Nykyhetki oli eilenkin

 

 Nykyisyyden ymmärtäminen

 

     Joka ei menneitä tunne, ei nykyisiäkään ymmärrä, sanotaan ja siitähän seuraa, että se, joka menneet ymmärtää väärin, tekee samoin myös nykyisyyden kohdalla.

     Mitä tuo ymmärtäminen sitten milloinkin tarkoittaa, on kaikkea mitta kuin yksiselitteinen asia. Joku saattaa muistaa vuosilukuja ja nimiä ja numeroita, jotka eivät välttämättä lisää hänen ymmärrystään asioista minkään vertaa. Toisen mielikuvat ovat yksinkertaisesti vain tunnetta tulvillaan.

     Asioiden kontekstihan se on, joka määrää niihin sisältyvät mielekkyyden, sen, mikä juuri olisi ymmärrettävä, mikäli haluaa ihan oikeasti tietää, millaisena nykyaikaa on syytä pitää ja millä perusteella sitä olisi mahdollista verrata menneisiin.

     Ihmisen aivot ovat kapasiteetiltaan valtava koneisto, joka kuitenkin työskentelee ankarasti juuri pitääkseen toimivan ihmisen näköpiirissä olevat asiat mahdollisimman yksinkertaisina, jotta pääärökset olisivat helppoja eikä turhaa intellektualismia tulisi kaikkea pilaamaan (ks. Vihavainen: Haun savanniaivot tulokset ).

     Kuten tiedämme, on aikoja, jolloin intellektuaalinen kyky sanan klassisessa merkityksessä kytketään kokonaan pois päältä ja massat alkavat raakkua yhdellä äänellä ja ovat yhden tunteen valtaamia. Ne ovat omalla tavallaan suuria hetkiä, joista sittemmin ylpeillään, mutta ei ole syytä nostaa niitä aiheettomiin korkeuksiin (vrt. Vihavainen: Haun aivojemme rajoituksista tulokset ).

     Miten siis arvioimme ja voimme arvioida menneitä ja nykyisiä aikakausia? Mitä väitämme, jos sanomme niitä ymmärtävämme?

     Luulenpa, että on syytä kiinnittää silloin huomiota kyseisten aikakausien tiettyyn erityisyyteen, ilmiöihin, joiden löytäminen muilta ajoilta on vähintäänkin vaikeata ellei mahdotonta.

     Ajatelkaamme sitä, että kerran olimme urheilun suurvalta, joka oikeasti noteerattiin korkealle ja pakko olikin. Miltäpä kuulostaisi, jos joku nyt vakavissaan vaatisi, että tämä ansaittu kunnianimitys on yhä voimassa ja sitä on vaalittava?

     Olimmehan me kerran myös tietokonealan ihmemaa ja kännykän käyttäjien supervalta. Nyt ei enää löydy maata, joka ei ylittäisi Suomen tuolloisia lukemia.

     Ja sitten olivat ne Pisa-tulokset ja tämä maan mainio onnellisuushan on yhä tänään suuri valttimme. Ei se olisi ollut mahdollista joskus sata vuotta sitten.

     Helposti myös unohtuu, että Suomea pidettiin 1800-luvun puoliväissä Euroopan köyhäintalona, ainakin Zachris Topeliuksen todistuksen mukaan ja halpatyövoiman lähteenä, josta sai pilkkahintaan merimiehiä purjelaivojen vaarallisiin töihin.

     Ja sitten, eräässä tietyssä tilanteessa lähti maailman tasa-arvoisimman ja poliittisesti demokraattisimman maan suurin puolue aseellisen vallankaappauksen tielle, uskoen sokeasti venäläisten bolševikkien loruihin, joiden ei olisi voinut kuvitella pettävän idioottiakaan.

     Mutta näinhän se menee. Johtajat vievät ja kansa taputtaa ja ”ymmärtää” kaiken olevan parhaalla mahdollisella tavalla, kuten Voltairen tohtori Pangloss aikanaan.

     Juuri nyt voimme havaita suorataan euforista hartautta oma sotilaallisen kyvykkyytemme takia ja itärajan takana olevan karhun ärsyttäminen vain naurattaa meitä.

     Kaikki tämä on ymmärrettävää, mutta tuskin hyväksyttävää, saati kannatettavaa. Jälkiviisaus tuöee sitten aikanaan ja on usein imelää, vastuutonta ja typerääkin, vaikka on tärkeää, että edes jossakin vaiheessa osaamme olla itsekriittisiä.

     Tärkeää olisi pitää mielessä, että meidän on lähdettävä siitä, ettei nykyisyytemme missään tapauksessa ole saavuttanut inhimillisen täydellisyyden ja viisauden lopullista huippua ja että se, mitä nyt saatamme nimittää viisaudeksi, voikin sukupolven- parin päästä näyttää uskomattomalta typeryydeltä.

     Tämä tuli vain mieleeni lukiessani vanhaa blogiani, joka oli kirjoitettu vähän ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan:

 

keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Tyylipisteet ja rähmätyyli

 

Menestyksemme puutteet

 

     TV:ssä tulee nyt lähihistoriasta kertova sarja, jota on kovasti hypetetty siellä ja täällä. Onhan siinä paljon sellaista asiaa, josta nykyisellä nuorisolla ei ole mitään käsitystä, ja jota vanhemmatkin usein tuntevat hyvin puutteellisesti.

     Onkin kiinnostavaa havaita, millaisia luonnehdintoja maamme ja kansakuntamme suorituksesta sotien jälkeen on tämän ohjelman johdosta annettu.

     Nuori tutkija on nimittänyt tuota historiaa menestystarinaksi, mutta varustanut sen joka tapauksessa epiteetillä nolo. Tämän sangen kiinnostavan kiteytyksen johdosta tulee kysyneeksi, mitä muita noloja menestystarinoita meillä on tiedossamme tai mitä sellaisia historia ylipäätään tuntee?

     Itselleni tulee lähinnä mieleen Ruotsin suoritus toisessa maailmansodassa, jossa se toimi Saksan luotettavana apulaisena ja teki mainion tilin myymällä sinne rautamalmia ja kuulalaakereita. Ilman tätä kauppaa Hitlerin sotakoneiston oli laskettu sodan alkuvaiheessa pysähtyvän muutamassa kuukaudessa.

     Ruotsin valtion suoritus oli sen kansan kannalta mainio. Suomalaiset olisivat mielellään nähneet veljeskansan päästävän maahansa liittoutuneiden siirtoarmeijan ja ryhtymään siinä samalla pontevaan sotaan saksalaisia vastaan omalla alueellaan. Sehän olisi hyvin luultavasti ollut väistämätön seuraus ja näkynyt heti myös meillä.

     Olisiko tämä sankarillinen poseeraus todella auttanut suomalaisia, on kysymys sinänsä, mutta ruotsalaisten tyylipisteet jäivät nyt joka tapauksessa aika niukoiksi, vaikka tulos oli lähinnä loistava oman maan kannalta.

     Tuota meidän TV-ohjelmaamme eivät kaikki kuitenkaan ole ymmärtäneet katsoa siinä esitetyn menestystarinan näkökulmasta, vaan joku sankarillinen sielu on peräti innostunut puhumaan häpeällisestä historiastamme. Siis missä suhteessa ja kenen kannalta häpeällisestä? Monikon ensimmäistä persoonaa siinä joka tapauksessa on käytetty.

     Pelkään pahoin, että tässä tapauksessa on nyt taas kerran unohtunut, kuka tässä maailmassa on kulloinkin ollut kuka ja millaisella äänellä itse kukin on päässyt puhumaan.

     Nykyään, kun yksinkertaiset sielut sijoittavat Suomen ilman muuta suurvaltojen joukkoon huipputehokkaine aseineen, unohtuu helposti, että vielä 1970-luvun alussa asevelvolliset meillä pitivät henkilökohtaisena aseenaan pystykorvakivääriä, joihin ei taisteluharjoituksissa ollut varaa jakaa paukkupanoksia. Sen sijaan huudettiin ”laukaus!”, ”laukaus!” ja parhaimmassa tapauksessa ”sarja!”.

     Tällaisen armeijan pelotearvo liittyi sen taisteluhenkeen, kuten se tietenkin myös aina tekee -jopa nytkin.  Olennaisen paljon riippuu siitä, miten hyvin maa ja armeija kestävät 1000-10000 ensimmäistä omaa kaatunutta.

     On luultavaa, ettei tuota armeijaamme kaikesta huolimatta silloin missään kovin pahasti pelätty eikä kyllä pelätä nytkään. Pienen maan turvallisuutta ei koskaan voi taata sen oma armeija, olipa se minkälainen tahansa. Suurvalloilla on aina kaikkea enemmän ja pienen maan turvallisuus lähtee siitä, että se onnistuu pysyttelemään poissa vasaran ja alasimen välistä. Oma pieni armeija antaa tässä suhteessa vain hyvin niukasti vapausasteita, niin tarpeellinen kuin sen olemassaolo onkin.

     Muistan, miten joskus 80-luvulla puhuttiin jossakin Suomen sodista ja muuan virolainen ystäväni naureskeli, että historiassahan näköjään Suomi toimi yhtenä suurvaltana muiden joukossa. Suomalaiset lähtivät aina siitä, että nimenomaan heidän omat ratkaisunsa ehdottomasti määräsivät oman maan ja vähän muidenkin kohtalon. Virolaisille ei tuota käsitystä ollut syntynyt.

     No, eivät ne Suomen ratkaisut vailla merkitystä olleetkaan, mutta toki niiden merkitys oli hyvin rajallinen. Aina vain ei ole jaksettu tätä muistaa. Joskus 90-luvulla muistelen eräiden suomalaisten poliitikkojen suuresti kiihtyneen, kun Suomea oli jossakin verrattu Itä-Euroopan maihin. Sehän oli täysin väärä vertailukohde?

     Vai oliko? Mikäli maamme historia halutaan asettaa sille aidosti kuuluvaan kehykseen, on ehdottomasti ymmärrettävä, että se tarkoittaa vertaamista Itä-Euroopan maihin eikä esimerkiksi Ruotsiin. Voidaanhan sitä verrata myös vaikkapa Belgiaan, kuten Stalin aikoinaan teki, mutta tämä on mielekästä vain sotavuosien osalta.

     Niiden jälkeen voittajat hoitivat etupiirejään ja pienet maat toimivat niiden sallimissa rajoissa, jotka idän suunnalla olivat sangen ahtaat. Suomi oli koko Euroopassa poikkeus. Se ei joutunut suurvaltojen tahdottomaksi satelliitiksi enempää sotien aikana kuin niiden jälkeen. Suurta liikkumavaraa sillä ei toki ollut, mutta sen verran kuitenkin, että valtiollinen koskiveneemme voitiin ohjata pahimpien karien ohi. Tämä jatkui yhä sotien jälkeen.

     Se, joka muistaa, millaisia olivat toisaalta Suomi ja toisaalta Itä-Euroopan maat joskus 1980-luvulla ja vielä 1990-luvullakin, ymmärtää, mitä menestystarinasta puhuminen Suomen kohdalla tarkoittaa. Se on näkökulma, josta katsoen ilmeisesti vielä on tehtävä historiallisia ohjelmia kansan valistamiseksi, jotta pysyttäisiin edes jonkinlaisessa kohtuudessa.

     Onhan se toki tarpeellista muistella, miten noloja ylilyöntejä Suomen poliittisessa kulttuurissa tehtiin tuohon aikaan, mutta samalla olisi syytä ymmärtää, että sellaisia tehdään myös nyt, koko ajan.

On turha kuvitella, että viidenkymmenen vuoden kuluttua meillä voitaisiin hartaan kunnioittavasti suhtautua sellaiseen hallituksen politiikkaan, jossa Suomesta yritetään tehdä ilmastopolitiikan mallimaata, joka tekee kalliit ratkaisunsa mahdollisimman paljon edellä muita maita, joka noudattaa valikoimatonta maahanmuuttopolitiikkaa tai julistaa hallituksen kannattavan intersektionaalista feminismiä…

     Hallituksen ja poliitikkojen lausunnot ovat myös nykyään usein hyvinkin noloja, ainakin myöhemmän aikakauden mittapuilla mitaten, mutta sellaistahan se historia on. Ei niistä suurta viisautta tai ylevyyttä synny myöskään silloin, kun ne asetetaan omiin yhteyksiinsä, mutta silloin ne ainakin tulevat ymmärrettäviksi.

     Mitä tulee noihin niin sanotun suomettuneisuuden ajan naurettavuuksiin ja ylilyönteihin, syyllistyivät niihin käsittääkseni etupäässä journalistit, jotka myötäsukaisesti ja moralisoiden hyökkäsivät niin sanottuja toisinajattelevia vastaan ja ilman vähäisintäkään kritiikkiä nielaisivat esimerkiksi oppositioon kohdistetut tolkuttomat syytökset äärioikeistolaisuudesta.

     Niiden, jotka kauhistelevat tätä ilmiötä menneisyydessä, kannattaa tarkoin katsoa ympärilleen ja miettiä, olisiko mahdollista ajatella, että tässäkin suhteessa oma aikakautemme saattaa toistaa menneisyyden noloimpia ylilyöntejä. Miksi näin tapahtuu, on hyvä kysymys. Kekkonen tai Neuvostoliitto tuskin kelpaavat enää selitykseksi.

     Maamme menestyksestä 1900-luvun jälkipuoliskolla en tässä viitsi edes puhua. Se oli niin loistava menestystarina, että siinä riittää ihmettelemistä niin koti- kuin ulkomaalaisillekin tutkijoille vielä pitkäksi aikaa.

      Ettei langettaisi liiaksi lamaavaan itseihailuun, on aina hyvä tutkia kriittisesti myös aikakausien varjopuolia. Se olisi kuitenkin ymmärrettävä tehdä tolkuttomuuksiin lankeamatta ja muistaen, kuka puhuu ja mistä lähtökohdista hän asiat näkee.

Odotan kiinnostuksella TV-sarjan jatkoa.

J.K.

Eipä taida TV nykyään tuottaa mitään älyllisesti tasokasta. Mutta onhan meillä tämä tosi-TV. Eikö soieltä pilkistävä typeryys riitökin meille peiliksi?

Kaukainen vieras

 

Vuosikymmenen takaa

 

      Aittani ovessa on venäläisen taitelijan Nikolai Kopeikinin maalaus ”Merentakainen vieras”. Ostin sen joskus Vasilinsaaren modernin taiteen keskuksesta, Erartasta.

     Kuvassa valtavankokoinen elefantti, jolla on päässään keskiaasialainen tubeteika ja mukanaan ns. maahanmuuttajalaukut eli suuret muoviset kestokassit, on juuri rantautunut mereltä saapuneesta laivasta ja sitä vastassa ovat talonpojat, jotka tuovat sille leipää ja suolaa. Osa on heittäytynyt maahan asti kumartamaan itsetietoisen viekkaasti virnistävää tulijaa (ks. николай копейкин заморский гость - Поиск ).

     Kuvan symboliikkaa ei tarvitse kenellekään avata. Sitä paitsi joskus 1800-luvulla lienee tosiaan tapahtunut niin, että talonpojat, kuultuaan elefantti-nimisen ihme-eläimen saapuneen maahan, lähettivät sen luo lähetystön leipää ja suolaa tarjoamaan.

     Ajat muuttuvat hiljalleen. Jo kolmisenkymmentä vuotta sitten moni ymmärsi, ettei toisesta kulttuurista ja nimenomaan islamilaisesta maailmasta tuleva massamaahanmuutto ole mikään tavanomainen ilmiö, jolla on vain sosioekonomisia seurauksia, siis noiden kivojen pelihetkien ohella.

    Kuitenkin vielä kirjani ”Länsimaisden tuho”(2009) aiheutti ns. hyvien ihmisten taholta peräti kampanjan, jossa sovittiin, ettei minua tervehditä. Aika erikoinen tapaus. Sitä åaitsi se sattui yliopistolla, jossa vastaava olisi  vielä myöhäisellä 1900-luvulla ollut mahdotonta moukkamaisuutta.

     Mutta ajat muuttuvat.

      Täysin erilaista uskontoa ja kulttuuria tunnustava rinnakkaisyhteiskunta on sen jälkeen syntynyt jo moneen maahan ja sitä mukaa normaaleissa länsimaisissa demokratioissa, mukaan lukien pohjoismaat, on jo alettu ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Se on merkinnyt muutosta ilmiön tarkastelussa ja noudatetussa politiikassa.

     Suomi on historiansa aikana ollut yhä uudelleen poikkeustapaus ja on sitä yhä tässäkin suhteessa. Meillä rajoittamattoman maahanmuuton ilosanomaa jaksetaan yhä julistaa ja leimata rasismin polttomerkillä normaalijärkisyyteen viittaavat näkemykset.

     Jotakin sentään on pikkuhiljaa muuttumassa. Tämä blogi kymmenen vuoden takaa kertoo maailmasta, jota ei enää näyttäisi olevan. Irrationaalisen palvova suhtautuminen ”merentakaiseen vieraaseen” ei meillä ole vieläkään loppunut, mutta jotain taitaa silti olla muuttunut.

     Ainakin minä tein sen johtopäätöksen luettuni taas tämän vanhan tekstin:

 

tiistai 1. joulukuuta 2015

Suurmoskeija

 

Suurmoskeija ja lähetyskäsky

 

     Suurmoskeija on tulossa Helsinkiin, ehkä niitä tarvitaan ja siis tehdään kolmekin. Joku mainitsi hiljattain myös luvun viisi, eikä tämäkään luku tietysti mikään yläraja ole.

     On helppo kuvitella, että jo nyt 1,3 miljonaa asukasta käsittävällä pääkaupunkiseudulla voisi moskeijoita olla nykyisten viidenkymmenen (muistanko oikein?) sijasta vaikkapa parisataa. Sen verran varmaan tarvitaan siinä vaiheessa kun muslimeita väestöstä on vaikkapa 10 prosenttia. Joillakin alueilla tämä on jo todellisuutta.

     Kun maassamme jo nyt islam lienee toiseksi suurin uskontokunta ja kun sen aktiivisten harjoittajien määrä saattaa jo ylittää luterilaisen kansankirkkomme aktivistien määrän, voi muuta tuskin odottaakaan kuin lisää moskeijoita. Mutta onko tätä kehitystä tuettava ja jos, niin kenen?

     Mikäli maamme on monikulttuurinen, kuten monesti on todettu ja mikäli tämä tarkoittaa sitä, ettei millään noista kulttuureista ole erikoisasemaa, tulee suurmoskeijoita tietenkin maamme alueelle ennen pitkää kymmeniä ja myöhemmin satoja samaan aikaan kun kirkkoja poistuu käytöstä.

     Esimerkiksi Englannissa on jo islamilaisia kaupunkeja, joissa toimivat sharia-laki ja islamilainen poliisi.

     Moskeijalle näyttää jo lupaillun tonttia Hanasaaresta, eikä tämä tarkoita Espoon vaan Sörnäisten Hanasaarta, uuden Kalasataman asuinalueen vieressä.

     Bahrainin kuningaskunta kuuluu olevan kiinnostunut lahjoittamaan hankkeeseen tarvittavat sata miljoonaa ja myötämieltä ja tukea löytyy jopa Suomen luterilaisen kirkon piiristä. Sieltähän muuten onkin korkeimmalta taholta ilmoitettu, ettei kirkko ole mikään Suomen kansakunnan palvelijaksi tarkoitettu organisaatio, joten asia soveltuu sille luontevasti.

     Moskeijan tarvetta on perusteltu sillä, että se olisi samalla monipuolinen kulttuurikeskus ja toimisi vuoropuhelun areenana. Toisaalta shiiamuslimit, joilla lienee asiasta kokemusta, uskovat, ettei bahrainilainen rahoittajataho ole kiinnostunut mistään vuoropuhelusta, kuten eivät he itsekään. Sen sijaan voidaan odottaa, että salafistijihadistit saisivat näin itselleen mukavan tukikohdan myös meillä.

     Moskeijan paikaksi voisi siis ilmeisesti ainakin virkahenkilöiden mielestä tulla Hanasaari, komeasti meren rannalla.

      Minareetit näkyisivät silloin laivalla saapuville matkustajille jo Kustaanmiekan salmessa. Kelpaisipa silloin oikeauskoisten saapua tällekin kulmakunnalle, ihan kuin kotiinsa. Unohdamme tässä sen, että kysymys oikeauskoisuudesta ei ole yksiselitteinen.

     Moskeijahanketta tukevat kantasuomalaiset varmaankin toimivat hyvässä tarkoituksessa ja ehkä jotkut heistä muistelevat sitä aikaa, kun kommunistinen ideologia väitti olevansa ainoa tieteellinen ja aina oikeassa oleva maailmankatsomus.

     Sitä ei ulkopuolisen kuitenkaan ollut pakko ottaa vakavasti. Kommunistit saattoivat kaikin mokomin perustaa valistustalojaan ja pitää saarnojaan siellä. Pikkuhiljaa he sitten kuitenkin integroituivat yhteiskuntaan ja jossakin vaiheessa peräti järkiintyivät ja halusivat unohtaa koko jutun.

     Ehkä muslimeille kävisi samoin? Kuten kommunistit, myös muslimit edustavat totalitaarista ideologiaa, joka ei tunnusta mitään muuta kanssaan tasa-arvoiseksi. Ehdottoman totuuden haltijoina he pitävät myös heille vieraan yhteiskunnan lakeja ja laitoksia väärinä ja saastaisina. Mutta älkäämme unohtako sitä, että uskonnolla ja kvasiuskonnolla on myös perustavaa laatua olevia eroja.

     Kommunismi oli vain rationaalisen valistuksen projektin huipentuma ja jälkikirjoitus. Sekin oli humanismia vaikka irvokasta.

      Islam sen sijaan on keskiaikainen uskomusten järjestelmä, jossa humanismille tai rationaalisuudelle ei ole edes periaatteessa mitään sijaa. Kyseessä on puhtaasti maaginen antirationalismi, joka on ankkuroitu sukuyhteisön kautta esinationalistiseen kulttuuriin.

     Kommunismi oli periaatteessa sovittamattoman vihamielinen kapitalistiselle yhteiskunnalle, mutta katsoi sen luonnonlain varmuudella vielä tulevan myös kommunistiseksi omien kehityslakiensa myötä.

     Islam taas ei usko tällaisten kehityslakien dynamiikkaan, vaan alastomaan väkivaltaan, miekkalähetykseen eli pyhään sotaan. Kuvitelmat kristinuskon ja islamin ”rauhallisesta rinnakkaiselosta” kapitalismin ja kommunismin tapaan ovat huteralla pohjalla.

     Muutto kristittyjen maille on uskovaiselle muslimille hidzra, pyhä missio, jonka päämääränä on lopulta pakottaa uskottomat Allahin tahtoon eli joko kääntymään islamiin tai jäämään orjuuteen. Moskeija vihollisen maaperällä on sekä tukikohta että voitonmerkki. Siksi suurmoskeijan on sijaittava näkyvällä paikalla ympärillään olevaa tilaa hallitsemassa. ”Hyvät liikenneyhteydet” ovat vain kömpelö tekosyy. Ne näet eivät ole hyvät Hanasaareen. Paljon parempi paikka tässä mielessä olisi jossakin metrolinjan päätepisteessä.

     Kuten suurmoskeijan hallitseva sijainti näkyvällä paikalla, myös muut uskonnolliseksi ymmärretyt symbolit, kuten huivit ja kaavut, ovat haasteita ympäristölle. Ne kertovat, etteivät niiden käyttäjät jaa eivätkä kunnioita asuinmaansa tapoja eivätkä ole aikeissakaan integroitua sen kulttuuriin. Ne ovat kuin graffitit arvorakennuksen kyljessä tai punkkarin kuvottavaksi rakenneltu olemus. Niiden viesti on haaste ympäristölleen.

     Kirkko näyttää haaveilevan vuoropuhelusta oikeauskoisten ja uskottomien välillä. Vuoropuhelu neuvostokommunismin ja maolaisuuden välillä olisi ollut paljon realistisempi ajatus, vaikka sekin oli täysin utopistinen. Edes yhteinen valistustalo brezhneviläisille, maolaisille ja sosiaalidemokraateille ei tainnut toimia missään?

     Mutta mitä ihmettä kirkko tarkoittaa tukemalla suurmoskeijahanketta? Vaatiiko se osallistumisestaan esimerkiksi yhtä nurkkausta, johon voisi sijoittaa kristillisen alttarin? Vaatiiko se ekumeenisten jumalanpalvelusten pitämistä, joissa Jahve-Allahia palvottaisiin vuorotellen kunkin uskontokunnan menoin?

     Tällaista kai voisi pitää vähimmäisvaatimuksena. Näyttää kuitenkin epäilyttävästi siltä, ettei kirkko vaadi yhtään mitään, vaan on valmis ryhtymään Allahin ja Muhammedin käsikassaraksi. Kyseessä on sama kirkko, jonka opissa kerrottiin, että Kristus aikoinaan antoi seuraajilleen lähetyskäskyn: ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun alamaisikseni!”

     Muhamettilaisia ei kai meikäläisen perinteen mukaan kannata pakkokäännyttää. Mutta monet näyttävätkin haluavan luopua islamista, mikä sattumoisin on myös ilmeisen toimiva keino välttää palautus islamilaiseen maahan.

     Kaiken järjen mukaan kirkon olisi nyt maksimaalisesti hyödynnettävä tätä markkinarakoa. Vakavasti otettavat tarkkailijat ovat myös katsoneet, että muhamettilaisen maailman suurin este modernisoitumiselle on islam.

      Ellei kirkon piirissä uskota, että kristinusko olisi islamia parempi ja oikeampi uskonto, voitaisiin ainakin uskoa siihen, että se nykyisessä muodossaan edistää modernisaatiota toisin kuin islam, joka jarruttaa sitä.

     Mikäli siis haluamme hyvää muhamettilaisille kanssaveljillemme, käännyttäkäämme heitä kristinuskoon! Perustakaamme tulijoille rippikouluja ja kutsukaamme heitä yhteiselle ehtoolliselle!       Suuri osa juutalaisista integroitui aikoinaan omiin asuinmaihinsa omaksumalla kristinuskon. Silloin heitä myös lakattiin uskontonsa takia syrjimästä, esimerkiksi tsaarin Venäjällä.

     On todennäköistä, että islam on taas meidän aikanamme tietynasteinen syrjintäperuste, mitä ei pidä selittää ”rasismilla”.

      Toki jo normaali terve järki aiheuttaa perusteltuja ennakkoluuloja muhamettilaisia ryhmiä kohtaan, olkoonkin, ettei sellaisiin yksilötasolla olisi pienintäkään perustetta.

      Niinpä kristinuskon omaksuminen on integrointiin halukkaan muslimin kohdalla ehkä parasta, mitä hän voi tehdä. Rohkaiskaamme siis sitä sen sijaan, että tukisimme maamme islamisoitumista!

     Missä ovat brosyyritelineet, joissa muslimeille kerrotaan kristinuskon perusideoista ja kehotetaan saapumaan niitä käsitteleviin opintopiireihin? Missä ovat feissarit, jotka jakavat kristillistä materiaalia muhamettilaisen näköisille kulkijoille? Missä ovat kitarakuorot, jotka esittävät Siionin virsiä moskeijoiden ovilla?

       Jos meille vieras muhamettilaisuus on täällä yhä demonstratiivisemmin esillä, on kai absurdia, että kantakansallisuuden uskonto keskittyy kannattamaan sitä sen sijaan, että toisi esille omaansa.

 

Hölmöjen kronikkaa

 

Likainen tšuhna

 

Mika Pylsy, Inkerin suomalaiset venäläisten silmin. Idäntutkimus 2/2026

 

     Valentin Kiparskyn klassisessa teoksessa ”Suomi Venäjän kirjallisuudessa” kuvataan suomalainen venäläisen silmin nähtynä monien hyveiden ruumiillistumaksi: hän oli uskonnollinen, sitkeä ja läpeensä rehellinen, joskin samaan aikaan usein koomisen yksinkertainen hahmo, jolta opsin puuttui hienostus ja huumorintaju.

     Kiparskyn teos, jonka ensimmäinen laitos muuten julkaistiin jo sodan aikana, kiteytti venäläisen suomalaiskuvan siten, että aluksi heitä ei Pietarista katsoen edes otettu vakavasti, mutta pikku hiljaa huomattiin, että jonnekin Rajajoen taakse oli kasvanut oikea ja jopa moderni valtio, joka oli ruvettava ottamaan vakavasti.
     Tällä valtiolla ja sen kansalaisilla oli sitten venäläisten piirissä omat vihamiehensä ja omat puolustajansa. Liberaaleille Suomi oli esimerkki maasta, jossa ei ollut ollut maaorjuutta ja jossa vallitsi laillisuus ja jopa perustuslaillisuus ja josta koko Venäjän oli syytä ottaa oppia.

     Chauvinistisille kvassipatriooteille Suomi ja suomalaiset olivat sen sijaan esimerkki vieraasta elementistä Venäjän sisällä, läntisestä saastasta, joka oli puhdistettava pois.

     Mitä tulee itse suomalaisen hahmoon, hänet kuvattiin yleensä hitaana, mutta myös rehellisenä, lahjomattomana ja omanarvontuntoisena. Kun venäläinen matkustaja yritti joskus määräillä suomalaisen laivan kipparia ja kertoi olevassa herra (barin), minkä piti tehdä selväksi, kenellä oli oikeus komentaa, vastasi kippari, että Suomessa jokainen on herra.

     Toisaalta suomalaisten ja inkeriläisten välinen suhde oli monelle epäselvä ja tutkijatkin joutuivat korostamaan, etteivät ”oikeat” suomalaiset ole samanlaisia kuin Pietarin ympäristön tšuhnat ja ”maimistit”. Skotti Andrew Swinton ehdotti Katariina II:lle inkeriläisten siirtämistä Krimille ja saksalaisten siirtämistä heidän tilalleen, jotta seudun venäläiset saisivat tavoiteltavan esikuvan, kun he nyt luulivat olevansa jo herroja, kun olivat tšuhnia ylempänä.

     Krimille ja Novorossijaan vietiin Katariinan aikana monia väestöryhmiä, muun muassa Viron ruotsalaisia, mutta ei sen sijaan Savonlinnan seudun savolaisia tai inkerinsuomalaisia, vaikka molempia ainakin jossakin vaiheessa ehdotettiin.

     Inkeriläiset olivat ja ovat yhä tietenkin suomalaisia, sikäli kuin eivät ole venäläistyneet, mutta Suomen suomalaisiin verrattuna heissä oli monia erikoispiirteitä.

     Maaorjuus nimittäin vallitsi vuoteen 1861 myös Inkerinmaalla ja varmastikin sillä oli oma psykologinen vaikutuksensa, vaikka näyttääkin siltä, että inkerinsuomalaisten ja venäläisten kansallinen psykologia jäi aina erilaiseksi. Eroahan on aina kovasti korostettu.

    Inkeriläiset olivat myös pelkästään talonpoikia. Enempää aatelistoa kuin porvaristoa, jota olisi voinut nimittää inkeriläiseksi, ei ollut. Papistoa ja opettajia oli.

     Inkeriläiset kävivät kyllä Pietarissa, mutta eivät asuneet siellä. Oli heillä omat seurakuntansa, pappinsa ja koulunsakin ja he olivat sivistyneempiä kuin naapurinsa venäläiset ja niistä selvästi erillään, muun muassa yhteisen kielen puuttuessa.

     Mika Pylsy on artikkelissaan lähtenyt haastamaan Kiparskya ja etsinyt kirjallisuudesta sellaista materiaalia, jossa tšuhna esitetään kielteisessä valossa.

     Historiasta tietenkin löytää jokseenkin varmasti, mitä sieltä etsii ja Pylsyn artikkeli todella paikkaa sitä aukkoa, joka tähän asti on jäänyt inkeriläisten -ja yleensä tšuhnien- negatiivisten kuvasten kohdalla. Kuvahan on tähän saakka ollut voittopuolisesti myönteinen ja kielteiset stereotypiat ovat jääneet alaviitteiksi.

     Alaotsikko ”Ruma, tyhmä, vaitelias ja vihamielinen kansa” tiivistää löydetyn aineiston olennaiset piirteet. Pylsy kertoo, että venäläisten asenteita inkerinsuomalaisiin voi luonnehtia rasistisiksi, imperialistisiksi ja kolonialistisiksi.

     Näinhän se on ja jossakin määrin inkeriläiset myös samaistettiin muihinkin suomalaisiin. Tosin heillä oli myös omia nimityksiään ”maimist” ja ”veik”, joita ei Suomen suomalaisista käytetty.

     Olen tälläkin palstalla kertonut esimerkiksi kuuluisan kielimiehen ja etnografin, Vladimir Dalin tšuhnakuvauksesta ( ks. Vihavainen: Haun Dal tulokset ). Ei sekään kyllä vastannut tuota ”rasistis-kolonialistista”  stereotypiaa.

     Sen sijaan vihaisia suomalaiskuvauksia on helppo löytää 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun venäläiskansallisilta ja populistisilta poliitikoilta. Moskovskije Vedomosti ja Novoje Vremja olivat niitä täynnänsä (ks. Vihavainen: Haun moskovskije vedomosti tulokset) ja ”Okrainy Rossii”-lehti julkaisi jopa kokonaisen sarjan pamfletteja, joissa ”Suomen kysymys” ja suomalaisten kataluus olivat yhtenä pääteemana.

     Etnografinen Suomi-kuva oli kuitenkin ilman muuta myönteinen, joskin inkeriläisiä ei pidetty täysiarvoisina suomalaisina. Asiasta löytyy esimerkiksi kokoomateos Olga Iljuha, Aleksi Tsamutali, Timo Vihavainen (toim.) Monikasvoinen Suomi, Edita 2009, 416 s. Eittäin laaja aineisto on myös Valentina Naumenkon kirjassa (ks. Vihavainen: Haun valentina naumenko tulokset ).

     Toki tuota Pylsyn mainitsemaa asennetta myös riitti Venäjällä myös ja hän on erityisesti inkeriläisistä, mutta myös yleenä tšuhnista koonnut myös huikeita herjoja, jotka ainakin minua naurattavat.

     Miten kirjoittikaan kuuluisa kynäilijä ja ajattelija V.V. Rozanov vuonna 1908: ”(tämä kansa) on niin alkukantainen, ettei se koskaan eikä missään voi oppia mitään vierasta -ei venäjää, ei ruotsia, ei ranskaa. Tšuhna, joka puhuisi ranskaa, hämmästyttäisi koko maailmaa… tässä himmeässä napapiirin heimossa ei ole mitään yleismaailmallisuutta eikä yleisinhimillisyyttä”.

     Kuka siis olikaan kirjoittaja? Vasili Rozanov oli jopa puolihulluna pidetty sanan säilän heiluttelija, joka hurmasi epäortodoksisuudellaan ja rohkeilla ajatuksillaan ja jota on verrattu Nietzscheen. Hänen voi nykyperspektiivistä katsoen toki sanoa olleen edellä aikaansa, sillä hän kirjoitti laajasti myös seksuaalisuudesta ja sen tukahduttamisesta kristinuskon pirissä (ks. Люди лунного света — Википедия ).

     Missään tapauksessa Rozanov ei edustanut tavallista normaalivenäläistä ja ehkä hänkään ei ollut mikään dostojevskilainen koko ihmiskuntaa ymmärtävä ”kaikki-ihminen”. Sen sijaan hän mahdollisesti kyllä sanoi suoraan sen, mitä moni hiljaa mielessään ajatteli, mutta ei kehdannut sanoa.

     Inkeriläisten opettajien kulttuurinen liike suomen kielen ja suomalaisuuden hyväksi oli Rozanoville punainen vaate ja inkeriläiset maksoivat potut pottuina: olihan niitä ranskaa puhuvia tšuhniakin… Ja tšuhnalla oli venäläiselle oma nimityksensä, joka ei ollut kohteliaisuus: ”vellanen”, ”venäläinen verikoira”, ”ryssä” ja niin edelleen….

     Niinhän se metsä vastaa, kuin sinne huutaa. Eipä siis huudella ja jos huudellaan, niin koetetaan jo tähän maailmanaikaan päästyämme säilyttää ainakin sivistynyt kieli ja ajattelu.

     Ja kiitoksia Mikalle. Hyvää tavaraa!

 

 

Täältä pesee ...kele!

 

Presidentin irvikuva

 

    Eilien (8.7.2026) Iltalehden kannessa on koko sivun lööppi: Alexander Stubb kertoo. Jos sota syttyisi, näin Suomi voittaisi sen.

     Itse tuossa kuudennen sivun jutussa otsikoidaan ”Olemme nähdäkseni melko vahvoilla”. Presidentti Stubb: Näin Suomi voittaisi sodan, jos sellainen syttyisi”.

     Tämä järkyttävä uutinen sai välittömästi kysymään, kuka tässä maassa on aivan ilmeisesti jo siirtynyt normaalin inhimillisen ajattelun ja sivistyneen käytöksen ulkopuolelle, kenties jonkinlaisen vajaamielisyyskirjon alueelle. Ei kai sentään itse tasavallan presidentti?

     Kansiotsikossa ei puhuttu presidentistä mitään ja lukija saattoi vielä lohduttaa itseään sillä, että ehkäpä siinä vain käsitellään jotakin kylähullua, jolla vain sattuu olemaan sama nimi kuin tasavallan presidentillä ja yritetään taas kerran myydä olematonta sensaatiota vilpillisellä mielellä.

     Tasavallan presidentin tittelin pois jättäminen kannesta on varmasti harkittu teko ja sillä on yritetty asettaa tämä toiseen rooliin: asiantuntijaksi toisten joukossa, ehkä sentään sisäpiirin tietoja omaavaksi.

     Itse jutun otsikossa kuitenkin jo käytetään ”presidentti”-muotoa, joka on vähemmän virallinen, mutta varmistaa, kenestä on kysymys.

      Toki uusi otsikko ”Olemme nähdäksemme melko vahvoilla” panee asiat aivan eri järjestykseen kuin kansi antaa ymmärtää. Ei siinä enää olla sotaa jotakin tahoa (milloin, ketä vastaan, miksi?) ”voittamassa”, vaan ilmeisesti puhutaan mahdollisuuksista jotenkin selviytyä. Silti toistetaan taas itsepintaisesti: ”Näin Suomi voittaisi sodan, jos sellainen syttyisi”.

     Itse jutun sisältö sitten viittaa pommisuojiin, huoltovarmuuskeskukseen ja ”perustuslaillisiin siviilitoimintoihin(?)” sekä galluppien ilmoittamaan maanpuolustustahtoon.

     Näistä defensiivisistä asioista ”sodan voittamiseen” on sentään vielä tähtitieteellinen matka. Sellaiset asiat kuuluvat aivan eri kategoriaan. Sotia on voitettu vain hyökkäämällä.

     Mikäli Suomi kuitenkin joutuisi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, sen voisi katsoa ainakin yrittävän sinnitellä ja säästää elintärkeitä kohteitaan mahdollisuuksien mukaan.

     Mitä nuo mahdollisuudet oikeastaan olisivat, on tietenkin spekulatiivista. Vaurioilta ei voitaisi välttyä sillä perusteella, että sellaiseen on varauduttu. Voitaisiinko keskeisen infran tuhoamista ihan oikeasti jotenkin estää ja missä määrin, ei tule esille.

     Koska tällainen uutisointi, joka on tietenkin lehden vastuulla, antaa koko maastamme ja sen valtiopäämiehestä harhaisen kuvan öykkärimäisenä idioottina, joka kehuskelee pistävänsä suurvaltoja turpaan, jos sille päälle sattuu, on tasavallan presidentin kanslian syytä ehdottomasti puuttua asiaan ja vaatia lehdeltä oikaisua ja anteeksipyyntöä.

      Jos asia jää tähän, sitä voidaan pitää haastavana herjauksena suurvallalle maamme korkeimmalta taholta.

     Asiasta vastuussa oleva toimittaja o ennenkin kunnostautunut vilpillisellä mielellä tehdyissä jutuissa, esimerkiksi Halla-ahon niin sanotussa elämäkerrassa, mutta siinä käsiteltiin sentään vain yhtä poliitikkoa, tosin protokollan mukaan nykyään valtakunnan kakkosmiestä.

     Kun Tasavallan presidentin suuhun ruvetaan panemaan mitä tahansa törkyä, on kyseessä valtiollisen tason asia, joka on asian vaatimalla vakavuudella hoidettava ja vieläpä nopeasti, ettei väärinkäsityksiä pääsen syntymään.

Ruotsin glooria

 

Maailman paras armeija

 

Alf Åberg, Göte Göransson, Karoliner. Bokförlaget Trevi 1976, 193 s.

 

     Usein toistetun tiedon mukaan Buharan emiiri halusi ostaa ruotsalaisia naisia jalostaakseen omasta kansastaan hyviä sotureita. Ruotsalaisiahan pidettiin sillä alalla maailman parhaina.

     Kuten tunnettua, orjakauppa kukoisti idässä ja etelässä vielä1700-luvulla ja venäläisten vangitsemia suomalaisiakin myytiin melko paljon idän orjamarkkinoilla. Kaupan keskuksia oli Kaffan kaupunki Krimillä (ks. Vihavainen: Haun ihmiskauppa idässä tulokset ).

    Buharan siittolasta ei näytä sen enempää kuuluneen, mutta karoliinien maine oli kova ja tunnettiin koko Euroopassa ja sen ulkopuolella. Pitkään he näyttivät olevan voittamattomia, ainakin Puolan ja Salsan mailla vaeltaneen pääarmeijan osalta.

     Jälkikäteen koko homma näyttää mielettömältä yritykseltä pyrkiä mahdottomaan, mutta myös 1700-luvulla oli niitä, jotka uskoivat mahdollisuuksiensa ikkunaan: ellei nyt Ruotsi yksin pärjäisi, niin yhdessä puolalaisten, ukrainalaisten, englantilaisten, ranskalaisten ja etenkin turkkilaisten kanssa toimittaessa Venäjäkin jäisi armotta jalkoihin. Ainahan joku tarvitsi hyvää liittolaisarmeijaa.

     Vielä Poltavan jälkeen Venäjän armeija joutuikin turkkilaisten armoille ja pelastui vain hämmästyttävästi lahjusten ansiosta. Myös Ruotsin armeija kävi vielä kymmenkunta vuotta monta voitokastakin taistelua aina sankarikuninkaan kaatumiseen saakka.

     Suomen-armeijahan oli kokenut kovia jo 1700-luvun ensi vuosikymmenellä joutuessaan ottamaan vastaan usein ylivoimaisen venäläisen painostuksen koettaessaan keventää pääarmeijan taakkaa (ks. Vihavainen: Haun wolke tulokset ). Kostianvirran ja Napuen rökäletappiot jättivät Suomen suuriruhtinaskunnan (siitä puhutaan sen ajan lähteissä) venäläisten miehitettäväksi. Alkoi isoviha.

     Ikään kuin suurissa kuolonvuosissa, miesten, hevosten ja muonan kiristämisessä kurjilta suomalaisilta, tuhansia miehiä yhtenä päivänä niittäneissä taisteluissa ja isonvihan kauhuissa ei olisi ollut vielä tarpeeksi, tuhoutui suuri osa Suomen armeijan rippeistä vielä Norjan tuntureilla vuonna 1719, kymmenen vuotta Poltavan jälkeen (ks. Vihavainen: Haun armfelt tulokset).

    Suomen tragedia on Ruotsin valtakunnan tuon ajan historiassa muuan sen keskeinen ja läpäisevä teema, jos kokonaisuutta katsotaan. Ainakin täältä idästä katsoen.

     Vai onko? Ruotsalaisesta näkökulmasta suomalaisia saatettiin aikoinaan pitää suorastaan maanpettureina tai ainakin vapaamatkustajina, kun loppuun näännytetty maa ei enää maksanut veroja eikä antanut miehiä. Sen sijaan se joutui ruokkimaan suurta venäläistä armeijaa, joka hyökkäili Länsi-Suomesta käsin Ruotsin rannikoille.

     Daniel Juslenius ei suotta kirjoittanut teostaan Suomalaisten puolustus (Vihavainen: Haun suomalaisten puolustus tulokset). ”Suomalaisten onnettomuudet” (ks. Vihavainen: Haun juslenius tulokset ) eivät kuitenkaan jaksaneet kiinnostaa ruotsalaisia, kun samaa herkkua riitti omasta takaa.

     Sen sijaan karoliinien maine ja prestiisi olivat ruotsalaisille tärkeitä ja ovat yhä. Kuningasta saattaa pitää hulluna, mutta hän oli ainakin kiinnostava hullu ja teki ruotsalaisuuden nimestä taas kerran, Kustaa II Adolfin ja Kaarle X Kustaan jälkeen, pelätyn ja siis kunnioitetun koko Euroopassa.

     Huomaan ostaneeni tämän Åbergin ja Göranssonin kirjan vuonna 1980 ja olen sen silloin lukenutkin, mutta se on yhä palaamisen arvoinen.

     Kyseessä ei ole mikään tieteellinen teos lähdekriittisine punnintoineen ja apparaatteineen, mutta sen sijaan poikkeuksellisen mukaansa tempaava populaarihistoriallinen esitys, jossa on käytetty runsaasti sitaatteja alkuperäislähteistä ja jossa on visuaalisesti havainnollistettu tuon ajan karoliiniarmeijaa.

     Kirja alkaa Lundin taistelusta vuonna 1676 (ks. Vihavainen: Haun kaarle XI tulokset ). Karoliiniarmeijahan luotiin sen jälkeen Kaarle XI:n toimesta. Iso reduktio ja ruotujärjestelmän luominen tekivät armeijan ylläpidon rauhan aikana ja jopa ilman vieraita subsidioita mahdolliseksi. Talonpoikakin säilytti vapautensa, jota feodaaliherrat olivat uhanneet.

    Kaarle XI jätti hyvän perinnön, jota hänen poikansa sitten riisti äärirajoille asti ja vei lopulta maansa lähelle perikatoa. Sitä ei kuitenkaan tullut ja kaikista valtavista veriuhreista huolimatta rauha kyettiin solmimaan. Ehkä sellainen viisaus löytyy nytkin?

     Joka tapauksessa kirjassa keskitytään itse armeijaan ja selostetaan hyvin konkreettisesti ja visualisoiden kaikki armeijan varusteet, toiminta ja sosiaaliset ulottuvuudetkin.

     Piirroskuvat selvittävät, millainen oli karoliinin rauhanaikainen varustearkku määräysten mukaan, millaisia olivat aseet ja mitä kaikkea kuului kenttäarmeijaan. Havainnekuvassa on esitetty esimerkiksi kontramarssi, taistelijoiden järjestys ja toiminnan vaiheet ja jopa tykistörykmentti marssilla. Se näyttää muodostavan loputtoman jonon, joka kirjassa jatkuu sivulta sivulle ja kentällä olisi ollut monen virstan pituinen.

     Moskovaa (ja sittemmin Poltavaa) kohti lähteneessä armeijassa oli 45000 miestä ja 35000 hevosta ja lisäksi tietenkin vielä joku määrä naisia, eritoten marketantteja (vrt. Lotta Svärd).Lisäksi oli suuri määrä erilaisia käsityöläismestareita, vaunu-,satula- ja kengityssepistä kirvesmiehiin, kirjureihin, välskäreihin, pappeihin ja pyöveiin (profossi).

     Tavaraa tarvittiin ja siis kyörättiin mukana kaikenlaista: monenlaisia muona- ja ammusvaunuja,  viinatynnyreitä, telttavaunuja, hevosmyllyjä ja teräksisiä käsimyllyjä, kankaita, tervaa, talia, ponttoneja, hiiliä, rehua, rehua ja rehua, vettä, rumpuvaunuja, kuormakaupalla sotakassan plooturahoja, kenttäsairaala ja sairasvaunuja ja niin edelleen ja niin edelleen.

     Kyseessä oli siis liikkuva kaupunki ja jopa tuon ajan oloissa poikkeuksellisen suuri kaupunki, jonka elättäminen oli armeijan tielle onnettomuudekseen joutuneelle, heikosti tuottavaa maanviljelystä harjoittaville talonpojille yleensä ylivoimaista. Provianttia oli hankittava laajalta alueelta.

     Yhä uudelleen talonpojat, niin Saksissa ja Puolassa kuin Venäjällä pakenivat lähestyvän armeijan tieltä ja kätkivät tai tuhosivat viljansa, mikä oli armeijan kannalta hengenvaarallista. Niinpä se koetti hallita terrorilla ja julisti kaikki rehellisesti ulostekonsa eli määrätyt sotaverot maksavat talonpojat suojeluksen alaisiksi ja muut lainsuojattomiksi.

     Jos ja kun talonpojat ryhtyivät aseellisiin hyökkäyksiin, tapettiin heidät kiinni saatua viimeiseen mieheen ja sen lisäksi tuhottiin heitä majoittanut kylä viimeistä sylilasta myöten. Niin määräsi kuningas.

     On sanottu, että venäläiset kävivät Suomessa ”paholaisen sotaa” ja luonnehdinta lienee osuva. Samaan aikaan on syytä muistaa, että niin tekivät myös karoliinit vierailla mailla. Suurissa taistelussa kaatui aina tuhansia miehiä ja satoja -kenties tuhansia- vankeja myös teloitettiin (ks. Vihavainen: Haun fraustadtin taistelu tulokset ) eivätkä niin suinkaan tehneet vain venäläiset.

     Haavoittuneet kuolivat usein tuskallisesti haavoihinsa ja ainakin joskus omille vakavasti haavoittuneille annettiin armonisku omasta takaa. Sairaudet niittivät väkeä jopa taisteluita enemmän, vaikka hygieniastakin ymmärrettiin jotakin, ainakin juomaveden suhteen.

     Kylmyys oli pirullinen vihollinen, joka tappoi myös mantereisessa Ukrainassa ja siellä itse asiassa pahemmin kuin missään muualla.

     Hinta karoliinien suuresta maineesta oli siis tavattoman kova. Tuo maine taas perustui pitkälti karoliiniarmeijan henkeen, joka oli läpeensä uskonnollinen, kuten itse kuningaskin. Pietismihän levisi meillekin erityisesti Siperiasta palanneiden sotavankien kautta (ks. Vihavainen: Haun kansanaho tulokset).

     Päällekäyvä hyökkäyshenki, jossa näyttää olleen mukana uskonnollinenkin aines,  ja teräaseiden häikäilemätön käyttö tekivät karoliineista erityisen pelottavia. Myös sittemmin ihmemiehenä pidetty generalissimus Suvorov kuului Kaarle XII:n ihailijoihin ja otti oppia hänen taktiikastaan. Tässä kirjassa kuvataan lähdeviitteineen myös se, miten miehet halusivat päästä mahdollisimman pian vihollisen kimppuun, jotta helvetilliset nälkämarssit saataisiin loppumaan tavalla tai toisella.

     Kirja on monessa suhteessa sangen imponoivasti laadittu. Tuo onneksi jo taakse jäänyt menneisyys tuntuu huokuvan siitä vastaan hyvin konkreettisesti. Noin he elivät, tuolla tavalla taistelivat, noin kirjoittivat omaisilleen…

     Mutta missä täällä on Suomi?

     Lyhyesti sanoen ei missään. Suomen armeijan kohtaloita ei tuoda esille muutoin kuin lyhyesti Armfeltin Norjan retken osalta. Lewenhauptin Nevan-retki, Viipurin puolustaminen ja luovutus, Inkerinmaan ja Baltian taistelut ja jopa Kostianvirran ja Napuen suurteurastukset jäävät tästä kirjasta pois, samoin kuin isovihakin.

     Mitä opimme tästä? Tuskin paljoakaan, mutta ehkä se antaa aihetta katsoa omia suuren Pohjan sodan esityksiämme. Niissähän Suomi ja erityisesti Isoviha ovat ehdottomasti kaiken keskiössä.

     Sen sijaan ei meilläkään tunneta niitä vaiheita, joita karoliiniarmeijalla oli Puolassa ja Saksissa, saati Tanskan hyökkäystä ja Helsingborgin taistekua vuonna 1709 ja siihen liittynyttä tanskalaisten suurta hevosteurastusta, joka vaati 4000-5000 hevosen tappamisen (tai vuojustamisen), kun tasnkalaiset pakenivat omille saarilleen.

     Ruotsi-Suomi-nimistä valtiota ei koskaan ollut. Sen sijaan oli kyllä nämä kaksi osaa käsittänyt valtakunnan ydinalue, johon eivät esimerkiksi Baltian ja Saksan ruotsalaiset alueet kuuluneet eikä edes Käkisalmen lääni ja Inkerinmaa.

     Tämä Ruotsin valtakunnan kova ydin, jonka yhteydet tiivistyvät Saaristomeren ja Ahvenanmeren kohdalla, kuten Matti Klinge on esitäänyt, ei loppujen lopuksi tainnutkaan olla niin yhdestä puusta veistetty, kuin toisen maailansodan jälkeen on ollut muodikasta olettaa.

     Suomi ei ollut Ruotsin siirtomaa, vaikka kuuluikin sen vähäosaisempaan periferiaan, mutta  ei se myöskään ollut niin tasa-arvoinen valtakunnanosa, että ruotsalaiset olisivat pitäneet Suomen asiaa yhtä lailla omanaan, kuin Pohjanlahden tällä puolella asuvat. Ei silloin eikä sen jälkeen.

     Miksi olisivat?

 

 

Totalitaarisen psyyken ilmentymiä

 

Informaation torjunta (fasistinen)

 

    1960-1970-lukujen opiskelijat muistavat varmasti Yrjö Ahmavaaran. Hänellä oli vaikuttava ura erilaisissa metodologiaan liittyvissä akateemisisa tehtävissä ja psykologian ja sosiologian ohella hänen tunnustettu pätevyytensä ulottui myös matemaattiselle ja luonnontieteelliselle puolelle (ks. Yrjö Ahmavaara – Wikipedia).

    1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Ahmavaaralta ilmestyi kaksikin teosta, jotka saivat suuren suosion. Toinen oli ”yhteiskuntatieteiden kyberneettinen metodologia” ja toinen oli ”Informaatio” (ks. Vihavainen: Haun ahmavaara tulokset )

     Ensin mainitussa kirjassa tekijä perusteli sosialistisen (vaikka tuskin marxilaisen) lähestymistavan yhteiskunnan tutkimukseen ja politiikkaan sillä, että yhteiskunta oli organismi, jolla oli mahdollisuus paitsi kehittyä yhä paremmaksi ja hienommaksi, mutta myös taipumus kasvaa kieroon, mikäli kehityksen takaisinkytkentä ei toteutunut tarvittavassa määrin.

     Vääränlaiseksi kehittyvä yhteiskunta oli kapitalismissa itse asiassa sisäänrakennettu, kun taas sosialismissa kehitys muuttui rationaaliseksi. Ellen väärin muista, sosialistinen yhteiskunta oli kuin ns. Turingin kone eli itseään tarkkaileva reseptoriensa liikuttaja. Sille kuului tulevaisuus eli se oli edistyksellinen ratkaisu, koska se ymmärsi itseään ja sitä, missä mentiin.

    Kirjassaan ”Informaatio” Ahmavaara, joka oli YLE:n pitkän tähtäimen suunnittelukunnan (PTS) ideologi, esitti teoreettisen mallin siitä, miten oikea, totuudenmukainen informaatio ohjaa koko yhteiskunnan kehitystä ja miten sen torjunta tai jarruttaminen aiheuttaa sille vakavia vaurioita.

     Ylen ohjelmienkin piti tämänmukaisesti olla ”informatiivisia”, eli keskittyä kertomaan sellaisista asioista, jotka todella vaikuttivat kuulijoiden ja katsojien elämään ja edesauttaa näitä kehittämään tieteellistä maailmankuvaansa, joka tietenkin oli sosialistinen.

      En muista, mainitsiko kirjoittaja tässä sosialismia, luultavimmin ei, mutta lukija ymmärsi siihen  aikaan meilläkin paljon asioita ilman erityistä alleviivaamista. Muuten: ajatus informatiivisesta ohjelmapolitiikasta on mielestäni kyllä terve, ellei siihen sekoiteta valmista ideologiaa, minkä välttäminen näyttää kovin vaikeata.

     Ahmavaara oli epäilemättä todellinen huippulahjakkuus ja ymmärsi ennen pitkää, että se sosialismi, jota Suomessa siihen aikaan saarnattiin, oli lyhyesti sanoen pöyhkeää humpuukia puujaloilla. Sen piirissä, kriittinen ajattelu oli kiellettyä ja Neuvostoliitto oli hyvä esimerkki tuosta mainitusta kyberneettisestä virhekytkennästä.

     Niinpä Ahmavaarasta tuli innokas antikommunisti, joka kirjoitti paljon mm. Kanava-lehdessä, joka yhtenä harvoista kantoi Suomessa järjen soihtua noina aikoina, kuten kantaa vieläkin.

      Ahmavaara kirjoitti jo ennen perestroikaa huomattavan määrän ”reaalisosialismia” kritisoivia artikkeleita ja teki esimerkiksi Encounter-lehden edustamia ajatuksia tunnetuiksi Suomessa. Harvallahan täällä oli mitään käsitystä siitä, millaisena Neuvostoliitto ja sen historia nähtiin läntisessä sovjetologiassa, Neuvostoliiton dissidenttipiireissä tai yleensä vakavassa tutkimuksessa.

    Siinä siis muuan hyvin kiinnostavan intellektuaalisen kehityksen kaari tai ainakin pari sen etappia. Ahmavaaran ajatuksilla on paljon annettavaa nykyajallekin sekä hänen erehdystensä että saavutustensa kautta.

     Palaan tuohon ”Informaatio”-kirjaan. Siinä kirjoittaja argumentoi, että oikeassa informaatiossa ja sen esteettömässä virtauksessa takaisinsyöttönä päättäjille, on hyvän yhteiskuntakehityksen salaisuus. Itse asiassa nimenomaan ja vain juuri se vie yhteiskuntaa eteeopäin ja pelastaa fasismin kaltaisilta anti-intellektuaalisilta liikkeiltä.

     Perestroikan tultua, kun glasnostista alettiin naapourisa puhua, kirjoittaja lienee kokenut jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Informaation hylkiminen ja estäminen ei ollutkaan vain, tai edes etupäässä kapitalismin, vaan sosialismin todellisuutta.

     Joka tapauksessa Ahmavaara nosti yhteiskuntyakehityksen suureksi vaaraksi ”fasistisen” informaation torjunnan. Fasistiselle psykologialle oli ominaista turvautua oikosulkureaktioon ja jop väkivaltaan silloin, kun se kohtasi omien asenteidensa kannalta vastakkaista informaatiota, kirjoitti tuo psykologian(kin) professori.

     Totuudellista informaatiota arvostavat ihmiset sen sijaan saivat siitä kannustusta epäkohtien korvaamiseksi vallankumouksellisten liikkeiden kautta. Niiden ideana oli juuri todella korjata yhteiskunnan vääristymät. Edistyksellinen ihminen ei tarvinnut informaation väkivaltaista vastustamista, vaan otti sitä mielellään vastaan.

     Teoria kuulosti periaatteessa hyvältä, vaikka muistankin, että minun korvaani särähti tuo usko vallankumouksellisuuden ja totuudellisuuden luonnolliseen yhteensopivuuteen eikä ”fasismi” kuulostanut erityisen tieteelliseltä psykologiselta termiltä. Olin vähän ihmeissäni.

     Joka tapauksessa nuo ajatuksenjuoksut edesauttoivat poikkeavan (ei-sosialistisen) ajattelun leimaamista äärimmäisyydeksi, ”fasismiksi”. Näin jälkeen päin ajatellen niissä ilmeni se suuntaus kohti keskiaikaista käsiterealismia, josta Seppo Oikkonen on usein kirjoittanut.

     Maailma tuntui manikealaiselta ja siinä sosialidemokraatit olivat itse asiassa taantumuksen kaikkein katalin ja tuhoisin ase vietellessään pois totuuden piiristä ne, joliden olisi pitänyt olla sitä ensimmäisinä kannattamassa.

     Ei muuten ollut mikään sattuma, että eilisessä blogissa mainittujen Leningradin suomalaisten tuhoamisessa yksi keskeinen peruste oli heidän sosialidemokraattinen menneisyytensä.

     Aika ennen Neuvostoliiton hajoamista oli kuitenkin omalla tavallaan moniarvoista ja intellektuaalisesti vapaampaa kuin nykyaika. Oli olemassa kaksi maailmanjärjestelmää, jotka olivat toisilleen vastakkaisia, mutta molemmat joka tapauksessa toimivat.

     Oli siis mahdollista hahmottaa tämä maailma aivan erilaisten käsitejärjestelmien kautta. Molempia voitiin syyttää vääriksi ja epätieteellisiksi, mutta  niin ne vain olivat olemassa ja toimivat, ei niitä voinut hävittää mahtikäskyllä, kuten Saltykov-Štšedrinin byrokraatti uhkasi tehdä Amerikalle.

     2000-luvulla elimme pitkään sellaista aikaa, jolloin olemassa näytti olevan vain yksi vakavasti otettava poliittinen järjestelmä, eli amerikkalaisittain käsitetty liberalismi. Vailla vastavoimaa siitä pian kehkeytyi hengeltään totalitaarinen ortodoksia.

     Kilpailijoita ei ollut, ennen kuin trumpilaisuus Amerikassa aiheutti ainakin särön oikeaoppisuuteen ja muodosti jonkinlaisen vastavoiman maan sisällä. Venäjän kansallinen ortodoksia on eräänlaista kansallissosialismia, jota ei voi vielä naapurimaita kauemmas.

     Nyttemmin näyttää siltä, että vaikka median avainasemat ovat tiukasti ortodoksisten piirien käsissä, on ilmaantumassa myös haastajia.

     Hesarin artikkelissa 5.7. muuan antropologi kuvaa informaation torjuntaa aito naiselliseen tapaan omana fyysisenä kokemuksenaan: kuin ”vääriä”mielipiteitä kuuntelee, ”oksettaa”, ”silmät kiehuvat” ja ”korvista ei enää mahdu ääntä sisään”. Hylkimisreaktio tuntuu jopa iholla saunassa… Kumma kyllä, vaihtoehtomediat eivät tämän takia häviä minnekään.

     Tämä on tieyenkin sitä fasistisen psyyken informaationtorjunnan patologiaa, josta psykologi Ahmavaara aikoinaan kirjoitti. Näyttää siltä, että sekä tiettyjen ajatusten omaksuminen että niiden torjunta tapahtuvat joissakin piireissä samalla, lähinnä ruumiillisella tasolla sen sijaan, että asioita punnittaisiin älylliseltä kannalta ja edes yritettäisiin käyttää rationaalista argumentointia.

     Tuossa kirjoituksessa oltiin hyvin huolestuneita siitä, että suuri yleisö suosii yhä enemmän sellaisia podcasteja ja muita vaihtoehtoisen sosiaalisen median piirissä kukoistavia välinetä, kuin sitä ainoaa oikeaa totuutta, jota sille tarjotaan valtion virallisista kanavista ja sen kanssa samanmielisistä lähteistä.
     Mitäpä tuohon sanomaan. Mitä kirjoittaja oikein haluaa. Totaalista informaationhallintaa ilman soraääniä, jotka vain raivostuttavat?

Moolok ja sen palvojat

 

Suomalaisen kolonian lyhyt elämä

 

Jesse Hirvelä, Inkerin punaiset suomalaistajat. Suomalaiset kommunistit bolševikkien kansallisuuspolitiikan kohteina ja toteuttajina Leningradin alueella 1918-1938. Työväen perinteen ja historian tutkimuksen seura 2026, 560 s.

 

     Täytyy heti alkuun todeta, että pidän tätä väitöskirjaa merkkiteoksena ja odottelin jo pitemmän aikaa, milloin saan lukeakseni kunnon tutkimuksen, jossa Kansallisarkistolle hankittua, hyvin laajaa asiakirjakokonaisuutta saadaan kunnolla hyödynnettyä.

      Onhan sitä pikkuhiljaa tehty jo yli kolmen vuosikymmenen ajan, mutta yhä on materiaalia jopa lukemattomiin opinnäytteisiin ja muihin tutkimuksiin. Tässä nyt joka tapauksessa on kohteeksi otettu Leningradin suomalainen emigranttiyhteisö ja sen poliittinen toiminta, joka kohdistui sekä Inkerinmaahan että Suomeen.

     Kyseessähän oli alun perin joukko, joka pakeni Suomesta vuonna 1918 ja lisääntyi sen jälkeen erilaisilla tulokkailla.

     Vanha Pietarin suomalainen kolonia oli enimmäkseen palannut Suomeen heti sen jälkeen, kun Lenin, joka ei aluksi halunnut päästää panttivankeja käsistään, sen salli. Tarton rauha teki paluun mahdolliseksi myös punapakolaisille, joista moni käytti tilaisuutta hyväkseen.

     Pietarissa tapahtui siis suomalaisen kolonian piirissä väestönvaihto: vanhat pietarinsuomalaiset palasivat kotimaahan, mutta heidän tilalleen tuli uudet.

     Uuden kolonian tilanne muistutti Itä-Karjalan vastaavaa, täällä suomalainen maaseutuväestö oli merkittävästi suurempi ja kiistattomasti myös suomalainen ryhmä, joka oli myös vanhastaan lukutaitoinen ja Suomen kansa kosketuksissa.

     Kun kirjan otsikossa puhutaan Inkerin ”suomalaistajista”, saattaa moni hämmästyä: miten suomalaisia voitiin enää suomalaistaa? Inkeriläisten puhuma kieli on lähempänä normaalisuomea kuin savo.

     Kysymys on aiheellinen, mutta venäläisen kommunismin näkökulmasta suomalaistaa kyllä voitiin ja tämä merkitsi samalla ainakin symbolista vaaraa sille uudelle diktatuurikomennolle, jota bolševikit rakensivat.

     Suomalaiset kommunistit suuntautuivat kauan Suomen uuden vallankumouksen odotteluun, eikä moni vaivautunut edes opiskelemaan venäjää. Itse asiassa harvat näyttävät sitä kunnolla oppineen.

     Toki joukossa oli myös vanhoja pietarinsuomalaisia bolševikkeja, kuten Rahjan veljekset, mutta vuoden 1918 jälkeisten tulokkaiden huippukerroskin osasi venäjää korkeintaan auttavasti.

     Inkeriläisistä useimmat lienevät osanneet sitä paremmin ja jotkut täydellisestikin, mutta toisaalta oli tavallista, etteivät he osanneet suomeksi lukea, vaikka suomalainen koululaitos seminaareineen oli siellä jo vanhaa perua.

     Hirvelä on tutkinut valtavan määrän aineistoa ja kertoo suomalaiskolonian historiasta tarinoita, jotka ovat suorastaan mukaansatempaavia ja vankasti perusteltuja. Melko paljon teoksessa on sen rakenteesta johtuen toistoa, mutta luulen, ettei se pahasta ole. Tämä aihepiiri on lopultakin varsin huonosti tunnettu, vaikka se osittain kuuluu jo yleissivistykseen.

     Anna Laakkosen väitöskirjassa (ks. Vihavainen: Haun laakkonen tulokset ) kerrotaan vastaavanlaisen emigranttijoukon noususta ja tuhosta Itä-Karjalassa ja sekin kirja päättyy lyhyeen päähenkilöiden elämänkertojen sarjaan.

     Molemmissa tapauksissa elämäkerralliset artikkelit päättyvät lähes joka kerta lakoniseen toteamukseen: ”Teloitettu Leningradissa(vast.) vuonna 1937(tai 1938)”. Se kohtalo tuli kaikille niille johtomiehille, jotka eivät ehtineet kuolla sairauteen tai itsemurhaan tai menehtyneet vankileirillä. Toki joukossa oli naisiakin. Leningradista niihin kuuluivat Tyyne Tokoi, jota Hirvelä pitää aivan keskeisenä toimijana, sekä Lyyli Latukka.

    Teloitettujen kohtaloon ja heidän säilyneisiin kommentteihinsa siitä, mitä oli tapahtumassa, sisältyy syvää tragiikkaa. Nuo ihmiset olivat parhaan ymmärryksensä mukaan edistäneet sitä elämää suurempaa asiaa, joka kylmän tunteettomasti teurasti heidät kuin elukat, ilman seremonioita ja jopa salaa, rohkenematta kertoa tekosistaan julkisesti muuten kuin poikkeustapauksissa.

     Niin ansiokas kuin Hirvelän väitöskirja onkin, kaipaan omasta puolestani paria asiaa. Ensinnäkin se leniniläinen marxismi (”marxismi-leninismi”), joka oli julistettu aikansa ja kaikkien aikojen supertieteeksi ja jonka kautta kaikki perusteltiin.

    Minusta olisi kannattanut katsoa ihan Marxista lähtien niitä käsityksiä, joita kansallisuus- ja luokkakysymyksistä oli esitetty ja joita Lenin ja Stalin sitten muokkasivat omien tarpeidensa mukaan.

    Esimerkiksi se ”eriarvoinen” kohtelu, jonka suomalaiset kohdistivat muihin kansanryhmiin, kuten inkeriläisiin tai karjalaisiin, oli ilman muuta marxilaisittain perusteltua ja työläisten ja talonpikien eriarvoisuus tulee räikeästi esille jo Venäjän ja Neuvostoliiton perustuslaeissa ja kommunistipuolueen ohjelmissa.

     Kysymys oli siitä, että talonpojat eivät missään tapauksessa nauttineet samaa arvoa ja asemaa kuin työläiset, jotka puolueensa välityksellä pitivät yllä diktatuuriaan aina siihen saakka, kun sosialismi oli saatu toteutettua (Stalinin perustuslaki1936).

     Vielä senkin jälkeen maassa katsottiin olevan kaksi luokkaa: työläiset ja talonpojat, sekä sivistyneistön (intelligentsija) kerrostuima (prosloika).

     Työläiset olivat periaatteessa psykologialtaan aivan erilaisia kuin talonpojat ja tämä koski jopa kolhoositalonpoikaistoa. Vain työläisten toimesta voitiin rakentaa sosialistinen  ja sittemmib kommunistinen yhteiskunta.

      Maaseutu oli jo periaatteessa pikkuporvarillisen ”talonpoikaisen idiotismin” tyyssija ja sitä katsottiin aivan virallisesti ylhäältä päin. Ei siinä mitään suomalaista ylenkatsetta tarvittu, niin teki valveutunut kommunisti.

     Hirvelän teoksen suuriin ansioihin kuuluu, että hän on seurannut sekä Ukrainan että diasporakansallisuuksien kohdalla kansallisuuspolitiikan kehitystä ja esittää siitä hyvin kiinnostavia havaintoja.

     Tuo politiikkahan muuttui ”hyppäyksittäin”, kuten marxilainen näkemys yhteiskunnan kehityksestä edellyttää ja vaikka ”korenizatsijapolitiikan” lopettamista ja diasporakansallisuksien likvidointia edelsi kaikkialla jo tietty omaleimainen kehitys, tapahtuivat lopulliset päätökset samaan aikaan: Sosialismin vuona 1 eli vuonna 1937.

      Uusi maailma syntyi äkkiä ja jyrkästi, kuin veitsellä leikaten, aplodien ja teloituslaukausten säestyksellä

     Tässä on mielestäni tärkeää muistaa se oletettu siirtyminen ”laadullisesti” uudenlaiseen yhteiskuntaan. Siellä ei vanhaa painolastia tarvittu eikä siedetty ja asiat hoidettiin pitkälti niskalaukauksilla. Myös alueellisilla ja muilla hallinnollisilla ja järjestelyillä turvattiin suomalaisuuden ja muiden diasporaryhmien kansallinen hävittäminen Inkeristä ja Leningradista.

      Kun mukana siis olivat kaikki muutkin diasporakansallisuudet, tuntuu aika turhanaikaiselta etsiä syitä siihen, miksi suomalaisia vainottiin. Samalla on selitettävä se, miksi noita muitakin vainottiin ja kaikkia jopa samalla tavoin ja samanaikaisesti. Se oli siirtymistä uuteen maailmaan, joka oli ”yhtä eläintä”, kuten Pentti Sarikoski unelmoivasti huokasi.

     Stalinin teoksista, joita ei kovin paljon ole, näkyy erinomaisesti se, miten asioita motivoitiin ja sieltä löytyy myös vastaus siihen, miksi tiettyjä termejä käytettiin aina ja kaikkialla suuren terrorin vainojen yhteydessä. Ne tulivat itse Stalinilta, esimeriksi ”juurittaminen” (vykortševyvanije). Stalin myös piirsi arvovaltaisessa puheessaan kuvan valtiosta ja yhteiskunnasta suuren sodan näyttämönä.

     Se oli sota, jota käytiin sekä omaa kansaa, että muukalaisia vastaan ja ansaitsi joka suhteessa sodan nimen ihan clausewitzilaisesa mielessä. Sodan keinot ovat rajoittamattomat, sillä kyse on henkiin jäämisestä. Yhteiskunnan itsesuojelun (myöhemmin ”rankaisun”) korkein toimenpide olli ampuminen eikä sellaisessa ole mitään kummallista silloin, kun käydään sotaa elämästä ja kuolemasta.

     ”Korkein toimenpide” (Vysšaja mera, VMN eli teloitus) oli myös marxilaisen ajattelun mukaan ristiriidan ratkaisun viemistä korkeimmalle tasolle. Sana ”likvidointi” oli alun perin tarkoittanut vain esteen tekemistä läpäistäväksi, likvidiksi.

     Toki likvidoinnin korkein muoto oli koko ihmisen hävittäminen ja se opittiin suorittamaan äärimmäisen karusti ja taloudellisesti niskalaukauksella. Ei siinä mitään teloitusryhmiä käytetty, kuten eräässä suomalaisessa elokuvassa esitetään.

     Luulen, että olemme kaikki jo oppineet kuvittelemaan, ettei sillä marxilaisella teorialla itse asiassa mitään todellista merkitystä ollut, vaan se toimi ainoastaan välineenä, jota diktaattori mielin määrin manipuloi.

     En usko siihen. Kyllä bolševikkien tekojen taustalla oli ”elämää suurempi”(!) teoria, johon uskottiin varsin pitkälti. Käytännössä se muotoutui etatismiksi, joka muistutti yhä enemmän tavallisen, fanaattista uskonsotaa käyvän valtion logiikkaa, toki omin erityispiirtein.

     Mikäli usko tuppasi loppukaan -mistä Stalin varoitti vuoden 1938 kuuluisassa ”lyhyessä kurssissa”, antoivat sille uutta pontta ihmisuhrit. Sellaiset eivät koskaan voi olla turhia, sitä ei ihmisen psykologia kerta kaikkiaan hyväksy. Asia koskee myös tämän päivän Venäjää.