Leipääkin riittää

 

Henki pääsi pullosta

 

Vanhassa ja arvokkaassa rukouksessa pyydetään Jumalalta jokapäiväistä leipää. Minusta kannattaa huomata, ettei siinä särpimistä puhuta mitään, vaikka pelkän leivän kaluaminen on jokseenkin tylsä ellei sitten ajan mittaan suorastaan vastenmielinen tapa pysyä hengissä. Suotta ei rikollisia ole tuomittu elämään pelkällä vedellä ja leivällä, kun on haluttu antaa heille kovennettu rangaistus.

Kuitenkin leipä on ihmisen aineellisen toimeentulon perusta ja se, mitä sen lisäksi tulee ravinnon osalta, on itse asiassa enemmän tai vähemmän ylellisyyttä. Kuitenkaan ei ihminen elä ainoastaan leivästä, ainakaan kovin kauan.

 Ranskalainen kaipaa vähän viiniä tai ainakin kaipasi siihen saakka, kunnes kansaa siellä 1950-luvulta lähtien Pierre Mendès-Francen johdolla opetettiin juomaan maitoa, joka on terveellisempää. Suomalainen kaipaa voita ja ukrainalainen silavaa. Ehkä ranskalaiselle riittää öljy ja valkosipuli.

Myös Valko-Venäjällä, Baltiassa ja Venäjällä silava lienee aivan kärjessä, kuin särpimiä ajatellaan. Tiukan paikan tullen riittää toki pelkkä suola, mutta himo erilaisiin särpimiin nousee silloin varmasti suureksi.

Varsinaisen herkun on loihtinut lukijan silmäin eteen Omar Khaijam, joka haaveilee:

Vain runokirja, viiniä

ja leivänpuolikas,

ja lampaanreittä kappale

ja kaksin kerallas…

Siinähän sitä tulikin ravintoa kaikinpuolisesti, niin hengelle kuin ruumiille. Kuvittelen, että tuo mainittu lammaskin on huolella savustettua ja tyttö on nuori, kaunis ja rakastunut. Maanpäällinen taivashan tässä näyttäisi olevan kyseessä ja saman sortin jatkoahan Koraani lupaa sitten haudan takana uskovaisilleen.

Tässä jokseenkin epäortodoksisessa ja ilmeisesti suufilaisessa kuvitelmassa pelkästä jokapäiväisestä leivästä päästiin itse asiassa jo juhla-ateriaan ja kaikinpuolisen hyvinvoinnin korkeimman tason kukkuloille. Kehtaako sellaista enää Jumalalta anoakaan ainakaan juutalais-kristillisellä taholla? Kun nälkäkuolemalta pelastuu ja saa sen jokapäiväisen leivän, on loppu jo omalla vastuulla.

Nikolai Tšernyševski jakoi joskus 1860-luvulla ihmiset kahteen ryhmään: niihin, jolla oli kerran viikossa varaa syödä lihakeittoa ja niihin, joilla ei ollut.

Tuohon aikaan monilla niistä, joilla jokapäiväinen leipä oli, ei ollut tuota keittoa ja siksi heidän ei ehkä aina ollut helppoa kiittää edes leivästään. Vai oliko se päinvastoin?

Parempaanhan se ihminen aina on joka tapauksessa pyrkinyt ja kehitellyt utopioita, joissa juoksevat rieska ja hunaja ja taikamylly jauhaa itsekseen leipää, suolaa ja rahaa vaikkapa vain purnun verran puhtehessa. Siis tuskin kovin paljon, mutta sen verran, että riittää varastoonkin -kotipidoiksi eli, kuten nykyään sanotaan, kotivaraksi. Ajan mittaan tavaraa on yltä kyllin ja huolet siis poissa.

Mukavahan tuollaisia tekniikan ihmeitä oli kerran joutessaan kuvitella, mutta kukapa olisi niihin tosissaan uskonut? Jokainen ymmärsi, että leipäkin syntyi vain kovasta työstä ja vähän kerrallaan ja vaati ilmaantuakseen vielä sopivia ilmojakin. Sille ja sen antajalle oli syytä kumartaa syvään.

Nyt taru on todellisuutta. Koneet tekevät hyödykkeitä enemmän kuin ihmiset jaksavat niitä kuluttaa. Ruokaakin riittää ja sen suhteen sopii olla nirso ja vaativainen. Pelkkä leipä ei kiinnosta ketään. Sitäkin pitää markkinoida kaiken maailman konsteilla, jotta kuluttaja siitä kiinnostuisi.

Elämme siis maailmassa, joka aineellisesti vastaa noin sadanviidenkymmenen vuoden takaista ja tietenkin paljon vanhempaakin utopiaa. Materiaalisesti meillä on kaikkea enemmän kuin vielä aivan äsken kykenimme edes kuvittelemaan. Sanalla ”hyvinvointi” ei koskaan ole ollut samaa merkitystä kuin nyt.

Asian seuraukset ovat valtavat ja ulottuvat kaikkialle. Uskonnon on koko läntisessä maailmassa korvannut konsumerismi, entisistä hyveistä on tullut paheita (vrt. Vihavainen: Haun konsumerismi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Vain tuo joskus kuviteltu uljas uusi ihminen (yli-ihminen) on jäänyt tulematta ja siitähän aikoinaan aina haaveiltiin utopian tärkeimpänä tuotteena (ks. Vihavainen: Haun yli-ihminen tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

 Miten runoilikaan Nikolai Tšernyševski (vt. Vihavainen: Haun Tšernyševski tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)): ” Ihmiset ovat tulevaisuuden maassa terveitä ja voimakkaita ruumiillisen työn ansiosta. Heidän aikansa kuluu työn- ja nautinnontäyteisessä elämässä: teattereissa, luentosaleissa ja kirjastoissa. Jotkut kävelevät puistoissa tai istuvat huoneissaan joko yksin tai lasten parissa… ”mutta suurin osa, niin, suurin osa --- se on salaisuuteni. Näit salissa, kuinka heitä lähti ja tuli. Näit. että heidän poskensa hehkuivat ja silmänsä loistivat. He lähtivät minun viettelemänäni, sillä täällä jokaisen miehen ja naisen huoneessa on minun kotini, niissä säilyy salaisuuteni, oviverhot ja upeat matot imevät äänet niin, että siellä on hiljaista ja siellä piilee salaisuus. He palasivat koska minä palautin heidät salaisuuksieni valtakunnasta hilpeän huvittelun humuun. Täällä hallitsen minä”.

Näin puhuu unessa Vera Pavlovnalle ”vaalea kaunotar”. Hän yhdistää viattomuuden siihen, mitä oli kerran Astartessa ja Afroditessa, hänessä on kuitenkin uutta rakastavaisten tasa-arvoisuus ja kaikki ihmisissä on hänen ansiostaan entistä kauniimpaa.

Aikuinen lukija on tietenkin jo ymmärtänyt, että ”vaalea kaunotar” tarkoittaa sukupuolten välistä rakkautta. Hän esittelee vielä asemansa. ”Täällä hallitsen minä. Kaikki täällä tapahtuu minua varten. Työ on tunteiden ja voimien virkistämistä minua silmällä pitäen, ilo on valmistautumista minun palvontaani ja lepoa minun jälkeeni. Minä olen täällä elämän päämäärä, minä olen täällä itse elämä.”

Tällainen paratiisi ja tällainen Novorossija epäilemättä saattoivat vaikuttaa ajan nuorisoon kuin Koraanin lupaus paratiisista on aina vaikuttanut jihadisteihin. Tšernyševski maalaili kuvia siitä, miten uusien ihmisten keskinäinen intohimo kestäisi nykyisten muutaman kuukauden sijasta vuosikymmeniä. Sitä paitsi partneria vaihdettaisiin aina tarvittaessa ilman mustasukkaisuutta ja muita komplikaatioita.”

Pyhimystä muistuttavan sankarin ja yli-ihmisen sijaan olemme uuden aineellisen hyvinvoinnin vallitessa saaneet lähinnä ali-ihmisiä, jotka eivät elä Tšernyševskin utopian mukaista korkeampaa elämää. Sen sijaan he käyttävät joutilaisuuttaan vegetoidakseen huumeiden ja primitiivisten pallopelien parissa. Pahimmillaan he muuttavat ympäristönsä slummeiksi.

Mutta henki palvelee tasa-arvoisesti kaikkia. Jokapäiväinen leipä näyttää tulevan taikaluukusta jokaiselle kuin manulle illallinen, eikä kenenkään päähän pälkähtäisi sitä enää hartaasti rukoilla. Toki tilanne on toinen joillakin marginaalisilla alueilla, mutta en nyt puhu niistä.

Kukapa olisi osannut edes kuvitella tällaista utopiaa vielä viisikymmentä vuotta sitten? Voitte lukea niitä tuhansia kirjoja, joita toisen maailmansodan jälkeen kirjoitettiin vuodesta 2000. Kaikenlaista hyvää luvattiin, mutta ei nyt ihan tällaista (vrt. Vihavainen: Haun utopia tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Mutta kyllä jo 1900-luvun alussa osattiin olla myös skeptisiä. Dmitri Merežkovski oli yksi niitä näkijöitä, jotka eivät joutuneet naiivin edistysuskon valtaan.

Se tulevaisuuden ihminen, joka otsansa hiessä raatamisen pakosta ja sivilisaation kahleista vapautuisi ja voisi keskittyä toteuttamaan itseään, tuskin olisikaan uljas sankari ja hyveiden ruumiillistuma. Hän olisi se tuleva röyhkimys (graduštši ham), joka saisi tyydytyksensä hävittämisestä ja vandalismista.

Juuri tällainen olio pääsi vapaaksi ja valtaan Venäjällä bolševikkikaappauksen jälkeen ja kauhistutti jo Maksim Gorkiakin, jolle vallankumous oli merkinnyt suurta inhimillisen kasvun ja vapautumisen haavetta.

Nyt tekniikka ja robotit ovat se pullon henki, joka on vapauttanut ihmisen alituisesta raadannasta ja nälkäkuoleman vaarasta. Lihakeittoa riittää jokaiselle ainakin kerran viikossa, eikä sen hyväksi tarvitse välttämättä tehdä yhtään mitään.

Nyt ihmisille on koittanut vapaus heille lahjoitetun vapaa-ajan muodossa. Siinä olisi tilaa niille yli-ihmisille, jollaisia tuo Leniniäkin innoittanut Nikolai Tšernyševski kuvitteli utopiassaan -tulevaisuuden Novorossijassa (Vihavainen: Haun Tšernyševski tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Nyt voisi keskittyä itsensä kehittämiseen ja niin sanottuun syvähenkiseen elämään sen sijaan, että tappaa aikaansa ja täyttää sitä jonninjoutavuuksilla. Aineellista vaurautta ei enää tarvitse riistää muilta, se on potentiaalisesti kaikille tarjona ihmisen apuna uurastavien koneiden kautta. Tämä koskee myös kansoja.

Sen sijaan koko sana” Novorossija”, johon Tšernyševski utopiansa sijoitti, tuokin meille nykyään mieleen ensimmäiseksi järjettömän ihmisteurastuksen ja verisen veljessodan, jota ei suinkaan ole tarvinnut käydä jokapäiväisen leivän turvaamisen pakosta.

Tekniikan vallankumous ja työn tuottavuuden moninkertaistuminen ei vapauttanutkaan kahlittua sankaria, vaan vehkeilevän roiston ja primitiivisen vandaalin.

On kohtalon ivaa, että tekniikan ihmeet ovatkin nyt joutuneet karvattoman apinan eivätkä inhimillisyyden korkeimpien edustajien palvelukseen. Ihmiskunta taisi saada ne liian aikaisin.

 

Siltä se silloin näytti

 

Katse maailmaan puolen vuosisadan takaa

 

Suomi on nyt kurjassa jamassa eikä näytä siitä minnekään pääsevän, kun kaikkia yrityksiä muuttaa rakenteita sabotoidaan niiden taholta, joita menneen maailman instituutiot hyödyttävät.

Lakkoilu on kova sana, eivätkä sitä kaihda edes maan parhaiten palkatut ammattikunnat. Surkeutta valittaa nyt mon toisten puolesta. Harvemmin kuulee itse kärsivien hätähuutoja. Jotakin tuntuu joka tapauksessa olevan koko maassa pahasti pielessä.

Kun näin pohjalla ollaan, tekee hyvää muistella sitä, millaiselta maailma näytti puoli vuosisataa sitten, kun vielä oltiin paljon, paljon köyhempiä ja sitä paitsi pelättiin uuden hurjan rikastumisenkin vaaroja.

Bruttokansantuotteen volyymi-indeksi, jonka perusvuosi oli 1948, oli vuonna 1970 huikeat 289 ja vuonna 1975 jo peräti 351. Kaupunkien osuus Suomen väkiluvusta oli vuonna 1975 jo 60 prosenttia ja  valtionvelka oli 20 prosenttia BKT:stä.

Hevoset olivat vastikään menettäneet asemansa maatalouden tärkeimpävä vetovoimana ja autojen määrä oli räjähtänyt kymmenessä vuodessa.

Ihmisten reaaliansiot nousivat vuodesta 1948 (perusvuosi=100) 171 pisteeseen vuonna 1965 ja vuonna 1975 indeksiluku oli jo 248!

Kun maailmaa tarkastellaan vuoden 1972 perspektiivistä, ollaan siis aivan hurjan kasvun keskellä ja vauhtisokeus lienee siitä välttämäton seuraus. Kaikki voi myös tuntua liian hyvältä ja epätodelliselta.

Kulttuurissa oli tapahtunut todellinen vallankumous sekä maailman käsittämisen että jopa jokapäiväisen elämänmuodon alalla. Kun alkoholia vuonna 1965 oli käytetty 2 litraa henkeä kohti vuodessa, oli määrä vuonna 1975 kolminkertainen…

Mutta tässä jo ehkä on riittävästi esipuhetta. Millä tavalla nuo vuoden 1972 ihmiset, jotka olivat tulleet aineellisesti melko surkeista oloista uuteen hyvinvointiin, käsittivät maailmansa ja tilanteensa? Itse  olin muuten silloin 25 vuotias.

Annetaanpa heidän kertoa:

 

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Typerä vuosikymmen

 

Typerä vuosikymmen?

 

Muistoissani 1970-luku loistaa typeryydellään. Tuntuu siltä, että se oli (sit venia verbis!) kiilusilmäisten älykääpiöiden juhlaa, kun mistään ei tarvinnut mitään tietää eikä mitään osata. Ollakseen älykkö riitti, kun vain kehtasi sanoa, että marxismi-leninismin mukaan asia on näin ja näin ja muuan keskuskomitea se sitten käytännössä ratkaisee, miten se juuri tällä hetkellä on tulkittava. Tämä argumentti vei proffiltakin jalat alta ja joku rehellisempi uskalsi sen asian tunnustaakin.

Ikään kuin tässä ei olisi ollut kylliksi, uskottiin vielä Jan Myrdalin tarinoita kiinalaisesta kylästä, jossa ihmiset olivat vähään tyytyväisiä, onnellisia ja herttaisia kuin taivaan enkelit.

 André Gunder Frank taas kertoi, että takapajuiset maat ovat takapajuisia siksi, että niitä riistetään. Muuten ne ehdottomasti olisivat meidän (siis keiden?) kanssa täsmälleen samalla viivalla.

Sitten oli vielä tämä Summerhill, joka todisti kaiken auktoriteetin olevan väkivaltaa ja vääryyttä ja kirsikkana kakun päällä Urie Bronfenbrenner kertoi, miten Neuvostoliitossa lapsuudesta oli tullut ihanteellisen onnellista ja tasapainoista. Olihan näillä kaikilla faktojakin puolellaan ja sitäkin enemmän uutuuden viehätystä.

Miten koko tämä paketti sitten saatiin sovitettua yhteen, olisi ollut kysymys sinänsä, mutta sitä tehtävää ei kukaan ottanut itselleen. Riittihän se, että Utopian mailla asiat ainakin olivat aivan toisin kuin meillä ja paljon paremmin. Meillä ne taas olivat huonosti ja tarvittiin vallankumous, vaikka ei oikein tiedetty millainen ja miksi.

Joka tapauksessa, tuohon aikaan olivat kritiikki ja protesti voimissaan, vaikka koko kansan aineellinen elintaso ja koulutus nousivat aivan ennennäkemätöntä vauhtia.

Lieneekin oletettavissa, että juuri tavaton sosiaalisen ja kulttuurisen muutoksen nopeus antoi yleiselle sekopäisyydelle välttämättömän kaikupohjan. Oleellista asiassa ei siis suinkaan ollut aineellinen puute, vaan käsitys siitä, että se oli tarpeeton ja nopeasti poistettavissa oleva asiaintila.

Aina välillä, noita aikoja muistellessa, tulee epätodellinen olo ja tuntee tarvetta lukea vanhoja dokumentteja.

Tiedonantaja ja sen pakinoitsija Aleksandrovitsh vakuuttavat pian siitä, että olen muistanut aikakauden typerimmät ilmiöt aivan oikein. Ja kyseessähän oli maamme älymystön tärkein aatteellinen julkaisu. Mutta kai maassa vielä silloinkin oli täysijärkisiä? Muutoinhan emme olisi nyt tässä.

Lahjomaton ja retusoimaton dokumentti ajan johtavan älymystön ajattelusta on vuonna 1972 ilmestynyt, Erno Paasilinnan toimittama Pidot Suomessa, joka jatkoi vuonna 1937 alkanutta maineikasta perinnettä.

Siinä kymmenkunta intellektuellia keskusteli muutaman päivän ajan eräistä tuolloin polttaviksi koetuista teemoista. Keskustelijat eivät nyt niinkään olleet niin sanottuja kulttuuri-ihmisiä, kuin hallinnon, talouden ja yhteiskuntapolitiikan miehiä. Niihinhän ajan suuret kysymykset liitettiin. Ja yksi nainenkin oli mukana perinteiseen tapaan, näinhän oli ollut jo vuonna 1937.

Iältään joukko oli vaihtelevaa. Vanhin oli syntynyt vuonna 1905 ja oli omin silmin nähnyt pari vallankumousta. Kyseessä olivat Venäjän vuoden 1917 Helmikuun vallankumous, jonka merkeissä edistykselliset matruusit hukuttivat upseereitaan Eiran rantavesissä ja toinen oli vuoden 1918 kansalaissota, jossa viattomia ja viallisia oli teloitettu oikein sydämen halusta. Sama mies oli myös ollut rintamaupseerina ja vienyt joukkonsa myös saksalaisia vastaan.

Nuorin oli syntynyt vuonna 1941, joten varsinaiset suuret ikäluokat loistivat joukosta poissaolollaan, mikä ei välttämättä ollut suuri menetys. Keskusteluun osallistuneet edustivat erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä, mutta jankkaajia ja änkyröitä ei mukana näytä olleen.

Keskustelunaiheita oli kaikkiaan viisi, vaikka lähempi tarkastelu toimittajan mielestä osoittaakin, että oikeastaan niitä oli vain yksi. Merkillepantavaa on, että tunnelma ei toimittajan mukaan ollut yhtä rattoisaa kuin ”ennen”. Osaksi se oli ”manifestoivaa ja osaksi defaitistista. Aika ajoin seuruetta pyyhkäisee viimeisten päivien tunnelma”, arvelee Paasilinna.

Luonnehdinta on yllättävä, eikä heti aukene lukijalle. On mahdollista, että se heijastaakin pikemmin toimittajan omaa kokemusta kuin yleistä konsensusta.

Miksi muka keväällä vuonna 1972 olisi oltu pessimistisiä? Jom Kippurin sodasta ja öljykriisistä ei tiedetty vielä mitään. Suhteet Neuvostoliittoon olivat niin vakaat kuin ne vain Kekkosen aikana voivat olla. Vietnamin sota ei sentään koskenut meitä ja neuvottelut vapaakauppasopimuksesta EEC:n kanssa eivät nyt ihan oikeasti ennustaneet Pandoran lippaan avaamista, vaikka asia näyttääkin olleen seurueen suurin akuutti huolenaihe.

Mutta ehkäpä kaikki tuolloin näytti menevän liian lujaa ja selkärangasta välittyi tunne siitä, ettei niin voinut pitemmän päälle jatkua.

 Huoli maailman luonnonvarojen riittävyydestä todella tuotiinkin useamman kerran esille. Saastuminen, globalisaatio, ylikansallinen taloudellinen herruus, joka pakottaa ihmiset pois kotiseuduiltaan, voisi vielä tyhjentää koko Suomen, joka oli sen kannalta täysin yhdentekevä asia.

Muistan kyllä, että Rachel Carsonin Hiljainen kevät oli antanut varoitusmerkkejä maailman luonnonvaroja tuhlaaville ja saastuttaville ihmisille jo 1960-luvun alkupuolella. Joku Nalle Valtiala oli kirjoittanut, että ihminen, joka tuhosi ympäristöään, oli ”mielisairas eläin”.

Linkola tunnettiin kaikessa erikoislaatuisuudessaan ja Saimaan kanavassa oli sulutuksessa nähtävissä vaahtovuoria kuin pesuammeessa. Siellä haisikin. Huoli ympäristöstä oli todellinen, vaikkeivät nykyaikaiset kulutushelvetit vielä olleet tehneet tuloaan. Kukkurakauppa suurine pakatun makkaran tiskeineen edusti vielä uutta yltäkylläisyyttä. Ensimmäinen amerikkalaistyyppinen automarket oli vasta avattu Leppävaarassa vuonna 1971.

 Mutta verrattuna siihen, mitä tässä maassa oli ollut kymmenen vuotta aikaisemmin, kaikki oli muuttunut tavattoman rajusti.

Pientalonpoika oli tapettu, muuttanut kaupunkiin tai Ruotsiin. Elintaso oli keskimäärin ainakin tuplaantunut ja säännöstely lopetettu.

 Nuorison koulutustaso oli noussut tavattomasti, peltoja oli pantu pakettiin, keskiolut vapautettu, sosiaalivakuutus ulottui kaikkiin ja niin edelleen. Vuonna 1955 maassa oli ollut 14000 autoa, 1970-luvun alussa niitä oli 800000.

Kymmenessä vuodessa maailma oli muuttunut enemmän kuin sitä ennen neljässäkymmenessä. Mikään ei tuntunut pysyvän paikallaan.  Suotta ei Kirjailija todennut, että kymmenessä vuodessa oli tapahtunut muutos, joka tuntui käsittämättömältä ja jota ei olisi voitu ennustaa 1950-luvulla. Puolueitakaan ei enää tuntenut samoiksi kuin ne olivat silloin olleet.

Keskustelunaiheet olivat Kenen joukoissa seisot eli sitoutumisen ongelmat, Valtakoneisto Suomi, Evoluutio vai revoluutio, Maailmanpolitiikan arkipäivää ja Suomalainen olemassaolo. Jos yrittäisi arvata, mikä oli se Paasilinnan mainitsema todellisuudessa ainoa teema, josta keskusteltiin, voisi kai sanoa, että se oli tämä Suomalainen olemassaolo.

Ajatus siitä, että Suomi olisi vain välivaihe, ei ollut tuohon aikaan uusi, vaikka ylikansallista valtaa Suomeen nähden käytettiin vielä kovin vähän eikä maan väestöä vielä suinkaan oltu vaihtamassa. Arvo Puukari oli julkaissut sen nimisen kirjan: Välivaihe Suomi. Talouden kovat lait häämöttivät uhkana tilanteessa, jossa suurin osa Suomen maaseutua oli jo julistettu elinkelvottomaksi ja erittäin nopeasti autioitunut ja metsittymässä.

Itse asiassa ne teemat, joista keskusteltiin, eivät ole kirjan kiinnostavin asia. Kiinnostavampaa on se, mistä ei edes keskusteltu, mitä ei asetettu kyseenalaiseksi. Kullakin aikakaudella on omat kysymyksensä ja omat varmuutensa ja myös omat sokeat pisteensä, jotka eivät sille paljastu.

Kysymys sitoutumisesta ei johtanut erityisen kiinnostaviin johtopäätöksiin, vaan ajautui pohdiskeluun maailman luonnonvarojen loppumisesta. Rooman klubin ennustama tuomiopäivä oli aivan nurkan takana: tunnetut öljyvarat kestäisivät neljätoista vuotta.

 Kauhistuttavia näkymiä kasvun loppumisesta säesti referoitu johtopäätös siitä, että homma kyllä selviäisi, kun tapettaisiin muutama sata miljoonaa ihmistä. Oli opittava orientoitumaan uudelleen jo tämän sukupolven aikana, sanottiin.

Suomi valtakoneistona ei näyttänytkään keskustelijoista siltä kansanvaltaisuuden mallimaalta ja avoimelta yhteiskunnalta, joka se kansainvälisessä vertailussa oli ollut tai ainakin olisi ansainnut olla jo pari sukupolvea.

 Ansioiden sijasta nousivat räikeinä esille puutteet. Taloudellista valtaa ei ilmeisesti ollut kaikilla yhtä paljon, mikä oli triviaalia, mutta jotkut uskoivat, että se voitiin jakaa kansalle kaikkien yleiseksi tyytyväisyydeksi.

Sosialistisen järjestelmän paremmuus oli periaatteessa selviö, vaikka tuskin kukaan jaksoi uskoa, että teoria ja käytäntö olivat yksi ja sama. Lainalaisuudet kiehtoivat vanhanaikaisen yksilökeskeisen moralisoinnin sijasta.

Vallankäyttö ei vaadi vastuuntuntoa, vaan kontrollia, ilmoitti Yhteiskuntatieteilijä…   Kapitalismissakaan ei ihminen, edes kapitalisti itse ollut vapaa markkinoiden lainalaisuuksista, mutta juuri siksi tarvittiin sosialistista vallankumousta: vallan ominaisuuksiin kuului sen jakamattomuus. Näin minäkin taisin ajatella, luulisin.

Yhtä kaikki, millään ei näköjään saanut kehitettyä sellaista järjestelmää, että ihminen voisi edes kerran kuukaudessa syödä kokolihaa, arveli Tuntiopettaja, jonka näkemys tässä tuskin perustui tilastoihin.

Sosialistisen järjestelmän etevämmyys näyttää olleen muutaman keskustelijan mielestä ilmeinen. Siellähän kansan kontrolli kohdistui taloudellisenkin vallan käyttöön sekä ylhäältä että alhaalta kertoi Postimestari, mutta ei saanut kaikkia epäileviä Tuomaita vakuutettua.

Yhteiskuntatieteilijä kaikessa tieteellisyydessään arveli, ettei yksilö edes voinut käyttää valtaa, se vain kanavoitui yksilöiden kautta. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään Tiedonantajan agitaatiokokous ja jopa Sosialisti ilmoitti inhoavansa niitä sosialisteja, jotka väittivät, että sosialismi sellaisenaan ratkaisi kaikki ongelmat.

Taloudellisten lakien mahdin joka tapauksessa tunnustivat kaikki ja ne näyttivät uhkaavan koko Suomea samanlaisella kehityksellä joka oli Keski-Euroopassa jo todellisuutta: väki valui jonnekin Ruhrille ja Brysseliin. Suomessa tyhjeni Mikkelin lääni, jolla sentään oli hyvä sijainti ja historiallisia perinteitä. Ostaisivatko saksalaiset autioituvan Suomen?

Evoluutio vai revoluutio oli kysymys, joka tuon ajan ilmapiirissä oli yhtä väistämätön ja luonnollinen kuin se nykyisen ajan perspektiivistä on typerä ja perverssi.

Asiasta alustanut Epäilijä kiinnitti huomiota vähemmistönsuojasäännöksiin, jotka olivat tarkoitetut suojelemaan vähävoimaisia, mutta saattoivat muodostua esteeksi luonnolliselle kehitykselle ja aiheuttaa väkivaltaisia purkauksia. Tässä voisi olla jotakin tuttua myös nyt.

Vallankumouksia jo nähnyt keskustelija varoitti niiden hallitsemattomuudesta ja sai kannatusta. Oli helppo päästää Barabbas irti, mutta järjestyksen palauttaminen oli jo vaikeampaa, puhumatta tarpeettomista tuhoista.

 Itse asiassa keskustelu vesittyikin pohdiskeluksi siitä, että revoluutio itse asiassa merkitsi vain siirtymistä uudenlaiseen tilanteeseen. Kirjailija vanhana 50-lukulaisena ja Wittgensteinin henkisenä perillisenä vaati jo käsitteiden selkeyttämistä, mitäpä vallankumous tarkoittikaan ihan todellisena, käytännössä?

Joka tapauksessa melkoinen konsensus näytti vallitsevan siitä, että sosialistisissa maissa oli etenkin työläisten tyytyväisyys suurta. Jopa Epäilijä oli tästä vakuuttunut sen itse nähtyään. Koettiinhan työ täällä meillä kiroukseksi. Hän kuitenkin myös kysyi, mahtoiko valta sosialistisissa maissa todella kuulua kansalle vai uskoiko se vain niin.

Suomea ei kuitenkaan voinut pitää erityisen epävapaana, olipa juuri ilmestynyt myös markiisi de Saden Justine, kuten keskustelussa todettiin. Olisipa joku ehdottanut tätä vielä kymmenen- viisitoista vuotta sitten…

Vallankumouksesta ei tietenkään syntynyt mitään muuta konsensusta kuin se, ettei väkivaltaisuuksia kukaan halunnut, mutta keskustelu polveili monissa kiinnostavissa seikoissa, jotka eivät itse aiheeseen kuuluneet.

Niinpä todettiin, että kirjojen kysyntä oli koko ajan pienenemässä. Kulttuurilehdet kupsahtelivat toinen toisensa perästä.  Itse asiassa lehdistökin oli jo kuollut, arveli Kirjailija. Eipä tämä hyvältä kuulostanut. Teknikko ehdotti jo että koko yhteiskuntaa pitäisi kutsua devolutionääriseksi. Saattaa olla, että tuossa vaiheessa konjakkeja jo oli nautittu useampiakin. Elettiinhän sentään vuotta 1972.

Maailmanpolitiikan arkipäivää tarkasteltaessa todettiin kommunikaation tavaton nopeutuminen. Se, mikä oli aamulla Yhdysvalloissa, oli puolilta päivin jo Suomessa. Sitä paitsi myös kommunikaatio oli globaalista, kuten kaikki muukin. Suomella saattoi olla maailmassa suurikin rooli aloitteiden tekijänä, mutta ei Suomen muuttaminen maailmaa mullistaisi.

 Realistinen ulkopoliittinen ajattelu oli tietenkin kaiken järjellisen menon lähtökohta, mutta vielä saattoi uimahallissa törmätä ihmisiin, joiden mielestä ryssä oli ryssä ja Kekkonen oli paska. Puhuja, Perämies ei pelännyt niinkään totaalista ydintuhoa kuin luonnonvarojen ehtymistä. ”Pentti Linkolamainen pessimismi”  pilkisti taas tässäkin.

Sosialistin mielestä demokratia USA:n käsissä oli pelkkää ilveilyä. Itse asiassa kolme suurta, USA, Neuvostoliitto ja Kiina taistelivat keskenään maailmanvallasta.

Mutta saattoiko jopa sosialistinen maa olla imperialistinen? Perämies totesi, ettei Romania pitänyt siitä taloudellisesta roolista, joka sille oi koetettu antaa. Ideologialla havaittiin joka tapauksessa varsin yleisesti olevan myönteisiä ominaisuuksia. Kiinasssa se oli poistanut nälän, totesi Postimestari…

Ja olihan myös Neuvostoliitossa poistunut valtava määrä ongelmia, mutta oli kyllä muuallakin. Ratkaisua ei oikein löydetty siihen, oliko nälkä Neuvostoliitossa poistunut ideologian ansiosta vai siitä huolimatta.

1900-luvun suurimmat ja jopa maailmanhistorian suurimmat organisoidut nälänhädät eivät kuuluneet keskustelijoiden perustietoihin, vaikka Populisti yritti siihen suuntaan todistella, turhaan.

Postimestarin mielestä USA:n rikkaus perustui muun maailman riistoon, mutta asiasta ei oikein saatu mitään konkreettista näyttöä. Sen talouskin oli sentään melkein autarkkinen.

 Taloudellinen integraatio herätti myös Suomen osalta kysymyksiä: pitäisikö integroitua itään vai länteen? Itä oli tietenkin meistä tavattomasti edellä, kun siellä suunnitelmia tehtiin jopa vuoteen 1990 saakka, meillä vallitsi anarkismi... Toisaalta SEV:in kanssa kauppamme oli vain 20% koko määrästä.

Hieman outoa toki oli se, että meillä pidettiin tärkeinä keskustelunaiheina vaikkapa USA:n neekerikysymystä tai asuntokysymystä, kun taas leningradilaisten asuntoneliömetrit eivät kiinnostaneet.

Merkittävä uusi ilmiö oli Euroopan uusi liikkuva proletariaatti, joka puolikielisenä oli uudenlaista alaluokkaa.

Ruotsissakin oli jo 300000 suomalaista, joiden kohtalona oli vielä toisessakin polvessa olla toisen luokan kansalaisia.

Mutta Ruotsissa osattiin ainakin pitää oman maan ja sen teollisuuden puolia. Suomessa kartellivirasto ja muut yksitotiset virkamiehet jaksoivat ahkeroida oman teollisuuden kilpailijoiden puolesta ja omaa maataan vastaan. EEC-asiassa etuoikeutetut piirit pelastivat oman Suomensa ja myivät enemmistön Suomen.

Jotakin pyhää sentään oli, YYA-sopimus. Epäilijä, entinen rintamaupseeri, joka oli johtanut 3500 sotilastaan saksalaisia vastaan, oli varma siitä, että sopimusta noudatettaisiin, olipa se toinen, sitä loukkaava osapuoli kuka tahansa.

Viimeinen keskustelunaihe oli Suomalainen olemassaolo. Kannattaa muistaa, että nykyisessä mielessä Suomi ei tuolloin ollut lainkaan kansainvälistynyt. Kieliä osattiin huonosti, tilauslennot etelään olivat vasta alkaneet ja ulkomaalaisia täällä asui tuskin lainkaan.

Mutta merkit olivat ilmassa. Tuntiopettaja oli lukenut tiedepoliittisia ohjelmia, joissa toistuivat tutkijavaihto, kansainväliset virikkeet ja niin edelleen. Tutkijat eivät tarvinneet tätä maata, vaan tekivät meriittitutkimusta. Älymystöporukka eli enää vain osittain Suomessa.

Toki Suomessa oli hyviä asioita. Talouspoliitikon mukaan niitä olivat ruisleipä, kylmä maito, lenkkimakkara ja Urho Kaleva Kekkonen.

Ei tarvinnut olla kuin kaksi viikkoa ulkomailla, kun näitä alkoi kaivata. Ja, kuten toisaalla todettiin, olihan Suomessa naisten asema parempi kuin missään muualla, Neuvostoliittoa lukuun ottamatta.

 Neuvostoliitossa myös huolehdittiin vähemmistökansoista ja siinä oli Talouspoliitikon mielestä menty ehkä jopa liian pitkälle, mutta kyseessähän oli leniniläinen periaate. Miksi jotkut ostjakit ja vogulit saivat oman kielioppinsa, un niille olisi voitu opettaa suoraan venäjää?

Mutta suomalaisten määräkin oli romahtamassa. Synnytysten määrä väheni ja olisi vuonna 1980 vain yhdeksäsosa siitä mitä vuonna 1960. Väestön määrä oli absoluuttisesti vähenemässä ja se söi myös talouskasvun. Kansan häviämisen uhka oli konkreettinen, vaikka vauhti oli aluksi pieni.

Kulttuuri oli myös vaarassa. Suomen huomattiin myös olevan Euroopan amerikkalaisin maa, joskin sen henkinen ilmasto muistutti Itä-Saksaa, sieltähän se oli peräisin luterilaisuuskin. Amerikkalaisuus tuli meille myös suoraan, Kalle Anttila oli lainannut sieltä hallimyymälän idean ja firmat lähettivät nykyään uuden miehen aina Amerikkaan opiskelemaan.

Ja näin puhuttiin maassa, jossa suurin osa väestöä oli saanut televisioon katsottavakseen vasta noin kymmenen vuotta aiemmin…

Joka tapauksessa uusi tilanne vaati entistä enemmän kielitaitoa. Talouspoliitikko oli valmis poistamaan ruotsin ja ottamaan englannin kaikille ensimmäiseksi kieleksi. Tosin peruskoulukaan ei ollut vielä toteutunut, vaan vasta alkamassa Lapissa.

Aaltoileva keskustelu ajautui lopulta naisen asemaan. Tuntiopettaja, jota kai vakiintuneen tavan mukaisesti pitäisi nimittää joukon ainoaksi mieheksi, ennusti, että 1970-luvulla jo tulisi entistä selvemmin näkymään se, että naiset ne soutivat ja miehet istuivat perätuhdolla ja vihelsivät.

Ilmeisesti tuo tuleva asiaintila oli onnellinen, sillä Tuntiopettajan käsityksen mukaan naiset ”eivät puukota toisiaan, eivätkä miehiään, eivätkä lapsiaan koskaan”. Elettiin siis vuotta 1972.

Siunatuksi lopuksi hän toivoi, ”ettei vain tule sellaista 1980-lukua, että tällaiset pidot kokoontuisivat uudestaan”.

Tämä oli ilmeinen kirjallinen loppukiekaisu, joka suotta lässähdytti hyvin kiinnostavan, joskin sekavan keskustelun.

Luulenpa, että juuri nyt olisi tilausta samanlaiselle keskustelukirjalle, jossa eri mielipidesuuntien edustajat saisivat kaikessa rauhassa puhua suunsa puhtaaksi siitä, miten maan ja maailman asiat nyt näkevät.

Sillä, kuten Paasilinna kirjan alkusanoissa toteaa: ”Monivaiheinen keskustelu näyttää vastustamattomasti kaivavan esiin todellisen kuvan aikakaudesta ja keskustelijoiden asenteista. Se tekee sen tahattomasti keskustelijoista riippumatta. Kuva on paljon todellisempi kuin se kuva, joka keskustelussa pyritään antamaan. Sanat ovat siis petollisia käyttää, keskustelukirjojen tekeminen on vaarallista”.

Hatunnosto kaikkien tuon sarjan keskustelukirjojen vaaroja uhmanneille keskustelijoille. Vuosikymmenet voivat olla ja yleensä omalla tavallaan ovat typeriä, vaikka ihmiset eivät sitä varsinaisesti olisi.

 Tämä kannattaa aina muistaa ja miettiä, millä tavalla meidän oma vuosikymmenemme tulee olemaan typerä seuraavien aikakausien silmissä ja mitä toisaalta kenties luetaan sen ansioiksi.

 

Idän nopein ja Suomi-talo

 

Suomi-talo

 

Muuan venäläinen ystäväni ja suuri Suomen ystävä kirjoitti juuri facebookissa Suomi-talon 178-vuotispäivästä. Suurella Tallikadulla (Bolšaja konjušennaja) sijaitseva kortteli on itse asiassa lähes kokonaan suomalainen aina naapurikadulle, Pienelle tallikadulle saakka.

Suuren tallikadun suomalainen Pyhän Marian kirkko saa nimittäin siellä naapurikseen ruotsalaisen -itse asiassa ruotsinkielisen- seurakunnan Pyhän Katariinan kirkon. Sen seurakuntaan kuului aikoinaan myös tuhansia suomalaisia.

 Pyhän Marian laaja kirkkokartanokin vuokrattiin ja sittemmin jopa ostettiin Suomen Pietarin instituutin ja erilaisten suomalaisten firmojen ja edustustojen käyttöön. Rakennuksessa toimi myös suomalainen koulu.

 On lohdullista, että kirkko sentään on yhä suomalainen. Muuten taloa hallinnoi joiku venäläinen firma ja siinä kuuluu toimivan business-keskus, jolla on kansainvälistä käyttöä -kenties Aasian ja Afrikan suuntaan, en tiedä.

Tässä talossa en koskaan työskennellyt, mutta olin läsnä, kun se juhlallisesti remontin jälkeen taas avattiin Suomi-talona. Sitä vihkimässä olivat Putin ja Matti Vanhanen.

 Kutsuvieraista ne, jotka jonkin mielestä kai eivät olleet kaikkein terävintä kärkeä (mukana kuitenkin oli eremitaasin johtaja Piotrovski ynnä muita…) saivat katsella oven takaa, kun nuo korkeimman tason herrat siirtyivät yläkertaan juhlistamaan tapahtumaa. Noista kahdesta tosin näkyi vain Vanhanen. Pikku Putinin pää ei yltänyt kyllin korkealle.

Paikka on jopa koko Suomen historiassa merkittävä, sillä siellä toimi 1800-luvulla koulu, jota voidaan pitää Suomen ensimmäisenä suomenkielisenä oppikouluna. Opettajiin kuului muun muassa Uno Cygnaeus, joka sittemmin toimi pappina Venäjän Alaskassa. Siellähän oli paljon suomalaisia, jopa kaksi kuvernööriäkin, Furuhjelm ja Etholén.

Useampikin venäläinen Suomen ystävä muistelee netissä nyt kaiholla sitä aikaa, jolloin Suomen ja Venäjän välillä vallitsivat normaalit suhteet ja suomalainen siirtokunta Pietarissa oli suuri ja dynaaminen.

Pietari oli Helsingistä vain muutaman tunnin junamatkan päässä ja ”suomalainen Pietari” alkoi taas kasvaa ja kukoistaa, kuten joskus autonomian aikoina.

Tuntuu lähes uskomattomalta, että kaikki tämä, joka taas kerran tuntui olevan ikuista, äkkiä ja varoittamatta sitten loppui. Kuin veitsellä leikaten.

Putinilainen komento, joka uskotteli ja yhä uskottelee itselleen ja muille ”tietävänsä enemmän” tästä maailmasta, osoittikin olevansa täysin mielettömien kuvitelmien vallassa.

Hyökkäys Ukrainaan ei muodostunutkaan ”erikoisoperaatioksi”, vaan kulutussodaksi, joka tuottaa tekijälleen valtavia kustannuksia niin ihmishengissä ja moraalisesti kuin kulttuurisesti ja taloudellisesti.

On mahdollista, että sota loppuu sellaisella tavalla, että Putin pystyy esittämään sen ”voittona”. Mikäli näin käy, on maailma saanut jälleen uudenlaisen käsitteen käyttöönsä.

 Antiikista tunnemme Pyrrhoksen voiton. Suokoon Luoja, ettei maailma joudu vielä näkemään ”Putinin voittoa”, joka merkitsee koko kansainvälisen yhteisön barbarisoitumista ja laajojen kansankerrosten taantumista elukan tasolle.

Kun Angela Merkel joskus vuosia sitten puhui kahdestaan Putinin kanssa, hän kertoi maailmalle vain, ettei tämän herran ajattelu ole tästä maailmasta.

Nyt kai ymmärrämme, mitä tämä tarkoitti. Se näyttää merkitsevän uskoa imperialismiin, jossa kansoja hallitaan väkivalloin, valtioiden ja niiden johtajien suuremmaksi kunniaksi.

Sen sijaan, että kilpailtaisiin normaaleilla yhteiskunnallisilla ja taloudellisilla uudistuksilla siitä, minkä valtion kansalaiset elävät onnellisinta elämää, onkin taannuttu ”erikoispalvelujen” maailmankatsomuksen mukaiseen kulttuuriin, jossa kunnioitetaan vain pakon ja väkivallan kaltaisia ”realiteetteja”.

Se oli Putinin ja hänen koplansa valinta ja teki heidän joihtamastaan valtiosta suuren rosvojoukon, magnum latrocinium, kuten pyhä Augustinus nimitti sellaisia valtioita, joidenn toimintaa ei johda moraali.

Pahinta on, ettei tuo uskomattoman kevytmielinen päätös ”erikoisoperaatiosta” vedä barbariaan vain harjoittajaansa, vaan yhä suuremman osan koko kansasta ja vielä paljon laajemmin sekä maan naapurit että kaukaisemmatkin maat.

Nyt elämme sellaisessa sivilisaatiossa, jossa sota on normaalia toimintaa ja sen mukainen ajattelu on jo vetänyt mukaansa suuren, ehkä suurimman osan kansaa. Tuhahtelin aikoinaan 1930-luvun militarismin kriitikoille, jotka sarkastisesti puhuivat ”pyssyuskosta”.

Nyt tuollainen höyrypäinen lahkolaisuus on jokapäiväistä elämää, -se on normi, josta poikkeaminen sanktioidaan tavalla tai toisella.

No, itse asiassa olen aina tykännyt pyssyistä ja ihastellut niiden usein hämmästyttäviäkin ominaisuuksia, joilla kuitenkin on selvät rajoituksensa. Tämä alkoi jo lapsena ja siinä onkin jotakin syvästi lapsellista.

En silti ole koskaan uskonut pyssyjen moraaliseen merkitykseen. Totta on, että niitä on tarvittu jopa maailman pelastamiseen, mutta niiden sotaiseen käyttöön on samalla aina liittynyt kulttuurinen taantuminen, vajoaminen kohti barbariaa.

Amerikkalaisen sananlaskun mukaan Jumala loi ihmiset, mutta vasta Samuel Colt teki heistä tasa-arvoisia.

Tämähän ei pidä paikkaansa. Kun kahdella miehellä on revolveri, ampuu heistä ensimmäisenä se, joka on pidäkkeettömämpi ja moraalittomampi, todennäköisesti psykopaatti. Vasta sen jälkeen alkaa coltin moraalinen rooli: roisto ei jää ikiajoiksi kukkulan kunkuksi, sillä hän ei ole ainoa, jolla on tuliluikku.

Kuitenkin tarina jää kokonaisuudessaan murheelliseksi. Psykopaatti, tuo aikamme ja sen lännenfilmien ehdoton sankari, pääsee aseen ansiosta aloittamaan rikollisen uransa, joka hänen mielikuvituksessaan lupaa rikkautta ja omnipotenssia.

Käytännössä hänen uransa on tuomittu saamaan maineettomaan lopun, sillä ihmisten suuren enemmistön tavoitteet eivät koskaan voi olla samat kuin sen rikollisen narsistin, jolle kaikki muut ovat vain välineitä hänen oman, luonnottomasti paisuneen egonsa pönkittämiseksi.

FSB-vetoisen TV-kanavan mottona oli ja on ehkä vieläkin: ”Me tiedämme enemmän”. Nykyhetken kokemusten perusteella se olisi syytä korvata muotoon ”Meillä oli ihan väärät luulot. Anteeksi.”

 

Hölmöyden historiaa

 

Ensimmäinen hölmö ja hänen perintönsä

 

Sana ”hölmö” kuten myös sen tarkoittama käsite ovat kiinnostavia. ”Hölmölle” ei näytä löytyvän selkeää etymologiaa ja uskaltaisinkin olettaa, että se juontaa juurensa erisnimestä.

Soanlahdella, Ruotsin hiljattain valloittamassa Käkisalmen läänissä nimittäin eleli muuan herra, jonka nimi oli Hölmö Höpetein. Hänestä kertoo Tom Gullberg artikkelissaan, joka on julkaistu teoksen ”Itärajan vartijat” kolmannessa osassa.

Ennen kuin pysähdymme miettimään tuon ensimmäisen hölmön erikoislaatua ja merkitystä, lienee paikallaan pohtia hölmöyden yleistä merkitystä sellaisena kuin se nykyään tunnetaan.

Hölmöyshän on tietty henkinen ominaisuus, ehkäpä ennen muuta eräs elämänasenne, jossa olennaista ei niinkään ole varsinainen tyhmyys eli kyvyttömyys ajatella. Sen sijaan siinä korostuu taipumus mennä äärimmäisyyksiin saakka jollakin ajan mittaan mahdottomalla tavalla ja olla piittaamatta lopputuloksesta.

Hölmöläissaduissa jatketaan peittoa toisesta päästä sillä kappaleella, joka otetaan toisesta. Niissä tuodaan valoa pirttiin hakkaamalla ikkunaa isommaksi ja isommaksi seurauksista välittämättä. Tärkeintä on, että tehdään jotakin sen asian hyväksi, jota nyt on ruvettu innolla ajamaan.

Hölmöille käy kuten hölmöille käy. Peiton pituus ei lisäänny ja pirtti romahtaa ennen pitkää. Itse asiassa hölmöt kyllä näkevät koko ajan, mitä täytyy tapahtua, mutta jatkavat toimintaansa, koska toiset hölmöt antavat siitä aplodeja eikä oikein muutakaan keksitä, kun on kerran hölmöyteen sitouduttu.

Sitä paitsi hölmö omalla tavallaan luulee ymmärtävänsä, ettei väistämättömillä seurauksilla ole oikeastaan mitään väliä, koska kaikki kerran kuolevat. Mitä kuolleet tekisivät ehjällä pirtillä? Hehän makaavat kaikki haudoissaan, eivätkä tarvitse enää enempää valoa kuin lämpöäkään.

Hölmö ei ymmärtääkseni ole ainakaan pelkästään tyhmä, vaan ennen muuta piittaamaton. Kyllä hän uskoo aritmetiikkaan, mutta pitää tärkeämpänä vaaleissa saatavien äänten määrää kuin tulevien sukupolvien tilannetta.

Hölmöyteenkin saattaa liittyä kunnianhimoa, vaikka se ei ole sen välttämätön piirre. Silloin hölmön saattaa vallata halu näyttää pärjäävänsä kilpailussa naapuriensa kanssa kädet sidottuina tai pelkästään toisella jalalla liikkuen.

Mikäli näet silloin voittaa kilpailijan, saa ehdottomasti osakseen aivan tavattomasti kunniaa ja mikäli taas häviää, on siihenkin pätevä syy valmiina.

Kävipä niin tai näin, yritys pärjätä alivoimaisenakin on jo sellaisenaan sankarillinen ja sopii toivoa, että se herättäisi muissa kunnioitusta. Mikäli se herättää vain ylenkatsetta ja sääliä, osoittaa se vain näin suhtautuvien moraalista alemmuutta.

Sellaista on oman aikamme hölmöys eikä voi sanoa, etteikö sitä olisi ylen määrin kasautunut juuri meille, tänne karuun pohjolaan, jonka kansa on aina ollut tunnettu paitsi yksinkertaisuudestaan, myös reiluudestaan.

Hölmöys sopii erinomaisesti tähän perinteeseen. Kuitenkaan emme ole vielä oppineet siitä varsinaisesti ylpeilemään, mutta kaikella on aikansa. Sen aika tulee viimeistään silloin, kun mitään muutakaan ei enää ole.

Jos nyt palaamme tuohon edellä mainittuun todelliseen historialliseen hahmoon, Hölmö Höpeteiniin ja hänen veljiinsä, voimme niukoista lähteistä todeta, että tuo ensimmäinen Hölmö oli aivan tietynlainen, varsin epäsympaattinen hahmo.

Kun Ruotsin kruunu valloitti ja liitti itselleen voittomaana Käkisalmen läänin, sen väestö nousi useassa tapauksessa uusia vallanpitäjiä vastaan ja kun sota hävittiin, pakeni rajan yli Venäjälle. Samahan toistui sitten Ruptuurisodassa vuosisadan puolivälissä.

Ruotsin kruunu halusi muuttajat takaisin. Ilman veronmaksajia uudet alueet eivät olleet paljon arvoisia. Paluumuutto sujui kuitenkin nihkeästi. Moni pelkäsi syystäkin seurauksia sodan aikaisista tihutöistä, mutta myös muista syistä saattoi joillakin olla karuja kokemuksia.

Osoittautui nimittäin, että uusi voittomaa veti puoleensa kelvottomia seikkailijaluonteita, jotka pyrkivät parhaansa mukaan vain nylkemään asukkaita keinolla millä tahansa.

Hölmö Höpetein ja hänen veljensä, jotka saapuivat sotilaiden jäljissä, näyttäisivät kuitenkin olleen paikallista väkeä, ehkäpä Soanlahdelle silloin asettuneita läntisiä uudisasukkaita tai sitten muuten vain seikkailijaluonteita, jptka ottivat tilaisuudesta vaarin ja riistivät ja kiduttivat omaa ympäristöään.

Höpeteinit olivat syyllistyneet nimenomaan naapuriensa ryöstämiseen ja jopa tappoon ja kuvittelivat, että kuninkaan antama ns.  rauhankirja pelastaisi edesvastuusta. Sellainen paperi koski kuitenkin vain rikkomuksia Ruotsin kruunua vastaan.

Hölmö ja hänen veljensä eivät  asiaa ymmärtäneet ja selittivät luulleensa, että sodan aikana kaikilla oli oikeus kahmia itselleen niin paljon kuin pyystyivät. Tässä tapauksessa saivat kärsiä myös naapurit ja sukulaiset.

Kun asioita ei Höpeteinien ja vahinkoa kärsineiden välillä voitu sovitella, vietiin veljekset Käkisalmen linnaan. Sen enempää ainakaan Gullberg ei kerro tästä hölmöilystä ja siitä höpötyksestä, jota sen puolustelemiseksi harjoitettiin.

Hölmöyden nykyinen merkitys ei ole samassa määrin väkivallan ja vääryyden leimaamaa kuin tuossa 1600-luvun kantamuodossa. Hölmöily ei suinkaan välttämättä viittaa enää tekoihin, joista seuraa ankara laissa määrätty rangaistus.

Yleensä hölmöilyt eivät kuitenkaan jää rankaisematta. Hölmö itse tuomitsee itsensä ja mikäli hän on johtavassa asemassa, valitettavasti myös lähimmäisensä.

 

Dissidentit

 

Ettei totuus unohtuisi

 

Robert G. Kaiser, Unraveling a Repressive Regime (New York Review of Books June 12, 2025, arvostelu Benjamin Nathansin kirjasta To the Success of our Hopeless Cause: The Many Lives of the Soviet Dissident Movement)

 

Washington Postin kirjeenvaihtaja Robert Kaiser oli toinen niistä läntisistä journalsteista, jotka kumpikin tekivät uraauurtavan kirjansa Neuvostoliiton arjesta. 1970-luvun alussa.  Kaiserin kirjan nimi oli Soviet Union. The Pople and the Power.

Samaan aikaan Kaiserin kanssa oman kirjansa kirjoitti myös Hedrick (aivan: Hedrick) Smith. Se hämmästyttävää kyllä jopa suomennettiin nimellä ”Venäläiset amerikkalaisen silmin” ja herätti meilläkin aika lailla huomiota ja tietenkin suurta pahennusta sorkkiessaan pyhiä asioita.

Sekä Smith että Kaiser esittivät neuvostoliittolaisesta elämänmenosta aivan erilaisen kuvan kuin siihen asti oli totuttu.

Sen sijaan, että systeemi olisi kuvattu pirullisen täydelliseksi, sen paljastettiin olevan aivan anarkistinen ja jopa primitiivinen. Ihmiset eivät suinkaan olleet minkään täydellisesti toimivan koneen osasia vaan sen sijaan lähinnä anarkisteja, jotka yrittivät parhaansa mukaan hoitaa normaaleja asioitaan järjestelmässä, joka toimi älyttömästi.

Tämä johti kummallisiin ja usein aivan primitiivisiin tuloksiin, joista näkyvimpiin kuului ”blat” eli vastavuoroisten palvelusten järjestelmä. Epärealistinen hintajärjestelmä vääristi koko arkipäivän ja loputtomat komentotalouden säännöt koetettiin kiertää lukemattomin eri tavoin, fiktiivisistä avioliitoista lähtien.

Samaan aikaan kun Suomen niin sanottu intelligentsija vannoi neuvostokommunismin nimeen, vallitsi venäläisen älymystön keskuudessa ylenkatseellinen pilkan ja vastarinnan henki sitä järjestelmää kohtaan, josta jokainen ymmärsi, ettei se toiminut eikä kehittynyt, mutta jota jokaisen piti imelästi ylistää aina sopivissa tilaisuuksissa.

Dissidenttiliike oli lukumääräisesti pieni ilmiö suuressa ja mahtavassa Neuvostoliitossa, mutta sen vaikutusvalta oli valtava, ei vähiten läntisten radiolähetysten ansiosta. Niitä yritettiinkin häiritä aina ETYK:iin saakka, mutta työ oli epätoivoista ja lisäsi suuresti niiden kiinnostavuutta.

Sitä paitsi ajatukset levisivät samizdatin kautta eli lukemattomina konekirjoitettuina kopioina.

 

Kaiser saapui Moskovaan vuonna 1971 ja oleskeli siellä samaan aikaan kuin minäkin, tosin aivan eri piireissä. Hän kertoo, että ulkomaalaisia kirjeenvaihtajia oli siellä tuohon aikaan puolen sataa, joista vain puolet osasi venäjää(!).

Dissidenttiliike näytti ulkoisesti vähäpätöiseltä varsin harvojen poikkeusihmisten touhulta, mitä se suureksi osaksi olikin. Silti sen vaikutus kasvoi suorastaan valtavaksi, koska ne asiat, joista dissidentit kirjoittivat, koskivat yleensä tavalla tai toisella kaikkia.

Totuuden kuuleminen radiosta tai lukeminen silkkipaperille lyödyltä kopioliuskalta oli ilmeinen elämys ja jokainen, joka halusi käydä jonkin sortin intellektuellista, oli ehdottomasti kiinnostunut dissidenttien kirjoituksista. Kukapa ei olisi ymmärtänyt, että sellaisella hallinnolla, joka yritti estää ”vääriä” ajatuksia tulemasta ihmisten saataville, oli jotakin salattavaa.

Itse asiassa salattavaa oli paljon, jopa valtavasti. Koko maan historia oli yksinkertaisesti väärennetty ja olennaiset asiat kätkettiin kansalaisten ulottuvilta. Ymmärrys tästä asiasta oli levinnyt kautta koko intelligentsijan ja epäilemättä se oli hyvin tärkeä edellytys sille, että Gorbatšvin perestroika tuli mahdolliseksi, kuten Kaiser uskoo.

On sanottu, että Solženitsynin kaltainen hahmo ei ollut vain yksilö, joka haastoi hallituksen kuin jokin lautapää vasikka, joka rupesi puskemaan tammea. Itse asiassa kyseessä oli ”toinen hallitus”. Solženitsynin nauttima arvovalta oli aikoinaan valtava ja on sangen kiinnostavaa ja opettavaista seurata sitä, miten hänen imagonsa on sen jälkeen kehittynyt.

Kaiserin artikkeli, enempää kuin Nathansin kirjakaan, sikäli kuin siitä arvostelun perusteella saa selvää, ei vaikuta mitenkään mullistavalta. Joka tapauksessa ne ovat terevellinen muistutus eräästä hyvin suuresta henkisestä prosessista, joka mullisti kokonaan erään historiallisen prosessin, jossa rakennettiin maanpäällistä utopiaa.

Nykyajan ihmisen on vaikeaa, ellei mahdotonta ymmärtää, miten suuri ideologian merkitys saattoi aikanaan olla. Ajattelemme helposti vain reaalipolitiikan termein, koska se meistä nyt tuntuu uskottavimmalta. Ideologian silloista merkitystä näyttää harva kykenevän käsittämään.

Elämme nytkin ideologisoituvan politiikan aikaa. Ideologia, joka alkuperäisessä merkityksessään tarkoittaa ”väärää tietoisuutta”, ei ole ainoastaan jonkin doktriinin nimeen vannovien valtioiden erikoisuutena.

Se merkitsee valtiollisia ja yhteiskunnallisia pyrkimyksiämme palvelevaa valtavirran kulttuuria ja ajattelua ja useimmat varmaankin ymmärtävät, että tällaisen asian suhde absoluuttiseen ja objektiiviseen totuuteen on pakosta vähintäänkin problemaattinen.

Neuvostoliitossa ideologia sai muotoja, joista George Orwell sitten piirsi tunnetut karikatyyrinsä. Hänen ei tarvinnut paljoakaan lisätä siihen, minkä hän pystyi ympärillään näkemään. Neuvostoliitto oli militantti ideologinen valtio, joka pyrki ekspansioon niin henkisellä kuin aineellisellakin tasolla.

Neuvostoliitto menestyi, sillä pimeitä voimia löytyi maailmasta riittävästi ja kaikille kärsiville oli tarjolla jotakin. Onneksi Neuvostoliitossa kuitenkin syntyi tuo pieni, mutta pippurinen dissidenttiliike, jonka merkitystä ulkomainen media vielä onnistui olennaisesti lisäämään.

Nyt moni asia näyttää olevan toisin. Putinin lähinnä uusfasistiseksi luonnehdittava hallinto ei tunnu erityuisesti turvautuvan sensuuriin. Se ei myöskään näytä olevan herkkä dissidenttiliikkeelle, jos sellaisesta voi nykyisellä Venäjällä edes puhua. Ainakaan ilmiöllä ei ole samanlaista merkitystä kuin ennen.

Toisaalta nyt myös läntinen maailma on myös pahasti ideologisoitunut ja jopa radikalisoitunut USA:n johdolla. Kyse ei enää ole hallitsevasta liberalismista, vaan lähinnä lahkolaisuutta muistuttavasta uusvasemmistolaisesta liikkeestä.

 Nyt normaali, klassinen liberalismi ja ajattelun vapaus ovat olleet vaaravyöhykkeessä nimenomaan lännessä. Ne eivät kuitenkaan ole suosiossa myöskään Venäjällä ja kolmannessa maailmassa, jonka piirissä Venäjä haaveilee jonkinlaisesta johtoasemasta.

Asetelma on uusi ja sen ymmärtämiseksi on hyödyllistä verrata nykyisiä oloja 50-60 vuoden takaisiin. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa tapahtunut korjausliike on saanut irvokkaita muotoja, jollaiset eivät olleet tuntemattomia myöskään tuolloin, pari sukupolvea sitten.

Autoritaariset ja totalitaariset valtiot näyttävät nyt olevan vahvempia kuin koskaan. Aikoinaan dissidenttiliike pelotti ja horjutti niitä, eikä sitä voinut kukistaa.

Missä tällainen liike on nyt? Kuulemme siitä kovin vähän.

Urakka tarjolla

 

Maratoonien maailmasta

 

Marcel Proust, Kadonnutta aikaa etsimässä 1. Swannin tie I: Combray.Suomentaneet Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen. Otava 1968. 245 s.

Marcel Proust, Kadonnutta aikaa etsimässä10. Jälleenlöydetty aika. Suomentanut Annikki Suni. Otava 2007, 438 s.

 

Minulla on lippalakki, jossa lukee ”Soutuneuvos”. Samanlainen teksti on myös liivissä. Molempia olen joskus ulkomailla käyttänyt ja käytän varmaan vastakin.

Teksti ”Soutuneuvos” kertoo, että tittelin haltija on soutanut Partalansaaren ympäri kymmenen kertaa eli yhteensä vähintään 600 kilometriä noin 60 km pätkissä.

Se ei ole niin pitkä matka, ettei kuka tahansa normaalikuntoinen ihminen siitä selviäisi, vaikka töitähän se teettää. Aika harvat sitä kyllä ovat kymmentä kertaa tehneet, vaikka onkin jopa sellaisia, jotka ovat kiertäneet sen yli viisikymmentä kertaa.

Jos siis haluaa ilmoittaa kaikille olevansa soutuneuvos, tarkoittaa se, että kertoo tehneensä jotakin aika harvinaista, joka kyllä olisi muillekin mahdollista, mutta onpa vain suurelta enemmistötä jäänyt tekemättä.

Sulkavan soutuihin kulutettu aika ja energia on joka tapauksessa antanut paljon mainioita muistoja sitten vuoden 1968. Oli ihan kivaa huomata, että sen jaksoi soutaa vielä 70-vuotinaanakin, vaikka toisaalta oli myös yllätys, että tulos oli jo aika huono. Vielä kuusikymppisenä kunto tuntui olevan huipussaan.

Mutta se siitä soutamisesta. Se on niin hyvää kuntoilua, että siihen voi hyvällä omallatunnolla aina kaikkia yllyttää, vaikka yksittäiset maratoonit eivät kunnon kannalta mitään merkitsekään. Voihan siinä ainakin testata tilanteensa.

Jotakin vastaavaa maratoonarimentaliteettia  joka tapauksessa olen huomaavinani siinä joukossa, joka on innostunut lukemaan läpi Marcel Proustin mammuttiteoksen ”Kadonnutta aikaa etsimässä”.

On ihmisiä, jotka kantavat jopa rintamerkkiä jossa kerrotaan heidän tehneen tämän urotyön, jonka jokainen lukutaitoinen toki pystyy tekemään, mutta jonka harvempi tekee.

Kun Proustin pehmytkantinen, lähes puolimetrinen sarja joka tapauksessa kökötti makuuhuoneen kirjahyllyssä, oli pakko yrittää tutkia, mihin perustuu sen lukemiseen liittyvä kultti. Onko kyseessä vain masokistinen halu koetella rajojaan vai voiko urakalta odottaa jotakin palkitsevampaa ja kestävämpää.

Luin siis kokeeksi ensimmäisen osan ja muutamia strategisiksi arvioitavia pätkiä viimeisestä. Kyseessähän on aikamatkan yritys, jossa mies koettaa palata ensin lapsuuteensa ja sitten myöhempäänkin elämäänsä.

Kuten täytyy ymmärtää, tehtävä ei ole helppo. Onko itse asiassa lainkaan olemassa teitä, joiden kauttavoisi päästä takaisin menneisyyteen, edes hetkiksi? Menneisyyshän on omaisuus, joka karttuu meille koko ajan ja jonka suunnattomat rikkaudet tuntuvat olevan aivan käden ulottuvilla, mutta miten ne voisi saada kiinni?

Ensimmäisessä osassa on sivun verran mielestäni ansiokasta ja kiinnostavaa pohdintaa nykyhetken ja menneisyyden suhteista. Yhtäkkisen näkymän kadotettuun aikaan saattaa laukaista pieni makuelämys, teen kanssa nautittu madeleine-leivos kaikessa vaatimattomuudessaan. Se riittää kirvoittamaan unohdetut muistot.

Tämä ei ole varsinainen uutinen ja vastaavaa lienevät kokeneet useimmat aina silloin tällöin. Mieleeni on jäänyt erityisesti moottoripetroolin haju, joka yhtäkkiä aukaisi tien 1950-luvulle. Sittemminhän tuo haju on käynyt tässä maassa ja maailmassa yhä harvinaisemmaksi.

Mihin kirjailija joka tapauksessa käyttää ne tuhannet sivut, joita hän täyttää loputtomilla lauseillaan ja mammuttimaisilla kappaleillaan? Sitä voi vain arvailla otoksen perusteella.

Itse asiassa kyseessä näyttävät olevan ennen muuta arkipäivän banaliteetit jotka täyttävät sen tajunnanvirran, jota kansoittavat henkilöt vain kirjailija itse tuntee.

Mikä kummallista, vuosisadan vaihteen, tuon kuuluisan belle époquen maailma ei tässä tapauksessa olekaan se maailma, josta Ranskan kolmast tasavalta kaikkialla oli kuuluisa.

Ne piirit, joista Proust kertoo, eivät ole tuota Euroopan ainoan demokratian, boheemien taiteilijoiden, antiklerikalismin ja épatagen maailmaa, jossa suomalaisetkin taiteilijat tunsivat hengittävänsä vapaasti. Sen sijaan liikutaan jalosukuisten ja jopa ylhäisaatelin parissa. Siinä joukossa joku vapaaherra kuuluu alempaan kastiin.

Ruhtinattaret, herttuattaret ja markiisit täyttävät nuo seurapiirit, joiden salongeissa nokkimisjärjestys näyttelee keskeistä roolia. Toki kuuluu asiaan, että joku aina sanoo seurapiirien olevan tyhjänpäiväisiä ja aatelisarvojen olevan yhtä tyhjän kanssa.

Silti ne vain novat keskeisiä tuossa tarinassa, jossa ihmisiä tarkoin mittaillaan ja arvioidaan ja heistä juorutaan perinaiselliseen tapaan.

Kova juttu saattoi kenties aikanaan olla homoseksualismi, joka tässä piirissä on pelkästään banaalia, kuten myös se, miten pederastit kiiruhtavat sugar daddyiksi komeille pojille, jotka puolestaan kärkkyvät hyviä paikkoja.

Mutta kaiken kaikkiaan se vaatimaton otos, jonka perusteella teen epäilemättä huonosti perustellun arvioni tästä kulttikirjasta, ei anna minulla aihetta ryhtyä maratoniin, jonka päätteeksi voisin ripustaa rintaani lätkän, joka ilmoittaa, että olen käyttänyt muutamia viikkoja elämästäni juuri tämän kirjan parissa.

Mikäli lukisin sen ranskaksi, voisin tietenkin oppia kieltä. Kirjan lauseet ovat sen verran simppeleitä, että asia tuskin olisi kovin vaativa. Olen lukenut useita kirjoja ranskaksi, mutta siihenkin pitäisi olla jokin pätevä syy.

Proust itse asiassa näyttää epäilleen kirjailijanlahjojaan ja luulen, että hänellä oli siihen syytäkin. Viimeinen nide on itse asiassa harsittu kokoon hajanaisista aineksista, eikä ainakaan minusta näytä vastaavan otsikkoaan.

Eihän sitä aikaa voi ”jälleen löytää”. Ainakaan lukija ei voi tehdä sitä toisen henkilön jalanjäljissä. Kuinka sanoikaan muuan toinen ranskalainen, François Villon, jonka maanmiehet joskus keskiajalla valitettavasti hirttivät:

”Mais où sont les neiges d’antan?” -Mutta missä ovat mennen talven lumet?

Devotio modernaa

 

Pyhä nautinto

 

Kuten tiedämme, jo muinaiset kreikkalaiset filosofit huomasivat, ettei ihmisen onni voi lopultakaan olla aistillisissa nautinnoissa, jotka nopeasti katoavat ja ylenmääräisinä matkaan saattavat pelkän kirouksen, krapulan ja morkkiksen.

Oman vastauksensa antoivat epikurolaiset, joiden suhde nautintoon oli hyvin pidättyväinen, mutta myönteinen.

Ei siitä sen enempää. Onni ajateltiin joksikin yleväksi ihmisen jaloimmaksi päämääräksi, sellaiseksi, joka on vain ihmiselle mahdollinen ja jossa toteutuvat hänen korkeimmat mahdollisuutensa. Hyvehän oli sellainen. Se oli vain ihmisen saavutettavissa ja vain itseä kehittämällä ja taistelemalla halpahintaisia, eläimellisen tason kiusauksia vastaan.

”Vilius argentum est auro, virtutibus aurum”, kiteytti joku roomalainen hyveen arvon suurimpana kaikesta. Tähän oppiin sosiaalistettiin myös lapset ja vanhemmatkin, jotka saivat lukea esimerkiksi Cornelius Nepoksen, Suetoniuksen tai Plutarkhoksen elämäkertoja.

Toki itse kullakin elämäkertojen sankarilla oli heikkoutensa ja paheensa ja tuskin kukaan oli täydellinen, mutta siihen tietenkin pyrittiin. Pahetta joka tapauksessa pelättiin ja kartettiin, vaikka nimenomaan se lupasi helppoa elämää ja nautintoja. Joskus se saikin ihmisessä vallan ja tuotti turmiota ympäristölleen ja häpeää harjoittajalleen.

Kristilliset pyhimykset ja marttyyrit veivät sitten tolkuttomuuksiin sen, mitä roomalainen oli tavoitellut ja kunnioittanut hyveenä. Ihanteena ei enää ollut Sokrates, joka osasi olla pidättyväinen ja hallita himojaan, mutta kykeni kyllä myös nauttimaan symposiumien miellyttävistäkin puolista.

Kun filosofisen tyyneyden korvaavat toisaalta irstaus ja toisaalta fanaattisuus, ilmestyvät maailmaan irvokkaat fakiirityypit kammottavasti revittyine naamoineen, värjättyine nahkoineen ja halkaistuine kielineen.

 Toisaalta nousevat esille rehentelevät irstailijat, jotka kilpailevat sillä, kuka pystyy tästä maailmasta repimään eniten aistillista nautintoa. Valitettavasti heidänkään saavutuksiaan ei voi luotettavasti mitata.

Voinee pitää kiistämättömänä sitä, että 1700- luvulta periytyvä utilitarismi on nykyisen länsimaisen sivilisaation läpäisevä filosofia, jonka löydämme myös niin sanotun ihmisoikeusajattelun taustalta. Tämä siitä huolimatta, että utilitarismin perustaja Jeremy Bantham tokaisi, että koko ajatus synnynnäisistä ja luovuttamattomista ihisoikeusista on humpuukia puujaloilla (”on stilts”, ks. Vihavainen: Haun stilts tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Siltä varalta, että asiaa nyt tarvitsee erityisesti selittää, kerron, ettei Bentham ollut tyytymätön siihen ajatukseen, että ihmisillä on tiettyjä myönteisiä mahdollisuuksia, vaan siihen, miten asian välttämättömyyttä perusteltiin.

Ihmisen arvo selittyy ja määräytyy nykyään ensisijaisesti sillä perusteella, että hän on olento, joka kykenee nauttimaan. Mitä enemmän, sitä parempi. Tästä lähti myös Bentham.

Tässä suhteessa kyltymättömyys on erityisen suuri hyve, kuten jokainen markkinoija ymmärtää. Vielä 1970-luvulla varoiteltiin kuluttajaa hankkimasta itselleen tarpeettomia hyödykkeitä ja säästäväisyyden edistäminen kirjattiin jopa koulun yhteiskuntaopin tehtäviin.

Nyt asiat ovat toisin, aivan toisin. Kaikkea sellaista, mikä ylittää ajatuksen nautinnosta ihmisen tärkeimpänä tavoitteena, pidetään joko humpuukina tai suorastaan loukkaavana, mikä on asioista pahin ja josta ei valitusoikeutta ole.

 Itse asiassa koko asian epäileminen tai vähättely oin verrattavissa pyhäinhäväistykseen. Ajatelkaapa nyt vaikka sellaista mahdollisuutta, että koko Pride-aatetta häpäistäisiin vertaamalla sitä vaikkapa kapisen koiran pakonomaiseen itsensä raapimiseen.

 Totean, etten itse tee sitä, mutta mikäli joku olisi kiinnostunut poliittisesta itsemurhasta, siinä olisi mahdollisuus. Ehkäpä joku muistaa, miten muuan kansanedustaja heitti leikillään ajatuksen siitä, että joku haluaisi mennä naimisiin koiransa kanssa. Vain nopea perääntyminen pelasti miehen julkiselta teilaukselta.

Aikoinaan lähes ihmisen rinnalle saatettiin nostaa eläimiä, joilla näytti olevan inhimillisiä hyveitä: rakkautta, uskollisuutta ja jopa viisautta. Korkealla hierarkiassa olivat myös eläimet, jotka kykenivät selvästi tuntemaan tuskaa, ihmisten tavoin.

Mitättöminä ja vihattavina sen sijaan pidettiin hulluja, vihaisia koiria, maan matosia ja hyönteisiä, joiden tappaminen kuului asiaan. Edes kalojen kärsimyksiä ei otettu vakavasti.

Turgenjevin ”Metsämiehen muistelmien” talonpoika selitti asiaa sillä, että nisäkkäiden veri oli kuumaa ja kalojen taas kylmää. Eivät jälkimmäiset osanneet kärsiä, joten niiden rääkkääminen ei ollut synti. Tosin hänkin olisi varmasi kavahtanut ajatusta nappaa ja päästä”-kalastamisesta.

Kyky kärsiä onkin ilmeisesti nauttimisen ohella olennon tärkeimpiä kykyjä, kun se sijoitetaan oikeaan pakkaansa benthamilaisittain ymmärretyn mielihyväkalkyylin maailmassa, jossa mielihyvän ja kärsimyksen summat ovat ratkaisevia kriteereitä (ks. Vihavainen: Haun utilitarismi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Tämä on normaaleissa rajoissa ymmärrettävää ja hyväksyttävää, vaikka suhtautuisi skeptisesti utilitarismiin. Mutta, kuten kaikki uskonnot, myös utilitarismi on kehittänyt omat versionsa pyhyydestä, kuten myös rienauksesta ja synnistä.

Kärsimyksen välttäminen ja siitä pelastuminen on itämaisten uskontojen perimmäisiä aatteita. Pyhyys on siellä pidättyvyyttä ja halun ja jopa tahdon kuolettamista.

Utilitaristisen uususkonnon piirissä pyhyys sen sijaan liittyy nautintoon, jonka tavoitteleminen ja korostaminen kuuluu jokaisen velvollisuuksiin. Mutta missä ovat esikuvamme, pyhimyksemme?

Nuo kuuluisat maailman rikkaimmat miehet eivät uutisten perusteella arvioiden vaikuta ikein hyviltä kandidaateilta nautinnon apostoleiksi.

Sellaisia on sen sijaan yritetty tehdä elokuvatähtösistä ja laulajista, mutta falskius paistaa yhä uudelleen sellaisen yrityksen läpi, kuten jo Hemigway kuvasi ”Kirjavasa satamassaan”, jota en nyt tässä enempää referoi.

Mutta entäpä Jean Genet? Pikkurikollinen ja homoseksuaalisuuden ylistäjä, josta Sartre kirjoitti kirjan Saint Genet? Sartren mukaan hän oli marttyyri, mutta eikö myös sopiva kandidaatti autuaan pyhimyksen rooliin? Joka tapauksessa hän oli alan uranuurtajia ja Sartren kirjoittama hagiografiakin ilmestyi jo vuonna 1951.

Joka tapauksessa emme enää ainoastaan usko, vaan jo tiedämme, että tässä kyseessä on hyve nautintona.

Tämän uskonnon pyhimyksiin ja jopa sen tavallisiin pappeihin ja papittariin kuuluu henkilöitä joissa on jotakin pyhää. Eikö nyt ainakin se, että uskaltaa panna kaikki peliin muuttaakseen sukupuoltaan, jota nautinnon lisääminen edellyttää, ole jonkinlainen kunnioitettava uskon teko?

Tie autuuteen saattaa yhäkin käydä tuskien kautta, mutta kunniahan siitä lisääntyy.

Totean varmuuden vuoksi, etten ole kirjoittanut tätä rienatakseni. Totean vain se, miten kauas on tultu siitä, kun onnen ajateltiin olevan saavutettavissa sitkeällä työllä ja kieltäymyksellä, jonka tuloksena häämötti hartiapankkitalo ja lauma leikkiviä lapsia, joilla oli kaikki elämän perusedellytykset turvattuna.

Sukupolveni kokemassa historiassa on moni asia perusteellisesti muuttunut. Jälkeläistemme kannattaisi perehtyä siihen, mitä oli ennen heitä ymmärtääkseen, mistä he ovat tulossa ja minne menossa.