"Työn, Revon tai sairauden takia..."

 

Kulissimiehen osa

 

Eino S. Repo. Pihlajanmarjat. Muistelua vuosilta 1939-1969. Weilin+Göös 1975, 261 s.

 

     Eino S. Repo kuului siihen sukupolveen, joka suoritti asevelvollisuuden hieman ennen talvisotaa ja saikin sen jälkeen olla rivissä aina jatkosodan päättymiseen saakka.

     Mikäli ajatellaan älymystön sukupolvia, kuuluivat sodan jälkeen pinnalle nousset kulttuuriradikaalit, eli ns. vihaiset nuoret miehet yleensä toiseen sukupolveen, siihen, joka ei ihan ehtinyt sotaan.

     Muutaman vuoden ero näyttää useinkin olleen hyvin merkittävä asia, Jouko Tyyri, Pekka Lounela, Arvo Salo, Paavo Rintala ja monet muut olivat nähneet sodan vain kotirintamalta ja heillä näyttää olleen jonkinlainen kompleksi niihin nähden, jotka olivat olleet rintamalla.

     Radikaali irtautuminen koko vanhan maailman arvoista ja jopa niiden totaalinen kieltäminen sopi tämän sukupolven maailmankuvaan niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Sodan mielettömyydessä tiivistyi kaikki se, mikä maailmassa oli absurdia ja vihattavaa.

     Uusi aika oli aloitettava puhtaalta pöydältä ja se merkitsi vanhan ja aikansa eläneen hylkäämistä, sen korkeimmiksi julistettuja arvoja myöten. Kirjallisuudessa tapahtunut kumous oli hyvä esimerkki.

     Edes ikuisten arvojen nimeen vannonutta ja sodan aikana saksalaisystävällisyydellään erottunutta elävää klassikkoa, V.A. Koskenniemeä ei säästelty, eikä viimemainittu puolestaan häikäillyt tehdessään vastahyökkäyksiä kaikkea muuta kuin puhtain asein. Koko vanha runouskin julistettiin aikansa eläneeksi ja jopa ”käsittämättömäksi”.

     Kulttuuriradikaalit karttoivat aluksi kuitenkin poliittista sitoutumista, mutta lähenivät pian Kekkosta, joka monessa symbolisoi nousemista juoksuhaudoista ja uutta, humaanien arvojen nimiin vannovaa ystävyyspolitiikkaa Neuvostoliittoon nähden. Sille oli tilausta.

     Suomen kehitys liittyi maailmanlaajuiseen vasemmistoaaltoon, mutta sillä oli omat sävynsä ja meillä Kekkonen yhdisti äärivasemmiston keskustaan, vaikka aluksi sai myös vastaansa niin oikeiston kuin osan vasemmistoa. Kekkosen kannattaminen sopi radikaaleille erinomaisesti.

     Eino S. Repo oli sikäli poikkeus kulttuuriväen radikaalilla puolella, että hän oli sodan käynyt mies, jota voi nimittää perustellusti sotasankariksikin.

Talvisodassa Repo oli palvellut selustassa, enimmäkseen Suomenlinnassa majailleen kurikomppanian upseerina, mutta jatkosodassa hän oli ollut komppanianpäällikkönä Viipurinlahden saaria vallattaessa ja niillä taisteltaessa.

     Se oli varsin kylmähermoisen miehen puuhaa ja merkitsi suurta vastuuta tuohon aikaan vielä alle täysi-ikäiselle nuorukaiselle.

     Tunnetun tarinan mukaan Repo olisi tuomittu kuolemaan siksi, että hän kieltäytyi ampumasta omaa miestä.

      Tätä pidän mahdottomana, sellaisia tapauksia Suomen armeijassa ei ollut ja kyseessä lienee ollut vain jonkin suuttuneen esimiehen tavallista karkeampi uhkaus. Tässä kirjassa muistelija mainitsee epämääräisesti, että häntä uhattiin kuolemanrangaistuksella, kun hänen oikeudenmukaisuuden tuntonsa ei sallinut panna toimeen erästä hänestä mieletöntä käskyä.

     Vähänkö sitä maailmaan puhetta mahtuu. Sen sijaan Repo kuvailee kyllä, miten hän, ollessaan miestensä kanssa Hankoa tyhjentämässä, ampui takkinsa läpi erästä uhkaavasti käyttäytyvää miestä kohti varoitulaukauksen. Tämä pysähtyi, osoitti rintaansa ja sanoi: ”Ammu, Repo rintaan!”

     Sitähän ei tarvinnut tehdä, kun hillitsijöitä oli tarpeeksi paikalla. Kiinnostavaa joka tapauksessa on, että Revolla oli taskussa ladattu pistooli, jossa oli valmiina panos piipussa, eli se oli koko ajan käyttövalmis, ilman kotelon kopelointia ja liikkuvien vetämistä taakse. Tähän oli kurikomppanian päällikkö, luutnantti Kartano kehottanut.

     Kun nyt tuo tarina ”kuolemantuomiosta” on kovin laajalle levinnyt ja merkittävä, olisi senkin selittämistä muistelmateoksessa toivonut. Ehkäpä joku tietää enemmän?

     Sodan jälkeen kapteeni Repo viimein pääsi ylioppilaaksi ja opiskelemaan kirjallisuutta, josta tuli hänen leipäpuunsa arvotelijana ja kustannusvirkailijana. Politiikkaan hän meni 1950-luvun lopulla ”kulissimieheksi” järjestämään Kekkosen vaaliliittoa.

     Kirjallisuuspainotteisten töidensä ohella Repo kirjoitti myös Helsingin puhelinlaitoksen ja Suomen Siemensin historiat. Hän kuului myös tällä palstalla jo joskus mainittuun ”Kesäyliopistoon”, kuten myös Kustaa Vilkuna ja valittiin Kekkosta käsittelevän kirjan kirjoittajaksi tätä tietä.

     Revon nousu Yleisradion pääjohtajaksi on nähtävä tällaisten verkostojen taustaa vasten. Myös Kekkonen oli kuulunut ”Kesäyliopistoon” jo1930-luvulta lähtien ja kävi yhä joskus sen kokouksissa.

     Tuon mainitun instituution aikaansaannoksiin voidaan lukea myös kuuluisat keskustelukirjat, joiden sarjan aloitti vuonna 1937 ilmestynyt ”Pidot Tornissa”. Repo oli vuonna 1954 ilmestyneen ”Toiset pidot Tornissa” -teoksen toimittaja ja osallistui keskusteluihin nimimerkillä ”Kulissimies”.

    Kekkosen vaaliliiton ”kulissimiehenä” hän joutui myös mukaan politiikkaan, josta hän oli pysytellyt -täysin erossa.  ”Viattomuutensa” hän menetti jo tai vasta vuonna 1950 joutuessaan hirmuiseen myllytykseen sen vuoksi, että oli rohjennut arvostella kriittisesti V.A: Koskenniemen runokirjan.

      Loukkaantunut akateemikko ei kaihtanut epäreilua peliä ja ”keskustelu”, joka Revon arvostelusta syntyi, menetti pian kaiken kosketuksensa varsinaiseen asiaan ”eikä siinä lopulta ollut enää päätä eikä häntää”. Saattoi selvästi havaita, etteivät monet niistä, jotka Revon arvostelua vastaan hyökkäsivät, olleet sitä ikinä nähneet.

     Nyt, somenaikakaudella olemme siinä etuoikeutetussa asemassa, että voimme päivittäin nähdä myös kaikenkarvaisten vihaa ja kiukkua täynnä olevien tolvanoiden esittelevän tyhmyyttään kommentoimalla suuriäänisesti asioita, joista he eivät tiedä yhtään mitään eivätkä halua tietääkään.

    Joka tapauksessa loukattu nero järjesti arvostelijalleen potkut. Sangen matalamielinen ad hominem näyttää muutenkin olleen maan tapana tuon ajan lehdistössä, kun siihen sisäpuolelta tutustui. Ehkäpä se on sitä yhä?

     Revon varsinainen merkitys Suomelle ja suomalaiselle kulttuurille liittyy tietenkin hänen pääjohtajakauteensa Yleisradiossa.

     1960-luvun radikalismi löysi yleisradion kautta kanavan, jonka kautta se tunkeutui joka kotiin erityisesti uuden ja ihmeellisen median, television välityksellä.

      Niin sanottu informatiivinen ohjelmapolitiikka, jonka ideaa kehitettiin laitoksen pitkän tähtäimen suunnittelukunnassa (ks. Vihavainen: Haun pts tulokset ), nojautui vasemmistolaiseen maailmankuvaan, jota suurimmalla osalla kansaa ei ollut.

     Kun yleisradiosta oli, 1940-luvun ”hellaradio”-episodin jälkeen tullut hyvin kuiva ja sovinnaiseen ja värittömään korrektiuteen pyrkivä laitos, muuttui sen ilme kertaheitolla uuden pääjohtajan myötä.

     1960-luvun radikalismissa oli aimo annos tyhjää rääväsuisuutta ja muuta lapsellisuutta, mikä ei ollut vierasta muissakaan länsimaissa. Aivan ainutlaatuista tuskin oli myöskään se hurja yhteiskunnallisen muutoksen nopeus, jonka maamme koki ns. suurten ikäluokkien nuoruuden aikana.

     Muutos kuului joka tapauksessa maailman nopeimpiin ja oli niin suuri, ettei suurta kitkaa voinut välttää. Itse asiassa saattaa ihmetellä sitä, että kaikki sentään sujui niin rauhanomaisesti, vaikka tulikiven katkua riitti ilmassa ja Repokin sai tappouhkauksia. Niistä yksi vihjaileva kappale on kuvattu tähänkin kirjaan.

     Kirjoittajalla olisi varmasti riittänyt vielä monin verroin enemmän kiinnostavaa tarinaa siitä aikakauden vaihtumisesta, minkä todistajana hän oli. Ei tämä tällaisenaankaan ihan turha kirja ole.

 

Ideologiat hajosivat

 

Väärää tietoisuutta

 

     Marxin tunnetun väittämän mukaan (yhteiskunnallinen) oleminen määrää tietoisuuden. Tämä tarkoittaa, että tiettyä yhteiskunnallista luokkaa ja luokka-asemaa edustavien ihmisten tietoisuus noudattaa sellaisia kaavoja ja muotoja, jotka oikeuttavat hänen asemansa, mikäli hän nimittäin kuuluu sen ns. onnellisiin omistaviin.

     Hallitseva luokka luo sille tarpeellisen tietoisuuden eli ideologian, johon kuuluvat niin talouselämän muodot, oikeuslaitos, uskonto ja jopa korkeakulttuuri. Kaikki ne palvelevat sen etuja ja perustelevat niiden oikeutuksen.

     Sen sijaan ne, joita järjestelmä riistää ja nöyryyttää, altistuvat toisenlaiselle tietoisuudelle, jossa vallitseva kulttuuri nähdään vieraan ja epäoikeutetun herruuden välineenä.

     Molemmissakin tapauksissa käsitys maailmasta saattaa olla vääristynyt eli ideologinen, mutta sorretun luokan tietoisuus on joka tapauksessa historian oikealla puolella ja kun yhteiskunnallinen vallankumous lopulta voittaa, on ihmisten tietoisuudella mahdollisuus heijastaa olevia oloja objektiivisesti.

     Tämä tiedonsosiologinen käsitys ideologiasta oli se perusnäkemys, joka vallitsi laajasti ja jopa virallisesti monissa maissa jonnekin tuntemaamme historian loppuun saakka. Silloinhan kaikki meni taas sekaisin ja keksittiin sen sijaan postmodernismi, jonka mukaan mikä tahansa humpuuki on nyhtä hyvää kuin toinenkin, mikäli sallitaan hieman kärjistää.

     Tosiasiassa tämä avasi tien loputtomille erilaisten ryhmien ja kuppikuntien sulkeutuneille ja narsistisille identiteetti-ideologioille, joissa aito amerikkalaiseen tyyliin julistettiin, ettei valkoinen mies voi ymmärtää mustaa, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Vain nainen voi ymmärtää naisten kokemaa maailma, pervo (queer) toisia pervoja ja niin edelleen.

     Jostakin syystä valtaenemmistön ideologiaa ei pidetty yhtä arvokkaana kuin sen demokraattisessa järjestelmässä saamaa poliittista painoarvoa, mutta tämä vie jo kulttuurin psykopatologiaan.

     Alun perin niin sanottuja hegemonisia yhteiskuntaluokkia ja niiden kehittämää kulttuuria kritisoivasta heuristisesta käsitteestä tehtiin joka paikan työkalu, jolla perusteltiin minkä tahansa oman omituisuuden nostamista kaiken ulkoisen ja saman tein muunkin kritiikin ulottumattomiin.

    On turha sanoakaan, että esimerkiksi luokka-aseman määräävä rooli yksittäisen henkilön tietoisuudelle ei voinut pitää paikkaansa. Sen todisti jo se, että sosialismin teoreetikot olivat kauttaaltaan lähtöisin porvarisluokasta, sikäli kuin eivät olleet aatelisia.

     Suurten joukkojen suhteen ideologisen väärän tietoisuuden ajatuksella oli epäilemättä jonkinlaista heuristista arvoakin. Eihän ole mitään syytä epäillä sitä, että jokainen yhteiskunta pyrkii tuottamaan sellaisia instituutioita ja sellaista kulttuuria, joita se tarvitsee ja siinä luvussa siis myös niin hyvin kuin mahdollista perustelemaan, miksi se on juuri sellainen kuin on.

      Useimmat yleensä luottavat siihen ja miksipä eivät niin tekisi. Kun luottamus lakkaa, syntyy yhteiskunnallinen sairaustila, jollaisia kutsumme vallankumoukseksi ja siihen liittyy yleensä tyrannia, kuten voimme Euroopan historiasta havaita.

     Jos palataan vielä tuohon marxilaiseen perusväittämään, jonka mukaan ”oleminen” määrää tietoisuuden, kehitettiin siitä Venäjällä vitsi, jota ei voi kääntää, mutta joka on sitäkin osuvampi.

     Venäjäksi lause kuuluu: Bytije opredeljajet soznanije. ”Bytije” tarkoittaa siis olemista. Stalin, joka oli gruusialainen, ei osannut lausua sanassa olevaa ”y” (taka-i, ы) -äännettä, vaan lausui sen ”i”:ksi, jolloin se merkitsee lyömistä. Eivät suomalaisetkaan sitä muuten osaa lausua, mutta virolaiset kyllä.

     Stalin olikin sattumalta ilmeisen oikeassa: kun ihmistä lyödään ja aivan erityisesti silloin, kun häntä lyödään, lyödään ja lyödään, muuttuu koko hänen tietoisuutensa tilanteen mukaiseksi. Ja Stalin, jos kuka osasi lyömistään lyödä, kunnes päämäärä oli ainakin muodollisesti saavutettu.

     Venäjällä on sanaparsi ”Pieksetty mies on kahden veroinen” ja sehän tarkoittaa, ettei sellaista, jonka tietoisuutta on riittävästi muokattu pieksämisellä (porka) tarvitse koskaan kahdesti kehottaa täyttämään ylivoimaiseltakin näyttävää tehtävää.

     Kukaan ei tietenkään voi tehdä enempää, kun on mahdollista, mutta aina voi luvata ja sitten teeskennellä, että tehtävä on täytetty. Stalin oli kyllä aika taitava myös selvittämään, vastasivatko puheet ja teot toisiaan. Jostakin syystä hän ei juuri sanaan luottanut.

     Mutta se on jo historiaa. ”Tiedonsosiologinen” suhtautuminen ihmisten ja ihmisryhmien tietoisuuteen näyttää nykyään olevan taas voimissaan. Sosialismin romahtaessa se heitettiin ulos ovesta, mutta on kiivennyt takaisin ikkunoista.

     Kaikenlaisille friikeille se tarjoaa tietynlaista kunniallisuutta: kukaan ei voi tietää, miten minä asiat koen, eikä kellään ole mahdollisuutta minua kritisoida, koska he eivät voisi asioita ymmärtää, vaikka tahtoisivatkin.

Täytyy sanoa, että tällaisessa käytössä koko vanhasta, hedelmällisestä käsitteestä on tullut lähinnä vitsi, jollaisia marginaalit tarjoilevat toisilleen ja ns. laatulehdet kaikille, joiden toivovat niistä kiinnostuvan.

     Karl Mannheim, muuan ridonsosiologian uanuurtaja, otti käyttöön käsitteen ”vapaastiliikkuva älymystö” (Freischwebende Itelligenz), joka hänen ymmärtääkseen pystyi ylittämään öuokkien määräämän tietoisuuden rajat ja jolla siksi oli mahdollisuudet lähestyä objektiivisempaa maailman kokemista ja selittämistä.

    Tällaista porukkaa on esiintynyt aika paljonkin esimerkiksi anglosaksisissa kulttuurilehdissä. Nykyään koko ”public intellectual”-hahmo näyttää käydän yhä harvinaisemmaksi ja merkityksettömämmäksi.

     Sen tilalle tunkevat parhaansa mukaan sen sijaan erilaiset omaa evankeliumiaan saarnaavat friikit, joiden kunnioittamista pidetään kunniallisuuden vaatimana, mutta joilla ei ole mitään normaalille täysipäiselle kansalaiselle annettavaa.

    Ehkäpä erityisen merkityksellinen ryhmä olivat silloin ennen venäläiset toisinajattelijat, joiden loistokausi sattuu jonnekin Brežnevin aikaan. Nyt sekin joukko näyttää vaienneen ja sikäli kuin sitä on olemassa, se tuottaa vain latteata putinismin kritiikkiä.

     Putinin falskin tolkuttomuuden osoittamiseen ei paljoa tarvita ja tuntuu siltä, että koko ajatus ”oikeasta tietoisuudesta”, niin saavuttamattomaksi kuin se käytännössä on aina ymmärrettykin, on kokonaan hävinnyt tavoiteltavien asioiden joukosta.

     Itse kukin ymmärtää ilman pitempiä selityksiä myös sen, että jonkin EU:n edustama ideologia on pelkkää pöyhistelevää typeryyttä moraaliposeerauksella sotkettuna. Trumpilaisen infantilismin älyllistä tasoa ei kannata edes mainita.

Tältä se kovasti näyttää ainakin tämän aamun perspektiivistä noin kahdeksan vuosikymmenen mittaan karttuneen, yleispätevyyttä vailla olevan kokemuksen pohjalta.

      Mutta jatkuuhan se historia oikeasti vielä.

Ajatuksissa, sanoissa ja töissä

 

Ilmiantajien kulttuuri

 

     Useimmat tuntevat Pavel (Pavlik) Morozovin tarinan, siis sen tarinan, joka virallisesti sepitettiin. Elleivät tunne, niin kehotan tutustumaan.

Harvempiehkä muistaa, että neuvostokirjailijoiden ensimmäisessä yleisliittolaisesa kongressissa ei sen vähäisempi hahmo kuin Maksim Gorki asetti pikku Pavlikin neuvostoälymystön esikuvaksi.

     Pysähdytään vielä tähän: siis älymystön esikuvaksi! Keskenkasvuisen kantelijan, joka ei hävennyt ilmiantaa omaa isäänsä siitä, että tämä vastusti bolševikkityrannian yritystä estää talonpoikia käyttämästä itse tuottamaansa viljaa….

     Venäläisestä intelligentsijasta on syystä sanottu paljon pahaa ja paljon hyvää ja olen siitä kirjoittanut niin useoin, että jätän tällä kertaa sen vaille sen enempiä esittelyjä (vrt. (ks. Vihavainen: Haun venäläinen paradoksi tulokset ). Joka tapauksessa sen piirissä syntyi aivan erityinen halveksinnan perinne niitä kohtaan, jotka kavalsivat älymystön asioita  sen vihollisille eli sortovallalle.

     Periaatteessahan neuvostojen maassa ei tietenkään ollut mitään sortovaltaa sanan entisessä mielessä, vaan päinvastoin. Toki entisten riistäjäluokkien jäseniä heidän perillisiään kohtaan noudatettiin sortopolitiikkaa, mutta sehän dialektiikan mukaisesti merkitsi vaon ja nimenomaan suurimman mahdollisen vapauden tavoittamista.

     Joka tapauksessa tämän meidän aikakautemme piirteisiin kuuluu nykyään, että älymystöön itsensä lukevat henkilöt toimivat innolla valtion rankaisukoneiston agentteina ja pyrkivät käyttämään sitä mahdollisimman tehokkaasti poliittisia vastustajiaan vastaan.

      Tällä palstalla huomaan puuttuneeni tähän ilmiöön jo blogin aloittamisesta lähtien (ks. Vihavainen: Haun erään blogin johdosta tulokset ) ja se näyttää sen kuin laajenevan.

     Päivi Räsäsen tapaus paljasti taannoin koko someyleisön pikku-pavlik-ilmiön valtavuuden ja sehän on yhä uudelleen voitu havaita milloin minkinlaisten ”nettietsivien” (ks. Vihavainen: Haun nettietsivä tulokset ) touhuissa, esimerkiksi silloin, kun nimimerkki ”riikan” rikollista mieltä pyrittiin todistelemaan kaivamalla netistä esiin hänen sarkastisia keskustelupuheenvuorojaan.

     Myös eduskunnan nykyisen puhemiehen ajatuksista yritettiin tehdä järjettömiä tulkintoja, jotta hänen oletetut orwellilaiset ajatusrikoksensa saisivat ansaitun rangaistuksen (ks. Vihavainen: Haun panssarit kaduille tulokset ).

     Kuten noissa lainatuissa blogeissa totean, en pidä mahdollisena, että noiden toimittajien käytös voisi selittyä pelkällä tyhmyydellä, olipa se sitten vaikka normaalia syvempää. Kyseessä on aivan ilmeinen pavlik-reaktio, jossa poliittinen yksisilmäisyys saa olennaista tukea moraalittomuudelta.

     Tuo mainittu typeryys on tietenkin kaiken tämän välttämätön ehto ja siihen näyttää liittyvän paradoksaalinen ylpeys omasta älyllisestä tasosta, joka tekee mahdolliseksi mustan näkemisen valkoisena ja päin vastoin. Epäilemättä voimme tässä kyllä havaita tiettyjä älymystön moni-ilmeiselle historiallekin ominaisia piirteitä.

     Nyt näyttää joku Veitola-niminen mediapersoona, jonka ohjelmia en ole nähnyt, ilmiantaneen jonkin lääkärien keskinäisen keskustelupalstan(!), jolla on esiintynyt ”rasistista” kielenkäyttöä.

    Nyt on siis taas kerran löydetty käyttöä tuolle surullisen kuuluisalle kuminauhapykälälle, jonka avulla ihmisiä voidaan haluttaessa rangaista vaikkapa siitä, että he eivät ole muuttaneet käyttämiään käsitteitä ajoissa virallisten normien mukaisiksi.

     Epäilemättä valtakunnansyyttäjä taas kerran tulee huolehtimaan siitä, että orwellilaista uuspuhetta käyttämättömät henkilöt saavat rikoslain mahdollistaman rangaistuksen aivan riippumatta siitä, ettei tuolla ”rikoksella” ole mitään uhria eikä mikään ”kärsivä” osapuoli ole asiasta valittanut, saati kannetta nostanut.

     Sen sijaan asialla ovat taas kerran henkiset ”pavlikit”, joiden urotöille lauma (vrt. Vihavainen: Haun roskajoukko tulokset ) taputtaa.

     Tämäkin kehityskulku on nykyhistoriaamme ajatellen yksi merkittävimmistä. Kansan kyky ja tahto ajatella itsenäisesti on yhä heikompi.

     Sellaista kansa on helppo johtaa lupaamalla sille yhä uusia ja vastikkeettomia rahallisia panostuksia kaikkiin hyviin asioihin ja ylistämällä sen kykyä varauksettomasti ja ilman pahoja ajatuksia tukea uutta, uljasta maailmaa, jossa vallitsevat totuus ja oikeus aidossa, virallisessa ja kyseenalaistamattomassa muodossaan.

Kauhujen ajan analyysi

 

Kun Suomi paloi

 

Christer Kuvaja, När Finland stod i brand. Rysshärjningarna 1713-1721. Svenskt militärhistoriskt Förlag, 2020, 286 s.

 

     Viime vuosina on maassamme ilmestynyt huomattava määrä Suuren Pohjan sodan (1700-1721) ja venäläismiehityksen ajan eli Isonvihan (1713-1721) historiaan liittyviä merkittäviä tutkimuksia.

     Vanhat tutkimukset, kuten K.J. Lindeqvistin klassinen teos tai Lauri Kujalan väitöskirja, jossa kuvataan muun muassa niinkin kummallista ilmiötä, kuin sodan vallitessa tehtyä alueellista rauhaa (ks. Vihavainen: Haun lauri kujala tulokset ), ovat säilyttäneet arvonsa.

     Uutta ja asioiden ymmärtämisen kannalta olennaisen tärkeää tutkimusta on kuitenkin myös tullut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana runsaasti.

     Antti Kujalan ”Miekka ei laske leikkiä” on keskittynyt isoavihaa edeltävään suuren Pohjan sodan aikaan (ks. Vihavainen: Haun ajoist' ankarin tulokset ), Christer Kuvajan väitöskirja ”Försörjning av en ockupationsarmé” keskittyy venäläisen miehitysarmeijan huoltoon isonvihan aikana (ks. Vihavainen: Haun försörjning tulokset ).

      Teemu Keskisarjan vaikuttava ”Murhanenkeli, Suuren Pohjan sodan ihmisten historia” (ks. Vihavainen: Haun kuvitettu Pohjan sota tulokset ) puolestaan katsoo asioita väestön suuren enemmistön kannalta, mikä on merkittävä edistysaskel entisistä, useinkin eliitin näkökulmia edustaneista esityksistä.

     Uusista kirjoista on tietenkin mainittava Kustaa H.J. Vilkunan suurta julkisuutta saaneet teokset ”Paholaisen sota”, joka on lähinnä mikrohistoriallinen, samoin kuin saman tekijän ”Viha”.

     Paikallishistorioissa on myös yksityiskohtaisesti ja enimmäkseen sangen luotettavasti tutkittu isonvihan ajan tapahtumia paikallisella tasaolla (esim. Asko Mielonen, Vanhan Kerimäen historia I:1).

     Uudenkaupungin rauhan solmimisesta on myös ilmestynyt kiintoisa erikoisteos (ks. Vihavainen: Haun tomi kangas tulokset).

     Läntisessä naapurissamme on suurta Pohjan sotaa aina ahkerasti muisteltu ja maininnan uusina alan esityksinä ansaitsevat ainakin Suomea läheisesti koskeva Lars Ericson Wolken ”Mot Sankt Petersburg” (ks. Vihavainen: Haun wolke tulokset) ja Anders Hanssonin kirja Armfetin tuhoisasta Norjan-retkestä ( ks. Vihavainen: Haun armfelt tulokset ).

      Myös Kaarle XII:n viimeiset vaiheet Poltavan jälkeen ovat saaneet uuden tulkitsijan (ks. Vihavainen: Haun ullgren tulokset ) ja Ruotsin itärannikon venäläishävityksiä on myös kuvattu parissakin kirjassa. Nuo tyhutyöthän olivat läntiseen Suomeen sijoitetun miehitysarmeijan ja kaleerilaivaston tekosia.

     Venäjällä suuri Pohjan sota on kansallisen tarinan aivan keskeinen solmukohta ja siitä on luonnollisesti kirjoitettu yhä uudelleen.

     Mitä Suomeen ja isoon vihaan tulee, perinpohjaisin esitys on yhä M.M. Borodkkinin yli sadan vuoden takaisessa moniosaisessa Suomen historiassa”(ks. Vihavainen: Haun borodkin isoviha tulokset ).

     Tuore tarkastelutapa Pietari Suureen nähden on viime aikoina Venäjällä ollut esimerkiksi 1700-luvun ekspertillä, Jevgeni Anisimovilla (ks.  Vihavainen: Haun anisimov tulokset). Pietari ei enää ole (tai ainakaan muutama vuosi sitten ei ollut) pelkkä kipsipatsas kansakunnan kaapin päällä, vaan yksivaltias, jolla oli myös tyrannin piirteitä ja muitakin heikkouksia.

     Merisotahistorian alalla ainakin Pavel Krotov on esittänyt uusia näkemyksiä ja mainittava on myös Aleksei Škvarovin teokset, joissa ilmenee muun muassa pyrkimys valkopestä Suomessa ryöstelleiden ja murhanneiden kasakoiden mainetta. Škvarov on myös ollut ahkera kaunokirjailija, erityisesti Ruotsin (ja Suomen) historiaan liittyvistä aiheista.

     On syytä kysyä, mitä nyt käsillä oleva Kuvajan kirja vielä lisää siihen massiiviseen isovihakirjallisuuteen, joka meillä on ollut käytettävissä.

     Sanoisin, että se lisää paljonkin ja jopa varsin oleellista. Ensinnäkin Kuvajan kirja on kokonaisesitys nimenomaan isonvihan vuosista 1713-1721 ja toisekseen siinä on käyty yksityiskohtaisesti läpi niiden Suomen alueiden kärsimät tuhot, joiden kautta venäläinen armeija eteni ja joilla se majaili.

     Toisekseen kirjassa on myös esitetty Venäjän armeijan näkökulma sen hyökätessä Suomeen ja pitäessä sitä hallussaan. Hyökkäys Suomeen ei ollut mikään astuminen hollitupaan, Suomen armeija oli vaarallinen uhkatekijä siihen saakka, kun sen iskukyky tuhottiin Pälkäneellä 1713 ja Napuella 1714.

     Ruotsin avomerilaivasto, joka esti Venäjän kaleerilaivastoa etenemästä aina vuoden 1714 Riilahden (”Gangut”) taisteluun (riilahden taistelu - Поиск ) saakka, oli strateginen tekijä, joka esimerkiksi pakotti Venäjän armeijan perääntymään Helsingistä ja Turusta vuonna 1713.

     Vähäväkinen Suomi, jonka elinvoimaa olivat pahasti verottaneet niin suuret Kuolonvuodet 1695-1697 kuin sodan valtavat rasitukset, elätti vain noin 350 000-450 000 asukasta, ei kyennyt missään tapauksessa huoltamaan koko venäläistä miehitysarmeijaa, jonka miesmäärä vaihteli 20000:sta yli 30000:een ja jonka mukana oli myös jopa 10 000 hevosta.

     Näennäisesti vähäinen Riilahden taistelu vuonna 1714, jota Pietari hehkutti ”merellisenä Poltavana” ja josta hän maalautti suurentelevan kuvan, oli kuin olikin strategisesti jopa ratkaiseva koko Suomen valtaukselle.

     Venäläinen, Ruotsia uhkaava miehitysarmeija sai vain noin 20-30% muonastaan Suomesta ja sen lisäksi hevosten rehut. Huolto tapahtui suurimmaksi osaksi meritse. Joka tapauksessa myös paikallista väestöä oli koetettava pitää veronmaksukykyisenä.

     Mitä muuten tulee Föglön (Flisön/Ledsundin) taisteluun, jonka venäläiset tuntevat nimellä Grengam (Grönhamn), sen kulkua ja merkitystä on Ruotsissa ja Venäjällä tulkittunaivan vastakkaisilla tavoilla, mikä kannattaa tulevissa isoa vihaa käsittelevissä seminaareissa ottaa huomioon (ks. гренгамское сражение - Поиск ). Nyt molemmat osapuolet pitävät sitä suurena voittona…

    Kuvaja korjaa kirjassaan erinäisiä väärinkäsityksiä ja ylitulkintoja, mutta ei eksy vähättelemään erityisesti Pohjanmaan ja eräiden muidenkin alueiden kärsimiä tuhoja. Osittain oli kyse ns. poltetun maan taktiikasta, joka kohdistui Pohjanmaahan.

     Ryöstöjä ja laittomuuksia tapahtui lähes kaikkialla, missä miehitysarmeija kulki, mutta se julisti takaavansa rauhan kaikille niille, jotka pysyivät paikoillaan ja maksoivat veronsa. Lupaus jopa pidettiin joissakin tapauksissa ja otetuista elintarvikkeista maksettiin korvaus.

      Viljan ja karjan kätkeminen oli itse asiassa tehokkain tapa vahingoittaa miehittäjiä ja se rankaistiin ankarasti. Toinen vastaava asia oli sissien (partigängare) tukeminen. Siitä tässä kirjassa on aika paljon tarinaa, jota ei muualla ole tullut vastaan.

     Venäläinen armeija yritti yleensä pitää kuria keskuudessaan ja jopa rankaisi ryöstäjiä. Ryöstöjä tutkittiin ja korvauksia maksettiin. Kun siviilihallinto parin vuoden kiukuttua perustettiin, elämä sai monella seudulla lähes rauhanajan muodot. Ruhtinas Golitsyn, jolle tultiin kaukaakin valittamaan väärinkäytöksistä, sai nimen ”suomalaisten Jumala” (finski Bog).

     Tämä suhteellisesti valoisampi puoli ei poissulje tiettyjen seutujen kokemia barbaarisia väkivallantekoja ja hävityksiä, joihin osallistui erityisesti ratsuväki, niin rakuunat kuin ennen muuta kasakat. Kasakat eivät itse asiassa olleetkaan ns. säännöllistä sotaväkeä, vaan lähinnä laillistettuja sotarosvoja, joilla oli mukanaan kuormahevosia ryöstösaaliin kuljettamiseksi.

     Joka tapauksessa ne kauhut, joita jotkut alueet saivat kärsiä, puuttuivat tykkänään eräiltä muilta ja Pohjamaalta muutettiinkin jonkin verran Savoon miehittäjien mielivaltaa pakoon. Esimerkiksi ihmisryöstöjä näyttää Savossa tapahtuneen vähän, vaikka niitäkin tietyssä vaiheessa oli. Pohjanmaalla niitä oli sitäkin enemmän.

     Pidän Kuvajan kirjaa hyvin tärkeänä uutena isonvihan kauden kokonaisesityksenä ja toivoisin kovasti, että se käännettäisiin myös suomeksi. Yhdessä Antti Kujalan ja Teemu Keskisarjan kirjojen kanssa se muodostaa koko ankaran ajan (1695-1721) täydellisimmän ajanmukaisen ja hyvin tutkitun tulkinnan.

     On syytä muistaa, että nimenomaan Suuret kuolonvuodet 1695-1697 ( suuret kuolonvuodet - Поиск ) olivat maamme historian tuhoisin ajanjakso. Isoviha toi kauhua ja barbariaa etenkin tietyille seuduille, mutta ei tappanut yhtä paljon ihmisiä.

     Savoa Kuvaja on käsitellyt tässä kirjassa tuskin lainkaan, mutta sen oloista meillä on tietoa perusteellisista paikallishistorioista, kuten edellä mainitusta Asko Mielosen kirjasta.

     Isoviha ja sen historia ovat tällä hetkellä monestakin syystä hyvin ajankohtaisia. Niistä aihepiirin parhaat tuntijat keskustelevat Sulkavan Soutustadionilla 5.9.2026 pidettävässä historiaseminaarissa, jonka otsikkona on ”Isoviha Savossa”.

      Otsikko ei suinkaan merkitse sitä, että siellä keskityttäisiin vain Savoon, joka tuona aikana jäi sivunäyttämöksi, vaan sitä, että rakennetaan aikakauden suurta kuvaa, johon omalle paikalleen sijoitetaan myös Savo.

     Luvassa on erittäin kiinnostavaa keskustelua parhaiden asiantuntijoiden välillä.

Kun pyritään parempaan

 

Kansat liikkeessä

 

    Kansainvaelluksia pidetiin antiikin aikana kaikista sodista julmimpina, sillä uuden kansan asettuminen toisen paikalle edellytti entisen isäntäkansan hävittämistä. Eihän sama alue voinut elättää kaksinkertaista määrää asukkaita ainakaan sen aikaisen tuotannon tehokkuudella.

      Mikään kansa ei myöskään voinut vapaahehtoisesti luopua jumalistaan ja esi-isiensä haudoista ja lähteä tuhoisalle korpivaellukselle, jossa suuri osa olisi joka tapauksessa tuhoutunut.

      Vain suhteellisen pieni paimentolaiskansa olisi voinut sellaisessa jotenkin onnistua, mutta niilläkin oli yleensä hyvin rankka historia tuhon tuojina siellä, minne ne väistyivät.

     Joka tapauksessa uusien alueiden valtaaminen kasvavan kansan elintilaksi” on aina ollut normaali ilmiö. Jos entinen alue ei pysty enempää ihmisiä elättämään, niin tuo liikaväestö siirtyy muualle tai kuolee nälkään.

     Amerikoista tuli näin ”siirtomaita” eurooppalaisten kansojen väestöräjähdyksen aikana ja näin tapahtuu nyt  Euroopalle etelän kansojen ollessa suuren kasvun vaiheessaan. On meidän vuoromme joutua kolonisoiduiksi.

     Aikoinaan ei tiedetty, että nykyaikainen demografinen kehitys johtaa lainomaisesti ensin suureen kasvuun, sitten pysähdykseen ja lopulta väestön vähenemiseen, kun tietty yhteiskunnallisen ja aineellisen kehityksen taso on saavutettu.

     Aikoinaan uskottiin, että tietyt kansat, kuten esimerkiksi venäläiset ovat vain luonnostaan hyvin ”sikiäviä” ja niiden tolkuton kasvu tulee jatkumaan hamaan maailman tappiin, tunkien toiset kansat tieltään.

     Nykyinen väestökehitys niin Venäjällä kuin muualla Euroopassa antaa kansojen demografisesta dynamiikasta tyystin toisenlaisen kuvan. Kasvu keskittyy nyt Afrikkaan, jossa holtiton ja Euroopan tukema väestöpolitiikka tulee tuottamaan vielä muutaman lisämiljardin maapalloamme rasittamaan, ennen kuin trendi kääntyy alaspäin.

     Kolonisaatio eli siirtokuntien/siirtomaiden perustaminen on normaali ja jopa väistämätön seuraus ylisuuresta väestönkasvusta eli sellaisesta, joka tuottaa uutta väestöä enemmän kuin sille ehditään valmistaa elinedellytyksiä.

     Liikaväestöä vastaanottavia maita oli ennen tapana nimittää siirtomaiksi ja eurooppalaiset perustivat sellaisia merten taa. Venäjästä sanoi tunnettu historioitsija Kljutševski, että se oli ”itseään kolonisoiva maa”. Viljelykselle vallattavia alueita riitti loputtomasti. Vastaavat olosuhteet vallitsivat Amerikoissa, joissa kantakansallisuudet myös väistyivät tulokkaiden tieltä.

     Väestönvaihdot ovat olleet siis normaali, joskaan ei sen takia kaunis tai idyllinen prosessi, mutta se ei suinkaan ole aina ollut vapaaehtoinen. Roomalaisten muistetaan tuhonneen esimerkiksi kimbrien ja teutonien maahanryntäyksen, joka päättyi lopulta hyökkääjien kollektiiviseen itsemurhaan.

     Vastaavia tarinoita oli paljon, mutta jotkut kansan onnistuivatkin uusien kotimaiden valloituksessa. Juutalaiset saivat Jahvelta käskyn tuhota esimerkiksi amalekilaiset viimeistä myöten (ks. Vihavainen: Haun amalekilaiset tulokset ) ja muita Israelin (Herra sotii) hävittämiä kansaoja muistelen kertyneen kolmisenkymmentä. Korjatkoon joku luvun tarpeen vaatiessa.

     Joskus valloitukseen ei liittynyt kolonisaation tarvetta ja kantaväestöstä ainakin pääosa jätettiin henkiin, koska se saattoi vain sillä tavalla hyödyntää hyökkääjiä.

      Siitä voitiin tehdä veronalaisia ja rituaalisesti halveksittuja ja sorrettuja dhimmejä, kuten Pohjois-Afrikan kristityistä ja juutalaisista ja esimerkiksi syntinen koronkiskonta voitiin kätevästi  antaa sellaisten ihmisten hoidettavaksi, jotka eivät muutenkaan olleet paratiisiin pääsemässä.

     On merkille pantavaa ja suotta unohdettua, että venäläisten valloittaessa Suomen, ei asiaan liittynyt maahanmuuttoa muuten kuin aivan mikroskooppisessa määrin. Hedelmällistä maata ei venäläisten tarvinnut eikä kannattanut Suomesta etsiä eivätkä venäläiset talonpojatkaan olleet vapaita muuttamaan.

     Heitä siirrettiin parin kyläkunnan verran Kannakselle (Kyyrölä, Raivola) ja sen lisäksi tuli pariin kaupunkiin muutamia kauppiaita. Sotilaat palvelivat aikansa ja lähtivät sitten. Vuoden 1897 väestönlaskennassa oli Suomessa noin 6000 vakituisesti asuvaa venäläistä.

      Kun suuriruhtinaskunnan kansalaisia oli yhteensä 2,7 miljoonaa, oli tuo määrä vain noin puoli prosenttia kaikista. Tämä siis sen jälkeen, kun uuteen emämaahan olli kuukuttu lähes vuosisadan ajan. Voitte verrata tätä mihin tahansa.

     Muualla maailmassa valloittajalla oli toki usein mielessään uuden alueen ryöstäminen ja jopa sen asukkaiden tunkeminen pois tieltä tavalla tai toisella ja vähintäänkin oman hallitsevan kolonian perustaminen.

     Mutta vuoroinhan sitä on vieraissa käyty. Takaisinvalloitus eli reconquista kuuluu Espanjan historian suuriin tapahtumiin. Maurit ajettiin pois Iberian niemimaalta ja espanjalaiset tunkeutuivat myös Gibraltarin eteläpuolelle. Ceuta ja Melilla ovat Espanjan eksklaaveja ja näyttävät olleen jo vuosikymmeniä jonkinlaisen piirityksen kohteena.

     Nyt sitten ovat ihmismassat hyökänneet raja-aitojen yli ja näköjään odottavat, että rieska ja hunaja alkaisivat nyt virrata heille, kuten se on näyttänyt jostakin tulevan espanjalaisille.

     Uuden pääministerin ilmeinen hyväuskoisuus ja vähälahjaisuus (korjatkaa perustellen, jos tarvitaan) lienee nostanut rajan takaisten odotukset huippuunsa ja kun jo vanhastaan tiedetään, että esivalta kantaa miekkaansa turhaan Euroopassa, ei lakien rikkojille ole tullut turhia pelkoja. Riskejä ei yksinkertaisesti ole, toisin kuin kumiveneväellä.

     Armeija on kuulemma hälytetty nyt avuksi. Luulenpa, ettei se saa aseitaan käyttää, joten vaihtoehdoksi jäänee muuttajien avustaminen matkatavaroiden kantamisessa. Sellaisestahan Suomsesakin on jo kokemusta.

      Nykyaikainen väestönvaihto on yleensä ollut aika vähän dramatiikkaa sisältävä prosessi. Se on edistynyt rauhallisesti ja vastaanottajamaan veronmaksajien voimallisesti tukemana. Ceutan tapahtumat tuskin ovat mikään käännekohta.

     Pikemmin ne näyttävät lähinnä pittoreskilta tragikomedialta, jossa enemmän tai vähemmän toteutuvat kirjailijoiden fantasiat (vrt. Vihavainen: Haun pyhien leiri tulokset ).

     On mahdollista, että Ceuta jää vain episodiksi, jossa Espanja joutuu ainakin jollakin tasolla luopumaan tuosta eksklaavistaan ja jättämään sen maahantunkeutujille, jotka sitten saavat havainto-opetusta siitä, mitä hyvinvointiyhteiskunnan perustaminen vaatii.

Tyhmyys, ylpeys ja ennakkoluulo

 

Tyhmyys ja ennakkoluulo

 

     Tyhmyys kuuluu normaalin ihmisyyden kirjoon ja sen voidaan todeta noudattavan tunnettua Gaussin käyrää, mitä sen ns. syvyyteen tulee.

     Tyhmyyttä ei siis pidä solvaavasti nimittää epänormaaliudeksi, saati poikkeavuudeksi, mikäli ajattelemme sen julkisen toteamisen käyttöä arvottavassa mielessä.

     Itse asiassa siitä on myös pyritty tekemään hyvettä, vaikka en vielä olekaan huomannut erityisiä ylpeilyjuhlia järjestettävän nimenomaan sen kunniaksi. Luulen, että niiden ilmaantuminen on vain ajan kysymys.

     Käytännössä tyhmyydestä on useimmiten kielteisiä seurauksia ja vanhan sanonnan mukaan siitä jopa sakotetaan, mitä lienee pidettävä äärimmäisen epäoikeudenmukaisena ja luulen, että sen seuraukset nykyaikaisessa hyvinvointivaltiossa olisi, jos mahdollista, jäännöksettä siirrettävä yhteiskunnan korvattaviksi.

     Nykyään on joka tapauksessa jo havaittavissa voimakas suuntaus kohti yleistä solidaarisuutta tyhmyyden kanssa ja julkinen valta on yhä useammin pyrkinyt ainakin tekeytymään tyhmäksi, ellei sitten ihan oikeasti sitä ole. Joskus asian laita on vaikea selvittää. Itselleni on jäänyt siitä sangen vaikuttavia muistoja Atlantin tuolta puolen (ks. Vihavainen: Haun tyhmäksi tekeytymisen tärkeydestä tulokset ).

     Tyhmyyttä voidaan todeta ja määritellä eri tavoin, mutta vastaansanomaton sen tunnusmerkki on, mikäli henkilö, joka on havainnut tietyn asian aina seuraavan tietystä toisesta asiasta, ei ota tästä opikseen, vaan jatkaa yhä uudelleen toistaa saman asian toistamista ja odottaa, että saisikin aikaan jotakin muuta.

     Tuollaisessa tapauksessa hylätään se empiirisesti saavutettu informaatio, jota voidaan nimittää ennakkotiedoksi (ks. Vihavainen: Haun ennakkotieto tulokset) ja toimitaan sen sijaan toiveajatteluun luottaen. Töysin alastonta kieltäytymistä  selvien tosiasiooden tunustakisesta on usein havaittavisa. Niisä enemmän tuossa edellisessä linkissä.

      Tässä tulemme myös kysymykseen yleisen ja erityisen suhteesta. Se on periaatteessa niin yksinkertainen, että sen ainakin jonkin tasoista ymmärtämisetä edellytettiin aikoinaan jo lastentarhassa

     On aikakaudellemme syvästi tyypillistä, että asiaa on nyttemmin alettu hämärtää jopa korkeakouluasteella ja alettu salakuljettaa terveen järjen tilalle tyhmyyttä suorastaan kvasitieteellisten doktriinien avulla.

Tästä olen jo joskus blogannut, enkä huomaa asiaan olevan olennaista lisättävää:

 

tiistai 15. toukokuuta 2018

Yleisen ja erityisen suhde aikakautemme oloissa

 

Jospa nyt sentään yleistettäisiin

 

     Aina silloin tällöin kuulee sanottavan, reaktiona johonkin typeryyteen, ”ei saa yleistää”. Tällöin saattaa kyseessä olla vaikkapa jonkin torvelon käytös, jonka johdosta toinen samanlainen tekee johtopäätöksen: ”no sellaisiahan ne kauhavalaiset/perniöläiset/puumalalaiset nyt ovat!”

     Tässä tapauksessa yleistäjä tekee johtopäätöksensä olemattoman pienen otoksen pohjalta. Useimmiten se onkin tarkoitettu vitsiksi, mutta aika avuton se siinäkin lajityypissä on.

     Yleistäminen on kuitenkin kaiken tieteellisen ja siis pätevyyttä tavoittelevan ajattelun ydin. Miten se tapahtuu, opittiin ainakin ennen vaikkapa sosiologian metodikursseilla. John Stuart Millin induktiivisen päättelyn säännöt pätevät yhä ja halukkaita kehotetaan tutustumaan niihin.

     Tieteellisellä yleistämisellä, eli siis pätevällä johtopäätösten tekemisellä ei pyritä ennakkoluuloon, vaan ennakkotietoon. Sen torjuminen puolestaan on osoitus ennen muuta ja suurella varmuudella tyhmyydestä eikä esimerkiksi korkeasta moraalista, kuten nykyään näytään vihjailevan.

     Kun ihmiset ovat kysymyksessä, ei ennakkotietoa ole kovin suuressa määrin mahdollista saada yksilöstä. Ryhmien kohdalla se sen sijaan onnistuu usein varsin hyvin.

     Niinpä tiedämme paljon keskimääräisyyksiä ja tyypillisyyksiä erilaisista ryhmistä. Yksilöiden -ryhmien jäsenten- kohdalla ne tietysti toimivat huonommin tai ei lainkaan. Nehän perustuvat todennäköisyyksiin, ja saattavat osoittautua yksittäisissä tapauksissa aivan vääriksi, vaikka ne suuremmassa populaatiossa olisivat hyvinkin suuria.

      Niinpä onkin syytä torjua ennakkoluulot eli yksilöä koskevat käsitykset, jotka on tehty viiteryhmän perusteella. Mikäli samalla torjutaan ennakkotieto, joka on tutkimuksella kyseisestä ryhmästä hankittu, sanotaan samalla hyvästit tieteelliselle ajattelulle.

     Yleistäminen siis on sekä tarpeellista että välttämätöntä, kuten jo terve järki sanoo. Se ei toimi yhdestä tai parista yksilöstä yhteisöön päin, mutta kyllä silloin, kun kyseessä on riittävä määrä yksilöitä, jotka muodostavat relevantin otoksen.

      Se ei toimi myöskään mekaanisesti ryhmästä yksilöön päin, vaikka ryhmää koskeva ennakkotieto antaakin rationaaliselle havainnoijalle tiettyjä odotusarvoja, jotka perustuvat todennäköisyyksiin ja niillähän tieteellinen ajattelu joutuu usein operoimaan. Tietoa, rationaalisuutta, on syytä tässäkin arvostaa ajattelun ja toiminnan lähtökohtana, eikä korvata sitä esimerkiksi sentimentaalisuudella.

     On jokseenkin masentavaa seurata, miten alkujaan amerikkalaiset muodit muuttuvat irrationaalisiksi normeiksi ja saavat vankan aseman myös Euroopassa, meilläkin.

     Parhaillaan saadaan nauttia ilmoituskampanjasta, jossa kunnioitusta ansaitseviksi ajatellut henkilöt kertovat ennakkoluuloistaan, jotka tulkitaan rasistisiksi. Rasismin taas ilmeisesti oletetaan olevan jonkinlainen synti henkeä vastaan, jota ei saa anteeksi enempää tässä elämässä kuin tulevassa, sen sijaan, että sitä pidettäisiin esimerkiksi huvittavana takapajuisuutena.

     Noissa esitetyissä tapauksissa näyttää olevan kysymys yksinkertaisesti enemmän tai vähemmän rationaalisista odotuksista, jotka eivät sitten pitäneetkään paikkaansa.

      Ilmeisesti kampanjaan saadut henkilöt häpeävät syvästi rationaalisuuttaan ja pyytelevät sitä anteeksi vihjaisten samalla, että pieni rahalahja oikealle taholle voisi toimia aneena, joka pelastaa myös lukijan sielun, mikäli hänelläkin on esiintynyt taipumusta rationaaliseen ajatteluun.

     On aika surkeaa, että alkeellisia terveen järjen piiriin kuuluvia asioita on saatu noinkin pahasti sotkettua myös tässä maassa, jossa perinteisesti on vältetty vouhotuksia. Kyseessä tuntuu olevan oire suuresta kulttuuri-ilmiöstä, joka on myös läpikotaisin politisoitunut. Ja politiikassahan kaikki keinot näyttävät nykyään olevan sallittuja.

     Kukapa ei muistaisi tuota kuuluisaa hihamerkkijuttua, jossa kysymys etnisestä profiloinnista nostettiin esille ja vaadittiin myös meillä siirtymistä amerikkalaiseen käytäntöön, jossa rationaalinen ajattelu on kiellettyä ja jopa kriminalisoitua, mikäli asia koskee etnisiä ryhmiä.

     Mutta suo siellä, vetelä täällä. Tämän päivän lehdestä luin, miten laajaksi on meilläkin paisunut se barbaria, joka tunnetaan tyttöjen ympärileikkauksen nimellä. Muuan somalityttö peräti syytti Suomen valtiota siitä, ettei se suhtaudu asiaan vakavasti ja rankaise silpomisesta. Niinpä typerät raakalaiset saavat jatkaa toimintaansa, jonka heidän yhteisönsä näköjään hyväksyy.

     Se, miksi asia painetaan villaisella, johtuu siitä, että se rajoittuu tiettyihin ryhmiin, jotka eivät kuulu kantaväestöön. Mikäli toisin olisi, saisimme taatusti lukea paljonkin suurista oikeudenkäynneistä ja paheksumisen myrsky kohtaisi järjettömän ja ihmisvihamielisen barbarian harjoittajat. Rasismiahan tässä pelätään, totesi uhri. Siinäpä sen mentaliteetin hedelmiä.

     Sokea oikeus tirkisteleekin siis tässä tapauksessa silmäliinansa raosta ja sallii yksille sen, mitä toisille ei missään tapauksessa sallittaisi. Tässä taidetaan olla kaukana siitä ihanteesta, että kieltäydyttäisiin näkemästä ihmisten ihonväriä ja etnistä alkuperää.

     Paluu barbariaan ei tapahdu yhdellä rysäyksellä, vaan pitkällä kitinällä. Sen välttämättömiin ehtoihin taitaa kuulua arvojen ja arvoarvostelmien suhteellistaminen: kukapa voisi tuomita toisten tapoja? Saako edes käyttää leimaavia sanoja? Pitäisikö sana barbaria kieltää? Tai, hei! Miksi se pitäisi sallia?

     Kun barbaaristen instituutioiden ensin annetaan pesiytyä maahamme ja sitten kielletään tuomitsemasta niitä, on tie auki muullekin irrationaalisuudelle. Olennaista siinä on rationaalisen ajattelun kieltäminen ja esimerkiksi ennakkotiedon leimaaminen ennakkoluuloksi.

     Siitä on vain askel siihen, että ensin kielletään rationaalinen ajattelu yleensä ja sen myötä irrationaalisten uskomusjärjestelmien arvostelu. Sen jälkeen voidaankin jo vaatia myös ulkopuolisia osoittamaan mille tahansa mumbo-jumbolle rituaalista kunnioitusta.

 

Kiinalaistenkaa konsertissa

 

Savonlinnan-Shanghain akselilla

 

     Kävin eilen Savonlinnan tuomiokirkossa kuuntelemassa Shanghain konservatorion kamariorkesterin ilmaiskonserttia, joka oli samalla Savonlinnan musiikkiakatemian kesän 2026 päätöskonsertti.

     Savonlinna se vain jaksaa sinnitellä kulttuurikaupunkina, vaikka sitä takavuosina puukotettiin pahasti selkään, kun sen perinteikäs opettajankoulutuslaitos järjettömästi kaapattiin Joensuuhun peräti valtion tuella.

     Oopperajuhlat herättävät kaupungin yhä joka kesä ainakin kuukaudeksi ja lähipitäjien kirkot, koulut ja kartanot ovat täynnä musiikkitapahtumia. Talvelakin henkeä pidetään yllä (ks. Vihavainen: Haun kulttuuri sinnittelee tulokset ).

     Koelaulukurssin ilmaiskonserttti Tiittalan kartanossa viime lauantaina oli tasoltaan aivan hämmästyttävä ja nimenomaan hyvässä mielessä.

     Kulttuurissa musiikki onkin aivan omaa luokkaansa siinä, että se pytyy ylittämään kaikki mahdolliset rjata, mikäli en annetaa tapahtua.

     Ne Euroopan kulttuurin saavutukset, joita eniten yhä ihaillaan ja maantieteellisesti laajimmin yhä harrastetaan, liittyvät musiikkiin.

     Kuvaamataiteet saavuttivat epäilemättä myös Euroopassa erään huipun, josta on ehkä mahdotonta enää edetä kauemmas samaa tietä ja on helppo sanoa, että myös kirjallisuus ja teatteri olivat vertaansa vailla jo 1800-luvulla. Sen jälkeen on lähinnä kirjoitettu siihen alaviitteitä tai konstailtu kollegoiden iloksi.

     Ei kuitenkaan enää näytä siltä, että edes itse Euroopassa oltaisiin innokkaita jäljittelemään sitä, mitä sen kulttuurissa saavutettiin joskus 1700-1800-luvuilla. Poikkeuksena on musiikki.

     Shanghain musiikkiakatemian kamariorkesteri solisteineen esitti hyvin taitavasti ja puhtaasti länsimaista klassista musiikkia Vivaldista ja Brahmsista Mahleriin ja Raveliin. Ohjelmistossa oli myös kiinalaisia säveltäjiä, joiden teokset olivat jossakin määrin omaleimaisia, mutta sopivat erinomaisesti tuolle orkesterille ja sen soittimille, eivätkä mitenkään radikaalisti eronneet niiden sävelmaailmasta.

     Olen ennenkin ihastellut erityisesti kiinalaisten mestarikurssilaisten uskomatonta taitoa liedin tulkinnassa. Niin vahvaa ja ilmeikästä ääntä ja hienoa saksan kielen ääntämystä voi vain ihmetellä, tuskin ylittää.

     Kiinnittäisin tässä huomiota siihen, että sekä orkesteri että laulusolisti olivat siis kiinalaisia, kuten myös heidän soittimensa ja jopa pukunsa (tietysti!?). Säveltäjät olivat eurooppalaisia: ranskalaisia, saksalaisia (myös juutalainen), italialainen…

    Säveltäjät olivat epäilemättä miehiä eikä edes ns. kiintiönaista ollut mukana, mutta soittajista naisia oli lähes puolet. Soittajien, enempää kuin säveltäjienkään sukupuolisesta suuntautumisesta en tiedä, enkä välitä tietääkään.

     Olen joka tapauksessa vakuuttunut siitä, että konsertin sävelmaailman pystyivät yhtä lailla jakamaan niin suomalaiset kuin kiinalaiset, niin miehet kuin naiset. Luultavasti muutaman sadan hengen yleisössä oli lisäksi useita muita kansallisuuksia ja noita sukupuolisuuntauksiakin. Yhtään niqabia tai burkhaa en huomannut, enkä liioin burnuuseja tai vastaavia.

     Pääsyhän oli ilmainen ja vain ohjelmasta saattoi maksaa vapaaehtoisen summan, mutta jostakin syystä tilaisuus sai hyvin vahvasti suomalais-kiinalaisen sävyn. On syytä panna merkille, ettei paikalle ollut tullut yhtään mielenosoittajaa eikä muitakaan friikin näköisiä henkilöitä.

     Nostan tämän esille siksi, että koko lämminhenkinen tilaisuus tuntui olevan kuin jostakin menneestä, ehkäpä 1980-luvun maailmasta, jolloin tyhmimmät radikaalit jo ymmärsivät olla hiljaa ja kansainväliset kiistakysymykset jätettiin yleensä valtioiden välisiksi asioiksi sen sijaan että jokaisen korven pieneläjän velvollisuudeksi olisi ajateltu tuntea niiden johdosta ainakin vanhurskasta suuttumusta.

     Edes yhtä ainutta vihreää lentomatkustamisen häpeäjää ja häpäisijää en joukosta huomannut ja konsertin saamat aploditkin olivat mahtavat. Itse asiassa niitä olisi voinut miltei kuvata neuvostoliittolaisilla 1930-luvun vakiotermeillä: jatkuvia, kauan kestäviä suosionosoituksia, jotka muuttuvat ovaatioksi. kaikki nousevat seisomaan… Silloin, Stalinin aikana kuuluivat asiaan myös huudot ”Rot Front! ”Ura!”, jne.

     Nyt vain tömisteltiin, ulvottiin ja vingahdeltiin. Mutta se kuulosti spontaanilta. Aplodit myös uskallettiin lopettaa tolkullisessa ajassa.

     Tulee vain mieleen, että Kiinalla on toki myös omaa, osin ikivanhaa musiikkikulttuuria ja se varmastikin voi, myös hyvin. Siitä huolimatta siellä viljellään myös suurella menestyksellä länsimaista musiikkia, jonka täytynee siis päätellä olevan hyvin korkeatasoista aivan riippumatta siitä, kenen korvalla sitä kuuntelee, kunhan ihminen vain on edes hiukan musikaalinen.

     Kiinnostavaa on, etten ole kuullutkaan esimerkiksi Saudi-Arabian tai Jemenin sinfoniaorkestereista, joita hyvinkin saattaa olla olemassa, vai saattaako? Öljyrahoillaan he voisivat palkata vaikkapa huippuluokan juutalaisen orkesteri, ellei omaa harrastusta riitä. Se todistaisi ainakin kulttuuritahdosta.

     Kiinalaisten suuri harrastus länsimaiseen klassiseen musiikkiin on joka tapauksesa merkille pantava asia, eikä mikään itsestäänselvyys.

     Tuntuu monessakin suhteessa siltä, että kiinalaiset ovat meitä henkisesti paljon lähempänä kuin erinäiset keskiaikaa elävät Lähi-Idän kansat, jotka tekevät kaikkensa erottautuakseen länsimaisesta kulttuurista. Nythän Venäjältäkin on kuulunut tuon suuntaisia julistuksia.

    Kiinalaisten erikoisuutena on myös, että sikäläisten siirtolaisten kanssa ei vastaanottajamailla näytä olleen muita ongelmia, kuin tuon kansan tavaton ahkeruus ja lahjakkuus, jotka ovat yhä uudelleen nostanut ne uudessa kotimaassaan eliitin asemaan (ks. Vihavainen: Haun merkuriaaliset tulokset ).

     Muistettakoon ihan vain kuriositeettina, että myös Savonlinnan nykyinen vt. kaupunginjohtaja on nimeltään Ding Ma. Hänestä on tykätty kovasti.