Sadan vuoden takaa

 

Russellin futurologia

 

     Bertrand Russelliin muistelmien (vrt. viimeisintä edeltävä blogi) toinen osa on kiinnostava myös sen kannalta, miten kirjoittaja arvioi eri suurvaltoja ja niiden tulevaisuutta.

     Muistelmissa asiat toki yleensä saattavat paljonkin muuttua siitä, mikä aikoinaan oli todellisuutta, mutta Russell käyttää kirjansa strategisissa kohdissa paljon aikalaisdokumentteja, erityisesti kirjeitä, enkä oikein usko, että hän olisi niitä väärentänyt.

     Russellin mielipiteistä koskien Neuvosto-Venäjää ja Leniniä onkin edellä jo ollut puhetta. Vuonna 1920 hän kirjoitti muusalleen Ottoline Morrellille seuraavasti: ”Bolševismi on ahdasta, tyrannimaista byrokratiaa ja sen vakoilusysteemi nokkelampi ja kauhistavampi kuin tsaarin, ja sen aristokratia, jonka muodostavat amerikkalaistuneet juutalaiset, on yhtä röyhkeä ja tunteetonta. Mitään merkkiäkään vapaudesta ei ole jäljellä, ei ajatuksissa, puheessa eikä toiminnassa…”

     Silti kyseessä oli tuolla hetkellä oikea hallitusmuoto Venäjälle. Mikäli kysyi, miten Dostojevskin henkilöt olisivat hallinneet, saattoi asian ymmärtää.

     Paradoksi oli, että venäläiset olivat taitelijoiden kansakuntaa aina yksinkertaisinta talonpoikaa myöten. Bolševikkien päämääränä oli kuitenkin tehdä heistä niin ”toimeliaita ja jenkkimäisiä” kuin mahdollista…

     Ajatus Venäjän ”amerikkalaistamisesta” oli tuohon aikaan voimakkaasti esillä myös Venäjällä ja olen siitä joskus kirjoittanutkin. Amerikkalaisen teknologian avullahan sn Neuvostoliiton valtavaksi paisunut traktoriteollisuuskin rakennettiin ja telaketjutraktorit olivatkin jo viittä vaille valmiita tankkeja.

     Mutta Russellin kritiikki suuntautuu ennen muuta amerikkalaista henkeä vastaan. Yllättävää kyllä, Russell tunsi sen itselleen hyvin vieraaksi huolimatta siitä, että hänen perusarvoihinsa kuuluivat liberalismi ja tietynlainen utilitarismi, joita Yhdysvallat juhlallisesti kumarsi teoriassa ja osin käytännössäkin.

     Vuonna 1930 Russell kirjoitti eräällä tuntemalleen Kiinan-tutkijalle kirjeen, joissa arvioi, että Amerikka on todennäköisesti seuraavien sadan tai kahdensadan vuoden kuluessa tärkeämpi kuin Kiina, mutta sen jälkeen saattaa hyvinkin tulla Kiinan vuoro. Tämä aikana, jolloin USA:n ja Kiinan talouksien ero oli tähtitieteellinen.

     Joka tapauksessa Russell oli huolestunut Amerikasta: ”Teidän maassanne ovat ihmissuhteet uskomattoman vinoutuneita. Meillä on koulussamme (Russell ystävineen ylläpiti yksityiskoulua, jossa kokeiltiin vapaata kasvatusta) joukko amerikkalaisia lapsia, ja minua kummastuttaa, kuinka heikosti heidän äitiensä vaistot toimivat. Kiintymyksen lähde tuntuu kuivuneen. Luultavasti koko länsimainen sivistys tulee kulkemaan samaa tietä ja kaikki meidän länsimaiset rotumme tulevat kuolemaan sukupuuttoon, lukuun ottamatta ehkä espanjalaisia ja portugalilaisia… fyysisen välinpitämättömyyden tulos on se, että lapsi kasvaa tuntien vihaa koko maailmaa kohtaan ja haluaa kunnostautua rikollisena kuten Leopold ja Loeb.”

     Vuodet 1938-1944 Russell vietti joka tapauksessa Amerikassa, jossa hän sai tutustua myös sikäläiseen vahvaan suvaitsemattomuuden perinteeseen. Kun hänet oli valittu New Yorkin City Collegen professoriksi, nostettiin asiasta oikeusjuttu (”noitavaino”), jossa hänen nimityksensä kumottiin sillä perusteella että hän muka kehotti luennoillaan irstauteen ja tunnettiin sen mukaisesta elämäntavasta ja kirjoituksista.

     Itse asiassa Russellä luennoi lähinnä tekeillä olevasta kirjastaan ”Länsimaisen filosofian historia”, josta tuli melkoinen bestseller ja joka on yhä hyvin lukukelpoinen.

     Toki Amerikasta löytyi myös intellektuaalista hyvää seuraa, vaikka kirjoittava kertookin hieman filosofisella tasolla pettyneensä niihin viikottaisiin keskusteluihin, joita hän kävi Einsteinin ja Kurt Gödelin kanssa. Olihan maassa myös merkittäviä filosofeja ja vanhoja ystäviä.

     Tässä vaiheesa Russell oli jo luopunut pasifismistaan ja ymmärsi, että mikäli Saksa voittaisi ja muun muassa miehittäisi Britannian, olisi se samanlainen barbarian alkusooitto kuin se, joka tapahtui antiikista keskiaikaan siirryttäessä.

     Britit olivat pysäyttäneet junansa, kun intialaiset passiivisen vastarinnan kannattajat asettuivat raiteille niiden eteen. Natseilta ei ollut mitään sellaista odotettavissa: ”Natsit novat minusta äärimmäisen vastenmielisiä -julmia, tekpyhiä ja tyhmiä.” He olivat yhtä vihattavia sekä moraalisesti että älyllisesti. Heidät saattoi pysäyttää vain asein.

     Vastaava muutos tapahtui Russellin kasvatusta koskevissa näkemyksissä, kun hän koulua pitäessään sai tutustua lapsiin, jotka usein saattoivat olla hirveitä raakalaisia: mikäli halusi estää heikkojen sortamisen, oli ”käytettävä valtaa hyvin selvästi ja voimakkaasti”.

     Russell oli kirjeenvaihdossa myös Summerhill-koulua pitävän A.S. Neillin kanssa ja tuki tämän toimintaa, mutta ymmärsi, että sen laatuinen vapaa kasvatus oli harharetki. Joka tapauksessa englantilainen typerän väkivallan perinne kasvatuksessa oli barbariaa, joka oli voitettava.

     Russellin suureksi rakkaudeksi kansojen joukossa tuli Kiina, jossa hän vietti vuoden kutsuttuna luennoitsijana. Kirjeistä ilmenee, että hän oli tavattoman kuuluisa ja suosittu sekä Kiinassa että Japanissa, jälkimmäisessä näköjään militarismia vastustavien, mutta monimiljoonaisiksi kuvattujen piirien keskuudessa. Russell nähtiin Aasiassa ennen muuta suurena yhteiskuntafilosofina.

     Russellin mielestä Kiina oli sellainen, kuin Euroopasta olisi voinut tulla, mikäli Ranskan vallankumous olisi jäänyt tapahtumatta. Hän ihaili Kiinan ja oppineiden kiinalaisten hienoa sivistyneisyyttä, vaikka maan suuret kansanjoukot olivat aivan vailla koulutusta ja kannatti sitä, että Englannin Kiinalta Boksarikapinan takia vaatimat korvaukset olisi käytettävä Kiinan koululaitoksen hyväksi.

      Ylemmyyttään kiinalaisiin nähden korostavat, Kiinassa asuvat englantilaiset pölkkypäät Russell kuvaa ympäristöstään täysin eristyneeksi joukoksi, jonka intellektuaalinen taso oli hyvin matala. Harhainen käsitys omasta paremmuudesta tuntuukin olleen brittien sielunsaitrautena kaikkialla.

     Myös Kiinaa uhkasi amerikkalaistuminen, mitä Russell piti kauhistuttavana vaarana. Hänen ystävänsä Joseph Conrad oli samaa mieltä ja kirjoitti kirjeessään vuonna 1922: ”Kylmyys hiipii sieluun etenkin teidän käsitellessänne Amerikan vaikutusta. Se olisi todella kauhea kohtalo Kiinalle tai mille tahansa maalle. Koen teidän kirjanne (The Problem of China) sitä voimakkaammin, kun ainoa toivon säde, jonka te tunnustatte, on kansainvälisen sosialismin eteneminen -ja siihen en minä puolestani pysty liittämään minkäänlaista ratkaisevaa merkitystä…”

     Myös Tšiang Kai-šekin kansallisen liikkeen luonne oli Russellin mielestä jokseenkin pelottava, mutta hän toteaa, ettei englannissa ylipäätäänkyetty ymmärtämään Kiinan uudistamisen tuomia nököaloja: ”Kiina on aina Kiina”. Ja kiinalaisuushan tarkoitti useimmille vuosituhantista pysähtyneisyyttä, jonka toivottomuutta mieletön kirjoitusjärjestelmäkin todisti ja ylläpiti.

     Nyt, sadan vuoden kuluttua tiedämme paljon sellaista, mitä aikalaiset eivät voineet tietää ja ymmärrämme myös, että he eivät välittäneet tietää paljoa sellaistakaan, minkä olisivat voineet. Vanhat dokumentit ovat opettavaisia.

Ikuisia kysymyksiä

 

Trattenbachin koulumestari ja pikku Sulo

 

     Bertrand Russell kertoo muistelmissaan kysyneensä kollegaltaan G.E. Moorelta, mitä mieltä tämä oli Ludwig Wittgensteinista, joka kävi hänen luennoillaan.

     Moore vastasi pitävänsä Wittgensteinia suuressa arvossa, sillä hän näytti usein luennoilla suuresti hämmästyvän, kun taas muilla opiskelijoilla ei voinut havaita vastaavaa reaktiota.

     Russell oli Wittgensteinin läheinen ystävä, vaikka tämä olikin maailmansodan aikana rintamalinjan toisella puolella ja Wittgenstein uskoi Russellin apuun suurenmoisen pikku teoksensa Tractatus Logico-philosophicus, julkaisemisessa.

     Siihen aikaan, heti sodan jälkeen hän toimi kotimaassaan Itävallassa, jossa oli saanut kansakoulunopettajan paikan Trattenbachin kylässä. Kelpo kyläläiset, enempää kuin opettajakollegatkaan eivät arvostaneet opettajaa, joka halusi viedä matematiikan opetuksen liian pitkälle, jopa alueelle, jota ei normaalissa kaupankäynnissä tarvittu.

     ”Tractatus” oli saanut alkunsa Englannissa ja kypsynyt sotavuosien mittaan. Se kuuluu ehdottomasti länsimaisen filosofian merkkiteoksiin ja näyttää siltä, ettei monikaan kykene ymmärtämään sitä sillä tavoin, kuin tekijä on tarkloittanut. Kirjeessään Russellille Wittgenstein totesi, ettei matemaatikko Gottlob Frege ymmärtänyt siitä mitään.

     On tietenkin selvää, että itse ymmärrän vieläkin vähemmän, enkä enää edes enää juuri muista, mitä kirjassa sanotaan. Luin sen Edition Suhrkampin julkaisemana pikku taskukirjana hamalla 1960-luvulla.

     Sen kuitenkin muistan, että kirjan lopussa tekijä suorittaa huiman kiteytyksen: ”Das Mystische ist nicht wie die Welt ist, sondern dass sie ist”. Mystiikka ei ole siinä, millainen maailma on, vaan siinä, että se on.

     Tämä oli suuren hämmästelijän oivallus, joka opiskelijatovereilta luultavasti jäi käsittämättä tai tulkittiin typeryydeksi ja sofistikaation puutteeksi.

     Kuten tiedetään, lapsilla on tietyssä iässä, suunnilleen 3-5 vuotiaina kyky tehdä perustavanlaatuisia filosofisia kysymyksiä, jotka sittemmin lakkaavat heitä kiinnostamasta.

     Luullessaan astuvansa aikuisuuden korkeampaan maailmaan kasvava nuori itse asiassa taantuu naiivin simppeliin kysymättömyyteen. Hän ei enää pääse Narniaan, kuten C.S. Lewis asian esitti.

     Olen joskus muinoin kirjoittanutkin Gareth Matthewsin kirjasta Philosophy and the Young Child (ks. Philosophy and the Young Child — Harvard University Press ), jossa tekijä kiinnostavasti kertoo havaintojaan lapsen kehityksestä ja hänen tiedonhalunsa muutoksista.

     Tämän päivän hesarissa sattuu olemaan muuan kolmivuotiaan Sulo Vesalan esittämä kysymys ”Miksi aina on nyt?” Lehti antoi kysymyksen vastattavaksi akateemikko, filososoifja emeritusprofessori Ilkka Niiniluodolle, jota myös Suomen viralliseksi filosofiksi on kutsuttu.

     Niiniluoto toteaa, ettei asiaan ole yksiselitteistä vastausta ja hieman häijysti sanoen juotuu tyytymään latteuksiin. En tiedä, miten vastaus tyydytti Sulo-poikaa, ehkäpä hän ilahtui ainakin siitä, että aikuinen edes yritti antaa vastauksen. Itse luulisin, että vaarilta kannattaisi joka tapauksessa vielä kysyä.

     Pikku-Sulon kysymys viittaa siihen, että hän olisi varmaankin myös saattanut hämmästyä G.E. Mooren luennoilla, jos olisi niihin pystyyt muiden valmiuksiensa puolesta osallistumaan.

     Mitä Niiniluotoon tulee, Wikipedia kertoo Wittgensteinin vaikuttaneen hänen filosofiseen ”heräämiseemsä” ja ymmärtääkseni hänen opettajiinsa kuului myös G.H. von Wright, joka Cambridgessä sai Wittgensteinin jälkeen hoitoonsa tämän professuurin ja myös teokset julkaistavikseen.

     Mutta kyllä Sulolla ja hänen vertaisryhmällään vain on kysymyksiä, joiden edessä ei oppineidenkaan oikein auta muuta kuin hämmästyä.

Intellektuellin muistelmia

 

Pasifistin sota

 

Bertrand Russell, Elämäni II, 1914-1944. WSOY 1968, 378 s.

 

     Bertrand Russell oli ensimmäisen maailmansodan syttyessä jo tarpeeksi vanha säästyäkseen kutsunnoilta. Sodan lopulla asevelvollisuusiän takarajaa nostettiin ja valtio lähetti hänellekin kutsun, mutta ei löytänyt vastaanottajaa, joka istui parhaillaan vankilassa lusimassa kuuden kuukauden tuomiotaan.

     Tuomio tuli eräästä tammikuussa 1918 julkaistusta lehtikirjoituksesta, jossa vihjattiin, että Englantiin saapunut amerikkalainen armeija oli ainakin käytettävissä lakonrikkureina, mihin se oli jo kotimaassaan tottunut.

     Itse asiassa kirjoituksen pihvi oli se, että siinä asetettiin vastuu sodan jatkamisesta ympärysvaltain hallituksille, mikäli ne eivät suostuisi sodan lopettamiseen ilman alueliitoksia ja sotakorvauksia, mitä keskusvallat olivat juuri ehdottaneet.

     Kun Russell haastettiin oikeuteen, ehdotti G.B. Shaw Russellille, että paras mahdollinen puolustus oikeudessa olisi sen toteaminen, että Englannissa valtio ei voinut tuomita häntä mielipiteestään, koska se kannatti sanan- ja mielipiteenvapautta. Se olisi aivan toista, kuin odotettavissa oleva pikkunäppärä juristeria, jota käytettäisiin asianajajan kunnian kirkastamiseksi, mikäli puolustus annettaisiin asianajajan tehtäväksi.

     Tiedossani ei ole, miten oikeusjuttu tarkkaan ottaen meni, mutta joka tapauksessa Russell siis sai nuo puoli vuotta, joista hän ajoittain näyttää suuresti nauttineen: hän sai lukea ja kirjoittaa täydellisessä rauhassa, lukuun ottamatta hyödyllistä kahden tunnin ulkoilua päivittäin.

     Russell ei ollut niitä miehiä, jotka julistavat yhtä ja tekevät toista. Hän lähti ajattelussaan siitä periaatteesta, että jokainen tavoittelee ennen muuta omaa ja läheistensä hyvinvointia. Muu olisi ”luonnotonta”.

     Hämmästyksekseen hän sai huomata, että verenhimoon herännyt kansa oli paljon kiinnostuneempi omien ja vieraiden nuorten miesten teurastuksesta, sitä kannattivat riemulla niin miehet kuin naiset ja niin rahvas kuin yläluokka.

     Russell itse oli syntynyt rikkaana ja häntä vaivasi elää perimillään rahoilla, jotka hän sen vuoksi lahjoittikin pois. Osittain ne menivät Cambridgen yliopistolle ja Newnham Collegelle sekä erinäisiin koulutustarkoituksiin. Omistamansa obligaatiot hän lahjoitti runolilija T.S. Eliotille ja lopulta hänelle jäi vaon vuosittaiset sata puntaa itse ansaitsematonta rahaa. Niistä hän ei päässyt eroon, koska ne oli mainittu avioliittosopimuksessa.

     Muuten sanoisin, että siinä oli mies, joka eli kuten opetti, mutta itse asiassa olen ymmärtänyt hänen opettaneen, että ihminen oli ennen muuta itsekäs olento. Sitä Russell ei ollut, eikä siis itse asiassa myöskään Englannin tai muidenkaan sotaa käyvien maiden kansa, joka yhä uudelleen näytti ennen muuta kannattavan onnettomuuksiensa jatkumista ja lisäämistä.

     Joka tapauksessa Russell oli pasifisti, eikä tämä asenne johtunut pelkästään hänen filosofisista järkeilyistään, vaan kumpusi sisimmästä eli oli viskeraalista laatua, kuten asia latinaksi hieman hullunkurisesti ilmaistaan.

     Russell perusti yhdistyksen, joka vastusti asevelvollisuutta ja halusi pelastaa omantunnon syistä kieltäytyneet ammutuksi tulemiselta. Tässä hän näyttääkin saavuttaneen ainakin jonkinlaista menestystä.

     Kun hän ystävineen makusti Leedsiin, jossa näyttää tapahtuneet jonkinlaista agitaatiota työläisten ja sotilaiden ”neuvostojen” perustamiseksi myös Britanniaan Venäjän vuoden 1917 malliin, hyökkäsi roskajoukko (ks. Vihavainen: Haun roskajoukko tulokset) pasifistien kimppuun ja myös Russell joutui hengenvaaraan.

     Kuten hän kuvaa, paikalla olleet kaksi poliisia eivät tehneet mitään, kun hänen ystävänsä kehottivat heitä suojelemaan kansainvälisesti kuuluisaa filosofia. Kun heille sanottiin, että kyseessä on lordi Russellin poika, lähtivät konstaapelit välittömästi suorittamaan velvollisuuttaan.

     Russell ei tietenkään ollut mikään rivipasifisti, vaan tunsi henkilökohtaisesti sekä parlamentaarikkoja että hallituksen jäseniä ja sai usein audiensseja korkeille tahoille ja jopa kutsun armeijan jodolta.

     Ulkoministeriä, Sir Edward Greytä Russell vihaa synkästi ja vierittää syyn Britannian joutumisesta sotaan tämän niskoille. Kun Saksa ennen sodan alkamista kysyi, millä ehdoilla Britannia olisi pysynyt puolueettomana, Grey kieltäytyi vastaamasta ja vei maansa sotaan.

     Russell näyttää ajatelleen, että mikäli Englanti ei olisi tullut sotaan mukaan, se olisi ylipäätään voitu estää ja ettei Englannin takeilla Belgian puolueettomuudesta ollut ehdotonta sitovuutta. Niin tai näin, syöksyminen sotaan aiheutti suurta riemua Lontoon kaduilla ja kun zeppeliini syöksyi palavana alas, repesi kansan riemu ylitsevuotavaksi.

     Sellaistahan se sodan psykologia taitaa olla. Russell kuitenkin näki, että sota mullistaisi koko maailman. Eurooppa, jota ihmiskunta sai kiittää suurimmasta osasta sen arvokkaimmista saavutuksista, menettäisi nyt merkitystään: miehet tapettaisiin rintamalla, heidän tilalleen tulisivat tehtaisiin naiset ja taustalla piili ”värillisen työvoiman synkkä uhka”. Tätä ajatusta kirjoittaja ei avaa tarkemmin, mutta eihän se mikään tyhjä ennustus ollut.

     Ensimmäisessä maailmansodassa inhimillinen typeryys tunnetusti teki liiton kyynisyyden kanssa ja inhimillinen ajattelu vajosi uusiin syvyyksiin, kun voittoa haluttiin hinnalla millä tahansa.

      Saksan asevoimien komentaja Erich von Falkenhayn keksi kuningasajatuksen Ranskan ”vuodattamisesta kuiviin”. Koska ranskalaisten tappiot olivat koko ajan suuremmat ja heidän miesmääränsä pienempi kuin Saksan, tarvitsi vaoin jatkaa samaa junnaavaa teurastusta kunnes verettömäksi kuihdutettu Ranska putoaisi ennen pitkää Saksan syliin.

     En viitsi tässä esittää paralleeleja nykyiseen Ukrainan sotaan. Nehän ovat liiankin ilmeisiä.

     Tässä kirjassa on myös mainioita henkilökuvia pikapiirtoina. D.H. Lawrencen kanssa Russell kaveerasi vuoden verran, kunnes huomasi, että tämä oli järjen vannoutunut vihollinen. Tämä tarina muistuttaa suuresti John Stuart Millin ja Thomas Carlylen suhdetta, josta ehkä joskus enemmän.

     Kirjaan ilmestyy myös Ludwig Wittgenstein, joka muuten oli upporikasta sukua, mitä en tiennytkään. Hän lienee ollut autisti ja teki joka suhteessa todellisen neron vaikutuksen, kuten Russell toteaa.

      G.E. Moore sanoi kysyttäessä Russellille, että hänellä oli erinomainen käsitys Wittgensteinista siksi, että tämä hänen luennoillaan näytti usein hyvin hämmästyneeltä. Muut opiskelijat eivät näyttäneet…

Natsi-Saksan Mefisto

 

Avainromaani 30-luvun Saksasta

 

Klaus Mann, Mefisto. Suomentanut Markku Mannila. Otava §1984, 378 s.

 

     Klaus Mannista on tällä palstalla aiemminkin kirjoitettu (ks. Vihavainen: Haun klaus mann tulokset ). Hän oli Thomas Mannin poika, puoliksi juutalainen, homoseksuelli ja vasemistolainen ja pakeni Saksasta vuonna 1934, mikä oli välttämätön ratkaisu jo hengissä pysymisen kannalta.

     Mannin kirja Mephisto ilmestyi ensi kerran Hollannissa vuonna 1936 ja oli läpinäkyvästi avainromaani, jonka henklöistä suurimmalla osalla oli todellisuudessa hyvin selvät vastineet, vaikka kirjailija lopettaakin teoksensa sanoihin ”Kaikki tämän kirjan henkilöt ovat tyyppejä, eivät muotokuvia”.

     Muotokuvat olivat kuitenkin niin selkeitä, että Berliinin Schauspielhausin johtaja Hitlerin kaudella, Gustaf Gründgens, Mannin entinen lanko ja ”Mefiston” päähenkilö esti sen julkaisemisen lännessä ja hänen ottopoikansa nosti kanteen kirjan julkaisemista vastaan ja saikin aikaan ylimmän oikeusasteen päätöksen, joka kielsi kirjan julkaisemisen.

     Vuonna 1981 kirja kuitenkin julkaistiin ja sai heti suuren menestyksen, siitä tehtiin elokuvakin.

     Kirjan henkilöiden esikuvat ovat siis täysin selkeitä (ks. Mephisto (novel) - Wikipedia ), mikä ei tietenkään tarkoita, että niitä olisi uskollisesti kuvattu jopa tasapuolisuuteen pyrkien. Toki kyseessä oli katkeran emigrantin filippiikki sellaista hallintoa vastaan, joka todella oli vihan ansainnut.

     Kirjan ilmestymisvuosi 1936 on kiinnostava sikäli, että vielä ei ollut olemassa tuhoamisleirejä ja Neuvostoliitonkin suuri terrori oli vielä nurkan takana.

      Niin sanotusti edistysmielinen kulttuuriväki saattoi vielä suhteellisen hyvällä omallatunnolla uskoa kommunisteihin ja maailmanvallankumoukseen ja kannattaa Kominternin sponsoroimassa kulttuuririntamassa Neuvostoliittoa natsien barbariaa vastaan. Holodomorista oli tietoa saatu, mutta vain epämäärisesti, eikä kollektivisoinninkaan kauhuja uskottu. Bolševikkien propaganda upposi natseja paenneeseen kulttuuriväkeen sitäkin paremmin.

     Kirjoittaja kuvaa päähenkilöään Hendrik Höfgeniä (Gustaf Gründgens) lahjakkaaksi, mutta selkärangattomaksi näyttelijäksi, josta todella tulee oman elämänsä tohtori Faustus, joka vaihtaa aatteen menestykseen. Itse asiassa hänen näyttelemänsä Mefisto on juuri se hahmo, joka miellyttää kaikkivoipaa Göringiä, joka ottaa näyttelijän suojatikseen.

     Höfgen selittää kriitikoilleen, että natsien hallitessa avoin vastarinta on täysin hyödytöntä ja yhtä vähän asioihin saattoi vaikuttaa emigraatiossa. Lähellä hallitsevia piirejä Höfgen sen sijaan saattoi tehdä jotakin ja hän esimerkiksi pelasti keskitysleiriltä vnhan kollegansa ja otti sihteerikseen juutalaisen.

     ”Juutalaiskysymys” on tässäkin kirjassa kiintoisasti esitetty natsien ideologian kulmakivenä. Sille annettua tavatonta merkitystä nimenomaan Saksassa on usein kummasteltu. Olihan Saksassa yli 60 miljoonasta kansalaisesta juutalaisia vain puolisen miljoonaa eli reilusti alle prosentin verran, joskin määritelmän ulottaminen sukulaisiin laajensi joukkoa.

     Tietenkin tuo joukko oli moninkertaisesti vaikutusvaltaisempi, kuin pelkän määrän perusteella olisi voinut arvioida, ja siihen kuului avainasemassa olevaa pankkien, lehdistön, tieteen, kulttuurin ja oikeuslaitoksen piirissä työskentelevää väkeä.

     Kuitenkin juutalaiset olivat myös sodassa osoittaneet nuhteettoman patriotisminsa, vaikka antautuminen voitiinkin tarpeen vaatiessa yrittää vierittää heidän niskoilleen, samoin kuin koko vallankumouksellinen liike.

     Itse asiassa 1900-luvun henki sen edistykselliseksi katsotussa mielessä, eli modernisaatio, kuten me sanomme, oli vahvasti juutalaisvaikutteista, kuten on usein todettu (ks. Vihavainen: Haun jew tulokset; ks. m. Vihavainen: Haun sljozkin tulokset ).

     Natsismi sen sijaan pyrki palaamaan modernista esimoderniin monessakin mielessä. Sille oli tarjona myös se sakea aatteellinen kasvusto, jota George L. Mosse on kutsunut nimellä ”saksalainen ideologia”. Se tarjosi eklektisen obskurantismin valtaa järjen yli, vaistojen herruutta loogisen ajattelun yli.

     Hitler itse kuvaili ”heräämistään” anrtisemitismiin kirjassaan ”Taisteluni”. Hän mainitsi siinä, että mikäli hänen isälleen olisi puhuttu antisemitismistä, tämä olisi oitis leimannut sen sivistymättömyydeksi. Hitler sen sijaan oli saanut oman ahaa-elämyksensä juutalaisuuden hävittävästä luonteesta, joka kytkeytyi heidän rotuominaisuuksiinsa.

     Tässä kirjassa juutalaisuus ei aluksi merkitse minkäänlaista stigmaa. Antisemitismiä edustaa vain muuan yksinäinen nuori mies, jota kukaan ei ymmärrä. Juutalaiset loistavat näyttämöillä ja vaikuttavat niiden takana.

     Sitten nousevat valtaan natsit ja näyttää siltä, että kun juutalaisuudesta tulee valtion vihollinen, alkaa myös kansa ikään kuin yhteisestä sopimuksesta tuntea vastenmielisyyttä ja epäluuloja sen edustajia kohtaan.

     Nyt valtaan nousevat nimenomaan kyyniset ääliöt ja sivistymättömyydellään suorastaan ylpeilevät nuoret miehet kunnostautuvat pahoinpitelemällä ja jopa tappamalla niitä, joita pitävät vastustajinaan.

     Juutalaisvastaisuuden synty tai vähintäänkin sen muuttuminen marginaali-ilmiöstä lähtökohtaiseksi oletukseksi on tässä kirjassa varsin selkeästi näkyvä kehityskulku.

     Uskomattoman nopeasti opitaan koko sana ”juutalainen” jopa lausumaan tavalla, joka näyttää merkitsevän, että asiassa olisi jotakin häpeällistä ja tuomittavaa. Kaikille pyrkyreille tämä tietenkin avaa uusia mahdollisuuksia.

     Maksin Gorki lausahti aikoinaan, että Lenin sai Venäjän kansan mukaansa lupaamalla sille oikeuden tehdä häpeällisiä tekoja. Luulen, että tuossa oli sanottu olennainen myös Saksassa tapahtuneesta prosessista.

     Mikäli arvossa pidetty taho ja jopa virallinen esivalta näyttää esimerkkiä häpeällisessä toiminnassa, saa se varmasti suurta kannatusta massayhteiskunnassa ja sellaisessahan me joudumme elämään, kun se tunnettu Riesmanin ennustus osoittautui utopiaksi (vrt. Vihavainen: Haun riesman tulokset ).

     Kansan syviä rivejä ei kiinnosta pennin vertaa tutustua tarkemmin edes niihin syytöksiin, joita korkealta taholta on esitetty tuomittua tahoa vastaan. Vielä vähemmän kiinnostavat puolustuksen puheenvuorot, saati se, mitä oikeasti on tapahtunut. Kun tarjoutuu tilaisuus osoittaa omaa erinomaisuutta niin mukavalla tavalla kuin häpeällisellä käytöksellä, tartutaan tilaisuuteen innolla.

     Tietysti soraääniäkin on mukana, mutta kuten Bertrand Russell aikoinaan totesi, mikäli käytössä on nykyaikaisen yhteiskunnan välineet, on helppoa saada kansan suuri enemmistö uskomaan, että vesi kiehuu kylmässä ja jäätyy kuumassa. Mikäli joku asiaa epäilee, voi esivalta hänet muille malliksi vaikkapa ”jäädyttää” kuoliaaksi roviolla.

     Historiankirjituksena tämä opus on tietenkin hyvin epäilyttävä. Myös Mannin teosta ”Pako Pohjoiseen”, joka sijoittuu Suomeen, arvosteltiin aikoinaan ankarasti siinä olevien ”vääristelyjen” takia.

     Mutta kaunokirjallisuus on kaunokirjallisuutta ja filippiikeillä on sen piirissä vielä oma erityinen osastonsa.

Sieltä ne kurkistavat

 

Menneisyyden haamuja

 

     Joskus, lähes puoli vuosisataa sitten muuan virolainen historiantutkija kommentoi minulle kovin skeptisesti Neuvostoliiton hajoamista, josta näytti tulevan lähes veretön prosessi. Se oli ”kansojen kevät”, jossa imperiumi antoi vapaaehtoisesti osavaltioilleen eroamisoikeuden, kuten sen perustuslaki edellyttikin. Mutta kukapa sellaisia lakeja oli ottanut vakavasti.

     Boris Jeltsin näytti kuitenkin niin tekevän ja yllytti kaikkia yhteisön kansoja: ”ottakaa itsellenne niin paljon suvereenisuutta kuin pystytte!” Tämä oli sen luokan puhetta, että oli sivuseikka, jos lause oli ristiriitainen, ”suvereniteetti” toki tarkoittaa jo vallan täydellisyyttä, ei sitä enää voida lisätä tai vähentää.

     Muistona tästä suuresta kaudesta on Tallinnassa reliefi, jonka kolmikielinen teksti muistuttaa Jeltsinin ratkaisevasta roolista Viron uudelle itsenäistymiselle.

     Tuo alussa mainittu kommentoija, historiantutkija ja vanha ystäväni sanoi pessimistin resignoituneella varmuudella, että se, joka historiaa tuntee, tietää, että veri vuotaa vielä.

     Siihen mennessä ja itse asiassa kauas 2000-luvulle päästessä verta kuitenkin oli vuotanut hyvin vähän verrattuna mihin tahansa saman luokan tapahtumaan historiassa. Puhuttiin Venäjän ”ylevästä” (dignified) asenteesta imperiuminsa menettämiseen. Neuvotteluteitse voitiin hoitaa kaikki sellainen, joka joskus olisi vaatinut yhä uutta veriveroa. Elettiin uutta aikaa.

     Mutta, kuten sananparsi asian kuittaa, ”aika aikaa kutakin”. Jeltsiniä seurasi Putin, Pietarin takapihoilla kasvanut sakilainen, joka oli päässyt salaisen poliisin veljeskuntaan, jolle laki ei koskaan ollut merkinnyt enempää kuin kiertämällä sivuutettavaa pientä haittaa, jos sitäkään.

     Putin eli ja halusi elää toista aikaa, eikä hänellä ollut vaikeuksia omaksua lunatic fringen aivoituksia Venäjän imperiumin ikuisesta pyhyydestä. Kansanjoukoilla, jotka ovat suunnilleen yhtä tyhmiä kaikkialla, ei tietenkään ollut mitään johtajan seuraamista vastaan. Koskas sellaista olisi tapahtunut, ellei nyt sitten löydy vaihtoehtoista ”oikeaa” johtajaa.

     Baltian maiden ja Suomen itsenäistyminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen on luettava ihmeisiin, mikä meiltä liian helposti unohtuu. Kun joku suomalainen toisella sortokaudella keksi varoittaa venäläisiä sortopolitiikan seurauksista ja viittasi Japanin-sotaan, hänelle vastattiin, ettei Suomi mikään Japani ole ja ettei Venäjä koskaan ole niin heikko, ettei se pysty Suomea hoitelemaan.

     Tämä oli tietenkin karu totuus, josta ei voinut valittaa ja sama koski Baltian maita ja myös niiden asemaa 1980-luvun lopussa. Ei niillä ollut mitään asevoimaa heittää peliin eikä kukaan halunnut uhrata niiden hyväksi omia miehiään.

     Ainoa toivo oli imperiumin vapaaehtoinen luopuminen reuna-alueista. Ei kannata ihmetellä, mikäli sen mahdollisuuteen suhtauduttiin skeptisesti.

     Mutta niin vain tapahtui. Itse asiassa Lenin, joka pyrki valtaan mitään keinoja kaihtamatta, halusi ehdottomasti väliaikaista hallitusta vastaan nousemaan myös imperiumin reuna-alueet. Suomeen nähden hän oli kärsimätön: mikseivät ne vaadi itsenäisyyttä?

     Tilanne oli hieman samanlainen kuin kalterijääkäreillä Špalernajan vankilassa. Kun ovet avattiin ja huudettiin ”svabodaa”, tuumi muuan suomalainen, ettei se varmaan suomalaisia koske ja jäi sellliinsä. Viime hetkellä onnistui joku kaveri hakemaan hänet sieltä pois.

     Kun Suomen senaatti sitten paniikissa joutui irtautumaan bolševikkihallituksen vaatimuksilta käyttää maassa ylintä valtaa ja julisti maan itsenäiseksi, oli tämä Leninille vain bagatelliasia, joka oli helppo kiertää.

     Suomea kehotettiin pyytämään bolševikeilta itsenäistymisensä tunnustus, mikä annettiin naureskellen ja kompasanoja näyttämön takana viljellen. Samalla oli myös ”kansankomissaarien neuvosto” tullut tunnustetuksi, mikä varmistettiin tekstiä asianmukaisesti korjaamalla.

     Heti, kun Suomen sosialidemokraattien kaartit oli saatu aseistettua ajanmukaisesti, tykistöä ja lentokoneita myöten, alkoi Suomessa kapina ja bolševikit tunnustivat nyt vain ”kansanvaltuuskunnan” Suomen hallitukseksi.

     Tämä erikoisoperaatio epäonnistui pian ja Suomen punaiset jouduttiin jättämään oman onnensa nojaan Brest-Litovskin rauhansopimuksessa.

     Samaan aikaan tehtiin vielä sentään historiaa varten paperi, jota on nimitetty ”punaiseksi valtiosopimukseksi”. Siinä Venäjän sosialistinen federatiivinen tasavalta vahvisti Suomen vanhat rajat vuoden 1812 mukaisesti Rajajoelle saakka ja luovutti ”Suomen sosialistiselle työväentasavallalle” lisäksi myös jo Aleksanteri II:n vuonna 1864 lupaaman Petsamon.

      Keisarillinen Venäjähän oli jo päättänyt Kannaksen rajapitäjien liittämisestä emämaahan, joten Rajajoen raja oli maininnan arvoinen myönnytys.

     Kun joku venäläinen alkoi neuvotteluissa tinkiä rajoista, vaiensi Lenin oitis moisen hölmöläisen. Eihän tässä rajoilla enää ollut mitään muuta kuin propagandistinen merkitys. Niiden säilyttämisestä sopimalla osoitettiin, ettei Suomea ollut tarkoitus kartalta hävittää.  Voitiinhan asiat hoitaa muutenkin.

     Tosin Suomalaisille luvattiin sopimuksessa automaattisesti myös Venäjän kansalaisuus ja venäläisille puolestaan luvattiin tehdä mahdollisimman helpoksi Suomen kansalaisuuden saaminen. Tässä väikkyi monen asioita ajattelevan mielessä ”yhdenvertaisuuslain” kauhukuva. Sitä oli syystä pidetty yhtenä Suomen kannalta vaarallisimpana sortotoimenpiteenä.

     Mutta nythän kaikki tapahtui uudelta pohjalta, proletariaatin etujen mukaisesti. ”Suomen sosialistinen työväentasavalta” oli nimitys, jonka Lenin oli määrännyt suomalaiselle sopimuskumppanille. Se närkästytti joitakin ja antoi aiheen ihmetellä, millaista itsenäisyyttä se nyt oikein oli, kun ei valtio saanut omasta nimestäänkään päättää.

     Mutta tuo sopimushan tehtiin arkistoa varten. Brest-Litovskin sopimus oli sinetöinyt ”työväentasavallan” kohtalon toistaiseksi, mutta kaikkihan saattoi tässä maailmassa piankin muuttua, kun suursota oli käynnissä.

     Miksei ”Suomen sosialistiseen työväentasavaltaan” liitetty myös Itä-Karjalan suomenkielisiä alueita, kun kerran oltiin kansallisvaltioita koko Eurooppaan perustamassa? Niitähän tuli Neuvostoliittokin täyteen. Kyllähän sellainen tarkoitus olikin, kuten neuvottelujen osanottajat ja muutkin tuon ajan punaisten johtomiehet muistelivat.

      Silloin hetki oli kuitenkin väärä. Valkoinen Suomi, joka oli nyt ainakin toistaiseksi voittamassa olisi saanut lisää vettä myllyynsä ja yhden argumentin lisää pyrkiessään Suur-Suomen luomiseen. Siitähän Mannerheim oli myös puhunut ja selittänyt, ettei sitä tarvinnut venäläisiltä ”armolahjana” anoa, kun se jo oikeuden perusteella Suomelle kuului.

     Huomattakoon, että bolševikkihallitus olisi jo ensimmäisissä dekreeteissään luvannut kaikille kansanryhmille ehdottomasti sellaisen hallinnon ja valtiollisen yhteyden, jonka ne itse haluavat. Kaiketi Mannerheim viittasi juuri tähän julistukseen, jonka hän varmasti tunsi.

     Vasta Neuvostoliiton ja ”Suomen kansanvaltaisen tasavallan” välisessä, 2.12.1939 solmitussa sopimuksessa asia otettiin ”lopullisesti” esille ja julistettiin Suomen ja Itä-Karjalan karjalaisalueiden yhdistämisen riippumattomassa Suomen tasavallassa olevan kansojen oikeutettu, vuosisatainen toive ja kansallinen tehtävä, mikä yksin tein myös suoritettiin.

      Pääasiallisesti karjalaisen väestön asuttamaa osaa Itä-Karjalasta ei vain luvattu Suomelle, vaan se nimenomaan välittömästi yhdistettiin siihen sopimuksella, jonka julistettiin heti allekirjoituksen jälkeen astuneen voimaan. Sopimuksen ratifiointi luvattiin suorittaa ”mahdollisimman pian” Helsingissä.

     ”Mahdollinen” ei kuitenkaan ole logiikan, vaan empiirisen todellisuuden piiriin kuuluva asia, jonka muuttuminen aktuaaliseksi todellisuudeksi ei paradoksaalisesti aina ole edes maailman vahvimman suurvallan päätettävissä.

     Mutta tämähän on tuttua asiaa kaikki tyynni. Mitä Viron itsenäisyyteen tulee, sekin järjestyi ja tunnustettiin vuoden 1920 keväällä Tartossa solmitussa  rauhassa.

     Kuten muistamme, Viro kuitenkin pyrki sitten vuonna 1940 Neuvostoliiton jäseneksi, samoin kuin myös Latvia ja Liettua. Otto Ville Kuusisen ehdotuksesta Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi anomuksen ja nuo maat pääsivät siirtymään sosialistisen Venäjän kanssa läheiseen yhteistyöhön, rakentamaan kukin omaan maahansa entistä korkeamman tasoista yhteiskuntajärjestelmää.

    Sitten aikanaan tuli tämä kansojen kevät ja itse kukin lähti omille teilleen.

     Aika aikaa kutakin. ”Suomen sosialistinen työväentasavalta” ja ”Suomen kansanvaltainen tasavalta” ovat jääneet lyhytaikaisiksi merkinnöiksi historian lehdille. Jälkimmäinen oli itse asiassa olemassa vain paperilla, ikään kuin jonkin Kozma Prutkovin luomana aivokummituksena.

     Sille on sittemmin naureskeltu, mutta se on väärä tapa suhtautua menneisyyteen. Aikoinaan näille aivokummituksille oli varattu suuri rooli. Ja mitä mahtaa aivoissaan hautoa tuo entinen Pietarin takapihojen sankari, joka on juuri selittänyt Suomessa varustettavan jo rajaa Siestarjoelle…?

Kestoteema

 

Intelligentsijan petos

 

     Muistan, miten noin kaksikymmentä vuotta sitten istuin Moskovass, Kuznetski mostin varrella sijaitsevassa FSB:n arkiston lukusalissa, minne olin päässyt Venäjän historian laitoksen kanssa aloittamamme projektin perusteella ja epäilemättä ennen muuta tuon laitoksen johtajan, ystäväni Andrei Nikolajevitš Saharovin ansiosta.

     Sain pyödälleni mapin salaisen poliisin dokumentteja, jotka koskivat älymystöä. Kaikki oli huippukiinnostavaa, mutta varsinaisen heureka-elämyksen antoi muuan nimetön kirje, joka oli osoitettu eurooppalaiselle älymystölle.

     Kyseessä oli avoin kirje, jota oli levitetty Mahtavassa vuoden 1934 pidetyssä Neuvostokirjailijoiden liiton perustavassa kokouksessa, jossa Maksim Gorki, Venäjän älymystön ylpeys jo tsaarin ajoilta lähtien, johti uuden liiton perustamista ja uuden ”sosialistisen realismin” doktriinin saattamista hengestä lihaksi.

     Kongressiin oli kutsuttu runsaasti ulkomaisia vieraita ja heitä mielisteltiin ja manipuloitiin sillä taidolla, jonka vain bolševikit osasivat. Koko maailmankulttuurin ja kaikkien maiden älymystön  pääkaupunki oli nyt Moskova

Nadežda mira,

serdtse vsei Rossii,

Moskva, stolitsa,

moja Moskva!

 

Oot rauhan toivo, (tai ”maailman toivo”)

sydän synnynmaamme,

pääkaupunkimme,

mun Moskovain!

(J. Dolmatovski, ”Leninskije gory”)

 

     Näinhän riimitteli Jevgeni Dolmatovski, aikoinaan sangen tunnettu runoniekka, joka sitten tavallaan kohtasi myös Yrjö Jylhän, kun kollegat olivat Taipaleenjoen eri puolilla sijaitsevissa asemissa.

     Nyt, vuonna 1934, ei käyty sotaa, mutta meneillään oli kyllä jo koko neuvostokansan, mukaan luettuna intelligentsijan, mobilisointi ja ryhmittyminen taisteluun, ”Aufmarsch”, kuten toisen diktaattorin puolella asia ilmaistiin.

     Tuo avoin kirje eurooppalaiselle älymystölle oli dynamiittia, ymmärsin. Käsillä olevista dokumenteista ei käynyt ilmi, oliko kirjeen kirjoittaja levittäjän henkilöllisyys selvinnyt ja  miten hänelle oli käynyt. Se oli kuitenkin toissijaista, oli hurjaa tietää, että joku oli ollut noin rohkea ja uskaltanut sanoa sen, mitä ajatteli sellaisessa tilaisuudessa, jossa kaikkia tarkkailtiin ja jossa toisinajatteku oli rikoksista suurin.

     Tuo tuntematon kirjoittaja ihmetteli, mitä eurooppalaiset älyköt ikein tekivät tässä tilaisuudessa. Venäläisten oli siellä pakko olla ja sen saattoi ymmärtää, mutta miksi sielllä oli ulkomaalaisia, jotka tulivat omasta vapaasta tahdostaan ja vieläpä aplodeerasivat tämän pimeän hirmuvallan käskytyksille.

     Parhaat kirjailijat eivät olleet paikalla, sillä heidät oli jo haudattu Karjalan soihin, mutta sali oli kyllä täynnä orjailevia mielistelijöitä. Koko näytelmää ohjasi maailman suurimmaksi tiedemieheksi nimetty Josif Stalin, joka oli lukunsa kesken heittänyt (tai lahjattomana ne lopettanut –”nedoutška”). Ymmärsivätkö herrat älyköt, mitä sellainen oikein merkitsi ”älymystön” kokouksessa.

     Samassa tilaisuudessa Gorki nosti koko älymystön (!) nimenomaiseksi esikuvaksi ilmiantajapojan, Pavel Morozovin, jonka ympärille oli jo rakennettu kultti. Eikö tämä tällainen jo ollut niin äärettömän kaukana kaikesta älymystön arvon mukaisesta toiminnasta ja ajattelusta, kuin saattoi ikinä kuvitella?

     Juuri niinhän se asia tietysti oli ja tuntui lähes uskomattomalta, että koko asia kiteytyi tässä niin oivallisesti. Älymystö, jonka missiona on aina ollut ajattelun vapaus, nähtiin nyt kirjoittamassa lippuunsa SS-miehen vyössä olevaa tunnusta: ”Meine Ehre heisst Treue” -kunniani on uskollisuus…

     Noihin aikoihin alettiin Euroopassa puhua ”klerrkien (älymystön) petoksesta”, kun muuan Julien Benda (ks. Vihavainen: Haun julien benda tulokset ) kirjoitti samannimisen kirjan, jossa hän syytti älykköjä natsismin ja fasismin myötäilystä.

      Sellaisiakin oli, eikä heidän rooliaan voi väittää ”kulttuuririntamaan” yhtyneiden älykköjen roolia paremmaksi, mutta eihän se Moskovan kumartajien orjailua sen paremmaksi tee.

     Kun itsenäisen ajattelun sijasta valittiin vain, kumman orjuuden ja totalitarismin puolesta taisteltiin, oli älymystön konkurssi valmis. Kominternin agentti Willi Münzenberg sai helposti luomaansa ”kulttuuririntamaan” suuren ja mahdollisesti suurimman osan sitä joukkoa, jonka identiteettinä oli kuulua älymystöön. Olin melkoisesti täpinöissäni saatuani käsiini tuon dokumentin, josta edellä oli puhe.

      Kirjoitin sen muistiin, kuten monta muutakin dokumenttia ja vasta Suomessa huomasin, että lähes kaikki oli jo julkaistu Aleksandr Jakovlevin (ks. Vihavainen: Haun jakovlev tulokset ) johdolla toteuttettavassa suuressa dokumenttisarjassa.

     Kieltämättä se oli jonkinlainen pettymys, mutta sitä lievitti ajatus, että tärkein oli sentään tapahtunut. Maailma oli saanut tietää sen yksinäisen älykön rohkeasta teosta, joka oli aikanaan uskaltanut ajatella itse ja vieläpä riskeerata kaiken auttaakseen myös eurooppalaisia älykköjä ajattelemaan.

     Nythän sitten oli koko tuon aikakauden hyödyllisten ja hyödyttömien idioottien maailma paljastettu, eikä älymystö enää koskaan voisi suistua yhtä typerään rooliin totalitaarisen ankkapuheen vaakkujaksi. Jotakinhan historiasta aina pakostakin opitaan.

     Valitettavasti älymystön ajattelutapa on aivan toisenlainen kuin vielä Bertrand Russell kuvitteli. Ei totuudella sellaisenaan ole siinä erityistä sijaa. Sitä suojaa narsismi ja se on immuunia kaikille sellaisille argumenteille, jotka eivät pönkitä sen omia pyrkimyksiä, mitä ne nyt sitten sattuvatkin olemaan.

 

Järjen saarnamies

 

Vanhan radikaalin käsikirja

 

Bertrand Russell, Filosofiaa jokamiehelle ja muita esseitä. Suomentanut Kyllikki Sutinen. WSOY 1951. 272 s.

 

     Bertrand Russell (1872-1970) oli ylhäistä sukua ja John Stuart Millin kummipoika, joka henkilökohtaisesti tutustui moniin Viktorian ajan kuuluisuuksiin, mukaan lukien pääministeri William Gladstone, joka teki häneen erityisen suuren vaikutuksen.

     Hän jutteli myös Leninin kanssa, jonka morbidia dogmaattisuutta kauhistui, hän kuului Bloomsburyn älykköjen lähipiiriin (ks. Vihavainen: Haun bloomsbury tulokset ) ja nousi 1900-luvun analyyttisen filosofian yhdeksi kirkkaimmista tähdistä. Vuonna 1950 hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon.

     Russell ei suostunut pitämään analyyttistä filosofiaansa vain spesialistien herkkuna, vaan osallistui innokkaasti ajankohtaisiin keskusteluihin kulttuurista, politiikasta ja arvoista. Hän herätti erityistä huomiota saarnatessaan toisen maailmansodan jälkeen -ja toki sitä ennekin-  pasifismia ja aseidenriisuntaa.

     Jo 1930-luvulla hän herätti suurta paheksuntaa teoksellaan ”Avioliitto ja moraali” (Marriage and Morals 1929, suom. 1951), jossa hän ei rajoittunut vain avioliiton kysymyksiin, vaan halusi kumota käytännöllisesti katsoen kaikki seksuaaliset tabut.

     Tämä tapahtui aikana, jolloin jopa erilaisia normaalin seksuaalisuuden kuvauksia sensuroitiin ankarasti kaikissa länsimaissa ja muualla vielä enemmän. Elämänsä lopulla Russell ainakin sai nähdä vapaan seksin tulemisen länsimaisen kulttuurin normiksi. Vielä1950-luvulla oltiin kaukana siitä.

     Russell kritisoi  reippaan hilpeästi myös uskontoa, mikä oli yhä suurimmassa osassa Eurooppaa ja Amerikkaa ja muuallakin vielä paljolti niin lainsäädännön kuin tabujen suojaamaa. Niinpä esimerkiksi Englannissa sen, joka halusi dosentin tointa, tuli vielä 1800-luvun toisella puoliskolla ensin vannoa uskollisuutta anglikaanisen kirkon 39 artiklalle.

     Russell oli myös suuri naisten ystävä ja pilkkasi kaikkia niitä ennakkoluuloja, jotka yrittivät selittä naiset miehiä vajavaisemmiksi olennoiksi.

     Kun kaikki nuo yllämainitut näkemykset otetaan huomioon, ei ole yllättävää, että Russell oli myös suuri häntäheikki, womanizer, jonka oma perhe-elämä ei ollut ihan niin harmonista kuin suurelta kasvatusopin ja kasvatuksen filosofian harrastajalta olisi voinut toivoa.

     Kaikkia yllä mainittuja asioita Russell saarnasi nyt käsillä olevassa pienessä esseekokoelmassaan, jonka nimi muuten englanniksi on ”Unpopular Essays” -taas yksi osoitus hänen sarkastisesta huumoristaan. Hän valittelee, että näissä esseissä saattaa olla joitakin lauseita, joita poikkeuksellisen heikkolahjaisen kymmenvuotiaan olisi vaikea ymmärtää. Muille ne olivat selvää tekstiä.

     Muistan lukeneeni tämän kirjan lukiolaisena ja vuoden on täytynyt olla 1963. Silloin se teki minuun suuren vaikutuksen ja lainasin oitis myös ”Avioliiton ja moraalin” sekä ”Etiikan ja politiikan”. Niiden lukeminen oli huippujännittävää ja poikkeuksellisen nautinnollista. Nauraakin sai paljon.

     Russellin esseiden muuan suuri viehätys on kirjoittajan kuivan sarkastinen huumori, joka tuntuu kumpuavan suoraan hänen ajattelunsa lahjomattomasta logiikasta. Sain sen käsityksen, että Russell yksinkertaisesti pyrkii selkeään ajatteluun ja vetää siitä vastaansanomattomat johtopäätökset. Koko maailma tuntui jopa petollisen yksinkertaiselta.

     Koska kirja oli kerran ollut minulle niin tärkeä, päätin lukea sen uudelleen nyt, parin sukupolven mittaisen tauon kuluttua. Elämys oli kiinnostava. Monet kirjan lauseet olivat kyllä suorastaan muistissani ja nokkelat ”reductio ade absurdumiin” perustuvat johtopäätökset paikallaan. Kuitenkaan kirja ei enää tehnyt lainkaan samaa vaikutusta kuin joskus ennen.

     Osittain syy on tietysti ilmeinen ja henkilökohtainen. Olin 63 vuotta sitten ollut teini-ikäinen pojankloppi, jonka ajankohtaisiinkin ongelmiin filosofi tarjosi valmiita ja vakuuttavia ratkaisuja. Kaupan päällisiksi hän vielä selitti, millainen olisi järjen mukaan nykyistä parempi  maailma ja miten sinne voisi päästä ja tuli pyrkiä.

     Muutos ei kuitenkaan johdu vain oman vaatimattoman henkilöni kasvusta eli vanhenemisesta. On vähintään yhtä tärkeää, että aikakausi todella on muuttunut.

     Se mikä vuonna 1963 tuntui huimanrohkealta ja sitä todella olikin, on nyt, vuonna 2026 joko yleisenä normina tai ainakin normaalin piirissä. Uskonnolliset kysymykset eivät enää kiinnosta ketään, tai ainakaan tyhmempiä eli enemmistöä ja täydellinen vapautuminen koskee nykyään koko seksuaalinormistoa.

     Vain sodan suhteen näemme yleisen militaristisen pölkkypäisyyden ottaneen pasifismin kaikki muodot kuristusotteeseensa ja nousseen paljon suositummaksi vaarallisemmaksi kuin se oli vielä 1950-luvulla.

     Tämä Russellin kirja, joka pari sukupolvea sitten oli omaa taustaansa vasten yhtä kirkkaan älyn ilotulitusta ja edusti myös radikalismin huippua, on nykyään kokoelma latteuksia. Se on enimmäkseen tuota yhtä ja samaa ”aropohjaa”, jonka oikeaksi todistaminen ei tule kenellekään edes mileen -valuitettavasti.

     Eipä nyt kuitenkaan kiirehditä iloitsemaan suuresta edistyksestä ennen aikojaan. Russell lähtee koko ajan tinkimättä siitä, että sivistyneiden kansalaisten velvollisuutena on seurata järjen johtopäätöksiä, ajatella moitteettomasti ja pyrkiä yleiseen hyvään sen sijaan, että juoksisivat irrationaalisten muotien ja yleviksi naamioitujen alhaisten vaistojen ja kiihdyttävien tunteiden perässä.

      Älymystöön itsensä lukeva aikalaisemme toki allekirjoittanee tuon ylläolevan epäröimättä. Mutta käytännössä hän taitaa yhä useammin jäädä kauas Russellin saarnaamasta ihanteesta.

     Russell lähtee siitä, että ihmisen ei pidä ripustaa aivojaan narikkaan missään vaiheessa, ei edes silloin, kun hän tietää varmasti ajavansa hyvää asiaa. Hän ei saa kuvitella, että hänen ajamansa asia olisi ehdottomasti ja ikuisiksi ajoiksi se koko totuus, josta ei voi keskustella ja jota ei voi kritisoida.

     Russell hyökkää voimallisesti kaikkea dogmatismia vastaan ja riepottelee eri lajien dogmaatikkoja, joilla epäilemättä on hyvä käsitys itsestään ja asiastaan, mutta jotka eivät edes ymmärrä, mitä tieteellinen ajattelu tarkoittaa. Monet aikamme surkuhupaiset esimerkit (vrt. esim. KKO:2026:27) viittaavat siihen, että ”tieteestä” tehdään joukko dogmeja. Tieteen kuvitellaan tarjoavan ihmisille ehdottomia totuuksia, joiden kiistäminen on rikos ja joiden loukkaajat siis tulee asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

     Russell ei voi kyllin alleviivata sitä, ettei ihmiskunnan tiedossa ole absoluuttista ”totuutta” ja sen takia on aina saatava arvostella kaikkia väittämiä. Mikäli argumentit ovat huonoja, ne voidaan ja tulee kumota vasta-argumenteilla, mutta mikäli niiden sijasta aletaan käyttää valtion väkivaltakoneistoa, ollaan älyllisen hölynpölyn piirissä ja sen seuraukset voivat olla hyvin vakavat.

     Esseessään ”älyllisen hölynpölyn pääpiirteet” Russell puhuu paljon sellaisista kuvitelmista, joiden mukaan nimenomaan valkoinen rotu olisi muita korkeammalla tasolla synnynnäisten ominaisuuksiensa ansiosta. Hänen mielestään asiasta ei ole vakuuttavaa tutkimustietoa. Mikäli sellaista saadaan, on se tietenkin hyväksyttävä.

     On kiinnostavaa havaita, miten kirjoittaja kertoo havainneensa erityisesti typerämpien maanmiestensä taholta alentuvaa ja pilkallista suhteutumista vieraisiin rotuihin, esimerkiksi kiinalaisiin. Intialaiset ovat hänen mielestään myös joutuneet tällaisen moukkamaisuuden kohteeksi ja panneet sen kovin pahakseen.

     Luulen, että hän on oikeassa, vaikka esimerkiksi Kiplingiä lukiessa voisi kuvitella toisin. Toki Kipling ei ollutkaan mikään tavallinen Tommy Atkins, vaan toinen englantilainen kirjallisuuden nobelisti.

     Nykyään lienee vaikeaa löytää sellaisia ihmisiä, jotka täysin vakavissaan pitäisivät ns. mongolirotuun kuuluvia ihmisiä jotenkin alempiarvoisina. Yhä murskaavampi noin viiden vuosikymmen aikana karttunut todistusaineisto puhuu päinvastaisesta. Sen, joka on tutustunut vaikkapa Kiinaan, on pakko tehdä omat johtopäätöksensä.

     Jokaista kirjaa on luettava sen oman aikakauden perspektiivistä käsin. Bertrand Russell ja hänen kirjansa ovat olleet niin tärkeitä länsimaisen kulttuurin toisen maailmansodan jälkeisen muutoksen välineitä ja heijastajia, että niiden todellista merkitystä on tuskin vielä edes ymmärretty.

      Tuo noin viimeisten sadan vuoden mittaan tapahtunut kehitys ei varmastikaan ole ollut joka suhteessa hyvää ja tutustuminen nykyajan älymystöön toisi varmasti Russellille katkeran pettymyksen.

      Nyt maaiklma tarvitsisi jotakuta hänen mittaistaan julkista intellektuellia, joka pystyisi yhtä terävästi näkemään ne älylliset ja moraaliset ansat, joihin oma aikakautemme on lankeamassa ja osoittaisi keinot niiden välttämiseksi.