Kunniamurhaa sääntöjen mukaan

 

Kaksintaistelu Venäjällä

 

А. Востриков, Книга о русской дуэли. Издательство Ивана Лимбаха. Спб. 1998, 275 с.

 

     Kaksintaistelu on tietenkin läheistä sukua ns. kunniamurhille ja kuuluu siis esimoderniin yhteiskuntaan. Instituution ytimessä on aateliston kunniakoodeksi, joka velvoitti pesemään pois häpeätahrat, jota joltakin taholta yritettiin tartuttaa säädyn jäseneen (vrt. Vihavainen: Haun kunnia tulokset ).

     Pelko siitä, että menettäisi oman säätynsä silmissä kalleimman omaisuutensa eli kunniansa ja tukisi suljetuksi pois sen piiristä, oli voimakkaampi kuin pelko ”Lepagen ammottavan suun” kohtaamisesta. Tässä on viittaus nallilukkoisiin ranskalaisiin rihlattuihin pistooleihin eli siis tehokkaisiin ja nykyaikaisiin aseisiin.

     Mikäli loukkaaja kuului vertaisiin eli oli myös aatelinen, mies ja iältään ja asemaltaan samaa luokkaa muin loukattu, oli hänet haastettava kaksintaisteluun, jossa häpeä pestiin pois verellä.

      Porvariston tultua yhteiskunnan hallitsevaksi säädyksi, marginalisoitui aateliston asema ja sitä mukaa heidän normissakin siirtyivät historian hämärään. Yleensä tämä Euuroopassa tapahtui 1800-luvun jälkipuoliskolla. Venäjällä nähtiin vielä asian omituinen jälkikukinta, kun Aleksanteri III vuona 1894 laillisti upseerien kaksintaistelut.

     Itse asiassa Aleksanteri ei vain ”puoliksi sallinut” kaksitaisteluita, kuten kirjoittaja asiaa luonnehtii vaan jopa velvoitti siihen, mikäli rykmentin kunniatuomioistuin katsoi, että hyvitystä tarvittiin.

     Kaksintaistelua varten määriteltiin nyt jopa äärimmäisen pikkutarkat säännöt, jotta kyseessä ei olisi asianmukaisesti rangaistava rikos (vrt. Дуэльный кодекс — Википедия). V. Durasovin koodeksi eli kaksintaistelusäännöt julkaistiin niin myöhään kuin vuonna 1912.

    Muistettakoon, että jo Pietari Suuri oli kieltänyt kaksintaistelut ja ne kotiutuivat Venäjälle vasta 1700-luvun puolivälissä.

     Aleksanteri III:n ”uudistuksen” jälkeen Venäjällä tosiaan käytiin vielä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa  jopa tuhansissa laskettava määrä kaksintaisteluita, joista tosin enää vain hyvin harvoissa tapauksissa oli kohtalokkaita seurauksia.

       Aleksandr Kuprinin kirja ”Kaksintaistelu” ruoti tuota aikansa omituista instituutiota ja herätti suurta huomiota (ks. Vihavainen: Haun kuprin tulokset).

      Instituutio oli ytimeltään epäilemättömän primitiivinen ja sitä voitiin myös väärinkäyttää tiettyjen narsististen psykopaattien toimesta. Tällaisia riidanhaastajia kutsuttiin nimellä ”bretjor” (ranskan bretteur) ja sellainen oli esimerkiksi Tolstoin Sodassa ja rauhassa kuvattu Dolohov, joka nautti ympäristönsä terrorisoimisesta.

     Tämän kirjan kirjoittaja käsittelee kaksintaistelua ennen uuta kirjallisuudessa ja venäläisistä klassikoista löytyykin kymmenitäin esimerkkejä asiasta. Kuten tunnettua kaksi suurta runoilijaa, Puškin ja Lermontov, jotka molemmat olivat kirjoittaneet kaksintaisteluista teoksissaan, kaatui itsekin sellaisen uhrina.

     Tiesin jo, että Puškin, jonka viimeinen, traaginen kaksintaistelu tappoi, oli joutunut niihin peräti kolmekymmentä kertaa. Miltei joka kerta hän oli itse esittänyt haasteen ja miltei joka kerta asia oli saatu sovittua.

     Joka tapauksessa Puškin oli mitä ilmeisin bretteur, joka haastoi seitsemäntoistavuotiaana jo oman setänsä, Hannibalin, mikä oli vastoin kaikkia alan sopivaisuussääntöjä.

     Hän oli myös yliherkkä loukkaantuja, joka jopa kehtasi haastaa taisteluun elämästä ja kuolemasta sillä perusteella, että hänen epigrammejaan, siis pilkkarunojaan, pilkattiin… (ks. Полный список дуэлей Пушкина: с кем, когда и почему). Lista on aivan absurdi, etenkin alkupäästä.

       Kirjoittaja on pitänyt tästä aiheesta myös luentokurssin Tarton yliopistossa , joka olikin ainoa sellainen yliopisto Venäjällä, jossa saksalaisten korporaatioiden mensura-kaksintaistelut kukoistivat.

     Sivumennen sanoen, tutustuin itsekin 1960-luvulla saksalaispoikaan, joka ylpeänä esitteli komeita arpiaan ja näytteli kuvia kaapuniekkaisten poikien miekanmittelöstä.

     Mutta enimmäkseen Venäjällä taisteltiin pistooleilla, joko 7 tai 10 metrin matkalta. edellinen oli tavallisempi ja taatusti hengenvaarallinen. Toki usein ammuttiin ohi tahallaan. Ampumatta jättäminen oli loukkaus. mutta sen takia ottelua ei uusittu.

      Kirjassa on pari kiinnostavaa kuvausta myös Suomesta. Molemmat liittyvät Suomen sotaan vuonna 1808 ja toisessa esitetään taru, jonka mukaan Mihail Petrovitš Dolgoruki ja Nikolai Aleksejevitš (kirjassa virheellisesti ”Aleksandrovitš) Tutškov, molemmat kenraalimajureita, muka kohtasivat Suomessa ”Turun lähellä”.

     Knu Aleksanteri oli antanut ystävälleen ja tulevalle langolleen Dolgorukille carte blanchen, jonka perusteella hän sai ohjata joukkoja mielin määrin, hän loukkasi Tutškovia, joka esitti kaksintaisteluhaasteen.

      Koska kenraalien kaksintaistelu rintamalla oli aivan sallimaton asia, päätettiin asia ratkaista menemällä yhdessä rintaman eteen ja katsomalla, kumpaan vihollisen ammus osuisi.

      Paikka oli tietenkin oikeasti Koljonvirta ja koko juttu on sepitettä, kuten kirjoittaja ymmärtääkin. Joka tapauksessa nuori ja lupaava kenraali Dolgoruki sai tykinkuulan mahaansa ja kuoli. Paikalla on tänäkin päivänä komea muistokivi.

    Tarujen mukaan kuula olisi ollut ketjukuula, joka katkaisi koko miehen, mutta paikalla olleiden mukaan se olki tavallinen kevyen kolminaulaisen kuula. Ketjukuulat kuuluivatkin yleensä laivastoon.

      Sinänsä kiinnostavaa on, että Runeberg sijoittaa Sandelsin poseerauksen vihollisen kuulille alttiina samalle paikalle ja samaan taisteluun. Tarua sekin on.

      Joka tapauksessa kirjoittajan lähteenään käyttämä I.P. Liprandi, joka oli bretteurien heimoa itsekin ja tuohon aikaan luutnantti, näyttää kirjoittavan kiinnostavasti tuosta sotaretkestä.

      Hän kertoo myös siitä tunnetusta tapauksesta, jolloin ruotsalaiset ja venäläiset upseerit nauttivat yhdessä päivällistä kesken sodan ja muuan ruotsalainen suuttui siitä venäläisen väitteestä, että vastapuolella oli runsaasti loikkareita, ei pelkästään mustalaisia, kuten ruotsalainen selitti.

      Niinpä seurasi kaksintaisteluhaaste, mutta siitä selviydyttiin, kun venäläinen osapuoli komennettiin Turkin rajalle. Rauhan tultua tuo venäläinen upseeri monen vuoden kuluttua matkusti Suomeen ja meni tapaamaan vanhaa kiistakumppaniaan.

        Hän osoitti tätä leikkimielisesti sormellaan, ikään kuin pistoolilla, minkä jälkeen molemmat puhkesivat nauruun, syleilivät veljellisesti toisiaan ja ryhtyivät muistelemaan menneitä.

     Tuollaisia kansainvälisiä kaksintaisteluita pelättiin kovasti myös sen jälkeen kun Suomi oli miehitetty, mutta jokunen saatiin salavihkaa sentään järjestettyä.

       Kun venäläiset joukot valtasivat Pariisin vuonna 1814, määräsi Aleksanteri, että heidän oli kaupungissa esiinnyttävä frakissa, ettei ranskalaisia turhaan ärsytettäisi.

      Taaskin kieltoa onnistuttiin joskus uhmaamaan ja kiertämään. Voimme kuitenkin havaita, että venäläisten käytös Pariisissa sai kaikilta huomattavasti paremman arvosanan kuin ranskalaisten käytös Moskovassa vuonna 1812.

     Asiaa tuskin voi selittää sillä, että toinen osapuoli noudatti silloin kunnian vaatimuksia ja toinen ei. Vai voisiko?

Sodan kulttuurinen merkitys

 

Sota ja eurooppalaisen kulttuurin tuho

 

     Kuten tunnettua, Venäjällä kansallisromanttinen lunatic fringe ihailee suuresti ominaisuutta, jota Lev Gumiljov on nimittänyt passionaarisuudeksi.

      Kyseessä on kyky ja hau uhrautua oman lauman (kansakunnan, imperiumin) puolesta ja sellainen on ominaista nimenomaan nuorille eli kehityksensä alkuvaiheessa oleville kansoille. Passionaariset kansat ovat ekspansiivisia ja työntävät tieltään syrjään vanhenevat ja seniilin hedelmättömiksi muuttuneet kansat.

     Jonkinlaisella älyllisellä akrobatialla nykyinenkin Venäjä on sitten saatu luokiteltua tähän nuorten ja nousevien kansojen dynaamiseen joukkoon huolimatta sen väitetystä tuhatvuotisuudesta ja siitä, että sen väestön uusiutumiskerroin on yhtä vähäpätöinen kuin läntisessä Euroopassa. Mutta uskottelihan Lenin aikoinaan takapajuisen Venäjän olevan itse asiassa myös johtava maa nykyaikaisen kapitalismin kehityksessä ja siis se, jossa sosialistinen vallankumouskin tapahtuisi, kuten kirjoitettu oli.

     Selvää joka tapauksessa on, että kyky ja jopa into sotaan on tämän passionaarisuuden keskeinen asia. Sitä Venäjällä luultavasti onkin saatu lietsottua esiin huomattavasti enemmän kuin lännessä. Nikolai Karamzin aikoinaan jopa väitti, etteivät venäläiset vain osanneet sotia, vaan myös rakastivat sotimista. Mutta siitä nyt on jo kaksisataa vuotta.

     Kysymys sodan merkityksestä kulttuurille on sangen aiheellinen, ja sen läheltä nähnyt filosofi Jussi Tenkku analysoi sitä mielestäni varsin uskottavasti (ks. Vihavainen: Haun tenkku tulokset ). Toinen filosofi, Friedrich Niedtzsche näki läheltä Saksan-Ranslan sodan 1870-1871 ja sijoitti näkemänsä  laajaan ja syvään, jos kohta runollisen hajanaiseen filosofiseen maailmankuvaansa.

     Nietzschen ajatuksia sodastakin on tutkinut Tarmo Kunnas, jonka teokseen ”Politik als Prostitution des Geistes” (1981) perustan seuraavat huomioni.

     Monelle varmaan yllättävästi Nietzsche oli monissa teeseissään kaikkea muuta kuin militaristi. Itse asiassa hän näyttää olleen voittopuolisesti antimilitaristi, vaikka hänen näkemyksensä kyllä olivat ambivalentit ja muuttuivat ajan mukana.

     Voitto Ranskasta oli Nietzschen mukaan antanut saksalaisille sen valheellisen kuvan, että myös saksalainen kulttuuri olisi voittanut ranskalaisen. Väärin kuviteltu. Ranskalainen kulttuuri oli saksalaiseen nähden ylivertainen ja ylistyspuheet sotaisille hyveille olivat onttoja. Itse asiassa militarismissa oli jopa dekadentteja aineksia ja sitä asiaahan Nietzsche erityisesti halveksi. Aito voimantunne ei kaivannut mitään sotakiihotusta.

     Itse asiasa Nietzsche halveksi suurta osaa saksalaista kulttuuria eikä asiaa peitellyt. Sodan jälkeisessä maailmassa kyttäsivät osapuolet toisiaan ”aseellisen rauhan” oloissa ja militarismi madalsi kulttuuria. Wagneria Nietzsche tunnetusti halveksin erityisesti: ”Ei makua eikä ääntä eikä lahjakkuutta: Wagnerin näyttämöllä tarvitaan vain yhtä: Germaaneja!... Germaanin määäritelmä: Kuuliaisuus ja pitkät jalat”.

     Militarismissa oli kuitenkin sotilasleirin syvää persoonatonta vihaa, murhaajan kylmäverisyyttä…ylpeää välinitämättömyyttä suurten tappioiden edessä ja oman ja läheisten olemassaolon uhan alla. Oliko tämä sittenkin myönteistä?

Joka tapauksessa sota teki voittajasta typerän ja voitetusta vihaisen. Sota barbarisoi molemmat ja teki itse asiassa heistä siät mukaa luonnollisempia. Mutta mitäpä kulttuuria monen oli. ”Sota on kulttuurille nukkumis- ja talviaikaa. Ihminen nousee siitä sekä hyvässä että pahassa vahvistuneena.”

     Nietzsche kertoi jossain kohtaa jopa iloitsevansa uudesta sotaisuudesta, joka on lopettanut Euroopan ”kiinalaistumisen”, millä tarkoitettiin kulttuurin kivettynyttä pysähtyneisyyttä. Se tarkoitti kyllä, että barbaari ja villieläin jokaisessa oli tunnustettu…

      Matka Saksan-Ranskan sodasta toisen maailmansotaan merkitsi sittemmin sellaista barbaarisuuden kasvua, joka aikoinaan suuresti ylitti villieläimen mahdollisuudet ja aikaansaannokset. Sen jälkeen militarismi olikin aallonpohjassa Euroopassa ja kukoisti lähinnä toisessa voittajavaltiossa, Neuvostoliitossa.

      Militarismin uusi aalto liittyy Ukrainan sotaan ja muuan kiinnostava uutuus siinä on nyt naisten militarisointi, joka luontevasti yhdistyy naisellisuuden yleiseen metamorfoosiin, jossa koko tuon sukupuolen asema ja merkitys kulttuurissa ja yhteiskunnassa on muutoksen alainen (vrt. Vihavainen: Haun schopenhauer tulokset ).

      Tämä ilmiö kuuluu kuitenkin läntisen Euroopan kulttuuriin eikä ainakaan vielä venäläiseen. Siinä riittää pohtimista pitkäksi aikaa, joten jätän sen nyt syrjään.

     Sen sijaan suosittelen tätä vanhaa blogiani, joka saattaa auttaa ymmärtämään sitä näkökulmaa Eurooppaan ja sotaan, joka Nietzschellä oli omana aikanaan:

 

tiistai 11. helmikuuta 2020

Vähän epäajankohtaista.

 

Se Saksa, jonka menetimme

 

       Stanislav Govoruhin teki joskus perestroikan kultaisina aikoina elokuvan nimeltä Venäjä, jonka menetimme (Rossija, kotoruju my poterjali). Siinä hän rinnasti imperiumin entisen loiston ja kunnian nykyiseen surkeaan alennukseen, hieman epäreilusti, mutta sehän kuuluu lajityyppiin.

      Myös Saksa on maa, jolla voisi olla nyt aihetta haikailla suurta menneisyyttään, joka sattui samaan aikaan tuon tarumaisen ja sinänsä paljolta kuvitellun Venäjän loistokauden kanssa.

     Saksalaisilla oli kerran niin sanotusti elämän valttikortit, mutta kaikki menetettiin pelaamalla hasardia. Ylös syvimmästä alhosta on toki noustu, mutta Saksa 2. on jotakin muuta kuin ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt samanniminen maa. Venäjän kanssa on asia tietysti samoin.

     Friedrich Nietzsche kuuluu niihin klassikoihin, jotka ovat sen verran hapokkaita, ettei niihin viitsi joka päivä tarttua. Sitä paitsi Nietzschen teokset ovat poliittisesti niin epäkorrekteja, että on vain ajan kysymys, milloin ne kielletään. Ehkä Suomella olisi kylliksi kunnianhimoa tehdä tämä ensimmäisenä? Jotenkin olisin henkisesti valmis kuulemaan tällaisen uutisen.

      Itse en kuitenkaan aio luovuttaa Nietzscheäni kenellekään, en edes viranomaisille, jotka varmaan kerran ovat tässäkin asiassa huolehtimassa meidän omasta parhaastamme. On se sen verran hauska mies.

     Usein taitaa jäädä ymmärtämättä, miten tiiviisti Nietzsche oli aikaansa sidoksissa. Hänen maailmoja syleilevät runoelmansa saattavat tässä johtaa harhaan. Itse asiassa hän tulkitsi jatkuvasti oman aikansa ilmiöitä hyvin tiiviisti ja herkästi, eikä moniakaan hänen teoksiaan voi ymmärtää ilman kontekstia.

     Ottakaamme nyt vaikkapa Hyvän ja pahan tuolla puolen. Erään tulevaisuuden filosofian alkunäytös. Luen sitä J.A. Hollon mainiona suomennoksena ja sehän ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1966 eli lähes sata vuotta alkuteoksen (1886) jälkeen.

     Nyt on sitten kulunut jo pian puolitoista vuosisataa sen ilmestymisestä, mutta se ei ole oleellista. Moderni ihminen oli tuolloin jo hyvin suuressa määrin sama kuin nyt ja tarkoitan tässä lähinnä ns. oppineen tasavallan kansalaisia ja heidän seurailijoitaan.

      Kirjan kahdeksas pääkappale Kansat ja isänmaat kertoo siitä maailmasta, jossa Bismarck jo oli yhdistänyt Saksan verellä ja raudalla ja entisen yömyssyisen Michelin tilalle oli noussut preussilainen upseeri, jonka kiinnostuksen kohteena oli suurpolitiikka: grosse Politik. –Näihin uusiin ilmiöihin Nietzsche suhtautui varsin epäluuloisesti.

      Vanha saksalaisuus oli nyt mennyttä ja sen mukana saksalaisten vanha itseymmärrys runoilijoiden ja ajattelijoiden kansana. Itse asiassa koko vanha myytti saksalaisesta syvällisyydestä saattoikin olla pelkkää petosta.

       Joka tapauksessa saksalaisuus oli jotakin vasta tulemassa olevaa ja hahmotonta. Juuri saksalaiset olivat se kansa, joka alinomaa kysyi itseltään, millaista se saksalaisuus oikein on.

     Näin siis Nietzsche. Hän olisi voinut siihen lisätä, että venäläisillä oli ja on aivan sama pysyvä, lähes maanisen mielenkiinnon kohde: oman itsensä ihmettely.

       Nietzschen äärimmäisen herkkä ja runollinen kieli pursuaa kielikuvia, joiden voi arvioida purkautuvan enemmän tai vähemmän sairaalloisen herkästä psyykestä. Niiden toistaminen tässä ei oikein tunnu järkevältä, mutta otetaan nyt muutama hajahuomio siitä huolimatta, että se ei tee oikeutta kirjoittajalle.

      Kirjoittaja puhuu aikalaisistaan eli ”meistä” ”hyvinä eurooppalaisina” ja oudoksuu sitä uutta itsetehostuksen nationalismia, joka on vallannut Euroopan siitä huolimatta, että sen halu yhdentyä on selvästi nähtävissä.

      Saksalaisuus näyttää nyt olevan velvoitettu harjoittamaan ”suurta politiikkaa”, jota varten se on huonosti valmistettu ja uhraamaan vanhat hyveensä uuden keskinkertaisuuden hyväksi.

       Saksalaisilla on ollut taipumus ihailla vieraita kansoja, mutta nyt tästä kainosta taipumuksesta halutaan tehdä rikos. Oliko Bismarck sitten suuri saadessaan tämän aikaan, kysyy Nietzsche ja näyttää vastaavan, että tästä seuraa henkinen latteutuminen, mutta se ehkä korvautuu sillä, että jokin toinen kansa syventyy –mikä se sitten onkin.

     On ilmeistä, että kyseessä voisi olla Ranska –tragedian toinen osapuoli, mutta se ei oikein näytä kirjoittajan tarkoitukselta.

      Ranskalaisia Nietzsche nimittää vain englantilaisten aatteiden apinoiksi ja näyttelijöiksi –mutta myös uhreiksi, sillä suuri vallankumous oli ehdottomasti englantilaisen hengen luomus. Toki Ranska on yhä Euroopan henkisimmän ja hienostuneimman kulttuurin tyyssija.

      Sen henkinen ylhäisö sulkee korvansa demokraattisen bourgeoisie’n kurjalta tyhmyydeltä ja suunpieksännältä –mutta todellisuudessa etualalle vyöryy nykyään tyhmistynyt ja karkeutunut Ranska… Mitähän nykinen Ranska olisi Nietzschen silmin?

       Joka tapauksessa ranskalaisuus on psykologian alalla saanut aikaan suurta ja koko kansa on puolittain onnistunut pohjolan ja etelän synteesi, sanoo Nietzsche –tuo italialaistunut saksalainen.

      Englantilaisuuteen kirjoittaja suhtautuu aika intohimoisesti –hän vihaa sitä.  Hän myös huomauttaa, että samalla kannalla olivat niin Goethe kuin myös sekä Hegel että Schopenhauer, jotka muuten olivat toistensa antipodeja. Saksalainen henki ei kerta kaikkiaan voi sietää englantilaista -he eivät tosiaankaan ole mikään filosofinen rotu…

      Tulkoon mainituksi, ettei tuossa rotu-sanassa liene biologialla suurtakaan merkitystä. Mitä saksalaisiin tulee, sanoo kirjoittaja, että sen kansan muodostaa mitä hirvittävin rotujen sekoitus ja yhteenvatvonta, ehkäpä vielä niin, että esi-arjalainen aines on siinä voitolla…

       Joka tapauksessa kirjoittaja ei ole kiinnostunut geeneistä, vaan siitä kulttuurista, jota kansa kantaa. Siinäkin suhteessa saksalaiset ovat myös sekava keitos, jos saksalainen tohtisi sanoa, että hänessä on kaksi sielua, hän yksinkertaistaisi asioita monella sielunmitalla.

       Tämä mainittu saksalais-englantilainen antipatiahan oli tunnetusti jo perinteistä ja molemminpuolista eivätkä englantilaiset filosofit aikoinaan ottaneet lainkaan vakavasti suurimpiakaan saksalaisia kollegoitaan, mutta tokihan aika on nyttemmin muuttunut.

     Englantilainen on, sanoo Nietzsche rakentaen kaikessa vihaisessa yksipuolisuudessaan nautittavan kansallisen stereotyypin, synkempi, aistillisempi, lujatahtoisempi ja brutaalimpi kuin saksalainen. Hän on juuri siksi, halpamaisempana, myös hurskaampi, sillä hän tarvitsee kristinuskoa vielä enemmän.

      Englantilaista karkeutta ja moukan-vakavuutta verhoaa, oikeammin tulkitsee ja selittää muuksi sentään yhä vielä siedettävimmin kristillinen elekieli ja virrenveisuu, joka sopii tuolle juoppporattien ja irstailijoiden karjalle, kirjoittaa Nietzsche aika ilkeästi, mutta hänellä on siihen syynsä.

     Nietzsche ei malta olla naljailematta jopa englantilaisille naisille ja kehottaa katsomaan, miten he kävelevät –kuin kyyhkyset ja joutsenet. Ja entäs laulu sitten…

     Juutalaisiin ja venäläisiin Nietzsche suhtautuu suurella arvostuksella. Kiihkeimmät antisemiittiset kirkujat hän ajattelee kenties parhaaksi karkottaa Saksasta. Sellainenhan oli myös Richard Wagner, jonka taiteellisia näkemyksiä vastaan Nietzsche kirjoitti jopa kirjan.

       Juutalaisten perintöön kuuluu mahtava moralismi, jolla kirjoittaja epäilemättä viittaa Vanhaan testamenttiin. Siitä on Eurooppa heille suuren kiitoksen velkaa, noiden äärettömien vaatimusten pelottavuudesta. Juutalaisen ja preussilaisen tyypin yhteiselo saattaisikin kukaties olla hedelmällinen yhdistelmä.

     Mutta saksalaisia vaivaavat nykyään tyhmistymisen puuskat: vihamielinen tyhmyys milloin ranskalaisille, milloin juutalisille, milloin puolalaisille, milloin wagnerilainen, milloin teutoninen, milloin preussilainen –nämä ovat saksalaisen hengen ja omantunnon (Gewissen? ehkä tietoisuus olisi parempi sana?) pienet himmennykset.

      Juutalaiset ovat kirjoittajan mielestä joka tapauksessa nykyisin Euroopassa elävistä roduista epäilemättä voimakkain, sitkein ja puhtain.

       Ajattelija, jolla on omallatunnollaan Euroopan tulevaisuus, ottaa epäilemättä, kaikissa tätä tulevaisuutta koskevissa suunnitteluissaan lukuun juutalaiset samoin kuin venäläisetkin lähinnä varmimpina ja todennäköisimpinä tekijöinä voimien suuressa leikissä ja taistelussa, arvioi Nietzsche.

     Kirjoittaja esittää tässä käsitellyssä luvussa myös paljon varauksia saksalaisen musiikin ja kirjallisuuden laatuun nähden. Jälkimmäisestä puuttuu yleensä se musiikki, jota kuunnellaan kolmannella korvalla: se on tyyliltään latteata ja ikävää.

     No, onhan tässä kirjassa ja luvussa paljon muutakin ja suotakoon nyt anteeksi, että edes nämä asiat on nostettu esille. En tässä millään muotoa halua esittää analyysiä Nietzschen ajattelusta sinänsä, vaan ainoastaan nostaa esille sen maailman, jossa kansallisuudet tuolloin –vielä-  elivät erään poikkeusihmisen ja herkän taiteilijasielun silmin katsottuina.

      Kansallisten stereotyyppien merkitystä ajattelullemme kannattaisi tutkia muutenkin kuin vain jonkun puolihullun stereotyyppien purkajan nipistelytieteellisestä näkökulmasta. Tokihan jokainen normaalijärkinen aikuinen ymmärtää, etteivät ne anna mitään tarkkaa informaatiota kohteestaan, eivät edes sinne päin.

     Parhaimmillaan ne silti voivat antaa meille eväitä ajatteluun ja niiden viittaamien asioiden analysointiin.

     Nietzschen tasolle tai edes hänen jotenkuten siedettäväksi jäljittelijäkseen ei normaalilla ihmisellä taida oikein olla pääsyä jos asiaakaan.

      Silti tietyn aikakauden nerojen ajatukset saattavat kukin tavallaan välittää meillekin jotakin siitä todellisuudesta, johon eivät vielä kuuluneet monet sellaiset ilmiöt, jotka nykyään pyrkivät kahlitsemaan ajatteluamme.

Tämän ymmärtäminen saattaisi auttaa meitä asettamaan myös oman aikakautemme sille kuuluvalle paikalle.

 

Muuan komea laiva

 

Hirmuinen sotakone

 

      Sotaan uhratun ihmistyön ja pääoman määrä niin nyt kuin menneisyydessä ei lakkaa hämmästyttämästä ja pöyristyisin tai menisin hiljaiseksi moisesta barbariasta, jos osaisin.

     Tyydyn kuitenkin vain ällistelemään. Ukrainan sota on näinä päivinä ollut se suurin osoitus mielipuolisesta halusta tuhota vihollinen ihan hinnalla millä hyvänsä. Valitettavasti se nyt vain ei näytä onnistuvan millään hinnalla. Mieleen tulee vanhan elokuvan nimi: ”Koirat, ettekö jo kuole!”

      Itse pidän koirista, eikä tuohon lopulliseen ratkaisuun nyt näytä auttavan edes urhoollinen mieli, olipa se miten urhoollinen tahansa, etenkään silloin, kun sen osoittajat asuvat jossakin ihan muualla ja vaikuttavat sodan kulkuun korkeintaan äänestämällä tai vain pitämällä ääntä.

     Toki herkistyin kuullessani, mitä entinen pääministerimme sanoi venäläisten lentokoneista, jotka loukkaavat ilmatilaamme. Poeettista heroismia arvostava mieleni innosti minua kuvittelemaan entisen pääministerimme muinaisen Rooman senaattorina, joka ylvääseen tapaansa kohottaa toogaan verhottua kättään ja toteaa ”Lex dura sed lex”.

       Itse asiassa mieleeni tuli myös tuo miltei hänen nimikaimansa Gaius Marius, jonka uljasta asennetta pänttäämässämme Exercitia latinassa kuvattiin tällaisessa hengessä: ”Tunc Sanna Marina, ea, qua Covidum fugavit, “Usurpator Ruthenicus, inquit, deletari debet. Quod sequitur, nescio, et scire non studeo”.

      Latinan kieli tuo mielemme miekkojen kalskeen ja urhoollisimmat julistukset kannattaisi tänäänkin muotoilla latinaksi. Käännöskoneet kyllä selittävät mistä on kysymys, myös niille onnettomille, jotka eivät aikoinaan saaneet nauttia klassisen sivistyksen alkeista.

 

      Mutta itse asiassa piti kirjoittamani Napoleonin (tai miksei Nelsonin) ajan sotakoneesta, jota käsittelevä, Portsmouthin merimuseon innoittama blogi sattui silmiini. Osattiin sitä ennekin rahaa syytää sodan Moolokille:

keskiviikko 17. syyskuuta 2025

Purjehtiva kaupunki

 

Kun laivat oli puuta

 

Peter Goodwin, HMS Victory, Pocket Manual 1805- Admiral Nelson’s Flagship at Trafalgar 1805. Osprey publishing. 2017, 157 s.

 

     Nelsonin entinen lippulaiva Trafalgarin taistelussa, HMS Victory on tällä hetkellä Portsmouthin sataman museoalueella teltan sisällä ja näyttää suunnilleen yhtä keskeneräiseltä työmaalta kuin linjalaiva Poltava parikymmentä vuotta sitten, kun kävin sitä katsomassa.

     Laivahan onkin paljon kokenut ja pari kertaa aiottu romuttaa, ensimmäisen kerran jo parisataa vuotta sitten. Kaikesta huolimatta se on yhä laivaston aktiivipalveluksessa ja jopa sotalippu nostettuna.

      Trafalgarin taistelusta on sen verran tietoa wikipediassa, ettei sitä kannattane kerrata tässä. Englantilaisten menestystä on selitetty Nelsonin yllättävällä taktiikalla, joka ei ollutkaan linjassa  (vrt. linjalaiva -ship of the line) purjehtimista vihollisen linjojen ohi, vaan perustui tunkeutumiseen kahtena kiilana sen linjojen läpi.

      Nelsonin miehet oli myös poikkeuksellisen hyvin koulutettu ja pystyivät lataamaan ja laukaisemaan suuren laivatykin noin kerran minuutissa.

      Miehistöä laivassa oli tuolloin 820 henkeä ja tykkejä 105 kappaletta, suurimmat 30 niistä olivat tämän kirjan mukaan järeitä 32 naulaisia (ammuksen paino noin 15 kg.), lukuun ottamatta kahta vielä suurempaa karronadia, jotka ampuivat romua lyhyeltä matkalta ja olivat peräti 68 naulaisia.

       Pelkästään Victoryn ammukset painoivat 120 tonnia ja Trafalgarissa se ampui viiden tunnin aikana 2669 laukausta pyöreitä kuulia, yhteispainoltaan 27 tonnia. Lisäksi tulivat tanko- ja ketjukuulat. Kuumennetuista polttokuulista ei mainita.

       Joka tapauksessa kuulia jäi yhä yllin kyllin, mutta lähes hylyksi ammuttu laiva ei pystynyt enää manööveraamaan, vaan oli hinattava ensin Gibraltariin ja sieltä Portsmouthiin. Mukana oli Nelsonin ruumis, joka oli säilötty konjakkitynnyriin. Kolmen vuoden kuluttua Victory oli taas valmis merelle.

      Laivan miehistö oli aika kirjavaa vuonna 1805. Brittejä oli kuitenkin 700 eli 85%, joista englantilaisia 62%, irlantilaisia 11% ja skotteja 8%.

     Mutta olipa siellä myös yksi afrikkalainen, 22 amerikkalaista, 1 brasilialainen, 2 tanskalaista, 4 ranskalaista rojalistia, 2 saksalaista, 9 italialaista, 2 norjalaista, 4 ruotsalaista ja 2 sveitsiläistä vain muutamia mainitakseni. 48:n kansallisuus oli tietymätön.

      Kun Victory palasi palvelukseen, se muun muassa risteili Itämerellä Suomen sodan aikana, pitäen yhdessä ruotsalaisten kanssa Venäjän laivastoa loukussa Paltiskissa. Vuosina 1810-1812 se vuorostaan vahti Ruotsin laivastoa Karlskronan ulkopuolella. Vuonna 1811 se muutettiin joukkojenkuljetusalukseksi ja vuonna 1812 oli jo vaarassa tulla puretuksi.

       Victory on melkoinen kolossi, jonka uppouma oli peräti 3500 tonnia maksimissaan. Siihen aikaan se oli erittäin paljon, mutta yhtä suuria laivoja oli kyllä kymmeniä.

      Yli 800 miehen miehistö -joista osa merijalkaväkeä- vaati valtavaa määrää provianttia. Joka mies joi päivässä gallonan (8 pinttiä) olutta, puoli pinttiä rommia ja menihän sitä vettäkin. Esimerkiksi rommi laimennettiin suhteessa 1:4 (grogg), kun oli havaittu raakana juodun rommin aiheuttavan epäjärjestystä.

     Victoryllä oli kapasiteettia ottaa mukaan 305 tonnia vettä ja 51 tonnia olutta. Niitä varastoja pyrittiin uusimaan mahdollisimman usein. Tuollainen olutmääräkin riitti periaatteessa vain kahdeksi viikoksi. Olosuhteista juohtuen saatettiin olut korvata punaviinillä (marsala), jota jaettiin pintti laimennettuna samalla määrällä vettä.

      Muuta ruokatavaraa annettiin miehille yleensä anteliaasti ainakin periaatteessa. Kahtena päivänä viikossa saatiin jokapäiväisen naulan painoisen leipä(laivakorppu) annoksen lisäksi naula sianlihaa ja kahtena päivänä saman verran naudanlihaa. Kolmena päivänä saatiin peräti kaksi unssia voita ja kolmena päivänä neljä unssia juustoa. Lisäksi käytettiin ruokiin kauraa ja papuja sekä merkittäviä määriä sitruunoita keripukin estämiseksi.

      Mainittakoon, että kun laiva oli täyteen bunkrattu, oli mukana 30 tonnia lihaa, 45 tonnia leipää eli laivakorppuja, 11 tonnia jauhoja, 15 tonnia papuja ja 20 tonnia voita.

      Kun pelkkä ruoka ja juoma painoivat jopa satoja tonneja, tämä vaikutti laivan tasapainoon ja oli otettava huomioon, kun varastot kuluivat. Kulutus eri ruumista oli suunniteltava sen mukaan, tai painolastia jouduttiin siirtämään. Varastot kanaalissa purjehtimista ja kaukomatkoja varten olivat myös erilaiset.

Miten tällainen hirviö sitten purjehti ja kantoi purjeensa?

     Asiasta on olemassa tarkastuspöytäkirja, joka taitaa kyllä perustua kapteenin kuulusteluun. Sen mukaan kanaalipalvelukseen lastattuna Vicotryn alimpien tykkiporttien etäisyys mereen pinnasta oli vain 5 jalkaa ja 6 tuumaa. Prammituulella (topgallant gale) laiva käyttäytyi hyvin saavuttaen 7-8 solmun nopeuden. Märssytuulella (topsail gale) samoin, nopeuden ollessa 6, 7, tai 8 solmua. Luovittaessa nopeus laski 4-3 solmuun. Tuulen voimakkuutta luokiteltiin siis sen mukaan, millaisia purjeita oli varaa pitää vetämässä. Kun jouduttiin reivaamaan isoon purjeeseen (course) saakka, aleni nopeus 2,3, tai 4 solmuun.

     Laivan ohjattavuus oli oikein hyvä ja kovimman nopeuden se saavutti avotuulilla ja oli hiukan taipuvainen nousemaan tuuleen. Nopeus nousi 10-11 solmuun. Piissä laiva makasi ”mainosti” (lays too well).

      Victory oli hyvä purjeenkantaja (stiff ship). Sen painolastina oli 257 tonnia rautaa ja 200 tonnia rautalevyjä (shingle).Kun lastataan 3 kuukaudeksi, lasti sijoitetaan perään, mutta 6 kuukauden lastilla osa nesteitä sijoitetaan pääruumaan.

       Kaikki kuulosti siis hyvältä ja mikäli eväät säilyivät kunnollisina vielä kuukausia ja niitä oli riittävästi, oli ruokakin huomattavasti parempaa kuin maissa keskimäärin, huomauttaa tekijä, kumoten siis Samuel Johnsonin lausahduksen laivaston oloista. Toki Johnson vihasi merta ja tokaisi, että se, joka sinne huvikseen menee, varmaan viihtyisi helvetissä.

       Mieleen tulee vielä sekin, että viinakset olivat tuohon aikaan köyhän rolex ja juopumukseen oli maakravuilla varaa vain silloin tällöin. Merimiehen elämä oli monessa suhteessa ankaraa ja kovan kurin alaista, mutta saattoi siinä olla valopuolensakin, ainakin sivullisen silmin.

       Käytännössä alkoholistiksi juotettu mies tuskin oli aina niin onnellinen, kuin saattoi näyttää.

                                                                                  ***

       Sivumennen sanoen: kirjassa on myös luettelo annetuista rangaistuksista ja niiden aiheesta sekä lyöntien luettelo. Käy ilmi, ettei yleensä annettu kuin noin 30 iskua. Mies oli saatava pian takaisin riviin ja jopa raakapuille kiipeämään, eikä häntä saanut hakata vuoteeseen viikoiksi tai jopa tappaa, kuyten esimerkiksi Venäjällä usein tapahtui.

      Rangaistusten syynä oli yleensä juopumus ja tappelu sekä röyhkeys.

Kun ei enää ajatella aivoilla

 

Värisokean ksenofobian saturaatiopiste

 

      En ole koskaan pystynyt ymmärtämään ulkoministerimme ihailijoita, vaikka pyrkimyksenäni on yleensä nimenomaan ymmärtää ihmisten ajattelua eikä vain yksisilmäisesti löytää perusteita sille, miksi omat mielipiteeni olisivat parempia kuin muiden. Niillä muillakin on näkemyksilleen aina joitakin perusteita ja niissä saattaa piillä jotakin arvokastakin.

       Nyt Suomen virallista kansaa edustava ulkoministeri ehdottaa, että koko Eurooppa kieltäisi venäläisten turistimatkat EU:n alueelle. Suomihan on niin tehnyt jo Ukrainan sodan alusta lähtien.

Yksioikoisen typerästä politiikastamme johtuen suurelle osalle kansalaisiamme on siitä tullut suuria vaikeuksia ja itseaiheutettua imagohaittaa Venäjällä on varmasti vaikea korjata. Se jää historiaan vuosisadoiksi.

        Politiikkamme on ollut muista poikkeavaa ja silminnähden niitä typerämpää. Miksi ihmeessä sitä nyt suositellaan kaikille muillekin? Perustelut ovat järkyttävän irrationaalisia. Eihän moisesta segregaatiosta mitään hyötyä ole, mutta sen sijaan sen voi perustellusti katsoa aiheuttavan haittaa naapurimaan kansalaisille. Siis jokaiselle poikkeuksetta.

     Ulkominsterin (!) läpeensä lapsellisen järfkeilyn mukaan tuo kurja joukko on tähän saakka saanut ansaitsemattomasti nauttia lännen ihanuuksista ja vapauksista, samaan aikaan, kun se on sallinut oman maansa käydä tuhoisaa hävittysotaa Ukrainaa vastaan.

       Nyt siis olisi koko Euroopan kollektiivisesti rangaistava Venäjän kansaa. Suomi on tehnyt asiassa kaikkensa, mutta eihän se riitä. Tosin noita turisteja, joiden tulo siis kiellettäisiin on vuosittain tullut Eurooppaan vain puoli miljoonaa. Siis todella vähän.

       Periaate ei kuitenkaan ole virallisen mielipiteemme edustajamme mukaan tullut vielä kyllin selväksi: tänne nautintojen puutarhaan ei saa päästää Venäjän itse rakennetusta helvetistä ketään sellaista, jolla on tuon maan passi, olkoonkin, että hänellä voi olla myös näiden meidän maidemme passeja.

     Asennetta, jota on kutsuttu nimellä ”russofobia”, esiintyi maassamme vielä vuosikymmen sitten tuskin lainkaan (ks. Vihavainen: Haun fobiapuheita tulokset) ja se oli aiheellisesti paheksuttua. Nyt se on takapajuisissa piireissä normaalia ja valitettavasti on pakko todeta, että sitä ilmenee jopa valtiojohdon piirissä. Toivottavasti ei sentään laajemmin.

           Asiaa ei kannata tarkastella historiattomasti, joten suosittelen paitsi kirjaani ”Ryssänviha” ja lällä palstalla aiheesta kirjoiettuja blgeja (ks. Vihavainen: Haun russofobia tulokset ). Liitän tähän myös erään suhteellisen uuden blogini, jossa asiaa on käsitelty:

 

perjantai 30. joulukuuta 2022

Sokea viha

 

Ehrenburg-piste

 

       Ilja Ehrenburg (1891-1967) oli Venäjän juutalainen kirjailija, jonka nimi hyvin tunnettiin Suomessakin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=ehrenburg ). Nimi assosioitiin usein siihen 1950-luvun poliittiseen suojasäähän (ottepel), jolle Ehrenburgin tuonniminen romaani antoi nimensä.

     Venäjällä hänet muistettiin ja kai nytkin muistetaan sen sijaan parhaiten sota-ajan tulikivenkatkuisena propagandistina, joka sanoi ruman sanan niin kuin se oli: tapa saksalainen!

      Kyseessä oli kansalliselle tasolle edennyt viha, jota ei käynyt laimentaminen poliittisilla selityksillä, joiden mukaan kyseessä oli loppujen lopuksi ja itse asiassa luokkavastakohtiin perustuva taistelu, eihän mikään kansa sinänsä ollut paha, huono tai vihattava.

       Tässä suhteessa Ehrenburgin sodanaikainen julistus tuo mieleen AKS:n Vihan veljien evankeliumin, jossa Elmo E. Kaila, Elias Simojoki ja kumppanit näkivät Suomen pelastumisen mahdollisuuden: kaikenvärisiä ryssiä oli vihattava, se oli totuus, jota Suomen kansa ei vielä ollut oppinut. Se ei osannut vihata, kuten verivihassa vihataan ja juuri tässä piili suuri kansallinen vaara.

       Voidaan tietenkin sanoa, että kokonaisen kansan kaikkien edustajien vihaaminen merkitsee vaipumista syvään primitiivisyyteen, jossa vieras haju jo laukaisee primitiivireaktion ja jossa korkeammat aivotoiminnot lakaistaan syrjään eläimellisen regression tieltä.

       Kuitenkin myös ihmiselle tällainenkin on mahdollista ja näyttää siltä, että tämä mahdollisuus voi hyvinkin herkästi toteutua esimerkiksi sodan aikana.

       Mitä Ehrenburgiin tulee, hän näytti sodan aikana päässeen Venäjällä suoranaisen palvonnan kohteeksi. Näin ainakin kertoi minulle paikallinen ystäväni Moskovassa 1970-luvun alussa. Hänen mukaansa rintamamiehet säilyttivät leikkeitä Ehrenburgin kirjoituksista mukanaan taisteluissa ja korottivat hänet sankarikseen, joka ainoana sanoi asiat niin kuin ne olivat.

      Hitlerin mielettömän politiikan mukaisesti hyökkääjä tuhosi ja halveksi Venäjän kansaa kykyjensä mukaan masentaakseen sen vastarinnan, mutta tosiasiassa nostatti herättämänsä vihan äärimmilleen ja samalla allekirjoitti oman kuolemantuomionsa. Sota idässä oli mahdollisimman kaukana herrasmiessodasta.

      Vladimir Pastuhov, suomalaistenkin hyvin tuntema Venäjän politiikan analyytikko, joka jo muutama vuosi sitten muutti Englantiin, on kirjoittanut artikkelin Ehrenburg-piste (Totška Erenburga, ks. Точка Эренбурга (novaya.media).

     Tässä artikkelissa kirjoittaja pitää naiivina sitä monen venäläisen ajatusta, että Eurooppa olisi kiinnostunut kannattamaan ja ottamaan vastaan oppositiohenkisiä venäläisiä. Näin ei ole. Venäläisyys sinänsä on vastenmielistä ja vaaralliseksi koettua, etenkin Venäjän naapurimaissa. Tässä selitys siihen, miksi Dožd-kanava sai lähteä Latviasta. Nyt on saavutettu Ehrenburg-piste, jossa russofobia -aiheellinen ja ansaittu- on tullut värisokeaksi.

      Kirjoittajan mielestä venäläisten emigranttien on syytä ymmärtää tilanne ja käyttäytyä sen mukaisesti eikä ihmetellä, etteivät he ole suosiossa.

       Sodan aikana tapahtuu kaikenlaista ja vaikka venäläisen kulttuurin cancelointi ei nyt ihan vielä ole tullut päivän sanaksi, on sitäkin harrastettu. Moni on kerta kaikkiaan saanut tarpeekseen Venäjästä ja toivoo, ettei sellaista maata olisi koskaan ollutkaan.

       Epäilemättä Pastuhov on tavoittanut jotakin oleellista Latvian tapauksesta. Maan tilanne on ollut äärimmäisen tukala ja se on vieläkin arkaluonteinen: latvialaisia on väestöstä 63 prosenttia ja loput ovat enimmäkseen venäläisiä tai muita slaaveja.

       Multikulturalismi, jota on pidettävä Venäjän tietoisen politiikan tuloksena, uhkaa ainakin pitkällä tähtäimellä kantakansallisuuden olemassaoloa ja tiedossa on, mitä Kremlin ”geopoliitikot” Latviasta ajattelevat.

       Suomessa asiat ovat toisin. Paljon puhuttu suomalainen russofobia oli varmasti todellisuutta niin maamme itsenäistymisvaiheessa kuin sitten sodan aikanakin. Sen jälkeen kuitenkin saimme aikaan tilanteen, jossa maamme oli suorastaan hermeettisesti eristetty kaikesta venäläisyydestä.

    Pienimmillään venäläisten määrä maassamme oli laskettavissa pikemmin sadoissa kuin tuhansissa. Rautaesirippu ei sijainnut länsi- vaan itärajallamme.

       Nykyään näyttää olevan paljonkin niitä, jotka kauhistelevat niin sanottua suomettumista, tarkoittaen sillä typerästi Suomen ulkopolitiikkaa Kekkosen aikana. Oliko se tahdotonta orjailua, joka tuotti meille kansallisen vaaran? Menetimmekö sen takia hyvät asemamme ja luisuimme surkeaksi vasalliksi?

       Käytännössähän tapahtui aivan päinvastoin. Kuilun pohjalta ponnistimme vapaan maailman osaksi, ja meillä oli jo varaa aitoon ystävyyteenkin venäläisten kanssa. Ne, jotka kuvittelevat, että tuon ajan ulkopolitiikka oli tottelemista pistooli ohimolla, ovat käsittäneet kaiken aivan väärin.

       Meidän Venäjä-kuvastamme hävisi tuon sangen idyllisen ajanjakson kuluessa russofobia, joka sen sijaan oli koko ajan ainakin potentiaalisesti olemassa niin sanottujen sosialististen ystävämaiden psykologiassa. Jokainen, joka on 1970-80-luvuilla keskustellut Venäjästä vaikkapa puolalaisten kanssa, tietää tämän.

       Suuren ystävyyden piirissä vallitsi koko ajan epäilys siitä, että niiden politiikan sanelee Moskova noiden maiden omien etujen kustannuksella. Venäjä se oli, joka teki noista Keski-Euroopan maista väkisin Itä-Eurooppaa. Eiväthän ne halunneet olla sitä.

        Suomessa sen sijaan ei koskaan herännyt edes epäilystä siitä, että täällä olisi kuuluttu itään. Sikäli kun sellaisia puheita oli, ne oli tarkoitettu ennen muuta hätkähdyttämään lukijaa (épatage). Eihän sitä tarvinnut muuta kuin matkustaa tarkoin vartioidun itärajan yli muutama satanen Suomen markkoja taskussaan. Kaikki, mitä lähes ekstraterritoriaalisilla oikeuksilla varustettu suomalainen siellä koki, vahvisti hänen vakaumustaan maansa läntisyydestä ja vapaudesta.

       Se oli mukavaa aikaa ja kelpasi siinä kaveerata paikallisten venäläisten kanssa. Mitään syytä fobioille ei ollut. Venäjän vähemmistökansojen ja myös ns. kansandemokratioiden kanssa oli toisin, syistä, jotka eivät kaipaa enempää selitystä.

       Nyt, kun Venäjä, vastoin koko aikakauden eetosta on ryhtynyt avoimeen sotaan naapurimaata vastaan tavoitteena sen väkivaltainen liittäminen valtaansa, on tilanne toinen kuin joskus 1960-80-luvuilla, 1990-2000-luvusta puhumatta.

       Suomelle Venäjä ei ole ainakaan toistaiseksi pahaa tehnyt, mutta sitä toki on syytäkin pitää syyllisenä niihin vaikeuksiin, joita meillä muutamalla alalla nyt on.

       Putin otti jossakin vaiheessa ihanteekseen Pjotr Stolypinin, kovaotteisen taantumuksellisen pääministerin, joka sai aika lailla myönteistä aikaan tukahduttaessaan kapinoivan rahvaan. Suomeen nähden Stolypinin politiikka oli typerää ja ylenkatseellista, kuten hänen kanssaan asioinut J.K. Paasikivi toteaa (Vihavainen: Haun stolypin tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

       Putinin on nyt vallannut sama hybris, sama omasta vallastaan juopunut typeryys, jonka takia hän on peruuttamattomasti menettänyt sen, mitä piti suurimpana tavoitteenaan, naapurimaiden halukkuuden vapaaehtoiseen yhteistyöhön Venäjän kanssa.

       Paitsi Latviassa, ainakin Ukrainassa on jo saavutettu tuo Ehrenburg-piste, jossa ei enää erotella tietyn kansallisuuden ihmisiä heidän asenteidensa mukaan, pelkkä kansallisuus riittää.

     Toivokaamme, ettei tuolle tasolle koskaan enää taannuta omassa maassamme.

*****

Nyt, vuoden 2026 lähestyessä loppuaan, voidaan todeta, että tuo oli turha toivo.

 

Kun ei ajatella enää aivoilla

 

Värisokean ksenofobian saturaatiopiste

 

      En ole koskaan pystynyt ymmärtämään ulkoministerimme ihailijoita, vaikka pyrkimyksenäni on yleensä nimenomaan ymmärtää ihmisten ajattelua eikä vain yksisilmäisesti löytää perusteita sille, miksi omat mielipiteeni olisivat parempia kuin muiden. Niillä muillakin on näkemyksilleen aina joitakin perusteita ja niissä saattaa piillä jotakin arvokastakin.

       Nyt Suomen virallista kansaa edustava ulkoministeri ehdottaa, että koko Eurooppa kieltäisi venäläisten turistimatkat EU:n alueelle. Suomihan on niin tehnyt jo Ukrainan sodan alusta lähtien.

Yksioikoisen typerästä politiikastamme johtuen suurelle osalle kansalaisiamme on siitä tullut suuria vaikeuksia ja itseaiheutettua imagohaittaa Venäjällä on varmasti vaikea korjata. Se jää historiaan vuosisadoiksi.

        Politiikkamme on ollut muista poikkeavaa ja silminnähden niitä typerämpää. Miksi ihmeessä sitä nyt suositellaan kaikille muillekin? Perustelut ovat järkyttävän irrationaalisia. Eihän moisesta segregaatiosta mitään hyötyä ole, mutta sen sijaan sen voi perustellusti katsoa aiheuttavan haittaa naapurimaan kansalaisille. Siis jokaiselle poikkeuksetta.

     Ulkominsterin (!) läpeensä lapsellisen järfkeilyn mukaan tuo kurja joukko on tähän saakka saanut ansaitsemattomasti nauttia lännen ihanuuksista ja vapauksista, samaan aikaan, kun se on sallinut oman maansa käydä tuhoisaa hävittysotaa Ukrainaa vastaan.

       Nyt siis olisi koko Euroopan kollektiivisesti rangaistava Venäjän kansaa. Suomi on tehnyt asiassa kaikkensa, mutta eihän se riitä. Tosin noita turisteja, joiden tulo siis kiellettäisiin on vuosittain tullut Eurooppaan vain puoli miljoonaa. Siis todella vähän.

       Periaate ei kuitenkaan ole virallisen mielipiteemme edustajamme mukaan tullut vielä kyllin selväksi: tänne nautintojen puutarhaan ei saa päästää Venäjän itse rakennetusta helvetistä ketään sellaista, jolla on tuon maan passi, olkoonkin, että hänellä voi olla myös näiden meidän maidemme passeja.

     Asennetta, jota on kutsuttu nimellä ”russofobia”, esiintyi maassamme vielä vuosikymmen sitten tuskin lainkaan (ks. Vihavainen: Haun fobiapuheita tulokset) ja se oli aiheellisesti paheksuttua. Nyt se on takapajuisissa piireissä normaalia ja valitettavasti on pakko todeta, että sitä ilmenee jopa valtiojohdon piirissä. Toivottavasti ei sentään laajemmin.

           Asiaa ei kannata tarkastella historiattomasti, joten suosittelen paitsi kirjaani ”Ryssänviha” ja lällä palstalla aiheesta kirjoiettuja blgeja (ks. Vihavainen: Haun russofobia tulokset ). Liitän tähän myös erään suhteellisen uuden blogini, jossa asiaa on käsitelty:

 

perjantai 30. joulukuuta 2022

Sokea viha

 

Ehrenburg-piste

 

       Ilja Ehrenburg (1891-1967) oli Venäjän juutalainen kirjailija, jonka nimi hyvin tunnettiin Suomessakin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=ehrenburg ). Nimi assosioitiin usein siihen 1950-luvun poliittiseen suojasäähän (ottepel), jolle Ehrenburgin tuonniminen romaani antoi nimensä.

     Venäjällä hänet muistettiin ja kai nytkin muistetaan sen sijaan parhaiten sota-ajan tulikivenkatkuisena propagandistina, joka sanoi ruman sanan niin kuin se oli: tapa saksalainen!

      Kyseessä oli kansalliselle tasolle edennyt viha, jota ei käynyt laimentaminen poliittisilla selityksillä, joiden mukaan kyseessä oli loppujen lopuksi ja itse asiassa luokkavastakohtiin perustuva taistelu, eihän mikään kansa sinänsä ollut paha, huono tai vihattava.

       Tässä suhteessa Ehrenburgin sodanaikainen julistus tuo mieleen AKS:n Vihan veljien evankeliumin, jossa Elmo E. Kaila, Elias Simojoki ja kumppanit näkivät Suomen pelastumisen mahdollisuuden: kaikenvärisiä ryssiä oli vihattava, se oli totuus, jota Suomen kansa ei vielä ollut oppinut. Se ei osannut vihata, kuten verivihassa vihataan ja juuri tässä piili suuri kansallinen vaara.

       Voidaan tietenkin sanoa, että kokonaisen kansan kaikkien edustajien vihaaminen merkitsee vaipumista syvään primitiivisyyteen, jossa vieras haju jo laukaisee primitiivireaktion ja jossa korkeammat aivotoiminnot lakaistaan syrjään eläimellisen regression tieltä.

       Kuitenkin myös ihmiselle tällainenkin on mahdollista ja näyttää siltä, että tämä mahdollisuus voi hyvinkin herkästi toteutua esimerkiksi sodan aikana.

       Mitä Ehrenburgiin tulee, hän näytti sodan aikana päässeen Venäjällä suoranaisen palvonnan kohteeksi. Näin ainakin kertoi minulle paikallinen ystäväni Moskovassa 1970-luvun alussa. Hänen mukaansa rintamamiehet säilyttivät leikkeitä Ehrenburgin kirjoituksista mukanaan taisteluissa ja korottivat hänet sankarikseen, joka ainoana sanoi asiat niin kuin ne olivat.

      Hitlerin mielettömän politiikan mukaisesti hyökkääjä tuhosi ja halveksi Venäjän kansaa kykyjensä mukaan masentaakseen sen vastarinnan, mutta tosiasiassa nostatti herättämänsä vihan äärimmilleen ja samalla allekirjoitti oman kuolemantuomionsa. Sota idässä oli mahdollisimman kaukana herrasmiessodasta.

      Vladimir Pastuhov, suomalaistenkin hyvin tuntema Venäjän politiikan analyytikko, joka jo muutama vuosi sitten muutti Englantiin, on kirjoittanut artikkelin Ehrenburg-piste (Totška Erenburga, ks. Точка Эренбурга (novaya.media).

     Tässä artikkelissa kirjoittaja pitää naiivina sitä monen venäläisen ajatusta, että Eurooppa olisi kiinnostunut kannattamaan ja ottamaan vastaan oppositiohenkisiä venäläisiä. Näin ei ole. Venäläisyys sinänsä on vastenmielistä ja vaaralliseksi koettua, etenkin Venäjän naapurimaissa. Tässä selitys siihen, miksi Dožd-kanava sai lähteä Latviasta. Nyt on saavutettu Ehrenburg-piste, jossa russofobia -aiheellinen ja ansaittu- on tullut värisokeaksi.

      Kirjoittajan mielestä venäläisten emigranttien on syytä ymmärtää tilanne ja käyttäytyä sen mukaisesti eikä ihmetellä, etteivät he ole suosiossa.

       Sodan aikana tapahtuu kaikenlaista ja vaikka venäläisen kulttuurin cancelointi ei nyt ihan vielä ole tullut päivän sanaksi, on sitäkin harrastettu. Moni on kerta kaikkiaan saanut tarpeekseen Venäjästä ja toivoo, ettei sellaista maata olisi koskaan ollutkaan.

       Epäilemättä Pastuhov on tavoittanut jotakin oleellista Latvian tapauksesta. Maan tilanne on ollut äärimmäisen tukala ja se on vieläkin arkaluonteinen: latvialaisia on väestöstä 63 prosenttia ja loput ovat enimmäkseen venäläisiä tai muita slaaveja.

       Multikulturalismi, jota on pidettävä Venäjän tietoisen politiikan tuloksena, uhkaa ainakin pitkällä tähtäimellä kantakansallisuuden olemassaoloa ja tiedossa on, mitä Kremlin ”geopoliitikot” Latviasta ajattelevat.

       Suomessa asiat ovat toisin. Paljon puhuttu suomalainen russofobia oli varmasti todellisuutta niin maamme itsenäistymisvaiheessa kuin sitten sodan aikanakin. Sen jälkeen kuitenkin saimme aikaan tilanteen, jossa maamme oli suorastaan hermeettisesti eristetty kaikesta venäläisyydestä.

    Pienimmillään venäläisten määrä maassamme oli laskettavissa pikemmin sadoissa kuin tuhansissa. Rautaesirippu ei sijainnut länsi- vaan itärajallamme.

       Nykyään näyttää olevan paljonkin niitä, jotka kauhistelevat niin sanottua suomettumista, tarkoittaen sillä typerästi Suomen ulkopolitiikkaa Kekkosen aikana. Oliko se tahdotonta orjailua, joka tuotti meille kansallisen vaaran? Menetimmekö sen takia hyvät asemamme ja luisuimme surkeaksi vasalliksi?

       Käytännössähän tapahtui aivan päinvastoin. Kuilun pohjalta ponnistimme vapaan maailman osaksi, ja meillä oli jo varaa aitoon ystävyyteenkin venäläisten kanssa. Ne, jotka kuvittelevat, että tuon ajan ulkopolitiikka oli tottelemista pistooli ohimolla, ovat käsittäneet kaiken aivan väärin.

       Meidän Venäjä-kuvastamme hävisi tuon sangen idyllisen ajanjakson kuluessa russofobia, joka sen sijaan oli koko ajan ainakin potentiaalisesti olemassa niin sanottujen sosialististen ystävämaiden psykologiassa. Jokainen, joka on 1970-80-luvuilla keskustellut Venäjästä vaikkapa puolalaisten kanssa, tietää tämän.

       Suuren ystävyyden piirissä vallitsi koko ajan epäilys siitä, että niiden politiikan sanelee Moskova noiden maiden omien etujen kustannuksella. Venäjä se oli, joka teki noista Keski-Euroopan maista väkisin Itä-Eurooppaa. Eiväthän ne halunneet olla sitä.

        Suomessa sen sijaan ei koskaan herännyt edes epäilystä siitä, että täällä olisi kuuluttu itään. Sikäli kun sellaisia puheita oli, ne oli tarkoitettu ennen muuta hätkähdyttämään lukijaa (épatage). Eihän sitä tarvinnut muuta kuin matkustaa tarkoin vartioidun itärajan yli muutama satanen Suomen markkoja taskussaan. Kaikki, mitä lähes ekstraterritoriaalisilla oikeuksilla varustettu suomalainen siellä koki, vahvisti hänen vakaumustaan maansa läntisyydestä ja vapaudesta.

       Se oli mukavaa aikaa ja kelpasi siinä kaveerata paikallisten venäläisten kanssa. Mitään syytä fobioille ei ollut. Venäjän vähemmistökansojen ja myös ns. kansandemokratioiden kanssa oli toisin, syistä, jotka eivät kaipaa enempää selitystä.

       Nyt, kun Venäjä, vastoin koko aikakauden eetosta on ryhtynyt avoimeen sotaan naapurimaata vastaan tavoitteena sen väkivaltainen liittäminen valtaansa, on tilanne toinen kuin joskus 1960-80-luvuilla, 1990-2000-luvusta puhumatta.

       Suomelle Venäjä ei ole ainakaan toistaiseksi pahaa tehnyt, mutta sitä toki on syytäkin pitää syyllisenä niihin vaikeuksiin, joita meillä muutamalla alalla nyt on.

       Putin otti jossakin vaiheessa ihanteekseen Pjotr Stolypinin, kovaotteisen taantumuksellisen pääministerin, joka sai aika lailla myönteistä aikaan tukahduttaessaan kapinoivan rahvaan. Suomeen nähden Stolypinin politiikka oli typerää ja ylenkatseellista, kuten hänen kanssaan asioinut J.K. Paasikivi toteaa (Vihavainen: Haun stolypin tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

       Putinin on nyt vallannut sama hybris, sama omasta vallastaan juopunut typeryys, jonka takia hän on peruuttamattomasti menettänyt sen, mitä piti suurimpana tavoitteenaan, naapurimaiden halukkuuden vapaaehtoiseen yhteistyöhön Venäjän kanssa.

       Paitsi Latviassa, ainakin Ukrainassa on jo saavutettu tuo Ehrenburg-piste, jossa ei enää erotella tietyn kansallisuuden ihmisiä heidän asenteidensa mukaan, pelkkä kansallisuus riittää.

     Toivokaamme, ettei tuolle tasolle koskaan enää taannuta omassa maassamme.

*****

Nyt, vuoden 2026 lähestyessä loppuaan, voidaan todeta, että tuo oli turha toivo.

 

Venäjän talouden romahdus viivästyy

 

Nääntyvä Venäjä?

 

      The Economistin kirjoittaja, joka lehden tavan mukaan on anonyymi, ennustaa sen 10.10. ilmestyneessä numerossa Ukrainalle ja Euroopalle uutta kauhun talvea. Venäjän sotapotentiaali ei ole vain tyhjenemättä, vaan tuntuu muuttuvan yhä tehokkaammaksi (Vladimir Putin and the pariah problem).

       Eurooppa on lähtenyt siitä, ettei Venäjä saa voittaa eikä Ukraina saa hävitä. Mutta, kuten muuan amerikkalainen toimihenkilö Helsingin turvallisuusforumissa sanoi, ”vatsatuntuma on (all of us know, deep down), ettei oikeudenmukaista rauhaa ole tulossa”

       Putinia ei koskaan saada rikoksistaan oikeuteen, eikä Venäjä tule maksamaan sotakorvauksia. Itse asiassa tusinoittain Ukrainan-veteraaneja on jo valittu Venäjän parlamenttiin, joten siellä tule olemaan sotarikollisia kauas tulevaisuuteen, pohtii kirjoittaja.

       Niinpä valtiollisella tasolla ei kannata enää edes mainita sitä, että Putin on roisto, koska hänen kanssaan se rauha on todennäköisesti tehtävä.

        Me rivikansalasiset tietenkin saamme nimittää häntä asianmukaisella tavalla ja sitähän tekevät myös hänen venäläiset alamaisensa sopivisa yhteyksissä (vrt. Vihavainen: Haun putinin oikea nimittäminen tulokset). Mudak mikä mudak ja katastrofi koko maailmalle.

      On syytä kysyä, miten paljon uhrauksia Ukrainalta voidaan vaatia ja Euroopan on sitä syytä tukea Economistin kirjoittajan mukaan mahdollisimman paljon, mutta saattaa käydä niin, että hyökkääjän rangaistukseksi jää vain voiton epätäydellisyys ja sen korkea hinta arvelee kirjoittaja, joka ei siis saa palkkaansa esimerkiksi Yleisradiolta ja tuskin Venäjältäkään.

       Sodan hinta on ollut astronominen myös rahassa mitaten. Venäjän talous on kuitenkin ollut vahva yli odotusten ja läntisen maailman pakotteet ovat tehonneet siihen hämmästyttävän vähän.

       Tietyt Ukrainan iskut, kuten postimyyntilogistiikan ja öljynjalostamojen pommitukset ovat haitanneet tavallista venäläistä kuluttajaakin, mutta katastrofi näyttää yhä olevan paljon kauempana Venäjällä kuin se on Ukrainassa ja läntisessä Euroopassakin.

      Aikoinaan, 1990-luvulla Venäjän talouden ekspertti Pekka Sutela sanoi, että taloudellisesti Venäjällä näyttää nyt olevan mahdollista kehittyä kahteen suuntaan: siitä voi tulla toinen Saksa tai toinen Burkina Faso. Edellinen symbolisoi hyvin järjestettyä vaurasta hyvinvointivaltiota ja jälkimmäinen sen vastakohtaa.

       Suomessa näyttää tämän kysymyksen ratkaisu jääneen suurelle yleisölle aivan tuntemattomaksi, vaikka se tapahtui jo kauan sitten. Venäjä ei toki ole samassa määrin hyvinvointivaltio kuin Saksa, vaikka sen ideologinen lunatic fringe korostaakin sen muka ylivertaista kristillistä lähimmäisenrakkauden eetosta vastakohtana lännen kalvinistiselle raakuudelle.

       Sen sijaan Venäjä kyllä on saavuttanut ja ohittanut talouden koossa Saksan, vaikka BKT per capita onkin yhä pienempi.

      Viittaan tässä Venäjän ostovoimakorjattuun (PPP) bruttokansantuotteeseen, en kansainvälisten vaihtokurssien mukaan mitattuun (ks. Luettelo valtioista bruttokansantuotteen mukaan (PPP) – Wikipedia).

     Ostovoimakorjattu arvo on tavallisen kukuttajan kannalta se oleellinen asia. Suomalaisille, joiden valuutta on yliarvostettua kansainvälisten vaihtokurssien mukaan, asia on edullinen matkaillessa ja yhtä turmiollinen kansainvälisessä kaupassa, jossa olemme hinnoitelleet itsemme ulos. EMU-jäsenyys tekee ulkoisen devalvaation mahdottomaksi ja AY-rälssi sisäisen.

      Venäjän palkkataso on meidän vaihtokurssillamme vertaillen matala, mutta ostovoimakorjattuna se on lähes kaksinkertainen eli lähentelee kahtatuhatta euroa. Enää ei maidemme välillä suinkaan vallitse maailman korkein elintasokuilu, kuten asia oli vähän aikaa1990-luvulla.

     Onko tulojen jakaantuminen sitten kuitenkin Venäjällä äärimmäisen epätasaista, kuten usein sanotaan. Suuressa maassa alueiden väliset erot ovat suuria ja yllättäen korkeimmat keskitulot löytyvät kaukaiselta Tšuktšien niemimaalta (Tšukotka). Mutta ei muukaan maa yhtä Itä-Karjalan syrjäkylää ole Moskovan ja Pietarin ulkopuolella.

     Tulonjaon tasaisuutta ja epätasaisuutta mitataan ns. gini-indeksillä, jonka tunteminen kuukuu yleissivistykseen, mutta selostan sen silti. Mikäli indeksi on 0, jakautuvat tulot täysin tasaisesti eli jokainen saa saman verran. Mikäli se on 1, on jakautuminen mahdollisimman epätasaista, kun yksi ainoa henkilö saa kaiken.

    Käytännössä matalimmat arvot ovat 0.20:stä ylöspäin (Slovakia 23,8) ja suurimmat 0.60:stä ylöspäin (Etelä-Afrikka 0.63). Normaalisti nollat jätetään lukujen edestä pois ja usein myös pisteet.

       Todettakoon, että oma gini-indeksimme on 27.4 ja Ruotsin 29.3. Tulonjakomme kuuluu maailman tasaisimpiin ja kauhesta eriarvoisudesta ruikuttavien olisi syytä suhteuttaa sanomaansa edes johonkin ja esittää oma vaatimustasonsa. Mutta tämä ei tässä nyt ole se käsiteltävä asia.

      Kyse on nyt siis tulonjaosta Venäjällä ja sen vertaitavuudesta.  Gini-indeksin mukaan se on 33. Sitä voidaan verrata paitsi omaan lukuumme, myös esieriksi USA:n vastaavaan, joka on 41.8.

     Voimme siis todeta, että meillä tulonjalo on paljon tasaisempi kuin Venäjällä, mutta Venäjällä se taas on paljon tasaisempi kuin USA:ssa.

       Mainittakoon, että luku on Saksalla 32,4 ja Ranskalla 31,8. Lisää ajateltavaa saa, kun ottaa huomioon, että Ukrainalla luku on 25.6 ja Kiinalla 26.

      Venäjällä tuloerot ovat siis hyvin suuret meidän mittapuillamme, mutta eivät l-heskään niin suuret kuin USA:ssa. Ukrainassa ja Kiinassa tulojen jakaantuminen taas on vielä tasaisempaa kuin meillä, saati Ruotsissa tai Saksassa.

      Tällaisia koko maata käsittäviä yksinkertaisia lukuja ei tietenkään pidä kuvitella muuksi, kuin ne ovat. Ne antavat sellaisenaan tärkeää tietoa kohteestaan tietyn tekijän suhteen, mutta eivät kerro mitään esimerkiksi siitä, miten turvattu tai turvaton tavallisen kansalaisen elämä on ja miten onnellisia sen asukkaat.

       Niitä sitten kuvataan toisenlaisille mittareilla, joiden merkityksestä myös sopii kakin mokomin kiistellä. Joka tapauksessa on tärkeää, että tunnemme edes noita käytettävissä olevia mittareita, ettemme kuvittelisi maailmasta aivan mahdottomia.

    Mitä tulevaan kauhun talveen tulee, Venäjän taloudella näyttäisi olevan kaikki edellytykset kestää se ihan hyvin ja varmaan myös Euroopan mailla, vaikka meillä kriittisten resurssien niukkuus todennäköisesti tulee pahemmaksi.

        Jo pelkästään gini-kertoimen ja BKT:n perusteella ei näytä siltä, että Venäjän väestö nyt tai lähitulevaisuudessa eläisi nälkärajalla ja alkaisi epätoivoisena vaatia rauhaa hinnalla millä hyvänsä. Maailmassa toteutuvan oikeudenmukaisuuden kannalta tämä on ikävä juttu, mutta emme me sille mitään voi.

Sopeutumisen aikaa

 

Me ja muut kotoutujat

 

      Joskus, suunnilleen armon vuonna 1999 kävin Pariisissa puhumassa Suomen kulttuuri-instituutissa ns. ”suomettumisesta”. Samassa tilaisuudessa toisena puhujana oli Aleksandr Zinovjev, ”Homo Sovieticuksen” käsitteen kehittäjä. Sali oli ääriään myöten täynnä, mikä johtui varmaan viimemainitusta.

      Siinä salissa kaikki olivat eurooppalaisia ja puhuivat ranskaa, muistaakseni myös Zinovjev. Kun instituutin johtaja vei minut ja pari muuta vierasta ajelulle ympäristöön, näkymät muuttuivat. Faubourg St. Denis oli pelkästään afrikkalaisten asuttama alue, jonka basaariksi muuttunutta katua automme tuskin pääsi etenemään.

       ”Se on Euroopan tulevaisuus, haluatte tai ette”, sanoi autokuskimme, joka muistaakseni oli algerialainen. Hän ei kuulostanut lainkaan innostuneelta, mutta ei myöskään kiihtyneeltä. Näin se nyt vain meni, kun kerran annettiin mennä.

      Suomessa maahanmuuttajia oli tuohon aikaan vielä hyvin vähän ja pohdiskelin, miten paljon heitä ylipäätään olisi syytä ottaa maahamme, kun selvää joka tapauksessa oli, että he ja heidän sukunsa olisivat täällä ikuisesti. Tietyssä vaiheessa heistä tulisi enemmistö ainakin monin paikoin, mikä muuttaisi suuresti koko maatamme, kuten se oli muuttanut Ranskaa.

      Vaimoni törmäsi työssään yhdistykseen nimeltä ”Uuden Somalian rakentajat” ja oli asiasta huvittunut. Minä en osannut naureskella lainkaan, sillä pidin selvänä, että kun tietty kriittinen massa toisen kulttuurin edustajia olisi maassa, he tosiaan rakentaisivat tänne uudelleen pikku kotimaansa, kuten kolonistit aikoinaan Amerikassa.

       Mikä mahtaisi olla sellainen määrä siirtolaisia, jonka valtakulttuuri kestäisi ilman suuria ongelmia? Asiaa tuntevien kirjoittajien näkemyksistä lähtien pääsin siihen tulokseen, että se olisi noin viisi prosenttia, riippuen toki tulijoiden kulttuurista.

        Arvelin, että kristittyjen eurooppalaisten, kuten venäläisten ja virolaisten määrä voisi olla suurempikin, kun taas kulttuurisesti kaikkein etäisimpien ryhmien pitäisi jäädä hyvin pieniksi, jolloin heillä olisi käytännössä pakko integroitua ympäröivään kulttuuriin. Eihän mikään mahti kuitenkaan voisi estää heitä kerääntymästä yhteen, vaikka sitä pitäisi yrittää ehkäistä.

     Vuonna 2009 ilmestyi kirjani ”Länsimaiden tuho”, jossa puutuin tähänkin asiaan, erityisesti sivuilla 193-198. Yhdessä romahtaneen syntyvyyden kanssa massiivinen maahanmuutto oli kansakunnan kohtalonkysymys, mikä oli jokaiselle normaalijärkiselle selvää, jos hän viitsi vilkaista väestöennusteita.

       Kyseessä ei tietenkään pitkällä tähtäimellä ollut enempää eikä vähempää, kuin väestön vaihtaminen: ” Poliittinen konsensus näyttää lähtevän siitä, että kansan on haluttava elintasonsa lineaarista kasvua… Nyt pila tullut todeksi. ’Arvojohtajina’ toimivat presidenttimmekin ajattelevat juuri niin kaavamaisesti kuin oravanpyörän hoitajilta sopii odottaa. Kansaa ollaan vaihtamassa, jotta sen onni voitaisiin toteuttaa”.

       Tuohon aikaan puhuttiin vielä ”huoltosuhteesta”, jonka korjaamiseksi tarvittaisiin ehdottomasti siirtolaisia. Massiivinen työvoimapula oli taas vaanimassa aivan nurkan takana.

       Itse en jaksanut uskoa siihen, että parin sukupolven kuluttua tarvittaisiin sama suhteellinen määrä työntekijöitä kun ennenkin, eikä siihen enää usko kukaan muukaan. Siihen aikaan siirtolaisuuden suurta kasvattamista joka tapauksessa perusteltiin uuden työvoiman tarpeella ja puhuttiin jo valtavista ihmismäristä.

      Maahanmuuttajien määrä nousi rajusti etenkin 2010-luvulla, mutta talous pysytteli paikoillaan. Ehkäpä tulijoita sitten oli liian vähän? Joka tapauksessa tuo viiden prosentin haamuraja ylitettiin lennossa ja maahanmuuttajia on meille saapunut jo kaksi kertaa tuo määrä, eikä loppua ole näkyvissä hallituksen ponnisteluista huolimatta.

       Itse muistan tuohon aikaan korostaneeni sitä, että ne, jotka maahan tulevat, on integroitava ympäristöönsä mahdollisimman tehokkaasti, muuten vaarana ovat slummiutuminen ja rinnakkaisyhteiskunta. Syntyy uusi alaluokka, joka Ranskan lähiöväen tapaan ehkä jopa katsoo olevansa sodassa valtakulttuuria vastaan.

       Yritin aina silloin tällöin peräänkuuluttaa maallemme edes jonkinlaista siirtolaispolitiikkaa, mutta eihän se ketään kiinnostanut. Niinpä poukkoiltiin poliitikkojen kulloistenkin intressien mukaisesti reaktiivisista kampanoista toiseen, milloin ”rasismin” kauheuksia tai taaperon hukkumista pöyristyen, milloin ”paperittomien” oikeuksia hehkuttaen.

      Alkujaan afganistanilainen, pakolaisena maahamme otettu Eva Tawasoli on Ari Helon toimittamassa artikkelikokoelmassa ”Liberaalina Suomessa” kirjoittanut ”kotoutumisesta” ja maahanmuutosta.

      Hän huomauttaa, ettei koko ”kotoutumista” ole edes välitetty määritellä ja sanalla tarkoitetaan milloin integraatiota, milloin assimilaatiota tai akkulturaatiota. ”Monikulttuisuuskin” kuuluu samaan sarjaan.

      Hän vaatii ennen muuta Suomelta maahanmuuttopolitiikan päämäärätietoista muotoilua: Millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää vuonna 2050? Tavoitellaanko kasvavaa maahanmuuttoa vai sen rajoittamista: Rakennammeko aitoa integraatiota, vai mallia, jossa korostuu vain yhdenmukaistuminen?

      Toinen tarvittava asia on, että ”tunnistetaan kotoutuminen yksilöllisenä, monipolkuisena prosessina… On naiivia ajatella, että ihminen voisi sisäistää uuden yhteiskunnan kielen, normit, järjestelmän ja toimintalogiikan lyhyessä ajassa -eritysesti silloin, kun lähtökohdat ovat haastavat”.

       Mahdollisimman nopeaa kiinnittymistä yhteiskuntaan ei kirjoittajan mielestä ”edistetä odotuksia kiristämällä, vaan varmistamalla, että maahanmuuttajilla on realistiset ja omaan tilanteeseensa soivat edellytykset kotoutumispolullaan edetä”.

     Kolmanneksi tarvitaan myös politiikan vaikuttavuutta aidosti mittaavat mittarit. Työllisyyden rinnalla tulisi tarkastella esimerkiksi kielen oppimista, koulutuspolkujen toimivuutta ja niin edelleen.

       Neljänneksi pitäisi luoda luottamusta, joka on kotoutumisen kova ydin ja rakentuu ”vain, jos kolme asiaa toimii yhtä aikaa: yhteiset rajat, yhdenvertaisuus ja yhteisöön kuulumisen kokemus”.

      Täyttä asiaahan tämä on. Kumartelu tulijoiden oman kulttuurin edessä, silloinkin kun siihen kuuluviksi katsotaan tähän yhteiskuntaan aivan sopimattomia asioita alkaen naisten hunnuttamisesta ja sukuelinten raatelusta ”kunniamurhiin”, ”uskottomien” halveksuntaan ja loukkaamiseen ja lopulta jihadiin on tuhon tie.

     Itse lisäisin vielä sen, ettei maahanmuuttopolitiikan tähtäin saa ulottua vain vuoteen 2050, vaan sen on otettava huomioon myös se tilanne, joka syntyy ensi vuosisadalla. Kulttuurien kehitys ei ole mitään pikajuoksua.

Kirjoittaja on sitä mieltä, että paitsi maahanmuuttajien, myös täällä jo asuvien on muututtava: molempien on sopeuduttava toisiinsa. Tässä avainasemassa on vuorovaikutus.

      Tätä voi pitää selviönä. Muutos ei voi olla tapahtumatta molempiin suuntiin ja esimerkiksi sadan vuoden kuluttua jälkeläisemme saavat konkreettisesti nähdä, mitä se on merkinnyt.

     Itse kukin näkee helposti, että maahanmuutto on jo muuttanut kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme, sekä koko Euroopassa, että Suomessa erityisesti.

       Tässä vuorovaikutuksessa vastaanottavan kulttuurin on syytä osoittaa tervettä itsetuntoa ja jämäkkyyttä, muuten se hajoaa nopeasti ja lopullisesti.

     Kuttuureilla on jokaisessa valtiossa oltava oma hyväksytty paikkansa ja suuren enemmistön on se määrättävä, asianmukaisella kunnioituksella toisten vakaumusta kohtaan.

     Tämä edellinen ei ole Tawasolin, vaan minun kynästäni. Spengleriä soveltaen voisi sanoa, että elämme ratkaisun vuosia. Olemme jo parin sukupolven ajan tottuneet olemaan herroja sekä omassa talossamme, että maailmalla. Alamäki on alkanut, ja se pitää yrittää laskea hallitusti.