Pitkä versio

 

Parkumäen taistelu 21.7.1789 ja sen myöhempi maine

 

Kun Kustaa III teatraalisesti kesällä 1788 esitti ultimaatumin Katariina toiselle ja antoi vielä lähettiläälle ohjeen siitä, että pieninkin tinkiminen vaatimuksista olisi sodan syy, hän saattoi olla varma siitä, että vastapuoli ei vaatimuksiin suostu.

Tuosta ultimaatumista on sanottu, ettei edes Turkin sulttaani olisi kehdannut esittää moista Moldovan hospodarille. Nykyään sitä voitaisiin verrata Putinin ”ultimaatumiin” Zelenskille. Kyseessä ei ollut enempää eikä vähempää kuin täydellinen luopuminen itsenäisen valtakunnan arvosta ja asemasta ja asettuminen toisen orjaksi. Rahaakin olisi pitänyt maksaa.

Itse asiassa suomalaiset olivat tuolloin jo hyökänneet Olavinlinnaan, mihin Kustaan mukaan venäläisten väitetty  (hänen itse järjestämänsä) rajanloukkaus Puumalassa antoi muka oikeuden: Ruotsin valtakunnan oli huolehdittava siitä, etteivät villit idän laumat pääse maassa mellastamaan.

Katariina oli varmasti jo saanut vihiä ultimaatumin sisällöstä ja kiiruhti julistamaan sodan jo päivää ennen sen luovuttamista. Samalla hän manifestissaan todisti, että kaikki Euroopan yliopistot olivat tervetulleita käsittelemään asiaa ja ratkaisemaan, kenellä oli oikeus puolellaan.

Olavinlinnan piiritys ja sen ympäristön ryöstäminen (”mitähän ryöstettävää sielläkin mahtaa olla?”) olivat Katariinan mielestä ”rosvojen toimintaa” (agir en forban). Ja harmillista oli, että uhka Pietaria vastaan tuli nyt Suomesta, jota Katariina oli aivan hiljattain auttanut nälänhädän aikana.

Yksityisesti Katariina kyseli ennen ultimaatumia, ”aikooko se hullu todella hyökätä” ja valitteli, että serkku Kustaalla on päässään vikaa, mutta totesi sitten, että se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa: rira bien, qui rira dernier.

Koska kyseessä oli Ruotsin puolelta aivan härski hyökkäyssota, eikä suinkaan puolustus, kuten Kustaa väitti, eivät Ruotsin armeijan upseerit halunneet viedä kurjasti varustettuja ruotumiehiään vieraalle maalle kuolemaan tauteihin, luoteihin ja puutteeseen valheellisen asian puolesta. Huolto oli jo keskitysmarssissa osoittautunut skandaalimaisen huonoksi.

Missä määrin motivaationa oli oman, mukavan aseman turvaaminen tai pelkuruus, voi aina kysellä, mutta kannattaa huomata, että tämä oli myös kansalaistottelemattomuutta ajan hengessä.

Asemastaan ylpeä ja itsetietoinen aateli oli yhä katkera kuninkaan vuoden 1772 vallankaappauksesta ja saattoi nyt valistuksen hengessä nousta kritisoimaan kuninkaankin päätöstä, joka selvästi soti perustuslakia vastaan: kuninkaalla ei ollut oikeutta aloittaa hyökkäyssotaa ja rintamalla näki kyllä, että juuri siitä olisi kysymys.

 Suuri joukko upseereita teki ns. Anjalan liiton (konfederaation), jota vielä vahvistettiin ns. valaliitolla. He esittivät keisarinnalle, että palautettaisiin rauha ja että tämä sen kunniaksi ja ystävyyden merkiksi suostuisi palauttamaan vuonna 1743 Suomelta viedyt alueet. Jos keisarinna ei tähän suostuisi ja olisi taisteltava, eivät upseerit säästäisi henkeään ja terveyttään, vaan tekisivät velvollisuutensa.

Kun Sprengtporten ja hänen hengenheimolaisensa vielä uskottelivat, että koko Savo ainakin on valmis eroamaan Ruotsista, päätti keisarinna välttää aktiivisia sotatoimia, joihin ei kyllä vielä olisi kyennytkään ja odottamaan, mitä suomalaiset saivat aikaan. Odotettiin, että Suomessa kokoontuisivat valtiopäivät, jotka ilmoittaisivat kansan tahdon.

Vastoin Sprengtportenin kuvitelmia ja hänen agenttinsa Jägerhornin lupauksia, Suomessa ei ollut mitään halua itsenäistyä Venäjän suojeluksen eli käytännössä yliherruuden alaiseksi. Venäläisen talonpojan osaa herrojensa orjana pelättiin kuin ruttoa ja rakastetulle Kyöstä-kuninkaalle oltiin uskollisia. Kyöstähän puhui vähän suomeakin.

Vuosi 1788 meni sitten menojaan, eikä ratkaisua saatu aikaan merelläkään, niin sanotussa Suursaaren meritaistelussa, jossa venäläiset kyllä menettivät kaksi kertaa enemmän miehiä, mutta asialla ei ollut merkitystä, niitähän siinä maassa riitti ja uusia tehtiin koko ajan vauhdilla.

Vuonna 1789 venäläiset, jotka olivat vuoden mittaan saaneet sotavoimansa kehitettyä jälleen iskukykyisiksi, aloittivatkin aktiivisen sodankäynnin.

Kenraali Ivan Michelsonin komennossa hyökkäsi noin 7000 miestä Savoon ja löi vartiot pakoon Kyyrössä 11.6.

12.-13. 7. venäläiset saatiin noin 650 miehen voimin pysäytettyä Porrassalmella, mistä ne kuitenkin jatkoivat muutaman päivän kuluttua Mikkeliin, joka vallattiin 19.6.

Varastot poltettuaan ja mahdollisuuksien mukaan evakuoituaan Savon prikaati perääntyi Juvan suuntaan.

Samaan aikaan lähestyi Juvaa kaksi muuta hyökkäyskärkeä.

 Kenraali Schultzin joukot, noin 2000 miestä hyökkäsivät Sulkavan (vallattiin 16.7.) kautta Juvan suuntaan, samoin kuin von Knorringin puolitoista tuhatta miestä Puumalasta käsin.

Juvalla oli siis kolmen venäläisosaston tarkoitus saartaa ja pakottaa suuresti alivoimainen Savon prikaati antautumaan. Sen kuitenkin onnistui vähin tappioin, vaikka makasiininsa menettäneenä perääntyä Joroisiin. Taitavasta manöveerauksesta myös vihollinen antoi Stedingkille tunnustusta.

26.6. Kuningas aloitti omassa majestettisessa korkeudessaan kevennyshyökkäyksen Kymijoen yli ja valloitti Utin, mikä sai venäläiset lähettämään joukkojensa päävoiman sikäläisten asemiensa avuksi. Utin taistelu olikin ensimmäinen venäläisistä hyökkäämällä saatu voitto sitten Kaarle XII:n päivien. Se muutti tilanteen myös pohjoisessa.

Ruotsalaiset saivat pian Joroisiin keskitettyä 3400 miestä ja olivat Savossa nyt ylivoimaisia ja karkottivat vetäytyvät venäläiset idässä Puumalaan ja valtasivat takaisin Juvan 7.7. ja Mikkelin 11. heinäkuuta.

Rantasalmen Parkumäelle oli jäänyt kenraali Schultzin noin 1500 miehen osasto, jonka karkottaminen takaisin Savonlinnaan ja mikäli mahdollista Savonlinnan valtaus jäivät kenraali Curt von Stedingkin, hovimiehen, Ranskan kuninkaan ystävän ja Yhdysvaltojen vapaussodan veteraanin tehtäväksi.

Savolainen everstiluutnantti G.H. Jägerhorn teki suunnitelman venäläisen osaston lyömisestä saarrostavalla hyökkäyksellä.

Hyökkäys aloitettiin 20.7. ja taistelukosketukseen päästiin aamulla 21.7. Kaukaa Hiltulan kylän kautta kiertänyt vajaan tuhannen miehen osasto porilaisia, pohjalaisia ja Savon jääkäreitä hyökkäsi vihollisen selustaan osittain metsien kautta rämpien ja tykkejä kantaen.

 Parinkymmenen kilometrin öinen marssi osittain pitkin tietöntä korpea tykkejä kantaen oli hyvin rasittava. Silti ryhdyttiin viivyttelemättä aamuyöstä hyökkäämään kolmelta suunnalta. Pääosa, noin 1000 miestä hyökkäsi siis selustasta.

Toinen osasto, savolaisia, hyökkäsi suoraan maantietä pitkin rikotun Puikon sillan kautta ja pakotti sikäläisen venäläisen joukon perääntymään leirin suuntaan, jonne päävoimat jo hyökkäsivät toiselta suunnalta.

Kolmas osasto, Savon jääkäreitä, hyökkäsi, pitkin Saimaan rantaa kierrettyään Putkisalon saaresta käsin.  Perääntyvät venäläiset kohtasivat pian toiselta suunnalta perääntyvät kollegansa ja huomasivat olevansa satimessa.

 Noin puolet venäläisten armeijasta pääsi pakenemaan Olavinlinnan suuntaan joukossa myös kenraalimajuri Schultz. Schultzin henkilökohtainen omaisuuskin jäi leiriin, kuten myös venäläisten kuormasto ja tykit. Sotasaaliiseen kuului myös 600 muskettia.

Suomalaisten laskelmien mukaan venäläisiä kaatui 5+200 ja vangeiksi jäi 13+355 eli osasto lyötiin perinpohjaisesti ja sen kokonaistappiot olivat lähes 600 henkeä, Schultzin arvion mukaan huomattavasti enemmänkin. Vangit lähetettiin Ruotsiin.

Suomalaisten tappiot olivat1+38 kaatuneina ja 9+135 haavoittuneina eli yhteensä taisteluvahvuudesta poistui vajaat 200, joista vain pieni osa peruuntumattomia tappioita. Tosin haavoittuneista melkoinen osa aina kuoli tai jäi invalideiksi.

Taistelu oli vasta toinen hyökkäämällä saatu voitto sitten Suuren Pohjan sodan ja sen kunniaksi laulettiin valtakunnan kaikissa kirkoissa Te Deum laudamus -sinua Jumala kiitämme. Samalla luettiin selostus taistelusta.

Sotasaalis oli suuri ja siihen kuului paitsi tykkejä ja noita 600 muskettia, myös paljon kuormastotavaraa, muun muassa kenraali Schultzin teltta kaikkine tavaroineen. Siihen kuului seuraavia esineitä:

valkea kangasviitta, säämiskähousut, harmaa kangassortuutti, mustat kangashousut, vihreä uniformuntakki kultakoristein, punainen liivi kultakoristein, valkoiset kangashousut, vihreä taftinen yönuttu, musta tuluppi (turkki),  vihreä kankainen turkki mustalla vuorilla, sinisiä kankaisia rengintakkeja, mustia sillkikaulaliinoja, musta liivi keltaisella vuorilla, pumpulisia yömyssyjä, punamusta yönuttu, silkkinen yönuttu, pienet pistoolit hienossa kotelossa, peili, vihreä rengintakki, keltainen apulaisen (hejduk) takki, sapeli ripustimella ja portupeella,  toppa sokeria, englantilainen ridoo, saappaat, kengät, tohvelit, tupakkarasia, kuparinen yöastia, kahvimylly, pieni kuparinen kahvipannu, pieni kuparipannu,  rikkinäinen tina-astia, jossa kansi, kullattu malja, jossa kansi, pussi, jossa korppuja, pieni viinalasi, lukittu lipas ilman avainta, pieni posliininen teekannu, karkea lakana, vanha nahkainen kapsäkki, paitoja, hienot lakanat, karkeammat lakanat, yöpaita, ”yksikertaisia kankaisia yöröijyjä”, valkoinen pumpulinen liivi, pari housuja, valkoiset silkkisukat, raidalliset silkkisukat, nippu nenäliinoja, käytetty lakana, musta lyhyt kaulaliina,  kahdet pumpulisukat, kahdet muunlaiset sukat.

Kenraalin piti toki aina pystyä pukeutumaan asiaankuuluvasti ja yöpymään saattoi joutua teltassakin, joten runsaan yövaatetuksen ymmärtää. Joskus saattoi turkkikin olla tarpeen. Kahvia ja teetä sai varmastikin huollon puolelta ja viinaa samoin. Jostakin syystä näyttää kenraali olleen omissa sokereissaan tai sitten sitä vain oli joskus jäänyt yli.

Kuten jokaisella venäläisellä upseerilla, oli kenraalillakin sotilaspalvelija eli denštšik ja luultavasti parikin. Myös heidän tavaroitaan on joukossa. Kenraali ei mennyt asioilleen riu’ulle rivimiesten tavoin, vaan ainakin yöllä käytti omaa astiaa, jonka palvelija sitten aamulla tyhjensi. Taudeilta välttymisen kannaltakin tämä saattoi olla hyvin tärkeää, ainakin jos ymmärrettiin vielä pestä kädet.

Schultz oli kärsinyt murskatappion. Häntä ei kuitenkaan huonosta menestyksestä rangaistu, vaikka niin on huhuttu. Päin vastoin hän sai korkean kunniamerkin, Pyhän Vladimirin toisen luokan ristin, joka tosin myönnettiin kesäkuisesta Sulkavan operaatiosta sekä ylennyksen kenraaliluutnantiksi.

Tarkoituksena oli ilmeisesti osoittaa koko maailmalle, ettei Venäjän armeijaa suinkaan ollut nolattu, toisin kuin pahat kielet kertoivat. Samanlaista taktiikkaahan käytettiin myös talvisodassa.

Taistelu jäi myös vaille strategista merkitystä, kun Ruotsin joukot eivät jaksaneet ajaa perääntyvää vihollista takaa ja se asettautui puolustukseen Laitaatsillalle, joka sodan loppuun saakka muodosti esteen Ruotsin tykkiveneiden pääsylle etelään. Olavinlinna jäi myös varmistamaan Venäjälle, Käkisalmeen ja Viipuriin johtavaa tietä.

Päinvastoin kuin on joskus huhuttu, vastakkain Parkumäellä eivät olleet kerimäkeläiset ja rantasalmelaiset, joista edelliset olivat tsaarin alamaisia. Asevelvollisuus ulotettiin Vanhaan Suomeen vasta vuonna 1797, keisari Paavalin aikana.

Myöskään Parkumäen nimi ei tule taistelun aikana päässeistä tuskanhuudoista, paikka oli sen niminen jo ennen taistelua ja kantasanana lienee kukaties pikemminkin ”parkku” tai ”parkkuu” kuin huutoa merkitsevä ”parku”. Joka tapauksessa nimi oli kylällä jo ennen taistelua.

Taistelun jälkeen rintama pohjoisessa asettui Laitaatsiltaan, jossa yritteliäs uusi venäläisten komentaja Rimski-Korsakov pian alkoi tehdä hyökkäyksiäkin. Salmen ylittäminen oli nyt jo poissa laskuista eikä edes työläs tykkipursien vienti maata pitkin salmen ohi tuottanut tulosta.

Laitaatsillassa myös itse kuningas Kustaa kävi katsomassa tilannetta ja lupaili (katteettomsti) joukoille pian lepoa selustassa. Toki väsyneet ja nälkäiset Ruotsin armeijan osastot siirtyivät sittemmin syksyllä pois levottomasta Laitaatsillasta talvileiriin vähän yli peninkulman pääähän Kallislahteen. Nykyinen Leirimäki Sulkavan tienhaaran lähellä lienee saanut nimensä tästä.

Tuo edellä mainittu Curt von Stedingkin arkistokokoelma, jonka Suomen Kansallisarkisto osti jokunen vuosi sitten Ruotsista, on ehtymätön aarreaitta. Pelkästään kirjeitä siinä on tuhansia ja lisäksi tulevat erilaiset tilit ja laskelmat, raportit ja suunnitelmat, joita Kustaa III:n sodan (1788-1790) ajaltakin on valtavasti.

Järjestystähän tämäkin rikkaus on vailla eikä tietokonehaku yleensä riitä antamaan käyttökelpoista tietoa. Ehkäpä järjestämisessä olisi tekoälylle sopiva työkenttä?

Suuri määrä saapuneita kirjeitä sentään on lähettäjän mukaisessa järjestyksessä. Lähettäjiä riitti kuninkaallisista henkilöistä Sulkavan kirkkoherraan saakka.

Poikkeuksellisen kiinnostava nimi joukossa oli kuitenkin Wilhelm von Schultz, sama mies, joka kesällä 1789 hyökkäsi Savonlinnasta käsin Sulkavalle ja sieltä Juvalle saartaakseen von Stedingkin komentaman Savon prikaatin, joka oli perääntymässä Mikkelistä.

Sittemminhän Schultz kärsi Stedingkin joukoille tuon edellä selistetun Parkumäellä. Schultz itse haavoittui taistelussa ja hänen joukkonsa pakenivat Olavinlinnan turviin ja Laitaatsillan taa jättäen jälkeensä suuren määrän vankeja ja aseita.

Tästä tuli myös suuri mediatapahtuma ja Te Deumia laulettiin kaikissa Ruotsin kirkoissa.

Kustaa III ei kätkenyt kynttiläänsä vakan alle, vaan asiasta tiedotettiin myös ulkomaille, antoihan se lisää vakuuttavuutta Ruotsille sotilaallisena suurvaltana, kun se oli siihen mennessä jo munannut kaikki mahdollisuutensa, jotka ylivoimatilanne olisi sille edellisenä vuonna tarjonnut. Nyt voimasuhteet olivat muuttuneet, mutta jotakin saatiin tiedotettavaksi.

Journalistien laatimat sotauutiset ovat kautta aikojen olleet epäluotettavia ja usein kovin väritettyjäkin, totta kai. Niiden sävy saattoi ja saattaa myös loukata kulloisenkin vastustajan kunniaa, tahallisesti tai tarkoittamatta. 1700-luvulla tämä oli sangen vakava asia.

Kuten muistamme, kenraalimajuri Wilhelm Schultz von Ascheraden, Baltian saksalainen, joka oli palvellut myös niin Kaukasiassa kuin Itävallan joukoissa Euroopassa, joutui haavoittuneena pakenemaan Parkumäeltä, jossa jopa hänen henkilökohtainen omaisuutensa jäi ruotsalaisille.

Kun Schultz oli taistelussa haavoittunut ja pahoin epäonnistunutkin, ennen pitkää hänet korvasi Savonlinnaan sijoitettujen joukkojen päällikkönä Aleksandr Rimski-Korsakov.

Schultz lähetti vielä Parkumäen taistelun jälkeen Stedingkille Olavinlinnasta kolme kirjettä. Postihan kulki tuohon aikaan taistelevien armeijoiden välillä melko luistavasti. Trumpetisti ilmoitti aina posteljoonin saapumisen ja hän vei ja toi kirjeitä molempiin suuntiin.

Esimerkiksi Runebergin Vänrikeistä tuttu J. S. Duncker lähetti vaimolleen Ristiinaan kymmenittäin kirjeitä Suomen sodan rintaman läpi ja myös rahalähetyksiä tehtiin tätä kautta. Järjestely oli molemmille osapuolille edullinen eikä kunnia sallinut vilppiä näissä asioissa.

Schultzin ensimmäinen kirje oli päivätty 30.8.1789. Kirjeenvaihto tapahtui ranskaksi, vaikka molemmat osapuolet olivat saksalaisia, Schultz kotoisin Liivinmaalta ja Stedingk Ruotsin Pommerista.

Ensimmäinen kirje on lyhyt ja se on vain saatteena muutamiin kirjeisiin venäläisille sotavangeille, muun muassa jollekulle Medvedeville, jota Schultz luonnehtii ”minun kelpo Medvedevikseni” (mon bon Medvedew). Kirjoittaja pahoittelee myös sitä, ettei ole sairautensa takia voinut vastata Stedingkin aiempaan kirjeeseen.

Stedingkiä lähettäjä tituleeraa herra parooniksi tai arvostetuksi herra parooniksi Estime Monsieur le Baron ja kirjoittaa oman nimensä ranskalaisittain Guillaume Schultz.

Toinen, 21.8. Nicschlottissa (Nyslott) päivätty kirje on monisanaisempi ja siinä on vakavaa asiaa. Kirjoittaja on saanut käsiinsä Hampurissa ilmestyvän lehden, jossa on häntä syvästi loukkaava uutinen (article le plus outrageant pour moi), joka liittyy Parkumäen taisteluun.

Artikkelin ilmoitettiin perustuvan viralliseen Tukholman tiedonantoon (Bericht), jonka oli antanut herra prikaatin komentaja, parooni Stedingk. Schultz vaati Stedingkiä näkyvästi ja julkisesti korjaamaan tätä häväistyskirjoitusta.

Stedingkin voittajan kunniaa ei asia vähentäisi, eikä Schultz halunnut siihen kajota, mutta tuo häväistys loukkasi ”meidän toisten saksalaisten” kunniaa.

Kirjoittaja ehdotti myös, että ruotsalaiset päästäisivät palaamaan Joroisissa sairaana olevat vangit ja luovuttaisivat hevosia tähän tarkoitukseen. Asia oli toki armeijan ylipäällikön ratkaistava.

Voitaisiin myös vaihtaa ruotsalainen (Porrassalmella haavoittunut ja Mikkelissä hoidettavana ollut ) von Döbeln (”Döblen”) venäläiseen Medvedeviin. Jälkimmäiselle Schultz lähetti 150 ruplaa, mikä oli huomattava summa. Schultz kyseli myös, eikö Stedingk halunnut lähettää terveisiä eräälle Pietarissa vangittuna olevalle ruotsalaiselle.

 Tällä kertaa kirje päättyi edellistä huomaavaisemmin: minulla on kunnia ilmoittaa tunteideni olevan mitä parhaimmat ja kunnioittavimmat. Allekirjoittajaksi mainittiin teidän mitä nöyrin ja kuuliaisin palvelijanne (Vôtre trés humble et trés obeisant serviteur) Guillaume Schultz.

Samassa postissa Schultz lähetti myös toisen kirjeen, jossa kerrotaan lähetettävän kirje Monsieur Tollille ja mainitaan, että Savonlinnaan oli saatu Pietarista lähetys, jossa oli monenmoista tavaraa ja, että olisi kovin ilahduttavaa, mikäli niillä voisi palvella herra paronia.

Toisin kuin on joskus väitetty, kyseessä ei ole sama Toll, josta sittemmin tuli Ruotsin armeijan sotamarsalkka ja josta myös Runeberg runoilee (Toll marski, Piper kreivi, Karl Lagerbring, ne vaan…) Samaa baltiansaksalaista sukua hän kuitenkin ilmeisesti oli.

Muistakaamme nyt tässä vieläkin, että myös Kustaa III:n sota oli Ruotsin hyökkäyssota, joka aiheutti tavattomasti kurjuutta ja tappoi rajan tälläkin puolella Jussi T. Lappalaisen arvion mukaan jopa 50000 henkeä, joista taisteluissa kaatuneina vain muutama tuhat.

Hallitsevasta yläluokasta tulevat, usein taustaltaan sangen kosmopoliittiset upseerit, jotka tunsivat toisensa ja saattoivat aina silloin tällöin vaihtaa isäntääkin, pyrkivät joka tapauksessa yleisessä kurjuudessa pitämään välinsä korrekteina. Sehän oli molempien etu.

En tiedä, miten kävi von Schultzin vaatiman oikaisun. Asia n syytä tarkistaa. Joka tapauksessa Stedingk, matkustettuaan sodan jälkeen Piasteriin Ruotsin lähettilääsi, kertoo suuresti ilahjtuneenasa tavatessaan siellä myös ”vanhan ystävänsä” kenraali Svhulgtzin.

Myös muden vanhojen vihollisupseerien seurassa Stedingk viihtyi erinomaisesti, Poikkeuksena oli nuivasti käyttäytyvä molempien Ruotsinsalmen taistelujen venäläisen osapuolen komentaja Nassau-Siegenin prinssi Krl Heinrich (Charles-Henri), joka suurena kerskurina oli muidenkin epäsuosiossa.

Mikä se sitten lopultakin oli tuon suuren Parkumäen taistelun merkitys?

Merkitys oli ainakin siinä, että muutama sata miestä kuoli. Osa kaatui jo kentällä ja suuri osa sittemmin haavakuumeeseen. Samalla saatiin pitkästä aikaa Ruotsin aseille voitto. Kyseessä ei ollut eurooppalaisiin kymmenientuhansien miesten taisteluihin verrattava tapahtuma, mutta ei myöskään pelkkä kahakka.

Sen sijaan strateginen tavoite jäi saavuttamatta. Laitaatsalmea, saati Olavinlinnaa ei valloitettu, vaikka se juuri tuolloin olisi ilmeisesti onnistunut, kun se oli lähes miehittämätön ja Ruotsin saaristolaivaston alukset olisivat päässeet sinne helposti.

Siinä tapauksessa koko Schultzin osasato olisi saatu pois pelistä sen perääntymistei tukkimalla ja Ruotsin järvilaivasto olisi päässyt Laitaatsalmen läpi hyökkäämään etelään, jossa tärkeää olisi ollut valloittaa Puumala. Sen jälkeen olisi voitu tehokkaasti auttaa hyökkäystä Lappeenrantaan ja sen jälkeen Viipuriin ja Pietariin…

Mutta miten siinä olisi loppujen lopuksi käynyt? Katariina kyseli retorisesti, että jos Kustaa jollakin ihme keinolla onnistuisi valtaamaan Pietatrinkin, niin millä keinoin hän pystyisi seuraamaan perääntyvää Venäjän armeijaa yhä syvemmälle Venäjälle…

Tästä voimme olla samaa mieltä. Ruotsalainen ruotuarmeija ei edes ollut luotu hyökkäämään, vaan kotiseutua puolustamaan. Värvättyjen jääkärijoukkojen sopimuksessakin tämä oli erityisesti mainittu: joukkoja ei saanut viedä ulkomaille eikä käyttää linnoitustöihin, toisin kuin ruotuarmeijaa.

Nykyisen sukupolven muistoissa Parkumäen taistelu lienee säilynyt lähinnä Wikipediassa. Siellä on artikkeleita suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi ja englanniksi. Kaikkki ne nojaavat lähinnä yleisesitykseen, Ilkka Mäntylän artikkeliin Suomen historian pikku jättiläisessä.

Koko taistelusta löytyy tuskin muuta sanottavaa, kuin siinä kuolleiden, haavoittuneiden ja vangiksi joutuneiden määrä. Sen asian merkitys ei enää ole aivan päätä huimaava, kun ymmärrämme, että he olisivat kaikki jo joka tapauksessa kuolleet.

Vaikka samaa lähdettä käytetään, esitetyt venäläisten tappioluvut ovat kuitenkin erilaisia: suomalaisen ja englantilaisen version mukaan ne käsittivät 200 kaatunutta, 500 vankia ja 130 haavoittunutta. Yhteensä siis 830 rivistä pois joutunutta.

Ruotsalainen versio ilmoittaa kokonaistappioiksi 650 miestä.

Venäläinen artikkeli mainitsee lähteenään Mäntylän lisäksi myös A.G. Briknerin, joka kuitenkin mainitsee tappioluvuksi ”alle 600” (do 600), mutta yllättäen antaakin kokonaismääräksi peräti 955 henkeä (200 kaatunutta, 130 haavoittunutta ja 625 vankia).

Suomalaisen osapuolen tappiot esitetään yhtäpitävästi kaikkialla 186 miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Tosin suomalainen versio ei mainitse tästä asiasta mitään lukua.

Jussi T. Lappalainen kertoo suomalaisten tappioiden olleen kaatuneina 1 upseeri ja 38 aliupseeria ja miestä sekä haavoittuniena 9 upseeria ja 135 aliupseeria ja miestä.

Von Schultz puolestaan ilmoitti omiksi tappioikseen kaatuneina ja vankeina 20 upseeria ja 509 miestä sekä haavoittuneina, jotka siis ilmeisesti pääsivät Olavinlinnaan saakka, 373 miestä. Harvinaista kyllä hävinnyt osapuoli ilmoitti siis suuremmat luvut kuin voittaja.

Noita lukuja voidaan joka tapauksessa pitää lähtökohtana taistelun uhrien arvioinnille ja ne antavat enemmän tietoa kuin myöhemmät könttäsummat.

Kysyä voi, onko asialla mitään merkitystä. Toki on aika rienaavaa summata muitta mutkitta erilaisia kategorioita sen mukaan, miten monta miestä poistui yhteensä rivistä taistelun seurauksena. Kuitenkin vangitut ja haavoittuneet ainakin toistaiseksi säilyttivät henkiriepunsa ja saattoivat jatkaa maallista vaellustaan vielä säädetyn aikansa.

Sodat ovat useimmiten inhimillisestä tyhmyydestä syntyneet ja tässä tapauksesa kysessä oli ennen muuta Kustaa III:n turhamaiksuus.

Kun turisti lukee Tukholman kuninkaanlinnan vieressä olevasta kuvapatsaasta ylistystä Kustaan maineteoista (ks. https://www.bing.com/search?q=gustav+iii+staty&gs_lcrp=EgRlZGdlKgcIBRBFGMIDMgcIABAAGOoCMgcIARAAGOoCMgcIAhAAGOoCMgcIAxBFGMIDMgcIBBBFGMIDMgcIBRBFGMIDMgcIBhBFGMIDMgcIBxBFGMID0gEJODA3NzJqMGo5qAIIsAIB&FORM=ANAB01&PC=EDGEDSE ), hänen kannattaa muistella myös kaikkia niitä hänen sodassaan turhaan menehtyneitä, joista Parkumäellä kaatuneet olivat vain pieni osa.

 

 

 

 

 

Vaarallinen "T-sana"

 

Vihapuheen voima

 

Milan Kundera, Tšekkiläinen pila. Tekijän tarkistamasta laitoksesta suomentanu5 Maire Uusitalo. WSOY 1974, 350 s.

 

Hämmästelen hieman tämän kirjan nimeä. Sen keskiössä on todellakin pila, mutta tuskin missään mielessä tšekkiläinen. Keskushenkilökin on etelä-määriläinen eikä suinkaan tšekki. Ehkäpä kirjan suomalainen nimi johtuu siitä, että se tuntuu viittaavan tuolloin olemassa olleeseen valtioon nimeltä Tšekkoslovakia.

Joka tapauksessa kirja tapahtuu parinkymmenen vuoden aikajänteellä, ensin 1940-luvun lopulla Tšekkoslovakian ”vallankumouksen” aikaan ja sitten 1960-luvulla, kun tarinan henkilöt eivät enää ole opiskelijoita, vaan nuoria aikuisia.

Asussa on pila, kortti, johon huoleton opiskelijapoika kirjoittaa tervehdyksen lemmitylleen. Kortissa vitsaillaan muutamalla sanalla ajakohtaisten kampanjoiden kustannuksella ja letkautetaan peräti Trotskin nimeä käyttäen.

Nuoret opiskelijat ovat aidosti kiihkeitä kommunisteja, joille Neuvostoliitto on suuri esikuva ja ystävä ja jossa ylimpänä johtajana ja samalla koko ihmiskunnan tiennäyttäjänä toimii vuosisataisnero. Josif Stalin, jonka johdolla oli juuri kukistettu natsisimi hirmuvalta koko Euroopassa.

Kommunismin pyhin kirja oli sillä hetkellä NKP(b):n historian lyhyt kurssi, joka oli itsensä Stalinin johdolla laadittu. Siinä oli kerrottu puolueen sankaritarina, jonka keskeinen juonne oli taistelu poikkeamia vastaan. Kaikki poikkeamat yhdistyivät puolueen arkkivihollisessa, joka oli ”juudas Trotski”.

Trotskin asema historiassa oli jokseenkin kummallinen, koska hänestä ei olut edes artikkelia missään tietosanakirjassa. Sen sijaan niissä oli artikkeli nimeltä ”trotskilaisuus”, jossa selostettiin tuon paholaismaisen lahkon toimintaa ulkomaalaisten voimien tuella kaikkialla maailmassa ja erityisesti pyhän puolueen sisällä.

Kortin lähettäjä ei tietenkään tiennyt Trotskista yhtään mitään eikä tarkoittanutkaan hänen nimensä mainitsemisella muuta kuin reipasta hölynpölyä, jonka tarkoituksena oli vetää lemmityn huomio hertkeksi pois politiikasta henkilökohtaisen elämän piiriin.

Mutta kortti ei tietenkään jäänyt huomaamatta. Sen todellista merkitystä ei kukaan vaivautunut ajattelemaan, sillä se oli jo sellaisenaan äärimmäisen epäkorrekti. Asian riitti ratkaisemaan yksi sana: ”Trotski”, joka suuntautui kaikkea sitä vastaan, mikä stalinistisessa maailmassa oli pyhää. Se sana oli tosiaan lausuttu ja jopa myönteisessä hengessä!

Ehkä voimme kuvitella nykyään ns. ”N-sanan” jossakin yhteydessä voivan saada ainakin jotakin vastaavaa voimaa.

Neuvostoliitossa juuri tuohon aikaan tuollainen kortti olisi saattanut johtaa lähettäjänsä teloittamiseen. Tšeskkoslovakiassa se riitti lähettämään kirjoittajansa kolmeksi vuodeksi ”mustien” eli epäluotettavien asevelvollisten joukkoon kaivostöihin lisätyn valvonnan piiriin ja ilman oikeutta kantaa asetta.

Innokkaan nuorisoliittolaisen elämä ja ihanteet tuhottiin siinä samalla. Se, miten asia tehtiin, kuuluu kirjan kiinnostavimpiin ja ajankohtaisimpiin kohtiin.

Morsiamen oli pakko lähteä mukaan tuomitsemiskampanjaan ja suurena tosikkona hän tekikin sen antaumuksella, päättäen pelastaa kosijansa kyynisyyden alhosta ja luokkavihollisen kynsistä sekä ainakin siitä ajattelemattomuusdesta, jotsa moisen kortin lähettäminen todisti.

Nuorisoliittolaiset, jotka tunsivat kortin lähettäjän, ymmärsivät kyllä, ettei kyse ollut mistään aatteelle vihamielisestä diversiotoiminnasta, saati vihamielisen ideologian paljastamisesta. Sitä paitsi kortti oli avoin ja kaikkien luettavissa.

Mutta oli olemassa tuo hirveä sana, vihasana ”Trotski”. Se oli vastaansanomaton tosiasia. Epäilikö joku, etteivät sellaiset sanat voisi johtaa tekoihin, etteivät ne ilmentäisi kirjoittajansa kyynisyyttä: miten muka voitiin tehdä pilaa pyhillä asioilla, joiden puolesta moni oli valmis kuolemaan.

Itse asiassa meillä on tässä edessämme oman laatulehdistömme hihamerkkisensaatio lähes suhteessa yksi yhteen. Kukapa olisi vakavissaan uskonut James Hirvisaaren eduskunta-avustajan pakinassaan ehdottaneet ulkomaalaisille pakollisia hihamerkkejä.

Mutta entääpä jos olisikin ehdottanut? Ja miten oli mahdollista tehdä pilaa tällaisesta asiasta? Hesarin toimittaja nousi oppineen närkästyneenä selittämään, miten ”Judenstern”(mikä ei koskaan ollut mikään hihamerkki) oli kammottava instituutio, jolla leimattiin koko juutalaisväestö. Ei siitä nyt hyvänen aika, kerta kaikkiaan ja yksinkertaisesti saanut mitään vitsiä rakentaa ja nauraa koko asialle.

eihän sitä tehtykään, mutta mitäpä väliä sillä oli? Ei sen takia ainakaan itketty ja eikö koko asiassa joka tapauksessa ilmennyt kyyninen psykologia, jolla oli valmius kaikenlaisiin roistontekoihin? (vrt. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=hesari+ei+ole+vitsi-vitsi).

Vähintäänkin tällaisen törkeän vitsailun katsottiin Tšekkoslovakiassa 1940-luvun lopulla ilmentävän kyynistä asennetta kaikkeen siihen  innoittuneeseen työhön sosialismin rakentamiseksi ja siis kyynisyyttä, joka oli myrkkyä koko yhteisölle.

Niipä oli poistettava paha entusiastisten nuorten keskuudesta. Ne, jotka sen suorittivat ja alkuun panivat, tiesivät kyllä hyvin, mistä oikeastaan oli kyse, mutta sen tunnustaminen olisi todistanut valppauden puutteesta ja ollut poliittisesti äärettömän epäkorrektia. Ja korrektius, nimenomaan poliittinen korrektius oli koko uuden ajattelun ydin.

Päähenklö kärsi hänelle tuomitun aikansa ja palasi sitten takaisin vanhaan maailmaan, jossa normit ja asenteet olivat muuttuneet. Anteeksi hän ei voinut antaa ja yrittipä kierosti kostaa onnettomuuksiensa pääasialliselle syylliselle viettelemällä hänen vaimonsa, mistä seurasi vai koomiseksi vääntyvä tragedia.

1960-luvun puolivälissä jo kaikki suhtautuivat koko puolueeseen ja sosialismiin kyynisesti eli kriittisesti ja uskalsivat käyttää järkeään.

Koko menneisyys tuntui nyt jo jonninjoutavalta, eikä nuoriso pystynyt ymmärtämään sitä lainkaan, saati, että oisi siitä innostunut. Pinnalla olivat sen sijaan kansanperinteeseen kuuluvat juhlat, jotka nekin olivat nuorison taholla usein yhtä epäsuosittuja.

Esipuheen kirjoittanut Klaus Taubert väittää, ettei kyseessä ole poliittinen romaani. Ehkä niinkin voi ajatella. Silloin ei pidetä poliittisena sitä ajatonta konformismia ja yleiskäsitteillä pelaavaa typetyyttä, joka meillä tänäkin päivänä on keskuudessamme.

Voi olla, että siinä on kyseessä ainakin ajaton massaihmisn häpeämättömyys, joka tarvittaessa tuhoaa häikäilemättä yksilöiden elämän ja vielä ylpeilee aikaansaannoksistaan.

Euroopan suuruudenajalta

 

Kun sota oli mahdoton

 

On helppoa todistaa, että sota olisi nykyaikana mahdoton. Tämä tilanne vallitsi jo 1800-luvun lopulla ja kuten muistamme, se oli hyvin vaikutusvaltainen näkemys vielä aivan äsken, ennen Ukrainan sodan alkamista.

Tähän aksiomaattiseen oletukseen mahtaneekin liittyä se, ettei Ukrainassa virallisen venäläisen näkemyksen mukaan sotaa käytykään, erikoisoperaatiot ovat asia erikseen. Mutta maailmassa nyt vain on kilpailevia mahdottomuuksia ja välttämättömyyksiä, joiden kohtaaminen saattaa tuottaa mitä tuloksia tahansa.

Sotien mahdottomuuden rinnalla näyttää aina kulkevan myös käsitys erilaisista realiteeteista, jotka ehdottomasti vaativat joitakin tiettyjä asioita, mukaan lukien nuo niin sanotut erikoisoperaatiot. Tuhannet ammattimiehet ovat kuukausipalkalla käyttäneet tuhansia miestyövuosia niiden suunnitteluun, eikä ole mahdollista kuitata tätä työtä tarpeettomana ja tuosta vaan tuhota koko rakennelma.

Leo Tolstoin näkemys sodasta on tunnettu. Taistelun alkaminen johti kaaokseen, jossa suunnitelmat menettivät kaiken arvonsa ja kun läpitunkemattomien ruudinsavupilvien haihduttua ruvettiin päättelemään, kuka oli voittaja, ei olennaista niinkään ollut syntynyt tulos, vaan sen tulkinta.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa oli kymmenien divisioonien ja satojen tuhansien miesten liikkeet ja huolto suunniteltu detaljeja myöten ja rautateiden aikataulut sovitettu sen mukaan. Niitä ei olisi saanut muuttaa, mutta todellisuus oli valitettavasti hankalampi asia. Aluksi joka tapauksessa pidettiin suunnitelmat pyhinä.

Niinpä sodan alettua suoritti kaksi saksalaista divisioonaa pitkän junamatkan muistaakseni pohjoisesta Serbian rajalle, vaikka jo lähtiessä tiedettiin erinomaisesti, ettei niitä siellä tarvittu ja että ne olisi välittömästi tuotava sieltä takaisin. Matka oli kuitenkin tehtävä, koska se oli viimeistä piirtoa myöten suunniteltu ja sen peruminen olisi saattanut koko systeemin sekasortoon.

Tässä operaatiossa saattaa olla jotakin syvästi symbolista koko ensimmäisen maailmansodan kannalta. Toivoa sopii, että nykyään olisimme jo siirtyneet toisenlaiseen maailmaan.

Tässä vähän siitä vanhasta:

 

lauantai 13. elokuuta 2016

Elokuun tykit

 

Elokuun tykit

 

Barbara Tuchmanin Elokuun tykit (Guns of August, 1962) sai aikanaan kaksikin Pulitzer-palkintoa ja kuuluu myös suuresti vaikuttaneen John F. Kennedyn ajatteluun.

Kirja on reportaasi siitä, miten ensimmäinen maailmansota syttyi ja kehittyi elokuun 1914 kuluessa. Se kertoo pitkälti saman tarinan kuin monet muutkin kirjat, mutta poikkeuksellisen elävästi ja monipuolisesti.

 Kuudellesadalle sivulle saa mahtumaan kaikenlaista, mutta suurin osa tapahtuneesta tietenkin jää aina kertomatta ja tekijän sympatiat ja antipatiat, samoin kuin hänen muukin intellektuaalinen, kansallinen ja moraalinen laatunsa lyövät väistämättömän leimansa siihen mitä kirjoitetaan ja miksi.

Hyvän kirjan kirjoittaminen näin intohimoilla ladatusta aihepiiristä ei ollut helppoa vuonna 1962, kun vain vajaat viisikymmentä vuotta oli kulunut tapahtuneesta. Tuchmanin voidaan joka tapauksessa sanoa onnistuneen tässä tehtävässä varsin kelvollisesti.

Tuolloin monet sodan silminnäkijöistä ja sen osanottajista olivat yhä hengissä. Itse asiassa Tuchman itse oli ollut todistamassa sitä kuvaamaansa meritaistelua, jossa saksalainen taisteluristeilijä Goeben ja kevyt risteilijä Breslau ottivat yhteen englantilaisten kanssa. Hän sattui olemaan sen Turkista lähteneen matkustajalaivan kyydissä, joka kulki taistelevien alusten ohi.

Joskus kuulee syystäkin sanottavan, ettei ihmiskunta 1900-luvulla missään ratkaisevassa vaiheessa ymmärtänyt, mihin se oli menossa ja mitä tehdyt suuret päätökset tosiasiassa merkitsivät.

Kuluneen, mutta pätevän sanonnan mukaan ihmiset eivät siis tienneet mitä tekivät ja antautuivat yhä uudelleen anteeksiantamattoman toiveajattelun valtaan tai sitten, saksalaisen sotilasterminologian mukaisesti selittivät toimintaansa ”ehdottomalla välttämättömyydellä”.

Tuo viimemainittu liittyi erityisesti tunnettuun Schlieffenin suunnitelmaan, jonka katsottiin olevan Saksan ainoa mahdollisuus voittaa kahden rintaman sota voimakkaita vastustajia, Ranskaa ja Venäjää vastaan. Samaan välttämättömyyksien luokkaan kuului myös Ranskan kukistaminen hyökkäämällä Belgian kautta, huolimatta siitä, että tämä todennäköisesti aiheuttaisi Englannin liittymisen Saksan vihollisiin .

Puhumatta siitä, että väkivalta ketään uhkaamatonta Belgiaa vastaan oli sekä kansainvälisen oikeuden että yleisen moraalin kannalta anteeksiantamatonta, oli se saksalaisen logiikan mukaan välttämätöntä ja se pienempi paha, kuin oma tappio kahden vihollisen puristuksessa. Sama koski myös siviiliväestöön kohdistettua terroria, jonka tarkoituksena oli estää sotatoimien sabotointi.

Vain mielipuoli olisi voinut toivoa sitä, mitä sitten saatiin. Kuitenkin tähän lahtaukseen oli perusteellisesti valmistauduttu puolin ja toisin ja itse sotaan lähdettiin joka taholla euforisessa riemutunnelmassa. Olihan kansoille kertynyt yhtä ja toista hampaankoloon, myös saksalaisille, jotka puhuivat itseensä kohdistusta ”saarrosta” ja muusta pahansuopaisuudesta, jota saivat kokea aiemmin suurvalloiksi kehittyneiden maiden taholta.

Sellaisiakaan asiantuntijoita ei puuttunut, jotka todistivat, kuten Norman Angell teoksessaan ”The Great Illusion”, että sota oli mahdoton. Kansojen taloudellinen riippuvuus aiheutti sen, että voittaja kärsisi sodasta yhtä paljon kuin voitettukin. Tämä kirja näyttää olleen erittäin vaikutusvaltainen ja sitä paitsi todenmukainen mitä sodan ennustettuihin seurauksiin tuli. Mahdollinen se sota vain silti oli.

Tuchman kuvaa kiintoisasti niitä kiduttavia vaiheita, joissa kohtalokkaat päätökset tehtiin ja niitä viimeisiä, epätoivoisia yrityksiä, joilla koetettiin vielä torjua pahin vaihtoehto.

Loppujen lopuksi Saksan Schlieffenin suunnitelma oli se ”realiteetti”, joka jyräsi alleen kaiken muun. Itse asiassa varalla olisi ollut toinenkin suunnitelma, mutta jo aloitettu suunnitelman soveltaminen olisi todennäköisesti saanut aikaan sellaisen sekasorron, jota ei uskallettu edes harkita.

Saksan yleisesikunta oli vuosien mittaan valmistellut kaiken sitä silmällä pitäen, että murskaava ylivoima saataisiin nopeasti Ranskaa vastaan, kun taas idässä voitaisiin paljon hitaammiksi arvioituja venäläisiä pidätellä pienillä joukoilla siksi, kunnes voittoisat armeijat voitaisiin Ranskasta vyöryttää antamaan kuolinisku sille armeijalle, jota toiveikkaat liittolaiset nimittivät ”höyryjyräksi” ja jota saksalaiset taas pitivät lahona ja takapajuisena.

Tuhannet junat oli ohjelmoitu kulkemaan keskitysalueille kymmenen minuutin väliajoin ja kaikille asianosaisille oli varattu valmiiksi kaikki, mitä suinkin voitiin tarvita. Koneisto oli äärimmäisen monimutkainen eikä sen kulkua saanut häiritä missään kohdin.

Kuten tunnettua, Schlieffenin suunnitelma epäonnistui. Venäläisten mobilisaatio oli nopeampi kuin oli arvioitu ja Saksan ylin sodanjohto lähetti jo elokuussa itään kaksi armeijakuntaa, jotka olisi kipeästi tarvittu silloin, kun Saksan joukot olivat Marnella ja uhkasivat Pariisia.

Muistan, miten akateemikko Isaak Izrailevitš Mints, tuolloin jo yli yhdeksänkymppinen kansalaissodan veteraani, piti Helsingin yliopistossa luennon, jossa hän pateettisen kaunopuheisesti kertoi venäläisten hyökkäyksestä ja suurtappiosta elokuussa Soldaun eli Tannenbergin taistelussa. Nuo nuoret miehet kaatuivat, hän sanoi, mutta he pelastivat Pariisin!

Venäläisten rökäletappiota tuolla Itä-Preussin sotaretkellä on usein käsitelty myös kaunokirjallisuudessa, erityisen vaikuttavasti sen tekee Aleksandr Solženitsyn teoksessaan Elokuu neljätoista. Kyseessä olivat venäläiset valiojoukot, joiden urhoollisuutta ei kannata vähätellä. Sen sijaan materiaalinen valmius oli jo tässä vaiheessa riittämätöntä. Tappioita voidaan verrata siihen, mitä saksalaiset myöhemmin kärsivät Stalingradissa.

Tuchman korostaa Hindenburgista ja Ludendorffista luodun myytin onttoutta ja esittää saksalaisten voiton lähinnä onnenkantamoisena. Sitä se saattoi ollakin. Niin sanotut sodan ”nerot” ovat usein jälkikäteisluomuksia. Itse asiassa sotaa muka johtavat kenraalit eivät usein edes ymmärrä, mitä on tapahtumassa ja mikä merkitys heidän käskyillään on, mikäli niitä edes jossakin vaiheessa noudatetaan.

Tämähän on se näkökulma, jonka Leo Tolstoi antoi Napoleonin sotiin ja epäilemättä se varsin suuressa määrin toimi vielä ensimmäisessä maailmansodassa ja kukaties myös sen jälkeisissä sodissa.

Kirjoittajan, joka kuvaa niin monisyistä tapahtumakokonaisuutta kuin oli ensimmäisen maailmansodan syttymisvaihe ja sen ensimmäiset taistelut, tuskin voi odottaa olevan yksityiskohdissaan tarkka. Fabulointia kirjoittaja joka tapauksessa ilmoittaa koettaneensa välttää, vaikka suureen luettavuuteen onkin pyritty ja päästy. Niinpä kirjassa on vältetty löysiä kuvitelmia tyyliin ”Katsoessaan taakse jäävää Euroopan rantaviivaa Saint Helenan saarta kohti suuntavan laivan kannelta Napoleon varmaan ajatteli…”

Toisaalta monet sangen elävät ja usein myrkylliset kuvaukset erinäisten henkilöiden luonteesta ja ulkonäöstä, jotka antavat kirjalle luettavuutta ja satiirin suolaa, eivät välttämättä ole aivan oikeudenmukaisia, mutta sitä lukija tuskin edes odottaa.

Myös yksityiskohdissa voi havaita kummallisuuksia. Tuchman mainitsee, että Itä-Preussin taisteluissa ”venäläisten viimeinen ja uljas hyökkäys” tapahtui 31.8. kenraali Sireliuksen, erotetun kenraali Artamonovin seuraajan johdolla.

Sireliuksen mainitaan keränneen hajanaisista joukoista divisioonan verran miehiä, murtautuneen kenraali Francoisin linjojen läpi ja vallanneen Neidenburgin takaisin. Hyökkäys tapahtui kuitenkin liian myöhään eikä sitä voitu jatkaa.

Koska kyseessä ei voinut olla kukaan muu kuin maanmiehemme Leonid-Otto Sirelius, piti katsoa venäläisiä näkemyksiä asiasta. Sikäläisen I maailmansotaprojektin nettisivujen mukaan Sirelius itse asiassa erotettiin tehtävästään juuri siksi, että hän oli omavaltaisesti perääntynyt Neidenburgista.

Venäläinen alan perusteos A.A. Kersnovskin Istorija russkoj armii mainitsee Sireliuksen ryhmän kyllä vallanneen Neidenburgin, mutta jättäneen sitten kehittämättä hyökkäystä, joka oli jo muutenkin myöhästynyt. Seuraavana päivänä hän jo myös peräytyi. Seurauksena oli erottaminen tehtävästä ja siirto Minskin sotilaspiirin esikunnan reserviin.

Sireliuksen ura ei kuitenkaan tähän tyssännyt, hän toimi vielä muun muassa armeijakunnan komentajana ja sai aikanaan eron eläkkeen kera ja oikeudella käyttää univormua. Hänen kunniamerkeistään mainittakoon vuonna 1915 saatu pyhän Vladimirin risti miekkojen kera.

Sirelius siis vaikuttaa kelpo upseerilta, joka kunnialla edusti armeijaansa ja taisteli keisarinsa puolesta valansa velvoittamana. Sen sijaan Tuchmanin viittaus sankaritarinaan Neidenburgissa kannattaa ottaa suolahippusen kera. Luultavasti kirjoittaja ei ole tiennyt siitä sen enempää kuin lukijakaan.

Yhtä kaikki, Elokuun tykit on laadukkaasti kirjoitettu reportaasi inhimillisestä heikkoudesta, joka matkaan saattaa hirveyksiä, mikäli sodan ja rauhan kysymyksiä ratkaisevat toimijat eivät aina ja kaikkialla ota huomioon sitä, että toteutua saattaa nimenomaan se huonoin vaihtoehto. Se jopa saattaa olla huonompi kuin koskaan edes oli kuviteltu mahdolliseksi.

 

Kun historiaa tehdään mahtikäskyllä

 

Sotahan siitä tuli

 

Aika joskus kymmenen- viisitoista vuotta sitten alkaa tuntua jo aika nostalgiselta. Vaikka kummallisia, totalitarismista muistuttavia ilmiöitä esiintyikin, tuntui ajatus ihan oikean sodan puhkeamisesta Euroopassa täysin fantastiselta. Kuka olisi tarpeeksi hullu yrittääkseen edistää asiaansa sellaisella keinolla? Sehän olisi pelkkää tyhmyyttä.

Vielä vuoden 2022 helmikuun jälkeen Moskovan kremlin isoherra kielsi sanomasta, että käydään sotaa. Kyseessä oli erikoisoperaatio, joka tosin käytti sotilaallisia keinoja, mutta ei tietenkään ollut mitään sotaa ja sitä paitsi edistyi koko ajan suunnitelmien mukaan, mitä vihamieliset piirit eivät olleet ymmärtävinään.

Kyseessä oli sitten neuvostokauden merkittävin yritys hallita todellisuuden hahmottamista käskemällä. Olisi kiinnostavaa tietää, miten moni käskynalaisista ihan oikeasti uskoi tähän tarinaan ja miten moni pystyi kehittämään orwellilaisen kaksoisajattelun, jossa kaksi kertaa kaksi ei ollutkaan neljä.

Totalitaarinen valtio syntyi ensimmäisen maailmansodan aikana ja lienee toteutunut parhaiten Saksassa. Komentotalous säännöstelyineen oli sen keskeinen osa, mutta myös henkinen puoli oli hyvin tärkeä. Nykyaikainen ”propagandavaltio” syntyi silloin ja toisessa maailmansodassa sillä oli käytettävissään jo tehokkaat koneistot myös demokraattisissa valtioissa.

Tuntuu siltä, että uudet teknologiat, some ja tekoäly ovat tuoneet propagandasodan yhä lähemmäs ihmisten rauhanaikaista arkipäivää. Sodan ja rauhan välinen ero, joka ennen oli varsin selvä, on hämärtynyt.

Valitettavasti asia ei koske vain diktatuureja ja sotaa käyviä maita, joissa tiettyjä käsityksiä ja uskomuksia ajetaan kansan päähän vakain tuumin totuudesta piittaamatta. Myös demokraattisessa ja pluralistisessa maailmassa propagandasota on yhä merkittävämpi osa todellisuutta.

Joskus lähes sata vuotta sitten tällainen valtiojohtoinen mielipiteiden ohjaus kuului demokratioissa vain sota-aikaan. Silloin luovuttiin tai ainakin joustettiin monista demokraattisen valtion instituutioista, paradoksaalisesti sen takia, että itse demokratia kestäisi paremmin. Puhuttiin ”demokratuurista”.

Kuten muuan Valtion tiedoituslaitoksen työntekijä pohdiskeli mietinnössään: diktatuurit kehuskelevat estottomasti erinomaisilla saavutuksillaan ja suurelle yleisölle voi jäädä kuva, että vain niissä todella tehdään jotakin kansan hyväksi. Myös demokratia tarvitsee propagandaa tuekseen ja se sitä vasta tarvitseekin maailmassa, jossa diktatuurit käyttävät kaikkia keinoja itseään mainostaessaan.

Niinpä meilläkin pyrittiin huolehtimaan yleisestä mielipiteestä sitä kartoittamalla ja hoitamalla erityisen asiamiesverkoston avulla (SAT-VIA). Sensuuria käytettiin, mutta sen merkitys oli toissijainen. Tärkeintä oli saada yleinen mielipide suunnatuksi konsensuksen avulla.

En tiedä, mitä mediapooli nykyään puuhailee, eikä tiedä moni muukaan, kun se tuntuu olevan kovin hiljaa toiminnastaan. Olisi kyllä tarpeellista ja kohtuullista, että se kertoisi enemmän itsestään.

Muistan hieman hätkähtäneeni 1990-luvulla, kun tutustuin Venäjän ”mediaturvallisuuden doktriiniin”. Siitä lähti varsin selkeä neuvostoinstituution haju ja se tuntui olevan ristiriidassa maan erittäin vahvasti demokraattisen perustuslain kanssa.

Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa ja nyt meitä hämmästyttäisi, mikäli saisimme huomata merkkejä todellisesta sananvapaudesta Venäjällä. Vielä senkin aika taas tulee, mutta ei kannata vielä varata popcorneja sen näytelmän seuraamista varten.  

Informaatiosodan eturiveissäm asteli kulttuuriministeri Medinski, joka halusi radikaalisti arantaa Venäjän imagoa historiassa ja päätteli, että sen huonoon tilaan on syynä heikko” PR-työ (piar)”, eikä esimerkiksi maan politiikka naapureihinsa nähden (vrt. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=medinski ).

Putin puolestaan ryhtyi vuonna 2020 komentamaan Venäjän historiaa omaksumalla myös arkistolaitoksen ylimmän johtajan roolin ja luvaten ”tukkia saastaisen turvan” Venäjän parjaajilta (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=saastaisen+turvan ).

Vielä vuonna 2013 sinänsä pahaenteiset oireet siis olivat vasta oireita. Puhuminen sodasta oli vielä pelkkää huulenheittoa, joka kelpasi lähinnä vitseihin.

Tällä tavalla tuli kirjoitettua:

 

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Jos ei nyt sotaa sentään...

 

Informaatiosota –vaara historialle?

 

 

Venäjän kulttuuriministeri Medinski tunnetaan lukuisista kirjoistaan, joissa puhdistetaan Venäjän mainetta kautta historian. ”Russofobia” on hänen näkemyksensä mukaan halki vuosisatojen sokaissut läntiset tarkkailijat parjaamaan Venäjää, joka tosiasiassa on ansainnut kiitosta ja myös toiminut puhtaasti ja pyyteettömästi, kuten ministeri aina osoittaa.

Medinskin kirjoissa on omat puolensa. Olen lukenut niistä useita ja kirjoittajan argumentit ovat joskus varsin painavia. Hauskojakin kirjat ovat. Mutta yleisesti ottaen niissä ei mitään erityistä uutta ole.

Uudempaa sen sijaan on, että Venäjällä on nyt korkeallakin tasolla haluttu entistä pontevammin ohjailla Venäjä-kuvan kehittymistä myönteisempään suuntaan, esimerkiksi oppikirjoissa. Tämäkin on varsin luonnollinen pyrkimys, ainakin mikäli ”sielua ei väännetä” kovin pahasti silloin, kun itse esitettävät tosiasiat ovat kielteisiä.

”Venäjän etujen vastaista historian vääristelyä” vastustava komissio lopetti toimintansa jokin aika sitten. Sen puheenjohtaja, KGB-akatemian kasvatti Sergei Naryshkin johtaa nyt uutta Venäjän historiallista seuraa, joka näyttää sangen laajasti huolehtivan historiantutkimuksen organisoinnista maassa. Suomen historiallisen seuran kanssa sillä näyttää olevan vähän yhtäläisyyksiä.

Joka tapauksessa Naryshkin kävi pari viikkoa sitten Suomessakin allekirjoittamassa sopimuksen Kansallisarkiston kanssa yhteistyöstä. Paikalla oli myös FSB:n arkistopäällikkö, kenraaliluutnantti Hristoforov, joka on aiemminkin toimittanut suomalaisten tutkijoiden käyttöön sangen kiinnostavia dokumentteja. Hänet tunnetaan kelpo miehenä.

Voimmekin vain ilolla tervehtiä kaikkia niitä toimia, jotka lisäävät tutkijoiden käytössä olevan informaation määrää. Samaisena viikonvaihteena Helsingissä aloitti myös toimintansa presidentin hallinnon alainen tutkimuslaitos RISI, jonka johtaja, tiedustelukenraali Reshetnikov avasi siellä historiaseminaarin.

Kun tähän lisätään, että melkoisesti uusia kirjoja Suomen historiasta on ilmestynyt naapurimaassa, voimme pitää kehitystä ainakin periaatteessa ilahduttavana. Suomihan on kauan ollut melko vähäisen huomion kohteena Venäjän historiapolitiikassa. Kehityksen myönteisyys riippuu tosin siitä, millaisin tavoittein ja millaisella otteella työtä tehdään.

Läntisessä maailmassa on sangen yleisesti vallalla liberalismin perusajatuksiin kuuluva periaate, jonka mukaan vapaa tieteellinen keskustelu on se, joka vain ja ainoastaan takaa myös tieteen todellisen kehityksen ja edistyksen. Käytännössä pyrkimys totuuteen joutuu usein taistelemaan tiensä läpi ennakkoluulojen, sensuurimentaliteetin ja muodikkaiden humpuukimestarien vaikutusvallan.

Joka tapauksessa historian säätelyä ylhäältä käsin on liberaalissa lännessä pidetty periaatteessa sallimattomana. Käytännön tiedepolitiikka, kustantajien preferenssit ja monet muut seikat toki näyttelevät omaa rooliaan, mutta silti. Tärkeä on lähtökohtainen pyrkimys totuuteen. Vaikka totuus on aikansa lapsi –veritas, filia temporis- kuten sanotaan, ei se tarkoita, että historia saisi olla huora, joka alistuu eniten tarjoavalle. Ei sitä ainakaan saa hyväksyä, saati kiitellä.

Tiettyä huolestumista saattaa herättää se, että Venäjällä näyttää yhä avoimemmin voittavan alaa se näkemys, ettei objektiivisuuteen edes kannata pyrkiä, koska se lopullisena päämääränä jää saavuttamattomaksi. Tällaista käsitystä tukevat kulttuuriministeri Medinskin lausunnot, eivätkä vain ne. Neuvostoaikanahan tällainen oletus oli ilman muuta lähtökohtana. Sen jälkeen on ollut toisin.

Olisi todella ikävää, mikäli historiasta jälleen tulisi informaatiosodan kenttä. Jonkinasteista informaatiosotaa Venäjän ja lännen välillä on joka tapauksessa viime aikoina viritelty, myös lännen puolelta, sikäli kuin voi havaita.

Professori Igor N. Panarin on muuan informaatiosodan venäläisistä eksperteistä. Hän kannattaa ”kolmen D:n” ideologiaa: duhovnost, derzhavnost, dostojnstvo eli henkisyys, suurvaltaisuus ja arvokkuus.  Näihin katsotaan myös liittyvän toisen kolmikon dialog, druzhba, dobro eli dialogi, ystävyys ja hyvä (rikkaus). Ulkopolitiikassa Panarin on kannattanut suurta euraasialaista unionia omalla valuutalla. Hän on myös ennustellut Yhdysvaltojen hajoamista ja sisällissotaa Amerikassa (2009).

Panarinin laajasta tuotannosta mainittakoon vuonna 2004 ilmestynyt ”Informaatiosota ja diplomatia”. Luultavasti kirja heijastelee ainakin alan korkeinta opetusta Venäjällä, sillä KGB:ssä uransa aloittanut Panarin on kauan ollut opettajana mm. diplomaattiakatemiassa.

Kirjassaan Panarin ylistää Stalinia 1900-luvun suurimmaksi geopoliitikoksi, joka käytännössä toteutti vanhaa ”Moskova – kolmas Rooma”-ideaa. Hänen mielestään myös Machiavellilla oli hyvin suuret ansiot diplomatian ja informaatiosodan periaatteiden kehittämisessä. Juuri häneltä on peräisin ”ristiriitainen, mutta ikuinen periaate ’tarkoitus pyhittää keinot’”. Macchiavelli myös ymmärsi, miten likaiset tehtävät voitiin hoitaa itse tahriintumatta: tee kaikki kerralla, pistä toinen teloittamaan ja teloita sitten hänet… Stalin, kuten omalla vaatimattomalla tavallaan Kekkonen, oli Machiavellin hyvä oppilas.

Mitä geopolitiikkaan tulee, Panarinin mielestä Venäjän kutsumuksena on hallita Euraasian geopoliittista ydinaluetta. Sitä varten tarvitaan sekä uusi poliittinen doktriini että kyky ottaa se vastaan. Venäjän ”passionaarisen eliitin”, joka ymmärtää uuden doktriinin, tulee tehdä siitä ”venäläisen superetnoksen käyttäytymisen stereotyyppi”. Sana ”passionaarinen” viittaa tässä tunnettuun euraasialaisuuden teoreetikkoon, Lev Gumiljoviin, joka katsoi, että nimenomaan Venäjällä nuorena kansakuntana on merkittävästi kykyä itsensä uhraavaan, ”passionaariseen” käyttäytymiseen.

Venäjä, kuten muutkin maat, on aina eliitin hallitsema, tekijä toteaa. Tosin eliittejä voidaan vaihtaa.

Venäjän imagon suhteen Panarin tukeutuu professori K.A. Hatshaturoviin, joka jo vuonna 2000 päivitteli sitä, että lännen think tankit olivat korvanneet vanhan ”primitiivisen neuvostovastaisuuden” ”alhaisella russofobialla”. Russofobia toimii edeltäjäänsä, ”antisovjetismia” syvemmällä tasolla, koska se Hatshaturovin mukaan leimaa venäläiset biologisen determinismin pohjalta taipuvaisiksi tuhoamiseen, väkivaltaisuuteen ja masokismiin. Venäjä esitetään rikollisena valtiona, Tshetshenian sota, bandiittien mellastus ja korruptio ovat Venäjän kuvassa vallitsevana. Hatshaturovin mukaan ne kyllä ovat todellisia, mutta vain osa todellisuudesta. Ehkä tässä voi ohimennen kommentoida, että etenkin vuonna 2000 ne kyllä olivat erittäin merkittävä osa.

Panarin uskoo, että ellei Venäjä kontrolloi omia tiedotusvälineitään, sen tekevät muut valtiot. Tiedotuksen ohjauksessa tarvitaan sekä sensuuria, että aktiivisia keinoja. Metodit ovat yleisesti tiedossa. Niitä ovat muun muassa anonyymi auktoriteetti (”tutkijoiden monivuotisen työn tuloksena…”), arkipäiväinen kertominen (joka esimerkiksi tarvittaessa banalisoi kauheudet), varkaiden aina suosima ”ottakaa varas kiinni!” –metodi, ”jaarittelu”, ”haloefekti”, ”ensimmäisyyden efekti”, ”paikallaolon efekti”, ja niin edelleen. Informaatiota tarjottaessa voidaan käyttää monia tehokeinoja, ”silminnäkijöistä” toistoon.

Banaaliudestaan huolimatta juuri jatkuva toistaminen on ilmeisesti yhä propagandan keinoista tehokkain. Sanoman perille ajamisessa voidaan myös käyttää puolitotuutta, kontrastia, psykologista sokkia, mielipidemittauksia, assosiaatioiden luomista ja niin edelleen. Yleisölle voidaan tarjota ”myrkyllistä sandwichia”: se tarkoittaa, että ei valehdella, mutta sivuutetaan ”tarpeettomat” faktat. Käytettävissä on myös metodi nimeltä ”sokeroitu sandwich”, jossa negatiivinen pihvi piilotetaan positiivisen aloituksen ja lopetuksen väliin.

”Informaatiobalanssi”, jossa Venäjällä olisi kyky vaikuttaa Yhdysvaltain, Euroopan ja Aasian väestöön oli Panarinin mukaan tärkeä tavoite. Muiden suurvaltojen tapaan oli julkaistava vuosittaista raporttia ihmisoikeuksista ja kiinnitettävä siinä huomiota mm. Baltian maiden venäläisväestön kielellisten oikeuksien loukkauksiin.

Panarinin mielestä Venäjällä ei voi olla liittolaisia, mutta kyllä sen sijaan vihollisia. Tämän määräävät jo maan mittasuhteet.

Uuden poliittisen eliitin luominen oli kirjan ilmestyessä tekijän mukaan vielä kesken. Sen tehtävänä olisi muun muassa luoda uusi myönteinen imago Venäjälle. Eliitin luomisessa keskeinen rooli kuului tekijän mukaan maan presidentille.

Panarinin kirja ei tarjoa suuria yllätyksiä. Jos todellista ”informaatiosotaa” käydään, käytetään siinä kaikkia keinoja, kuten sodassa yleensäkin. Venäjällä ajatus ei juuri tuoreudellaan hätkäytä. Neuvostoaikana koko systeemi kävi totaalista ja armotonta informaatiosotaa läntistä maailmaa vastaan. ”Totuudella” ei tässä leikissä ollut mitään itseisarvoa, ellei se sattunut palvelemaan neuvostojen maan asiaa. Tämän tiesi jokainen ja vain todella tyhmät ottivat tämän propagandan täydestä. Yleensä he asuivat ulkomailla.

Mutta nyt olisi tärkeää tietää, käykö Venäjä sitten informaatiosotaa ja jos käy, niin ketä vastaan ja miksi?

Shakkipelissä kuningatar voi potentiaalisesti uhata laajaakin aluetta. Sen todelliset aikeet kannattaa pitää salassa. Moukalla sen sijaan on käytettävissään vain hyvin rajoitettu ulottuvuus. Siinä on salaperäisyyttä yhtä vähän kuin kahlekoirassa, joka haukkuu ja rähisee ketjunsa päässä.

Jos kysymme kenraaleilta, miksi Venäjä on yhtäkkiä alkanut huomattavasti panostaa sellaisten historiallisten teemojen esille nostamiseen, jotka ilmeisesti katsotaan Suomen kannalta epämiellyttäviksi, niin tuskinpa sieltä mitään avomielistä vastausta kannattaa odottaa.

Jos sen sijaan katsomme, mitä moukka tekee, on vastaus sitäkin selvempi. Muuankin Helsingin yliopiston dosentti ilmoitti hiljattain russophobia.net –sivuston haastattelussa, että kolmas maailmansota on jo alkanut psykologisen informaatiosodan muodossa. Hänen mukaansa NATO ja USA tosin olivat jo hävinneet tämän sodan ja voittajaksi oli jäänyt ”euraasialainen poliittinen alue”.

Samainen dosentti on myös vuodesta toiseen esiintynyt suomalaisen toista maailmansotaa koskevan historiankirjoituksen ”asiantuntijana” Pietarissa. Siellä hän vuosi sitten leimasi suomalaisen historiankirjoituksen ”psykologiseksi ja informaatiosodaksi omaa kansaa vastaan”, minkä johdosta ”koko Suomen kansa käytännöllisesti katsoen elää koko ajan sotapsykoosin vallassa”.[1] Tänä keväänä pidetyssä ”tieteellisessä konferenssissa” dosentti keskittyi kuvailemaan erään suomalaisen historiantutkijan erään sukulaisen suhdetta erään natsijohtajan entiseen puolisoon kauan toisen maailmansodan jälkeen…

(http://www.youtube.com/watch?v=BYIYmikYmQk

Sitaatit riittävät kuvaamaan loputkin sisällöstä. Kyse ei ole enää siitä, että tulos on heikko, kun suutari pannaan piirakoita leipomaan. Kyseessä on houremaisten, tieteenvastaisten väitteiden vuodesta toiseen jatkuva jankuttaminen, jonka viitekehyksenä on ajatus informaatiosodasta. Tämä ei tietenkään tapahdu sattumalta.

 Lieneekö ajatus informaatiosodasta sitten olemassa vain tämän dosentin aivoissa? Ilmeisesti ei. Samaisen dosentin taistelutoveri, muuan uskontokuntaa vaihtanut pastori ilmoitti takavuosina jopa ohjaajansa nimen: professori Manoilo.

Sikäli kuin asia liittyy historiaan, on kaikkia siihen liittyviä teemoja on voitava tutkia ennakkoluulottomasti. Vastaukset kysymyksiin tulee hyväksyä sellaisina, kuin ne parhaiden käytettävissä olevien tietojen mukaan ovat.  

Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa on vielä monia ”valkoisia aukkoja”. Muun muassa vuosina 1937-1938 Neuvostoliitossa tapahtunut suomalaisten kansanmurha odottaa yhä tutkijaansa. Uhreja tässä ”kansallisessa operaatiossa” oli varmuudella yli 8000, mahdollisesti paljon enemmän.

Olisi todella suuri vahinko, mikäli tällaisista teemoista tulisi ”informaatiosodan” välineitä. Sellainen olisi omiaan myrkyttämään maidemme välisiä suhteita ja nostamaan taas pinnalle sen vanhan russofobian, joka on jo lähes kokonaan kadonnut. Tätä me suomalaiset kaikkein viimeiseksi haluamme. Myös venäläisille siitä voi koitua vain pelkkää vahinkoa, mikä suuren maan edustajien näyttää joskus olevan vaikea käsittää.

Ikävieä merkkejä on havaittavissa. On helppo todeta, että internetissä on venäläisellä puolella viime aikoina yhä enemmän levinnyt jonkinlainen merkillinen, arkaainen ja anakronistinen suomalaisviha, jota hatarat historiatiedot ja niihin liittyvät erilaisten ”dosenttien” purkaukset ruokkivat.

Suomalais-venäläinen historiantutkijoiden yhteistyö ansaitsee parempaa.

---

[1] Санкт-Петербург и страны Северной Европы. Материалы Четырнадцатой ежегодной международной научной конференции. Санкт-Петербург 2013,  295.

 

Mitä se sota on?

 

Mitä Clausewitz oikein sanoi?

 

Leo Tolstoin magnum opuksessa ”Sota ja rauha” mainitaan fiktiivisten ja elävästä mallista retusoitujen hahmojen ohella monia oikeitakin. Kustaa Mauri Armfelt siellä vilahtaa, samoin kuin muuan saksalainen Leppich, joka oli kehittänyt ”aerostaatin”, joka pystyi lennättämään keralla kokonaisen komppanian vihollisen selustaan tai minne nyt sattui tarvitsemaan.

Tuon ihmevehkeen piirustukset todella ovat Aleksanterin I:n kirjeenvaihdossa, vaikka sitä ei oikeasti lienekään sodasa käytetty.

Tiettävästi myös muuan ”uudesta Suomesta” kotoisin oleva keksijä nimeltä Viiliäinen esitteli Aleksanterille sukelluslaitetta Moskova-joella. Esittely kuuluu kuitenkin epäonnistuneen eikä Viiliäinen päässyt edes ”Sotaan ja rauhaan”.

Siellä figureeraa kuitenkin muuan Clausewitz, joka on vain yksi niistä, jotka haluavat tehdä sodasta tieteellistä. Sehän ei ole lainkaan mahdollista, sillä kuten Tolstoi, vanha sotilas, kertoo, kukaan ei tosiasiassa hallitse suuria taisteluita.

Ne nyt vain menevät kuten ne menevät. Napoleon haluaa tapansa mukaan keskittää joukkojensa painopisteen yhteen paikkaan, mitä pidetään suurena neroutena, mutta mitäpä hän oikeastaan edes tiesi siitä, mitä tuolla valtavalla savun peittämällä kentällä tapahtui?

Kutuzov, vanha irstailija taas ymmärtää, ettei pysty asioihin vaikuttamaan ja antaa kaiken tapahtua niin kuin sen pitää tapahtua. Napoleon joutuu vielä syömään hevosenlihaa eli kannibalisoimaan oman armeijansa, jonka kohtalona on hävitä Venäjällä.

Clausewitz ei nouse erityisemmin esille ”Sodassa ja rauhassa”, mutta on joka tapauksessa sodassa mukana ja yrittää ymmärtää. Tolstoi varmasti jo tunsi hänen jälkimaineensa kirjaa kirjoittaessaan ja sehän on muodostunut valtavaksi. Yhä uudet sukupolvet luulevat oppineensa Clausewitzilta eikä Tolstoilta, mitä sota oikeastaan on.

Kuitenkaan siitä ei saa tieteellistä vaikka mitä yrittäisi. Toki asia riippuu siitä, mitä tieteellä tarkoitetaan. Mikäli sillä tarkoitetaan Auguste Comten tapaan tieteen klassisten kriteerien täyttämistä eli kykyä ennustaa ”savoir pour prévoir, prévoir pour pouvoir prévenir”, ollaan yhtä heikoilla kuin muunkin inhimillisen käyttäytymisen selittämisessä. Eihän tiede pysty sitä paitsi edes ennustamaan säätä pidemmälle kuin muutaman päivän ajaksi.

Kun itävaltalainen kenraali joskus pyysi Aleksandr Suvorovilta hänen taistelusuunnitelmaansa, tämä vastasi antamalla tälle tyhjän paperin: suunnitelmilla ei ollut mitään merkitystä sen jälkeen, kun taistelu oli aloitettu. Tärkeätä oli vain ”silmämitta” (glazomer) eli intuitiivinen arviointikyky, nopeus ja painostus.

Ei ihminen ei kuitenkaan olisi ihminen, ellei hän edes yrittäisi tuntea lainomaisuuksia ja ennustaa. Clausewitzin merkitys on yhä säilynyt, vaikka hänen tieteensä onkin kovin alkeellista. Onko hän itse asiassa ennustamisen sijaa esittänytkin sodalle uusia sääntöjä ja suosituksia?

Tätäkin on pohdittu. Takavuosina kirjoitin eräästä tätä käsittelevästä kirjasta. Kyseessä oli käännös englannista.

 

orstai 7. toukokuuta 2020

Uusimman ajan airut

 

Muuan tärkeä kirja

 

Хью Стрэчен, Карл фон Клаузевиц, «О войне». Аст, Москва 2009, 319 с.

 

Kuten tunnettua, Johann Wolfgag von Goethe, joka oli vuonna 1792 seuraamassa Valmyn taistelua, sanoi nähneensä aikakauden vaihtuneen. Taistelussa heikosti koulutettu Ranskan vallankumousarmeija kukisti vanhan vallan kannattajien äkseeratut armeijat.

Ranskan vallankumouksesta onkin laskettu uusimman ajan alkaneen. Murroksena sitä siis on verrattu kolmesataa vuotta aiempiin suuriin muutoksiin, joihin kuuluivat löytöretket, kirjapainotaito ja uskonpuhdistus.

Kuitenkin sotaa käytiin yhä entisillä välineillä. Julius Caesar olisi mainiosti tuntenut useimmat niistä ongelmista, joita Napoleonin armeijoilla oli, vaikka hänellä ei Gallian sodassa tykkejä ollutkaan. Silti myös sodankäynnissä vaikuttivat nyt uutuudet. Ne olivat ennen muuta ideologis-sosiaalisia, sillä kansakunnat pyrkivät nyt historian subjekteiksi.

Hew Strachanin kirjan aiheena on toinen, itse asiassa keskeneräiseksi jäänyt kirja, Carl von Clausewitzin ”Sodasta” (Vom Kriege), joka alun perin ilmestyi kolmena niteenä Berliinissä vuosina 1832 ja 1834.

Tässä käsitelty Strachanin kirja on ilmestynyt alun perin englanniksi sarjassa Kymmenen kirjaa, jotka muuttivat maailmaa. Se on näköjään saatavilla myös suomeksi.

On melkoinen kunnia päästä mukaan tuollaiseen kirjavalikoimaan, olkoonkin, että noita valikoimia on nykyään kaikenlaisia, joukossa aivan uskomattoman heppoisia. Tässä tapauksessa Clausewitz joka tapauksessa on seurassa, johon hänen lisäkseen kuuluvat mm. Adam Smith, Karl Marx, Platon ja Darwin, raamattua unohtamatta. Ei siis mitään kevytsarjalaisia.

Clausewitzin (1780-1831)  ymmärtämiseksi on tunnettava pääpiirteet hänen elämästään ja aikakaudestaan. Siihen kuuluivat keskeisesti Napoleonin sodat ja niiden puitteissa erityisesti tarina siitä, miten Napoleon murskasi Preussin pelätyn armeijan kuin pähkinänkuoren ja oli vähällä hävittää koko halveksimansa Preussin valtion.

Clausewitzin nimi, muuten, näyttää viittaavan Preussin alueen slaavilaissukuiseen väestöön, mikä ei toki mitenkään haitannut hänen ylenpalttista preussilaista patriotismiaan.

Napoleonin Venäjän-retken jälkeen Preussi luotiin uudelleen ja tähän työhön osallistui keskeisesti myös Clausewitz, joka oli taistellut Napoleonia vastaan Venäjän armeijassa ja sittemmin osallistui myös muun muassa Waterloon taisteluun, jossa ranskalaiset lopullisesti lyötiin.

Clausewitz toimi sen jälkeen Preussin sotakorkeakoulun johtajana. Samanlainen oppilaitos luotiin hieman myöhemmin myös Venäjälle, jossa sen perustajaksi nousi toinen Napoleonin sotien veteraani, ranskalaisissa joukoissa palvellut sveitsiläissyntyinen Antoine-Henri Jomini.

Jominin nimellä on Venäjällä yhä tietty glooria ja Mannerheiminkin muistetaan silloin tällöin juoneen hänen maljansa. Tähän sisältyi ironiaa siitä, ettei marsalkka koskaan päässyt tuohon yleisesikunta-akatemiaan.

Joka tapauksessa niin Clausewitz kuin Jomini tunsivat tarvetta tehdä sodankäynnistä tiedettä tai ainakin käyttää sen ymmärtämiseksi tieteellisenä pidettyä ajattelua.

Tämä ei sinänsä ollut uutta, sillä sotateoreetikkoja on ollut olemassa jo maailman sivu. Venäjällä kuuluisin alan teos oli Aleksandr Suvorovin pikku kirjanen Voittamisen taito (Nauka pobeždat), joka itse asiassa pyrki osoittamaan sen, ettei teorioista ole taistelukentällä mitään hyötyä.

Itse asiassa Clausewitz tulee jopa aika lähelle Suvorovin ajatuksia korostaessaan sodanjohdon merkitystä taisteluille ja keskitetyn hyökkäyksen ja taisteluhengen ratkaisevaa osuutta.

Toki Clausewitz pyrkii teorioissaan kauemmas ja häneltä periytyy myös ajatus strategian ja taktiikan erillisyydestä ja niiden vaihtelevasta keskinäisestä suhteesta.

Clausewitzia pidetään myös totaalisen sodan käsitteen keksijänä. Itse hän käytti absoluuttisen sodan (Der absolute Krieg)käsitettä. Se on yleensä ymmärretty siten, ettei väkivallan käytöllä sodassa ole rajoja.

Clausewitzin teoriat ovat usein moniselitteisiä ja niitä on todellakin tulkittu eri aikoina eri tavoin, mikä oikeuttaa hänen teokselleen tuon mainitun paikan mainitussa maailmaa muuttaneiden kirjojen luettelossa. Kukaties juuri häntä voidaan pitää viime vuosisadalla niin surullisiin tuloksiin johtaneen tuhoamissodan, Vernichtungskrieg, idean isänä?

Clausewitz puhuu usein käsitteillä, jotka tuntuvat nykyään triviaaleilta. Hänen mukaansa esimerkiksi sota on taistelua. Nykyaikaisen lukijan mieleen tuskin edes juolahtaa, että se voisi olla jotakin muuta, mutta vielä 1600-1700-lukujen suuret sotapäälliköt, kuten Turenne, saattoivat pitää parhaana sellaista sotaa, jossa ei tarvitse tuhota vihollista tai edes taistella sen kanssa, mikäli siitä voitiin onnistuneilla manöövereillä tehdä niin sanotusti matti, jolloin antautuminen olo kunniallista.

Käytännössä taistelut saattoivat myös tuolloin olla aivan tavattoman verisiä.

Entäpä kaikkien tuntema lause, jonka mukaan sota on politiikan jatkamista toisin keinoin? Tarkoittaako tämä sitä, että sota on yhä perusluonteeltaan politiikkaa vai sitä, että se ei ole enää sitä, vaan toimii nyt toisella logiikalla?

On totta, että totaalisen sodan toteuttajat Leninistä Ludendorffiin ja Hitleriin saivat innoitusta Clausewitzilta. Ensimmäiseen maailmansotaan saakka hän oli ilmeisesti kaikkialla länsimaissa merkittävin sotateoreetikko.

Strachey on erinomainen Clausewitzin tuntija ja osoittaa myös tutkimuskohteensa monitulkintaisuuden. Itse asiassa Clausewitz näyttää uskoneen, että tulevaisuudessa palattaisiin rajoitettuihin sotiin totaalisen sijasta. Sopii toivoa, että ainakin nykyään tehdään niin, mikäli sotia nyt syystä tai toisesta yhä tullaan käymään myös ns. sivistyneellä aikakaudella, jollainen tämäkin aikakausi ainakin jossakin mielessä haluaa olla.

Clausewitzin teos oli ja on myös yksipuolinen oman aikansa hedelmä. Sellaisetkin keskeisen tärkeät alueet kuin talouden ja laivaston merkitys jäävät siinä käsittelemättä.

Kiinnostavaa on, että tämän teoreetikon ajatukset on ensimmäisen maailmansodan jälkeen useaan otteeseen julistettu kuolleiksi. Ne ovat kuitenkin sen verran monitulkintaisia, että ovat aina pystyneet ainakin jossain määriin heräämään henkiin.

Onhan se aikamoinen saavutus mieheltä, joka sentään kirjoitti hevosvetoisen armeijan aikakaudella, jolloin pistintä vielä voitiin pitää sotien ratkaisevana aseena.

Keskeinen sodankäynnin tekijä saattaa kyllä tänäkin päivänä joissakin tapauksissa olla sotivan osapuolen henkinen kantti, kuten uutisista voisi päätellä. Paljon puhuttu sodanjohtajan nerous voisi kai nykyään jo saada ylivoimaisen kilpailijan tekoälystä ja kukaties sellainen myös voi jo johtaa robottiarmeijaa.

Lienee pelättävissä, että myös tekoäly saattaa löytää clausewitziläiset ajatukset siitä, ettei sodan käyttämällä väkivallalla voi olla rajoituksia. Luoja meitä silloin armahtakoon!

Tuo kelpo preussilainen saattoi aikanaan löytää Pandoran lippaan, jota ei enää voi sulkea.

 

 

Herrojen tavat

 

Herrasmiessodat ja ne muut

 

Kuten Rokka tai joku muu Väinö Linnan henkilö totesi: sotahan on pahantekoa puolin ja toisin. Ei yksinkertaisesti ole sellaista konnuutta ja halpamaisuutta, jota ei sodan nimissä voitaisi toisille tehdä ja siitä vielä ylpeillä.

Tästähän Carl von Clausewitz kehitti oikein teoriankin: väkivalta sodassa on rajoittamatonta.

Tähän täytyy kyllä korjauksena lisätä, että niin sanoakseni ideaalisessa sodasa (sit venia verbo) asia on näin. Kuitenkaan sellaisessa sodassa, jonka ymmärretään olevan tavoitteellista toimintaa eli politiikkaa väkivaltaisin keinoin, ei aina tai edes yleensä haluta tehdä kaikkea mahdollista pahaa vihollisellekaan.

Syitähän voi olla vaikka kuinka paljon, aina lähtien siitä, että vihollisen maat tai laitokset halutaan omaan käyttöön, sen alamaisista halutaan uskollisia omia alamaisia tai sitten voi olla suorastaan moraalisia skruupeleita. Koston pelko on myös hyvä konsultti.

Toisen maailmansodan aikana mentiin barbaarisuudessa niin pitkälle, kuin yleensä oli mahdollista päästä eli taannuttiin yleisesti ottaen vanhatestamentillisiin tapoihin.

 Pommitussota on hyvä esimerkki (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=bombenkrieg ). Kuitenkaan ei käytetty esimerkiksi taistelukaasuja, vaikka niitä oli varastoissa paljon. Atomiaseen käyttöä ei kukaan sen sijaan ollut vielä hoksannut kieltää.

Myös esimerkiksi suomalaiset pidättäytyivät aktiivisista toimista Leningradia vastaan eivätkä terrorisoineet vihollisen siviiliväestöä. Tähän oli ihan päteviä syitä, kuten yleensäkin kaikelle politiikalle ja ne tunnetaan riittävän hyvin, eikä niistä nyt kannata tässä ruveta jauhamaan. Tällainen käytös oli kuitenkin aivan poikkeuksellista.

Ukrainan sodassakin on puolustautuva osapuoli karttanut monien kohteiden pommittamista ja samaahan voi jossakin mielessä sanoa jopa hyökkääjästäkin. Esimerkiksi Kiovan luolaluostari koetaan yhtä pyhäksi monumentiksi molemmin puolin. Vai saikos sekin jo osumaa?

En ole viitsinyt kovin paljon lukea kuvauksia nykyisen sodan rintamilta, mutta olen saanut sen vaikutelman, että yksi merkittävä uutuus on nyt lyönyt leimansa uusiin sodankäyntitapoihin. Kyseessä on uudenlainen upseeristo.

Vanhastaan upseeristo oli taustaltaan aatelista ja sota nimenomaan koettiin aatelisille sopivaksi ammatiksi, muita tuskin juuri olikaan, maanviljelystä lukuun ottamatta.

Tämän sotilasammatin ytimessä tietenkin piili raakuus ja myös sellainen asenne joukkoja kohtaan, joka salli niiden lähettämisen teuraaksi ilman erityistä tunnekuohua. Se kuului asioiden järjestykseen ja herrojen oikeuksiin.

Kuitenkin nimenomaan aateliston keskuudessa syntyi sellainen käyttäytymisen koodisto, jota sanomme ritarilliseksi. Siinä annettiin vertaisryhmälle myös vihollisen puolella korkea arvonsa ja varottiin loukkaamasta sen kunniaa. Se olisi merkinnyt myös oman kunnian menettämistä.

Italialaiset kondottierit kehittivät tunnetusti tietyn kollegiaalisuuden, jonka puitteissa he varoivat tarpeettomasti vahingoittamasta vastapuolta, joka sekin teki itse asiassa samaa työtä. Ennen pitkää saattoikin tulla tarve vaihtaa puolta ja hyvä käytösnumero oli niin sanoakseni silloin CV:ssä tarpeen. Sitä paitsi sodan onni saattoi aina johtaa vihollisen armoille joutumiseen.

Aateluuden velvoittavuus, joka pitkälti rajoittui vertaisiin, on havaittavissa vielä 1800-luvun sodissa. ajateltakoon nyt vaikka Kustaa III:n sotaa (vet. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=ruohonjuurten) tai Suomen sotaa (vrt. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=duncker).

Nykyään olisi vaikea kuvitella samanlaisia kohtaamisia vihollisten kesken kuin vaikkapa Suomen sodassa, jossa upseerit kokoontuivat taistelujen lomassa yhteiseen illallispöytään ja löivät vetoja sodan edistymisestä.

Eipä taitaisi olla mahdollista järjestää edes postin kulkua läpi linojen, saati lähettää sitä kautta kirjeitä, sokeria ja kahvia vaimolle, kuten Duncker teki.

Kun joku ruotsalainen upseeri oli rintamalla murjottu tuntemattomaksi, suuttui kenraali Denisov ja lupasi ankarasti rangaista syyllistä. Nykyään ei moinen taitaisi tulle kenenkään mieleen.

Mutta esimerkiksi Kustaa III:n sodassa upseeristo oli molemmin puolin suureksi osaksi myös saksalaista ja jotkut olivat sukulaisiakin. Kommunikaatio toimi erinomaisesti eikä ainoastaan kieltä osattu molemmin puolin, vaan hallittiin myös kulttuuri.

Siinä suhteessa tilanne on niin sanoakseni vielä paljon parempi nykyisessä Ukrainan sodassa.

Kiinnostavaa on, miten Savon prikaatin komentaja Curt von Stedingk, saksalainen Ruotsin Pommerista, kuvaa saapumistaan sodan jälkeen Venäjälle, minne hän tuli Ruotsin lähettiläänä.

Kaikki ylemmät upseerit riensivät kestittämään häntä ja iloinen oli tapaaminen myös vanhan ystävän, kenraali Schultzin kansa. Ilmeisesti kyseessä oli sama mies, jonka armeijan Stedingkin joukot olivat perin pohjin lyöneet Parkumäellä.

Nyrpeää oli vain Nassau-Siegenin prinssin Karl-Heinrichin käytös, mutta tästä kerskurista eivät muutkaan kollegat pitäneet. Kaiken kaikkiaan Stedingk näyttää tunteneen olonsa hyvin kotoiseksi saapuessaan äskeiseen vihollismaahan.

Tässä vain muuan esimerkki, johon tekisi mieli verrata tilannetta Ukrainan sodassa. Luultavasti se, joka joutuu siellä vihollismaahan, saattaa tuntea sen erinomaisesti ja jopa paremmin kuin paikalliset.

Venäjällä aatelisen upseeriston perinne näytti katkeavan vallankumouksessa, mutta itse asiassa niin ei käynytkään. Aluksi jo pelkkä sana ”upseeri” julistettiin pannaan ja puhuttiin sen sijaan komentajista. Yhteiskuntahan oli uusi ja kokonaan uudenlainen. ”Kultakaluunaiset” (zolotopogonniki) olivat arkkivihollisia.

Trotski värväsi kuitenkin jo heti alkuun tsaarin upseereita ”sotilasasiantuntijoiksi”, joiden mperheet saivat olla panttivankeina.

Ennen pitkää otettiin jo sitten käyttöön marsalkan arvot, niillähän oli vallankumouksellista kaikua Napoleonin ajalta. Sitten palasivat vanhat uniformut ja sotilasarvot ja jopa kultapunokset ja muut koristeet, jota vielä äsken oli kirottu.

Nyt herrat olivat taas herroja nimellisestikin, vaikka ehkä vailla sitä aatelista omanarvontuntoa, jota Venäjälläkin oli jo alkanut kehittyä. Ainakin siihen oli pyritty ja esimerkiksi kaksintaistelut sallittu 1800-luvun lopulla. Kunniasta tuli tärkeä käsite ( ks. https://timvihavainen.blogspot.com/search?q=kunniasta+sikamaisuuteen). Miltei uskomatonta vuoden 1917 perspektiivistä oli, että myös kaartin (eli henkivartioston) yksiköitä perustettiin uudelleen ja kunniamerkit otettiin taas käyttöön.

Mutta millainen on Venäjän nykyinen armeija? Täytyy sanoa, että tunnen sitä huonosti. Silmiinpistävää joka tapauksessa on, että armeijan kunnia nykyään on ollut lainsäätäjän erityisen huolenpidon kohteena ja kunnian loukkaamisesta saattaa saada kovan rangaistuksen.

Tässä ei voi olla näkemättä uutta taantumuksen hyökkäystä modernia maailmaa vastaan ja mieleen tulevat Aleksanteri III:n ja Nikolai II:n ajat. Lienevätkö kaksintaistelut nykyään sallittuja? Vai kilpaillaanko erikoispalvelujen tapaan ilmiannoilla?

Vallitseva informaatioilmasto on nyt tietenkin  sakeanaan sotapropagandaa, joten luotettavan informaation saaminen on tuskin mahdollista. Kuitenkin näyttä selvältä, että tämä nykyinen niin sanotun sekurokratian hallitsema Venäjä suhtautuu kunniaan ja vastaaviin asioihin aivan tietyllä tavalla, mikä ei ole vailla uusia piirteitä.

FSB:n entinen päällikkö Patrušev nimitti joskus filuureitaan ”nykyajan todelliseksi aatelistoksi”. Tämä on hyvin kiinnostavaa ja antaa koko käsittteelle aivan uuden kaiun.

”Erikoispalvelujen” maailma on petoksen ja valheen, harhautuksen ja konspiraation maailmaa ja ”uusi aatelisto” epäilemättä on näiden alojen mestari. Häikäilemättömyys on siellä elinehto.

Kun tähän lisätään se Venäjän maineikkailta rangaistusleireiltä peräisin oleva kulttuuri, jonka vapautetut vangit varmasti ovet tuoneet rintamalle mukanaan, voimme muodostaa kuvan aivan uudenlaisesta armeijasta, jota voitaisiin nimittää rosvojoukoksi eli latrocimiumiksi pyhän Augustinuksen mukaan.

Ympäri käydään, yhteen tullaan. Primitiivisestä hylkiöjoukosta kasvoi aikoinaan järjestynyt sotajoukko, jonka piirissä kehittyivät ritarilaitos ja herrasmiehen idea. Sitten alkoi painuminen takaisin kohti pohjaa ja ennen pitkäähän se tulee vastaan, ellei ole jo tullut.

Niin jalostavaa on sota n(vrt. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=tenkku). Koettakaamme pysyä siitä niin kaukana kuin mahdollista.