maanantai 18. tammikuuta 2021

Aikansa kuvaa

 

What do you want to do ?
New mail

Ajankohtainen romaani

 

Mika Waltari, Surun ja ilon kaupunki. WSOY (1936) 1958, 172 s.

 

1930-luvun yleinen kehitys Suomessa lienee pääpiirteissään jokaisen tiedossa. Vuosikymmenen alun demokratian kriisistä, joka huipentui Mäntsälän kapinaan, siirryttiin hyvin pian aidosti parlamentaarisille linjoille myös oikeiston piirissä ja äärioikeisto marginalisoitui jäädäkseen vuosikymmenen lopussa vaatimattomien kahdeksan eduskuntapaikan -siis neljän prosentin- puolueeksi.

Sillä ei herra huonetta rakentanut ja kun kansantalous alkoi vuosikymmenen jälkipuoliskolla nopeasti toipua, tuntui Suomen kansa taas tervehtyneen. Talvisodassa se äänesti oman maansa ja oman järjestelmänsä puolesta hyvin yksimielisesti.

Virossa asiat sujuivat toisin. Vapaussoturien liitto eli vapsit edustivat laitaoikeistoa ja saivat osakseen niin paljon suosiota, että riigivanem Päts päätti lakkauttaa koko puolueen. Kun normaalilta parlamentaariselta tieltä oli astuttu syrjään, suunnittelivat vapsit vallan anastamista aseellisen kapinan avulla.

Kapinaa valmisteltiin myös Suomesta käsin. Tällä oleskeli vapsien merkittävä toimihenkilö Artur Sirk, joka löysi yhteistyökumppaneita IKL:n nuorisojärjestön, Sinimustien piiristä.

Vapsien juonittelu paljastui ja Sinimustat lakkautettiin. Joka tapauksessa se seikka, että Suomessakin saattoivat jotkut piirit sekaantua aseellisen kaappausyrityksen valmisteluun, herätti ansaittua huomiota ja paheksuntaa. Sinimustien johtajana toimi Elias Simojoki, muuan aikansa julkkis ja todellisen kypäräpapin perikuva, jota elähdytti aito ja aatteellinen ryssänviha.

Toki myös poliittisen kartan vasemmalla laidalla oli runsaasti niitä, joiden uskonkappaleena oli väkivaltaisen vallankumouksen välttämättömyys. Kommunistipuolue ja sen peitejärjestö oli jo kielletty, mutta aatteen miehet löysivät aina tilan itselleen.

Mika Waltarin pienoisromaani liittyy nimenomaan tuohon tietyn hetken poliittiseen asetelmaan. Kirja ilmestyi vuonna 1936 ja kommentoi selvästi Sinimustien juttua, joka paljastui vuonna 1935 ja johti järjestön lakkauttamiseen seuraavana vuonna.

Kirjassa kudotaan taitavasti, joskin kovin osoittelevasti ihmissuhdeverkosto, jonka kaikki irralliset osat loppujen lopuksi kohtaavat kirjan päätössivuilla.

Eräänlainen keskushenkilö on äveriäs bisnesmies, jonka poika on sotkeutunut ääriliikkeeseen, josta on löytänyt itselleen elämää suuremman päämäärän, isänmaallisuuden, jonka merkityksestä hänellä tietenkin on vain lapsellisia käsityksiä. Mutta se oli oire suuremmasta:

Talvella oli vihdoin käynyt ilmi, että nuorison uusi ja vastuuton liikehtiminen kävi valtiolliseksi vaaraksi. Muutamia pantiin tiilenpäitä lukemaan ja hymy hyytyi äkkiä monessa siistissä porvarillisessa kodissa.

Nyt tuo porukka aikoi sitten panna vaaleissa entisiä punaisi ehdokkaiksi. Mutta mistä oli maailmaan tullut tuo kyllästyminen omin aivoin ajattelemiseen ja pyrkimys taipua väkevämmän tahdon käskettäväksi pohdiskeli rikas mies. Oma poikakin kun nyt meni tuon muodin perässä.

Vasemmalla puolella tyytymättömyys ja katkeruus oli ymmärrettävämpää, siellä kun saattoi ilman omaa syytään joutua olemaan työttömänä ja näkemään suoranaista nälkää. Jostakin syystä vain koko Eurooppa näytti olevan kahden äärimmäisyyden rajalla. Itse asiassa, heitetään ajatus: nuo molemmat tyytymättömät laidat saattavat vielä yhtyä ja mitä silloin tapahtuukaan?

Tänä päivänä on nuorisolla vain kaksi leppymätöntä tietä… Kun nuoriso hehkuu tekojen janoa ja myrsky kumisee Euroopan yllä, Suomen itsenäisyys on täyttänyt kahdeksantoista vuotta. Se on nuorukaisen ikä… Jos kerran on taisteltava, tahdomme taistella omasta tahdostamme, emme  lähteä valistumattomana karjana tulilinjaan ottamaan vastaan omien miesten luoteja selkäämme vanhaan suomalakiseen tapaan…

Nyt olemme jo yhtä vaarallisia kuin kommunistit, kun huomaatte, ettemme puhukaan leikkiä. Tällaisia pohtii rikkaan miehen poika.

Rikas mies kuitenkin lohduttautuu sillä, että talous toimii taas ja tilanne on ilmeisesti paranemassa. Hänen maailmankuvansa ja tunnelmansa on tyystin toinen kuin nuorisolla.

Kuitenkin hänen oma poikansa oli puuhamiehenä kapinahenkisessä julistuksessa, jota levitettiin koulussa ja jossa komeasti julistettiin, että isänmaallisuudesta rankaistiin nyt ja pakkovaltaa käytettiin koululaisten oikeuksia vastaan kuin ennen tsaarin aikana.

Tällainen kapinallisuus oli ajan oloissa hirmuinen rikos, johon ei vastattu argumenteilla, vaan repressioilla. Siis periaatteessa. Tässä tapauksessa kävi lopulta toisin.

Punaista radikalismia edustaa kirjassa muuan työläispoika, jota rikkaaseen mieheen yhdistää se, että tämän tytär on ruvennut kiinnostumaan pojasta ja aloittelee seurustelua ylipääsemättömän sosiaalisen kuilun yli. Se lopahtaakin sitten omaan mahdottomuuteensa.

Työläispoika lähtee viimein kotoaan, ei kuitenkaan mennäkseen itärajan yli, mikä tässä vaiheessa olisi varsin ilmeinen itsemurha (sitä ei tosin mainita), vaan itsenäistyäkseen matkatöissä rannikolla. Joka tapauksessa hän uneksii siitä, että ehkä palaa karaistuneena, mykkänä, vaarallisena, kun koko maa kytee ja tykit jymähtelevät.

Kirja on yllättävän synkeä kuvaus vuoden 1936 Helsingistä. Parin vuoden kuluttua se ehkä olisikin ollut valoisampi. Joka tapauksessa tuossa surun ja ilon kaupungissa ei juuri ilonaiheita näy, ainakaan muille kuin lapsille. Koko kirjan täyttää synkkä aavistelu eikä sen loppu ole yhtään lupaavampi.

Maailmansotien välisenä aikana kirjailijat tarttuivat usein nopeastikin ajankohtaisiin, raflaaviin teemoihin. Muistammehan yhä Uuno Kailaksen runon ”Raja railona aukeaa”, joka kommentoi juuri paljastunutta neuvostoliittolaisen puutavaran tuotantoa vankityövoimalla. Siitähän tuli aikansa sensaatio.

On hieman yllättävää, että aikalaiskritiikki näyttää tätä kirjaa arvostellessaan keskittyneen kirjan rakenteellisiin ja taiteellisiin ansioihin. Minusta ne ovat aika vähäpätöiset.

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Ympäri käydään...

 

What do you want to do ?
New mail

Pyörimisen merkityksistä

 

Se, joka keksi pyörän, teki yhden historian suurimmista löydöistä. Äkkiä ajatellen pyöriminen on yhtä tyhjän jauhamista: se, mikä lähtee liikkeelle, palaakin sitten takaisin samaan paikkaan.

Tästähän havainnollisesti kertoo latinan sana revolvo. Jo pelkkä volvo tarkoittaa: minä pyörin. Kun siihen sitten vielä lisätään tuo sinänsä tarpeeton re-etuliite, korostetaan paluuta takaisin.

Revolveri on siis takaisinpalaaja tai vain pyörijä -pyöröpyssy, mikäli halutaan päästä eroon taas yhdestä latinismista? Tosin siinäkin tule mukaan tuo pyssy (Büchse, böxa), joka viittaa housunlahkeeseen. Putkia ja torvia oli ennen muinoin harvassa. Hihat ja lahkeet olivat kai ensimmäisiä ihmisen tekemiä.

On myös revolverisorveja ja vallankukumoushan on monissa ei-suomalaisissa kielissä revoluutio: pyörähdys. Väitetään, että Turkin tulli aikoinaan takavarikoi rajalla sähkömoottorin, kun sen käsikirjassa luvattiin, että se tekee peräti 5000 revoluutiota minuutissa. Oli ymmärrettävää, että sulttaani halusi pysyä moisesta helvetinkoneesta mahdollisimman kaukana.

Revolvoiminen on siis pyörimistä, mutta niin on valssaaminenkin. Saksankielestä muistamme Marxin ironisen otsikon: Herr Eugen Dührings Umwälzung in Wissenschaften. Kyseessä oli siis ympäripyörähdys, vallankumous sekin. Kuitenkin revoluutiosta tulee mieleen lähinnä 360 asteen pyörähdys, joka merkitsee itse asiassa vain takaisin paluuta. Umwälzung kuulostaa jotenkin aidommalta muutokselta: käännetään alassuin.

Valssaamistahan harjoitetaan paljonkin teollisuudessa, myös myllyissä, joissa kaksi sylinteriä pyörii pituusakselinsa ympäri ja niiden väliin pudotettu vilja hienontuu jauhoksi.

Valssi on hieno tanssi niiltä ajoilta, kun länsimaissa oli vielä aitoa kulttuuria. Sen on paljolta korvannut sellainen pyöriminen, jota kutsutaan verbillä roll. Siis rock and roll, tyhjänpäiväisen paikallaan liikkumisen eli lokomotion (oikeastaan lokomobiiliuden) vertauskuva, keikkumis- ja pyörimistila eikä edes mikään tanssi.

Myös laiva ja muu alus sopivassa aallokossa alkaa rullata, englanniksi roll. Siitähän kertoo kaikkien tuntema merimieslaulu Rolling home ( https://www.youtube.com/watch?v=ld0LJZAuB2U ). Vrt. myös sama ajateltuna saksaksi: https://www.youtube.com/watch?v=-2klVCPmfbc . Itse asiassa voisi ajatella, että kyseessä olisi enemmänkin rocking, mutta valtamerellä aallonpituus on suuri ja liike sen mukaista. Kompromissina voisimme ajatella tuon laulun sanojen uudistamista muotoon rocking and rolling home.

Rullat ja rullaaminen ymmärretään tietysti myös yhdeksi pyörimisen muodoksi. Venäläisillä on omia sanojaan: krutit, vertet. Jälkimmäisestähän tulee meille sana värttinä. Krutit taas näyttäisi viittaavan sanaan krutoi, jyrkkä, hurja, (makee), joka tarkoittaa jyrkkää käännöstä -sellainenhan johtaa aina pyörimiseen, ellei suuntaa vaihdella.

Muistamme iki-ihanan laulun, krutitsja, vertitsja šar goluboj: https://www.youtube.com/watch?v=5_Mh-Igf8Go .

Englannissa pyöritään myös turn -verbin merkeissä. Sehän tarkoittaa kääntymistä, pyörimistä ja pyörittämistä. Pyörittämisestä mainittakoon eroikseen sorvaus. Turnerithan ovat sorvareita, kuten ruotsissa svarvarit ja venäjässä tokarit. Tokarevin nimeä ei tarvitse erikseen esitellä asehistorian harrastajille.

Italiassa sana tornare tarkoittaa kääntämistä, palaamista (ritorno a Surriento!) ja suomalaisen Tornator-firman nimi viittaa siihen, että se vei maailmalle puusta sorvattuja rihmarullia. Niitä meni aikoinaan valtavia määriä, kunnes muovi tuli tilalle.

Pyörimistä on kyllä useata sorttia. Ruotsiksi pyöriäinen on tumlare, piehtaroija. Kuperkeikkailukin lienee yksi piehtaroinnin laji, siis häränpyllyn heittäminen. Venäjäksihän se on kuvyrkanje ja sanat lienevätkin läheistä sukua siis nämä kuperkeikka ja kuvyrkanje. Viroksi se on kukerpall, toinen k-kirjain kahdentuu lausuttaessa.

Itse asiassa tuo pallokin voisi olla käyttökelpoinen pyörimistä kuvaavissa sanoissa, samoin ympyrään liittyvät sanat, mutta näyttää siltä, että ne on yleensä varattu muihin tarkoituksiin.

Pitäkäämme ne sentään mielessä, kun erottaudumme anglismeista ja latinismeista. Voisiko esimerkiksi rokkaaminen olla mieluummin kiikkupiehtarointia ja revolveri, kuten mainittu, pyöröpyssy (rullapyssy)? Volvo-autot voisi rajan yli tuotaessa ristiä uudelleen pyörö- (pyörimä-) autoiksi.

Vallankumoushan meillä on jo käytössä, joten emme tarvitse tuota monessa suhteessa epäonnistunutta revoluutiota. Meillähän puhutaan myös mullistuksesta, joka ymmärtääkseni viittaa alhaalta kumpuavaan pullistumaan (tässä valitettavasti sana, joka johtunee latinasta, bulla, pulla), joka sitten saa aikaan tuon kumoon menemisen.

Tunnetusti myös silmiään voi mullistella. Tarkoittaako se pikemmin niiden pullistumista päästä voimakkaan emootion takia vai pikemmin niiden pyörimistä, en ole saanut selville. Muistelen, että vihaisilla mulleilla oli taipumus pyöritellä silmiään. En ole enää asiasta varma, ehkä olisi kesällä yritettävä verestää muistoja.

Tässä vain muutamia seikkoja, jotka pyörivät mielessäni aamuyön tunteina. Toivottavasti niillä on ärsykearvoa ainakin niille, jotka pitävät kielemme ja muidenkin kielten vaalimista sydämenasianaan.

lauantai 16. tammikuuta 2021

Porkkalan palautus

 

What do you want to do ?
New mail

Akselivuoden merkkitapahtuma

 

Лев Лурье, Ирина Малярова, 1956. Середина века. «Нева» 2007, 634 с.

 

Kukapa ei muistaisi vuotta 1956, mikäli nimittäin on kylliksi vanha niin tekemään. Silloin olivat Melbournen olympialaiset, Kekkosen valinta presidentiksi, yleislakko, Suezin kriisi, Unkarin kansannousu ja vaikka mitä. Yksi mediatapahtuma oli Porkkalan palautus vuoden alussa.

Venäjällä tämä vuosi oli koko sosialistisen järjestelmän ”akselivuosi”, kuten tekijät sitä nimittävät. Siitä oli yhtä pitkä matka taaksepäin vallankumoukseen kuin eteenpäin, koko systeemin romahdukseen. Silloin myös Hruštšov aloitti niin sanotun destalinisoinnin, mikä muutti systeemiä vakavasti ja teki siitä sisäisesti ristiriitaisen.

Venäjällä television ”Viides kanava” on tehnyt aiheesta kaksitoistaosaisen sarjan, jossa muun muassa haastateltiin suurta määrää (372 henkilöä) tuon vuoden kokeneita ihmisiä. Tämä kirja perustuu noihin haastatteluihin.

Myös Venäjällä Porkkalan tukikohdan vuokra-ajan ennenaikainen päättäminen oli hyvin merkittävä tapahtuma, ja siitä kertovat tässä kirjassa useat paikalla olleet. Myös kolmea suomalaista on haastateltu.

Tukikohdan likvidointi ei ollut mikään läpihuutojuttu, sillä sinne oli sijoitettu muun muassa 16000 miehen divisioona, prikaati merijalkaväkeä ja prikaati saaristolaivastoa (šernyh korablej). Siellä oli myös laivue rynnäkkökoneita ja paljon muuta rekvisiittaa. Kaikki muistelijat mainitsevat, että se oli Suomen sydämeen tai päähän suunnattu pistooli. Yksi muistaa, että sitä nimitettiin paikallisessa puoluekonferenssissa veitseksi Suomen rinnassa.

Alueen kallioperään oli louhittu peräti 280 konekivääripesäkettä ja 208 tykistöasemaa. Ne edustivat uutta ja salaista tyyppiä ja ennen poistumista kaikki räjäytettiin ja maa tasoitettiin. Asemat -ainakin jotkin- olivat kaksikerroksisia sisältäen myös asuintilat. Panssaritornit painuivat sisään, mikäli tankki ajoi, niiden päälle, ja nousivat taas ylös.

Kaikki siis palautettiin ikään kuin siihen tilaan, kuin ne olivat olleet ennen vuokrausta ja se vei kolme kuukautta. Vain suuri sähkölaitos jätettiin lahjaksi vuokraisännälle. Myös rakennukset korjattiin ja pestiin takaisin luovutettaessa.

Suuren ihmismäärän asuttaminen uudelleen oli aikamoinen ongelma ja esimerkiksi polttopuita vietiin aluksi siirtolaisille Porkkalan alueelta.

Elämä tukikohdassa oli monien mielestä tylsääkin tylsempää. Paikkaa nimitettiin yleisliittolaiseksi tai koko laivaston päävartioksi (putkaksi), eikä siellä ollut mitään tilaisuutta harrastuksiin, väittää joku paikalla ollut. Kirkosta oli kyllä tehty upseerikerho ja siellä esitettiin elokuvia ja näytelmiäkin. Lisäksi oli kaksi olutkapakkaa.

Alkoholia sen sijaan ei saanut myydä sotilaille ja yhtä viinakauppaa vartioi koko ajan patrulli. Siviilejä oli jonkin verran ja he -yleensä upseerien vaimot- joutuivat ostamaan myös upseerien tilaisuuksiin juomat. Yleisesti ottaen järjestys säilyikin hyvänä. Karata yritti vain muuan pikkutyttö, joka oli riitautunut vanhempiensa kanssa. Ylemmältä taholta jouduttiin puuttumaan vain tukikohdassa tapahtuneisiin simputuksiin.

Jalkaväkidivisioonan komentaja Turtšaninov viihtyi alueella ja hän pääsi välillä käymään Helsingissäkin. Muuten, hän pukeutui silloin juhlaunivormuun ja kaikkiin kunniamerkkeihin -nykyäänhän niitä pelätään panna rintaan, hän haikailee. Myös nuoren vaimonsa kanssa asunut upseeri viihtyi erinomaisesti, kun taas poikamiehillä oli vaikeampaa. Tasan eivät käy onnen lahjat.

Siirtyminen Venäjältä Porkkalaan esitetään kiinnostavasti. Toisen kuvauksen mukaan se oli kuin vanginkuljetusta: Viipurissa kerättiin kaikilta dokumentit ja vaunuissa oli vartijat ovilla. Toisessa tapauksessa tultiin laivalla Helsinkiin, josta pataljoona täysissä aseissa ja kuormastoineen marssi Porkkalaan.

Ruoan suhteen ei Porkkalassa ollut valittamista. Itse asiassa siellä syötiin oikein hyvin. Ruokaa tuotiin mantereelta, mutta siellä oli myös oma sovhoosi. Eläimiäkin oli aika lailla, niin hevosia kuin nautoja.

Muuan arvossa alempi henkilö muistelee Suomenlahden suun strategisen sulkemisen tärkeyttä ja kertoo ruotsalaisten hyökänneen vuonna 1714, jolloin heidän laivastonsa tuhottiin Hampurin taistelussa… Joka tapauksessa tukikohdan edeltäjä, Pietari Suuren merilinnoitus on kaikilla tiedossa.

Tukikohdan jättäminen näyttää useimmille olleen aika katkeraa, olihan siihen panostettu niin paljon. Luovutuksen yhteydessä joka tapauksessa pidettiin kansainvälinen banketti, jossa istuttiin tuoleilla ja mikä missäkin, eikä penkeillä pöydän ympärillä. Kysymys oli siis cocktail-tilaisuudesta, jollaisia Venäjällä nykyään nimitetään furseteiksi (ransk. fourchette -haarukka).

Kun vieraat, pääministeri Kekkonen mukaan lukien, olivat lähteneet, sanoi suurlähettiläs Lebedev: ”No, se nyt oli sitä porvarillista meininkiä. Otetaanpas, pojat, nyt meikäläisittäin, veljellisesti!” Ja niinpä pantiin penkit paikaleen ja juhlittiin railakkaasti aamuun saakka.

Myös Neuvostoliiton kannalta tukikohtien, Porkkalan ja Port Arthurin luovuttaminen oli hyvin merkittävä tapahtuma, jonka avulla Hruštšov pyrki osoittamaan uudenlaisen valtion ja yhteiskuntajärjestelmän rauhanrakkautta ja haastamaan amerikkalaiset seuraamaan esimerkkiä.

Joitakin tukikohdan luovuttaminen on harmittanut, siinä luvussa Molotovia, jota aikoinaan haastateltiin. Muuan tässä haastateltu alempi sotilashenkilö oli taas iloinen päästessään tuosta eristyslaitoksesta, josta ei käynyt meneminen iltalomille kaupungille. Kalliiksi tuollaiset tukikohdat ainakin tulivat, hän pohtii ja on varmaan oikeassa.

Mutta kun kysymys on sotavarusteluista, ei rahaa eikä ihmisten kärsimyksiä ole tapana laskea. Itse kukin saa olla onnellinen, jollei joudu antamaan henkeään. Joukot siirtyivät Porkkalasta Bobotšinskojen leiriin Leningradin alueelle ja vaikutelmaksi jää, että siellä tosiaan asuttiin teltoissa ja aluksi jopa ilman polttopuita, kunnes kenraaliluutnantti Kabanov, tukikohdan päällikkö niitä ystävällisesti lähetti.

Porkkalassa upseerit olivat sentään asuneet taloissa ja miehistö kasarmeissa. Silloin oli ruokapuoli ja lämmitys ollut kunnossa, vaikka huvitukset olivatkin vähissä, mukaan lukien mahdollisuudet seurusteluun vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Suomalaisille Porkkalan palautus lähes 40 vuotta ennen aikojaan oli iloinen yllätys ja Kekkoselle se oli onnenpotku, joka siivitti hänen pääsyään presidentiksi pienimmällä mahdollisella äänimäärällä.