Konformismia toisin keinoin?

 

Poliitikon näkemyksiä

 

Kimmo Kiljunen, Rajalla. Suomen selviytymistarina. Into 2026, 351 s.

 

     Kimmo Kiljunen on profiloitunut energisenä ja kyvykkäänä ihmisenä ja poliitikkona, joka on jopa rohjennut esittää omia ajatuksia, jotka ovat loukanneet nyt pyhäksi noussutta oikeaoppisuutta. Sellainen herättää aina kiinnostusta ja jo ennakolta tiettyä arvostusta.

     Kiljunen otti taannoin julkisesti puheeksi sen, että meillä, kuten Norjassa ja Virossakin avattaisiin jonkinlainen kanava Venäjälle, jotta ainakin edes omat venäläisemme voisivat vierailla sukulaisiaan tapaamassa.

     Yhdensuuntaistetun yleisen mielipiteen pöyristymisellä ei ollut rajaa ja hesari kunnostautui jälleen tekemällä peräti monisivuisen artikkelin moisesta kummajaisesta, joka jo näytti uhmaavan kansallista olemassaoloamme.

       Tästä muistuvat vain mieleen ne vanhat huonot ajat, jolloin itänaapurin kansa käytiin sotaa, mutta olennaiset erimielisyydet vallitsivat silti siitä, olisiko Suomen liitettävä itseensä talvisodan alussa sille itse asiassa jo annettu Itä-Karjala.

       Jyrkän erimielisyyden pääseminen julkisuuteen oli epäilemättä työtapaturma, mutta joka tapauksessa jokainen ymmärsi, ettei kansaa edustava eduskunta ollut tietyistä kysymyksistä yksimielinen. Avointa riitaa kyllä tietysti vältettiin ja julkinen riitely sen jälkeen kiellettiin

      Nyt eletään rauhan aikaa, mutta siitä huolimatta suhteet Venäjään ovat kokonaan poikki, mitä on vaikea pitää normaalin terveen järjen mukaisena ratkaisuna. Tästä Kiljunen kirjassaan puhuukin, esittäen monia esimerkkejä asian kustannuksista ja sen yleisestä typeryydestä.

      Suomen historian kirjoittaja esittää kansakunnan selviytymistarinana sangen perinteiseen tapaan ja siten myös vakuuttavasti. Ne uuspöyristymisen osioitukset, joita viime vuosina on opittu esittämään Suomen vanhasta ulkopolitiikasta ovat ennen muuta yritystä oikeuttaa uutta, sinänsä luonnotonta tilaa, sikäli kun eivät ole pelkästään lapsellisia.

       Mitä itärajaamme tulee, Kiljunen kertoo, ettei hänellä ole sinne menemistä, koska hänet on luokiteltu pysyvästi epätoivotuksi henkilöksi ja maahan saavuttua tiedossa voisi olla jopa neljä vuotta vankeutta.

      Venäläisen vaimonsa takia hän tuntee ymmärrettävästi vastenmielisyyttä koko tunnetussa hstoriassa laadullisesti uudenlaista rajafundamentalismiamme kohtaan ja empatia ulosttuu tietysti muihinkin maamme venäläisiin.

    On olemassa myös se toinen Venäjä, joka vielä nousee valtaan Kremlin nykyisten kretiinien jälkeen ja siihen Kiljunen on pitänyt aktiivisesti yhteyttä. Olisi hyvin ajattelematonta hankkia myös se meille vihamieliseksi tahoksi.

         Moraaliposeeraajien luulisi kaikin mokomin olevan tässä asiassa Kiljusen takana, mutta ei. Syystä tai toisesta venäläiset on ollut yhä uudelleen luokitella normaalien oikeuksien ulkopuolelle kuuluviksi. Kirjoittaja käyttää tässä yhteydessä sanaa ”ihmisoikeus”, joka taas kuuluu sellaiseen juridiikan osastoon, josta en välitä esittää mielipidettäni.

       Kirja selostaa pitkään ja hartaasti Suomen historian vaiheita ilman erityisiä uusia näkökulmia, mutta luultavasti se ainakin useimmille poliitikoille on hyvinkin hyödyllinen kurssi sen maan historiaan, jonka politiikasta he vastaavat.

      Uudemmassa historiassa niin hävittäjäkaupat, kuin Natoon liittyminen ja DCA-sopimus saavat osansa. Olemme uudessa tilanteessa, jota emme vielä edes ymmärrä.

        Kirjoittaja osoittaa muiden pohjoismaiden kieltäneen ydinaseiden tuomisen maaperälleen, kun taas Suomi on suistumassa tahdottomaksi alusmaaksi ja tekemässä kohtalokasta virhettä, joka varmasti altistaa sen Kremlin psykopaattien maalitauluksi antamatta kuitenkaan maallemme minkäänlaista suojaa.

      Heittäytyminen sellaiseen ”uuteen ajatteluun” jossa Kremlin näkemyksille ei anneta minkäänlaista painoa (koska se on paha ja ilkeä), merkitsee astumista silmät ummessa sellaiselle suolle, jota ei ole aiemmin kuljettu.

      Riskit, joita otetaan, ovat turvallisuuden lisäämisen kannalta täysin turhia, mutta potentiaalisesti hyvin vaarallisia. Näin tulkitsen vapaamuotoisesti Kiljusta ja olen asiasta samaa mieltä.

     Kaiken kaikkiaan Nato sellaisenaan on myös Kiljusen mielestä tarpeellinen lisä Suomen nykyiselle tiurallisuudelle, mutta lapsellisen pöyhkeilyn sen luomassa kuvitteellisessa turvassa voisi jättää pois, koska siitä on varmasti pelkkää vahinkoa.

      Kirjassa on paljon asiaa ja se on paisunut turhan suureksi. Kuitenkaan kertauskurssi esimerkiksi Suomen rajojen muotoutumisesta ei koskaan ole suurelle yleisölle tarpeeton.

      Eivät alkeellisimmatkaan historiatiedot perinnöllisiksi muutu missään vaiheessa ja valtaosa kansastamme on aivan tietämätöntä tässäkin asiassa.

       Kerrassaan naiiviksi paljastuu yllättäen kirjoittajan ajattelu sillä alueella, joka koskee maahanmuuttoa. Hän puhuu paatoksellisesti ”ihmisistä”, joilla on ”oikeus” asuja siellä, missä haluavat ja joita kaikki kunnon ihmiset rakastavat heidän synnynnäisistä ominaisuuksistaan riippumatta.

       Puuttumatta enempää tähän kaameaan ajattelun kardinaalivirheeseen, totean vain, ettei kyse ole vain ”ihmisistä” enää siinä vaiheessa, kun kansat liikkuvat ja tuovat mukanaan omat instituutionsa. Kansojen välinen kitka on osoittautunut aikamme suurimmaksi poliittiseksi voimaksi, vaikka sen kuviteltiin jo hävinneen ikuisiksi ajoiksi.

       Joitakin huolimattomuusvirheitä kirjaan on jäänyt, mutta puutun vain yhteen. Kiljunen kertoo, että Gorbatšovin perestroikaan kuului muun muassa sellainen asia kuin ”uusi ajattelu” (novoje mnenie).

      ”Uusi ajattelu” kyllä kuului, mutta ei sitä missään tapauksessa olisi voitu esittää muodossa ”novoje mnenie” eli uusi mielipide. Kyseessä oli ”Novoje myšlenije”, joka merkitsi mullistusta koko ideologisessa maailmakuvassa.

       ”Uusi ajattelu” tarkoitti sitä, ettei vanha aksiooma kahden järjestelmän välisestä nollasummapelistä enää ollutkaan voimassa, sillä nyt tunnustettiin sellaisia olennaisia uusia tekijöitä, jotka olivat ”yleisinhimillisiä”, eli molemmille järjestelmille yhtä lailla sitovia arvoja: ydinsodan välttäminen ja luonnon saastumisen pysäyttäminen.

        Tältä pohjalta oli molempien järjestelmien velvollisuutena ruveta tekemään yhteistyötä, sillä uhka kohdistui niihin yhtä lailla. Ensi askeleita olivat ydinsulkusopimukset ja sittemmin ydinaseiden määrän voimakas vähentäminen, vaikka niitä ei katsottukaan vitavan lopullisesti hävittää.

       Tuohon aikaan sosialismin dogmaatikkojen lempikäsitteisiin kuului ”peruuntumattomuus”: tietyssä vaiheessa sosialismi oli vain ”voittanut” , mutta seuraavassa vaiheessa se oli jo ”voittanut peruuttamattomasti”. Mikään mahti maailmassa ei enää voisi sitä hävittää.

       Muistan hyvin, miten vaikuttavalta tuntui, kun Moskovasta itse pääkallon paikalta kuulutettiin, ettei niin sanotun sosialistisen järjestelmän etu, hinnalla millä tahansa, ollutkaan enää se päämäärä, jota itse historiakin oli peruuttamattomasti sidottu palvelemaan. Tämä oli jo vallankumousta sanan hyvässä mielessä.

       Paluu terveen järjen lähteille oli tapahtumassa, eikä tuo ”terve järki” (vrt. Vihavainen: Haun gramsci tulokset) enää tarkoittanut vain sitä, mitä sen sosialismin manikealaisessa ympäristössä oletettiin tarkoittavan, vaan ihan vain sen banaalin rauhallisen arkielämän perusarvoja, jonka vallitessa ihmiset saattoivat hoitaa omia pikku asioitaan ja poimia ja säilöä marjoja ja sieniä, kuten Veikko Huovinen oli asian esittänyt.
     Mutta tämä ”uusi ajattelu” ei ollutkaan peruuttamatonta, Myöskään nationalismi tai imperialismi eivät olleet hävinneet peruuttamattomasti, vaan luikertelivat valtaan Kremlissä ja tuhoavat nyt systemaattisesti pienen ihmisen elämää ja elämisen perusteita.

Kuninkaallista komeutta

 

Mahti näytteillä

 

Malin Grundberg, Stormaktens ceremonier. Historiska media 2006, 111s.

 

     Valtion mahti, joka ruumiillistui kuninkaassa, kasvoi suuresti uuden ajan alussa. Myös kuninkaan vallasta tuli Ruotsissakin absoluuttinen karoliiniajalla eli Kaarle XI:n ja Kaarle XII:n hallitessa. Kustaa III onnistui sittemmin myös hankkimaan itselleen aseman, jota on nimitetty itsevaltiudeksi ja hänenkin seremonialliseen mahtavuuteensa panostettiin paljon (ks. Vihavainen: Haun majesteetit ja ylhäisyydet tulokset).

      Valtion ja kuninkaan mahdin kasvaessa alkoi myös pääkaupungin rooli korostua. Siitä tehtiin koko maan hallinnon ja kaupungin keskus ja kuningas hoveineen asui siellä, ellei sitten ollut vieraalla maalla sotimassa. Tukholman väkilukukin nousi sadan vuoden aikana noin 10 000:sta  50 000:een 1600-luvun lopulle tultaessa. Siinä oli jo sen ajan kunnallistekniikalle urakkaa riittämiin.

     Halitsijoiden kruunajaiset ja hautajaiset olivat aikoinaan tapahtuneet Uppsalassa, jonne oli haudattu myös Kustaa Vaasa poikineen. Tukholman Riddarholmin kirkossa olivat kuitenkin myös Mauno Ladonlukon ja Kaarle Knutinpojan haudat ja Tukholma, jonne kaikki mahti alkoi nyt keskittyä, oli omiaan myös sellaisille suurille juhlille kuin kruunajaiset ja kuninkaalliset hautajaiset.

      Sankarikuningas Kustaa II Adolf oli koko Euroopan ja miksei saman tein koko maailmankin historiassa suuri hahmo ja hänen hautapaikakseen valittiin nyt Riddarholmin kirkko. Juhlienkin piti olla edesmenneen hallitsijan arvon mukaiset.

      Kuten tunnettua, nykyään vainajat usein haudataan vasta viikkojen kulutta kuolemasta, minkä kylmätekniikka tekee mahdolliseksi. Ennen maailmassa tapana oli suorittaa tavallisen kansalaisen hautaus mahdollisimman pian ja joissakin uskonnoissa se käsketään suorittamaan jo samana päivänä.

     Kustaa II Aadolf haudattiin kuitenkin vasta puolentoista vuoden kuluttua kuolemasta. Tässä tapauksessa asian mahdollisti ruumiin palsamointi, joka suoritettiin jo Saksassa, jossa kuningas oli kaatunut 6.11.1632, Lützenin taistelussa.

      Kuninkaan viimeisestä matkasta tuli mahtaileva seremonia, joka pitkin matkaa kokosi hänen maidensa asukkaat osallistumaan vainajan ja hänen valtakuntansa kunnioittamiseen. Seremonia alkoi Wolgastin satamakaupungista, jonne Saksan ruhtinaita kokoontui vainajaa kunnioittamaan.

      Laivalla ruumis tuotiin Nyköpingiin, jossa se oli talven ja kevään yli. Sitten hautaamista lykättiin vielä seuraavaan kesään. Syynä oli se, että suunniteltu ulkomaisten vieraiden kutsuminen peruutettiin, koska pelättiin, että he pääsisivät näkemään, miten köyhä tuo Ruotsin suurvalta oikeastaan oli.

       Sen sijaan ruumissaatto lähti kotimaisin voimin kohti Tukholmaa. Mukana olivat arvohenkilöt ja asiamukaisesti kuninkaan regaaliat ja muut arvonmerkit sekä sotasaalista Euroopan taistelukentiltä.

     Useiden yöpymisten ja seremonioiden jälkeen saavuttiin Tukholmaan ja ennen Södermalmille saapumista vainaja otettiin vaunuista ja vietiin sitten viimeiset kilometrit kantamalla Riddarholmin kirkkoon. Koko ajan heiteltiin rahoja kansalle, jota oli tietenkin kerääntynyt katujen varsille valtavia määriä.

      Ruumissaarnan piti muuten Johannes Botvidi, Linköpingin piispa, ilmeisesti sama mies, joka oli väitöskirjassaan vuonna 1602 todistanut, että ortodoksit olivat kristittyjä eikä heitä tarvinnut uudelleen kastaa.

     Saarnoissa korostettiin edesmenneen majesteetin hyveitä ja verrattiin häntä Juudas Makkabealaiseen, toiseen soturikuninkaaseen, josta Raamatussa ja apokryfikirjoissa kerrotaan. Tässä kirjasessa ei mainita saarnojen kestoa, mutta Kaarle X Kustaan kohdalla ne kestivät kuusi tuntia. Joka tapauksessa niiden jälkeen seuranneet tykistön kunnialaukauksetkin kestivät kaksi tuntia. Tiedossa ei ole, miten pakolliset toalettikäynnit hoidettiin.

     Seremonioiden jälkeen seurasivat ateriat ympäri kaupunkia ja seremonioita pidetiin valtakunnan kaikissa kolkissa. Todennäköisesti myös viini virtasi, kuten sitten Kaarle X Kustaan hautajaisissa, joissa kansalle oli tarjolla myös vartaassa kokonaisena paistettua härkää.

      Kuten huomataan, kansanhuveina kruunajaisilla ja hautajaisilla oli hyvin merkittävä rooli. Mahtaileva koreus ja pauke ja kruunajaisten kohdalla myös ilotulitukset olivat jännittävää vaihtelua ja hyvällä tuurilla saattoi saada rahankin. Ruokaa ja viiniä lienee riittänyt kaikille, sillä sitä virtasi kruunajaisissa jopa suihkulähteistä.

     Kirjassa selostetaan myös Kristiinan, ”Kustaa Suuren” tyttären kruunajaisia, joissa koko ajan lähellä uutta tyttöhallitsijaa oli hänen serkkunsa Kaarle Kustaa, sittemmin Kaarle X Kustaa, josta Kristiina jo alusta asti halusi tehdä seuraajansa. Hän ei pitänyt naisia sopivina hallitsijoiksi, koska enempää heidän hyveensä kuin paheensakaan eivät tukeneet sellaista asemaa (vrt. Vihavainen: Haun kristiina tulokset).

     Kristiinan oma ura lienee asiasta kaunopuheinen todistus. Vain neljä vuotta hallittuaan hän jätti ”kuninkuuden” serkulleen Kaarlelle, luopui isiensä uskosta ja matkusti Roonaan pitämään yksityistä hoviaan, kunnes sitten haudattiin Pietarinkirkkoon.

     Grundströmin kirjanen selostaa myös kiinnostavasti Kaarle XII:n kruunajaiset, joissa uusi hallitsija otti vastaan säätyjen uskollisuudenvalan, mutta ei itse vannonut mitään. Kruunun hän pani itse päähänsä, mutta pyhän voitelun sentään suoritti piispa.

     Kaarle XII:n kruunajaiset suoritettiin synkkien ennusmerkkien alla. Kuninkaallinen linna ”Kolme kruunuja” oli juuri palanut ja jopa Kaarle XI:n hautaamaton ruumis oli jouduttu pelastamaan sieltä joutumasta tulen saaliiksi. Myös kuninkaan kruunu putosi hänen noustessaan hevosen selkään, mutta ei ehtinyt maahan saakka, kun avustaja onnistui saamaan sen kiinni.

       Ruotsin viimeiset kruunajaiset tähän mennessä ovat olleet Oscar II:n vuonna 1873. Kiinnostavaa on, millaisia seremonioita maailma saa seurata seuraavissa kuninkaallisissa hautajaisissa. Luultavasti mukana on jo vakiintuneeseen tapaan ainakin Erik XIV:n kruunu, Kustaa Vaasan miekka, valtikka, valtakunnanomena ja avain. Hevosetkin varmaankin kuuluvat kuvaan ja hauta tulee sijaitsemaan Riddarholmin kirkossa Bernadottien kappelissa.

Jaakobinpainit

 

Politiikan psykopatologiaa

 

Erik Andersson. Förbjudna tankar. Brus eller budskap? Natur & kultur 2026, 132 s.

 

     Sigmund Freud kirjoitti aikoinaan kirjan “Arkielämämme psykopatologiaa. Unohtamisesta virhesanonnoista, taikauskosta ja erehdyksistä”, jossa hän kartoitti tiedostamattoman roolia jokapäiväisessä elämässämme. Siinä hän ruoti näköjään viattomia asioita, jotka kuitenkaan eivät olleet satunnaisia, vaan johtuivat syvemmistä syistä.

     Erik Andersson on kliinisen psykologian professori Karoliinisessa instituutissa. Hän on työssään alkanut keskittyä erityisesti pakonomaisiin ajatuksiin, jotka toisille eivät merkitse sen kummempia, mutta ahdistavat toisia sietämättömästi.

     Ehkäpä ajassamme on jotakin, joka vahvistaa ajatuksiin liittyviä obsessioita. Ajatuksista on tullut yhä enemmän asia, jonka tulkitsemme ilmaisevan sen, mitä me itse asiassa olemme, hän arvelee.

     Kirjoittaja kertoo menneiden aikojen pyhien taisteluista pahoja ajatuksia vastaan. Silloin ne nähtiin ulkoisen voiman aikaansaannoksina: paholaisen kuiskutuksina ja kiusauksina. Niiden olemassaolo ei ollut vielä syntiä ja niiden torjuminen oli ansiokasta. Paholaisen kanssa taistelivat menestyksellä niin  Ávilan Teresa kuin Martti Luther ja tietenkin Pyhä Antonius.

      ”Pahoja ajatuksia” näyttää olevan lähes kaikilla ihmisillä (96%), mutta vain joillakin ne muodostuvat sietämättömäksi taakaksi. Kirjoittaja ottaa esimerkin äidistä, jota ahdistavat ja kauhistavat ajatukset lapsensa murhaamisesta. Hän ei suinkaan hakua sellaista tehdä, mutta itse ajatuksen olemassaolo saa hänet tuntemaan itsensä pahaksi ja vie jopa itsemurhan partaalle.

      Vastaavia sietämättömiä ajatuksia saattaa ihmisillä olla liittyen seksiin ja erityisesti kiellettyihin suhteisiin. Omatunto saattaa kehittyä niin herkäksi, että se reagoi itse asiassa olemattomiinkin asioihin. Hupaisaa tai ei, ns. Metoo- mediatapahtuma aiheutti herkille sieluille ongelmien kärjistymistä. Olikos sitä tullutkin ajateltua ihan kauheita asioita, joiden kuvottavuudesta media nyt vaahtosi?

      Rakkaus on muuan sellainen asia, jota nykyään vatvotaan loputtomasti: Onko tämä nyt sitä oikeaa rakkautta? Tiedän, että on, mutta tunne vatsassa puuttuu… Olenko aito ja autenttinen, vai simuloinko vain Rakkautta… jne.

      Ehkä nuo jonkin asteisina ovat enemmän tai vähemmän ajattomia ongelmia sen vähän perusteella, mitä naisille suunnatuista rakkausromaaneista tiedän. Patologisuus syntyy niiden muuttuessa obsessioksi

     Mielestäni todella kiinnostavalle alueelle päästään, kun Andersson pohtii erään potilaansa (henkilöllisyys häivytetty) poliittisia ongelmia.

     ”Mä oon vasemmistolainen, siis tosi vasemmalla” kertoo potilas. Sen jälkeen hän alkaa valittaa sopimattomista ajatuksista, jotka tunkevat hänen tajuntaansa. Esimerkki koskee liian suurta maahanmuuttoa.

      ”Jos kerran ajattelen, että konrolloimatonta maahanmuuttoa on tullut liikaa, eikö minun silloin pitäisi olla mukana jossakin toisessa poliittisessa liikkeessä (höra hemma någon annanstans då)?”

”Jos ajattelen niin, olenko yhä vasemmalla? Olenko feikki? Sellainen, joka sanoo oikeita asioita, mutta ei ole sellainen, kuin näyttää olevansa?

      Kyse on siis ajatusrikoksista. ennen pelättiin, ettei oltaisikaan todellisia uskovaisia, nyt sitä, ettei oltaisikaan ”aito” poliittinen ihminen.

      Kyseessä ei ole vain yksityinen häpeä väärästä ajatuksesta, vaan ja ennen muuta sosiaalinen dilemma: ”Jos ajattelen niin, kuulunko yhä joukkoon?”

       Politiikassa, kuten vaikkapa potkupallojoukkueiden kannattajien piirissä joukot sulkevat nykyään toisensa pois. Niiden kannattajat ovat ”faneja” eli ”fanaatikoja”, jotka ylpeilevät anti-intellektuaalisesta joukkohengestään.

        Niin sanottu mustan lampaan efekti on voimassa ja tarkoittaa, että ne, jotka rikkovat ryhmän normeja, tuomitaan ankarammin, kun avoimet vastustajat. Edelliset ovat pettureita.

       Pahoista ajatuksista ei varsinaisen sivistyneen yhteiskunnan piirissä kuitenkaan kenties suoraan tuomita yksilöä, mutta sosiaalisesti hänestä tehdään näkymätön: et ole enää osa meitä.

      Sosiaalinen kuuluvuus johonkin joukkoon ei tapahdu vain (ja tuskin edes ensi sijassa) älyllisellä tasolla, vaan todella myös ruumiillisella (huom. aikakauden muotisana). Se tuntuu vatsassa (vrt. Vihavainen: Haun vatsatuntuma tulokset). Orwell oli hämmästyttävä näkijä).

       ”Poliittinen vatsa reagoi ennen kuin äly ehtii mukaan” toteaa Andersson. Jos assosioidutaan väärään ajatukseen, väärään ihmiseen tai väärään yhteyteen se koetaan vaarallisena, ei älyllisesti, vaan ruumiillisesti. Aivotutkimus osoittaa, että samat alueet aktivoituvat myös fyysistä kipua tunnettaessa.

      Poliittinen ihminen suorittaa koko ajan introspektiota: sopiiko tämä ajatus tähän? Ajattelenko oikein? Joitakin alueita aletaan karttaa, tullaan varovaisiksi, harjoitetaan itsesensuuria. Politiikka ei ole niinkään ajattelun aluetta kuin esittämisen (positionering).

       Andersson ei tuo juuri uutta siihen, minkä Orwell on jo aikoinaan sanonut, mutta hän vetää mukaan psykologiaisa tutkimuksia, jotka osoittavat ja havainnollistavat sosiaalisen paineen merkitystä. Jos joukko avustajia pannaa kertomaan tehneensä tiettyjä selvästi virheellisiä havaintoja, lisääntyy myös koehenkilöiden taipumus tehdä samoin.

       Moraaliposeerauksen merkitys ryhmään kuulumisen osoituksena on epäilemättä suuresti kasvanut viime vuosikymmeninä. Jopa yliopistotasolla, ja kenties juuri erityisesti siellä, on anti-intellektuaalinen reagointi ”väärinajatteluun” tullut normiksi jo noin vuosikymen sitten. Puhun kokemuksesta.

       Aiemmin ainakin historian ja ymmärtääkseni monen muunkin alan seminaarit olivat paikkoja, joissa kaikenkarvainen sumuisa ja hämyisä bullshit (ks. Vihavainen: Haun bullshit tulokset ) ruodittiin ja hylättiin ja jätettiin jäljelle vain kritiikin kestävä aines.

      En ole aikoihin enää sellaisiin osallistunut, mutta mieleen hiipii kaamea ajatus siitä, että ”vatsatuntuma” ratkaisevana argumenttina on yhä enemmän tunkeutunut myös itse tieteentekoon, kuten se on alkanut hallita politiikkaa. Toivottavasti olen aivan väärässä.

     Joka tapauksessa yhä totalitaarisemmaksi muuttuva yhteiskunta ei ainoastaan hyväksy bullshitia, vaan jopa aktiivisesti vaatii sitä. Politiikasssa ei aritmetiikan argumenttejakaan enää hyväksytä, vaan torjutaan ne koko ”meikäläisyyden” moraalisella voimalla.

Suomen-syöjien aikaan

 

Venäjän lehtimoguli

 

       Olen silloin tällöin kirjoittanut blogeja venäläisten lehtien Suomen suuriruhtinaskuntaa koskevista näkemyksistä.

     Ryhtymättä selittelemään, miksen ole tehnyt asiasta kunnon laajaa tutkimusta, totean, että siinäpä se olisikin jollekulle vetreälle nuoremman polven edustajalle kiinnostava työmaa. Mahtaneeko nykyään Akatemia tai jokin muu taho sellaista rahoittaa, on tietymätöntä, mutta sitä ainakin rohkenen ehdottaa.

      Kun tuolta toissa vuosisadalta nykyaikaa lähestytään, tulee lähdeaineisto yhä helppokäyttöisemmäksi ja verraton ”Integrum” tietopankki antaa käyttöön niin sanoakseni kaikki nykyajan mukavuudet ja vielä sellaistakin, jota ei osannut anoa eikä ymmärtää. Varmaankin noita samoja systeemeitä vähitellen voidaan soveltaa myös 1800-luvun materiaaliin, jossakin määrin se onnistunee jo nyt.

     Joka tapauksessa minusta näyttää siltä, että kuva 1800-luvun Suomen-syöjistä on meillä valitettavan sävytön ja vajavainen.

       Henkilöt, joista silloin puhutaan, kuten Mihail Katkov ja Konstantin Pobedonostsev tai Aleksei Suvorin ja jopa Pjotr Stolypin ja Mihail Borodkin jäävät kaikissa Suomea koskevissa esityksissä kovin persoonattomiksi hahmoiksi, vaikka he kaikki todellisuudessa olivat hyvin kiinnostavia monessa suhteessa.

      Samalla myös koko heidän aikakausiensa Venäjän yhteiskunta ja sen kiihkeät poliittiset taistelut ja kulttuuriset virtaukset jäävät ymmärtämättä.

       Tässä nyt ainakin taannoinen blogini Pietarin lehtikeisarista, Aleksei Suvorinista, joka oli suomalaisille sangen vihattavan ”Novoje Vremja”-lehden takana.

 

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Journalistin päiväkirjat

 

Naapurin lehtikuningas

 

Dnevnik Alekseja Sergejevitša Suvorina. Izdanije vtoroje, ispravlennoje i dopolnennoje. The Garnet Press, London, Izdatelstvo Nezavisimaja gazeta, 2000, 666 s.

 

      Pietarilainen Novoje vremja oli aikansa suomalasille kirosana. Se kiiruhti aina kommentoimaan Suomen asioita venäläispatrioottisessa hengessä ja koko lehti leimattiin meillä ”mustasotnialaiseksi” ja panslavistiseksi aviisiksi.

       Siinä oli totta toinen puoli, mutta koko totuus on kiinnostavampi.

     Lehden omistaja ja julkaisija Aleksei Sergejevitš Suvorin oli hyvin kiinnostava ja monipuolinen kulttuuripersoona. Paitsi intohimoinen journalisti, hän oli myös kirjailija ja korkeiden tahojen luottomies. Hän ylläpiti jopa omaa teatteriaan.

      Suvorin rikastui saatuaan käsiinsä Novoje vremja-lehden, josta tuli todella suosittu ja myös arvovaltainen. Joskus siitä näkyy käytettävän epiteettiä ofitsioznyj eli puolivirallinen.

     Totta olikin, että julkaisija oli hyvissä väleissä muun muassa Venäjän vahvan miehen, Sergei Witten kanssa ja tämä antoi luottamuksellisesti käytettäväksi salaisiakin papereita. Suvorinilla oli myös monopoli Venäjän rautatieasemien lehdenmyyntiin, lieneekö ollut Witteltä peräisin.

     Suvorin oli läheisissä väleissä myös monien kirjailijoiden kanssa ja muun muassa Tšehovin henkiystävä. Myös Dostojevski kuului hänen lähipiiriinsä.

     Suuri yleisen mielipiteen heräämisen aika sattui Venäjällä Turkin sodan aikaan, jolloin slavofiiliset ja panslavistiset ajatukset saivat suurta suosiota. Tuolloin myös Suvorin luisui autoritarismin suuntaan, mutta hänen poliittiset vakaumuksensa eivät koskaan muodostuneet erityisen lujiksi lukuun ottamatta uskoa siihen, että ihmiset ovat tyhmiä, kuten päiväkirjan esipuheen kirjoittajat toteavat.

     Kun lehdessä vuorottelivat liberaaleina ja taantumuksellisina pidetyt näkemykset, sitä myös arvosteltiin periaatteettomuudesta ja nimitettiin ”miten haluatte”-lehdeksi.

     Suurta yleisöä kannatti tietenkin kosiskella esimerkiksi suomalaista separatismia ruoskimalla.

     Suvorinia ei kuitenkaan käy päinsä leimata yksinkertaisesti taantumusmieheksi, sillä esimerkiksi teatterissaan hän esitytti Tolstoin radikaalin kappaleen ”Pimeyden vallat” ja muutakin porvaria säikäyttävää.

     Itse asiassa Suvorin näyttää tasapainoilleen liberalismin ja taantumuksen välillä ja harrastaneen jälkimmäistä etupäässä saadakseen tilaa edelliselle. Jotakin hänen asenteestaan kertonee seuraava lainaus:

Tšehov sanoi minulle, että kirjoitan oikein hyvin liberaalina, mutta varsin huonosti konservatiivina. Mutta minulla on aihetta ajatella, että kirjoitan etupäässä liberaalisti ja konservatiivisesti kirjoitan sen vuoksi, että saisin tilaa liberalismille. Onnettomuudekseni en ole hölmö eikä minulla ole pienintäkään halua siihen, että hölmöt ja isänmaan pelastajat potkisivat minua.

      Muuan heikko kohta Suvorinilla joka tapauksessa oli, nimittäin antisemitismi. Ranskan kuuluisassa Dreyfusin jutussa hän tuli omaksuneeksi Dreyfusia vastustavan kannan ja osoitti juutalaisvastaisen asenteensa muutamassa muussakin tapauksessa. Tämä oli sivistyneelle lukijakunnalle liikaa ja lehti alkoi menettää mainettaan.

      Toinen tapaus liittyi1900-luvun alun ylioppilaslevottomuuksiin. Venäläisten kirjailijoiden liiton keskinäisavun komitea järjesti Suvorinia vastaan kunniatuomioistuimen, jossa häntä syytettiin siitä, että hän yllytti hallitusta kieltämään keskustelun levottomuuksista, ”joissa Novoje Vremjalla oli niin häpeällinen rooli.”

      Tässä oli epäilemättä aivan tarpeeksi syytä leimata koko lehti taantumukelliseksi, mutta itse asiassa hän kyllä oli vaikeampi tapaus eikä kumarrellut ketään tai sanokaamme, ettei tehnyt sitä automaattisesti, aatteellisin perustein.

      Itse päiväkirja vilisee toinen toistaan hurjempia juoruja. Muuan niistä kertoo, että Aleksanteri II oli välittömästi ennen murhaansa maannut pöydän päällä erään rouvan. Tämä oli kertonut asian henkilääkäri Botkinille, joka taas kertoi sen kuolinvuoteellaan eteenpäin.

      Aikakauden ”hirviöihin” kuuluivat homoseksuaalit eli ”pederastit”, joita korkeimmissa piireissä vilisi, vaikka asiaa pidettiin erittäin salaisena. Yksi sellainenhan oli keisarin lasten kotiopettaja, antisemiitti ja Suomen ystävä, ruhtinas Meštšerski.

      Hölmöiksi tuomitaan päiväkirjassa milloin Stolypin, milloin Katkov, Venäjän toinen lehtikeisari, tämä jälkimmäinen tosin Tolstoin suulla.

      Suvorinilla oli myös tilaisuus kuulla kaikkia mahdollisia juoruja esimerkiksi amiraalien kiistoista koskien sitä, kelpasivatko venäläisten telakoiden tuottamat laivat mihinkään.

       Suuriruhtinas Konstantinin näyttelemisestä Suvorin antaa murskaavan arvostelun ja kuvailee Venäjän johtavien potentaattien suorastaan bysanttilaista keskinäistä juonittelua.

        Omituinen on tarina siitä, miten sisäministerin ja Suomen ministerivaltiosihteerin, Plehwen avioton poika Holmström oli kääntänyt ruotsista jonkin hyvin liberaalin kirjan, jota sitten painatettiin sisäministeriön kustannuksella.

        Sen arvostellut Sankt-Peterburgskije vedomosti sitten suositteli Plehwelle Suomeen nähden liberaaleja näkemyksiä. Sen jälkeen kirja takavarikoitiin ja sitten taas päästettiin pannasta.

       Sen jälkeen Holmström kirjoitti siitä konservatiivisen arvostelun, jota tarjottiin Novoje Vremjalle. Suvorin vaati siihen kuitenkin muutoksia. Päiväkirjasta ei käy ilmi, julkaistiinko juttu sitten.

      Joka tapauksessa tämäkin episodi sopisi kyllä Plehwen kuvaan. Hän ei ollut se yksivakaisen typerä taantumuksellinen, jollaiseksi hänet yleensä kuvataan, vaan pikemminkin hyvin ovela ja kyyninen juonittelija.

      ”Aika on kummallinen ja vaarallinen. Suojelkoon Jumala meitä”, päättää Suvorin muistiinpanonsa näistä vehkeilyistä.

       Suomen kysymyksestä olisi tässä kirjassa luullut löytävänsä paljonkin mainintoja, mutta itse asiassa niitä löytyy tuskin lainkaan. Asia selittynee osittain sillä, etteivät päiväkirjat tietyiltä kriittisiltä ajoilta, kuten alkuvuodesta 1899 ole säilyneet.
       Myöskään suomalaisia poliitikkoja ei mainita lainkaan, ei edes Leo Mecheliniä, joka sentään oli suomalaisen separatismin symboli ja tuli muutenkin julkisuuteen, suuren vankilareformikokouksen yhteydessä. Bobrikov kyllä mainitaan, mutta ei hänen murhaansa.

       Mutta sellaisiahan päiväkirjat ovat. Niiden kirjoittaja saattaa olla vaikkapa hyvin ihastunut jonkin filosofin ajatuksiin, mitta ei tunne tarvetta kertoa siitä päiväkirjassaan. Itse olin hieman yllättynyt siitä, ettei Konstantin Leontjevin nimikään tullut täällä esille, mutta onhan siellä sitäkin useammin V.V. Rozanov, joka sattui olemaan Suvorinin ystävä.

      Kaiken kaikkiaan kirja tarjoaa kiinnostavan välähdyksen kiinnostavaan aikakauteen. Sen kuuluisuuksien seassa seikkailee myös yrmeä, Iivana Julman näköinen keppiukko, joka milloin käy seuraamassa ja johtamassa teatterinsa harjoituksia, milloin seurustelee Tšehovin, Tolstoin tai Witten kanssa.

       Hänen perhesuhteensa ja henkilöhistoriansakin sopivat draaman aiheeksi alkaen siitä, miten rakastaja oli murhannut hänen ensimmäisen vaimonsa ja Suvorinin monien lasten äidin.

       Tuttavapiirissä tapahtui myös joutavasta syytä käyty ja kuolemaan johtanut kaksintaistelu. Niitä Suvorin synkästi vihasi hölmöyden osoituksina. Se muuten oli ominaisuus, jota hän eniten kammoksui.

 

Kulttuurikartta

 

Itä on herkkä asia

 

Erin Meyer, The Culture Map. Decoding how people think, lead, and get things done across cultures. Public Affairs 2014, 277 s.

 

     Luinpa vaihtelun vuoksi erään ns. konsulttikirjallisuuteen kuuluvan opuksen, joka näyttää saaneen positiivista huomiota aina Foreign Affairsia myöten.

       Kirjassa viitataan jossain määrin tieteellisiin tutkimuksiin kansainvälisestä kommunikaatiosta ja kulttuurieroista, mutta pääasiassa nuori bisnesajattelun professori perustaa omille havainnoilleen, joista esitetään aika viihdyttäviä anekdootteja.

      Kun liikutaan tällaisella alueella, ei kannata odottaa kvantitatiivisen lähestymistavan vievän kovin kauas, mutta toisaalta liikkeenjohdon konsulttien maailmassa taustalla ovat suret rahalliset arvot ja paine saavuttaa paikkansapitäviä ja siis hyödyllisiä tulksia on suuri.

      Otin otsikkoon venäläisen sananparren, ”Itä on herkkä/hieno/hienovaraisuutta vaativa asia”: vostok- delo tonkoje. vaika kirjassa puhutaan paljon muustakin kuin idästä. Se kuitenkin edustaa yllättävän erilaista kulttuuria.

      Venäläiset ovat aikojen kuluessa joutuneet yhä uudelleen tekemisiin idän kanssa ja paine sen ymmärtämiseen on ollut suuri jo Kultaisen Ordan ajoista saakka ja on tänäkin päivänä.

      Tämä kirja toki on amerikkalaisen, ranskalaisen kansa avioituneen naisen tekemä, mutta kyllä siinä pyritään asettamaan pakalleen myös monia muita maita, niiden joukossa Venäjä. Suomikin vilahtaa joskus, mutta sitä ei käsitellä systemaattisesti.

     Otsikossa puhutaan ”kulttuurien kartasta”, Sellainenhan on laadittu tunnetussa World Wide Survey- projektissa, mutta kirjassa ei sellaisen laatimiseen itse asiassa edes pyritä. Sen sijaan kyllä haarukoidaan kulttuurien välisiä suhteellisia eroja eri asioissa ja asetetaan niitä järjestykseen janoille.

      Asiat, joiden suhteen vertailua tehdään ovat kommunikaatio, evaluaatio, vakuuttaminen, johtaminen, päättäminen, luottaminen, erimielisyys ja aikatauluttaminen.

      Kommunikaation kohdalla olennainen ulottuvuus on sen suorasukaisuuden aste. Niin sanotuissa matalan kontekstin kulttuureissa asiat pyritään sanomaan mahdollisimman yksiselitteisesti ja siten myös ymmärretään. Korkean kontekstin kulttuureissa taas kaikki on asetettava kontekstiinsa ja voidaan käsitä monella tavoin. Vastuu ymmärtämisestä jää kuulijalle.

      Tässä kirjassa korkean kontekstin kulttuureita ovat yleensä itämaat, esimerkiksi Kiina ja Japani. Matalan kontekstin maita taas ovat USA, joka on tässä aivan omaa luokkaansa, ja muutkin anglosaksiset maat, vaikka etäisyys USA:n ja Englannin (understatement!) välillä on merkittävä. Myös esimeriksi Suomi kuuluu thän ryhmään. Ranska ja Venäjä ovat lähempänä Japania ja Kiinaa kuin USA:ta.

     Kirjoittaja esittää asiasta tarinan, jossa vieraalta kysytään, haluaako hän syödä. Vieras vastaa kieltävästi, mutta sitä ei saa ottaa tosissaan, jos kyse on korkea  kontekstin kulttuurista tulleesta vieraasta.

      Vasta kolmannella kerralla asian voi uskoa. Itse jouduin kulttuurien välisen kommunikaatiokatkon uhriksi kerran Hämeessä, jossa emäntä oli kattanut kahvipöydän ja kysyi, maistuisiko kahvi. Kieltäydyin tietysti kursaillen, vaikka hekumoin jo samalla kuuman kahvin ja vehnäsen maistamisen odotuksessa, mutta emäntä totesi ykskantaan, että eipä nyt sitten, enkä kehdannut enää ruveta asiaa korjaamaankaan.

      Savolaisena uskoin, että kuulija tuntee vastuunsa eikä usko helppohintaista kieltäytymistäni, vaan opastaa vieraat pöytään, mutta niin ei sitten käynytkään.

     Vastaava tarina saattaisi tapahtua vaikkapa kiinalaisen ja amerikkalaisen välillä, mutta on tietenkin  ymmärrettävä, etteivät kulttuurit mitään monoliittejä ole. Poikkeamia on joka suuntaan, mutta kirjoittaja esittää, että kun tietyn kulttuurin eri tapaukset otetaan Gaussin käyrälle, on käyrän huippu eri kulttuureissa eri asemassa jonkin asian vallitsevuutta osoittavalla janalla ja tässä mielessä ne voidaan asettaa myös keskinäiseen järjestykseen.

    Asian voi uskoa, tosin tuo Gaussin käyrä niistä lukemattomista tapauksista jää fiktiiviseksi ainakin useimmissa kirjoittajan esittämissä tapauksissa, mutta, kuten sanottu, eivät ne vailla mielenkiintoa ole. Varsinaisesti kunnolla tutkittu on ainakin Geert Hofsteden teoria vallan etäisyydestä.

      Tämä mittaa myös päätöksenteon hierakkisuutta, jossa johtavia maita ovat Kauko-Idän maat ja esimerkiksi Nigeria. Siltä suunnalta löytyy Venäjäkin. Egalitaarista johtamista sen sijaan edustavat pohlismaat, Hollanti ja Australia. USA sijaitsee tässä suhteessa hieman janan keskikodasta vasemmalle (egalitarismin suuntaan).

     Korkean hierakian maissa johtaja saa enemmän tai vähemmän yli-inhimillisen roolin, häneltä odotetaan aina valmiita vastauksia ja häntä on toteltava ilman kyselyjä. Hierarkian portaita ei myöskään saa sivuuttaa, mikä lienee monille tuttua armeijan opetuksista.

     Kulttuurit eroavat monessa suhteessa ja yksi kaikkien tuntema on aikakäsitys. Euroopassa se on lineaarinen, vaikka Etelä-Euroopassa sallitaan suuremmat toleranssit kuin pohjoisessa. Latinalaisessa Amerikassa tilanne on sen sijaan aivan toinen, mikä on stereotyyppistä ja siksi myös pitää tietyissä rajoissa paikkansa kuten useimmat stereotyypit.

     Kulttuurien ulottuvuudet saattavat kuitenkin olla sangen yllättäviä niille, jotka erehtyvät tekemään köykäisiä johtopäätöksiä. Asiaa valaisee Israelin ja Venäjän vertailu.

      Molemmat ovat kommunikaatiossa suhteellisen korkean kontekstin maita ja niissä annetaan suoraa negatiivista palautetta tarpeen tullen. Molemmissa luottamus perustuu henkilösuhteisiin eikä tehtävään ja molemmissa erimielisyys osoitetaan konfrontaatiolla. Venäjällä perusteleminen aloitetaan periaatteista, ja Israelissa taas käytännöstä. Israelissa ollaan myös egalitaarisia ja Venäjällä hierakkisia

     En tiedä, miten paljon suuri muuttovirta Venäjältä Israeliin on asioita muuttanut, eikä kirja kerro tarkemmin, mihin aikakauteen sen käsitykset perustuvat.

     Muuan kiinnostava tapaus ovat Kiinan ja Japanin kulttuurierot kirjan kuvaamissa asioissa. Kuten on todettu, monessa suhteessa ne sijaitsevat samalla suunnalla kulttuurisilla jatkumoilla. Kuitenkin esimerkiksi aikakäsityksen suhteen Japani on hyvinkin ”pohjoismainen”, kun taas Kiina kuuluu ”joustavan ajan” maihin. Japanissa myös päätökset ovat konsensuaalisia, kun taas Kiinassa hierakkisia

     Kuten sanottu, kirjaa on suositeltu monien arvovaltaisten tahojen toimesta ja ainakin se on melko viihdyttävästi kirjoitettu. Uskaltaisin arvella, että siitä voi myös aikamme globalisoituvassa maailmassa olla käytännön hyötyä.

Naiset, koirat ja robotit

 

Kun koira käveli kahdella jalalla

 

       ”Se on kuin näkisi koiran kävelevän kahdella jalalla. Eihän se nyt hyvin mene, mutta hämmästystä herättää, että se yleensä onnistuu”, sanoi Samuel Johnson kunneltuaan naisen saarnaavan kirkossa (ks. Vihavainen: Haun kahdella jalalla kävelevä koira tulokset ).

      Tuota samaa hämmästelyä olemme saaneet seurata ja siihen myös osallistua jo kauan. Naistenlehdet ja niistä aivan erityisesti Helsingin Sanomat ovat pitäneet huolta asian päivittäisestä hehkuttamisesta.

     Vaikka naisten siirtyminen kodosta tuotantoelämään oli vallankumous, jonka läpimurto itse asiassa tapahtui jo maailmansotien aikana, on yleinen naisistuminen erityisesti johtavissa tehtävissä ollut vasta parin viime vuosikymmenen asia.

     Kyseessä on tietenkin kulttuurin vitka ja kehitystä on koetettu määrätietoisesti nopeuttaa erilaisilla kiintiöillä. Vielä tänä vuonna kuuluu suuri määrä tutkimusprojekteja tulleen Suomen Akatemiassa hylätyksi, koska ne eivät täyttäneet ”tasa-arvon edistämisen nimellä kutsuttua tehtävää eli naisten määrän lisäämistä joka alalla.

     Kahdella jalalla kävelevän koiran efekti on jo menettänyt merkityksensä. Kukaan ei hämmästy nähdessään naisen vaikkapa liikennekoneen ohjaamossa, rekkaa ajamassa, saati nyt kirkossa saarnaamassa.

      Ainakin minä höristäisin jo korviani, mikäli jonkin kirkon saarnastuolista kuuluisi miesääni. Ensimmäinen ajatus olisi, että kyseessä mahtanee olla transu tai sitten jonkin marja-siskon hoidot ovat pettäneet.

      Nyky-yhteiskunta on valkoisen miehen luoman teknologian ansiosta tullut sellaiseksi, ettei sen ylläpitämiseen tarvita enää fyysistä voimaa. Vielä pari sukupolvea sitten tilanne oli toinen.

     Perheen elättämiseen tarvittiin maataloudessa välttämättä mies ja hevonen ja vielä 1800-luvun lopulla valtaosa ihmisistä oli tuomittu repimän niukka elantonsa maasta lihasvoimin. Vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut.

      Nainen oli traditionaalisessa yhteiskunnassa kuitenkin hyvin merkittävässä valta-asemassa: hän oli suvun ja kansan kultavaranto ja lähes sananmukaisesti se portinvartija, joka saneli yhteisön geneettisen kehityksen ja siirsi kulttuurin seuraavalle sukupolvelle (ks. Vihavainen: Haun belle dame tulokset).

     Toki moniaalla eli muutamissa paikoissa naisen päätösvalta oli kaapattu tarkoin suvulle, joka piti portin avaimet hallussaan ja tämänkin päivän arkaaisissa kulttuureissa tämä jatkuu.

      Pohjoismaissa tilanne on ollut toisenlainen jo viikinkiajalla, sikäli kuin voidaan päätellä. Suvun ja klaanin valtakin päälle päätteeksi murrettiin jo keskiajalla. Vaikka Hollywoodia ei vielä ollut, romanttinen rakkauskin saattoi näytellä jotakin roolia, toissijaista roolia, mutta kuitenkin.

      Naisistuminen on aikamme yksi merkittävin megatrendi, joka näyttää olevan lähes luonnonlakiin verrattava, vaikka ne kulttuurit, jotka World Wide Surveyn kartalla (ks. Vihavainen: Haun wvs tulokset) ovat takapajuisimpia, yhä pitävät kiinni vanhoista tavoistaan, minkä voi ennustaa olevan ajan mittaan kestämätöntä.

     Naisistuminen ei ole vain maailman kulttuurikehitystä WVS:n mielessä johtavan lännen erikoisuus, se on tavalla tai toisella toteutunut myös toisten kulttuurien alueella, aina Etelä-Amerikasta Japaniin. Viimemainittu kannattanee panna erityisesti merkille, ainakin siellä on kuljettu matka olut erityisen pitkä.

     Maailman uudessa johtajamaassa, Kiinassa kehitys sen sijaan näyttää ainakin pintapuolisesti katsoen olleen hitaampaa, mikäli nyt lähdemme siitä postulaatista, että kehityksellä on objektiivinen perustansa ja että suunnan on sielläkin oltava sama. Sen käytännön toteutus ainakin voi vaihdella kuten se on  vaihdellut ennenkin.

     Tässä ei ole tarkoitus ryhtyä muutamalla lauseella ratkaisemaan mitä tämä kehitys merkitsee meidän ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Luultavasti asian merkitys kasvaa yhä ja sen vaikutus ulottuu yhä laajemmalle, hyvässä ja pahassa.

    Samaan aikaan sattuu nyt tekoälyn vallankumous, joka näyttää tekevän suurimman osan nykyisistä naisvaltaisista työpaikoista tarpeettomiksi. Poikkeuksena on ainakin toistaiseksi lasten synnyttäminen ja hoivatyö, joiden arvostus ehkä nousee.

      Poikkeuksena ovat ainakin aluksi myös ne tietyt miesvaltaset alat, joihin robottien käyttö ei sovellu, toki robotiikan kehittyminen muuttaa tilannetta koko ajan. Niin sanotut persvakoäijät korvaa varmaan vielä joskus myös robotti.

     Kehitys tekee mahdolliseksi sellaisen yhteiskunnan, jota ennen nimitettiin kommunistiseksi ja jota ei koskaan kyetty toteuttamaan.

      Kommunistisessa yhteiskunnassa jokainen antaa yhteiseen pottiin kykyjensä mukaan ja saa hyödykkeitä tarpeensa mukaan. Vuonna 1961, jolloin kommunistista yhteiskuntaa alettiin Venäjällä rakentaa, koko yritys oli selvästi mahdoton (vrt. Vihavainen: Haun kommunistinen yhteiskunta tulokset ). Nyt se on mahdollinen ja luulen, että meidän kannattaa ruveta uudelleen miettimään kommunistisen yhteiskunnan potentiaalisia hyötyjä ja vaaroja. Nuo edelliset ovat historiallinen mahdollisuus niin naisille kuin miehille ja vielä lapsillekin.

      Mutta tässä nyt naisistumisesta, mikä näyttäisi olevan jonkinlainen välivaihe matkalla kohti robotisaatiota:

 

Maanantai 2. tammikuuta 2017

Naisvaltikka

 

Naisvaltikka

 

      Kaikkia meitä lienee joskus huvittanut Nummisuutarien kanttoori Sepeteuksen historiantulkinta, jonka mukaan itse Rooman valtakunta kerran tuhoutui naisvaltikan takia. Tarkemmin sanoen se tapahtui siksi, että portot, narssut ja naassikat pääsivät määräilemään asioista:

 Nais-valtikka on murheellinen merkki; se maakuntain häviöö ennustaa. Roomassa, koska tämä ankara valta lankeemukseensa kallistui, hallitsit portot, narssut ja naasikat, ja mies vapisi vaimon edessä. Mikä häpeä! Mutta kaikki hekuman ja huvituksen työ. -- Topias! minä vaimon arvossa pidän, mutta sanon, että mailman loppu, hävitys ja ikuinen sekamelska meitä lähestyy, koska hän housut päällensä pukee ja rupeevi meitä könistämään, meille korvapuusteja jakelee ja -- (katsoen merkillisesti Topiasta kohden) meitä tukistelee.

     Topiasta oli näet Martta ohi mennessään käväissyt tukistamassa ilman sen kummempia seremonioita, tuosta vaan, niin kuin läpihuutojuttuna. Olipa siis syytä alkaa pohtia maailman järjestystä tuoltakin kantilta. Maailma ei ollut kuten ennen, vai oliko?

     Toki Sepeteus ei ollut ainoa tarkkailija, joka on kohdistanut huomionsa nimenomaan naisten aseman muuttumiseen koko kulttuurin mullistajana ja hekumaan ja huvitukseen turmion lähteinä, jopa Roomankin tuhon ja turmion merkkeinä ja ehkä syinäkin.

     Kuitenkaan ei esimerkiksi Tacitus, aikansa rappioilmiöiden kuvaaja ottanut erityisesti naisia tähtäimeensä. Monen muun tavoin myös hän näki ylellisyyden ja velttouden -sinänsä naisellisiksi usein ymmärretyt asiat-  rappiona ja arveli sen mukaisesti, että joskus maailmassa vallitsi tasa-arvo ja ihmiset elivät nuhteettomasti ilman rangaistuksia ja pakkokeinoja, sillä heidän luontaiset ominaisuutensa saivat heidät toimimaan hyveellisesti. Se oli se vanha hyvä aika.

       Samaisesta asiasta todisti vieläpä myös kanttoori Sepeteus, itse sankarillisesti vanhaksi pojaksi jäänyt: Ennen nyrkki pystyssä ja suu mytyssä himojamme vastaan sotaa käytiin, ja rautaa kasvoi miehen mieleen, mutta tällä suvulla ei ole tahdon voimaa, vaan tanssii se halujensa pillin mukaan.

     Tosiasiahan on, että naiset ovat kautta aikojen käyttäneet aivan olennaisen suurta näkymätöntä valtaa. Tähän viittaa omalla tavallaan myös vanha suomalainen sananlasku: ”ensin pannaan miehelle säkki päähän ja sitten sille annetaan akka!”

      Tässä puhe on tietenkin rakastumisesta, joka tosin on molempia osapuolia koskettava ilmiö. Joka tapauksessa se on tilanne, jollaisessa erityisesti tavoitellun morsiamen arvo on jo muinaisina aikoina arvioitu valtavaksi, vaikkapa sodan arvoiseksi, kuten tarut kertovat.

      Intohimojen onkin yleensä katsottu kuuluvan naisten hallitsemiin alueisiin, sikäli kuin ihminen ylipäätään kanttoori Sepeteuksen tavoin hallitsee väkeviä intohimoja sen sijaan että itse joutuisi niiden hallitsemaksi. Sellaiset ihmiset ovat harvat, liian harvat.

      Itse asiassahan Topias oli aikoinaan joutunut Eskon takia maksamaan katontervausrahojakin. Olipa näet Esko syntynyt liian aikaisin vihkimisen jälkeen. Hekuman ja hillittömyyden matkaan saattama oli tämäkin häpeä.

     Juuri intohimoa on kulttuurissamme joka tapauksessa alettu palvoa yhä enemmän hyveiden sijasta ja tämä kehitys liittyy aivan ilmeisesti naisen nousemiseen yhä hegemonisempaan asemaan. Milloin muuten viimeksi kuulittekaan julkisuudessa sanan ”hyve”?

     Ja mihin asemaan olikaan Topias kodissaan joutunut? Martan tervapamppu tanssi vuorotellen kaikkien könsikkäiden selässä, olipa kyseessä Esko tai Iivari tai jopa itse isäntä.

      Sepeteukselle tosin isäntä selitteli tilannetta hämmästellen tukistuksen tavatonta nopeutta, joka aiheutti sen, ettei hän ehtinyt asiaan puuttua. Martan hän kyllä panisi järjestykseen, vaikka juuri nyt ei ollut sopiva hetki, luoja paratkoon.

     Mikseivät edes taloon miehenpuolet yhdessä saaneet pahansisuista akkaa kuriin, vaan antoivat piestä itseään ja humalapäissään jopa lukita sikolättiin, kuten Topiasta uhattiin vieläpä juhlallisella häiden hetkellä?

     Lasten kohdalla asia oli ymmärrettävä ja itse jumalan säätämä, mutta Topias oli tässä se syntinen, joka oli astunut pois herran hänelle suomalta istuimelta ja luovuttanut sen vääriin käsiin.

     Kuten muistamme ja nykyajastakin tiedämme, äidit ovat olleet lasten suhteen pääkurittajan roolissa. Itse Stalin joutui myöhemmin ihmetellen kysymään äidiltään, miksi tämä oli häntä, pikku Sosoa niin ylen kovasti pieksänyt.

     Vastauksessa ei tainnut olla sen kummempaa tolkkua, kuin tämä iänikuinen periaatteellinen velvollisuus: а, придется! Siitäpä kruunusi kirkastui!

      Mutta Topiaksen velvollisuuksiin olisi kuulunut pitää nuhteessa Martta, jotta Jumalan määräämä hierarkia olisi toteutunut eikä naishahmoinen usurpaattori olisi rohjennut häiritä miehiä jopa siinä tilanteessa, kun nämä olivat syventyneinä maailmanrakenteen perimmäisten kysymysten äärelle parin pienen ja viattoman ryypyn kera.

     Ennen maailmassa, jopa Iivana Julman ajan Venäjälläkin, säädettiin Domostroin (kodin järjestys) kaltaisissa kristillisen elämän oppaissa, että perheissä piti vallitseman hierarkia ja siellä ylin valta kuului miehelle, kuten hallitsija oli valtion pää ja Jumala koko maailman. Vastaava hierarkia toimi tietenkin myös muualla.

     Itse asiassa jo noita opuksia huolellisesti lukiessa paljastuu, että vaimon hallittavaksi jäi kuitenkin koko talo ja mies sai tyytyä edustamaan perhettä sen ulkopuolella.

     Vaimolla oli kotona käytännössä diktaattorin valtuudet, ellei anoppia ollut niitä käyttämässä, mutta kristillisen hierarkian takia hänen piti tunnustaa ylemmäkseen miehensä, jonka yläpuolella taas oli Jumala. Toki yhteiskunnassa ja valtiossa, kodin ulkopuolella oli otettava lukuun myös Herran voideltu ja hänen hierarkiansa. Ihmisten kotiin niillä ei sentään ollut asiaa. Siellä hoidettiin asiat suoraan Jumalan kanssa.

     Vasta yhteiskunnan teollistuessa havaittiin, että naiset kannattaisi ottaa kodista pois tehokkaampaan tuotantoon. Ongelmaksi jäi vain se, miten ihmeellä hoidettaisiin koti. Vai jätettäisiinkö lapset tekemättä ja kuoltaisiin sukupuuttoon?

     Näinhän sitä sittemmin päätettiin tehdä ja tuloksena oli, ettei naisten määräilemiselle enää ollut mitään rajaa missään, ei edes kodin ulkopuolella.

     Se, minkä Topias ja Sepeteus kohtasivat vain poikkeuksena ja ympäristön pilkkaamana anomaliana, kehittyi vihdoin säännöksi ja uudeksi normaaliksi.

     Kukapa nykyään, suu mytyssä ja käsi nyrkissä, Sepeteuksen tavoin kävisi sotia himojensa valtaa vastaan? Eikö niitä pikemmin vain koeteta lietsoa kaikin keinoin? Entä mikä odottaa meitä tämän menon päätepisteenä?

Haj daj!

Todella luonnonmukainen ja vanhurskas meno oli olennaisesti hierarkkista. Tämä koski tietenkin yhtä hyvin kotitalouden piiriä kuin koko maailmaa. Asia käsitettiin yleensä tällä tavoin kaikkialla kehittyneessä maailmassa. Trobriand-saaret olivat sitten erikseen (ks. Vihavainen: Haun trobriand tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Meidän päiviimme saakka on säilynyt hyvin kiinnostava venäläinen kodin järjestyksen opas, domostroi. Siinä voi sanoa sepeteuslaisen maailmankatsomuksen täysin määrin toteutuneen.

En viitsi lisätä sitä tähän koko tekstinä, mutta halukkaat löytävät sen tämän linkin kautta: Vihavainen: Haun domostroi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)

 

 

Muuan viisas

 

Viron Kozma Prutkov

 

Vladislav Koržets, Mõtteleek. Ülev Suurmõlgi valitud mõtteit, sõnavõtte ja poeese. Sõnavald Oü, 2018, 127 s.

 

     Kozma Prutkov oli fiktiivinen, venäläinen neropatti, arkkityyppinen virkamies ja grafomaani, joka mahtipontiseen tyyliinsä esitti viisauksiaan elämästä ja kuolemasta ja myös kyhäsi runoja kuvittelemistaan espanjalaisista ja muista aiheista ylevään tyyliinsä.

      Kozman olivat luoneet kirjailijat Aleksei Tolstoi (se vanhempi 1800-luvun kirjailija) ja hänen kolme serkkuaan 1800-luvun puolimaissa ja hänen selitettiin syntyneen vuonna 1803 ja kuolleen vuonna 1863. Kuollessaan hänestä jäi jäljelle vain mustetahra. Potrettikin löytyi: komean ja innoittuneen poeetan kuva, joka tuo mieleen Fredrik Cygnaeuksen Kumtähden kentällä.

      Silmäillessäni Koržetsin teosta, tuli Prutkov heti mieleeni ja, toden totta, osoittautui, että kirjoittajalla oli kirjassaan yksi luku lainauksia Prutkovilta sekä venäjäksi että virolaisina käännöksinä.  Erikoinen ratkaisu sinänsä.

     Mainittakoon, että Koržets on puolalaisen isän ja virolaisen äidin poika, joka jostakin syystä on syntynyt Siperiassa ja hänet tunnetaan Virossa suurena kalamiehenä ja herkkusuuna. Kirjailijana hänet on palkittu muun muassa Oskar Lutsin huumoripalkinnolla.

     Kuten sanottu, ”Ülev Suurmõlgin” kirjoitusten lisäksi kirjassa on myös itsensä Prutkovin ajatelmia, kuten esimerkiksi ”Samaa munaa ei voi hautoa kahta kertaa”, ”Jos kysytään, kumpi on hyödyllisempi, aurinko vai kuu, vastaa: kuu. Kuu paistaa yölläkin, kun taas aurinko paistaa päivällä, jolloin on muutenkin valoisaa.” ”Kukaan ei voi käsittää käsittämätöntä= (Keegi ei haara haaramatut). ”Ihmisille on pää pantu yläpuolelle siksi, ettei tarvitsisi kävellä jalat ylhäällä.”

      Ja niin edelleen. Oma lempiaforismini Prutkovilta on, ”Todellisuuden olemuksen voi käsittää vain valtion palveluksessa”.

     Kuten huomataan, Prutkov, kuten myös Suurmõlg on aito filosofi ja esittää joskus samoja kysymyksiä kuin itse Wittgenstein. Kaiken kaikkiaan molempien ajattelussa, toisin kuin Wittgensteinilla, on tiettyä kopeaa omahyväisyyttä, vaikka suurisa kysymyksissä alistutaankin inhimillisen järjen rajoituksiin.

     Jostakin syytä minulle molemmista tulee mieleen Markus Kajon ”Kettunen”, joka on syvästi himoristinen, mutta samaan aikaan melankolinen hahmo ja vita contemplativaa hiljaisessa antikvariaatissa harjoittava viisas.

      Viisaudesta on kuitenkin haittansa, kuten jo Gribojedov ymmärsi: ”Mida suurem tarkus, seda kehvemini see pähe mahub”. Tämä ei kaivanne kääntämistä, mutta jos tarvitaan, ei se nykyään voi kenellekään olla ongelma.

      Ja mitäoä ajattelette seuraavasta: ”Geeniuse mõtted on huvitavad selle pollsest, et olgugi vahel rumalad, on nad ikkagi geniaalsed”.

     Vanhan anekdootin mukaan on ihmisille syytä toivottaa yhteiskunnalisen menestymisen lisäksi onnea myös henkilökohtaisessa JA perhe-elämässä.

Suurmõlg ei toivotuksissaan unohda kuolemaakaan:

”Õnne ühiskondlikus ja isiklikus elus

sulle soovin, seltsimees, kuni oled elus,

Tuled aeg ja soovin sul-

Uno, Otto Urmas-

õnne ühiskondlikus

ja isiklikus surmas”

Koneen käännöksenä:

”Onnea yhteiskunnallisessa ja henkilökohtaisessa elämässäsi

toivon sinulle, toveri, niin kauan kuin elät,

Aika tulee ja toivon sinulle -

Uno, Otto Urmas -

onnea yhteiskunnallisessa

ja henkilökohtaisessa kuolemassa”

 

     Suurmõlg on siis Prutkovin tapaan myös runoilija, ja tässä tapauksessa sangen taitava viron kielen käyttäjä. Parhaimmillaankin toki inhimillinen kieli ja ajatus ovat vain vajavainen sielumme vankila vajavaiset ja joskus runoissa välittyy ahdistu ihmisen käyttämän kielen ja sen käsitteiden riittämättömyydestä.

Vai miten olisi seuraavakin tulkittava:

 ”Eks ole nii, et kõik on nii,

sest nii on nigunii.

Ku oleks nii, et poleks nii,

siis poleksi se nii.”

Käänträjänmmukaan se on suomeksi näin:

”Eikö olekin niin, että kaikki on niin, 

koska niin se vaan on. 

Jos olisi niin, ettei olisi niin, 

niin ei se sitten olisi niin.”

     Vai onko kyseessä sittenkin järjen riemuvoitto filosofian kirotuista kysymyksistä?

 Kuten Prutkoville, myös Suurmõlgille maailma on lopultakin hyvin turvallinen ja selkeä paikka, jossa ihminen ja erityisesti luomakunnan kruunu järjen miekallaan selvittää kaikenkarvaiset Gordionin solmut.

     Kyse ei ole kapinallisista, vaan ajattelun sankareista, jotka eivät pysähdy pelkkien konventioiden edessä niitä vain kumartelemaan, vaan haluavat niiden välttämättömyyden vielä itselleen ja muille todistaakin.

      Meidän kirjallisuudessamme heidän rinnalleen voitaisiin ehkä asettaa Kosta Pylkkänen, joka myös ajatteli omilla aivoillaan, mutta oli toki aivan erilainen persoonallisuus.