Taantumusta?

 

Ajan virtaa vastaan

 

     Aikakausilla on oma luonteensa, kun asiaa sillä silmällä katsoo. Muodit muuttuvat jo nykyään absurdilla nopeudella, mutta se on vain pintaa.

     Vielä hiljattain, ainakin minun ikäluokkani silmin katsoen, puhuttiin paljon ”edistyksestä”, jolla tarkoitettiin sellaista historiallista muutosta, joka suuntautui lainomaisesti kohti yhä korkeampia tasoja. Ihminen saattoi potkia edistystä vastaan, mutta eihän hän sille mitään mahtanut.

     ”Taantumuksellisuudessa” ruumiillistui tässä skenaariossa kaikki pahe -tyhmyys, pahantahtoisuus, epäoikeudenmukaisuus, luokkaetuihin ja privilegioihin takertuminen ja niin edelleen.

     Mutta historian kulkua ei taaksepäin voinut tuupata ja jokainen taantumuksen yritys taistella kehityksen voimia vastaan oli tuhoon tuomittu.

     Venäjällä käytettiin tuohon aikaan paljon sanontaa ”vopreki vremeni” ”ajan virtaa (tai –”suuntaa”) vastaan”. Taisi jossakin johtavassa lehdessä olla sellainen pysyvä otsikkokin, jonka alla kerrottiin kapitalistisen maailman surkuteltavista ilmiöistä.

     ”Ajan suunta” oli Euroopassa vähän aikaa myös kohti erilaisia kansallisia diktatuureja, joita suhteellisen yleisesti pidettiin historian uuden vaiheen ilmentyminä. Suomessa tämä suuntaus lässähti pian, mutta me kuuluimme vähemmistöön. Meillä alan yrittäjät olivat lähinnä koomisia pikku kuppikuntia. Historian logiikka ei ollutkaan sellainen, kuin ne kuvittelivat.

     Se poliittinen voima, joka julisti toimivansa historian mandaatilla, oli tietenkin ennen muuta Neuvostoliitto ja sen kehittämä kommunistinen ideologia, joka korotettiin totuudeksi, ei pelkästään tieteelliseksi, vaan suorastaan supertieteelliseksi. Kaikki tieteet saivat luvan olla sille alisteisia.

     Nyt, kolmannella vuosituhannella JKr. tuo itse asiassa yhä hyvin lähellä sijaitseva aika tuntuu lähes uskomattomalta. Ajan suunta on ainakin länsimaissa jo kauan ollut kohti jonkinlaista ultraliberalismia, jossa palvotaan näkymätöntä kättä ja johon liittyy erilaisia nöyrtymisharjoituksia.

     Länsimaisen kulttuurin vanhat tukipylväät ovat yksi toisensa jälkeen menettäneet prestiisinsä ja suorastaan demonisoitu. Väärinajattelua ja jopa vääriä sanoja sensuroidaan automaattisesti ja oikeuslaitoskin on valjastettu rankaisemaan vanhan kulttuurin mukaisesta käytöksestä.

     Poikkeamista tästä kulttuurisesta virtauksesta voimme havaita tietenkin paitsi länsimaiden ulkopuolella, myös entisen itäblokin piirissä, missä totalitaarisen komennon muodot tunnistetaan yhä herkästi eikä niihin haluta palata.

     Selvimmin ”ajan virtaa vastaan” on nyttemmin toiminut Venäjä, jonka johdon tavoitteena näyttää olevan maansa irrottaminen läntisestä kulttuuripiiristä, joka koetaan mädäksi ja tuhoon tuomituksi.

     Näinhän saattaa toki ollakin, mutta voimme myös muistaa sen, että jo 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla slavofiilit antoivat länsimaiselle kulttuurille saman tuomion. He olivat kuitenkin pienehkö oppositiohenkinen ryhmä, joka ei maan politiikkaa määrännyt.

     Neuvostoaikanahan sitten paradoksaalisesti julistettiin, että Neuvostoliitto oli astunut sellaiselle tielle, jolle kaikki kansakunnat olivat tuomitut astumaan.  Tieteellinen sosialismi yhdisti koko maailman ja samaan aikaan paradoksaalisesti erotti sen toteuttajan jyrkästi kaikista muista, koska vain siellä oli kyetty pääsemään irti vanhasta ja päästy historian lakien mukaisen edistyksen tielle.

     Tässä skenaariossa Eurooppa ja koko länsi olivat myös rappeutuneita ja nimenomaan sen takia ennen pitkää kypsiä astumaan uuteen historian aiheeseen, sosialismiin. Ajan vaatimuksia vastaan oli turha taistella.

     Myös Saksassa oli tuolloin merkittäväksi paisunut liike, joka niin ikään piti länsimaita rappeutuneina ja julisti en sijaan paluuta avoimeen barbariaan, joka oli edeltänyt rappiota ja päästänyt ”rodun” voimat toteuttamaan itseään. Myös Saksa eristyi kulttuurisesti, sekin kehitti järkyttävän omahyväisyyden ja itsekehun kultin ja antoi kansalaisilleen luvan eläimellistyä.

    Tavallaan se oli ”ajan suuntaa” sekin. Matkijoitahan löytyi lähes kaikkialta, kun poliittista menestystä saatiin.

     Itse asiassa piti kirjoittamani Venäjän koululaitoksesta, joka ainakin meidän näkökulmastamme on nyt kääntynyt ”aikaa vastaan”.

     Olin läheltä katsomassa, kun 2000-luvun alussa Venäjän koululaitosta viilattiin eurooppalaiseen ns. ”Bolognan prosessiin” sopivaksi ja sinnekin kehitettiin omat ylioppilaskirjoitukset. Paljon vastustusta ja suukopua seurasi, en tiedä, mitä saavutettiin, enkä enää edes sitä, mitä nyt on siitä kaikesta jäljellä.

     Joka tapauksessa olin itsekin mukana, kun luotiin suomalais-venäläinen ylirajainen ”yliopisto” CBU (Cross-Border University). Siinä oli myös pieni historian osasto, jonka toiminta osoittautui kovin problemaattiseksi, kun opiskelijoiden olisi pitänyt tehdä gradunsa kumppanimaan historiasta englannin kielellä ja lähteet olivat toisaalta suomeksi ja ruotsiksi ja toisaalta venäjäksi.

     Ideahan oli monessa suhteessa kiitettävä ja sen ajan virtausten mukainen, mutta lyhytikäiseksihän se jäi.

     ”Aikaa vastaan” tai ainakin länsimaisia virtauksia vastaan  nyt kovin pontevasti asettunut Venäjä on sen sijaan viime vuosina kehittänyt omaa kansallista erikoisuuttaan myös koululaitoksen kohdalla.      

     Kuten olemme huomanneet, kouluissa on jo jonkin aikaa sitten aloitettu ”isänmaallinen” opetus, jossa jo ihan pienetkin lapset kasvatetaan sotilaallisiin taitoihin ja hyveisiin. Neuvostoliitostahan tämä on tuttua

    ”Karjalan Sanomien” uusimmasta numerosta huomaan, että koulu on tänä lukuvuonna muuttumassa melko lailla. Alimmilta luokilta vähennetään melkoisesti vieraiden kielten opetusta. Neuvostoliitossahan sitä oli vain tunti viikossa…

     Yhteiskuntaopin opetusta viedään nyt myös alemmille luokille ja siinä kuulemma keskitytään ”todellsiin rakenteisiin”, mitä sillä sitten tarkoitettaneenkaan.

     Historian tuntimäärä kasvaa ja sen oppikurssit tulevat näköjään entistä ankarammin säännellyiksi.

    Uutena oippiaineena tulee kouluihin ”Venäjän hengellinen ja moraalinen kulttuuri”, sitä aletaan opettaa viidenneltä luokalta lähtien. Tavoitteena on nuorten maailmankuvan kehittäminen perinteisten arvojen pohjalta. Lapset tutustuvat muun muassa huomattavien henkilöiden, mukaan lukien ”erikoisoperaation” sankareiden elämään.

    ” Isänmaan turvallisuuden ja puolustuksen perusteet”-oppikurssi jaetaan kahteen jaksoon, joista toinen on ”Hengen turvallisuus” ja toinen ”Perussotilaskoulutus”. Koulutukseen kuuluu myös harjoituksia, jotka auttavat oppilaita suojelemaan  itseään kotona, kaupungissa, luonnossa ja digitaalisessa tilassa.

     ”Turvallinen tila” siis näyttää olevan kelvollinen käsite myös sen uuden totalitarismin piirissä, jota naapurissa ollaan kehittämässä. Toivotaan, että siitä siunausta riittää koko maailmalle.

     Tässä luulee tuntevansa hajua siitä, mitä Saksassa aikoinaan tarkoitettiin käsitteellä ”Gleichschaltung” -yhdensuuntaistaminen. Jotta ”informaatioympäristöä” voitaisiin suojata, on vieraiden kielten osaamista vähennettävä ja kasvatettava nuorisossa sellaista patriotismia, jossa korostuvat omat, venäläisiä muista kansoista erottavat perinteet. Viime kädessä vaikka taistellaan, niin hengen kuin ruudin voimalla.

     Toki lännestäkin löytyy yhä ideologiaa, myös kouluista. Amerikkalainen perustuslain kultti näkyy sikäläisissä kouluissa päivittäin ja woke/DEI määrää yhä sen, mitä algoritmi tekee kirjoituksillemme netissä. ”Yhteisönormit” ovat salaperäinen asia, jonka vain korkeimpien arvojen vartijana toimiva robotti pystyy tulkitsemaan.

Mutta joka tapauksessa täytyy todeta, että Venäjällä suunta pois länsimaisen kulttuurin yleisestä kehitystrendeistä on poikkeuksellisen selvä. Siellä mennään yhä tarmokkaammin ”aikaa vastaan”.

    Mitä koulunuorisoon tulee, rohkenen epäillä, että sen ns. patrioottinen kasvatus menee hyvin läpi pienimmille ja myös sille enemmistölle, joka ei kritiikkiin pysty, mutta ennen pitkää nousee yhä voimallisempi nuorten toisinajattelijoiden liike, joka halveksii koko systeemiä. Näinhän kävi 1960-luvulla.

     Paljon riippuu siitä, miten kauan sotaa käydään ja jopa siitä millaisin asentein länsimaat siinä toimivat.

     Niin kauan, kuin epärealistiset vaatimukset Venäjän totaalisesta tappiosta ja nöyryyttämisestä ja jopa paloittelusta ovat jokaisen havaittavissa, kukoistaa myös Venäjällä uhmakas patriotismi, vaikkapa sitten ”aikaa  vastaan”.

Muuan magnum opus

 

Isoviha venäläisittäin

 

A.Z. Myšlajevski, Pjotr Veliki i vojna v Finljandii v 1712-1714 godah. Sankt Peterburg, Vojennaja tipografija (v zdanii Glavnogo Štaba) 1896, 475 s + 154 s priloženija.

 

     Venäläisen, Suomen historian vuosia 1700-1721 koskevan historiankirjoituksen kannalta Aleksandr Zaharjevitš Myšlajevski on ehdoton avainhenkilö. Hieman myöhemmin, 1900-luvun alussa suuren, moniosaisen Suomen historiansa kirjoittanut kenraaliluutnantti Mihail Mihailovitš Borodkin nojaa omassa tuon ajan esityksessään hyvin vahvasti Myšlajevskiin.

     Borodkin taas on ollut ylittämätön lähde ja esikuva useimmille Venäjällä Suomen historiaa kirjoittaneille ja esimerkiksi pamfletillaan ”Suomi vihollisena ja ystävänä 1714-1967” aikoinaan suurta huomiota herättänyt Viljam Vasiljevitš Pohljobkin (Pohlebkin) perusti kirjansa hänen työlleen.

     Myös kasakoista Venäjän ja Suomen sodissa kirjoittanut Aleksei Škvarov tukeutuu Suuren Pohjan sodan osalta olennaisessa määrin Myšlajevskiin.

     Kun kyseessä on noinkin tärkeä tekijä, kannattaa vilkaista hänen henkilöäänkin, vaikka sillä nyt ei tietenkään kannata yrittää argumentoida enempää hänen käsitystensä puolesta kuin niitä vastaan.

     Joka tapauksessa Myšlajevski oli ennen muuta sotateoreetikko, joka toimi alan opettajanakin ja kohosi korkeisiin asemiin pääesikunnassa, kunnes siirrettiin muihin tehtäviin saatettuaan ensimmäisen maailmansodan aikana komentamansa armeijan sekasortoon Gruusiassa, turkkilaisten hyökätessä (”kenraali paniikki”). Myšlajevskin seuraajaksi muuten tuli Nikolai Judenitš, johon suomaliset myös saivat piankin tutustua.

     Yhtä kaikki, kyseessä oli joka tapauksessa urallaan täydeksi kenraaliksi noussut sotilas (general ot infanterii), jonka näkökulma tutkimiinsa tapahtumiin on karun sotilaallinen ja pyrkii tieteellisyyteen, mikä ilmenee lukuisista abstraktin tason johtopäätöksistä hänen tekstissään.

     Tarkoitan siis tätä kirjaa Pietari Suuresta ja Suomen-sodasta vuosina 1712-1714. Siinä Myšlajevski esittää alinomaa teräviä kysymyksiä ja polemisoi muita aikakaudesta kirjoittaneita vastaan. Johdannossa hän ilmoittaa olevansa kiinnostunut vain totuudesta ja ennakoi joidenkin sen vuoksi pahentuvan kirjan johdosta.

     Myšlajevskillä on merkittävästi alkuperäislähteitä, Pietari Ensimmäisen kanslian papereista lähtien ja erityisen antoisa näyttää olleen yliamiraali Apraksinin arkisto, kuten voi arvatakin. Lähinnä siitä otettuja lähteitä kirjassa julkaistaan puolitoistasataa sivua.

     Apraksin olikin kauan vastuussa Suomen asioista ja hänelle raportoivat ”kaikki”. Kirjeenvaihdon ohella julkaistuissa lähteissä on Suomen kansalle levitettyjä ”universaaleja”, eri potentaattien muistioita, käskyjä, tiedonantoja ja kuulustelelumateriaalia, lyhyesti sanoen lähes kaikkea mahdollista.

    Yleisesti ottaen lähdepohjaa voi pitää melkoisena, mutta olennaista tietenkin on, miten sitä käytetään ja missä määrin tehdyt johtopäätökset saavat lähteistä tukea.

     Myšlajevski on Venäjällä ollut kunnioitettu ja ilmeisen vaikutusvaltainen, mutta häneltä puuttuu käytännössä vastapuolen näkökulman huomioiminen, mikä etenkin sotien historiassa on oleellinen puute. Toinen osapuoli esittää tai ainakin tuntee monet asiat luotettavammin kuin oma. Joitakin saksalaisia esityksiä kirjoittaja kyllä käyttää.

     Sellaista asiaa, kuin isonvihan jälkeisten suomalaisten käräjäpöytäkirjojen todistusta isonvihan ajasta on tietenkin häneltä turha kuvitellakaan. Yrjö-Koskisen jo vuonna 1865 imestynyt ”Lähteitä isonvihan historiaan” (Också på svenska)oli kyllä jo tuolloin olemassa.

     Myšlajevskin kirja on ennen muuta kuvausta sotilaallisten operaatioiden  suorittamisesta ja onnistumisesta. Siviilit ovat tässä yhtälössä mitätön suure.

     Tsaari Pietari, jota kirjoittaja nimittää ”Suureksi” jo ennen vuotta 1721, osoittautuu Myšlajevskin käsittelyssä melkoiseksi sotilasneroksi, jonka ajattelu ei suinkaan ollut ulkomaalaisilta kopioitua. Suomen-retki, joka oli Venäjän armeijan merkittävin hyökkäysoperaatio, oli kaiken kaikkiaan loistava suoritus, vaikka virheitäkin tehtiin, kun armeijan ja laivaston yhteydet katkesivat vuonna 1713. Niin Porvoossa, Helsingissä kuin Turussa sählättiin.

     Toki nuo kaikki valloitettiin vuosina 1713-1714. Suomen valloitus oli tarpeen Venäjälle, jotta Ruotsin valtakunnan ydinalueetkin saisivat maistaa sotaa ja rauhaan taivuttaisiin siellä paremmin. Moni muistanee Pietarin lausahduksen siitä, että Suomi ”Ruotsia elättävä äiti” oli siltä riistettävä, jotta ”veli Kaarlen” niska paremmin taipuisi rauhantekoon.

     Itse asiassa Suomi oli rutiköyhä ja armeijan huoltaminen siellä oli vakava ongelma ja kohtalonkysymys. Sellaisella alueella kuului toisaalta vihollista vastaan parhaimpiin keinoihin poltetun maan taktiikka, jota ruotsalaisetkin sovelsivat. Niinpä myös venäläiset turvautuivat siihen Pohjanmaalla.

     Tässä kirjoittaja ei valehtele, sillä Ruotsin perääntyvä Suomen-armeija tosiaan käytti tätäkin keinoa. muun muassa polttaessaan Helsingin vuonna 1713.

     Pahat kielet olivat Myšlajevskin mukaan moittineet Venäjän armeijaa tuolla sotaretkellä kuriltaan huonoksi ja väittäneet sen syyllistyneen ryöstelyyn. Kirjoittaja on jyrkästi eri mieltä. Kurin rikkomukset olivat harvinaisia ja pakenemiset miltei olemattomia, ryöstöjäkään ei tapahtunut.

     Tapahtui kyllä seutujen autioittamista, toteaa kirjoittaja, mutta se tehtiin käskystä, eikä ryöstelyä esiintynyt. Suomalaisen lukijan mieleen tulee, että käskyt taisivat usein olla aika erikoisia, mikäli tunnettu valtava määrä kidutuksia ja irtaimen omaisuuden omimista ei ollutkaan spontaania rosvousta.

     Maan sisällä esiintyi myös paljon vähemmän sissisotaa (kansansotaa) kuin olisi voinut odottaa. Syiksi siihen kirjoittaja esittää muun muassa yhteyden katkeamisen Ruotsiin ja suomalaisten erityisen suhtautumisen sotaan. Sille oli ominaista politikointi ja sen odottaminen, kumpi puoli voittaisi (kuten myöhemmin Anjalan liitossa). Myös suomalaisten suuri karkuruus 1808-09 sodassa heijasti samaa ominaisuutta. Lieneekö ollut kansanluongteessa?

     Olennaista oli kuitenkin tsaarin politiikan jämäkkä selkeys (totšnaja opredelennost). Hän ei pitänyt suomalaisia taistelevana osapuolena eikä sortunut mihinkään sentimentalismiin tai poliittiseen lepyttelyyn, kuten sitten vuosina 1788-1790 ja 1808-09 tehtiin. Sen sijaan syylliset teloitettiin oitis ja alueet, jotka olivat ”luopuneet puolueettomuudesta”, hävitettiin täydelleen.

    Tämä on kovin komeaa ja sangen abstraktia puhetta, jossa se todellisuus, jonka Suomen kansa  muistaa isonvihan aikana, muuttuu pariksi neutraaliksi sanaksi, vieläpä ilmeisen ihailevassa sävyssä.

     Tässä ei ole tarvis setviä Myšlajevskin ja suomalaisen historiankirjoituksen suhdetta sen enempää. Riittää, kun viitataan Kustaa H.J.Vilkunan järkälemäiseen teokseen ”Viha”, jossa erilaisia, usein systemaattisia ja päivästä toiseen jatkuvia kidutuksia on kuvattu loputtomalta tuntuva määrä. Tiedot perustuvat tuomiokirja-aineistoon.

    Noissa Vilkunan kuvaamissa tapahtumissa oli yleensä kyse nimenmaan ryöstöstä ja kidutettaville useimmiten esitetty kysymys näyttää olleen ”Sano rahas!” Asia ei siis liittynyt ainakaan usein esimerkiksi sissien auttamiseen tai muuhun sabotaasiin.

    Epäilemättä tämä toiminta ei tapahtunut ainakaan korkeimman tahon käskystä, toisin kuin Pohjanmaan hävittäminen, vaan sotilaiden omien taskujen (säkkien) täyttämiseksi .Rehun ja elintarvikkeiden takavarikoinnistakin näyttää harvemmin olleen kyse.

    Aleksei Škvarov vakuuttaa, etteivät kasakat syyllistyneet henkilökohtaiseen ryöstelyyn (ks. Vihavainen: Haun Škvarov tulokset) . He kyllä hävittivät sitä koskevan käskyn saatuaan, mutta ryöstetty saalis oli yhteistä ja jaettiin tiettyjen periaatteiden mukaan eikä jäänyt rosvoajalle. Sitä paitsi kasakoita oli vähän.

     En tiedä, millainen lohtu tämä tieto olisi voinut olla niille, jotka isonvihan aikana joutuivat kidutetuiksi ja tapetuiksi. Muista syistä kuoli toki paljon enemmän ihmisiä, mutta kuolemalla ja kuolemalla on eroa. Sitä paitsi pelkät numerot (ruumiiden laskenta) kuvaavat yleensäkin aika heikosti terrorin todellisuutta, myös isoavihaa.

     Muistelen, että aihepiiriä olisi joskus ainakin sivuttu jossakin suomalais-venäläisessä historiantutkijoiden symposiumissa noin puoli vuosisataa sitten.

     Luulen, että siihen kannattaa taas palata, kunhan savu hälvenee Itä-Euroopan yltä. Asioissa on paljon selvitettävää.

Onko rauha arvo sinänsä?

 

Rauha parempi ois?

 

     Hiski Salomaan tunnetussa laulussa kehotetaan heittämään pois viha ja vaino, koska rauha olisi parempi itse kullekin. Itkevät orvotkin sitä kovin tarvitsivat.

     Tuon laulun sävel on muuten alun perin venäläinen ”slaavittaren jäähyväiset”, joka on yhtä komea kuin falski ylistys sotilaan uljaalle osalle, joka tuo ainakin nyt sankarille komean muistomerkin, ellei muuta (ks. Vihavainen: Haun vapaa venäjä tulokset ).

     Koska sota on pohjimmiltaan niin perin juurin typerää ja vastenmielistä toimintaa (vrt. esim. Mannerheimin kirje sisarelleen vuonna 1915), on sen kunniaksi tietenkin luotava monenmoista propagandaa, jotta se jaksaisi ihmisiä ajasta aikaan innostaa, tyhmempiä nyt ainakin.

     Toki ihmisluonnosta löytyykin sopivia naruja, joista vedellä, kun sodan puolesta puhutaan. Erinomaisen lähtökohdan sodan kannattamiselle tarjoaa sellainen tilanne, jossa ei itse tarvitse olla mukana taisteluissa, mutta voi sen sijaan osoittaa urhoollisuuttaan vaatimalla noilta etulinjan miehiltä yhtä peräänantamatonta taisteluhenkeä kuin katsomonkin puolella on.

     Kuten olemme saaneet huomata, helposti näiltä urhoilta satelee moitteitakin sinne, missä ruumiita tehdään, eikä kukaan kainostele olla maalla viisas silloin, kun merellä vahinkoja sattuu.

     Toki sodalla saattaa olla suurikin poliittinen tarkoituksenmukaisuutensa, jos nyt asioita siltä tasolta katsomme. Mikäli kuitenkin on käynyt, kuten yleensä käy, että homma onkin karannut käsistä, voi sodan selittää välttämättömäksi erilaisin perustein. Tärkeintä on, että taiteluhenki ( engl. ”morale”) säilyy. Moraalin kanssa, sanan varsinaisessa merkityksessä asialla ei ole paljonkaan tekemistä.

     Kaikki sodat yleensä nousevat historian lehdille, mikäli ne vaikuttavat tai edes uhkaavat vaikuttaa poliittisiin asetelmiin ja valtioiden voimasuhteisiin. Varsin paljon uhreja vaatinut Kustaa III:n sota on esimerkki siitä, että sota voi jäädä myös pelkäksi alaviitteeksi, ellei sillä ole merkittäviä valtiollisia seurauksia. Kuolleiden määrällä ei ole merkitystä. Kaikki ne olisivat haudassa joka tapauksessa.

     Etatistisen diktatuurin oloissa asia korostuu: tärkeää ei ole ihmisten kuolema tai kärsimyukset, vaan ainoastaan valtion menestys tai menetykset.

     Alan herostraattiseksi kuuluisuudeksi noussut V.V. Putin kävi jo ensimmäisenä sotavuonna tervehtimässä sankarivainajan leskeä ja selitti tälle, että me kaikki ihmiset kuolemme joskus. Usein kuolemalla ei ole mitään suurempaa merkitystä kenellekään ja mies saattaa kuolla esimerkiksi vodkaan.

    Jos kuolema koituukin ihmistä suuremman asian (valtion) puolesta taistellessa, se saa ihmistä suuremman merkityksen, siitä tulee suuri ja jopa suurenmoinen aasia.

     En muista, mitä sanoja Putin käytti, asian voi tarkistaa googlaamalla, mutta rohkenen väittää, että puheenvuoron sisällys oli tuo edellä esitetty. Sen pohjaltahan voimmekin ymmärtää, että miesten tapattaminen ei sellaisenaan merkitse mitään. Kaikkihan he olisivat jo viimeistään sadan vuoden kuluttu kuolleita joka tapauksessa.

     Mutta mikäli isänmaa sen sijaan on menestynyt, laajentunut tai  muuten saavuttanut jotakin vielä sadan vuoden kuluttua olemassa olevaa, on noiden sodan uhrien kuolemalle tullut yksilöä suurempi merkitys.

      Samaa voidaan tietenkin aina väittää myös niistä kaatuneista ja muista tapetuista, joiden henki oli mennyt yritettäessä puolustaa isänmaan politiikkaa, vaikka se ei sitten olisi menestynytkään. Ilman noiden sankarivainajien uhraamista olisi kaikki luultavasti mennyt vielä paljon huonommin ja suorastaan katastrofaalisesti. Ainakaan tämän väittäminen ei maksa mitään.

     En ole varma siitä, miten vakuuttavana tämä putinistinen näkemys koetaan Venäjällä. Kun Putin puhuu lännettyneen Ukrainan Venäjälle luomasta ”eksistentiaalisesta uhasta”, kuulostaa se kovin keinotekoiselta jopa siinä tapauksessa, että Ukrainan liittyisi Natoon.

      Itse asiassa tälllainen puhe on puhtaina bullshitiä (ks. Vihavainen: Haun bullshit tulokset), johon kukaan varsinaisesti tuskin uskoo. Mutta sellaisen lööperin varassahan myös suurin osa länsimaidenkin politiikasta hoidetaan.

     Tilanne ei toki aina ole aina ja kaikissa sodissa ollut samanlainen. Kun suomalaisia kehotettiin nousemaan aseelliseen taisteluun Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan, ymmärsi suurin osa ihmisiä, että valinta oli nyt ihan oikeasti vapauden ja orjuuden välillä ja että vastarinta saattoi ainakin lykätä sen terrorijärjestelmän tuloa maahan, jota rajan takaa avoimesti luvattiin.

     Tämä on muuten aivan liian vähän huomioitu asia talvisodan ja miksei jatkosodankin historiassa. Sotahan alkoi SKP:n julistuksella, jossa luvattiin nyt viedä loppuun se vallankumous, joka vuonna 1918 oli jäänyt kesken, kun puna-armeija ei ollut vielä kyllin vahva voittoa takaamaan.

     Nyt puna-armeija oli mahtavampi kuin mikään toinen mahti maailmassa ja voitto oli oleva varma. Se ”valkoinen Suomi”, joka vielä vaali vuoden 1918 perintöä, ymmärsi ilman pitempiä selityksiä, mitä oli odotettavissa.

      Mannerheim meni lankaan ja selitti myös ensimmäisessä päiväkäskyssään, että ”vapaussotaa” tässä nyt jatketaan. Ehkä jatkettiinkin, mutta sen julkinen sanominen oli virhe, mikä pian ymmärrettiin.

     Myös jatkosodassa O,V. Kuusinen puhui suomalaisille rajan takaa odotettavissa olevasta ”tilityksestä”, joka tietenkin olisi kohdistunut erityisesti vuoden 1918 ”lahtareihin” ja heidän perintönsä jatkajiin, mutta aivan varmasti myös sosialidemokraatteihin, jotka luopioina olivat kommunismin kannalta paljon pahempia ja vaarallisempia kuin varsinaiset porvarit.

     Tietenkin myös itse kommunistipuolueen vähälukuisessa jäsenistössä oli tappamatta jääneitä vääräoppisia, joiden kohtaloa ei tarvinnut arvailla.

      Sellaisen uhan edessä sota oli todellista puolustussotaa, joka saattoi motivoida ihmisiä kautta yhteiskunnan. Pasifismi kuului kommunistien ideologiassa kirosanoihin ja oli heidän käsitteistössään yksi sosiaalifasistien juoni, jolla hajotettiin työläisten rintamaa maailmanvallankumouksen estämiseksi.

      Hiski Salomaa ei kuulunut todellisiin rauhan ystäviin siinä mielessä, kuin NKP:n doktriini asian ymmärsi. Hän saattoi kaikin mokomin laulaa itkevistä orvoista, mutta koska häneltä puuttui ns. tietoisuutta, hän ei ymmärtänyt sitä, että juuri sotaa tarvittiin ja kovastikin.

      Kaikki paha, mitä vuonna 1918 ja sen jälkeen oli kärsitty, oli kommunistisen ymmärryksen mukaan seurausta kapinaan nousseiden sosialidemokraattien liian lepsusta politiikasta. Olisi tarvittu kovaa kättä, ankaraa terroria… Vallankumouksella ei koskaan saanut leikkiä, vaan sei oli aina vietävä äärimmäiseen asteeseen saakka.

     Näin siis O.V. Kuusinen ja näin SKP:n keskuskomitea ”itsekritiikissään” vuonna1919.

Mene, mene tekel, ufarsin

 

Kirjoitus seinällä

 

     Kai R. Lehtosen mainiossa historian oppikirjassa, jota itsekin opettajana käytin, kerrotaan 1930-luvun suuresta lamakaudesta, jonka ei oikeastaan pitänyt tulle kenellekään yllätyksenä.

     Hyvän aikaa oli eletty komeasti yli varojen, ja kanoja oli riittänyt joka pataan. Kun jonkun olisi sitten pitänyt maksaa koko lysti, huomattiinkin äkkiä, ettei maksajaa ole, mikä oikeastaan oli jo koko ajan tiedettykin.

     Lehtosen kielikuvassa tätä verrattiin Raamatun Belsassarin pitoihin: kesken juhlien seinälle ilmestyi teksti ”Mene, mene tekel ufarsin”. Teksti tarkoitti, että Belsassarin hallitsema ”Suuri Babylon” oli jo tuomittu hajoamaan. Tosin kirjoitusta ei ymmärretty ennen kuin Daniel, juutalainen pakkosiirtolainen sen tulkitsi ja sai siitä runsaan palkkion.

     Amerikassa ennen suurta lamaa oli tilanne oikeastaan hieman toinen, mikäli ajattelemme Lehtosen kielikuvaa. Tekstin merkitys ei tullut yllätyksenä kaikille eikä sen käsittämiseen vaadittu profeetan lahjoja. Kansa van ei halunnut käsittää, koska oli niin mukavaa olla käsittämättä selvää asiaa ja jatkaa samaan tapaan kuten kaikki muutkin.

     Meidän maailmamme on nyt jo parisataa vuotta ollut nopean ja perusteellisen muutoksen näyttämönä. Ihminen perusluonteeltaan on tässä ajassa jo saattanut jonkin verran muuttuakin, mutta ei niin paljon, että Raamatun henkilöiden psykologia olisi meille kokonaan käsittämätöntä. Monessa olennaisessa suhteessa se on pysynyt ennallaan.

     Hieman yllättävältä kutenkin näyttää se, että huonon profetian tulkitsija Daniel palkittiin ruhtinaallisesti, vaikka hänen viisautensa ei voinut tehdä tulevalle onnettomuudelle yhtään mitään.

     Tavallisempaa lienee ollut, että ne, jotka toivat yksinvaltiaalle huonoja uutisia tai tekivät huonoja horoskooppeja, teloitettiin. Despootit muistuttivat tässä suhteessa nykyisiä kansanjoukkoja, jotka suuttuvat, jos niiden typeryyttä arvostellaan.

     Raamatun kertomuksessa seinälle ilmestyneen tekstin merkitys siis itse asiassa pysyi tuhatpäisen juhlijajoukon ymmärrykseltä salassa, kun se taas nyt suositun kielikuvan mukaan on paitsi kaikkien nähtävissä, myös heidän ymmärrettävissään.

     Erilaisten auguurien rooli on nykyisessä yhteiskunnassa parinkymmenen vuoden mittaan valtavasti kasvanut ja luulisin, että syynä on juuri se, että suuren muutoksen ymmärretään olevan tulossa nopeaa vauhtia ja halutaan kuulla jotakin rauhoittavaa ja miellyttävää.

     Kiinan ja yleensä entisten kehitysmaiden, etten käyttäisi sanaa BRICS-maat, rooli maailmassa on noin kymmenessä vuodessa noussut aivan uudelle tasolle, eikä mikään viittaa siihen, että prosessi pysähtyisi.

     Maailman johtavaksi ”moraaliseksi” suurvallaksi pyrkivä Eurooppa on näivettymässä yhä mitättömämmäksi yhteisöksi, jossa utopistisiin päämääriin yhdistyy varmaan tuhoon johtava ideologia.

     Kuten Neuvostoliitto ennen romahdustaan, Eurooppa kieltäytyy ymmärtämästä seinällään olevaa tekstiä ja tulkitsee sen vihamieliseksi äärimmäisyysideologiaksi, jota vastaan on kaikin keinoin taisteltava.

     Tämä on tullut mieleeni, kun olen viime aikoina kerrannut eri vuosikymmenten ”Tornin pitoja”. Vuonna 1937 ei vielä otettu tosissaan tulevaa maailmansotaa. Luultavasti se oli liian kaamea ja mieletön mahdollisuus ollakseen lopultakaan uskottava. Myös vuotta 1918 kieltäydyttiin käsittelemästä.

     Vuonna 1954 oltiin yleisesti aika pessimistisiä ja kulttuurin tasoon tyytymättömiä, mutta myös resignoituneita. Itse asiassa oltiin jo talousihmeen alussa, mutta vain jokunen puhui luottamuksella paremmasta tulevaisuudesta -vuodesta 2000.

     1963 ymmärrettiin jo oltavan suuren muutoksen keskellä, mutta pikemmin kyse oli informaatioympäristön muuttumisesta, joka ei laatua ainakaan parantanut. Muutoksen nopeutta ja syvyyttä tuskin olisi mitenkään ollut edes mahdollista käsittää, koska sen voi sanoa olleen maailmassa jopa ainutlaatuinen, mutta sen tapahtuminen oli jo selvästi aistittavissa.

     Vuonna 1972 aikakauden vaihtuminen oli jo selviö ja luonnollinen kysymys oli, tarvittiinko vielä kaiken kukkuraksi vallankumoustakin. Eipä sen kaipaajiakaan puuttunut, vaikka tuskin voitiin puhua kehityksen takertumisesta joihinkin vanhoihin instituutioihin.

     Seinällä näkyvän testin saattoi silloin tulkita nimenomaan vallankumoukseksi, joka oli noussut kummittelemaan pitkän hibernaation jälkeen. Koko tuolloinen kysymys ”evoluutio vai revoluutio” olisi ollut aiemmissa kokoontumisissa mahdoton.

     Vuoden 2002 ”Bileet Tornissa” tapahtuivat globaalin yksinapaisuuden lyhyenä etsikkoaikana ja varsinaisia suuria kysymyksiä tuskin edes ymmärrettiin olevan olemassa. Kansallisvaltion romuttaminen nähdään ”hirveän hyvänä” tai ainakin väistämättömänä asiana kuten globalisaatiokin. Minkäs niille teet.

     Oleellista tuntui olevan se, mikä merkitys historian kululla on (ainakin omasta mielestään) fiksulle nuorisolle, joka bilettää.

     Ne asiat, jotka nyt on suurella kapiteelilla kirjoitettu seinällemme, puuttuivat 2000-luvun alussa vielä ongelmien joukosta, mitä ei kannata ihmetellä.

     Oswald Spengler ennusti Aasian nousua ja lännen väistämätöntä tappiota taloudellisessa kilpailussa jo 1930-luvulla, mitä kannattaa ihmetellä, mutta pitkäksi aikaa ”keltainen vaara” unohdettiin. Spengler oli vain muuan kummajainen ja ilmeisesti jonkinlainen taantumuksellinen väärinymmärtäjä.

     Nyt ei enää tarvitse puhua pelkästä vaarasta eikä sen väristäkään. Maailma on nyt niin suurten rakennemuutosten keskellä, että vuosi 2000, tuo ennen  niin myyttinen ”Tulevaisuuden maailma” on jo kysymyksineen auttamattomasti menneisyyttä.

     Näyttää siltä, ettei EU:ssa tai Saksassa. Suomesta puhumatta, ole suostuttu lukemaan ikäviä uutisia, vaikka ne ovat jo selvää tekstiä. Onhan vielä tuo ihmease, tekoäly, joka ikävä kyllä ei suinkaan ole lännen monopoli, mutta sen merkitys joka tapauksessa on vielä kaikkialla ymmärtämättä.

     Olisipa somaa nähdä taas joku keskustelukirja, jossa käsiteltäisiin niitä maailman ja oman maamme suuria kysymyksiä, jotka tulevat määräämään kohtalomme seuraavien vuosikymmenten aikana ja useassa tapauksessa myös lopullisesti ja peruuntumattomasti.

     Pöydälle olisi nostettava tosiasiat maailman talouskehityksestä ja voimatasapainon muuttumisesta, energia- ja elintarvikepolitiikasta, väestökehityksestä ja tietenkin siitä kulttuurista kaiken tuon keskellä, siinä luvussa myös uskonnollisen keskiajan paluun merkityksestä, oman kielen kohtalosta ja muista keskeisistä kysymyksistä.

     EU:lla ja Suomella on hyvät ja ylväät perustuslait, kuten Neuvostoliitolla ennen, mutta se on toisarvoista. Nyt kysymys ei ole niiden komeudesta, vaan siitä, mihin ne kelpaavat uudessa maailmassa, joka ei ole EU:n, saati Suomen hallitsema maailma.

Kuusikymmenluvun alku

 

Kekkonen ja ilmaan koverrettu orava

 

Pidot Aulangolla. Viisi keskustelua. Toimittanut Erno Paasilinna, Arvi A. Karisto oy 1963, 360 s.

 

    Tämä kirja jatkaa ”Tornin pitojen” perinnettä ja merkkinä siitä mukana keskusteluissa oli vielä hetken aikaa myös ”Konservatiivi” eli Yrjö Kivimies, joka oli ollut vuoden 1937 pitojen ”factotum” ja vieraillut myös Eino S. Revon toimittamassa vuden 1954 kirjassa.

      ”Kekkonen” tämän blogin otsikossa viittaa siihen, että tämä kirja nousi arvon arvaamattomaan, kun Kekkonen nosti sen julkisesti esimerkiksi sopimattomasta puheesta. ”Ilmaan koverrettu orava” taas viittaa keskusteluun ns. nykyrunoudesta ja muustakin kirjallisuudesta, joka oli yhden keskustelun teema.

    Teemoina keskusteluissa olivat ”Kansallisuus -kansainvälisyys”, ”Ulkopolitiikkaa ja ulkopolitiikka”,  ”Tasan ei käy onnenlahjat”, ”1960-luvun kulttuuripolitiikka” ja ”Kirjallisuutta ja kirjallisuutta”.

     Keskustelijoina olivat ”Toimittaja” eli Erno Paasilinna, ”Kosmopoliitti” (Heikki Brotherus), ”Runoilija” (Väinö Kirstinä”), ”Historioitsija” (Pirkko Rommi), ”Sosiaalipoliitikko” (Jouko Siipi), ”Opettaja” (Aku-Kimmo Ripatti), ”Talousmies” (Matti Mannerkorpi) ”Puhemies” (Martti Qvist), ”Oikolukija” (Heikki Eskelinen), sekä ”Kriitikko” (Kauko Kare), joka oli mukana myös vuoden 1954 kirjassa ja istui Kekkosen kanssa samassa ”Kesäyliopiston” nimellä tunnetussa keskustelukerhossa.

     Kansainvälisyys oli Suomessa vuonna 1963 vasta oraalla lähes joka suhteessa. Omassa koulussani Savonlinnassa oppilaiden äidinkieli oli sataprosenttisesti suomi ja muutamasta sadasta oppilasta vain pari oli ortodokseja ja pari siviilirekisterissä. Opiskelijamaailmassa oli kansainvälistyminen juuri alkamassa ja sillä tarkoitettiin lähinnä kehitysapua.

     Kansallisuusaatteen kohdalla ajan virtaukset olivat ristiriitaisia, kuten alustuksessa todettiin. Virallinen Suomi oli kansainvälisellä kentällä vielä varsin rajoitetusti ja varovasti mukana, mutta sentään jo YK:n ja Pohjoismaiden neuvoston jäsen.

     Televisio ja muut ”massatiedotusvälineet” eli lehdistö ja radio olivat mullistava voima. Maalaiskirkonkylissä oli tapahtumassa prosessi, joka hakee vertaistaan muualla, totesi Qvist. Kareen mielestä Suomen kaltaisten pienten kansallisuuksien olemassaolokin oli luonnonoikku. Sulautuminen oli sille vaara ja luontainen taipumus.

     Amerikan vaikutus Suomeen oli hämmästyttävä. Sieltä omittiin kritiikittä kaikenkarvaista ”pimukulttuuria”, totesi Kare. Taas kerran suomalaisten kielitaidon yksipuolisuus nousi esille. Nyt osattiin vain englantia.

     Ulkopolitiikka oli se teema, joka nosti kirjan kuuluisuuteen. Keskustelijat käsittelivät aihettaan aivan kuin mitä tahansa muuta ja esitettiin vaatimuksia siitä, että siitä on saatava olla erilaisia mielipiteitä, eikä toisinajattelevia saa ”kriminalisoida”. Ajatuksenvapaus oli pyhä asia.

     Itse asiassa kävi juuri päinvastoin. Kareesta tuli ennen pitkää maamme puolivirallinen epähenkilö ja myös Rommi ja Eskelinen nostettiin tarvittaessa esimerkeiksi siitä, että Suomessa oli vaarallista ”äärioikeistolaista” toimintaa (”Arwidsson-seura”).

     Suomen saavuttamaa asemaa ”puolueettomana” ja itsenäisenä oli vuoden 1944 perspektiivistä pidettävä hämmästyttävänä (Brotherus), eikä keskustelussa ole havaittavissa vaatimuksia poliittisen suuntauksen muuttamisesta. Sen sijaan vaaditaan, ettei ajattelemista eikä puhumista saa rajoittaa ulkopolitiikankaan kohdalla.

     Kekkosen ”konsteja” pidettiin yleisesti vähemmän ihailtavina ja katsottiin, että kansa pelkäsi sitä, että se vielä saatettaisiin pakottaa valitsemaan edustajikseen vain aivan tiettyjä ihmisiä (Rommi). Ulkopolitiikan vallankäytössä esimerkiksi eduskunnan ulkoasiainvaltiokunnan mitätön rooli herätti kritiikkiä (Brotherus).

     Moiset puheet aiheuttivat myllykirjeen ja leimaamisen äärioikeistoksi, huvittavaa kyllä. Karekin muisteli saaneensa miltei selkäänsä moittiessaan eräässä suojeluskuntajuhlassa Hitleriä vuonna 1938. Vuonna 1955 hän oli taas puolustanut Kekkosta ja taas saanut vihat niskoilleen ja nyt, vuonna 1963 hän oli Kekkosen avoimessa epäsuosiossa…

     Kriitikko ja esteetikko Kareesta tuli sittemmin kekkosvastaisuuden symboli ”Tähän on tultu”-kirjoineen (ks. Vihavainen: Haun oman tiensä kulkija tulokset ), mutta mitään äärioikeistolaisuutta hänestä oli yhtä mahdotonta löytää kuin useimmista niistäkään, joita tänä päivänä kunnioitetaan tuolla tittelillä.

     Osiossa ”Tasan ei käy onnen lahjat”, on esillä erityisesti vuosikymmenen suuri teema, sosiaalipolitiikka, jonka aloitti Pekka Kuusi kirjallaan ”60-luvun sosiaalipolitiikka”. Sen merkittävä uutuus oli ajatus, että tulonsiirrot köyhemmille vauhdittavat talouden kasvua ja siis hyödyttävät myös niitä, joilta rahat otetaan. Idea oli ilmeisesti peräisin Gunnar Myrdalilta.

     Niin sanottua rakenteellista epätasa-arvoa (sanaa ei käytetty) oli tuon ajan Suomessa runsaasti, mikä näkyi esimerkiksi oppikoulun ja yliopistojen oppilaiden sosiaalisessa taustassa. Köyhemmät ja sitäkin enemmän syrjäseutujen asukkaat jäivät suurella todennäköisyydellä niiden ulkopuolelle.

     Välillä vilautellaan jo aika huimia sosiaalisia näkymiä ja ”Majakanvartija” esittää, että Helsinki olisi vuonna 2000 Länsi-Euroopan huomattavin slummikaupunki, Toki ”Sosiaalipoliitikko” toteaa, ettei Suomessa ainakaan vielä slummeja edes ole.

     Kulttuurista keskusteltaessa tulevat esille tietenkin pornografia, jonka asema oli koko läntisessä maailmassa nopeasti muuttumassa.(ks. Vihavainen: Haun playboy tulokset). Juuri tuona vuonna muistelen ostaneeni Savonlinnan Kauppatorin pysäkin Rautatiekirjakaupasta ensimmäisen Playboyni.

     Lyhyesti sanoen pornoon suhtaudutaan varsin maltillisesti, samoin kuin ”seksuaalisiin kieroutumiin”. Tosin esimerkiksi Henry Millerin vastikään kiellettyä kirjaa pidetään ikävänä ja infantiilina. Suomen papisto taas saa kyytiä lähes joka suunnalta ja piispatkin todetaan typeräksi joukoksi, jota suotta kehdataan hännystellä.

     Kirjan lopuksi käydään keskustelu aiheesta ”Kirjallisuutta ja kirjallisuutta” eli lähdetään siitä, että hierarkiat ovat silläkin alalla oleellisia. Kirjallisuus ja toinen kirjallisuus ovat kaksieri maailmaa.

    Väinö Linnaa, jota muuta oli yritetty pyytää mukaan keskusteluun, ei arvostettu millään taholla, vaan häntä pidettiin yleensä läpipolitisoituneena ja ikävänä kirjoittajana. Myös Mika Waltari leimautui yhä ajanvietekirjailijaksi yhdessä Polvain (Anni Polva), (Aino) Räsästen ja vastaavien kanssa.

     Ajan suuria puheenaiheita oli ns. uusi runous, jonka aika oli noussut suureen huutoon 1950-luvulla. ”oikolukija” (Heikki Eskelinen) linttasi sen  johdantopuheenvuorossaan maan rakoon, kun taas toinen saman tehtävän saanut alustaja ”Runoilija” (Väinö Kirstinä) keskittyi arvioimaan modernin kirjallisuuden tukemisen mahdollisuutta. Perinteinen runoushan oli joka tapauksessa ”kuollut ja kuopattu” hän sanoi Väinö Linnaa siteeraten.

     Keskustekussa ihmeteltiin, miten asioista saattoi olla niin täysin päinvastaisia näkemyksiä ja ”Toimittaja” (Paasilinna) peräti suistui anti-intellektuaaliseen teatraaliseen tuhahdukseen, jonka mukaan ei olisi edes tullut paikalle, jos olisi tiennyt miten kauhea (Eskelisen) alustus siellä pidetään.

     No, paikalla joka tapauksessa oltiin ja mielipiteet ns. nykyrunoudesta jäivät eriäviksi. Eskelisen mielestä kirjallisuus oli epäonnistunutta, ellei se tavoittanut yleisöään ja hyvä esimerkki siitä olivat monet uudet runot.

 Hän otti esimerkiksi Paavo Haavikon runon:

”Orava ilmaan koverrettu

täällä

varjotkin siittävät tuuleen”.

Runon mielekkyyttä selitettiin sanojen siinä saamalla itsenäisellä asemalla ja ”oravan” muuten arveltiin tarkoittavan sukupuolielintä.

     Paasilinna väitti, ettei ”kukaan enää ymmärrä sidottumitallista runoutta”, mikä sisälsi aika hämmästyttävän väitteen historiallisen kehityksen laadusta ja nopeudesta, mutta ei aiheuttanut sen enempää keskustelua.

    Väinö Linnan Paasilinna kuittasi sanomalla tämän olevan ”tavattoman yksinkertainen kirjailija, ikävä kyllä”.

     Kare raljeerasi sanomalla, että Suomen paras surrealisti oli pakinoitsija Olli, paras eksistentialisti Toivo Pekkanen, paras dadaisti Lauri Viita ja paras beatnik Reino Helismaa, joka muuten oli parempi kuin Saarikoski esimerkiksi rytmikkona.

     Nykyrunouden suurta tulevaisuutta ei oikein voinut olettaa, kun ylioppilaatkaan eivät Antti Eskolan tutkimuksen mukaan sitä ymmärtäneet.

     Kaiken kaikkiaan keskustelujen aiheet olivat varsin kulttuurikeskeisiä, kuten yleensäkin näiden ”Pitojen” sarjassa, mutta nyt jo enemmän yhteiskunnallisia kuin vuonna 1954 (ks. Vihavainen: Haun 1954 tulokset ), mutta eivät vielä siinä määrinkuin vuonna 1972 (ks. Vihavainen: Haun pidot suomessa tulokset ).

     Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin huippunopea rakennemuutos oli vuonna 1963 jo hyvässä alussa, mutta varsinaisetmuutokset eivät vielä näkyneet muille kuin älymystölle, jotka hekään eivät niiden merkitystä tietenkään voineet kovinkaan pitkälle ymmärtää.

     Se taso, jolla operoitiin, tulee kiintoisasti esille tästä kirjasta.

 

Kolmen vuosisadan takaa

 

Rauha tuli silloinkin

 

     Rauhan solmiminen usein viivästyy siksi, että tuntuu mahdottomalta suostua ainakaan kohtuulliseen kompromissiin, kun kerran niin valtavasti on uhrattu sodan hyväksi. Uhrataan siis lisää.

     Tentin joskus Lipsey-nimisen kirjoittajan teoksen Introduction to Positive Economics, josta muuan merkittävä asia jäi mieleeni. Kirjoittaja lihavoi erään tietyn sanan lauseessa Bygones are bygones -menneet ovat menneitä.

    Vaikka jokin taho olisi miten paljon tahansa uhrannut menestyäkseen, ei sitä saa ottaa huomioon, kun selviää, ettei sitä menestystä ole tulevaisuudssa odotettavissa: menneet OVAT menneitä.

     Tämän yksinkertaisen totuuden tunnustamiselle on psykologisia ja siis etenkin poliittisia esteitä. Kun miljoonat ihmiset ovat jo menettäneet valtavasti, on heidän vaikea tunnustaa, että uhrit ovat olleet turhia ja tulevat uhrit samaan tapaan aivan yhtä turhia. Siispä jatketaan samaan tapaan.

    Tuloksena n sitten viho viimein saattanut olla Versailles’n tapaisten rauhojen synty, joista ei ole mitään hyvää seurannut. Päin vastoin.

 

     Tässä tule pian taas Uudenkaupungin rauhan vuosipäivä ja voimme  sen kunniaksi muistella aikaa, jolloin 21 vuotta kestänyt sota saatiin viimein päätökseen. Jälkikäteen ymmärrämme helposti, että se olisi kannattanut ja pitänytkin päättää jo paljon aiemmin, sen jatkamisesta oli vain huonoja seurauksia.

Mutta siitä nyt vanha blogi:

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Rauhan ylistystä

 

Muuan ilolaulu

 

     Kuten tunnettua, Suuressa Pohjan sodassa oli Ruotsin voimavarat pian ammennettu loppuun, eikä suurta armeijaa enää Poltavan jälkeen voinut elättää vieraankaan maan kustannuksella koska koko armeijaa ei enää ollut.

     Venäjä sen sijaan elätti omaa armeijaansa Suomessa, mutta tämän maan voimavarat olivat niin vähäiset, etteivät ne edes siihen riittäneet. Osittain huolto tapahtui Venäjältä käsin. Suomen oma mobilisoitu, suhteellisen vähälukuinen armeija ennen Pälkäneen ja Napuen taisteluita oli sekin koko ajan kärsinyt äärimmäisestä niukkuudesta, mikä johtui maan verotulojen vähäisyydestä.

     Suuripa oli meillä, kuten myös emämaassa ilo siunatusta rauhasta, kun se viimein tuli. Olihan sitä jahkailtu jo vuosikaudet, alun alkaen jo Kaarle-kuninkaan eläessä (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=siunattu+rauha ).

     Mutta myös Venäjää oli rääkätty pahoin. Uusia miehiä toki oli armeijaan aina riittänyt, mutta sodassahan tarvitaan ennen muuta kolmea seikkaa: rahaa, rahaa ja rahaa. Talonpoikien selkänahasta ne voimavarat viime kädessä lähtivät, olipa kyseessä tykkien ja muskettien valmistus, uniformujen ompelu tai laivojen rakentaminen. Voin sijasta hankittiin tykkejä.

     Ruotsi ja erityisesti Suomi olivat sodan jälkeen näännyksissä, mutta niin oli Venäjäkin. Veroa maksavien talouksien määrä väheni paikoitellen jopa 20-40%. Muuan venäläinen tutkija kiteyttää, että Pietari saavutti voiton autioittamalla oman maansa. Tämä on kiistanalaista, mutta joka tapauksessa myös Venäjälle sota toi talouskriisin.

     Ruotsalainen ja venäläinen wikipedia arvioivat sodan ihmisuhrien määrän eri tavoin. Ruotsalaisilla on suuremmat luvut molemmin puolin ja ne ovat, sekä taisteluissa, että muulla tavalla menehtyneiden osalta noin 200 000 Ruotsille ja 100-220000 venäläisille. Aika mahtava haarukka siis.

     Venäläiset puolestaan arvoivat Ruotsin menettäneen kaatuneina 25000 sotilasta ja muista syistä 175000. Omat tappiot arvioidaan 30000 taistelussa kaatuneiksi ja sodassa kuolleiden yhteismäärä 120000:ksi.

     No, aika paljon se joka tapauksessa on, vaikka sodan kesto olikin 21 vuotta, joten uusia ikäluokkia ehti kasvaa kenttäkelpoisiksi useitakin. Tässä, kuten muissakin vastaavissa yhteyksissä pitää joka tapauksessa muistaa, että arvioitu kuolonuhrien määrä on vain yksi indikaattori, eikä kerro kaikista tai edes useimmista sodan onnettomuuksista yhtään mitään.

     Pahimpiin niistä kuului ohi kulkevan tai paikkakunnalle majoittuneen armeijan elättäminen, olipa armeija oma tai vieras. Talonpojan kannalta kyseessä oli lähes aina vaeltava katastrofi, joka vei kaiken elintärkeän mukanaan ja usein päälle päätteeksi pahoinpiteli isäntäväkeä.

     Uudenkaupungin rauhaa nimitettiin Ruotsissa siunatuksi ja Venäjälläkin juhlinta oli ylitsevuotavaa. Tapahtuma ei ollut mikään ulkopoliittinen sopimus muiden joukossa, se oli yksi Venäjän historian tärkeimpiä virstanpylväitä ja sen takia koko valtakunnan nimikin muutettiin ja sen mukana myös hallitsijan nimike ja titulatuuri.

     Kun Venäjän nimenä vanhastaan oli Rus, mitä nimeä yhäkin käytetään Pietaria edeltäneestä ns. vanhasta Venäjästä, tuli sen nimeksi nyt Rossija, tarkemmin sanoen Vserossijskaja Imperija.

      Hallitsija, tsaari sai nyt senaatilta imperaattorin tittelin (Imperator Vserossijski). Venäjästä oli tullut muinaisen Rooman tapaan monikansallinen imperiumi, johon kuului myös vanhoja eurooppalaisia alueita omine laitoksineen: Vanha Suomi ja Baltia (Viro ja Liivinmaa). Venäjästä oli tullut tunnustettu eurooppalainen mahtitekijä. Oliko sen kulttuurikin eurooppalaistunut ja oliko tämä hyvä vai paha, siitä kiistellään yhä.

     Kun tieto rauhasta tuli, alkoi juhlinta, jota säestivät sadat tykinlaukaukset. Ilmainen olut ja viini virtasivat kaupungeissa. Rauhan muistomerkki pystytettiin Pietarin Kesäpuistoon ja kaikkia mahdollisia kunnianosoituksia satoi keisarille. Senaatti kunnioitti Pietaria myös arvonimellä Isänmaan isä ja epiteetillä Suuri. Uudenkaupungin rauha oli epäilemättä keisarin uran huippukohta ja samalla yksi Euroopan historian käännekohta.

     Netistä löytyy kantaatti ”Iloitse Venäjän maa” (Радуйся, Росско земле, kuten se vanhaksi venäjäksi kuuluu. Kun se on taas ajankohtainen, pistän tähän linkin:

https://www.youtube.com/watch?v=TASFxVi2n-8

     Kantaatin sanoissa toistellaan kehotuksia riemuitsemiseen ja iloitsemiseen (likui, veselisja!) ja kerrotaan Pietarin (petrus= kallio) olevan timanttiakin kovempi, hänen voimansa edessä kaikki vapisevat. Tämä Venäjän kallio puolustaa valoa, murskaa Ruotsin leijonan ja sen hampaat.

     Tämä oli ajan tyypillistä panegyriikkaa ja sitä edustaa myös Kesäpuiston muistomerkki, jossa Pietari-jättiläisen sijaan esiintyy kaksi naispuolista hahmoa kukistetun leijonan ja tykinputken päällä (https://www.youtube.com/watch?v=TASFxVi2n-8 ). Siivekäs on selvästikin voitonjumala Nike, ja toinen lienee äiti Venäjä. Patsaan nimi on Rauha ja voitto. Aikoinaan se oli Rauha ja yltäkylläisyys, mutta se on jostakin syystä jäänyt pois käytöstä. Runsauden sarvikin on aika vaatimaton.

     Katariina Suuren pystyttämä Vaskiratsastaja (Mednyi vsadnik) tulkitaan usein myös allegoriaksi voittoisasta Pietarista, jonka hevonen murskaa alleen Ruotsin, joka esiintyy käärmeen hahmossa. Jostakin syystä, kenties jonkinlaisen poliittisen korrektiuden takia vähintään puolivirallinen asema on tulkinnalla, jonka mukaan Pietari tässä murskaa sen paheen, joka ilmeni hänen uudistustensa vastustamisessa.

     Kaarleahan Pietari itse asiassa kunnioitti ja piti häntä opettajanaan, jonka kovassa koulussa Venäjän armeija ja laivasto kypsyivät eurooppalaiseksi mahtitekijäksi.

     Yhtä kaikki, varsin korskeaksi keisarin hahmo tuossa patsaassa kuvataan. Käärme tuskin sopisikaan erityisen hyvin kuvaamaan Kaarle-kuningasta, jolla oli paljon erilaisia paheita, mutta ei juuri kavaluutta, jonka aikoinaan esitettiin olevan käärmeelle tunnusomainen piirre.

     Rauha merkitsi myös Venäjällä suurta ilon aihetta. Jostakin syystä Kesäpuiston monumentin hahmoista toinen näyttää kuitenkin olevan sammuttamassa soihtua. Asia lienee tulkittava niin, ettei kyseessä ole valistuksen soihtu, vaan tulipalojen sytyttämiseen ja poltetun maan” luomiseen tarkoitettu tuhoväline, josta nyt luovutaan.

 

 

Teloituksia

 

Omien tappaminen

 

     Uusimmassa Tieteen Kuvalehti/Historia -lehden numerossa ( 2026 vko 36) törmäsin kiinnostavaan tietoon. Ensimmäisessä maailmansodassa ympärysvaltojen armeijat teloittivat melko paljon omia miehiään, kun taas saksalaiset tekivät sitä hyvin vähän.

     Iso-Britannia teloitti 346, Ranska 660 ja Bulgariakin peräti 600-800 omaa miestä. Kuolemaantuomittujen määrät nousivat kussakin maassa yleensä tuhansiin, mutta niistä toimeenpantiin vain murto-osa.

     Saksa sen sijaan teloitti 13,2 miljoonasta mobilisoidusta sotilaastaan vain 48 henkeä eli sodan osapuolista vähiten.

     Tämä on varsin kiinnostavaa, koska Saksalla oli jo tuolloin tietty raakalaisuuden maine, jota lietsottiin erityisesti Belgian tapahtumien perusteella. Puolueettomaan Belgiaan oli hyökätty ja sen sissitoiminnasta epäiltyjä ja kiinni saatuja asukkaita ei siekailtu rangaista ankarimman mukaan.

    Saksalaiset saivatkin ympärysvaltojen propagandassa ”hunnien” nimityksen, mikä juonsi juurensa siihen puheeseen, jonka Wilhelm II oli pitänyt lähettäessään kenraali Walderseen johtaman rankaisuretkikunnan Kiinaan, boksarikapinaa kukistamaan: saksalaisten tuli tehdä nimensä yhtä pelätyksi muin aikoinaan hunnit, niin, ettei kiinalainen sataan vuoteen uskaltaisi katsoa saksalaista röyhkeästi.

     Saksalaiset tunnettiin jo vanhastaan myös sadistisesta ”preussilaisesta” kuristaan, jonka tarkoituksena oli saada sotilas pelkäämään enemmän korpraaliaan kuin vihollista. Jalmari Kara tuoreissa jääkärimuistelmissaan vuonna 1918 ilmitoi myös inhonsa sikäläistä raakaa koulutustyyliä kohtaan (ks. Vihavainen: Haun jalmari kara tulokset ).

     Kuitenkin omia ilmeisesti siis visusti varottiin tuhlaamasta. Erich Ludendorff moitiskelikin asiaa sodan jälkeen ja esitti sen yhdeksi Saksan tappion syyksi. Natsit ottivat tosiaan asiaasta opikseen ja toisessa maailmansodassa Saksan armeija teloitti jopa 20 000 omaa miestään.

     Mitä Venäjän armeijaan ensimmäisessä maailmansodassa tulee, Historia-lehdellä ei ole asiasta numeroita, mutta herkästihän siellä sai luodin omiltaan, minkä todistavat jo everstin, sittemmin rehtorina Helsingissä toimineen Borfis Gyllenbögelin muistelmat. Hänhän kertoo varsin ylpeänä teloituttaneensa omia miehiään omenavarkauden takia (ks. Vihavainen: Haun gyllenbögel tulokset ).

     Toisessa maailmansodassa puna-armeijan Moolok ahmi omaa väkeä valtavia määriä ja teloitettujen määrä varmasti ylitti suuresti Saksan luvut. Tuhansia oli teloitettu jo suuren terrorin aikana ja wikipedia ilmoittaa toisen maailmansodan luvuksi 135 000. Heillä oli suuret määrät erikoismiehiä tähän hommaan.

     Kuitenkin teloitus on poikkeuksellisen raaka toimenpide verrattuna paikalla ampumiseen, kuten opimme Fjodor Dostojevskin muistelmista. Hänhän oli itse kokenut kuolematuomion odotuksen ja sen perumisen viime hetkessä mestauspaikalla.

     Herättää ainakin minun huomiotani, että saksalaisten into teloittaa omiaan oli ensimmäisessä maailmansodassa yhtä poikkeuksellisen vähäistä kuin se oli toisessa maailmansodassa oli poikkeuksellisen suurta.

     Sodan kulku ja luonne selittävät vain pieneltä osalta tuota radikaalia muutosta. Saksalaiset saattoivat olla raakoja muille jo ensimmäisessä maailmansodasas ja vielä raaempia toisessa, koska heille oli ”annettu lupa” häpeälliseen käytökseen, kuten Maksim Gorki sanoi Leninistä ja vuoden 1917 hulinoista.

     On kuitenkin vaikea uskoa, että kansan psykologia olisi niin ratkaisevasti muuttunut parissa vuosikymmenessä, tai oikeastaan vain yhden natsivallan vuosikymmen aikana.

     Vai kävikö sittenkin niin? Erilaiset tutkimukset niin SS-joukkojen  kuin Wehrmachtinkin keskuudessa ovat antaneet kuvan hyvin matalasta kynnyksestä avuttomien uhrien tappamiseen. Itse asiassa isonvihan ajan kasakoiden ja rakuunoiden psykologia saattoi olla lähellä tuota 1940-luvun ilmiötä.

     Julmuutta ovat eri aikakaudet arvostaneet hyvin eri tavoin. Saksalaisten hämmästyttävän nopea muuttuminen omia sotilaitaan tappaviksi raakalaisiksi on kiinnostava ilmiö.

     On luultavaa, että vastaavaa voi tulevaisuudessakin tapahtua varsin nopealla aikataululla. Tuskinpa asia on kansallisuudesta kiinni.

Tässä vanhempi blogi aiheesta:

 

maanantai 7. marraskuuta 2022

Hyveen ja paheen välillä

 

Julmuus

 

        Kun tutkistelee vanhoja käsityksiä ihmiselle sopimattomasta käytöksestä, synneistä tai paheista eli taipumuksista, joita hänellä on sellaisiin nähden ja toisaalta hyveistä, näkee varsin selkeän kehityskulun. Pahe on muuttunut hyveeksi.

       Erityisen selvää tämä on parin suurimman kardinaalipaheen eli kuolemansynnin kohdalla. Ahneus (avaritia) on nyt kaiken kehityksen moottori (Vihavainen: Haun ahneus tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Irstaus (luxuria) taas, nykyään yhä useammin rakkauden synonyymiksi ymmärrettynä, on niin ikään ylistetty ja tavoiteltu asia. Kaiken paheellisuuden ja synnin äiti, ylpeys, on ihmisen uusi normaali tila.

       Kun Maksim Gorki pani näytelmähenkilönsä sanomaan Ihminen -se kuulostaa ylpeältä, hän lausui suorastaan uusimman ajan ja oklokraattisen vallankumouksen syntysanat (ks. Vihavainen: Haun ihminen tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

       Tarkemmin kuulostellessa tuossa tunnuksessa on vahva tyhmänylpeyden juonne. Dostojevski puolestaan kiteytti sanomansa kehotukseen nöyrry, ylpeä ihminen!

       Nykyisessä kulutusyhteiskunnassa paheita ei halveksita, ainakaan klassisia paheita. Pikemmin niiden arvellaan olevan siunattuja asioita ja olemassa siksi, että ihminen voisi pitää hauskaa. Antiikin Kreikan pääpaheet olivat mielettömyys, pelkuruus, turmelus ja himo. Kristillisessä käsityksessä suurimmat synnit eli kuolemansynnit olivat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Huomaa myös järjestys.

       Nykyaikaisen ihmisen silmin noissa luetteloissa on paljon typerältä ja vanhentuneelta kuulostavaa. Sitä paitsi yksi asia loistaa poissaolollaan. Missä on julmuus?

     Nykyisen sukupolven maailmankatsomuksen mukaan hyveistä suurin on rakkaus, jota me ehdottomasti palvomme ja kannatamme, ilmenipä se millaisissa muodoissa tahansa. Irstaus on vain yksi rakkauden ulottuvuus nykyään sallitun ajattelutavan mukaan. Mikään irstauden muoto ei voi olla niin vastenmielinen, että se oikeuttaisi meitä sen tuomitsemaan tai edes hylkäämään.

       Kaikenlaisen julmuuden sen sijaan tuomitsemme hyvin herkästi. Itse asiassa olemme tämän asian kehittäneet jo absurdiuteen saakka ja se, joka pystyy aivan prinsessamaisen hienosti erottamaan julmaksi tulkittavan asenteen ja sitä paheksumaan, kuuluu joukossamme ansiokkaimpiin.

        Viha, joka oli myös klassinen pahe, ei ole suinkaan samaa kuin julmuus. Päin vastoin, julmuutta kohtaan kuuluukin nykyään tuntea vihaa, mitä enemmän, sitä ansiokkaampaa.

       Kuitenkin julmuus on aika vaikea käsite. Suomessa sen synonyyminä pidetään usein raakuutta, mikä viittaa epäkypsyyteen. Viroksikin julman ihmisen sanotaan olevan toores, tuore eli siis kypsymätön.      

     Tämä viitannee siihen, ettei lapsilla empatiakyky useinkaan ole kovin kehittynyt sikäli kuin asia koskee muita lajeja kuin ihmisiä. Niinpä hyönteisiltä saatetaan repiä siivet ja nauraa sitten niiden hullunkuriselle käytökselle.

       Julmuutta pidettiin kyllä jo entisaikaan paheena. Vanhoissa 1600-luvun kansallisuuksien kavalkadeissa julmuuden selitettiin olevan erityisesti muutamien kansojen pahe. Yksi sellainen olivat ruotsalaiset.

        Dostojevskin Karamazovin veljesten Ivan kuitenkin suorastaan julisti, ettei hän voi antaa koskaan Jumalalle anteeksi sitä, että yksi viaton lapsi ruoskittiin hengiltä. Mikään ei voi oikeuttaa sitä. Siispä Jumala on paha.

       Kysymys Jumalan oikeudesta julmuuteen saattaa ollakin avain entisaikojen julmuuskäsityksen ymmärtämiseen. Se ei ole sellaisenaan paha asia.

       Olemme vanhan käsityksen mukaan kaiketi kaikki Jumalan kädessä, mutta useita meistä hän kohtelee hirvittävällä tavalla. 1700-luvulla kerrottiin, miten ihmiset Lissabonin maanjäristyksessä hautautuivat raunioiden alle ja kituivat siellä päiväkausia. Miksi Jumala tällaista salli?

       Huomaan, että on olemassa kirjakin, joka käsittelee teodikeaongelmaa Lissabonin maanjäristyksestä holokaustiin. Mikä oikeus millään olennolla tosiaankaan olisi sallia tällaisia kauhistuksia? Jos sellainen olento on, häntä lienee pidettävä lähinnä paholaisena, kuten antiikin Astartea, joka vaati lapsiuhreja. 1700-luvun heräävä inhimillinen ylpeys ei voinut olla nostamatta esille näitä kysymyksiä.

       Pidämme roomalaisia erittäin julmina muistaessamme tuhannet ristiinnaulitut, gladiattoriesitykset, ja ihmisten syöttämiset pedoille. Kuitenkaan julmuudesta sellaisenaan ei välttämättä ylpeilty. Titus Livius jopa esittää roomalaisten ylpeydenaiheena heidän lempeytensä:  

       Entisaikojen roomalaiset saavat Liviukselta aina silloin tällöin tunnustusta, jopa aika yllättävistä asioista. Albalaisten petollinen päällikkö Mettius teloitettiin repimällä hänet vaunujen välissä kahtia.

       Se oli kauhea tapaus, josta kaikki käänsivät päänsä pois. Kuitenkin, kertoo Livius ”Se oli ensimmäinen ja viimeinen roomalaisten antama rangaistus, jonka kohdalla unohdettiin inhimillisyyden lait. Muuten voidaan ylpeillä sillä ettei mikään kansa ole käyttänyt lempeämpiä rangaistuksia.”

        Toki ylpeileminen on aina kuulunut kaikkien kansakuntien oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kuitenkin tämän kertoo historioitsija, joka tuntee niin Alban kuin Karthagon hävittämisen, legioonien desimoinnin, vestaalien elävältä hautaamisen ja monia muita vastaavia asioita.

       Kirjoittajan elämä sijoittuu Kristuksen syntymän molemmin puolin, eivätkä gladiaattoritaistelutkaan toki olleet hänelle suinkaan tuntemattomia, vaikka Neron vainot tapahtuivat vasta hänen kuolemansa jälkeen. Yhtä kaikki: Livius tunsi vahvasti, että valtakunta ja nimenomaan sen kansan moraali oli hänen aikanaan nopeasti rappeutumassa:

  Koskaan ei ole ollut Roomaa suurempaa ja nuhteettomampaa valtiota, eikä yksikään valtio ole tarjonnut runsaammin hyviä esikuvia; mihinkään muuhun valtioon ei ahneus ja nautinnonhalu ole tunkeutunut yhtä myöhään, eikä missään ole yhtä kauan pidetty köyhyyttä ja säästäväisyyttä näin suuressa arvossa. Niin, mitä vähemmän omaisuutta oli, sitä vähemmän sitä himoittiin. Vasta viime aikoina ovat rikkaudet synnyttäneet ahneuden, ja nautintojen ylenpalttisuus on tuonut mukanaan halun tuhoutua ylelliseen nautiskeluun ja viedä samalla tuhoon kaikki muukin. (Käännös: Marja-Itkonen-Kaila).

 

       Julmuuden ongelma on epäilemättä vanha eikä julmuutta siis ole muinaisessakaan maailmassa sellaisenaan ainakaan aina hyveenä pidetty, vaikka se ei ns. kuolemansynteihin tai suurimpiin paheisiin kuulunutkaan. Jossakin mielessä julmuus kuitenkin oli entisaikaan aivan ilmeisesti kuulunut hyväksyttäviin ominaisuuksiin. Mistä lienee ollut kysymys?

       Kysymys oli epäilemättä siitä, että kärsimystä pidetiin, ainakin ennen aspiriinin keksimistä, ihmiseloon väistämättä kuuluvana asiana ja usein myös tarpeellisena. Kohtuuton empatia olisi estänyt toimimasta hyveellisesti ja mielekkäästi.

       Ajatelkaamme vaikkapa lasten kasvattamista. Vielä 1950-luvulle saakka voimissaan olleen näkemyksen mukaan lapset oli kasvatettava väkivallan eli kivun kautta oppimaan hyveellisiksi ja tulemaan kunnon kansalaisiksi. Pieksämisen laiminlyöminen ei ollut hyväksyttävää, vaan tuomittavan heikkouden merkki.

       Kipu ymmärrettiin asiaksi, jota hyveellisen ihmisen täytyi kyetä tuottamaan lähimmäisilleen, kuten lääkäri ei saanut jättää sahaamatta irti jäsentä, jonka tulehtuminen aiheuttaisi kuolion. Teurastaja ei saanut armahtaa käsittelemäänsä karjaa eikä pyöveli sitä ihmistä, joka kuului hänen käsiteltäviinsä -en nyt käytä tässä sanaa asiakas.

       Tässä en nyt puhukaan siitä, miten suuret ja ylistetyt kuninkaat tappoivat summamutikassa tuhansittain ihmisiä ja ylpeilivät sillä: Saul löi tuhat, mutta David kymmenen tuhatta. Sitä paitsi monet kansat hävitettiin viimeistä ihmistä ja jopa eläintä myöten lukemattomissa holokausteissa.

     Kuitenkin esimerkiksi pyöveliä pidettiin jollakin tavalla syntisenä ja halveksittavana ja häntä kehotettiin rukoilemaan paljon. Luulen, ettei hän esimerkiksi saanut nauttia työstään ja yleensä hänen piti pyytää uhriltaan anteeksi ennen toimenpidettä, joka sentään oli oikeuden päätöksen mukainen.

        Kaikessa tässä oli kyse jonkinasteisesta julmuudesta eli empatian tukahduttamisesta. Koska itse asiat olivat välttämättömyyden sanelemia, ei julmuus niiden yhteydessä ollut pahe, väärä empatia sen sijaan olisi ollut sitä.

       Teollinen ja jälkiteollinen yhteiskunta on etääntynyt kauas siitä elämänmuodosta, jossa jokainen vuorollaan myös joutui tappamaan saadakseen syötävää. Vaikka ei olisi ollut teurastaja, joutui nyt ainakin päästämään päiviltä kanan tai porsaan. Moni sai siinä taistella heikkouttaan vastaan, mutta ainahan ne hommat hoidettiin, eikä se niin vaikeaa ollutkaan.

       Nykyään vain metsästäjät ja harvalukuiset teurastajat ovat näin lähellä sitä asiaa, jossa tietynlainen julmuus on hyve eikä pahe. Lääkäritkään eivät saa antaa toimenpiteen kivuliaisuuden häiritä työnsä onnistumista. Nämä ovat pieniä arkaaisen maailman saarekkeita maailmassa, jossa vanhat perusarvot ovat kääntyneet nurin ja usein kehittyneen absurdiuteen asti.

       Kuitenkin tämä uusi normisto, joka on kehittynyt huippuunsa vasta viimeisten 50-100 vuoden aikana, edustaa vain pintaa. Hyvin lähellä pinnan alla ovat ne perusvaistot, joita jokapäiväinen väkivaltaviihde kosiskelee ja jotka poikkeusolot hyvin helposti nostavat pintaan.

       Ajatelkaamme vain maailmansotia, Ukrainan sotaa… Luulenpa, että ihminen on vielä aika raaka olento, niin kypsältä ja jopa ylikypsältä kuin hän nyt ainakin täällä Euroopassa haluaa näyttää. Irstaudella briljeeraaminen ja sen ylentäminen julmuuden vastakohdaksi on falskia ja pinnallista. Muistakaamme vain tämä hippiliikkeen tunnus make love, not war, jossa tämä salto mortale oli jo tehty.

       Kun ylennämme irstauden rakkaudeksi ja julistamme ”rakkauden” ainoaksi hyväksi, hylkäämme klassisen hyveen (virtus) käsitteen sen kaikessa moninaisuudessa. Silloin olemme jo syvällä barbariassa. Mutta tällaisestahan on kokemusta jo antiikin ajoilta ( vrt. Vihavainen: Haun livius tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).