Kieli ja kansallisuus

 

Viro ja viron kieli muuttuvassa maailmassa

 

     Olen parhaimmillaan Tallinnassa aineenani osallistua ”Kirjandustänavafestivaliin” eli kirjallisuuskadun juhlaan

     Virolaiset pitävät kansallista kulttuuriaan ja kieltään erittäin suuressa arvossa, sillä he ymmärtävät, että ne todella voi menettääkin. Itse asiassa se jo oli lähellä tapahtumistaan muutama vuosikymmen sitten ja väestönvaihto (sit venia verbo) oli jo viety pitkälle.

      Asian korjaaminen on erittäin vaikea ja tuskallinen prosessi, enkä usko, että virolaiset nyt ovat oikeilla jäljillä yrittäessään pakottaa ottamaan viron käyttöön kaikkialla. Se politiikka ei lupaa hyvää.

     Itse tutustuin viron kieleen jo 1980-luvulla ja tilasin monta vuotta itselleni ”Rahva hääl-lehteä, jonka virallisen kuivia artikkeleita oli helppo oppia lukemaan. Mutta se oli sitä bolševistista kapulakieltä, jonka kuuleminenkin rääkkää herkkää patrioottista korvaa.

     Neuvostoideologian mukaan kansallisvaltio oli kapitalismin luomus ja tulisi sen mukana myös häviämään.

     Itse asiassa ns. kehittyneessä eli kypsässä sosialismissa (Neuvostoliitossa ja van Neuvostoliitossa) oli juo kehittynyt laadullisesti uusi historiallinen yhteisö, jossa kansallisuuden yläpuolelle nousivat muut identiteettitekijät: neuvostolainen elämänmuoto ja osallistuminen kommunismin rakentamiseen.

      Venäjän kieli oli kansojen välisen yhteydenpidon kieli, eikä siinä ollut mitään kummallista, että se valtasi ensin sijan pikkukieliltä ja lopulta, kommunismin koittaessa kaikkialla, syntyisi jokin uusi kieli, jota ei vielä tunnettu.

     Mutta se oli vielä kaukaisen tulevaisuuden asia. Kielellinen kehitys noudatti Neuvostoliitossa omia lakejaan, eikä vähemmistökielten hiipumista ja sulautumista pitänyt keinokoisesti enempää suosia kuin vastustaakaan.

     Mikäli panemme tässä venäjän tilalle englannin, pääsemme suunnilleen samanlaiseen skenaarioon, kun kyseessä ovat anglosaksit ja heitä kaikkialla hännystelevät kauppakamarinulikat ja bimbot eli siis aikamme varsinainen toimiva älymystö.

     Mutta tästä pääsemme jo turhankin pitkälle eteenpäin. Vilkaistaan nyt ainakin aluksi tätä Viron tapausta sellaisena kuin se esitettiin joitakin vuosia sitten.

 

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Mikä meitä erottaa?

 

Mikä meitä erottaa

 

     Kuuntelin tässä taannoin esitelmää Euroopan unionista ja siihen suhtautumisesta. Puhuja oli virolainen ja hänen havaintojensa mukaan Brysselissä kaikki nykyään krampinomaisesti keskittyvät siihen, mikä Euroopan kansoja yhdistää. Sen sijasta olisi kuitenkin järkevää ja kohtuullista puhua enemmän siitä, mikä kansoja erottaa, sillä erotkin ovat tärkeitä ja aivan todellisia.

      Ellen väärin muista, tämä ihmisten yhteys, yleisinhimillisyyden ongelma kiinnosti jo muinaisia kreikkalaisia filosofeja. Itse Platon määritteli ihmisen höyhenettömäksi kaksijalkaiseksi.

     Kun joku kriittisesti ajatteleva yksilö (kyynikko Diogenes) sitten heitti keskustelijoiden jalkoihin kynityn kanan julistaen, että tässä se Platonin ihminen on, korjasi länsimaisen filosofian isä määritelmäänsä: ihminen on höyhenetön kaksijalkainen, jolla on litteät kynnet.

     Viime vuosina on saanut paljon kuulla epä-älyllistä meuhkaamista siitä, mitä eurooppalaisuus oikein on. Saksan liittokansleri julisti peräti rasisteiksi ne, jotka halusivat rajoituksia Eurooppaan suuntautuvalle muuttovirralle. Kas, ihmisiähän ne tulijat olivat. Mitä vikaa siis saattoi olla siinä, että he tulivat sinne, minne mieli teki, muiden ihmisten joukkoon?

     Kansleri tuskin kuuluu ns. syvällisiin ajattelijoihin, mutta jotakin muinaisen filosofikoulun pinnallisuudesta hän ainakin oli onnistunut tavoittamaan: mikä on ihminen? Eikö hän ole tuottaja ja kuluttaja? Mihin häntä tarvitaan? Eikö siis BKT:n kasvattamiseen? Entä ne asiat, jotka ihmisryhmiä erottavat? Eikö niillä ole väliä? Miksi olisi?

     Kanslerin kannanotot asiaan, jotka ainakin pari vuotta sitten olivat yllä kuvatun kaltaisia, paljastavat kaikessa alastomuudessaan sen ajatteluvajeen, joka EU:ta näyttää vaivaavan. Se taitaa liittyä perimmältään rehellisyyteen. Se, mikä kansoja erottaa, ei ainoastaan ole tärkeää, vaan jopa keskeistä kansojen, kielten ja uskontokuntien välisessä kanssakäymisessä.

     Noita yksiköitä ei perusteta ja vaalita vain jonkin onnettoman erehdyksen takia, ne ovat sivistyneelle ihmiselle ja muillekin heidän elämänsä keskeisiä asioita. Moukille ja muille kosmopoliiteille toki riittää vähempikin, jopa pelkkä mammona.

Kävin tässä taannoin Viron kansallismuseossa, Tartossa.

     Museon vironkielinen nimi Eesti rahva muuseum kiteyttää mainiosti sen olennaisen idean. Kyseessä ei ole Viron valtion tarinasta kertova museo, vaan sen kansan (rahvaan) elämän, alkuperän ja kielen tarinasta kertova laitos. Muistan kuulleeni sen olevan alallaan pohjoismaiden suurin. En ainakaan hämmästyisi, jos näin olisi.

     Museo on siis etnografis- kielitieteellinen ja keskittyy virolaisten ihmisten ja kansanryhmien elämään ja kehitykseen kautta aikojen.

     Sen sijaan en huomannut siellä merkkejä saksalaisten enempää kuin puolalaisten tai tanskalaisten tai venäläisten herruudesta ja heidän kaupunkikulttuuristaan. Rantaruotsalaiset taisivat muodostaa jonkinlaisen poikkeuksen, hehän kuuluivat myös rahvaaseen.

     Korostan, että kuljin uskollisesti oppaan jäljissä ja todennäköisesti minulta jäi näkemättä osa museosta, ehkä suurikin. Poliittinen historia ja korkeakulttuuri joka tapauksessa jäivät Virossa muiden kansojen omaisuudeksi aina 1800-luvun lopulle saakka. Niiden paikka on muualla.

     Museo keskittyi siis ihan vain virolaisten omaan ainutlaatuisuuteen. Sen kohteena olivat viron kieli ja niitä geenejä kantavat ihmiset, joita maan nykyisenkin väestön valtaosa on.

     Voi tietenkin kysyä, eikö olisi pitänyt varata ainakin neljäsosa tiloista Viron venäläisille? Jos, niin miksi ei?

     Voimmehan nyt heti todeta, etteivät venäläiset ole sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan. Lisäksi heillä on sekä rikas kansan kulttuuri, että hieno korkeakulttuuri. Historiallisesti suurin osasto kuuluisi itse asiassa saksalaisille, mikäli ajatellaan sitä korkeakulttuuria, jonka alalla Viron asukkaat ovat yltäneet erittäin merkittäviin suorituksiin.

      Mutta saksalaiset loistivat museossa poissaolollaan, kuten venäläisetkin. Heillähän on omat keskuksensa muualla. Virolaisilla sen sijaan niitä ei ole, heillä on vain oma isänmaansa ja äidinkielensä.

     Meillä suomalaisilla tilanne on olennaisesti samanlainen ja tärkein ero virolaisiin saattaa olla, että me tunnemme olevamme suurvallan kansalaisia ja kannamme huolta koko maailmasta varoen korostamasta omaa kansallisuuttamme.

      Tiedän, että kansallinen ajattelu on monen, omasta mielestään fiksun kaksijalkaisen mielestä vanhentunutta ja joutavaa. Löytyyhän meiltäkin ihmisiä, jotka tosissaan ovat ehdottaneet englantia maamme yhdeksi viralliseksi kieleksi. Miksikäs ei? Mitäpä me tällä suomella?

     Yllättävää kyllä, samat ihmiset näyttävät kuitenkin jollakin tavalla ymmärtävän sitä, että Virossa ollaan tyytymättömiä siihen, että maan annettiin vapaasti täyttyä vieraan kansakunnan edustajilla muutaman lyhyen vuosikymmenen ajan.

     Mikäli prosessi olisi saanut vapaasti jatkua, olisi meillä parin sukupolven kuluttua ollut virolaisen Viron sijasta venäläinen Estonija, täynnä kantakansan edustajien näköisiä kelpo ihmisiä, joilla sitä paitsi on ollut maassa oma historiallinen roolinsa ja jotka ovat lahjakasta, eurooppalaista kansaa sympaattisine tapoineen.

     Pyydän anteeksi, mikäli jonkin mielestä edellä sanottu implikoi sen, että on olemassa myös lahjattomia, ei-eurooppalaisia kansoja epäsympaattisine tapoineen. En minä sitä tarkoittanut, itse ajattelitte, eikä asia sitä paitsi edes kuulu tähän.

     Palaan nyt tuohon virolaiseen meppiin, joka kaipasi Brysseliin tietoisuutta Euroopan kansanryhmien välisten erojen tiedostamisen ja ymmärtämisen tärkeydestä.

     Eurooppa on se mikä se on, juuri siksi, ettei se ole Amerikan kaltainen sulatusuuni. Euroopan maat ovat kansalaistensa koteja eivätkä työnantajia, joita vaihdetaan kuin ratsastaja hevosta.

     Eurooppalainen ihminenkään ei ole vain jonkin Euroopan kolkan asukas, joka juhlissa laulaa oodia ilolle. Hänelle läheisiä ovat myös hänen oman kansansa surut ja alennustilat, kuten myös sen tulevaisuus, hamaan harmageddoniin saakka.

     Mikäli me eurooppalaiset typerästi suljemme silmämme siltä, ettemme ole keskenämme samanlaisia emmekä halua sellaisiksi tullakaan, tulemme ennen pitkää kohtaamaan sellaisia ongelmia, joita emme yksikertaisuuksissamme osanneet edes kuvitella: meillä on kyllä kaksi jalkaa ja litteät kynnet ja, paljon muutakin, mutta…

     Nationalismi on järkevässä ja kohtuullisessa muodossaan ollut ja yhä on maanosamme rikkaus ja sen eteenpäin vievä moottori. Sen ignoroiminen ja loukkaaminen ovat aina tuoneet mukanaan onnettomuuksia. Sen sijaan, että se, mitä on, yritettäisiin halvoilla sofismeilla kieltää, siihen kannattaa suhtautua asian vaatimalla kunnioituksella.

     Venäjä on muuan tärkeä historiallinen esimerkki yrityksestä jättää tosiasiat tunnustamatta ja luoda kansallistunteesta vapaa ihminen. Tuloksena alkoi jo syntyä jonkinlaisia homo sovieticuksia (Иван, не помнящий родства), eli sukunsa unohtaneita ihmisiä.

      Niitä on nyt sitten suurella touhulla ruvettu palauttamaan täysipainoisten ihmisten tasolle saarnaamalla patriotismia joka vuorollaan, kuinkas muuten, sitten menee yli äyräidensä…

 

Eksotiikkaa läheltä

 

Melodraama Kannaksella

 

Unto Seppänen, Juhla meren rannalla. Otava 1929, 148 s.

 

     Karjalan kannaksen rajapitäjien irrottaminen suuriruhtinaskunnasta ja liittäminen Venäjään aiheutti Suomessa erityisen paljon katkeruutta. Jopa Eino Kaliman kaltainen russofiilikin sanoi, ettei tässä kai enää muuta voi tehdä kuin opetella ampumaan.

     Alueliitokselle, jota ei ehditty panna täytäntöön, oli emämaalla useitakin syitä. Kannaksen huvilayhteiskuntaan oli pesiytynyt huomattava määrä terroristeja ja muita kapinallisia, jotka toimivat siellä suuriruhtinaskunnan lakien ja enemmän tai vähemmän hyväntahtoisten suomalaisten viranomaisten suojassa.

     Isänmaallisten etujoukkona esiintyvät mustasotnialaiset joutuivat Suomen puolella sen sijaan ankaran lain kouriin, kuten Terijoella tapahtunut juutalaisen poliitikon, Herzensteinin murhajuttu osoitti.

     Sitä paitsi oli loukkaavaa, että aivan Pietarin porteilla oli tulliraja, jolla virkaintoiset suomalaiset syynäsivät huviloitsijoiden tuomat alkoholijuomatkin. Suomen puolelta ei sitä paitsi voinut lähettää edes kirjettä kotiin venäläisellä postimerkillä.

      Tämä oli raivostuttavaa myös niille suurille potentaateille, joita alueella lomaili, ja niitähän riitti, keisarin henkilääkäristä Botknista aina sotaministeriin, kenraali Kuropotakiniin, joka rakennutti oman odotushuoneenkin Terijoen asemalle.

      Sitä paitsi alueen suomalaiset olivat jo myyneet maansa venäläisille. Sen jälkeen, kun rata Pietariin avautui, oli alueelle muuttanut toistasataa tuhatta venäläistä. Alueen suomalaiset hankkivat nyt elatuksensa ajureina ja muina palvelijoina, Tämä suututti myös patrioottisia suomalaisia.

     Sotilaallinenkin tekijä oli olemassa, vaikka naurettava kuva suomalaisista tulittamassa rajalinjalle sijoittamillaan tykeillä Pietaria jätettäisiin omaan arvoonsa. Niin kauan, kun suuriruhtinaskunta oli tosiasiallisesti oma valtakuntansa, ei siihen ollut luottamista.

      Niinpä siis tarvittiin sekä rajanmuutos, että Suomen venäläistäminen, katsoivat suorasukaiset Pietarin mahtiherrat. Suomi oli pantava sellaisiin pihteihin, ettei se pullikoisi.

     Moni ihmettelee yhä uudelleen sitä russofobian määrää, joka Suomessa purkautui vuonna 1918 ja johon liittyi historiamme halpamaisin teko: Viipurin venäläisten joukkomurha.

     Mutta ei ole mitään niin älytöntä, laskematonta ja irrationaalista kuin lauma ja sen psykologia. Lauman psykologiasta on tälläkin palstalla kirjoitettu useasti (vrt. Vihavainen: Haun lauma tulokset), eikä siihen nyt tarvitse palata.

      Mainittakoon kuitenkin, että myös sortovuosien aikana, itse asiassa niiden ollessa huipussaan, venäläisen kulttuurin ihailu nousi maassamme huippuunsa. Se näytti jo syrjäyttävän eurooppalaisen ja V.A. Koskenniemi vuonna 1912 nousi sitä näkyvästi vastustamaan artikkelillaan ”Oriens an occidens?” (ks. Vihavainen: Haun Suomi-neidon lankeemus tulokset).

     Vuoteen 1918 tästä oli vain kuusi vuotta.

      Venäläisiä suuriruhtinaskunnassa oli hämmästyttävän vähän. Vuoden 1897 väestölaskennan mukaan heitä oli vain noin 6000 vakituisesti asuvaa. Toki määrä nousi sitten parinkymmenen vuoden mittaan, mutta silloinkin oltiin vielä hyvin kaukana nykyisistä määristä.

     Suomalaisuuden ja venäläisyyden kohtaamispaikkana oli ennen muuta Kannas, jossa venäläisten huviloitsijoiden määrä nousi sesongin huippuaikoina kuusinumeroiseen lukuun.

     Unto Seppäsen melodraama, joka sijoittuu Kannakselle, on monessa suhteessa kiinnostava, vaikka se onkin mielestäni kirjallisesti varsin avuton ja sen kuvitus, joka on peräisin kirjan filmatisoinnista, edustaa tahatonta komiikkaa hilpeimmillään.

     Joka tapauksessa kirjan aiheena on romanttinen ja mahdollisimman kliseemäinen kuva venäläisistä Kannaksella. Teoksen rakastavaiset ovat nuori ja avioliitossaan pettynyt Tamara ja ylioppilas Anton, jotka kohtaavat kuuman kesän huikeassa merenrantaaisemassa ja sinisessä huvilan tornissa.

     Kirjan konna on Koslov, rakennusurakoitsija, jonka elämä on hurjastelua: hän ajattaa kuoliaaksi hevosia, ryyppää monta päivää putkeen ja pelaa uhkapeliä himoiten sen jännitystä. Siis todellinen hurjapää venäläinen, joka toisaalta muuttuu kuin taikaiskusta helläksi ja itskee kuin lapsi ammuttuaan vaimonsa ja haavoitettuaan tämän rakastajaa.

     Koska rakastavaisten tunne on mittaamattoman syvä, on myös henkiin jääneen rakastajan hukuttauduttava, koska elämä hänen kohdaltaan meni rakastetun kuollessa.

     Juhla meren rannalla, eli huikea kesä sinisessä autereessa, jossa aallot hyväilvät loputonta hiekkarantaa ja Kronstadtin ääriviivat häämöttivät horisontista, loppui syksyyn ja siinä samalla ratkesi myös sivudraama: kahden karjalaisen veljeksen kiista, joka jo uhkasi nousta tappavaksi vihollisuudeksi.

     Nämäkin veljekset ovat henkisesti selviä venäläisiä ja se heijastuu heidän pukeutumisessaankin, joka kyllä näyttää itäkarjalaiselta eikä kannakselaiselta. Hurjapää Jyrki muistuttaa Koslovia rajuudessaan, mutta hän ei sikaile eikä ole yhtä sentimentaalinen. Kuitenkin hän tekee lopuksi itsemurhan hyppäämällä rovioon, mikä ei sekään kuulosta ihan suomalaiselta.

     Itsensäpolttajiahan sen sijaan oli itäisen Karjalan korvissa, joskaan nyt ei Kannaksella ollut aikoinaan paljonkin (ks. Vihavainen: Haun pulkin tulokset ).

     Kun olen itsekin noilla rannoilla lomaillut, tuntuu Seppäsen runollinen kuvaus ihmeellisestä kesästä ja Suomenlahden rannan kumoavasta luonnosta nostalgiselta.

      Kun tuo kirja kirjoitettiin, olivat venäläiset jo paikalta haihtuneet ja jäljellä olivat vain sadat huvilat, joita osittain purettiin ja osittain siirrettiin sisä-Suomeen. Toki Kannaksellekin vielä kesäisin vaelsi paljon lomailijoita, mutta entinen loisto ja venäläinen eksotiikka kuuluivat jo menneisyyteen ja niiden ylle tuli nostalgian hohdetta.

      Seppänen ammensi juuri siitä ja esitti venäläisen lähimenneisyyden ja venäläisen ihmisen nyt jo puhtaasti romanttisina. Vanha Venäjäkin oli hävinnyt bolševikkien diktatuurin myötä ja lakannut ketään uhkaamasta.

Kaikki yhteen ääneen

 

Korkea tyhmyys

 

      Nouseva sukupolvi suoriutuu yhä huonommin älyllisen toiminnan perusasioista, lukemisesta ja laskemisesta luonnontieteen perusteisiin. Historiasta en uskalla mitään olettaakaan.

      Trendi on havaittavissa PISA-tuloksissa kaikissa maissa eikä vain onnettomassa isänmaassamme ja sen takana on syytä olettaa jokin yleismaailmallinen tekijä. Toki kehitys kussakin maassa erikseen on kysymys sinänsä eikä sitä pidä kuitata suurilla yleistyksillä. Koulun filosofia ja käytäntö vaihtelevat maittain.

     Älyllinen suorituskyky, jota niin älykkyysosamäärät kuin oppimistulokset mittaavat, on siis laskusuunnassa, mikä näyttää liittyvän siihen, ettei omia aivoja enää tarvitse rasittaa niihin tehtäviin, jotka aikoinaan vaativat jokapäiväistä järkeilyä. Tekoäly korvaa ajattelun, mikäli niin halutaan.

     Tässä on saattanut käydä hieman samaan tapaan kuin ruumiillisen työn kohdealla: vielä pari sukupolvea sitten oli olemassa paljon välttämätöntä ruumiillista työtä, joka vaati raakaa voimaa. Ihmistä käytettiin yksinkertaisesti voimakoneena tai ehkä pikemmin hevosen jatkeena. Nyt sähköenergiaa ja koneita riittää halvalla kaikkialle.

     Joskus, vähän yli sata vuotta sitten ennustettiin ihmisten lihasten kuihtuvan käytön puutteessa, eikä kukaan voinut kuvitella kuntosalibisnestä, joka tekee miljardien tulosta antamalla ihmisten yksinkertaisesti jauhaa tyhjää salilla ja uskottelemalla naisille, että he ovat rumia, elleivät prässää itsestään ”poikia, joilla on rinnat”, kuten Tom Wolfe asian esitti.

     Tilanne myös fyysisen kunnon kannalta kuuluu olevan keskimäärin heikkenemässä, mutta toisaalta on myös suuri joukko niitä, joiden kunto ylittää suuresti isoisiemme sukupolven tason. Henkisellä alalla lienee suunnilleen samoin.

      Muuan huolestuttava seikka joka tapauksessa on se irtautuminen terveestä järjestä (common sense) eli normaalista, täysipäisestä arkiajattelusta, mitä etenkin korkeakoulutettu kansanosa pitää kunnianaan ja velvollisuutenaan.

     The New York Review of Books julkaisi joskus noin sukupolvi sitten artikkelin, jossa tarkasteltiin tunnettua Sokal Hoaxia. Siinähän oli kyseessä kepponen, jonka herra Sokal jonkin kaverinsa kanssa teki eräälle tieteelliselle julkaisulle todistelemalla postmoderneilla metodeilla, että myös painovoima on vain sosiaalinen konstruktio (ks. Sokal affair - Wikipedia).

     NYRB:in kirjoittaja mainitsi, että postmoderni tutkimus oli käsite, jonka pelkkä mainitseminen aiheutti hilpeyttä yliopistojen opettajanhuoneissa. Hupaisuuden kruunasivat komeat nimitykset, kuten ”kriittinen teoria” ja ”dekonstruktio”. Itse asiassa kyseessä oli mahtipontinen irtautuminen normaalin todellisuuden ja terveen järjen piiristä onttojen käsitteiden valtakuntaan.

     Prosessi kuitenkin eteni eikä asia ole viimeisten kymmenen vuoden aikana enää juuri naurattanut. Yliopistoissa on kehitetty Wokea, DEI:tä ja intersektionaalisuutta, joilla on ollut yhä suurempi vaikutus yhteiskunnassa. Todellisten ongelmien sijasta on korkealle nostettu identiteettipolitiikka ja ihmisten subjektiiviset tuntemukset, joiden ainoana tuomarina ovat he itse.

     Tässä voi havaita persoonallisuuden regression piirteitä, joihin liittyy massayhteiskunnalle tyypillistä vetäytymistä raastavasta moniäänisyydestä kohti emotionaalista turvaa, jonka tarjoaa samanmielisten yhteisö. Se on kupla, joka keskittyy palvomaan omaa infantiilia loukkaamattomuutta ja pöyristyy jokaisesta kohtaamastaan kritiikistä.

      Asiaa ei voi kuitata pelkällä koomisuudella, sillä tämän ajattelutavan hedelmiin kuuluva intersektionaalisuus on meilläkin ollut jopa hallitusohjelmassa, eikä vailla konkreettisia seurauksia. Muistelen, että liikennemerkkien muuttaminen ei-maskuliinisiksi olisi maksanut peräti 900 miljoonaa. Korjatkoot tarpeen mukaan ne, jotka tietävät.

     Sosiaalitieteet olivat vielä 1960-luuvulla aika vahvasti empiirisellä pohjalla, vaikka niiden avulla toki oli jo silloin mahdollista irtautua ainakin historiasta ja ajaa abstraktin radikaalia politiikkaa, jossa konkreettinen todellisuus syrjäytettiin komeiden abstraktioiden hyväksi (”vieraantuminen” ym.).

     Muistan miten professori Paavo Seppänen korosti, miten tärkeä oli muuan pieni tenttikirja, jossa pohdittiin sosiologisten käsitteiden ja todellisuuden suhdetta. Oli ensiarvoista ymmärtää, että käsitteet eivät koskaan olleet täysin yhteneväisiä sen todellisuuden kanssa, jota niillä pyrittiin kuvaamaan.

       Teoria on vain todellisuuden ikuisesti epätäydellinen malli eikä päinvastoin. Kaikki viisaus lähtee tuosta tosiasioiden kunnioittamisesta, jota teoria palvelee huonommin tai paremmin. Kun se käy riittämättömäksi, on tehtävä uusi, jonka epätäydellisyys on tietenkin myös ymmärrettävä.

     Myös Antti Eskola tunnetussa metodiopissaan tähdensi sitä, että tieteellinen ajattelu ei ole mikään oma valtakuntansa, joka olisi arkitodellisuutta ylempänä. Päin vastoin, kaikki lähtee normaalista arkiajattelusta, jonka virheitä tieteellinen tutkimus parhaimmillaan voi korjata. Se esimerkiksi osoitti, etteivät ay-aktiivit eivät olleetkaan laiskimuksia, jotka halusivat mahdollisimman paljon etuja mahdollisimman vähäisellä työllä, vaan tutkimusten mukaan parhaita työntekijöitäkin

     Toki Eskola myös huomautti, että saattoi se tiede antaa myös sellaista tietoa, joka oli periteisille käsityksille vastakkaista. Niitä kannatti kääntää kokeeksi vastakohdikseen.

      Otetaanpa esimerkiksi hokema ”yksimielisyys on voimaa”? Eskola esitti, että sen sijaan voisikin sanoa, että erimielisyys on voimaa, koska voitiin osoittaa sellaisen yhteiskunnan olevan vahvempi, joka sallii piirissään ristiriitoja, eikä tukahduta niitä väkisin.

      No, tämä oli jo vasemmistolaista julistusta, mutta ei vailla pohjaa. Ainakin siinä pidettiin arvossa konkreettista tutkimusta käsiteskolastiikan sijasta. Siitä oli vielä pitkä matka siihen yhdenmukaisuuden vaatimukseen ja niihin älyllisesti eristettyihin ”turvallisiin tiloihin”, joita nykyinen edistyksellinen yliopistoväki on usein nostanut ihanteikseen.

     Hyvin paha henkisen vapauden vihollinen on sodan psykologia, joka saattaa levitä jo sellaisessa vaiheessa, jossa taisteluja ei vielä käydä. Siinä jokainen kriittinen ääni leimataan herkästi petokseksi ja edellytetään kaikilta poliittista korrektiutta sen 1940-lukulaisesa mielessä.

      Todettakoon ohimennen, että sodan aikana yleinen mielipide näyttää olleen vapaampi kuin nykyään. Muistakaamme, miten Mannerheimin miekantuppipäiväkäskyyn suhtauduttiin jopa johtavien hallituspuolueiden lehdissä.

 

Isoviha Savossa ja Suvivirren sanoma

 

Paikallinen historiatapahtuma

 

     Kymmenen vuotta sitten perustettiin Pyhän Olavin killan, savonlinnalaisen paikallisen historian ystävien yhdistyksen ”pässinpeijaisissa” uusi yhdistys, Tykkipursiyhdistys, joka sitten rekisteröitiin ja kehittyi aika tavanomaiseksi noin sadan, etupäässä vanhan jäsenen seuraksi, jonka jäsenmaksun useimmat unohtivat yleensä maksaa. Sen päämaja on Sulkavalla.

     Yhdistyksen varsinaisena tarkoituksena oli rakentaa Saimaalle sellainen 1700-luvun lopun sota-alus, joita siellä aikoinaan oli ollut. Kun projekti oli ensi alkuun turhankin suuri, hankittiin ensin ainakin tykki ja sen jälkeen toinenkin. Lisäksi tuli muuta tavaraa: uniformuja, musketteja, asekaappi, rumpuja, teltta, miekkoja, lippuja ja muuta vanhanaikaista rekvisiittaa.

     Maaseudun rappeutumista hidastaakseen EU:n ruokavirasto on auttanut rahoittamaan tätäkin toimintaa ns. leader-toimiston välityksellä ja yhdistys on kymmenen vuoden mittaan järjestänyt joka vuosi yhden tai useamman paikallishistoriaan liittyvän tapahtuman tai osallistunut muiden järjestämiin. Kuntakin on kantanut osarahoittajana kortensa kekoon.

     Viime vuonna etupäässä Pyhän Olavin killan ja Tykkipursiyhdistyksen voimin järjestetty Olavinlinnan 550-vuotisjuhla keräsi tuhansia ihmisiä sekä kuunteemaan asiantuntijaseminaaria että seuraamaan linnan piiritystä, joka enemmän tai vähemmän jäljitteli Savon prikaatin vuonna 1788 suorittamaa epäonnista operaatiota. Osanottajia oli Ruotsista saakka.

     Kustaa III:n sota onkin muuan paikallisen historian merkkitapaus ja sen muistoja liittyy monen paikkakunnan historiaan. Myös tykkisluupit ja -jollat kuuluvat siihen.

     Paljon muutakin väkivaltahistoriaa liittyy myös itäisen Savon menneisyyteen, alkaen linnan rakentamisesta ja rajaseudun tuhoamissodista Nuijasodan verisiin päiviin. Isoviha, pikkuviha ja Kustaa III:n sota tarjoavat mahdollisuuden palauttaa mieliin historian dramaattisia vaiheita sekä seminaarien että näytösten kautta.

     Myös rauhanomaisemmat tapahtumat ovat joskus käyttökelpoisia, kuten Aleksanteri I:n käynti Sulkavan Telakanavalla. Se on tykkipursia varten rakennettu ns. sotakanava, jonka rakentamista johti Venäjän kuuluisin sotapäällikkö Suvorov. Museovirasto restauroi sen takavuosina miljoonabudjetilla.

     Ulkomailla vastaavat historian elävöittämiseen liittyvät tapahtumat ovat olleet suurta huutoa jo iät ja ajat. Viime vuosina toiminta on entisestään kehittynyt ja esimerkiksi Austerlitzin, Leipzigin ja Waterloon tapaisten taistelujen ”kertaukset” ovat keränneet tuhansia ”elävöittäjiä” koko Euroopasta, myös Suomesta.

     Sotajoukkojen historia on värikkäintä ja kiinnostavinta, mitä menneisyydestä löytyy, mutta niihin on liittynyt myös kulttuurihistoriaa, niin oppilaitosten perustamista ja toimintaa kuin upseeriperheiden sivistysharrastuksia ja kansainvälisiä kontakteja (ks. Vihavainen: Haun savon pariisi tulokset ).

     Tykkipursiyhdistys on järjestänyt Tiittalan kartanossa Bellman-illan ja osallistunut societé-larppaajien tapahtumiin.

      Viime lauantaina, 5.9.2026 järjestetty tapahtuma ”Isoviha Savossa” käsitti sekä asiantuntijaseminaarin, että näytöksen, joista molemmista on olemassa hyvät taltioinnit, joihin kehotan tutustumaan (ks. (6) Facebook).

      Asiantuntijaseminaariin oli saatu useimmat aihepiirin parhaista asiantuntijoista: Asko Melonen, Jyrki Paaskoski, Christer Kuvaja ja Teemu Keskisarja. Vain Kustaa H.J. Vilkuna ja Antti Kujala puuttuivat, mutta heidänkin tutkimuksensa ovat tulleet laajasti esille sekä yhdistyksen blogissa että itse seminaarissa.

     Ymmärrettävästi seminaarissa ei tehty mitään tieteellisiä läpimurtoja. Tutkijat keskittyivät itse parhaiten tuntemansa lähteistön tulkintaan ja kertoivat, mitä sen pohjalta voidaan asioista sanoa. Aika oli hirmuista ja isoavihaa välittömästi edeltävistä suurista kuolonvuosista lähtien väestönmenetykset olivat käsittämättömän suuria.

     Kuitenkin maanviljelys-Suomen resilienssi (sitko?) oli vaikuttava: kun parempia satovuosia tuli, saatiin vilja taas nopeasti kasvamaan, vaikka miehet ja hevoset olivat harvassa ja vainolainen verotti jopa ankarammin kuin Ruotsin kruunu.

     Kuitenkin tuhon määrä vaihteli suuresti paikkkakunnittain, kuten Kerimäen historian kirjoittaja Asko Mielonen osoitti. Suuret tuhon päivät, kuten Napuen taistelu ja Norjan tunturien ylitys olivat vertaansa vailla olevia katastrofeja, totesi Teemu Keskisarja ja vertasi isonvihan aiheuttamia väestömenetyksiä toiseen maailmansotaan: jos Suomi olisi silloin menettänyt miljoona henkeä, olisi katastrofi ollut isonvihan luokkaa. Nythän se menetti kymmenesosan siitä -toki lähes kaikki nuoria miehiä.

     Venäläiset toimeenpanivat valtaamallaan alueella oman hallintonsa, mutta huomasivat ennen pitkää, että ruotsalainen toimi paremmin. Itse asiassa he sen jälkeen jäljittelivät sitä lähes kaikessa ja keskushallinnon kollegiojärjestelmäkin kopioitiin suoraan Ruotsista.

     Entä oliko Suomi ”Ruotsia elättävä äiti”, kuten Pietari I sanoi ja elättikö kurja ja köyhtynyt maa täällä koko 25000-30000 miehen venäläistä armeijaa? Asiaa tutkinut Christer Kuvaja totesi, että venäläisen armeijan ruoasta ajoittain jopa vain 15% kyettiin keräämään Suomesta ja sen lisäksi toki myös tuhansien hevosten rehu. Loput oli tuotava laivoilla Venäjältä.

     Entä kokiko mikään muu maa yhtä kauheaa rääkkäystä kuin Suomi isonvihan aikana? Asiasta ei seminaarissa varsinaisesti keskusteltu, mutta sekä Kuvaja että Antti Kujala ovat tutkimuksissaan todenneet, että Suomi oli sangen tyypillinen tapaus. Itse asiassa vain Pohjanmaalla, joka osittain hävitettiin täydellisesti, päästiin todelliselle ”eurotasolle”

     Erityistä venäläisten toiminnassa ei ollut väestön pakkoverotus tai edes poltetun maan taktiikka, mutta kyllä sen sijaan orjien ryöstäminen. Niitähän vietiin Venäjälle noin 30 000 ja halutessa suhteuttaa lukua nykypäivään, sen voi kertoa esimerkiksi 15:lla. Siis nykyiseen väestömäärään suhteutettuna maasta vietyjä orjia oli noin puoli miljoonaa.

      Suomalaisten onnettomuuksiin kuuluivat tuhoisimpina kuitenkin ilmastonmuutoksen aiheuttamat katovuodet, jotka tappoivat noin kolmanneksen ihmisistä. Lähteiden puutteen takia lukumäärä jää epämääräiseksi.

     Joka tapauksessa Suvivirsi, joka tuli ruotsalaiseen virsikirjaan vuonna 1695 ja suomalaiseen vuonna 1702 kaikui paitsi kevään kiitosta ja ylistystä, myös ahdistunutta rukousta jokapäiväisestä leivästä ja vieläpä nimenomaisesti rasvasta sen päälle. Aluksi ne rukoukset tuottivat erittäin karvaan pettymyksen.

Edellä selostettu seminaari alkoi Suvivirrellä ja siinä otettiin esille nimenomaan tuon virren vanhat sanat:

 

6. Wälsigna åhrets gröda/
Och watna tu wårt land:
Gif oss nödtorftig föda;
Wälsigna siö och strand.
Tin fotspor drype af fetma.
Bespisa medh titt Ord/
Och medh thess liufwe sötma/
Oss vppå thenna jord.

 

     Tämä dokumentti yhdistää harvinaisella tavalla meidän oman aikamme välittömästi kansamme suurimpaan onnettomuuteen: suuriin kuolovuosiin ja isonvihan päiviin. Siihen on syytä suhtautua sen mukaisella pieteetillä. Kaikki voi olla taas edessä.

Autuus ja totuus

 

Autuaat ja tosiasioiden tunnustaminen

     Mainio yliopettajani Tyttönorssissa, Virva-Liisa Soininen sanoi kerran muistettavat sanat: ”Autuaita ovat ne, jotka näkevät ja kuitenkin uskovat”.

     Tällä hän viittasi erääseen auskultanttiin, joka oli hurahtanut tuon aikakauden suureen sielunsairauteen, taistolaisuuteen.

     Virva-Liisa tietenkin viittasi Jeesuksen huomautukseen epäilevälle Tuomaalle, joka uskoi ylösnousemukseen vasta sitten, kun näki Jeesuksen haavat: ”Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat”.

     No, uskotaan näin, se tuntuu vakuuttavalta. Mutta mitä tuo autuus oikeastaan tarkoittaa?

     Rohkenen tässä ajatella, ettei Jeesuskaan aina viitannut sillä mihinkään tuonpuoleiseen, vaan siihen mielentilaan, onnellisuuteen, jonka tietyn lainen toiminta toi ihmiselle.

      Sellaisia autuuden tuovia asioita olivat hengellinen köyhyys, murheellisuus, hiljaisuus, vanhurskauden isoaminen ja janoaminen, laupeus, puhdassydämisyys, rauhan tekeminen, se, että vanhurskauden takia vainottiin sekä ne ihmiset (te”), joita toiset Jeesuksen tähden ”solvasivat ja valhetellen puhuivat heistä kaikkinaista pahaa”.

      Vain parissa kohtaa tuossa luettelossa puhutaan siitä, että autuaitten osana on myös taivasten valtakunta, mutta useimmissa tapauksissa asia selvästi oletetaan tässä maailmassa tapahtuvaksi.

     Autuus, latinaksi ”beatitudo” viittaa ennen muuta mielentilaan, sellaiseen, jolle on ominaista hyvä olo ja kaiketi siis myös raastavan epätietoisuuden ja ristiriitojen puuttuminen. Autuas ei kärsi kognitiivisesta dissonanssista, voisimme kaiketi sanoa. Hän vain myhäilee ja on tyytyväisen onnellinen.

     Autuus on siis onnellisuutta, mutta nimenomaan mielentilana. Felicitas sen sijaan viittaa selvemmin hyvään tuuriin, onnenkantamoisiin. ”Bella gerunt alii, tu felix Austria nubes” sanottiin aikoinaan Itävallasta, joka ei mahtinsa laajenemiseen tarvinnut sotia, vaan avioliittoja.

     ”Muut hyö käyt sottii, sie Itävalta senko nait vaa” suomensi kuulemma muuan poika Viipurin lyseossa tämän klassisen lauseen.

     Joka tapauksessa autuus siis on ennen muuta mielentila, jonka ei suinkaan tarvitse olla ikuinen. Sen saavuttamiseksi saattaa epämiellyttävän informaation torjuminen ja jopa suoranainen tyhmyys olla jopa välttämätöntä. ”Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku”, veistelivät rippikoulupojat jokus Vuorisaarnaa.

     Yliopettaja Soinisen tarkoittamalla auskultantilla autuus perustui siihen, ettei hän välittänyt näkemistään tosiasioista eli Neuvostoliiton todellisista oloista. Hän itse asiassa aivan siekailematta kielsi ne ja uskoi sen sijaan siihen evankeliumiin, jota virallinen Neuvostoliitto ja sitä kumartava Sinisalon johtama ryhmä suosivat ilmoille.

     Muistan hyvin, miten eteviä monet olivat selittämään kaikkein viheliäisimmätkin puutteet ja viat Neuvostoliitossa ja sen politiikassa parhain päin.

     Militarismi oli muuan selkeä esimerkki. Koska Neuvostoliitto edusti kapitalistisen ja imperialistisen lännen vastakohtaa maailmassa, oli sen sotavoimilla päinvastainen merkitys kuin noiden edellisten tahojen armeijoilla: ne olivat rauhanvoimia.

      Jos kaupoissa ei ollut tavaraa ja myyjät tiuskivat asiakkaille hävyttömästi, se todisti vain turhan krääsän puuttumista ja myyjättärien ylevää vapautta. Heidän ei tarvinnut hännystellä asiakkaita.

     Mikäli kaikkialla oli likaista ja romahduskypsää, se todisti vain sitä, että ihmisen huomio ja toiminta oli kiinnittynyt olennaisempiin kohteisiin ja toisarvoiset asiat sivuutettiin.

     Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. En muuten väitä, että Neuvostoliitossa olisi kaikki ollut surkeata, ei se monille mikään maanpäällinen helvetti ollut, mutta ei se myöskään alkuunkaan ollut se sosialistinen paratiisi, joka sen julistettiin olevan.

      Siitä huolimatta autuaat uskoivat näin olevan, vaikka omin silmin näkivät. Monia asioit a he eivät tietysti lainkaan tunteneet, vaan olivat omaksuneet ne uskolla, ilmoituksen perusteella.

     Tällaisiahan oli paljon suomalaissa, myös niissä, jotka opiskelivat Neuvostoliitossa. Muuan venäläinen kertoi minulle joskus keskustelleensa sellaisen kanssa, mutta kun hän kuuli ”sakramentaaliset sanat”, joiden mukaan kaikki oli Neuvostoliitossa paremmin kuin lännessä, hän ymmärsi, ettei kannata jatkaa. Siltä pohjalta ei voinut käydä järkevää keskustelua.

     Samanlaisia uskovaisia riittää tänäkin päivänä. Kun he avaavat ”keskustelun” julistamalla omaa autuusoppiaan, ei siihen kannata puuttua, mikäli ei halua ryhtyä tomppeliksi tomppelien seuraan. Autuus on noiden henkilöiden ajattelun ja havainnoinnin kannalta primääristä eikä sitä anneta minkään horjuttaa.

      Autuuttaminen Neuvostoliiton avulla on taaksejäänyttä elämää, mutta autuaat ja sellaisiksi kaikin keinoin pyrkivät ovat yhä keskuudessamme ja tarkoitan tässä erityisesti sitä autuaiden ryhmää, joka kieltäytyy tunnustamasta maailman voimatasapainon muuttumiseen liittyviä tosiasioita ja onnellisena hyväksyy kaikkein köykäisimmätkin argumentit sitä vastaan. Mitä ilmeisimmätkin valheet kelpaavat, jos ne ovat oikean suuntaisia.

     Paasikivi tunnetrusti nimitti tosiasioiden tunnustamista viisauden aluksi. Se oli monelle aluksi kova pala. Neuvostoliitto oli kuin olikin tehnyt sen, minkä piti olla mahdotonta eli voittanut sodan ja vain sen intressit huomioon ottamalla Suomi saattoi rakentaa omaa, vapaata yhteiskuntaansa.

      Ennen pitkää tietenkin  erilaiset tunarit kohottivat naapurin intressit pyhiksi, eräänlaiseksi uskonnoksi, jonka avulla sopi myös harrastaa kaikenlaista ketkuilua. Tosiasioiden tunnustamisesta oltiin jo kaukana, kun ruvettiin vaatimaan erilaisia pyllistelyseremonioita ja katumusharjoituksia kaikille ajatusrikollisille ja ehdotettiin uutta itsenäisyyspäivää. Onnellinen puupäisyys ei minnekään hävinnyt, vaan nousi voimalla uusiin vaatteisiin pukeutuneena.

      Nyt näemme autuaiden hölmöjen sitoneen älynsä tiukasti EU-juggernautin rattaisiin, joiden ohjaksissa ei ole minkäänlaista inhimillistä järkeä, vaan ainaistaan byrokraattinen koneisto, jota ei ohjaa edes tekoäly, vaan itsekylläinen juridiikka.

        Autuutta -beatitudo- saadaan varmasti näinkin sellainen määrä, joka monelle riittää, mutta kyseessä on vain tunnetila, joka on pettävällä pohjalla. Felicitas-onnellisuutta, lykkyä ja tuuria se ei takaa lainkaan, vaan päinvastoin, ellei tosiasioita tunnusteta, olemme matkalla surkeaa loppua kohti.

Niin, että mitä ne tosasiat novat?

     Voimme aloittaa vaikka demografiasta. Tulevatko nykyiset trendit ja nykyinen siirtolaispolitiikka varmasti jättämään Suomen suvaitsevaksi länsimaiseksi ja sekulaariksi oikeusvaltioksi vai onko ajan mittaan odotettavissa muhamettilaisen rinnakkaiskulttuurin laajeneminen ja lopulta islamilainen(islamistinen) totalitarismi, jos nykyistä suuntaa jatketaan?

     Entä onko Venäjä nyt ihan varmasti muuttunut mitättömäksi suureeksi, jonka kansainvälisistä intresseistä meidän ei tarvitse eikä kannata välittää mahtavien EU:n ja Naton suojassa?

     Entä onko meillä syytä rientää ilmastopolitiikasa näyttämään koko muulle maailmalle esimerkkiä ja hankkia pisteitä esimerkiksi kieltämällä turpeen poltto ja sen sijaan tuoda maahamme jätettä Italiasta…

     Näitähän riittää. On puolueita, joiden mielestä näissä asioissa on menty oikeaan suuntaan, mutta vielä tehty aivan liian vähän. 1970-luvullakin löytyi väkeä, joka julisti, että Leniniä ja YYA:ta saarnattiin valtakunnassa aivan riittämättömästi ja että piilevät ajatusrikolliset oli kaikkialla savustettava koloistaan ja rauhanlain avulla estettävä Neuvostoliiton arvosteleminen.

     Tällaisia puhuivat sen ajan autuaat. Autuaiden määrä ei ole vähentynyt ja näyttää siltä, että heidän koalitionsa on jo henkisesti valmistautumassa vihoviimeiseen, ratkaisevaan taisteluun kaikilla rintamilla.

Hals- und Beinbruch, sanoo saksalainen huumori. Onnee ny matkaan sitten vaan….

Talo Arkadianmäellä

 

Mies, joka rakasti totuutta

 

Teemu Keskisarja, Elämäni eduskunnassa. Kiuas kustannus 2026, 299 s.

 

     On sanottu, ettei historia ole tiede, vaan enemmän kuin tiede. Se on ihmisen välttämätön itsetiedostuksen muoto, joka kertoo hänelle kuka hän on, mistä tulee ja minne päin on menossa, Viimemainittu on toki hatarammalla pohjalla, kuin edelliset.

     Historiallinen tieto on eksaktia vain triviaaleimmalla tasolla. Kun kysytään, oliko Napoleon olemassa ja milloin hän eli, voidaan antaa täysin varma vastaus.

     Jos sen sijaan kysytään Napoleonin merkityksestä ja vaikutuksesta, ollaan tilanteessa, jossa jo itse käsitteet alkavat olla  määritelmäkysymyksiä, joista voidaan syystäkin kiistellä ja kun sitä tietä edetään, alkavat ”totuudet” olla yhä useammin pelkkiä sopimuksia tai sitten avoimia riitoja.

     Auguste Comten maksiimi, jonka mukaan tietämisen intressi oli ennalta näkemisessä, jotta voitaisiin ennalta vaikuttaa, on historian kannalta eri tasolla kuin esimerkiksi luonnontieteissä. Silti meillä ei siihenkään asiaan sen parempaa metodia ole.

      Mikäli historia on mahdollisimman tieteellistä sikäli, ettei sitä ole tutkittu ja kirjoitettu vain jonkin asian palvelemiseksi, vaan ymmärryksen hankkimiseksi, se ainakin lisää sitä ymmärrystä ja eväitä vastata kysymykseen ”Missä mennään?”

Keskisarja on historian tutkijana ja kirjoittajana alan kiistaton mestari. Jos joku asiaa epäilee, hänen on syytä perustella se todella hyvin ja kertoa, missä vika on ja mihin se liittyy (vrt. Vihavainen: Haun keskisarja tulokset ).

      On ihmisiä, joiden intohimona on esimerkiksi shakki. He saattavat uppoutua peliin koko olemuksellaan ja unohtaa ympäristön epämääräiseksi ajaksi, kunnes luonto pakottaa takaisin ruudukon ulkoouoliseen maailmaan. He ovat yleensä alan mestareita.

     Tietääkseni Teemu Keskisarja oli myös intohimoinen shakin pelaaja, kunnes vaihtoi historiaan ja sen jälkeen sitten politiikkaan. Hän ei ole vielä julkaissut yksityiselämäänsä käsittelevä muistelmateosta ”Menneisyyden vanki”, joten en tiedä noista asioista enempää.

     Joka tapauksessa tämä nyt käsillä oleva kirja osoittaa, että tämä mies on politiikassa, kuten historian tutkimuksessakin, intohimoinen. Minusta ainakin näyttää, että häntä politiikassakin kiinnostaa ennen muuta totuus ja oikeus, eikä sen sijaan itse prosessi eräänlaisena shakkipelinä, jossa taktiikkaan useinkin kuuluu oman väen uhraaminen strategisen päämäärän saavuttamiseksi.

     Saatan olla hyväuskoinen, kun uskon miehen puheita, mutta ainakin niistä näkyy historioitsijan intohimo: pyrkimys ymmärtämiseen ja intohimo totuuteen. Ymmärrys taistelun eli shakin pelisäännöistä taas saa aikaan sen, että naiivi usko pelin puhtauteen on tykkänään karissut. Kieroudellahan politiikassa ratsastetaan aivan kuten sodassa ja kai shakissakin.

     Tarkoitus ei ehkä pyhitä keinoja, mutta pakottaa ottamaan pelisäännöt huomioon. Muuten lyödään vain päätä seinään toisten riemuksi.

     Keskisarja käyttää silloin tällöin käsitettä populisti ja nimenomaan Eräiden poliittisten vastustajien kohdalla. Se on aika kauniisti sanottu, kun kyseessä on täysin kyyninen tekokauhistelu ja -loukkaantuminen, joilla halutaan mobilisoida tyhmimpiä pitämään esimerkiksi aritmetiikan totuuksia ääriajatteluna ja leimataan vastapuolta joidenkin ikivanhojen jäsentenvälisen nettikeskustelujen perusteella.

     Axel Oxenstiernan sanat pojalleen siitä, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan ovat myös tähän päivään erinomaisesti sopiva lähtökohta sille, joka haluaa ymmärtää, missä mennään. Moni etsii kaikesta salattua viisautta, mikä on turhaa, koska siellä on vain tyhjää tai jopa surkeaa tyhmyyttä. Parhaimmillaan saattaa löytyä edes ”rationaalista” oman edun lyhytnäköistä tavoittelua.

     Keskisarja sanoo, että politiikkaan siirtyessä hänen suuri päämääränsä oli saada historioitsijana selville, miten tätä maata oikeastaan hallitaan. Tähänastisesta historiasta meillä on käytettävissä suuri määrä dokumentteja, mutta nyt tehdään politiikkaa, josta katoavat sähköpostit ja unohdetut puhelut eivät jätä jälkipolville enää mitään todistuskappaleita.

     Missä ovat vallan kamarit? Niitä oli syytä etsiä eduskunnan valiokunnista, kunnes ilmeni, etteivät valiokunnat mitään päätä. Päätökset tehdään puolueissa. No, toimiminen puolueen ensimmäisenä varapuheenjohtajana nyt kai ainakin toisi yhden puolueen toiminnan tutkijan katseen eteen.

     Vielä mitä. Tyhjää täynnä näytti koko Talo olevan totuuden etsijälle, mutta olihan siellä ainakin kiinnostavaa tutustua talon tapoihin ja kollegoihin, jotka useinkin olivat hyvin kyvykkäitä ihmisiä, sikäli kuin eivät olleet esimerkiksi puheripulista kärsiviä narsisteja tai ikuisia kränääjiä. Joka puolueesta riitti porukkaa joka lajiin.

     Eduskunnnalla oli loistavat palvelut, jotka olivat syntyneet aivan hiljakkoin. Ei siellä tyhjöntoimittajia oltu ja kaikki idioottimaisimmatkin EU:n määräyksen (”ihmispaska”) oli käsiteltävä, Asialla oli pätevää väkeä, mutta eihän se Suomen asemalle mitään mahtanut.

     Keskisarja ei pidä kansanedustajan tointa rasittavana, mutta ei myöskään nykyisten opiskelijoiden tai muidenkaan surkeuttaan ruikuttavien ryhmien, sillä hän asettaa kaiken historialliseen perspektiiviin, mikä monesta kuulostaa rienaavalta.

    Silti se on olennaisen tärkeää. Olemmehan me sentään nousseet sellaisille hyvinvoinnin kukkuloille, joitsa menneet sukupolvet eivät vielä aivan äsken voineet edes kuvitella. Siitä näkökulmasta katsoen nykyinen surkeilu kuulostaa falskilta.

     ”Mutta kuten sanassa sanotaan, hyvät päivät lyhyet on”, runoili Charles Kingsley kerran (ks. Vihavainen: Haun last corsair tulokset ). Ei missään ole kirjoitettu, että nykyinen hyvinvointi ja turva on meille annettu ikuisiksi ajoliksi. Itse asiassa kaikki on koko ajan murenemassa, ellei asioille tehdä mitään.

     Jopa keskeinen uhanalainen asia on kansallinen olemassaolomme. Politiikasta löytyy kummallisen paljon väkeä, joka ainakin teeskentelee, ettei sitä mikään uhkaa ja että monikulttuurisuus on rikkaus, pysähtymättä hetkeksikään pohtimaan sitä, mikä erottaa yhden monikulttuurisuuden tilan toisesta.

      Sitten kun totalitaarinen ryhmä monikulttuurissa on niskan päällä, tulee rikkaudesta väistämättömästi sen ainoiden oikeiden oppien mukaista. Sitä ei enää voi vain kehua rikkaudeksi, vaan sitä on silloin pakko ylistää ainoaksi oikeaksi asiain tilaksi.

     Suomen kieli on Keskisarjan varsinainen huolen aihe ja ymmärrän hänen huolensa hyvin tässä engelskaa solkkaavien nulikoiden ja bimbojen ”älymystöpiirissä”.

      Ei oman kielen ja omien perinteiden vaaliminen omassa maassa ole mitään muuta kuin koko tuon maan mielekkyyden ilmentymä ja velvollisuus. Olemme maailmassa nopeasti pienenevä vähemmistö, jonka oikeuksia on tarmokkaasti puolustettava, ettei niitä vietäisi meiltä pois.

     Keskisarja ei ole kyllästynyt politiikakan, vaan julistaa tavoitteekseen opetusministerin paikan, josta käsin on helpompi puolustaa Suomen mieltä ja suomen kieltä. Hän tietenkin ymmärtää, ettei ministerikään mikään diktaattori ole ja että siinä ominaisuudessa hän joutuisi yhä uuxsie ja yhä rumempien populististen temppujen kohteeksi ja päämäärien saavuttaminen olisi niin ja näin.

     Mutta onpahan siinä nyt ainakin muuan poliitikko, jonka historian tuntemusta ja tajua ei kukaan asioita ymmärtävä voi kiistää. Vaaleissa jokainen äänestää järkensä tai/ja tunteidensa mukaan tai sitten muista syistä. Suuri osa kansanasta inhoaa Teemu Keskisarjaa aivan tavattomasti ja eri syistä.

      Vähäisin ei ole se, että hän on sekä älyllisesti että moraalisesti yläsarjaa, jonka mitätöinti asiapohjalta ei onnistu. Mutta politiikkahan perustuu vaalikarjan osalta laumojen psykologiaan ja siellä olennaisiksi voivat nousta mitä typerimmät asiat.

     Asiaa ei voi auttaa ja yhä yleisemmäksi tullut ns. korkeakoulusivistys näyttää hämmästyttävän monilla vain pahentavan asiaa. Se ikään kuin pakottaa heitä todistelemaan itselleen olevansa parempi kuin ne, jotka puhuvat yksinkertaista kieltä ja päästävät suustaan aivan banaaleja, mutta sitäkin tärkeämpiä totuuksia.

Sota: Ilmestyskirjan toinen ratsastaja

Totaalinen sota ja sen teoreetikko

 

     Ennen kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan kasvoi suursodaksi, suorittivat sen agentit jo verrattain laajoja sotilaallisia operaatioita Itä-Ukrainassa.

     Tämä oli jo pahaenteistä ja izborskilaisten höyrypäiden mielestä sotaa ei enää voinut lopettaa ennen voitollista ratkaisua. Venäjää tosin hallitsi liberaaleja hännystelevä nahjus, Putin, mutta hän ei uskaltaisi pettää parhaita kannattajiaan, jotka olivat aloittaneet taistelut isovenäläisyyden puolustamisen merkeissä.

     Sodalla on omat lainomaisuutensa ja sen hallitseminen on lähinnä illuusiota, jonka historioitsijat myöhemmin löytävät kaiken sotkun alta, kun kovasti yrittävät.

     Juuri tällä hetkellä tai oikeastaan vasta huomenna 5.9. kokoonnumme Sulkavalle keskustelemaan Suuresta Pohjan sodasta ja Suomesta sekä erityisesti Savosta sen näyttämönä. Sekin oli aikansa totaalista sotaa.

     Isonvihan arkkitehteina olivat ennen muuta itsevaltiaat Pietari Ensimmäinen ja Kaarle XII. Edellä mainittu oli hyökkääjä ja jälkimmäinen peräänantamaton puolustaja, joka vaati kaikkia valtansa alle joutuneita uhraamaan kaikkensa oikeutetun sotansa hyväksi.

     Suomen osalta seurauksena oli maan historian pahin onnettomuus, joka täydensi sen historian suurimpien katovuosien tuhoja. Sodasta oli tullut totaalista, eivätkä sen ulkopuolelle jääneet enempää naiset kuin lapsetkaan.

     Kokonaisia alueita hävitettiin kyynisesti, mittapuuna vain ja ainoastaan asian ajateltu sotilaallinen hyöty.

     Venäläinen isonvihan merkittävin tuntija Aleksandr Myšlajevski väittää, että Pietarin käskyn mukaan sotilaallinen tarkoituksenmukaisuus astui kaiken muun edelle: mikäli oli sen kannalta syytä jättää seutu hävittämättä, niin tehtiin, vaikka väestö olisi ollut vihamielistä. Mikäli taas oli syytä hävittää alue, se hävitettiin, vaikka väestö kuinka vakuutellut alamaisuskollisuuttaan ja kantanut lahjoja.

      Tämä oli epäilemättä modernia ajattelua, jossa ajan perinteiset näkemykset esimerkiksi kunnian ja kristillisen rakkauden vaatimuksista yksinkertaisesti ignoroitiin.

      Sen sijaan oltiin ylpeästi ”tieteellisiä”  jo ennen sotatieteen syntyä, samaan tapaan kuin Venäjällä 1930-luvulla, jolloin kokonaisia ihmiskategorioita tuhottiin aivan riippumatta siitä, kannattivatko he bolševismia vai ei.

     Tässä ei ollut mitään erityisesti venäläistä, vaan nimenomaan sellaista rationaalisuutta, joka oli kehittynyt länsimaissa. Se sopi hyvin yhteen myös primitiivisimmän villeyden kanssa. Sitä heijasteli sittemmin myös kuuluisimman sotateoreetikon, Carl von Clausewitzin ajattelu.

     Elettiin uutta aikaa, vaikka tekoälyä ei vielä voitu edes kuvitella.

     Tässä vielä Clausewitzistä blogi, joka on kirjoitettu ennen Ukrainan sodan laajenemista ”erikoisoperaatioksi”:

 

Torstai 7. toukokuuta 2020

Uusimman ajan airut

 

Muuan tärkeä kirja

 

Хью Стрэчен, Карл фон Клаузевиц, «О войне». Аст, Москва 2009, 319 с.

 

      Kuten tunnettua, Johann Wolfgag von Goethe, joka oli vuonna 1792 seuraamassa Valmyn taistelua, sanoi nähneensä aikakauden vaihtuneen. Taistelussa heikosti koulutettu Ranskan vallankumousarmeija kukisti vanhan vallan kannattajien äkseeratut armeijat.

      Ranskan vallankumouksesta onkin laskettu uusimman ajan alkaneen. Murroksena sitä siis on verrattu kolmesataa vuotta aiempiin suuriin muutoksiin, joihin kuuluivat löytöretket, kirjapainotaito ja uskonpuhdistus.

      Kuitenkin sotaa käytiin yhä entisillä välineillä. Julius Caesar olisi mainiosti tuntenut useimmat niistä ongelmista, joita Napoleonin armeijoilla oli, vaikka hänellä ei Gallian sodassa tykkejä ollutkaan. Silti myös sodankäynnissä vaikuttivat nyt uutuudet. Ne olivat ennen muuta ideologis-sosiaalisia, sillä kansakunnat pyrkivät nyt historian subjekteiksi.

     Hew Strachanin kirjan aiheena on toinen, itse asiassa keskeneräiseksi jäänyt kirja, Carl von Clausewitzin ”Sodasta” (Vom Kriege), joka alun perin ilmestyi kolmena niteenä Berliinissä vuosina 1832 ja 1834.

     Tässä käsitelty Strachanin kirja on ilmestynyt alun perin englanniksi sarjassa Kymmenen kirjaa, jotka muuttivat maailmaa. Se on näköjään saatavilla myös suomeksi.

      On melkoinen kunnia päästä mukaan tuollaiseen kirjavalikoimaan, olkoonkin, että noita valikoimia on nykyään kaikenlaisia, joukossa aivan uskomattoman heppoisia. Tässä tapauksessa Clausewitz joka tapauksessa on seurassa, johon hänen lisäkseen kuuluvat mm. Adam Smith, Karl Marx, Platon ja Darwin, Raamattua unohtamatta. Ei siis mitään kevytsarjalaisia.

      Clausewitzin (1780-1831)  ymmärtämiseksi on tunnettava pääpiirteet hänen elämästään ja aikakaudestaan. Siihen kuuluivat keskeisesti Napoleonin sodat ja niiden puitteissa erityisesti tarina siitä, miten Napoleon murskasi Preussin pelätyn armeijan kuin pähkinänkuoren ja oli vähällä hävittää koko halveksimansa Preussin valtion.

     Clausewitzin nimi, muuten, näyttää viittaavan Preussin alueen slaavilaissukuiseen väestöön, mikä ei toki mitenkään haitannut hänen ylenpalttista preussilaista patriotismiaan.

       Napoleonin Venäjän-retken jälkeen Preussi luotiin uudelleen ja tähän työhön osallistui keskeisesti myös Clausewitz, joka oli taistellut Napoleonia vastaan Venäjän armeijassa ja sittemmin osallistui myös muun muassa Waterloon taisteluun, jossa ranskalaiset lopullisesti lyötiin.

     Clausewitz toimi sen jälkeen Preussin sotakorkeakoulun johtajana. Samanlainen oppilaitos luotiin hieman myöhemmin myös Venäjälle, jossa sen perustajaksi nousi toinen Napoleonin sotien veteraani, ranskalaisissa joukoissa palvellut sveitsiläissyntyinen Antoine-Henri Jomini.

      Jominin nimellä on Venäjällä yhä tietty glooria ja Mannerheiminkin muistetaan silloin tällöin juoneen hänen maljansa. Tähän sisältyi ironiaa siitä, ettei marsalkka koskaan päässyt tuohon yleisesikunta-akatemiaan.

      Joka tapauksessa niin Clausewitz kuin Jomini tunsivat tarvetta tehdä sodankäynnistä tiedettä tai ainakin käyttää sen ymmärtämiseksi tieteellisenä pidettyä ajattelua.

     Tämä ei sinänsä ollut uutta, sillä sotateoreetikkoja on ollut olemassa jo maailman sivu. Venäjällä kuuluisin alan teos oli Aleksandr Suvorovin pikku kirjanen Voittamisen taito (Nauka pobeždat), joka itse asiassa pyrki osoittamaan sen, ettei teorioista ole taistelukentällä mitään hyötyä.

     Itse asiassa Clausewitz tulee jopa aika lähelle Suvorovin ajatuksia korostaessaan sodanjohdon merkitystä taisteluille ja keskitetyn hyökkäyksen ja taisteluhengen ratkaisevaa osuutta.

     Toki Clausewitz pyrkii teorioissaan kauemmas ja häneltä periytyy myös ajatus strategian ja taktiikan erillisyydestä ja niiden vaihtelevasta keskinäisestä suhteesta.

     Clausewitzia pidetään myös totaalisen sodan käsitteen keksijänä. Itse hän käytti absoluuttisen sodan (Der absolute Krieg) käsitettä. Se on yleensä ymmärretty siten, ettei väkivallan käytöllä sodassa ole rajoja.

     Clausewitzin teoriat ovat usein moniselitteisiä ja niitä on todellakin tulkittu eri aikoina eri tavoin, mikä oikeuttaa hänen teokselleen tuon mainitun paikan mainitussa maailmaa muuttaneiden kirjojen luettelossa. Kukaties juuri häntä voidaan pitää viime vuosisadalla niin surullisiin tuloksiin johtaneen tuhoamissodan, Vernichtungskrieg, idean isänä?

      Clausewitz puhuu usein käsitteillä, jotka tuntuvat nykyään triviaaleilta. Hänen mukaansa esimerkiksi sota on taistelua. Nykyaikaisen lukijan mieleen tuskin edes juolahtaa, että se voisi olla jotakin muuta, mutta vielä 1600-1700-lukujen suuret sotapäälliköt, kuten Turenne, saattoivat pitää parhaana sellaista sotaa, jossa ei tarvitse tuhota vihollista tai edes taistella sen kanssa, mikäli siitä voitiin onnistuneilla manöövereillä tehdä niin sanotusti matti, jolloin antautuminen olo kunniallista.

     Käytännössä taistelut saattoivat myös tuolloin olla aivan tavattoman verisiä.

      Entäpä kaikkien tuntema lause, jonka mukaan sota on politiikan jatkamista toisin keinoin? Tarkoittaako tämä sitä, että sota on yhä perusluonteeltaan politiikkaa vai sitä, että se ei ole enää sitä, vaan toimii nyt toisella logiikalla?

     On totta, että totaalisen sodan toteuttajat Leninistä Ludendorffiin ja Hitleriin saivat innoitusta Clausewitzilta. Ensimmäiseen maailmansotaan saakka hän oli ilmeisesti kaikkialla länsimaissa merkittävin sotateoreetikko.

     Strachan on erinomainen Clausewitzin tuntija ja osoittaa myös tutkimuskohteensa monitulkintaisuuden. Itse asiassa Clausewitz näyttää uskoneen, että tulevaisuudessa palattaisiin rajoitettuihin sotiin totaalisen sijasta.

      Sopii toivoa, että ainakin nykyään tehdään niin, mikäli sotia nyt syystä tai toisesta yhä tullaan käymään myös ns. sivistyneellä aikakaudella, jollainen tämäkin aikakausi ainakin jossakin mielessä haluaa olla.

      Clausewitzin teos oli ja on myös yksipuolinen oman aikansa hedelmä. Sellaisetkin keskeisen tärkeät alueet kuin talouden ja laivaston merkitys jäävät siinä käsittelemättä.

      Kiinnostavaa on, että tämän teoreetikon ajatukset on ensimmäisen maailmansodan jälkeen useaan otteeseen julistettu kuolleiksi. Ne ovat kuitenkin sen verran monitulkintaisia, että ovat aina pystyneet ainakin jossain määriin heräämään henkiin.

      Onhan se aikamoinen saavutus mieheltä, joka sentään kirjoitti hevosvetoisen armeijan aikakaudella, jolloin pistintä vielä voitiin pitää sotien ratkaisevana aseena.

      Keskeinen sodankäynnin tekijä saattaa kyllä tänäkin päivänä joissakin tapauksissa olla sotivan osapuolen henkinen kantti, kuten uutisista voisi päätellä. Paljon puhuttu sodanjohtajan nerous voisi kai nykyään jo saada ylivoimaisen kilpailijan tekoälystä ja kukaties sellainen myös voi jo johtaa robottiarmeijaa.

     Lienee pelättävissä, että myös tekoäly saattaa löytää clausewitziläiset ajatukset siitä, ettei sodan käyttämällä väkivallalla voi olla rajoituksia. Luoja meitä silloin armahtakoon!

    Tuo kelpo preussilainen saattoi aikanaan löytää Pandoran lippaan, jota ei enää voi sulkea.