaupat, kuin Natoon liittyminen ja DCA-sopimus saavat osansa. Olemme uudessa tilanteessa, jota emme vielä edes ymmärrä.

        Kirjoittaja osoittaa muiden pohjoismaiden kieltäneen ydinaseiden tuomisen maaperälleen, kun taas Suomi on suistumassa tahdottomaksi alusmaaksi ja tekemässä kohtalokasta virhettä, joka varmasti altistaa sen Kremlin psykopaattien maalitauluksi antamatta kuitenkaan maallemme minkäänlaista suojaa.

      Heittäytyminen sellaiseen ”uuteen ajatteluun” jossa Kremlin näkemyksille ei anneta minkäänlaista painoa (koska se on paha ja ilkeä), merkitsee astumista silmät ummessa sellaiselle suolle, jota ei ole aiemmin kuljettu.

      Riskit, joita otetaan, ovat turvallisuuden lisäämisen kannalta täysin turhia, mutta potentiaalisesti hyvin vaarallisia. Näin tulkitsen vapaamuotoisesti Kiljusta ja olen asiasta samaa mieltä.

     Kaiken kaikkiaan Nato sellaisenaan on myös Kiljusen mielestä tarpeellinen lisä Suomen nykyiselle tiurallisuudelle, mutta lapsellisen pöyhkeilyn sen luomassa kuvitteellisessa turvassa voisi jättää pois, koska siitä on varmasti pelkkää vahinkoa.

      Kirjassa on paljon asiaa ja se on paisunut turhan suureksi. Kuitenkaan kertauskurssi esimerkiksi Suomen rajojen muotoutumisesta ei koskaan ole suurelle yleisölle tarpeeton.

      Eivät alkeellisimmatkaan historiatiedot perinnöllisiksi muutu missään vaiheessa ja valtaosa kansastamme on aivan tietämätöntä tässäkin asiassa.

       Kerrassaan naiiviksi paljastuu yllättäen kirjoittajan ajattelu sillä alueella, joka koskee maahanmuuttoa. Hän puhuu paatoksellisesti ”ihmisistä”, joilla on ”oikeus” asuja siellä, missä haluavat ja joita kaikki kunnon ihmiset rakastavat heidän synnynnäisistä ominaisuuksistaan riippumatta.

       Puuttumatta enempää tähän kaameaan ajattelun kardinaalivirheeseen, totean vain, ettei kyse ole vain ”ihmisistä” enää siinä vaiheessa, kun kansat liikkuvat ja tuovat mukanaan omat instituutionsa. Kansojen välinen kitka on osoittautunut aikamme suurimmaksi poliittiseksi voimaksi, vaikka sen kuviteltiin jo hävinneen ikuisiksi ajoiksi.

       Joitakin huolimattomuusvirheitä kirjaan on jäänyt, mutta puutun vain yhteen. Kiljunen kertoo, että Gorbatšovin perestroikaan kuului muun muassa sellainen asia kuin ”uusi ajattelu” (novoje mnenie).

      ”Uusi ajattelu” kyllä kuului, mutta ei sitä missään tapauksessa olisi voitu esittää muodossa ”novoje mnenie” eli uusi mielipide. Kyseessä oli ”Novoje myšlenije”, joka merkitsi mullistusta koko ideologisessa maailmakuvassa.

       ”Uusi ajattelu” tarkoitti sitä, ettei vanha aksiooma kahden järjestelmän välisestä nollasummapelistä enää ollutkaan voimassa, sillä nyt tunnustettiin sellaisia olennaisia uusia tekijöitä, jotka olivat ”yleisinhimillisiä”, eli molemmille järjestelmille yhtä lailla sitovia arvoja: ydinsodan välttäminen ja luonnon saastumisen pysäyttäminen.

        Tältä pohjalta oli molempien järjestelmien velvollisuutena ruveta tekemään yhteistyötä, sillä uhka kohdistui niihin yhtä lailla. Ensi askeleita olivat ydinsulkusopimukset ja sittemmin ydinaseiden määrän voimakas vähentäminen, vaikka niitä ei katsottukaan vitavan lopullisesti hävittää.

       Tuohon aikaan sosialismin dogmaatikkojen lempikäsitteisiin kuului ”peruuntumattomuus”: tietyssä vaiheessa sosialismi oli vain ”voittanut” , mutta seuraavassa vaiheessa se oli jo ”voittanut peruuttamattomasti”. Mikään mahti maailmassa ei enää voisi sitä hävittää.

       Muistan hyvin, miten vaikuttavalta tuntui, kun Moskovasta itse pääkallon paikalta kuulutettiin, ettei niin sanotun sosialistisen järjestelmän etu, hinnalla millä tahansa, ollutkaan enää se päämäärä, jota itse historiakin oli peruuttamattomasti sidottu palvelemaan. Tämä oli jo vallankumousta sanan hyvässä mielessä.

       Paluu terveen järjen lähteille oli tapahtumassa, eikä tuo ”terve järki” (vrt. Vihavainen: Haun gramsci tulokset) enää tarkoittanut vain sitä, mitä sen sosialismin manikealaisessa ympäristössä oletettiin tarkoittavan, vaan ihan vain sen banaalin rauhallisen arkielämän perusarvoja, jonka vallitessa ihmiset saattoivat hoitaa omia pikku asioitaan ja poimia ja säilöä marjoja ja sieniä, kuten Veikko Huovinen oli asian esittänyt.
     Mutta tämä ”uusi ajattelu” ei ollutkaan peruuttamatonta, Myöskään nationalismi tai imperialismi eivät olleet hävinneet peruuttamattomasti, vaan luikertelivat valtaan Kremlissä ja tuhoavat nyt systemaattisesti pienen ihmisen elämää ja elämisen perusteita.

Kuninkaallista komeutta

 

Mahti näytteillä

 

Malin Grundberg, Stormaktens ceremonier. Historiska media 2006, 111s.

 

     Valtion mahti, joka ruumiillistui kuninkaassa, kasvoi suuresti uuden ajan alussa. Myös kuninkaan vallasta tuli Ruotsissakin absoluuttinen karoliiniajalla eli Kaarle XI:n ja Kaarle XII:n hallitessa. Kustaa III onnistui sittemmin myös hankkimaan itselleen aseman, jota on nimitetty itsevaltiudeksi ja hänenkin seremonialliseen mahtavuuteensa panostettiin paljon (ks. Vihavainen: Haun majesteetit ja ylhäisyydet tulokset).

      Valtion ja kuninkaan mahdin kasvaessa alkoi myös pääkaupungin rooli korostua. Siitä tehtiin koko maan hallinnon ja kaupungin keskus ja kuningas hoveineen asui siellä, ellei sitten ollut vieraalla maalla sotimassa. Tukholman väkilukukin nousi sadan vuoden aikana noin 10 000:sta  50 000:een 1600-luvun lopulle tultaessa. Siinä oli jo sen ajan kunnallistekniikalle urakkaa riittämiin.

     Halitsijoiden kruunajaiset ja hautajaiset olivat aikoinaan tapahtuneet Uppsalassa, jonne oli haudattu myös Kustaa Vaasa poikineen. Tukholman Riddarholmin kirkossa olivat kuitenkin myös Mauno Ladonlukon ja Kaarle Knutinpojan haudat ja Tukholma, jonne kaikki mahti alkoi nyt keskittyä, oli omiaan myös sellaisille suurille juhlille kuin kruunajaiset ja kuninkaalliset hautajaiset.

      Sankarikuningas Kustaa II Adolf oli koko Euroopan ja miksei saman tein koko maailmankin historiassa suuri hahmo ja hänen hautapaikakseen valittiin nyt Riddarholmin kirkko. Juhlienkin piti olla edesmenneen hallitsijan arvon mukaiset.

      Kuten tunnettua, nykyään vainajat usein haudataan vasta viikkojen kulutta kuolemasta, minkä kylmätekniikka tekee mahdolliseksi. Ennen maailmassa tapana oli suorittaa tavallisen kansalaisen hautaus mahdollisimman pian ja joissakin uskonnoissa se käsketään suorittamaan jo samana päivänä.

     Kustaa II Aadolf haudattiin kuitenkin vasta puolentoista vuoden kuluttua kuolemasta. Tässä tapauksessa asian mahdollisti ruumiin palsamointi, joka suoritettiin jo Saksassa, jossa kuningas oli kaatunut 6.11.1632, Lützenin taistelussa.

      Kuninkaan viimeisestä matkasta tuli mahtaileva seremonia, joka pitkin matkaa kokosi hänen maidensa asukkaat osallistumaan vainajan ja hänen valtakuntansa kunnioittamiseen. Seremonia alkoi Wolgastin satamakaupungista, jonne Saksan ruhtinaita kokoontui vainajaa kunnioittamaan.

      Laivalla ruumis tuotiin Nyköpingiin, jossa se oli talven ja kevään yli. Sitten hautaamista lykättiin vielä seuraavaan kesään. Syynä oli se, että suunniteltu ulkomaisten vieraiden kutsuminen peruutettiin, koska pelättiin, että he pääsisivät näkemään, miten köyhä tuo Ruotsin suurvalta oikeastaan oli.

       Sen sijaan ruumissaatto lähti kotimaisin voimin kohti Tukholmaa. Mukana olivat arvohenkilöt ja asiamukaisesti kuninkaan regaaliat ja muut arvonmerkit sekä sotasaalista Euroopan taistelukentiltä.

     Useiden yöpymisten ja seremonioiden jälkeen saavuttiin Tukholmaan ja ennen Södermalmille saapumista vainaja otettiin vaunuista ja vietiin sitten viimeiset kilometrit kantamalla Riddarholmin kirkkoon. Koko ajan heiteltiin rahoja kansalle, jota oli tietenkin kerääntynyt katujen varsille valtavia määriä.

      Ruumissaarnan piti muuten Johannes Botvidi, Linköpingin piispa, ilmeisesti sama mies, joka oli väitöskirjassaan vuonna 1602 todistanut, että ortodoksit olivat kristittyjä eikä heitä tarvinnut uudelleen kastaa.

     Saarnoissa korostettiin edesmenneen majesteetin hyveitä ja verrattiin häntä Juudas Makkabealaiseen, toiseen soturikuninkaaseen, josta Raamatussa ja apokryfikirjoissa kerrotaan. Tässä kirjasessa ei mainita saarnojen kestoa, mutta Kaarle X Kustaan kohdalla ne kestivät kuusi tuntia. Joka tapauksessa niiden jälkeen seuranneet tykistön kunnialaukauksetkin kestivät kaksi tuntia. Tiedossa ei ole, miten pakolliset toalettikäynnit hoidettiin.

     Seremonioiden jälkeen seurasivat ateriat ympäri kaupunkia ja seremonioita pidetiin valtakunnan kaikissa kolkissa. Todennäköisesti myös viini virtasi, kuten sitten Kaarle X Kustaan hautajaisissa, joissa kansalle oli tarjolla myös vartaassa kokonaisena paistettua härkää.

      Kuten huomataan, kansanhuveina kruunajaisilla ja hautajaisilla oli hyvin merkittävä rooli. Mahtaileva koreus ja pauke ja kruunajaisten kohdalla myös ilotulitukset olivat jännittävää vaihtelua ja hyvällä tuurilla saattoi saada rahankin. Ruokaa ja viiniä lienee riittänyt kaikille, sillä sitä virtasi kruunajaisissa jopa suihkulähteistä.

     Kirjassa selostetaan myös Kristiinan, ”Kustaa Suuren” tyttären kruunajaisia, joissa koko ajan lähellä uutta tyttöhallitsijaa oli hänen serkkunsa Kaarle Kustaa, sittemmin Kaarle X Kustaa, josta Kristiina jo alusta asti halusi tehdä seuraajansa. Hän ei pitänyt naisia sopivina hallitsijoiksi, koska enempää heidän hyveensä kuin paheensakaan eivät tukeneet sellaista asemaa (vrt. Vihavainen: Haun kristiina tulokset).

     Kristiinan oma ura lienee asiasta kaunopuheinen todistus. Vain neljä vuotta hallittuaan hän jätti ”kuninkuuden” serkulleen Kaarlelle, luopui isiensä uskosta ja matkusti Roonaan pitämään yksityistä hoviaan, kunnes sitten haudattiin Pietarinkirkkoon.

     Grundströmin kirjanen selostaa myös kiinnostavasti Kaarle XII:n kruunajaiset, joissa uusi hallitsija otti vastaan säätyjen uskollisuudenvalan, mutta ei itse vannonut mitään. Kruunun hän pani itse päähänsä, mutta pyhän voitelun sentään suoritti piispa.

     Kaarle XII:n kruunajaiset suoritettiin synkkien ennusmerkkien alla. Kuninkaallinen linna ”Kolme kruunuja” oli juuri palanut ja jopa Kaarle XI:n hautaamaton ruumis oli jouduttu pelastamaan sieltä joutumasta tulen saaliiksi. Myös kuninkaan kruunu putosi hänen noustessaan hevosen selkään, mutta ei ehtinyt maahan saakka, kun avustaja onnistui saamaan sen kiinni.

       Ruotsin viimeiset kruunajaiset tähän mennessä ovat olleet Oscar II:n vuonna 1873. Kiinnostavaa on, millaisia seremonioita maailma saa seurata seuraavissa kuninkaallisissa hautajaisissa. Luultavasti mukana on jo vakiintuneeseen tapaan ainakin Erik XIV:n kruunu, Kustaa Vaasan miekka, valtikka, valtakunnanomena ja avain. Hevosetkin varmaankin kuuluvat kuvaan ja hauta tulee sijaitsemaan Riddarholmin kirkossa Bernadottien kappelissa.

Jaakobinpainit

 

Politiikan psykopatologiaa

 

Erik Andersson. Förbjudna tankar. Brus eller budskap? Natur & kultur 2026, 132 s.

 

     Sigmund Freud kirjoitti aikoinaan kirjan “Arkielämämme psykopatologiaa. Unohtamisesta virhesanonnoista, taikauskosta ja erehdyksistä”, jossa hän kartoitti tiedostamattoman roolia jokapäiväisessä elämässämme. Siinä hän ruoti näköjään viattomia asioita, jotka kuitenkaan eivät olleet satunnaisia, vaan johtuivat syvemmistä syistä.

     Erik Andersson on kliinisen psykologian professori Karoliinisessa instituutissa. Hän on työssään alkanut keskittyä erityisesti pakonomaisiin ajatuksiin, jotka toisille eivät merkitse sen kummempia, mutta ahdistavat toisia sietämättömästi.

     Ehkäpä ajassamme on jotakin, joka vahvistaa ajatuksiin liittyviä obsessioita. Ajatuksista on tullut yhä enemmän asia, jonka tulkitsemme ilmaisevan sen, mitä me itse asiassa olemme, hän arvelee.

     Kirjoittaja kertoo menneiden aikojen pyhien taisteluista pahoja ajatuksia vastaan. Silloin ne nähtiin ulkoisen voiman aikaansaannoksina: paholaisen kuiskutuksina ja kiusauksina. Niiden olemassaolo ei ollut vielä syntiä ja niiden torjuminen oli ansiokasta. Paholaisen kanssa taistelivat menestyksellä niin  Ávilan Teresa kuin Martti Luther ja tietenkin Pyhä Antonius.

      ”Pahoja ajatuksia” näyttää olevan lähes kaikilla ihmisillä (96%), mutta vain joillakin ne muodostuvat sietämättömäksi taakaksi. Kirjoittaja ottaa esimerkin äidistä, jota ahdistavat ja kauhistavat ajatukset lapsensa murhaamisesta. Hän ei suinkaan hakua sellaista tehdä, mutta itse ajatuksen olemassaolo saa hänet tuntemaan itsensä pahaksi ja vie jopa itsemurhan partaalle.

      Vastaavia sietämättömiä ajatuksia saattaa ihmisillä olla liittyen seksiin ja erityisesti kiellettyihin suhteisiin. Omatunto saattaa kehittyä niin herkäksi, että se reagoi itse asiassa olemattomiinkin asioihin. Hupaisaa tai ei, ns. Metoo- mediatapahtuma aiheutti herkille sieluille ongelmien kärjistymistä. Olikos sitä tullutkin ajateltua ihan kauheita asioita, joiden kuvottavuudesta media nyt vaahtosi?

      Rakkaus on muuan sellainen asia, jota nykyään vatvotaan loputtomasti: Onko tämä nyt sitä oikeaa rakkautta? Tiedän, että on, mutta tunne vatsassa puuttuu… Olenko aito ja autenttinen, vai simuloinko vain Rakkautta… jne.

      Ehkä nuo jonkin asteisina ovat enemmän tai vähemmän ajattomia ongelmia sen vähän perusteella, mitä naisille suunnatuista rakkausromaaneista tiedän. Patologisuus syntyy niiden muuttuessa obsessioksi

     Mielestäni todella kiinnostavalle alueelle päästään, kun Andersson pohtii erään potilaansa (henkilöllisyys häivytetty) poliittisia ongelmia.

     ”Mä oon vasemmistolainen, siis tosi vasemmalla” kertoo potilas. Sen jälkeen hän alkaa valittaa sopimattomista ajatuksista, jotka tunkevat hänen tajuntaansa. Esimerkki koskee liian suurta maahanmuuttoa.

      ”Jos kerran ajattelen, että konrolloimatonta maahanmuuttoa on tullut liikaa, eikö minun silloin pitäisi olla mukana jossakin toisessa poliittisessa liikkeessä (höra hemma någon annanstans då)?”

”Jos ajattelen niin, olenko yhä vasemmalla? Olenko feikki? Sellainen, joka sanoo oikeita asioita, mutta ei ole sellainen, kuin näyttää olevansa?

      Kyse on siis ajatusrikoksista. ennen pelättiin, ettei oltaisikaan todellisia uskovaisia, nyt sitä, ettei oltaisikaan ”aito” poliittinen ihminen.

      Kyseessä ei ole vain yksityinen häpeä väärästä ajatuksesta, vaan ja ennen muuta sosiaalinen dilemma: ”Jos ajattelen niin, kuulunko yhä joukkoon?”

       Politiikassa, kuten vaikkapa potkupallojoukkueiden kannattajien piirissä joukot sulkevat nykyään toisensa pois. Niiden kannattajat ovat ”faneja” eli ”fanaatikoja”, jotka ylpeilevät anti-intellektuaalisesta joukkohengestään.

        Niin sanottu mustan lampaan efekti on voimassa ja tarkoittaa, että ne, jotka rikkovat ryhmän normeja, tuomitaan ankarammin, kun avoimet vastustajat. Edelliset ovat pettureita.

       Pahoista ajatuksista ei varsinaisen sivistyneen yhteiskunnan piirissä kuitenkaan kenties suoraan tuomita yksilöä, mutta sosiaalisesti hänestä tehdään näkymätön: et ole enää osa meitä.

      Sosiaalinen kuuluvuus johonkin joukkoon ei tapahdu vain (ja tuskin edes ensi sijassa) älyllisellä tasolla, vaan todella myös ruumiillisella (huom. aikakauden muotisana). Se tuntuu vatsassa (vrt. Vihavainen: Haun vatsatuntuma tulokset). Orwell oli hämmästyttävä näkijä).

       ”Poliittinen vatsa reagoi ennen kuin äly ehtii mukaan” toteaa Andersson. Jos assosioidutaan väärään ajatukseen, väärään ihmiseen tai väärään yhteyteen se koetaan vaarallisena, ei älyllisesti, vaan ruumiillisesti. Aivotutkimus osoittaa, että samat alueet aktivoituvat myös fyysistä kipua tunnettaessa.

      Poliittinen ihminen suorittaa koko ajan introspektiota: sopiiko tämä ajatus tähän? Ajattelenko oikein? Joitakin alueita aletaan karttaa, tullaan varovaisiksi, harjoitetaan itsesensuuria. Politiikka ei ole niinkään ajattelun aluetta kuin esittämisen (positionering).

       Andersson ei tuo juuri uutta siihen, minkä Orwell on jo aikoinaan sanonut, mutta hän vetää mukaan psykologiaisa tutkimuksia, jotka osoittavat ja havainnollistavat sosiaalisen paineen merkitystä. Jos joukko avustajia pannaa kertomaan tehneensä tiettyjä selvästi virheellisiä havaintoja, lisääntyy myös koehenkilöiden taipumus tehdä samoin.

       Moraaliposeerauksen merkitys ryhmään kuulumisen osoituksena on epäilemättä suuresti kasvanut viime vuosikymmeninä. Jopa yliopistotasolla, ja kenties juuri erityisesti siellä, on anti-intellektuaalinen reagointi ”väärinajatteluun” tullut normiksi jo noin vuosikymen sitten. Puhun kokemuksesta.

       Aiemmin ainakin historian ja ymmärtääkseni monen muunkin alan seminaarit olivat paikkoja, joissa kaikenkarvainen sumuisa ja hämyisä bullshit (ks. Vihavainen: Haun bullshit tulokset ) ruodittiin ja hylättiin ja jätettiin jäljelle vain kritiikin kestävä aines.

      En ole aikoihin enää sellaisiin osallistunut, mutta mieleen hiipii kaamea ajatus siitä, että ”vatsatuntuma” ratkaisevana argumenttina on yhä enemmän tunkeutunut myös itse tieteentekoon, kuten se on alkanut hallita politiikkaa. Toivottavasti olen aivan väärässä.

     Joka tapauksessa yhä totalitaarisemmaksi muuttuva yhteiskunta ei ainoastaan hyväksy bullshitia, vaan jopa aktiivisesti vaatii sitä. Politiikasssa ei aritmetiikan argumenttejakaan enää hyväksytä, vaan torjutaan ne koko ”meikäläisyyden” moraalisella voimalla.

Suomen-syöjien aikaan

 

Venäjän lehtimoguli

 

       Olen silloin tällöin kirjoittanut blogeja venäläisten lehtien Suomen suuriruhtinaskuntaa koskevista näkemyksistä.

     Ryhtymättä selittelemään, miksen ole tehnyt asiasta kunnon laajaa tutkimusta, totean, että siinäpä se olisikin jollekulle vetreälle nuoremman polven edustajalle kiinnostava työmaa. Mahtaneeko nykyään Akatemia tai jokin muu taho sellaista rahoittaa, on tietymätöntä, mutta sitä ainakin rohkenen ehdottaa.

      Kun tuolta toissa vuosisadalta nykyaikaa lähestytään, tulee lähdeaineisto yhä helppokäyttöisemmäksi ja verraton ”Integrum” tietopankki antaa käyttöön niin sanoakseni kaikki nykyajan mukavuudet ja vielä sellaistakin, jota ei osannut anoa eikä ymmärtää. Varmaankin noita samoja systeemeitä vähitellen voidaan soveltaa myös 1800-luvun materiaaliin, jossakin määrin se onnistunee jo nyt.

     Joka tapauksessa minusta näyttää siltä, että kuva 1800-luvun Suomen-syöjistä on meillä valitettavan sävytön ja vajavainen.

       Henkilöt, joista silloin puhutaan, kuten Mihail Katkov ja Konstantin Pobedonostsev tai Aleksei Suvorin ja jopa Pjotr Stolypin ja Mihail Borodkin jäävät kaikissa Suomea koskevissa esityksissä kovin persoonattomiksi hahmoiksi, vaikka he kaikki todellisuudessa olivat hyvin kiinnostavia monessa suhteessa.

      Samalla myös koko heidän aikakausiensa Venäjän yhteiskunta ja sen kiihkeät poliittiset taistelut ja kulttuuriset virtaukset jäävät ymmärtämättä.

       Tässä nyt ainakin taannoinen blogini Pietarin lehtikeisarista, Aleksei Suvorinista, joka oli suomalaisille sangen vihattavan ”Novoje Vremja”-lehden takana.

 

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Journalistin päiväkirjat

 

Naapurin lehtikuningas

 

Dnevnik Alekseja Sergejevitša Suvorina. Izdanije vtoroje, ispravlennoje i dopolnennoje. The Garnet Press, London, Izdatelstvo Nezavisimaja gazeta, 2000, 666 s.

 

      Pietarilainen Novoje vremja oli aikansa suomalasille kirosana. Se kiiruhti aina kommentoimaan Suomen asioita venäläispatrioottisessa hengessä ja koko lehti leimattiin meillä ”mustasotnialaiseksi” ja panslavistiseksi aviisiksi.

       Siinä oli totta toinen puoli, mutta koko totuus on kiinnostavampi.

     Lehden omistaja ja julkaisija Aleksei Sergejevitš Suvorin oli hyvin kiinnostava ja monipuolinen kulttuuripersoona. Paitsi intohimoinen journalisti, hän oli myös kirjailija ja korkeiden tahojen luottomies. Hän ylläpiti jopa omaa teatteriaan.

      Suvorin rikastui saatuaan käsiinsä Novoje vremja-lehden, josta tuli todella suosittu ja myös arvovaltainen. Joskus siitä näkyy käytettävän epiteettiä ofitsioznyj eli puolivirallinen.

     Totta olikin, että julkaisija oli hyvissä väleissä muun muassa Venäjän vahvan miehen, Sergei Witten kanssa ja tämä antoi luottamuksellisesti käytettäväksi salaisiakin papereita. Suvorinilla oli myös monopoli Venäjän rautatieasemien lehdenmyyntiin, lieneekö ollut Witteltä peräisin.

     Suvorin oli läheisissä väleissä myös monien kirjailijoiden kanssa ja muun muassa Tšehovin henkiystävä. Myös Dostojevski kuului hänen lähipiiriinsä.

     Suuri yleisen mielipiteen heräämisen aika sattui Venäjällä Turkin sodan aikaan, jolloin slavofiiliset ja panslavistiset ajatukset saivat suurta suosiota. Tuolloin myös Suvorin luisui autoritarismin suuntaan, mutta hänen poliittiset vakaumuksensa eivät koskaan muodostuneet erityisen lujiksi lukuun ottamatta uskoa siihen, että ihmiset ovat tyhmiä, kuten päiväkirjan esipuheen kirjoittajat toteavat.

     Kun lehdessä vuorottelivat liberaaleina ja taantumuksellisina pidetyt näkemykset, sitä myös arvosteltiin periaatteettomuudesta ja nimitettiin ”miten haluatte”-lehdeksi.

     Suurta yleisöä kannatti tietenkin kosiskella esimerkiksi suomalaista separatismia ruoskimalla.

     Suvorinia ei kuitenkaan käy päinsä leimata yksinkertaisesti taantumusmieheksi, sillä esimerkiksi teatterissaan hän esitytti Tolstoin radikaalin kappaleen ”Pimeyden vallat” ja muutakin porvaria säikäyttävää.

     Itse asiassa Suvorin näyttää tasapainoilleen liberalismin ja taantumuksen välillä ja harrastaneen jälkimmäistä etupäässä saadakseen tilaa edelliselle. Jotakin hänen asenteestaan kertonee seuraava lainaus:

Tšehov sanoi minulle, että kirjoitan oikein hyvin liberaalina, mutta varsin huonosti konservatiivina. Mutta minulla on aihetta ajatella, että kirjoitan etupäässä liberaalisti ja konservatiivisesti kirjoitan sen vuoksi, että saisin tilaa liberalismille. Onnettomuudekseni en ole hölmö eikä minulla ole pienintäkään halua siihen, että hölmöt ja isänmaan pelastajat potkisivat minua.

      Muuan heikko kohta Suvorinilla joka tapauksessa oli, nimittäin antisemitismi. Ranskan kuuluisassa Dreyfusin jutussa hän tuli omaksuneeksi Dreyfusia vastustavan kannan ja osoitti juutalaisvastaisen asenteensa muutamassa muussakin tapauksessa. Tämä oli sivistyneelle lukijakunnalle liikaa ja lehti alkoi menettää mainettaan.

      Toinen tapaus liittyi1900-luvun alun ylioppilaslevottomuuksiin. Venäläisten kirjailijoiden liiton keskinäisavun komitea järjesti Suvorinia vastaan kunniatuomioistuimen, jossa häntä syytettiin siitä, että hän yllytti hallitusta kieltämään keskustelun levottomuuksista, ”joissa Novoje Vremjalla oli niin häpeällinen rooli.”

      Tässä oli epäilemättä aivan tarpeeksi syytä leimata koko lehti taantumukelliseksi, mutta itse asiassa hän kyllä oli vaikeampi tapaus eikä kumarrellut ketään tai sanokaamme, ettei tehnyt sitä automaattisesti, aatteellisin perustein.

      Itse päiväkirja vilisee toinen toistaan hurjempia juoruja. Muuan niistä kertoo, että Aleksanteri II oli välittömästi ennen murhaansa maannut pöydän päällä erään rouvan. Tämä oli kertonut asian henkilääkäri Botkinille, joka taas kertoi sen kuolinvuoteellaan eteenpäin.

      Aikakauden ”hirviöihin” kuuluivat homoseksuaalit eli ”pederastit”, joita korkeimmissa piireissä vilisi, vaikka asiaa pidettiin erittäin salaisena. Yksi sellainenhan oli keisarin lasten kotiopettaja, antisemiitti ja Suomen ystävä, ruhtinas Meštšerski.

      Hölmöiksi tuomitaan päiväkirjassa milloin Stolypin, milloin Katkov, Venäjän toinen lehtikeisari, tämä jälkimmäinen tosin Tolstoin suulla.

      Suvorinilla oli myös tilaisuus kuulla kaikkia mahdollisia juoruja esimerkiksi amiraalien kiistoista koskien sitä, kelpasivatko venäläisten telakoiden tuottamat laivat mihinkään.

       Suuriruhtinas Konstantinin näyttelemisestä Suvorin antaa murskaavan arvostelun ja kuvailee Venäjän johtavien potentaattien suorastaan bysanttilaista keskinäistä juonittelua.

        Omituinen on tarina siitä, miten sisäministerin ja Suomen ministerivaltiosihteerin, Plehwen avioton poika Holmström oli kääntänyt ruotsista jonkin hyvin liberaalin kirjan, jota sitten painatettiin sisäministeriön kustannuksella.

        Sen arvostellut Sankt-Peterburgskije vedomosti sitten suositteli Plehwelle Suomeen nähden liberaaleja näkemyksiä. Sen jälkeen kirja takavarikoitiin ja sitten taas päästettiin pannasta.

       Sen jälkeen Holmström kirjoitti siitä konservatiivisen arvostelun, jota tarjottiin Novoje Vremjalle. Suvorin vaati siihen kuitenkin muutoksia. Päiväkirjasta ei käy ilmi, julkaistiinko juttu sitten.

      Joka tapauksessa tämäkin episodi sopisi kyllä Plehwen kuvaan. Hän ei ollut se yksivakaisen typerä taantumuksellinen, jollaiseksi hänet yleensä kuvataan, vaan pikemminkin hyvin ovela ja kyyninen juonittelija.

      ”Aika on kummallinen ja vaarallinen. Suojelkoon Jumala meitä”, päättää Suvorin muistiinpanonsa näistä vehkeilyistä.

       Suomen kysymyksestä olisi tässä kirjassa luullut löytävänsä paljonkin mainintoja, mutta itse asiassa niitä löytyy tuskin lainkaan. Asia selittynee osittain sillä, etteivät päiväkirjat tietyiltä kriittisiltä ajoilta, kuten alkuvuodesta 1899 ole säilyneet.
       Myöskään suomalaisia poliitikkoja ei mainita lainkaan, ei edes Leo Mecheliniä, joka sentään oli suomalaisen separatismin symboli ja tuli muutenkin julkisuuteen, suuren vankilareformikokouksen yhteydessä. Bobrikov kyllä mainitaan, mutta ei hänen murhaansa.

       Mutta sellaisiahan päiväkirjat ovat. Niiden kirjoittaja saattaa olla vaikkapa hyvin ihastunut jonkin filosofin ajatuksiin, mitta ei tunne tarvetta kertoa siitä päiväkirjassaan. Itse olin hieman yllättynyt siitä, ettei Konstantin Leontjevin nimikään tullut täällä esille, mutta onhan siellä sitäkin useammin V.V. Rozanov, joka sattui olemaan Suvorinin ystävä.

      Kaiken kaikkiaan kirja tarjoaa kiinnostavan välähdyksen kiinnostavaan aikakauteen. Sen kuuluisuuksien seassa seikkailee myös yrmeä, Iivana Julman näköinen keppiukko, joka milloin käy seuraamassa ja johtamassa teatterinsa harjoituksia, milloin seurustelee Tšehovin, Tolstoin tai Witten kanssa.

       Hänen perhesuhteensa ja henkilöhistoriansakin sopivat draaman aiheeksi alkaen siitä, miten rakastaja oli murhannut hänen ensimmäisen vaimonsa ja Suvorinin monien lasten äidin.

       Tuttavapiirissä tapahtui myös joutavasta syytä käyty ja kuolemaan johtanut kaksintaistelu. Niitä Suvorin synkästi vihasi hölmöyden osoituksina. Se muuten oli ominaisuus, jota hän eniten kammoksui.

 

Kulttuurikartta

 

Itä on herkkä asia

 

Erin Meyer, The Culture Map. Decoding how people think, lead, and get things done across cultures. Public Affairs 2014, 277 s.

 

     Luinpa vaihtelun vuoksi erään ns. konsulttikirjallisuuteen kuuluvan opuksen, joka näyttää saaneen positiivista huomiota aina Foreign Affairsia myöten.

       Kirjassa viitataan jossain määrin tieteellisiin tutkimuksiin kansainvälisestä kommunikaatiosta ja kulttuurieroista, mutta pääasiassa nuori bisnesajattelun professori perustaa omille havainnoilleen, joista esitetään aika viihdyttäviä anekdootteja.

      Kun liikutaan tällaisella alueella, ei kannata odottaa kvantitatiivisen lähestymistavan vievän kovin kauas, mutta toisaalta liikkeenjohdon konsulttien maailmassa taustalla ovat suret rahalliset arvot ja paine saavuttaa paikkansapitäviä ja siis hyödyllisiä tulksia on suuri.

      Otin otsikkoon venäläisen sananparren, ”Itä on herkkä/hieno/hienovaraisuutta vaativa asia”: vostok- delo tonkoje. vaika kirjassa puhutaan paljon muustakin kuin idästä. Se kuitenkin edustaa yllättävän erilaista kulttuuria.

      Venäläiset ovat aikojen kuluessa joutuneet yhä uudelleen tekemisiin idän kanssa ja paine sen ymmärtämiseen on ollut suuri jo Kultaisen Ordan ajoista saakka ja on tänäkin päivänä.

      Tämä kirja toki on amerikkalaisen, ranskalaisen kansa avioituneen naisen tekemä, mutta kyllä siinä pyritään asettamaan pakalleen myös monia muita maita, niiden joukossa Venäjä. Suomikin vilahtaa joskus, mutta sitä ei käsitellä systemaattisesti.

     Otsikossa puhutaan ”kulttuurien kartasta”, Sellainenhan on laadittu tunnetussa World Wide Survey- projektissa, mutta kirjassa ei sellaisen laatimiseen itse asiassa edes pyritä. Sen sijaan kyllä haarukoidaan kulttuurien välisiä suhteellisia eroja eri asioissa ja asetetaan niitä järjestykseen janoille.

      Asiat, joiden suhteen vertailua tehdään ovat kommunikaatio, evaluaatio, vakuuttaminen, johtaminen, päättäminen, luottaminen, erimielisyys ja aikatauluttaminen.

      Kommunikaation kohdalla olennainen ulottuvuus on sen suorasukaisuuden aste. Niin sanotuissa matalan kontekstin kulttuureissa asiat pyritään sanomaan mahdollisimman yksiselitteisesti ja siten myös ymmärretään. Korkean kontekstin kulttuureissa taas kaikki on asetettava kontekstiinsa ja voidaan käsitä monella tavoin. Vastuu ymmärtämisestä jää kuulijalle.

      Tässä kirjassa korkean kontekstin kulttuureita ovat yleensä itämaat, esimerkiksi Kiina ja Japani. Matalan kontekstin maita taas ovat USA, joka on tässä aivan omaa luokkaansa, ja muutkin anglosaksiset maat, vaikka etäisyys USA:n ja Englannin (understatement!) välillä on merkittävä. Myös esimeriksi Suomi kuuluu thän ryhmään. Ranska ja Venäjä ovat lähempänä Japania ja Kiinaa kuin USA:ta.

     Kirjoittaja esittää asiasta tarinan, jossa vieraalta kysytään, haluaako hän syödä. Vieras vastaa kieltävästi, mutta sitä ei saa ottaa tosissaan, jos kyse on korkea  kontekstin kulttuurista tulleesta vieraasta.

      Vasta kolmannella kerralla asian voi uskoa. Itse jouduin kulttuurien välisen kommunikaatiokatkon uhriksi kerran Hämeessä, jossa emäntä oli kattanut kahvipöydän ja kysyi, maistuisiko kahvi. Kieltäydyin tietysti kursaillen, vaikka hekumoin jo samalla kuuman kahvin ja vehnäsen maistamisen odotuksessa, mutta emäntä totesi ykskantaan, että eipä nyt sitten, enkä kehdannut enää ruveta asiaa korjaamaankaan.

      Savolaisena uskoin, että kuulija tuntee vastuunsa eikä usko helppohintaista kieltäytymistäni, vaan opastaa vieraat pöytään, mutta niin ei sitten käynytkään.

     Vastaava tarina saattaisi tapahtua vaikkapa kiinalaisen ja amerikkalaisen välillä, mutta on tietenkin  ymmärrettävä, etteivät kulttuurit mitään monoliittejä ole. Poikkeamia on joka suuntaan, mutta kirjoittaja esittää, että kun tietyn kulttuurin eri tapaukset otetaan Gaussin käyrälle, on käyrän huippu eri kulttuureissa eri asemassa jonkin asian vallitsevuutta osoittavalla janalla ja tässä mielessä ne voidaan asettaa myös keskinäiseen järjestykseen.

    Asian voi uskoa, tosin tuo Gaussin käyrä niistä lukemattomista tapauksista jää fiktiiviseksi ainakin useimmissa kirjoittajan esittämissä tapauksissa, mutta, kuten sanottu, eivät ne vailla mielenkiintoa ole. Varsinaisesti kunnolla tutkittu on ainakin Geert Hofsteden teoria vallan etäisyydestä.

      Tämä mittaa myös päätöksenteon hierakkisuutta, jossa johtavia maita ovat Kauko-Idän maat ja esimerkiksi Nigeria. Siltä suunnalta löytyy Venäjäkin. Egalitaarista johtamista sen sijaan edustavat pohlismaat, Hollanti ja Australia. USA sijaitsee tässä suhteessa hieman janan keskikodasta vasemmalle (egalitarismin suuntaan).

     Korkean hierakian maissa johtaja saa enemmän tai vähemmän yli-inhimillisen roolin, häneltä odotetaan aina valmiita vastauksia ja häntä on toteltava ilman kyselyjä. Hierarkian portaita ei myöskään saa sivuuttaa, mikä lienee monille tuttua armeijan opetuksista.

     Kulttuurit eroavat monessa suhteessa ja yksi kaikkien tuntema on aikakäsitys. Euroopassa se on lineaarinen, vaikka Etelä-Euroopassa sallitaan suuremmat toleranssit kuin pohjoisessa. Latinalaisessa Amerikassa tilanne on sen sijaan aivan toinen, mikä on stereotyyppistä ja siksi myös pitää tietyissä rajoissa paikkansa kuten useimmat stereotyypit.

     Kulttuurien ulottuvuudet saattavat kuitenkin olla sangen yllättäviä niille, jotka erehtyvät tekemään köykäisiä johtopäätöksiä. Asiaa valaisee Israelin ja Venäjän vertailu.

      Molemmat ovat kommunikaatiossa suhteellisen korkean kontekstin maita ja niissä annetaan suoraa negatiivista palautetta tarpeen tullen. Molemmissa luottamus perustuu henkilösuhteisiin eikä tehtävään ja molemmissa erimielisyys osoitetaan konfrontaatiolla. Venäjällä perusteleminen aloitetaan periaatteista, ja Israelissa taas käytännöstä. Israelissa ollaan myös egalitaarisia ja Venäjällä hierakkisia

     En tiedä, miten paljon suuri muuttovirta Venäjältä Israeliin on asioita muuttanut, eikä kirja kerro tarkemmin, mihin aikakauteen sen käsitykset perustuvat.

     Muuan kiinnostava tapaus ovat Kiinan ja Japanin kulttuurierot kirjan kuvaamissa asioissa. Kuten on todettu, monessa suhteessa ne sijaitsevat samalla suunnalla kulttuurisilla jatkumoilla. Kuitenkin esimerkiksi aikakäsityksen suhteen Japani on hyvinkin ”pohjoismainen”, kun taas Kiina kuuluu ”joustavan ajan” maihin. Japanissa myös päätökset ovat konsensuaalisia, kun taas Kiinassa hierakkisia

     Kuten sanottu, kirjaa on suositeltu monien arvovaltaisten tahojen toimesta ja ainakin se on melko viihdyttävästi kirjoitettu. Uskaltaisin arvella, että siitä voi myös aikamme globalisoituvassa maailmassa olla käytännön hyötyä.