keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Rotututkimusta


Rotututkimusta
С.В. Дробышевский, Расоведение. Модерн, Москва 2017, 189 с.

Satuinpa tässä eilen Pietarissa asiaa yliopiston kirjakauppaan ja käteen jäi muun muassa ajantasainen kirja rotututkimuksesta, siis ihmisiä koskien.
Kirjoittaja on Moskovan valtionyliopiston antropologian dosentti ja pätevyydeltään myös psykologi. Kyseinen kirja esittelee nykyisen tietämyksen mukaisesti maapallon ihmisrodut ja roduntutkimuksen (rasovedenie) tärkeimmät metodit ja periaatteet ja on tarkoitettu korkeakoulujen opettajille ja opiskelijoille ja muillekin nykyihmisen biologisesta monimuotoisuudesta kiinnostuneille.
Sen sisällöstä pääosan vie taksonominen eri rotujen ja niiden alalajien kuvailu. Myös muinaisten rotujen synnystä ja liikkumisesta esitetään teorioita. Koska tällä alalla hyörii monenmoista yrittäjää rotujen olemassaolon kieltäjistä niiden kritiikittömiin soveltajiin, ollaan aika kiinnostavalla alueella.
Sattuneesta syystä koko asiasta on eräissä maapallomme osissa tullut sellainen tabu, että jopa tutkijoiden piirissä on haluttu jopa luopua tutkimasta tiettyjä asioita ja julistaa ne ilman muuta jo a priori tunnetuiksi…
Tieteellisen ajattelun kannalta tämä on äärimmäisen huolestuttava piirre. Onneksi sentään jostakin vielä löytyy myös aitoa tutkijan mieltä ja ilmeisesti myös rahoitusta sellaisellekin tutkimukselle, jota jotkut poliittiset piirit pitävät epäsuotavana.
Kuten tekijä toteaa, rotu on käsite, joka kuuluu joukoille eikä yksilöille. Se on muutoksen alainen asia ja rotutukimus (rasovedenie)on tätä muutosta tutkiva tieteenala. Se käyttää hyväkseen kaikkia tämän asian kannalta relevantteja seikkoja, joista perimä on tietenkin ratkaiseva. Sen seuraukset ja ilmenemismuodot eivät toki nekään ole mielenkiintoa vailla.
Yksittäisen henkilön kohdalla ”rotu” olisi yhtä hankala käsite kuin vaikkapa ”kuolleisuus” tai ”keskipituus”, huomauttaa tekijä. Henkilö saattaa näyttää ideaaliselta tietyn rodun edustajalta, mutta erehdyksen vaara on suuri.
Tässä muuten tulee mieleen, että koirien kohdalla ihmiset ovat itse luoneet tietyt rotuideaalit ja yrittävät ylläpitää sellaista jalostuslinjaa, joka mahdollisimman hyvin pitää yllä ja kukaties vielä tiettyyn suuntaan kehittääkin tuota ihannetta.
Joka tapauksessa rodulla on kirjoittajan mielestä aina jokin yhteinen alkulähde, vaikka ne käytännössä
lähes aina ovat sekoittuneita ehkä joitakin pieniä enklaaveja lukuun ottamatta. Tutkimuksen kiinnostaviin kysymyksiin kuuluu juuri se prosessi, jossa tämä sekoittuminen on vuosituhansien mittaan tapahtunut.
Rotuja on konstruoitu erilaisin perustein. Muuan sellainen on typologinen kriteeri, jota käyttävät diletantit, jotka usein ovat rasisteja. Sen ohella on olemassa populaatiokonseptio, josta onkin tullut tutkijoiden piirissä johtava jo 1930-luvulla.
Historiallinen konseptio pitää rotua historiallisena käsitteenä, joka on jatkuvan muutoksen alaisena. Sen varsinaisena aloittajana pidetään vuonna 1938 teoriansa esittänyttä V.V. Bunakia.
Klinastinen käsitys kieltää rotujen olemassaolon. Sen mielestä koko asia on niin häilyvä, ettei eri ryhmien välille voida lainkaan asettaa objektiivisia rajoja ja sitä paitsi populaatioiden sisäiset erot ovat liian suuret järkevästi tutkittaviksi.
Yleensä tämän käsityksen kannattajat operoivat kirjoittajan mukaan sellaisilla monigeenisillä tuntomerkeillä, jotka eivät ole varsinaisesti rotuun liittyviä. Tämä määrää tuloksetkin ja kirjoittajan mielestä tämän käsityskannan juuret eivät olekaan tieteessä, vaan ideologiassa.
Tämä vaikuttaakin kovin ilmeiseltä asialta. Ellei tiede halua käyttää joitakin termejä, joilla arkikielessä saattaa olla harhaanjohtavia sivumerkityksiä, sallittakoon se kaikin mokomin. Rotututkimuksen sijaan voidaan kaikin mokomin puhua populaatiogenetiikasta ja antropogeneesistä.
Mikäli sen sijaan kielletään tykkänään joidenkin asioiden tutkiminenkin, ollaan jo vaarallisen kaukana totalitaarisen ajattelun tiellä. Koko idea joidenkin tutkimusalojen kieltämisestä on vain ja ainoastaan merkki kulttuurin taantumisesta. Toivokaamme, että se on vain ohimenevää loiskiehuntaa.
Kirjoittaja käsittelee myös rasismia eli käsitystä rotujen eriarvoisuudesta ja katsoo, että se jo viimeistään 1920-luvulla menetti asemansa tieteellisenä hypoteesina. Tämähän ei tunnetusti estänyt sen käyttöä politiikassa.
Mitä tulee rotujen ulkoisiin tunnusmerkkeihin, ovat ne tietenkin muuan sellainen asia, johon tutkimukseen vakavasti suuntautunut ihminen haluaa saada selvyyttä.
Niihin kuuluvat sellaiset ruumiillisen ominaisuudet kuin ihon, tukan ja silmien väri, tukan ja karvoituksen laatu, kasvojen muoto ja -kyllä vain- myös se kallon muoto. Viime mainittu on muuten yksi niistä harvoista asioista, joista voidaan saadaan tietoa hyvinkin kaukaa historiasta ja se antaa kuin antaakin ainakin jotakin informaatiota niistä kansoista, jotka tietyllä seudulla ovat joskus asuneet.
Myös hampaiden ja veriryhmien tutkimus -jota meilläkin on harrastettu- antavat tiettyä informaatiota, mutta ovat rotututkimuksen kannalta vaikeita, katsoo kirjoittaja.
Entä miten suomalaiset sijoittuvat siinä suuressa kokonaisuudessa, jonka kirjoittaja hahmottelee?
He kuuluvat näemmä ensinnäkin hyvin laajaan yhteisöön nimeltä IIb-1. Ensisijainen euraasialainen rodullinen jatkumo (europidinen rotu, euraasialaiset). Siihen kuuluu 1-2 pohjoiseuropidinen ensisijainen sisäinen haara eli pohjoinen europidinen rotu. Se on syntynyt esineoliittisellä ajalla ja morfologisesti tämä porukka näyttää Suomen näkökulmasta jo suhteellisen tutulta:  saman kokonaisuuden eteläiseen haaraan verrattuna ollaan vaaleampia, hiukset ovat suorempia ja parran ja viisien kasvu voimakkaampaa.
Lähempänä meitä näyttäisi kuitenkin olevan 2-2 Vienanmeren-Baltian rotu eli balttilainen rotu, joka asustaa Virosta Suomeen ja Komiin saakka ulottuvalla alueella.
Hiukset voivat olla sekä kiharat että suorat, parran ja viiksien kasvu heikompaa, kallo keskipitkä tai lyhyt, nenänpää keskimittainen, nenän juuri kovera ja sen pää pysty ja niin edelleen.
Vienanmeren tyyppiä esiintyy maksimaalisesti Virossa, Suomessa, Pohjois-Karjalassa, luoteisilla syrjääneillä ja pohjoisen alueen venäläisillä.
Siitä eroaa jo sitten varsinainen itäbalttilainen tyyppi, jota on etenkin Liettuan pohjoisosassa, itäisessä Latviassa, eteläisessä Karjalassa, Leningradin alueella, vepsäläisillä, vatjalaisilla ja eteläisillä komi-syrjääneillä. Tukka on suora, karvoitus heikko, kallo lyhyt, ylemmän silmäluomen poimu voimakas ja nenän ulkoneminen keskimääräinen.
No, ihan kiinnostavaa. Nämä siis ovat joukkokuntaisia käsitteitä, joiden piiriin kuuluu tietty ryhmä nykyisin eläviä tiettyjen muinaisten ihmisryhmien jälkeläisiä.
Minun kouluaikanani oli tapana puhua itäbalttilaisesta rodusta, joka siis näyttääkin tässä luokittelussa selvemmin esiintyvät Suomea etelämpänä.
Saattaa näistä luokitteluista hyötyä olla, kun syntyjä syviä tutkitaan. Mitäpä syntiä salaamaan, eittyjä keskimääräisyyksiä ja ideaalityyppejä ne taitavat jokaisen aivotkin tuottaa, olipa tutkimusta tai ei.
Mikäli sana rotu kauhistuttaa, voi tietysti puhua tietyistä tyypeistäkin, ellei nyt ota tavoitteekseen etnogeneesin selvittämistä, kuten tämä Drobyševski.
Minun mielestäni rodusta puhuminen ei kyllä ketään pahenna. Pahempaa kuin käsitteiden tai sanojen käyttäminen on ilman muuta niiden pakonomainen välttely.
Ei kai sekään sinänsä vielä turmiota tuota, mutta kun se taitaa olla oire jostakin paljon syvemmällä piilevästä sairaudesta.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Viinan pyhyys ja kauhistus


Venäjän ilo

Иван Краснов, Кому на Руси пить хорошо? Очерки по истории алкогольного вопроса в дореволюционной России 1885-1917. СПб 2017, 334 с.

Kuten tunnettua, jo Vladimir Pyhä julisti, että ryyppääminen on Venäjän ilo, eivätkä venäläiset voi ilman sitä tulla toimeen.
Vodkasta -tämä hellittelynimitys tarkoittaa pientä vettä eli vesikultaa- on tosiaan tullut Venäjällä pyhä juoma, jota vailla jokainen kunnon juhla on melkein mahdoton. Häissä ja ristiäisissä on asiaa aina juhlistettava vodkalla, mutta niin on myös hautajaisissa ja muissakin vakavissa tilaisuuksissa.
Vodkasta on nykyään tullut ihan virallinen termi, mutta aikoinaan tämä juoma oli virallisesti hlebnoje vino, vilja- eli leipä-)viiniä.
Ulkomaiset matkailijat selostivat jo 1500-luvulta lähtien yleensä aina myös venäläisiä juomatapoja ja olivat imponoituja siitä, miten reipasta meno tuossa valtakunnassa oli. Myös vieraan oli pakko ryypätä muiden mukana ja yleensä hänet pyrittiin juottamaan pöydän alle, mikä merkitsi myös tiettyä kohteliaisuutta.
Muinaisilta ajoilta ei tietenkään ole olemassa mitään tilastoja alkoholin kulutuksesta, mutta tislatut juomat olivat joka tapauksessa kauan kalliita ja harvinaisia ja kunnon puhdasta vodkaa lienee opittu valmistamaan vasta 1800-luvulla.
Ivan Krasnov, joka on tutkinut perusteellisesti Venäjän alkoholiongelmaa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa törmäsi jo tutkimusta aloitellessaan ennakkoluuloihin: ainahan meillä on ryypätty ja tullaan ryyppäämään (paljon ja rajusti).
Harva uskoi, että ennen vallankumousta Venäjällä kulutettiin vain kuudesosa siitä alkoholimäärästä henkeä kohti, minkä ranskalaiset joivat. Juomisen tyyli epäilemättä oli hieman toinen.
Krasnov kuvitteli, julkaistessaan kirjansa ensimmisen laitoksen vuonna 2004, olevansa ensimmäinen, joka teki tästä asiasta kunnon tutkimuksen.
Itse asiassa Irina Takala Petroskoin yliopistosta oli jo vuonna 2002 julkaissut ensimmäisen ja ajallisesti Krasnovin kirjaa kattavamman yleisteoksen Veselie Rusi. Istorija alkogolnoj problemy v Rossii , Žurnal ”Neva”, SPb 2002, 335 s.
Satun tuntemaan sen siksi, että se tehtiin johtamassani Suomen Akatemian projektissa ”Popular Opinion in Soviet Union”, jossa kartoitettiin myös arkipäivän historiaa.
Tässä uudessa kirjansa laitoksessa Krasnov noteeraa Takalan kirjan ja myös viittaa siihen useassa yhteydessä. Hän selittää sen poisjäämistä kirjansa ensimmäisestä laitoksesta huonolla löydettävyydellä, mikä on yllätys, kun tätä 1000 kappaleen painoksena julkaistua kirjaa sentään lähetettiin Venäjän tärkeimpiin kirjastoihin ja muuallekin.
Mutta tähän pitänee palata tuonnempana. Krasnovin kirja on toki käsittelemänsä lyhyen, mitta tärkeän periodin osalta sangen perusteellinen ja myös hyvin kiinnostava. Viinarintamalla nimittäin sattui tuohon aikaan Venäjällä yhtä ja toista.
Krasnovin kirjan nimi, sivumennen sanoen, viittaa Nikolai Nekrasovin klassiseen runoelmaan, jossa talonpojat -vodkan elähdyttäminä- pohdiskelevat, kuka Venäjällä elää hyvin: Komu na Rusi žit horošo?
Jo Takala kumosi myytin Venäjän ikuisesta hillittömästä viinanhimosta. Itse asiassa suurimmassa osassa maata kulutettiin alkoholia ennen vallankumousta paikoitellen jopa hyvin vähän. Maalla juominen sitä paitsi keskittyi yleensä juhlatilaisuuksiin.
Itse asiassa Venäjän ”juottaminen” alkoi toden teolla vasta neuvostovallan aikana ja saavutti aivan uudet mittasuhteet ns. pysähtyneisyyden aikana. Neuvostoliiton hajottua saavutettiin uusi huippu, mikä liittyi epäilemättä koko yhteiskunnan pahoinvointiin sosialismin romahdettua. Tai ehkä voisi puhua yhteiskunnan krapularyypystä? Nythän tilanne on jälleen tasaantunut.
Kannattaa muistaa, että oma alkoholinkulutuksemme on itse asiassa noudatellut jossakin määrin samanlaisia kehitystrendejä kuin venäläinenkin. Kun keskiolut vapautettiin, nousi oma kulutuksemme (puhdasta alkoholia/hlö) nopeasti noin neljästä litrasta kaksinkertaiseksi ja sitten jopa yli kymmeneksi litraksi/hlö.  Itse asiassa meillä tilastoitu alkoholinkulutus vuonna 1960 oli ollut vain noin kaksi litraa/hlö.
Nyt se on taas huippuluvuista laskenut, mutta niin on Venäjälläkin. Samoissa lukemissa me suunnilleen olemme. Kysymys tilastoimattomasta kulutuksesta on sitten aika hankala, eikä siitä sen enempää.
Joka tapauksessa Venäjällä -kuten Suomessakin- ryyppääminen oli hyvin viinapainotteista ennen oluen läpimurtoa. Viinitkin sekä siellä että täällä sitten ovat pikkuhiljaa tulleet tärkeäksi alkoholin lähteeksi.
Joka tapauksessa myös Venäjällä alkoholin kulutuksen kokonaismäärät olivat 1800-luvuna lopulla sangen matillisia, vuonna 1900 koko imperiumissa Suomi pois luettuna kulutus oli vain noin 2,5 litraa puhdasta alkoholia/hlö. Mainittakoon, että vuonna 1800 se oli ollut peräti 5 litraa ja 1800-luvun puolivälissäkin 4,7 litraa.
Tämä kehitys sitä paitsi tapahtui siinä tilanteessa, kun valtio oli vuonna 1885 ottanut vodkan monopolikseen ja sai sen myynnistä jopa noin kolmanneksen kaikista tuloistaan.
Koko edistyksellinen intelligentsija oli 1900-luvun alkuun mennessä herännyt arvostelemaan valtiota kaikesta mahdollisesta.
Yksi aihe oli kansan ”juottaminen” -valtiohan keräsi tosiaan valtavan määrän rahaa viinaa myymällä.
On totta, että finanssiministeriö suhtautui yleensä aika kielteisesti yrityksiin sulkea kapakoita, mutta kaiken kaikkiaan suhtautuminen raittiusliikkeeseen oli tietyissä rajoissa myönteistä, eikä mitään aktiivista juottamista näytä olevan havaittavissa.
Edistyspiirithän kuvittelivat, että kansan juottaminen oli valtiolle tarpeen myös siksi, ettei viinan heikentämä kansa jaksaisi nousta puolustamaan oikeuksiaan. Meikäläisellä juomalakkoliikkeellähän näyttä olleen sama idea.
Koko juopottelun vastainen taistelu hankaloitui siitä, että radikaali intelligentsija käytti juopottelun vastaisia kokouksia ja organisaatioita hyväkseen nostattaessaan valtion vastaista mielialaa. Hajotettu I duuma, joka piti kokouksen Viipurissa, vetosi myös siihen, etteivät kansalaiset kannattaisi valtiota asioimalla sen anniskelupaikoissa. Raittiusliikkeessä oli myös poliittinen siipensä.
Niinpä osa raittiusliikkeestä nautti valtion suosiota ja osa taas ei. Samanlainen jako syntyi myös uskonnollisissa piireissä. Osa papistoakin oli raittiusliikettä vastaan ja sama ilmiöhän voidaan todeta meilläkin.
Alueellisesti alkoholi kulutus vaihteli aika rajusti. Kazanin kuvernementissa, jossa muhamettilainen vaikutus oli merkittävää, oli alkoholin kulutus vuonna 1890 vain 1,5 litraa/hlö ja vuonna 1913 2,4 litraa.
Moskovan kuvernementissa luvut olivat vuonna 1890 7,88 ja vuonna 1913 7,75.Pietarin luvut olivat vielä hieman isompia.
 Arkangelin kuvernementissä kulutettiin vuonna 1890 2,38 litraa ja vuonna 1913 4,5 litraa/hlö.  Mainittakoon, että maaseudun ja kaupunkien erot olivat aina merkittäviä.
Raittiusliike siis nousi vastustamaan viinan kauhistusta ja keinot olivat osittain aika samanlaisia kuin meilläkin: propagandan keinot vaihtelivat pelottavista turmeltuneiden maksan ja munuaisten kuvista valistaviin ja varoittaviin kertomuksiin. Lisäksi järjestettiin toimintaa, joka vei pois huonojen harrastusten parista.
Asiantuntijat tietenkin pohtivat paljon myös juopottelun syitä. Yleensä syyksi löydettiin köyhyys (vaikka viina oli kovin kallista!) tai raskas työ. Alkoholia pidettiin joka tapauksessa sosiaalisena sairautena eikä Oscar Wilden sutkautus, jonka mukaan työ on juopottelevien luokkien vitsaus, näytä saavuttaneen erityistä kannatusta.
Poikkeusoloissa valtion monopoli pani lukon viinakaupan luukulle ja näin tehtiin joissakin tapauksissa myös Japanin sodan aikana. Myös väkevien myyntiä pyhäpäivinä rajoitettiin.
Vuonna 1914, maailmansodan sytyttyä pantiin sitten toimeen varsinainen kieltolaki, jossa tosin oli porsaanreikiä muun muassa ylimmän luokan ravintoloiden kohdalla.
Neuvostoaikana tilastoitu alkoholin kulutus kasvoi aluksi hitaasti ja juoppoutta haluttiin sitten hillitä mm. alentamalla vodkan väkevyyttä alle 30 prosenttiin (Rykovka).
Ennen pitkää havaittiin, että valtio tarvitsee rahaa ja palattiin kunnon mendelejeviläiseen venäläiseen standardiin eli 40 -prosenttiseen. Sen myyntitulot muodostivatkin jo pian 1920-luvun lopulla yli 10 prosenttia valtion tuloista.
Krasnovin kirja on kiinnostava valaistessaan yksityiskohtaisesti menneiden aikakausien käsityksiä ja ilmapiiriä. Voidaan todeta, että tsarismi oli vallankumousta edeltävän ajan intelligentsijan silmissä niin kompromettoitunut, että se sai aina ja jopa tapauksessa leppymättömät viholliset puolelleen, yrittipä se mitä tahansa.
Vallankumous, joka nähtiin ainoana ja tahokkaana yleislääkkeenä, tehosi alkoholiongelmaan vain hetkeksi ja sekin johtui siitä tavattomasta köyhyydestä, johon se koko väestön syöksi.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Maailman napojen siirtyminen



Missä historia tehdään?

Vielä minun nuoruudessani saatettiin sanoa, tosin jälkijättöisesti, että historia päätettiin muutamassa paikassa, jotka olivat Englannin pankki, Saksan pääesikunta ja Ranskan akatemia. En muista, oliko tämä peräisin Egon Friedelliltä.
Nuo instituutiot eivät sinänsä maailmaa hallinneet, mutta olivat kukin alallaan ehdotonta kärkeä, joka kaikkien piti ottaa huomioon.
Suunnilleen vuonna 1900 tämä luultavasti olikin lähellä totuutta. Ei toki sentään enää kahden maailmansodan jälkeen.
Silloin nuo paikat olivat pikemminkin Federal Reserve Board, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroo ja Ruotsin akatemia.
Nyt sen sijaan ne saattaisivat kukaties olla Valkoinen talo, Kiinan kommunistisen puolueen politbyroo ja pysyvä komitea sekä –Ruotsin akatemia… Vai onko se sittenkin Hollywood?
Luettelosta on tietenkin tahallaan jätetty pois suurin osa tärkeistä tahoista ja ehkäpä jopa tärkeimmät. Joka tapauksessa muutokset ovat tämän suuntaisia ja se panee ajattelemaan. Enää ei Eurooppa johda millään muulla kuin kulttuurin alalla –jos silläkään.
Kiina on niin suuri ja dynaaminen, että sen merkitys on yli muiden monella alalla: nyt taloudessa ja pian kai sotilaallisellakin alalla, mutta ei vielä kulttuurissa. Ja vielä toistaiseksi USA on se liikkuva palikka, jolla ainoana on todellista mannertenvälistä sotilaallista voimaa. Onhan se kulttuurinenkin suurvalta, mutta nimenomaan massana suoltamansa epäkulttuurin alalla. Varsinaisen korkeakulttuurin voikin kai jättää jo huomiotta.
Venäjä on poissa luettelosta. Se yrittää palauttaa merkityksensä, mutta vielä enemmän se on alivoimainen kuin aikoinaan ensimmäisen maailmansodan hävinnyt Saksa. Saattaa sillä aseita olla, mutta niiden käyttäminen on enimmäkseen mahdotonta ja logistisesti se on sidottu sinne sydänmaahansa.
Englannissa aikoinaan rehvasteltiin: we have the men, we have the ships, we have the money too! Venäjällä asiat ovat huonommin.
Yhtä ainoaa rajoitetusti toimintakykyistä lentotukialusta voi halutessaan hinata melkein minne tahansa, mutta ei se merkitse todellisia muskeleita. Kulttuurisesti Venäjä on eristynyt, ei nyt ihan Kiinan tavoin, mutta merkittävästi. Sen suuri aika on menneisyydessä.
Ruotsi taas tunnetaan laadun tekijänä ja pikku jättiläisenä, jonka hyvinvointivaltio on paljon kokoaan suurempi ihanne. Se sopii myös sen postmodernin kulttuurin alustaksi, jota Ruotsin akatemia edustaa ja sen valintoja todella kumarretaan kaikkialla maailmassa. Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=nobel .
Meillä perustettiin suurellisesti Millennium-palkinto, mutta se floppasi, vaikka rahaa kyllä palaa. Kuitenkaan Alfred Nobel ei ollut sen kummempaa kuin hyvällä tuurilla rikastunut räjähteiden tuottaja, erikoisesti siviilitarkoituksia palvelevan dynamiitin. Toki on syytä mainita myös ruudit.
Dynamiitin keksimiseen ei tarvittu edes järkeä, neroudesta puhumatta. Se oli ennen muuta onnenkantamoinen, mikäli olen asian oikein ymmärtänyt. Rahaa rupesi joka tapauksessa tulemaan kuin rännistä ja kun upporikas ei pysty määräänsä enempää syömään ja juomaan, oli luonnollista ikuistaa nimensä rahastolla. Jaettavat summat ovat lähinnä keskisuuria.
Brändi sattui onnistumaan eikä mikään vastaava palkinto ole koskaan onnistunut haastamaan Nobelin prestiisiä. Ei vaikka siitä päättää vain pieni kamarilla: Ruotsin akatemia.
Joka tapauksessa tuo akatemia ei ole mikä tahansa laitos. Se on kuin onkin nykykulttuurin keihäänkärki, mikä ennen muuta näkyy kirjallisuuspalkinnon jakamisessa. Sen prestiisi ulottuu kaikkialle ja tuskin on mitään toista instanssia, joka samassa määrin olisi koko maailman arbiter elegantiarum, jos sanaa nyt voi käyttää. Ehkä ei kannata.
Asiaan kuuluu, että tämä instituutio on hyvin sensitiivinen kaikille intellektuaalisille ja etenkin anti-intellektuaalisille muodeille, jotka tunnetaan nimellä radical chic.
On kiintoisaa, että se on avoimesti luopunut valistuksen perinnöstä ja alkanut jyvittää arvostusta ideologisesti, ei pelkästään sen mukaan, miten poliittisesti korrekteja palkittavat kandidaatit ovat, vaan myös sen mukaan, täyttävätkö itse palkitsijat uusimmat kelpoisuuskriteerit, jotka taas syntyvät kansainvälisessä eliittijulkisuudessa, paljolta juuri Amerikan liberaalisilla laitamilla.
Mutta se siitä. Voisihan niistä palkituista puhua yhtä ja toista, mutta ehkä se kaikkein merkillepantavin seikka on, että vaikka ne olisivat olleet miten läpinäkyvästi poliittisia ja osoittelevasti radikaaleja tahansa, on itse palkinnon prestiisi vain säilynyt. Norjan akatemia rauhanpalkintoineen tässä kyllä tosin on vielä pahemmin ryvettynyt.
Mitä Ranskan akatemiaan tulee, on se ollut aika konstikas eli monipuolinen laitos, mutta ymmärtääkseni sen suurin merkitys on ollut normiston luojana. Siellä on muun muassa päätetty, mikä on hyvää ranskaa ja mikä ei ole. Jokaisen sivistyneen ihmisen taas oletetiin osaavan ranskaa ja mitä paremmin, sitä hienompaa.
Akatemian jäsenet ovat olleet ”kuolemattomia” siksi, että heidän ajatuksillaan on katsottu olevan liki uskonnollinen merkitys kulttuurin edistymisessä: hyvyyden, totuuden ja kauneuden palveluksessa.
Mutta johan siitä on aikaa, kun kulttuuri oli arvo sinänsä. Nyt kelpaa kaikki, millä tehdään rahaa ja millä nähdään jotenkin olevan merkitystä jonkin juuri nyt hyvänä pidetyn asian edistämisessä.
Toisin kuin Ranskan akatemia, Ruotsin akatemia ei sentään taida kyetä luomaan normistoa, se vain haistelee trendejä ja seurailee niitä. Kai se ilmapuntarista tai tuuliviiristä koko maailmankin kulttuurin suhteen sitten käy.
Meillä koko akatemian idea on tainnut lässähtää, kun Kekkonen aikoinaan löi sen lättänäksi. Sen virkaa taitaa osittain toimittaa Kotus, joka ei enää itsekään tiedä, mikä on hyvää kieltä ja mikä ei. Se on kuitenkin Suomen Akatemian kielitoimiston perillinen.
Mitä taas on hyvä englanti, on asia, joka ei kiinnosta ketään. Itse asiassa sitä ei taida ollakaan muualla kuin Englannin sääty-yhteiskunnan jäänteiden keskinäisissä kokoontumisissa. Siellä osataan kuurnita ääntämys ja ruotia ilmaukset, mutta koko tuo maailma jää suurimmalle osalle englannin puhujista aivan käsittämättömäksi ja tarpeettomaksi.
Ehkäpä se on hyvä niin. Globalisoituneessa maailmassa olisi outoa, jos lingua francalta vaadittaisiin, että se on jotakin muuta kuin sen tarvitsee olla. Se on jokamiehen kommunikaation väline eikä mikään arvo sinänsä ja niinpä jokaisella on oikeus riepotella sitä mielin määrin.
Eipä Ruotsin akatemiakaan taida siitä piitata, millaista kieltä sen palkitsemat laureaatit käyttävät. Eihän se edes pystyisi sitä arvioimaan.
Mutta mihin se sen sijaan pystyy?
Minusta tämä on hyvä kysymys ja ehkä siihen kannattaisi pyytää vastusta tämän elimen jäseniltä itseltään. Tai ehkä kannattaisi kysyä, mihin he eivät pysty. Olisi kiinnostavaa kuulla, millä tasolla tämän elimen itsekritiikki on.
Aikamoinen on joka tapauksessa tämän elimen urakka, onpa se sitten oikeasti maailman kulttuurin johdossa tai ei.
Peter Handken valinta vuonna 2019 herätti poliittisen korrektiuden vahtikoirien närkästyksen, mikä on aivan poikkeuksellista. Tämä asia kohottaa palkinnon arvoa ainakin minun silmissäni. Ehkäpä tulevat ratkaisut ovat kiinnostavampia kuin menneet?
Nobelin evästyksen mukaan palkittujen teoksissa piti joka tapauksessa olla ihanteellinen tendenssi. Onpa tainnut sekin evästys jo aikaa unohtua. Olisi hienoa, jos se taas palaisi. Odotellaanpa taas syksyä.