Piru merrassa?

Piru on merrassa, tohtori Pangloss

Molti nemici -molto onore, sanottiin joskus. Niinhän se toki on, että on suuri kunnia saada paljon vihollisia, tässä tosin kannattaa ottaa huomioon myös laadulliset tekijät.

Joskus kuitenkin tapahtuu, että jonkin asian osakseen saama huomio tuntuu täysin suhteettomalta sen merkitykseen nähden. Tällaisessa tapauksessa saatettiin ennen maailmassa sanoa trop d’honneur, messieurs! Ei tämä nyt niin suurta kunniaa ansaitse.

Mutta tällaiset arviot ovat pakostakin subjektiivisia. Mikäli jokin asia saa julkisessa sanassa osakseen suuria huomionosoituksia, sillä kai täytyy joillekin ihmisille jostakin syystä olla se suuri merkitys. Miksi näin on, saattaa ulkopuoliselle olla vaikeaa ja mahdotontakin selittää, mutta toki meillä itse kullakin on oikeus älylliseen uteliaisuuteen ja teemme sen johdosta selitysyrityksiä.

Enpä ollut vielä hiljattain kuullut mitään professori Tapio Puolimatkasta ja ensi kertaa sattuu nyt silmiini myös Petri Luomasen nimi. Joka tapauksessa edellinen julkaisi pari viikkoa sitten blogikirjoituksen, joka aiheutti skandaalimaisen reaktion sekä hänen oman yliopistonsa että jopa erään Professoriliiton edustajan taholta.

Helsingin Sanomien uutisen mukaan johdosta otettiin kirjoituksen takia esille jopa kirjoittajan ”kohtalo yliopistolla” eli mahdollinen työpaikan menetys. Jälkimmäinen taas -nähtävästi yksityishenkilönä- antoi ymmärtää, että kirjoittaja olisi rikkonut professorien eettisiä ohjeita, muun muassa käyttämällä vanhentuneita lähteitä.

Tuossahan tuota jo olikin seurauksia yhdelle blogikirjoitukselle, olkoonkin, että järki ilmeisesti voitti ja säästyimme siltä kansainvälisen luokan skandaalilta, jota erottaminen mielipidekirjoituksen takia olisi merkinnyt.

Koska viittaukset kyseiseen Puolimatkan tekstiin näyttivät osoittavan, ettei sitä ollut lainkaan luettu, saati ymmärretty, tuntui siltä, että kyseessä oli taas ns. hihamerkkijournalismia edustava tapaus. Oltiin siis uskovinaan, että jotakin hyvin kauheaa oli tehty ja kehrättiin siitä suuri skandaali, vaikka olisi ollut aivan yksinkertaista vain lukea, mitä oli sanottu.

Huomiota herätti, että vaadittiin aivan häpeilemättä rangaistusta mielipidekirjoituksen johdosta, vaikka siinä ei millään juridisella mittapuulla ollut mitään sellaista, jota olisi voitu pitää jotakin henkilöä loukkaavana tai uhkaavana tai muulla tavalla laittomana tai sopimattomana.

Tässä tapauksessa uutta käsitettä sananvastuu oltiin siis vyöryttämässä aivan uudelle alueelle: oli loukkaannuttu assosiaatioista, joita kirjoituksessa esitetyt asiat saattoivat herättää. Triggeröitymistään demonstroiva opiskelijajärjestö sitä paitsi väitti valheellisesti kirjoituksen sulauttavan toisiinsa homoseksualismin ja sellaiset asiat, joita on tapana kutsua perversioiksi.

 Kyseessä oli yhtä hupaisa kuin surullinenkin osoitus kyvyttömyydestä ymmärtää lukemaansa, kuin aikoinaan kuuluisan ns. Mustan kirjan julkaisijoilla. Mikäli kyseessä olisi ollut opinnäyte, olisi reput joutunut antamaan.

Puolimatkan kirjoitus herätti myös joidenkin oppineina pidettävien henkilöiden reaktioita. Varsin humoristista oli havaita, että blogikirjoituksessa esitettyjä ajatuksia siitä, että erilaisia seksuaalisia perversioita ollaan läntisessä maailmassa yhä enemmän suvaitsemassa ja oikeuttamassa, vastustettiin suurella ponnella. Näinhän ei suinkaan ollut!

Panu Raatikainen-niminen henkilö, jota minulla ei myöskään ole kunnia tuntea, esitti peräti, että tällainen näkemys olisi tieteellisesti perusteltava, ennen kuin sen saa esittää: akateemisessa kontekstissa väitteet, että länsimaissa olisi meneillään tällainen kampanja, pitäisi oikeuttaa empiirisellä yhteiskuntatieteellisellä tutkimuksella. Mitään sellaista Puolimatkalla ja tämän lähteillä ei ole esittää – pelkkää hataraa spekulaatiota…

Raatikaisen mielestä tuon -kaiketi jostakin syystä rienaavan- ajatuksen esittäminen merkitsi jopa salaliittoteorioiden kannattamista.

Kyseinen logiikka jäi ainakin minulta kokonaan ymmärtämättä. Jopa on aikoihin eletty, ellei täällä saa -blogikirjoituksessakaan- esittää hypoteesejä siitä, minne maailma mahdollisesti on menossa. Tuleepa mieleen Voltairen tohtori Pangloss ja hänen näkemyksensä siitä, että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa.

Sapekkaat ja tolkuttomat hyökkäykset Puolimatkaa vastaan edustivat siis nähtävästi ns. vastuulliseksikin kehuttua hihamerkkijournalismia, jossa peesattiin uskollisesti auktoriteetteja eikä esitetty mitään järkeviä, konkreettisia argumentteja. Puheet Puolimatkan lähteiden vanhentuneisuudesta olivat täysin asiaankuulumatonta pötyä.

Suurempi kunnia Puolimatkalle koitui siitä, kun teologian professori Petri Luomanen kirjoitti peräti Vartija-lehdessä tieteellisen vastineen hänen blogikirjoitukseensa. Kävihän siitä nyt ainakin ilmi se, että artikkeli oli luettu ja että sitä vastaan polemisoitiin nyt argumenteilla eikä tyhjällä pötypuheella.

Jätän tässä nyt käsittelemättä sen, että Luomasen kirjoituksessa viitataan esimerkiksi Oikea media -nettijulkaisuun ”äärioikeistolaisena” ja kirjoittaja syyllistyy erinäisiin hullunkurisiin asenteellisuuksiin (tasoa: Scruton lukeutuu homoseksualismin ja tasa-arvoisen avioliiton vastustajiin minkä Puolimatka hyvin tietää…). Olisiko Puolimatkan pitänytkin ottaa huomioon vain sellaiset kirjoittajat, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan?

Entä mitä on sanottava siitä, että kirjoittaja paheksuu sitä, että Puolimatka siteeraa melko paljon Kinseyn käyttämää aineistoa lapsen seksuaalisuudesta? Eikö näin saisi tehdä? Pitäisikö jotkut lähteet kieltää?

Eikö Kinseyn referointi tosiaan lisää yhtään mitään ymmärrykseemme siitä, miten tämä asia on nähty ja joillakin tahoilla ilmeisetsi yhä nähdään? Jos moinen niin suuresti kiusaa lukijaa, hänen olisi ilmeisen mahdotonta tutustua esimerkiksi Freudin teoksiin ja muihin psykologian klassikoihin.

Luomanen epäilemättä pyrkii kuitenkin yleensä nojautumaan asia-argumentteihin, joiden pätevyydestä kyllä riittäisi keskustelemista, mikäli siihen olisi tarvetta. Sanottakoon tämä hänen kunniakseen.

Ikävä pääasia tässä kuitenkin ainakin minun mielestäni on, että koko asetelma on joka tapauksessa äärimmäisen outo: professori käy mahtipontisesti blogikirjoituksen kimppuun ja vaatii siltä tieteellisyyttä. Tämä tapahtuu jopa tieteellisen aikakauslehden palstoilla.

Hienoa toki, että blogi herättää lukijoissa reaktioita ja nostattaa keskustelua, mutta onkohan tässä jo liikaa kunniaa? Trop d’honneur?

Luomasen johtopäätös joka tapauksessa on yhtä tolkuton kuin merkille pantava: Akateeminen tutkimuksen ja opettamisen vapaus on turvattu hyvin Suomessa. Tähän vapauteen liittyy se, että tutkimuksessa noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä. Jos yliopistojen professorien ja muiden tutkijoiden kirjoitukset alkavat olla luotettavuudeltaan samaa tasoa kuin Takametsän Tapsan tajunnanvirta someen, yhteiskunnalla tuskin on mitään syytä jatkaa vapaan tutkimuksen ja opetuksen tukemista.

Siis kuten Luoman artikkelin otsikossa esitettiin: Puolimatka uhkaa akateemisen tutkimuksen ja opetuksen vapautta…

Non sequitur, sanoi entinen mies. Ehkä tämä ei vaadi kommentteja.

Kyllähän Puolimatkan tapaus antaa viitteitä siitä, että akateemisen tutkimuksen ja opetuksen vapaus tässä maassa todella on uhattuna. Uskallan sanoa tämän viittaamatta suureen empiiriseen aineistoon ja totean, etten viittaa tässä salaliittoteorioihin.

Kummallisen suuria intohimoja nyt joka tapauksessa on herättänyt ihan normaali blogikirjoitus, jollaiset eivät koskaan ole, eikä niiden pidäkään olla tieteellisiä. Kyseessä on oma lajityyppinsä ja ellei asiaa ymmärrä, ei siihen kannata puuttuakaan.

Aika erikoisesta suunnasta tässä nyt joka tapauksessa ahdistellaan niitä, joilla näyttää olevan väärät mielipiteet. Ehkäpä joistakin tuntuu, että piru on nyt merrassa. Joistakin asioista nyt vain ei sovi edes spekuloida. Herra ties miksi.

Suomen keksijä

Mechelin

Elisabeth Stubb, Leo Mechelin. Senaattorin elämäntarina Nokian perustamisesta sortovuosiin ja naisten äänioikeuteen. Into 2018, 182 s.

Leo Mechelin on autonomiakauden suuria nimiä. Hänen tarinansa voisi mainiosti palvella sellaisena pisteenä, josta käsin tarkastellaan nykyaikaisen Suomen syntyä koko keisarikunnan ja koko Euroopan suuren modernisaatiokauden yhteydessä.

Mechelin kuitenkin kuoli vuonna 1914 ja hänen aikakautensa tuntuu meiltä jääneen myöhempien, dramaattisempien aikojen varjoon. Nykyajan suomalaiselle Mechelin on tuskin muuta kuin nimi, johon liittyy jotakin epämääräistä yrittelyä Suomen puolustamiseksi idän uhkaa vastaan.

Stubbin kirja täyttää siis aukon, kertoessaan siitä monipuolisesta toiminnasta, joka liittyy Mechelinin nimeen. Suomen perustuslakien puolustaminen maamme autonomian turvaksi, nykyaikaisen vientiteollisuuden suuri liikkeellelähtö, yleisen äänioikeuden ja naisten poliittisen täysivaltaisuuden saavuttaminen ensimmäisenä maailmassa, nämä eivät ole aivan vähäisiä asioita.

Lisäksi Mechelin toimi aktiivisesti rauhantyössä, mikä tuohon aikaan olikin melko muodikasta, mutta osoittautui valitettavasti liian heikoksi estämään sitä katastrofia, jota kaksi maailmansotaa merkitsivät Euroopalle niin aineellisesti kuin moraalisesti.

Toki sentään pyrittiin koko ajan parempaan ja nähtiin uhkaavat vaarat. Mechelin oli liberaali ja uskoi edistykseen, mutta joutui käytännössä radikaalin kirjoihin sekä Venäjällä, missä häntä šovinistisissa piireissä pidettiin koko Suomen idean keksijänä ja venäläisvastaisen toiminnan hämähäkkinä, että myös Suomessa, missä passiivinen vastarinta monen mielestä oli varma tapa syöstä maamme turmioon.

Oliko yleinen ja yhtäläinen äänioikeus Suomessa itse asiassa liian varhain saatu lahja on kysymys, jota ei tässä kannata käsitellä. Todettakoon kuitenkin, että kyseessä oli valtava poliittinen mullistus, jonka seuraus, radikaalien ja usein todellisuudesta irrallaan olleiden sosialidemokraattien murskavoitto, yllätti myös ne, jotka olivat tätä radikaalia uudistusta kannattaneet. Muualla Euroopassa ja koko maailmassa oltiin toki maltillisempia.

Stubbin kirjan otsikossa Mechelinille annettu senaattorin titteli tuntuu häiritsevältä. Eihän Leopold Henrik Stanislaus mikään senaattori ollut ennen kuin ikämiehenä. Sitä ennen hän toki sai keisarilta aatelisarvon, mutta myös joutui maasta karkotetuksi.

Senaattoriksi Mechelin pääsi vasta myöhemmällä iällä. Ei Sergei Wittenkään elämäkertaa pidä otsikoida kreivi Witten elämäkerraksi, sillä tuo arvo kuului hänelle vasta ikäloppuna.

Mechelinin kansainvälinen toiminta oli hyvin merkittävää ja hän toimi aktiivisesti Suomen puolesta koko Euroopassa. Tähän kuului julkaisutoiminnan harjoittaminen niin Venäjällä –jossa lehtisuunnitelma tosin tyrehtyi- kuin muuallakin Euroopassa.

Maailmankielellä eli ranskaksi julkaistun L’Européen-lehden sisällöstä olisi ollut kiinnostavaa kuulla enemmänkin. Nyt lukija jää vaille konkreettisia tietoja tuosta merkittävästä yrityksestä.

Myös Mechelinin rooli Venäjän liberaalin opposition kokoamisessa yhteen ja Suomen asian liittäminen yleisen itsevaltiuden vastaisen rintaman ohjelmaan selostetaan kirjassa. Asiahan on melko vähän muistettu, vaikka siitä on yksi väitöskirjakin.

Mechelinin toiminta Suomen hyväksi kulttuurin keinoin oli merkittävää. Juristi, joka oli kansainvälisissä kongresseissa tutustunut ulkomaisiin kollegoihinsa, osasi hyödyntää verkostonsa ja kuului ns. kulttuuriadressin keskeisiin puuhaajiin.

Mechelinin suuriin yrityksiin kuului myös teos Finland i 19de seklet, framstäldt i ord och bild af finska konstnärer. Suomen nimi ja asia oli saatava tunnetuksi ainakin sivistyneistön piirissä ja siinä ilmeisesti myös onnistuttiin jo ennen Hannes Kolehmaista.

Toinen asia on, että Suomen asian esittäminen kulttuuritaisteluna itäistä barbariaa vastaan herätti närkästystä hyvin monissa venäläisissä. Saksalaiset ja englantilaiset kun istuivat lasikaapissa arvostellessaan Suomen perustuslakien itsevaltaisia tulkintoja vaikka samaan aikaan tekivät Irlannissa ja Elsass-Lothringenissa mitä halusivat.

Mechelin, joka viihtyi hyvin kaikkien maiden liberaalien seurassa, oli yhtä inhottu šovinistien ja imperialistien taholla. Stubb kuvaa valitettavan vähän sitä, millainen kuva Mechelinistä syntyi hänen vastustajiensa keskuudessa.

Venäjän duumassa Suomen asia joutui Stolypinin aikana suurten väittelyiden kohteeksi ja maallamme oli siellä sekä puolustajansa että vastustajansa.

Me hävisimme joka kerta ja suurena argumenttina Suomen oikeuksia vastaan palvelivat aina ne vehkeilyt, joita maamme alueella keisarikuntaa vastaan harjoitettiin. Valitettavasti syytöksissä oli aika paljon perääkin, jopa aseita salakuljetettiin ja vaikka Voima-liiton kerrottiin –myös Mechelinin suulla- olleen urheiluseura, voinemme antaa anteeksi sen, että tietoon suhtauduttiin skeptisesti.

Stubb kertoo siitä tunnetusta välihuudosta Finis Finlandiae, jonka duuman jäsen Puriškevitš aikoinaan esitti. Joka tapauksessa reagoitiin tähän vasemmalta huutamalla ”häpeä”! ja muuta vastaavaa tuolle mustien sotnioiden johtajalle, johon koko Venäjän taantumuksen vastenmieliset piirteet yhdistettiin.

Suomeahan puolustettiin duumassa joka kerta Stolypinin hyökkäyksiä vastaan ja äänessä olivat niin kadettien Miljukov, kuin sosialidemokraattien Gegetškori ja moni muukin.

Imperialistien, joita edustivat erityisesti ns. vanhat bobrikovilaiset, teksteissä suomalaiset taas rinnastettiin juutalaisiin. Molemmilla oli systeemi, jonka avulla he muka ryöstivät äiti-Venäjää. Juutalaisilla se oli keskinäisen solidaarisuuden verkosto ja suomalaisilla taas taru Suomen perustuslaista.

Tuota perustuslakia sitten pidettiin Mechelinin keksimänä, mikä itse asiassa merkitsi, että hän oli keksinyt koko Suomen, sellaisena kuin separatistit sen imperialistien ymmärryksen mukaan esittivät.

Olihan se suuri kunnia, eikä vailla perää. Mechelinhän se oli ollut, joka laukaisi suuren kiistan siitä, mikä Suomi oikein on kirjallaan Précis du droit public du Grand-Duché de Finlande vuonna 1886. Siitä sitten seurasi lehtipolemiikkia, joka loppui oikeastaan vasta Suomen itsenäistymiseen.

Koska sekin olisi ollut helposti käytettävissä, rohkenen esittää, että kirjoittaja on esittänyt kohteestaan liian riisutun muotokuvan. Vaikka Mechelinin ansiot nykypäivän näkökulmasta tulevat kohtuullisesti esiin, olisi ollut kovin kiintoisaa saada lukea myös otteita aikalaisdokumenteista ja vastustajien luonnehdintoja suuresta vihollisestaan.

Mega biblion –mega kakon (μέγα βιβλίον μέγα κακόν) sanotaan. Suuri kirja on siis suuri paha. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kirja olisi sitä parempi, mitä lyhyempi se on. Jossakin vaiheessa kokonaisuus alkaa kärsiä, kun pelkistetään ja pelkistetään.

Hirttämätön sankari

Hirttämätön

Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna. Muistelmia Saksan-matkoiltani. K.J. Gummerus, Jyväskylä 1918, 319 s.

Saksankielessä on sana Galgenvogel, siis hirsipuulintu, jota enemmän tai vähemmän joskus vastasi suomen sana hirtehinen.

Sellainen henkilö oli lainsuojaton vähintäänkin kuvaannollisessa mielessä. Hän oli myös omalla omituisella tavallaan vapaa, mitä kuvaa toinen saksan sana vogelfrei, lainsuojaton. Lakien noudattaminen tai kunnioittaminen ei kuulunut hänen intresseihinsä, koska hän ei niiden suojaakaan nauttinut.

Siinä asemassa olivat ensimmäisen maailmansodan aikana kotimaassaan Saksan jääkärit. Asia mainitaan Jääkärimarssissa: meill’ armoa ei, kotimaata. Nuorukaisten onni, fortunan eli kohtalon tarkoittamassa mielessä oli tosiaan heidän -tai lähinnä Saksan- kalpojen kärjissä.

Jääkärimarssi ei ole pelkkää paatoksellista helskyttelyä, jota tähän aikaan, luoja paratkoon, oli kyllä paljon liikkeellä. Siinä kerrotaan: Kun painui päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä, missä toki on annos licentia poeticaa.

Paikkansa sen sijaan pitää se, että kansan suuri enemmistö ei kaikesta päätellen ollut lähelläkään jääkäreitä sikäli kuin asia koskee uskoa Suomen aseelliseen vapauttamiseen Venäjän vallasta. Inhimillisesti katsoen tuo enemmistö toki edustikin järkeviä tolkun ihmisiä. Jääkärien asian voitto edellytti odottamatonta onnenkantamoista.

Aarne Sihvo oli legenda jo eläessään ja sopi hyvin koko jääkärijoukon symboliksi, jollaiseksi hän nuoressa itsenäisessä Suomessa nousikin. Rohkea, komea ja sivistynyt, suomenkielinen nuorimies oli pannut kaikkensa peliin aatteensa vuoksi ja ratsasti lopulta voitonparaatin kärjessä Helsinkiin.

Siinä oli kaikki sankaritarun ainekset. Sihvo sai myöhemmin monipuolisen sotilasalan koulutuksen eri maissa ja toimi pariinkin otteeseen puolustusvoimien komentajana. Mannerheimin väitetään kadehtineen kansansuosikkia ja pitäneen hänet siksi poissa vastuunalaisilta rintamaosuuksilta kotijoukkojen komentajana sodan aikana.

Toki tällainenkin asema oli hyvin tärkeä ja sopi erinomaisesti juuri Sihvolle, joka oli keskustajääkäri, kuten hänestä tehdyn elämäkerran nimikin kertoo. Sihvo ei kuulunut niihin piireihin, jotka lapualaisaikoina vehkeilivät laillista esivaltaa vastaan. Mutta tämä on jo toinen juttu.

Tämä Sihvon muistelmakirja ilmestyi hyvin kiinnostavana aikana. Silloin vapaussota oli jo käyty, mutta maailmansota jatkui yhä. Kirjoittajan usko Saksan voittoon on yhä horjumaton.

Kirja koostuu kuitenkin muistelmista eikä ns. tulevaisuudentutkimuksesta.  Hyvin vahvana pohjavireenä siinä on pettymys siihen, että Suomen yleinen mielipide piti jääkäreitä vaarallisina häirikköinä, jotka saattoivat vaarantaa koko Suomen asian.

Kun maailmansota syttyi, suomalaiset olivat Venäjälle lojaaleja tavalla, joka suorastaan hämmästytti venäläisetkin. Vapaaehtoisia (Mannerheimin jääkäreitä) värväytyi nyt Venäjän armeijaan. Sihvon mielestä tämä kansa, joka ennen sotaa oli tuskin uskaltanut edes itsenäisesti ajatella, oli nyt sodan sytyttyä lojaalinen. -Jääkäreistä tuli se poikkeus.

Saman todistuksen saamme niin monelta taholta, ettei sitä kannata epäillä. Ne, jotka pyrkivät pelastamaan Suomen asian Venäjän duumassa, kävivät Tukholmassa asti varoittamassa kaikkia tahoja jääkäritoiminnasta. Tietyssä vaiheessa värväys lopetettiinkin, Sihvon suureksi katkeruudeksi.

Itse hän joka tapauksessa otti mukisematta vastaan komennuksen Suomeen jatkaakseen vielä kerran vastatuuleen joutunutta värväystä.

Kiinnihän siinä jäätiin, ja Špalernajan tutkintovankilan jälkeen oli sodanaikaiseen valtiopetokseen syyllistynyttä odottamassa hirsipuu, jollainen mainitaan esimerkiksi Sam Sihvon Jääkärin morsiamen suositussa laulussa.

Itse asiassa suomalaisia hirtettiin maanpetoksesta vain kaksi henkeä, mikä kaiketi liittyi siihen, että koko vyyhti haluttiin ensin perinpohjaisesti selvittää. Sihvokin ihmetteli säästymistään ripustamiselta, mutta oli toki katkera kuullessaan Helmikuun vallankumouksen jälkeen jonkin suomalaisen kauppiaan tokaisseen, että ne pojat olisi sittenkin pitänyt ripustaa.

Kysymyshän oli siitä, että sen jälkeen, kun Helmikuun vallankumous lopetti sortotoimet ja laittomuudet, olisi ollut niin mainiota voida vedota Suomen täyteen lojaliteettiin Venäjää kohtaan ja aloittaa uusi elämä jonkinlaisena dominiona Venäjän valtakunnan yhteydessä.

Historialla on taipumus tehdä pilkkaa järkevistä ja toki vielä useammin hulluista. Maailmansota joka tapauksessa loppui Suomen kannalta äärimmäisen kummallisesti. Venäjä hävisi sen, mutta niin teki Saksakin. Englanti, jonka merkitys Suomen vihollisena oli Sihvolle kirkastunut, nousi sen sijaan kukoksi tunkiolle ja saneli osaltaan rauhanehdot.

Mutta kaikki se kuului vielä tulevaisuuteen muistelmien kirjoittamishetkellä. Silloin takana olivat huimat tiedusteluretket vihollisen hallussaan pitämälle alueelle, hirmuiset rymsteeraukset, jotka kuuluivat tärkeänä osana jääkärikulttuuriin sekä armoton preussilainen kuri ja äkseeraus.

Toisin kuin moni muu, Sihvo ei valita tolkuttomasta preussilaisesta äksiisistä, mutta kyllä sen sijaan siitä, että hänet voitiin noin vain komentaa mielettömään tehtävään Suomeen. Edes kommentointia ei sallittu ja käskyn antajana oli sentään esimies pidetyimmästä päästä, majuri Bayer…

 Tässä suomalaisuus ja saksalaisuus iskivät yhteen, mutta jälkimmäinen voitti viisi-nolla. Siinä taisi käydä vähän samoin kuin Suomessa, venäläisten käskiessä?

Kansalaissodan jälkeen jääkärit olivat eittämättä kansallissankareita ja sen mukaista myyttiä oli heti ryhdyttävä luomaan. Sihvon kirjoittaessa muistelmansa he eivät vielä olleet kansakunnan kaapin päällä, vaan joukko tavallisia nuorukaisia hyveineen ja paheineen. Jälkimmäisten esittelyä julkisuudessa ei myöskään kaihdettu.

Muistelmansa kirjoittanut nuori mies höysti tarinaansa lukuisilla, usein pateettisilla runoilla, joiden rustaamisessa hän oli aika taitava, joskaan ei varsinainen virtuoosi.

Joka tapauksessa siinä oli aineksia valkoisen Suomen myytille. Sihvon sankarihahmo ja etenkin sen runollinen aines todisti, että kansan paras osa ja siis oikeastaan koko kansakunta oli aina ollut horjumaton itäistä vaaraa vastaan.
Vaikka sankari itse muistelmissaan vuodattaa harmiaan ja katkeruuttaan sen johdosta, ettei näin suinkaan ollut, voitiin asia kaikin mokomin unohtaa varsin pian: historia on voittajien historiaa ja se, mikä ei mahdu kaavaan, joutaa unohtua ja jäädä harhapoluksi ja historian tuomitsemaksi kuriositeetiksi.