Vuorilla ja vuorten takana

 

Muuan hukkareissu

 

     Armeijoita harvoin tuhotaan aivan loppuun saakka. Cannaen taistelu ja Stalingrad lienevät perusteellisimpia katastrofeja, mitä tunnetaan. Suomen armeijan katastrofit Pälkäneellä 1713 ja Napuella 1714 eivät vielä merkinneet koko armeijan menettämistä, vaan se pystyi vielä vetäytymään ja toimimaan Ruotsin puolella.

     Venäläiset näyttävät pitäneen sen muodostamaa uhkaa yhä varsin merkittävänä.

     On sanottu, että Pälkäneen (Kostianvirran) ja Napuen (Isonkyrön) taisteluiden  jälkeen Suomen ja Ruotsin historia ja siis myös niiden näkökulma suureen Pohjan sotaan muuttuivat hyvin erilaiseksi: Ruotsi kävi yhä sotaa ja kokosi vielä itselleen suuren armeijan, Suomi taas oli venäläismiehityksessä ja kärsi sen kauhuja.

     Toki karoliini Armfeltin (ruots. Arfmfeldt) johtama Suomen armeija oli yhä olemassa ja lähetettiin mukaan suureen hyökkäysoperaatioon Kölivuorisotn toiselle puolelle.

Se päättyi tunnettuun katastrofiin, mutta yhä riitti hengissä olevia miehiä ja joistakin pitäjistä palasi rauhan solmimisen jälkeen melko monikin vielä sotaretkeltään, joka oli venähtänyt kovon pitkäksi.

     Kuninkaamme Kaarle XII, jota myös sankarikuninkaaksi on kutsuttu, oli erilainen nuori. Sodan syttyessä hän oli vasta 18-vuotias, eikä enempää kuin 36-vuotias, kun hänen uransa päättyi Fredrikshaldin linnoituksen edustalla. Puolet elämästä oli mennyt sotilasleireissä ulkomailla.

     Norjan-retki oli osoittautunut raskaaksi ja turhauttavaksi ja kuninkaan kuoleman jälkeen Suomen armeijan rippeet lähtivät viimeiseen suureen operaationsa eli marssille vuoriston yli takaisin Ruotsin puolelle. Siinä joukko hupeni puoleen.

     Vielä sen jälkeen löytyi kuitenkin kenttäkelpoisia miehiä torjumaan venäläisten hyökkäyksiä Länsipohjan rannikolle ja joitakin siis riitti vielä kotiin palaamaankin.

    Olihan se reissu sekin.

 

lauantai 11. helmikuuta 2023

Erään armeijan tuho

 

Kärsimysten tie

 

Anders Hansson, Armfeldts karoliner. Prisma 2003, 276 s.

 

     Carl Gustaf Armfeltin nimi on suomalaisille tuttu. Hänen osakseen tuli johtaa suomalaisia joukkoja (Suomen armeijaa) Suuressa Pohjan sodassa ja sehän oli pelaamista huonoilla korteilla. Rutiköyhä ja nälänhädän heikentämä Suomi ei pystynyt paljoa tarjoamaan. Se imettiin yksinkertaisesti kuiviin ja venäläinen miehityskausi eli isoviha täydensi sitten tuhon.

     Armfelt muistetaan ennen muuta katastrofaalisista tappioistaan. Kostianvirran ja Napuen taistelut hävittiin ja vuoden 1719 paluu lumimyrskyssä yli Norjan tuntureiden vei puolet kenraalin jäljellä olevista joukoista.

     Toki voittojakin Armfeltin uralla oli, erityisesti Inkerinmaalla, josta hän oli syntyisin. Hän menestyi pienillä joukoilla Kapriossa ja kävi hävittämässä venäläisten asemia Retusaarella eli Kronstadtissa. Savonlinnankin tienoilla hän toimi ja johti Helsingin puolustusta vuonna 1713, kun Venäjän laivasto hyökkäsi sinne itsensä tsaarin johdolla. Armfelt oli toiminut myös Ranskan armeijassa vuosina 1685-1697.

     Armfeltista on parikin elämäkertaa, mutta Hanssonin kirja ei kilpaile niiden kanssa, vaan pyrkii todella kartoittamaan sotilaiden, lähinnä suomalaisten karoliinien elämää Norjan-retkellä vuosina 1717-1719.

     Kaarle XII, ”rautakallo” ei Turkista palattuaan mennyt Tukholmaan, vaan alkoi puuhata sotaa läntisiä vihollisiaan vastaan. Rauhaakin tunnusteltiin Venäjän kanssa Ahvenanmaalla, mutta kuningas ei suostunut suuriin vaatimuksiin idässä eikä lännessäkään. Uhrauksiakin oli tehty paljon…

     Vihollisten uhatessa kaikilta suunnilta Kaarlen vastaus oli uhkarohkea hyökkäys. Hyökkäys suuntautui Norjaan, joka kuului tuolloin Tanskalle. Ruotsin vihollista, Englantia vastaan harkittiin jopa sotilaiden -käytännössä ilmeisesti juuri Armfeltin suomalaisten- laivaamista Skotlantiin, jossa nämä olisivat taistelleet yhdessä katolisten jakobiittien kanssa Englannin kuningasta vastaan.

     Tämä ei toteutunut, mutta kun Armfelt piiritti Trondheimia, otettiin Skotlannin laivaston muodostama uhka vakavasti ja sitä torjumaan lähetettiin muutama alus kaupungin edustalle.

     Hyökkäys Kölivuoriston yli Norjaan oli erittäin uhkarohkea operaatio. Seudut olivat harvaanasuttuja, eikä ruokaa ja rehua ollut niistä riittävästi puristettavissa noin 10000 miehelle ja peräti 7000-8000 hevoselle. Osittain huolto oli hoidettava Ruotsista käsin ja yhteydet olivat heikot ja haavoittuvat.

     Hevosten valtava määrä johtui siitä, että Kaarle oli nähnyt kantosatuloita käytettävän Turkissa ja päätti näyttää niitä nyt myös Ruotsissa. Hevoset oli koottava erittäin laajalta alueelta ja koetettava välttää maatalouden vetovoiman hävittämistä.

     Armfeltin runsaista 10000 miehestä suurin osa oli suomalaisia, muun muassa Karjalan rakuunoita 612 henkeä ja Savon jalkaväkirykmentin 492 miestä. Mukana oli myös kuuluisan sissipäällikön, Pietari Långströmin vapaakomppania, 71 miestä. Ruotsalaisista joukoista mainittakoon Jämtlannin ja Hälsinglannin (Helsinge) rykmentit.

     Kulku Norjan rannikolle oli hyvin vaikea ja rasittava, eikä tilanne perille saavuttuakaan ollut ilahduttava. Tosin pari skanssia saatiin vallattua helposti, mutta norjalaiset harjoittivat myös poltetun maan taktiikkaa ja käyttivät hiihtojoukkoja. Rannikolla kaikki veneet oli otettu puolustajille tai tuhottu ja tämä merkitsi erittäin suurta hankaluutta hyökkääjille.

     Toinen suuri hankaluus oli, ettei raskasta tykistöä pystytty kuljettamaan mukana. Niinpä vihollista, joka oli linnoittautunut Trondheimiin, oli tyydyttävä piirittämään. Rynnäkköä kyllä harkittiin parikin kertaa ja rynnäkkötikkaita valmistettiin, mutta lopulta Armfelt päätti antaa vihollisen kypsyä muuriensa takana.

     Piiritettyjen elämä olikin todella vaikeaa. He näkivät nälkää ja ennen pitkää jopa puolet sairastui ja oli taisteluun kelpaamatonta. Monet kuolivat vielä piirityksen loputtuakin. Myös piirittäjä kärsi nälkää ja janoakin.

     Kenraali de la Barre (Tinaparri), joka oli Napuella poistunut rakuunoineen paikalta ja siitä saanut arvostelua, ahdisteli norjalaisia kollegoitaan ja ajoi nämä pakoon vuoristoon puolta pienemmillä joukoillaan. Tässä, kuten yleensäkin suurena ongelmana oli molemmin puolin tiedustelu ja tiedon kulku.

     Kun armeijoiden toiminta oli riippuvaista makasiineista ja yhteyksistä niihin, koetti vihollinen tehdä parhaansa niiden tuhoamiseksi ja muonanhankinnan estämiseksi. Kaiken kaikkiaan se ei onnistunut. Kuitenkin esimerkiksi joukko savolaisia yllätettiin laivoilla saapuneiden norjalaisten toimesta ja joutui sotavankeuteen.

     Huollon ongelmat määräsivät armeijan liikkeet jopa siinä määrin, että Armfelt toimi vastoin kuninkaan nimenomaista käskyäkin. Olihan armeija pidettävä hengissä. Suhteet paikalliseen väestöön vaihtelivat. Erityistä ystävällisyyttä ei toki voinut odottaa niitä kohtaan, jotka ottivat saatavilla olevat elintarvikkeet ja rehun ja jättivät väestön nälkäkuoleman partaalle.

     Ruotsin armeijan kuri oli kova ja ryöstelijät hirtettiin. Myös muuan suomalainen, joka oli raiskannut naisen, koki saman kohtalon. Ruotsalaiset maksoivat pakko-ottonsa, mutta rahaa ei voinut syödäkään, joten kurjuus seurasi aina armeijan jäljissä. Norjalaiset, jotka vierailivat alueilla vuorostaan, täydensivät vielä työn.

     Kun Kaarle XII, joka joukkoineen toimi etelämpänä kuin Armfelt, sitten marraskuun lopussa 1718 kuoli, sai Armfelt asiasta varmuuden vasta kuukauden kuluttua ja lähti onnettomalle paluuretkelleen. Se huipentui lumimyrskyyn, joka alkoi uudenvuodenpäivänä ja jatkui useita päiviä, välillä heikentyen.

     Kuten tunnettua, noin puolet armeijasta menehtyi. Vaatetus oli usein heikkoa ja myrskyn voimasta pakkasen purevuus moninkertaistui. Kun miehet lopulta pääsivät Ruotsin puolen vähäisiin kyliin, joissa oli vain pari taloa, kuolivat lämmittelijät usein äkillisesti: jäähtynyt veri aiheutti sydänpysähdyksen lähtiessään äkkiä liikkeelle. Hypotermian vaivaamat sotilaat menettivät yleensä myös orientaation ja toimivat humalaisten tavoin.

     Norjan puolelta lähteneessä armeijassa oli 5800 miestä. Ruotsin puolelta, Handölin kylästä jatkoi matkaa enää 2700 henkeä. Vuoden mittaan kuoli paleltumisten seurauksiin vielä noin 700 ja 451 kotiutettiin vammojen takia. Amputaatiota suoritettiin vielä vuosia tapahtumien jälkeen.

     Katselmuspöytäkirjoista ilmenee, että varusteita oli matkalla hukkaantunut paljon. Esimerkiksi kiväärien tukit poltettiin usein nuotioissa. Matkan varrelle jäivät tykit ja jopa huoltokuormat, kun hevoset ja kuskit kuolivat. Myös kolmesta norjalaisesta oppaasta kuoli kaksi. Ilman kompassia ja näkyvyyden ollessa olematon, ei oppaistakaan mahtanut olla kovin suurta hyötyä.

     Kun Armfelt hengissä säilyneine miehineen pääsi pois vuoristosta, tuli heille uusia tehtäviä: vauhdittaakseen rauhanneuvotteluja venäläiset aloittivat Suomesta käsin Ruotsin rannikkojen ryöstelyn (”rysshärjningar”). Armfelt miehineen joutui vielä taistelemaan heitä vastaan Gävlessä.

     Rauha solmittiin Uudessakaupungissa elokuussa 1721 ja seuraavan vuoden aikana suomalaisten joukkojen rippeet pääsivät vihdoin kotiin. Pohjalaiset saivat kulkea pitkin rannikkoa ja löysivät suuren osan kotiseutuaan täysin tuhottuna venäläisten toimesta.

     Etelässä ja ilmeisesti Savossakin tilanne oli parempi. Monta miestä oli Sulkavaltakin lähtenyt reissuun ja päässyt ainakin vuoriston yli takaisin Ruotsin puolelle.

     Voimme kuvitella, että moni saattoi pitää vaiherikasta matkaansa ns. paskareissuna, mutta norjalaiset olivat iloissaan ja Norjan kirkoissa kiitettiin vuosittain Jumalaa maan pelastumisesta aina vuoteen 1766 saakka.

 

1954

 

Aikakausien välissä

 

Toiset pidot Tornissa. Toimittanut Eino S. Repo, K.J. Gummerus oy 1954, 346 s.

 

     Vuoden 1937 jälkeen seuraava suuri suomalainen kulttuurikeskustelu vietiin aikakirjoihin vasta vuonna 1954.

      Maailma oli keskustelijodien elinaikana jo muuttunut perusteellisesti. Nyt oli olemassa enää kaksi supervaltaa, vaikka Euroopan vanhat suuruudet yhä kävivät jälkijoukkotaisteluita imperiumeistaan. ”Köyhä, nälkäinen ja ylikansoitettu” Eurooppa ei innoittanut suuria tunteita ja sota oli tuottanut pettymyksen ja krapulan ihanteille.

     Maailmanhistorian suurin sosiaalinen vallankumous oli tapahtunut puolentoista vuosisadan mittaan, kuten voitiin todeta, vaikka Suomen suuri muutos oli vielä edessä liittyen huippunopeaan urbanisaatioon, koulutukseen, sosiaalivaltioon, maallistumiseen, konsumerismiin, feminismiin ja radikalismiin. Kaikista niistä oli kuitenkin jo hieman esimakua.

     ”Elämää suurempia” aatteita ei ollut sivistyneistön näköpiirissä ja kommunismi ymmärrettiin vain takapajuisten massojen ressentimentiksi, jonka torjuminen kyllä oli sivistyneistön velvollisuus.

     Uskonto, jolla oli vain hiukan aiemmin ollut renessanssinsa, kävi myös jälkijoukkotaisteluita ja merkitsi sivistyneistölle lähinnä kasvotonta metafysiikkaa, joka tosin ei ollut vailla kiinnostavuutta.

     Suomalaisen sivistyneistön määrä oli epäilemättä kasvamassa, vaikka koulutuksen räjähdysmäinen kasvu ei vielä ollut näkyvissä. Kuitenkin ”huippusivistyneistön” määrä oli pysytellyt aiemmissa varsin pienissä lukemissaan samaan aikaan, kun sen taso oli laskenut.

     Ainoa vieras kieli, jota enää osattiin, oli englanti, mutta yleensäkään vieraita kieliä ei osattu yhtä hyvin kuin ennen. Kulttuurivirtaukset tulivat nyt suuressa määrin Amerikasta, jota vuonna 1937 oli tuskin mainittu, kuten keskustelussa todettiin.

     Amerikkalainen kulttuuri oli kuitenkin kauttaaltaan epäkulttuuria: murhien ja alushameiden maailmaa, missikisoja ja luokattomia elokuvia, jännityskirjallisuutta ja niin edelleen. Ajanvieteteollisuutta lyhyesti sanoen.

      Uuden ajan koittamisen saattoi aistia uusista kulutushyödykkeistä: radio oli jo kaikilla, vaikka television tulo oli vasta odotettavissa. Jääkaapit ja pesukoneet kuuluivat nyt uuteen elintasoon ja itse asiassa 1930-luvun ”hyvät vuodet” oli jo taloudessa ohitettu, vaikka asiaa ei mainittu. Autojakin haikailtiin, vaikka sellaisen hankinta oli kovin vaikea juttu.

     Keskustelijat olivat syntyneet enimmäkseen 1910-luvulla, vaikka joukossa oli joku vuoden 1929 sukupolvenkin edustaja, siis mies, joka ei ollut ehtinyt rintamalle. Rintamaupseereita olivat ainakin Matti Kuusi, Väinö Leskinen ja Eino S. Repo ja luultavasti joku muukin, Keskustelijoitahan oli yleensä kymmenkunta, kokoonpanon hieman vaihdellessa.

     Mukana olivat muun muassa Kauko Kare, Tuomas Anhava, Touko Voutlainen, Sakari Virkkunen, Lauri Hyvämäki, Kauko Sipponen ja vasemmistoa edustamassa Väinö Leskinen. Naissukupuolta edusti Eila Pennanen.

     Keskustelu ei alkanut ihan yhtä juohevasti kuin vuonna 1937 ja kirjassa on kautta linjan havaittavissa tiettyä taipumusta tyhjään jankkaamiseen, joka liittyy siihen, ettei käsitteiden määrittelystä saatu sopimusta aikaan.

     Mitä tulee ”rintamiin”, ne eivät tietenkään olleen puoluepoliittiset, kun kerran kulttuurista keskusteltiin. Idän ja lännen välissä kun oltiin, ei kukaan ryhtynyt idän puolustajaksi eikä myöskään ”kauko-Lännen” eli Amerikan. Idässä kyllä mainittiin olevan sellaista voimaa, jota ei lännessä ollut. Kyseessä oli uskonto, sekulaarinen tietysti.

     Suomen todettiin olevan ei-kenenkään maalla, mutta sitä lähinnä oli Pohjoismaiden ja Englannin muodostama ryhmä. Eurooppa oli ehkä heikko, mutta kuitekin kulttuurisesti sellainen Kiina, ettei sitä kukaan voisi valloittaa eurooppalaistumatta itse.

     Edellä on siis esitetty omia päällimmäiseksi jääneitä vaikutelmiani polveilevista keskusteluista. Toki näkemyksissä oli keskinäisiä eroja.

     Keskustelijoiden lähtökohtana ja viiteryhmänä oli kulttuuri ja käsitykset siitä osoittautuivat sangen elitistisiksi. Erityisesti modernismin eduistaja, Tuomas Anhava, jota Hannu Salama eräässä kirjassaan nimitti ”Paavi Himaseksi” esitti sangen tiukkoja mielipiteitä siitä, mitkä kirjat ja kirjailijat kuuluivat todelliseen kulttuuriin ja mitkä olivat roskakulttuuria.

     Edellisiin hän luki sellaisia nimiä kuin Jorma Korpela, Iiris Kähäri ja (?) Leskinen. Jälkimmäisiin kuuluivat muun muassa Aino Räsänen (Helena-sarja), Annikki Sankari ja Mika Waltari. Väinö Linna mainitaan jossakin, mutta ”Tuntematon” ei kaiketi ollut vielä ilmestynyt.

     Waltari on itse asiassa koko kirjassa varsin yksimielisesti, joskaan ei aivan kiistattomasti leimattu kehnoksi kirjailijaksi ja Anhava kauhisteleekin sitä, että itse professori Koskimies kuitenkin oli mennyt kehumaan hänen novellikokoelmaansa, joka oli ”Waltarinkin työksi harvinaisen kehno”.

     Eila Pennanen sen sijaan, erään toisen säestäessä tuhahti, ettei Waltarissa mitään vikaa ollut, se oli joidenkin nuorten keksintöä. Vuonna 1957 Waltarista sitten tehtiinkin akateemikko.

     Muuten: tässäkin teoksessa, kuten myös sitä seuranneessa keskustelukirjassa tulee esille V.A. Koskenniemen suuri (ja kielteinen) vaikutus suomalaiseen kirjallisuuteen. Olipa VAK:lla pitkä varjo!

     Pennanen oli saanut kunnian alustaa teemasta ”yksilö parka”. Minun toista aikakautta edustavan mielipiteeni mukaan alustus onkin kirjan paras ja eniten ajatuksia herättävä.

     Se oli myös tuohon aikaan kovasti pinnalla ja muistan, että kysymys yksilöllisyydestä massojen vastapoolina oli paljon esillä vielä kymmenisen vuotta myöhemmin. Amerikkalaisten sosiologien kysymys ”yksinäisestä joukosta” ei kaiketi ollut vielä ehtinyt suomalaisen sivistyneistön tietoisuuteen. Ortega y Gasset tunnettiin.

     Yllättävää kyllä, Pennanen väitti yksilöllisyyden kuuluvan nimenomaan naisille, sillä perusteella että ihminen on yksilöllisimmillään eroottisella alueella ja naiset elävät eniten sen piirissä.

     Yksilön ongelma on hänestä sekä etiikan että erotiikan alaa. Onnellinen perhe on kaiken a ja o. Se on nykyaikainen käsite. Aiemmin puhuttiin ”hyvästä perheestä”, johon kuului vaikkapa lasten pieksäminen ja hieman koirakoulua muistuttava (oma ilmaukseni) ”kasvattaminen” joidenkin mallien mukaan, vaikka yksilön sisäinen kehittyminen oli se asia, joka ratkaisee kaiken.

     Jos lapsi sai kasvaa onnellisessa perheessä, hänestäkin tuli onnellinen ja tasapainoinen. Lasten pieksäjät sen sijaan saivat aikaan kieroutumia.

     Niistä puheen ollen, huolestuttavia olivat avioerojen lisääntyminen ja perversiteeettien julkistuminen. Ruotsissahan homoseksuaalit olivat jopa ”järjestäytyneet”. Erään toisen keskustelijan mukaan Pennanen puhui asiasta ”eittäin paheksuvasa äänilajissa”, vaikka kyseessä voisi kuitenkin olla nimenomaan yksilöllisyyden lisääntyminen. Kannatti muistaa myös antiikin Kreikan tilannetta.

     Varsoin häjjysti Pennasen näkemyksiä vastaan hyökkäili Matti Kuusi, joka naljaili naisten ”viidakkoelämyksille” ja nosti esille järjestyneen joukon ja sen johtajan elämykset, joita oitis ruvettiin kutsumaan ”vänrikkielämyksiksi”. Pennanen ei provosoitunut.

     Keskustelussa ehdotettiin myös, että erotiikasta voitaisiin käyttää sellaistakin sanaa kuin ”rakkaus”. Pennanen oli samaa mieltä, ”mutta en minä kehdannut sitä käyttää, hyvä ihme!”.

    Arveltiin myös, että nykyisenä aikana ihmiset aivan toisessa määrässä ja toisella tavalla kuin ennen pelkäsivät toisiaan. Pennasen mielestä siihen liittyi yksi merkittävä asia: ”Että naiset eivät enää ole naisia. Hyvänen aika, tämä kauhea ilmiö, että naiset ovat joutuneet miesten kilpailijoiksi, sotkee koko asian! Se ei ole pelkästään naisten syytä, se on tuotantoelämän kehittymisen syytä”.

     Siinäpä hän taisi saada sanotuksi jotakin hyvin oleellista koko aikakaudesta laajemminkin, ehkäpä aivan erityisesti tuosta väkikaudesta, joka sijoittuu sotien jälkeen ja ennen suurten ikäluokkien tuloa näyttämölle, suurta vaurastumista ja suurta nihilismiä.

     Suuri muutos tunnettiin jo vuonna 1954. Se oli ilmassa, mutta ei vielä selvästi hahmotettavissa. Ihmiset olivat vailla suuntaviittoja, ehkäpä he juuri siksi myös pekkäsivtä toisiaan?

      Kaipa se oli normien hajoamisen, anomian aikaa, Émile Durkheimin käsitettä käyttääkseni. Ehkäpä Seppo Oikkonen sanoo tästä painavan sanansa.

Muuan leijona ja hänen maineensa

 

Pohjolan leijona

 

"Nyt Lagerbring saa laittaa

sanoman Suomehen,

puvussa Leijonamme

jo meidän ollehen.

Toll marski, Piper, kreivi,

ma teidät kumpaisen

todistajaksi kutsun

tekoni ylhäisen!"

J.L. Runeberg, ”Kuningas”

(Vänrikki Stoolin tarinat)

 

   Kaarle XII saavutti sotakentällä useita hämmästyttäviä voittoja alivoimaisenakin ja esimerkiksi Aleksandr Suvorov kunnioitti häntä oppi-isänään.

     Omaa sotaansa aloittaessaan Kustaa III sitoi vyölleen Kaarle XII:n miekan, joka oli hänelle aivan liian pitkä ja Kustaa IV Aadolf puki hänkin Suomen sodan aikana teatraalisesti sankarikuninkaan uniformun päälleen, kuten Runebewrg pilkallisessa runossaan kertoo.

     Huolimatta siitä, että Kaarlen politiikka tuhosi Ruotsin suurvallan perusteellisemmin kuin ehkä olisi ollut tarpeen ja aiheutti valtavasti tarpeetonta hävitystä ja kuolemaa, ovat jälkipolvet Ruotsissa usein suhteutuneet häneen ihaillen.

     Helsingistäkin löydämme yhä ravintolan nimeltä Kaarle XII, mikä puhuu puolestaan. Sen sijaan, että olisi kyennyt edes jonkinlaiseen kompromissiin, Kaarle torjui rauhanteon Venäjän kanssa edellyttämällä, ettei Suomenlahden perukkaa saa missään tapauksessa luovuttaa.

     Siellä sijaitsi kuitenkin jo vuodesta 1703 Venäjän uusi pääkaupunki. Turkki olisi voinut lyödä Venäjän ja itse asiassa sen jo tekikin, mutta luovutti sitten voiton hedelmät takaisin milteipä hernekeitosta. Kaarle sai jatkaa maansa hallitsemista Benderistä Turkin alueelta käsin, kunnes pakotettiin vaihtamaan paikkaa.

     Tuohon aikaan Suomi, olennainen valtakunnanosa, oli venäläismiehityksessä (isoviha), mutta sen kärsimyksille ei arvoa annettu enempää Benderissä, kuin Pohjanlahden takanakaan. Ruotsissa tutkijat eivät näytä koskaan kiinnostuneen isonvihan historiasta. Christer Kuvajan tällä vuosisadalla Tukholmassa ilmestynyt teos on poikkeus ja tietenkin suomalaisen tekemä.

     Ruotsalaisilla ei ollut isoavihaa, vaan Suuri Pohjan sota jatkui yhä. Tosin Suomesta käsin hyökännyt kaleerilaivasto muistutti aika ajoin rannikon asukkaita siitä, että vaara uhkaa idästäkin.

     Kaarle XII on kaikesta politiikkansa tuhoisuudesta huolimatta jäänyt historiaan hahmona, jonka eräät aikakaudet yhä uudelleen nostavat esille palvottavaksi, kun taas toiset ymmärtävät sen varoittavana esimerkkinä.

     Ruotsalais-ukrainalainen sotaliittokin kuului Kaarlen politiikkaan ja uskon, ettei se voi olla vaikuttamatta tämän päivän Ruotsin suhtautumisessa Kaarleen ja karoliineihin.

     Tätä asiaa en kuitenkaan tunne. Ken tietää enemmän, kertonee?

     Tässä nyt muuan kirja ja sitä koskeva blogi ajalta, jolloin meneillään oleva suuri eurooppalainen sota ei vielä vaikuttanut käsityksiimme historiasta.

 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Aikansa sankari

 

En hjälte i tiden

 

Bengt Liljegren, Kaarle XII. Soturikuninkaan elämä. Suomentanut Matti Kettunen. Suomen klassikkokustannus Oy, Helsinki. Copyright 2000.375 s.

 

     Voltaire sanoo tunnetussa Kaarle XII:n elämäkerrassaan, että siinä oli mies, jolla ei ollut mitään heikkouksia. Tämän takia hän vei kaikki sankarien hyveet liiallisuuksiin ja, kuten jo Aristoteles opetti, silloin ne muuttuvat paheiksi.

     Lujuus muuttui itsepäisyydeksi, anteliaisuus tuhlaavaisuudeksi, rohkeus huimapäisyydeksi ja oikeamielisyys joskus julmuudeksi. Kun kyseessä oli itsevaltias kuningas, seurasi siitä onnettomuuksia koko maalle ja vielä muillekin, kunnes viimein löytyi se luoti, joka oli tarkoitettu Kaarlelle. Sen ampumisen lienee järjestänyt myöhempi kuningas Fredrik I, päättelee kirjoittaja.

     Kauan näytti kuitenkin jopa siltä, että taisteluissa aktiivisesti mukana ollut kuningas oli kuolematon, ellei nyt suorastaan haavoittumaton ja väitettiin, että hän sai aina taistelun jälkeen karistella kiväärinkuulia saappaistaan.

     Voltairen Kaarle XII:n elämäkerta on Liljegrenin mukaan kaiketi Raamatun ja John Bunyanin Kristityn vaelluksen jälkeen eniten painettu kirja, jota myös käytettiin paljon ranskan kielen oppikirjana eri puolilla maailmaa.

     Koska tuon eniten painetun kirjan tittelin haltijaksi on kovin paljon ehdokkaita, en ota Liljegrenin arvelua ihan vakavasti, mutta toki se osoittaa, miten valtavaa mielenkiintoa koko maailmassa tuo meidänkin kuninkaamme herätti.

     Syytä olikin. Olihan varsinainen sensaatio, että pieni Ruotsi kävi pistämässä luun kurkkuun suuremmilleen ja sen sijaan että olisi itse joutunut teuraaksi, alkoikin näyttää pelottavalta mahdilta, jota eivät edes lukuisten suurvaltojen yhtyneet ponnistelut pidätelleet.

     Liljegrenin mielenkiinto kohdistuu ennen muuta kuninkaan persoonaan eikä niinkään hänen kansoihinsa tai muihinkaan kansoihin. Suomesta ei kirjassa paljonkaan puhuta eikä edes ”Isoa vihaa” tai Riilahden meritaistelua, jota Pietari I nimitti ”merelliseksi Poltavaksi” mainita.

     Venäjästä kirjoittaja tietää ja välittää vieläkin vähemmän, mikä toki on ymmärrettävää sikäli, että kirja keskittyy henkilöön eikä maihin ja kansoihin. Kuitenkin olisi ollut paikallaan puhua myös siitä, miten Pietari arvioi ”veljeään Kaarlea”.

      Mutta hyväksytään nyt kirja sellaisena kuin se on. Suomalaiselle siinä on tuoretta juuri keskittyminen Puolan, Turkin, Tanskan ja Norjan kysymyksiin. Suomi jäi kuin jäikin aikoinaan varjoon, eli siis jätettiin oman onnensa nojaan.

     Epäilemättä kirjan sankari oli epänormaali, mitä nyt ei tietenkään kannata a priori pitää moitteena saati herjauksena. Sen huomiointi vain auttaa ymmärtämään häntä.

      Aspergerin syndroomaahan on ounasteltu ja tietty silmiinpistävä tunteettomuus näyttää kertovan jonkin asteisesta autismista. Kuusituhatta venäläistä sotavankia murhattiin raa’asti Fraustadtin taistelun jälkeen näköjään ilman erityisiä tunteita, mutta lempisisaren kuolema isorokkoon aiheutti lohduttoman surun.

     Ja mistä ihmeestä johtui, että kuningas saattoi aina vain olla iloinen ja aktiivinen, vaikka hän inhimillisesti katsoen oli jo menettänyt kaiken? Jonkinlainen kohtalonusko ja vakaumus omasta asemasta herran voideltuna ja oikeuden miekkana näyttää olleen vahvempi kuin järki.

     Mutta ei Kaarlelta järkeäkään puuttunut. Hän oli etevä matematiikassa ja kehitteli huvikseen ajatusta kantalukuun 64 perustuvasta järjestelmästä vallitsevan kymmenjärjestelmän sijaan. Hän osasi myös hyvin latinaa, mutta kummallista kyllä, ei ranskaa.

       Ilmeisesti Kaarle oli taitava soturi ja hänen häikäilemättömyytensä tuo mieleen Suvorovin. Se, joka käy päälle, saa moraalisen yliotteen ja usein kuningas ryhtyi taisteluun aivan käsittämättömän alivoimaisena. Usein se toimi, mutta aina ei.

      Kiinnostava lukunsa on Kaarlen monivuotinen oleskelu Turkissa eli nykyisen Moldavian puolella Benderissä. Näyttää siltä, että kuningas alkoi oikeasti ihailla tiettyjä muhamettilaisen ympäristönsä piirteitä ja pyrki niitä omaksumaan.

       Myös suhteet ukrainalaisiin eli ennen muuta zaporogikasakoihin ja hetmani Mazepaan ovat kiinnostavia ja ajankohtaisia.

      Mazepa, jonka Pietari nosti kaikkein kurjimman petturuuden vertauskuvaksi, on nyt Ukrainassa nostettu arvoon arvaamattomaan. Tosin hänen tarinansa on jossakin määrin ongelmallinen ja Kaarlen kannalta hän oli aika vaatimaton liittolainen, joka herätti paljon enemmän toiveita kuin niitä täytti.

     Ruotsalais-turkkilais-ukrainalainen ystävyys on joka tapauksessa kiinnostava asia, jota voidaan nostaa aina esille asioiden niin vaatiessa. Moni näyttää jopa luulevan, että Ukrainan sinikeltaiset väritkin on valittu ruotsalaisen esikuvan mukaan.

     Vaikka me suomalaiset olimme myös Kaarlen alamaisia, ei meille ole tainnut herua asiasta kunniaa kovin paljon. Toki suomalaisia oli aina kaikkialla mukana Kaarlen joukoissa ja Narvassa heitä oli hyvin huomattavastikin. Poltavassa meikäläisten määrä oli sen sijaan jo niin pieni, että Kaarlen olisi pitänyt jo ennakolta arvata, miten leikissä käy.

     No, leikki leikkinä. Liljegrenin kirjan kiintoisin osa on sen lopussa oleva historiografinen katsaus. Se osoittaa, miten tavattoman suhdanneherkkää suhteutuminen Kaarleen on ollut kautta aikojen.

     Niin sanottu vanha koulukunta (Voltaire, Geijer, Fryxell ym.) suhtautui sankariin ambivalentisti. Kuninkaalla oli toki ansionsa, mutta hänen toimintansa vei onnettomuuteen.

     Tämän vastapainoksi syntyi vuosina 1890-1910 uusi koulukunta, jonka mukaan sankari oli myös poliittisesti suuren luokan lahjakkuus, joka ei pelkästään suojannut Ruotsia, vaan myös Eurooppaa vierailta tunkeutujilta eli Venäjältä.

     Kirjoittajan mukaan vuonna 1909, vanha koulukunnan edustajien kuoltua, vallitsi liki täydellinen yksimielisyys Kaarlen kaikinpuolisesta suuruudesta. Tätä symbolisoi myös vuonna 1910 perustettu Karoliiniliitto.

     Tunnettu kulttuurihäirikkö Strindberg, joka oli jo aiemmin suhtautunut Kaarleen vihamielisesti, nimitti tätä kuitenkin juuri samaisena vuonna 1910 ”vitsaukseksi ja pahamaineiseksi hävittäjäksi” ja jopa peräti ”Ruotsin pyöveliksi”.

     Strindbergistä tuli vasemmiston sankari ja mielipiteet Kaarlesta jakaantuivat sen jälkeen poliittisen vakaumuksen mukaan.

     Liljegren kertoo kiintoisasti, että Kaarlea on Ruotsissa sen jälkeen pidetty muun muassa oikeusvaltion symbolina raakaa väkivaltaa vastaan ja natsi-Saksassa taas germaanisen sankarin ruumiillistumana.

     Toisen maailmansodan jälkeisistä arvioista mainittakoon Hans Villiuksen näkemys, jonka mukaan Kaarle ei koskaan kypsynyt mieheksi, vaan säilytti murrosiän pueriilit piirteensä. Joka ikinen hänen suurpoliittisista ratkaisuistaan, jotka joskus on kuvattu nerouden ilmauksiksi, on myös leimattu mielettömäksi.

     Meillekin tuttu Anthony Upton nimitti Kaarlea karismaattiseksi psykopaatiksi ja ainakin nykyajan näkökulmasta tämä luonnehdinta vaikuttaa minusta kohtuulliselta.

     Suomennos ei sisällä lähde- eikä kirjallisuusluetteloa, mutta kirja näyttää olevan kirjoitettu ilman alkuperäislähteitä. Kiinnostava se silti on, etenkin ottaen huomioon, että kirjoittaja on entinen punk-muusikko, jollaisilta tuskin odottaisi erityistä älyllistä aktiivisuutta.

     Suomennoksesta voi sanoa vain, että se on sujuva, kun ei originaaliin voi verrata. Kuitenkin olisi pitänyt käyttää venäläisissä nimissä suomalaista translitterointia ruotsalaisen asemesta ja painovieheiden suuri määrä on hieman ärsyttävä.

 

Isoviha venäläisen historiankirjoituksen silmin

 

Isoviha venäläisittäin

 

     Sen johdosta, että lauantaina, 5. syyskuuta pidetään Sulkavan Soutustadionin tiloissa seminaari ja keskustelu aiheesta ”Isoviha Savossa” julkaistaan tässä selostus isonvihan perinteisestä venäläisestä tulkinnasta.

       Se ei ole vailla mielenkiintoa, vaikka sen kirjoittaja olikin Suomen venäläistämispolitiikan kannattaja. Ilmeisesti kyseessä on tähän päivään saakka asiantuntevin venäläinen tämän aihepiirin tutkimus, jota Venäjällä yhä käytetään perusteoksena.

      Tässä blogissa pyritään kertomaan, mitä tämä venäläinen tutkija on kirjoittanut, eikä siis suinkaan puolusteta hänen näkemyksiään. Suomalaisista alan esityksistä on jo silloin tällöin kerrottu ja niitä selostetaan myös tulevissa blogeissa.

     Tämän blogin sisältö perustuu kahteen aikaisempaan blogiin.

 

M. M. Borodkin, Istorija Finljandii v trjoh tomah. Tom I Vremja Petra Velikogo. (+Tom II Vremja Jelizavety Petrovny) Sankt-Peterburg, ”Nauka” 2016, 260 s. (490 s.)

(М. М. Бородкин, История Финляндии, том I Время Петра Великого (СПб 1910)

 

     M.M. Borodkin (1852-1919), kenraaliluutnantiksi noussut historioitsija oli itse asiassa koulutukseltaan juristi. Venäläisen isän ja ahvenanmaalaisen äidin poikana hän osasi ruotsia ja suomeakin.

     Kun hän oli katsomuksiltaan aito imperialisti ja panslavisti, hän sopi hyvin sellaisen Suomen historian kirjoittajaksi, joka esitti asiat keisarivallan näkökulmasta, vastapainona svekomaanien ja fennomaanienkin harjoittamalle vääristelylle. Tämän toimeksiannon hän saikin itseltään keisarilta.

      Borodkin tunnettiin sortokaudella kiivaista pamfleteista ja artikkeleista, joissa suomalaiset tulkinnat suuriruhtinaskunnan asemasta ja ajan politiikasta saivat tuta mitä kuuluu ja kuka käski.

Historioitsijana Borodkin ei kuitenkaan ole mikään pelkkä propagandisti, vaan tukeutui kriittisesti käytettävissä olleisiin tutkimuksiin ja alkuperäsilähteisiin. Selvää tietenkin on, että tällainen laaja yleisteos perustuu ennen muuta tutkimuskirjallisuuteen.

Itse asiassa Borodkinin teos on tänäkin päivänä käytännössä paras ja ainoa laaja Suomen historia venäjäksi. Vastaavaa yritettiin saada aikaan neuvostokaudella, mutta se ei onnistunut. Nyttemmin tällaisen teoksen kirjoittamiseen vaadittavaa kielitaitoakaan, perusteelliseen historialliseen lukeneisuuteen yhdistyneenä, on vain kovin harvassa koko laajalla Venäjällä. Kaiken muun ohella kirjoittajan pitäisi olla aidosti kiinnostunut Suomesta.

     No, ehkä tämä vuosisata näkee vielä modernin venäläisen Suomen historian synnyn. Edellytyksiä sen kirjoittamiseen on lähinnä Petroskoin yliopistossa, jossa historioitsijat jo opiskeluaikana oppivat vielä suomea ja ruotsia ja tutkivat pohjoisten naapuriensa historiaa.

     Venäläinen Suomen historia, myös Borodkinin kirjoittama, on kiinnostava ennen muuta siksi, että sen näkökulma asioihin on pakostakin toinen kuin suomalaisten. Toki tässä maailmassa on aina myös jokunen omaa maataan vastaan nurjaa kilpeä kantava takinkääntäjä, mutta sellaisten laatimat sepustukset ovat yleensä epäkiinnostavia ja älyllisesti ja moraalisesti yhtä ala-arvoisia.

     Borodkinia voi sen sijaan pitää aidosti venäläisenä, ellei nyt oikeistomonarkismia sitten haluta erottaa todellisesta, kunniallisesta patriotismista. Aikansa lapsi hän joka tapauksessa oli ja sai nähdä kannattamansa politiikan tuhoisuuden, kun hänen ihailemansa monarkia sortui.

     Itse asiassa hän joutui maksamaan asemastaan hengellään. Bolševikit teloittivat hänet luokkansa edustajana, panttivankina, kuten heidän tapoihinsa kuului.

     Kun nyt on pian kulunut 300 vuotta Uudenkaupungin rauhasta, on meilläkin, kuten myös Venäjällä, aihetta muistella Suurta Pohjan sotaa, joka muutti pysyvästi koko Euroopan voimasuhteet. Meillähän siihen liittyi myös Isoviha eli venäläinen miehityskausi, joka on muuan kansallisen muistimme keskeisiä elementtejä ja yksi kulmakivi suhtautumisessamme Venäjään.

     Heti kirjan alussa Borodkin polemisoi suomalaisia tämän aihepiirin tutkijoita, etenkin M.G. Schybergsonia vastaan. Tämän synteihin kuului tsaari Pietarin esittäminen pelkurina, kun tämä ennen Narvan taistelua lähtikin pois taistelualueelta.

     Tässä kohtaa kirjoittajan närkästys ei ole erityisen perusteltua, sillä saman tulkinnan ovat tehneet monet muutkin, hieman myöhemmistä kirjoittajista mieleen tulee kaunokirjallisen esityksen laatinut Aleksei Tolstoi. Ehkäpä se oli niin, ettei Pietari nuorena ollut mikään rohkeuden perikuva, mutta karaistui vähitellen tässäkin suhteessa.

      Suomettarelaiselle Yrjö-Koskiselle kirjoittaja sen sijaan antaa paljon pisteitä. Kuvasihan tämä sitäkin, miten Ruotsi yhä uudelleen jätti Suomen oman onnensa nojaan. Toki tämä historioitsija saikin silloin svekomaanien vihat niskoilleen myös siksi, että pyrki säilyttämään yhteistyön venäläisten kanssa sortokaudella.

     Venäläinen näkökulma Borodkinin esittämänä on selvästi antiruotsalainen ja pyrkii samalla nostamaan esille sen, miten pääsyylliset suomalaisten kärsimyksiin löytyivät Pohjanlahden takaa.

     Verratessaan toisiinsa kahta taistelevaa monarkkia, Kaarlea ja Pietaria, Borodkin nostaa Pietarin likipitäen kaikkien hyveiden ruumiillistumaksi, kun taas Kaarle oli katastrofi niin omalle kansalleen kuin naapureilleen. Kaarlen itsepäisyys, julmuus ja narsismi tekivät hänen loputtomasta taistelunhalustaan hedelmätöntä ja hävittävää.

      Pietari sen sijaan taisteli tietoisesti sekä historiallisen oikeudenmukaisuuden että geopoliittisen välttämättömyyden puolesta ja siis kansansa onnellisen tulevaisuuden takia. Sen hän turvasi kalliilla hinnalla.

      Kuitenkaan myöskään Pietari ei käyttäytynyt aina nuhteettomasti, mikäli mittapuuksi otetaan yksilömoraali. Suurta Pohjan sotaa valmisteltiin salassa ja sen alettua sille esitettiin naurettavia tekosyitä. Mutta sodassahan juonet ovat tunnetusti kiitettävä asia.

     Joka tapauksessa ruotsalaiset olivat kovin loukkaantuneita naapureidensa petollisuudesta. Juuri ennen sodan puhkeamista oli sentään vakuuteltu ystävyyttä ja Ruotsikin oli lahjoittanut Venäjälle peräti kolmesataa pronssikanuunaa käytettäväksi sotaan Turkkia vastaan. Muutakin sotamateriaalia oli myönnetty.

      Kyllä Pietari osasi myös syödä sanansa, minkä kirjoittaja esittää ilman kommentteja. Hyvin urhoollisesti puolustautunut Viipuri suostui antautumaan kunniallisin ehdoin. Puolustajien vaatimaa vapaata poispääsyä kaupungista lippujen ja aseiden kera ja musiikin soidessa ei suostuttu musiikin ja rummutuksen osalta myöntämään, mutta joka tapauksessa luvattiin poispääsy aseiden kera.

      Käytännössä keksittiin pian verukkeita ruotsalaisten muualla muka tekemistä vääryyksistä ja vesitettiin koko sopimus. Samaan tapaan kävi esimerkiksi Kajaanissa, mutta Viipurissa asialla oli itse tsaari.

       Viipurin jälkeen taistelu Suomesta saattoi alkaa ja johti pian miehitykseen eli isoonvihaan. Venäjäksi tätä yleensä kutsutaan nimellä Velikoje liholetije, mutta Borodkin käyttää termiä Velikaja razruha eli suuri hävitys/rappio.

      Siitä Borodkinilla onkin kerrottavana yhtä ja toista kiinnostavaa. Siitä enemmin toiste, mutta tulkoon mainituksi, että hän panee melkoisen merkityksen kivekkäiden (kivikes) toiminnalle. Näitä kutsuttiin hänen mukaansa myös nimellä sissit (sissary) eikä siis vanhalla venäläisellä sissejä tarkoittavalla nimellä šiši.

       Pakosta tai vapaaehtoisesti suomalaiset olivat usein yhteistyössä sissien kanssa, mikä johti venäläisten kostotoimiin. Niinpä kirjoittaja tekee sen ilmeisen johtopäätöksen, että suomalaiset itse olivat suuressa määrin syyllisiä onnettomuuksiinsa, omilla toimillaan he aiheuttivat venäläisten vastatoimet.

      Tämä on ihan hyvää logiikkaa, mutta se toimii aivan samalla tavalla myös Venäjällä. Kaarlen ja sittemmin Napoleonin ja vielä Hitlerinkin joukkojen siviiliväestöä vastaan kohdistama terrori oli tietysti myös tuon väestön oman toiminnan aiheuttamaa, ainakin suurelta osin.

       Kaiken kaikkiaan siviiliväestön kohtelu ei tuon ajan sodissa ollut kovinkaan paljon parempaa kuin omalla aikakaudellamme. Vertailuja toki voi ja kannattaakin tehdä ja tehtäneen seuraavassa blogissa.

Joka tapauksessa Suomen valloittaminen oli venäläisille hyvin tärkeä askel Ruotsin painostamisessa rauhaan. Ilman sitä olisivat iskut Ruotsin ydinalueelle olleet mahdottomia. Kuitenkin venäläiset etenivät vain vastahakoisesti syvälle Suomeen, väittää kirjoittaja. Maahan ei edes kyennyt elättämään merkittävää miehitysarmeijaa kuin hyvinä satovuosina. Sen ryöstäminen ei ollut mikään kultakaivos. 

       Borodkin, viime kerralla jo mainitussa kirjassaan, myöntää kyllä, että miehitysaika saattoi olla suomalaisille kovaa. Joka tapauksessa miehittäjän intresseissä oli turvata mahdollisimman pitkälle oman armeijansa huolto, eikä siihen sopinut alueen hävittäminen.

       Pietari antoikin ohjeeksi, että edetessä on maata säästettävä, perääntyessä taas tuhottava. Tämähän tuo mieleen Harald Hirmuisen antaman ohjeen, että on ryöstettävä ensin ja poltettava vasta sitten. Jotkut ääliöt näet olivat erehtyneet toimimaan päinvastaisessa järjestyksessä ja saaneet sen mukaisia saaliita.

       Varsinaista hävitystä eli maan autioittamista, joka muuten oli ikivanha sotimisen keino jo antiikin ajoilta, määrättiin sovellettavaksi vain Pohjanmaalla 10 peninkulman eli noin 100 kolometrin syvyisellä alueella.

       Kuten tunnettua, asukkaiden anomukset ja heidän keräämänsä polttovero, joka jossakin tapauksessa käsitti suuren määrän viinaa ja tupakkaa, sai kuitenkin ruhtinas Golitsynin suuresti lieventämään raakaa määräystä. Muutenkin epäilemättä raakuuksia tapahtui, mutta ne eivät olleet ylhäältä käsin määrättyä politiikkaa, vakuuttaa Borodkin.

       Tätä kyllä tekee mieli epäillä jo sen vuoksi, että venäläiset universaaleissaan yleensä julistivat väestölle, että ne, jotka jäivät paikalleen ja täyttivät luovutusvelvollisuutensa, saivat elää rauhassa, mutta ne, jotka pakenivat metsiin ja saariin, saati Ruotsiin, olivat vihollisia ja heitä kohdeltiin myös sellaisina.

       Tällaisilla julistuksilla tuskin oli mitään tehoa, ellei niitä myös käytännössä sovellettu. Kirjoittaja mainitsee myös Kaarlen omille joukoilleen antamista käskyistä, joissa korostettiin, että pelotevaikutus oli saatava aikaan. Kärsimään joutuneiden syyllisyys tai syyttömyys ei ollut niin tärkeä asia.

       Molemmat sotaherrat olivat epäilemättä täysin kovia kanssaihmisten kärsimyksiin nähden. Heitä ohjasi asian etu sellaisena kuin he sen ymmärsivät.

       Suomen hallinnosta vastaavat herrat olivat sen sijaan erilaisia. Periaatteessa siitä vastasi yliamiraali Apraksin, jota kirjoittaja kuvaa humaaniksi mieheksi ja tämän mainesanan ansaitsee vieläkin suuremmassa määrin ruhtinas Golitsyn, jota mainitaan nimitetyn suomalaisten jumalaksi. Hänhän rankaisi väärinkäytöksiin syyllistyneitä omia miehiään, jopa upseereita teloituksillakin. Kansalle hän pyrki jakamaan oikeutta ja tietysti ennen muuta saamaan maan tuottavaksi.

       Hankalampi tyyppi oli Otto Douglas, vihollisen puolelle siirtynyt, tunnetun skottilaisen suvun edustaja. Myös hän valitteli välillä kansan suurta köyhyyttä ja siis tarvetta armahtaa sitä, mutta hänessä oli myös sadistinen piirre, joka myöhemmässä vaiheessa saattoikin hänet epäsuosioon.

       Taannoin Kustaa H.J. Vilkuna esitti kirjassaan, miten Apraksinin laivasto oli Hailuodossa tappanut erotuksetta ja armotta noin 800 pakolaista, mikä tuntuisi jo olevan kansanmurhaan rinnastettava asia. Siitä Borodkin ei tiedä mitään, eikä kyllä myöskään K.J. Lindeqvist.

       Joka tapauksessa siinä on asia, josta kannattaisi keskustella suomalais-venäläisessä historioitsijasymposiumissa. Keksittyhän tarina ei ole, vaan perustuu muistaakseni oikeudenkäyntipöytäkirjoihin, kuten muutkin Vilkunan kauhutarinat, joita on siis syytä pitää totena, ellei toisin todisteta.

       Mitä suomalaisiin itseensä tulee, näyttävät he olleen yleensä taistelussa urhoollisia, mutta haluttomia alistumaan kuriin ja palvelemaan isänmaataan armeijassa. Poikkeuksia oli, muun muassa De la Barren ratsuväki, joka jätti paikkansa Napuen taistelussa, puhumattakaan eräästä herra Tuurista, joka näytti venäläisille reitin suomalaisten selustaan.

       Mätämuniahan (urod) on joka perheessä, kuten Borodkinin siteeraama venäläinen sananlasku kertoo. Uskomattomia raakuuksia tapahtui joka tapauksessa miehitetyssä maassa, kun kasakat ja muutkin sotilaat etsivät täytettä saalispusseihinsa. Pohjanmaalta löytyi huomattavaa tahtoa vastarintaan, mutta muualta yleensä juuri ei.

       Ja suomalaisten olot olivat tosiaankin hyvin ankeat, vaikka pari kertaa saatiin hyvä satokin. Väki oli vähentynyt, oman armeijan väenotot ja hankinnat tekivät tehtävänsä ja lisäksi tuli vielä vuoden 1710 rutto, joka tosin keskittyi etelän kaupunkeihin.

       Yllättävää kyllä, kirjoittaja nimittää ruttoa suuriksi kuolovuosiksi, eikä itse asiassa huomaa lainkaan sillä nimellä tunnettua 1600-luvun lopun suurta nälänhätää, joka liittyi ilmastonmuutokseen, kuten nyt ymmärrämme.

       Väen väheneminen Suomesta ei kyllä välttämättä pahentanut maan ravintotilannetta, kun syöjiä oli nyt vähemmän. Armeijoiden ylläpitämistä se ei kuitenkaan helpottanut ja sehän se oli sota-ajan suurin onnettomuus talonpojille, olipa armeija oma tai vieras.

       Vihollisarmeijaan liittyi myös jonkin verran suomalaisia sotilaita, näin esimerkiksi Savonlinnan antautumisen jälkeen. Luultavasti se oli usein ainoa realistinen keino pysytellä hengissä. Myös väkisin armeijaan otettiin pari tuhatta miestä.

       Pakolla väkeä vietiin Venäjälle ja jopa kauemmaskin, aina Persian orjamarkkinoille saakka. Myös Borodkin mainitsee tiedon, että Buharan emiiri olisi halunnut ostaa suomalaisia (”ruotsalaisia”) naisia, koska ruotsalaiset olivat maailman kovimman soturikansan maineessa. Kyseessä oli siis ajatus rodunjalostuksesta. Kauppoja ei kuitenkaan tehty.

       Borodkinin mielestä ruotsalaisia sotavankeja kohdeltiin hyvin, kun taas Ruotsissa oltiin tiukempia ja Pietari näkikin joskus aihetta maksaa potut pottuina ja tiukentaa vankiensa oloja. Joku määrä sotavangeista myös palveli ns. mustissa rykmenteissä, jotka hoitivat poliisitehtäviä, mikä tuo mieleen ulkomaalaiset, suomalaiset ja kiinalaiset tšeka (tšon) joukot ns. lokakuun vallankumouksen jälkeen ja myöhemminkin.

       Hirmuista aikaahan ne isonvihan vuodet olivat. Missä määrin onnettomuudet olivat jopa itse aiheutettuja ja juontuivat siis Kaarle-kuninkaan luonteesta ja käskyistä ja missä määrin syynä oli venäläisten erityinen julmuus ja raakuus, on tärkeä kysymys.

       Miehitys, okkupaatio, on alistetulle kansalle ollut lähes poikkeuksetta ankea kokemus, jonka kuluessa sen omat arvot ja pyrkimykset ovat saaneet väistyä raa’an sotilaallisen tarkoituksenmukaisuuden tieltä. Näin on tapahtunut meidän päivinämmekin, eikä asia liene sodan sattuessa vältettävissä. Alistettu kansa ei koskaan ole aidosti uskollista, vaan vilkuilee oman esivaltansa suuntaan ja toivoo pahaa miehittäjälle.

       Kuitenkin miehitystä on monenlaista ja viisas miehittäjä saattaa jopa kyetä herättämään alistamassaan kansassa sympatioita, mikä suuresti helpottaa myös miehittäjän asemaa.

       Borodkin ei tee ainakaan mainittavia yrityksiä osoittaakseen, että tällaista tapahtui Suomessa, osaa Karjalaa lukuun ottamatta. Venäläisestä näkökulmasta miehittäjä joka tapauksessa hänen mielestään toimi yleensä kohtuullisuuden rajoissa, yhdistäen ankaruuden oikeudenmukaisuuteen. Ruotsalaisten omaan toimintaan verrattuna se näyttää jopa humaanimmalta.

       Toki kirjoittajan kuvaamina raakalaisiksi epäiltyjen venäläisten tavat ovat muutenkin inhimillisempiä. Kun muualla armeijoissa vallitsi keppikuri, ei Pietari dresseerannut joukkojaan vaan kasvatti niitä, mikä teki niistä henkisesti vahvoja, nostaen sotilaassa esille ihmisen, kansalaisen ja isänmaan palvelijan…

       Tämän olisi kukaties voinut sanoa Suvorovin aikana, mutta tässä kohtaa tuntuu arvon kenraalin runoratsu villiintyneen. Toki mustasotnialainen käsitys kansalaisen roolista lienee ollut toinen kuin se, joka Ranskan vallankumouksen perillisten piirissä vallitsi.

       Tulkoon tässä ohimennen mainituksi, että kujanjuoksuakin (špitsruten), joka sittemmin Venäjän armeijassa nousi niin surullisenkuuluisaksi instituutioksi, pidettiin ja pidetään kai yhäkin Venäjällä ruotsalaisena tuontitavarana.

       Olipa Isoviha miten ankeaa aikaa tahansa, suomalaisuuden kannalta sillä oli se suuri merkitys, että se nosti esille maamme merkityksen Ruotsista erillisenä kokonaisuutena. Sodan jälkeen suomalaisten käytöksestä kiisteltiin Ruotsissa ja esiintyi myös taipumusta esittää meidät petollisena aineksena, joka suorastaan auttoi vihollista.

       Tähän meidän puoleltamme vastattiin asianmukaisesti ja korostettiin niitä kauhuja, joilta itse emämaa oli säästynyt. Daniel Jusleniuksen Suomalaisten onnettomuuksista (De miseriis fennorum, ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=de+miseriis+fennorum) ovat tunnettuja tämän lajin teoksia.

 

Historialliset bileet

 

Bailausta historian päätyttyä

 

Bileet Tornissa. Toimittanut Heikki Valkama. WSOY 2002, 178 s.

 

Tällä palstalla on tullut useinkin palattua keskustelukirjaan ”Pidot Tornissa” (ks. Vihavainen: Haun pidot tornissa tulokset) ja myös sen seuraajiin (Toiset Pidot Tornissa 1954,  Pidot Aulangolla 1963 ja Pidot Suomessa 1972).

     ”Bileet Tornissa” kuten nuo muutkin mainitut kirjat tunnustavat keskinäisen sukulaisuutensa, joten niissä ilmenevä kehityskulku houkuttelee tekemään vertailuja ja hahmottelemaan sekä maamme että älymystömme historian kehityslinjoja.

     ”Bileet” on tietenkin nuorisoslangia ja ”bilettäminen” (”bailaaminen”) tarkoittaa nuorison juhlimista. Sen kantasanasta havaitsemme tanssiin viittaavan merkityksen (vrt. espanjan bailar, italian ballare).

     Tavallaan tämä ”bailaaminen” kuulostaisi upealta, jopa nietzscheläiseltä (”glattes Eis, ein Paradeis, für den, der gut zu tanzen weiss!”), ellei kyseessä olisi slangisana, joka ei tuo mieleen ”symposioniin” assosioituvaa asian henkevää merkitystä. Nyt siinä korostuu vahvasti huvitteleva nuorisokulttuuri vailla intellektuaalista sisältöä.

     Joka tapauksessa takakannen teksti väittää, että tämä on ”tärkeä kirja. Se jatkaa perinnettä, joka alkoi jo vuonna 1937 teoksella Pidot Tornissa. Suomessa on usein peräänkuulutettu kiihkeästi sen edustamaa traditiota: älymystön keskustelua.”

     Keskustelijoille asetettiin ”kovat kriteerit: heidän tuli olla oman alansa tuntijoita, mutta myös osallistuvia yksilöitä, halukkaita keskusteluun”.

     Osallistujien nimet löytyvät netistä, enkä esitä niitä tässä, koska haluan pohtia vain historiallista kehitystä, enkä yksilöiden erityispiirteitä.

     Tämä kirja poikkeaa edeltäjistään sikäli, että siinä jokainen esiintyy omalla nimellään. Sekin lienee ajan merkki.  Mitä se kertoo meille?

     Uutta joka tapauksessa on sukupuolijakautuma. Kun edellisissä kirjoissa jo vuodelta 1937 lähtien naisia oli mukana kussakin keskustekussa vain 1-2 henkeä suunnilleen kymmenestä, oli heitä nyt viisi, kun miehiä oli kuusi. Tällainen ”tasa-arvo” oli jo ilmeisenä oletuksena, jota ei erityisesti edes mainittu.

     Jonkinasteinen vasemmistolaisuus oli keskusteluissa aina mukana ja vuonna 1937 sitä edusti vasemmistoliberaali Matti Kurjensaari. Erno Paasilinnan toimittamassa vuoden 1972 kirjassa se oli lähtökohtaisena oletuksena ja puheenjohtaja/toimittaja kauhistelikin esipuheessa vuoden 1937 kirjassa esiintyvää ”tavatonta syvien rivien halveksintaa”.

    ”Tornin pitoja lukiessa mielen valtaa omalaatuinen epätodellisuuden tuntu -herrajumala, ovatko nämä ihmiset tosissaan? Onko tämä parodiaa, mitä tämä on? Onko Suomi ollut tällainen kolmekymmentäviisi vuotta sitten?”

     Suuri murros oli tosiaan tapahtunut. Paasilinna kauhistelee myös ”Toisten Tornin pitojen ”eetosta, jossa julistetaan ”kommunismin vastustaminen kansalaisvelvollisuudeksi”.

     Hänen oman kirjansa henki pyrkii olemaan lyhyesti sanoen päin vastainen, mikä ei tarkoita, ettei mielipiteissä olisi siinäkin suhteessa eroja. Ajan suureksi kysymykseksi oli myös keskustelussa nostettu ”Evoluutio vai revoluutio”. Niin sanotut ”ei-sosialistit” olivat lähtökohtaisesti altavastaajia. Miksi muka ei siis revoluutio? Mihin sen kieltäminen voisi perustua?

     Vuoden 1972 kirjassa keskustelijat eivät enää olleet voittopuolisesti kulttuurihenkilöitä, talous ja politiikka olivat nyt pinnalla.

     Vuoden 2002 ”Bileiden” keskustelijat ovat nuoria aikuisia, joiden koulutus on huomattavan usein vielä kesken tai sitten ollaan jonkinlaisia vakiintumattomia akateemisia sekatyöläisiä, ”prekariaattia”. Tämä on uusi piirre.

      Mitä itse keskustelijoiden edustamiin arvoihin tulee, mukana on ainakin yksi oikeistolaiseksi lukeutuva ja pari muutakin ilmeistä porvaria. Jonkin sortin kommunistiksi ilmoittautuu yksi, mutta Marxin ihailijoita löytyy enemmänkin. Neuvostoliiton romahdus ei ole lopettanut kapitalismikritiikkiä, mikä on tietenkin ilahduttavaa.

      Melko tuore julistus historian lopusta ei saa erityistä suosiota, vaan haikaillaan jonkinlaisen uuden ihanteen perään. Yhdysvaltojen johtama yksinapainen maailma nähdään joka tapauksessa annettuna eikä sille kukaan yritä nimetä seuraajaa, vaikka sen herruutta ei sentään pidetä lopullisena.

     Keskustelu on aiempiin teoksiin verrattuna oudon abstraktia eikä juuri mitään konkreettista tule esille. Suurina teemoina ovat ”Talouden ylivalta”, ”Ideologisuus”, ”Media, taide ja keskustelu”(!), ”Sivistys ja kasvatus” sekä ”Globalisaatio ja kansallinen suvereniteetti”.

     Mitään yksimielisyyttä muusta kuin arvorelativismista ja siitä, että maailma on sosiaalisesti konstruoitu, ei todeta saavutetun, mutta esimerkiksi globalisoitumisen kohdalla on toimittaja nostanut esille mielipiteen, jonka mukaan ”kansallisvaltion mureneminen on ihmisten kannalta parasta”. Eipä sitä vastustettu.

     Mitä uuteen uljaaseen kouluun tulee, kertoo muuan osallistuja, että hänen entinen opinahjonsa on nyt tuhannen lapsen ja nuoren vellova yhteisö, jossa ei enää ole luokkia eikä muitakaan ryhmäidentiteetin aineksia. Siitä hän ei ole innostunut.

     Merkittävää on, ettei tässä kirjassa lainkaan käsitellä Suomen väestökehitystä, joka sentään jo vuoden 1972 keskustelussa todettiin hälyttäväksi. Myöskään siirtolaisuuden merkitystä ei noteerata. Päätösvallan valuminen Suomen ulkopuolelle kyllä huomataan. On joukossa yksi entinen meppikin.

     Mikä herättää huomiota sarjan kaikkiin edellisiin kirjoihin verrattuna, on keskustelun muodollinen puoli. Kun aiemmin olisi ollut mahdotonta edes olettaa jonkun kiroilevan puheenvuorossaan, tulee nyt vittua, saatanaa ja jumalautaa ehtimiseen ja asialla on useimmiten muuan naispuolinen kansanedustaja.

     Jos ajatellaan vanhoja käsityksiä älymystöstä, jonka oletetaan käyttäytyvän sivistyneesti, on ne tässä kirjassa kokonaan heitetty yli laidan. Näyttää siltä, että etenkin naiset suorastaan pyrkivät briljeeraamaa jätkämäisellä kielenkäytöllään.

      Toisten mielipiteiden kunnioittamista ei voi havaita ja toimittaja ilmeisen innostuneena kertookin, että ”välillä keskustelu yltyi suoraksi huudoksi ja taisteluksi puheenvuoroista”.

     Mikäli joku oletti, että naisten runsas osuus keskustelijoista tekisi ilmapiiristä jollakin tavalla fiksumpaa ja hienompaa, täytyy todeta hänen erehtyneen.

     Verrattuna entiseen näyttää suurena erona olevan ns. sivistyneisyyden hupeneminen. Paasilinnan tapaan tekee mieli kysyä, onko tämä parodiaa vai mitä tämä on? Eihän tästä enää puutu muuta kuin se, että keskustelijat kävisivät toistensa kimppuun nyrkein.

     Hetkinen. Johdannossa puheenjohtaja paljastaa, ettei sekään puuttunut bileiden jatkoilla. Seurueen ilmeisesti kovin kiroilija, kokoomuksen naispuolinen kansanedustaja kävi kuin kävikin erään miespuolisen osallistujan kimppuun, ”innostui mätkimään häntä”.

     Syntyy se käsitys, että kyseinen henkilö oli ilmeisen rohkeasta teostaan varsin ylpeä ja myös puheenjohtaja näyttää paljastavan asian sangen mielellään. Olihan siinä kyseessä merkittävä tasa-arvon ilmentymä.

     Hyökkäyksen kohde ”ei sentään lyönyt takaisin”, kuten todetaan. Tämä on kiinnostavaa ja osoittaa mielestäni, ettei tasa-arvo vielä ollut edennyt loogiseen täydellisyyteensä. Huumorintajuuni vetoaisi ajatus keskusteluparista kieriskelemässä lattialla sylikkäin ja takomassa toisen päätä lattiaan.

    Vasta silloin voisin hyvällä omallatunnolla sanoa, että minun maani älymystön keskuudessa tasa-arvo on täysin toteutunut.

     Täysin tai ei. Pitkälle on päästy. Ennen maailmassa olisin voinut kirjoittaa asian saksaksi: ”Wie herrlich weit wir es gebracht!”

Metsän lumoissa

 

Mielikuvasotaa ja hyvesignalointia

 

Hannes Mäntyranta, Terveisiä ullakolta. Metsäpuheita kolmelta vuosikymmeneltä. Reuna Publishing House 2026, 339 s.

 

     ”Suomi on Euroopan viileä ullakko”, on muuan Suomen asemaa Euroopassa pohtinut henkilö kiteyttänyt. Toimittaja Hannes Mäntyranta, jonka erityisosaamiseen kuuluvat metsäasiat, pitää  sanontaa onnistuneena ja arvioi itsekin urallaan toimineensa lähinnä ullakolla, poissa metsäsektorin hyväveli-kerhoista.

     Mäntyranta on työkseen kirjoitellut monissa lehdissä ja muistan hänen tulleen luokitelluksi nuoreksi ”ilkiöksi” joskus 1980-luvulla, kun hän kirjoitteli Ylioppilaslehdessä.

     Kärjistykset ja kiteytykset kuuluvat hyvän toimittajan välineistöön, kunhan samalla säilytetään kriittinen mieli eikä anneta kielikuvien viedä mennessään. Mäntyrannan kohdalla tätä vaaraa ei ole ollut, sillä hän on aina vaatinut puheelta selkeyttä ja hyökännyt terrierinä epämääräistä sumutusta vastaan.

     Toki Mäntyranta on töikseenkin pitemmän aikaa kirjoitellut Suomen Metsäyhdistyksen palkkalistoilla ja siis saanut elatuksensakin siitä, että kommentoi kriittisesti erinäisten luonnonsuojelun edistäjiksi ilmoittautuneiden järjestöjen ja henkilöiden lausuntoja ja edesottamuksia. Jos taas etsii metsäsektoria haukkuvaa materiaalia, ei kai kannata sitä erityisesti hakea häneltä.

     Asiahan on niin, että luonnon suojelemisesta on meillä tullut, tuoretta ilmausta käyttääkseni, elämää suurempi asia siitä lähtien, kun on havahduttu ekologiseen kriisiin, joka näyttää uhkaavan elämä koko maapallolla tai ainakin sen tuhansien lajien olemassaoloa.

     Tämän oivalluksen pohjalta on syntynyt eräänlainen totaalisen sodan asetelma: tietyt ihmiset ovat kokeneet olevanssa vastuussa koko maailman olemassaolosta, mikä on niin ylittämättömän suuri asia, että sen puolesta on periaatteessa oikeutettua tehdä mitä tahansa.

      Jos oisi olemassa jokin asia voisi estää tulevan katastrofin tai edes olennaisesti sitä lieventää, ei mikään voisi tehdä siitä rikosta. Päin vastoin, mikään kiitos ja ylistys ei olisi sille tarpeeksi hyvää.

     Tältä pohjalta on syntynyt totalitaarisia liikkeitä, joista irvokkaimpiin kuukuu ns. Baader-Meinhof-ryhmä, joka katsoi, että tuhoamalla ihmisiä heidän rikospaikallaan, ostoskeskuksessa, olisi mahdollista vahinkoittaa koko kulutuskulttuuria ja siten osallistua maailman pelastamiseen.

      Tuo oli toki äärimmäistapaus ja salonkikelpoisemmiksi ovat nyt sen sijaan tulleet asian lievennetyt muodot. Helsingin yliopiston kunniatohtori Greta Thunberg on kertonut haluavansa tehdä ihmiset hysteerisiksi, koska vain siltä pohjalta voi syntyä muutos, joka kenties pelastaa maailman vai hidastiko se vain se nyt vain en loppua, en ole varma.

     Joka tapauksessa tämä asetelma, jossa ihmiskunnalla nähdään olevan kaikki pelissä, ellei tehdä jotakin hyvin radikaalia, on tehokkaasti vaikuttanut ympäristöasioissa ja erityisesti metsäasioissa myös meillä.  

      Metsäasiat ovat meille suomalaisille erityisen tärkeitä ja niiden kannalta me elämme aivan erityisessä maapallon pisteessä: siellä ullakolla, jonka oloja ei alakerrassa tunneta lainkaan. Siitä huolimatta alakerran väellä on erittäin paljon hakua määrätä myös siitä, mitä meillä tapahtuu ja tuo halu on myös ilmennyt käytännön toimina.

     Sellainen nimi kuin Greenpeace on tullut jo koko maailmalle tutuksi eräänlaisena terrorijärjestönä, joka on harrastanut suoraa toimintaa eri keinoin pakottaakseen metsäalan toimijat alistumaan tahtoonsa. Mainehaitat ovat se ase, jota suuret metsäyhtiötkin joutuvat kumartamaan ja yhä uudelleen on osoittautunut, että maine voidaan ja halutaan viedä myös ihan aiheetta, sangen arveluttavin ja epärehellisin keinoin.

     Mäntyranta on työhistorialtaan tiedottaja, joka on joutunut yhä uudelleen puuttumaan mielivaltaisiin yrityksiin tulkita milloin mitäkin epäeettiseksi ja rikolliseksi toiminnaksi. Lapin metsät ja yleensä vanhat metsät on tulkittu koko ihmiskunnan yhteiseksi suureksi biologiseksi perinnöksi, josta kenelläkään ei ole oikeutta yrittää saada taloudellista hyötyä.

      Luontokatoa on maalattu koko ajan huimaa vauhtia eteneväksi prosessiksi, joka tuhoaa kaikejn monimuotoisuuden ja etenee aivan erityisesti Suomen metsissä, joita häikäilemättä hakataan puupelloiksi, joissa elää enää monokulttuuri suoriin riveihin istutettujen kurjien sellupuiden muodossa. Se näyttääkin inhottavalta, kuuluu vastaansanomaton argumentti.

      Tällä helppohintaisella näkemyksellä ei ole mitään asiallisia perusteita, mutta se on helppotajuinen ja yksinkertainen ja tarjoaa mahdollisuuden orwellilaiseen ”hyvinajatteluun”, joten se on immuuni järjen argumenteille, kuten niin moni muukin asia tällä alalla.

     Luontoväen piirissä on onnistuttu saamaan omia tavoitteita myös EU:n listoillle ja esimeriksi luonnon ennallistaminen puolen vuosisadan takaiseen tilaan yritettiin nostaa suureksi tavoitteeksi myös Suomessa.

     Itse asiassa Suomen metsissä oli silloin paljon vähemmän puuta kuin nyt ja sata vuotta sitten sitä oli vieläkin vähemmän, joten ainakaan Suomen metsien kohdalla tällainen ennallistaminen merkitsisi runsasta ylihakkuuta. Luontokadostakaan Suomen ketsissä ei ole merkkejä, vaikka erilaiset eläinkannat toki vaihtelevat, koska muukaan ei ole koskaan ollut mahdollista.

     Toinen hienolta kuuloistava pyhä lehmä on ns. jatkuva kasvatus. Kaupunkilaisjärjen mukaan ns. päätehakkuut eli avohakkuut ovat ainakin rumia ja kun ne uudistetaan, niihin istutetaan yleensä samaa puulajia, jolloin lajirunsaus vähenee.

     Tosiasiassa nimenomaan jatkuva kasvatus ylläpitää saman lajin herruutta entisellään, kun taas päätehakkuun jälkeen kullekin ”kuviolle” voidaan istuttaa ja pyritään istuttamaan sinne nyt parhaiten sopivaksi arviotua puuta. Metsähän on hieman kuin peltokin; ei samalla paikalla voi loputtomasti kukoistaa sama laji, eivätkä maapohja ja muut olosuhteet ole kaikkialla samat, vaan suosivat eri paikoissa erilaisia lajeja.

     Toki ne entiset pellot, jotka nyt in metsitetty, ovat usein hieman yksitoikkoisia suorine puureiveineen, mutta ne ovat poikkeustapaus.

     Koska olemme tekemisissä luonnon ja ekologian kansa silloin, kun metsistä puhumme, liittyy asiaan joko paljon tai erittäin paljon tunnetta, eikä liene sattua, että aihepiiri on houkutellut aivan erityisesti puoleensa tyttöpuolista väkeä, jonka näemme yhä uudelleen istuvan Mannerheimintiellä tai roikkuvan jossakin puussa juuri niin hysteerisenä kuin Greta Thunberg on toivonutkin.

     Mitä asioidenviileän tieteelliseen punnitsemiseen tulee, on osoittautunut, että se on jäänyt pahasti alakynteen tiedotustoiminnassa. Sen sijaan on menty ideologia edellä ja tuettu sitä milloin minkinlaisilla apologisilla tulkinnoilla.

      Se tarkoittaa, ettei totuudelle ole haluttu antaa sijaa arvona sinänsä, vaan on useinkin pyrittyturvautumaan sellaiseenkin kaikessa totaalisessa ja muusakin sodassa perinteisesti arvostettuun asiaan kuin sotajuoneen, eli harhautukseen, valehteluun, uhkailuun ja kiristykseen.

     Väärän informaation tahallinen levittäminen lienee tällöin usein tehty aivan eritoisen hyvällä omallatunnolla, kuten kaikissa sodissa. Silloinhan keinoilla ei ole väliä, koska päämäärä sisältää kaiken.

      Kun maailman kohtalon ajatellaan olevan vaakalaudalla, ”Oma kansa ensin”-ajattelu olisi halpamaisinta, mitä voi ajatella ja sen suora vahingoittaminen taas moraalisesti aivan erityisen ansiokasta ja korkeimman intellektuaalis-moraalisen tason osoitus

     Tämä kirja on aikamoinen järkäle kohtuullisesta sivumääräästään huolimatta, sillä joka sivulla on kaksi reilun kokoista palstaa. Sen artikkeleista saa hyvän käsityksen siitä, millaisten asioiden kansa tekijä on joutunut painiskelemaan vuosikymmenten mittaan.

     Kirjaa voi suositella kaikille niille, joille on syntynyt epäilyksiä erinäisten korkeamoraalisiksi ilmoittautuneiden ryhmien toiminnan rehellisyyteen nähden ja vieläkin enemmän niille, jotka hyväuskoisesti taputtavat kaikille niille alarmisteille, joille riittää, kun vain vilautetaan taikasanaa ”tutkimus”, sekä niille, joiden johdatukseksi riittävät iskusanat, jotka kuulostavat sekä kivoilta että samalla ihanan karmivilta.

Menneisyys hahmottuu uudelleen

 

Muuttuva historia

 

     Etenkin sellaisissa piireissä, jotka eivät asioita ymmärrä, naureskellaan usein ajatukselle ”Historian muuttumisesta” ja ”ennustamattomasta menneisyydesrä”.

     Sellaiseen voi olla syytä paljonkin tietyissä tapauksissa, joissa valtiovalta on mahtikäskyllä vääntänyt tulkinnan mieleisekseen faktoista piittaamatta.

     Venäjällähän muuan räikeä tapaus on ollut talvisodan historia, jossa sekä koko sodan synty ja tarkoitus, kuin myös sen virallinen aikalaisskenaario irrotettiin ajan faktoista ja muokattiin aivan totuudenvastaiseksi propagandatarinaksi.

      Koska sen takana oli supervallan arvovalta ja sen loukkaamattomuus oli kunkin henkilön ns. ”hyvien idänsuhteiden” ehtona, asia hyväksyttiin hiljaa ja tyydyttiin vain omalla puolella kirjoittamaan omaa tarinaa, joka aluksi tyystin poikkesi venäläisstä, mutta pikku hiljaa alkoi yhä enemmän muuttua sen kanssa yhteensopivaksi.

      Ihmiskunta sai nähdäkseen vielä sellaisenkin ilmiön kuin suomalaisten itsesyytökset hyökkäyksen kohteeksi joutumisen takia. Nyt asia alkaa jo painua unhoon, mutta Hannu Rautkallio on kirjoittanut asiasta kirjankin.

     Vuonna 1981 pidettiin Petroskoissa venäläis-suomalainen historiasymposiumi, jonka yhtenä teemana oli jatkosodan rauhan viivästyminen, missä syyllisiä kymmenien tuhansien ihmisten kuolemaan olivat neuvostotulkinnan mukaan tietenkin suomalaiset päättäjät.

     Jatkosotahan oli tuolloin jo kansallisessa tarinassa ehditty tekemään vain Suomen aloittamaksi rikolliseksi hyökkäyssodaksi ilman lieventäviä asianhaaroja.

     Niinpä oli todellinen sensaatio, kun talvisota, Neuvostoliiton hyökkäyssodaksi nimitettynä tuossa tapahtumassa nostettiinkin eräässä puheenvuorossa koko jatkosodan välttämättömäksi ehdoksi, jota ilman se oli mahdoton ymmärtää.

     Tämän keskeisen tärkeän tosiasian esitti moskovalainen Viktor Holodkovski, järkyttäen silminnähtävästi niin symposiumin venäläisiä kuin suomalaisiakin osanottajia.

     Eihän kukaan järkevä ihminen olisi voinut uhrata kaikkia suhteitaan kaikkivoipaan supervaltaan, ei venäläisellä eikä suomalaisella puolella, mikäli vähänkin ajatteli omia etujaan.

     Holodkovski uhrasi omat etunsa totuuden puolesta ja sai tietenkin jatkossa runsaasti henkilökohtaisia vaikeuksia. Matkustaminen ulkomaille oli nyt ehdottomasti pois laskuista ja myös työpaikka meni, eikä Neuvostoliitossa jo valmiiksi kirjoitettu laaja ”Suomen historia” koskaan ilmestynyt, kun Holodkovski ei suostunut kirjoittamaan siihen omaa osuuttaan vasten omaatuntoaan eikä muita päteviä voimia ollut.

     Olisihan tuokin kirja ollut kiinnostava lukea. Ehkäpä se vielä ilmestyykin sopivasti muunneltuna ja joku serviili skribentti löytyy nyt kirjoittamaan sen osuuden, jossa kerrotaan Suomen historiasta itsenäistymisestä nykypäiviin.

     Tämä tuli vain mieleeni, kun ajattelin sitä historian muuttumista, joka on tapahtunut itsenäistymisvaiheemme kohdalla niin meillä kuin Venäjällä. Holodkovski onnistui siitäkin omassa, myös suomeksi ilmestyneessä kirjassa tuomaan esille totuutta, joka oli vastoin ”marxilaisia” sapluunoita, joita siellä oli pidetty pyhinä.

     Suomessa bolševikkien suorittama itsenäisyytemme tunnustaminen on jo 1960-luvulta saakka osoitettu taktiseksi operaatioksi. Tuomo Polvisen jälkeen ei tulkintaa ole tarvinnut korjailla, eikkä Polvinen antanut periksi, kun Kekkonen bulvaaninsa kautta yritti sitä vastaan hyökätä.

     Nyt Venäjällä on kaivettu esiin aiemmin lähes vaietut ns. heimosodat ja selitetty ne suuriäänisesti Suomen hyökkäyssodiksi aina Karjalan kansannousua 1921-1922 myöten. Ystävällinen ja aina rauhanomainen Venäjä siis sai jo tuolloin ilkeältä naapuriltaan palkaksi vain puukonpistoja.

     Kun Neuvostoliitolla ja Venäjällä oli Suomeen hyvät suhteet, jätettiin ikävät asiat kaivelematta, kuten siellä on avoimesti todettu. Nyt sitten luodaan uusia tulkintoja kostoksi nykyisten suhteiden kireydestä.

      Onhan se historiankirjoitusta tämäkin ja selvää kyllä on, että tutkimuksen ulkopuoliset seikat ovat aina enemmän tai vähemmän vaikuttaneet siihen, miten menneisyyttä on haluttu katsoa.

     Muuan vääristymä oman maamme historiassa on ollut vuoden 1918 sodan kohdalla. Se pyrittiin tietyssä vaiheessa näkemään ennen muuta kotimaisena, sisäsyntyisenä vallankumouksena, jolle oli omat pätevät marxilaiset syynsä ja selityksensä ja jonka kanssa naapurilla ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä.

     Se Neuvosto-Venäjän ratkaiseva rooli tuon asian välttämättömänä ehtona, joka on aina ollut jokaisen nähtävissä, jäi silloin enemmän tai vähemmän varjoon tai ignoroitiin kokonaan. Suomen historiaahan tässä oltiin kirjoittamassa…

     Nyt viime aikoina tuokin asia on taas kaivettu esiin ja jo oli aikakin, voisi sanoa. Hieman kummalliselta ja hyvin merkitykselliseltä tuntuu, ettei tämän johdosta syntynyt oikeastaan mitään polemiikkia.

     Mitäpä sitä selviä faktoja vastaan tappelemaan. Niistä vaikenemiselle sen sijaan on aikoinaan ollut sitäkin enemmän syitä.

       Näin se historia muuttuu:

 

perjantai 26. tammikuuta 2018

Vallankumous levisi

 

Vallankumous levisi Suomeenkin

 

Lasse Lehtinen, Risto Volanen, 1918. Kuinka vallankumous levisi Suomeen. Otava 2018, 191 s.

 

     Harva meillä näyttää muistavan, mitä SKP:n julistuksessa Suomen kansalle 30.11.1939 sanottiin. Siinähän pohdiskeltiin muun muassa myös sitä, miksi vallanotto epäonnistui vuonna 1918.

       Syyksi todettiin, että neuvostovaltio oli silloin vielä liian heikko estämään imperialistien sekaantumista Suomen asioihin.

      Nyt Neuvostoliitto sen sijaan oli maailman voimakkain valtio ja pystyisi estämään moiset asiat. Se olisi vilpittömän ystävällinen ja herkästi suomalaisten kansalliset tarpeet huomioon ottava liittolainen, selittivät taannoisesta NKVD:n verilöylystä hengissä selvinneet SKP:n johtohenkilöt veitsi yhä kurkulla, noin kuvaannollisesti

     Voitto olisi siis varma, oli jokaisen järjissään olevan pakko päätellä. Vastaavanlaisen pakottavan argumentin voimasuhteista ja tulevaisuuden näkymistä esitti sitten myös Ryti puolentoista vuoden kuluttua. Voimahan se on, joka jyllää, ne divisioonat.

     Kun olen venäläisten kollegojen kanssa ollut valmistelemassa yhteistä esitystä Suomen ja Venäjän välisten sotien historiankirjoituksen kehityksestä molemmin puolin rajaa (taisi jäädä ilmestymättä, huomautus v. 2026), olen joutunut hämmästymään sitä seikkaa, että Venäjän vaikutus Suomen kansalaissodan syttymiseen, jota täytyy pitää sen välttämättömänä edellytyksenä, on jo kymmenien vuosien ajan jäänyt meillä aivan vaille huomiota.

     Kun meillä on keskitytty omien raakuuksien sinänsä ymmärrettävään penkomiseen, on kokonaiskuvan annettu samaan aikaan hämärtyä.

     Kuitenkin meillä on vuosien mittaan ilmestynyt suuri määrä teoksia, joista tuon suuren kokonaiskuvan on voinut lukea, se nyt vain on jotenkin jätetty tekemättä.

      Ajattelen ennen muuta Anthony Uptonin erinomaista ja seikkaperäistä kirjaa, joka meillä lähes täydellisesti vaiettiin. Tekijä lienee sen johdosta masentunut ja syystäkin.

      Toki Tuomo Polvisen uranuurtavat teokset aikoinaan noteerattiin asianmukaisesti, mutta harvalla lienee ollut kylliksi harrastusta uppoutua noiden sinänsä erinomaisesti kirjoitettujen teosten seikkaperäisyyteen.

      Monesta voi olla yllättävää, että myös Viktor Holodkovskin yksityiskohtaiset teokset lisäävät paljon olennaista asioihin ja niistä voi lukea myös totuuden, vaikka aikanaan pakollinen kumartelu Leninille ja ideologialle toki hämääkin yksinkertaista politrukkia ja muutakin lukijaa.

     Näitä kirjoja Lehtinen ja Volanen eivät ole jostakin syystä merkinneet kirjallisuusluetteloonsa Polvista lukuun ottamatta. Sieltä puuttuvat myös Risto Alapuro, Turo Manninen ja Manfred Menger, mutta sen sijaan Irina Novikova on ilahduttavasti mukana.

     Ei nyt tässä kuitenkaan vaadita kohtuuttomia kirjalta, joka pyrkii pureutumaan nimenomaan yhteen asiaan, siihen, joka otsikossa mainitaan. Se kyllä onnistuu tehtävässään, vaikka joitakin asioita voi pitää kyseenalaisina.

     Sellainen on esimerkiksi väite, että mikäli Brest-Litovskissa olisi saatu aikaan rauha jo ensi kierroksella, ei Saksa olisi tehnyt interventiota Suomeen.

     Menger ja häneen viitaten Holodkovski ovat toista mieltä tästä asiasta. Mitä taas tulee Brest-Litovskin sopimuksen merkitykseen Venäjän Suomen punaisille antamalle avulle, on syytä noteerata myös Leninin sanat, joiden mukaan Saksan kanssa tehtyjä sopimuksia on rikottu jo kolmekymmentä-neljäkymmentä kertaa ja rikotaan edelleenkin. Bolševikit tekivät parhaansa sopimuksista piittaamatta, mutta kun sitä voimaa puuttui.

     Mutta eipä tartuta näihin. Kyllä kirjoittajat esittävät hyvin ja jäntevästi sen niin usein pimentoon jätetyn perusasian, että kumouksen aloittamisessa kyseessä oli pitkälti katurahvaan (mob, roskaväki) painostamana tehty äärimmäisen edesvastuuton päätös. Se oli päätös demokratian hylkäämisestä ja väkivaltaan turvautumisesta, jota itärajan takaa mahdollisuuksien mukaan vaadittiin ja tuettiin.

     Syksyn dramaattinen suurlakko liittyi jo olennaisesti Lokakuun kaappaukseen, kuten jo Eino Ketola on ansiokkaasti selvittänyt. Suomen bolševikit tarvittiin silloin Pietarissa ja vallankumous peruttiin.

     Mutta toki Pietarilla oli aseiden, yllytyksen, esimerkin ja viljan lisäksi lahjoittaa suomalaisille tovereille myös pari asiansa osaavaa bolševikkia, erityisesti jo Viaporin kapinan aikana täällä puuhannut Adolf Taimi sekä Rahjan veljekset.

     Kummallista kyllä kirjallisuusluettelossa ei ole enempää Kuusisen myöhempää tilitystä kuin Alkion päiväkirjaa, vaikka molempia on selvästi käytetty. Niistä olisi kyllä irronnut mehevää aikalaistekstiä hieman lisääkin.

     Tärkeästä elintarvikekysymyksestä olisi ollut Heikki Rantatuvan väitöskirjakin, mutta toki asian polttavuus näyttää muutenkin selvinneen. Se oli todella tärkeä ja USA:lla oli tässä asiassa meidän kannaltamme ikävä rooli.

     On sanottu, että yli yhdeksänkymmentä prosenttia historioitsijan tarvitsemasta aineistosta löytyy New York Timesistä. Suomen historiaa tämä ei toki koske, mutta runsasta lehdistön käyttöä voi mielestäni pitää kirjan ansiona. Nythän se onkin aika vaivatonta.

     Aseeseen tarttuminen oman kansan toista puoliskoa vastaan, kansalaissota, on hirmuinen asia. Suurempaa törkeyttä on vaikea kuvitella ja luulen, että asian kauhistuttavuus aikalaisille jää jälkipolvilta helposti ymmärtämättä.

     Nimenomaan 1960-luvulla meilläkin syntyi vallankumousromantiikka. Silloin levisi tännekin usko maailmahistorian etenemiseen dialektisin hyppäyksin. Vallankumous oli sitten se historian kohokohta ja kansan juhla…

     Sen syntyminen omista, kotoperäisistä syistä oli erityisen tärkeää teorian kannalta, vaikka jo vuoden 1918 venäläinen lehdistö piti selvänä, että ”tuli” oli levinnyt Suomeen Venäjältä. Selvähään se olikin.

     Kirjoittajien tähtäimessä on ollut erityisesti Väinö Linnan trilogia, jolla on ollut valtava merkitys vuoden 1918 kuvan synnylle. Kirja on omassa sarjassaan sekä hyvä että tärkeä, mutta historiallisena selityksenä kehno, kuten jo vanhasta Rasilan tutkimuksesta lähtien on tiedetty.

     Se avasi kyllä erittäin tärkeän näkökulman ”alhaalta” punaiselta puolelta ja antoi tutkimukselle uutta potkua, mutta eihän se tutkimuksia korvannut eikä korvaa.

     Meilläkin olisi syytä julkaista enemmän historian dokumentteja, vanha Soikkasen kirjakin on jo bibliofiilinen harvinaisuus.

     Venäjällä Jevgeni Balašov on julkaissut talvisodasta dokumenttikokoelman, joka olisi syytä kääntää suomeksikin. Vastaava kokoelma, jossa vuoden 1918 perusdokumentit olisivat mukana, on tarpeen sanelema. Muuten riittää netissä toinen toistaan hullumpia näkemyksiä tästäkin aiheesta.

     Lehtisen ja Volasen kirjassa on, tosin lyhennettynä, punaisen puolen vallankumousjulistus. Se oli juuri yhtä valheellinen kuin se julistus, jolla bolševikit aloittivat oman kaappauksensa. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan asia piti saada rahvaan silmissä näyttämään sekä puolustukselliselta että lailliselta (valtiopetosta vastaan) ja tulevien sukupolvien siunaus julistettiin asialle jo etukäteen.

     Siunausta ei sittemmin ole kuulunut eikä vähään aikaan enää kiroustakaan.

     Teot itse syyttävät tekijöitään sekä punaisella että valkoisella puolella. Eipä tässä enää totuuskomissioita eikä anteeksipyyntöjä kaivata, sillä sosialidemokraattien järkevän siiven toiminta on jo iät ja ajat ollut sitä tehokasta katumusta, jota tällaisessa tapauksessa tarvitaan. Noita järkeviä oli jo aikanaan, mutta he eivät onnistuneet yrityksissään.

   Onnittelut vain tarpeellisesta kirjasta!