Ruoka ja ajattelu

 

Primitiivisen tabuajattelun syövereihin

 

     Venäläisten radikaalien suuri oppi-isä Nikola Tšernyševski luokitteli ihmiset kahteen ryhmään: toisella oli varaa syödä kerran viikossa lihakeittoa ja toisella ei ollut.

     Kuten arvata saattaa, nuo lihattomat yleensä näyttivätkin juuri sellaisilta. Kun välttämättömiä elimistön rakennusaineita ei saatu, tuli kehosta raihnainen ja aivoistakin vajaakykyiset. Tukivarret tuppasivat vääntymään koukjiille ja kyttyröille, hampaat tippuivat ja maha turposi usein puutteen takia.

     Toki muistan jonkun 1800-luvulla sanoneen, että irlantilaisissa oli paljon vahvoja miehiä, vaikka he söivät pelkkää perunaa. Perunahan on nyttemmin todettu hyvin terveelliseksi, mutta onhan se yksipuolista ilman liharuokia, joita pitäisi varmaankin syödä ainakin kerran viikossa. Kun perunat sitten loppuivat, kuoli irlantilaisia kujin kärpäsiä.

     Alituista lihan hotkimista aamusta iltaan ei sen sijaan voi pitää perusteltuna ja voi kysyä, maistuuko se edes enää, kun sitä jatkuvasti yritetään mässyttää. Ainakin se on välillä korvattava esimerkiksi kalalla.

     Ihminenhän on, saksalaisen neronleimauksen mukaan, sitä, mitä hän syö: Der Mensch ist, was er isst. Englantilaisia pidettiin joskus raakolina siksi, että he söivät usein veristä paahtopaistiaan. Ranskalaisten ominaisuuksia yritettiin selittää sammakoiden syönnillä ja niin edelleen. Vegaaneja voisi kai verrata märehtijöihin.

     Suomalaiset söivät aikoinaan ennen muuta ruisleipää (vrt. Vihavainen: Haun suomen ruokahistoria tulokset ), vaikka pikku jääkauden aikaan sellaista pidettiin jo rikkaana, joka söi koko vuoden sekoittamatonta leipää, eli ilman pettua tai muuta silkkoa.

      Toki sen ohella saatiin kalaa ja suolattua siankylkeä oli lihatiinussa aina siellä, missä ei kuoltu nälkään. Ei sitä paljon tarvittu, kuten Jukolan Simeoni todisti: kun panee hyvin, hyvin vähän sianmurennosta leivän päälle, niin se särvittää niin! Ja paras särvin on nälkä.

     Ruoan pyhyys muistettiin hyvin vielä 1950-luvulla. Jumalanviljan tuhlaaminen tai häpäiseminen oli tabu ja ruoasta muistettiin aina kiittää, koska oli odotettavissa, että tulisi vielä aika, jolloin sitä ei riittäisikään ja tätä aikaa muisteltaisiin suurella kaiholla.

     Ruoka on aina ollut uskonnollisten säädösten kohteena ja siihen liittyvät tabut ovat saattaneet olla hyvinkin tärkeitä.

     Kysyä kuitekin sopii, ovatko ne koskaan olleet jollakin tavalla typerämpiä, kuin nyt ja ollaanko jo jonkinlaisen kvasirationaalisuuden varjolla siirrytty moniaalla aivan arkaaiseen tabuajatteluun.

     Sellainen tuli mieleeni, kun löysin erään kirjan, josta bloggasinkin:

 

perjantai 3. helmikuuta 2023

Nykyisempien aikojen pyhät ja tabut

 

Uusi hurskaus

 

Roberta Schira, Los nuevos omnivoros. La alegría de comer de todo. RBA 2020, 251 s.

 

     Kuten jokainen on joutunut huomaamaan, ei maailmassa enää vallitse se suvaitsevaisuuden henki, jota Jeesus Uudessa Testamentissa julisti kehottaessaan syömään kaikkea, joka oli kelvollista. Se, mikä meni suusta sisään ei ketään pahentanut, vaan se, mikä tuli sieltä ulos.

      Kyseessä ei todellakaan enää ole vain kuvaannollisesti uskontoa muistuttava ilmiö, vaan todellinen uskonto eri lahkoineen ja kirkkoineen ja yhä suvaitsemattomimpine lakipykälineen ja kiihkoilijoineen.

       Terrorismiakin on esiintynyt. Yhä useamman on vaikea löytää itselleen kaikkialta sellaista syötävää, joka olisi juuri hänen oppinsa mukaan kosheria ja yhä vaikeampaa on kutsua samaan pöytään erilaisia ruokauskontoja tunnustavia ihmisiä.

     Kuten kaikki uskovaiset, myös ruokaherännäiset pitävät uskoaan pyhänä ja sen noudattamista heidät itsensä pyhittävänä elämäntapana. Heidän ansiostaan Sodoma armahdetaan, jos armahdetaan, maailma pelastuu, jos on pelastuakseen ja heidän muodostamansa pyhäin yhteys erottaa heidät saastaisista ruokafilistealaisista, jotka matkaan saattavat murhan ja kidutuksen tähän maailmaan.

     Mutta tämähän on jo jokaiselle tunnettua, samoin muutkin ruokaan nyttemmin liitetyt mystiset, maagiset ja ihmeitätekevät ominaisuudet.

     On superruokaa, kaikki sairaudet parantavaa ja estävää panakeaa, on aivotoimintaa, ruoansulatusta ja seksieälämää parantavaa, mutta toisaalta myös ikuista matalaa tulehdusta aiheuttavaa ja tavalla tai toisella tappavaa, lihottavaa ja pahan olon aikaan saavaa.

     Italialainen ruokatoimittaja Roberta Schira on kirjassaan liikkeellä erilaisia ruokasuuntauksia edustavan joukon kanssa ja keskustelee etenkin erään sympaattisen ystävänsä kanssa, joka kallistuu kohti veganismia ja ajattelee alituisesti ruoaksi joutuvien eläinten osaa ja maailman tilaa.

     Kirjan otsikko Uudet kaikkiruokaiset. Kaikkiruokaisuuden ilo, sanoo olennaisen kirja sanomasta. Kaikki ei tietenkään ole redusoitavissa yhteen lauseeseen ja niinpä pohdiskellaan kirjan verran niitä ongelmia, joita todella liittyy ruoan tuotantoon ja syömiseen eri näkökulmista.

      Eihän asia suinkaan ongelmaton ole ja yhä suuremman ongelman siitä tekee se väestöräjähdys, joka nyt on meneillään Afrikassa. Mutta sehän on asia, josta on tullut tabu, vaikka juuri sen saaminen aisoihin merkitsisi maailman kohtalon kannalta monin verroin enemmän, kuin kehittyneiden maiden kaikki ruokatottumukset, olivatpa ne mitä laatua tahansa.

     Ennen muinoin sellaiset ihmiset, jotka narsismissaan tunsivat juuri itsensä syypäiksi herramme ja vapahtajamme kärsimyksiin, usein vetäytyivät erämaahan ja ravitsivat itseään sirkoilla ja maan matosilla. Nykyisen EU:n aivottomassa byrokratiassa näyttää juuri samanlainen tapa ongelmien ratkaisuksi nousseen jostakin esille. Tätä voisi pitää jo hälyttävänä.

     Mutta tässähän on kyse ennen kaikkea psyykkisistä ongelmista ja luulen, että se taas kerran todistaa älyllisen toiminnan taantumisesta yhä infantiilimmalle tasolle. Uskonnolliset ruokakultit vallitsevat enimmäkseen nuorempien ikäluokkien piirissä. Tulevaisuus lienee siis seloottien diktatuurin ja sirkansyöjien tyrannian. Onneksi sitä ei tarvitse nähdä.

     Schiralla on asioihin oma filosofiansa, joka perustuu pitkiin keskusteluihin toisinajattelevien kanssa ja myös niin sanottuun faktantarkistukseen.

      Tiede, johon fanaattisimmissakin piireissä innokkaasti viitataan, ei ole mikään aapiskirja, vaan itseään korjaava prosessi, jossa pyritään selvittämään ilmiöiden luonnetta ja joka etenee yhä uusien erehdysten kautta. Mitään kosher-luetteloita sieltä ei ole saatavissa.

     Kuten olemme huomanneet, esimerkiksi voi, maito, kahvi ja kananmunat eivät suinkaan ole mitään myrkkyä, vaan kaikille suositeltavia ravintoaineita, kuten kokemuskin osoittaa. Tosin on muistettava, että lääkkeen ja myrkyn ero syntyy annosten määristä.

     Vegaaninen liike erosi vegetariaaneista omaksi lahkokseen jo 1940-luvulla ja on nyttemmin saanut tavattomasti kannattajia, mikä luultavasti perustuu sen äärimmäisyysluonteeseen. Sen kannattajat puhuvat spesismistä eli laji ”rasismista”, joka pitää muita eläimiä ihmistä alempiarvoisina.

     Niin, miksi ei ostereille pitäisi antaa äänioikeutta, kysyi Bertrand Russell jossakin kirjassaan. Asialle on käytännön esteitä, mutta entä itse periaate? Ymmärrän, että ihminenkin on eräänlainen eläin, mutta katson myös, että sillä, kuten muillakin eläimillä, on oikeus ja velvollisuus hyödyntää muuta luomakuntaa.

     Toki kaikessa pitäisi säilyttää tolkku. Kaukana ovat ne ajat, jolloin suuri stalinistinen biologi Mitšurin julisti, ettei luonnolta saa odottaa mitään armopaloja, kaikki on väännettävä siltä väkisin. Se oli aikaa, jolloin niin sanottu Stalinin suunnitelma luonnon muuttamiseksi yritti haastaa jopa ilmaston, tuulia myöten.

     Luonto osaa kyllä myös potkia takaisin ja sen kestävyydellä on rajansa. Niitä on syytä kunnioittaa, arvioi myös kirjoittaja. Ennen suurta 30 vuoden nousukautta myös Italiassa syötiin lihaa yleensä vain kerran viikossa, pizzakaan ei ollut vielä jokapäiväistä muotia. Nykyinen standardisoidun, homogenisoidun ja prosessoidun ruoan ylenpalttinen nauttiminen ei ollut tapana.

     Italiassa syötiin siihen aikaan paljon hiilihydraatteja ja viiniäkin juotiin kai eniten maailmassa, mutta jokin ehkä meni myös oikein, koska italialaiset ovat japanilaisten jälkeen maailman toiseksi pitkäikäisin kansa.

     Superruokiin nähden kirjoittaja sen sijaan on skeptinen. Yhdeksi sellaiseksi oli Italiassakin tullut suomalainen sienikahvi (pakuripahkan uute?) ja erilaisia ihmedieettejä tietenkin monet ovat kokeilemassa kaiken aikaa. Toivokaamme heidän tulevan ainakin autuaiksi, sehän on psyykkinen tila eikä muuta.

     Ruokafilosofiat ja uskonnot erottavat nykyään tehokkaasti ihmisiä toisistaan ja kirjoittaja onkin liitteeksi pistänyt reseptejä, jotka sopivat sekalaisille seurueille. Syöminenhän on tai sen ainakin pitäisi olla sosiaalinen ja iloa tuottava tapahtuma.

     Todella ihanteellinen ruokailupaikka on kirjoittajan mielestä perinteinen italialainen trattoria, jossa ruokailu tapahtuu rauhalliseen tahtiin ja aina seurueen kesken. Hyvässä trattoriassa myös hankitaan raaka-aineet lähiseudulta ja suositaan paikallisia ruokia.

     Kun erilaisten katkismusten suosio on nykyään noussut huimaksi, ei tietenkään ihmettele, että tämäkin kirja päättyy 14-osaiseen manifestiin, jossa ensin esitetään itse ”käskyt” ja sitten itse kunkin käskyn selitys (”mitä se on”).

     Käskyistä ensimmäinen sanoo, ettei syöminen tee pahaa. Toisessa sanotaan, että kestiystävän vapaus on pyhä. Kolmas kertoo, ettei ruokailun hyvyyttä tai huonoutta ratkaista lautasella, vaan päässä.

      Kuudes käsky kehottaa aina silloin tällöin maistamaan sellaista, mitä jostakin syystä pitää itseltään kiellettynä. Kahdeksas käsky kehottaa syömään vähemmän lihaa ja ajattelemaan myös sitä, miten kyseinen eläin on elänyt ja kuollut (tullut uhratuksi).

     Yhdeksäs käsky hurraa tuoreelle ruoalle ja manaa pois prosessoitua ruokaa ja puolivalmisteita ja niin edelleen. Neljästoista käsky muistuttaa, että kaikki kuolevat joka tapauksessa.

     Tervettä järkeähän kirja tietysti edustaa ja sitä, luoja paratkoon, kyllä tarvitaan nykyisessä hysteerisessä ilmapiirissä.

     Ennen muuta kirja mielestäni palauttaa arvoonsa vanhan aristotelisen säännön kultaisesta keskitiestä. Kohtuus on se vaikea asia syömisessäkin, kaiken maailman tabut olisi jo syytä jättää muinaisuuteen ja olla palaamatta ainakaan Uutta Testamenttia kehittymättömämpään ajattelutapaan.

 

 

Yltäkylläisyyden haaste

 

Konsumerismia taas katsomassa

 

     Ihmisen muisti on aika omituinen mekanismi. Harva nyt kahdeksankymppinen enää todella muistaa tai edes ymmärtää, miten vähällä aikoinaan tultiin toimeen ja oltiin ehkä tavallaan tyytyväisiäkin, kun ei oikein muutakaan voitu. Toki moni oli myös tyytymätön ja katkera. Usein syystäkin.   

      Kyllä rahan puutteen pirullisuus yleisesti ymmärrettiin, vaikka nälkäkuolema ei enää ahdistellut. Tiukkaa teki usein myös ns. hyvin toimeen tulevilla ihmisillä (ks. Vihavainen: Haun pikkuporvariston uusi maailma tulokset ). Kukaan ei kuitenkaan osannut vielä 1950-luvulla kaivata paljoa sellaista, mikä nykyään koetaan välttämättömyydeksi.

     Tietokoneista, kännyköistä, lentomatkoista ulkomaille ja kaiken maailman hemmottelulomista ei edes unelmoitu, ne eivät kuuluneet siihen maailmaan.

      Oma talo, jääkaappi, pesukone ja auto sen sijaan olivat jo monien unelmissa ja yhä useamman kohdalla myös todellisuutta. Moni ainakin osasi kaivata vesijohtoja, sähköjä, puhelinta, vessaa ja viemäriä ja jopa televisiota vuosikymmenen lopulla. Useimmilla niitä ei ollut. ”Kaikki nykyajan mukavuudet” oli ilmaus, joka näkyi lehdissä yhä useammin.

     Neuvostoliitto kulki myös kulutuksen suhteen jälkijunassa, vaikka oli julistanut täyttävänsä kaikkien ihmisten tarpeet varsin pian. Joskus sivulauseessa mainittiin, että kyse on kohtuullisista tarpeista, mutta se ei tuntunut erityisen tärkeältä. Tarpeettoman kulutuksen kohteita eli ylellisyyttä tuotettiin siellä niukasti, mutta tuotettiin kuitenkin.

     Kohtuuttomia ja tarpeettomia vaatimuksiahan ihmisillä oli ollut jo Raamatun aikoina. Kerskakulutus oli muuan tutkijoiden tunnistama ilmiö, joka kuitenkin pakosta rajoittui aika harvoihin ihmisiin. Tarpeeton ja sokea kulutusvimma ei vielä ollut löytänyt yleisöään. Sen aika tuli vasta suurten markettien mukana 1970-luvulla.

     Mutta ainakin ihmiset osasivat pyrkiä esimerkiksi muodin mukaiseen pukeutumiseen, vaikka siinä ei mitään järkeä ollutkaan. Muutenkin petolliset myyntimiehet yrittivät saada ihmisen ostamaan sellaista, mitä hän ei oikeasti tarvinnut. Yhteiskuntaopin oppikirjoissa niistä varoiteltiin. Myyntimies ei tosiaankaan ollut suomalaisen yhteiskunnan sankari.

     Mutta niin ne ajat muuttuivat. Koko maailma sairastui ennen pitkää tautiin nimeltä konsumerismi. Nyt ei enää pyritty vain tyydyttämään ns. kohtuullisia tarpeita, vaan ostamaan kaikenlaista krääsää. Sellainenkin termi kuin ”shoppailu” tuli käyttöön. Ei sitä kukaan olisi osannut kuvitella vielä 1950-luvulla.

     No jaa -olivathan sitä väkeä täynnä jo uudet tavaratalot, Stockmann ja Sokos. Oli meillä jo ryhmä, jolla oli rahaa enemmän kuin he sitä oikeastaan tarvitsivat. Mutta se oli vielä pieni.

     Konsumerismin merkitys koko maailmalle on ollut valtava ja sen syntyä ja voittokulkuja kannattaa hieman pohtia. Kun Neuvostoliitossa alettiin juhlallisesti rakentaa kommunistista yhteiskuntaa 1960-luvjn alussa, ei montakaan ajatusta uhrattu niille ”tarpeille”, jotka pian toteutettaisiin täysimääräisesti.

     Lämmin asunto, ravitseva ruoka, kestävät vaatteet ja hyvät liikenneyhteydet olivat etusijalla. Vesijohtojen, viemärien, sähköistyksen ja keskuslämmityksen tuleminen yhä useamman ulottuville oli yhtä juhlaa. Sen jälkeen voitiin huomio kiinnittää ns. hengen hedelmiin. Ihmiset olivat jo alkaneet muuttua ja kohta heitä ei enää tunnistaisi entisikseen (vrt. Vihavainen: Haun kommunistinen yhteiskunta tulokset ).

     Kommunismi häämötti horisontissa, mutta kuten koiranleuat sanoivat, horisontti on määritelmällisesti se näköpiirin raja, joka aina pakenee kauemmas sitä lähestyttäessä…

    Nyt ei sellaistakaan utopiaa näy missään edes esitettävän. Mitä voimme siitäkin päätellä?

Mutta tässä vielä itse konsumerismista:

 

 

lauantai 4. tammikuuta 2025

Uuden ajan ilmiöitä

 

Kulutususkonnon synty ja kukoistus

 

Kulutuksen vuosisata

 

    Amerikkalainen kulutuksen tutkija Gary Cross on todennut, että konsumerismi oli se ”ismi”, joka 1900-luvulla voitti kaikki muut, vaikka sillä ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, eikä varsinaista puoluetta ja vaikka sitä koko ajan vainottiin, milloin suorastaan lain säädöksillä ja milloin vain ylenkatseella, moralisoinnilla ja paheksunnalla.

     Konsumerismi Crossin määritelmän mukaan tarkoittaa sitä, että elämässä ja yhteiskunnassa keskeisenä asiana pidetään kulutushyödykkeitä.

     Vielä sata vuotta sitten ei Crossin mukaan edes Amerikassa monikaan kuvitellut, että 1900-luvusta tulisi kulutuksen vuosisata ja sen suuren riemuvoiton näyttämö.

     Kaikkien vakavien ideologien ja teoreetikkojen mielestä elämässä ja yhteiskunnassa ei saanut olla keskeistä kulutus, vaan sen sijaan ehkäpä politiikka, uskonto, ihmisten veljeys ja yhteistyö, itsehallinto, persoonallisuuden kasvu ja ihmisen itsetoteutus.

     Kaikki nuo vaihtoehdot olivat ja ovat komeita ja myönteisiä asioita. Bolshevikkien puolueohjelmassa vuodelta 1919 luvattiin sosialistisessa yhteiskunnassa työpäivä lyhentää kuusituntiseksi, mikä lisäksi jokainen saisi kahden tunnin ajan ja palkkaa nauttien osallistua hallintoon ja itsensä kehittämiseen.

      On ilmeistä, ettei erityisen korkeata elintasoa pystytty kuvittelemaan mahdolliseksi, mutta ei sitä myöskään pidetty erityisen tarpeellisena. Oikeudenmukainen palkka, riittävä ravinto ja kunnon asunto olivat sinänsä perusasioita. Niiden yläpuolella olivat kuitenkin itsehallinto, omasta työstä ja omasta inhimillisyydestä vieraantumisen päättyminen ja täydellinen vapaus sorrosta ja riistosta. 

     Utopia oli aivan sama kuin anarkisteilla, kuten Lenin huomautti. Vain toteuttamiskeinot olivat toiset ja rajummat..

     Kun Neuvostoliiton kommunistinen puolue vuonna 1961 vannoi rakentavansa kahdessakymmenessä vuodessa kommunistisen yhteiskunnan, jossa jokaisella olisi aineellisia hyödykkeitä niin paljon kuin hän tarvitsee, kuviteltiin, ettei hän kovin paljon tarvitsekaan.

      ”Kohtuulliset tarpeet” käsittivät ilmeisesti ruoan, asunnon, vaatteet, terveydenhoidon, kulttuuripalvelut, koulutuksen ja vastaavat asiat. Niitä olisi jokaiselle tarjolla riittävästi, joten rahakin joutaisi pois käytöstä. 

     Silloin ei ihmisten välillä enää olisi aineelliseen toimeentuloon perustuvaa kateutta, ei rikollisuutta eikä prostituutiota, tuskin aviorikostakaan, kun vanhanaikainen perhe ja kotitalous käytännössä häviäisivät. Ihmisen arvon mitta olisi hänen henkinen rikkautensa ja jalo kilpailu kohdistuisi lähinnä suurimman jalomielisyyden ja hienostuneisuuden osoittamiseen. 

     Jotkut bolshevikit olivat 1920-luvulla vielä arvelleet, että Nietzschen kuvittelema yli-ihminen syntyisikin nimenomaan kommunismin kautta.

     Toisinhan siinä kävi. Ilman mahdollisuutta toteuttaa konsumeristisia vaistojaan ihminen ei välttämättä kohonnut moraaliseksi jättiläiseksi, vaan saattoi suorastaan luisua moraaliseksi kääpiöksi. 1980-luvulla tämä uskallettiin jo tunnustaa Venäjälläkin. Literaturnaja Gazeta julkaisi pilakuvan, jossa kaksi rähjäistä työmiestä juttelee pystybaarissa tuopin äärellä. Toinen lausahtaa ylpeästi: ”Minulla ei ole autoa, ei huoneistoa eikä kesämökkiä. Olen henkisesti rikas”.

     Neuvostokauden loppuvaiheessa Valentin Rasputinin kaltaiset kirjailijat uskaltautuivat kuvaamaan sen sortin rikkautta. Kyseessä oli puhdas ryysyköyhälistön elämänmuoto. Ryysyläinen oli kiinnostunut vain viinasta ja helposta elämästä.

     Hänellä ei ollut mitään pitkän tähtäimen päämääriä, hän ei arvostanut toisten työtä eikä pyrkinyt kehittämään omaansa. Hänestä ei ollut tullut luovaa tuottavaa ihmistä, vaan kuluttajan kaikkein kurjin tyyppi, vandaali ja röyhkimys.

     Kyseessä oli tietenkin paradoksi ja tarkoittamaton tulos. Maksim Gorki oli jo vuosisadan vaihteesta lähtien käynyt sotaansa pikkuporvarillisuutta vastaan ja kuvitellut, että kiintymys omaan pieneen omaisuuteen ja sen kartuttamiseen olisi kaiken paheen ja kurjuuden äiti. 

     Gorki luuli talonpojan olevan tämän paheen ruumiillistuma ja riemuitsi, kun kollektivisointi vapautti syntiset taakastaan.

     Gorkin jälkeen Benjamin Barber, Erich Fromm, Naomi Klein, Zygmunt Bauman ja lukemattomat muut ovat kauhistelleet konsumerismin synnyttämää epäkulttuuria. Kun kaikki alennetaan kauppatavaraksi, tulee ihmiselämästä typerää, pinnallista ja pohjimmiltaan epätyydyttävää.

     Missä on yhteisöllisyys, huolenpito lähimmäisestä, missä pyyteettömyys, aitojen asioiden arvostus ja todellinen henkinen hyvinvointi?

     Sitä voi kysyä. Todennäköisesti niitä ei ole siellä, mistä niitä haikaillaan: oman kansamme menneisyydessä, Afrikan alkuasukkaiden parissa, Pohjois-Koreassa, Maon Kiinassa tai Trobriand-saarilla. Keskittyminen hyödykkeisiin tuottaa vastenmielisiä tuloksia, jos se menee liiallisuuksiin.

     Toisaalta hyödykkeiden puute tuottaa niitä varmaankin vielä todennäköisemmin. Se pakonalainen yhteisöllisyys, josta esi-isämme nauttivat, olisi meille helvetti. Kuviteltu henkisesti rikas elämä köyhissä maissa lienee sekin vain harvojen herkkua.

     Matti Pulkkinen pohdiskeli aikanaan, että köyhyyden oletettiin jalostavan ihmistä, mutta käytännössä se todennäköisemmin tuotti Juutas Käkriäisen tapaisia henkisestikin kurjistuneita olentoja. Toisaalta myös pelkkä mammona ja pyrkimys sen haalimiseen hinnalla millä hyvänsä on kauhistus.

      Lienee luultavaa, että ihminen, ideaalisesti kehittyäkseen tarvitsee melkoisen annoksen myös konsumerismia. Miksi ihmisten pitäisi elää pelkästä politiikasta, yhteisön palvelemisesta ja altruismista? Häviääkö mikään pahe sillä, että ihminen köyhtyy? Tuskinpa vain.

     Nykyinen elämänmuotomme muistuttaa monessa suhteessa Rooman valtakunnan rappiokautta. Kuluttamista ja primitiivistä hedonismia korkeammat arvot ovat marginaalissa ja jopa unohdettuja.

     Mutta onko syyllinen sittenkään konsumerismi sinänsä? Ehkä slummien psykologia, jossa kulttuurin tyhjyys kärjistyy, onkin nimenomaan puuttuvan pikkuporvarillisuuden aiheuttamaa?

     Niall Fergusonin mielestä konsumerismi oli yksi niistä mahtavista innovaatioista, jotka nostivat läntisen kulttuurin koko maailman ehdottomaksi johtajaksi.

      Voi olla, että meidän on pian vielä pystyttävä sitä suurestikin rajoittamaan, mikäli haluamme maapallon riittävän. Siihen saakka voimme vain seurata, miten oppipojat kaikkialla maailmassa ovat kiiruhtaneet omaksumaan tuon niin halveksitun, kadehditun ja voimallisen asian.

(ja tässä lisää tarvittaessa):

Killer Apps ja uskonnot

 

     Niall Ferguson on suomeksikin kai hiljattain ilmestyneessä teoksessaan Civilization, The West and the Rest yrittänyt haarukoida ne tärkeimmät asiat, joiden ansiosta nimenomaan länsimaat lähtivät hurjaan nousukiitoon samaan aikaan kun muut jäivät elelemään vanhoillaan tai taantuivat.

     Muodikkaasti Ferguson käyttää näistä asioista nimikettä killer apps, joka mielestäni on typerä ja epäonnistunut, mutta itse Fergusonin yritys kyllä on kiinnostava.

     Nämä ”sovellukset” ovat kilpailu, tiede, omaisuus, moderni lääketiede, konsumerismi ja työetiikka.

     On selvää, että jossakin muodossa lähes kaikkia näitä on ollut muuallakin, eivätkä erot kulttuurien välillä yleensäkään liene absoluuttisia vaan suhteellisia. Harvinaisia ovat tilanteet, joissa emme kykenisi eläytymään vieraaseen kulttuuriin ja sen ihmisten asemaan, vaan joutuisimme katsomaan heitä sivusta, vieraina kuin joitakin avaruusmuukalaisia.

     Eläytyminen vieraaseen kulttuuriin onkin yksi palkitsevimmista harrastuksista. Vasta sitä kautta voi myös ymmärtää omaansa, sekin näyttää erityispiirteensä vasta muihin peilattaessa.

     Voidaan havaita, että monet ”eksoottisten” kulttuurien ystävät menettävät tykkänään sydämensä milloin millekin toisenlaiselle elämänkäsitykselle, joka yhtäkkiä tuntuu niin paljon todemmalta ja aidommalta kuin oma, kulunut ja niin falski kulttuurinen ympäristö, josta sisältö on kulunut pois.

     Tähän problematiikkaan enemmälti puuttumatta on syytä kysyä, missä määrin Fergusonin näkemykset suhteellisesti pätevät esimerkiksi kristinuskon ortodoksisen, katolisen ja kalvinistisen muodon tai islamin suhteen.

     Niissä on aivan ilmeisesti keskinäisiä eroja, puhumatta siitä, että buddhalaisuus ja muut itämaiset uskonnot poikkeavat näistä kaikista sangen oleellisesti.

     Pjotr Tšaadajev, joka ravisteli Venäjää vuonna 1836 julkaistuilla filosofisilla kirjeillään, näki koko Venäjän tragediana sen, että omaksumalla ortodoksisen uskon se oli leikannut itsensä irti länsimaiden historiasta ja itse asiassa pyrki nyt lähestymään tuota sivilisaatiota historiattomana ulkojäsenenä, joka ei ollut antanut mitään sen yhteiseen kehitykseen.

     Tšaadajev ei spekuloinut sillä, miksi länsi oli kehittynyt ja Venäjä jäänyt polkemaan paikalleen, mikäli tämä edes häntä kiinnosti. Hänelle tärkeää oli vain tuo katkennut yhteys.

     Jopa tapauksessa myös ortodoksisen uskonnon vaikutusta Venäjän intellektuaaliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen on paljon pohdittu. Ortodoksinen uskontohan ei arvosta rationaalisuutta läheskään samassa määrässä kuin katolinen, vaikka moni molemmille kirkoille yhteinen kirkkoisä olikin joskus suuri ajattelija ja yhä lukemisen arvoinen. Ajatelkaamme vaikka Augustinuksen merkitystä meillekin.

     Joka tapauksessa intellektuaalinen aktiivisuus kukoisti keskiajalla nimenomaan katolisen kirkon piirissä, mutta ei ortodoksisen. Voidaan kaikin mokomin sanoa, ettei logiikka uskontoon millään lailla kuulukaan, mutta joka tapauksessa ne ajattelun välineet, joita sittemmin käytettiin länsimaisessa tieteessä, jäivät ortodoksisella puolella käyttämättöminä pölyttymään.

     Juuri nyt ortodoksia ilmeisesti vetoaa sivistyneistöön epä-älyllisyydellään, samaan aikaan kuin luterilaisuudelle ominainen teologinen järkeily vain karkottaa ihmisiä. Mutta tästä ei nyt ole puhe.

     Tiede, sellaisena kuin sen tunnemme, kehittyi nimenomaan länsimaissa eikä uskonnon rooli sen edellytysten luojana ole vähäinen, vaikka jotkut likinäköisyydessään ovat kiirehtineet leimaamaan juuri uskonnon tieteen periviholliseksi.

     Erityisesti luterilaisuudessa korostui jokaisen kristityn henkilökohtainen velvollisuus ajatella ja ymmärtää itse, myös järjellään, uskonnon totuudet. Kun kerran paljastui, että koko asetelma oli hataralla pohjalla, tuli lankeemus ja se oli suuri.

     Omaisuus on asia, joka saattaa myös liittyä uskontoon, vaikka sen perustelut todennäköisimmin löydetään lakikirjasta. Roomalainen oikeus, joka kodifioitiin Bysantissa, siirtyi länsimaisen yhteiskunnan omaisuudeksi nimenomaan läntiseen Eurooppaan. Paradoksaalisesti Bysanttiin nojaava Venäjä jäi tälläkin alalla alikehittyneeksi.

     Työetiikka liitetään erityisesti kalvinismiin, luterilaisuuteen se taidetaan liittää enimmäkseen Suomessa, jossa ei useinkaan ole viitsitty ajatella, mitä Max Weberin Die protestantische Ethik und der Geist des Kapitalismus oikeastaan tarkoittaa. Venäjällä ovat uusslavofiilit kiinnittäneet asiaan sitäkin enemmän huomiota.

     Heidän mielestään se tarkoittaa sitä, ettei kalvinisti, joka tietää, että ihmisten enemmistö on predestinoitu helvettiin, anna heille mitään arvoa.

     Ihmisten veljeyttä julistava ortodoksia sen sijaan tuntee yhteisvastuuta ja solidaarisuuttaa kaikkein vähimmistäkin veljistä. Se on sitä aitovenäläistä kollektivismia, jolle länsimainen henki on vieras.   

      Kalvinistinen kapitalisti työskentelee, kuluttamatta, keräten pääomia ja pitää rikkauttaan Jumalan merkkinä hyväksymisestä. Tämä perimmältään irrationaalinen käytös mahdollistaa pääoman kasautumisen ja kapitalismin synnyn.

     Olkoon näin. Mutta entäpä sitten konsumerismi? Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että myös konsumerismi on aito keksintö, jolle raivasi tilaa englantilainen utilitarismi. Talonpoika ei halunnut kuluttaa liikaa eikä valtio antanutkaan hänen sitä tehdä. Tehdastyöläiset eivät aluksi tähän kyenneet.

      Mutta viimein portit aukenivat ja kulutus itsetarkoituksena valloitti maailman. Sillä oli aluksi paljon esteitä voitettavanaan ja jopa Amerikassa sitä paheksuttiin.

     No, on hyvinkin mahdollista, että kuluttajasankareiden rooli lännen rikastumisessa on merkittävä. Joka tapauksessa se on ristiriidassa kapitalismin synnyn edellyttämän pidättyvyyden kanssa, mutta ehkä ne olivat eriaikaisia tai ainakin eri miesten ja naisten kontolla?

     Oliko Venäjä konsumerismin kehitysmaa, jossa kulutuksen ideologinenkin paheksuminen säilyi aina 1960-luvulle saakka? Olen yrittänyt todistella asiaa tuoreessa kirjassani Communism and Consumerism (mukana myös hyviä muita kirjoittajia), julk. Brill, Leiden 2015. Suosittelen kirjaa ajattelun virikkeeksi.

     Jäljelle jäävät lääketiede ja kilpailu. Lääketiede länsimaisessa muodossaan on vasta hiljattain saanut johtoaseman monissa maissa ja aiheuttanut niissä valtavaa väestönkasvua. Esimerkiksi Kiinassa on tällä alalla myös vahvat omat traditiot, mutta epäilemättä ne eivät ole historiassa kyenneet aikaansaamaan valtavia muutoksia toisin kuin länsimainen ns. koululääketiede.

     Tässä onkin sitten varsinainen killer app, paradoksaalisesti. Länsimaisen lääketieteen ovat nyt omaksuneet jo kaikki maailman maat ja se näyttää olevan tärkein yksittäinen tekijä, joka uhkaa koko läntistä sivilisaatiota, ellei luonnon punakynä tule jossakin muodossa tilejä tasoittamaan.

     Väkilukua ei voida, toisin kuin kuvitellaan, hallita edes sodalla. Sotien keskuksessa väki saattaa vähetä vaikkapa kolmanneksella, kuten 30-vuotisen sodan aikana Saksassa, mutta koko maailmassa se on aina sotienkin aikana lisääntynyt.

     Entä sitten kilpailu? Niin sanottu vapaa kilpailu on tunnetusti melko uusi innovaatio ja sen ideologia syntyi ja levisi vasta 1700-luvun lopulla. Sitä ovat vuorotellen kannattaneet ne tahot, jotka ovat siitä hyötyneet. Nyt näyttää siltä, että kysymys saattaa taas lähiaikoina kärjistyä.

     Tasapainoisuutta korostavien uskontojen piirissä ei kilpailun idea koskaan näytä nauttineen erityistä suosiota. Tuskinpa näin oli laita meidänkään luterilaisessa ympäristössämme. 

      Mercator sine peccamine vix esse potest lausui myös keskiajan teologien kunnioittama Aristoteles suurella arvovallallaan ja kauppiaiden rehellisyyttä on aina epäilty, syystä tai syyttä.

     Itämailla on ollut tavallista, että kauppias aina pyrkii petkuttamaan mahdollisimman paljon. Suuri voittomarginaali pelastaa huononkin päivän, mutta lisää epäluottamusta kauppiaaseen, jonka ovi saattaa ruveta käymään harvakseltaan, kun maine leviää.

     Länsimainen, rationaalinen kauppiaskulttuuri sen sijaan panostaa suuriin kassavirtoihin ja matalaan voittomarginaaliin. Lopputuloksena on varmasti suuremmat tulot kuin huijarilla, olipa hänen kykynsä sitten vaikka tavallista suurempi.

     Ehkäpä Fergusonin olisi kannattanut kiinnittää myös huomiota sellaisiin asioihin kuin rationaalisuus (koskien esimerkiksi byrokratiaa, Weberin hengessä) sekä luottamus.

     Tutkijathan ovat havainneet, että luottamus, mukaan lukien ja erityisesti valtion ja kansalaisten keskinäinen luottamus, on avainasemassa, kun rakennetaan toimivaa kansalaisyhteiskuntaa (myös yksi killer app?) ja hyvinvointivaltiota.

      Luottamuksen vaarantaminen esimerkiksi lisäämällä yhteiskunnan heterogeenisyyttä, luomalla sinne kulttuurienklaaveja, on kajoamista eurooppalaisen sivilisaation perusrakenteisiin.

     Pitipä tässä oikeastaan kirjoittamani nimenomaan islamista ja sen mahdollisesta soveltumisesta nykyaikaiseen kehittyneeseen yhteiskuntaan, mutta jääköön se myöhemmäksi. Tässä siis oli esipuhe.

 

Taikaseinä ja taikamylly

 

Satujen Sampo

 

     Kirjoitin joskus Kitežin kaupungista, joka tarun mukaan upposi järveen, mutta on yhä olemassa. Se oli hurskauden tyyssija, jossa tataarit eivät vainonneen, mutta myös muussa suhteessa maanpäällinen paratiisi.

     Eräiden talonpoikien keskuudessa syntyi vielä 1800-luvun lopulla ajatus, että paikka täytyy löytää, sinne olisi soma muuttaa ja ehkä se sittenkin sijaitsi maan päällä. Parille kasakalle annettiin tehtäväksi etsiä se, mutta aikansa kierreltyään he palasivat takaisin ja joutuivat ilmoittamaan, ettei sellaista löydy mistään.

     Tuossa blogissani asetin Kitežin myös yltäkylläisyyden eli maallisen onnen symboliksi, mistä joku venakko kiivastui ja selitti, etten ymmärrä mitään venäläisen kansan psykologiasta.

     Tyypillinen venäläinenhän oli esimerkiksi Grigori Perelman, joka ratkaisi matemaattisen yhtälön, mistä oli luvattu miljoonan dollarin palkinto. Perelman kieltäytyi kunniasta ja toivotti kaiken maailman journalistit hiiteen. Hän halusi jatrkaa entistä vaatimatonta elämäänsä äitinsä kanssa ja poimia rauhassa marjoja ja sieniä (ks. Grigori Perelman - Wikipedia ).

    Tähän on tietenkin pakko sanoa, ettei Perelman ainakaan monien ns. patrioottien mielestä ole venäläinen, koska hän on juutalainen, eikä täydellinen välinpitämättömyys mammonaan nähden ole koskaan ollut tyypillistä enempää venäläisille kuin juutalaisillekaan, suomalaisista puhumatta.

     Mikään luonnon laki ei varsinainen ahneus kuitenkaan ole, ainakaan kyltymätön ahneus. Sehän on yksi niistä antiikin kardinaalipaheista, jotka tekevät maailmastamme kehnomman kuin se voisi olla (ks. Vihavainen: Haun ahneus tulokset ). Toki muistamme myös jo Mandevillen 1700-luvun teoksen, jossa hän selitti yksityisen paheen merkitsevänkin yhteisön kannalta hyvettä.

     Mutta kohtuus kaikessa. Jo Saarnaaja ymmärsi, ettei rikkaus tuota edes onnea. Köyhä nukkuu yönsä rauhassa, mutta rikkaalle ei huoli hänen rikkauksistaan anna yön lepoa eikä päivän rauhaa.

     Kun väitetään, että vaikka raha ei tuo onnea, se rauhoittaa, niin tähänkin on pakko, Saarnaajaan viitaten tehdä varaus: se rauhoittaa, jos siinä pysytään kohtuudessa ja vältetään suuria voittoja lupaavia suuria riskejä ja muuta uhkapeliä. Muuten ei.

     Kaikilla niukoissa olevilla kansoilla on toive päästä eroon niukkuudesta, ainakin jos eletään toimeentulon rajoilla, jolloin  matemaattisella varmuudella yhä uudelleen tulevat nälkävuodet merkitsevät vailla varastoja oleville nälkäkuolemaa tai ainakin sen lähelle joutumista.

     Tällainenhan oli tilanne edellisen ilmastonmuutoksen aikana. Niin sanottu pieni jääkausi 1600-luvulla teki lämpimänä aikana kauas pohjoiseen edenneen kansamme harjoittamasta maanviljelyksestä uhkapeliä ja pelkästään suurina kuolonvuosina 1695-1697 kuoli kolmasosa väestöstä. Luku on pöyristyttävä käyttääkseni tuota inflaation kärsinyttä sanaa.

     Satu Sammosta lienee keksitty jo ennen noita ankaria aikoja, en tiedä ja ehkä eivät tiedä muutkaan. Joka tapauksessa se kuvasi ihmekonetta, jonka avulla niukkuus voitettaisiin ja joka olli kerran ollutkin ihmiskunnan käytössä, ei toki jokaisella.

     Sampo toimi ilmeisesti vailla erityistä voimakonetta ja tuotti jatkuvasti kolmenlaista tavaraa. Siinä oli jauhomylly, suolamylly ja rahamylly.

     Jauhomyllyn tuotteista kerrotaan: ”jauhoi purnun  puhtehessa. Yhden jauhoi syötäviä, toisen jauhoi myötäviä, kolmannen kotipitoja”.

     Tämä tuskin saattoi koskea rahamyllypuolta, koska sen tuotteita ei voinut syödä, eikä niiden myymisessä olisi olut mitään järkeä.

     Suolamyllyn tuotteita tarvittiin myös jokapäiväiseen tarpeeseen, mutta se ei varmastikaan tuottanut kokonaista purnua yhdessä puhteessa. Miksi olisi? Yksi luotikin riitti päivän kulutukseen.

     Mutta millainen varallisuus tässä nyt oikeastaan oli unelmana? Kuinka paljon oli yksi purnu?

     Koska se yksi purnu aina joka päivä syötiin, lienee kohtuullista arvioida, että se riitti juuri sopivasti päivän leipään ja puuroon suurperheelle. Se oli siis ehkäpä noin 10-15 naulaa. Ei siis säkkikaupalla. ”Purnu” lienee hieman suurempi kuin diminutiivimuodon tarkoittama purnukka, joka usein rinnastetaan purkkiin. Purkin varsinainen standardikokohan nykyään lienee 400 g. säilykepurkki, jota tuolloin ei ollut saatavissa, joten joudumme operoimaan ilman tätä vertauskohtaa.

     Sanokaamme, että yhteen purnuun joka tapauksessa varmastikin meni useita purnukoita, joten suunnilleen kapallinen, ehkä jopa puolenkymmentä nykylitraa oli kyseessä.

     Kun saman verran liikeni myytäväksi, voitiin kertyneillä rahoilla ostaa vaikkapa rautaa ja sepän tekemiä kaluja, hyvät nahkasaappaat tai pieksut tai vaikkapa hyvin tampattua sarkaa tarpeelliset määrät lämpimiä vaatteita varten.

     Mikäli jauhosta saatavat rahat loppuivat, voitiin aina turvautua rahamyllyn antiin, jonka määristä ei ole tietoa. Se kuitenkin lienee ollut vain jokunen killinki per puhde, koska mitään pankkia ei ilmeisesti haluttu eikä tarvinnut perustaa, oli vain täytettäväkirstu, jonka sisällöstä verottaja joka tapauksessa ennen pitkää kiinnostuisi ja kävisi hakemassa kaiken liikenevän itselleen.

     Sammon tuottama hyvinvointi ei siis selvästikään ollut varsinaista loputonta yltäkylläisyyttä sanan kapitalistisessa mielessä.

     Sammon omistajat vain tulivat hyvin toimeen ja saattoivat toimittaa niitä asioita, jotka olivat elämässä tärkeitä, kunniallinen vaellus onnistui hyvin, kun ei tarvinnut ketään pettää eikä kadehtia, saati ryövätä. Lapsia voi tehdä niin paljon kuin pirttiin mahtui ja rakentaa lopuille vielä uuden.

     Sammon tuottama vauraus ei olut keneltäkään pois, se vain lisäsi maailmaan hyvinvointia ja kotoisesti raksutteli nurkassaan. Isännän tarvitsi vain käydä aika ajoin säkkiä vaihtamassa. Toki jauhoja tuli myös kotipidoiksi arveluttavan suuria määriä.

     Niiden säilyttäminen saattoi tulla ongelmaksi, ellei niitä voinut pyytää jyvinä, jotka hyvin riihitettyinä säilyisivät maailman tappiin saakka. Kuivatun reikäleivän tekeminen saattoi olla osa ratkaisua.

     Sellaista oli elämä Kalevalan aikoina, kun se parasta oli. Tai olisi ollut, mutta sen taru taisi lopahtaa jo ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan. Mutta kun sitä Sampoa ei kaikille riittänyt piti kateellisten Kalevan miesten ruveta sotimaan ja kävi niin kuin kävi. Eipähän ainakaan jäänyt Pohjolan akkavaltaiselle matriarkaatille.

    Sampo-myytin sukulaisuus leniniläisen marxismin lupaamaan kommunismiin ymmärrrettiin jo aikanaan hyvin ja korostettiin aineellisen hyvinvoinnin ohella niitä korkeampia arvoja, joita kommunismi toisi mukanaan.

     Kapitalismissa ihminen oi ihmiselle susi, mutta Kommunismissa kaikki oli päinvastoin, oletettiin. Sosialismissa ihminen oli ihmiselle toveri susi.

     Kansojen tarustoissa on kaikenlaisia unelmia, joita useinkin ankean arkipäivän näännyttämät ihmiset keksivät ja kertoilivat huvikseen ja lohdukseen. Sammon tapainenhan on myös antiikin taruston runsaudensarvi, jota Foruna-jumalatar hallinnoi. etelåmeren saarilla syntyi tunnetusti ns. Caego-kultti, joka lupasi suuren avustuslaivan kerran saapuvan rantaan, kuten se sitten saapuikin.

     Ennen maailmassa hyvinvointi ajateltiin saavutettavan varsin vaatimattomilla aineellisilla resursseilla: riittävästi ravitsevaa ruokaa, lämpöä, sateensuojaa ja terveyttä. Kuinka olisikaan voitu kuvitella konsumerismia (ks. Vihavainen: Haun konsumerismi tulokset ), joka tuottaa monikymmenkertaisesti enemmän hyödykkeitä, kuin hyvään elämään tarvittaisiin?

     Kuvitelma kommunistisesta yhteiskunnasta kuvattiin muun muassa Otto Ville Kuusisen päätoimittamassa teoksessa Marxismi-leninismin perusteet, joka julkaistiin siihen aikaan, kun kommunismia todella alettiin virallisesti rakentaa 1960-luvun alussa.

     On totta, että puolue koko arvovallallaan lupasi, että maailman korkein elintaso saavutetaan aineellisessa mielessä jo kymmenessä vuodessa ja sen jälkeen edetään sillä tiellä vielä kauas eteen päin.

     See i kuitenkaan ollut vielä asian varsinainen pihvi. Ihmisen kohtuulliset ja järkevät tarpeet eivät olleet kovoinkaan vaikeita tyydyttää, mutta varsinainen päämäärä saavutettaisiin vasta sen jälkeen ja sehän oli ennen muuta  ihmisen henkistä kasvua ja sosiaalista kehittymistä kuvaava utopia (ks. Vihavainen: Haun kommunistinen yhteiskunta tulokset ).

     Eihän siitä mitään tullut, mutta voimme ainakin panna merkille, että tavoitteet olivat hyvät ja humaanit, sellaisina kuin ne paperilla esitettiin. Hyvillä aikomuksilla päästiin helvettiin, kuten aina, vaikka pyrittiin taas mitä parhaimpiin päämääriin.

     Mutta millainen on tämän päivän kuvitelma Sammosta? Joillekin se lienee hyötöreaktori, joka tuottaa enemmän kuin kuluttaa, mutta vielä useammat taitavat kannattaa cargo-kulttia jossakin muodossa.

     Itse asiassa se ei olekaan mikään turha toive. Missä mielessä esimerkiksi Kela olisi jollakin tavalla huonompi runsauden sarvi kuin Sampo? Osaammeko me kuitenkaan edes olla siihenkään tyytyväisiä?

Merkittävä kansa

 

Juutalaiset, toiset juutalaiset ja Lutherkin

 

Tapani Harviainen, Karl-Johan Illman, (toim.) Juutalainen kulttuuri. Otava 2003, 475 s.

 

     Vasta nyt tuli tartuttua kirjahyllyssäni hakuteoksena maanneeseen kirjaan, joka kannattaa kyllä lukea läpikin. Sitä olen tekemässä

     Juutalaisten historia ja kulttuuri on erittäin monitahoista ja tämän kokoomateoksen lukuisat artikkelit valottavat kukin jotakin puolta asiasta. Toistoa tulee runsaasti, mitta se on vain hyväksi.

     Juutalaiset ovat jakaantuneet ja jakaantuvat yhä lukuisiin ryhmiin, jotka eivät välttämättä ole keskenään lainkaan hyvissä suhteissa. Jopa sellaisella asialla kuin sionismilla on ollut sekä kiivaat puokustajansa että vastustajansa.

     Juutalaisia kansaryhmiä on sangen kirjava joukko. Yleensä tunnetaan Espanjasta lähtöisin olevat tai siis sen maan kautta kulkeneet ja juutalaisespanjaa eli ladinoa aikanaan puhuneet sefardit, joka on pienempi ryhmä ja toisaalta juutalaissaksaa eli jiddišiä puhuneet ashkenasit, jotka Saksasata siirtyivät muun muassa vainojen takia itään, erityisesti Puolaan ja Puolan jakojen myötä osaksi Venäjän keisarikuntaa.

     Nykyisen Venäjän ja Keski-Aasian alueella oli jo toista tuhatta vuotta sitten ollut kasaarien valtakunta, jonka yläluokka tunnusti juutalaista uskoa. Siitä tiedetään vähän, mutta erilaiset hörhöt puhuvat siitä sitäkin enemmän.

    Juutalaisuuden ryhmät ovat monenkirjavia, jokainen omine erityispiirteineen, jotka asattavat olla hyvinkin suuria. Myös mustien juutalaisten ryhmiä on tunnetrusti olemassa. Amerikkalaisten mustien juutalaisten jumalanpalveluksessa on gospelin piirteitä.

     Venäjällähän juutalaisista käytettiin virallisesti attribuuttia judejski, mikä tarkoitti juutalaisen uskon tunnustajaa. Käytännössä puhuttin jampuhutaan heprealaisista, jevrej, vaikka heidän kielenään ei ollutkaan heprea -ivrit- jaan jiddiš.

     Jiddiš eli juutalaissaksa on yleisesti ottaen saksan taitoiselle suunnilleen yhtä selvää kuin Vienan karjalan murre suomalaiselle, eli sitä pystyy ymmärtämään, mikäli pystyy sitä lukemaan. Yleensä jiddišiä nimittäin kirjoitettiin heprealaisilla kirjaimilla, Neuvostoliitossa sen sijaan latinalaisilla.

     Mitä nykyhepreaan tulee, sen henkiin herääminen ja tuleminen Israelin viralliseksi kieleksi on yksi Israelin ihmeistä. Toki nykyheprealla on erityispiirteensä tuohon muinaiseen Israelin ja Juudean kieleen verrattuna Klassisesta hepreasta tunnetaan vain noin 7000 sanaa. Nykykielessä niitä on kymmeniä tuhansia.

     Nykyään hepreaa puhuu noin viisi miljoonaa ihmistä, vaikka sen taito monilla lienee jäänyt puolikielisyyteen. Joka tapauksessa se on nykyään suuri juutalaisia etenin Israelissa yhdistävä tekijä. Vielä sata vuotta sitten sitä osattiin yleensä vain passiivisesti, nyt sitä myös puhutaan.

     Juutalaisten uskonnolliset ryhmät ovat tänä päivänäkin monet, kuten ne olivat olleet jo Raamatun aikoina, eikä keskinäinen yhteisymmärrys välttämättä ole lainkaan kehuttava. Ortrodoksijuutalaiset tunnetaan kaikkialla pukeutumisestaan ja heidän keskuudessaan kukoistaa hasidistinen mystiikka, jossa esiintyy hihhuleille ominaisia transsitiloja

     Varsinaisesti uskontoon syvennytään Talmudin parissa, joka on luonteeltaan väittelevää, eikä julistavaa, joten vaikka juutalaisuus toisaalta sisältää myös ajatuksen kaikenkattavasta jumalallisesta ilmoituksesta, on siinä toisaalta myös intellektuaalinen piirre.

     Vanhoillisten, ortodoksiaan pyrkivien virtausten ohella tärkeitä ja niitä tärkeämpiäkin ovat olleet reformijuutalaisuuden kaltainen virtaus ja nykyään myös suuntaus, jota nimitetään konservatiiviseksi. Juutalaisten piirissä on ollut sekä pyrkimystä assimiloitumiseen, että sen ankaraa vastustamista.

    Pari vuotta sitten edesmennyt Tapani Harviainen kirjoittaa tässä kirjassa juutalaisvainoista, joita tunnetaan jo Vanhan Testamentin ajoilta, jolloin juutalaine diaspora oli yhtä omaleimainen ja ympäristöstään erottuva kuin se oli joskus sata vuotta sitten Euroopassa.

Juutalaisvainoja tapahtui siis jo antiikin aikoina, ja myös sen jälkeen, kun muhamettilaiset olivat valloittaneet juutalaisten asuma-alueita. Muhammed piti juutalaisia ja kristittyjä ”kirjan kansana”, jota ei tarvinnut tuhota, vaan jota voitiin sietää alempiarvoisten ”dhimmien” roolissa, veroa maksavina ja jatkuvien nöyryytysten ja rajoitusten kohteina.

     He olivat toisen luokan kansalaisia, joille kuului myös jatkuvasti osoittaa tämä asia, mutta henkensä he yleensä saivat pitää. Cordoban suuri verilöyly vuode n 1000 paikkeilla oli tässä suhteessa poikkeus.

     Kristityt tulivat usein huonosti toimeen juutalaisten kanssa ja ristiretkien yhteydessä toimeenpantiin suuria juutalaisvainoja. ”Katolisten hallitsijoiden” Ferdinandin ja Isabellan toimeenpanema juutalaisten karkotus Espanjasta on hyvin tunnettu. Silloin juutalaiset yleensä muuttivat Osmanivaltakunnan alueelle, mutta myös pohjoiseen, kuten Hollantiin.

     Juutalaisvainoja tapahtui Euroopassa kautta keskiajan, esimerkiksi Mustan surman aikana, jolloin juutalaisista tehtiin syntipukkeja ja heitä syytettiin kaivojen myrkyttämisestä.

    Vaikka juutalaisia koko ajan asui esimerkiksi Saksassa, heitä usein vaadittiin pitämään vaatetuksessaan erityisträ merkkiä, josta heidät saattoi tunnistaa.

     Laajoja ja perusteellisia juutalaisten karkotuksia tapahtui 1290 Englannissa, 1306 Ranskassa, 1492 Espanjassa 1497 Portugalissa 1501 Provencessa ja 1495 Lietttuassa.1500-luvun alussa juutalaiset oli karkotettu lähes kaikista katolisista maista, merkittävinä poikkeuksina Puola ja Napoli.

    Idässä Ukrainan hetmanin, Bogdan Hmelnitskin johtaman kasakoiden kapinan yhteydessä toimeenpannuissa pogromeissa menetti henkensä ehkä jopa 100 000 juutalaista.

     Saksassa juutalaisten elämään toi helpotusta uskonpuhdistus, joka kiinnostui myös heprean kielestä, raamattua kun piti osata lukea.

     Vuonna 1523 ilmestyneessä kirjoituksessaan Martti Luther korosti Jeesuksen juutalaisuutta, kehotti suhtautumaan juutalaisiin ystävällisesti ja odotti heidän kiinnostuvan puhdistetusta uskosta.

     Pettymyshän siitä seurasi ja kirjoituksessaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” vuonna 1542 Luther jo vaati juutalaisten karkottamista, synagogien polttamista ja muuta vastaavaa.

     Kuten Harviainen toteaa, Lutherin juutalaisvastaisen  vaiheen ajatukset eivät juurtuneet luterilaisuuteen, mutta ei voitane sanoa, että juutalaiset olisivat saaneet myöskään mitään erityistä suosiota heidän keskuudessaan, erinäisiä tänäkin päivänä tuntemiamme lahkokuntia lukuun ottamatta.

     Oliko ja onko juutalaisuus sitten uskontokunta vai rotu, sikäli kuin haluamme tuota termiä käyttää, tarkoittamassa geneettistä yhteenkuuluvuutta eli samoista esi-isistä polveutumista?

    Juutalaistenkin piirissä asiasta on ollut kahta mielipidettä, mutta ”rotua” on aina korostettu ennen muuta. Myös maallistuneita juutalaisia on pidetty ja pidetään juutalaisina, mikäli heillä on juutalainen äiti, jiddiš mame. Itse asiassa kai pitäisikin sitten puhua yhteisistä juutalaisista esiäideistä?

    Kuten tiedämme, juutalaisten todellinen pääpaikka on nykyään Israelin ohella Yhdysvallat, jossa asui vuonna 1992 5,6 miljoonaa juutalaista (Israelissa vuonna 1995 4,5 miljoonaa). Ranskassa heitä oli vuonna 1992 noin 530 000 ja Englannissa 300 000.

    Juutalaisuuden merkitys koko 1900-luvun maailmankulttuurille ja etenkin amerikkalaisuudelle on ollut aivan keskeinen (vrt. Vihavainen: Haun jewish century tulokset ).

     Luvut ovat tietenkin jo muuttuneet ja nykyiset määrät voi tarkistaa wikipediasta.

Suomi, isoviha, menneisyys ja nykyaika

 

Sulkava -historiapitäjä

 

     Sulkava erillisenä yksikkönä on eurooppalaisittain hyvinkin nuori, vasta vuodelta 1630, mutta aivan kuten Suomikaan ei syntynyt vasta vuonna 1809, saati vuonna 1917, oli Sulkavallakin oma menneisyytensä Juvan ja sitten Säämingin osana. Omaa identiteettiä Sulkavalla, toisin kuin Suomella kuitenkaan tuskin oli.

     Kun historiankirjoja selaa pintapuolisesti, saattaa näyttää siltä, ettei Sulkavalla oikeastaan tapahtunut mitään merkittävää sen tunnetun historian aikana. Suomen komein linnavuori kyllä viittaa siihen, että sitä ennen saattoi tärkeän vesireitin varrella olla suuriakin tapahtumia. Asutusta ja viljelystä ainakin oli jo ammoin.

     Rauhan työt, eli Savon kivisten mäkien muuttaminen pelloiksi oli varmastikin se tärkein asia, mitä paikkakunnalla saatiin aikaan ja joka teki mahdolliseksi nostaa pitäjän väkiluvun suurimmillaan 7000 henkeen. Eniten dramatiikkaa tarjoavat kuitenkin sotaiset konfliktit, joita myös sulkavan osalle tuli vähintään kohtuullinen määrä, vaikka se helposti jää huomaamatta.

     Itse asiassa Sulkavan alueen historiaan kuuluivat sellaiset koko maamme ja jopa Pohjois-Euroopan kannalta tärkeät tapahtumat kuin Olavinlinnan perustaminen vuonna 1475 ja sen valtapiirin asiat, mukaan lukien Nuijasota 1595-1596, jossa ratkaistiin Ruotsin ja Puolan keskinäiset suhteet ja paljon muutakin.

 Nuijasodan eräät dramaattisimmat sivut kuuluvat Olavinlinnaan ja sen ympäristöön ja koskivat siis välittömästi Sulkavaakin.

     1600-luvulla Sulkava varusti 30-vuotiseen sotaan jopa puolensataa ratsumiestä. Niin suurta määrää ei heikosti tuottava paikallinen maatalous olisi voinut paikan päällä edes elättää.

     Kuten muukin Savo, Sulkava sai vuosisatojen saatossa kestää paljon rajantakaisten karjalaisten ja venäläisten hävityksiä ja sen miehet osallistuivat puolestaan vastaavaan toimintaan rajan takana. 1500- ja 1600-luvuilla kyse oli jo valtakuntien välisistä sodistakin.

     Venäläinen ylivalta eli myöhemmältään isoviha alkoi Sulkavallakin Olavinlinnan valtauksen 1714 jälkeen ja siitä oli saatu esimakua jo useassa hyökkäyksessä. Sulkavan miehet Suomen armeijassa joutuivat ajan suuriin taisteluihin ja jotkut osallistuivat vielä Armfeltin Norjan retkeenkin.

     Venäläiset vetäytyivät tällä kertaa Uudenkaupungin rauhanehtojen mukaisesti vielä takaisin, mutta Pikkuvihan (1741-1743) päättäneessä Turun rauhassa Sulkavan eteläosa jäi rajan taa. Sinne rakensi sotakanavan Saimaan laivastoa varten generalissimus, tuolloin kenraali Aleksandr Suvorov.

     Kustaa III:n sodassa Sulkava kuului etulinjaan ja venäläinen armeija, joka myöhemmin lyötiin Parkumäessä, kulki sen läpi ja voitti moninkertaisella ylivoimallaan taistelun Sulkavan kirkonkylässä 1789. Lukuisten sotavainajien haudoilla on parikin muistomerkkiä.

     Suomen sota 1808-1809 pyyhkäisi Sulkavan ohi tuottamatta itse pitäjässä suuria tappioita, mutta pitäjän ruotumiehet ja jääkärit osallistuivat sen raskaisiin taisteluihin, kunnes joukkojen rippeet palasivat viimein Tukholman kautta kotiin.

     Kansalaissodassa 1918 Sulkavalla ei käyty taisteluita, mutta sen miehet osallistuivat kuitenkin muun muassa hyökkäykseen Pietarista tulevaa asejunaa vastaan jo aivan sodan alussa

     Toinen maailmansota oli sulkavalaisille erityisen tuhoisa ja muun muassa Petäjäsaaren taistelu vuonna 1940 verotti pahasti nuoria ikäluokkia.

     Muistona tältä ajalta ovat laajojen sankarihautausmaiden ohella Salpalinjaan kuuluvat panssariesteet, jotka katkaisevat Vilkaharjun kapean kannaksen. Partalansaaren Sarsuinmäellä on myös palautettu vuonna 1940 rakennettuun patteriin sijoitettu kuusituumainen Canet-tykki, jonka tehtävänä oli suojata vesistölinjaa hyökkäykseltä Sulkavan ja Puumalan alueella.

     Tämä historia ei ole erityisen poikkeuksellista, vaan pikemmin aika tyypillistä maamme historiaa etenkin Savon alueella. Sen voi sivuuttaa olankohautuksella, kuten moukka tekee kaiken historian kohdalla tai sitten sitä voidaan vaalia ja tutkia ja pyrkiä palauttamaan nykyajan tietoon menneiden sukupolvien kokemukset.

     Sulkavalla on päädytty jälkimmäiselle kannalle ja jo noin kymmenen vuoden ajan siellä on kunnan ja paikallisen Ely-keskuksen tuella järjestetty historiallisia tapahtumia, jotka liittyvät paikalliseen historiaan sekä nykyisen Sulkavan alueella, että hieman laajemminkin.

     Tavoitteena ei ole yrittää kaivaa historiasta sensaatioita tai ylidramatisoida menneisyyttä, saati ihannoida sitä hävitystä ja kärsimystä, joka koitui tavallisen alamaisen kohtaloksi. Sen sijaan on pyritty tekemään myös seudun menneisyys ja sen paikat eläviksi monien sukupolvien kohtaloiden näyttämönä.

     Nuo varsin ainutlaatuiset vesistöjen pilkkomat maisemat eivät kuulu vai Geoparkiin (ks. Saimaa Geopark), niillä on myös omat tarinansa kerrottavana. Ne voivat toimia muistin paikkoina, jotka auttavat meitä sijoittamaan ne Suomen ja koko Euroopan historiaan ja siis itse asiassa maailmanhistoriaan.

    Tähän mennessä Sulkavalla on historiatapahtumissa muisteltu erityisesti Kustaa III:n sotaa, mutta nyt on vuorossa isoviha, josta tulevat 5.9. 2026 pidettävään seminaariin keskustelemaan parhaat tuon ajan lähteisiin perehtyneet tutkijat.

     Seminaarissa ei suinkaan puhuta vain siitä, mitä isoviha oli Savossa tai Sulkavalla, vaan sitä käsitellään myös kokonaisuutena ja se suhteutetaan siihen laajempaan yhteyteen, josta se muodosti osan.

     Vastaavan tasoista historiaseminaaria isonvihan aihepiiristä en tiedä koskaan vielä Suomessa tai missään muualla järjestetynkään. Lukijat korjakoon minua, jos olen väärässä.

     Kaikki historiasta vakavasti kiinnostuneet siis 5.9. Sulkavan Soutupaviljongille (Soutustadionille) osallistumaan huipputason seminaariin omilla kysymyksillä tai ilman!

Isoviha Savossa

 Seminaari ja spektaakkeli Sulkavan Soutustadionilla 5.9.2026 klo 9.30-16.30

Seminaarissa (9.30-14.00) puhuvat ja keskustelevat tämän aihepiirin parhaat asiantuntijat, dosentit  Teemu Keskisarja, Christer Kuvaja, Asko Mielonen ja Jyrki Paaskoski. Puheenjohtajana on prof. Timo Vihavainen.

Suuren Pohjan sodan taistelutapoja esittelevässä spektaakkelissa klo15.00-16.30 esiintyvät Rautpohjan tykkikerho ja Tykkipursiyhdistys ry.

Tilaisuuden järjestää Tykkipursiyhdistys ry, SavonLuotsi Leaderin ja Sulkavan kunnan tuella. Sen tarkoituksena on antaa uutta tietoa ja syventää kuvaa niin koko Suomen kuin myös Savon ja Sulkavan historiasta niiden suurimpien onnettomuuksien aikana.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Kahvia ja keittoa on saatavana paikan päällä.

 

Dos. Teemu Keskisarja on julkaissut vuonna 2019 teoksen ”Murhanenkeli. Suuren Pohjan sodan ihmisten historia”.

Dos. Christer Kuvaja on julkaissut vuonna 1999 väitöskirjan ”Försörjning av en ockupationsarmé. Den ryska arméns underhållningssystem 1713-1721” sekä 2020 teoksen ”När Finland stod i brand. Rysshärjningarna 1713-1721”.

FK Asko Mielonen on julkaissut ”Vanhan Kerimäen historian I:1” (1993), joka käsittää myös Enonkosken, Punkaharjun ja Savonrannan historian.

Dos. Jyrki Paaskoski on julkaissut tutkimuksiaan Vanhan Suomen ajasta mm. teoksissa ”Etelä-Karjalan historia I-II (2018-2019”), ”Viipurin läänin historia IV” (2013) ja väitöskirjassaan ”Vanhan Suomen lahjoitusmaat 1710-1826” (1997).

Prof. Timo Vihavainen ei ole tämän aihepiirin tutkija, mutta on referoinut sitä käsitteleviä suomalaisia, ruotsalaisia ja venäläisiä tutkimuksia blogissaan timo-vihavainen.blogspot.com. Niitä on luettavissa myös Tykkipursiyhdistyksen kotisivulla Tykkipursiyhdistys: Turun rauhan raja 1743-1812 sekä yhdistyksen facebook-sivulla (2) Tykkipursi ry | Facebook.

 

 

 

 

Menkööt loputkin

 

Kun on tunteet

 

     Paljon (ainakin tällä palstalla) puhuttuun uuteen keskiaikaamme ei kuulu vain yleiskäsitteiden pitäminen varsinaisena todellisuutena, vaan myös suurten tunteiden kohdistaminen niihin.

     Narsistiset persoonallisuudet uskovat aina, että maailma olennaisilta osiltaan on heidän oman egonsa jonkinlainen jatke ja siitä riippuvainen. Niinpä silloin, kun tunteet saavuttavat äärimmäisen tason, täytyy myös maailman niitä totella.

     Tämän lapsenomaisen ajattelunhan me löydämme kaikenkarvaisilla viherpipertäjillä ja maailmanhalaajilla, joiden elämänsisällöksi on tullut juuri tunteileminen ja magiaa muistuttava usko oman käyttäytymisen merkitykseen. Siitä he myös ovat kovin ylpeitä.

      En tiedä, mutta luulen ilman mitään mittauksiakin, että tämä joukko on suuresti naisvoittoinen, minkä takia nykyinen naisten hallitsema politiikka on niin suuressa määrin tunteisiin perustuvaa ja varsinainen poliittinen keskustelu sen mukaisesti käytännössä mahdotonta.

     Suuria tunteita ladataan aina sotiin ja silloin saa rationaalisuudelle heittää hyvästit. Samalla tietenkin irtaudutaan siitä varsinaisesta sodan todellisuudesta, jonka saavat korvata yleiskäsitteet. Jossakin ne niitä edustavat miehet saavat tehdä tehtävänsä.

     Sellainen asia kuin oikeudenmukaisuus on, paitsi etiikan piiriin kuuluva käsite, myös persoonallisuuden ominaisuus, joka aikoinaan luettiin kardinaalihyveisiin (dikaiosyne). Luulenpa, ettei niillä käytännössä useinkaan ole kovin läheistä suhdetta, ainakaan viisauden (sapientia) puuttuessa. Summum ius -summa iniuria, tiesivät jo vanhat roomalaiset.

     Ehkäpä nykyisenä aikana on taas syytä kaivaa esille muuan vanha blogi:

 

perjantai 18. joulukuuta 2015

Entä, jos hävitämme maailman oikeudenmukaisuudella?

 

Pereat mundus

 

     Fiat iustitia, pereat mundus! Tätä lausetta kuulee usein ja joskus on vaikea päätellä, mitä sanoja oikein tarkoittaa. Pitäisikö oikeuden siis tapahtua, vaikka maailma tuhoutuisi? Siinä tapauksessahan maailman tuhoutuminen juuri olisi oikeuden vaatimus. Vai tarkoitetaanko, että lain kirjainta on noudatettava, vaikka tulos olisi absurdi. Rooman valtakunnassa ihannoitiin joskus lain ankaraa noudattamista, etenkin jos sen noudattaja tai hänen perheensä joutui asiasta eniten kärsimään.

     Vanhat Ruotsin tuomarinohjeet sentään määräävät, ettei se, mikä ei oikeus ja kohtuus ole, voi olla lakikaan. Lain tarkoitus on siis säädellä järjellistä menoa eikä toteuttaa itseään silloinkin kun se on mieletöntä.

      Myös hallitsijan armo voi yleensä oikaista sinänsä virheettömiä, mutta mielettömiä päätöksiä. Kenraali Suvorov sai kuolemantuomion hyökättyään vastoin käskyä, mutta armahdettiin, koska hän voitti taistelun. Voittajia ei rangaista, tuumasi Katariina II ja antoi vaarallisen esimerkin. Periaatettahan noudatetaan myös sotarikosten kohdalla.

     Koska ihmiselämä on niinkin monimutkaista kuin on, tarvitaan juristeja, jotka tekevät monimutkaisista asioista yksinkertaisia ja päinvastoin.

      Etenkin anglosaksisen Common Law’n maailmasta tunnemme loputtoman määrän absurdeja ratkaisuja, jotka on saatu aikaan ahneiden, ahkerien ja kyynisten juristien myötävaikutuksella. Maailma on jäänyt tuhoutumatta vain siksi, ettei se voi olla kenenkään etu.

     Mutta lain kanssa olemme naimisissa. Ilman sitä tie on avoinna mielivallalle. Vanha Venäjän tutkija Leonard Schapiro korosti aikoinaan sitä, että juuri formaalisen lain halveksunta mahdollisti Neuvostoliiton totalitaarisen diktatuurin.

      Jevgeni Pashukanis, joka otti sosialismin teorian vakavasti, halusi pyrkiä kohti lainkäyttöjärjestelmää, jossa ei formaalista oikeutta enää tarvittaisi. Kuten valtio, myös oikeus olisi kuoleva pois sosialismin oloissa. Hänet likvidoitiin kansanvihollisena.

     Lain ongelma ratkesi siten, että muodollinen oikeusjärjestelmä kyllä säilyi, mutta puolue ei ollut sidottu siihen, kuten ei mihinkään muihinkaan rajoituksiin. Sehän se maassa ylläpiti diktatuuriaan.

     Laki joka tapauksessa on aina vain formaalinen järjestelmä, jonka ratkaisut usein ovat kohtuuttomia. Vanha tokaisu lex dura, sed lex, ei auta omantunnonarkoja sieluja. Vääryys on vääryyttä ja sellaiseksi jää, vaikka se muodollisesti täyttäisi kaikki lain vaatimukset. Missä totuus, правда жизни?

     Romaanissaan Ylösnousemus, Воскресение, Tolstoi on kuvannut tätä dilemmaa. Siinähän päähenkilö, sovittaakseen huonoa omaatuntoaan, lähtee vapaaehtoisesti vankijoukon mukana karkotukseen, vaikka tämä ei millään tavalla auta oikeuden uhria, joka sitä paitsi henkilönä ei ansaitse mitään erityistä arvostusta. Mutta ihmisarvonsa hänellä toki on ja ehkä se on mittaamaton? Nöyrtyköön siis ainakin syntinen sen edessä ja taivaallisen oikeudenmukaisuuden tunnustaen.

     Mutta miten suuri voisi olla ihmisarvo? Jos se kerran on mittaamaton, ei sitä ainakaan voi uhrata millekään, mukaan lukien valtion edut.

     Mutta entä miten se suhtautuu muihin samanlaisiin arvoihin ja mitä tehdään, kun ne joutuvat vastakkain? Toisin kuin Jeesus, Tolstoi ei sanonut ”Antakaa keisarille se, mikä keisarin on”. Tolstoin oppi saattoi hyvinkin olla sitä aitoa kristillisyyttä, jota hän sen väitti olevan, mutta vajavaisessa maailmassamme ei jalojen yksilöiden rajaton omantunnonarkuus ja uhrautuvaisuus tuota maan päälle taivasta, vaan helvetin.

     Näin ainakin Nikolai Berdjajev tulkitsi Tolstoin sanomaa omantunnon ehdottomasta imperatiivista. Hänestä Tolstoin anarkismi oli luonteeltaan saatanallista, siis kapinaa Jumalaa vastaan. Saatanan tavoin Tolstoi ei hyväksynyt Jumalan töitä, mikäli Jumala osoittautuisi kyllin röyhkeäksi toimimaan hänen, kreivi Tolstoin hyvyyden imperatiivia ja jaloa omaatuntoa vastaan.

     Tämä asenne villitsi myös koko Venäjän intelligentsijaa, jota sitten asianmukaisesti rangaistiin sokeudestaan vallankumouksella. Vallankumous taas nitisti intelligentsijan kuin torakan. Tätähän Maksim Gorkin Klim Samgin-romaanin loppu symbolisesti kuvaa.

     Dostojevskin Ivan Karamazov oli myös itse asiassa aivan Tolstoin kaltainen julistaessaan, ettei maailmassa ole mitään sellaista hyvää, minkä voisi ostaa yhden viattoman lapsen kyyneleillä.

     Ei varmaan olekaan, mutta mitä tästä oikeastaan seuraa? Sekö, että koko maailman on alistuttava niiden ihmisten jaloon tahtoon, jotka tavoittelevat itselleen moraalisia palkintoja uhraamalla mahdollisimman paljon omia ja muiden etuja välttääkseen huutavan vääryyden yhdessä ainoassakin asiassa?

     Periaate on hyvä ja jalo, kysykää vaikka Tolstoilta tai Jeesukselta, mutta onko asiassa mitään tolkkua ja jos, niin missä se on? Missä ovat rajat? Nekin tarvitaan, että oikeudesta voisi tulla kohtuutta. Tätä asiaa eivät kenenkään omantunnon palkinnot muuksi muuta, vaikka olisivat suurempiakin.

     On selvää, että vaikka pitäisimme jokaista ihmishenkeä korvaamattomana ja rajattoman arvokkaana, joudumme useinkin laskelmoidusti uhraaman sen syystä tai toisesta. Kysykää vaikka lääkäreiltä, joille se on arkipäivää.

      On paljon asioita, joiden toteuttaminen varmuudella säästäisi ihmishenkiä, mutta joita ei toteuteta korkeiden kustannusten vuoksi tai muusta yleisesti hyväksytystä syystä. Ajatellaan nyt vaikka liikennettä. Siinä pyritään optimaaliseen turvallisuuteen, ei maksimaaliseen. Muuten yksityisautoilu kiellettäisiin kokonaan.

     Tuntuu joskus siltä, että kuten ennen Venäjän vallankumousta, on meillä nytkin keskuudessamme ihmisiä, jotka tuntevat kutsumuksekseen taistella kaikkea kohtuutta vastaan toteuttaakseen sen, mitä pitävät oikeutena. Tämän he tekevät aivan riippumatta siitä, mitä muut ihmiset pitävät oikeutena, koska vain heidän oma tunteensa merkitsee jotakin.

     Niinpä lakeja tulkitaan tarkoituksenmukaisesti, pykäliä venyttäen, aina tiettyyn suuntaan ja julistetaan, ettei maailmassa ole mitään asiaa, joka voisi arvoltaan ja merkitykseltään mennä yli se, jolle he ovat omistautuneet. Vajavaisessa maailmassa tämä tarkoittaa sotaa niitä vastaan, joiden moraalitunteita pidetään halpa-arvoisempina ja joiden etuja pidetään mitättöminä omaan, pyhään asiaan verrattuna.

     Onko tämä osoitus moraalisesta ylevyydestä vai omahyväisestä naiiviudesta, on se vakava kysymys, jota itse kunkin olisi syytä vakavasti ja ilman ennakkoasenteita pohtia. ”Saatanallinen” anarkismi ei ole tässä maailmassa uusi keksintö ja sen jäljet pelottavat.