Rakas kuninkaamme

 

Aikansa Trump?

 

     Kun näitä nykyisen maailmapolitiikan touhuja katselee, etsii väkisinkin mielessään historiallisia paralleeleja. Ainahan ne ontuvat, mutta on hyvä muistaa, että on sitä osattu ennenkin.

     Maailman johtavan demokratian päämiehen historialliseksi edeltäjäksi tuntuisi parhaiten soveltuvan jonkin maailmanvallan päästään seonnut yksinvaltias, ehkäpä Nero, Caligula tai joku itämainen despootti, vaikkapa Xerxes, joka rankaisi merta sitä ruoskittamalla.

     Itse demokratian käsite on tietenkin muuttunut antiikin ajoista, jolloin se kuului kaupunkivaltioille, joissa voitiin pitää kansankokouksia. Persian kaltaisessa valtakunnassa sitä ei voinut enää kuvitella, eikä myöskään Roomassa, jossa res publica ei mitään demokratiaa tarkoittanut, vaikka olikin periaatteessa yksinvallan vastakohta.

     Kuninkaat oli karkotettu ja keisarin valta perustui tasavaltaisiin instituutioihin. Niiden hallitsemisesta kyllä kertyi valtaa ainakin saman verran kuin kuninkaalla kerran oli ollut.

     Kustaa III:n vallankaappauksen jälkeen Ruotsi oli perustuslaillinen monarkia, jossa kuninkaan rooli kuitenkin lähenteli ajan ihanteeksi nousseen valistuneen itsevaltiaan asemaa.

     Kunnianhimoinen monarkkimme pyrki ottamaan siitä kaiken irti ja haaveili jo mielessään ikuisen kunnian laakereita, Venäjän kukistajana ja Afrikan sankarina, joka pelasti Turkin imperiumin. Sittemmin häntä innosti myös monikansallisen sotajoukon johtaminen Ranskan vallankumouksen kukistamiseksi ja Ludvig XVI:n pelastamiseksi.

     Suomalaiset olivat Kyöstä-kuninkaaseensa hyvin tyytyväisiä, tämä kun osasi jonkin verran suomeakin ja opetutti sitä myös kruununperijälle. Suomalaisilla ei ollut tietoa siitä, että kuningas oli neuvotellut venäläisten kanssa jopa Suomen vaihtamisesta Norjaan, joka siis otettaisiin Tanskalta, joka oli Venäjän geopoliittinen liittolainen jo keskiajalta lähtien.

 Tässä diiliissä olisimme siis joutuneet Venäjän alaisuuteen ihan neuvotteluteitse. Mitä tästä olisi seurannut valtiopäivillä, on kiinnostavaa kuvitella. Ehkäpä ajan relevantti juridinen instanssi olisi ainakin kyennyt sorvaamaan vakuuttavan asiakirjan kuninkaan politiikan juridisesta pätevyydestä.

     Voi tietenkin epäillä sitä, miten tosissaan tuollainen ajatus esitettiin, mutta Kustaa III:n kohdalla ei huimia ideoita pidä vähätellä. Hän oli tarvittaessa valmis panemaan koko valtakuntansa vaaraan oman kunnianhimonsa tähden.

     Kustaa III:n sota oli huikea osoitus siitä, miten monarkki saattoi pelata hasardia panoksenaan koko valtakuntansa ja maksumiehinä kymmenet tuhannet sotilaat ja siviilit, jotka saivat antaa henkensä tuossa uhkapelissä.

     Erik Lönnrothin klassinen elämäkerta kuvaa tämän narsistin uraa, joka hyvällä onnella päättyi siihen, että hän sai Tukholman kuninkaanlinnan viereen patsaansa, jossa annetaan hänen epiteetikseen muun ohella myös ”rauhan palauttaja”. Rauhan rikkojasta ei mainita mitään (ks. Gustav III (staty) – Wikipedia ).

     Kuitenkin voimme laskea Kustaa III:n suorittaman rauhan rikkomisen syyksi sen, että Venäjä sopivan hetken tullen vuonna1808 hyökkäsi ja otti itselleen koko Suomen. Toki Ruotsi sai pian itselleen Norjan, mikä perustui kruununperillisen, Kaarle Juhanan taitavaan ja ennakkoluulottomaan diplomatiaan.

 

 

lauantai 1. huhtikuuta 2023

Suurpolitiikan puuhamies

 

Muuan sankarikuningas

 

Erik Lönnroth, Den stora rollen. Kung Gustaf III spelad av honom själv. Norstedts 1986, 282 s.

 

     Suuri valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti, kuten ihan läheltä nykyhistoriastakin näemme. Myös Kustaa III oli egomaani, jolla oli taipumus ja kyky uskoa, että kaikki, mihin hän ryhtyy, kyllä onnistuu, vaikka riskit olisivat suuriakin.

     Suurena teatteriharrastajana Kustaa kirjoitti useitakin historiallisia näytelmiä, jotka liittyivät hänen sankareihinsa Ruotsin historiassa, kahteen suureen Kustaa-kuninkaaseen, Kustaa Eerikinpoika Vaasaan ja Kustaa II Aadolfiin. Voltairen Henriade-näytelmän Kustaa osasi jo teini-ikäisenä ulkoa. Teatteri oli hänelle ehkä suurinta ja aidointa maailmassa.

     Näytelmä Gustaf Adolph och Ebba Brahe esittää naiivin ihannekuvan pelottomasta ja nuhteettomasta sankarista, joka teki mahdottoman mahdolliseksi. Kuningas oli sekä voittoisa, että armollinen. Näytelmässä kansa ihailee kuninkaan täydellisiä hyveitä:

Alla följande Kungen till stranden:

Gud välsigna vår goda, vår stora kung!

Johan:

Hvad han är nådig!

Catharina:

Hvad han är trogen!

Sigrid:

Hvad han är vacker!

Maria:

Hvad han är öm!

Erik:

Hvad han är god!

Sven:

Hvad han är tapper!

     Kustaan näytelmiä ei yleensä ole pidetty suurina nerouden osoituksina, mutta joskus kuuluu yleisö niissä villiintyneen ja huutaneen hurjana ”hakkaa päälle” (slå på, slå på, slå på!).

     Kolmas Kustaa ei halunnut olla kahta muuta Kustaata pahempi. Itse asiassa hän pyrki jopa suuremmaksi. Eräässä kirjeessään hän maalailee, miten maailmanhistoria muistaisi hänet Turkin keisarikunnan pelastajana ja hänen maineensa kiirisi ympäri Aasiaa ja Afrikkaa kuin uuden Aleksanteri Suuren.

     Tämä tapahtui siihen aikaan, kun hän nousi maihin Suomessa nimeään kantava sodan alussa ja kun hänellä tiettävästi oli myös yllään uusi sankarin univormu, joka muistutti Kustaa II Aadolfin pukua.

     Ruotsin varsinainen perivihollinen oli Tanska, joka 1600-luvulle saakka piti hallussaan sekä Skandinavian eteläistä osaa, että Ruotsin pääsyä Atlantille, jossa aikakauden suuret bisnekset odottivat Ruotsin puuta, metalleja ja tervaa.

     Epäilemättä Tanskalla oli syytä kantaa kaunaa Ruotsille, joka pakkoruotsalaisti Skoonen, Hallannin, Blekingen ja Bohuslänin, mutta tanskalaisviha oli syvään juurtunut Ruotsissakin, kehtasivathan nuo uudet alamaiset ryhtyä jopa sissitoimintaan ja heidän vanha emämaansa oli aina valmis liittoutumaan Ruotsia vastaan.

     Kyseessä oli vanha Tanskan ja Venäjän liitto, jota vastassa oli Ruotsin ja Turkin liitto. Keskustelussaan Katariina II:n kanssa Kustaa ehdotti noiden liittojen purkamista ja sen tilalle Ruotsin ja Venäjän liittoa. Sen myötäjäisinä Ruotsi saisi Tanskalta Norjan.

     Katariina ei asiasta innostunut, vaikka Venäjän lähettiläs Morkov salaisissa keskusteluissa Rooman Pietarinkirkossa saattoi vahvistaa, että kuningas oli tosissaan. Hyökkäystä Tanskaa vastaan valmisteltiin varsin pitkälle ja sen kulmakivenä oli Tanskan laivaston tuhoaminen äkillisellä iskulla. Tämä siitä huolimatta, että Tanskan laivasto oli jopa suurempi kuin Ruotsin…

     Tanskaan lähetettiin vakoilijaksi muuan majuri Toll, jonka hänen veljensä arveli sopivan tarkoitukseen erinomaisesti, majuri kun osasi kieltä kuin natiivi ikään: ”så väl possederar han deras ohyggeliga språk…”

     Tanskan suunta päätettiin lopulta varmistaa ystävyyspolitiikalla. Kustaa Mauri Armfelt hurmasi tanskalaiset siihen määrään saakka, että sai arvostetun ja kadehditun Tanskan Elefanttiritarikunnan kunniamerkin. Elefantti muuten liittyi tanskalaisten rooliin ristiretkillä.

     Armfelt, joka lihoi Tanskan herkkujen äärellä, kuuluu pahastuneen siitä, kun Venäjän lähettiläs sitten kerran viittasi häneen sanalla ”elefanten”. Mutta diplomaatithan joutuvat kestämään kaikenlaista.

     Mitä kaikkien tuntemaan Kustaan sotaan tulee, lienee meillä yleinen käsitys, että siinä oli kaksi osapuolta, Ruotsi ja Venäjä. Samaan aikaan kyllä käytiin myös Venäjän ja Turkin sotaa, jossa jälkimmäinen oli tällä kertaa hyökkääjä.

     Juridisesti niin olikin, mutta sota ei olisi ollut edes mahdollinen ilman taustajoukkoja, joita Ruotsi sai haalituiksi vaihtelevasti. Eurooppalainen tasapainopolitiikka oli horjumassa Venäjän laajenemisen takia ja sitä vastaan pelasivat niin Preussi ja Englanti kuin Hollanti ja vielä Puolakin, joka epätoivoisesti etsi pelastusta jopa Preussilta, joka pian yhdessä Venäjän ja Itävallan kanssa teki lopun koko maasta.

     Venäläisessä wikipediassa nuo maat esitetäänkin Venäjän vihollisina Kustaa III:n sodassa. Kuitenkaan enempää Englanti kuin Preussi, saati Hollanti eivät nostaneet aseitaan Venäjää vastaan. Sen sijaan ne maksoivat Ruotsille avustuksia, samoin kuin Turkki. Vuonna 1790 toki myös Preussin armeijan mobilisointi Puolen suunnalla antoi Katariinalle hyvän syyn pyrkiä rauhaan Ruotsin kanssa, että joukkoja vapautuisi etelämmäs.

     Lönnrothin teos ei ole Kustaan sodan vaan itse kuninkaan historia, mutta kertoo kyllä varsin laajasti asian diplomaattisesta taustasta. Se poikkeaa suomalaisista esityksistä painotuksiltaan ja paljastaa myös Kustaan politiikan suuren ulkopoliittisen haavoittuvuuden.

     Itse kirjan sankari tai ainakin keskushenkilö osoittautuu todella sankariksi sanan klassisessa mielessä, hän on tunteeton uhrauksille ja ikuinen optimisti toivottomissakin tilanteissa, jotka aluksi näyttävät musertavan kaiken. Rohkeutta Kustaalta ei kentällä enempää kuin kabineteissakaan puuttunut ja visiot olivat todella huimia.

     Ajan diplomatia oli äärimmäisen raadollista ja avustuksia sotaan luvattiin avokätisemmin kuin niitä annettiin. Äskeiset viholliset muuttuivat helposti uusiksi ystäviksi ja Värälän rauhan jälkeen kuningas lähettikin serkulleen Katariinalle tolkuttoman falskin kirjeen, jossa pahoiteltiin ikäviä väärinkäsityksiä, jotka muka aiheuttivat sodan.

     Sen sijaan tarjottiin ystävyysliittoa ja osanottoa yhteiseen sotaretkeen Ranskan vallankumousta vastaan, jota Ruotsin sankarikuningas itse johtaisi. Hyökkäysarmeijalle oli piirretty valmiiksi karttakin, joka oli mikkeliläisen upseerin, Otto Karl von Fieandtin tekemä. Rahaakin Ruotsiin tarvittiin kipeästi, myös Venäjältä. Katariina ei lämmennyt rakkaan serkkunsa ajatuksille tälläkään kertaa, vaikka Kustaa oli taaskin ilmeisen tosissaan.

 

Makuasiaa

 

Se paras tuorejuusto

 

Ainekset:

2 purkkia kermaviiliä

3-4 valkosipulin kynttä

suolaa

Tarjoiluun:

sormisuolaa

olutta

 

Valkosipulin kynnet murskataan puristimessa ja sekoitetaan kermaviiliin. Suolaa sekaan n. etwaksen verran, esim. ”veitsen kärjellinen”.

Seos kaadetaan Melitta-suodattimeen ja annetaan olla yön yli, jolloin hera valuu pois.

Nautitaan oluen ja sormisuolahiutaleiden kera. Juustossa jo oleva suola ei vielä anna tätä makuyhdistelmää, eikä sitä tarvita paljon.

Liian hyvää pantavaksi esim. leivän päälle.

Venäjästä ja "lännen" synnystä vielä

 

Kiistaa ”Lännen” synnystä ja merkityksestä

 

     The New York Review of Booksin 18.12.2025 päivätyssä numerossa Juri Sljozkin (Yuri Slezkine) kirjoitti kiinnostavan esseen erään Georgios Varouxakisin kirjasta ”The West: The History of an Idea”.

     Essee oli siis hyvin kiinnostava ja julkaisen sen johdosta kirjottamani ja 9.12.2026  julkaistun blogin kohta tässä uudelleen. Slezkinin essee nimittäin provosoi kaksi pitkää kommenttia ja vielä pitemmän kirjoittajan oman vastauksen, jotka on julkaistu NYRB:n 23.4.2026 päivätyssä numerossa, joka tupsahti postiluukustani eilen.

     Sanoisinpa, että tässä on jo nostalgian makua näinä ”reaaliajassa” tapahtuvien höläyttelyjen ja möläyttelyjen aikoina. Toki myös eri alojen ammattilehdissä saattaa mennä vuosikin, ennen kuin johonkin puheenvuoroon saadaan vastaus, mutta se onkin sitten kunnolla punnittu ja perusteltu.

     Mutta nyt siis koko kiistan alkuun, joka ei niinkään ole Varouxakisin kirja, vaan siitä ja sen ideasta kirjoitettu arvosteluessee. Huomautan, että olen seurannut Slezkinen kirjoittelua jo kauan (ks. Vihavainen: Haun sljozkin tulokset ) ja että hän kuuluu noihin kuvia kumartelemattomiin intellektuelleihin, jollaiset omassa maassamme loistavat poissaolollaan.

     Tulkoon mainituksi, että tämä kirja-arvostelua on pidetty niin tärkeänä, että se mainitaan myös Slezkineä esittelevässä Wikipedia-artikkelissa jopa ensimmäisenä.

     Mutta ensin siis tuo vanha blogi, joka sinänsä puutteellisesti johdattaa arvostelijoiden esille ottamaan aiheeseen:

Tiistai 9. joulukuuta 2025

Takana länttä ja Eurooppaa

 

Euroopan outo kohtalo

 

Yuri Slezkine, Why ”The West”? New York Review of Books, December 18, 2025

 

     The New York Review of Books (NYRB) on ollut yksi maailman parhaina pidettyjä kulttuurilehtiä tai ainakin vaikutusvaltaisimpia.

     Sen kirjoittajissa ja aihepiireissä näkyy vahvasti New Yorkin juutalaisten vaikutus ja jos tästä maailmasta etsitään merkittäviä intellektuelleja, nousee tämä miljöö ehdottomasti keskiöön.

     Tosin tätäkin lehteä ravisteli skandaali jokunen vuosi sitten, kun ansiokas päätoimittaja Ian Buruma sai potkut, joiden syynä näytti olevan ”poliittinen korrektius”. Intellektuellien lehdelle moinen häpeä on sanoin kuivaamaton ja sen ilmeinen syy yritettiin kiivaasti kieltää. (ks. Vihavainen: Haun nyrb tulokset ).

     Joka tapauksessa näyttää siltä, että se todella kiinnostava kirjoittajajoukko, joka menneinä vuosikymmeninä aina kansoitti NYRB:n sivut, olisi kovasti harventunut. Protestin Buruman polesta esittivät muun muassa Neal Ascherson, Anne Applebaum, Orlando Figes, Mark Lilla, Avishai Margalit, George Soros ja monia muita.

     Itse tilasin lehteä 1970-luulta lähtien kai kolmisen vuosikymmentä, kunnes kyllästyin ja pidin kymmenen vuoden tauon. Nyt se on taas parin vuoden ajan kolahdellut postiluukusta ja on siinä joka numerossa aina jokin artikkeli lukemisen arvoinen.

     Yuri Slezkinestä olen ennenkin kirjoittanut. Hän on alun perin Venäjän juutalaisia ja on kirjoittanut kiinnostavia kirjoja sekä Venäjästä että juutalaisista (The Jewish Century, vrt. esim. Vihavainen: Haun slezkine tulokset).

     ”Slezkine” on tietenkin nimen ”Sljozkin” (Слезкин) ranskalainen muoto, jollainen venäläisten passeissa aina oli vielä 1990-luvulle saakka. Nyttemminhän on siirrytty englantilaiseen translitterointiin.

     Luulen, että sekä juutalaisuus, että menneisyys Moskovan valtionyliopiston, MGU:n professorina edesauttavat sitä hänen tärkeää ominaisuuttaan, ettei hän piittaa pätkääkään kaiken maailman poliittisista korrektiuksista, vaan pystyy katsomaan aikakausien muotipelleilyjä ulkokohtaisesti.

     Hänen kirjoituksensa otsikossa kysytään, miksi oli/on olemassa käsite ”länsi/läntisyys”? Hän antaa siihen vastauksenkin heti -se johtuu Venäjästä.

     Kirjoittajan varsinaisena aiheena on tässä esseessä erään Georgios Varouxakisin kirja ”The West: The History of an Idea”, ja ymmärrän, että tämä Venäjän ottaminen selittäjäksi on myös tuon kirjan kirjoittajan kanta.

     1700-luvun lopulle tultaessa latinalaisesta kristikunnasta oli tullut ”Eurooppa”, joka ulottui Pietariin saakka, mutta useimmat eurooppalaiset eivät katsoneet, että Venäjä kuuluisi heidän joukkoonsa.

     Rooman imperiumin hajottua se jakaantui itäiseen ja läntiseen osaan. Bysanttilaiset nimittivät itseään ”roomalaisiksi”, vaikka muut käyttivät heistä nimitystä ”kreikkalaiset”. Läntisessä osassa taas asuivat ”latinalaiset” tai frankit.

     Siihen aikaan Eurooppa jakaantui pohjoisen ja etelään, mutta ei itään ja länteen. Itää ei laskettu kuuluvaksi Eurooppaan, eikä ”länsimaalaisuutta” tarvittu. Venäjä ei voi myöskään laskea aidosti polveutuvansa Bysantista samassa mielessä kuin länsi Roomasta.

     Asiat alkoivat muuttua vuoden 1812 ns. ”Isänmaallisen soodan” aikana. Sen tuloksena ja vähän aiemminkin Venäjään liitettiin läntisiä alueita Varsovan herttuakunta ja Suomi. Jo Suuressa Pohjan sodassa oli liitetty hyvin paljon Venäjälle virkamiehiä ja ”läntisyyttä” tuottanut Baltia, mitä kirjoittaja ei mainitse.

     Muuten, kuriositeettina todettakoon, että tässä artikkelissa mainitaan Kalevala kaksikin kertaa, muun muassa siinä ominaisuudessa, että se innoitti Longfellowta yrittämään amerikkalaisen eepoksen, Hiawathan, luomista.

     Kirjoittaja ja kirjailija käsittelevät laajasti eri auktoriteettien näkemyksiä Venäjästä ja Lännestä. Merkittäviä ajattelijoita tässä suhteessa olivat paitsi markiisi de Custine, myös esimerkiksi Auguste Comte ja Friedrich Nietzsche. Jälkimmäisen Venäjä-pohdintoja olen itsekin tällä palstalla sivunnut (ks. Vihavainen: Haun nietzsche tulokset ).

     Joka tapauksessa eurooppalaisuuden ja erityisesti läntisyyden historia on kiinnostava ja jopa aika dramaattinen. Välillähän Saksakin näytti siitä irtautuvan ja lähestyvän slavofiilisiä ajatuksia omasta ”ei-läntisyydestään”, kuten jopa Thomas Mann teki.

     Toisen maailmansodan jälkeen ”läntisyydestä” tuli ”liberaali sivilisaatio”, joka pyrki olemaan universaalinen, ”vapaa maailma”, vailla tradition irrationaalista kuormaa

     Samalla eurooppalaisuudessa alkoi vaikuttaa korroosio, joka tuhosi sen omia arvoja universaalin liberalismin nimissä. Kylmässä sodassa Euroopasta tuli ”kaikki miinus Venäjä” ja se alkoi käydä sotaa omaa traditiotaan vastaan.

     Venäjä vaikutti taustalla olemalla samaan aikaan sekä iso ja ruma että selvästi läheinen. Yhtä kaikki, nyt amerikkalaiset yliopistot luopuivat kristillisen ja antiikkisen perinnön opettamisesta ja alkoivat esittää historiaa amerikkalaisen liberalismin esihistoriana.

     Kulttuurin vastainen kapina tuli jopa opetuksen/kasvatuksen ortodoksiaksi ja ensimmäistä kertaa historiassa suorastaan koko maailmakin jaettiin kahtia: miehiin ja naisiin.

      Sen sijaan, että kommunismin romahdus olisi yhdistänyt maailman arvojen suhteen ja erityinen ”länsi” olisi käynyt tarpeettomaksi, tuo yhteisö yritti olla näkemättä nationalismia, joka edelleen vallitsi Itä-Euroopassa ja nousi muuallakin kavahdettuna ”äärioikeistolaisena populismina”.

     Muun muassa J.D. Vance on nyt ehdottanut Euroopalle paluuta ”lännen” perusideoihin, kuten kristinuskoon, tosin kertomatta, mitä asia merkitsisi käytännössä.

     Kristityt ovat nyt joka tapauksessa joidenkin mielestä Euroopassa dissidentin asemassa. Heitä on jopa verrattu niihin uuden totalitarismin vastaisiin kapinallisiin, jollaisia Solženitsyn puolusti kuuluisassa vuoden 1974 puheessaan.

     Eurooppaa uhkaa perinteisesti kaksi asiaa: Venäjä ulkoa ja rappio sisältä. USA:n johto keskittyi aikoinaan tukemaan eurooppalaisia ensin mainitun vastustamisessa, mutta on siis nyt keskittynyt jälkimmäiseen.

*                  *                         *

     Tuossa yllä siis yritys esittää sen asian ydin, jonka Slezkine on hahmotellut pitkässä esseessään.

     Tässä uusimmassa NYRB:n numerossa Slezkineä kritisoi ensimmäisenä Berkeleyn yliopiston professori John Connelly.

     Connellyn mielestä jokaisen liberaalin demokratian kohtalosta huolehtivan pitäisi reagoida Slezkinen väitteisiin, joiden mukaan historiallinen Venäjä on ollut enimmäkseen passiivinen tekijä, johon reagoimalla ”länsi” on määritellyt itsensä ja että Ukraina, joka taistelee olemassaolostaan vapaana yhteiskuntana olisi ”radikaali etnokratia”, jonka johtajat pyrkivät homogenisoimaan monikansallista ja moniuskonnollista maata ”armeija, kieli j uskonto” iskulauseen mukaiseksi.

     Connelly esittää, että Venäjä on ollut osa Eurooppaa ja että tämä idea on myös arvostellussa Varouuxakisin kirjassa. Putinin Venäjä, joka hyökkää liberaalia demokratiaa vastaan on sitten asia erikseen.

     Connelly keskittyy paheksumaan sitä, ettei Slezkine katso asiaa Venäjän uhrien ja nimenomaan Ukrainan kannalta ja todistelee, ettei Ukraina ole mikään ”etnokratia”, vaan moniarvoinen ja että niin Venäjän kuin muidenkin ”kuivan maan imperiumien” herättämä vatarinta selittyy niiden taipumuksesta tyrannisoida vähemmistöjään.

     Lyhyesti sanoen, Venäjän uhka Euroopalle on todellinen ja sen voivat kiistää vain ne, joilla on imperialistisia sympatioita. Venäjä Euroopan antipodina on olemassa siksi ja niin kauan, kuin sen imperialistinen luonne säilyy. Saksassa vastaava prosessi vaati maan täydellistä nujertamista sodassa.

     Maria Sonevytsky Bard Collegesta kiinnittää myös huomiota Ukrainaan ja Slezkinen ”etnokratia” -termiin, jota en itse omassa blogissani tullut edes noteeranneeksi. Hän tuomitsee tämän virheellisenä ja imperialistisena ja toivoo, että NYRB hankkisi vähemmän puolueellisia venäläisiä analyysejä asiasta.

     Slezkine katsoo pitkässä vastauksessaan, että niin Varouxakisia kuin häntä itseäänkin on ymmärretty väärin, mutta torjuu joka tapauksessa syytökset siitä, että ”etnokratia” olisi väärä nimilappu Ukrainan politiikalle: Ukrainan halutaan kuuluvan ukrainalaisille samassa mielessä kuin halutaan, että Israel kuuluu juutalaisille ja että Ruotsi EI kuulu ruotsalaisille…

     Slezkine esittää runsaasti esimerkkejä venäläisen kulttuurin vainoamisesta aina patsaiden hävittämistä myöten ja torjuu häntä vastaan esitetyt historialliset paralleelit.

     Outoa on, ettei Slezkinen ja kaiketi myös Varouxakisin tekstien ainakin minun mielestäni keskeistä kohtaa eli itse eurooppalaisen kulttuurin outoa muuttumista abstraktiksi, länsimaiden omaa kulttuuria vastaan suunnatuksi ja universaalina pidetyksi ihmisoikeusajattluksi oteta lainkaan kiistan kohteeksi.

     Aidan sijasta ruvetaankin kiistelemään seipäistä, jotka sinänsä ovat tärkeitä, mutta eivät tarkoita samaa asiaa. Vastineensa alussa Slezkine näemmä valittelee juuri tätä, mutta kiittää samalla kriitikkojaan siitä, että heidän puheenvuoronsa juuri ovat hyvä osoitus siitä, miten Eurooppa on epävarma omasta luonteestaan ja tarvitsee siksi Venäjää ja sen ulkoista uhkaa.

     Alkupräisessä, vuoden 2025 joulukuun esseessään Slezkine viittaa erään Rod Dreherin ”käsikirjaan vainotuille kristityille”, jossa tämä nostaa uudelleen esiin Solženitsynin neuvostoaikaisen tunnuksen, joka mukaan ”ei saa elää valheessa”. Dreherin mukaan asia on taas ajankohtainen, kun ”länttä” uhkaa uusi ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden” nimikkeellä varustettu totalitarismi.

     Hylättyään kulttuurisen perintönsä ja julistettuaan sen sijaan abstraktit ideat universaalisiksi, länsi on tehnyt surkean ja luultavasti kohtalokkaan valinnan, jonka muuttaminen saattaa olla mahdotonta, mutta voihan siitä nyt ainakin puhua, jos uskaltaa.

     Tässähän se asian pihvi on ihan huolimatta siitä, että Venäjä on taas kehittynyt fasistiseksi valtioksi ja uhkaa törkeästi naapurinsa olemassaoloa, olipa tämä ”etnokratia” tai ei.

     Jälkimmäinenkin on tärkeä asia, mutta tuo uusi ”totalitarismi” on se, jota vähemmän on ymmärretty tai uskallettu kritisoida.

     Juuri siksi Slezkinen puheenvuoro on tärkeä. Varouxakisin kirja pitänee hankkia.

 

Harmageddon ja optimistit

Ilmestyskirja nyt

 

     Optimismi on iloinen asia. Neuvostoliiton virallinen ideologia selitti, että sosialistisen yhteiskunnan kasnsalaiset, jotka rakensivat kommunistista yhteiskuntaa, olivat optimismin vallassa, koska he edustivat sitä valoisaa tulevaisuutta, joka oli väistämättä tulossa, he tiesivät, että heidän maailmansa muuttuu koko ajan paremmaksi.

     Vastaavasti taantuvan kapitalistisen maailman ihmiset olivat pessimistejä, sillä heidän näkyvissään ei ollut valoisaa tulevaisuutta, vaan ainoastaan kurjistuminen ja kulttuurin rappio. He olivat kroonisen masennuksen vallassa ja pätevästä syystä.

     Sikäli kuin tiedän, on ortodoksinen teologia myös pitänyt masennusta syntinä hieman samaan tapaan kuin viha antiikin filosofiassa kuului paheisiin. Molempia tietenkin esiintyi ihmisellä luonnostaan mutta ne olivat paheita ja ne olivat merkki siitä, että se, joka oli niiden vallassa, ei ollut täysiarvoinen ihminen.

     Optimismilla oli Venäjällä historiallinen aikansa ja sen muuan huippu lienee sattunut 1960-luvun alkuun, jolloin puolue kaikella arvovallallaan ja ideologiansa tieteellisyyteen nojaten juhlallisesti julisti, että kommunistinen yhteiskunta olisi pääpiirteissään rakennettu vuoteen 1980 mennessä (ks. Vihavainen: Haun kommunistinen yhteiskunta tulokset ).

     Tämän asian merkitys ei suinkaan rajoittunut banaaliin aineelliseen hyvinvointiin, joka myös olisi maailman korkeimmalla tasolla. Olennaista olisi, että ihmisen olemukseen kätkeytyvät hyvät mahdollisuudet pääsisivät silloin täysin vapautumaan ja koittaisi todellinen onnen valtakunta. Menneen aikakauden vajavainen ihminen korvautuisi itse asiassa uudella yli-ihmisellä (ks. Vihavainen: Haun yli-ihmisen kasvot tulokset ).

     Pahaksi onneksi kului vain pari vuotta, kun koko suuri taloussuunitelma, joka oli kaiken perustana, osoittautui pettäväksi. Ihmiset joutuivat jopa näkemään nälkää ja Novotšerkasskissa sotilaat tappoivat mielenosoittajia.

     Optimismi ei kuitenkaan vielä tähän loppunut. Monella se kesti yhä uudelleen toistuvia takaiskuja, kun parempaa kohti kuitenkin tunnuttiin olevan menossa, kunnes suunta yhräkkiä vääjäämättä kääntyi. Koko ideologia menetti lopullisesti arvovaltansa suuren enemmistön silmissä vuoden 1991 kevään ja syksyn välisenä aikana, kuten mielipidemittaukset todistivat.

     Sen jälkeen seurasi kapitalismiin siirtymisen kiirastuli, jossa optimismia oli yhtä vaikea säilyttää. Vasta Putinin kaudella alkoi nousu, joka olikin vauhdikasta. Elintaso nousi ennennäkemättömästi ja Venäjä näytti jopa olevan palaamassa suurvallaksi.

     Kaikki eivät kuitenkaan olleet optimisteja. Muuan synkempiä näköaloja esittävä julkinen intellektuelli oli nimimerkki Maksim Kalašnikov (ks. Maxim Kalashnikov - Wikipedia ), joka nykyään tunnetaan politiikan kommentaattorina.

     Tähän tapaan hän tarkasteli Venäjän ja koko maailman nykyisyyttä ja tulevaisuutta hieman ennen Ukrainan kriisiä:

 

Perjantai 30. elokuuta 2013

Uhka on idässä

 

Idän uhka. Ja etelän

 

Константин Полторанин, Алексей Челнюков:  Как убивают Россию. «Золотая Орда» века. Москва «Яуза» 2013.

Максим Калашников:  Крах путинской России. Тьма в конце туннеля. Москва, «Яуза» 2013

 

      Idän uhka piti Venäjää otteessaan aina 1600-luvulle saakka. Vasta tsaari Pietari saattoi suurin voimin kääntyä kohti Eurooppaa, mutta vielä hänenkin aikanaan Turkki nousi hyvin vaaralliseksi vastustajaksi.

     Euroopan politiikassa Ranska oli 1600-luvulta lähtien muita suurempi ja voimakkaampi ja sen kurissa pitämiseksi muiden oli liittouduttava keskenään. Venäjää ei vielä tarvinnut huomioida.

     1800-luvulla yhdistynyt Saksa ohitti Ranskan joka suhteessa ja tuo Euroopan ennen väkirikkain valtio jäi nyt kasvavan Saksan jalkoihin. Samaan aikaan nousi kuitenkin idästä uusi uhka vailla vertaa. Venäjä, joka väkiluvultaan oli 1600-luvulla ollut alle puolet Ranskasta, oli 1900-luvun alussa kolme kertaa sitä suurempi, yli 120 miljoonaa. Saksakin oli vain puolet Venäjästä.

     Koska Venäjän väkiluku yhä vain jatkoi kasvuaan samaan aikaan kun tämä prosessi oli Ranskassa loppunut jo 1800-luvun alussa, herätti asia ymmärrettävää huolestumista. Itse asiassa aivan oikein arvioivat saksalaiset, että Venäjän valtiossa olisi jo 1900-luvulla 300 miljoonaa asukasta. Kuten tiedämme, valtavista suoneniskuista huolimatta Neuvostoliitto lähes saavutti tuon asukasluvun ennen luhistumistaan.

     Voimatasapainon muutokset synnyttävät pelkoa. Näin tapahtui siinä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maailmassa, jossa imperialismi kuului normaaliin valtioiden käytökseen ja jossa valtiot tuskin edes salasivat sitä, että ne olivat magna latrocinia, suuria rosvojoukkoja ilman sen ylevämpää päämäärää kuin muun maailman ryöstäminen oman kansan hyväksi.

     Toinen maailmansota näytti opettaneen, että kansainvälinen yhteistyö on ryöstämistä verrattomasti parempi keino rikastumiseen ja oman kansan yleiseen onnellistuttamiseen. Saksa ja Japani lyötiin sodassa perin pohjin ja paradoksaalisesti niiden kukoistus alkoi vasta sen jälkeen.

     1900-luvun toista puoliskoa varjosti yhä idän uhka. Elbeltä Keltaiselle merelle ulottuva itäblokki paljastui tosin kuvitelmaksi jo 1960-luvulla, mutta Venäjä, jota oli saatu pelätä jo 1800-luvulla, kasvoi yhä.

     Se tunnusti äärimmäisen aggressiivista ideologiaa, vaikka vesittikin käytännössä oppinsa hurjimmat pykälät. Yhtä kaikki, supervalta Neuvostoliitto julisti edustavansa ainoaa oikeaa oppia, johon alistuminen tulisi ennen pitkää maailman kaikkien kansojen kohtaloksi.

     Venäläinen historiosofi Lev Gumiljov on puhunut passionaarisuudesta. Se tarkoittaa kansojen henkistä dynaamisuutta, joka saa aikaan niiden fyysisen ja henkisen ekspansion.

     Venäjän passionaarisuus näytti Neuvostoliiton imperiumissa saavuttaneen huippunsa ja määräävän jo maailman menon. Ranskan passionaarisuus oli ehtynyt jo 1800-luvulla ja Saksan 1900-luvun puolivälissä. Elämää suurempia aatteita tarjosivat enää Neuvostoliitto ja Kiina, joiden kasvu myös näytti jatkuvan loputtomiin.

     1900-luvun suurin geopoliittinen mullistus kuitenkin puolitti Neuvostoliiton ja hajotti sen imperiumin. Jäljelle jäänyt Venäjä, jonka talous ja väestönkasvu olivat pysähtyneet, tuskin enää pelotti ketään. Se näytti päinvastoin joutuneen supistuvan kasvun kierteeseen.

     Vasta 2000-luvulla Venäjä alkoi nousta jaloilleen. Se ei enää ollut supervalta eikä suuri talousmahti. Sen valtteja olivat energiavarat, alueen laajuus ja ydinaseet. Merkittävä muutos oli, ettei Venäjällä ollut tarjottavana elämää suurempaa ideologiaa omille eikä vieraille.

     Puhuminen ”passionaarisuudesta” tuntuukin Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän kohdalla jo aika kaukaa haetulta. Jo olematon väestönkasvu viittaa siihen, että vallitseva ihmistyyppi myös Venäjällä on poroporvari, обыватель, Gumiljovin asteikossa alimman kastin edustaja, joka on kiinnostunut vain omasta hyvinvoinnistaan. Oma mukavuus on noussut siinä määrin keskeiseksi elämänsisällöksi, etteivät edes omat lapset saa sitä häiritä.

     Siitä huolimatta Venäjältä ei puutu skribenttejä, jotka uskovat tai uskottelevat, että maassa yhä on merkittävä ”passionaarisuuden” lataus. Sellainen varmaan ainakin olisi tarpeen, sillä Venäjän tulevaisuutta varjostaa nousevan idän uhka. Maan väkiluku on vain kymmenesosa Kiinan väkiluvusta ja sen taloudellista suorituskykyä ei voi verratakaan suuren itäisen naapurin ekspansiiviseen kasvuun.

     Monet venäläiset patriootit näyttävät olevan ahdistuneita siitä, että Kiinan nouseva mahti tulee tunkemaan venäläisyyden tieltään ainakin Aasiassa.

     Euraasian liitto on parhaimmillaankin vain pikkutekijä suurten shakkilaudalla. Venäjällä toki on luonnonvaroja ainakin niin kauan kuin kukaan ei niitä siltä ota. Nykyaikaisen aseistuksen suhteen Kiina on vielä paljon Venäjää alemmalla tasolla, mutta on vain ajan kysymys, milloin tämä suhde kääntyy päinvastaiseksi.

     Maailma on jo nähnyt sen järjettömyyden, että kilpailevat suurvallat uhkasivat toisiaan molemminpuolisella tuholla. Saatamme sen nähdä vielä uudelleen. Kiinaan nähden Venäjä on yhä pahenevassa alivoimatilanteessa, jossa sen ainut valtti ovat joukkotuhoaseet. Niiden uskottavuutta syövät naapurin samanlaiset aseet.

     Venäjällä nähdään myös maahanmuutto ongelmana. Vuoden 2011 lukujen mukaan maassa oli ulkomaiden kansalaisia 6,7 miljoonaa, mutta maahanmuuttovirastossa työskennelleen Konstantin Poltoraninin mukaan luvun voi todellisuudessa kertoa kolmella. Tilanne olisi hänen mukaansa jo ”hälyttävä”, koska 12-18 prosenttia ulkomaalaisia johtaa ”väistämättömästi etnopoliittiseen katastrofiin”.

     Katastrofin laadusta antavat Poltoranin ja entinen KGB:n kenraalimajuri Aleksei Tšelnjukov vasta ilmestyneessä kirjassaan ”Miten Venäjä tapetaan, XXI vuosisadan ”kultainen orda” esimerkkejä, jotka liittyvät kantakansallisuuden syrjintään ja etnisiin levottomuuksiin. Euroopan esimerkkiä kirjoittajat pitävät syystäkin varoittavana.

     Nimimerkki Maksim Kalašnikov, joka tunnetaan erikoislaatuisen kansallissosialismin kannattajana, on myös jälleen rikastuttanut maailmaa uudella teoksella. Sen nimi on ”Putinin Venäjän romahdus. Pimeyttä tunnelin päässä”.

Kalašnikov ei ole huolestunut vain venäläisten, vaan koko valkoisen rodun kohtalosta. Tämän kohtalon täyttyminen ei johdu vain maahanmuutosta, joka tosin myös näyttelee tärkeää osaa.

      Apokalypsiksen käynnistää sotainen selkkaus Lähi-Idässä, joka lopullisesti tuhoaa nykyisen talouskuplan perusteet. Enemmänkin, koko halpaan öljyyn perustunut maailmantalous pysähtyy, kun rikas länsi ei enää saa etelän orjatyövoimalla tuotettuja hyödykkeitä. Katastrofi tietenkin kouraisee myös tuottajia, mutta tappava se on pohjoisen loiseläjille.

     Viimemainittujen oma politiikka on niiden tuhon syynä, ei mikään maailmanlaajuinen salaliitto. Lännen on yksinkertaisesti saanut valtaansa typeryys, dementia, kuten jokainen voi havaita jo seuraamalla sikäläisiä TV-ohjelmia, arvioi kirjoittaja.

     Kalašnikovin ja Poltoraninin kaltaisten kirjoittajien aikaansaannokset eivät sinänsä ole argumentoinniltaan erityisen kiinnostavia, mutta huomionarvoista on niiden pessimismin laatu. Entä sitten kun ”ne” kerran tulevat? Nouseeko ”passionaarinen” lännen porvaristo rollaattoreineen niitä vastustamaan? Entä mitä sille tapahtuu? Kiinalaiset ovat hyvin käytännöllistä väkeä, vihjaa Kalašnikov, he ovat erittäin julmia…

     Depopulaatio ja vanheneminen ovat aikamme todelliset ongelmat niin Venäjällä kuin lännessä, arvelee Kalašnikov. Juuri kukaan ei niistä kuitenkaan puhu. Vain Venäjällä futurologi, akateemikko Igor Bestužev-Lada on käsitellyt asiaa vakavasti. Lännessä sen sijaan keskitytään homojen ongelmiin.

     Kalašnikov kannattaa peittelemättä totalitarismia ja suhtautuu ironisesti Putiniin ja hänen oligarkkeihinsa. Ilmeisesti hän on liian radikaali ottaakseen vakavasti sitä uutta kansallista ideologiaa, jota Venäjällä ollaan taas kehittelemässä. Mitäpä merkitystä on puheilla ja ohjelmilla, kun Venäjä on menettänyt ”passionaarisuutensa” ja ihmisiä kiinnostaa vain mammona.

     No, mitäpä tästä kaikesta sitten oikein tulee? Yllä mainittujen kirjojen tekijät pelkäävät pahinta: venäläinen typerän huoleton manilovštšina on viemässä katastrofiin. Mikä tärkeintä: uhka nimenomaan Venäjälle ei tule lännestä. Venäjälle, kuten lännelle se tulee idästä, johon tässä tapauksessa luetaan myös etelä.

     Onko puolustuskannalla oleva ja dynaamisuutensa menettänyt Venäjä sitten naapurien kannalta parempi kuin ”passionaarinen” ja laajenemishaluinen? Periaatteessa asia on tietenkin näin. Toinen asia on, että heikoilla ja uskottavuutensa menettäneillä hallituksilla saattaa olla aivan erityinen kiusaus demonstroida mahtiaan.

*    *     *

 

Kalašnikovista olen kirjoittanut paljon muutakin (ks. Vihavainen: Haun kalašnikov tulokset ). Myös Lev Gumiljov, jonka hybridiosaamiskeskus näyttää juuri löytäneen, on noteerattu jo ennenkin (ks. Vihavainen: Haun gumiljov tulokset ).

 

Turun palo

 

Suomen suurin katastrofi

 

Hannu Salmi, Åbo i lågor. Minnen från brandem 1827. Översättning: Tobias Pettersson. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors. Appel Förlag, Stockholm 2025. 232 s.

 

     Vasta kirjan luettuani hoksasin, että sehän olikin jo alun perin ilmestynyt suomeksi vuonna 2022 nimellä ”Tunteiden palo. Turku liekeissä”.

     Yleensähän kirja aina kannattaa lukea alkukielellä, mutta tässä tapauksessa alkukieli sen useissa lainauksissa on joka tapauksessa ruotsi, mikä osaltaan puoltaa sitä, että tulin käyttäneeksi aikoinaan suurella vaivalla hankkimaani ruotsin taitoa. Tuntuisikin kovin typerältä olla sitä ylläpitämättä.

     Joka tapauksessa kirjoittaja on Turun yliopiston kulttuurihistorian professori, jolle kirjan teema on ollut läheinen lapsesta saakka.

     Kyseessähän oli äkillinen katastrofi, joka antoi kohtalokkaan iskun koko maamme historialle ja erityisesti tieteelle tuhotessaan Turun vanhan Akatemian kirjaston ja arkiston sekä monia ainutlaatuisia kokoelmia. Yliopisto siirrettiin heti palon jälkeen Helsinkiin, jonne pääkaupunkikin oli jo siirretty.

     Tässä asiassa kirjoittaja katsoo aiheelliseksi korjata Wibugs Wochenblattia, joka kertoi Turun olleen vuosisatojen ajan Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Itse asiassahan se oli ollut sitä vain siitä lähtien, kun Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan ja sai oman keskushallinnon. Sitä ennen se oli ollut vailla pääkaupunkia.

     Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän on tässä pikemminkin syytä kunnioittaa aikalaisikäsitystä, kuin tätä toisen maailmansodan jälkeen syntynyttä legalistista meemiä, jonka mukaan koko Suomea ei olisi ollut olemassa ennen vuotta 1809. Kyllä sillä oli oma identiteetti ja suuriruhtinaskunnan titteli, vaikka se ei muodostanutkaan itsenäistä hallintoaluetta.

     Mutta tämä nyt on detalji. Kirjoittaja ei pelkästään kuvaa muistoja, kuten ruotsinkielisen laitoksen titteli edellyttäisi, vaan on käyttänyt asianmukaisesti myös aikalaislähteitä ja luonut sangen kiinnostavan kuvan katastrofista ja sen vaikutuksesta ihmisten mieliin. Itse hän kertoo lähestyvänsä asiaa tunteiden näkökulmasta, joka sekin on hiukan turhaa vähättelyä.

     Katastrofihan siis oli maamme historian suurin yhtäkkinen onnettomuus, ellei sellaiseksi lasketa esimerkiksi Napuen taistelua, joka vaati kerralla enemmän ihmisuhreja kuin mikään toinen tähänastinen tapahtuma. Mutta jokainen ihminen kuolee aina ja uusia syntyy tilalle.

     Joka tapauksessa Turun palo oli ensimmäinen sellainen  tapahtuma, josta tuli globaalisti levinnyt Suomea koskeva uutinen. Siitä kirjoitettiin, paitsi eurooppalaisissa lehdissä, myös Amerikasa ja aina Tasmaniassa asti ja sana ”Finland” tai ainakin ”Abo” tulivat tutuksi kaikissa valistuneissa piireissä, joissa lehtiä seurattiin.

     Tuli pääsi valloilleen kauppias Hellmanin navetan katolla Turun Aninkaisten mäellä tuntemattomasta syystä. Luultavimmin kyseessä oli kipinä, joka tuli jonkun naapuritalon piipusta ja tarttui rutikuiviin kattotuohiin ja sieltä heiniin. Kesä oli ollut hyvin kuuma.

     Vaikka tuli syttyi mäellä, se levisi nopeasti sieltä alas ja poltti kolme neljännestä koko kaupungin taloista, mukaan lukien Akatemian ja Tuomiokirkon rakennukset. Vasta rakennettu observatorio ja uusi Seurahuone säästyivät. 13000 asukkaasta kotinsa menetti 11000 henkeä.

     Tulipalon pilvi näkyi jopa satojen kilometrien päähän ja nuori Sakari Topeliuskin sai nähdä sen Uudestakaarlepyystä käsin. Palo alkoi tyynenä iltana, joka näyttää olleen vain myrskyn silmässä aina olevaa tyyntä ja puolelta öin raivosi jo tulimyrsky, jossa sekä palon kuumuus että kova luoteistuuli täydensivät toistensa vaikutusta.

     Vaikka kaupungin kortteleilla oli omat palovastaavat ja kaikkien talojen tuli säilyttää sammutusvettä tynnyreissä, ei sammuttaminen onnistunut, vaan palo siirtyi vauhdilla jopa Aurajoen yli.

      Puolenkymmentä palokuntaa ja venäläinen varuskunta tekivät parhaansa, mutta pelastajat onnistuivat korkeintaan pelastamaan joitakin merkittävämpiä esineitä, muun muassa professori Sahlbergin hyönteiskokoelman.

     Kuten mainittiin, Turun palosta tuli maailmanluokan uutinen ja katastrofin uhreille kerättiin apua monissa maissa. Erityisen paljon sitä saatiin Venäjältä ja myös keisarillinen hovi ja itse keisari henkilökohtaisesti osallistuivat avustamiseen. Lontoossakin saatiin kokoon suhteellisen suuri summa, ja Akatemian kirjastoa varten kerättiin englanninkielisiä kirjoja

     Tarina sinänsä on palon syntyä selittävä kertomus. Palon todettiin alkaneen sekatavarakauppias Hellmanin taloista ja jo heti alkuvaiheessa syntyi versio, jonka mukaan palo olisi syttynyt huolimattomasta tulen käsittelystä talia sulatettaessa. Tämä tarina siirtyi heti kenraalikuvernöörin raportin mukana Pietariin ja kansainväliseen lehdistöön.

     Palon syntyä tutkittiin perusteellisesti heti sen jälkeen ja kaikkia silminnäkijöitä kuulusteltiin Tutun kämnerinoikeudessa. Ilmeni, että vastoin kaikkialle levinneitä huhuja ei Hellmanin talossa ollut lainkaan sulatettu talia eikä myöskään säilytetty sellaista palavaa materiaalia kuin öljyä ja tervaa.

     Kämnerinoikeuden tuomio ei kuitenkaan kyennyt kilpailemaan villien huhujen kanssa eikä sitä edes yritetty tuoda esille ajan lehdistössä. Paljon vaikutusvaltaisempi oli Topeliuksen Maamme-kirjassaan esittämä versio siitä, miten ”teurastaja Hellmanin” huolimaton ja uneksiva piikatyttö oli tahoimattaan ollut koko onnettomuuden aiheuttaja. Hellman muuttui luontevasti teurastajaksi, koska tarinaan liittyi talin sulattaminen.

    Jo 1900-luvun alkupuolella asian todellinen tila selvitettiin ja kerrottiin perusteellisesti myös aihetta koskevassa väitöskirjassa, joka ilmestyi sata vuotta palon jälkeen. Hellmanin piian talinsulatus oli kuitenkin niin sitkeä huhu, että muistan sen vielä itsekin oppineeni ja vasta tämän kirjan lukeminen vakuutti minut siitä, ettei se pitänyt paikkaansa.

     Turun onnettomien asukkaiden saama tuki oli hyvin merkittävää, kuten kirjoittaja toteaa ja kaupunki kasvoi ennalleen ja kehittyi edelleen parin vuosikymmenen kuluessa. Entistä asemaansa Suomen kulttuurin kehtona ja todellisena pääkaupunkina se ei koskaan saanut takaisin.

     Turun Akatemia jatkoi elämäänsä Helsingissä keisarillisena Aleksanterin yliopistona, uudessa pääkaupungissa, jonne hallintokin jo oli siirtynyt. Helsinkiin määrättiin heti rakennettavaksi myös uusi observatorio ja yliopiston resursseja lisättiin.

     Suuret kirjalahjoitukset muun muassa Venäjältä paikkasivat osaltaan yliopiston kärsimän katastrofin vaikutuksia, mutta nousukasmainen uusi Helsinki uutena pääkaupunkina Viaporin linnoituksen kupeessa oli luonteeltaan aivan muuta kuin Turku.

     Uuden tyyliseksi muuttui Turkukin palon jälkeen ja sen asemakaavaa oli nyt hyvä nykyaikaistaa ja katuja leventää. Keskiajan leimaa sieltäkin oli jo vaikea löytää.

Toimiva perhe

 

Ydinperhe, kirjojen määrä ja tekoäly

 

     Leo Tolstoi väitti kaikkien onnellisten perheiden muistuttavan toisiaan, mutta ei täsmentänyt, mitä se tarkoitti.

     Itse voisin kuvitella, että sellaisessa perheessä keskeinen asia on rakkaus, halu tuottaa muille perheen jäsenille onnea ja ottaa huomioon heidän tarpeensa ja toivomuksensa. Sellaiseen yleensä vastataan samalla mitalla.

     Mikäli sen sijaan joku kokee olevansa aina saamapuolella ja kyttää mahdollisia menetyksiään suhteessa omiin (tunne)investointeihinsa saattaa koko yhteisö olla tuomittu jossakin vaiheessa romahtamaan. Ainakin siitä voi muodostua itse rakennettu helvetti, joka tuottaa tasapainottomia jälkeläisiä.

     Kirjallisuudessa tällaisen perheen karikatyyri esitettiin jo Ibsenin ”Nukkekodissa” ja sen jälkeen tuollaisesta asetelmasta on tullut normaali oletus ja narsistisen uhriutujan loputon innoituksen lähde.

     Heteroseksuaalinen ydinperhe on toki ollut jo toistasataa vuotta kaikkien radikaalien vihan kohteena siksi, että sen on katsottu toteuttavan ja tuottavan niin sanottua pikkuporvarillisuutta.

        Pikkuporvarillisuuden taas on tulkittu merkitsevän ihmisen alhaisimpien perusviettien toteutumista: itsekkyyttä, joka ilmenee omien läheisten pitämisenä maailman napana (vrt. Vihavainen: Haun keihäsmiehet tulokset ).

     Mutta ei siitä sen enempää. Tässä voi todeta, että perheen hävittäminen mainittiin jo Marxin ja Engelsin pamfletissa ”Kommunistisen puolueen manifesti” vuonna 1848 ja että se oli myös Neuvostoliitossa rakennetun sosialismin päämääränä siihen saakka, kunnes Stalin käänsi koko asian päälaelleen ja teki ydinperheestä sosialismin perussolun. Vuoden 1936 perhelait säädettiin tämän mukaisiksi.

     Mutta toimiiko ydinperhe enää oikeasti? Senkin rooli on muuttunut yhteiskunnan kehittyessä ja toisin kuin vielä pari sukupolvea sitten, nyt on jo normin mukaista panna lapset yhteiskunnan hoidettaviksi jo pienestä pitäen ja kun molemmat puolisot käyvät töissä, se on jopa ainoa mahdollisuus.

     Kapitalismi on itse tuhonnut perheen, kuten jo Kommunistisessa manifestissa melko ennenaikaisesti väitettiin. Tehoton kotitalous on käytännössä hävitetty ja perhe ”ruokailulaitoksena” (Strindberg) on myös jo pelkkä varjo entisestään.

     Joka tapauksessa perhe on yhä se, jonka piirissä pääasiassa tuotetaan uusia kansalaisia, sikäli uin tuotetaan. Lapsia ei vielä Aldous Huxleyn ”Uljaan uuden maailman” tapaan tuoteta erityisissä laitoksissa, vaan jokaisella on jopa oma äiti. Huxleyn dystopiassa koko tuo sanakin oli tullut säädyttömäksi…

     Näyttää siltä, että nykyään normina olevassa ajattelusa sana ”äiti” on myös jo tullut säädyttömäksi, hieman samaan tapaan kuin ”tyttö” tai ”poika”. ”Äidin” sijasta puhutaan ”synnyttävästä henkilöstä”, jota saatetaan myös kutsua ”isäksi”. Ehkäpä tässä on jotakin järkeä ja ehkäpä ei. Itse kunkin on syytä ratkaista asia ihan omilla aivoillaan.

     Tällaisista asioista kirjoittaessa on syytä olla varovainen, ettei joutuisi oikeuteen syytettynä ”vihapuheesta”, jota koskeva pykälä on rikoslaissa osana ”Sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia” käsittelevässä laissa.

      Kuten olemme taas hiljattain saaneet nähdä, pykälän soveltaminen on tulkintakysymys ja sitä voidaan käyttää hyvinkin väljästi juuri internetissä julkaistujen tekstin kohdalla.

     Huomasin aikoinaan, kauan sitten kirjoittaneeni eräästä artikkelista, jossa puhuttiin perheen roolista lasten menestykselle elämässä.

     Miten tuollainen menestys mitataan, on kysymys sinänsä. Luultavasti menestyneiksi luokitellut eivät ainakaan ole narkomaaneja ja taparikollisia, jotka asuvat slummeissa tai vankiloissa. Normaali keskiluokkainen hyvin toimeentuleva perhe lienee pakko katsoa menestyneeksi. Amerikkalaista tapaa mitata ihmisten arvoa dollarien määrällä voi sen sijaan pitää kieroutuneena.

     Vanhaa tekstiäni lukiessa huomasin, että siinä mainituissa tutkimuksissa oli havaittu kodissa olleiden kirjojen määrän korreloivan merkittävästi tulevan menestyksen kanssa.

     Tämä herättää erinäisiä kysymyksiä tänä tekoälyn aikakautena, jolloin muodikkaat perheet heittävät kirjansa ja kirjahyllynsä tykkänään pois koko taloudestaan ja koululaitoksessakin on hurahdettu samanlaiseen hybrikseen.

     Mitä kirjojen määrä kodissa tänään ennustaa onnellisen ja tasapainoisen elämän suhteen muutaman vuosikymmenen päästä, jää nähtäväksi. On ehkä mahdollista, että tekoäly avaa portit tyhmimpien vallalle, joka itse asiassa onkin jo saattanut alkaa. Miksipä kukaan ajattelisi omilla aivoillaan, jos sen voi teettää jollakin muulla?

     Entä miksi ylläpitää perhettä, jos se tarjoaa paljon vaivaa ja vähän kiksejä ja vain jarruttaa etenemistä uraputkella?

     Näitä voi miettiä. Tässä nyt joka tapauksessa vanha blogi, joka on kirjoitettu ennen tekoälyn läpimurtoa jokapäiväiseen elämäämme, mutta kuitenkin aikana, jolloin kirjat jo olivat jääneet pois muodista:

 

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Tasa-arvo ja perhemallit

 

Hupenevan tasa-arvon haasteet

 

     Vastasyntyneisiin ihmislapsiin on usein liitetty monenlaisia ominaisuuksia. Jotkut olettavat heidän syntyvät ”vapaina” ja ”tasa-arvoisina”, jotkut arvelevat heidän muistuttavan tyhjiä tauluja ja jotkut peräti julistavat heidän olevan ateisteja.

     Viimeksi mainittu väite saattaa oikeasti kuulua huumorin piiriin, mutta tiedän, että monet puhuvat synnynnäisestä ”tasa-arvosta” täysin vakavissaan ja ovat valmiit puolustamaan tätä aksiomaattisena pitämäänsä totuutta kaikin rehellisin ja jopa epärehellisin keinoin. Kysymys on näet sen luokan asiasta, jollaisia sanotaan elämää suuremmiksi. Kuten jumalallista ilmoitusta, tällaista totuutta puolustetaan keinoja kaihtamatta.

     Hieno ajatus tasa-arvo onkin. Jos se tarkoittaa sitä, ettei ketään saa syntyperänsä takia sortaa, vihata eikä vähätellä, voi tälle asialle vain aplodeerata. Jokaisellahan on ihmisarvo, joka ei riipu esimerkiksi hänen kyvyistään, suvustaan tai asemastaan

     Luulen, että a priori jokainen ansaitsee osansa siitä pyhästä kunnioituksesta, jota tunnemme ihmiselämän mysteeriä kohtaan. En kylläkään tiedä, miten asian perustelevat ne, joiden mielestä mitään pyhää ei ole olemassa. Ehkäpä perusteena voisi olla jokaisen yksilön potentiaalinen nautintojen määrä, mutta tässä taidamme olla vaarallisella tiellä, siellä tulee jo pyöveli vastaan, ainakin vanhoja ukkoja…

     Mutta yhtä kaikki, niin pian kuin lapsi hieman kasvaa, havaitsemme hänen menettävän tasa-arvonsa muun vertaisryhmän kanssa. Aikuisena ihmiset ovatkin jo sitten kovin eriarvoisia eikä asia ole koskaan korjaantunut yhteiskunnan massiivisillakaan toimenpiteillä, kuten pakollisen tasapäistävällä koululaitoksella.

     Eriarvoisuudella tarkoitan tässä erilaista yhteiskunnallista ja taloudellista menestystä. Sehän nyt ei lainkaan liity varsinaiseen ihmisarvoon, mutta kun tällainen puhetapa on tullut tavaksi, niin menköön nyt tässäkin.

     Historioitsija Jerry Z. Muller on Foreign Affairs-lehden maalis-hutikuun numerossa analysoinut tasa-arvon ongelmaa erilaisten tuotantotapojen vallitessa. Kuten tunnettua, miesten aiemmin nauttima suhteellinen etu, joka perustui ruumiinvoimiin, on tietoyhteiskunnassa menettänyt merkityksensä. Tärkeämmäksi on noussut sosiaalinen pääoma, johon liittyy sekä kognitiivisia että sosiaalisia ja moraalisia taitoja ja kykyjä. Tämä on nostanut naisten potentiaalia työelämässä.

     Naiset ovat kaikissa kehittyneissä yhteiskunnissa olleet kovassa nousussa, kun taas tietty ryhmä miehiä on pudonnut ja joutunut kurjistuneeseen asemaan niin työ- kuin avioliittomarkkinoilla.

     Mullerin mielestä on näköharhaa kuvitella feminismin saaneen aikaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia, itse asiassa se vain heijastelee niitä. Tilanne on siis suunnilleen sama kuin kukolla, joka luulee auringon nousun johtuvan omasta kiekumisestaan.

     Mutta mikäli uskomme Mulleria ja niitä runsaita tutkimuksia, joihin hän ilmoittaa johtopäätökset perustavansa, ei feministien kiekuminen ole pelkästään koomista.

     Feministit, kuten kaikki itseään kunnioittavat radikaalit ovat leimanneet ydinperheen vanhanaikaiseksi. Sehän haittaa yksilön itsetoteutusta ja uusintaa pikkuporvarillisia ja patriarkaalisia arvoja.

     Mahtaako nainen edes löytää todellista libidoaan pysyvässä heterosuhteessa? Mikäli ei löydä, olemme jo kaikkein perustavimpien arvojen äärellä ja niiden loukkaaminen tai rienaaminen on varma ja lyhyt tie arvokonservatiivien, taantumuksen ja äärioikeiston riveihin.

     Muller todistelee kirjoituksessaan, että epätasa-arvo on väistämätöntä. Nyky-yhteiskunnassa pahnanpohjimmaisiksi ovat alkaneet pudota tietyt miesryhmät. Heidän ohellaan kelkasta jää suhteellisen tai suhteettoman, mikä on tässä sama asia, suuri osa tietyn etnisen alkuperän omaavia henkilöitä. Naisiakin joukkoon tummaan tietysti mahtuu runsain mitoin.

     Mistä tämä johtuu? Perimmäistä syytä voi etsiä vaikkapa geeneistä tai voisi, ellei se olisi käytännössä kiellettyä. Mukana vaikuttavat varmasti kansalliset perinteet ja kuka ties mitkä muut tekijät. Joka tapauksessa yksi markkeri näyttää nousevan ylitse muiden. Se on perhe.

     Ehjä ydinperhe on lapsen yhteiskunnallisen tulevaisuuden kannalta ylivoimainen etu. Perheessä ei saada pelkästään tiedollisia valmiuksia, joita tarvitaan koulussa. Sieltä saadaan myös asenteet, hyveet, sosiaaliset taidot, lyhyesti sanoen kasvatus.

      Perheen varallisuus ennustaa lasten koulumenestystä, mutta vielä paremmin sitä ennustaa kirjojen määrä perheessä. Perhe on, kuten kirjoittaja asian ilmaisee, se ”työpaja, jossa inhimillistä pääomaa valmistetaan”.

     Inhimillinen pääoma on tietoyhteiskunnassa keskeinen resurssi. koulutus on nyt kaikille avointa ja internet tuo valtavan tietomäärän kaikkien ulottuville. Kysymys on nyt siitä, onko yksilöllä valmiuksia käyttää tuota tietoa.

     Muller toteaa, että avioerot ovat amerikkalaisen yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa kääntyneet laskuun. Alemmissa ne ovat hyvin yleisiä. Avioerolapsen sosiaalinen ennuste on huono. Erityisesti tämä pätee poikiin, jotka jäävät äidin hoteisiin. Asiaa pahentaa erityisesti sarjarakastaja-äiti, joka panostaa itsensä etsimiseen seksuaalisella alueella

     Epätasa-arvo näyttää olevan vain kasvamassa aivan riippumatta siitä, että sen torjumiseen ei ole koskaan panostettu yhtä paljon. Sikäli kuin asia koskee erilaisia pörssihuijareita ja heidän tähtitieteellisiä voittojaan, on lääkkeitä etsittävä kansainvälisestä yhteistyöstä, jotta oikeus ja kohtuus saataisiin edes jossakin määrin palautettua.

     Sikäli kuin asia koskee menestystä nykyaikaisessa yhteiskunnassa, voidaan tilannetta helpottaa vain hiukan. Amerikassa kokeillut ”positiivisen” syrjinnän keinot ovat tehottomia ja jopa vahingollisia.

     Voisi tietenkin kuvitella erilaisia radikaaleja keinoja ydinperheen suosimiseksi -vaikkapa haittaveroa avioeroille. Luultavasti sellainen olisi pantava myös ns. sateenkaariperheille, vaikka en tiedä, onko asiasta vielä tutkimuksia. Toistaiseksi tämä siis on vain ajatuskoe. En vaadi mitään enkä paheksu, kysyn vain.

     Joka tapauksessa ”synnynnäisen” tasa-arvoisuuden ajatus ja vallankin siitä seuraavat johtopäätökset kannattaa ns. edistyspiireissä miettiä vielä kerran uudelleen.

     Maahanmuuton ja nykyisen avioliittokulttuurin myötä meillekin uhkaa syntyä alaluokka, joka ei ole nyky-yhteiskunnassa työllistettävissä. Jos sellainen syntyy, niin se todennäköisesti vetäytyy omiin alakulttuureihinsa ja elää epäsosiaalista elämää sosiaaliturvan ja laittomien elinkeinojen tuella. Näin on asia monissa Euroopan maissa ja Amerikassa.

     Tiedän, että ne, joiden hallussa on korkeampi totuus ja jotka luottavat aksiomaattisiin viisauksiin, sanovat, että meillä ei tapahdu näin. Muistan hyvin, miten se älymystö, joka halusi meillekin sosialismia, vain nauroi ajatukselle, että se toimisi meillä yhtä huonosti kuin muuallakin.

     Pelkäänpä, että meillä on lupa epäillä, että sellainen yhteiskuntapolitiikka, joka tasa-arvon nimissä sortaa miehiä ja kantakansallisuutta ja hehkuttaa moniarvoisten perheiden autuutta, ei välttämättä tuota sitä hyvää, mitä sillä tavoitellaan. Näin on ainakin muualla voitu todeta. Miksi asiat olisivat meillä toisin?

 

Tahto tyhmyyteen

 

Järjettömyyden viettelys

 

Robert Pogue Harrison, ”Interminable Ignorance”. Arvosteluessee Mark Lillan teoksesta Ignorance and Bliss: On Wanting Not to Know ja Emily Ogdenin kirjasta On Not Knowing. The New York Review of Books 9.4.2026

 

New Yorkin juutalaisyhteisön piirissä on luultavasti maailman merkittävin intellektuellien keskittymä ja The New York Review of Books (NYRB) on syystä ollut kovassa maineessa. Tosin maine kärsi takavuosina pahoin siitä, että merkittävä julkinen intellektuelli Ian Buruma sai potkut päätoimittajan paikalta (ks. Vihavainen: Haun buruma nyrb tulokset ).

     Lehdessä on toki yhä aina silloin tällöin hyviä ja tarpeeksi laajoja merkittävien teosten arvosteluja, jollaiset ovat välttämättömiä niille, jotka haluavat laajemmaltikin seurata aikaansa, mutta eivät mitenkään pysty lukemaan kaikkea merkittävää, mitä maailmassa ilmestyy.

     Mark Lilla on aatehistorioitsija ja julkinen intellektuelli, joka muistetaan muun muassa siitä, että hän varoitteli amerikkalaista demokraattista puoluetta hurahtamasta tyhjänpäiväiseen identiteettipolitiikkaan. Toki Lillan ajattelu menee aina päivänpolitiikkaa syvemmälle ja hän on tutkinut muun muassa uuden ajan alun aatehistoriaa ja 1900-luvun ”tyrannofiliaa”.

     Harrison kertoo, että Lillan teoksen keskeisiin sankareihin kuukuvat muun muassa pyhä Augustinus, Freud, Pascal, Kant, Platon ja Sokrates, joiden käsittelemässä problematiikassa tietämättömyyden haluaminen näyttelee tärkeää osaa.

     Itsensä tuntemisesta kieltäytyminen näyttää peruskokemukselta, joka luontevasti laajennetaan koskemaan myös ympäröivää maailmaa.

      Nykyajan oloissa oman ajattelun ulkoistaminen AI:lle, internetin influenssereille, terapeuteille, kommentaattoreille ja profeettoina esiintyville on johtanut entistä suurempaan taipumukseen kieltää itsestäänselvyydetkin: ”ikään kuin jokin psykologinen bakteeri olisi nopeasti leviämässä. Hypnotisoidut laumat seuraavat falskeja profeettoja, irrationaalisia huhuja, suorittavat fanaattisia tekoja ja maaginen ajattelu syrjäyttää terveen järjen ja kokemuksen”.

     Ikuisen, kypsymättömän nuoruuden palvonta ja tavoittelu ovat Lillan mielestä näkyvä osa ongelmaa. ”Nuoruuteen” siirrytään yhä varhaisemmassa iässä ja siitä päästään, jos päästään pois yhä vanhempina. Kypsyydestä kieltäytyminen on normina.

      Immanuel Kant kuuluisassa esseessään ”Mitä on valistus”, kiteytti sen olemukseksi ihmisen pääsemisen pois itseaiheutetusta alaikäisyydestä.

     Uskalla käyttää järkeäsi, sapere aude! on tiivistelmä koko valistuksen ideasta, joka nyt on painumassa yhä syvemmälle unohdukseen.

     Järjettömyyden viettelyksestä on lähimenneisyydessäkin kirjoitettu yhtä ja toista (ks. Vihavainen: Haun seduction of unreason tulokset ) ja Lillan esittämä väite aiheensa suuresta harvinaisuudesta kuulostaa hieman oudolta.

     Ehkäpä tarkoitettu uutuus liittyy erityisesti siihen, että korostetaan nimenomaan tahtoa kieltäytyä aktiivisesti näkemästä ilmeisiä totuuksia. Mikään logiikka ei auta, jos ihminen ei halua kuulla eikä nähdä sitä, minkä on koko ajan hänen silmiensä edessä.

     Minusta tälle problematiikalle vähintään läheistä sukua on kollektiivisen muistin ajatus. Sen kehitti Émile Durkheimin oppilas Maurice Halbwachs, joka muuten kuoli vuonna 1945 Buchenwaldissa.

     Mikäli olen Halbwachsin ajatuksia oikein ymmärtänyt, hän piti oppi-issä tapaan kollektiivisia psyykkisiä ilmiöitä yksityistä psyykeä primäärisempinä. Tämän ajattelutavan mukaan historiakin on itse asiassa erilaisten kollektiivien historiaa, jota niin sanotut muistin paikat kartoittavat.

     Kansakunnan tapainen käsite voidaan tällä perusteella alentaa toissijaiseksi ja todelliselle historialliselle muistille jopa vastakkaiseksi.

     Kieltäytyminen tietämisestä ilmenee tietysti myös siinä tunnetussa ilmiössä, jota on nimitetty paoksi vapaudesta (escape from freedom). Tämä on myös Erich Frommin kuuluisan teoksen alkuperäinen nimi. Suomeksihan se ilmestyi onnettomalla nimellä ”Vaarallinen vapaus”, mikä lienee johtanut loputtomiin väärinkäsityksiin.

     Frommin ohella lauman irrationaalisuutta on käsitelty hyvinkin monessa kirjassa, alkaen LeBonin ja Ortega y Gassetin teoksista (ks. Vihavainen: Haun orjuus tekee vapaaksi tulokset ).

     Jopa klassinen amerikkalaisen demokratian ongelmien kartoitus, jonka Alexis de Tocqueville jo 1800-luvun alkupuolella teki, tuo selkeästi esille massapsykologian taipumuksen irrationaalisuuteen ja itsenäisen ajattelun tukahduttamiseen (ks. Vihavainen: Haun tocqueville tulokset ).

     On turha sanoakaan, että totalitaariset liikkeet ovat hyödyntäneet runsain mitoin tätä ihmisen kykyä ja tarvetta kieltäytyä ajattelemasta omilla aivoillaan. Näemme sen voimakkaan vaikutuksen tänään niin Venäjällä kuin Amerikassa, mutta myös omassa maassamme.

     On kiinnostavaa havaita, miten yhtäkkisesti niin sanottu yleinen mielipide on saattanut heilahtaa laidasta toiseen meidänkin maassamme.

      Raskaat sotavuodet ruokkivat ”ryssävihaa”, jota propaganda tietenkin vielä parhaansa mukaan edisti. Kuitenkin jo niin sanottujen suurten ikäluokkien keskuudessa levisi yhtäkkiä aivan ennennäkemätön russofilian aalto.

     Venäläismyönteisyys oli meillä sen jälkeen diskurssin yleinen lähtökohta ja se oli poikkeuksellisen suurta verrattuna mihin tahansa mjuhuin maahan ja aivan erityisesti Venäjän naapureihin.

     Se, että tilanne muuttui päinvastaiseksi käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä, lienee ollut useimmille yllätys, vaikka asialle toki löytyi syitä, joita saattoi pitää uskottavina.

     Kummallisempaa on, että tämä äkillinen  suunnanmuutos näyttää olevan varsin pysyvää laatua ja että sen puitteissa on Venäjästä ja venäläisyydestä ja Ukrainan sodan kulusta ja merkityksestä tullut oletusarvoisiksi mitä omituisimpia käsityksiä, jotka ovat immuuneja tosiasioille.

     Toki tämä liittyy poikkeusoloihin, mutta merkittävää on, että mitä tahansa valtavirran diskurssista poikkeavaa näkemystä vastaan hyökätään kiihkeästi ja niinpä sellaisia on löytynyt vain marginaalista.

     Kuten Suomen kaikkialla hehkutettu menestystarina YYA-aikana oli vailla kriitikoitaan valtamediassa, nauttii nyt uusi tarina sen valheellisuudesta ja vahingollisuudesta pyhää koskemattomuutta.

     Niin sanottu woke-ideologia, jota Mark Lilla on jo kauan sitten ansiokkaasti vastustanut, sai myös meidän maassamme muutama vuosi sitten jalansijaa jopa hallitusohjelmaa myöten. Tätä on pidettävä melkoisena ajattelun limbona.

     Näyttää siltä, että se ei kuitenkaan lyhyen kukoistuksensa aikana ehtynyt tulla muiden kuin pienten akateemisten piirien pseudouskonnoksi, mutta toki tämäkin oli hälyttävää ilmaistessaan tuon strategisesti tärkeän, koulutetun aineksen kyvyn ja halun kieltää ne ilmeiset totuudet, jotka olivat kaikkien nähtävillä.

     Tämä on toki puhetta abstraktilla tasolla, mutta blogit eivät voi olla mitään traktaatteja. Mikäli joku haluaa konkreettisempia esimerkkejä,  voi aloittaa vaikka tämä blogin linkkien taa löytyvästä materiaalista.