sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Seksin pauloissa

Seksiä ja seksiä

 

Merete Mazzarella, Kun kesä kääntyy. Vanhenemisen taidosta. Suomentanut Risto Hannula. 2001, 218 s.

Matti Mäkelä, Kaksi vaimoa ja muita kirjoituksia. 1995. 157 s.

 

Joskus on pohdiskeltu ja liekö mittailtukin, miten usein nuoret miehet ajattelevat seksiä. Muistelen, että joka kolmannessa ajatuksessa sen karvainen hahmo vilahti, vai mikä adjektiivi nykyään olisikaan ajanmukainen ja kuvaavampi.

Mutta Kari Suomalainen, tunnetusti viisas mies, väitti, että naiset taas eivät mitään muuta ajattelekaan kuin seksiä. Kaikki on heille sitä, vaatteista ruokiin ja lapsista kahvikutsuihin.

Saattaahan se olla. Tosin tutkijat ovat muistaakseni havainneet, että nimenomaan naissukupuolen keskuudessa on tavattoman suuria eroja seksuaalisuuden intensiivisyydessä. Jokin neljäsosa on seksuaalisesti hyvin vaativaa ja siitä aina kiinnostunutta, kun taas lopuilla asia on paljon enemmän kätkössä ja siitä saatu tyydytyskin yleensä aika vaatimatonta.

Mikäli jälkimmäinen pitää paikkansa, kuten uskon, se selittää yhtä ja toista myös siitä sekasotkusta, jota monet ns. naistutkijat julistavat. Kaikkia naisia koskeviksi tosiasioiksi, kun julistetaan omat, aivan epätyypilliset kokemukset sen sijaan, että otettaisiin vakavasti todellisten naisten tuntijoiden näkemyksiä. Näitä taas löytyy miesten parista, sellaisten, joilla on verrattain laajasti kokemuksia alalta, sanokaamme nyt 10-30 vakavaa ja syvällistä suhdetta.

Joka tapauksessa, Merete Mazzarella tuntuu aivan hyvin sopivan tuohon Kari Suomalaisen kaavaan. Vanheneminen ja kuoleman lähestyminen on hänelle kiinnostavaa nimenomaan siitä näkökulmasta, miten seksin mahtaa siinä käydä.

Eihän siinä välttämättä niin huonosti käy, ainakaan nyt heti ensimmäisten kymmenen eläkevuoden aikana, mutta toki koko prosessissa syntyy ennemmin tai myöhemmin uusia tarvehierarkioita, joista nuoruusiän seksuaalikeskeiset käsitykset ovat kaukana. Ja nuorenapa tämäkin kirjoittaja alkoi vanhenemista opettaa.

Mutta kovin moni asia on suhteellinen ja ajan myötä muuttuva. Montaigne alkoi tuntea itsensä vanhaksi 30-vuotiaana, kun taas meidän aikamme terhakat mummot ja vaarit saattavat olla täydessä iskussa vielä puoli vuosisataa myöhemmin. Ei seksiäkään iän mukana unohtaa tarvitse, kyllä apteekki auttaa.

1970-luvun suomalaisissa seksitutkimuksissa tutkittavien yläikärajana oli 59 vuotta, mainitsee kirjoittaja, mutta nyt se oli nostettu 74 vuoteen. Itse muistelen, että aloin työpaikalla vastata kyselyyn seksuaalisesta ahdistelusta (vaiko sittenkin häirinnästä?), kunnes huomasin, että yläikärajana tosiaan oli tuo 59 vuotta. Olipa siinä ja siinä, etten loukkaantunut koko ikäluokan puolesta, mutta silloinhan sitä olisi pidetty naurettavana, mitä se tietysti olisi ollutkin.

Joka tapauksessa Matti Mäkelä osoittaa kirjassaan olevansa loukkaantunut aikansa sukupuolisovinismin (female chauvinism) johdosta ja syytä kyllä olikin. Toinen toistaan häpeämättömämpiä muoteja ilmaantui meidänkin maahamme, kaikkein törkeimpänä maaninen yritys etsiä kaikkialta isän ja lapsen suhteesta insestiä, mistä synnytettyjä valemuistoja sitten käytettiin hyväksi avioeroprosesseissa.

Mäkelä näyttää vastaavan häväistykseen maskuliinisella épatagella ja esittelee sadomasokistisia kuvitelmiaan, joissa alistettu nainen vasta toden teolla pääsee toteuttamaan syvimpiä tarpeitaan.

Ellen väärin muista, Mäkelä todella onnistui aikoinaan ärsyttämään niitä, joita oli tarkoitus, joten nuokaan harjoitukset eivät menneet hukkaan, vaikka markiisi de Sade oli kyllä sanonut saman jo kauan sitten ja paljon pirullisemmin.

Mäkelän esittämät kuvitelmat neitsytvaimosta ja ainoastaan hänelle koko elämänsä aikana antautuvasta kumppanista saattavat kuvata hänen todellisia tarpeitaan tai sitten ei. Olisi absurdia väittää, että ne ehdottomasti ovat tyypillisiä miehisiä tarpeita. Kirjallista puhettahan tämä on.

Kenties ihan todellista tilannetta sen sijaan kuvasi novelli Kaksi vaimoa, jossa kirjoittaja esitteli kiinnostavaa uusperheen mallia.

Ranskalaisessa kulttuurissahan oli aikoinaan tapana, että perheeseen kuului rakastajatar, josta kuitenkaan ei perheessä sen enempää puhuttu, vaikka käytetty termi olikin ménage à trois eli kolmen talous. Olihan niitä sellaisiakin, kuten muistamme esimerkiksi Juhani Ahon tapauksesta.

Mäkelällä sen sijaan laajennettuun perheeseen kuuluu toinen vaimo, jonka luo hän menee yhdeksi päiväksi viikossa. Ykkösvaimo heittää sinne usein autolla ja motkottaa, mutta hyväksyy asian. Lasten kanssa asiasta ei sen enempää puhuta, mutta kaikkihan sen tietävät.

Mäkelän kuvaama systeemi sinänsä lienee tervetullut innovaatio tällä alalla. Niin sanotut uusioperheet, joissa lapsia pompotellaan kuin lemmikkejä ja joissa yleensä yhden vanhemman seksihaluille uhrataan miltei kaikki muu mahdollinen, ovat epäterve ilmiö.

Mäkelän idea siitä, miten keskinäinen vihamielisyys laukaistaan, kuulostaa nerokkaalta: molemmat pannaan vuorollaan puoleksi tunniksi kehumaan toista. Jopa tulee hyvä olo ja vaikutus kestää kauan!

Epäilemättä muslimien moniavioisuus on selvästi meikäläistä paljon säädyllisemmän seksuaalielämän instituutio, mutta sehän nyt ei ole herran aikoihin ollut arvo sinänsä. Sen sijaan siihen yhdistettävä miehen herruus voisi olla tavoittelemisen arvoista.

Avioliittoa on kristillisissä kirkoissa pidetty yleensä sakramenttina tai sen veroisena valana Jumalan edessä, eikä vain jonkinlaisena ehdollisena sitoutumisena erääseen huvittelun muotoon. Sellainen käsite kuin Ensitreffit alttarilla puhuu enemmän kuin tuhat sanaa oman aikamme tasosta ja laadusta tässä suhteessa.

Mäkelä viittaa kirjassaan myös aikansa ansiokkaisiin ja uraauurtavaan seksitutkimukseen (Kontula – Haavio-Mannila 1993).

Siinä muun muassa todettiin, että sukupuolia oli kaksi: Vasta aivan pienenä ja määrältään merkityksettömänä tulevat homo- la lesbosuhteet sekä muita sukupuoli-identiteettejä etsivät ihmiset. Heistä tosin puhutaan paljon, mutta etupäässä siksi, että heistä voi kaukaisina ja vaarattomina puhua. Koskevathan nuo puheet vakiintunutta, samana pysyvää joukkoa, jota on helppo vastustaa tai puolustaa.

Tai mitä ihmeen vastustamista tai puolustamista siinä oli, mitä ihmiset keskenään neljän seinän sisällä tekevät? Marginaalit ovat marginaaleja ja olisi absurdia viritellä koko yhteiskunta heidän tarpeidensa mukaan.

Se oli sitä aikaa se, neljännesvuosisata meidät siitä nyt erottaa. Mitäpä järkevää asiaan voisi lisätä?

 

perjantai 17. syyskuuta 2021

Waltari

Kirjailija

 

Mika Waltari,. Kirjailijan muistelmia Toimittanut Ritva Haavio. WSOY 1980, 486 s.

 

Waltari on maamme merkittävimpiä kirjailijoita ja tykkään hänestä kovasti. Jostakin syystä ei tästä kirjasta kuitenkaan tuntunut heruvan juuri minulle paljon mitään uutta ja mieleen jäävää.

Olen kai jo lukenut useimmat asiat joko hänen tuotannostaan, muiden muistelmista ja vaikkapa näistä Ihmisen ääni ja Legenda jo eläessään -kirjoista. Tämäkin sisältää pätkiä aiemmista. Voi olla, että olen tämänkin opuksen jo joskus lukenut.

Waltarikin oli monena eläessään ja leimautui aikanaan myös niin sanotusti edistyksellisen puolen vastapooliksi, vaikkapa siksi, että kirioitti toisenlaisen kirjan asevelvollisuusarmeijasta kuin Haanpää. Mutta kyllähän sitäkin instituutiota ihmiset joutuivat kovin monesta perspektiivistä katsomaan, eikä Waltarin opus ole lainkaan vähemmän kiinnostava.

Sellainenkin aika sitten tuli, että Neuvostoliitto romahti ja muuankin lappilainen kommunistiuskovainen joutui julkisesti kyselemään, että kun hän on koko ikänsä Lappia kierrellyt aatetta ylistämässä ja sen toteuttamista kehumassa, niin pitääkö hänen nyt lähteä uudelle kierrokselle perumaan puheitaan.

Juuri noinhan se logiikka olisi vaatinut hänen tekevän ja jonkinlaisia, usein irvokkaita kääntymyksiä todella myös tapahtui paljon.

Niihin aikoihin joku ja muistaakseni jopa itse Hannu Salama jollakin palstalla kyseli, että kuka nyt sitten, tämän uuden tietomme valossa oikeastaan palveli sodan aikana oikealla puolella rintamaa: Armas Äikiä puna-armeijan uniformussaan vai Mika Waltari Suomen armeijan juustoveitset kauluksessaan iskemässä kynällään kiväärin sijasta.

Eiväthän nämäkään asiat niin yksioikoisia ole, mutta kyllä Mika teki oman osansa ja varmasti myös omantuntonsa mukaan sodankin aikana. Sellaisestakin talvisodan aikana syntyneestä kirjasta kuin Antero ei enää palaa, olisi tehnyt mieli kuulla edes jotakin, vaikkapa nyt ihan se, milloin se annettiin painettavaksi. Veikkaan, että ennen Moskovan rauhaa.

Vastapuolella vasemmiston suomeksi kirjoittaneet ”kapinalliset kynät” oli juuri sodan kynnyksellä ensin tuomittu fasismin vähintäänkin objektiivisiksi kätyreiksi ja sitten tapettu. Eipä kumma, että Raoul Palmgren jätti mieluummin kirjoittamatta suuren työväenkirjallisuuden historiansa ne sivut, jotka koskivat tätä joukkoa.

Sen on sittemmin tehnyt Mikko Ylikangas, jonka kirja kannattaa ehdottomasti kaivaa kirjastojen kätköistä ja lukea, jos on tästä aihepiiristä kiinnostunut.

No, tästä puolesta tämä kirja ei puhu mitään ja koko sota-ajastakin hyvin vähän. Osallistuminen Saksassa pidettyyn kirjallisuuskokoukseen selostetaan aiemmin julkaistun tekstin avulla. Eipä Waltari tainnut tätä osaa työstään niin erityisesti arvostaa sellaisenaan, mutta korostaa ainakin tuon ajan merkitystä Sinuhelle.

Erikoista on, että impulsiivinen ja herkkä Waltari työskenteli kuin kello. Muutamia tunteja päivässä hän kirjoitti ja kun päivän urakka oli ohi, hän jätti jopa lauseen kesken. Se auttoi jatkamaan sittemmin samasta ajatuksesta ja tunnelmasta.

Päivän urakka ei ollut ihan mahdoton ja 10-15 liuskaa päivässä ei ole kovin paljon. Pikalukija Waltari kuitenkin oli ja oli opiskeluaikana oppinut lukemaan tenttiin 400 sivua saksankielistä tekstiä päivässä.

Tietenkin asiaa auttoi, että kyseessä olli asiateksti. Siitä oli vain intuitiivisesti löydettävä ne avainsanat, jotka saksan kielessä aina sijaitsivat ainakin lauseen lopussa.

Kävin itsekin joskus pikaluvun kurssin ja luulen saaneeni ainakin joitakin  hyviä vihjeitä sitä, miten luetaan kursorisesti ja miten ainakin pitäisi lukea tehokkaasti.

Kun aikoinaan koetti samaan aikaan lukea ja nukkua tai ajatella niitä näitä tenttikirjojen äärellä, olli teho tietenkin surkea ja muistelen, että satakin sivua päivässä tuntui joskus jo hyvältä saavutukselta, vaikka varsinaiseksi saaliiksi olisi tullut vain muutamia kymmeniä alleviivauksia ja epämääräisiä muistoja jostakin Haukion kala-firmasta tai vastaavasta.

Mutta kyllä myös Waltari sittemmin oppi ja opetteli hidastakin lukemista, nautiskelua.

Mitä tulee käytettyihin kieliin, hän oli pitkän linjan latinisti, mikä auttoi kommunikoimaan vaikkapa Italiassa ja tietenkin myös oppimaan ajan kansainvälistä kieltä, ranskaa. Teologinplanttuna tuli opittua vähän kreikkaa ja hepreaa, ruotsia tietenkin osasi jokainen ja saksakin näyttää sujuneen.

Waltari kuitenkin inhosi Saksaa, mutta oli sen sijaan ihastunut gallialaiseen henkeen. Valitettavasti ranskan taito oli heikonlainen, kuten useimmilla muillakin tuon ajan Pariisissa viihtyneillä merkittävillä suomalaisilla. Merkityksettömillä se varmasti oli usein jopa erinomainen.

Kommunikaatio joka tapauksessa sujui ja se tietty ulkopuolisuuden tunne, joka kuultaa kaikista Waltarin tämän aihepiirin kirjoista, on mielestäni pikemmin niiden avu kuin puute.

Nykyäänhän ymmärtääkseni suomalaiset yleensä puhuvat Ranskassakin engelskaansa ja tarpeen tullen käyttävät käännöskonetta, joka mankeloi jokaisen kielen aina englannin kautta. Siinähän sitä sitten ymmärrellään toinen toisensa tylsyyksiä tasolla, joka varmasti kyetään tavoittamaan puolin ja toisin.

Muistelmissa on paljon kiinnostavaa sille, joka haluaa tietää, miten kirjat ovat syntyneet, mutta viime kädessä ne tietenkin ovat syntyneet kirjailijan päässä, joka ei ollut minkäänlaisten eurostandardien mukaan rakennettu.

Waltari korostaa olleensa noin periaatteessa aina hyvin tervejärkinen, mikä lienee ollut jonkin verran enemmän toiveajattelua kuin totta. Nuoruuden uskonnolliset kokemukset eivät muistelmien mukaan olleet erityisen syvällisiä, mutta aikuisiän mystiset kokemuksen sen sijaan kyllä.

Waltari vieroksuu sitä, että mystistä kokemusta etsittäisiin ja yritettäisiin keinolla jos toisellakin saada aikaan, mutta tosiasia lienee, että muussa tapauksessa se jää useimmiten löytymättä. Saattaa olla hyvä niin.

Ne psykedeelisten rohtojen vangit, joita tapaamme näilläkin leveysasteilla napaansa tuijottamassa, eivät juuri vastaa ihannekuvaa ainakaan länsimaisesta ihmisestä. Mutta ehkäpä tämän ajan synkretistinen uskonsekoitus vaatii juuri sellaista. Emme me tätäkään asiaa enää voi tyhjäksi tehdä. Kai ne kohta ovat kirkoissa.

Waltari nautti ainakin kerran psykedelistä myrkkyä eli kärpässientä, jonka vaikutuksia hän on selostanut Neljä päivänlaskua- teoksessaan. Vahvimmat elämykset taitavat kuitenkin kuulua muualle. Dipsomaanin hallusinaatioiden ohella näyttää tulleen vakavia skitsofreenisia kohtauksia.

Mystisen elämyksen ominaisuuksiin kuulunee, ettei sitä voi kuvata. Yrittää voi, mutta samaahan se on kuin kuvailisi sokealle jotakin renessanssin maalausta. Jollakin tasolla viesti kai silloinkin menee perille, mutta olennaista ei missään tapauksessa voi välittää.

Oliko Waltari mahdollisesti mystikko? Vaikuttaa siltä, että oli kyllä siinä hedelmällisessä mielessä, että hän tunsi mystisen kokemuksen todellisuuden ja voiman, mutta ei jäänyt sen vangiksi, saati yrittänyt kaupitella sitä torilla.

Se oli viisautta. En tiedä, mitä mieltä Waltari olisi ollut ns. pössyttelyn vapauttamisesta, mutta luulen, että kansalaisena ja poroporvarina hän olisi ymmärtänyt velvollisuudekseen ainakin rajoittaa sitä, vaikka taiteilijana varmasti ymmärsi asiaa laajemminkin.

 

tiistai 14. syyskuuta 2021

Erilainen osa enemmistöä

 

Vähemmistö vai ei?

 

Henrik Meinander, Kansallisvaltio. Ruotsalaisuus Suomessa 1922-2015.  Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsinki 2017.  Suomen ruotsalaisuuden historia 4. 347 s.

 

Nationalismi on ollut yksi uusimman ajan hedelmällisimmistä ja menestyksellisimmistä vapausliikkeistä ja muuan erityisen vaikuttava esimerkki sen voimasta on ollut oman maamme historia.

Ymmärrettävää kyllä, kaikenkarvaiset ja usein aivan tavattoman primitiiviset tarkastelutavat ovat tietenkin havainneet kaiken historiallisen kehityksen olleen aivan vajavaista verrattuna kaikkiin niihin vaatimuksiin, joita erilaiset radikaalit ovat mielessään kehitelleet.

Ihannetilahan näyttäisi nykyään tässä maailmassa olevan lähtökohtaisesti sellainen, ettei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei naista eikä varsinkaan miestä ja että jokainen on joka suhteessa samassa asemassa syntymästä hamaan kuolemaansa, sikäli kuin jälkimmäistä voidaan edes hyväksyä.

Mutta pilvet ovat pilviä. Kehitys maailmassa on ollut kaikkialla epätasaista, mutta sentään kulkenut eteenpäin. Turvemajoissa asuneet alkuasukkaat voivat kaikin mokomin nyt syyttää valkoista miestä siitä, että hän on tuonut kaikkialle oman sivistyksensä, lukutaidosta penisilliiniin ja samalla jopa yrittänyt itse hyötyä asiasta.

Mutta tämä uhkaa nyt jo viedä kauas päivän teemasta. Nationalismi oli (imperfekti jo sallittaneen) Suomessa ennen muuta suuri sivistysprojekti, jossa riistettävänä karjana palvelleet kansan syvät rivit nostettiin hitaasti, mutta varmasti tietoiseksi osaksi eurooppalaista sivilisaatiota, tuota valkoisen miehen luomusta, joka pitkään pysyi vain harvojen saatavilla.

Kieli ei sinänsä määrännyt toisia sortajiksi ja toisia sorretuiksi, mutta muodosti kyllä Suomessa hyvin kauan luultavasti suurimman perityn esteen tiellä kohti täysiarvoista kansalaisuutta, etten sanoisi tasa-arvoa (en sano). Tarina siitä, miten tämä este voitettiin, on meillä sangen ainutlaatuinen ja sitä ovat käsitelleet tämän kirjasarjan aiemmat osat.

Tämä sarjahan on toki näkökulmaltaan ruotsalainen vai mitenkä tuon parhaiten sanoisi. Mikäli asia ilmaistaisiin vaikkapa venäjäksi, ei ongelmia olisi. Venäjällä Suomen ruotsia puhuvat ymmärretään ruotsalaisiksi ja sillä siisti. Meillä termit ovat vaikeampia. Ruotsinkielinen on neutraali termi, mutta jo suomenruotsalainen sisältää monen mielestä ongelman, koska se näyttää sijoittavan ihmisen tiettyyn kansallisuuteen kielen perusteella ja sitä taas ei monen mielestä saisi tehdä, ainakaan meillä ja tässä tapauksessa.

Snellmanilainen suomalaisuusliike on monelle ruotsinkieliselle yhä punainen vaate yksi kieli – yksi mieli-tunnuksineen. Vaatimus kielen vaihtamisesta onkin varsin hurja ja historiallisesti kenties ainutlaatuinen. Jotakin vastaavaa saattaisi nähdä vaikkapa tämän päivän Ukrainassa, mutta ovathan ukraina ja venäjä sentään paljon lähempänä toisiaan kuin suomi ja ruotsi.

Mutta ei tässä niteessä nyt siitä puhuta. Sen sijaan sen käsittelemä aikakausi liittyy sellaiseen historialliseen vaiheeseen, joka olisi voinut olla ruotsinkielen kannalta kohtalokas, mitä moni pelkäsikin. Kun kansallisvaltio itsenäistyi, se tarkoitti myös kansalliskielen tuomista kaikkialle tuon maan elämään.

Venäjän kielen hylkäämisessä ei ollut mitään ongelmia, koska sitä ei ollut edes omaksuttu. Pari vuosikymmentä paikallaan olleet venäjänkieliset katukilvet eivät muuttaneet mitään.

Ruotsin kanssa suomi oli virallisesti tasa-arvoinen viimeistään jo (tai vasta) vuodesta 1902, mutta käytännössä sivistyneiden piirien kielenä säilyi ruotsi, ainakin toisena kielenä. Maan ainoan yliopiston kaksikielisyys antoi asialle pontta.

Kun itsenäinen Suomi sitten syntyi, säädettiin että suomi ja ruotsi ovat sen kansalliskielet. Molempia siis sopi ja sai myös virallisesti käyttää kaikkialla. Koska ruotsinkielisiä oli vähemmän, oli tätä periaatetta selvennettävä erinäisillä määräyksillä, mutta yksi kieli -yksi mieli- tilanteeseen ei siis edes pyritty perustuslain tasolla.

Meillä oli siis yksi kansallisuus, joka puhui kahta kieltä tai ainakin jompaakumpaa nimetyistä kahdesta. Vaikeneminen tulkittiin myöhemmin myös puhumiseksi.

Kysymys siitä, oliko kaksikielinen Suomi itse asiassa myös niin sanoakseni kaksimielinen, jäi kaihertamaan monia. Ruotsinmielisyys tarkoitti kauan sitoutumista ruotsinkieliseen herrasväkeen, jonka intresseihin suomenkielisen rahvaan edut eivät liittyneet ja joka siis eristyi omaksi kansallisuudekseen. Toki hyvin moni syntyjään ruotsinkielinen oli jo 1800-luvulla suomenmielinen ja siinähän se suuri kansallinen erikoisuus olikin.

Jälkikäteen katsoen oli tietenkin luonnollista ja varmaan väistämätöntä, että niin sanottua kielitaistelua käytiin vuosisadasta toiseen. Ruotsinkielisyys menetti kuitenkin asemiaan suorastaan luonnonlainomaisesti.

Suomenkielinen väestö kasvoi hieman enemmän ja nopeammin, mutta erityisesti kaupunkien kasvu tapahtui suomenkielisen väestön muuttoliikkeen kautta. Helsinki oli 1800-luvun puolivälissä vielä ruotsinkielinen kaupunki keskellä ruotsinkielistä aluetta. Venäläisiä toki oli niin huomattava määrä, että se antoi paikalla leimansa.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin kaupungin väkiluku oli kasvanut moninkertaiseksi ja se oli tarkoittanut nimenomaan suomenkielisten muuttoa sinne. Vanhat, perinteikkäät paikat saivat uudet asukkaat ja saman tein uudet nimetkin. Näinhän koko maailmassa koko ajan tapahtuu.

Ruotsinkielisten (tai suomenruotsalaisten) perääntymistaistelu tapahtui järjestäytyneesti ja onnistui inhimillisesti katsoen erinomaisesti. Kitkaa tietenkin syntyi, mutta tuskin suurta katkeruutta. Molemmille osapuolille on syytä antaa asiasta pisteitä, mutta merkittävimmän panokset asialle antoi varmaankin talvisota. Siinä ei pärjätty fraaseilla eikä retoriikalla, vaan otettiin miehestä mittaa.

Välttämätön ehto kansallisuuden hengissä säilymiselle on korkeamman opetuksen antaminen omalla kielellä. Ruotsinkielisillä ei ole periaatteessa ollut koskaan hätäpäivää, koska Ruotsin korkeakoulut olivat heille aina avoimia. Ruotsinkielisen pääoman kulttuuritahdon ansiosta saatiin joka tapauksessa myös Suomeen laaja ruotsinkielinen korkeakouluopetus.

Toki asiaan varmasti vaikutti myös oma ankkalampihenki, johon liittyi tiettyä eristäytymisen haluakin, perinteisiin ja snobbailuun yhdistyneenä. Joka tapauksessa se pysyi kohtuuden rajoissa, mistä todistaa jo ruotsinkielisiä korkeakouluja käyvien suomenkielisten suuri lukumäärä. Moni suorittaa asevelvollisuudenkin omasta halustaan nimenomaan ruotsinkielisessä joukko-osastossa.

Suomenkielisten ja ruotsinkielisten suhteelliset osuudet eri aloilla ja eri vaiheissa ovat kiinnostavia tietoja, joita ei useinkaan kannata nielaista purematta. Kaksikielisyys on asia, jonka merkitys maassamme on suuri ja jota moni, etenkään ulkomaalainen ei tajua. Sama koskee eri seutujen ruotsinkielisyyttä. Pohjanmaan ruotsinkielisillä ei välttämättä ole mitään erityistä suhdetta helsinkiläisiin kaksikielisiin ja Ahvenanmaa puolestaan haluaa olla ja on kaikkien muiden ulkopuolella.

Nämä merkinnät eivät tee lainkaan oikeutta tälle kirjalle, mutta paninpahan nekin nyt paperille, ennen kuin unohtuvat. Kirjassa on paljon kiinnostavia näkemyksiä Suomen historiaan nimenomaan ruotsinkielisestä näkökulmasta ja se kannattaa lukea ja jopa kerratakin ymmärtääkseen paremmin omaa, varsin erikoista historiaamme.

Jonkinlaisena pitkän linjan havaintona voinee kirjoittajan tapaan arvioida, että ruotsalaisuus/ruotsinkieli Suomessa on tietyssä määrin sidoksissa Ruotsin-suhteisiimme.

Pohjoismainen hyvinvointi ja yhteiskuntamalli, jotka ovat koko maailman mitassa olleet ainutlaatuisen menestyviä, ovat paljolta määränneet myös itsenäisen Suomen ruotsinkielisyyden merkitystä.

Myös tältä kannalta katsoen tuntuvat eräät Ruotsin uudemman historian trendit yhtä kiinnostavilta kuin arveluttavilta.