Katoavuus ja idea

 

Platonin jäljillä

 

Kun porno tuli nyt puheeksi, lienee sallittua muistuttaa myös seksuaalisuuteen liittyvästä ideaalisesta kauneudesta, joka ei suinkaan ole pornoa.

Itse asiassa tässä ollaan syvällisten kysymysten äärellä alkaen ideaopista ja päätyen uskontoon. Niistäkin on tullut kirjoitettua (esim. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=scruton+porno) Mutta tässä nyt tämä:

 

sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Merkittävä ilmiö

 

Kauneudesta

 

Dostojevskin tunnetun lausahduksen mukaan kauneus pelastaa maailman -mir spasjot krasota. Toisaalta kauneus myös Dostojevskin teoksissa saattaa joskus vaikuttaa myrkyn tavoin. Idiootin Nastasja Filippovnan se vei jo lapsena irstailijan kynsiin ja ukko Karamazovin teki hulluksi Grušenkan kauneus. Kuitenkin, kuten kirjailija huomauttaa, Grušenkan hahmossa oli jo huomattavissa sen katovaisuus, tietty liiallisen pyöreyden aavistus, joka pian tuhoaisi kauneuden.

Kauneuden toksinen ulottuvuus on tietenkin romanttisen kirjallisuuden vakioaiheita. Myös esimerkiksi Gogolilla novellissa Nevan valtakatu, tekee naisellinen kauneus nuoreen taiteilijaan niin suuren vaikutuksen, että hän riistää itseltään hengen ymmärrettyään, että tämä taivaallinen ilmestys kätkee sisälleen tympeän matalahenkisen sielun.

Antiikin aikana kauneuden ideaa koetettiin vangita etenkin naispuolisiin jumalattariin, joiden välillä muistamme Pariksen päässeen valitsemaan kauneimman. Aito naisellinen kateus ja kauna eivät olleet jumalattarillekaan tuntemattomia ja seurauksethan sai sitten kantaa pyhä Troija siinä, kuin helleenitkin.

Joka tapauksessa antiikin aikana arvostettiin nimenomaan naisellista kauneutta suuresti ja kuvanveistäjät pyrkivät intohimoisesti tunkeutumaan sen salaisuuksiin. Epäilemättä kauneuden täydellisimmäksi ilmentymäksi löytyi naisen takamus, pylly. Afrodite kallipygos- Venus kallipyge, kaunispyllyinen, on itse asiassa myös erään veistoksen nimi, mutta myös sen jumalattaren keskeinen epiteetti, jonka Paris valitsi kauneimmaksi.

Olen aiheesta joskus kirjoittanutkin (ks. Vihavainen: Haun kallipyge tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ja erityisesti Vihavainen: Haun platonin lähteillä tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Tutustuttuani netissä ilmiöön nimeltä tik tok, havaitsin ilokseni, että nuorten amatöörien keskuudessa on jälleen kerran palattu aitojen asioiden lähteelle myös kauneuden etsimisessä.

Tähän ikään mennessä on ehtinyt nähdä kaikenlaista perverssiä muotivirtausta alkaen anoreksian korottamisesta naiskauneuden esikuvaksi ja päätyen kaikenkarvaisten tuherrusten tatuointiin kauniin, nuoren ihon tärvelemiseksi.

Nyt on kaikkialla taas esillä nuori, kaunis pylly ja nimenomaan naisen pylly, jota esitellään eri tavoin. Jotkut vain vilauttavat sitä kainosti, toiset ovat kehittäneet suoranaisen mestaruuden sen viettelevässä liikuttamisessa.

Tässä olemme todella aidon asian äärellä ja ehkä voi puhua suorastaan maailmanlaajuisesta liikkeestä, joka on noussut kaatamaan valtaistuimeltaan homoseksuaalisten muotisuunnittelijoiden luonnottomat ”luomukset”, jotka ovat suorastaan pilkantekoa naisellisista avuista.

Tiedän, että ns. älymystön piiristä julistetaan heti tämän johdosta, ettei mitään erityistä naispyllyä ole edes olemassa ja varmemmaksi vakuudeksi vielä todistetaan asia nerokkaiksi arvelluilla syllogismeilla ja joidenkin postmodernien huuhaa-filosofien saivarteluilla.

Mutta miksipä kiinnittää huomiota tähän humpuukiin? Nyt ovat liikkeellä tervevaistoiset kaunottaret, jotka eivät ole olleet humpuukimestarien juoksutettavissa.

Noissa amatöörivideoissa on tietenkin kaikenlaisia. Joissakin näkee ns. maailman vanhimman ammatin harjoittajan kädenjälkeä, jotkut taas henkivät sitä asiaa, jota aikoinaan ns. kirjallisuustieteen oppikirjassa nimitettiin suloksi.

Tiedän, että ns. älymystön terävin kärki kieltää koko tuollaisen käsitteen ja halveksii sen ilmentymiä.

Se on heidän asiansa. Nytpä saavat kunnolla nenälleen niiltä, joita ovat työkseen yrittäneet höynäyttää.

Samalla koko tuo ihastuttava kavalkadi panee toisaalta miettimään kaiken ajallisen katoavaisuutta, jota toisaalta kompensoi ajatuksemme ideoiden ikuisuudesta. Neitosen kauneus kestää vain hetken, mutta sen jälkeen hänelle tulee aina seuraajia.

Afrodite kallipygos on kun onkin ideoiden maailmassa aina olemassa ja ansaitsee hartaan kunnioituksemme.

 

Seksityötä

 

Porno

 

Pornoa käytän mielestäni sangen kohtuullisesti, mutta eihän siihen kerta kaikkiaan voi olla enää törmäämättä netissä, vaikka ei aktiivisesti etsisikään.

Mitä porno sitten oikein on ja miten aikamme sen kiäsittää? Kas tässä mertkittävän auktoriteetin näkemys asiasta:

Pornografia (kreikan sanoista πόρνη (pornē) ’seksityöntekijä’ + γραφή (grafē) ’kirjoitus’^[1]), lyhyemmin porno, on seksuaalisesti kiihottavaa tai sellaiseksi tarkoitettua kuvallista tai kirjallista aineistoa.

Nykyään näyttää siltä, että tämän alan tuotantoa tehdään yhä useammin tekoälyn voimin, eikä noita hahmoja itse asiassa ole elävinä edes missään olemassa.

Tekoälyssä on kuitenkin jokin kummallinen, epäinhimillinen ominaisuus, joka sen usein paljastaa. Saattaa kyllä olla, että vika on sen kouluttajassa ja aineistossa. Se nimittäin tuppaa venyttämään ja paisuttamaan tiettyjä asioita kohtuuttomasti. Se on kuitenkin varma tapa tehdä kauniista rumaa ja viehättävästä törkeää.

Netti on nyt täynnä naisen takamuksia, jotka ovat kummallisesti ja luonnottomasti venähtäneitä tai pullistuneita niin, ettei itse naishahmoa enää oikein niiden takaa erota.

Kun tekoälyn tavattomasta etevyydestä puhutaan, tällainen tuntuu yllättävältä. Aikaansaannoksessa on jotakin luonnotonta, joka tuo mieleen toisen kulttuurimme merkkisaavutuksen, body buildingin.

Kreikkalaiset patsaat, vaikkapa Praksiteleen luomukset eivät muistuttaneet lainkaan bodareita, jotka pyrkivät hankkimaan maksimaalista lihasmassaa kaikkine muhkuroineen. Ne keskittyivät sen sijaan etsimään ihmisruumiin täydellistä kauneutta, joka tosiaankaan ei ole mittanauhalla mitattavissa.

Naisellisen kauneuden huipentumana oli rakkauden jumalatar Afrodite/Venus, jota kutsuttiin myös epiteetillä Kallipyge -kaunispyllyinen (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=kallipyge  ). Sellaisia on turha etsiä internetin porno-osastosta, eikä sieltä kannata kyllä mitään muutakaan kaunista etsiä.

No, ehkä olen vain käyttänyt huonoja osoitteita ja suotta valittelen maailman rappiota tässäkin suhteessa. Joka tapauksessa olisi somaa, jos netistä löytyisi ihan oikeaa naiskauneutta esittelevä osasto. Saisi vanhakin silmiään lepuuttaa, ellei asia ole jo periaatteessakin kielletty.

Tässä joka tapauksessa muuan nuorempana kyhätty kirjoitus asiasta:

 

perjantai 15. joulukuuta 2017

Seksismin kauhistus

 

Seksismiä häätämässä

 

Hesarin tämänaamuisessa numerossa kerrotaan uudfssanasta silmäkarkki, jota kuulemma myös käytetään seksistisissä yhteyksissä.

Minusta tämä on kiinnostavaa. Sanahan on selvästi uusi ja lähinnä vastaava lienee Esa Pakarisen aikoinaan 70-luvulla käyttämä silemän herkku. Typerähän se toki on ja sopii kai parhaiten karkki-ikäisille, joille se kertonee jostakin makeasta tai suorastaan imelästä, joka tapauksessa tavoiteltavasta.

Mutta ei tässä ole siitä sanasta kysymys. Avainsana on tuo seksistinen, jota nyt tunkee joka lävestä. Sen sanan ja etenkin sen käyttämisen tarkoitus on asia, jolla näyttää olevan laajempaakin oirearvoa.

1950-luvulla kuulin, tai pikemminkin luin ensi kerran sanaparin sex appeal. En sitä oikein muuten ymmärtänyt kuin että sillä oli jotakin tekemistä pin up-tyttöjen kanssa ja ne taas olivat vähän sellaisia kuin vaikkapa Gina Lollobrigida, joka näyttikin hyvin ihastuttavalta tisseineen, jotka hänen ammatissaan kai kuuluikin panna esille ja pukivat häntä erinomaisesti.

Sitten 1960-luvulla, kun itsekin asioista hieman syvällisemmin kiinnostuin, alettiin käyttää sanaa seksikäs. Sitä sitten käytettiin myös ihan tavallisista suomalaisista tytöistä ja mielestäni ihan syystä. Ennen kai olisi sanottu vain, että ovatpas nättejä tai kauniita tai naisellisia. Seksikkyys oli jotakin uutta.

Erästä venakkoa aikoinaan irvittiin sekä täällä että etenkin hänen omassa kotimaassaan, kun hän eräässä kansainvälisessä TV-ohjelmassa (Telemost), tuli sanoneeksi, ettei hänen maassaan ole ”teidän porvarillista seksiänne” (net vašego buržuaznogo seksa).”

Asia tulkittiin typerästi siten, että rouva olisi halunnut kieltää Neuvostoliitossa lainkaan olevan seksuaalisuutta. Eihän kysymys ollut siitä, vaan kaupallistetun seksin, jota ennen nimitettiin pornografiaksi, markkinoista.

Olihan toki myös Neuvostojen maassa pimeät markkinat jokaisella hyödykkeellä, mutta nyt puhutaan kulttuurista eli hyväksytyn julkisuuden tasosta ja sen ilmiöistä. Ei sitä porvarillista seksiä siellä ollut.

Sivumennen sanoen, myös sana porno tuli kieleemme minun havaintojeni mukaan vasta 1960-luvulla. Sitä ennen oli vain pornografiaa, joka oli rikollinen ilmiö ja suuresti halveksittu sekä kammoksuttu, perversioihin verrattava ja kukaties juurin yksi niistä. Vaikka kyllähän meillä sitä Lady Chatterleyn rakastajaa ahmittiin heti kun se saatiin julkaistua. Luin itsekin ja se oli jotakin uutta.

Porvarillinen seksi tai pikemminkin kai markkinoitu porno tuli sitten yhtenä hyökynä meidänkin maahamme sen suuren kulttuurivallankumouksen yhteydessä. Olihan se hienoa aikaa, kevätvirtojen kohinaa.

Siinä oli taustalla vahva rationaalisuuden eetos: mitä ihmeen syytä oli liittää niin luonnolliseen ja välttämättömään asiaan kuin seksuaalisuuteen kaiken maailman tabuja?

Eikö kyseessä ollut vain porvarillisuuden ja tarkemmin sanoen poroporvarillisuuden ilmentymä? Pakkohan tähän oli vastata myöntävästi.

Ei asialla järkeviä syitä voinut olla. Muistan vielä, miten muuan toimittaja televisiossa joskus pohti erään seksikkään neidin kanssa syitä siihen, etteivät he nyt, tässä paikassa, kävisikin heti toistensa kimppuun hellässä hyväilytarkoituksessa eli siis seksipuuhiin. Kirkko taisi olla sillä kerta se syntipukki.

Se, että todellinen puritanismi löytyikin Neuvostoliitosta ja erityisesti Kiinasta ei aiheuttanut mitään älyllistä ongelmaa. Näin nyt vain oli sattunut käymään  ja asiat olisivat oman maamme tulevassa sosialismissa aivan toisin.

Toki joillakin oli hajua myös siitä, että Neuvostoliitossa oli alkuaikoina vallinnut hyvin suuri seksuaalinen vapaus. Asia tunnettiin meilläkin ja muuan kupletti kuvaili sitä tähän tapaan:

 

Rakkaus on Venäjällä vapaa,

lempiä saa, tyttöjä kun tapaa,

siell’ on Pietari,

bolšoi kaupunki,

siellä asui devotška Katinka…

 

Ja toden totta, kyllä se ilmapiiri oli aivan uskomattoman vapaa tai ainakin kaikenlaista salliva. Asioista olen itsekin sen verran kirjoittanut, etten niitä tässä rupea toistamaan.

Yksi juttu tulkoon mainituksi. Pietarissa, noin kilometrin verran Znamenskaja-aukiolta Ligovski-prospektia  länteen päin on entinen tehtailija San Gallin talo, jossa olen itsekin pari vuotta työskennellyt.

Sen puisto rajoittuu katuun nimeltä Tšubarovski pereulok, nykyään Transportnyi pereulok. Vuonna 1926 nimi sai valtavaa ja pahaenteistä julkisuutta.

Paikallisten huligaanien tavaksi nimittäin oli tullut juuri tässä paikassa ottaa joukolla kiinni tyttöjä ja sitten raiskata heidät. Samaa tehtiin koko maassa ja tilanne alkoi huolestuttaa viranomaisia.

Eihän tämä tällainen vapaa seksi enää sopinut järjestäytyneeseen yhteiskuntaan ja sitä paitsi naiset olivat se sorretuksi katsottava ryhmä, joiden tukea bolševikkien kannatti itselleen tavoitella. Yllätysseksiä harva toivoi.

Niinpä järjestettiin suuri näytösoikeudenkäynti, josta tiedotettiin jokaisella torvella koko maassa. Moinen vapaa seksi todettiin vakavaksi rikokseksi ja kuusi vai oliko seitsemän, huligaania tuomittiin kuolemaan.

Menetelmähän oli aidosti bolševistinen ja se toimi. Olisikohan siinä mikään muu toiminutkaan, voi kysyä, mutta ei tiedetä, kun ei edes yritetty.

Tämä oli ensimmäinen vakava isku vapaata seksiä vastaan ja lisää tuli. 1920-luvun edistykselliset komsomolit inhosivat kaikista asioista eniten pikkuporvarillisuutta, johon kuului myös ns. pihtailu.

 Sosiaalinen paine lienee pakottanut monet neitoset sellaisiin puuhiin sellaisten tahojen kanssa, jotka eivät oikeastaan olisi heitä lainkaan kiinnostaneet. Ei kuitenkaan sopinut kieltäytyä ja siten osoittaa pikkuporvarillisuuttaan. Se oli hirveä leima.

Tässä uudessa vapaudessa kyse ei missään tapauksessa ollut porvarillisesta seksuaalisuudesta. Jo Kommunistisessa manifestissa oli osoitettu, että porvarithan ne ovat tehneet naisista kauppatavaraa ja hävittäneet perheen. Nyt sen sijaan asiat hoidettiin rationaalisesti, kuin lasi vettä olisi kulautettu, kun jano yllätti.

Kirjailijat ylistivät nyt naista toverina, jota hänen miespuoliset partnerinsa rakastivat uudella tavalla. Joskaan ei varsinaisesti selitetty mitä tämä tarkoittaa, ei siinä ainakaan ollut jäljellä mitään pornografisen kapitalismin iljetyksistä.

Kun koko vallankumouksen haihattelut 1930-luvun puolivälissä lopullisesti haudattiin ja usein muutettiin vastakohdikseen, oli seksuaalikulttuuri yksi eniten muuttuneista. Vuoden 1936 perhelait ottivat valtion intressit prioriteeteiksi, kielsivät abortin ja yleensäkin pyrkivät maksimaaliseen lisääntymiseen.

Samaan aikaan kevytmielinen huvittelu seksillä muodostui kielletyksi ja kirotuksi (porvarilliseksi) asiaksi, jota voitiin harrastaa enää vain suljettujen ovien takana. Uusi normaali muistutti nyt kovasti sitä vanhaa porvarillista kulttuuria.

Ympyrä oli siis sulkeutunut. Niin taitaa olla käymässä meilläkin. 1960-luvun seksuaalivallankumous oli näin jälkikäteen muistellen pelkkää viattomuutta ja liittyi saumattomasti pasifismiin ja itämaiseen filosofiaan ja muihin hienoihin asioihin. Sotien edellistä aikaa varjostaneet sukupuolitaudit ja raskaaksi tulemisen vaara voitiin unohtaa. Olivat pillerit ja antibiootit.

Mutta aika aikaa kutakin. Kaikki seksi ei ole hienoa ja nautittavaa kuten kaikki nesteet eivät ole ravitsevia ja hyviä. Sitä paitsi juuri seksin alueella sijaitsevat myös hyvin suuret vallankäytön mahdollisuudet, mikäli ihmiset ovat kyllin häikäilemättömiä niitä hyödyntääkseen toisten kustannuksella.

Tämä tilanne tietenkin vetää puoleensa erinäisiä aineksia, joita on tässä turha nimetä. Mutta jäljet ja tarkoitus ovat selvät.

Uuskieli on nyt kehittänyt tarvitsemiaan käsitteitä, joista seksismi on yksi tärkeimpiä ja törkeimpiä. Seksuaalinen häirintä on toinen vastaava ja kun näihin vielä lisätään nollatoleranssi, aletaan olla mielettömyyden äärimmäisillä rajoilla.

Uusi normaali näyttää sisältävän epänormaalin yhtälön, jossa maksimaalinen seksuaalisuuden esilläpito yhdistyy maksimaaliseen puritanismiin ja näiden kahden välistä jännitettä yritetään hallita ”edistyksellisellä” mielivallalla.

Mutta joukossa tiivistyy tyhmyys ja pässejä on aina ollut helppo viedä narusta sinne, minne pitääkin. Me eletään uutta aikaa, myös seksuaalikulttuurin alalla. Kyllähän ne asiat siitä vielä tasaantuvat ja seuraava aalto sitten taas vuorollaan tulee.

Naturam expellas furca

tamen usque recurret.

 

Suuruuden ongelmia

 

Tuleeko Venäjästä joskus suurvalta?

 

Tuo kysymys kuulostaa nyt oudolta ja useimpien mielestä tarpeettomalta. Totta kai se sellainen on ja jopa useammalla mittarilla. Ostovoimakorjatun kansantuotteenkin määrässä se ohitti Saksan jo kauan sitten, vaikka asiasta ei ainakaan meillä erityisempää meteliä pidetty.

Unohdamme helposti sen, että 1990-luvulla moni asiantuntijanakin esiintynyt kertoi meille, ettei Venäjä Neuvostoliiton raunioista enää koskaan suurvallaksi nouse ja ainakin siitä ruostekasasta selviytyminen kestää kymmeniä vuosia. Tunnelmat olivat samanlaisia kuin vuoden 197 vallankumouksen jälkeisessä krapulassa aikoinaan.

Maailman suurinta elintasokuilua Suomen ja Venäjän rajalla hehkutettiin vielä 2000-luvulla ja pelättiin sen vaikutuksia. Venäjän kansantuotteen kerrottiin olevan Hollannin luokkaa, eikä uskottu sen kymmeniin vuosiin nousevan merkittäväksi edes eurooppalaisessa vertailussa.

Moni näytti aivan kummallisesti kuvittelevan vielä 2000 ja peräti 2010-luvulla, mettä Venäjän talous on aina vain hyvin pieni ja että siellä yhä eletään kurjasti, superrikkaita lukuun ottamatta. Matkat Karjalan korpiin olivat antaneet tämän vaikutelman.

Myös venäläisten usko suurvallan uuteen tulemiseen oli aika heikko vielä 2010-luvulle saakka, kuten Levada-keskuksen sangen luotettavat tutkimukset osoittivat.

Ettei totuus unohtuisi, panen tähän jutun aika myöhäiseltä ajalta, ilman jälkiviisautta. Kannattaa vilkaista myös linkkejä:

 

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Jättiläisen paluu

 

Jättiläinen on täällä taas

 

Erilaiset sekopäät, jollaisia nykyään näytään pidettävän suuressa arvossa, ovat taas viime päivinä loistaneet julkisuudessa esittelemässä niin sanottuja näkemyksiään.

Trumpin ja Putinin vierailu muodosti tilanteen, joka kannattanee merkitä aikakirjoihin suomalaisen median ja somehörhöilyn alennustilan tähän mennessä alimpana pisteenä. Ehkäpä siitä ei enää voi päästä kuin ylöspäin.

Ollessaan Venäjällä vankilassa Nikolai Bakunin kirjoitti pitkän ja falskin katumuskirjeen keisari Nikolaille (I). Siinä hän haukkui saksalaiset, mikä saattoi ollakin dokumentin ainoa vilpitön kohta. Tuon kansan perusvika oli kelpo anarkistin mielestä siinä luterilaisessa päähänpinttymässä, että jokaisella saa ja pitääkin olla oma mielipide: ein jeder kann und muss seine Meinung haben.

Nikolai ilmaisi kirjeen marginaaliin kirjoittamassaan merkinnässä olevansa samaa mieltä. Venäjällähän, kuten tunnettua, vallitsi sen sijaan keisarin henkilökohtaisesti takaama totuuden ja oikeuden (pravda) mukainen meno, joten alamaisten omat vähäpätöisen mielipiteet olisivat ainoastaan sotkeneet sitä harmoniaa, jonka hallitsijan valta turvasi.

Tällainen kuulostaa meistä varmaankin kornilta, kun olemme tottuneet siihen, että asiat ratkaistaan äänestämällä ja se Jumalan ääni, joka lopulta on kaiken mitta ja määrä, syntyy lopultakin kansalaisten pikku mielipiteistä, tai ainakin teoriassa niihin jotenkin perustuu.

Kyseessä oli kuitenkin syvästi venäläinen perinne, joka kiteytyy sobornost-käsitteessä: asioita ei ratkaista kiistelemällä ja voimia mittelemällä, vaan yksimielisesti. Oppositio ei ole oikeutettua, vaan kaikkien on alistuttava oikeudelle ja totuudelle. (Kuka muistaa vielä politbyroon?)

No, onhan tässä jo Nevasta vettä virrannut sen jälkeen, kun Nikolai hallitsi, mutta ehkäpä se on niin, että tietyt asiat muuttuvat hitaasti, kuten meilläkin on tullut tavaksi ajatella noiden kuulujen ranskalaisten annalistien jäljissä.

Jotkut asiat sen sijaan muuttuvat nopeasti. Silmiemme edessä on vähäpätöiseksi ja naurettavaksikin leimattu Venäjä noussut muutamassa vuodessa maailmanpolitiikan keskeiseksi tekijäksi, josta jokainen toimittaja nyt tuntee tarvetta tilittäytymiseen oman mielipiteensä arvoa esitelläkseen.

Kehitys on ollut hyvin verrattavissa vallankumouksen jälkeisestä täystuhosta nousemiseen, joka vei aikaa suunnilleen saman verran, pari vuosikymmentä.

Mauno Koivisto fundeerasi aikoinaan, että Venäjän ideana on lyhyesti sanoen olla suuri. Venäjä on suuri ja ellei se sitä ole, ei Venäjää voi ollakaan.

Gogol kirjoitti joskus vastaavasti, että Pietarin ideana on olla pääkaupunki. Ellei se sitä ole, ei mitään Pietaria voi ollakaan.

Nyt Venäjä on taas suuri ja Pietarikin taas oikeasti se toinen pääkaupunki, joksi sitä on aina nimitettykin sen jälkeen kun se menetti ykkössijansa Moskovalle, josta kehitettiin uutta mahtailun keskusta.

Molemmat, sivumennen sanoen, ovat myös matkailun kannalta erittäin merkittäviä, minkä ihmiset näyttävät –humoristista kyllä- huomanneen potkupallokisojen yhteydessä.

Venäjän nouseminen uudelleen suurvallaksi tapahtui näköjään monelle tarkkailijalle yhtäkkiä ja varoittamatta, mutta nyt asia yhtäkkiä näyttääkin monelle muodostuneen itsestäänselvyydeksi jopa siinä määrin, että sen uskotaan noin vain ratkaisevan vaikkapa maailman yhä ainoan supervallan politiikan…

Montako vuotta onkaan siitä, kun ministerit meillä sanoivat Venäjää Hollannin kokoiseksi ja ilmeisesti näin myös luulivat.  Kun venäläisiltä itseltään kysyttiin, tuleeko heidän maastaan vielä suurvalta ja jos tulee, niin milloin, olivat monet skeptisiä vielä aivan hiljattain. Nyt sentään jo puolet kansasta uskoo, että se on tapahtunut (https://wciom.com/index.php?id=61&uid=1540).

Sivumennen sanoen, suuruuden kannalta ei sotilaallinen voima ole venäläisten mielestä keskeistä, vaan oleellisempaa on kansalaisten hyvinvointi (https://www.levada.ru/en/2017/01/09/russia-as-a-great-power/).

Tiedän, että suomalaisessa yleisessä mielipiteessä eli siis siinä, joka täyttää tiedotusvälineiden palstat mielenilmaisuillaan, Putin on hirviö, joka olisi jollakin tavalla saatava pois asemastaan. Tämän asian tukemiseksi moni suomalainenkin tuhersi viime viikonloppuna häpäiseviä piirustuksia ja kirjoitteli ja kantoi kadulla niin viisaita iskulauseita kuin suinkin keksi.

Venäläisestä näkökulmasta katsoen asia on toki toisin, vaikka huomattava osa kansalaisia ei pidäkään Putinista. Heistä tuntuu joka tapauksessa mahdottomalta löytää ketään, jonka voisi asettaa tuon miehen rinnalle.

Entisen KGB-filuurin ansiot nyt vain ovat historialliset ja jokainen ne joutuu tunnustamaan. Aineellinen hyvinvointi ei koskaan ole ollut siinä maassa nykyisissä lukemissa ja muun hyvän ja mukavan ohella myös tuo suurvaltaisuus on palannut. Venäjä on taas olemassa, koska se on suuri.

Kaipaavatko venäläiset sitten sitä hyvää tsaaria? Eikö heidän ole luonnon pakosta ilman muuta haluttava demokratiaa kuten kaikkien muidenkin?

Vastaus tähän oli jo tuossa ylläolevassa linkissä, jonka otan tässä uudestaan: https://www.levada.ru/en/2017/01/09/russia-as-a-great-power/. Kolmasosalle nimenomaan demokratia on tärkeä ja saman verran ihmisiä on systeemin suhteen välinpitämättömiä.

Demokratianhan Venäjä joka tapauksessa valitsi Jeltsinin johdolla pari vuosikymmentä sitten, vaikka tie oli aluksi kivinen. Siitä onkin pidetty kiinni, vaikka turvallisuuselinten suuri valta onkin antanut asialle oman twistinsä, kuten nykyään sanotaan. Ehkäpä jotakin samanlaista on jossakin muuallakin: of the crooked timber of humanity, no straight thing was ever made…

Asia ei ole sen kummallisempi. Ruotsissakin Kalle-Kustaa hoitaa yksinvaltiaan eli monarkin tehtäviä ajan hengessä: Med folket i tiden. Julius Caesar puolestaan säilytti hänkin tasavallan, kuten muistamme. Kuningasta ei Roomaan koskaan tullut enää Tarquinius Superbuksen jälkeen, mistä kansa oli tyytyväinen.

Ettei minua taaskin, tavallisuuden mukaan väärin käsitettäisi, kiiruhdan ilmaisemaan mielipiteeni ja se suuntautuu vasten kaikkea Putinin ja hänen sakkinsa pahuutta. Yhtä vihainen olen kaikille muillekin maailman pahantekijöille, vaikka asialla ei taida olla yleisempää merkitystä.

Hyväksyn sen sijaan kaikki hyvät työt, olipa niiden tekijä tai aikaan saaja kuka tahansa, vaikkapa sitten itse Hitler. Mielestäni minulla on siihen velvollisuus.

Sivumennen sanoen, John Lukacs, maineikas historioitsija nimitti joskus Hitleriä seepraksi. Hitlerillä oli omat ansionsa, ne valkoiset juovat. Mustat juovathan me kaikki tunnemme.

Koska aivomme ovat varsin yksinkertaista tekoa, meillä on taipumus sotkea yhteen hyvät ja huonot asiat ja ajatella, että tietty määrä yhtä lajia kumoaa vastaavan määrän toista, ihan kuin silloin kun lapsena sotkimme vesivärejä tai sittemmin laskimme yhteen- ja vähennyslaskua koulussa.

Historia on kuitenkin syytä käsittää toisin, vaikka se edellyttää tiettyä nöyryyttä oman, useinkin jumalalliseksi ajatellun järkemme suhteen. Joskus toimi Englannissa Heaven and Hell Amalgamation Society, josta ei tässä sen enempää. Tulipahan vain mieleeni näin helteellä.

Nyt on Venäjä siis jälleen suuri ja se otetaan ainakin jossakin mielessä vakavasti kaikkialla.

Suuruus on suhteellista. Maan väkiluku on suhteellisen pieni, vaikka ei vähäinen eikä ole luultavaa, että se koskaan nousisi niihin mittoihin, joita afrikkalaiset valtiot nyt yksi toisensa jälkeen tavoittelevat ja pian kai saavuttavat. Myöskään Venäjän talous ei ole kovin imponoiva. Me eurooppalaiset voisimme yhä pitää Venäjää pikkuveljenä, mutta emme sitä enää tee.

Gogolin tavoin voisimme kai taas kysyä: Minne menet sinä Venäjän troikka? Toisin kuin parisataa vuotta sitten, Venäjä ei kuitenkaan enää ole hurjaa vauhtia kasvava puoliaasialainen mahti, vaan enemmän tai vähemmän stabiili, länsimaistunut pieni suurvalta, eräänlainen jättiläinen kuitenkin. Itse se sentään näyttää suunnastaan päättävän, vaikka emme aina sitä soisi.

Onko kyseessä maailman pienin jättiläinen vai ei, on kysymys sinänsä. Totuus on ainakin se, että se aika on mennyt, jolloin sillä voitiin pyyhkiä pöytää mennen tullen. Koetetaan nyt siis sen kanssa pärjäillä, onhan sitä nähty kummempiakin.

 

Suuria ja mahtavia

 

Suuruuden laskuoppia

 

Markus Kajo pohdiskeli joskus sitä, miten suuri Kiinan väestö oikeastaan on. Kun sitä ajattelee, rupeaa ihan pelottamaan. Entäpä, jos kiinalaiset keksisivät pilanpäiten itse kukin lähettää vaikkapa jollekin satunnaiselle suomalaiselle tynnyrillisen suovettä?

Siinähän kävisi niin, että koko postin toiminta ja pian myös kuljetusreitit lamaantuisivat, normaali elämä maassamme lakkaisi ja valtio olisi kerta kaikkiaan liemessä tuon mihinkään kelpaamattoman aineen kanssa, jota tunkisi tänne vain lisää ja lisää. Suuret ympäristöongelmat kasvaisivat kasamistaan myös noiden tynnyrivuorten käsittelystä. Kauniit maisemat muuttuisivat rumiksi takapihoiksi.

Sellaista on suuruus. Siis potentiaalisesti, eikä edes pahimmillaan. Jo pelkkä vitsi mullistaisi pienen maan ja suistaisi sen turmioon.

Venäläiset ovat hekin olevinaan suuri kansa ja  vanhasta muistista mahtailevat sadan neljänkymmenen miljoonan väestöllä, vaikka Nigeriassakin on väkeä paljon enemmän ja öljyä riittää sielläkin. Ja Venäjällä on naapurissa kymmenen kertaa suurempi kansa, jossa dynaamisuutta riittää. Siellä ei maaseudullakaan harrasteta pääasiallisena toimena viinan juontia.

Ovathan venäläiset mukavaa väkeä, kuten olen yhä uudelleen todennut ja senhän suurin osa suomalaisista pystyy omalta kohdaltaankin todistamaan. Niin ovat kiinalaisetkin, mutta valtio on aina jotakin muuta kuin suuri joukko yksilöitä. Sillä on oma logiikkansa ja oma elämänsä. Sitä määrittelee se suuruus tai sen puute.

Ukrainan sodan alettua pistin paperille pari ajatusta Venäjän asemasta suuren itäisen naapurin kyljessä. Suhdehan vaikuttaa nyt lähes idylliseltä, mutta kannattaa muistaa, Että se on sellainen vain niin kauan kuin Kiinasta siltä tuntuu. Venäjän puhevalta Kiinan asiakkaana on hyvin rajoitettu, kun kova paikka tulee.

Tässä siis päivän kertaus:

lauantai 23. huhtikuuta 2022

Onnea matkaan

 

Siirtomaa-Venäjän valinta

 

Venäjällä on viime aikoina pöyhistelty omavaraisuudella ja sillä, että maa voi ihan hyvin kääntyä kohti itää. Siellä idässähän on sellaisia tovereita, jotka mielellään ostavat Venäjän tuotteita eli hiilivetyjä eivätkä teennäisesti kauhistele niin sanottujen ihmisoikeuksien tai kansainvälisten normien rikkomuksia. Nostetaan siis rautaesirippu lännessä paikalleen ja mennään siihen seuraan, jonne oikeastikin kuulutaan…

Tiehän on auki taivasta myöten, mutta venäläiset lienevät panneet merkille myös sen, miten kiinalaisilla on tapana heidän kanssaan asioidessa aina hiljakseen hihitellä ja hymyillä leveästi. Heillä on siihen syynsä.

Venäjällä ei ole vieläkään osattu sisäistää sitä tosiasiaa, että heidän suuri itäinen naapurinsa on väestöllisesti kymmenen kertaa Venäjää suurempi ja taloudellisesti aivan eri luokan valtio, osaamisen ja massatuotannon keskus. Sitä paitsi Kiinan mahti on tasaisesti kasvamassa ja Venäjä taas kutistumassa huolimatta kaikista yrityksistä.

Kiinan pohjoispuolella olevassa Venäjän Kaukoidässä on kahdeksan miljoonaa asukasta ja koko Uralin itäpuolisessa Siperiassakin yhteensä vain 33 miljoonaa. Siellä asuu siis huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin Ukrainassa. Sitä paitsi Siperian väkiluku on neuvostoajan jälkeen ollut koko ajan vähenemässä.

Kuten tiedetään, Kiina pitää noita alueita ominaan eikä ole tunnustanut ns. epäyhdenvertaisia sopimuksia päteviksi, alkaen Nertšinskin sopimuksesta vuodelta 1689. Sen jälkeen noita ryöväyksiä on tullut lisää.

Hyvän tahdon eleenä Kiina on tietenkin saattanut aina tarvittaessa sanoa jotakin sovinnollista noista alueista, vaikka koulukirjatkin kertovat, että ne varsinaisesti kuuluvat Kiinaan. Ne saattavat olla jonkin muun vallan alaisuudessa vuosisadan tai pari, mutta eihän se asioita muuksi muuta. Kiina kannattaa realismia ja sen mukaisesti tekee noille alueille kuten sille parhaiten sopii.

Realistisen koulukunnan edustajilla ei tietenkään ole mitään huomauttamista siihen, että Kiina tarvittaessa ja luultavasti siis jo muutaman vuosikymmenen sisällä irrottaa Siperian Venäjästä. Mitäpä hyötyä sillä siellä Venäjästä olisi? Niin kauan kuin Venäjä on lännen boikotissa, ostaa Kiina siltä tarvittavan määrän hiilivetyjä ja määrää niiden hinnat. Siihen ei valtaustakaan tarvita.

Koska Venäjä on tuonnista riippuvainen hyvin monilla aloilla, dumppaa Kiina sinne omaa tuotantoaan haluamillaan hinnoilla. Muiden maiden mahdollisesti yrittämän kilpailun se tarvitessa tukahduttaa.

Juuri nyt Kiina on itsekin demografisessa kuopassa, mutta on todennäköistä, että mikäli väestöä tarvitaan lisää, se kyllä järjestyy.

Elintilaahan löytyy Siperian laakioilta, joiden elintarviketuotanto on vielä lapsenkengissään. Kiinalainen väestöhän sen puolen toki parhaiten hoitaisi ja siirretään siis sinne.

Mikä sitten tulee venäläisten osaksi Suur-Kiinan yhteydessä? Luulen, että he saavat samat oikeudet kuin muillakin vähemmistökansoilla on, uiguureista hui-kansaan.

Kun Siperia irrotetaan Venäjästä, ei sen asukkaita enää voine kutsua nimellä Ru-guo ren. Sen sijaan luultavasti otetaan käyttöön joku toinen termi, kuten vaikkapa Bei-fang gao bi-zi eli pohjolan pitkänenät. Miksei myöskin voitaisi käyttää termiä bei-fang hui ren, eli pohjoiset huit? En ole sinologi, joten asiaa kannattaa kysyä alan ekspertiltä. Mikä nyt kiinalaisille parhaiten sopii.

Kun pelaamme realismin ehdoilla, meidän kannattaa muistaa, että vetoaminen mihin tahansa lännessä nykyisin hyväksyttyyn moraalisääntöön on silloin aivan irrelevanttia. Kiinalaiset voivat kaikin mokomin sulkea osan venäläisistä keskitysleiriin ja karkottaa tai likvidoida loput ja sitten vaikkapa pakottaa heitä kantamaan vaatteissaan Z-tunnusta. Siitähän moni taitaa pitääkin, joten vastalauseita tuskin tulee.

Mutta entäpä se Venäjän hirmuinen sotavoima? Voisiko Kiina olla ottamatta sitä huomioon?

Kiinassa ajatellaan vuosisatojen perspektiivillä. Se Venäjän sotavoima, joka Kiinankin pitää ottaa huomioon, koostuu tällä hetkellä pelkästään ydinaseista. Niitä on myös Kiinalla ja mikäli Venäjällä on juuri nyt vielä katalampia aseita kuin suurella itäisellä naapurilla, voimme olla varmoja siitä, ettei tämä asiain tila tule kauan jatkumaan.

Kiina siis odottelee rauhassa toistaiseksi. Jos ja kun Venäjä on tarpeeksi hullu poistuakseen läntisten valtioiden ja niiden oikeusnormien valtapiiristä, se saa pian huomata, mitä ns. realismi tarkoittaa sen itsensä kohdalla. Kiinalaiset ovat hyvin käytännöllistä väkeä varoitti muuan Izborskin klubin jäsen ja viittasi siihen, että koko Venäjän väestön suuri harventaminen ei kiinalaisille olisi mikään periaatteellinen ongelma.

Sitä paitsi kiinalaiset muistavat kyllä yhäkin nuo monet menneet nöyryytykset. Boksarikapinan aikana ajettiin Blagoveštšenskin kiinalaisväestö Amur-jokeen, jolloin yli kolmetuhatta hukkui. Tämä oli selvä kansanmurha, eikä asiaa mitenkään paranna se, että kiinalaiset synnyttivät pian uudet ihmiset entisten tilalle. Niinhän se aina käy.

Jo Japani näytti Venäjälle aikoinaan, ettei pitkänenien oikea paikka ole Kaukoidässä ainakaan herrakansaa leikkimässä. Ne, jotka ovat siellä käyneet ja verranneet oloja Kiinan puoleisiin, ovat yksimielisesti todenneet, ettei venäläisten rooli myöskään rakentajina ole onnistunut. Yksi Vladivostokiin pykätty ei-mihinkään johtava miljardin hintainen silta vain vahvistaa käsitystä putinistisen Venäjän tolkuttomuudesta ja kyvyttömyydestä.

Kykyä tämä valtakunta on osoittanut vain yhdellä alalla: ydinaseissa. Sotavoimiin se on tuhlannut kaikki liikenevät varansa, kun muuta ei ole osattu ja nyt se on sitten alkanut käyttää niitä, harhaisena kuvitelmanaan imperiuminen palauttaminen.

Tulos on säälittävä. Mikäli Venäjä olisi kääntynyt länteen, se olisi voinut tulla yhdeksi suurvallaksi Euroopan sotilaallisen voiman lähteenä. Taloudellisesti ja kulttuurisesti eurooppalaisperäinen Amerikan, Euroopan ja Venäjän yhteisö olisi muodostanut merkittävän vastapainon idän suurvalloille.

Kun Venäjä nyt astui tästä piiristä ulos, alkaen rikkoa kaikkia alkeellisimpiakin yhteiselämän sääntöjä, se joutuu varautumaan siihen, että sille mitataan kuten se itsekin on mitannut. Potut maksetaan pottuina ja veri vaatii verta.

Siinä vaiheessa, kun asuinkortteleita Moskovassa ja Pietarissa aletaan lanata maan tasalle, saattavat jopa jotkut Z-kirjaimella merkitys zombit alkaa ajatella hukattuja mahdollisuuksia. Suurta sympatiaa niiden on kuitenkin turha odottaa, niinhän sitä makaa kuin petaa.

 

Valheet kuriin

 

”Sponsoroitu”

 

Jos näkee Facebookissa jonkin päivityksen yhteydessä pienellä kirjoitetun sanan ”sponsoroitu”, voi olla varma siitä, että kyseessä on täysin valheellinen sepitelmä, vaikka siinä esiintyvätkin todelliset henkilöt ja luotettavien medioiden logot.

”Sponsoroidut” jutut eivät enää ole mitään mainoksia sanan perinteisessä merkityksessä, vaan alusta loppuun keksittyä tarinaa, jolla yleensä yritetään myydä jotakin sijoitusinstrumenttia, bitcoinia jne.

Tyypillisesti tällaisessa sepitelmässä kerrotaan, miten helppoa kenen tahansa on rikastua äkkiä ja paljon ja miten joku oli mennyt paljastamaan kansalle tällaisen kikan, kun mikrofoni on jäänyt vahingossa päälle. Suuria ja mullistavia löytöjä myös terveydenhoidon alalla on löydetty, mutta valtio tai jokin muu instanssi on määrännyt kaiken tutkimusaineiston tuhottavaksi.

Sanan ”sponsoroitu” sijasta näissä jutuissa voitaisiin yhtä hyvin käyttää sanaparia ”alusta loppuun valehdeltu”, sillä siitähän oin kyse.

Kun näitä menee ilmiantamaan tuolle kovin herkkänahkaiselle yhteisölle, joka fb on, tulee ennen pitkää vastaukseksi, ettei ole havaittu mitään yhteisönormeja loukkaavaa.

Mutta menepä sen sijaan mainitsemaan päivityksessäsi jokin aivan normaali sana, joka nyt on keksitty julistaa lainsuojattomaksi tai rikolliseksi, niin bannia napsahtaa heti. Sellainen näet kyllä loukkaa noita kuuluisia ”yhteisönormeja”.

Noissa kyhäelmissä esiintyvät yleensä suurelle yleisölle hyvin tutut hahmot ja usein superrikkaat, joiden rikkaus on muka syntynyt juuri noita ”sponsoroituja” kikkoja käyttäen.

En tiedä, miten tyhmä ihmisen pitää olla noita juttuja uskoakseen, mutta kaiketi kyse on ainakin jossain määrin sen luottamuksen määrästä, joka kussakin kulttuurissa on julkista sanaa kohtaan.

Huomasin jonkin artikkelin, jossa väitettiin, että eniten julkiseen sanaan luotetaan muutamassa Afrikan maassa, kuten Nigeriassa ja Keniassa ja sitten tuleekin pian jo Suomi, jossa media on onnitellut itseään siitä suuresta luottamuksesta, jota yleisö sitä kohtaan osoittaa. Olisi kiinnostavaa tietää, miten paljon eri maissa uskotaan noita ”sponsoroituja” juttuja.

Suurta perusluottamusta on idetty yhteiskuntamme merkittävänä ansiona. Läpeensä valheelliset mainokset ainakin opettavat olemaan uskomatta näennäisesti nuhteettomia väitteitä.

En tiedä, missä määrin tämä lisää kriittistä ajattelua. Todennäköisempää on, että se yksinkertaisesti tekee epäluuloiseksi kaikkea normaaliakin informaatiota kohtaan ja johtaa hedelmättömään skeptisismiin, jossa on sitten helppoa syöttää mitä tahansa.

 Mitä noihin ”sponsoroituihin” päivityksiin tulee, ne ainakin ovat paha häpeätahra sellaisessa  valtavassa kansainvälisessä palvelussa kuin Facebook. Itse asiassa olen aika hämmästynyt siitä, että tällä instituutiolla on vieläkin niin paljon käyttäjiä, kuin sillä on.

Heti aluksihan fb:n käyttäjiin liittyivät hyvin monet viralliset tahot ja jopa sellaisetkin arkkivanhoilliset yhteisöt, kuin Venäjän ortodoksinen kirkko.

On sanottu, että elämme totuuden jälkeistä aikaa. Ainakin elämme sellaista aikaa, jolloin täysin tahallinen ja häpeämätön valehtelu vakain tuumin hyväksytään suuren yleisöä palvelevan yhteisön toimesta, samaan aikaan kun ollaan olevinaan huolestuneita ”vihapuheesta” ja sensuroidaan ilmiantojen perusteella myös täysin viattomia tekstejä.

Tällaista asian tilaa ei saisi hiljaisesti hyväksyä. Yksittäiset henkilöt ja yritykset ovat toki tehneet valituksia ja ilmiantoja, mutta näyttää siltä, ettei raha haise ja valehtelemista suositaan yhä vain kuten ennenkin, täysin kyynisesti.

Kun firma on niinkin suuri, kuin tässä tapauksessa on asianlaita, ei sen saattaminen normaalin, terveen liiketoiminnan piiriin onnistu yksityishenkilöiltä. Tässä olisi nyt työtä EU:n kaltaisille organisaatioille, jotka voisivat näyttää mihin pystyvät -jos kerran pystyvät.

Ehkäpä meppimme voisivat ainakin tehdä asiassa aloitteen? Valheellisesta mainoksesta pitäisi rapsahtaa joka kerta niin monen miljoonan sakko, että sellaisten julkaiseminen käy kannattamattomaksi. Arvioitu rikoksella saatu hyöty olisi myös takavarikoitava.

Pitkä versio

 

Parkumäen taistelu 21.7.1789 ja sen myöhempi maine

 

Kun Kustaa III teatraalisesti kesällä 1788 esitti ultimaatumin Katariina toiselle ja antoi vielä lähettiläälle ohjeen siitä, että pieninkin tinkiminen vaatimuksista olisi sodan syy, hän saattoi olla varma siitä, että vastapuoli ei vaatimuksiin suostu.

Tuosta ultimaatumista on sanottu, ettei edes Turkin sulttaani olisi kehdannut esittää moista Moldovan hospodarille. Nykyään sitä voitaisiin verrata Putinin ”ultimaatumiin” Zelenskille. Kyseessä ei ollut enempää eikä vähempää kuin täydellinen luopuminen itsenäisen valtakunnan arvosta ja asemasta ja asettuminen toisen orjaksi. Rahaakin olisi pitänyt maksaa.

Itse asiassa suomalaiset olivat tuolloin jo hyökänneet Olavinlinnaan, mihin Kustaan mukaan venäläisten väitetty  (hänen itse järjestämänsä) rajanloukkaus Puumalassa antoi muka oikeuden: Ruotsin valtakunnan oli huolehdittava siitä, etteivät villit idän laumat pääse maassa mellastamaan.

Katariina oli varmasti jo saanut vihiä ultimaatumin sisällöstä ja kiiruhti julistamaan sodan jo päivää ennen sen luovuttamista. Samalla hän manifestissaan todisti, että kaikki Euroopan yliopistot olivat tervetulleita käsittelemään asiaa ja ratkaisemaan, kenellä oli oikeus puolellaan.

Olavinlinnan piiritys ja sen ympäristön ryöstäminen (”mitähän ryöstettävää sielläkin mahtaa olla?”) olivat Katariinan mielestä ”rosvojen toimintaa” (agir en forban). Ja harmillista oli, että uhka Pietaria vastaan tuli nyt Suomesta, jota Katariina oli aivan hiljattain auttanut nälänhädän aikana.

Yksityisesti Katariina kyseli ennen ultimaatumia, ”aikooko se hullu todella hyökätä” ja valitteli, että serkku Kustaalla on päässään vikaa, mutta totesi sitten, että se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa: rira bien, qui rira dernier.

Koska kyseessä oli Ruotsin puolelta aivan härski hyökkäyssota, eikä suinkaan puolustus, kuten Kustaa väitti, eivät Ruotsin armeijan upseerit halunneet viedä kurjasti varustettuja ruotumiehiään vieraalle maalle kuolemaan tauteihin, luoteihin ja puutteeseen valheellisen asian puolesta. Huolto oli jo keskitysmarssissa osoittautunut skandaalimaisen huonoksi.

Missä määrin motivaationa oli oman, mukavan aseman turvaaminen tai pelkuruus, voi aina kysellä, mutta kannattaa huomata, että tämä oli myös kansalaistottelemattomuutta ajan hengessä.

Asemastaan ylpeä ja itsetietoinen aateli oli yhä katkera kuninkaan vuoden 1772 vallankaappauksesta ja saattoi nyt valistuksen hengessä nousta kritisoimaan kuninkaankin päätöstä, joka selvästi soti perustuslakia vastaan: kuninkaalla ei ollut oikeutta aloittaa hyökkäyssotaa ja rintamalla näki kyllä, että juuri siitä olisi kysymys.

 Suuri joukko upseereita teki ns. Anjalan liiton (konfederaation), jota vielä vahvistettiin ns. valaliitolla. He esittivät keisarinnalle, että palautettaisiin rauha ja että tämä sen kunniaksi ja ystävyyden merkiksi suostuisi palauttamaan vuonna 1743 Suomelta viedyt alueet. Jos keisarinna ei tähän suostuisi ja olisi taisteltava, eivät upseerit säästäisi henkeään ja terveyttään, vaan tekisivät velvollisuutensa.

Kun Sprengtporten ja hänen hengenheimolaisensa vielä uskottelivat, että koko Savo ainakin on valmis eroamaan Ruotsista, päätti keisarinna välttää aktiivisia sotatoimia, joihin ei kyllä vielä olisi kyennytkään ja odottamaan, mitä suomalaiset saivat aikaan. Odotettiin, että Suomessa kokoontuisivat valtiopäivät, jotka ilmoittaisivat kansan tahdon.

Vastoin Sprengtportenin kuvitelmia ja hänen agenttinsa Jägerhornin lupauksia, Suomessa ei ollut mitään halua itsenäistyä Venäjän suojeluksen eli käytännössä yliherruuden alaiseksi. Venäläisen talonpojan osaa herrojensa orjana pelättiin kuin ruttoa ja rakastetulle Kyöstä-kuninkaalle oltiin uskollisia. Kyöstähän puhui vähän suomeakin.

Vuosi 1788 meni sitten menojaan, eikä ratkaisua saatu aikaan merelläkään, niin sanotussa Suursaaren meritaistelussa, jossa venäläiset kyllä menettivät kaksi kertaa enemmän miehiä, mutta asialla ei ollut merkitystä, niitähän siinä maassa riitti ja uusia tehtiin koko ajan vauhdilla.

Vuonna 1789 venäläiset, jotka olivat vuoden mittaan saaneet sotavoimansa kehitettyä jälleen iskukykyisiksi, aloittivatkin aktiivisen sodankäynnin.

Kenraali Ivan Michelsonin komennossa hyökkäsi noin 7000 miestä Savoon ja löi vartiot pakoon Kyyrössä 11.6.

12.-13. 7. venäläiset saatiin noin 650 miehen voimin pysäytettyä Porrassalmella, mistä ne kuitenkin jatkoivat muutaman päivän kuluttua Mikkeliin, joka vallattiin 19.6.

Varastot poltettuaan ja mahdollisuuksien mukaan evakuoituaan Savon prikaati perääntyi Juvan suuntaan.

Samaan aikaan lähestyi Juvaa kaksi muuta hyökkäyskärkeä.

 Kenraali Schultzin joukot, noin 2000 miestä hyökkäsivät Sulkavan (vallattiin 16.7.) kautta Juvan suuntaan, samoin kuin von Knorringin puolitoista tuhatta miestä Puumalasta käsin.

Juvalla oli siis kolmen venäläisosaston tarkoitus saartaa ja pakottaa suuresti alivoimainen Savon prikaati antautumaan. Sen kuitenkin onnistui vähin tappioin, vaikka makasiininsa menettäneenä perääntyä Joroisiin. Taitavasta manöveerauksesta myös vihollinen antoi Stedingkille tunnustusta.

26.6. Kuningas aloitti omassa majestettisessa korkeudessaan kevennyshyökkäyksen Kymijoen yli ja valloitti Utin, mikä sai venäläiset lähettämään joukkojensa päävoiman sikäläisten asemiensa avuksi. Utin taistelu olikin ensimmäinen venäläisistä hyökkäämällä saatu voitto sitten Kaarle XII:n päivien. Se muutti tilanteen myös pohjoisessa.

Ruotsalaiset saivat pian Joroisiin keskitettyä 3400 miestä ja olivat Savossa nyt ylivoimaisia ja karkottivat vetäytyvät venäläiset idässä Puumalaan ja valtasivat takaisin Juvan 7.7. ja Mikkelin 11. heinäkuuta.

Rantasalmen Parkumäelle oli jäänyt kenraali Schultzin noin 1500 miehen osasto, jonka karkottaminen takaisin Savonlinnaan ja mikäli mahdollista Savonlinnan valtaus jäivät kenraali Curt von Stedingkin, hovimiehen, Ranskan kuninkaan ystävän ja Yhdysvaltojen vapaussodan veteraanin tehtäväksi.

Savolainen everstiluutnantti G.H. Jägerhorn teki suunnitelman venäläisen osaston lyömisestä saarrostavalla hyökkäyksellä.

Hyökkäys aloitettiin 20.7. ja taistelukosketukseen päästiin aamulla 21.7. Kaukaa Hiltulan kylän kautta kiertänyt vajaan tuhannen miehen osasto porilaisia, pohjalaisia ja Savon jääkäreitä hyökkäsi vihollisen selustaan osittain metsien kautta rämpien ja tykkejä kantaen.

 Parinkymmenen kilometrin öinen marssi osittain pitkin tietöntä korpea tykkejä kantaen oli hyvin rasittava. Silti ryhdyttiin viivyttelemättä aamuyöstä hyökkäämään kolmelta suunnalta. Pääosa, noin 1000 miestä hyökkäsi siis selustasta.

Toinen osasto, savolaisia, hyökkäsi suoraan maantietä pitkin rikotun Puikon sillan kautta ja pakotti sikäläisen venäläisen joukon perääntymään leirin suuntaan, jonne päävoimat jo hyökkäsivät toiselta suunnalta.

Kolmas osasto, Savon jääkäreitä, hyökkäsi, pitkin Saimaan rantaa kierrettyään Putkisalon saaresta käsin.  Perääntyvät venäläiset kohtasivat pian toiselta suunnalta perääntyvät kollegansa ja huomasivat olevansa satimessa.

 Noin puolet venäläisten armeijasta pääsi pakenemaan Olavinlinnan suuntaan joukossa myös kenraalimajuri Schultz. Schultzin henkilökohtainen omaisuuskin jäi leiriin, kuten myös venäläisten kuormasto ja tykit. Sotasaaliiseen kuului myös 600 muskettia.

Suomalaisten laskelmien mukaan venäläisiä kaatui 5+200 ja vangeiksi jäi 13+355 eli osasto lyötiin perinpohjaisesti ja sen kokonaistappiot olivat lähes 600 henkeä, Schultzin arvion mukaan huomattavasti enemmänkin. Vangit lähetettiin Ruotsiin.

Suomalaisten tappiot olivat1+38 kaatuneina ja 9+135 haavoittuneina eli yhteensä taisteluvahvuudesta poistui vajaat 200, joista vain pieni osa peruuntumattomia tappioita. Tosin haavoittuneista melkoinen osa aina kuoli tai jäi invalideiksi.

Taistelu oli vasta toinen hyökkäämällä saatu voitto sitten Suuren Pohjan sodan ja sen kunniaksi laulettiin valtakunnan kaikissa kirkoissa Te Deum laudamus -sinua Jumala kiitämme. Samalla luettiin selostus taistelusta.

Sotasaalis oli suuri ja siihen kuului paitsi tykkejä ja noita 600 muskettia, myös paljon kuormastotavaraa, muun muassa kenraali Schultzin teltta kaikkine tavaroineen. Siihen kuului seuraavia esineitä:

valkea kangasviitta, säämiskähousut, harmaa kangassortuutti, mustat kangashousut, vihreä uniformuntakki kultakoristein, punainen liivi kultakoristein, valkoiset kangashousut, vihreä taftinen yönuttu, musta tuluppi (turkki),  vihreä kankainen turkki mustalla vuorilla, sinisiä kankaisia rengintakkeja, mustia sillkikaulaliinoja, musta liivi keltaisella vuorilla, pumpulisia yömyssyjä, punamusta yönuttu, silkkinen yönuttu, pienet pistoolit hienossa kotelossa, peili, vihreä rengintakki, keltainen apulaisen (hejduk) takki, sapeli ripustimella ja portupeella,  toppa sokeria, englantilainen ridoo, saappaat, kengät, tohvelit, tupakkarasia, kuparinen yöastia, kahvimylly, pieni kuparinen kahvipannu, pieni kuparipannu,  rikkinäinen tina-astia, jossa kansi, kullattu malja, jossa kansi, pussi, jossa korppuja, pieni viinalasi, lukittu lipas ilman avainta, pieni posliininen teekannu, karkea lakana, vanha nahkainen kapsäkki, paitoja, hienot lakanat, karkeammat lakanat, yöpaita, ”yksikertaisia kankaisia yöröijyjä”, valkoinen pumpulinen liivi, pari housuja, valkoiset silkkisukat, raidalliset silkkisukat, nippu nenäliinoja, käytetty lakana, musta lyhyt kaulaliina,  kahdet pumpulisukat, kahdet muunlaiset sukat.

Kenraalin piti toki aina pystyä pukeutumaan asiaankuuluvasti ja yöpymään saattoi joutua teltassakin, joten runsaan yövaatetuksen ymmärtää. Joskus saattoi turkkikin olla tarpeen. Kahvia ja teetä sai varmastikin huollon puolelta ja viinaa samoin. Jostakin syystä näyttää kenraali olleen omissa sokereissaan tai sitten sitä vain oli joskus jäänyt yli.

Kuten jokaisella venäläisellä upseerilla, oli kenraalillakin sotilaspalvelija eli denštšik ja luultavasti parikin. Myös heidän tavaroitaan on joukossa. Kenraali ei mennyt asioilleen riu’ulle rivimiesten tavoin, vaan ainakin yöllä käytti omaa astiaa, jonka palvelija sitten aamulla tyhjensi. Taudeilta välttymisen kannaltakin tämä saattoi olla hyvin tärkeää, ainakin jos ymmärrettiin vielä pestä kädet.

Schultz oli kärsinyt murskatappion. Häntä ei kuitenkaan huonosta menestyksestä rangaistu, vaikka niin on huhuttu. Päin vastoin hän sai korkean kunniamerkin, Pyhän Vladimirin toisen luokan ristin, joka tosin myönnettiin kesäkuisesta Sulkavan operaatiosta sekä ylennyksen kenraaliluutnantiksi.

Tarkoituksena oli ilmeisesti osoittaa koko maailmalle, ettei Venäjän armeijaa suinkaan ollut nolattu, toisin kuin pahat kielet kertoivat. Samanlaista taktiikkaahan käytettiin myös talvisodassa.

Taistelu jäi myös vaille strategista merkitystä, kun Ruotsin joukot eivät jaksaneet ajaa perääntyvää vihollista takaa ja se asettautui puolustukseen Laitaatsillalle, joka sodan loppuun saakka muodosti esteen Ruotsin tykkiveneiden pääsylle etelään. Olavinlinna jäi myös varmistamaan Venäjälle, Käkisalmeen ja Viipuriin johtavaa tietä.

Päinvastoin kuin on joskus huhuttu, vastakkain Parkumäellä eivät olleet kerimäkeläiset ja rantasalmelaiset, joista edelliset olivat tsaarin alamaisia. Asevelvollisuus ulotettiin Vanhaan Suomeen vasta vuonna 1797, keisari Paavalin aikana.

Myöskään Parkumäen nimi ei tule taistelun aikana päässeistä tuskanhuudoista, paikka oli sen niminen jo ennen taistelua ja kantasanana lienee kukaties pikemminkin ”parkku” tai ”parkkuu” kuin huutoa merkitsevä ”parku”. Joka tapauksessa nimi oli kylällä jo ennen taistelua.

Taistelun jälkeen rintama pohjoisessa asettui Laitaatsiltaan, jossa yritteliäs uusi venäläisten komentaja Rimski-Korsakov pian alkoi tehdä hyökkäyksiäkin. Salmen ylittäminen oli nyt jo poissa laskuista eikä edes työläs tykkipursien vienti maata pitkin salmen ohi tuottanut tulosta.

Laitaatsillassa myös itse kuningas Kustaa kävi katsomassa tilannetta ja lupaili (katteettomsti) joukoille pian lepoa selustassa. Toki väsyneet ja nälkäiset Ruotsin armeijan osastot siirtyivät sittemmin syksyllä pois levottomasta Laitaatsillasta talvileiriin vähän yli peninkulman pääähän Kallislahteen. Nykyinen Leirimäki Sulkavan tienhaaran lähellä lienee saanut nimensä tästä.

Tuo edellä mainittu Curt von Stedingkin arkistokokoelma, jonka Suomen Kansallisarkisto osti jokunen vuosi sitten Ruotsista, on ehtymätön aarreaitta. Pelkästään kirjeitä siinä on tuhansia ja lisäksi tulevat erilaiset tilit ja laskelmat, raportit ja suunnitelmat, joita Kustaa III:n sodan (1788-1790) ajaltakin on valtavasti.

Järjestystähän tämäkin rikkaus on vailla eikä tietokonehaku yleensä riitä antamaan käyttökelpoista tietoa. Ehkäpä järjestämisessä olisi tekoälylle sopiva työkenttä?

Suuri määrä saapuneita kirjeitä sentään on lähettäjän mukaisessa järjestyksessä. Lähettäjiä riitti kuninkaallisista henkilöistä Sulkavan kirkkoherraan saakka.

Poikkeuksellisen kiinnostava nimi joukossa oli kuitenkin Wilhelm von Schultz, sama mies, joka kesällä 1789 hyökkäsi Savonlinnasta käsin Sulkavalle ja sieltä Juvalle saartaakseen von Stedingkin komentaman Savon prikaatin, joka oli perääntymässä Mikkelistä.

Sittemminhän Schultz kärsi Stedingkin joukoille tuon edellä selistetun Parkumäellä. Schultz itse haavoittui taistelussa ja hänen joukkonsa pakenivat Olavinlinnan turviin ja Laitaatsillan taa jättäen jälkeensä suuren määrän vankeja ja aseita.

Tästä tuli myös suuri mediatapahtuma ja Te Deumia laulettiin kaikissa Ruotsin kirkoissa.

Kustaa III ei kätkenyt kynttiläänsä vakan alle, vaan asiasta tiedotettiin myös ulkomaille, antoihan se lisää vakuuttavuutta Ruotsille sotilaallisena suurvaltana, kun se oli siihen mennessä jo munannut kaikki mahdollisuutensa, jotka ylivoimatilanne olisi sille edellisenä vuonna tarjonnut. Nyt voimasuhteet olivat muuttuneet, mutta jotakin saatiin tiedotettavaksi.

Journalistien laatimat sotauutiset ovat kautta aikojen olleet epäluotettavia ja usein kovin väritettyjäkin, totta kai. Niiden sävy saattoi ja saattaa myös loukata kulloisenkin vastustajan kunniaa, tahallisesti tai tarkoittamatta. 1700-luvulla tämä oli sangen vakava asia.

Kuten muistamme, kenraalimajuri Wilhelm Schultz von Ascheraden, Baltian saksalainen, joka oli palvellut myös niin Kaukasiassa kuin Itävallan joukoissa Euroopassa, joutui haavoittuneena pakenemaan Parkumäeltä, jossa jopa hänen henkilökohtainen omaisuutensa jäi ruotsalaisille.

Kun Schultz oli taistelussa haavoittunut ja pahoin epäonnistunutkin, ennen pitkää hänet korvasi Savonlinnaan sijoitettujen joukkojen päällikkönä Aleksandr Rimski-Korsakov.

Schultz lähetti vielä Parkumäen taistelun jälkeen Stedingkille Olavinlinnasta kolme kirjettä. Postihan kulki tuohon aikaan taistelevien armeijoiden välillä melko luistavasti. Trumpetisti ilmoitti aina posteljoonin saapumisen ja hän vei ja toi kirjeitä molempiin suuntiin.

Esimerkiksi Runebergin Vänrikeistä tuttu J. S. Duncker lähetti vaimolleen Ristiinaan kymmenittäin kirjeitä Suomen sodan rintaman läpi ja myös rahalähetyksiä tehtiin tätä kautta. Järjestely oli molemmille osapuolille edullinen eikä kunnia sallinut vilppiä näissä asioissa.

Schultzin ensimmäinen kirje oli päivätty 30.8.1789. Kirjeenvaihto tapahtui ranskaksi, vaikka molemmat osapuolet olivat saksalaisia, Schultz kotoisin Liivinmaalta ja Stedingk Ruotsin Pommerista.

Ensimmäinen kirje on lyhyt ja se on vain saatteena muutamiin kirjeisiin venäläisille sotavangeille, muun muassa jollekulle Medvedeville, jota Schultz luonnehtii ”minun kelpo Medvedevikseni” (mon bon Medvedew). Kirjoittaja pahoittelee myös sitä, ettei ole sairautensa takia voinut vastata Stedingkin aiempaan kirjeeseen.

Stedingkiä lähettäjä tituleeraa herra parooniksi tai arvostetuksi herra parooniksi Estime Monsieur le Baron ja kirjoittaa oman nimensä ranskalaisittain Guillaume Schultz.

Toinen, 21.8. Nicschlottissa (Nyslott) päivätty kirje on monisanaisempi ja siinä on vakavaa asiaa. Kirjoittaja on saanut käsiinsä Hampurissa ilmestyvän lehden, jossa on häntä syvästi loukkaava uutinen (article le plus outrageant pour moi), joka liittyy Parkumäen taisteluun.

Artikkelin ilmoitettiin perustuvan viralliseen Tukholman tiedonantoon (Bericht), jonka oli antanut herra prikaatin komentaja, parooni Stedingk. Schultz vaati Stedingkiä näkyvästi ja julkisesti korjaamaan tätä häväistyskirjoitusta.

Stedingkin voittajan kunniaa ei asia vähentäisi, eikä Schultz halunnut siihen kajota, mutta tuo häväistys loukkasi ”meidän toisten saksalaisten” kunniaa.

Kirjoittaja ehdotti myös, että ruotsalaiset päästäisivät palaamaan Joroisissa sairaana olevat vangit ja luovuttaisivat hevosia tähän tarkoitukseen. Asia oli toki armeijan ylipäällikön ratkaistava.

Voitaisiin myös vaihtaa ruotsalainen (Porrassalmella haavoittunut ja Mikkelissä hoidettavana ollut ) von Döbeln (”Döblen”) venäläiseen Medvedeviin. Jälkimmäiselle Schultz lähetti 150 ruplaa, mikä oli huomattava summa. Schultz kyseli myös, eikö Stedingk halunnut lähettää terveisiä eräälle Pietarissa vangittuna olevalle ruotsalaiselle.

 Tällä kertaa kirje päättyi edellistä huomaavaisemmin: minulla on kunnia ilmoittaa tunteideni olevan mitä parhaimmat ja kunnioittavimmat. Allekirjoittajaksi mainittiin teidän mitä nöyrin ja kuuliaisin palvelijanne (Vôtre trés humble et trés obeisant serviteur) Guillaume Schultz.

Samassa postissa Schultz lähetti myös toisen kirjeen, jossa kerrotaan lähetettävän kirje Monsieur Tollille ja mainitaan, että Savonlinnaan oli saatu Pietarista lähetys, jossa oli monenmoista tavaraa ja, että olisi kovin ilahduttavaa, mikäli niillä voisi palvella herra paronia.

Toisin kuin on joskus väitetty, kyseessä ei ole sama Toll, josta sittemmin tuli Ruotsin armeijan sotamarsalkka ja josta myös Runeberg runoilee (Toll marski, Piper kreivi, Karl Lagerbring, ne vaan…) Samaa baltiansaksalaista sukua hän kuitenkin ilmeisesti oli.

Muistakaamme nyt tässä vieläkin, että myös Kustaa III:n sota oli Ruotsin hyökkäyssota, joka aiheutti tavattomasti kurjuutta ja tappoi rajan tälläkin puolella Jussi T. Lappalaisen arvion mukaan jopa 50000 henkeä, joista taisteluissa kaatuneina vain muutama tuhat.

Hallitsevasta yläluokasta tulevat, usein taustaltaan sangen kosmopoliittiset upseerit, jotka tunsivat toisensa ja saattoivat aina silloin tällöin vaihtaa isäntääkin, pyrkivät joka tapauksessa yleisessä kurjuudessa pitämään välinsä korrekteina. Sehän oli molempien etu.

En tiedä, miten kävi von Schultzin vaatiman oikaisun. Asia n syytä tarkistaa. Joka tapauksessa Stedingk, matkustettuaan sodan jälkeen Piasteriin Ruotsin lähettilääsi, kertoo suuresti ilahjtuneenasa tavatessaan siellä myös ”vanhan ystävänsä” kenraali Svhulgtzin.

Myös muden vanhojen vihollisupseerien seurassa Stedingk viihtyi erinomaisesti, Poikkeuksena oli nuivasti käyttäytyvä molempien Ruotsinsalmen taistelujen venäläisen osapuolen komentaja Nassau-Siegenin prinssi Krl Heinrich (Charles-Henri), joka suurena kerskurina oli muidenkin epäsuosiossa.

Mikä se sitten lopultakin oli tuon suuren Parkumäen taistelun merkitys?

Merkitys oli ainakin siinä, että muutama sata miestä kuoli. Osa kaatui jo kentällä ja suuri osa sittemmin haavakuumeeseen. Samalla saatiin pitkästä aikaa Ruotsin aseille voitto. Kyseessä ei ollut eurooppalaisiin kymmenientuhansien miesten taisteluihin verrattava tapahtuma, mutta ei myöskään pelkkä kahakka.

Sen sijaan strateginen tavoite jäi saavuttamatta. Laitaatsalmea, saati Olavinlinnaa ei valloitettu, vaikka se juuri tuolloin olisi ilmeisesti onnistunut, kun se oli lähes miehittämätön ja Ruotsin saaristolaivaston alukset olisivat päässeet sinne helposti.

Siinä tapauksessa koko Schultzin osasato olisi saatu pois pelistä sen perääntymistei tukkimalla ja Ruotsin järvilaivasto olisi päässyt Laitaatsalmen läpi hyökkäämään etelään, jossa tärkeää olisi ollut valloittaa Puumala. Sen jälkeen olisi voitu tehokkaasti auttaa hyökkäystä Lappeenrantaan ja sen jälkeen Viipuriin ja Pietariin…

Mutta miten siinä olisi loppujen lopuksi käynyt? Katariina kyseli retorisesti, että jos Kustaa jollakin ihme keinolla onnistuisi valtaamaan Pietatrinkin, niin millä keinoin hän pystyisi seuraamaan perääntyvää Venäjän armeijaa yhä syvemmälle Venäjälle…

Tästä voimme olla samaa mieltä. Ruotsalainen ruotuarmeija ei edes ollut luotu hyökkäämään, vaan kotiseutua puolustamaan. Värvättyjen jääkärijoukkojen sopimuksessakin tämä oli erityisesti mainittu: joukkoja ei saanut viedä ulkomaille eikä käyttää linnoitustöihin, toisin kuin ruotuarmeijaa.

Nykyisen sukupolven muistoissa Parkumäen taistelu lienee säilynyt lähinnä Wikipediassa. Siellä on artikkeleita suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi ja englanniksi. Kaikkki ne nojaavat lähinnä yleisesitykseen, Ilkka Mäntylän artikkeliin Suomen historian pikku jättiläisessä.

Koko taistelusta löytyy tuskin muuta sanottavaa, kuin siinä kuolleiden, haavoittuneiden ja vangiksi joutuneiden määrä. Sen asian merkitys ei enää ole aivan päätä huimaava, kun ymmärrämme, että he olisivat kaikki jo joka tapauksessa kuolleet.

Vaikka samaa lähdettä käytetään, esitetyt venäläisten tappioluvut ovat kuitenkin erilaisia: suomalaisen ja englantilaisen version mukaan ne käsittivät 200 kaatunutta, 500 vankia ja 130 haavoittunutta. Yhteensä siis 830 rivistä pois joutunutta.

Ruotsalainen versio ilmoittaa kokonaistappioiksi 650 miestä.

Venäläinen artikkeli mainitsee lähteenään Mäntylän lisäksi myös A.G. Briknerin, joka kuitenkin mainitsee tappioluvuksi ”alle 600” (do 600), mutta yllättäen antaakin kokonaismääräksi peräti 955 henkeä (200 kaatunutta, 130 haavoittunutta ja 625 vankia).

Suomalaisen osapuolen tappiot esitetään yhtäpitävästi kaikkialla 186 miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Tosin suomalainen versio ei mainitse tästä asiasta mitään lukua.

Jussi T. Lappalainen kertoo suomalaisten tappioiden olleen kaatuneina 1 upseeri ja 38 aliupseeria ja miestä sekä haavoittuniena 9 upseeria ja 135 aliupseeria ja miestä.

Von Schultz puolestaan ilmoitti omiksi tappioikseen kaatuneina ja vankeina 20 upseeria ja 509 miestä sekä haavoittuneina, jotka siis ilmeisesti pääsivät Olavinlinnaan saakka, 373 miestä. Harvinaista kyllä hävinnyt osapuoli ilmoitti siis suuremmat luvut kuin voittaja.

Noita lukuja voidaan joka tapauksessa pitää lähtökohtana taistelun uhrien arvioinnille ja ne antavat enemmän tietoa kuin myöhemmät könttäsummat.

Kysyä voi, onko asialla mitään merkitystä. Toki on aika rienaavaa summata muitta mutkitta erilaisia kategorioita sen mukaan, miten monta miestä poistui yhteensä rivistä taistelun seurauksena. Kuitenkin vangitut ja haavoittuneet ainakin toistaiseksi säilyttivät henkiriepunsa ja saattoivat jatkaa maallista vaellustaan vielä säädetyn aikansa.

Sodat ovat useimmiten inhimillisestä tyhmyydestä syntyneet ja tässä tapauksesa kysessä oli ennen muuta Kustaa III:n turhamaiksuus.

Kun turisti lukee Tukholman kuninkaanlinnan vieressä olevasta kuvapatsaasta ylistystä Kustaan maineteoista (ks. https://www.bing.com/search?q=gustav+iii+staty&gs_lcrp=EgRlZGdlKgcIBRBFGMIDMgcIABAAGOoCMgcIARAAGOoCMgcIAhAAGOoCMgcIAxBFGMIDMgcIBBBFGMIDMgcIBRBFGMIDMgcIBhBFGMIDMgcIBxBFGMID0gEJODA3NzJqMGo5qAIIsAIB&FORM=ANAB01&PC=EDGEDSE ), hänen kannattaa muistella myös kaikkia niitä hänen sodassaan turhaan menehtyneitä, joista Parkumäellä kaatuneet olivat vain pieni osa.

 

 

 

 

 

Vaarallinen "T-sana"

 

Vihapuheen voima

 

Milan Kundera, Tšekkiläinen pila. Tekijän tarkistamasta laitoksesta suomentanu5 Maire Uusitalo. WSOY 1974, 350 s.

 

Hämmästelen hieman tämän kirjan nimeä. Sen keskiössä on todellakin pila, mutta tuskin missään mielessä tšekkiläinen. Keskushenkilökin on etelä-määriläinen eikä suinkaan tšekki. Ehkäpä kirjan suomalainen nimi johtuu siitä, että se tuntuu viittaavan tuolloin olemassa olleeseen valtioon nimeltä Tšekkoslovakia.

Joka tapauksessa kirja tapahtuu parinkymmenen vuoden aikajänteellä, ensin 1940-luvun lopulla Tšekkoslovakian ”vallankumouksen” aikaan ja sitten 1960-luvulla, kun tarinan henkilöt eivät enää ole opiskelijoita, vaan nuoria aikuisia.

Asussa on pila, kortti, johon huoleton opiskelijapoika kirjoittaa tervehdyksen lemmitylleen. Kortissa vitsaillaan muutamalla sanalla ajakohtaisten kampanjoiden kustannuksella ja letkautetaan peräti Trotskin nimeä käyttäen.

Nuoret opiskelijat ovat aidosti kiihkeitä kommunisteja, joille Neuvostoliitto on suuri esikuva ja ystävä ja jossa ylimpänä johtajana ja samalla koko ihmiskunnan tiennäyttäjänä toimii vuosisataisnero. Josif Stalin, jonka johdolla oli juuri kukistettu natsisimi hirmuvalta koko Euroopassa.

Kommunismin pyhin kirja oli sillä hetkellä NKP(b):n historian lyhyt kurssi, joka oli itsensä Stalinin johdolla laadittu. Siinä oli kerrottu puolueen sankaritarina, jonka keskeinen juonne oli taistelu poikkeamia vastaan. Kaikki poikkeamat yhdistyivät puolueen arkkivihollisessa, joka oli ”juudas Trotski”.

Trotskin asema historiassa oli jokseenkin kummallinen, koska hänestä ei olut edes artikkelia missään tietosanakirjassa. Sen sijaan niissä oli artikkeli nimeltä ”trotskilaisuus”, jossa selostettiin tuon paholaismaisen lahkon toimintaa ulkomaalaisten voimien tuella kaikkialla maailmassa ja erityisesti pyhän puolueen sisällä.

Kortin lähettäjä ei tietenkään tiennyt Trotskista yhtään mitään eikä tarkoittanutkaan hänen nimensä mainitsemisella muuta kuin reipasta hölynpölyä, jonka tarkoituksena oli vetää lemmityn huomio hertkeksi pois politiikasta henkilökohtaisen elämän piiriin.

Mutta kortti ei tietenkään jäänyt huomaamatta. Sen todellista merkitystä ei kukaan vaivautunut ajattelemaan, sillä se oli jo sellaisenaan äärimmäisen epäkorrekti. Asian riitti ratkaisemaan yksi sana: ”Trotski”, joka suuntautui kaikkea sitä vastaan, mikä stalinistisessa maailmassa oli pyhää. Se sana oli tosiaan lausuttu ja jopa myönteisessä hengessä!

Ehkä voimme kuvitella nykyään ns. ”N-sanan” jossakin yhteydessä voivan saada ainakin jotakin vastaavaa voimaa.

Neuvostoliitossa juuri tuohon aikaan tuollainen kortti olisi saattanut johtaa lähettäjänsä teloittamiseen. Tšeskkoslovakiassa se riitti lähettämään kirjoittajansa kolmeksi vuodeksi ”mustien” eli epäluotettavien asevelvollisten joukkoon kaivostöihin lisätyn valvonnan piiriin ja ilman oikeutta kantaa asetta.

Innokkaan nuorisoliittolaisen elämä ja ihanteet tuhottiin siinä samalla. Se, miten asia tehtiin, kuuluu kirjan kiinnostavimpiin ja ajankohtaisimpiin kohtiin.

Morsiamen oli pakko lähteä mukaan tuomitsemiskampanjaan ja suurena tosikkona hän tekikin sen antaumuksella, päättäen pelastaa kosijansa kyynisyyden alhosta ja luokkavihollisen kynsistä sekä ainakin siitä ajattelemattomuusdesta, jotsa moisen kortin lähettäminen todisti.

Nuorisoliittolaiset, jotka tunsivat kortin lähettäjän, ymmärsivät kyllä, ettei kyse ollut mistään aatteelle vihamielisestä diversiotoiminnasta, saati vihamielisen ideologian paljastamisesta. Sitä paitsi kortti oli avoin ja kaikkien luettavissa.

Mutta oli olemassa tuo hirveä sana, vihasana ”Trotski”. Se oli vastaansanomaton tosiasia. Epäilikö joku, etteivät sellaiset sanat voisi johtaa tekoihin, etteivät ne ilmentäisi kirjoittajansa kyynisyyttä: miten muka voitiin tehdä pilaa pyhillä asioilla, joiden puolesta moni oli valmis kuolemaan.

Itse asiassa meillä on tässä edessämme oman laatulehdistömme hihamerkkisensaatio lähes suhteessa yksi yhteen. Kukapa olisi vakavissaan uskonut James Hirvisaaren eduskunta-avustajan pakinassaan ehdottaneet ulkomaalaisille pakollisia hihamerkkejä.

Mutta entääpä jos olisikin ehdottanut? Ja miten oli mahdollista tehdä pilaa tällaisesta asiasta? Hesarin toimittaja nousi oppineen närkästyneenä selittämään, miten ”Judenstern”(mikä ei koskaan ollut mikään hihamerkki) oli kammottava instituutio, jolla leimattiin koko juutalaisväestö. Ei siitä nyt hyvänen aika, kerta kaikkiaan ja yksinkertaisesti saanut mitään vitsiä rakentaa ja nauraa koko asialle.

eihän sitä tehtykään, mutta mitäpä väliä sillä oli? Ei sen takia ainakaan itketty ja eikö koko asiassa joka tapauksessa ilmennyt kyyninen psykologia, jolla oli valmius kaikenlaisiin roistontekoihin? (vrt. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=hesari+ei+ole+vitsi-vitsi).

Vähintäänkin tällaisen törkeän vitsailun katsottiin Tšekkoslovakiassa 1940-luvun lopulla ilmentävän kyynistä asennetta kaikkeen siihen  innoittuneeseen työhön sosialismin rakentamiseksi ja siis kyynisyyttä, joka oli myrkkyä koko yhteisölle.

Niipä oli poistettava paha entusiastisten nuorten keskuudesta. Ne, jotka sen suorittivat ja alkuun panivat, tiesivät kyllä hyvin, mistä oikeastaan oli kyse, mutta sen tunnustaminen olisi todistanut valppauden puutteesta ja ollut poliittisesti äärettömän epäkorrektia. Ja korrektius, nimenomaan poliittinen korrektius oli koko uuden ajattelun ydin.

Päähenklö kärsi hänelle tuomitun aikansa ja palasi sitten takaisin vanhaan maailmaan, jossa normit ja asenteet olivat muuttuneet. Anteeksi hän ei voinut antaa ja yrittipä kierosti kostaa onnettomuuksiensa pääasialliselle syylliselle viettelemällä hänen vaimonsa, mistä seurasi vai koomiseksi vääntyvä tragedia.

1960-luvun puolivälissä jo kaikki suhtautuivat koko puolueeseen ja sosialismiin kyynisesti eli kriittisesti ja uskalsivat käyttää järkeään.

Koko menneisyys tuntui nyt jo jonninjoutavalta, eikä nuoriso pystynyt ymmärtämään sitä lainkaan, saati, että oisi siitä innostunut. Pinnalla olivat sen sijaan kansanperinteeseen kuuluvat juhlat, jotka nekin olivat nuorison taholla usein yhtä epäsuosittuja.

Esipuheen kirjoittanut Klaus Taubert väittää, ettei kyseessä ole poliittinen romaani. Ehkä niinkin voi ajatella. Silloin ei pidetä poliittisena sitä ajatonta konformismia ja yleiskäsitteillä pelaavaa typetyyttä, joka meillä tänäkin päivänä on keskuudessamme.

Voi olla, että siinä on kyseessä ainakin ajaton massaihmisn häpeämättömyys, joka tarvittaessa tuhoaa häikäilemättä yksilöiden elämän ja vielä ylpeilee aikaansaannoksistaan.