Duginin haastattelu

 Dugin, Stubb ja maailman muutos

Dugin ja ”käännekohta”

 

Nimikuulu Aleksadr Dugin kertoo seuraavassa haastattelussa, joka on otettu Izborskin klubin sivulta, mitä mieltä hän on asioista, niin historian suuresta käänteestä, jonka hän arvelee näkevänsä, kuin Pietarin talousforumista ja Stubbin puheesta.

Koska tämä on poikkeuksellisen selvää tekstiä ja tulee nyt jo selvästi merkittäväksi nousseesta Venäjän ideologisesta hautomosta, rohkenen ottaa sen tähän AI:llä käännettynä.

Onhan tämä vähän pitkä, mutta kannattaa huomata, että se sisältää myös eräänlaisen ideologian lyhyen kurssin ja lähihistorian tulkinnan.

Tässä esitetty näkemys tulevasta kehityksestä lienee toiveajattelua, mutta siitä ei ole ollut puutetta vastapuolellakaan. Joka tapauksessa kannattaa tietää, miten asiat voidaan Venäjällä kokea ja ilmaista sellaisten piirien taholla, jotka vaikuttavat mielipuolisilta lännessä ja vaikuttivat sellaisilta vielä äskettäin myös Venäjällä. Ehkäpä oiellä lienee moni asia tosiaan paljon muuttunutkin sodan aikana.

Tässäpä tätä:

 

Aleksandr Dugin: Käännekohta Pietarin talousfoorumissa ja sota Euroopan kanssa
Aleksandr Dugin

9. kesäkuuta 2026, 10:39

— Suomen presidentti Aleksandr Stubb haaveilee Euroopan unionin merkittävästä laajentamisesta 40 maahan. Luku 13 uutta maata, jotka hän haluaisi nähdä siellä, on melko symbolinen. Miksi tämä on nyt tarpeen Suomelle Stubbin henkilössä ja miksi se on tarpeen Euroopan unionille, sillä näin suuri laajentuminen edellyttää monia tekijöitä, mukaan lukien taloudelliset ja ideologiset, mihin lasketaan nyt?
— Mielestäni nämä lisämaat eivät ole erityisen tarpeellisia Euroopan unionille taloudellisena toimijana, mutta kyse on siitä, että tällaiset lausunnot ja jopa poliittiset toimet, jotka helpottavat maiden liittymistä Euroopan unioniin, ovat pohjimmiltaan seuraava länsimaiden ja Venäjän välisen sodan aalto.
Tiedättehän, on olemassa sellainen tieteenala kuin geopolitiikka. Olen kehittänyt, tutkinut ja kehittänyt sitä vuosikymmeniä, aina 1980-luvun lopulta lähtien, jolloin kukaan ei sillä toiminut ja sanaakaan ei tunnettu. Se on tieteenala, jonka brittiläiset – erityisesti Halford Mackinder – toivat tieteelliseen käyttöön. Pohjimmiltaan se kuvasi vain anglosaksien globaalin dominanssin strategiaa. Mutta luonnollisesti, jos he kuvasivat maailman niin kuin he sen näkivät, olisi loogista, että anglosaksien vihollisten asemassa olevat ihmiset rakentaisivat vaihtoehtoisen geopolitiikan. Geopolitiikan, joka perustuu "meren sivilisaation", jota anglosaksit edustavat, kapitalismin, kaupan ja kaupankäynnin sivilisaation, sijaan "maan sivilisaation" etuihin, jota he itse kutsuivat sankaruuden, konservatiivisten, perinteisten arvojen sivilisaatioksi.
Meidän Euraasian kannattajamme aloittivat tämän, hahmottelivat sitä hyvin vähän, ja 1980-luvulta lähtien olen kehittänyt tätä vaihtoehtoista geopolitiikkaa. Eli pohjimmiltaan kyse on samoista säännöistä, samoista laeista, samoista lainalaisuuksista, mutta nähtynä mantereelta, Euraasiasta, Venäjältä, "sydänmaasta" – Heartlandista.
Jos sovellamme juuri tätä geopoliittista ruudukkoa, näemme seuraavaa: tässä meren ja maan välisessä taistelussa keskeinen kysymys on vaikutusvalta Eurooppaan rannikkoalueena, niin sanottu Rimland. Anglosaksien, atlantistien, Naton kannattajien – ja tämä on atlantismi – näkökulmasta on välttämätöntä edistää vaikutusvaltaansa maan sivilisaation kustannuksella, eli Venäjän kustannuksella. Varsovan liiton hajoaminen oli ratkaiseva isku ensimmäiselle puolustuslinjallemme. Nämä alueet olivat hallinnassamme Suuren Isänmaallisen sodan tuloksena. Ne vietiin meiltä, vaikka geopoliittisesti ne kuuluivat meille. Ne vietiin meiltä vuonna 1989, valmisteltiin Varsovan sopimuksen hajoaminen ja vieläpä syötettiin, että niin on oltava.
Seuraava aalto oli entisten neuvostotasavaltojen irrottaminen, jotka olivat aiemmin historiallisesti olleet osa yhtä valtiota. Ja tämä on toinen meren sivilisaation, vastustajiemme, menestys. No, ja nyt Ukrainan konflikti avasi heidän ekspansionsa kolmannen vaiheen. Yritimme pitää Ukrainan vaikutuspiirissämme, sillä se on meidän kansamme, meidän arvomme, meidän sivilisaatiomme, meidän venäläinen maailmamme. Vastauksena saimme kolossaalisen iskun kollektiiviselta lännestä. Ja nyt länsi pyrkii laajentamaan vaikutusvaltaansa entisestään näille entisille neuvostotasavalloille liittämällä ne Euroopan unioniin, ja itse asiassa Natoon. Pohjimmiltaan kyse on mannerten suuren sodan kolmannesta aallosta.
— Keskeytän teidät, tässä on myös yksi näistä maista – mielenkiintoinen seikka – Kanada. Mitä Euroopan unioni unohtaa toisella mantereella? Samalla, kyllä, näiden valtioiden joukossa on vastaavasti Kanada, mitä ei luultavasti otettaisi kovin positiivisesti vastaan Yhdysvalloissa. Aleksandr Geljevitš on kanssamme, ymmärränkö oikein, tällä hetkellä? Kertokaa, miksi Kanada ilmestyi Stubbin ehdottamaan Euroopan unionin laajennuslistaan?
— Tämä on mielestäni sellainen pistos Trumpia kohti. Trump poikkeaa hieman tästä atlantistisesta globalistisesta liberaalista agendasta. Hän yrittää palauttaa yksinapaisen maailman, myös anglosaksisen, mutta keskuksena Yhdysvallat, ei globaali maailmanhallitus. Eli Trump näkee globaalin maailmanhallituksen omana hallituksenaan, puhtaasti amerikkalaisena. Ja siten hän joutui konfliktiin Euroopan unionin ja Kanadan globalististen liberaalijohtajien kanssa, joilla on oma näkemyksensä tapahtumista.
Mielestäni kyse on seuraavasta: muuten, Ukrainan konflikti meidän kanssamme käynnistivät juuri tämän liberaalin globalistisen suuntauksen edustajat. Silloin Yhdysvaltojen johdossa oli globalisti ja liberaali Biden, ja pohjimmiltaan eurooppalaisten valtioiden johdossa oli samanlaisia johtajia – he aloittivat tämän sodan meitä vastaan. Siksi Trump näkee sen toisin… Ei, hänkin käy sitä, mutta se on hänelle tullut hänen ideologisten vastustajiensa jäljiltä.
Kanada ilmestyi tähän listaan juuri siksi, että osoitettaisiin jälleen Trumpille, että länsimaissa on olemassa globaali oligarkkinen kaikkivaltius, kansainvälinen "deep state", syvä valtio, eikä hänen individualistinen ja yhdessä Netanjahun kanssa tällainen, sanotaanko, erityisen seikkailunhaluinen suunnitelmansa. Siksi he yrittävät palauttaa Trumpin Amerikan tähän kontekstiin, ja Kanada on ikään kuin isku Trumpin poskelle, osoitus siitä, että hänen on lopetettava oma eksoottinen amerikkalaisen imperialismin, suoran ja kovan, kantansa ja palattava yhteiseen globalistiseen agendaan ja "olla myös Eurooppa", olla Euroopan unioni. Eli periaatteessa Kanadan liittymisen kutsuminen Euroopan unioniin on hyökkäys Trumpia vastaan, jotta hänkin palaisi tähän globalistiseen agendaan.
Mielestäni heidän sisäinen selvittelynsä ei ole niin ratkaisevaa, vaikka tietyissä olosuhteissa se voi kehittyä johonkin suurempaan. Toistaiseksi se on mielestäni trollausta. Mutta ajatus Ukrainan, Moldovan, Armenian, ehkä Georgian, Azerbaidžanin tai jopa Valko-Venäjän (on selvää, että Lukašenkan aikana se on mahdotonta, mutta tällaisia ajatuksia kuuluu) liittämisestä – se on aivan toista, se on hyvin johdonmukainen, vuosisatoja vanha Suuri Peli. Se on geopoliittinen koodi. Se ei ole vain yhden tai toisen poliitikon hetkellisiä ekstragavanttisia lausuntoja. Mitä Suomi voi tehdä, mihin se voi vaikuttaa? Mutta suhtautuisin siihen vakavasti. Se on ilmaus niistä geopoliittisista tendensseistä, jotka ovat vahvempia kuin ideologiat, vahvempia kuin taloudet, vahvempia kuin liiketoiminta, teknologia ja poliittiset rakenteet, jotka muuttuvat. Poliittiset järjestelmät, johtajat, ideologiat muuttuvat, mutta geopolitiikka säilyy. Ja sen lait – tämä valtioiden sijoittuminen tilaan, mikä on geopolitiikan pääperiaate – pysyvät muuttumattomina.
Siksi suhtautuisin näihin signaaleihin erittäin vakavasti. Länsi osoittaa, että se aikoo käydä kanssamme sotaa strategiseen tappioomme, hajottamiseemme, kaatumiseemme, räjähtämiseemme, sisäisten protestilinjamme luomiseen, jotka voivat hajottaa Venäjän. Eli länsi käy kanssamme sotaa jo hihat käärittyinä, ei häpeile mitään, vain suoraan. Tämä on syytä ottaa huomioon ja mielestäni valmistautua erittäin suureen, laajaan, vakavaan ja vaikeaan sotaan koko kollektiivisen lännen kanssa. Ei tehdä poikkeusta edes Amerikalle, koska Trump on tietysti lyhytaikainen, vain episodi.
— Samalla Euroopan unioniin liittyminen taloudellisten etujen lisäksi tuo kansallisvaltioille erittäin suuren sivilisaatioriskien. Siellä on kaikki se, mitä meillä on tunnustettu ääriliikkeeksi ja kielletty, siellä on täysin erilainen maahanmuuttopolitiikka. Eivätkö hallitsevat piirit ota tätä huomioon? Miksi useat valtiot – vaikkakaan eivät kaikki edes Stubbin julkaisemasta listasta, mutta kuitenkin monet – tietävät tämän, mutta silti kiirehtivät sitä kohti? Miksi näin käy?
— Asia on niin, että liberaalit käyttävät nationalismia. Eli tässä ei ole epäilystäkään, kuka ketä hallitsee. Nationalismi on keinotekoinen, ja jopa natsismi on keinotekoinen työkalu liberaalien käsissä, jotka nostavat sen, sallivat jonkin kääpiövaltion, epäonnistuneen valtion, romahtaneen valtion uskoa omaan suuruuteensa, suvereniteettiinsa, itsenäisyyteensä vapautuakseen Venäjän tai muiden moninapaisen maailman uusien napojen vaikutuksesta.
Aluksi se annetaan näin: "Te kaikki olette siellä nationalisteja, te olette suvereeneja, teillä voi olla kaikki niin kuin haluatte." Tämä on tarpeen ensimmäiselle radikaalille linjalle irtautua vaikutusvallastamme suvereniteetin ja nationalismin nimissä – meistä, Kiinasta, Intiasta. Mikä tahansa valtio-sivilisaatio, mikä tahansa napa on uhka globalisteille. Ja sen jälkeen näiden maiden johtajat, jotka näyttivät nationalisteilta ja suvereniteetin kannattajilta, osoittautuvatkin vain tavallisiksi länsimaisen globaalin maailman johtajiksi. Heti kaikki heidän vaatimuksensa suvereniteetista katoavat jonnekin, he allekirjoittavat globaalin agendan, ja unelmat suvereniteetista vain haihtuvat ilmaan.
Tämä koskee muuten myös monia niistä maista, jotka ovat jo sisällä. Katsokaa vaikka Giorgia Melonin käytöstä. Meloni ilmoitti alun perin itsestään äärimmäisenä oikeistolaisena. Hänen puolueensa, joka voitti Italiassa, "Italian Veljet", asemoitui hyvin radikaalissa hengessä. Ja yhtäkkiä hänestä tulee Kaja Kallasin, Ursula von der Leyenin, Klaus Schwabin politiikan kuuliainen toteuttaja. Eli hän tukee täysin Euroopan unionin nationalistisimpia, suvereniteettivastaisia toimia, vaikka nousi valtaan suvereniteetin palauttamisen iskulauseilla. Mutta ei niin käynyt.
Samoin, ja jopa vähemmän, mielestäni he tulevat olemaan muodollisia ukrainalaisten johtajien, Pašinjanin tai Sandun kanssa – tästä ei ole mitään puhuttavaa. Heidät yksinkertaisesti liitetään. Lännen logiikka on yksinkertainen: "Tänään olitte nationalisteja – hienoa, jos olette Venäjää vastaan, niin erinomaista. Ja huomenna teistä tulee osa meitä, ja me hallitsemme teitä." Mitä näiden maiden nationalistiset voimat ajattelevat? Mitään he eivät ajattele.
Katson, miten jotkut entiset neuvostokansat reagoivat – Valko-Venäjää ja sen viisasta väestöä lukuun ottamatta – kaikki muut yksinkertaisesti nielevät tämän houkutuksen, tämän fiktiivisen, mahdottoman, epärealistisen nationalismin, joka todellisuudessa on täysin kielletty Euroopan unionin sisäisten sääntöjen ja standardien mukaan.
Ristiriita tämän nationalismin ja jopa natsismin houkutuksen välillä, joka antaa väestölle – ukrainalaisille tai kenelle tahansa muulle – toivon, että nyt he hyökkäävät kaikkien kimppuun, tuhoavat, julistavat minkä tahansa rodun… Ja sitten, todellisuudessa, heti kun he suorittavat tämän operaation meitä vastaan – ja tämä on suurta geopolitiikkaa – sen jälkeen he muuttuvat yksinkertaisesti nopeasti liberaalin agendan tottelevaisiksi toteuttajiksi, alkavat marssia vastaavissa paraateissa ja muuttuvat absoluuttiseksi planktoniksi, jota globalistinen eliitti hallitsee.
Tervetuloa maailmaan, jossa ihmiset luulevat tekevänsä uraa, mutta todellisuudessa he ovat näiden globaalien eliittien "menussa". Lännen logiikka: koska vihaatte venäläisiä, voitte olla mitä tahansa. Viha on juuri se, mikä on niin tuhoisille voimille erittäin kätevää. Juuri tätä meillä on nyt täysin Ukrainassa. Ja sitten – millaista nationalismia Ukrainassa? Tällä maalla oli suuri määrä alueita, ja yleisesti ottaen he hallitsivat niitä rauhallisesti, kukaan ei esittänyt heille mitään vaatimuksia. Mutta heti kun liberaalit alkoivat ajaa Ukrainaa Natoon ja Euroopan unioniin, silloin juuri tulivat kolossaaliset tappiot ukrainalaisille: sekä omat alueet, suvereniteetti, itsenäisyys, talous että oma väestö. Kaikki meni täysin alamäkeen. Mitä tämä on nationalismia?
He jatkavat hyökkäyksiä, tekevät terrori-iskuja ja eivät samalla huomaa ilmeistä ristiriitaa. Mielestäni tämä on syvin tietoisuuden kynnys. Juuri samalla tavalla, muuten, käyttäytyvät myös monet itäeurooppalaiset, entiset neuvostotasavallat ja jopa länsieurooppalaiset radikaalit. He huutavat iskulauseita: "Me hallitsemme täällä nyt, emme päästä ketään maahanmuuttajia", mutta todellisuudessa – naps, kytkin kääntyy, ja heistä tulee globalistisen tahdon tottelevaisia toteuttajia.
Globalistit hallitsevat nationalisteja, eivät päinvastoin. Yritys liittyä liittoon globalististen voimien kanssa on tuomittu alusta alkaen – se on täysin umpikuja. Miksi ne, joita lahjotaan ja houkutellaan, riistetään normaalista poliittisesta ajattelusta, joka pystyy punnitsemaan todellisia suvereniteetteja ja etuja, eivät huomaa tätä? Minun on jopa vaikea sanoa, mutta kognitiivisen sokeuden aste nyky-yhteiskunnissa on sellainen, että ihmettelee vain.
— Samalla, kun kerran mainitsitte Ukrainan, ensin oli Zelenskyn kuuluisa kirje, joka on julkisesti saatavilla, mutta täysin sopimaton julkisen politiikan kielellä. Sitten Zelenskyn, Macronin, Starmerin, Merzin tapaaminen, jonka jälkeen maallemme esitettiin jälleen uusi ultimaatumi-ehdotus. Miksi he toistuvasti noudattavat samaa toimintaparadigmaa? Onko heillä toivoa jonkinlaisesta tuloksesta näistä toimista? Vai mihin tämä kaikki sitten tehdään?
— Tietenkin he käyvät kanssamme sotaa. He toivovat aiheuttavansa meille strategisen tappion. Me yleensä vastaamme, että heiltä ei onnistu. Olen varma, että heiltä ei onnistu, mutta se ei tapahdu itsestään.
Jos heräämme, jos kokoamme itsemme, kokoamme tahtomme, kokoamme järkemme, päättäväisyytemme, katsomme, mitä todella tarvitsemme todellista ja vaikuttavaa voittoa varten… Mitä on voitto? Kun sanoisimme esimerkiksi, että aiomme aiheuttaa Ukrainalle strategisen tappion. Ei lännelle, vaan Ukrainalle. Kyllä, mutta se tarkoittaa demilitarisaatiota, denatsifikaatiota. Se tarkoittaa tämän alueen hallinnan vakiinnuttamista, joka ei anna meille uhkaa ideologisesti eikä sotilaallisesti. Tämä on modernin ukrainalaisen hallinnon strategisen tappion aiheuttaminen. Mutta ei Euroopalle, joka sen takana seisoo – se on seuraavassa vaiheessa.
Ja heillä on erilainen tunne. Heillä on tunne, että he nyt, sotimalla kanssamme, pystyvät aiheuttamaan meille strategisen tappion. He ilmeisesti näkevät heikkoutemme – ehkä emme itse sitä tiedosta, tai he keksivät sen itselleen, mikä ei ole poissuljettua. Joka tapauksessa he tuntevat, että esimerkiksi, kuten he uskovat, olemme sotineet neljä vuotta, jo viidettä vuotta, ja tulokset ovat hyvin suhteellisia. Pohjimmiltaan he ovat tässä suhteessa oikeassa heidän näkökulmastaan. Siis, he ajattelevat, että Venäjää on painostettava sanktioilla, loukkauksilla, uhkauksilla, provosoitava, ärsytettävä, jotta se menettäisi itseluottamuksensa, jotta se tuntisi heikkoutta, jotta yhteiskunta alkaisi hajota.
Ja luuletteko, että tämä kaikki ei vaikuta? Tämä kaikki vaikuttaa. Tietenkin se on pääasiassa vihollisen propagandaa, mutta ihmiset maan sisälläkin alkavat esittää kysymyksiä: no miten niin? Missä on voiton kuva? Missä on selkeä, ymmärrettävä logiikka? Monet meistä ovat hyvin tyytymättömiä, ja siihen he laskevat. Vihollisemme laskee, että jos painostamme Venäjää nyt kaikin voimin, lisäämme eskalaatiota, he saavuttavat tavoitteensa. Sillä me vastaamme melko vaatimattomasti. "Pähkinäpensas" ilman erityistä täytettä, jotkut iskut sellaisiin kohteisiin, jotka eivät ole symbolisia…
Tämä ei ole hauskaa. Heidän aikomuksensa, heidän pyrkimyksensä aiheuttaa meille strateginen tappio – tämä ei ole lainkaan hauskaa. Ei ollut hauskaa Hitlerin pyrkimys aiheuttaa strateginen tappio Neuvostoliitolle. Se oli erittäin vakavaa, voitimme tämän sodan niin vaivalloisesti – Suuren Isänmaallisen sodan. Se oli uskomattoman vakavaa. Ja nyt on kehittymässä jotain yhtä vakavaa, ellei vakavampaa. Eurooppa on 400 miljoonaa ihmistä, se on paljon. Ja Amerikassa on kolossaalinen väestö, valtavat taloudelliset ja teknologiset mahdollisuudet.
En pelottele ketään, ajattelen vain, että on jo ymmärrettävä: asia on ottamassa erittäin vaarallisen käänteen. Jos odotamme, että he tulevat vastaan, että he alkavat neuvotella kanssamme, että he muuttavat sävyään – miksi he tekisivät niin? Onko olemassa mitään kiistattomia argumentteja? Onko meillä sellaisia kolossaalisia menestyksiä, jotka voisivat saada heidät tekemään niin, pysäyttämään esimerkiksi mahtavan etenemisemme? Jos Harkova, Odessa olisivat meidän, jos seisoimme Kiovan alla – silloin he muuttaisivat sävyään. Mutta niin kauan kuin taistelukosketuslinja pysyy suunnilleen sellaisena kuin se on nyt, pienin muutoksin. Asia on erittäin vaarallinen. He uskovat vilpittömästi, että he voittavat. Me ymmärrämme, että näin ei ole, mutta koska he niin ajattelevat, emme voi jättää sitä huomiotta.
— Ei kauan sitten päättyi Pietarin kansainvälinen talousfoorumi. Se oli omistettu taloudellisten kysymysten lisäksi myös maailmanjärjestyksen tulevaisuudelle. Venäjän presidentti Vladimir Vladimirovitš Putin esiintyi siellä ja puhui yksityiskohtaisesti tulevasta maailmanjärjestyksestä. Aleksandr Geljevitš, kertokaa, kuinka merkittäviä tällaiset foorumit nykymaailmassa ovat määrittämään, miten elämme jatkossa? Mitä merkitystä niillä on nyt?
— Mielestäni kaikki foorumit ovat erilaisia. On Davos-foorumi, jossa kokoontuvat globalistit, jotka pohtivat projektejaan. On foorumeita, joissa Kiina dominoi ja puhuu pääasiassa itsestään. On islamilaisia foorumeita, joissa ratkaistaan islamilaisia ongelmia.
Pietarin talousfoorumi perustettiin – ja olen muuten sen alkuunpanijoita, kun Jegor Strojev ja Jevgeni Maksimovitš Primakov 1990-luvun lopulla (noin 1997–1998) vain hahmottelivat sitä – ja ensimmäisissä PIEF-foorumeissa minulla oli esityksiä kirjoistani ja projekteistani: "Geopolitiikan perusteet", "Absoluuttinen kotimaa", "Meidän tiemme". Muistan nyt, kuinka epäaikaista nämä ideat olivat silloin, ne herättivät hämmennystä. Keskustelimme niistä Jeltsinin järjestelmän eri hahmojen, sen neuvonantajien, ministerien ja apulaisministerien kanssa. Minun näkökulmastani kaikki oli oikein, mutta heidän näkökulmastaan se kuulosti kauhealta dissonanssilta. Vaikka Primakov ja hänen lähin piirinsä, sekä jotkut sotilaat, pitivät siitä kovasti.
Mutta näiden lähes 30 vuoden aikana foorumin alusta on tapahtunut kolossaalisia muutoksia. Ensinnäkin Vladimir Putin antoi sille kolossaalisen mittakaavan 2000-luvulla. Siitä tuli Venäjän, sen saavutusten ja menestyksen näyttely. Sinne saapui monien Euroopan maiden johtajia, kun eskalaatio meidän ja Euroopan välillä ei ollut vielä saavuttanut nykyistä vaihetta – suoran sodan vaihetta. Ja silloin se oli uuden nousevan Venäjän ikkuna, joka pyrki integroitumaan länteen, mutta säilyttäen suvereniteettinsa.
Tämä projekti romahti vähitellen. Ensin covid, jolloin foorumia joko ei ollut tai harva tuli, sitten erikoisoperaation alku. Ja aluksi foorumista vetäydyttiin – oli ajatus eristää ja demonisoida Venäjä. Kaikki ne korkea-arvoiset vieraat ja suuryritysten edustajat, jotka muodostivat 2000-luvun PIEF-kauden parhaimmiston, lähtivät. Tuolla foorumilla oli valtava määrä pimeitä puolia, liiallisia viihdeohjelmia, kun Pietarista tuli sellainen "ikkuna Eurooppaan" -näyttely, jonne molemmilta puolilta virtasi ei kaikkein parhaita hahmoja. Mutta tämä länsimainen PIEF päättyi.
Sitten oli muutaman vuoden ajan hämmentynyt PIEF, kun keräsimme rohkeutta ja osoitimme, että rakennamme kuitenkin omaa linjaamme. Vieraat olivat pääasiassa ei-länsimaisista sivilisaatioista. Se on myös hyvä: Venäjää ei unohdettu, pysyimme avoimina, mutta nyt jo ei länsimaiselle maailmalle.
Ja nyt, tällä foorumilla, tunsin erittäin mielenkiintoisen muutoksen: se muuttuu jälleen voimakkaaksi, se saa voimaa, palaamme itseemme. Palautamme hieman horjunutta luottamusta omiin kykyihimme, ja poliittiset eliittimme tekevät syvän käänteen kohti syvää sivilisaatioidentiteettiämme, kohti sitä moninapaisuutta, josta presidentti puhui. Ja tämä itsevarmuutemme tarttuu kaikkiin muihin.
Tänä vuonna vieraat katsoivat meitä täysin eri tavalla, myös lukuisat länsimaiset edustajat. Tuli merkittäviä hahmoja – esimerkiksi Candace Owens, riippumaton amerikkalainen toimittaja, jonka vaikutus ulottuu kymmeniin miljooniin ihmisiin Amerikassa ja kaikkialla maailmassa. Oli tunne, että nämä ihmiset olivat tietoisesti tulleet luoksemme, venäläisten luo, ja myös siellä kokoontuneet venäläiset itse ymmärsivät, keitä he ovat. Kun aamulla tapahtui lennokki-isku, se ei pelästyttänyt ketään, vaan päinvastoin, yhdisti. Ihmiset tunsivat itsensä yhtenä kokonaisuutena.
Siellä ei ollut enää järjestelmällisten liberaalien ylivaltaa etualalla, joiden joukossa patriootit, suvereniteetti-ideoiden kantajat – Glazjev, Galuška, Konstantin Malofejev, Aleksandr Isaev – näyttivät aikoinaan valkoisilta varpasilta. Aiemmin patriottisen maailmankuvan omaavat ihmiset olivat pikemminkin eksoottisia näyttelyesineitä tällaisilla foorumeilla. Ja tällä kertaa tällaista ei ollut lainkaan. Erittäin kokoontuneet, tavoitteelliset, pirteät ja vahvat edustajat sekä eliitistämme, alueiltamme että ulkomaiset vieraat – kaikki ymmärsivät, mitä Venäjä on valtiona-sivilisaationa.
Kyllä, tietenkin oli yksittäisiä virheitä, kuten joidenkin outojen autojen esittely – se on vielä vanhan "arkheomodernin" kaikuja 2000- tai 2010-luvuilta, ilman näitä naurettavuuden aaltoja ei ole vielä mahdollista. Mutta muistakaa: joskus Konstantin Malofejevin "Tsargradin" paviljonki oli sisustettu khokhloma-tyyliin, ja kaikki kulkivat ohi hämmästyneinä. Sitten vähitellen ilmestyivät elektroniset kokoshnikit. Ja nyt lähes joka toinen ständi oli sisustettu venäläisillä elementeillä. Alueidemme edustustot esittelivät etnisiä, kulttuurisia perinteitään – sekä venäläiset alueet että kansalliset tasavallat. Jokainen kaupunki näytti oman ainutlaatuisuutensa, ja samalla olemme yhtenäinen kansa.
Emme enää jaa maata "sotaan käyvään" ja "ei sotaan käyvään" osaan. Meillä sekä kuvernöörit, virkamiehet, ministerit että yrittäjät – kaikki ovat nyt mukana tässä historiallisessa prosessissa, kaikki ymmärtävät, kuinka vakavaa kaikki on. Minusta tuntui, että tämä oli ainutlaatuinen foorumi, joka osoitti Venäjän asteittaista paluuta suvereenina, sanan täydessä merkityksessä, omanarvontuntoisena, voimakkaana ja vapaana valtiona-sivilisaationa. Ja tämä Venäjä on valmis dialogiin kaikkien kanssa, jotka ovat siihen suuntautuneita: idässä, lännessä, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Kiina oli edustettuna erittäin järjestelmällisesti ja tiiviisti, tuli upea toimittaja Intiasta, joka oli täysin ihastunut tapahtumiin. Pohjimmiltaan silmiemme edessä hahmottuvat uuden maailman todelliset ääriviivat.
Meidän foorumimme, Pietarin foorumi, jossa aluksi hieman yksinäisenä jaoin "Meidän tiemme" -esitettä, jossa kaikki oli silloin kuvattu – suunnilleen siihen, mihin lopulta vaivalloisesti olemme tulleet – se oli ensimmäinen kokemus, ensimmäiset tunteet tietystä yksinäisyydestä ja ilmeisestä ennenaikaisuudesta. Ja nyt tällä foorumilla, jossa osallistuin, minulla oli tunne: kyllä, hitaasti tietysti, "jumalten myllyt" jauhavat, prosessimme tapahtuvat hitaasti. Mutta jos olemme varmoja, työskentelemme, odotamme, rakastamme maatamme, työskentelemme sen hyväksi tinkimättä, niin ehkä 30 vuoden kuluttua näemme joitain tuloksia. Ja silloinkin, jos se osuu yhteen sen kanssa, että maan tärkeimmät henkilöt liikkuvat samassa isänmaallisessa suunnassa.
Mutta se oli vahvistus pitkälle, valtavalle työlle, monien, uskoakseni miljoonien venäläisten ihmisten huolelliselle työlle. Eli olemme siirtäneet Venäjän valtiollisuuden laivaa vaikealta kurssilta, joka oli suuntautunut integraatioon länsimaailmaan, kohti todellista kurssia oman identiteetin, suvereniteetin, vapauden, sivilisaatioarvojemme, perinteisten arvojemme vahvistamiseksi. Ja olemme ylittäneet jonkin rajan. Vielä viime ja toissavuonna oli myös erittäin hyviä Pietarin foorumeita, mutta siellä oli vaikea selkeästi muotoilla, mitä tarkalleen edustimme. Osoitimme, että alamme jotenkin koota itseämme uudelleen, miettiä uudelleen asemaamme maailmassa, yritämme korvata tuontia taloudessa. Ja nyt kysymys ei ole vain tuonnin korvaamisesta. Nyt kysymys on siitä, miten Venäjä voi avata rajattoman potentiaalinsa sekä politiikassa, resursseissa, taloudessa että teknologioissa.
Myös sessioiden osalta olin tänä vuonna miellyttävästi yllättynyt. Joka toinen sessio on omistettu demografialle, syntyvyyden lisäämiselle, alueiden kehittämiselle, suurten kaupunkien asuttamiselle. Yksi osa agendasta – isänmaallisesta teemasta, äitien, naisten, perheiden auttamisesta; ja toinen puoli – teknologian harppauksesta, tekoälystä ja muista innovaatioista. Hienoa, tämä on juuri optimaalinen agenda.
Sessiossa, jonka järjestimme yhdessä Konstantin Malofejevin kanssa, keskustelimme vuoden 2050 uhista ja niiden ylittämisen tavoista. Se oli luultavasti yksi elävimmistä ja eniten käydyistä sessioista presidentin puheen jälkeen. Ihmiset eivät mahtuneet saliin, yleisö olisi voinut täyttyä kolmesti. Ja tämä tarkoittaa, että ihmiset suhtautuvat tulevaisuuteen erittäin vakavasti. He ymmärtävät, millaisia uhkia maamme yllä leijuu, millaisia vaikeuksia meidän on vielä voitettava. Kukaan ei ollut yltiöpäisen optimistinen. Olemme yhtenäisiä, toivumme, olemme vahvoja, meitä ei voi pelotella. Olemme lopullisesti vahvistuneet isänmaallisessa ulottuvuudessamme, muuta ei yksinkertaisesti ole – kaikki muu on joko lähtenyt tai hiljentynyt, ainakin foorumilla sitä ei ollut. Ja foorumille kokoontui ihmisiä, jotka ymmärsivät tehtävänsä Venäjän pelastamisesta melko vaikeissa olosuhteissa. Vaikeissa, mutta eivät lainkaan toivottomissa.
— Aleksandr Geljevitš, sekä tällä foorumilla että monissa julkisissa esiintymisissä puhumme Venäjästä valtiona-sivilisaationa, puhumme moninapaisen maailman luomisesta, joka jatkuu aktiivisesti. Moninapaisen maailman kontekstissa Venäjä valtiona-sivilisaationa – mitä se kantaa? Millainen sivilisaatio se on?
— Julkaisin juuri kirjan, sen nimi on "Valtio-Sivilisaatio", teimme sen valtion toimeksiannosta.
Mitä yleensä tarkoittaa "olla sivilisaatio"? Se tarkoittaa absoluuttista monopolia merkityksiin. Eli Venäjä itse määrittelee, mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä on inhimillistä ja mikä ei, mihin tavoitteisiin pyrimme, millaista yhteiskuntaa rakennamme, millaisen järjestelmän valitsemme, eikä kukaan ulkopuolelta voi meille mitään arvoja pakottaa. Haluamme – otamme itse omasta tahdostamme, haluamme – hylkäämme. Ja tämä on sivilisaation suvereniteetin taso, joka ei ole tavallisen valtion ulottuvilla.
Italia, Espanja, Hollanti tai Belgia lasketaan myös suvereeneiksi, poliittisesti suvereeneiksi valtioiksi. Marokko, Egypti. Mutta ne kuuluvat johonkin sivilisaatioon ja joutuvat vain jakamaan sen arvot, vaikka se menisi vastoin niiden kansallisia etuja. Eli sivilisaatio itse määrittelee tärkeimmän. Se määrittelee jopa ei vain sen, mikä on hyvää ja mikä pahaa, vaan sen, mikä on olemassa ja mitä ei ole. Sivilisaatiolla on oma kosmos, se kuvaa olemassaolon rakennetta omien käsitystensä perusteella.
Meidän sivilisaatiomme on ehdottomasti ortodoksinen juuriltaan, ehdottomasti itäslaavilainen – tämä on venäläinen maailma, tämä on ytimemme. Ja tämä rauhallinen, arvokas venäläisen alun vahvistaminen sivilisaatiomme akselina, ortodoksisuus henkisenä sisältönä, valtiollisuus ja mahtavuus poliittisena ilmentymänä historiallisesta missionismistamme, kansanomaisuus ja oikeudenmukaisuus – nämä myötätunnon, avoimuuden, yleismaailmallisuuden, perinteisen perheen, perinteisen suhtautumisen sukupolviin arvot muodostavat kansamme sisäisen elämän. Kaikki yhdessä muodostaa meidät itse.
Tämä on paljon tärkeämpää kuin teknologia. Paljon tärkeämpää kuin resurssit, talous, vivahteet, kauppa, rahoitus, liiketoiminta. Kaikki tämä on tärkeää, kuka kiistää, mutta se on toissijaista ja sivilisaatiossa soveltavaa luonnetta. Venäläisillä on oltava venäläinen talous, venäläisillä on oltava venäläinen rahoitusjärjestelmä. Jos pidämme jostain ulkomailla – esimerkiksi islamilaisesta pankkitoiminnasta tai muista varainhallinnan muodoista – voimme lainata sitä, mutta se on meidän tahtomme. Haluamme – otamme, haluamme – hylkäämme. Ja kukaan ulkopuolelta ei voi koskaan pakottaa meitä, mitä reservivaluuttaa käytämme, kenen kanssa käymme taloudellista vuorovaikutusta, kenen kanssa ystävystymme, kenen kanssa teemme yhteistyötä, ja kenen kanssa emme. Kaikki tämä tulee yhdestä paikasta – sielumme keskustasta, venäläisestä sydämestämme.
Tämä käsitys valtiosta-sivilisaatiosta – se on itsessään filosofia, itsessään oppi, maailmankuva, ideologia, mitä tahansa. Tästä yhdestä termistä avautuu valtava merkityskenttä. Jos olemme itsenäinen sivilisaatio, se tarkoittaa, että emme ole osa länttä. Ja silloin länsi irtoaa. Toinen soveltava merkitys valtiolle-sivilisaatiolle on se, että länsi menettää oikeutensa universalismiin, yleismaailmallisuuteen, monopoliin ja hegemoniaan kaikissa merkityksissä.
Eli voimme ottaa jotain sieltä ja jotain hylätä. Ja kukaan ei voi sanoa: "Miksi ette ottaneet esimerkiksi ihmisoikeuksia?" Se johtuu siitä, että ymmärrämme eri tavalla sekä oikeudet että ihmisen. Siksi emme noudata sitä, mitä te laitatte tähän käsitteeseen. Ja yleensä, teidän ihmisoikeutenne ovat liberaali individualistinen ideologia, jota käytätte omiin etuihinne. No, näitä pelejä emme pelaa. Meillä on oma käsitys ihmisestä, oma käsitys hänen oikeuksistaan, joka perustuu enemmän ortodoksiseen ja humanistiseen maailmankuvaamme klassikossamme kuin teidän uusimpiin ideoihinne.
Eli asetamme itse standardit, kriteerit, tavoitteet, mittarit. Sitä on olla sivilisaatio. Tämä koskee kaikkea: se koskee koulutusta, se koskee politiikkaa. Esimerkiksi, jos olemme valtio-sivilisaatio, voimme lakkauttaa demokratian. Sanotaan: "Voi, miksi te lakkautatte demokratian?" Mutta emme voi olla lakkauttamattakaan… Katsokaa: kaikki ovat paniikissa, kaikki kauhuissaan, koska he ajattelevat: onko demokratialla vaihtoehtoa? – Tietenkin on. Se on länsieurooppalainen uuden ajan keksintö, melko huonosti toimiva, silminnähden rappeutuva ja muuttumassa diktatuuriksi, jota syvien valtioiden tai liberaalien eliittien kaikkivaltius peittää. No mitä me sen kanssa teemme? Se ei ole jumalallinen laki. Se on yleensä ihmisen konstruktio.
Ehkä se ei ole huono. Meillä oli hyvä zemstvo-järjestelmä, zemstvo, zemstvo-kokoukset. Tällainen demokratia miellyttää meitä. Mutta liberaalia demokratiaa – ensinnäkin, hylkäsimme sen yhdessä liberalismin kanssa, mutta voimme jopa jättää elementtejä, jos haluamme. Tärkeintä on: jos meillä on joitain demokratiamme elementtejä, se johtuu siitä, että olemme valinneet ne, emmekä siksi, että ne olisi meille pakotettu. Koska olemme ajatelleet niin, punninneet kaiken: "No, annetaan ehkä demokratia." Mutta tätä varten on ensin ymmärrettävä, tarvitsemmeko sitä todella. Ehkä ilman sitä on parempi. Ja jos pelästymme heti: "Ei, ei, ei, miten ilman demokratiaa?" niin tässä joudumme ansaan.
Tässä meidän on – ajattelevat miehet ja naiset, jotka eivät ole viimeisessä asemassa ajattelun ja viisauden alalla – istuttava ja keskusteltava siitä kansankokouksessa. Venäjän kansa, tarvitsetko demokratiaa? Venäjän kansa saattaa sanoa: "Menkää helvettiin sen kanssa. Antakaa meille mieluummin vaurautta, oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, vahva valtio, ja miksi tarvitsemme tätä demokratiaa?" Tai se voi sanoa: "Ei, minä, Venäjän kansa, todella haluan tätä demokratiaa. Pidän kovasti vaaleista – tulla, valita ihmisiä." Jos Venäjän kansa sanoo niin, silloin otamme demokratian.
Tärkeintä on ymmärtää, että voimme valita, emmekä voi. Emme ole kenellekään mitään velkaa. Samoin ihmisoikeuksien, kansalaisyhteiskunnan kanssa: haluamme – rakennamme vahvan valtion, mitä haluamme, sitä valitsemme. Sitä on olla valtio-sivilisaatio. Se on täydellinen autonomia. Ja kukaan ei voi meille pakottaa uskontoa, ideologiaa, politiikkaa, kulttuuria, tiedettä, koulutusstandardeja, ennen kuin me itse, venäläiset ihmiset, rehellisesti, syvästi, periaatteellisesti ja perusteellisesti kaiken pohdimme, ajattelemme ja punnitsemme. Sitä antaa meille sivilisaatio. Pohjimmiltaan se antaa meille absoluuttisen, ihmiskunnan historian suurimman mahdollisen vapauden.
— Eikö tämä vaadi tässä tapauksessa jonkinlaista lainsäädännöllistä, ehkäpä vahvistamista, vai pitäisikö kaiken jäädä nimenomaan maailmankatsomuksen tasolle? Koska yllä mainittu – henkilökohtaisesti minulle, ehkä olen väärässä, tietysti – muistuttaa jonkinlaista ideologiaa, joka on perustuslaissa kielletty. Eli eikö tässä suunnassa tarvita muutoksia?
— On erilaisia näkemyksiä. Ensinnäkin, jos muistamme, missä olosuhteissa perustuslaki hyväksyttiin – eli se on myös historiallinen hetki, mutta perustuslaki ei ole Jumalan laki. Perustuslakeja hyväksytään, perustuslakeja muutetaan, perustuslakeja kumotaan, perustuslakeja hyväksytään uudelleen tai eletään ilman perustuslakia. Se on historiallinen hetki, joten sitä ei pidä absolutisoida.
Kyllä, meillä on nyt valtion ideologia kielletty. Ja silti, erikoisoperaation alkuun asti se oli meillä käytännössä olemassa. Se oli länsimainen liberalismi, joka oli ruumiillistunut taloudessamme, kulttuurissamme: "Sinä olet individualisti, tee henkilökohtaista uraa, suuntaudu länteen – se on tavoite." Tämä oli todellinen ideologiamme. Vaikka muodollisesti valtio kielsi sen, se kuitenkin hallitsi.
Nyt olemme siitä eroon pääsemässä – juuri tästä liberalismista – ja avaamassa todella uutta maailmankatsomuksen horisonttia. Valtion-sivilisaation puitteissa jokaisella kapealla ideologialla on oikeus löytää paikkansa, jokainen poliittinen muoto voidaan ymmärtää. Valtio-sivilisaatio ei ole lainkaan dogmaattinen malli, se on avoimuutta kaikelle, paitsi lännen diktatuurille ja pohjimmiltaan meille pakotetulle liberalismille.
Lähde: Geopolitiikka

Aleksandr Dugin
http://dugin.ru
Dugin Aleksandr Geljevitš (s. 1962) – merkittävä kotimainen filosofi, kirjailija, kustantaja, yhteiskunnallinen ja poliittinen toimija. Filosofian tohtori. Moskovan valtionyliopiston professori. Kansainvälisen Euraasia-liikkeen johtaja. Izborskin klubin pysyvä jäsen. Lisätietoja...

 

Tännehän me tulimme

 

Kun nykyaika kuului vielä tulevaisuuteen

 

     Vuosi 2014 oli suuren käänteen vuosi. Sanotaan nyt vaikka stalinilaisittain ”god velikogo pereloma”, jota hän käytti kollektivisoinnin alkamisen vuodesta 1929.

     Vuonna 2014 Putin ”astui Rubiconin yli” ja ”heitti arvan”, kuten Aleksandr Dugin asiaa luonnehti.

     Putin, jota Izborskin klubin uusfasistiset kiliastit olivat pitäneet pitivät nahjuksena ja liberaalien nuoleskelijana, osoittautuikin uhkapeluriksi, jonka politiikka ennusti uuden aikakauden mahdolisuutta. ”Se, joka sanoo ’geopolitiikka’ sanoo ’sota’, kirjoitti Dugin. Itä-Ukrainan taistelujen alettua Putin ei enää edes uskaltaisi jättää asiaa puolitiehen, saati kääntyä takaisin…

     Näinhän siinä tosiaan kävi, ja moni uskoo näköjään nyt, että tuon sodan aloittikin Ukraina, selittämättä, mistä ne kapinalliset saivat aseensa ja jopa miehensä. Putin tietenin myös kehtasi esittää asian olevan nimenomaan niin: suvereenin valtion omalla alueellaan käymä taistelu naapurimaan tukemia separatisteja vastaan olikin itse asiassa hyökkäys…

     No, enpä minä tässä enää nyt erityisesti syyllisiä kaipaa, kyllä ne tunnetaan, vaan sen sijaan rauhaa, mutta siitähän on tullut koko ajan yhä vaikeampi asia sitä mukaa, kuin lisää ihmisiä on tapettu. Miltä kuulostaisikaan se, että miljoonan miehen uhraamisen jälkeen palattaisiinkin vain entisiin rajoihin?

     On outoa nähdä, miten hyvässä turvassa omissa maissaan istuvat eurooppalaiset pitävät ukrainalaisten moraalisena velvollisuutena uhrata kaikki mahdollinen sen hyväksi, ettei Venäjälle voisi jäädä edes sellaista kuvitteellista viikunanlehteäkään, jolla se peittäisi järjettömyytensä jäljet ja uskaltautuisi solmimaan rauhan.

     Mutta se nyt on vain yksi puoli tuossa sodassa. Sodan kannattajissa Venäjällä oli jo ennen sen syttymistä sellaisia aineksia, jotka näkivät siinä Venäjän maailmanhistoriallisen tehtävän Euraasian mahtivaltion perustamisessa, Venäjä tietenkin oisi itseoikeutetusti sen johdossa, kuinkas muuten…

      Myös Putin oli jo varhain näillä linjoilla ja Euraasian liiton luomisen Neuvostoliiton entisten maiden yhteistyöllä oli määrä nostaa Venäjä määrääväksi sen uuden maailmanjärjestyksen piirissä, joka oli syntymässä BRICS-maiden yhteistyön tuloksena.

     Sitä aatetta Venäjä on kannattanut jo 1990-luvulta saakka ja vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä Putin jo riemuitsi julkisesti siitä, että dollarin mahti olisi romahtanut.

     Hän nuolaisi ennen kuin tipahti, mutta itse tuo kegitys ei ole muuksi muuttunut, vaan kuuluu aikakautemme megatrendeihin. Lännen rooli maailmantaloudessa ja -politiikassa hiipuu vuodesta toiseen, eikä käännettä ole näkyvissä.

     Ettemme tuijottaisi liikaa jokapäiväisiin lehtiartikkeleihin ja yksittäisiin tapahtumiin, kannattaa välillä silmäillä nykyisyyteen päin tuolta kymmenen- parinkymmenen vuoden takaa ja katsoa, millaisia näkymiä ihmisillä silloin saattoi olla.

     Tässä vanha blogi, jossa vain kappalejakoa on hieman selvennetty:

 

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Maailmanvallankumous 2.

Maailmanvallankumous 2. ja Kremlin nahjukset

 

     Surullisen kuuluisa Izborskin klubi toimii nykyään kuumeisesti. Sen piirissä kiinnitetään suuria toiveita Itä-Ukrainan tapahtumiin ja klubin lehden uutta numeroa koristavat Donbassin pyssymiesten kuvat, murhattujen ruumiskasat ja verenpunaiset vinjetit.

     On ilmeistä, että ollaan pyhien arvojen äärellä. Vuotava veri saa selvästi tämän joukon täpinöihinsä, onhan kyseessä absoluuttisen pahan (fasismi) ja absoluuttisen hyvän taistelu. Sillä sellaista juuri on fasisminvastainen taistelu, kuten lehdessä yksikantaan todetaan.

     On siis epäilemättä käsillä aivan tavattoman suurenmoinen ja juhlallinen hetki jo sen takia, että päästetään ihmisiä hengiltä. Veritodistajat ja sankarit kasvavat tässä pellossa. Mutta oleellista on kuitenkin, että ollaan vielä suurempien, maailmanhistoriallisten ratkaisujen vedenjakajalla.

     Ne vaatisivat kuitenkin rohkeita ja radikaaleja tekoja. Sellaiset eivät ole Aleksandr Duginin tai Nikolai Starikovin vallassa, eivät edes Leonid Ivašovin tai Natalija Narotšnitškajan. Niiden avaimet ovat Putinin taskussa –vai ovatko ne edes siellä?

     Klubilaisten mielestä Ukraina ei ole paikka kompromissille, vaan voitolle. Kysymys ei myöskään ole vain Ukrainasta, vaan koko maailmasta ja sen tulevaisuudesta, ja se on ratkaistava nyt.

     Millainen maailman tulevaisuus sitten on ja millainen se voisi olla? Yleensä tulevaisuuden ennustamista on pidetty jossakin määrin riskaabelina harrastuksena, mutta Izborskin klubin piirissä ei vaikeuksia säikähdetä.

     Klubilaisten näkemykset poikkeavat toisistaan jossakin määrin, mutta peruskysymyksessä he näyttävät olevan samaa mieltä: Euraasian liiton luominen ei ole mikään tavallinen liikeasia. Se on maailmanhistoriallinen tehtävä.

     Liiton roolina tulee olla toimia vastavoimana amerikkalaisvetoiselle uudelle maailmanvallankumoukselle, joka on tuhoamassa tai jo tuhonnut vanhan maailman niin taloudellisessa kuin kulttuurisessa suhteessa ja pyrkii alistamaan sen ylikansallisin menetelmin.

     Venäjän ylevä tehtävä on maailman pelastaminen. Se edellyttää irtaantumista ylikansallisesta pakkopaidasta, minkä jälkeen uusi vapauden saareke voi alkaa vetää puoleensa muitakin orjuutettuja tai orjuutuksen uhan alaisina eläviä maita ja muodostaa lopulta Euraasian mantereen supervallan, jolla ei ole vertaa.

      Tämän tehtävän täyttäminen ja sen aloittaminen edellyttää kuitenkin vihollisen uhmaamista ja avointa haastamista. Globalisaatiosta irtautuminen sisältää väistämättä riskejä, mutta se on myös uuden ”vastavallankumouksen” välttämätön edellytys. Ratkaiseva kysymys on, uskaltaako ja haluaako Putin ottaa tämän askeleen.

     Nimikuulu Maksim Kalašnikov (Kutšerenko) on hiljattain julkaissut asiasta uuden kirjankin, Maailmanvallankumous 2. Se sisältää myös muiden ”izborskilaisten” tekstejä. Tässä kuitenkin nojaudun Kalašikovin niihin hengentuotteisiin, jotka löytyvät klubin kotisivulta. Ainakin osittain ne ovat samoja kuin ko. kirjassa.

     Kalašnikovin idea maailmanvallankumouksesta ja sen haastamisesta ei ole sinänsä uusi, vaan kuuluu izborskilaisten vakiokäsitteisiin. Laaja versio samasta teemasta nimellä ”Venäläinen doktriini” (Russkaja doktrina) on jo useita vuosia sitten julkaistu Dynaamisen konservatismin instituutin toimesta ja linkitetty nyt Izborskin klubin kotisivulle www.dynacon.ru. Sieltä löytyy materiaalia myös englanniksi.

     Epäilemättä Kalašnikov on niin sanotusti omaperäinen ajattelija ja hänen näkemyksensä ovat vielä hiukan villimpiä kuin eräiden muiden. Nimimerkkiä ei ole valittu suotta.

     Artikkelissaan ”Miksi Destruktintern on luotu?” Kalašnikov ihmettelee, mitä mieltä voi olla globaalisessa uudessa järjestelmässä, ”vallankumouksessa”, joka näyttää hävittävän kaiken. On ilmeistä, että USA ja Eurooppa ovat itse tuhoamassa vanhan kulttuurinsa ja väestönsä siinä kuin muunkin maailman. Kuka tästä kaikesta hyötyy?

     Kirjoittajan mukaan siitä hyötyy korkeammaksi kastiksi erottuva pieni joukko, joka keskittää käsiinsä vallan ja rikkaudet ja niiden avulla pyrkii hankkimaan itselleen ennen pitkää jopa fyysisen kuolemattomuuden (transhumanismi).

     Lähitulevaisuudessa se on mahdollista, mutta vain pienelle joukolle, jota muut palvelevat.  Tulevaisuuden hirviömäistä yhteiskuntaa varten on ensin syrjäytettävä kristinusko ja tämä työ onkin hyvässä vauhdissa. Tulevaisuuden orjuutta rakennetaan tulevien orjien omin käsin. Uuden superkastin jäsenet puolestaan pitävät itseään jumalina.

     Niinpä on syntynyt uusi destruktiivinen internationaali, Suuren globaalin palvelijat, jota vastaan on solmittava uusi ”Anti-Komintern sopimus”. Kirjoittaja pahoittelee ohimennen tätä hieman sopimatonta termiä ja toteaa, että tähän uuteen sopimukseen voivat osallistua myös kommunistit, kuten myös monet muut poliittiset voimat, joiden intresseissä se on.

     Niistä monet ovat masennettuja ja demoralisoituja, kuten esimerkiksi kirkot. Merkittävin toivon lähde on Venäjä, josta voi tulla ”toivon maa” (strana lutš). Venäjän olisikin otettava ratkaiseva askel ja irtaannuttava globaalisesta orjuudesta. silloin se voisi tulla esikuvaksi koko sille maailmalle, joka haluaa elää, luoda ja vaurastua rehellisesti, eikä pirullisen globalisaation orjuudessa.

     Mutta onko ratkaiseva hetki koittanut vai onko toiveet petetty? Huolimatta siitä, että Itä-Ukrainan verenvuodatus näyttää herättävän klubilaisissa suurta riemunsekaista odotusta, on Kalašnikovin kesäkuussa esittämä arvio aika tyly.

     ”Putinin suunnitelma”, joka uusimmassa muodossaan esitettin Pietarin talousforumissa, tekee kaiken väärin. Venäjän kriisi on vain syvenemässä. Toisaalta, hän arvelee, ”sehän on hyvä. Sitä pikemmin koittaa meidän valtamme…”

     Putinin arkuus ja puolinaisuus ei kelpaa Kalašnikoville laisinkaan. Tämä ei halua irtisanoutua Gaidarin ja Tšubaisin pyhistä kirjoituksista WTO:sta ja muusta vastaavasta, valittaa Kalašnikov. Hänen mielestään tarvittaisiin ”teollistamista” ja ”uudismaiden valtausta”.

     Näitä neuvostotermejä ei uskalleta edes käyttää, vaikka Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen juuri tällaiselle toiminnalle olisi Venäjällä tarvetta ja tilausta. Sama koskee liikenneväylien ja kotimaisen energian jakelun kanavien suurimittaista rakentamista.

     Kalašnikov itse haluaisi asettaa venäläisille, ”viimeiselle suurelle valkoihoiselle kansalle” suuren tavoitteen, yli-ihmisen luomisen ja siinä sivussa paljon muutakin. Tämän rinnalla Putinin touhut ovat tietenkin pelkää näpertelyä.

     Miten Kalašnikov hoitaisi kansainvälisen politiikan? Sen hän ilmoittaa konkreettisesti artikkelissaan ”Friedmanin Iranin suunnitelma”.  Ensinnäkin Donbassin sota pitäisi hoitaa kotiin raskain asein ja liittää maa Venäjään tulevan teollistamisen tarpeisiin.

     Toiseksi hallitus olisi puhdistettava ”liberaallista kamarillasta”. Kolmanneksi Bulgariassa pitäisi nostattaa kapina, joka tekisi lopun Nabucco-kaasuputken tarkoittamasta uhasta, sehän ”uhkaa” lopettaa Euroopan riippuvuuden Venäjän kaasusta.

      Lisäksi pitäisi erota WTO:sta, luoda maan sisäinen kaasuverkosto, aloittaa Iranin kanssa ydinaseyhteistyö ja myydä sille sukellusveneitä. Se pitäisi myös liittää kaasukartelliin. Sitten olisi aloitettava megaprojekteja, joiden tavoitteena olisi mm. ikuisen elämän saavuttaminen ym. rohkeaa.

     Mutta pystyykö nykyinen Kremlin johto tällaiseen? Vastaus on selvä. Tämä ”läpimätä, laiska ja älyllisesti jälkeenjäänyt” joukko ei kykene mihinkään suureen historialliseen tekoon ja sen tietää myös lännen johto.

     Kreml on sen sijaan sijoittanut rahansa tuleviin jalkapallokisoihin (2018) ja universiadeihin (2019). Venäjällä on nyt ”kruunattujen pikku poroporvareiden valta” (власть коронованных мещан-обывателей) eikä se kykene muuhun kuin lännen matkimiseen, valittaa Kalašnikov 19.6. päivätyssä kirjoituksessaan.

     Joku suomalainen tutkija päätteli hiljattain, että Putin on nyt Izborskin klubin ”ohjauksessa”. Tämä klubi ei toki ole mikään monoliitti ja edellä selostetut Kalašnikovin ajatukset ovat sielläkin ääripäätä. Kalašnikovin pettymys Putiniin on hyvä panna merkille, samoin kuin se, että hän odottaa Putinin politiikan vievän katastrofiin, mikä jälkeen ”meidän” aikamme koittaisi…

     Ei tietenkään ole missään säädetty, että Putinin hallinnon epäonnistuessa valtaan nousisi varsinainen lunatic fringe, mutta eihän se mahdotontakaan ole.

     Tuskin se on sen epätodennäköisempää kuin että ”värivallankumous” Venäjällä tosi mukanaan länsimaisen demokratian, eikä arabialaistyyppistä. Venäjän kansaa on nyt lännen suunnalta niin voimakkaasti ravisteltu, että sen perinnäinen rauhallisuus ja turvallisuuden kaipuu näyttää järkkyneen.

 

 

Kun Pietaria alettiin rakentaa

 

Suurvallan synty

 

Lars Ericson Wolke, Mot Sankt Petersburg! Den Karolinska arméns desperata kamp1708. Carlssons 2025, 207 s.

 

     Pietarin kaupunki oli uuden, eurooppalaisen Venäjän symboli ja tsaari Pietarin ”paratiisi”, kappale Eurooppaa Venäjällä ja nuhjuista takapajuisuutta edustavan Moskovan vastakohta. Sillä oli niin Venäjällä kuin muuallakin aina yhtä intohimoiset ystävänsä kuin vihollisensakin (vrt. Vihavainen: Haun venäjän historian kirottu kysymys tulokset).

     Pietarin kausi ja Moskovan kausi ovat Venäjän historiassa olleet syvästi erilaisia. Symbolisen vetäytymisen pois läntisestä maailmasta voi nähdä myös bolševikkien vetäytymisessä Pietarista takaisin Moskovaan, niin universaalia aatetta kuin he julistivatkin edustavansa.

     Putinista ei ole Pietari Suuren saappaisiin, mutta kyllä hän kovasti sitä tahtoisi. Luultavasti konfrontaatio lännen kanssa on Venäjälle jälleen pakotettu modernisaatioloikka, kuten suuri Pohjan sota oli Pietarin kaupungin perustajalle ja koko Venäjälle.

     Itse asiassa Neva oli Ruotsin hallussa vain vähän yli 80 vuotta, mikä tässä iässä alkaa kuulostaa kovin lyhyeltä ajanjaksolta. Venäjän oli siihen alistuttava, vaikka pyrkimys alueen takaisin valloittamiseen ei koskaan siellä unohtunut.

     Mutta oliko Pietarin pakko perustaa uusi kaupunkinsa juuri Nevan rannalle, missä ankara luonto teki sille useaan otteeseen tuhojaan? Eikö Narva tai varsinkin Riika olisi tarjonnut paremman sijainnin?

     Epäilemättä olisi, mutta erityisesti Riian kohdalla asian teki mahdottomaksi se, että se oli luvattu liittolaiselle, Saksi-Puolan kuninkaalle August Väkevälle, eikä Pietari voinut noin vain kesken sotaa mennä sanaansa rikkomaan. Myöhemmin tilanne oli sitten toinen, mutta silloin Pietari oli jo pääkaupunki.

     Joka tapauksessa tsaari Pietarin, Pjotr Aleksejevitšin tyyliin sopi perustaa mahtikäskyllä uusi kaupunki, joka onnistuikin sitten vuonna 1703, kun ruotsalaiset oli saatu karkotettua ensin Pähkinälinnasta ja sitten Nyenistä. Vuonna 1712 kaupunki uskallettiin julistaa jo valtakunnan uudeksi pääkaupungiksi ja 1700-luvun puolivälissä siellä oli asukkaita jo 90 000.

     Ajan oloissa määrä oli hyvin suuri ja kasvoi nopeasti. Vuonna 1839 niinkin kriittinen tarkkailija kuin markiisi de Custine lausui ihailunsa yhtäkkisesti synnytetyn kaupungin mahtavuudesta.

     ”Rautakallo” Kaarle XII oli taipumaton luonne ja katsoi, että rauha oli mahdoton, ellei Neva jäisi Ruotsille. Hänen kuoltuaan se viimein saatiin aikaan ja Venäjä suostui jopa maksamaan Ruotsille varsin suuren rahasumman korvauksena saamistaan alueista. Siinäpä oiva vihje myös Putinille! (vrt. Vihavainen: Haun kaikki loppuu aikanaan tulokset ).

     Ruotsi oli pieni, mutta pippurinen sotilasmahti, joka kykeni kokoamaan jopa 100 000 miestä aseisiin, joskaan ei sellaista armeijaa kotimaassaan elättämään. Rasitus kahden ja puolen miljoonan asukkaan kansakunnalle oli hirmuinen ja kova se oli vastustajallekin, jonka resurssit kuitenkin olivat ylivertaiset.

     Ericson Wolke kuvaa seikkaperäisesti niitä varsin kiinnostavia vaiheita, joissa hyökkäävä Venäjä vähitellen saavutti Nevan linjan ja sitten Narvan ja vasta Poltavan taistelun (1709) jälkeen vuonna 1710 sai suuren läpimurron valloittamalla niin Viipurin, Riian, Pärnun kuin Tallinnan.

     Tie Suomeen ei vielä ollut apposen auki, mutta vuosina 1713-1714 myös se valloitettiin ja alkoi seitsemänvuotinen isonvihan aika.

     Suomen armeijan yli ei sentään niin vain kävelty ja niin kauan kuin tsaari Pietari liittolaisineen joutui taistelemaan Kaarle XII:n pääarmeijaa vastaan, pystyi tuo joukko yhdessä Ruotsin laivaston kanssa vakavasti vaarantamaan Venäjän uuden pääkaupungin ja koko sen jalansijan Nevalla.

     Ericson Wolke asettaa sotatoimet osaksi isoa kuvaa ja nostaa esille monia unohdettuja taisteluja ja sotaretkiä etenkin Pietarin kaupungin ensimmäisiltä vuosilta. Tunnettuhan on muun muassa se epäonninen maihinnousuoperaatio Retusaarelle eli Kronstadtiin, jossa hyökkääjä menetti peräti suurimman osan maihinnousujoukoistaan.

     Myös paljon paremmin onnistuneita operaatioita tehtiin, mutta ei telakoiden polttamisella mitään pysyvää saavutettu ja Pietarin kaupunki jatkoi itsepäistä kasvuaan, osaksi myös ruotsalaisten sotavankien rakentamana.

     Ericson Wolke kritisoi Ruotsia saaristolaivaston laiminlyönnistä. Aikoinaan se oli ollut merkittävä, mutta suuren Pohjan sodan alkuvaiheessa kutistunut olemattomiin, samaan aikaan kuin venäläiset rakensivat suuren kaleerilaivaston, jota saattoi verrata panssariarmeijaan liikkuvuutensa puolesta. Vuonna 1713 kaleerit murtautuivatkin Hankoniemen ohi ja tie Suomeen oli auki.

     Ruotsin avomerilaivasto kyllä piti pintansa Suomenkahden perukan vartioimisessa, eivätkä heikosti tulivoimaiset kaleerit uskaltautuneet linjalaivojen ja fregattien kimppuun, sikäli kuin edes saattoivat mennä avomerelle.

     Meren herruus mahdollistikin Georg Henrik Lybeckerin retken Inkerinmaalle yli Nevan ja 13000 miestä käsittäneen armeijan siirtämisen takaisin Suomeen.

     Lybeckeriä on yleensä kirottu vihoviimeisenä lalluksena ja tolvanana, joka näännytti miehiä tarpeettomissa manöövereissä ja tapatti ehkä jopa 6000 hevosta (Ericson Wolke: ehkä noin 4000) Inkerinmaan retkellä, kun niitä ei voinut ottaa laivaston kyytiin. Jo omana aikanaan Suomen armeijan ylipäällikkö tuomittiin kuolemaan, mutta armahdettiin.

     Lybeckerin suurimmaksi synniksi luettiin näköjään se, ettei hän tarpeeksi kiristänyt suomalaisia talonpoikia saadakseen armeijalle muonavaroja. Tilanne Suomessa oli joka tapauksessa erittäin huono (vrt. Vihavainen: Haun itkun aika varmaan tulokset ), joskin Virossa vieläkin huonompi.

     Kirjoittajan mielestä Lybeckerin hyökkäys oli kyllä itse asiassa hyvä suoritus, sekä Nevan ylityksen (Täyssinän kylän luona) että Kolkanpäästä tapahtuneen kotiuttamisen osalta. Taistelussakin pärjättiin jopa hienosti ylivoimaakin vastaan. Kuitenkaan koko hommalla ei näytä olleen selkeää ajatusta ja kommunikaatio pätki kohtalokkaasti.

     Lybeckerin tarkoituksena oli liittyä Virossa oleviin Strombergin joukkoihin, mutta nämä olivat ehtineet kärsiä pahan tappio, josta Lybecker ei saanut tietoa, eikä Virostakaan enää riittänyt muonaa armeijalle. Hyökkäys epäilemättä kyllä esti venäläisiä lähettämästä vahvistuksia Kaarle XII:tä pakenevalle Pietarin armeijalle, mutta kun se vuonna 1708 oli ohi, niitä lähetettiin.

   Armeijan ja laivaston yhteistoiminta sentään sujui yllättävän hyvin operaatiossa, joka oli hyvin uskalias ja jopa uhkarohkea. Pietarin kaupunkia ei kuitenkaan saanut tuhotuksi enempää Majdell, joka ennen Lybeckeriä teki sinne useita hyökkäyksiä, kuin sitten kukaan muukaan.

     Tarina Pietarin synnystä on malliesimerkki maantieteen ja politiikan yhteisvaikutuksesta, jota kutsutaan myös geopolitiikaksi. Sen mukana muuttui koko Suomen ja Baltian asema ja Venäjä otti itselleen alueen, jota se tarvitsi. Uuden, modernin ja eurooppalaistuneen Venäjän sydän, tai pikemmin aivot olivat nyt Itämeren rannalla. Missä lienevät nyt?

     Tekijä on käynyt läpi myös alkuperäislähteitä ja kirja tarjoaa ainakin minulle paljon uutta. Esimerkiksi Peipsenjärven eskaaderin tarina on kiinnostava, kuten myös Laatokan taistelut ja Nyenin eskaaderin vaiheet.

      Kirjan lopuksi tekijä siirtyy Suomeen, jonka kohtalona Pietari on ollut ja muistona Nyenistä esittää kuvan Tukholman Suomalaisen kirkon kattokruunuista. Niistä muuten opin jo 1950-luvulla Lydia Almilan ruotsinkirjasta.

     Huolimattomuusvirheitä on mukana, Venäjän laivaston lipussa ei tietenkään ole Aleksanterin- vaan Andreaksen risti, eikä Käkisalmi ollut venäjäksi Priozjorsk ennen 1940-lukua, vaan Korela ja sittemmin Keksgolm. Muutenkin ovat luovutetun Karjalan venäläiset nimet kirjassa niiden 1940-luvulla syntyneessä muodossa, mikä tekee hieman hullunkurisen vaikutuksen.

     Mutta kirja on hyvä ja tervetullut lisä siihen suuren Pohjan sodan historiaan, jota ovat viime vuosina ansiokkaasti täydentäneet suomalaisista Teemu Keskisarja (ks. Vihavainen: Haun keskisarja murhanenkeli tulokset ), Antti Kujala (Vihavainen: Haun itkun aika varmaan tulokset), Christer Kuvaja (ks. Vihavainen: Haun kuvaja tulokset ) ja Kustaa Hj. Vilkuna.

     Ruotsalaisethan ovat aiheesta kirjoittaneet varmaankin jo satoja kirjoja ja Kaarle XII (ks. Vihavainen: Haun liljegren tulokset, Vihavainen: Haun ullgren tulokset), on innoittanut myös jo 1700-luvulla ajan kuuluisinta kynäniekkaa, Voltairea (ks. Vihavainen: Haun voltaire kaarle XII tulokset).

     Suomalaisten karu kohtalo Norjan tuntureilla on myös ollut hiljattain tapeetilla (ks. Vihavainen: Haun armfelt tulokset ).

      Näinä aikoina, kun rajoja taas ollaan sodalla muuttamassa, saattaisi olla hyödyllistä vilkaista myös sitä, mitä tällä alalla aikaisemmin on tehty ja aikaan saatu.

Suomen suven näkövinkkelistä

 

Lintukoto ja maailma

 

     Joel Lehtonen kuluu suomalaisen kirjallisuuden ehdottomaan huippuun ja moni lukee yhä uudelleen hänen niitä tekstejään, joissa Suomen suvi puhkeaa kukkaan ja tragiikan sijasta elämän täyttävät idyllit, joita lempeä komiikka estää käymästä liian imeliksi.

     ”Lintukoto” tai” Kerran kesällä” ovat toki lähinnä sivupolkuja mestarin tuotannossa, joka usein on pohjimmiltaan surullista ja traagista. Köyhä polseviikki Sakris Kukkelman ja onnettoman saamaton naista ja itseään kiduttava rakastaja ovat tyypillisempiä hahmoja, siinä kuin myös joku uuden ajan militaristi, joka muistuttaa hänen kasvattiveljeään Kurt Martti Walleniusta ”Henkien taistelussa”.

     Itse asiassa Suomen itsenäisyyden alkutaival näyttää olevan lähinnä masentavaa ja sehän alkaa verilöylyllä, johon kaikista mahdollisista ihmisistä osallistuu myös joviaali kirjakauppias Aapeli Muttinen, joka sen jälkeen onkin kypsä hullujenhuoneelle.

     ”Putkinotkon” Juutas Käkriäinen on taas armoton karikatyyri kansasta, jota maisteri Bongmanin kaltaiset hölmöt palvovat kaikkien hyveiden ruumiillistumana.” Kuolleet omenapuut” todistavat hovien romahdusta, kun Käkriäisten heimolaiset ovat ottaneet ne valtaansa.

      Matti Pulkkinen kysyi joskus, asuuko Afrikassa pikemmin Käkriäisiä kuin Saarijärven Paavon sukua. Molemmathan ovat kirjoituspöydällä syntyneitä, sivistyneistön aivokummituksia, joilla kuitenkin on sukulaisia todellisuudessa.

     No, Käkriäisen suku oli henkisesti vallitsevana meilläkin niin kauan kuin oli vallalla se perinteinen, saamaton elämäntapa, jossa elettiin vähän kuin Tacituksen fennit, vailla toivoa tai suunnitelmia muusta tulevaisuudesta kuin laiskottelusta, johon liittyisi sentään sopivasti huttua ja särvintä ja tietenkin autuaan hautova ja lämmin mökki.

     Modernisaation myötä on toki niin meillä kuin muualla päästy toisenlaiseen maailmaan, jossa sosiaalinen nousu on tärkein asia ja sosiologit voivat lähteä siitä, että ihmistä eli kuluttajaa ajavat eteenpäin sekä ”Jones-effect” eli pysyminen Jäppisten tasalla että ”Smith-effect” eli Seppästen ohittaminen kerskakulutuksessa.

     Käkriäisen syndrooma eli jämähtäminen minimaaliseen toimeentuloon tyytymiseen on jo meillä kaukaista historiaa. En tiedä, onko se sitä Nigeriassa, mutta pahoin pelkään. Joukkoviestimet esittävät kaikkialla malleja niille, joiden kunnianhimoksi halutaan naapurien tekeminen kateellisiksi.

     Ja sehän tapahtuu vain ja ainoastaan hankkimalla jotakin sellaista, joihin naapurilla ei ole varaa. Pois laskuista voidaan jättää se ajatus, ettei olisi haluakaan. Mitä muuta ihmiset muka haluavat kuin tavaraa ja ihailua. No, ainakin nyt naiset ja heidän eteenpäin ajamansa miehet.

      Ehkäpä kateus onkin sitä aidointa ihailua? Ainakin se on todellista ja havaittavaa. Mitä muuta ihmisessä muka voisi ihailla? Antiikissa lähdettiin siitä, mettä ihailtavinta oli hyve (vrt. Vihavainen: Haun hyve tulokset ).

     Mahtanenko erehtyä, jos sanon, että nykyään yleisin perusoletus on, ettei hyvettä ole oikeastaan olemassakaan. On vain sellaisen esittämistä ja falskia briljeerausta, jonka takana ovat ne tavalliset halpamaisuudet, jotka tapaamme jokaisella ihan yhtäläisinä. Tavoiteltavaa on vain mielihyväkalkyylin positiivinen saldo.

     Ehkäpä se entinen Käkriäisten joukkokin sentään on alkanut vapautua tuosta sittemmin omaksumastaan Smithien ja Jonesien maailmasta, johon amerikkalaiset TV-sarjat meitäkin aikoinaan sosialisoivat 1960-luvulta lähtien.

     Uuteen maailmanaikaamme on ilmestynyt uusi voimatekijä: feministinen  ortodoksia, jonka yhä useammin oletetaan olevan kaikenlaisen sallitun ajattelun ja toiminnan ainoa kokonaan ja jäännöksettä hyväksytty lähtökohta.

     Olemme siirtyneet täällä yltäkylläisessä pohjoisessa jo naisten aioniin, uuteen maailmanaikaan (ks. Vihavainen: Haun aikamme sankaritar tulokset ), jossa aineellinen hyvinvointi ja kaikenlaiset höpsöt ”pikku” tuhlaukset ovat kyllä asiaan kuuluvia niiden hinnasta tinkimättä, mutta todelliset, tavoiteltavat arvot liittyvät vielä aivan muuhun.

     Tavoitteena on nyt ennen muuta halun vapauttaminen eli itse asiassa sen herruus ja siihen aikoinaan liittyneen häpeän hävittäminen. Miesvaltaisena aikana puhuttiin tahdosta, jonka avulla puristettiin kitsaalta luonnolta hyvinvointi ja muokattiin vastahakoinen aine palvelemaan ihmistä.

     Kaikki eivät tietysti jaksaneet ja aina löytyi renttuja joukosta, mutta ihmisen mitan julistettiin olevan siinä, miten hän pystyi voittamaan vaikeudet, kieltäymyksellä ja työllä. Tuottaja oli aikakauden sankari.

     Sen jälkeen on seurannut kulutuksen aika, joka aidoimmillaan merkitsee mielettömien summien sijoittamista aivan joutavien mielitekojen toteuttamiseksi. Kuningattaren arvo näkyy siitä, että hän ei ole koskaan tyytyväinen, vaan osaa kyllä vaatia arvonsa mukaista kohtelua ja hemmottelua. Maailman on oltava ihana, siis ainakin sen herrattarelle.

     Aika aikaa kutakin. Toki naissukupuoli on kaiken ylistyksen ja paijauksen kohteenakin ollessaan saanut tosiasiassa etenkin köyhempien sisarusten taholla kokea paljon kovia ja osallistua korvaamattomalla panoksella myös tuotantoon, puhumatta ihmissuvun uusintamisesta. Senhän jokainen ymmärtää. Mutta nyt puhun aikakausien eetoksesta, joka on kovin abstraktia, myönnetään.

     Ennen naisvaltaa uskottelivat sen kannattajat usein myös maailmanpolitiikan ”inhimillistyvän” samalla kuin se naisistuu. En tiedä, kokeeko joku suurten ikäluokkien edustaja pettyneensä seurattuaan toimeenpanovallan siirtymistä nyt usein jo voittopuolisesti naisten käsiin. Voisin kuvitella.

     Hallituksissa on jo puolen vuosisadan ajan yleensä aina ollut joku nainen, jota on voitu kunnioittaa ”miehen” kunnianimelä aivan aiheellisesti. On siellä kyllä aina ollut sellaisiakin, joita ei voida, mutta toki muistamme, että ajatukseton hölmöys ei ole kummankaan sukupuolen erikoisominaisuus sellaisenaan.

     Olisi kovin köykäistä yrittää selittää esimerkiksi Saksan ja koko Euroopan surkeutta vallan sukupuolittumisella, mutta tosiasiaksi jää, että tuloksena on täällä ollut aivan perusteettoman toiveajattelun aiheuttama kriisi, jolle ei ole loppua näkyvissä.

     Sen sijaan, että katsottaisiin tosiasioita suoraan silmiin ja tehtäisiin asianmukaiset johtopäätökset, kaupitellaan vetelää unelmahöttöä, jonka uskotaan parhaiten tyydyttävän enemmistön haluja.

    ”Vahvat” naiset, jotka yleensä osaavat aina sanoa jotakin kivaa tai ainakin ”edistyksellistä”, ansaitsevat yleensä tuon maineensa vain pitämällä jääräpäisesti kiinni yhtä komeista kuin korneista   iskulauseistaan ja jankuttamalla niin sanottuja periaatteitaan, vaikka maailma muuttuu. Onhan meillä poikkeuksiakin, kunnia heille.

     Mutta lintukodostahan tässä oli puhe. Kyllä täältä Suomen suvesta vielä sellainenkin löytyy ja myös taloudessamme ja maahanmuuttopolitiikassamme näyttävät asiat nyt menevän parempaan suuntaan.

     Täytyy vain toivoa, että tällainen suuntaus jatkuu mahdollisimman kauan ja että vielä jossakin vaiheessa syntyy sitä jakovaraa, jonka avulla kyetään selvittämään unelmahöttöpolitiikan seuraukset.

     Ne naiset, jotka ovat tämän takana, ansaitsevat tästä käänteestä varauksettoman tunnustuksen. Toivoahan toki aina pitää ja näyttää siltä, että siihen voi olla myös perusteita.

      Lintukotokin on omassa pienessä mittakaavassaan olemassa, siinä kuin Käkriäisen torppakin. Koko yhteiskunta ei koskaan muutu lintukodoksi, mutta toivottavasti ei myöskään Käkriäisen sinänsä kyllä kovin ekologiseksi pesäksi, vaikka onhan sekin kai mahdollista, jos ikein kovasti halutaan.

Venäläisen tyrannian kuvaus

 

Ennen myrskyä

 

Révélations sur la Russie, ou l’émpereur Nicolas et son empire en 1844. Par un résident anglais. Ouvrage traduit de l’ánglais par M.Noblet, Chef de section au Ministère du Commerce et annoté par M. Cyprien Robert, auteur des Slaves de Turquie. III. Paris Jules Labitte, libraire-éditeur 1845, 332 s.

     Kansalliskirjaston maineikkaassa slaavilaisessa osastossa sattui poistohyllyssä olemaan joukko kirjoja, joiden joukossa tämä herätti oitis piilevät bibliofiilin viettini.

     Pois vietäväksi oli siis annettu vuonna 1845 sen ajan hienolle paperille painettu kirja, jonka tekijä oli aikoinaan pitänyt parempana olla kertomatta nimeään.

     Joka tapauksessa kirjan oli kommentoinut kunnioitettava slaavilaisuuden asiantuntija, joka oli kirjoittanut Balkanin slaaveista ja kirjan oli kääntänyt englannin kielestä Ranskan kauppaministeriön osastopäällikkö.

     Kirjan kustantaja mainitsi julkaisseensa hiljattain myös Lèouzon Leducin kirjan La Finlande (ks. Vihavainen: Haun léouzon tulokset), joten oli kaikki syyt pitää tätäkin kirjaa asiallisena näkemyksenä vuoden 1844 Venäjään, siis aikaan ennen Euroopan hullua vuotta ja liberalismin suurta esiin tunkeutumista.

     Tässä oli kyseessä ilmeisen perusteellinen kirja Venäjästä, koska tämän niteen numeroksi ilmoitettiin III. Edelliset keskittyivät arvattavasti vanhempiin  aikakausiin. Kirjoittaja, joka nähtävästi yhä asui Venäjällä, ei ymmärrettävästi halunnut nimeään julkisuuteen.

     Vain muutamaa vuotta aiemmin oli ilmestynyt markiisi de Custinen ikoninen teos ”La Russie en 1839, joka saavutti valtavan suosion ja jota on pidetty ”russofobian” klassikkona, vaikka täytyy sanoa, että itse asiassa kirja on varsin tasapainoinen ja noteeraa myös sen hyvän, jota kirjoittaja Venäjällä näkee.

     Yhtä kaikki, kirjan julkaisuhetki tekee mahdottomaksi sen, että siinä jälkiviisauden valossa arvosteltaisiin sitä Venäjää, josta vuoden 1849 Unkarin interventio teki ”Euroopan santarmin”. Kyseessä ei myöskään voi olla propagandahyökkäys sitä Venäjää vastaan, josta Krimin sodassa 1853-1856 tuli Englannin ja Ranskan vihollinen.

     Puolalainen vaikutus kirjassa saattaisi sen sijaan olla havaittavissa ja Pariisihan oli jo tuolloin täynnä puolalaisia emigrantteja, jotka vuosien 1830-1831 kapinan jälkeen olivat paenneet Pariisiin. Kirjan annotaatiot laatinut Cyprien Robert perusti vuonna 1848 yhdessä Adam Mickiewiczin kanssa Pariisiin Slaaavilaisen seuran (Societé Slave), joka koostui enimmäkseen puolalaisista emigranteista.

     Tämä kirja joka tapauksessa ei ole samassa määrin yhden henkilön subjektiivista kertomusta kokemuksistaan Venäjällä, kuin tuo mainittu, kuuluisampi de Custinen kirja.

     Suuri osa kirjasta on maantieteellistä ja kansatieteellistä kuvausta ja historiaa, jossa etenkin tuolloin vielä aivan äskeiseen dekabristikapinaan (1825) keskitytään kymmenien sivujen verran ja Kaarle XII:n retkestäkin kirjoitetaan paljon sotalaitoksen yhteydessä. Toinen, vielä suurempaa mielenkiintoa herättänyt asia on juuri tuo Venäjän sotalaitos.

     Venäjä oli Napoleonin sotien jälkeen Euroopan ykkösmahti, jonka teollisuuskin tuotti enemmän tykkejä kuin minkään toisen maan. Venäjän suuri väkiluku (60 miljoonaa) oli jo kaksi kertaa suurempi kuin Euroopan ykkösmahdin Ranskan ja kasvoi koko ajan.

     Kirjoittaja näyttää pelänneen mahdollista slaavien yhteenliittymistä, joka mullistaisi kokonaan Euroopan geopolitiikan, nylyistä käsitettä käyttääksemme. Toki kommentoija kiiruhtaa tarkistamaan sitä väitettä, että slaavit muka puhuisivat itse asiassa samaa kieltä.

     Nikolai I:n valtakunta oli kirjoittajan esittelemänä ruoskakurin ja vakoilun maa, jossa ei vapaudesta mitään ymmärretty, lukuun ottamatta aatelissäätyä niin Venäjällä kuin Puolassa.

     Kiinnostava on kirjoittajan kuvaus ukrainalaisista eli vähävenäläisistä ja vertailu isovenäläisiin. Missä määrin kyseessä ovat hänen omat havaintonsa ja missä määrin kuulopuheet, ei käy selville.

     Isovenäläiset ovat kirjoittajan mukaan siinä määrin sekoittuneet erityisesti suomalaisiin, hunneihin ja tataareihin, että he eroavat niin suuesti sekä puolalaisista että ukrainalaisista, että yhtäläisyydet liittyvät nykyään enimmäkseen vain kieleen.

     Vähävenäläinen eli ukrainalainen on hyvin muodostunut, isovenäläinen taas melkein aina ”deformoitunut”. Ukrainalainen on vilkas ja katseeltaan rohkea. Isovenäläisillä taas on taipumus kumartaa maahan saakka ja jopa kiittää saamistaan lyönneistä. Tataarin silmineen ja mongolin nenineen he eroavat selvästi vähävenäläisestä.

     Jälkimmäinen on isovenäläistä vilkkaampi ja älykkäämpi sekä  luottavainen ja vieraanvarainen, mutta kärsimätön, huoleton ja laiska. Hänen piirteensä ovat säännölliset eikä kauneus ole naisissa harvinaista.

     Ukrainalaiset ovat usein myös vapaita maaorjuudesta ja mikäli he ovat maaorjia, eroavat he suuresti isovenäläisitä. Jälkimmäisten orjamainen luonne on perua mongolien, hunnien ja suomalaisten pitkäaikaisesta herruudesta…

     Varsinaisesti Suomesta ei tässä niteessä ole juuri muita tietoja kuin maantieteellisiä ja hallinnollisia (läänijako). Suomen ja Puolan erottaminen muusta valtakunnasta tulee esille myös tilastoissa, joissa ne aina olivat erikseen.

     Suuri teema, kuten mainittiin, on armeija ja Venäjän armeijasta kirjoittajalla on sanottavana paljon ristiriitaista.

     Toisaalta, kuten hän väittää, Suvorov pystyi alivoimaisenakin voittamaan suurempia ranskalaisarmeijoita Italiassa (tässä kommentaattori muistuttaa suurista itävaltalaisvoimista, jotka taistelivat venäläisten rinnalla), mutta toisaalta sotilasaines on kurjaa ja heiveröistä ja sen kyky marssiakin on heikonlainen.

     Sitä, paitsi, arvelee kirjoittaja, Suvorovin ajan tyylisiä yhteenottoja armeijoiden välillä ei enää kannata odottaa. Nykyaikaiset aseet lakaisisivat koko ensimmäisen linjan välittömästi pois tieltä ja pistintaistelu kuuluu jo menneisyyteen. Sivumennen sanoen, venäläiset olivat vielä toisessa maailmansodassa tästä eri mieltä.

     Kuitenkin venäläiset sotilaat olivat kiistattomasti saavuttaneet suurta menestystä ja siihen oli vain yksi syy: he tottelevat. He olivat pystyneet säilyttämään järjestyksensä mahdottomissakin tilanteissa. Maaorjahan nyt ei vain voinut olla tottelematta.

     Toinen asia olivat sen sijaan upseerit, joita kirjoittaja kuvaa taitamattomiksi ja pelkurimaisiksi. Asiaa vatkataan yhä uudelleen, mutta lopputulokseksi jää, että Venäjän kyky heittää tuleen valtavia jalkaväkimääriä on kuin onkin hyvin pelottava.

     Upseerit, kuten muutkin alamaiset, olivat jatkuvan tarkkailun alaisina ja anekdootin mukaan pienessä piirissä muuan upseeri uskalsi sentään esittää pilkkarunon siitä, miten asiat Venäjällä hoidetaan: kaiki tapahtuu vain keisarin käskyllä eli ukaasilla. Muuan upseeri oli muka halunnut, että hänkin saisi keisarilta ukaasin, tarkoittaen tässä tapauksessa tietenkin ylennystä ja riimitteli:

Tout se fait par ukase ici,

C’est par ukase qu’on voyage,

C’est par ukase que l’on rit.

(käy kaikki jälkeen ukaasin,

sen vaati kaikki matkatkin

ja sen mukaan sopii nauraakin)

     Tämä runo oli  muuten jo alun perin ranskankielinen.

     Seuraavana aamuna upseeri sai kutsun kreivi Benckendorffilta, keisarillisen kansalian kolmannen osaston eli salaisen poliisin päälliköltä.

     ”Nuor ystäväni”, sanoi kreivi rakastettavasti, ”teillä on suurilahjakkuus runoiluun. Teidän kannattaa viettää muutama vuosi yksinäisyydessä, jossa voitte viljellä tuota muusain taitoa. Eilen illallahan olette muutamalla viehättävällä rivillä puhuneet matkustamisesta. No niin! Minä olen nyt järjestänyt teille matkan”.

     Ovella odottava sotilas ohjasi sen jälkeen nuoren miehen matkalle kohti karkotuspaikkaa.

     Tämä oli yksi tuhansista vastaavista esimerkeistä, kertoo kirjoittaja. Keisari Nikolai pyrkii systemaattisesti hävittämään upseereistaan itsenäisen ajattelun ja täytyy sanoa, että heidät valitettavasti onkin onnistuttu painamaan niin matalalle, ettei nyt ole todennälistä, että he siitä nousisivat.

     Olisi tietenkin yhtä typerää ottaa tämän kirjan anti yksinkertaisena totuutena kuin olisi uskoa tämän päivän sotakuvauksia Ukrainasta ilman kritiikkiä.

     Kuitenkin jokaisella vanhalla dokumentilla on aina tietty oma arvonsa, joka siitä kannattaa yrittää löytää. Olennaista on, ettei kirjoittaja ole koskaan voinut tietää tulevaisuutta, eikä kyllä usein juuri menneisyyttäkään.

Maailmojen sota ja Räsänen

 

Vain askel, vai kokonainen salto mortale?

 

     Vanhan ranskalaisen sanonnan mukaan ylevästä naurettavaan on vain askel: Du sublime au ridicule il n’y a qu’un pas.

     Se, joka on taipuvainen venäläisen kirjallisen hahmon, Kozma Prutkovin tavoin näkemään tämän konkreettisen maailmamme ennen muuta vain todellisten abstraktien käsitteiden vajavaisena toteutumana, ottaa tuon askeleen todennäköisesti rohkeammin kuin konkreettista todellisuutta kunnioittavat ihmiset, joita myös tervejärkisiksi sanotaan.

     Kanava-lehdessä, jonne muuten huomaan kirjoittaneeni kolumneja pian jo neljännesvuosisadan ajan, kirjoitin tämän vuoden kolmannessa numerossa hieman niistä reaktioista, joita tuo surullisen kuuluisa Päivi Räsäsen oikeusjuttu ja sen saama ratkaisu maailmalla herättivät.

     Kuten voi arvata, moiselle rikoslain käyttämiselle istuvan parlamentaarikon rankaisemiseksi ajankohtaisen yhteiskuntapoliittisen puheenvuoronsa johdosta, ei näytä heruneen ymmärrystä miltään suunnalta.

     Kun kansanedustaja, joka on saanut valtuutuksensa kansalta, käyttää puheenvuoron, jossa hän ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin, tässä tapauksessa kirkon ja yhteiskunnan suhtautumiseen homoavioliittoihin, täytyy olettaa, ettei häntä saa asiasta rangaista.

     Tämän kontekstin on ymmärrettävä olevan oikeusvaltiossa määräävänä, mikäli liberaalin demokratian kaikkein perustavimpia periaatteita kunnioitetaan ja tämä on maailmalla yleisesti ymmärretty. Poliitikon oikeus esittää myös valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä on demokratiassa pyhä.

     Tämän oikeuden täytyy koskea myös sellaisia perinteisiä näkemyksiä, joita on sittemmin haluttu korvata uusilla, tieteelliseen tutkimukseen vedoten. Esimerkiksi Neuvostoliitossa tätä periaatetta ei tietenkään noudatettu, vaan muun muassa lysenkolaisesta biologian tulkinnasta poikkeavia näkemyksiä käsiteltiin rikoksina.

     Politiikka ei kuitenkaan ole tiedettä eikä oikeuslaitos ole tieteellinen auktoriteetti. Politiikassa asetetaan vastakkain yhteiskunnalliset näkemykset, joilla on parempia tai huonompia perusteita. Olennaista on, että niitä on saatava vapaasti esittää.

     Kun Suomessa nyt Päivi Räsänen tuomittiin sellaisen näkemyksen esittämisestä, jota eräät tuomioistuinlaitoksessa toimivat henkilöt vastustivat, ruvettiin häntä vastaan ajamaan syytteitä rikoslakiin tulleen uuden pykälän mukaan ja saatiin kuin saatiinkin yli kymmenen vuoden määrätietoisen työskentelyn ansiosta pienimmällä mahdollisella enemmistöllä aikaan langettava tuomio.

     Sitä perusteltiin ”sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia” käsittelevällä rikoslain pykälän sillä kohdalla, jossa puhuttiin ”kiihottamisesta” kansanryhmää vastaan.

     Kun kyseisen pykälän rikkomisen tulkittiin tapahtuneen siten, että homoseksuaalisuutta nimitettiin ”poikkeavuudeksi” ja ”kehityshäiriöksi”, ei liene kummallista, että asiaa nimitettiin Washington Postin tavoin ”farssiksi”. Tässä oli maamme oikeuslaitos jo ottanut kunnon loikan ylevyyden ja naurettavuuden rajan yli.

     Sen sijaan, että asiaa pidettäisiin nolona, pienen juristityhmän aikaansaamana lipsahduksena, jonka ei vielä välttämättä tarvitse leimata koko oikeuslaitostamme, on ilmennyt suoranaista halua demonstroida ratkaisun erinomaisuutta ja ylistää sen aikaansaamiseen käytettyjä metodeja.

     Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Jukka Kekkonen kieltäytyy näkemästä asiassa sen enempää mielivaltaista oikeuden loukkausta kuin komiikkaakaan. Hän on julkaissut Kanavassa (1/2026) keskustelupuheenvuoron otsikolla ”Räsäsen oikeusjutun konteksti”.

     Kas näin hän laskettelee: ”Korkein oikeus teki erittäin huolellista työtä ja arvioi tapauksen tosiasioita avoinesti argumentoiden, epävarmuuksia esiin nostaen, sanalla sanoen monipuolisesti. Tästä sen onkin saanut aiheellisesti kiitosta alan johtavilta suomalaisilta rikosoikeuden ja julkisoikeuden tutkijoilta. Juuri vaikeissa tulkintaratkaisuissa korostuu argumentaation, pitävien perustelujen, merkitys.”

     Pitäähän se paikkansa, että monenlaista käsitteiden vääntelyä ja kääntelyä tehtiin kymmenien sivujen verran ja että hymistelyä on keskinäisen kehumisen kerhossa tosiaankin esitetty.

     Kuitenkin koko asian lopputulos on, että kansanedustajaa on nyt sitten rangaistu perinteisesti aivan normaalina pidettävän poliittisen mielipiteensä esittämisestä aivan normaalein, hillityin sanankääntein. Tämä on saatu aikaan peräti ”sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia” koskevaan lainkohtaan tukeutumalla.

     Tämä on se konteksti, jossa asioita on tarkasteltava silloin, kun kunnioitetaan liberaalissa yhteiskunnassa vallitsevia perusoikeuksia. Kun kansalta valtuutuksensa saaneen poliitikon oikeutta esittää mielipiteensä loukataan, mennään jo sellaisen rajan yli, joka ei vain erota ylevää naurettavasta, vaan myös vapaan yhteiskunnan totalitaarisesta.

     Kekkonen rakentelee asioille omaa kontekstiaan, jossa myös allekirjoittaneen vähäpätöinen persoona sijoitetaan osaksi maailmanlaajuista, jylhää taistelua demokraattisen oikeusvaltion ja autoritaarisen oikeistopopulismin välillä. Ei tarvinne erikseen todeta, mihin meikäläinen tässä sijoitetaan ja mihin taas ne kolme urhoollista tuomaria, jotka ovat olleet hyvien voimien eturintamassa, joka omia kollegojaankin vastaan.

     Tämä on varsin huikeaa ja omalla tavallaan sangen kiinnostavaakin mielikuvituksen lentoa, jonka luettuaan jää vain ihmettelemään, mihin Kekkosen kontekstissa sijoitetaan ne kahdeksan Suomen oikeuslaitoksen tuomaria, jotka kannattivat Räsästä vastaan esitetyn syytteen hylkäämistä.

     Ovatko he siis ”Räsäsen hengenheimolaisten” tavoin ”valmiita murtamaan demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteita ideologisista syistä”?

     Siihen asti, kunnes toisin todistetaan, minun nb pakko uskoa Kekkosen tätä tarkoittavan.

     Kyllähän nämä tällaiset ajatusloikat naurattavat, mutta olisi kovin kevytmielistä olla näkemättä, että sillä, minkä helposti vain pyyhkäisee pois mielestään ja kuittaa pelkkänä typeryytenä, voi olla hyvinkin suuriperiaatteellinen merkitys.

      Pikku sakkojen tuomitsemista pienimmällä mahdollisella enemmistöllä ei välttämättä kannata pitää vain merkityksettömänä ja detaljeihin kohdistuvana brännvinsadvokatyrinä.

     Kun asiat asetetaan kontekstiinsa, niiden periaatteellinen merkitys paljastuu. Se, mikä näyttää vain höpsöltä lausahdukselta ja sen herättämältä koomiselta vuorten synnytykseltä, voi olla tuloksena enemmän kuin se kuuluisa naurettava hiiri. Pieni askel muutamalta juristilta voi olla suuri askel koko kansakunnalle ja sen poliittiselle vapaudelle.