torstai 26. toukokuuta 2022

Rauhanturvaamisen suurvalta

 

Rauhanomainen Venäjä

 

Ammoisella 1980-luvulla, kun venäläisiä Suomessa oli vain muutamia, ilmestyi maassamme sentään pieni, monistettu venäjänkielinen lehti, Russki listok v Finljandii. Sen päätoimittajana oli kelpo slavofiili nimeltään Orenti Diederichs.

Jonkin verran hämmästyin lukiessani lehdestä, ettei Venäjä koskaan ollut käyttäytynyt väkivaltaisesti naapureitaan kohtaan eikä koskaan edes toimeenpannut niissä sotilaallista miehitystä (okkupatsija).

Ymmärsin toki, että kyseessä oli filosofinen suoritus. Kuten juristit tekevät tarvittaessa monimutkaisista asioista yksinkertaisia ja päinvastoin, pystyvät asiansa osaavat filosofit kääntämään asiat päälaelleen yhdellä kynänvedolla.

Siitähän oli runsaasti esimerkkejä tuon ajan orwellilaisessa kielenkäytössä: sota oli rauhaa, orjuus oli vapautta ja niin edelleen. Mutta ajanmukainen jargongi perustui oletukseen, että Neuvostoliitossa on aivan uusi ja täysin erilainen yhteiskuntajärjestelmä ja että sen politiikka maailmassa on ymmärrettävä tältä pohjalta.

Ennen, 1800-luvulla oli kuitenkin toisin. Eihän Neuvostoliittokaan kehdannut ihan avoimesti väittää, että tsaarin ajan politiikka olisi ollut olemukseltaan ihan samaa kuin tämä nykyinen rauhanpolitiikka. Mutta juuri näin, siis Venäjän rauhanomaista olemusta aksioomana pitäen olivat slavofiilit ajatelleet jo 1840-luvulta lähtien, kun heidän toimintansa varsinaisesti alkoi.

Sen jälkeen kun Pjotr Tšaadajev oli julkaissut kuuluisan filosofisen kirjeensä, jossa hän teki jyrkän eron Venäjän ja lännen kulttuurien välille ja väitti, ettei Venäjä ollut saanut kulttuurissa aikaan mitään, vaan ainoastaan huonosti matkinut länttä, nousivat isänmaanystävät niin sanoakseni takajaloilleen.

Asiahan oli päinvastoin niin, selitettiin, että Pietari Suuri oli raiskannut koko Venäjän ylivertaisen kulttuurin yrittäessään länsimaistaa sitä. Pietarin kaupunkikin oli vieras, eurooppalainen elementti Venäjän ruumiissa. Venäjä oli venäläistettävä uudelleen!

Tämän arveltiin olevan mahdollista siksi, että aito venäläisyys oli yhä säilynyt kyläyhteisössä (mir), jonne saksalaisen byrokraatin käsi ei koskaan ulottunut. Kylissä oli Venäjän voima ja näennäisesti köyhä ja kurja musikka oli se henkinen voima, joka lähti suoraan Venäjän sielusta ja jota eurooppalaisuus ei ollut pilannut.

Ohimennen kannattanee todeta, että myös slavofiilinen filosofia oli perusidealtaan saksalaista. Se oli Schellingin, Fichten ja Herderin tapaan kansallishenkeä etsivää ja kansan omaleimaisen persoonallisuuden olettavaa ajattelua. Hegel, joka korosti valtiota, tuli hieman myöhemmin mukaan kuvaan.

Slavofiilisen historiakäsityksen isä oli Sergei Homjakov, jonka melko sekava ja keskeneräinen teos oli joka tapauksessa vaikuttava voima venäläisyyden ytimien tutkimuksessa ja sen ja Euroopan erojen esiin nostamisessa. Myös Aksakovin ja Kirejevskin veljekset kuuluivat tähän slavofiilien sukupolveen. Hieman heille naurettiin, mutta aate ei siitä kukistunut.

Homjakovin mukaan Eurooppa edusti niin sanottua kushilaista eli egyptiläistä prinsiippiä, jolle ovat ominaisia mekaanisuus ja pakko ja sen mukaisesti asioiden hoitaminen väkivallan avulla. Tämä prinsiippi olennoitui muun muassa katolisessa uskonnossa.

 Venäjä taas kuului iranilaisen prinsiipin piiriin ja sille olivat ominaisia vapaus ja väkivallattomuus. Ortodoksinen uskonto tietenkin edusti sitä ja Venäjän historia oli todiste sen kuulumisesta tähän kokonaisuuteen: Venäjällähän ei ollut koskaan kehittynyt ritarilaitosta, jonka perusideana oli juuri väkivalta.

Venäjällä ei myöskään asioita ratkaistu enemmistöpäätöksillä, mikä olisi merkinnyt julkituotua tai piilevää turvautumista väkivaltaan. Sen sijaan oli käytössä konsensuksen, sobornostin periaate. Ihmiset nöyrtyivät totuuden edessä, eivätkä yrittäneet sen sijaan ajaa omaa etuaan kokoamalla enemmistön taakseen ja tekemällä lehmänkauppoja.

Aikoinaan, neuvostokaudella tämä oli kuin kuvaus politbyroon kokouksesta. Julkisuuteen annettujen tietojen mukaan siellä ei äänestetty, vaan hyväksyttiin totuus aina yksimielisesti. Kieltämättä tuo totuuden ja oikeuden löytämisen metodia voitiin pitää ongelmallisena.

Joka tapauksessa oli suorasataan aksiomaattista, että sellainen aatelistasavalta kuin Puola, oli läpeensä länsimaisen hengen saastuttama. Siellähän ns. konfederaatioiden perustaminen ja väkivallalla uhkaaminen oli valtiopäivillä normaalina pidetty tapa ratkaista asioita.

Niinpä naapurit jakoivatkin koko Puolan keskenään. Tämä maailmanhistoriallinen rikos ei jostakin syystä herättänyt slavofiilien moraalista kauhistusta, sen sijaan he nimittelivät Puolaa slaavilaisten kansojen Juudakseksi, joka oli myynyt sielunsa lännelle (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=puolan+valtiop%C3%A4iv%C3%A4t ).

Venäjän historia, toisin kuin Puolan, oli siis väkivallaton. Asia näkyi jo siitä, ettei koko valtiota, väkivallan välinettä, ollut syntynyt venäläisessä yhteisössä: sehän tuotiin sinne lännestä kutsumalla varjagit hallitsemaan. Hallinto oli toki tarpeen ihmisten syntien tähden.

Turmeltumaton venäläinen talonpoika oli itse asiassa aikakauden ainoa todella kristillinen ihminen. Slavofiilit väittivät, ettei hän ollut edes kiinnostunut aineellisesta hyvästä eikä kunnioittanut maallisia arvoja, vaan hengen hedelmiä: Venäjällä arvostettiin enemmän pyhän hullun ryysyjä kuin hovimiehen brokadia.

Näitä lähes kahdensadan vuoden takaisia spekulaatioita voi halutessaan pitää nykypäivän kannalta yhdentekevinä, mutta en usko, että ne olisivat jääneet vailla vaikutusta.

Slavofiiliset ideat ovat välittyneet kautta sukupolvien eteenpäin ja jopa neuvostoaika kummallista kyllä, vahvisti niitä omalla tavallaan. Itse muistan netissä melko äskettäin erään venäläisen patriootin selittäneen, ettei länsimainen ihminen kykene ymmärtämään, miksi matemaatikko Perelman kieltäytyi miljoonan dollarin palkkiosta, jonka olisi saanut ratkaistuaan erään alansa ogelman.

Tässä siis väitettiin, ettei syynä ollut Perelmanin autismi, vaan hänen venäläisyytensä. Tätä kuitenkin sopii epäillä jo sillä perusteella, että Venäjällä on kuin onkin huomattava määrä ihmisiä, joita ei lainkaan kiinnosta kieltäytyä ottamasta vastaan miljoonia ja jopa miljardeja.

Voidaan myös todeta, että itse patriarkka Kirill väitti hiljattain aito slavofiiliseen tapaan, ettei Venäjä ole koskaan kenenkään kimppuun hyökännyt. Tällaiseen väitteeseen uskominen epäilemättä edellyttää jo alan ammattimiehen taitoja tai sitten täydellistä tietämättömyyttä historiasta.

Eikö Venäjä siis olekaan hyökännyt esimerkiksi Ukrainaan? Jos ensin todistelemme itsellemme, ettei koko Ukrainaa ole eikä voikaan olla edes olemassa, pääsemme jo lähelle kaivattua päämäärää. Jos sen lisäksi ajattelemme, etteivät ukrainalaiset, jotka itse asiassa ovat venäläisiä, voi mitenkään taistella venäläisiä vastaan, saamme jo otettua seuraavan askeleen.

Kun Venäjän erikoisoperaatiota kuitenkin koko ajan aseellisesti vastustetaan ja häpeämättömästi sabotoidaan, on tehtävä se johtopäätös, että näin ei tee mikään kansa tai valtio, vaan fasistit, jotka edustavat rikollista ideologiaa.

Venäjän musiikilliseksi symboliksi on jossakin äänestyksessä tarjottu Suuren isänmaallisen sodan aikaista hymniä ”pyhä sota” (ks. https://www.youtube.com/watch?v=LD9ODRqI9xQ ).

Siinä esitetään puhtaimmillaan se näkemys, että Venäjä on kokonaan ja jäännöksettömästi hyvän puolella, kun taas vihollinen -fasistit- edustaa vain pahuutta ja pimeyttä.

Orwell ei liioitellut piirtäessään kuvansa totalitaarisesta yhteiskunnasta. Kommunismin vallitessa sitä yritettiin toden teolla rakentaa, mutta kova todellisuus tuli väliin. Hengen maailmassa asia on toisin. Siellä Venäjä edustaa yhä ikuisesti vapautta ja rauhaa, muut taas aggressiota, väkivaltaa, pimeyttä…

 

keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Tykkejä voin asemesta

 

Voiman rintaäänellä

 

Kylmän sodan aikoihin puhuttiin paljon siitä, miten itsetarkoitukselliseksi kasvaneen jännityksen lieventäminen olisi mahdollista. Lännessä käytettiin yleensä ranskalaista sanaa detente, joka sananmukaisesti tarkoittaa juuri latauksen hellittämistä, siis esimerkiksi jännittyneen jousen päästämistä lepotilaan.

Suomessa keksittiin sana liennytys, jolla on hieman erilainen kaiku, mutta samaan asiaanhan sillä viitattiin.

Paljon riitti puhetta myös siitä, voitaisiinko järjetön keskinäinen uhkailu ja pelon herättäminen korvata tekemällä itse aloite -siis lännen puolelta- vai olisiko syytä pitää oma keppi mahdollisimman suurena, jotta voitaisiin puhua voiman nimissä: с позиции силы, kuten Venäjällä sanottiin. Siellä se oli kirosana, kun lännen asenteita kommentoitiin.

Venäläisen kulttuurin piirissä on ilmeisesti aina ollut suurvaltasovinisteja tuossa sanan alkuperäisessä mielessä, ihmisiä, joille voimaan ja sen mahdollistamaan väkivaltaan sitoutuminen mahdollistaa omankin elämän merkityksellisyyden. Leipääkin -saati voita-  voi vähentää, mikäli sirkushuveja on riittävästi ja niihin kuuluvat tässä tapauksessa erityisesti paraatit, marssimusiikki ja nykyään myös TV-ohjelmat ihmeellisistä ja voittamattomista uusista aseista.

Noita tragikoomisia tyyppejä on klassisessa kirjallisuudessa aina silloin tällöin kuvattu ja tälläkin palstalla on ollut pari esimerkkiä (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=kiparsky , https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=leskov ). Aikoinaan tämä tyyppi tunnettiin maassamme hyvin, sillä se piti jatkuvasti itsestään ääntä ns. Suomi-syöjien lehdissä, erityisesti niitä olivat Novoje vremja ja Moskovskije (vanhaksi venäjäksi Moskovskija) vedomosti.

Suomen mitättömyyttä ja sen hävytöntä uhmailua Venäjän edessä jaksettiin vuodesta toiseen halveksua ja paheksua. Toisaalta Venäjällä oli myös varsin merkittävä Suomen ystävien puolue, jonka mielestä maamme itse asiassa olisi erinomaisesti sopinut esikuvaksi emämaallekin.

Mutta siinähän se loukkauskivi olikin. Suomi kukoisti Venäjän suojissa antamatta sille itse mitään, se toisin sanoen eli valtavan emämaansa kustannuksella ja hautoi koko ajan petosta. Maa olisi siis valloitettava uudelleen!

Venäjän voiman ja mahdin ihailijoiden kompastuskivenä oli siis tuon pienen, ”venäläisellä verellä ostetun” valtakunnanosan pullikointi suurvallan pyrkimyksiä vastaan. Kuitenkin se olisi voitu murskata kuin torakka – miksei sitä tehty? Ehkäpä se päivä olikin jo lähellä?

Nämä vanhat muistot tulevat väkisinkin mieleen, kun katsoo juuri nyt duuman hulluimpien sovinistien kiljuntaa: Suomi voidaan hävittää kokonaan, USA:sta nyt voi teoreettisesti jäädä joitain ihmisiä jopa henkiin, mutta entäs nämä vaivaiset viisi miljoonaa: mitään ei jää, jos mahtava isänmaamme toisin päättää!

Tässä täytyy myöntää, että myös duumassa jopa suurina sovinisteina pidetyt ihmiset katselivat TV-kameroiden edessä vaivaantuneina tuota voiman rintaäänellä paasaavaa edustajaa, joka kuitenkin näytti saavan jonkinlaista tyydytystä purkauksestaan.

Aikoinaanhan valtakunnan duumassa kunnostautui Suomen syöjinä erityisesti kaksi puolihullua edustajaa, N.J. Markov eli Markov 2. ja Vladimir Puriskevitš, molemmat skandaalinkäryisiä rähinöitsijöitä ja kaksintaistelijoita, jotka kannattivat ns. mustia sotnioita, juutalaisvastaisia murhaajia ja ryöstäjiä. Markoville on myöhemmin haluttu antaa kyseenalainen kunnia myös tämän SA-joukkojen perusidean viemisestä Saksaan.

Valtioelimiä, saati valtioita ei kannata arvostella vain sen hulluimpien edustajien kannalta. Silloin on aina muistettava ainakin se, että heillä on myös omassa maassaan tiukkoja vastustajia. Suomea kannattivat sortovuosina duumassa etenkin kadettien puheenjohtaja Miljukov ja gruusialainen sosialidemokraatti (menševikki) Gegetškori.

Mutta joka tapauksessa Suomi Stolypinin kaudella ajettiin yhä kauemmas nurkkaan noista puolustajistaan huolimatta. Ääriainekset eivät määränneet politiikkaa, mutta selvästi vaikuttivat siihen. Tulevaisuus näytti lohduttomalta.

Voimaan uskovat chauvinistit saivat kuitenkin huomata, että oli sitä voimaa muillakin. ”Venäläinen höyryjyrä” ei kukistanutkaan Saksaa maailmansodassa, vaan tuhosi itsensä mielettömässä massojen sodassa, jonka merkitystä kansa ei voinut käsittää. Siinä samassa keisarikunnasta lähtivät Suomen lisäksi niin Puola, Ukraina, Bessarabia ja Baltia ja jopa Kaukasiankin alueita.

Suurvaltasovinistinen psykologia on pienen kansan näkökulmasta arvoitus. Toki meilläkin on yksinkertaisia sieluja, joille ilmeisesti toisi suurtakin tyydytystä ottaa Ahvenanmaalta pois kaikki sen erioikeudet -nehän ovat hyvin samanlaiset kuin aikoinaan oli Suomella Venäjän yhteydessä. Tosin Ahvenanmaalla ei ole omia lakeja, omaa armeijaa eikä tullilaitosta, mutta sama erillisyys emämaasta on kyllä saatu aikaan. Harmittaahan se aina joitakin.

Jotakin erityisesti venäläisestä suurvaltapsykologiasta tuntuisi joka tapauksessa olleen tunnetulla ”liberaalidemokraatilla”, Žirinovskilla, jonka puolueen nimeenkin sisältyi vitsi. Silti se oli merkittävä poliittinen voima siinä mielessä, että se tarjosi vallalle aina kannatuksensa viikunanlehteä sopivasta korvauksesta.

Joka tapauksessa mieleeni on jäänyt Žirinovskin jo uransa alussa esittämä idea, että Venäjän talouden romahduksesta voitaisiin päästä uhkaamalla muuta maailmaa ydinaseella, ellei se suostu antamaan maalle, mitä se haluaa. Olihan siinä voittamaton logiikka, kuten siinäkin ideassa, että Venäjä voisi liittää itseensä Turkin demokraattisin menetelmin. Voitaisiin pitää yhteinen äänestys, jossa enemmistö päättäisi, mihin maahan Turkki kuuluu. Kun venäläisiä on enemmän, he tietenkin voittaisivat…

Itse asiassa en ole lainkaan varma siitä, että venäläisten enemmistö missään vaiheessa olisi ollut halukas ottamaan 80 miljoonaa turkkilaista valtakuntaansa. Terve itsesuojeluvaisto tulisi varmaankin esteeksi.

Mutta eipä tuon vaiston toimivuudesta kannata olla liian varma. Hyökkäys Ukrainaan osoittaa, että sitä on valtion huipulla puuttunut kohtalokkaassa määrin. Usko siihen, että Venäjän voima on vastustamaton, on vanhaan tapaan saanut painaa terveen järjen ja normaalin varovaisuuden argumentit taka-alalle.

”Voittoisa pikku sota” jäikin taas tulematta. Japanin-sodastakin odotettiin aikoinaan valtaistuimen suosion suurta nostajaa, mutta kuinkas sitten kävikään… Siihen aikaan ei sentään ollut käytettävissä ydinaseita ja tuskin kirkkokaan olisi suostunut sellaisia siunaamaan, jos niitä olisi ollut.

Nyt voi käydä kuin aikoinaan Japanissa tai sitten paljon pahemmin. Joka tapauksessa voiman rintaäänellä paasaavat chauvinistit ovat taas saaneet huomata, että on sitä voimaa muillakin. Ei se ole mikään ihmelääke, jolla järki ja suhteellisuudentaju voitaisiin korvata. Voima ei voi koskaan riittää valtion päämääräksi ja nykymaailmassa se tuskin riittää edes keinoksi. Tämä koskee sitten myös Natoa.

 

maanantai 23. toukokuuta 2022

Ihmemiehiä ja naisiakin

 

Ihmeitä ja erikoisuuksia

 

Sven Hirn, Kaunotar ja hirviöitä. Kotimaista kulttuurihistoriaa. Yliopistopaino 2004, 356 s.

 

Myös ennen maailmassa saivat kansalaiset, rengistä porvariin, ihmeitä nähdäkseen. Markkinoilla kierteli monenlaista yrittäjää ja pienestä rahasummasta pääsi katsomaan vaikkapa taikalyhtykuvia tai pienoismalleja ajan suurista tapahtumista ja vahakuvia kuuluisista henkilöistä. Jopa Ranskan murhatun presidentin Sadi Carnot’n kuolinnaamiota saatettiin esitellä.

 Kummallisia ihmisiä näytettiin maksusta ja jos jonkinlaisia temppuja esitettiin. Hevoskäyttöiset karusellit eli hoijakat, posetiivit ja muut soittokoneet kuuluivat asiaan yhtä olennaisesti kuin ryyppääminen, joka harvoin harrastettuna vei usein katuojaan ja poliisin pahnoille. Ns. pestuumarkkinoiden aikaan sattui vielä 1950-luvulla niinkin, että näin ojassa miehen, jolla oli musta puku yllään, siis sammuneen juhlijan. Jopa pelotti.

Muistan itse 1950-luvun lopulla eräänkin tivolin, jossa pääsin katsomaan naista, jolla ei ollut alaruumista. Mistä tiedettiin, että se oli nainen, oli kysymys, jota ei kehdannut esittää. Naisia oli muitakin, muun muassa ns. vedenneitoja, joita voi pudotella lavitsoilta veteen, jos osui pallolla laukaisimeen. Peli oli kovin suosittu.

Taitojaan esittelivät tivolissa mm. ”luuton kissamies Manu” ja nähtävänä oli jopa oikea vetonaula: pesunkestävä neekeri, nimeltään prinssi Nikizolo, ellen väärin muista. Kyllä riitti kerrottavaa. Mutta myös pettureita toimi alalla ja muuankin ”Tulimaan villi” 1800-luvulla paljastui ranskalaiseksi näyttelijäksi.

Toki kiertäviä tivoleita ja sirkuksia on yhä olemassa ja niiden esiintyjät ovat varmaankin yhtä osaavia kuin ennen, mutta lajin asema ja arvostus ovat muuttuneet. Ennen kerrottiin ohjelmistosta lehdissä, sekä mainoksissa, että myöhemmissä selostuksissa.

Enimmäkseen juuri lehdistön avulla on Sven Hirn vuosien mittaan piirtänyt hyvin mielenkiintoisen kuvan sirkuksen vaiheista Suomessa. Helsinki ja myös Turku sijaitsivat strategisessa paikassa: Tukholman ja Pietarin väliä kulkevat seurueet pysähtyivät säännönmukaisesti ainakin Helsingissä.

Kansainväliset huvittajat eivät olleet vain sirkusväkeä: taitojaan esittelivät myös niin juoksijat, uimarit kuin lentäjät. Juoksijat taittoivat tavattoman pitkiä taipaleita ja usein juoksivat ainakin osan matkasta takaperin, ampuivat välillä kiväärillä tai pistoolilla ja tekivät jos jonkinlaista temppua. Uimarit ja etenkin sukeltajat saattoivat tehdä aivan ihmeellisiä asioita, kuten sytyttää sikarin, joka paloi vielä veden alta noustua, hypätä veteen kahleissa ja nousta sieltä vapaana ja toisissa vaatteissa jne.

Lentäjien kulkuvehje oli ilmapallo, jonka Montgolfierin veljekset olivat keksineet jo 1700-luvulla. Kuuman ilman sijasta käytettiin 1800-luvulla usein esimerkiksi talouskaasua, jota ostettiin kaasulaitokselta. Suuren pallon täyttämällä kaasulla olisi Helsinki pärjännyt kolme vuorokautta.

Pallot nousivat jopa 1700 metrin korkeuteen ja ajautuivat, minne sattui. Pahempia onnettomuuksia ei Suomessa tämän lajin kohdalla kuitenkaan tapahtunut.

Ihmeidentekijät kiersivät maata joskus laajemminkin, esimeriksi Savonlinnassa lähetettiin ”Savonlinna”-lehden mukaan Nälkälinnanmäeltä ”montgolfierilainen ilmapallo” joskus 1880-luvulla. Tarkempi päivä löytyy lehdestä.

Outojen eläinten ohella esiteltiin myös kummallisia ihmisiä. Oppikirjoissakin mainittu Julia Pastrana oli merkillinen olento, jonka iho oli kauttaaltaan tuuhean karvan peittämä. Hän oli muutenkin apinan näköinen ja hänen nuorena kuollut poikansakin oli parrakas jo syntyessään.

Ahne impressaari meni suojattinsa kanssa naimisiin ja Julian ja tämän pojan kuoltua antoi palsamoida ruumiit, joiden esittelyä sitten jatkettiin vielä kauan. Suuria vetonauloja olivat myös jättiläiset, kääpiöt ja luonnottoman lihavat ihmiset.

Todellista ammattitaitoa edusti Gaetano Cinisellin Pietariin perustama sirkus, joka siellä on yhäkin, Fontankan rannalla. Nyt se on taas ottanut vanhan nimensä ja esittelee myös sirkusmuseota, joka perustettiin jo viime vuosisadalla. Tämän aidon sirkuksen suuria ja vuodesta toiseen toimivia vetonauloja on taitoratsastus.

Sirkusammattilaiset ja muutkin maksusta esiintyvät artistit olivat aikoinaan suuri julkkiksia. Maineen perässä juokseminen on tietysti tähän päivään saakka saanut ihmisiä ylittämään Niagaran putoukset tai Imatran koski köyttä pitkin tai laskemaan putous tynnyrissä.

Mainittakoon, että Niagaralla köyden pituus oli 300 metriä ja että ylittäjät tekivät monenmoista temppua: kuka kantoi toista miestä selässään, kuka pystytti välillä pöydän köydelle, joi viiniä ja poltti sikaria. Joku jopa työnsi pikkulastaan kottikärryissä yli putouksen!

Helsingissäkin erilaisia temppuilijoita oli vuosittain niin paljon, että yleisö näyttää käyneen hieman nirsoksikin ja lehtien kritiikit olivat joskus melko purevia, ellei mestari ollut sanojensa mittainen.

Sirkusprimadonnat olivat balettitanssijattarein ohella eräänlaisia toisenlaisen ja vapaamman kulttuurin edustajia, joiden pariin veri veti niin erilaisia elostelijoita kuin myös nuoria ja kiihkeitä miehiä, joille naiset saattoivat käydä kohtalokkaiksi. Joskushan siinä pelissä menehtyivät molemmat, kuten kävi sirkusprinsessa Elvira Madiganille ja kreivi Sparrelle. Balladi muistuttaa asiasta tänäkin päivänä.