Moolok ja sen palvojat

 

Suomalaisen kolonian lyhyt elämä

 

Jesse Hirvelä, Inkerin punaiset suomalaistajat. Suomalaiset kommunistit bolševikkien kansallisuuspolitiikan kohteina ja toteuttajina Leningradin alueella 1918-1938. Työväen perinteen ja historian tutkimuksen seura 2026, 560 s.

 

     Täytyy heti alkuun todeta, että pidän tätä väitöskirjaa merkkiteoksena ja odottelin jo pitemmän aikaa, milloin saan lukeakseni kunnon tutkimuksen, jossa Kansallisarkistolle hankittua, hyvin laajaa asiakirjakokonaisuutta saadaan kunnolla hyödynnettyä.

      Onhan sitä pikkuhiljaa tehty jo yli kolmen vuosikymmenen ajan, mutta yhä on materiaalia jopa lukemattomiin opinnäytteisiin ja muihin tutkimuksiin. Tässä nyt joka tapauksessa on kohteeksi otettu Leningradin suomalainen emigranttiyhteisö ja sen poliittinen toiminta, joka kohdistui sekä Inkerinmaahan että Suomeen.

     Kyseessähän oli alun perin joukko, joka pakeni Suomesta vuonna 1918 ja lisääntyi sen jälkeen erilaisilla tulokkailla.

     Vanha Pietarin suomalainen kolonia oli enimmäkseen palannut Suomeen heti sen jälkeen, kun Lenin, joka ei aluksi halunnut päästää panttivankeja käsistään, sen salli. Tarton rauha teki paluun mahdolliseksi myös punapakolaisille, joista moni käytti tilaisuutta hyväkseen.

     Pietarissa tapahtui siis suomalaisen kolonian piirissä väestönvaihto: vanhat pietarinsuomalaiset palasivat kotimaahan, mutta heidän tilalleen tuli uudet.

     Uuden kolonian tilanne muistutti Itä-Karjalan vastaavaa, täällä suomalainen maaseutuväestö oli merkittävästi suurempi ja kiistattomasti myös suomalainen ryhmä, joka oli myös vanhastaan lukutaitoinen ja Suomen kansa kosketuksissa.

     Kun kirjan otsikossa puhutaan Inkerin ”suomalaistajista”, saattaa moni hämmästyä: miten suomalaisia voitiin enää suomalaistaa? Inkeriläisten puhuma kieli on lähempänä normaalisuomea kuin savo.

     Kysymys on aiheellinen, mutta venäläisen kommunismin näkökulmasta suomalaistaa kyllä voitiin ja tämä merkitsi samalla ainakin symbolista vaaraa sille uudelle diktatuurikomennolle, jota bolševikit rakensivat.

     Suomalaiset kommunistit suuntautuivat kauan Suomen uuden vallankumouksen odotteluun, eikä moni vaivautunut edes opiskelemaan venäjää. Itse asiassa harvat näyttävät sitä kunnolla oppineen.

     Toki joukossa oli myös vanhoja pietarinsuomalaisia bolševikkeja, kuten Rahjan veljekset, mutta vuoden 1918 jälkeisten tulokkaiden huippukerroskin osasi venäjää korkeintaan auttavasti.

     Inkeriläisistä useimmat lienevät osanneet sitä paremmin ja jotkut täydellisestikin, mutta toisaalta oli tavallista, etteivät he osanneet suomeksi lukea, vaikka suomalainen koululaitos seminaareineen oli siellä jo vanhaa perua.

     Hirvelä on tutkinut valtavan määrän aineistoa ja kertoo suomalaiskolonian historiasta tarinoita, jotka ovat suorastaan mukaansatempaavia ja vankasti perusteltuja. Melko paljon teoksessa on sen rakenteesta johtuen toistoa, mutta luulen, ettei se pahasta ole. Tämä aihepiiri on lopultakin varsin huonosti tunnettu, vaikka se osittain kuuluu jo yleissivistykseen.

     Anna Laakkosen väitöskirjassa (ks. Vihavainen: Haun laakkonen tulokset ) kerrotaan vastaavanlaisen emigranttijoukon noususta ja tuhosta Itä-Karjalassa ja sekin kirja päättyy lyhyeen päähenkilöiden elämänkertojen sarjaan.

     Molemmissa tapauksissa elämäkerralliset artikkelit päättyvät lähes joka kerta lakoniseen toteamukseen: ”Teloitettu Leningradissa(vast.) vuonna 1937(tai 1938)”. Se kohtalo tuli kaikille niille johtomiehille, jotka eivät ehtineet kuolla sairauteen tai itsemurhaan tai menehtyneet vankileirillä. Toki joukossa oli naisiakin. Leningradista niihin kuuluivat Tyyne Tokoi, jota Hirvelä pitää aivan keskeisenä toimijana, sekä Lyyli Latukka.

    Teloitettujen kohtaloon ja heidän säilyneisiin kommentteihinsa siitä, mitä oli tapahtumassa, sisältyy syvää tragiikkaa. Nuo ihmiset olivat parhaan ymmärryksensä mukaan edistäneet sitä elämää suurempaa asiaa, joka kylmän tunteettomasti teurasti heidät kuin elukat, ilman seremonioita ja jopa salaa, rohkenematta kertoa tekosistaan julkisesti muuten kuin poikkeustapauksissa.

     Niin ansiokas kuin Hirvelän väitöskirja onkin, kaipaan omasta puolestani paria asiaa. Ensinnäkin se leniniläinen marxismi (”marxismi-leninismi”), joka oli julistettu aikansa ja kaikkien aikojen supertieteeksi ja jonka kautta kaikki perusteltiin.

    Minusta olisi kannattanut katsoa ihan Marxista lähtien niitä käsityksiä, joita kansallisuus- ja luokkakysymyksistä oli esitetty ja joita Lenin ja Stalin sitten muokkasivat omien tarpeidensa mukaan.

    Esimerkiksi se ”eriarvoinen” kohtelu, jonka suomalaiset kohdistivat muihin kansanryhmiin, kuten inkeriläisiin tai karjalaisiin, oli ilman muuta marxilaisittain perusteltua ja työläisten ja talonpikien eriarvoisuus tulee räikeästi esille jo Venäjän ja Neuvostoliiton perustuslaeissa ja kommunistipuolueen ohjelmissa.

     Kysymys oli siitä, että talonpojat eivät missään tapauksessa nauttineet samaa arvoa ja asemaa kuin työläiset, jotka puolueensa välityksellä pitivät yllä diktatuuriaan aina siihen saakka, kun sosialismi oli saatu toteutettua (Stalinin perustuslaki1936).

     Vielä senkin jälkeen maassa katsottiin olevan kaksi luokkaa: työläiset ja talonpojat, sekä sivistyneistön (intelligentsija) kerrostuima (prosloika).

     Työläiset olivat periaatteessa psykologialtaan aivan erilaisia kuin talonpojat ja tämä koski jopa kolhoositalonpoikaistoa. Vain työläisten toimesta voitiin rakentaa sosialistinen  ja sittemmib kommunistinen yhteiskunta.

      Maaseutu oli jo periaatteessa pikkuporvarillisen ”talonpoikaisen idiotismin” tyyssija ja sitä katsottiin aivan virallisesti ylhäältä päin. Ei siinä mitään suomalaista ylenkatsetta tarvittu, niin teki valveutunut kommunisti.

     Hirvelän teoksen suuriin ansioihin kuuluu, että hän on seurannut sekä Ukrainan että diasporakansallisuuksien kohdalla kansallisuuspolitiikan kehitystä ja esittää siitä hyvin kiinnostavia havaintoja.

     Tuo politiikkahan muuttui ”hyppäyksittäin”, kuten marxilainen näkemys yhteiskunnan kehityksestä edellyttää ja vaikka ”korenizatsijapolitiikan” lopettamista ja diasporakansallisuksien likvidointia edelsi kaikkialla jo tietty omaleimainen kehitys, tapahtuivat lopulliset päätökset samaan aikaan: Sosialismin vuona 1 eli vuonna 1937.

      Uusi maailma syntyi äkkiä ja jyrkästi, kuin veitsellä leikaten, aplodien ja teloituslaukausten säestyksellä

     Tässä on mielestäni tärkeää muistaa se oletettu siirtyminen ”laadullisesti” uudenlaiseen yhteiskuntaan. Siellä ei vanhaa painolastia tarvittu eikä siedetty ja asiat hoidettiin pitkälti niskalaukauksilla. Myös alueellisilla ja muilla hallinnollisilla ja järjestelyillä turvattiin suomalaisuuden ja muiden diasporaryhmien kansallinen hävittäminen Inkeristä ja Leningradista.

      Kun mukana siis olivat kaikki muutkin diasporakansallisuudet, tuntuu aika turhanaikaiselta etsiä syitä siihen, miksi suomalaisia vainottiin. Samalla on selitettävä se, miksi noita muitakin vainottiin ja kaikkia jopa samalla tavoin ja samanaikaisesti. Se oli siirtymistä uuteen maailmaan, joka oli ”yhtä eläintä”, kuten Pentti Sarikoski unelmoivasti huokasi.

     Stalinin teoksista, joita ei kovin paljon ole, näkyy erinomaisesti se, miten asioita motivoitiin ja sieltä löytyy myös vastaus siihen, miksi tiettyjä termejä käytettiin aina ja kaikkialla suuren terrorin vainojen yhteydessä. Ne tulivat itse Stalinilta, esimeriksi ”juurittaminen” (vykortševyvanije). Stalin myös piirsi arvovaltaisessa puheessaan kuvan valtiosta ja yhteiskunnasta suuren sodan näyttämönä.

     Se oli sota, jota käytiin sekä omaa kansaa, että muukalaisia vastaan ja ansaitsi joka suhteessa sodan nimen ihan clausewitzilaisesa mielessä. Sodan keinot ovat rajoittamattomat, sillä kyse on henkiin jäämisestä. Yhteiskunnan itsesuojelun (myöhemmin ”rankaisun”) korkein toimenpide olli ampuminen eikä sellaisessa ole mitään kummallista silloin, kun käydään sotaa elämästä ja kuolemasta.

     ”Korkein toimenpide” (Vysšaja mera, VMN eli teloitus) oli myös marxilaisen ajattelun mukaan ristiriidan ratkaisun viemistä korkeimmalle tasolle. Sana ”likvidointi” oli alun perin tarkoittanut vain esteen tekemistä läpäistäväksi, likvidiksi.

     Toki likvidoinnin korkein muoto oli koko ihmisen hävittäminen ja se opittiin suorittamaan äärimmäisen karusti ja taloudellisesti niskalaukauksella. Ei siinä mitään teloitusryhmiä käytetty, kuten eräässä suomalaisessa elokuvassa esitetään.

     Luulen, että olemme kaikki jo oppineet kuvittelemaan, ettei sillä marxilaisella teorialla itse asiassa mitään todellista merkitystä ollut, vaan se toimi ainoastaan välineenä, jota diktaattori mielin määrin manipuloi.

     En usko siihen. Kyllä bolševikkien tekojen taustalla oli ”elämää suurempi”(!) teoria, johon uskottiin varsin pitkälti. Käytännössä se muotoutui etatismiksi, joka muistutti yhä enemmän tavallisen, fanaattista uskonsotaa käyvän valtion logiikkaa, toki omin erityispiirtein.

     Mikäli usko tuppasi loppukaan -mistä Stalin varoitti vuoden 1938 kuuluisassa ”lyhyessä kurssissa”, antoivat sille uutta pontta ihmisuhrit. Sellaiset eivät koskaan voi olla turhia, sitä ei ihmisen psykologia kerta kaikkiaan hyväksy. Asia koskee myös tämän päivän Venäjää.

Muuan muistelma menevästä maailmasta

 

Kun luin lehtiä

 

     Lehtiä luen vieläkin, mutta yhä useammin vain digilehtiä ja yhtä useammin huomaan, että olen unohtanut kokonaan katsoa, mitä esimerkiksi tilaamani hesarin nettiversio sisältää.

     Se ei oikeastaan tunnu täyttävän mitään varsinaista aukkoa informaationtarpeessani, mutta voihan siitä tarkistaa, millaiseksi oikea poliittinen ajattelu on tänään määritelty sellaisena kuin se latteimmillaan ja aidon typerimmillään on.

     Televisiota en ole seurannut vuosikymmeniin ja nyt se olisi jo käynyt hyvin hankalaksikin, kun vastaanottimeni (taas) lakkasi välittämästä uusimman tekniikan mukaista kamaa. Tietokoneen kautta siihen saa yhteyden, jos jostakin syystä viitsii sen tehdä.

     Suomen Kuvalehteä olen tilannut ylimuistoisista ajoista ja saan sitä yhä ja vieläpä paperisena. Onhan siellä joskus on juttuja, joita ei muualla ole. Välillä siinä keskityttiin enemmän tai vähemmän ikävystyttävien ihmisten kuvaamiseen, mutta nyt mielenkiinnon spektri on taas vähän laajempi.

     Tärkeitä lehtiäni ovat nykyään Itä-Savo ja Sulkava. Molemmat saan nettiversiona ja jälkimmäinen kolahtaa jopa postiluukustani Kruununhaassa. Luojan kiitos, sieltä ei enää paljon muuta tulekaan, lukuun ottamatta vanhaa amerikkalaista ystävääni, joka tunnetaan lyhenteellä NYR. Aika onnettomaksi on kyllä sekin mennyt.

     Hyvä puoli kehityksessä on, ettei enää tarvitse kuukaksittain kantaa valtavaa lehtikasaa roskikseen, eli nykyään siis kierrätykseen. Selluloosan voi käyttää paljon hyödyllisempienkin tavaroiden valmistamiseen.

     Hesaria oli ennen maailmassa pakko pitää monessa suhteessa, mutta myös sisällöltään hyvinkin hyödyllisenä tarvikkeena. Nykyään, kuten sanottu, on vaikea edes motivoida sen tilaamista digitaalisenakaan. Välillä sen lopetinkin

     Kehitys on ollut nopeaa. Löysin sattumalta blogiarkistostani vuonna 2012 kirjoitetun kuvauksen suhteestani lehtiin. Näinkö paljon se tosiaan on muuttunut puolessatoista vuosikymmenessä? Tässä iässähän se tuntuu aivan mitättömän lyhyeltä ajanjaksolta.

    Tässä joka tapauksessa itse juttu, joka ei välttämättä ketään muuta kiinnosta, mutta itseäni kyllä. Ahaa:

 

maanantai 9. tammikuuta 2012

Lehtien hyvässä seurassa

 

Menneisyyteni ja tulevaisuuteni lehtien parissa

     Täksi vuodeksi en uudistanut New York Review’n tilausta. Olo on vähän haikea, olin sentään jo parinkymmenen vuoden ajan tottunut siihen, että New Yorkin juutalaisten terävimmän pään aivoitukset tulivat pöydälleni muoviin käärityssä paketissa, sopivina annospaloina.

     Uusimmat kirjat, intellektuaaliset muodit, politiikan jyrkät käänteet ja yleensä koko noosfäärin menneisyyttä tulevaisuudeksi leikkaava terä tuntui tulevan silmieni eteen noissa hyvin kirjoitetuissa, kohtuullisen pituisissa ja usein briljanteissa esseissä. Ian Buruma. Mark Lilla, Tony Judt ja monet muut pitivät aina lupauksensa.

      Tarjolla oli tuoreita näkökulmia, joiden kiinnostavuus ei perustunut keikailuun vaan argumentointiin. Vuoden, kuukauden ja vuosisadan tärkeimmät kirjat kaikilta aloilta löysivät melko varmasti arvostelijansa tässä lehdessä. Tarvittiinko muita oikeastaan lainkaan? Ehkä olisi riittänyt osata kokonaan, kuten koraani, tämä yksi lehti. Siinähän oli kaikki, ainakin melkein.

     Romanssini tämän tyypin lehtien kanssa alkoi Times Literary Supplementista, joka tuli instituuttiimme aikana, jolloin sivistystä arvostettiin. 1970-80-luvuilla lehti olikin sekä erittäin monipuolinen että tyylillisesti loistava.

     Samuel Johnsonin ja Oscar Wilden perintö oli voimissaan ja poliittinen korrektius tunnettiin vain amerikkalaisena omituisuutena, jota Orwellinsa lukeneet englantilaiset eivät voineet kuvitellakaan omaan maahansa.

     Ajat muuttuivat ja kun havaittiin sopimattomaksi tilata yliopiston työntekijöille muita kuin taatusti työn kannalta välttämättömiä julkaisuja, lakkasi TLS tulemasta kahvipöytäämme.

      Tilasin itselleni sen korvikkeeksi NYR:n, jonka amerikkalaisuutta ei usein edes huomannut. Kirjoittajatkin olivat usein samoja kuin TLS:ssä, arvostellut kirjat ainakin. Rupesin tuomaan lehteä kahvihuoneeseen, kunnes kyllästyin siihen, ettei sitä koskaan löytynyt, kun halusin tarkistaa joitakin lukemiani asioita.

     Kirjoitin seinälle lapun, joka ilmoitti, että lehti ei ollut tarkoitettu kenenkään kotiin, vaan yhteiseen käyttöön. Besorkkausta harjoittava huligaani ei ollut tästä moksiskaan, vaan katsoi vanhaan lapualaiseen tapaan oikeudekseen tehdä mitä tahtoi.

     Koska tätä voi jo pitää henkilökohtaisena loukkauksena, olin pakotettu lopettamaan lehden sosialisoinnin. Tästä valitettavasti kärsi kahvihuoneen älyllinen taso, joka pian eri syistä kävi niin matalaksi, että lopetin kahvin juomisen päiväsaikaan. Piipunpoltto oli myös pian lopetettava valtion pakkotoimista johtuen, joten kahvin poisjäänti ei tuntunut enää kovin pahalta.

     Tämä oli muuten sitä aikaa, 1980-lukua, jolloin akateemisessa kirjakaupassa, jonka valikoimista ylpeilimme, ei voinut ostaa yhtään ulkomaista kulttuurilehteä, ellei sellaisiksi luettu Die Zeitin tai jopa Frankfurter Allgemeinen numeroita. Ainakin edellinen kuului siihen ryhmään.

     Ymmärsin, että tilanne oli nolo. Henkilöni vähäpätöisyydestä huolimatta yritin kiinnittää asiaan huomiota, jopa Helsingin Sanomien palstoilla. Vähäksi aikaa NYR ilmestyi myyntiin, ja taisi tulla myös TLS, mutta sitten tilanne normalisoitui. Vasta 1990-luvun kansainvälistyminen on saanut aikaan sen, että Akateemisen lehtiosastolle kehtaa viedä ulkomaisen vieraan. Suomalaisen kirjakaupan osalta tilanne tosin on romahdusmaisesti heikentynyt, mutta hyvä näinkin.

     TLS, jota myös jossakin vaiheessa tilasin ennen kuin ymmärsin etteivät rahani riitä, huononi vuosi vuodelta. Siirryin välillä London Review’hun, joka pian kuitenkin sukelsi niin syvälle postmodernismiin, että sen anti kirjallisuuden ulkopuolisen elämän kannalta oli tuomittu jäämään aivan marginaaliseksi.

      Sitä paitsi he lähettivät lehtensä minulle osoitteella Helsinki, Poland ja se tuli Varsovan kautta melkoisesti myöhässä. Yritin huomauttaa asiasta, mutta brittiläinen arroganssi ei ilmeisesti voinut edes vakavasti harkita ajatusta, että joku itäeurooppalainen tilaaja olisi tuntenut tällaisen asian heitä paremmin. Niinpä jäi sekin lehti.

     Olen aina sympatisoinut saksalaisten vilpitöntä, joskin usein huonosti menestynyttä pyrkimystä totuuteen. Asioiden selvittäminen juurta jaksain ja faktojen huolellinen tarkistus ovat asioita, joiden vuoksi voi antaa anteeksi myös sen, että saksalainen saituus tai tehokkuuspyrkimys, mikä on tässä sama asia, saa heidät ahtamaan sivut täyteen pientä pränttiä ja mikäli mahdollista jättämään marginaalit pois kokonaan.

      Der Spiegel ei kuitenkaan yleensä suistunut saksalaisiin perisynteihin, mutta sen sijaan kyllä edusti ansiokkaasti runoilijoiden ja ajattelijoiden kansan parhaita pyrkimyksiä. Niinpä siirryin Spiegeliin. Aikani tilasin lehteä, mutta huomasin asian melko epätaloudelliseksi ja rupesin ostelemaan irtonumeroita.

     Tätä teen vieläkin ja junamatka Pietariin tai lentomatka mihin tahansa tuntuu jotenkin vajaalta ilman tuoretta Spiegeliä. Lehti ei nyt ihan ole NYR eikä TLS, mutta ainakin se on parempi kuin Time tai Newsweek, jotka nekin ovat joskus ihan kiinnostavia. Niitä saakin lukea kahvihuoneessa ilmaiseksi, joskin hieman satunnaisesti. Pari tuntia Spiegelin parissa on aina palkitsevaa ja Saksan pitkäpiimäiset sisäpoliittiset kiemurat voi ohittaa ilman sitä tunnetta, että olisi jättänyt jotain tärkeätä väliin, kun sijoittaa lehden välivarastoonsa odottamaan tulevia lukijoita.

     Me suomalaiset olemme joskus ylpeilleet siitä, että meillä, toisin kuin rakastamillamme ja ihailemillamme ruotsalaisilla, on Suomen Kuvalehden kaltainen kulttuurijulkaisu. Minäkin tilaan sitä lähinnä juuri tämän takia, siis jotta se pysyisi hengissä ja saisi vielä tilaisuuden parantua.

     Sen jälkeen kun edellinen päätoimittaja skandaalimaisesti potkittiin palliltaan, sananvapautta karkeasti loukaten, on lehdestä tullut melkeinpä säälittävä. Sen sijaan että se ottaisi pohdittavaksi suuria kysymyksiä Spiegelin tapaan tai edes ostaisi muilta tällaisia juttuja, ellei niitä itse osata kirjoittaa, se on keskittynyt supisuomalaisten kotikutoisten hengen ja aineen jättiläisten potretteihin, poliittiseen juoruiluun ja muuhun tympeään.  

     Edes Risto Lindstedtin pakinat eivät voi pelastaa lehden yleiskuvaa, jonka määrää keski-ikäisten naistoimittajien maailmankuva, joka on lattea kuin aasialainen aro ja henkevä kuin vähemmistövaltuutetun laatima virallinen poliittisen korrektiuden sanakirja.

      Olen kuitenkin maksanut tilauslaskuni hammasta purren ja odotan aikaa parempaa. Toisin kuin Spiegelit, SK:t eivät kuitenkaan seuraa minua kesälaitumille vaan pääsevät nopeasti siihen käyttöön, jossa ne ovat parhaimmillaan.

     Tietenkin meillä on myös Kanava, joka on oikeasti hyvä lehti. Lisäksi löytyy Finsk Tidskrift ja Nya Argus, mutta ne eivät taida enää täyttää mitään aukkoa tämän maan julkisessa sanassa, toisin kuin vielä pari vuosikymmentä sitten, jolloin luin FT:tä varsin aktiivisestikin.

      Kanava on, kuten sanottu, tasoltaan hyvä, vaikka nykyinen supistamis- ja tiivistämismania taitaa vaikuttaa siihenkin. On joka tapauksessa kunnia saada siihen kirjoitella, vaikka lehteen ilmestynyt sarjakuva aiheuttaa vanhalle amatööririimittelijälle myötähäpeää.

     Venäläisiä lehtiä olen seurannut säännöllisesti jo vuosikymmeniä. Neuvostoaikoina suosikkini oli Literaturnaja gazeta, jota tilasin vuosikausia, kunnes mielenkiintoisia artikkeleita alkoi ilmestyä muuallakin.

      Argumenty i fakty oli jonkin aikaa sensaatiomainen julkaisu eikä pelkästään sanan huonossa mielessä kuten nykyisin. Moskovskije novosti hämmästytti myös perestroikan aikana ja on yhä seuraamisen arvoinen.

      Nyt olen jo useamman vuoden saanut nauttia niin sanotuista toorapalveluista. Sana ei viittaa juutalaisuuteen, vaikka monet älykkäimmistä venäläisistä ystävistäni kuuluvat tuohon kansallisuuteen. Tooraksi kutsuttuja rullia toimittaa minulle ystäväni Anatoli, jonka sukujuuret lienevät vakaasti slaavilaiset. Rullassa, joka saattaa tulla laatikkooni parikin kertaa viikossa, on aina kymmeniä kopioita eri lehtien kiinnostavista artikkeleista: Novaja gazeta, Kommersant, Moskovski komsomolets, Izvestija, Pravda, Zavtra ja niin edespäin.

     Artikkelit käsittelevät politiikkaa, historiaa, Suomea Venäjän lehdistössä, opetuslaitosta ja niin edespäin. Lukemista riittää ja vanhat toorat on pinottu maaseudulle vinttikomeroon, jossa ne täyttävät valtavan tilan. Joku kaunis päivä saattaa saapua innokas tutkija, joka järjestää ne aihepiireittäin ja saattaa näin päätökseen työn, jonka vuosia siten aloitin.

     Venäjän tutkimuksen piirissä ilmestyy tietenkin korvaamattomia ammattilehtiä, joiden kirjallisuusarvostelut on käytävä läpi ainakin pari kertaa vuodessa. ASEEES:in Slavic Review on alansa koraani, mutta sen lukeminen ei vielä korvaa muita.

     On syytä käydä läpi myös Russian Review, Jahbücher für die Geschichte Osteuropas, Slavonic and East European Review, Cahiers du monde Russe ja mielellään vielä muutamia muitakin, unohtamatta American Historical Review’tä.

     Onhan näitä. Voprosy istorii, Otetšestvennaja istorija, Novaja i novejšaja istorija, Sotsis, Vojenno-istoritšeski žurnal ja muutama muu ammattilehti on pakko tsekata ja mielelläni sen teenkin. Sen jälkeen voi syventyä venäläisten maanmainioihin ”paksuihin lehtiin” (tolstyje žurnaly), kuten Znamja, Neva, Moskva, Novyi mir ja miksei samantein myös änkyröiden lehtiin, jotka ovat usein aika hätkähdyttäviä. 

     Naš sovremennikiä pari vuotta tilasinkin, enkä turhaan. Nykyään sitten on myös pakko lukea sellaisia nettilähteitä kuin polit.ru ja gazeta.ru. On niitä muitakin, toinen toistaan kiinnostavampia, jos hurjempiakin. Onhan se maa, jossa Aleksandr Duginin kaltaisella hahmolla on merkittävä julkinen asema. Hui!

     Ranskalaista lehdistöä ei kannata unohtaa, jos sattuu kieltä osaamaan. Ellei osaa, on syytä opetella. Ranskalaisten perisynti on sisäänlämpiävyys, eli hexagonalité, kuten he itse sanovat. Silti gallialaisen hengen lento on niin kevyttä, että siinä maalaispojalta henki salpautuu, ja siitähän jo kannattaa maksaa, kuten kaikki tietävät.

      Le Débat, joka tosin ilmestyy harvakseltaan, edustaa ranskalaisen intelligentsian parhaita perinteitä, Pierre Nora ja kumppanit takaavat laadun. Olen myös ryhtynyt ostelemaan lehteä nimeltä La Revue. Se on frankofoninen, kuten sanotaan, mutta nimenomaan korostaa ulkoeurooppalaista näkökulmaa, kuten myös Jeune Afrique, jota joskus harrastin.

      Muhamettilaisen maailman syvätuntemus näyttää olevan La Revuen hanskassa, eikä se kirjoita aiheistaan äitelän korrektisti, kuten jotkut muut, vaikka hehkuttaakin kasvavien maiden tulevaisuuden valoisuutta aina uskottavuuden rajoille.

     Ja jenkkejä ei kannata kuitata pelkällä NYR:llä. The Atlantic syväluotaa niin superrikkaiden nykyöykkärien elämäntyylejä kuin kasvatuksen ja yliopistojen ongelmia, tiikeriäiti Amy Chuasta Suomen loistavaan koululaitokseen, joka on uusin antimme maailman kulttuurin kärjelle.

     Se, joka on kiinnostunut ulkopolitiikasta, ja vain tomppelit eivät ole, on pakotettu noteeraamaan myös Foreign Affairs-lehden, jossa arvovaltaiset ja myös asioita tuntevat kirjoittajat panevat parastaan tai ainakin antavat niin ymmärtää. Poliitikoista ei voi koskaan olla varma.

      Foreign Policy, suuresti arvostamani Samuel Huntingtonin perustama julkaisu yhdistää lattesukupolven henkisen keveyden Seitsemän päivää-lehden nasevuuteen. Lehden ohjeet kirjoittajille ovat lukemisen arvoiset. Sen luettavuus on huippuluokkaa, mutta siitä huolimatta siitä luulee aina jotenkin viisastuvansa.

     Ja kukapa ei tuntisi ja arvostaisi The Economist-lehteä. se kannattaa lukea jo pelkästään Charlemagnen pakinoiden takia. Sen graafit ovat havainnollisia, kysymyksenasettelut kiinnostavia ja arviot tiukkoja. Sitä voi vain ihmetellä, miten saman lehden liepeillä tai kintereillä ilmestyy Intelligent Life- niminen julkaisu, joka näyttää oleva tarkoitettu rikkaille tomppeleille, joiden elämänsisältönä on postmoderni näyttöarvo sellaisena kuin Zygmunt Bauman sen määrittelee.

     Maakartanossani, käyttääkseni hieman suurellista ilmaisua, on korkeat kasat NYR:tä, Spiegeliä, La Revue’tä, Atlanticia, Economistia ja erinäisiä muita lehtiä.

     Yhdessä toorapinojen kanssa ne muodostavat kokonaisuuden, joka herättää minussa hartautta. Puuliiterissä on sitä paitsi parikymmentä vuosikertaa TLS:ää, alkaen 1970-luvulta. Aiemmin ne olivat kesämökin huussissa, mutta ympäristön painostuksesta jouduin siirtämään ne muualle. Joka tapauksessa ne ovat.

      Tunnen olevani hieman samalla tavalla vapaa kuin Veikko Huovisen Hamsteri, jolla oli kellarissaan valtava määrä säilykkeitä ja kuivia halkoja. Mikään pakkastalvi tai lyhyellä tähtäyksellä (lyhyessä juoksussa) edes ydinsota ei voi heilutella sellaista miestä, jolla on nämä varastot reaaliomaisuutta.

      En muista oliko Huovisen kellarissa myös kirjoja. Ehkä hän vain varautui kirjoittelemaan niitä itse, jos tarvitsisi. Huovisen sankarithan talvehtivat aika persoonalliseen tapaan, mahdollisimman vähän energiaa kuluttaen. Tämmöinen sopii meidänkin aikanamme esimerkiksi kenelle tahansa.

     Joka tapauksessa, nuo varastot, jotka minulla on, riittävät turvaamaan älyllisiä seikkailuja vuosikausiksi. Kun niihin yhdistetään parisataa hyllymetriä kirjoja, on hengenravintoa sen verran kasassa, että tulen kestämään tulevaisuudessa ennustetun internetin romahtamisen vähemmillä vaurioilla kuin monet muut.

      Tätä en sano kehuakseni tai vahingoniloisena. Annan mielelläni muillekin tilaisuuden lainata tätä rikkautta. Tervetuloa vaan, janoovat sielut.

     Mutta jos en nyt saa kotiini New York Review’tä, niin miten voin tietää, mitä menetän? Pelkään pahoin, että Akateemisen tytöt katsovat pahasti, jos selaan lehdet siellä huolellisesti.

      Jos taas seuraan vain Suomen Kuvalehteä, en tiedä mitä älyllinen elämä voisi tarjota. Taitaa käydä niin, että tuherran taas pian nimeni, osoitteeni ja visanumeroni NYR:n pikkuruiseen tilauskuoreen, jonka postimaksun joudun myös itse maksamaan. Amerikkalaisten takapajuisuus näissä transaktioasioissa on toisaalta hellyttävää. Pidän heistä oikein paljon.

 

Rauhaa muistellessa

 

Rauhakin museoon?

 

     Käyn aina mielelläni sotamuseoissa. Niissä saa elävän kosketuksen siihen, miten museota ylläpitävän kansakunnan hegemoniset tahot ovat halunneet nähdä ja erityisesti näyttää sen historian veriset vaiheet.

     Esimerkiksi Tukholman Armémuseum on jo kauan korostanut sodan merkitystä tavalliselle rahvaalle ja siinä luvussa sotilaille. Yhtä helvettiähän se on ollut ja se halutaan palauttaa mieleen.

     Sen sijaan Nordiska Museumin edessä seisova Kaarle X Kustaan patsas on pöyhkeä ylistyslaulu valloittajalle, joka jyräsi Puolan hedelmällisiä lakeuksia erämaaksi ja valloitti Tanskalta Skoonen ja paljon muutakin. Kustaa II Aadolf ja Kaarle XII kuukuvat samaan sarjaan kuten myös se hullunkurisen falski Kustaa III, joka seisoo kuninkaanlinnan vierellä.

     Eivät ruotsalaiset ole kehdanneet patsaitaan kaataakaan, minkä voi todeta myönteisenä asiana, joka erottaa heitä typerämmistä kansoista. Myös sotamuseoissa voi yhä löytää sen hengen, joka kerran elähdytti taistelijaa, ei ainoastaan puolustajaa, vaan myös valloittajaa. Siinä puuhasa Ruotsi aikansa menestyi oikein hyvin, kunnes raja tuli vastaan.

     Vihdoin toki ymmärrettiin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja sopeuduttiin puolueettomuuteen, millä voitiin katsoa kyettävän neutralisoimaan itäinen vaara, jonka suuruutta aikakauden tieteisusko paisutti aivan hyperboliseksi vielä 1900-luvun alussa.

     Vuoden 1812 henki tuotti pysyvän menestyksen ja Ruotsi sai lekotella ”kolmannen onnellisen” (tertium gaudens) eli päältä katsojan roolissa parin maailmansodankin ajan. Hyvää tavaraa ostivat mielellään kaikki ja Hitlerille se oli täysin välttämätöntä.

     So what? ei kai taloutta tässä maailmassa voi politiikalle alistaa muualla kuin totalitaarisissa maissa, jos sielläkään? Brysselissä varmaan joku asian tietää, mutta ei uskalla sanoa.

     Jos vertaa Ruotsin sotamuseoita vaikkapa Venäjän, Turkin, Itävallan, Englannin tai jopa Portugalin vastaaviin, näkee selvästi tietyn eron, joka on aika huomattava. Muualla nuo sodat ovat yhä jollakin tavalla henkisesti läheisiä ja kuuluvat kansallisomaisuuteen. Ruotsissa niihin on otettu välimatkaa ja niihin kosketaan ikään kuin vain pihtien kanssa.

     Kuitenkaan ei Ruotsissa eikä siihen kuuluneessa Suomessakaan ole rauhan museoita. Sellainen/sellaiset olisi/vat kuitenkin myös tärkeä/t olemassa ja niissä voitaisiin muun muassa panna esille se muutos, joka tapahtui siirryttäessä yhdestä kansakunnan ”moodista” toiseen -sodasta rauhaan.

     Näkisin mielelläni esimerkiksi Versailles’n rauhan ja Kansainliiton museon, Englannin Armistice Museumin, toisen maailmansodan päättäneen aselevon, YK:n ja ETY-prosessin museon ja monia muitakin. Jos Luoja suo, olisi kovin kiinnostavaa tutustua myös Ukrainan sodan päättäneen rauhan museoon, kunhan se saadaan aikaan. Kaikista noista voisi kuvitella ihmiskunnalla olevan opittavaa.

     Meillä Suomessahan sota on aina koettu vahvasti kansallisena asiana ja puolustustaisteluna. Tämä huolimatta siitä, että jatkosodassa päätettiin ottaa omaksi maahamme jo 2.12.1939  virallisesti liitetty Itä-Karjala.

     Olemme menestyneet niin hyvin, että vuosisatojen mittaan maatamme on vieras armeija päässyt miehittämään vain kolmasti: Isonvihan aikana, pikkuvihan aikana ja lyhyesti Suomen sodassa.

     Se on erittäin vähän verrattuna siihen, mitä moni muu suurikin kansa on saanut kärsiä historiansa aikana, kun omat ja vieraat armeijat ovat vyöryneet maan yli edestakaisin ja kaikki vuorollaan tehneet tekosensa. Esimerkiksi Viroon verrattuna olemme säilyneet kuin ihmeen kaupalla.

     Kuitenkin sota on aina ollut rahvaalle ja muillekin suuri onnettomuus ja rauhan tulo ainakin jonkinlainen helpotus, vaikka talvisodan rauha aiheuttikin spontaanin maansurun ja valtavasti katkeruutta. Sen vaihtoehtona olisi ollut vieläkin suurempi suru ja katkeruus.

     Nyt, kun sota ja pyssyusko ovat taas arvossaan ja media syytää päivittäin toinen toistaan typerämpiä deklamaatioita siitä, miten huonosti vihollisella(mme!) menee ja miten hyvin tämä eurooppalainen yhteisömme pärjää, olisi tarpeen katsahtaa myös menneisyyteen.

     Tämäkin sota päättyy jollakin tavalla. Sitä olisi kiinnostavaa suhteuttaa aiempaan sotien päättymisen ja rauhan solmimisen historiaan entisinä aikoina.

     Meillä on tässä suhteessa vain yksi suuri ja kansainväliset mitat täyttävä tapahtuma: Uudenkaupungin rauha vuonna 1721.

     Koko Eurooppa tuntee sen ja sen suuren symbolisen merkityksen, mutta vain nimeltä. Sitä kannattaisi esitellä myös konkreettisemmin. Aikalaisnäkökulmasta se oli muuan suuri historian käännekohta niin meillä kuin Venäjällä ja Itämeren maissa sekä viime kädessä koko Euroopassa.

     Rauhaan päättynyt prosessi oli myös sellaisenaan hyvin kiinnostava ja jännittävä (ks. Vihavainen: Haun kun meillä maailmanhistoriaa tehtiin tulokset )  ja siihen liittyneet venäläisten kaleerien terrorihyökkäykset Ruotsiin muistetaan vieläkin.

     Rauhan solmiminen oli Venäjälle suuri harppaus kohti länttä ja Eurooppaa, mikä pian kaikkialla tunnustettiin. Myös Venäjä oli perin pohjin näännytetty sodassa, jota oli saatu käydä niin Ruotsia kuin Turkkiakin vastaan ja riemu rauhan tulosta oli siellä asianmukaisen suurta (ks. Vihavainen: Haun likui tulokset ).

 

Mutta tässä idea rauhan museosta, joka siis rakennettakoon nykyisen sodan jälkeen kakkien osapuolten ylösrakennukseksi:

 

perjantai 10. elokuuta 2012

Uudenkaupungin rauha ja me

Uudenkaupungin rauha nyt!

 

     Uudenkaupungin rauha 1721 on merkittävin Suomeen liittyvä maailman poliittisen historian tapahtuma. ETY-kokouksessa, kaksi ja puolisataa vuotta myöhemmin vain lupailtiin juhlallisesti rajojen säilymistä, mutta Uudessakaupungissa ne muutettiin.

     Siellä piirrettiin uudelleen koko Pohjois-Euroopan kartta ja siksi tapahtuma vaikutti myös laajemmin koko Euroopan poliittiseen tasapainoon. Ruotsin suurvalta-asema romahti, se menetti balttilaiset ja (jo aiemmin) enimmät saksalaiset provinssinsa, Suomesta irrotettiin Viipuri ja Karjalan kannas suunnilleen nykyistä rajaa myöten.

     Kyseessä oli tietenkin sodan tuloksena syntynyt eli pakotettu rauha. Rauhaan pakottaminen oli jo tuohon aikaan hallitsijoiden suosimaa politiikkaa. Venäjä ei kuitenkaan halunnut jännittää jousta liikaa ja palautti Ruotsille suurimman osan miehittämästään Suomesta.

     Pakkoluovutetuista alueista maksettiin varsin huomattava korvaus, jonka Ruotsi otti vastaan eli kyseessä voi myös tavallaan katsoa olleen kaupan, jonka molemmat osapuolet suostuivat hyväksymään, syystä tai toisesta.

     Se, mitä tapahtui Uudessakaupungissa vuonna 1721, liittää meidät symbolisesti koko Euroopan historiaan. ”Nystadin”, ”Nistadin”, tai ”Nyshtadtin” rauhan tuntevat kaikki sivistyneet eurooppalaiset. Vain harvat tietävät, että asialla on jotakin tekemistä eurooppalaisia valioautoja tuottavan suomalaisen Uudenkaupungin kanssa.

     On aika perustaa Uudenkaupungin rauhan museo. Nykyaikaiset historialliset museot rakentuvat tarinoiden ympärille. Tarina siitä, miten naapurimaat muodostivat suuren koalition murskatakseen nuoren Kaarle XII:n johtaman Ruotsin ja miten sotaa sen jälkeen käytiin yli kaksikymmentä vuotta, tuo nykyihmisen ulottuville näkökulman siihen, miten Euroopan valtojen nykyisyys pitkälti ratkaistiin jo niissä taisteluissa, joita tuolloin käytiin.

     Niille, jotka kaipaavat todisteita sodan mielettömyydestä, Suuri Pohjan sota tarjoaa loputtomasti erinomaista aineistoa, Isosta vihasta Ukrainassa harjoitettuun poltetun maan taktiikkaan.

      Niille, jotka kaipaavat tietoa siitä, miten heidän oman isänmaansa kohtalo ratkaistiin, voisi museo tarjota täsmätietoja: ukrainalaiset, puolalaiset, venäläiset, ruotsalaiset, tanskalaiset, norjalaiset, saksalaiset, virolaiset, baltit, venäläiset ja suomalaiset ovat tarinan keskeisiä toimijoita puhumattakaan turkkilaisista, jotka olivat tietyssä vaiheessa jopa ratkaisevassa asemassa.

     Museo siis voisi ja sen pitäisikin tarjota ikkuna nykyisyyteen useimmille pohjoisen Euroopan kansoille ja hieman muillekin, aivan erityisesti ukrainalaisille ja turkkilaisille. Nykyisistä valtioista mukaan kuuluu myös Valko-Venäjä. Pietarin kaupungin synty ja henkiin jääminen liittyy erottamattomasti Suureen Pohjan sotaan, samoin Viipurin liittäminen Venäjään.

     Uudessakaupungissa vuonna 1721 tehtyjen poliittisten ratkaisujen merkitys näyttää monien kysymysten osalta jääneen varsin hämäräksi kaikkien osapuolten myöhemmille polville. Yleensä tyydytään lähinnä muistamaan omat saavutukset tai kärsityt loukkaukset. Esimerkiksi sitä, että Karjalan kannaksen asutus jäi esivallan vaihtumisesta huolimatta suomalaiseksi, ei Venäjällä yleensä näytä ymmärrettävän.

     Tapahtumat Suuren Pohjan sodan aikana jakavat yhä jyrkästi mielipiteitä, erityisesti Venäjän ja Ukrainan välillä. Ison vihan luonteesta ja Suomen asemasta Suuressa Pohjan sodassa riittää yhä keskustelemista. Itämeren yhteyden vaalijoille muistot siitä, miten Baltian maat ja Pohjois-Saksan alueet kuuluivat saman kruunun alaisuuteen kuin Suomi, ovat kiinnostavia perspektiivin antajia.

     Uudenkaupungin rauhan museo olisi tuhannen taalan paikka Suomelle ja Uudellekaupungille tuoda yhteen tutkijoita Turkista ja Ukrainasta Tanskaan ja Norjaan ulottuvalta alueelta, Puolaa ja Saksaa unohtamatta.

      Mukaan kuuluisi myös Siperia, jossa merkittävä määrä Ruotsin armeijan sotavankeja joutui olemaan. Yksittäisten ihmisten kohtalot, paikkakuntien tapahtumat, sodan kärsimykset ja koettelemukset, armeijan mobilisoinnin ja ylläpidon kustannukset, aseteknologia, taktiikka ja strategia, uskonto, arkipäivä ja juhlat, koko tämän ratkaisevan vuosisadan elämän kirjo kuuluisi tavalla tai toisella tämän uuden museon intressipiiriin.

     Yksi museo ei voi kertoa koko maailmanhistoriaa. Yhden maailmanhistorian merkittävän tapahtuman näkökulma sen sijaan tarjoaa mahdollisuuden syventää historiallista tietoisuutta ja ymmärrystä nykypäivästä niin meille kuin muillekin asiaan liittyville kansoille.

     Välttämättömät esineet ovat helposti löydettävissä: muutama aikakauden musketti, miekka ja univormu eri maista, laivojen pienoismalleja, pienoismalli Kaarle XII:n armeijasta marssilla Ukrainassa kaikkine erilaisine huoltovankkureineen, rummunlyöjineen, kenttäsaarnaajineen, kaupustelijoineen jne. voisi tarjota havainnollisen kuvan niistä ongelmista, joita armeijoiden huolto aikoinaan tarjosi sekä niille itselleen että ympäristölle.

     Museon avaaminen sopisi ajoittaa merkkipäivään vuonna 1721. Sitä olisi pohjustettava useilla kansainvälisillä seminaareilla, joissa vihdoin viimein selvitettäisiin Suureen Pohjan sotaan ja sitä koskevaan historiankirjoitukseen eri maissa liittyviä erimielisyyksiä.

      Suorastaan triviaali asia on kysymys eri osapuolten tappioista sodan eri taisteluissa. Kuten tunnettua, manipuloinnin mahdollisuudet ovat näissä kysymyksissä erittäin suuret ja niitä ovat osapuolet myös käyttäneet hyväksi. Katsokaapa vain, mitä Wikipedia kertoo Riilahden (Gangut) tai Poltavan taistelujen tappioista eri osapuolten versioina!

     Suomi, joka viime kädessä jälkiviisauden valossa hyötyi Ruotsin heikkenemisestä, on juuri sopiva maa organisoimaan tätä kansainvälistä yhteistyötä ja pitämään sen jälkeen yllä kansainvälisesti kiinnostavaa museota, jonne eri maista tehdään varta vasten vierailuja ja jossa aikakauden tutkijat vuosittain tapaavat.

     Kyse ei ole suurista summista. Itse asiassa tutkijaseminaarien järjestäminen on niin halpaa, että on pelättävissä, ettei se sen vuoksi kiinnosta korkeita päättäjiä. Museorakennus on jo vaativampi urakka ja siihen, jos mihin pitäisi löytyä EU-rahaa. Kyseessä on sentään yksi Euroopan historian solmukohta ja merkittävin sellainen, jossa Suomi on keskeisessä asemassa.

Herätys, Uudenkaupungin kaupunginjohtaja, Suomen hallitus, mepit, sun muut lobbarit!

 

Lisäys 4.7.2026: Tämä ei mennyt aikoinaan läpi, kun ajankohtaa ei kai pidetty sopivana eikä aihettakaan tärkeänä. Elettiinhän ikuisen rauhan aikaa. Nyt saattaa tämä aikamme monen mielestä olla muuten vain sopimaton, mutta vielä se sopivakin aika tulee, joten asian voisi ainakin valmistella toteutuskuntoon.

 

Uuden hurskauden temppeli

 

Baabelin tuho

 

Kari Klemelä, Virtuaaliluostari. Mansarda 2024, 300 s.

 

     Monipuolinen slaavilaisten kielten kääntäjä, maailmanmatkaaja ja kustantaja Kari Klemelä on kirjoittanut huikean parodian suomalaisesta luostariyhteisöstä, jolla näyttää olevan jonkinlaisia kosketuksia todellisuuteenkin.

     Yhtäläisyydet todellisuuden kanssa eivät toki voi olla kovin suuria, koska kirja paisuu lopulta hyperboliseksi virtuaaliseksi apokalypsiksi, jonka mahdollistaa digitaalitekniikka, joka pystyy luomaan koko näkyvän maailman uudestaan ja täyttämään sen hahmoillaan.

     Tällaisen tekniikan mahdollisuuksia ovat monet meistä jo saaneet kokea ja hämmästyä. Tekoäly muuttaa maailmassa yhä useampia asioita ja miksei sitten saman tein hurskauselämääkin.

     Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että avatarit pantaisiin kilvoittelemaan jokamiehen puolesta, eikä myöskään tiibetiläisestä rukousmyllyjen koneellistamisesta. Kyllä vanha luostariyhteisö säilyy yhä, vajavaisine ihmisineen.

     Itse asiassa tuollaisissa yhteisöissä taitavat aivan erityisesti kukoistaa tietyt inhimilliset paheet ja kieroutumat. Igumeniksi saattaa tulla narsisti ja vaikkapa sadisti. Tiukan autoritaarinen rakenne mahdollistaa aivan erityisen rumia ilmiöitä.

    Satun huomaamaan, että olen hiljattain blogannut myös toisesta uskovien yhteisöstä, jota Annastiina Heikkilä on kuvannut romaanissaan ”Rakkaus ja armo” (ks. Vihavainen: Haun naislampaat tulokset). Heikkilän kirjassa tyranni on onnistunut lannistamaan yhteisönsä jäsenet niin perusteellisesti, että he ovat alkaneet ylistää kokemaansa sortoa kuin aikoinaan kommunistit Stalinin hallintoa.

     Klemelän luostarissa asiat ovat toisin. Siellä yhteisön jäsenet (heistä vain pari on munkkeja) ovat miehiä, jotka lähes laidastaan ymmärtävät, mikä johtaja on miehiään ja hautovat salakapinaa, joka viimein toteutuu virtuaalis-hyperbolisessa mitassa. Siis melkein mahdollisuuksien rajoissa.

     Toki kuvitelma siitä, että virtuaalitekniikkaan perustuva ”luostari” olisi tullut jopa valtiovallan yhdeksi kärkihankkeeksi ja saanut avajaisiinsa vieraita kaikkien uskontokuntien johtoportaasta, kuuluu jo fantasian, muitta myös ymmärrettävän parodian piiriin, kuten moni muukin kirjassa kuvattu asia.

     Miksei muka nykyaikainen ihminen voisi hyödyntää kaikkia uusia mahdollisuuksiaan myös hurskauselämässä? Mitä ihminen siitä hyötyy, jos hän vain kyhjöttää kylmässä keljassaan nälissään ja janoissaan? Kysehän on hengen, sielun kehittämisestä ja sen mahdollisuuksien laajentamisesta. Nykyaikaiset keinot ovat miellyttävämpiä ja kai tehokkaampiakin.

     Huippumodernin hurskausinstituutin rakentamisen ohella kirjassa on merkittävä rooli myös madagaskarilaisella magialla ja primitiivisellä uskonnolla. Se ilmeisesti toimii kontrastina kaikelle modernille ja näyttää siltä, että kirjailija tuntee sitä huomattavan hyvin, tiettävästi omasta kokemuksestaan.

     Kirjan kannessa on lemuuri (kissamaki, rengashäntämaki), joista olen joskus kirjoittanutkin (ks. Vihavainen: Haun lemurit tulokset). Kyseessä ovat äärimmäisen hassunkuriset otukset, jotka ovat kasvoiltaan ihmisen näköisiä ja aivan julmettuja matkijoita. Niiden temppuja katsellessa luulisi näkevänsä eläinten tekevän pilaa ihmisistä, erityisesti journalisteista.

     Lemurin rooli tässä kirjassa jää kuitenkin minulle epäselväksi, samoin kuin koko madagaskarilaisen kulttuurin. Kaiketi jälkimmäinen edustaa kaiken keonotekoisen hypetyksen vastakohtaa ja edellinen, uhanalainen eläin symbolisoi sen asemaa tässä maailmassa. Mutta kyllä Madagaskarillakin katsotaan ”Kauniita ja rohkeita”…

     Joka tapauksessa kirjan henkilögalleria on varsin monipuolinen ja siihen kuuluu erityisesti muuan  hiljattain edesmennyt boheemikirjailija ja seikkailija, jonka hahmo osittain, mutta vain osittain muistuttaa Pentti Saarikoskea.

      Lisäksi mukana on tyrannimaisen, ailahtelevan ja kyynisen igumenin ohella muuan tutkija, munkkeja, kaiken maailman talkoolaisia eli ilmaista työvoimaa, jota riistetään sekä erikoismiehiä duunarista IT-velhoon.

     Hullunkurisen traaginen on nuori munkki, jonka homopari haluaa adoptoida tyttärekseen(!) ja joka heikkotahtoisena taipuukin mihin tahansa. Homous ei nouse kirjassa suureksi teemaksi, mutta on ilmeisesti tämän luostarin perusasetus. Modernia henkeä ei puutu.

     Palvottu kirjailija-seikkailija on nousut koko luostarin symboliksi, mitä narsistinen igumeni ei tietenkään ole sietänyt. Hän kuolee sitten tulipalossa ja lukija saa arvata, onko kyseessä murha ja miten se oikein tehtiin. Näennäisesti tyynen pinnan alla yhteisöä raatelevat igumenin oikut ja määrätön kunnianhimo sekä ylpeys.

     Ylpeyshän on synneistä ensimmäinen ja ymmärrettävästi juuri se halutaan kukistaa luostareissa. Samaan aikaan ja ehkä juuri siksi se myös saattaa siellä nousta aivan erityiseen rooliin. Siinäpä aineksia modernille hurskausinstituutille, joka tässä kirjassa on hahmoteltu.

 

Orwellin vuosisata?

 

Suuri kriitikko ja nykyaika

 

     On harvoja vuosisatoja, joita voitaisiin nimittää yhden henkilön mukaan. Ehkä sellaisia ei olekaan, on vain lyhempiä aikakausia, joihin joku tavalla tai toisella suuri mies on lyönyt leimansa: Aleksanteri Suuri, Ludvig XIV, Hitler, Stalin…

     Varsinaiset intellektuellit eivät koskaan liene ansainneet niin suurta kunniaa, että aikakausi olisi nimetty heidän mukaansa. Tämä sillä rajoituksella, että intellektuellien piiristä rajataan pois uskonnon perustajat, jotka kyllä tavallaan kuuluvat tuohon kategoriaan.

     Tietenkin voimme muistaa myös sen, että Stalin halusi olla nimenomaan suuri teoreetikko (Toki Marxin ja Leninin ainoa uskollinen oppilas), joka myös sai vallan toteuttaa teoriansa käytännössä. Olihan se huikea rooli, kuten sittemmin myös hänen oppilaansa Maon asema Kiinassa. Ihmisjumaluudestahan siinä oli kysymys.

     Nyt saatamme joka tapauksessa elää jo Orwellin aikakautta. Hän on kuvannut meidät jo lähes sata vuotta sitten.

     Orwellista olen silloin tällöin kirjoittanut ja kuuluu yleissivistykseen (mikäli sellaista yhä on) tuntea ainakin hänen kirjansa 1984 perusajatus ja mielellään vielä myös Eläinten vallankuous, joka oli huikean hauska, mutta tosi Neuvostoliiton alkuvuosien historia.

     Orwell oli kuitenkin myös liberaalin yhteiskunnan kriitikko, joka ymmärsi sen vaaran, joka näennäisesti vapautta palvova (siis ei sitä kunnioittava, vaan palvova) yhteiskunta saattoi muodostaa, mikäli sen jäsenet olivat kyllin lammasmaisia laumasieluja, mitä ihminen itse asiassa taitaa lajityypillisesti olla.

     Orwell ei ole pelkästään abstraktin dystopian kriitikko, vaan myös herkkävaistoinen oman kotimaansa todellisuuden analysoija, jonka kunnianhimona ei ole niputtaa asioita jonkin kaavan mukaisiksi, vaan pyrkimys ymmärtää näkemäänsä todellisuutta, joka aina on enemmän tai vähemmän ristiriitainen.

     Juuri nyt kaivattaisiin orwellilaista otetta sen maailman ymmärtämiseen, joka meillä on ympärillämme. Se ei tarkoita ainoastaan sen liiankin ilmeisen ja masentavan totalitaarisen aineksen nostamista esille, vaan myös muiden ja siitä usein riippumattomien ilmiöiden merkityksen ymmärtämistä.

     Erityisesti Ukraina  sota on räikeästi osoittanut sen intellektuaalisen tason, joka tällä vuosituhannella on kehittynyt yhä surkeammaksi ainakin Euraasiassa ja Amerikassa. Asiaa ei kannata kuitata sillä, että sota tyhmentää tai vaientaa jokaisen, joka kuuluu sen henkiseen vaikutuspiiriin. Orwell kirjoitti sota-aikana yhtä terävästi kuin sen jälkeen.

     Nykyinen omahyväinen typeryyden kaikkiallisuus (kiitos termistä, Seppo Oikkonen) on luultavasti uusi ilmiö ja kun asia sattuu yhteen toisen maailmansodan jälkeisen valtavan koulutustason ja varallisuuden nousun kanssa, on se sitäkin huolestuttavampaa.

     Aiemmin oli helppo ymmärtää toimeentulon rajamailla taistelevien ihmisten fanaattisuutta ja kaiken toivon panemista kaikkikäsittävään yhteiskunnalliseen vallankumoukseen, jonka edistämisestä tuli sekulaarinen uskonto.

     Nyt näemme tuon tilanteen parodian, jossa ollaan usein jo niin pohjalla, ettei alemmas enää pääse. Aritmetiikkakin alkaa olla kiellettyä ja vihattavaa vallankumouksellisuutta valtavirralle, joka erilaisten vapaustunnusten alla pyrkii yhä julkeampaan mielipideterroriin.

     No, näitä piirteitä demokratiassa on ollut ainakin parisataa vuotta. tämänhän näki jo Tocqueville aikoinaan (ks.  Vihavainen: Haun tocqueville tulokset ). Mutta ovatko ne koskaan olleet yhtä yksinomaisesti vallitsevina?

 

Tässä vähän lisää Orwellista:

 

lauantai 8. tammikuuta 2022

Vapaan hengen lapsia

 

Englantilaisen intellektuellin aikalaispohdintoja

 

The Collected Essays, Journalism and Letters of George Orwell. Volume III. As I Please 1943-1945. Edited by Sonia Orwell and Ian Angus. Penguin books 1971, 492 s.

 

     George Orwell (1903-1950) on muuan 1900-luvun ensi puoliskon intellektuaalisista jättiläisistä -kuin majakka yössä, joka auttaa orientoitumaan merellä myrskyävällä.

     Hänen uransa oli hätkähdyttävä: Etonin käynyt nuori mies toimi siirtomaapoliisina Burmassa, sitten opettajana ja sitten vapaaehtoisena Espanjan sisällissodassa. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen hän kirjoitti ahkerasti erilaisiin, myös äärivasemmiston lehtiin ja samaan aikaan loi nerokkaat teoksensa Eläinten vallankumous ja 1984.

     Orwellille tyypillistä on lähes maaninen sitoutumattomuus. Jopa totaalisen sodan aikana hän kieltäytyy stereotyyppisistä ratkaisuista, jotka tekevät elämän helpoksi niin monille. Hän pysyy aina englantilaisena patrioottina, mutta huomauttaa aina silloin tällöin, ettei kuvittele englantilaisten olevan jotenkin saksalaisia parempia…

     Yksinkertainen sielu kysyy tietenkin heti sen jälkeen, miksi sotaa sitten oikein käydään? Vastaus on tietenkin Hitlerin politiikka, jota vastaan myös Orwellilla on paljonkin. Kaikki totalitaarinen (hän käytti tuota sanaa jo sodan aikana) hallinto on lähtökohtaisesti pahaa ja sitä on vastustettava.

     Englantilaista yhteiskuntaa tai paremminkin eräitä sen ilmiöitä vastaan Orwellilla on hyvinkin paljon sanottavaa. Sen mieletön eriarvoisuus, ulkokultaisuus ja valheellisuus ovat asioita, jotka olisi kyettävä voittamaan.  Jopa BBC-ääntämys on vihattava asia ja uutta normia olisi ehkä etsittävä maalaisen Yorkshiren murteen ja lontoolaisen cockneyn suunnalta. Viimemainittuhan on kaikkein halveksituin ääntämyksen laji…

     Englantilaisen imperialismin rikokset esimerkiksi Intiassa ovat monet, eikä niitä kannata puolustella ja koko systeemi olisi mahdollisimman rauhanomaisesti ja pian purettava. Itse asiassa englantilainen yhteiskunta on niin mätä, että sodan alussa Orwell suorastaan kysyi, olisiko saatava ensin aikaan vallankumous, että maa pystyisi selviytymään sodasta.

     Mutta eihän tämä tarkoita sitä, että koko englantilaisuus olisi vain tuhoamisen arvoinen asia. Lämpimänä patrioottina Orwell ylistää yhä uudelleen maanmiestensä hyveitä -joita paheiden ja epäkohtien olemassaolo ei suinkaan tee olemattomiksi.

     Englantilainen suvaitsevaisuus on kullan arvoinen asia maailmassa, jossa totalitarismi kasvaa joka puolella. Englantilaisilta puuttuu hehkuvaa intoa taistella jonkin asian puolesta, mutta riittää kyllä rauhallista päättäväisyyttä vastustaa pahaa.

      Itse asiassa Englanti kaikkine paheineen ja puutteineen nousee selvästi muiden kansakuntien yläpuolelle, voisi Orwellin pohdinnoista päätellä, vaikka hän ei suinkaan alennu asiaa suoraan sanomaan. Jopa englantilainen keittiö, jota on niin paljon parjattu, on kerrassaan mainio instituutio ja sille on omistettu laaja essee.

     Orwell hahmottelee myös täydellisen pubin, jollaista valitettavasti ei hänen tiedossaan vielä ole, vaikka melko lähelle sitä saatetaankin joissakin tapauksissa päästä. Tuntuukin tosiaan siltä, että viihtyisä vanhan kansan pubi, jossa on takkatuli ja sympaattiset tarjoilijattaret, on säilyttänyt jotakin olennaista englantilaisuuden parhaista piirteistä. Turistikin sen vaistoaa ja ihastuu.

     Orwellin tapa samaan aikaan kehua ja haukkua tai ainakin ankarasti arvostella toiselta puolelta aivan samoja asioita, on varmasti ärsyttänyt monia. Hän inhoaa aivan erityisesti asiaa, jota nimittää -minusta epäonnistuneesti- nationalismiksi.

     Orwell rinnastaa toisiinsa ja tuo ”nationalismin” käsitteen alle niinkin erilaisia asioita kuin varsinaisen nationalismin, brittiläisessä muodossa kehuskelevana jingoismina, militarismin, jonka ilmentymille englantilaiset itse asiassa spontaanisti naureskelevat, mutta se ohella myös kommunismin, poliittisen katolilaisuuden, sionismin, antisemitismin, trotskilaisuuden ja pasifismin.

     Kaikkien noiden tunnusten alla voidaan havaita taipumusta samanlaiseen anti-intellektuaaliseen sitoutumiseen, yksisilmäisyyteen, jossa todellisuudelle tehdään väkivaltaa ja kieltäydytään näkemästä sen niitä osia, jotka eivät tue tiettyä asennetta ja näkökulmaa.

     Nationalismeja on Orwellin mielestä sekä positiivista että negatiivista laatua. Jälkimmäisestä esimerkkinä on trotskilaisuus, joka on stalinismin negaatio ja itse asiassa elää vain sen rikosten ja mielettömyyksien arvostelusta. Toki ne ovatkin monet ja kauhistuttavat. Orwell ei ole unohtanut eikä pyyhkinyt muistista Ukrainan nälänhätääkään, joka monelle suuren liittolaisen ihailijalle näyttää nyt (sodan aikana) olevan yhdentekevä.

     Orwellin keskeinen huolenpidon kohde on kuitenkin intellektuelli, erityisesti englantilainen. Klerkkien petos, -tätä Julien Bendan ennen sotaa käyttöön ottamaa käsitettä hän ei käytä- on sodan aikana tullut yhä ilmeisemmäksi. Konkreettisia esimerkkejä riittää.

     Kaikki on kuitenkin suhteellista. Englantilainen intellektuelli saattaa olla yksipuolinen, mutta ei sentään toisessa maailmansodassa enää täysin yksisilmäinen. Itse asiassa kielteinen suhtautuminen kaikkeen englantilaisuuteen on kuitenkin yhä englantilaisen intellektuellin tavaramerkki -ja tämä keskellä sotaa!

     Kuitenkin on myönteistä, ettei saksalaisia tämän sodan aikana enää leimata hunneiksi joilla pilakuvissa on sian pää. Itse asiassa jo ensimmäisessä maailmansodassa mannermaalle lähetetyt sotilaat oppivat siellä ihailemaan saksalaisten urheutta. Liittolaisia he taas oppivat vihaamaan. Kuten niin usein, tässäkin mentiin liian pitkälle eikä sitten enää ymmärretty Hitlerin vaarallisuutta.

     Myönteistä kehitystä on ollut myös se, ettei sotaa enää aloitettu -toisin kuin vuonna 1914- järjettömän innostuksen vallassa. Myös sen loppuminen noteerattiin hillitysti. Ei sota ole juhlimisen aihe.

     Negatiivisen nationalismin lajeihin kuuluvat Orwellin mielestä myös sekä anglofobia että antisemitismi. Jälkimmäinen on hänen mielestään sodan aikana lisääntynyt, vaikka kaikki toki ovat moraalisesti kauhistuneita natsien kaasu-uuneista, kuten Orwell kirjoittaa. Ei se kuitenkaan itse ilmiötä hävitä.

     ”Nationalismi”, sellaisena kun Orwell sen määrittelee, on sekä intellektuaalinen että moraalinen puute, vajavaisuus, josta olisi päästävä irti. Tuttu ilmiöhän tämä on meilläkin. Se on ilmiselvästi yhäkin olemassa ja juhlii yhä uusia voittojaan lähes rankaisematta, kuten jokainen ajankohtaisia keskustelupalstoja seuraava tietää.

     Sana ”nationalismi” on kyllä Orwellin esityksessä yritetty levittää aivan liian kapeaksi sateenvarjoksi laajojen asiakokonaisuuksien ylle, mutta termin tällaisen käytön voinee ymmärtää aikakauden taustaa vasten. Sille sivistysnationalismille, jonka tavoitteena oli pienten kansakuntien nostaminen kulttuurikansojen joukkoon, ei ole mitään tilaa Orwellin galleriassa.

     Toki minkä tahansa liikkeen tai aatteen kannattajat voivat tehdä aarteestaan palvonnan kohteen ja siten vapautua älyn ja moraalin hankalasta taakasta. Omakohtaiset muistelmansa tästä kirjoitti aikoinaan neuvostoliittolainen toisinajattelija Lev Kopelev (И сотворил себе кумира, tämän germanofiilin teos mainitaan usein myös saksalaisena versiona Und schuf mir Einen Götzen). (ks. Vihavainen: Haun копелев tulokset).

     Kuten Orwellin kirjoitukset, myös Kopelevin kirja olisi syytä suomentaa ja lukea aina silloin tällöin. Vaikka maailma on muuttunut, kun totalitaariset diktatuurit ovat kukistuneet, ei se merkitse sitä, että itse totalitaarinen ajattelu olisi mihinkään hävinnyt. Itse asiassa taidamme elää sen uutta kukoistuskautta.

Orwellista lisää esim. Vihavainen: Haun engsos tulokset.

 

Kiitoksia

 

Kiitos ja ylistys

 

     Kristilliseen hurskauteen ja eritoten kirkolliseen protokollaan kuuluu myös se osasto, jossa kiitetään Luojaa.

     Tunnetuimpia alan tekstejä ovat meillä Suvivirsi sekä Hilariuksen kiitosvirsi ja Te Deum laudamus (sinua Jumala kiitämme, ks. Te Deum – Wikipedia ).

     Tuota viimemainittuahan oli tapana aina laulaa, kun oma armeija sai voiton vihollisesta. Niin sanotussa Suursaaren meritaistelussa vuonna 1788 molemmat osapuolet menettivät tuhansien tykinlaukausten jälkeen yhden laivan kokonaan ja muut olivat yleensä kovin huonossa kunnossa, mutta nilkuttivat kotisatamaansa.

     Venäjältä meni siinä rytäkässä noin 600 miestä ja Ruotsilta puolet siitä. Kuitenkin koko Kustaa III:n suunnitelma Pietarin valtaamiseksi yllätysiskulla kariutui, kun Venäjän laivasto jäi lyömättä pois pelistä.

     Silti laulatettiin Te Deumia kaikissa Ruotsin kirkoissa ja samoin tehtiin myös Parkumäen taistelun jälkeen, kun noin 600 vihollista oli joko tapettu tai vangittu. Kuitenkin strateginen menestys jäi taaskin saamatta, kun venäläiset pureutuivat Laitaatsiltaan ja estivät pääsyn Puumalaan.

     Yhtä kaikki, ilo omasta menestyksestä sodassa on hyvin ymmärrettävä asia. Siellähän olisi aina voinut käydä myös päin vastoin. Useissa tapauksissa molemmat osapuolet ovatkin laulattaneet Te Deumia ja julistaneet itsensä voittajiksi samassa taistelussa. Olisi näet huonomminkin voinut käydä.

     En tiedä, miten usein tuota hymniä on laulatettu Ukrainan sodan aikana vain onko se jo mennyt tykkänään pois muodista. Aihetta joka tapauksessa olisi tämän luokan teurastuksen takia löytynyt, kun asiat eivät menneetkään niin huonosti kuin olisivat voineet mennä. Oleellista on osata niin sanotusti kehystää ne oikein.

     Bolševikit olivat tämän alan mestareita. ”Elämä on tullut paremmaksi, toverit, elämisestä on tullut iloisempaa! (Жить стала лучше, жить стало веселее), lausui toveri Stalin kansalleen ensimmäisessä stahanovilaisten kokouksessa marraskuussa vuonna 1935.

     Asia piti mitä suurimmassa määrin paikkansa. Nyt oli alettu myydä leipää vapaasti, vaikka hinnat tosin samalla nousivat. Enää ei viljan kasvattajien kuitenkaan tarvinnut miljoonittain kuolla nälkään, kuten vielä kaksi vuotta aiemmin oli tapahtunut.

     Jos ei tämä ollut iloitsemisen ja kiitoksen arvoinen asia, niin ei sitten mikään. Mikäli sama olisi tapahtunut Suomessa, olisi meillä vanhaan tapaan yritetty ensin viritellä Suvivirttä, mutta koska se kuului vihollisen arsenaaliin ja olisi johtanut erittäin vakaviin seuraamuksiin, olisi sen sijasta ehkä viritetty Kansainvälinen, joka pian sekin jäi pois muodista ja muuttui epäilyttäväksi.

     Ilo ja riemu on joka tapauksessa yleensä suurimmillaan yllättävän henkiin jäämisen johdosta, kuten monet pahoissa paikoissa olleet voivat todistaa.

    Kiitoksen sijaa löytyy myös ihan tavallisista asioista, kuten erityisesti buddhalainen kokemus osoittaa. Meidän kansalliseen aarteistoommehan kuuluu Oskar Merikannon säveltämä Eino Leinon Kiitoslaulu, jossa kiitetään aivan yksinkertaisista perusasioista (ks. Видео Bing ).

     En tiedä, mutta kuvittelen, että euforisen olon oli Eino saanut huomattuaan parantuneensa hirveästä krapulasta ja elämän sentään jatkuvan kaikessa suloisuudessaan. Siinähän se oli se kaikkein suurin ilon aihe.

     Olen joskus kirjoittanut kiitospäivästä, viitaten amerikkalaiseen perinteeseen. Kiitospäiviä on meilläkin vietetty ja ehkä vietetään yhäkin, mutta ei sitä kyllä mistään huomaa.

     Luulisi kuitenkin, että maailman onnellisimmalla kansalla, jos kellä olisi tässä asiassa jotakin  erityistä sanottavaa koko maailmalle. Tosin meillä on varottava kiittelemästä omia olojaan kovin näkyvästi, välttääkseen kansan yleisen ja oikeutetun vihan.

     Kollektiivinen kiitollisuus taas on kovin abstrakti ja vaikea asia, kun onnen lahjat eivät vain ota jakaantuakseen tasa-arvoisesti, eikä enää meidän päivinämme kannata yrittää herättää kiitollisuutta sen johdosta, mettä on sentään hengissä. Se voidaan tulkita pilkanteoksi.

     Onni ja sen tavoittelu ovat joka tapauksessa ihmiselämässä tärkeitä ja jopa virallisestikin keskeisiä asioita (vrt. Vihavainen: Haun onni tulokset ). Ei siitä nyt tässä sen enempää kuin, että aina se jotakuta harmittaa, jos joku lähimmäinen sitä omalta kohdaltaan kehtaa julistaa ja sellainen olisi kai varma tapa hankkia ikuisia vihamiehiä.

    Joka tapauksessa tällaisia suuria onnellisuutensa julistajia on ollut olemassa. Sellainen oli Walt Whitman, periamerikkalainen runoilija, joka ei vielä ollut kuulutkaan siitä mahdollisuudesta, että onni löytyisi tavarataivaasta. Sitä kun ei vielä ollut luotu.

     Nuoruudessani olin suuri Whitman-fani ja hiomaan olleen kuka ties jopa edistyksellinen ennen aikaani, sillä Walt oli myös homo, mikä taitaa ilmetäkin joistakin hänen runoistaan, kun niitä tarkemmin lukee. Ne muuten liittyvät taisteluihin ja siihen sääliin, joka kohdistuu viattomiin ja komeisiin nuoriin uhreihin.

     Joka tapauksessa Whitman mielestäni edusti tiettyä tervettä suhtautumista maailmaan ja osasi antaa arvoa sen antimille. Hän oli myös suuri demokraatti ja joka kirjoitti myös kirjan otsikolla ”Democratic vistas”.

      Olihan se nyt ajan oloissa sentään järjestelmä, joka ei typerästi ja tarpeettomasti kaikkialla rajoittanut ihmisen toimintaa. Siitä puolesta Amerikassa kyllä huolehti kansalaisyhteiskunta, kuten Tocqueville jo oli huomannut, mutta eihän ihan kaikkien tarvinnut olla laumasieluja.

     Whitmanin ”Song About Myself” (ks. Song of Myself. | Whitman Archive ) on häpeämättömän itserakkauden ja maailmaan tyytyväisyyden ylistyslaulu, jota en ehkä oikein osaisi kuvitella syntyneeksi maailman onnellisimmassa maassa, vaikka edellä mainittu Leinon kiitosvirsi liippaakin sen tunnelmia läheltä.

     Luulen, että jos joku meillä kyhäisi nykyään jotain vastaavaa, syntyisi yleinen lynkkausmieliala taantumuksellista vastaan ja johtaisi ainakin runoilijan henkiseen pahoinpitelyyn. Siinähän sitten saisi vähän tutustua siihen varsinaiseen todelliseen elämään, kuten tavallinen kansakin joutui tekemään…

     Kuitenkin minusta tuntuu, ettei Whitman ole narsisti, pikemmin hyvin kaukana siitä. Hänen itserakkautensa ei näytä millään tavalla sulkevan pois toisiin kohdistuvaa samanlaista tunnetta, vaan olevan samaa jatkumoa. Itse asiassa koko runossa on jotakin hyvin buddhalaista.

     Mikä oli mahtanut aiheuttaa tuossa ilmenevän Whitmanin euforisen kokemuksen ja oliko sillä kestävää merkitystä? Kysymys on mielesätäni kiinnostava.

     On sanottu, että ollut on antanut useammille ihmisille tässä maailmassa käsityksen taivaasta, kuin kaikki rukoukset yhteensä.

     En ihan usko tähän, enkä myöskään siihen, että tuo Whitmanilainen euforia olisi suoraa seurausta tai heijastusta pelkästään joistakin aivojen aineenvaihduntailmiöistä, jotka olisi saavutettu vaikkapa ”ruoholla”. Ehkäpä hänen kirjansa ”Ruohon lehtiä” (Blades of Grass) ei edes viittaa cannabikseen.

     Tai sitten viittaa. Alan miehet tietänevät paremmin. Joka tapauksessa Whitmania voi pitää eräänlaisena sekulaarina pyhimyksenä, ainakin mitä hänen tuotantoonsa tulee. Elämäkerrasta en tiedä.

     Kun alamme taas viettää kiitospäiviä, kannattaisi pohtia ajatusta niihin liitettävästä Whitman-matineasta/messusta.

     Toki voimme odottaa, että joku espoolaismies taas loukkaantuu pahoin kuullessaan moista, tämän maailman onnettomia omalla ilollaan rienaavaa tekstiä ja vaatii huomattavia vahingonkorvauksia sen kuulemisesta

Ei makseta.