Turun palo

 

Suomen suurin katastrofi

 

Hannu Salmi, Åbo i lågor. Minnen från brandem 1827. Översättning: Tobias Pettersson. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors. Appel Förlag, Stockholm 2025. 232 s.

 

     Vasta kirjan luettuani hoksasin, että sehän olikin jo alun perin ilmestynyt suomeksi vuonna 2022 nimellä ”Tunteiden palo. Turku liekeissä”.

     Yleensähän kirja aina kannattaa lukea alkukielellä, mutta tässä tapauksessa alkukieli sen useissa lainauksissa on joka tapauksessa ruotsi, mikä osaltaan puoltaa sitä, että tulin käyttäneeksi aikoinaan suurella vaivalla hankkimaani ruotsin taitoa. Tuntuisikin kovin typerältä olla sitä ylläpitämättä.

     Joka tapauksessa kirjoittaja on Turun yliopiston kulttuurihistorian professori, jolle kirjan teema on ollut läheinen lapsesta saakka.

     Kyseessähän oli äkillinen katastrofi, joka antoi kohtalokkaan iskun koko maamme historialle ja erityisesti tieteelle tuhotessaan Turun vanhan Akatemian kirjaston ja arkiston sekä monia ainutlaatuisia kokoelmia. Yliopisto siirrettiin heti palon jälkeen Helsinkiin, jonne pääkaupunkikin oli jo siirretty.

     Tässä asiassa kirjoittaja katsoo aiheelliseksi korjata Wibugs Wochenblattia, joka kertoi Turun olleen vuosisatojen ajan Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Itse asiassahan se oli ollut sitä vain siitä lähtien, kun Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan ja sai oman keskushallinnon. Sitä ennen se oli ollut vailla pääkaupunkia.

     Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän on tässä pikemminkin syytä kunnioittaa aikalaisikäsitystä, kuin tätä toisen maailmansodan jälkeen syntynyttä legalistista meemiä, jonka mukaan koko Suomea ei olisi ollut olemassa ennen vuotta 1809. Kyllä sillä oli oma identiteetti ja suuriruhtinaskunnan titteli, vaikka se ei muodostanutkaan itsenäistä hallintoaluetta.

     Mutta tämä nyt on detalji. Kirjoittaja ei pelkästään kuvaa muistoja, kuten ruotsinkielisen laitoksen titteli edellyttäisi, vaan on käyttänyt asianmukaisesti myös aikalaislähteitä ja luonut sangen kiinnostavan kuvan katastrofista ja sen vaikutuksesta ihmisten mieliin. Itse hän kertoo lähestyvänsä asiaa tunteiden näkökulmasta, joka sekin on hiukan turhaa vähättelyä.

     Katastrofihan siis oli maamme historian suurin yhtäkkinen onnettomuus, ellei sellaiseksi lasketa esimerkiksi Napuen taistelua, joka vaati kerralla enemmän ihmisuhreja kuin mikään toinen tähänastinen tapahtuma. Mutta jokainen ihminen kuolee aina ja uusia syntyy tilalle.

     Joka tapauksessa Turun palo oli ensimmäinen sellainen  tapahtuma, josta tuli globaalisti levinnyt Suomea koskeva uutinen. Siitä kirjoitettiin, paitsi eurooppalaisissa lehdissä, myös Amerikasa ja aina Tasmaniassa asti ja sana ”Finland” tai ainakin ”Abo” tulivat tutuksi kaikissa valistuneissa piireissä, joissa lehtiä seurattiin.

     Tuli pääsi valloilleen kauppias Hellmanin navetan katolla Turun Aninkaisten mäellä tuntemattomasta syystä. Luultavimmin kyseessä oli kipinä, joka tuli jonkun naapuritalon piipusta ja tarttui rutikuiviin kattotuohiin ja sieltä heiniin. Kesä oli ollut hyvin kuuma.

     Vaikka tuli syttyi mäellä, se levisi nopeasti sieltä alas ja poltti kolme neljännestä koko kaupungin taloista, mukaan lukien Akatemian ja Tuomiokirkon rakennukset. Vasta rakennettu observatorio ja uusi Seurahuone säästyivät. 13000 asukkaasta kotinsa menetti 11000 henkeä.

     Tulipalon pilvi näkyi jopa satojen kilometrien päähän ja nuori Sakari Topeliuskin sai nähdä sen Uudestakaarlepyystä käsin. Palo alkoi tyynenä iltana, joka näyttää olleen vain myrskyn silmässä aina olevaa tyyntä ja puolelta öin raivosi jo tulimyrsky, jossa sekä palon kuumuus että kova luoteistuuli täydensivät toistensa vaikutusta.

     Vaikka kaupungin kortteleilla oli omat palovastaavat ja kaikkien talojen tuli säilyttää sammutusvettä tynnyreissä, ei sammuttaminen onnistunut, vaan palo siirtyi vauhdilla jopa Aurajoen yli.

      Puolenkymmentä palokuntaa ja venäläinen varuskunta tekivät parhaansa, mutta pelastajat onnistuivat korkeintaan pelastamaan joitakin merkittävämpiä esineitä, muun muassa professori Sahlbergin hyönteiskokoelman.

     Kuten mainittiin, Turun palosta tuli maailmanluokan uutinen ja katastrofin uhreille kerättiin apua monissa maissa. Erityisen paljon sitä saatiin Venäjältä ja myös keisarillinen hovi ja itse keisari henkilökohtaisesti osallistuivat avustamiseen. Lontoossakin saatiin kokoon suhteellisen suuri summa, ja Akatemian kirjastoa varten kerättiin englanninkielisiä kirjoja

     Tarina sinänsä on palon syntyä selittävä kertomus. Palon todettiin alkaneen sekatavarakauppias Hellmanin taloista ja jo heti alkuvaiheessa syntyi versio, jonka mukaan palo olisi syttynyt huolimattomasta tulen käsittelystä talia sulatettaessa. Tämä tarina siirtyi heti kenraalikuvernöörin raportin mukana Pietariin ja kansainväliseen lehdistöön.

     Palon syntyä tutkittiin perusteellisesti heti sen jälkeen ja kaikkia silminnäkijöitä kuulusteltiin Tutun kämnerinoikeudessa. Ilmeni, että vastoin kaikkialle levinneitä huhuja ei Hellmanin talossa ollut lainkaan sulatettu talia eikä myöskään säilytetty sellaista palavaa materiaalia kuin öljyä ja tervaa.

     Kämnerinoikeuden tuomio ei kuitenkaan kyennyt kilpailemaan villien huhujen kanssa eikä sitä edes yritetty tuoda esille ajan lehdistössä. Paljon vaikutusvaltaisempi oli Topeliuksen Maamme-kirjassaan esittämä versio siitä, miten ”teurastaja Hellmanin” huolimaton ja uneksiva piikatyttö oli tahoimattaan ollut koko onnettomuuden aiheuttaja. Hellman muuttui luontevasti teurastajaksi, koska tarinaan liittyi talin sulattaminen.

    Jo 1900-luvun alkupuolella asian todellinen tila selvitettiin ja kerrottiin perusteellisesti myös aihetta koskevassa väitöskirjassa, joka ilmestyi sata vuotta palon jälkeen. Hellmanin piian talinsulatus oli kuitenkin niin sitkeä huhu, että muistan sen vielä itsekin oppineeni ja vasta tämän kirjan lukeminen vakuutti minut siitä, ettei se pitänyt paikkaansa.

     Turun onnettomien asukkaiden saama tuki oli hyvin merkittävää, kuten kirjoittaja toteaa ja kaupunki kasvoi ennalleen ja kehittyi edelleen parin vuosikymmenen kuluessa. Entistä asemaansa Suomen kulttuurin kehtona ja todellisena pääkaupunkina se ei koskaan saanut takaisin.

     Turun Akatemia jatkoi elämäänsä Helsingissä keisarillisena Aleksanterin yliopistona, uudessa pääkaupungissa, jonne hallintokin jo oli siirtynyt. Helsinkiin määrättiin heti rakennettavaksi myös uusi observatorio ja yliopiston resursseja lisättiin.

     Suuret kirjalahjoitukset muun muassa Venäjältä paikkasivat osaltaan yliopiston kärsimän katastrofin vaikutuksia, mutta nousukasmainen uusi Helsinki uutena pääkaupunkina Viaporin linnoituksen kupeessa oli luonteeltaan aivan muuta kuin Turku.

     Uuden tyyliseksi muuttui Turkukin palon jälkeen ja sen asemakaavaa oli nyt hyvä nykyaikaistaa ja katuja leventää. Keskiajan leimaa sieltäkin oli jo vaikea löytää.

Toimiva perhe

 

Ydinperhe, kirjojen määrä ja tekoäly

 

     Leo Tolstoi väitti kaikkien onnellisten perheiden muistuttavan toisiaan, mutta ei täsmentänyt, mitä se tarkoitti.

     Itse voisin kuvitella, että sellaisessa perheessä keskeinen asia on rakkaus, halu tuottaa muille perheen jäsenille onnea ja ottaa huomioon heidän tarpeensa ja toivomuksensa. Sellaiseen yleensä vastataan samalla mitalla.

     Mikäli sen sijaan joku kokee olevansa aina saamapuolella ja kyttää mahdollisia menetyksiään suhteessa omiin (tunne)investointeihinsa saattaa koko yhteisö olla tuomittu jossakin vaiheessa romahtamaan. Ainakin siitä voi muodostua itse rakennettu helvetti, joka tuottaa tasapainottomia jälkeläisiä.

     Kirjallisuudessa tällaisen perheen karikatyyri esitettiin jo Ibsenin ”Nukkekodissa” ja sen jälkeen tuollaisesta asetelmasta on tullut normaali oletus ja narsistisen uhriutujan loputon innoituksen lähde.

     Heteroseksuaalinen ydinperhe on toki ollut jo toistasataa vuotta kaikkien radikaalien vihan kohteena siksi, että sen on katsottu toteuttavan ja tuottavan niin sanottua pikkuporvarillisuutta.

        Pikkuporvarillisuuden taas on tulkittu merkitsevän ihmisen alhaisimpien perusviettien toteutumista: itsekkyyttä, joka ilmenee omien läheisten pitämisenä maailman napana (vrt. Vihavainen: Haun keihäsmiehet tulokset ).

     Mutta ei siitä sen enempää. Tässä voi todeta, että perheen hävittäminen mainittiin jo Marxin ja Engelsin pamfletissa ”Kommunistisen puolueen manifesti” vuonna 1848 ja että se oli myös Neuvostoliitossa rakennetun sosialismin päämääränä siihen saakka, kunnes Stalin käänsi koko asian päälaelleen ja teki ydinperheestä sosialismin perussolun. Vuoden 1936 perhelait säädettiin tämän mukaisiksi.

     Mutta toimiiko ydinperhe enää oikeasti? Senkin rooli on muuttunut yhteiskunnan kehittyessä ja toisin kuin vielä pari sukupolvea sitten, nyt on jo normin mukaista panna lapset yhteiskunnan hoidettaviksi jo pienestä pitäen ja kun molemmat puolisot käyvät töissä, se on jopa ainoa mahdollisuus.

     Kapitalismi on itse tuhonnut perheen, kuten jo Kommunistisessa manifestissa melko ennenaikaisesti väitettiin. Tehoton kotitalous on käytännössä hävitetty ja perhe ”ruokailulaitoksena” (Strindberg) on myös jo pelkkä varjo entisestään.

     Joka tapauksessa perhe on yhä se, jonka piirissä pääasiassa tuotetaan uusia kansalaisia, sikäli uin tuotetaan. Lapsia ei vielä Aldous Huxleyn ”Uljaan uuden maailman” tapaan tuoteta erityisissä laitoksissa, vaan jokaisella on jopa oma äiti. Huxleyn dystopiassa koko tuo sanakin oli tullut säädyttömäksi…

     Näyttää siltä, että nykyään normina olevassa ajattelusa sana ”äiti” on myös jo tullut säädyttömäksi, hieman samaan tapaan kuin ”tyttö” tai ”poika”. ”Äidin” sijasta puhutaan ”synnyttävästä henkilöstä”, jota saatetaan myös kutsua ”isäksi”. Ehkäpä tässä on jotakin järkeä ja ehkäpä ei. Itse kunkin on syytä ratkaista asia ihan omilla aivoillaan.

     Tällaisista asioista kirjoittaessa on syytä olla varovainen, ettei joutuisi oikeuteen syytettynä ”vihapuheesta”, jota koskeva pykälä on rikoslaissa osana ”Sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia” käsittelevässä laissa.

      Kuten olemme taas hiljattain saaneet nähdä, pykälän soveltaminen on tulkintakysymys ja sitä voidaan käyttää hyvinkin väljästi juuri internetissä julkaistujen tekstin kohdalla.

     Huomasin aikoinaan, kauan sitten kirjoittaneeni eräästä artikkelista, jossa puhuttiin perheen roolista lasten menestykselle elämässä.

     Miten tuollainen menestys mitataan, on kysymys sinänsä. Luultavasti menestyneiksi luokitellut eivät ainakaan ole narkomaaneja ja taparikollisia, jotka asuvat slummeissa tai vankiloissa. Normaali keskiluokkainen hyvin toimeentuleva perhe lienee pakko katsoa menestyneeksi. Amerikkalaista tapaa mitata ihmisten arvoa dollarien määrällä voi sen sijaan pitää kieroutuneena.

     Vanhaa tekstiäni lukiessa huomasin, että siinä mainituissa tutkimuksissa oli havaittu kodissa olleiden kirjojen määrän korreloivan merkittävästi tulevan menestyksen kanssa.

     Tämä herättää erinäisiä kysymyksiä tänä tekoälyn aikakautena, jolloin muodikkaat perheet heittävät kirjansa ja kirjahyllynsä tykkänään pois koko taloudestaan ja koululaitoksessakin on hurahdettu samanlaiseen hybrikseen.

     Mitä kirjojen määrä kodissa tänään ennustaa onnellisen ja tasapainoisen elämän suhteen muutaman vuosikymmenen päästä, jää nähtäväksi. On ehkä mahdollista, että tekoäly avaa portit tyhmimpien vallalle, joka itse asiassa onkin jo saattanut alkaa. Miksipä kukaan ajattelisi omilla aivoillaan, jos sen voi teettää jollakin muulla?

     Entä miksi ylläpitää perhettä, jos se tarjoaa paljon vaivaa ja vähän kiksejä ja vain jarruttaa etenemistä uraputkella?

     Näitä voi miettiä. Tässä nyt joka tapauksessa vanha blogi, joka on kirjoitettu ennen tekoälyn läpimurtoa jokapäiväiseen elämäämme, mutta kuitenkin aikana, jolloin kirjat jo olivat jääneet pois muodista:

 

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Tasa-arvo ja perhemallit

 

Hupenevan tasa-arvon haasteet

 

     Vastasyntyneisiin ihmislapsiin on usein liitetty monenlaisia ominaisuuksia. Jotkut olettavat heidän syntyvät ”vapaina” ja ”tasa-arvoisina”, jotkut arvelevat heidän muistuttavan tyhjiä tauluja ja jotkut peräti julistavat heidän olevan ateisteja.

     Viimeksi mainittu väite saattaa oikeasti kuulua huumorin piiriin, mutta tiedän, että monet puhuvat synnynnäisestä ”tasa-arvosta” täysin vakavissaan ja ovat valmiit puolustamaan tätä aksiomaattisena pitämäänsä totuutta kaikin rehellisin ja jopa epärehellisin keinoin. Kysymys on näet sen luokan asiasta, jollaisia sanotaan elämää suuremmiksi. Kuten jumalallista ilmoitusta, tällaista totuutta puolustetaan keinoja kaihtamatta.

     Hieno ajatus tasa-arvo onkin. Jos se tarkoittaa sitä, ettei ketään saa syntyperänsä takia sortaa, vihata eikä vähätellä, voi tälle asialle vain aplodeerata. Jokaisellahan on ihmisarvo, joka ei riipu esimerkiksi hänen kyvyistään, suvustaan tai asemastaan

     Luulen, että a priori jokainen ansaitsee osansa siitä pyhästä kunnioituksesta, jota tunnemme ihmiselämän mysteeriä kohtaan. En kylläkään tiedä, miten asian perustelevat ne, joiden mielestä mitään pyhää ei ole olemassa. Ehkäpä perusteena voisi olla jokaisen yksilön potentiaalinen nautintojen määrä, mutta tässä taidamme olla vaarallisella tiellä, siellä tulee jo pyöveli vastaan, ainakin vanhoja ukkoja…

     Mutta yhtä kaikki, niin pian kuin lapsi hieman kasvaa, havaitsemme hänen menettävän tasa-arvonsa muun vertaisryhmän kanssa. Aikuisena ihmiset ovatkin jo sitten kovin eriarvoisia eikä asia ole koskaan korjaantunut yhteiskunnan massiivisillakaan toimenpiteillä, kuten pakollisen tasapäistävällä koululaitoksella.

     Eriarvoisuudella tarkoitan tässä erilaista yhteiskunnallista ja taloudellista menestystä. Sehän nyt ei lainkaan liity varsinaiseen ihmisarvoon, mutta kun tällainen puhetapa on tullut tavaksi, niin menköön nyt tässäkin.

     Historioitsija Jerry Z. Muller on Foreign Affairs-lehden maalis-hutikuun numerossa analysoinut tasa-arvon ongelmaa erilaisten tuotantotapojen vallitessa. Kuten tunnettua, miesten aiemmin nauttima suhteellinen etu, joka perustui ruumiinvoimiin, on tietoyhteiskunnassa menettänyt merkityksensä. Tärkeämmäksi on noussut sosiaalinen pääoma, johon liittyy sekä kognitiivisia että sosiaalisia ja moraalisia taitoja ja kykyjä. Tämä on nostanut naisten potentiaalia työelämässä.

     Naiset ovat kaikissa kehittyneissä yhteiskunnissa olleet kovassa nousussa, kun taas tietty ryhmä miehiä on pudonnut ja joutunut kurjistuneeseen asemaan niin työ- kuin avioliittomarkkinoilla.

     Mullerin mielestä on näköharhaa kuvitella feminismin saaneen aikaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia, itse asiassa se vain heijastelee niitä. Tilanne on siis suunnilleen sama kuin kukolla, joka luulee auringon nousun johtuvan omasta kiekumisestaan.

     Mutta mikäli uskomme Mulleria ja niitä runsaita tutkimuksia, joihin hän ilmoittaa johtopäätökset perustavansa, ei feministien kiekuminen ole pelkästään koomista.

     Feministit, kuten kaikki itseään kunnioittavat radikaalit ovat leimanneet ydinperheen vanhanaikaiseksi. Sehän haittaa yksilön itsetoteutusta ja uusintaa pikkuporvarillisia ja patriarkaalisia arvoja.

     Mahtaako nainen edes löytää todellista libidoaan pysyvässä heterosuhteessa? Mikäli ei löydä, olemme jo kaikkein perustavimpien arvojen äärellä ja niiden loukkaaminen tai rienaaminen on varma ja lyhyt tie arvokonservatiivien, taantumuksen ja äärioikeiston riveihin.

     Muller todistelee kirjoituksessaan, että epätasa-arvo on väistämätöntä. Nyky-yhteiskunnassa pahnanpohjimmaisiksi ovat alkaneet pudota tietyt miesryhmät. Heidän ohellaan kelkasta jää suhteellisen tai suhteettoman, mikä on tässä sama asia, suuri osa tietyn etnisen alkuperän omaavia henkilöitä. Naisiakin joukkoon tummaan tietysti mahtuu runsain mitoin.

     Mistä tämä johtuu? Perimmäistä syytä voi etsiä vaikkapa geeneistä tai voisi, ellei se olisi käytännössä kiellettyä. Mukana vaikuttavat varmasti kansalliset perinteet ja kuka ties mitkä muut tekijät. Joka tapauksessa yksi markkeri näyttää nousevan ylitse muiden. Se on perhe.

     Ehjä ydinperhe on lapsen yhteiskunnallisen tulevaisuuden kannalta ylivoimainen etu. Perheessä ei saada pelkästään tiedollisia valmiuksia, joita tarvitaan koulussa. Sieltä saadaan myös asenteet, hyveet, sosiaaliset taidot, lyhyesti sanoen kasvatus.

      Perheen varallisuus ennustaa lasten koulumenestystä, mutta vielä paremmin sitä ennustaa kirjojen määrä perheessä. Perhe on, kuten kirjoittaja asian ilmaisee, se ”työpaja, jossa inhimillistä pääomaa valmistetaan”.

     Inhimillinen pääoma on tietoyhteiskunnassa keskeinen resurssi. koulutus on nyt kaikille avointa ja internet tuo valtavan tietomäärän kaikkien ulottuville. Kysymys on nyt siitä, onko yksilöllä valmiuksia käyttää tuota tietoa.

     Muller toteaa, että avioerot ovat amerikkalaisen yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa kääntyneet laskuun. Alemmissa ne ovat hyvin yleisiä. Avioerolapsen sosiaalinen ennuste on huono. Erityisesti tämä pätee poikiin, jotka jäävät äidin hoteisiin. Asiaa pahentaa erityisesti sarjarakastaja-äiti, joka panostaa itsensä etsimiseen seksuaalisella alueella

     Epätasa-arvo näyttää olevan vain kasvamassa aivan riippumatta siitä, että sen torjumiseen ei ole koskaan panostettu yhtä paljon. Sikäli kuin asia koskee erilaisia pörssihuijareita ja heidän tähtitieteellisiä voittojaan, on lääkkeitä etsittävä kansainvälisestä yhteistyöstä, jotta oikeus ja kohtuus saataisiin edes jossakin määrin palautettua.

     Sikäli kuin asia koskee menestystä nykyaikaisessa yhteiskunnassa, voidaan tilannetta helpottaa vain hiukan. Amerikassa kokeillut ”positiivisen” syrjinnän keinot ovat tehottomia ja jopa vahingollisia.

     Voisi tietenkin kuvitella erilaisia radikaaleja keinoja ydinperheen suosimiseksi -vaikkapa haittaveroa avioeroille. Luultavasti sellainen olisi pantava myös ns. sateenkaariperheille, vaikka en tiedä, onko asiasta vielä tutkimuksia. Toistaiseksi tämä siis on vain ajatuskoe. En vaadi mitään enkä paheksu, kysyn vain.

     Joka tapauksessa ”synnynnäisen” tasa-arvoisuuden ajatus ja vallankin siitä seuraavat johtopäätökset kannattaa ns. edistyspiireissä miettiä vielä kerran uudelleen.

     Maahanmuuton ja nykyisen avioliittokulttuurin myötä meillekin uhkaa syntyä alaluokka, joka ei ole nyky-yhteiskunnassa työllistettävissä. Jos sellainen syntyy, niin se todennäköisesti vetäytyy omiin alakulttuureihinsa ja elää epäsosiaalista elämää sosiaaliturvan ja laittomien elinkeinojen tuella. Näin on asia monissa Euroopan maissa ja Amerikassa.

     Tiedän, että ne, joiden hallussa on korkeampi totuus ja jotka luottavat aksiomaattisiin viisauksiin, sanovat, että meillä ei tapahdu näin. Muistan hyvin, miten se älymystö, joka halusi meillekin sosialismia, vain nauroi ajatukselle, että se toimisi meillä yhtä huonosti kuin muuallakin.

     Pelkäänpä, että meillä on lupa epäillä, että sellainen yhteiskuntapolitiikka, joka tasa-arvon nimissä sortaa miehiä ja kantakansallisuutta ja hehkuttaa moniarvoisten perheiden autuutta, ei välttämättä tuota sitä hyvää, mitä sillä tavoitellaan. Näin on ainakin muualla voitu todeta. Miksi asiat olisivat meillä toisin?

 

Tahto tyhmyyteen

 

Järjettömyyden viettelys

 

Robert Pogue Harrison, ”Interminable Ignorance”. Arvosteluessee Mark Lillan teoksesta Ignorance and Bliss: On Wanting Not to Know ja Emily Ogdenin kirjasta On Not Knowing. The New York Review of Books 9.4.2026

 

New Yorkin juutalaisyhteisön piirissä on luultavasti maailman merkittävin intellektuellien keskittymä ja The New York Review of Books (NYRB) on syystä ollut kovassa maineessa. Tosin maine kärsi takavuosina pahoin siitä, että merkittävä julkinen intellektuelli Ian Buruma sai potkut päätoimittajan paikalta (ks. Vihavainen: Haun buruma nyrb tulokset ).

     Lehdessä on toki yhä aina silloin tällöin hyviä ja tarpeeksi laajoja merkittävien teosten arvosteluja, jollaiset ovat välttämättömiä niille, jotka haluavat laajemmaltikin seurata aikaansa, mutta eivät mitenkään pysty lukemaan kaikkea merkittävää, mitä maailmassa ilmestyy.

     Mark Lilla on aatehistorioitsija ja julkinen intellektuelli, joka muistetaan muun muassa siitä, että hän varoitteli amerikkalaista demokraattista puoluetta hurahtamasta tyhjänpäiväiseen identiteettipolitiikkaan. Toki Lillan ajattelu menee aina päivänpolitiikkaa syvemmälle ja hän on tutkinut muun muassa uuden ajan alun aatehistoriaa ja 1900-luvun ”tyrannofiliaa”.

     Harrison kertoo, että Lillan teoksen keskeisiin sankareihin kuukuvat muun muassa pyhä Augustinus, Freud, Pascal, Kant, Platon ja Sokrates, joiden käsittelemässä problematiikassa tietämättömyyden haluaminen näyttelee tärkeää osaa.

     Itsensä tuntemisesta kieltäytyminen näyttää peruskokemukselta, joka luontevasti laajennetaan koskemaan myös ympäröivää maailmaa.

      Nykyajan oloissa oman ajattelun ulkoistaminen AI:lle, internetin influenssereille, terapeuteille, kommentaattoreille ja profeettoina esiintyville on johtanut entistä suurempaan taipumukseen kieltää itsestäänselvyydetkin: ”ikään kuin jokin psykologinen bakteeri olisi nopeasti leviämässä. Hypnotisoidut laumat seuraavat falskeja profeettoja, irrationaalisia huhuja, suorittavat fanaattisia tekoja ja maaginen ajattelu syrjäyttää terveen järjen ja kokemuksen”.

     Ikuisen, kypsymättömän nuoruuden palvonta ja tavoittelu ovat Lillan mielestä näkyvä osa ongelmaa. ”Nuoruuteen” siirrytään yhä varhaisemmassa iässä ja siitä päästään, jos päästään pois yhä vanhempina. Kypsyydestä kieltäytyminen on normina.

      Immanuel Kant kuuluisassa esseessään ”Mitä on valistus”, kiteytti sen olemukseksi ihmisen pääsemisen pois itseaiheutetusta alaikäisyydestä.

     Uskalla käyttää järkeäsi, sapere aude! on tiivistelmä koko valistuksen ideasta, joka nyt on painumassa yhä syvemmälle unohdukseen.

     Järjettömyyden viettelyksestä on lähimenneisyydessäkin kirjoitettu yhtä ja toista (ks. Vihavainen: Haun seduction of unreason tulokset ) ja Lillan esittämä väite aiheensa suuresta harvinaisuudesta kuulostaa hieman oudolta.

     Ehkäpä tarkoitettu uutuus liittyy erityisesti siihen, että korostetaan nimenomaan tahtoa kieltäytyä aktiivisesti näkemästä ilmeisiä totuuksia. Mikään logiikka ei auta, jos ihminen ei halua kuulla eikä nähdä sitä, minkä on koko ajan hänen silmiensä edessä.

     Minusta tälle problematiikalle vähintään läheistä sukua on kollektiivisen muistin ajatus. Sen kehitti Émile Durkheimin oppilas Maurice Halbwachs, joka muuten kuoli vuonna 1945 Buchenwaldissa.

     Mikäli olen Halbwachsin ajatuksia oikein ymmärtänyt, hän piti oppi-issä tapaan kollektiivisia psyykkisiä ilmiöitä yksityistä psyykeä primäärisempinä. Tämän ajattelutavan mukaan historiakin on itse asiassa erilaisten kollektiivien historiaa, jota niin sanotut muistin paikat kartoittavat.

     Kansakunnan tapainen käsite voidaan tällä perusteella alentaa toissijaiseksi ja todelliselle historialliselle muistille jopa vastakkaiseksi.

     Kieltäytyminen tietämisestä ilmenee tietysti myös siinä tunnetussa ilmiössä, jota on nimitetty paoksi vapaudesta (escape from freedom). Tämä on myös Erich Frommin kuuluisan teoksen alkuperäinen nimi. Suomeksihan se ilmestyi onnettomalla nimellä ”Vaarallinen vapaus”, mikä lienee johtanut loputtomiin väärinkäsityksiin.

     Frommin ohella lauman irrationaalisuutta on käsitelty hyvinkin monessa kirjassa, alkaen LeBonin ja Ortega y Gassetin teoksista (ks. Vihavainen: Haun orjuus tekee vapaaksi tulokset ).

     Jopa klassinen amerikkalaisen demokratian ongelmien kartoitus, jonka Alexis de Tocqueville jo 1800-luvun alkupuolella teki, tuo selkeästi esille massapsykologian taipumuksen irrationaalisuuteen ja itsenäisen ajattelun tukahduttamiseen (ks. Vihavainen: Haun tocqueville tulokset ).

     On turha sanoakaan, että totalitaariset liikkeet ovat hyödyntäneet runsain mitoin tätä ihmisen kykyä ja tarvetta kieltäytyä ajattelemasta omilla aivoillaan. Näemme sen voimakkaan vaikutuksen tänään niin Venäjällä kuin Amerikassa, mutta myös omassa maassamme.

     On kiinnostavaa havaita, miten yhtäkkisesti niin sanottu yleinen mielipide on saattanut heilahtaa laidasta toiseen meidänkin maassamme.

      Raskaat sotavuodet ruokkivat ”ryssävihaa”, jota propaganda tietenkin vielä parhaansa mukaan edisti. Kuitenkin jo niin sanottujen suurten ikäluokkien keskuudessa levisi yhtäkkiä aivan ennennäkemätön russofilian aalto.

     Venäläismyönteisyys oli meillä sen jälkeen diskurssin yleinen lähtökohta ja se oli poikkeuksellisen suurta verrattuna mihin tahansa mjuhuin maahan ja aivan erityisesti Venäjän naapureihin.

     Se, että tilanne muuttui päinvastaiseksi käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä, lienee ollut useimmille yllätys, vaikka asialle toki löytyi syitä, joita saattoi pitää uskottavina.

     Kummallisempaa on, että tämä äkillinen  suunnanmuutos näyttää olevan varsin pysyvää laatua ja että sen puitteissa on Venäjästä ja venäläisyydestä ja Ukrainan sodan kulusta ja merkityksestä tullut oletusarvoisiksi mitä omituisimpia käsityksiä, jotka ovat immuuneja tosiasioille.

     Toki tämä liittyy poikkeusoloihin, mutta merkittävää on, että mitä tahansa valtavirran diskurssista poikkeavaa näkemystä vastaan hyökätään kiihkeästi ja niinpä sellaisia on löytynyt vain marginaalista.

     Kuten Suomen kaikkialla hehkutettu menestystarina YYA-aikana oli vailla kriitikoitaan valtamediassa, nauttii nyt uusi tarina sen valheellisuudesta ja vahingollisuudesta pyhää koskemattomuutta.

     Niin sanottu woke-ideologia, jota Mark Lilla on jo kauan sitten ansiokkaasti vastustanut, sai myös meidän maassamme muutama vuosi sitten jalansijaa jopa hallitusohjelmaa myöten. Tätä on pidettävä melkoisena ajattelun limbona.

     Näyttää siltä, että se ei kuitenkaan lyhyen kukoistuksensa aikana ehtynyt tulla muiden kuin pienten akateemisten piirien pseudouskonnoksi, mutta toki tämäkin oli hälyttävää ilmaistessaan tuon strategisesti tärkeän, koulutetun aineksen kyvyn ja halun kieltää ne ilmeiset totuudet, jotka olivat kaikkien nähtävillä.

     Tämä on toki puhetta abstraktilla tasolla, mutta blogit eivät voi olla mitään traktaatteja. Mikäli joku haluaa konkreettisempia esimerkkejä,  voi aloittaa vaikka tämä blogin linkkien taa löytyvästä materiaalista.

Tuore näkökulma

 

Väärään aikaan ilmestynyt?

 

Naapurin isännän erikoisoperaatio se vain kestää ja kestää, vaikka nyttemmin en ole enää huomannut, että kaiken väitettäisiin menevän suunnitelman mukaan.

     Joka tapauksessa se aiheutti Nato-liittymisineen meilläkin sellaisen totaalisen regression Venäjä-suhteissa, ettei moista ole nähty sitten viime sodan.

     Niin sanottu ryssäviha oli jo muutaman sukupolven mittaan ehtinyt lauhtua normaaliksi kanssakäymiseksi, eikä ole liioiteltua sanoa, että suomalaisilla ja venäläisillä niin sanotusti synkkasikin poikkeuksellisen hyvin keskenään.

     Siinä varsin atavistisessa tunnekuohussa, jonka edellä mainittu operaatio sai aikaan, jäi vähälle huomiolle muun muassa tämä kirja, jota olen blogissani käsitellyt ja nostan taas esille.

     Kun ihmiset historiasta yleensäkin valikoivat nähtäväksi sen, mitä luulevat tarvitsevansa, tuli meilläkin jo tavaksi nähdä Suomen ja Venäjän suhteet yhtenä sotaisena mylläkkänä ja vieläpä siten, että idästä se vaara aina tuli raukoille rajoillemme.

     Siinä helposti unohtui, että täältä lännestä itään päinhän se raja kulki muutamien vuosisatojen ajan ja että toki meidän pouleltammekin osattiin tehdä erikoisoperaatioita, vaikka sanaa ei vielä ollut keksitty.

Mutta tässä nyt tämä, toivottavasti siinäkin on jotain mietittävää:

 

tiistai 7. maaliskuuta 2023

Kohtaaminen muskoviitin kanssa

 

Perusteos tärkeästä aiheesta

 

Kari Tarkiainen, Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721. SKS 2022, 432 s.

 

     Kari Tarkiaisen teos Se vanha vainooja on jo vuosikymmenet ollut ryssävihan vanhimmasta historiasta kiinnostuneiden keskeistä lukemistoa. Sen lisäksi Tarkiainen on kirjoittanut suuren määrän muita kirjoja ja artikkeleita, jotka liittyvät tähän aihepiiriin.

     Tämä nyt käsillä oleva kirja on joka tapauksessa oma kokonaisuutensa, joka kartoittaa yllättävän tarkoin parinsadan vuoden mittaisen ajanjakson niiltä osin, kuin sillä on relevanssia Venäjän, Suomen ja Ruotsin kohtaamisen kannalta.

     Pelkkää vihaahan ei näissä suhteissa sentään vallinnut ja hyvin tärkeää on, että suhteiden tilanne, perusasetelma muuttui ajan mittaan paljonkin myös tuossa kaukaisessa menneisyydessä.

     Kirjoittajaa kiusaa selvästi se, miten jotkut lukijat yhä uudelleen riemastuvat löytäessään historiasta samannäköisiä asioita kuin nykyäänkin pinnalla olevat. Eikö mikään auringon alla olekaan muuttunut eikä siis kaiketi tule muuttumaankaan?

     Tämäkin kirja, johon on suhtauduttava hyvin vakavasti, sillä se on aikakauden perustutkimusta parhaimmillaan, osoittaa kyllä, että ovathan ne asiat useinkin muuttuneet, vieläpä sellaisena aikana, jota yleisesti on pidetty pysähtyneenä ja venäläisen elämänmuodon ja ulkomaansuhteiden kannalta suhteellisen vakaana eli Pietari Suurta edeltävänä aikana.

     Kysytäänpä nyt vaikka, ovatko venäläiset aina olleet petollisia, julmia, juopottelevia, karkeita, likaisia, laiskoja ja tyhmänylpeitä vai eivätkö ole olleet?

     Tunnetusti näitä asioita on vuosisadat pidetty lännessä venäläisille tyypillisinä piirteinä ja löydämme ne jo 1500- ja 1600-lukujen maa- ja matkakuvauksista.

     Vastaus on, että kyllä näitä piirteitä tosiaan löytyy lukuisten kirjojen kuvauksista pitkien aikojen kuluessa. Sellaisia kokemuksia on ilman muuta ollut.

     Toisaalta venäläisiä myös kuvattiin kauniiksi ja vahvatekoiseksi sekä älykkääksi kansaksi, joka harrasti ahkerasti saunomista, eli siis puhtautta aikana, jolloin moinen tapa lännessä oli unohduksissa.

       Ehkä pystyisimmekin tarvittaessa jopa kirjoittamaan kirjan, jossa todistetaan päin vastoin venäläisten paheet hyveiksi? Petollisuuden voi tulkita (valtio)viisaudeksi, julmuus voi olla rohkeuden sivutuote, käsitys karkeudesta voi perustua omien tapojen naiiviin yliarvostamiseen ja ylpeyshän on ainakin nykyään hyveistä ensimmäinen ja sitä aina välillä oikein juhlitaan.

     Entinen kulttuuriministeri ja Putinin kaartin merkittävä toimihenkilö Medinski on kirjoittanut näistä asioista useitakin kirjoja juuri tällä otteella (ks. Vihavainen: Haun medinski tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

     Medinski tavoittelee yhtä tiettyä vastausta ja saa sen. Kyllähän senkin tueksi aina aineistoa löytyy.

     Vastaus edellä esitettyyn kysymykseen näyttää siis olevan sic et non, kyllä ja ei, mutta se on jo kiusallisen ristiriitainen ja äärimmäisen pinnallinen. Tarkiainen antaa paljon paremman vastauksen.

     Tarkiainen lähtee ensinnäkin siitä väitteestä, että Suomessa ja Ruotsissa tunnettiin Venäjää paljon paremmin kuin muualla Euroopassa, olkoonkin, että tuohonkin aikaan Venäjällä kävi suuri määrä erilaisia lähetystöjä ja siellä työskenteli asiantuntijoita niin Italiasta, Itävallasta, Englannista kuin Saksastakin.

     Ruotsin valtakunnassa ja Suomen naapurissa kuitenkin myös asui Stolbovan rauhan jälkeen kymmeniä tuhansia venäläisiä, joiden kanssa jouduttiin välittömästi asioimaan.

     Yllättävää kyllä, Tukholmassakin oli aikakauden lopulla Söderillä, Slussenin vieressä suuri venäläiskartano, johon sadat venäläiset kauppiaat saapuivat huonosti merikelpoisilla lotjillaan. Myöhemmin se majoitti Suuren Pohjan sodan sotavankeja.

     Vastaavia instituutioita muissa Euroopan maissa ei ollut. Monilla mailla oli pysyviä residenttejä Moskovassa ja niin oli ruotsalaisillakin.

     Myös ruotsalaiset ja suomalaiset kävivät ahkerasti Moskovassa lähetystöineen. Rauhakin oli uudistettava aina hallitsijan vaihtuessa. Upeita lahjoja, joita Moskova aina edellytti, voi tänäkin päivänä käydä katsomassa Kremlin aarrekammiossa.

     Kysymys venäläisten ominaisuuksista on muodoltaan hieman primitiivinen, mutta toki ymmärrämme, että jokaisella kansalla voidaan havaita tietty kansanluonne. Havainto epäilemättä selittyy kulttuurilla eikä genetiikalla ja toteutuu paremmin suurten joukkojen kuin yksilöiden kohdalla. Stereotypiat ovat normaali ja hyvä ajattelun väline, jos ymmärretään niiden väistämättömät rajoitukset.

     On aika hurjaa havaita, ettei monikaan edes koulutusta nauttinut ihminen nykyäänkään ymmärrä eikä halua ymmärtää tällaisia perusasioita, mutta tämä menee jo syrjään itse tässä käsitellyn kirjan teemasta. Tieteellisen teoksen kirjoittaja toki kohdistaa mielenkiintonsa siihen, mitä lähteet kertovat.

     On kiistatonta, että Venäjä ennen Pietari Suurta oli pahasti jäljessä läntistä Eurooppaa mitä oppineisuuteen ja teknisiin taitoihin tulee.

     Sitä paitsi se ei ollut omaksunut sitä uutta hienostuneiden tapojen kulttuuria, joka renessanssin Euroopassa nostettiin hyvin suureen merkitykseen. Venäjä oli rude and barbarous kingdom, kuten muuan englantilainen matkaaja sitä nimitti.

     Barbaarisuudesta tuli muotisana aikana, jolloin antiikin harrastus puhkesi uuteen kukkaan. Venäläisille, joille tuo asiaoli vieras, lankesi barbaarin nimitys automaattisesti.

     Mutta asialla on kaksi puolta. Venäläisten näkemyksissä länsi oli perverssi, kuten Gabriele Scheidegger asian kiteyttää. Riemastunut lukija saattaa tietenkin havaita, että hänen kirjansa otsikko sopii tähän päivään kuin nenä päähän: Barbarisches Russland – Perverses Abendland.

     Kyseessä ei toki ollut symmetrinen peilikuva. Venäläisten tyhmänylpeys, kuten asia lännessä koettiin, perustui pitkälti uskontoon, joka teetti tuohon aikaan monenmoista kovin kummallista myös läntisen Euroopan asukkailla. Se olikin ajan keskeisiä identiteettitekijöitä, mutta myös sen merkitys vaihteli ajan mittaan myös lännessä.

     Läntisyyden kammo ei sekään ollut Venäjällä vakio, vaan lisääntyi tiettyinä aikoina, kuten patriarkka Nikonin reformien jälkeen, sitten se jälleen heikkeni. Kuten nykyään yleisesti tiedetään, jo tsaari Aleksei ja myös häntä seurannut tsarevna Sofija olivat varsin länsiystävällisiä ja loukkasivat monia vanhavenäläisiä tabuja. Toki vasta Pietarin jättiläistyö teki Venäjästä eurooppalaisen -ainakin puoliksi.

     Teos on täynnä kiinnostavia havaintoja tuon ajan Venäjästä ja erityisesti sen suhteista Ruotsiin ja Suomeen. Sivumennen sanoen, täytyy taas kerran korostaa, että Suomi oli olemassa myös tuolloin, vaikka merkillinen juristeriapohjainen kuvitelma meillä asian kiistääkin.

     Kirjoittaja arvioi, että ryssäviha loisti Ruotsissa poissaolollaan peräti kahdeksankymmentä vuotta, kunnes palasi takaisin. Suomessa sen nostatti isoviha ja Ruotsissa ns. rysshärjningar, joissa venäläiset polttivat Ruotsin rannikolla tuhansia taloja Suuren Pohjan sodan viimeisinä vuosina.

     Kahdeksan vuosikymmentähän meillä täällä Suomessakin on nyt taas kulunut siitä, kun ryssäviha oli hyvin ajankohtainen sodan takia. Nyt sen on nostanut pintaan toinen sota, joka ei kohdistu meihin, mutta kyllä meille turvaa tuoneeseen sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen.

     Mitäpä sanoakaan, he tekevät sen itse. Ryssävihan eli hienommin russofobian olemassaolo historiassa ei toki perustu pelkkiin väärinkäsityksiin.

     Ainakin itse näen siinä kuitenkin lisäksi myös kulttuuripiirien törmäyksen vaikutusta. Toki ksenofobia ilmiönä on pikemmin psykologiaa kuin rationaaliseen ajatteluun perustuvaa suhtautumista ja itse käsitekin jo on sen verran johdatteleva ja leimaava, että sen käyttöä on syytä välttää, mikäli haluaa pysyä asiallisen keskustelun tasolla.

     Kansoilla on vihollisensa. Ruotsalaisilla ja tanskalaisilla on ollut toisensa samoin kuin englantilaisilla ja ranskalaisilla. Suomelle -ja jopa Ruotsille- Venäjällä on ollut myös suorastaan eksistentiaalinen merkitys, mikä yhdessä monien muiden tekijöiden kanssa on vahvistanut Venäjä-suhteen traumoja.

     Tarkiaisen kirjallisuusluettelo on valtava, mutta yllättäen huomaan kyllä kaipaavani siitä useitakin tärkeitä teoksia. Niin sanotun kolmannen Rooman teorian kannalta tärkeä on Jaakko Lehtovirran väitöskirja ja Suuren Pohjan sodan osalta pitäisin Antti Kujalan teosta välttämättömänä. Myös Erkki Kansanahon kirja vangituista karoliineista olisi ansainut päästä mukaan. Myös venäläistä kirjallisuutta on mukana minimaalisesti.

     Kun ruikuttamaan ruvettiin, niin sanon vielä senkin, että Outi Karemaan nimi on kirjoitettu systemaattisesti väärin.

     Mutta tämä nyt on todella pientä verrattuna kirjoittajan suurenmoiseen suoritukseen. Kirjan luettuaan ei luultavasti enää tunne tarvetta kuvata yhdellä tai kahdella sanalla suomalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten suhteita1400-luvulta 1700-luvun alkuun.

     Kysymys 1700-luvun suhteista odottaa yhä yleisesityksen tekijää ainakin siinä mielessä, ettei tämän kirjan kaltaista perustutkimusta siitä ajasta ja tästä teemasta vielä ole. Saisipa käsiinsä samantasoisen esityksen!

 

 

Haittaa vapaudesta?

 

Totalitaarisen demokratian tiellä

 

Niin sanotun suomettumisen aikaan maassamme vallitsi sananvapaus, mitä moni ei taida enää ymmärtää, kuten ei muutenkaan tuon mainitun ilmiön luonnetta.   

     Siinähän kyse oli itsesensuurista: Joidenkin pelkkä asioiden pelkkä esille ottaminen saattoi olla poliittinen itsemurha, mikäli halusi toimia valtakunnallisen tason politiikassa. Viestimet, jotka sellaista julkaisivat, saivat myös odottaa omaa mainettaan varjelevien piirien epäsuosiota ja todennäköisiä ongelmia.

     Mutta sananvapaushan tarkoittaakin oikeutta julkaista mitä tahansa kenenkään sitä ennakolta estämättä. Mitä sitten jälkikäteen tapahtuu, on periaatteessa aivan toinen juttu, mutta ei se ole sitä käytännössä. Se voi olla se kaikkein tehokkain keino kahlita sananvapautta.

     On kiinnostavaa havaita, että samaan aikaan, kun esimerkiksi sukupuolisiveellisyyttä loukkaavista kirjoituksista ja kuvista ei seuraa enää mitään sanktioita ja uskonnollisia tunteitakin saa loukata mielin määrin, kunhan muistaa, ketä loukkaa, onkin koko ajan nousemassa aivan uudenlaisia tabuja.

     Niitäkin saa loukata halunsa mukaan, mikäli on valmis saamaan jopa aivan triviaalien perinteisten käsitysten julkistamisesta niskaansa vuosien mittaisen oikeusprosessin ja lopulta langettavan tuomion rangaistuksineen aivan riippumatta siitä, onko ”rikoksella” uhria vai ei.

     Tässä ei tarvitse asiaa enemmälti selittää.

Uusin alan saavutus ei ole ainoa lajissaan. Muutamia vuosia sitten tapahtui asioita, joita luetellaan seuraavassa adressissa.

     En itse asiassa edes muista, kenen aloitteesta adressi syntyi ja ketkä siihen osallistuivat. Nykytiedolla voi todeta, että siinä vielä heijastui naiivi usko siihen, että ainakin nyt oikeuslaitos varmasti noudattaa tervettä järkeä sananvapauteen liittyvissä päätöksissään.

     Tätähän meidän on joka tapauksessa pakko toivoa, sillä muuten vapaan yhteiskuntamme perusta tulee nopeasti murenemaan uuden itsesensuuriin perustuvan mielipideterrorin takia.

     Onko yksityisten toimijoiden into vainota toisinajattelavia jo hieman hiipunut, en osaa sanoa, mutta adressin ajatukset ainakin muistuttavat meitä tärkeistä asioista, joten pannaanpa ne taas esille:

 

 

 

 

 

Perjantai 3. toukokuuta 2019

Sananvapauden puolesta

 

Hyvää sananvapauden päivää!

 

Toivottavasti kaikki yhä vielä muistavat, miksi Neuvostoliitossa oli niin ankara sensuuri.

     Syyhän oli se, että se oli maailman vapain maa ja sen vuoksi sen vapaus oli jatkuvasti uhattuna riistojärjestelmän edustajien ja kätyrien taholta.

     Sellaisten kanssa ei ruvettu eikä voitukaan ruveta keskustelemaan ja niinpä omaa vapautta suojeltiin kaikin mahdollisin keinoin. Mikään keino sinänsä ei ollut liian alhainen eikä häpeällinen, sillä itse aate oli niin suuri ja pyhä.

     Aiemmin historiassa Ranskan Kansalliskonventti, muuan bolševikkien esikuvista, oli vuonna 1793 päättänyt, että Lyonin kaupunki oli hävitettävä maan pinnalta ja sen paikalle pystytettävä kyltti, jossa lukee: Lyon nousi vapautta vastaan, Lyonia ei enää ole.

     Lyonin rankaisemisen sai hoitaakseen Joseph Fouché, joka on historiassa tunnettu, sanoisinko suhteestaan periaatteellisuuteen. Hän ei hoitanut tätä työtään mainittavan tehokkaasti, mutta tärkeintähän on aulis mielenlaatu. Keskuudessamme onkin aina henkilöitä, joille arvot ovat tärkeämpiä kuin mikään muu ja jotka ovat niiden puolesta valmiita mihin tahansa.

     Fouchén elämäkerrasta, jonka halukkaat voivat googlata luettavakseen, voinemme oppia esimerkiksi sen, että se, mitä nimitämme arvopohjaksemme ja minkä päällä luulemme vakaasti seisovamme, onkin vain aikaansa sidottu konventio, joka saattaakin seuraavassa historian vaiheessa osoittautua peräti pettäväksi.

     Niinpä meidän kaikkien olisi, yleisen ja yhteisen etumme nimissä, suvaittava myös sellaisia ajatuksia, jotka ovat arvopohjamme vastaisia. Niillä on luultavasti myös meille jotakin sanottavaa, vaikka emme haluaisikaan sitä kuulla.

     Tämä velvollisuus on ehdoton ja poikkeuksina siitä ovat vain aidosti rikolliset teot, joiden tarkoituksena on toisten ihmisten vahingoittaminen.

     Kun nyt tänään vietämme sanavapauden päivää, meidän on syytä pysähtyä miettimään, onko meillä viime aikoina esiintynyt taipumusta törkeään sananvapauden rajoittamiseen ja jopa ihmisten vahingoittamiseen tässä tarkoituksessa.

     Tämän johdosta on allekirjoitettu myös seuraava adressi:

 

     Me allekirjoittaneet edustamme kulttuurin, tieteen ja journalismin eri aloja. Olemme huolissamme tilasta, johon suomalainen sananvapaus on ajautunut. Maahamme on kehittynyt ilmapiiri, jossa osa mielipiteistä, arvoista ja jopa sanavalinnoista pyritään tekemään lainsuojattomiksi tai sulkemaan pois järjestäytyneen yhteiskunnan piiristä.

     Erilaiset painostusryhmät varsinkin sosiaalisessa mediassa yrittävät saada kulttuurin, median ja liike-elämän toimijat sallimaan vain näiden ryhmien hyväksymiä näkemyksiä. Ihmisiä painostetaan vaikenemaan leimaamalla, supistamalla heidän toimeentuloaan ja viemällä heiltä keinot tuoda kantansa julkisesti kuultavaksi.  

      Viime vuosina olemme joutuneet seuraamaan tapahtumia, jotka vielä vähän aikaa sitten olisivat tuntuneet mahdottomilta. Yliopiston professoria on yritetty kammeta pois virastaan hänen yksityishenkilönä esittämiensä mielipiteiden perusteella.(1) Konsertteja on peruttu, koska esiintyjä on sanonut julkisuudessa asioita, jotka saattavat loukata jotakuta.(2) Kirjailijoille myönnettyjä apurahoja on vaadittu peruttaviksi (3) ja kustantaja on suljettu kirjamessujen ulkopuolelle epämääräisiin arvosyihin vedoten. (4) Kansalaiskeskustelua sosiaalisessa mediassa on rajoitettu mielivaltaisesti sovelletuilla yhteisönormeilla ja automatisoidulla sensuurilla.

     Monet eivät uskalla sanoa julkisesti edes ilmiselviä tosiasioita, jotteivät vaarantaisi uraansa ja joutuisi ala-arvoisen riepottelun kohteeksi.

     Tähän mennessä julkisuudessa on puhuttu enimmäkseen uhkailusta ja häirinnästä, jota tutkijat, toimittajat ja poliitikot ovat joutuneet kokemaan yksityishenkilöiden taholta. Me allekirjoittaneet tuomitsemme myös tällaisen toiminnan yksiselitteisesti.

      Tässä julkilausumassa haluamme kuitenkin kiinnittää huomion vähemmän esillä olleeseen seikkaan, eli instituutioiden, liikeyritysten ja niihin vaikuttamaan pyrkivien painostusryhmien toiminnasta sananvapauden rajoittamiseksi. Mielestämme kyseessä on tällä hetkellä suurin uhka sananvapaudelle, sillä mainituilla tahoilla on suuri valta päättää siitä, kuka pääsee esittämään asiansa ja missä.

     Totalitaarisen logiikan mukaan tietynlaisia mielipiteitä ei saa päästää julkiseen tilaan, koska itsenäiseen ajatteluun kykenemättömät kansalaiset saattavat omaksua ne. Tämä ajattelumalli perustuu syvään epävarmuuteen, jota yritetään lievittää kielloilla.

      Mutta epämiellyttävätkään ajatukset eivät katoa kieltämällä tai pois sulkemalla. Vapaan mielipiteenvaihdon loppuminen vaarantaa yhteiskuntarauhan ja lisää riskiä väkivallan käyttöön normaalien vaikutuskanavien sijaan. Se syventää yhteiskunnallista kahtiajakoa ja eri ryhmien välistä vihamielisyyttä.

     Sananvapaudesta ovat riippuvaisia poliittiset oikeudet ja itse oikeusvaltio. Sananvapaus ei tarkoita pelkkää valtiollisen ennakkosensuurin puuttumista, vaan vapaudelle vihamielinen ilmapiiri voi syntyä ilman ainuttakaan lakiin kirjattua kieltoa. Hiljennysvaikutuksesta, jossa ihmiset vaikenevat kielteisten sosiaalisten seuraamusten pelossa, on esimerkkejä Suomenkin lähihistoriassa.

     Vetoamme kaikkiin kulttuuri- ja tiede-elämän vaikuttajiin sananvapauden säilyttämisen puolesta. Vaadimme myös poliittisia päättäjiä turvaamaan aktiivisesti tätä kansalaisvapauksien aluetta, josta kaikki muut vapaudet riippuvat.

     Sananvapautta koskevaa tuomiovaltaa ei pidä siirtää oikeuslaitokselta yksityisille kansalaisille, ryhmille ja yrityksille, jotka pyrkivät luomaan epävirallisen sensuurin ilmapiiriä. Sananvapauden epämuodolliset rajoitukset on kitkettävä yhteiskunnastamme.

     Kansalaisten oikeus arvostella päättäjiä, ideologioita, uskontoja, kansanryhmiä ja toisiaan on itseisarvo, jota ei tule soveltaa valikoiden. Jos tehdään rangaistavaksi jokin, mitä joku pitää loukkaavana, ollaan pian tilanteessa, jossa kaikki voivat vaatia sananvapautta rajoitettavaksi omien tunnereaktioidensa perusteella.

     Sananvapauden ainoa hyväksyttävä raja kulkee väkivallan lietsomisessa, kaikki muut viralliset ja epäviralliset rajoitukset uhkaavat kansalaisvapauksia kokonaisuudessaan. Suomen henkisen elämän pitää säilyä vapaan mielipiteenvaihdon alueena, jossa sallitaan myös ajatukset jotka eivät kaikkia miellytä.

Jos koko ihmiskunta, yhtä ainoaa ihmistä lukuunottamatta, olisi samaa mieltä ja tuo yksi ainoa olisi vastaan, ihmiskunta ei olisi sen paremmin oikeutettu vaientamaan tätä yhtä henkilöä kuin tämä olisi oikeutettu vaientamaan ihmiskuntaa, jos hänellä olisi siihen valta. Jos mielipide olisi persoonallista omaisuutta, joka olisi jonkun arvoista ainoastaan sen omistajalle, jos kiusanteko sen omistamisessa olisi vain yksityistä vääryyttä, niin olisi joku ero siinä, tehdäänkö vääryys harvoille vai useille henkilöille. Mutta varsinainen paha vaientamisessa on se, että siten ryöstetään ihmiskuntaa, niin hyvin jälkimaailmaa kuin nykyistäkin sukupolvea, ja vielä enemmän niitä, jotka siitä mielipiteestä poikkeavat kuin niitä, jotka sitä kannattavat. Jos mielipide on oikea, heiltä on otettu tilaisuus vaihtaa erehdys totuuteen; jos se on väärä, he menettävät melkein yhtä suuren edun, kirkkaamman käsityksen ja elävämmän tunteen totuudesta, jonka synnyttää tämän taistelu erehdystä vastaan. (John Stuart Mill, ”Vapaudesta”, suom. Niilo Liakka)

 

 

 

(1)    https://yle.fi/uutiset/3-10356231

(2)    https://yle.fi/uutiset/3-10707819

(3)    https://demokraatti.fi/timo-hannikaiselle-apurahan-myontanyt-kordelinin-saatio-taas-syytosten-keskella-saatio-ei-ole-myontanyt-apurahaa-aarioikeistolaiseen-toimintaan/

(4)    https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005867398.html

 

 

Pääsisäissuudelma

 

Suukot viran puolesta ja muuten

 

     Kulttuuriraja Suomen ja Venäjän välillä on aina ollut suhteellisen korkea ja aina välillä sitä on haluttu vielä korostaakin.

     Tämä siitä huolimatta, että geneettisesti olemme pitkälti samaa kansaa. Venäläiset traditiot ovat kuitenkin olleet toisenlaisia ja yhteiskuntajärjestyksen ohella uskonto on näytellyt erojen muodostumisessa suurta roolia.

      Toki meilläkin on ollut pieni ortodoksinen kirkkokunta jo 1600-luvun aluevalloituksista lähtien, mutta ei se ole paljoa asiaa muuttanut.

     1800-luvun sanomalehtikirjoituksissa kuvataan Venäjän omituisuuksia yhä uudelleen ja suurimpia ihmettelyn aiheita ovat aina laskiaisen vietto ja pääsiäinen.

     Pääsiäisenä merkillisin asia suomalaisen silmin oli yleensä pääsisäissuudelma, hristosovanije (Пасхальное приветствие — Википедия ).

      Lyhyesti sanoen siinä annettiin kolme poskisuudelmaa kaikille perheen jäsenille, palveluskunta mukaan lukien ja armeijassa komppanianpäällikkö suuteli kaikkia alaisiaan ja kollegoitaan. En tiedä, miten asiat menivät jo pataljoonatasolla, mutta eiköhän se raja jossakin kulkenut.

     Upseerin suutelumaratonista kertoo muistelmissaan Väinö Haapanen, joka palveli viime vuosisadan alussa Venäjän armeijassa (ks. Vihavainen: Haun haapanen tulokset ).

Suutelussa törmättiiin konkreettisesti suomalaisten ja venäläisten väliseen kulttuurirajaan, josta seuraavassakin blogissa puhutaan:

 

 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Totisesti on ylösnoussut!

 

Hristos voskrese!

 

     Vanhoissa suomalaisissa aikakauslehdissä, joita nykyään voi mukavasti lukea kotisohvalla, on runsaasti myös Venäjää koskevaa aineistoa. Erityisesti voi suositella vuoteen 1890 ulottuvan artikkelikortiston perusteella tehtyä luetteloa Matkakirjeitä eri maista/Pietarista.

     Naapurin metropoli, tuo Venäjän eurooppalaisin kaupunki, tarjosi suomalaisille loputtomasti eksotiikkaa, joka suurelta osalta liittyi ortodoksiseen kirkkovuoteen.

     Laskiaisviikon juhlinta, omituiset paastosäädökset ja viimein pääsiäiskemut olivat yhä uudelleen kuvausten kohteena.

     Aivan erityisesti suomalaisia kiinnosti niin sanottu pääsiäistervehdys eli hristosovanie (http://www.vidania.ru/slovar/hristosovanie.html ), joka on kolminkertainen poskisuudelma. Sen yleensä aloittaa arvossa tai hengellisyydessä alempi, joka sanoo ”Kristus on ylösnoussut!” ja johon toinen vastaa: ”Totisesti on ylösnoussut”.

     Siihen voi vielä liittyä keitettyjen munien lahjoittamista ja siunauksen toivotuksia vastauksineen (papeille).

     Joka tapauksessa kyseessä on rituaali, joka koskee kaikkia ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisia, naisia kuin miehiä ja aikoinaan myös niin maaorjia kuin vapaita. Siinä siis käytännössä näkyy kristittyjen veljeys.

     1800-luvun lopulla luterilaiset suomalaiset eivät lakanneet ihmettelemästä sitä, miten yhteiskunnalliselta asemaltaan erilaiset ihmiset tuosta vaan menivät toisiaan suutelemaan ja erityisesti herätti huomiota se, että molemmat sukupuolet (niitä oli kaksi) eivät lainkaan kainostelleet toisiaan tässä pyhässä tervehdyksessä.

     Samaan aikaan useampikin kirjoittaja esitti noissa lehtiartikkeleissa sen hämmästyttävän väitteen, että niin sanottu säätyerotus oli Venäjällä paljon vähäisempi kuin Suomessa. Pari vuosikymmentä maaorjuuden lopettamisen jälkeen asia ei voi olla herättämättä suurta ihmetystä.

     Omasta puolestani ole selittänyt asiaa sillä, että juuri maaorjuuden aikana venäläiset herrat (barin) olivat alaisiinsa patriarkaalisessa eli siis isä-lapsisuhteessa. Juuri sen takia suhde oli intiimimpi kuin suomalaisessa kylässä, jossa suurin osa oli omia isäntiään, palkollisia lukuun ottamatta. Lisäksi meillä asuttiin hajallaan, isonjaon räjäytettyä lännessäkin ryhmäkylät.

     Toisaalta myös ortodoksisen kirkon rituaalit, kuten juuri pääsiäistervehdys, lähensivät ihmisiä toisiinsa niin sanotusti yleisinhimillisellä tasolla. Kaikki kävivät samoja ikoneja suutelemassa ja hartaus oli muutenkin luonteeltaan kollektiivisempaa kuin luterilaisessa kirkossa.

     Mieleeni muistuu tässä yhteydessä asia, jota voinee pitää jotenkin kuvaavana.

     Ilmari Kianto muistelmakirjassaan Moskovan maisteri, kuvaa kohtausta, joka sattui eräänä pääsiäisenä Moskovassa.

    Punanaamainen tuttu venäläisherra astui nuoren maisterin luo ja pyysi saada luvan pääsiäissuudelmaan. Tämä kuulostaa sinänsä hieman omituiselta, kun olisi voinut vain odottaa hänen vain sanoneen Hristos voskrese! Kianto joka tapauksessa esittää hänen sanoneen: Iljmari Aavgustovitš,  Pozvolte hristosovatsja! Suvaitkaa pääsiäissuudella!

     Oli miten oli, tuo nuori tolstoilainen radikaali kieltäytyi ja vastasi: En halua, ei haluta pilkata Jumalaa…

     Kak? Kak? Kak vui skazaali? kiljui venäläinen herra perinpohjaisesti hämmästyneenä. Mitä ihmettä te oikein puhutte!

      Olen suomalainen, lisäsi toinen jäykästi haluamatta jatkaa keskustelua.

     Muistelija jatkaa vielä, että söi aamupalansakin kajoamatta venäläisten pääsiäisherkkuihin …

     Näin vaikeaa saattoi kulttuurien kohtaaminen olla radikaalille suomalaiselle patriootille pääsiäisenä vuonna 1902. Mutta tällä anekdootinomaisella tapauksella saattaa kyllä nähdä laajempaakin symbolista merkitystä.

     Ortodoksisen uskonnon monet menot ovat kaikessa epä-älyllisyydessään luultavasti tavoittaneet enemmän ihmisen uskonnollisiin tarpeisiin vetoavia elementtejä kuin se luterilaisuuden aggressiivinen rationalismi, jollaista myös Nuoren Kiannon moukkamainen reaktio muistuttaa.

     Koska kristinuskolla olisi tässä maailmassa vielä paljon tehtävää, olisi varmaankin suotavaa, että se muistuttaisi enemmän vanhoja esikuviaan kuin nykyinen luterilainen kirkkomme, jonka edustajien härski politikointi taitaa pian karkottaa loputkin sen ylläpitäjät.

 

Näkymiä

 

Katse menneisyyden suunnalta

 

     Vanhan viisauden mukaan elämää voi ymmärtää vain taaksepäin katsoen, mutta sitä valitettavasti vain joudutaan aina elämään eteenpäin.

     Tulevaisuuden odotukset ovat aina jokapäiväisen elämämme perustana ja normaalitapauksessa ne ovat aina vääriä, usein kaikkein tärkeimmissäkin asioissa.

     Muistan erinomaisesti, millaisen paratiisin odotettiin jo 1950-luvun kuvitelmissa toteutuvan vuoteen 2000 mennessä ja miten tuhannet ja taas tuhannet ennustukset lupasivat kaikkien mahdollisten ja mahdottomienkin tarpeiden toteutuvan. Onnen ja hyvinvoinnin lisääntyminen näytti lineaariselta.

     No se 2000 nyt sitten oli vain vuosi kaikkien muiden joukossa, mutta kyllä ainakin Suomessa elintaso oli kasvanut huimasti verrattuna siihen, mitä se oli ollut edes sodanedellisinä niin sanottuina hyvinä vuosina tai edes 1960-luvulla, jolloin se oli jo paljon korkeampi ja nopea kehitys lupasi yleistä hyvinvointia ja kaikille turvallista kansankotia.

     Muutos oli noina hyvinä vuosikymmeninä koko Euroopassa niin nopeaa ja perusteellista, että se nosti ihmisten ostovoiman korkeammalle, kuin edes oli uskallettu toivoa. Kehitys ei kuitenkaan ollut tuomittu menemään ikuisesti samaan suuntaan.

     Pari-kolmekymmentä vuotta sitten alkoi globalisaatiohuuma, josta hohto kuitenkin alkoi karista jo melko pian ja nyt optimistit alkavat olla ainakin länsimaissa jo aika harvinaisia lintuja. Kunpa tästä edes selvittäisiin.

     Kaukaisen idän suurta nousua oli toki jo spekuloitu Venäjä-Japanin sodasta lähtien ja ”keltainen vaara” oli iskusana jo ennen toista maailmansotaa. Muun muassa Oswald Spengler nosti sen voimakkaasti esiin teoksessaan ”Ratkaisun vuosia” ja ennusti länsimaiden häviävän tämänkin kilvan.

     Tässä nyt joka tapauksessa melko tuore blogi, jossa yritetään vajavaisin tiedoin katsoa menneisyydestä jonnekin tämän päivän suuntaan.

 

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Globalisaatio ja demokratian kriisi

 

Globalisaatio ja demokratian kriisi

 

     Pari vuosikymmentä käynnissä ollut globalisaation uusi vaihe alkoi euforian merkeissä. Länsimaiden arveltiin olevan siinä vahvoilla ja saavan yllin kyllin nauttia halpamaiden kontribuutiosta omalle hyvinvoinnilleen. Toki jälkimmäistenkin oli määrä hyötyä.

     On helppo havaita, ettei ihmiskunta 20 vuosisadalla koskaan ollut perillä siitä, millaista tulevaisuutta kohti se oli menossa. Niinpä panostettiin valtavasti toinen toistaan järjettömämpiin projekteihin, imperialismista kommunismiin.

     Vuosisadan lopulla viisasten kivi näytti taas kerran löytyvän: historia ei ollut määrännyt, että proletariaatti paisuisi ja lopulta valloittaisi maailman kumoten samalla itsensä merkillisellä metafyysis-mystisellä ihmetapahtumalla.

     Historian määräämä voittaja oli sen sijaan keskiluokka, jonka poliittinen aate oli demokratia. Siihen myös liittyi koko yhteiskunnan yhä kasvava hyvinvointi. Siinäpä siis historian loppu ja todellinen tarkoitus.

     Historian lopusta pari vuosikymmentä sitten päätelmänsä tehnyt Francis Fukuyama, on nyttemmin havainnut, että johtopäätös oli ennenaikainen. Foreign Affairs-lehden tuoreessa numerossa hän pohtii tapahtunutta. Saman ongelman kimpussa on lehden toisessa artikkelissa myös amerikkalainen kansainvälisen politiikan professori Charles A. Kupchan.

     Molemmat kirjoittajat katsovat, että läntiset demokratiat ovat nyt kriisissä, joka ei ole vain taloudellinen vaan myös sosiaalinen ja viime kädessä ideologinen. Kysymys on keskiluokasta ja demokraattisesta järjestelmästä, jonka sosiaalinen perusta se on.

     Globalisaatio on luonut uuden tilanteen, jossa demokratian uskottavuus on joutunut kriisiin. Keskiluokka, demokratian sosiaalinen tukipylväs on USA:ssa ja muuallakin lännessä hyvää vauhtia kutistumassa.

     Mediaanitulot ovat jo kymmenen vuotta olleet laskusuunnassa. Jopa globalisaatiota hyvin kestänyt Saksa on menettämässä keskiluokkaansa. Rikkauksien määrä maailmassa ja jopa länsimaissakin kyllä lisääntyy, mutta ne kertyvät hyvin vähälukuiselle eliitille. 

      Huolestuttavaa on, että vanhat simppelit totuudet maksimaalisesta kilpailusta ja talouden avoimuudesta, yksilön valintojen suvereenisuudesta maailman napana ja kansantulon kasvusta hyvinvoinnin mittarina eivät enää toimi keskiluokan kasvun ja yleisen hyvinvoinnin parhaaksi, vaan ovat päinvastoin tuhoamassa niitä.

     Vanhat totuudet on yksinkertaisesti siis hylättävä, mikäli maailma halutaan pelastaa demokratialle, kirjoittajat päättelevät.

     Uuden aatteen elementit näyttävät jo Fukuyaman mielestä olevan olemassa, ne olisi vain koottava yhtenäiseksi ohjelmaksi ja tietenkin myös hankittava niille kannatusta ihmisiltä, jotka inertian voimasta tai yksikertaisesti tyhmyyttään hokevat vanhoja totuuksia kuin mantroja ikään.

     Vasemmisto on sosialismin romahdettua hurahtanut postmodernismiin, feminismiin ja erilaisten marginaaliryhmien nostamiseen kaiken keskipisteeksi.

     Politiikassa tällä sälällä ei ole käyttöä, tarvitaan enemmistön mobilisoimista uskottavien päämäärien ja keinojen tukemiseen. Marginaaliryhmien merkitys on vain marginaalinen ja postmodernismi on jo lähtökohtaisesti epäuskottava ideologia.

     Vanhoista totuuksista luopuminen tarkoittaa asioita, jotka luultavasti kauhistuttavat niitä, jotka viimeisten parinkymmenen vuoden ajan ovat julistaneet uusklassisen taloustieteen hyvää sanomaa.

     Globalisaatiota ei pidä ottaa kohtalona, jota kaikkialla myötäillään ja edistetään, vaan haasteena, joka on alistettava huolelliseen poliittiseen kontrolliin, päättelee Fukuyama.

      Markkinat –mirabile dictu- eivät ole päämäärä sinänsä, vaan globaalia kauppaa ja investointeja on pidettävä arvossa vain sikäli kuin ne myötävaikuttavat keskiluokan etuihin eikä vain kansantuotteen kokonaiskasvuun, hän sivaltaa.

     Fukuyama on poistanut varmistimen ja hänen tähtäimessään on selvästi uusi huipputuloja kiskova globaalistuva yläkerros, jonka kontribuutio kotimaansa yhteiskunnan hyvinvointiin ei välttämättä korreloi sen tulojen kanssa.

     Uudella ideologialla pitäisi olla ”populistisia” piirteitä, molemmat kirjoittajat arvioivat. Fukuyaman mielestä sen pitäisi aloittaa kritisoimalla eliittejä, jotka sallivat enemmistön etujen uhraamisen harvojen hyväksi ja rahapolitiikan käytön rikkaiden hyväksi.

     Myös Kupchan katsoo amerikkalaisten poliitikkojen haukkuvan vanhasta muistista väärää puuta. Vanhat lääkkeet, enempää hallinnon karsiminen kuin köyhien avustaminenkaan eivät tavoita USA:n perusongelmaa.

      Euroopassa ongelmat ovat etupäässä samoja, lisäksi siellä on ikääntymisongelma, jonka ratkaiseminen muslimisiirtolaisilla on yhä selvemmin osoittautunut mahdottomaksi ja vähentänyt osaltaan liitoksissaan natisevan EU:n suosiota.

     Tilannetta voitaisiin ehkä parantaa kansallisella eurooppalaisuudella, joka voisi puhaltaa liittoon uutta henkeä. Siinä vain tarvittaisiin johtajuutta ja päättäväisyyttä, joita ei ole näkynyt.

     Kupchan on myös Fukuyaman tavoin sitä mieltä, että vanhat totuudet eivät uudessa tilanteessa toimi, vaan uusia tarvitaan. Uuden ideologian olisi korostettava poliittista kontrollia taloudelle sekä globalisaation haasteisiin että tulonjakoon nähden –”palkintojen ja uhrausten tasaisemmaksi jakamiseksi”.

     Lännellä pitäisi hänen mielestään olla kolme suurstrategiaa demokratian turvaamiseksi uusilta haasteilta. Ensiksikin olisi siirryttävä ennennäkemättömässä määrin talouden suunnitteluun. Valtion johtamia investointeja töihin, infraan, koulutukseen ja tutkimukseen tarvitaan kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

     Toiseksi, kansan tyytymättömyys olisi ohjattava reformistiseen suuntaan ”edistyksellisellä populismilla”.

     Kolmanneksi, olisi vältettävä sisäänpäin kääntymisen kiusausta. Tämä on vaikea yhtälö, mutta ellei sitä ratkaista, tulee demokratian sairaustila jatkumaan, päättelee kirjoittaja.

     Molemmat kirjoittajat näkevät uuden historiallisen tilanteen vakavana. Demokratia on perinteisesti toiminut eturyhmien välineenä, nyt tarvittaisiin uudenlaista kansalaisuuden henkeä ja valmiutta uhrauksiin.

     Tähän rooliin ilmeisesti haluttaisiin ainakin superrikkaat. Tämä evankeliumi kuulostaa toisenlaiselta kuin menneiden vuosikymmenien edistysusko ja näkymättömän käden palvonta. Voiko ratkaisu käytännössä tarkoittaa mitään muuta kuin ainakin jonkinasteista protektionismia ja valtion entistä paljon suurempaa roolia taloudessa?

     Uusi ideologia saattaa jo leijailla ympärillämme, kuten Fukuyama uumoilee. Ehkä jotakin siitä tulee pian tänne meille Suomeenkin.

      Pelkkä uusi asennoituminen talouden ”lakeihin” nähden olisi virkistävä uutuus. Silloin ei tarvitsisi nähdä vastenmielisiä näytelmiä, joissa joku Karvinen hokee ”osakkeenomistajien edun” olevan itsestään selvästi korkein arvo ja jossa valtiovalta nöyränä kertoo, ettei sillä ole mahdollisuutta osakkeenomistajana käyttää valtaansa taivaassa säädettyjä talouslakeja vastaan.