Ajankohtainen asia

 

Pikauusinta

 

Tässä taas uusintana aika äsken kirjoittamani blogi, joka mielestäni on juuri nyt ajankohtainen. Pyydän halukkaita syventymään siihen kunnolla. Kyseessä on vakava yritys selvittää ongelmaa, eikä mikään helppohintainen tapa koettaa olla sukkela ja pilkata kanssaihmisiä. Tässäpä tämä:

maanantai 9. helmikuuta 2026

Siunattu tyhmyys ja kirottu hulluus

 

Tyhmyys, hullutus, hölmöys ja mielettömyys

 

The Psychology of Stupidity. Ed. by Jean-François Marmion. Translated from the French by Liesl Schollinger. Pan Books 2020, 367 s.

 

Useimmissa kielissä lienee sanansa erilaisille vähäjärkisyyden ilmentymille. Ranskassa esimerkiksi ”folie”, joka enemmän tai vähemmän vastaa englannin sanaa ”folly”. Huomattakoon, että ”coup de folie” tarkoittaa samaa kuin englannin ”brainstorm”.

”Folie” on siis suunnilleen samaa kuin suomen ”hullutus”, ”Folies Bergère” viittaa hupsuihin paimenettariin, ei kuitenkaan tyhmiin. Tyhmyyttä taas tarkoittaa ranskan sana ”bêtise”, jonka kantana on latinan ”bestia”- elukka.

”Con” sen sijaan tarkoittaa sekä tyhmyyttä, että naisen sukupuolielintä.

”Elle est con” olisi englanniksi Oxford/Hachette -sanakirjan mukaan ”She is bloody stupid”, mikä on jo englannissa aika härski ilmaus. Kuitenkin ”connerie” on ranskan kielessä varsin salonkikelpoinen, kuten muuan tämän alun perin ranskalaisen kirjan kirjoittaja Ewa Drozda-Senkowska toteaa.

”Quelle connerie”, ei viittaa niinkään tylsään tietämättömyyteen, vaan hävyttömyyteen tai roskapuheeseen (bullshit).

Yleensä pidetään loukkaavana jonkun sanomista tyhmäksi, typeräksi tai hölmöksi. Hulluksi sanominen saattaa olla vielä kohteliaisuuskin, etenkin nykyään. Vanhassa suomen kielessä ”hullua” voitiin sanoa myös esimerkiksi ”hurjaksi” ja ”tyhmän” sijasta  käytettiin sanaa ”tuhma”, joka viittaa jonkinlaiseen hämäryyteen, tummuuteen, jonka läpi ei maailma kunnolla erotu.

Tässä on nyt pakko sanoa, että varsinaisen tyhmyyden pilkkaaminen ja alentava suhtautuminen siihen on moraalinen pahe, jota voi verrata koulukiusaamiseen. Kuten Jukolan Juhani totesi, hänelle oli hyvä Jumala antanut järkeä juuri sen verran kuin oli, eikä ollut ihmisen asiana mennä sitä arvostelemaan. Sellainen ajatus hänellä ainakin oli, eikä se ollut hölmöimmästä päästä.

Muuan mies, jota olen eläissäni ihaillut enemmän kuin useimpia muita, oli yleisesti tyhmänä pidetty, mutta luonteeltaan ja elämäntavoiltaan aivan tavattoman mallikelpoinen, eikä tämä ollut mitään miraaliposeerausta, vaan aitoa, sisimmästä lähtevää käytöstä.

 Hän nauroi harvoin eikä koskaan puhunut joutavia, mutta nautti yksinkertaisesta ja mielekkäästä elämästä ja työstä hevosen kanssa. Hänen henkiystävänsä sanoi hautajaisissa osuvasti: ”autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan”.

Sehän oli Raamatusta, mutta tiedän, että häntä ihailivat myös jotkut pakanat. Ei hän millään uskovaisuudella pyrkinyt pätemään, vaikka joka sunnuntai kirkossa kävikin. Hänen elämäntapansa oli yksinkertainen ja läpeensä rehellinen, vailla vilppiä.

Tämä tässä siksi, että on tärkeää olla suhtautumatta ylimielisesti ihmisten luonnollisiin kykyihin ja taipumuksiin. Hullutuksille ja tyhmyyksille voimme nauraa ja niihin suuttua, mutta olemme itse hölmöjä (assholes, connards), jos teemme sen ylimielisesti, omaa paremmuttamme sillä korostaen.

Tämän kirjan artikkelissaan ”From Stupidity to Hogwash”  Pascal Engel (EHESS) yrittää luokitella tyhmyyden (stupidity) muotoja. Kyseessä lienee käännös ranskasta janon valitettavaa, ettei alkukielisiä termejä esitetä, Joka tapauksessa löytyy seuraavia: moronic, idiotic, cretinous, silly, foolish, imbecilic, clueless, inept ja viho viimein ”fucking stupid”.

Mutta sopivatko kaikki saman nimittäjän ”stupid” alle? Ranskassa sana ”con” kyllä kävisi. Eri kielten termit ovat kuitenkin vain osin käännettävissä, eivät ekvivalentteja. Onko esimerkiksi espanjan ”tonto” sama kuin ranskan ”idiot”, onko Amerikan englannin ”moron” sama kuin brittien ”dunce”? Onko englannin” asshole” sama kuin ranskan ”connard”?

Totean lyhyesti, etteivät ne ole täsmällisiä toistensa vastineita joka tilanteessa. Kirjoittaja kokeilee sitten laatia jonkinlaisen tyhmyyden/typeryyden asteikon ja asettaa alimmalle portaalle englanniksi käsitteen ”dull-witted stupidity”, joka edustaa eläimellisyyttä hipovaa tasoa (bestial), kuten aasi. englanniksi käytetään myös termejä ”scrotum” (kivespussi) ja ”dickhead”.

Sitten tulevat idiootit ja imbesillit, mukana myös synnynnäiset kretiinit. Sen jälkeen ”simpletons,” ”ninnies”, ”dolts” aja ”nitwits”. Ylempänä seuraavalla portaalla ovat hölmöt, ”the fools”. Heiltä ei välttämättä puutu älyä ja joskus he saattavat osittaa hyvää harkintaa. Mutta he käyttävät älyään huonosti ja se kärsii turhamaisuudesta. He kaipaavat seuraa ja ovat täynnä itseään, kuten Molièren näytelmän sankari.

 Ääliöt (brutes) ovat yksinäisiä, ”hölmöt” sosiaalisia. He eivät ole vihamielisiä tiedolle, mutta eivät osaa sitä käyttää ja vaativat vertaistyhmää, jossa heidän kykynsä kukoistaa ja tiivistyy.

Vielä korkeammalla tasolla löydämme sen tyypin, jota Robert Musil on kutsunut ”sofistikoituneeksi” tai ”intelligentiksi” hölmöksi. Sellainen henkilö pyrkii kiipeämään älykkään sukkeluuden (wit) huipulle.

Tällainen henkilö saattaa olla hyvin oppinut ja kultivoitunut ja saattaa jopa säkenöidä seurassa, mutta hänen intelligenssinsä ei toimi käytännössä. Hänen älynsä ja hänen tunteensa eivät pääse harmoniaan. Tällainen hölmöys on ”rehellisen” yksinkertaisuuden vastakohta.

 

Sofistikoituneella hölmöllä on moraalinen puute, joka ei liity siihen, ettei hän kykenisi löytämään välineitä päämäärään pääsemiseksi, vaan siihen, että hän on sokea noille päämäärille.

Tällainen korkeaa tasoa edustava typeryys on myös moraalinen pahe, ja ne, joilla se esiintyy, ovat siitä täysin vastuussa. Tällaisten henkilöiden maailmassa tärkeää roolia näytttelee  roskapuhe (bullshit), jota kirjoittaja kutsuu mieluummin nimellä ”hogwash”, mikä viittaa jätesankoon.

Tästä ilmiöstä olen ennenkin kirjoittanut ja muuan Harry Frankfurt on siitä tehnyt kirjankin (ks. Vihavainen: Haun bullshit tulokset ).

Tämän (hevon)paskan viljelyssä ei ole kyse typeryydestä saati tyhmyydestä kyvyttömyytenä, vaan epäkunnioituksesta itse totuutta kohtaan.  Ranskalaisten kotijumaliin kuulunut Malebranche on sanonut: ”tietämätön (ignoramus) ja henkevä seuramies (bel esprit) ovat yhtä lailla totuuden ulkopuolella, mutta ero on siinä, että kun tietämätön kunnioittaa totuutta, niin henkevä halveksii sitä”.

Kirjoittaja pohtii myös sitä, että ”hölmö ajattelee liikaa”. Vanhoille eurooppalaisille hullutus (folly)  oli ristiriidassa viisauden ja järjen kanssa, mutta ei sen absoluuttinen vastakohta. Ahkeralla ajattelulla vaatimattomasta alusta voidaan kyllä kasvattaa suuri ongelma.

Ranskassa näyttää ilmestyneen tyhmyyden käsikirja (Bréviaire de Bêtise), jonka opetuksiin kuuluu, että itsetyytyväinen ja arrogantti hölmö uskoo järjen ja vieläpä oman järkensä ratkaisevan kaikki ongelmat. Usein hän päätyy vain tautologioihin muotoa: ”nainen on nainen”, ”hulluhan hullu on”. Toki tautologiat voivat kätkeytyä näennäisesti päättelyketjuihin.

Nyt elämme massatyperyyden aikaa, toteaa kirjoittaja, eikä omasta maastammekaan tarvitse esimerkkejä kaukaa hakea. Tärkeää on, ettei typeryys ole enää niinkään yksilön ominaisuus, vaan suurten joukkojen, jotka sitä kaipaavat ja ympäristökseen tarvitsevat.

Vielä muuan kiinnostava seikka löytyy tästä kirjata ja pidän sitä varsin tärkeänä. Kyse on älyllisestä oikosulusta, joka liittyy tiettyihin asenteisiin. Tällainen ilmiö saattaa esiintyä jopa huippuälykkäillä ja monessa muussakin suhteessa lahjakkailla ihmisillä. Siitä kirjoittaa myös Ewa Drozda-Senkowska artikklelissaan ”Stupidity and Cognitive Bias”.

Kirjoittajan mielestä tuo kognitiivinen ennakkoasenne ei liity tyhmyyteen, vaikka merkitseekin kriittisen ajattelun ohittamista. Tässä olemme jälleen tekemisissä ”bullshitin” kanssa, joka on ennen muuta moraalinen pahe: se osoittaa, ettei totuudesta olla edes kiinnostuneita.

Tämän ilmiön kohtaa yhä uudelleen, saadessaan hämmästyneenä todeta, että hyvinkin älykkäät ja etevät henkilöt nielaisevat ilman vähäisintäkään epäröintiä sellaiset väitteet kuin että muuan nimimerkki ”Riikka” olisi ihan oikeasti halunnut tappaa siirtolaislapsia, että jotkut kansanedustajat venyttelivät silmiään tarkoituksella pilkata mongolirotuun kuuluvia tai vaikkapa että on hirvittävän väärin ja rasistista käyttää termiä ”mongolirotu”, kun ei sellaista rotua kerran ole olemassakaan…

Ja niin edelleen. Esimerkkejä ei tarvitse etsiä.

Tätä ranskalaista ja englanniksi käännettyä kirjaa lukiessa tulee mieleen, että omassa kielessämmekin kannattaisi paremmin huomioida tyhmyysden, typeryyden, ääliömäisyyden, hulluuden, hupsuuden, hurjuuden ja monien muiden termien välisiä eroja paremmin kuin usein tehdään.

Tyhmyys koetaan meillä usein solvauksena. Tosin O,W. Kuusinen oli joutua Neuvostoliitossa vaikeuksiin sanoessaan, että Venäjällä ei kukaan loukkaannu, jos häntä epäilee epärehellisyydestä, mutta suuttuu, jos sanotaan tyhmäksi. Suomessa asia on päin vastoin.

Kaikki on kuitenkin suhteellista. Itse näkisin, ettei aitoa tyhmyyttä saisi koskaan pilkata, jos nyt ei yenmäärin suojellakaan, ellei siihen liity moraalista arvokkuutta. Sen sijaan tietoista tai tuottamuksellista valheellisuutta, joka on paskapuheen (skitprat, bullsiht) ytimessä, on aina syytä ahdistella.

Tosin nuo älymystön ja niin sanoakseni paremmiston ajatteluun kuuluvat oikosulut taitavat olla yhtä vaikeita hoitaa kuin korkeajännitelinjojen vastaavat ongelmat silloin, kun virtaa ei saada pääkytkimellä kytkettyä pois.

Mutta uskotaan nyt parempaan. Luulen, että maassamme in jo tapahtunut kehitystä, ainakin median ulkopuolella.

 

Agitaatio ja kansalaisrauha

 

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

 

 

     Toisin kuin moni näyttää jo ruvenneen kuvittelemaan, korkeimman oikeuden päätös KKO:2026:27, ei ole pyrkinyt ratkaisemaan homoseksuaalisuuden etiologiaa enempää kuin keksimään uusia käsitteitä.

     Kyseessä on äänestyksen perusteella annettu tuomio siitä, onko Päivi Räsänen vuonna 2004 ilmestyneessä pamfletissaan ”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskuvan” syyllistynyt meille EU:sta tarjottuun ja siellä määriteltyyn uudenlaiseen rikokseen, jonka nimike on ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”.

     Samaan asiaan viitataan myös termillä ”vihapuhe” ja sotä on selietty seuraavaan tapaan:

Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa R (97) (20) vihapuhe on määritelty seuraavasti: »Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen.

     Olen asiasta kirjoittanut täällä(ks. Vihavainen: Haun hate speech tulokset ), joten en viitsi enää tässä toistaa silloin esittämääni kritiikkiä. Palautettakoon mieleen, että silloin tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi uudesta käsitteestä: uudenvuodenpuheessaan:

 Maalittaminen ja vihapuhe ovat uudempaa ilmaisua yleisessä keskustelussa. Lainsäätäjämme on kuitenkin ollut kaukaa viisas. Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä yksilön kunniaa, rauhaa tai yksityisyyttä loukkaavat teot ovat jo vanhastaan olleet rangaistavia. Muita ihmisiä kohtaan rikoksen tekevä joutuu siitä vastuuseen. Siinä ei ole mitään yhteyttä sananvapauteen saati sen rajoittamiseen.

     Niinistö edusti siis sitä konservatiivista kantaa, ettei ole syytä otta tällaisisa asioissa käyttöön uusia nimikkeitä. Niiden perusteethan ovat, kuten huomaamme, äärimmäisen venyviä ja saattavat saada siisilmeisesti aikaan monenlaista odottamatonta. Ajatelkaamme nyt vaikkapa tätä ”oikeuttavat… muuta vihaa…”.

     Kun kansalaisten oikeushyvä oli tähän liittyvissä asioissa jo riittävästi turvattu, ei Presidentin mielestä siis ollut aihetta korjata sitä, joka toimii jo hyvin.

     Oikeuslaitoksen piirissä oli henkilöitä, jotka olivat toista mieltä. Muistelen, että valtakunnansyyttäjän usutti tämän Räsäsen perään muuan ihmisoikeusjuristiksi nimitetty henkilö. Syyttäjä veikin sitten asian sitkeästi aina korkeimpaan oikeuteen saakka. Oudolta tuntuu, että valituslupa myönnettiin aina asiassa, jossa oli jo kahden oikeusasteen yksimielinen ratkaisu.

     Viharikos, eli tässä tapauksessa siis kiihottaminen homoseksuaalit-nimistä ryhmää vastaan saivat nyt sitten tuomion aivan uuden lain mukaan. Homojen käsittäminen ”kansanryhmänä” oli jo sinänsä ratkaisu, joka on suomalaisittain aivan uusi, vaikka sillä on jo vakiintunut asema USA:n politiikassa, jonne se nimenomaan kuuluukin.

     Syystä tai toisesta KKO karttoi toteamasta uskontoa Räsäsen pamfletin olennaiseksi lähtökohdaksi, vaikka se on jo sen otsikossa täysin selvästi esitetty. Kontekstointi, joka päätöksen perusteluissa kerrotaan huomioiduksi, on muutenkin hukassa, sillä ko. pamfletti oli tietenkin puheenvuoro ajan pride-keskusteluun ja yritys vastata siihen tietyn nimenomaisesti kristillisesti perustellun antropologian pohjalta.

     Hullunkurisesti oikeus esitti päätöksessään, ettei Räsäsen väite homouden etiologiasta ”vastaa totuutta”. Tämä perustui THL:n lausuntoon, kuten mainittiin. T

     Tämän asian ”totuutta” eivät kuitenkaan toistaiseksi tunne enempää THL, KKO kuin koko maailman lääkärikuntakaan. Tällä hetkellä on olemassa monia erilaisia tapoja yrittää selittää asiaa ja tulevaisuudessa niitä varmasti tulee paljon lisääkin.

     Hallinnollisella päätöksellä on homous poistettu tautiluokituksesta, mikä tarkoittaa vain sitä, ettei sen parantamiseen kannata uhrata resursseja. Sen sijaan esimerkiksi vanhat normit, jotka koskivat verenpainetta, luokitellaan nyt ”verenpainetaudiksi”.

     Oikeusistuimen puuttuminen tavalla tai toisella tieteelliseen kysymykseen on skandaali, joka kansainvälisellä areenalla varmasti huomataan.

     Tulkoon mainituksi, että psykoanalyysin klassikko Erich Fromm on omassa filosofisessa antropologiassaan tehnyt ihmisen seksuaalisesta kehityksestä koko oppinsa kulmakiven. Erilaiset kehityshäiriöt eli takertuminen johonkin tiettyyn kehitysvaiheeseen synnyttävät kokin omanlaisensa vääristymän, esimerkiksi juuri homouden.

     Vasta ihmiesn kehittyminen, sanan aristotelisessa mielessä, olemuksensa kaltaiseksi eli Frommin termein produktiiviseksi heteroseksuaaliksi vastaa hänen antropologiansa mukaan objektiivista ihannetta (ks. Vihavainen: Haun fromm tulokset ).

    Kuten tyhmempikin ymmärtää, kyseessä ei ole solvaus erilaisia kehityksessään epätäydelliselle asteelle jääneitä vastaan, vaan ns. ”humanistisen psykoanalyysin” mukainen antropologinen tulkinta.

     Frommin kohdalla kyseessä on filosofinen antropologia ja sen aristotelis-freudiainen, ”humanistinen” tulkinta. Räsänen taas lähtee traditionaalisesta uskonnollisesta tulkinnasta. Molemmat pitävät homoutta kehityshäiriönä. En kehottaisi juristeja tulemaan paikalle näitä kysymyksiä ratkaisemaan. ja mielestäni se olisi varsin perverssiäkin.

     Mutta, kuten sanottu, kyse ei tässä oikeusjutussa ole homoudesta ja sen etiologiasta, vaan ”vihapuheesta” eli kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomion perusteissa mainitaan se äärimmöisen tärkeä näkökohta, että asiassa kuuluu ottaa konteksti huomioon. Tämä jää kuitenkin tekemättä.

     Mahdollinen raskauttava konteksti olisi esimerkiksi poliittisesti kärjistynyt tilanne, jossa pakanat ja kristityt, tai homot ja heterot valmistautuisivat tekemään toisistaan aseellisesti selvää. Silloin olisi tietenkin erityistä syytä varoa esittämästä julkisesti mitään sellaista, jota edes tyhmimmät ja nimenomaan he, voisivat käyttää hyväkseen väkivallan perustelemiseksi.

    Räsäsen pamfletin konteksti oli queer-väen ”ylpeily” poikkeavuuksistaan. Räsänen ei uhannut ketään eikä loukannut ketään, vaan esitti vanhakantaisen ja epäilemättä useimpien mielestä myös vanhentuneen käsityksensä homoudesta ja siihen liittyvistä perhearvoista nimenomaan kristillisiin vastaaviin verrattuna.

     Kyseessä oli siis uskonnollisen osapuolen manifesti ajankohtaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, ei kuitenkaan millään sanktioilla uhkailu tai irvistely.

     Vai loukkasiko Räsänen sittenkin jotakuta? On ollut aika huikeaa havaita, että jälkikäteen on löytynyt ihmisiä, jotka ovat leimanneet Räsäsen puheet hirvittäväksi loukkaukseksi ja solvaukseksi. Sellaiseenhan ei laki yleensä anna oikeutta, mutta tässä tapauksessa sitä on yleisen elämänkokemuksen perusteella mahdotonta löytääkään. Sellaiseen tarvitaan kokonaan uusi normisto.

     Ei se, että joku kertoo loukkaantuneensa homouden esittämisestä kehityshäiriönä, voi tehdä asiasta solvausta. Se on etiologian piiriin kuuluva väite, oikea tai väärä. Mitä taas tulee syntiin ja häpeään, niistä ”synti” on uskonnollinen käsite, jota ei voi ulkopuolelta määrätä ja joka ei voi toisin ajattelevalle merkitä yhtään mitään.

     Kysymys häpeästä on taas puhtaasti subjektiivinen asia ja tässä tapauksessa sen kohdistaminen noudattaa perinteistä linjaa -oikein tai väärin.

     Ettei asian todellinen laatu taas kerran aivan kokonaan unohtuisi, täytyy vielä muistuttaa siitä, että konkreettisesti tässä jutussa kyse on äärimäisen vähäpätöisestä asiasta. Se, että oikeus ottaa sellaisen käsiteltäväksi on jo skandaali sinänsä ja tässäkin suhteessa on nyt tekijöiden velvollisuutena astua esiin.

     Laadullisesti uudenlaisena ei KKO:n päätös ole kuitenkaan vähäinen asia, vaan tärkeä ennakkotapaus, joka mahdollistaa, ellei peräti velvoita valtiota puuttumaan myös tämänkaltaisiin vähäisiin ja sangen neutraalisti esitettyihin mielipiteen ilmauksiin ja rankaisemaan niistä ”vihapuhetta” ja ”kiihotusta kasnanryhmää vastaan” käsittelevän lain perusteella.

      Tällainen on omiaan vakavasti uhkaamaan sanan- ja ajatuksen vapautta ja erityisesti myös uskonnonvapautta. Päätöksessä esitetty väite siitä, ettei uskonto tässä olisi merkittävä ja jopa keskeinen asia, muuttaa päätöksen yhä absurdimmaksi ja uhkaa jo filosofisen ja tieteellisen ajattelun vapautta.

    Päätös on tehty ja sen kanssa joudumme toistaiseksi elämään. Kritiikin kieltäminen myös tuomiovallan kohdalla olisi pitkä askel kohti totalitarismia.

     Toivoa ainakin sopii, että oikeuslaitos ottaisi vastaisuudessa huomioon sen, että sillä on vastuu myös siitä, että tuomioistuinten päätökset pysyvät sellaisissa rajoissa, että niitä voidaan aidosti kunnioittaa. Presidentti Niinistön vanhaa uudenvuoden puhetta sopii pitää yhä ohjenuorana.

 

Naurettava hiiri?

 

Pandoran lipas

 

Montes parturient, nascetur ridiculus mus, vuoret synnyttävät ja saavat aikaan naurettavan hiiren, sanoivat muinaiset roomalaiset saadessaan nähdä jotakin täysin suhteetonta ja irvokasta syntyvän suurella kohulla ja vaivalla.

     Sellainen hiiri on nyt tämä uusi korkeimman oikeuden päätös Päivi Räsäsen asiassa (KKO:2026:27 - Korkein oikeus ).

     On syytä erityisesti muistuttaa koko asian tavattomasta vähäpätöisyydestä, joka tietenkin tekee koko prosessin tavallaan naurettavaksi samassa mielessä, kuin pidämme muonaisia noitaprosesseja naurettavina.

     Samalla on syytä muistaa, ettei noitien kohtelussa ollut aikoinaan mitään huvittavaa ja että koko ajan oli olemassa järkeviä ihmisiä, jotka yrittivät niitä estää ja pitivät niitä barbaarisina. Korkeimmatkaan oikeusasteet eivät kuitenkaan olleen samaa mieltä ja jäljet olivat tuhoisat.

     Tässä tarkoitettua Korkeimman oikeuden päätöstä arvioitaessa on niin ikään syytä muistaa, että siinä on otettu kantaa koko yhteiskunnan kannalta keskeisiin asioihin eikä suinkaan vain johonkin homouden mahdolliseen erityiseen suojaan kritiikkiä vastaan.

     Kyseessä ei ole mikään ”homoprosessi”, kuten moni näyttää luulevan. Tämä on viharikosprosessi, kuten päätöksessäkin mainitaan ja siinä on otettu kantaa siihen, saako valtio puuttua ihmisen, tässä tapauksessa yksityisenä, uskonnollisena ihmisenä esittämään mielipiteeseen, joka kohdistuu johonkin homojen kaltaiseen ryhmään, joka ei sanan perinteisessä mielessä ole kansanryhmä.

     Syyte koski siis viharikosta, kiihottamista tuollaista oletettua ryhmää vastaan. Koko käsitehän on meillä uusi ja sen vuoksi on mahdollista pitää perusteltuna sitä, että kolme oikeusastetta on uhrannut valtavasti aikaa näin tavattoman vähäpätöisen asian ratkaisemiseen.

     Kuten tunnettua, ”viharikokset” tulivat käsitteenä esille pari vuosikymmentä sitten ja liittyivät Ruandan sisällissotaan, jossa on väitetty niitä edeltäneellä ”vihapuheella” olleen olennainen vaikutus primitiiviseen tuhoamisvimmaan, jossa tapettiin valtava määrä ihmisiä.

     Tällä on perusteltu ”vihapuheen kriminalisointia ja tuollainen puhehan sisältää erilaisia epäinhimillistämisen tunnusmerkkejä, kuten ihmisten vertaamista tuhoeläimiin.

     Voidakseen olla kriminalisoitua ja rangaistavaa, vihapuheen eli ”kiihotuksen kansanryhmää vastaan” on siis ainakin viime kädessä uhattava väkivallalla jotakin selvästi erottuvaa kansanryhmää.          On selvää, ettei kyseessä voi olla vain tuon ryhmän kannalta epämiellyttävien väitteiden esittäminen, esimerkiksi tieteeseen tai vaikkapa woodohon oikein tai väärin nojautuvien. Kaikkien on sellaista kestettävä vapaassa yhteiskunnassa.

Vihapuhe merkitsee siis tekoa, jossa kiihotetaan ihmisiä tiettyä kansanryhmää vastaan ja on ilmeistä, että sen tavoitteena on oltava tuon kansanryhmän vahingoittaminen. KO on kuitenkin jostakin syystä päätöksessään hylännyt sen periaatteen, että nimenomainen tarkoituksellisuus olisi pitänyt osoittaa. Tämä on merkittävä kannanotto.

Tulkoon tässä mainituksi, että Neuvostoliitossa lehdistön tehtävistä puhuttaessa erotettiin toisistaan agitaatio eli kiihotus, joka liittyi jonkun nimenomaisen tehtävän valmisteluun, esimerkiksi suunnitelman täyttämiseen ja toisaalta propaganda, joka tarkoitti kommunismin oppien yleistä valistamista kansalle.

Tällainen jaottelu onkin normaalin logiikan kannalta välttämätön, ellei haluta päästää oikeusistuimia jo setvimään ajattelijoiden kammiossa kehittelemiä filosofisia näkemyksiä. Ellei tätä eroa tehdä, on ovet tässäkin asiassa avattu selkoselälleen totalitarismille.

Sitähän tämä päätös muutenkin osaltaan merkitsee. Oleellisena pidän sitä, että se osoittaa täydellistä suhteellisuudentajun puutetta. Käsiteltävänä oli tässä tapauksessa nimenomaan yhden henkilön käyttämät pari sanaa, joita on pidettävä aivan normaaleina asianhaarat huomioiden.

Mikäli uskonnollinen henkilö erityisesti omille joukoilleen ja miksei kaikille muillekin kohdistaa julistuksen, että jokin asia on synti ja häpeä, lisäämättä siihen minkäänlaista velvollisuutta käydä syntisten kimppuun tavalla tai toisella, täytyy sen olla sallittua jokaisessa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa kansalaisvapauksia on hiukankaan tallella.

Asialle voi nauraa ja joku tosikko voi vaikka siitä suuttua, mutta mitään rikollista siinä ei ole voitu katsoa olleen ennen tätä päätöstä. Poliisi ja alemmat oikeusasteet ovat olleet samaa mieltä. On aivan yhtä mahdollista ja oikeutettua ilmaista sellainen mielipide, että poliittiset tuomiot ovat synti ja häpeä. Joka niitä kannattaa, saa vastata puolestaan.

Asian -ja juuri tämän nimenomaisen pikku kirjoituksen, koska käsittely koski nimenomaa sitä- luokittelu rikokseksi ja nimenomaan viharikokseksi on saatu aikaan pohdiskelemalla oppineesti erilaisten yleiskäsitteiden merkitystä ja ennakkotapauksia ja niiden käytön mahdollisuutta tässä asiassa.

Päätös, joka syntyi äänin 2-3 on sitten vaatinut rangaistusta asiasta, jonka tähän asti on ehdottomasti täytynyt kuulua vapaan ihmisen oikeuksiin vapaassa yhteiskunnassa.

On hätkähdyttävää huomata, miten monet sosiaalisessa mediassa ovat myötäsukaisesti  kauhistelleet Räsäsen ”rikosta” ja ilmoittaneet hyväksyvänsä tämän ratkaisun, joka käytännössä oikeuttaa valtion rangaistuselinten tunkeutumisen aivan normaaleina pidettyjä ja aivan mitättömiäkin asioita käsittelemään.

Kuten keskiajan skolastikot oppivat taitavasti käyttämään yleiskäsitteitä pyrkiessään osoittamaan Jumalan tahdon tässä tai tuossa asiassa, myös juristien tehtävänä on osoittaa ne mahdollisuudet, joita voimassa oleva laki tarjoaa erilaisissa pulmakysymyksissä.

Mikäli tällöin ei ole mukana suhteellisuudentajua, on aikoinaan ollut mahdollista löytää aivan triviaalista asiasta vaikkapa liitto paholaisen kanssa ja tuomita sen takia roviolla poltettavasi.

Tämä mahdollisuus on jo laista poistunut, mutta sen sijaan sinne näyttää koko ajan tulevan sellaisia uusia pykäliä ja tukintoja, joiden käyttö mahdollistaa erittäin vaarallisen kansalaisvapauksien rajoittamisen.

Tässä tapauksessa määrättiin nyt sakkoja ja ratkaisu tehtiin äänin 2-3. Oikeuden enemmistö siis käytti sille annettua valtaa antaakseen langettavan tuomion asiassa, jossa ei enempää poliisin kuin kahden alemman oikeusasteen mielestä ollut tapahtunut mitään tuomittavaa.

Tuomiovalta on yksi valtiollisen vallan laji ja kansalaisten on syytä suhtautua myös siihen kriittisesti aivan samoin kuin heillä on oikeus ja jopa velvollisuus suhtautua kriittisesti valitsemansa eduskunnan toimintaan.

Korkeimman oikeuden tässä käsitelty päätös on kansalaisten kannalta erittäin huolestuttava antaessaan mahdollisuuden puuttua lähes mihin tahansa erilaisia kuppikuntia kohtaan esitettyyn aivan vähäiseenkin paheksumiseen tai kritiikkiin.

”Vihapuhepykälä” tekee asian mahdolliseksi ja KO:n tuomio osoittaa, että tuollaisen mahdollisuuden käyttämistä ei tietyillä tahoilla suonkaan kaihdeta.

Niin sanottu oikeustiede on saanut maassamme ”tieteen” tittelin vasta muutama vuosikymmen sitten. Sitä ennen puhuttiin lainopista, mikä onkin asianmukainen tapa nimittää sitä toimintaa, jota juristit harjoittavat.

 Ei heidän tehtävänään ole keksiä mitään uutta tai selittää luontoa tai ihmistä, vaan pohtia yleiskäsitteiden käyttöä ja tehdä sitten niiden sallimia päätöksiä. Tarpeellinen asiahan tämä on, mutta kuten kakiki tässä maailmassa, se voidaan hoitaa hyvin tai huonosti ja se voi palvella yhteiskuntaa tai vaarantaa sen etuja.

Tähän saakka olemme saattaneet yleensä luottaa siihen, ettei lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta erotettu tuomiovalta ole meillä ryhtynyt minkään poliittisen suuntauksen käsikassaraksi ja on yleensä myös säilyttänyt suhteellisuudentajunsa.

Ajat näyttävät muuttuneen. On syytä tutkia, miten ja miksi näin on käynyt nimenomaan KO:n kohdalla. Kansalaisina asia kiinnostaa meitä myös Suomen kansainvälisen maineen kannalta. Nyt tehty päätös on sen luokan skandaali, ettei sitä voi pyyhkäistä pois selittelemällä, ettei se esimeriksi liity uskontoon.

Kyllähän asia nimenomaan uskontoon liittyy ja se on kohtuudella tulkittavissa uskonnon ja jopa perinteisen kristinuskon vainoksi. Asiasta ei millään brännvinsadvokatyrillä pääse yli eikä ympäri. Tämä on sen luokan kysymys, joka ei ole enää millään tavalla verrattavissa johonkin silmien venyttelyyn.

Ehkäpä presidentti voisi nyt ainakin tässä tapauksessa käyttää nopeasti armahdusoikeuttaan. Se voisi vielä pelastaa jotakin siitä mainehaitasta, joka maallemme on varmasti tulossa.

Intellektuellien lankeemus

 

Edistyksellistä ajattelua Ruotsissa

 

     Luin aikoinaan Jan Myrdalin raportin kiinalaisesta kylästä (ks. Vihavainen: Haun raportti kiinalaisesta kylästä tulokset ) ja myönnän, että se teki vaikutuksen. Kiinan valtavasta potentiaalista ja sen pian koittavasta maailmanherruudesta olin jo hieman aiemmin vakuuttunut luettuani Wilhelm Fucksin kirjan ”Tulevaisuuden voimasuhteet” (vrt. Vihavainen: Haun formeln zur macht tulokset ), jonka Osmo Apunen heti arvosteli jopa Historiallisessa aikakauskirjassa.

     Nämä teokset innostivat kiinan kielen opintoihin, jotka ovatkin olleet varsin palkitseva harrastus, vaikka käännöskoneet nykyään tekevät hyvää työtä puolestaan. Mutta nyt puhun toisesta asiasta.

     Myrdalin kertomus kiinalaisten kansanihmisten uudenlaisesta psykologiasta nimittäin oli sangen vakuuttava. Kaikenlaisia satuja ja taruja sosialismin aikaan saamasta kollektiivisesta yhteisöstä oli tietenkin liikkeellä teoreetikkojen spekulaatioissa, mutta niitä voi halutessaan pitää propagandana, jolla ei ollut ainakaan vankkaa todellisuuspohjaa.

     Myrdal sen sijaan oli asunut kylässä pitemmän aikaa ja seurannut sen elämää. Hän myös jatkuvasti haastatteli ihmisiä, toki tulkin välityksellä, mutta saattoiko sen asian merkitys nyt olla aivan ratkaiseva? Eivät nuo ihmiset varmastikaan voineet elää aivan uudella, kollektiivisella tavalla vain esittääkseen teatteria ulkomaalaisen vieraan takia.

     Uskoin Myrdaliin aika pitkälle, vaikka en tullutkaan koskaan maolaiseksi enkä ruvennut puuhaamaan kansankommuuneja enempää savolaiselle kuin hämäläisellekään maaseudulle.

     Joka tapauksessa oli periaatteessa aivan uskottavaa, että uudenlainen yhteiskuntajärjestys muuttaisi ihmisten psykologiankin. Itse asiassa se oli sosiologian aksiomaattisia totuuksia ja sosiologiaa aloin minäkin noihin aikoihin opiskella.

     Myrdalin loistava perhe tarjosi koko maailmalle ruotsalaisten intellektuellien kerman. Isä Gunnar oli taloustietelijä, joka tunsi syvää sääliä aasialaista takapajuisuutta kohtaan ja lausahti muun muassa, ettei maailmataloutta hetkauttaisi lainkaan, vaikka koko Intian niemimaa painuisi huomenna meren syvyyksiin.

      Kyseessä ei ollut ihmisten halveksuminen, pois se, vaan taloudellisen merkityksen arviointi. Mitenkähän siihenkin maailmankolkkaan saisi edes siedettävät elinolot?

     Äiti Alva taas oli suuria kansankodin rakentajia ja kasvatusoppineita ja hänkin oli Gunnarin tapaan nobelisti, kuten niin monet ruotsalaiset. Molemmat kannattivat muiden hyvien asioiden joukossa myös negatiivista rotuhygieniaa eli huonon perimän omaavien sterilointia. Näinhän yleensäkin vastuunalaiset tiedemiehet tuolloin tekivät ja hyvästä syystä tekivätkin (ks. Vihavainen: Haun lajin kohtalo tulokset ).

     Myrdalien maine on sittemmin himmentynyt samaa tahtia Ruotsin moraalisen prestiisin kanssa. Ruotsi loistaa yhä johtotähtenä läntiselle maailmalle tunnetussa World Wide Surveyn kulttuurien maailmankartassa, joka näyttäisi ainakin osoittavan korrelaation yhteiskunnan modernisaation ja sallivan individualismin välillä (ks. Vihavainen: Haun arvojen maailmankartta tulokset ).

     Nykyään Ruotsi väkivaltaisine slummeineen alkaa jo yhä selvemmin kehittyä varoittavaksi esimerkiksi kaikille multikulturalismin nimeen vannoneille, mutta aikoinaan se oli joka suhteessa kukoistava ja sen moraalinen arvovalta oli suuri.

     Jan Myrdal kävi pari vuosikymmentä myöhemmin uudelleen Kiinassa ja jopa samassa kylässä, josta oli aikoinaan kirjoittanut kuuluisan kirjansa. Nyt hän ymmärsi olleensa hyväuskoinen hölmö, joka ei ollut käsittänyt mitään todellisuudesta, vaan kuvitellut kaiken ”edistyksellisten” ennakkoluulojensa mukaiseksi. Kirjoitin kirjasta arvostelun hesariinkin.

     Myrdal kuului tietenkin niin sanottuihin poliittisiin pyhiinvaeltajiin, joista on paljon kirjoitettu. John Hollanderin teosta ”Political Pilgrims” olen usein siteerannut. Siinä hän on osoittanut, ettei noiden pyhiinvaeltajien todistuksia ja havintoja niinkään ole määrännyt se, mitä he ovat nähneet, vaan sellainen aines, jota on voitu tulkita oman kotimaan kritiikiksi. Kyse on viime kädessä oikofobiasta.

     Ehkä hätkähdyttävin esimerkki siitä, miten pitkälle ”edistyksellisyyden” nimissä harjoitetun politiikan ihailun aiheuttama epämieluisan informaation torjunta saattoi mennä, oli suhtautuminen Kambodžaan ja Pol Potin hallintoon.

      Sen ihailijoita oli kautta maailman ja niihin kuului -tietenkin- muun muassa arkkityyppinen amerikkalainen oikofobi Noam Chomsky, joka sitkeästi kielsi tuosta maasta saapuneiden pakolaisten todistusten arvon ja selitti mahdollisten ihmisoikeuksien loukkausten olleen amerikkalaisten syytä.

     Ruotsista tuli varsinainen Pol Potin politiikan ihailija ja ylistäjä ja asialla olivat sekä useat ruotsalaiset diplomaatit, jotka itse kävivät tai toimivat tuossa maassa että suuret intellektuellit, kuten Jan Myrdal. Wikipediassa on kiinnostava kooste tuosta ilmiöstä (ks. Cambodian genocide denial - Wikipedia ), jossa nimenomaan Ruotsi näytteli erityistä osaa. Siellä kerrotaan muun muassa:

     The Indochinese revolutionary movements enjoyed widespread support in Swedish society, particularly among supporters of the Swedish Social Democratic Party. When the Khmer Rouge captured Phnom Penh and expelled its inhabitants, 15,000 Swedes greeted their victory by spontaneously celebrating in the center of Stockholm. Claes-Göran Bjernér, a cameraman for the Swedish state broadcaster Sveriges Television, described the jubilant mood among Swedish journalists saying, "at the time most of us considered the Red Khmers as a liberation army and Pol Pot as no less than a Robin Hood". One journalist for Expressen cried with joy, calling the fall of Phnom Penh the most beautiful thing he had ever seen.^[36] Swedish author and journalist Per Olov Enquist defended the emptying of what he called "that whorehouse, Phnom Penh".^[37]

     Pakolaisten todistuksille kieltäydyttiin antamasta mitään arvoa ja ”vasemmistolaista” vallankumousta pidettiin väistämättä ”kansan” onnea ja parasta ajavana tapahtumana, joka ei voinut tarkoittaa rikoksia, ainakaan nyt massiivisia. Toki metsää hakatessa lastut lentelevät, kuten jo Lenin oli todennut, mutta eihän sen perusteella voinut vallankumouksia tuomita.

     Mikäli pakolaisiin ei voinut luottaa, oli mentävä itse paikan päälle katsomaan ja Pol Pot ottikin vastaan useita ruotsalisia, joiden kanssa nautti maittavan illallisen. Silminnäkijät saattoivat sitten kertoa koko maailmalle, että Demokraattisessa Kamputseasas voidaan hyvin ja kaikki julmuustarinat ovat keksittyjä.

     Illallisella Pol Potin luona oli muuten myös eräs nuori ruotsalainen nainen, joka oli naimisissa Kambodžalaisen diplomaatin kanssa. Hän halusi saada tavata miestään, mutta asia ei valitettavasti juuri silloin järjestynyt. Myöhemmin selvisi, että mies oli teloitettu.

     Myöhemmin selvisi moni muukin asia, mutta kovin myöhään ja kantapään kautta. Ruotsalainen edistysväki oli katsonut jo ennakolta tietävänsä asiat paremmin kuin vallankumouksen siunauksen osakseen saaneen maan omat kansalaiset, ja raportointi oli sitten ollut sen mukaista.

     En tiedä, mitä puolueita journalistit Ruotsissa siihen aikaan äänestivät, mutta ehkä se ei ole edes kiinnostavaa. Olennaista oli tuo horjumaton usko edistykseen ja sen suuriin lainomaisuuksiin, joihin kuului ehdottomasti myös vasemmistolaisen vallankumouksen siunauksellisuus ja hyvänlaatuisuus.

Erityisiä pahan valtakuntia

 

Imperiumien puolustus

 

Elvira Roca Barea, Imperiofobia y leyenda negra. Roma, Rusia, Estados Unidos y el Imperio español. Prologo de Arcadi Espada. Biblioteca de Ensayo 130 (Serie Mayor). Siruela 2023, 615 s.

 

Tälläkin palstalla on joskus mainittu ”musta legenda” (Leyenda negra), jolla tarkoitetaan Espanjan ja espanjalaisten systemaattista mustaamista historiassa ja jopa nykyisyydessäkin.

     Tämä ilmiö alkoi jo 1500-luvulla ja asialla olivat erityisesti Englanti ja Hollanti sekä yleensä protestantit ja siinä kuvattiin Espanja ja espanjalaiset poikkeuksellisiksi: poikkeuksellisen raaoiksi, fanaattisiksi ja laiskoiksi ja muitakin paheita oli heille kasaantunut. Espanjan vallan väitettiin olleen alamaisille poikkeuksellisen tuhoisaa, mitä todisteltiin väärennetyin perustein.

     Toki tämä ”legenda” on jo moneen kertaan kumottu ainakin osittain, mutta onhan siitä aina jotakin tarttunut. Espanjalaisille nöyttää tulleen se mielikuva, että heidän maataan on pidetty ja pidetään poikkeuksellisena noiden ikävien ominaisuuksien suhteen.

     Elvira Barea on asian selvittämiseksi kirjoittanut mahtavan ”esseen” (ensayo), jossa hän vertaa Espanjan imperiumia erinäisiin muihin imperiumeihin, Roomaan, Venäjään ja USA:han ja on päätellyt, että niitä kaikkia vastaan on syntynyt samantyyppinen reaktio, jota hän nimittää imperiofobiaksi.

   Kun kirja on esseeksi aika mittava, päätin noudattaa sen suhteen samaa taktiikkaa, jota suositellaan elefantin syömiseen: on otettava pala kerrallaan.

     Kirja on varustettu lähdeviittein ja sen bibliografia on suhteellisen laaja. Ymmärrettävästi Espanja ja yleensäkin romaaninen kielialue ovat englannin ohella runsaimmin edustettuina. Vain pari saksankielistä nimikettä löytyy ja ruotsin- tai suomenkielisiä ei tietysti lainkaan.

    Venäjää käsittelevä osuus sisältää tunnettuja russofobian klassikoita. Sellainen fobiahan on ihan oikeasti ollut olemassa, vaikka Putinin hallinto on nyt napannut käsitteen käyttöönsä ja muovaillut siitä itselleen sopivan työkalun.

     Russofobian historiasta mainitaan jopa Australiassa 1800-luvun puolivälissä syntynyt paniikki, jossa ihmiset huusivat hädissään venäläisten tulevan, vaikka kyseessä toki oli vain ihan paikallisista syistä syntynyt räjähdys.

     ”Pietari Suuren testamentti”, markiisi de Custinen ”Venäjä vuonna 1839” ja muitakin klassikkoja mainitaan asianmukaisesti ja kirjoittaja ylpeilee sillä, että on osoittanut russofobian itse asiassa olevan ranskalaista juurta eikä englantilaista, kuten on oletettu.

     Hänen mukaansa russofobia syntyi sen suuren kansallisen alennustilan johdosta, jonka aiheutti tappio seitsenvuotisessa sodassa vuonna 1763 ja tärkeimpien siirtomaiden menetys.

     Samaan aikaan otettiin ranskalaisten alentuvan sivilisaatiomission kohteeksi Venäjä, jopa sana ”civilisation” keksittiin tuohon aikaan ja sen puute liitettiin erityisesti Venäjään. Esimerkiksi Voltaire piti Venäjää lupaavana koekenttänä valistuneille uudistuksille, kun taas Diderot epäili venäläisten ”barbaarien” sivistämismahdollisuuksia. Diderot’n näkemys tuli vallitsevaksi.

     Napoleonin russofobia on hyvin tiedossa ja samoin Krimin sodan aikainen suuri venäläisvastaisen propagandan aalto. Rocan ajatus siitä, että koko asia olisi oikesataan syntynyt vasta 1700-luvun lopulla, on kekseliäs, mutta ei riittävä.

     Kari Tarkiainen on katsonut, että russofobialla oli liivinmaaliaset alkujuuret, jotka liittyivät siihen vaaraan, jonka saksalaiset ritarit huomasivat ilmaantuvan Moskovan suuriruhtinaskunnan nousun myötä.

      Etenkin englantilaiset ja myös saksalaiset matkailijat olivat kuitenkin kirjoittaneet havainnoistaan sangen ”russofobisessa” sävyssä hyvin tunnettuja teoksia jo 1500-luvulla ja 1600-luvulla ilmestyi monia perusteellisia alan klassikoita. Englannin osalta niitä selostetaan esimerkiksi kirjassa ”Rude & Barbarous Kingdom”, jonka nimi jo puhuu puolestaan.

     On ilmeistä, että Venäjää arvosteltiin usein aivan kohtuuttomasti. Itse asiassa sen imperiaalinen valta oli useinkin lempeämpää kuin länsieurooppalaisten imperialistien omalla tontillaan eivätkä edes sen lait olleet mitenkään erityisen julmia, pikemminkin päinvastoin. Venäjän ja venäläisten, kuten kaikkien muidenkin imperiumien mustaamiseen käytettiin runsaasti myös suoranaista valhetta.

     Eri asia on sitten, että imperiumien alaisuudessa olevat kansat ovat yleensä ainakin jossakin vaiheessa ja erityisesti 1800-luvulla tulleet tyytymättömiksi asemaansa. Tämä koski jopa Itävalta-Unkaria, joka oli sentään suhteellisen helläkätinen eikä harjoittanut samanlaista denationalisaatiota kuin Venäjä 1800-luvun lopulla Puolassa ja muuallakin.

     Meillekin oli tuollaista käsittelyä jo valmisteltu, mutta siitä ei lopultakaan tullut mitään, vastoin kaikkia kohtuullisia odotuksia.

     USA:n imperiumi on luonteeltaan erilainen, moderni, eikä ole keskittynyt alueiden hallinnolliseen liittämiseen sitten 1800-luvun. Siitä huolimatta se on herättänyt voimakasta antiamerikkalaisuutta, paitsi latinalaisessa Amerikassa, myös Euroopassa ja jopa erityisesti Englannissa.

     Antiamerikkalaisen Myytin mukaan amerikkalaiset ovat sivistymättömiä, ahneita ja kaiken todellisen kulttuurin vihollisia. Tähän liittyy yleensä antisemitismi: USA:n politiikkaa ohjaa juureton, kosmopoliittinen juutalaisuus, joka on kansallisuuksien vihollinen.

     Antiamerikkalaisuudella on vahvasti myös kotimainen lähteensä. Intellektuelliksi pääsee vain vihaamalla ja vastustamalla omaa maata ja sen politiikkaa. Tekijä ottaa esimeriksi Noam Chomskyn, joka on säilyttänyt arvovaltansa älymystön keskuudessa, vaikka onkin paljastunut törkeäksi valehtelijaksi.

     Kirjoittaja on käyttänyt myös Paul Hollanderin teoksia, joita olen itsekin lukenut. Hollander on niissä paljastanut antiamerikkalaisuuteen liittyvää irrationaalisuutta, mutta muistini mukaan hän kyllä myös jossakin vaiheessa huomasi, ettei koko ilmiö ole sellaisenaan vailla perusteita.

     Roca ei tässä esseessään ole kiinnostunut sellaisesta aineistosta, joka häiritsisi hänen varsinaista missiotaan eli sen osoittamista, ettei Espanjan imperiumiin kohdistunut ”fobia” ole suinkaan ainutlaatuista: kaikki imperiumit näyttävät saaneet osakseen sellaista suhtautumista  ainakin enemmän kuin olisivat ansainneet.

     Tarkoitushakuisuutta ja suoranaista valehteluakaan ei ole kaihdettu, kun viholliskuvaa on rakennettu ja kun sitä sen jälkeen on yhä uudelleen tuettu ja lopulta suorastaan siihen vedoten osoitettu kaikenlaisia asioita.

     Tähän mennessä luettuna Focan kirja on kiinnostavaa ja hyödyllistä luettavaa. Siitä tulevat hiukan mieleen myös entisen Venäjän kulttuuriministeri Medinskin kirjat, joissa Venäjää häpäisevät myytit yksi kerrallaan ”kumotaan” (ks. Vihavainen: Haun medinski tulokset ).

     Medinskilläkin on kyllä asiaa kirjoissaan ja pidän selvänä, että nuo myytit ovat melkoiselta osalta liioiteltuja, mutta niitä pahempaa on toki sokea imperialismi, joka osaa vain vastustaa kaikkea kritiikkiä.

     Barean näkökulma on apologinen ja se on kiinnostava juuri nyt myös siksi, että imperiumit ovat kuohuntavaiheessa. Yleensä niitä on aina kuvailtu rappeutuneiksi ja niiden hajoamista ennustettu. Toki ne ovat aina jossakin vaiheessa myös hajonneet.

     Vaikka Barean essee osoittaa, ettei Espanja ole poikkeustapaus (vrt. historiallinen erityistie), ei se osoita, etteikö imperiumeihin kohdistettu kritiikki ja vastarinta olisi oikeutettua.

     Tällä hetkellä Venäjä on yrittänyt rakentaa uudelleen hajonnutta imperiumiaan, mikä on yleensä mahdotonta. USA taas on mennyt klassiseen ”liian kauas kurottamisen” overstretch) ansaan ja Kiina vasta valmistautuu ottamaan maailmassa sen aseman, joka täyttää syntyneet tyhjiöt.

      Meidänkin maamme on osa eräänlaista eurooppalaista imperiumia, joka rajoittaa suvereniteettiamme, vaikka onkin osoittautunut ulkopoliittiseksi mitättömyydeksi. Voisi olla kiintoisa tarkastella sitä muiden imperiumien rinnalla.

 

 

Aristoteleen viisautta

 

Politiikan ylivertainen klassikko

 

Aristoteles, Politiikka. Teokset VII. Suomentanut t A.M. Anttila, selitykset laatinut Juha Sihvola. Gaudeamus 2021, 293 s.

 

Aristoteleen ajatukset ovat koko läntiselle maailmalle hyvin tuttuja, mutta useimmat omaksuvat ne erilaisista oppikirjoista, vähän niin kuin Raamatun opetukset.

   Molemmissa tapauksissa on vahinko, ellei alkuteoksiin perehdytä. Niissä on aina paljon sellaista, joka sanaselittäjiltä jää huomioon ottamatta ja joka auttaa antamaan koko teoksen sanomalle sen oikeita yhteyksiä.

   Aristoteles, jonka asioiden olemusta painottava ajattelu keskiajalla nousi lähes pyhäksi, tuli meillä uudelleen muotiin 1980-luvulla ja tarjosi tarpeellista vastusta niille usein vähintään puolihulluille postmodernisteille, jota rakentelivat pilvilinnojaan tyhjästä olemattoman päälle.

   Aristoteles sen sijaan lähtee olemassa olevista lähtökohdista ja esimerkiksi politiikassa hän vertailee toisiinsa tuntemiaan valtiosääntöjä ja suhtautuu kriittisesti kaikkiin, jopa oppi-isäänsä Platoniin, jonka usein Sokrateen nimissä esitettyjä ajatuksiakin hän saattaa siekailematta vastustaa.

   Amicus Plato, magis amica veritas, saatettiin latinaksi ilmaista se periaate, ettei ajattelijaa saa sitoa edes mikään ystävyyden, rakkauden tai kestiystävyyden side, saati nyt viha ja närkästys silloin kun hän pyrkii totuuteen.

   Kuten sanottu, Aristoteleen perusidea siitä, että jotkin valtiomuodot sopivat toisille kansoille, vaikka eivät sitten toisille ja että kukin valtiomuoto voi myös rappeutua, kuten hyveetkin, lienee yhä ajankohtainen. Liika on aina liikaa, olipa asia periaatteessa miten hyvä tahansa.

   Nykyisen länsimaiden kulttuurin ikuinen pyrkimys päästä joka asiassa äärimmäisyyteen merkitsee yleisesti ottaen sitä, että niistä pyritään ehdoin tahdoin  tekemään omia irvikuviaan. Äärimmäisen enemmistövallan hankkiminen vie omanlaiseensa idiotismiin ja kaiken sovittaminen pienten vähemmistöjen mukaan on enemmistölle turmion tie.

   Yksinvalta saattaa olla paras valtiomuoto, mutta myös huonoin eikä se sovi kaikille kansoille, kuten ei demokratiakaan, joka on vain mahdollisen taidetta sekin. Millään poppakonstilla ei demokratiaan soveltumattomasta massasta saa toimivaa kansalaisvaltaa.

   Näitä erilaisia Aristoteleen tunnettuja johtopäätöksiähän on tullut silloin tällöin mainittua (vrt. Vihavainen: Haun aristoteles tulokset ).

   Tässä ”alkutekstissä” nousee kuitenkin esille myös suuri määrä erilaisia aikakauden käsityksiä, joista jotkut kukaties ovat huonommin perusteltuja kuin toiset. Kiinnostavia ne aina ovat. Jotkut ovat säilyneet meidän päiviimme saakka, toiset taas menettäneet arvonsa ja merkityksensä.

   Huomautan, että nostan tässä vain esille joitakin hajanaisia huomioita yrittämättäkään selittää niiden merkityksen muutosta vuosisatojen ja -tuhansien mittaan. Ehkä ne sentään panevat ajattelemaan. Se on halpaa huvia ja torjuu tehokkaasti dementiaa.

   Niinpä luemme vaikkapa pohdiskeluja orjuudesta ja orjien asemasta. Kuten kirjasta selviää, tuolloinkin oli asiasta erilaisia mielipiteitä, mukaan lukien se, että orjat ovat ihmisiä siinä kuin kaikki muutkin ja että heitä pitäisi kohdella sen mukaan.

   Aristoteleen mielestä orja oi eräänlainen isännän osa, elävä, mutta erillinen osa. Siispä eräänlainen yhteinen etu ja ystävyys yhdistivät heitä, jotka luonnostaan sopivat kukin omaan asemaansa. Toki kaikki eivät aina sopineet. Orjia, kuten isäntiäkin oli monenlaisia. Oli sellaisia, jotka ovat orjia kaikissa olosuhteissa ja sellaisia, jotka eivät sitä ole missään olosuhteissa.

    Oli myös totta se, että luontokaan ei aina ollut erehtymätön. Se esimerkiksi halusi, että hyvästä syntyisi aina hyvää, mutta ei aina siinä onnistunut. Tämä oli merkittävä havainto ja tunnustus. Se vei pohjan siltä, että kaiken ja aina saattaisi selittää luonnollisuudella. Siihen oli kuitenkin aina pyrittävä.

   Ihminen oli täydellisimmillään elävistä olennoista paras, mutta lain ja oikeuden ulkopuolella ollessaan niistä huonoin.

   Valtaa oli monenlaista. Valtiollisen vallan ohella oli myös taloudenhoidossa käytettävää valtaa: orjin kohdistuva valta, isän valta ja aviosuhteeseen liittyvä valta. Sielu hallitsi ruumista ja järki hallitsi halua valtiomiehen tavoin.

   Orjilla ei ollut lainkaan harkitsevaa sielunosaa, naisella se oli, mutta se oli vailla arvovaltaa, lapsilla se taas oli kehittymätön.

   Isänvalta koski hänen perhettään ja perustui rakkauteen ja korkeampaan ikään, poliittinen valta taas yhteisen edun, erityisesti turvallisuuteen pyrkimykseen. Oli tarpeen, että parempi aina hallitsee huonompaa ja siksi esimerkiksi miehen oli aina hallittava naista.

   Naisen ja miehen hyveet, kohtuullisuus, miehuullisuus ja oikeudenmukaisuus eivät olleet samanlaisia, kuten Sokrates ajatteli, vaan oli olemassa toisaalta hallitsijan miehuullisuutta ja toisaalta palvelijan miehuullisuutta.

   Mies olisi pelkuri, jos hän olisi vain sen verran miehuullinen kuin miehuullinen nainen ja hän olisi lörpöttelijä, mikäli olisi vain yhtä vaitelias kuin sellaisena pidettävä nainen.

   Nainen oli eri valtioissa eri asemassa. Miehen tehtävänä oli hankkia perheelle varallisuutta ja naisen tehtävänä hoitaa sitä. Barbaarien parissa häntä idettiin orjana.

   Suurin tasa-arvoisuus vallitsi Spartassa, jossa naiset myös opetettiin sotataitoon, mikä näyttää Aristoteleen mielestä olleen huonoidea. Thebalaisten hyökätessä naiset eivät hoitaneet mitään heille kuuluvia tehtäviä ja aiheuttivat enemmän sekasortoa, kuin hyötyä.

   Joissakin maissa naiset olivat orjan asemassa, mikä ei keikkalaisten keskuudessa suinkaan ollut tapana. Jos maassa vallitsee naisten valta, siellä pidetään rikkautta väistämättä suuressa arvossa.

   Naisilla oli tietenkin perustavan tärkeä osa perheessä. Kuitenkin oli sanottava Gorgiaan tavoin: ”Vaitiolo on naisen kaunein korostus”. Miehen kohdalla asia ei ollut niin. Poliittinen osallistuminen oli tärkein kansalaishyve. Kysymys siitä, oliko käsityöläisillä varsinaisesti hyveitä lainkaan, jää näköjään avoimeksi.

   Kansojakin oli monenlaisia ja tärkeää osa niiden ominaisuuksien kehittymisessä näyttelivät elinkeinot. Laiskimpia olivat paimentolaiset, joiden toimeentulo ei vaatinut työtä. Elatuksen yksipuolisuuden takia he saattoivat lisätä elinkeinoihinsa vielä maantierosvouksen, kuten maanviljelijät puolestaan saattoivat harjoittaa myös metsästystä.

   Kauppa taas oli varsin arvotonta toimintaa, mikäli sen tehtävänä oli rajattoman rikkauden hankkiminen. Järkevä vaihto, kansainvälinen työnjako oli kyllä hyväksyttävää, esimerkiksi ne, jotka tuottivat etupäässä viljaa, saattoivat vaihtaa sitä öljyyn ja viiniin.

   Kauppa sellaisenaan ei kuitenkaan ollut luonnollinen tapa hankkia rikkautta Taloudenhoito päämääränä asetti rikkaudelle rajan, jonka ylittäminen ei ollut hyvästä eikä tarpeen. Ihmisen tavoitteena oli hyvä elämä, mutta se, joka tavoitteli rajatonta rikkautta, käytti kykyjään luonnonvastaisesti ja ilmeisesti ei edes saavuttanut tuota hyvää elämää. Koron ottaminen oli kaikista rikastumistavoista luonnonvastaisin.

   Lienee turha sanoakaan, että Aristoteleen mielestä nimenomaan kaupunkivaltio oli ihmiselle hänen luonnollinen ja kaiketi jopa ainoa luonnollinen ympäristönsä ja koko kirja on ymmärrettävä myös sitä taustaa vasten.

    Suuret imperiumitkin olivat vain kaupunkivaltioiden yhdistelmiä. Erilaiset valtiomuodot sopivat eri valtioille ja todella täydellistä tapausta ei tainnut tästä epätäydellisestä maailmasta löytyäkään, kun kerran luontokaan ei aina tehnyt sitä, mitä se halusi.

  Yksi asia valtioissa sentään näyttää nousevan kaikkia koskevaksi yleiseksi säännöksi: valtiossa pitäisi omaisuuden olla suhteellisen tasaisesti jakaantunut, tarkemmin sanoen siten, ettei kenenkään omaisuus ylittäisi enempää kuin viisinkertaisesti toisen omaisuutta.

   Muussa tapauksessa valtiosta tulee epävakaa…

Aikakauden ilmiöitä

 

Rappion julmuus

 

Näyttää siltä, että kulttuurin rappeutuessa julmuus alkaa saada sen piirissä yhä suuremman roolin. Tämä tapahtuu salakavalasti, siten, että sitä aivan tavattomasti kauhistellaan -ja koska kauhistelu on sentimentalismin keskeisiä asioita, joista se elää, hankitaan sitten taa lisää kauhisteltavaa.

  Ne, jotka ovat tutkineet muutamien natsien sielunelämää, ovat kiinnittäneet asiaan huomiota. Keskitysleirin johtoportaan asunnoissa soitettiin imeliä pianokappaleita samaan aikaan, kun vankeja kohdeltiin eläimellisen julmasti.

  Miten sanoikaan muuan vartija muistelmissaan: kevään kauneus ja kaasukammioon menevien lasten kohtalon tragiikka tarjosivat riipaisevan yhdistelmän: ”blühen und gedeihen”, kukoistus ja lakastuminen. Siinäpä oli syvällisen hengen korkea hetki, ei tarvittu enää mitään Wagneria. Aurinko varmaan valaisi silloin tienoon kevään ensimmäisinä todella lämpiminä päivinä.

  Poliittinen korrektius kieltää kaiken luonnollisen jo lähtökohtaisesti ja siis myös väkivallan. Samaan aikaan koko niin sanottu viihdeteollisuus tuottaa pelkkää murhaamista ja tarjoaa aamusta iltaan ihailtaviksi psykopaattisia sankareitaan.

  Ellei tämäkään vielä riitä, löytyy uusia taruja, joissa sopii tappaa keksittyjä epäihmisiä, örkkejä. Villieläimethän ovat myös mielikuvituksen piirissä rauhoitettuja. Etenkin lapset ja nuoret ovat noihin taruihin koukussa.

  Jotenkin tuntuu sitä, että nyt käytävien sotien raakuudessa ei ollut mitään uutta ja odottamatonta, päinvastoin.

Tässä taas vähän vanhempi aihetta käsittelevä blogi:

 

maanantai 7. marraskuuta 2022

Hyveen ja paheen välillä

 

Julmuus

 

   Kun tutkistelee vanhoja käsityksiä ihmiselle sopimattomasta käytöksestä, synneistä tai paheista eli taipumuksista, joita hänellä on sellaisiin nähden ja toisaalta hyveistä, näkee varsin selkeän kehityskulun. Pahe on muuttunut hyveeksi.

  Erityisen selvää tämä on parin suurimman kardinaalipaheen eli kuolemansynnin kohdalla. Ahneus (avaritia) on nyt kaiken kehityksen moottori (Vihavainen: Haun ahneus tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Irstaus (luxuria) taas, nykyään yhä useammin rakkauden synonyymiksi ymmärrettynä, on niin ikään ylistetty ja tavoiteltu asia. Kaiken paheellisuuden ja synnin äiti, ylpeys, on ihmisen uusi normaali tila.

  Kun Maksim Gorki pani näytelmähenkilönsä sanomaan Ihminen -se kuulostaa ylpeältä, hän lausui suorastaan uusimman ajan ja oklokraattisen vallankumouksen syntysanat (ks. Vihavainen: Haun ihminen tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

   Tarkemmin kuulostellessa tuossa tunnuksessa on vahva tyhmänylpeyden juonne. Dostojevski puolestaan kiteytti sanomansa kehotukseen nöyrry, ylpeä ihminen!

  Nykyisessä kulutusyhteiskunnassa paheita ei halveksita, ainakaan klassisia paheita. Pikemmin niiden arvellaan olevan siunattuja asioita ja olemassa siksi, että ihminen voisi pitää hauskaa. Antiikin Kreikan pääpaheet olivat mielettömyys, pelkuruus, turmelus ja himo. Kristillisessä käsityksessä suurimmat synnit eli kuolemansynnit olivat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Huomaa myös järjestys.

  Nykyaikaisen ihmisen silmin noissa luetteloissa on paljon typerältä ja vanhentuneelta kuulostavaa. Sitä paitsi yksi asia loistaa poissaolollaan. Missä on julmuus?

Nykyisen sukupolven maailmankatsomuksen mukaan hyveistä suurin on rakkaus, jota me ehdottomasti palvomme ja kannatamme, ilmenipä se millaisissa muodoissa tahansa. Irstaus on vain yksi rakkauden ulottuvuus nykyään sallitun ajattelutavan mukaan. Mikään irstauden muoto ei voi olla niin vastenmielinen, että se oikeuttaisi meitä sen tuomitsemaan tai edes hylkäämään.

  Kaikenlaisen julmuuden sen sijaan tuomitsemme hyvin herkästi. Itse asiassa olemme tämän asian kehittäneet jo absurdiuteen saakka ja se, joka pystyy aivan prinsessamaisen hienosti erottamaan julmaksi tulkittavan asenteen ja sitä paheksumaan, kuuluu joukossamme ansiokkaimpiin.

  Viha, joka oli myös klassinen pahe, ei ole suinkaan samaa kuin julmuus. Päin vastoin, julmuutta kohtaan kuuluukin nykyään tuntea vihaa, mitä enemmän, sitä ansiokkaampaa.

  Kuitenkin julmuus on aika vaikea käsite. Suomessa sen synonyyminä pidetään usein raakuutta, mikä viittaa epäkypsyyteen. Viroksikin julman ihmisen sanotaan olevan toores, tuore eli siis kypsymätön.      Tämä viitannee siihen, ettei lapsilla empatiakyky useinkaan ole kovin kehittynyt sikäli kuin asia koskee muita lajeja kuin ihmisiä. Niinpä hyönteisiltä saatetaan repiä siivet ja nauraa sitten niiden hullunkuriselle käytökselle.

  Julmuutta pidettiin kyllä jo entisaikaan paheena. Vanhoissa 1600-luvun kansallisuuksien kavalkadeissa julmuuden selitettiin olevan erityisesti muutamien kansojen pahe. Yksi sellainen olivat ruotsalaiset.

   Dostojevskin Karamazovin veljesten Ivan kuitenkin suorastaan julisti, ettei hän voi antaa koskaan Jumalalle anteeksi sitä, että yksi viaton lapsi ruoskittiin hengiltä. Mikään ei voi oikeuttaa sitä. Siispä Jumala on paha.

  Kysymys Jumalan oikeudesta julmuuteen saattaa ollakin avain entisaikojen julmuuskäsityksen ymmärtämiseen. Se ei ole sellaisenaan paha asia.

  Olemme vanhan käsityksen mukaan kaiketi kaikki Jumalan kädessä, mutta useita meistä hän kohtelee hirvittävällä tavalla. 1700-luvulla kerrottiin, miten ihmiset Lissabonin maanjäristyksessä hautautuivat raunioiden alle ja kituivat siellä päiväkausia. Miksi Jumala tällaista salli?

  Huomaan, että on olemassa kirjakin, joka käsittelee teodikeaongelmaa Lissabonin maanjäristyksestä holokaustiin. Mikä oikeus millään olennolla tosiaankaan olisi sallia tällaisia kauhistuksia? Jos sellainen olento on, häntä lienee pidettävä lähinnä paholaisena, kuten antiikin Astartea, joka vaati lapsiuhreja. 1700-luvun heräävä inhimillinen ylpeys ei voinut olla nostamatta esille näitä kysymyksiä.

  Pidämme roomalaisia erittäin julmina muistaessamme tuhannet ristiinnaulitut, gladiattoriesityukset, ja ih,isteh syöttämiset pedoille. Kuitenkaan julmuudesta sellaisenaan ei välttämättä ylpeilty. Tirtus Livius jopa esittää roomalaisten ylpeydenaiheena heidän lempeytensä:  

  Entisaikojen roomalaiset saavat Liviukselta aina silloin tällöin tunnustusta, jopa aika yllättävistä asioista. Albalaisten petollinen päällikkö Mettius teloitettiin repimällä hänet vaunujen välissä kahtia. Se oli kauhea tapaus, josta kaikki käänsivät päänsä pois. Kuitenkin, kertoo Livius ”Se oli ensimmäinen ja viimeinen roomalaisten antama rangaistus, jonka kohdalla unohdettiin inhimillisyyden lait. Muuten voidaan ylpeillä sillä ettei mikään kansa ole käyttänyt lempeämpiä rangaistuksia.”

   Toki ylpeileminen on aina kuulunut kaikkien kansakuntien oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kuitenkin tämän kertoo historioitsija, joka tuntee niin Alban kuin Karthagon hävittämisen, legioonien desimoinnin, vestaalien elävältä hautaamisen ja monia muita vastaavia asioita.

  Kirjoittajan elämä sijoittuu Kristuksen syntymän molemmin puolin, eivätkä gladiaattoritaistelutkaan toki olleet hänelle suinkaan tuntemattomia, vaikka Neron vainot tapahtuivat vasta hänen kuolemansa jälkeen. Yhtä kaikki: Livius tunsi vahvasti, että valtakunta ja nimenomaan sen kansan moraali oli hänen aikanaan nopeasti rappeutumassa:

  Koskaan ei ole ollut Roomaa suurempaa ja nuhteettomampaa valtiota, eikä yksikään valtio ole tarjonnut runsaammin hyviä esikuvia; mihinkään muuhun valtioon ei ahneus ja nautinnonhalu ole tunkeutunut yhtä myöhään, eikä missään ole yhtä kauan pidetty köyhyyttä ja säästäväisyyttä näin suuressa arvossa. Niin, mitä vähemmän omaisuutta oli, sitä vähemmän sitä himoittiin. Vasta viime aikoina ovat rikkaudet synnyttäneet ahneuden, ja nautintojen ylenpalttisuus on tuonut mukanaan halun tuhoutua ylelliseen nautiskeluun ja viedä samalla tuhoon kaikki muukin. (Käännös: Marja-Itkonen-Kaila).

 

  Julmuuden ongelma on epäilemättä vanha eikä julmuutta siis ole muinaisessakaan maailmassa sellaisenaan ainakaan aina  hyveenä pidetty, vaikka se ei ns. kuolemansynteihin tai suurimpiin paheisiin kuulunutkaan. Jossakin mielessä julmuus kuitenkin oli entisaikaan aivan ilmeisesti kuulunut hyväksyttäviin ominaisuuksiin. Mistä lienee ollut kysymys?

  Kysymys oli epäilemättä siitä, että kärsimystä pidetiin, ainakin ennen aspiriinin keksimistä, ihmiseloon väistämättä kuuluvana asiana ja usein myös tarpeellisena. Kohtuuton empatia olisi estänyt toimimasta hyveellisesti ja mielekkäästi.

  Ajatelkaamme vaikkapa lasten kasvattamista. Vielä 1950-luvulle saakka voimissaan olleen näkemyksen mukaan lapset oli kasvatettava väkivallan eli kivun kautta oppimaan hyveellisiksi ja tulemaan kunnon kansalaisiksi. Pieksämisen laiminlyöminen ei ollut hyväksyttävää, vaan tuomittavan heikkouden merkki.

  Kipu ymmärrettiin asiaksi, jota hyveellisen ihmisen täytyi kyetä tuottamaan lähimmäisilleen, kuten lääkäri ei saanut jättää sahaamatta irti jäsentä, jonka tulehtuminen aiheuttaisi kuolion. Teurastaja ei saanut armahtaa käsittelemäänsä karjaa eikä pyöveli sitä ihmistä, joka kuului hänen käsiteltäviinsä -en nyt käytä tässä sanaa asiakas.

  Tässä en nyt puhukaan siitä, miten suuret ja ylistetyt kuninkaat tappoivat summamutikassa tuhansittain ihmisiä ja ylpeilivät sillä: Saul löi tuhat, mutta David kymmenen tuhatta. Sitä paitsi monet kansat hävitettiin viimeistä ihmistä ja jopa eläintä myöten lukemattomissa holokausteissa.

Kuitenkin esimerkiksi pyöveliä pidettiin jollakin tavalla syntisenä ja halveksittavana ja häntä kehotettiin rukoilemaan paljon. Luulen, ettei hän esimerkiksi saanut nauttia työstään ja yleensä hänen piti pyytää uhriltaan anteeksi ennen toimenpidettä, joka sentään oli oikeuden päätöksen mukainen.

  Kaikessa tässä oli kyse jonkinasteisesta julmuudesta eli empatian tukahduttamisesta. Koska itse asiat olivat välttämättömyyden sanelemia, ei julmuus niiden yhteydessä ollut pahe, väärä empatia sen sijaan olisi ollut sitä.

  Teollinen ja jälkiteollinen yhteiskunta on etääntynyt kauas siitä elämänmuodosta, jossa jokainen vuorollaan myös joutui tappamaan saadakseen syötävää. Vaikka ei olisi ollut teurastaja, joutui nyt ainakin päästämään päiviltä kanan tai porsaan. Moni sai siinä taistella heikkouttaan vastaan, mutta ainahan ne hommat hoidettiin, eikä se niin vaikeaa ollutkaan.

  Nykyään vain metsästäjät ja harvalukuiset teurastajat ovat näin lähellä sitä asiaa, jossa tietynlainen julmuus on hyve eikä pahe. Lääkäritkään eivät saa antaa toimenpiteen kivuliaisuuden häiritä työnsä onnistumista. Nämä ovat pieniä arkaaisen maailman saarekkeita maailmassa, jossa vanhat perusarvot ovat kääntyneet nurin ja usein kehittyneen absurdiuteen asti.

  Kuitenkin tämä uusi normisto, joka on kehittynyt huippuunsa vasta viimeisten 50-100 vuoden aikana, edustaa vain pintaa. Hyvin lähellä pinnan alla ovat ne perusvaistot, joita jokapäiväinen väkivaltaviihde kosiskelee ja jotka poikkeusolot hyvin helposti nostavat pintaan.

  Ajatelkaamme vain maailmansotia, Ukrainan sotaa… Luulenpa, että ihminen on vielä aika raaka olento, niin kypsältä ja jopa ylikypsältä kuin hän nyt ainakin täällä Euroopassa haluaa näyttää. Irstaudella briljeeraaminen ja sen ylentäminen julmuuden vastakohdaksi on falskia ja pinnallista. Muistakaamme vain tämä hippiliikkeen tunnus make love, not war, jossa tämä salto mortale oli jo tehty.

  Kun ylennämme irstauden rakkaudeksi ja julistamme ”rakkauden” ainoaksi hyväksi, hylkäämme klassisen hyveen (virtus) käsitteen sen kaikessa moninaisuudessa. Silloin olemme jo syvällä barbariassa. Mutta tällaisestahan on kokemusta jo antiikin ajoilta ( vrt. Vihavainen: Haun livius tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).