Autuus ja totuus

 

Autuaat ja tosiasioiden tunnustaminen

     Mainio yliopettajani Tyttönorssissa, Virva-Liisa Soininen sanoi kerran muistettavat sanat: ”Autuaita ovat ne, jotka näkevät ja kuitenkin uskovat”.

     Tällä hän viittasi erääseen auskultanttiin, joka oli hurahtanut tuon aikakauden suureen sielunsairauteen, taistolaisuuteen.

     Virva-Liisa tietenkin viittasi Jeesuksen huomautukseen epäilevälle Tuomaalle, joka uskoi ylösnousemukseen vasta sitten, kun näki Jeesuksen haavat: ”Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat”.

     No, uskotaan näin, se tuntuu vakuuttavalta. Mutta mitä tuo autuus oikeastaan tarkoittaa?

     Rohkenen tässä ajatella, ettei Jeesuskaan aina viitannut sillä mihinkään tuonpuoleiseen, vaan siihen mielentilaan, onnellisuuteen, jonka tietyn lainen toiminta toi ihmiselle.

      Sellaisia autuuden tuovia asioita olivat hengellinen köyhyys, murheellisuus, hiljaisuus, vanhurskauden isoaminen ja janoaminen, laupeus, puhdassydämisyys, rauhan tekeminen, se, että vanhurskauden takia vainottiin sekä ne ihmiset (te”), joita toiset Jeesuksen tähden ”solvasivat ja valhetellen puhuivat heistä kaikkinaista pahaa”.

      Vain parissa kohtaa tuossa luettelossa puhutaan siitä, että autuaitten osana on myös taivasten valtakunta, mutta useimmissa tapauksissa asia selvästi oletetaan tässä maailmassa tapahtuvaksi.

     Autuus, latinaksi ”beatitudo” viittaa ennen muuta mielentilaan, sellaiseen, jolle on ominaista hyvä olo ja kaiketi siis myös raastavan epätietoisuuden ja ristiriitojen puuttuminen. Autuas ei kärsi kognitiivisesta dissonanssista, voisimme kaiketi sanoa. Hän vain myhäilee ja on tyytyväisen onnellinen.

     Autuus on siis onnellisuutta, mutta nimenomaan mielentilana. Felicitas sen sijaan viittaa selvemmin hyvään tuuriin, onnenkantamoisiin. ”Bella gerunt alii, tu felix Austria nubes” sanottiin aikoinaan Itävallasta, joka ei mahtinsa laajenemiseen tarvinnut sotia, vaan avioliittoja.

     ”Muut hyö käyt sottii, sie Itävalta senko nait vaa” suomensi kuulemma muuan poika Viipurin lyseossa tämän klassisen lauseen.

     Joka tapauksessa autuus siis on ennen muuta mielentila, jonka ei suinkaan tarvitse olla ikuinen. Sen saavuttamiseksi saattaa epämiellyttävän informaation torjuminen ja jopa suoranainen tyhmyys olla jopa välttämätöntä. ”Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku”, veistelivät rippikoulupojat jokus Vuorisaarnaa.

     Yliopettaja Soinisen tarkoittamalla auskultantilla autuus perustui siihen, ettei hän välittänyt näkemistään tosiasioista eli Neuvostoliiton todellisista oloista. Hän itse asiassa aivan siekailematta kielsi ne ja uskoi sen sijaan siihen evankeliumiin, jota virallinen Neuvostoliitto ja sitä kumartava Sinisalon johtama ryhmä suosivat ilmoille.

     Muistan hyvin, miten eteviä monet olivat selittämään kaikkein viheliäisimmätkin puutteet ja viat Neuvostoliitossa ja sen politiikassa parhain päin.

     Militarismi oli muuan selkeä esimerkki. Koska Neuvostoliitto edusti kapitalistisen ja imperialistisen lännen vastakohtaa maailmassa, oli sen sotavoimilla päinvastainen merkitys kuin noiden edellisten tahojen armeijoilla: ne olivat rauhanvoimia.

      Jos kaupoissa ei ollut tavaraa ja myyjät tiuskivat asiakkaille hävyttömästi, se todisti vain turhan krääsän puuttumista ja myyjättärien ylevää vapautta. Heidän ei tarvinnut hännystellä asiakkaita.

     Mikäli kaikkialla oli likaista ja romahduskypsää, se todisti vain sitä, että ihmisen huomio ja toiminta oli kiinnittynyt olennaisempiin kohteisiin ja toisarvoiset asiat sivuutettiin.

     Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. En muuten väitä, että Neuvostoliitossa olisi kaikki ollut surkeata, ei se monille mikään maanpäällinen helvetti ollut, mutta ei se myöskään alkuunkaan ollut se sosialistinen paratiisi, joka sen julistettiin olevan.

      Siitä huolimatta autuaat uskoivat näin olevan, vaikka omin silmin näkivät. Monia asioit a he eivät tietysti lainkaan tunteneet, vaan olivat omaksuneet ne uskolla, ilmoituksen perusteella.

     Tällaisiahan oli paljon suomalaissa, myös niissä, jotka opiskelivat Neuvostoliitossa. Muuan venäläinen kertoi minulle joskus keskustelleensa sellaisen kanssa, mutta kun hän kuuli ”sakramentaaliset sanat”, joiden mukaan kaikki oli Neuvostoliitossa paremmin kuin lännessä, hän ymmärsi, ettei kannata jatkaa. Siltä pohjalta ei voinut käydä järkevää keskustelua.

     Samanlaisia uskovaisia riittää tänäkin päivänä. Kun he avaavat ”keskustelun” julistamalla omaa autuusoppiaan, ei siihen kannata puuttua, mikäli ei halua ryhtyä tomppeliksi tomppelien seuraan. Autuus on noiden henkilöiden ajattelun ja havainnoinnin kannalta primääristä eikä sitä anneta minkään horjuttaa.

      Autuuttaminen Neuvostoliiton avulla on taaksejäänyttä elämää, mutta autuaat ja sellaisiksi kaikin keinoin pyrkivät ovat yhä keskuudessamme ja tarkoitan tässä erityisesti sitä autuaiden ryhmää, joka kieltäytyy tunnustamasta maailman voimatasapainon muuttumiseen liittyviä tosiasioita ja onnellisena hyväksyy kaikkein köykäisimmätkin argumentit sitä vastaan. Mitä ilmeisimmätkin valheet kelpaavat, jos ne ovat oikean suuntaisia.

     Paasikivi tunnetrusti nimitti tosiasioiden tunnustamista viisauden aluksi. Se oli monelle aluksi kova pala. Neuvostoliitto oli kuin olikin tehnyt sen, minkä piti olla mahdotonta eli voittanut sodan ja vain sen intressit huomioon ottamalla Suomi saattoi rakentaa omaa, vapaata yhteiskuntaansa.

      Ennen pitkää tietenkin  erilaiset tunarit kohottivat naapurin intressit pyhiksi, eräänlaiseksi uskonnoksi, jonka avulla sopi myös harrastaa kaikenlaista ketkuilua. Tosiasioiden tunnustamisesta oltiin jo kaukana, kun ruvettiin vaatimaan erilaisia pyllistelyseremonioita ja katumusharjoituksia kaikille ajatusrikollisille ja ehdotettiin uutta itsenäisyyspäivää. Onnellinen puupäisyys ei minnekään hävinnyt, vaan nousi voimalla uusiin vaatteisiin pukeutuneena.

      Nyt näemme autuaiden hölmöjen sitoneen älynsä tiukasti EU-juggernautin rattaisiin, joiden ohjaksissa ei ole minkäänlaista inhimillistä järkeä, vaan ainaistaan byrokraattinen koneisto, jota ei ohjaa edes tekoäly, vaan itsekylläinen juridiikka.

        Autuutta -beatitudo- saadaan varmasti näinkin sellainen määrä, joka monelle riittää, mutta kyseessä on vain tunnetila, joka on pettävällä pohjalla. Felicitas-onnellisuutta, lykkyä ja tuuria se ei takaa lainkaan, vaan päinvastoin, ellei tosiasioita tunnusteta, olemme matkalla surkeaa loppua kohti.

Niin, että mitä ne tosasiat novat?

     Voimme aloittaa vaikka demografiasta. Tulevatko nykyiset trendit ja nykyinen siirtolaispolitiikka varmasti jättämään Suomen suvaitsevaksi länsimaiseksi ja sekulaariksi oikeusvaltioksi vai onko ajan mittaan odotettavissa muhamettilaisen rinnakkaiskulttuurin laajeneminen ja lopulta islamilainen(islamistinen) totalitarismi, jos nykyistä suuntaa jatketaan?

     Entä onko Venäjä nyt ihan varmasti muuttunut mitättömäksi suureeksi, jonka kansainvälisistä intresseistä meidän ei tarvitse eikä kannata välittää mahtavien EU:n ja Naton suojassa?

     Entä onko meillä syytä rientää ilmastopolitiikasa näyttämään koko muulle maailmalle esimerkkiä ja hankkia pisteitä esimerkiksi kieltämällä turpeen poltto ja sen sijaan tuoda maahamme jätettä Italiasta…

     Näitähän riittää. On puolueita, joiden mielestä näissä asioissa on menty oikeaan suuntaan, mutta vielä tehty aivan liian vähän. 1970-luvullakin löytyi väkeä, joka julisti, että Leniniä ja YYA:ta saarnattiin valtakunnassa aivan riittämättömästi ja että piilevät ajatusrikolliset oli kaikkialla savustettava koloistaan ja rauhanlain avulla estettävä Neuvostoliiton arvosteleminen.

     Tällaisia puhuivat sen ajan autuaat. Autuaiden määrä ei ole vähentynyt ja näyttää siltä, että heidän koalitionsa on jo henkisesti valmistautumassa vihoviimeiseen, ratkaisevaan taisteluun kaikilla rintamilla.

Hals- und Beinbruch, sanoo saksalainen huumori. Onnee ny matkaan sitten vaan….

Talo Arkadianmäellä

 

Mies, joka rakasti totuutta

 

Teemu Keskisarja, Elämäni eduskunnassa. Kiuas kustannus 2026, 299 s.

 

     On sanottu, ettei historia ole tiede, vaan enemmän kuin tiede. Se on ihmisen välttämätön itsetiedostuksen muoto, joka kertoo hänelle kuka hän on, mistä tulee ja minne päin on menossa, Viimemainittu on toki hatarammalla pohjalla, kuin edelliset.

     Historiallinen tieto on eksaktia vain triviaaleimmalla tasolla. Kun kysytään, oliko Napoleon olemassa ja milloin hän eli, voidaan antaa täysin varma vastaus.

     Jos sen sijaan kysytään Napoleonin merkityksestä ja vaikutuksesta, ollaan tilanteessa, jossa jo itse käsitteet alkavat olla  määritelmäkysymyksiä, joista voidaan syystäkin kiistellä ja kun sitä tietä edetään, alkavat ”totuudet” olla yhä useammin pelkkiä sopimuksia tai sitten avoimia riitoja.

     Auguste Comten maksiimi, jonka mukaan tietämisen intressi oli ennalta näkemisessä, jotta voitaisiin ennalta vaikuttaa, on historian kannalta eri tasolla kuin esimerkiksi luonnontieteissä. Silti meillä ei siihenkään asiaan sen parempaa metodia ole.

      Mikäli historia on mahdollisimman tieteellistä sikäli, ettei sitä ole tutkittu ja kirjoitettu vain jonkin asian palvelemiseksi, vaan ymmärryksen hankkimiseksi, se ainakin lisää sitä ymmärrystä ja eväitä vastata kysymykseen ”Missä mennään?”

Keskisarja on historian tutkijana ja kirjoittajana alan kiistaton mestari. Jos joku asiaa epäilee, hänen on syytä perustella se todella hyvin ja kertoa, missä vika on ja mihin se liittyy (vrt. Vihavainen: Haun keskisarja tulokset ).

      On ihmisiä, joiden intohimona on esimerkiksi shakki. He saattavat uppoutua peliin koko olemuksellaan ja unohtaa ympäristön epämääräiseksi ajaksi, kunnes luonto pakottaa takaisin ruudukon ulkoouoliseen maailmaan. He ovat yleensä alan mestareita.

     Tietääkseni Teemu Keskisarja oli myös intohimoinen shakin pelaaja, kunnes vaihtoi historiaan ja sen jälkeen sitten politiikkaan. Hän ei ole vielä julkaissut yksityiselämäänsä käsittelevä muistelmateosta ”Menneisyyden vanki”, joten en tiedä noista asioista enempää.

     Joka tapauksessa tämä nyt käsillä oleva kirja osoittaa, että tämä mies on politiikassa, kuten historian tutkimuksessakin, intohimoinen. Minusta ainakin näyttää, että häntä politiikassakin kiinnostaa ennen muuta totuus ja oikeus, eikä sen sijaan itse prosessi eräänlaisena shakkipelinä, jossa taktiikkaan useinkin kuuluu oman väen uhraaminen strategisen päämäärän saavuttamiseksi.

     Saatan olla hyväuskoinen, kun uskon miehen puheita, mutta ainakin niistä näkyy historioitsijan intohimo: pyrkimys ymmärtämiseen ja intohimo totuuteen. Ymmärrys taistelun eli shakin pelisäännöistä taas saa aikaan sen, että naiivi usko pelin puhtauteen on tykkänään karissut. Kieroudellahan politiikassa ratsastetaan aivan kuten sodassa ja kai shakissakin.

     Tarkoitus ei ehkä pyhitä keinoja, mutta pakottaa ottamaan pelisäännöt huomioon. Muuten lyödään vain päätä seinään toisten riemuksi.

     Keskisarja käyttää silloin tällöin käsitettä populisti ja nimenomaan Eräiden poliittisten vastustajien kohdalla. Se on aika kauniisti sanottu, kun kyseessä on täysin kyyninen tekokauhistelu ja -loukkaantuminen, joilla halutaan mobilisoida tyhmimpiä pitämään esimerkiksi aritmetiikan totuuksia ääriajatteluna ja leimataan vastapuolta joidenkin ikivanhojen jäsentenvälisen nettikeskustelujen perusteella.

     Axel Oxenstiernan sanat pojalleen siitä, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan ovat myös tähän päivään erinomaisesti sopiva lähtökohta sille, joka haluaa ymmärtää, missä mennään. Moni etsii kaikesta salattua viisautta, mikä on turhaa, koska siellä on vain tyhjää tai jopa surkeaa tyhmyyttä. Parhaimmillaan saattaa löytyä edes ”rationaalista” oman edun lyhytnäköistä tavoittelua.

     Keskisarja sanoo, että politiikkaan siirtyessä hänen suuri päämääränsä oli saada historioitsijana selville, miten tätä maata oikeastaan hallitaan. Tähänastisesta historiasta meillä on käytettävissä suuri määrä dokumentteja, mutta nyt tehdään politiikkaa, josta katoavat sähköpostit ja unohdetut puhelut eivät jätä jälkipolville enää mitään todistuskappaleita.

     Missä ovat vallan kamarit? Niitä oli syytä etsiä eduskunnan valiokunnista, kunnes ilmeni, etteivät valiokunnat mitään päätä. Päätökset tehdään puolueissa. No, toimiminen puolueen ensimmäisenä varapuheenjohtajana nyt kai ainakin toisi yhden puolueen toiminnan tutkijan katseen eteen.

     Vielä mitä. Tyhjää täynnä näytti koko Talo olevan totuuden etsijälle, mutta olihan siellä ainakin kiinnostavaa tutustua talon tapoihin ja kollegoihin, jotka useinkin olivat hyvin kyvykkäitä ihmisiä, sikäli kuin eivät olleet esimerkiksi puheripulista kärsiviä narsisteja tai ikuisia kränääjiä. Joka puolueesta riitti porukkaa joka lajiin.

     Eduskunnnalla oli loistavat palvelut, jotka olivat syntyneet aivan hiljakkoin. Ei siellä tyhjöntoimittajia oltu ja kaikki idioottimaisimmatkin EU:n määräyksen (”ihmispaska”) oli käsiteltävä, Asialla oli pätevää väkeä, mutta eihän se Suomen asemalle mitään mahtanut.

     Keskisarja ei pidä kansanedustajan tointa rasittavana, mutta ei myöskään nykyisten opiskelijoiden tai muidenkaan surkeuttaan ruikuttavien ryhmien, sillä hän asettaa kaiken historialliseen perspektiiviin, mikä monesta kuulostaa rienaavalta.

    Silti se on olennaisen tärkeää. Olemmehan me sentään nousseet sellaisille hyvinvoinnin kukkuloille, joitsa menneet sukupolvet eivät vielä aivan äsken voineet edes kuvitella. Siitä näkökulmasta katsoen nykyinen surkeilu kuulostaa falskilta.

     ”Mutta kuten sanassa sanotaan, hyvät päivät lyhyet on”, runoili Charles Kingsley kerran (ks. Vihavainen: Haun last corsair tulokset ). Ei missään ole kirjoitettu, että nykyinen hyvinvointi ja turva on meille annettu ikuisiksi ajoliksi. Itse asiassa kaikki on koko ajan murenemassa, ellei asioille tehdä mitään.

     Jopa keskeinen uhanalainen asia on kansallinen olemassaolomme. Politiikasta löytyy kummallisen paljon väkeä, joka ainakin teeskentelee, ettei sitä mikään uhkaa ja että monikulttuurisuus on rikkaus, pysähtymättä hetkeksikään pohtimaan sitä, mikä erottaa yhden monikulttuurisuuden tilan toisesta.

      Sitten kun totalitaarinen ryhmä monikulttuurissa on niskan päällä, tulee rikkaudesta väistämättömästi sen ainoiden oikeiden oppien mukaista. Sitä ei enää voi vain kehua rikkaudeksi, vaan sitä on silloin pakko ylistää ainoaksi oikeaksi asiain tilaksi.

     Suomen kieli on Keskisarjan varsinainen huolen aihe ja ymmärrän hänen huolensa hyvin tässä engelskaa solkkaavien nulikoiden ja bimbojen ”älymystöpiirissä”.

      Ei oman kielen ja omien perinteiden vaaliminen omassa maassa ole mitään muuta kuin koko tuon maan mielekkyyden ilmentymä ja velvollisuus. Olemme maailmassa nopeasti pienenevä vähemmistö, jonka oikeuksia on tarmokkaasti puolustettava, ettei niitä vietäisi meiltä pois.

     Keskisarja ei ole kyllästynyt politiikakan, vaan julistaa tavoitteekseen opetusministerin paikan, josta käsin on helpompi puolustaa Suomen mieltä ja suomen kieltä. Hän tietenkin ymmärtää, ettei ministerikään mikään diktaattori ole ja että siinä ominaisuudessa hän joutuisi yhä uuxsie ja yhä rumempien populististen temppujen kohteeksi ja päämäärien saavuttaminen olisi niin ja näin.

     Mutta onpahan siinä nyt ainakin muuan poliitikko, jonka historian tuntemusta ja tajua ei kukaan asioita ymmärtävä voi kiistää. Vaaleissa jokainen äänestää järkensä tai/ja tunteidensa mukaan tai sitten muista syistä. Suuri osa kansanasta inhoaa Teemu Keskisarjaa aivan tavattomasti ja eri syistä.

      Vähäisin ei ole se, että hän on sekä älyllisesti että moraalisesti yläsarjaa, jonka mitätöinti asiapohjalta ei onnistu. Mutta politiikkahan perustuu vaalikarjan osalta laumojen psykologiaan ja siellä olennaisiksi voivat nousta mitä typerimmät asiat.

     Asiaa ei voi auttaa ja yhä yleisemmäksi tullut ns. korkeakoulusivistys näyttää hämmästyttävän monilla vain pahentavan asiaa. Se ikään kuin pakottaa heitä todistelemaan itselleen olevansa parempi kuin ne, jotka puhuvat yksinkertaista kieltä ja päästävät suustaan aivan banaaleja, mutta sitäkin tärkeämpiä totuuksia.

Sota: Ilmestyskirjan toinen ratsastaja

Totaalinen sota ja sen teoreetikko

 

     Ennen kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan kasvoi suursodaksi, suorittivat sen agentit jo verrattain laajoja sotilaallisia operaatioita Itä-Ukrainassa.

     Tämä oli jo pahaenteistä ja izborskilaisten höyrypäiden mielestä sotaa ei enää voinut lopettaa ennen voitollista ratkaisua. Venäjää tosin hallitsi liberaaleja hännystelevä nahjus, Putin, mutta hän ei uskaltaisi pettää parhaita kannattajiaan, jotka olivat aloittaneet taistelut isovenäläisyyden puolustamisen merkeissä.

     Sodalla on omat lainomaisuutensa ja sen hallitseminen on lähinnä illuusiota, jonka historioitsijat myöhemmin löytävät kaiken sotkun alta, kun kovasti yrittävät.

     Juuri tällä hetkellä tai oikeastaan vasta huomenna 5.9. kokoonnumme Sulkavalle keskustelemaan Suuresta Pohjan sodasta ja Suomesta sekä erityisesti Savosta sen näyttämönä. Sekin oli aikansa totaalista sotaa.

     Isonvihan arkkitehteina olivat ennen muuta itsevaltiaat Pietari Ensimmäinen ja Kaarle XII. Edellä mainittu oli hyökkääjä ja jälkimmäinen peräänantamaton puolustaja, joka vaati kaikkia valtansa alle joutuneita uhraamaan kaikkensa oikeutetun sotansa hyväksi.

     Suomen osalta seurauksena oli maan historian pahin onnettomuus, joka täydensi sen historian suurimpien katovuosien tuhoja. Sodasta oli tullut totaalista, eivätkä sen ulkopuolelle jääneet enempää naiset kuin lapsetkaan.

     Kokonaisia alueita hävitettiin kyynisesti, mittapuuna vain ja ainoastaan asian ajateltu sotilaallinen hyöty.

     Venäläinen isonvihan merkittävin tuntija Aleksandr Myšlajevski väittää, että Pietarin käskyn mukaan sotilaallinen tarkoituksenmukaisuus astui kaiken muun edelle: mikäli oli sen kannalta syytä jättää seutu hävittämättä, niin tehtiin, vaikka väestö olisi ollut vihamielistä. Mikäli taas oli syytä hävittää alue, se hävitettiin, vaikka väestö kuinka vakuutellut alamaisuskollisuuttaan ja kantanut lahjoja.

      Tämä oli epäilemättä modernia ajattelua, jossa ajan perinteiset näkemykset esimerkiksi kunnian ja kristillisen rakkauden vaatimuksista yksinkertaisesti ignoroitiin.

      Sen sijaan oltiin ylpeästi ”tieteellisiä”  jo ennen sotatieteen syntyä, samaan tapaan kuin Venäjällä 1930-luvulla, jolloin kokonaisia ihmiskategorioita tuhottiin aivan riippumatta siitä, kannattivatko he bolševismia vai ei.

     Tässä ei ollut mitään erityisesti venäläistä, vaan nimenomaan sellaista rationaalisuutta, joka oli kehittynyt länsimaissa. Se sopi hyvin yhteen myös primitiivisimmän villeyden kanssa. Sitä heijasteli sittemmin myös kuuluisimman sotateoreetikon, Carl von Clausewitzin ajattelu.

     Elettiin uutta aikaa, vaikka tekoälyä ei vielä voitu edes kuvitella.

     Tässä vielä Clausewitzistä blogi, joka on kirjoitettu ennen Ukrainan sodan laajenemista ”erikoisoperaatioksi”:

 

Torstai 7. toukokuuta 2020

Uusimman ajan airut

 

Muuan tärkeä kirja

 

Хью Стрэчен, Карл фон Клаузевиц, «О войне». Аст, Москва 2009, 319 с.

 

      Kuten tunnettua, Johann Wolfgag von Goethe, joka oli vuonna 1792 seuraamassa Valmyn taistelua, sanoi nähneensä aikakauden vaihtuneen. Taistelussa heikosti koulutettu Ranskan vallankumousarmeija kukisti vanhan vallan kannattajien äkseeratut armeijat.

      Ranskan vallankumouksesta onkin laskettu uusimman ajan alkaneen. Murroksena sitä siis on verrattu kolmesataa vuotta aiempiin suuriin muutoksiin, joihin kuuluivat löytöretket, kirjapainotaito ja uskonpuhdistus.

      Kuitenkin sotaa käytiin yhä entisillä välineillä. Julius Caesar olisi mainiosti tuntenut useimmat niistä ongelmista, joita Napoleonin armeijoilla oli, vaikka hänellä ei Gallian sodassa tykkejä ollutkaan. Silti myös sodankäynnissä vaikuttivat nyt uutuudet. Ne olivat ennen muuta ideologis-sosiaalisia, sillä kansakunnat pyrkivät nyt historian subjekteiksi.

     Hew Strachanin kirjan aiheena on toinen, itse asiassa keskeneräiseksi jäänyt kirja, Carl von Clausewitzin ”Sodasta” (Vom Kriege), joka alun perin ilmestyi kolmena niteenä Berliinissä vuosina 1832 ja 1834.

     Tässä käsitelty Strachanin kirja on ilmestynyt alun perin englanniksi sarjassa Kymmenen kirjaa, jotka muuttivat maailmaa. Se on näköjään saatavilla myös suomeksi.

      On melkoinen kunnia päästä mukaan tuollaiseen kirjavalikoimaan, olkoonkin, että noita valikoimia on nykyään kaikenlaisia, joukossa aivan uskomattoman heppoisia. Tässä tapauksessa Clausewitz joka tapauksessa on seurassa, johon hänen lisäkseen kuuluvat mm. Adam Smith, Karl Marx, Platon ja Darwin, Raamattua unohtamatta. Ei siis mitään kevytsarjalaisia.

      Clausewitzin (1780-1831)  ymmärtämiseksi on tunnettava pääpiirteet hänen elämästään ja aikakaudestaan. Siihen kuuluivat keskeisesti Napoleonin sodat ja niiden puitteissa erityisesti tarina siitä, miten Napoleon murskasi Preussin pelätyn armeijan kuin pähkinänkuoren ja oli vähällä hävittää koko halveksimansa Preussin valtion.

     Clausewitzin nimi, muuten, näyttää viittaavan Preussin alueen slaavilaissukuiseen väestöön, mikä ei toki mitenkään haitannut hänen ylenpalttista preussilaista patriotismiaan.

       Napoleonin Venäjän-retken jälkeen Preussi luotiin uudelleen ja tähän työhön osallistui keskeisesti myös Clausewitz, joka oli taistellut Napoleonia vastaan Venäjän armeijassa ja sittemmin osallistui myös muun muassa Waterloon taisteluun, jossa ranskalaiset lopullisesti lyötiin.

     Clausewitz toimi sen jälkeen Preussin sotakorkeakoulun johtajana. Samanlainen oppilaitos luotiin hieman myöhemmin myös Venäjälle, jossa sen perustajaksi nousi toinen Napoleonin sotien veteraani, ranskalaisissa joukoissa palvellut sveitsiläissyntyinen Antoine-Henri Jomini.

      Jominin nimellä on Venäjällä yhä tietty glooria ja Mannerheiminkin muistetaan silloin tällöin juoneen hänen maljansa. Tähän sisältyi ironiaa siitä, ettei marsalkka koskaan päässyt tuohon yleisesikunta-akatemiaan.

      Joka tapauksessa niin Clausewitz kuin Jomini tunsivat tarvetta tehdä sodankäynnistä tiedettä tai ainakin käyttää sen ymmärtämiseksi tieteellisenä pidettyä ajattelua.

     Tämä ei sinänsä ollut uutta, sillä sotateoreetikkoja on ollut olemassa jo maailman sivu. Venäjällä kuuluisin alan teos oli Aleksandr Suvorovin pikku kirjanen Voittamisen taito (Nauka pobeždat), joka itse asiassa pyrki osoittamaan sen, ettei teorioista ole taistelukentällä mitään hyötyä.

     Itse asiassa Clausewitz tulee jopa aika lähelle Suvorovin ajatuksia korostaessaan sodanjohdon merkitystä taisteluille ja keskitetyn hyökkäyksen ja taisteluhengen ratkaisevaa osuutta.

     Toki Clausewitz pyrkii teorioissaan kauemmas ja häneltä periytyy myös ajatus strategian ja taktiikan erillisyydestä ja niiden vaihtelevasta keskinäisestä suhteesta.

     Clausewitzia pidetään myös totaalisen sodan käsitteen keksijänä. Itse hän käytti absoluuttisen sodan (Der absolute Krieg) käsitettä. Se on yleensä ymmärretty siten, ettei väkivallan käytöllä sodassa ole rajoja.

     Clausewitzin teoriat ovat usein moniselitteisiä ja niitä on todellakin tulkittu eri aikoina eri tavoin, mikä oikeuttaa hänen teokselleen tuon mainitun paikan mainitussa maailmaa muuttaneiden kirjojen luettelossa. Kukaties juuri häntä voidaan pitää viime vuosisadalla niin surullisiin tuloksiin johtaneen tuhoamissodan, Vernichtungskrieg, idean isänä?

      Clausewitz puhuu usein käsitteillä, jotka tuntuvat nykyään triviaaleilta. Hänen mukaansa esimerkiksi sota on taistelua. Nykyaikaisen lukijan mieleen tuskin edes juolahtaa, että se voisi olla jotakin muuta, mutta vielä 1600-1700-lukujen suuret sotapäälliköt, kuten Turenne, saattoivat pitää parhaana sellaista sotaa, jossa ei tarvitse tuhota vihollista tai edes taistella sen kanssa, mikäli siitä voitiin onnistuneilla manöövereillä tehdä niin sanotusti matti, jolloin antautuminen olo kunniallista.

     Käytännössä taistelut saattoivat myös tuolloin olla aivan tavattoman verisiä.

      Entäpä kaikkien tuntema lause, jonka mukaan sota on politiikan jatkamista toisin keinoin? Tarkoittaako tämä sitä, että sota on yhä perusluonteeltaan politiikkaa vai sitä, että se ei ole enää sitä, vaan toimii nyt toisella logiikalla?

     On totta, että totaalisen sodan toteuttajat Leninistä Ludendorffiin ja Hitleriin saivat innoitusta Clausewitzilta. Ensimmäiseen maailmansotaan saakka hän oli ilmeisesti kaikkialla länsimaissa merkittävin sotateoreetikko.

     Strachan on erinomainen Clausewitzin tuntija ja osoittaa myös tutkimuskohteensa monitulkintaisuuden. Itse asiassa Clausewitz näyttää uskoneen, että tulevaisuudessa palattaisiin rajoitettuihin sotiin totaalisen sijasta.

      Sopii toivoa, että ainakin nykyään tehdään niin, mikäli sotia nyt syystä tai toisesta yhä tullaan käymään myös ns. sivistyneellä aikakaudella, jollainen tämäkin aikakausi ainakin jossakin mielessä haluaa olla.

      Clausewitzin teos oli ja on myös yksipuolinen oman aikansa hedelmä. Sellaisetkin keskeisen tärkeät alueet kuin talouden ja laivaston merkitys jäävät siinä käsittelemättä.

      Kiinnostavaa on, että tämän teoreetikon ajatukset on ensimmäisen maailmansodan jälkeen useaan otteeseen julistettu kuolleiksi. Ne ovat kuitenkin sen verran monitulkintaisia, että ovat aina pystyneet ainakin jossain määriin heräämään henkiin.

      Onhan se aikamoinen saavutus mieheltä, joka sentään kirjoitti hevosvetoisen armeijan aikakaudella, jolloin pistintä vielä voitiin pitää sotien ratkaisevana aseena.

      Keskeinen sodankäynnin tekijä saattaa kyllä tänäkin päivänä joissakin tapauksissa olla sotivan osapuolen henkinen kantti, kuten uutisista voisi päätellä. Paljon puhuttu sodanjohtajan nerous voisi kai nykyään jo saada ylivoimaisen kilpailijan tekoälystä ja kukaties sellainen myös voi jo johtaa robottiarmeijaa.

     Lienee pelättävissä, että myös tekoäly saattaa löytää clausewitziläiset ajatukset siitä, ettei sodan käyttämällä väkivallalla voi olla rajoituksia. Luoja meitä silloin armahtakoon!

    Tuo kelpo preussilainen saattoi aikanaan löytää Pandoran lippaan, jota ei enää voi sulkea.

 

Pietari Ensimmäinen. Vihollisemme suuressa Pohjan sodassa

 

Pietari Suuri ja Putin. Sankareita molemmat?

 

     Vuonna 2008 lanseerasi ystäväni Andrei Nikolajevitš Saharov kansallisen projektin, jossa pantiin järjestykseen Venäjän sankarit.

    Projektin nimi oli ”Venäjän nimi” (Imja Rossija). Historiallinen valinta vuonna 2008. Kuka on isänmaan suurin sankari? Hallitsija? Marttyyri? Runoilija? Soturi? Ajattelija?

     Kyseessä ei olut mikä tahansa galluppi, vaan sarja kirjoja ja TV-ohjelmia, joissa kunkin ehdokkaan hyviä ja huonoja puolia analysoitiin viileästi ja päästettiin ääneen sekä ihailijat että vastustajat.  Äänestäjinä oliat sekä asiantuntijat että ”kansa”.

      Ehdokkaiden esittelyssä ote heijasti aidon historian ammattilaisen avointa suhtautumista asioihin ilman mitään totalitaristisia ”poliittisen korrektiuden” ajattelukieltoja.

      Ehdokkaita esittelevän kirjan (niitä oli useita erilaisia) alkusanoissa Saharov esitti oman näkemyksensä, jonka mukaan tärkeätä olisi se, miten nämä ihmiset edistivät kansansa kulttuurin edistymistä tasolta toiselle ja miten he myötävaikuttivat ihmisten tärkeimpään mielekkääseen päämäärään: elämäntavan kehittymiseen yhä paremmaksi ( soveršenstvovaniju obraza žizni ljudej).

     Ehdokkaita oli aluksi viisisataa, mutta kuten urheilukilpailuissa, niiden määrää vähennettiin kierros kierrokselta. Terävä kärki paljastui.

      Tärkeintä siis oli ehdokkaiden esittelyssä se kokonaisvaikutus, joka kullakin oli ollut. Usein asia oli ristiriitainen. Ehdokkaita esiteltäessä oli pyritty välttämään ideologisuutta ja arvioimaan tieteelisesti. Ne heijastivat Venäjän kehitystä sen eri vaiheissa, totesi Saharov.

     Kirjassa oli 50 pienoiselämäkertaa ja mukana oli kulttuurin edustajia Blokista Tšaikovskiin ja Puškinista ja Dostojevskista Vysotskiin. Sotureita oli Aleksanteri Nevskistä Žukoviin ja Kutuzoviin. Hallitsijoiden kirjo käsitti niin Nikolai II:n, Pietari Suuren kuin Leninin ja Stalinin. Olipa mukana myös Boris Jeltsin.

     Enin Lenin ja sitten Aleksanteri Nevski voitti kansanäänestyksen, jossa äänestäjät ilmeisesti sortuivat vilppiin ja niinpä tulosta korjattiin jopa kaksi kertaa ja viralliseksi jäi kolmas erä.

     Stalin oli ensimmäisellä kerralla tullut neljänneksi ja toisella keralla kolmanneksi ja uhkasi koko ajan kärkisijoja, mutta lopullisessa versiossa hän jäi tilalle 7. Hänen jälkeensä tulivat Lenin (8.) Iivana Julma (9.) ja Pietari Suuri  (10.).

     Tulos ei ollut kovin imponoiva miehelle, joka sentään oli koko tuon Venäjän nimen” (Rossija) isä. Ennen Uudenkaupungin rauhaa ei Venäjää vielä tunnettu nimellä Rossija, vaan käytettiin niitystä ”Rus” (ks. Vihavainen: Haun siunattu rauha tulokset).

     Edellä käsitellyssä 50 ehdokasta esittelevässä kirjassa tuotiin esille tietenkin Pietarin saavutukset ja hyveet sellaisina kuin tutkijat olivat ne esittäneet.

     Pietarin saavutukset olivat tietenkin ylivertaiset ja hän vei kehitystä eteenpäin jopa vuosisatoja, innostuivat jotkut ihailijat vielä 1800-luvullakin selittämään. On ymmärrettävää, että jälkipolvet olivat saattaneet nimittää häntä jopa Venäjän Jumalaksi (ks. Vihavainen: Haun lomonosov tulokset).

     Pietari oli uskomattoman energinen ja aikaansaapa, mutta myös hänen julmuutensa oli ilmiömäinen. Hän hakkasi omin käsin päitä poikki kapinoivilta streltseiltä ja istutti seipään nokkaan miehen, joka oli vehkeillyt hänen poikansa kanssa hänen uudistuksiaan vastaan. Ei se ollut enää mitään ”ajan tavan” mukaista käytöstä.

     Suomessa isonvihan aikana kertoo historioitsija Myšlajevki Pietarin vaatineen, että ainoastaan sotilaallinen hyöty saa määrätä sen, miten asukkaita kohdellaan. Niinpä heitä säästettiin, kun ruokaa tarvittiin, vaikka he olivat olleet nurjamielisiä, mutta taas tuhottiin tarvittaessa, vaikka olisivatkin osoittaneet alamaisuskollisuutta.

     Sehän ennakoi jo bolševikkien politiikkaa, jossa ihmisen kohtaloa ei määrännyt se, miten hän aatteeseen suhtautui, vaan se, mihin sosiaaliseen tai kansalliseen kategoriaan hän kuului.

      Terrori oli Pietarin ase, toteavat myös venäläiset asiantuntijat tässä ”Imja Rossija” -kirjassa. Hän oli myös orjuuttaja.

     Täytyykin sanoa, että suuressa Pohjan sodassa vastakkain oli kaksi todellista poikkeusihmistä. Meidän kuninkaamme oli ”rautakallo”, joka piti periaatteistaan kiinni hinnalla millä hyvänsä ja se hinta kasvoi todella suureksi myös Suomessa (vrt. Vihavainen: Haun rautakallo tulokset ).

      Venäjän puolella oli taas vallankumouksellinen valtaistuimella, jonka mahtikäsky määräsi vaikkapa munkit tanssikemuihin ja papit armeijaan. Ihmishenki ei tuollaiselle tyrannille ollut minkään arvoinen.

     Molemmat olivat yhtä vähän kiinnostuneita rahvaan kärsimyksistä ja niistähän historian kirjoittajatkaan eivät vielä hiljattain olleet juuri lainkaan kiinnostuneita.

    Meidän päivinämme Putin haluaisi kuulemma olla nykyajan Pietari Suuri. Se on paljon haluttu pikkumieheltä, joka hankki sivistyksensä ha meriittinä salaisen poliisin filuurina.

      Toki Pietaria voi helposti matkia vaikkapa säälimättömyydessä ja epäilemättä Pietarillakin

 oli ansionsa myös salaisen poliisin kehittämisessä Venäjälle. Visioitakaan ei Putinilta ole puuttunut, kun hän on seuraillut Izborskin klubin höyrypäiden piirtelemiä pilviä.

      Ikkunat Eurooppaan ja muuhunkin länteen on ainakin onnistuttu sulkemaan, mutta ideologisesti ei suunta ole ollut kohti modernisuutta, vaan sen luokan pappispimitystä, jota Pietari olisi syvästi halveksinut.

     No, kyllähän orjailevan Feofan Prokopovitšin imartelevat palvelukset Piearillekin kelpasivat, mutta rahvaan keskuudessa hän hankki itselleen antikristuksen maineen. Ehkä sen saa vielä myös Putin?

 

Mutta tässä muuan vanha blogi Pietarista:

 

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Venäjän raiskaaja

 

Pietari Suuri, Venäjän raiskaaja

 

    Nikolai Berdjajev, nerokas vaikka hämärä ajattelija pohdiskeli joskus Venäjän feminiinistä luonnetta, joka sinänsä lienee jo ennen häntä keksitty metafora.

     Berdjajevin aivoitusten tuloksena oli, että kuten nainen kaipaa miestä tullakseen todella siksi mitä on, kaipaa myös Venäjä ylkäänsä, sellaista miehistä prinsiippiä, joka täydentää sen omaa vahvaa, mutta anarkistista alkuvoimaa.

     Eurooppa, aikaansaapa ja aktiivinen läntinen kulttuuri on luonteeltaan miehinen, kuten oli Gontšarovin romaanin Stolz, kun taas flegmaattisessa Oblomovissa oli jotakin naismaista ja samalla perivenäläistä. Yksin hän ei saanut mitään aikaan eikä kyllä saanut muiden avullakaan.

     Mutta Stolz ja Oblomov olivat oikeita henkilöitä, siis oikeita romaanihenkilöitä eivätkä kansoja tai kulttuureita. Ilja Iljitš Oblomov olisi kaivannut itse asiassa rinnalleen tarmokkaan vaimon, joka nalkutuksellaan olisi saanut hänet liikkeelle. Hän oli kuitenkin liian feminiininen mies eikä loppujen lopuksi kyennyt hankkimaan minkäänlaista vaimoa ja loru loppui siihen.

     Mutta Venäjä ei ole mikään ihminen vaan maa, kansakunta ja jopa kulttuuri. Aleksei Homjakov, slavofiilien ensimmäisen sukupolven suuri historiosofi visioi lännen tulleen Venäjälle varjagien hahmossa. Varjagit edustivat Venäjällä valtiota, joten jopa koko valtio sinänsä saapui sinne ulkopuolelta. Varjagien kutsuminen myös osoittaa, ettei Venäjä itse ollut synnyttänyt tuota väkivaltakoneistoa, vaikka joutui –ihmisten syntien tähden- sen hankkimaan järjestyksen ylläpitämiseksi.

     Valtio, länsimaisena keksintönä merkitsi väkivaltaa, orjuutta ja vihamielisyyttä. Venäläisen valtion perustamisessa sen sijaan voidaan havaita vapaan tahdon, vapauden ja rauhanomaisuuden prinsiipit. Valtio eli ruhtinas družinoineen jäikin muinaisella Venäjällä todella erilleen kollektiivisesta yhteiskunnasta, vaikka niiden suhteissa vallitsi keskinäinen luottamus, kuten Homjakov vakuuttaa.

      Arkeologit ovat voineet todeta, että Novgorodin ruhtinas ja hänen družinansa asuivat varsinaisen kaupungin ulkopuolella. Kaupungissa taas vallitsi tasavaltainen järjestys, jossa vetše-kokous päätti suuremmat asiat demokraattisesti. Missäpä oli siihen aikaan Suomen tai siis Ruotsin demokratia?

      Homjakovin näkemys on ainakin kekseliäs ja tekee hyveen siitä, missä Venäjän viholliset ovat nähneet paheen. Toisaalta tuo ihannoitu Kiovan Venäjän aika, etenkin sellaisena kuin se toteutti valtion ja yhteiskunnan suhteita Novgorodissa ja Pihkovassa, jäi taa silloin, kun tataarilaisen Moskovan despoottinen hallinto alisti barbaarisesti nuo ruhtinaskunnat ja tuhosi niiden ylimystön jopa fyysisesti.

      Iivana III ja Iivana IV Julma olivat molemmat hirmuvaltiaita ja enemmän tai vähemmän onnekkaita Moskovan despoottisen vallan levittäjiä. Ukraina jäi kuitenkin yhä heidän valtapiirinsä ulkopuolelle, samoin kuin vapaat kasakat muuallakin ”villin aron” laitamilla.

      Se, joka pani Venäjän ja siinä samassa Ukrainan lopullisesti aisoihin oli Pietari Suuri. Itse asiassa hänet on kyllä hevosmiehen ominaisuudessa kuvattu klassisemmin ratsastajana: ”rautareisilläsi ohjaten sait Venäjän kavahtamaan”, kuvaili Puskin kuvatessaan Katariina II:n Pietarille pystyttämää patsasta, vaskiratsastajaa, jonka muistamme Palatsitorilla seisomassa takajaloillaan käärmeen päätä polkien.

      Myös Pietari oli hirmuvaltias. Berdjajevin luonnehdinnan mukaan hän oli pikemmin Venäjän raiskaaja kuin kelpo sulhanen. Pietari Suuren uudistusten tärkein vipusin olivat repressiot, muistuttaa ”Imja Rossija” –teoksen kirjoittaja. Sanalla ”repressio” on venäjässä oma kaikunsa, joka muistuttaa pistoolinlaukausta kellarissa. Niskalaukauksiahan Stalin järjesti sadoin tuhansin sellaisille ihmisille, joita piti luomansa uuden Venäjän kannalta hankalina.

     Jopa Lenin oli sitä mieltä, että Pietari oli uudistaja, joka barbaarisena aikana käytti barbaarisia keinoja. Tunnustus on merkittävä, kun se tulee alan sanoisiko, ansioituneelta toimihenkilöltä. Niitä samantyyppisiä keinoja käytti runsaasti myös Lenin, jonka mielestä Venäjä myös todella oli osittain barbaarinen maa, jossa vanhaa Oblomovia oli pieksettävä yhä uudelleen ja joka päivä. Ja kyllä onneton Venäjä Leninin aikana selkäänsä saikin. Hänen aiheuttamiaan kärsimyksiä ei voi liioitella.

      Pietari Suuren saavutukset olivat ja ovat erittäin merkittävät. Venäjän kirjallisuuden 1700-luvun suuret nimet eivät voineet kyllikseen ylistää ensimmäistä imperaattoria.

      Omat eulogiansa kirjoittivat niin Aleksandr Sumarokov, Mihailo Lomonosov kuin Gavril Deržavin. Feofan Prokopovitš, hallitsijansa edessä orjaileva ukrainalainen, josta tuli Novgorodin arkkipiispa, todisteli herransa kaikkivaltiutta poikkeuksellisen lipevästi ja osoitti kykenevänsä siunaamaan kaikki konnuudetkin, mikäli ne tulivat Kaikkeinkorkeimmalta taholta.

     Saksalaissukuinen finanssiministeri, kreivi Kankrin 1800-luvulla jopa innostui huudahtamaan, ettei itse asiassa pitäisi lainkaan enää puhua venäläisistä, vaan petrovialaisista ja sen mukaisesti valtakunnan nimen pitäisi olla Petrovia. Kaikki Venäjän kunnia, voima, kukoistus ja valistus tulivat Pietarilta tai ainakin Romanov-suvun hallitsijoilta, joten kukaties myös Romanovia olisi sovelias valtakunnan nimeksi.

      Kirjailija Nestor Kukolnik kuvasi Pietaria suurena anatomina, joka avasi Venäjän mädäntyneen ruumiin, puhdisti ja vaihtoi sen pilaantuneet sisälmykset, sitoi ja nosti jaloilleen ja kohotti sen maailman imperiumien joukkoon. Tämä makaaberi kuvaus tuntuu myös jotenkin sopivalta, ainakin sen jälkeen kun on vieraillut Kunstkamerassa.

     Aikansa ylistetty yleisnero Lomonosov ei kyennyt löytämään maailmanhistoriasta ketään, jonka urotöitä voisi verrata Pietarin aikaansaannoksiin. Niinpä hän ei eulogiassaan pysähtynytkään vähempään kuin jumalointiin, обожение, sen varsinaisessa mielessä:

 

Hän oli Jumala, Hän oli sinun Jumalasi Venäjä,

Hän sai sinussa ruumiillisen muodon,

laskeuduttuaan sinuun korkeuksista,

Sankarten joukossa tähtien yllä

Hän loistaa nyt ikuisesti…

 

     Jumalat ovat tässä ajan hengen mukaisesti antiikin jumalia, mutta jumalointi todella tarkoitti käytännössä sitä, ettei sen kohde kuulunut niihin, joita sopi arvostella samoilla mittapuilla kuin tavallisia kuolevaisia.

      Pietari tappoi poikansa Aleksein, kuten tiedetään. Tällä teolla oli oma rautainen logiikkansa, jos Aleksei kannattajineen olisi päässyt valtaan, olisi Pietarin uudistukset tehty tyhjiksi. Pääkaupunki olisi siirretty Pietarista takaisin Moskovaan ja se vanha Venäjä, jota Pietari oli voimallisesti muokannut Euroopaksi, olisi palannut takaisin.

      Pietari joutui siis uhraamaan oman poikansa, mutta mitäpä sanoikaan Raamattu Kristuksen kärsimyshistoriasta? Eikö oman poikansa uhraaminen ollut suurin rakkauden teko, mikä millekään olennolle oli mahdollinen? Suuri, suuri oli Pietari, kuten hänen rakkautensakin.

     1700-luvun valistusfilosofit tunnustivat myös auliisti Pietarin suuruuden, joskin Katariinan suosio ymmärrettävästi houkutteli enemmän niitä, jotka vaikuttivat hänen hallitusaikanaan. Pierre le Grand – Catherine la plus Grande, kiteytti Voltaire oman kontribuutionsa Venäjän despooteille: Pietari oli antanut venäläisille olemassaolon, mutta Katariina sielun…

      Pietarin viholliset ovat yksi Venäjän historian suurista teemoista ja suurelta osin tämä vihamielisyys sijoittuu slavofiliaan. Miksi ja millä oikeudella Pietari meni sorkkimaan Venäjän sielua? Miten hän julkeni tuhota aidon venäläisyyden ja pakottaa alamaisensa omaksumaan nemtsien tavat ja jopa kielen?

       Tuliko Venäjän kulttuurista Pietarin takia vain puolivillaista pintakiiltoa, joka ulkonaisesti muistutti länttä, mutta itse asiassa koko maa ei ollut enempää aidosti venäläinen kuin eurooppalainen? Eikö Venäjän ollut helpompi puolustautua länttä vastaan, jos eurooppalaiset olivat sille basurmaneja (musulmaaneja) eikä veljiä?

      Venäjän ylimystö oppi kyllä nopeasti vaihtamaan kielensä saksaan ja ranskaan ja lukemaan eurooppalaista kirjallisuutta, mutta samalla se irtautui kansasta ja jäi ikään kuin ilmaan roikkumaan, vailla kansallista alkuvoimaa ja juuria, joita 1800-luvun romantikot osasivat kaivata ja joita 1700-luvun valistus oli halveksinut.

     Pietarin kriitikkoihin kuului itse asiassa jo Katariina Suuren aikainen sinisukka, Jekaterina Daškova, Pietarin tiedeakatemian johtaja ja kirjallisuusakatemian perustaja, jonka näemme Aleksandran teatterin edessä olevan Katariinan patsaan jalustan hahmojen joukossa.

     Hänen mielestään Pietari oli ollut sivistymätön tyranni, joka oli kohdellut kaikkia orjinaan ja joka yritti muuttaa erotuksetta kaiken, edes miettimättä, mikä oli hyödyllistä ja mikä vahingollista. Tässä olikin Pietarin arka paikka, johon hänen myöhemmät kriitikkonsa iskivät.

      Pietarihan todella oli tyranni. Ei ollut sattuma, että dekabristi Rylejev ylisti Ukrainan hetmani Mazepaa, joka oli klassisen antiikin parhaiden perinteiden mukaisesti uskaltanut nousta tyrannia vastaan ja josta palkaksi Mazepan kannattajia rangaistiin äärimmäisen julmasti ja lähetettiin runneltuja ruumiita pitkin Dnepriä lauttojen päällä varoittamaan kaikkia ukrainalaisia koskaan nousemasta Pietarin mahtailevassa kaupungissa asuvaa hallitsijaansa vastaan.

     Pietarin julmuus oli ilmiömäistä. Hän tappoi omin käsin ilmeisesti satoja kapinaan nousseita streltsejä Moskovan Punaisella torilla ja pieksi ryhmysauvallaan kaikkia, jotka jostakin syystä näyttivät sen ansaitsevan. Kepistä saattoi saada sekä liian liukkaasti kumarteleva työmies, joka keskeytti turhan tähden hyödyllisen toimensa että tietenkin myös sellainen kelmi, joka laiminlöi tervehtimisen. Menšikovin kaltainen valtionvarojen kavaltaja ilmeisesti täysin ansaitsikin perusteellisen selkäsaunan, ehkä myös moni muu.

     Mutta Pietarilla näyttää myös olleen erityistä viehtymystä sadismiin, mikä tukee käsitystä hänen poikkeuksellisesta persoonallisuudestaan. Kun kävi ilmi, että muuan kapteeni oli solminut suhteen Pietarin ensimmäiseen ja hänen jo siis hylkäämäänsä puolisoon Jevdokija Lopuhinaan, joka oli pakotettu luostariin, rankaisi entinen aviomies tuota rienaajaa seivästyttämällä hänet.

      Kyseessä oli tuo vanha teloitustapa, jossa uhri istutettiin terävän seipään nenään, jossa hän hitaasti menehtyi seipään tunkeutuessa sisäelinten läpi keuhkoihin saakka ja lopulta ulos selästä tai kaulasta. Jotta kärsimykset eivät jäisi liian vähäisiksi, puettiin teloitettavan päälle turkki, oli näet pakkasilma.

       Vastaavanlaista julmuutta osoitettiin amiraliteetin ensimmäiselle päällikölle Kikinille, joka oli vehkeillyt tsarevitš Aleksein kanssa. Hänet teilattiin ja onneton joutui vielä kuolintuskissaan vastailemaan teloituttajan pilkallisiin kysymyksiin. Nykyään Kikinin nimi muistetaan hänen rakennuttamistaan taloista (Kikinskie palaty), jotka sijaitsevat lähellä Smolnaa ja joissa nykyään toimii musiikkioppilaitos.

      Pietarin rakastajattaren Anna Monsin veli Willem erehtyi noudattamaan maan tapaa ja otti lahjuksia. Hänet teloitettiin ja ruumis jätettiin pitkäksi aikaa näytteille muille pelotukseksi. Pää säilöttiin spriipurkkiin. Sekä Monsin, että lapsenmurhasta tuomitun Mary Hamiltonin päät haudattiin sittemmin Katariinan aikana Daškovan ehdotuksesta.

      Perimätieto oli väittänyt, että Pietari oli ihastunut tavattomasti Hamiltonin kauneuteen ja määrännyt heti tämän pään katkaistavaksi ja säilöttäväksi, jotta jälkimaailmakin saisi tietää, millaisia kaunottaria Venäjällä oli ollut. Itse asiassa Hamilton oli todella ollut Pietarin rakastajatar, mutta erehtynyt puhumaan pahaa keisarin puolisosta Jekaterinasta (”tsuhonka”) ja lieneepä mahdollisesti tehnyt lapsenmurhan ja vielä varastellutkin. Joka tapauksessa synkkä tarina kertoo jotakin sitä, mitä Pietarista saatettiin uskoa.

      Kansan keskuudessa eli sitkeä käsitys siitä, että Pietari oli ilmestyskirjan peto tai Antikristus. Tässä tapauksessa oli mahdollista löytää poikkeuksellisen paljon merkkejä siitä, että viimeiset ajat olivat nyt todella tulleet.

     Pietari oli varastanut Jumalalta ajan ja ruvennut laskemaan sitä uudella tavalla, hän oli leikkauttanut miehiltä parran, joka suuren Stoglav-kirkolliskokouksen päätöksellä oli aikoinaan julistettu Jumalan antamaksi miehen koristukseksi, johon ei sopinut koskea. Uuden eurooppalaisen pääkaupungin rakentaminen ”luille ja kyynelille” vastoin Jumalan tahtoa, tulvien ja kosteuden riivaamaan paikkaan oli selvää antikristuksen työtä kuten myös alastomien epäjumalankuvien pystyttäminen Kesäpuistoon ja Pietarhoviin.

       Kutsunnoissa palvelukseen otettaviin tehty polttomerkki oli selvä Pedon merkki ja jopa Pietarin kasvot, jotka viiksineen muistuttivat kissaa, antoivat mielikuvan paholaisesta. Jotta uskonnon rienaus olisi mahdollisimman täydellistä, alettiin luostareita ja papistoa pakottaa hyödylliseen toimintaan, munkkeja lähetettiin armeijaan ja jopa nykyajan cocktailkutsuja muistuttavia assemblée-kokouksia määrättiin järjestämään myös luostareissa.

       Osoittaakseen vielä, ettei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä, tsaari rienasi ryyppykaveriensa kanssa kirkollisia menoja karnevalistisessa seurueessaan, joka tunnettiin nimellä ”Kaikkeinjuopunein, kaikkeinhulluin ja mielettömin synodi”. Sen jäsenillä oli hävyttömiä, mukamas kirkollisia nimiä ja titteleitä, joiden säädyttömyydestä (ненормативная лексика) venäläinen wikipedia aiheellisesti varoittaa etukäteen mahdollisia intelligentsijaan kuuluvia herkkiä lukijoita. Sellainen oli esimerkiksi Архикнязь-папа eli Ruhtinaspaavi, joka oli koko joukon johtaja. lisäksi olivat muun muassa:
протокопайхуй Михайлов,
духовник Иринархуй, архидиякон Идинахуй Строев,
протодиякон Пахом Пихайхуй Михайлов, дьякон
Иоиль Попирайхуй Бутурлин.
Ключари: Починихуй Опраксин, Брихуй Хилков,
Ионийхуй Субота, ризничий Изымайхуй Мусин-Пушкин,
уставщик Неоманхуй Репнин, поп Феофанхуй Шушерин.
Дьяконы: Посаднилхуй Головин, Ловихуй Воейков,
Ройхуй Ронов, Дуйнахуй Шемякин.

Ja monia muita.

     Tittelit lienee tässäkin parasta jättää suomentamatta. Seurue kulki suurimpina kirkollisina juhlina ympäri kaupunkia, pahoinpiteli ohikulkijoita ja tunkeutui ylimysten koteihin, joissa vaati kestitystä. Juhtina kulkueessa oli sikoja, pukkeja ja jopa kameleita.

      Humalaa nimitettiin seurueessa Ivasko Hmelnitskiksi, joka olikin seurueen alituisena vieraana. Rienatessaan kirkonmenoja se käytti omia termejään, esimerkiksi kirkonkirouksen eli anateeman julistamista kuvattiin sanalla «ебиматствовать», jonka jätän kääntämättä, herkkien lukijoiden tähden.

      Raiskaaja Pietari ei siis kainostellut antaessaan vielä pilkan ruoskankin viuhua pitkin veroilla ja väenotoilla näännytetyn Venäjän selkää. Mutta näin on luoja säätänyt, että nainen usein nauttii siitä, mikä häntä kauhistuttaa ja kiduttaa. Ei asia nyt aina suinkaan näin ole, miksipä moista väittämään, mutta tuskinpa asia rajoittuu vain yksittäistapauksiin.

      Joka tapauksessa tarina Pietarista Venäjän yljän ja itse asiassa siis raiskaajan roolissa on vertaansa vailla ja miltei uskomaton. Miten oli mahdollista, ettei kansa noussut kapinaan? Ei kyse ollut pelkästä pelkuruudesta.

       Ne vanhauskoisten seurakunnat, jotka polttivat itsensä valtavissa rovioissa Karjalan korpimailla, eivät pelänneet tuskaa eikä maallisen vallan miekkaa. Tsarevitš Aleksein taakse kokoontui todella Pietaria vastustavia voimia, mikä tiedettiin Ruotsissa asti.

       Mutta Venäjän hallinnon mullistanut Pietari piti hyvää huolta myös salaisesta palvelusta. Preobraženski prikaz huolehti siitä, että epäilyksenalaiset napattiin ja että he myös tunnustivat kaiken ja usein varmaan aivan aitojakin syntejään, vaikka armahdusta tuskin oli luvassa.

      Pietari Venäjän hallitsijana on todellinen historian jättiläinen, jolle ei ehkä lainkaan ole vertaista. Hän eurooppalaisti Venäjän ja toi sen osaksi arvoyhteisöämme. Hänen metodinsa olivat barbaariset ja kaiketi häntä voidaan myös nimittään jonkin sortin hulluksi, kuten myös vastustajaansa Kaarle XII:ta. Mutta jälkeä syntyi.

      Tämän sai kokea myös Ukraina, joka nykyään juhlii Mazepaa kansallissankarinaan. Pietari lopetti kasakoiden vanhan vapauden, hän tuhosi armottomasti omaa tai ainakin ukrainalaisten maata perääntyessään samoin kuin myöhemmin Aleksanteri I ja Stalin.

      Mutta niinhän meilläkin talvisodassa poltettiin talot, jottei puna-armeija voisi niitä käyttää. Isonvihan aikana Suomea tuhottiin armottomasti, mutta tilaisuuden tullen Kaarle XII:n armeija kyllä osasi maksaa potut pottuina.

       Samaa arvoyhteisöä siis oltiin melko pitkälle paitsi että meikäläiset eivät käyneet orjakauppaa ja taisi niitä muitakin eroja olla. Lieneekö vieläkin? Tätä jokainen kotonaan pohtikoon tekemättä liian hätäisiä johtopäätöksiä.

 

       Pietari sai väkivalloin murjottua läpi uskomattoman määrän uusia instituutioita ja uutta kulttuuria: uskonto pantiin kerralla aisoihin, pajarit kukistettiin ja streltsit tapettiin. Maan virallinen kieli aiottiin muuttaa hollanniksi, mutta siitä sentään luovuttiin. Vasilinsaari aiottiin Amsterdamin tapaan kaivaa täyteen kanavia, kunnes huomattiin asian epäkäytännöllisyys pohjoisen oloissa.

      Pietarin kykyä ja halua radikaalien muutosten tekemiseen voi hyvin verrata Stalinin vastaaviin. Jopa Venäjän intelligentsija, josta osa vihasi niin Petaria kuin koko valtiota, hurmaantui siitä muutosten tekemisen kyvystä, joka Pietarilla oli käsissään. Niinpä unelmoitiin myös liberaalista Pietarista, puhuttiin petrograndismista -hyvän diktaattorin odotuksesta.

       Muistakaamme, että toisen kautensa jälkeen Putinilla oli vastassaan intelligentsijan perusjoukko ja hänen kansansuosionsa oli muutenkin hiipumassa. Vasta Krimin kaappaaaminen ja sota nostivat suosion huippulukemiin.

       Vastakohtaisuus länteen olisi tuskin saanut kansalta paljoakaan aplodeja, ellei sotaa olisi syttynyt. Siihen viittaavat mielipidetutkimukset, jotka osoittivat, että venäläisten ja ukrainalaistenkin välilä oli huomattavan suurta sympatiaa ja vihamielisyys oli harvinaista. Eurooppakin oli melkoisessa suosiossa.

       Putin on verrannut itseään Pietari Suureen ja epäilemättä tarkoittanut sillä tuon hallitsijan mahtavuutta ja kykyä valtakunnan laajentamiseen. Pietarilla oli rasituksenaan kuitenkin myös suuri syntiluettelo, jollaisia kansat harvoin muistelevat, vaikka se varmaankin kannattaiskin.

 

 

 

Liittomme Ukrainan kanssa

 

Kaukaiset ystävämme

 

     Kuten tunnettua, Ruotsin ja Turkin suhteet ovat vuosisatojen varrella olleet hyvinkin lämpimät huolimatta siitä, että turkkilaisia koko Euroopassa syystä pidettiin kristikunnan vaarallisimpina vihollisina jo Lutherin ajoista alkaen.

     ”Luterilaisten marseljeesiksi” kutsuttu virsi ”Jumala ompi linnamme” (Ein feste Burg ist unser Gott) puhuuu ”vanhasta vainoojasta, kavalasta, kauheasta”, viitaten turkkilaisvaaraan.

      Mutta vihollisen vihollinen on ystävä ja suuressa Pohjan sodassa Turkki oli Ruotsin mahtavin liittolainen, joka jo pani Venäjän polvilleenkin. Kun Venäjän armeija oli vuonna 1711 avuton ja saarrettu sen pelastivat lahjukset: Pietarin puoliso ”Tšuhonka” Katariina, hallitsijana Katariina I luovutti lahjuksiksi omat jalokivensä, joita oli sotaretkelläkin mukana runsaasti ja Pietari armeijoineen pelastui.

     Аsian kunniaksi Pietari perusti kunniamerkin, jonka tunnus oli ”za ljubov i otetšestvo”, joka on siten muotoiltu, että rakkaus saa siinä aseman, joka ei välttämättä kohdistu vain isänmaahan, vaan myös sen isään. Tätä kunniamerkkiä jaettiin vain naisille.

     Kustaa III:n sodassa 1788-1790 Turkki oli Ruotsin runsaskätinen tukija ja maksoi suuria summia siitä, että Ruotsin laivasto esti venäläisiä siirtämästä omia sotalaivojaan Mustalle merelle. Turkkilais-ruotsalainen ystävyys oli tuolloin jo vakiintunutta.

     Maiden välillä oli jopa liitto, jonka Kustaa olisi suostunut purkamaan, mikäli Katariina puolestaan olisi purkanut oman liittonsa Tanskan kanssa. Kauppoja ei syntynyt Haminassa vuonna 1783 eikä myöhemminkään.

     Joka tapauksessa kristityn valtion liitto ”kristikunnan vihollisten” eli muhamettilaisten kansa oli arveluttava asia. Vastaavaa oli kuitenkin tehty aina. Jo ristiretkeläiset liittoutuivat tarvittaessa ei-kristittyjen kanssa.

     Vasta Venäjän vallan aikana Suomessa alettiin ”turkkia ja tattaria” itsesäänselvästi pitää vihollisina, koska emämaa Venäjäkin piti ja Suomen poikia lähti innolla mukaan sotiin niitä vastustamaan niin Kaukasiaan uin Keski-Aasiaan.

     Kaukainen ystävämme Turkki hallitsi Kaarle XII:n ja Kustaa III:n aikaan vielä suurta imperiumia, joka käsitti Afrikan pohjoisrannikonkin. Kustaa teatraalisissa kuvitelmissaan haliusi myös Afrikan sankariksi, Turkin valtakunnan pelastajan roolissa. Vieläm1800-uvun alussa meillä maksettiin veroakin barbareskimerirosvoille, jotka olivat Tuskin vasalleja (ks. Vihavainen: Haun corsair tulokset ).

     Toinen, meikäläisittäin eksoottinen liittolainen maallamme oli kasakoissa, tarkemmin sanoen ukrainalaissa zaporogikasakoissa (ks. Vihavainen: Haun hortitsa tulokset ). Nehän olivat niitä hurjan näköisiä ja myös hurjan tapaisia miehiä, jotka esiintyvät Ilja Repinin maalauksessa ”Zaporogit kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaanille”.

     Siinähän kasakoiden erityisenä tunnuksen päässä oleva tupsu, hohol, josta sitten tuli ukrainalaisten köllinimi Venäjällä. Ukrainalaiset itsekin pitävät itsehallinollista zaporogien eli koskentakaisten kasakkakuntaa Ukrainan todellisena alkumuotona.

    Zaporogit olivat vuodesta 1654 Venäjän suojeluksessa, mutta käytännössä itsenäisiä ja hoitivat suhteita myös Puolaan. Vapaus, omassa erikoisessa muodossaan oli kasakoiden tunnus ja alistaminen valtion valjaisiin kauhistus.

     Juuri sitä teki Pietari I, joka määräsi kasakkajoukkoja seuraamaan Venäjän armeijaa sotaretkille, myös kaukaiseen Suomeen, niin sanottuna epäsäännöllisenä ratsuväkenä, joka oli erityisen tunnettua ratsastustaidoistaan ja sopi tiedusteluun, takaa-ajoon ja hävittämiseen.

     Kasakoita tutkinut Aleksei Škvarov (ks. Vihavainen: Haun Škvarov tulokset) kertoo, että Suomen suunnalla oli ainakin aluksi merkittävä määrä myös ukrainalaisia kasakoita, myöhemmin yleensä vain pieni määrä venäläisiä Donin kasakoita.

     Zaporogien hetmani Ivan Mazepa muistetaan liittoutumisestaan Kaarle XII:n kanssa. Venäjällä hän oli saanut tsaari Pietarilta maan korkeimman kunniamerkin, Pyhän Andreaksen ritarikunnan ristin, yhtenä ensimmäisistä.

     Takinkäännön jälkeen Pietari perusti hänelle ikioman ritarikunnan: Juudas Iskariotin ritarikunnan, jonka mitali painoi 30 kiloa (ks. Vihavainen: Haun anateema mazepalle tulokset).  Sitä ei koskaan päästy luovuttamaan vastaanottajalle, joka pakeni Poltavan jälkeen Kaarle XII:n seurassa Turkin puolelle, Benderiin.

     Minusta on kiinnostavaa, että Mazepa oli oppinut mies, joka oli saanut oppia jo Kiovan akatemiassa (kijevsko-mogiljanskaja kollegija -Kiovassa oli jo 1600-luvulla sellainenkin) ja täydentänyt sivistystään jesuiittakollegiossa Varsovassa, niin ortodoksi kuin olikin.

      Venäjänkielinen Wikipedia väittää, että Mazepan lempilukemista oli Niccolo Machiavellin ”Ruhtinas”, eli sama kuin Kekkosella ja monella muullakin tunnetulla valtiomiehellä (vt. Vihavainen: Haun machiavellin moraali tulokset ).

     Joka tapauksessa Mazepa, joka mitä ilmeisimmin paheksui Pietarin hyökkäystä kasakoiden perinteistä vapautta vastaan, alkoi hautoa puolen vaihdosta jo sen jälkeen, kun Kaarle XII oli lyönyt saksilais-venäläisen armeijan Fraustadtissa vuonna 1706.

     Vuonna 1709 Mazepa vei kasakkansa avoimesti Ruotsin puolelle ja V.V. Pohljobkinin mukaan sai oikeuden kantaa meidän (Ruotsin) sinikeltaisia värejämme peitsiensä kärjessä. Nehän ovat nykyäänkin Ukrainan värit.

     Vastoin suuri lupauksia Ukraina ei tuonut Ruotsin joukoille apuvoimia enempää kuin 4000 miehen verran. Ennen puhuttiin 6000:sta, mutta kehitys kehittyy. Se ei sotaa ratkaissut, kun Kaarlen Puolan valtaistuimelle panema Stanislaus Leszczyńskikään ei antanut merkittävää apua. Joka tapauksessa sota oli sikäli selvinnyt, että Venäjä oli yksin Kaarlen joukkoja vastassa.

     Ruotsin armeijahan sitten kuitenkin hävisi Poltavassa ja antautui Perevolotšnassa 1709, mutta Kaarle jatkoi ainakin diplomaattista sotaa Turkista käsin ja saikin aikaan Turkin hyökkäyksen, jonka Venäjä sitten lahjusten avulla kesti. Sen jälkeen Turkki karkotti Kaarlen pikku hoveineen pois Benderistä.

     Venäjän näkökulmasta Mazepa tietenkin oli maanpetturi, mutta ukrainalaisten separatistien näkökulmasta vapaussankari. Tänä päivänä hän on korkealla kansakunnan kaapin päällä Kiovan hetmanien museossa.

      Mazepan asemaa voinee  jossakin määrin verrata Sprengtportenin historiallisen hahmoon. Suomessa hänet on usein nostettu vapaussankariksi, mitä hän itsekin, George Washigtonin tapaan pyrki olemaan. Ruotsissahän on ollut yksiselitteisemmin petturi.

     Kuitenkin suhtautuminen Sprengtporteniin niin meillä kuin Ruotsissa ja Venäjälläkin on ollut varsin kiihkotonta ja lähinnä akateemista luonteeltaan. Kovin kunnianhiminen oli mies ja lahjakaskin, mutta myös suuri epäonnistuja ja väärinpokerinsa pelannut.

     Venäjällä Mazepan petos sai suorastaan uskonnolliset mitat ja aina 1990-luvulle saakka Venäjän kirjoissa oli tapana suuren paaston aluksi lukea ”anateema Mazepalle” (ks. Vihavainen: Haun anateema mazepalle tulokset).

     Kaukainen kasakkaystävämme Mazepa jäi meille lähinnä historian alaviitteeksi, joka tunnetaan parhaiten romantiikan ajan kirjallisesta maailmasta. Hänen seuraajansa Pilipp Orlik, joka Ukrainassa myös mainitaan hetmanien ylväässä seurassa, ei päässyt kotiseudulleen palaamaan, vaan kuoli maanpaossa Turkin puolella harhailtuaan ensin Euroopassa, Tukholmaa myöten.

Ruutia poltettiin Savossakin

 

Kun ruutia poltettiin myös Savon sydänmailla

 

     Ruutia ei luokitella räjähdysaineeksi, vaan ampuma-aineeksi, koska projektiilien matkaan saattaminen on sen tärkein käyttötarkoitus. Ruudin käyttö perustuu siihen, että sen palaessaan synnyttämät kuumat kaasut vaativat satakertaisen tilan itse jauheeseen verrattuna. Ne puhaltavat tarvittaessa kuulan tai luodin matkaan 300-500 metrin sekuntinopeudella.

      Nykyaikaisten räjähteiden palamisnopeus on jopa parikymmenkertainen, eikä kenenkään kannata yrittää sanan varsinaisessa merkityksessä ampua esimerkiksi dynamiitilla tai trotyylillä, jota viime sodan jermut nimittivät rotuliksi ja nykytoimittajan TNT-räjähteeksi.

     Ruudinkeksijää pidetään jostakin syystä viisaana miehenä, mutta hänen nimeään ei tiedetä. Saksalainen munkki Berthold Schwarz on yleensä saanut tämän kunnian ja saksaksihan musta ruuti on Schwarzpulver, kuten saksalaiset muistavat mainita. Englanniksi se ei kuitenkaan ole Schwarzpowder, vaan blackpowder, mustaa jauhetta siis molemmilla kielillä.

     Joka tapauksessa mustan ruudin saa myös rajusti räjähtämään ja sillä on vuosisatojen mittaan särjetty runsaasti kiviä. Väärin ladattu muskettikin saattaa räjähtää käyttäjänsä käteen. Mustan ruudin tärkeä ominaisuus on, että se on leimahdusherkkää, eikä syttyäkseen tarvitse nallia, toisin kuin useimmat varsinaiset räjähteet.

     Kuitenkaan märkä ruuti ei pala, vaikka ruuti itsessään on seos, joka sisältää palamiseen tarvittavan hapen ja siis palaa vaikka veden alla, mikäli vesi ei pääse ruutia kastelemaan. Siten esimerkiksi päällystetty sytytyslanka palaa veden alla, kun purkautuvat palamiskaasut estävät veden pääsyn panokseen.

     Harmi kyllä, ruuti on taipuvaista imemään itseensä kosteutta, joka heikentää sen tehoa ja lopulta estää sen syttymisen. Sen takia sitä on säilytettävä tiiviisti suljetuissa nassakoissa eli tynnyreissä ja aina joskus levitettävä auringon paahteeseen kuivumaan. Ainakin Savon prikaati 1700-luvun lopulla käytti myös nahkasäkkejä.

     Kaikki armeijat ottivat ruudin käyttöönsä uudelle ajalle saavuttaessa, vaikka sen käyttö oli hidasta ja hankalaa ja edellytti sen kuivana pitämistä, vaikka kukaan ei tiennyt, lähettäisikö luoja sateen juuri silloin, kun piti taisteltaman.

     Vielä 1600-luvulla jalkaväen perusase pitkien keihäiden eli piikkien ohella oli lunttulukkoinen musketti. Lunttulanka oli salpietarilla kyllästettyä pellavanarua, joka sisälsi hapettimensa ja pysyi kytemässä kauan, ellei nyt sitten sattunut kastumaan.

     Lunttulanka sytytettin yleensä varmuuden vuosi molemmista päistä, jottei kesken taistelun tarvisisi ruveta tuluksilla tulta iskemään. Kytevä lunttu painui laukaistessa musketin avautuvaan sankkipannuun ja sytytti sankkiruudin, joka taas reiän kautta sytytti varsinaisen panoksen.

     Melkoista turaamistahan se ampuminen sellaisilla vehkeillä oli, vaikka 30-vuotisen sodan Landsknechtit tekivätkin paperista valmiita pakkauksia eli panoksia, joita riippui olan yli heitetyssä vyössä 12 kappaletta –”12 apostolia”. Jos musketin sai ladattua ja laukaistua edes kerran minuutissa, niin hyvä oli.

     Samaan aikaan jousella ja nuolilla ehti ampumaan tähdättyjä laukauksia vaikka kymmenen tai enemmän. Eipä ihme, että joillakin joukoilla, kuten baškiireilla oli jouset ja nuolet käytössään vielä Napoleonin sodissa. Suomessa niitä oli baškiireilla ainakin 1700-luvun lopulla, Kustaa III:n sodassa.

     Jouset ja nuolet saatiin vaikka lähimetsästä. Todella kovat jalalla tai vivulla viritettävät teräsjousetkin olivat hyvän sepän tehtävissä. Ruudin valmistus oli hankalampaa.

     Ruudin keskeinen ainesosa oin hapetin, salpietari eli kaliumnitraatti, jota yleensä on ruudissa 75% painosta. Sitä saatiin Suomestakin keittämälllä tallin aluksien multaa. Sen lisäksi tarvittiin tärkein hapetettava aine eli puuhiili (15%), jota sai vielä paljon helpommin. Sen sijaa rikkiä (10%), joka alensi ruudin syttymispistettä, tuotiin Suoneen yleensä Ruotsista, jossa sitä saatiin rautamalmia rikastettaessa. Ruuti oli siis yleensä meillä ainakin osittain ulkomaista tuontitavaraa.

     Jos ruuti loppui, oli vakavat paikat, mikäli vihollinen uhkasi. Niinpä suuria määriä varastoitiin linnoihin ja linnoituksiin, tonnikaupalla. Lappeenrannan linnoituksen kellareissakin oli vuonna 1818 126 tonnia ruutia. Siis todella pitkän noin 500 hevosen karavaanin vedettäväksi. Sivumennen sanoen, talojen uunit oli sammutettava siksi ajaksi, kun ruudinkuljetus meni ohitse.

     Ruuti räjähti kyllä voimallisesti myös erilaisissa ammuksissa. Sillä myös räjäytettiin linnoitusten portteja ja krenatöörit eli kranaattimiehet heittivät vihollisen sekaan kilon painoisia käsikranaatteja.

     Karoliiniarmeijassa joka miehellä oli taisteluun lähtiessä 30 panoksen ”patronkök” eli patruunalaukku, á n. 10 g ruutia. Sen lisäksi saattoi olla ”granat-taska”, josa oli kilon painoisi käsikranaatteja, kussakin ruutia ehkäpä parisataa grammaa. Näiden ohella tarvittiin ruutisarvi, josta pantiin musketin sankkipannuun sankkiruuti.

     Tykistö tietenkin oli suuri ruutisyöppö. Pienet kenttätykit olivat yleensä kolminaulaisia eli niiden rautakuulat painoivat noin puolitoista kiloa. Niilläkin voitiin ampua myös räjähtäviä kranaatteja, joissa ruudin osuus lienee ollut ehkäpä neljännes painosta. Kolminaulaisen tykin ajopanos tarvitsi ainakin parisataa grammaa ruutia.

    Varsinaisia paukkuja olivat mörssäreillä ammuttavat pommit, joiden paino saattoi olla yli kolmekymmentä kiloa. Sellaisia ”kahden puudan” (puuta=16 kg.) painoisia paketteja ammuttiin vuonna 1714 myös Olavinlinnaan useita. Tärkein rooli näyttää kyllä muurin särkemisessä olleen 24 naulaisilla tykeillä, joiden ammuksen paino siis oli kymmenkunta kiloa.

      Ruudin voimaa ei kannattanut vähätellä. Olavinlinnaa kohti ammuttiin viitisen tuhatta tykinlaukausta ja linnan muuriin syntyi ammottava 30 metrinen aukko. Puolustajien mieshukka oli suuri ja yli kolmestasadasta miehestä noin puolet oli lopulta poissa pelistä. Yli 5000 tykinammusta teki tehtävänsä.

     Ruutia linnan puolustajat olivat joutuneet käyttämään säästäen eikä tykistäkään ollut piirittäjän veroinen. Vain noin 1700 laukausta eli kolmasosa vihollisen laukausten määrästä ja kevyemmillä tykeillä.

     Kun linnoitus suostui kunniallisiksi katsotuin ehdoin antautumaan, siellä oli jäljellä enää 60 tykinkuulaa ja 10 tynnyriä ruutia. Vihollinen tunnusti menettäneensä vain 19 miestä kaatuneina ja 7 sairauteen kuolleina toiset 7 menetettiin karanneina. Haavoittuneista ei mainita, vaikka usein nämä olivat ennen pitkää lopullisesti poissa muonavahvuudesta.

     Olavinlinnan valloittamisen kunnaiksi lyötiin Pietarissa mitali, jossa on kuva piirityksestä ja latinankielinen teksti ”Arx novum captum” -uusi linna on valloitettu. Pietarissa on myös tänäkin päivänä ns, Viipurin puolen kaupunginosassa suuri katu, jonka nimi on ”Nejšlotski pereulok” -Savonlinnan kuja.

     ”Kuja”-nimitys ei tässä viittaa kadun pienuuteen, vaan se ajateltuun asemaan poikkikatuna. ”Nejšlot” on taas väännös sanasta ”Nyslott”, uusi linna eli Savonlinna.

     Olavinlinna olisi luultavasti ollut ennen ruudin käyttöön tuloa mahdoton valloittaa muuten kuin piirityksellä, jollaiset olivat usein yhtä näännyttäviä piirittäjille kuin piiritetyille.