Hullujen laivassa
”Hullujen laiva” (ks. Vihavainen:
Haun narrien laiva tulokset) on vanha, jo antiikin ajalta periytyvä vertaus
maailmasta, jota kansoittavat ja ohjaavat toinen toistaan vähämielisemmät ihmisolennot,
jotka usein vielä toimivat ilmeisen euforian vallassa. Tämä teema on
innoittanut monia taitelijoitakin. Heille olisi taas töitä.
Venäjällä on jo pitemmän aikaa
kukoistanut oma, sille tyypillinen hulluuden muoto, johon liittyvät
suuruusharhat ja kuvitelmat omasta ylivertaisuudesta, erityisesti moraalisesta.
Toki Venäjä oli jo 1990-luvulla
omaksunut rationaalisemman politiikan, joka täytti suurvaltachauvinistien
sydämet kauhulla: siitä oli tulossa normaali valtio muiden joukossa, itse
asiassa ”korporaatio”, eikä valtio.
Krimin valtauksesta lähtien tilanne
muuttui ja Aleksandr Dugin, jota enimmäkseen vielä pidettiin hourulan aidan väärälle puolelle
vahingossa joutuneena haihattelijana, nousikin uuden Venäjän suureksi,
edustavaksi hahmoksi.
Ettei pääsisi unohtumaan, julkaisen
tässä uudelleen katsauksen erääseen hänen kirjoittamaansa kirjaan. ”Geopolitiikka”
ei suotta ole aikamme muotikäsitteitä. Sellainenhan se oli myös natsismin
kukoistusaikana (ks. myös Vihavainen:
Haun maksim kalašnikov tulokset).
Kun kysytään, kuuluuko Suomi
tällaisten ”geopoliitikkojen” ajattelussa Venäjään, on vastaus selvä: totta kai
se kuuluu. Miksi näin on, on vaikeampi kysymys.
Ei ”geopolitiikka” siinä mielessä,
kuin Venäjän lunatic fringe sitä harrastaa, ole mihinkään normaaliin
tieteeseen rinnastettava asia, vaan aivokummitus, joka omaksutaan uskolla. Ei
sitä tarvitse perustella, päinvastoin, kaikki muu perustellaan sillä.
Tässä siis hieman tästä ”tieteestä”
sellaisena, kuin e esitetään yliopistollisessa oppikirjassa:
perjantai 28. lokakuuta 2022
Venäjän uusi supertiede?
A.G. Dugin, Geopolitika Rossii. Akademitšeski projekt,
Moskva 2014, 521 s.
Meillä ei vielä pari vuosikymmentä
sitten käytetty juuri lainkaan sanaa geopolitiikka. Kyseessähän oli
sodanedellisinä vuosikymmeninä muotiin tullut, erityisesti natsien suosima
kvasitiede, joka ei ainoastaan pyrkinyt selittämään historiaa maantieteen
kautta, vaan myös luuli voivansa antaa normatiivisia ohjeita politiikalle.
Parhaimmillaan kyseessä oli
joissakin tapauksissa antoisa tarkastelukulma, joka piti tapahtumien
selittämisessä silmällä maantieteen eri valtioille tarjoamia strategisia etuja
ja haittoja ja huonoimmillaan mumbo-jumboa, joka tarjosi ongelmiin aina yhtä
ihmelääkettä eli sotaa, muka ”luonnon” vaatimuksena.
Nyt sekä käsite että sen alla
harjoitettava kvasitiede ovat tulleet taas näyttävästi esille. Tämä on ennen
muuta moskovalaisen professori Aleksandr Duginin -sanoisiko- ansiota. Dugin on
äärimmäisen tuottelias eksentrinen ajattelija, jonka julkaisuluettelo jo tässä
vuonna 2014 ilmestyneessä kirjassa käsittää kymmeniä monografioita, jotka usein
ovat sangen paksuja, kuten Etnososiologia (844 s.) tai Neljäs
tie (683 s.).
On ilmeistä, että voimme puhua
maanisesta persoonallisuudesta, jonka obsessioihin kuuluu aivan erityisesti
sota. (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=dugin ).
Käsillä olevan kirjan ensimmäinen
painos ilmestyi vuonna 2011. Tämä uudempi on vuodelta 2014 ja siinä ovat siis
jo mukana sellaiset kirjoittajaa tavattomasti ilahduttaneet asiat kuin Krimin
valtaus ja Itä-Ukrainan miehitys. Painos on jostakin syystä vaatimattomat 500,
mikä liittynee tuon ajan oppikirjatarpeisiin.
Kirja on esittelytekstin mukaan
virallisesti hyväksytty sosiologian oppialan kirjallisuudeksi,
joskin sitä suositellaan myös geopolitiikan, historian ja politiikan
opiskelijoille ja laajemmallekin yleisölle. Kyseessä kerrotaan olevan
geopolitiikan venäläisen koulukunnan perustajan ensimmäinen Venäjän historian
ja sen solmukohtien geopoliittinen rekonstruktio.
Kirjan abstraktissa kerrotaan
tarkemmin, että kirja perustuu Moskovan yliopistossa pidettyihin luentoihin,
joissa Venäjän historiaan on sovellettu geopoliittista metodia ja kaikki on
saatettu thalassokratian ja tellurokratian välisen globaalisen
kilpailun kontekstiin. Thalassokratia tarkoittaa siis merikeskeistä
maailmaa ja tellurokratia maakeskeistä -nämähän ovat klassisen geopolitiikan
peruskäsitteitä.
No, onhan yliopistoissa, tieteen
vapauden takia ollut aina mahdollista esittää kaikenlaisia spekulatiivisiakin
ajatuksia, saattavathan ne mielikuvitusta virkistää ja olla siten
hyödyllisiäkin.
Mutta tämä kirja on kyllä omaa
luokkaansa. Neuvostoaikana kaikki joutuivat opiskelemaan dialektista ja
historiallista materialismia (diamat ja istmat).
Silloisen ajattelun mukaan nämä muodostivat supertieteen, jonka kanssa kaikkien
muiden tieteiden piti olla sopusoinnussa, jotta ne voitaisiin tunnustaa
tieteellisiksi. Tämä koskiyhtä hyvin luonnontieteitä kuin humanistisia ja
yhteiskunnallisiakin.
Jotta tällainen järjettömyys olisi
voitu viedä läpi, tarvittiin valtava määrä ajatustyötä ja selitttelyä ja
jokaisessa tieteellisessä teoksessa oli alussa pitempi tai lyhyempi katsaus,
joka osoitti hengentuotteen olevan marxismi-leninismin supertieteen kanssa
sopusoinnussa.
Nythän sellaista ei toki enää ole.
Sellaiset alat kuin sosiologia ja kybernetiikka leimattiin aikoinaan
porvarillisiksi kvasitieteiksi ja niiden harjoittaminen lopetettiin joksikin
aikaa. Myöhemmin havaittiin viisaammaksi vain selittää ne marxismiin soveltuviksi.
Sosiologia on Venäjällä nyttemmin
ollut tiukasti empiiristä ja aika lailla amerikkalaisvaikutteista. Sitä se
näyttäisi johtavien aikakauskirjojen valossa olevan vieläkin ja on helppo
kuvitella, mitä esimerkiksi Pietarin Eurooppalaisen yliopiston sosiologit
sanovat tieteensä duginilaisesta variantista. Itse asiassa he kyllä sanoivatkin
sen jo pari vuosikymmentä sitten.
Sosiologiasta jotakin tietävälle
menee ihmetyksen sormi hämmästyksen suuhun, kun hän lukee tätä sosiologian oppikirjaa.
Miten ihmeessä sosiologia voi olla alisteinen geopolitiikalle? Onko tosiaan
niin, että bysanttilaista traditiota ja tellurokratiaa edustavat venäläiset ja
thalassokraattiset länsimaalaiset ovat keskenään aivan kuin eri lajeja (natsit
käyttivät termiä Aftfremd), jotka eivät voi ymmärtää toisiaan eikä
niiden pidäkään? Onko tilan vaikutus ihmisen psyykeen ratkaisevan suurta ja
sekö on venäläisen sielun perustekijä? Entä ne muut tekijät?
Normaalin länsimaisen
tieteellisyyden näkökulmasta kirjan perusoletukset ovat täyttä hokkuspokkkusta
eikä kirjailija menekään empiiriselle tasolle, vaan toistelee geopoliittisten
aivoitustensa höysteeksi vanhoja slavofiilisiä väitteitä siitä, että läntinen
kristillisyys on jo yli vuosituhat sitten harhaantunut aidosta
kristillisyydestä, jota vain venäläinen ortodoksia edustaa. Memento filioque!
No, saahan sitä kaikenlaista
hupsutella, vaikka suuresti ihmetyttääkin, että kirjoittaja saa tehdä sitä
hyväksytyssä yliopistollisessa oppikirjassa. Uskomattomimmat kirjan kohdat
sisältyvät kuitenkin sen loppuosaan, jonka voi sanoa olevan yksinkertaisesti
tähän maailmanaikaan sovellettua natsismia, jolle sota on pyhä ja keskeinen
asia.
Kirjan mukaan Venäjästä tehtiin
1990-luvulla korporaatio, joka oli itse asiassa anti-Venäjä. Sen
jälkeen Putin pelasti sen. Vuonna 2014, Krimin liittämisen jälkeen ”korporaatio
Venäjä” lakkasi olemasta olemassa.
Venäjää pidettiin tuona
häpeällisenä ja kuolemanvaarallisena aikana tavallisena valtiona, joka se ei
ole. Venäjä on sivilisaatio, joka ei kuulu läntiseen sivilisaatioon, joka on
sen antagonistinen vihollinen. Venäjä on tasavahva (ravnosilnaja) koko
lännen kanssa ja käy sitä vastaan taistelua elämästä ja kuolemasta.
Venäjän talous yhdessä BRICS-maiden
kanssa on siirtymässä uudelle tasolle, joka ei enää ole kapitalismia.
Kapitalismihan on protestanttisen hengen luomus, kuten jo Max Weber osoitti…
Venäjän uskonto ei ole mammonan, vaan Kristuksen uskonto, sanoo kirjoittaja,
viemättä asiaa konkreettiselle tasolle. Esimerkiksi oligarkkien uskonnollisesta
roolista olisi kiintoisaa kuulla enemmänkin.
Jo tässä kirjassa eli vuonna 2014
Dugin väittää, että Venäjää vastaan käydään armotonta geopoliittista sotaa,
kuolemaan asti (она ведется против нас и ведется беспощадно, на поражение, насмерть).
Siinähän sitä on opiskelijoille
hengen ravintoa. Juuri nyt siis ratkaistaan kysymystä siitä, onko Venäjä
olemassa sivilisaationa vai eikö ole. Jos se haluaa olla, on sen pakko
valloittaa Kaakkois-Ukraina, Novorosssija. Miksi näin on, tietää vain geopolitiikan
Jumala.
Mihin Venäjä sitten lopulta pyrkii?
Sen jylhä kohtalo on pyrkiä valloittamaan lopulta koko maailma: расширение до естественных
границ Северо-Восточной Евразии, Турана, с перспективой распространения зоны
влияния за ее пределы, вплоть до масштаба всей планеты…
Siinäpä se, sanasta sanaan. Kyse ei
siis valitettavasti ole pahantahtoisesta panettelusta, vaan selvästi ja
varauksitta julkituodusta maniasta. Valitettavasti muuan Putin-niminen henkilö
näyttää nykyään ottavan Duginin houreet täydestä todesta. Pian suomeksi
ilmestyvässä teoksessaan Bengt Jangfelt arvelee, että Putinin käänne tällaisen
geopoliittisen uskonnon suuntaan näyttäisi tapahtuneen vuonna 2012, jolloin hän
tapasi Duginin.
Kukapa hänen tiennee. Putinin
eilinen esiintyminen Valdai-klubissa vaikuttaa käsittämättömän sekopäiseltä,
ellei sitä selitä juuri tällaisilla Duginin ajatuksilla. It’s madness,
but there’s method in it.
Dugin imartelee Putinia ja tekee
tästä maailmahistorian navan käyttäen keskiaikaista hallitsijan kahden ruumiin
käsitettä. Hänen mielestään Putinin ”poliittinen ruumis” (body politic)
on mystisellä tavalla koko Venäjän ruumis: Второе тело Путина -это русское тело, в нем живет дух России как государства, народа, цивилизации. И сейчас этому духу брошен экзистенциальный вызов… (Putinin toinen ruumis on
venäläinen ruumis, siinä elää Venäjä valtiona, kansana ja sivilisaationa. Sille
on nyt heitetty eksistentiaalinen haaste…).
Taidatkos sen paremmin sanoa.
Elämme hurjia aikoja, hullujakin.