Vähän mystiikkaa

 

Paholaisen kasvot

 

Karamazovin veljeksissä Dostojevski pani Ivanin, kapinoivan totuuden etsijän keskustelemaan paholaisen kanssa.

Minulla ei nyt ole kirjaa käytettävissä, mutta muistele, ettei piru ollut suinkaan niin musta kuin oli tapana kuvitella. Tämänhän venäläinen sananparsikin vahvistaa. Itse asiassa kyseessä oli aika tavallinen, hieman nukkavierusti pukeutunut keski-ikäinen mies, jonka suusta ei suinkaan tullut tulta ja tulikiveä, vaan aivan arkipäiväistä argumentointia.

Luulen, että tämä kuvaus oli paljon vaikuttavampi nykyihmiselle (ja paljoltahan me olemme Dostojevskin aikalaisia), kuin jotkut ikonien tai Hieronymus Boschin sarvipäät.

Se, joka on vieraillut psykedelisten rohtojen maailmassa, tunnistaa varmaankin myös kaikenkarvaiset khimairat osaksi todellisuutta, mutta meidän muiden kokemuspiiri on yleensä ahtaampi, unia lukuun ottamatta.

Ilmestyskirjassa puhutaan saatanan lähettämästä antikristuksesta ja pedosta, ovatko nämä samoja asioita, on epäselvää. Joka tapauksessa peto kuvataan kammottavaksi monipäiseksi hirviöksi, joka ei mitenkään muistuttanut ihmistä.

 Siitä huolimatta sen inkarnaatiota on vuosisatojen mittaan etsitty eri henkilöistä. Dmitri Merežkovskin trilogia Kristus ja Antikristus, joka on aivan syyttä unohdettu, tarjoaa esimerkeiksi sekä Julianus Luopion että Pietari I:n (Suuren).

Aikanaan hyvin moni piti Napoleonia Ilmestyskirjan petona, niin myös meidänkin kuninkaamme Kustaa IV Adolf. Napoleon on tietenkin aivan ihmisen näköinen, mutta voitiinhan raamatun kuvaus pedosta ymmärtää myös vertauskuvalliseksi.

Meilläkin aikoinaan hyvin tunnettu ja nykyisten vallanpitäjien suuresti arvostama maalari Ilja Glazunov on maalannut diptyykin, jossa ovat rinnakkain Kristus ja Antikristus. Ero niiden välillä on niin pieni, että sitä saa tosissaan etsiä.

Tällaista kirjoitin nähtyäni tuoreeltaan nuo kuvat Moskovan Glazunov-museossa, joka on kaupungin keskeisimmällä paikalla sijaitseva suuri rakennus:

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Kristus ja antikristus

 

Kristus ja antikristus

 

Jeesusta on ollut tapana nimittää Kristukseksi (kr. Khristos), mikä tarkoittaa messiasta(herra). Oikeastaan se on vain yksi hänen rooleistaan, jos näin uskaltaisi maallikkona sanoa. Hristos Pantokrator eli kaikkivaltias messias/herra on kaiketi identiteetiltään kuitenkin sama kuin jouluna syntynyt Jeesus-lapsi ja ristillä kärsivä, rikollisena tuomittu onneton uhrilammas.

Siinähän sitä on mysteeriä jota ei ehkä kannata pilata filosofisilla saivarteluilla, joita tästäkin asiasta on varmaan hyllykilometrejä kirjoitettu. Vai riittäisikö sentään jokunen kymmenen metriä tai vähemmän? Ihmiskunnan historiahan on kovin rajallinen.

Näihin asioihin voi uskoakseni halutessaan tutustua ihan vain uudesta testamentista tarvitsematta uppoutua kirkolliskokousten pohdintoihin, mikä kyllä saattaisi olla antoisaa.

Mieleen vain sattui tulemaan sellainenkin termi kuin antikristus eli vastakristus (ja myös sijaiskristus), joka kuulemma on oikean kristuksen tulemisen edellä nostava taisteluun kaikki Jumalan vastaiset voimat, mutta kärsivä sitten tappion. Antikristus on samaistettu ilmestyskirjan petoon ja silläkin on joskus selitetty olevan kolminainen olemus.

Kristus ja antikristus on myös Dmitri Merežkovskin satakunta vuotta sitten ilmestyneen trilogian nimi. Sitä voin suositella. Mielestäni erityisesti Pietari Suuresta (aikoinaan antikristukseksi julistetusta) kertova nide on kovin vaikuttava.

Mutta miltähän tuollainen antikristus mahtaisi näyttää? Pietarin tapauksessa hän muistutti kansan mielestä kissaa ajettuaan partansa, viiksiä lukuun ottamatta.

Näin hiljattain asiasta Ilja Glazunovin tulkinnan. Huomiotani kiinnitti, että kaksi vierekkäin olevaa Kristuksen kuvaa näytti aluksi aivan samanlaisilta.

Vasta tarkemmin katsoen erot paljastuivat. Kasvojen muoto ja piirteet olivat lähes identtiset, mutta hiuksenhienot erot alkoivat tarkemmin katsoen tuntua sitäkin suuremmilta.

Kristuksella oli heleän siniset silmät, mutta antikristuksella ruskeat. Molempien päätä ympäröi kehä, mutta kun se Kristuksella oli uskon symboleilla kirjattu sädekehä, oli sen sisällä antikristuksella pentagrammi ja pedon luku 666.

Kristuksen kasvot myös säteilivät valoa, kun taas antikristuksen kasvot pysyivät tummina. Identtisistä kaksosista kuitenkin näytti olevan kysymys. Kuvaa voi katsoa googlaamalla христ и антихрист.

Minusta kuva oli aika kiinnostava. Antikristus ei suinkaan ollut mikään leijonan ja käärmeen sekasikiö, jolla oli inhottava ulkoinen hahmo.

Itse asiassa sen hahmo oli varsin kunnioitettavan näköinen, joskin tarkemmin katsoen sen ilme ehkä oli hieman kylmä ja tyly. Ei kuitenkaan enempää kuin kenellä tahansa kadunmiehellä, ainakin meillä päin nykyään.

Ei siis mitään sellaista, josta tulisi heti mieleen sanoa: ”Tää on paha!” Normaalin kansalaisen näköinen miesoletettu henkilö. Mieleen tuli Dostojevskin Karamazovin veljeksissä esiintyvä paholainen, joka keskusteli Ivanin kanssa.

Muistini mukaan tuo hahmo oli normaalin kadunmiehen näköinen, joskin hieman nukkavierusti pukeutunut, kaikessa olennaisessa ainakin ulkoisesti siis tavallinen keski-ikäinen mies (miksi muuten mies?).

Meidän aikanammehan esitetään toinen toistaan koomisempia paholaishahmoja, joilla lapsia pelotellaan ja joilla he keikailevat ja leikkivät. On Lordia, Madonnaa ja ties mitä pompöösiä hahmoa.

Mutta ehkäpä antikristus todella olikin tuo hillitty keski-ikäinen mies, hyvin säädyllisen näköinen ja komeakin? Mikä hänessä silloin olisi saatanallista? Eikö kyseessä päinvastoin ole sen ihmisyyden edustaja, jota kirkoissammekin joka päivä palvotaan korkeimpana olentona?

Ehkä tässä voisi juuri olla tuon Glazunovin hahmon olemus. Hänhän on vain ihminen, mutta haluaa olla Kristuksen eli Jumalan sijainen.

Kyse on siis ihmisjumalasta, josta Dostojevski muuten paljon puhuu. Ihminen oli ottanut Jumalan roolin. Kristus sen sijaan oli jumalihminen, Jumala, joka paradoksaalisesti oli tupossa miehessä saanut inhimillisen hahmon.

En itse ole uskovainen ja totean, että tämä asia kiinnostaa minua vain kulturologina. Uskooko aikakautemme ihmiseen ihmisjumalan merkityksessä? Mikä ero asialla olisi, mikäli sen sijaan uskottaisiin jumalihmiseen.

Uskominen tässä tapauksessa mielestäni tarkoittaa tietyn asian korottamista ihanteeksi. Ja ihannehan voi vanhan käsityksen mukaan olla idoli eli epäjumala tai sitten se oikea.

Glazunovin antikristus näyttäisi olevan hillitysti itsekylläinen ja itsekeskeinen. Kun se edustaa ihmisyyttä ilman jumaluutta se aivan ilmeisesti ja itsestään selvästi katsoo olevansa myös oikeutettu ylpeyteen ja jopa rajattomaan sellaiseen.

Aikakautemme kannalta tämä lieneekin ainoa mahdollinen ratkaisu. Kukapa voisi tulla tuomitsemaan ihmistä ja hänen itselleen asettamiaan päämääriä tai itsestään löytämiään haluja? А судьи кто?, kukas se tuomitsee, olisi Glazunov voinut kirjoittaa antikristuksen retorisen kysymyksen.

Jumalihmisen mysteeri sen sijaan on niin käsittämätön, että jokainen apukoululainen pystyy suhtautumaan siihen ironisesti. ja niin tekeekin.

Mitä muuta tarina Jumalan tulosta ihmishahmoon voisi tälle kulttuurille juuri nyt antaa kuin naurettavan jeesustelijan hahmon, johon voimme ounastella ihmisten joskus projisioineen toiveitaan ja pelkojaan. Nythän ne hännystelevät muhamettilaisuutta ja saavat siitä hurskaus kiksinsä, kuinkas muuten? Кому судить?

Ketä nykyään oikeastaan edes järkyttää tarina ristiinnaulitsemisesta? Koko ajatus kolmikymenvuotiaan miehen synnittömyydestäkin on niin korni, ettei se ketään jaksa vakavalla naamalla kiinnostaa.

Mikäli ristiinnaulittu sen sijaan olisi vaikkapa koiranpentu, olisi maailmanlaajuinen sensaatio valmis ja jokainen oikeinajatteleva ottaisi empatiavarastonsa viimeisetkin rippeet käyttöön.

Vähänkö maailmassa on väärin tuomittuja ja rangaistuja? Miten yksi nuori mies voisi maailmaa mullistaa? Miksi hän sitä paitsi on mies?

Jos ja kun jeesustelu on myös omalle aikakaudellemme olennaisen tyypillistä toimintaa, ei meidän varmaankaan kannata etsiä sen juuria Kristuksesta, jumalihmisestä. Ei täällä mitään mysteerejä tarvita ja ihmisjumala riittää hyvin, koska se on alalla ainoa mahdollinen.

Glazunovin antikristus-hahmo varmasti viihtyy täällä kuin kotonaan. Saahan se joka päivä osakseen runsasta kunnioitusta. Goethen Mefistofeleen hahmo lienee olennaisesti sama. Kuka hän oikeastaan olikaan?

Ich bin der Geist, der stets verneint!
Und das mit Recht; denn alles, was entsteht,
Ist wert, daß es zugrunde geht;
Drum besser wär's, daß nichts entstünde.
So ist denn alles, was ihr Sünde,
Zerstörung, kurz, das Böse nennt,
Mein eigentliches Element.

 

Siis kaiken kieltävä henki, josta lyhyesti voisi käyttää myös nihilismin nimeä.

 

Kun nyt mystiikkaan mentiin, niin pannaan yksin häpein tähän vanha blogi, joka kertoo Vladimir Solovjovista (ei sama kuin tuo TV-juontaja):

 

 

lauantai 27. tammikuuta 2018

Mystiikkaa menneisyydestä

 

Merkillinen mies Saimaalla

 

Vuonna 1900 kuollut Vladimir Solovjov oli muuan noita kummallisia hahmoja, joita Venäjän hopeakaudella ilmaantui kuin sieniä sateella. Aikanaan hän oli hyvin ihailtu ja vaikutusvaltainen.

Mystikoille on sallittua olla ristiriitainen ja sitä Solovjov todella oli ainakin asiaan vihkiytymättömän mielestä. Hän oli hurskas ortodoksi ja samaan aikaan ekumenian kannattaja, askeesin julistaja, joka samaan aikaan selitti jumalallisen prinsiipin tulevan kohdattavaksi konkreettiseen naiseen kohdistuvan lihallisen rakkauden kautta ja niin edelleen.

 Yleensä muistetaan myös mainita, että hän, samoin kuin Dmitri Merežkovski, kannatti teokratiaa, mutta ei nyt sentään ihan suoraviivaisesti. Tunnustan heti, etten väitä ymmärtäväni Solovjovin ajattelua enkä ole edes lukenut hänen kirjojaan. Mystikolle kokemus on se olennainen, ellei sitä ole, on turha väittää häntä ymmärtävänsä.

Joka tapauksessa minua rupesi kiinnostamaan G. Florovskin Venäläisen teologian historiassa (on suom. Jyväskylä 2009) mainittu hänen veljenpoikansa Sergei Mihailovitš Solovjovin arvio, jonka mukaan Vladimirin lyriikassa tuntuva ”eroottinen ja maaginen tuulahdus” ja ”koko Saimaan rannoilla luotu runous ja filosofia olivat sukua Swedenborgin teosofialle”.

Saimaan rannoilla mystikkoa näyttävät erityisesti kiehtoneen vierinkivet, valtavat lohkareet, joilla näytti olevan jotakin sanottavaa. Monrepos ja Imatra kuuluivat myös hänen innoittajiinsa.

Mitä tulee Solovjovin ajatteluun, niin minusta ajatus siitä, että ihmiskunnan pitäisi yhtyä Jumalaan heteroseksuaalisen (näin kirjassa, valitan) rakkauden kautta kuulostaa sekä vanhalta että myös omaperäiseltä.

Siinä nimittäin alemman olennon ihannointi oli samalla ylemmän olennon alkavaa toteutumista, mihin perustuu rakkauden paatos. Täydellinen realisaatio, yksittäisen feminiinisen olemuksen metamorfoosi ikuisen jumalallisen naisellisuuden säteeksi, jota ei voi erottaa alkulähteestään, on samalla yksittäisen ihmisen todellista ja objektiivista… yhtymistä Jumalaan, jolloin Jumalan elävä ja kuolematon uudistuu ihmisessä.

No, tässä toki tapaamme jo Goethelta tutun ikuisen naisellisuuden prinsiipin, das Ewig-Weibliche, вечная женственность, joka joskus venäjäksi ilmaistaan myös arkisella sanaparilla vetšno-babskoje.

Florovski hylkää nämä harharetket, jotka näyttävät liittyvän ”jonkinlaisiin kauheisiin okkultistisiin suunnitelmiin” tuosta ihmiskunnan Jumalaan yhtymisestä. Mikään kunnon kirkolle mieleinen ortodoksi tämä mies ei ollut.

Toivo T. Kaila, Elmo E. Kailan veli ja varsin erikoinen henkilö hänkin, käänsi aikoinaan myös suomeksi Solovjovin teoksen Kolme keskustelua sodasta, edistyksestä ja maailmanhistorian lopusta, sisältäen lyhyen keskustelun antikristuksesta (Otava, Helsinki 1912).

Siinä lähdettiin siitä tunnetusta raamatun ennustuksesta, jonka mukaan suurin osa ihmiskuntaa tulisi kääntymään antikristuksen puolelle ja aidosti uskovat jäisivät aluksi pieneen vähemmistöön.

Solovjovin mielestä antikristus kirjoittaisi kirjan, jonka nimenkin hän tiesi: Avoin tie kohti universaalia rauhaa ja hyvinvointia. Se sisältäisi kaikki kristilliset arvot, paitsi Kristusta itseään.

Solovjov arveli antikristuksen olevan uusi maailman hallitsija, suuri spiritualisti joka rakastaa ihmisiä ja eläimiä, nuhteettoman moraalinen ja epätavallisen nerokas ihminen. Viettelykset ja kiusaukset tulisivat tämän näennäisen tai kuvitteellisen luontaisen hyvyyden ja nerokkuuden kautta.

Ainakin ulkoisesti Solovjovia muistutti ajatusmaailmassaan melkoisesti Merežkovski, meilläkin hyvin suosittu kirjailija, jonka antikristus-trilogia on yhäkin hyvin lukemisen arvoinen.

Venäläisen kirjallisuuden hopeakausi oli merkillinen lyhyt kukoistusaika, jolloin kohtasivat monet ristiriitaiset virtaukset, futurismista ja anarkismista slavofiilisyyteen ja taantumukseen. Kuvaavaa kyllä, myös jälkimmäisten virtausten edustavat olivat yleensä erinomaisesti perillä länsimaisen kulttuurin klassikoista ja uutuuksista.

Pietariin verrattavan kulttuurisen kuohunnan ja hedelmällisen kasvualustan kaikenlaisille, toinen toistaan eriskummaisimmille näkemyksille löydämme samaan aikaan Wienistä.

Kysyä kyllä sopii, miten suuri osa tuon ajan muodikkainta kirjallisuutta todella on kestänyt historian kokeen ja luetaan yhä maailmankirjallisuuden helmiin. Aika paljonhan sitä on, mutta neuvostokauden myötä monet aikansa huiput painettiin marginaaliin ja ne tunsi vain pieni asianharrastajien ryhmä.

Nyt tuon ajan perintö on herännyt uudelleen ja sadan vuoden takaista ja hieman vanhempaa kirjallisuutta painetaan yhä uudelleen. Tavallaan siinä siis jatketaan siitä, mihin vallankumous katkaisi Venäjän kulttuurin kehityksen.

Niinpä ei kannata ihmetellä, jos Venäjällä tapaa toisenlaisia kysymyksenasetteluja ja ajatuksenjuoksuja kuin esimerkiksi Suomessa.

Luulisin, että vaikkapa nykyiseen feminismiin verrattuna Solovjovin ikuisesti naisellisen käsite saattaisi tarjota kiehtovampaakin ainesta ajattelulle. Toki asia näyttää liittyvän läheisesti rakastumisen kokemukseen eikä taida se olla ainakaan ilman muuta avoinna viisautta jo elämässään runsaahkosti hankkineiden kokemukselle.

Mitä antikristukseen tulee, aihe näyttää olevan ikituore ja pidän mahdollisena, että myös luterilainen papisto saattaisi hyötyä tutustumisesta Solovjovin ajatteluun. Tämä siis vain ulkopuolisen tarkkailijan taholta sanottuna, ilman sen parempaa ymmärrystä tuosta ajattelusta.

Sivumennen sanoen, myös nykyisellä Venäjällä näyttää olevan henkilöitä, joita voisi pitää vaikkapa Solovjovin aikaisen Pyhän synodin yliprokuraattorin, Konstantin Petrovitš Pobedonostsevin vastineina.

Kiinnostava myös on Putinin rippi-isän Tihonin (Ševkunov) persoona. Hänen tavattoman suuren suosion saanut kertomuskokoelmansa Nesvjatyje svjatyje (Epäpyhiä pyhiä) on herttainen ja huumorin sävyttämä kirja, mutta huomiota herättää, että sielläkin kerrotaan demoneista.

Nuorena spiritismikokeiluja tehdessään Ševkunov ja hänen toverinsa saivat hämmästyttäviä ja sinänsä oikeita tietoja jostakin, mutta ymmärsivät sitten, että olivat tekemisissä pahojen henkien kanssa…

Riivaajat kuten myös antikristus, ovat Venäjällä hyvin monelle myös tämän päivän todellisuutta eikä näin ole pelkästään maalaismummojen keskuudessa.

 

Kultivoinnista ja sen tuloksista

 

Kulttuuri

 

Ajelin nuorempana usein ympäri peltoja niitä kultivoimassa. Traktorin perässä oli jousiäes, jota nimitettiin kultivaattoriksi ja se oli varsin jämäkkä laite pehmentämään maata ja hävittämään rikkaruohoja. Voimaa se vaati vetäjältä eli traktorilta paljon.

Kulttuuri eli viljely vaatii siis tuossa alkuperäisessä kielessään joka tapauksessa ennen muuta raakaa voimaa, mutta olihan tuloksena aaltoileva viljapelto, kuten sanotaan, monokulttuuri, joka teki taas muutamalle ihmiselle ja kantturalle mahdolliseksi elää ja päästellä hiilidioksidia ja metaania ilmoille. Pellostahan nekin kaikki otettiin ja sinne taas aikanaan palautuivat.

Kulttuuri tuossa fyysisessä mielessä oli ja on vain välivaihe, jossa vastahakoinen aine muokataan tyydyttämään inhimillisiä tarpeita. Maata muokatessa kyse on ensi sijassa pyrkimyksestä ihmisen animaalisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Nehän ovat väistämättä ensimmäisinä tarvehierarkiassa. Itse muokkaajaa muokatessa ollaan sitten tekemisissä jo toisen kertaluvun kulttuurin, henkisen kulttuurin kanssa.

Ihmisen henkinen elämä tapahtuu aina tuossa toisessa kulttuurissa, logosfäärissä, jonne yhä uudet villeinä syntyneiden sukupolvet on johdatettava ja heidän eläimelliset taipumuksensa muokattava eli kultivoitava.

Psykologian oppikirjasta luimme joskus tarinan susien kasvattamista Amalasta ja Kamalasta, joita ei kultivoitu ainakaan ihmisten toimesta. Kaspar Hauser, kuvaannollisesti sanoen tynnyrissä kasvatettu poika on toinen aina mainittu esimerkki.

Noista ulkopuolisista ei ole paljon kerrottavaa. Käytännössä jokainen ihmisyksilö joutuu elämässään ympäristönsä muokkaamaksi eli sen kulttuuriin pakotetuksi. Kultivoitumista ei voi periä, kulttuuri kyllä sen sijaan peritään ja merkitsee alituista taistelua alhaalta eli naisen lantiosta nousevia yhä uusia barbaarien sukupolvia vastaan, niiden sivistämistä.

 Kultivointi tehdään voimalla, jos niin tarvitaan, mutta käytännössä työn suurimpia liikuttajia on ihmisen tarve saada hyväksyntää. Laumaeläinten kohdalla se yleensä onnistuu ilman mainittavaa väkivaltaakin, mikä kyllä on aika uusi havainto.

Maan fyysinen muokkaaminen eli agrikulttuuri on siis kaiken korkeamman elämän ehto. Vasta kyllin tehokkaana se pystyy saamaan aikaan ylituotantoa, jonka turvin osa ihmisiä voi jäädä ns. joutilasluokkaan ja siirtyä kokonaan hengenviljelyn palvelukseen. Tarvehierarkiassa siirrytään silloin yhä toissijaisempiin tarpeisiin, joiden huomiotta jättäminenkään ei vaikuttaisi mitään hengissä säilymiseen.

Sitä mukaa, kun työn tuottavuus on kasvanut, on myös mahdollisuus yhä suuremman joutilasluokan (leisure class) elättämiseen mahdollistunut. Muistakaamme, että sana schola -koulu- merkitsee alun perin vapaa-aikaa. Niukan tuottavuuden oloissa ei suurten joukkojen koulutusta voitu ajatellakaan.

Tämä havaittiin vielä Suomessakin 1800-luvun lopulla, jolloin kansakouluja vastustettiin kiivaasti muka kalliina turhuutena. Sitä ne vielä jossakin määrin siihen aikaan olivatkin, mutta tulevaisuuden kannalta niiden arvo oli arvaamaton eli mahdoton arvioida, siis suuri.

Vielä tuohon aikaan sanalla kulttuuri ymmärrettiin kaikkea sitä parasta, mitä ihmiskunta oli saanut aikaan ja sitä kohtaan tunnettiin liki uskonnollista kunnioitusta (ks. Vihavainen: Haun kulttuurin arvo tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Myöhemmin, yleisen sekularisoitumisen edistyessä, on kulttuurinkin arvostus laskenut. Nykyään sanalla viitataan yleensä tasa-arvoisesti kaikkeen, mitä ihminen on saanut aikaan. Mikäpä voisi olla toista arvokkaampaa ja kukapa sen pystyisi sanomaan? Eivät ainakaan kulttuuritoimittajat.

Ateneumin julkisivun mitaleissa esitetään aikansa kulttuurikäsitys. Kyseessä on suurten ja ilmeisesti ylittämättöminä pidettyjen taitelijoiden kavalkadi. Jotkut noista suurmiehistä on nykyään jo enemmän tai vähemmän unohdettu (ks. Vihavainen: Haun taiteen olemus tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ) eivätkä loputkaan enää herätä entisaikojen lähes uskonnollista palvontaa. Kulttuurilla on meille nyt uusi arvo ja merkitys.

Mitä asialla nyt ymmärretään, selviää lehtien kulttuuriosastoja silmäilemällä (ks. Vihavainen: Haun kulttuuriosasto tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Kuten voi havaita, kyseessä on aivan erityisesti ns. matalakulttuuriin eli roskaviihteeseen erikoistunut osasto, jossa vain kovin harvoin poiketaan tarttumaan sellaisiin asioihin, joilla on merkitystä koko historiamme ja maailmamme ymmärtämisen kannalta.

Kulttuuriosastoja pitävät hallussaan tätä nykyä nuoret naiset, joiden keskimääräisen naiiviuden enempi selostaminen on tässä tarpeetonta. Siitä löytyy halukkaille runsaasti esimerkkejä vanhoissa blogeissani. Pari sukupolvea sitten kulttuuriosastot oli kyllästetty vähä-älyisellä marxismi-leninismillä ja ennen sotia niissä oli aikansa nuorison leima. Näin ei muutu pelkkä muoti, vaan jopa kokonaisten aikakausien maailmankäsitys.

Tietty radikalismi eli kielteinen suhtautuminen olemassa olevaan kulttuuriin ja yhteiskuntaa on jo kauan ollut kulttuuriosastojen sine qua non, välttämätön ehto. Kauniisti ajatellen kyseessä ovat uutta etsivät yhteiskunnan tuntosarvet, ilkeämmin ja siis realistisemmin sanoen sieltä paistaa naiivi kritiikittömyys kaiken sellaisen hyväksi, mikä on jyrkästi vastoin vallitsevia oloa.

Se noista osastoista. Se, joka niitä hallitsee, hallitsee myös sitä yhteiskuntakerrosta, joka ei kykene ajattelemaan omilla aivoillaan ja etsii aina lehdistä vihjeitä siihen, mitä mieltä mistäkin asiaasta pitäisi olla. Merkittävä asiakaskuntahan niillä siksi tietysti on ja valtaa paljon.

Kulttuuri-sanalla viitataan usein myös siihen ns. korkeakulttuuriin, joka on eksklusiivista eli erottelee pois piiristään jo heti kättelyssä kaikki sellaiset, joilla ei ole halua maksaa parin tunnin elämyksestään satasia tai joilla ei ole varaa eikä halua hankkia vaikkapa frakkia. Nykyään sen vaatiminen on toki jo hyvin harvinainen poikkeus.

Oopperan ylläpitäminen Suomen kaltaisessa pienessä maassa on aikamoista luksusta. On laskettu, että valtio tukee jokaista oopperalippua yli 700 eurolla. Saman tein voitaisiin kaikki oopperannälkäiset lähettää aina johonkin eurooppalaiseen suurkaupunkiin nautiskelemaan tästä taiteesta ja tuntemaan olonsa yleväksi.

Paavo Haavikko esitti tuon idean aikoinaan, kun oopperataloa rakennettiin ja vertasi oopperaa taannoisiin panssarilaivoihin, jotka imivät rahoitukksen tehokkaammilta aseilta. Toki hänen olisi kannattanut sitten esittää vaihtoehtoinen suunnitelma Ahvenanmaan turvaamiseksi järeällä tykistöllä.

Niin sanottu yhteinen kansa ei tietenkään saa oopperalta yhtään mitään ja saattaa sen takia olla hyvinkin kärmeissään: niille, joilla paljon on, annetaan yhä enemmän yhteisistä varoista. Voihan sen asian niinkin nähdä.

Mutta nyt siis kulttuurin annista koko kansallemme. Jokunen vuosi sitten esitettiin televisiossamme irvistelevä dokumentti siitä, miten Mongoliassa esitettiin eurooppalaisia oopperoita. Itse asiassa se oli komea esimerkki siitä, mitan paljon siellä panostettiin eurooppalaisen kulttuurin tuntemukseen. Mongolialaisilla on syytä pitää kosketuksia muuallekin kuin Kiinaan.

Meidän tilanteemme on ja on ollut hieman samanlainen kuin Mongolian. Olemme Idän poika, kuten F.M. Franzén runoili Suomen tultua liitetyksi Venäjään. Venäjän yhteydessä tunsimme kuitenkin olevamme väärässä seurassa ja pyrimme kovasti korostamaan kuulumistamme länteen kaikin keinoin. Esimerkiksi latinan opiskelu saavutti meillä aivan poikkeukselliset mitat.

Oopperan kaltainen huvi, jonka kustannukset valtion budjetissa ovat lopultakin mikroskooppiset, on meille tärkeä pienen eliittimme takia. Se haluaa olla länsimaisen kulttuurin eturintamassa ja myös kykenee siihen, mikäli saa asiaan valtion tukea. Sitä paitsi ne, jotka oopperassa käyvät, kyllä usein maksavat paljon verojakin.

Mutta ylellisyyttähän ooppera kuten muukin korkeakulttuuri on. Toki se tulee mahdolliseksi vasta raa’an tuotannollisen työn kautta, mutta olisi toki hullua sijoittaakin kaikki luodut ylijäämän yhä uudestaan palvelemaan tuta tuotantoa.

Tavallaan korkeakulttuuri on tai ainakin voisi olla, jonkinlainen ihmiskunnan tarkoitus. Pelkkä eloonjääminen ei ainakaan ennen maailmassa ollut vielä tyydyttävä päämäärä ihmiskunnalle. Sen lisäksi tarvitaan myös sekundääristen tarpeiden tyydyttämistä. Sekundääristähän se kulttuuri on, kun kokonaisuutta katsotaan.

Sikäli, kuin kyse ei ole vain lasten sosiaalistamisesta ja kouluttamisesta kulttuurinsa normeihin, on kulttuuri nimenomaan ylellisyyttä, jota ilman voi elää ja jonka nauttiminen tapahtuu kovin epätasaisesti. Kulttuuri edustaa tai ainakin sen pitäisi edustaa korkeampia arvoja, mikä tarkoittaa, että tasa-arvo on sille täysin vieras asia.

Poliitikot tekevät toinen toistaan hullumpia pellehyppyjä puhuessaan kulttuurista, jota ei yleensä lainkaan vaivauduta määrittelemään ja sotketaan tahallaan tai tahattomasti yhteen aivan eriluontoisia asioita. No, särpikööt he keittämäänsä puuroa.

 

 

Virolainen arkki

 

Kova legi

 

Voldemar Veedam, Carl B. Wall, Purjehdus vapauteen. Suomentanut Jouko Vanhanen, Arktinen banaani, Eesti Mälu instituut, 2017, 221 s.

 

Kirja kertoo kuudestatoista virolaisesta, joukossa neljä lasta, jotka lähtivät sodan jälkeen Tukholmasta kohti Amerikkaa 37- jalkaisella eli kaksitoistametrisellä vanhalla puuveneellä. Neuvostoliiton vaatimukset saada ”kansalaisensa” palautettua kotimaahan eivät tepsineet näihin ihmisiin.

Samaan aikaanhan monet etniset venäläiset, isänmaallisen innostuksen vallassa Neuvostoliiton voiton jälkeen, unohtivat itsesuojeluvaistonsa ja vastasivat myönteisesti bolševikkien houkutuksiin. Heidän kohtalonsa oli juuri sellainen, kuin voimme arvata.

Virolaisilla, jotka olivat säästyneet maansa joutumiselta sodan osapuoleksi, oli sen sijaan karvaita kokemuksia muiden maiden armeijoista, jotka vyöryivät heidän maansa yli, milloin idän, milloin lännen suuntaan. Totalitaariset valtiot tekivät maasta alusmaansa ja tappotantereensa ja tämä havainto-opetus jäi virolaisten kansalliseen muistiin kai ikuisiksi ajoiksi.

Kuten tiedämme, Ruotsiin jäi virolaisia jopa kymmenin tuhansin, mutta vuonna 1945 ei ollut erityistä syytä luottaa Ruotsiin, joka oli nöyräselkäisesti palvellut saksalaisiakin sodan aikana. Neuvostoliitto oli yhä Englannin ja Yhdysvaltojenkin liittolainen ja se oli lupaa kysymättä kaapannut myös Tanskalta Bornholmin. Voimansa tunnossa se maa saattoi tehdä mitä tahansa.

Yhdysvallat joka tapauksessa tuntui mahdollisuudelta tässä matoisessa maailmassa. Eihän se ainakaan pelännyt Neuvostoliittoa eikä sitä paitsi edes ollut lakannut tunnustamasta Viron itsenäisyyttä. Matka vain tuntui pitkältä, vaikka se optimistien mielestä olisi itse asiassa helppo juttu sopivalla kalustolla.

Niinpä hankittiin 37 jalkainen eli noin kaksitoistametrinen yksimastoinen sluuppi, 1800-luvun puolella vankasti tammesta rakennettu.

Veneen ongelmiin kuului, että se aluksi vuoti pahasti, mutta kun se rivettiin ja turvotettiin, se piti kyllä vettä. Tosin kovat iskut runkoon saivat sen taas vuotamaan.

Veneen ongelmiin kuului, ettei siinä ollut painoköliä, vaan ainoastaan tammesta tehty pitkä köli, joka sentään joka tapauksessa mahdollisti luovimisen. Suuri purjevene tarvitsee myös moottorin sekä kapeiden väylien manöövereitä varten, että hätätilanteisiin ja tyynten vyöhykkeiden varalle.

Sellaiseksi saatiin 8-heppainen kuulamoottori, jollaisia on ennen käynnistämistä aina puhalluslampulla lämmitettävä parikymmentä minuuttia. Sen jälkeen se käy, jos käy. Pahaksi onneksi kunnollista naftaa ei ollut saatavilla ennen kuin Irlannissa ja sitten kun lähdettiin viimeiselle legille Madeiralta kohti Amerikkaa, ei öljyä käytännössä enää ollut.

Vene oli leveä malliltaan ja se tietenkin esti kaatumista, mikäli purjetta löysättiin ajoissa. Valtameren myrskyissä kaatumisvaara oli kuitenkin usein todellinen ja usko selviämiseen ei välttämättä ollut kovin perusteltua. Kun vesikin oli käden ulottuvilla veneen laidasta, oli aitoa seikkailun tuntua luvassa.

Vene ui huomattavan syvässä, sillä siihen oli otettava edellä mainittu valtava määrä matkustajia, yksinkertaisesti siksi, etteivät rahat muuten olisi riittäneet. Ruokaa ja vettä oli sen takia myös otettava tonnikaupalla, sillä viimeinen legi oli pitkä, eikä sen kestostakaan edes ollut mitään varmuutta.

Alle kahden kuukauden tuosta legistä toki selvittiin, mutta sitten olivatkin kaikki varastot lopussa. Onneksi kohdattiin rannikon läheisyydessä amerikkalainen sotalaiva, joka täytti tyhjentyneet varastot runsaskätisesti.

Maaliin pääsy viivästyi Atlantin syysmyrskyjen takia. Itse Atlantin ylitys pasaatituulen alueella ei ollut erityisen vaativa ja sitähän nimitetään nykyään suorastaan perhereitiksi. Mutta kun aikaa oli kulunut eri vaiheissa muun muassa Norjassa venettä korjattaessa sekä Irlannissa, ehti syksykin tulle päälle ja kun Amerikkaan saavuttiin, oli jo joulukuu ja satoi lunta. Kylmyys oli hyytävää, kun ei ollut mitään, millä lämmittää.

Pohjoiseen pyrittäessä tuulet olivat jatkuvasti epäsuotuisia ja myrskyt estivät tuuleen nousemisen, oli vain mentävä sinne, minne tuuli vie ja yritettävä vaikkapa hidastaa vauhtia ajoankkurilla, jonka käyttö oli melkoista seikkailua sekin.

Hämmästyttävästi kuitenkin koko joukko saapui maaliin terveenä, vaikka muuan vanhempi rouva oli lähtiessä kärsinyt reumatismista ja pahasta meritautialttiudestakin. Mutta ainakin jälkimmäinen paranee yleensä kokemuksen myötä. Jopa amiraali Nelson oli aina merisairas kauden ensimmäisellä purjehduksella.

Näitä vastaavia selviytymistarinoita mereltä on kirjallisuudessa paljonkin. Tällä kirjalla on kuitenkin oma viehätyksensä. Se ei herkuttele hirveyksillä, sillä kaikkihan meni lopulta hyvin. Se kertoo asiallisesti ajan oloista: sodanjälkeisessä maailmassa saattoi olla mahdotonta löytää vaikkapa dieselöljyä, mutta toisaalta miltei mitä tahansa saattoi pantata, vanhoista alusvaatteista lähtien.

Myös miehistön keskinäiset välit tuppasivat välillä hiertämään, sille tilaa tuolle joukolle oli todella minimaalisesti ja samojen naamojen näkeminen päivästä toiseen saattoi lopulta ärsyttää.

Byrokraattiset määräykset sitoivat tuohonkin aikaan pikkuvirkamiehiä, jotka eivät yleensä pystyneet lainkaan ymmärtämään, mitä tarkoitettiin, kun puhuttiin Virosta ja virolaisista: ovat siis venäläisiä ja kommunistimaan asukkaita vai kuinka? Ruotsinkaan puolueettomien vesien turvallisuuteen ei ollut luottamista ja siksi mentiinkin Atlantillekin tai oikeastaan aluksi Skagerrakiin Götan kanavan kautta, venettä kiskoen kuin Volgan burlakit, sillä kehno dieselöljy ei toiminut.

Amerikassakaan byrokratia ei jättänyt maahanmuuttajia rauhaan. Vain Moskovassa syntynyt ryhmän jäsen mahtui mukavasti venäläiskiintiöön, jossa oli jo kauan ollut paljon tilaa. Virolaisten status oli Amerikassakin vaikea ymmärtää, mutta kuten tiedetään, asioilla on taipumus järjestyä.

Tämä on varsin lukukelpoinen teos suuresta seikkailusta, jonka syynä ei ollut seikkailunhalu, vaan aikakauden karu todellisuus. Purjehdustermit, joiden kanssa monella kääntäjällä on ongelmia, ovat tässä aivan kohdallaan, mikä erityisesti todettakoon.

Pimeyden valtoja vastaan

 

Sota-ajan paradigma

 

Mihail Šiškin, Sota vai rauha. Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä. Suomentanut Sirpa Hietanen. WSOY 2023, 222 s.

 

Tämä kirja on kirjoitettu alun perin saksaksi, minkä kyllä huomaakin. Outoa on, että otsikko on jäänyt siihen muotoon, jossa se nyt on. Alun perinhän se kuului Frieden oder Krieg: Russland und der Westen -Eine Annäherung.

Otsikon sana Annäherung- läheneminen kuulostaa äkkipäätä oudolta: mitä lähenemistä tässä muka olisi? Itse asiassa se tässä yhteydessä merkitsee kirjoittajan suorittamaa aiheen lähestymistä ja kertoo, ettei asiaa suinkaan ole perusteellisesti otettu haltuun, onpahan vain siihen suuntaan pyritty.

Kun kirjailija käy käsiksi kokonaisen kansakunnan koko historiaan, emme tietenkään odota mitään oppinutta traktaattia historiallisista aikakausista ja niiden moninaisista merkityksistä. On selvää, että silloin rakennetaan intuition ja kliseiden varaan ja yritetään luoda rakennelmaa, jossa kognitiivinen dissonanssi on voitettu ja emotionaalinen tarve tyydytetty.

Sota-aikana, jollaista nytkin eletään, tarvitaan toisenlaista paradigmaa kuin joskus muulloin ja itse asiassa sellainen on pakkokin ottaa käyttöön. Thomas Mann, jota kirjoittaja ihaillen siteeraa, toivotti siekailematta Hitlerin aseille tappiota, niin suuri patriootti kuin olikin ja juuri siksi.

Ennen sota-aikaa maailma oli toisenlainen. Myös kirjoittaja muistelee niitä suuria mielenosoituksia, jotka oli suunnattu Putinin röyhkeää vallananastusta vastaan. Silloinkin oli syytä pelätä, mutta lähinnä vain väkivaltakoneistoa. Nyt liikkeelle on saatu koko säikkymättömien idioottien valtavat laumat -tätä ilmausta kirjoittaja ei käytä, mutta pidän siitä itse.

Kuinka tässä niin kävikään, ei juuri kuulu kirjailijoiden selitettäviin asioihin, mutta käytössähän olisi tarpeen vaatiessa myös sosiologia, jolla olisi ollut paljonkin annettavaa (vrt. Vihavainen: Haun suuri hurahdus tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Toki kaikki sosiologiset ilmiötkin tapahtuvat historiassa. Nykyään kaikkialla tavattavat kliseet mongolivallan perinnöstä Venäjällä, Venäjän valtiosta siirtomaakoneistona ja niin edelleen eivät välttämättä ole niinkään huonoja asioiden selittäjiä siksi, että ne ovat niin kuluneita. Stereotypiat sanovat yleensä asioista oleellisen, vaikka kirjailijalta vaistomaisesti odottaakin jotakin uutta ja henkevää, mielellään yllättävääkin.

Tässä kirjassa puhuu myös kokemusasiantuntija, jolla on omat muistonsa siitä, miten Venäjän historiaa ymmärrettiin omassa perheessä. Vertailukohdaksi tulee luonnostaan saksalainen maailma, eritoten uusi asuinpaikka Sveitsi.

Lev Kopelevin kaltaiset toisinajattelijat ovat epäilemättä kirjoittajan ihanteita ja toki sellaisiksi kelpaavatkin (ks. Vihavainen: Haun kopelev tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Kopelev puhuu epäjumalasta, jota aikoinaan palveli. Hänelle se oli kommunismi, nykyisellä Venäjällä se on nationalismi tylsässä kaljapatrioottisessa muodossaan. Kun huudetaan ”meikäläisiä lyödään” (naših bjut!), ryntää koko kylä apuun kyselemättä miksi lyödään ja kuka.

Kyseessä on epäilemättä yleisinhimillinen reaktio eikä muidenkaan venäläisten psykologisten ilmiöiden selittämiseen mongolivallan perintöä tarvita. Sen sijaan kansan suhteella omaan rooliinsa ja johtajan asemaan tässä maailmassa, on eroa maiden välillä.

Kirjoittaja nostaa hyvin tärkeäksi tekijäksi sen, ettei keskiverto venäläinen usko voivansa millään tavalla vaikuttaa siihen, mitä valta tekee. Koko käsitteellä valta -vlast- onkin venäjässä aivan oma makunsa. Monessa maassa kansalla on se käsitys, että valta on kuin onkin viime kädessä sen omassa hallinnassa, sitä ei palvota eikä kumarreta, vaan sille esitetään vaatimuksia.

Toki kaikki on suhteellista ja alamaispsykologiaa löytääkseen ei tarvitse mennä yhtään Suomea kauemmas. Niitä, jotka aivan tosissaan uskovat kulloisenkin hallituksen erinomaisuuteen ilmiselvistä tosiasioista huolimatta, riittää aina paljon. Inhimillinen psykologia venyy hämmästyttäviin suorituksiin, kun on tarpeen voittaa kognitiivinen dissonanssi.

Sota-aika on poliittisten huijarien omin elementti, minkä kirjoittajakin toteaa. Silloin ei saa keikuttaa venettä, silloin toisinajattelu on vihollisen auttamista, silloin meikäläisiä lyödään ja silloin meidän on pakko puolustautua, mieluiten moninkertaisella voimalla.

Niin sanotun reaalisosialimin vallitessa sen peruspylväisiin kului opinkappale, jonka mukaan koko ulkomaailma teki aina kaikkensa vahingoittaakseen sosialismia niin paljon kuin pystyi. Tämä jalo oppi taas edisti parhaalla mahdollisella tavalla koko maailmanhistoriallisen edistyksen asiaa.

Jopa -ja nimenomaan- sen vakoilu- ja rangaistuinstituutio oli parhaalla mahdollisella asialla. Džerzinskistä -pääpyövelistä- tehtiin kaikille humanismin moraalinen esikuva, kuten Andrei Sinjavski on huomauttanut. Tämä oli huikea suoritus, mutta mitäpä ei ihminen tekisi kognitiivisesta dissonanssista vapautuakseen.

Oikeassahan kirjoittaja siinä on, että demokratian kaudet Venäjällä ovat olleet lyhyet ja että ne on nopeasti onnistuttu tuhoamaan. Kyllä ihmisarvoa, oikeudenmukaisuutta ja totuutta kunnioittava elementti on silti sentään aina ollut läsnä Venäjällä ja on siellä tänäkin päivänä. Sodan jälkeen voimme odottaa sen taas nousevan, juuri nyt se on painettu saappaan alle.

Perinteisesti on Venäjän suureksi ongelmaksi nostettu kaksi asiaa: huonot tiet ja hölmöt ihmiset (dorogi i duraki). Tämän kirja kirjoittaja keskittyy jälkimmäiseen.

Hölmöjä on kaikkialla eikä niiden sikiämiselle loppua näy, sama koskee valehtelua, jonka Šiškin nostaa toiseksi suureksi tekijäksi nykyisen -ja entisenkin- mielivallan tukipylväänä.

Toisin kuin naiiveimmat faktantarkistajat kuvittelevat, historiallinen totuus ei ole lainkaan yksinkertainen asia. Esitettyjen tarinoiden takana on aina ristiriitoja, jotka unohdetaan ja selitetään pois paradigman niin vaatiessa. Kun niiden määrä kasvaa liian suureksi, on paradigmaa vaihdettava. Näin saattaa tapahtua esimerkiksi siirryttäessä rauhasta sotaan ja päinvastoin.

Epäilemättä Venäjällä on historiaa perinteisesti ahdistettu ennalta tehtyihin kaavoihin enemmän kuin juuri missään muualla. Pahinta on, että sellaista saatetaan tehdä valtiovallan nimenomaisesta määräyksestä ja toimeksiannosta (ks. Vihavainen: Haun medinski tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Uskomattomalta lienee meistä tuntunut myös se täysin röyhkeä valehtelu, joka on ilmennyt esimerkiksi hollantilaisen matkustajakoneen alas ampumisen yhteydessä tai agenttien ulkomailla suorittamien murhien kohdalla. Miksi ihmeessä höpötetään sellaista, mitä kukaan ei voi vakavissaan uskoa?

Ideanahan on ollut, että ne, joiden on asiaan uskottava, pakotetaan se tekemään. Olisi ollut hyvinkin mahdollista, että mikäli Suomi olisi hävinnyt talvisodan, uskoisi suuri osa kansaa meilläkin, että maassamme tapahtui joulukuun alussa 1939 vallankumous ja kapinalliset joukot nostivat valtaan kansanhallituksen…

Valehtelua harrastetaan maailmassa kaikkialla, mutta jossakin vaiheessa määrälliset erot muuttuvat laadullisiksi. On selvää, että nykyinen Venäjä on valehtelun suurvalta ja että sillä on tässä vankat perinteet. Olisi vain typerää asettaa se tässä suhteessa samalle viivalle kaikkien muiden kanssa. Kyllä siellä on enemmän valmiutta hyväksyä kaikki se, minkä valta kehtaa keksiä.

Venäjällä on puhuttu maan ja kansan erityistiestä (osobyi russki put). Tämähän kuulostaa samalta kuin puhe Saksan erikoislaatuisuudesta (Deutsche Sonderweg). Myös usko Saksan ja saksalaisuuden ainutlaatuisuuteen (ja ainutlaatuiseen ja lähtemättömään pahuuteen) on joskus ollut vankkaa valistuneissakin piireissä. Ranskalaisia on taas ikuisen hulinointinsa takia nimitetty mielisairaaksi kansaksi.

Mutta kaikki menee ohi. Paradigmat elävät aikansa ja sitten vaihtuvat. Šiškinin kirja on aikamme ilmiö ja hyvin verrattavissa Thomas Mannin sodanaikaisiin esiintymisiin, jotka hän nostaa esille. Venäjä ei kirjoittajalle ole pelkkä vihollinen, vaan myös rakas synnyinmaa, jonka takia hän kärsii.

Elämme kovia aikoja, kuten muuan merkittävä auktoriteetti on sanonut, mutta ajat muuttuvat. Läheneminen, Annäherung, toisessa mielessä kuin kirjan otsikossa tarkoitetaan, tulee kyllä vielä sekin aikanaan. Näin on tapahtunut ennen ja näin tapahtuu vastakin.

Voi vain toivoa, että ensi kerralla "länsimaalaistuessaan" Venäjä todella pystyy karistamaan harteiltaan ne pahimmat kiroukset, jotka sitä ovat vuosisatojen aatossa vaivanneet.

 

Petollinen kaveri

 

Alkoholimuistelmat

 

Jack London, Tuliliemen tuttavana. Alkoholimuistelmia. Suomentanut Toivo Wallenius. Toinen painos. Otava 1925, 256 s.

 

Jack London oli Yhdysvaltain tuotteliaimpia ja käännetyimpiä kirjailijoita, jonka skaala ulottui eräkirjallisuudesta sosialistiseen agitaatioon ja dystopiaan ja kehitysromaaneista ja matkakirjallisuudesta jopa tieteiskirjallisuuteen.

Kaikessa toiminnassa, mihin ihmelapsi ryhtyi näyttää olleen jotakin maanista. Kun hän halusi näyttää, että pystyy tekemään kahden miehen töitä pojan palkalla, hän teki sen, kun hän halusi oppia tuntemaan salaperäisen sivistyksen, joka vaikutti upean houkuttelevalta, hän paukutti päähänsä lukion kurssin viikoissa ja yliopistokurssin parissa vuodessa (ks. Vihavainen: Haun martin eden tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Kolmessa vuodessa lähes lukutaidottomasta pojasta tuli menestyskirjailija, jonka teoksia myytiin koko maailmassa. Asiantuntijoiden mielestä tällainen ei ollut mahdollista, mutta oli se vain, toteaa London tässä käsillä olevassa kirjassa.

Kirjoittamisen lisäksi hän luki valtavasti ja kaiken kaikkiaan sai lyhyen elämänsä mittaan monin verroin enemmän aikaan kuin pitkän elämän elänyt keskivertoihminen. Mahtuiko tuohon neljänkymmenen vuoden mittaiseen elontaipaleeseen vielä viinakin? Miten se olisi ollut mahdollista?

Tässä kirjassa sankari selittää, miten kaikki tapahtui. Itse asiassa Tuliliemi, jonka hän kirjoittaa aina isolla kirjaimella, oli hänen elämässään mukana koko ajan, joskus hyvinkin keskeisesti läsnä ja joskus taas vain lymyilemässä taustalla, aina valmiina tulemaan mukaan.

Kirjoittajan suhde alkoholiin on kaksinainen. Toisaalta se kuvataan paholaisena, joka lupaa kuolemaa ja käyttää valheellista Valkoista logiikkaa, toisaalta kirjoittaja toteaa, että sai kiittää sitä hyvin paljosta: juuri tuliliemen parissa hän oli kohdannut sellaiset ihmiset, joiden parissa halusi olla, juuri se oli yhä uudelleen kohottanut hänen mielialaansa ja auttanut milloin mihinkin vaivaan.

Kirjoittaja toistaa yhä uudelleen, ettei koskaan tuntenut fyysistä juomisen pakkoa. Hän saattoi olla kuukausia ilman alkoholia eikä lainkaan kaivannut sitä, näin esimerkiksi pitkillä merimatkoilla. Satamissa kuitenkin kaipasi seuraa ja sen viinanhöyryistäkin kumppanuutta. Alkoholi oli Londonille ennen muuta henkinen tarve. Edes sitä hän ei suinkaan aina tuntenut.

Kirjoittaja tutustui Tuliliemeen jo lapsena ja sai siitä parikin kertaa myrkytyksen. Poikana hän oli vähällä kuolla juotuaan yliannoksen viskiä. Koskaan alkoholi ei maistunut hänestä hyvälle, paitsi sitten kun sen maku onnistuttiin peittämään cocktaileilla. Suomentaja selittää sanan merkityksen: cocktail, amerikkalainen alkoholijuoma, johon on sekoitettu karvasta höystettä, sokeria ym.

Tuon sanan ja itse juoman oppi sankarikin tuntemaan vasta hieman myöhemmällä iällä, rannikon työmiesten ja osterirosvojen parissa sellaisia ei tunnettu, siellä juotiin olutta ja halpaa viskiä. Vasta herrasseurassa oppi sellaisenkin sanan kuin scotch.

Menestyksen ja rikkauden myötä tuli alkoholistakin jokapäiväinen tuttava, jonka pariin mentiin jo aamusta, heti sen jälkeen, kun päivän urakka oli tehty eli tuhat sanaa pantu paperille. Ennen pitkää juomaa piti olla enemmän, kaksi ja sitten kolmekin ryyppyä ennen aamiaista.

Päivän mittaan alkoholia meni tietenkin lisää, mutta kirjoittaja korostaa, ettei koskaan ollut humalassa eli ei hoiperrellut eikä änkyttänyt saati kaatuillut. Sellaista sen sijaan näki satamissa ja kapakoissa yllin kyllin. Kuitenkin vain äärimmäisen harvat ihmiset olivat fyysisesti riippuvaisia alkoholista, väittää kirjoittaja.

Koko tuo myrkky oli mädän sivilisaation kehittämä ja tulevaisuudessa sitä tultaisiin muistelemaan yhtenä barbarian ilmentymänä. Kun naiset saisivat äänioikeuden, he ehdottomasti äänestäisivät kieltolain puolesta, arveli London ja selitti siksi äänestävänsä naisten äänioikeiden puolesta.

Näinhän sitä tuohon aikaan meilläkin kuviteltiin ja sitten kävi kuten aina, venäläistä sananpartta siteeratakseni.

Tämä kirja ei ole mikään Turmiolan Tommin elämäkerta, joka sekin lienee enemmän tai vähemmän elävän elämän pohjalta tehty. Kirjoittaja kuvaa niin houkuttelevasti alkoholin siunauksia ja kiistää olevansa sen orja, että vallan ihmetyttää, miksi hän siitä niin kiivaasti haluaa päästä eroon.

Taustalla näyttää kuitenkin olevan tietoisuus siitä, että viina on tappamassa kirjoittajan, joka ei lopultakaan halua päästä siitä eroon. Kaiketi alkoholi kuitenkin oli vain yksi tekijä aiheuttamassa Londonin kovin varhaista kuolemaa. Olisiko hänen lyhyt elämänsä sitten ollut onnellisempi ilman sitä?

Tuskinpa vain, tulee päätelleeksi tämänkin kirjan varsin ristiriitaisista, mutta aidon tuntuisista tilityksistä. Tämän -tai sen silloisen- sivilisaation puitteissa elämä ilman alkoholia olisi ollut kapeampaa ja tylsempää. Hyveen apostoleita reima ja reipas kirjoittaja näyttikin vaistomaisesti kaihtavan.

 

 

Kiinnostava naapuri

 

Suuri ja kiinnostava Venäjä

 

Helsingin Sanomat ei ole tunnettu erityisen venäläismielisenä lehtenä. Jo 1800-luvun lopussa sille tuli vaikeuksia sensuurin kanssa ja asia tietenkin johtui Venäjä-kirjoittelusta.

Vuonna 2017 lehti joka tapauksessa julkaisi Teema-sarjassaan Venäjä-numeron (Suuri ja kiinnostava Venäjä, Teema 4/17). Numeroa ei voi pitää kohteensa kannalta mitenkään erityisen myötäsukaisena saati nuoleskelevana, se vain heijasti omaa aikaansa aivan samoin kuin lehti nykyäänkin heijastaa omaansa -ja pyrkii jopa vaikuttamaan aikaansa.

Lehden kannessa on, kukas muu kuin Putin, sangen kettumaisesti vinosti katsovana ja ilmeestään päätellen hän näyttää kuvittelevan tietävänsä jotakin, jota muut eivät tiedä. Tai sitten vain kuvittelen.

Joka tapauksessa Putin on lehden keskeinen teema. Kannessa hänen kuvansa alla lukee: Vladimir Putin on muuttunut mies. Kannessa ilmoitetaan tärppinä myös, että Suomi varautuu jo Putinin seuraajaan.

Unto Hämäläisen asiaa koskevassa artikkelissa otsikkona on Viileät välit naapuriin. Suomen uudenlainen Venäjä-suhdehan määräytyi pitkälti EU-jäsenyydestämme ja Krimin valtauksen jälkeen siihen kuului myös osallistuminen pakotteisiin. Suomi oli alkanut varusteutua myös sotilaallisesti ja siihen oli syynsä, todetaan. Ukrainan tapahtumat antoivat aihetta levottomuuteen.

Joka tapauksessa myönnytys Venäjälle oli, ettei Suomi Ukrainan kriisinkään aikana ollut pyrkinyt Natoon, eikä ilmeisesti pyrkisikään. Suomen turvallisuuspolitiikka lepäsi neljän pilarin varassa: oma maanpuolustus, yhteistyö Ruotsin ja muiden EU-maiden kanssa, hyvä suhde Venäjään ja yhteistyö Yhdysvaltojen ja Naton kanssa.

Näillä pärjättiin ja Putinin olimme 18 vuoden aikana tulleet tuntemaan. Savonlinnan vierailulla Putin kiitteli Suomen tasapainoista ja puolueetonta linjaa, sehän poikkesi selvästi esimerkiksi Baltian maiden politiikasta. Suomen ja Venäjän suhteet olivat korrektit, mutta silti viileät ja varautuneet. Syytä muutokseen ei ollut näkyvissä.

Toinen juttu sitten oli, ettei Putinin seuraajasta tiedetty mitään. Oli pakko varautua siihen, että seuraaja olisi paljon huonompi kuin Vladimir Putin… Näinhän se asia on. Tämä pätee yhä.

Pekka Hakalan artikkelissa Venäjä -se olen minä muistellaan Putinin uraa, johon todella on kuulunut varsin perusteellinen roolin ja persoonan muutos. Olisi vähämielistä vaatia, että kehitys olisi pitänyt ymmärtää jo ennakolta. Kuten tieliikenteessä lähdetään siitä, että kaikki ajavat oikeaa puolta, lähdetään politiikassa siitä, että kaikki ajavat rationaalisesti valtionsa etua.

Muuten lehdessä oli tarinaa Putinin lisäksi Moskovan ammoisista maailmanloppusuunnitelmista, Ville Haapasalon muistelmia ökyrikkaiden juhlista, ja artikkeli Pietarin trollitehtaasta. Jussi Konttinen muisteli lämmöllä Siperian kylmyyttä ja kokit esittivät venäläisten ruokien reseptejä.

Venäläisiä ihmisiä, niin Venäjällä kuin Suomessa asuvia haastateltiin ja he kertoivat näkemyksiään myös politiikasta ja Putinista. Vastustushenkeäkin löytyi, mutta toisaalta joku myös julisti Putinin Venäjän ylpeydeksi ja maailman suurimmaksi valtiomieheksi.

Lehden alussa oli Suomen ja Venäjän tilastollista vertailua, jossa muun muassa esitettiin se idioottimainen väite, että Suomen bruttokansantuote oli 237 miljardia dollaria, kun se taas Venäjällä oli1,28 triljoonaa dollaria. Toimittajille ja poliitikoille on aivan ilmeisesti mahdotonta ymmärtää miljoonaa suurempia lukuja, joten kehottaisin heitä vastedes ilmaisemaan kaiken miljoonissa, etteivät tekisi tällaista tuhatkertaista erehdystä.

Myös ruplan ostovoimakorjattu arvo jää esittämättä, joten palkkatasovertailu on yhtä tyhjän kanssa. Helsingin väkiluvuksikin esitetään vain sen nimisen kunnan väkiluku, mikä ei vastaa kansainvälistä käytäntöä.

Joka tapauksessa Venäjä on suuri ja kiinnostava maa, kertoo tämäkin julkaisu. Sen poliittinen järjestelmä on kovin omituinen, mutta presidentin kansansuosiota ei voi epäillä.

Venäjän kiinnostavuus myös Helsingin Sanomille ilmenee jo siitä, että lehdellä on ollut jatkuvasti kirjeenvaihtaja Moskovassa ja vuoden verran jopa Jakutiassa. Venäjässä on eksotiikkaa amurintiikereistä lähtien puolihulluihin oligarkkeihin saakka. Vaikka Suomessa ensi kertaa historiansa aikana asuu melkoinen määrä venäläisiä, on rajantakainen maailma yhä eksotiikkaa.

Tällaista lehteä ei luultavasti voisi ilmestyä juuri nyt. Venäjä on siirtynyt pois siitä kansainvälisestä idyllistä, joka vallitsi vielä muutama vuosi sitten. Kuten Angela Merkel keskustelussaan Putinin kanssa huomasi, hän elää toisessa todellisuudessa. Tuossa todellisuudessa suvereenit valtiot pelasivat nollasummapeliä ja käyttivät kaikki keinoja. Siellä sotilaallinen voima ei ollut näyttämistä, vaan käyttämistä varten.

Niinhän sitä makaa kuin petaa. Putinin jälkiä ja jätöksiä Venäjä joutuu maksamaan vielä kauan.

Venäjän arvopaketti

 

Kymmenen vuoden takainen synteesi

Kun kukaan ei kuitenkaan katso linkkiä, joka edellisessä blogissa oli hra Sulakshinin instituutin aikaansaannoksiin, pistän tähän pätkän sitä koskevasta blogistani.

Monen mielestä ideollogioilla ei näytä olevan merkitystä. Luulenpa, etteivät ne ihan vailla mielenkiintos silti ole.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Venäjän arvot

Venäjän arvot

Stepan Stepanovitš Sulakšin on kiinnostava henkilö Hän johtaa think tankia, jolla on hieman konstikas nimi ”Probleemianalyysin ja valtionhallinnon projektien keskus” ( Центр проблемного анализа и государственно-управленческого проектирования). Se kuulostaa siis melko viralliselta.

Sen hallintoneuvoston puheenjohtaja on rautatiemagnaatti Vladimir Jakunin ja siihen kuuluvat myös esim. oligarkki Potanin sekä tutkijoista mm. Moskovan yliopiston (MGU) rehtori Sadovnitšnyi. Sulakšinin ohella tunnettuja keskuksen analyytikkoja on Sergei Kara-Murza , jonka nimi puhuu asianharrastajille puolestaan.

Sulakšin, joka on koulutukseltaan fyysikko, on julkaissut useita kirjoja, yleensä yhdessä muiden tekijöiden kanssa, mukana on ollut mm. Jakunin. Sangen kiinnostava sekä metodologialtaan että sanomaltaan on hänen yhdessä V.E. Bagdasarjanin kanssa vuonna 2012 julkaisema ”Venäjän valtion ylimmät arvot”. Kirja on yli kuusisataasivuinen järkäle, joka on täynnä erilaisia kaavioita, joissa vertaillaan eri maailman maiden edustamia ja tunnustamia arvoja. Analyysin kohteena ovat esimerkiksi perustuslait, kunniamerkit, rangaistukset, rikollisuus, poikkeava käyttäytyminen ja niin edelleen, aina sananparsiin saakka.

Läpikäyty materiaali on valtava ja sitä pyritään useimmiten käsittelemään matemaattisesti. Metodi muistuttaa siis Pitirim Sorokinin kulturologiaa. Kvantitatiivisten metodien syvällisyydestä ja vertailujen vakuuttavuudesta tutkitun aihepiirin –arvojen- kohdalla voi esittää varauksia, mutta ainakin  metodi on selkeä, toisin kuin tällä alalla yleisesti harrastettu täyttä mutua suoltava kvalitatiivinen lähestymistapa.

Koska Sulakšin ja Bagdasarjan tuovat yleensä selkeästi esille sekä aineistonsa että metodinsa, voisi heidän teoksensa ainakin periaatteessa siis haastaa tieteellisessä keskustelussa ja tutkia kussakin tapauksessa, miten pätevällä pohjalla johtopäätökset ovat.

Koska aion vielä ennen eläkeikää ja mahdollisesti sen jälkeenkin harrastaa muitakin asioita, jätän mainitun työn tällä kertaa muille. Sen sijaan kannattaa vilkaista tekijöiden johtopäätöksiä. Ne nimittäin ovat hyvin selkeät.

Tekijöiden mielestä Venäjän valtiolla on käytössään selkeä arvopaketti, joka turvaa sen elinkykyisyyden. Nuo arvot on koeteltu Venäjän historian katastrofeissa ja läpimurroissa. Noiden arvojen vastakohdaksi hahmottuvat ”antiarvot”, jotka ovat toistuvasti tulleet esille Venäjää kohdanneiden katastrofien aikoina. Niiden selville saanti edesauttaa taistelua niiden juurrutusyrityksiä vastaan. Itse asiassa tällä hetkellä on kyse informaatiosodasta, jolla näitä antiarvoja yritetään juurruttaa. Niiden vastaisesta taistelusta pitää tehdä osa Venäjän kansallisen turvallisuuden ohjelmaa.

Tekijät esittävät taulukon Venäjän valtion eloonjäämisarvoista, joka koostuu kahdestatoista universaalien arvojen blokista, jokaisessa on useita osioita.

Työn suhteen niissä korostuu kollektivismi ja spekuloinnin hyljeksintä sekä ei-materiaalisten kannustimien merkitys. Hengen suhteen korostuvat usko, kollektiivisen pelastuksen idea, uskonnollisen ja maallisen yhteys ja pelastuksen luonne palkintona hurskaista töistä.

Kollektivismin kohdalla esille tulevat muun muassa valtiovallan sakraalinen luonne, provinssien keskihakuisuus, valtiota muodostavan kansan ja uskonnon olemassaolo, valtioalueen pyhyys ja marginaaliryhmien vaikutuksen minimointi. Ei-aineellisten arvojen kohdalla korostuvat hyvän ja pahan selkeä ero, historiallisen menneisyyden arvo, hedonismin ja ylellisyyden hylkääminen sekä totuuden henkisyys: Jumala ei ole voimassa, vaan oikeudessa («Не в силе Бог, а в правде»).

Rakkauden kohdalla tulevat esille sukupolvien ketju, perinteinen sukupuolten roolijako, kolmen sukupolven perhe, lapsuuden pyhyys, lasten kollektiivinen kasvatus, vanhempien kunnioitus ja vaatimattomuuden ja hurskauden ihanteet.

Altruismin kodalla todetaan kansallisen idean messiaaninen komponentti, yhteisöllinen (соборная)moraalisuus, egoistisen pragmatismin hylkääminen, uhrautuvuus ja epäitsekkyys. Suvaitsevaisuus kohdistuu monietnisyyteen ja monikansallisuuteen. Tärkeä arvo on myötäkärsimys, sääli.

Täydellisyyden tavoittelun kohdalla mainitaan suuntautuminen tulevaisuuteen, kansallisten sankarien Pantheonin olemassaolo, ”passionaarisuuden” korkea taso, hurskauden mallin olemassaolo, estetiikan kansalliset koordinaatit sekä kilvoittelu  ja ”iskurius”.

Luettelo on siis varsin pitkä ja edellä esitetty hieman lyhennetyssä muodossa. Kuten lienee käynyt ilmi, kyseessä ovat osittain todella Venäjälle historiallisesti tyypilliset korostukset, kuten esimerkiksi kollektiivisuuden kohdalla. Suurimmaksi osaksi kyseessä ovat kuitenkin traditionaaliset arvot, ne joita kansainvälisessä World Values –projektissa nimitetään ”eloonjäämisarvoiksi”. WVS:n tutkijoiden mukaan kaikissa maissa voidaan havaita arvojen muuttuvan, kun hyvinvointi saavuttaa tietyn tason. ”Eloonjäämisarvoista” siirrytään silloin ”postmateriaalisiin” arvoihin, joihin kuuluu erityisesti hyvin suuri poikkeavuuden, esimerkiksi homoseksualismin ja erilaisten perhemuotojen suvaitseminen. Samalla lisääntyy yleinen kaikkien ihmisten keskinäinen solidaarisuus.

Venäjällä tämä prosessi ei vielä ole oikein käynnistynyt. Tapasin Sulakšinin viime syksynä Nogvorodissa Venäjän valtion 1150-vuotisjuhlaseminaarissa ja huomautin, että myös Venäjää odottaa sama kohtalo kuin muitakin kehittyneitä maita. Hän oli asiasta eri mieltä.

Itse asiassa Bagdasarjan ja Sulakšin esittävät, että maailman kansojen sopii seurata Venäjää eikä pohjoismaita, jotka ovat olleet WVS:n johtotähtinä. Heidän analyysinsä mukaan Venäjän valtion perusarvoilla on universaalinen luonne. Tämä antaa ”Venäjälle oikeuden esittää yhtenäinen, messiaaninen aksiologinen projekti koko planeetalle” he vakuuttavat.

He selittävät analyysinsä kumonneen sen Toynbeen ja Huntingtonin näkemyksissä olevan pohjimmiltaan rasistisen näkemyksen, että sivilisaatioiden erot olisivat laadullisia. Itse asiassa kyse on vain suhteellisuudesta.

Toinen merkittävä seikka on, että venäläiset arvot osoittautuivat käytännössä amerikkalaisten vastakohdiksi. He esittävät yhteensä 22 vastakohtaparia, jotka kuvaavat tätä suhdetta. Niitä ovat:

individualismi – sosiaalisuus

etu – epäitsekkyys

järkevä egoismi – yhteisöllinen moraali

ekspansio – messianismi

sulatusuuni – kansojen sinfonia

kulutuksen massakulttuuri – kansallisen kulttuurin henkinen ydin

materialismi – ideokratia

avoin yhteiskunta – autarkia

kilpailu – solidaarisuus

liberaali demokratia – poliittinen autosubjektiivisuus

pluralismi, relativismi – yhtenäisusko (единоверие)

yksityinen aloitteellisuus – etatismi

vapaus – pidäkkeettömyys (свобода – воля)

valtiosopimus – valtiovеlvollisuus (тягло)

maailman työpaja – meidän luostarimme

meren herruus – maan herruus

liiketointen etiikka – auttamisen etiikka

sekularismi – venäläinen teokratia

vapaa avioliitto – kolme sukupolvea

”urgia” – ”gonia”

innovaatio – traditio-innovaatio

verkottuminen – hierarkia

Mikä merkittävää: mikäli USA:n arvoja yritetään tuoda Venäjälle, ne muuttuvat vaarallisiksi, sillä valtion olemus on siellä toinen.

Globalisaation puitteissa nämä arvot todella uhkaavat myös Venäjää, eikä vaara kohdistu vain siihen, vaan koko planeettaan. Tilanne on tällä hetkellä se, etteivät Venäjän instituutiot vastaa sen perusarvoja. Itse asiassa esimerkiksi sen perustuslaki on suorastaan este niiden toteuttamiselle. Se on siis muutettava. Lisäksi tarvitaan selkeä ideologinen dokumentti.

Venäläisten arvojen olisi vallittava opetuksessa, kulttuurissa, kasvatuksessa, tiedotusvälineissä, mainoksissa, propagandassa ja valtionhallinnossa. Lisäksi on huomioitava taiteellisten ihanteiden ja mallien taso, jolla valtiollisia ihanteita välitetään. Tällä hetkellä Venäjä on outsiderin asemassa, sen symboliikka on eklektistä ja satunnaista. Samaan aikaan Venäjällä toteutetaan ”antiarvojen” projektia, joka on maalle varsin vaarallinen. Joka tapauksessa: valtio kykenee ja sen täytyy säännöstellä väestön arvosuuntautumista. Sitä vaatii sen eloon jääminen. Neuvostoliiton kohtaloista on otettava opiksi, katsovat kirjoittajat.

Ulkopuoliselle tarkkailijalle tulee tämän johdosta kiusaus sanoa, että Neuvostoliitto tuhoutui juuri siihen, että se julisti arvoja, joita ei noudattanut. Mikäli Venäjän valtio nyt julistautuu pyhäksi ja kertoo vastustavansa egoismia, ylellisyyttä, materialismia ja vaikkapa varastamista ja kertoo kantavansa suurinta huolta köyhistä ja sorretuista, niin sen vakuuttavuus on vielä huonompi kuin aikoinaan Neuvostoliiton. Ovatkohan tekijät nyt todella ottaneet huomioon sen, että sanojen tulisi vastata tekoja. Muussa tapauksessa rappeudutaan poliittisiksi kaksinaamaisiksi, kuten Stalin aikoinaan sanoi  –sekä itse rappeutui että sanoi vihollisistaan.

В.Э. Багдасарян, С.С. Сулакшин, Высшие ценности Российского государства. Серия «Политическая аксиология». Москва, «Научный эксперт» 2012, 622 с.