Paholaisen kasvot
Karamazovin veljeksissä Dostojevski
pani Ivanin, kapinoivan totuuden etsijän keskustelemaan paholaisen kanssa.
Minulla ei nyt ole kirjaa
käytettävissä, mutta muistele, ettei piru ollut suinkaan niin musta kuin oli tapana
kuvitella. Tämänhän venäläinen sananparsikin vahvistaa. Itse asiassa kyseessä
oli aika tavallinen, hieman nukkavierusti pukeutunut keski-ikäinen mies, jonka
suusta ei suinkaan tullut tulta ja tulikiveä, vaan aivan arkipäiväistä
argumentointia.
Luulen, että tämä kuvaus oli paljon
vaikuttavampi nykyihmiselle (ja paljoltahan me olemme Dostojevskin aikalaisia),
kuin jotkut ikonien tai Hieronymus Boschin sarvipäät.
Se, joka on vieraillut
psykedelisten rohtojen maailmassa, tunnistaa varmaankin myös kaikenkarvaiset
khimairat osaksi todellisuutta, mutta meidän muiden kokemuspiiri on yleensä
ahtaampi, unia lukuun ottamatta.
Ilmestyskirjassa puhutaan saatanan
lähettämästä antikristuksesta ja pedosta, ovatko nämä samoja asioita, on epäselvää.
Joka tapauksessa peto kuvataan kammottavaksi monipäiseksi hirviöksi, joka ei
mitenkään muistuttanut ihmistä.
Siitä huolimatta sen inkarnaatiota on
vuosisatojen mittaan etsitty eri henkilöistä. Dmitri Merežkovskin
trilogia Kristus ja Antikristus, joka on aivan syyttä unohdettu, tarjoaa
esimerkeiksi sekä Julianus Luopion että Pietari I:n (Suuren).
Aikanaan hyvin moni piti Napoleonia
Ilmestyskirjan petona, niin myös meidänkin kuninkaamme Kustaa IV Adolf.
Napoleon on tietenkin aivan ihmisen näköinen, mutta voitiinhan raamatun kuvaus
pedosta ymmärtää myös vertauskuvalliseksi.
Meilläkin aikoinaan hyvin tunnettu
ja nykyisten vallanpitäjien suuresti arvostama maalari Ilja Glazunov on
maalannut diptyykin, jossa ovat rinnakkain Kristus ja Antikristus. Ero niiden
välillä on niin pieni, että sitä saa tosissaan etsiä.
Tällaista kirjoitin nähtyäni
tuoreeltaan nuo kuvat Moskovan Glazunov-museossa, joka on kaupungin keskeisimmällä
paikalla sijaitseva suuri rakennus:
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
Kristus ja antikristus
Jeesusta on ollut tapana nimittää Kristukseksi
(kr. Khristos), mikä tarkoittaa messiasta(herra). Oikeastaan
se on vain yksi hänen rooleistaan, jos näin uskaltaisi maallikkona sanoa. Hristos
Pantokrator eli kaikkivaltias messias/herra on kaiketi
identiteetiltään kuitenkin sama kuin jouluna syntynyt Jeesus-lapsi ja ristillä
kärsivä, rikollisena tuomittu onneton uhrilammas.
Siinähän sitä on mysteeriä jota ei ehkä kannata pilata
filosofisilla saivarteluilla, joita tästäkin asiasta on varmaan
hyllykilometrejä kirjoitettu. Vai riittäisikö sentään jokunen kymmenen metriä
tai vähemmän? Ihmiskunnan historiahan on kovin rajallinen.
Näihin asioihin voi uskoakseni halutessaan tutustua
ihan vain uudesta testamentista tarvitsematta uppoutua kirkolliskokousten
pohdintoihin, mikä kyllä saattaisi olla antoisaa.
Mieleen vain sattui tulemaan sellainenkin termi
kuin antikristus eli vastakristus (ja myös sijaiskristus),
joka kuulemma on oikean kristuksen tulemisen edellä nostava taisteluun kaikki
Jumalan vastaiset voimat, mutta kärsivä sitten tappion. Antikristus on
samaistettu ilmestyskirjan petoon ja silläkin on joskus selitetty olevan
kolminainen olemus.
Kristus ja antikristus on myös Dmitri Merežkovskin satakunta vuotta
sitten ilmestyneen trilogian nimi. Sitä voin suositella. Mielestäni erityisesti
Pietari Suuresta (aikoinaan antikristukseksi julistetusta) kertova nide on kovin
vaikuttava.
Mutta miltähän tuollainen antikristus mahtaisi
näyttää? Pietarin tapauksessa hän muistutti kansan mielestä kissaa ajettuaan
partansa, viiksiä lukuun ottamatta.
Näin hiljattain asiasta Ilja Glazunovin tulkinnan.
Huomiotani kiinnitti, että kaksi vierekkäin olevaa Kristuksen kuvaa näytti
aluksi aivan samanlaisilta.
Vasta tarkemmin katsoen erot paljastuivat. Kasvojen
muoto ja piirteet olivat lähes identtiset, mutta hiuksenhienot erot alkoivat
tarkemmin katsoen tuntua sitäkin suuremmilta.
Kristuksella oli heleän siniset silmät, mutta
antikristuksella ruskeat. Molempien päätä ympäröi kehä, mutta kun se
Kristuksella oli uskon symboleilla kirjattu sädekehä, oli sen sisällä
antikristuksella pentagrammi ja pedon luku 666.
Kristuksen kasvot myös säteilivät valoa, kun taas
antikristuksen kasvot pysyivät tummina. Identtisistä kaksosista kuitenkin
näytti olevan kysymys. Kuvaa voi katsoa googlaamalla христ и антихрист.
Minusta kuva oli aika kiinnostava. Antikristus ei
suinkaan ollut mikään leijonan ja käärmeen sekasikiö, jolla oli inhottava
ulkoinen hahmo.
Itse asiassa sen hahmo oli varsin kunnioitettavan
näköinen, joskin tarkemmin katsoen sen ilme ehkä oli hieman kylmä ja tyly. Ei
kuitenkaan enempää kuin kenellä tahansa kadunmiehellä, ainakin meillä päin
nykyään.
Ei siis mitään sellaista, josta tulisi heti mieleen
sanoa: ”Tää on paha!” Normaalin kansalaisen näköinen miesoletettu henkilö.
Mieleen tuli Dostojevskin Karamazovin veljeksissä esiintyvä paholainen, joka
keskusteli Ivanin kanssa.
Muistini mukaan tuo hahmo oli normaalin kadunmiehen
näköinen, joskin hieman nukkavierusti pukeutunut, kaikessa olennaisessa ainakin
ulkoisesti siis tavallinen keski-ikäinen mies (miksi muuten mies?).
Meidän aikanammehan esitetään toinen toistaan
koomisempia paholaishahmoja, joilla lapsia pelotellaan ja joilla he keikailevat
ja leikkivät. On Lordia, Madonnaa ja ties mitä
pompöösiä hahmoa.
Mutta ehkäpä antikristus todella olikin tuo hillitty
keski-ikäinen mies, hyvin säädyllisen näköinen ja komeakin? Mikä hänessä
silloin olisi saatanallista? Eikö kyseessä päinvastoin ole sen ihmisyyden
edustaja, jota kirkoissammekin joka päivä palvotaan korkeimpana olentona?
Ehkä tässä voisi juuri olla tuon Glazunovin hahmon
olemus. Hänhän on vain ihminen, mutta haluaa olla Kristuksen eli Jumalan
sijainen.
Kyse on siis ihmisjumalasta, josta
Dostojevski muuten paljon puhuu. Ihminen oli ottanut Jumalan roolin. Kristus
sen sijaan oli jumalihminen, Jumala, joka paradoksaalisesti oli
tupossa miehessä saanut inhimillisen hahmon.
En itse ole uskovainen ja totean, että tämä asia
kiinnostaa minua vain kulturologina. Uskooko aikakautemme ihmiseen ihmisjumalan
merkityksessä? Mikä ero asialla olisi, mikäli sen sijaan uskottaisiin
jumalihmiseen.
Uskominen tässä tapauksessa mielestäni tarkoittaa
tietyn asian korottamista ihanteeksi. Ja ihannehan voi vanhan käsityksen mukaan
olla idoli eli epäjumala tai sitten se oikea.
Glazunovin antikristus näyttäisi olevan hillitysti
itsekylläinen ja itsekeskeinen. Kun se edustaa ihmisyyttä ilman jumaluutta se
aivan ilmeisesti ja itsestään selvästi katsoo olevansa myös oikeutettu
ylpeyteen ja jopa rajattomaan sellaiseen.
Aikakautemme kannalta tämä lieneekin ainoa mahdollinen
ratkaisu. Kukapa voisi tulla tuomitsemaan ihmistä ja hänen itselleen
asettamiaan päämääriä tai itsestään löytämiään haluja? А судьи кто?, kukas se tuomitsee,
olisi Glazunov voinut kirjoittaa antikristuksen retorisen kysymyksen.
Jumalihmisen mysteeri sen sijaan on niin käsittämätön,
että jokainen apukoululainen pystyy suhtautumaan siihen ironisesti. ja niin
tekeekin.
Mitä muuta tarina Jumalan tulosta ihmishahmoon voisi
tälle kulttuurille juuri nyt antaa kuin naurettavan jeesustelijan hahmon, johon
voimme ounastella ihmisten joskus projisioineen toiveitaan ja pelkojaan. Nythän
ne hännystelevät muhamettilaisuutta ja saavat siitä hurskaus kiksinsä,
kuinkas muuten? Кому судить?
Ketä nykyään oikeastaan edes järkyttää tarina
ristiinnaulitsemisesta? Koko ajatus kolmikymenvuotiaan miehen
synnittömyydestäkin on niin korni, ettei se ketään jaksa vakavalla naamalla
kiinnostaa.
Mikäli ristiinnaulittu sen sijaan olisi vaikkapa
koiranpentu, olisi maailmanlaajuinen sensaatio valmis ja jokainen
oikeinajatteleva ottaisi empatiavarastonsa viimeisetkin rippeet käyttöön.
Vähänkö maailmassa on väärin tuomittuja ja
rangaistuja? Miten yksi nuori mies voisi maailmaa mullistaa? Miksi hän sitä
paitsi on mies?
Jos ja kun jeesustelu on myös omalle
aikakaudellemme olennaisen tyypillistä toimintaa, ei meidän varmaankaan kannata
etsiä sen juuria Kristuksesta, jumalihmisestä. Ei täällä mitään mysteerejä
tarvita ja ihmisjumala riittää hyvin, koska se on alalla ainoa mahdollinen.
Glazunovin antikristus-hahmo varmasti viihtyy täällä
kuin kotonaan. Saahan se joka päivä osakseen runsasta kunnioitusta. Goethen
Mefistofeleen hahmo lienee olennaisesti sama. Kuka hän oikeastaan olikaan?
Ich bin der Geist, der stets verneint!
Und das mit Recht; denn alles, was entsteht,
Ist wert, daß es zugrunde geht;
Drum besser wär's, daß nichts entstünde.
So ist denn alles, was ihr Sünde,
Zerstörung, kurz, das Böse nennt,
Mein eigentliches Element.
Siis kaiken kieltävä henki, josta lyhyesti voisi
käyttää myös nihilismin nimeä.
Kun nyt mystiikkaan mentiin, niin
pannaan yksin häpein tähän vanha blogi, joka kertoo Vladimir Solovjovista (ei sama
kuin tuo TV-juontaja):
lauantai 27. tammikuuta 2018
Merkillinen mies Saimaalla
Vuonna 1900 kuollut Vladimir Solovjov
oli muuan noita kummallisia hahmoja, joita Venäjän hopeakaudella ilmaantui kuin
sieniä sateella. Aikanaan hän oli hyvin ihailtu ja vaikutusvaltainen.
Mystikoille on sallittua olla
ristiriitainen ja sitä Solovjov todella oli ainakin asiaan vihkiytymättömän
mielestä. Hän oli hurskas ortodoksi ja samaan aikaan ekumenian kannattaja,
askeesin julistaja, joka samaan aikaan selitti jumalallisen prinsiipin tulevan
kohdattavaksi konkreettiseen naiseen kohdistuvan lihallisen rakkauden kautta ja
niin edelleen.
Yleensä muistetaan myös mainita,
että hän, samoin kuin Dmitri Merežkovski, kannatti teokratiaa, mutta ei nyt
sentään ihan suoraviivaisesti. Tunnustan heti, etten väitä ymmärtäväni
Solovjovin ajattelua enkä ole edes lukenut hänen kirjojaan. Mystikolle kokemus
on se olennainen, ellei sitä ole, on turha väittää häntä ymmärtävänsä.
Joka tapauksessa minua rupesi
kiinnostamaan G. Florovskin Venäläisen teologian historiassa (on suom.
Jyväskylä 2009) mainittu hänen veljenpoikansa Sergei
Mihailovitš Solovjovin arvio, jonka mukaan Vladimirin lyriikassa tuntuva
”eroottinen ja maaginen tuulahdus” ja ”koko Saimaan rannoilla luotu runous ja
filosofia olivat sukua Swedenborgin teosofialle”.
Saimaan rannoilla mystikkoa näyttävät
erityisesti kiehtoneen vierinkivet, valtavat lohkareet, joilla näytti olevan
jotakin sanottavaa. Monrepos ja Imatra kuuluivat myös hänen innoittajiinsa.
Mitä tulee Solovjovin ajatteluun, niin
minusta ajatus siitä, että ihmiskunnan pitäisi yhtyä Jumalaan heteroseksuaalisen (näin
kirjassa, valitan) rakkauden kautta kuulostaa sekä vanhalta että myös
omaperäiseltä.
Siinä nimittäin alemman olennon
ihannointi oli samalla ylemmän olennon alkavaa toteutumista, mihin perustuu
rakkauden paatos. Täydellinen realisaatio, yksittäisen feminiinisen olemuksen
metamorfoosi ikuisen jumalallisen naisellisuuden säteeksi, jota ei voi erottaa
alkulähteestään, on samalla yksittäisen ihmisen todellista ja objektiivista…
yhtymistä Jumalaan, jolloin Jumalan elävä ja kuolematon uudistuu ihmisessä.
No, tässä toki tapaamme jo Goethelta
tutun ikuisen naisellisuuden prinsiipin, das Ewig-Weibliche, вечная женственность, joka joskus venäjäksi ilmaistaan myös arkisella
sanaparilla vetšno-babskoje.
Florovski hylkää nämä harharetket,
jotka näyttävät liittyvän ”jonkinlaisiin kauheisiin okkultistisiin
suunnitelmiin” tuosta ihmiskunnan Jumalaan yhtymisestä. Mikään kunnon kirkolle
mieleinen ortodoksi tämä mies ei ollut.
Toivo T. Kaila, Elmo E. Kailan veli ja
varsin erikoinen henkilö hänkin, käänsi aikoinaan myös suomeksi Solovjovin
teoksen Kolme keskustelua sodasta, edistyksestä ja maailmanhistorian
lopusta, sisältäen lyhyen keskustelun antikristuksesta (Otava,
Helsinki 1912).
Siinä lähdettiin siitä tunnetusta
raamatun ennustuksesta, jonka mukaan suurin osa ihmiskuntaa tulisi kääntymään
antikristuksen puolelle ja aidosti uskovat jäisivät aluksi pieneen
vähemmistöön.
Solovjovin mielestä antikristus
kirjoittaisi kirjan, jonka nimenkin hän tiesi: Avoin tie kohti
universaalia rauhaa ja hyvinvointia. Se sisältäisi kaikki kristilliset
arvot, paitsi Kristusta itseään.
Solovjov arveli antikristuksen olevan
uusi maailman hallitsija, suuri spiritualisti joka rakastaa ihmisiä ja eläimiä,
nuhteettoman moraalinen ja epätavallisen nerokas ihminen. Viettelykset ja
kiusaukset tulisivat tämän näennäisen tai kuvitteellisen luontaisen hyvyyden ja
nerokkuuden kautta.
Ainakin ulkoisesti Solovjovia muistutti
ajatusmaailmassaan melkoisesti Merežkovski, meilläkin hyvin suosittu
kirjailija, jonka antikristus-trilogia on yhäkin hyvin
lukemisen arvoinen.
Venäläisen kirjallisuuden hopeakausi oli
merkillinen lyhyt kukoistusaika, jolloin kohtasivat monet ristiriitaiset
virtaukset, futurismista ja anarkismista slavofiilisyyteen ja taantumukseen.
Kuvaavaa kyllä, myös jälkimmäisten virtausten edustavat olivat yleensä
erinomaisesti perillä länsimaisen kulttuurin klassikoista ja uutuuksista.
Pietariin verrattavan kulttuurisen
kuohunnan ja hedelmällisen kasvualustan kaikenlaisille, toinen toistaan
eriskummaisimmille näkemyksille löydämme samaan aikaan Wienistä.
Kysyä kyllä sopii, miten suuri osa tuon
ajan muodikkainta kirjallisuutta todella on kestänyt historian kokeen ja
luetaan yhä maailmankirjallisuuden helmiin. Aika paljonhan sitä on, mutta
neuvostokauden myötä monet aikansa huiput painettiin marginaaliin ja ne tunsi
vain pieni asianharrastajien ryhmä.
Nyt tuon ajan perintö on herännyt
uudelleen ja sadan vuoden takaista ja hieman vanhempaa kirjallisuutta painetaan
yhä uudelleen. Tavallaan siinä siis jatketaan siitä, mihin vallankumous
katkaisi Venäjän kulttuurin kehityksen.
Niinpä ei kannata ihmetellä, jos
Venäjällä tapaa toisenlaisia kysymyksenasetteluja ja ajatuksenjuoksuja kuin
esimerkiksi Suomessa.
Luulisin, että vaikkapa nykyiseen
feminismiin verrattuna Solovjovin ikuisesti naisellisen käsite
saattaisi tarjota kiehtovampaakin ainesta ajattelulle. Toki asia näyttää
liittyvän läheisesti rakastumisen kokemukseen eikä taida se olla ainakaan ilman
muuta avoinna viisautta jo elämässään runsaahkosti hankkineiden kokemukselle.
Mitä antikristukseen tulee, aihe näyttää
olevan ikituore ja pidän mahdollisena, että myös luterilainen papisto saattaisi
hyötyä tutustumisesta Solovjovin ajatteluun. Tämä siis vain ulkopuolisen
tarkkailijan taholta sanottuna, ilman sen parempaa ymmärrystä tuosta
ajattelusta.
Sivumennen sanoen, myös nykyisellä
Venäjällä näyttää olevan henkilöitä, joita voisi pitää vaikkapa Solovjovin
aikaisen Pyhän synodin yliprokuraattorin, Konstantin
Petrovitš Pobedonostsevin vastineina.
Kiinnostava myös on Putinin rippi-isän
Tihonin (Ševkunov) persoona. Hänen tavattoman suuren suosion saanut kertomuskokoelmansa Nesvjatyje
svjatyje (Epäpyhiä pyhiä) on herttainen ja huumorin sävyttämä kirja,
mutta huomiota herättää, että sielläkin kerrotaan demoneista.
Nuorena spiritismikokeiluja
tehdessään Ševkunov ja hänen toverinsa saivat hämmästyttäviä ja sinänsä
oikeita tietoja jostakin, mutta ymmärsivät sitten, että olivat tekemisissä
pahojen henkien kanssa…
Riivaajat kuten myös antikristus, ovat Venäjällä hyvin
monelle myös tämän päivän todellisuutta eikä näin ole pelkästään
maalaismummojen keskuudessa.