sunnuntai 26. toukokuuta 2024

Aikakautensa kirjailija

 

Erään virtuoosin vaiheita

 

Mauri Sariolan päiväkirja 1970-1985, Hyvästi Sammatin kuu. Toimittanut Reijo Ikävalko. Gummerus 1987, 256 s.

 

Mauri Sariolan julkaistujen päiväkirjojen ensimmäisen osan luin joskus kymmeniä vuosia sitten ja havaitsin sen varsin viihdyttäväksi. Silloin mies oli vielä nuori ja niin sanotusti menevä. ei hän vanha ole tässäkään kirjassa ja miettii joskus 55-vuotiaana, elääkö hän nyt elämänsä parasta aikaa. Saattoipa elääkin.

Pätevyyttä eri alojen toisten menevien miesten kuvaamiseen Sariola hankki edellisessä kirjassa lähes päivittäisellä istumisella Klaus Kurjessa ja jännitystä tarjosi pokeri, jossa huijarit kynivät kirjailijan yhä uudelleen.

Eihän Mauri -toivottavasti hän sallii tämän postuumin sinuttelun- vanha tässäkään kirjassa ollut. Vuonna 1924 syntyneenä hän eleli viisikymppisiään ja kuului isäni kanssa siihen ikäluokkaan, joka viimeisten joukossa lähetettiin rintamalle. Siellä hän toimi radistina, vaikka Laguksen panssariupseerin titteli kuulostikin komeammalta.

Sariola leimautui aikanaan kaiken (patentti) edistyksen viholliseksi, oikeistolaiseksi tai peräti äärioikeistolaiseksi, mihin vaikutti tietty kirjallinen kiinnostus Hitlerin Saksaan. Mikään äärioikeistolainen hän ei päiväkirjansa perusteella ollut eikä myöskään politiikasta erityisesti kiinnostunut.

Sariolan suhteesta aikansa ihmisiin voi runoilijaa soveltaen sanoa, että periaatteena oli: ”katsotaan mies eikä takki”. Monet näkyvät vasemmistolaiset Aarne Saarisesta ja Ele Aleniuksesta lähtien saivat häneltä arvostusta, kun taas moni oikeistolainen punnittiin ja kevyeksi havaittiin.

Sariola leimattiin aikoinaan sovinistiksi ja tämä amerikkalaisperäinen uudissana tuli käyttöön juuri käsiteltävänä aikana. Se oli alkukielellä yleensä muodossa male chauvinist pig, mikä sisälsi alatyylisen viittauksen ranskalaisen 1800-luvu Nicolas Chauvin-hahmon kiihkomieliseen oman ryhmän (kansallisuuden) ylistämiseen.

Sariola oli epäilemättä naistenmies eikä mikään epämääräinen genderoletettu, mutta ei sen sijaan seksuaalinen saalistaja. Julkaistussa aineistossa on tuskin lainkaan viittauksia syrjähyppyihin hänen puoleltaan.

 Rakastettu ja suorastaan palvottu puoliso sen sijaan kyllä näyttää harrastaneen niitä aina silloin tällöin, mutta itselleenhän porsas vahingon tekee, jos kaukalonsa kaataa, arveli Sariola viisaasti, eikä nostanut metakkaa, vaan nieli harminsa. Pian onni taas kukoisti.

Monien julkisuuden naisten kanssa Sariolalla oli erinomaiset suhteet, mutta itsekylläisiä feministitätejä hän ei voinut sietää, kuten ei tätimäisiä miehiäkään. Kaiken kaikkiaan elämä naisten kanssa näyttää yleensä sujuneen erinomaisen harmonisesti ja keskinäisen kunnioituksen merkeissä.

Sariolan suhteet kirjallisiin piireihin ovat luku sinänsä. Hän oli itse todellinen kirjoittajaihme, joka nopeimmillaan naputteli kaksisormijärjestelmällä kirjan yhdessä viikossa. Kuukausi oli normaali aika, ellei hieman pitemmästä päästä.

Kustannustoimittajat innostuvat välillä korjailemaan tekstiä ja Gummeruksessa työskennelleen Juhani Salokanteleen kanssa oli aluksi kitkaa, mutta ennen pitkää yhteistyö sujui kuin leikiten.

Kateus valtavalla vauhdilla tekstiä suoltavaa ja työllään elävää kirjailijaa kohtaan oli suurta. Paremmin ansaitsi vain Kalle Päätalo, josta tehtiinkin nimiprofessori, sillä hänen kai katsottiin kirjoittavan kansakunnan muistille olennaisista asioista.

Sariolan hahmot olivat sen sijaan harvoin poikkeuksin nykyaikaisia, meneviä miehiä, joiden hahmossa ei ollut mitään romanttista eikä arvostettavaa ja huonosti menestyneet mutta kyvykkäät kirjailijat tietenkin usein ansaitsivat saada edes apurahansa, joita menestyskirjailijan taas ei katsottu tarvitsevan.

Sariola ehti 60:een ikävuoteensa mennessä kirjoittaa yli 80 kirjaa, joiden yhteispainos oli yli kaksi  miljoonaa. Sen lisäksi tuli lukemattomia pitkiäkin lehtijuttuja ja jatkokertomuksia. Päiväkirjatkin käsittäisivät kymmenkunta nidettä, jos kaikki julkaistaisiin.

Kirjoittajana Sariola oli lyhyesti sanoen ihme ja on selvää, että määrän kustannuksella kärsi joskus myös laatu. Mutta tarkoituksena olikin kirjoittaa viihdettä ja kysyntä osoitti, että tarvetta oli. Käännöksiä tehtiin Amerikasta Japaniin. Puolassa kertyi melkoinen summa zlotyja paikan päällä käytettäviksi, mutta vironnetusta tekstistä ei Neuvostoliitto tainnut maksaa mitään.

Tässä kuvattu pätkä elämää ulottuu vuodesta 1970 kirjailijan kuolemaan vuonna 1985. Se oli tuota suurten ikäluokkien nousun, taistolaisuuden ja Kekkosen aikaa ja myös Suomen elintason ja modernisaation uuden suuren loikan aikaa.

Taistolaisuuteen kirjailija ei paljon huomiota kiinnitä, sen verran perverssiltä se touhu sotaveteraanista näyttää. Se n sijaan muiden vasemmistolaisten kanssa on paljonkin kosketuksia ja Kekkoseen suhde vaihtelee arvostuksesta ja kehumisesta paheksumiseen ja epäkunnioitukseen.

Toki Kekkosen hahmo ja roolikin ajan mittaan muuttuivat ja paisuva presidenttiys alkoi syödä normaalin kansanvallan perusteita. Aikakausi muuttui muutenkin. Aivan mahtava oli uusi Saab, jossa oli kaikenlaisia mukavuuksia silmänpesijöistä tupakansytyttimeen asti. Sataheppaisella voi ajaa jopa 160 kilometriä tunnissa. Nykyisin tämä ei taida Suomessa oikein onnistuakaan.

Uuden ajan ihmeisiin kuului myös elektroninen laskukone, jolla kirjailija innostui leikkimään. Kun siihen myöhemmin ympättiin vielä printtaus, alkoi olla aihetta jo spontaaniin päivittelyyn. Myös väritelevisio oli ihmeellinen ja mitäpä nyt voi sanoa siitäkin, että Sammatissa, mökkilaiturilla voi seurata suoraa lähetystä Moskovasta. Miten tämä kaikki voi olla mahdollista ja mihin vielä mentäisiin?

Muuan uuden ajan ihme oli automaattisen puhelinyhteyden avautuminen pohjoismaihin ja Länsi-Saksaan. Sähköpostia ei sen sijaan ollut kukaan tainnut vielä edes kuvitella ja niinpä kirjailija aina juoppotuurillaan lähetteli sähkeitä. Niitä lähti aina tunnetuilte henkilöille valtavia määriä ja kustannukset saattoivat olla tuhansia markkoja.

Vihreä käärme oli tämänkin kirjailijan demoni, joka aina aika ajoin otti vallan. Kuitenkin raittiita kausia saattoi olla viikkotolkulla ja elämän lopullakin todettiin, ettei mahalaukussa ollut mitään vikaa, vaikka sinne oli kaadettu tynnyreittäin viskiä.

Kirjailijan mieliala heilahteli jumalten keinussa äärimmäisyydestä toiseen. Yhä uudelleen hän vannoi lopettavansa ryyppäämisen, sähköttelyn ja sakinpeluun ja myös toteutti aikeensa.

Jossakin vaiheessa Sariola palasi taas vanhoihin paheisiin, joita vailla elämä oli yhtä tylsää kuin se oli lakkaamattoman ryyppäämisen aikoina. Raittius tuntui yhä uudelleen ihmeelliseltä, mutta äkkiähän siitä sitten hohto meni.

Sariolaa on moitittu ja haukuttu monista asioista ja pidetty matalatasoisena kirjailijana, mikä t taitaa heijastua siinäkin, että Yliopiston kirjastossa (tuossa entisessä Ylioppilaskunnan kirjastossa, eikä siis Kansalliskirjastossa) on hänen teoksiaan vain hyvin vähän.

Sariolan aitoutta ja rehellisyyttä ihmisenä ei voi asettaa kyseenalaiseksi ainakaan hänen päiväkirjojensa perusteella. Hän oli myös aidosti vaatimaton, vaikka osasikin loukkaantua törkeästä ylenkatseesta ja epäreiluudesta.

Maassamme on paljon Sariola-faneja ja kirjailijaa onkin syytä pitää yhtenä maamme kirjallisuushistorian ihmeenä, Päätalon tapaan. Molemmat olivat kansan syvien rivien rakastamia, kuten myös Väinö Linna ja Aleksis kivi.

Ehkäpä meillä Suomessa olisi aihetta pyrkiä hankkimaan kunniaa ja kunnioitusta lukemalla kaikki Sariolan kirjoittamat tekstit? Siinä olisi kotimainen vaihtoehto proustismille eli niille, jotka briljeeraavat sillä, että ovat lukeneet koko Marcel Proustin tylsän mammuttiromaanin. Miksi meidän sellaista pitäisi tehdä?

lauantai 25. toukokuuta 2024

Elämmekö kommunismissa?

 

Kun kaupunki maaseudun söi

 

Urbanisoituminen (lat. urbs -kaupunki), on valtava, maailmanlaajuinen prosessi, joka on yhä käynnissä ja johtaa maaseudun autioitumiseen.

Ne miljoonat ja miljardit ihmiset, jotka alkeellisen maanviljelyksen vallitessa pystyivät/pystyvät hädin tuskin ruokkimaan itsensä ja joutuivat myös asumaan kurjien tuotantovälineidensä vieressä, muuttavat nyt mielettömiksi paisuneisiin megalopoliksiin tehdäkseen siellä jotakin hengenpitimikseen.

Suurtehomaatalous ei kaipaa massoja peltoja kuokkimaan ja satoa korjaamaan. Pari prosenttia kansasta pystyy ruokkimaan loput ja hyvissä olosuhteissa vielä viemään suuria ylijäämiä ulkomaille. Vilja on yksi maailmankaupan halvimpia, vaan ei halveksittavimpia hyödykkeitä.

Perinteiselle maataloudelle oli kaikkialla ominaista matala tuottavuus ja voimakoneina toimivat lähinnä miehet, hevoset ja härät.

Niillä eväillä ei suuria kaupunkeja ylläpidetty ja niiden väkiluku oli vielä kaksisataa vuotta sitten Suomessakin aivan mitätön. Kun koko maassa asui jo miljoona ihmistä, oli siitä kaupunkilaisia vain parisen kymmentä tuhatta.

Turku ja Viipuri olivat kaupungeista suurimpia ja niissä oli molemmissa noin seitsemän tuhatta asukasta. Samaan aikaan niitä oli Rantasalmellakin toistakymmentä tuhatta.

Suomessa maaseudun modernisoitumisen suuri irtiotto oli 1800-luvun lopulla ja se olikin aikamoinen ajolähtö, kun väestö alkoi kasvaa paljon nopeammin kuin maatalouden kyky elättää sitä. Suuret nälkävuodet opettivat asian kouriintuntuvasti.

Asiaa helpotti, kun viljaa alettiin tuoda suuria määriä ja talonpojat sen sijaan keskittyivät korkeammin jalostettuihin maitotuotteisiin, jotka puolestaan vietiin. Siirtolaisuus Amerikkaan ja sitten Ruotsiin hoiteli sen osan liikaväestöä, jota oman maan kaupungit eivät tarvinneet.

Prosessi kesti yli sata vuotta ja oma ikäluokkanikin sai todistaa sitä aivan omin silmin. Maaseutu tyhjeni ja suuri muutto kaupunkeihin tapahtui vasta sotien jälkeen. Samaan aikaan katosi monessa mielessä se raja, joka oli erottanut nämä kaksi miljöötä ja se raja oli ollut usein varsin jyrkkäkin. Nyt se vähitellen hävisi kokonaan.

Kun Neuvostoliitossa vuodesta 1961 lähtien alettiin rakentaa kommunistista yhteiskuntaa, jonka luvattiin olevan perustaltaan eli pääpiirteissään (v osnovnom) valmis vuoteen 1980 mennessä, piti tapahtuman lähinnä kolme suurta yhteiskunnallista mullistusta: raja ruumiillisen ja henkisen työn välillä katoaisi, raja maaseudun ja kaupungin välillä katoaisi ja naisen epäyhdenvertaisen aseman jäänteet katoaisivat.

Keinot olivat selkeät ja perustuisivat ennen muuta siihen valtavaan työn tuottavuuden nousuun, jonka yhteiskunnan sosialistinen organisointi tarjoaisi.

Perinteiset naisten työt korvattaisiin yhteiskunnallisilla laitoksilla: keskusruokaloilla, keskuspesuloilla ja lastentarhoilla. Naiset olisivat vapaita menemään tehtaaseen ja tekemään tuottavampaa työtä.

Raja henkisen ja ruumiillisen työn välillä katoaisi yleisen oppivelvollisuuden ja polyteknisen opetuksen myötä: jokainen oppisi peräti useamman erikoisalan valmiudet ja voisi tarvittaessa vaihtaa alaa. Koneiden yleistymisen myötä ruumiillisen työn tekisi kone ja sen käyttäjät olisivat kaikki insinöörejä, joiden työpanos olisi lähtöisin aivoista eikä hauiksista.

Entäpä kaupungin ja maaseudun erot? Mitä ne edes olivat?

Siellä asia ratkaistaisiin rakentamalla maaseutukaupunkeja, joissa entiset talonpojat eläisivät kaikkien nykyajan mukavuuksien keskellä kerrostaloissa ja kävisivät töissä muiden työläisten tapaan määrätunnit viikossa.

He eivät enää olisi riippuvaisia luonnosta eivätkä osuustoimintatilojensa pienomistajia, kuten kolhooseissa. Se oli valtava statuksen nousu: pikkuporvarista työläiseksi.

Sitä paitsi uudet maanviljelysmenetelmät ja etenkin lysenkolais-mitšurinilainen kasvinjalostus lupasivat aivan käsittämättömiä mahdollisuuksia entistä korkeammalle tuottavuudelle.

Kun tuota kommunismin rakentamisen ohjelmaa suunniteltiin, esitti Otto Ville Kuusinen, joka oli puolueen presidiumin (myöh. politbyroo) jäsen, pääsihteeri Nikita Hruštšoville osoitetussa ja tietenkin erittäin luottamuksellisessa kirjeessä asiasta omat epäilyksensä: asiahan oli ihan hyvä kansalle ja ulkomaalaisille jossakin muodossa esitettäväksi, mutta ei noin nopeasti voitaisi poistaa eroja maaseudun ja kaupungin välillä…

Erot nimittäin olivat valtavat ja ne olivat sellaiset muuallakin kuin Venäjällä. Suomessa nuo erot liittyivät alun perin koko elämänmuotoon.

Suomen maaseudulla elettiin ennen 1800-luvun loppupuolta mahdollisimman paljon omillaan.  Omasta pellosta, metsästä ja eläimistä saatiin niin talot ja tarvekalut kuin ruoka ja vaatteetkin. Rahaa tuskin tarvittiin ja jos olisi tarvittu, ei sitä olisi ollut.

Suuren askeleen kohti modernisaatiota otti suomalainen maaseutu vaihdantatalouden yleistyessä ja maakaupan alkaessa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Toinen valtavan tärkeä tekijä oli yleinen kansanopetus. Osallistuminen politiikkaan ja sanomalehdet tulivat suuriksi vaikuttajiksi 1900-luvun alussa.

Nyt maaseutu kytkeytyi myös maailmantalouteen uuden vientiteollisuuden myötä. Metsäkauppojen, tukki- ja uittotyömaiden ja lisääntyneen merenkulun myötä maaseutu myös vaurastui, lähetti lapsensa opintielle ja investoi koneisiin.

Noin kolmessakymmenessä vuodessa vuosisadanvaihteen molemmin puolin näytti kaikki perinpohjin muuttuneen, kuten aikalaiset joutuivat ihmetellen sanomaan (vrt. Vihavainen: Haun historia non facit saltum? tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Maalaiset muuttivat nyt kaupunkeihin suurin joukoin, mutta ei se poistanut maaseudun ja kaupungin välistä suurta kuilua. Pikemminkin päinvastoin: juuri tämä kuiluhan se monia kannusti muuttamaan.

Kaupungeissa oli paljon sellaista, mitä maaseudulla ei ollut. Jälkimmäinen laahasi kehityksessään jäljessä -ehkä ikuisesti?

1900-luvun puolivälissä kaupungeissa ja suuremmissa taajamissa oli oppi- ja ammattikouluja ja niiden väestön mahdollisuudet saada korkeampi koulutus olivat moninkertaiset maaseutuun verrattuna. Kaupungeissa oli myös hyväpalkkaisia töitä ja toimia samaan aikaan, kun maatalous kykeni maksamaan vuokratyövoimalle vain pennosia.

Kaupungeissa myös asuttiin hyvin ja kaikkien nykyajan mukavuuksien keskellä, kuten siihen aikaan tuli tavaksi sanoa: oli vesijohto ja viemäri, oli WC, sähköt ja ehkä puhelinkin. Oli myös ravintoloita ja viinakauppa ja kaupunkien välinen liikenne oli nopeaa ja mukavaa.

Huvituksia riitti, oli elokuvia ja teattereita ja tansseja jopa joka ilta. Oli kiinnostavia ihmisiä, joihin saattoi tutustua. Pariutumismarkkinoita ajatellen tilanne oli aivan toinen kuin maaseudun ahtaassa ympäristössä.

Kun maalainen tuli kaupunkiin, hän joutui töllistelemään neuvottomana hevosineen ja rattaineen, ellei sitten saapunut linja-autolla tai junalla. Jopa kaupunkilaisten puheenparsi oli erilaista.

Perinteisesti kaupungeissa oli asunut paljon vieraskielistä ainesta, jonka puhetta oli alettu matkia.  Kielitaidottomien kehittämässä slangissa oleellista oli hyperkorrektius, jossa suomen kielelle vieraita äänteitä ja rakenteita viljeltiin mahdollisimman paljon. Maalaisen kyvyttömyydelle puhua tätä shibboleth-kieltä voitiin nauraa loputtomasti (ks. Vihavainen: Haun stadin slangin nousu ja tuho tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Mutta raja maaseudun ja kaupungin, kuten myös henkisen ja ruumiillisen työn ja miesten ja naisten roolien välillä hävisi nopeasti. Puhetapakin samanlaistui. Erityisen nopeasti erot hävisivät Suomessa ja pohjoismaissa. Venäjällä prosessi oli paljon nihkeämpi, vaikka juuri sen nopeuttamiseen oli suurella maaseudun orjuutusoperaatiolla ja komentotaloudella pyritty.

Tämä on yksi historian paradokseja. Talonpoikia ylenkatsottiin kaikkialla, vaikka esimerkiksi Suomessa heillä oli myös lähinnä kuvitteellinen roolinsa koko kansakunnan ihanteena ja turmeltumattomana aineksena, jota oli varjeltava kaupungin viettelyksiltä.

Venäjällä talonpojan alistamista tuki vielä käsitys hänen kelvottomuudestaan luokka-asemansa takia. Talonpoika oli näet pientuottaja eli pikkuporvari, jollaisille oli luonnostaan ominaista vastaava psykologia, venäjäksi meštšanstvo (ks. Vihavainen: Haun meštšanstvo tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Aivan erityisesti Stalinin kirjallisuuspaavi Maksim Gorki vihasi tuota pikkuporvarillisuutta, joka hänen mielestään oli turmellut venäläisen talonpoikaiston. Juuri sen tuhoamiseksi kollektivisointi oli välttämätöntä.

Talonpojalta puuttui Gorkin mukaan kaikki kulttuuri ja niiden tilalla oli vain alkeellinen ja eläimellinen ahneus ja egoismi. Tällä hän selitti jopa vallankumoukseen liittyneet julmuudet.

Venäjällä modernisaatio ja uusi yhteiskunta oli luotava vapauttamalla talonpoika egoismistaan kollektivismin hyväksi ja siirtämällä tarvittavaa, turpeeseen sidottua työvoimaa järjestäytyneesti kaupunkeihin.

Meillä prosessit sujuivat ilman niin sanottua ulkoekonomista pakkoa, itsevirtauksella (samotjokom), kuten venäläiset kommunistit oisivat sanoneet.

Paradoksaalisesti tämä jälkimmäinen tie osoittautui paljon tehokkaammaksi. Maaseudun modernisaation viivästyminen oli Neuvostoliitossa krooninen ilmiö, joka lopulta oli koko systeemin kannalta ehkä ratkaisevan tuhoisa.

Talonpojat tuottivat kyllä pikkutilkuillaan eli tehottomissa yhden hehtaarin aputalouksissaan suurimman osan maan monista maataloustuotteista, mutta kokonaisuutena uusi uljas kaupunkimaaseutu jäi toteutumatta, vaikka vanha talonpoikaisuus hävitettiin.

Meillä se ehkä jo sen sijaan on todellisuutta? Vai millainen kuilu nyt erottaisi maaseudun kaupungista, ruumiillisen työn henkisestä ja naisen roolin ja yhteiskunnalliset mahdollisuudet miehen vastaavista?

Tuo 1961 kaavailtu kommunistinen yhteiskunta kaikkine yhteiskunnan järjestämine lastenhoitoineen, henkistä työtä tekevine ja hyvin koulutettuine työläisineen ja talonpoikineen on todellisuutta nimenomaan Suomessa paljon suuremmassa määrin, kuin enempää meillä kuin Venäjälläkään pystyttiin vuonna 1961 kuvittelemaan.

perjantai 24. toukokuuta 2024

YLEn on uudistuttava!

 

Miten kansaa tyhmennetään

 

Suomen television tarjonnasta on tullut aina silloin tällöin kirjoitettua (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=TV ).  Tilanteen skandaalimaiseen huonontumiseen puuttui Kanava-lehdessä myös YLE:n vanha työntekijä Marjaana Mykkänen (ks. edellinen viita).

Aikoinaan ja itse asiassa vielä aivan hiljattain Yleisradion ja siis myös television tehtävissä priorisoitiin kansan kulttuuritason kohottaminen korkealle. On myös ilmeistä, että niiden vaikutus kulttuuriin laajasti ymmärrettynä on ollut tavattoman suuri.

Voimme aloittaa vaikkapa siitä, miten radioäänten ääntämys standardisoi suomalaista puhuttua sanaa ja siitä, miten kaikkialla koko maassa, maalla kuten kaupungeissa saatiin äkkiä yhteisiä mielenkiinnon ja samastumisen kohteita, mukaansatempaavista laulajista jatkokuunnelmien ja TV-sarjojen sankareihin.

Samalla lyötiin läpi valtavia kaupallisia projekteja: koko maailman lapset halusivat ennen pitkää hankkia juuri sellaisia nukkeja, jotka seikkailivat TV:ssä, pikkupojat halusivat tulla maailman parhaiksi urheilijoiksi ja NHL-miljonääreiksi ja Römpsänperälläkin alettiin ymmärtää, miten eletään todella hienosti ja mitä miljonäärien päivään kuuluu.

Kaikki kansat ja myös Suomen heimot alkoivat olla kulttuurisesti yhä lähempänä toisiaan ja sitä amerikkalaista keskiluokkaa, jonka rahastamiseksi sieltä tuleva, 11-vuotiaan tasolle viritetty massakulttuuri oli suunniteltu.

Englannin kielikin, joka suomalaisille on koko äännemaailmaltaan erittäin kaukainen, muuttui ennen pitkää uudeksi normaaliksi ja kaikkein edistyneimmät oppivat puhumaan sitä samaa slummien slangia kuin heidän päivittäin kohtaamat sankarinsakin.

Englannin kieli on aikamme lingua franca ja sen osaaminen on sangen arvokas ja nykyään jopa välttämätön asia sinänsä. Kulttuurin syöpä siitä tulee silloin, kun se syrjäyttää kaikki muut käytössä olevat kielet oma äidinkieli mukaan luettuna.

Sen vastapainoksi itseään kunnioittava kansallinen yleisradioyhtiö esittääkin myös muiden kulttuuripiirien ohjelmaa ja järjestää muiden kielten kursseja.

 Eurooppalaisuus on sangen huteralla pohjalla, mikäli sen asukkaiden ainoa äidinkielensä ohella osaama kieli on englanti, joka ei edes ole muiden EU-maiden kuin Irlannin virallinen kieli.

Ranska, Saksa ja Italia niissä puhuttuine kielineen eivät saisi olla täysin tuntemattomia siinä ympäristössä, jonka TV tarjoaa. Venäjän tarpeellisuuden pitäisi jokaiselle sen naapurissa asuvalle olla itsestäänselvyys, niin ikävältä kuin se juuri nyt kuulostaakin.

Mikäli ajatellaan oman maamme tarpeita globalisoituvassa maailmassa, ovat myös kiinan, espanjan ja portugalin kielet erittäin hyödyllisiä. Turkki ja arabia ovat avaimia sellaiseen suureen maailman osaan, josta meidän ei kannata olla kokonaan eristyneitä.

Vain harvat toki osaavat kaikkia noita kieliä edes auttavasti, eikä tarvitsekaan. Kuitenkin on älyllinen konkurssi irrottautua koko niiden edustamasta maailmasta ja hankkia sen sijaan myös verorahoilla loputtomasti sitä samaa angloamerikkalaista roskaa, jota kaikki kaupallisetkin kanavat syytävät tuutin täydeltä.

Tuosta tolkuttomasta ja kohtuuttomasta englannin tyrkyttämisestä ja siihen liittyvistä ongelmista olen kirjoittanut jo vaikka millä mitalla, enkä viitsi enää asioita toistella (ks. Vihavainen: Haun englannin kieli tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Mitä Suomen TV:n tarjontaan tulee, on angloamerikkalaisen kolmannen luokan viihteen osuus tarjonnasta tyrmäävä (vrt. Vihavainen: Haun milfit ja nakut deittaajat tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Miten voidaan hyväksyä, että myös Yle tekee tätä samaa verorahoillamme? Mihin se sillä pyrkii ja miksi? Eihän sen edes tarvitse mielistellä sitä kaikkein tyhmintä katsojaa, joka haluaa maksaa paljaan p-n katsomisesta ja autiolle saarelle koottujen älykääpiöiden keskinäisestä pudotuspelistä.

Tilanne ei ole aina ollut tämä. Kuka muistaa vielä TV-teatterin, Lukulampun ja vastaavat aidosti kunnianhimoiset ja osittain jopa erittäin halvalla tehdyt ohjelmat. Jopa tietokilpailuissa pyrittiin tomppelitasoa korkeammalle ohjelmassa Hoi maamme!, jossa ei kilpaitu vain muistamisessa, vaan asioiden ymmärtämisessä.

Mitäpä, jos jälleen, kaikenkarvaisten miljonäärileikkien sijasta alettaisiin kilpailla älyllisellä tasolla vakkapa korkeakoulujen kesken? Kokkisotien ja elämäni ”biisien(!)” asemesta voitaisiin vaikkapa asettaa tehtäväksi jonkin asian ilmaiseminen eri taiteiden keinoin.

Iänikuisen englannin vääntämisen sijasta voitaisiin esittää vertailtaviksi vaikkapa jonkin asian ilmaiseminen eri suomen murteilla tai vaikkapa eurooppalaisilla kielillä. Sen ja sen näyttelijän elokuvaroolien muistamisen sijaan voitaisiin kilpailla vaikkapa klassisten romaanien hahmojen tulkinnassa.

Onhan niitä mahdollisuuksia loputtomasti. Tarvajärven laatikkoleikki avasi aikoinaan sen Pandoran lippaan, josta koko angloamerikkalainen infantilismi alkoi virrata olohuoneisiimme.

Mainitsin tästä kulttuurin hyljeksinnästä hiljattain eräässä seurassa ja sein heti vastaukseksi, että onhan meillä myös ihan vakava ja kiinnostava TV-kanava Teema.

Tämä tuskin voi osoittaa mitään muuta kuin sitä, että nuo intelligentit seuralaiset eivät olleet pitkään aikaan yrittäneetkään tuota kaavaa katsoa.

Yhdysvaltain kommunistisesta puolueesta sanottiin joskus, että kolmasosa sen jäsenistä on  mustia, kolmasosa suomalaisia ja kolmasosa FBI:n agentteja.  Nuo kategoriat olivat tietenkin päällekkäisiä, mutta karkean yleiskäsityksen tuo anekdootti kai antoi.

Nykyisestä Teemasta, joka täysin poikkeaa parin vuosikymmenen takaisesta voisi samaan tapaan sanoa, että kolmasosa sen ohjelmista on ruotsikielistä (urheilu ja lastenohjelmat hallitsevina), kolmasosa suomenkielistä lastenohjelmaa ja kolmasosa pahimman luokan anglosaksista viihdettä.

Se siitä kulttuurikanavasta. Voisiko YLE:n ongelmana olla, että sillä on liikaa rahaa? Olisiko vaikka Lukulampun henkiin herättäminen aivan liian halpaa? Voitaisiinko siinä tapauksessa vaikka ottaa kirjailijoita esittelemään omia töitään ja maksaa heille kunnon palkkio?

Vastaavia ohjelmia, joissa rahamäärän lisäämisellä ei voiteta mitään, voisivat olla kuvataiteilijoiden ja säveltäjien/muusikoiden ohjelmat, joissa nämä voisivat keskittyä siihen, mitä tavoittelevat töillään ja millaisia vaikeuksia heillä on.

Mikäli joku sinfonia vain esitetään TV:ssä ei siitä syntyvä lisäarvo verrattuna sen kuuntelemiseen suoratoistona ole suuri. Vähintäänkin kannattaisi haastatella esittäjiä ennen ja jälkeen esityksen.

Joka tapauksessa, nyt kun myös Yle joutuu talkoisiin, kun budjettivajetta vähennetään, on syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei se valtavalla rahoituksellaan ole saanut oikeastaan mitään aikaan tai edes yrittänyt kulttuuriohjelmien ja kansan sivistämisen alalla.

Sen sijaan se esittää jatkuvasti tyhmentämisohjelmia, joista pitäisi kaikkien niitä esittävien tahojen maksaa valtiolle niin sanottua huviveroa, jota roskakulttuurilta aikoinaan perittiin.

 

torstai 23. toukokuuta 2024

Sankarit muuttuvat

 

Pimeän kolmion kultti

 

Psykologit ovat melko hiljattain ottaneet käyttöön niin sanotun Pimeän kolmion (Dark Triad) käsitteen.

Siinä lähdetään siitä, että narsistisilla persoonallisuuksilla on taipumusta myös psykopatiaan eli tunteettomuuteen ja empatian puutteeseen sekä toisten ihmisten manipulointiin ja käyttämiseen välineinä (”machiavellismi”).

Vanha kunnon Machiavelli protestoisi epäilemättä joutumista tuohon konnien joukkoon (vrt.  Vihavainen: Haun machiavelli tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ), mutta kyseessähän on vain tutkijoiden käyttämä tekninen termi eikä mikään historian syväluotaus.

Joka tapauksessa suhtautuminen toiseen ihmiseen välineenä on perinteisesti ollut syvästi klassisen etiikan vastaista ja tunnetusti Immanuel Kant on korostanut tämän seikan keskeisyyttä.

Lehtien lifestyle-osastoissa tai mitä ne nyt lienevätkään, on paljon käsitelty narsistien tuhoisaa vaikutusta parisuhteessa ja työyhteisöissä. Yleensä silloin viitataan juuri tämän synkän kolmion persoonallisuuteen, joka käyttää usein huomattavaakin lahjakkuuttaan pönkittääkseen omaa narsismiaan ja kampittaakseen niitä, joita pitää vihollisinaan.

Näitä tyyppejä on epäilemättä ollut aina keskuudessamme ja koska he ovat normaalista poikkeavia, on heitä saatettu myös asettaa joissain asioissa esikuviksi muille. Ehkäpä suurimmiksi valtiomiehiksi mainitut usein edustavat juuri suurinta häikäilemättömyyttä ja siinä samalla myös tunnekylmyyttä ja suuruusharhoja.

Me protestantit emme tunnusta pyhimysten erikoiasemaa emmekä usein heidän suuruuttaankaan ja luulen, että meillä on taipumus pitää noita poikkeusihmisiä pikemminkin jonkin sortin hulluina, varsinaisten pyhien hullujen eli Kristuksen tähden houkkien ohella.

Toki ihmisen jumalallistumiseen, johon pyhimykseksi tuleminen liittyy, kuuluu normaalisti aivan erityinen kyky myötäkärsimykseen, joka sitten on saattanut ilmetä vaikkapa spitaalisten haavojen suuteluna ja vastaavina pyhimyselämäkerroista tunnettuina ilmiöinä.

Tunnekylmyys on pyhimyksille yleensä aivan vierasta ja sen sijaan heitä on vaivannut empatian kohtuuttomuus. Manipulointia vaikkapa oman pyhyyden edistämiseksi tuskin normaalisti havaitsemme pyhissä ihmisissä.

Suuruusharhan sijasta löydämme sieltä ehkä pienuusharhan, eli ajatuksen aivan tavallisen ihmiselämän käsittämättömän suuresta syntisyydestä. Vai ovatko nämä yksi ja sama asia?

Joka tapauksessa klassinen pyhä ihminen, olkoonkin, että hän tietenkin poikkeaa arkipäivän normaalisuudesta, on hahmo, joka on suorastaan vastakkainen pimeän kolmion persoonallisuudelle.

Edellisessä tapauksessa kyse on äärettömän ja saavuttamattoman päämäärän ja esikuvan eli Jumalan edessä nöyrtymisestä ja kasvamisesta, jälkimmäisessä tämä jumaluus on henkilö itse.

Asia voi myös laajentua yksilön ulkopuolelle. Ajallisen, vajavaisen ja katoavaisen asettaminen kaiken mittapuuksi on ratkaiseva askel kohti barbariaa. Mikäli oma ryhmä, ”rotu” tai ”luokka” tai ”kansakunta” edustaa absoluuttista korkeinta arvoa, on kaikki, mikä sen etuja edistää, paitsi sallittua, myös velvollisuus ja rikos ja hyve saavat uuden merkityksen.

Tuo ajallinen ja katoavainen voi pukeutua myös ylisukupolvisen, tuhatvuotisen historian kantajan kaapuun, jolloin sen jumalalliseksi julistettu olemus saa paljon lisää vakuuttavuutta.

Viime kädessä kaikki nuo epäjumaluudet edustavat kuitenkin vain ajallista ja vajavaista itsensä ylentänyttä ihmistä, narsistia, joka saattaa olla miljoonakertaiseksi suurennettu, mutta yhä vain ihminen, joka ei jumalaksi siitä muutu, että hänet sellaiseksi julistetaan.

Kyseessä on epäjumala, idoli, joka voi hahmoltaan olla ideologia, puupökkelö tai kultainen vasikka, mutta yhä vain sama ihmisten tekemä kuvatus, vaikka se tieteellisesti muuksi todistettaisiin, kuten bolševikkien Venäjällä tehtiin (vrt. Vihavainen: Haun idoli tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Pimeän kolminaisuuden edustaja muistuttaa enemmän klassisia paholaishahmoja kuin pyhimystä. Välttämättä hän ei ole pukinjalkainen ja vankosarvinen kyöpeli.

Esimerkiksi Dostojevski on kuvannut paholaisen melko tavanomaiseksi mieshenkilöksi, jonka todellinen laatu ei ole ilman muuta ymmärrettävissä. Samahan tietenkin koskee naispuolisia inkarnaatioita. Kristus ja Antikristuskin on joskus kuvattu miltei identtisiksi hahmoiksi (vrt. Vihavainen: Haun antikristus tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Samannäköisyys johtaa monta harhaan ja sehän on tarkoituskin.

Aikoinaan Antikristuksen edustajat tietenkin leimattiin kaiken pahuuden polttomerkillä eikä kenellekään jäänyt epäselväksi, miten niihin oli suhtauduttava. Länsimaisen kulttuurin nykyvaiheessa asiat taitavat kuitenkin olla ainakin hieman toisin.

Menestyvät toimitusjohtajat ja poliitikot, jotka nousevat muiden yläpuolelle demokraattisessa ympäristössämme, ovat yhä todennäköisemmin häikäilemättömiä egosentrikkoja ja manipuloijia. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa he ovat voittajia ja siis niitä, joille kunnia kuuluu. Luuserit sen sijaan joutavat häipymään sinne, minne mahtuu. (vrt. Vihavainen: Haun luuseri tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Olen muistavinani, että jopa populaareissa lastenkasvatusoppaissa on jo kehotettu valmistamaan lapsia taistelemaan paikastaan yhteisössä, muutenhan sitä jää pahnanpohjimmaiseksi.

Myös populaarikulttuurin tuotteissa juhlii itseään egoismin kultti, joka saattaa naamioitua myös täysin mielettömäksi rakastumiseksi, jossa toinen osapuoli pyritään kokonaan omistamaan ja sulauttamaan omaan itseen.

Toisaalta valkokankaan lakkaamattomissa murhaorgioissa ehdottomia idoleja ovat sellaiset pyssysankarit, joiden ominaisuuksiin kuuluu armottomuus ja empatian puute. Vielä 1950-luvulla sellaiset hahmot olivat vain ja ainoastaan roistoja.

Varmaankin liioittelisin, jos sanoisin, että aikamme ihmisihanne edustaa nyt juuri tuota synkän kolminaisuuden persoonallisuutta. Sen sijaan luulen olevani lähellä totuutta, mikäli sanon, että ainakin kulttuurimme on huomattavassa määrin siirtynyt pyhimysten esittämisestä ja palvonnasta kohti noiden häikäilemättömien menestyjien palvontaa.

keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Kaleva ja kumppanit

 

Naapurin eepos

 

Kalevipoeg, Kalevanpoika. Viron sankarieepos. Fr. R. Kreutzwald. Suom. Kyösti Kettunen. Pilot-kustannus Oy 2005, 338 s.

 

Ajatus kansanrunoudesta kansallishengen tuotteena ja säilyttäjänä ja idea kokonaisista sankarieepoksista, jotka ajan myötä olisivat hajonneet osiin, mutta voitaisiin ennallistaa, oli 1800-luvun alkupuolella tärkeä nousevia kansoja elähdyttänyt idea.

Sellaisista halusivat ylpeillä suuremmatkin kansat ja Beowulf, Rolandin laulu, Nibelungein laulu ja monet muut nousivat arvoon arvaamattomaan. Usein eepoksille löytyi tekijänsäkin, kuten jo kreikkalaisten Iliaan ja Odysseian tarumainen sepittäjä Homeros.

Eeposten kokoajan osuus aikaansaannoksen syntyyn on vaihdellut ja esimerkiksi Kalevalasta voidaan sanoa ja on sanottu, että se syntyi Elias Lönnrotin kirjoituspöydällä eikä sen sijaan esimerkiksi Länsi-Suomessa, Inkerissä tai Itä-Karjalassa.

Joka tapauksessa eepoksissa olevan autenttisen kansanrunouden katsottiin todistavan kansan mahtavasta luomisvoimasta, joka näin nousi kunniaan ja nosti sinne myös tekijänsä.

Viron ja Liivinmaan maarahvas oli elänyt vuosisatoja saksalaisten valloittajien halveksittuina orjina, mutta pystyi 1800-luvun puolivälissä esittämään oman sankarieepoksensa, jonka julkaiseminen ajan oloissa tosin oli ongelmallista, mutta saatiin hoidettua siten, että painaminen tapahtui Kuopiossa, josta painos tuotiin laivalla suoraan Viroon.

Suomen ja koko kansakuntaan ja sen rakentamiseen sensaatiomaisesti vaikuttaneen Kalevalan merkitys Kalevanpojan synnylle oli tietenkin tärkeä. Eeposten tekijätkin, kaksi lääkäriä, tunsivat toistensa työt ja tapasivat henkilökohtaisesti.

Friedrich Kreutzwald ei nimestään huolimatta ollut sen enempää saksalainen kuin Lönnrot oli ruotsalainen. Kreutzwaldin vanhemmat olivat maaorjia ja lähtiessään opintielle hän sai saksalaisen nimen kotitöllinsä mukaan. Sen nimi oli Ristimets.

Kalevanpojassa on runsaasti autenttista kansanrunoutta, mutta kokoajan osuus on siinä suurempi kuin Kalevalassa. Kansanrunot Suomenlahden molemmin puolin ovat jonkin verran käsitelleet samanlaisia teemoja, mutta Kalevanpoika ei suinkaan ole Suomesta Viroon lainattua tavaraa. Tähän laitokseen jälkisanat kirjoittaneen Kalervo Mettalan mukaan asia voisi pikemmin olla päinvastoin.

Mutta ei se niinkään ole. Kalevanpojan hahmo ja elämä ovat aivan toisenlaiset kuin Kalevalan sankarien, joiden nimiä Kreutzwaldin teoksessa korkeintaan joskus mainitaan. Suomi on kyllä paljon läsnä sankarin seikkailussa ja hän käykin siellä pari kertaa, mutta lähinnä se on vihollisten maata, vaikka sieltä joskus apuakin mainitaan saadun.

Erityisen merkittävä pahuuden edustaja eepoksessa on Tuuslar, Suomen tuulennoita. Noidathan hallitsivat usein tuulia ja suomalaiset erityisesti, kuten kovin monista yhteyksistä tiedämme. Peipsijärvellä esiintyy myös suolanoita.

Tuuslarin rikos oli kuitenkin omaa luokkaansa, hän vei väkisin mukaansa Lindan, joka oli jää nyt vanhalta Kalevalta leskeksi. Suomeen asti Linda ei joutunut, vaikka poika läksi häntä sieltä etsimään ja meni uimalla Suomenlahden poikki. Välillä meren yli meni kyllä siltakin, tuo kuuluisa Suomen silta, josta sittemmin paljon puhuttiin.

Kalevanpoika hankki Suomesta verrattoman miekan, jolla voi lyödä alasimen kahtia ja joka loppujen lopuksi koitui hänen omaksi kohtalokseen. Hän näet sai päällensä verivelan tapettuaan miekalla sen takoneen sepän pojan.

Kalevat, Olevit ja Sulevit seikkailevat usein yhteistyössä, mutta enimmän aikaa Kalevanpoika, itsekin Kaleva toimii yksin ja esitetään välillä jättiläisenä, jolle Peipsijärven vesikin ulottuu vain ”kulkusiin” asti.

Verrattuna Kalevalaan Kalevipoeg sisältää myös ns. tuhmia sanoja, jollaisia tietyt aikakaudet, kuten omamme, ovat hysteerisesti pelänneet. Tosin itse sanat ovat eri aikoina olleet erilaiset.

Suomalaisessa kansanrunoudessa peitettiin kotimainen sana usein latinalaisella ilmauksella, esim. Vinossa vitojan cunnus. Kalevanpojassa on mutamassa kohdin pisteitä kirjainten sijasta: ”joko polttaa pöksyjäsi, onko paarma p….ssäsi?”

Hyperboliseen tyyliinsä Kalevanpojan henkilöt saattavat päästellä myös gargantuamaisia pieruja, joiden voimasta pikkumies lentää kuin väkkärä.

Suomalaisessakin kansanrunoudessa tavalliseen tapaan ihmisten ja kasvien koko saattaa vaihdella hurjasti taikavoimasta riippuen. Kun Kalevipoegissa mennään maan alle, ei mennä Antero Vipusen, vaan itsensä vanhan Kehnon luo ja sielläpä sitä riittää töitä niin oveluudelle kuin voimalle ja urhoollisuudelle.

Paholainen saadaan sentään vangittua maan alle ja Kalevan poika jää häntä manalan portilla vahtimaan, käsi kallion halkeamassa kiinni. Sammon sijasta suurena kansallisena aarteena on vahvoilla ketjuilla kahlehdittu rautainen kirja, jonka Lapin noita Varrak haluaa viedä itselleen. Humalapäissään Kalevanpoika sallii sen tapahtuakin.

Kirjan lopulla käydään taas suuria sotia, kuten joskus aiemminkin. Nyt asialla ovat rautamiehet, joiden joukossa ei saksoja mainita, mutta kyllä sen sijaan venäläiset, puolalaiset, tataarit myös, tappomiehet. Liettuankin lippukaarti. Kuten Liivinmaan kronikka kertoo (ks. Vihavainen: Haun henrikin kronikka tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ), oma väkihän liittoutui usein valloittajan kanssa.

Kavalia ja julmia hyökkääjiä piestään kyllä henkihieveriin ja Kalevanpoika vannoi, että Vahvaan kaulahan Kalevan kahletta ei kiinnitellä, veristä ei orjan iestä.

Mutta tosinhan siinä taisi käydä. Tulevaisuus on sentään olemassa:

Mutta kerran koittaa aika,

jolloin leimuaa tulessa

päreet kummastakin päästä.

Silloin leikkaa liekin polte

käden kallion raosta-

kotiin kulkevi Kaleva

tuoden onnen kansallensa,

ajan uuden Eestin maalle.

 

Eepoksella on tässäkin ominaispiirteenä kansanrunoudelle tyypillinen yhä toistuva kertaus ja saman asian monella tavalla esittäminen. Se ei kuitenkaan tee kirjasta raskaslukuista ja se sisältää monia varsin viihdyttäviä kohtia.

Sitä paitsi kirjasta löytää  nimiä ja hahmoja, joihin Virossa tänäkin päivänä törmää. Yhtenä löytönä voisin omalta osaltani mainita Lennuk-laivan, hopeasta tehdyn purren, jolla lähdettiin etsimään maailman äärtä.

Vuonna 1919 Englannin laivasto kaappasi bolševikeilta kaksi modernia ja huippunopeaa Novik-luokan hävittäjälaivaa ja luovutti ne Virolle. Toinen laivoista sai perinteikkään nimen Lennuk. Vapaussodan jälkeen laivat myytiin Etelä-Amerikkaan.

Tästä lähtien, kun saavun Tallinnassa eli Lindanisassa (Rääveli) Hell Hunt-pubin luo ja näen olevani Sulevimäen ja Olevimäen risteyksessä, ajattelen aina Kalevanpojan veljiä ja heidän mainetekojaan.

 

maanantai 20. toukokuuta 2024

Mörön kasvot

 

Aave vaelsi Suomessa

 

Riikka Tanner, Leninin ilmestyskirja. Kirjoituksia painajaisista, historiasta, kulttuurista ja politiikasta. Media Hameentie 2023, 298 s.

 

Suuret ikäluokat muistelevat yhä uudelleen nuoruutensa suurta illuusiota ja yrittävät ymmärtää, miten se oli mahdollista. Yrityksiä hyväksyä se, mitä kerran tehtiin, ei ole näkynyt ja hyvä niin.

Mielestäni kannattaa pitää mielessä, että vaikka samaan aikaan koko läntistä maailmaa ja sen suuria ikäluokkia ravisteli vasemmistoaalto, oli Suomi sittenkin poikkeus joukossa. Sen uskomattoman naiivi Moskova-mielisyys oli anakronismi ja kuriositeetti kaiken maailman uusvasemmistolaisten, maolaisten ja trotskilaisten joukossa.

Vastaavaa oli ollut kyllä lännessä 1930-luvulla ja vielä 1950-luvulla, mutta totuus niin Stalinin kuin Lenininkin ajoista sentään saavutti siellä älymystön jo samaan aikaan kuin älymystöpiireissä Venäjälläkin eli niin sanotun destalinisoinnin aikaan, 1950-luvun lopulta lähtien.

Toki kiivas propagandarummutus Leninin ja muka aidon leninismin puolesta stalinismin vastakohtana tehosi koko maailmassa aina joihinkin ja hyvälle yritykselle maailman parantamiseksi saatettiin ainakin kunnioittavasti kumarrella.

Taistolaisuus oli kuitenkin jotakin aivan muuta. Se oli intohimoista totalitarismia ja vieläpä maassa, joka oli kärsinyt eräästä kaikkein räikeimmistä Neuvostoliiton suorittamista oikeudenloukkauksista.

Miksi juuri Suomessa tapahtui tuollaista? Olen asian selittämiseksi viitannut uuden sukupolven freudilaiseen isänmurhaan, mikä oli yleismaailmallinen ilmiö ainakin lännessä, sotien aikana voimistuneen uskonnollisuuden uudessa sukupolvessa aiheuttamaan reaktioon ja niin sanotun katuvaisen aatelismiehen syndrooman leviämiseen jo kokonaiseen ikäluokkaan elintason kohotessa räjähdysmäisesti.

Kekkoslaisen ulkopolitiikan merkitystä Suomen erityisyydelle ei voi kyllin korostaa. Se saattoi olla nerokasta politiikkaa, mutta se oli aivan liian vaikea asia massojen kriittisesti ymmärrettäväksi. Niinpä he siis ymmärsivät sen epäkriittisesti.

Mukana oli epäilemättä sekä kokonaisten ikäluokkien suurta tarvetta heittäytyä mukaan johonkin täydellisen hallitsevaan liikkeeseen ja vapautua omasta järjenkäytöstä, että myös huomattavaa kyvyttömyyttä tuohon kriittiseen järjenkäyttöön.

Tarkoitan sitä, että filosofian tuntemus oli miellä jäänyt aivan pienten piirien yksityisomaisuudeksi. Kouluopetus tarjosi korkeintaan hyvin vähäisi eväitä kriittiselle ajattelulle ja suuri osa suuria ikäluokkia ei koulussa eikä missään muuallakaan saanut mitään filosofista sivistystä.

Kaikenkattavat diamatit ja histmatit tarjosivat sitten eväät koko maailman selittämiseksi ja riitti, kunhan oppi perusasiat, joista tärkein oli se, että Suurella Liikkeellä oli koko totuus hallussaan ja riitti, kun totteli sen määräyksiä.

Olihan kaikenlaista tietoa sentään saatavilla, vaikka siinäkin oli suuria aukkoja, mikäli lukija osaasi vain suomea. 1950-1960-luvuilla ilmestyivät esimerkiksi Bertrand Russellin Länsimaisen filosofian historia ja  muutamat muutkin hänen kirjansa, kuten Filosofiaa joka miehelle ja Avioliitto ja moraali.

Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta jokainen tunsi ainakin Arvo ”Poika” Tuomisen kirjat, joissa tosin ylisteltiin Leniniä, mutta jotka sentään kertoivat jutustelevaan sävyynsä yhtä ja toista totta Neuvostoliiton historiasta.

Kirjastojen niin sanotuissa myrkkykaapeissa oli myös aika lailla ennen sotia ja niiden aikana julkaistua niin sanottua neuvostovastaista kirjallisuutta, jota Liikkeeseen mukaan mennet ilman muuta pitivät ala-arvoisena panetteluna, eivätkä mistään hinnasta lukeneet.

Sellaiset sovjetologian klassikot, joita englanninkielinen maailma oli pullollaan, puuttuivat suomennosten joukosta. Aikoinaan menševikit ja muut emigroituneet asioita erinomaisesti tunteneet bolševismin vastustajat muodostivat amerikkalaisen sovjetologian ytimen.

Suuren terrorin tutkijat olivat myös saaneet selville paljon asioita ja kukaties liioittelivat lukuja, mutta heidän kirjansa olivat kaiken kaikkiaan hyvin todistusvoimaisia. Suomeksi niitä ei ollut saatavilla eikä usein ole vieläkään.

Tilaenne muodostui sellaiseksi, että keskeinen osa kriittistä sovjetologiaa oli saatavilla vain englanniksi ja venäjäksi. Meillä Akateemisen kirjakaupan venäläinen osasto oli neuvostoturistien ja eritoten tutkijoiden ehdoton suosikki.

Saksaksi ja ruotsiksikin ilmestyi kaikenlaista, mutta suomeksi ei ja se oli asia, josta  meillä ylpeiltiin…

Riikka Tannerin, Väinö ja Linda Tannerin lapsenlapsen tilitysteos pitää yhä tänäkin päivänä välttämättömänä kuvata laajasti myös sitä, millaista tuo taistolaisten palvoma ”neuvostojen valta” tosiasiassa oli. Kirjaan kuuluu myös laaja selostus erään emigroituneen menševikin elämästä ja tuotannosta.

Menševikit ja siis myös meikäläiset sosialidemokraatit leimattiin aikoinaan kaikkein katalimmiksi kansanvihollisiksi, he kun kalastelivat samoilla apajilla kuin ainoan oikean opin kannattajat. Meilläkin joku häpeämätön idiootti teki ”dokumenttielokuvan”, jossa Tanner (Väinö) mainittiin petona, jonka haluna oli  murhata kaikki kommunistit ja polttaa raadot uunissa…

On tietenkin jo aikakin ymmärtää, miten asiat oikeasti olivat ja on aika katua sitä järjenvastaista fanatismia, jonka nimissä ei ainoastaan hairahduttu kannattamaan tuhoisaa ja epäisänmaallista aatetta, vaan myös tehtiin häikäilemätöntä väkivaltaa kaikille niille, jotka näyttivät olevan suuren edistysloikan eli Suomen sosialistisen vallankumouksen tiellä.

Itselleni aivan yllättävältä tuntuu kirjan se osuus, jossa selostetaan ns. uuden laululiikkeen tenhovoimaa ja mukaansatempaavuutta. Itse en voinut koskaan sietää noita Golgatan Olgan äänellä laulettuja tai pikemminkin huudettuja typeryyksiä, joten jäin taas kerran tässäkin asiassa ulkopuoliseksi.

Itse ymmärsin lopullisesti, mistä oli kyse, kun Moskovassa 1970-luvun alussa seurustelin älymystön edustajien kanssa. Siellä ehdottomana lähtökohtana oli se, että kaikki ne, jotka ottivat virallisen liturgian tosissaan, olivat joko ääliöitä tai roistoja, joiden kanssa ei kannattanut olla missään tekemisissä.

Ihmettelemään jäin vain sitä, että ne varsin monet suomalaiset, jotka myös opiskelivat Neuvostoliitossa, saattoivat säilyttää uskonsa. Asiaan liittyi varmastikin se, että he, toisin kuin minä, yleensä kuuluivat johonkin kollektiiviin, jossa vapaa-ajattelu olisi ollut yhtä palkitsevaa, kuin ateismi jesuiittakollegiossa.

Tavakseni tuli sanoa, että Neuvostoliiton suurin viehätys on siinä, ettei siellä ole taistolaisia.

Joka tapauksessa tärisyttävin kokemukseni oli se, kun Leningradissa, puoluekorkeakoulun asuntolassa tämän oppilaitoksen filosofian professori ympäripäissään kovalla äänellä selitti koko systeemin täydellistä kelvottomuutta ja ilmaisi ihailunsa pyhälle Tertullianukselle, joka selitti uskovansa, koska se oli mieletöntä…

Mielettömyyksiinhän ne taistolaisetkin uskoivat. Heidän suuroin syntinsä oli, että he useassa tapauksessa alentuivat kaikenkarvaisiin konnuuksiin, jotka suuri päämäärä heille muka oikeutti. Tämä kirja antaa niistä esimerkkejä.

Riikka Tanneroin kirja valottaa osaltaan tuon pimeän aikakauden erästä hämärää nurkkausta, joka on aiemmin jää yt minulta tarkemmin tuntematta.

Taistolaisuus on nyt kuollut ja kuopattu eikä sen kotimaakaan sitä enää tunne. Pelkään kuitenkin pahoin, että joistakin woke-piireistä nousee ehkä piankin uusi kvasiuskonto, jolla on vastaava henkistä pimeyttä levittävä merkitys.

 

 

lauantai 18. toukokuuta 2024

Tunnukset esiin!

 

Vaalilause

 

Tunnuslause, Losung, tai vaalilause, Wahlspruch, olivat ennen tärkeitä symboleja, joilla ihmiset, suvut ja seurat halusivat tehdä tiettäväksi oman erikoislaatunsa, etten sanoisi arvopohjansa.

Toki tunnuslauseella saattaa olla myös tunnistukseen ja salaukseen kuuluva tehtävä. Ranskan parole, jonka perusmerkitys on vain sana ja sen johdannaiset eri kielissä viittaavat yleensä tunnuslauseeseen tai kunniasanaan. Venäjäksi se merkitsee salasanaa. Englannissa sitä käytetään esimerkiksi ehdonalaisen vapauden kohdalla.

Usein sanotaan suomessa, että joku antoi sanansa, jolloin tarkoitetaan nimenomaan kunniasanaa. Venäjäksi se on tšestnoje slovo, jossa tšest tarkoittaa kunniaa (vrt. tšestnost rehellisyys).

Toisin kuin varsinainen tunnussana, salasana tai -lause, vaalilause on joka tapauksessa nimenomaan julkinen tunnus, jolla sen itselleen valinnut haluaa erottautua ja erityisesti kunnostautua.

Google yrittää suomeksi vaalilauseen kohdalla tarjota ensin selostuksia vaaleista ja kandidaattien tunnuksista. Saksaksi Wahlspruch sen sijaan kertoo: Ein Wahlspruch (auch Devise) ist eine Maxime, Leitspruch oder Motto, das sich eine Gruppe Gleichgesinnter, eine Person, eine Familie oder Organisation gibt, um deren Ziel und den Anspruch deutlich zu machen. Dieser wird meist nicht, wie bei Parolen oder Slogans, mündlich geäußert, sondern schriftlich festgelegt …

Kyseessä on siis nimenomaan kirjallisessa muodossa esitetty tunnus, periaate tai motto, jonka joku taho on itselleen valinnut.

Tavallisesti nuo tunnukset olivat latinaa, jota ennen jokainen ainakin jonkin verran osasi tai ainakin pystyi sen sanojen merkityksiä arvailemaan. Akateemisissa piireissä kreikka oli myös suosiossa, kuten näkyy joidenkin seurojen nimistäkin, esim. Alfa, beta, kappa Society.

Mikäli joku valittiin Ruotsin Serafiimiritarikuntaan, hänen oli keksittävä oma vaalilauseensa, ellei sitä jo ollut suvun vaakunassa. Näin tekivät Suomen tasavallan presidentit, joiden tunnukset ovat tänäänkin luettavissa Riddarholmin kirkossa. U.K. Kekkosen vaalilause on siellä ”Sitä kuusta kuuleminen”.

Mannerheimin tunnus Candida pro causa ense candido eli (viti)valkoisen (=puhtaan) asian puolesta puhtaalla (valkoisella ) miekalla on kaikille tuttu ja sen tausta on helppo arvata. Sen Mannerheim otti käyttöön vuonna 1922. Sekä Serafiimiritarikunta että Tanskan Elefanttiritarikunta edellyttivät uudelta jäseneltään tunnuslausetta.

Jokunen aika sitten saimme lukea vaalilauseita jopa tupakka-askin kyljestä (Alte et late ym.). Nyt ne näyttävät menneen muodista. Kenties taustalla on se, ettei eudaimonistisen taloususkonnon piirissä tarvita erityisiä vaalilauseita. Jokaisen oletetaan ehdottomasti toteuttavan samanlaisia arvoja parhaansa mukaan.

No, ehkä tämä on liioittelua. Joka tapauksessa tuli mieleeni, että jopa erilaisilla lounasklubeilla ja keskustelukerhoilla olisi hyvä olla ytimekäs tunnus, jonka velvoittavuuteen voitaisiin tarvittaessa viitata. Ehkä joillakin sellainen onkin, niitä en tunne. Näyttää siltä, että Suomessa se olisi harvinaista.

Mikäli tarkoituksena on vain (miksi vain?) viettää aikaa hyvässä seurassa ja nauttia, mikäli mahdollista, viisaampiensa näkemyksistä ja niistä rikastua, voitaisiin keskittyä itse instituution, symposiumin (kr. symposion, yhdessä juominen) tai conviviumin (lat. convivium, yhdessä syöminen) tuottamaan luonnolliseen lisäarvoon, proaktiivisuuteen.

Toki pelkkä hedonistinen mielihyvä on tässäkin maailmassa yksi selvästi tavoittelemisen arvoisista asioista, kuten myös nuo itse asiassa jokseenkin karut epikurolaiset jo aikoinaan tunnustivat.

Hyvä tunnuslause on perinteisesti kirjoitettu latinaksi tai kreikaksi. Syy on yksinkertainen, mutta tosi: latinaksi kaikki kuulostaa ylevältä ja sitä paitsi latinan sanoihin ei liity niitä samoja loputtomia assosiaatioita, jotka vaivaavat eläviä kieliä.

Mikäli joukko siis kokoontuu päämääränään vain nauttia hyvästä seurasta ja pöydän antimista, se voisi ottaa motokseen vastaavasti oman itsensä ylistämisen, ei henkilöinä, vaan instituutiona. Vaikkapa näin: Convivio amicarum, nil superabit eli ystävien yhteisaterialla on (ja tulee olemaan) ylittämätön arvo tai convivio amicarum melior vix esse potest.

Samuel Johnson sanoi aikoinaan: Restaurant table is the throne of human felicity ja esimerkiksi paahtopaisti pääsi tuon aikakauden runoilijoiden suosioon ja jopa kansalliseksi symboliksi (vrt. Vihavainen: Haun roast beef tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Toki jo pelkkä laadukas keskustelu, jollaista kaikki symposiumit ja conviviumit viljelevät, on arvo sinänsä. Ranskalaisen käsityksen mukaan keskustelun tulee olla henkevää, jolloin vaarana on, että siitä tulee samalla kepeätä ja pinnallista. Inttäminen on toinen tapa tuhota keskustelun hedelmällisyys.

Mutta erilaisilla yhteisöillä on yleensä ollut aikakautensa hengen mukainen tehtävä vielä oman itsensä isäksi. Ruotsalaisten Utile dulci ei aikoinaan eli hyödyn aikakaudella kai voinut jättää pois tuota edes lyhintä mahdollista viittausta hyötyyn. Oma aikamme ei välttämättä ole yhtä monomaanisen välineellinen.

Lauantaiseura, mikäli nimeä voi pitää edes jossakin määrin puolivirallisena, korosti jo siinä epäpoliittisuuttaan, mikä tuohon aikaan oli välttämätöntä. Aurora-seuralla taas oli nimessään selvä viittaus valistukseen ja uuteen aikakauteen.

Nykyisillä seuroilla voisi myös olla jokin yhteisesti innoittava päämäärä, vaikkapa kansallisen kielemme arvon ja merkityksen vaaliminen, jolloin tunnuksen kai pitäisi olla suomeksi. Luultavasti tällaisia onkin, valitettavasti en niitä tunne.

Mutta mieleen tulee, että myös julkisyhteisöillä ja instituutioilla sietäisi olla oma tunnuksensa. Siinä olisi kiteytettynä ne arvot ja päämäärät, joiden mukaan ne vannovat ja joiden takia ovat olemassa.

Muistan, että jopa Suomen suureksi vaakunaksi ehdotettiin joskus karhuaihetta, tunnuksina olivat sanat Vapaa, vankka, vakaa.

Hyviä ja tarpeellisia arvoja toki nuokin aikansa myllerryksissä. Monissa maissa meni noina maailmansoten välisinä aikoina niin vapaus kuin vakaus, meillä ei.

Mutta naseva vaalilause voisi antaa uutta puhtia vaikkapa sellaisille, muutoin niin kammottavan steriileille instituutioille kuin sote-alueet ja terveyskeskukset ja vaikkapa poliisilaitokset, jos niitä enää paikallisesti olisi.

Kyseessähän ovat kansaa palvelevat instituutiot, joiden tehtävänä on edistää terveyttä ja turvallisuutta, vaikka eiväthän ne niitä varsinaisesti takaamaan pysty.

Ainakin vielä jokunen vuosi sitten oli Snellmaninkadulla sijainneen oikeuslääketieteen laitoksen seinällä teksti E mortuis verum -totuus (selvitettäköön) kuolleista. Sen näki ikkunasta.

Näissä uusissa vaalilauseissa voisi ilmetä myös paikallisväri ja seudun ainutkertaisuus samaan aikaan kun ne ilmentäisivät ikuisia arvoja, joihin tulee pyrkiä. Huumori on aina paikallaan, mutta perusidean tulisi olla vakava ja kuvastaa erityisesti virkamiesten funktiota kansan palvelijoina.

Miltäpä kuulostaisi vaikkapa Koillismaan poliisilaitoksen (jos sellaista on) vaalilause: Rapparit ja ryöstäjät: kaikotkaa (hyvällä tai pahalla! ) Sana rappari viitata tässä ns. Rappasotaan eikä tiettyyn kunnialliseen ammattiin.

Sotealue taas voisi vaikkapa julistaa: Onnellinen se, joka meidät välttää. (Terveyttä toivomme, parastamme yritämme!)