maanantai 25. lokakuuta 2021

Kansan parhaaksi

 

Muuan puhdistus

 

Kai Ekholm, Kielletyt kirjat. Yleisten kirjastojen kirjapoistot vuosina 1944-46. Things to Come 2000, 300 s.

 

Menin tässä muutamana päivänä kirjastoon ja huomasin joidenkin ohikulkijoiden mulkoilevan epäluuloisesti kirjakassiani.

Muistin oitis, että kassin kyljessä oli omalla tavallaan aika raflaava teksti: Luen kiellettyjä kirjoja. Olin ostanut sen Kansalliskirjastosta, jonka johtaja Kai Ekholm oli kirjoittanut juuri sen väitöskirjan, jota tässäkin nyt käsitellään.

Mieleeni tuli, että vielä muutama vuosi sitten jokainen yliopisto-opintojen tasolle edennyt kansalainen oli pitänyt kunnia-asianaan lukea kaikkea tarpeellista ja saatavilla olevaa kirjallisuutta riippumatta siitä, oliko joku halunnut sen kieltää vai ei. Kielletyt kirjat olivat jo periaatteessa kiinnostavia, sillä ne oli ainakin jollakin taholla ymmärretty vaikuttaviksi eli tärkeiksi, niissä siis sanottiin jotakin.

Juolahti kyllä mieleeni sekin, että miltäpä mahtaisi näyttää kassin kyljessä teksti En lue kiellettyjä kirjoja tai samaa merkitsevä Luen vain sallittuja kirjoja. Sehän olisi sama kuin julistautua henkisesti alaikäiseksi hölmöksi, vieläpä kaikkein naiiveimmalla tavalla. Kuitenkin juuri sellainen asenne näyttää nykyään olevan kaikkein kiitetyin ns. intellektuellipiireissä.

Sodan jälkeen tuli meillä ajankohtaiseksi ns. fasismin kitkeminen. Kuten nykyään, tuolla termillä saatettiin tarkoittaa lähes mitä tahansa voittaneen valtion ideologian vastaista tai ainakin sitä huonosti palvelevaa asiaa.

Kuvaavasti kerrottiin ulkoasiainministerin nootissa vuonna 1944, että painotuotteet, joiden sisältö oli tähdätty Neuvostoliiton etuja vastaan, oli viipymättä poistattava kaupoista ja kirjastoköytöstä.

Jo välirauhan aikana oli Moskovasta saatu luettelo kirjoista, joita pidettiin Neuvostoliittoa kohtaan epäystävällisinä. Se oli aika lyhyt ja sisälsi lähinnä talvisodan kuvauksia.

Vuosien 1944 ja 1945 luettelot olivat Suomen kustannusyhdistyksen laatimia, paljon laajempia ja aika mielenkiintoisia. Kuten sensuurin kohdalla kai aina käy, mukana oli niin pelkkää roskaa (tyyliin Karhumies Tarsa), pateettista kaunokirjallisuutta (Saraja, Lunastettu maa), harmitonta huumoria (Armas J. Pullan Ryhmy-kirjat) ja asiallisia tietokirjoja ja muistelmia (Karlgren, Timonen, Wrangel, Rahmanova) ja niin edelleen. Tietenkin esimerkiksi Hitlerin Taisteluni kuului luetteloon.

Tämä oli kuitenkin vielä pientä. Varsinainen poistotyö tehtiin sittemmin kirjastoissa, joiden omasta aktiivisuudesta suuresti riippui, mitä kirjoja otettiin erilleen ns. myrkkykaappeihin, joissa ne saivat olla vuoteen 1958 saakka ja jopa pitempään.

Sellaisia helmiä kuin Haanpään Korpisotaa tai Palolammen Kollaa kestää poistettiin myös lainaajien saatavilta. Pari kirjastoa innostui myös piilottamaan Vänrikki Stoolin tarinat.

Ekholmin tietojen mukaan poistettuja nimekkeitä kertyi peräti 1783 kappaletta ja määrällisesti kirjoja pantiin piiloon yli 30000 kappaletta.

Katastrofi Suomen kansalle tämä ei sentään vielä ollut, vaikka on ilmeistä, että Neuvostoliittoa koskevaan kirjallisuuteemme 1940-80-luvuilla syntynyt tietynlainen aukko paheni merkittävästi myös tämän toiminnan takia. Uutta ns. sovjetologista tai toisinajattelijoiden tuottamaa kirjallisuuttahan eivät suuret kustantamot enää sitten julkaisseet lukuun ottamatta 50-luvun lopun hetkellistä suojasäätä.

Itse asiassa suuri osa piilotetun kirjallisuuden parhaimmistoa oli kuitenkin jo saanut paikkansa kansalaisten kirjahyllyissä, eikä kukaan sentään tunkeutunut ihmisten koteihin tutkimaan kirjahyllyjä.

Koko operaatiolla oli kuitenkin ainakin se merkitys, että myrkkykaappien sisällys todella leimautui jonkinlaiseksi vaaralliseksi ainekseksi, jossa saattoi epäillä olevan disinformaatiota, raakaa ksenofobiaa ja epäinhimillisen natsismin ylistystä. Näin oli kuitenkin vain harvoissa tapauksissa. Arvosteleva kirjaluettelokaan ei suosinut roskan tilaamista kirjastoihin.

Itse asiassa, näitä Neuvostoliittoa kuvaavia kirjoja myöhempään tutkimukseen verrattaessa, tulee se käsitys, että kirjoittajat olivat lopultakin hyväuskoisia, eivätkä pystyneet kuvittelemaan, miten häikäilemätöntä stalinistinen terrori oli tosiasiassa ollut.

Vakavampaa kuin kirjastojen puhdistukset, olivat oppikirjoihin vaaditut muutokset. Peräti 28 oppikirjaa ehdotettiin poistettavaksi käytöstä ja useisiin muihin tuli tehdä korjauksia. Etenkin historiassa oli korjattavaa, sekä Venäjän että Suomen historian osalta. Myös Baltian maista kerrottiin kuulemma epätotuuksia.

Uudet oppikirjat laadittiin ennen pitkää eikä voi sanoa, että niissäkään olisi ryhdytty historiaa väärentämään. Kuitenkin tuntuu ilmeiseltä, että ainakin aluksi katsoi kirjoittaja koko ajan syrjäsilmällä idän suuntaan ja niinpä kertomus maamme historiasta jäi usein oudon valjuksi. Itse muistan, että yleinen historiakin loppui 1950-luvulla koulussamme ensimmäiseen maailmansotaan.

No, se oli sitä aikaa se. Tuskinpa paljon erehdyn, jos sanon, että tuo sinänsä aika tehoton ja tökerö sensuuripolitiikka sentään aiheutti merkittävän ilmiön, sensuurimentaliteetin synnyn laajamittaisena ilmiönä.

Kaikki eivät tietenkään koskaan sitä omaksuneet tai hyväksyneet, mutta suuri oli niidenkin ihmisten luku, jotka pitivät viisauden alkuna juuri sellaisten tosiasioiden tunnustamista, jotka olivat Neuvostoliiton etujen mukaisia. Pikkuhiljaa ne saivat päälleen eräänlaisen poliittisen kultauksen ja alettiin ymmärtää myös totuutena.

Mitäpä ihmistä sitä paitsi olisi hyödyttänyt sellainen toinen totuus, jonka ääneen lausuminen tai jopa omaksuminenkin olisi vienyt hänet nopeasti poliittiseen turmioon ja viisaiden ylenkatseen kohteeksi?

Tällainen mentaliteetti yhdistää nykyäänkin kaikkia niitä, jotka vaativat milloin minkäkin historiallisen asian epäilemistä rangaistavaksi ja näitähän tuntuu riittävän Venäjältä aina Euroopan etummaisiin maihin, puhumattakaan muinaisen kulttuurin perillisestä, Armeniasta ja sen historiaansa ja mainettaan vaalivasta naapurista, Turkista.

Kun vielä mietin tuota kirjakassini tekstiä, tulee mieleen, että sen julkinen kantaminen olisi ehkä saattanut herättää pahennusta ennen sotia, mutta lähinnä vain asenteensa takia. Eihän niitä kiellettyjä kirjoja silloin edes ollut, vaikka lehtiä kyllä saatettiin takavarikoida.

Sotien jälkeen kyseessä olisi sen sijaan ollut avoin demonstraatio Neuvostoliitto vastaan, sillä jokainenhan ymmärsi, mistä nuo kiellot meillekin itse asiassa tulivat.

1970-luvulla edistyksellinen kulttuuriväki taas olisi jyrkästi paheksunut moista tosiasioista piittaamatonta ja ihmiskunnan historian edistyksellisiä voimia vastaan hyökkäävää, suorastaan säälittävää käytöstä.

1990-luvulta 2000-luvulle kyseessä olisi ollut yhdentekevä iskulause, jota joku ehkä nyt halusi käyttää erikoisuuden tavoitteluun.

Mutta entäpä nyt? Tänä aikana, jolloin amerikkalaisia muoteja apinoivat woke-ääliöt kaikkialla vaativat historian uudelleen kirjoittamista aina vanhojen symbolien tuhoamista myöten, alkaa moinen teksti jo olla avoin haaste.

Kiellettyjä kirjoja meillä ei virallisesti vieläkään ole, mutta odotellaanpa nyt taas rauhassa vaikkapa kymmenenkin vuotta.

sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Kuningas Taavetin suojatti

Eteenpäin elävän mieli

 

Edvard Wilde, Mäenkylän maitomies. Ahjo 1920. Suom. Selma Patajoki. 256 s.

 

1800-luvun lopulla alkoi talonpoikia niin Suomessa kuin Virossa ja muuallakin vaivata uusi levottomuus. Kyliin syntyi aina vain lisää väkeä, mutta maa ei ottanut lisääntyäkseen. Jos aikoi pärjätä, oli keksittävä jotakin uutta ja uuttahan alkoi ollakin tarjolla ainakin kaupungeissa.

Maaseudullekin tuli rahaa yhä enemmän, kansainvälisen kaupan kehittyessä. Suomalainen talopoika, jolla oli metsiä omistuksessaan, huomasi, että saattoi olla herra siinä kuin muutkin eli siis lakata tekemästä töitä, ostaa koiran ja pyssyn ja ruveta juomaan konjakkia.

Useinhan tämä tie johti aluksi huimimpienkin toiveiden täyttymiseen, kuten Kalle Kajanderin sankarille, joka tunsi päässeensä huipulle saatuaan konjakkikauppiaaalta joulukortin, jossa luki Herra Joppi Hinkkala (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=joppi ), mutta lavea tiehän tuppaa olemaan lyhyt.

Yhtä kaikki, aikansa oli Joppi päässyt juomaan ja metsästelemään tukkiporhojen kanssa. Kun rahaa oli riittänyt, oli sosiaalinen välimatka äkkiä umpeen kurottu, ainakin nyt metsästysretkellä.

Virossa oli tilanne hieman toinen. Vilde sijoittaa kirjansa 1890-luvulle, jolloin myös Joppi lienee maailmassa vaikuttanut ja yhtä ja toista sielläkin silloin tapahtui. Metsiä ei talonpoika päässyt myymään, kun ei niitä omistanut, mutta toinen varallisuuden lähde oli voi, karjan tuottama kulta, jota nyt ahmittiin kaupungeissa ja vietiin paljon ulkomaillekin.

Voita tuottaa Vilden romaanissa Kremerin omistama Mäenkylän moisio. Omistaja on degeneroituneen oloinen ukkeli, vanhapoika, jota ei edes pidetä ihan oikeana saksalaisherrana, kun on niin kovin alhainen ja puhuu viroa sujuvasti.

Mutta Kremer on joka tapauksessa aikamoisen karjan omistaja ja joka päivä joutuu moisiosta maitomies matkustamaan kaupunkiin karjan keltaista kultaa realisoimaan. Siinähän se rahakin liikkuu.

Kun vanhapoika sattuukin sitten vielä innostumaan mökkiläisen nuorikkoon, on draaman kuvio valmis. Hän vihjaisee mökkiläiselle, että moision maitomiehen hommakin voisi olla saatavilla, jos nuorikko vain, tuota noin, voisi ruveta olemaan silleen. Siis herran kanssa, ei muuta kuin välillä vain.

Mökkiläinen innostuu ja alkaa nähdä päiväunia rikkauksista. Flegmaattinen nuorikko kuitenkin vain viis veisaa tarjotusta onnestaan. Tilanne eskaloituu jo tragedian suuntaan, kunnes nuorikko yllättäen kiinnostuukin uudesta osastaan.

Tönusta, mökkiläisestä tulee nyt jonkin sortin herra, mutta ainoastaan markkinamiesten kategoriassa. Viina -kallis nautintoaine- alkaa maistua kievareissa, maitomiehen uudet mustat saappaat ja ruokottu ulkomuoto osoittavat, ettei sitä enää kuulutakaan ihan moukkien joukkoon, vaikka nyt ei sentään saksojen kanssa kaveerata.

Maallista hyvää kertyy tosiaan entiseen verrattuna mökkiin aika lailla tuosta uudesta bisneksestä, vaikka Tönu ei oikein laskeakaan osaa tai ehkä juuri siksi. Itse asiassa maitomiehen hommat sujuvat huonosti isännän kannalta, mutta eipä tuo pahemmin häntä häiritse.

Entäpä se moraalinen puoli? Onko Tönun vaimo kuin Uurian lammas, jonka rikas mies on ottanut köyhältä, vaikka oma haka oli mäkättäjiä täynnä?

Ei sinne päinkään. Tönuhan se tässä on hyödyn saaja ja ukko Kremer on se, joka on puutetta kärsinyt. Kolme aikuista ihmistä on osansa itse valinnut, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, järkeillään hyvin rationaalisesti. Ei siinä mitään puritaaneja tai feministejä olla.

Pientä mustasukkaisuutta ja vastaavia komplikaatioita toki esiintyy, mutta muuten elo sujuu juohevasti, ainakin siihen saakka, kunnes tilejä aletaan syynätä.

Mutta Tönu heittää juovuspäissään henkensä kylmässä kyydissään ja koko entisen kolmikon asiat on aika järjestää uudelleen. Houkutteleva paikka moision herran tykönä olisi tarjolla, mutta ei, kumma kyllä, enää viehätäkään ailahtelevaa naista.

Sellainen oli Tönu-mökkiläisen lyhytaikainen lento ylöspäin kylän hierarkiassa. Ehkäpä se oli yhtä lailla epäonnistumaan tuomittu kuin Hinkkalan Jopin yritys tai ehkäpä kävi ennen muuta vain huono tuuri. Moision isännän armoilla siinä joka tapauksessa lopultakin koko ajan oltiin, eikä tarjolla ollut sitä tietä edistykseen, joka olisi ollut avoinna Joppi Hinkkalalle, ellei tätä olisi ylen määrin houkutellut saada kuulla tuota uutta ja makeaa herran titteliä.

 

tiistai 19. lokakuuta 2021

Oikeuden mies

Vihat ja puheet

 

Lasse Lehtinen, Murhattu ministeri. Heikki Ritavuoren elämä ja kuolema. Otava 2021, 509 s.

 

Suomen poliittisessa elämässä väkivalta on sitten vuoden 1918 ollut vähäistä. Toki yksi virassa ollut ministeri on meilläkin sadan vuoden mittaan murhattu ja vielä pari kadunmiestä lisäksi. Verrata voi vaikkapa Ruotsiin, jossa sekä pääministeri että ulkoministeri on murhattu ja vieläpä melko äskettäin.

Tämä maaottelutulos 2-1 tuskin kuitenkaan kertoo vielä kovin paljon asioiden kokonaisuudesta, vaikka olisikin kovin kevytmielistä jättää asia vallan huomiotta.

Joka tapauksessa on tärkeää muistaa, että sisäministeri Heikki Ritavuori murhattiin aikana, jolloin maailma ja yhteiskunta oli kovin toisenlainen kuin nykyään. Se aika tihkui väkivaltaa, kostonhimoa ja vähä-älyisiä kuvitelmia siitä, mitä aseiden avulla oli saavutettavissa tuosta vain.

Tämä koski koko kansalaissodan jälkeistä aikaa milteipä talvisotaan saakka. Kevättalvi 1922 oli kuitenkin vielä aivan erityinen ajankohta, joka nostatti poliittiset intohimot pinnalle. Verta vuodatettiin parhaillaan Itä-Karjalassa, jossa puolen tuhatta suomalaista oli auttamassa niin sanottua Karjalan kansannousua, metsäsissikapinaa, joka todella oli heimokansan kapina nälän ja terrorin kautta hallitsevaa bolševikkikomentoa vastaan.

Karjalan kansannousu, joka sijoittui vuosien 1921 ja 1922 vaihteeseen oli jotakin muuta kuin sitä edeltäneet ns. heimosotaretket, joita oli tehty ennen Tarton rauhan solmimista.

Nyt kyseessä oli suomalaisen apuretkikunnan osalta aseellinen tunkeutuminen toisen suvereenin valtion alueelle rauhan aikana. Koko operaation aseistaminen oli sitä paitsi saattanut tapahtua vain Suomesta käsin ja mukana puuhissa oli valtion palveluksessa olevia tai siitä lomaa ottaneita vehkeilijöitä.

On totta, että vastaavanlaisia ilmiöitä yhä tapahtui pitkin Neuvosto-Venäjän monituhatkilometrisiä rajoja, puhuttiin banditismista, joka oli kiusana monilla raja-alueilla, yleensä sitä kuitenkin esiintyi vain kehittymättömillä, ”puolivilleillä” alueilla. Mutta asiaahan ei parantanut se, että sitä esiintyi muuallakin.

Trotski ryhtyi silloin omasta puolestaan uhkailemaan Suomea ja Neuvosto-Venäjä lähetti ultimaatumin, jossa varoitti viemästä asiaa kansainväliselle areenalle. Suomi kuitenkin teki juuri näin ja ruudinhajua alkoi olla ilmassa jo Karjalan kannaksenkin suunnalla.

Tilanteen luisuminen sotaisaan suuntaan innoitti myös suomalaisia kommunisteja panemaan oman lusikkansa soppaan ja järjestämään niin sanotun Läskikapinan, jossa oli hieman samoja piirteitä kuin kansannousussa: aseet tuotiin rajan takaa ja kun kosto uhkasi, siirtyivät myös kapinoitsijat sinne.

Se porukka oli kuitenkin pieni. Itä-Karjalasta Suomeen sen sijaan saapui kymmentuhantinen joukko etupäässä siviilejä, joista tosin osa palasi pian takaisin, amnestiavakuutuksiin luottaen.

Normaalina, kansainvälisiä sääntöjä noudattavana maana Suomen oli tietenkin tehtävä voitavansa lopettaakseen sen alueelta tapahtuva aseellisen taistelun tukeminen toisen valtion alueella. Raja siis suljettiin ja sieltä saapuvat aseelliset taistelijat internoitiin. Asian hoiti sisäministeri Ritavuori ja itse asiassa hän näyttää tehneen sen varsin hienovaraisesti: pyssymiehet saivat mennä kotiinsa vapaalla jalalla, omalla kyydillään.

Rajan takanahan oli sangen pienillä joukoilla taisteltu toisia pieniä joukkoja vastaan. Merkittävänä pidetty lähinnä kahakanluonteinen pikku taistelu oli Kiimasjärven valtaus, jonka suomalaiset punaiset suorittivat Toivo Antikaisen johdolla. Symbolisesti asia oli merkittävä: suomalaiset olivat taas suomalaisia vastassa.

Heti aseiden vaiettua perusti kolme heimoasialle omistautunutta hurmahenkistä nuorta miestä 22.2.1922 seuran nimeltä Akateeminen Karjala-Seura, jonka ytimeksi muodostui Vihan Veljet- niminen salaseura.

Ei siitä tässä sen enempää, mutta asia on hyvä muistaa sen ymmärtämiseksi, että juuri nyt elettiin konkreettisen verenvuodatuksen ilmapiirissä, eikä mielialoihin vaikuttanut pelkkä sanasota, vaan aivan tuoreet verityöt ja niiden muisto.

Maaliskuussa, pian Itä-Karjalan kapinan päättymisen jälkeen Ritavuori murhattiin lähes kotiovellaan. Murhaaja oli aivan ilmeisesti pantu asialle joidenkin muiden toimesta, mutta heitä ei kiinni saatu silloin, eikä asian yksityiskohtia tiedetä vieläkään, juttu nimittäin tutkittiin kovin huonosti.

Ritavuori (ent. Rydman) oli joka tapauksessa varsin sopiva äärioikeiston vihan kohteeksi. Hän oli toimeenpannut punavankien armahduksen ja puolustanut monia sosialisteja oikeudessa. Hän oli Tannerin, Wuolijokien ja muiden maltillisten sosialidemokraattien ystävä.

Sanalla sanoen mies oli ilmeinen patkuli, kuten lapualaisaikana tuli tavaksi sanoa. Tällähän viitattiin Suuren Pohjan sodan yhteen valmistelijaan, liivinmaalaiseen Johann Reinhold von Patkuliin, jonka Kaarle XII aikoineen raakalaismaisesti teilautti.

Ritavuori oli nouseva tähti politiikan liberaalissa kentässä, joka maamme onneksi pääsi pian kansalaissodan jälkeen vahvoihin asemiin ja ajoi kansalaissopua ja demokratian lujittamista.

Tätä suuntausta ajoivat myös maltilliset sosialistit, jotka olivat jääneet syrjään vuoden 1918 kapinatouhuista ja heidän panoksensa maamme kansanvaltaiselle kehitykselle oli monessa vaiheessa korvaamaton. Mainitsen tässä vain sotien aikaisen ns. asevelisosialismin.

Tämä kirja on kirjoitettu niin sanoakseni tannerilaisesta näkökulmasta, mikä on tervetullut ratkaisu eikä vieläkään kovin yleinen näiden vuosien osalta. Kirjoittaja maalaa kovin laveasti aikakauden politiikan, mikä kyllä onkin perusteltua. Eihän tavallinen maallikkolukija muuten pääse oikeaan käsitykseen siitä, millaisessa maailmassa liikuttiin.

Välillä sivellin lipsahtaa kyllä yli laitojenkin. Kirjoittaja sekoittaa välillä G.M. Armfeltin ja G.M. Sprengtportenin ja väittää, että Pietari Suuri oli antanut käskyn ”hävittää suomalaiset sukupuuttoon”, mikä jopa oli vähällä Ison vihan aikana onnistuakin. Sosialidemokraattien vuoden 1919 puoluekokouksen hän sijoittaa jostakin syystä vuoteen 1917, minne se ei sovi millään.

Toki nämä ovat itse pääasian kannalta merkityksettömiä tai ainakin vähäpätöisiä asioita. Ritavuori-Rydmanin papereista ja etenkin sukuseuran pöytäkirjoista piirtyy eloisa ja kiinnostava kuva aikansa herrasväen elämästä ja poliittisista näkemyksistä. Vankan pohjan kirjalle on antanut tutustuminen Väinö Tannerin uraan ja siihen liittyviin lähteisiin.

Omituinen on sen sijaan tapa viljellä anakronistisia käsitteitä kuten vihapuhe ja maalittaminen. Edellinenhän on nykyhetken poliittinen lyömäase, jonka avulla on pyritty rajoittamaan sananvapautta ja jonka äärimmilleen venyvät tulkinnat ovat tehneet monesta oikeudenkäynnistä poliittisen farssin.

Jälkimmäinen taas on muotiin tulleiden sotilaspiirien käyttämää jargongia, jolla kaiketi pyritään antamaan erityistä hohtoa ja uskottavuutta aivan sisällyksettömillekin väitteille.

Tällaisten käsitteiden käyttö kuuluu mielestäni juuri sellaisiin ilmiöihin, jollaisia vastaan Heikki Ritavuoren tapaiset klassiset liberaalit hyökkäsivät. Sananvapaus oli tuohon aikaan alituisen taistelun kohteena ja hyvin moni toimittaja istui aikanaan muutaman viikon vankilassa, moni vedellä ja leivällä tuomiota lyhentääkseen.

Kyllähän tuohon aikaan vihaa viljeltiin ja joitakin poliitikkojakin otettiin aivan erityisesti tikun nokkaan, mutta eivät veriteot silloinkaan olleet mitään seurausta puheista, saati että kyseessä olisivat olleet kehotukset väkivaltaan jonkin synnynnäisen ominaisuuden perusteella.

Kyllä ne olivat asiat, jotka riitelivät ja myös miehet, mutta eivät sen sijaan rodut tai uskonnot, Ritavuoren tapauksessa eivät myöskään sosiaaliluokat törmänneet vastakkain, vaan sen sijaan tulkinnat siitä, mikä olisi oikeata politiikkaa lakeja tulkittaessa ja missä sen rajat menivät.