Radikaalia

 

Radikalismin viettelys ja lääke

 

     The New York Review of Booksin vanhana lukijana totuin aikoinaan törmäämään sellaisiin ajatuskulkuihin, joissa radikalismi ilman muuta oletettiin hyväksi asiaksi sinänsä.

      Kirjojen mainoksissa toistui yhä uudelleen ”a radical way”, joka jo sellaisenaan tuntui lupaavan tietylle lukijakunnalle jotakin uutta ja kiinnostavaa.

     Tavallaanhan niin kai olikin. Olemassa olevalta ja koetulta pohjata eteenpäin siirtyminen kuulostaa a priori kovin tylsältä ja kesyltä asialta, eikä se innosta tempautumaan mukaan koko sielulla ja aatteen palolla.

     Vasta sellainen tapa ajatella, jolla on ihmelääkkeen ominaisuudet (vrt. käärmeöljy) ja joka lupaa muuttaa maailman aivan uudeksi, saa etenkin nuoren ja maailmaa ymmärtämättömän ihmisen innokkaaksi kannattajakseen.

     Parasta on, mikäli uutta oppia julistaa joku suureksi julistettu hahmo, joka antaa kannattajilleen luvan tehdä asioita, joita muuten pidettäisiin rikoksina. Maksim Gorkihan sanoi, että Lenin sai Venäjän kansan mukaansa antamalla sille kuvan käyttäytyä häpeällisesti.

     Vastaavia helppoheikkejä, auktoriteetilla tai ilman, riittää tänäänkin. Olennaista on, että luvataan niin paljon, että noiden kuviteltujen suurten saavutusten rinnalla kaikenlaisten oheisvahinkojen merkitys jää aivan olemattomaksi.

     Varsinaiset hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden utopiat ovat nyt pois muodosta, mutta maailman pelastaminen on sen sijaan sen luokan asia, että sen hyväksi tehtynä ei mikään rikos oisi olla edes rikos.

     Sitä paitsi lennokas ja riittävän epäkriittinen teoria (tämän piiriin lasken myös ns. ”kriittisen teorian”) antaa mielikuvitukselle siivet ja auttaa irtautumaan todellisuudesta, joka saattaa monesta asiaa ymmärtämättömästä tuntua niin valjulta ja tyhjänpäiväiseltä, että sen mieluummin jättää hiomiotta.

     Korkean abstraktiotason sfääreissä kelpaa sen sijaan esteittä kaarrella ja tehdä kaiken maailman immelmanneja. Se on hurjaa (saks. toll)!

     Voi kysyä, miksi juuri radikalismi on aikamme syöpä ja muuan ilmeinen vastaus on, että maailma on ja on viimeisetn150 vuotta ollut niin kiivaassa muutoksen tilassa, mettä monet asiat ovat tosiaankin perä perää vanhentuneet ja myös konservatiivit ovat irtautuneet niistä havaittuaan asian perustelluksi.

     Ikävä vain, että monet niistä asioista, jotka nimenomaan eivät ole vanhentuneet, eivätkä sanan varsinaisessa merkityksessä voikaan vanhentua (ihmisen olemus, perhe, sukupuoli, kansallisuus) on radikaaleissa piireissä hylätty suurella innostuksella ja kyhätty niiden tilalle pilvilinnoja, jotka sitten ovat osoittautuneet pahimmillaan surmanloukuiksi ja parhaimmillaankin vain pilviksi pilvien joukossa.

     Viittaan vain fasismiin ja kommunismiin ja niiden johdannaisiin. Se, joka vielä muistaa 1970-luvun, tietää, ettei tässä puhuta vain vertauskuvilla. Usko oli yhtä totista ja fanaattista kuin se oli typerää ja todellisuutta ja sen tarjoamia faktoja uhmaavaa.

     Radikalismin paratiisi on aina tulevaisuudessa ja yleensä hyvin läheisessä tulevaisuudessa, ikään kuin kädenojennuksen päässä. Tarvittaisiin vain lyhyt ja iloinen taistelu, jollaiseksi Majakovski kuvasi vallankumouksen ja siellähän oltiin!

     Joka tapauksessa taistelua ja vihollisen nujertamista tarvitaan, sillä vanha ei suostu vapaaehtoisesti muuttumaan vastakohdakseen eikä mikään utopia voi sietää vanhan säilyttämistä. Vielä miljoonien ihmisten puhdistamisen ja kymmenien vuosien jälkeen neuvostoutopian toteutumista estivät ”menneisyyden jäänteet” (perežitki prošlogo).

     Mutta nämä asiathan ovat kaikkien tiedossa, vaikka paljon harvempien ymmärtämiä. Ennusteet lupaavat säikkymättömälle utopismille taas voittoa vaaleissa. Ajatukseton massa (vrt. Vihavainen: Haun bydlo tulokset) , joka onnittelee itseään hyvistä aikomuksistaan, ei vähästä säikähdä. Ei se opi mistään, ennen kuin on saanut tiensä päätökseen.

Mutta tässä taas muistutus meille kaikille:

 

Torstai 28. joulukuuta 2023

Epämuodikasta

 

Kohtuullisuutta etsimässä

 

Roger Scruton, Conservatism. Profile Books,  s.a. , 169 s.

 

     Pari vuotta sitten kuolleesta Roger Scrutonista ja hänen ajatusmaailmastaan on tullut kirjoitettua jo useamman kerran (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=scruton ).

     Se ei tee tarpeettomaksi palaamista niihin taas kerran. Meidän aikanamme olisi hyvin tarpeellista syventyä näihin näkökulmiin vähintäänkin kerran viikossa. Se voisi olla jonkinlainen vastapaino herkeämättömälle ja suuriääniselle anti-intellektualismin pommitukselle, joka yhä useammin rikkoo häikäilemättä totuudellisuuden periaatetta.

     Tässä pikku kirjassa Scruton hahmottelee konservatismin synnyn ja kehityksen poliittisena voimana erityisesti Britannian ja sen naapureiden esimerkkejä käyttäen ja pohtii myös sen ominaispiirteitä erityisesti liberalismiin ja radikalismiin verrattuna.

     Konservatismi ei Scrutonille ole pelkkä valtiollisesta vallasta taisteleva puolue. Kyseessä on erityinen tapa olla ihminen ja konservatiivinen temperamentti on saanut ilmauksensa niin taiteessa, musiikissa, kirjallisuudessa, tieteessä kuin uskonnossa. Tässä kirjassa tekijä kuitenkin käsittelee lähinnä konservatismin poliittista filosofiaa.

     Scrutonin tarkoittamassa mielessä konservativismi ei merkitse privilegioitujen säätyjen jäykkäniskaista kieltäytymistä maailmassa tapahtuvien muutosten näkemisestä, vaan on olennaisesti moderni maailmankatsomus, jonka juuret ovat valistuksessa.

      Scruton laskee esimerkiksi Locken nykyaikaisen konservatismin oppi-isiin. Se haluaa puolustaa yksilöä sortoa vastaan ja kannattaa oppia kansansuvereniteetista.

     Varhainen konservatismi oli paljolta kritiikkiä Ranskan vallankumousta vastaan, joka toimi elävänä esimerkkinä siitä, mitä mielettömyyksiä järjen nimissä voitiin saada aikaan. Eri maissa tämä kritiikki sai erilaisia muotoja, Ranskassakin ne vaihtelivat de Maistren filippiikeistä Tocquevillen viileään analyysiin ja empiiriseen lähestymistapaan.

     Nykyaikaisen konservatismin Scruton arvioi olevan nyt länsimaisen sivilisaation (ainoa?) puolustaja sen vihollisia vastaan. Noita vihollisia on erityisesti kaksi: poliittinen korrektius, joka pyrkii rajoittamaan sananvapautta ja sysäämään kaiken maailman pahuuden läntisen maailman syyksi. Toinen on uskonnollinen ekstremismi ja sen piirissä erityisesti militantti islam.

     Aikojen kuluessa konservatismin poliittinen rooli on vaihtunut, tradition puolustajasta liberalismia vastaan tuli liberalismin liittolainen sosialismia vastaan. Nyt se vastustaa liberalismin nimellä kaupiteltua pyrkimystä vapauden rajoittamiseen.

     Muutoksia on ollut, mutta olennaiset asiat ovat säilyneet, kuten usko siihen, että hyviä asioita on helpompi tuhota kuin rakentaa ja päättäväisyys puolustaa noita hyviä asioita poliittisesti organisoituja muutospyrkimyksiä vastaan.

     Konservatismilla on tuskin minkäänlaista kannatusta Britannian yliopistoissa, huomauttaa Scruton ja sama taitaa päteä koko läntiseen maailmaan nähden.

     Kuitenkin merkittävät konservatiivit kansoittivat vielä hiljattain sellaistakin kuulua opinahjoa kuin London School of Economics (LSE). Sellaisia historioitsijoita kuin Paul Johnson ja Niall Ferguson, jotka ovat irrallaan akateemisesta historiankirjoituksesta, Scruton nimittää dissidenteiksi.

     Samuel Huntington Amerikassa, Pierre Manent Ranskassa ja Roger Scruton englannissa ovat (olivat)samaa mieltä siitä, että niin sanottu multikulturalismi ei ole ratkaisu nykyajan ongelmiin, vaan osa niitä. Scrutonin mielestä vastaus ongelmaan on konservatismi, joka korostaa kansalaisuutta, sellaista kansalaisuutta, joka liittyy maahan ja sen perinteisiin eikä mihinkään ylikansalliseen ummaan.

     Konservatismista ja liberalismista puhuttaessa tulee aina mieleeni Venäjän tutkija Leonard Schapiro, joka korosti sitä, että kun konservatismin ja liberalismin välillä on vain aste-ero, on niiden ja radikalismin välillä olennainen jakolinja. Radikalismi on olemukseltaan sokeaa ja valmis tuhoamaan kaiken, mikä ei mahdu sen kaavoihin ja jonka merkitystä se ei kykene ymmärtämään.

     Venäjän tragedia oli, ettei siellä oikeastaan koskaan ollut liberalismia tai edes konservatismia. Sen sijaan siellä oli militantti taantumus, jota vastassa oli ekstremistinen radikalismi ja ne ruokkivat toisiaan.

     Toki oli olemassa yksilöitä, kuten Pjotr Struve ja jopa pieniä ryhmiä, kuten tunnettu Vehi-ryhmä, mutta ne hukkuivat demagogian ja väkivallan mereen. Bolševismi perustui uskomattoman alkeelliselle filosofialle, johon liittyi kyyninen kansankiihotus.

     Kun ajattelee nykyistä Venäjää ja sen ilmentämää mentaliteettia, tuntuu ilmeiseltä, että vanha bolševistinen radikalismi on siellä sisäänrakennettuna. Putinin Venäjän nimittäminen konservatiiviseksi olisi pelkkää sanoilla kikkailua.

     Nykyinen venäläinen kansallisfasismi kantaa sisällään bolševistisen ajattelun ydintä, johon kuuluu oman ja vieraan välisen ristiriidan totaalisuus ja sovittamattomuus. Kuten jo marxismi opetti, antagonistinen ristiriita voidaan ratkaista vain siten, että se kehitetään äärimmilleen ja toinen osapuoli tuhoaa toisen.

      Siitäpä juuri seuraa se ”armottomuus”, jota bolševistisessa kielenkäytössä yhä uudelleen korostetaan ja jonka voi löytää vaikkapa FSB:n ”jäsenkirjasta”, mikäli netissä esitettyä versiota on uskominen.

     Se kuuluu totalitaariseen ajatteluun, joka on kaiken radikalismin ytimessä. Konservatismi siinä mielessä, kuin Scrutonin esittelemät sen modernit edustajat asian ymmärtävät, on pyrkimystä kohtuullisuuteen, joka lähtee siitä, ettemme pysty käsitteisiimme vangitsemaan elämän olennaista sisältöä eikä meillä ole oikeutta pyrkiä säätelemään kaikkia asioita.

     Kohtuus kaikessa kuulostaa helpolta asialta, mutta se ei ole helppohintainen hälläväliä maksiimi, vaan jopa se kaikkein vaikein ja siitä huolimatta kaikkein tavoiteltavin toimintaohje.

 

Edellinen uudestaan

 

 Levossa ja laiskuudessa

 

     Näin eläkeläisenä voi puhua jo laiskuudesta aitona kokemusasiantuntijana. Kukaan ei oikein odotakaan eläkeläisen saavan mitään aikaan tai edes sitä yrittävän, vaikka onhan meillä toisenlaisiakin esimerkkejä. Se on heidän ongelmansa.

     Laiskuus kuuluu perinteisesti niin sanottuihin kuolemansynteihin, mutta asia kai koskee vain ns. työvoiman piiriin laskettavia ihmisiä.

     Kun eläkeläinen laiskottelee, tekee hän vain sen, mitä häneltä odotetaan ja kun hän lähtee vielä ”lomalle”, on se kuin panisi voita läskin päälle. Vanhan käsityksen mukaan saavutetaan siis ylellisyyden huippu.

     Kuitenkin lepäämään ryhtyminen ja arjen psykologiasta irtautuminen, avkoppling, kuten ruotsalaiset sanovat, voi olla yllättävän vaikeaa, ainakin työikäisille. Sitä varten tarvitaan ehkäpä vaikka vene, jota on pakko koko ajan ajatella:  pitää karikoiden ulkopuolella ja vastata sen spontaaneihin viesteihin sen sijaan, että pitäisi itse keksiä, mitä tekee ja ajattelee.

     Oikeus laiskuuteen on vanha iskulause, josta olen useinkin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun laiskuus tulokset ). On kiinnostavaa, että asiaa pitää oikein erityisesti perustella, mutta niin se vain meidän kulttuurissamme on.

     Nyt, kesälomien alettua on työssä käyvienkin kansalaisvelvollisuus irtautua niin sanokseni työmoodista ja laiskotella, jotta he jaksaisivat taas puurtaa entistäkin enemmän.

    Olisi suotavaa, ettei tämä tapahdu ainakaan suurelta osin viinanhöyryissä, mikä ennen pitkää kostautuu entistä suurempana voimattiomuutena ja masennuksena, vaan aidon ja reippaan ilon merkeissä. Kraft durch Freude! julisti aikoinaan myös joku saksalainen, Luther vai kuka se nyt oli. Ei se Klopstock eikä Körner ollut? Italiassakin tiedetään, että työn jälkeen oli pidettävä hauskaa. Sitä vielä aikoinaan edisti errityinen Dopolavoro-järjestö.

     Mutta vähät niistä. Nyt on Suomen suvi ja itse kunkin on syytä tarttua hetkeen, eli nauttia siitä niin kauan, kuin se on mahdollista:

ässä blogitekstin “Edellinen uudestaan” keskeiset kohdat tiivistettynä:

---

🟡 1. Laiskuus ja lepo eivät ole pelkästään negatiivisia

• Kirjoittaja pohtii laiskuutta erityisesti eläkeläisen näkökulmasta: sitä jopa odotetaan.
• Laiskuus on perinteisesti nähty paheena, mutta käytännössä lepo ja “irtautuminen” ovat ihmiselle tarpeellisia.
• Työikäisille lepääminen voi olla yllättävän vaikeaa – siihen täytyy jopa opetella.

---

🟡 2. Vapaa-aika on tärkeä vastapaino työlle

• Kesälomien tarkoitus on irtautua työstä ja palautua.
• Kirjoittaja korostaa, että levon tulisi olla terveellistä ja aitoa (ei esimerkiksi alkoholin varassa).
• Klassinen ajatus: carpe diem – hetkestä nauttiminen on tärkeää.

---

🟡 3. Kritiikki työn ihannointia kohtaan

• Viitataan mm. Albert Camus’hin: vain vapaaehtoisella työllä on todellista arvoa, kun taas pakotettu työ voi olla alistavaa.
• Historiallisesti työ oli usein raskasta ja “vieraannuttavaa” – ikään kuin välttämätön paha elannon vuoksi.
• Ajatus “oikeudesta laiskuuteen” on ollut olemassa jo pitkään (esim. Lafargue).

---

🟡 4. Työn ja vapaa-ajan historiallinen kehitys

• Työolojen parantaminen ja vapaa-aika olivat keskeisiä tavoitteita sekä kommunistisissa että länsimaisissa ohjelmissa.
• Käytännössä teknologian kehitys on ollut tärkein tekijä työn keventämisessä ja vaurauden kasvussa.
• Hyvinvointi on kasvanut valtavasti viimeisen sadan vuoden aikana.

---

🟡 5. Nykyajan paradoksi: työstä puute vs. työn merkitys

• Ennen työ oli “kirous”; nyt siitä on tullut monille “siunaus”.
• Ongelmana on, että mielekästä työtä ei riitä kaikille.
• Työttömyys tuo paljon vapaa-aikaa, mutta ei välttämättä merkitystä elämään.

---

🟡 6. Työn mielekkyys ratkaisee

• Kaikki työ ei ole samanarvoista – pahinta on turha tai merkityksetön työ (“Sisyfoksen työ”).
• Ihminen tarvitsee:
  • mielekästä tekemistä
  • mahdollisuuden luovuuteen
  • kokemuksen arvokkuudesta

---

🟡 7. Keskeinen johtopäätös

• Hyvä elämä ei riipu pelkästä työn määrästä tai vapaa-ajasta.
• Olennaista on:

  työn ja vapaa-ajan merkityksellisyys ja arvokkuus.

---

✅ Ydin yhdellä lauseella:

Teksti väittää, että sekä työ että laiskuus voivat olla joko kirous tai siunaus – ratkaisevaa on, ovatko ne ihmiselle mielekkäitä ja arvokkaita kokemuksia.

Источники

Ple.

Tähän tulee väkisin monen sivun tyhjä tila.

invida
aetas: carpe diem, quam minimum credula postero.

(Horatius Flaccus)

 Työ ja koko huominen on kerta kaikkiaan unohdettava.

Mikäli asialle kaipaa vielä lisää perusteluja, on niitä seuraavassa:

 

Työn kirous

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Työn kirous

 

Työn kirous

 

     Albert Camus’n päiväkirjamerkinnöissä (Carnets 1935-1942) törmäsin pohdiskeluun työn merkityksestä.

     Kirjoittaja toteaa, että nykyään (1937-1939) puhutaan paljon työn ylevyydestä/arvokkuudesta (dignité).

      Tämä on kuitenkin petkutusta, hän väittää. Vain vapaasti valitussa työssä on arvokkuutta. Itse asiassa vain joutilaisuudella on moraalista arvoa. Vain keskinkertaisuuksille se on vaarallista, arvelee tuo ilmeisesti neroksi identifioituva kirjailija.

     Työ sen sijaan murskaa tasapuolisesti jokaisen, se on nöyryyttämisen metafysiikkaa käytännössä eivätkä sitä kestä parhaimmatkaan…

      Kirjailija tuumii, että asiat kannattaisi kääntää toisinpäin ja tehdä työstä joutenolon hedelmä. Sunnuntaina harjoitetulle askartelulle onkin tosiaan ominaista tietty arvokkuus, kun työ yhdistyy leikkiin…

      Kirjoittajan mielessä näyttää siis olleen spontaanin, vapaaehtoisen toiminnan asettaminen pakotetun palkkaorjuuden vastakohdaksi.

     Entiselle Algerian kommunistipuolueen jäsenelle kysymykset työstä, köyhyydestä ja vallankumouksesta olivat läheisiä. Tuberkuloosi puolestaan toi lähelle kuoleman ajatuksen ja sitä kautta eksistentiaalisen kysymyksenasettelun.

     Edellä olevasta fragmentista näyttää heijastuvan se käsitys työstä, jonka hyvin tunnemme sadan vuoden takaisista ja vanhemmista kirjoista. Työn luonne oli 1930-luvun lopulla maataloudessa yhä pitkälti sama, kuin se oli ollut vuosituhansia ja tehtaissakin jo teollisen vallankumouksen läpimurrosta lähtien. Itse asiassa liukuhihna saattoi pahentaakin tilannetta.

     Tuolloin työksi niitetty toiminta oli enimmäkseen kurjaa, niin sanotusti vieraantunutta toimintaa, jossa ihminen luopui tietyksi ajaksi omien halujen ja tarpeiden palvelemisesta. Työ oli tavallaan pieni kuolema, jossa ihminen sitouduttiin omille tarpeille vieraaseen rooliin, jotta saataisiin niukka elanto ja vähäiset vapaahetket, joita saattoi sanoa omikseen.

     Työ oli siis kirous, jonka riistäjät tai pikemminkin riistojärjestelmä, oli langettanut riistettäviensä ylle. Vapaahetket olivat se asia, jolloin ihminen saattoi toteuttaa itseään. Myös Marxin vävypoika Paul Lafargue oli julkaissut kirjan Oikeus laiskuuteen, joka nykyään on suomennettukin.

     Marxilaisen mytologian mukaan työhön liittyvä vieraantuminen oli poistettavissa poistamalla riisto, mikä teki työstä omaa, työntekijää itseään hyödyttävää toimintaa.

     Tämä kaikki oli lopultakin kovin korkealentoista, eikä näytä siltä, että omistussuhteiden muutoksilla olisi käytännössä ollut vaikutusta työviihtyvyyteen. Työn muodot ja metodit säilyivät entisellään, mutta palkkaus vain heikkeni sen jälkeen, kun Venäjällä oli kaapattu valtiollinen valta bolševikkien käsiin.       Lakkoliike oli aluksi hyvin vilkasta, mitä kommunistiset historiankirjat eivät mainostaneet, mutta joka nykyään on hyvin dokumentoitu asia.

     Joka tapauksessa bolševikkien ohjelmassa oli työolojen parantaminen ja vapaa-ajan lisääminen aina tärkeällä sijalla ainakin tavoitteena. Tämä siitä huolimatta, että työn sosialistisessa yhteiskunnassa (sellaisen katsottiin toteutuneen vuoden 1936 loppuun mennessä) julistettiin muuttuneen kirouksesta ihmisen ensimmäiseksi tarpeeksi.

     Mutta tarvittiinhan sitä vapaatakin. Jo bolševikkien (Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue) vuoden 1903 ohjelmassa vaadittiin 8-tuntista työpäivää ja viikottaista 42 tunnin yhtämittaista vapaata. Kyseessä oli siis ns. englantilainen viikko, jossa lauantaina tehtiin lyhennettyä päivää. Sitä paitsi vaadittiin kiellettäviksi ylityöt ja yötyöt.

     Vuoden 1919 ohjelmassaan bolševikit lupasivat jo lyhentää varsinaisen työpäivän kuusituntiseksi. Sen päälle itse kukin pääsisi palkallisesti osallistumaan hallinnollisiin tehtäviin tai opiskelemaan kahdeksi tunniksi päivässä.

     Kuukauden mittainen loma kaikille oli tulossa, mutta rajoittui toistaiseksi kahteen viikkoon. Muutenkin nuo pykälät käytännössä vesitettiin, mutta onhan myös jo tavoitteilla sinänsä oma merkityksensä.

     Nämä tavoitteet olivat kovin edistyksellisiä, mutta eivät pelkästään kommunismille (puolue oli vuonna 1918 muuttanut nimensä kommunistiseksi) ominaisia. Suunnilleen yhtä jalkaa neuvostomaan kanssa toteutettiin sosiaalivaltion rakentamista ja työsuojelua monissa muissakin maissa, etenkin pohjoismaissa.

     Itsehallinnollisia kommuuneja samassa merkityksessä kuin Venäjällä, ei tosin muualla pyritty luomaan eikä pian kyllä enää Venäjälläkään, vaikka puolueen nimikin oli jo muutettu juuri noiden kommuunien mukaan.

     Merkittävää kyllä, bolševikkien vuoden 1903 ohjelma oli lähes samanlainen kuin meidän sosialidemokraattisen puolueemme Forssan ohjelma samalta vuodelta.

     Kommunistisessa yhteiskunnassa, jota sitten vuonna 1961 ryhdyttiin rakentamaan ja luvattiin valmista tulevan vuonna 1980, ei kai periaatteessa olisi edes tarvittu erityistä työaikaa, saati palkkaa, koska työ oli muuttunut ihmisen ensimmäiseksi tarpeeksi ja luovuuden toteuttamisen kentäksi ja sitä sopi tehdä kykyjensä mukaan. Hyödykkeitä sai jokainen tarpeidensa mukaan eikä suorituksensa perusteella.

     Jostakin syystä työajaksi luvattiin joka tapauksessa kuusi tuntia päivässä ja 35 tuntia viikossa. Todettakoon, että etenkin naisiin kohdistuvalla työsuojelulla oli ohjelmissa aina tärkeä sija. Tehottoman ja kaiketi tylsän ja orjuuttavan kotitalouden korvaamisen keskitetysti järjestetyllä lastenhoidolla, vaatehuollolla ja ravitsemuksella ajateltiin vapauttavan naisen ihan oikeaan tehdastyöhön ja muuhun sitä vastaavaan tuottavaan toimintaan, mikä lisäsi huimasti hyödykkeiden tuotantoa.

     Käytännössä Neuvostoliitossa lähinnä luvattiin sitä, mitä pohjoismaissa samaan aikaan toteutettiin. Kaikkein suurin ihmistä työn orjuudesta vapauttava tekijä oli varmasti kuitenkin tekniikka, sen kehitys.

     Tekniikan kehittyminen sekä teki työstä kevyempää ja kiinnostavampaa, että myös monin kerroin tuottavampaa. Kun Camus totesi ”työläistensä” ansaitsevan kaikesta kurjuudesta vain surkean rahamäärän, jolla saattoi vain hyvinä päivinä juoda ihan oikeaa maitokahvia, kasvoi työtuntia kohti ostettavan hyödykemäärän arvo etenkin toisen maailmansodan jälkeen niin meillä kuin muualla, huimaavaa vauhtia.

     Näin tapahtui kaikkialla, vaikka Neuvostoliitto, jonka olisi teoriassa pitänyt johtaa kehitystä, jämähti paikalleen. Ei senkään suoritus surkea ollut vielä 1960-luvun näkökulmasta, mutta 1980-luvulla asiat olivat jo toisin.

     Mutta nyt olemme sitten tulleet tilanteeseen, jossa rahaa kyllä on, mutta työn arvokkuudesta taas puhutaan paljon.  Itse asiassa puhutaan ihmisen arvokkuudesta, joka kärsii vastikkeettomina armopaloina annetusta rahasta, kuten se joskus kärsi tarkoituksettomasta työstä.

     Suomen paljon puhutun aktiivimallin tarkoituksena lienee ainakin osittain ollut parantaa tilannetta juuri tässä suhteessa, vaikka sen käytännön toteutus onkin saanut ankaraa kritiikkiä.

     Mutta työhän ei oikeasti ole vakiotavaraa. Erilaiset työksi kutsutut asiat poikkeavan toisistaan kuin yö ja päivä. Pahinta ilmeisesti on niin sanottu Sisyfoksen työ, jossa olennaista on sen turhuus. Sellaista, turhauttavaa työtä teetettiin aikoinaan myös rangaistuslaitoksissa ja sellaisella tapettiin joskus tuhoamisleireillä ihmisiä.

     Tämän muistaessaan on kiinnostavaa nähdä vaikkapa New York Review’n kirjeenvaihtopalstalla runsaasti ilmoituksia, joissa pariutumiskandidaatti kaiken muun hyvän ja kauniin ohella mainitsee olevansa workaholic.

     Mitähän ihmeen hienoa siinäkin nähdään? En muista sen sijaan koskaan huomanneeni sellaista ilmoitusta, jossa itsensä markkinoija sanoisi suoraan olevansa alcoholic. Toisiinsa verrattavia addiktioitahan nämä kuitenkin kai ovat.

     Vanhan käsityksen mukaan ihminen pystyy todella toteuttamaan parhaat taipumuksensa vain vapaa-ajalla. Kansalliskirjastomme leimassa eivät suotta ole sanat Otium sapientis -viisaan lepo. Itse asiassa kai sitten kaikki nuo kuukausipalkkaiset uurastajat ovatkin siellä lepäämässä, vaikka väittävät tekevänsä työtä?

     Mutta se taitaa olla menneen maailman näkökulma asiaan.

     Myös sana schola tunnetusti tarkoittaa vapaa-aikaa. Se oli vielä hiljattain niukka resurssi ja vain rikkaille mahdollinen. Työlle omistautunut rahvas ei siitä liiemmin saanut nauttia. Mutta nyt on toisin.

      Se vapaa-aika, jota työttömillä on yllin kyllin, on nyt puolestaan koettu ongelmalliseksi. Totta kyllä, erilaiset työttömien yhdistykset ovat järjestäneet toimintaa, joka näyttää muistuttavan Camus’n tarkoittamaa spontaania vapaa-ajan työtä. Luultavasti se ainakin osittain toimii jopa hyvin.

     Kuitenkin näyttää siltä, että myös puute todellisesta, mielekkäästä tuotannollisesta tai ainakin luovasta toiminnasta on nykyisenä automaation aikakautena todellinen.

     Moni tuskin kaipaa sitä työtä, jota vielä äsken tehtiin koneen jatkeena tai suorastaan voimakoneen sijaisena maata muokattaessa tai tehtaan liukuhihnan äärellä. Se lähenteli useinkin sitä Sisyfoksen työtä.

     Sen sijaan sellainen luova toiminta, jota tehdään vaikkapa omaa taloa rakentaessa, taitaa olla nykyään harvinainen palkinto ihmiselle. Puuttuvat mahdollisuudet sellaiseen eivät kuitenkaan paradoksaalisesti johdu enää työn kaikkinielevästä herruudesta, vaan työn puutteesta.

     Työ on nykyään yhä harvempien privilegiona, mutta yleensä juuri sen kautta ihmiset saavat mahdollisuuden päteä omissa ja muiden silmissä. Sen puuttuessa jäävät myös tulot pieniksi ja esimerkiksi rakennusprojektit voi unohtaa.

     Työ on siis tosiaan muuttunut kirouksesta siunaukseksi, mutta ongelmana on, että sitä riittää yhä harvemmille.

     Elinolot ovat kuitenkin myös nykyajan työttömällä monin verroin paremmat kuin pitkää työpäivää tekevä palkkatyöläinen saattoi vielä sata tai edes viisikymmentä vuotta sitten kuvitella.

     Kirous on sen sijaan työttömyys, joka nykyään kuitenkin merkitsee ennen muuta ylenmääräistä vapaa-aikaa, ei sen sijaan nälkäkuoleman uhkaa, kuten Camus’n maailmassa vielä saattoi olla.

     Santeri Alkio kirjoitti sata vuotta sitten useaan otteeseen sellaisesta tylsästä turhautumisesta, jonka aiheutti palkollisasemaan kuuluva, toisen hyväksi tehtävä työ ilman kiitosta ja tarkoitusta.

     Mikäli rengit eivät löytäneet luovan työn palkintoa, esimerkiksi käsityöstä, saattoi unelmaksi paremmasta maailmasta ja itsetoteutuksesta muodostua vain petollinen hetken humala, johon joskus, ylen harvoin oli edes mahdollisuuksia ja jonka vallitessa sitten saatettiin tehdä vaikka murhia.

     Tällaista nuorta miestä Alkio kuvaa teoksessaan Palvelusväkeä, (WSOY 1904, 134 s.) ja luulenpa, että vastaavanlaista elämäntunnetta voisi löytyä nykyajastakin. Nuoret miehet saattavat jäädä henkisesti heitteille riippumatta siitä, onko heillä vapaa-aikaa liikaa tai liian vähän.

     Avainsana taitaa yhä, kuten jo sata vuotta sitten, olla se arvokkuus (dignitas), joka löytyy mielekkäästä, parhaimmillaan luovasta työstä ja mielekkäästä vapaa-ajasta, ei niiden runsaudesta tai puuttumisesta sinänsä.

 

 

Työ, lepo ja laiskuus

 

 Levossa ja laiskuudessa

 

     Näin eläkeläisenä voi puhua jo laiskuudesta aitona kokemusasiantuntijana. Kukaan ei oikein odotakaan eläkeläisen saavan mitään aikaan tai edes sitä yrittävän, vaikka onhan meillä toisenlaisiakin esimerkkejä. Se on heidän ongelmansa.

     Laiskuus kuuluu perinteisesti niin sanottuihin kuolemansynteihin, mutta asia kai koskee vain ns. työvoiman piiriin laskettavia ihmisiä.

     Kun eläkeläinen laiskottelee, tekee hän vain sen, mitä häneltä odotetaan ja kun hän lähtee vielä ”lomalle”, on se kuin panisi voita läskin päälle. Vanhan käsityksen mukaan saavutetaan siis ylellisyyden huippu.

     Kuitenkin lepäämään ryhtyminen ja arjen psykologiasta irtautuminen, avkoppling, kuten ruotsalaiset sanovat, voi olla yllättävän vaikeaa, ainakin työikäisille. Sitä varten tarvitaan ehkäpä vaikka vene, jota on pakko koko ajan ajatella:  pitää karikoiden ulkopuolella ja vastata sen spontaaneihin viesteihin sen sijaan, että pitäisi itse keksiä, mitä tekee ja ajattelee.

     Oikeus laiskuuteen on vanha iskulause, josta olen useinkin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun laiskuus tulokset ). On kiinnostavaa, että asiaa pitää oikein erityisesti perustella, mutta niin se vain meidän kulttuurissamme on.

     Nyt, kesälomien alettua on työssä käyvienkin kansalaisvelvollisuus irtautua niin sanokseni työmoodista ja laiskotella, jotta he jaksaisivat taas puurtaa entistäkin enemmän.

    Olisi suotavaa, ettei tämä tapahdu ainakaan suurelta osin viinanhöyryissä, mikä ennen pitkää kostautuu entistä suurempana voimattiomuutena ja masennuksena, vaan aidon ja reippaan ilon merkeissä. Kraft durch Freude! julisti aikoinaan myös joku saksalainen, Luther vai kuka se nyt oli. Ei se Klopstock eikä Körner ollut? Italiassakin tiedetään, että työn jälkeen oli pidettävä hauskaa. Sitä vielä aikoinaan edisti errityinen Dopolavoro-järjestö.

     Mutta vähät niistä. Nyt on Suomen suvi ja itse kunkin on syytä tarttua hetkeen, eli nauttia siitä niin kauan, kuin se on mahdollista:

Dum loquimur, fugerit invida
aetas: carpe diem, quam minimum credula postero.

(Horatius Flaccus)

 Työ ja koko huominen on kerta kaikkiaan unohdettava.

Mikäli asialle kaipaa vielä lisää perusteluja, on niitä seuraavassa:

 

Työn kirous

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Työn kirous

 

Työn kirous

 

     Albert Camus’n päiväkirjamerkinnöissä (Carnets 1935-1942) törmäsin pohdiskeluun työn merkityksestä.

     Kirjoittaja toteaa, että nykyään (1937-1939) puhutaan paljon työn ylevyydestä/arvokkuudesta (dignité).

      Tämä on kuitenkin petkutusta, hän väittää. Vain vapaasti valitussa työssä on arvokkuutta. Itse asiassa vain joutilaisuudella on moraalista arvoa. Vain keskinkertaisuuksille se on vaarallista, arvelee tuo ilmeisesti neroksi identifioituva kirjailija.

     Työ sen sijaan murskaa tasapuolisesti jokaisen, se on nöyryyttämisen metafysiikkaa käytännössä eivätkä sitä kestä parhaimmatkaan…

      Kirjailija tuumii, että asiat kannattaisi kääntää toisinpäin ja tehdä työstä joutenolon hedelmä. Sunnuntaina harjoitetulle askartelulle onkin tosiaan ominaista tietty arvokkuus, kun työ yhdistyy leikkiin…

      Kirjoittajan mielessä näyttää siis olleen spontaanin, vapaaehtoisen toiminnan asettaminen pakotetun palkkaorjuuden vastakohdaksi.

     Entiselle Algerian kommunistipuolueen jäsenelle kysymykset työstä, köyhyydestä ja vallankumouksesta olivat läheisiä. Tuberkuloosi puolestaan toi lähelle kuoleman ajatuksen ja sitä kautta eksistentiaalisen kysymyksenasettelun.

     Edellä olevasta fragmentista näyttää heijastuvan se käsitys työstä, jonka hyvin tunnemme sadan vuoden takaisista ja vanhemmista kirjoista. Työn luonne oli 1930-luvun lopulla maataloudessa yhä pitkälti sama, kuin se oli ollut vuosituhansia ja tehtaissakin jo teollisen vallankumouksen läpimurrosta lähtien. Itse asiassa liukuhihna saattoi pahentaakin tilannetta.

     Tuolloin työksi niitetty toiminta oli enimmäkseen kurjaa, niin sanotusti vieraantunutta toimintaa, jossa ihminen luopui tietyksi ajaksi omien halujen ja tarpeiden palvelemisesta. Työ oli tavallaan pieni kuolema, jossa ihminen sitouduttiin omille tarpeille vieraaseen rooliin, jotta saataisiin niukka elanto ja vähäiset vapaahetket, joita saattoi sanoa omikseen.

     Työ oli siis kirous, jonka riistäjät tai pikemminkin riistojärjestelmä, oli langettanut riistettäviensä ylle. Vapaahetket olivat se asia, jolloin ihminen saattoi toteuttaa itseään. Myös Marxin vävypoika Paul Lafargue oli julkaissut kirjan Oikeus laiskuuteen, joka nykyään on suomennettukin.

     Marxilaisen mytologian mukaan työhön liittyvä vieraantuminen oli poistettavissa poistamalla riisto, mikä teki työstä omaa, työntekijää itseään hyödyttävää toimintaa.

     Tämä kaikki oli lopultakin kovin korkealentoista, eikä näytä siltä, että omistussuhteiden muutoksilla olisi käytännössä ollut vaikutusta työviihtyvyyteen. Työn muodot ja metodit säilyivät entisellään, mutta palkkaus vain heikkeni sen jälkeen, kun Venäjällä oli kaapattu valtiollinen valta bolševikkien käsiin.       Lakkoliike oli aluksi hyvin vilkasta, mitä kommunistiset historiankirjat eivät mainostaneet, mutta joka nykyään on hyvin dokumentoitu asia.

     Joka tapauksessa bolševikkien ohjelmassa oli työolojen parantaminen ja vapaa-ajan lisääminen aina tärkeällä sijalla ainakin tavoitteena. Tämä siitä huolimatta, että työn sosialistisessa yhteiskunnassa (sellaisen katsottiin toteutuneen vuoden 1936 loppuun mennessä) julistettiin muuttuneen kirouksesta ihmisen ensimmäiseksi tarpeeksi.

     Mutta tarvittiinhan sitä vapaatakin. Jo bolševikkien (Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue) vuoden 1903 ohjelmassa vaadittiin 8-tuntista työpäivää ja viikottaista 42 tunnin yhtämittaista vapaata. Kyseessä oli siis ns. englantilainen viikko, jossa lauantaina tehtiin lyhennettyä päivää. Sitä paitsi vaadittiin kiellettäviksi ylityöt ja yötyöt.

     Vuoden 1919 ohjelmassaan bolševikit lupasivat jo lyhentää varsinaisen työpäivän kuusituntiseksi. Sen päälle itse kukin pääsisi palkallisesti osallistumaan hallinnollisiin tehtäviin tai opiskelemaan kahdeksi tunniksi päivässä.

     Kuukauden mittainen loma kaikille oli tulossa, mutta rajoittui toistaiseksi kahteen viikkoon. Muutenkin nuo pykälät käytännössä vesitettiin, mutta onhan myös jo tavoitteilla sinänsä oma merkityksensä.

     Nämä tavoitteet olivat kovin edistyksellisiä, mutta eivät pelkästään kommunismille (puolue oli vuonna 1918 muuttanut nimensä kommunistiseksi) ominaisia. Suunnilleen yhtä jalkaa neuvostomaan kanssa toteutettiin sosiaalivaltion rakentamista ja työsuojelua monissa muissakin maissa, etenkin pohjoismaissa.

     Itsehallinnollisia kommuuneja samassa merkityksessä kuin Venäjällä, ei tosin muualla pyritty luomaan eikä pian kyllä enää Venäjälläkään, vaikka puolueen nimikin oli jo muutettu juuri noiden kommuunien mukaan.

     Merkittävää kyllä, bolševikkien vuoden 1903 ohjelma oli lähes samanlainen kuin meidän sosialidemokraattisen puolueemme Forssan ohjelma samalta vuodelta.

     Kommunistisessa yhteiskunnassa, jota sitten vuonna 1961 ryhdyttiin rakentamaan ja luvattiin valmista tulevan vuonna 1980, ei kai periaatteessa olisi edes tarvittu erityistä työaikaa, saati palkkaa, koska työ oli muuttunut ihmisen ensimmäiseksi tarpeeksi ja luovuuden toteuttamisen kentäksi ja sitä sopi tehdä kykyjensä mukaan. Hyödykkeitä sai jokainen tarpeidensa mukaan eikä suorituksensa perusteella.

     Jostakin syystä työajaksi luvattiin joka tapauksessa kuusi tuntia päivässä ja 35 tuntia viikossa. Todettakoon, että etenkin naisiin kohdistuvalla työsuojelulla oli ohjelmissa aina tärkeä sija. Tehottoman ja kaiketi tylsän ja orjuuttavan kotitalouden korvaamisen keskitetysti järjestetyllä lastenhoidolla, vaatehuollolla ja ravitsemuksella ajateltiin vapauttavan naisen ihan oikeaan tehdastyöhön ja muuhun sitä vastaavaan tuottavaan toimintaan, mikä lisäsi huimasti hyödykkeiden tuotantoa.

     Käytännössä Neuvostoliitossa lähinnä luvattiin sitä, mitä pohjoismaissa samaan aikaan toteutettiin. Kaikkein suurin ihmistä työn orjuudesta vapauttava tekijä oli varmasti kuitenkin tekniikka, sen kehitys.

     Tekniikan kehittyminen sekä teki työstä kevyempää ja kiinnostavampaa, että myös monin kerroin tuottavampaa. Kun Camus totesi ”työläistensä” ansaitsevan kaikesta kurjuudesta vain surkean rahamäärän, jolla saattoi vain hyvinä päivinä juoda ihan oikeaa maitokahvia, kasvoi työtuntia kohti ostettavan hyödykemäärän arvo etenkin toisen maailmansodan jälkeen niin meillä kuin muualla, huimaavaa vauhtia.

     Näin tapahtui kaikkialla, vaikka Neuvostoliitto, jonka olisi teoriassa pitänyt johtaa kehitystä, jämähti paikalleen. Ei senkään suoritus surkea ollut vielä 1960-luvun näkökulmasta, mutta 1980-luvulla asiat olivat jo toisin.

     Mutta nyt olemme sitten tulleet tilanteeseen, jossa rahaa kyllä on, mutta työn arvokkuudesta taas puhutaan paljon.  Itse asiassa puhutaan ihmisen arvokkuudesta, joka kärsii vastikkeettomina armopaloina annetusta rahasta, kuten se joskus kärsi tarkoituksettomasta työstä.

     Suomen paljon puhutun aktiivimallin tarkoituksena lienee ainakin osittain ollut parantaa tilannetta juuri tässä suhteessa, vaikka sen käytännön toteutus onkin saanut ankaraa kritiikkiä.

     Mutta työhän ei oikeasti ole vakiotavaraa. Erilaiset työksi kutsutut asiat poikkeavan toisistaan kuin yö ja päivä. Pahinta ilmeisesti on niin sanottu Sisyfoksen työ, jossa olennaista on sen turhuus. Sellaista, turhauttavaa työtä teetettiin aikoinaan myös rangaistuslaitoksissa ja sellaisella tapettiin joskus tuhoamisleireillä ihmisiä.

     Tämän muistaessaan on kiinnostavaa nähdä vaikkapa New York Review’n kirjeenvaihtopalstalla runsaasti ilmoituksia, joissa pariutumiskandidaatti kaiken muun hyvän ja kauniin ohella mainitsee olevansa workaholic.

     Mitähän ihmeen hienoa siinäkin nähdään? En muista sen sijaan koskaan huomanneeni sellaista ilmoitusta, jossa itsensä markkinoija sanoisi suoraan olevansa alcoholic. Toisiinsa verrattavia addiktioitahan nämä kuitenkin kai ovat.

     Vanhan käsityksen mukaan ihminen pystyy todella toteuttamaan parhaat taipumuksensa vain vapaa-ajalla. Kansalliskirjastomme leimassa eivät suotta ole sanat Otium sapientis -viisaan lepo. Itse asiassa kai sitten kaikki nuo kuukausipalkkaiset uurastajat ovatkin siellä lepäämässä, vaikka väittävät tekevänsä työtä?

     Mutta se taitaa olla menneen maailman näkökulma asiaan.

     Myös sana schola tunnetusti tarkoittaa vapaa-aikaa. Se oli vielä hiljattain niukka resurssi ja vain rikkaille mahdollinen. Työlle omistautunut rahvas ei siitä liiemmin saanut nauttia. Mutta nyt on toisin.

      Se vapaa-aika, jota työttömillä on yllin kyllin, on nyt puolestaan koettu ongelmalliseksi. Totta kyllä, erilaiset työttömien yhdistykset ovat järjestäneet toimintaa, joka näyttää muistuttavan Camus’n tarkoittamaa spontaania vapaa-ajan työtä. Luultavasti se ainakin osittain toimii jopa hyvin.

     Kuitenkin näyttää siltä, että myös puute todellisesta, mielekkäästä tuotannollisesta tai ainakin luovasta toiminnasta on nykyisenä automaation aikakautena todellinen.

     Moni tuskin kaipaa sitä työtä, jota vielä äsken tehtiin koneen jatkeena tai suorastaan voimakoneen sijaisena maata muokattaessa tai tehtaan liukuhihnan äärellä. Se lähenteli useinkin sitä Sisyfoksen työtä.

     Sen sijaan sellainen luova toiminta, jota tehdään vaikkapa omaa taloa rakentaessa, taitaa olla nykyään harvinainen palkinto ihmiselle. Puuttuvat mahdollisuudet sellaiseen eivät kuitenkaan paradoksaalisesti johdu enää työn kaikkinielevästä herruudesta, vaan työn puutteesta.

     Työ on nykyään yhä harvempien privilegiona, mutta yleensä juuri sen kautta ihmiset saavat mahdollisuuden päteä omissa ja muiden silmissä. Sen puuttuessa jäävät myös tulot pieniksi ja esimerkiksi rakennusprojektit voi unohtaa.

     Työ on siis tosiaan muuttunut kirouksesta siunaukseksi, mutta ongelmana on, että sitä riittää yhä harvemmille.

     Elinolot ovat kuitenkin myös nykyajan työttömällä monin verroin paremmat kuin pitkää työpäivää tekevä palkkatyöläinen saattoi vielä sata tai edes viisikymmentä vuotta sitten kuvitella.

     Kirous on sen sijaan työttömyys, joka nykyään kuitenkin merkitsee ennen muuta ylenmääräistä vapaa-aikaa, ei sen sijaan nälkäkuoleman uhkaa, kuten Camus’n maailmassa vielä saattoi olla.

     Santeri Alkio kirjoitti sata vuotta sitten useaan otteeseen sellaisesta tylsästä turhautumisesta, jonka aiheutti palkollisasemaan kuuluva, toisen hyväksi tehtävä työ ilman kiitosta ja tarkoitusta.

     Mikäli rengit eivät löytäneet luovan työn palkintoa, esimerkiksi käsityöstä, saattoi unelmaksi paremmasta maailmasta ja itsetoteutuksesta muodostua vain petollinen hetken humala, johon joskus, ylen harvoin oli edes mahdollisuuksia ja jonka vallitessa sitten saatettiin tehdä vaikka murhia.

     Tällaista nuorta miestä Alkio kuvaa teoksessaan Palvelusväkeä, (WSOY 1904, 134 s.) ja luulenpa, että vastaavanlaista elämäntunnetta voisi löytyä nykyajastakin. Nuoret miehet saattavat jäädä henkisesti heitteille riippumatta siitä, onko heillä vapaa-aikaa liikaa tai liian vähän.

     Avainsana taitaa yhä, kuten jo sata vuotta sitten, olla se arvokkuus (dignitas), joka löytyy mielekkäästä, parhaimmillaan luovasta työstä ja mielekkäästä vapaa-ajasta, ei niiden runsaudesta tai puuttumisesta sinänsä.

 

 

Aitoja makuja aidossa ympäristössä

 

Herkkuekskursio

 

    Opetusministeri Adlercreutz on ollut hyvällä asialla yrittäessään saada koulujen lomia jatketuiksi elokuussa.

     Nykyinen tilanne on aivan vähämielinen. Elokuu on Euroopassa se varsinainen lomakuukausi, mutta Suomessa pannaankin silloin paikat kiinni. Pakkohan se on aktiivisessa iässä elävien vanhempien matkustaa takaisin kaupunkiin saattamaan lapsiaan kouluun.

     Nyt, kesäkuun lopulla alkaa Suomen lomasesonki ja kotimaan turismin aika. Vähän yli kuukauden kuluttua aletaankin sitten jo lopetella ja mikäli joku turisti siitä huolimatta maahamme eksyy, saa hän huomata, että ohjelmanumerot ovat vähissä ja yhä useammat ovet kiinni.

     Perhepurjehtijat, joita Itämeren etelärannikollakin on yhä enemmän, ehtivät kesän mittaan esimerkiksi Saksasta Suomeen, mutta eivät takaisin.

     Heitä varten onkin Tallinnaan rakennettu komea Kakumäen marina huolto- ja säilytyspalveluineen, EU-rahalla arvattavasti. Sinne voi paattinsa jättää mukavasti ja turvallisesti kevättä odottamaan jos sattuu olemaan vähän tuota taskussa. Alkaahan sitä jo moenella olla, puolalaisillakin.

     Kun itse pari vuotta sitten rantauduin elokuussa Kabbölen (ks. Vihavainen: Haun kanisterböle tulokset ) kivaan vierassatamaan, jossa menneinä vuosina oli ravintolalaivakin, sain huomata, että kaikki oli kiinni ja jopa huussikin lukittuna. Siinä tuli tämä suomalainen erikoisuus konkreettisesti vastaan.

     Kysymys on siitä, että turistisesonki on meillä kovin lyhyt jo luonnonolojen takia. Ikään kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi, olemme vielä itse sitä lyhentäneet ryhtymällä aloittamaan kouluvuoden jo elokuun puolivälistä. Tämä samaan aikaan, kun kesät näyttävät pitenevän ja paras kesä on vanhaan tapaan vasta juhannuksen jälkeen.

     On uskomatonta, että jokin OAJ:n tapainen etujärjestö näyttää kykenevän sanelemaan kantansa koko eduskunnalle, joka sentään perustuslain komean luonnehdinnan mukaan käyttää maassamme valtiollista valtaa. Yhä useammin se näyttää olevan kykenemätön tekemään selviä linjauksia missään asiassa, ellei se koske jonkinlaisen kiellon määräämistä.

     Noin viikko sitten olin käymässä Visbyssä, jolle turismi on tärkeä elinkeino. Tarjoaahan kaupungin maineikas historia ja sen hyvin säilynyt vanha kaupunki jo sellaisenaan riittävästi kiinnostavia kohteita pariksikin päiväksi. Temaattiset ekskursiot esimerkiksi merirosvouksesta ja viikingeistä, hansasta ja tanskalaisista lisäävät vielä turismin mahdollisuuksia lähes loputtomasti. Ruotsalaisille, suomalaisille, virolaisille, tanskalaisiille, saksalaisille ja muillekin riittää kiinnostavaa historiaa omaankin maahan liittyen.

     Visbyssä on ymmärretty vielä lisäksi myös panostaa ruokaan. Ostin itsekin ekskursion, jossa noin kolmen tunnin aikana käytiin saaren sisäosissa, pistäydyttiin aivan tavanomaisesa pikku kirkossa, johon ei liittynyt mitään dramaattista ja mentiin sitten paikallisen suurtilan meijerin vintille maistelemaan ”Gotlannin makuja”. Kyseessä oli ”makumatka” ja olin ajatellut, että siinä saisi sopivasti myös yhden aterian kuitattua.

     Näin ei ollut. Vintillä odotti kuuden ”makuaseman” eli pikku pöydän tarjoilu, joka käsitti niitä konsulenttien kaikilla messuilla jakamia ruokanäytteitä, joista pääsi perille siitä, miltä maistui se ruoka, jota sitten myytiin purkitettuna kassalla.

     Hyvää ruokaahan se olikin, erityisesti suuresta kiekosta leikattu paikallinen grevé-juusto oli herkullista ja ostin sitä mukaankin. Sen lisäksi oli lampaaseen liittyviä säilykkeitä, sinappeja ja muuta pientä. Kalojakin oli, savustettuja kilohaileja, joita on totuttu ostamaan latvialaisina versioina.

     Ekskursioon liittyi sen jälkeen vielä paluu Visbyhyn ja kävely vanhasa kaupungissa, jolta jäin pois ja kävin sen sijaan paikalisessa, varsin kiinnostavassa museossa ja tuomiokirkossa.

     Joka tapauksessa siis ekskursio, jonka ostin, kesti noin kolme tuntia ja siinä oli samaan pakettiin pantu niin vierailu maaseudulla ja paikallisten tuotteiden myynti, kuin myös kuuluisan vanhan kaupungin hyödyntäminen. Jos joku osio oli hieman tylsä, oli kokonaisuudessa kuitenkin myös huippunsa.

     Ryhmässä oli bussilastillinen eli noin 30 henkeä, eikä se ollut ainut laatuaan. Uskoisinpa, että saman ekskursion teki tuona yhtenä päivänä noin 100 henkeä ja kauppaakin käytiin nelinumeroisella summalla.

    Mikä parasta, järjestäjän kannalta, porukka maksoi itse matkansa ja jopa varsin reilusti, joten ekskursion järjestäjän riski oli olematon ja yrittäjä sai asiaankuuluvia tuloja.

     Mietin silloin sitä, että myös meillä, Suomen lyhyen turistisesongin aikana olisi osattava järjestää vastaavia ekskursioita.

     Esimerkiksi Savonlinnasta voitaisiin siirtyä noin vajaan tunnin matkan päähän vaikkapa bussilla Sulkavan Linnavuorelle tai Kerimäen kirkolle tai Punkaharjun Retrettiin tai laivalla Järvisydämen lomakeskukseen Rantasalmelle, jossa tarjottaisiin kunnon ateria, sellainen, jota ei kaupasta saa ja joka koostuisi paikallisista erikoisuuksista.

      Siihen voitaisiin liittää käynti paikallisessa kirkossa, jossa ei tarvitse mitään erityistä olla. kaukaiselle vieraalle se on joka tapauksessa uutta ja outoa ja tarinoita.

     Tarinat voisivat käsitellä paikasta riippuen vaikkapa ristiretkiaikaa, Pistolekorsien sukua, generalissimus Suvorovia (sitten sodan jälkeen), paikkakunnan roolia 30-vuotisessa sodassa, Haapaniemen sotakoulua, paikallista ”pikku Pariisia”, Parkumäen taistelua ja mitä tahansa historiallista aihetta, viime sotia unohtamatta.

     Toki rauhan toimet ovat niitä, joita me kaikki ennen muuta rakastamme, mutta tarinoita, vallankin selkäpiitä karmivia, tarvitsevat kaikki turistit ja maksavat niistä.

     Homman varsinainen kohokohta olisi kuitenkin tuo tutustuminen paikallisiin makuihin, sellaisiin, joita ei löydy enempää kaupoista kuin ravintoloista.

     Niitä voisivat olla ennen muuta vastapaistetut, ruiskuoreen tehdyt karjalanpiirakat, sekä savolainen ohrarieska munavoilla, ruisleipä, kalakukko ja lanttukukko.

     Tästä tulee mieleeni, että tein eilen ehkä parhaan muikkkukukon, jota olen koskaan syönyt. Sen salaisuus oli näköjään se, että käytin suunnilleen yhtä paljon siankylkeä kuin muikkuja. Kylki oli miedosti savustettua ja vaikutti jotenkin kuivatulta.

      Olin sen osatnut Göteborgin hallista, ehkä tiedä, mikä sen salaisuus itse asiassa oli, mutta tuotekehittelijöiden kannattaa huomioida tämäkin asia. Tämä läski toimi hyvin myös silakkalaatikossa viime viikolla.

     Kaikki nuo tuotteet ovat sellaisia, joita ei parhaimmillaan ja aidoimmillaan turisti löydä nykyisin mistään. Kaikkia niitä voi kuitenkin myös ostaa mukaan.

     Mitä kaloihin tulee, myytävänä pitäisi tietenkin olla myös erilaisia muikkutuotteita, erikoisesti vasta savustettuja muikkuja ja suolattuja muikkuja, joihin on lisätty sioulia jo suolausvaiheessa. Nekin säilyvät viikkoja, mutta niitä ei saa mistään kaupasta.

     Ja jos teemana on kala, pitäisi olla vastasavustettua kalaa: muikkujen ohella ainakin ahventa. Säynävä olisi erikoisherkku.

     Erilaiset laatikot sopivat tietenkin jokaiseen kokonaisuuteen, mainittakoon erityisesti silakka/muikkulaatikko. Jälkiruoaksi erimerkiksi uunijuusto ternimaidosta.

     Silli uusien perunoiden kanssa on mjtä suomalaisin sesonkiruoka ja sitä kannattaa tarjota silloin, kun se on mahdollista.

     Kun kunnon ateria on tavoitteena, sopivat mukaan vielä karjalanpaisti, jossa sian läskiä on mukana reilusti ja sen lisäksi tai vaihtoehtona muikkupaisti eli rantakala, johon ei ole lisätty vettä, vaan ainoastaan vlota.

     Tämä ei ole lääkärin, vaan kokin suosittelema ateria, vaikka tietenkin on/pitäisi olla myös selvää, ettei herkullisen kunnon ruon syöminen muutaman kerran vuodessa ketään tapa. Mutta turhapa näitä on selittää niille, jotka elävät siinä primitiivisen mustavalkoisessa maailmassa, jossa jokaisen on valittava puolensa, olipa kyse sitten vaikka kalakukon paistamisesta.

     Mutta oleellista on, että porukka, joka tulee makumatkalle on saatava kokoon ja sitä myös asjanmukaisesti rahastettava. Ei liikaa eikä liian vähän. Ryhmiä kannattaa koota alustavasti jo talvella ja pitää ilmoittautumisia auki vielä koko kesän, aina syyskuulle saakka. (miellyttävän viileää).

     Miksei myös lokakuu sienineen (kekri!) voisi olla oma sesonkinsa, jonne houkutellaan väkeä Etelä-Eurooppaa myöten. Esimerkiksi italialaiset tuntevat kyllä herkkutatin, mutta täällä se kuuluu aivan toisenlaiseen keittiöön ja sen ohella käytetään paljon muitakin sieniä.

     Myös muikunkutu olisi yksi mahdollinen vuode n kohokohta ja oma sesonkinsa, johon voisi liittää kymmeniä muikkuruokia ja vertailun vuoksi myös silakkaruokia. Nuottaajia on harvassa, mutta nuotanvedon järjestäminen lienee mahdollista, mieluummin kesällä.

     Hirvijahdista ja siihen kuuluvista peijaisista en tässä erikseen  puhukaan. Hirvenmaksalaatikko on sana, joka aiheuttaa kiihtynyttä syljen erittymistä sille, joka tietää, mistä on kyse.

     Se, joka sinänsä vaatimattomien, mutta ainutkertaisten, joskaan ei ehkä ainutlaatuisten historiallisten tarinoiden ja maisemien jälkeen nauttii kunnon asianmukaisesti tehdyn paikallisen aterian, ei varmasti tule pettymään, vaan suosittelee sitä muillekin.

     Tunnelman nostamiseksi kannattaisi tarjota vielä myös ruokaryyppy ja pitää pieni luento sen historiallisesta roolista paikallisessa kulttuurissa. Eiköhän sekin olisi mahdollista?

     Aterian kruunaavat marjapiirakat ja paikallinen marjalikööri.

 

 

Parastamme on yritetty

 

Vääryys vallan saapi?

 

     Haqvin Spegelin (1645-1714) nimi on useille ja ehkäpä jopa useimmille suomalaisille tuttu. Sen näkee selatessaan ikävien ja typerien saarnojen aikana paremman puutteessa virsikirjaa, jossa hänen sepittämiään virsiä on peräti 16 kappaletta. Ruotsin kirkon virsikirjassa niitä on vain 10.

     Spegel oli Kaarle XI:n rippi-isä ja piti päiväkirjaa, joka antaa hyvin kiinnostavan näkökulman esimerkiksi Skoonen sotaan. Sitä on käyttänyt ahkerasti kirjassaan myös Harrison Lindbergh (ks. Vihavainen: Perivihollisen julma nöyryyttäminen ).

     Siitä ei nyt kuitenkaan enää pitänyt puhumani, vaan tästä Ukrainan sodasta. Jotta oikeus toteutuisi, olisi V.V. Putonin lähettämä örkkiarmeija lyötävä viimeiseen mieheen ja itse diktaattori tuomittava asianmukaisesti Haagissa ja sen jälkeen hirtettävä.

     Senhän useimmat meistä tietävät ja ymmärtävät ja lehdistömmekin jaksoi unelmoida tästä ratkaisusta jo ikään kuin lähes toteutuneena pari vuotta. Paljon muitakin hyyiä asioita toivottiin, mutta ne eivät valitettavasti ole vieläkään toteutuneet ja eivät kenties toteudukaan.

     Käyttöä olisi Spegelin virrelle ”Jo vääryys vallan saapi”. Se jätettiin pois virsikrjasta vuonna 1986. Tässä sen sanat Elias Lönnrotin runoilemassa modossa :

1. Valittaa täytyy totta
Ja surra suuresti,
Kun vääryys vallan ottaa
Ja pahuus paisuupi.
Mykäkskö tuli kerran
Jo kaikki maailma,
Kun oikeutta Herran
Ei kenkään julista?

2. Nyt petos, vilppi täällä
On noussut kunniaan,
On valhe vallan päällä
Ja vääryys voimassaan;
Ei köyhän, kurjan ääntä
Viattomuudessaan
Kuunnella, rikas vääntää
Lain myöten tahtoaan.

3. Kas lähimmäistään syövät
Nuo jumalattomat,
Viekkaudella vievät
Sen elot ainoat;
Kuin käärme kiukussansa
He korvat lummessa,
Ahdistelevat kansaa,
Sortavat vaivaista.

4. Mut kerran Herra kostaa
Työt jumalattomat,
Rankaisee ansiosta
Ryöstäjät viekkahat,
Ne, jotka täällä veivät
Orvolta oikeuden
Ja leskein leivän söivät,
Vaivaisen osuuden.

5. Vaan siviät ne kerran
Ilolla näkevät
Vanhurskauden Herran,
Työt Herran väkevät:
Hän kuinka voimassansa
Omansa vapahtaa,
Suuressa kunniassansa
Pahasta pelastaa.

    Sitähän se on taas näyttänyt, mutta Juuri nyt kyllä kuuluu taas sellaisia puheita, että loppu on lähellä. Kollektiivinen länsi, uskaltaisikohan sanaa käyttää, on nyt hyvin optimistinen ja paradoksaalisesti samaa omasta puolestaan julistavat myös örkkivaltion tiedottajat.

     En ole viitsinyt seurata joukkojen liikkeitä ja onnistuneita tai epäonnistuneita lahtauksia käytännön tasolla, enkä liioin innostua niistä, mutta olisihan tuo hienoa, jos viimeinkin päästäisiin edes jonkinlaiseen ratkaisuun. Siitähän on alettu puhua jo entistä vakavammin ja myös ilman ehdottomia vaatimuksia siitä, että asioiden olisi mentävä Herran tahdon mukaisesti niin tai näin.

     Kuka tietää, tässä saattaaa olla aihetta taas kaivaa Haqvin Spegelin virsi esille internetistä, jonne aikaansa seuraavat prelaatit sen vielä niinkin myöhään kun vuonna 1986 karkoittivat ja heollä öienee ollut asiaan hyvä syitä.

     Ehkäpä koko tuo porukka oli nyt, vuosiatojen kuluttua, saanut sen vakaumuksen, että kaikki, mitä Luoja suuressa viisaudessaan sallii, on yksiselitteisesti ylistettävää ja Spegelin kaltaiset ruikuttajat ansaitsivat vain karkotuksen tästä maailmasta, jossa inhimillinen ylpeys (pride) oli nousemassa ainoaksi sallituksi ja oikeaksi tavaksi suhtautua asioihin.

    Itse asiassa tämä saattoikin olla pakanallinen asenne, jonka tapaamme myös Voltairen tohtori Panglossilla, mutta ehkä enemmän tästä aiheesta toiste.

     Eihän tässä vielä ole tietoa, miten äijän käy, eikä oikeastaan edes siitä, mitä on menossa, mutta ehkäpä meidän joka tapauksessa on valmistauduttava laulamaan Hilariuksen kiitosvirsi, kävi miten kävi.

     Ohessa joka tapauksessa merkintöjä menneeltä ajalta:

 

 

tiistai 5. joulukuuta 2023

Kääntyväkö takit?

 

 

Tuuli kääntyy

 

     Suomalainen media, jonka itsekylläisyys on jo kauan ollut verrattavissa muinoisen Neuvostoliiton vastaavaan, on parin vuoden ajan ilahduttanut yleisöään jokapäiväisillä uutisilla siitä, miten Venäjän romahdus vääjäämättä lähenee.

     Neuvostoliittolaiseen tapaan asioista ei ole tyydytty vain kertomaan uutisia ja ennusteita, niitä on samalla aina kommentoitu, vieläpä sangen moralistisin äänenpainoin.

     Iltapäivälehtien osalta on tuskin ollut päivää, ettei Putinin kuva olisi koristanut niiden kansia. Tämän terminaalivaiheessa olevaa tautia sairastavan ihmispedon on kerrottu olevan hyvin lähellä loppuaan, mikä on yhä uudelleen ilahduttanut kunniallisia ihmisiä. Ajan mittaan tämäkin teema on tullut yhä epäkiinnostavammaksi.

     Koska Venäjän mahdollisuudet pärjätä sodassa nykyaikaisia Naton ihmeaseita vastaan ovat tiedetysti olleet asiantuntijoiden mukaan olemattomat, on pohdittu jo myös sitä, mitä venäläisille pitäisi tehdä sodan jälkeen. Aksiomaattisena on pidetty sitä, ettei Venäjälle saa antaa yhtään sen havittelemia alueita, koska tämä merkitsisi rikoksen palkitsemista ja olisi loputtomien valloitusten alku.

     Venäjän hajottaminen osiinsa on monen mielestä ollut välttämätöntä. Samalla voitaisiin myös korjata vanhoja epäoikeudenmukaisuuksia, alkaen Itä-Preussin valloittamisesta ja päätyen ties mihin. Oikeamielisten vaatimuksilla ei ole mitään rajaa eivätkä sellaisiksi ainakaan muodostu Venäjän ja venäläisten intressit, jotka eivät ole eivätkä voikaan olla niin sanotusti legitiimejä.

     On lähdetty siitä, että Venäjä, joka on itse lähtenyt kansainvälisten sääntöjen rikkomisen tielle, on myös itse tuominnut itsensä paariaksi kansojen joukossa ja sen niin sanottu ymmärtäminen olisi pelkkää rikoksen suosimista, joka myös on rangaistava teko, kuten Suomenkin laista tiedämme.

     Valtio-opin historiasta tunnemme klassisen kiistakysymyksen: merkitseekö voima myös oikeutta? Jos jollakin voimakkaalla valtiolla on suuren kansansa takia suuria intressejä, eikö se ole myös oikeutettu niitä valvomaan tarvittaessa voimallakin?

     Idealistisen näkökannan mukaan voima ei merkitse oikeutta, Might is not Right, mutta päinvastoin asiat saattavat hyvinkin mennä: Right is Might. Tämä toimii silloin, kun kansainvälisellä yhteisöllä on kylliksi voimaa panna ruotuun kaikki sääntöjen rikkojat ja oikeuksien loukkaajat. Ja lännen ihmeaseita ja talousmahtia vastaanhan ei Venäjällä vielä äsken näyttänyt olevan paljon sanomista.

     Eilinen Iltalehti sitten hätkähdytti otsikoimalla: Vain näin Putinin voitto voidaan estää. Ajatus Putinin voiton mahdollisuudesta, mitä se sitten tarkoittaisikaan, on epäilemättä maamme mediassa jotkin uutta. Lisää löylyä heitti samassa lehdessä uutispäällikkö Solmu Salminen, joka arvioi, että Suomessa on pakko alkaa kääntää katsetta sellaiseen tulevaisuuteen, jossa Venäjä on saanut Ukrainasta jonkinlaisen voiton.

     Kansainvälisellä areenalla journalismi on tietenkin ollut monipuolisempaa kuin omassa kansallisessa kuplassamme. Washington Post-lehdessä arvioi Mihail Zygar pari päivää sitten (Opinion | In Russia, the shift in public opinion is unmistakable - The Washington Post ), että vastoin aiempia odotuksia Venäjällä menee nyt itse asiassa hyvin.

     Pakotteet eivät toimi, eikä talous suinkaan ole romahduksen partaalla. Sitä paitsi kansa on yhä selvemmin alkanut tukea Putinia, aina niitä oligarkkeja myöten, jotka aluksi ilmoittivat olevansa sotaa vastaan. Länsi taas on rangaissut yhtä lailla kaikkia venäläisiä heidän kannastaan huolimatta.

     Zygar, joka kuuluu ns. asioista hyvin perillä oleviin tahoihin, ei kätke sitä, että länsivaltojen saarto on kyllä aiheuttanut Venäjälle myös todellisia ongelmia, jotka osittain jatkuvat yhä. Kuitenkin hän näkee, että tuuli on nyt kääntynyt Putinin eduksi ja samaahan todistavat myös mielipidetutkimukset.

     Naiivin moralistinen kaiken venäläisen boikotointi ja ”värisokea” venäläisyyden rankaiseminen, on ollut aivottoman EU:n tuottamaa zombiepolitiikkaa, jonka vahingollisuutta itse länsimaille on vaikea edes arvioida.

      On outoa, että se on saanut aivan varauksettoman kannatuksen juuri Suomen tapaisessa maassa, mutta asiaa kannattanee yrittää ymmärtää mediakritiikin kautta. Edes sodan aikana Suomen media ei ollut yhtä yksipuolinen kuin nykyään. Miten tämä on ollut mahdollista, kannattaa sangen vakavasti kysyä.

     Putinin hallinnon ja sen liehittelijöiden esittämä ja ylläpitämä skenaario erikoisoperaatiosta on yhtä tragikoominen kuin talvisodan oikeuttamista varten luotu skenaario Suomen demokraattisesta tasavallasta. Sellainenhan toimi vastoin tarkoitustaan. Samaan sarjaan kuuluivat erään nimikuulun dosentin esittämät kutsut Kiovassa pian pidettävään voitonparaatiin. Ne eivät kauan jaksaneet edes naurattaa ihmisiä.

     Mutta todellisuus ei rajoitu vain jommankumman osapuolen esittämään toiveajatteluun. Se on harmaampi ja orientoituminen tulevaisuudessa meitä odottaviin mahdollisuuksiin edellyttäisi nyt tuota kuuluisaa tosiasioiden tunnustamista.

     Emme me mitään saavuta sillä, että yritämme olla paavillisempia kuin paavi itse. Venäjän ja Ukrainan sotaan on voitu Venäjän ja Suomen suhteiden totaalisella katkaisulla vaikuttaa yhtä vähän kuin maapallon lämpenemistä voidaan estää lakkaamalla hakkaamasta Suomen metsiä.

     Tulee olemaan kiinnostavaa seurata, millaiseen rauhaan Venäjän ja Ukrainan välillä päädytään. Reaalipoliittinen linja, joka on edellyttänyt myös venäläiset näkökulman jonkinlaista huomioimista rauhan mahdollistamiseksi, on aina saanut vastaansa äärimmäisen tiukan non possumus-asenteen, jonka esittäjillä epärealistinen käsitys reaalimaailman voimasuhteista yhdistyy moraaliseen maksimalismiin.

     Se on huono yhdistelmä. Paras maailma olisi varmaankin kyllä sellainen, jossa oikeudella aina olisi myös eniten voimaa takanaan. Ukrainan tapauksessakin näin on näyttänyt vielä olevan.

     On kuitenkin huolehdittava myös siitä mahdollisuudesta, että moraalinen oikeassa oleminen punnitaan maailman päätöksentekijöiden pöydissä kevyemmäksi joihinkin muihin asioihin verrattuna.

     Saattaa olla, että sellainen tilanne on nyt kovaa vauhtia lähestymässä. Vaikka sitä olisi mahdotonta ainakaan koko sydämestään kannattaa, se saattaa pakottaa hyväksymään itsensä.

     Myös Venäjä herää vielä jonakin päivänä isänmaallisesta houreunestaan ja pyrkii taas avaamaan yhteyksiä länteen. Siihen on meillä Suomessa oltava myös valmiudet ja toivottavaa on, ettei presidenttinämme silloin ole mikään moralistisia latteuksia toisteleva tomppeli, vaan ennen muuta oman kansakunnan etuja valvova valtiomies.

 

 

Perivihollisen julma nöyryyttäminen

 

Julma Ruotsi

 

Katarina Harrison Lindbergh, Skånska kriget 1675-1679. Historiska media 2025, 286 s.

 

     Skoonen sota, tunnettu myös nimellä Snapphanekriget, oli koitua Ruotsille katastrofiksi. Tanska, joka oli Roskilden rauhassa 1658 menettänyt pohjoiselle naapurilleen Skoonen, Blekingen ja Hallannin eli Juutinrauman pohjoispuoliset alueensa, Norjaa lukuun ottamatta, janosi tietenkin revanssia. Nehän olivat ikivanhaa tanskalaista maata.

     Niin sanotun geopolitiikan kannalta Ruotsi taas varsin ymmärrettävästi halusi ryöstää naapurilta sen alueen, joka eristi sen merestä niin Itämeren eteläosassa kuin koko länsirannikolla, Göteborgia (Älvsborgia) lukuun ottamatta.

     Älvsborg (Elfsborg) oli saatu ruotsalaisten haltuun maksamalla siitä peräti kaksi kertaa huikeat lunnaat, jota varten koko valtakunnan oli maksettava ylimääräinen vero rahan kokoamiseksi.

     Suomessakin inventoitiin kaikki kansan omistamat hopeat ja kymmenykset jouduttiin antamaan vihoviimeisessäkin kylässä, että Ruotsin yhteys Atlantille saatiin armottomalta vihollisesta pelastettua. Luettelot ovat jäljellä, jopa painetussa muodossa.

     Skoonen soitaan Ruotsi joutui puolustusliittonsa takia. Se oli saanut takuumiehekseen Euroopan mahtavimman maan, Ranskan ja juuri sen takia se joutui myös mukaan taisteluihin. Ruotsin saksalaisalueiden kimppuun hyökkäsivät Preussi, Tanska ja jopa Münsterin ruhtinaspiispa. Koko merentakainen Ruotsi valloitettiin.

     Skandinaviassa meni yhtä huonosti. Ruotsin suuri laivasto oli heikosti koulutettu ja töpeksi pahoin kaksikin suurta meritaistelua. Sen jälkeen oli meren herruus Tanskalla eikä se aikaillut maihinnousua Ruotsiin ja rannikoiden ryöstämistä. Myös Hollanti oli Tanskan puolella.

    Maallakin meni heikosti, kunnes kaksi taistelua kääntyi Ruotsin voitoksi. Lundin taistelua on pidetty yhtenä käännekohtana ja sen on tulkittu olleen historian verisin, kun peräti 45 prosenttia osallistujista tapettiin.

     Lindbergh ei kuitenkaan usko noita lukuja, vaan kannattaa pienempiä: 9000 kaatuneen sijasta niitä lienee ollut korkeintaan 4000. Se oli suuri luku, mutta samaa luokkaa se oli moniaalla muuallakin, esimeriksi linnoitusten piirityksissä, jopa piirittäjien puolella.

     Sivumennen sanoen, tähän sotaanhan tuotiin myös suomalaisia joukkoja, joista moinsalmelaisen Burghausenin ”Mustat rakuunat” legendan  mukaan kaatuivat viimeiseen mieheen, mutta pelastivat sillä koko taistelun.

     Näitä ei tässä kirjassa mainita lainkaan, mutta asiastahan on Torvelaisen kirja, johon lienee palattava myöhemmin.

     Tässä sodassa minua on vaivannut sen tavaton julmuus. Vastakkain oli kaksi varsin läheistä sukulaiskansaa, joilla oli vielä sama uskontokin. Mitään uskottavia argumentteja vihollisen kuulumisesta itse asiassa ihmiskunnan ulkopuolelle ei ollut mahdollista esittää.

     Toki voitii puhua valapattoisuudesta, mikä oli rikoksista pahimpia, mutta ei sen sijaan mistään ali-ihmisyydestä, vaikka ruotsalaisessa propagandassa tanskalaiset esitettiinkin suurina lurjuksina.  Tätä siis tehtiin muualla kuin Skoonen puolella.

     Säälimätttömyys oli molemminpuolista ja koston kierre toimi. Vankeja tapettiin ja vietiin kuolemanmarssille kohti sotavankeutta. Suurin osa saattoi menehtyä.

     Kaikkein julmimman kohtelun saivat kuiten snapphanet. Niillä tarkoitettiin tanskalaisia sissejä, jotka usein itse asiassa olivat rosvoja, jotka pyrkivät omilla keinoillaan pitämään itsensä hengissä sodan vaivaamassa maassa ja vahingoittamaan mahdollisuuksien mukaan ruotsalaisia ja usein kyllä myös omia talonpoikia.

     Snapphane-sana viittaa alkuperäiseen piilukkoon eli ns. sieppolukkoon. ”hane” tunnetaan meilläkin merkityksessä pyssyn iskuri (”hana”). Selityksiä nimitykselle on lisääkin.

     Joka tapauksessa snapphanet olivat siis sissejä, joka sana myös suomessa on merkinnyt metsärosvojakin, kuten vielä Aleksis Kivellä huomaamme. Suomessa suuren Pohjan sodan aikana sissit nimitettiin virallisesti ”jalkarakuunoiksi”, joita talonpojat velvoitettiin auttamaan.

     Myös Skoonessa oli vastaavia ”friskytte”-joukkoja, mutta varsinaiset snapphanet eivät suostuneet niihin liittymään vaan noudattivat mieluummin omia lakejaan eli laittomuuksiaan.

     Kiinni saatujen sissien ja heitä auttaneiden talonpoikien kohtalo oli erityisen julma. Kylät saatettiin määrätä maksamaan valtavat korvaukset ja sen lisäksi joka kymmenes (vrt. roomalaisten ”desimointi”) ja sittemmin peräti joka kolmas miespuolinen asukas hirtettiin. Uhrit valittiin arvalla, joten rangaistus oli kollektiivinen.

     Varsinaisten sissien kohtalo oli vielä sitäkin karumpi. Usein heidät seivästettiin, jolloin he saivat odottaa kuoleman tuomaa vapautusta monta tuntia. Jossain tapauksissa seipäänä oli hehkuvaksi kuumennettu rautakansi. Monenlaista muutakin kekseliästä kidutusta käytettiin.

     Tarkoituksena oli tietenkin pelotevaikutus, terrori. Ihmetyttää kuitenkin, että nimenomaan ruotsalaiset käyttivät niin kaameita kidutuksia ja nimenomaan tanskalaisia vastaan. Olivathan nuo kansat perivihollisia, mutta sentään selvästi ihmisiä.

    1600-luvulta muistan erään taulukon, jossa on kuvattu erilaisia kansoja ja heidän hyveitään ja paheitaan. Ruotsalaisten paheeksi mainitaan siinä julmuus. Mahtaneeko asiassa olla tekemistä silläkin, mettä voimassa oli jonkin aikaa Mooseksen laki, jonka säädökset eivät olleet lähelläkään valistuksen aatteita. Toki myös noitien polttamiset olivat tuhoon aikaan tavallisia.

     Kun tähän lisätään, että sekä ruotsalaiset että tanskalaiset harjoittivat myös ns. poltetun maan taktiikkaa, mikä merkitsi katastrofia ja usein nälkäkuolemaa talonpojille, alkaa kuva tuon sodan raakuuksista syntyä.

     Suomalaiset oat perinteisesti kauhistuneet isonvihan julmuuksia ja kaameitahan ne olivatkin. Täytyy kuitenkin myöntää, etteivät ruotsalaiset tässä jääneet heistä jälkeen. Myös suomalaiset sissit lienevät kiduttaneet vankejaan hiljaisella tulella, jota poltettiin uhrin takapuolen alla.

    Tästä jälkimmäisestä minulla ei ole kunnon viitteitä, mutta enpä asiaa ihmettelisi. Aikakausi oli tavattoman raakaa.

Rauha sentään saatiin aikaan ja se oli Ranskan ansiota. Tanska ei ollut lainkaan halukas luopumaan Juutinaruman pohjoispuolisista alueista ja vaati ehdottomasti ainakin joidenkin tukikohtienn, kuten Helsingborgin jättämistä itselleen.

     Kun Ludvig XIV:n johtama Ranska ilmoitti, että 50 000 miehen armeija on jo lähietäisyydellä marssimassa kohti Tanskan eteläisiä alueita, oli tanskalaisten tyydyttävä saneluun. Mon pauvre monsieur: pas un village, kertoi Ranskan edustaja neuvotteluissa rakastettavasti…

     Ruotsi oli joutunut tähän sotaan Ranskan takia, mutta myös selvisi siitä pitkälti Ranskan ansiosta. Rauhan solmimisen jälkeen solmittiinkin ystävyysliitto ikuisiksi ajoiksi, mutta sehän sitten purkautui 21 vuoden kuluttua, kun revanssia himoava Tanska liittyi suuren Pohjan sotaan Ruotsin vastaiseen rintamaan.

    Tanskan ja Ruotsin vihollisuus periytyi jo keskiajalta ja Venäjä oli tuossa pelissä Ruotsin kannalta useinkin vain Tanskan liitolainen. Etelästä se kuolemanvaara Ruotsia uhkasi.

     Tämän kirjan tarina on sangen vetävästi kerrottu ja tuo välillä mieleen Peter Englundin, alan mestarin. Ehkä kannattaa todeta, että sen on kirjoittanut nuori nainen, joten muodikkaat ”teoriat” siitä, miten kirjoittaja muka on sidottu omiin lähtökohtiinsa, eivät nyt tässäkään tunnu toimivan.

      Vanha rationaalinen näkemys, jonka mukaan ihmisellä on periaatteessa aina mahdollisuus asettua toisen ihmisen asemaan, näyttäisi minusta sentään pätevän.

     Tässä taas olisi kirja, joka pitäisi suomentaa.