Matkamme sieltä tänne

 

Erään kansan tarina

 

Juhana Aunesluoma, Suomen historia. SKS kirjat 2026, 301 s.

 

      Aina silloin tällöin ihmisen -myös ryhmänsä edustajana- kannattaa pysähtyä ja kirjoittaa uudelleen tarinansa, joka on saanut uuden käänteen tai uusia sen ymmärtämistä edistäviä aineksia, kun menneisyydestä on paljastunut riittävän paljon uusia piirteitä. Sitä paitsi opiskelijat ja historian harrastajat tarvitsevat erikoisteosten ohella myös yhteenvetoja, joissa asiat liittyvät laajemmin yhteyksiinsä.

      Tarinan kirjoittajalla on paljon liikkumatilaa. Yhtäältä hän kyllä on kaikkitietävä kertoja, jonka tarinan tunnettua kulkua ei voida muuttaa, mutta toisaalta hän voi myös valikoida historian loputtomasta aarreaitasta varsin vapaasti niitä asioita, joita haluaa nostaa esille.

     Suuria Suomen historian moniosaisia esityksiä ei taas vähään aikaan ole ilmaantunutkaan, mutta varmaan pian saadaan sellainenkin taas nähdä. Suppeammat esitykset eivät yleensä ole läheskään yhtä kunnianhimoisia (loistavana poikkeuksen NKP:n historian ”Lyhyt kurssi” vuodelta 1938…), mutta niillä on puolellaan se etu, että kirjoittaja saa itse kuvata kaiken haluamansa omalla tavallaan eikä joudu jakamaan tehtäviä muden kanssa.

      Jos kirjan tehtäväksi määritellään toimiminen johdantotason tekstinä ja/tai kertauksen apuna, ei ole syytä odottaa kovin persoonallista näkökulmaa asioihin. Silloin on syytä vain muistaa ottaa mukaan ne asiat, joita voidaan pitää lukijan kannalta olennaisimpana.

      Vielä äskeisessä lähimenneisyydessä kuuli usein varsin huvittavastikin mainittavan ”kansallista historiankirjoitusta” jonkinlaisena kirosanana, joka aiheutti vääristymiä ja ohjasi tutkimista väärään suuntaan. Näinhän tietysti saattoi tapahtuakin, mutta kansallisen näkökulman puuttuminen kansakunnan historiaa kirjitettaessa, sikäli kuin se edes olisi mahdollista, aiheuttaisi varmasti paljon suuremmat vääristymät.

      Olennaista on välttää anakronistista nykyajan arvojen ja näkemysten heijastamista menneisyyteen ja siitä asiasta meillä taitaa olla esimerkkejä lähinnä muun kuin kansallisen historiankirjoituksen piiristä.

       Mikäli joku marxilaisuuden tai feminismin kaltainen ideologia pääsee liiaksi johdattelemaan historian kirjoittajaa, on tuloksena helposti pikemmin propagandaa kun historiaa, Sama tietenkin pätee muihinkin ideologioihin postkolonialismista ”kriittiseen teoriaan”.

Sanottakoon heti, ettei tässä esityksessä ole ainakaan silmiinpistävästi havaittavissa ideologisia lähtökohtia.

      Ymmärrämme, että historia ei ole ollut voittopuolisesti enempää suomalaisten urotekojen kuin heidän sortamisensakaan tarinaa, saati vuosisataista valmistautrumista Natoon liittymiseksi tai naisten vapauttamiseksi. Asiat tulevat historian lehdille aikanaan ja kuuluvat kukin aikakauteensa.

       Kansan ja kansakunnan historia voidaan aina esittää myös jännitysnäytelmänä, jossa yhä uudelleen ratkeaa sen edessä olevan polun valinta hyvässä tai pahassa.

       Se voidaan myös nähdä suurten ja usein nimettömien voimien matkaan saattamana kehityskertomuksena ja toki viimein myös joukkona erilaisia aikakausia, joista kullakin on omat pyrkimyksensä ja edellytyksensä.

      Pitkän linjan kokonaisesityksessä on epäilemättä suurikin houkutus piirtää huikeita kaaria savupirteistä Brysselin saleihin ja kaskisahran varresta tekoälyn kehittelijöiden työhuoneisiin, ehkäpä vallan tämän päivän maisemakonttoreihin.

     Aisoissahan on dramatiikkaa, jota ei itse asiassa tarvitse suinkaan keinotekoisesti keksiä. Muutamassa sukupolvessa myös Suomen maailma on mullistunut tavalla, jonka käsittäminen on meille tuskin edes mahdollista sanan aidossa merkityksessä.

      Tässä kirjassa ei briljeerata dramatiikalla. Kansikuvassa ovat silti rinnakkain niin Venäjän keisarin seurueen entinen kenraalimajuri Mannerheim siviiliin siirtyneenä kuin Huittisten kivikautinen hirvenpää ja niiden alapuolella Aarno Karimon (?) hansakauppiaita esittävä piirros ja Venäjältä naimakaupalla rikkautensa hankkinut Aurora Karamzin(a), syntyjään Stjernvall. Kaiken yllä hohtaa Naton tähti.

      Itse asiassa kerronta kuitenkin on sangen yllätyksetöntä ja myös siinä määrin abstraktin persoonatonta, että monista tunnetuista perusasioistakin jätetään tarkemmat tiedot mainitsematta, vaikka se ei olisi vaivaa vaatinut. Siten evakkoja kerrotaan saapuneen Karjalasta ”satatuhantinen” määrä, mikä saattaa jopa hämätä sellaista lukijaa, jonka lähtötaso on heikko.

      Muuten esimerkiksi talouden kehittymiselle annetaan asianmukaisesti tilaa, joskaan tuskin on oikein nimittää esimerkiksi tervaa tai edes lankkuja ”alkutuotannon” hyödykkeiksi. Kyllä kyseessä oli melko pitkän jalostusasteen tuote etenkin tervan kohdalla.

       Tarina Suomen siirtymisestä takapajuisesta maasta kehittyneeksi olisi minusta kaivannut enemmän konkretiaa ja vaikkapa suomalaisten ja länsieurooppalaisten merimiesten palkkojen vertailu olisi voinut antaa hyödyllisen viitteen.

       Se suuri hyppäys eteenpäin joka tapahtui 1800-luvun lopulla oli varsin dramaattinen ja mielestäni lukija saa väärän käsityksen, mikäli uskoo kirjan väitettä siitä, että teollisuuden perustajat tulivat enimmäkseen Venäjältä.

     Demografian kehitys tulee kyllä esille, mutta on jäänyt olennaisessa kohdin vajaaksi. Minusta olisi tärkeää tietää, että venäläisten osuus suuriruhtinaskunnan väestöstä jäi aina promilleluokkaan ja että olemme nyt 2000-luvulla parhaillaan kokemassa historiamme suurinta demografista mullistusta, joka on jo muuttanut maata paljon ja tulee sitä muuttamaan vielä paljon enemmän.

      Kansallista lähestymistapaa ei siis kirjassa ole erityisesti kammottu, mikä mainittakoon kiitoksena, mutta ei sitä kyllä aina ole tuotu esille siinä määrin kuin se voisi ansaita. Suomen nimittäminen ”Itämaaksi” kuuluu vain ja ainoastaan keskiaikaan, mikä olisi syytä huomioida ja suomalaisen identiteetin rakentuminen 1700-luvulla oli historiamme perusasioita.

      Lukija saattaisi kaivata esimerkiksi myös selitystä maamme ortodoksiväestön ilmaantumiselle historiaamme ja sille, että Kustaa III:n sodan taisteluissa kaatuneiden määräksi ilmoitetaan vain noin 1500, kun tappiot useissa meritaisteluissakin laskettiin tuhansissa.

      Kuten todettiin, tässä ei ole syytä varsinaisesti valittaa muoti-ideologioiden aiheuttamia vääristymiä, mutta haluan silti todeta, ettei Fredrika Runebergin kirjallinen tuotanto jäänyt historian kannalta mitättömäksi sen takia, että hän oli nainen, vaan siksi, että hän ei kirjoittanut  noita ”vänrikkejä”, joiden kansallinen merkitys oli valtava.

      Esille tuotu suhtautuminen Suomen kaiketi ensimmäiseen tunnettuun mustaihoiseen naiseen tuskin sekään ilmensi ”kolonialistista ajattelua” enempää kuin suomalaisten lähetystyö Ambomaalla yleensä.

       Se, että tämä Rosa ei palannutkaan jakamaan oppia ”pimeydessä vaeltaville siskoilleen”, vaan ”otti elämänsä omiin käsiinsä” ja lähti Amerikkaan tuskin taas voi todistaa muusta kuin itsekkyydestä ja solidaarisuuden puutteesta omia heimolaisia kohtaan. Millainen elämä mustaa naista odotti tuon ajan Amerikassa olisi kiinnostavaa tietää.

     Kirjan kuvitus teksteineen, josta tämän Rosan tarina on yksi esimerkki, on virkistävän tuoretta ja ansaitsee erityiskiitoksen. Ilmeisesti sekin on ollut tekijän vastuulla.

Kohti kaaosta

 

Ranska -eurooppalaisen kulttuurin johtava maa?

 

      Emmanuel Macron on sanonut, ettei ole mitään erityistä ”ranskalaista kulttuuria”. Sen sijaan on kulttuureita Ranskassa, joka on monikulttuurinen maa. Tämä oli merkittävä lausunto ja arvokas tunnustus monessakin mielessä.

    Sovitaan nyt sitten vaikka siitä, että puhutaan ranskalaisesta sivilisaatiosta. Sillä maalla oli ennen ns. mission civilisatrice, sivistystehtävä koko maailman ja varsinkin tapapajuisten kansojen keskuudessa.

       Ajatus missiosta olisi epäilemättä nykymaailmassa rienaava, kuten Macronin repliikistä ymmärrämme, mutta pelottavana aavistuksena on, että tuo maa siitä huolimatta saattaa yhä olla läntisen sivilisaation johtava maa ja tiennäyttäjä.

     Pariisissa on yhä uudelleen tapahtunut monenmoista hulinaa jo 1700-luvulta lähtien. Ei vain vallankumous, vaan jopa sellaisen surkea matkiminen päättömällä mellakoinnilla näyttää kansallisessa alitajunnassa nousseen jotenkin periaatteessa arvokkaaksi asiaksi.

     Kun Suuren vallankumouksen 200-vuotisjuhlia vietettiin, totesi muuan sitä läpikotaisin tunteva historioitsija, että asia oli pikemmin surkuttelun kuin juhlinnan aihe. Kyseessä oli ennen muuta yhteiskunnan sairaus, eikä sellaisista ole syytä ylpeillä.

     En tiedä, miten moni ranskalainen ylpeilee tänään siitä läpeensä anti-intellektuaalisesta älämölöstä, joka Ranskassa nyt on saatu aikaan. Kannattaa joka tapauksessa huomata, että tällaisia kollektiivisen mielisairauden puuskia sattuu siellä yhä lyhyemmin väliajoin.

     Auguste Le Bonin luonnostelema laumapsykologia kuvaa hyvin ikuisen roskajoukon (foule) kaikkialla ilmenevää järjenvastaista olemusta (vrt. Vihavainen: Haun foule tulokset), mutta kyllä Ranskalla on tässä asiassa vielä ihan oma profiilinsa.

     Muistakaamme nyt erityisesti nuo keltaliivimellakat (ks. Vihavainen: Haun keltaliivit tulokset). Annastiina Heikkilä julkaisi aiheesta varsin hyvän kirjan (ks. Vihavainen: Haun heikkilä tulokset).

Itse satuin Nizzassa jokunen vuosi sitten ihan lähelle mellakoita, mutta ne eivät päässeet silloin paisumaan suuriksi (ks. Vihavainen: Haun macron xi tulokset).

    Selitysyrityksiä on, mutta eivät ne ole tainneet oikein riittää koko tätä yhä kiihtyvässä tempossa ilmenevää sairautta selittämään (ks. Vihavainen: Haun todd bras tulokset ).

      Tässä uudelleen muuan vuosikymmenen takainen juttu, ettei tarvitse kirjoittaa uudelleen:

 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Barbarian paluusta

 

 Barbaria palaa, joukkojen hurratessa

 

*****

Gustave LeBonin kuuluisa teos Joukkosielu kuvaa joukon (foule) älyllisiltä kyvyiltään hyvin matalatasoiseksi, mutta toisaalta erittäin emotionaaliseksi olioksi, jolla on merkittävästi taipumusta kaikenlaiseen raakaan idiotismiin, mutta toisaalta myös siihen, jota nimitämme sankaruudeksi.

     Ilman joukkopsykologiaa maailma olisi rationaalisempi ja rauhallisempi, mutta puuttuisiko siitä jotakin arvokasta?  Kun tässä ajattelen Goebbelsia kysymässä Saksan kansalta, halusiko se totaalista sotaa ja massoja, jotka villinä riemusta kiljuivat ”Ja!”, luulen että itse asiassa juuri se barbaria ja vähä-älyisyys, joka joukoissa ilmenee, ovat muuan aikamme todella suuria ongelmia.

     Samaa vapautumista järjen kahleista voimme yhä uudelleen nähdä suurissa kansankokouksissa, olipa kyseessä gutmenschien kokoontumisajot oman itsensä erinomaisuuden todistamiseksi tai erilaiset ”vapauden” manifestaatiot.

      Olipa paikka sitten ”itsenäisyyden” tai ”vapauden” aukio, sen nimi tahriintuu ennen pitkää sen kanaljan (canaglia –koiratappelu) toimesta, joka on sinne kokoontunut päästäkseen jonkin helppoheikin johdettavaksi.

       Pariisin Tuileries-puistossa on ryhmä nimeltä Joukko (Foule), joka näyttää tunkevan paikalle jostakin penkan uumenista. Täällä se on oikealla sijallaan. Juuri tämä kanaljahan se aikoinaan poltti Tuileries-palatsin, jonka paikalla turistit nyt pääsevät pasteeraamaan vapaassa tilassa.

       No, joka tapauksessa ikävä totuus on, että me olemme taas palannet järjen valtakunnasta torikokousten aikaan. Kysymys ei ole edes siitä, että tuollaiset matalan intelligenssin manifestaatiot vain hyväksyttäisiin tietyille kansanryhmille sopivana toimintana, vaan jopa siitä, että niitä ihannoidaan, ainakin jonkin aikaa, kunnes järki ja realismi alkavat palailla.

       Eriväriset vallankumoukset ovat nousseet yhä uudelleen intellektuellien suosikeiksi 1990-luvulta lähtien ja arabimaiden tolkutonta riehuntaa kunnioitettiin tässä hiljattain ”kevään” epiteetillä. Mutta taisihan se syksykin tulla.

       Arabikeväässä on jotakin samaa kuin vuoden 1848 kaikkialle Eurooppaan levinneessä hysteriassa. Ennen muuta kyseessä on naiivi usko täysin tyhjiin ideoihin ja katteettomiin lupauksiin. Niiden epäilijät la foule sitten tietenkin aina demonisoi ja saattaa lynkatakin, jos saa siihen tilaisuuden.

       Mitäpä tämä 2000-luvun kehitys on politiikan alalla ollut muuta kuin paluuta vanhoihin, jo nähtyihin ja huonoiksi havaittuihin väkivallan muotoihin.

       Radikalismi hurmaa tyhmimmät jo pelkällä nimellään ja joukon ominaisuudet joukkona, joka siis ei ole osiensa summa, hoitavat loput. Tuloksena on intellektuaalisesti ala-arvoinen, mutta emotionaalisesti sitäkin palkitsevampi hurmosliike, joka pystyy mihin tahansa törkeyteen.

       Kun näkee, miten vähän ihmiskunta on oppinut sodistaan ja vallankumouksistaan, alkaa edistysajattelu kolmannella vuosituhannella tuntua ontolta. Tämä siitä huolimatta, että tiede ja tekniikka ovat nostaneet ihmiskunnan valtaosan elintason huimasti korkeammalle kuin koskaan.

       Mutta kenties aikamme länsimainen sivilisaatio sentään palvoo suuria ideaaleja? Sen sijaan, että pöyhkeästi julistaisi ylemmyyttään alkuperäiskansojen ja toisten sivilisaatioiden arvoille ja traditioille, se on nyt ottanut johtotähdekseen multikulturalismin.

       Kaikille ihmisille tulee antaa sama arvo, ymmärretään nyt Euroopassa vuorisaarnan hengessä. Sitä julistaa EU ja sitä se toteuttaa käytännön politiikassaan. Eikö tämä ole edistystä? Ehkäpä kaikki kulttuuritkin ovat samanarvoisia?

       Valitettavasti näin ei ole. Yhtä komeaa tunnuksilla pöyhistelyä on historiassa ollut ennenkin. Uutta nykyään on lähinnä se, että eurooppalaisen kulttuurin oma arvo kielletään yleisen nihilismin merkeissä.

       Niinpä tänne tulijoilta ei edellytetä minkään oppimista tai noudattamista, saati kunnioittamista, vaan sen sijaan liehakoidaan heidän kaikkein alkeellisimpiakin tapojaan ja uskomuksiaan.

       Tällaista voi nimittää kulttuurin konkurssiksi. Mistä se johtuu, voitaneen kiistellä loputtomasti. Itse asia joka tapauksessa tulee vastaan kaikkialla.

       Ajatelkaamme  yhtä sinänsä banaalia tapahtumaa. Tanskassa muuan lehti julkaisee pilakuvan ja sen seurauksena koko Euroopan muhamettilainen kansanaines alkaa liikehtiä ja kokoustaa, vaatien ankaraa rangaistusta sille, joka on kuulemma (tuskin kukaan oli kuvaa nähnyt) loukannut heidän idoliaan.

      Sen sijaan, että maamme ylin taho olisi jyrähtänyt ja kohdellut näitä ihmisiä täysikasvuisina järkiolentoina, se esitti omassa maassaan absurdin anteeksipyynnön, joka kohdistui toisessa maassa vapaiden ihmisten tekemään asiaan, joka ei omassa kulttuurissamme ollut enempää rikos kuin sellaisen yritys, olipahan vain tavanmukainen journalistinen kannanotto.

       Selvempää esimerkkiä siitä, miten rationaalinen länsimainen kulttuuri on antautunut vierasta barbariaa edustavien maahan saapuvien vieraiden (!) normien liehakoijaksi, tuskin voi kuvitella. Valitettavasti esimerkki vain ei suinkaan ole ainoa.

      Kummallisinta on, että yhteen ja samaan sekavaan rationaalisuuden jälkeiseen ideologiasoppaan mahtuvat niin humanismina esiintyvä kolmasmaailmalaisuus, terveen järjen kauas taakseen jättänyt feminismi ja queer-ideologia kuin myös uudellensyntynyt väkivallan ja militarismin ihailu, jota aina lienee mukana joukkoliikkeissä, kätkettynä tai avoimena. Vegaanius kaikessa ylevyydessään tietenkin pyrkii ja pääsee myös tähän pandemoniumiin.

       No, uutta tässä ei paljon ole. Se, joka tuntee maailmansotien välisen pyhiinvaeltajaliikkeen Venäjälle, löytää sieltä jokseenkin kaiken saman. Paul Hollander on kuvannut ilmiötä perusteellisesti. Jos asiaa voisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi itseinho. Eihän tuo yksi sana tosin kauaksi kanna.

       Joka tapauksessa ilmiöllä on tänä päivänä aivan toisenlainen kantavuus kuin vielä sukupolvi tai pari sitten.

      Kyse ei ole vain siitä, että Euroopan talousnäkymät ovat kovin vaatimattomat ja että se tulee nopeasti jäämään uusien jättiläisten varjoon.

      Tärkein yksittäinen uusi tekijä on väestönkasvun romahdus. Kun siihen liitetään oman kulttuurin vihaaminen ja barbarian liehakointi, on ovien avaaminen primitiivisyydelle aivan konkreettisestikin ainoa vaihtoehto. Sitäpä sitten juhlitaankin aidossa joukkopsykoosin hengessä.

      Eivät ne muualla maailmassa asuvat ja sieltä tänne tulevat ihmiset ole sen huonompia kuin muutkaan. Tämä alkeellinen totuus näyttää tulleen monille korkeassakin asemassa olevalle suoranaisena ilmestyksenä.

      Se, mitä johtopäätöksiä asiasta on syytä tehdä, on taas tykkänään toinen kysymys. 1800-luvulla ja vielä 1900-luvulla Euroopan kohtalo oli sen omissa käsissä ja eurooppalainen sivistys oli yleensäkin sivistyksen synonyymi. Sitä voitiin profanoida ja halventaa, mitä ranskalaiset taiteilijapiirit tekivätkin työkseen, muistaen aina laskuttaa ivansa kohdetta kunnolla.

      Sen sijaan ei edes tulevaisuuden dystopioissa kuviteltu mahdolliseksi eurooppalaisen sivistyksen korvautumista keskiaikaisella barbarialla tai sellaisen kumartamista ja siihen sopeutumista, alistuen siihen, että tämä kehitys tulisi jäädäkseen ja jatkuisi ja voimistuisi vuosisadoiksi eteenpäin hamaan tulevaisuuden hämärään.

       Pariisi on paikka, jossa Euroopan etulinja nyt sijaitsee. Joskus maailmassa sanottiin, että maailman kohtalo ratkaistaan kolmessa talossa: Englannin pankki, Saksan pääesikunta ja Ranskan Akatemia.

       Saattaa olla, että nyt olisi oikeampaa sanoa, että se ratkaistaan niissä afrikkalaisissa savimajoissa, joissa Euroopan tulevan väestön valtaosan juuret sijaitsevat.

       Eurooppa ottaa tuon väestön joka tapauksessa luokseen, sillä eihän se kykene edes sellaiseen päättäväisyyteen, että palauttaisi merelle lähteneet laittomat tunkeutujat sinne mistä he ovat lähteneet, vaan palkitsee heitä ”pelastamalla” ilmaisella kyydillä omalle maaperälleen.

      Yksittäiset tapahtumat vaikuttavat niin pieniltä, että niistä on miltei noloa puhua. Tuolla ammutaan pari poliisia, täällä ajetaan muutaman lapsen päälle ja siellä räjäytetään pommi ihmismassa keskellä. Jos me suhteutamme nämä asiat asianomaisten maiden kokonaiskuolleisuuteen, ymmärrämme, miten naurettavasta asiasta on kysymys.

      Sama koskee tuota kumiveneväkeä. Se, joka vähänkin osaa laskea, ymmärtää, ettei tuollainen muuttoliike maailmaa mullista. Kaikki tämä on nyt vain sitä uutta normaalia, jonka kanssa on opittava elämään. Muistammehan, mitä Lontoon pormestari sanoi.

       Mutta siitä huolimatta kyse on jostakin uudesta. Tätä ei ennen ollut eikä sillä olisi koskaan edes voinut olla samaa merkitystä. Olemme menossa eteenpäin, mutta emme kohti järjen valoa ja ihmisen kasvua. Suunta on toinen.

     Paluu barbariaan tuskin tapahtuu pamahtaen, vaan pikemminkin kitisten, vaikka eri mahdollisuudet on toki syytä pitää avoimina. Luulen, että olemme joka tapauksessa tuleville polville vastuussa siitä, mitä heille teemme, vaikka emme voisikaan historian virtaa kääntää. Miettikäämme sitä.

 

Aikakauden näkymiä

 

Viimeisen ihmisen sammakkoperspektiivi

 

      Friedrich Nietzsche puhui ”viimeisestä ihmisestä”, joka ilmeisesti oli lajinsa loppuun asti viety ja siis surkein ilmetymä, jonka jälkeen kenttä kai olisi vapaana korkeammille olennoille, jopa tuolle maanmainiolle yli-ihmiselle, jota Nietzsche peräänkuulutti (ks. Vihavainen: Haun superia tulokset).

     ”Viimeisetä ihmisestä” on puhunut myös muuan aikamme merkittävin visionääri, Francis Fukuyama, joskin myönteisemmässä hengessä. Mene ja tiedä, onko aikamme ihminen sitten asianmukaista kutsua ”viimeiseksi” ja mistä syystä. Pätevänä syynä voisi pitää sitä, että hän on omalta pohjaltaan kehittynyt niin pitkälle kuin yleensä on mahdollista.

      Hämmästyttävän sattuvasti hänen nykyisen ominaislaatunsa joka tapauksessa ennusti jo toistasataa vuotta sitten Oswald Spengler.

Todennäköisimmin Spengler maalasi tuon kuvan oman aikansa kokemusten perusteella ja projisioi sitten myös menneisyyden aikakausiin, esimerkiksi Rooman rappion aikaan. Samat peruspiirfteet, vain kehittyneempinä näemme joka tapauksessa myös tämän päivän maailmassa.

      Ne asiat, jotka rappeutuneen ja sivilisaatioksi” muuttuneen ”kulttuurin” ytimessä olivat havaittavissa, olivat Spenglerin aikaan vielä uusia. Suurkeupungit olivat harvinaisia ja varsinaisia megalopoliksia oli vasta koko maailmassa pari kappaletta. Eihän niitä paljon ollut Rooman rappiokaudellakaan, mutta ne määräsivät aikakauden hengen, ainakin Spenglerin mukaan.

     Omalla tavallaan tuo suurkaupunki-ihminen, jonka tunnistamme heti roomalaisista muotokuvista kaltaiseksemme, oli kaikkein pisimmälle kehittynyt lajinsa edustaja. Hän oli rationaalinen, blaseerautunut kosmopoliitti ja urbaanin elämäntavan edustaja, joka halveksi naiiviutta joka suhteessa.

       Spenglerin käsityksen mukaan, sikäli kuin sitä ymmärrän, tälle ”sivilisaatioihmiselle” oli ominaista myös sammakkoperspektiivi. Yksilö merkitsi kaikkea, maailman suuret kokonaisuudet olivat korkeintaan hyödyllisiä tai hyödyttömiä, eivät arvokkaita tai pyhiä sinänsä.

      Lienee oletettava, että tällainen uudenihmisen ideaalityyppi ei edustanut enemmistöä tai ollut edes kovin yleinen. Sen sijaan se saneli mahdollisen ja haluttavan rajat sille karjalle, joka tuijotti sitä ylöspäin ja yritti ihaillen matkia.

      Miten moni itse asiassa uskoi ihan tosissaan keisarien jumaluuteen, vaikka heidät olikin sinne virallisesti korotettu? Sen sijaan he ainakin symbolisoivat sitä, mikä oi ”omaa” -siihen saakka kunnes muuttuivat alastoman valtapolitiikan symboleiksi ja tekivät tilaa uudelle uskonnolle, joka vaati ja sai osakseen fanaattista palvontaa. Massat lakkasivat kunnioittamasta valtakunnan symboleja ja etsivät identifioitumisensa kohteen muualta. Eivät he kuitenkaan silloin tainneet ryöstää ja polttaa kauppoja?

     Minusta Spenglerin ”Perikadon” kiinnostavimpiin osuuksiin kuuluu sen liitteenä oleva luettelo oman ajan ilmiöistä. Se alkaa Schopenhauerista ja päätyy vuosisadan vaihteeseen (ks. Vihavainen: Haun missä ollaan tulokset ).

     Alan harrastajat löytävät sille helposti jatkoa mielin määrin ja se, joka haluaa uskoa erityisesti Spenglerin tulkintaa, löytää sen tueksi yhä lisää argumentteja. Mutta sellaisiahan etsivä pystyy löytämään lähes mille tahansa.

       Huomaan kirjoittaneeni Spengleristä viimeksi melko hiljattain, mutta kun blogi minustakin vaikutti uudelleen luettuna ihan kiinnostavalta, panen sen tähän taas muidenkin iloksi:

 

torstai 8. tammikuuta 2026

Loppua kohti mennessä

 

Kulttuuri ja sivilisaatio

 

Oswald Spengler, Der Untergang des Abendlandes. Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte. Anaconda 2017, 1471s. (Alkuteos 2017).

 

     Oswald Spenglerin merkitystä ja metodia ei tässä kannata ruveta taas kerran setvimään. Olen hänestä aina silloin tällöin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun spengler tulokset ) ja totean, kuten joskus ennenkin, että onhan häneltä syntynyt kiinnostava ja omaperäinen maailmanhistorian selitysyritys, jonka esikuvaa on kyllä haettu esim. Nikolai Danilevskilta.

      Spengler on kuitenkin paljo Danilevskia monipuolisempi ja asettaa itselleen aivan huikeita tavoitteita, joiden toteuttaminen toki jää luonnostelun (Umrisse) asteelle, kuten suurteoksen otsikkokin kertoo. Tekstiä siitäkin sentään kertyy puolentoistatuhannen sivun verran. Sitä ei oikein viitsi lukea kokonaan, mutta on pakko sanoa, että aina silloin tällöin sen kohokohdat tuntuvat yllättävän osuvilta ja kiinnostavilta.

     Spenglerhän on jonkinlainen profeetta ja ennen muuta runoilija, joka mainitsee suurimmiksi oppi-isikseen Goethen ja Nietzschen. Joka tapauksessa hän tottuneesti liikkuu yhtä hyvin muinaisessa Kiinassa ja Egyptissä kuin oman aikansa saksalaisissa teattereissa ja konserteissa. En oikeastaan tiedä, kävikö hän niissä, kovin köyhä kun kuuluu olleen.

    Maailmalla hän ei liene juuri matkustellut, mutta tutkijankammion kirjoistakin oli mahdollista oppia paljon. Muinaisuuteenhan ei voi matkustaa kukaan. En tiedä, olisivatko kuuntelukirjat ja TV-dokumentit ajaneet saman asian. Epäilen.

     Spenglerin kulttuuripessimismi on liitetty ensimmäiseen maailmansotaan ja etenkin Saksan tappioon siinä. On kuitenkin otettava huomioon, että kirjan ensimmäinen versio valmistui jo vuonna1912 ja että kirja vuonna 1917 ilmestyessään viittasi esipuheessaan Saksan armeijan loistaviin saavutuksiin eikä mihinkään katastrofiin. Mitään oikopäätelmiä ei siis kannata tehdä.

     Omituinen seikka on, että kirjan liitteenä ollut luettelo oman aikamme kulttuuri-ilmiöiden merkityksestä spengleriläisen morfologian kannalta näyttää olevan eri painoksissa erilainen. Olen itse käyttänyt sekä vanhaa, muutaman vuosikymmenen ikäistä laitosta, että nyt tätä uutta versiota. Lisäksi on toki se suomennettu potpurri.

     Vanhassa laitoksessa luettelo oli paljon pitempi, mutta nyt on tyydytty joidenkin lukujen perässä oleviin lyhyisiin listoihin, joissa sivumennen sanoen pohjoismaat, etenkin Ruotsi ja Norja ovat erittäin runsaasti edustettuina ja USA:ta tuskin edes mainitaan. Englantikin jää hyvin vähälle huomiolle.

      Olen joskus leikitellyt kysymyksellä, mitä Spengler sanoisi erinäisistä oman aikamme ilmiöistä. Selvää ainakin lienee, ettei niissä hänelle olisi erityisiä yllätyksiä.

      Mutta vilkaistaanpa yhtä kirjan keskeistä ideaa, ”kulttuurin” ja ”sivilisaation” eroa eli Spenglerin terminologiassa elävän ja orgaanisen kulttuurin rappeutumista mekaaniseksi ja hengettömäksi sivilisaatioksi.

      Sehän hänen mielestään tapahtuu ennemmin tai myöhemmin kaikissa kulttuureissa. Antiikissa se merkitsi helleenisen ajan muuttumista ensin hellenistiseksi ja sitten roomalaiseksi. Viimemainitulle oli ominaista suurkaupunkimentaliteetti, uskonnottomuus ja monet muut vastaavat ilmiöt, jotka löydämme myös nykyakasta.

      Länsimaiselle, faustiselle kulttuurille on ominaista alituinen pyrkiminen johonkin. Moraalissa sille eivät riitä esikuvat tai neuvojen antaminen, se haluaa pakottaa. Koko länsimainen kulttuuri ja nimenomaan sen sen sivilisaatiovaihe on sosialistista, halusivatpa ihmiset sitä tai eivät. He pystyvät ajattelemaan vain sosialismin termein, olivatpa sen puolesta tai vastaan.

      Kysymys ei kuulu, millaista esikuvaa olisi kehotettava seuraamaan, vaan millä keinoin voitaisiin pakottaa kaikki ihmiset moraalisuuteen ja hyvinvointiin. Faustinen ihminen katselee koko maailmaa sen muuttamisen kannalta. Hän on maailmanparantaja. Hienot esikuvat tai hyvä neuvot eivät ole faustisen ihmisen kannalta merkityksellisiä.

      Spenglerin terminologiassa tämä on sosialismia ja sellaisia me faustisen kulttuurin ihmiset siis jo nyt olemme kaikki, mikä on uutta ja kuuluu aikakauteemme.

      Jollekin Epikurokselle oli sen sijaan herttaisen yhdentekevää, mitä toiset ihmiset ajattelivat tai tekivät. Ihmisten muuttaminen ei kuulunut hänen intressipiiriinsä, vaan noiden toisten itsensä. Elämänihanteena oli apatheia, mielenrauha. Etiikassakin oltiin polyteistejä.

      Kaikki antiikin etiikka oli asenteen etiikkaa, länsimainen etiikka taas teon etiikkaa, selittää Spengler. Sikäli olemme jo roomalaisia, koskee teon etiikka myös jo meitä.

      Spengler ei halua kirjoittaa ”filosofianprofessorien professorifilosofiaa”, josta jo Schopenhauer puhuu, vaan ruotii jokapäiväisen ajattelun ja tajunnan muotoja ja perusteita, sikäli kuin niitä on mahdollista löytää.

     Itse asiassa ihminen tietää kovin harvoin, mihin hän itse asiassa uskoo. Iskusanat ja opit ovat vain pintaa.

      Mutta nyt (siis 1800- ja 1900-lukujen taitteessa) oli tultu sellaiseen kulttuurin käännekohtaan, jonka jokainen sivilisaatioksi madaltuva kulttuuri joutuu kokemaan: suoritettiin kaikkien arvojen uudelleenarviointia.

     Siihen kuuluu, että kaikki vanhan kulttuurin muodot alistetaan uudistamiselle ja uudelleenkäsittämiselle. Uusi aikakausi ei enää luo mitään, vaan ainoastaan tulkitsee uudelleen.

      Nyt elettiin siis eettisen sosialismin tulemisen aikaa. Sen esi-isä oli Rousseau, jonka merkitystä voitiin verrata Sokrateehen ja Budhhaan näiden omissa kulttuureissa tapahtuneen muutoksen kannalta.

      Kyseessä on ilmiö, jota Nietzsche keskeneräisessä teoksessaan nimitti nihilismin synnyksi. Länsimaissa se merkitsee suurkaupunki-ihmisen tuloa valmiiksi, joka näyttää päättyvän vasta vuoden 2000 jälkeen….

     Kulttuuri ja sivilisaatio suhtautuvat toisiinsa kuten sielu ja sen muumio. Kulttuurin ihminen elää sisäisesti ( ”sisään päin” nach Innen), sivilisaatioihminen taas ulkoisesti (nach Aussen), hän oleskelee tilassa, jonka täyttävät tavarat ja ”tosiasiat”.

     ”Kulttuurin maiseman” keskellä on sen antipodi, epäorgaaninen suurkaupunki, jonka ihmiset se on irrottanut juuriltaan. Kulttuurin ihmiset elävät tiedottomasti, sivilisaatioihmiset tietoisesti. Talonpoikaiston yhä säilyneillä jäännöksillä suurkaupunkien kulmilla ei ole enää omaa merkitystä, ”Kansa” on nyt kaupunkilaisista koostuva epäorgaaninen ja labiili massa.

      Vielä totea Spengler, että kulttuurin moraali on se moraali, joka ihmisellä jo on, sivilisaatio puolestaan vasta etsii sellaista. Edellä mainittu moraalin laji on liian syvä logiikalle ja jälkimmäinen sen sijaan logiikan funktio.

      Sivilisaation syrjäyttäessä kulttuurin katoaa kaikki suuren luokan metafysiikka ja tilalle tulee systeemejä, joista paistaa keinotekoisuus, sieluttomuus ja puolitotuus.

     Sivilisaatiossa aletaan maailmaa tarkastella lintuperspektiivin sijasta sammakkoperspektiivistä. Kulttuurissa oli traagisuutta, jonka kestämiseen liittyi tietynlaista ylpeyttä, mutta sivilisaation plebeijinen henki keskittyy pyrkimykseen sen kiertämiseksi.

     Tieteessä oli kerran luovaa neroutta, mutta nyt sen piirissä vain suoritetaan oppinutta työtä. Jokainen kulttuuri merkitsi kerran uskontoa ja jokainen sivilisaatiovaihe merkitsee sen sijaan uskonnottomuutta (Irrelligion).

      Itse asiassa sivilisaation olemus kulttuurin kuolemisena näkyy myös aivan fyysisestikin, lapsettomuutena, joka on maasta irtaantuneiden kansankerrosten kohtalo niin nyt kuten menneisyydessäkin.

     Mitäpä tuohon sanomaan. Paljon löytää morfologi nykyisestä aikakaudesta rappion oireita ja mikä merkittävää, niitä oli runsaasti jo sata vuotta ja jopa kaksisataa vuotta sitten. Tämä sopii hyvin siihen nopeuteen, jolla suuret kulttuuriset muutokset ovat aiemminkin tapahtuneet.

     Mutta mitä on tulossa meidän jälkeemme? Mitä tapahtuu sitten, kun sivilisaatiomme on muuttunut pelkäksi kaukaisen menneisyyden kuriositeetiksi maailmanhistoriassa ja uudella tavalla ajattelevat ihmiset yrittävät tuhannen vuoden kuluttua ymmärtää aikaamme?

      Mielestäni Spengler joutuisi tässä moniin vaikeuksiin ja on kenties sen takia aika harvasanainen tulevaisuuden suhteen. Muuan hänen ennustuksensa on Venäjän ja sitä elähdyttävän, ilmeisesti jossakin mielessä uudenlaisen ”Johannekselaisen” kristinuskon nousu.

      Näkisipä vain. Mutta ei Spengelr sokea ollut myöskään kaukaisen idän kulttuurien nousulle. Jo1930-luvulla hän kirjoitti kirjan ”Ratkaisun vuosia”, jossa kuvasi sitä haastetta, jonka idän kansakunnat jo esittivät läntiselle maailmalle puhtaasti taloudellisessakin mielessä (vrt. Vihavainen: Haun ratkaisun vuosia tulokset ).

     Mutta onhan näitä profeettoja. Tulevaisuuden ennusteet eivät ole kovin kiinnostavia, kun menneisyyskin on vielä niin vaikeaa tulkita.

 

 

Kansainvälistymisen polkua

 

Kun yliopistomaailma globalisoitui

 

Marjatta Hietala. Karjalaisella sinnikkyydellä. Matkani tiedemaailman huipulle. Gaudeamus 2026, 351 s.

 

     Yliopistomaailman suuren murroksen on kuvannut Matti Klinge perusteellisessa  muistelmasarjassaan, jota tälläkin palstalla on käsitelty usein (ks. Vihavainen: Haun klinge tulokset).

       Moni on kuitannut Klingen itselleen rakentaman muistomerkin yhden miehen narsismina, joka ei ketään kiinnosta, mutta olen asiasta eri mieltä.

      Moniosainen muistelmien ja päiväkirjojen rypäs on ehkä Klingen suurin anti jälkipolville. Se on täysin subjektiivinen ja narsistinenkin, mutta ei se asiaa muuta. Hän kertoo yhdestä historian suuresta murroksesta eräästä, sinänsä kapeasta, mutta paradoksaalisesti ei silti ahtaasta näkökulmasta. Luulen, että sen arvo tulevaisuudessa vain nousee.

       Kuulun itse vähän nuorempaan sukupolveen kuin Klinge, mutta sain kaukaa seurata samoja prosesseja ja hieman tutustua samoihin ihmisiinkin, vaikka en oikein ymmärtänytkään heidän maailmaansa, ikuinen ulkopuolinen kun olen. Silti sentään tajusin aikamme historian muutoksena, myös itse historian tutkimuksessa.

      Ystäväni Marjatta kuului tuttavapiiriini jo 1970-luvulta ja tämän kirjan monista henkilöistä ja asioista minulla on ollut jonkinlainen käsitys, tosin vain siltä osin, kuin se liittyy Helsingin yliopistoon. Kirjoittajan urahan urkeni suurelta osin muualla ja jopa keskittyi tietyssä vaiheessa ulkomaille, erityisesti Amerikkaan.

       Klinge puolestaan suuntautui Ranskaan, mutta käytännössä teki koko elämäntyönsä Helsingissä. Klingelle kansainvälisyys merkitsi lähinnä asiaa, jolla hän saattoi loistaa kotiyliopistossaan, eikä hän ollut kiinnostunut ”metodiniilojen” uutuuksista, vaan pysyi siinäkin suhteessa perinteiden kannalla.

     Hietala sen sijaan liikkui paljon maailmalla ja käytti työkielenään Klingen inhoamaa englantia, vaikka väitöskirja vielä olikin saksaksi saksalaisista lähteistä ja siis kuului aika ahtaastikin saksalaisen kulttuurin piiriin. Kansainvälisten kongressienkin kieli vahtui Hietalan aikana ranskasta ja saksasta englanniksi.

      Englanti tunkeutui muutenkin yhä yksinomaisemmin koko globaalin tiedemaailman lingua francaksi. Lyhyessä ajassa sen omaksuivat myös esimeriksi saksalaiset. Pakko se oli, jos halusi mukaan kansainväliseen tieteelliseen kanssakäymiseen.

      Olin itsekin mukana samassa Aira Kemiläisen lisensiaattiseminaarissa kuin Hietala. Siellä käsiteltiin muun muassa väitöskirjatöitä Hitlerin heroismikäsitteestä ja Ernst Jüngerin nationalismista. Oli täysin luonnollista, että jokaista merkittävää historiallista ilmiötä oli yritettävä oppia ymmärtämään. Jotakin tärkeää sanoo tästä aikakaudesta se, että nykyään tällaisia asioita luultavasti yritettäisiin oppia mahdollisimman suuresti pöyristelemään.

     Joka tapauksessa Hieatala teki Jünger-väitöskirjansa tilastollisin menetelmin, monimuuttuja-analyysillä, mikä oli sosiologiassa muodikasta ja jota minäkin jouduin sen alan opinnoissani silloin opettelemaan. Se oli valttia myös historiassa ja esimerkiksi Erkki Sinkko käsitteli tilastollisesti 1800-luvun taitteen suomalais-venäläistä lehdistöpolemiikkia ja Viljo Rasila torpparien osuutta vuoden 1918 sodassa.

     Kuten kakki uutuudet, tämä lähestymistapa sai -syystäkin- osakseen vastustusta, vaikka se oli anglosaksisessa maailmassa jo niin muodokas, että jotkut kuvittelivat sen jyräävän kaikki muut historialliset metodit komeassa ”eksaktisuudessaan”. Näinhän ei käynyt. Monenlaista ”uutta historiaa” on kyllä sittemmin tullut ihmisten iloksi ja valistukseksi, mutta vanhat poliittisen historian metodit ovat yhä kaiken perusta, ellen ole ymmärtänyt asioita ihan väärin.

      Kansainvälistyminen tuli voimalla yliopistoihin varsinaisesti vasta 1990-luvulla. Toki sitä oli aina ollut ja laskeskelin joskus siihen aikaan suomalaisten näkyvyyden kehittymistä alan kansainvälisisä julkaisuissa hieman pitemmässäkin perspektiivissä. Yllätyksekseni en huomannut siinä odottomiani jyrkkiä muutoksia.

      Mutta 1990-luvulla alettiin yliopistoja kansainvälistää määrätietoisesti ja panostettiin asiaan oikein rahallisesti ja antamalla lisäpisteitä vieraskielisten kurssien suorittamisesta. Aluksi noteerattiin myös esimerkiksi venäjänkielinen opetus, jolla löytyi yhä enemmän kuulijoita siirtolaisvirran alettua.

       Toki vieraiden kielten harrastus oli aina ollut yleisen historian alalla tärkeää. Kuten Hietala, tentin minäkin kaikki sen alan tenttikirjani jollakin vieraalla kielellä, englanniksi tai saksaksi ja minullehan myös ruotsinolki vieras kieli. Vaihtoehtona olisivat olleet luennot, mutta pidin niitä ajan tuhlauksena. Tenttiessä oppi myös kieliä.

       Samaan aikaan historia-aineiden seminaarihuoneessa pidettiin kielikursseja mm. ranskassa espanjassa ja venäjässä ja niihin hieman osallistuttuani suoritin niissäkin pro exercition, kuten myös englannissa, latinassa ja saksassa. Eihän se hääppöistä kielitaitoa vielä merkinnyt, mutta oli hyvä alku harrastuksille.

    Tuo uusi kansainvälisyyden aalto vei Hietalan ja monet muut Amerikkaan ja sille tarjosikin hyvän pohjan laitoksellemme saatu McDonnell-Douglas-yhtiön rahoittama Pohjois-Amerikan tutkimuksen professuuri. Tämän oppituolin haltijat olivat puolestaan isäntinä amerikkalaisille vieraileville professoreille, jotka kotiutuivat yleensä hyvin laitoksellemme (Historian tutkimus- ja dokumentaatiolaitos/Renvall-instituutti).

       Tie Amerikkaan, jota sodan jälkeen aloitetut ASLA-stipendien järjestelmä voimallisesti siivitti, aukesi tästä erityisen luontevasti. Sotakoneiden valmistaja oli saanut aikaan myös hyvin merkittävän intellektuaalisen instituution.

      Myös Venäjän tutkimuksen puolella ainakin minä olin sitä mieltä, että tarvitsisimme samanlaisen professuurin myös Venäjältä. Rahat saataisiin niistä Neuvostoliiton miljardiveloista, joita sen ei uskottu koskaan kykenevän rahalla maksamaan. Professorien henkilöllisyyden päättäisimme me ja saisimme sieltä sen maan korkealaatuisinta älyllistä kapasiteettia, joka auttaisi meitä ymmärtämään paremmin Venäjää. Ja sitähän me tässä maassa tarvitsemme, jos mitä.

     Tätä ideaa kannatti kuulemani mukaan myös presidentti Halonen, mutta byrokraattien sotkuiset kähminnät, mukaan lukien kuulemma ”budjettiraamit” kai ne sitten viimein estivät yliopistoamme saamasta tätä ulkopuolista rahaa ja kullan arvoista virkaa.

      Sen sijaan saatiin kyllä erittäin käyttökelpoinen venäläinen Integrum-tietopalvelu, jota etenkin Arto Mustajoki runsaasti hyödynsi lingvistisissä tutkimuksissaan. Politiikan alalla se olisi korvaaaton, mutta en ole nähnyt viitteitä sen käyttöön niissä yhteyksissä.

     Mutta tämä vie jo syrjään päivän aiheesta. Hietalan kirja varsinainen pihvi on kansainvälisissä kongresseissa ja nimenomaan sen maailman historioitsijoiden kattojärjestön (ICHS) toiminnassa, jonka puheenjohtajana Hietala jonkin aikaa toimi. Se antaa myös katetta kirjan otsikon maininnalle ”tiedemaailman huipusta”.

       Instituutio tuli minullekin tutuksi sikäli, että muodollisiesti sen alaisena toimi myös maamme historiantutkijoiden kansallinen komitea, jolla oli myös Venäjä-jaosto, jonka puheenjohtajanakin olin erinäisiä vuosia. Se järjesti suomalais-venäläisiä historiantutkijoiden symposiumeja, joista olen silloin tällöin kirjoittanut ja joita rohkenen itää erittäin hyödyllisinä.

      Mutta Hietalan oma ura tosiaan muodostui sekä hyvin menestykselliseksi ja monenkirjavaksi että kansainväliseksi. Kriitikot viranhauissa puhuivatkin ”itsensä hajottamisesta” kuin suurestakin synnistä.

      Viranhauissa tuli tietysti myös paljon vastarintaa ja vehkeilyjäkin ja kirjoittaja puhuu myös naisvastaisuudesta. Se on täysin mahdollista, mutta ainakin itse ymmärrän kirjan perusteella, että Hietalan tärkeimmät kannattajat olivat aina miehiä. Eihän tiede, edes historiantutkimus nyt sentään mitään politiikkaa ollut silloinkaan.

     Noista vehkeilyistä jäin aina viattoman ulkopuoliseksi, mitä moni lienee pitänyt tyhmyytenä, mutta selvää toki on, että niissä kyseessä usein olivat myös henkilökohtaiset sympatiat ja antipatiat eikä mikään matalamielisyys liene ollut vierasta koko tuolle ammoiselle professorihallinnolle noin yleensäkään.

     Kuitenkin minusta vielä tämänkin kirjan jälkeen tuntuu siltä, että olennaisempaa kuin hakijan sukupuoli on silloinkin ollut käsitys siitä, mille uralle hakija aikoo oppituolinsa toiminnan suunnata. Esimerkiksi tuo vanha ja hieman eksentrinen, ellei nyt suorastaan misogyyninen Jutikkala oli tilastomiehiä ja kannatti lämpimästi Hietalaa, kun taas perinteisemmin ajattelevat vastustivat. Tämä nyt vain Helsingin tapauksesta.

     Mieleenikään ei tulisi yrittää ruveta vielä yhdeksi asiantuntijaksi noissa yhteyksissä. Kaiken kaikkiaan nuo viranhaut olivat usein aivan merkillisiä tapahtumia, joissa jokainen asiantuntija saattoi päätyä aivan erilaiseen näkemykseen, kuten tämäkin kirja osoittaa.

Ei tästä enempää tällä erää. Kirjoittaja lienee kantapään kautta oppinut sen, ettei akateemisessa maailmassa auta panna kynttilänsä vakan alle. Ansioiden vähättelystä pitävät kollegat kyllä tarpeen tullen huolta vaivojaan säästelemättä.

      Niinpä kirjan lopussa onkin varmemmaksi vakuudeksi tekijän varsin imponoiva CV. Sellainen kuukuu yleensä juhlakirjaan, mutta aihepiirin vuoksi sopii kyllä tähänkin kirjaan.

     Tässä nyt vain yksi kapea näkökulma aiheeseen, mutta jatketaan juttua, kun tavataan ja onnea kirjasta, Marjatta!

Katyn ja Khatyn

 

Stalinilaista historiankirjoitusta

 

Peter Johnsson, Stalinin murhat Katynissa ja niiden historialliset jälkipelit 1940-20214. Suomentanut Kari Klemelä. Mansarda 2014, 239 s.

 

      Stalin oli hyvin historiatietoinen ja ylitti siinä suhteessa runsaasti Kekkosenkin, jota nyt voi pitää vain alan vaatimattomana harrastelijana. Joka tapauksessa oleellista oli, että jälkimaailmalle piti jättää sellaiset todisteet tapahtuneista, että ne riittivät vakuuttamaan.

     Kenet vakuutettiin, miten ja miksi on tietenkin vielä syytä, täsmentää. Paholaistahan ei juuri käynyt vakuuttaminen mistään edes pyhän Raamatun todistuksilla.

      Vaikka keskiaikaisissa väitöksissä oli aina mukana myös paholaisen asianajaja, jonka voittaminen väittelyssä oli välttämätöntä, ei kukaan voinut taata, ettei tuo voitettu hiljaisessa mielessään olisi jäänyt totuuden kieltäjäksi, sehän oli sen perusominaisuus.

      Kirjoittaessaan eräistä puoluehistorian kysymyksistä Stalin 1930-luvun alussa puhui ”arkistorotista”, joille pelkät ”paperiset dokumentit” olivat historian tutkimuksessa tärkeämpiä kuin puolueen yleislinja.

      Tämä oli naurettavaa ja väärin, mutta valitettavasti sellaista harrastettiin etenkin siinä imperialismin leirissä, joka suuntautui koko olemuksellaan maailmanhistoriallisen edistyksen kärkijoukkoa vastaan.

      Niinpä oli kaikkialla muistettava jo hyvissä ajoin järjestää tuleville tutkijoille todisteet siitä, että kaikki, mikä oli tapahtunut Puolueen ja sen ohjaaman Synnyinmaan toimesta, oli ollut oikein ja kohtuullista.

       Tämän takia kommunistinen puolue valtaan päästyään ei koskaan sortunut murhaamaan ketään. Moista alhaisuutta ei olisi voinut edes kuvitella. ”Ikitie”-elokuvassa muuan mies yllättäen ammutaan keskelle katua.  Sen tekevät aivan ilmeisesti NKVD:n miehet.

       Eivät ne semmoista tehneet. Jokainen noista kaikkiaan lähes miljoonasta teloitetusta, joiden henki riistettiin ns. suuren terrorin aikana vuosina 1937-1938, tuomittiin asianmukaisesti sellaisesta rikoksesta, josta lain mukaan voitiin antaa korkein tuomio VMN eli vysšajamera nakazanija.

      Se tarkoitti niskalaukausta, eikä mitään teloituskomppanian eteen viemistä, kuten tuossa mainitussa elokuvassa. Aluksi sen virallinen nimitys oli vysšaja mera obštšestvennogo samozaštšitija eli yhteiskunnan itsepuolustuksen korkein muoto.

      Tällainen korusanaisuus siiten unohdettiin ja sanottiin vain lyhyesti: VMN. Rangaistushan se rikoksista kuului antaa ja rikoksen määrittelivät troikat ja dvoikat nopeasti, iskurityönä, kun tuomioita piti antaa liukuhihnalta esimerkiksi tiettyjen ”vahingollisten” kansallisuksien hävittämiseksi.

      Jälkimaailma lukee noita luetteloita hämmästyneenä: miten ihmeessä tuhannet ja taas tuhannet laudantaaplaajat, puunkaatajat ja kolhoosilaiset saattoivatkin suorittaa niin vaarallista vakoilua että heille asianmukainen tuomio oli tuo VMN?

     Tässä annattaa ottaa huomioon, että tuon ajan rankaisupolitiikassa määiteltiin aina ensin likvidoitavien ryhmä ja vasta sitten sille etsittiin tuo historiaan tallennettava syy.

       Itä-Karjalan suomalaiset eivät sinänsä yksilöinä olleet syyllistyneet mihinkään valtionvastaiseen tekoon, mutta objektiivisesti ottaen he pelkällä olemassaolollaan muodostivat esteen maailmanhistorian edistyvälle kehitykselle.

       Ihmiuskunnan onneen johtavan edistyvän kehityksen myrskyisä élan mursi kaikki edessään olevat esteet. Se, mikä oli kovaa, muutettiin juoksevaksi eli likvidoitiin. Sanan olivat keksineet jo utopistisosialistit. Se oli ideologian aatteellisen asevaraston keskeisiä käsitteitä ja sillä oli siis puhtaasti myönteinen merkitys.

     Tämä siitä teoriasta joka on aina syytä ottaa vakavasti, kun käsittelemme Neuvostoliiton kaltaista ideologista valtiota. Tietenkin jokainen valtio joutui käytännössä ottamaan toiminnassaan huomioon myös kansainväliset realiteetit ja jossakin määrin jopa talouden lait. Ei Stalinkaan uskaltanut jättää rahaa pois käytöstä, vaikka oikeastaan niin olisi pitänyt tehdä ja Molotovkin kannatti asiaa.

      Mitä tulee ei-toivottujen ihmisainesten likvidointiin, niitä oli koko kansasta vain pari prosenttia. Niiden häviäminen ei valtiota ja yhteiskuntaa heikentänyt, vaan vahvisti.  Kun maan väkiluku oli parisataa miljoonaa, tuli määräksi ehkäpä noin 2-3 miljoonaa.

      Vahingossa talonpokia kuoli suuressa golodo/holodomorissa useampikin miljoona, mutta vahinko mikä vahinko. Joka tapauksessa olemme tässä tekemisissä suurten lukujen kanssa, eikä silloin ruveta yksittäisiä päitä laskemaan. Se olisi porvarillista ja epätieteellistä.

      Mutta miten siis suhtautua siihen, jos likvidoitavien määrä kasvaisi esimerkiksi 50 000:een? Olisiko silloin pidättäydyttävä oikopäätä niin suurta ryhmää tuhoamasta? Pitäisikö panna sordiinoa päälle ja velvoittaa troikat ja dvoikat paneutumaan jokaiseen ”juttuun” ihan tosissaan, vaikkapa muutaman päivän verran, keräämään ihan oikeita todistetita ja ottamaan ne vakavasti?

     Lapsikin ymmärtää, ettei sellainen olisi edes ollut mahdollista. Olennaista ei ollut kenenkään yksilön konkreettinen toiminta, vaan hänen olemassaolonsa yhteiskunnallinen merkitys. Sen voi sallia tai sitten ei.

     Stalin ehdotti liittoutuneille sodan jälkeen, että likvidoitaisiin 50 000 saksalaista upseeria. Kun asia ei saanut kannatusta, hän kuittasin sen leikkinä. Jos sitä olisi kannatettu, hän olisi hoitanut asian rujtiinilla, ilman sen kummempia skruupeleita.

       Kun kyseessä oli ulkomainen ryhmä, sen rikoksia sosialismia vastaan ei tarvinnut erikseen pohtia. Esimerkiksi puolalaiset ja suomalaiset olivat kaikki kollektiivisesti syyllisiä siihen, että vastustivat ns. neuvostojen valtaa. Kuitenkaan heidän tuomitsemisensa Neuvostoliiton lakien pohjalta ei ollut mahdollista, mikäli rikos oli tehty heidän omassa maassaan, vaikkapa sitten rintamalla.

Kun likvidoiti puolalaisten kohdalla osoittautui mahdolliseksi, sen saattoi ainakin naamioida muiden suorittamaksi. Kun Neuvostoliitto oli saanut kymmeniä tuhansia puolalaisia upseerivankeja ja likvidoinut ne, ei koira perään haukkunut, kun koko Puola oli pyyhitty pois kartalta. Sitä paitsi sodassa kuolee aina ihmisiä, nämä kadonneet voitiin lukea heihin. Oliko heitä edes NIIN paljon? Mihin suhteutamme?

      Varmuuden vuoksi teloitukset suoritettiin saksalaisilla patruunoilla, jollaisten hankkiminen ei ollut vuonna 1940 ongelma. Sekä Puolan sodan että pitkän neuvostoliittolais-venäläisen ystävyyden (1922-1934) oloissa tavaraa oli tarjolla yllin kyllin.

     Saksalaiset luodit olivat argumentti tulevalle historiankirjoitukselle, mikäli joku paholaisen asianajaja keksisi epäillä koko maailman työläisten isänmaan olleenkin itse asialla.

     Haudathan sitten paljastuivat, ensin Katynissa ja sitten muuallakin. Jo sodan aikana niitä tutki kansainvälinen komissio, jossa oli suomalainenkin jäsen. Koska kyseessä loli ”objektiivisesti” vihamielinen, neuvostovastainen toimi, tämä lääkäri sai sittemmin aihetta pelätä kostoa.

       Joka tapauksessa myös puolalaiset ymmärsivät heti,mistä on kyse, kun Neuvostoliitossa perustettavaan, saksalaisia vastaan taistelevaan puolaiseen armeijaan ei löytynytkään upseereita. Missähän ne mahtoivat olla, ihmetteli mlös Stalin ja kyseli asiaa Berijalta, joka sitten yritti etsiä...

      Tosiasiassa hän itse oli allekirjoittanut ne ”paperiset dokumentit”, jotka sittemmin löytyivät ja todistivat aukottomasti, mitä oli tapahtunut.

       Asia tietenkin kiistettiin viimeiseen saakka, niin kauan kuin bolševikit olivat vallassa. Kuitenkaan Katynistä, jonka nimeen liittynyt rikos selitettiin saksalaisten syyksi, ei tehty suurta ”fasisminvastaista” propagandasymbolia, vaan asia yritettiin hoitaa toisin keinoin.

      Muistan itsekin nähneeni joskus 1970-luvulla uuden filmi, jonka nimenä oli ”Hatyn”. Sehän oli homonyymi monien kielten tavalle lausua Katyn ja kirjoitettiin silloin ”Khatyn”.

     Hatynissä saksalaiset olivat todella tehneet vertahyytävän joukkomurhan terrorisoidessaan väestöä, joka oli ollut yhteistyössä partisaanien kanssa.

      Vastaavaahan tapahtui vastaavissa yhteyksissä jo 1700-luvulla Suomessakin ja silloin syyllisiä olivat historioitsija M.M. Borodkinin mukaan suomalaiset itse, kun olivat vastoin kieltoja menneet auttamaan sissejä.  Nyt siis syypäitä olivat saksalaiset, mikä lieneekin olennaisesti kestävämpi tulkinta.

       Mutta itse Katynin nimi siis yritettiin häivyttää historiasta, kun sitä ei voitu kyllin pitävästi selittää saksalaisten työksi.

      Sittemmin Stalinin Neuvostoliiton syyllisyydestä saatiin aikaan yhteisymmärrys Venäjän ja Puolan välillä, mutta sekin on jo rakoillut.

        Puolassa Katynin muistotilaisuuteen matkanneen lentokoneen maahansyöksykin on pantu venäläisten kontolle ja venäläiset puolestaan ovat pikku hiljaa yrittäneet saada edes jonkinlaista epäilyksen varjoa pois päältään ja työntää sitä uudelleen saksalaisten harteille.

     Ainakaan itse ampumisista ei sentään ole syytetty puolalaisia itseään, vaikka heidät onkin muuten tehty epäilyttäviksi.

      Ja loppujen lopuksi: mitä merkitystä on noin 20 000 ihmisen kuolemalla? Olisivathan he joka tapauksessa kuolleet. Samaan tapaanhan Putin totesi tuoreen ”erikoisoperaation” sankarivainajan omaisille. Mihin verrataan? Maailmanhistorian edistyksen rinnalla tuollaiset asiat eivät ainakaan merkinneet mitään.

      Mikäli ihmiset vielä nytkin saataisiin tuosta edistyksestä samaan tapaan ajattelemaan, asia nähtäisiin detaljina: oliko kaikki mennyt oikein vai oliko tehty ”virhe”? Ehkäpä asian merkitystä ei ollut joka suhteessa punnittu virheettömästi?

     No, tekevälle sattuu ja kun metsää hakataan, lastut lentelevät, totesi jo Lenin.

        Johnssonin kirjassa on kiintoisasti ja perusteellisesti selitetty paitsi itse rikos, myös sen merkityksestä myöhemmin käydyt taistelut.

Ruotsi edellä

 

Ruotsi ja kaksintaistelut

 

Christopher Collstedt, Duellanternas död. Om den tidigmoderna hederskulturens fall I Sverige 1770-1920. Daidalos 2026, 237 s.

 

     Kuten edellisestä blogista käy ilmi, ruotsalaisetkin saattoivat harrastaa kaksintaisteluita, vaikka ne oli siellä jo 1600-luvulla kielletty erityisen ankarasti.

       Kaarle XI:n duelliplakaatissa oli jopa säädetty, ettei kaksintaisteluissa kuolleelle anneta kristillistä hautausta muistomerkkeineen ja seremonioineen, jotka erityisesti tuhon aikaan olivat aatelissäädylle niin rakkaita ja tärkeitä.

      Kiellettyhän kaksintaistelu oli useimmissa Euroopan maissa, mutta Ruotsissa se ilmeisesti todella onnistuttiin myös juurimaan ja oli jo 1700-luvun lopulla myös huonossa huudossa valistuneissa piireissä, joissa se nähtiin irrationaalisena keskiajan jäänteenä, joka oli vastoin järkeä ja luontoa.

     Suuri kaksintaistelujen kriitikko oli Ranskassa Rousseau, joka ruoti instituutiota teoksessaan La Nouvelle Heloїse. Myös järjen ja tasa-arvon saarnaajat paheksuivat sitä.

      Kyseessähän oli nimenomaan aatelissäädyn omaa, muista poikkeavaa erinomaisuutta korostava instituutio, joka sittemmin jäi elämään erityisesti upseeristossa, joka kantoi tuon säädyn traditoita vielä senkin jälkeen, kun oli menettänyt lainsäädännöllä tunnustetut privilegionsa.

       Koska kaksintaisteluita Ruotsissa tapahtui niin tavattoman vähän, ei niistä löydy riittävästi materiaalia tutkimukselle, mutta asiaa kommentoitiin lehdissä jo 1700-luvun lopulla niin usein, että tutkimuksen tuloksia voi pitää kiinnostavina ja vakuuttavina.

      Lehdistöä Ruotsissa todella oli merkittvästi jo 1700-luvun lopulla ja filosofinen pohdiskelu aikakauden ilmiöistä kuului niissä asiaan.

     Mikäli asian esittää lyhyesti, voi sanoa, että ruotsalaisten kirjoittajien näkemys kaksintaistelusta oli koko ajan hyvin kielteinen ja sitä käsiteltiin lähinnä ulkomaisena muotina, jolle ei ollut sijaa Ruotsissa. Kaksintaistelussa heijastui ansaitsematon sääty-ylpeys ja pöyhkeily, jossa jokainen aatelismies omista ansioistaan riippumatta korotettiin toisten säätyjen yläpuolelle.

      Sellaisen asenteen vastapainoksi esitettiin todellisen kunnian ihanne, joka ei tarkoittanut ihmishengellä leikkimistä turhamaisen pöyhkeilyn takia, vaan hyvettä: oli osattava antaa henkensä alttiiksi oman maan ja hallitsijan puolesta silloin kun tarvittiin ja oli osattava puolustaa maata ja hallittava sotataidot.

       Kaksintaistelijat sen sijaan olivat turhamaisia lurjuksia, ”sprätthökar” ja heidät leimattiin myös lapsellisiksi maitoparroiksi, jotka vaativat kunnioitusta pelkälle uniformulleen ja suvulleen, kun ei muuta ollut esittää, ja olivat vailla sellaista osaamista ja sellaisia hyveitä, joita saattoi aidosti kunnioittaa.

      Todellinen kunnioitusta herättävä sotilas oli karumpi hahmo, joka ei tuonut itseään esille ja esiintyntyt puuteroituna muotinukkena, vaan sen sijaan loisti osaamisellaan ja aidolla pelottomuudellaan, jota ei tarvinnut korostaa pöyhkeällä poseerauksella.

     Tässähän näemme, toiseen aikakuteen siirrettynä tutun Koskelan ja Lammion välisen eron. Tolstoin ”Sodan ja rauhan” kapteeni Tušin on aikansa Koskela Lammioiden joukossa. Heillä on soitlaan hyveet, mutta ilman kukkoilua.

      Tämä hyvettä ja luonnollista tasa-arvoa korostava eetos tuotiin esille yhä uudelleen jo 1700-luvun Ruotsissa ja 1800-luvulla se vain voimistui. Silloin herätettiin myös kysymys upseeriston korporaatiohengen -esprit de corps- oikeutuksesta ylipäätään.

       Kun valtiopäiviltä 1860-luvulla hävitettiin säätyerotus ja säädettiin uusin rikoslaki, ei haluttu jättää mitään jäljelle vanhoista erityisasemaa koskevista instituutioista. Sellaista henkeä kuitenkin ilmeni armeijassa, jossa upseerit vaativat uniformulleen erityistä kunnioitusta.

      Ruotsissa keskusteltiin mahdollisuudesta perustaa armeijaan kunniatuomioistuimia, mutta ajatus hylättiin tasa-arvon vastaisena. Suomessahan niitä sittemmin perustettiin ja lainsäädännössämme on yhä jäänteitä upseerien erityisasemasta. Mainittakoon sivumennen, että asia heijastuu myös kansainvälisissä sopimuksissa, joiden mukaan upseerisotavangeilla ei saa teettää fyysisisiä töitä.

      Joka tapauksessa Ruotsissa tasa-arvoajattelu oli hyvin vahvaa jo 1800-luvulla ja siihen perustuen myös sotilassäädyn erityissyyteen tähtäävät pyrkimykset torjuttiin.

      Itse asiassa kaksintaisteluista tehtiin yhä enemmän pilkkaa. Ranskassa yleistyivät 1900-luvun alussa poliitikkojen kaksintaistelut, joita seuraamaan tuli joskus suuria määriä katselijoita. Niissä ei yleensä syntynyt henkilövahinkoja ja niitä pidettiinkin lähinnä mainostemppuina. Myös Venäjän duuman näkyvät edustajat olivat tuohon aikaan innokkaita kaksintaistelijoita.

      Kaksintaisteluinstituutio ei ennen ensimmäistä maailmansotaa hävinnyt Ranskasta eikä Saksasta ja tarkkailijat epäilivät, olisiko se sieltä milloinkaan edes hävitettävissä. Näiden kahden maan sinänsä erilainen kansanluonne ja historia puhuivat asiaa vastaan.

       Sen sijaan Englannissa ja Skandinaviassa kaksintaistelut olivat kokonaan loppuneet 1900-luvun alkuun mennessä. Mistä tämä todisti?

      Ruotsin suuri esikuva oli kustavilaiella ajalla ollut Ranska, mutta sen prestiisi hupeni Napoleonin sotien jälkeen, vaikka Ruotsi saikin ranskalaisen kuninkaan, Bernadotten. Sen sijaan Saksasta tuli 1800-luvun loppua kohti yhä selvemmin uusi ruotsalaisten ihannemaa, joka oli tieteen ja tekniikan edelläkävijä ja edusti molemmille yhteistä germaanisuutta.

       Saksalaiset leimattiin kuitenkin Ruotsisa raaoiksi ja karkeiksi, mistä osaltaan todisti juuri kaksintaisteluinstituution hyväksyminen. Siihen luettiin myös ylioppilaiden Mensura ja itse keisari Wilhelm II kannatti kaksintaisteluiden sallimista jossakin laajuudessa.

    Ensimmäinen maailmansota oli myös suuri yhteiskunnallinen tasa-arvoistaja. Sen jälkeen ei koreassa uniformussaan kukkoileva herraspoika enää voinut tuntea itseään muun yhteiskunnan yläpuolelle asettuneeksi sankarisäädyn jäseneksi. Sota oli kouraissut kaikkia yhtä lailla.

     Tarina kaksintaistelujen hiipumisesta Euroopassa on kiinnostava sikäli, että eri maissa se tapahtui niin eriaikaisesti. Valistusaatteet olivat merkittävä isku säätyerioikeuksille ja 1700-luvun lopulta lähtien kehittyivät kaikkialla yhä pidemmälle myös yhteiskunnalliset muutokset: yksilöllistyminen, teollistuminen, urbanisaatio sekularisaatio ja liberalisoituminen.

         Kaikki ne yhdessä loivat vähitellen uuden yhteiskunnan, jossa aatelissäädyn erityisyyttä korostavasta kaksintaisteluinstituutiosta tuli kummajainen: ”keskiaikaroskaa”, joka ei enää sopinut tasa-arvoa ja rationaalisuutta korostavaan yhteiskuntaan.

       Ruotsi ja muut pohjoismaat sekä Englanti olivat monessa asiassa edelläkävijöitä. Venäjällä se kunniakulttuuri, jota kaksintaistelutkin heijastivat, kehittyi omalla, erikoisella tavallaan, josta tässä ei sen enempää. Mitä Suomeen tulee, olemme kulkeneet jonkin verran Ruotsin jäljessä, mutta lähes aina samalla uralla.

 

Kunniamurhaa sääntöjen mukaan

 

Kaksintaistelu Venäjällä

 

А. Востриков, Книга о русской дуэли. Издательство Ивана Лимбаха. Спб. 1998, 275 с.

 

     Kaksintaistelu on tietenkin läheistä sukua ns. kunniamurhille ja kuuluu siis esimoderniin yhteiskuntaan. Instituution ytimessä on aateliston kunniakoodeksi, joka velvoitti pesemään pois häpeätahrat, jota joltakin taholta yritettiin tartuttaa säädyn jäseneen (vrt. Vihavainen: Haun kunnia tulokset ).

     Pelko siitä, että menettäisi oman säätynsä silmissä kalleimman omaisuutensa eli kunniansa ja tukisi suljetuksi pois sen piiristä, oli voimakkaampi kuin pelko ”Lepagen ammottavan suun” kohtaamisesta. Tässä on viittaus nallilukkoisiin ranskalaisiin rihlattuihin pistooleihin eli siis tehokkaisiin ja nykyaikaisiin aseisiin.

     Mikäli loukkaaja kuului vertaisiin eli oli myös aatelinen, mies ja iältään ja asemaltaan samaa luokkaa muin loukattu, oli hänet haastettava kaksintaisteluun, jossa häpeä pestiin pois verellä.

      Porvariston tultua yhteiskunnan hallitsevaksi säädyksi, marginalisoitui aateliston asema ja sitä mukaa heidän normissakin siirtyivät historian hämärään. Yleensä tämä Euuroopassa tapahtui 1800-luvun jälkipuoliskolla. Venäjällä nähtiin vielä asian omituinen jälkikukinta, kun Aleksanteri III vuona 1894 laillisti upseerien kaksintaistelut.

     Itse asiassa Aleksanteri ei vain ”puoliksi sallinut” kaksitaisteluita, kuten kirjoittaja asiaa luonnehtii vaan jopa velvoitti siihen, mikäli rykmentin kunniatuomioistuin katsoi, että hyvitystä tarvittiin.

     Kaksintaistelua varten määriteltiin nyt jopa äärimmäisen pikkutarkat säännöt, jotta kyseessä ei olisi asianmukaisesti rangaistava rikos (vrt. Дуэльный кодекс — Википедия). V. Durasovin koodeksi eli kaksintaistelusäännöt julkaistiin niin myöhään kuin vuonna 1912.

    Muistettakoon, että jo Pietari Suuri oli kieltänyt kaksintaistelut ja ne kotiutuivat Venäjälle vasta 1700-luvun puolivälissä.

     Aleksanteri III:n ”uudistuksen” jälkeen Venäjällä tosiaan käytiin vielä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa  jopa tuhansissa laskettava määrä kaksintaisteluita, joista tosin enää vain hyvin harvoissa tapauksissa oli kohtalokkaita seurauksia.

       Aleksandr Kuprinin kirja ”Kaksintaistelu” ruoti tuota aikansa omituista instituutiota ja herätti suurta huomiota (ks. Vihavainen: Haun kuprin tulokset).

      Instituutio oli ytimeltään epäilemättömän primitiivinen ja sitä voitiin myös väärinkäyttää tiettyjen narsististen psykopaattien toimesta. Tällaisia riidanhaastajia kutsuttiin nimellä ”bretjor” (ranskan bretteur) ja sellainen oli esimerkiksi Tolstoin Sodassa ja rauhassa kuvattu Dolohov, joka nautti ympäristönsä terrorisoimisesta.

     Tämän kirjan kirjoittaja käsittelee kaksintaistelua ennen uuta kirjallisuudessa ja venäläisistä klassikoista löytyykin kymmenitäin esimerkkejä asiasta. Kuten tunnettua kaksi suurta runoilijaa, Puškin ja Lermontov, jotka molemmat olivat kirjoittaneet kaksintaisteluista teoksissaan, kaatui itsekin sellaisen uhrina.

     Tiesin jo, että Puškin, jonka viimeinen, traaginen kaksintaistelu tappoi, oli joutunut niihin peräti kolmekymmentä kertaa. Miltei joka kerta hän oli itse esittänyt haasteen ja miltei joka kerta asia oli saatu sovittua.

     Joka tapauksessa Puškin oli mitä ilmeisin bretteur, joka haastoi seitsemäntoistavuotiaana jo oman setänsä, Hannibalin, mikä oli vastoin kaikkia alan sopivaisuussääntöjä.

     Hän oli myös yliherkkä loukkaantuja, joka jopa kehtasi haastaa taisteluun elämästä ja kuolemasta sillä perusteella, että hänen epigrammejaan, siis pilkkarunojaan, pilkattiin… (ks. Полный список дуэлей Пушкина: с кем, когда и почему). Lista on aivan absurdi, etenkin alkupäästä.

       Kirjoittaja on pitänyt tästä aiheesta myös luentokurssin Tarton yliopistossa , joka olikin ainoa sellainen yliopisto Venäjällä, jossa saksalaisten korporaatioiden mensura-kaksintaistelut kukoistivat.

     Sivumennen sanoen, tutustuin itsekin 1960-luvulla saksalaispoikaan, joka ylpeänä esitteli komeita arpiaan ja näytteli kuvia kaapuniekkaisten poikien miekanmittelöstä.

     Mutta enimmäkseen Venäjällä taisteltiin pistooleilla, joko 7 tai 10 metrin matkalta. edellinen oli tavallisempi ja taatusti hengenvaarallinen. Toki usein ammuttiin ohi tahallaan. Ampumatta jättäminen oli loukkaus. mutta sen takia ottelua ei uusittu.

      Kirjassa on pari kiinnostavaa kuvausta myös Suomesta. Molemmat liittyvät Suomen sotaan vuonna 1808 ja toisessa esitetään taru, jonka mukaan Mihail Petrovitš Dolgoruki ja Nikolai Aleksejevitš (kirjassa virheellisesti ”Aleksandrovitš) Tutškov, molemmat kenraalimajureita, muka kohtasivat Suomessa ”Turun lähellä”.

     Knu Aleksanteri oli antanut ystävälleen ja tulevalle langolleen Dolgorukille carte blanchen, jonka perusteella hän sai ohjata joukkoja mielin määrin, hän loukkasi Tutškovia, joka esitti kaksintaisteluhaasteen.

      Koska kenraalien kaksintaistelu rintamalla oli aivan sallimaton asia, päätettiin asia ratkaista menemällä yhdessä rintaman eteen ja katsomalla, kumpaan vihollisen ammus osuisi.

      Paikka oli tietenkin oikeasti Koljonvirta ja koko juttu on sepitettä, kuten kirjoittaja ymmärtääkin. Joka tapauksessa nuori ja lupaava kenraali Dolgoruki sai tykinkuulan mahaansa ja kuoli. Paikalla on tänäkin päivänä komea muistokivi.

    Tarujen mukaan kuula olisi ollut ketjukuula, joka katkaisi koko miehen, mutta paikalla olleiden mukaan se olki tavallinen kevyen kolminaulaisen kuula. Ketjukuulat kuuluivatkin yleensä laivastoon.

      Sinänsä kiinnostavaa on, että Runeberg sijoittaa Sandelsin poseerauksen vihollisen kuulille alttiina samalle paikalle ja samaan taisteluun. Tarua sekin on.

      Joka tapauksessa kirjoittajan lähteenään käyttämä I.P. Liprandi, joka oli bretteurien heimoa itsekin ja tuohon aikaan luutnantti, näyttää kirjoittavan kiinnostavasti tuosta sotaretkestä.

      Hän kertoo myös siitä tunnetusta tapauksesta, jolloin ruotsalaiset ja venäläiset upseerit nauttivat yhdessä päivällistä kesken sodan ja muuan ruotsalainen suuttui siitä venäläisen väitteestä, että vastapuolella oli runsaasti loikkareita, ei pelkästään mustalaisia, kuten ruotsalainen selitti.

      Niinpä seurasi kaksintaisteluhaaste, mutta siitä selviydyttiin, kun venäläinen osapuoli komennettiin Turkin rajalle. Rauhan tultua tuo venäläinen upseeri monen vuoden kuluttua matkusti Suomeen ja meni tapaamaan vanhaa kiistakumppaniaan.

        Hän osoitti tätä leikkimielisesti sormellaan, ikään kuin pistoolilla, minkä jälkeen molemmat puhkesivat nauruun, syleilivät veljellisesti toisiaan ja ryhtyivät muistelemaan menneitä.

     Tuollaisia kansainvälisiä kaksintaisteluita pelättiin kovasti myös sen jälkeen kun Suomi oli miehitetty, mutta jokunen saatiin salavihkaa sentään järjestettyä.

       Kun venäläiset joukot valtasivat Pariisin vuonna 1814, määräsi Aleksanteri, että heidän oli kaupungissa esiinnyttävä frakissa, ettei ranskalaisia turhaan ärsytettäisi.

      Taaskin kieltoa onnistuttiin joskus uhmaamaan ja kiertämään. Voimme kuitenkin havaita, että venäläisten käytös Pariisissa sai kaikilta huomattavasti paremman arvosanan kuin ranskalaisten käytös Moskovassa vuonna 1812.

     Asiaa tuskin voi selittää sillä, että toinen osapuoli noudatti silloin kunnian vaatimuksia ja toinen ei. Vai voisiko?