perjantai 16. huhtikuuta 2021

Aikansa kuvaa

 

Romaani siitä ajasta

 

Olli Jalonen, Hotelli eläville. Otava 1983, 235 s.

 

Minusta on kiinnostavaa tarkkailla, miten aikakaudet vaihtuvat ja millaisia uutuuksia tulee esille, äkkiä putkahtaen tai vain pikkuhiljaa kehittyen.

Kaunokirjallisuus on hyvä paikka tarkkailla, vaikka ongelmia tuottaa sen fiktiivisyys. Useinhan romaanitkit sijoittuvat johonkin muuhun aikaan kuin kirjoitushetki, joka yleensä heijastaa jo koettua.

Tämän romaanin väitetään kirjan lööpissä kertovan juuri tästä ajasta, eli siis tarkemmin sanoen neljän vuosikymmenen takaisesta. Vaikka kirjassa näyttääkin olevan paljon aivan fiktiivistä ainesta muun muassa teema valtavan pommisuojan rakentamisesta, ovat sen ihmistyypit kyllä uskottavan ajanmukaisia.

Itse asiassa kirjassa on hyvin vähän sellaisia aineksia, jotka osoittavat, ettei se kuulu vaikkapa tähän meidän nykyiseen aikaamme. Kännyköiden puuttuminen tulee joskus ilmi, mutta luovat henkilöt -jotka käyttävät itsestään juuri tuota nimitystä- työskentelevät kyllä jo tietokoneilla. Tietokoneet eivät ole samanlaisia kuin nykyään, eikä sosiaalista mediaa ole, mutta muuten elämä on ihan, sanoisinko, modernia.

Modernius tässä mielessä koskee työtä, elämäntyyliä ja ihmistyyppejä. 1980-luvun alku oli ajallisesti vielä lähempänä toista maailmansotaa kuin nykyhetkeä. Kulttuurisesti se oli ensin mainitusta jo lähes yhtä kaukana kuin oma aikamme. Tämän kirjan maailma on jo urbaanin asumisen, autoistumisen, kansainvälisten kontaktien, terassiravintoloiden, korvalappustereoiden ja uudenlaisten ruokien ja juomien aikaa.

Päähenkilöt ovat ilmeisiä suurten ikäluokkien tyyppejä ja sisaruspari käväisee vielä lapsuudenkodissaan katsomassa sen rappiota. Mutta irti he sieltä ovat, muissa maailmoissa ja kaukana 1950-luvusta.

Kulttuurin vitkaa voi vuosikymmenen instituutioissa huomata aina joskus: Moskovassa pidetään kansainvälinen kongressi, jonka työkieli on saksa ja naispuolinen uraohjus osaa vielä sen verran vajavaisesti englantia, että on käännättänyt englanniksi jopa oman CV:nsä. Mutta sellainen hänellä nyt joka tapauksessa on.

En oikein tiedä, ovatko kaikki kirjan henkilöiden asenteet tämän meidän aikamme mukaisia ja ilmaiseeko kirjoittaja pöyristymisiään yhtä paljon kuin olisi tehtävä, mikäli kirja ilmestyisi nyt. En ole varma siitäkään, oliko tuohon aikaan ihan välttämätöntä edes ajatella, että kaikkien kirjallistenkin henkilöiden asenteiden pitää olla tietynlaisia, joko hyviä tai varoittavia esimerkkejä. Näinhän oli aiemmin laita 1800-luvun lopun pikku kirjasissa, joita markkinoilta ostettiin ja sama taitaa olla tilanne nykyäänkin. Aikamoisia tyyppejä sieltä löytyy.

Muuan kirja, joka tekstissä useaan kertaan mainitaan, pisti joka tapauksessa silmääni ja se kyllä onkin sangen merkittävä, kuten myös tekijänsä.

Kyseessä on Fritz Kahnin teos Sukupuolielämämme. Alkuteos Unser Geschlechtsleben -ein Führer und Berater für jedermann, ilmestyi Zürichissä vuonna 1937.

Tekijä oli juutalainen, joka oli muuttanut Lähi-Itään ja jatkoi sitten myöhemmin Amerikkaan. Hän oli jo 1920-luvulla kirjoittanut suuren, viisiosaisen teoksen Ihmisen elämä. Das Leben des Menschen. Häntä pidettiin todellisena tietokirjoittamisen ihmeenä. Sukupuolielämä oli hänen erikoisalansa sikäli, että hän oli kulutukseltaan gynekologi.

Kahn kertoo itse kirjan alkusanoissa, että hänen motiivinsa teoksen kirjoittamiseen olivat kokemus ja sääli. Tiedon puute tuolla elintärkeällä alalla oli kaikissa länsimaissa suuri ja muualla tilanne lienee ollut vielä huonompi. Koska koko aihepiiristä puhumistakin yleensä pidettiin epämoraalisena ja tämän kirjan tekijä sitä paitsi oli suorastaan profiloitunut juutalaiseksi, kirja tietenkin kiellettiin heti Saksassa.

Suomessa se kuitenkin julkaistiin vuonna 1945 ja hankittiin minunkin kotiini suunnilleen kymmenen vuotta myöhemmin. Varmuuden vuoksi sitä säilytettiin lukkojen takana, mutta sain sen tietenkin käsiini ja olin sangen imponoitu etenkin sen laadukkaista värikuvista, joissa esitettiin ihmisen elinten halkileikkauksia.

Kerran yllätin äitini salin puolelta lukemasta jotakin outoa kirjaa. Hän kätki sen välittömästi, mutta asiasta kysyttynä väitti, että kyseessä oli poliittinen kirja nimeltä Kukkia sosialisteille. Äitivainaa oli varsin nokkela ja sävelsi tämänkin mielestäni hyvin lahjakkaasti.

Juuri tähän aikaan olivat myös ilmestyneet Poika Tuomisen Kremlin kellot ja Sirpin ja vasaran tie, jotka ymmärrettiin arkaluontoisiksi kirjoiksi ja jotka minä tietenkin myös heti ahmin. Siinä mielessä tuo poliittinen teema oli hyvä keksintö.

Siihen aikaan henkilökohtaista ei kuitenkaan pidetty poliittisena, vaan sen vastakohtana.

Joka tapauksessa Jalosen romaanin uudenaikainen naistyyppi, jota olisi kai parasta kutsua nimellä bitch, ellei suomenkielistä vastinetta löydy (riivinrauta ei ihan käy), on erittäin kiinnostunut Kahnin kirjasta ja raahaa tuota varsin painavaa opusta jopa mukaansa seminaarimatkalle Moskovaan.

Kaikesta päätellen Kahn on hänelle suuri auktoriteetti, jonka hän haluaa väitöskirjassaan ainakin osittain kumota. Kahnin kuvaukset miehen ja naisen luonnollisesta sukupuolierosta ja sen merkityksestä ovat klassisia: nainen on ennen muuta sukupuoliolento, jonka tärkein tehtävä on suvun jatkaminen. Siihen liittyy myös lasten hoivaaminen. Niinpä nainen psyykkisesti on lähempänä lasta kuin mies. Mies on luonnostaan saalistaja ja nainen on hänen tärkein saaliinsa. Näistä lähtökohdista voidaan ymmärtää koko yhteiskunta ja mikäli ne unohdetaan, ei siitä ymmärretä mitään.

Kappaleen viimeinen lause ei ole Kahnilta vaan minulta.

Itse asiassa ei ole selvää, hyväksykö vai hylkääkö kirjan riivinrauta nämä näkemykset, ainakin hän pyrkii niitä parantelemaan. Hän on kyllä hyvin seksuaalinen ja jopa kiimainen olento ja myös kolminkertainen äiti, mutta nämä roolit voi aina sysätä syrjään, kun oma ura kutsuu. Abortti on läpihuutojuttu.

Kirja on aika hajanainen ja siinä on useita teemoja. Jalonen nousikin pinnalle novellistina ja se puoli taitaa tässäkin tunkea etualalle. Teemat ovat ehkä turhankin raflaavia ja pelkkä ihmiskuvaus ajan nykyaikaisesta miljööstä olisi voinut kantaa pitemmälle. Ihan kelpo kirjahan tämäkin on.

torstai 15. huhtikuuta 2021

Espanjan maa oli punainen

 

Asian puolesta tappamassa

 

Ernest Hemingway, Kenelle kellot soivat. Suomentanut Tauno Tainio. Tammi 1954 (1940), 451 s.

 

Tämä Hemingwayn kirja on ilmestynyt vuonna 1940 ja mahdollisesti se tarkoittaa sitä, että sen kirjoittaja olisi jo kuullut talvisodasta. Joka tapauksessa hän tiesi, että Neuvostoliitto ja Saksa olivat solmineet hyökkäämättömyyssopimuksen, jota voi halutessaan kutsua liitoksikin. Kovin maireita olivat toverit toisilleen ja hyötyivät yhteistyöstä.

Ajoitus on sikäli tärkeä, että Espanjan sisällissodassa Neuvostoliitolla oli keskeinen rooli tasavaltalaisten tukijana. Francon eli kapinallisten puolella taas olivat Saksa ja Italia. Lisäksi oli epälukuinen määrä noita kansainvälisiä vapaaehtoisia, jollainen Hemingwaykin oli.

Mutta Espanjan sodan loputtua suurpoliittinen konstellaatio kääntyikin pian päälaelleen. Stalin ei enää ollutkaan Hitlerin vihollinen, pois se! Lähimenneisyyden muistelemisen on täytynyt aiheuttaa kummallisia ajatuksia. Kenen etua tässä oikein olikaan ajettu ja kenen vahingoksi?

Espanjassa Hemingway tutustui Martha Gellhorniin, joka toimi kirjeenvaihtajana myös Suomen talvisodassa. He menivät naimisiin vuonna 1940. Liitto ei ollut kovin pitkä, kuten arvata saattaa.

Tässä romaanissa suurpoliittiset kehykset ovat näkyvissä lähinnä vain parissa loppuluvussa. Pääosa kirjaa kertoo guerillasta eli pikkusodasta, jota suomessa on kutsuttu sissisodaksi. Sana šiši tunnetaan myös vanhassa venäjän kielessä. Lieneekö se alun perin suomalainen, en tiedä. Espanjassa puhuttiin näköjään tuohon aikaan usein venäläisittäin partisaaneista eikä guerilleroista.

Joka tapauksessa sissisodan luonne on aina erityisen raaka, mikä selittänee ainakin osaltaan siihen ymmärtämättömän nuorison keskuudessa aina kohdistunutta romantisointia. Vankien ottaminen olisi sissisodassa yhtä mieletöntä kuin vihollisen päästäminen elävänä pakoon. Sissit ovat nimenomaan tappajia ja tuholaisia ja heihin myös suhtaudutaan sen mukaisesti.

Hemingwayn suhde tappamiseen ja kuolemaan on huomionarvoinen. On selvää, että siihen liittyy jotakin hänen kannaltaan olennaista ja suorastaan pyhää. Jos joutuisin selittämään asiaa, vertaisin hänen pohdintojaan Erich Frommin teoksessaan Hyvän ja pahan välillä kuvaamaan fasistiseksi ja nekrofiiliseksi nimitettyyn persoonallisuustyyppiin.

Joka tapauksessa kirjan sankari taistelee hyvän puolella pahaa vastaan, kuten kaikissa sodissa ja kaikilla rintamilla on yleisenä tapana. Tässä tapauksessa hänen fasisminsa on väriltään punaista.

Olisi kiinnostavaa yrittää kuvitella Hemingwaytä tai siis tuota hänen sankariaan vastaavaan rooliin Suomen kansalaissodassa. Entäpä jos hän olisikin toiminut punaisten ”pommarina" vaikkapa Savossa tai ollut anarkistikomppanian mukana rintamalla? Olisiko jotakin olennaista kirjassa pitänyt muuttaa?

Tämä tietenkin riippuu siitä, mitä pidetään olennaisena. Minun ymmärtääkseni olennaista poliittisen kehyskertomuksen kannalta on se, että kansainvälinen dynamiittimies pääsee räjäyttämään erään sillan, mutta kirjan kannalta keskeistä on, että hän pääsee tilanteisiin, joissa on tarjolla hengenvaara ja joissa on oikeus ja velvollisuuskin tappaa.

Hemingway ei suotta ollut suuri härkätaistelun aficionado. Tätä instituutiota hän piti erittäin espanjalaisena ja luulen, että hän olisi ollut erittäin pettynyt, mikäli olisi elänyt nykyaikaan, jolloin tämä eläinrääkkäyksen laji alkaa Espanjassakin olla jo varsin epäsuosittu. Hemingwaylle siihen liittyvä tappaminen ja hengenvaara kuitenkin olivat suorastaan uskonnollista mystiikkaa.

 Vastaava outo kuolemankulttihan löytyy tähän aikaan myös D.H. Lawrencelta, joka näyttää sukulaissielulta myös seksuaalisen mystiikan alalla.

Tässäkin kirjassa on tietenkin myös vahva seksuaalinen teema, puhumattakaan alkoholista, joka tosin sissien luolissa on enimmäkseen punaviiniä. Viski ja absintti ovat kuitenkin vahvasti mielessä ja jonkin verran myös läsnä. Luulen, että se on tunnelman kannalta välttämätöntä. Tragedia, johon kirja huipentuu, saa pisteeksi i:n päälle sen, ettei sankari löydä taskumattiaan.

Espanjalaiset ovat ihmeellinen kansa, jota kirjoittaja toisaalta ihailee ja välillä taas kiroilee. Sen ihmeellisyys näyttää hyvin suuressa määrin liittyvän sen maalaisväestön alkeelliseen elämäntapaan. Köyhyys ja lukutaidottomuus olivat eksotiikkaa, joka kiehtoi.

Siitä puheenollen, sosiaalinen ja kulttuurinen muutos Espanjassa on 1900-luvun toisella puoliskolla ollut niin valtava, että sille vetää tuskin vertoja edes Suomen suuri harppaus. Meillä se ainakin tapahtui hieman aiemmin ja niinpä saatoimme jo 1960-luvulla lentää Espanjaan lomailemaan ja nauttimaan köyhän kantaväestön tarjoamista halvoista palveluista. Se hyödytti suuresti molempia osapuolia. Kiitoksia vain!

Sisällissota oli luultavasti huonoin mahdollinen tapa saada aikaan tuota edistystä, jota jo 1930-luvulla osattiin kaivata mutta siihen uskottiin sitäkin lujemmin. Sissien joukossa oli tyyppejä, jotka hekumoivat vastustajan raatelemisesta ja sen veressä kahlaamisesta. Ihmisen alhaisimmat vaistot pääsivät pinnalle, mutta entäs sitten? Ehkäpä se kuuluikin asiaan ja ehkäpä maailmanhistoriallinen kehitys sosialismiin vaatii juuri sitä? Kyllä Leninillä on tätä tukevia näkemyksiä.

Olipa asia kuinka tahansa, osapuolet kostavat aina kärsimänsä loukkaukset. Ehkäpä nimenomaan loukkaukset ovatkin pahempia kuin itse tappaminen? Siltä usein näyttää.

Mieleen jäävä kohta on selostus siitä, miten paikallinen sissipäällikkö tapattaa kaksikymmentä paikallista fasistia panemalla paikallisen väestön pieksämään nämä kuoliaaksi puimavarstoilla. Humalaisen roskaväen toimeenpanema näytelmä on niin irvokas, että päällikkö saa siitä suorastaan vammauttavan trauman.

Entäpä espanjalaisten uskonnollisuus, jota on yleensä pidetty legendaarisena? Kummallista kyllä, kirjailijan mielestä sitä ei oikeastaan edes ole. Kyseessä on vain taikausko. Tosin myös sissit lukevat joskus pitkiä rukouslitanioita ja myös kiroilevat kaikkien pyhien nimeen.

Kirjassa todella kiroillaan aivan hillittömästi ja kirjailija arveleekin, että siltä kannalta espanja on maailman ilmaisuvoimaisin kieli. Hyvin usein kiroukset liittyvät ihmisten vanhempiin ja heidän maitonsa häpäisemiseen.

Kun kiroilu kuitenkin tapahtuu espanjaksi, se tuskin lienee aiheuttanut suuria ongelmia sensuurin kanssa. Muistakaamme, että ennen sotia koko maailmassa tuskin oli maata, jossa oli mahdollista rankaisematta julkaista mitä tahansa seksiin ja muuhun säädyttömyyteen liittyvää.

Aika erikoinen ratkaisu on, että kirjassa on hyvin usein espanjalaisia sanoja ja jopa lauseita. Epäilemättä se antaa sille paikallisväriä ja tuskin erityisemmin haittaa ymmärrettävyyttä. Nykyään tällainen taitaa joka tapauksessa olla aika harvinaista.

Espanjan sisällissota, johon tarina liittyy, oli tietenkin myös osa suurpolitiikkaa. Madridissa oli taisteluja johtamassa niin venäläisiä kuin muitakin ulkomaalaisia, muiden muassa suurta kuuluisuutta nauttinut André Marty, jolle oli kirjan mukaan jopa nimetty traktoritehdas Neuvostoliitossa. Siitä en ole huomannut tietoja, mutta telakka ainakin oli.

Tämä komissaarina toiminut mies näyttää olleen täydellinen typerys ja raakalainen, joka tapatti satoja omia miehiä, joita epäili vihollisen agenteiksi. Kirjassa häntä nimitetään hulluksi ja vain vaivoin saadaan guerillerojen lähetti pelastettua hänen kynsistään.

Tapaus on tietenkin fiktiivinen, mutta toki tuon ajan sisällissodan näyttämöillä saatiin yhä uudelleen nähdä absurdeja näytelmiä, kun kuppikunnat raatelivat toisiaan. POUM:in tapaus tunnetaan erityisen hyvin George Orwellin muistelmista (Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=katalonia ).

Espanjan sisällissota saatiin sitten onnelliseen päätökseen ainakin sikäli, että se saatiin päättymään. Epäilemättä se kaikkine seurauksineen hidastutti maan kehitystä. Yritys nopeuttaa sitä radikaalisti sosialismin avulla olisi voinut kyllä olla vieläkin vahingollisempi, mutta emmehän me voi tässä asiassa kokeita tehdä.

Erilaisille seikkailijoille, naiiveille kiihkoilijoille ja vain sotahulluille tuon ajan Espanja joka tapauksessa tarjosi kaivatun toimintakentän. Olihan siellä meikäläisiäkin, kuinkas muuten.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Pääkirjoitusskandaali

 

Mielensäpahoittajien protesti

 

 

Suuri laatulehtemme julkaisi viikko sitten pääkirjoituksen, jonka johdosta moni pahoitti mielensä. Seurauksena oli kuulemma satoja twitter-kommentteja ja monenlaista muutakin. Facebookissa moni poseerasi norsun irvistystä kuvaavilla emojeilla.

Mielensä pahoittaminen nyt ei sinänsä ole uutisen arvoinen asia. Itse asiassa koko nykykulttuurin etujoukko on perinteisesti pyrkinyt juuri siihen, että hallitsevan porvarillisen kulttuurin kannattajat pahoittaisivat mielensä. Näiden ohella siihen saavat aihetta erilaiset ikäloput ja muutkin juntit vanhentuneine asenteineen.

Tämä asetelmahan on jo vanha, ja jo vahvasti institutionalisoitunut. Älymystö pilkkaa yhä työkseen niitä, jotka maksavat sen ylläpidon. 1800-luvulla asiasta käytettiin nimitystä épatage. Tuon ajan älymystön asenteet oli peritty aatelistolta, joka eli talonpoikaiston kustannuksella ja halveksi sitä sydämensä pohjasta.

Nyt mieltä pahoitettiin kuitenkin jo aivan väärissä piireissä. Koko asetelma olikin käännetty ylösalaisin. Hyvä etteivät jo rahvaan syvät rivit päässeet päällepäsmäreiksi, mukana myös tietyn puolueen kannattajia. Ei näin!

Asenteiden ja mielipiteiden arvottaminen ja erityisesti niiden halveksiminen on ajan mittaan institutionalisoitunut tiettyjen ryhmien oikeudeksi ja jopa lähes perinnölliseksi oikeudeksi. Mielensä

pahoittaminen taas on sen toisen osapuolen asiaankuuluvana osana. Tätä vaatii jo yhteiskunnan kehityksen dynamiikka. Terävän kritiikin on aina päästävä suomimaan itsekylläistä porvarillista typeryyttä, olipa kyse sitten taiteesta tai yhteiskunnallisista arvoista, jopa arvopohjasta. Tällöin kuvaan tulevat myös sosiaalitieteet ja yhteiskunnan ymmärtäminen.

Käytännönläheisissä piireissä syntyy helposti monia kysymyksiä tämän, sinänsä arvovaltaisen näkemyksen johdosta. Ne instituutiot, jotka enimmäkseen älymystön ulkopuolelle sijoittuva veronmaksaja kustantaa, saattavat joka tapauksessa joskus hoitaa tehtävänsä huonommin ja joskus paremmin. Erittäin arkaluontoinen on kysymys siitä, kenellä voisi olla oikeus kritisoida noita kriitikoita.

Selvää joka tapauksessa on, ettei itsesäätely aina toimi. Yhdysvalloissa on viime aikoina saatu nähdä outoja näytelmiä, kun opiskeleva nuoriso, jonka pitäisi olla siellä oppimassa eikä määräilemässä, on usein ryhtynyt erilaisiin poliittisiin ja tieteenulkopuolisiin voimatoimiin tehdäkseen laitostensa toiminnasta mielensä mukaista.

Samaa olemme sen jälkeen tietysti saaneet nähdä omassakin maassamme, jossa lähinnä maaniseksi luonnehdittava anteeksipyytelykulttuuri ja ”turvallisia tiloja” vaativa sensuurihenki ovat todella saaneet vaikutusvaltaa instituutioiden toiminnassa.

Kuten on pakko todeta, tässä ei kyseessä ole ollut mikään autonomisen tieteen itsesäätelyyn viittaava toiminta, vaan sen sijaan avoimesti poliittinen eli viime kädessä virkavallan säätelemään pakkoon tähtäävä toiminta, jonka avulla älyllistä debattia on haluttu kieltää ja korvata annettujen totuuksien julistamisella.

Vastaavanlaista avoimesti poliittista toimintaa maamme korkeakouluissa esiintyi 1970-luvulla, jolloin totalitaarista diktatuuria palvelevat tahot harjoittivat mielipideterroria jopa suoranaisella auktorisoimattomalla väkivallalla uhaten.

Suuri laatulehtemme, joka on yleensä suhtautunut älymystön yhteiskunnalliseen tehtävään suurella ymmärtämyksellä ja jopa hartaudella, kirjoitti nyt sitten aiheesta kriittisen pääkirjoituksen, jonka konkreettisena aiheena oli erään akateemisen opettajan muistelmateos, joka kertoi 1970-luvun tilanteesta.

Sen kuvaamiin ilmiöihin verrattiin nyt nykyisiä ylilyöntejä, joiden keskiössä on, kuten todetaan, niin sanottu intersektionaalinen ideologia, joka haastaa miehisinä, valkoisina ja länsimaisina pidetyt ajatusmallit.

Yhtäläisyydet 1970-luvun tilanteeseen ovat niin ilmeisiä, ettei niitä kannata erikseen toistella. Rakenteellisesti älyllisen kritiikin torjuva, hengeltään totalitaarinen ideologia hylkää perusteidensa arvostelemisen eikä pidä sellaista edes mahdollisena. Älyllisten ja luonteeltaan universaalisten argumenttien sijasta se operoi rodun, sukupuolen ja kansallisuuden käsitteillä.

Vastaavastihan myös aikoinaan nostettiin järjen argumenttien yläpuolelle milloin luokkatietoisuus, milloin rotuvaisto.

Kyseisen pääkirjoituksen laatija viitasi pariin itsestäänselvyyteen, kuten siihen, että edettäessä luonnontieteellisiltä aloilta yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille, lisääntyy ideologian merkitys samalla kuin empirian merkitys vähenee.

Lehti haastatteli sittemmin, vesilasimyrskyn noustua, eri alojen tutkijoita, jotka parhaansa mukaan torjuivat tieteisiinsä mahdollisesti kohdistuvia epäilyksiä. Tämä oli toki aivan asian vierestä. On aivan yhtä turha selittää, ettei ihmistieteiden välttämättä tarvitse olla politisoituneita kuin että rodulla ei Yhdysvaltain politiikassa ole eikä voikaan olla mitään merkitystä, koska sellaisia ei ihmiskunnan piirissä edes ole.

Periaatteessa yliopistot voivat ja niiden tuleekin olla kiinnostuneita kaikista maailman asioista, alkaen ihmissyöjien rituaaleista ja feministisistä ja muistakin noitamenoista ja päätyen korkeampaan matematiikkaan ja fysiikkaan. Tämä merkitsee monien erilaisten tutkimusmenetelmien ja tiedonintressien hyväksymistä.

Jotkut tiedonalat, kuten lainoppi, on yksinkertaisesti tarkoitettu palvelemaan yhteiskuntaa eivätkä ne muodosta tieteellistä tutkimuskohdetta samassa mielessä kuin vaikkapa luonnontieteet. Vastaavasti sen niin sanotuille tutkimustuloksille ei myöskään voida antaa samanlaista ehdotonta auktoriteettia, vaikka laki sinänsä onkin pidettävä kunniassa, että yhteiskunta toimisi. Soveltavilla aloilla on toki oma olemassaolon oikeutuksensa, mutta jokaisella tieteellä on myös omat rajoituksensa, turha sanoakaan.

Mitä yhteiskuntatieteisiin tulee, olemme jo kaukana Auguste Comten esittämästä tiedonihanteesta savoir pour prévoir pour pouvoir prévenir, vaikka asia taitaa yhä kummitella ihmisten mielessä. Ennustaminen ei niiden piirissä yksinkertaisesti ole mahdollista sen enempää kuin vuoden sääennusteen tekeminen. Useissa luonnontieteissä kyky ennustaa on sen sijaan oikean tiedon ehdoton kriteeri.

On ilmeistä, että hesarin haastattelemat tutkijat ovat huolissaan tieteen arvovallasta ja heidän sietääkin olla. Mikäli jokin intersektionaalinen feminismi yrittää ratsastaa yleisellä tieteellisyyden arvovallalla, se kyntää aivan vieraalla hevosella. Politiikka ei ole tiedettä, vaan tahdon asia. Tämä seikka, joka seuraa jo ns. Humen giljotiinista, olisi aina syytä pitää kirkkaana mielessä, kun keskustelu sivuaa tiedettä ja politiikkaa.

Se ongelma, johon hesarin paljon huomiota saanut pääkirjoitus viittasi, koski nimenomaan tieteen ulkopuolisten tahojen tunkeutumista poliittisine ja siis epätieteellisine argumentteineen akateemiseen maailmaan. Tieteen ja politiikan sotkeminen toisiinsa on tänä päivänä aivan yhtä vahingollista kuin se oli 1970-luvulla.

Olisi erittäin lapsellista ja hyväuskoista selittää, ettei tässä nyt ole mitään ongelmaa, kun akateeminen itsesäätely ilman muuta aina korjaa kaikki ylilyönnit. Meillä ei tosin olla yhtä pitkällä kuin Amerikassa, jossa politiikka ja epä-älyllinen retoriikka ovat jo usein jyränneet rationaaliset argumentit ja suorastaan estäneet toisinajattelijoita tuomasta näkemyksiään esille.

Valmiutta tällaiseen on kuitenkin myös meillä jo selvästi havaittavissa. On hyvä, että asia nostetaan esille ja on ymmärrettävää, että tietyt tahot ovat sen johdosta nousseet takajaloilleen. Kalikka näyttää kalahtaneen ja ilmeisesti juuri lehdistön tehtävänä on heitellä niitä aina silloin tällöin.