torstai 24. toukokuuta 2018

Sanoja, traktoreita



Sanojen ja traktorien maailmasta

Olematta nyt mikään latinisti par excellence, huomaan tarvitsevani tuota aikoinaan pänttäämääni kieltä päivittäin.
Itse en tunne mitään erityistä kutsumusta lukea Sallustiusta alkukielellä tai edes Horatiuksen oodien kaksikielisen laitoksen latinapuolta muuta kuin silloin tällöin, kun suomennoksen mieli käy arvoitukselliseksi.
Kuitenkin jo ne lukemattomien koululaispolvien kiusana toimineet Caesarin Gallian sodan neljäs kirja ja Cornelius Nepoksen Suuria miehiä auttoivat saamaan käsityksen siitä, mitä latina on. Ja tulihan niitä sitten esimerkiksi Catulluksen kaltaisia runoilijoita ja kaikenlaisia käännöksiä, kiitos erityisesti nyt jo edesmenneen Teivas Oksalan.
Suomalaisten viehtymys latinaan on ollut ilmiömäistä. Sitäkin suuremmalla syyllä on meillä kaivauduttu eurooppalaisen sivistyksen juurille, kun oma kieli kuuluu vallan toiseen perheeseen. Latina on myös palvellut jonkinlaisena puolueettomana kenttänä, kun oppineet joutuivat joka ainoa opettelemaan sen kielen, jolla kirjoittivat ja siis ajattelivatkin.
Nythän tilanne on toinen. Vain ne, jotka eivät ole anglosakseja, joutuvat opettelemaan. Loput käyttävät ädinkieltään.
On kuitenkin lohdullista ajatella, etteivät anglosaksitkaan ymmärrä omaa kieltään, elleivät osaa latinaa ja lisäksi vähän kreikkaakin. Tokihan sitä kieltä voi käyttää, jos sen on oppinut, mutta sen ymmärtäminen on vielä toinen juttu.
Suurin osa sivistyneestä englannista juontuu latinasta ja siis osittain kreikasta. Silläpä sitten pärjää monenlaisessa tilanteessa ja pystyy ilmaisemaan niitä ajatuksia, joita tarvitsee.
Mutta mitäpä ihminen tarvitsee? Se riippuu elämänpiiristä ja pyrkimyksistä.
Ilfin ja Petrovin romaanissa Kaksitoista tuolia esiintyy hahmo nimeltä Ellotška Štšukina, jota kenties kutsuttiin yksinkertaisemmin Sukinaksi. En tiedä, kuvittelen vain.
Joka tapauksessa Ellotškan aktiiviseen sanavarastoon kuului vain 30 sanaa, mutta niillä hän pystyi ilmaisemaan mitä erilaisimpia asioita.
Ajatelkaamme nyt vaikkapa sanaa bljad, jonka hän taatusti tunsi. Kuvitelkaamme, miten sillä voi ilmaista suuttumusta, inhoa, iloa, hämmästystä, paheksuntaa ja niin edelleen. Vai voiko? –Erinomaisesti voi. Äänensävy ja ruumiinkieli määräävät sanan merkityksen.
 Onko kukaan muuten huomannut, miten suuri merkitys nykyään on alettu antaa ruumiinkielelle? Luulenpa, että kyseessä on suuri kulttuurinen trendi… Eihän meillä enää muutenkaan edellytetä ajatteluun käytettävän aivoja eli ns. yläpäätä.
Mutta, a propos: ketkä nykyään ovatkaan kulttuurin etujoukko, ne, joiden luovuutta ja alkuvoimaa ihastellaan ja yritetään kilvan matkia?
No tietenkin slummeissa syntyneet ja kasvaneet kielivammaiset, jotka purkavat emootioitaan niin sanottuun räp-kähinään, jonka intellektuaalinen sisältö on nolla. Siinähän pelataan Ellotška Štšukinan kanssa samalla tasolla ja kolmekymmentä sanaa riittää niihin tarpeisiin erinomaisesti.
Mutta oikeastaan latinan ajatteleminen sai kimmokkeen siitä traktorista, jonka perässä jouduin ajelemaan kelpo tovin. Nekin ovat nykyään valtavia kolosseja, jotka tekevät vaikutuksen maallikkoon ja kai muihinkin. Ja se meidän Massey-Ferguson 65 kun oli aikoinaan niin mahtava…
Joka tapauksessa sain aiheen pohtia sitä, että on tietenkin loogista, että traktoria (lat. tractor –vetäjä) kutsutaan sanalla traktori. Sanahan juontuu verbistä traho, traxi, tractus sum, trahere -vetää. Miksi sen sijaan auto eli automobiili, itsestään liikkuva on juuri niin nimetty, on epäselvää. Eihän se liiku itsestään, vaan ajettuna ja moottorin (moveo, movi, motus sum, movere –liikkua) voimalla.
Saksalaiset hoksasivat, että juuri voimaahan siinä tarvitaan ja ristivät auton aikoinaan voimavaunuksi Kraftwagen. Mutta eihän mikään ilman voimaa liiku, joten kyseessä on truismi. Toki ymmärrän, että tässä tapauksessa voima tarkoitti hevosettomuutta.
Ranskalaiset puolestaan ajattelivat ajamista ja niinpä autosta tuli voiture –ajokki.  Espanjan coche viittaa minusta vain itse kärryyn, kuten myös englannin car. Suomessa käytettiin aikoinaan sekä sanaa hyrysysy että myös puhkuri, joiden alkuperä lienee helppo arvata. Venäjän mašinasta voi sanoa samaa ja ruotsin bilhän on vain lyhennelmä automobiilistä.
Autoistahan me nykyään puhumme, en tiedä, mistä sitten tulevaisuudessa. Mutta mihin joutuivatkaan ajurit? Issikat eli vossikat (ven. izvoztšik)?
Ajurit toimivat nykyään tietokoneissa ja toimittavat yhä tärkeitä tehtäviä. Myönnän, että mielikuvitustani on aina kiehtonut sellainen termi kuin hiiriajuri, siitä lähtien kuin sen ensi kerran sain kuulla. Jotenkin tekisi mieli nähdä sellainen. Liittyvätkö pikkuruiset pähkinävankkurit asiaan?
Ajurihan on oikeastaan vektori (lat. vector verbistä veho, vexi vectus sum, vehere, ajaa). Minusta tämä on väärin, sillä fysiikassa vektorit ovat nimenomaan vetäjiä eli traktoreita. en kuitenkaan usko, että typerä maailma ryhtyy käytäntöjään loogisuuden takia muuttamaan, joten olkoon.
Yhtä kaikki, traktoreiden rooli tässä maailmassa on kiistämättä hyödyllinen. Ajatelkaamme nyt kaikkia  noita traktioita (tractio): attraktio, kontraktio, subtraktio, distraktio
Mutta pyörimiseenhän meidän sivilisaatiomme perustuu (volvo, volvi, volutus sum, volvere). Ja pyöriminen eli revolutio (re-volvo) ei ikävä kyllä ole historiallinen harvinaisuus. Viime aikoina siinä on usein ikävääkin roolia saanut näytellä revolveri, eikä tässä tarkoiteta sen nimistä sorvia.
Traktorin perässä körötellessä, raikkaana hellepäivän aamuna tuntuu siltä, että ihmiskunta on etääntynyt jo tavattoman kauas siitä, mihin roomalainen sivilisaatio sen aikoinaan vei. Vain kieli on jäänyt.
Mikään ei kuitenkaan takaa sitä, ettei sitä vielä kohtaa suuri muutos, kukaties re-voluutio, joka vie meidät uudelleen kauas taaksepäin.
Mutta siihen asti tekee hyvää ajatella, että meitä vetää päivittäisessä elämässämme eteenpäin traktori, monsteri, jonka nimen keksivät jo muinaiset roomalaiset, jotka myös käytännössä loivat sen kielen, jolla tämä uusi maailma toimii.
Sic trahit tractor, vehit vector, sic volvit semper cultura nostra!

Upea pieni kirja



Upea kirja, Suomesta

Oscar Wilde, Paradoxes/Оскар Уайлд «Парадоксы». Издательство «АНИМА», ООО «Август», 2011, 310 с. Автор перевода на русский язык Татьяна Боборыкина. В офромлении книги использованы рисунки Обри Бердслея.

Olen joskus kirjoittanutkin niistä pienistä kirjoista, joita venäläisistä kirjakaupoista saa. Ks. http://timo-vihavainen.blogspot.fi/search?q=pieni%C3%A4+kirjoja. Yleensä kyseessä ovat klassikot ja sellaisia sputnikeja on kätevä pitää mukana ja lueskella. Verrattuna kännykän toljottamiseen, kirjan lukeminen on myös jotenkin säädyllisempää.
Venäläisen Wilde-kokoelman varsinainen anti on tietenkin se hengen vapaa leikki, jonka kirjan toimittaja on ottanut johdantonsa otsikoksi.
Tällä kertaa en kuitenkaan käsittele sitä. Nimittäin kirja itse kirjapainotaidon tuotteena ansaitsee oman lukunsa.
Se on nimittäin todella upea. Kooltaan se on 70x100x n. 25 mm eli mahtuu mukavasti salkkuun ja taskuunkin. Kirjan selkämys on musta, kultakirjaimin, ja kansi on päällystetty sahviaanilta näyttävällä violetilla materiaalilla. Kannessa on kulta-musta korkopainokuva Wildestä.
Sisällä on joka aukeamalla yksi Wilden aforismi englanniksi ja venäjäksi ja oikealla Aubrey Beardsleyn piirroksia ja vinjettejä. Huikean vaikuttavaa! (Kuukkeloikaa!)
En edes muista, mitä kirja maksoi, mutta kolikoissahan se hinta oli. Sen painos on kaksituhatta, joten mieleen tulee, että kylläpä Venäjällä tällainen upea käsityö on vielä mahdollista noinkin suuressa mitassa.
Muuten, venäläinen kirjapainotaitohan koki laadullisen harppauksen kommunismin romahdettua. Se oli jäänyt siinä määrin ajastaan jälkeen, että kaikki hienompi työ tuotettiin ulkomailla ja niin teki jopa itse puolue…
Sulkavallakin oli Finnreklaman paino erikoistunut Neuvostoliiton tilauksiin ja työtä riitti…
Kun katsoin uteliaisuuttani painoteknillisiä detaljeja, huomasin, että kirjan kansikuvan tekniikka tunnetaan nimellä тиснение фольгой ja tässä tapauksessa koodinimi on Kurz. Paperi taas on nimeltään Ensoluxcream ja painopaikka on Bookwell, Porvoo.
Bookwell on huippumoderni ja ilmeisesti siis myös yhtä tehokas painotalo, joka on myös ostanut jo konkurssiin joutuneen Juvan kirjapainon.
Lehdet kertovat, että Bookwellin uusi digitaalitekniikka antaa toivoa koko Suomen kirjapainoalalle, joka on kriisissä.
Toivotaan niin. On lohdullista huomata, ettei digitekniikalla (kuten uskon) tehdä pelkästään yhdentekevää bulkkia, vaan myös suorastaan korukirjoja ja vieläpä niin halvalla, että tulosta saadaan jopa Venäjän markkinoilla, jossa hinnat ovat todella halpoja.
Hyvä pojat! Jatkakaa samaan tapaan! Ja kustantajat: eiköhän tällainen kirja menisi kaupaksi myös meillä?

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Legaalisen marxismin perintö



Legaalisen marxismin perintö

Harvassa lienevät ne, jotka haluavat Karl Marxin neroutta kiistää. Sitä paitsi mies on omaa luokkaansa myös historiallisena vaikuttajana, mikä on omiaan sotkemaan kuvaa hänen intellektuaalisesta merkityksestään.
Eihän se, mitä joskus sadan vuoden kuluttua tehtiin, välttämättä kovinkaan tiiviisti tai edes ollenkaan liity siihen, mitä joskus oli ajateltu. Platonin Valtio oli kaamea tai ihastuttava intellektuaalinen luonnos. Olivatko tulevat totalitarismit sitten jonkinlaista seurausta sen pohdinnoista, on oma kysymyksensä.
Venäjällä tyytymättömyys itsevaltiuteen nostatti lähes koko intelligentsijan sitä vastustamaan. Aikakauden uutuuksia oli, että tässä toimessa katsottiin voitavan käyttää mitä keinoja tahansa. Pelkkä murha oli vähäisimmästä päästä konnuuden asteikolla arvioituna.
Ylioppilaiden päässä syntyi ajatus siitä, että heidän täytyi ryhtyä mykän ja tylsän kansan aivoiksi, jonkilaiseksi sijaiseksi. Niin syntyi komealta kalskahtava liike Narodnaja volja –kansan tahto.
Kun se terroriteoillaan kompromettoi itsensä ja lopulta murhasi vapauttajatsaari Aleksanteri II:n, se menetti suosionsa mitään hyödyllistä saavuttamatta ja saatiin hävitettyä. Murha esti Venäjän siirtymisen rauhallisen kehityksen tielle, jota keisari-vainaa oli jo hyvin pitkälle valmistellut. Nyt pantiin kova kovaa vastaan Aleksanteri III:n toimesta.
Jo ennen tuota katastrofia vallankumousliike oli hajaantunut. Alun perin toiminut Zemlja i volja (maa ja vapaus) oli hajonnut jo kaksi vuotta ennen keisarin murhaa, joka siis tapahtui vuonna 1881.
Narodnaja voljan ohella oli tuolloin syntynyt myös maltillinen Tšornyj peredel. Nimi tarkoittaa mustaa uudelleenjakoa ja viittaa niihin operaatioihin, joita aika ajoin tehtiin kyläyhteisön eli mirin piirissä.
Muuten tuo uusi liike ei ollut musta. Itse asiassa se oli toivoa herättävä mahdollisuus Venäjän historiallisella tiellä, jonka sitten ei suotu kehittyä asteettain kohti normaalia läntistä yhteiskuntaa.
Mustan jaon merkittävimmät jäsenet Pjotr Struve, Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov ja muutama muu omaksuivat ennen pitkää marxilaisuuden, joka oleellisesti poikkesi narodnajavoljalaisuuden spontaanista voluntarismista (me muutamme Venäjän talouden ja yhteiskunnan alistamalla sen tahtoomme…). Marxilaisuus oli nimittäin tieteellistä.
Nimike tieteellinen sosialismi, joka vielä jokunen vuosikymmen sitten oli virallinen siellä täällä, herättää nyt tietenkin hilpeyttä. Kuitenkin sillä oli oikeutuksensa.
Marxilaisuus nimittäin puhui yhteiskunnan muuttumisesta tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden kehityslogiikasta riippuvaisina asioina. Se siis perustui taloudellisiin lainalaisuuksiin eikä niiden muuttaminen ollut noin vain mahdollista, julistamalla ja pakottamalla.
Tämähän oli niin vastakkainen näkemys narodnaja voljan voluntarismille kuin ikinä saattoi olla. Mistään todellisesta sosialismista Venäjällä oli siis tieteen mukaan turha haaveilla niin kauan kuin kapitalistinen järjestelmäkin oli Venäjällä vielä syntymättä, saati, että se olisi muuttunut ylikypsäksi, mikä olisi mahdollistanut vallankumouksen.
Kun Marxin Pääoma ilmestyi, sitä pidettiin Länsi-Euroopassa vallankumouksellisena ja siis vaarallisena kirjana. Kapitalismi kehittyi yhä hurjemmin ja sen tuhon pelkääminen ei ollut mitenkään outo ajatus. Lamakaudet sen kertoivat.
Venäjällä kaikki oli toisin. Marx tarjosi tieteellisellä lähestymistavallaan vastamyrkkyä sille rabulismille, joka siellä uhkasi laillista järjestystä. Mikäli Venäjällä haluttiin vallankumousta, oli syytä pyrkiä ensin luomaan se kapitalismi ja kehittämään sitä. Sadan vuoden kuluttua tilanne saattoi olla toinen, mutta nyt se ei varmasti ollut. Vain tämä oli tieteellistä, muu oli huuhaata.
Niinpä Pääoma julkaistiin Venäjällä sensuurin luvalla. Tämä siitä huolimatta, että Marx ja Engels varmasti olivat sensuurin piirissä huonoissa kirjoissa. He olivat kirjoittaneet paksun kirjan verran invektiivejä Venäjää vastaan. Paitsi että se oli koko Euroopan taantumuksen tukijalka, myös sen slaavilaisuus oli uhka kehittyvälle ja vapautta rakastavalle lännelle… Kelpo russofobeja, tämä kaksikko!
No, Struve, Bulgakov , Berdjajev ja kumppanit siirtyivät siis ylioppilasradikalismista korkeammalle älylliselle tasolle, legaaliseen marxismiin.
Sinne siirtyi Venäjällä moni muukin. Kyllä siellä eteviä marxilaisia teoreetikkoja oli, Plehanovista lähtien ja yleisesti ymmärrettiin, että Marx puhui järkeä. Näin aina siihen saakka, kunnes muuan nuori kaljupää sai päähänsä osoittaa Venäjän kypsyyden vallankumkoukseen… Hän oli sama mies, jota Kerenski kutsui nimellä hullu fanaatikko. Mutta se on jo surullisen tarinan toinen näytös.
Joka tapauksessa Venäjän toivo epäilemättä oli siinä tervejärkisessä reaktiossa, joka oli karkottanut intelligentsijan parhaan osan rabulistien piiristä. Näin ovat asian nähneet niin erilaiset miehet kuin Richard Pipes, joka hiljattain kuoli ja Aleksandr Solženitsyn.
Legaalisen marxilaisuuden piirissä nimittäin syntyi liike nimeltä Vehi, tienviitat. Kyseessä oli ryhmä, joka vuonna 1909 julkaisi samannimisen pamfletin, jokia suuntautui sokeaa radikalismia vastaan ja suositti Venäjän intelligentsijalle –katumusta ja itserajoitusta!
Mitä kaduttavaa sitten saattoi olla niillä, jotka oman käsityksensä mukaan olivat kansan sijaiskärsijöitä ja sen aivot. Eihän heillä muuta palkkaa ollut marttyyriudestaan kuin kunnia.
Ongelma oli siinä, että vaikka salamurhat ja sabotaasi tuottivat kyllä marttyyrinkruunun sitä etsiville, olivat ne Venäjän kehityksen kannalta pelkkää myrkkyä.
Venäjän todellinen ongelma oli saada yhteiskunta toimimaan rauhallisessa yhteistyössä eikä kiristää ohjaksia niin kauan, kunnes seuraisi reaktio. Vuonna 1905 se oli seurannut eikä jälki hyvältä näyttänyt.
No, Vehi-ryhmä jäi alaviitteeksi Venäjän historiassa, vaikka hyvin huomattavaksi. Richard Pipes on kirjoittanut laajan elämäkerran Struvesta ja Solženitsyn on avoimesti tunnustanut velkansa Vehi-ryhmälle.
Itse asiassa Brežnevin aikaan ilmestynyt kokoomateos Iz-pod glyb –sirpaleiden alta, on selvää jatkoa Vehille, kuten oli myös jo vuonna 1918 ilmestynyt Iz glubiny (syvyydestä).
Missä määrin voimme pitää marxilaisuuden ansiona tuota konservatiivista liberalismia, jota Vehi-ryhmä edusti? Olivathan niiden fokus ja ajattelutapa aivan erilaiset.
Luulen, että kyseessä kuitenkin on ainakin historiallinen, ainutkertainen vaikutus, joka pani osan nuorisoa ajattelemaan syvällisemmin yhteiskunnan muuttumisen mekanismeja. Ei niitä noin vain voinut mennä komentelemaan.
Kun kaikki ei ollut eikä voinut olla heti saatavissa, oli otettava lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyttävä yksilön pienuus historiassa. Siitä ei seurannut velvollisuus passiivisuuteen, vaan sen tunnustaminen, että muutos syntyy vain kovalla työllä, ei muutama ihminen murhaamalla, vaikka siitä saisikin hyvät kiksit.
Leninismi-stalinismista tässä on turha enempää puhua. Riittänee, kun sanotaan, että se nimenomaan hylkäsi tuon tieteellisen ajatuksen yhteiskuntakehityksen luonteesta tai sanotaan nyt, että keksi siihen uuden tulkinnan, joka palveli sen voluntarismia –tai blanquilaisuutta- olihan näitä haukkumasanoja ajan slangissa.
Asiaan tietenkin kuului, että se. mitä tehtiin, kiellettiin jyrkästi, sitä jyrkemmin, mitä ilmeisempää se oli.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Väärä tietoisuus ja sen oikaiseminen



Väärä tietoisuus

Karl Marx kuuluu maailmanhistorian neroihin. Kuten kaikki nerot, hän oli jossakin määrin monomaani ja antoi metodinsa joskus viedä ajatuksen kauas empirian proosallisilta kentiltä, hegeliläisen dialektiikan ilmattomiin sfääreihin.
Joka tapauksessa hänen ajatuksensa yhteiskuntaluokkien merkityksestä ja niiden tavasta toimia mullisti länsimaisen radikaalin ajattelun. Ideologian eli väärän tietoisuuden käsite irrotti kriittiseksi itseään arvelevan radikaalin normaalien empiiristen asioiden muodostaman painovoiman maailmasta. Urotyö oli verrattavissa Newtonin vastaavaan: Let Newton be –and All was Light!
Nyt nimittäin kävi mahdolliseksi kritisoida olevia oloja ja menneitäkin myös muuten kuin vain usein niin tylsien ja vaikeiden tosiasioiden pohjalta. Itse ne henkilöt, jotka niitä esittivät, olivat jo sinänsä , a priori väärässä, mikäli he kantoivat väärää tietoisuutta, mikä taas seurasi heidän luokka-asemastaan.
 Itse asiassa koko porvarillisen yhteiskunnan kulttuuri oli pahasti vino ja valheellinen. Eipä sen vastustajakaan, nousevan työväenluokan maailmankatsomus, mitään absoluuttista totuutta heijastanut, koska sellaista ei ollut olemassa. Se oli kuitenkin tie edistykseen eli uuteen valtaan vanhan kumoamisen kautta ja juuri siksi niin totuudellinen kuin oli mahdollista ja toivottavaa.
Kun Freud vielä omalla tavallaan täydensi ajatusta ihmisen tietoisuuden vääristyneisyydestä, oli ajatus totuudesta jo valmis heitettäväksi naiivien ennakkoluulojen romukoppaan eikä postmodernismille jäänyt paljoakaan tekemistä rationaalisen ajattelun jäänteiden murskaamisessa. Nyt ei ollut enää olennaista, mitä sanottiin, vaan kuka sanoi.
Nykyajan ihminen taitaa aktiivisesti kieltäytyä ymmärtämästä ja hyväksymästä sitä ihmisjärkeä rienaavaa ajatusta, että vain hetki sitten maailmassa oli supervalta, joka julisti edustavansa, ellei nyt absoluuttista, niin ainakin ainoaa mahdollista ja reaalista totuutta. Se omisti puolueeksi kutsutun oraakkelin, joka ex cathedra puhuessaan ei koskaan erehtynyt eikä voinut erehtyä, sillä se palveli oikeaa tietoisuutta.
Se oli aikamme järki, kunnia ja omatunto. Henkilökohtaisella tasolla jokainen puoluetta palveleva saattoi ja hänen myös piti luopua niistä omista vähäpätöisistä, spontaaneista ajattelun ja moraalin iduista, joita hänen omassa päässään saattoi syntyä.
Tarina tämän uuden paavillisuuden, vai pitäisikö sanoa jesuitismin, synnystä on kaikessa paljaudessaan luettavissa Leninin kootuista teoksista, jopa Valituista. Itse asiassa riittää, kun lukee Valtiosta ja vallankumouksesta Leninin argumentoinnin siitä, miksi sosialistinen vallankumous johtaa väistämättä kommunismiin. Voin kertoa. Se johtaa sinne siksi, että Marx sanoi juuri niin, vaikka hänen puheitaan yritetään vääristää. Ihan itse sanoi.
Tässä siis tieteellisen ajattelun huippusaavutus viime vuosisadalta. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tällaisella voinut olla mitään tehoa esimerkiksi suomalaisen yliopiston jakamaa sivistystä nauttiviin akateemisiin kansalaisiin.
Bolševismin täydellinen haavoittumattomuus ikävien tosiasioiden edessä oli imponoivaa. Kun Venäjä oli ehdoin tahdoin vedetty kansalaissotaan ja tapettu miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä nälkään, tauteihin ja teloituksiin, oli saavutuksena ainoastaan sen puolueen pysyminen vallassa, joka tuon kaiken oli saanut aikaan.
Sen sijaan, että olisi häveten luovutettu valta niille, jotka sitä osasivat käyttää, kiristettiin ideologista linjaa ja kiellettiin jopa kaikenlaisten poliittisten vaihtoehtojen esittäminenkin. Vain yksi linja oli oikea, vaikka sitä ei voinutkaan todistaa. Uskoa siihen voi ja pitikin.
Mitä tietoisuuteen tulee, suoritti puolue Herkuleen työn selittäessään pelastaneensa Venäjän ja erityisesti sen työväenluokan uhkaavalta katastrofilta ja antaneensa vallan kansan suurelle enemmistölle.
Tosiasiassa maan työväenluokka marxilaisessa merkityksessä koostui vain parista miljoonasta ihmisestä ja oli sitä paitsi puolittunut kansalaissodan ja sotakommunismin vuosina, kun koko suurteollisuus oli lopulta täysin pysähtynyt.
Mitä kansan suureen enemmistöön tulee, sitä pidettiin avoimesti toisen luokan kansalaisen asemassa ja tämä johtui siitä, että se oli luokka-asemaltaan talonpoikaista eli niin sanotusti pikkuporvarillista.
Tästä taas seurasi väärä tietoisuus ja mikäli tämä määrällinen (mutta ei laadullinen) enemmistö olisi päästetty vallan kahvaan, olisi kommunismin taru loppunut lyhyeen.
Mutta sitähän ei voitu tehdä. Sitä ei voitu tehdä siksi, että Venäjällä oli suurempi missio kuin vain sen kansan typerän enemmistön tahdon noudattaminen, kuten porvarillinen demokratia olisi ideologiansa muotoillut.
Niinpä puolueen jylhäksi tehtäväksi jäi johtaa kansa luvattuun maahan sen tahtoa kyselemättä, sillä tiedossa oli, että se tahtoi vääriä asioita, kun ei muustakaan ymmärtänyt.
Lehdistön ja agitaattoreiden tehtäväksi jäi totuuden kertominen sillä tavalla, että se palveli asiaa. Sitä paitsi miltei mikä tahansa muuttui juuri totuudeksi, mikäli se palveli asiaa. Kukaan ei ollut eikä saanut olla kyllin naiivi kysyäkseen Mikä on totuus? Sen sijaan oli kysyttävä: ketä tämä totuus palvelee?
Sitä paitsi kukaan ei saanut päättää tällaisista asioita itse, koska vain puolueella oli siihen pätevyys. Ajatelkaamme nyt vaikkapa vasemmistolaista poikkeamaa: ajatus kommuunien muodostamisesta saattoi kuulostaa vuonna 1930 hyvinkin oikeaoppiselta, olihan myös Lenin asiaa hyvin innokkaasti kannattanut ja sitä paitsi muuttanut koko puolueen nimenkin juuri kommunistiseksi.
Lenin oli tietenkin oikeassa kuten aina, mutta, totesi nyt Stalin: kommuuni toteuttaisi edistyksellisen roolinsa vasta myöhemmin. Juuri nyt sellaisten perustaminen herätti talonpojissa pelkoa ja suuttumusta ja toimi siis objektiivisesti puolueen asiaa vastaan eli sillä oli taantumuksellinen ja neuvostovastainen merkitys. Kansan viholliset ne nyt niitä kommuuneja halusivat…
Jätettiinpä siis puolueelle sen päättäminen, miten asiat oli esitettävä ja tyydyttiin itse (vaivaiset yksilöt) toimimaan puolueen vähäisinä apulaisina agitaation ja propagandan alueella. Se oli hieno ja uljas rooli, sillä kyseessä oli uuden maailman rakentaminen. Utopiaa, ellei pahempaa olisi sen sijaan ollut jättää yksilöiden päätettäväksi, ja heidän tietoisuudestaan riippuvaksi se, miten ja millaiseksi tuo maailma rakennetaan.
On usein todettu, ehkä hieman hämmästyneenä, että Stalinilta liikeni valtavasti aikaa kirjallisuudelle ja elokuvalle. Mutta ei tämä mikään sattuma ollut. Nämä asiat olivat uuden maailman rakentamisen ytimessä. Tietoisuuden muokkauksestahan siinä oli kysymys ja se on aina totalitarismin keskeisiä huolenaiheita.
Joistakin saattaa tuntua oudolta, että feministipiireissä kiinnitetään niin tavattomasti huomiota siihen, miten vaikkapa jossakin elokuvassa esitetään naisen rooli. Terve järki toki edellyttää, että naiset, kuten miehetkin saattavat tässä elämässä, saati fiktiossa olla lukemattomissa eri rooleissa, enimmäkseen toki sellaisissa, joihin ihmislajin aristotelinen olemus sen vetää, nolens volens.
Tämä ei kuitenkaan sovi totalitaarisen ajattelun kaanoneihin. Kuten Neuvostoliitossa oli välttämätöntä esittää kunkin luokan edustaja oman kategoriansa luomana ja sen mukaisesti käyttäytyvänä ja ajattelevana tyyppinä, niin myös nykyinen, patriarkaattia vastaan taisteleva lahko pitää välttämättömänä esittää sankarinsa toisenlaisina, kuin ne luonnostaan eli siis empiirisesti ovat.
Tarkoituksena on tietenkin maailman muuttaminen, muuttamalla ihmisen vääräksi tuomittu tietoisuus. Venäjällä tähän liittyi marxilainen esivalmistelu eli ns. riistäjäluokkien likvidointi, minkä jälkeen kaiken piti sujua kuin tanssi vain: olihan olemassa enää vain menneisyyden jäänteitä tietoisuudessa, perežitki prošlogo.
Entä miten tulisi julkisuudessa esittää populismi ja sen poliittiset tavoitteet ja kannattajat? Vai pitäisikö vain kertoa, miten asiat ovat?

Siinä tapauksessa saatettaisiinkin tukea heidän auktorisoimattomia mielipiteitään. Sanomattakin on selvää, että vaikka populistit kylläkin vain esittävät oman tahtonsa mukaisia poliittisia mielipiteitä, ei kyseessä heidän kohdallaan ole vain normaali mielipide, jollaisten kunnioittaminen on demokratian perusidea.
Tämä johtuu siitä, että on olemassa korkeampi, aikakauden hengen objektiivisesti synnyttämä mielipide, jota kannattaa enemmistö objektiivisesti, joskaan ei vielä subjektiivisesti. Se on muotoiltu EU:ssa, joka vastaa kannattajiensa puolesta ja toimii siis aikamme järkenä ja omanatuntona.
Kuten talonpojalla Venäjällä ei ollut objektiivista oikeutta mielipiteeseensä siitä huolimatta ja juuri siksi (vaarallista!), että se edusti enemmistöä, ei myöskään miessukupuolella, normaaleilla naisilla eikä populisteilla ole oikeutta mielipiteeseensä.
Kyseessä on sama väärän tietoisuuden ongelma, jonka kanssa jo Marx ja sittemmin Lenin ja Stalin joutuivat painimaan. Taistelevan älymystön ylevä tehtävä on suojella kansaa sen omilta mielipiteiltä ja luoda sen sijaan uusi kuva maailmasta sen muuttamiseksi. Joukkotiedotus on se taistelukenttä, jolla asiat ratkaistaan.