Hölmöjen kronikkaa

 

Likainen tšuhna

 

Mika Pylsy, Inkerin suomalaiset venäläisten silmin. Idäntutkimus 2/2026

 

     Valentin Kiparskyn klassisessa teoksessa ”Suomi Venäjän kirjallisuudessa” kuvataan suomalainen venäläisen silmin nähtynä monien hyveiden ruumiillistumaksi: hän oli uskonnollinen, sitkeä ja läpeensä rehellinen, joskin samaan aikaan usein koomisen yksinkertainen hahmo, jolta opsin puuttui hienostus ja huumorintaju.

     Kiparskyn teos, jonka ensimmäinen laitos muuten julkaistiin jo sodan aikana, kiteytti venäläisen suomalaiskuvan siten, että aluksi heitä ei Pietarista katsoen edes otettu vakavasti, mutta pikku hiljaa huomattiin, että jonnekin Rajajoen taakse oli kasvanut oikea ja jopa moderni valtio, joka oli ruvettava ottamaan vakavasti.
     Tällä valtiolla ja sen kansalaisilla oli sitten venäläisten piirissä omat vihamiehensä ja omat puolustajansa. Liberaaleille Suomi oli esimerkki maasta, jossa ei ollut ollut maaorjuutta ja jossa vallitsi laillisuus ja jopa perustuslaillisuus ja josta koko Venäjän oli syytä ottaa oppia.

     Chauvinistisille kvassipatriooteille Suomi ja suomalaiset olivat sen sijaan esimerkki vieraasta elementistä Venäjän sisällä, läntisestä saastasta, joka oli puhdistettava pois.

     Mitä tulee itse suomalaisen hahmoon, hänet kuvattiin yleensä hitaana, mutta myös rehellisenä, lahjomattomana ja omanarvontuntoisena. Kun venäläinen matkustaja yritti joskus määräillä suomalaisen laivan kipparia ja kertoi olevassa herra (barin), minkä piti tehdä selväksi, kenellä oli oikeus komentaa, vastasi kippari, että Suomessa jokainen on herra.

     Toisaalta suomalaisten ja inkeriläisten välinen suhde oli monelle epäselvä ja tutkijatkin joutuivat korostamaan, etteivät ”oikeat” suomalaiset ole samanlaisia kuin Pietarin ympäristön tšuhnat ja ”maimistit”. Skotti Andrew Swinton ehdotti Katariina II:lle inkeriläisten siirtämistä Krimille ja saksalaisten siirtämistä heidän tilalleen, jotta seudun venäläiset saisivat tavoiteltavan esikuvan, kun he nyt luulivat olevansa jo herroja, kun olivat tšuhnia ylempänä.

     Krimille ja Novorossijaan vietiin Katariinan aikana monia väestöryhmiä, muun muassa Viron ruotsalaisia, mutta ei sen sijaan Savonlinnan seudun savolaisia tai inkerinsuomalaisia, vaikka molempia ainakin jossakin vaiheessa ehdotettiin.

     Inkeriläiset olivat ja ovat yhä tietenkin suomalaisia, sikäli kuin eivät ole venäläistyneet, mutta Suomen suomalaisiin verrattuna heissä oli monia erikoispiirteitä.

     Maaorjuus nimittäin vallitsi vuoteen 1861 myös Inkerinmaalla ja varmastikin sillä oli oma psykologinen vaikutuksensa, vaikka näyttääkin siltä, että inkerinsuomalaisten ja venäläisten kansallinen psykologia jäi aina erilaiseksi. Eroahan on aina kovasti korostettu.

    Inkeriläiset olivat myös pelkästään talonpoikia. Enempää aatelistoa kuin porvaristoa, jota olisi voinut nimittää inkeriläiseksi, ei ollut. Papistoa ja opettajia oli.

     Inkeriläiset kävivät kyllä Pietarissa, mutta eivät asuneet siellä. Oli heillä omat seurakuntansa, pappinsa ja koulunsakin ja he olivat sivistyneempiä kuin naapurinsa venäläiset ja niistä selvästi erillään, muun muassa yhteisen kielen puuttuessa.

     Mika Pylsy on artikkelissaan lähtenyt haastamaan Kiparskya ja etsinyt kirjallisuudesta sellaista materiaalia, jossa tšuhna esitetään kielteisessä valossa.

     Historiasta tietenkin löytää jokseenkin varmasti, mitä sieltä etsii ja Pylsyn artikkeli todella paikkaa sitä aukkoa, joka tähän asti on jäänyt inkeriläisten -ja yleensä tšuhnien- negatiivisten kuvasten kohdalla. Kuvahan on tähän saakka ollut voittopuolisesti myönteinen ja kielteiset stereotypiat ovat jääneet alaviitteiksi.

     Alaotsikko ”Ruma, tyhmä, vaitelias ja vihamielinen kansa” tiivistää löydetyn aineiston olennaiset piirteet. Pylsy kertoo, että venäläisten asenteita inkerinsuomalaisiin voi luonnehtia rasistisiksi, imperialistisiksi ja kolonialistisiksi.

     Näinhän se on ja jossakin määrin inkeriläiset myös samaistettiin muihinkin suomalaisiin. Tosin heillä oli myös omia nimityksiään ”maimist” ja ”veik”, joita ei Suomen suomalaisista käytetty.

     Olen tälläkin palstalla kertonut esimerkiksi kuuluisan kielimiehen ja etnografin, Vladimir Dalin tšuhnakuvauksesta ( ks. Vihavainen: Haun Dal tulokset ). Ei sekään kyllä vastannut tuota ”rasistis-kolonialistista”  stereotypiaa.

     Sen sijaan vihaisia suomalaiskuvauksia on helppo löytää 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun venäläiskansallisilta ja populistisilta poliitikoilta. Moskovskije Vedomosti ja Novoje Vremja olivat niitä täynnänsä (ks. Vihavainen: Haun moskovskije vedomosti tulokset) ja ”Okrainy Rossii”-lehti julkaisi jopa kokonaisen sarjan pamfletteja, joissa ”Suomen kysymys” ja suomalaisten kataluus olivat yhtenä pääteemana.

     Etnografinen Suomi-kuva oli kuitenkin ilman muuta myönteinen, joskin inkeriläisiä ei pidetty täysiarvoisina suomalaisina. Asiasta löytyy esimerkiksi kokoomateos Olga Iljuha, Aleksi Tsamutali, Timo Vihavainen (toim.) Monikasvoinen Suomi, Edita 2009, 416 s. Eittäin laaja aineisto on myös Valentina Naumenkon kirjassa (ks. Vihavainen: Haun valentina naumenko tulokset ).

     Toki tuota Pylsyn mainitsemaa asennetta myös riitti Venäjällä myös ja hän on erityisesti inkeriläisistä, mutta myös yleenä tšuhnista koonnut myös huikeita herjoja, jotka ainakin minua naurattavat.

     Miten kirjoittikaan kuuluisa kynäilijä ja ajattelija V.V. Rozanov vuonna 1908: ”(tämä kansa) on niin alkukantainen, ettei se koskaan eikä missään voi oppia mitään vierasta -ei venäjää, ei ruotsia, ei ranskaa. Tšuhna, joka puhuisi ranskaa, hämmästyttäisi koko maailmaa… tässä himmeässä napapiirin heimossa ei ole mitään yleismaailmallisuutta eikä yleisinhimillisyyttä”.

     Kuka siis olikaan kirjoittaja? Vasili Rozanov oli jopa puolihulluna pidetty sanan säilän heiluttelija, joka hurmasi epäortodoksisuudellaan ja rohkeilla ajatuksillaan ja jota on verrattu Nietzscheen. Hänen voi nykyperspektiivistä katsoen toki sanoa olleen edellä aikaansa, sillä hän kirjoitti laajasti myös seksuaalisuudesta ja sen tukahduttamisesta kristinuskon pirissä (ks. Люди лунного света — Википедия ).

     Missään tapauksessa Rozanov ei edustanut tavallista normaalivenäläistä ja ehkä hänkään ei ollut mikään dostojevskilainen koko ihmiskuntaa ymmärtävä ”kaikki-ihminen”. Sen sijaan hän mahdollisesti kyllä sanoi suoraan sen, mitä moni hiljaa mielessään ajatteli, mutta ei kehdannut sanoa.

     Inkeriläisten opettajien kulttuurinen liike suomen kielen ja suomalaisuuden hyväksi oli Rozanoville punainen vaate ja inkeriläiset maksoivat potut pottuina: olihan niitä ranskaa puhuvia tšuhniakin… Ja tšuhnalla oli venäläiselle oma nimityksensä, joka ei ollut kohteliaisuus: ”vellanen”, ”venäläinen verikoira”, ”ryssä” ja niin edelleen….

     Niinhän se metsä vastaa, kuin sinne huutaa. Eipä siis huudella ja jos huudellaan, niin koetetaan jo tähän maailmanaikaan päästyämme säilyttää ainakin sivistynyt kieli ja ajattelu.

     Ja kiitoksia Mikalle. Hyvää tavaraa!

 

 

Täältä pesee ...kele!

 

Presidentin irvikuva

 

    Eilien (8.7.2026) Iltalehden kannessa on koko sivun lööppi: Alexander Stubb kertoo. Jos sota syttyisi, näin Suomi voittaisi sen.

     Itse tuossa kuudennen sivun jutussa otsikoidaan ”Olemme nähdäkseni melko vahvoilla”. Presidentti Stubb: Näin Suomi voittaisi sodan, jos sellainen syttyisi”.

     Tämä järkyttävä uutinen sai välittömästi kysymään, kuka tässä maassa on aivan ilmeisesti jo siirtynyt normaalin inhimillisen ajattelun ja sivistyneen käytöksen ulkopuolelle, kenties jonkinlaisen vajaamielisyyskirjon alueelle. Ei kai sentään itse tasavallan presidentti?

     Kansiotsikossa ei puhuttu presidentistä mitään ja lukija saattoi vielä lohduttaa itseään sillä, että ehkäpä siinä vain käsitellään jotakin kylähullua, jolla vain sattuu olemaan sama nimi kuin tasavallan presidentillä ja yritetään taas kerran myydä olematonta sensaatiota vilpillisellä mielellä.

     Tasavallan presidentin tittelin pois jättäminen kannesta on varmasti harkittu teko ja sillä on yritetty asettaa tämä toiseen rooliin: asiantuntijaksi toisten joukossa, ehkä sentään sisäpiirin tietoja omaavaksi.

     Itse jutun otsikossa kuitenkin jo käytetään ”presidentti”-muotoa, joka on vähemmän virallinen, mutta varmistaa, kenestä on kysymys.

      Toki uusi otsikko ”Olemme nähdäksemme melko vahvoilla” panee asiat aivan eri järjestykseen kuin kansi antaa ymmärtää. Ei siinä enää olla sotaa jotakin tahoa (milloin, ketä vastaan, miksi?) ”voittamassa”, vaan ilmeisesti puhutaan mahdollisuuksista jotenkin selviytyä. Silti toistetaan taas itsepintaisesti: ”Näin Suomi voittaisi sodan, jos sellainen syttyisi”.

     Itse jutun sisältö sitten viittaa pommisuojiin, huoltovarmuuskeskukseen ja ”perustuslaillisiin siviilitoimintoihin(?)” sekä galluppien ilmoittamaan maanpuolustustahtoon.

     Näistä defensiivisistä asioista ”sodan voittamiseen” on sentään vielä tähtitieteellinen matka. Sellaiset asiat kuuluvat aivan eri kategoriaan. Sotia on voitettu vain hyökkäämällä.

     Mikäli Suomi kuitenkin joutuisi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, sen voisi katsoa ainakin yrittävän sinnitellä ja säästää elintärkeitä kohteitaan mahdollisuuksien mukaan.

     Mitä nuo mahdollisuudet oikeastaan olisivat, on tietenkin spekulatiivista. Vaurioilta ei voitaisi välttyä sillä perusteella, että sellaiseen on varauduttu. Voitaisiinko keskeisen infran tuhoamista ihan oikeasti jotenkin estää ja missä määrin, ei tule esille.

     Koska tällainen uutisointi, joka on tietenkin lehden vastuulla, antaa koko maastamme ja sen valtiopäämiehestä harhaisen kuvan öykkärimäisenä idioottina, joka kehuskelee pistävänsä suurvaltoja turpaan, jos sille päälle sattuu, on tasavallan presidentin kanslian syytä ehdottomasti puuttua asiaan ja vaatia lehdeltä oikaisua ja anteeksipyyntöä.

      Jos asia jää tähän, sitä voidaan pitää haastavana herjauksena suurvallalle maamme korkeimmalta taholta.

     Asiasta vastuussa oleva toimittaja o ennenkin kunnostautunut vilpillisellä mielellä tehdyissä jutuissa, esimerkiksi Halla-ahon niin sanotussa elämäkerrassa, mutta siinä käsiteltiin sentään vain yhtä poliitikkoa, tosin protokollan mukaan nykyään valtakunnan kakkosmiestä.

     Kun Tasavallan presidentin suuhun ruvetaan panemaan mitä tahansa törkyä, on kyseessä valtiollisen tason asia, joka on asian vaatimalla vakavuudella hoidettava ja vieläpä nopeasti, ettei väärinkäsityksiä pääsen syntymään.

Ruotsin glooria

 

Maailman paras armeija

 

Alf Åberg, Göte Göransson, Karoliner. Bokförlaget Trevi 1976, 193 s.

 

     Usein toistetun tiedon mukaan Buharan emiiri halusi ostaa ruotsalaisia naisia jalostaakseen omasta kansastaan hyviä sotureita. Ruotsalaisiahan pidettiin sillä alalla maailman parhaina.

     Kuten tunnettua, orjakauppa kukoisti idässä ja etelässä vielä1700-luvulla ja venäläisten vangitsemia suomalaisiakin myytiin melko paljon idän orjamarkkinoilla. Kaupan keskuksia oli Kaffan kaupunki Krimillä (ks. Vihavainen: Haun ihmiskauppa idässä tulokset ).

    Buharan siittolasta ei näytä sen enempää kuuluneen, mutta karoliinien maine oli kova ja tunnettiin koko Euroopassa ja sen ulkopuolella. Pitkään he näyttivät olevan voittamattomia, ainakin Puolan ja Salsan mailla vaeltaneen pääarmeijan osalta.

     Jälkikäteen koko homma näyttää mielettömältä yritykseltä pyrkiä mahdottomaan, mutta myös 1700-luvulla oli niitä, jotka uskoivat mahdollisuuksiensa ikkunaan: ellei nyt Ruotsi yksin pärjäisi, niin yhdessä puolalaisten, ukrainalaisten, englantilaisten, ranskalaisten ja etenkin turkkilaisten kanssa toimittaessa Venäjäkin jäisi armotta jalkoihin. Ainahan joku tarvitsi hyvää liittolaisarmeijaa.

     Vielä Poltavan jälkeen Venäjän armeija joutuikin turkkilaisten armoille ja pelastui vain hämmästyttävästi lahjusten ansiosta. Myös Ruotsin armeija kävi vielä kymmenkunta vuotta monta voitokastakin taistelua aina sankarikuninkaan kaatumiseen saakka.

     Suomen-armeijahan oli kokenut kovia jo 1700-luvun ensi vuosikymmenellä joutuessaan ottamaan vastaan usein ylivoimaisen venäläisen painostuksen koettaessaan keventää pääarmeijan taakkaa (ks. Vihavainen: Haun wolke tulokset ). Kostianvirran ja Napuen rökäletappiot jättivät Suomen suuriruhtinaskunnan (siitä puhutaan sen ajan lähteissä) venäläisten miehitettäväksi. Alkoi isoviha.

     Ikään kuin suurissa kuolonvuosissa, miesten, hevosten ja muonan kiristämisessä kurjilta suomalaisilta, tuhansia miehiä yhtenä päivänä niittäneissä taisteluissa ja isonvihan kauhuissa ei olisi ollut vielä tarpeeksi, tuhoutui suuri osa Suomen armeijan rippeistä vielä Norjan tuntureilla vuonna 1719, kymmenen vuotta Poltavan jälkeen (ks. Vihavainen: Haun armfelt tulokset).

    Suomen tragedia on Ruotsin valtakunnan tuon ajan historiassa muuan sen keskeinen ja läpäisevä teema, jos kokonaisuutta katsotaan. Ainakin täältä idästä katsoen.

     Vai onko? Ruotsalaisesta näkökulmasta suomalaisia saatettiin aikoinaan pitää suorastaan maanpettureina tai ainakin vapaamatkustajina, kun loppuun näännytetty maa ei enää maksanut veroja eikä antanut miehiä. Sen sijaan se joutui ruokkimaan suurta venäläistä armeijaa, joka hyökkäili Länsi-Suomesta käsin Ruotsin rannikoille.

     Daniel Juslenius ei suotta kirjoittanut teostaan Suomalaisten puolustus (Vihavainen: Haun suomalaisten puolustus tulokset). ”Suomalaisten onnettomuudet” (ks. Vihavainen: Haun juslenius tulokset ) eivät kuitenkaan jaksaneet kiinnostaa ruotsalaisia, kun samaa herkkua riitti omasta takaa.

     Sen sijaan karoliinien maine ja prestiisi olivat ruotsalaisille tärkeitä ja ovat yhä. Kuningasta saattaa pitää hulluna, mutta hän oli ainakin kiinnostava hullu ja teki ruotsalaisuuden nimestä taas kerran, Kustaa II Adolfin ja Kaarle X Kustaan jälkeen, pelätyn ja siis kunnioitetun koko Euroopassa.

     Huomaan ostaneeni tämän Åbergin ja Göranssonin kirjan vuonna 1980 ja olen sen silloin lukenutkin, mutta se on yhä palaamisen arvoinen.

     Kyseessä ei ole mikään tieteellinen teos lähdekriittisine punnintoineen ja apparaatteineen, mutta sen sijaan poikkeuksellisen mukaansa tempaava populaarihistoriallinen esitys, jossa on käytetty runsaasti sitaatteja alkuperäislähteistä ja jossa on visuaalisesti havainnollistettu tuon ajan karoliiniarmeijaa.

     Kirja alkaa Lundin taistelusta vuonna 1676 (ks. Vihavainen: Haun kaarle XI tulokset ). Karoliiniarmeijahan luotiin sen jälkeen Kaarle XI:n toimesta. Iso reduktio ja ruotujärjestelmän luominen tekivät armeijan ylläpidon rauhan aikana ja jopa ilman vieraita subsidioita mahdolliseksi. Talonpoikakin säilytti vapautensa, jota feodaaliherrat olivat uhanneet.

    Kaarle XI jätti hyvän perinnön, jota hänen poikansa sitten riisti äärirajoille asti ja vei lopulta maansa lähelle perikatoa. Sitä ei kuitenkaan tullut ja kaikista valtavista veriuhreista huolimatta rauha kyettiin solmimaan. Ehkä sellainen viisaus löytyy nytkin?

     Joka tapauksessa kirjassa keskitytään itse armeijaan ja selostetaan hyvin konkreettisesti ja visualisoiden kaikki armeijan varusteet, toiminta ja sosiaaliset ulottuvuudetkin.

     Piirroskuvat selvittävät, millainen oli karoliinin rauhanaikainen varustearkku määräysten mukaan, millaisia olivat aseet ja mitä kaikkea kuului kenttäarmeijaan. Havainnekuvassa on esitetty esimerkiksi kontramarssi, taistelijoiden järjestys ja toiminnan vaiheet ja jopa tykistörykmentti marssilla. Se näyttää muodostavan loputtoman jonon, joka kirjassa jatkuu sivulta sivulle ja kentällä olisi ollut monen virstan pituinen.

     Moskovaa (ja sittemmin Poltavaa) kohti lähteneessä armeijassa oli 45000 miestä ja 35000 hevosta ja lisäksi tietenkin vielä joku määrä naisia, eritoten marketantteja (vrt. Lotta Svärd).Lisäksi oli suuri määrä erilaisia käsityöläismestareita, vaunu-,satula- ja kengityssepistä kirvesmiehiin, kirjureihin, välskäreihin, pappeihin ja pyöveiin (profossi).

     Tavaraa tarvittiin ja siis kyörättiin mukana kaikenlaista: monenlaisia muona- ja ammusvaunuja,  viinatynnyreitä, telttavaunuja, hevosmyllyjä ja teräksisiä käsimyllyjä, kankaita, tervaa, talia, ponttoneja, hiiliä, rehua, rehua ja rehua, vettä, rumpuvaunuja, kuormakaupalla sotakassan plooturahoja, kenttäsairaala ja sairasvaunuja ja niin edelleen ja niin edelleen.

     Kyseessä oli siis liikkuva kaupunki ja jopa tuon ajan oloissa poikkeuksellisen suuri kaupunki, jonka elättäminen oli armeijan tielle onnettomuudekseen joutuneelle, heikosti tuottavaa maanviljelystä harjoittaville talonpojille yleensä ylivoimaista. Provianttia oli hankittava laajalta alueelta.

     Yhä uudelleen talonpojat, niin Saksissa ja Puolassa kuin Venäjällä pakenivat lähestyvän armeijan tieltä ja kätkivät tai tuhosivat viljansa, mikä oli armeijan kannalta hengenvaarallista. Niinpä se koetti hallita terrorilla ja julisti kaikki rehellisesti ulostekonsa eli määrätyt sotaverot maksavat talonpojat suojeluksen alaisiksi ja muut lainsuojattomiksi.

     Jos ja kun talonpojat ryhtyivät aseellisiin hyökkäyksiin, tapettiin heidät kiinni saatua viimeiseen mieheen ja sen lisäksi tuhottiin heitä majoittanut kylä viimeistä sylilasta myöten. Niin määräsi kuningas.

     On sanottu, että venäläiset kävivät Suomessa ”paholaisen sotaa” ja luonnehdinta lienee osuva. Samaan aikaan on syytä muistaa, että niin tekivät myös karoliinit vierailla mailla. Suurissa taistelussa kaatui aina tuhansia miehiä ja satoja -kenties tuhansia- vankeja myös teloitettiin (ks. Vihavainen: Haun fraustadtin taistelu tulokset ) eivätkä niin suinkaan tehneet vain venäläiset.

     Haavoittuneet kuolivat usein tuskallisesti haavoihinsa ja ainakin joskus omille vakavasti haavoittuneille annettiin armonisku omasta takaa. Sairaudet niittivät väkeä jopa taisteluita enemmän, vaikka hygieniastakin ymmärrettiin jotakin, ainakin juomaveden suhteen.

     Kylmyys oli pirullinen vihollinen, joka tappoi myös mantereisessa Ukrainassa ja siellä itse asiassa pahemmin kuin missään muualla.

     Hinta karoliinien suuresta maineesta oli siis tavattoman kova. Tuo maine taas perustui pitkälti karoliiniarmeijan henkeen, joka oli läpeensä uskonnollinen, kuten itse kuningaskin. Pietismihän levisi meillekin erityisesti Siperiasta palanneiden sotavankien kautta (ks. Vihavainen: Haun kansanaho tulokset).

     Päällekäyvä hyökkäyshenki, jossa näyttää olleen mukana uskonnollinenkin aines,  ja teräaseiden häikäilemätön käyttö tekivät karoliineista erityisen pelottavia. Myös sittemmin ihmemiehenä pidetty generalissimus Suvorov kuului Kaarle XII:n ihailijoihin ja otti oppia hänen taktiikastaan. Tässä kirjassa kuvataan lähdeviitteineen myös se, miten miehet halusivat päästä mahdollisimman pian vihollisen kimppuun, jotta helvetilliset nälkämarssit saataisiin loppumaan tavalla tai toisella.

     Kirja on monessa suhteessa sangen imponoivasti laadittu. Tuo onneksi jo taakse jäänyt menneisyys tuntuu huokuvan siitä vastaan hyvin konkreettisesti. Noin he elivät, tuolla tavalla taistelivat, noin kirjoittivat omaisilleen…

     Mutta missä täällä on Suomi?

     Lyhyesti sanoen ei missään. Suomen armeijan kohtaloita ei tuoda esille muutoin kuin lyhyesti Armfeltin Norjan retken osalta. Lewenhauptin Nevan-retki, Viipurin puolustaminen ja luovutus, Inkerinmaan ja Baltian taistelut ja jopa Kostianvirran ja Napuen suurteurastukset jäävät tästä kirjasta pois, samoin kuin isovihakin.

     Mitä opimme tästä? Tuskin paljoakaan, mutta ehkä se antaa aihetta katsoa omia suuren Pohjan sodan esityksiämme. Niissähän Suomi ja erityisesti Isoviha ovat ehdottomasti kaiken keskiössä.

     Sen sijaan ei meilläkään tunneta niitä vaiheita, joita karoliiniarmeijalla oli Puolassa ja Saksissa, saati Tanskan hyökkäystä ja Helsingborgin taistekua vuonna 1709 ja siihen liittynyttä tanskalaisten suurta hevosteurastusta, joka vaati 4000-5000 hevosen tappamisen (tai vuojustamisen), kun tasnkalaiset pakenivat omille saarilleen.

     Ruotsi-Suomi-nimistä valtiota ei koskaan ollut. Sen sijaan oli kyllä nämä kaksi osaa käsittänyt valtakunnan ydinalue, johon eivät esimerkiksi Baltian ja Saksan ruotsalaiset alueet kuuluneet eikä edes Käkisalmen lääni ja Inkerinmaa.

     Tämä Ruotsin valtakunnan kova ydin, jonka yhteydet tiivistyvät Saaristomeren ja Ahvenanmeren kohdalla, kuten Matti Klinge on esitäänyt, ei loppujen lopuksi tainnutkaan olla niin yhdestä puusta veistetty, kuin toisen maailansodan jälkeen on ollut muodikasta olettaa.

     Suomi ei ollut Ruotsin siirtomaa, vaikka kuuluikin sen vähäosaisempaan periferiaan, mutta  ei se myöskään ollut niin tasa-arvoinen valtakunnanosa, että ruotsalaiset olisivat pitäneet Suomen asiaa yhtä lailla omanaan, kuin Pohjanlahden tällä puolella asuvat. Ei silloin eikä sen jälkeen.

     Miksi olisivat?

 

 

Totalitaarisen psyyken ilmentymiä

 

Informaation torjunta (fasistinen)

 

    1960-1970-lukujen opiskelijat muistavat varmasti Yrjö Ahmavaaran. Hänellä oli vaikuttava ura erilaisissa metodologiaan liittyvissä akateemisisa tehtävissä ja psykologian ja sosiologian ohella hänen tunnustettu pätevyytensä ulottui myös matemaattiselle ja luonnontieteelliselle puolelle (ks. Yrjö Ahmavaara – Wikipedia).

    1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Ahmavaaralta ilmestyi kaksikin teosta, jotka saivat suuren suosion. Toinen oli ”yhteiskuntatieteiden kyberneettinen metodologia” ja toinen oli ”Informaatio” (ks. Vihavainen: Haun ahmavaara tulokset )

     Ensin mainitussa kirjassa tekijä perusteli sosialistisen (vaikka tuskin marxilaisen) lähestymistavan yhteiskunnan tutkimukseen ja politiikkaan sillä, että yhteiskunta oli organismi, jolla oli mahdollisuus paitsi kehittyä yhä paremmaksi ja hienommaksi, mutta myös taipumus kasvaa kieroon, mikäli kehityksen takaisinkytkentä ei toteutunut tarvittavassa määrin.

     Vääränlaiseksi kehittyvä yhteiskunta oli kapitalismissa itse asiassa sisäänrakennettu, kun taas sosialismissa kehitys muuttui rationaaliseksi. Ellen väärin muista, sosialistinen yhteiskunta oli kuin ns. Turingin kone eli itseään tarkkaileva reseptoriensa liikuttaja. Sille kuului tulevaisuus eli se oli edistyksellinen ratkaisu, koska se ymmärsi itseään ja sitä, missä mentiin.

    Kirjassaan ”Informaatio” Ahmavaara, joka oli YLE:n pitkän tähtäimen suunnittelukunnan (PTS) ideologi, esitti teoreettisen mallin siitä, miten oikea, totuudenmukainen informaatio ohjaa koko yhteiskunnan kehitystä ja miten sen torjunta tai jarruttaminen aiheuttaa sille vakavia vaurioita.

     Ylen ohjelmienkin piti tämänmukaisesti olla ”informatiivisia”, eli keskittyä kertomaan sellaisista asioista, jotka todella vaikuttivat kuulijoiden ja katsojien elämään ja edesauttaa näitä kehittämään tieteellistä maailmankuvaansa, joka tietenkin oli sosialistinen.

      En muista, mainitsiko kirjoittaja tässä sosialismia, luultavimmin ei, mutta lukija ymmärsi siihen  aikaan meilläkin paljon asioita ilman erityistä alleviivaamista. Muuten: ajatus informatiivisesta ohjelmapolitiikasta on mielestäni kyllä terve, ellei siihen sekoiteta valmista ideologiaa, minkä välttäminen näyttää kovin vaikeata.

     Ahmavaara oli epäilemättä todellinen huippulahjakkuus ja ymmärsi ennen pitkää, että se sosialismi, jota Suomessa siihen aikaan saarnattiin, oli lyhyesti sanoen pöyhkeää humpuukia puujaloilla. Sen piirissä, kriittinen ajattelu oli kiellettyä ja Neuvostoliitto oli hyvä esimerkki tuosta mainitusta kyberneettisestä virhekytkennästä.

     Niinpä Ahmavaarasta tuli innokas antikommunisti, joka kirjoitti paljon mm. Kanava-lehdessä, joka yhtenä harvoista kantoi Suomessa järjen soihtua noina aikoina, kuten kantaa vieläkin.

      Ahmavaara kirjoitti jo ennen perestroikaa huomattavan määrän ”reaalisosialismia” kritisoivia artikkeleita ja teki esimerkiksi Encounter-lehden edustamia ajatuksia tunnetuiksi Suomessa. Harvallahan täällä oli mitään käsitystä siitä, millaisena Neuvostoliitto ja sen historia nähtiin läntisessä sovjetologiassa, Neuvostoliiton dissidenttipiireissä tai yleensä vakavassa tutkimuksessa.

    Siinä siis muuan hyvin kiinnostavan intellektuaalisen kehityksen kaari tai ainakin pari sen etappia. Ahmavaaran ajatuksilla on paljon annettavaa nykyajallekin sekä hänen erehdystensä että saavutustensa kautta.

     Palaan tuohon ”Informaatio”-kirjaan. Siinä kirjoittaja argumentoi, että oikeassa informaatiossa ja sen esteettömässä virtauksessa takaisinsyöttönä päättäjille, on hyvän yhteiskuntakehityksen salaisuus. Itse asiassa nimenomaan ja vain juuri se vie yhteiskuntaa eteeopäin ja pelastaa fasismin kaltaisilta anti-intellektuaalisilta liikkeiltä.

     Perestroikan tultua, kun glasnostista alettiin naapourisa puhua, kirjoittaja lienee kokenut jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Informaation hylkiminen ja estäminen ei ollutkaan vain, tai edes etupäässä kapitalismin, vaan sosialismin todellisuutta.

     Joka tapauksessa Ahmavaara nosti yhteiskuntyakehityksen suureksi vaaraksi ”fasistisen” informaation torjunnan. Fasistiselle psykologialle oli ominaista turvautua oikosulkureaktioon ja jop väkivaltaan silloin, kun se kohtasi omien asenteidensa kannalta vastakkaista informaatiota, kirjoitti tuo psykologian(kin) professori.

     Totuudellista informaatiota arvostavat ihmiset sen sijaan saivat siitä kannustusta epäkohtien korvaamiseksi vallankumouksellisten liikkeiden kautta. Niiden ideana oli juuri todella korjata yhteiskunnan vääristymät. Edistyksellinen ihminen ei tarvinnut informaation väkivaltaista vastustamista, vaan otti sitä mielellään vastaan.

     Teoria kuulosti periaatteessa hyvältä, vaikka muistankin, että minun korvaani särähti tuo usko vallankumouksellisuuden ja totuudellisuuden luonnolliseen yhteensopivuuteen eikä ”fasismi” kuulostanut erityisen tieteelliseltä psykologiselta termiltä. Olin vähän ihmeissäni.

     Joka tapauksessa nuo ajatuksenjuoksut edesauttoivat poikkeavan (ei-sosialistisen) ajattelun leimaamista äärimmäisyydeksi, ”fasismiksi”. Näin jälkeen päin ajatellen niissä ilmeni se suuntaus kohti keskiaikaista käsiterealismia, josta Seppo Oikkonen on usein kirjoittanut.

     Maailma tuntui manikealaiselta ja siinä sosialidemokraatit olivat itse asiassa taantumuksen kaikkein katalin ja tuhoisin ase vietellessään pois totuuden piiristä ne, joliden olisi pitänyt olla sitä ensimmäisinä kannattamassa.

     Ei muuten ollut mikään sattuma, että eilisessä blogissa mainittujen Leningradin suomalaisten tuhoamisessa yksi keskeinen peruste oli heidän sosialidemokraattinen menneisyytensä.

     Aika ennen Neuvostoliiton hajoamista oli kuitenkin omalla tavallaan moniarvoista ja intellektuaalisesti vapaampaa kuin nykyaika. Oli olemassa kaksi maailmanjärjestelmää, jotka olivat toisilleen vastakkaisia, mutta molemmat joka tapauksessa toimivat.

     Oli siis mahdollista hahmottaa tämä maailma aivan erilaisten käsitejärjestelmien kautta. Molempia voitiin syyttää vääriksi ja epätieteellisiksi, mutta  niin ne vain olivat olemassa ja toimivat, ei niitä voinut hävittää mahtikäskyllä, kuten Saltykov-Štšedrinin byrokraatti uhkasi tehdä Amerikalle.

     2000-luvulla elimme pitkään sellaista aikaa, jolloin olemassa näytti olevan vain yksi vakavasti otettava poliittinen järjestelmä, eli amerikkalaisittain käsitetty liberalismi. Vailla vastavoimaa siitä pian kehkeytyi hengeltään totalitaarinen ortodoksia.

     Kilpailijoita ei ollut, ennen kuin trumpilaisuus Amerikassa aiheutti ainakin särön oikeaoppisuuteen ja muodosti jonkinlaisen vastavoiman maan sisällä. Venäjän kansallinen ortodoksia on eräänlaista kansallissosialismia, jota ei voi vielä naapurimaita kauemmas.

     Nyttemmin näyttää siltä, että vaikka median avainasemat ovat tiukasti ortodoksisten piirien käsissä, on ilmaantumassa myös haastajia.

     Hesarin artikkelissa 5.7. muuan antropologi kuvaa informaation torjuntaa aito naiselliseen tapaan omana fyysisenä kokemuksenaan: kuin ”vääriä”mielipiteitä kuuntelee, ”oksettaa”, ”silmät kiehuvat” ja ”korvista ei enää mahdu ääntä sisään”. Hylkimisreaktio tuntuu jopa iholla saunassa… Kumma kyllä, vaihtoehtomediat eivät tämän takia häviä minnekään.

     Tämä on tieyenkin sitä fasistisen psyyken informaationtorjunnan patologiaa, josta psykologi Ahmavaara aikoinaan kirjoitti. Näyttää siltä, että sekä tiettyjen ajatusten omaksuminen että niiden torjunta tapahtuvat joissakin piireissä samalla, lähinnä ruumiillisella tasolla sen sijaan, että asioita punnittaisiin älylliseltä kannalta ja edes yritettäisiin käyttää rationaalista argumentointia.

     Tuossa kirjoituksessa oltiin hyvin huolestuneita siitä, että suuri yleisö suosii yhä enemmän sellaisia podcasteja ja muita vaihtoehtoisen sosiaalisen median piirissä kukoistavia välinetä, kuin sitä ainoaa oikeaa totuutta, jota sille tarjotaan valtion virallisista kanavista ja sen kanssa samanmielisistä lähteistä.
     Mitäpä tuohon sanomaan. Mitä kirjoittaja oikein haluaa. Totaalista informaationhallintaa ilman soraääniä, jotka vain raivostuttavat?

Moolok ja sen palvojat

 

Suomalaisen kolonian lyhyt elämä

 

Jesse Hirvelä, Inkerin punaiset suomalaistajat. Suomalaiset kommunistit bolševikkien kansallisuuspolitiikan kohteina ja toteuttajina Leningradin alueella 1918-1938. Työväen perinteen ja historian tutkimuksen seura 2026, 560 s.

 

     Täytyy heti alkuun todeta, että pidän tätä väitöskirjaa merkkiteoksena ja odottelin jo pitemmän aikaa, milloin saan lukeakseni kunnon tutkimuksen, jossa Kansallisarkistolle hankittua, hyvin laajaa asiakirjakokonaisuutta saadaan kunnolla hyödynnettyä.

      Onhan sitä pikkuhiljaa tehty jo yli kolmen vuosikymmenen ajan, mutta yhä on materiaalia jopa lukemattomiin opinnäytteisiin ja muihin tutkimuksiin. Tässä nyt joka tapauksessa on kohteeksi otettu Leningradin suomalainen emigranttiyhteisö ja sen poliittinen toiminta, joka kohdistui sekä Inkerinmaahan että Suomeen.

     Kyseessähän oli alun perin joukko, joka pakeni Suomesta vuonna 1918 ja lisääntyi sen jälkeen erilaisilla tulokkailla.

     Vanha Pietarin suomalainen kolonia oli enimmäkseen palannut Suomeen heti sen jälkeen, kun Lenin, joka ei aluksi halunnut päästää panttivankeja käsistään, sen salli. Tarton rauha teki paluun mahdolliseksi myös punapakolaisille, joista moni käytti tilaisuutta hyväkseen.

     Pietarissa tapahtui siis suomalaisen kolonian piirissä väestönvaihto: vanhat pietarinsuomalaiset palasivat kotimaahan, mutta heidän tilalleen tuli uudet.

     Uuden kolonian tilanne muistutti Itä-Karjalan vastaavaa, täällä suomalainen maaseutuväestö oli merkittävästi suurempi ja kiistattomasti myös suomalainen ryhmä, joka oli myös vanhastaan lukutaitoinen ja Suomen kansa kosketuksissa.

     Kun kirjan otsikossa puhutaan Inkerin ”suomalaistajista”, saattaa moni hämmästyä: miten suomalaisia voitiin enää suomalaistaa? Inkeriläisten puhuma kieli on lähempänä normaalisuomea kuin savo.

     Kysymys on aiheellinen, mutta venäläisen kommunismin näkökulmasta suomalaistaa kyllä voitiin ja tämä merkitsi samalla ainakin symbolista vaaraa sille uudelle diktatuurikomennolle, jota bolševikit rakensivat.

     Suomalaiset kommunistit suuntautuivat kauan Suomen uuden vallankumouksen odotteluun, eikä moni vaivautunut edes opiskelemaan venäjää. Itse asiassa harvat näyttävät sitä kunnolla oppineen.

     Toki joukossa oli myös vanhoja pietarinsuomalaisia bolševikkeja, kuten Rahjan veljekset, mutta vuoden 1918 jälkeisten tulokkaiden huippukerroskin osasi venäjää korkeintaan auttavasti.

     Inkeriläisistä useimmat lienevät osanneet sitä paremmin ja jotkut täydellisestikin, mutta toisaalta oli tavallista, etteivät he osanneet suomeksi lukea, vaikka suomalainen koululaitos seminaareineen oli siellä jo vanhaa perua.

     Hirvelä on tutkinut valtavan määrän aineistoa ja kertoo suomalaiskolonian historiasta tarinoita, jotka ovat suorastaan mukaansatempaavia ja vankasti perusteltuja. Melko paljon teoksessa on sen rakenteesta johtuen toistoa, mutta luulen, ettei se pahasta ole. Tämä aihepiiri on lopultakin varsin huonosti tunnettu, vaikka se osittain kuuluu jo yleissivistykseen.

     Anna Laakkosen väitöskirjassa (ks. Vihavainen: Haun laakkonen tulokset ) kerrotaan vastaavanlaisen emigranttijoukon noususta ja tuhosta Itä-Karjalassa ja sekin kirja päättyy lyhyeen päähenkilöiden elämänkertojen sarjaan.

     Molemmissa tapauksissa elämäkerralliset artikkelit päättyvät lähes joka kerta lakoniseen toteamukseen: ”Teloitettu Leningradissa(vast.) vuonna 1937(tai 1938)”. Se kohtalo tuli kaikille niille johtomiehille, jotka eivät ehtineet kuolla sairauteen tai itsemurhaan tai menehtyneet vankileirillä. Toki joukossa oli naisiakin. Leningradista niihin kuuluivat Tyyne Tokoi, jota Hirvelä pitää aivan keskeisenä toimijana, sekä Lyyli Latukka.

    Teloitettujen kohtaloon ja heidän säilyneisiin kommentteihinsa siitä, mitä oli tapahtumassa, sisältyy syvää tragiikkaa. Nuo ihmiset olivat parhaan ymmärryksensä mukaan edistäneet sitä elämää suurempaa asiaa, joka kylmän tunteettomasti teurasti heidät kuin elukat, ilman seremonioita ja jopa salaa, rohkenematta kertoa tekosistaan julkisesti muuten kuin poikkeustapauksissa.

     Niin ansiokas kuin Hirvelän väitöskirja onkin, kaipaan omasta puolestani paria asiaa. Ensinnäkin se leniniläinen marxismi (”marxismi-leninismi”), joka oli julistettu aikansa ja kaikkien aikojen supertieteeksi ja jonka kautta kaikki perusteltiin.

    Minusta olisi kannattanut katsoa ihan Marxista lähtien niitä käsityksiä, joita kansallisuus- ja luokkakysymyksistä oli esitetty ja joita Lenin ja Stalin sitten muokkasivat omien tarpeidensa mukaan.

    Esimerkiksi se ”eriarvoinen” kohtelu, jonka suomalaiset kohdistivat muihin kansanryhmiin, kuten inkeriläisiin tai karjalaisiin, oli ilman muuta marxilaisittain perusteltua ja työläisten ja talonpikien eriarvoisuus tulee räikeästi esille jo Venäjän ja Neuvostoliiton perustuslaeissa ja kommunistipuolueen ohjelmissa.

     Kysymys oli siitä, että talonpojat eivät missään tapauksessa nauttineet samaa arvoa ja asemaa kuin työläiset, jotka puolueensa välityksellä pitivät yllä diktatuuriaan aina siihen saakka, kun sosialismi oli saatu toteutettua (Stalinin perustuslaki1936).

     Vielä senkin jälkeen maassa katsottiin olevan kaksi luokkaa: työläiset ja talonpojat, sekä sivistyneistön (intelligentsija) kerrostuima (prosloika).

     Työläiset olivat periaatteessa psykologialtaan aivan erilaisia kuin talonpojat ja tämä koski jopa kolhoositalonpoikaistoa. Vain työläisten toimesta voitiin rakentaa sosialistinen  ja sittemmib kommunistinen yhteiskunta.

      Maaseutu oli jo periaatteessa pikkuporvarillisen ”talonpoikaisen idiotismin” tyyssija ja sitä katsottiin aivan virallisesti ylhäältä päin. Ei siinä mitään suomalaista ylenkatsetta tarvittu, niin teki valveutunut kommunisti.

     Hirvelän teoksen suuriin ansioihin kuuluu, että hän on seurannut sekä Ukrainan että diasporakansallisuuksien kohdalla kansallisuuspolitiikan kehitystä ja esittää siitä hyvin kiinnostavia havaintoja.

     Tuo politiikkahan muuttui ”hyppäyksittäin”, kuten marxilainen näkemys yhteiskunnan kehityksestä edellyttää ja vaikka ”korenizatsijapolitiikan” lopettamista ja diasporakansallisuksien likvidointia edelsi kaikkialla jo tietty omaleimainen kehitys, tapahtuivat lopulliset päätökset samaan aikaan: Sosialismin vuona 1 eli vuonna 1937.

      Uusi maailma syntyi äkkiä ja jyrkästi, kuin veitsellä leikaten, aplodien ja teloituslaukausten säestyksellä

     Tässä on mielestäni tärkeää muistaa se oletettu siirtyminen ”laadullisesti” uudenlaiseen yhteiskuntaan. Siellä ei vanhaa painolastia tarvittu eikä siedetty ja asiat hoidettiin pitkälti niskalaukauksilla. Myös alueellisilla ja muilla hallinnollisilla ja järjestelyillä turvattiin suomalaisuuden ja muiden diasporaryhmien kansallinen hävittäminen Inkeristä ja Leningradista.

      Kun mukana siis olivat kaikki muutkin diasporakansallisuudet, tuntuu aika turhanaikaiselta etsiä syitä siihen, miksi suomalaisia vainottiin. Samalla on selitettävä se, miksi noita muitakin vainottiin ja kaikkia jopa samalla tavoin ja samanaikaisesti. Se oli siirtymistä uuteen maailmaan, joka oli ”yhtä eläintä”, kuten Pentti Sarikoski unelmoivasti huokasi.

     Stalinin teoksista, joita ei kovin paljon ole, näkyy erinomaisesti se, miten asioita motivoitiin ja sieltä löytyy myös vastaus siihen, miksi tiettyjä termejä käytettiin aina ja kaikkialla suuren terrorin vainojen yhteydessä. Ne tulivat itse Stalinilta, esimeriksi ”juurittaminen” (vykortševyvanije). Stalin myös piirsi arvovaltaisessa puheessaan kuvan valtiosta ja yhteiskunnasta suuren sodan näyttämönä.

     Se oli sota, jota käytiin sekä omaa kansaa, että muukalaisia vastaan ja ansaitsi joka suhteessa sodan nimen ihan clausewitzilaisesa mielessä. Sodan keinot ovat rajoittamattomat, sillä kyse on henkiin jäämisestä. Yhteiskunnan itsesuojelun (myöhemmin ”rankaisun”) korkein toimenpide olli ampuminen eikä sellaisessa ole mitään kummallista silloin, kun käydään sotaa elämästä ja kuolemasta.

     ”Korkein toimenpide” (Vysšaja mera, VMN eli teloitus) oli myös marxilaisen ajattelun mukaan ristiriidan ratkaisun viemistä korkeimmalle tasolle. Sana ”likvidointi” oli alun perin tarkoittanut vain esteen tekemistä läpäistäväksi, likvidiksi.

     Toki likvidoinnin korkein muoto oli koko ihmisen hävittäminen ja se opittiin suorittamaan äärimmäisen karusti ja taloudellisesti niskalaukauksella. Ei siinä mitään teloitusryhmiä käytetty, kuten eräässä suomalaisessa elokuvassa esitetään.

     Luulen, että olemme kaikki jo oppineet kuvittelemaan, ettei sillä marxilaisella teorialla itse asiassa mitään todellista merkitystä ollut, vaan se toimi ainoastaan välineenä, jota diktaattori mielin määrin manipuloi.

     En usko siihen. Kyllä bolševikkien tekojen taustalla oli ”elämää suurempi”(!) teoria, johon uskottiin varsin pitkälti. Käytännössä se muotoutui etatismiksi, joka muistutti yhä enemmän tavallisen, fanaattista uskonsotaa käyvän valtion logiikkaa, toki omin erityispiirtein.

     Mikäli usko tuppasi loppukaan -mistä Stalin varoitti vuoden 1938 kuuluisassa ”lyhyessä kurssissa”, antoivat sille uutta pontta ihmisuhrit. Sellaiset eivät koskaan voi olla turhia, sitä ei ihmisen psykologia kerta kaikkiaan hyväksy. Asia koskee myös tämän päivän Venäjää.

Muuan muistelma menevästä maailmasta

 

Kun luin lehtiä

 

     Lehtiä luen vieläkin, mutta yhä useammin vain digilehtiä ja yhtä useammin huomaan, että olen unohtanut kokonaan katsoa, mitä esimerkiksi tilaamani hesarin nettiversio sisältää.

     Se ei oikeastaan tunnu täyttävän mitään varsinaista aukkoa informaationtarpeessani, mutta voihan siitä tarkistaa, millaiseksi oikea poliittinen ajattelu on tänään määritelty sellaisena kuin se latteimmillaan ja aidon typerimmillään on.

     Televisiota en ole seurannut vuosikymmeniin ja nyt se olisi jo käynyt hyvin hankalaksikin, kun vastaanottimeni (taas) lakkasi välittämästä uusimman tekniikan mukaista kamaa. Tietokoneen kautta siihen saa yhteyden, jos jostakin syystä viitsii sen tehdä.

     Suomen Kuvalehteä olen tilannut ylimuistoisista ajoista ja saan sitä yhä ja vieläpä paperisena. Onhan siellä joskus on juttuja, joita ei muualla ole. Välillä siinä keskityttiin enemmän tai vähemmän ikävystyttävien ihmisten kuvaamiseen, mutta nyt mielenkiinnon spektri on taas vähän laajempi.

     Tärkeitä lehtiäni ovat nykyään Itä-Savo ja Sulkava. Molemmat saan nettiversiona ja jälkimmäinen kolahtaa jopa postiluukustani Kruununhaassa. Luojan kiitos, sieltä ei enää paljon muuta tulekaan, lukuun ottamatta vanhaa amerikkalaista ystävääni, joka tunnetaan lyhenteellä NYR. Aika onnettomaksi on kyllä sekin mennyt.

     Hyvä puoli kehityksessä on, ettei enää tarvitse kuukaksittain kantaa valtavaa lehtikasaa roskikseen, eli nykyään siis kierrätykseen. Selluloosan voi käyttää paljon hyödyllisempienkin tavaroiden valmistamiseen.

     Hesaria oli ennen maailmassa pakko pitää monessa suhteessa, mutta myös sisällöltään hyvinkin hyödyllisenä tarvikkeena. Nykyään, kuten sanottu, on vaikea edes motivoida sen tilaamista digitaalisenakaan. Välillä sen lopetinkin

     Kehitys on ollut nopeaa. Löysin sattumalta blogiarkistostani vuonna 2012 kirjoitetun kuvauksen suhteestani lehtiin. Näinkö paljon se tosiaan on muuttunut puolessatoista vuosikymmenessä? Tässä iässähän se tuntuu aivan mitättömän lyhyeltä ajanjaksolta.

    Tässä joka tapauksessa itse juttu, joka ei välttämättä ketään muuta kiinnosta, mutta itseäni kyllä. Ahaa:

 

maanantai 9. tammikuuta 2012

Lehtien hyvässä seurassa

 

Menneisyyteni ja tulevaisuuteni lehtien parissa

     Täksi vuodeksi en uudistanut New York Review’n tilausta. Olo on vähän haikea, olin sentään jo parinkymmenen vuoden ajan tottunut siihen, että New Yorkin juutalaisten terävimmän pään aivoitukset tulivat pöydälleni muoviin käärityssä paketissa, sopivina annospaloina.

     Uusimmat kirjat, intellektuaaliset muodit, politiikan jyrkät käänteet ja yleensä koko noosfäärin menneisyyttä tulevaisuudeksi leikkaava terä tuntui tulevan silmieni eteen noissa hyvin kirjoitetuissa, kohtuullisen pituisissa ja usein briljanteissa esseissä. Ian Buruma. Mark Lilla, Tony Judt ja monet muut pitivät aina lupauksensa.

      Tarjolla oli tuoreita näkökulmia, joiden kiinnostavuus ei perustunut keikailuun vaan argumentointiin. Vuoden, kuukauden ja vuosisadan tärkeimmät kirjat kaikilta aloilta löysivät melko varmasti arvostelijansa tässä lehdessä. Tarvittiinko muita oikeastaan lainkaan? Ehkä olisi riittänyt osata kokonaan, kuten koraani, tämä yksi lehti. Siinähän oli kaikki, ainakin melkein.

     Romanssini tämän tyypin lehtien kanssa alkoi Times Literary Supplementista, joka tuli instituuttiimme aikana, jolloin sivistystä arvostettiin. 1970-80-luvuilla lehti olikin sekä erittäin monipuolinen että tyylillisesti loistava.

     Samuel Johnsonin ja Oscar Wilden perintö oli voimissaan ja poliittinen korrektius tunnettiin vain amerikkalaisena omituisuutena, jota Orwellinsa lukeneet englantilaiset eivät voineet kuvitellakaan omaan maahansa.

     Ajat muuttuivat ja kun havaittiin sopimattomaksi tilata yliopiston työntekijöille muita kuin taatusti työn kannalta välttämättömiä julkaisuja, lakkasi TLS tulemasta kahvipöytäämme.

      Tilasin itselleni sen korvikkeeksi NYR:n, jonka amerikkalaisuutta ei usein edes huomannut. Kirjoittajatkin olivat usein samoja kuin TLS:ssä, arvostellut kirjat ainakin. Rupesin tuomaan lehteä kahvihuoneeseen, kunnes kyllästyin siihen, ettei sitä koskaan löytynyt, kun halusin tarkistaa joitakin lukemiani asioita.

     Kirjoitin seinälle lapun, joka ilmoitti, että lehti ei ollut tarkoitettu kenenkään kotiin, vaan yhteiseen käyttöön. Besorkkausta harjoittava huligaani ei ollut tästä moksiskaan, vaan katsoi vanhaan lapualaiseen tapaan oikeudekseen tehdä mitä tahtoi.

     Koska tätä voi jo pitää henkilökohtaisena loukkauksena, olin pakotettu lopettamaan lehden sosialisoinnin. Tästä valitettavasti kärsi kahvihuoneen älyllinen taso, joka pian eri syistä kävi niin matalaksi, että lopetin kahvin juomisen päiväsaikaan. Piipunpoltto oli myös pian lopetettava valtion pakkotoimista johtuen, joten kahvin poisjäänti ei tuntunut enää kovin pahalta.

     Tämä oli muuten sitä aikaa, 1980-lukua, jolloin akateemisessa kirjakaupassa, jonka valikoimista ylpeilimme, ei voinut ostaa yhtään ulkomaista kulttuurilehteä, ellei sellaisiksi luettu Die Zeitin tai jopa Frankfurter Allgemeinen numeroita. Ainakin edellinen kuului siihen ryhmään.

     Ymmärsin, että tilanne oli nolo. Henkilöni vähäpätöisyydestä huolimatta yritin kiinnittää asiaan huomiota, jopa Helsingin Sanomien palstoilla. Vähäksi aikaa NYR ilmestyi myyntiin, ja taisi tulla myös TLS, mutta sitten tilanne normalisoitui. Vasta 1990-luvun kansainvälistyminen on saanut aikaan sen, että Akateemisen lehtiosastolle kehtaa viedä ulkomaisen vieraan. Suomalaisen kirjakaupan osalta tilanne tosin on romahdusmaisesti heikentynyt, mutta hyvä näinkin.

     TLS, jota myös jossakin vaiheessa tilasin ennen kuin ymmärsin etteivät rahani riitä, huononi vuosi vuodelta. Siirryin välillä London Review’hun, joka pian kuitenkin sukelsi niin syvälle postmodernismiin, että sen anti kirjallisuuden ulkopuolisen elämän kannalta oli tuomittu jäämään aivan marginaaliseksi.

      Sitä paitsi he lähettivät lehtensä minulle osoitteella Helsinki, Poland ja se tuli Varsovan kautta melkoisesti myöhässä. Yritin huomauttaa asiasta, mutta brittiläinen arroganssi ei ilmeisesti voinut edes vakavasti harkita ajatusta, että joku itäeurooppalainen tilaaja olisi tuntenut tällaisen asian heitä paremmin. Niinpä jäi sekin lehti.

     Olen aina sympatisoinut saksalaisten vilpitöntä, joskin usein huonosti menestynyttä pyrkimystä totuuteen. Asioiden selvittäminen juurta jaksain ja faktojen huolellinen tarkistus ovat asioita, joiden vuoksi voi antaa anteeksi myös sen, että saksalainen saituus tai tehokkuuspyrkimys, mikä on tässä sama asia, saa heidät ahtamaan sivut täyteen pientä pränttiä ja mikäli mahdollista jättämään marginaalit pois kokonaan.

      Der Spiegel ei kuitenkaan yleensä suistunut saksalaisiin perisynteihin, mutta sen sijaan kyllä edusti ansiokkaasti runoilijoiden ja ajattelijoiden kansan parhaita pyrkimyksiä. Niinpä siirryin Spiegeliin. Aikani tilasin lehteä, mutta huomasin asian melko epätaloudelliseksi ja rupesin ostelemaan irtonumeroita.

     Tätä teen vieläkin ja junamatka Pietariin tai lentomatka mihin tahansa tuntuu jotenkin vajaalta ilman tuoretta Spiegeliä. Lehti ei nyt ihan ole NYR eikä TLS, mutta ainakin se on parempi kuin Time tai Newsweek, jotka nekin ovat joskus ihan kiinnostavia. Niitä saakin lukea kahvihuoneessa ilmaiseksi, joskin hieman satunnaisesti. Pari tuntia Spiegelin parissa on aina palkitsevaa ja Saksan pitkäpiimäiset sisäpoliittiset kiemurat voi ohittaa ilman sitä tunnetta, että olisi jättänyt jotain tärkeätä väliin, kun sijoittaa lehden välivarastoonsa odottamaan tulevia lukijoita.

     Me suomalaiset olemme joskus ylpeilleet siitä, että meillä, toisin kuin rakastamillamme ja ihailemillamme ruotsalaisilla, on Suomen Kuvalehden kaltainen kulttuurijulkaisu. Minäkin tilaan sitä lähinnä juuri tämän takia, siis jotta se pysyisi hengissä ja saisi vielä tilaisuuden parantua.

     Sen jälkeen kun edellinen päätoimittaja skandaalimaisesti potkittiin palliltaan, sananvapautta karkeasti loukaten, on lehdestä tullut melkeinpä säälittävä. Sen sijaan että se ottaisi pohdittavaksi suuria kysymyksiä Spiegelin tapaan tai edes ostaisi muilta tällaisia juttuja, ellei niitä itse osata kirjoittaa, se on keskittynyt supisuomalaisten kotikutoisten hengen ja aineen jättiläisten potretteihin, poliittiseen juoruiluun ja muuhun tympeään.  

     Edes Risto Lindstedtin pakinat eivät voi pelastaa lehden yleiskuvaa, jonka määrää keski-ikäisten naistoimittajien maailmankuva, joka on lattea kuin aasialainen aro ja henkevä kuin vähemmistövaltuutetun laatima virallinen poliittisen korrektiuden sanakirja.

      Olen kuitenkin maksanut tilauslaskuni hammasta purren ja odotan aikaa parempaa. Toisin kuin Spiegelit, SK:t eivät kuitenkaan seuraa minua kesälaitumille vaan pääsevät nopeasti siihen käyttöön, jossa ne ovat parhaimmillaan.

     Tietenkin meillä on myös Kanava, joka on oikeasti hyvä lehti. Lisäksi löytyy Finsk Tidskrift ja Nya Argus, mutta ne eivät taida enää täyttää mitään aukkoa tämän maan julkisessa sanassa, toisin kuin vielä pari vuosikymmentä sitten, jolloin luin FT:tä varsin aktiivisestikin.

      Kanava on, kuten sanottu, tasoltaan hyvä, vaikka nykyinen supistamis- ja tiivistämismania taitaa vaikuttaa siihenkin. On joka tapauksessa kunnia saada siihen kirjoitella, vaikka lehteen ilmestynyt sarjakuva aiheuttaa vanhalle amatööririimittelijälle myötähäpeää.

     Venäläisiä lehtiä olen seurannut säännöllisesti jo vuosikymmeniä. Neuvostoaikoina suosikkini oli Literaturnaja gazeta, jota tilasin vuosikausia, kunnes mielenkiintoisia artikkeleita alkoi ilmestyä muuallakin.

      Argumenty i fakty oli jonkin aikaa sensaatiomainen julkaisu eikä pelkästään sanan huonossa mielessä kuten nykyisin. Moskovskije novosti hämmästytti myös perestroikan aikana ja on yhä seuraamisen arvoinen.

      Nyt olen jo useamman vuoden saanut nauttia niin sanotuista toorapalveluista. Sana ei viittaa juutalaisuuteen, vaikka monet älykkäimmistä venäläisistä ystävistäni kuuluvat tuohon kansallisuuteen. Tooraksi kutsuttuja rullia toimittaa minulle ystäväni Anatoli, jonka sukujuuret lienevät vakaasti slaavilaiset. Rullassa, joka saattaa tulla laatikkooni parikin kertaa viikossa, on aina kymmeniä kopioita eri lehtien kiinnostavista artikkeleista: Novaja gazeta, Kommersant, Moskovski komsomolets, Izvestija, Pravda, Zavtra ja niin edespäin.

     Artikkelit käsittelevät politiikkaa, historiaa, Suomea Venäjän lehdistössä, opetuslaitosta ja niin edespäin. Lukemista riittää ja vanhat toorat on pinottu maaseudulle vinttikomeroon, jossa ne täyttävät valtavan tilan. Joku kaunis päivä saattaa saapua innokas tutkija, joka järjestää ne aihepiireittäin ja saattaa näin päätökseen työn, jonka vuosia siten aloitin.

     Venäjän tutkimuksen piirissä ilmestyy tietenkin korvaamattomia ammattilehtiä, joiden kirjallisuusarvostelut on käytävä läpi ainakin pari kertaa vuodessa. ASEEES:in Slavic Review on alansa koraani, mutta sen lukeminen ei vielä korvaa muita.

     On syytä käydä läpi myös Russian Review, Jahbücher für die Geschichte Osteuropas, Slavonic and East European Review, Cahiers du monde Russe ja mielellään vielä muutamia muitakin, unohtamatta American Historical Review’tä.

     Onhan näitä. Voprosy istorii, Otetšestvennaja istorija, Novaja i novejšaja istorija, Sotsis, Vojenno-istoritšeski žurnal ja muutama muu ammattilehti on pakko tsekata ja mielelläni sen teenkin. Sen jälkeen voi syventyä venäläisten maanmainioihin ”paksuihin lehtiin” (tolstyje žurnaly), kuten Znamja, Neva, Moskva, Novyi mir ja miksei samantein myös änkyröiden lehtiin, jotka ovat usein aika hätkähdyttäviä. 

     Naš sovremennikiä pari vuotta tilasinkin, enkä turhaan. Nykyään sitten on myös pakko lukea sellaisia nettilähteitä kuin polit.ru ja gazeta.ru. On niitä muitakin, toinen toistaan kiinnostavampia, jos hurjempiakin. Onhan se maa, jossa Aleksandr Duginin kaltaisella hahmolla on merkittävä julkinen asema. Hui!

     Ranskalaista lehdistöä ei kannata unohtaa, jos sattuu kieltä osaamaan. Ellei osaa, on syytä opetella. Ranskalaisten perisynti on sisäänlämpiävyys, eli hexagonalité, kuten he itse sanovat. Silti gallialaisen hengen lento on niin kevyttä, että siinä maalaispojalta henki salpautuu, ja siitähän jo kannattaa maksaa, kuten kaikki tietävät.

      Le Débat, joka tosin ilmestyy harvakseltaan, edustaa ranskalaisen intelligentsian parhaita perinteitä, Pierre Nora ja kumppanit takaavat laadun. Olen myös ryhtynyt ostelemaan lehteä nimeltä La Revue. Se on frankofoninen, kuten sanotaan, mutta nimenomaan korostaa ulkoeurooppalaista näkökulmaa, kuten myös Jeune Afrique, jota joskus harrastin.

      Muhamettilaisen maailman syvätuntemus näyttää olevan La Revuen hanskassa, eikä se kirjoita aiheistaan äitelän korrektisti, kuten jotkut muut, vaikka hehkuttaakin kasvavien maiden tulevaisuuden valoisuutta aina uskottavuuden rajoille.

     Ja jenkkejä ei kannata kuitata pelkällä NYR:llä. The Atlantic syväluotaa niin superrikkaiden nykyöykkärien elämäntyylejä kuin kasvatuksen ja yliopistojen ongelmia, tiikeriäiti Amy Chuasta Suomen loistavaan koululaitokseen, joka on uusin antimme maailman kulttuurin kärjelle.

     Se, joka on kiinnostunut ulkopolitiikasta, ja vain tomppelit eivät ole, on pakotettu noteeraamaan myös Foreign Affairs-lehden, jossa arvovaltaiset ja myös asioita tuntevat kirjoittajat panevat parastaan tai ainakin antavat niin ymmärtää. Poliitikoista ei voi koskaan olla varma.

      Foreign Policy, suuresti arvostamani Samuel Huntingtonin perustama julkaisu yhdistää lattesukupolven henkisen keveyden Seitsemän päivää-lehden nasevuuteen. Lehden ohjeet kirjoittajille ovat lukemisen arvoiset. Sen luettavuus on huippuluokkaa, mutta siitä huolimatta siitä luulee aina jotenkin viisastuvansa.

     Ja kukapa ei tuntisi ja arvostaisi The Economist-lehteä. se kannattaa lukea jo pelkästään Charlemagnen pakinoiden takia. Sen graafit ovat havainnollisia, kysymyksenasettelut kiinnostavia ja arviot tiukkoja. Sitä voi vain ihmetellä, miten saman lehden liepeillä tai kintereillä ilmestyy Intelligent Life- niminen julkaisu, joka näyttää oleva tarkoitettu rikkaille tomppeleille, joiden elämänsisältönä on postmoderni näyttöarvo sellaisena kuin Zygmunt Bauman sen määrittelee.

     Maakartanossani, käyttääkseni hieman suurellista ilmaisua, on korkeat kasat NYR:tä, Spiegeliä, La Revue’tä, Atlanticia, Economistia ja erinäisiä muita lehtiä.

     Yhdessä toorapinojen kanssa ne muodostavat kokonaisuuden, joka herättää minussa hartautta. Puuliiterissä on sitä paitsi parikymmentä vuosikertaa TLS:ää, alkaen 1970-luvulta. Aiemmin ne olivat kesämökin huussissa, mutta ympäristön painostuksesta jouduin siirtämään ne muualle. Joka tapauksessa ne ovat.

      Tunnen olevani hieman samalla tavalla vapaa kuin Veikko Huovisen Hamsteri, jolla oli kellarissaan valtava määrä säilykkeitä ja kuivia halkoja. Mikään pakkastalvi tai lyhyellä tähtäyksellä (lyhyessä juoksussa) edes ydinsota ei voi heilutella sellaista miestä, jolla on nämä varastot reaaliomaisuutta.

      En muista oliko Huovisen kellarissa myös kirjoja. Ehkä hän vain varautui kirjoittelemaan niitä itse, jos tarvitsisi. Huovisen sankarithan talvehtivat aika persoonalliseen tapaan, mahdollisimman vähän energiaa kuluttaen. Tämmöinen sopii meidänkin aikanamme esimerkiksi kenelle tahansa.

     Joka tapauksessa, nuo varastot, jotka minulla on, riittävät turvaamaan älyllisiä seikkailuja vuosikausiksi. Kun niihin yhdistetään parisataa hyllymetriä kirjoja, on hengenravintoa sen verran kasassa, että tulen kestämään tulevaisuudessa ennustetun internetin romahtamisen vähemmillä vaurioilla kuin monet muut.

      Tätä en sano kehuakseni tai vahingoniloisena. Annan mielelläni muillekin tilaisuuden lainata tätä rikkautta. Tervetuloa vaan, janoovat sielut.

     Mutta jos en nyt saa kotiini New York Review’tä, niin miten voin tietää, mitä menetän? Pelkään pahoin, että Akateemisen tytöt katsovat pahasti, jos selaan lehdet siellä huolellisesti.

      Jos taas seuraan vain Suomen Kuvalehteä, en tiedä mitä älyllinen elämä voisi tarjota. Taitaa käydä niin, että tuherran taas pian nimeni, osoitteeni ja visanumeroni NYR:n pikkuruiseen tilauskuoreen, jonka postimaksun joudun myös itse maksamaan. Amerikkalaisten takapajuisuus näissä transaktioasioissa on toisaalta hellyttävää. Pidän heistä oikein paljon.

 

Rauhaa muistellessa

 

Rauhakin museoon?

 

     Käyn aina mielelläni sotamuseoissa. Niissä saa elävän kosketuksen siihen, miten museota ylläpitävän kansakunnan hegemoniset tahot ovat halunneet nähdä ja erityisesti näyttää sen historian veriset vaiheet.

     Esimerkiksi Tukholman Armémuseum on jo kauan korostanut sodan merkitystä tavalliselle rahvaalle ja siinä luvussa sotilaille. Yhtä helvettiähän se on ollut ja se halutaan palauttaa mieleen.

     Sen sijaan Nordiska Museumin edessä seisova Kaarle X Kustaan patsas on pöyhkeä ylistyslaulu valloittajalle, joka jyräsi Puolan hedelmällisiä lakeuksia erämaaksi ja valloitti Tanskalta Skoonen ja paljon muutakin. Kustaa II Aadolf ja Kaarle XII kuukuvat samaan sarjaan kuten myös se hullunkurisen falski Kustaa III, joka seisoo kuninkaanlinnan vierellä.

     Eivät ruotsalaiset ole kehdanneet patsaitaan kaataakaan, minkä voi todeta myönteisenä asiana, joka erottaa heitä typerämmistä kansoista. Myös sotamuseoissa voi yhä löytää sen hengen, joka kerran elähdytti taistelijaa, ei ainoastaan puolustajaa, vaan myös valloittajaa. Siinä puuhasa Ruotsi aikansa menestyi oikein hyvin, kunnes raja tuli vastaan.

     Vihdoin toki ymmärrettiin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja sopeuduttiin puolueettomuuteen, millä voitiin katsoa kyettävän neutralisoimaan itäinen vaara, jonka suuruutta aikakauden tieteisusko paisutti aivan hyperboliseksi vielä 1900-luvun alussa.

     Vuoden 1812 henki tuotti pysyvän menestyksen ja Ruotsi sai lekotella ”kolmannen onnellisen” (tertium gaudens) eli päältä katsojan roolissa parin maailmansodankin ajan. Hyvää tavaraa ostivat mielellään kaikki ja Hitlerille se oli täysin välttämätöntä.

     So what? ei kai taloutta tässä maailmassa voi politiikalle alistaa muualla kuin totalitaarisissa maissa, jos sielläkään? Brysselissä varmaan joku asian tietää, mutta ei uskalla sanoa.

     Jos vertaa Ruotsin sotamuseoita vaikkapa Venäjän, Turkin, Itävallan, Englannin tai jopa Portugalin vastaaviin, näkee selvästi tietyn eron, joka on aika huomattava. Muualla nuo sodat ovat yhä jollakin tavalla henkisesti läheisiä ja kuuluvat kansallisomaisuuteen. Ruotsissa niihin on otettu välimatkaa ja niihin kosketaan ikään kuin vain pihtien kanssa.

     Kuitenkaan ei Ruotsissa eikä siihen kuuluneessa Suomessakaan ole rauhan museoita. Sellainen/sellaiset olisi/vat kuitenkin myös tärkeä/t olemassa ja niissä voitaisiin muun muassa panna esille se muutos, joka tapahtui siirryttäessä yhdestä kansakunnan ”moodista” toiseen -sodasta rauhaan.

     Näkisin mielelläni esimerkiksi Versailles’n rauhan ja Kansainliiton museon, Englannin Armistice Museumin, toisen maailmansodan päättäneen aselevon, YK:n ja ETY-prosessin museon ja monia muitakin. Jos Luoja suo, olisi kovin kiinnostavaa tutustua myös Ukrainan sodan päättäneen rauhan museoon, kunhan se saadaan aikaan. Kaikista noista voisi kuvitella ihmiskunnalla olevan opittavaa.

     Meillä Suomessahan sota on aina koettu vahvasti kansallisena asiana ja puolustustaisteluna. Tämä huolimatta siitä, että jatkosodassa päätettiin ottaa omaksi maahamme jo 2.12.1939  virallisesti liitetty Itä-Karjala.

     Olemme menestyneet niin hyvin, että vuosisatojen mittaan maatamme on vieras armeija päässyt miehittämään vain kolmasti: Isonvihan aikana, pikkuvihan aikana ja lyhyesti Suomen sodassa.

     Se on erittäin vähän verrattuna siihen, mitä moni muu suurikin kansa on saanut kärsiä historiansa aikana, kun omat ja vieraat armeijat ovat vyöryneet maan yli edestakaisin ja kaikki vuorollaan tehneet tekosensa. Esimerkiksi Viroon verrattuna olemme säilyneet kuin ihmeen kaupalla.

     Kuitenkin sota on aina ollut rahvaalle ja muillekin suuri onnettomuus ja rauhan tulo ainakin jonkinlainen helpotus, vaikka talvisodan rauha aiheuttikin spontaanin maansurun ja valtavasti katkeruutta. Sen vaihtoehtona olisi ollut vieläkin suurempi suru ja katkeruus.

     Nyt, kun sota ja pyssyusko ovat taas arvossaan ja media syytää päivittäin toinen toistaan typerämpiä deklamaatioita siitä, miten huonosti vihollisella(mme!) menee ja miten hyvin tämä eurooppalainen yhteisömme pärjää, olisi tarpeen katsahtaa myös menneisyyteen.

     Tämäkin sota päättyy jollakin tavalla. Sitä olisi kiinnostavaa suhteuttaa aiempaan sotien päättymisen ja rauhan solmimisen historiaan entisinä aikoina.

     Meillä on tässä suhteessa vain yksi suuri ja kansainväliset mitat täyttävä tapahtuma: Uudenkaupungin rauha vuonna 1721.

     Koko Eurooppa tuntee sen ja sen suuren symbolisen merkityksen, mutta vain nimeltä. Sitä kannattaisi esitellä myös konkreettisemmin. Aikalaisnäkökulmasta se oli muuan suuri historian käännekohta niin meillä kuin Venäjällä ja Itämeren maissa sekä viime kädessä koko Euroopassa.

     Rauhaan päättynyt prosessi oli myös sellaisenaan hyvin kiinnostava ja jännittävä (ks. Vihavainen: Haun kun meillä maailmanhistoriaa tehtiin tulokset )  ja siihen liittyneet venäläisten kaleerien terrorihyökkäykset Ruotsiin muistetaan vieläkin.

     Rauhan solmiminen oli Venäjälle suuri harppaus kohti länttä ja Eurooppaa, mikä pian kaikkialla tunnustettiin. Myös Venäjä oli perin pohjin näännytetty sodassa, jota oli saatu käydä niin Ruotsia kuin Turkkiakin vastaan ja riemu rauhan tulosta oli siellä asianmukaisen suurta (ks. Vihavainen: Haun likui tulokset ).

 

Mutta tässä idea rauhan museosta, joka siis rakennettakoon nykyisen sodan jälkeen kakkien osapuolten ylösrakennukseksi:

 

perjantai 10. elokuuta 2012

Uudenkaupungin rauha ja me

Uudenkaupungin rauha nyt!

 

     Uudenkaupungin rauha 1721 on merkittävin Suomeen liittyvä maailman poliittisen historian tapahtuma. ETY-kokouksessa, kaksi ja puolisataa vuotta myöhemmin vain lupailtiin juhlallisesti rajojen säilymistä, mutta Uudessakaupungissa ne muutettiin.

     Siellä piirrettiin uudelleen koko Pohjois-Euroopan kartta ja siksi tapahtuma vaikutti myös laajemmin koko Euroopan poliittiseen tasapainoon. Ruotsin suurvalta-asema romahti, se menetti balttilaiset ja (jo aiemmin) enimmät saksalaiset provinssinsa, Suomesta irrotettiin Viipuri ja Karjalan kannas suunnilleen nykyistä rajaa myöten.

     Kyseessä oli tietenkin sodan tuloksena syntynyt eli pakotettu rauha. Rauhaan pakottaminen oli jo tuohon aikaan hallitsijoiden suosimaa politiikkaa. Venäjä ei kuitenkaan halunnut jännittää jousta liikaa ja palautti Ruotsille suurimman osan miehittämästään Suomesta.

     Pakkoluovutetuista alueista maksettiin varsin huomattava korvaus, jonka Ruotsi otti vastaan eli kyseessä voi myös tavallaan katsoa olleen kaupan, jonka molemmat osapuolet suostuivat hyväksymään, syystä tai toisesta.

     Se, mitä tapahtui Uudessakaupungissa vuonna 1721, liittää meidät symbolisesti koko Euroopan historiaan. ”Nystadin”, ”Nistadin”, tai ”Nyshtadtin” rauhan tuntevat kaikki sivistyneet eurooppalaiset. Vain harvat tietävät, että asialla on jotakin tekemistä eurooppalaisia valioautoja tuottavan suomalaisen Uudenkaupungin kanssa.

     On aika perustaa Uudenkaupungin rauhan museo. Nykyaikaiset historialliset museot rakentuvat tarinoiden ympärille. Tarina siitä, miten naapurimaat muodostivat suuren koalition murskatakseen nuoren Kaarle XII:n johtaman Ruotsin ja miten sotaa sen jälkeen käytiin yli kaksikymmentä vuotta, tuo nykyihmisen ulottuville näkökulman siihen, miten Euroopan valtojen nykyisyys pitkälti ratkaistiin jo niissä taisteluissa, joita tuolloin käytiin.

     Niille, jotka kaipaavat todisteita sodan mielettömyydestä, Suuri Pohjan sota tarjoaa loputtomasti erinomaista aineistoa, Isosta vihasta Ukrainassa harjoitettuun poltetun maan taktiikkaan.

      Niille, jotka kaipaavat tietoa siitä, miten heidän oman isänmaansa kohtalo ratkaistiin, voisi museo tarjota täsmätietoja: ukrainalaiset, puolalaiset, venäläiset, ruotsalaiset, tanskalaiset, norjalaiset, saksalaiset, virolaiset, baltit, venäläiset ja suomalaiset ovat tarinan keskeisiä toimijoita puhumattakaan turkkilaisista, jotka olivat tietyssä vaiheessa jopa ratkaisevassa asemassa.

     Museo siis voisi ja sen pitäisikin tarjota ikkuna nykyisyyteen useimmille pohjoisen Euroopan kansoille ja hieman muillekin, aivan erityisesti ukrainalaisille ja turkkilaisille. Nykyisistä valtioista mukaan kuuluu myös Valko-Venäjä. Pietarin kaupungin synty ja henkiin jääminen liittyy erottamattomasti Suureen Pohjan sotaan, samoin Viipurin liittäminen Venäjään.

     Uudessakaupungissa vuonna 1721 tehtyjen poliittisten ratkaisujen merkitys näyttää monien kysymysten osalta jääneen varsin hämäräksi kaikkien osapuolten myöhemmille polville. Yleensä tyydytään lähinnä muistamaan omat saavutukset tai kärsityt loukkaukset. Esimerkiksi sitä, että Karjalan kannaksen asutus jäi esivallan vaihtumisesta huolimatta suomalaiseksi, ei Venäjällä yleensä näytä ymmärrettävän.

     Tapahtumat Suuren Pohjan sodan aikana jakavat yhä jyrkästi mielipiteitä, erityisesti Venäjän ja Ukrainan välillä. Ison vihan luonteesta ja Suomen asemasta Suuressa Pohjan sodassa riittää yhä keskustelemista. Itämeren yhteyden vaalijoille muistot siitä, miten Baltian maat ja Pohjois-Saksan alueet kuuluivat saman kruunun alaisuuteen kuin Suomi, ovat kiinnostavia perspektiivin antajia.

     Uudenkaupungin rauhan museo olisi tuhannen taalan paikka Suomelle ja Uudellekaupungille tuoda yhteen tutkijoita Turkista ja Ukrainasta Tanskaan ja Norjaan ulottuvalta alueelta, Puolaa ja Saksaa unohtamatta.

      Mukaan kuuluisi myös Siperia, jossa merkittävä määrä Ruotsin armeijan sotavankeja joutui olemaan. Yksittäisten ihmisten kohtalot, paikkakuntien tapahtumat, sodan kärsimykset ja koettelemukset, armeijan mobilisoinnin ja ylläpidon kustannukset, aseteknologia, taktiikka ja strategia, uskonto, arkipäivä ja juhlat, koko tämän ratkaisevan vuosisadan elämän kirjo kuuluisi tavalla tai toisella tämän uuden museon intressipiiriin.

     Yksi museo ei voi kertoa koko maailmanhistoriaa. Yhden maailmanhistorian merkittävän tapahtuman näkökulma sen sijaan tarjoaa mahdollisuuden syventää historiallista tietoisuutta ja ymmärrystä nykypäivästä niin meille kuin muillekin asiaan liittyville kansoille.

     Välttämättömät esineet ovat helposti löydettävissä: muutama aikakauden musketti, miekka ja univormu eri maista, laivojen pienoismalleja, pienoismalli Kaarle XII:n armeijasta marssilla Ukrainassa kaikkine erilaisine huoltovankkureineen, rummunlyöjineen, kenttäsaarnaajineen, kaupustelijoineen jne. voisi tarjota havainnollisen kuvan niistä ongelmista, joita armeijoiden huolto aikoinaan tarjosi sekä niille itselleen että ympäristölle.

     Museon avaaminen sopisi ajoittaa merkkipäivään vuonna 1721. Sitä olisi pohjustettava useilla kansainvälisillä seminaareilla, joissa vihdoin viimein selvitettäisiin Suureen Pohjan sotaan ja sitä koskevaan historiankirjoitukseen eri maissa liittyviä erimielisyyksiä.

      Suorastaan triviaali asia on kysymys eri osapuolten tappioista sodan eri taisteluissa. Kuten tunnettua, manipuloinnin mahdollisuudet ovat näissä kysymyksissä erittäin suuret ja niitä ovat osapuolet myös käyttäneet hyväksi. Katsokaapa vain, mitä Wikipedia kertoo Riilahden (Gangut) tai Poltavan taistelujen tappioista eri osapuolten versioina!

     Suomi, joka viime kädessä jälkiviisauden valossa hyötyi Ruotsin heikkenemisestä, on juuri sopiva maa organisoimaan tätä kansainvälistä yhteistyötä ja pitämään sen jälkeen yllä kansainvälisesti kiinnostavaa museota, jonne eri maista tehdään varta vasten vierailuja ja jossa aikakauden tutkijat vuosittain tapaavat.

     Kyse ei ole suurista summista. Itse asiassa tutkijaseminaarien järjestäminen on niin halpaa, että on pelättävissä, ettei se sen vuoksi kiinnosta korkeita päättäjiä. Museorakennus on jo vaativampi urakka ja siihen, jos mihin pitäisi löytyä EU-rahaa. Kyseessä on sentään yksi Euroopan historian solmukohta ja merkittävin sellainen, jossa Suomi on keskeisessä asemassa.

Herätys, Uudenkaupungin kaupunginjohtaja, Suomen hallitus, mepit, sun muut lobbarit!

 

Lisäys 4.7.2026: Tämä ei mennyt aikoinaan läpi, kun ajankohtaa ei kai pidetty sopivana eikä aihettakaan tärkeänä. Elettiinhän ikuisen rauhan aikaa. Nyt saattaa tämä aikamme monen mielestä olla muuten vain sopimaton, mutta vielä se sopivakin aika tulee, joten asian voisi ainakin valmistella toteutuskuntoon.