Kansallisuus tarjolla halukkaille

Maahanmuutto ja kansallisuuden muuttuminen

Perussuomalaiset nuoret ovat kuulemma nykyään innostuneet etnonationalismista, jossa suomalaisuuden määritelmää on haluttu rajoittaa henkilöihin, jotka kuuluvat suomalaisen etnoksen piiriin.

Hullunkurista kyllä, edes suomenruotsalaiset eivät ole heille kelvanneet tähän joukkoon.

No, ajattelunvapaushan meillä tässä maassa, luojan kiitos, sentään vallitsee ja kuinkapa voisi kieltää ketään ajattelemasta ihan mitä haluaa.

Mikäli sitten politiikassa yrittää noita ajatuksiaan tarjoilla yleisölle, vaihtelee menestys tietenkin sen mukaan, mitä täysivaltaiset kansalaiset kukin tykönään ajattelevat. Eipä taida jytkyä olla luvassa.

Tietääkseni kyseiset nuoretkaan eivät ole esittäneet mitään vaatimuksia ruotsinkielisiämme vastaan, mutta en tunne asiaa sen tarkemmin, joten se siitä. Olihan meillä kuitenkin aikoinaan kielitaistelu, joka siirtyi sitten historian lehdille unohdettuna ja tavallaan maineekkasti, kompromissina.

Ei siten, että aitosuomalaisuus olisi voittanut, vaan siten, että kielisopu syntyi, kun isänmaallisuus pantiin sodan tulikokeeseen. Siinä vähemmistöt pärjäsivät erinomaisesti. Tiettävästi asia koski myös pientä venäjänkielistä vähemmistöämme, vaikka asiasta ei olekaan erikoistutkimusta tehty.

Kun aina silloin tällöin nostetaan esille se, mihin Eurooppaan me oikein haluamme kuulua, on tavallisesti otettu itsestään selvänä oletuksena se, että tuo maanmainio Länsi-Eurooppa on paitsi se oikea ja hienoin, myös luonnostaan maailman suvaitsevaisin ja monikulttuurisin kolkka.

Kuitenkin Euroopan unionin eräänlainen sydän (aivojahan sillä ei olekaan) sijoittuu maahan, joka on perustamisestaan saakka ollut pahan kansallisuusongelman raatelema. Flaamit enempää kuin vallonit eivät sentään tunnusta mitään primitiivistä pakanauskoa ja koulutuskin on molemmilla varsin kohtuullisella tasolla.

Ennakkoluuloja toisen osapuolen suhteen ei niinikään  kannattane pitää vallitsevan skisman syynä, kun kansallisuudet ovat asuneet rinnakkain ja limittäin jo satoja vuosia.

Siitä huolimatta tuossa maassa on pelkkä hallituksen muodostaminen ollut usein lähes mahdotonta. Se on tuo kieli- ja kansallisuusongelma, joka ei vain ota hävitäkseen.

Belgia ei tietenkään ole ainoa varoittava esimerkki monikulttuurista ja itse asiassa se on esimerkki paremmasta päästä. Ajatelkaamme vain ”Lähi-Idän Sveitsiä” eli Libanonia, Kyprosta, Kosovoa tai mitä tahansa muuta monikulttuurista maata.

Esittäkääpä yksikin myönteinen esimerkki. Sveitsi, sivumennen sanoen, ei ole lainkaan monikulttuurinen, vaan monokulttuurien liitto.

Monikulttuurisuuteen liittyvät ongelmat eivät ole ajan mittaan, nopeasti tai hitaasti voitettavia väärinkäsityksiä, vaan ristiriitoja, joita on opittava sietämään, koska ne ovat ikuisia. Monet kansallisuudet eivät näytä tähän kykenevän.

Luulen, että voimme onnitella itseämme tässä suhteessa, sikäli kuin asia koskee suomenruotsalaisuutta tai pieniä tataari- ja juutalaisvähemmistöjämme. Viime mainitut tosin ovat niin pieniä, että ne tuskin synnyttävät tuota monikulttuurisuusilmiötä. Mustalaisten kanssa asia on hieman mutkikkaampi syistä, joita ei tässä ruveta setvimään.

Suomenruotsalaisuus on osa Suomen ainutlaatuista historiaa ja sen kulttuurinen merkitys maallemme on ollut valtava ja sitä paitsi myönteinen. Tämä siitä huolimatta, että ryhmän asema on tämän hetken tasa-arvonäkökulmasta joidenkin mielestä valtaväestöä syrjivä. Voihan senkin asenteen ymmärtää.

Sen vertaaminen tuoreisiin maahanmuuttajaryhmiin olisi joka tapauksessa täyttä idiotismia.

Tuoreessa Ilta-Sanomien vaalitilaisuudessa tuo PS-nuorten poliittisesti sangen epäkorrekti kanta -etnonationalismi- nostettiin esille. Ainakin vasemmistoliiton Li Andersson näyttää kiivaasti korostaneen, että moinen näkemys on väärä. Suuri enemmistö suomalaisista on varmastikin samaa mieltä ainakin sikälim kuin asia koskee ruotsinkielisiä.

Sangen erikoinen oli joka tapauksessa Anderssonin tapa reagoida asiaan. Mikäli eri kansallisia ryhmiä ruvettaisiin erottelemaan toisistaan, voidaan päätyä pitämään joitakin ryhmiä arvokkaampina kuin toisia. Kuinka voitaisiin olla pitämättä suomalaisina niitä, jotka haluavat sellaisia olla?

Andersson totesi, ettei hän ainakaan voisi allekirjoittaa moista politiikkaa, mikä kai kuulostaa aika normaalilta asiain tilalta. Entä kuinka moni konservatiivien edustaja, mikäli heitä on, voisi allekirjoittaa Anderssonin politiikan yleensäkään?

Miksi pitäisikään? Eikös politiikan ideana juuri ole sovittaa yhteen keskenään ristiriitaisia näkemyksiä? Muutenhan olisimme totalitarismissa. Onko sitä ehkä ruvettukin pitämään normaalina asiain tilana?

Maassa jo olevien ja kansalaisuuden saaneiden kanssa on tietenkin yksinkertaisesti tultava toimeen. Ulkomailla syntyneitä onkin jo seitsemän prosenttia, kuten Pekka Haavisto totesi. On kiinnostavaa, millaisia johtopäätöksiä tästä määrästä sitten oikein pitäisi tehdä.

Normaali järki tietenkin sanoo, että kun määrä on vielä toistaiseksi niinkin vähäinen, on maallamme vielä mahdollisuus estää kehitys, jota voisi sanoa belgialaistumiseksi, ellei termi antaisi asiasta liian myönteistä kuvaa.

Tärkeämpää kuin maahanmuuttajien määrän pitäminen aisoissa on niin sanotun multikulturalismin estäminen. Senhän useat eurooppalaiset valtiomiehet ovat viime vuosina todenneet epäonnistuneeksi ja turmiolliseksi, vaikka ovatkin olleet kykenemättömiä tekemään asian suhteen yhtään mitään.

Itse asiassa kysymys tietenkin on kansainvaelluksesta, jonka etujoukot ovat vasta saapuneet määränpäähänsä. Prosessin lopettaminen ei todellakaan ole helppo tehtävä, mutta se on joka tapauksessa nyt vallassa olevan sukupolven vastuulla.

Selväähän on, että mikäli tämä erittäin nopea kehitys jatkuu, on maassamme jo parin vuosikymmenen kuluttua niin suuri meille vieraan kulttuurin edustus, että sen poliittinen hallitseminen on mahdotonta. ”Kotouttaminen” joudutaan silloin kohdistamaan kantaväestöön ja sitä kai tässä jo pikkuhiljaa harjoitellaankin.

Ellei rajoituksia panna toimeen nyt heti, tulee se olemaan koko ajan yhä vaikeampaa ja ennen pitkää jo mahdotonta. Niiltä, jotka haluaisivat odottaa parempaa hetkeä, on syytä kysyä, koska se oikein mahtaisi koittaa ja miten se silloin saadaan aikaan? Vastauksen on syytä olla mahdollisimman konkreettinen.

Toisin kuin vaikkapa USA tai Kanada, maamme ei koskaan ole ollut suuri maahanmuuttajien vastaanottaja, lukuun ottamatta Venäjän katastrofin seurauksena 1900-luvulla saapuneita. Siksi meillä näyttää olevan vaikea ymmärtää, että jokainen, avokätisinkin maahanmuuttovaltio on historiansa aikana joutunut valikoimaan immigranttinsa.

Ei vieraaseen maahan asettuminen voi koskaan olla kenenkään ihmisoikeus. Kova todellisuus kertoo asian ennemmin tai myöhemmin.

Mikäli maahanmuuttopolitiikasta ei huolehdita, vaan tyydytään haalimaan maahan kaikki yksilöt, jotka kertovat haluavansa muuttua suomalaisiksi, joudutaan ennen pitkää havaitsemaan, etteivät tulijat rajoittuneetkaan yksilöihin, vaan nämä kantoivat mukanaan myös kulttuurisen pakettinsa, yhteisönsä ja instituutionsa.

Mutta miksipä tähän sen enempää sanoja tuhlaamaan. Asiat tunnetaan, seuraukset nähdään. Käytetyt käsitteet pysyvät kuitenkin harhaanjohtavina ja kaupitellut skenaariot naiiveina ja suorastaan avoimesti järjenvastaisina. Ja kansa sen kuin taputtaa.

Autuaita ovat he, jotka näkevät ja kuitenkin uskovat, sanoi ennen yliopettajani eräästä taistolaisesta auskultantista.

Hyvästi Mansikki

Hyvästi Mansikki

Vasili Belovin kirjassa Tavallinen tarina on koskettava kohtaus, jossa perheen kaikkia lapsia pyydetään tulemaan Mansikin luo ja hyväilemään sitä kunnolla.

Näin tapahtuu ja sen jälkeen lehmää isketään pari kertaa navakasti kirveenhamaralla ja sitten lasketaan veret pois. Parin tunnin päästä jäljellä on vain nahka, lihoja ja pää, josta keitetään sylttyä.

Muistan hyvin vastaavan tapauksen 50-luvulta. Se kieltämättä herätti minussa ja sisaressani aggressioita ja loukkasi oikeudentuntoamme. Vannoimme, että menemme vielä leikkaamaan poikki sen köyden, jolla mullikka oli kintereistään nostettu orteen riippumaan.

Näinhän ei kuitenkaan tehty ja kyllä ne lihat meille maistuivat erinomaisesti. Sama toistui myöhemminkin ja asia opittiin ottamaan aika rauhallisesti. Verta vispattiin sangossa ja saatiin leppärieskaa -suurta herkkua. Lihat säilyivät särvinaitan tiinussa, paksun suolakerroksen alla ja niiden voimalla se talo arkiaskareensa suoritti. Rakkaat elukat antoivat kaikkensa sen hyväksi.

Nämä muistot palaavat mieleen, kun tarkkailee muiden uusien kulttuuri-ilmiöiden joukossa vegaanien pöyhkeää julistusta.

Kun lihaa aikoinaan syötiin, mitä nyt ei ihan joka päivä tapahtunut, jos ei kovin harvoinkaan, oli kyseessä normaalitapauksessa huutavan kaloritarpeen tyydyttäminen ja kasvavilla ihmisillä vielä rakennusaineiden saaminen, aikuiseksi tulemista varten.

Tosiasiahan oli, että lapset tuohon aikaan, jos monet aikuisetkin, saivat liian yksipuolista ravintoa. Erilaisia siihen liittyviä oireita ja pysyviäkin seurauksia oli paljon. Tuoreet vihannekset keskellä talvea olivat tietenkin kokonaan poissa laskuista. Elikot sentään saivat virtasta (AIV).

 Jouluna toki kaivettiin sanomalehtiin käärittyjä talviomenoita, mikä toi kesän mieleen. Sitten myöhemmin alkoi tulla appelsiineja, banaaneja -aluksi pieniä kanarialaisia- ja jos jotakin hdenlmää. Kevätväsymys oli vielä normaali ilmiö 1960-luvun alussa, mutta nykyään on tainnut koko tauti jo unohtua. Ruokavaliostahan se johtui.

Tragediahan se on, tuo kuolema, myös eläimen kohdalla. Joka tapauksessa nekin ovat kaikki kuolevaisia. Olemmeko kaikki, siis joka lajin edustajat, veljiä ja sisaria on taas asia erikseen. Rohkenen tässä olla eri mieltä. Varaisin tämän tittelin ihan vaan ihmisille.

Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että ihmisellä olisi oikeus kohdella alempiaan miten tahansa. Päin vastoin. Ylemmyytensä takia hänellä nimenomaan on vastuu.

Jos leijona raatelee ihmisen, sitä voidaan pitää teostaan vastuuttomana. Mikäli taas ihminen huvikseen raatelee leijonan, hänelle kuuluu asiasta täysi vastuu.

Mutta jos ihminen tappaa tuotantoeläimen omaksi ravinnokseen, ei asiassa ole kenelläkään mitään valittamista, olettaen, että asia hoidetaan eläimen arvon mukaisesti. Siis aiheuttamatta sille mitään tarpeetonta kärsimystä, esimerkiksi stressiä kuolemanpelon takia.

Tässä lienee vielä hiljattain tehty syntiä. Näin kertoi muuan teurastajana työskennellyt mies minulle nelisen vuosikymmentä sitten. Ja Aino Kallaksen päiväkirjojen kuvaukset Chicagon teurastamoista 1920-luvulta ovat vertahyytävää luettavaa.

Kyllä eläimillä on omat oikeutensa ja niihin on syytä panostaa ja toimintaa valvoa.

Itse asiassa liha on nykyään tainnut kulttuurissamme joutua massatuotannon takia jonkinlaisen halveksunnan kohteeksi.

Luulenpa, että aikoinaan jo pelkkä muisto eläimestä saattoi aiheuttaa sen, että siitä valmistettuun ruokaan suhtauduttiin tietyllä hartaudella, kuten kyllä ruokaan yleensäkin. Kukapa sen takasi, että sitä aina pöytään riittäisi. Ja kuka mahtaa sen taata nykyään, EU vai?

Joka tapauksessa myös yleinen ruoan kunnioitus on nykyään romahtanut. Lihaa työnnetään joka päivä joka paikkaan ja heitetään jätteisiin valtavia määriä.

Sitä paitsi sitä usein valmistetaan kurjasti. Monta kertaa on ravintoloissa tullut mieleen, että turhaan kuoli kyllä sekin mullikka, josta tämä tai tuo ruokalaji oli kyhätty. Siitä tulee murheellinen olo.

Asiantuntijat ovat minulle kertoneet, että pellot ja niityt, joilla karjankin rehua tuotetaan, köyhtyvät ennemmin tai myöhemmin, elleivät saa karjanlantaa ja mielellään tietenkin myös sitä ihmislantaa, jossa suuri osa maan luovuttamaa rikkautta piilee.

Niinpä lihansyönnin lopettaminen, joka samalla tietenkin lopettaisi myös karjan pidon -ellemme ala pitää ns. pyhiä lehmiä-  haittaisi vakavasti myös vilja- ja muiden kasvien tuotantoa.

Mikä sitten olisi paras kohtalo eläimille: olla vai ei olla? Tämä Hamletin kysymys täytyy ihmisen ratkaista, sillä jokainen eläin todennäköisesti pitäisi asiaa itsestään selvänä.

Olemassaolevat eläimet aina myös kuolevat, itsestään tai autettuina, mikä todennäköisesti on autuaampaa (vrt. eu-thanasia). Jälkimmäisessä tapauksessa niiden kuolemalla on usein myös siunauksellinen vaikutus ihmiselle, joka elää niiden kanssa symbioosissa, niitä ruokkien ja hoitaen.

Vaihtoehtona siis olisi joko niin sanoakseni pyhien -sellaisiksi julistettujen- kotieläinten hoitaminen korvauksetta ja hautaaminen niiden kuoltua tai sitten tappaminen sukupuuttoon. Eläessään ne joka tapauksessa jättäisivät melkoisen hiilijalanjäljen.

Intellektuaalisesti minulle on ollut mahdoton ymmärtää, miten täysipäiset ihmiset voivat kannattaa veganismia. Siihen sisältyvä nollatoleranssi on niin itsestään selvästi idiotismia, ettei se edes kaivanne kommentteja. Siis: tapetaanko ne kaikki eläimet vaiko ei?

Mikäli asia sen sijaan koskisi lihansyönnin rajoittamista, johon päästäisiin helposti esimerkiksi nostamalla hintoja sekä tuottajille että verotuksen kautta, oltaisiin jo rationaalisella alueella.

Mutta mitä virkaa on tässä maailmassa sellaisella anti-intellektuaalisella manialla, joka ilman mitään järkiperusteita haluaa kieltää ihmiseltä oikeuden käyttää eläimiä hyväkseen. Saman logiikan mukaan kai on myös vaadittava, etteivät muut lajit käytä ihmistä hyväkseen.

 Lopetetaan siis ainakin niiden ruokkiminen ja muu hyysäys ja toivotaan, että maailma pelastuu. Vai mikä se idea nyt oikein oli?

Tavallinen tapaus

Tuttu tarina

Vasili Belov, Tuttu tarina. Kirjayhtymä 1979 (Privytšnoje delo 1966). 171 s.

Olen jossakin huomannut ylimielistä suhtautumista Neuvostokirjallisuutta -sarjaan. Luulen, että se kertoo enemmän sanojasta kuin tuosta sarjasta.

Paitsi, että venäläisen kirjallisuuden eräs merkittävä kukoistusaika sattui tässäkin tapauksessa sensuurin ja taantumuksen aikaan, tarjoavat nuo teokset myös kiinnostavan aikansa peilin. Mitä sentään sai sanoa ja miten sanottiin?

Niin sanottua maaseutuproosaa pidettiin perestroikan aikoihin kiinnostavimpana venäläisenä kirjallisuutena ja siinä nähtiin myös merkittävää oppositiohenkeä, syystäkin.

Fjodor Abramov, Valentin Rasputin, Vasili Belov ja pari muuta olivat kuumia nimiä, sillä he näköjään paljastivat valtiosalaisuuden: sen, että Venäjän maaseudulla oli eletty ja yhä elettiin erittäin köyhästi, jopa kurjasti.

Siitä huolimatta heidän kirjojaan julkaistiin ja yleensä niillä oli myös merkittäviä kirjallisia ansioita. Tietysti maaseudun kuvaajilla kuten koko maaseudulla oli myös halveksijansa, vihaajansakin.

Tämä Belovin teos ei todellakaan edusta sosialistisen realismin perinnettä ja on aika huikeaa ajatella, että sen on jo vuodelta 1966 -siihen aikaan kosmonauttien maa oli kunniansa kukkuloilla ja sen itsekehu ylitti kaikki normaalit rajat.

Teoksen nimi sattuu vieläpä olemaan Tuttu tarina (Privytšnoje delo). Se kertoo nimenomaisesti, ettei tässä mitään fantasiaa kirjoitella, vaan voitte ottaa tämän vakavasti.

Belov itse oli kotoisin Vologdan seuduilta ja jonnekin sinne tämäkin kirja sijoittuu. Välillä sankari aikoo jo matkustaa pohjoisen ihmemaahan, Murmanskiin, mutta päätyy takaisin lähtöruutuun.

Kotikylä taas on yksinkertaisesti surkea ja murmanskilainen kesävieras manaakin sen alimpaan kattilaan: lopettaa pitäisi moinen nuhjaaminen ja muuttaa ihmisten ilmoille. Niin sanottuja perspektiivittömiä kyliähän paljon lopetettiinkin.

Sankari on todellinen musikka, ilman sen kummempia henkisiä harrastuksia. Televisiotakaan ei mainita koko kirjassa, mikä saattaa johtua siitä, ettei sitä edes ollut. Korvessahan sitä oltiin.

Mutta kyllä se onni saattoi sielläkin kukoistaa. Van de Velden Täydellinen avioliitto oli jo tuohon aikaan suomalaisten lukulistalla, mutta naapurissa oli lähes mahdotonta saada edes ehkäisyvälineitä. Niiden olemassaolosta kyllä joku kertoi kuiskutellen ja naureskellen.

Niinpä sankarin vaimo, vai pitäisikö sanoa sankarivaimo saa yhdeksän lasta ja joskus ukko oikeastaan voidaan lukea samaan sarjaan. Hän on kyllä kätevä käsistään ja puuhailee kaikenlaista, kalastuksesta ja metsästyksestä saa tienestiäkin.

Mutta millaisia ovatkaan tienestit kolhoosista: kahdeksantoista ruplaa mainitaan eräänä kuukausipalkkana. Muistan Ekstra-vodkan maksaneen noihin aikoihin vähän yli neljä ruplaa. Ja sitä näyttää aina välillä kuluvan.

Pahinta on, että itselleen oman palstan ulkopuolelta heinää niittäneitä kohdellaan rikollisina. Vuosi vankeutta uhkaa vain siitä syystä, että yrittää pitää kantturan talven yli hengissä ja niittä itselleen heinää metsästä.

Ja maitoa tarvitaan, kun syötettävänä on yhdeksän lasta ja vanhemmat päälle.

Kylän kaupasta ei paljoa tavaraa löydy, mutta vodkaa on aina. Sitä myös juodaan eikä maistella. Tämä johtaa parin päivän putken jälkeen tietenkin täydelliseen järjen menetykseen ja pahimmillaan seuraa hurjapäisyyden puuskia (bujstvo). Muuten niin lauhkea päähenkilö on joskus niin sanotusti herja humalassa.

Asiat saadaan sentään rahalla selvitettyä, vaikka kahden samovaarin hinta, viisikymmentä ruplaa, on huikea summa maksettavaksi.

Mutta kun vaimo kuolee, mikä johtuu ylirasituksesta, hajoaa kaikki. Kylän akat työntävät muuatta Annuškaa tilalle ja ei kai muijassa mitään vikaa ole. Kuitenkin enimmät lapset on jaettava mikä minnekin, tiineenä oleva lehmä on tapettava heinän puutteen takia ja muutenkin maailma romahtaa.

Siinäpä siis se tavallinen tarina. Ei kovin imarteleva uutta ihmistä kasvattavalle uudelle yhteiskunnalle, mutta ei myöskään mikään surkeuden vuodatus. Itse asiassa pariskunnan yhteiselo näyttää olevan hyvinkin tyydyttävää, vaikka seksiin pakosti tuleekin paljon taukoja ahkeran lapsenteon takia. Mutta haurasta se onni on ja sen hinta on kova.

Tästä tulee mieleen, että Belov leimattiin omituiseksi siveyden apostoliksi ja seksin viholliseksi hänen julkaistuaan vuonna 1986 kirjan Vsjo vperedi (Kaikki on edessäpäin). Siinä liikutaan korpikylän sijasta Pariisissa turistimatkalla ja tutustutaan myös kaupalliseen seksiin ja muuhun ulkomaiseen modernisuuteen.

Aikansa edistyksellisille tämä nuiva suhtautuminen edistykseen oli kauhistus ja Belov kumppaneineen leimattiin fasisteiksi. Siinähän se on kätevä leima, jossa ei yleensä ole mitään järkevää sisältöä, mutta joka taatusti tekee uhrista lainsuojattoman, mikäli joku siihen uskoo.

Ja ihmisethän yleensä uskovat. 1970-luvulla myös Veikko Huovisesta oli tehty fasisti, mikä ei voinut olla raivostuttamatta meikäläistä, joka oli lukenut kaiken, mitä hän oli julkaissut, muun muassa Rauhanpiipun.

Beloviin minulla oli kunnia tutustua myös henkilökohtaisesti, kun hän vieraili Kymenlaaksossa tutustuakseen paikalliseen talonpoikaiseen elämään. Olin hänen kuskinaan. kiitokseksi hän lahjoitti kirjansa Vsjo vperedi.

Muistan, miten olimme eräässä hyvinvoivassa talossa, jossa isäntä kysyttäessä totesi, etteivät ne lapset aio tänne jäädä, vaan muuttavat kaupunkiin toisiin hommiin.

Tämä selvästi masensi Belovia, joka monien muiden tavoin näyttää uskoneen siihen, että perestroikan myötä voisi koittaa venäläisen talopojan ylösnousemus fermerinä, yksityistalonpoikana. Siinä ei enää heitettäisi vankilaan heinän niittämisestä tai itse tuotetun viljan syömisestä.

Kiinnostavaa minusta on, että Belovin tapaisia ankaran totuudellisia ympäristönsä kuvaajia ja idealistisia paremman tulevaisuuden haikailijoita haluttiin leimata täysin asiattomilla käsitteillä. Niin suurta oli oikeaoppisuus ja sensuurimentaliteetti monien, muka vapautta julistavien piirissä.

Mutta saman suvaitsemattomuudenhan me näemme joka päivä ympärillämme. Ellet kumarra kaikkia nykyisen puhetavan ja virallisen totuuden asettamuksia, olet leirin ulkopuolella ja siellä pysyt.