Suuren murroksen aikaa

 

Eteläisen naapurin näkökulmaa

 

      Sen kunniaksi, että nyt alkavat taas Helsingissä Martin markkinat, joilla Viro monipuolisesti esittäytyy, kaivan blogieni aarteistosta muistiinpanoni Jaan Krossin suurteoksesta.

      Akkanikin on tuota kirjaa parhaillaan lukemassa. Selvyyden vuoksi: 1600-luvulla kirjoitetussa Suomen kronikassa sanotaan, että Suomen kahdeksas kuningas oli nimeltään Ukko, jonka vaimo oli nimeltään Akka. Sen mukaan, vakuuttaa kronikka, kaikkia erityisen arvostettuja naisia kutsuttiin Suomessa lisänimellä Akka. Siitä, mitä Ukko tai Akka saivat aikaan ja miten heidän elämänsä päättyi, ei ole säilynyt tietoa, kirjoittaja harmittelee.

     Jaan Krossin kirjan aiheena ja pohjana on Balthasar Russowin kronikka, joka kuuluu sittenkin olevan myös suomennettu, vaikka aikoinaan kuvittelin, ettei ole.

       Joka tapauksessa kronikka antaa Pontus de la Gardiesta, erityisesti Lappeenrannassa hyvin muistetusta ranskalaissukuisesta merkkimiehestä varsin erikoilaatuisen kuvan, jota ei suomalaisesta historiankirjoituksesta löydä.

       Toki Krossin kirja on kirjoitettu neuvostoaikana, millä voi ajatella olleen jotakin vaikutusta sen sisältöön. Eihän silloin julkaistu mitä tahansa. Oli tai ei, mielestäni sen antama ja hyvin monien virolaisten tuntema kuva tietyn aikakauden historiasta on kiinnostava myös meidän suomalaisten kannalta.

Tässä siis vanha blogi:

torstai 31. elokuuta 2023

Ruttoa, naisia ja sortovaltaa

 

Viron kohtalonvuosia ja Tallinnan naisia

 

Jaan Kross, Uppiniskaisuuden kronikka. Balthasar Russowin tarina (Kolme katku vahel I-IV). Suomentaneet Kaisu Lahikainen ja Jouko Vanhanen. WSOY 2003, 1245 s.

 

     Vanhan sanonnan mukaan suuri kirja on suuri paha (Mega biblion -mega kakon). Joskus se tuli mieleeni tätäkin kirjaa lukiessa, vaikka kyseessä on hieno historiallinen romaani, joka jaksoi pitää otteessaan viikkokausia. Vuoteessa monen kilon painoinen perheraamattu joka tapauksessa oli hankala.

      Mutta tämä nyt on toisarvoista. Joka tapauksessa, kun uutta painosta otetaan, kehottaisin jakamaan kirjan neljään osaan, kuten tekijäkin on tehnyt. Elefantti syödään parhaiten palasina.

       Muuten kirja on aika yllättävä otteeltaan. Liivinmaan vaiheista on paljon kronikoita, mutta Balthasar Russowin kronikka on ilmeisesti paras ja kuuluisin. Sitäkään ei muuten ole suomeksi saatavissa, minkä kustantajat ystävällisesti huomioikoot. Kyllähän Viron historia nykyään monia kiinnostaa.

       Joka tapauksessa Viron historian 1500-luku, jota Russow kronikassaan kuvasi osittain myös aikalaisena, oli todella kirjavaa ja dramaattista aikaa. Vanha ritarikuntavaltio tuhoutui uskonpuhdistuksessa ja taisteluissa ja tilalle tunkivat suojelijat niin Venäjältä, Tanskasta, Puolasta kuin Ruotsista.

       Tallinnan muurien sisälle valloittajat kuitenkin pääsivät enimmältään liittolaisiksi otettuina ja vanhat instituutiot, jotka perustuivat saksalaisherruuteen ja maarahvaan halveksintaan, säilyivät. Viro ja koko vanha Liivinmaa kärsivät valtavasti Liivinmaan sodassa ja väestömääräkin romahti noin neljännekseen.

       Suomen Iso viha oli tähän verrattua lopultakin sangen normaali miehitysaika, mikä tosin oli maamme historiassa aivan poikkeuksellinen asia.

       Sanon taas ”maamme”, jotta muistettaisiin, että jo 1500-luvulla Suomi oli olemassa. Se tulee usein esille tässäkin kirjassa.

       Kun otetaan huomioon, miten dramaattista materiaalia itse historia tarjoaa Viron 1500-luvusta, hämmästyttää oikeastaan se, ettei sitä ole tuotu esille sentimentaalisemmin ja enemmillä superlatiiveilla. Aikalaislähteissäkin olisi ollut paljon huikeita aineksia.

       Tarjolla olivat ne kuvaukset moskovalaisten raakuuksista, joita liivinmaalaiset jo vuosisadan alussa levittivät ja jotka Kari Tarkiaisen mukaan olivat länsimaisen russofobian ensimmäinen ilmentymä.

        Oli tataareita, jotka ryöstivät ja tappoivat aina Suomen rannikoilla saakka, oli patologinen sadisti Iivana Julma ja hänen kätyrinsä, oli Juhana III:n ja Iivanan haukkumakirjeet ja uskomaton kiista Katariina Jagellonicasta ja niin edelleen ja niin edelleen.

        Kross kuvaa kuitenkin ennen muuta yhden todellisen historian henkilön elämää aikansa Tallinnassa, jonka kadut ovat enimmäkseen yhä samat kuin tuolloin. Tallinnan monen kerroksen väki, alkaen virolaisesta rahvaasta saksalaisten käsityöläisten ja kauppiaiden kautta hamaan Toompean ylhäiseen ja pöyhkeään ritaristoon on kuvauksen keskipisteenä.

       Russow, joka oikeasti oli alhaista sukua, pääsi opin tielle ja valmistui Saksassa papin virkaan, jota sitten hoiti Pyhän hengen (Pühavaimun) kirkossa, joka palveli rahvasta. Nigulisten kirkko oli sen sijaan saksalaisille, Olevisten kirkko ulkomaalaisille ja Tuomiokirkko ritaristolle, jonka hallitsema Toompea itse asiassa oli oma kaupunkinsa.

       Kuten muidenkin normaalien ihmisten, Russowin elämä keskittyi perheen -ja keskeisesti naisten- lasten ja työn ympärille. Vaimoja hänelle kertyi perätysten kolme ja kirjan nimenä olisikin voinut olla myös kolmen vaimon eikä kolmen ruton (katkun) vaiheilla. Toki nuo rutot olivat myös kaameita hetkiä, jotka pahoin ravistelivat kaupunkia.

       Mutta politiikka on myös hyvin vahvasti tarinassa mukana. Kuten sanottu, mitään ylenmääräistä dramatisointia tai ainakaan moralisointia sodista ja hirmutöistä ei kirjassa ole. Siinä suhteessa myös Russowin kronikka muistuttaa Lätin Henrikin kronikkaa, jossa yhä uudelleen riemuitaan vihollisen tappamisesta ja ryöstämisestä (ks. Vihavainen: Haun henrikin kronikka tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) )ast

        Kross panee Russowin kuitenkin kärsimään suuria valinnan tuskia kuin Kristus temppelinharjalla: ylistääkö epäinhimillistä roistoa? Nuoleskellako säälimätöntä raakuutta ja saada sen palkkioksi mahdollisuus pitää virkansa ja ylhäissäätyinen vaimonsa vai mennäkö Pranglin saarelle köyhäksi saarnaajaksi?

      Russowin kiusaaja tässä kirjassa on Pontus de la Gardie -tuo ranskalaissyntinen Ruotsin joukkojen päällikkö, joka niin hyvin menestyi taistelussa venäläisiä vastaan ja siis valmisti tietä Viron ja Liivinmaan hyvälle Ruotsin ajalle, jota yhä muistellaan kaipauksella.

       Mutta mikä mies oikeastaan oli tuo Pontus, jota Kross kuvaa paholaismaiseksi jopa ulkonäöltään? Oliko hän parempi kuin puolalaiset, tanskalaiset tai edes venäläiset? Ei suinkaan. Kaikki ne olivat yhtä pahoja ja etenkin saksalaiset olivat se ikuinen sortaja, joita vastaan talonpojat nousivat tässäkin kirpassa Saksalaiset ne olivat, jota aina pyrkivät painamaan talonpoikien naamaa sontaan ja elivät heidän niskoillaan.

       Mitä Pontukseen tulee, hänen raakuutensa oli kuitenkin Russowin (tai Krossin) silmin poikkeuksellinen. Muun muassa Narvan valloituksen jälkeen hän antoi ryöstää kaupungin ja aivan tarpeettomasti tappaa kaikki sen asukkaat, seitsemän tuhatta henkeä. Samanlaista hän tekin muuallakin.

       Vastoin vakaumustaan Russow kuitenkin ylistää Pontusta ja hänen herraansa Juhana III:a, joka on samanlainen hirviö. Siitä hän saa palkkansa, mutta menettää sielunsa. Tai, nyt hän Pontuksen avulla pelastuu raatiherrojen vihalta, joka muuten olisi heittänyt hänet turmioon tai ainakin Pranglin saarelle rutiköyhäksi papiksi. Inhimillistä, kovin inhimillistä.

       Toki ruotsalaisilla on myös hyvä miehiä ja kansaan kohdistuvaa huolenpitoa. Yksi esimerkki on Kristian Agricola, Suomen uskonpuhdistajan poika, joka tulee piispaksi ja alkaa puuhata kansanopetusta, mutta kuolee pian äkillisesti.

       Katsoin muuten Pontus de la Gardiesta kertovaa artikkelia Wikipediasta. Suomalainen versio tiesi hänestä tuskin mitään Muut olivat laajempia ja venäjänkielinen näyttää äkkivilkaisulla käsittävän jopa kymmeniä sivuja. Suomeksi Pontuksen hirmutöitä ei mainita, mutta Viron historioissakin ne aina noteerataan.

        Itse asiassa koko Liivinmaan sota näyttää meillä unohdetun ja tuskin muistetaan edes siihen meillä liittyneitä ns. Pitkää vihaa ja Pohjoismaista seitsenvuotista sotaa.

       Sen sijaan taas tässäkään kirjassa, jossa myös kuningas Sigismund astuu näyttämölle, eivät taistelut Suomessa tule esille. Luonnolliseti jää unholaan myös Nuijasota, joka tapahtuu hieman ennen Russowin kuolemaa.

       Mahtaisikohan olla aika kirjoittaa myös sellaisia historiateoksia, joissa Suomen ja Baltian historia esitettäisiin samanaikaisesti? Se saattaisi auttaa suhteuttamaan asioita. Suomi oli historiassa joskus poikkeustapaus ja joskus ei, mutta tuskin koskaan se oli todella eristynyt ympäristöstään, Virosta nyt ainakaan.

       Krossin teos on alun perin ilmestynyt vuonna 1983, mikä sekin saattaa selittää jotakin. Näyttää kutenkin siltä, ettei hän tehnyt siihen muutoksia myöskään Neuvostoliiton romahdettua. Mieleen tulee väkisinkin kysymys, oliko myös Kross ollut temppelin harjalla?

       Suomenkielisen laitoksen alkusanoissa hän pyytelee anteeksi sitä, ettei asioihin enempää myönteisesti kuin kielteisestikään suhtautuessaan ollut riittävän selväsanainen. Sitä voimme miettiä.

       Saattaa olla, että tätäkin kirjaa on osattava lukea oikealla tavalla. Kaikki ei ehkä olekaan sitä, mitä sen sanotaan olevan.

 

Kohti lopullista vetelyyttä

 

Pehmeyden aika

 

       Kaikkein alkeellisimmalla tasolla ollessaan ihminen alkaa arvottaa maailmaa sen primitiivisimpien attribuuttien perusteella: pehmeä -hyvä, kova -paha, vihreä -hyvä, sininen -paha, lämmin -hyvä, kylmä -paha ja niin edelleen. Kyseessä on vauvan ja sylilapsen luonnollinen ja väistämätön pyrkimys, jossa lämpimän tissin saaminen suuhun merkitsee täyttymystä eli absoluuttista onnellisuutta.

        Aikuisen ihmisen maailma on olosuhteiden pakosta kuitenkin vaativampi ja ajoittain se on ollut hyvinkin vaativa ja pakottanut jopa kaikki erilaisiin uhrauksiin koko yhteisön hyväksi, jotta tuon pehmeän euforian mahdollisuus olisi edes niille sylilapsille saatavilla.

        Nykyinen aika, jolloin erilaiset koneet ja robottipalvelijat suorittavat suurimman osan karkeasta työstä, on jo irtautunut kauas niistä ankarista ajoista, jolloin kokonaiset kansat joutuivat tekemään äärimäisiä uhrauksia säilyttääkseen edes olemassaolonsa. Silloin kovuudella, sankarikultilla ja vähään tyytyväisyydellä oli tilauksensa.

       Nyt asiat ovat toisin. Tässä yltäkylläisyyden yhteiskunnassa (Affluent society) on jo suurelle enemmistölle mahdollista jäädä palveltavan lapsen asemaan ja vastaavasti sellaisen vaatimisesta on tullut aivan luonnollista. Onhan se ainakin periaatteessa mahdollista.

        Se, että ”pehmeydestä” on tullut suorastaan yleinen ja kaikkialle sovitettava ”hyvän” synonyymi, ei ole kuitenkaan mikään itsestäänselvyys eikä se ole vailla koomisuutta kaikessa avoimessa infantilismissaan.

         Näin nyt joka tapauksessa on tapahtunut ja asian voi ymmärtää sen uuden tilanteen valossa, joka on mahdollistanut mukavuudenhalun nousemisen karaistuneen ahkeruuden ja kestävyyden vaihtoehdoksi ja yleensä halun korottamisen tahdon sijalle ihmisen tärkeimpänä pontimena.

        Joitakin aikakaudelle syvästi tunnusomaista uutta on siinä, että kuluttamisesta kuluttamisen vuoksi ei ole ainoastaan tehty sallittua asiaa, vaan jopa hyve ja velvollisuus, joka hyvinkin on tuottamisen veroinen. Koskaan ennen maailmassa ei moista olisi voitu edes kuvitella.

       Jokaisella aikakaudella on omat sankarinsa. Ei ole sattumaa, että nykyinen aika on feminiinisyyden, jopa mahonkin feminiinisyyden aikaa ja että se etsii nimenomaan feminiinisiä sankareita myös menneisyydestään.

         Näin tietenkin on, enkä edes vihjaa siihen, ettei näin saisi olla. Jokainen yhteiskunta tekee sellaista, jota se tarvitsee. Nyt sitten tarvitaan jo jotakin vallan muuta kuin vielä sata vuotta tai edes puoli vuosisataa sitten.

    Ja silti naurettavuuksin meneminen on yhä ja tässäkin asiassa mahdollista.

Tässä vajaan kymmenesvuosisadan ikäinen blogi aiheesta:

 

perjantai 22. tammikuuta 2016

Pehmeyden viettelys

 

”Pehmeiden arvojen” viettelys

 

      Mainio venäläinen loogikko Aleksandr Zinovjev väitti aikoinaan, että neuvostojärjestelmä vastasi erinomaisesti ihmisen luonnollisia taipumuksia ja oli sen takia erittäin vakaa.

       Ihminenhän pyrki luonnostaan aina menemään siitä, missä aita on matalin ja haalimaan itselleen mahdollisimman paljon ja antamaan mahdollisimman vähän. Ihmisluonto oli kuin painovoima, joka veti ihmistä jokaiseen kuoppaan ja syvennykseen kuin tahdotonta vettä.

       Sieltä nouseminen taas vaati ponnistuksia ja tahdon terästämistä. Sitä voitiin sanan klassisessa mielessä kutsua kulttuuriksi ja kulttuuritahdoksi. Se edusti kovuutta ja järjestystä, joka oli pantava entropiaa vastaan.

        No, väärässähän Zinovjev oli tuon neuvostosysteemin kestävyyden suhteen ja ilmeisesti myös hänen ihmiskuvansa oli liian simppeli, kuten filosofeilla ja etenkin loogikoilla saattaa yleensäkin olla. Eihän ihminen ole erityisen rationaalinen saati looginen olento.

        Mutta yhtä kaameaa ajattelun rappiota edustaa puhe kovista ja pehmeistä arvoista, joista jälkimmäiset on tapana esittää edellisten vastakohtina ja ainoina kannatettavina. Sikäli kuin olen havainnut, kyseessä on alun perin feministisen liikkeen piirissä syntynyt ajattelun kukkanen, joka yhä kukoistaa monien säikkymättömien älykääpiöiden keskuudessa.

        Muistan eräänkin suomalaisen feministin, joka jakoi ihmiskunnan naisihmisiin ja miesihmisiin ja selitti, että edelliset ovat luonnostaan ekologisia arvoja kannattavia, suuria koneita (pahoja!) pelkääviä ja kammoksuvia olentoja, jotka vastustavat kaikkea väkivaltaa ja edustavat suvaitsevaisuutta, rakkautta ja rauhaa. Heille siis piti kuuluman tulevaisuuden, mikäli se onnellinen olisi.

       Sinänsä tämä pehmeiden arvojen naisellistaminen lienee vielä keskimäärin toimiva yleistys, mutta mikäli sen vastakohta eli pyrkimys järjestykseen ja loogiseen ajatteluun, kyky kieltäymykseen, taisteluun ja ponnisteluun demonisoidaan koviksi arvoiksi, joiden pitää väistyä pehmeiden tieltä, ollaan hyvää kyytiä menemässä suoraan helvettiin eli luisumassa sinne, minne painovoima kuljettaa.

            Silloin meistä ja yhteiskunnastamme tulee hyväksikäytettävä objekti, jonka hajoaminen ja häviäminen muiden ravinnoksi on vain ajan kysymys.

       Arkkipiispa Mäkinen näyttää Kirkko ja Kaupunki –lehden mukaan esittäneen huolestuneisuutensa kovista arvoista: ”Näyttää siltä, että hiljaa hiipien on tapahtunut ilmapiirin ja asenteiden muutos, ikään kuin ihmisiin voisi pelkän taustansa takia suhtautua epäluuloisesti. Minusta tämä on pelottava ilmiö”.

       Jatkoa seuraa: ”turvapaikanhakijoiden määrä ei ole ongelma tai turvallisuuskysymys, vaan tehtävä, joka pitää hoitaa”. ”Suomessa ei ole kriisiä, jota voisi verrata esimerkiksi Lähi-Idän maiden tilanteeseen”. ”Suomi on erittäin vauras maa… jolla on varaa auttaa tarvitsevia taustaa kysymättä”.

       Minusta on pelottavaa, miten pahasti pehmeiden arvojen ideologia näyttää syöpyneen kristillisen kirkkomme ytimiin.

        Näyttää siis siltä, että arkkipiispan mielestä kaikki on kunnossa, kun maahamme tunkeutuu kenenkään estämättä, kutsumatta tai valikoimatta taustaltaan kaikenlaista väkeä niin paljon kuin viitsii tulla.

        Ilmeisesti heitä on, pehmeyden maksimoimiseksi, otettava vastaan niin kauan kuin tarjontaa riittää ja tarjottava heille tämän maan sosiaalipalvelut taustaa kysymättä. Ehkäpä luonnollinen raja tulee vastaan siinä vaiheessa, kun oma tilanteemme on yhtä huono kuin Lähi-Idässä? Vai milloin se arkkipiispan mielestä tulee?

        Pehmeys ei ole samaa kuin rakkaus tai lähimmäisistä huolehtiminen. Pehmeys voi merkitä ja usein merkitsee vastuuttomuutta, retkumaisuutta, tahdottomuutta ja yleistä kelvottomuutta, joka ennen pitkää johtaa tuhoon.

        Ellei pehmeyden vastapainona ole tarvittavaa määrää kovuutta ja järjestystä, se aiheuttaa vuorenvarmasti epäoikeudenmukaisuutta, anarkian mielettömyyttä ja vahvimpien nousemista polkemaan heikkoja. Tämän tietää jopa jokainen hoitotäti.

        Ei maamme ilmapiiri ole yhtäkkiä koventunut. Sen sijaan siinä on syntynyt reaktio äärimmäiseen pehmeyteen ja vastuuttomuuteen. On herännyt oikeutettu vaatimus siitä, että valtio hoitaisi sille kuuluvan järjestyksen, ne kovat tehtävät, jotka tekevät oikeudenmukaisen yhteiskunnan mahdolliseksi.

       75 prosenttia suomalaisista on huolissaan hallitsemattomasta maahanmuutosta ja tässä luvussa ovat jokseenkin varmasti ne vähäosaiset, jotka joutuvat siitä kärsimään ja joiden oikeutta sen seuraukset loukkaavat.

        ”Pehmeydellä” briljeeraavat hurskastelijat ovat nyt saaneet suuren hetkensä voidessaan moittia niitä, joiden asenteet eivät ole yhtä ylevät kuin heidän omansa.

         Se heille sallittakoon, fariseuksia meillä on aina keskuudessamme ja heille riittää varmaan oma arvostuksensa, mutta missä ovat ne sanan julistajat, joilla on jotakin todellista annettavaa niille, jotka eivät saa tyydytystä fariseusten ihailemisesta? Ehkä joku kirkon piiristä vielä tulee ja täräyttää: ”Te kyykäärmeiden sikiöt! Kuka on teitä opettanut pakenemaan tulevaista vihaa…”?

 

Tässä vielä lisää Zinovjevista, mikäli joku ehdottomasti haluaa senkin lukea:

lauantai 17. marraskuuta 2018

Entropia kasvaa

 

Entropia kasvaa

 

      Filosofi ja Neuvostoliiton tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen Aleksandr Zinovjev julkaisi kolmisenkymmentä vuotta sitten kirjan Коммунизм как реальность – kommunismin todellisuus.

        Tuon ideologian viholliset olivat keskittyneet todistelemaan sen utooppisuutta ja mahdottomuutta. Zinovjev katsoi voivansa osoittaa, että se oli nimenomaan todellisuutta ja vieläpä vastasi eräitä ihmisen syvimpiä taipumuksia.

       Ihmisen perusominaisuus oli nimittäin tietynlainen inertia: pyrkimys saada itselleen mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä vaivalla ja tässä suhteessa kommunistisen ideologian ohjaama Neuvostoliitto palveli häntä mahdollisimman hyvin.

       Ei se tarkoittanut, että elintaso olisi ollut korkea, mutta kyllä sen sijaan sitä, että suhteessa vaadittuihin suorituksiin se oli omaa luokkaansa, maailman paras.

       Ihmisten taipumus ponnistelun välttämiseen lienee sinänsä tosiasia. Toisaalta se on vaihdellut historian eri vaiheissa. Joskus kovakin työ on houkutellut tekijöitä, kun sen palkkana on ollut jokin suuri palkinto, kuten vaikkapa elintason nousu ja vaihtoehtona taas kurjuus.

       Neuvostoliiton loppuaikoina kansan joukot eivät enää juuri olleet ahneita työlle. Kirjailijat (esim. Valentin Rasputinin Požar) kuvasivat, miten jätkät juopottelivat ja tappoivat aikaansa sen sijaan, että olisivat tehneet töitä. Jälkimmäiseen ei ollut mitään kiihokkeita. Rahaa saattoi hankkia lisää, mutta ei sillä voinut mitään ostaa.

       Sananlaskun mukaan tyhjän saa pyytämättäkin. Niinpä kovan työnteon sijasta usein keskityttiin eri tavoin ruuvaamaan normeja alemmas ja petkuttamaan suorituksissa. Sehän oli siinä tilanteessa rationaalista toimintaa.

        Tämä kulttuuri tuli aikanaan tiensä päähän ja sen viheliäisyyttä korosti, että kapitalistisessa maailmassa juuri samaan aikaan oli alkanut valtava konsumerismin kasvu. Ne hyvyydet, jotka siellä ilmestyivät kaikkialla saataville, olivat reaalisosialismissa tunnettuja lähinnä urbaanihuhujen kautta, mutta sekin riitti.

        Kun systeemiä muutettiin, muuttui myös työmoraali nopeasti ja perusteellisesti. Tarpeiden optimaalinen tyydytys laiskotteluun ja fuskaamiseen keskittymällä ei enää ollut realistinen strategia.

Venäläisen ihmisen psykologia, sikäli kuin asia koskee niin sanotusti ponnistelujen optimointia, ei siis ollutkaan ongelmien syy, vaan seuraus.

        Mutta oliko Zinovjevin yleisinhimilliseksi väittämä kommunaalisuus lainkaan todellisuuteen kuuluva asia? Hänhän oli väittänyt, että tuo pyrkimys saada itselleen mahdollisimman paljon mahdollisimman vähillä ponnistuksilla oli syvästi yleisinhimillinen piirre.

 Siksi hänen mielestään myös reaalisosialismi oli hyvin pysyvä elämänmuoto. Ja sitähän se ei ollut.

        Kirjoittaja havainnollisti asiaa nesteiden ominaisuuksilla: vesi pyrkii aina kulkemaan painovoiman sille osoittamaa tietä, vähimmän vastuksen suuntaan. Sinne vetää myös ihmistä hänen kommunaalisuutensa.

       Tämä merkitsee sitä, että tuo madaltumispyrkimys on luonnonvoima, jota vastaan voidaan toimia vain tarmolla, taistelemalla, asettamalla sen vastapainoksi toinen voima, jota voidaan myös kutsua kulttuuriksi.

       Syvälle vajonneen kansan nostaminen alennustilastaan vaatii paljon työtä ja ponnistelua, joka itse asiassa suuntautuu erästä ihmisen perusominaisuutta vastaan, pohti filosofi. Tämän työn nimi on kulttuuri, siis merkityksessä cultura, muokkaus, luonnon voimien uudelleen suuntaaminen jalostamalla niitä.

Jokainen amatööripuutarhurina yritellyt tietää, mitä tässä on kyseessä. Löperön muokkauksen eli culturan ja laiminlyödyn kitkemisen oloissa luonto palaa heti takaisin villien rikkaruohojen muodossa.

        Sivumennen sanoen, venäläisille on syytä antaa perinteisen kulttuurin vaalimisesta täydet pisteet, joten siinä mielessä Zinovjevin kritiikki ainakin osui harhaan, jos hän nyt siihen edes viittasi. Mitä sitten tulee erilaiseen špana-,urka jne. ympäristöihin, niiden merkitys jäi tietenkin kokonaisuudessa hyvin vähäiseksi. Mutta en kuitenkaan haluaisi väittää, ettei koko ideassa ollut mitään mieltä. Se toimi tietyssä ympäristössä, joka sitten muutettiin.

        Ehkäpä tuo ympäristö ei edes ollut aivan ainutlaatuinen. Katsokaamme omaa maatamme. Kun ihmisiltä kysytään, mikä tekee heidät onnellisiksi, on vastaus yleensä jotakin paljon syvällisempää kuin raha, lomailu, kulutus tai joutenolo. Onneen tarvitaan aina tiettyjä uhrauksia ja se sisältää myös riskin menettämisestä. No pain, no gain.

        Onni, ainakin potentiaalisesti, löytyy perheestä ja lapsista, mutta ne merkitsevät aina myös suurta vastuuta ja valtavia emotionaalisia sijoituksia. On tietenkin mahdollista, että syntyy perhehelvetti, mutta ilman tuota riskiä elämä todennäköisesti jää tasapaksuksi ja sisällöttömäksi.

        On ilmeistä, että hyvin monet karttavat perheen perustamista ja korkeintaan solmivat avioliiton, sellaisenhan voi purkaa koska tahansa. Tiedän, etteivät monet suostu ottamaan edes koiraa, koska pelkäävät sen aiheuttamaa vastuuta ja huolenpitoa ja lopulta menettämistä.

       Vaihtoehtona on ikuinen lapsuus, aluksi vanhempien, sitten työnantajan ja lopulta valtion elätettävänä. Vastuu kasvatuksesta ja toimeentulosta kuuluu aina jollekulle toiselle. Tärkeintä on, ettei ota itselleen sellaisia taakkoja.

       Tämän sinkkuegoistin prototyyppi on Ibsenin Noora, josta ei suotta kerran tullut uuden aikakauden ikoni. Se, joka vaivautuu lukemaan tuon perin juurin helppohintaisen, vaikka suureen syvällisyyteen pyrkivän näytelmän, voi vain ihmetellä sen valtavaa, aikakauden mullistavaa suosiota.

       Sankaritar eli siis päähenkilöhän on aikuisen ikään varttunut nainen, joka yhtäkkiä päättää jättää perheensä. Syynä on täysin lapsellinen loukkaantuminen hyvää tarkoittavan aviomiehen ymmärtämättömyyden johdosta.

      Noora oli tietenkin hienostorouva, mutta hän oli uranuurtaja, jonka jälkiä koko feministinen ajattelu, käyttääkseni tällaista leikkisää termiä, tätä nykyä seurailee.

       Omassa maassamme syntyvyys on minun elinaikanani aluksi suuresti alentunut ja nyt sitten suorastaan romahtanut. Elämme lapsinaisten aikaa. Toki suuri osa naisista yhä synnyttää ainakin lapsen tai pari, mutta yhä suurempi osa pysyy henkisesti lapsina hautaan saakka, vailla perheen merkitsemiä riskejä.

       Koska kukaan ei voi edes kuvitella, että ihmisten olisi mahdollisuuksien mukaan itse huolehdittava vanhuuden turvastaan, on nyt havaittu maamme olevan hätätilassa, jota muka korjaamaan tarvitaan suuri määrä vierastyövoimaa, joka saman tein muuttaa maahamme pysyvästi.

       Tällaisella tempulla näyttävät heikoimmalla ymmärryksellä varustetut piirit pyrkivän korjaamaan ns. huoltosuhdetta. Uudet asukkaat siis ilmeisesti eivät lainkaan vanhene tai ainakaan ryhdy rajoittamaan syntyvyyttään samassa määrin kuin kantaväestö, mikä merkitsisi kulttuurista integraatiota.

On turha sanoakaan, ettei tuossa epätoivoisessa ideassa ole mitään järkeä.

       Lapsellisen elämän tie näyttää siis olevan loppumassa sen kautta, että sitä viettävä väestönosa ei enää uusiinnu ja siis nopeasti häviää maan pinnalta. Mutta mikäpä voisi vähemmän kiinnostaa noita noora-tyttösiä, joille jo oman jälkikasvun kohtalo on merkityksetön omien halujen tyydyttämisen rinnalla.

      On sanottu, että olennaista yhteiskunnassa ei ole, että aikuiset tekevät lapsia, tärkeämpää on, että lapset tekevät aikuisia. Olipa tämän muna ja kana-ongelman kanssa miten tahansa, trendi on selvä. Yleisen lapsettomuuden myötä olemme siirtymässä aikaan ilman aikuisia.

      Tämä aikakausi ei enää edes puhu tahdon käsitteillä, vaan on korvannut sen halulla. Mutta löysä halu on juuri tuon Zinovjevin näkemän kommunaalisuuden agentti ja valloilleen päästettynä se vie pois kulttuurista sen kaikessa merkityksissä, yhä suurempaa entropiaa kohti.

 

Suomi ja sen sanomalehti

 

Ensimmäinen sanomalehtemme

 

      Mynämäen kirkkoherra Antti Lizelius (1708-1795) keksi ruveta julkaisemaan sanomalehteä suomeksi. Niin syntyivät Suomenkieliset Tieto-Sanomat, joita julkaistiin vuosina 1775-1776.

     Kuten arvata saattaa, sellaista talonpoikaosta yleisöä oli vähän, joka halusi peräti rahalla maksaa määräajoin saapuvasta painetusta kirjeestä, josta ei ollut kovinkaan paljon selvää käytännön hyötyä.

      Toki Antti-rovasti esitteli lehdessään monia hyödyllisiä konsteja ja tietoja talonpojille, karjan hoidosta ja pellon lannoituksesta aina valekuolleiden herättämiseen. Nykyihmisestä ne eivät aina tunnu ihan vakuuttavilta, mutta lienevät olleet aikansa parasta ykköslaatua.

      Tiedot maailman tapahtumista, joita myös jatkuvasti kerrottiin, tulivat joka tapauksessa viikkojen viiveellä ja luultavasti niitä talonpoikien tarpeeksi saatiin kuulla muutenkin. Luultavasti rovasti sai niitä Tukholman lehdistä?

       Ruotsin ensimmäinen sanomalehti oli syntynyt jo 30-vuotisen sodan aikana tiedotus- ja propagandatarkoituksiin ja 1700-luvun lopulla lehtiä ilmestyi useitakin. Suomessa ilmestyi 1700-luvun lopulla oma Tidningar utgifne af ett sällskap i Åbo joka toinen viikko ja herrasväki saattoi lukea sitä tai sitten Ruotsin lehtiä, jos sellaisia kaipasi.

       Suuressa maailmassa lehdistö oli 1700-luvun lopulla jo aika merkittävä tekijä ja esimerkiksi muuan hampurilainen lehti julkaisi Parkumäen taistelusta (1789) tiedonannon, josta taistelun hävinnyt kenraali Schultz närkästyi, koska hänet leimatiin siinä pelkuriksi ja vaati ”toista saksalaista” Curt von Stedingkiä (syntynyt Ruotsin Pommerissa) esittämään oikaisun ja puhdistamaan hänen maineensa.

      Tämä ilmeisesti tapahtui, koska kenraalit kohtasivat pian toisensa parhaina ystävyksinä, kun Stedingk siirtyi Kustaa III:n sodan jälkeen Pietariin, Ruotsin lähettilääksi.

       Pietarissa oli muuten jo Pietari Suuren ajoista lähtien ilmestynyt sanomalehti Vedomosti (tiedotuksia), myöhemmin (ja nykyään) Sankt-Peterburgskije vedomosti, jossa muun muassa esitettiin tietoja Ruotsin joukkojen keskityksestä Suomeen jo ennen Kustaan sodan alkua. Mikäli yllätyshyökkäystä suunniteltiin, se siis lievästi sanoen epäonnistui.

       Mutta nuo suuren maailman lehdet oli tarkoitettu lähinnä yhteiskunnan ylimmille kerroksille. Niissä oli tietoja laivojen saapumisesta satamiin ja valtioiden välisistä suhteista, neuvotteluista, taisteluista ja sotajoukkojen liikkeistä, jotka olivat tärkeitä suurta liiketoimintaa harjoittaville. Olipa mukana politiikkaakin, mikäli painovapausasetukset sen sallivat, mikä ei ollut yleistä.

      Lehti, joka ilmestyi Suomessa suomalaisille talonpojille, oli siis lajissaan melkoisen erikoislaatuinen yritys. Lukutaitoahan meikäläisillä talonpojilla luterilaisen uskonnon ansiosta oli, mikä ei suinkaan ollut maailmassa yleistä. Luettavaa heillä sen sijaan oli niukasti. Raamatun ja virsikirjan ja parin muun hengellisen teoksen ohella kysymykseen tulivat lähinnä kalenterit ja niissä olevat selostukset maailmanhistoriasta sen luomisesta alkaen.

       Lizeliuksen tarkoituksena oli kansan valistaminen ja sen tiedonhalun tyydyttäminen. Kilpailijoiksi lienee katsottava ns. arkkivirret, joita sai ostaa halvalla markkinoilta ja jotka kertoivat mieltä kuohuttavista tapahtumista runomuodossa. Venäjällä vastaavassa roolissa oli kuvitettu ns. lubok.

      Uutiset (”Uusia sanomita”) oli yksi osasto lehdessä ja kertoi hyvin monenlaisista asioista, alkaen Suomen papiston asioista aina suurpolitiikkaan saakka.

      Uutisia riitti esimerkiksi Amerikan vapaussodasta, jossa aluksi kerrottiin amerikkalaisen sotajoluon olevan peräti ”Monta tuhatta kertaa kansaisempi kun Englantin siellä nyt olevat huovit”(!) Sotaa ja sotaonnen vaihteluita seurattiin tarkoin, kuten myös Espanjan, Ranskan , Venäjän ja Turkin aseistautumista.

      Myös taivaan merkeistä kerrottiin. Esimerkiksi siitä, miten sekä Ruotsissa, että Lontoon kaupungissa oli taivalla näkynyt merkillisiä valoilmiöitä ja kuultu ääniä.

     Ns. human interest-materiaaliin kuuluu muun muassa kertomus siitä, että Preussia yhdessä kaupungissa on ”yksi piika pudonnut ulos akkunasta ohitse kulkevan vainun katon läpitse vaunussa olevan herran jalkoihin, itsiänsä ei hän kuitenkaan loukannut”.

         Lizelius kertoi lehdessään suomeksi sekä maailman maantieteestä että historiasta varsinaisten uutisten lisäksi. Uutiset saattoivat koskea sotia ja tulipaloja ja vaikkapa maanjäristyksiä. Lissabonin maanjäristyskin tuli mainituksi, mutta vahinkojen ei sanottu muodostuneen kovin suuriksi (!).

       Ohjeet terveyden edistämiseksi ja maanviljelyksen parantamiseksi olivat tärkeä osa lehteä ja esimerkiksi Mynämäen vaivaishoidon järjestäminen nostettiin seurattavaksi esimerkiksi muillekin.

       Kiinnostava on osasto, jossa puhutaan maanpiirin paikkakunnnista: ”Maan-piirin paikkakuntain tiedustuksesta”.

       Euroopan maita lueteltaessa, mainitaan ”Ruotsi, johon myös Suuren Ruhtinaan maa Suomi luetaan”. Tarkemmin Ruotsia kuvattaessa kerrotaan, että ”neljäs osa Ruotsista on Suomi eli Suomen maa” , joka jaetaan seitsemään maakuntaan, mukaan lukien Luoto Ålanri, joka on Suomesta länteen”.

       Toisessa kohden julkaisija pohtii Suomen varhaisimpia oloja ja sanoo, että ”muutamat ovat siinä luulossa, että Baabelin kielten sekoituksen jälkeen yksi ikielikunta kulki tänne Suomehen ja nimitti tämän Suoma, että he Jumalan suomasta tänne siirtyksi tulit.” Olipa tämä asia miten tahansa, kirjoittajaa haluaa pohtia Suomen talouden eli ”huonen-hallituksen” syntyä ja kehitystä. Kehitysajatuksen elähdyttämä kirjoittaja toteaa, että ”Suomen-Maan ensimmäisen huonenhallituksen muoto on ollut kyllä kehno”.

      Kuitenkin ”Suomen esi-isät käyttivät Jumalalta heille annettua luonnollista järkeänsä”, toteaa valistushenkinen prelaatti ja olot niin vähitellen paranivat. Sen jälkeen kirjoittaja monessa lehden numerossa keskittyy kuvaamaan karjan oikeaa hoitamista ja etenkin sen juottamista talvisaikaan ja unohtaa tykkänään historiallisen perspektiivin.

     Koko tämän lehden tarina jäi lyhyeksi, mutta sellaisenaankin se tarjoaa kiinnostavan kurkistusaukon kolmen ja puolen vuosisadan takaisiin oloihin nimenomaan talonpoikaisesta perspektiivistä, toki valistushenkisen papin välityksellä.

Mitä tulee siihen, nähtiinkö tuohon aikaan suomenkielisen talonpoikaiston taholla mitään erityisetä Suomea olevan olemassa, vastaus on yksiselitteinen ja myös helposti ymmärrettävä: totta kai Suomi, merentakainen ja monessa suhteessa omaleimainen osa Ruotsin valtakuntaa muodosti oman kokonaisuutensa. Asiaa ei muuksi muuta se, ettei Suomen suuriruhtinaskunnalla ollut omaa, erityistä hallintoa.

     Ne puheet, joiden mukaan vasta rautatiet ja Bobrikov yhdistivät Suomen, kannattaa jättää hupaisien anekdoottien osastoon.

Joutavan ihmisen tarpeet

 

Työnteon tarpeettomuudesta

 

       Ei siitä kovin kauan ole, kun työtä kunnioitettiin enemmän kuin mitään muuta. Työhän tarkoittaa toimintaa, joka suuntautuu tulevaisuuden hyväksi ja jossa hetken nautinto ja mukavuus hylätään kaukaisemman päämäärän saavuttamiseksi.

      Heinösitrkat eivät tehneet muurahaisten lailla työtä, vaan soittelivat vain harppuja ilokseen ja talven tullen saivat sitten niittää sen, minkä olivat kylväneet. Vain työllä rakennettiin kaikki arvokas ja luotiin tulevaisuuden hyvinvointi.

       Työtä nimitettiin joskus jopa pyhäksi, ainakin työväenliikkeen puolella, vaikka Marxin lankomies Paul Lafargue (ks. Vihavainen: Haun lafargue tulokset) toki huomasi, ettei työ voinut olla mikään lopullinen arvo sinänsä. Laiskuushan se oli, mhin työlläkin viime kädessä pyrittiin.

       Oikea työ oli sitten monen mielestä vain fyysistä työtä, jossa ihminen raatoi ruumiinsa väsyksiin. Henkinen työ oli monesta jotakin arveluttavaa ja jos se sattui vielä olemaan palkitsevaa luovaa toimintaa, josta tekijä nautti, ei sitä enää voinut pitää oikeana työnä. Mitenkäs ne herrat lakkoonkin menisivät, kun eivät koskaan ole töitä tehneet, ihmetteli kansa ”Pohjantähden” kuvauksessa Suurlakon ajata.

        Jo Raamattu oli kertonut, että työ on rangaistus ja se asia oli syytä ottaa vakavasti. Yhteiskunnassa valitettavasti vain tuo rangaistus jakaantui epätasaisesti: jotkut kärsivät enemmän, mutta eivät suinkaan saaneet siitä parempaa palkkaa, vaan päin vastoin huonompaa. Siinä oikeastaan oli koko niin sanotun työväenkysymyksen ydin.

       Asian ratkaiseminen väkivaltaisella vallankumouksella osoittautui huonoksi ideaksi, mutta toteutettiin silti monessa paikasa ja yritettiin vielä useammassa.

       Samaan aikaan tieteellis-tekninen kehitys pikkuhiljaa ja huomaamatta ratkaisi koko asian: työ, nimenomaan fyysisenä työnä hiipui olemattomiin, kun miljardit sähkömoottorit tekivät sen, mikä oli aiemmin vaatinut lihasvoimaa.

       Jäljelle jäi henkinen työ ja sellaiseksihan muuttui miltei kaikki, puiden kaatoa ja käsittelyä myöten. Niinpä koko kansaa alettiin kouluttaa aivan uskomattoman korkealle tasolle, jotta sellaiset työt kyettäisiin hoitamaan.

        Mutta nekin ovat päivä päivältä yhä yksinomaisemmin jo koneiden heiniä. Ihminen ei enää voi kilpailla tekoälyn kanssa oikeastaan millään alalla. Ihmistyö ei ole vielä kokonaan hävinnyt, mutta sen häviäminen häämöttää läheisessä tulevaisuudessa.

     Mitä jää jäljelle? Ainakin itse kukin voi soitella vaikka harppua, mikäli saa tyydytystä omasta epätäydellisestä itseimaisustaan. Tekoäly tekisi senkin paljon paremmin, mutta entä sitten? Oma persoona on oma, eikä tekoäly kykene tuntemaan mitään sen puolesta. Se voi väittää niin, mutta teeskentelyähän se on.
       Mahdollisuus ja sitä mukaa myös oikeus laiskuuteen on yhä selvemmin jo myös suurten joukkojen perusoikeus. Ei heille mitään mielekästä tuotannollista työtä enää voida osoittaa.

      Jäljelle jää kysymys siitä, kuka siitä saa päättää. Tekoäly antaa varmasti vastauksen myös siihen kenelle valtaa pitäisi antaa ja minkä verran, mutta siinä taitaakin kulkea raja.

       Vai kulkeeko se missään? Nyt tuntuu siltä, että olemme jo hyvin lähellä sellaista uutta maailmaa, jonka kuvitteleminenkaan vielä viisikymmentä tai edes kymmenen vuotta sitten tuli harvalle vakavasti mieleen.

Tässä joka tapauksessa vanhempi blogi asiasta:

 

torstai 5. heinäkuuta 2018

Digifirmat pörssissä

 

Digitaaliset odotukset

 

       Ennen maailmassa kaikkein arvokkaimpana pidettiin sellaista hyödykettä, jonka saattoi käyttää suoraan tarpeiden tyydyttämiseen. Leipää saattoi syödä, piimää juoda, vaatteisiin pukeutua ja autolla ajaa, tai hevosella. Levyjäkin voi kuunnella.

      Muistan hyvin sen ajan, kun kuluttajan ja tuottajan välissä olevia linkkejä katsottiin hieman kieroon. Kaiken maailman myyntimiehet olivat ennen muuta rahan narraajia, jotka elivät tarpeettoman tavaran kaupittelusta ja uusien, epäaitojen tarpeiden herättelystä.

       Amerikassa myyntimies oli sankari jo 1950-luvulla. Meillä hän taas, siltä ainakin minusta näytti, oli jonkinlainen turhake, komeljanttari, joka ei tuottanut mitään todellista. Itse asiassa hän eli tyhjää myymällä kuin Andersenin sadun näkymätöntä kangasta muka kutovat kankurit.

        Todellisia sankareita olivat tuotannollisen työn tekijät. Marxilaisittain jopa väitettiin, että kaikki arvo perustui työhön. Näin pitkälle ei länsimaissa menty, mutta toki työn tekijöitä kunnioitettiin aivan toisin kuin pörssihuijareita, vaikka asia ei usein palkkapussissa näkynyt. Se oli se kysyntä ja tarjonta, nähkääs.

        Työn rituaalinen palvonta nousi huippuunsa sosialistisissa maissa, joissa se sai kvasiuskonnollisia muotoja. Muistan vieläkin laulun työmiehestä (rabotši tšelovek).

       Siinä nostettiin sankariksi se tavallinen duunari, joka rähjäisessä takissaan aamulla meni töihin ja jonka luomia olivat niin mahtavat sillat kuin avaruusalukset. Jokien juoksukin käännettiin… Luoja oli nimenomaan hän, eikä Jumala, korostettiin:

 

Корабли плывут под звездами,
Гордо высятся мосты:
Это все не богом создано,
Это сделал только ты!

Ты построил эти здания,
Ты направил русла рек,
Нет на свете выше звания,
Чем Рабочий Человек!

      Mihail Matusovski oli laulun sanoittaja ja Mark Bernes esitti sen taattuun tapaansa. Jumala kirjoitettiin pienellä ja Työläisihminen suurella.

       Koiranleuat kysyivät joskus, olisiko ainakin mahdollista saada paikka sellaisesta lentokoneesta, jota luomassa oli olut joku insinöörikin, mutta yhtä kaikki, työläiset ja talonpojat ne saivat sankarin viittaa kantaa, eikä intelligentsija.

       Jo kultaisella 60-luvulla muistan joidenkin ennustelleen työn gloorian ja jopa itse työnkin häviämistä tulevaisuudessa.

        Sosiologia-lehdessä joku esitti kaavion automaation kehityksestä: ensin ihmiset tekivät työtä, sitten he suunnittelivat ja tekivät koneita, sitten koneet tekivät työn ja ihmiset suunnittelivat ja korjasivat koneita. Sitten koneet suunnittelivat ja korjasivat koneita, jotka tekivät työn. Ihminen oli vapaa.

       Tuohon aikaan tämä oli kaukaista utopiaa, mutta nyt siitä ajasta on kulunut puoli vuosisataa.

Tilanne on muuttunut ja uusi maailma on suurelta osalta jo täällä.

       Uudessa Der Spiegel-lehdessä kerrotaan nettialustojen voittokulusta. Ne ovat nyt pörssiarvoltaan kaikkein suurimpia yrityksiä.

       Kun suurimpia olivat vielä kymmenen vuotta sitten oikeaa tuotantoa suorittavat yhtiöt, kuten PetroChina, Gazprom ja Exxon Mobil, kaikki alle tai hieman yli 400 miljardin pörssiarvolla, on tilanne nyt muuttunut monessa suhteessa.

       Suurimpia ovat nyt Apple, Amazon ja Alphabet (Google) 800-900 miljardin dollarin pörssiarvollaan. Sitten tulevat Microsoft, Facebook (!) ja Alibaba 500-700 miljardilla. JPMorgan Chase pankkiiriliike saa tyytyä 368 miljardiin ja oikeaa tuotantoa harjoittava Exxon Mobil 348 miljardiin.

       On ymmärrettävää, että näin valtavien firmojen kohdalla kyse on käytännössä monopolista tai kartellista ja sellaisia vastaan nyt yritetään etsiä keinoja. Kummallinen tosiasia kuitenkin on, että tuskin mikään talousmahti pystyy yksin tappelemaan vaikkapa nyt edes Facebookin (!) kanssa…

       Pörssiarvot ovat sinänsä kuviteltuja arvoja, mutta eivät tyhjää täynnä. Vaikka joku Amazon ei tuotakaan suoranaisesti mitään aineellisia hyödykkeitä, tuottaa se palveluja varsin tehokkaasti.

      Tehokkuudesta huolimatta se sitä paitsi työllistää yli puoli miljoonaa ihmistä, arvatenkin lähinnä halpatyövoimaa. Välityksen lisäksi alustat ovat tunkeutumassa myös muihin palveluihin ja jopa tuotantoon. Saksalaiset pelkäävät jo autoteollisuutensa puolesta.

      Koodaajat on nyt, ainakin meillä, nostettu arvoon arvaamattomaan. Samaan aikaan arvioidaan, että tekoäly tulee hoitamaan yhä suuremman osan koodaamisesta, joten nuorisolle kannattaa ehkä pikemmin suositella vaikkapa putkimiehen uraa. Palkkakehitys taitaa siellä ollakin jo nyt aika hyvä.

      Itseajavat autot ovat tulossa ja sekin suoranaiseen tarpeen tyydytykseen liittyvä palveluammatti siis hiipumassa.

       Aikamme sankariksi ei taida enää kelvata enempää työmies kuin myyntimieskään ja insinöörit taitavat myös käydä jossakin vaiheessa tarpeettomiksi.

       Ehkäpä ei ole sattuma, että suurinta huomiota ja arvostusta saavat ainakin tällä hetkellä osakseen täydellisen tarpeetonta työtä, itse asiassa leikkiä harjoittavat nuorukaiset: potkupallon pelaajat. Jonninjoutavan musiikin esittäjäpellet pääsevät lähes samalle tasolle.

       En enää muista, mitä tuo 1960-luvun skenaarioiden esittäjä arveli ihmisten tekevän sen jälkeen, kun työt on tehty. Juopottelu ja irstailu kilpailevat todennäköisesti vahvasti suurten joukkojen mielenkiinnosta samoin kuin se toiminta, jota lehtien ns. kulttuuripalstoilla nykyään esitellään. Tarkoitan lähinnä passiivista katsomista ja kuuntelemista.

       Mikäli niukkuus joskus voitetaan -ja Neuvostoliiton kommunistinen puoluehan julisti vuonna 1961, että se tapahtuisi jo vuoteen 1980 mennessä- ei enää voida kiistellä tulonjaosta, koska kaikki on ilmaista.

       Mahtaakohan tuollainen tilanne nyt olla sijoitettavissa näkyvissä olevaan tai sellaiseksi kuviteltuun tulevaisuuteen? Nikita Hruštšovista voi sanoa kaikenlaista, mutta ainakin hänellä oli rohkeutta kertoa mielipiteensä ja sitähän koko aikakauden järjen, kunnian ja omantunnon tiivistymä yksimielisesti kannatti.

      Pitää nostaa hattua myös sille Sosiologia-lehden kirjoittajalle, jonka nimen olen unohtanut. Eipä häneltä rohkeutta puuttunut.

 

Kohti käännettä?

 

Venäjän käännekohdat

 

      Venäjän historia ei ole yhtä ja samaa pötköä, joka olisi jatkunut ajasta aikaan. Vähänkin tarkemmin katsoessa siinä huomaa liberaalimpien ja autoritaarisempien kausien vaihtelua, syklisyyttä, joka ei ainakaan toistaiseksi ole johtanut liberaalisuuden läpimurtoon, mutta ei myöskään pysyvään ja kivettyneeseen autoritaariseen tyranniaan.

     Voidaan kysyä, onko kaikkien maailman maiden kohtalona joskus omaksua juuri sellainen liberaali järjestys, jota olemme täällä meillä oppineet pitämään ihmiskunnan korkeimpana saavutuksena vai olisiko mahdollista, että joissakin maissa tulee aina eli siis hyvin kauan säilymään niiden perinteiden mukainen järjestelmä, joka pohjautuu esimerkiksi konfutselaisuuteen tai hindulaisuuteen, ehkä johonkin muuhunkin.

      Juuri nyt näyttää siltä, ettei sen lajin liberalismi, jota esimerkiksi USA ja EU edustavat, olisikaan koko ihmiskunnan valoisa tulevaisuus. Etenkin USA:n toimet ovat viime aikoina melkoisesti himmentäneet sen poliittisen järjestelmän glooriaa. Enää ei ole uskottavaa edes sanoa, etteivät demokraattiset valtiot olisi koskaan aloittaneet hyökkäyssotaa.

      Diktatuurivaltiot ovat toki siinäkin suhteessa yhä epäilyttävämpiä, ja niihinhän myös Venäjä taas selkeästi kuuluu. Mikään historian laki ei kuitenkaan määrää, että nykyinen komento sielläkään olisi tuomittu vallitsemaan aina maailman tappiin saakka.

      Tässä muuan pohdinta tästä asiasta kymmenen vuoden takaa eli huomattavasti ennen Ukrainan sodan alkamista. Rohkenen ajatella, että kun seuraavat kymmenen vuotta tästä päivästä ovat kuluneet, saamme taas nähdä varsin toisenlaisen Venäjän:

 

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Yanovin syklit

 

Yanovin syklit ja Venäjän aate

 

     Vuonna 1978 julkaisi nuori Neuvostoliitosta emigroitunut juutalainen tutkija Aleksandr Janov (Alexander Yanov) hätkähdyttävän kirjan The Russian new Right.

     Kirja herätti jonkin verran huomiota, mutta harva suhtautui siihen aivan vakavasti. Siinä kerrottiin pienestä ja epämääräisestä ryhmittymästä Neuvostoliitossa, joka haikaili perinteisten slavofiilisten arvojen perään.

      Näillä Šimanoveilla, Osipoveilla ja Skurlatoveilla ei ollut minkäänlaista valta-asemaa, harva tunsi heidät Neuvostoliitossa ja maan poliittisen järjestelmän huomioiden tuntui päivänselvältä, että kyseessä oli pelkkä kuriositeetti.

       Yanov oli eri mieltä. Hän totesi, ettei myöskään bolševikeilla kymmenen vuotta ennen vallankumousta ollut minkäänlaista asemaa, harva tunsi heidät ja tsaristinen virkakoneisto esti tehokkaasti heidän toimintansa Venäjällä.

       Se, mitä kriitikot eivät ymmärtäneet, oli ideologian voima esimodernissa valtiossa. Se on järjestelmä, joka on olemukseltaan uskonnollinen ja uskontoahan bolševismikin oli, sanan laajassa mielessä.

       Vuonna 1987 eli siis perestroikan alkuvaiheessa julkaisemassaan teoksessa The Russian Challenge and the Year 2000 Yanov jatkoi samaa teemaa.

       Hän saattoi nyt viitata slavofiilisen liikkeen julkiseenkin toimintaan, mitä tapahtui erityisesti ns. Pamjat-liikkeen puitteissa. Juutalaisena hän oli erityisen kiinnostunut uuden tai uusvanhan ideologian antisemitismistä ja väläytteli jo uuden holokaustin mahdollisuutta, mikäli Venäjän joutuisi sekasortoon bolševikkidiktatuurin romahtaessa.

       Kuten tunnettua, odotetut pogromit jäivät tulematta. Erään ironisen kommentin mukaan ainoa väkivallanteko, joka tapahtui, oli erään juutalaisen intellektuellin silmälasien särkeminen Moskovan kirjailijaklubilla. Venäläisiä sen sijaan oli murhattu tuhansittain Neuvostoliiton hajottua.

      Yanovin profetiat siis näyttivät menneen täysin harhaan, ja amerikkalaiset saattoivat myös palauttaa mieleen sen, miten hän varoitti USA:ta sellaisesta politiikasta, joka jouduttaisi Neuvostoliiton tuhoa, koska seuraukset saattaisivat olla arvaamattomat, erityisesti juuri juutalaisille

       Jälkikäteen arvosteltuna Yanovin tarkkanäköisyys tuntuu kuitenkin hämmästyttävältä. Se ideologinen suuntaus, joka Venäjällä nyt vallitsee, sopii sangen tarkoin hänen ennustuksiinsa, jotka tehtiin aikana, jolloin moni vielä uskoi Neuvostoliiton satavuotiseen tulevaisuuteen. Myös Yanovin esittämät mallit Venäjän kehityksen sykleistä ovat hyvin mielenkiintoisia.

       Yanov pitää slavofiilistä ideologiaa demokratialle elimellisesti vieraana ajattelutapana. Vaikka sen kehityksessä voidaan havaita vapaamielisiä kausia, on siinä sisäänrakennettuna ajatus politiikan ja kansan pitämisestä erossa toisistaan. Itse asiassa aate on keskiaikainen ja edellyttää vallan antamista kokonaan hallitsijalle.

        Kansan taas tulee elää uskonnollisen moraalin mukaisesti eikä poliittisen riitelyn ja eturyhmien itsekkään taistelun ehdoilla. Poliittinen oppositio on tässä asetelmassa luonteeltaan rikos ja vallan kritiikki jää kirkon harteille. Venäjällä se taas ei sekaannu politiikkaan ellei sellaiseksi katsota vallan tukemista.

       Tämä kaikki on sangen sympaattista, mutta idylli on epärealistinen. Niinpä slavofilia, joka varhaisessa vaiheessaan on pienen ihmisen puolustaja ja röyhkeän vallan kriitikko, muuttuu Yanovin mukaan syklinsä tietyssä vaiheessa vallan liittolaiseksi. Silloin siitä tulee väkivaltainen ja ekspansiivinen, Euroopalle ja vapaudelle äärimmäisen vihamielinen voima.

        Näin tapahtui 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun Nikolai Danilevski ja Konstantin Leontjev vaativat pesäeroa Eurooppaan. Liberaalin mädännäisyyden ytimessä nähdään juutalaisuus, urbaanin ja kosmopoliittisen amerikkalaisen elämäntavan agentti Venäjällä, varoitti Yanov 1980-luvulla. Natseillahan oli sama näkemys ja myös he ihannoivat turmeltumatonta talonpoikaa ja maaseutua.

       Amerikka on ensimmäinen maa, joka on valistunut, mutta elää ilman ihanteita, julisti muuan venäläinen uusoikeistolainen jo 1960-luvulla. Nimenomaan amerikkalainen elämäntapa, sellaisena kuin se Venäjällä ymmärretään, onkin noussut mädännäisyyden symboliksi. Kysymys on siitä, että koko maailmaa uhkaa amerikkalaistuminen, ellei jokin moraalinen voima pysäytä tätä prosessia., varoitettiin jo tuolloin.

       Sellainen voima taas löytyy vain Venäjältä. Jumalan ihme näet on, että Venäjä säästyi sielua tuhoavalta materialismilta nimenomaan kommunistivallan ansiosta. ”Vain neuvostojärjestelmä, joka omaksuu venäläisen ortodoksian… pystyy aloittamaan maailman suuren muutoksen”, kirjoitti muuan Gennadi Shimanov jo neuvostoaikoina. On myönnettävä, ettei tämä ajatus ainakaan Venäjällä kuulosta tänään yhtä villiltä kuin se kuulosti ennen perestroikaa.

       Yanov esittää teoksessaan myös kaavion Venäjän historian sykleistä päätyen vuoteen 1985. Sen mukaan Venäjän historia voidaan esittää reformien ja vastareformien sarjana, jotka aina tietyssä vaiheessa johtavat systeemin kriisiin ja romahdukseen. Tällaisia suuria kriisejä olivat niin Moskovan Venäjän muuttuminen Pietarin Venäjäksi kuin vuoden 1917 vallankumoukset.

        Neuvostoaikana Yanov näkee vuodesta 1964 (ilmeisesti Hrushtshovin ero ja kommunismin rakentamisen ohjelman hylkääminen) jo alaspäin (pois Euroopasta) suuntautuvan trendin, joka vuoden 1985 näkökulmasta on johtava uuteen systeemin kriisiin, joko romahdukseen tai sitten siirtymiseen kohti ”eurooppalaista perhettä”.

       Nykyään trendejä on helppo jatkaa ja todeta, että vuoden 1985 jälkeen todella seurasi romahdus ja sen jälkeen siirtyminen kohti Eurooppaa. Putinin valtaannousun jälkeen trendi on taas suuntautunut Euroopasta poispäin lukuunottamatta Medvedevin reformikautta. Vuoden 2012 jälkeen voitaisiin ilmeisesti puhua vastareformien diktatuurin kaudesta samaan tapaan kuin Yanovin mukaan asian laita oli vuosina 1881-1894 (Aleksanteri III), 1918-1921 (Lenin), 1929-1953 (Stalin) ja 1965-1973 (Brezhnev)…

       Mihin tämä syklisyys perustuu? Yanov ei tiedä itsekään ja yhtä mystisiä ovat myös talouden suuret syklit. Osittainhan tällaiset skeemat historiassa tietenkin perustuvat yksinkertaistuksiin ja asiattomiin rinnastuksiin. Oma kiinnostavuutensa niillä silti on.

       Kiinnostavaa on myös se, miten Yanovin tutkimat nationalistit ovat eri aikoina hahmottaneet Venäjän ”oikeat” rajat. Koska Venäjä kerta kaikkiaan pitää sisällään kansallisesti ja uskonnollisesti vieraita elementtejä, olisi puhtaaksiviljelty nationalismi siellä ikävyyksien kerjäämistä.

       Niinpä nykyään, kuten ennenkin, puhutaan samaan aikaan imperiumista, joka on sekä venäläisten että toisuskoisten yhteinen koti ja ortodoksisesta pyhästä Venäjästä.

 Tämän yhtälön ongelmat havaitsi jo Konstantin Leontjev 1880-luvulla. Hän totesi, ettei Puolaa ole sadassa vuodessa saatu venäläiseksi ja mikäli sen lisäksi hankittaisiin vielä Euroopan slaavilaiset maat, olisi tuloksena katastrofi. Nuo maat olivat jo länsimaalaisuuden myrkyttämiä ja siksi oli käännyttävä itään, ei vain Turkin salmien suuntaan, vaan vielä kauemmas, Aasiaan.

       Tunnetussa viime syyskuun puheessaan Putin siteerasi Leontjevia yhtenä auktoriteettinaan, mutta siitä huolimatta hänelle näyttäisi lännestä kelpaavan ainakin Ukraina, joka sekin on osittain lännen ”myrkyttämä”.

       Vetše-almanakan kirjoittajat pohdiskelivat vuonna 1981 Ukrainan ja tulevan Venäjän suhdetta. Kirjoittajien mielestä, mikäli erillinen Ukraina joskus todella tulisi, olisi ainakin sen rajat muutettava siten, että Venäjälle annettaisiin Krim, Harkov, Donetsk, Lugansk ja Žaporožje, joissa on venäläinen enemmistö ja lisäksi vielä melko venäläistyneet Odessan, Nikolajevin, Hersonin, Dnepropetrovskin ja Sumyn alueet… Eipä hoholeille paljon taitaisi jäädäkään…

 

 

Yksinvaltiudesta kansankotiin

 

Uuden Ruotsin synty

 

     Tuota jo aiemmin mainittua Herman Lindqvistin kirjaa luki huvikseen ja hyödykseen. Vuoden 1809 jälkeistä Ruotsin historiaahan meillä on tunnettu aika huonosti, vaikka epäilemättä ruotsalaiset tuntevat sen ajan Suomen historiaa vielä huonommin, mikä on heidän häpeänsä.

     Lindqvistillä on varsin journalistinen ote ja hän osaa sijoitella kirjaansa sopivasti myös konkreettisia aineksia, jotka ovat aina tarpeen valaisemaan sitä, mitä maan elämässä itse asiassa tapahtui ja millaiset herrat sitä hallitsivat.

    Rouvat tukevat tietenkin myös esille, silloin kun aihetta on. Kuningatar Loviisa Ulrika ja Kustaa Mauri Armfeltin rakastajatar Magdalena Rudenschöld ansaitsevat hyvin paikkansa historian yleisesityksessä ilman kiintiöperiaatettakin ja heistä kirjoitetaan paljon.

     Sangen kiinnostavaa on kuulla tarkemmin myös holhoojahallituksen johtajan Reuterholmin ja toisen suomalasien, hänen pikkuserkkunsa Kustaa Mauri Armfeltin suhteista. Nämä kaksi olivat tapelleet keskenään jo poikasina, kun he sukujuhlissa kohtasivat. Holhoojahallituksen aikana heidän verivihansa oli molemminpuolista.

     Reuterholmin turhamaisuus oli suunnatonta ja hän teetti itsestään enemmän muotokuvia kuin yksikään Ruotsin kuningas. Armfelt kunnioitti häntä epiteeteillä ”kabbalisti, illuminaatti, teeskentelijä, typerys, mielipuoli… en päästäisi käsistäni yhtäkään tilaisuutta tehdä hänestä pilkan ja ivan kohde, sillä hän ansaitsee kaiken sen, mitä suinkaan voi keksiä.”

     Reuterholm puolestaan tuomitutti Armfeltin kuolemaan ja riisti tältä kaikki hänen oikeutensa. Ne palautettiin oitis Kustaa IV Adolfin noustessa valtaistuimelle ja kuolemantuomio peruttiin.

     Kustaa IV Adolfin varsin vaiherikas sota Napoleonia vastaan on esitetty ilman erityisiä alleviivauksia. Suomi oli siinä vain yksi näyttämö, jota ei välttämättä pidetty ratkaisevana.

       Häikäilemätön ja taloudellisesti elintärkeä Englanti oli Ruotsin kannalta sangen varteenotettava valinta Rotsin turvaksi, vaikka Ranska ja Venäjä yhdessä toki riittivät murskaamaan Ruotsin sen liittolaisesta huolimatta. Mutta koalitiot muuttuivat nopeasti tarpeen tullen.

      Armfelt sai kyllä ilmeistä syytä nimittää kuningasta ”arkki-idiootiksi” ja valitella kirjeessään, ”ettei sellaista sälliä voi pistää hullujenhuoneeseen”.

     Myös Bernadotten henkilökuvasta tulee tässä kirjassa tavanomaista elävämpi, niin tosikolta kuin tämä kunnianhimoinen marsalkka muuten vaikuttaakin.

     Joka tapauksessa hän onnistui hoitamaan palstansa hyvin ja Ruotsin kuninkuuden ohella sai vielä valtavia henkilökohtaisia tuloja, jotka liittyivät Ruotsin Pommerin myyntiin Preussille ja brittien Ruotsille lupaaman Guadeloupen sijasta maksettuihin korvauksiin. Jälkimmäisiä maksettiin Bernadotteille aina vuoteen 1982 saakka.

     Suomalaisittain kiinnostava detalji on, että ”uuden Ruotsin luonut” Lars August Mannerheim oli Suomen vuoden 1809 politiikan erään ”isän” Carl Erik Mannerheimin veli. Jälkimäinen taas oli C.G.E. Mannerheimin isoisänisä.

     Talous- ja sosiaalihistoria on laajasti esillä ja esimerkiksi isonjaon (kirjassa aika omituisesti ”yksijako”, enskifte) merkitys entisen kyläyhteisön räjäyttäjänä tulee kaikkine hyötyieen esille. Niiden ohella mainitaan myös virkistävästi asian varjopuoli ”vanha talonpoikaiskulttuuri katosi. Sen korvasi nyt Ruotsin maaseudulla tylsyys”.

     Samahan tapahtui myös Suomessa, jota isojako myös koski. Niin sanottu suomalainen kansanluonne on todennäköisesti kehittynyt suurelta osin tuon kylien räjäyttämisen takia juuri sellaiseksi kuin se jo1800-luvulla oli. Sitä voi verrata virolaisten tai venäläisten kylien mentaliteettiin kapakoineen ja yhteisine toimineen.

      Tylsyys lienee tässä aika osuva termi, mutta merkitsikö muutos sitenkään vain huononnusta entiseen verrattuna, on kyseenalaista. Aika hyvinhän sitä pärjättiin niin meillä kuin Ruotsissa myös sen kanssa eläen. Se saattoikin kätkeä taakseen uuden voimavaran.

      Krimin sodan aikana kuningas Oskar I, jolla vielä oli paljon valtaa, halusi tunnetusti liittyä voittoisiin Englantiin ja Ranskaan ja valloittaa takaisin Suomen, joka taas ei ollut asiasta lainkaan kiinnostunut. Erikoista on, että neuvotellessaan Ranskan lähettilään kanssa kuningas suunnitteli jo rajaa Nevalle ja Pietarin muuttamista kansainvälisesti valvotuksi vapaakaupungiksi…

      Skandinavismi jäi lyhytaikaiseksi virtaukseksi, mutta sen seurauksena joka tapauksessa kaikki kolke pohjoismaata omaksuivat vuonna 1873 uudeksi rahayksiköksi kruunun. Rahayksikön nimenä se ei suinkaan ollut vanhaa skandinaavista perua, vaan ranskalaista (couronne). Raha kelpasi kaikissa noissa maissa ensimmäisen maailmansotaan saakka.

   Ruotsin kulttuurinen ja ulkopoliittinen suuntaus oli jo 30-vuotisesta sodasta saakka ollut Ranskaan, mutta 1800-luvun lopulla yhdistynyt ja dynaaminen Saksa vei voiton ja se suuntaus säilyi toiseen maailmansotaan saakka.

     Jo ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan-kauppa oli ollut Ruotsin talouden tuki ja turva ja toisessa maailmansodassa se tunnetusti suorastaan piti Hitlerin sotakoneiston pyörimässä.

      Toinen maailmansota yllättikin pasifistisen Ruotsin, joka oli melkein aseeton sen syttyessä. Niinpä sen oli myös pakko myötäillä saksalaisia ja tilanne jatkui aina vuoteen 1944 saakka, jolloin Ruotsin sotavoimat jo olivat kyllin vahvat torjumaan kaikki heikentyneen Saksan mahdolliset yritykset.

      Samaan aikaan maa omaksui anglosaksisen suuntauksen, joka kohdistui erityisesti Amerikkaan. Nyt vaihtui koulujenvieras kielikin saksasta englanniksi.

     Kansankotipolitiikan synty ja hyvinvointivaltion toteuttaminen oli itse asiassa kiinnostava ja vaativa projekti, jossa tunnetusti myös rotuhygienisillä ajatuksilla oli merkittävä sijansa. Miksi ei olisi ollut?

      Ruotsi suhtautui myös kielteisesti maahanmuuttoon janotti hyvin nihkeästi vain muutamia satoja juutalaisia pakolaisia vastaan vuoden 1938 Kristaliyön jälkeen, vaikka  maassa oli jo melkoisesti (8000) juutalaisia, joita oli tullut jo Kustaa III:n aikana.

     Ruotsin suuret keksijät ja teollisuusmiehet auttoivat maata 1800-luvulla nousemaan uudelleen suurvallaksi monilla aloilla, vaikka välillä oli jo menetetty vanha etulyöntiasema, joka olio perustunut laadukkaan teräksen tuottamiseen tarvittavaan puuhiileen.

     Tämä kirja valitettavasti loppuu jo toisen maailmansodan päättymiseen. Kuitenkin sen jälkeen on tapahtunut niin paljon ja niin mullistavaa, että olisi hyvin kiinnostavaa lukea myös koko tuota kehitystä arvioiva yleisesitys.

      Poleemisia opuksia on yllin kyllin, mutta sellaiset ovat loppujen lopuksi vähemmän kiinnostavia. Tasapainoisuus ja kohtuullisuus on paljon vaativampi laji.

Muistoja järjen aikakauden lopulta

 

Ennen syväsukellusta

 

     Kuten muistetaan, bolševikit ratsastivat valtaan epäisänmaallisuudella ja nostivat nationalismin tilalle johtotähdekseen kaikkien maiden proletaarien yhteiset intressit. Käytännössä se tarkoitti sotimisen lopettamista ja veljeilyä vihollisen kanssa.

     Saksalaiset myötäilivät innokkaasti bolševikkien toimintaa, joka nopeasti mädätti koko Venäjän armeijan roskajoukoksi, jota kukaan ei voinut enempää käskeä kuin pidätellä.

      Vuoden 1917 lopulla Lenin jo totesi, että armeija on sairas elin, joka voidaan vain lopullisesti hajottaa. Koska aseellista voimaa silti kovastikin tarvittiin, oli luotava kokonaan uusi puna-armeija, jossa vallitsee ankara kuri ja kuolemantuomiot ovat rutiinia.

     Jonkin aikaa vuoden 1918 alussa bolševistinen Venäjä oli käytännössä ilman armeijaa, mikä mahdollisti vähemmistökansojen, kuten Suomen karkaamisen imperiumin pihdeistä. Saksalaiset taas marssivat eteenpäin ilman vastarintaa ja vain runsas lumi hidasti heidän etenemistään, kuten kenraali Hoffmann raportoi.

      Ennen pitkää Lenin, joka oli uudesta asemastaan saanut kiittää kansan sotaväsymystä ja kyllästymistä onttoon isänmaalliseen propagandaan, kuitenkin joutui kumartelemaan kansan vaistonvaraisia nationalistisia tunteita ja kirjoittamaan artikkelin ”Isovenäläisen kansan kansallisesta ylpeydestä”

      Olipa Venäjän kansa orjamainen pienempiensä orjuuttaja tai ei, tosiasia oli, että kansa se oli sekin ja myös sillä oli samanlaisia tunteita kuin kaikilla muillakin. Niiden kieltäminen olisi ollut vain pään lyömistä seinään.

     Kun lukee ennen Ukrainan sotaa tehtyjä mielipidemittauksia venäläisten ja ukrainalaisten keskinäisistä suhteista, huomaa heti, ettei sieltä löydy kansallisuusvihaa, saati valmiutta ryhtyä sotaan veljeskansaa vastaan.

      Tämähän ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sotaa oikeuttavia ja jopa sitä vaativia mielipiteitä olisi ollut helppo organisoida. Itse asiassa sodan huimapyörä (mahovik vojny) on vain kerran saatava liikkeelle, jonka jälkeen se ylläpitäisi ja jopa lisäisi omaa vauhtiaan, jonka moottorina toimivat kansallisen ylpeyden ja loukkaantumisen tunteet.

     Meillä on usein typerästi ihmetelty, miksei Venäjän kansa ole noussut yhtenä miehenä tuomitsemaan Ukrainan sotaa ja vaatimaan rauhaa, jotta saataisiin loppumaan sota, joka on sillekin tuottanut vain surua ja kurjuutta. Eikö tuo kansa käyttäydy aivan epärationaalisesti ja kenties viime kädessä jopa rikollisesti?

     Samaan aikaan on aivan kainostelematta vaadittu koko  Venäjän rankaisemista ja hajottamista osiinsa ja iloittu sinne sataneista pommeista ja tuhoutuneesta infrasta (minäkin, tunnustan). Ukrainan oikeudenmukaista taistelua on tietenkin tuettu, mikä normaalisti ajattelevien venäläistenkin on mielestämme pakko hyväksyä.

      Niinpä venäläisiä myös kansana on pyritty rankaisemaan mahdollisimman ankarasti ja monipuolisesti heidän edustaansa valtion pahuudesta. Jopa ulkoministeritasolla (!) on aian kainostelematta nostettu oman maamme profiilia maana, joka estää Venäjän vastaisen rajansa ylittämisen kaikilta ja vaatii saman muiltakin. Olemme myös ensimmäisenä vaatineet Venäjän joukkueen sulkemista pois joistakin kansainvälisistä urheilukilpailuista.

     Eikö tyhmimmällekin ole selvää, että tällainen, asiallisesti aivan merkityksetön, mutta symbolisesti sitäkin silmiinpistävämpi politiikka ole omiaan herättämään kansallista loukkaantumista juuri meitä kohtaan ja sitähän Venäjän johtoklikki voi sitten halutessa hyödyntää. Ja kyllähän ne haluavat.

      Isovenäläiselläkin kansalla on kuin onkin oma kansallinen omanarvon tunteensa, eikä sen loukkaamista pitäisi itsetarkoituksellisesti harjoittaa. Vanhan totuuden mukaan ulkopolitiikassa on ainakin pienen kansan syytä pidättäytyä sellaisista toimista, joilla on pelkän demonstraation merkitys. Tämä riippumatta siitä, miten oikeassa tunnemme olevamme.

     Mutta sellainen tunnushan kuuluikin reaalipolitiikan aikaan. Tästä muistuu mieleeni Jaakko Okkerin aikoinaan lanseeraama ”uusidiotismin” käsite, jonka Tohlopin TV-väki asetti UM:n ”uusrealismin” vastakohdaksi. Nyt tämä entinen toimittajatason höpsismi näyttää tulleen maamme uudeksi ulkopoliittiseksi linjaksi.

      Me voimme sanoa, ettei venäläisillä ole oikeutta loukkaantua siitä, miten he itse ovat makuupaikkansa pedanneet. Ehkäpä älymystö ei niin teekään, mutta kansalliset tunteethan ne ovat myös sillä rahvaalla, jota intelligentsija kunnioittaa nimellä bydlo (vrt. Vihavainen: Haun baltikan tulokset).

      Se viittaa älyttömään karjaan, elukoihin, joita valtiojohto paimentelee mielensä mukaan ja jolle kansallisylpeys tarkoittaa muiden halveksimista ja niiden yläpuolelle asettumista.

       Tuon tason typeryys on joka tapauksessa laajasti levinnyt ilmiö ja sillä on myös suuri poliittinen merkitys niin Venäjällä kuin meillä. Poliitikot ymmärtävät aisan ja hännystelevät vaalikarjaansa, muusta välittämättä.

     Niin irvokasta kuin se onkin, Venäjä käy nyt valtiojohtonsa selityksen mukaan isänmaallista sotaa, jossa ”kollektiivinen länsi” on se vihamielinen hyökkääjä. Kansalle ja etenkin ”bydlolle” tämä kuvio on täysin selkeä ja poliittisesti se on paljon tärkeämpää kuin se rationaalinen ajattelu, joka lähtee oman maan todellisista eduista.

      Meillä ja muualla Euroopassa eivät asiat siis ole sen paremmin. Chauvinismi ja demagogia ovat ne asiat, joihin poliitikkojen kannattaa panostaa omaa asiaansa pönkittääkseen ja sen he myös tekevät.

     Olemme syöksyneet jo syvälle irrationaalisen regression syövereihin ja nyt se aika, jolloin vielä saattoi kuvitella rationaalisen ajattelun pakottavan poliitikot puolelleen, tuntuu kovin kaukaiselta.

Tässä nyt joka tapauksessa vielä näyte tuolta nostalgiselta järjen aikakaudelta:

 

 

 

 

perjantai 30. marraskuuta 2018

Euroopan konsertti II

 

 

 

Euroopan konsertti II

 

     Joissakin spekulaatioissa parinkymmenen vuoden takaa pohdiskeltiin sitä, että EU:n kannattaisi liittoutua Venäjän kanssa. Venäjähän oli nyt tarpeeksi pieni ollakseen muodostumatta liian mahtavaksi ja sitä paitsi liian riippuvainen EU:n kanssa käytävästä kaupasta käydäkseen kovin hankalaksi…

      Siihen aikaan oli paljonkin puhetta myös yhteisestä eurooppalaisesta kodista, joka ulottuisi Lissabonista Vladivostokiin. Venäjän puolella asiaan oli selvää kiinnostusta. Eurooppa oli siihen aikaan siellä kova sana.

      Siinä kodissapa olisikin riittänyt lääniä eurooppalaiselle yritteliäisyydelle, joka nykyään taitaa kainostella investointeja Venäjälle. Niinhän sen maan omatkin uusrikkaatkin tekevät.

     Mutta nyt Venäjästä näyttää enemmän tai vähemmän tulleen eurooppalaisen politiikan musta pekka tai, kuten ennen sanottiin bête noire. Venäjän ja Euroopan vastakohtaisuus oletetaan nyt suorastaan vakioksi.

     Eihän tässä toki paljoakaan uutta ole. Venäjän-vastaisuus nousi Euroopassa aina silloin tällöin myös 1800-luvulla. 1900-luvulla ns. reaalisosialismi jähmetti Venäjän politiikan. Ei ideologia toki estänyt liittoa Hitlerin kanssa ja kommunistien väliset ristiriidathan ne vasta jyrkkiä olivat, kuten saatiin huomata Kiinan irtautuessa Moskovan liekanarusta.

      Mutta Venäjän ja Länsi-Euroopan välinen vastakohtaisuus pysyi joka tapauksessa selviönä. Useimmat lienevät kuvitelleet, että kyseessä oli kommunismin ja kapitalismin ristiriita, joka loppuisi sitten, kun toinen noista ismeistä häviäisi keskinäisessä kilpailussa.

     Näinhän ei sitten käynytkään.

     Mikä sitten tällä hetkellä on se perimmäinen syy, joka taas erottaa Venäjän Euroopasta?

      Izborskin klubin lunatic fringe on kaivanut esille sekä geopolitiikan nimellä tunnetun pseudotieteen että slavofiilisen obskurantismin saavutukset todistellessaan, syyn olevan siinä, että Eurooppa on turmeltunut, kun taas Venäjä ei ole. Tuosta mätäpesäkkeestä irti pysymistä vaatii jo oman maan terveys ja kunnia. Sitä paitsi kyseessä on maan turvallisuus.

     Mutta tämä ei vakuuta. Mikäli Venäjä pysyy sille vuonna 1991 jääneissä rajoissaan, ei sitä voi uhata mikään hyökkäys. Tämä ymmärretään siellä varmasti.

      Suurvaltaisuus, державность, on kuitenkin paha tauti. Kysymys ei ole vain siitä, että venäläistä nationalismia on loukattu tuossa geopoliittisessa katastrofissa, Venäjä on yhä myös imperiumi ja aikoo sellaisena pysyäkin.

      Mutta imperiumin palauttaminen ei enää ole vapaaehtoisesti mahdollista, kun henki on kerran päästetty pullosta. Jos sen tekee väkisin, se tuskin toimii.

       On hyviä syitä päätellä, että ukrainalainen nationalismi olisi vielä ennen Neuvostoliiton hajoamista ollut yleensä valmis hyväksymään valtioliiton Venäjän kanssa. Sehän olisi jopa ollut radikaali parannus vallitsevaan tilanteeseen. Nyt sellainen olisi hyvin vaikea tehtävä, sillä ajat ovat muuttuneet.

       Muistan venäläisten kollegojen kanssa keskustellessani joskus 2000-luvun alussa ottaneeni esille sellaisenkin mahdollisuuden kuin Venäjän ja Ukrainan välinen sota. Reaktiona oli yleinen naurunpurkaus ja hieman alentuvaa selittelyä siitä, millainen on Venäjän ja Ukrainan suhde. Niiden välillä ei ole mitään selkeätä eroa. Ja kuinkas nyt valtio voisi itseään vastaan taistella?

      Mutta onhan näitä sisällissotiakin ollut, luoja paratkoon. Venäläisten taitamaton toiminta Krimin asiassa ja sisällissodan pönkittäjänä on nyt tehnyt sellaisen haavan veljeskansojen suhteisiin, ettei se ihan helpolla parane. Nyt niiden historiakin alkaa näyttää sovittamattoman vihamieliseltä…

      Mutta tuskinpa muutos tulevaisuudessa mahdoton lienee. Koskaan eivät poliittiset konstellaatiot ole loputtomiin kestäneet. Kaikista vanhoista kaunoista huolimatta Venäjä kelpasi 1800-luvun lopulta taas aivan mainiosti ranskalaisille ystäväksi ja suhtautuminen Saksaan alkoi puolestaan siellä tulla yhä nuivemmaksi, vaikka maiden välillä ei ollut sinänsä mitään ristiriitoja. Uusi, kuuma ystävyys Ranskaan teki tehtävänsä.

      Saksassa yritettiin kyllä lämmitellä välejä Venäjään, mutta kahden kauppa oli silloinkin kolmannen korvapuusti. Sitä paitsi Schlieffenin suunnitelmassa moni näki isänmaan ainoan toivon. Ehkäisysota oli jo Bismarckin ajan politiikassa normaalina pidetty vaihtoehto.

       Milloin ensimmäinen maailmansota kävi välttämättömäksi? Ehkäpä jo silloin, kun Ranskan ja Venäjän liitto 1890-luvulla jämähdytti eurooppalaisen politiikan takalukkoon? Vai vasta silloin, kun Entente cordiale eli kaikkien vanhojen perivihollisten sydämellinen yhteisymmärrys todettiin vuonna 1907?

      Ihmiset eivät lainkaan ymmärtäneet, mitä olivat tekemässä. Sitähän voi pitää jonkinlaisena puolusteluna, mutta ei siitä ainakaan vielä täällä maan päällä pidä synninpäästöä kiirehtiä antamaan.

      Eurooppalainen politiikka ja suurpolitiikka vähän laajemminkin näyttävät taas jämähtäneen paikalleen. Tuntuu siltä, että diplomatian kankeus ja kyvyttömyys on meidän aikanamme saavuttanut aivan uuden ulottuvuuden. Jonkinlaista Pyhää liittoa yritetään jatkaa, vaikka selvästi nähdään, ettei se toimi.

      Mutta mitäpä voisi odottaa siltä kummajaiselta, jonka johdossa ovat niin sanotut EU-poliitikot… He ovat määräajaksi valittuja poliitikkoja, sikäli kuin eivät ole virkamiehiä, jotka tekevät virkamiestyötä kuukausipalkalla. Ei tässä pellossa mitään bismarckeja kasva.

       Tiettyä innovatiivisuutta toki osoittaa esimerkiksi nationalismi-termin käyttäminen EU- piireissä haukkumasanana. Olisi kuitenkin rohkeata kuvitella, että tämä merkitsisi muunlaista luovuutta kuin kykyä tuottaa fraaseja.

       No mutta mitäs sen Venäjän kanssa pitäisi tehdä? Krimin asiassa se ei peräänny eikä sitä voida siihen pakottaa.

       On totta, että porsas tekee itselleen vahingon, kun kaukalonsa kaataa. Ratkaisuksi ei kuitenkaan kelpaa sen jättäminen nälkiintymään, kyllä asiat pitää saada normaaliin uomaansa ja gordionin solmu avattua.

       Venäjän palkitseminen sen törkeyksistä tuskin tulee kysymykseen, mutta siitä huolimatta olisi kukaties mahdollista yrittää myös myönteisiä vaikuttamiskeinoja. Ne muut on jo taidettu käyttää. Paluuta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen yksinapaiseen maailmaan ei enää ole.

       Mikäli härkäpäisesti yritetään ylläpitää nykyistä tilannetta, status quota, saattavat tulevaisuuden ihmiset joutua toteamaan, että kyseessä oli status quo ante bellum eli siis tilanne, joka vallitsi ennen sotaa…

       Venäjän ja Putinin suuri haave on Euraasian liitto, joka ilman Ukrainaa on yhtä tyhjän kanssa. Koko Ukrainan kriisi syntyi siitä, että tämän liiton vastustajat olivat niukasti voitolla sen kannattajiin nähden ja hakeutuivat kohti EU:ta.

       EU:lle Ukraina alkaa merkitä taloudellista katastrofia ja Ukrainan kansalle pyrkimys EU:hun ei suinkaan ole merkinnyt askelta pois korruptiosta ja kohti hyvinvointia, päinvastoin.

       Ukrainan kriisin ratkaiseminen sotilaallisesti olisi absurdia. Sen sijaan koko EU-Ukraina-Euraasian liitto-kuvio kannattaisi ottaa uudelleen esille koko laajuudessaan.

       Siinä ovat kaikkien asianosaisten kannalta kyseessä sen verran suuret arvot ja pitkän tähtäimen päämäärät, että selväpäisten poliitikkojen pitäisi kyetä näkemään tie ratkaisuun, joka kunnioittaisi kaikkien osapuolten intressejä.

      Vain maaniset izborskilaiset friikit voivat nähdä tulevaisuutta sellaisella Euroopalla, jossa pyssymiehet ryömivät pitkin ojia liejussa ja ammuskelevat sokeasti linjan vastapuolella olevia kollegoitaan.

     Onhan se tapa ylläpitää ja kärjistää Venäjän ja Euroopan vastakohtaisuutta, mutta koko tuo vastakohtaisuus on lopultakin tarpeeton ja kurja vaihtoehto normaalille, hyvinvoivalle elämälle.