Kansainvälistymisen polkua

 

Kun yliopistomaailma globalisoitui

 

Marjatta Hietala. Karjalaisella sinnikkyydellä. Matkani tiedemaailman huipulle. Gaudeamus 2026, 351 s.

 

     Yliopistomaailman suuren murroksen on kuvannut Matti Klinge perusteellisessa  muistelmasarjassaan, jota tälläkin palstalla on käsitelty usein (ks. Vihavainen: Haun klinge tulokset).

       Moni on kuitannut Klingen itselleen rakentaman muistomerkin yhden miehen narsismina, joka ei ketään kiinnosta, mutta olen asiasta eri mieltä.

      Moniosainen muistelmien ja päiväkirjojen rypäs on ehkä Klingen suurin anti jälkipolville. Se on täysin subjektiivinen ja narsistinenkin, mutta ei se asiaa muuta. Hän kertoo yhdestä historian suuresta murroksesta eräästä, sinänsä kapeasta, mutta paradoksaalisesti ei silti ahtaasta näkökulmasta. Luulen, että sen arvo tulevaisuudessa vain nousee.

       Kuulun itse vähän nuorempaan sukupolveen kuin Klinge, mutta sain kaukaa seurata samoja prosesseja ja hieman tutustua samoihin ihmisiinkin, vaikka en oikein ymmärtänytkään heidän maailmaansa, ikuinen ulkopuolinen kun olen. Silti sentään tajusin aikamme historian muutoksena, myös itse historian tutkimuksessa.

      Ystäväni Marjatta kuului tuttavapiiriini jo 1970-luvulta ja tämän kirjan monista henkilöistä ja asioista minulla on ollut jonkinlainen käsitys, tosin vain siltä osin, kuin se liittyy Helsingin yliopistoon. Kirjoittajan urahan urkeni suurelta osin muualla ja jopa keskittyi tietyssä vaiheessa ulkomaille, erityisesti Amerikkaan.

       Klinge puolestaan suuntautui Ranskaan, mutta käytännössä teki koko elämäntyönsä Helsingissä. Klingelle kansainvälisyys merkitsi lähinnä asiaa, jolla hän saattoi loistaa kotiyliopistossaan, eikä hän ollut kiinnostunut ”metodiniilojen” uutuuksista, vaan pysyi siinäkin suhteessa perinteiden kannalla.

     Hietala sen sijaan liikkui paljon maailmalla ja käytti työkielenään Klingen inhoamaa englantia, vaikka väitöskirja vielä olikin saksaksi saksalaisista lähteistä ja siis kuului aika ahtaastikin saksalaisen kulttuurin piiriin. Kansainvälisten kongressienkin kieli vahtui Hietalan aikana ranskasta ja saksasta englanniksi.

      Englanti tunkeutui muutenkin yhä yksinomaisemmin koko globaalin tiedemaailman lingua francaksi. Lyhyessä ajassa sen omaksuivat myös esimeriksi saksalaiset. Pakko se oli, jos halusi mukaan kansainväliseen tieteelliseen kanssakäymiseen.

      Olin itsekin mukana samassa Aira Kemiläisen lisensiaattiseminaarissa kuin Hietala. Siellä käsiteltiin muun muassa väitöskirjatöitä Hitlerin heroismikäsitteestä ja Ernst Jüngerin nationalismista. Oli täysin luonnollista, että jokaista merkittävää historiallista ilmiötä oli yritettävä oppia ymmärtämään. Jotakin tärkeää sanoo tästä aikakaudesta se, että nykyään tällaisia asioita luultavasti yritettäisiin oppia mahdollisimman suuresti pöyristelemään.

     Joka tapauksessa Hieatala teki Jünger-väitöskirjansa tilastollisin menetelmin, monimuuttuja-analyysillä, mikä oli sosiologiassa muodikasta ja jota minäkin jouduin sen alan opinnoissani silloin opettelemaan. Se oli valttia myös historiassa ja esimerkiksi Erkki Sinkko käsitteli tilastollisesti 1800-luvun taitteen suomalais-venäläistä lehdistöpolemiikkia ja Viljo Rasila torpparien osuutta vuoden 1918 sodassa.

     Kuten kakki uutuudet, tämä lähestymistapa sai -syystäkin- osakseen vastustusta, vaikka se oli anglosaksisessa maailmassa jo niin muodokas, että jotkut kuvittelivat sen jyräävän kaikki muut historialliset metodit komeassa ”eksaktisuudessaan”. Näinhän ei käynyt. Monenlaista ”uutta historiaa” on kyllä sittemmin tullut ihmisten iloksi ja valistukseksi, mutta vanhat poliittisen historian metodit ovat yhä kaiken perusta, ellen ole ymmärtänyt asioita ihan väärin.

      Kansainvälistyminen tuli voimalla yliopistoihin varsinaisesti vasta 1990-luvulla. Toki sitä oli aina ollut ja laskeskelin joskus siihen aikaan suomalaisten näkyvyyden kehittymistä alan kansainvälisisä julkaisuissa hieman pitemmässäkin perspektiivissä. Yllätyksekseni en huomannut siinä odottomiani jyrkkiä muutoksia.

      Mutta 1990-luvulla alettiin yliopistoja kansainvälistää määrätietoisesti ja panostettiin asiaan oikein rahallisesti ja antamalla lisäpisteitä vieraskielisten kurssien suorittamisesta. Aluksi noteerattiin myös esimerkiksi venäjänkielinen opetus, jolla löytyi yhä enemmän kuulijoita siirtolaisvirran alettua.

       Toki vieraiden kielten harrastus oli aina ollut yleisen historian alalla tärkeää. Kuten Hietala, tentin minäkin kaikki sen alan tenttikirjani jollakin vieraalla kielellä, englanniksi tai saksaksi ja minullehan myös ruotsinolki vieras kieli. Vaihtoehtona olisivat olleet luennot, mutta pidin niitä ajan tuhlauksena. Tenttiessä oppi myös kieliä.

       Samaan aikaan historia-aineiden seminaarihuoneessa pidettiin kielikursseja mm. ranskassa espanjassa ja venäjässä ja niihin hieman osallistuttuani suoritin niissäkin pro exercition, kuten myös englannissa, latinassa ja saksassa. Eihän se hääppöistä kielitaitoa vielä merkinnyt, mutta oli hyvä alku harrastuksille.

    Tuo uusi kansainvälisyyden aalto vei Hietalan ja monet muut Amerikkaan ja sille tarjosikin hyvän pohjan laitoksellemme saatu McDonnell-Douglas-yhtiön rahoittama Pohjois-Amerikan tutkimuksen professuuri. Tämän oppituolin haltijat olivat puolestaan isäntinä amerikkalaisille vieraileville professoreille, jotka kotiutuivat yleensä hyvin laitoksellemme (Historian tutkimus- ja dokumentaatiolaitos/Renvall-instituutti).

       Tie Amerikkaan, jota sodan jälkeen aloitetut ASLA-stipendien järjestelmä voimallisesti siivitti, aukesi tästä erityisen luontevasti. Sotakoneiden valmistaja oli saanut aikaan myös hyvin merkittävän intellektuaalisen instituution.

      Myös Venäjän tutkimuksen puolella ainakin minä olin sitä mieltä, että tarvitsisimme samanlaisen professuurin myös Venäjältä. Rahat saataisiin niistä Neuvostoliiton miljardiveloista, joita sen ei uskottu koskaan kykenevän rahalla maksamaan. Professorien henkilöllisyyden päättäisimme me ja saisimme sieltä sen maan korkealaatuisinta älyllistä kapasiteettia, joka auttaisi meitä ymmärtämään paremmin Venäjää. Ja sitähän me tässä maassa tarvitsemme, jos mitä.

     Tätä ideaa kannatti kuulemani mukaan myös presidentti Halonen, mutta byrokraattien sotkuiset kähminnät, mukaan lukien kuulemma ”budjettiraamit” kai ne sitten viimein estivät yliopistoamme saamasta tätä ulkopuolista rahaa ja kullan arvoista virkaa.

      Sen sijaan saatiin kyllä erittäin käyttökelpoinen venäläinen Integrum-tietopalvelu, jota etenkin Arto Mustajoki runsaasti hyödynsi lingvistisissä tutkimuksissaan. Politiikan alalla se olisi korvaaaton, mutta en ole nähnyt viitteitä sen käyttöön niissä yhteyksissä.

     Mutta tämä vie jo syrjään päivän aiheesta. Hietalan kirja varsinainen pihvi on kansainvälisissä kongresseissa ja nimenomaan sen maailman historioitsijoiden kattojärjestön (ICHS) toiminnassa, jonka puheenjohtajana Hietala jonkin aikaa toimi. Se antaa myös katetta kirjan otsikon maininnalle ”tiedemaailman huipusta”.

       Instituutio tuli minullekin tutuksi sikäli, että muodollisiesti sen alaisena toimi myös maamme historiantutkijoiden kansallinen komitea, jolla oli myös Venäjä-jaosto, jonka puheenjohtajanakin olin erinäisiä vuosia. Se järjesti suomalais-venäläisiä historiantutkijoiden symposiumeja, joista olen silloin tällöin kirjoittanut ja joita rohkenen itää erittäin hyödyllisinä.

      Mutta Hietalan oma ura tosiaan muodostui sekä hyvin menestykselliseksi ja monenkirjavaksi että kansainväliseksi. Kriitikot viranhauissa puhuivatkin ”itsensä hajottamisesta” kuin suurestakin synnistä.

      Viranhauissa tuli tietysti myös paljon vastarintaa ja vehkeilyjäkin ja kirjoittaja puhuu myös naisvastaisuudesta. Se on täysin mahdollista, mutta ainakin itse ymmärrän kirjan perusteella, että Hietalan tärkeimmät kannattajat olivat aina miehiä. Eihän tiede, edes historiantutkimus nyt sentään mitään politiikkaa ollut silloinkaan.

     Noista vehkeilyistä jäin aina viattoman ulkopuoliseksi, mitä moni lienee pitänyt tyhmyytenä, mutta selvää toki on, että niissä kyseessä usein olivat myös henkilökohtaiset sympatiat ja antipatiat eikä mikään matalamielisyys liene ollut vierasta koko tuolle ammoiselle professorihallinnolle noin yleensäkään.

     Kuitenkin minusta vielä tämänkin kirjan jälkeen tuntuu siltä, että olennaisempaa kuin hakijan sukupuoli on silloinkin ollut käsitys siitä, mille uralle hakija aikoo oppituolinsa toiminnan suunnata. Esimerkiksi tuo vanha ja hieman eksentrinen, ellei nyt suorastaan misogyyninen Jutikkala oli tilastomiehiä ja kannatti lämpimästi Hietalaa, kun taas perinteisemmin ajattelevat vastustivat. Tämä nyt vain Helsingin tapauksesta.

     Mieleenikään ei tulisi yrittää ruveta vielä yhdeksi asiantuntijaksi noissa yhteyksissä. Kaiken kaikkiaan nuo viranhaut olivat usein aivan merkillisiä tapahtumia, joissa jokainen asiantuntija saattoi päätyä aivan erilaiseen näkemykseen, kuten tämäkin kirja osoittaa.

Ei tästä enempää tällä erää. Kirjoittaja lienee kantapään kautta oppinut sen, ettei akateemisessa maailmassa auta panna kynttilänsä vakan alle. Ansioiden vähättelystä pitävät kollegat kyllä tarpeen tullen huolta vaivojaan säästelemättä.

      Niinpä kirjan lopussa onkin varmemmaksi vakuudeksi tekijän varsin imponoiva CV. Sellainen kuukuu yleensä juhlakirjaan, mutta aihepiirin vuoksi sopii kyllä tähänkin kirjaan.

     Tässä nyt vain yksi kapea näkökulma aiheeseen, mutta jatketaan juttua, kun tavataan ja onnea kirjasta, Marjatta!

Katyn ja Khatyn

 

Stalinilaista historiankirjoitusta

 

Peter Johnsson, Stalinin murhat Katynissa ja niiden historialliset jälkipelit 1940-20214. Suomentanut Kari Klemelä. Mansarda 2014, 239 s.

 

      Stalin oli hyvin historiatietoinen ja ylitti siinä suhteessa runsaasti Kekkosenkin, jota nyt voi pitää vain alan vaatimattomana harrastelijana. Joka tapauksessa oleellista oli, että jälkimaailmalle piti jättää sellaiset todisteet tapahtuneista, että ne riittivät vakuuttamaan.

     Kenet vakuutettiin, miten ja miksi on tietenkin vielä syytä, täsmentää. Paholaistahan ei juuri käynyt vakuuttaminen mistään edes pyhän Raamatun todistuksilla.

      Vaikka keskiaikaisissa väitöksissä oli aina mukana myös paholaisen asianajaja, jonka voittaminen väittelyssä oli välttämätöntä, ei kukaan voinut taata, ettei tuo voitettu hiljaisessa mielessään olisi jäänyt totuuden kieltäjäksi, sehän oli sen perusominaisuus.

      Kirjoittaessaan eräistä puoluehistorian kysymyksistä Stalin 1930-luvun alussa puhui ”arkistorotista”, joille pelkät ”paperiset dokumentit” olivat historian tutkimuksessa tärkeämpiä kuin puolueen yleislinja.

      Tämä oli naurettavaa ja väärin, mutta valitettavasti sellaista harrastettiin etenkin siinä imperialismin leirissä, joka suuntautui koko olemuksellaan maailmanhistoriallisen edistyksen kärkijoukkoa vastaan.

      Niinpä oli kaikkialla muistettava jo hyvissä ajoin järjestää tuleville tutkijoille todisteet siitä, että kaikki, mikä oli tapahtunut Puolueen ja sen ohjaaman Synnyinmaan toimesta, oli ollut oikein ja kohtuullista.

       Tämän takia kommunistinen puolue valtaan päästyään ei koskaan sortunut murhaamaan ketään. Moista alhaisuutta ei olisi voinut edes kuvitella. ”Ikitie”-elokuvassa muuan mies yllättäen ammutaan keskelle katua.  Sen tekevät aivan ilmeisesti NKVD:n miehet.

       Eivät ne semmoista tehneet. Jokainen noista kaikkiaan lähes miljoonasta teloitetusta, joiden henki riistettiin ns. suuren terrorin aikana vuosina 1937-1938, tuomittiin asianmukaisesti sellaisesta rikoksesta, josta lain mukaan voitiin antaa korkein tuomio VMN eli vysšajamera nakazanija.

      Se tarkoitti niskalaukausta, eikä mitään teloituskomppanian eteen viemistä, kuten tuossa mainitussa elokuvassa. Aluksi sen virallinen nimitys oli vysšaja mera obštšestvennogo samozaštšitija eli yhteiskunnan itsepuolustuksen korkein muoto.

      Tällainen korusanaisuus siiten unohdettiin ja sanottiin vain lyhyesti: VMN. Rangaistushan se rikoksista kuului antaa ja rikoksen määrittelivät troikat ja dvoikat nopeasti, iskurityönä, kun tuomioita piti antaa liukuhihnalta esimerkiksi tiettyjen ”vahingollisten” kansallisuksien hävittämiseksi.

      Jälkimaailma lukee noita luetteloita hämmästyneenä: miten ihmeessä tuhannet ja taas tuhannet laudantaaplaajat, puunkaatajat ja kolhoosilaiset saattoivatkin suorittaa niin vaarallista vakoilua että heille asianmukainen tuomio oli tuo VMN?

     Tässä annattaa ottaa huomioon, että tuon ajan rankaisupolitiikassa määiteltiin aina ensin likvidoitavien ryhmä ja vasta sitten sille etsittiin tuo historiaan tallennettava syy.

       Itä-Karjalan suomalaiset eivät sinänsä yksilöinä olleet syyllistyneet mihinkään valtionvastaiseen tekoon, mutta objektiivisesti ottaen he pelkällä olemassaolollaan muodostivat esteen maailmanhistorian edistyvälle kehitykselle.

       Ihmiuskunnan onneen johtavan edistyvän kehityksen myrskyisä élan mursi kaikki edessään olevat esteet. Se, mikä oli kovaa, muutettiin juoksevaksi eli likvidoitiin. Sanan olivat keksineet jo utopistisosialistit. Se oli ideologian aatteellisen asevaraston keskeisiä käsitteitä ja sillä oli siis puhtaasti myönteinen merkitys.

     Tämä siitä teoriasta joka on aina syytä ottaa vakavasti, kun käsittelemme Neuvostoliiton kaltaista ideologista valtiota. Tietenkin jokainen valtio joutui käytännössä ottamaan toiminnassaan huomioon myös kansainväliset realiteetit ja jossakin määrin jopa talouden lait. Ei Stalinkaan uskaltanut jättää rahaa pois käytöstä, vaikka oikeastaan niin olisi pitänyt tehdä ja Molotovkin kannatti asiaa.

      Mitä tulee ei-toivottujen ihmisainesten likvidointiin, niitä oli koko kansasta vain pari prosenttia. Niiden häviäminen ei valtiota ja yhteiskuntaa heikentänyt, vaan vahvisti.  Kun maan väkiluku oli parisataa miljoonaa, tuli määräksi ehkäpä noin 2-3 miljoonaa.

      Vahingossa talonpokia kuoli suuressa golodo/holodomorissa useampikin miljoona, mutta vahinko mikä vahinko. Joka tapauksessa olemme tässä tekemisissä suurten lukujen kanssa, eikä silloin ruveta yksittäisiä päitä laskemaan. Se olisi porvarillista ja epätieteellistä.

      Mutta miten siis suhtautua siihen, jos likvidoitavien määrä kasvaisi esimerkiksi 50 000:een? Olisiko silloin pidättäydyttävä oikopäätä niin suurta ryhmää tuhoamasta? Pitäisikö panna sordiinoa päälle ja velvoittaa troikat ja dvoikat paneutumaan jokaiseen ”juttuun” ihan tosissaan, vaikkapa muutaman päivän verran, keräämään ihan oikeita todistetita ja ottamaan ne vakavasti?

     Lapsikin ymmärtää, ettei sellainen olisi edes ollut mahdollista. Olennaista ei ollut kenenkään yksilön konkreettinen toiminta, vaan hänen olemassaolonsa yhteiskunnallinen merkitys. Sen voi sallia tai sitten ei.

     Stalin ehdotti liittoutuneille sodan jälkeen, että likvidoitaisiin 50 000 saksalaista upseeria. Kun asia ei saanut kannatusta, hän kuittasin sen leikkinä. Jos sitä olisi kannatettu, hän olisi hoitanut asian rujtiinilla, ilman sen kummempia skruupeleita.

       Kun kyseessä oli ulkomainen ryhmä, sen rikoksia sosialismia vastaan ei tarvinnut erikseen pohtia. Esimerkiksi puolalaiset ja suomalaiset olivat kaikki kollektiivisesti syyllisiä siihen, että vastustivat ns. neuvostojen valtaa. Kuitenkaan heidän tuomitsemisensa Neuvostoliiton lakien pohjalta ei ollut mahdollista, mikäli rikos oli tehty heidän omassa maassaan, vaikkapa sitten rintamalla.

Kun likvidoiti puolalaisten kohdalla osoittautui mahdolliseksi, sen saattoi ainakin naamioida muiden suorittamaksi. Kun Neuvostoliitto oli saanut kymmeniä tuhansia puolalaisia upseerivankeja ja likvidoinut ne, ei koira perään haukkunut, kun koko Puola oli pyyhitty pois kartalta. Sitä paitsi sodassa kuolee aina ihmisiä, nämä kadonneet voitiin lukea heihin. Oliko heitä edes NIIN paljon? Mihin suhteutamme?

      Varmuuden vuoksi teloitukset suoritettiin saksalaisilla patruunoilla, jollaisten hankkiminen ei ollut vuonna 1940 ongelma. Sekä Puolan sodan että pitkän neuvostoliittolais-venäläisen ystävyyden (1922-1934) oloissa tavaraa oli tarjolla yllin kyllin.

     Saksalaiset luodit olivat argumentti tulevalle historiankirjoitukselle, mikäli joku paholaisen asianajaja keksisi epäillä koko maailman työläisten isänmaan olleenkin itse asialla.

     Haudathan sitten paljastuivat, ensin Katynissa ja sitten muuallakin. Jo sodan aikana niitä tutki kansainvälinen komissio, jossa oli suomalainenkin jäsen. Koska kyseessä loli ”objektiivisesti” vihamielinen, neuvostovastainen toimi, tämä lääkäri sai sittemmin aihetta pelätä kostoa.

       Joka tapauksessa myös puolalaiset ymmärsivät heti,mistä on kyse, kun Neuvostoliitossa perustettavaan, saksalaisia vastaan taistelevaan puolaiseen armeijaan ei löytynytkään upseereita. Missähän ne mahtoivat olla, ihmetteli mlös Stalin ja kyseli asiaa Berijalta, joka sitten yritti etsiä...

      Tosiasiassa hän itse oli allekirjoittanut ne ”paperiset dokumentit”, jotka sittemmin löytyivät ja todistivat aukottomasti, mitä oli tapahtunut.

       Asia tietenkin kiistettiin viimeiseen saakka, niin kauan kuin bolševikit olivat vallassa. Kuitenkaan Katynistä, jonka nimeen liittynyt rikos selitettiin saksalaisten syyksi, ei tehty suurta ”fasisminvastaista” propagandasymbolia, vaan asia yritettiin hoitaa toisin keinoin.

      Muistan itsekin nähneeni joskus 1970-luvulla uuden filmi, jonka nimenä oli ”Hatyn”. Sehän oli homonyymi monien kielten tavalle lausua Katyn ja kirjoitettiin silloin ”Khatyn”.

     Hatynissä saksalaiset olivat todella tehneet vertahyytävän joukkomurhan terrorisoidessaan väestöä, joka oli ollut yhteistyössä partisaanien kanssa.

      Vastaavaahan tapahtui vastaavissa yhteyksissä jo 1700-luvulla Suomessakin ja silloin syyllisiä olivat historioitsija M.M. Borodkinin mukaan suomalaiset itse, kun olivat vastoin kieltoja menneet auttamaan sissejä.  Nyt siis syypäitä olivat saksalaiset, mikä lieneekin olennaisesti kestävämpi tulkinta.

       Mutta itse Katynin nimi siis yritettiin häivyttää historiasta, kun sitä ei voitu kyllin pitävästi selittää saksalaisten työksi.

      Sittemmin Stalinin Neuvostoliiton syyllisyydestä saatiin aikaan yhteisymmärrys Venäjän ja Puolan välillä, mutta sekin on jo rakoillut.

        Puolassa Katynin muistotilaisuuteen matkanneen lentokoneen maahansyöksykin on pantu venäläisten kontolle ja venäläiset puolestaan ovat pikku hiljaa yrittäneet saada edes jonkinlaista epäilyksen varjoa pois päältään ja työntää sitä uudelleen saksalaisten harteille.

     Ainakaan itse ampumisista ei sentään ole syytetty puolalaisia itseään, vaikka heidät onkin muuten tehty epäilyttäviksi.

      Ja loppujen lopuksi: mitä merkitystä on noin 20 000 ihmisen kuolemalla? Olisivathan he joka tapauksessa kuolleet. Samaan tapaanhan Putin totesi tuoreen ”erikoisoperaation” sankarivainajan omaisille. Mihin verrataan? Maailmanhistorian edistyksen rinnalla tuollaiset asiat eivät ainakaan merkinneet mitään.

      Mikäli ihmiset vielä nytkin saataisiin tuosta edistyksestä samaan tapaan ajattelemaan, asia nähtäisiin detaljina: oliko kaikki mennyt oikein vai oliko tehty ”virhe”? Ehkäpä asian merkitystä ei ollut joka suhteessa punnittu virheettömästi?

     No, tekevälle sattuu ja kun metsää hakataan, lastut lentelevät, totesi jo Lenin.

        Johnssonin kirjassa on kiintoisasti ja perusteellisesti selitetty paitsi itse rikos, myös sen merkityksestä myöhemmin käydyt taistelut.

Ruotsi edellä

 

Ruotsi ja kaksintaistelut

 

Christopher Collstedt, Duellanternas död. Om den tidigmoderna hederskulturens fall I Sverige 1770-1920. Daidalos 2026, 237 s.

 

     Kuten edellisestä blogista käy ilmi, ruotsalaisetkin saattoivat harrastaa kaksintaisteluita, vaikka ne oli siellä jo 1600-luvulla kielletty erityisen ankarasti.

       Kaarle XI:n duelliplakaatissa oli jopa säädetty, ettei kaksintaisteluissa kuolleelle anneta kristillistä hautausta muistomerkkeineen ja seremonioineen, jotka erityisesti tuhon aikaan olivat aatelissäädylle niin rakkaita ja tärkeitä.

      Kiellettyhän kaksintaistelu oli useimmissa Euroopan maissa, mutta Ruotsissa se ilmeisesti todella onnistuttiin myös juurimaan ja oli jo 1700-luvun lopulla myös huonossa huudossa valistuneissa piireissä, joissa se nähtiin irrationaalisena keskiajan jäänteenä, joka oli vastoin järkeä ja luontoa.

     Suuri kaksintaistelujen kriitikko oli Ranskassa Rousseau, joka ruoti instituutiota teoksessaan La Nouvelle Heloїse. Myös järjen ja tasa-arvon saarnaajat paheksuivat sitä.

      Kyseessähän oli nimenomaan aatelissäädyn omaa, muista poikkeavaa erinomaisuutta korostava instituutio, joka sittemmin jäi elämään erityisesti upseeristossa, joka kantoi tuon säädyn traditoita vielä senkin jälkeen, kun oli menettänyt lainsäädännöllä tunnustetut privilegionsa.

       Koska kaksintaisteluita Ruotsissa tapahtui niin tavattoman vähän, ei niistä löydy riittävästi materiaalia tutkimukselle, mutta asiaa kommentoitiin lehdissä jo 1700-luvun lopulla niin usein, että tutkimuksen tuloksia voi pitää kiinnostavina ja vakuuttavina.

      Lehdistöä Ruotsissa todella oli merkittvästi jo 1700-luvun lopulla ja filosofinen pohdiskelu aikakauden ilmiöistä kuului niissä asiaan.

     Mikäli asian esittää lyhyesti, voi sanoa, että ruotsalaisten kirjoittajien näkemys kaksintaistelusta oli koko ajan hyvin kielteinen ja sitä käsiteltiin lähinnä ulkomaisena muotina, jolle ei ollut sijaa Ruotsissa. Kaksintaistelussa heijastui ansaitsematon sääty-ylpeys ja pöyhkeily, jossa jokainen aatelismies omista ansioistaan riippumatta korotettiin toisten säätyjen yläpuolelle.

      Sellaisen asenteen vastapainoksi esitettiin todellisen kunnian ihanne, joka ei tarkoittanut ihmishengellä leikkimistä turhamaisen pöyhkeilyn takia, vaan hyvettä: oli osattava antaa henkensä alttiiksi oman maan ja hallitsijan puolesta silloin kun tarvittiin ja oli osattava puolustaa maata ja hallittava sotataidot.

       Kaksintaistelijat sen sijaan olivat turhamaisia lurjuksia, ”sprätthökar” ja heidät leimattiin myös lapsellisiksi maitoparroiksi, jotka vaativat kunnioitusta pelkälle uniformulleen ja suvulleen, kun ei muuta ollut esittää, ja olivat vailla sellaista osaamista ja sellaisia hyveitä, joita saattoi aidosti kunnioittaa.

      Todellinen kunnioitusta herättävä sotilas oli karumpi hahmo, joka ei tuonut itseään esille ja esiintyntyt puuteroituna muotinukkena, vaan sen sijaan loisti osaamisellaan ja aidolla pelottomuudellaan, jota ei tarvinnut korostaa pöyhkeällä poseerauksella.

     Tässähän näemme, toiseen aikakuteen siirrettynä tutun Koskelan ja Lammion välisen eron. Tolstoin ”Sodan ja rauhan” kapteeni Tušin on aikansa Koskela Lammioiden joukossa. Heillä on soitlaan hyveet, mutta ilman kukkoilua.

      Tämä hyvettä ja luonnollista tasa-arvoa korostava eetos tuotiin esille yhä uudelleen jo 1700-luvun Ruotsissa ja 1800-luvulla se vain voimistui. Silloin herätettiin myös kysymys upseeriston korporaatiohengen -esprit de corps- oikeutuksesta ylipäätään.

       Kun valtiopäiviltä 1860-luvulla hävitettiin säätyerotus ja säädettiin uusin rikoslaki, ei haluttu jättää mitään jäljelle vanhoista erityisasemaa koskevista instituutioista. Sellaista henkeä kuitenkin ilmeni armeijassa, jossa upseerit vaativat uniformulleen erityistä kunnioitusta.

      Ruotsissa keskusteltiin mahdollisuudesta perustaa armeijaan kunniatuomioistuimia, mutta ajatus hylättiin tasa-arvon vastaisena. Suomessahan niitä sittemmin perustettiin ja lainsäädännössämme on yhä jäänteitä upseerien erityisasemasta. Mainittakoon sivumennen, että asia heijastuu myös kansainvälisissä sopimuksissa, joiden mukaan upseerisotavangeilla ei saa teettää fyysisisiä töitä.

      Joka tapauksessa Ruotsissa tasa-arvoajattelu oli hyvin vahvaa jo 1800-luvulla ja siihen perustuen myös sotilassäädyn erityissyyteen tähtäävät pyrkimykset torjuttiin.

      Itse asiassa kaksintaisteluista tehtiin yhä enemmän pilkkaa. Ranskassa yleistyivät 1900-luvun alussa poliitikkojen kaksintaistelut, joita seuraamaan tuli joskus suuria määriä katselijoita. Niissä ei yleensä syntynyt henkilövahinkoja ja niitä pidettiinkin lähinnä mainostemppuina. Myös Venäjän duuman näkyvät edustajat olivat tuohon aikaan innokkaita kaksintaistelijoita.

      Kaksintaisteluinstituutio ei ennen ensimmäistä maailmansotaa hävinnyt Ranskasta eikä Saksasta ja tarkkailijat epäilivät, olisiko se sieltä milloinkaan edes hävitettävissä. Näiden kahden maan sinänsä erilainen kansanluonne ja historia puhuivat asiaa vastaan.

       Sen sijaan Englannissa ja Skandinaviassa kaksintaistelut olivat kokonaan loppuneet 1900-luvun alkuun mennessä. Mistä tämä todisti?

      Ruotsin suuri esikuva oli kustavilaiella ajalla ollut Ranska, mutta sen prestiisi hupeni Napoleonin sotien jälkeen, vaikka Ruotsi saikin ranskalaisen kuninkaan, Bernadotten. Sen sijaan Saksasta tuli 1800-luvun loppua kohti yhä selvemmin uusi ruotsalaisten ihannemaa, joka oli tieteen ja tekniikan edelläkävijä ja edusti molemmille yhteistä germaanisuutta.

       Saksalaiset leimattiin kuitenkin Ruotsisa raaoiksi ja karkeiksi, mistä osaltaan todisti juuri kaksintaisteluinstituution hyväksyminen. Siihen luettiin myös ylioppilaiden Mensura ja itse keisari Wilhelm II kannatti kaksintaisteluiden sallimista jossakin laajuudessa.

    Ensimmäinen maailmansota oli myös suuri yhteiskunnallinen tasa-arvoistaja. Sen jälkeen ei koreassa uniformussaan kukkoileva herraspoika enää voinut tuntea itseään muun yhteiskunnan yläpuolelle asettuneeksi sankarisäädyn jäseneksi. Sota oli kouraissut kaikkia yhtä lailla.

     Tarina kaksintaistelujen hiipumisesta Euroopassa on kiinnostava sikäli, että eri maissa se tapahtui niin eriaikaisesti. Valistusaatteet olivat merkittävä isku säätyerioikeuksille ja 1700-luvun lopulta lähtien kehittyivät kaikkialla yhä pidemmälle myös yhteiskunnalliset muutokset: yksilöllistyminen, teollistuminen, urbanisaatio sekularisaatio ja liberalisoituminen.

         Kaikki ne yhdessä loivat vähitellen uuden yhteiskunnan, jossa aatelissäädyn erityisyyttä korostavasta kaksintaisteluinstituutiosta tuli kummajainen: ”keskiaikaroskaa”, joka ei enää sopinut tasa-arvoa ja rationaalisuutta korostavaan yhteiskuntaan.

       Ruotsi ja muut pohjoismaat sekä Englanti olivat monessa asiassa edelläkävijöitä. Venäjällä se kunniakulttuuri, jota kaksintaistelutkin heijastivat, kehittyi omalla, erikoisella tavallaan, josta tässä ei sen enempää. Mitä Suomeen tulee, olemme kulkeneet jonkin verran Ruotsin jäljessä, mutta lähes aina samalla uralla.

 

Kunniamurhaa sääntöjen mukaan

 

Kaksintaistelu Venäjällä

 

А. Востриков, Книга о русской дуэли. Издательство Ивана Лимбаха. Спб. 1998, 275 с.

 

     Kaksintaistelu on tietenkin läheistä sukua ns. kunniamurhille ja kuuluu siis esimoderniin yhteiskuntaan. Instituution ytimessä on aateliston kunniakoodeksi, joka velvoitti pesemään pois häpeätahrat, jota joltakin taholta yritettiin tartuttaa säädyn jäseneen (vrt. Vihavainen: Haun kunnia tulokset ).

     Pelko siitä, että menettäisi oman säätynsä silmissä kalleimman omaisuutensa eli kunniansa ja tukisi suljetuksi pois sen piiristä, oli voimakkaampi kuin pelko ”Lepagen ammottavan suun” kohtaamisesta. Tässä on viittaus nallilukkoisiin ranskalaisiin rihlattuihin pistooleihin eli siis tehokkaisiin ja nykyaikaisiin aseisiin.

     Mikäli loukkaaja kuului vertaisiin eli oli myös aatelinen, mies ja iältään ja asemaltaan samaa luokkaa muin loukattu, oli hänet haastettava kaksintaisteluun, jossa häpeä pestiin pois verellä.

      Porvariston tultua yhteiskunnan hallitsevaksi säädyksi, marginalisoitui aateliston asema ja sitä mukaa heidän normissakin siirtyivät historian hämärään. Yleensä tämä Euuroopassa tapahtui 1800-luvun jälkipuoliskolla. Venäjällä nähtiin vielä asian omituinen jälkikukinta, kun Aleksanteri III vuona 1894 laillisti upseerien kaksintaistelut.

     Itse asiassa Aleksanteri ei vain ”puoliksi sallinut” kaksitaisteluita, kuten kirjoittaja asiaa luonnehtii vaan jopa velvoitti siihen, mikäli rykmentin kunniatuomioistuin katsoi, että hyvitystä tarvittiin.

     Kaksintaistelua varten määriteltiin nyt jopa äärimmäisen pikkutarkat säännöt, jotta kyseessä ei olisi asianmukaisesti rangaistava rikos (vrt. Дуэльный кодекс — Википедия). V. Durasovin koodeksi eli kaksintaistelusäännöt julkaistiin niin myöhään kuin vuonna 1912.

    Muistettakoon, että jo Pietari Suuri oli kieltänyt kaksintaistelut ja ne kotiutuivat Venäjälle vasta 1700-luvun puolivälissä.

     Aleksanteri III:n ”uudistuksen” jälkeen Venäjällä tosiaan käytiin vielä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa  jopa tuhansissa laskettava määrä kaksintaisteluita, joista tosin enää vain hyvin harvoissa tapauksissa oli kohtalokkaita seurauksia.

       Aleksandr Kuprinin kirja ”Kaksintaistelu” ruoti tuota aikansa omituista instituutiota ja herätti suurta huomiota (ks. Vihavainen: Haun kuprin tulokset).

      Instituutio oli ytimeltään epäilemättömän primitiivinen ja sitä voitiin myös väärinkäyttää tiettyjen narsististen psykopaattien toimesta. Tällaisia riidanhaastajia kutsuttiin nimellä ”bretjor” (ranskan bretteur) ja sellainen oli esimerkiksi Tolstoin Sodassa ja rauhassa kuvattu Dolohov, joka nautti ympäristönsä terrorisoimisesta.

     Tämän kirjan kirjoittaja käsittelee kaksintaistelua ennen uuta kirjallisuudessa ja venäläisistä klassikoista löytyykin kymmenitäin esimerkkejä asiasta. Kuten tunnettua kaksi suurta runoilijaa, Puškin ja Lermontov, jotka molemmat olivat kirjoittaneet kaksintaisteluista teoksissaan, kaatui itsekin sellaisen uhrina.

     Tiesin jo, että Puškin, jonka viimeinen, traaginen kaksintaistelu tappoi, oli joutunut niihin peräti kolmekymmentä kertaa. Miltei joka kerta hän oli itse esittänyt haasteen ja miltei joka kerta asia oli saatu sovittua.

     Joka tapauksessa Puškin oli mitä ilmeisin bretteur, joka haastoi seitsemäntoistavuotiaana jo oman setänsä, Hannibalin, mikä oli vastoin kaikkia alan sopivaisuussääntöjä.

     Hän oli myös yliherkkä loukkaantuja, joka jopa kehtasi haastaa taisteluun elämästä ja kuolemasta sillä perusteella, että hänen epigrammejaan, siis pilkkarunojaan, pilkattiin… (ks. Полный список дуэлей Пушкина: с кем, когда и почему). Lista on aivan absurdi, etenkin alkupäästä.

       Kirjoittaja on pitänyt tästä aiheesta myös luentokurssin Tarton yliopistossa , joka olikin ainoa sellainen yliopisto Venäjällä, jossa saksalaisten korporaatioiden mensura-kaksintaistelut kukoistivat.

     Sivumennen sanoen, tutustuin itsekin 1960-luvulla saksalaispoikaan, joka ylpeänä esitteli komeita arpiaan ja näytteli kuvia kaapuniekkaisten poikien miekanmittelöstä.

     Mutta enimmäkseen Venäjällä taisteltiin pistooleilla, joko 7 tai 10 metrin matkalta. edellinen oli tavallisempi ja taatusti hengenvaarallinen. Toki usein ammuttiin ohi tahallaan. Ampumatta jättäminen oli loukkaus. mutta sen takia ottelua ei uusittu.

      Kirjassa on pari kiinnostavaa kuvausta myös Suomesta. Molemmat liittyvät Suomen sotaan vuonna 1808 ja toisessa esitetään taru, jonka mukaan Mihail Petrovitš Dolgoruki ja Nikolai Aleksejevitš (kirjassa virheellisesti ”Aleksandrovitš) Tutškov, molemmat kenraalimajureita, muka kohtasivat Suomessa ”Turun lähellä”.

     Knu Aleksanteri oli antanut ystävälleen ja tulevalle langolleen Dolgorukille carte blanchen, jonka perusteella hän sai ohjata joukkoja mielin määrin, hän loukkasi Tutškovia, joka esitti kaksintaisteluhaasteen.

      Koska kenraalien kaksintaistelu rintamalla oli aivan sallimaton asia, päätettiin asia ratkaista menemällä yhdessä rintaman eteen ja katsomalla, kumpaan vihollisen ammus osuisi.

      Paikka oli tietenkin oikeasti Koljonvirta ja koko juttu on sepitettä, kuten kirjoittaja ymmärtääkin. Joka tapauksessa nuori ja lupaava kenraali Dolgoruki sai tykinkuulan mahaansa ja kuoli. Paikalla on tänäkin päivänä komea muistokivi.

    Tarujen mukaan kuula olisi ollut ketjukuula, joka katkaisi koko miehen, mutta paikalla olleiden mukaan se olki tavallinen kevyen kolminaulaisen kuula. Ketjukuulat kuuluivatkin yleensä laivastoon.

      Sinänsä kiinnostavaa on, että Runeberg sijoittaa Sandelsin poseerauksen vihollisen kuulille alttiina samalle paikalle ja samaan taisteluun. Tarua sekin on.

      Joka tapauksessa kirjoittajan lähteenään käyttämä I.P. Liprandi, joka oli bretteurien heimoa itsekin ja tuohon aikaan luutnantti, näyttää kirjoittavan kiinnostavasti tuosta sotaretkestä.

      Hän kertoo myös siitä tunnetusta tapauksesta, jolloin ruotsalaiset ja venäläiset upseerit nauttivat yhdessä päivällistä kesken sodan ja muuan ruotsalainen suuttui siitä venäläisen väitteestä, että vastapuolella oli runsaasti loikkareita, ei pelkästään mustalaisia, kuten ruotsalainen selitti.

      Niinpä seurasi kaksintaisteluhaaste, mutta siitä selviydyttiin, kun venäläinen osapuoli komennettiin Turkin rajalle. Rauhan tultua tuo venäläinen upseeri monen vuoden kuluttua matkusti Suomeen ja meni tapaamaan vanhaa kiistakumppaniaan.

        Hän osoitti tätä leikkimielisesti sormellaan, ikään kuin pistoolilla, minkä jälkeen molemmat puhkesivat nauruun, syleilivät veljellisesti toisiaan ja ryhtyivät muistelemaan menneitä.

     Tuollaisia kansainvälisiä kaksintaisteluita pelättiin kovasti myös sen jälkeen kun Suomi oli miehitetty, mutta jokunen saatiin salavihkaa sentään järjestettyä.

       Kun venäläiset joukot valtasivat Pariisin vuonna 1814, määräsi Aleksanteri, että heidän oli kaupungissa esiinnyttävä frakissa, ettei ranskalaisia turhaan ärsytettäisi.

      Taaskin kieltoa onnistuttiin joskus uhmaamaan ja kiertämään. Voimme kuitenkin havaita, että venäläisten käytös Pariisissa sai kaikilta huomattavasti paremman arvosanan kuin ranskalaisten käytös Moskovassa vuonna 1812.

     Asiaa tuskin voi selittää sillä, että toinen osapuoli noudatti silloin kunnian vaatimuksia ja toinen ei. Vai voisiko?

Sodan kulttuurinen merkitys

 

Sota ja eurooppalaisen kulttuurin tuho

 

     Kuten tunnettua, Venäjällä kansallisromanttinen lunatic fringe ihailee suuresti ominaisuutta, jota Lev Gumiljov on nimittänyt passionaarisuudeksi.

      Kyseessä on kyky ja hau uhrautua oman lauman (kansakunnan, imperiumin) puolesta ja sellainen on ominaista nimenomaan nuorille eli kehityksensä alkuvaiheessa oleville kansoille. Passionaariset kansat ovat ekspansiivisia ja työntävät tieltään syrjään vanhenevat ja seniilin hedelmättömiksi muuttuneet kansat.

     Jonkinlaisella älyllisellä akrobatialla nykyinenkin Venäjä on sitten saatu luokiteltua tähän nuorten ja nousevien kansojen dynaamiseen joukkoon huolimatta sen väitetystä tuhatvuotisuudesta ja siitä, että sen väestön uusiutumiskerroin on yhtä vähäpätöinen kuin läntisessä Euroopassa. Mutta uskottelihan Lenin aikoinaan takapajuisen Venäjän olevan itse asiassa myös johtava maa nykyaikaisen kapitalismin kehityksessä ja siis se, jossa sosialistinen vallankumouskin tapahtuisi, kuten kirjoitettu oli.

     Selvää joka tapauksessa on, että kyky ja jopa into sotaan on tämän passionaarisuuden keskeinen asia. Sitä Venäjällä luultavasti onkin saatu lietsottua esiin huomattavasti enemmän kuin lännessä. Nikolai Karamzin aikoinaan jopa väitti, etteivät venäläiset vain osanneet sotia, vaan myös rakastivat sotimista. Mutta siitä nyt on jo kaksisataa vuotta.

     Kysymys sodan merkityksestä kulttuurille on sangen aiheellinen, ja sen läheltä nähnyt filosofi Jussi Tenkku analysoi sitä mielestäni varsin uskottavasti (ks. Vihavainen: Haun tenkku tulokset ). Toinen filosofi, Friedrich Niedtzsche näki läheltä Saksan-Ranslan sodan 1870-1871 ja sijoitti näkemänsä  laajaan ja syvään, jos kohta runollisen hajanaiseen filosofiseen maailmankuvaansa.

     Nietzschen ajatuksia sodastakin on tutkinut Tarmo Kunnas, jonka teokseen ”Politik als Prostitution des Geistes” (1981) perustan seuraavat huomioni.

     Monelle varmaan yllättävästi Nietzsche oli monissa teeseissään kaikkea muuta kuin militaristi. Itse asiassa hän näyttää olleen voittopuolisesti antimilitaristi, vaikka hänen näkemyksensä kyllä olivat ambivalentit ja muuttuivat ajan mukana.

     Voitto Ranskasta oli Nietzschen mukaan antanut saksalaisille sen valheellisen kuvan, että myös saksalainen kulttuuri olisi voittanut ranskalaisen. Väärin kuviteltu. Ranskalainen kulttuuri oli saksalaiseen nähden ylivertainen ja ylistyspuheet sotaisille hyveille olivat onttoja. Itse asiassa militarismissa oli jopa dekadentteja aineksia ja sitä asiaahan Nietzsche erityisesti halveksi. Aito voimantunne ei kaivannut mitään sotakiihotusta.

     Itse asiasa Nietzsche halveksi suurta osaa saksalaista kulttuuria eikä asiaa peitellyt. Sodan jälkeisessä maailmassa kyttäsivät osapuolet toisiaan ”aseellisen rauhan” oloissa ja militarismi madalsi kulttuuria. Wagneria Nietzsche tunnetusti halveksin erityisesti: ”Ei makua eikä ääntä eikä lahjakkuutta: Wagnerin näyttämöllä tarvitaan vain yhtä: Germaaneja!... Germaanin määäritelmä: Kuuliaisuus ja pitkät jalat”.

     Militarismissa oli kuitenkin sotilasleirin syvää persoonatonta vihaa, murhaajan kylmäverisyyttä…ylpeää välinitämättömyyttä suurten tappioiden edessä ja oman ja läheisten olemassaolon uhan alla. Oliko tämä sittenkin myönteistä?

Joka tapauksessa sota teki voittajasta typerän ja voitetusta vihaisen. Sota barbarisoi molemmat ja teki itse asiassa heistä siät mukaa luonnollisempia. Mutta mitäpä kulttuuria monen oli. ”Sota on kulttuurille nukkumis- ja talviaikaa. Ihminen nousee siitä sekä hyvässä että pahassa vahvistuneena.”

     Nietzsche kertoi jossain kohtaa jopa iloitsevansa uudesta sotaisuudesta, joka on lopettanut Euroopan ”kiinalaistumisen”, millä tarkoitettiin kulttuurin kivettynyttä pysähtyneisyyttä. Se tarkoitti kyllä, että barbaari ja villieläin jokaisessa oli tunnustettu…

      Matka Saksan-Ranskan sodasta toisen maailmansotaan merkitsi sittemmin sellaista barbaarisuuden kasvua, joka aikoinaan suuresti ylitti villieläimen mahdollisuudet ja aikaansaannokset. Sen jälkeen militarismi olikin aallonpohjassa Euroopassa ja kukoisti lähinnä toisessa voittajavaltiossa, Neuvostoliitossa.

      Militarismin uusi aalto liittyy Ukrainan sotaan ja muuan kiinnostava uutuus siinä on nyt naisten militarisointi, joka luontevasti yhdistyy naisellisuuden yleiseen metamorfoosiin, jossa koko tuon sukupuolen asema ja merkitys kulttuurissa ja yhteiskunnassa on muutoksen alainen (vrt. Vihavainen: Haun schopenhauer tulokset ).

      Tämä ilmiö kuuluu kuitenkin läntisen Euroopan kulttuuriin eikä ainakaan vielä venäläiseen. Siinä riittää pohtimista pitkäksi aikaa, joten jätän sen nyt syrjään.

     Sen sijaan suosittelen tätä vanhaa blogiani, joka saattaa auttaa ymmärtämään sitä näkökulmaa Eurooppaan ja sotaan, joka Nietzschellä oli omana aikanaan:

 

tiistai 11. helmikuuta 2020

Vähän epäajankohtaista.

 

Se Saksa, jonka menetimme

 

       Stanislav Govoruhin teki joskus perestroikan kultaisina aikoina elokuvan nimeltä Venäjä, jonka menetimme (Rossija, kotoruju my poterjali). Siinä hän rinnasti imperiumin entisen loiston ja kunnian nykyiseen surkeaan alennukseen, hieman epäreilusti, mutta sehän kuuluu lajityyppiin.

      Myös Saksa on maa, jolla voisi olla nyt aihetta haikailla suurta menneisyyttään, joka sattui samaan aikaan tuon tarumaisen ja sinänsä paljolta kuvitellun Venäjän loistokauden kanssa.

     Saksalaisilla oli kerran niin sanotusti elämän valttikortit, mutta kaikki menetettiin pelaamalla hasardia. Ylös syvimmästä alhosta on toki noustu, mutta Saksa 2. on jotakin muuta kuin ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt samanniminen maa. Venäjän kanssa on asia tietysti samoin.

     Friedrich Nietzsche kuuluu niihin klassikoihin, jotka ovat sen verran hapokkaita, ettei niihin viitsi joka päivä tarttua. Sitä paitsi Nietzschen teokset ovat poliittisesti niin epäkorrekteja, että on vain ajan kysymys, milloin ne kielletään. Ehkä Suomella olisi kylliksi kunnianhimoa tehdä tämä ensimmäisenä? Jotenkin olisin henkisesti valmis kuulemaan tällaisen uutisen.

      Itse en kuitenkaan aio luovuttaa Nietzscheäni kenellekään, en edes viranomaisille, jotka varmaan kerran ovat tässäkin asiassa huolehtimassa meidän omasta parhaastamme. On se sen verran hauska mies.

     Usein taitaa jäädä ymmärtämättä, miten tiiviisti Nietzsche oli aikaansa sidoksissa. Hänen maailmoja syleilevät runoelmansa saattavat tässä johtaa harhaan. Itse asiassa hän tulkitsi jatkuvasti oman aikansa ilmiöitä hyvin tiiviisti ja herkästi, eikä moniakaan hänen teoksiaan voi ymmärtää ilman kontekstia.

     Ottakaamme nyt vaikkapa Hyvän ja pahan tuolla puolen. Erään tulevaisuuden filosofian alkunäytös. Luen sitä J.A. Hollon mainiona suomennoksena ja sehän ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1966 eli lähes sata vuotta alkuteoksen (1886) jälkeen.

     Nyt on sitten kulunut jo pian puolitoista vuosisataa sen ilmestymisestä, mutta se ei ole oleellista. Moderni ihminen oli tuolloin jo hyvin suuressa määrin sama kuin nyt ja tarkoitan tässä lähinnä ns. oppineen tasavallan kansalaisia ja heidän seurailijoitaan.

      Kirjan kahdeksas pääkappale Kansat ja isänmaat kertoo siitä maailmasta, jossa Bismarck jo oli yhdistänyt Saksan verellä ja raudalla ja entisen yömyssyisen Michelin tilalle oli noussut preussilainen upseeri, jonka kiinnostuksen kohteena oli suurpolitiikka: grosse Politik. –Näihin uusiin ilmiöihin Nietzsche suhtautui varsin epäluuloisesti.

      Vanha saksalaisuus oli nyt mennyttä ja sen mukana saksalaisten vanha itseymmärrys runoilijoiden ja ajattelijoiden kansana. Itse asiassa koko vanha myytti saksalaisesta syvällisyydestä saattoikin olla pelkkää petosta.

       Joka tapauksessa saksalaisuus oli jotakin vasta tulemassa olevaa ja hahmotonta. Juuri saksalaiset olivat se kansa, joka alinomaa kysyi itseltään, millaista se saksalaisuus oikein on.

     Näin siis Nietzsche. Hän olisi voinut siihen lisätä, että venäläisillä oli ja on aivan sama pysyvä, lähes maanisen mielenkiinnon kohde: oman itsensä ihmettely.

       Nietzschen äärimmäisen herkkä ja runollinen kieli pursuaa kielikuvia, joiden voi arvioida purkautuvan enemmän tai vähemmän sairaalloisen herkästä psyykestä. Niiden toistaminen tässä ei oikein tunnu järkevältä, mutta otetaan nyt muutama hajahuomio siitä huolimatta, että se ei tee oikeutta kirjoittajalle.

      Kirjoittaja puhuu aikalaisistaan eli ”meistä” ”hyvinä eurooppalaisina” ja oudoksuu sitä uutta itsetehostuksen nationalismia, joka on vallannut Euroopan siitä huolimatta, että sen halu yhdentyä on selvästi nähtävissä.

      Saksalaisuus näyttää nyt olevan velvoitettu harjoittamaan ”suurta politiikkaa”, jota varten se on huonosti valmistettu ja uhraamaan vanhat hyveensä uuden keskinkertaisuuden hyväksi.

       Saksalaisilla on ollut taipumus ihailla vieraita kansoja, mutta nyt tästä kainosta taipumuksesta halutaan tehdä rikos. Oliko Bismarck sitten suuri saadessaan tämän aikaan, kysyy Nietzsche ja näyttää vastaavan, että tästä seuraa henkinen latteutuminen, mutta se ehkä korvautuu sillä, että jokin toinen kansa syventyy –mikä se sitten onkin.

     On ilmeistä, että kyseessä voisi olla Ranska –tragedian toinen osapuoli, mutta se ei oikein näytä kirjoittajan tarkoitukselta.

      Ranskalaisia Nietzsche nimittää vain englantilaisten aatteiden apinoiksi ja näyttelijöiksi –mutta myös uhreiksi, sillä suuri vallankumous oli ehdottomasti englantilaisen hengen luomus. Toki Ranska on yhä Euroopan henkisimmän ja hienostuneimman kulttuurin tyyssija.

      Sen henkinen ylhäisö sulkee korvansa demokraattisen bourgeoisie’n kurjalta tyhmyydeltä ja suunpieksännältä –mutta todellisuudessa etualalle vyöryy nykyään tyhmistynyt ja karkeutunut Ranska… Mitähän nykinen Ranska olisi Nietzschen silmin?

       Joka tapauksessa ranskalaisuus on psykologian alalla saanut aikaan suurta ja koko kansa on puolittain onnistunut pohjolan ja etelän synteesi, sanoo Nietzsche –tuo italialaistunut saksalainen.

      Englantilaisuuteen kirjoittaja suhtautuu aika intohimoisesti –hän vihaa sitä.  Hän myös huomauttaa, että samalla kannalla olivat niin Goethe kuin myös sekä Hegel että Schopenhauer, jotka muuten olivat toistensa antipodeja. Saksalainen henki ei kerta kaikkiaan voi sietää englantilaista -he eivät tosiaankaan ole mikään filosofinen rotu…

      Tulkoon mainituksi, ettei tuossa rotu-sanassa liene biologialla suurtakaan merkitystä. Mitä saksalaisiin tulee, sanoo kirjoittaja, että sen kansan muodostaa mitä hirvittävin rotujen sekoitus ja yhteenvatvonta, ehkäpä vielä niin, että esi-arjalainen aines on siinä voitolla…

       Joka tapauksessa kirjoittaja ei ole kiinnostunut geeneistä, vaan siitä kulttuurista, jota kansa kantaa. Siinäkin suhteessa saksalaiset ovat myös sekava keitos, jos saksalainen tohtisi sanoa, että hänessä on kaksi sielua, hän yksinkertaistaisi asioita monella sielunmitalla.

       Tämä mainittu saksalais-englantilainen antipatiahan oli tunnetusti jo perinteistä ja molemminpuolista eivätkä englantilaiset filosofit aikoinaan ottaneet lainkaan vakavasti suurimpiakaan saksalaisia kollegoitaan, mutta tokihan aika on nyttemmin muuttunut.

     Englantilainen on, sanoo Nietzsche rakentaen kaikessa vihaisessa yksipuolisuudessaan nautittavan kansallisen stereotyypin, synkempi, aistillisempi, lujatahtoisempi ja brutaalimpi kuin saksalainen. Hän on juuri siksi, halpamaisempana, myös hurskaampi, sillä hän tarvitsee kristinuskoa vielä enemmän.

      Englantilaista karkeutta ja moukan-vakavuutta verhoaa, oikeammin tulkitsee ja selittää muuksi sentään yhä vielä siedettävimmin kristillinen elekieli ja virrenveisuu, joka sopii tuolle juoppporattien ja irstailijoiden karjalle, kirjoittaa Nietzsche aika ilkeästi, mutta hänellä on siihen syynsä.

     Nietzsche ei malta olla naljailematta jopa englantilaisille naisille ja kehottaa katsomaan, miten he kävelevät –kuin kyyhkyset ja joutsenet. Ja entäs laulu sitten…

     Juutalaisiin ja venäläisiin Nietzsche suhtautuu suurella arvostuksella. Kiihkeimmät antisemiittiset kirkujat hän ajattelee kenties parhaaksi karkottaa Saksasta. Sellainenhan oli myös Richard Wagner, jonka taiteellisia näkemyksiä vastaan Nietzsche kirjoitti jopa kirjan.

       Juutalaisten perintöön kuuluu mahtava moralismi, jolla kirjoittaja epäilemättä viittaa Vanhaan testamenttiin. Siitä on Eurooppa heille suuren kiitoksen velkaa, noiden äärettömien vaatimusten pelottavuudesta. Juutalaisen ja preussilaisen tyypin yhteiselo saattaisikin kukaties olla hedelmällinen yhdistelmä.

     Mutta saksalaisia vaivaavat nykyään tyhmistymisen puuskat: vihamielinen tyhmyys milloin ranskalaisille, milloin juutalisille, milloin puolalaisille, milloin wagnerilainen, milloin teutoninen, milloin preussilainen –nämä ovat saksalaisen hengen ja omantunnon (Gewissen? ehkä tietoisuus olisi parempi sana?) pienet himmennykset.

      Juutalaiset ovat kirjoittajan mielestä joka tapauksessa nykyisin Euroopassa elävistä roduista epäilemättä voimakkain, sitkein ja puhtain.

       Ajattelija, jolla on omallatunnollaan Euroopan tulevaisuus, ottaa epäilemättä, kaikissa tätä tulevaisuutta koskevissa suunnitteluissaan lukuun juutalaiset samoin kuin venäläisetkin lähinnä varmimpina ja todennäköisimpinä tekijöinä voimien suuressa leikissä ja taistelussa, arvioi Nietzsche.

     Kirjoittaja esittää tässä käsitellyssä luvussa myös paljon varauksia saksalaisen musiikin ja kirjallisuuden laatuun nähden. Jälkimmäisestä puuttuu yleensä se musiikki, jota kuunnellaan kolmannella korvalla: se on tyyliltään latteata ja ikävää.

     No, onhan tässä kirjassa ja luvussa paljon muutakin ja suotakoon nyt anteeksi, että edes nämä asiat on nostettu esille. En tässä millään muotoa halua esittää analyysiä Nietzschen ajattelusta sinänsä, vaan ainoastaan nostaa esille sen maailman, jossa kansallisuudet tuolloin –vielä-  elivät erään poikkeusihmisen ja herkän taiteilijasielun silmin katsottuina.

      Kansallisten stereotyyppien merkitystä ajattelullemme kannattaisi tutkia muutenkin kuin vain jonkun puolihullun stereotyyppien purkajan nipistelytieteellisestä näkökulmasta. Tokihan jokainen normaalijärkinen aikuinen ymmärtää, etteivät ne anna mitään tarkkaa informaatiota kohteestaan, eivät edes sinne päin.

     Parhaimmillaan ne silti voivat antaa meille eväitä ajatteluun ja niiden viittaamien asioiden analysointiin.

     Nietzschen tasolle tai edes hänen jotenkuten siedettäväksi jäljittelijäkseen ei normaalilla ihmisellä taida oikein olla pääsyä jos asiaakaan.

      Silti tietyn aikakauden nerojen ajatukset saattavat kukin tavallaan välittää meillekin jotakin siitä todellisuudesta, johon eivät vielä kuuluneet monet sellaiset ilmiöt, jotka nykyään pyrkivät kahlitsemaan ajatteluamme.

Tämän ymmärtäminen saattaisi auttaa meitä asettamaan myös oman aikakautemme sille kuuluvalle paikalle.

 

Muuan komea laiva

 

Hirmuinen sotakone

 

      Sotaan uhratun ihmistyön ja pääoman määrä niin nyt kuin menneisyydessä ei lakkaa hämmästyttämästä ja pöyristyisin tai menisin hiljaiseksi moisesta barbariasta, jos osaisin.

     Tyydyn kuitenkin vain ällistelemään. Ukrainan sota on näinä päivinä ollut se suurin osoitus mielipuolisesta halusta tuhota vihollinen ihan hinnalla millä hyvänsä. Valitettavasti se nyt vain ei näytä onnistuvan millään hinnalla. Mieleen tulee vanhan elokuvan nimi: ”Koirat, ettekö jo kuole!”

      Itse pidän koirista, eikä tuohon lopulliseen ratkaisuun nyt näytä auttavan edes urhoollinen mieli, olipa se miten urhoollinen tahansa, etenkään silloin, kun sen osoittajat asuvat jossakin ihan muualla ja vaikuttavat sodan kulkuun korkeintaan äänestämällä tai vain pitämällä ääntä.

     Toki herkistyin kuullessani, mitä entinen pääministerimme sanoi venäläisten lentokoneista, jotka loukkaavat ilmatilaamme. Poeettista heroismia arvostava mieleni innosti minua kuvittelemaan entisen pääministerimme muinaisen Rooman senaattorina, joka ylvääseen tapaansa kohottaa toogaan verhottua kättään ja toteaa ”Lex dura sed lex”.

       Itse asiassa mieleeni tuli myös tuo miltei hänen nimikaimansa Gaius Marius, jonka uljasta asennetta pänttäämässämme Exercitia latinassa kuvattiin tällaisessa hengessä: ”Tunc Sanna Marina, ea, qua Covidum fugavit, “Usurpator Ruthenicus, inquit, deletari debet. Quod sequitur, nescio, et scire non studeo”.

      Latinan kieli tuo mielemme miekkojen kalskeen ja urhoollisimmat julistukset kannattaisi tänäänkin muotoilla latinaksi. Käännöskoneet kyllä selittävät mistä on kysymys, myös niille onnettomille, jotka eivät aikoinaan saaneet nauttia klassisen sivistyksen alkeista.

 

      Mutta itse asiassa piti kirjoittamani Napoleonin (tai miksei Nelsonin) ajan sotakoneesta, jota käsittelevä, Portsmouthin merimuseon innoittama blogi sattui silmiini. Osattiin sitä ennekin rahaa syytää sodan Moolokille:

keskiviikko 17. syyskuuta 2025

Purjehtiva kaupunki

 

Kun laivat oli puuta

 

Peter Goodwin, HMS Victory, Pocket Manual 1805- Admiral Nelson’s Flagship at Trafalgar 1805. Osprey publishing. 2017, 157 s.

 

     Nelsonin entinen lippulaiva Trafalgarin taistelussa, HMS Victory on tällä hetkellä Portsmouthin sataman museoalueella teltan sisällä ja näyttää suunnilleen yhtä keskeneräiseltä työmaalta kuin linjalaiva Poltava parikymmentä vuotta sitten, kun kävin sitä katsomassa.

     Laivahan onkin paljon kokenut ja pari kertaa aiottu romuttaa, ensimmäisen kerran jo parisataa vuotta sitten. Kaikesta huolimatta se on yhä laivaston aktiivipalveluksessa ja jopa sotalippu nostettuna.

      Trafalgarin taistelusta on sen verran tietoa wikipediassa, ettei sitä kannattane kerrata tässä. Englantilaisten menestystä on selitetty Nelsonin yllättävällä taktiikalla, joka ei ollutkaan linjassa  (vrt. linjalaiva -ship of the line) purjehtimista vihollisen linjojen ohi, vaan perustui tunkeutumiseen kahtena kiilana sen linjojen läpi.

      Nelsonin miehet oli myös poikkeuksellisen hyvin koulutettu ja pystyivät lataamaan ja laukaisemaan suuren laivatykin noin kerran minuutissa.

      Miehistöä laivassa oli tuolloin 820 henkeä ja tykkejä 105 kappaletta, suurimmat 30 niistä olivat tämän kirjan mukaan järeitä 32 naulaisia (ammuksen paino noin 15 kg.), lukuun ottamatta kahta vielä suurempaa karronadia, jotka ampuivat romua lyhyeltä matkalta ja olivat peräti 68 naulaisia.

       Pelkästään Victoryn ammukset painoivat 120 tonnia ja Trafalgarissa se ampui viiden tunnin aikana 2669 laukausta pyöreitä kuulia, yhteispainoltaan 27 tonnia. Lisäksi tulivat tanko- ja ketjukuulat. Kuumennetuista polttokuulista ei mainita.

       Joka tapauksessa kuulia jäi yhä yllin kyllin, mutta lähes hylyksi ammuttu laiva ei pystynyt enää manööveraamaan, vaan oli hinattava ensin Gibraltariin ja sieltä Portsmouthiin. Mukana oli Nelsonin ruumis, joka oli säilötty konjakkitynnyriin. Kolmen vuoden kuluttua Victory oli taas valmis merelle.

      Laivan miehistö oli aika kirjavaa vuonna 1805. Brittejä oli kuitenkin 700 eli 85%, joista englantilaisia 62%, irlantilaisia 11% ja skotteja 8%.

     Mutta olipa siellä myös yksi afrikkalainen, 22 amerikkalaista, 1 brasilialainen, 2 tanskalaista, 4 ranskalaista rojalistia, 2 saksalaista, 9 italialaista, 2 norjalaista, 4 ruotsalaista ja 2 sveitsiläistä vain muutamia mainitakseni. 48:n kansallisuus oli tietymätön.

      Kun Victory palasi palvelukseen, se muun muassa risteili Itämerellä Suomen sodan aikana, pitäen yhdessä ruotsalaisten kanssa Venäjän laivastoa loukussa Paltiskissa. Vuosina 1810-1812 se vuorostaan vahti Ruotsin laivastoa Karlskronan ulkopuolella. Vuonna 1811 se muutettiin joukkojenkuljetusalukseksi ja vuonna 1812 oli jo vaarassa tulla puretuksi.

       Victory on melkoinen kolossi, jonka uppouma oli peräti 3500 tonnia maksimissaan. Siihen aikaan se oli erittäin paljon, mutta yhtä suuria laivoja oli kyllä kymmeniä.

      Yli 800 miehen miehistö -joista osa merijalkaväkeä- vaati valtavaa määrää provianttia. Joka mies joi päivässä gallonan (8 pinttiä) olutta, puoli pinttiä rommia ja menihän sitä vettäkin. Esimerkiksi rommi laimennettiin suhteessa 1:4 (grogg), kun oli havaittu raakana juodun rommin aiheuttavan epäjärjestystä.

     Victoryllä oli kapasiteettia ottaa mukaan 305 tonnia vettä ja 51 tonnia olutta. Niitä varastoja pyrittiin uusimaan mahdollisimman usein. Tuollainen olutmääräkin riitti periaatteessa vain kahdeksi viikoksi. Olosuhteista juohtuen saatettiin olut korvata punaviinillä (marsala), jota jaettiin pintti laimennettuna samalla määrällä vettä.

      Muuta ruokatavaraa annettiin miehille yleensä anteliaasti ainakin periaatteessa. Kahtena päivänä viikossa saatiin jokapäiväisen naulan painoisen leipä(laivakorppu) annoksen lisäksi naula sianlihaa ja kahtena päivänä saman verran naudanlihaa. Kolmena päivänä saatiin peräti kaksi unssia voita ja kolmena päivänä neljä unssia juustoa. Lisäksi käytettiin ruokiin kauraa ja papuja sekä merkittäviä määriä sitruunoita keripukin estämiseksi.

      Mainittakoon, että kun laiva oli täyteen bunkrattu, oli mukana 30 tonnia lihaa, 45 tonnia leipää eli laivakorppuja, 11 tonnia jauhoja, 15 tonnia papuja ja 20 tonnia voita.

      Kun pelkkä ruoka ja juoma painoivat jopa satoja tonneja, tämä vaikutti laivan tasapainoon ja oli otettava huomioon, kun varastot kuluivat. Kulutus eri ruumista oli suunniteltava sen mukaan, tai painolastia jouduttiin siirtämään. Varastot kanaalissa purjehtimista ja kaukomatkoja varten olivat myös erilaiset.

Miten tällainen hirviö sitten purjehti ja kantoi purjeensa?

     Asiasta on olemassa tarkastuspöytäkirja, joka taitaa kyllä perustua kapteenin kuulusteluun. Sen mukaan kanaalipalvelukseen lastattuna Vicotryn alimpien tykkiporttien etäisyys mereen pinnasta oli vain 5 jalkaa ja 6 tuumaa. Prammituulella (topgallant gale) laiva käyttäytyi hyvin saavuttaen 7-8 solmun nopeuden. Märssytuulella (topsail gale) samoin, nopeuden ollessa 6, 7, tai 8 solmua. Luovittaessa nopeus laski 4-3 solmuun. Tuulen voimakkuutta luokiteltiin siis sen mukaan, millaisia purjeita oli varaa pitää vetämässä. Kun jouduttiin reivaamaan isoon purjeeseen (course) saakka, aleni nopeus 2,3, tai 4 solmuun.

     Laivan ohjattavuus oli oikein hyvä ja kovimman nopeuden se saavutti avotuulilla ja oli hiukan taipuvainen nousemaan tuuleen. Nopeus nousi 10-11 solmuun. Piissä laiva makasi ”mainosti” (lays too well).

      Victory oli hyvä purjeenkantaja (stiff ship). Sen painolastina oli 257 tonnia rautaa ja 200 tonnia rautalevyjä (shingle).Kun lastataan 3 kuukaudeksi, lasti sijoitetaan perään, mutta 6 kuukauden lastilla osa nesteitä sijoitetaan pääruumaan.

       Kaikki kuulosti siis hyvältä ja mikäli eväät säilyivät kunnollisina vielä kuukausia ja niitä oli riittävästi, oli ruokakin huomattavasti parempaa kuin maissa keskimäärin, huomauttaa tekijä, kumoten siis Samuel Johnsonin lausahduksen laivaston oloista. Toki Johnson vihasi merta ja tokaisi, että se, joka sinne huvikseen menee, varmaan viihtyisi helvetissä.

       Mieleen tulee vielä sekin, että viinakset olivat tuohon aikaan köyhän rolex ja juopumukseen oli maakravuilla varaa vain silloin tällöin. Merimiehen elämä oli monessa suhteessa ankaraa ja kovan kurin alaista, mutta saattoi siinä olla valopuolensakin, ainakin sivullisen silmin.

       Käytännössä alkoholistiksi juotettu mies tuskin oli aina niin onnellinen, kuin saattoi näyttää.

                                                                                  ***

       Sivumennen sanoen: kirjassa on myös luettelo annetuista rangaistuksista ja niiden aiheesta sekä lyöntien luettelo. Käy ilmi, ettei yleensä annettu kuin noin 30 iskua. Mies oli saatava pian takaisin riviin ja jopa raakapuille kiipeämään, eikä häntä saanut hakata vuoteeseen viikoiksi tai jopa tappaa, kuyten esimerkiksi Venäjällä usein tapahtui.

      Rangaistusten syynä oli yleensä juopumus ja tappelu sekä röyhkeys.

Kun ei enää ajatella aivoilla

 

Värisokean ksenofobian saturaatiopiste

 

      En ole koskaan pystynyt ymmärtämään ulkoministerimme ihailijoita, vaikka pyrkimyksenäni on yleensä nimenomaan ymmärtää ihmisten ajattelua eikä vain yksisilmäisesti löytää perusteita sille, miksi omat mielipiteeni olisivat parempia kuin muiden. Niillä muillakin on näkemyksilleen aina joitakin perusteita ja niissä saattaa piillä jotakin arvokastakin.

       Nyt Suomen virallista kansaa edustava ulkoministeri ehdottaa, että koko Eurooppa kieltäisi venäläisten turistimatkat EU:n alueelle. Suomihan on niin tehnyt jo Ukrainan sodan alusta lähtien.

Yksioikoisen typerästä politiikastamme johtuen suurelle osalle kansalaisiamme on siitä tullut suuria vaikeuksia ja itseaiheutettua imagohaittaa Venäjällä on varmasti vaikea korjata. Se jää historiaan vuosisadoiksi.

        Politiikkamme on ollut muista poikkeavaa ja silminnähden niitä typerämpää. Miksi ihmeessä sitä nyt suositellaan kaikille muillekin? Perustelut ovat järkyttävän irrationaalisia. Eihän moisesta segregaatiosta mitään hyötyä ole, mutta sen sijaan sen voi perustellusti katsoa aiheuttavan haittaa naapurimaan kansalaisille. Siis jokaiselle poikkeuksetta.

     Ulkominsterin (!) läpeensä lapsellisen järfkeilyn mukaan tuo kurja joukko on tähän saakka saanut ansaitsemattomasti nauttia lännen ihanuuksista ja vapauksista, samaan aikaan, kun se on sallinut oman maansa käydä tuhoisaa hävittysotaa Ukrainaa vastaan.

       Nyt siis olisi koko Euroopan kollektiivisesti rangaistava Venäjän kansaa. Suomi on tehnyt asiassa kaikkensa, mutta eihän se riitä. Tosin noita turisteja, joiden tulo siis kiellettäisiin on vuosittain tullut Eurooppaan vain puoli miljoonaa. Siis todella vähän.

       Periaate ei kuitenkaan ole virallisen mielipiteemme edustajamme mukaan tullut vielä kyllin selväksi: tänne nautintojen puutarhaan ei saa päästää Venäjän itse rakennetusta helvetistä ketään sellaista, jolla on tuon maan passi, olkoonkin, että hänellä voi olla myös näiden meidän maidemme passeja.

     Asennetta, jota on kutsuttu nimellä ”russofobia”, esiintyi maassamme vielä vuosikymmen sitten tuskin lainkaan (ks. Vihavainen: Haun fobiapuheita tulokset) ja se oli aiheellisesti paheksuttua. Nyt se on takapajuisissa piireissä normaalia ja valitettavasti on pakko todeta, että sitä ilmenee jopa valtiojohdon piirissä. Toivottavasti ei sentään laajemmin.

           Asiaa ei kannata tarkastella historiattomasti, joten suosittelen paitsi kirjaani ”Ryssänviha” ja lällä palstalla aiheesta kirjoiettuja blgeja (ks. Vihavainen: Haun russofobia tulokset ). Liitän tähän myös erään suhteellisen uuden blogini, jossa asiaa on käsitelty:

 

perjantai 30. joulukuuta 2022

Sokea viha

 

Ehrenburg-piste

 

       Ilja Ehrenburg (1891-1967) oli Venäjän juutalainen kirjailija, jonka nimi hyvin tunnettiin Suomessakin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=ehrenburg ). Nimi assosioitiin usein siihen 1950-luvun poliittiseen suojasäähän (ottepel), jolle Ehrenburgin tuonniminen romaani antoi nimensä.

     Venäjällä hänet muistettiin ja kai nytkin muistetaan sen sijaan parhaiten sota-ajan tulikivenkatkuisena propagandistina, joka sanoi ruman sanan niin kuin se oli: tapa saksalainen!

      Kyseessä oli kansalliselle tasolle edennyt viha, jota ei käynyt laimentaminen poliittisilla selityksillä, joiden mukaan kyseessä oli loppujen lopuksi ja itse asiassa luokkavastakohtiin perustuva taistelu, eihän mikään kansa sinänsä ollut paha, huono tai vihattava.

       Tässä suhteessa Ehrenburgin sodanaikainen julistus tuo mieleen AKS:n Vihan veljien evankeliumin, jossa Elmo E. Kaila, Elias Simojoki ja kumppanit näkivät Suomen pelastumisen mahdollisuuden: kaikenvärisiä ryssiä oli vihattava, se oli totuus, jota Suomen kansa ei vielä ollut oppinut. Se ei osannut vihata, kuten verivihassa vihataan ja juuri tässä piili suuri kansallinen vaara.

       Voidaan tietenkin sanoa, että kokonaisen kansan kaikkien edustajien vihaaminen merkitsee vaipumista syvään primitiivisyyteen, jossa vieras haju jo laukaisee primitiivireaktion ja jossa korkeammat aivotoiminnot lakaistaan syrjään eläimellisen regression tieltä.

       Kuitenkin myös ihmiselle tällainenkin on mahdollista ja näyttää siltä, että tämä mahdollisuus voi hyvinkin herkästi toteutua esimerkiksi sodan aikana.

       Mitä Ehrenburgiin tulee, hän näytti sodan aikana päässeen Venäjällä suoranaisen palvonnan kohteeksi. Näin ainakin kertoi minulle paikallinen ystäväni Moskovassa 1970-luvun alussa. Hänen mukaansa rintamamiehet säilyttivät leikkeitä Ehrenburgin kirjoituksista mukanaan taisteluissa ja korottivat hänet sankarikseen, joka ainoana sanoi asiat niin kuin ne olivat.

      Hitlerin mielettömän politiikan mukaisesti hyökkääjä tuhosi ja halveksi Venäjän kansaa kykyjensä mukaan masentaakseen sen vastarinnan, mutta tosiasiassa nostatti herättämänsä vihan äärimmilleen ja samalla allekirjoitti oman kuolemantuomionsa. Sota idässä oli mahdollisimman kaukana herrasmiessodasta.

      Vladimir Pastuhov, suomalaistenkin hyvin tuntema Venäjän politiikan analyytikko, joka jo muutama vuosi sitten muutti Englantiin, on kirjoittanut artikkelin Ehrenburg-piste (Totška Erenburga, ks. Точка Эренбурга (novaya.media).

     Tässä artikkelissa kirjoittaja pitää naiivina sitä monen venäläisen ajatusta, että Eurooppa olisi kiinnostunut kannattamaan ja ottamaan vastaan oppositiohenkisiä venäläisiä. Näin ei ole. Venäläisyys sinänsä on vastenmielistä ja vaaralliseksi koettua, etenkin Venäjän naapurimaissa. Tässä selitys siihen, miksi Dožd-kanava sai lähteä Latviasta. Nyt on saavutettu Ehrenburg-piste, jossa russofobia -aiheellinen ja ansaittu- on tullut värisokeaksi.

      Kirjoittajan mielestä venäläisten emigranttien on syytä ymmärtää tilanne ja käyttäytyä sen mukaisesti eikä ihmetellä, etteivät he ole suosiossa.

       Sodan aikana tapahtuu kaikenlaista ja vaikka venäläisen kulttuurin cancelointi ei nyt ihan vielä ole tullut päivän sanaksi, on sitäkin harrastettu. Moni on kerta kaikkiaan saanut tarpeekseen Venäjästä ja toivoo, ettei sellaista maata olisi koskaan ollutkaan.

       Epäilemättä Pastuhov on tavoittanut jotakin oleellista Latvian tapauksesta. Maan tilanne on ollut äärimmäisen tukala ja se on vieläkin arkaluonteinen: latvialaisia on väestöstä 63 prosenttia ja loput ovat enimmäkseen venäläisiä tai muita slaaveja.

       Multikulturalismi, jota on pidettävä Venäjän tietoisen politiikan tuloksena, uhkaa ainakin pitkällä tähtäimellä kantakansallisuuden olemassaoloa ja tiedossa on, mitä Kremlin ”geopoliitikot” Latviasta ajattelevat.

       Suomessa asiat ovat toisin. Paljon puhuttu suomalainen russofobia oli varmasti todellisuutta niin maamme itsenäistymisvaiheessa kuin sitten sodan aikanakin. Sen jälkeen kuitenkin saimme aikaan tilanteen, jossa maamme oli suorastaan hermeettisesti eristetty kaikesta venäläisyydestä.

    Pienimmillään venäläisten määrä maassamme oli laskettavissa pikemmin sadoissa kuin tuhansissa. Rautaesirippu ei sijainnut länsi- vaan itärajallamme.

       Nykyään näyttää olevan paljonkin niitä, jotka kauhistelevat niin sanottua suomettumista, tarkoittaen sillä typerästi Suomen ulkopolitiikkaa Kekkosen aikana. Oliko se tahdotonta orjailua, joka tuotti meille kansallisen vaaran? Menetimmekö sen takia hyvät asemamme ja luisuimme surkeaksi vasalliksi?

       Käytännössähän tapahtui aivan päinvastoin. Kuilun pohjalta ponnistimme vapaan maailman osaksi, ja meillä oli jo varaa aitoon ystävyyteenkin venäläisten kanssa. Ne, jotka kuvittelevat, että tuon ajan ulkopolitiikka oli tottelemista pistooli ohimolla, ovat käsittäneet kaiken aivan väärin.

       Meidän Venäjä-kuvastamme hävisi tuon sangen idyllisen ajanjakson kuluessa russofobia, joka sen sijaan oli koko ajan ainakin potentiaalisesti olemassa niin sanottujen sosialististen ystävämaiden psykologiassa. Jokainen, joka on 1970-80-luvuilla keskustellut Venäjästä vaikkapa puolalaisten kanssa, tietää tämän.

       Suuren ystävyyden piirissä vallitsi koko ajan epäilys siitä, että niiden politiikan sanelee Moskova noiden maiden omien etujen kustannuksella. Venäjä se oli, joka teki noista Keski-Euroopan maista väkisin Itä-Eurooppaa. Eiväthän ne halunneet olla sitä.

        Suomessa sen sijaan ei koskaan herännyt edes epäilystä siitä, että täällä olisi kuuluttu itään. Sikäli kun sellaisia puheita oli, ne oli tarkoitettu ennen muuta hätkähdyttämään lukijaa (épatage). Eihän sitä tarvinnut muuta kuin matkustaa tarkoin vartioidun itärajan yli muutama satanen Suomen markkoja taskussaan. Kaikki, mitä lähes ekstraterritoriaalisilla oikeuksilla varustettu suomalainen siellä koki, vahvisti hänen vakaumustaan maansa läntisyydestä ja vapaudesta.

       Se oli mukavaa aikaa ja kelpasi siinä kaveerata paikallisten venäläisten kanssa. Mitään syytä fobioille ei ollut. Venäjän vähemmistökansojen ja myös ns. kansandemokratioiden kanssa oli toisin, syistä, jotka eivät kaipaa enempää selitystä.

       Nyt, kun Venäjä, vastoin koko aikakauden eetosta on ryhtynyt avoimeen sotaan naapurimaata vastaan tavoitteena sen väkivaltainen liittäminen valtaansa, on tilanne toinen kuin joskus 1960-80-luvuilla, 1990-2000-luvusta puhumatta.

       Suomelle Venäjä ei ole ainakaan toistaiseksi pahaa tehnyt, mutta sitä toki on syytäkin pitää syyllisenä niihin vaikeuksiin, joita meillä muutamalla alalla nyt on.

       Putin otti jossakin vaiheessa ihanteekseen Pjotr Stolypinin, kovaotteisen taantumuksellisen pääministerin, joka sai aika lailla myönteistä aikaan tukahduttaessaan kapinoivan rahvaan. Suomeen nähden Stolypinin politiikka oli typerää ja ylenkatseellista, kuten hänen kanssaan asioinut J.K. Paasikivi toteaa (Vihavainen: Haun stolypin tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

       Putinin on nyt vallannut sama hybris, sama omasta vallastaan juopunut typeryys, jonka takia hän on peruuttamattomasti menettänyt sen, mitä piti suurimpana tavoitteenaan, naapurimaiden halukkuuden vapaaehtoiseen yhteistyöhön Venäjän kanssa.

       Paitsi Latviassa, ainakin Ukrainassa on jo saavutettu tuo Ehrenburg-piste, jossa ei enää erotella tietyn kansallisuuden ihmisiä heidän asenteidensa mukaan, pelkkä kansallisuus riittää.

     Toivokaamme, ettei tuolle tasolle koskaan enää taannuta omassa maassamme.

*****

Nyt, vuoden 2026 lähestyessä loppuaan, voidaan todeta, että tuo oli turha toivo.