Avuliaat Aatut ja heidän osansa

 

Auttajan osa

 

Historia on täynnä esimerkkejä siitä, että yksi kansa auttaa toista hädässä ja jopa pelastaa sen kansanmurhalta.

   Kiitollisuutta on tullut vaihtelevasti. Tietääkseni bulgaarit ovat näihin päiviin saakka olleet kiitollisia Venäjälle Turkin sodassa 1877-1878 saamastaan avusta.

   Myös suomalaiset olivat ihastuneita ja innoissaan saksalaisten sotilaiden saapumisesta maahamme sekä vuonna 1918 että vuonna 1941, mikä on lajissaan aikamoinen harvinaisuus.

   Sen sijaan Ruotsin todella merkittävää apua tavisodassa on vähätelty ja maristu siitä, ettei se ollut niin suurta kuin olisi voinut olla. Miksei svedu nyt voinut yhtyä sotaan, kun sitä joka tapauksessa käytiin? Ja miksi piti vielä kieltää liittoutuneiden tulo sen alueelle, jolloin toki olisi saatu saksalaiset kaupanpäällisiksi.

   Myös toisen maailmansodan jälkeen suuresti hehkutettu neuvostokansan veljellinen apu Puolalle ja muille Keski-Euroopan maille, on nykyään huonossa huudossa. Kiitoksen sijaan tulee haukkuja, mistä auttajien jälkeläiset ovat katkeria.

   Euroopan apu Ukrainalle on syvästi oikeudentuntoisten henkilöiden mielestä juuri nyt skandaalimaisen pientä. Miksei nyt panna kaikkea peliin ja käytetä sitä omaa ylivoimaa, joka on paperilla helposti laskettavissa vaikka kiertokoulun oppimäärällä. Miehet riviin vain ja rintamalle!

   Suomihan sai aikoinaan myös sellaista apua, jota ei oikeasti pyydetty. Tarina oli joka tapauksessa hyvä. Terijoen hallitus ilmoitti edustavansa todellista Suomen kansaa ja pyysi suurta naapurimaata auttamaan ”valkokaartilaisen helvetin” kukistamisessa ja kansanvallan pysyttämisessä.

   ”Loistava, voittamaton työläisten ja talonpoikien puna-armeija” (Nepobedimaja, doblestnaja RKKA) riensikin apuun itse asiassa jo niukasti ennen sen pyytämistä, mutta joka tapauksessa. Se ei tullut tyhjin käsin, vaan tuli ojentamaan Suomen kansalle uskomattoman ja historiallisesti ainutaatuisen lahjan: Suur-Suomen.

   Itä-Karjalan suomensukuisen enemmistön asuttamat alueet tosiaan lahjoitettiin itsenäiselle Suomen kansanvaltaiselle tasavallalle ja samalla perusteltiin asian oikeutus. Kyse ei ollut mistään lupauksesta, vaan voimaan astuneesta valtiosopimuksesta. Suomen itsenäisyyttä ei mitenkään uhattu, vaan päin vastoin sitä vahvistettiin. Jopas olikin mainio kauppa! Hyvä, Kuusinen!

   Vanhan hokeman mukaan ei kannata uskoa, jos jokin asia on liian hyvä ollakseen totta. Silloin se ei luultavasti sitä ole. Epäluuloisuuteen taipuvainen Suomen kansa piti tuota uskomatonta lahjoitusta selväkin selvempänä todisteena siitä, että nyt ne meinaavat ottaa koko Suomen.

   Juridisesti ottaen se ei pitänyt paikkaansa. Kyllä Kuusisen väliaikaisen hallituksen johtama Suomi olisi jäänyt itsenäiseksi valtioksi. Avoin kysymys oli vain, mitä tuo itsenäisyys ja tasavallan nimeen kirjoitettu ”kansanvaltaisuus” olisi käytännössä merkinnyt ja  miten kauan itsenäisyys olisi kestänyt.

   Niin tai näin, innokas auttaja sai leivän ja suolan asemesta vastaansa kiivasta kevyiden aseiden suolausta, raskaitahan ei ollutkaan. Pommitukset ja lentokoneiden konekiväärituli, joka sekin kohdistui usein siviileihin, olivat ilmeisesti viimeisillekin se vastaansanomaton todistus siitä, että tappamaanhan se piru on tulossa eikä auttamaan.

   Käsittämättömästä Jumalan johdatuksesta tai vastaavasta johtui, ettei murskaavalla ylivoimalla toiminut hyökkääjä saanutkaan lopulta tuotua lahjaansa perille Sen sijaan otettiin aluetta varsin suurpiirteisesti ja jäätiin odottelemaan aikaa parempaa uudessa liitontasavallassa, Karjalais-suomalaisessa.

   Tämä surullinen tarina tulee mieleen, kun katsoo USA:n ilmaiskuja Iraniin, jossa tarkoituksena on vapauttaa kansa islamistien hirmuvallasta.

   On ilmeistä, että toisin kuin Ryti ja Tanner, Al Khamenei ja kumppanit ylläpitivät todellista eikä luuloteltua tyranniaa ja että he ovat häikäilemättömästi sortaneet oppositioita, sekä uskonnollisia että kansallisia. Suuret kansanjoukot haluavat vapautta.

   Mutta yhtä selvää on, että suuret kansanjoukot eivät halua. Periamerikkalainen naiivius olettaa, että koko ihmiskunta loppujen lopuksi koostuu jonkinlaisista amerikkalaisista, jotka kaikki pyrkivät aktiivisemmin tai passiivisemmin toteuttamaan omaa amerikkalaisuuttaan.

   Joku venäläinen emigrantti teki aikoinaan pilaa amerikkalaisista, jotka uskoivat, että venäläiset huokailivat sorron alla ja olisivat maksaneet mitä tahansa päästäkseen vapaiksi. Vapaus taas tarkoitti aidoimmillaan mahdollisuutta osallistua piknikkiin Keskilännen tyyliin, lihaa grilliin ja iloisia hymyjä koko perheelle ja vielä naapurustollekin.

   Oli varmasti niitä, joille tämä oli totisinta totta. Muistelkaamme vaikka Andrei Makinen teoksia. Suuri osa kuitenkin kannatti sitä komentoa, joka omassa maassa vallitsi ja identifioitui niin sen hyviin kuin myös huonoihin asioihin.

    Joka tapauksessa suuri neuvostoisänmaa oli maailman ensimmäinen sosialistinen maa, jonka hyväksi oli kaikki uhrattu ja muut saisivat seurata perässä, kunhan kehittyisivät kyllin pitkälle. Ja Suuri, epäitsekäs Suuren isänmaallisen sodan voitto oli valtava urotyö, jolle miljoonat olivat antaneet kaikkena. Ja nytpä sitten mahtia riitti niin, että kaikki muut saivat pelätä.

   Vielä keväällä vuonna 1991, kun lähes kaikki jo oli luhistunut, enemmistö kannatti vanhaa järjestelmää. Vasta syksyn kapinan jälkeen kommunistien kannatus romahti ja tie oli valmis Neuvostoliiton hajottamiselle. Se taas tuotti suuren henkisen ongelman, jota voisi nimittää identiteettivajeeksi. Oliko kaikki ollutkin turhaa? Oliko meille valehdeltu? Ja missä se lihakin nyt on?

   Iranin muslimivallankumouksesta en paljon tiedä, mutta ainakin sen, että sillä oli paljon kannatusta myös lännessä oleskelevan diasporan keskuudessa. Muuankin tuttavani matkusti takaisin kotimaahansa ollakseen mukana suuressa vapautustapahtumassa.

   Islamhan ei ole mikä tahansa uskonto, vaan entisen neuvostokommunismin tapaan kaikkialle ulottuvien käskyjen ja velvollisuuksien kokonaisuus, joka sitoo koko maailman uskovaiset yhteen. Kuten neuvostokommunismi, sekin opettaa, että omat ovat muita ylempänä ja että koko ulkoinen, uskottomien maailma haluaa tuhota ”meidät” juuri siksi.

   Islam menee vielä neuvostokommunismia pitemmälle julistaessaan kaikki muut koiriksi, jotka joutuvat ja hyvin joutavatkin helvettiin. Kommunistit sentään panivat enemmän painoa käännyttämiselle ja luottivat siihen, että koko maailma olisi viimein omasta halustaan tunnustava heidän uskoaan ja siten pelastuva.

   Islamia ruokkii voimakas ressentimentti, kuten on todettu. Nykyaikaisen teknisen sivilisaation on kokonaan kehittänyt länsimainen kulttuuri ja tarkemmin sanottuna kristitty ja juutalainen valkoinen mies. Muslimit eivät voi esittää omana teknisenä saavutuksenaan edes ruuvimeisseliä. Keskiaikaiset matematiikan ja tähtitieteen savutukset jätän tässä pois, vaikka niillä tietenkin oli suuri merkitys aikoinaan.

   Nyt saamme parhaista lähteistä lukea, että Venäjän kansa kannattaa suurella innolla Johtajaansa (sak. Führer) hänen suuressa vapautumissiossaan ja uskoo, mitä sille syötetään sodan syistä ja kulusta. Niinhän toki lännessäkin kansa tekee, muutettavat muuttaen.

   Kuka uskoo, että Iranin kansa olisi kokonaan, johtoklikkiä lukuun ottamatta valmis karistamaan hartioiltaan pappisvallan tyrannian? Minä en ainakaan usko.

   On luultavaa, että miljoonat odottavat vapautusta hinnalla millä tahansa, mutta varmaa myös on, että miljoonat sitä vastustavat.

   Talvisodan esimerkki osoittaa, että maahantunkeutujan osa on vaikea, olipa hänellä millaisia lahjoja tahansa annettavanaan.

   On mahdollista, että Iranissa vallitsevan tyrannian vastustus on murskaavan suurta ja käytännössä kaikkialle ulottuvaa, mutta suinkaan varmaa se ei ole. Mikäli kansa saadaan uskomaan, että hyökkääjällä on pahat mielessä, mikä tuskin on kovin vaikeaa, tulee Iranin valloittamisesta mahdotonta.

   Suurvalloilla tuppaa olemaan vähä-älyisiä ideoita ja käsityksiä omasta mahdistaan. Valitettavasti niistä saa kärsiä koko maailma.

   Sympatiaani Iranin kansoille ja eritoten persialaisille osoittakoon tämä vanha blogi, joka liittyy Iranin kansallisrunoilijaan ja suureen tiedemieheen. Hänen tekstejään luin jo 1960-luvulla ja olin löytävinäni niistä erinomaisen syyn juoda viiniä.

   Näin törmäsivät yhteen suomalainen arkipäivän puritanismi ja persialainen runous. Kiitoksia Omarille oivallisista visioista.

 

perjantai 19. elokuuta 2016

Omar ja fariseukset

Omar ja fariseukset

 

1960-luvun muistettavimpia runouselämyksiä oli  minulle Omar Khaijamin Viisaan viini Toivo Lyyn kääntämänä. Kirjan esipuheessa tosin varoitettiin, ettei se ”viini”, josta runoilija puhuu, välttämättä tarkoita juuri rypäleen mehua vaan sitä itseään viisautta. Viini oli Suomessakin tuolloin hieman arkaluontoinen asia.

   Runojen sanat olivat kuitenkin siksi selviä, että ne ymmärrettiin ilman selityksiä. Miksipä muuten tämä runoilija ja tiedemies olisi riskeerannut rienaamalla islamin viininjuontikieltoa eikä puhunut suoraan viisaudesta, jos sitä kerran tarkoitti?

   Kaiken kaikkiaankin Omarin runous on pitkä ja lukijalle ajan mittaan hieman väsyttäväkin ylistyslaulu viinille, mihin liittyy myös krapulan problematiikka, ajan fariseuksiin kohdistettu satiiri ja selvä vapaa-ajattelu, joka tekee itsensä Allahin vastuulliseksi runoilijan edessä.

   Johtopäätös viinin arvosta ja merkityksestä on selvä: mikäli profeetta lupaa viiniä kuoleman jälkeen, täytyy sen olla hyvä asia ja on kovin epäilyttävää ja moraalisesti arveluttavaa kieltää sitten viini tässä elämässä.

   Brittisotilaat kuuluvat vieneen Haijjamin rubaijat eli nelirivit selkärepussa mukanaan rintamille ja Suomen sotasukupolven edustajat ovat kertoneet, että runoilijan konstailematon yksityisen onnen ylistys vaikutti kuin ilmestys sota-ajan uhrimieltä ja yhteisvastuuta saarnanneen paatoksen jälkeen.

 

 

Vain runokirja, viiniä ja leivänpuolikas

ja lampaanreittä kappale –ja kaksin kerallas

kedolla, tuttu tuttavin, tulppaani-poskinen

Ken valtikkaansa vaihtaisi ei siihen kuningas?

 

   Tässä on Omarin elämänfilosofian kova ydin. Kun lisätään, että runoilija loi myös kuvan siitä, miten viinin ja lemmen nautiskelija itsekin muuttuu kuoltuaan saveksi, josta savenvalaja sitten tekee uusia ruukkuja, joita uuden viinin juojat kallistelevat, on tämän Salomonin Saarnaajaa muistuttavan viisaan keskeiset vaikutuskeinot kerrottu.

   Parhaat tietämäni käännökset ovat Toivo Lyyn. Vertaapa tuota edellistä vaikka Robert Gravesin ja Omar Ali-Shahin versioon:

 

A gourd of red wine and a sheaf of poems-

A bare subsistence, half loaf, not more-

Supplied us two alone in the free desert:

What Sultan could we envy on this throne?

 

   Epäilemättä ajatus tässä hieman muuntuu, mutta itse perusasia pysyy samana. Puhuminen erämaasta, desert tuntuu oudolta, kun runoilija näyttää yleensä suosivan niittyjä, mutta toki paikan karuus korostaa sitä reaalista rikkautta, jonka antavat juurevat perusnautinnot.

   Sitä viisauden tavoittelua, jonka jotkut haluaisivat nostaa Omarin, tiedemiehen ja matemaatikon varsinaiseksi intohimoksi, hän pilkkaa usein. Sitä hän vertaa muun muassa härän lypsämiseen. Venäjäksi näin:

 

Тот, кто следует разум, -доит быка

Умник будет в убытке наверняка!

В наше время доходней валять дурака,

Ибо разум сегодня в цене чеснока.

 

Ketkä tässä maailmassa sitten hölmöjä jallittavat? Aivan ilmeisestin toiset hölmöt. Toivo Lyyn mukaan:

 

Jos pari kolme narria nyt ohjaa maailmaa

ja typeryytens’ ääretön älystä käydä saa

ja heist’ on Herran herjaaja, ken aasina ei hirnu-

niin entä sitten? –Enintään se ehkä naurattaa…

 

   Jos Allah on armelias ja armahtavainen eikä sen lisäksi mikään hölmö, niin tottahan näin viis veisaa kaiken maailman paastoista ja mullahien höpötyksistä:

 

К черту молитву, мечеть и муллу!

Воздадим полной часей Аллаху хвалу.

Наша плоть в бесконечных своих превращенях

То в кувшин превращается, то пиалу

 

   Islamin matka kohti kolmatta vuosituhatta ei näytä älylliseltä edistyksen riemumarssilta. Jo toisen vuosituhannen alussa Omar osasi nähdä tiukkojen uskonnollisten säännösten koko naurettavuuden ja niiden pönkittämisestä henkisen ja aineellisen elantonsa saavien mullahien typeryyden.

   Omarin henkeä voi ainakin osaksi verrata 1700-luvun valistuksen eetokseen. Sapere aude! tunnuksellaan se samaan tapaan haastoi sen Allahin, jonka ahdaskatseiset klerikaalit olivat luoneet omaksi kuvakseen.

   Kaikessa rienaamisen riemussaan Omar kuitenkin esittää olevansa muslimi ja ellei nyt paras kaikista (kuten eivät varmaan myöskään nuo aaseina hirnuvat mullahit), niin tuskinpa muita huonompi:

 

Ma kainalossa Koraani ja kannu toisen alla

vaellen tiellä kaidalla tai tiellä lavealla,

enk’ ole pahin pakana, en parhain musulmaani

tään holvin sinikivisen ja aurinkoisen alla

 

   Mutta Omaria pidetään yleisesti suufilaisena mystikkona. Uskonnollisten fanaatikkojen silmissä luopio on aina pahempi kuin pakana. Muistelkaamme vain sitä, minkä aseman Trotski sai Stalinin ja stalinistien silmissä.

   Näinä fanatismin ja idiotismin kukoistuksen aikoina Omarilla olisi paljon sanottavaa myös koko muhamettilaisten kirjavalle joukolle ja toki muillekin. Järki on kaikille ihmisille annettu ja sen alkeellisimmat johtopäätökset ovat jokaisella tarjolla. Miksi siis tilanne on taas tämä:

 

Vain hirnuvia aaseja on koko ihmissuku,

 vain nassakoita täynnä tyhjää lukematon luku.

Sa tahtoisitko suuteluttaa niillä kantapäätäs?

Ne suutelevat, kunnian jos sull’ on valhepuku.

 

Monenlaista viheltäjää

 

Suomen pappistyyppejä

 

Papisto oli vanhassa sääty-yhteiskunnassa lähinnä kansaa oleva sääty, jonka merkitys maamme kulttuurin historiassa on korvaamaton.

   Papit olivat akateemisen tutkinnon suorittaneita ja ”Euroopan sivistyneimpiä pappeja”, kuten Jakov Grot 1800-luvun alkupuolella itäistä Suomea matkatessaan mainitsi. Maassamme matkustaville säätyläisille pappilat tarjosivat säädynmukaisen yösijan ja usein vielä henkevää ja uutisista kiinnostunutta iltaseuraa.

   Pappilat olivat aikansa kulttuurikeskuksia, valvoen ja hoitaen kansanopetusta, tiedottaen kruunun käskyistä ja muista kuulutuksista, lääkiten sairaita ja pitäen väestökirjanpitoa. Papit levittivät tietoa uusista viljelytavoista, harrastivat koskenperkausta ja muuta hyödyllistä toimintaa.

   Pappiloissa myös usein pidettiin punssin ja viinien elähdyttämiä kemuja ja soitettiin ja laulettiin. Niissä myös luettiin ja osattiin vieraita kieliä. Gunnar Suolahden tutkimukset ”Suomen papisto” ja” Suomen pappilat” antavat vakuuttavan kuvan siitä, ettei tuo vanha instituutio ollut 1700-luvullakaan mikään turhanaikainen taakka talonpoikien harteilla eikä palvellut vain kansan tyhmentämistä.

   Koko systeemiä ylläpidettiin tietenkin talonpoikien työn hedelmillä, tässä tapauksessaheidän suoraan papille maksamillaan veroilla. Hyvän ja vauraan seurakunnan kirkkoherrat olivat paikallisia ruhtinaita, kuten Matti Klinge on maalaillut teoksessaan ”Iisalmen ruhtinaskunta”.

   Se, joka on käynyt Mikkelissä Kenkäveron pappilassa vakuuttuu varmasti siitä, että ajan oloissa rovastit saattoivat tosiaan olla melkoisia napamiehiä alueellaan.

   Pappissukujen merkitystä Suomen historiassa ei tarvitse erikseen korostaa. Se oli erityisesti suomenkielisen sivistyksen kannalta varsin keskeinen ja sieltä polveutuvat monet alansa merkkimiehet.

    Koska papit olivat oppinutta säätyä, sijoitettiin muutkin oppineet valtiopäivillä papistoon ja itse asiassa kaikki maisterit olivat suorittaneet ns. pikkuteologi-tutkinnon, eikä ollut harvinaista nähdä muidenkin maisterien, kuin varsinaistenpappien nousevan saarnastuoliin.

   Pappissukujen menestyneimmistä jäsenistä voi mainita Alopaeukset, jotka polveutuivat kerimäkeläisestä Tuomas Kettusesta. Magnus Alopaeus, joka toimi Venäjän puolella Vanhassa Suomessa, palveli diplomaattina kolmea Venäjän hallitsijaa sekä Berliinissä että Lontoossa. Hänen veljensä David oli myös diplomaatti ja korotettiin ansioistaan kreiviksi.

   Yleensähän diplomaatit ja ainakin maidensa lähettiläät olivat aatelisia ja jopa suuraatelisia. Alopaeukset, jotka polveutuivat savolaisesta talonpoikaissuvusta, olivat poikkeus joukossa ja nousivat asemaansa luterilaisen pappistaustan ansiosta.

   Pappistyyppejä mahtui maamme historiaan monenlaisia ja tyypillisen papin hahmo näyttäisi selvästi muuttuvan 1800-luvun mittaan.

   Joskus 1600-luvulla papit saattoivat olla myös pahamaineisia juoppoja ja tappelijoita ja vielä myöhemminkin tapahtui, että he pitivät kapakkaa ja juottivat seurakuntalaisiaan (ks. Vihavainen: Haun mäntylä tulokset ).

   Mutta yleisesti ottaen toki papin piti olla esimerkkinä seurakunnalleen, tosin oman säätynsä mukaisella tavalla. Eihän nyt sentään voinut olettaa, että myös seurakunta joisi punssia ja laulaisi Bellmanin lauluja. Sellainen kuului säätyläisille.

   Niin Ilmari Kianto kuin Juhani Aho piirtävät kotipappilastaan mitä herttaisimman kuvan, vaikka molemmat olivat melkoisia libertiinejä ja ajan aatteiden tuntijoita. Heidän isänsä olivat synoaattisia hahmoja, joiden elämäntavalla oli oma oikeutuksensa.

   Herännäisyys vei pappienkin elämän kansan suurennuslasin alle. Jos papilta puuttui Kristukesn sisällinen tunto, niin mikä pappi se oikeastaan olikaan? Leipäpappi ja kenties susi lammasten vaatteissa?

   Minusta näyttää siltä, että 1900-luvulle tullessa koko papin ideaalityyppi oli muuttunut. Entiset joviaalit maisterit ja opiskeluaikojensa remujamista muistelevat maailmanmiehet olivat korvautuneet synkkäkatseisilla Herran palvelijoilla, joilta ei riittänyt ymmärtämystä edes ruokaryypylle, saati illanistujaisille, Bellmanista puhumatta.

   Ilmari Kianto eräässä tarinassaan piirsi vielä 1900-luvulla kuvan juoposta papista, joka oli varmasti joukossa poikkeus ja siksi kai synkkään Pohjolaan joutunutkin. Zachris Topelius 1800-luvulla peräti kertoi suorastaan goottilaista kauhua Eugene Suen tyyliin huokuvan tarinan papista, joka oli kaikenlaisen mahdollisen synnin pauloissa, juotti seurakuntalaisiaan, piti rakastajatarta ja tappoi aviottomat lapsensa…

Siitä seuraavassa:

Sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Aulangon pastorinvaali

Aulangon pastorinvaali

 

Pakkasen paukkuessa nurkissa tarvitaan iltaisin räiskyvä takkatuli, jonka ääressä sopii kertoilla vaikkapa kauhujuttuja, kuten joskus oli tapana. Takan puuttuessa voi sytyttää pienhiukkasia syöksevän rasvaliekin, jonka ilkeässä loimussa tulee väkisinkin miettineeksi kohtaloaan määrärahoista riisutun sairaalan letkuissa vaipanvaihtoa odottamassa.

   Muuta hauskaahan siellä ei lienekään. Nauttikaamme siis sitä ennen siitä, mitä on tarjolla. Edessä on kauhujen taival, ellei armelias viikatemies osu kunnolla silloin kun tarvitaan. Hui sentään tätä aikaa!

   Mutta osattiin sitä ennenkin. Topeliuksen Talvi-iltain tarinoiden ensimmäinen nide sisältää Kuninkaan hansikkaan ja Linnaisten kartanon vihreän kamarin ohella muun muassa mainion kuvauksen 1800-luvun alkupuolen Helsingistä: Vinsentti Aaallonhalkoja. Sille ei taida olla vertaista sarjassaan ja se pitäisi lukea jokaisen, joka joutuu Helsingissä jostakin syystä oleskelemaan.

   Pitkään sen sijaan kavahdin romaania tai kertomusta nimeltä Aulangon pastorinvaali. Sen nimi vaikutti niin tylsältä. Se oli aivan turhaa. Kyseessä on mitä mainioin goottilainen kauhuromaani Eugene Suen hengessä.

   Se on sijoitettu suomalaiseen pitäjään, jonka nimeksi on otettu Aulanko, jolla ei ole mitään tekemistä oikean Aulangon kanssa, kuten tekijä korostaa. Miksi moinen nimi on valittu, jää lukija ihmettelemään, mutta ehkä kaikella ei ole tarkoitusta, kuten rohkenen joskus ajatella.

   Aulanko on lyhyesti sanoen sielunvihollisen valtaama suomalainen pitäjä, jossa synkkä pahuus lyö vastaan joka lävestä. Kun nuori maisteri saapuu sinne papiksi, hän saa kuulla omituisia, joskin vältteleviä kertomuksia edeltäjästään, joka näyttää olleen todellinen maailmanlapsi, mässääjä ja irstailija, jonka ansiosta viinapaholainen oli saanut koko pitäjän pauloihinsa.

   Koko se saatanallinen pahuus, joka oli pesiytynyt Aulangon pappilaan, ei kuitenkaan ollut mitään tavanomaista periksi antamista viinapirulle, lihan himolle ja silmäin pyynnölle. Sellainenhan oli monen arvostetunkin kirkonmiehen kohdalla kovin tavanomaista noina aikoina, jolloin herätysliikkeet nousivat pappiloiden menoa tuomitsemaan.

   Aulangon pastori Ödmark-vainaan pahuus oli omaksuttu suorastaan itse pääkallonpaikalta, suoraan Tukhomasta, kuninkaan hovista ja välillisesti vielä kauempaa. Salaisessa kirjastossa oli monenlaista teosta, joissa usein luki kannessa pahaenteinen tekijän nimi, Voltaire…

   Ja synkässä pappilassa oli todellakin synkkä salaisuutensa, josta monet tiesivät, mutta kaikki vaikenivat. Kun osasi etsiä, päätyi yllättäen tunkkaiseen ja pimeään huoneeseen, jossa asui lapsia, pastorivainaan lapsia.

   Se oli murhaluola, jonka saastaisessa ilmassa lapset olivat kuolleet toinen toisensa perään. Sinne johdatti pastorin muuan jalo mustalainen Joosua, hieno, joskin hieman villi hahmo, jonka tapaamme monissa aikakauden kirjoissa, myös Runebergilla.

   Kolme lasta kahdeksasta riutui yhä hengissä. alun perin he olivat olleet terveitä ja reippaita, mutta nyt masennettuja ihmisraunioita jo ennen aikuisuuttaan. Kyseessä oli itse asiassa saatanallinen, pitkitetty murha, jonka toimeenpano tapahtui tämän maailman ruhtinasta palvelleen pastorivainaan suostumuksella, mutta viime kädessä pahuus lähti naisesta, mamsellista ja motiivina olivat rahat, prelaatin kokoamat rikkaudet.

   Myöskään mamselli Durin ei toki ollut kaiken pahuuden viimeinen alkusyy, pastori Ödmarkin sybariittinen hillittömyys, tuo kiljuva jalopeura löysi toki muitakin kohteita raivolleen, mutta lasten murhaaminen oli hänen vastuullaan.

   Mutta entä seurakuntalaiset? Topeliaaninen kuva Suomen kansasta täydentyy tässä romaanissa sen irvikuvan kautta, joka syntyy viinan ja paheen pauloissa olevan villin rahvaan kuvauksesta. Sivistystä ja Jumalaa yhtä lailla halveksiva mölisevä lauma käy rohkealle maisteri-pastorille jopa hengenvaaralliseksi, mutta hän vie ”sodan epäjumalia vastaan” voitokkaaseen loppuun.

   Rovasti, tohtori ja tähdistön ritari Wenzel Ödmark oli neljäkymmentä vuotta johdattanut seurakuntaansa ja sen sijaan, että olisi johdattanut sen virvoittavien vetten tykö, oli luovuttanut sen itselleen saatanalle. Itse pastorinvaali, josta kertomus on saanut nimensä, on myös kandidaattien kannalta vähemmän imarteleva.

   Luihut pyrkyrit koettivat parhaansa mukaan mielistellä rahvasta ja vedota sen synteihin ja muihin heikkouksiin. Viekkain ja tunnottomin kaikista kandidaateista oli kuitenkin pastori Idegran, joka oli sekä koronkiskuri että mamselli Durinin rakastaja ja rikostoveri.

   On turha todetakaan, että paha saa lopulta ansaitun palkkansa ja Jumalan sana tulee kunniaan myös Aulangon pitäjässä, joka oli syntiensä tähden viheliäiseksi tullut. Kuten sarjafilmien kohdalla, niin tässäkin on luultavasti väärin kertoa mahdolliselle lukijalle, miten Herran tiet lopulta kulkivat. Yhtä kaikki, kun vt. kirkkoherra Erland Stjernkors lähti Aulangosta, oli satamäärin ihmisiä kokoontunut häntä saattamaan.

   Kieseissä seisoi takana mustalainen Joosua ja viime hetkeen viipyi ajoneuvojen vaiheilla kaksi nuorta naista, jotka Stjernkors oli ensimmäisenä saattanut valon tielle: Allfrida Ödmark ja Loa Åkerström.

   Tällainen oli tarina ja vaikka Hämeenlinnan Aulangolla ei ole mitään tekemistä kirjan tarkoittaman pitäjän kanssa, en voi estää väristysten käymistä syntisen ruumiini läpi, kun joudun ajamaan sen ohi. Ja sentään mieleeni tulee, että olivat ne papitkin ennen aika velikultia. Vertaapa niitä nykyisiin lälläreihin…

 

Mitä on olla eurooppalainen?

 

Kriittinen ajattelu ja länsimaalaisuuden henki

 

Kriittinen ajattelu, joka ulottui koskemaan kaikkea, mitä maan päältä ja kauempaakin löytyi, syntyi länsimaissa varsinaisesti vasta 1600-1700-lukujen vaihteessa.

   Toki Descartesin (1596-1650) aloittama metodinen epäily oli tässä suhteessa jo ollut erittäin merkittävä asia, mutta varsinaisesti kriittinen ajattelu tunkeutui yleiseksi tieteen lähtökohdaksi vasta suunnilleen vuosina 1680-1715, kuten Paul Hazard tunnetussa kirjassaan esittää (La Crise de la conscience européenne, 1935).

   Raamattu toki oli sen verran arvovaltainen kirja, että sen varsinaisesti kriittinen tutkiminen tapahtui vasta myöhemmin. Tutkimisen sijaan sitä voitiin kyllä jo ignoroida ja esittää asioita, jotka eivät lainkaan sopineet Raamatun teksteihin.

   Itse asiassa, kuten Pierre Nora on esittänyt, kritiikitön uskonnollisuus, jollainen oli keskiajalle ominaista, jatkui Ranskassakin tietyssä laajuudessa aina maailmansotien väliseen aikaan saakka. Vasta nyt aivan viime aikoina voi ”pitkän keskiajan” katsoa päättyneen.

   Tietenkin on yhä olemassa laaja kristillisyyden perinne, joka onkin länsimaisuuden muuan peruspilari, mutta suhtautuminen pyhiin kirjoituksiin on jo kauttaaltaan eklektistä. Raamatusta ja jopa Vanhasta Testamentista voidaan yhä etsiä aineksia vaikkapa kristilliselle seksuaalietiikalle, mutta kukaan ei enää vaadi Raamatun pitämistä ehdottomasti sitovana lakikirjana.

   Ranskassa on valtion sekulaarisuuden (laicité) perinne jo vanha ja se kuului tässä asiassa edelläkävijöihin. Voisi siis olettaa, että kiistat uskonnollisten dogmien sitovuudesta maallisessa elämänpiirissä on siinä maassa jo ammoin unohdettu.

   On erikoista havaita, että näin ei ole käynyt, vaan että päinvastoin, luonteeltaan syvästi keskiaikaiset teemat ovat siinä maassa tavattoman nopeasti levinneet ja tulleet hyvinkin tärkeiksi politiikan realiteeteiksi. Asia koskee tietenkin islamia.

   Luen juuri parhaillaan erään eurooppalaisen valistuksen uranuurtajan, David Humen esseitä, jotka ovat hiljattain ilmestyneet suomeksi (David Hume, Esseitä. Toimittaneet Jani Hakkarainen, Juha Koivisto ja Lauri Mehtonen. Vastapaino 2016, 215 s.).

   Päivän tekstin kannalta kiinnostavasti sattui silmiini kohta, jossa Hume kirjoittaa Koraanista: ”Koraanin palvojat ja seuraajat pitävät itsepäisesti kiinni oivallisista moraalisista ohjeista, joita on siroteltu kaikkialle pitkin tätä villiä ja absurdia teosta… hän (Muhammed) ylistää sellaisia petoksia, epäinhimillisyyksiä, kostoja ja kiihkoilun osoituksia, joita ei voi lainkaan liittää sivilisoituneeseen yhteiskuntaan…jokaista tekoa moititaan tai ylistetään yksinomaan sillä perusteella, onko se haitallinen vai hyödyllinen tosiuskoville”.

   Hume, kriittisen ajattelun suuri pioneeri olisi tuskin voinutkaan millään muulla tavalla arvostella tuota pyhää kirjaa. Hänelle kelpasivat vain järjen argumentit, ei jumalalliseksi tekeytyvä ilmoitus.

    On kummallista ajatella, että tänä päivänä, pian kolmesataa vuotta Humen jälkeen tuon hänen tekstinsä julkaiseminen Euroopassa on arkaluontoinen asia. Kukaan aikalainen ei varmasti olisi voinut kuvitella mitään vastaavaa.

   Raamattuun suhtaudumme jo täällä Euroopassa ehdottomasti kriittisesti, papistoa myöten ja mikäli joku kertoo uskovansa siihen ja vielä päälle päätteeksi siteeraa sitä, hän voi joutua oikeuteen. Siinäpä miltei uskomaton esimerkki sivistyneen suvaitsevaisuuden muuttumisesta villiksi suvaitsemattomuudeksi.

   Mutta kriittinen suhtautuminen Koraaniin ei ole suinkaan samassa asemassa kuin Raamatun kriittinen käsittely. Monessa eurooppalaisessa(!) maassa se on jo suorastaan hengenvaarallista, eikä tilanne ole suinkaan paranemassa. Uusi keskiaika, jolle on ominaista fanaattinen ja kritiikitön uskonnollisuus onkin tunkemassa maanosaamme toista tietä juuri, kun vanhasta päästiin eroon.

   On paljon spekuloitu sillä, milloin islamissa tapahtuu uskonpudistus. Miten kauan voivat mullahit hallita esimerkiksi Iranin kaltaista vanhaa sivistysmaata ilman, että heidän pyhiin kirjoituksiin nojaavaa valtaansa saa arvostella? Milloin aletaan pitää normaalina sitä, että Koraania, kuten jokaista muutakin historiallista dokumenttia arvioidaan kriittisen ajattelun kautta?

   Kuten tunnettua, muhamettilainen maailma elää nyt 1400-lukua, laskettuna hidzrasta eli Muhammedin paosta Mekasta Medinaan. Mekassa on nyt tämän tapahtuman kunniaksi rakennettu valtava kellotorni, jonka on määrä näyttää aikaa koko maailmalle (ks. Vihavainen: Haun päin mekkaa tulokset ).

   Islamia ei länsimaissa vainota, toisin kuin kristinuskoa islamilaisissa maissa. Valistukseen kuuluu erottamattomasti suvaitsevaisuus.

   On syvästi paradoksaalista, että suvaitsevaisuus tässä tapauksessa näyttää avanneen portit uudelle fanaattisen suvaitsemattomuuden aikakaudelle, joka on antanut erikoisaseman kaikista uskonnoista luultavasti suvaitsemattomimmalle.

   Länsimaiden suuriin kohtalonkysymyksiin kuuluu, kykenevätkö ne sosiaalistamaan muhamettilaiset maahanmuuttajat valistuksen ajattelutapoihin. Ellei niin tapahdu, muuttuu paljon hehkutettu kulttuurin rikastuminen pian taantumukseksi, joka vie koko maanosan takaisin keskiajalle.

Kas tässä muuan vanhempi blogi aiheesta:

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Vaeltava haamu

 

Aaveko se vaeltaa Euroopassa

 

Ilmari Hiidenlehto. Profeetta Muhammedin haamu. BoD, Helsinki 2018, 233 s.

 

Vuona 1835 ilmestyi David Straussin teos Das Leben Jesu. Kritisch bearbeitet.

   Siitä voidaan aloittaa kriittinen raamatuntutkimus, vaikka toki kaikenlaisia epäiljöitä ja rienaajia oli ollut liikkeellä jo sata vuotta aiemmin ja kauemminkin.

   Kriittisen historiantutkimuksen tavoitteena ei kuitenkaan ole vain vastata kysymykseen uskoako vai ei? minkä 1700-luvun vapaa-ajattelijat ennen muuta tekivät, vaan selvittää, mikä on kohteena olevan tekstin luonne ja merkitys, miten se on syntynyt ja mitä se siis oikein merkitsee meille ja mitä se on merkinnyt muille sen käyttäjille ja luojille. Niinpä sitten saamme päteviä perusteita siihen, miten asiaan suhtaudumme.

   Kristinuskon kohdalla myös pyhiin kirjoituksiin sovellettu kritiikki on jo kauan kuulunut itsestäänselvyyksiin. Sivilisaatioomme ei yksinkertaisesti kuulu naiivi suhtautuminen maailmaan. Uskovat saavat kaikin mokomin uskoa, mutta se ei oikeuta heitä kieltämään pyhien kirjoitustensa ja dogmiensa synnyn ja luonteen tutkimista.

   Islamin kohdalla näin ei ole ja tämä on muuan niistä olennaisista seikoista, jotka erottavat islamin modernista sivilisaatiosta. Toki myös islamia, koraania, haditheja ja muita pyhiä dokumentteja on tutkittu kriittisesti, mutta sattuneesta syystä tulkitsijat varsin usein esiintyvät salanimillä. Siis vielä tänäänkin ja vieläpä täällä, meillä Suomessa!

   Asiaa kannattaa jäädä hetkeksi miettimiään, on se sen verran outo. Maamme on kulkenut sekularisaatiokehityksen kärkiryhmässä eikä meillä käytännöllisesti katsoen ole ollut mitään uskonnollisia tabuja enää puoleen vuosisataan. Nyt on tilanne muuttunut.

   Tämä näkyy vaikkapa siitä, että teoksen Muhammedin haamu kirjoittaja käyttää salanimeä ja on julkaissut kirjansa omakustanteena.

   Tämä siitä huolimatta, että nykyisessä islamisaation aallossa maamme yhä on jäänyt jonkin verran syrjään. Tämä näkyy vaikkapa siinä, että entinen ministeri ja diplomaatti Jeannette Bougrab, joka nykyään johtaa Ranskan kulttuurikeskusta Helsingissä, on meillä tosiasiallisessa maanpaossa, kuten Osmo Pekonen kirjoittaa uusimmassa Kanava-lehdessä.

   Muslimifanaatikot ovat murhanneet Bougrabin enon, isoisän ja miehen ja nyt hän on yksi kolmesta niiden eniten vihaamasta naisesta, kertoo Pekonen.

   Helsinki ei ole Pariisi, mistä voimme monesta syystä olla kiitollisia, mutta emme mekään missään lintukodossa asu, kuten erinäiset esimerkit osoittavat. Barbaria on myös täällä ja myös täällä monet sitä kumartavat ja antavat sille erityiskohtelun.

   Hiidenlehto on ilmeisesti hyvin perillä kriittisestä islam-tutkimuksesta ja silmiin pistävää on, että sitä tekevät, länsimaissa asuvat (!) ihmiset usein käyttävät salanimeä.

   Asia tietenkin juontuu siihen, että islam lähtökohtaisesti kieltää tutkimasta itseään kriittisesti ja niin sanotut uskonoppineet pitävät tästä periaatteesta tiukasti kiinni. Muhammed ja koraani ovat kaiken maallisen yläpuolella olevia pyhiä asioita.

   Kriittinen islam-tutkimus on kuitenkin epäillyt jopa koko Muhammedin historiallisuutta. Tässähän ei ole sinänsä mitään erikoista, sillä myös Jeesuksen historiallisuutta on epäilty.

   Muhammedin kohdalla asia on kuitenkin vielä paljon aiheellisempaa, sillä vanhimmatkin häntä koskevat lähteet ovat vielä kauempana väitetyn esikuvansa elämästä.

   Itse asiassa islam näyttää muodostuneen vasta 800-luvulla ja itse profeetan nimenkin voi tulkita perustuneen tekstin väärin ymmärtämiseen. Lukutaidottoman profeetan Allahilta muka saama kirjaimellinen ilmoitus eli koraani kehittyi sekin itse asiassa pitkän ajan kuluessa.

   Raamattukaanonin kehityksellä oli omat mutkansa ja seikkailunsa, kuten tiedämme ja nykyiseen muotoonsa kristinusko kehittyi muutaman sadan, tai itse asiassa parin tuhannen vuoden kuluessa. Siinä emme näe mitään ihmeellistä, mutta islamilaisessa maailmassa vastaavalla asialla on aivan toinen merkitys. Kriittinen analyysi on siellä rikos, ei enempää eikä vähempää.

   Koraani, jonka kieltä ja viisautta jokainen muslimi ja hieman muutkin ylistävät, on kriittisen tarkastelijan silmin hyvin sekava kokoelma erilaisia, toisiinsa kuulumattomia katkelmia, joiden järjestyskin (pituusjärjestys!) on varsin älytön.

Koska Koraanin katsotaan tulleen sanatarkasti annetuksi arabian kielellä, tulee kaikkien muslimien myös kuunnella sen resitointia tuolla kielellä. Kyseessä on tietenkin rituaali, jossa tolkkua on vähän, mutta niinhän joku opiskelija aikoinaan sanoi Homeroksestakin: Till hälften blott förstådd, men älskad desto mer…

   Erään mielipiteen mukaan kirjan muutamiin lauseisiin saataisiin edes mieltä, mikäli oletettaisiin, ettei sitä ollutkaan kirjoitettu alun perin arabiaksi, vaan ainakin osittain syyro-arameaksi.

   En ryhdy ottamaan kantaa tulkitsijoiden jäsentenvälisiin kisoihin, siihen eivät valmiuteni riitä alkuunkaan.

   Pidän joka tapauksessa Hiidenlehdon esitystapaa varsin asiallisena ja vakavana. Tarkoituksena ei ole selvittää, pitäisikö koraaniin uskoa vai ei, sen pitäisi olla jokaiselle modernille ihmiselle selvää ilman muuta.

   Sen sijaan on todellakin syytä kysyä, miten tällainen uskonto, johon voimme yhdistää kokonaisen kulttuurin pysähtyneisyyden, oikein pääsi syntymään ja missä olosuhteissa näin tapahtui.

   Kirjoittaja arvioi kriittisesti myös niitä hyväuskoisia islamofiilejä, jotka ovat löytäneet pyhistä teksteistä suuria tasa-arvon, rauhan ja ihmisystävyyden julistuksia. Osoittautuu, että uusimmat niistä ovat vasta aivan viime vuosina löytäneet tiensä uusiin versioihin…

   Myös internetissä näyttää ahkeroineen islamofiilinen aines, joka on tehtaillut tuhansia muutoksia erilaisiin islamia koskeviin tietoihin mm Wikipediassa.

   Jälkeä on sitten tullutkin. Jopa Ruotsin arkkipiispa on ylistänyt Muhammedin suuruutta ja Jeesuksen esittäminen profetian sinettiä jalompana julistajana on arveluttanut kovin monia merkittäviä kristittyjä. Itse asiassa olemme joutuneet käytännössä sen tosiasian eteen, että islamista on tullut erioikeuksia nauttiva uskonto. Muslimit nauttivat monessa maassa tosiasiallisia eksterritoriaalioikeuksia.

   Ylistävät tai vähintäänkin suuresti arvostavat lausunnot islamista kuuluvat nykyään ns. poliittiseen korrektiuteen ja tällä käytännöllä on jopa YK:n tuki.

   Sille, joka tuntee Neuvostoliiton ja erityisesti Stalinin ajan Neuvostoliiton aikansa edistyksellisten silmissä nauttiman korkean arvonannon, on tässä déja-vu-kokemuksen paikka: juuri noinhan veristä hirmuvaltaa ja tolkutonta ideologiaa silloinkin kumarrettiin. Mitä sanoikaan itse älyköiden kruunaamaton kuningas, Bernerd Shaw: antikommunismi on vuosisatamme suurinta hulluutta…

   Niinpä niin. Islamofobiakin on siis varmaan sitä ja islamofobiaa taas on kaikki se, mitä islamin ylipapit eivät hyväksy. Näinhän se on ennenkin mennyt.

Islamia tunnustaa kuitenkin jo valtavaksi paisunut ihmismassa. On selvää, että se tulee säilymään takapajuisena ja barbaarisena, ellei se kykene irrottautumaan siitä perinnöstä, mitä islam nykymuodossaan kantaa.

Hiidenlehto esittää kirjansa lopussa Ayaan Hirsi Alin luettelemat islamin viisi suurta ongelmaa, joista olisi päästävä eroon, ne ovat 1. Koraanin ja Muhammedin auktoriteetti, 2. Kuolemankultti, 3. Sharia, 4. Hyvään käskeminen ja pahan kieltäminen (omankäden oikeuden velvollisuus) sekä 5. Jihad.

Nämä ovat asioita, joilla oli roolinsa ja ansionsakin primitiivisessä yhteiskunnassa, mutta ne sotivat jyrkästi nykyaikaisen yhteiskunnan järjestystä vastaan.

Ne, joilla on yhteiskunnasta vastuu, on syytä ottaa tämä analyysi vakavasti. Kysymys ei siis suinkaan ole vain

jihadista tai jihadismista.

Itse kunkin muslimin olisi myös syytä alkaa omaksua länsimaisen kulttuurin perusasioita, mikäli hän tässä kulttuuripiirissä haluaa asua tai omaa kulttuuriaan samalle tasolle kohottaa. Niihin kuuluu ehdottomasti myös kriittinen suhtautuminen historiallisiin dokumentteihin.

Ainoastaan sen kautta lienee mahdollista saavuttaa myös tasapainoinen asenne islamiin uskontona ja kyetä erottamaan siitä ne asiat, jotka mahdollisesti ovat hyviä ja kannatettavia ja hylkäämään sitten se aines, joka kelpaa vain hylättäväksi.

Hiidenlehdon kirjaa voin ilman muuta suositella. Se antaa tuoreen näkökulman islamiin, vaikka sen johtopäätökset, kuten kaikki tieteelliset johtopäätökset, ovat aina avoimia korjauksille.

 

Miksi tuhotaan eikä rakenneta?

 

Tuhoamisen psykopatologia

 

Viime vuosina olen saanut aina silloin tällöin netistä erästä vanhaa julkaisuani koskevia ilmoituksia. Joku lienee lukenut tuotoksiani. Kyseessä on Kanava-lehdessä 7/1977 julkaisemani arvostelu Erich Frommin kirjasta ”Tuhoava ihminen” (Kirjayhtymä 1976, alkuteos The Anatomy of Human Destructiveness 1973).

   Ihmettelin suuresti, sillä ilmoitukset ja mainittu artikkeli olivat englanninkielisiä. En minä sellaista ollut kirjoittanut.

   Googlatessa ilmestyi ruudulle Kanava-lehden sivu, jolla arvostelu oli ja johon oli käsialallani kirjoitettu lehden nimi ja numero. Olin siis lähettänyt sen aikoinaan Frommille ja nyt kun alan muistella, niin siinä mukana myös jonkun kirjeen, johon toivoin vastausta, ilmeisesti elämää ja kuolemaa koskevista kysymyksistä.

   Kirjeenvaihtoa ei syntynyt, mutta joka tapauksessa arvostelu oli joutunut hänen tuotantoaan hallinnoivan säätiön arkistoon ja sen osittainenkin siteeraaminen ilman sen lupaa ilmoitettiin kielletyksi.

   No, enpä nyt sitten siteeraa. Sen kyllä voin sanoa, että Fromm kuului tuon ajan kotijumaliini ja hänen humanistinen psykoanalyysinsä, jota tuossakin arvostelussa nimitin itse asiassa immanentiksi uskonnoksi, tuntui vastaavan kaikkiin merkittävämpiin kysymyksiini.

   Tuon oppirakennelman mukaan ihminen oli luontonsa puolesta hyvä, luonto ymmärrettynä essentiaalisesti Aristoteleen tavoin. Välttämättä ihiminen ei kuitenkaan päässyt kasvamaan sellaiseksi, kuin hän itse asiassa perimmältään oli ja tätä voitiin selittää yksilöpsykologiaan kuuluviin kehitysvaiheisiin takertumisella. Se saattoi heijastua kokonaisten kansakuntien elämään.

   Frommin metodi, humanistinen psykoanalyysi käsitteli ihmistä ennen muuta uskonnollisena, eikä esimerkiksi seksuaalisena olentona, jonka perusahdistukseen oli mahdollista vastata sekä luovalla että tuhoavalla tavalla. Molemmat antavat ihmiselle tunteen pääsemisestä katoavaisuuden yläpuolelle.

   Niin sanottuun genitaalis-produktiiviseen vaiheeseen kehittyminen on ihmiselle kuuluva objektiivinen päämäärä. Silloin hän on päässyt olemuksensa mahdollistamaan ihannetilaan ja on sekä luova että ”lahjoittavasti” seksuaalinen. Ehkäpä ei kuitenkaan välttämättä ns. suuri häntäheikki.

   Itse asiassa hänen mielestäni on tulkittava olevan myös nimenomaan heteroseksuaalinen, koskapa hän nimenomaan kykenee voittamaan oman äärellisyytensä tuottamalla myös jälkeläisiä.

   Tuhoavien ihmisten ideaalityyppejä kuvatessaan Fromm ei ehkä ole ihan parhaimmillaan. Hitler oli hänen mielestään heikkotahtoinen ja loputtomissa puheissaan ikävystyttävä. Olen lukenut hänen ns. pöytäpuheitaan, jotka ainakin minusta ovat kyllä kiinnostavia. Olliko takertuminen järjettömiin määräyksiin voimakastahtoisuutta vai sen vastakohtaa, on kysymys erikseen.

   Mutta eipä takerruta yksityiskohtiin. Tuhoava ihminen on kehityksessään takertunut nimenomaan anaalivaiheeseen ja häntä kiehtovat sekä kuolema, että ulosteet ja pahat hajut. Jopa SA-joukkojen ruskeat uniformut ovat tätä kuolemanvietin heijastumaa ja koko natsipuolueen henkinen aarteisto näyttää sopivan kuvaan. Niin kai täytyykin.

   Jotakin hyvin kummallista on kyllä esimerkiksi Hitlerin hakussa hävittää maan pinnalta niin Pietari, Moskova kuin Stalingrad. Hän onnistui vain viimemainitussa, mutta siinä menivät myös hänen sotilaansa mukana. Ehkä se tuotti sairasta tyydytystäkin: Qualis carnifex pereo…

   Miksi juuri kaikkein kauneimman tuhoaminen olisi ollut kenenkään ihmisen tavoite? Asiaa ei selitä mikään hyötynäkökohta, päinvastoin.

   Frommia luettuaan alkaa nähdä Hitlerin ilkeänä, polvihousuisena kakarana, joka on tuhrinut housunsa ja nauttii ulosteilla leikkimisestä samaan tapaan kuin graffitien tuhertajat muokkaavat jukista tilaa omien mielitekojensa mukaiseksi ja kaikkien muiden mielipahaksi.

   Latentille anaaliselle sadistille on tyypillistä ankara siisteyteen pyrkiminen ja nekrofiilille kuolema on niin läheinen ja herkkä asia, että hänestä saattaa tulla kasvissyöjä, joka ankarasti kieltää piilevän himonsa raatojen raateluun. Psykoanalyysi on siitä hyvä metodi, että kaikki asiat saattavat todistaa myös vastakohdastaan.

   Mikään joviaali naistenmies ja suurpiirteinen luova nero Hitler ei missään tapauksessa ollut. Hänessä tuntuisi tosiaan henkilöityvän se Heinrich Heinen preussilaisesta alamaisaineksesta piirtämä kuva, jossa sanotaan:

Noch immer das hölzern pedantische Volk,
Noch immer ein rechter Winkel
In jeder Bewegung, und im Gesicht
Der eingefrorene Dünkel.
Sie stelzen noch immer so steif herum,
So kerzengerade geschniegelt,
Als hätten sie verschluckt den Stock,
Womit man sie einst geprügelt.

   Siis ikuisesti puisevat pedantit, jotka näyttävät siltä, kuin olisivat nielleet sen kepin, jolla heitä oli ”kasvatettu”.

   No, Hitleriin sopivat hyvin kaikki nekrofiilisen anaalisen sadismin kliseet, mutta jo Göring tuntuisi olevan toista maata. On tietenkin mahdollista, että hänen maailmansa olikin perusteiltaan toisenlainen ja että hän oli Hitlerin mukana vain liittolaisena, joka edusti muita, kuin johtajan psykopatologisia tavoitteita, mutta edesauttoi niitäkin.

   Psykologialla voi selittää kaikenlaista ja sen avulla saa rakennettua jopa kokonaisen kaikenkattavan filosofian, joka on parhaimmillaan yllättävän monipuolinen, kuten Frommilla. Esimerkiksi Frommin uskontofilosofia on hyvin kiinnostavaa vaikkapa Vanhan Testamentin analyysissä.

   Tulee tietenkin mieleen, että nykyisten mahtimiesten psykologia on myös aika kiinnostavaa. Kun psykoanalyysi sattuu käyttämään käsitteitä, jotka ovat varsin intiimejä ja mahdollisesti halventaviksi koettuja(nationalistien sukurutsainen symbioosi oman maansa kanssa, nekrofilia, koprofilia ja niin edelleen), on vähän arkaluontoista yrittää julkisesti edes luokitella ihmisiä sen mukaan.

   Sitä paitsi ollakseen vakuuttavaa, psykoanalyysin pitäisi perustua erittäin syvälliseen ihmisen tuntemukseen. Mitenpä nyt saisi ketään suurvallan päämiestä sohvalle makaamaan tunteistaan kertoilemaan edes yhden istunnon ajaksi?

   Mutta kyllähän aina voi yrittää. Onhan näitä psykologisia luonnekuvia esimeriksi Lutherista, Stalinista ja Hitleristä. Varmasti niitä tulee ja jossakin jo onkin myös esimerkiksi Trumpista Kimistä ja Putinista.

   Mieleen tulee, että saattavat olla keskenkasvuisia nuo kaikki tyynni, ainakin tohtori Frommin diagnoosin mukaan.

Rikoksen houkutus

 

Kun sodasta tuli normaalia

 

Yhdysvaltain presidentin Theodore Rooseveltin mottona kuuluu olleen: ”Kanna isoa nuijaa, mutta puhu ystävällisesti”.

   Ydinaseet olivat toisen maailmansodan jälkeen sellainen nuija, jonka käyttämistä tuskin voitiin edes ajatella, mutta jota muistettiin aina esitellä ja sen toimivuudesta huolehtia.

   Kysyin aina silloin tällöin Venäjällä, olisiko olemassa yhtään mahdollista ei-rikollista tapaa käyttää tällaisia aseita. Järkeviä vastauksia ei tullut. Pietarin tykistömuseossa ollutta mannertenvälistä ohjusta ja sen apuvaunua (”Schlafwagen) nimitettiin hellästi ”Isänmaan kilveksi”.

   Sotaa suurvaltojen välillä alettiin pitää mahdottomana noiden hirmuaseiden myötä, koska MAD -mutually assured destruction ei tosiaan houkutellut ketään.

   Sodan sijasta tuli maailmaan itse asiassa vain sotatoimia, erilaisia rajoitettuja erikoisoperaatoita, kurinpalautuksia, joita saatettiin tehdä heikompia valtioita vastaan. Toki Israelin ja sen naapurien välillä käydyissä sodissa oli ihan oikea tuhoamisen meininki mukana ja siksi juuri ne herättivät erityisen suurta huolta. Aina sielläkin sentään jäätiin puolitiehen.

   Lähi-Idän maille toki oli ominaista jonkinlainen rationaalisesta maailmanäärestä poikkeava  arkaaisuus, joka juonsi juurensa jo kaukaa Vapahtajamme syntymää edeltävältä ajoilta eikä rationaalisessa pohjoisessa voitu edes kuvitella taantumista henkisesti samalle tasolle.

   Jokainen ymmärsi, ettei sodalla ollut mahdollista saavuttaa mitään rationaalista päämäärää, mutta sen sijaan kyllä voitiin tuhota olemassa oleva hyvinvointi.

   Jossakin vaiheessa mielialat alkoivat muuttua. Venäjällä sotainen moodi näytti jääneen päälle tietyissä piirerssä, jotka kokoontuivat ns. Izborskin klubin ympärille (ks. Vihavainen: Haun huomenna on sota tulokset ) ja siellä (hävityssodan kokeneella Venäjällä!) ajatus uudesta sodasta herätti vilpitöntä innostusta. Sotahan tiedettiin jo ammoisista ajoista venäläisten omaksi elementiksi, johon se hakusi kuin sorsa veteen.

   Suomessa sota arvona sinänsä oli pilkattu ja analysoitu loppuun saakka alkaen jo heti sen päättymisestä alkaen (vrt. Vihavainen: Haun tenkku tulokset ). Väinö Linna teki tietenkin tällä alalla varsinaisen suurtyön, jonka saama jättisuosio puhuu puolestaan.

   Nyt sota on jo kauan, ehkäpä noin viisitoista vuotta ollut myös tässä omassa maassamme sen typerimmän väestönosa todellisena elementtinä. Iltapäivälehdet aloittelivat jo tuolloin kirjoittaa ”Suomentappaja-ohjuksista” (Iskander) ja muusta vastaavasta. Aseellinen törmäys näytti olevan tulevaisuudessa yhtä luonnollinen kuin mikä tahansa normaali asia. Aika jännä sitä paitsi.

   Vielä 1990-luvulla ja hieman sen jälkeenkin mieliala oli vielä ollut radikaalisti toisenlainen. Sitä, joka olisi ennustellut sotaa myös Suomelle olisi pidetty hulluna ja vähintäänkin pahoin kieroutuneena, kuten joku kirjailija Remes. Nyt elämme jo sellaisessa todellisuudessa, jonka toteutuminen olisi tuolloin tulkittu houreeksi.

Tässä blogi ajalta, jolloin suhtautuminen sotaan oli jo jossakin määrin muuttunut:

 

tiistai 4. lokakuuta 2016

Sota-aikaa katsellessa

 

Sota-ajan pohdintoja

 

Ostin vanhasta tottumuksesta parikin lehteä lukemisiksi Pietarin-matkalle, vaikka eihän niitä Allegrossa oikein kerkeä lukemaan. Ennen kuin huomaakaan, on perillä.

   Sattuipa joka tapauksessa niin, että molempien teemana oli sota. Der Spiegelin teema-artikkelissa kyseessä oli sota rikoksena: Verbrechen Krieg.

   Sattuu olemaan niin omituisesti, ettei hyökkäyssodan käymisestä ole Hermann Göringin jälkeen tuomittu ketään. Ehkäpä Göring sai sen, mitä ansaitsi, mutta kyllä sotia on hänen jälkeensäkin aloitettu, mutta niiden aloittajia on kohdeltu toisin.

   Epäilemättä Nürnbergin oikeudenkäynnillä on ollut merkitystä myöhemmille sotarikosoikeudenkäynneille, mutta eipä vain sotaa sinänsä, nimittäin hyökkäyssotaa, ole käytännössä saatu asianmukaiselle paikalleen kaikkien vakavimpien rikosten joukossa.

   Tuskin paljon erehtyy, mikäli arvelee, että tämä seikka on nähtävä suurvaltojen toiminnan taustaa vasten. Ne ovat toisen maailmansodan jälkeen aloittaneet kovin monia sotilaallisia operaatioita, mutta aina päässeet niistä ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia.

   Itse asiassa menestyksellinen sota on yhäkin johtajille varma tapa lisätä kansansuosiotaan. Jopa aivan surkea poliittinen tohelointi, kuten Venäjän Ukrainan operaatio, joka tuhosi koko suunnitellun Euraasian unionin, sai kansalta valtavat aplodit, kun se onnistuttiin markkinoimaan oikeudenmukaisuuden (Krimin liittäminen) toteuttamisena vastoin russofobisen lännen tahtoa.

   Niinpä siis on käynyt, että toisin kuin toisen maailmansodan jälkeen kuviteltiin, sodasta ei suinkaan ole pysyvästi tullut halveksuntaa herättävää rikosta, vaan sen glooria on jopa aivan viime vuosina huomattavasti kasvanut. Tämä siitä huolimatta, että tulokset ovat suorastaan kammottavan kurjia.

   Vielä muutama vuosi sitten niin Venäjällä kuin muuallakin supistettiin rajusti sotavoimia, joiden tehtäviksi ajateltiin lähinnä rauhanturvaamisoperaatioita, ei suinkaan massiivisia taistelutoimia.

   Kolmas vuosituhat on tässä suhteessa edustanut toisenlaista kehitystä, kuin YK:n aikoinaan perustanut edistysuskoinen maailma vielä äskettäin kuvitteli.

   Der Spiegelin uudessa numerossa Budeswehr värvää lääkäreitä koko sivun kuvalla, jossa ollaan tositoimissa: sanitääri on kumartunut makaavan ja ilmeisesti jalkansa vammauttaneen sotilaan puoleen ja taustalla odottaa helikopteri.

   Ollaan siis ihan oikeassa taistelutilanteessa ja mainosteksti ilmoittaa karskisti: Wir suchen keine Götter in weiss. Wir suchen Helden in grün.

   Kuten tunnettua, ne ajat ovat aina olleet onnellisia, jolloin sankareita ei ole tarvittu. Nyt kai sitten tarvitaan, koska niin sanoo saksalainen.

   Foreign Affairs-aikakauslehdessä historioitsija Andrew J. Bacevich kirjoittaa otsikolla Ending Endless War.

   Hän palauttaa mieleen, että vasta (tai jo) 1990-luvulla ns. vastuunalaisten piirien suhde sotilaalliseen voimankäyttöön muuttui Amerikassa. Nyt ei enää katsottu riittävän, että sodat vältetään.

   Kun kylmä sota oli muka voitettu, oli aika ryhtyä muokkaamaan maailmaa Amerikan etujen mukaiseksi. Sotilaallinen voima, jota oli pidetty tylsänä työkaluna, näyttikin muuttuneen joka paikan tiirikaksi. Interventiot, itse asiassa jopa preventiiviset hyökkäykset, etenkin 9/11:n eli kaksoistornien kaatamisen jälkeen tulivat normaaliksi asiaksi.

   Jotakin oleellista on muuttunut Yhdysvaltain suhteessa sotimiseen. Itse asiassa sana ”rauha” on miltei hävinnyt poliittisesta keskustelusta. Asioita on ruvettu hoitamaan voimalla. Me eletään uutta aikaa.

   Ikävä puoli asiassa on, paitsi että tämä kohellus on saattanut maailman pahasti sekaisin, myös se, etteivät nuo voimat riitä kelvollisten tulosten aikaansaamiseen missään suhteessa, varsinkin kun niitä käytetään joka taholla.

   Kirjoittaja kuuluttaakin uutta Yhdysvaltain turvallisuusdoktriinia, jossa voiman käyttö tulisi kysymykseen vain viimeisenä keinona.

   Yhtenä tätä asiaa palvelevana seikkana kirjoittaja ehdottaa sotimisen taakan jakamista oikeudenmukaisesti, eli tasaisemmin Yhdysvaltain sisällä rodun, sukupuolen, etnisyyden, alueiden ja ennen muuta luokkien kesken. Rikkaiden ei pitäisi päästä luistamaan näistä velvollisuuksistaan.

   Kyseessä olisi siis ainakin jonkinlainen paluu kansalaisarmeijaan, jollainen meilläkin on. Sellaisen olemassaolo saattaisi hillitä voimankäyttöä, kirjoittaja arvelee, vaikka toki muistanemme, että sodista tuli todella massiivista teurastusta vasta kansalaisarmeijoiden aikana, mutta se taas oli Euroopassa. Yhdysvaltain sisällissota kyllä edustaa myös niin sanoakseni kunnialla tätä aikakautta.

   Mitä Eurooppaan tulee, kirjoittaja pitää kohtuuttomana, että Yhdysvallat yhä joutuu tukemaan sen puolustusta suurilla sijoituksilla, vaikka mitään supervalta Neuvostoliittoa ei enää ole olemassa.

   Väestöltään Eurooppaa kolme kertaa pienempi Venäjä, jonka talous on EU:n taloudesta vain yhdeksäsosa, ei todellakaan voi olla mikään eksistentiaalinen uhka Euroopalle. Kysymys on vain vapaamatkustamisesta ja sen lopettamisesta.

   Bacevichin artikkeli vaikuttaa tervejärkiseltä. On jo aika lopettaa mieletön ja pohjimmiltaan rikollinen panostaminen yhä kalliimmiksi käyviin aseisiin.

   Tämä vuosisata on jo päästänyt liian pitkälle sen näkemyksen, jonka mukaan kiistojen ratkaiseminen asein on itse asiassa luonnollinen ja käyttökelpoinen menetelmä ja sen mukaisesti valtioiden on ennen muuta vain panostettava siihen, että niillä on naapureihinsa nähden sotilaallinen ylivoima.

   Bacevich ei tee tätä johtopäätöstä, mutta itse rohkenen sitä ehdottaa: Nürnbergin ennakkotapausta on ryhdyttävä pitämään kansainvälisenä lakina ja ne, joiden voidaan todeta aloittavan hyökkäyssodan, on tuomittava vastaavanlaisiin rangaistuksiin. Hirttäminen havaittiin aikoinaan oikeaksi rangaistukseksi.

   Tämä tarkoittaa, että myös hyökkäyssodan suunnittelusta tehdään rangaistava teko ja esimerkiksi ydinaseiden sotilaallisen käytön valmistelu ja näin törkeän rikoksen kohdalla sen avustaminenkin katsotaan kansainvälisen oikeuden loukkaukseksi.

   Mikäli valtiot eivät suostu kunnioittamaan kansainvälistä oikeutta, ne julistetaan rosvovaltioiksi, joiden yhteyden sivistyneeseen maailmaan katkaistaan. Tästähän taitaakin olla jo esimakua Pohjois-Korean ja Iranin kohdalla.

   Tässä voi tietenkin hymähdellä ja muistaa vaikkapa vuoden 1928 Briandin-Kelloggin sopimusta, jonka allekirjoittajamaat sitoutuivat luopumaan sodasta konfliktien ratkaisukeinona.

   Kansainvälinen oikeus ei kuitenkaan ole yhdentekevä asia. Suurvaltoja, ainakaan ennen kuin ne on sodalla kukistettu, ei toki ole ainakaan vielä saatu kansainvälisiin tuomioistuimiin vastaamaan tekosistaan.

   Olisi kuitenkin parempi kuin ei mitään, mikäli rikollisille ainakin langetettaisiin heidän ansaitsemansa tuomiot. Mikäli niiden täytäntöönpano ei osoittautuisi mahdolliseksi, olisi ainakin olemassa arvovaltainen lausunto siitä, mistä niiden toiminnassa on kysymys.

 

Liberaalin karikatyyri

 

Liberaali Venäjää muuttamassa

 

Dostojevski oli hyvin etevä aikakautensa ruoskija ja tarvittaessa myös luomiensa hahmojen pilkkaaja. Hän ei ollut suinkaan vailla inhimillisiä heikkouksia ja haukkui kerkeästi kokonaisia kansakuntia, inhosi saksalaisia, ranskalaisia, puolalaisia ja kai hieman suomalaisiakin, mutta asiaankuuluvasti myös niitä venäläisiä, joita ei kunnioittanut.

Sitä paitsi hän ei ollut mikään yksioikoinen jurnuttaja, vaan kajosi kirjoissaan elämän suuriin kysymyksiin ja sitten nostettiin maailman kirjailijoiden keskuudessa kunniapaikalle, kuten kuuluukin.

Kuten muitakin aikakautensa kirjailijoita, myös Dostojevskia voidaan ainakin toissijaisesti tarkastella myös hänen poliittisten mielipideteidensä mukaan. ”Kirjailijan päiväkirja”, jota hän elämänsä loppuvaiheessa julkaisi, on sangen kiinnostavaa tarinaa, jota on luonnehdittu myös naiivin taantumukselliseksi. Toki sellaisetkin tekstit ovat kiinnostavia.

Venäjällä oli jo tuohon aikaan liberaaleja, joita vallanpitäjät tarkkailivat ja pelkäsivät. Heidän aatteensa samaistettiin syystäkin länteen ja Eurooppaan, jossa Herzen ja Turgenev joutuivat asumaan suuren osan elämäänsä.

”Riivaajissaan” Dostojevski esittää liberaalit sellaiseksi sameakasi lähteeksi, jossa sitten sikisivät mielettömät ja suorastaan satanistiset vallankumoukselliset, joilla myös oli ajan todellisuudessa omat, selvät esikuvansa.

Dostojevskin liberaalien ja radikaalien hahmojen merkittävin ero oli, että edelliset olivat pelkästään naurettavia, kun taas jälkimmäiset olivat myös avoimesti paholaisen palveluksessa ja heidän valtaan tulonsa vaatisi vielä Venäjällä miljoonien hengen.

Suomessahan liberaaliksi itseään nimittävä poliittinen suuntaus syntyi 1880-luvun alussa ja herätti pahennusta erityisesti siitä, että se ärsytti venäläisiä ja vaaransi sillä suuriruhtinaskunnan ja emämaan harmonisen rinnakkaiselon

Leo Mechelin ei kuitenkaan ollut mikään Karmazinov/Turgenev ja hänen liberalisminsakin puhkesi kukkaan vasta Dostojevskin kuoleman jälkeen. Ehkäpä juuri siksi meillä ei ole aiheesta Dostojevskin kommentteja.

Mutta tässä nyt hiean venäläisistä liberaaleista mestarin kynällä piirrettyuinä:

Keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Menneen maailman hahmoja

Karmannyi intelligent. Dostojevskin Karmazinov ja muut Riivaajien intellektuellit

 

Kun Dostojevski kirjoitti Riivaajat, hän tunsi aiheensa. Ne intelligentsijan edustajat, jotka olivat laatineet Vallankumouksellisen katekismuksen, murhanneet toverinsa ankaran suunnitelmallisesti ja jotka levittelivät omista yhteyksistään ja taustavoimistaan fantastisia mystifikaatioita, olivat hänelle tuttuja hahmoja. Dostojevski oli itsekin ollut riivaajien villitsemä. Kirjan nimi tulee siitä Luukkaan evankeliumin kohdasta, jossa Jeesus ajoi pahat henget sikoihin.

Edvard Radzinski on huomannut, että Dostojevskin seinänaapureina hänen Kuznetšnyi pereulokin asunnossaan asui tsaarinmurhaajia, narodovoltseja.

Radzinskin spekulaatioita siitä, että kirjailija olisi tuntenut vallankumoukselliset naapurina ja juuri tämän johdosta aikonut korjata suhtautumistaan heihin, ei tarvitse ottaa vakavasti. Joka tapauksessa kirjailijan omat kokemukset Petraševskin piiristä jo tekivät hänestä tämän alan asiantuntijan. Dostojevskin kirjeenvaihdosta käy myös ilmi, että älymystö kannatti kritiikittömästi terroristeja, mikä kauhistutti häntä.

Toki Dostojevskin henkilögallerialle, etenkin Riivaajissa, on myös löydetty vastineensa todellisuudessa, mikä ei tietenkään tarkoita, että kohteet olisi kuvattu tarkoin ja todellisuudelle uskollisina. Kyseessä olivat ideaalityypit. Nerokkaan kirjailijan kynästä lähteneinä ne muodostuivat jo sinänsä todellisiksi. Syyttä ei Nikolai Berdjajev Venäjän historiaa pohtiessaan etsinyt avainta sen hahmojen ymmärtämiseen juuri Dostojevskin teoksista.

Riivaajissa ovat keskushahmoina demoniset vallankumoukselliset. Sellainen oli Pjotr Stepanovitš Verhovenski, joka muistuttaa Mihail Petraševskia tai Sergei Netšajevia. Toinen samanlainen on Nikolai Stavrogin, joka myös kuuluu kyynisten nuorten vallankumouksellisten aateliin. Tätä ryhmää kiehtoo rikos, joka todistaa sen oman ylivertaisuuden.

Vähemmän lahjakkaita älyllisesti olivat Šigaljovilaiset ja itse Šigaljov, jonka lahjakkuutena oli viha kaikkea itseään korkeampaa kohtaan ja kyky hävittävään toimintaan. ”Hän on Fourier, mutta hurjempi kuin Fourier”, lausui hyväksyvästi Pjotr Verhovenski, jonka mielestä tuollainen tyyppi oli tarpeen pitämään kansa aisoissa. Johtamiseen sitä ei tarvittaisi, se tehtävä oli varattu Verhovenskeille.

Lahjakkuutensa puolesta keskinkertainen oli myös Arina Virginskaja, joka omaksui ”kaikkein uusimmat vakaumukset”. Hän oli koulutuksen saanut kätilö eli povituha, nihilisti ja feministi, jonka luotaantyöntävyys oli poliittisesti motivoitua. Siis täysin moderni tyyppi ja tuohon aikaan uusi maailmassa laatuaan.

Kiinnostavia ovat kuitenkin myös Riivaajien vähemmän keskeiset ja vähemmän radikaalit tyypit. Stepan Trofimovitš Verhovenski oli Pjotrin isä. Venäläisittäin olisi luontevaa sanoa, että tämä liberaali oli tuon demonisen radikaalin synnyttäjä, roditel. Hän oli 40-luvun liberaali, jonka mielestä kauneus oli pelastava maailman. Tälle sanomalle nauroivat pilkallisesti niin hänen poikansa kuin tämän aatetoverit.

Stepan Trofimovitš oli hyväntahtoinen, mutta hänen heikkotahtoisuutensa teki hänestä hirviön, joka ei pystynyt olemaan vanhempi ja kasvattaja. Hän oli sentimentaalinen lallus, jonka murheita lapset pakotettiin kantamaan. Eipä ihme että ”lasten” sukupolvi ei voinut kunnioittaa tuollaisia isiä.

Stepan Trofimovitš puhui mielellään ranskaa eikä oikein tuntenut venäläistä rahvasta, jonka puolesta hän kuitenkin kärsi tai ainakin pelkäsi vielä joutuvansa kärsimään, sillä hän oli kyhännyt jonkun salaperäisen vapaamielisen artikkelin ja pelkäsi voivansa koska tahansa joutua sen johdosta kuka ties vaikka Siperiaan karkotetuksi tai peräti ruoskittavaksi... Itse asiassa mikään ”vaarallinen” taho ei liene huomannut koko artikkelia tai mikäli oli huomannut, ei kiinnittänyt siihen erikoisempaa huomiota.

”…liberaali –idealisti.

Ruumiillistuneena syytöksenä

isänmaasi eessä seisoit sa.”

Näin siteeraa kirjailija aikakauden runoilijaa ja asettaa tämän ylevän kielikuvan rinnalle kertomuksen siitä, miten tuo liberaali loputtoman laiskottelun ja mukavuuden lomassa tuhertaa paperille joitakin mitättömyyksiä, joita kukaan ei tule lukemaan. Siitä, että näin on käyvä, hän syyttää isänmaansa sortojärjestelmää: ”Kuka on elämänurani katkaissut ja tehnyt siitä jerelašin? Menköön perikatoon koko Venäjänmaa! –ja arvokkaasti hän löi esille valttinsa –tietenkin hertan.” Jerelaš –sekasotku oli muuan korttipeli ja itse asiassa se saattoi olla Stepan Trofimovitšin merkittävin toimiala.

Epäilemättä Stepan Trofimovitš oli huono luonne, joskaan ei paha ja hän oli turhamainen, vaikka narsistinakin melko keskinkertainen. Machiavellisti tai sadisti hän ei ollut lainkaan. Intelligentsijan joukossa ei tällainen tyyppi ole pahimmasta päästä.

Koominen narsisti sen sijaan oli Karmazinov, jonka hahmon arvellaan heijastavan Ivan Turgenjevia. Myös Karmazinov kuului ”isien” sukupolveen ja oli liberaali. Hän oli oleskellut paljon ulkomailla ja aikoi taaskin jättää Venäjän. Lähtiäisiksi hän oli valmistautunut lukemaan tätä varten kirjoittamansa runon Merci, mistä tosin ensin kursaillen kieltäytyi. Tätä varten järjestettiin kirjallinen matinea. Sen emäntä kertoi aikovansa kiinnittää salin seinään marmoritaulun, jossa kerrottaisiin, mitä suuri eurooppalainen ja venäläinen kirjailija oli täällä aikoinaan tehnyt.

Karmazinovin nimi muistuttaa venäjän sanasta karman –tasku. Mahdollisesti tässä on viittaus ”kesytettyyn” eli venäläisittän ”taskussa pidettävään” (karmannyi) intelligenttiin.

Dostojevskin kertojanääni sanoo, että Karmazinov oli epäilemättä nero, ”mutta minkä vuoksi täytyy meikäläisten herrojen nerojen kunnioitettavan ikänsä lopulla käyttäytyä kuin poikanulikat?”

Karmazinovilla oli saliin astuessaan ”viiden kamariherran ryhti yllään”, kuten Ida Pekarin käännös kertoo. Hänellä oli ”hieman liian rämisevän kimakka ääni, hieman naismainen ja samalla jalosyntyiseen aateliseen tapaan hieman teeskentelevä”.

Teeskentelevä oli myös Karmazinovin puhe, jonka aluksi hän selitti, että runossa oli niin sydämestä laulautuvia säkeitä, ettei niitä voinut mitenkään esittää yleisölle ja että hän aluksi olikin kieltäytynyt. Koska hän kuitenkin oli vannonut, ettei koskaan enää kirjoittaisi mitään, niin hän nyt kuitenkin pitäisi tämän viimeisen esityksensä.

Tämän jälkeen seurasi kaksi painoarkillista ”mitä teeskentelevintä ja hyödyttömintä lörpöttelyä, joka vielä esitettiin niin ylhäisen alentuvasti, että se suorastaan loukkasi yleisöä”.

Aiheesta ei oikein saanut selvää, se oli jonkunlaista tilintekoa, Dostojevskin kertoja toteaa, ”mutta mitä ja mistä –kukapa sen ymmärsi”. Dostojevski kuvasi myrkyllisesti iäkkään ja pullean esitelmöitsijän itsekeskeistä tarinaa ensi suudelmastaan ja syvämietteisyydestä, joka kiteytyi rakastetun ”riemuisaan” huudahdukseen: ”Rikosta ei ole olemassa!!!” Tähän runoilija vastasi, ettei silloin ollut vanhurskauttakaan jolloin molemmat alkoivat ääneen itkeä ja erosivat ainiaaksi.

Esitelmöitsijän jaaritus jatkui. Sen mukaan Venäjä oli tehnyt henkisen vararikon, paitsi kirjailija itse, joka oli sen yläpuolella, siellä olivat ateismit, darwinismit, moskovalaiset kirkonkellot, byronilaista maailmantuskaa ja niin edelleen. Tarpeeksi kestettyään yleisö alkoi äännellä ja joku jopa sanoi kovalla äänellä ”Herra Jumala millaista roskaa!”

Karmazinov arveli tämän johdosta retorisen pilkallisesti, että yleisö oli varmaankin häneen jo perin kyllästynyt. Se pitikin paikkansa. Vastoin odotuksia suurin osa yleisöä alkoi karkean venäläiseen tapaan rahvaanomaisesti kommentoida esitelmää, mikä hämmästytti ja loukkasi eurooppalaistunutta kirjailijaa.

Koska eräät suurmieheen ihastuneet naiset joka tapauksessa vaativat kirjailijaa jatkamaan, tämä luki vielä loppurivit, joissa torjui lukijan pyynnöt vielä kerran kirjoittaa jotakin. Sitä suurmies ei enää aikonut tehdä, vaikka lukija sitä polvillaan pyytäisi. Esitys loppui kiitokseen: ”Merci, merci, merci!”. Hullunkurisempaa päätöstä suurmiehen uralle ei olisi voinut keksiä. Karmazinov ei enää ollut pelkästään naurettava.

Dostojevski halveksii Karmazinovin kyynisyyttä. Ivan Verhovenskin hän antaa sanoa, että maaorjakin kunnioitti itseään enemmän kuin tämä, joka ”oli kieltänyt Jumalansa”. Vallankumous, jota hän oli valmistellut nimittäin pelotti häntä ja hän valmistautui sitä pakenemaan ja ehkä myös ilmiantamaan. Tämä siitä huolimatta, että hän oli itse siitä moraalisessa vastuussa. Karmazinov oli intelligentti sen roolin takia, jonka se hänelle tarjosi ja jota hänen narsisminsa kaipasi. Moraalisena tyyppinä hän oli vielä vanhempaa Verhovenskiäkin kurjempi.

1840-luvun liberaalit, jotka Venäjän historiassa tunnetaan ”isien” sukupolven nimellä, ovat Riivaajissa kuitenkin lähinnä koomisia. ”Poikien”, Verhovenskin ja Stavroginin hahmot ovat myös traagisia, mutta näitä seuraileva intelligentsijan lauma pelkästään vastenmielinen. Riivaajat ovat menneet sikoihin. ”Nuo tuollaiset ne ensimmäisinä tuntisivat olevansa hirvittävän onnettomia, jos Venäjä yhtäkkiä todella muuttuisi perustuksiaan myöten, vaikkapa erimerkiksi juuri heidän mielensä mukaiseksi, sekä tulisi äkkiä rikkaaksi ja onnelliseksi…”

Joka tapauksessa, kaiken takana on syvä intellektuaalinen murros. Uskonto on menettänyt merkityksensä. Ellei Jumalaa ole, onko kaikki luvallista? Entä voisiko ihminen itse luoda Jumalan, olla Jumala? Miksi sitten ei?

Kuten voi odottaakin, nämä kysymykset ovat alati Dostojevskin intelligenttien mielessä, niin Riivaajissa kuin muissakin teoksissa. Ne olivat eurooppalaisen älymystön piirissä olleet ajankohtaisia jo Ranskan vallankumouksesta lähtien ja vaivaisivat nykyään myös suomalaista älymystöä, mikäli sen henkinen liikkumavara ulottuisi niin syvälle.