Arkipäivän totalitarismia

 

Tyytymätön syyttäjä ja näytösoikeudenkäynnit

 

     Juristi ja diplomaatti Ensio Hiitonen (1900-1970) julkaisi vuonna 1953 kirjan ”Vääryyttä oikeuden valekaavussa”. Siinä hän käsitteli itsenäisyyden ajan oikeusjuttuja poliittista vasemmistoa vastaan. Monesti lakia oli käytetty härskisti toisin kuin lainsäätäjä oli tarkoittanut.

     Tässä en nyt puutu siihen, että mahdollisesti noissa ratkaisuissa vasemmistoa suojeltiin sen omalta typeryydeltä ja että oikeus ja laki ovat ilman muuta eri asioita, eivätkä seuraukset ole hyvät, mikäli asioiden hoitamista lain mukaan ei hyväksytä lähtökohdaksi, vaan vaaditaan sen sijaan oikeutta, niin tärkeitä ja hyviä asoita kuin oikeus ja oikeudenmukaisuus ovatkin.

     Tärkeä on joka tapauksessa myös se Hiitosen mainitsema seikka, että Suomen lakiin ajettiin vuonna 1868 pykälä jonka mukaan tuomioiden moittimisesta tuli rangaistavaa.

     Tuo Hiitosen raukkamaiseksi nimittämä pykälä ei näytä enää olevan voimassa, mutta sen korvaa se yllättävän yleinen asenne, jonka mukaan tuomioiden arvosteleminen olisi jotenkin sallimatonta.

     Melko lapsellisen ajatuksenjuoksun mukaan arvosteleminen merkitsisi paluuta sille alkeelliselle ja käytännössä yleensä vallankumoukselliselle kannalle, jonka mukaan oikeuslaitoksen tuomioista ei tarvitse välittää, vaan on sen sijaan tavalla tai toisella pyrittävä sen todellisen oikeuden toteutumiseen.

     Tätä asennettahan me löydämme kaikista vallankumouksellisista maista, niin 1900-luvun alun Venäjältä kuin itse asiassa koko Ranskan uusimman ajan historiasta. Totean siis, että oikeuslaitoksen antamien tuomioiden arvosteleminen ei merkitse samaa kuin niiden julistaminen mitättömiksi. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa me joudumme aina elämään epätäydellisten instituutioiden ja ratkaisujen kanssa.

     Mikäli kuitenkin haluamme ja pystymme olemaan kansalaisia sanan täydessä merkityksessä eikä siis pelkkiä alamaisia, meillä on oikeus ja jopa velvollisuus muodostaa oma mielipiteemme kaikkien valtiomahtien toiminnasta, siis sekä lainsäädäntö- että hallinto- ja tuomiovallan ja jopa neljännen valtiomahdin eli lehdistön ja muiden medioiden.

     Neuvostoliitossa tunnettiin aikoinaan käsite ”näytösoikeudenkäynti” (pokazatelnyi sud). Useimmat kai luulevat, että sillä viitattiin vain niihin prosesseihin, joissa syytetyt pantiin julkisesti tunnustamaan aivan mielettömiäkin tekaistuja syytteitä ja jotka siis olivat pelkkää teatteria ja oikeudenkäynnin irvikuva.

     Tottahan se on tämäkin, mutta olennaisempi puoli asiassa oli ennakkotapauksen luominen ja sille annettu mahdollisimman suuri julkisuus.

     Muuan tällainen prosessi sai alkunsa vanhan työpaikkani, Suomen Pietarin instituutin puistosta. Siellä joukko huligaaneja oli vuonna 1926 raiskannut ohikulkijan. Ajan ”vallankumouksellisessa” kulttuurissa ns. vapaa seksi kuului itse kunkin oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja raja vapaaehtoisuuden ja väkivallan välillä näytti hämärtyvän.

     Esivalta päätti järjestää näytösoikeudenkäynnin. Siinä nousi ratkaisevaksi kysymys siitä, oliko asiaa pidettävä huliganismina, josta saattoi saada vain kolme vuotta vankeutta, vai ”poliittisena banditismina”, josta ammuttiin (ks. Чубаровское дело: преступление, потрясшее Ленинград | Хотите Знать? | Дзен ).

     Oikeus asettui ”yllättäen” jälkimmäiselle kannalle ja seitsemän nuorukaista tuomittiin kuolemaan. Kaikkia tuomioita ei pantu täytäntöön, mutta pelotusvaikutus ulottui nyt koko laajaan neuvostomaahan.

     Itse kukin saa päätellä, oliko rangaistus kohtuullinen vai ei, absurdia oli väittää teon olleen luonteeltaan poliittinen, vaikka oikeus niin esitti. Lain mukaanhan se tämäkin tuomio joka tapauksessa annettiin.

      Valtionsyyttäjä Anu Mantila on Helsingin Sanomissa ilmaissut tyytymättömyytensä KKO:n Päivi Räsäsen jutussa tekemään päätökseen (ks. KKO:2026:27 )

     Kyseessähän oli mitä suurimmassa määrin näytösoikeudenkäynti, jossa tuomio annettiin äärimmäisiä, eli sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan käsittelevän lain perusteella, mikä saattaa herättää kriittisessä kansalaisessa kiinnostusta, ellei suorastaan hämmästystä.

    Yhtä kaikki, selvää on, että tässä tapauksessa rangaistavaksi rikokseksi selitettiin homoseksuaalisuuden kutsuminen poikkeavuudeksi ja kehityshäiriön aiheuttamaksi. KKO:n päätöksessä ei edellytetty rikollisella olleen loukkaamistarkoitusta, väkivaltaan kiihottamisesta puhumattakaan, mutta arveltiin, ilman sen enempiä perusteita, kohderyhmän saattavan pitää asiaa loukkaavana.  

     Vakaviakin seurauksia moisella yhden pikkupuolueen kansanedustajan puheella saattoi olla…

     Se, että asia esitettiin parlamentissa istuvan ja siis mahdollisimman laajaa sananvapautta nauttivan edustajan poliittisessa puheenvuorossa, joka liittyi ajankohtaiseen yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun ei jarrutellut niitä oikeuden jäseniä, jotka pyrkivät tekemään asiasta rikoksen. Myöskään se, että varsinainen teko oli tehty paljon ennen tuomion perusteena olleen lain säätämistä, ei pelastanut syytettyä, sillä tämä oli pannut vielä tekstinsä uudelleen yleisön saataville. Pitihän yleisön saada edes tutustua siihen, kun asiasta kerran ruvettiin kohua nostamaan. -Kehotan muuten tutustumaan, kun lukee enemmän, luulee vähemmän.

     Päätös, joka on poikkeuksellisen hullunkurinen sekä perusteiltaan että määräyksiltään, nojasi lopultakin oikeuden THL:ltä tilaamaan näkemykseen ”tieteen sanasta” homoseksuaalisuuden synnyssä ja siinä ilmenee täydellinen ymmärtämättömyys siitä, mitä tieteellä ylipäätään tarkoitetaan.

     Vastaavia ”tieteellisiä” tuomioita annettiin Neuvostoliitossa Lysenkon aikana ”vääriä” näkemyksiä esittäneille. Rikoksentekovälineen eli internetissä esitetyn pamfletin tuhoaminen, jota oikeus vaati, ei ole mahdollista muuten kuin sanan symboliesas mielessä.

     Aikoinaan pyöveli poltti vastaavat rikolliset julkaisut julkisesti ja tässä tapauksessa tämä voitaisiin suorittaa sopivasti Kauppatorilla polttamalla ainakin joku arkistokappale kansanjoukon edessä. Kansan syvät rivit tulevat epäilemättä paikalle hurraamaan. Tämän voi päätellä nettikirjoittelusta.

     Tässä siis minun eriävä näkemykseni KKO:n tuomiosta, johon en näe syytä olla tyytyväinen, vaikka Räsäsen edustaa kanta on minulle asiansa puolesta vieras. Se oli joka tapauksessa esitetty asiallisen kiihkottomasti ja kuului selkeästi poliittiseen keskusteluun yhtenä puheenvuorona, joka toki oli ”taantumuksellinen”, mutta yhtä kaikki normaali mielipide muiden joukossa.

     Valtionsyyttäjä Anu Mantila on myös esittänyt tyytymättömyytensä tuomioon ja selostanut asiaa Helsingin Sanomien sivuilla 26.5.

     Räsäsen tapaus jätti syyttäjän mielestä oikeuskäytäntöön avoimia kysymyksiä. Räsänen tuomittiin ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”, mutta homoseksuaaleja loukannutta twiittiä(!) koskeva syyte hylättiin. Räsänen syytti siinä kirkkoa ”häpeästä ja synnistä” sen osallistuessa pride-tapahtumaan.

     Koska tämä tulkittiin uskonnolliseksi puheeksi, se jätettiin rankaisematta. Onko uskonnolla siis joitakin erikoisoikeuksia? Onko uskonnollista puhetta jostakin syystä arvioitava lievemmin? Kuinka loukkaavaa puheen pitää olla, että se täyttää ”kiihottamisrikoksen ” tunnusmerkit?

     Normaalijärjen mukaanhan ”kiihottamisrikoksen tunnusmerkkeihin kuuluu ainakin kiihottaminen eli agitaatio jossakin tarkpituksessa. Neuvostolitossa tunnettiin rikos nimeltä ”neuvostovastainen agitaatio ja propagada”, jollaiseksi voitiin tulkita kaikki ei-toivottava puhe, vaikka ei olisi kiihotettu ketään mihinkään. A, miksi käsitteisiin tuijottaa? Hyvä laki, hyvät rangaistukset!

    Tässä tuomiossa jäi ”ohjaus” syyttäjän mielestä yhä puutteelliseksi. Oikeuden on näköjään taas vaivauduttava miettimään, onko puhe loukkaavaa vai ei. Ehkä pitää jopa miettiä, kiihotetaanko jotakuta johonkin, kun ”kiihotusrikoksesta” rangaistaan?

     Seksuaalivähemmistöjen suoja ”heitä halventavalta ja vahingoittavalta julkiselta puheelta” ei syyttäjän mukaan tullut nyt kyllin vakavasti otetuksi.

     ”Kaiken kaikkiaan korkein oikeus on pitänyt tekojen moitittavuutta yllättävän vähäisenä”, kirjoittaa syyttäjä.

      Tämä pakottaa aineistoon tutustuneen normaalijärkisen kansalaisen hämmästymään säikähtäin. Mitä ihmettä tässä nyt oikein olisi haluttu ja millä perusteella? Mitä kaikkea pitäisilukea ”kiihotukseksi kasanryhmää vastaan” ja millä perusteella? Ainakaan kiihottamista ei ilmeisesti syylliseltä edellytetä.

    Se KKO:n minimaalinen vähemmistö, joka kyseisen tuomion sai aikaan, vaikka syytteet oli aiemmissa oikeusasteissa aina yksimielisesti hylätty, siis jättikin vielä mahdollisuuden sellaisiin ”kiihotusrikoksiin”, joissa homoseksualismia perinteiseen raamatulliseen tapaan nimitetään ”synniksi ja häpeäksi”.

    Näyttää siis siltä, että oikeus saisi yhä itse päättää, onko uskonnollisella yhdistyksellä tai uskonnolliseksi julistautuneella parlamentaarisella puolueella oikeus esittää näkemyksiään julkisesti, siitä riippumatta, ovatko ne ”ajanmukaisia” tai vallitsevan tulkinnan mukaan ”tieteellisiä”.

     Syyttäjän arvelee kohteena olevan ryhmän voivan loukkaantua, pahoittaa mielensä tiettyjen tulkintojen takia, eikä tätä asiaa otettu kyllin vakavasti. Väärien näkemysten rankaiseminen käyttämällä perusteena nyt menestyksellisesti sovellettua sotarikoksiin ja ihmisyyttä vastaan kohdistuviin rikoksiin liittyvää ”kiihotuspykälää” olisi siis ollut määrättävä laajemmaksi.

     Tässä lienee sentään esitettävä muuan olennainen kysymys. Entäpä, jos kukaan ei millään tavalla kiihotu, etenkään, kun esimerkiksi Räsäsen tapauksessa ei tosiaankaan edes yritetty kiihottaa ketään mihinkään, saati rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Miten on mahdollista, että ”kiihottamisesta” silti rangaistaan?

     Mitä pidemmälle tämä vuosisata edistyy, sitä enemmän yhteiskuntamme alkaa muistuttaa Stalinin ajan Neuvostoliittoa. En tee tätä rinnastusta osoittaakseni nokkeluuttani, vaan täysin vakavassa mielessä.

     Rikoslaki on kaiken kaikkiaan niin järeä valtiovallan ase, että sen käytössä olisi syytä olla niin säästeliäs kuin mahdollista. Itse asiassa näen rikoslain soveltamisen vapaan yhteiskunnan poliittiseen keskusteluun lähtökohtaisesti sallimattomana. Vasta sellainen seuraus, jonka todella voi osoittaa jollekin rikoksen uhrille tapahtuneen, oikeuttaa rikoslaissa määrättyjen rangaistusten määräämiseen.

     Vasemmisto oli aikoinaan jyrän alla, kun juristit oikeusistuimissa tekivät sille mitä tahtoivat. Nyt tilanne on muuttunut päinvastaiseksi ja mielivaltainen juristeria uhkaa suistaa yhteisuntamme totalitarismin mielivaltaan typerien jees-miesten aplodeeratessa.

Muuan megatrendi

 

Kulttuurin rappio kielessä

 

     Länsimaiden yleisen sivistystason vakaa ja vääjäämätön suuntaus kohti pohjaa on ollut näkyvissä jo muutaman vuosikymmenen ajan.

     Yllättävästi se on kiihtynyt nimenomaan siitä lähtien, kun yleisen kansansivistyksen tasoa koulutuksella mitaten alettiin roimasti nostaa toisen maailmansodan jälkeen ja kaikkien elintaso nousi erittäin tuntuvasti.

    Kuten on sanottu, kun väki tulee hollituvasta asumaan kartanon salin puolelle, ei se ala käyttäytyä, kuin entiset isännät, vaan tuo omat tapansa tullessaan.

     Tämä pitää paikkansa sekä maiden sisäisen kulttuurin painopisteen muutoksessa, että ulkoa tulevien vaikutteiden laadussa ja valikoinnissa. Slummit länsimaisen kulttuurin normin antajina ovat saavuttaneet vankan aseman ja kaikkialla pyritään matkimaan juuri niitä ja niiden käytäntöjä, kieltä ja arvomaailmaa, sikäli kuin siitä voi puhua.

     Meilläkin slummikulttuuria ihannoidaan, vaikka meillä ei edes vielä ole noita slummejakaan. Silti osa nuorisoa matkii jopa ulkomaista slummipukeutumista viisi numeroa liian suurine ison veljen housuineen, joita sangen ylpeänä kannetaan.

     Slummiasukkaiden ja kolmannen maailman syrjäkolkista saapuneiden siirtolaisten suurena kulttuurisena etuna on niiden kuuluminen eräänlaiseen sorretuksi ajateltuun joukkoon, uusiin jaloihin villeihin, joita oikofobinen, olemassaoloaan anteeksi pyytelevä kulttuuri ei uskalla arvostella, vaan päinvastoin hartaan kunnioittavasti kumartaa.

     Tämä näkyy myös kielessä, jossa aikoinaan normin antajana oli yläluokka. Sen ääntämystä ja puheenpartta ihailtiin ja yritettiin kaikin tavoin omaksua niissä piireissä, jotka halusivat elää niin sanotusti kunniallista ja hyväksyttyä elämää ja olla kelpo kansalaisia.

     Tuo yläluokkaisuuden matkiminen on jo kaukaista historiaa. Normitettua kirjakieltä ei enää kukaan puhu eikä edes tavoittele. Jo 1970-luvulla alettiin julistaa, että kaikki käy, kun kyse on kielestä. Olemassa olevat kielet olivat kaikki yhtä arvokkaita, paitsi että kirjakieli oli arvottomampaa, koska sitä tosiasiassa käytettiin vain vähän.

     Muistan, että venäläiset suomen kielen opettajat olivat ihmeissää ja jopa närkästyneitä, kun Suomesta kutsuttu asiantuntija suomen kielen päivillä Suomen Pietarin instituutissa kieltäytyi kertomasta heille, millaista oli normien mukainen hyvä suomen kieli. Elettiin kaiketi vuotta 1999.

     Pikkuhiljaa tämä normittomuudesta lähtevä näkemys levisi myös julkiseen sanaan, joka yhä useammin alkoi nimenomaan tavoitella puhekielisyyttä. Niin kaunokirjallisuudessa kuin audiovisuaalisissa viestimissä käytettiinkin yhä vapaammin slangi-ilmauksia ja kirosanoja, jotka aiemmin olivat olleet jyrkästi kiellettyä ainesta älymystöpiireissä.

     Nykyään tällainen aines ei ole ainoastaan sallittua, vaan sitä ollaan korottamassa nimenomaan normiksi. Internetin kielikursseilla peräti varoitetaan ihmisiä käyttämästä tavanomaisia kirjakielisiä ilmauksia ja puhumaan sen sijaan ilmauksilla, joita tuon tietyn kielen natiivit ”oikeastikin” käyttävät.

    Kyseiset ilmaukset ovat lähes poikkeuksetta myös lattean fraasin tunnusmerkit täyttäviä idiomeja, joilla on kirosanan piirteitä, toisin kuin noilla ”kartettavilla” ilmauksilla.

    Varsinaisia kirosanoja tietysti suositaan myös. Se Detroit-kirja, josta jokin aika sitten bloggasin (ks. Vihavainen: Elektro-magneettis-dynaaminen kaupunki ), oli suurelta osin kirjoitettu mustan väestön slangilla ja ”fuck”-sana toistui siinä yhä uudelleen, joskus jopa noin kymmenen kertaa samalla sivulla.

      Epäilemättä tarkoituksena oli antaa nimenomaan slummiutuneesta Detroitista autenttinen vaikutelma, mutta kyllähän se autenttisuus oli sitä matalinta tasoa.

     Pari päivää sitten hesarissa oli haastateltu asuntonsa tulipalossa menettänyttä henkilöä, jonka kerrotaan sanoneen ”When life fucks you, you just have to get stronger-  kun elämä potkii, on vain tultava vahvemmaksi”.

     Tämä on aika kiinnostavaa. Syystä tai toisesta tuo lausahdus on katsottu tarpeelliseksi kirjoittaa ensin englanniksi ja sitten kääntää sievistellyssä muodossa suomeksi. Ilmeisesti hyötynä asiasta oli, että saatiin sanottua sekin, ettei haastateltava pysynyt vain kuivan asiatyylin rajoissa, vaan puhui ihan oikeaa slangia. Kiroilu toki oli ymmärrettävää.

     En nosta tätä kielen muuttumisen trendiä esille siksi, että tuntisin tarvetta sievistelyyn ja paheksuisin alatyylin käyttöä ainakaan sellaisissa tapauksissa, joissa se on selvästi perusteltua. Jos taloni palaisi, kiroilisin ehkä aivan hillittömästi, tai sitten en. Kuka tiennee.

     Minusta tässäkin nimenomaisessa tapauksessa yhtä kaikki ilmenee muuan aikamme merkittävä ja näköjään vääjäämätön trendi, joka liittyy kielen vulgarisoitumiseen.

     Yhä useammin puhutaan niin alaluokkaista kieltä kuin mahdollista ja erityisen ansiokkaana pidetään, mikäli hallitsee sen tyylilajin myös vieraissa kielissä. Pelkään pahoin, että natiivien silmissä se kuitenkin usein tekee vain moukkamaisen vaikutuksen, maasta ja seurapiiristä toki riippuen.

     Kiroilla voi myös sievistellen ja usein niin tehdään, käyttämällä nuhteettomia sanoja, jotka kuitenkin kertovat, mitä oikeastaan tarkoitetaan. Niinpä meillä ”kettuillaan” ja ”puhutaan potaskaa”. Ranskassa vältetään sanan Dieu (Jumala) mainitsemista ja sanotaan sen sijaan bleu -sininen: Parbleu, morbleu, ventrebleu… Venäjäksi sievistelijä ei kehoteta peruskirosanan tarkoittamaan insestiin, vaan tyytyy vain viittaamaan tuohon peruskiroukseen, jossa äiti on keskeisessä roolissa: mat-peremat! Saksalainen välttää sanaa ”Scheisse” ja puhuu sen sijaan ”kiekosta”: Scheibenhonig!

     Vastaavaa lienee useimmissa kielissä, mutta kysyä voi, miten paljon tällä saavutetaan. Ilmeisesti ainakin jotain. Kun varsinainen kirous jätetään sanomatta, mutta samalla osoitetaan, että tässä olisi sellaisen paikka, päästään sijoittumaan jonnekin hieman kaikkien vulgaareinta tasoa ylemmäs.

     Mutta olemme luultavasti vain välivaiheessa. Yhä suositummaksi on tullut osoittaa hallitsevansa ihan oikeasti kaikkein rahvaanomaisimmat ha typerimmätkin asiat, futisjoukkueiden fanittamisesta ja roskaruoan puputtamisesta lähtien. Todelliset esikuvat ovat kuin ovatkin siellä slummissa, jossa yhä oletetaan olevan sitä alkuvoimaa ja etenkin naisiin vetoavaa röyhkeää rajojen rikkomista.

    Ennen sotia ja vielä jonnekin 1960-1970-luvulle saakka kaikkialla maailmassa matkittiin länsimaita ja niiden kulttuuria, pukeutumista ja kampauksia myöten.

     Nyt suunta on kääntynyt, mikä hyvin sopiikin paitsi länsimaiden marginalisoitumiseen taloudessa, myös siihen demografiseen kehitykseen, joka nopeasti ja varmasti on tekemässä läntisen maailman alkuasukkaista vähemmistöä ja sitä mukaa uusien kolonisoijien henkisiä ja kulttuurisia ja ennen pitkää poliittisiakin alamaisia.

     Exit suvivirsi, welcome ramadan, long time no see….

Likaisin asein huonon asian puolesta

 

Huijarien aika

      Valtioneuvoston alainen Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on ratkaissut erään kansalaisen ja Espoon kaupungin välisen kiistan, jossa kyseinen henkilö vaati korvauksia siitä, että Suvivirsi ja Varpunen jouluaamuna-kappale oli esitetty espoolaisessa koulussa kevät- ja joulujuhlissa vuosina 2024 ja 2025.

     Lautakunta määräsi(?) 10000 uhkasakon kaupungille ja suosittaa kaupunkia maksamaan 2500 ”hyvityksen” koulun oppilaalle ja 750euroa hänen huoltajalleen. Koulu oli laiminlyönyt etukäteen ilmoittamisen tilaisuuksien ”uskonnollisesta sisällöstä, niin että tilaisuudesta olisi ollut mahdollista poistua ”huomiota herättämättä ja leimautumatta”.

     ”Mielensäpahoittajasta” on nykykulttuurissamme kiinnostavasti tullut hahmo, jolla on kaksinainen merkitys. Toisaalta se liitetään henkilöön, jolla on hullunkurisia ja perusteettomia syitä pahoittaa mieltään aivan normaaleista nykyiseen elämänmenoon kuuluvista asioista. Hänelle on åakko nautaa.

     Toisaalta se liittyy myös henkilöön, joka on mimosamaisen herkkä ja avuton ja saattaa vaikka itkeä pillittää mistä tahansa asiasta. Vähintäänkin hän paheksuu kaikenlaista omista arvoistaan poikkeavaa. Hänet on taas otettava äärimmäisen vakavasti ja hänen tunteidensa suojelu ohjaa jopa valtiollisen tason suuria päätöksiä.

     Tämän uhripääomaa hallitsevan henkilön näennäinen avuttomuus ei kuitenkaan estä toimimasta tarmokkaasti silloin, kun oletettua mielipahaa vaaditaan korvattavaksi rahallisesti.

    Tämä on kovin outoa silloin, kun on kysymyksessä maailmankatsomuksellinen asia. ehkäpä koko maailmankatsomus tuollaisissa tapauksissa sitten rakentuukin nimenomaan rahan ympärille ja sen arvot voidaan aina ilmaista myös rahamääräisesti?

     Sakko on vanha rangaistus, jolla voitiin hyvittää esimerkiksi jonkin henkilön toiseen henkilöön kohdistama pahoinpitely. Sakkorahoja ei kuitenkaan saanut uhri, vaan kuningas, ne siis kuuluvay nykyään valtiolle.

     Tässä tapauksessa määrättiin joka tapauksessa kärsimyskorvaus siitä, että mielensäpahoittaja oli kuullut virren ja joululaulun, joissa kummassakaan ei muuten missään tapauksessa voida katsoa esitettävän varsinaista uskonnollista ideologiaa, ainoastaan maínitaan uskontoon liittyviä teemoja.

     ”Uhri” olisi tietenkin voinut välittömästi poistua tuosta ”vaarallisesta tilasta” ja välttää ainakin lähes koko mielipahansa. Ainakin se olisi poistuessa olisi jäänyt paljon pienemmäksi, mutta tämän siis esti se, että asia olisi herättänyt huomiota ja poloinen uhri olisi saattanut ”leimautua”.

     Tämän perusteella voimme objektiivisesti haarukoida aiheutetun tuskan määrää. Mikäli virren kuunteleminen aiheutti sitä vähemmän, kuin olisi aiheuttanut poistumisen aiheuttama ”huomion herättäminen” ja jopa ”leimautuminen” (leimautuminen miksi? ateistiksi? onko se siis häpeällistä ja salattavaa?), voidaan todeta asian kuuluvan kovin köykäiseen luokkaan, kuten yleinen elämänkokemus toki kertookin.

     On normaalin järjestäytyneen yhteiskuntaelämän käytäntöjen vastaista, että joku alkaa nurkua kärsimyskorvauksia siitä, ettei kehdannut poistua esityksestä, josta ei pitänyt. Yhteiskuntaelämä tulee kerta kaikkiaan mahdottomaksi, jos tällaisiin vaatimuksiin suostutaan.

     Koko kulttuurimme on täynnä uskonnollisia ja vieläpä kristillisiä symboleja ja mikäli joku ei voi niitä kestää, ei hänen paikkansa ole normaalien vapaiden kansalaisten keskuudessa, vaan jossakin muualla. Missä, se pystynevät psykiatrian asiantuntijat ratkaisemaan.

     En kuitenkaan usko, että kyseessä olisi aito loukkaantuminen ja mielipaha. Joka tapauksessa sellaisen korvaaminen rahalla yhteiskunnan toimesta olisi absurdia.

     Katson, että kyseessä on mitä ilmeisin huijaus, jota ei tehdä vilpittömällä mielellä. Huijaus on myös laissa määritelty rikollinen teko ja sellaisen yrittämisestäkin pitäisi rangaista.

     Valitettavasti teon vilpillisyyttä on vaikea varsinaisesti todistaa. Uhriutuva henkilö saattaa vaikerolda ja vaikka pillahtaa itkuun, eikä kukaan voi ihan varmasti todistaa, että hän teeskentelee.

      Joka tapauksessa tuo yleisen elämänkokemuksen käsite, jota muutenkin on ainakin ennen paljon käytetty oikeusistuimissa, olisi tässäkin otettava ohjenuoraksi. Asian olisi oltava niin, että mielipahasta voi saada korvauksen vasta kun kykenee sitovasti osoittamaan sekä todella kärsineensä asiasta, että joutuneensa tahallisen vahingoittamisen kohteeksi.

     Mikäli kärsimys johtuu jostakin täytin normaalina pidettävästä asiasta, ei mitään korvauksia tietenkään le maksettava, vaikka joku tuntisikin mielipahaa. Jos asiasta todella on vakavia seurauksia, on henkilö ohjattava hoitoon eikä maksettava hänelle.

     Kyseinen lautakunnan päätös ei ole vielä juridisesti sitova. Kantelun tehnyt henkilö on kertonut vievänsä asian oikeuteen, ellei rahoja ala kuulua.

     On kiinnostavaa nähdä, miten kaupunki asiaan suhtautuu. Kuten tunnetusta Päivi Räsäsen tapauksesta ilmeni, ei oikeuslaitoksenkaan kaikkiin instansseihin voi sokeasti luottaa, mikäli edellytetään tuomioiden perustuvan normaaliin terveeseen järkeen silloin, kun kyse on kristinuskosta.

     Kyse on nyt jo laajaksi paisuneesta ilmiöstä, jossa näemme länsimaisen kulttuurin yhden tukipylvään tuhoamiseen pyrittävän vakain tuumin. Vilpittömän mielen ja yleisen elämänkokemuksen sijasta on tarvittaessa kyhätty kokoon läpinäkyvän falskia brännvinsadvokatyriä ja käännetty valtion rankaisukoneisto toimimaan koko vanhan kulttuurimme jäänteidenkin tuhoamiseksi suorastaan rikoslain avulla.

     Tässä ei ole enää kysymys ns. uskovaisista ja heidän oikeuksistaan -joita täytyy myös olettaa olevan olemassa- vaan hengeltään totalitaarisesta uuden normiston lanseeraamisesta jopa valtion voimakeinoin.

Villit keskuudessamme

 

Hömppää ja villejä poikia

 

Mika Waltari, Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkailua. Vakava ajanvieteromaani. WSOY 1938 (1993), 216 s.

Kalle Väänänen, Junkkarien joukko. Kertomus koulupojista. Kirja 1928, 233 s.

 

      Kalle Väänänen (Viänänen) ansaitsi leipänsä oppikkoulun opettajana Viipurissa, mutta tunnetaan erityisen taitavana savon kielen käyttäjänä. Hänen ”Sanarrieskansa” ei kaivanne esittelyä. Sodan aikana hän kirjoitti muun muassa nimellä ”Korsukolportööri”. Tuotannosta mainittakoon ”Runoruunalla r….ää päin”.  

     Yleensä hänen lajityyppinsä oli lempeä huumori, mutta sota-aikana tyylitaju saattoi pettää. Sellaista se massahysteria on, kuten nykyään taas hyvin tiedämme. Viänänen sanoitti myös erinäisiä sota-ajan lauluja, kuten ”Iso Iita”.

     ”Junkkarien joukko” on aika tyypillinen oman aikansa ajanvieteromaani. Ympäristönä on tuon ajan koulu, poikalyseo, jossa ankaruudella hallitaan, mutta pojat puolestaan kehittävät auktoriteettien vastaisen taistelun oikein taiteeksi.

     Epäoikeudenmukaisuus on se, joka saa uhmaamaan vallanpitäjiä jopa koulusta erottamisen tai karsserirangaistuksen uhalla. Karsseri oli pimeä koppi, johon voitiin sulkea jopa kahdeksi vuorokaudeksi. Virallisesti sellaista rangaistusta ei ollut, mutta halutessaan sen vai valita erottamisen sijasta. Näin kuuluu Savonlinnan lyseossa olleen vielä joskus 1950-luvulla.

     ”Junkkarien” suurin kolttonen oli rehtorin muistikirjan varastaminen. Siihen kirjaan oli merkitty kaikki oppilaiden puutteelliset osaamiset ja laiskanläksyt. Kun se oli hävinnyt, oli ”despootti” tavallaan voimaton.

     Tai eihän hän ollut, sillä aina hän rangaista voi, eikä siitä ollut valitusoikeutta. Syyllisen selville saaminen oli kuitenkin kiven takana ja aluksi rangaistiin väärää poikaa. Sitten joku kavalsi oikean henkilön ja tämän juudaksen selville saamisesta taas tuli poikajoukossa ykkösasia.

     Kirja sijoittuu itsenäistymistä edeltävään aikaan ja siinä esiintyvät myös venäläiset sotilaat ja venäläiset koulupojat eli ”tinaskit”. Nimitys tuli heidän kiiltävänappisesta univormustaan. Yksi tappelukin oli, joskaan ei joukkotappelu.

     Salapoliisitarinan ohella kirja kuvaa orastavaa nuorta lempeä, joka huipentuu parittain kävelyyn saareen tehdyllä huviretkellä. Koko poikajoukon tarina taas huipentuu seitsemännen luokan kevättodistusten jaon jälkeiseen yleiseen mekastukseen ja paikkojen sotkemiseen. Joskus sellaisessa tilaisuudessa oli särjetty pulpetitikin. Kyseessä on ilmeinen villi-ihmisten joukko, jolla kuitenkin on jalon villin sydän.

     Waltarin tarinan keskushenkilö on aikuisuuden kynnyksellä oleva tyttö, joka tulee äkkirikkaasta perheestä ja ajelee joutilaana automobiililla kavereidensa kanssa.

     Koko joukko on ikävystynyttä, muodikasta ja blaseerautunutta ja sen ikävyys johtuu sen omasta tylsyydestä.

     Sitten paikalle tulee nuori, väitöskirjaansa valmisteleva originelli psykologi Joosef ja tytön mielenkiinnon kohde muuttuu oitis, vaikka tyyppi on kovin epämuodikas ja naurettava.

     Psykologi Joosef palkataan tytön perheeseen pojan koriopettajaksi kesän ajakasi ja tässä toimessaan hän ottaa myös lähiseudun poikajoukon johdettavakseen.

     Kyseessä on todellinen villien lauma, mikä ilmenee sekä ulkoisessa olemuksessa että asuissa ja käytöksessä. Kaiken maailman kolttoset ovat tämä porukan erikoisalaa.

     Psykologi saa kuitenkin villit kesytettyä johtamalla heidät urheilun pariin. Urheilulajit ovat jokseenkin omaperäisiä ja esimerkiksi estejupksu kehitetään lajiksi, joka valmistaa omenavarkauksiin.

     Itse asiassa kartanon isäntä tulee leikkiin mukaan ja antaa varkauksiin luvan, kutenkin sillä uhalla, että mikäli hänen haulikolla ampumansa suolapanos osuu, joutuu uhri vielä muidenkin rangaistusten kohteeksi.

     Kiinnostavaaon, että Väänäsen romaanissa venäläispojilla on pienoiskivääri (salonkikivääri), jota uhataan käyttää tappelussa ja samanlaisen aseen saa poikien kisoissa voittaja palkinnokseen.

     Itse asiassa kaliiperin .22 kivääri on tappava ase, mikäli siinä käytetään ns. pitkiä tai edes ns. puolipitkiä panoksia. Tuolloin olivat kuitenkin yleisessä käytössä ns. penniläiset, joissa pyöreän kuulan lähettivät matkaan nallin lisäksi pikkuruinen mustaruutilataus ja lähtönopeus lienee ollut suunnilleen sama kuin nykyisillä ilmakivääreillä. Kuula tosin oli 4,5 millistä nykyistä luotia painavampi. Ja olen kuullut näistä uusista ilmakoista, joilla ammutaan .22 kuulia, mutta ei siitä sen enempää.

     Mitään lupia ei moisen aseen hankkimiseen kuitenkaan ilmeisesti vaadittu ja sellaisen onnellinen omistaja oli jo mies mielestään. Luultavasti kaikenlaiset linnut olivat vaarassa, vaikka kirjassa sitouduttiinkin säästämään muut kuin varikset ja kanahaukat. Villejähän villit ovat.

     Kuten arvata saattaa, kirja loppuu tyttären ja psykologin avioliittoon, joka saadaan kuin saadaankin aikaan tytön sinnikkäiden ponnistelujen ansiosta. Ylkämies on rakastunut, mutta haraa sitkeästi perijätärtä vastaan.

     Hahmot ovat molemmissa kirjoissa varsin arvattavia ja aikakauden kliseistä kyhättyjä, mutta tuskin ihan tyhjästä haettuja. Kovin hyperbolisestihan ne on esitetty, mutta tarjoavat sopivasti harmitonta huumoria. Ja onhan siellä jännitystä ja romantiikkaakin.

Siihen aikaan, kun miehittäjiä oltiin.

 

Vaikea rooli. Suomalaiset Itä-Karjalaa vapauttamassa

 

Helena Pilke, Propagandaa Itä-Karjalaan. Heimokansan suomalaistajat 1941-1944. SKS 2017, 268 s.

 

     Valloittajan rooli kuuluu yleensä suurvalloille ja tavallisesti ne ovat siitä erityisen ylpeitä ja nostavat rituaaleissaan vuodattamansa veren pyhän uhrin asemaan. Sellainen käytös kuuluu niille niin itsestään selvästi, ettei sitä yleensä ole pidetty paheksuttavana.

     Suomen asema valloittajana ja miehittäjänä on sen sijaan paradoksaalinen ja jopa luonnoton. Kaikenhan olisi pitänyt oikeastaan mennä aivan toisin päin. Asiaa onkin paheksuttu jo vuosikymmeniä ja juuri tällä hetkellä on naapurin puolella havaittavissa yrityksiä tehdä tuosta asiasta jopa rikos ihmisyyttä vastaan.

     Tämäkin on tavallaan ymmärrettävää. Suurvallan kunnia on suuri asia, jonka puolustamiseksi voidaan suorittaa massiivisiakin ihmisuhreja, saati nyt kyhätä historianväärennöksiä, joissa asiat esitetään aivan toisin kuin ne aikoinaan nähtiin ja luodaan päälle päätteeksi kokonaan uusi, keksittyihin ”faktoihin” perustuva tarina.

     Myös Suomen puolella tätä oman menneisyyden ”rikollistamiseta” on tapahtunut ja suurelle osalle Suomen kansaa näyttää toden totta olevan mahdotonta asettaa tuota valloitusta ja miehitystä sellaisiin kehyksiin, joihin se kuuluu. Kaikki pannaan alkamaan Saksa-yhteistyöstä, joka taas ostettiin maan ulkopoliittiseksi linjaksi kuin valintamyymälästä ikään.

     ’Tuntematon sotilas’ muuten loppuu viittaukseen siitä, että sotilaallinen tappio, tai ainakin kakkossija jalossa kilpailussa säästi Suomen vaikeasta asiasta: ”Mitä olisikaan merkinnyt voitto. Vastuuta. Vastuuta teoista, jotka olisivat kerran vaatineet hyvityksen…. Jyrinä jatkui… voi voitetuita!. Mutta heidän ei tarvinnut sentään pelätä sen kaiussa kuuluvaa ääntä: Voi voittajia!”

     Voittaja kyllä piti huolen siitä, että sitä vastaan tehdyt rikokset rankaistiin. Suomea vastaan tehdyistä ei kukaan voinut ketään tilille tuodakaan ja siitä, mitä, missä tilanteessa ja millä tarkoituksella kaikki oli tapahtunut, alettiin nyt meilläkin kertoa sellaista tarinaa, joka voittajalle sopi.

     Miehitysaikaa on tutkittu jo pian sodan päättymisen jälkeen ja kriittisemmin siiten 1980-luvulta lähtien, jolloin Antti Laineen väitöskirja oli sen merkittävin virstanpylväs. Sen jälkeen on tutkittu myös Itä-Karjalan miehitystä kokonaisuudessaan (Hyytiä), Petroskoin miehitystä (Kulomaa), sotavankeja (Kujala) ja niin edelleen.

     Helena Pilkkeen kirja keskittyy tarkastelemaan Itä-Karjalan sotilashallinnon alaisuudessa tehtyä valistus- eli propagandatyötä.

     Propaganda ymmärrettiin jo tuolloin ensiarvoisen tärkeäksi alueeksi ja sodankäynnin ehkä ratkaisevaksi aseeksi. Säilyneet dokumentit sisältävät tietoa paitsi propagandatyön sisällöstä, myös sen tuloksista ja toiminnan vaikeuksista.

     Hyökkäys Itä-Karjalaan ja sen miehittäminen ei virallisesti merkinnyt vielä alueen liittämistä Suomeen, mutta sellaiseen lopputulokseen eli Suur-Suomen luomiseen kyllä valmistauduttiin.

     Välittömästi Lokakuun vallankaappauksen jälkeen bolševikkihallitus pyrki lamauttamaan vanhan komennon vastarinnan julistamalla kaikkien vähemmistökansojen vapaan eroamisoikeuden. Itä-Karjalassa tähän oli valmis vain harvalukuinen alueen älymystö, mutta itsenäistymispyrkimyksestä voitiin ilman muuta puhua ja Suomen puolelta aktivistit yrittivät edesauttaa sitä myös aseellisesti.

     Tarton rauhassa luvattiin Itä-Karjalan asukkaille autonomia, joka toteutettiin jo kesällä1920 perustetun Karjalan Työkansan kommuunin muodossa. Se oli kansallinen autonominen alue, jossa karjalaisväestö oli enemmistönä. Jo vuonna 1923 rajoja muutettiin siten, että karjalaiset jäivät vähemmistöksi ja sen jälkeen alkoi intensiivinen venäläinen muuttoliike.

     Se merkitsi nopeaa väestönvaihtoa ja vuoden 1940 noin 600 000 hengestä karjalaisia oli enää vähän yli kaksikymmentä prosenttia. Suuri enemmistö venäjänkielisistä oli siis muuttanut seudulle aivan äskettäin. Väestönvaihto oli tosiasia.

     Itä-Karjalan karjalankieliset osat lahjoitettiin 2.12.1939 solmitulla valtiosopimuksella Suomelle ja sopimus astui välittömästi voimaan, vaikka se sitten jäi käytännössä toimeenpanematta.

     Merkittävää kuitenkin oli, että sopimuksessa nimenomaisesti tunnustettiin tällaisen alueliitoksen oikeudenmukaisuus. Suur-Suomen idea ei siis ollut pelkästään joidenkin suomalaisten äärimmäisyysaineisten ja nuorisoradikaalien aivokummitus, vaan kuului myös bolševikkien tunnustamiin politiikan realiteetteihin.

     Miehitys on nähtävä tätä taustaa vasten. Stalinilaisesta versiosta sen tavoitteet poikkesivat merkittävästi siinä, että suomalaisten tarkoituksena toteuttaa venäläisten paluumuutto eli siirtää alueelta pois sen venäläiset asukkaat.

     Jaettaessa väestöä ”kansallisiin” ja venäläisiin ei käytännössä pidetty aina kieltä ratkaisevana tekijänä. Karjalaisiksi itsensä identifioivat saatettiin lukea sellaisiksi, vaikka he eivät olisikaan kieltä osanneet, kuten tästä kirjasta selviää.

     Etninen puhdistus, lukuun ottamatta toisen maailmansodan jälkeen toteutettuja monimiljoonaisia operaatioita, on toki pahamaineinen käsite ja Itä-Karjaassa se aiottiin kohdistaa venäjänkielisiin en masse, huolimatta siitä, että osa heistä oli asunut alueella jo ammoisista ajoista. Tässä olisi aktualisoitunut se vastuu, jonka suomalaiset Väinö Linnan romaanin tulkinnan mukaan välttivät hävitessään sodan.

     Toki vastuu miehittäjän armoille jääneestä väestöstä oli joka tapauksessa suomalaisilla jo sodan kestäessä. Kuten tunnettua, venäjänkieliset keskitettiin leireille pois haja-asutuksesta, jossa he olisivat voineet muodostaa sotilaallisen vaaran ja joutuneet alttiiksi partisaanien kiristykselle. Monet olivat myös oman maansa patriootteja. Termin pahanlaatuisen kaiun vuoksi leirien nimitys muutettiin siirtoleireiksi.

     Kuolleisuus noilla leireillä oli pahimmillaan joka tapauksessa suuri ja venäläinen, siirrettäväksi aiottu väestö jätettiin aluksi myös vaille kouluopetusta ja nautintapalstoja, jollaiset annettiin karjalaisille. He saivat myös töistä huonompaa palkkaa.

     Kuten tunnettua, sekä siirtoleirien että sotavankileirien kuolleisuus nousi hälyttäväksi talvella 1941-1942. Karjalan kannaksen Moskovan rauhassa menettänyt Suomi ei ilman vierasta apua kyennyt elättämään edes omaa väestöään ja Suomen vastuulle tulleessa Itä-Karjalassa oli melko uskollisesti toteltu Stalinin käskyä hävittää kaikki viholliselle mahdollisesti hyödyllinen omaisuus, erityisesti vilja, eläimet ja muu ravinto.

     Venäjällä on nyttemmin alettu levitellä toinen toistaan mielettömämpiä tarinoita suomalaisten muka harjoittamasta terrorista, jolloin vankeja olisi tapettu tuhansittain esimerkiksi elävältä hautaamalla ja hukuttamalla. Siihen ei tässä tarvitse puuttua, sillä nämä asiat on meidän puoleltamme läpikotaisin tutkittu.

     Totta kuitenkin on, että sekä siviiliväestö, että sotavangit kärsivät kohtuuttoman paljon miehittäjien armoilla. Ihanne olisi tietenkin ollut, että kuolleisuus olisi ollut samaa tasoa kuin kantaväestölläkin, mikä ei läheskään toteutunut. Siinä mielessä miehittäjälle jäi raskas vastuu. Huonostihan se meni.

     On kuitenkin kysyttävä, millaiset olivat miehittäjien tavoitteet ja miten paikallinen väestö miehittäjään suhtautui. Siihen antavat tässä kirjassa tutkitut aineistot oman vastauksensa. Mielialatarkkailussa on omat lähdekriittiset ongelmansa, mutta yleissävystä ei voi erehtyä.

    Suomalaisten tarkoituksena ei ollut alueen ja sen kansan, venäläisenkään, tuhoaminen, vaan alue valmistauduttiin liittämään Suomeen ja tehtiin työtä paikallisen väestön sympatioiden voittamiseksi, mikä toki ennen muuta koski karjalaisia.

     Valistusupseerien ja opettajien päämääränä oli heimokansan suomalaistaminen, kuten Pilkkeen kirjan otsikko kertoo. Siihen työhön ryhdyttiin aluksi suurella innolla ja nopeita tuloksia odottaen. Myös sodan uskottiin ratkeavan hyvin pian.

     Innokas papisto muodosti oman lukunsa ja ortodoksien ja luterilaisten välinen kilpailu tuli aluksi ongelmaksi, jota oli pakko hillitä. Lopulta ortodoksit saivat ilmeisen yliotteen. Ortodoksiseen kirkkoon liittyi vajaa puolet vapaasta väestöstä eli 33000 henkeä ja luterilaiseen vain noin2200.

     Miehitettyjen alueiden väki suhtautui miehittäjiin jo alusta pitäen varovasti ja jo ensimmäisen sotavuoden lopulla alkoi syntyä epäilyksiä siitä, kuka voittaa sodan. Venäläisten paluuta pelkäävät karjalaiset ja sitäkin enemmän venäläiset karttoivat sitoutumista miehittäjiin.

     Tiettyjen ylen määrin heimointoisten miehittäjien tyrkyttämä Suomen olojen ylistys ja Itä-Kafjalan todellisuuden mollaaminen ärsyttivät paikallisia, jotka näkivät siinä myös oitseensä kohdistettyua vähättelyä. Henki ei toki kaikkialla ollut sama.

     Kuitenkin suomalaisten toiminta koettiin laajoissa piireissä myönteisenä, etenkin siinä vaiheessa, kun väestölle oli jaettu omia nautintamaita ja alkuvaiheen kriisistä oli selvitty. Elintason nousu oli jopa merkittävä ja eräälläkin alueella polkupyörien määrä kasvoi vajaassa kolmessa vuodessa kolmesta sataan viiteenkymmeneen. Polkupyörällä oli silloin statusarvoa.

     Kuten tunnettua, karjalaiset, jotka saivat priorisoidun kohtelun, ilmaisivat usein tyytyväisyytensä myös kirjeissä, joita NKVD kaappasi ja sodan jälkeen syntyi jo ajatus rankaista tätä kansaa yjteistyöstä miehittäjän kanssa samoin kuin oli tehty omille muillle kansoille, Krimin tataareista tšetšeeneihin. Siperialta karjalaiset pelasti tiettävästi vain muutaman henkilön neuvokas toiminta.

     Myös venäläiset alkoivat tulla tyytyväisemmiksi miehityksen loppuvaiheessa, kun heillekin perustettiin koulut ja jako kahteen erilaiseen kategoriaan käytännössä poistettiin. Vain nautintamaasta he eivät ehtineet nauttia.

     Suomalaisten poistuminen Petroskoista, jota kirjassa aika paljon kuvataan, oli pääpiirteissään täysin   rauhallinen, mikä osaltaan todistaa miehittäjien nauttimasta suhteellisesta suosiosta. Hyvin monet karjalaiset olisivat halunneet mukaan Suomeen, ja suomalaisten myötä Petroskoista lähti muutama sata henkeä, joista osa Suomeen.

     Junien kyytiin otettiin vain harvoja, sillä aineellisia hyödykkeitä priorisoitiin. Äänislinnan aluepäällikkö Miika Simojoki piti tätä petoksena.

Sodan aian Suomi oli rutiköyhä ja eli yli varojensa. Itä-Karjalan miehitys ei ollut mikään saksalaiseen tapaan siirtomaahengessä tehty operaatio vieraan maan terrorisoimiseksi ja ryöstämiseksi, vaan suuri rahalljinen  uhraus..

     Lukuunottamatta väestön huoltoon liittyviä sangen merkittäviä kuluja, Suomi teki alueella myös investointeja.

     Sotilashallintoesikunnan laskelmien mukaan Itä-Karjalassa tehtiin perusparannuksia ja uudistöitä vuosina 1941-1944 noin 1,3 miljardilla markalla. Koko Suomen kansakoululaitoksen ylläpito maksoi samaan aikaan hieman vähemmän ja Helsingin yliopisto vaati kymmenesosan tuosta summasta.

     Rahat menivät paljolta rautateihin ja muihin tietöihin, jotka tietenkin olivat myös sotilaallisesti tärkeitä. Myös puhelinverkostoa ja asuntoja rakennettiin.

     Valloittajan korskeaa asennetta ei miehittäjiltä yleensä näytä löytyneen ainakaan sikäli, kuin kyse on ylätasosta, erilaiset moukat sen sijaan nähtävästi kunnostautuivat tässäkin suhteessa. Sen sijaan esiintyi merkittävällä osalla valistajia kyllä isonveljen asennetta, joka saattoi kehittyä melko sietämättömäksikin, jopa myös toisten kollegojen silmissä.

     Mitä asenteisiin tulee, kuvaavaa sentään lienee Aunuksen aluepäällikön, kapteeni Mauri Mattilan yhteenveto evakuointivaiheessa vuonna 1944: ”Niin esteellinen kuin todistukseni asiassa onkin, on selvänä pidettävä, että huolenpitomme kansasta oli niin hyvä, kuin se olosuhteet huomioon ottaen voi olla.”

     Ainakin, kuten Väinö Linna asian kiteytti, kun sodassa jäi voitto saavuttamatta, säästyi Suomi myös monilta niiltä kiusauksilta ja vastuita, joita voittajien harteille tulee.

     Itä-Karjalan suomalaistamisyritysten voi katsoa tapahtuneen ainakin bona fide, vaikka miehittäjien toimintaa onkin syytä tietyin osin ankarastikin arvostella.

 

Inkeriläisvaltio

 

Tuntematon tasavalta

 

Hannu Takala, Kirjasalon nousu ja tuho. Inkerinsuomalaisten itsenäisyyspyrkimykset 1919-1920. Vastapaino 2026, 230 s.

 

     Vuonna 1986 ilmestyi usean kirjoittajan voimin aikaansaatu ”Venäjän ja Neuvostoliiton historia”, johon itsekin kirjoitin yhden luvun.

     Kirja sai aika myönteisen vastaanoton, eihän Suomessa ollut vastaavaa niinkin laajaa teosta ollut koskaan aikaisemmin edes ilmestynyt ja suomeksi saatavilla oli neuvostokauden osalta vain M.P. Kimin toimittama uskomattoman doktrinäärinen ja valheellinen virallinen historia, jossa vuoden 1938 ”Lyhyen kurssin” perintö oli selvästi nähtävissä.

     Soraääniäkin sentään kuului. Muuan merkittävä arvostelija oli kovin närkästynyt siitä, että olin omaan osuuteeni pannut kuvituksena myös Inkerin kartan. En vieläkään ymmärrä, mitä vikaa asiassa oli, mutta kaiketi kyseessä arvostelijan mielestä  oli jonkinlainen suuren naapurimaan arvon loukkaaminen, kun siinä kehdattiin nostaa esille mokoma detalji.

     Kuten Takala toteaa, Inkeristä ei tuohon aikaan yleisesi tiedetty oikeastaan mitään. Oli toki olemassa Sulo Haltsosen teos, josta ei paljon melua pidetty ja englanniksi oli olemassa jopa Ian Matleyn varsin hyvä tutkimus inkeriläisten hajottamisesta 1900-luvulla ”The Dispersal Ingrian Finns”. Se oli ilmestynyt Slavic Review’ssä ja Suomessa sitä tunsi tuskin kukaan.

     Inkeriä koskevan kirjallisuuden aika kuitenkin oli koittamassa Neuvostoliiton hajoamisen myötä. Tällä hetkellä tästä aihepiiristä on jo kymmenittäin kirjoja ja kymmenet tuhannet inkeriläiset, usein Itä-Karjalan kautta, ovat tulleet Suomeen ja ylläpitävät omia muistojaan ja perinteitään.

     Inkeriläisillä, joiden määrä aina jäi alle puolentoistasadan tuhannen, oli tietyssä historoan vaiheessa myös valtiollisiksi nimitettäviä pyrkimyksiä, jopa itsenäisyyspyrkimyksiä, kuten Takalan kirjan alaotsikko asian esittää.

     Perusongelmaksi jäi, että keskelle Inkerinmaata oli syntynyt Pietarin kaupunki, satamiljoonaisen imperiumin pääkaupunki ja yksi ensimmäisiä maailman miljoonakaupunkeja 1900-luvun ensi puoliskolla.

     Karttaa ei tarvitse kauan katsella, kun ymmärtää, että sillä asialla, jota kuvataan sanalla ”geopolitiikka” on tässä tapauksessa määräävä merkitys. Kyse ei ole siitä, että Pietarin kaupunki olisi jokin hento ansarikukka, jonka oli syytä kauhistua mahdollisuutta, että sinne voitaisiin valtakunnan rajan takaa ampua tykistöllä tai että pieni etninen vähemmistö hautoisi separatistisia ajatuksia.

     Suurkaupunkihan on pikemmin voimakeskus, teräsnyrkki, joka pystyy koska tahansa lähettämään ulos suuren armeijan, se on luonnostaan hyökkäystukikohta, place d’armes.

     Aikanaan puhuttiinkin joissakin piireissä nimenomaan siitä, että Piatri Suuren tarkoitus koko kaupungin perustamisessa noin epäsuotuisaan paikkaan oli nimenomaan Euroopan uhkaaminen. Kaupungin selitettiin olevan keinotekoinen, vailla normaalia takamaata oleva eteen työnnetty varustus, jota huollettiin kaukaa.

     Olipa asia miten tahansa, suurvalta Venäjä ei voinut sietää valtakunnan rajaa ihan pääkaupunkinsa vieressä, se oli jo kunniakysymys. Ajatus koko kaupunkia ympäröivän alueen itsenäistymisestä tai liittymisestä naapurimaahan ei ollut edes kuviteltavissa. Jo pelkkä Suomen itsenäistyminen vuoden 1812 rajoissa oli tehnyt Kannaksella sijaitsevasta rajasta sietämättömän suurvallan sotilaiden mielestä.

     Venäjän uusi sekasorron aika, joka seurasi vuoden 1917 vallankumousta, teki siitä kuitenkin moneksi vuodeksi temmellyskentän kaikenlaisille halukkaille voimille ja muutaman tuhannenkin miehen armeijat pystyivät etenkin rajaseuduilla toimimaan lähes rankaisematta.

     Tämä tilanne jatkui 1920-luvun alkuvuosiin saakka ja ”banditismiksi” nimetty ilmiö kukoisti kaikilla Venäjän raja-alueilla. Itä-Karjalassa sijoitettiin myös vuosien 1921-1922 kansannousu tämän otsikon alle.

     Kirjasalo on yleensä jäänyt historiassa merkitsemään pittoreskiksi ymmärrettyä episodia, jossa inkeriläisistä muodostettu sotajoukko valtasi Suomen rajalla olevan alueen ja hyökkäsi sieltä käsin kohti Pietaria, samaan aikaan kun Judenitšin joukot etenivät sinne Suomenlahden etelärantaa ja pääsivätkin aina Pulkovon kukkuloille saakka.

     Suomi oli kieltäytynyt liittymästä valkoisten venäläisten mukaan tähän operaatioon, vaikka Mannerheim olisi sitä kovasti halunnut. Inkeriläisten hyökkäys Yrjö Elfvengrenin johdolla oli nyt jonkinlainen tämän intervention korvike ja sitä saattoi halutessa pitää farssinakin, mutta myös vaarallisena provokaationa.

     Koko Kirjasalon ”tasavallan” tarina kuitataan usein korkeintaan alaviitteenä ja syntyy helposti mielikuva, että kyseessä oli nimenomaan ja ennen muuta Elfvengrenin seikkailu, joka liittyi yritykseen vallata Pietari ja jossa inkeriläiset olivat lähinnä käskyläisiä ilman omaa tahtoa ja kykyä.

     Takalan kirjan ansiona on tämän ”tasavallan” ja koko Inkerin järjestäytyneen poliittisen liikkeen synnyn ja toiminnan tarkempi selostaminen. Kun kyseessä oli jopa kymmentuhannen inkeriläisen muodostama paikallinen keskus molemmin puolin rajaa ja jopa puolentoista tuhannen miehen armeija, nousee esille kysymys siitä, miten sellaista ylipäätään pystyttiin rahoittamaan ja miksi se oli syntynyt.

     Virallinen Suomi pysytteli irti tästä ”tasavalalsta”, mutta suostui sentään vitkuttelun jälkeen pelastamaan ihmiset nälkäkuolemasta, mikä kävi mahdolliseksi Amerikan Punaisen ristin Viipuriin kokoamien elintarvikkeiden avulla. Ne oli tarkoitettu Pietarin huoltoa vatrten sitten, kun se olisi valloitettu.

     Lopulta Kirjasalon tasavallan armeija sai jopa yhtenäiset univormut ja melkoisen aseistuksen Suomesta ja siltä alettiin ”ostaa” rajan vartiointipalveluita. Rauhatontahan rajalla oli ja pikku taisteluita ja kahakoita oli jopa kymmenittäin.

     Tarton rauhansopimuksen pykäliin Inkeriä ei otettu, mutta siihen liittyvässä tekstissä luvattiin sille kulttuuriautonomia, oikeus äidinkieliseen paikallishalintoon ja sivistykseen. Iträ-Karjalalle luvattiin vastaavalla tavalla itsehallinto. Kapinoitsijoille luvattiin molemmilla suunnilla amnestia.

     Inkerissä kokoistikin suomenkielinen kulttuuri aina siihen saakka, kun koko suomen kieli kiellettiin Neuvostoliitossa vuoden 1937 lopusta saakka. Sitä ennen oli olemassa kymmenittäin suomenkielisiä kyläneuvostoja, kouluja ja jopa seurakuntia, jotka olivatkin sitkein osa suomalaisuutta.

     Ulkopoliittisia riitoja Inkerissä harjoitetun politiikan takia seurasi ensin kollektivisoinnin yhteydessä, johon liittyivät ensimmäiset suuret karkotukset. Lisää seurasi ennen pitkää. Kollektivisointi sattui samaan aikaan kuin Lapuanliike syntyi Suomessa ja antoi ryssävihalle runsaasti ainesta. Karkotettujen kirjeitä kaukaisilta kaivoksilta julkaistiin Suomessa kirjanakin.

     Mutta tämä vie jo pois kirjan varsinaisesta aiheesta. Paria asiaa olisi voinut toivoa käsitellyn enemmänkin ja yksi sellainen on Inkerin rykmentin komentajana toimineen Yrjö Elfvengrenin henkilö. Tämä Haminassa syntynyt mies loi uransa Venäjällä ja tsaarinvallan loppuvaiheessa joutui vangituksi epäiltynä poliittisesta juonittelusta keisarinnaan vastaan. Hän oli yrjönristin ritari ja yrjönristin ritarien liiton vatrapuheenjohtaja.

     Suomessa hän vuonna 1918 oli tuhoisan Raudun taistelun (”Suomen Verdun”) voittaja ja mainittiin jopa ”Raudun sankariksi”. Hänen suorituksensa Inkerin rykmentin komentajana sen sijaan on noteerattu ala-arvoiseksi

     Myöhemmin hän joka tapauksessa kunnostautui valkoisten venäläisten liikkeessä ja yhdessä tunnetun terroristin ja väliaikaisen hallituksen ministerin Boris Savinkovin kansa perusti ”Synnyinmaan ja vapauden puolustamisen kansalaisliiton”, joka pyrki bolševismin tuhoamiseen, mutta joutui näiden soluttamaksi. Sekä Savinkov että Elfvengren päättivät päivänsä Lubjankalla ja heidän kohtaloaan on voitu nyttemmin tutkia salaisen poliisin asiakirjojen perusteella.

     Inkerin rykmentillä ei ollut hyvä herraonni ja kun se haki Suomessa kouluttajia, se onnistui saamaan vihoviimeisiä rikollistyyppejä, jotka kunnostautuivat lähinnä tolkuttomassa ryyppäämisessä ja tappeluissa. Ns. heimosodissahan nähtiin vastaava ilmiö.

     Takala arvelee, että koko Suomen armeijan pahamaineinen ryyppäyskulttuuri juontaakin juurensa nimenomaan Kirjasalosta ja niiden muutaman suomalaisen kouluttajan perinnöstä, jotka siellä toimivat.

     Tästä rohkenen olla eri mieltä. Ajan lehdistö on kansalaissodan jälkeen täynnä uutisia, jotka kertovat hillittömästä väkivallasta ja ryyppäyksestä, jossa mukana ovat armeijan upseerit ja erityisesti jääkärit. Raittiusmies Kivekäs oli todella vaikean tehtävän edessä toimiessaan armeijan komentajana.

     Tuo tolkuttoman ryyppäyksen ja siihen liittyneen väkivallan kulttuuri on tietenkin nähtävä sekä kieltolain että kansalaissodan taustaa vasten ja olisi hyvä tutkimusaihe. Siitä varmaan ennen pitkää kuulemme enemmänkin.

     Toinen asia, jota Takala syystä ihmettelee, on se, että nimenomaan Itä-Karjalasta tuli romanttisen kansallistunteen kohde, eikä sen sijaan Inkeristä, josta kuitenkin oli kerätty suunnilleen saman verran kansanrunojakin. Sitä paitsi inkeriläisen puhuivat jokseenkin puhdasta suomea eivätkä murretta, jota on myöhemmin  ruvettu kutsumaan omaksi kielekseenkin.

     Asiaa voinee selittää sillä, että Itä-Karjala todella oli eräänlainen pakastin, jossa menneiden aikojen vaikutus säilyi paljon kauemmin kuin Inkerissä. Jälkimmäinenhän jopa 1800-luvlla ymmärrettiin Suomea vauraammaksikin alueeksi. Seitsemän veljestäkin pohtivat lähtemistä Inkerinmaalle paimeneksi. Siellähän saattoi jopa hankkia hyvin.

     Muuan asia, jota tekijä jää paljon pohtimaan on Inkerin itsenäisyyspyrkimysten epäonnistuminen. Millä ehdoilla ne olisivat voineet onnistua?

     Tässä lienee todettava, että eivät millään. Niin kauan kuin Venäjä oli heikkouden tilassa, saattoi inkeriläinen kansallinen liike edes nostaa päätään, mutta kun bolševikit olivat mitä olivat, ei mitään pysyvämpiä tuloksia voinut odottaa.

     Tsaarinvallan jatkuminen tai palauttaminen olisi voinut hieman muuttaa asiaa. Olivathan inkeriläiset pystyneet ylläpitämään ja kehittämään omaa kulttuuriaan vuosisatojen ajan, ennen kuin bolševistinen kansanmurha lopullisesti tuhosi sen.

    Tietenkin myös bolševikit olisivat voineet jättää toteuttamatta sen yleisen kansanmurhapolitiikan, jonka ne omaksuivat 1930-luvun lopulla. Eihän siitä heille mitään hyötyä ollut, vaan päinvastoin.

Juristit demokratian vaarantajina

 

Sananvapaus hupenee

 

     Viime aikoina on saanut lukea yhä uudelleen törkeistä sananvapauden loukkauksista, joita Euroopassa tehdään tuomioistuimien avulla.

      Saksa taitaa olla tässä omaa luokkaansa ja siellä pienikin vihjaus natsimenneisyyteen herättää heti poliisin ja oikeuslaitoksen, luvassa on herkästi pidätys ja kotietsintä, ellei asiasta selviä pelkillä sakoilla.

     Kuten Die Zeitin (7.5.2026) julkaisemasta kirja-arvoselusta käy ilmi, rikoksena on pidetty miltei mitä tahansa, jota on voidaan tulkita holokaustin ”normalisoimiseksi” (Verharmlosung). Jos vaikkapa koronan aikana kirjoitti ”maski tekee vapaaksi”, joutui leivättömän pöydän ääreen, vaikka yhteys tuohon mammuttirikokseen syntyikin vain juristin epäluuloisten aivojen tekemässä assosiaatiossa.

     Edellä mainitussa Die Zeitin numerossa on kaksikin tärkeää artikkelia sananvapaudesta. Toinen on arvostelu Ronen Steinken kirjasta Meinungsfreiheit. Wie Polizei und Justiz unser Grundrecht einschränken -und wie wir es verteidigen – Mielipiteenvapaus. Miten poliisi ja oikeuslaitos rajoittavat perusoikeuttame jamiten me puolustaudumme sitä vastaan (Berlin Verlag, München 2026, 304 s.). Arvostelun otsikkona on Wie viel Hass ist rechtens?- Kuinka paljon vihaa on oikein?

     Steinkellä sattuu olemaan juutalaisia juuria ja se luultavasti pelastaa hänet oikeinajattelevien pölkkypäiden lynkkaukselta, kun hän argumentoi, että myös vertauksia natsimenneisyyteen on saatava esittää.

     Steinken mielestä Saksassa yleistynyt tyhjä leimaaminen tyyliin ”rasisimi ei ole mikään argumentti”, ei myöskään ole mikään argumentti. Perustuslaki määrää takaamaan mielipiteen esittämisen oikeuden myös vapauden vihollisille.

     Mikään mielipide ei ole niin hyvä, ettei sitä saisi kritisoida. Imbesillit lepertelyt (minun ilmaukseni) ”sananvastuusta” ja ”vihapuheesta” eivät yksinkertaisesti riitä argumenteiksi. Totuuksistakin on kiisteltävä (diskutiert werden) eikä niitä saa määrätä.

     Tämähän on normaalia tervettä järkeä, mutta nykyisessä tilanteessa sellaisen käyttäminen on kuin onkin vallankumouksellinen teko. Ymmärrän, etä Steinke säikäyttää tässä kovasti kelpo poroporvaria -den tüchtigen Spiessbürger. Ajatelkaamme nyt vain, että ehdotonta kunnollisuutta edustavalle Saksalle kehdataan juuri nyt tarjota jopa vaihtoehtoa. Mitä sellainen voisi tarkoittaa?

     Sivumennen sanoen, artikkelissa kuvataan iskusanojen käyttöä argumentolnnin asemesta sanalla ”Selbstvergewisserung”, mikä tarkoittaa pyrkimystä saattaa itsensä jostakin asiasta vakuuttuneeksi.      Ehkäpä sen meillä voisi korvata sanalla ”Itsevanhurskauttaminen”. Kysymyshän on strategiasta, jonka tarkoituksena on farisealaisesti paeta todellisuutta ja onnitella itseään sen johdosta.

     Mainittakoon, että Steinken kirja on ehdolla Saksalainen tietokirja-palkinnon saajaksi. Tämä osoittaa, että suureen maahan mahtuu sentään aina myös kriittistä ajattelua, jota voidaan yhä esittää kaiken maanisen noitavainopsykoosin keskelläkin.

     Sivumennen sanoen, julkisen kritiikin mahdollisuus ei suinkaan välttämättä johda ilmapiirin normalisoitumiseen. Myös noitavainojen aikaan esitettiin mielipiteitä, joiden mukaan kyseiset prosessit olivat mielettömiä.

     Mutta, kuten muuan ranskalainen intellektuelli totesi, le peuple est toujours aussi bête. Se ei ole mikään herjaus, vaan väite, jota sopii vapaasti arvostella. Tuohon kansaan on luettava kulloinkin vallitsevan konsensuksen kannattajat.

     Enemmistöhän kannattaa aina sitä, mitä se kokee johtajien siltä vaativan. Tämä koskee myös juristeiksi nimittämiämme toimihenkilöitä.

     Ja johtajathan vaativat. Samaisessa Zeitin numerossa on myös ”rikoksia”-osastossa englantilaisen Lucy Connollyn haastattelu.

     Kyseessä on perheenäiti, joka Englannissa tuomittiin 31 kuukauden vankeuteen twiitistä(!). Hänen twiittinsä oli toki vihainen ja jopa raivostunut. Kun uutiset kertoivat, mettä muuan aahanmuuttaja oli puukottanut kolme pikkutyttöä kuoliaaksi, menetti perheenäiti malttinsa ja kirjoitti twiitin.

     Twiitissä hän vaahtosi, että siirtolaiset olisi palautettava heti ja että ”minun puolestani nuo paskahotellit kaikkine paskiaisineen saisi polttaa heti ja panna sinne mukaan myös koko petturihallituksen ja poliitikot. Tulen fyysisesti sairaaksi, kun ajattelen, mitä nuo perheet nyt saavat kestää. Jos tämä tekee minusta rasistin, niin siitä vaan.”

     Hyvin pian kirjoittaja alkoi pitää twiittiään inhottavana ja kun levottomuudet alkoivat, hän kehotti lopettamaan ne. Eihän se tietenkään mitään vaikuttanut, kuten ei aiempikaan twiitti ja jokunen tuhopolttokin tapahtui mellakoiden yhteydessä.

     Pääministeri Keir Starmer, entinen korkea oikeusviranomainen, kehotti nyt käyttämään kiihottajia vastaan kaikkea ankaruutta ja niinpä myös Conolly vangittiin ja joutui vuodeksi istumaan.

     Miten hyvin pääministerin käytös sopii vallan kolmijaon piiriin, voi kysyä ja sitäkin suuremmalla syyllä voi kysyä, mitä järkeä oli panna 12-vuotiaan tytön äiti vuodeksi vankilaan siksi, että hän oli menettänyt malttinsa ja kirjoittanut sosiaalisen mediaan raivokkaan purkauksen.

     Lieventävänä asianhaarana olisi voinut pitää, että hän oli itsekin menettänyt poikansa pikkulapsi-ikäisenä ja lasten tappaminen oli hänelle erityisen herkkä asia. Oikeuskin peräti totesi tämän seikan, mutta tuomiosta tuli mitä tuli.

     Kun Zeitin haastattelija kysyi Conollyltä, miten hän selittää tuollaisen tuomion vuoden 2024 Englannissa, tämä vastasi, että nyt oli vallassa kommunistinen diktatuurihallitus, jonka alaisuudessa sananvapaus on vain vasemmistolla.

     Zeitin reportteri ehdotti syyn mahdollisesti kuitenkin olevan se, että maahanmuuttajamaaksi muuttunut Englanti oli alkanut pelätä itseään ja ettei kahta asiaa voinut saada samaan aikaan, mielipiteenvapautta ja yhteiskuntarauhaa.

     Conolly myönsi asiaa voitavan niinkin ajatella, mutta Britanniassa kansalaiset olivat erityisen herkkiä vapaudestaan. Englanti oli toki Magna Chartan maa. Sen sijaan, että ihmiset pakotettiin vaikenemaan olisi tartuttava niihin ongelmiin, jotka ihmisiä suututtivat.

     Conolly kertoi kannattavansa Nigel Faragen Reformipuoluetta, eikä sulkenut pois ajatusta, että ryhtyisi poliitikoksi. Amerikassa oli sananvapaus joka tapauksessa selkeästi määrätty perustuslaissa ja hänet olikin kutsuttu Washingtoniin kertomaan tapauksestaan. Koska tuomio kuitenkin jatkuu maaliskuuhun 2027 saakka, hän ei voinut matkustaa.

     Siinäpä taas muuan tarina kaikessa karuudessaan. En suotta pilaa lukijan iloa vertaamalla tätä tapausta johonkin vastaavaan suomalaiseen.

      Totean vain, että elämme aikoja, jolloin tyhmyys marssii yhä ylpeämmin demokratian perusteita vastaan ja oikeamieliseen laumaan kuulumisen todistelu ja muu itsevanhurskauttaminen koetaan suurimpina hyveinä ja älyllisesti palkitsevina suorituksina myös journalistien piirissä.

     Siellä sentään Kekkosen kaudellakin esiintyi aina myös kriittistä ajattelua. Kannattaa miettiä, mitä meidän kannaltamme tarkoittaa se, että jopa saksalaisissa laatulehdissä esiintyy yhä itsenäistä ajattelua, kun taas meillä sen sijaan jopa ns. koomikot ja pilapiirtäjät tekevät kaikkensa osoittaakseen, että valtavirran ideologia on ainoa oikea.

     Näinhän Neuvstoliitossakin tehtiin., enkä sano tätä heittääkseni kevyen hehrjan. Se, joka selailee esimerksiksi neuvostoajan Krokodil-lehteä, näkee heti yhtäläisyydet meikäläisten ”satiirikkojen” kanssa.

     Mutta tämä kuuluu pintailmiöihin. Olennaista on, mitä perustavia muutoksia pinnan alla tapahtuu. Die Zeitin toimittajan sanat Britannian ”maahanmuuttajayhteiskunnasta”(Einwanderungsland) ja sen yhteensopimattomuudesta sananvapauden kanssa on syytä panna merkille.