tiistai 20. helmikuuta 2024

Vindicatio librorum

 

Kirjojen kohtalo

 

Habent sua fata libelli, sanovat latinistit. Kirjoilla on kohtalonsa sekä ideoiden kantajina että pahvi- ja paperikasoina kuten ihmisillä persoonallisuuksina ja toimijoina ja toisaalta myös lähinnä orgaanisia aineksia sisältävinä paketteina.

Molempia on ryhdytty nykyään yleensä polttamaan, vakka vanha viisaus sanoo, etteivät kirjat pala. Itse asiassa tietenkin molemmissa tapauksissa palaakin vain ruumis, ideoiden kantaja, jota latinaksi kutsutaan nimellä corpus. Sehän on myös suurten kirjakokoelmien nimi.

Sanan corpus ohella on myös erityisesti kuollutta ruumista tarkoittava sana cadaver, kaiketi samaa kantaa kuin ranskan carcasse, kehikko ja myös raato, josta henki puuttuu. Sellaisiksi muuttuvat sivut, joita ei enää tai vielä lueta eikä ymmärretä.

Mitä sanoikaan Nietzsche:

Dies’ ist kein Buch, was liegt in Büchern?

In diesen Särgen und Leichentüchern?

Joka tapauksessa kirjalla esineenä on arvonsa myös energiajätteenä, kuten ihmiselläkin. Toisin, kuin yleisesti kuvitellaan, myös ihmisen polttaminen on eksoterminen prosessi, jossa suuri määrä rasvaa antaa takaisin huomattavan määrän niistä kaloreista, joilla sitä on aikoinaan rakennettu (vrt. body building).

Kirjojen, kuten ihmisten kohdalla näyttää tapahtuneen samanlaatuinen prosessi, jota voitaisiin kutsua ylikansoitukseksi. Monessa talossa alkaa kirjahyllyjen paino ullakolla olla liikaa välikaton vasoille ja kamarissa lattioille.

Kun sivilisaatiomme samaan aikaan on erkaantumassa kirjoitetun sanan piiristä ja painumassa takaisin kuuntelun ja katselun lapsekkaalle tasolle, ovat kirjat tulleet monelle tarpeettomiksi samoin kuin lukutaito, joka koko ajan surkastuu.

Väistämättömänä seurauksena näyttää tapauksessa olevan, että se osa populaatiosta, joka on liian tyhmää ymmärtääkseen lukemisen arvoa ja joka ei itse asiassa edes pysty siihen, luopuu kirjoistaan ja käytännössä antaa ne tuhottaviksi erityisiin polttolaitoksiin. Tässä kannattaisi muistaa, että piiritetyissä kaupungeissa kirjat energiavarastoina pelastivat monta ihmishenkeä.

On sääli katsoa, miten kymmenen hyllymetrien laajuisia, korkeatasoista kirjallisuutta sisältäviä kotikirjastoja hävitetään. Divarit, jotka aikoinaan olivat kirjallisuudenystävien aarreaittoja ja pyhiinvaelluskohteita, alkavat hävitä tästä maailmasta, koska niiden välittämällä tuotteella ei enää ole kysyntää eikä siis rahallista arvoa.

Jos jollakin sattuu olemaan tilaa tuhansien niteiden kirjastolle, on todennäköistä, että sen vaihtoarvo osoittautuu vähäiseksi tai jopa negatiiviseksi. Bibliofiilit, jotka suhtautuvat kirjoihin kuin postimerkkeihin, eivät välttämättä ole niistä lainkaan kiinnostuneita.

Ne, jotka mielestään ovat jo täysinoppineita, eivät katso hyvällä silmällä kirjojen haalimista ja hävittävät itseltäänkin sellaiset kirjat, joita eivät tietyn ajan kuluessa ole tunteneet tarvitsevansa lukea uudelleen tai muuten palata niihin.

Kuitenkin jokainen kirja, kuten ihminenkin, on myös aikakautensa tuote, jota on aina kiehtovaa lukea myös uudelleen ja uusin silmin, ainutkertaisen aikakautensa autenttisena lapsena, jollaisia ei synny enää uudelleen.

Mutta se edellyttää jo historian tajua, jota ei osteta eikä myydä, vaan joka voidaan hankkia vain lukemalla, ei katselemalla eikä kuuntelemalla. Niin vakuuttavat viisaat, joihin voimme uskoa tai olla uskomatta.

Muodikkaaksi asiaksi näyttää tulleen kuolinsiivous, joka tuo mieleen Veikko Huovisen satiirin kelpo virkamiehestä, jolle lähetettiin määräys hoitaa oma eliminoimisensa asianmukaisessa järjestyksessä ja joka ei tietenkään voinut asiaa mennä arvostelemaankaan virkansa puitteissa.

Kirjojen kuolinkamppailu koko sivilisaation mitassa näyttää olevan tosiasia. Kaikkia kirjoja se ei koske ja aivan varmasti säilyy salaisia ja puolijulkisiakin vastarinnan pesäkkeitä, joissa kirjat vain lisääntyvät sukupolvesta toiseen.

On mahdollista, että viranomaiset hankkivat oikeuden takavarikoida sellaiset kirjat, joilla ei ole ollut aktiivikäyttöä pitkään aikaan. Näinhän periaatteessa voidaan tehdä luvallisille aseille, ellei henkilö pysty osoittamaan paukuttelevansa niillä harva se viikko, osuipa tai ei. Miksipä hänen annettaisiin omistaa mitään muutakaan sellaista, jota hän ei tarvitse. Kompetentti viranomaistaho ymmärtää asian hänen puolestaan.

Ehkäpä tässä maailmassa vielä nähdään suuria kirjojen polttajaisia. Heinrich Heine ennusti jo sata vuotta ennakolta ne polttajaiset, joita Saksassa sitten järjestettiin. Heinen omat kirjat paloivat mukana, mutta nyt hän virnuilee entiselle roviopaikalle päin pronssipatsaana Berliinissä yliopiston puistossa. Muuan typeryyden diktatuuri torjuttiin aikanaan, mutta eihän itse hydraa ole tuhottu eikä voidakaan.

 Jostakin syystä dystopioiden vakiokamaa on ajatus poliiseista, jotka kiertävät etsimässä kirjoja tuhottaviksi. Juuri tällä hetkellä ollaan niin röyhkeästi kieltämässä normaalia ajatteluakin, että henkinen välimatka tuollaiseen toimintaan tuntuu hyvin lyhyeltä.

Olisiko kaiken varalta hyvä piilottaa kirjoja esimerkiksi vedenpitäviin säiliöihin, joita voisi haudata maahan? Tai voisiko kirjat latoa seinien sisään, jossa ne myös toimisivat eristeinä, mutta voitaisiin ottaa tarvittaessa luettaviksi?

Mutta eivätkös kirjastot ole niitä paikkoja, joissa kirjat ovat todellisessa hyötykäytössä ja säilyvät asianomaisessa kunnossa vaikka ikuisesti?

Olepa viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana nähnyt sellaista kirjastovandalismia, että tämä ajatus on menettänyt kaiken uskottavuutensa.

Epäilemättä kansalliskirjastossa on kappale hyvin monia kirjoja, mutta entäs, jos niitä tarvitsijoita onkin enemmän kuin yksi? Entäpä, jos tarvitsijoita olisi muuallakin kuin Kruununhaassa tai Suur-Helsigissä?

Elektronisessa muodossa klassikot ovat toki kaikkien saatavilla netissä, mutta kun niihin pitäisi tehdä niitä ikiomia merkintöjä ja koirankorvia.

Ja kun ne hölmöläiset, tarkoitan kulttuurityöntekijät, näyttävät puhdistavan kirjastoista, ainakin monista, ensimmäisinä ne parhaat kirjat. Poistohyllyillä on klassikoita, joita ei ole pitkään aikaan luettu ja siellä on myös monen aikakauden tyypillisimpiä tuotteita, jotka ovat avain niiden tuntemiseen.

Mutta kun ne byrokraatit metsästävät hengessään niitä klikkauksia, jotka vain ja ainoastaan antavat elämisen oikeuden kaikille hengentuotteille, olipa kyseessä veronmaksajien kustantama yleisradio tai kunnan kirjasto.

 Niinpä kirjojen kohtalo yhä useammin on kolkko ja karu: hyllyt notkuvat sensaationhakuista idiotismia, joka kertoo ajan pintajulkkiksista ja klassikot kärrätään polttouuniin viemästä tilaa hyötykäytössä olevilta.

Kuitenkaan klassikot eivät koskaan ole kuin korkeintaan valekuolleita ja ellei niitä lueta, ei vika ole niissä, vaan siinä lainaajassa.

Mutta tämä on van uksi suuren tarinamme ilmentymä. Uusi keskiaika on tehnyt tuloaan jo kauan ja sen estäminen ei taida olla vallassamme.

 

Mielettömyyden ja säälimättömyyden kronikka

 

Terrorien taistelu

 

Antony Beevor, Venäjän vallankumous ja sisällissota. Suomentanut Markku Päkkilä. WSOY 2022, 620 s.

 

Suomenkielisestä historiallisesta kirjallisuudesta on hämmästyttävää kyllä puuttunut sekä kunnollinen Venäjän valankumouksen esitys että kansalaissodan historia. Jälkimmäistä ei oikeastaan ole olut enempää hyvää kuin huonoakaan. Asian syitä kannattaa miettiä.

Toki meillä on asiaan liittyvää kirjallisuutta ja tutkimusta ollut, hyvääkin. Mainitsen vain Tuomo Polvisen kaksiosasisen teoksen Venäjän vallankumous ja Suomi.

Mutta Polvisenkin teoksen polttopisteessä oli Suomi, joka kuitenkin oli tuon suuren teeman suhteen varsin perifeerinen maa suuriman osan ajasta, vakka se välillä käväisi hyvinkin tärkeässä roolissa ja vaikka sen kohtalot kyllä määräytyivät Venäjän historian ratkaisujen mukaisesti.

Antony Beevor on sotahistorioitsija ja sen kyllä huomaa tästäkin kirjasta. Pahantahtoinen arvostelija voisi sanoa, että se on kompilaatio toinen toistaan seuraavista verilöylyistä, joiden liittyminen suurempaan kokonaisuuteen, kuten niiden käsittelykin jää usein ohueksi.

Toki jo Puškin, joka kirjoitti Pugatšovin kapinasta, sanoio, että venäläinen kapina on mieletön ja säälimätön, eikä Beevorkaan tietysti unohda asiaa mainita eikä etsi mieltä sieltä, missä sitä ei ole. Hänen kirjastaan käy hyvin selville myös se, ettei kyse ollut niinkään vallankumouksesta tai kapinasta, paitsi aivan alussa, kuin joukkojen pakottamisesta tuhoamaan toisiaan.

Venäjän vallankumous, mukaan lukien maaliskuinen Helmikuun vallankumous ja sitten tuo marraskuun vallankaappaus, jota myöhemmin Suureksi Sosialistiseksi Lokakuun Vallankumoukseksi nimitettiin, olivat kaiken alku. Sen jälkeen seurasivat kansalaissota ja interventiot. Ihmiset ne tässäkin kohtalokkaita päätöksiä tekivät, mutta kaiken takana olivat suuret taloudelliset ja sosiaaliset prosessit.

Valitettavasi noista viimemainituista ei kirjassa puhuta juuri mitään, vaikka ne kyllä tietenkin tulevat ilmi loputtomista kurjuuden kuvauksista. Edes sanaa sotakommunismi en huomannut kirjassa käytettävän, saati analysoitavan. Kaiken kaikkiaan se järjetön taloudenpito, jota harjoitettiin ennen muuta bolševikkien toimesta, jää aivan minimaaliselle huomiolle.

Beevorin kirjan lukijalle ei valkene, miten bolševikkihallinto näki vaihtoehtonsa, jotka sivumennen sanoen olivat sangen kiinnostavia. Kremliin zoomataan vain välähdyksenomaisesti.

Sen sijaan kirjoittaja käsittelee aika laajasti sellaisiakin rintamia, jotka yleensä unohdetaan tai kuitataan parilla lauseella. Tarkoitan erityisesti Kaspianmeren operaatioita, joissa brittilaivasto ensi kertaa saapui tuollekin merelle, Persian kautta.

Kaiken kaikkiaan Beevorin näkökulma on ennen muuta valkoisten ja myös Englannin näkökulma, mikä on kyllä hyvin kiinnostavaa, sillä molemmat on aikoinaan pahasti laiminlyöty myös lännessä ja sen sijaan käsitelty asioita voittajien eli bolševikkien silmin.

Bolševikit olivat kuitenkin tunnetun historian ehkä suurimpia valehtelijoita historiankirjoituksessaan, jota harjoitettiin ankaran puolueohjauksen ja tiukan sensuurin voimin. Totuutta ei sallittu saattaa edes johtavien tutkijoiden tietoon, vaan sen katsottiin saadun ilmoituksessa, jonka Marx ja Engels olivat lähes sata vuotta aiemmin saaneet.

Beevorin kirja tekee nyt puolestaan sellaisen ratkaisun, että se suorastaan ignoroi ”voittajien” näkökulmaa. Tämä on kärjistys, mutta ero niihin kirjoihin, joita julkaistiin ennen Neuvostoliiton romahdusta on selvä.

Outoa on myös, että venäjänkielinen kirjallisuus on kaiken kaikkiaan niukasti edustettuna ja useimmiten käännöksien kautta. Kuitenkin kirjoittaja on käyttänyt monia venäläisiä arkistoja, vaikka tällaisen kokonaisuuden laatiminen varsinaisen arkistotutkimuksen pohjalta olisi tietenkin mahdottomuus.

Beevor esittää aika paljon aikalaisten repliikkejä ja muistelmanpätkiä, eikä ole tässä aivan yksipuolinen, vaan antaa aika säälimättömän kuvan myös sellaisesta nykyisen Venäjän sankarista kuin Koltšak ja kuvaa myös yleensä hyvin arvostettua Wrangelia varsin myrkyllisesti.

Hullujen atamaanien, kuten Ungern-Sternbergin ja Semjonovin verenhimoisuus on yleisesti tiedossa, mutta patologisia sadisteja löytyi paljon enemmänkin, sekä Kaukoidästä että muualta. Puna-armeijan keskinäiset kahinat ja sen aktiivisuus myös ryöstöissä murhissa ja pogromeissa eivät ole mikään uutuus, mutta tärkeä osa kuvaa sekin.

Mahnon rooli kuvataan merkittävänä, mutta hänenkin hahmonsa jää aivan hämäräksi, samoin kuin ukrainalaisten nationalistien. Hetmani Skoropadski. Mannerheimin rykmenttitoveri Chevalierkaartista, kuten myös Beevor muistaa mainita, kuvataan vanhaan tapaan saksalaisten sätkyukoksi.

Kaiken kaikkiaan, kansallisuuskysymys Venäjän imperiumin hajottajana on myös aika ohuesti esitetty. Puolan sota on kuitenkin tavanomaista perusteellisemmin käsitelty, vaikka sen aiheuttama nationalistinen reaktio Venäjällä jää vaille mainintaakaan.

Valkoisen puolen asenneongelmat ovat luku sinänsä ja yleisesti tunnettuja nekin. Kyvyttömyys liittyi liian usein ylimielisyyteen ja haluttomuuteen tehdä henkilökohtaisia uhrauksia ja raakuus ja armottomuus olivat aseita, joilla koetettiin korvata se, mitä puuttui.

Yhä uudelleen on kaikissa teoksissa kerrottu, miksi bolševikit voittivat ja tässä se kerrotaan taas uudelleen. Toisin kuin Espanjan sisällissodassa, jossa vasemmisto oli sirpaleinen ja oikeisto yhtenäinen (asiaa liioittelematta) Venäjällä kaikki oli päin vastoin. Bolševikit olivat täydellisen häikäilemättömiä kuten valkoisetkin, mutta heillä oli sen lisäksi omat valttinsa.

Kansan suosio olisi aivan liian komea sana kuvaamaan bolševikkien asemaa ja siitä kertoivat karua kieltään ne kapinat, joita syttyi keväällä 1921, jolloin Kronstadtin matruusien ohella kapinaan nousivat monin paikoin myös epätoivoiset talonpojat, joita pantiin sitten kuriin tykistön, kaasukranaattien ja lentokoneidenkin voimin.

Beevorin kirja on tervetullut ja tärkeäkin lisä suomenkieliseen näitä asioita käsittelevään historialliseen kirjallisuuteen, mutta kaipaa täydennyksekseen ehdottomasti talous- ja sosiaalihistoriaa.

Sitä löytyy vaikkapa Alec Noven suppeasta Neuvostoliiton taloushistoriasta, mutta myös esimerkiksi Orlando Figesin kirjasta A People’s Tragedy. Russian Revolution 1891-1924. Kirja on paksu, mutta erinomaisen lukukelpoinen.

Ja lyhyt Venäjän vallankumouksen historia tarvittaisiin edelleen myös suomeksi. Richard Pipesin teos on yksi parhaista.

maanantai 19. helmikuuta 2024

Sankarihahmon hyveet

 

Suuri ohittaja

 

Se, joka joutui joskus parikymmentä vuotta sitten matkustelemaan venäläisten kuskien kyydissä, kysyi varmasti monta kertaa itseltään: Mitä helkkaria näille opetetaan autokoulussa?

Kuskit nimittäin näyttivät ymmärtäneen, ettei autolla ajaminen merkitse suinkaan turvallista ja joustavaa siirtymistä paikasta toiseen, vaan suurta seikkailua, jossa yhä uudelleen päästään osoittamaan kuka on kuka, eli kuka uskaltaa ottaa hurjempia riskejä.

Liikennettä saattoi pitää lähinnä mielipuolisena eikä normaaleihin liikennesääntöihin ollut luottamista. Mikäli jostakin, vaikka sitten kolmion takaa lähestyi ylellinen inomarka, oli viisainta antaa sille tietä, sillä sehän tulisi joka tapauksessa sinun ladastasi välittämättä päälle. Vaikka kyllä siitä ladastakin saatiin hurjia ylinopeuksia irrotettua…

Selityksenä tähän liikennehelvettiin voitiin tietenkin ainakin osittain pitää sitä, että vasta nyt koko Venäjän kansa oli yhtenä miehenä noussut henkilöautoonsa. Aiemmin jokaista ladaa ja mossea oli saanut odottaa vuosikymmenen ajan eikä kaduilla ollut tungosta. Maksuttoman parkkipaikan (maksulliset olivat liiankin harvassa) sai vaivatta vaikka miltä kaupungin paraatipaikalta.

Kun tiet sitten yhtäkkiä olivat autoja tulvillaan, alkoi tilanne muistuttaa jonkilaista sotaa, jossa hengenvaara kuului luonnollisesti asiaan ja jossa ohiteltiin pientareen kautta aivan rutiiniasiana ja kiellettyyn ajosuuntaan tai päin punaisia ajamista saattoi rajoittaa vain miliisin näkeminen.

Muistan, miten vastaavanlainen anarkia oli todellisuutta Pariisissa 1960-luvun lopulla. Mitään kaistoja ei olut katuun merkitty, mutta voitiin kuvitella niitä olevan vaikkapa Ètoilen suuressa ympyrässä Riemukaaren ympärillä ainakin kymmenen rinnakkain.

Sen sijaan, että olisi yritetty ajaa sopuisasti ja kohtuullista vahtia, rehenneltiin älyttömillä ohituksilla ja kolhaistiin joskus naapuriautoa ehkä jopa tarkoituksella. Ainakin pysäköinnissä oli käytössä kuuloperuutus ja suurimmassa osassa auroja oli lommoja.

Mutta onhan siitä jo aikaa, vauhdin hurmasta on kadonnut uutuuden viehätys ainakin Ranskassa ja ainakin aikuisväestön keskuudessa. Venäjällä tuntuu kyllä yhäkin siltä, että kuskit koettavat ajaa mahdollisimman hurjasti ja odottavat kyytiläisiltä aplodeja suurista kyvyistään. Autoilu ei ole turvallisuuden ja maltin, vaan riskin ja sankaruuden asia.

Tämä vain tuli mieleeni, kun muistelin tätä oheista Putin-kirjaa, jossa sankarinpalvoja kuvaa idolinsa erinomaisuutta joka alalla. Muuan symbolinen hahmo on Putin autoilijana, jossa tämä hurjapää, joka muuten on myös maailman suurin rauhantekijä, huomaa tilaisuuden panna lusikka pohjaan, kun miliisin silmä välttää.

Venäläisessä kontekstissa tuolla kielikuvalla on aivan erityinen merkitys eikä sitä saa sekoittaa normaaliin, turvalliseen autoiluun.

 

maanantai 5. marraskuuta 2018

Näin naapurissa

 

Johtaja-ainesta

 

Mainio, mainio mies on Karjalan uhkea poika!

(Runeberg, Hirvenhiihtäjät)

 

Sattuipa hiljattain Moskovassa käteen kirja, jolla oli hieman kummallinen nimi: Путин наши ценности eli siis Putin meidän arvomme, ilman pilkkuja tai konjunktioita.

Se toi heti mieleen Aleksandr Zinovjevin kirjan Сталиннашей юности полет, jossa siis Stalin otetaan oman nuoruuden innoittuneen työn symboliksi.

Kuten aina venäläisissä kirjoissa, tässäkin on lyhyt lööppi (engl. blurb) kirjan alussa, jossa sen perusideat selostetaan muutamalla rivillä.

Tässä tapauksessa kirjan sankarin kerrotaan olevan itse Venäjän kansa ja se on omistettu sille luonteenomaisten arvojen käsittelemiselle. Kysymyksinä ovat toisin sanoen: keitä ”me” olemme ja mikä on paikkamme maailmassa? Miksei lännen kanssa vain synny yhteisymmärrystä? Ja miksi juuri Vladimir Putin on arvojemme tärkein puolustaja ja ilmentäjä?

Kirjoittaja on Aleksei Tšadajev, jonka kerrotaan olevan myös bestsellerin Putin ja hänen ideologiansa, kirjoittaja.

Hän on wikipedian poistettavaksi ehdotetun(!) artikkelin perusteella arvioiden sangen monipuuhainen nuori mies, journalisti, joka on uransa varrella ollut sekä Boris Nemtsovin hommissa, että jonkinlaista uusoikeistoa puuhaamassa.

No, putinisti kirjoittaja nyt ainakin on. Tämän kaltaisella kirjalla on ainakin se etu puolellaan, että se voi ikään kuin ulkopuolelta käsin esittää Putinin ja Venäjän kansan yhteisiksi arvoiksi kaikkia arvostettuja ja miellyttäviä asioita olematta samalla Kremlin virallinen ääni, jolla on jonkinlainen vastuu sanomisistaan.

Kirjoittajan tarkoittamat arvot, joille kullekin on omistettu yksi kappale, ovat avoimuus, vastuullisuus, jatkuvuus (преемственность), elämä, hyvinvointi, riippumattomuus, traditio, usko, kunnioitus ja moninaisuus.

Sellaisinaan nämä käsitteet ovat toki niin abstrakteja, että ne voitaisiin liittää mihin tahansa, joten kirjoittaja avaa niistä kutakin konkreettisissa yhteyksissä, joissa Putin (ja Venäjän kansa) ovat erityisesti kunnostautuneet niiden edistämisessä.

Hieman yllättävästi nuo mainitut arvot formuloidaan asianomaisissa kappaleissa vielä uudestaan ja kiteytetään inserteissä muutamalla lauseella.

Siten ensimmäinen kappale, jonka aiheena on avoimuus, onkin nimeltään Uudet mediat ja uusi Venäjä ja sen motossa kerrotaan aiheena olevan dialogi.

Avoimuus ja internet sopivat mainiosti Putinille, kerrotaan tässä, siis vastoin yleistä luuloa. Internetin tulo venäläisten elämään nimittäin sattui samaan aikaan kuin Putinin suosion kasvu: mitä enemmän internet levisi, sitä enemmän kasvoi myös Putinin suosio!

Sivumennen sanoen: zapadnikkien ja slavofiilien riita on yhtä tyhjän kanssa, ratkaisee kirjoittaja vanha dilemman. Venäjä on osa eurooppalaista sivilisaatiota, vaikka onkin samalla omaperäinen ja itsenäinen.

Toisen luvun nimi on Keskiluokkamillainen siitä olisi voinut tulla, mutta ei tullut. Ja arvo on vastuullisuus.

Ongelma on, että toisin kuin Putin visioi, ei syntynyt vastuullista keskiluokkaa, vaan rituaalis-demonstratiivisesti kuluttava yhteiskuntakerrostuma (прослойка).

Vjatšeslav Surkov väitti jo kymmenen vuotta sitten, että 2000-luvun alkuvuosien suurin saavutus oli Venäjällä laaja keskiluokka, joka otti itselleen sosiaalisen hegemonian ja poliittisen vallan: heidän patriotisminsa ja arvonsa määräsivät venäläisen elämänmuodon ja demokratian. He olivat maan suola, kultainen keskitie ja yhteiskunnan silmäterä…

Mutta ei tästä joukosta tullutkaan poliittista subjektia, valittaa kirjoittaja, sen sijaan se alkoi järjestää kaikenkarvaisia suoaukion (Bolotnaja ploštšad) mielenosoituksia sen sijaan, että olisi vaalinut enemmän isänmaan etua ja kunniaa kuin omaa lompakkoaan.

Siitä seurasi rangaistus: keskiluokan vaalimiseen ajateltuja varoja alettiinkin nyt suunnata muille aloille. Mutta kansa (se oikea ja varsinainen) ryhmittyi nyt Yleisvenäläisen kansanrintaman taakse valvoakseen sieltä käsin maan etuja, vastustaen byrokratiaa ja korruptiota.

Krimin palauttaminen (Krimin kevät) puolestaan edustaa jatkuvuuden arvoa ja tunnuslause Krim on meidän, kertoo jotakin siitä, keitä nuo ”me” olemme.

Lyhyesti sanoen Krimin palautus johtui kirjoittajan formuloinnin mukaan välttämättömyydestä vastustaa aluetta laittomalta, paljolti uusnatsilaiselta vallalta. Näin syntyi Putinin rauhantekijän hahmo, joka läheisesti liittyy monarkian ideaan…

No, näitä ajatuskulkuja taitaa harva läntinen lukija hyväksyä tai edes pystyä seuraamaan ja taitaapa siinä vaikeuksia olla monilla venäläisilläkin. Mielestäni tiettyä mielenkiintoa joka tapauksessa on sillä, että niitä esitetään ilmeisen vakavassa mielessä, joskaan nyt ei ihan Kremlin nimissä.

Kremlin ideologiasta kiinnostuneille oin tarjolla vaikkapa Vladimir Putin, Patriotizm -natsionanaja ideja Rossii, Knižnyj mir 2017, 510 s. Siihen on koottu Putinin esiintymisiä. Niistä tosin puuttuvat Putinin vuoden 2012 ”toukokuun ukaasit” (майские указы), joita Tšadajev pitää suurena historiallisena käännekohtana. Niissähän hahmoteltiin Venäjän kehityksen tehtävät vuoteen 2024 saakka.

No, tämähän on propagandakirja, joten ylistykset Putinille hänen nerokkaasta ja aina käsittämättömän onnistuneesta politiikastaan kuuluvat asiaan. Toisaalta täytyy kyllä myöntää, etteivät kiitokset tyhjän päällä lepää, mikä saattaa tuntua epäreilulta ja vastenmieliseltä, mutta, kuten sanotaan: elämä on.

Kyllä niitä kehuja on tullut läntisiltäkin asiantuntijoilta, vaikka yleensä aina muistetaan tähdentää, ettei talouden rakenteita ole uudistettu ja monen mielestä romahdus on aina ollut tulossa viimeistään kahden vuoden kuluttua.

Joka tapauksessa Putin ja venäläiset arvot ovat tämän kirjoittajan mielestä niin läheisiä, ettei niitä sovi erottaa toisistaan edes välimerkillä. Niinpä presidentin persoonassa täytyykin olla jotakin erityisen venäläistä (vaikka meillä taidetaankin arvella merkittäväksi tuota (Tverin)karjalaista komponenttia).

Viimeinen luku onkin sitten omistettu Putinin persoonalle: miksi juuri hän? Mitkä ominaisuudet ovat tehneet Putinista Putinin? Onhan ihmeellistä, että Putin aina ilmestyy sinne, missä näyttävät olevan mahdottomat tehtävät ja sitten ratkaisee ne.

Näin kävi Venäjän syntyvyyden kohdalla, näin kävi liberaalin globalismin väitetyn vaihtoehdottomuuden kohdalla, näin kävi sille väitteelle, että Venäjä on korkeintaan alueellinen suurvalta. Myös Tšetšenian kriisin ratkaisemista pidettiin mahdottomana ja niin edelleen.

Putinista on kirjoittajan mukaan nyt tullut maailmanpolitiikan ratkaisujen symboli ja samalla syntipukki. Vastustajat syyttävät häntä, kun Ukraina ei pidä Minskin sopimuksia tai kykene vastustamaan korruptiota, kun ”väärä” henkilö voittaa USA:n presidentinvaalit tai Englanti eroaa EU:sta… Onhan miehellä ainakin vaikutusvaltaa myös läntisten auktoriteettien mielestä.

No, sitä paitsi Putin on myös manööverien mestari ja osaa aina kiertää sääntöjä, tunnustaa ihaileva kirjoittaja, mutta täytyyhän systeemiä osata hyödyntää. Mikäs mies se hölmönä jokaista sääntöä totteleva presidentti oikein olisikaan.

Joka tapauksessa Putin edustaa rauhaa eikä sotaa ja Venäjä on stabilisoiva tekijä maailmassa, julistaa kirja. Presidentti on konservatiivien ensimmäinen ja kannatta legitiimejä hallintoja kaikkialla maailmassa. Putin välttää riskejä, kuten liikenteessä: ohittaa saa vasta, kun on selvää, että tie on vapaa…

Ja lopuksi, mutta ei vähäisempänä: Putin on ja pysyy tiedustelijana Stirlitzinä, huudahtaa kirjoittaja viitaten aikoinaan huippusuosittuun TV-sarjaan Kevään seitsemäntoista hetkeä, jonka sankarina oli vihollisen joukkoihin soluttautunut neuvostotiedustelija Stirlitz. Putin oli sitä paitsi ensimmäinen Venäjän johtaja, joka ymmärsi jotakin aivan olennaista: sen, ettei Venäjän ongelma ollut maassa, vaan siinä viivottimessa (mittakepissä), jota siihen oli yritetty soveltaa jo pian kaksi vuosisataa.

Tämä keppi heitettiin pois ja alettiin keskustella maailman kanssa sillä kielellä, jota ymmärrettiin maapallon joka kulmalla…

Tämä hagiografia päättyy siis hieman verhottuun, mutta melko ymmärrettävään teesiin, jonka mukaan Venäjä on ja sen pitääkin olla erilainen kuin länsi, vaikka kuuluukin eurooppalaiseen kulttuuripiiriin. Lännen kanssa joka tapauksessa joudutaan keskustelemaan suurta keppiä heiluttaen, mikä ei millään tavoin tee tyhjäksi Venäjän rauhanomaista missiota.

Siinähän sitä oli sananselitystä Venäjän kansalle ja olihan kirjassa yhtä ja toista muutakin, esimerkiksi konservatiivisista arvoista, joita Venäjä edustaa läntisen radikalismin vastapainona.

Tuskinpa tätä hyvää sanomaa Venäjän ulkopuolella on kovinkaan helppo myydä ja tietyissä naapurimaissa saatetaan olla jopa huolestuneita viittauksista Putinin etevyyteen sopimusten ja niiden porsaanreikien tulkitsemissa ja vaikkapa hänen filosofiastaan ohittajana.

Onhan se toki ilman muuta tärkeää, että varmistetaan tien olevan selvä, mutta mitäpä kaikkea muuta tuo ohittaminen mahtaakaan sisältää…?

 

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Veri velvoittaa

 

Tiedollinen epäsointu ja Ukrainan rauha

 

Tiedollinen epäsointu eli kognitiivinen dissonanssi on tila, jota ihmisen on vaikea sietää. Niinpä hän pyrkii selittämään sen pois tavalla tai toisella. Ihminen haluaa, että hänen tietonsa ja uskomuksensa olisivat keskenään harmonisia eivätkä nyt ainakaan räikeässä keskinäisessä ristiriidassa. Jose sellainen syntyy, se on tavalla tai toisella hoidettava pois.

Juuri tämän vuoksi voimme havaita muuten normaalijärkisten ihmisten toisinaan esittävän aivan järjettömiä väitteitä ja vieläpä aivan ilmeisesti uskovan niihin. Kukapa ei olisi havainnut jopa dosenttitasoisten henkilöiden puhuvan kuin mielipuolet.

Sangen kiinnostava persoona, teoreettisen filosofian, psykologian, matematiikan, yhteiskuntatieteiden metodologian ja ties minkä aineiden professorinakin toiminut Yrjö Ahmavaara oli myös Yleisradion Pitkän tähtäimen suunnittelukunnan jäsen ja ideologi.

Hän esitti ajatuksiaan kirjassa nimeltä Informaatio. Muuan sen perusväittämistä oli, että ihmisen, rationaalisen olentona tulee saada käyttöönsä mahdollisimman paljon mahdollisimman relevanttia informaatiota elämänsä ja maailmankuvansa pohjaksi.

Tältä pohjalta oli myös suunniteltava Yleisradion ohjelmapolitiikka ja sitä harjoitettava. Kaikenkarvainen hömppä ja informaatioarvoltaan vähäiset tai olemattomat huvitukset olivat myrkkyä massoille. Sen sijaan oli annettava niille sellaista tietoa, joka pystyy läpäisemään myös valheessa elävien ja siitä kiinni pitävien ihmisten defenssit.

Sillä ihmisellä oli tuo taipumus pönkittää maailmankuvaansa myös silloin, kun se perustui väärään tietoon. Se kävi päinsä pakenemalla sitä oikeaa tietoa ja myös heittäytymällä uskomaan aivan mielettömiä asioita.

Kun Ahmavaara tuossa vaiheessa oli itse äärivasemmistolaisten katsomusten lumoissa, hän tulkitsi sosialistisia näkemyksiä vastustavan kritiikin informaation torjunnaksi ja jopa käytti sanontaa fasistinen informaation torjunta.

Muutaman vuoden kuluttua ääni muuttui kellossa ja Ahmavaara alkoi terävästi arvostella koko sitä reaalisosialismia, jonka hän aiemmin oli olettanut olevan nimenomaan järkeen ja todenmukaiseen informaation perustuva kyberneettinen järjestelmä, jolla oli kyky rationaaliseen itseohjaukseen.

Tarkemmin katsoenhan se oli nimenomaan kaikkea kritiikkiä vastaan aggressiivisesti suojautuva uskomusjärjestelmä, joka viimein keikahti omaan tasapainottomuuteensa.

Se lankeemus oli sitten suuri ja monelle paljastui, että heidän elinikäinen uskonsa aatteeseen oli ollut pelkkää itsepetosta. Muuankin Lapin mies kirjoitti, että kun hän nyt neljäkymmentä vuotta on kulkenut ympäri maakuntaa kehumassa sosialismia, niin pitääkö hänen nyt kiertää yhtä paljon perumassa puheensa?

Juuri näinhän se logiikka vaati tekemään. Neuvostoliitossa, jossa sosialismin rakentamiseksi oli uhrattu miljoonittain ihmishenkiä, tilanne oli tietenkin vielä pahempi. Nyt muisteltiin sitä, mitä Bismarck oli sanonut: sosialismi on aate, jota olisi kiinnostavaa kokeilla käytännössä, jos vaon löytäisi kansan, jota ei käy sääliksi. No, venäläisethän olivat löytyneet.

Kokonaisen suuren kansakunnan ja sen alistaman imperiumin uhrausten arviointi nollan arvoisiksi tai pahemmiksi oli tietenkin enemmän, kuin ihminen kohtuudella voi sietää. Niinpä syntyi uskomusmaailma, jossa Venäjä sosialismin ansiosta säilytti sielunsa ja itse asiassa paradoksaalisesti kristillisen minänsä, kun läntinen hedonismi ja liberalismi eivät päässeet sitä pilaamaan.

Venäjän suuri maailmanhistoriallinen tehtävä olikin vasta edessä ja sosialismin kausi oli olut van historia viekkauden valmistelema esinäytös sen suurta nousu varten. Izborskin klubina tunnetun lunatic fringen piirissä uskottiin Venäjän todellisen suuruudenkin olevan vasta edessä: pelkästään sen väkiluvuksi hahmoteltiin miljardia…

Usko on merkillinen asia ja kognitiivisen dissonanssin välttämiseksi hyvinkin älykkäät henkilöt pakottavat itsensä uskomaan aivan järkyttäviin mielettömyyksiin. Izborskin klubiin kuului myös nobelisti, fyysikko Alfjorov.

Sääntönä näyttää olevan, että mitä suurempia uhrauksia on tehty, sitä vahvemmin tarraudutaan mielettömänkin selitykseen, kunhan se vain osoittaa, ettei mitään ole tehty turhaan.

Ihmisuhreilla on aina ollut erityisen suuri rooli uskontojen todisteina. Jos uhraa ihmisen, on aivan ilmeisesti vakuuttunut asian suuruudesta. Jos uhraa tuhat ihmistä, alkavat vastaväitteet jo käydä psykologisesti mahdottomiksi.

 Kun sadat tuhannet on tapettu (siis antaneet henkensä…), on kyseessä jo sen luokan argumentti, ettei sen torjuminen rationaalisin argumentein ole mahdollista. Viimeistään silloin, kun määrä nousee miljooniin, olemme uuden uskonnon lähteillä. Asian välttämättömyys ja moraalinen suuruus on pakko uskoa.

Nyt näemme Ukrainan aroilla syntyneen uuden veritodistajien sukukunnan. Uskonnollista symboliikkaa käytetään ahkerasti molemmin puolin. Kiovan mellakoissa vuonna 2014 tapettujen kuvat ovat viereisen kadun varressa valtavan kokoisina ja heistä käytetään yhteisnimitystä Taivaallinen sotnia.

Erään Kiovalaisen luostarin seinässä oli tuhansittain lisää kuvia jo ennen niin sanotun erikoisoperaation alkua. Ne olivat Itä-Ukrainassa kaatuneiden kuvia. Moskovassa ja koko Venäjällähän kirkko on mobilisoitu siunaamaan kaiken, mitä Kremlin tyranni tekee, aina ydinaseiden käyttöä myöten…

Venäjän ja Ukrainan konflikti on jo alun pitäen julistettu Putinin toimesta eksistentiaaliseksi -Ukrainaa ei saa olla, koska Venäjän Suuri Johtaja ei voi sitä hyväksyä eikä sitä hänen nerokkaiden aivojensa tuottamassa historiakuvassakaan ole.

Ellei venäläinen muuten usko tähän, on hänen ainakin uskominen veritodistajien satatuhantiseen joukkoon, joka ei ole turhaan kärsinyt ja kaatunut. Jos tämäkään ei vakuuta, ollaan tekemisissä maanpetturuuden kanssa.

On todettavissa, että Ukrainan sodan suosio on huimasti kasvanut sitä mukaa, kun uhrit ovat lisääntyneet. Itse asiassa ennen sotaa venäläiset suhtautuivat hyvin kielteisesti siihen, että Venäjä suorittaisi jonkinlaisen aseellisen intervention Ukrainaan (vrt. Vihavainen: Haun ukraina tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Nyt, kun tuhoa on tehty jo valtavasti, on sen oikeuttaminen mitä keskeisin kysymys. Kansan psykologia ei missään tapauksessa hyväksy sitä ajatusta, että uhrit olisivat olleet turhia ja koko politiikka siis itse asiassa vain latteaa rikollisuutta.

Rauhan tekeminen on tässä vaiheessa psykologisesti hyvin vaikeaa molemmin puolin ja asiaa voidaan verrata maailmansotiin. Kun hekatombeittain verta oli vuodatettu ei voitu kuvitellakaan palaamista status quohon tai mihinkään sitä muistuttavaan.

Näemme tässä käytännössä sen tekijän vaikutuksen, jota Ahmavaara nimitti fasistiseksi informaation torjunnaksi. Rikokseen ei voida uskoa, koska koko toiminnasta ei ole saatu mitään hyötyä, vaan sen sijaan pelkkää kärsimystä.

Kyse ei missään tapauksessa ole vain herkkäuskoisuudesta. Tällaiset asiat menevät aina paljon syvemmälle. Rauha on nyt psykologisesti kaikkein vaikein asia hyväksyä.

lauantai 17. helmikuuta 2024

Aikalaisia

 

Synkeä 1920-luku

 

Aldous Huxley, Elämän kontrapunkti. Weilin+Göös 1963, 478 s. (Point Counter Point, 1928)

 

Aldous Huxley (1894-1963) oli englantilainen kirjailija ja filosofi, jonka dystopia Uljas uusi maailma tunnetaan Suomessakin. Huxley asui vuodesta 1937 lähtien Amerikassa ja hänen teoksensa The Doors of Perception oli hippisukupolven tärkeä innoittaja, joka antoi nimensä eräälle kulttiyhtyeellekin.

 Huxley teki kokeita meskaliinilla ja uskoi löytäneensä avaimen itämaisen mystiikan ytimeen. Tajunnan laajeneminen oli avainkäsite, joka tarjosi selityksen psykedelisille ilmiöille, jotka siis eivät olleet pelkkiä hallusinaatioita, vaan tapa tajuta todellisuutta.

Huxley oli yhdeksän kertaa ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta jäi ilman tätä kunnianosoitusta. Kirjailijana hän oli ahkera, mutta jossakin määrin kiistanalainen. Elämän kontrapunkti on 1920-luvun tuote, joka on luokiteltu satiiriksi. Joka tapauksessa kirjoitttajalla, jonka sukujuuret olivat vahvasti tuossa luokassa, oli hyvä tiedot kuvaamastaan miljööstä.

Kirjassa on suuri määrä henkilöitä, joiden toiminta limittyy ja lomittuu, eikä tunnu tarjoavan yhtenäistä juonta. Kiinnostavinta meidän aikamme perspektiivistä lienee tuon aikakauden ja sen englantilaisen yläluokan tunnelmien kuvaus. Kyseessä on toki fiktio, mutta on arveltu, että sen henkilöilläkin oli esikuvia todellisuudessa, ainakin olleet D.H. Lawrence ja kirjailija itse.

Lawrence oli tunnetusti työväenluokasta lähtenyt vitalisti, joka ihaili sitä alkuvoimaista verevyyttä, jonka hänen mielestään aidoimmillaan saattoi löytää alaluokasta. Tämä puoli hänestä ei kuitenkaan tässä kirjassa ilmene luokkakantaisuutena, vaikka henkilögalleriaan kyllä kuuluu myös kiivaasti yläluokkaa vihaava hahmo.

Muutenkaan ei luokkanäkökulma nouse erityisen tärkeäksi. Kunnianarvoisuutta tavoittelevien, kypsään ikään ehtineiden henkilöiden paheita, kuten erityisesti saituutta, sen sijaan pilkataan herkullisesti. Irstaus on tietenkin myös kuvassa mukana, mutta osittain se on normaali osa modernia elämäntyyliä, etenkin nuorella naisella.

Sota, joka oli päättynyt vasta kymmenen vuotta aikaisemmin, on toki kaiken taustalla, mutta ei erityisesti varjosta aikakautta. Hieman yllättäen kaikki nielevänä vaarana näyttääkin olevan ihmiskunnan ylenmääräinen kulutus, jonka estämiseksi kuitenkin olisi tapettava satoja miljoonia ihmisiä, joten se ei tule kyseeseen. Itse asiassa syntyvyyden väheneminen kuitenkin saattaa olla ratkaisu ja sehän on jo alkanut.

Kolonialismista on kirjassa tuskin halaistua sanaa, lukuun ottamatta muutamia kohtia, jotka tapahtuvat Intiassa ja joista voi havaita tyytymättömyyden Englannin hallintoon. Mikään suuri teema ei kuitenkaan ole kyseessä ja kirjassa esiintyviä intialaisia lähinnä pilkataan.

Suuri teema on sen sijaan viemäröinti ja tarkemmin sanoen WC:t, joiden kautta typpi-, fosfori- ja kaliumvarastot järjettömästi syötetään mereen. Hassahtavana pidetty tiedemies tuohtuu lisäksi jopa siitä, että kuolleiden ihmisten ruumiin haudataan, joten heidän sisältämänsä alkuaineet ovat poissa hyötykäytöstä.

Muodikkaat poliittiset liikkeet, bolševismista fasismiin eivät herätä kiinnostusta, sillä ne kaikki vievät samaan helvettiin. Tosin henkilöihin kuuluu myös muuan äärioikeistolainen intoilija, joka haluaisi estää sen poliittisen suuntauksen, joka antaa rahvaalle yhä enemmän valtaa.

Kaikissa englantilaisissa kelpo romaaneissa murhataan joku, vaikka murha todellisuudessa onkin tuossa maassa hyvin harvinainen tapahtuma.

Tässä kirjassa murhataan juuri tuo mainittu äärioikeistolainen pikku johtaja. Murhaajat eivät edusta mitään suurta poliittista liikettä, mitä olisi kyllä ajan oloissa voinut pitää mahdollisena. Bolševismihan levisi noihin aikoihin laajalti Englannin huippuyliopistoissa, mikä edesauttoi sitten sota-aikana vakoilurenkaan muodostamista.

Ajatus synkästä tulevaisuudesta juuri 1920-luvulla on aika yllättävä, eihän mistään Rooman klubin tuomiopäivän profetioista ollut vielä kuultukaan, mutta niin vain osattiin ainakin tässä pikku piirissä pelätä tulevaa katastrofia. Ihmisiäkin oli maailmassa 1.8 miljardia.

Järjetön kulutus ei ollut ainoa pessimismin aihe. Myös tuleva sota väikkyi jo jonkin intellektuellin mielikuvituksessa ja sen arvioitiin olevan vielä monin kerroin hirveämpi kuin tuo äskeinen.

 Niinhän siinä sitten tavallaan kävikin, vaikka sodan mahdollisista syistä ei puhutakaan mitään. Saksakin mainitaan koko kirjassa vain suurten säveltäjien maana ja yllättäen kirja loppuu siihen, että muuan kyynisenä irstailijana tunnettu henkilöhahmo, murhaaja, muuten, kokee saaneensa todistuksen Jumalan olemassaolosta kuuntelemalla erästä Beethovenin teosta gramofonilevyltä.

Kirjan nimi liittyy sekin musiikkiin ja suorastaan postmoderniin tapaan kirjailijan alter ego pohdiskeleekin tekstissä, miten sellaisen romaanin kirjoittaminen kävisi päinsä.

 

 

perjantai 16. helmikuuta 2024

 

Tornin pidot

 

Tässä nyt vielä vertailun vuoksi vähä niistä Tornin pidoista.

 

tiistai 3. syyskuuta 2013

Tornin ikkunasta

 

Viimeiset kesät

 

Etenkin kesällä ja tietysti muulloinkin kannattaa lueskella vanhoja epäajankohtaisia kirjoja. Erityisen hyviä ovat sellaiset, jotka heti julkaisuajankohtansa jälkeen kokonaan vanhenevat. Ne näyttävät oman aikansa kuvan ilman jälkiviisauden retusointia.

Muuan tämän lajin klassikko on Pidot Tornissa, jossa suomalaisen nuoren kulttuurieliitin edustajat pohdiskelevat maailman menoa ja suomalaista kulttuuria vuonna 1937.

Sehän oli vuosi, jolloin itärajan takana tapettiin ihmisiä sadoin tuhansin.

Keskustelu ilmeisesti käytiin kuitenkin hiukan ennen vuoden raflaavimpia tapahtumia ja esimerkiksi Itä-Karjalan suomalaisuuden täydellinen likvidointi tapahtui vasta hieman kirjan ilmestymisen jälkeen. Itävallan Anschluss, Münchenin sopimus ja Punalippuisen Itämerenlaivaston aiheuttama paniikki Helsingissä kuuluivat vasta vuoteen 1938. Tornin kulttuurikeskustelijat elivät vielä täydessä rauhan tunnelmassa ja olivat virittyneet katselemaan asioita pikemminkin sub specie aeternitatis kuin päivälehtien ja sähkösanomien perspektiivistä.

Keskustelijoiksi oli myös löydetty ns. hyviä tyyppejä, jotka eivät keskittyneet jankkaamaan omaansa, vaan ottivat toistensa argumentit tosissaan ja yrittivät nähdä pintaa syvemmälle. Poliittista väriäkin löytyi laidasta laitaan: Martti Haavio, Matti Kurjensaari ja Urho Kekkonen oli helppo sijoittaa poliittiselle kartalle, Olavi Paavolainen oli hankalampi, koska Suomessa ei tainnut olla hänelle riittävän hohdokasta viiteryhmää, minkä vuoksi hän tyytyi symbolisella tasolla osoittamaan sympatiansa Saksalle ja Neuvostoliitolle.

Jonkun mielestä tämä saattaa olla yllättävää, mutta yleinen konsensus keskustelussa oli, ettei Saksa missään tapauksessa kelvannut suomalaisten kulttuuriorientaation kohteeksi. Saksalaiseen hallintoon, ideologiaan ja elämäntapaan suhtauduttiin ironisesti, sen peittelemättömässä irrationalismissa nähtiin Spenglerin ennustamaa kulttuurin rappiota ja rotuopit leimattiin juuri sellaiseksi hupsutukseksi kuin ne sekä terveen järjen että tieteen näkökulmasta olivat. Vain Paavolainen murisi vaisusti vastaan, mutta hänkään ei keksinyt hyvää vastaväitettä siihen ennustukseen, että muutaman vuoden kuluttua Saksa ja Venäjä saattaisivat olla liitossa, niin samasta puusta ne olivat. Tämä rinnastus ei muuten ollut vieras suomalaiselle lehdistöllekään.

Mihin suomalaiset kulttuurin siis olisi orientoiduttava? Skandinaviaa ei pidetty kiinnostavana, koska se oli liian pieni ja samanlainen ja muutenkin välitti kulttuuriaan Suomeen jo aivan tarpeeksi. Saksa ja Venäjä olivat mahdottomat, Ranska jo loistonsa menettänyt. Jäljelle jäi Englanti ja jopa Yhdysvallat.

Englanti ja Suomi jakoivat keskenään jotakin hyvin merkittävästi samanlaista elämänasennetta. Niille oli saksalainen jäykkyys ja paraatimaisuus vierasta. Ne olivat vapaita maita.

Ongelmana oli, ettei Suomessa osattu englantia, koska kouluissa keskityttiin ruotsiin ja saksaan. Keskustelijat olivat sitä sukupolvea, joka vielä muisti pakkovenäjänsäkin, mutta sattuneesta syystä orientaatiota itään ei kannatettu. Aika kainosti siihen joutui viittaamaan myös Kurjensaari.

Tornin keskustelijat eivät erityisemmin kumarrelleet läntistäkään kulttuuripiiriä. Jopa Paavolainen joutui toteamaan vain muutaman vuoden takaisen tulenkantajavaiheensa jossakin määrin naurettavaksi, vaikka korosti ilmiön lopultakin olleen tärkeä. Englantilainen tekopyhyys oli kaikille tuttu käsite siinä kuin saksalainen mauttomuus.

Entäpä kansallinen itsetunto. Luultavasti oikea havainto oli, että natsismi oli Saksassa puuttuvan itsetunnon paikkaamista ja että Suomessakin tämä asia oli ongelma, vaikka urheilussa meille ei pärjännyt kukaan. Suomalainen viinapää liittyi ehkä tähän. Suomalaiset ulkomailla tunnisti humalakäytöksestään.

Venäläisistä käytettiin silloin tällöin ”ryssä”-nimitystä, mutta asenteista on vaikea löytää russofobiaa. Venäläiset leimattiin dostojevskilaisiksi masokisteiksi, mikä tietenkin oli aika köykäinen heitto, mutta heitä luonnehdittiin keskustelussa kohteliaasti verrattuna siihen käsittelyyn, jonka seipään nielleet saksalaiset saivat.

Omaa kansaa ei erehdytty sokeasti ylistämään. Olivatko suomalaiset esimerkiksi lainkaan soturikansaa? Sitä saattoi epäillä. Muuan keskustelija jopa jostakin syystä arveli, että juuri puolustustaistelussa he saattaisivat olla huonoja. Muuten, kuva suomalaisten ominaisuuksista, eri heimojen tyypillisistä piirteistä ja niin edelleen, ei ollut sen kummempaa kuin kirjailijoiden keksintöä. Ehkä se myös jossakin määrin toimi kuin itsensä toteuttava ennustus.

Ymmärsikö suomalainen sivistyneistö mitä maailmassa tapahtui? Tornin pitojen valossa näyttää siltä, ettei tuossa vaiheessa voitu uskoa meneillään olevien prosessien koko kohtalokasta brutaalisuutta ja tolkuttomuutta. Keskustelijat kyllä yleisesti ottaen käsittivät, millaista intellektuaalista myrkkyä ja humpuukia natsismi ja kommunismi olivat eivätkä erehtyneet pitämään niitä toistensa vastakohtina.

Kuitenkin näyttää siltä, että idyllinen Suomi koettiin yhä rauhan satamaksi, joka pystyisi pysymään ristiriitojen ulkopuolella. Eihän se ketään uhannut.

Kaksi lämmintä kesää oli vielä jäljellä ennen kuin alkoi rytistä.

 

Kertausta

 

Symposiumeja

 

Kukaan, joka on lukenut Platonin Pidot, voi tuskin olla ihastumatta sen tunnelmaan, rentoon älykköseuraan, joka oli melko hutikkainen, mutta ei sortunut kohtuuttomaan itsetehostukseen tai jankkaavaan örvellykseen, vaan kehitteli ajatuksiaan toisia kuunnellen, mutta huonoja argumentteja kunnioittamatta.

Pidot on kreikaksi Symposion, joka tarkoittaa juuri yhdessä juomista, eikä juominen tässä tapauksessa tarkoita hengen tylsyttämistä, vaan vapauttamista. Sokrates oli erityisen kuuluisa siitä, ettei viini estänyt hänen ajattelunsa terävyyttä. Alkibiades taas kuvataan poikkeuksellisen juopuneena ja siksi ehkä normaalia avomielisempänä.

Pidoissa pohdittiin erityisesti rakkauden merkitystä ja samalla tietenkin myös tuon ajan kreikkalaisen instituution, pederastian arvoa ja merkitystä. Toisin kuin usein arvellaan, Platon ei ollut mikään erityinen homouden arvostaja, vaan Lait-teoksessaan kritisoi ilmiötä terävästi. Kukapa nykyään uskaltaisi sen tehdä…?

Kaikki tämä kertoo siitä henkisen vapauden ilmapiiristä, joka ainakin ihanteellisessa symposiumissa vallitsi. Todellisuudessa pelkään pahoin juopuneiden väittelijöiden saattaneen jopa motata vastustajaa ns. kuonoon, mutta nyt ei ole tarkoitus puhua siitä.

Ihanteellinen symposiumi, on asia, joka saattaa onnistua tai olla onnistumatta. Olen ollut monissa mukana ja ajan mittaan sanoisin niiden kehittyneen monestakin syystä. Yksi tärkeä syy on puheenvuorojen pituuden rajoittaminen. Tärkeää olisi myös saada osanottajat lukemaan toistensa tekstit etukäteen ja perehtymään niiden perusteluihin.

Mutta tämä koskee erityisesti tieteellisiä symposiumeja. Oma lukunsa ovat sellaiset symposiumit, joissa käsitellään yleisiä nykykulttuurin teemoja ja trendejä vapaasti, mutta toki mahdollisimman suurella asiantuntemuksella.

Nämä erilaiset pidot Tornissa, Suomessa, Aulangolla jne. kuuluvat viime mainittuun kategoriaan. Pistin viime kerralla jopa uudelleen esille erään vanhan blogini.

Nyt huomasin, että olen tehnyt samasta kirjasta toisenkin blogin. Vanhuus ei tule yksin. Tämä on jo kolmas kirja, josta huomaan bloganneeni kaksi kertaa. Mutta tässä nyt se toinen versio koko kansamme iloksi, kuten toivon:

lauantai 9. tammikuuta 2016

Pitojen puheita



Pidot Suomessa

 

Vuonna 1937 ilmestynyt Pidot Tornissa on suomalaisten keskustelukirjojen ehdoton klassikko. Vuosien mittaan se on saanut monta seuraajaa, yhtenä niistä Erno Paasilinnan toimittama ja Otavan kustantama Pidot Suomessa vuodelta 1972.

Tällaisissa kirjoissa antoisinta on tietenkin ajan henki, se perspektiivi, josta maailmaa katselivat ne ihmiset, jotka olivat saaneet tietyn kokemustaustan. Täydellinen tietämättömyys tulevasta, joka ihmiskunnalla on aina seuranaan, liittyy joka tapauksessa aina tiettyihin, mahdollisimman hyvin perusteltuihin tulevaisuuden odotuksiin, joiden näkökulmasta niin nykyisyyttä kuin menneisyyttä katsellaan.

Vuosi 1972 on hyvin kiinnostava. Etäisyyttä 1950-lukuun oli silloin vain kymmenisen vuotta, sodastakin oli vain kaksikymmentäseitsemän vuotta, mikä on erittäin lyhyt aika, vaikka nuoriso ei pysty tätä käsittämään eikä sitä sen takia kannata tässä noteerata.

Vuoden 1917 vallankumouksesta ja seuraavan kevään punakapinasta oli aikaa sen verran, etteivät suinkaan kaikki keskustelijat niitä olleet kokeneet, Epäilijä eli Wolf H. Halsti oli. Hän oli myös ennen talvisotaa kirjoittanut Suomen puolustusmahdollisuuksista kuuluisan kirjan ja päättänyt sitten  viimein pitkän sotataipaleensa Lapin sodassa, muun muassa komentaen rykmenttiä Tornion maihinnousussa, mistä hyvästä hänet lyötiin Mannerheimin ritariksi.

Keskustelun aihepiirit kertovat ajastaan. Kenen joukoissa seisot, tarkoitti kysymystä sitoutumisesta, erityisesti poliittisesta, Valtakoneisto Suomi pyrki etsimään vallan mekanismeja kaiken takaa. Evoluutio vai revoluutio käsitteli ajan suurta ja suorastaan keskeistä kysymystä, ainakin ns. edistyksellisen intelligentsijan mielestä. Maailmanpolitiikan arkipäivää kartoitti Suomen paikkaa globalisoituvassa maailmassa ja Suomalainen olemassaolo vihdoin antoi tehtäväksi ihmetellä, mitä se suomalaisuus nyt taas oikein olikaan.

Tällaiset kirjat aikakaudestaan irrotettuina eivät oikeastaan sano kenellekään mitään. Niiden todellinen arvo paljastuu silloin, kun ne asetetaan omaan aikaansa, joka oli tulevaisuudesta onnellisen tietämätön ja katseli myös menneisyyttä omista ennakkoluuloistaan käsin, luultavasti melko vakuuttuneena siitä, että se nyt ainakin oli vankasti hallinnassa.

Vuosi 1972 tuntuu jälkikäteen ajatellen ja tuntui kyllä silloinkin jonkinlaisen historiallisen hyppäyksen ajalta. Vauhti oli niin kova, että kaikkia huimasi, sillä vaivaisessa vuosikymmenessä oli siirrytty aivan uudenlaiseen maailmaan. Vielä vuonna 1960 maailma ja erityisesti Suomi oli ollut joka suhteessa aivan toisenlainen, hevosvetoinen saari Euroopan reunalla, jossa ei vieraita kieliä viljelty. Jopa vielä vuonna 1965 olisi vuoden 1972 Suomea ollut aika vaikea kuvitella.

Keskustelijoiden maailmaan kuulivat jo suuri muutto maaseudulta kaupunkeihin ja Suomesta Ruotsiin, peruskoulu-uudistus, keskioluen vapauttaminen, Rooman klubin ennusteet maapallon luonnonvarojen pikaisesta ehtymisestä, taloudellinen integraatio ja globalisaatio, englannin kielen ylivalta, tiedonvälityksen nopeutuminen ja vaikkapa nyt seuramatkat, aivovuoto, bingo, Suomen amerikkalaistuminen, kirjojen kysynnän pieneneminen ja kovin monta muuta asiaa, joita nyt pidetään tämän päivän juttuina tai ainakin aivan äskeisinä uutuuksina. Ne olivat jo tuon ajan todellisuutta. Vielä vuosikymmen aikaisemmin niistä ei ollut tietoakaan.

Ajan suuriin kysymyksiin kuului kysymys sosialismista ja sen saamisesta Suomeen. Vain yksi keskustelija suhtautui asiaan aivan kritiikittömästi ja tekee meidän aikamme perspektiivistä katsoen varsin hullunkurisen vaikutelman. Tiettyä myötäsukaisuutta ja hyväuskoisuutta asiaan nähden toki oli laajemminkin liikkeellä ja niinpä ajatus Suomen itsenäistymisestä Leninin ja leninismin ansiona tai vaikkapa Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan ylivertaisuudesta eivät aiheuttaneet protesteja. Kiinassakin sosialismin arvioitiin lopettaneen nälänhädän. Sen alkuunpanijasta ei puhuttu mitään.

Kaiken kaikkiaan keskustelijat kuitenkin olivat kaukana dogmaattisuudesta ja kykenivät vakavasti kuuntelemaan toistensa usein hieman puolikypsiä ja aforistisia lohkaisuja siinä kuin vakavia analyysejäkin. Keskustelun tähtenä loistaa mielestäni Halsti, joka pitää esillä pitkää perspektiiviä tuossa historiallisen hyppäyksen tilanteessa, jossa kaikki näytti menneen sijoiltaan ja monen mielestä myös kaiken muuttaminen oli mahdollista. Toinen järjen ääni oli Kirjailija, joka lienee ollut Veijo Meri, en ole nyt ihan varma asiasta.

Joka tapauksessa keskustelijat toimivat siinä historiallisessa pisteessä, jossa Pariisin mellakat vuonna 1968 kuuluivat jo menneisyyteen, mutta vuoden 1973 öljykriisi vasta tulevaisuuteen. Kansainvälinen integraatio pelotti joitakin siksi, että Länsi-Saksan voimakeskukset (Ruhr, ym.) voisivat innostua ostamaan Suomen koskemattoman luonnon. Joillekin ankara kapitalismi oli pelottavaa ja integroituminen sosialismin leiriin vain vaivaisella 20 prosentin osuudella taloudesta oli kovin vähän.

Historiassa monille, ehkä enemmistölle näyttää olleen selvää, että Suomen joutuminen sotiin oli sen oma vika ja johtui ehkäpä harvainvaltaisesta hallinnosta. Toisaalta Kekkosesta ei löytynyt arvostelun sijaa ja, ehkä hieman ironisesti, hänen toivottiin elävän ikuisesti. Suomen kekkoslainen ulkopolitiikka ja ruisleipä olivat niitä reiluja realiteetteja , joita jokainen arvosti ja ulkomailla kaipasi. 

Ulkomaiden sisäisiä asioita sivuttiin joskus ohimennen. Talouspoliitikko epäili, oliko järkevää, että mordvalaiset ja tšeremissit saivat oman kielioppinsa, kun niille olisi voitu opettaa suoraan venäjää.  Asiahan ei meille kuulunut, mutta esimerkiksi neekereitten asemaa USA:ssa pidettiin myös Suomen kannalta tärkeänä asiana. EU-hurman myötä sittemmin puhjennut mallioppilasssyndrooma oli jo tuttu asia: suomalaisten virkamiesten vähä-älyinen tapa tulkita säädöksiä oman maan tappioksi koettiin kansallisena erikoisuutena.

Nationalismilla ei näyttänyt olevan itsestään selvää kannatusta ja keskustelijat joutuivat aidosti ponnistelemaan ymmärtääkseen, mitä arvoa saattoi olla kansakunnalla ja sen symboleilla. Syntyvyyden väheneminen oli tiedossa, mutta talouden suhteen ei tulevaisuudelta voinut odottaa mitään erikoista. Katastrofeja saattaisi tulla ja ne voisivat olla vaikeasti hoidettavissa, vaikka niiden yleensä pitäisi olla ennakoitavissa. Talouspoliittisesta näkökulmasta Suomen tulevaisuuden kuva ei joka tapauksessa ylipäätään ”näyttänyt juuri miltään”.

Tämä sanottiin vain puolitoista vuotta ennen Jom Kippurin sotaa, jonka laineet sammuttivat katuvalot meiltäkin ja aiheuttivat liki hysteeristä paniikkia aina suolan ja tulitikkujen hamstrauksen saakka. Kukapa silloin, asioiden ollessa huonosti, olisi voinut ajatella, että ennennäkemätön nousukausi oli aivan käden ulottuvilla. Yhtä vähän odotettiin 1990-luvun laman syövereissä Nokian ihmettä, joka siivitti Suomen uuteen nousuun.

Jälkiviisaus on helppoa ja hyödyllistä. Suomen pitojen keskustelijoita ei voi syyttää tylsyydestä eikä paljon muustakaan. Vain jokunen joukosta oli kovin herkkäuskoinen. Yleisesti ottaen he edustivat aikaansa ja sen saavutuksia ilmeisen kelvollisesti. Sitä on kiinnostavaa lukea ainakin nyt vuosikymmenien kuluttua.

Puolen vuosisadan kuluttua lienee niin ikään kiinnostavaa lukea, mitä tämän päivän keskustelijat sanovat nyt. Olemme aivan ilmeisesti jälleen saapuneet, etten sanoisi hypänneet sellaiseen aikakauteen, joka on yhtäkkiä tuonut todellisuutemme täyteen uusia elementtejä.

Verrattuna vuoden 1972 tilanteeseen nuo uutuudet edustavat vain osittain modernisaatiota. Yllättävä ja tärkeä rooli on nyt myös arkaaisilla asioilla, joiden ei enää koskaan pitänyt tulla kulttuuriimme: lukutaidottomuus, uskonsodat, klaaniajattelu, verikosto…

Jännittävää on tämä historia ollut ja yhä hurjemmaksi taitaa mennä. Olisikohan taas tilausta vastaavalle kirjalle. Nimen voisi lainata vaikkapa Puškinilta: Pidot ruton aikana, Пир во время чумы.