Juoppojen aikaa

 

Virolaista neuvostokirjallisuutta

 

Toomas Vint, Pikkukaupungin romaani. Suomentaneet Anja ja Juhani Salokannel. Gummerus 1982, 188 s.

 

     Tämä kirja ilmestyi useiden kustantajien yhteisessä ”Neuvostokirjallisuutta”-sarjassa. Jokainen tarpeeksi vanha muistaa nuo vihreäkantiset kirjat, joiden symbolina oli tyylitelty N-kirjain.

     Nyt olen huomannut koko sarjaa jopa pidettävän lähinnä noloja vitsinä, jossa tarjottiin helppohintaista sosialistista realismia taistolaisten uskovahvistukseksi ja muiden saattamiseksi oikeaan uskoon.

     Tämä on aika köykäinen mielikuva. Kun nyt katson tämän kirjan lopussa olevaa sarjan luetteloa, pistävät silmään heti Fjodor Abramovin kolme kirjaa, jotka itse asiassa olivat neuvostoyhteiskunnan täysin säälimätöntä ruotimista aidon realismin, eikä minkään sosialistisen realismin hengessä.

     Ihmettelin jo silloin, miten niiden julkaiseminen oli ylipäätään mahdollista. Sarjan neljäs osa kai sitten jo ilmestyi sarjan ulkopuolella, ellen väärin muista, mutta tuskin se on tärkeää. Abramov oli tutustunut myös Väinö Linnan teoksiin ja oli niiden suuri ihailija. Pitäisin häntä jonkinlaisena Neuvostoliiton Linnana, jonka merkitys ei vbalitettavasti noussut samalle tasolle.

     Hänen teokseensa perustuvaa näytelmää kyllä esitettiin Leningradin (Pietarin) Malyi dramatitšeski teatterissa, jossa se saavutti kulttimaineen.

    Ja olihan sarjassa monta muutakin hyvää nimeä: Viktor Astafjev, Grigori Baklanov,  Vasili Belov, Valentin Katajev, Konstantin Paustovski, Valentin Rasputin, Vasili Šukšin, Juri Trifonov, Ilja Ehrenburg ja tietenkin lisäksi noita virallisia suuruuksia, Maksim Gorkista Aleksandr Fadejeviin, Konstantin Fediniin, Mihail Šolohoviin, ynnä muihin. Aleksandra Kollontaikin on mukana.

     Kaikki noista eivät ole hengen jättiläisiä, mutta vaihaisin koska tahansa vaikka koko amerikkalaisen kirjallisuuden tämän sarjan kirjoihin.

Leonid Brežneviä, jonka ”Pieni maa” saavutti niin valtavan maineen hänen kotimaassaan ja toi tekijälleen ”Neuvostoliiton sankarin” kultaisen tähden, ei sentään ole juuri tässä sarjassa mukana, mutta oli siellä ainakin yksi hilpeyttä aiheuttava nimi: Juri Piskulov kirjallaan ”Neuvostoliitto ja Pohjola”. Hän oli sentään virkamies ja idänkaupan asioiden hoitaja Talouskomissiossa Neuvostoliiton puolella. Tämä huomattakoon.

     Mutta vielä yksi asia sen lisäksi pistää silmään: virolaisia kirjoja on suhteellisen paljon. Mukana ovat Lilli Promet, Mats Traat kahdella kirjalla, Ülo Tuulik,  Mati Unt, Toomas Vint, Arvo Valton ja Lennart Meri.

      Ehkä siinä ei se kaikkein terävin kärki, en tiedä, mutta tuskin nyt ihan kehnoinkaan porukka. Mats Traatin kirjasta muistan pitäneeni ja Mari Unt uskalsi kirjoittaa todella imponoivasti. Lisäksi joukossa on yksi latvialainen, Albert Bels.

     Tämä sarja ei tietenkään ollut ainoa paikka, jossa neuvostokirjallisuutta, myös virolaista julkaistiin. Itse asiassa sieltä saatiin yllättävänkin terävää aikakauden kuvausta m(ks. esim. Vihavainen: Haun mustamäki tulokset ).

     Neuvostoliittolainen elämänmuoto (Sovetski obraz žizni) oli itse asiassa pyhä, sillä se oli virallisesti julistettu sosialismin rakentamisen uusimman ja korkeimman vaiheen, ”kehittyneen eli kypsän sosialismin” (ks. Vihavainen: Haun kehittynyt sosialismi tulokset) yhdeksi keskiseksi osaksi.

     Niinpä kirja, jossa se näyttikin olevan yhtä älytöntä juopottelua ja seksin hamuamista, voitiin periaatteessa käsittää neuvostovastaiseksi agitaatioksi. Stalinin aikana niin tehtiin herkästi.

     Nyt kaikki oli monimutkaisempaa. Julkisuuteen saattoi päästä varsin skandaalimaisiakin kirjoja ja toisaalta viattomat saattoivat jäädä vaille imprimaturia. Kaaderit ratkaisivat kaiken, kuten oli opittu sanomaan jo ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana.

     Tätä taustaa vasten tämä Toomas Vintin kirjakin on kiinnostava. On selvää, ettei mitä tahansa kirjaa annettu julkaista Suomessa, mikäli se neuvostoviranomaisista riippui. Ja taisi se riippua aika paljon.

     Vintin kirja on itse asiassa melko banaali. Siinä muuan ärrävikainen nuori kirjallisuudentutkija lähtee kosimaan ihastustaan, jotta välttyisi jäämästä vanhaksipojaksi, josta kukaan ei tässä elämässä välitä.

     Retki johtaa journalistien seuraan ja tolkuttomaan kännäämiseen, vaikka päähenkilö itse asiassa on raitis  mies. Seuran vuoksi on pakko tehdä kuten muutkin.

     Ihastus on pikkukaupungin kulttuurielämän uusi tähti. Tallinnalaisten silmissä koko kaupunki on varsin naurettava loukko, jonka niin sanottu kulttuurielämä on yhtä tyhjän kanssa. Kaupunki muuten muistuttaa kovasti Rakvereä suurine teurastamoineen ja kylpylöineen.

Päähenkilö ajautuu kommelluksesta toiseen ja uhkaa jo tulla kiinniotetuksi yrityksestä raiskata nainen keskellä katua, mikä ei tienkään olisi koskaan edes käväissyt hänen mielessään. Pahin on viinapiru, joka uhkaa romahduttaa koko projektin, mutta löytyyhän se raittiuskin sentään viimein ja ihastukselle saadaan kukka ojennettua ja kosinta esitettyä.

     Kosinta kuulostaa tytöstä hullunkuriselta, kuten koko mieskin, mutta niin se vain kohtalo johdattaa ihmisiä ja loppujen lopuksi syntyy kuin syntyykin onnellinen avioliitto ja potra poikakin, joka nyt ei taida olla aviomiehen omaa työtä, mutta jossa ei mitään vikaakaan ole.

     Tässä siis onnellinen loppu. Juopot lehtimiehetkin näyttävät jotenkin raitistuvan ja voidaan kai odottaa kehittynyttä eli kypsää sosialismia toteuttavan ja kommunistista yhteiskuntaa rakentavan maan voivan pitää heitä hyödyllisinä kansalaisinaan

    En tiedä, miltä kirja tuntui suomalaisesta lukijasta 1980-luvulla. Ehkä taistolaiset eivät sellaisia lukeneet? En myöskään ole perillä Vintin nykyisestä arvostuksesta. Luulen, että hän on ihan kelpo jäsen siinä kirjallisessa veljeskunnassa, joka on Viron kulttuurin vankka tukipylväs.

 

 

Sodassa ollaan?

 

Rankaisuretkikunnan yllätys ja sotaan joutuminen

 

     Kun erikoisoperaatio (spetsialnaja vojennaja operatsija, SVO) oli kestänyt jo viidettä vuotta, havahtui sen aloittaja huomaamaan, että sotaahan tässä nyt jo oltiinkin käymässä.

     Tarkoitus oli ollut vain käydä isolla nyrkillä täräyttämässä liian pitkälle menneen naapurin päähän järkeä ja pakottaa se omaksumaan sellainen politiikka, jota suurvallan etu aivan objektiivisesti vaati.

     Oman kansan osalle oli varattu nouseminen itseihailun korkeimmille askelmille, kun se tähän mennessä oli saatu vasta nostettua polviltaan. Tehtävä oli sinänsä vaativa, mutta sellaisena juuri suurvallan arvoinen.

     Amerikkalaisetkin olivat aikoinaan tainneet jo hieman ylpistyä Grenadan valtauksesta, mutta tässä oltiin peräti historiallista kutsumusta suorittamassa ”…und Morgen die ganze Welt”! Jotenkin niinhän se saksankielinen runo meni. Ehkäpä myös saksanopiskelija Putin tutustui vanhaan vihollisen aineistoon.

     Murskaava isku lässähti sitten kiusallisesti kuin taikinaan ja oli pakko siirtyä kenraali Falkenhaynin taktiikkaan, jossa vuodatettiin verta mahdollisimman paljon ja katsottaisiin, keneltä se ensin loppuu (ks. Vihavainen: Haun ovidius falkenhayn tulokset).

     Kansa oli ylpeä poikiensa uhrimielestä, kuten perinne vaati ja itse Johtaja kävi kunnioittamassa vainajia ylistäen heitä heidän omaisilleen. Kukaan ei varsinaisesti uskonut, että kaikki meni yhä suunnitelman   mukaan, mutta isänmaallista hevonpaskaa on aina oltu uskovinaan ja hallituksella oli pätevä syy vaatia kaikkia pysymään nyt kurissa ja nuhteessa.

     Kuvio oli kansan kannalta selvä: naapuria kuritettiin, kuten se ansaitsi ja se itse sai jatkaa rauhallista elämäänsä. Kollektiivisen lännen pakotteille voitiin näyttää pitkää nenää, sillä todelliset ystävät olivat innokkaita korvaamaan niiden tuonnin ja viennin.

     Vasta yli neljän vuoden kuluttua kuvio muuttui perin pohjin. Rankaisun ja kurittamisen kohteeksi otettu ei enää vain tyytynyt potkimaan kurittajiaan vastaan, vaan alkoi maksaa pottuja pottuina ja polttaa öljynjalostamoja ja logistiikkakohteita niin, että se jo näkyi jokaisen kansalaisen elämässä.

    Tämä oli jo sotaa. Johtajan oli nyt pukeuduttava uniformuun, minkä hän oli usein mielellään tehnytkin, mutta nyt oli jo tosi kyseessä ja naama vakavana. Tämä merkitsi eskalaatiota ja jokainen Venäjän historiaa tunteva tietää, mikä oli nyt kaikkien mielessä: kansansota. Sillähän oli ennenkin kaikki viholliset voitettu.

     ”Pyhä sota” oli aikoinaan noussut koko Suuren isänmaallisen sodan symboliksi ja kyselytutkimuksissa sitä pidettiin yhä keskeisenä Venäjän symbolina: ”Vstavaj, strana ogromnaja, vstavaj na smertnyj boi….” -Nouse valtava maa, taisteluun elämästä ja kuolemasta (ks. Vihavainen: Haun pyhä sota tulokset).

     Mutta kuka on vihollinen? Ei sellaiseksi riitä vain tuo kuritettava kakara, Ukraina, kysymys on kollektiivisesta lännestä. Ei Ukraina pystyisi mihinkään, ellei sitä autettaisi. Ketkä sitten konkreettisesti ottaen auttoivat? Suomi esimerkiksi. Suomalaisen räjähdysaineen löytyminen ukrainalaisesta aseesta muuttaa sen valmistajan legitiimiksi kohteeksi…

     Naurattaako? Ei minua ainakaan yhtään. Läntinen media on suoltanut jo viidettä vuotta toiveajattelua sodan kulusta ja ollut vaatimassa ehdotonta antautumista, mikä Venäjän perinteet tuntien ei tule koskaan tapahtumaan.

     Sen sijaan sodan eskaloituminen muihin maihin, esimerkiksi juuri jonkinlainen hyökkäys Suomeen saattaisi hyvinkin olla sellainen uusi sodan muoto, johon ahdistettu hallitus turvautuu.

     Natosta tuskin kannattaa tässä paljon  puhua. On äärimmäisen epätodennäköistä, että se ryhtyisi sotimaan sen takia, että joku määrä Suomen kansalaisia ja sen tehtaita tuhotaan. Jos se ryhtyisi, olisi tilanne sitäkin vakavampi.

     Kun nyt kerran on sitten sota, olisi mahdollista jo tehdä rauhakin. Toisen maailmansodan päätteeksi rauhaa ei tehty, vaan vaadittiin ehdoton antautuminen, joka saatiinkin. Mutta antautuja ei olut Neuvostoliitto.

     Asiat sovittiin sitten ETY-kokouksessa ja sellainenhan pitäisi taas järjestää, mieluummin mahdollisimman pian. Sitä olen yrittänyt esittää jo vuosikymmeniä (ks. Vihavainen: Haun bismarckin vai Hitlerin laakerit tulokset).

     Sota on vaarallinen asia, koska väkivallalla ei siinä ole rajoja, ainakaan Clausewitzin mukaan ja pelkästään humanitaarisista syistä taisteleminen olisi aina lopetettava mahdollisimman pian. Ei voi olla mikään säädyllinen tavoite, että tappioita ja tuhoa tulisi mahdollisimman paljon, tulivatpa ne kenelle tahansa.

     Sen jälkeen on vuoro diplomatialla, jonka tehtävänä on luoda sellaiset olosuhteet, että itse kukin hallitus pystyy ne kansalleen myymään

Näitä miettiessä tuli vastaan blogi ”erikoisoperaation” alkuajoilta, jolloin Ukrainalla oli vain kuritettavan rooli, vaikka se vitsoja taittelikin. Nythän tilanne on muuttunut. Siitä voimme tietenkin iloita, mutta ei kannata unohtaa sitä, että se on muuttunut vaarallisemmaksi.

Jonkinlainen käänne näytti tapahtuvan jo taistelujen varhaisissa vaiheissa. Nyt tiedämme, ettei se ollut mikään askel kohti ratkaisua:

 

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Kurittajien rankaiseminen

 

Kurittajat

 

    Venäjänkielisessä tekstissä törmää usein sanoihin karat ja karatel. Sanakirjan mukaan kyse on rankaisemisesta, mutta käännös on aina huono silloin, kun tarkoitetaan yksinkertaisesti suojattoman väestön terrorisointia, kuten usein tarkoitetaan.

     Minusta parempi käännös onkin kurittaa/kurittaja. Vaikka sanasta kuri onkin suomessa tehty myös disipiliinin synonyymi, on sillä selvästi myös väkivaltaan/pahoinpitelyyn viittaava merkitys. Ja sellaistahan ne karatelit tekevät. Saattaa ollakin, että olemme saaneet koko kurittamisen venäjästä (karat).

     Mitään rankaisemistahan ei avuttoman väestön kaltoin kohtelu sinänsä merkitse, sillä ensin täytyisi olla rikos. Ja rikos ja rangaistus on sitten venäjäksi prestuplenije i nakazanije. Karatelit tekevät pahojaan ilman, että siihen olisi annettu mitään legitiimiä syytä, esimerkiksi vallankumouksellisella terrorilla tai sissitoiminnalla.

     Terrori, hallitseminen pelolla on kurittajien (karatel) tarkoituksena. Tietenkin asiaa voidaan yrittää myös kaunistella rangaistukseksi: mitäs rikkoivat meidän antamiamme sääntöjä…

     Muuan hyvin tunnettu kurittaja Venäjän historiassa on Mihail Muravjov, tunnettu myös nimellä hirttäjä-Muravjov, joka kuritti Liettuan ja Valko-Venäjän seutuja Puolan vuoden 1863 kapinan jälkeen. Tunnetaan myös Vilnan Muravjovina (Muravjov-Vilenski).

     Tuon kapinanhan katsottiin vaarantavan valtakunnan yhtenäisyyden. Vanhan Puolan valtakunnan palauttaminen, mitä ulkomaat ainakin moraalisesti tukivat, oli suurin pelon aihe. Toinen, siihen samaan ongelmakimppuun liittyvä, oli valkovenäläisen kansallisuuden eroaminen kolmiyhteisestä venäläisyydestä (Iso-, Vähä- ja Valko Venäjä).

     Niinpä Puola ja Liettua pantiin kuriin. Vanhan itsehallinnon rippeetkin hävitettiin, uniaattikirkko likvidoitiin, kansankielinen opetus kiellettiin ja samoin jopa puolan puhuminen julkisilla paikoilla. Hirttäjä-Muravjov ripusti lyhyessä ajassa 750 ihmistä hirsipuihin.

     Muravjov eli Muurahaisela on Venäjällä yleinen sukunimi. Sen kantajat ovat voineet valita puolensa historiassa kertomalla olevansa joko hirttäjä-Muravjovin (Muravjov-vešatel) sukua tai sitten hirtetyn Muravjovin (Muravjov povesennyi) sukua (viittaa sen nimiseen dekabristiin).

     Edellinen joka tapauksessa on kurittajan arkkityyppi, joka jo omana aikanaan siinä määrin leimautui, että Pietarin kuvernööri suorastaan kieltäytyi antamasta hänelle kunniamerkkiä ja nimitti häntä ”ihmissyöjäksi”.

      Läntisen Venäjän kuritusoperaatiossa häntä avusti vielä kenraali Kaufman, joka tunnettiin Keski-Aasian valloittajana (venäjän valloittajaa merkitsevä sana pokoritel, kukistaja tulee sanasta pokornyi, nöyrä eli tarkoittaa oikeastaan nöyryyttäjää). Kaufmanin vihollisten tappiot olivat jopa monisatakertaiset verrattuna hyökkääjään, mikä kertonee jotakin sodan luonteesta. Tällaisista asioistahan tuohon aikaan oltiin yleisestikin ylpeitä.

     On syytä uskoa, että nyt käynnissä olevan erikoisoperaation Ukrainassa oli määrä olla samantyyppinen rankaisuretki karatelnaja operatsija kuin aikoinaan Puolan ja Keski-Aasian operaatiot. Mitäpäs noilla ukropeilla oli panna Venäjän, suurvallan huippumoderneja aseita vastaan. Ei kun kurittamaan!

     Tilanne, jossa toinen vain lyö ja toinen ottaa vastaan, on tyypillinen kurittajan ja kuritettavan suhde. Mikäli sellaista taas kuviteltiin, jouduttiin katkerasti katumaan. Ne ihmeaseet, joita Venäjä on viimeiset kymmenen vuotta hehkuttanut, ovat olleet yhtä tehottomia kuin vanhatkin aseet. Ei suurta maata oteta haltuun muuten, kuin monilukuisen jalkaväen avulla ja loputtomin uhrein.

      Kaiken häpeän kukkuraksi Ukraina on nyt tuhonnut yhden Venäjän arvokkaimmista ja tuhoamiskykyisimmistä yksiköistä, risteilijä Moskvan, jonka taisteluarvon voinee arvioida vastaavan yhtä divisioonaa. Lisäksi vakuutetaan, että temppu tehtiin ihan Ukrainan itse kehittämällä ja rakentamalla aseella. Siinä kuritettiin Venäjän laivastoa oikein kunnolla…

     Mutta yhäkin vallitsee sodassa tietty epäsymmetria: Venäjä toimii koko ajan Ukrainan alueella, mutta Ukraina selvästi kainostelee toimimista Venäjän alueella. Tyhmimmät putinistit ovatkin kauhistelleet niitä pieniä poikkeuksia, joita on tapahtunut: kuinkas sitä nyt noin kehdataan? Kuritettavan ei ole sopivaa irtautua roolistaan, muuten voi vaikkapa sota syttyä…

      Niin, Ukrainan kannalta vieraan maan täysimittainen hyökkäys on varmastikin casus belli. Puheet erikoisoperaatiosta ovat jo kauan olleet pelkkää komediaa, joka ei mene edes tyhmimpiin aivoihin.

     Venäjää on kuitenkin yhä vain karttanut sanan ”sota” käyttöä, sillä hyökkäyssodan aloittamisenhan maan laki kieltää ja määrää sellaisesta jopa 20 vuotta vankeutta. Vankeutta on rutkasti luvassa myös niille, jotka kutsuvat asioita oikeilla nimillään. Nomina sunt odiosa. Orwellilaisempaa ei voisi enää olla.

     Valloittajalle eli nöyryyttäjälle  -pokoritel- on sietämätöntä, ettei uhri nöyrrykään, vaan sen sijaan nöyryyttää kurittajaa. Suurvaltasovinismin elähdyttämälle kansalle tämä on myös myrkkyä ja on selvää, että kostoa vaaditaan. Hyvä yrityshän on mennyt aivan penkin alle ja tehnyt koko suurvallasta naurun aiheen.

     Suurvallan kannalta tämä on harmillista -za deržavu obydno- kuten venäläinen sanonta kuuluu. Pitkän päälle hyökkääjä todennäköisesti voittaa, kuten se voitti talvisodassa, mutta onhan sitä ainakin pahasti höyhennetty. Talvisodassa ei koskaan päästy Suomeen tekemään suurta kuritusoperaatiota, miten käynee Ukrainassa?

      Huumorin ystävän on nyt ainakin pakko nauraa risteilijä Moskvan johdosta esitetylle maljalle:

Venäjän laivastolle! Pohjaan! Ei kilistetä (За русский флот! До дна! Не чокаясь.). Kyseessä on siis sen venäläisen tavan huomiointi, ettei vainajille saa kilistää…

 

      Mutta nyt ollaan vain entistä syvemmällä sodassa. Vitsit sopivat tilanteeseen yhtä huonosti kuin vahingonilo. Vahinko on jo tullut koko Euroopalle ja olisi tehtävä kaikki mahdollinen, ettei siitä tulisi todellinen katastrofi.

 

Lutherin puheet

 

Mainio uskonpuhdistajamme

 

     Pidän Martti Lutheria eräänä historian suurista sankareista. Kaikenkarvaiset suuret murhaajat, jotka ovat sotajoukkoja johtaneet, kalpenevat merkitykseltään sen entisen munkin edessä, joka nousi todistamaan, että se uskonnon nimellä tunnettu hapatus, jonka palveluksessa hän oli ollut, oli suurelta osalta täyttä roskaa.

     Lutheriin voi mielestäni verrata esimerkiksi Solženitsyniä, joka myös oli rohkea taistelija totuuden puolesta valhetta vastaan. Hänen, kuten myös Lutherin urotyötä pidän ennen muuta moraalisena ja vasta toissijaisesti intellektuaalisena.

     Ei Luther uskontoa sellaisenaan lainkaan kieltänyt, mutta kyllä sen hölynpölyn, jota saarnattiin se nimissä.

     Ennen uskonpuhdistusta ja vastauskonpuhdistusta katolisuus oli jo aivan täynnä kaikenkarvaista hölynpölyä, kuten magiaa, jossa usko pyhäinjäännösten ihmeitätekevään voimaan ja aneilla saatavaan sielun pelastamikseen kuului räikeimpiin. Myös koko pyhimysgalleria koostui suurkesi osaksi aivan fiktiivisistä henkilöistä.

     Käytän tässä mainiota suomen kielen sanaa ”uskonpuhdistus”, joka on kantaaottavuudessaan aivan toista luokkaa kuin mitään sanomaton ”reformaatio”, jota oma kirkkomme on alkanut viljellä.

     Vertaisin tätä ilmiötä siihen, miten Itä-Karjalan suomalaiset opetettiin ”puhumaan bolševikkia”, kuten Anna Laakkonen on väitöskirjassaan selostanut.

     ”Reformaatio” ei ota kantaa siihen, oliko tuo tapahtuma edes hyvä asia. Miten jokin kirkko tai suuntaus voisikaan asettua toista paremmaksi ja miksi toinen olisi huonompi, ellei se nyt sitten mene ottamaan tuota uskoa tosissaan. Eihän sellainen kuulu nykypäivään. Nyt uskotaan hyvän tekemiseen ja kansalaisten kukkaronnauhojen alttiiseen avaamiseen kaiken edistyksen hyväksi.

    Mutta olihan Luther joskus myös vihainen kuin ampiainen ja eikö hän sortunutkin jopa ihka oikeaan vihapuheeseen kirjoittaessaan pamflettinsa ”Wider die mörderischen und räuberischen Rotten der Bauern”. Eikös siinä verrata kapinoivia talonpoikia rottiin?

    No ei verrata. Käytetty sana on tosiaankin Rotte eikä Ratte ja se tarkoittaa joukkoa (vrt. venäjän rota). Lutherilla oli hyvät syyt saarnata murhaavia ja polttavia hihhuleita vastaan, sillä he vetosivat herkästi hänen nimeensä, kuten ne Rooman ryöstäjät, jotka halusivat vuonna 1527 huutaa Lutherin paaviksi (vt. sacco di roma - Поиск ).

    Itä-Saksassahan näistä tuon ajan talonpoikaisista rosvoista ja murhamiehistä tietenkin tehtiin suuria edistyksen airuita, mutta he kelpasivat myös Hitlerille, jonka SS-joukoissa muuan divisioona oli nimeltään Florian Geyer, erään kapinoitsijan kunniaksi (ks. Florian Geyer - Wikipedia).

     En tiedä, onko Geyeristä tehty laulu nykymuodossaan mitenkin lähellä alkuperäistä Iks. Видео Bing) mutta sen ihannoima käyttäytyminen sopii hyvinkin natseille ja ansaitsi vain väkivaltaisen kurinpalautuksen, sillä muu ei tuollaiseen tehoa. Muuten olisi koko uskonpuhdistus ollut yhtä saatanan palvontaa.

    Onhan Lutheria syytetty myös antisemitismistä, mutta ei kuitenkaan sentään antisionismista. Sekin kuului aikansa valistumattomaan maailmaan ja pankaamme merkille, että Luther myös varustautui henkisesti turkkilaisvaaraa vastaan, mikä nykyisessä Saksassa olisi hyvin sopimatonta.

     Lutherin virrestä ”Jumala ompi linnamme” tuli suoranainen ”protestanttien Marseljeesi, kuten Heinrich Heine sanoi. Kun asiat voitiin ratkaista vain miekalla, ei auttanut pelkkiin rukouksiin turvautuminen. Silloin olisi perkeleen valta voittanut välittömästi, tuon ajan ilmausta käyttääkseni.

     Mutta Lutherissa oli myös oma joviaalinen puolensa, joka antoi tilaa hänen mainiolle huumorintajulleen. Saksalsien huumorin kokoelmaa on sanottu maailman ohuimmaksi kirjaksi, mutta eräs huumorin muoto on myös se lupsakkuus, Gemütlichkeit, jonka tapaamme Lutherilla.

Sen hedelmistä hieman seuraavassa:

Pöytäpuheiden lumo

 

     Kuten tunnettua, ihmisen psykofyysinen hyvinvointi nousee korkeimmilleen hyvän ruokapöydän äärellä, etenkin mikäli pöydän ympärille on kokoontunut tätä ylentymistä edesauttava seurue. Kuten Samuel Johnson totesi, ravintolanpöytä on inhimillisen onnen valtaistuin, -throne of human felicity.

     Epäilemättä ruoan laadulla on merkitystä. On luultavasti myös hyvä, jos se on myös melko kallista, mikä saa syöjän nauttimaan sitä asianmukaisella hartaudella ja hotkimatta. Liiallinen herkullisuus saattaa toisaalta mahdollisesti suunnata huomiota liikaa hengen maailmasta epäolennaisempiin asioihin.

     Antiikin ajan symposiumit (yhdessä juomiset) ovat kuuluisia, mutta conviviumit (yhdessä syömiset) vähemmän tunnettuja. Joka tapauksessa pelkästään Platonin Pidot antaa hyvän, etten sanoisi ideaalisen kuvan todellisesta symposiumista: juomisesta –jota toki oli hyvin runsaasti- puhutaan vain ohi mennen eikä puhe koskaan eksy mihinkään viinitietouteen tai muuhun epäolennaiseen.

     Ruuasta ei puhuta oikeastaan mitään, mikä oikeastaan tuntuukin hieman pahalta, koska se panee ajattelemaan, että kaikki tuo tyhjään vatsaan latkittu viini ei ole tuottava siunausta.

     Uskon tai ehkä lähinnä toivon kuitenkin, että jokaiselle itse asiassa annettiin haluamansa määrä vuohenjuustoa, leipää ja varmaan myös savulammasta. Näiden yhteisvaikutus oli siis ehkä gastronomisesti yhtä harmoninen kuin oli henkiseltä kannalta se keskustelu, jonka niin hyvin tunnemme.

     Toisaalta keskustelu oli oikeastaan aika seikkailevaa, haastavaa ja säkenöivää. Ehkä ruokakin oli jotakin muuta kuin tavanomaista, ideaalista ja siis hieman tasapaksua haukattavaa (ven. zakuska)? Mutta, kuten Newton sanoi, en tiedä, enkä rupea spekuloimaan (hypotheses non fingo).
Pidot Tornissa vuodelta 1937 aloitti meillä symposiumikirjojen perinteen, joka minusta on nykyään näivettynyt.

     Onhan meillä ilmestynyt useampiakin maailman viisaiden keskustelukirjoja, mutta niistä puuttuu tuo mainittu pöydän henki, eikä koko ateriointia, toden totta, niissä edes mainita. Ehkä kustantaja itse asiassa pitikin keskustelijat nälässä ajatellen, että laiha koira haukkuu paremmin. Sitä paitsi kirjankustannus kuuluukin olevan nyt liiketoimintaa, jossa on kapeat voittomarginaalit…

     Sitä parempi siis liiketoiminnalle, kaiketi. Saattaa olla, että asia ei todista kulttuurin rappiosta, mutta saattaapa se olla toisinkin.

     Jotenkin sellaisesta keskustelusta, jossa vain puhutaan, on taipumus tulla yksipuolista abstraktien asioiden märehtimistä ja jopa henkistä pikajuoksua, jossa yritetään käsitellä asiat tehokkaasti. Uusien ruokalajien odottelu sen sijaan antaa todelliselle symposiumille henkistä tai ehkä aineellista ryhtiä ja se on, poistaa turhan kiireen.

     Kuuluisin pöytäpuheiden kokoelma lienee tohtori Martinus Lutheruksen Pöytäpuheita (Tischreden), jotka tosin ovat monologeja. Joka tapauksessa ne ilmeisesti on kerätty kokoon ruokapöydän ääressä kasvaneista hengen hedelmistä.

     Sellaisina ne edustavat aitoa tämän alan genreä, eivät ajattelijan jotakin yleisöä varten kokoon kyhäämää enemmän tai vähemmän johdonmukaista ja kukaties tarkoitushakuistakin pohdintaa.

     Lutherin esimerkin mukaisesti myös Hitlerin pöytäpuheita (Tischgespräche) on koottu muistiin ja julkaistu. Tämä lienee ollut helppo homma sikäli, että Fyyrerillä oli tapana pitää pitkiä ja tylsiksikin mainittuja monologeja. Myös ne ovat kuitenkin kiinnostavia, sillä Hitlerin persoonallisuus taitaa viime kädessä olla avain hänen ymmärtämiseensä. Se looginen ajattelu kun oli aika heiveröisellä perustalla.

    Mitäpä sanoakaan, tänäkin päivänä maailma on täynnä myös erilaisten kolpakkostrategien löpinää (Stammtischgeschwätz), jonka kuulemisesta kenellekään ei ole enempää iloa kuin hyötyä. Sitäkin korvaamattomampaa on lukea suurten persoonallisuuksien pohdiskelua pöydän ääressä, jossa he saavuttavat tai ainakin voivat saavuttaa sielun ja ruumiin tasapainon.

     Kiukkuiset, nälästä riutuvat skolaarit kylmissä kammioissaan sopivat kirjoittamaan filippiikkejä ja anateemoja. Hyvästä sianpotkasta, oluesta ja viinistä nauttiva vanha pyknikko ja totuudenpuhuja sen sijaan on taho, jolta voimme odottaa enemmän tasapainoista viisautta omaksikin hyödyksemme.

     Ja tosiaankin, Pöytäpuheet on kuultu nimenomaan vanhan Lutherin suusta eikä siis tuon nuorempana kiivasluontoisen munkin tai keski-ikäisenä tarmokkaan taistelijan suusta. On siis syytä pitää odotukset korkealla.

     Koska en tässä viitsi syventyä pidemmälti siihen, miksi Luther vihasi juristeja, viittaan vain siihen, että heidän ammattinsa ei Martinuksen mielestä palvellut Jumalaa vaan rahakukkaroa. Juristi oli Lutherin mielestä joko konna tai aasi ja joka tapauksessa huono kristitty, mutta siitä huolimatta hän toki jätti maallisen regimentin asiat heidän tuomittavakseen.

     Mitäpä muutakaan olisi teologi voinut tehdä menemättä vieraalle alalle, ajatteli Wittenbergin viisas, joka ei vielä ollut kuullut kansalaistottelemattomuuden evankeliumista korkeimpana hurskauden ilmauksena.

     No, hän nyt muutenkin inhosi teeskentelyä, joka hänestä oli saatanallinen asia. Niinpä tekopyhät teeskentelivät (ja väärensivät) uskoa, jumalattomat seremonioita, tyrannit ja desperadot (verwegene Leute) sotaa, hullut hallintoa, taidottomat käsitöitä ja aasit taidetta. Nih.

     Piru hallitsi maailmaa siksi, että se oli sen arvoinen ja tuolla vanhalla vihtahousulla itse asiassa tuntui olevan paljonkin puuhaa tässä maailmassa, arveli Martti-tohtori. On vahinko, että asiasta nykyään kuulee niin vähän kerrottavan, vaikka se kyllä aavistaa.

     Oli vain ymmärrettävää, että maailma ei halunnut tietää totuutta vaan halusi itseään petettävän, mutta sepä juuri olikin ihmisen luonnon mukaista. Hän luonnostaan sekä valehteli, että sieti valhetta.

     Tykkejä, noita ”enemmän kuin raakoja työkaluja, joilla muureja ja kallioita särjettiin”, piti Luther Saatanan keksintönä. Mikäli Aatami (tuo syntinen!) olisi aavistanut, mitä hänen jälkeläisensä vielä keksivät, hän olisi kuollut surusta.

     Myös tuon ajan sotilas –Landsknecht- jonka maine ei kyllä ole koskaan tainnut olla hyvä, sai tuta Lutherin vihaa. Hänen mielestään sotilasta voi verrata savusilakkaan –vaikka silakka jo olisi pilaantunut, voi sen vielä sentään savustaa. Samoin ihminen, joka ei mihinkään muuhun kelvannut, sopi aina vielä sotilaaksi.

     Itse asiassa Luther mietiskeli asuvansa mieluummin turkkilaisten ja tattarien kuin sotilaiden keskuudessa. Jos nuo edelliset hänet tappaisivat, hän ainakin tietäisi, kuka sen teki, turkkilaiset, ristin viholliset. Mutta mitä nämä landsknechtit oikein olivat miehiään?

     Vastaus voisi olla, että he olivat ryöstöllä eläviä ja väkivaltaa työkseen harjoittavaa ainesta, jotka sata vuotta myöhemmin tulisivat tuhoamaan koko Saksan.

     Saksan tulevista onnettomuuksista Luther tunteekin jo näkevänsä enteitä ja arvelee sen olevan ansaittu. Saksalaiset asuivat hyvässä ja vauraassa maassa, mutta he olivat kuin vahva hevonen ilman ratsastajaa. Kelpo ihmiset oli työnnetty syrjään ja heitä halveksittiin. Sen sijaan elettiin sokeudessa ja valheessa.

     Jopa muut kansat halveksivat saksalaisia, italialaiset nimittivät heitä elukoiksi ja englantilaiset ja ranskalaiset pilkkasivat heitä, kuten kyllä kaikkia muitakin. Kun päälle päätteeksi komeetta oli ilmestynyt taivaalle, oli syytä huoleen, katsoi Luther, joka muuten syvästi halveksi astrologiaa taikauskona.

     Mikä olisi tuo Herran rangaistus saksalaisille? Se oli turkkilaisten hyökkäys. 1542 turkkilaiset tunkeutuivat jo Unkariin ja Luther arvioi, että nyt oli saatava voimaa ylhäältä, mikäli mieli torjua uhkaava tuho. Toivo oli pantava hurskaisiin, jotka osaisivat rukoilla. Landsknechteistä ei ollut tulvan patoajaksi.

     Nämä tunnelmathan me tunnemme Lutherin virrestä Jumala ompi linnamme (Ein feste Burg ist unser Gott), joka tosin on jo vuodelta 1528. Sitähän meilläkin on joskus ollut tarvetta laulaa, ellen väärin muista.

     Mutta tämä taitaa viedä jo syrjään itse teemasta. Itse olen käyttänyt mukavan kompaktia vuoden 1960 Reclam-laitosta Tischreden, mutta löytyyhän näitä pöytäpuheita myös suomeksi. Olisipa somaa, jos niitä harrastettaisiin myös kirkkomme piirissä. Sitä paitsi kirja sopii hengeltäänkin paremmin junassa luettavaksi taskupainokseksi kuin pöytäpostillaksi.

     Ehkäpä kirkon piirissä voitaisiin jopa järjestää symposiumeja, joissa yritettäisiin tasapainoisesti, luterilaisittain, keskustella vaikkapa kahden regimentin opista, turkkilaisvaarasta, saatanan toiminnasta maailmassa, aseiden ja sotalaitoksen olemuksesta ja vastaavista asioista ja muista vastaavista asioista.

     Sitten voisi vaikkapa koota puheet kirjaksi, jota tulevat sukupolvet saisivat aikoinaan hämmästellä tai kukaties ihastella. Jos kirja ilmestyisi taskupainoksena, olisin heti valmis ostamaan yhden kappaleen.

 

 

 

 

Pidot Suomessa

 

Tämän olen tainnut jo uusia, mutta itselleni se tuntui taas tuoreelta ja kiinnostavalta ”Tornin pitojen” jälkeen:

 

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Typerä vuosikymmen

 

Typerä vuosikymmen?

 

     Muistoissani 1970-luku loistaa typeryydellään. Tuntuu siltä, että se oli (sit venia verbis!) kiilusilmäisten älykääpiöiden juhlaa, kun mistään ei tarvinnut mitään tietää eikä mitään osata. Ollakseen älykkö riitti, kun vain kehtasi sanoa, että marxismi-leninismin mukaan asia on näin ja näin ja muuan keskuskomitea se sitten käytännössä ratkaisee, miten se juuri tällä hetkellä on tulkittava. Tämä argumentti vei proffiltakin jalat alta ja joku rehellisempi uskalsi sen asian tunnustaakin.

     Ikään kuin tässä ei olisi ollut kylliksi, uskottiin vielä Jan Myrdalin tarinoita kiinalaisesta kylästä, jossa ihmiset olivat vähään tyytyväisiä, onnellisia ja herttaisia kuin taivaan enkelit.

      André Gunder Frank taas kertoi, että takapajuiset maat ovat takapajuisia siksi, että niitä riistetään. Muuten ne ehdottomasti olisivat meidän (siis keiden?) kanssa täsmälleen samalla viivalla.

     Sitten oli vielä tämä Summerhill, joka todisti kaiken auktoriteetin olevan väkivaltaa ja vääryyttä ja kirsikkana kakun päällä Urie Bronfenbrenner kertoi, miten Neuvostoliitossa lapsuudesta oli tullut ihanteellisen onnellista ja tasapainoista. Olihan näillä kaikilla faktojakin puolellaan ja sitäkin enemmän uutuuden viehätystä.

     Miten koko tämä paketti sitten saatiin sovitettua yhteen, olisi ollut kysymys sinänsä, mutta sitä tehtävää ei kukaan ottanut itselleen. Riittihän se, että Utopian mailla asiat ainakin olivat aivan toisin kuin meillä ja paljon paremmin. Meillä ne taas olivat huonosti ja tarvittiin vallankumous, vaikka ei oikein tiedetty millainen ja miksi.

Joka tapauksessa, tuohon aikaan olivat kritiikki ja protesti voimissaan, vaikka koko kansan aineellinen elintaso ja koulutus nousivat aivan ennennäkemätöntä vauhtia. Lieneekin oletettavissa, että juuri tavaton sosiaalisen ja kulttuurisen muutoksen nopeus antoi yleiselle sekopäisyydelle välttämättömän kaikupohjan.

      Oleellista asiassa ei siis suinkaan ollut aineellinen puute, vaan käsitys siitä, että se oli tarpeeton ja nopeasti poistettavissa oleva asiaintila.

     Aina välillä, noita aikoja muistellessa, tulee epätodellinen olo ja tuntee tarvetta lukea vanhoja dokumentteja. Tiedonantaja ja sen pakinoitsija Aleksandrovitsh vakuuttavat pian siitä, että olen muistanut aikakauden typerimmät ilmiöt aivan oikein.

     Ja kyseessähän oli maamme älymystön tärkein aatteellinen julkaisu. Mutta kai maassa vielä silloinkin oli täysijärkisiä? Muutoinhan emme olisi nyt tässä.

     Lahjomaton ja retusoimaton dokumentti ajan johtavan älymystön ajattelusta on vuonna 1972 ilmestynyt, Erno Paasilinnan toimittama Pidot Suomessa, joka jatkoi vuonna 1937 alkanutta maineikasta perinnettä. Siinä kymmenkunta intellektuellia keskusteli muutaman päivän ajan eräistä tuolloin polttaviksi koetuista teemoista.

     Keskustelijat eivät nyt niinkään olleet niin sanottuja kulttuuri-ihmisiä, kuin hallinnon, talouden ja yhteiskuntapolitiikan miehiä. Niihinhän ajan suuret kysymykset liitettiin. Ja yksi nainenkin oli mukana perinteiseen tapaan, näinhän oli ollut jo vuonna 1937.

     Iältään joukko oli vaihtelevaa. Vanhin oli syntynyt vuonna 1905 ja oli omin silmin nähnyt pari vallankumousta. Kyseessä olivat Venäjän vuoden 1917 Helmikuun vallankumous, jonka merkeissä edistykselliset matruusit hukuttivat upseereitaan Eiran rantavesissä ja toinen oli vuoden 1918 kansalaissota, jossa viattomia ja viallisia oli teloitettu oikein sydämen halusta. Sama mies oli myös ollut rintamaupseerina ja vienyt joukkonsa myös saksalaisia vastaan.

     Nuorin oli syntynyt vuonna 1941, joten varsinaiset suuret ikäluokat loistivat joukosta poissaolollaan, mikä ei välttämättä ollut suuri menetys. Keskusteluun osallistuneet edustivat erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä, mutta jankkaajia ja änkyröitä ei mukana näytä olleen.

     Keskustelunaiheita oli kaikkiaan viisi, vaikka lähempi tarkastelu toimittajan mielestä osoittaakin, että oikeastaan niitä oli vain yksi. Merkillepantavaa on, että tunnelma ei toimittajan mukaan ollut yhtä rattoisaa kuin ”ennen”. Osaksi se oli ”manifestoivaa ja osaksi defaitistista. Aika ajoin seuruetta pyyhkäisee viimeisten päivien tunnelma”, arvelee Paasilinna.

     Luonnehdinta on yllättävä, eikä heti aukene lukijalle. On mahdollista, että se heijastaakin pikemmin toimittajan omaa kokemusta kuin yleistä konsensusta.

     Miksi muka keväällä vuonna 1972 olisi oltu pessimistisiä? Jom Kippurin sodasta ja öljykriisistä ei tiedetty vielä mitään. Suhteet Neuvostoliittoon olivat niin vakaat kuin ne vain Kekkosen aikana voivat olla. Vietnamin sota ei sentään koskenut meitä ja neuvottelut vapaakauppasopimuksesta EEC:n kanssa eivät nyt ihan oikeasti ennustaneet Pandoran lippaan avaamista, vaikka asia näyttääkin olleen seurueen suurin akuutti huolenaihe.

     Mutta ehkäpä kaikki tuolloin näytti menevän liian lujaa ja selkärangasta välittyi tunne siitä, ettei niin voinut pitemmän päälle jatkua. Huoli maailman luonnonvarojen riittävyydestä todella tuotiinkin useamman kerran esille. Saastuminen, globalisaatio, ylikansallinen taloudellinen herruus, joka pakottaa ihmiset pois kotiseuduiltaan, voisi vielä tyhjentää koko Suomen, joka oli sen kannalta täysin yhdentekevä asia.

     Muistan kyllä, että Rachel Carsonin Hiljainen kevät oli antanut varoitusmerkkejä maailman luonnonvaroja tuhlaaville ja saastuttaville ihmisille jo 1960-luvun alkupuolella. Joku Nalle Valtiala oli kirjoittanut, että ihminen, joka tuhosi ympäristöään, oli ”mielisairas eläin”. Linkola tunnettiin kaikessa erikoislaatuisuudessaan ja Saimaan kanavassa oli sulutuksessa nähtävissä vaahtovuoria kuin pesuammeessa. Siellä haisikin.

      Huoli ympäristöstä oli todellinen, vaikkeivät nykyaikaiset kulutushelvetit vielä olleet tehneet tuloaan. Kukkurakauppa suurine pakatun makkaran tiskeineen edusti vielä uutta yltäkylläisyyttä. Ensimmäinen amerikkalaistyyppinen automarket oli vasta avattu Leppävaarassa vuonna 1971.

      Mutta verrattuna siihen, mitä tässä maassa oli ollut kymmenen vuotta aikaisemmin, kaikki oli muuttunut tavattoman rajusti.

     Pientalonpoika oli tapettu, muuttanut kaupunkiin tai Ruotsiin. Elintaso oli keskimäärin ainakin tuplaantunut ja säännöstely lopetettu. Nuorison koulutustaso oli noussut tavattomasti, peltoja oli pantu pakettiin, keskiolut vapautettu, sosiaalivakuutus ulottui kaikkiin ja niin edelleen. Vuonna 1955 maassa oli ollut 14000 autoa, 1970-luvun alussa niitä oli 800000.

     Kymmenessä vuodessa maailma oli muuttunut enemmän kuin sitä ennen neljässäkymmenessä. Mikään ei tuntunut pysyvän paikallaan.  Suotta ei Kirjailija todennut, että kymmenessä vuodessa oli tapahtunut muutos, joka tuntui käsittämättömältä ja jota ei olisi voitu ennustaa 1950-luvulla. Puolueitakaan ei enää tuntenut samoiksi kuin ne olivat silloin olleet.

     Keskustelunaiheet olivat Kenen joukoissa seisot eli sitoutumisen ongelmat, Valtakoneisto Suomi, Evoluutio vai revoluutio, Maailmanpolitiikan arkipäivää ja Suomalainen olemassaolo. 

     Jos yrittäisi arvata, mikä oli se  Paasilinnan mainitsema todellisuudessa ainoa teema, josta keskusteltiin, voisi kai sanoa, että se oli tämä Suomalainen olemassaolo.

     Ajatus siitä, että Suomi olisi vain välivaihe, ei ollut tuohon aikaan uusi, vaikka ylikansallista valtaa Suomeen nähden käytettiin vielä kovin vähän eikä maan väestöä vielä suinkaan oltu vaihtamassa. Arvo Puukari oli julkaissut sen nimisen kirjan: Välivaihe Suomi. Talouden kovat lait häämöttivät uhkana tilanteessa, jossa suurin osa Suomen maaseutua oli jo julistettu elinkelvottomaksi ja erittäin nopeasti autioitunut ja metsittymässä.

     Itse asiassa ne teemat, joista keskusteltiin, eivät ole kirjan kiinnostavin asia. Kiinnostavampaa on se, mistä ei edes keskusteltu, mitä ei asetettu kyseenalaiseksi. Kullakin aikakaudella on omat kysymyksensä ja omat varmuutensa ja myös omat sokeat pisteensä, jotka eivät sille paljastu.

     Kysymys sitoutumisesta ei johtanut erityisen kiinnostaviin johtopäätöksiin, vaan ajautui pohdiskeluun maailman luonnonvarojen loppumisesta. Rooman klubin ennustama tuomiopäivä oli aivan nurkan takana: tunnetut öljyvarat kestäisivät neljätoista vuotta. Kauhistuttavia näkymiä kasvun loppumisesta säesti referoitu johtopäätös siitä, että homma kyllä selviäisi, kun tapettaisiin muutama sata miljoonaa ihmistä. Oli opittava orientoitumaan uudelleen jo tämän sukupolven aikana, sanottiin.

     Suomi valtakoneistona ei näyttänytkään keskustelijoista siltä kansanvaltaisuuden mallimaalta ja avoimelta yhteiskunnalta, joka se kansainvälisessä vertailussa oli ollut tai ainakin olisi ansainnut olla jo pari sukupolvea.

       Ansioiden sijasta nousivat räikeinä esille puutteet. Taloudellista valtaa ei ilmeisesti ollut kaikilla yhtä paljon, mikä oli triviaalia, mutta jotkut uskoivat, että se voitiin jakaa kansalle kaikkien yleiseksi tyytyväisyydeksi.

     Sosialistisen järjestelmän paremmuus oli periaatteessa selviö, vaikka tuskin kukaan jaksoi uskoa, että teoria ja käytäntö olivat yksi ja sama. Lainalaisuudet kiehtoivat vanhanaikaisen yksilökeskeisen moralisoinnin sijasta.

      Vallankäyttö ei vaadi vastuuntuntoa, vaan kontrollia, ilmoitti Yhteiskuntatieteilijä…   Kapitalismissakaan ei ihminen, edes kapitalisti itse ollut vapaa markkinoiden lainalaisuuksista, mutta juuri siksi tarvittiin sosialistista vallankumousta: vallan ominaisuuksiin kuului sen jakamattomuus. Näin minäkin taisin ajatella, luulisin.

     Yhtä kaikki, millään ei näköjään saanut kehitettyä sellaista järjestelmää, että ihminen voisi edes kerran kuukaudessa syödä kokolihaa, arveli Tuntiopettaja, jonka näkemys tässä tuskin perustui tilastoihin.

     Sosialistisen järjestelmän etevämmyys näyttää olleen muutaman keskustelijan mielestä ilmeinen. Siellähän kansan kontrolli kohdistui taloudellisenkin vallan käyttöön sekä ylhäältä että alhaalta kertoi Postimestari, mutta ei saanut kaikkia epäileviä Tuomaita vakuutettua.

      Yhteiskuntatieteilijä kaikessa tieteellisyydessään arveli, ettei yksilö edes voinut käyttää valtaa, se vain kanavoitui yksilöiden kautta. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään Tiedonantajan agitaatiokokous ja jopa Sosialisti ilmoitti inhoavansa niitä sosialisteja, jotka väittivät, että sosialismi sellaisenaan ratkaisi kaikki ongelmat.

     Taloudellisten lakien mahdin joka tapauksessa tunnustivat kaikki ja ne näyttivät uhkaavan koko Suomea samanlaisella kehityksellä, joka oli Keski-Euroopassa jo todellisuutta: väki valui jonnekin Ruhrille ja Brysseliin. Suomessa tyhjeni Mikkelin lääni, jolla sentään oli hyvä sijainti ja historiallisia perinteitä. Ostaisivatko saksalaiset autioituvan Suomen?

     Evoluutio vai revoluutio oli kysymys, joka tuon ajan ilmapiirissä oli yhtä väistämätön ja luonnollinen kuin se nykyisen ajan perspektiivistä on typerä ja perverssi. Asiasta alustanut Epäilijä kiinnitti huomiota vähemmistönsuojasäännöksiin, jotka olivat tarkoitetut suojelemaan vähävoimaisia, mutta saattoivat muodostua esteeksi luonnolliselle kehitykselle ja aiheuttaa väkivaltaisia purkauksia. Tässä voisi olla jotakin tuttua myös nyt.

     Vallankumouksia jo nähnyt keskustelija varoitti niiden hallitsemattomuudesta ja sai kannatusta. Oli helppo päästää Barabbas irti, mutta järjestyksen palauttaminen oli jo vaikeampaa, puhumatta tarpeettomista tuhoista.

     Itse asiassa keskustelu vesittyikin pohdiskeluksi siitä, että revoluutio itse asiassa merkitsi vain siirtymistä uudenlaiseen tilanteeseen. Kirjailija vanhana 50-lukulaisena ja Wittgensteinin henkisenä perillisenä vaati jo käsitteiden selkeyttämistä, mitäpä vallankumous tarkoittikaan ihan todellisena, käytännössä?

     Joka tapauksessa melkoinen konsensus näytti vallitsevan siitä, että sosialistisissa maissa oli etenkin työläisten tyytyväisyys suurta. Jopa Epäilijä oli tästä vakuuttunut sen itse nähtyään. Koettiinhan työ täällä meillä kiroukseksi. Hän kuitenkin myös kysyi, mahtoiko valta sosialistisissa maissa todella kuulua kansalle vai uskoiko se vain niin.

 

     Suomea ei kuitenkaan voinut pitää erityisen epävapaana, olipa juuri ilmestynyt myös markiisi de Saden Justine, kuten keskustelussa todettiin. Olisipa joku ehdottanut tätä vielä kymmenen- viisitoista vuotta sitten…

     Vallankumouksesta ei tietenkään syntynyt mitään muuta konsensusta kuin se, ettei väkivaltaisuuksia kukaan halunnut, mutta keskustelu polveili monissa kiinnostavissa seikoissa, jotka eivät itse aiheeseen kuuluneet.

     Niinpä todettiin, että kirjojen kysyntä oli koko ajan pienenemässä. Kulttuurilehdet kupsahtelivat toinen toisensa perästä.  Itse asiassa lehdistökin oli jo kuollut, arveli Kirjailija. Eipä tämä hyvältä kuulostanut. Teknikko ehdotti jo että koko yhteiskuntaa pitäisi kutsua devolutionääriseksi. Saattaa olla, että tuossa vaiheessa konjakkeja jo oli nautittu useampiakin. Elettiinhän sentään vuotta 1972.

     Maailmanpolitiikan arkipäivää tarkasteltaessa todettiin kommunikaation tavaton nopeutuminen. Se, mikä oli aamulla Yhdysvalloissa, oli puolilta päivin jo Suomessa. Sitä paitsi myös kommunikaatio oli globaalista, kuten kaikki muukin. Suomella saattoi olla maailmassa suurikin rooli aloitteiden tekijänä, mutta ei Suomen muuttaminen maailmaa mullistaisi. Realistinen ulkopoliittinen ajattelu oli tietenkin kaiken järjellisen menon lähtökohta, mutta vielä saattoi uimahallissa törmätä ihmisiin, joiden mielestä ryssä oli ryssä ja Kekkonen oli paska. Puhuja, Perämies ei pelännyt niinkään totaalista ydintuhoa kuin luonnonvarojen ehtymistä. ”Pentti Linkolamainen pessimismi”  pilkisti taas tässäkin.

     Sosialistin mielestä demokratia USA:n käsissä oli pelkkää ilveilyä. Itse asiassa kolme suurta, USA, Neuvostoliitto ja Kiina taistelivat keskenään maailmanvallasta.

     Mutta saattoiko jopa sosialistinen maa olla imperialistinen? Perämies totesi, ettei Romania pitänyt siitä taloudellisesta roolista, joka sille oli koetettu antaa. Ideologialla havaittiin joka tapauksessa varsin yleisesti olevan myönteisiä ominaisuuksia. Kiinassa se oli poistanut nälän, totesi Postimestari…

     Ja olihan myös Neuvostoliitossa poistunut valtava määrä ongelmia, mutta oli kyllä muuallakin. Ratkaisua ei oikein löydetty siihen, oliko nälkä Neuvostoliitossa poistunut ideologian ansiosta vai siitä huolimatta. 1900-luvun suurimmat ja jopa maailmanhistorian suurimmat organisoidut nälänhädät eivät kuuluneet keskustelijoiden perustietoihin, vaikka Populisti yritti siihen suuntaan todistella, turhaan.

     Postimestarin mielestä USA:n rikkaus perustui muun maailman riistoon, mutta asiasta ei oikein saatu mitään konkreettista näyttöä. Sen talouskin oli sentään melkein autarkkinen. Taloudelllinen integraatio herätti myös Suomen osalta kysymyksiä: pitäisikö integroitua itään vai länteen? Itä oli tietenkin meistä tavattomasti edellä, kun siellä suunnitelmia tehtiin jopa vuoteen 1990 saakka, meillä vallitsi anarkismi... Toisaalta SEV:in kanssa kauppamme oli vain 20% koko määrästä.

     Hieman outoa toki oli se, että meillä pidettiin tärkeinä keskustelunaiheina vaikkapa USA:n neekerikysymystä tai asuntokysymystä, kun taas leningradilaisten asuntoneliömetrit eivät kiinnostaneet.

     Merkittävä uusi ilmiö oli Euroopan uusi liikkuva proletariaatti, joka puolikielisenä oli uudenlaista alaluokkaa. Ruotsissakin oli jo 300000 suomalaista, joiden kohtalona oli vielä toisessakin polvessa olla toisen luokan kansalaisia.

     Mutta Ruotsissa osattiin ainakin pitää oman maan ja sen teollisuuden puolia. Suomessa kartellivirasto ja muut yksitotiset virkamiehet jaksoivat ahkeroida oman teollisuuden kilpailijoiden puolesta ja omaa maataan vastaan. EEC-asiassa etuoikeutetut piirit pelastivat oman Suomensa ja myivät enemmistön Suomen.

     Jotakin pyhää sentään oli, YYA-sopimus. Epäilijä, entinen rintamaupseeri, joka oli johtanut 3500 sotilastaan saksalaisia vastaan, oli varma siitä, että sopimusta noudatettaisiin, olipa se toinen, sitä loukkaava osapuoli kuka tahansa.

     Viimeinen keskustelunaihe oli Suomalainen olemassaolo. Kannattaa muistaa, että nykyisessä mielessä Suomi ei tuolloin ollut lainkaan kansainvälistynyt. Kieliä osattiin huonosti, tilauslennot etelään olivat vasta alkaneet ja ulkomaalaisia täällä asui tuskin lainkaan.

     Mutta merkit olivat ilmassa. Tuntiopettaja oli lukenut tiedepoliittisia ohjelmia, joissa toistuivat tutkijavaihto, kansainväliset virikkeet ja niin edelleen. Tutijat eivät tarvinneet tätä maata, vaan tekivät meriittitutkimusta. Älymystöporukka eli enää vain osittain Suomessa.

     Toki Suomessa oli hyviä asioita. Talouspoliitikon mukaan niitä olivat ruisleipä, kylmä maito, lenkkimakkara ja Urho Kaleva Kekkonen. Ei tarvinnut olla kuin kaksi viikkoa ulkomailla, kun näitä alkoi kaivata. Ja, kuten toisaalla todettiin, olihan Suomessa naisten asema parempi kuin missään muualla, Neuvostoliittoa lukuun ottamatta.

     Neuvostoliitossa myös huolehdittiin vähemmistökansoista ja siinä oli Talouspoliitikon mielestä menty ehkä jopa liian pitkälle, mutta kyseessähän oli leniniläinen periaate. Miksi jotkut ostjakit ja vogulit saivat oman kielioppinsa, kun niille olisi voitu opettaa suoraan venäjää?

     Mutta suomalaisten määräkin oli romahtamassa. Synnytysten määrä väheni ja olisi vuonna 1980 vain yhdeksäsosa siitä mitä vuonna 1960. Väestön määrä oli absoluuttisesti vähenemässä ja se söi myös talouskasvun. Kansan häviämisen uhka oli konkreettinen, vaikka vauhti oli aluksi pieni.

     Kulttuuri oli myös vaarassa. Suomen huomattiin myös olevan Euroopan amerikkalaisin maa, joskin sen henkinen ilmasto muistutti Itä-Saksaa, sieltähän se oli peräisin luterilaisuuskin. Amerikkalaisuus tuli meille myös suoraan, Kalle Anttila oli lainannut sieltä hallimyymälän idean ja firmat lähettivät nykyään uuden miehen aina Amerikkaan opiskelemaan.

     Ja näin puhuttiin maassa, jossa suurin osa väestöä oli saanut televisioon katsottavakseen vasta noin kymmenen vuotta aiemmin…

     Joka tapauksessa uusi tilanne vaati entistä enemmän kielitaitoa. Talouspoliitikko oli valmis poistamaan ruotsin ja ottamaan englannin kaikille ensimmäiseksi kieleksi. Tosin peruskoulukaan ei ollut vielä toteutunut, vaan vasta alkamassa Lapissa.

     Aaltoileva keskustelu ajautui lopulta naisen asemaan. Tuntiopettaja, jota kai vakiintuneen tavan mukaisesti pitäisi nimittää joukon ainoaksi mieheksi, ennusti, että 1970-luvulla jo tulisi entistä selvemmin näkymään se, että naiset ne soutivat ja miehet istuivat perätuhdolla ja vihelsivät.

     Ilmeisesti tuo tuleva asiaintila oli onnellinen, sillä Tuntiopettajan käsityksen mukaan naiset ”eivät puukota toisiaan, eivätkä miehiään, eivätkä lapsiaan koskaan”. Elettiin siis vuotta 1972.

     Siunatuksi lopuksi hän toivoi, ”ettei vain tule sellaista 1980-lukua, että tällaiset pidot kokoontuisivat uudestaan”.

Tämä oli ilmeinen kirjallinen loppukiekaisu, joka suotta lässähdytti hyvin kiinnostavan, joskin sekavan keskustelun.

     Luulenpa, että juuri nyt olisi tilausta samanlaiselle keskustelukirjalle, jossa eri mielipidesuuntien edustajat saisivat kaikessa rauhassa puhua suunsa puhtaaksi siitä, miten maan ja maailman asiat nyt näkevät.

      Sillä, kuten Paasilinna kirjan alkusanoissa toteaa: ”Monivaiheinen keskustelu näyttää vastustamattomasti kaivavan esiin todellisen kuvan aikakaudesta ja keskustelijoiden asenteista. Se tekee sen tahattomasti keskustelijoista riippumatta. Kuva on paljon todellisempi kuin se kuva, joka keskustelussa pyritään antamaan. Sanat ovat siis petollisia käyttää, keskustelukirjojen tekeminen on vaarallista”.

     Hatunnosto kaikkien tuon sarjan keskustelukirjojen vaaroja uhmanneille keskustelijoille. Vuosikymmenet voivat olla ja yleensä omalla tavallaan ovat typeriä, vaikka ihmiset eivät sitä varsinaisesti olisi. Tämä kannattaa aina muistaa ja miettiä, millä tavalla meidän oma vuosikymmenemme tulee olemaan typerä seuraavien aikakausien silmissä ja mitä toisaalta kenties luetaan sen ansioiksi.

 

Äylmystö ja maailma vähän ennen kyyneleitä

 

Tornin teemoja

 

Pidot Tornissa. Faktotum Yrjö Kivimies. K.J. Gummerus 1937, 340 s.

 

     Kun nyt sattuivat nuo ”Tornin pidot” taas käteen, piti lukea koko kirjakin uudelleen. Siitähän olen kirjoittanut 13 vuotta sitten (ks. Vihavainen: Haun tornin pidot tulokset ), eivätkä muistikuvat ole kauttaaltaan tarkkoja.

     Tästä kirjasta tuli sittemmin klassikko ja sen jälkeen ovat ilmestyneet (”Toiset pidot Tornissa”, ”Pidot Aulangolla”, ”Pidot Suomessa” ja pari muutakin (ks. Vihavainen: Haun pidot aulangolla tulokset).

     Olen lukenut useimmat, mutta ne ensimmäiset pidot ovat kyllä parhaat. Se on keskustelijoiden ja varmaan myös teemoja valinneen ja puhetta johtaneen ”factotumin” ansiota. Se on kirja, jossa ei vatvota ajankohtaisia teemoja sellaisina, kuin ne lehdissä esitetään, vaan pyritään syvemmälle.

      Myös keskustelijoiden valmius vakavasti pohtia itselleen vieraitakin argumentteja ansaitsee kaiken kiitoksen. Enpä luule, että vastaavaa henkistä avoimuutta olisi helppo löytää tämän päivän Suomesta, jossa keskusteluin älyllinen taso yleensä nopeasti lähestyy nollaa ja omien näkemysten kannalta hankala argumentti korkeintaan kuitataan jollakin puujalkavitsillä, ellei sitten pöyristytä.

    ” Tornin pitojen” esipuheessa nostetaan esikuviksi niin Platonin Symposion, Samuel Johnsonin keskustekut Jams Boswellin kuvaamina kuin jopa Baldassare Castiglionen ”Hovimiehen” heijastama keskustelun taso.

     Tornin keskustelijat esiintyvät salanimillä, joista useimmat selviävät netistä (ks. Pidot Tornissa – Wikipedia). Kaikkia nimiä siellä ei ole, mutta esimerkiksi” Rouva Tohtori”, toinen seurueen naisista, oli Elsa Enäjärvi-Haavio, joka oli oleskellut myös Englannissa ja kirjoittanut aiheesta kirjankin (ks. Vihavainen: Haun lontoo sata vuotta sitten tulokset ).

     Seurueen kokoonpano vaihteli jonkin verran aiheesta riippuen. Aihepiirejä olivat kulttuuriorientaation (”Kulttuurimme kompassineula”) lisäksi ”Suomalaisen kansanluonteen myytti”, ”Taaksepäinkatsova kulttuuri”, ”Kirjallisuutta ja kirjallisuutta”, ”Sairas sielu terveessä ruumiissa” ja ”Henkien taistelu”. Viimemaintussa oli alustajana ”Radikaali” (Matti Kurjensari), ja siinä nostetaan esille myös AKS, ääriliikkeiden sosiaalinen tausta ja vuosi 1918.

     On kiinnostavaa havaita, että seurue yksimielisesti hyväksyi sen kannan, ettei kansanluonne ole periytyvä, vaan kulttuurinen asia. Eräässä myöhemmässä yhteydessä mainitaankin tuo tunnettu tieto, jonka mukaan venäläisissä olisi suomalaista perimää yli 50 prosettia (Kljutševski 1800-luvulla: 80%). Kuitenkin kansanluonne, mentaliteetti, on aivan erilainen.

     Kansanluonteella ei kannata selittää ainakaan kansanluonnetta, kuten meille 1960-luvulla sosiologiaa opiskelleille teroitettiin. Veli Verkon tutkimukset suomalaisesta viinapäästä esitettiin silloin varoittavina esimerkkeinä.

     Samoja asioita Tornin seuruekin pohtii ja löytää paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Merkille pantava on Konservatiivin (Yrjö Kivimies) johtopäätös, jonka mukaan suomalaiset eivät ole mitään soturikansa ja että ilmeisesti he ovat erityisen heikkoja juuri puolustussodassa.

     Suomalainen kansanluonne todetaan epäilemättä kirjalliseksi luomukseksi sellaisena, kuin se yleisesti tunnetaan. Joka tapauksessa esimerkiksi amerikansuomalaisia koskevista tilastoista voidaan tehdä kiintoisia päätelmiä. Rikoksia he tekivät vähän, mutta sen sijaan johtivat ylivoimaisesti juopumuspidätysten tilastoa. Se oli kuin olympialaisten tulosluettelosta

     Suomalaisten käyttäytyminen ulkomailla oli tunnettua (jokohan tämä pitäisi nykynuorisolle selittää?). Suomalaisilla oli taipumus etsiä vikoja itsestään ja niitä kyllä löydettiinkin. Sillanpään, Lehtosen ja Kiannon teokset olivat itsekritiikkiä, jossa korjattiin runebergilaista ihannekuvaa.

     Kaiken kaikkiaan Suomen ja suomalaisen yhteiskunnan kuva jää ankeaksi: porvaristomme suuri vika on se n raukkamaisuudessa, se kun ei kestä katsoa totuutta silmiin. ”Ihmeellinen köyhyyden merkki” on sekin, ettei ”juuri ole sellaista suomalaista proosaa, josta jäisi jotain jäljelle, kun seitä yritetään kääntää jollekin toiselle kielelle, toteaa Filosofi.

    Näinhän se taitaa olla tänäkin päivänä. Hyvä yritys kaiken kaikkiaan.

     Teemoja keskusteluissa oli paljon, eikä ole mielekästä yrittää niitä kaikkia tässä referoida, sillä useinkaan ei saavutettu yleistä konsensusta. Merkille pantava on joka tapauksessa se tapa, jolla keskustelijat pyrkivät toistensa argumenttien ymmärtämiseen. Tahallisesta väärinymmärtämisestä ei ole ainakaan toimitettuun versioon jäänyt merkkejä.

     Tiede ja tieteellisyys ovat tässä seurassa kunnioitettuja asioita, mutta ei niin kunnioitettuja, ettei suomalaisen tieteen tasoa ja sen aihepiirejä raatsittaisi ruoskia oikein olan takaa. Ns. kansallisissa tieteissä on paneuduttu liikaa toisarvoiseen keräilyyn, jota tuskin edes voi tieteeksi sanoa.

Vain Edvard Westermarck (ks. Vihavainen: Haun westermarck tulokset ) on ryhtynyt tekenään aineistostaan yleisiä johtopäätöksiä, mutta hänkin in tehnyt sen ulkomailla ulkomaisista aineistoista ja on sitä paitsi svekomaani. Ns. kansallisissa tieteissä ei vastaavaa yritystäkään ole näkyvissä.

     Luonnontieteissä maallamme on esittää vain pari nimeä, joista Gustav Komppa ei ihmeekseni tule lainkaan esille, A.I. Virtanen kyllä. Entäpä jos hommattaisiin meille muutama juutalainen luonnontieteilijä ja vaadittaisiin, että heidän on värvättävä apulaisikseen vain suomalaisia? Tuloksena voisi olla huikea tason nousu?

     Kaiken kaikkiaan takaperoinen menneisyyden haikailu, joka on luonut jopa naurettavan ”tuohikulttuurin” käsitteen, on muuan suomalaisten kansallisten tieteiden suuri synti

     Mitä tieteellisyyteen muualla tulee, saa saksalainen nykysuuntaus madonluvut Pessimistiltä (Jussi Teljo). Saksassa on menty siihen, että ”tiede ei ole tiedettä, vaan se on uskontoa, se on mystiikkaa,  kansallista tarkoituksenmukaisuutta… tiede on samassa asemassa kuin keskiajalla”.

     Syvähenkinen ajattelu oli Saksassa pannaan julistettu, kuten Pessimisti toteaa ja ilman sitä ollaan kulttuurisesti hukassa. Kirjailija (Tatu Vaaskivi) näkee ilmiön spengleriläisittäin kulttuurin lopun oireena. Dosentti (Martti Haavio) puhuu ”Antikulttuurin mustekalasta”.

     Konservatiivin (Yrjö Kivimies) mielestä Saksa on kuitenkin vain ”mauton” mistä on vielä pitkä matka Venäjän hulluinuoneeseen.

     Kriitikko (Kaarlo Marjanen) sentään kehuu Venäjää siitä, että siellä suoritetaan parhaillaan maailmanhistoriallinen koe: ”Se on loistava koe. Meidän täytyy sitä seurata aivan puolueettomalla innostuksella ja iloiten, jos siellä päästään positiivisiin saavutuksiin. Ja iloiten siitä, että jokin toinen kansa nöyrän eläimen lailla on alistunut ottamaan osalleen kokeeseen kuuluvan rääkkäyksen”.

     Konservatiivi (Yyrjö Kivimies) arvioi, että usko on kulttuurin vastakohta: ”Usko on massoja varten ja massat ovat aina raakalaisia”. Nimenomaan uskoa saarnattiin niin Saksasta uin Venäjältä käsin ja seurueessa sai laajaa kannatusta se ajatus että Saksa ja Venäjä vielä löisivät kättä toisilleen. Niin samasta puusta veistettyjä ne olivat. Vain Kulttuurimatkailija (Olavi Paavolainen) yritti hieman kainosti esiintyä niin Saksan kuin Neuvostoliiton puolustajana.

     Mitä vuoteen 1918 tulee, huomataan hämmästyen, että tuosta sodasta käytetään jo nimitystä ”kansalaissota”. Vielä vuoteen 1928 saakka se ei olisi tullut edes mieleen.

     Mitä itse sodassa tapahtui, ei ole ihan selvää, mutta terrorin, myös valkoisen, tosiasia tunnustetaan periaatteessa. Todetaan, että uhrien määräksi ilmoitetaan ulkomailla jopa 30000.

     Kun Winston Churchill ”Aftermath”-teoksessaan mainitsee Suomen valkoisen terrorin ”samaan hengenvetoon itäisten naapuriemme toimeenpaneman teurastuksen kanssa se kuitenkin on jo Konservatiivin mielestä ”sikamaista”.

     Havaitaan, ettei Suomessa enempää punaisten kuin valkoistenkaan puolella tunnusteta oman puolen harjoittaneen minkäänlaista terroria. Kumma kyllä, vaatimusta asian tutkimiseksi ei kuitenkaan esitetä. Sen aikahan tuki vasta 1960-luvulla ja asia lykkääntymisen syytä kannattaa pohtia.

     Kirjassa keskustellaan myös aika pitkästi koululaitoksesta ja uuden sivistyneistön räjähdysmäisesti kasvaneesta määrästä, mihin tietenkin liittyy tason lasku. Koulussa on paljon korjattavaa, esimrkiksi kielten opetuksessa, jossa keskitytään vain kääntämiseen. Enää ei sivistyneistöllä ole natiiveja kotiopettajia eivätkä kaikki voi ostaa kalliita Linguaphone-levyjä tai tehdä pitkiä opintomatkoja. Tulos on, ettei sivistyneistä enää osaa kieliä.

      Opetuksessa on myös paljon ulkolukua. Itsenäistä ajattelua pikemmin masennetaan kuin rohkaistaan. Suuntaus parempaan on kuitenkin jo näkyvissä.

     Erikoiselta tuntuu, että yhteiskouluja ei vieläkään pidetä minään itsestään selvyytenä, vaikka niiden puolesta esitetään myös kiintoisia argumentteja. Lyseoissa vallitsee sen sijaan toverihenki, jollaista ei voida ajatella syntyvän yhteiskouluissa eikä edes tyttölyseoissa.

      Tämän kirjan lukeminen uudelleen oli varsin palkitsevaa ja voin suositella sitä kaikille lähihistoriasta kiinnostuneille. Keskustelijoiden joukkohan ei edusta mitään pienoiskuvaa mistään, tai korkeintaan sitoutumattoman älymystön huippukerroksesta.

     Mitään yksisilmäisyyttä sen piirissä ei kuitenkaan voi havaita ja luulen, että olisi varsin vaativa tehtävä saada meidän päivinämme kutsuttua koolle vastaavan tasoinen ryhmä keskustelemaan aikakautemme suurista kysymyksistä ja Suomen paikasta maailmassa.

      Minusta sitä kannattaisi kuitenkin yrittää. On vain löydettävä oikeat henkilöt ja ne eivät ole niitä samoja, jotka televisiossa hölöttävät yleisön viihdyttämiseksi.

     Ehkä parempaa sentään voisi löytyä? Rima on korkealla, jos tämä kirja asetetaan esikuvaksi.

Muuan unelma, joka petti

 

Suomi ja Englannin agonia

 

     Helsingissä toimi 1930-luvulla -ja toiminee yhäkin- keskustelukerho nimeltä ”Kesäyliopisto”. Se kokosi piiriinsä kansallista älymystöä Kekkosesta ja Vilkunasta Martti Haavioon ja L.A. Puntilaan. ”Kesäyliopiston” henki oli vahvasti suomenmielinen ja estofiilinen, mutta ei puoluepoliittisesti sitoutunut.

     Luultavasti moni yhä kuvittelee, tutkimuksista (ks. Vihavainen: Haun muuan sitkeä myytti tulokset ) huolimatta, että Saksa olisi ollut 1930-luvulla jonkinlainen suomalaisen älymystön tai yleensä Suomen esikuvamaa. Itse asiassa se oli hyvin epäsuosittu ja suomalainen lehdistö kritisoi sitä niin rajusti, että se herätti itsensä Führerin suuttumuksen.

     Mutta mikä maa sitten oli tuohon aikaan maamme kulttuurinen esikuva? Kansallinen kulttuuri oli toki arvossaan, mutta maailmankulttuurin arvostettavimmat saavutukset oli sentään etsittävä ulkomailta.

     ”Kesäyliopisto” järjesti vuonna 1937 monipäiväisen seminaarin uudessa hotelli Tornissa ja kutsui mukaan pari kerhon ulkopuolistakin henkilöä, jotta myös vasemmistoliberaalinen suuntaus pääsisi kylliksi kuuluviin. Tarkoituksena oli selvittää Suomen kulttuurista asemaa maailmassa.

     Näin syntyi vielä samana vuonna ilmestynyt ja Gummeruksen julkaisema kokoomateos ”Pidot Tornissa” (ks. Vihavainen: Haun tornin pidot tulokset ).

     Keskustelijoiden piirissä vallitsi huomattava yksimielisyys siitä, että nykyinen Saksa ja Venäjä olisivat Suomelle mahdottomia esikuvia. Ranskakaan ei ollut enää entisensä ja Skandinavian maat olivat pieniä ja muutenkin kovasti esillä.

     Yhdysvallat ei kulttuurisena esikuvana tullut lainkaan esille, vaikka siellä asui ylivoimaisesti suurin suomalainen kolonia ulkomailla. Syykin on ilmeinen. Amerikkalainen viihde ja bisnes tunnettiin liiankin hyvin, mutta sen kulttuuria tuskin kukaan piti esikuvallisena edes itse Yhdysvalloissa. Ja toki kielimuuri oli korkea.

     Sen sijaan ”vain Englannissa” tuntui monen mielestä olevan ”henkisiä sukulaisia”, vaikka sen ”hirmuaseman” maailmanvaltana ei voinut enää katsoa olevan kestävällä pohjalla. Englannin erikoispiirteisiin näytti vaikuttavan kelttiläinen aines, joka erotti sen germaanisista kansoista.

     Suomalaisten ja englantilaisten tärkeänä erona oli, että englantilaiset olivat jo niin kauan olleet ”kulttuurin auringonpaahteessa” Heillä oli veressään myös tuo kuuluisa ”cant” -englantilainen tekopyhyys, joka paradoksaalisesti teki heistä vapaita miehiä.

     Se merkitsi sitä, että ”minun on lupa tehdä itsekseni mitä hyvänsä niin kauan uin en loukkaa toisten vapautta tehdä ja tuntea itsekseen mitä hyvänsä. Siis suurin mahdollinen määrä individualismia (ja kulttuuri-ihmisen on pakko olla individualisti…”

     Tässä olikin englantilaisen mentaliteetin ratkaiseva ero saksalaiseen. Muuan keskustelija oli ollut Saksassa opintomatkalla ja kyllästynyt ainaiseen muodolliseen jäykkyyteen ja laumahenkeen.

     Kerran hän huomasi joukossa erään nuorukaisen, joka tuntui olevan koko tämän touhun ulkopuolella. ”Kun sitten kuulin, että he alkoivat solkata tuota merkillistä kieltä, jota ihailen…olin kuin kotonani… Englanti teki sen vapaaksi. Tuntui kuin olisi päässyt kasarmista merelle”.

     Keskustelun edetessä mainittiin myös mahdollisuus anglomanian leviämisestä Suomeen, jossa tosin kouluissa opetettava ruotsi ja etenkin saksa söivät mahdollisuutta opiskella englantia.

     Mahdollista toki myös oli, mettä meillä silloin ryhdyttäisiin matkimaan englantilaisuuden varjopuolia, ”ei tajuta, että englantilainen voi vaaratta olla vailla sivistystä, koska hänellä on veressään kulttuuria”, pohdiskeli muuan keskustelija. Ilmeisesti hän tarkoitti kohteliaisuutta ja herrasmiesmäisyyttä.

     Aldous Huxley oli keskustelijoille tuttu, kuten myös se ”lowbrow”-suuntaus, joka ilmeni englantilaisessa viihdekirjallisuudessa ja Englannissa opiskelleet ”puu- ja konepojat” olivat tuoneet tullessaan myös sellaisen käsityksen, että gentlemannille riittää ”hobbyksi urheilu”.

     Englanti koettiin siis useimmilla tahoilla sopivaksi esikuvaksi ja orientaatiokohteeksi suomalaisille, mutta ei sitä sokeasti ihailtu. Joka tapauksessa kansojemme mentaliteetissa ja nimenomaan individualismin arvostuksessa nähtiin yhtyeisiä piirteitä.

     Itse lisäisin niihin terveen järjen, common sense, mitä yleisesti onkin korostettu. Niin ranskalaiselle kuin saksalaiselle hengelle, venäläisestä totalitarismista puhumatta oli ominaista eksyminen hulluihin johtopäätöksiin, jonne hämäriin tai sitten liiankin selkeisiin periaatteisiin sitoutuneiden filosofien ajattelu yritti väistämättä johdattaa.

     Sellaisen vastapainona oli tervejärkisyys, joka pysytteli tukevasti maan pinnalla. Suomessa sen pohjana oli talonpoikaisuus, Englannissa taas bisnes ja tottumus asioimiseen mitä erilaisimpien kansojen ja heimojen kanssa.

     Nykyinen Englanti on kaukana 1930-luvun edeltäjästään. Tätä kehitystä, joka on koko ajan kiihtynyt  1960-luvulta lähtien on ansiokkaasti analysoinut Roger Scruton (ks. Vihavainen: Haun england, my england tulokset ).

     Se maaninen mentaliteetti, joka hylkää terveen järjen ja hirttäytyy sen sijaan abstraktiin juristeriaan, on nyttemmin päässyt vallitsevaksi myös Englannissa, kun sen todellinen mallimaa tähän saakka oli ollut Saksa, jota koko muu järkensä säilyttänyt maailma oli saattanut kauhistella (vrt. Vihavainen: Haun sievistelevät hupsut tulokset sekä Vihavainen: Haun sananvapaus hupenee tulokset).

     Kun Englanti nyt kieltää suomalaisia parlamentaarikkoja astumasta kamaralleen edes transitlennolla, perusteluna heidän ns. ”vihapuheesta” saamansa tuomiot, ollaan jo saavuttu sille absurdiuden asteelle, joka oli 1930-luvulla mahdollinen vain Hitlerin Saksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa.

     Kulttuurinen orientaatio Englantiin, jota 1930-luvulla lähinnä kaihoisasti haikailtiin, alkoi todella heti toisen maailmansodan jälkeen ja laajeni heti käsittämään myös Yhdysvallat, joka aktiivisesti pyrki hankkimaan kulttuurilleen adepteja muun muassa ASLA-stipendien avulla.

     Vielä pitkään katsottiin sivistyneinä itseään pitävissä piireissä, ettei Yhdysvalloissa ollut mitään mainitsemisen arvoista kulttuuria, mutta vähitellen sellainen lakkasikin kiinnostamasta massoja, joille alettiin tarjota valtavina annoksina lowbrow-massakulttuuria, ensin televisioon ja sitten internetin välityksellä. Samaan aikaan koko ajatus korkeakulttuurin erityisestä arvosta hiipui pois.

     Yhdysvalloissa nykyään hallitseva poliittinen suuntaus on pitkälti reaktiota siihen terveestä järjestä irtautumiseen, jolla yliopistojen humanistisista tiedekunnista lähtöisin oleva, ranskalaisperäinen älyllinen hölynpöly alkoi syövyttää koko yhteiskuntaa.

     Trumpin ja koko MAGA-ilmiön amerikkalaisuus ja poukkoileva politiikka on kuitenkin lähinnä erottanut maan niin Euroopasta, kuin yleensäkin sivistyneestä maailmasta. Se muistuttaa pikemmin sairaskertomusta kuin vakavasti otettavaa kulttuurista käännettä.

     Suomessa anglosaksinen kulttuuriorientaatio on ollut  vallalla jo kokonaisen ihmisiän, eikä sitä ole mahdollista noin vain muuksi muuttaa.

     Onnettomuutemme on, että länsimaisen sivilisaation agonia, joka aluksi näytti keskittyvän Saksaan ja Ranskaan, näyttää nyt saaneen valtaansa myös Englannin.

     Olemme anglosaksisen kulttuurin tai sivilisaation kanssa henkisesti naimisissa, mutta se, mikä meitä siihen ennen yhdisti eli individualismi, tervejärkisyys ja reilun pelin henki, alkavat olla sielläkin jo menneisyyden jäänteitä, joita lähinnä hävetään.

      Uusi maailmamme on anti-individualistinen ja orwellilainen. Ainakin Englannissa oli joku, joka ymmärsi asian jo kahdeksan vuosikymmentä sitten. Ehkä siellä yhä löytyy jokunen individualisti, joka uskaltaa ajatella omilla aivoillaan, mutta pystyvätkö he mitään muuttamaan?