Juristit demokratian vaarantajina

 

Sananvapaus hupenee

 

     Viime aikoina on saanut lukea yhä uudelleen törkeistä sananvapauden loukkauksista, joita Euroopassa tehdään tuomioistuimien avulla.

      Saksa taitaa olla tässä omaa luokkaansa ja siellä pienikin vihjaus natsimenneisyyteen herättää heti poliisin ja oikeuslaitoksen, luvassa on herkästi pidätys ja kotietsintä, ellei asiasta selviä pelkillä sakoilla.

     Kuten Die Zeitin (7.5.2026) julkaisemasta kirja-arvoselusta käy ilmi, rikoksena on pidetty miltei mitä tahansa, jota on voidaan tulkita holokaustin ”normalisoimiseksi” (Verharmlosung). Jos vaikkapa koronan aikana kirjoitti ”maski tekee vapaaksi”, joutui leivättömän pöydän ääreen, vaikka yhteys tuohon mammuttirikokseen syntyikin vain juristin epäluuloisten aivojen tekemässä assosiaatiossa.

     Edellä mainitussa Die Zeitin numerossa on kaksikin tärkeää artikkelia sananvapaudesta. Toinen on arvostelu Ronen Steinken kirjasta Meinungsfreiheit. Wie Polizei und Justiz unser Grundrecht einschränken -und wie wir es verteidigen – Mielipiteenvapaus. Miten poliisi ja oikeuslaitos rajoittavat perusoikeuttame jamiten me puolustaudumme sitä vastaan (Berlin Verlag, München 2026, 304 s.). Arvostelun otsikkona on Wie viel Hass ist rechtens?- Kuinka paljon vihaa on oikein?

     Steinkellä sattuu olemaan juutalaisia juuria ja se luultavasti pelastaa hänet oikeinajattelevien pölkkypäiden lynkkaukselta, kun hän argumentoi, että myös vertauksia natsimenneisyyteen on saatava esittää.

     Steinken mielestä Saksassa yleistynyt tyhjä leimaaminen tyyliin ”rasisimi ei ole mikään argumentti”, ei myöskään ole mikään argumentti. Perustuslaki määrää takaamaan mielipiteen esittämisen oikeuden myös vapauden vihollisille.

     Mikään mielipide ei ole niin hyvä, ettei sitä saisi kritisoida. Imbesillit lepertelyt (minun ilmaukseni) ”sananvastuusta” ja ”vihapuheesta” eivät yksinkertaisesti riitä argumenteiksi. Totuuksistakin on kiisteltävä (diskutiert werden) eikä niitä saa määrätä.

     Tämähän on normaalia tervettä järkeä, mutta nykyisessä tilanteessa sellaisen käyttäminen on kuin onkin vallankumouksellinen teko. Ymmärrän, etä Steinke säikäyttää tässä kovasti kelpo poroporvaria -den tüchtigen Spiessbürger. Ajatelkaamme nyt vain, että ehdotonta kunnollisuutta edustavalle Saksalle kehdataan juuri nyt tarjota jopa vaihtoehtoa. Mitä sellainen voisi tarkoittaa?

     Sivumennen sanoen, artikkelissa kuvataan iskusanojen käyttöä argumentolnnin asemesta sanalla ”Selbstvergewisserung”, mikä tarkoittaa pyrkimystä saattaa itsensä jostakin asiasta vakuuttuneeksi.      Ehkäpä sen meillä voisi korvata sanalla ”Itsevanhurskauttaminen”. Kysymyshän on strategiasta, jonka tarkoituksena on farisealaisesti paeta todellisuutta ja onnitella itseään sen johdosta.

     Mainittakoon, että Steinken kirja on ehdolla Saksalainen tietokirja-palkinnon saajaksi. Tämä osoittaa, että suureen maahan mahtuu sentään aina myös kriittistä ajattelua, jota voidaan yhä esittää kaiken maanisen noitavainopsykoosin keskelläkin.

     Sivumennen sanoen, julkisen kritiikin mahdollisuus ei suinkaan välttämättä johda ilmapiirin normalisoitumiseen. Myös noitavainojen aikaan esitettiin mielipiteitä, joiden mukaan kyseiset prosessit olivat mielettömiä.

     Mutta, kuten muuan ranskalainen intellektuelli totesi, le peuple est toujours aussi bête. Se ei ole mikään herjaus, vaan väite, jota sopii vapaasti arvostella. Tuohon kansaan on luettava kulloinkin vallitsevan konsensuksen kannattajat.

     Enemmistöhän kannattaa aina sitä, mitä se kokee johtajien siltä vaativan. Tämä koskee myös juristeiksi nimittämiämme toimihenkilöitä.

     Ja johtajathan vaativat. Samaisessa Zeitin numerossa on myös ”rikoksia”-osastossa englantilaisen Lucy Connollyn haastattelu.

     Kyseessä on perheenäiti, joka Englannissa tuomittiin 31 kuukauden vankeuteen twiitistä(!). Hänen twiittinsä oli toki vihainen ja jopa raivostunut. Kun uutiset kertoivat, mettä muuan aahanmuuttaja oli puukottanut kolme pikkutyttöä kuoliaaksi, menetti perheenäiti malttinsa ja kirjoitti twiitin.

     Twiitissä hän vaahtosi, että siirtolaiset olisi palautettava heti ja että ”minun puolestani nuo paskahotellit kaikkine paskiaisineen saisi polttaa heti ja panna sinne mukaan myös koko petturihallituksen ja poliitikot. Tulen fyysisesti sairaaksi, kun ajattelen, mitä nuo perheet nyt saavat kestää. Jos tämä tekee minusta rasistin, niin siitä vaan.”

     Hyvin pian kirjoittaja alkoi pitää twiittiään inhottavana ja kun levottomuudet alkoivat, hän kehotti lopettamaan ne. Eihän se tietenkään mitään vaikuttanut, kuten ei aiempikaan twiitti ja jokunen tuhopolttokin tapahtui mellakoiden yhteydessä.

     Pääministeri Keir Starmer, entinen korkea oikeusviranomainen, kehotti nyt käyttämään kiihottajia vastaan kaikkea ankaruutta ja niinpä myös Conolly vangittiin ja joutui vuodeksi istumaan.

     Miten hyvin pääministerin käytös sopii vallan kolmijaon piiriin, voi kysyä ja sitäkin suuremmalla syyllä voi kysyä, mitä järkeä oli panna 12-vuotiaan tytön äiti vuodeksi vankilaan siksi, että hän oli menettänyt malttinsa ja kirjoittanut sosiaalisen mediaan raivokkaan purkauksen.

     Lieventävänä asianhaarana olisi voinut pitää, että hän oli itsekin menettänyt poikansa pikkulapsi-ikäisenä ja lasten tappaminen oli hänelle erityisen herkkä asia. Oikeuskin peräti totesi tämän seikan, mutta tuomiosta tuli mitä tuli.

     Kun Zeitin haastattelija kysyi Conollyltä, miten hän selittää tuollaisen tuomion vuoden 2024 Englannissa, tämä vastasi, että nyt oli vallassa kommunistinen diktatuurihallitus, jonka alaisuudessa sananvapaus on vain vasemmistolla.

     Zeitin reportteri ehdotti syyn mahdollisesti kuitenkin olevan se, että maahanmuuttajamaaksi muuttunut Englanti oli alkanut pelätä itseään ja ettei kahta asiaa voinut saada samaan aikaan, mielipiteenvapautta ja yhteiskuntarauhaa.

     Conolly myönsi asiaa voitavan niinkin ajatella, mutta Britanniassa kansalaiset olivat erityisen herkkiä vapaudestaan. Englanti oli toki Magna Chartan maa. Sen sijaan, että ihmiset pakotettiin vaikenemaan olisi tartuttava niihin ongelmiin, jotka ihmisiä suututtivat.

     Conolly kertoi kannattavansa Nigel Faragen Reformipuoluetta, eikä sulkenut pois ajatusta, että ryhtyisi poliitikoksi. Amerikassa oli sananvapaus joka tapauksessa selkeästi määrätty perustuslaissa ja hänet olikin kutsuttu Washingtoniin kertomaan tapauksestaan. Koska tuomio kuitenkin jatkuu maaliskuuhun 2027 saakka, hän ei voinut matkustaa.

     Siinäpä taas muuan tarina kaikessa karuudessaan. En suotta pilaa lukijan iloa vertaamalla tätä tapausta johonkin vastaavaan suomalaiseen.

      Totean vain, että elämme aikoja, jolloin tyhmyys marssii yhä ylpeämmin demokratian perusteita vastaan ja oikeamieliseen laumaan kuulumisen todistelu ja muu itsevanhurskauttaminen koetaan suurimpina hyveinä ja älyllisesti palkitsevina suorituksina myös journalistien piirissä.

     Siellä sentään Kekkosen kaudellakin esiintyi aina myös kriittistä ajattelua. Kannattaa miettiä, mitä meidän kannaltamme tarkoittaa se, että jopa saksalaisissa laatulehdissä esiintyy yhä itsenäistä ajattelua, kun taas meillä sen sijaan jopa ns. koomikot ja pilapiirtäjät tekevät kaikkensa osoittaakseen, että valtavirran ideologia on ainoa oikea.

     Näinhän Neuvstoliitossakin tehtiin., enkä sano tätä heittääkseni kevyen hehrjan. Se, joka selailee esimerksiksi neuvostoajan Krokodil-lehteä, näkee heti yhtäläisyydet meikäläisten ”satiirikkojen” kanssa.

     Mutta tämä kuuluu pintailmiöihin. Olennaista on, mitä perustavia muutoksia pinnan alla tapahtuu. Die Zeitin toimittajan sanat Britannian ”maahanmuuttajayhteiskunnasta”(Einwanderungsland) ja sen yhteensopimattomuudesta sananvapauden kanssa on syytä panna merkille.

Herrasväkeä ja herrastelua

 

Kartanoelämää

 

Anna-Maria Åström, ’Sockenboarne’. Herrgårdskultur I Savolax 1790-1850. Folkslivsstudier XIX. Svenska litteratursällskapet i Finland 1993, 424 s.

 

     Savon “hovit” eli kartanot olivat yleensä sotilasvirkataloja, joiden isännät olivat upseereita ja kuuluivat pikkuaateliin. Kartanokeskittymä Savoon syntyi sotilaallisista syistä, kun rajamaakunnan puolustusta oli vahvistettava.

     Anna-Maria Åströmin tutkimus on ennen muuta kansatieteellinen tai ehkä paremmin sanoen antropologinen ja keskittyy vastaamaan kysymyksiin kartanoyhteisön toimintatavasta, uusintamisesta ja representaatiosta.

     Kirja on saatavana myös netissä (ks. 'Sockenboarne' : herrgårdskultur i Savolax 1790-1850 / Anna-Maria Åström. - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto) ja sitä lukiessa voi tarvittaessa käyttää myös käännöskonetta.

     Kirjassa on tutkittu sekä kartanoa yhteisönä, että sitä herrasväen yhteisöä, joka oli suhteellisen tiiviissä vuorovaikutuksessa ja muodosti ruotsinkielisen yhteisön keskellä Savoa. Koska yhteisö oli suhteellisen pieni, noin sata taloa, sitä on voitu tutkia jopa koko populaatio huomioiden. Kirjan lopussa on kiinnostavia luetteloita kartanoiden omistajien muutoksista (ss.404-419), alustalaisten määristä (377-380) ja jopa arvoesineistä (388).

     Kirjan alaotsikossa voisi yhtä hyvin olla vaikkapa maininta yhteisön ”noususta ja tuhosta”, vaikka ”tuho” tapahtuukin hieman rajavuosia myöhemmin ja yhteisön synty aiemmin. Vuodet 1790-1850 ovat sen kukoistuskautta, vaikka loppupuolella on jo havaittavissa suuria muutoksia, esimerkiksi siinä, että upseeriaines vähenee.

     Itse asiassa siviilivirkamiesten osuus oli suhteellisen suuri jo 1700-luvulla. Vuonna 1780 oli aineistosta 58 kartanoa sotilailla ja 33 siviileillä. Vuonna 1805 suhde oli 3:1 sotilaiden hyväksi, mutta vuonna 1830 siviileillä oli jo 67 kartanoa ja sotilailla enää 65. Talojen määrähän siis muuttui koko ajan.

     Tämä oli tietenkin odotettavissa sikäli, ettei Suomen suuriruhtinaskunnalla enää ollut sellaista  omaa armeijaa, joka olisi tarvinnut satoja upseereita. Monet kyllä menivät Venäjän palvelukseen (vrt. Vihavainen: Haun grotenfelt tulokset ), mutta siivilivirkamiehet ja yhä useammin myös rikastuneet talopojat ja puutavarayhtiöt alkoivat ostaa kartanoita itselleen.

     Tämä liittyi kapitalismin kehitykseen ja modernisaatioon Suomessa. Kartanotalous kävi vanhanaikaiseksi ja raha alkoi puhua sieltä, minne sitä oli teollistumisen ja ulkomaankaupan ansiosta kasaantunut. 1900-luvun alussa aateliset kartanonomistajat olivat Savossa jo harvinaisuuksia ja vanha yhteisö oli kalpea muisto vain.

     En ryhdy tässä selostamaan tätä sangen monipuolista tutkimusta perusteellisemmin, vaan tyydyn nostamaan esille joitakin minua kiinnostavia kohtia alueen yhdestä nurkkauksesta.

     Sulkavalaisia kartanoita kirjoittaja on hyväksynyt joukkoon vain kahdeksan (aa. 406-407), joten poissa ovat esimerkiksi aliupseerien virkatalot, kuten Harakkaharju ja Hyvärilä. Myös pappilat puuttuvat kirjoittajan perusaineistosta, vaikka papit olivat ainakin jonkinlainen osa tuota yhteisöä ja myös heitä käsitellään kirjassa jonkin verran.

     Erilaiset taulukot ja kaaviot auttavat myös halukkaita ymmärtämään tämän harrasväen keskinäisiä suhteita, joita syntyi ja ylläpidettiin avioliittojen avulla (esim.  sulkavalaiset Pistolekors, Reiher, v. Fieandt, Ehrnrooth ja pari muuta, ss. 137-142).

     Kirjoittajan mielenkiinto ulottuu suurista rakenteista ja teorioista aina brodeerausmalleihin (märkdukar), joista Tiittalan kartanon kaksi kangasta vuosilta 1732 ja 1749 saavat osakseen perusteellisen käsittelyn (ss. 314-319).

     Kartanoväki oli varsin luokkatietoista ja tämä näkyi koko elämäntavassa ja instituutioissa, joiden ulkopuolelle talonpojat jäivät ja merkittävä raja erotti myös aliupseerit erilleen varsinaisesta herrasväestä. Rengit, piiat ja mamsellit kuuluivat kyllä talouteen, mutta tuskin seurapiiriin. Viimemainitut ehkä ulkokehällä.

     Perheet eivät olleet varsinaisia ydinperheitä, vaan niihin kuului yleensä pari sukupolvea sekä naimattomat tädit ja setämiehet. Talouksien ihmismäärä oli tyypillisimmin 11-15 henkeä ja joskus jopa 20-30.

     Torppia kartanoissa oli huomattavan paljon ja niiden määrähän kasvoi väestön kasvaessa 1700- ja 1800-luvuilla. Pienemmillä kartanoilla saattoi olla alle viisi torppaa, mutta suurimmilla yli 20. Enimmäkseen niitä oli 5-9.

     Herrasväen instituutiot liittyivät paljolta pariutumiseen, mikä oli keskeisen tärkeää yhteisön uusintamisen ja siinä pätemisen kannalta. Niinpä erilaisia kokoontumisia järjestettiin, paitsi kaikenlaisten perhejuhlien johdosta, myös esimerkiksi maaherran vierailujen, käräjien ja piispantarkastusten johdosta.

     Rekiajelut, joihin osallistui kymmenittäin hevosia olivat myös nuorisolle tilaisuuksia tutustua samassa reessä ajaen ja viisikymmentä kertaa vuosina 1797-1837 on keskisessä Savossa havaittu pidetyn niin sanottuja assemblé-tilaisuuksia, joihin kokoontui myös väkeä, joka ei tuntenut toisiaan.

     Sellainen vaati suuret tilat ja esimerkiksi Haapaniemen kadettikoulu pystyi sellaiset tarjoamaan. Myös Mikkelin pappila ja Brahelinnan kuninkaankartano olivat riittävän suuria ja niitä pidettiin myös Sulkavan Hasulassa ja Partalassa. Sittemmin ne siirtyivät pois kartanoista esimerkiksi kestikievareihin. Juvalla suosittuja paikkoja olivat kestikievari ja Piikkilä.

     Tilaisuudet ajoittuivat juhlakausiin, kuten jouluun, mutta myös markkinoiden ja muiden tapahtumien aikoihin. Tilaisuudet eivät olleet ihan avoimia, vaan sinne lähetettiin kutsut (biljetter). Joka tapauksessa paikalle tuli väkeä, joka ei tuntenut toisiaan ja käyttäytyminen oli tavallista vapaampaa.

 

     Kiinnostavaa kyllä, assemblét oivat Suomessa 1700-luvun lopulla varsin uusi ilmiö, vaikka Pietari Suuri oli määrännyt sellaiset Pietarissa ja ehkä muuallakin Venäjällä pakollisiksi jo 1700-luvun alussa.

     Pietarilaisessa muodossa kyse oli eräänlaisista cocktail-kutsuista, joissa kaikenlainen kursailu ja ylenmääräinen kohteliaisuus oli nimenomaan kiellettyä.

      Sen sijaan tarkoitus oli, että voitiin vaikeuksitta tavata säätyrajojen yli, paikalle tuli ulkomaisia laivureita, kotimaisia aatelisia ja kauppiaita ja jopa papistoa, jonka Pietari komensi mukaan. Tilaisuuksissa soitettiin, tanssittiin ja pelattiin, mutta ei periaatteessa ryypätty, siis kohtuuttomasti. Viimemainittu pykälä kuulemma ennen pitkää unohtui.

     Savolaisessa assembléssä, joka lienee ollut hieman erilainen, joka tapauksessa myös tanssittiin ja pelattiin korttia ja syötiin ja juotiin, jokainen maksoi kulunsa.

     Mainion lähteen Juvan ja lähiympäristön elämästä on kirjoittajalle tarjonnut C.A. (Kaarle Aksel) Gottlundin päiväkirja. Siinä oleva kuvaus piispantarkastuksen kunniaksi tehdystä matkasta Juvalta Mäntysen kautta Sulkavan Kummun pappilaan vuonna 1816 on kerrassaan herkullinen (ss.230-232).

     Sulkavan kirkossa pidettiin jumalanpalveluksen jälkeen kokous, jossa syntyi hirmuinen älämölö, kun kaikki halusivat puhua yhteen ääneen, eivätkä suostuneet odottamaan vuoroaan piispan kehotuksista huolimatta. Kansa raivosi kirkkoherralle, joka oli korottanut palvelusten hintoja ja valitti myös kirkkoväärti Reijeristä (Reiher).

     Kummun pappilassa, jonne Gottlund majoittui, kapteeni Heintius /Heinzius) saneli Gottlundille kansanrunoja. Koko paikalla olleen seurapiirin Gottlund kuvailee elävästi. Naisista nuori mies antaa usein arvostelevan katsauksen, kuten myös Snellman Saksan-matkan kuvauksessaan.

     Gottlund kuvaa myös kenraalikuvernööri Steinheilin tarkastusmatkaa vuonna 1813 ja mainitsee, että tämä puuhui saksaa, venäjää, ranskaa ja vähän suomeakin, jota hän ymmärsi kohtuullisesti. Niin suurta herraa tapaamaan tulivat tietenkin kaikki tienoon silmäntekevät.

      Aika hurjalta kuulostaa suuri upseeritapaaminen (befälsmöte), joka pidettiin Juvalla vuonna 1813 (ss. 225-226). Ainakin yhtenä päivänä siihen kuuluivat harjoitukset miehistön kanssa, mutta sen jälkeen siviilimies Gottlund kertoo vain kuukauden ajan eri paikoissa jatkuneista juhlista. Varmaan sotilaat tekivät muutakin.

     Ukkolan puustellissa paikalla joka tapauksessa oli myös sinne kutsuttuja ilotyttöjä ( glädjeflickor, som kommit till byn  för Creditens räckning), ”niin, että täällä on tarjolla kaikenlaisia huveja, pöydän juomista rakkauden papittaren syleilyihin”.

     Muuten, paikalla olivat myös kartanon tyttäret, jotka joutuivat kuulemaan kaikenlaista ja myös kappalainen Vinterin joukko (Vintrarne, kapellanerna).

     Tilaisuudessa toki myös musisoitiin ja tanssittiin. Ilmeisesti manööverien lopuksi rovasti Gottlund poikineen kutsuttiin kestikievariin everstin nimipäiviä viettämään. Punssia, bischoffia ja viiniä kannettiin suurisa ämpäreissä ja paikalla olijoista ”tuskin kukaan jäi raittiiksi”. Tilaisuus päättyi siihen, että ainakin monet Juvan herroista olivat tolkuttomasti päissään ja useimmat jäivät nukkumaan pois humalansa.

     No, tuo nyt tuskin oli ihan sitä tavallisinta menoa. Hiljattain sodan käyneet upseerit olivat kai hieman tavallista karskimpia ja tottuneet toisenlaisiin tapoihin.

     Mutta sellaistakin oli.

Idänsuhteet jatkuvat yhä

 

Idänsuhteiden museo

 

     Tampereella ei enää ole Lenin-museota, vaan sen sijaan idänsuhteiden museo ”Nootti”. Tavallaan tämä on harmi, koska ainutlaatuisuus on sentään aikamoinen valtti tälläkin alalla ja yhden Leninin palvontapaikan säilyttäminen tässä maassa ei olisi kaikessa anakronistisuudessaan ollut hullumpi idea sekään.

     Siitä olisi voinut kehittää Lenin-kultin museon, jossa ilmiön kehitystä Venäjällä ja sen heijastumista meillä ja muuallakin olisi voinut nostaa esille. Toki Leninistä tehtiin aikoinaan uusi Pyhä Nikolai ”melkein Jumala”, jolle oli temppeleitä ympäri neuvostoimperiumia ja jonka nimissä supervaltaakin joka päivä hallittiin.

     Oli se aika huikea kuoleman jälkeinen rooli yhdelle poliitikolle ja roolimalli monille myöhemmille kollegoille.

     Nyt meillä on siis Idänsuhteiden museo Nootti, jonka nimi ei tietenkään viittaa mihin tahansa joka päiväiseen diplomaattisen kommunikaation välineeseen, vaan siihen yhteen ja ainoaan vuoden 1961 noottiin ja noottikriisiin, jonka varjossa maamme sai elää jopa vuosikymmeniä. Vielä tänä päivänä tuo sana aiheuttaa vanhemmille ihmisille selkärankareaktion.

     Alkuperäinen Lenin-museo oli ollut tuontitavaraa ja esitteli ennen muuta Neuvostoliitosta saatuja kopioita. Sen kohokohtana oli tauu, jossa Lenin kohtaa ensi kerran Stalinin, mikä oli toki Leninin hagiografian eräs solmukohta ja erittäin sopiva temppelin aiheeksi juurii tse pyhällä paikalla. Taulu on toki vieläkin museossa, samoin kuin valtava Leniniä esittävä kipsipatsas.

     Muuten näyttely rakentuu kahden maan suhteiden esittelemisen varaan. Tässä tapauksessa toinen maa on aluksi emämaa Venäjä ja toinen taas Suomen suuriruhtinaskunta, jota ei käsitelty maakuntana, vaan valtiona. Vasta sortokausina siitä haluttiin tehdä Venäjän maakunta ja vanhalta Brežneviltä lipsahtikin Suomesta tuollainen nimitys.

     Olen ennenkin silloin tällöin sanonut, että maahamme tarvittaisiin Poliittisen historian museo (ks. Vihavainen: Haun poliittisen historian museo tulokset ). Nythän se siis on olemassa, ainakin tietyllä teemalla. Erinomaista! Tämä antaa mahdollisuuksia erittäin kiinnostaviin näyttelyihin.

     Tällä hetkellä museon pikku tilat täyttää yleisnäyttely, jossa erityiskysymykset eivät pääse esille. Kävijä saa vaikutelman lähinnä koulukurssin kertauksesta, jossa historia on ennen muuta res gestae -se, mitä tapahtui. Museon varastoissa olevista esineistä nähtävillä voi kerrallaan olla vain pieni osa, kuten yleensäkin.

     Joka tapauksessa olisi tuskin mahdotonta varta aina yksi huone kerrallaan erikoisnäyttelylle, jossa aina olisi esillä jokin Suomen ja Venäjän välisten suhteiden teema ja vieläpä tavalla, joka antaisi ajattelemisen aihetta ja sellaista uutta tietoa, jota keskivertokävijällä ei ole.

     Museossa on nyt myös venäjänkielistä henkilökuntaa, mikä suuresti edesauttaisi venäläisen materiaalin ottamista mukaan näyttelyihin. Toki sellaista on ollut ennenkin, mutta uusi aika tekee entistä ajankohtaisemmiksi uudet kysymykset.

     Suomen ja Venäjän valtiollisista suhteista puheen ollen, niiden formatiivinen periodi Aleksanteri I:n aikana olisi ehdottomasti erikoisnäyttelyn arvoinen ja sama koskee sekä Nikolai I:n että Aleksanteri II:n ja vielä Aleksanteri III:n aikaa. Myöhemmistä vaiheista olisi jo oltava kustakin useita teemoja.

     Käytettävissä on niin paljon uutta poliittisen historian tutkimusta, että näyttelymateriaalin saisi helposti kokoon. Itse asiassa teemana voisi aina kerrallaan olla myös yksi avainasemassa ollut henkilö: G.M. Armfelt, R.H. Rehbinder, C.E. Mannerheim jne. Venähän puoleata myös esimerkiksi Mihail Speranski.

     Juuri historian henkilöiminen saattaisi olla poliittisen historian valttina. Se auttaa suuresti jäsentämään asioita ja ymmärtämään, millaisten kysymysten kansa aikoinaan oltiin tekemisissä. Kekkonen on Suomen puolelta muuan ylivertainen hahmo ja hänen osaltaan voisi rajoittua erikoiskysymyksiin, rajan molemmilta puolilta nähtynä.

     Museossa asiat on voitava tiivistää yleensä yhteen lauseeseen, jota sitten halukkaille selostetaan dokumenttien avulla perusteellisemmin. Nykyään on erityisen helppoa käyttää ajan sanomalehtiä ja niiden otsikoita ja sitten halukkaille itse artikkeleita.

     Itse asiassa aivan tuoretta tietoa suurelle yleisölle tarjoaisi vaikka sellainen teemanäyttely, kuin ”Venäjän duuma ja Suomi”. Duuman merkitys toisella sortokaudella oli hyvin suuri ja esille voisi nostaa muutamia nimikuuluja äärioikeistolaisia Suomen-syöjiä, kuten N.E. Markov ja Puriškevitš.

      Vastaavasti olisi tuotava esille myös Suomen puolustajia, kuten liberaalit ja sosialistit, Pavel Miljukov ja Jevgeni Gegetškori. Duuman pöytäkirjoissa on dramaattista ja, sanoisinko, suorastaan herkullista aineistoa duumassa käydyistä monista väittelyistä juuri Suomen kysymyksessä. Ei suuri yleisö Suomessa niistä mitään tiedä.

     Muuan teema voisikin olla Pjotr Arkadjevitš Stolypin ja Suomen toinen sortokausi. Koska asiat on aina yritettävä nähdä suuremmissa yhteyksissään, voisi olla hyvä idea lähteä tässä tapauksessa Venäjän suunnasta ja täydentää kuvaa suomalaisilla aineistoilla, erityisesti lehdistöllä. Esimerkiksi Paasikivellä oli oma, kiinnostava arvionsa Stolypinistä, jonka hän tapasi ja jonka harjoittaman politiikan kanssa joutui elämään.

     Suomen aseman käsittely venäläisessä lehdistössä on ollut poliittisen historian tutkimuksessa paljonkin esillä, mutta uskoisin, että konkreettisella tasolla se on jäänyt aivan hämärän peittoon. Kuitenkin muutaman keskeisen lehden  läpikäynti ja parin  teeman esille nostaminen vaikkapa 1880-1890-luvuilta olisivat suhteellisen helppo tehtävä ja mahdollistaisi suuren yleisön kannalta hyvin kiinnostavan näyttelyn.

     Konkreettiset tapahtumat monipuolisesti käsiteltyinä voisivat olla antoisia. Ajattelen tässä esimerkiksi juutalaisen Mihail Herzensteinin (Герценштейн) murhaa Terijoella vuonna 1906 ja sen käsittelyä toisaalta suomalaisissa ja toisaalta venäläisessä, erityisesti mustasotnialaisissa lehdissä. Tästä asiasta onkin jo olemassa Marina Vituhnovskajan tutkimus.

     Teema ”Venäjän ja Suomen työväenliikkeiden suhteet 1800-luvulta vuoteen 1918” on ehdottomasti tämän museon heiniä.

     Sen sijaan, että keskityttäisiin vain bolševikkeihin, olisi syytä nostaa esille myös ne muut puolueet, jotka olivat ennen vuotta 1917 paljon tärkeämpiä ja toisaalta suomalaisten sosialidemokraattien hyvin varovainen suhtautuminen venäläisiin. Sehän oli saavuttanut suuren osan tavotteistaan ja liittoutuminen venäläisen opposition kanssa olisi ollut sille kuoleman suudelma.

     Toki suuri teema ja Tampereelle erityisen sopiva olisi myös suomalaisten sosialidemokraattien ajautuminen aseelliseen kapinaan vuosina 1917-1918. Asia on niin moneen kertaan vatkattu ja banalisoitu puhtaasti suomalaiseksi tapahtumaksi, että sen esittäminen erityisesti venäläisestä -eikä pelkästään bolševistisesta- näkökulmasta olisi enemmän kuin tervetullut uutuus.

     On tietenkin muistettava, ettei museo ole varsinainen historiantutkimuksen instituutti ja että tilaa erikoisnäyttelyille on tässä tapauksessa hyvin vähän. Kuitenkin, ongelmia on aina voitu ratkaista, kun tahtoa löytyy.

      Kiinnostavia näyttelyitä varten löytyy jo tutkimustakin vaikka millä mitalla ja ”Nootilla” olisi nyt hyvä tilaisuus keskittyä myös asioiden venäläiseen puoleen, joka meillä on aina ollut huonosti tutkittu. Idänsuhteita ei tällä hetkellä näytä olevan lainkaan, mutta eivät ne mihinkään häviä enempää tulevaisuudesta kuin menneisyydestä.

Euroopassa

 

1920-luvun matkailua

 

Heikki Välisalmi, Savolainen neekeri muilla mailla. Pikku juttuja matkalta Helsingistä Napoliin. Kansanvalta 1926, 119 s.

 

     Kuten kaikki keski-ikäiset ja sitä vanhemmat vielä muistavat, käytettiin tuota n-sanaa aikoinaan myös sanomalehtimiehistä, jotka korrehtuuriliuskoja lukiessaan tuhrivat itsensä painomusteeseen.

     En oikein pitäisi asianmukaisena ruveta jälkikäteen korjaamaan tuota sanaa jollakin afro-alkuisella rakenteella tai millään muullakaan. Se nyt vain oli, mikä oli. Enää se ei oikein sopisi kuvaamaan toimittajia.

     Heikki Välisalmi oli siis toimittaja ja vieläpä sosialidemokraatti, mutta säilytti järkensä myös punakapinan aikana. Venäjälle hän kuitenkin joutui ensin kenraalikuvernööri Seynin karkotettua hänet Siperiaan ja sitten kansalaissodan aikana ja kirjoitti kiinnostavan muistelmateoksen ”Neljäkymmentä kuukautta Neuvosto-Venäjällä”.

     Paitsi toimittajana, Välisalmi ehti työskennellä muun muassa poliisimestarina ja kansanedustajana sekä teatterimiehenä ja kiirjailijana ja hänestä tuli yksi sotien välisen Suomen suosituimpia elokuvanäyttelijöitä.

     Matkailu oli maailmansotien välisessä Suomessa jo suhteellisen suosittu harrastus, mutta sen verran harvinaisia ulkomaanmatkat olivat, että niistä kannatti kirjoja tai ainakin artikkeleita kirjoittaa. Ernst Lampén ja Kalle Väänänen olivat tunnettuja myös matkakirjailijoina (ks. Vihavainen: Haun väänänen tulokset ).

     Usein turistin matka johti Italiaan ja sieltä joskus Afrikan puolellekin. Nizzan palmut olivat jo eksotiikkaa. Erään Väänäsen kirjan nimi ”Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen” kiteyttää sen välimatkan, joka vallitsi Savon ja Välimeren välillä.

     Välisalmi aloittaa kirjansa matkavalmisteluista, jotka tuohon aikaan olivat aika hankalia.

     Passin hän hankki asianajotoimiston kautta ja kauhistui ahneiden juristien laskuun liittämiä erilaisia summia. Matkatoimiston hommaamat yhdeksän viisumia sen sijaan tulivat kohtuuhintaan ja joustavasti.

     Valuutan hankkimisesta kirjoittaja ei puhu mitään eikä liioin siitä, missä muodossa hän sitä mukanaan kuljetti. Luulisin että matkasekkeinä. Joka tapauksessa hänellä oli matkan varrella aihetta usein huokailla ”valuutta, valuutta” ja paluumatkalla Prahassa rahat loppuivatkin.

     Niitä saatiin lainaksi Suomen konsulilta ja lähetystöissä ja kunniakonsulien virastoissa turisti usein vierailikin, kuten kuului asiaan.

     Jo Tukholman-laivalla ulkomaalaisuus alkoi näkyä ja kuulua. Englantilaiset, jotka eivät ”osanneet mitään käypää kieltä”, osasivat kyllä valita ruokalistasta tarvitsemansa ja kailottivat sen jälkeen keskinäisiä asioitaan omalla kielellään kuin isännät konsanaan. Samoin he käyttäytyivät kaikkialla.

     Suomalainen turisti sen sijaan joutui pärjäämään kaikkialla saksallaan, jota kyllä yleensä ymmärrettiinkin ja sen lisäksi hän joutui käyttämään runsaasti kyynärpääkieltä selvitäkseen erilaisten kantajien, kerjäläisten ja prostituoitujen armeijoista, joita oli kaikkialla, Saksasta lähtien.

     Eri kansallisuuksien ominaisuuksista annettu kuva ei ole juuri yllättävä, vaan pikemmin päinvastoin. Voi puhua pliseestä, mutta myös empiiristä havainnoista, joita yhä uudet turistit tekivät. Sellaselta se näytti suomalaisen silmin.

     Pieniä yllätyksiä sentään oli. Saksalaiset olivat erittäin nuukia, mutta vähemmän siistejä ja rehellisiä kuin maineensa. Sodan jälkivaikutuksessa naisylijäämä ja köyhyys antoivat oman leimansa asioille.

     Sveitsiläiset sen sijaan olivat hyvin siistejä ja hillittyjä, mutta armottoman totisia. Tekniikassa yllätti rautateiden sähköistäminen ja luontohan oli toki vallan huikeaa.

     Varsinainen kulttuurisokki tuli itse asiassa vasta Italiassa, jossa oli lähes kaikkialla hirmuinen hässäkkä ja ihmiset puhuvatkin huutamalla. Paljon puhutun ja parjatun Mussolinin eli Muhosen touhuista ei itse asiassa ollut paljoakaan näkyvissä. Vain fasistimiliisi käski junassa panna kengät jalkaan.

     Italiassa sai tutustua myös äärimmäiseen ja ”järjestelmälliseen” köyhyyteen, jonka kohtasi Napolissa, jota kirjoittaja jäi vihaamaan. Se oli tunkeileva ja epäsiisti paikka eikä millään tavalla edes kaunis. Capri oli kuitenkin erikseen eikä sitä voinut kyllin ylistää.

     Paluumatkalla sai sitten tutustua myös uuteen Tšekkoslovakiaan, jossa ihmiset puhuivat slaavilaista kieltä, mutta olivat aivan erilaisia kuin Venäjällä. Italialaiset ja venäläiset sen sijaan olivat hyvin samanlaisia.

     Puolassa pistivät silmään militarismi ja köyhät juutalaiset ja maassa näyttää vallitsevan aivan venäläinen henki, vaikka venäläiset ovatkin väittäneet Euroopan alkavan Puolan itärajalta. Välisalmen mielestä se alkoi sen länsirajalta ja saman väitteenhän oli esittänyti myös hyvin kanoyheisesti  jo aiemmin Maila Talvio.

     Baltian maat kirjoittaja käsittelee nopeasti ja huomauttaa, että Viro muistuttaa Karjalan kannasta venäläisaikana, se on ”puoleksi sitä, puoleksi tätä”. Kuitenkin venäläisten määrä Virossa oli tuohon aikaan vielä hyvin vähäinen, eivätkä saksalaisetkaan olleet vielä lähteneet.

     Tämä pikku kirja ei toki sisällä mitään sensaatioita, mutta on ihan kiintoisaa lukemista sille, joka haluaa tietää, millaisina suomalaiset tuohon aikaan itseään pitivät muiden kansojen joukossa.

     Ainakin yksi asia oli Välisalmen mielestä selvä: se Suomen piirtäminen tai juokseminen maailman kartalle jota oli tehty, ei ollut vielä kertaheitolla kovin selkeästi onnistunut. Tarvittaisiin vielä monta kynän vetoa. Ja niitähän sitten tulikin, talvisodasta Nokiaan.

 

Venäjä-huumaa

 

Kaupasta kumppanuuteen

 

     Samaan aikaan, kun Venäjä on saatettu sotakannalle ja sen julkista sanaa tyhmistetty useinkin chauvinistiseksi perseilyksi, on myös omassa maassamme taannuttu massapsykoosiin, joka muistuttaa jääkiekkoyleisön älyllistä tasoa.

       On ollut kiinnostavaa seurata, miten joukkotiedotusvälineet ovat omaksuneet uuden tehtävänsä ja suorittavat sitä innokkaasti pseudototalitaarisen perinteensä mukaisesti. Jo epäilys siitä, että jollakin voisi olla poikkeavia mielipiteitä, on riittävä syy hänen demonisointiinsa.

      Koko kansallinen menneisyytemme, erityisesti Venäjän-suhteiden kannalta, on nykyajan viisaudella    leimattu joko rikolliseksi tai häpeälliseksi, sikäli kuin ei ole kyse urhoollisista taisteluista, joissa maamme on kunnostautunut. Riittäähän niitäkin.

     Tässä tilanteessa kannattaa muistella aikoja, jolloin meillä oli yhä kaikki syyt ajatella asioista toisin. Hyvä esimerkki on Sitran vuonna 2005 julkaisema paperi ”Kaupasta kumppanuuteen”, joka perustui Venäjään suuntautuneiden liikemiesten, virkamiesten ja tutkijoiden seminaareissa syntyneeseen aineistoon.

     66-sivuisessa paperissa (ks. Kaupasta kumppanuuteen - Sitra) on napakasti esitettyjen katsausten ohella lyhyet toimenpidesuositukset kaikille aloille. Venäjästä haluttiin jopa strategista kumppania ja katsottiin, että Suomella oli koko EU:n piirissä harvinaisen hyvät edellytykset päästä tässä tavallaan johtavaan asemaan. Euroopan osoittaessa taantumisen merkkejä Venäjän talous oli sitä paitsi voimakkaassa kasvussa.

     En yritä tässä analysoida paperia sen enempää, pistän tähän vain pari otetta sen yleisluontoisista huomioista ja kehotan lukijaa tutustumaan paperiin itse edellä olevan linkin kautta.

     Tapahtuneen epäsuotuisan kehityksen jyrkkyys ja nopeus ovat hämmästyttäviä. Sen varsinainen syypää löytyy tietenkin Kremlistä tai siitä bunkkerista, jossa hän milloinkin piileskelee.

      Pohdin aikoinaan, millainen muistomerkki Putinista tullaan pystyttämään ja osasin jo hieman pelätä sitä, mettä tässä saattaa käydä kuin Hitlerille, joka ei osannut lopettaa ajoissa eikä saanut mitään muistomerkkiä (ks. Vihavainen: Haun hitler patsas tulokset).

     Mutta tässä hieman tuon mainitun paperin yhteenvedosta:

”Tulevat vuosikymmenet tuovat mukanaan suuria haasteita. Globalisaatio etenee ja koettelee myös suomalaisen yhteiskunnan rakenteita. Suomen talous tarvitsee merkittäviä uusia kasvusysäyksiä, joiden avulla Suomi voi säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan ja samalla vastata taloudellisen integraation haasteisiin. Ilman taloudellisen kasvun edellytyksiä hyvinvointiyhteiskunnan perusteet murtuvat.

 Venäjä on yksi Euroopan nopeimmin kasvavista talouksista, ja parhaassa tapauksessa Venäjästä tulee Euroopan talouskasvun tärkeä lähde. On Suomen etujen mukaista panostaa määrätietoisesti Venäjä-suhteisiinsa ja edistää suomalaisten yritysten menestymistä Venäjän markkinoilla.”

                                                                                                             …….

”Suomalaisilla on vahvaa Venäjän liiketoimintaosaamista sekä erityisosaamista tietyillä strategisilla aloilla. Yhdistämällä näitä vahvuuksia Suomi pystyy kehittymään johtavaksi Venäjä-osaajaksi ainakin logistiikan, metsäteollisuuden, rakentamisen ja teknologiateollisuuden aloilla.

 Suomalaista korkeatasoista Venäjän liiketoimintaosaamista on pyrittävä hyödyntämään kansallisesti sekä tuotteistamaan ja kaupallistamaan kansainvälisesti huomattavasti nykyistä enemmän. ”

                                                                                                             ……

”Suomessa suuren yleisön asenteet ja mielikuva Venäjästä ovat osittain vanhojen ennakkoluulojen värittämiä. Johtavaksi Venäjä-osaajaksi kehittyminen edellyttää, että Suomessa ymmärretään paremmin kuin kilpailijamaissa, mitä Venäjällä tapahtuu....

Suomen koulutuslaitokset ovat avainasemassa ennakkoluulojen hälventämisessä. Peruskoulussa tarjotaan riittävästi perustietoa Venäjästä ja koululaisia innostetaan tutustumaan Venäjän kieleen ja kulttuuriin. ”

 

                                                                                                             ……..

”Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää jatkuvasti uusia avauksia ja muutoksia sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

 Venäjän kehityksen tarjoamat yhteistyömahdollisuudet voivat hyvinkin olla eräs tärkeä tekijä, jonka avulla Suomi varautuu tulevaisuuden koetuksiin ja turvaa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen. Suomella ei ole varaa olla sijoittamatta Venäjään.”

 

     Siinähän sitä oli. Mikäli joku nauraa räkäisesti tässä paperissa esitetyille ajatuksille, se ei välttämättä todista hänen ylivertaista älykkyyttään, vaan paljon todennäköisemmin sitä, ettei hänellä ole kykyä ymmärtää historiaa eli inhimillistä elämää ja sen kehityksen oikkuja.

     Juuri nyt, kuten useasti ennenkin historiassa, näyttää siltä, etteivät sotaa edeltäneiden kaltaiset (vaikka emme, luojan kiitos, itse ole olleetkaan sodassa) olosuhteet palaa koskaan tai että ne voivat jossakin mielessä palata vasta monen sukupolven jälkeen.

     Sitähän ei kukaan tiedä, mutta historian eli elämän ominaisuuksiin kuuluu, että se osaa yhä uudelleen yllättää. Toisinaan se yllättää myös myönteisesti.

Jatkoa

 

Yllätyksellinen Neuvostoliiton historia

 

Sheila Fitzpatrick. The Shortest History of the Soviet Union. Old Street Publishing 2022, 248 s.

Jatkoa

     Yleensä sosiaalihistoriallisesti suuntautuneiIlta historian tutkijoilta voisi odottaa asioiden selittämistä hallitsemattomilla ja jopa nimettömilläkin sosiaalisilla voimilla, kun taas perinteinen historia keskittyy tapahtumiin ja jopa yksittäisiin henkilöihin, joiden päätökset saattavat kokonaan mullistaa historian kulun.

     Venäjän historiaa käsittelevässä historiankirjoituksessa on kuitenkin käynyt niin, että markkinat ovat nyt tulvillaan sellaista Venäjä-kirjallisuutta, jossa tuo selitettävä asia eli Venäjä ja sen ikuinen aggressiivisuus ja pahuus periytyvät historiassa vuosisatojen takaa eikä siinä tapahdu erityisiä muutoksia. Aina se on sitä samaa ja syynä on jotenkin mystinen perintö, eivät sosiaaliset voimat.

     Niinpä tämänlaatuisen tulkinnan kannattajien mielestä esimerkiksi vuoden 1917 vallankumous ja bolševikkivallan aikaansaama perusteellinen mullistus Venäjän yhteiskunnassa ei oikeastaan muuttanut itse pääasiaa millään tavalla.

      Oliko tuo vallankumous siis edes mikään todellinen muutos? Osmo Jussila kärjisti joskus, että se oli vähemmän tärkeä kuin ns. väliaikaisten säädösten käyttöönotto Aleksanteri II:n murhan jälkeen. Nuo säädökset antoivat haluttaessa vapaat kädet poliisivaltiolle, eivätkä ne jääneet väliaikaisiksi, vaan tulivat sittemmin bolševikkien politiikan kivijalaksi.

     Tämän tapaisen venäläisellä perinteellä tapahtuvat historiallisen selittämisen toi muotiin Harvardissa vaikuttanut Richard Pipes ja Jussilakin kävi siellä hänen luonaan opiskelemassa.

     Pipes korosti Venäjän vanhan historian ja venäläisen perinteen primäärisyyttä myös Neuvostoliiton historian tulkinnassa ja siihen aikaan se oli uutta ja ällistyttävää. Amerikkalaista sosiologiaa opiskelleiden korvissa se kuulosti humpuukilta. C. Wright Mills ehti kuolla, ennekuin tuo muoti lanseerattiin, mutta luulen, että hän olisi kovasti pilkannut sitä.

     Mutta tutkimuksessa ovat muodit ensiarvoisen tärkeitä. Fitzpatrick, jonka mies muuten oli jonkin aikaa positivistisen sosiologian hengessä Venäjän politiikkaa tulkitseva Jerry Hough, symbolisoi ajatusta yhteiskunnallisten rakenteiden ja voimien ratkaisevasta roolista myös Venäjän historian tulkinnassa.

     Tämä näkemys oli voimakkaasti mukana hänen suppeassa kirjassaan The Russian Revolution, jossa ajatus ”sosiaalisen insinöörityön” merkityksezä korostui, ja jossa hän viittasi siihen, että stalinilainen vallankumous 1920-30-luvuilla merkitsi myös yhteiskunnan alimmille kerroksille sosiaalista nousua. Sen edustajia muun muassa korotettiin aktiivisesti johtaviin tehtäviin (vydviženije).

     Vastaavaa, anakronisesti sanoen ”affirmative acftion”-politiikkaa sovellettiin myös vähemmistökansoihin1920-luvun alusta 1930-luvun puoliväliin. Myös naiset saivat osansa vähemmistöjen ja muiden sorrettujen suosimispolitiikasta ja houkuteltiin siten mukaan bolševikkien tukijoiksi.

     Stalinin, kuten jo aiemmin Leninin kuningasajatuksena oli mobilisoida yhteiskunnan alemmat ylempiään vastaan, jotta he omatoimisesti ajaisivat omaa etuaan ja tukisivat samalla puolueen politiikkaa kaikkia vanhan komennon edustajia vastaan.

     Nämä asiat tulevat hyvin esille myös tässä Fitzpatrickin ”lyhyessä kurssissa”, mutta ei hän asiaa ihastele, vaan toteaa, että Stalin, kuten Lenin mobilisoi tehokkaasti mukaan toimintaan myös suoranaiset roistot, jotka pääsivät oikein luvan perästä ryöstämään varastamaan. Henkilökohtainen hyöty oli se, mihin Stalin ja Lenin uskoivat.

     Mutta olihan mukana paljon ihan puhdasta aatteellisuuttakin, siitä todistavat monet muistelmat (vrt. Vihavainen: Haun и сотворил себе кумира tulokset ). Lev Kopelev oli mukana riistämässä talonpojilta heidän viimeistäkin leipäpalaansa, kuvitellen, että paremman maailman luominen vaatisi sitä.

     Tämä Fitzpatrickin kirja ei kuitenkaan keskity vain sosiaalisiin muutoksiin, vaikka toteaakin niiden nopeuden ja valtavuuden. Ratkaisevaa oli poliittinen taistelu ja ainutkertaiset ihmiset. Stalin teki sen, mitä hän teki. Joku toinen olisi tehnyt jotakin muuta. Holodomor ja suuri terrori olivat suuria rikoksia.

     Mutta oliko tuo Stalinin vallankumouksen kolminaisuus, teollistaminen, kollektivisointi ja sivistäminen välttämätön myöhemmän sodan voittamisen kannalta?  Asiantuntijat ovat katsoneet, että toinenkin tapa olisi ollut mahdillinen ja esimerkiksi kollektivisointi oli suuri virhearvio.

     Mutta nuo valtavat kasvuluvut olisivat varmastikin edellyttäneet toisenlaista henkeä, kuin Neuvstoliitossa vanhan Venäjän perintönä 1920-luvulla vallitsi. Stalinismin häikäilemättömyys ja brutaalisuus ainakin toimivat.

     Tulkitsen, että kirjoittaja pitää epätodennäköisenä, että valtava sotapotentiaali olisi voitu saada aikaan olennaisesti toisenlaisilla menetelmillä, olkoonkin, että uusi komentotalous oli monessa suhteessa huono.

     Joskus takavuosina muistan erään tunnetun sovjetologin (Leonard Schapiro?) suuttuneen synkeästi Fitzpatrickin vallankumouskirjasta ja kirjoittaneen The Ties Literary Supplemetissa, että ”aikoihinpa on eletty” (things have gone to pretty pass), kun kollektivisoinnin väitetään merkinneen sosiaalista nousua!

     Ei kirjoittaja minun mielestäni ihan niin sanonutkaan ja ainakin tässä kirjassa hän ei lainkaan vihjaa siihen suuntaan. Hän tunnustaa Leninin ja Stalinin politiikan tuhoisuuden ja pitää monia ikäviä asioita heidän syynään, ei siis esimerkiksi Venäjän historian syynä tai sosiaalisten voimien sokeana vaikutuksena.

     Kuten kaikki historia, myös Venäjän historia on ollut ja on arvaamatonta. Tämän kirjan johdanto alkaa vuodesta 1980, jolloin Neuvostoliitossa oli kaikki hyvin ja jolloin sekä Fitzpatrickin että Pipesin kirjat olivat juuri ilmestyneet.

 Tuona vuonna pidetyssä amerikkalaisten sovjetologien kongressissa valtavirran edustaja Robert Byrnes lausui, ettei ole olemassa mitään todennäköisyyttä sille, että Neuvostoliitosta tulisi poliittinen demokratia tai että se näkyvissä olevassa tulevaisuudessa tulisi romahtamaan.

     Fitzpatrick on alleviivannut lauseen loppuosan ja tekee sen terveellisen muistutuksen, että valtavatkin muutokset saattavat historiassa tapahtua nopeasti ja vastoin kohtuullisia odotuksia.

     Tämä kirja on kaiken kaikkiaan ihan hyvä ja varsin perinteinen Neuvostoliiton historian ”lyhyt kurssi”, mutta on siinä moitittavaakin.

     Neuvostoliiton kommunistinen puolue päätti juhlallisesti vuonna 1961 rakentaa kommunistisen yhteiskunnan vuoteen 1980 mennessä. Puoluekokous jopa esitti tämän huikean päämäärän juhlallisen vakuutuksen muodossa ja koko puolueen kolmas ohjelma rakentui tämän päämäärän ympärille.

     On vähintäänkin omituista, ettei Fitzpatrick mainitse koko asiaa. Hyvin banaali lipsahdus sen sijaan on, että Chuchillin Fultonin puhe olisi pidetty vuonna 1947. Kyllä se pidettiin jo vuonna 1946.

 

Kauheaa yleistämistä

 

Sheila Fitzpatrick. The Shortest History of the Soviet Union. Old Street Publishing 2022, 248 s.

 

     Typeryydet aloitetaan usein johdantosanoilla “Ei saa yleistää!” Tällöin toki saatetaan tarkoittaa myös sitä, että on väärin tehdä johtopäätöksiä jonkin joukon ominaisuuksien perusteella jostakin se jäsenestä tai että jonkun joukon jäsenen ominaisuudet eivät koske koko joukkoa. Liian harvojen esimerkkien perusteella ei toki voi tehdä luotettavia yleistyksiä, mutta niihinhän on pyrittävä.

     Mikäli yleistäminen sellaisenaan haluttaisiin kieltää, olisi koko lause olisi anti-intellektualismin tunnus, millaiseksi se kelpaakin. Toisaalta terrible simplificateur on muuan klassinen jaukkumasana, ja sellaisten naiiviutta jokaisella on oikeus ja velvollisuus pilkata.

     Mutta suurella yksinkertaistamisella on silläkin oma funktionsa. On tärkeää, että rajoittuneille ihmisaivoille luodaan viitekehyksiä joiden avulla valtava ja sekalainen joukko näennäisesti irrallisia asioita saadaan jonkinlaiseen mielekkäältä näyttävään järjestykseen.

     Sen ohjaamana niitä voidaan syventyä tarkastelemaan kaikella tarpeellisella pieteetillä, sortumatta perusteettomiin yleistyksiin tai yksinkertaistuksiin. Suuret viitekehykset ohjaavat ajattelua ja kysymysten asettelua. Niissä ei ole totuus, mutta ne voivat helpottaa sen löytämistä.

    Kuten ymmärrettävää on, samaan aikaan on liikkeellä erilaisia viitekehyksiä, kuivan tieteellisitä aina runollisen lennokkaisiin ja fantastisen/ fanaattisen puolihulluihin saakka. Erään aikakautemme merkittävimmän Neuvostoliiton historian viitekehyksen on tehnyt Sheila Fitzpatrick.

     Fitzpatrick on eräs aikakautemme merkittävimmistä Venäjän tutkijoista ja hänestä voidaan käyttää myös termiä sovjetologi, joka usein kyllä halutaan varata niille politologeille ja muille poppamiehille, jotka aikoinaan pyrkivät ennustamaan Neuvostoliiton poliittista käyttäytymistä lähitulevaisuudessa ja tekivät in corpore suuren virhearvion uskoessaan, ettei se rakennelma hajoaisi ainakaan 1900-luvulla.

     Fitzpatrickia on Foreign Affairsin sivuilla nimitetty “erääksi neuvostokauden vaikutusvaltaisimmaksi historioitsijaksi”, kuten tämän kirjan kannesta ilmenee. Hän aloitti kokonaisen uuden suuntauksen sillä alalla ja hänestä tuli aikanaan myös hyvin kiistanalainen hahmo erityisesti niiden keskuudessa, joille Neuvostoliitto oli ennen muuta poliittinen tekijä

     Spinoza esitti joskus tutkijan ihanteeksi ”Non ridere, non lugere, neque detestari, sed intelligere”. Ei siis saanut enempää nauraa kuin itkeä tai suuttuakaan sen ilmiön edessä, jota haluttiin ymmärtää.          Tämä periaate on osoittautunut aika vaikeaksi silloin, kun kyseessä on poliittisesti hyvin latautunut asia. Tuo älyllinen viileys on usein haluttu tulkita kannanotoksi ja nimenomaan tutkimuskohteen myötäsukaiseksi hyväksymiseksi myös poliittiselta kannalta.

     Toki näin on usein ollutkin, mutta lienee sanottava, ettei tutkimuksen arvo ainakaan lisäänny siitä, jos sen harjoittajalla on kiivaita tunteita tutkimaansa asiaa kohtaan, kielteisiä tai myönteisiä. Toisaalta olisi outoa, mikäli tyytyisimme vain tarkastelemaan ilmiötä viileästi kuin jumalat ikään.

     Olympoksen jumalat sitä paitsi saattoivat olla äärimmäisen puolueellisia ja hyvin koleerisiakin. Tuskin voidaan myöskään sanoa, että kenenkään ihmisen mielestä suhtautuminen esimerkiksi ihmissyöntiin olisi pelkästään makuasia.

     Mutta tutkimuksen päätavoitteena on selittäminen, usein se merkitsee nimenomaan yleistämistä. Neuvostoliiton historian selittämisessä voidaan mielestäni katsoa viimeisten puolen vuosisadan mittaan olleen kaksi pääsuuntausta. Toinen, lähinnä Richard Pipesin aloittama ja edustama on korostanut historiallisen jatkuvuuden merkitystä ja toinen, erityisesti Sheila Fitzpatrickin aloittama on korostanut sosiaalisia tekijöitä eli vallankumouksen ja sosiaalihistorian merkitystä.

     Sheila Fitzpatrick on syntyjään australialainen, mutta siirtyi sitten Englantiin, jossa opiskeli ja vaikutti Oxfordin St. Antony’s collegessa ja Lontoon yliopiston Slavonic Schoolissa (School of Slavonic and East EuropeanStudies, SSEES).

     Näissä molemmissa on opiskellut monia suomalaisiakin. SSEES:in osalta tämä selittyy paljolta siitä, että koko laitos perustettiin aikoinaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen tutkimaan hajonneita imperiumeja. Venäjän imperiumin itäeurooppalaisiin hajoamistuotteisiin kuului myös Suomi, jota siis myös ryhdyttiin tutkimaan.

     Niinpä laitoksessa on ollut aina monia Suomen historian ja kielen eksperttejä, mukaan lukien sen pitkäaikainen johtaja Michael Branch, joka oli suuri A.J. Sjögrenin tutkija. Hänen vaimonsa Hannele opetti suomen kieltä ja Baltian historiaa opetti puoliksi suomalainen David Kirby.

     Instituutin kirjastonhoitajana oli Suomen vanhaa sotalaitosta ja Mannerheimia tutkinut J.E.O. Screen ja yleensä joukkoon kuului jokunen muukin suomea osaava tutkija, Englannissahan näitä on useita, yleensä suomalaisen äidin poikia.

     Joka tapauksessa Sheila Fitzpatrick, joka Englannin jälkeen loisti amerikkalaisen akatemian piirissä, aloitti tutkijanuransa 1970-luvun lopulla kirjoittamalla arkistolähteisiin perustuvan tutkimuksen Anatoli Lunatšarskista ja valistusasian kansankomissariaatista. Se, että hän pääsi alkuperäsilähteille, oli pieni sensaatio.

     Lännessä oli kyllä käytettävissä ns. Smolenskin arkisto, jonka saksalaiset olivat sodan aikana kaapanneet. Se osoitti havainnollisesti, miten Neuvostoliittoa hallittiin ja kopioita siitä oli tutkijoille saatavana, mutta enimmäkseenhän se kertoi vain Smolenskin alueesta.

     Sanottiin syystäkin, että Neuvostoliiton tutkiminen oli kuin keskiajan tutkimusta. Molemmista puuttuvat suuret dokumenttisarjat ja johtopäätöksiä jouduttiin tekemään fragmentaarisen aineiston perusteella. Siitä huolimatta sekä keskiaikaa että Neuvostoliittoa pyrittiin tietysti mahdollisuuksien mukaan tutkimaan ja siis ymmärtämään.

     Kaiken kaikkiaan Neuvostoliittoa koskevat dokumentit olivat erittäin salaista aineistoa, miltei riippumatta siitä, mitä ne koskivat. Neuvostoliitto oli 1970-luvulla maa, jossa kaikki oli mahdollisimman salaista. Yleensä salaamisella oli sotilaalliset perustelut ainakin jonkinlaisen aasinsillan kautta.

     Fitzpatrick siis kuitenkin sai salattua aineistoa ja dokumenttien parissa hänelle valkeni myös se, miten neuvostoyhteiskunta oikein toimi eli millaista oli se ”sosiaalinen insinöörityö”, jolla yhteiskuntaa ja ihmistä pyrittiin määrätietoisesti muokkaamaan ja hankkimaan kannatusta vallitsevalla komennolle. Kyseessä ei ollut pelkkä käskytys, vaan ennen muuta mobilisointi.

     Vuonna 1978 ilmestyi Fitzpatrickin toimittama kokoomateos ”Cultural Revokution in Russia 1928-1931”. Kirja käsitteli siis ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikaa ja ”kulttuurivallankumous” sen nimessä viittasi siihen äskettäisestä Kiinan historiasta tunnettuun kampanjaan, jossa alemmat kaikkialla haastoivat ylempänsä ja nousivat tai nostettiin hallitsemaan niiden sijasta.

     Niin tapahtuimyös Venäjällä nimenomaan ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana. Silloin yritettiin valtion kaikin voimakeinoin mullistaa yhteiskunta joka suhteessa ja mobilisoitiin kansan laajat joukot mukaan tähän operaatioon, lupaamalla heille myös henkilökohtaista etua.

     Koko homma uhkasi pian päättyä katastrofiin ja Stalin joutui tekemään äkkijarrutuksia, ensimmäisen jo vuoden 1930 keväällä, jolloin hän kielsi maatalouskommuunien perustamisen ja antoi jo perustettujen kolhoosien aluksi purkautua, jotta kevätkylvöt saatiin pelastettua.

     Vuonna 1931, johon kirja katsoo tämän ”vallankumouksen” päättyneen, palautettiin työpaikoilla yksilöpäällikkyys ja vuonna 1932 säädettin drakoniset lait, muun muassa viljan ”varastamisesta”, mikä olennaisesti myötävaikutti seuraavan vuoden nälkäkatastrofiin, joka tunnetaan nimellä golodomor, ukrainaksi holodomor.

     Siinä vaiheessa höperöt (hare-brained), ”vallakumoukselliset” rintamahyökkäykset koko vanhaa maailmaa ja sen arvoja vastaan lopetettiin ja palattiin normaalin poliisivaltion menetelmiin ja perinteisiin ”porvarillisiin” arvoihin.

     Hyökkäävän vallankumouksellisuuden sijaan virallisen propagandan sävellajiksi tuli D-duurissa molto pomposo soitettu itsekehu, joka irvokasta kyllä jo vuonna 1934 esiintyi muodossa ”elämä on tullut paremmaksi, eläminen helpommaksi”. Syynä tähän riemuun oli, että leipäkorttijärjestelmä oli nyt lakkautettu. Juuri vuotta aikaisemmin miljoonat olivat kuolleet…

     Fitzpatrick kiteytti näkemyksensä Neuvostoliiton historiasta ohuessa kirjassaan ”The Russian Revolution” (ks. The Russian Revolution: FOURTH EDITION ), joka päätti vallankumouksen Stalinin terroriin, joka itse asiassa jatkoi stalinilaisen vallankumouksen perinnettä ja käytti sen keinoja mobilisoidessaan alemmat ylempiensä kimppuun. ”Vallankumous” siis jatkui 1930-löuvun lopulle saakka.

     Kaikkein lyhimmässä muodossaan Venäjän vallankumouksessa oli Fitzpatrickin mielestä kyse kolmesta asiasta: modernisaatiosta, sosiaalisesta noususta ja terrorista.

     Tämä on kiinnostava näkemys ja tässä sopii mainita, että Isaac Deutscher julkaisi 1960-luvulla kirjan ”Venäjän vallankumous jatkuu yhä”. Tämä tarkoitti, että toisin kuin Ranskan vallankumous, Venäjän vallankumous ei suinkaan ollut luopunut niistä periaatteista, joita se oli sitouutunut toteuttamaan vuonna 1917.

     Tästä asiasta voi olla jyrkästikin eri mieltä, mutta anakin vallankumouksellisuuden nimeen vannottiin viidenkymmenen vuoden kuluttua yhä innolla.

     Mutta mitä uutta Fitzpatrick Venäjän tutkimukseen oikein toi ja mitä tässä nyt puheena olevassa pikku kirjassaan oikein sanotaan, pitänee jättää jo huomiseen blogiin kommentoitavaksi.