Kuoleman avulla kuolemattomaksi

 

Elämää suuremman asian lumo

 

      Ihmisellä on kyky ymmärtää oma kuolevaisuutensa, mistä seuraa eksistentiaalinen ahdistus, ellei sitä tavalla tai tavalla torjuta.

     Toimivaksi strategiaksi tässä suhteessa on aina osoittautunut liittyminen johonkin itseä suurempaan, tuleminen jonkin ikuisemman ja mahtavamman asian osaksi. Luopuminen omasta ajattelusta seuraa tästä ilman välivaiheita.

      Tuollaisen asian pitää, paitsi olla elämää suurempi, myös todistaa oma suuruutensa jollakin vakuuttavalla tavalla. Abstraktit puheet koko maailmanhistorian muuttamisesta tai ihmiskunnan pelastamisesta eivät vielä sinällään vakuuta, ellei niihin liity uskon tekoja. Espanjassa sillä nimellä kutsutiiin aikoinaan kerettiläisten polttamista (auto da fé).

     Erittäin vakuuttavia uskon tekoja suoritti Stalinin johtama kommunistinen liike tappaessaan määrätietoisesti uuden yhteiskunnan puolesta miljoonia ihmisiä ja samaahan voi sanoa Hitleristäkin. Nämä uskovaiset eivät valitettavasti jääneet lajinsa viimeisiksi.

     Uskon käsite on tässä aivan keskeinen ja kuuluisassa ”katekismuksessaan” Venäjän sosialistiselle kansalle (NKP:n historian ”Lyhyt kurssi” 1938) Stalin käsitteli asiaa ja todisti, miten vaarallista olisi, mikäli petturit tai ”heikkouskoiset” pääsisivät määrääviin asemiin.

     Stalinilaiselle maailmanselitykselle oli ominaista manikealainen binäärisyys: kaikki asiat kuuluivat joko tähän tai tuohon kategoriaan. Maailma oli jakaantunut antagonistisiin vastavoimiin ja oli tavallaan kiikkulaudan kaltainen: jokainen punnus, joka lisättiin toiselle puolelle, kumosi vastaavan voiman toiselle puolella.

      Fanaattisuuden resepti löytyi tästä. Venäjän intelligentsijasta tuli 1860-luvun jälkeen eli paradoksaalisesti juuri suurten demokraattisten ja liberaalien uudistusten alettua, fanaattista ja se pyrki kokonaan erottautumaan ”vallasta” ja tekemään kaikkensa sen tuhoamiseksi.

      Dostojevski pohdiskeli noina aikoina sitä, kertoisiko hän viranomaisille, mikäli saisi kuulla suunnitelmasta keisarin murhaamiseksi. -Ei, sitä hän ei voisi tehdä. Koko tuo edistyksellinen älymystö murskaisi hänet henkisensi ja moraalisesti sen jälkeen ikuisiksi ajoiksi.

     Oliko tämä normaalia, oliko tämä yhteiskunnallista sairautta, pohti kirjailija ja kirjoitti tunnetun teoksensa ”Riivaajat”, joka kuvasi itse asiassa aitoja historiallisia tapahtumia ja vieläkin enemmän niiden psykologiaa.

     Onhan näistä tullut kirjoitettua, mutta aihe on tänäkin päivänä taas aivan tuore ja ajankohtainen. Nyt se elämää suurempi asia on ennen muuta ilmastonmuutos ja vielä tarkemmin hiilidioksidin määrä, johon vaikuttaminen lupaa pelastuksen tien ja mahdollisuuden.

       Siinä on taas kerran niin suuri asia, ettei mikään rikos olisi sen hyväksi tehtynä enää rikos, vaan päin vastoin hyvä työ ja sankariteko, joka palkitsisi tekijänsä lähtemättömällä ja ikuisella gloorialla.

 

Tässä samaa asiaa hieman kauempaa:

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Vallankumuoksellisen katkismus

 

Vallankumouksellisen katekismus

 

      Kuuluisa Sergei Netšajevin ja hänen järjestönsä vuonna 1871 käsitelty oikeusjuttu, joka antoi Dostojevskille ainekset romaaniin Riivaajat, toi yleiseen tietoisuuteen myös merkillisen ja merkittävän dokumentin nimeltä Vallankumouksellisen katekismus. Se oli painettu Genevessä kesällä 1869 ja sen olivat laatineet yhteistyössä Sergei Netšajev, Pjotr Tkatšjov ja Mihail Bakunin.

      Kyseessä ei siis ollut yhden mielipuolen paperille suoltama purkaus, vaan tarkoin ajateltu vallankumouksellinen maailmankatsomus, joka perustui harkittuun strategiaan vallankumouksen aikaansaamiseksi Venäjällä.

       Läpikäyvänä piirteenä dokumentissa on totalitaarisen ajattelun logiikka: maailmassa nähdään vain yksi ainoa elämisen taso, jolle kaikki on alisteista. Kyseessä on politiikka, joka kattaa myös koko henkilökohtaisen elämän.

       Henkilökohtainen elämä onkin poliittista, se on täysin alistettu Asialle ja vallankumouksellisen omat intressit enempää kuin mikään muukaan maailmassa eivät saa olla sitä estämässä tai haittaamassa.

      Dokumentti on kiinnostava sikäli, että se voisi kelvata minkä tahansa nykyaikaisen radikaalin liikkeen peruskirjaksi, joskaan ei ehkä manifestiksi.

       Sen nykyaikaisuus on juuri sen totalitarismissa, joka fanaattisuutensa ja totaalisuutensa puolesta on täysin verrattavissa uskonnolliseen fanatismiin, joka synnytti jesuitismin ja assassiinit ja jotka niin hyvin tunnemme nykyisestä jihadismista.

      Koska dokumentti kunniallisen poroporvarin silmin on kauhistuttavan moraaliton ja skandaalimainen, antoivat viranomaiset sen tulla julkisuuteen, uskoen sen merkitsevän narodnikkien moraalista konkurssia.

       Toisin kävi, liikkeen suuri nousu osuu juuri 1870-luvulle, jolloin koko Venäjän intelligentsija näytti olevan enemmän tai vähemmän riivaajien pauloissa. Näennäisestä kyynisyydestään huolimatta dokumentin sanoma tarjosi runsaasti aineksia romanttiselle jumalkapinalle ja narsistiselle kaikkivoipaisuuden halulle.

       Netšajevin ja Bakuninin kaltaiset psykopaatit ja mestarimanipuloijat saivat kiksinsä rikoksesta, jonka he rationalisoivat jaloksi toiminnaksi. Se oli oman aikansa jihad, joka veti mukaansa paljon aikansa lahjakkaimpia ja kiihkeimpiä nuorison edustajia.

       Kuten dokumentin lopusta huomataan, sen kirjoittajat uskoivat omaan, erityisesti venäläiseen vallankumoukseensa, joka olisi toisenlainen ja perusteellisempi kuin kaikki, mitä oli tapahtunut lännessä. Voidaankin arvioida, että vaikka Venäjän vallankumousliike epäilemättä oli Ranskan vallankumouksen perillinen, se kehitti sen aatteita pitemmälle, suoranaiseen täydellisyyteen, joka sitten pian levisi myös länteen.

      Seuraavassa on dokumentin alkuosat käännetty kokonaan ja loppu vain selostettu ellei lainausmerkeistä toisin ilmene. Kursiivit ovat minun.

 

1.      Vallankumouksellinen on kadotettu ihminen. Hänellä ei ole mitään omia intressejä, omia asioita, omia tunteita, kiintymyksen kohteita tai omaisuutta, ei edes omaa nimeä. Kaiken hänessä on imenyt itseensä yksi ainoa, kaiken kattava intressi, yksi ainoa ajatus, yksi ainoa intohimo –vallankumous.

2.      Koko olemuksensa syvyyksissä, ei vain sanoissaan, vaan myös teoissaan, hän on rikkonut kaikki suhteensa yhteiskunnan järjestykseen ja koko sivistyneeseen yhteiskuntaan, kaikkiin sen lakeihin, tapoihin, kaikkiin tämän maailman yleisesti hyväksyttyihin ehtoihin. Hän on tämän maailman leppymätön vihollinen ja mikäli hän jatkaa elämistä sen piirissä, tämä tapahtuu vain, että hän voisi tehokkaammin sen tuhota…

3.      Vallankumouksellinen halveksii kaikkea doktrinäärisyyttä ja on luopunut rauhanomaisesta tieteestä jättäen sen jälkipolville. Hän tuntee vain yhden tieteen, hävittämisen tieteen. Sen hyväksi ja vain sen hyväksi hän tänään opiskelee mekaniikkaa, fysiikkaa ja kemiaa ja ehkä lääketiedettä. Sen vuoksi hän opiskelee yöt päivät ihmisten ja luonteiden tiedettä ja tämän yhteiskunnan kaikkien kerrosten olosuhteita ja tilannetta. Päämäärä on taaskin sama –mahdollisimman pikainen ja varma tuho tälle saastaiselle systeemille.

4.      Hän halveksii yleistä mielipidettä; hän halveksii ja vihaa vallitsevaa yhteiskunnan moraalia ja kaikkia sen vaatimuksia ja ilmauksia. Hänelle moraali merkitsee kaikkea sellaista, joka helpottaa vallankumouksen voittoa; kaikki mikä sitä estää, on epämoraalista ja rikollista…

5.      ----

6.      Hän on kova itseään kohtaan ja hänen täytyy olla kova myös muita kohtaan. Kaikki hellät ja tylsistyttävät perhetunteet, ystävyys, rakkaus, kiitollisuus ja jopa kunnia hän alistaa yhdelle ainoalle kylmälle vallankumouksen intohimolle. Hänelle voi olla olemassa vain yksi nautinto, yksi lohdutus, yksi palkkio ja yksi tyydytys –vallankumouksen menestys. Yötä päivää hänellä täytyy olla vain yksi ajatus ja yksi tarkoitus –säälimätön hävittäminen. Työskennellen väsymättömästi ja kylmäverisesti tämän päämäärän hyväksi, hänen täytyy aina olla valmis kuolemaan ja hävittämään omin käsin kaikki, mikä on tämän päämäärän tiellä…

7.      Toverin nauttiman ystävyyden, kiintymyksen ja muiden tunteiden määrän sanelee kokonaan hänen hyödyllisyytensä kaikkituhoavan vallankumouksen käytännön kannalta

8.      ---- ---

 

14.  Tavoitteenaan häikäilemätön tuhoaminen, vallankumouksellinen voi ja hänen usein täytyykin elää yhteiskunnan sisällä, teeskennellen olevansa jotakin hyvin erilaista kuin hän todellisuudessa on. Vallankumouksellisen tulee tunkeutua kaikkialle: kaikkiin alempiin ja keskiluokkiin, kauppiaan puotiin, kirkkoon, aristokraatin taloon, byrokratian ja sotaväen maailmaan, kirjallisuuteen, Kolmanteen osastoon (salainen poliisi) ja jopa Talvipalatsiin.

 

      Vallankumouksellisten ”ystävät”, kuten vihollisetkin jaettiin useihin eri kategorioihin. Vihollisista ensimmäinen ryhmä oli yksinkertaisesti tapettava. Näistä oli laadittava asianmukainen lista.

       Kyseessä ei ollut noiden ihmisten henkilökohtaisesta pahanteosta tai edes heidän herättämästään vihasta, vaan kysymys oli heidän vahingollisuudestaan vallankumouksen asialle. Samaan kategoriaan kuuluivat sellaiset, joiden äkillinen ja väkivaltainen kuolema herättäisi mahdollisimman suurta kauhua hallituksessa.

       Toisen kategorian ihmisille sallittiin pitempi elämä, jotta he petomaisuuksillaan herättäisivät kansassa kapinahenkeä. Kolmannen muodostivat korkea-arvoiset elukat ja lahjattomampi aines, joiden likaiset salaisuudet oli ongittava selville ja orjuutettava heidät.

       Neljäs kategoria muodostui kiipijöistä ja liberaaleista, joiden ohjelmien mukaisesti voitiin harjoittaa konspiraatiota teeskennellen tottelevansa heitä ja samaan aikaan ottaen heidät ohjaukseensa, ottaen selville heidän salaisuutensa ja ahdistellen heidän käsillään hallitusta.

       Viides ryhmä olivat doktrinääriset konspiraattorit ja paperivallankumoukselliset, jotka oli houkuteltava tuhoisiin esiintymisiin, joiden tuloksena suurin osa tuhoutuu ja osasta tulee oikeita vallankumouksellisia.

       Kuudes ja sangen tärkeä kategoria olivat naiset, jotka voitiin jakaa kolmeen osaan. Ensiksikin tyhjät, ajatuksettomat ja hengettömät, joita voitiin käyttää miesten kolmannen ja neljännen kategorian tapaan.

        Toinen ryhmä olivat sellaiset, jotka kyllä olivat tulisia, aatteelle omistautuneita ja kykeneviä, mutta eivät meikäläisiä, koska eivät olleet vielä kehittyneet kyllin pitkälle. Heitä saattoi käyttää samoin kuin viidennen kategorian miehiä.

       Lopuksi oli ”täysin meikäläisten” naisten ryhmä, jotka olivat tovereita. Heihin oli suhtauduttava kuin suurimpaan aarteeseen, jota vailla ei tulla toimeen.

       Mitenpä sitten oli suhtauduttava varsinaiseen ”kansaan”, jonka puolesta toki kaikki tapahtui ja jolle vallankumouksellinen oli ainakin viime kädessä pyhittänyt elämänsä, olettaen, että vallankumouksella ja kansan onnella oli suora keskinäinen suhde?

       Kansan, nimenomaan ”raakaa työtä tekevän kansan” (чернорабочий народ) vapauttamisen ja onnen sanottiin todella olevan ”ainoana päämääränä”, mutta se voitiin toteuttaa vain ”kaikki tuhoavan kansan vallankumouksen” avulla ja sen vuoksi vallankumoukselliset pyrkivät kaikin tavoin lisäämään ja pahentamaan kaikkia niitä onnettomuuksia ja pahoja asioita, jotka lopulta saisivat kansan kärsivällisyyden loppumaan ja ryhtymään yleiseen kansannousuun.

        Vallankumouksella ei tarkoitettu säännönmukaista, klassisen länsimaisen kaavan mukaista vallankumousta, joka aina pysähtyi kunnioittamaan omaisuutta ja niin sanotun sivistyksen traditioita ja on tähän mennessä aina rajoittunut yhden poliittisen järjestelmän korvaamiseen toisella ja yrittänyt luoda ”niin sanotun vallankumouksellisen valtion”.

       Kansan voi pelastaa vain sellainen vallankumous, joka hävittää juuriaan myöten kaikenlaisen valtiollisuuden ja kaikki Venäjän valtiolliset traditiot, järjestykset ja luokat.

       Siksi järjestö (товарищество) ei sido kansaa mihinkään organisaatioon ylhäältä käsin. Tulevaisuudessa ehkä syntyy jonkinlainen organisaatio, mutta se on tulevien sukupolvien asia.

”Meidän asiamme on hirmuinen, täydellinen, kaikenkattava ja armoton tuhoaminen”.

       Tämän vuoksi yhteyttä olikin etsittävä siihen ainekseen, joka aina on myös teoissa protestoinut kaikkea valtioon liittyvää vastaan, niin pappeja, aatelisia, kauppiaita kuin kulakkeja. ”Liitymme yhteen hurjan ryövärimaailman kanssa (с лихим разбойничьим миром), tuon Venäjän aidon ja ainoan vallankumouksellisen voiman kanssa”.

       Tämän maailman tiivistäminen yhtenäiseksi voittamattomaksi ja kaiken tuhoavaksi voimaksi – siinä on koko organisaatiomme, konspiraatiomme ja tehtävämme”.

      Lienee pakko todeta, että nämä toverit olivat loppuun saakka johdonmukaisia ja siihen varmaan myös perustui heidän uskomaton suosionsa.

        Tosin myös henkilöinä tiedetään ainakin Netšajevin ja Bakuninin olleen tyypillisiä psykopaatin piirteitä omaavia narsistisia manipuloijia ja hurmaajia, joille toisten ihmisten tunteilla ei ollut mitään merkitystä.

        Alan merkittävimpiä saavutuksia on, että Netšajev pystyi houkuttelemaan puolelleen erittäin tarkoin valvotun Pietari-Paavalin linnoituksen vankityrmän vartijat ja pitämään vankeudesta käsin yhteyttä narodovoltseihin, jotka murhasivat Aleksanteri II:n.

       Psykopaatit meillä on aina keskuudessamme ja sama koskee heidän aatteellista perintöään, jonka jälkiä voi havaita useimmissa radikaaleissa liikkeissä ja alakulttuureissa. Venäjän vallankumous näytti jo hetken olleen suuri oppitunti kaikille, mutta eipä kiiruhdeta liian optimistisiksi.

 

Kunnon ruokaa

 

Suomalainen ruoka

 

     Tässä kekrin lähestyessä tulee taas mieleen suomalainen pitopöytä, jollaisen esi-isämmekin pystyivät kattamaan syksyllä, kun sato oi korjattu ja elukat teurastettu. Yltäkylläisyys, tosin petollinen, oli vähän aikaa totta.

     Myös EU-tasolla on suomalainenkin ruoka ollut taannoin omalla vuorollaan esillä, mutta äkkiähän se kaikilta unohtuu, ellei taota silloin, kun rauta on kuumana.

Tässä vähän aiheesta: lauantai 16. syyskuuta 2023

Kansallisaarre

 

Saimaan maut

 

      Kuuluu ensi vuonna olevan Saimaa eurooppalaisen gastronomian keskiössä. Ilmiön nimi on European Region of Gastronomy Saimaa 2024.

      Sepä oli onnistunut valinta, keneltä sitten loppujen lopuksi lieneekään. Ruoka on jokaisen maan todellinen käyntikortti ja maa, joka ei arvosta omaa ruokaansa eikä osaa sitä valmistaa, kuuluu henkisiin siirtomaihin.

      Vielä vähän yli puoli vuosisataa sitten oli ranskalainen keittiö kaiken kulinarismin mitta ja esikuva ja vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla nousivat esille aiemmin ylenkatsotut italialainen, japanilainen, espanjalainen, thaimaalainen ja nepalilainen keittiö.

      Venäläinen ja kiinalainen keittiö olivat sentään jo aiemmin vallanneet maailmalla oman paikkansa ja Englannissa tunnettiin myös intialainen keittiö sattuneesta syystä. Siirtomaavalloilla oli muutenkin omia hyllyjään kansainyhteisöjensä maille, joiden kansalaisia asui näissä maissa.

     Suomi ei ole koskaan ollut siirtomaa, eikä sillä ole omia siirtomaita ollut. Mutta ei maamme myöskään ole ollut maailmalla ruuastaan tunnettu. Tätä aina joskus hämmästelee syötyään jossakin ulkomailla jonkin tyhjänpäiväisen räätin, jota ylistetään erityisen herkulliseksi. Osataan sitä nyt sentään meilläkin…

     Aiheesta Suomalainen ruoka olen kirjoitellut useasti (ks. Vihavainen: Haun suomalainen ruoka tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Meillä on monia erikoisuuksia, jotka useimmilta muilta mailta puuttuvat. Kalamme ovat poikkeuksellisen maukkaita, verratkaapa nyt vain vaikka ahventa johonkin -merianturaan.

      Ruuat on myös meillä ollut tapana hauduttaa tuntikausien ajan uunissa, mikä ei monessa maassa ole ollut mahdollista, kun ei ole ollut sopivia uunejakaan. Sitten meillä on myös raaka-aineita, joita muualla ei tunneta tai älytä käyttää. Mainitsen tässä vain lantun ja ternimaidon, paljon muitakin on.

     Suomalaisen ruuan ongelma nykykuluttajan kannalta on se, että se on parhaasta päästä raskaan työn tekijän ruokaa. Niinpä sitä nykyään sitten ohennellaan ja laimennellaan ja yritetään epätoivoisesti tehdä hyvää ilman rasvoja -joita ei muuten oikein tahdo edes kaupasta löytyäkään.

     Tämä on väärä tie. Ruuan pitää olla hyvää, mutta sitähän sopii sitten aina syödä vähemmän. Mahaansa voi mättää vettä ja ruumenia ilmaiseksi, ei niitä pidä ruokaan sekoittaa. Kokeilla on oma kunnianhimonsa ja lääkäreillä omansa. Ei herkkuja tarvitse joka päivä mahaansa ahtaa aamusta iltaan.

      Yksi ongelma suomalaisessa ruuassa on. Teollisuus on luonut siitä sellaisia variantteja, jotka vain kaukaisesti muistuttavat alkuperäisiä herkkuja. Ero on yhtä suuri kuin entisajan tomaatin ja nykypäivän närpiöläisen kasvin välillä. Niinpä syntyy helposti väärinkäsityksiä.

      Esimerkiksi maksalaatikko on suomalaisista suomalaisin ruoka ja erinomainen herkku, joka kuuluu juhlapöydän keskelle. Saman niminen eines sen sijaan kelpaa hädin tuskin nopeaan tankkaukseen, jonka tarkoituksena on vain hengissä pysyminen.

     Karjalanpaisti, jota saa ravintoloista, on yleensä harmaata keittoa, josta puuttuu sekä rasva että maku ja jossa liha on jäänyt sitkeäksi. Hyviäkin vasta leivottuja karjalanpiirakoita kaupasta saa, mutta yleensä kuoreen on käytetty rukiin ohella vehnää niin paljon, että maku on turmeltunut. Vehnä pois!

     Ruisleivän nimellä myydään kaikenlaista tavaraa, josta en kehtaa sen enempää sanoa. Onhan leipä lopultakin pyhä asia. Itse asiassa kunnon suomalainen ruisleipä kelpaa hyvin koko maamme symboliksi.

     Ja se voi, mitä kaupasta saa, on mautonta. Jos haluaa maukasta voita, on ostettava jostakin hallista ns. kartanovoita eli maalaisvoita, jossa on mukana maku.

      Monia parhaita ruokia ei kuitenkaan saa kaupasta eikä ravintolasta. Sellaisia ovat tietenkin lähes kaikki keitot. Kaupan hernekeitto on toisinaan syötävää, mutta ei toki ensiluokkaista. Kaalikeitto on tehtävä itse ja yritettävä löytää jostakin lammasta. Tosin pekonikin menettelee.

     Suolamuikkuja ei ole näkynyt enää kaupoissa aikoihin ja mikäli niitä on, ei niihin ainakaan ole pantu sipulia suolatessa. Ja se kyllä antaa pippurin kera siihen mukavan maun. Ja graavisiikaanhan pitäisi panna vähän giniä. Nämä saattavat olla jo sellaisia makuasioita, joista voi kiistellä, mutta sanonpa silti.

      Missäpä on se aito savusaunapalvi, jollaista moni muovikotelo valehtelee sisältävänsä. Kyllä se aidosta kinkusta leikattu viipale (eikä mikään siivu!) on ihan erilaista. Heinolan Heilasta saattaa sellaista vielä saada.

     No, voisihan jeremiadia jatkaa, mutta ei se ole itsetarkoitus. Haluan vain sanoa, että kun Saimaan ruuat pannaan maailmalle esille ja houkutellaan ihmisiä niiden luo, on varottava muutamia vaaroja. Yksi sellainen on tuo mainittu laimentaminen ja ohentaminen. Kyllä kaikki pitää tehdä maku edellä.

     Sulkavan erikoisuus on tirripaisti eli paistettu läski, johon sekoitetaan hiukkasen vettä ja suolaa. Ehkä se kuulostaa kovin raskaalta, mutta se on vaihtoehto voille, jota nautitaan talkkunan kanssa helposti suuria määriä. Kannattaa ajatella, että kyseessä on siis eräänlainen kevyt vaihtoehto.

     Ja sitten muikkkupaisti eli rantakala: ei siihen kuulu panna vettä ollenkaan. Pelkät muikut ja voi riittävät. Neste tulee sitten kalasta.

     Kalakukkojen ohella on syytä muistaa lanttukokot ja yleensä lanttu, joka riittävästi uunissa paistettuna esim. lanttukuutioina on mainio lisäke karjalanpaistille. Mutta paistaa pitää niin kauan, että lanttu on kirkkaan punaista eikä hailakkaa. Vasta silloin se on kypsää. Nykyajan kokit vain eivät usein taida ymmärtää, että ruuan laitto saattaa vaatia tunteja.  

      Onhan se tosin se Slow Food Society. Toimineeko? Ainakin sen aatetta on syytä vaalia, kun suomalaista ruokaa tehdään.

      Millaisia ruokalajeja sitten voisi nostaa esille? Olen maininnut omia suosikkejani artikkeleissa, jotka löytyvät tämän linkin kautta (Vihavainen: Haun suomalainen ruoka tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

    Ja sitten huomautus niille neropateille, jotka ovat huomanneet, että muuallakin maailmassa saattaa saada suomalaisia muistuttavia ruokia: Vihavainen: Haun sitä oikeaa suomalaista tulokset

 

Mies, joka ei kuvia kumartanut

 

Isaiah Berlinin sanoma

 

       Selasin taas vaihteeksi Isaiah Berlinin esseekokoelmaa ”Russian Thinkers”. Erityisesti hänen esseensä Aleksandr Herzenin ja Mihail Bakuninin suhteesta vapauteen ja yleensä konkreettiseen todellisuuteen tuntuu taas kovin ajankohtaiselta.

      Molemmat heistä tilittäytyivät aikansa suuriin tapahtumiin niiden joukossa erilaiset vapausliikkeet ja suuret mellakat etenkin Ranskassa.

     Bakunin halusi profiloitua nimenomaan suurena vapauden profeettana, mutta itse asiassa saarnasi rajoittamattoman väkivallan jälkeen seuraavaa pakkoa, joka ei olisi valtiosta lähtöisin, mutta pakkoa silti. Ihmiskuntaa hän rakasti kiihkeästi, mutta abstraktilla tasolla. Käytännössä hän palvoi yli kaiken voimakkaita tunteita ja hävittämisen ”runoutta”. Turgenjevin Rudin muistuttaa häntä persoonallisuutensa puolesta.

     Herzen taas oli myös tsaarinvallan ja yleensäkin kaikenlaisen sorron vastustaja, mutta pysyi samaan aikaan maan pinnalla ja ymmärsi, ettei ole olemassa mitään sellaista tulevaisuuden utopiaa, joka oikeuttaisi ihmisten uhraamisen tässä ja nyt. Historialla ei ollut librettoa ja ihmisen oli vastattava juuri siitä, mitä hän teki. Kuviteltu utopia ei oikeuttanut mitään.

      Tämä saattaa kuulostaa alkeelliselta, mutta ei ole sitä. 1800-luvun maailmassa tällaisen asian selkeä ymmärtäminen edellytti nerokkuutta. Berlinin analyysit sattuivat osumaan ajan Neuvostoliittoon hyvin tarkasti ja kipeästi, vaikka se olikin nostanut Herzenin yhdeksi kotijumalistaan ja hänelle nimetty katu oli sekä Moskovan että Pietarin keskustassa. Profeettaa oli päätetty ymmärtää valikoiden

       Berlinin essee ”siilistä ja ketusta” on syystä kuuluisa. Siinä hän analysoi erityisesti yltiöradikaalin Leo Tolstoin ja suuren taantumuksen kannattajan Joseph de Maistren ajattelua ja toteaa näiden sanomansa puolesta kovin erilaisten miesten loppujen lopuksi molempien olevan ”kettuja” -ihmisiä, jotka näkevät todellisuuden kaikessa monimutkaisuudessaan, vaikka heidän ideologiansa mukaista olisi olla sitä näkemättä.

     Sellainen vaatii suurta intellektuaalista kapasiteettia, joka on aina ollut huonossa huudossa älymystön nimellä esiintyvän lauman piirissä. Siellä sokea ja kiihkeä sitoutuminen milloin mihinkin teoriaan ja sen mukainen anti-intellektualismi on ollut aina valttia ja tarjonnut ala-arvoisillekin tyypeille katteettoman lupauksen tuntea itsensä ihmiskunnan valioihin kuuluviksi.

     En viitsi tässä selittää, millainen merkitys Berlinin ajatuksilla voisi olla nykymaailman tilaa arvioitaessa. Hänen ajatuksistaan olen kirjoittanut useastikin (ks. esim. Vihavainen: Haun common decency tulokset). Sen sijaan pistän tähän blogin, jonka aiheena on hänen kirjekokoelmansa:

 

perjantai 31. tammikuuta 2020

Humaani häijyläinen

 

Häijyyden juhlaa

 

Isaiah Berlin, Enlightening. Letters 1946-1960. Edited by Henry Hardy and Jennifer Holmes with the assistance of Serena Moore. Pimlico 2011, 844 s.

 

      Englantilainen henkevyys, wit, on aivan oma lajinsa. Sen tunnustettuja mestareita ovat olleet muun muassa Samuel Johnson, G.B. Shaw, Oscar Wilde ja Winston Churchill.

      Sir Isaiah Berlin, joka syntyjään oli Riian juutalainen, ansaitsee kuitenkin myös paikkansa tässä joukossa. Itse asiassa hänelle olisi kuulunut päärinarvo jo pelkästään sillä perusteella, miten korkealle hän kehitti tuon englantilaisen kansallisurheilun.

      Tässä nyt käsitellyn kirjekokoelman arvostelijat eivät ole säästäneet superlatiiveja: Ironic, gossip, profound and always intensely human;  A brilliant talker and a feline gossip… readers will find that same bubbling flow of malice, wit and human insight…; As well as being sometimes profoundly wise, these letters are often laugh-out-loud funny….

      Meillä, jossa niin sanottu munaton nillittäminen halutaan nostaa keskeiseksi kansalaishyveeksi, moinen ilkeyden ylistys saattaa kuulostaa aivan villiltä. Meillähän on totuttu siihen, että niitä, joista ei pidetä tai joita ei hyväksytä, haukutaan, enemmän tai vähemmän ruokottomasti.

       Berlinin lajityyppi on sen sijaan älykäs henkevyys, jos kohta myös feline gossip. Hänessä on kissamaisen juoruilijan vikaa ja kissathan eivät hauku.

       Mutta eivät kaikki viatkaan aina niin yksioikoisen tuomittavia ole, jos ne on kehittänyt taiteeksi.

      Olen aina arvostanut Berlinin terävää otetta venäläisistä klassikoista. Etenkin hänen esseensä The Hedgehog and the Fox on kuuluisa. Kettu osaa monta pientä temppua, mutta siili vain yhden ison tempun.

       Oliko Leo Tolstoi kettu vai siili? Berlin uskoo, että hän oli itseasiassa kettu, joka kuvitteli olevansa siili. Kirjoittajan ylitsevuotava ihailu Tolstoita kohtaan näkyy myös näistä kirjeistä.

       Berlinin suuri intohimo oli vapaus, jota hän ei käsittänyt banaalilla tavalla esteiden puuttumisena, vaan ennen muuta hengen vapautena. Oli uskallettava ymmärtää, että ihmisen oli itse luotava historiansa eikä rynnättävä minkään historiallisen ”välttämättömyyden” turviin. Historialla ei ole librettoa.

       Itse olen erityisen vaikuttunut niistä Berlinin esseistä, joissa hän osoitti sellaisenkin vapausmaanikon kuin Mihail Bakuninin taipumuksen totalitaariseen ajatteluun. Aleksandr Herzen sen sijaan kuuluu Berlinin suuriin sankareihin.

      Sir Isaiah on siitä merkille pantava tyyppi, että samaan aikaan kun hän tekee aivan armotonta pilkkaa ihmisten typerästä ja usein sitäkin arrogantimmasta ajattelusta, hän osaa myös arvostaa heidän hyviä ominaisuuksiaan, mikäli niitä on.

       On merkille pantavaa, että Berlin suhtautuu varsin ironisesti sellaisiinkin vapauden ritareihin kuin Karl Popper, Arthur Koestler tai jopa Bertrand Russell.

      Arnold Toynbee on Berlinistä sinänsä herttainen herra, mutta hänen kirjansa A Study of History on kauhistuksien kauhistus. V.M. Joad näyttää olevan pelkkä keskinkertaisuus eikä kirjoittaja edes mainitse Oswald Spenglerin nimeä. Toki tämä ei kuulukaan tuttavapiiriin, edes vainajana.

      Kunnioitetusta George Kennanista, (joka käyttää puheenvuoron Tolstoista ja seksistä sekä meidän aikakaudestamme) ja samalla hänen norjalaisesta vaimostaan, Berlin piirtää herkullisen karikatyyrin: ”that grey, fanatical passionate Presbyterian appearance with a total lack of spark anywhere, and the bleak, solemn sweet, Ibsenite look on the face of his wife”.

       Tämä oli vastustamattoman koomista ja muuan kollega pistikin Berlinille heti lappusen, jossa arveli tämän puheenvuoron asettavan rouva Kennanin aivan uuteen valoon.

       Mutta Berlin pyysi vastaanottajaa ehdottomasti polttamaan tämän kirjeen ja varomaan näyttämästä sitä kellekään.

      Stalinin ja Trotskin elämäkerturina tunnettu Isaac Deutscher on Berlinin mukaan ”…a full-sized charlatan and not a word he says, its seems to me, is to be believed”.

       Eräästä toisesta, nyt jo unohtuneesta kirjasta Berlin sanoo: ” It is one of the cheapest and most bogus book I have read on almost any subject lately -smart, smug, empty and ill intentioned.”

      Suomalaisia ei tämän brittimiljöön kirjeistä juuri kannata etsiä, vain Konni Zilliacus, vasemmistoparlamentaarikko vilahtaa ohi. Edes Mannerheim ei kuulu siihen maailmaan, jossa All Souls college on maailman napana.

      Eipä sikäli, Oxfordilla on oma lumonsa, joka virittää vierailijankin hartaaksi. Se kyllä saattaa myös viekoitella älyllisesti palkitsevaan, mutta vähän tuottavaan joutenoloon -otium sapientis.

      Berlinin tapaaminen Anna Ahmatovan kanssa on kuuluisa ja sitä on usein kuvattu. Hän sai tavata myös Lazar Kaganovitšin ja kertoo kirjassaan, miten tuo entinen suutari ylhäisesti kuulusteli häntä siitä, millaista filosofiaa lännessä oikein opetettiin ja ilmeisesti sai keskustelusta vain lisää pontta intellektuaaliselle omahyväisyydelleen, mikäli sanaa voi tässä yhteydessä käyttää.

       Meidän on helppo unohtaa, miten tavattoman röyhkeää tuon ajan marxismi-leninismi oli ja miten itsekylläisesti sen piirissä uskottiin ”itse elämän” osoittaneen Marxin jo sata vuotta sitten löytäneen ainoan mahdollisen totuuden.

       Hengen vapauden merkityksen ymmärtäminen ei tänäkään päivänä ole mikään helppo juttu ja se tieteisusko, joka tyhmimpien piirissä on erityisen lujassa, oli yhtä simppeliä jo aikanaan.

      Berlin mainitsee vain kerran Norbert Wienerin nimen, mutta on sitäkin imponoituneempi hänen ajattelustaan. Toynbee puhuu ”atomiajasta”, mikä on Berlinin mielestä vain banaalia.

      Wienerin kybernetiikka sen sijaan tuo hänen mieleensä (jo vuonna 1952!) vision uudesta maailmasta, jossa henkisen työn tekijät on korvattu ”mekaanisilla” muisteilla ja aivoilla. Se on asia, joka voi muuttaa elämämme täydellisesti. Siihen verrattuna ”atomiajasta” puhuminen on pelkkää vulgaariutta.

      Berlinin kirjeitä on julkaistu vielä toinenkin nide, jota en tällä kertaa hankkinut. Tällaiset aikansa dokumentit puhuvat paljon enemmän kuin sanovat. Niiden suuri etu on jälkiviisauden puuttuminen.

     On sääli ajatella, että viidenkymmenen vuoden kuluttua tällaisen materiaalin löytäminen saattaa olla enimmäkseen mahdotonta.

Arkistot tallentavat jonkin verran sähköposteja, mutta valtaosa niistä kaiken maailman twiittauksista, jotka nyt täyttävät maailmamme, taitaa hävitä peruuntumattomasti.

      Näytteitä, jotka säilyvät, tulee ainakin sisältymään niiden oikeudenkäyntien pöytäkirjoihin, joita pölkkypäät nostavat siksi, että heitä on haukuttu tai heille on peräti ilkeilty.

O tempora o mores.

 

Kansanvallan urhoja

 

Yhden päivän sankarit

 

     Kun ajan aallot lyövät korkeimmillaan, nostavat ne usein pinnalle ja jopa kansakunnan kaapin päälle sellaisia hahmoja, jotka muutoin eivät sinne olisi koskaan päässeet.

     Rouget de Lisle, Marseljeesin säveltäjä ja sanoittaja, on mies, jonka nimen tuntevat sivistyneet ihmiset kaikkialla maailmassa.

     Syy siihen on, että hän yhtenä ainoana päivänä vuonna 1792 sävelsi ja sanoitti sen sotalaulun, joka sittemmin opittiin tuntemaan Marseljeesina, aluksi se oli vain Ranskan Reini-armeijan sotalaulu.

     Vaikka laulun sanoista voisi toisin päätellä, de Lisle ei ollut mikään vallankumouksellinen rabulisti, vaan vastusti jopa kuninkaan teloittamista eikä suostunut vannomaan uskollisuudenvalaa tasavallalle. Moinen kapteeni erotettiinkin sen takia armeijasta, johon hän kyllä myöhemmin taas kelpasi.

     Useimmat tuntenevat kuvan, jossa nuori sanoittaja ja säveltäjä innoittuneena laulaa tuon luomansa teoksen. Harvemmin on esitetty sitä allegorista kuvaa, jossa kauniin naisen hahmoinen ja sangen vihainen vapauden hengetär innoittaa laulun tekijää (ks. rouget de lisle - Haku Kuvat ).

     Yhtä kaikki, de Lislen luomuksesta tuli paitsi koko Ranskan, myös laajemmin erään aikakauden tärkeimpiin kuuluva tunnus. Ulkoisen intervention vastaisuuden tilalle tuli sosiaalinen taistelu ja ”kansa”, jota kehotettiin muodostamaan omat sotajoukkonsa sai luokkamerkityksen, mitä sillä ei laulussa alun perin ollut.

     Marseljeesin merkitys itse virallisen Ranskan symbolina alkoi vasta kolmannen tasavallan aikana, lähes vuosisata itse tuon laulun syntymisen jälkeen. Muiden kanallishymnien joukossa se oli kummajainen, kuten myös itse tasavaltainen Ranska poikkesi julistamiensa arvojen puolesta muista Euroopan valloista.

     Ranskan kolmannen tasavallan yhteistyö tsaari-Venäjän kanssa tuo mieleen Molotovin-Ribbentropin paktin. Niin totaalisesti reaalipolitiikka siinäkin syrjäytti ideologian.

     Marseljeesin soittaminen taantumuksen kaikkein takapajuisinta roolia symbolisoivalla Venäjällä oli huikean paradoksaalista, mutta Ranskan armeijan tuki Saksaa vastaan oli aina yhden musiikkikappaleen arvoinen.

     Toinen yhden päivän sankari Euroopan historiassa oli Timofei Kirpitšnikov, jonka suuri sankarityö oli oman komentajansa ampuminen teloitustyyliin. Se antoi hänelle symbolisen ja kenties suuremmankin merkityksen koko Venäjän ja myös maailmanhistorian mullistaneen vallankumouksen yhtenä aloittajana.

      Nykyinen Venäjä on päättänyt palvoa samaan aikaan sekä tsaristista menneisyyttä, että sen tuhonnutta bolševismia, joka ainakin kykeni rakentamaan maailman suurimman sotakoneen ja jonka mahti lopahti sitten melko banaalisti kaupanhyllyjen ammottaessa tyhjyyttään. Niinhän ne olivat ammottaneet myös vuonna 1917.

      En ole nähnyt Kirpitšnikovin pienoispatsaita enkä muutakaan palvontarekvisiittaa, mikä viittaisi siihen, ettei Venäjäkään välitä muistella kaikkia suuria sankareitaan.

Tässä enemmän Kirpitšnikovista:

 

tiistai 9. helmikuuta 2021

Kansan poika

 

Hetken sankari

 

      Jokaisella aikakaudella on sankarinsa, eikä näytä siltä, että ihmiset tulisivat toimeen ilman sellaisia hahmoja, jotka korotetaan muiden yläpuolelle. Heillehän kunnianosoitukset voidaan konkreettisesti esittää, vaikkapa sitten muiden puolesta. Joku joutuu aina demokratiassakin nauttimaan sen konjakin, joka itse asiassa kuuluu koko kansalle.

      Joskus maailmassa suurta rituaalista kunnioitusta oli tapana osoittaa tietyille valituille uskalikoille, aatteen fanaatikoille, marttyyreille ja vastaaville. Nykyäänhän korkeaan symboliseen asemaan ovat nousseet esimerkiksi ne naiset, jotka yllättäen muistivat, että heitä oli joskus kourittu tai ainakin tuijotettu julkeasti. Kärsimyksensä he sitten toivat rohkeasti julki kaikkien kohtalotovereidensa puolesta.

     Toki löytyy myös esimerkiksi marttyyreja, joista tällä hetkellä kuuluisin on varmaankin Navalni. Huominen on löytävä taas omat sankarinsa ja niin edelleen, maailman tappiin saakka.

      Niin sanottu Helmikuun vallankumous löysi sekin aikoinaan oman sankarinsa, joka kohotettiin ajan aallonharjalle ja jonka kohtalo on tuolle ajalle erityisen symbolinen.

     Tarkoitan Timofei Ivanovitš Kirpitšnikovia, jonka suuri hetki koitti aamulla 27.2.1917.

      Kirpitšnikov hoiti vääpelin virkaa Volynian kaartinrykmentin opetuspataljoonassa, joka oli komennettu tukahduttamaan mielenosoituksia, joita oli syntynyt muun muassa Znamenski-aukiolla (nykyinen Ploštšad Vosstanija Nevskin ja Liteini prospektin risteyksessä).

      Aamulla ennen herätystä Kirpitšnikov sopi, ettei komentoa takaisin kadulle enää totella eikä upseereita tervehditä. Kun alikapteeni Laševitš saapui miesten luo ja tervehti tavalliseen tapaan: Terve veikot! (Zdorovo brattsy!) eivät miehet vastanneetkaan tavalliseen tapaan Terveyttä toivomme teidän jalosukuisuutenne! (Zdravija želajem, vaše blagorodije!) vaan huusivat sen sijaan hurraata (Uraa!).

       Kun Laševitš kysyi, mitä moinen merkitsee, hänelle vastattiin, että se merkitsi hänen komentovaltansa päättymistä ja hänen oli viisainta häipyä mahdollisimman pian, mikäli halusi pelastaa nahkansa.

      Nahkaansa hän ei kuitenkaan onnistunut pelastamaan, vaan hänet ammuttiin. Tiettävästi hän ei yrittänyt itse turvautua aseeseen eikä ampuminen missään tapauksessa tapahtunut esimerkiksi Znamenski-aukiolla, reaktiona siihen, että hän olisi komentanut ampumaan aseettomia mielenosoittajia. Edellisenä päivänä oli kyllä jo ammuttu kovilla, mutta vain ilmaan.

      Kyseessä oli siis teloitus. Sen jälkeen olikin sillat poltettu eikä opetuspataljoonalla ollut paljon muuta mahdollisuutta kuin lähteä ostattamaan muita rykmenttejä kapinaan. Naapurissa oli muun muassa kuuluisa ja hieno Preobraženski-kaarti, joka lähti oitis kapinaan mukaan. Nyt kaartilaisten univormuissa oli kyllä koulutettavia ja rintamalle menoa pelkääviä alokkaita, mutta silti.

      Suomen asemalle saatiin jo kokoon kymmenien tuhansien ihmisten kokous. Aseellinen kapina oli tosiasia eikä kenelläkään riittänyt sisua sen tukahduttamiseen väkivalloin. Olisiko se enää ollut edes mitenkään mahdollista?

      Kun nyt sankareita tarvittiin, julisti Väliaikainen hallitus Kirpitšnikovin vallankumouksen ensimmäiseksi soturiksi -sopivan demokraattinen nimitys- ja palkitsi hänet yrjönristillä tekemästään urotyöstä.

       Tämä oli merkki kaikille siitä, millaiset teot olivat kunnioitusta ansaitsevia ja nyt alkoi armeijassa yleinen upseerijahti, joka keskittyi erityisesti laivastoon.

       Laivaston päätukikohta oli Helsingissä ja siellä matruusit tappoivat ainakin viisikymmentä upseeria. Tarkempiakin lukuja on saatu, mutta en niitä nyt juuri muista. Eräällä taistelulaivalla upseerit ahdistettiin messiin, josta he saivat yksitellen poistua. Kun pää ilmestyi ovesta, tappoi muuan matruusi aina tulijan lyömällä moskalla takaraivoon.

      Myös Helsinki sai sankarinsa ja marttyyrinsä: kaksi matruusia kuoli näissä kahinoissa, toinen itse ampumansa luodin kimmokkeeseen. Sankarit haudattiin juhlallisesti Eteläsataman vieressä olevaan penkkaan. Itsenäisessä Suomessa sankarien ruumiit siirrettiin sitten hygieniasyistä hautuumaalle.

Kirpitšnikov oli laukaissut sen yleisen kuohunnan, jota kuvasi J. Alfred Tanner kupletissaan Tovaritsin svaboodaseikkailu:

Svabooda -vot, eta harasoo

hävisin tai voitin -soromnoo!

Kun on tavaritsii matroosit

ja kaikki soldaatit!

      Tähän aikaan sijoittuu se Mannerheimin tunnettu lause, ettei hän koskaan, kolmenkymmenen vuoden aikana ollut hävennyt kantaa Venäjän armeijan univormua, mutta nyt oli sellainenkin aika tullut. Mannerheimhan todettiinkin uuteen aikakauteen sopimattomaksi upseeriksi ja teki ennen pitkää asiasta omat johtopäätöksensä.

      Kirpitšnikov sen sijaan korotettiin upseeriksi, alivänrikiksi (podpraportšik) ja valittiin Pietarin neuvostoon.  Nythän upseerien rooli oli muuttunut demokraattiseksi, eikä heitä enää edes puhuteltu rituaalisen kiemuraisesti -vain herroiteltiin. Myös kuolemantuomio oli poistettu.

       Kirpitšnikov, jolla erään poliittisen vastustajan mielestä oli poikkeuksellisen hävytön naama, oli joka tapauksessa Väliaikaiselle hallitukselle uskollinen ja osallistui sitten syksyllä pariinkin kahakkaan bolševikkeja vastaan.

      Sinänsä hyvin vähälukuisille bolševikeillehan Kerenskin hallitus ei sitten mahtanut mitään, kun nämä vallan kaappasivat. Upseeristo inhosi tuota hallitusta, joka oli antanut pahamaineisen päiväkäsky numero 1:n ja tehnyt heistä itse asiassa lainsuojattomia. Bolševikit eivät monestakaan näyttäneet sen kummemmalta vaihtoehdolta. Kerenski saisi nyt maistaa sitä soppaa, minkä oli itse keittänyt.

      Joka tapauksessa Kirpitšnikov oli puolensa valinnut ja kun Pietarissa oli valta vaihtunut, hän lähti sitten Donille liittyäkseen ns. Vapaaehtoisarmeijaan, joka nousi vastustamaan bolševikkeja.

      Kun hän ilmoittautui tunnetulle kenraali Kutepoville, tämä ymmärsi pian, kenestä oli kysymys. Sen sijaan, että olisi kehottanut uutta vapaaehtoista siirtymään leiriin, tämä määräsikin hänet vietäväksi sen ulkopuolelle. Kirpitšnikov kysyi pahaa aavistaen syytä moiseen ja kenraali vastasi, että se pian selviäisi.

     Vallankumouksen ensimmäinen soturi ammuttiin seremonioitta kanavan laidalle ja ruumis työnnettiin sinne. Kirpitšnikovin elämän momentum, sen sankarillinen huippukohta oli mennyt ohi.

Sic transit gloria mundi.

 

 

Mitä älyä hävittämisessä on?

 

Romanttisen väkivallan (epä-)älyllinen tausta

 

      Ranskan suuri vallankumous julisti suuria abstrakteja tunnuksia: vapautta, tasa-arvoisuutta ja veljeyttä ja yritti toteuttaa niitä pakolla, sorrolla ja segregaatiolla. Väkivallasta tuli se korvaamaton ja ensisijainen väline, jonka avulla vanha valta kaadettiin ja uusia instituutioita yritettiin luoda.

     Tunnetun marxilaisen sanonnan mukaan väkivalta on edistyksen kätilö ja alemmasta yhteiskuntamuodosta siirrytään korkeampaan vain ja ainoastaan sen avulla, sillä valtaa pitävät eivät koskaan luovu siitä vapaaehtoisesti. Vallankumoukset ovat ”Historian vetureita”.

    Euroopasta ideansa ja Venäjältä käytäntönsä saaneet kommunistiset puolueet lähtivät aina tästä aksioomasta, joskin tuon ideologian hiipumisvaiheessa asiaa koetettiin vesittää selittämällä, että väkivalta on välttämätöntä vaon silloin, kun aikansa elänyt ja syrjäytettävä luokka tekee vastarintaa.

       Syy mahdollisista ja toki itse asiassa väistämättömistä ”oheisvahingoista” oli siis kokonaan sen luokan harteilla, joka ei ymmärtänyt aikansa päättyneen ja yritti tehdä vastarintaa.

       Ranskan vallankumouksen marxilainen tulkinta on ollut niin vaikuttava, että sitä on enimmäkseen myös porvarillisessa maailmassa tulkittu marxilaisittain, suurena edistyksen riemuvoittona, joka vei koko ihmiskuntaa eteenpäin, korkeammalle tasolle.

     Itse Ranskassa tämä oli tärkeä syy siihen, että manikealainen äärivasemmistolaisuus tuli siellä älymystön normaaliksi lähtökohdaksi. Ranskan suuren vallankumouksen totalitaarista luonnetta ei ymmärretty, pohti tuon vallankumouksen tutkintoja tutkinut François Furet 1980-luvulla.

    Kaiken takanahan oli hegeliläinen dialektiikka, jonka säilymistä yhtenä älymystön ajattelun peruskomponenttina kautta 1900-luvun sopii vain ihmetellä.

      Venäläinen, leniniläinen marxismi asetti Ranskan vallankumouksen suureksi esikuvakseen. Suotta ei Pietarissa tänäkin päivänä ole esimerkiksi Robespierren rantakatua ja Marat’n katua. Myös etunimi Marat oli aikoinaan suosiossa. Kannattaa panna merkille, että näiden sankarien nimiin assosioitui kaikkein verenhimoisin terrori.

       Leniniläisen marxismin ideologiassa, jonka simppelein, selkein ja arvovaltaisin esitys kautta historian on ollut NKP:n historian lyhyt kurssi vuodelta 1938, korostettiin kaiken kehityksen dialektisuutta: se syntyi vain  taistelusta, toisiaan vastaan taistelevien osapuolten kamppailusta, joka ratkesi vain toisen tuhoon.

      Yhteiskunnassa selitettiin luokkien välisen vastakohtaisuuden oleva antagonistista: toisen tappio oli aina toisen voitto. Viime kädessä jokaisen luokan herruus perustui väkivaltaan, joka oli yhteiskunnallisen taistelun ”korkein muoto”. Tältä pohjalta sopii ymmärtää myös teloituksen ideologinen nimitys: ”yhteiskunnan itsesuojelun korkein toimenpide” (vysšaja mera).

      Koska väkivalta oli niin olennainen osa koko maailmanhistoriallisen kehityksen eteenpäin vievänä voimana, sai se tietenkin jo siitä taianomaisen ja myös romanttisen hohteen. Ne vahingot, joita hallitsevalle luokalle tuotettiin, olivat pelkästään hyötyjä sorrettujen kannalta.

    Epäilemättä koko tämä teoreettinen viitekehys on kovin primitiivinen, mutta juuri siksi populaari. Se sai mitä suurimman merkityksen ja jopa uskottavuuden, kun sen takana kerran oli toinen  maailman supervalloista ja tässäkin maassa sitä ihasteltiin ylenpalttisesti etenkin kulttuurielämän ja korkeakoulujen piirissä.

      Ranskassa suuri vallankumous tuli keskeiseksi osaksi kansakunnan pyhää tarinaa. Siinähän Ranska oli ollut etujoukkona taistelemassa koko ihmiskunnalle tietä uuteen aikakauteen.

     Kun suuren vallankumouksen 200-vuosipäiviä vietettiin, alkoi jo olla tilaa myös vähemmän dogmaattisille näkemyksille. François Furet’n merkitys Ranskassa oli suuri, mutta meillä häntä ei edes huomattu.

     Mutta (anti-)intellektuaalinen väkivallan kultti muistuttaa toisintokuumetta. Se on jälleen saanut valtaansa ranskalaista nuorisoa erityisesti siltä osin, kuin se edustaa slummien kasvatteja, jotka katsovat olevansa sodassa tuota maata vastaan, joka heitä ruokkii ja kumartelee.

        Jo ennen Furet’n analyysejä meilläkin ilmestyi J.L. Talmonin merkittävä teos ”totalitaarisesta demokratiasta”, joka taisi jäädä aivan huomaamattomaksi. Siitä seuraavassa:

 

orstai 10. huhtikuuta 2014

Totalitaarinen demokratia

 

Älymystö vallassa.

 Pari pohdintaa J.L. Talmonin kirjan johdosta

 

     Älymystö ryhmänä, ennen kuin sanaa alettiin käyttää, syntyi Länsi-Euroopassa, jossa yhteiskunnan kehityksen myötä tuli tarvetta ja tilaa uusille vapaiden ammattien harjoittajille, kirjailijoille, asianajajille, lääkäreille ja muille oman pätevyytensä varassa eläville henkilöille, joiden säätyasema saattoi olla alhainen.

      Yhä laajempi lukutaito, lehdistö ja poliittisen elämän kriisit loivat yleisen mielipiteen, jolle valistusfilosofian järkeisusko antoi omia sävyjään. Amerikan vallankumous ja vapaussota toimi taustana uusille pyrkimyksille ja tarinat jaloista villeistä alleviivasivat olevien olojen järjettömyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja ennen kaikkea luonnottomuutta.

      Ajatus ihanteellisen yhteiskunnan ja valtion, utopian luomisesta oli tietenkin tuttu jo antiikista, jossa sen oli esittänyt ennen muuta Platon. Hänellä oli ollut satunnaisia eurooppalaisia seuraajia renessanssista lähtien, mutta vasta Ranskan suuren vallankumouksen aikana puhkesi kukkaansa ajatus kansan tai tarkemmin sanoen älymystön johtamasta valtiosta, joka olisi täydellinen, siis täysin luonnon eli järjen mukainen.

      J.L. Talmon on teoksessaan Totalitaarinen demokratia, alkuperä ja synty, tutkinut tätä järjen aikakauden ilmiötä, jolla oli erittäin suuri merkitys myöhemmän kehityksen kannalta niin Ranskassa kuin etenkin Venäjällä. Venäjän jälkeen sitä sai maistaa koko se osa maailmaa, johon Neuvostoliiton valta tavalla tai toisella ulottui.

      Talmon arvioi kirjassaan, että se, mitä hän nimittää totalitaariseksi demokratiaksi eroaa liberaalista demokratiasta muun muassa siinä, että se katsoo maailmassa olevan yksi ainoa totuus, joka sulkee muut pois. Se olettaa myös, että on olemassa sopusointuinen ja täydellinen järjestys, jonka ihmiskunta lopulta saavuttaa.

         Tämä koulukunta tunnustaa myös vain yhden inhimillisen olemassaolon tason. Tämä taso on poliittinen ja sen piiriin kuuluu koko ihmisen elämä, sillä ihminen on yhteiskunnallinen olento ja myös hänen henkilökohtainen elämänsä on poliittista.

      Kun uskonto 1700-luvulla oli jo menettänyt vaikutusvaltansa yhteiskunnan etummaisissa ryhmissä, oli sen tilalle tullut rationalismi, jonka tiedonihanteena oli abstrakti, mekaanisen determinismin hallitsema maailma, joka muistutti Newtonin paljastamaa taivaanmekaniikan harmoniaa.

        Mekaanisen tiedonihanteen mukaisesti rationalismi uskoi, että myös yhteiskunnassa ja politiikassa oli olemassa yksi ainoa kelvollinen järjestys, joka toteutuisi sitten kun yhteiskunnasta olisi poistettu kaikki sellaiset piirteet, jotka eivät olleet järjen ja hyödyn sanelemia.

        Tämän rinnalla empiirinen ihmisten käyttäytymisen ja mieltymysten havainnointi oli kovin vähäpätöistä ja merkityksetöntä puuhastelua, josta ei voinut kiinnostavia tuloksia odottaa.

       Ainoa tunnustettu arvo oli sosiaalinen hyöty ja siihen sopeutumista tarkoitettiin puhuttaessa hyveestä, joka oli aikakauden suuri avainkäsite.

         Hyveen ei katsottu olevan ristiriidassa vapauden kanssa –eihän se voinut olla, mikäli yhteiskunta oli järjestetty yhtä järjenmukaisesti kuin planeettojen liikeradat olivat horjumattomia. Vasta katkera kokemus opetti useimmille, että tässä asiassa ei ollut sisäänrakennettua harmoniaa.

       Koko Ranskan vallankumouksen isänä on usein esitetty Jean-Jacques Rousseau. Totalitaarisen demokratian kannalta hänen olennainen kontribuutionsa oli ajatus yhteistahdosta, volonté  général.

        Rousseaun käsityksen mukaan yksilö oli vapaa vasta luovutettuaan tahtonsa yhteisölle. Pelkkää omaa erityistä tahtoaan noudattaessaan hän ei paradoksaalisesti ollut vapaa, joten individualismin oli väistyttävä kollektivismin tieltä ja ihmisen tultava osaksi suurempaa kokonaisuutta.

        Suvereenin eli itsevaltiaan kansan yhteistahto oli kaiken muun yläpuolella. Kuitenkaan kansan enemmistön tahto ei vielä merkinnyt sen yhteistahtoa. Sellainen arvoasema kuului vasta kansan objektiiviselle tahdolle, johon irrationaalisten yksilöiden oli alistuttava ollakseen vapaita.

         Miten voitiin todistaa, että jokin asia oli yhteistahdon mukainen, jäi ”kirotuksi kysymykseksi”. Aivan ilmeisesti tässä asiassa oli hyveellisimmillä filosofeilla ja poliitikoilla, noilla intellektuelleilla avant la lettre, tärkeä roolinsa. Vain heihin voitiin luottaa ja siis myös piti luottaa.

       Se, mikä näytti pakolta, saattoikin siis olla vapautta ja päinvastoin. Tämä oli paradoksi, jota oppimattomat ihmiset eivät yleensä jaksaneet sulattaa.

       Heidän mielestään vapaus oli pakon puuttumista, kun taas intellektuellien mielestä se oli välttämättömyyden tiedostamista. Välttämättömyys taas tarkoitti järjen ja siis luonnon mukaan elämistä. Järkeä puolestaan oli siunaantunut yksille enemmän kuin toisille.

       Rousseau oli totalitaarisen demokratian suuri perustajaisä teorian tasolla, mutta käytännössä sitä yrittivät toteuttaa ennen muuta Maximilien Robespierre, Louis Antoine de Saint-Just ja Camille Desmoulins.

       Kaikille näille yhteinen piirre oli heidän ylistetty hyveellisyytensä, joka siis oli myös yleensä kansalaisen, mutta erityisesti johtajan tärkein ominaisuus. Robespierreä nimitettiin ”lahjomattomaksi”. Häntä eivät ohjanneet henkilökohtaiset viehtymykset, vaan kylmä järki.

        Hyve oli vastakohta sille, mitä vanhan komennon elättämät toisten niskoilla istuvat aristokraatit edustivat. ”Vapaus, pyhä vapaus! huudahti Saint-Just Talmonin mukaan, ”sinä et olisi paljonkaan arvoinen ihmisten keskuudessa, ellet toisi heille muuta kuin onnellisuutta, mutta sinä muistutat heitä heidän alkuperästään ja palautat heidät hyveeseen”.

       Oli vain loogista, että jakobiinit päätyivät pystyttämään diktatuurin, sillä kyseessähän oli vapauden diktatuuri. Tämän objektiivista totuutta ja oikeudenmukaisuutta edustavan instituution vastustaminen oli tietenkin paheen ja tyrannian palvelemista.

         Kun Lyonin kaupunki nousi diktatuuria vastaan ja kannatti girondisteja, määräsi kansalliskonventti sen tuhottavaksi ja sinne pystytettäväksi taulun: ”Lyon nousi vapautta vastaan. Lyonia ei enää ole: ” Lyon fit la guerre à la liberté, Lyon n'est plus…”

      Kaikille hyvän ruoan ystäville on tietenkin ilosanoma se, että kaupungin pyyhkäiseminen pois maan pinnalta ei ollut tuon ajan välineillä noin vain tehtävissä. Vapauden vihollisiakin teloitettiin vain noin kaksituhatta, mikä meistä nyt jostakin syystä tuntuu pieneltä.

       Merkittävää kuitenkin on, että vapauden ja oikeudenmukaisuuden intohimoiset puolustajat katsoivat jalon päämäärän edellyttävän säälimätöntä ankaruutta sen vihollisia kohtaan. Olihan asia –yleinen onnellisuus- mittaamattoman suuri ja oikeutti siis itse asiassa kaikki mahdolliset uhrit.

       Felix Dzeržinski nostettiin aikoinaan Neuvostoliitossa pyhimyksen asemaan. Hänellä oli ja jokaisella tšekistillä ja muuallakin kansalaisella kuului olla hehkuva sydän, puhtaat kädet ja kylmä järki. Hän rankaisi ankarasti vallankumouksen vastustajia, koska objektiivinen totuus, oikeus ja kylmä järki niin vaativat.

        Samalla hän kärsi ja oli siis tavallaan sijaiskärsijä, eräänlainen hyvin moderni Jeesus. Neuvostoliitossa oli pyöveli pyhimyksenä, huomautti Andrei Sinjavski sarkastisesti. Dzeržinski ei kuitenkaan ollut vasta Neuvostoliiton luomus. Hänen henkensä lienee aina ollut läsnä niissä koneissa, joita totalitaarisen utopian suunnittelijat ovat eri aikoina kehitelleet.

        Robespierren mukaan hänen puolueensa halusi ”asettaa maassamme moraalin itsekkyyden sijaan… korvata kunnian rehellisyydellä, tottumuksen periaatteilla, hyvät tavat velvollisuuksilla, muodin tyrannian järjen vallalla, onnettomuuksien halveksunnan paheiden halveksunnalla, röyhkeyden ylpeydellä, turhamaisuuden sielun jaloudella, rahanahneuden mieltymyksellä kunniaan, hyvät seuranpitäjät hyvillä miehillä, juonittelun ansioilla, hienostelun nerokkuudella, lahjakkuuden totuudella… haluamme jalon, voimakkaan ja onnellisen kansan ystävällisen, kevytmielisen ja kurjan asemesta, toisin sanoen me haluamme kaikki tasavallan hyveet ja ihmeet kaikkien monarkian paheiden ja järjettömyyksien sijasta…”  (käännös Jaakko Lavanne).

       Kaikki peritty, sovinnainen ja mukava oli siis tuleva uudeksi ja antava tilaa järjelle ja hyveelle. Tämä oli toki uutta Ranskassa, mutta ei aivan uutta historiassa. Näin idyllisen tilan Robespierre oli historiassa havainnut myös… muinaisessa Spartassa.

       On itse asiassa tarpeetonta sanoa, että tuo muinaisen Spartan, Platonin Valtion ja Ranskan vallankumouksen hirmuvallan ajan poliittinen ihanne, joka Ranskan vallankumouksessa vielä kerran puhkesi kukkaan Babeufin salaliiton maksimalismissa, on perusidealtaan hätkähdyttävän samanlaista ”vapautta” ja ”veljeyttä” kuin se, mitä toteutettiin Neuvostoliitossa.

        Johann Wolfgang von Goethe ei tuntenut vielä Neuvostoliittoa, mutta hänellä oli jo tiedossaan aikakauden esikuvat, kun hän riimitteli: ”Willst du nicht mein Bruder sein/ schlag ich dir den Schädel ein…”  - ”jos ei veljeys miellytä/niin pääsi murskaan kivellä…”

      Se, mitä tapahtui on yleistä tietoa, mutta sangen kiinnostavaa on, miten intellektuellit astuivat nyt näyttämölle ihmiskunnan vapahtajina. He tulivat tuomaan totuuden ja hyveen ilosanomaa irrationaalisena ja raakana pois heitetyn uskonnon tilalle.

         Talmon kuvaa vakuuttavasti uuden papiston psykologiaa ja sen moraalisia ja älyllisiä dilemmoja uudessa sekulaarisessa maailmassa. Vuonna 1973 suomeksi ilmestynyt kirja oli aikoinaan liian ajankohtainen, sillä meillä älymystö oli silloin vasta samassa kehitysvaiheessa kuin se oli Ranskassa vuonna 1793.

Ei sielläkään ole taidettu sen jälkeen kehittyä, eipä silti.

 

Hyvät herrat ja huonot

 

Hyvän ihmisen malli

 

Gunnar Artéus, Gustaviansk människosyn. Medströms bokförlag 2013, 142 s.

 

      Kustaa III kirjoitti tunnetusti myös näytelmiä ja eräässä sellaisessa esiintyy kuningas, jota alamaiset ihastelevat täydellisen hallitsijan perikuvana:

”Alla följande Kungen till stranden:

Gud välsigna vår goda, vår stora kung!

Johan:

Hvad han är nådig!

Catharina:

Hvad han är trogen!

Sigrid:

Hvad han är vacker!

Maria:

Hvad han är öm!

Erik:

Hvad han är god!

Sven:

Hvad han är tapper!”

     Tämä pätkä on tunnetusta kuningas Kustaan elämäkerrasta(Erik Lönnroth, Den stora rollen. Kung Gustaf III spelad av honom själv. Norstedts 1986, 282 s.) ks. myös Vihavainen: Haun kustaa III näytelmä tulokset ).

     Kustaa itsekin tosiaan pyrki olemaan tämän ihanteen mukainen, eikä aina huonosti onnistunutkaan, mikä ei muuta sitä tosiasiaa, että hallitsijanakin hän pysyi ikuisena näyttelijänä ja asetti aivan vastuuttomasti koko valtakuntansa kohtalon kevytmielisessä ja verisessä seikkailussa ratkaistavaksi.

     Hän oli myös armoton tuhlari, joka ei häikäillyt kukuttaa kansalaisiltaan koottuja rikkauksia  turhaan ylellisyyteen.

      Mutta olihan kuninkaalla myös ajan arvostamia hyveitä ja hänen persoonansa löi leimansa kokonaiseen aikakauteen. Holhoojanallituksen ja Kustaa IV Adolfin ajalla oli jo jossakin määrin toinen leima ja Gunnar Artéus on tässä pikku tutkielmassaan keskittynytkin vain Kustaa III:n hallitusvuosiin (1771-1792).

     Aikakaudelle oli ominaista hyvin voimakas ranskalaisvaikutus ja järkeä ja hyötyä korostavien näkemysten ohella myös J.-J. Rousseaun edustama sentimentalismi ilmeni siinä voimakkaasti.

     Tämän tutkimuksen kirjoittaja on ottanut tehtäväkseen tuon ajan eliitin piirissä vallinneen ihmiskäsityksen selvittämisen. Millaisia ominaisuuksia ihmisissä arvostettiin ja millaisia taas väheksyttiin tai pidettiin tuomittavina?

     Tutkimus kohdistuu ymmärrettävästi ajan eliittiin, joka on jättänyt jälkeensä runsaasti kirjallisia lähteitä, päiväkirjoja, muistelmia ja kirjeitä sekä esimerkiksi ruumissaarnoja, joissa ihmisten hyveet aina tuotiin esille -paheita tuskin koskaan, mutta eihän es tässä tapauksessa haittaa.

     Tällaista tutkimusta ei ole aiemmin tehty, huomauttaa kirjoittaja, joka jakaa tutkittavana olevat henkilönsä muutamaan ryhmään: hovi, ylhäisaateli, siviilivirkamiehet, kirkko ja alempi aateli. Lisäksi on erikseen käsitelty muutamaa ihmistä, kuten C.A. Ehrensvärdiä, C.C. Gjörwelliä ja Johan Henrik Kellgreniä.

     Itse kutakin ryhmä on tutkittu muutaman konkreettisen henkilön kautta, mukana mm. itse Kustaa III, Kustaa Mauri Armfelt ja hänen onneton rakastajattarensa Magdalena Rudenskiöld, Turun piispanakin toiminut ja arkkipiispaksi noussut Carl Fredrik Mennander, Helsingin rakentamisessa sittemmin kunnostautunut Johan Albrekt Ehrenström ja erinäisä muita paljon lähdeineistoa jälkeensä jättäneitä hahmoja.

     Artéuksen metodi on kvantitatiivinen: hän on tutkinut tiettyjä inhimillisiä ominaisuuksia kuvaavien sanojen esiintymistä aineistossaan ja mitannut niiden merkittävyyttä tältä pohjalta. Työ on ainakin tarkistettavissa ja toistettavissa.

     Tämä saattaa kuulostaa hieman primitiiviseltä, mutta itse asiassa tulokset näyttävät olevan aika vakuuttavia: hovilla oli oma kulttuurinsa, jossa arvostettiin suuresti kohteliaisuutta ja rakastettavuutta, kuten myös rehellisyyttä ja kunniallisuutta. Myös into (nit), lempeys ja hyvyys olivat arvossaan, kun taas kiivaus, epäkohteliaisuus, epäpätevyys, oman edun tavoittelu ja turhamaisuus (ärelystnad) olivat suurimpia paheita.

     Siviilivirkamiehillä korostivat pätevyys, into ja kunniallisuus, kun taas kiivasluontoisuus oli pahe. Papistolla uskollisuus kuninkaalle oli merkittävällä sijalla ja sotilailla tietenkin rohkeus.

    Kaikille yhteistä oli lempeyden (ömhet) suuri korostaminen ja tekijä katsoo tämän olevan Rousseaun luoman eurooppalaisen muodin vaikutusta.

     Turhamaisuus (ärelystnad), joka varmasti oli ominaista monille hovimiehille ja muillekin kuului paheisiin myös heidän itsensä mielestä (esim. Armfelt) ja kiivasluontoisuus (häftighet, häftigt humör) ei ollut arvostettu, vaan paheksuttu asia tuossa narsistisessa joukossa.

     Kirjoittaja tutkii tietenkin sellaisia sfäärejä, joihin ajan rahvaalla, saati joillakin Savon savupirttien asukkailla ei ollut mitään asiaa. Naiset eivät kuitenkaan jää vaille huomiota, vaan ovat mukana tärkeinä informantteina, ilman että heitä olisi tutkittu erillisenä ryhmänä.

     Tutkimuksensa perusteella kirjoittaja tohtii jopa luonnostella hieman kulttuurin kehityskaarta pitemmälläkin aikavälillä ja toteaa, että rehellisyys (redlighet) on koko ajan tärkeänä hyveenä karoliiniselta ajalta läpi vapauden ajan, aina kustavilaisella ajalle saakka.

      Kustavilaisella ajalla lempeys(ömhet) joka tapauksessa nousee selvästi niiden yläpuolelle.

     Kvantitatiivinen lähestymistapa ei tietenkään tässäkään tapauksessa anna mitään eksakteja tuloksia asioiden merkityksestä, mutta onhan se paljonkin tyhjää parempi.

     Kirja panee myös ajattelemaan, millaisia tuloksia olisi nykyään mahdollista saada tutkittaessa vastaavia asioita. Millaisia hyveitä eri ryhmät arvostavat nykyajan johtajissa, poliitikoissa tai ”idoleissa”? Mitkä ovat tärkeimpiä hyveitä ja paheita? Millaiset asiat annetaan anteeksi ja mitä ei? Mikä ylipäätään on nyt hyveen merkitys ihmisihanteessa?

     Ehkä kannattaisikin kysyä, millaisia paheita arvostetaan enemmän kuin muita ja millaisia pidetään sopivina ja asianmukaisina eri tehtävissä toimiville ihmisille. Miehet ja naiset olisi kaiketi käsiteltävä omina ryhminään, mutta eri uskontoja ja etnisiä ryhmiä sen sijaan ei saisi erottaa toisistaan.

     Saadut tulokset kaiketi muotoiltaisiin siten, että ne pysyisivät sallitun ajattelun eli poliittisen korrektiuden rajoissa.

    Joka tapauksessa tämäkin pieni kirja voisi tarjota jonkinlaisen vertailukohdan oman aikamme eliitin ihmiskuvalle, jota en ole huomannutkaan tutkitun. Sekin voisi olla kiinnostava aihe.