maanantai 4. heinäkuuta 2022

Kun kevyt musiikki syntyi

 

Totinen torvensoittaja

 

Kari Ketola, Kapellimestarin tarina. Paraatipuvussa ja kahleissa. Hannes Konno 1892-1942. 2022, 252 s.

 

Nykyiseen elämänpiiriimme kuuluu musiikkia niin tuhottomasti, että sen välttämisestä tulee monelle enemmän vaivaa kuin sen etsimisestä. Soittimia on jos jonkinlaisia, myös tekoälyllä toimivia, ja soittolistat ovat pitkiä kuin nälkävuosi.

Ennen sekin oli tietysti toisin. Nummisuutarin Esko hurjassa nuoruudessaan sai tuskin kuulla muuta soittoa kuin viulun peliä häissä ja ehkä jopa hautajaisissakin. Kirkossa ei varmastikaan ollut vielä urkuja. Olihan sitten vielä kraatari Antres, jolla oli klaneetti, mutta siihen se jäikin.

Toki ryssät, joiden joskus nähtiin vetävän mitali-kanuunia kirkon sivuitse, saattoivat joskus töräyttää torvella ainakin signaalin. Kaupungeissa voi kuulla paikallisen eli sinne sijoitetun rykmentin torvisoittokuntaa. Sepähän jo oli komeata peliä se!

1800-luvun lopulla torvisoitto levisi nopeasti uusiin yhdistyksiin, joita silloin kilvan perustettiin: oli palokuntaa ja nuorisoseuraa, työväenyhdistystä ja sonniosuuskuntaa. Viimemainitut tosin kai pysyttelivät tiukasti asiapohjalla. Ne eivät olleet identiteettiä luovia seuroja, kuten monet muut osuuskunnat.

Komea torvisoitto joka tapauksessa valtasi Suomen maan, kuten se valtasi koko Venäjän keisarikunnan. Kaupunkien puistoihin pystytettiin soittolavat ja kelpasipa siellä koko kansan ilmaiseksi kokoontua kuulemaan mahtavaa musiikkia, joka korosti valtakunnan ja sen armeijan arvoa.

Tämän kirjan kirjoittaja on venäjäntaitoinen ja käyttänyt myös venäläistä alan lehdistöä ja kirjallisuutta luodessaan kuvan torvisoiton vaiheista. Soittokunta oli aikoinaan erittäin merkittävä instituutio. Sitä pidettiin rykmentin käyntikorttina ja siihen panostettiin 1800-luvun lopulla melkoisesti. Asiantuntijat kuitenkin moitiskelivat soiton tasoa: niistä, joista ei ollut sotilaiksi, tehtiin soittajia.

Tosin soittajakin saattoi joutua ihan etulinjaan ja niin myös tämän kirjan sankari, virolaissyntyinen, mutta Venäjän armeijassa venäläistynyt, vaikka Suomessa kasavanut (!) Hannes Konno. Hannes, veljensä Robertin ohella oli itse asiassa, paitsi suomalaisen torvimusiikin suuria nimiä, myös hyvin tärkeä viihdemusiikin vaikuttaja. Jälkimmäistä asiaa peiteltiin, koska se ei oikein ollut taiteilijan ja virkamiehen arvolle sopiva rooli.

Konno oli melko värikäs persoona, joka joskus hairahtui varkauteenkin ja yritti mustasukkaisuuden puuskassa tappaa naapurinsa, minkä takia joutui kahdeksi vuodeksi vankilaan. Musiikillisesti hän joka tapauksessa oli huippulahjakas, mistä monet aikalaiskritiikit todistavat.

Sotilassoitto hallitsi kansan musiikkimarkkinoita pelimannimusiikin ohella aina Suomen itsenäistymiseen saakka. Sen jälkeen tuli pian nopeassa tahdissa monenmoista kilpailijaa: haitarimusiikki ja jazz, joiden yhdistymisestä syntyi puhtaasti suomalainen innovaatio, haitarijatsi. Tanssimusiikista tuli nuoremman polven elämässä välttämättömyys ja halpoja gramofoneja ja savikiekkoja alettiin ostaa tuhansittain.

Hannes Konno oli erittäin tuottelias myös tämän uuden viihdemusiikin alalla ja käytti useita salanimiä. Hänen todellisesta roolistaan tiesi vain harva, mutta hänen säveltämiään ovat nykyäänkin suositut iskelmät (minä ainakin suosin), kuten Arpiset haavat ja Ruusuja hopeamaljassa. Jälkimmäinen teki 1970-luvulla Suomen ennätyksen, kun sitä myytiin 175000 kappaletta. Konnon nimimerkkejä olivat muun muassa H.Raine ja H.Osmo. Kun toimittin salanimellä, jäivät rojaltitkin saamatta, kunnes henkilöllisyys selvisi. Vaimo lienee ostanut niillä asunto-osakkeen.

Konnon kappaleita esittivät aikakauden huippuorkesterit, Dallapé, Rytmi-pojat, Suomi jazz-orkesteri, Columbia-orkesteri jne. Matti Jurva ja Malmsténin veljekset kuuluivat ystäväpiiriin.

Konno ei ollut vain säveltäjä ja sovittaja, vaikka ahkera myös niillä aloilla. Kenties ennen kaikkea hän oli orkesterinjohtaja ja pedagogi, joka kasvatti melkoisen joukon seuraajia. Hän työskenteli hedelmällisimpänä aikanaan erityisesti Porvoossa ja myös Helsingissä. Hänen marssejaan ottivat käyttöön sekä työväen piirit että suojeluskunnat, kukin omine sanoituksineen.

Konnon sävellyksissä on usein havaittavissa venäläinen vire, joka selittynee siitä musiikkimaailmasta, jossa hän kasvoi eli siis Venäjän armeijasta. Hän myös opiskeli jonkin aikaa Pietarin konservatoriossa.

Sen jälkeen, kun Suomi itsenäistyi, oli maassamme tietenkin päiväjärjestyksessä jyrkkä erottautuminen edellisen aikakauden käytännöistä. Kaikkea venäläisyyttä tungettiin pois maamme elämästä, vaikka sitä ei itse asiassa paljoa ollutkaan. Tämähän ilmeni jopa surullisen kuuluisassa vuoden 1918 määräyksessä, joka velvoitti venäläiset lähtemään maasta viiden vuorokauden kuluessa. Pari vuotta myöhemmin seurasi armeijan puhdistus, jossa jääkärit syrjäyttivät Venäjällä palvelleet upseerit.

Konnollekin tuli vaikeuksia taustansa vuoksi, mutta toki niistä selvittiin. Hänen monet iskelmänsä liittyivät avoimesti venäläisen aihepiiriin, mutta näyttävät menneen ilman puristien pöyristymistä samaan kategoriaan kuin aikakauden monet itämaiseen eksotiikkaan panostavat laulut. Eksotiikkaahan Venäjäkin useimmille suomalaisille oli ja on aina ollut.

Ennen sotia vallinneen vakoiluhysterian aikana myös Konno joutui epäilyksenalaiseksi, mutta EK totesi, etteivät akkojen puheet antaneet aihetta enempään. Vakoilutarinoilla oli kyllä maassamme pohjaakin, mistä erityisesti Vilho Pentikäisen tapaus todisti. Myös Riihimäen patruunatehtaan juttu ja ns. kummituslennot lietsoivat hysteriaa, jonka jälkiä näkyy myös ajan viihdekirjallisuudessa.

Kirjan kirjoittaja on itse torvensoittaja ja kirjoittaa asiantuntevasti erilaisista soittoista ja kokoonpanoista, joista torviseitsikko lienee ihan suomalainen ratkaisu. asioihin vihkiytymättömältä nämä finessit jäävät ymmärtämättä, mutta ei se haittaa kirjan lukemista. Hannes Konnon tarina antaa kiintoisan näkökulman myös koko Suomen kevyen musiikin syntyyn ja kehitykseen.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Niitä näitä portista ja ylpeydestä.

 

Pietarin tietä kohti nöyryyttä

 

Muutama vuosi sitten Oulun piispan virkaanastujaisissa juhlakalu kantoi hiippaa, jossa oli risti alassuin. Siis sama tunnus kuin satanisteilla.

Asiasta tietenkin pöyristyttiin, mutta vastaukset olivat valmiina: tässähän oli Pietarin risti. Kuten tunnettua, ei Pietari vaatimattomana miehenä katsonut olevansa arvollinen tulemaan ristiinnaulituksi pää ylöspäin kuten hänen herransa ja mestarinsa. Pää alaspäin oli erikoista, mutta kävihän se niinkin. Andreaallakin oli vinoristi teloitustelineenä.

 Pyövelit sitten kunnioittivat toivetta, joka saattoi olla ovelakin: näinhän varmaankin kuoli nopeasti eikä tarvinnut kärvistellä päivätolkulla. Mutta tämä on paholaisen asianajajan päättelyä.

Kirkossa on kai ainakin jossakin vaiheessa vallinnut praesumptio culpae eli syyllisyysolettama, joka siis päinvastoin kuin tuomioistuinten praesumptio innocentiae lähtee siitä, että jokainen on syyllinen ainakin Jumalan edessä.

Itse asiassa tuo vanha, perinteinen syyllistäminen jo ennen todistamista on tainnut sittemmin siirtyä uskonnosta psykoanalyysiin. Siellähän ihmisen sisimmässä oletetaan olevan tunkio, jossa kaikkinainen synti ja rikos sikiää.

Kirkon piirissä sen sijaan on alkanut puhaltaa -sanoisinko- raikas kaiken sallivuuden tuuli. Huomasin juuri yhden kirkollisen pride-tunnuksen: Ylpeys muuttaa maailmaa. Näinhän se kai on. Ennen maailmassa ylpeyttä pidettiin kaiken synnin äitinä. Itse Luciferkin syöstiin taivaasta helvettiin juuri tuon synneistä alkuperäisimmän takia. Onhan siinä potentiaalia.

Muodikkaasti kirkko on nyt kuitenkin omaksunut kaikki ne pintamuodit, joita Amerikassa on kehdattu ruveta seuraamaan. Kirkkohan haluaa olla mieluummin muutaman askelen edellä aikaansa, kuin siitä jäljessä, minne matka sitten vieneekin.

En ole tippaakaan teologi enkä halua sellaiseksi tulla. Kirkon touhut kiinnostavat minua vain tarkkailijana, ei siksi, että haluaisin muidenkin ajattelevan omalla laillani ja pyrkisin muuttamaan asioita siihen suuntaan. Tällainenhan on ominaista demokratialle, jossa puolueet usein ovat suvaitsemattomia ja yrittävät saada ihmisiä nimenomaan omalle puolelleen.

Minulle siis tässä asiassa riittää täysin tarkkailija rooli, kun siinäkin näet on nykyään ihan riittävästi mielenkiintoisuutta.

Ajatelkaamme nyt vaikka tuota Oulun piispan väärin päin olevaa ristiä. Oliko se tosiaankin Pietarin risti, jolla aikoinaan haluttiin korostaa tuon kirkon perustajan ylenmääräistä vaatimattomuutta? Oliko ja onko edes vaatimattomuus erityisen ominaista juuri katoliselle kirkolle, joka on halunnut omia Pietarin omakseen? Ehkäpä katolinen kirkko nimenomaan on ollut kaiken nöyryyden vastakohta, kuten venäläiset slavofiilit ovat väittäneet.

Mutta ajatellaanpa nyt tämän Pietarin ristin käytön mahdollisuuksia nykyään. Itse asiassa se on vanha kristillinen symboli ja satanistit ovat vain kaapanneet sen omaan käyttöönsä joskus 1900-luvulla. Eikös nyt pidäkin vain reippaasti ottaa sen vanha merkitys takaisin?

Ajatelkaamme vaikkapa sitä, että hautausmaille alkaisikin ilmestyä yhä enemmän alassuin olevia ristejä, vaikkapa protestiksi kirkon nykyistä ylpeilevää meininkiä vastaan?

Minä ainakin tervehtisin asiaa tyydytyksellä, mutta monia voisi harmittaa se, etteivät he pysty sanomaan, milloin tuo risti mitäkin tarkoittaa. Osa olisi varmasti satanistien ristejä.

Myös hakaristi on ikivanha onnen ja auringon symboli, jonka natsimerkitys syntyi vasta 1900-luvulla. Eikö myös se pitäisi omia takaisin säädyllisten ihmisten käyttöön? Itse asiassa olenkin nähnyt hautakivessä hakaristin, Kulosaaren hautausmaalla.

 Ainakin minusta olisi virkistävää nähdä niitä paljon enemmänkin, esimerkiksi muistona maamme omasta historiasta, jolloin niillä ei ollut mitään natsimerkitystä. Uskon, ettei seurakunta protestoi, mikäli valitsen itselleni sellaisen hautaristin. Miksipä se protestoisi?

Mitä kirkollisiin seremoniallisiin vaateparsiin tulee, ovat viitat tulleet viime vuosina riemunkirjaviksi, mikä liittynee kirkon haluun karistaa päältään assosiaatiot kuolemasta ja muista ikävistä asioista. Sen sijaan kirkkoon voi tulla pitämään hauskaa! Pappien, niin mies-kuin naisoletettujen meikkaaminen on makeen viileetä ja parasta on tietenkin muuttaa sukupuolensa muuksi kuin oli tuo Luojan aikoinaan antama.

Uudet arvot ovat jo olemassa. En kuitenkaan ole vielä huomannut messukasukoita, joissa olisi sateenkaaren värit. Miksi näin on, ihmetyttää minua suuresti. Onko kyseessä jonkinlainen tabu? Ei kai kirkko sellaisia ole ruvennut pokkuroimaan? Eivätköhän ne pride-tunnukset ennen pitkää tule alttarillekin, sillä ne kuvastavat nykyisen suuntauksen keskeistä sisältöä.

Meidän kirkossamme kaikki käy, paitsi tabut ja ahdasmielisyys. Katolinen kirkko taitaa tulla perässä, mutta aikoinaan se oli toisenlainen. Jostakin syystä mieleeni nyt on tunkenut vanha anekdootti, joka lienee jopa todenmukainen. Ainakin muistelen lukeneeni sen Mika Waltarin muisteluksista eli suoraan ns. hevosen suusta (sarjassa Ihmisen ääni?).

Waltari oli kerran, hurjassa nuoruudessaan Roomassa vetäissyt oikein kunnon šamanistisen ryyppyputken ja sen jälkeen tietysti kärsi kauheita ruumiillis-hengellisiä tuskia.

Niinpä hän raahautui kirkkoon ja kertoi rippituolissa papille latinaksi (italiaa hän ei osannut): Peccavi, pater, et lutheranus sum. Sed porta semper aperta. Siis hän uskoi, luterilaiseen tapaan, että Jumala pystyy armahtamaan minkä syntisen sattuu haluamaan, joten portti pelastukseen on aina auki, jos Jumala haluaa ja miksei haluaisi.

Pappi vastasi tuimasti Non e sempre! (ei se portti ole aina auki).

Tämä pahoitti Waltarin mielen, mutta mitäpä muuta katolinen pappi olisi voinut sanoa? Eihän katolisen kirkon ulkopuolella ole toivoakaan pelastuksesta (Extra ecclesiam nulla spes salutis). Pietarilla ja hänen seuraajillaan oli valta sitoa tai päästää eikä sellaisessa vallassa olisi ollut mitään järkeä, jos kaikki pääsisivät sisään paratiisiin ilman muuta, kuten pastori Kanasen mukaan kotieläimetkin, mikäli oikein muistan.

Mutta mihin Mika sitten oikein jätettiin, kun hän ei kerran taivaan portista päässyt? Helvettiinkö?

Luulen, että ennen ns. naamanoikaisuryyppyä hän todellakin sai kitua helvetin tuskissa, mutta sittemminhän elämä jatkui. Vanhana teologina hän varmasti joutui miettimään asioita. Luulen, vaikka maallikkona en tiedä, että oikea vastaus olisi ollut limbus eli limbo, joka suunnilleen vastannee Danten Helvetin ensimmäistä piiriä, jonne joutuivat Vergiliuksen tapaiset jalot pakanat.

No, nykyään näitä asioita taitaa harva pohtia, mutta itse asiassa tämä sisäänpääsyn problematiikka on meille nyt mitä ajankohtaisinta, kun olemme jääneet NATO:n oven ulkopuolelle.

Meillä riemuittiin jo sangen suloisella juhlamielellä sitä sankarillista päätöstä, jonka Sanna Marin &Co. oli tehnyt tuohon mainittuun arvoyhteisöön pääsemiseksi. Se tuntui olevan viimeinen sinetti maamme muuttumisessa ns. täysiarvoiseksi eurooppalaiseksi maaksi. Kynäkin museoitiin. Kynällähän nykyään tehdäänkin suurempia sankaritekoja kuin miekalla.

Mutta me emme kelvanneet. Odottaminen portin ulkopuolella on helvetinmoista, kun laatulehtemme ovat vuodesta toiseen selittäneet, että vain ja ainoastaan jäsenyys ns. ytimissä antaa jokaiselle maalle tuon kuuluisan viidennen pykälän takaaman turvan ja estää vihollista edes havittelemasta aseellista tunkeutumista maamme pyhään piiriin.

Mutta NATO ei ollutkaan mikään luterilainen kirkko. Me olimmekin ilmeisesti joutuneet kiirastuleen ja turkkilaiset ja tattarit sen kuin nauroivat meille.

Ylpeys kävi lankeemuksen edellä. Ehkäpä se, mitä pidämme viattomuutena, ei kaikille olekaan sitä?

 

lauantai 2. heinäkuuta 2022

Ankeassa Alaskassa ja suurilla merillä

 

Venäjän suomalainen Amerikka

 

B.G. Blomqvist, Loviisan seudun meriväki ja Venäjän Alaska. Loviisan Merenkulkuhistorian Säätiö 2006/2, 37 s.

 

Loviisa vaikuttaa nykyään kovin vaatimattomalta, joskin tunnelmalliselta pikkukaupungilta. Äkkiseltään ei tule ajatelleeksi sen suuruudenaikoja, joista yhä kertovat rannan suolamakasiinit. Kun Savo joutui Uudenkaupungin rauhassa ja sitten vielä Turun rauhassa pussinperäksi, jolla ei enää ollut vanhaa vesireittiä meren äärelle, tuli sen tapulikaupungiksi Loviisa.

Sieltä asti käytiin sitten raahaamassa suolaa talven ja kesän tarpeisiin satatuhantiselle väestölle. Saihan siinä hepo pistellä kaviota toisen eteen päivätolkulla.

Loviisan pieni, mutta hyvin kiinnostava merenkulkumuseo sijaitsee vanhassa suola-aitassa ja siellä on muun muassa vakituinen, Ragnar Nordströmin varustamoa koskeva hieno näyttely. Lisäksi löytyy kaavio Loviisan kaukopurjehtijoista, joita jo 1700-luvulla oli runsaasti. Kuitenkin vasta 1800-luvulla päästiin todella Tyynen meren purjehduksen makuun.

Kyseessä oli Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian toiminta, joka keskittyi erityisesti Alaskaan, päätukikohtana Sitka. Sinne meni paljonkin suomalaisia, kuten tälläkin palstalla on kerrottu (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=laivalla+ja+hevosella ). Myös Venäjän Kaukoidässä suomalaiset olivat merkittävä ryhmä, kun Vladivostokia ja muita sen puolen seutuja tutkittiin ja asutettiin.

Tässä pienessä lehtisessä, joka julkaistiin vuoden 2006 teemanäyttelyn yhteydessä, on käytetty etenkin yhden ulkosuomalaisen entusiastin, Maria Enckellin Amerikasta keräämiä aineistoja.

Alaskassa vaikutti pappina tunnetusti myös suomalaisen kansakoulun isä Uno Cygnaeus, jonka nimi tässä lehtisessä vain ohimennen mainitaan. Sen sijaan siinä esitellään hieman laajemmin kaksi suomalaista Alaskan kuvernööriä, Arvid Adolf Etholén (1799-1876) ja Johan Hampus Furuhjelm (1821-1909).

Molemmat palasivat sittemmin Suomeen ja Furuhjelm muutti sukutilalleen Honkolan kartanoon, joka on ollut esikuvana myös Väinö Linnan Pohjantähdessä. Etholénin suku on lähtöisin Etolan talosta, jota nimeä nykyään kantaa myös suvun omistama yritys. Alaskassa on yhä Etolin-nimisiä paikkoja.

Itse asiassa nuo kuvernöörit eivät olleet loviisalaisia, mutta loviisalaisia laivoja, kuten myös venäläisiä, oli mukana pitkillä Amerikan-matkoilla. Niissä oli useita Loviisasta ja etenkin sen lähiseudulta kotoisin olevia kapteeneita, joista puolen kymmentä esitellään lehtisessä. Näille miehille purjehdukset maapallon ympäri tai vaikkapa Kronstadtista Honoluluun olivat jokapäiväistä leipää.

Laivojen nimet olivat usein suomenkielisiä, vaikka tuohon aikaan lähes jokaisella miehellä oli ruotsinkielinen nimi ja purjehtijoilla usein myös ruotsi äidinkielenä. Esimerkiksi perämies Otto Wilhelm Finérin laivoina olivat Helios, Suomi, Sju Bröder, Murtaja ja Sitka.  Laivojen joukossa voidaan todeta myös Usko, Toivo, Onni, Suometar, Wellamo ja Mainio. Myös venäläisnimisiä laivoja oli ja moni palveli fregatti Kamtšatkalla, tai Nikolai I, Konstantin, Tsaritsa, Tsarevitš tai Šelehov-laivalla.

Loviisan merimieshuoneeseen oli rekisteröity esimerkiksi vuonna 1862 260 henkeä. Laivoissa oli myös venäläistä miehistöä.

Lehtisessä on jokunen merimiehen kirje kotiin sekä Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian vuosikertomus vuodelta 1852. Komppania harjoitti myös laajaa valaanpyyntiä aikana, jolloin maaöljyä ei vielä käytetty, vaan kalastukseen tarvittava rasva hankittiin hylkeistä ja valaista. Komppanialla oli laajimmillaan viisi valaanpyyntialusta Suomi, Turku, Ajan, Grefve Berg ja Amur. Ne toimivat Kaukoidän rannikolla.

Elämä Amerikassa ei ollut helppoa. Vuonna 1802 intiaanit hyökkäsivät ja polttivat Sitkan linnoituksen ja surmasivat sen puolustajat.

Vuonna 1867 Venäjä myös Alaskan Yhdysvalloille, jossa kauppa herätti opposition suurta tyytymättömyyttä, mutta kauppahan on kuin kuoppa, kuten vanha suomalainen sanonta kuuluu. Kun omistaja vaihtuu, niin se vaihtuu, eikä myyjällä ole enää mitään oikeuksia myymäänsä alueeseen.

Kun Alaskan omistaja vaihtui, palasivat monet Venäjän alamaiset takaisin kotimaahansa, mutta osa ilmeisesti jäi sinne. Suomalaisten pioneeriasema niin Venäjän Kaukoidän kuin Venäjän Amerikankin käyttöönotossa perustui olennaisesti Suomen rannikkokaupunkien vilkkaaseen ja kehittyneeseen merenkulkuun, jota uusi emämaa Venäjä mielellään hyödynsi.

Loviisan kannalta Vanhan Suomen liittäminen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812 ei näytä olleen lamauttava isku, kiitos sen vilkkaan valtameripurjehduksen. Vielä itsenäisessä Suomessakin Nordströmin varustamo oli merkittävä tekijä, kuten sen erikoislaatuinen johtajakin.

Loviisan merenkulkumuseossa kannattaa ehdottomasti käydä!