Ihmisillä on hyvä tahto

 

Toisin keinoin

 

Parin päivän takaisessa hesarissa Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi kirjoitti otsikolla Vastustajasi toivoo sinulle hyvää.

Kaikessa simppeliydessään tämä on koko yhteiskunnallemme keskeisen tärkeä asia, joka itse kunkin olisi syytä ymmärtää. Sen tuominen esille tuntuu kuitenkin juuri nyt virkistävän erilaiselta näkökulmalta. Joka tapauksessa on ilmeistä, että hän on oikeassa.

On ensiarvoisen tärkeää, että voimme luottaa kanssaihmisiimme tässä omassa kotimaassamme, jonka hyväksi työskentelemme ja luovutamme suuren osan hankkimistamme tuloista.

Meidän ei tarvitse pelätä, että jokin ryhmä haluaa tehdä muille vääryyttä ja väkivaltaa ja väijyy vain tilaisuutta siihen.

Saatamme turvallisin mielin lähteä siitä, että eduskunnassamme toimivat puolueet pyrkivät kukin kohdaltaan toteuttamaan politiikkaa, joka toimii myös kokonaisuuden parhaaksi siten kuin he asian ymmärtävät.

Käsitykset siitä, mitä tuo paras on ja miten se saavutetaan, vaihtelevat suurestikin, mutta ei ole syytä ajatella, että minkään puolueen tavoitteena olisi maamme raunioittaminen tai jonkin kansanosan pysyvä vahingoittaminen.

Asiat olivat toisin vielä sata vuotta tai jopa puoli vuosisataa sitten, kuten kirjoittaja huomauttaa. Porvareita ja sosialisteja erotti ammottava kuilu, joka jakoi heidät jopa omien kauppojensa ja pankkiensa asiakkaiksi, urheiluseuroista puhumatta. Vastustaja saatettiin kokea paitsi maanpetturiksi, myös viime kädessä eksistentiaaliseksi uhaksi.

Tilanne on tuossa suhteessa perusteellisesti muuttunut ja politiikan merkitys jokapäiväiselle elämällekin on siirtynyt toiselle tasolle kuin ennen, jolloin kysymyksessä saattoi olla ero nälän ja normaalin ravinnon välillä. Nyt keskimääräinen elintaso takaa jo kaikille välttämättömimmän ja kakunjaossa voidaan keskittyä riitelemään siitä, mikä määrä aineellista hyvinvointia kullekin voisi tuntua oikeudenmukaisimmalta.

Kuten Romakkaniemi huomauttaa, juuri viime vuosina on kuitenkin tullut tavaksi kauhistella sitä, miten ihmiset vetäytyvät omaan kuplaansa ja lukevat samanmielisten twiittejä, ymmärtämättä mitään muusta ympäröivästä todellisuudesta.

Toki samanmielisten taipumus kerääntyä yhteen on normaalia, eikä voitane kuvitella, että kaikki ihmiset olisivat kiinnostuneita seurustelemaan kaikkien kanssa. Vaarana kyllä tosiaan on, että omissa porukoissa sitten harrastetaan noista muista kaikenlaisia, yleensä hauskoiksi tarkoitettuja ja vähintäänkin puujalkavitsin tasoisia puheita, mikä vahvistaa ryhmien omaa koheesiota. Kun olen kerran tällainen, en sitten missään tapauksessa ole enkä halua olla tuollainen, niillä tavallaan sanotaan.

Tällä toiminnalla näyttää olevan taipumus kärjistää kuviteltuja eroja, hieman kuten tapahtuu urheilujoukkueiden välillä.

Vaikka joukkueet tosiasiassa koostuvat aivan samanlaisia, yleensä nuorista henkilöistä, tehdään vastustajista omien ja kannattajien silmissä suoranaisia kehnouden ja paheiden ruumiillistumia, joiden löylyttämisestä kelpaa hekumoida.

Tämä on tietenkin infantiilia psykologiaa, mutta sellaisella huvittelevat yhä uudelleen aikuisen kirjoissa olevat, normaalielämässä aivan vastuulliset henkilöt, joista laskeutuminen lapsen tasolle näyttää olevan palkitsevaa leikkiä.

Se heille suotakoon. Poliittisessa ja yhteiskunnallisessa elämässäkin moiselle harrastukselle on sijansa, niin kauan kuin se ei saa helposti epäterveitä piirteitä mikä voisi tulehduttaa ihmisten välejä.

Niin sanottu vihapuhe on meillä havaintojeni mukaan meillä ollut lähes yksinomaan leikillistä tai ainakin normaaliin kielenkäyttöön mahtuvaa mielipidekirjoittelua, jonka tarkoituksena ei ole ollut uhata ketään.

Loukkaavia puheita eli jyrkkää arvostelua politiikan piiristä sen sijaan tietenkin on aina löytynyt ja kuuluukin löytyä. Ammattinsa vuoksi poliitikkojen on syytä sitä kestää.

Politiikassa on omat sääntönsä ja toimiva parlamentarismi perustuu juuri siihen, että niitä kunnioitetaan ja niihin ollaan sitoutuneita. Mikäli yritetään vahingoittaa itse sääntöjen perusteita, ollaan arveluttavalla tiellä.

Niin sanotut ääriliikkeet ovat aina olleet juuri sellaisia poliittisia suuntauksia, joille normaalit parlamentaariset pelisäännöt eivät ole kelvanneet. Reilua peliä harrastavien piirissä moinen on syystäkin herättänyt epäilyksiä ja protesteja, joissakin tapauksissa jopa pelkoa.

Meillä ääriliikkeet ovat sentään aina olleet harvinaisia. Se vanha työväenpuolue, joka tarttui aseisiin vuonna 1918, ansaitsee tietenkin ääriliikkeen nimen. Yhtä äärimmäinen oli myös sen aiheuttama reaktio, mutta jo maailmansotien välisenä aikana poliittista elämäämme hallitsivat suvereenisti parlamentarismiin sitoutuneet tahot.

Tämähän on jatkunut näihin päiviin saakka ja jatkuu yhä. Vallankumoukseen sitoutunut vasemmistolainen ääriliikekin integroitiin käytännössä osaksi normaalia parlamentarismia jo varhain, eikä äärioikeistolaisuudelle ole täällä ollut mitään vakavaa poliittista pohjaa. Se on jäänyt yksittäisten kummajaisten harrastukseksi.

Huomiota kyllä herättää, että sellaisesta on puhuttu jo 1970-luvulta lähtien. Merkittävimpänä tuon leimakirveen käyttäjänä oli presidentti Kekkonen, joka ei tuntenut estoja poliittisia kalavelkoja maksaessaan. Pientalonpoikien puolueen hän vihjasi olevan fasistinen ja normaaleja presidentinvaaleja vaatineet perustuslailliset leimattiin äärioikeistolaisiksi.

Jokaiselle hiukankin kriittiseen ajatteluun kykenevälle oli tietenkin selvää, mikä tässä oli totuus. Äärioikeistolaisiksi kuvatut puolueet kannattivat ja edustivat nimenomaan normaalia parlamentarismia, eivätkä suinkaan pyrkineet mihinkään vähemmistödiktatuuriin.

Mutta presidentin sana vaikutti kyllä siihen joukkoon, joka ei harjoittanut itsenäistä ajattelua ja joka ei ollut suinkaan pieni. Asiaa tuskin varsinaisesti uskottiin, mutta sen pitämisestä ikään kuin totena tuli jotenkin salonkikelpoista.

Kekkosella oli valtiomiestason poliitikkona suuret ansiot, mutta hän oli kaikkea muuta kuin synnitön ja tuo mainittu julkinen valehteleminen lisäsi ikävän tahran hänen ansioluetteloonsa. Eihän sellainen valtiomiehelle sopinut.

Normaalin parlamentaarisen puolueen leimaaminen ääriliikkeeksi ja normaalin kriittisen maahanmuuttopolitiikan leimaaminen rasismiksi ja fasismiksi ovat nyt meillä tätä päivää. Erinäiset lehdet ovat kunnostautuneet tällaisten käsitysten kampanjoinnissa ja vajonneet välillä aina niin sanoakseni hihamerkkitasolle saakka. Alemmashan ei journalismi enää voi vaipua.

Näitä asioita tuskin kannattaa tässä enemmälti vatvoa, vaikka myös niiden unohtaminen olisi kovin kevytmielistä. Tehokasta katumista ei ole kuulunut ja vastaavan uudistumista voi odottaa koska tahansa.

Tässä kuitenkin haluaisin nostaa esille yhden esimerkin, joka tulee oikeuslaitoksen piiristä ja ilmentää myös helppohintaista asioiden tarkoitushakuista vääristelyä, jollaisesta Paasikivi käytti vanhaa termiä brännvinsadvokatyr.

Kyseessä on Päivi Räsäsen tapaus. Räsästähän on syytetty, vieläpä virallisen syyttäjän toimesta, vakavasta rikoksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Aiheenahan olivat Räsäsen mielipiteet homoseksuaalisuudesta, joita hän pyydettäessä julkisesti esitti ja jotka ovat uskonnollisesti perusteltuja ja perinteisiä maassamme esiintyviä käsityksiä.

Mainittakoon erityisesti, ettei Räsänen vaatinut mitään toimenpiteitä homoja vastaan, esimerkiksi heidän viemistään korkean rakennuksen katolle ja pudottamista sieltä. Hänen mielestään kyseessä vain oli synti ja, kuten tiedetään, synnin palkka on raamatun mukaan kuolema. Kuolemahan meitä kaikkia kohtaa, mutta saman ajatuksenjuoksun mukaan jokainen ja siis myös homo, voi pelastua uskon kautta ja vain sen kautta: sola fide, sola gratia, propter Christum.

On siis pääteltävissä, että Räsänen kantoi suurta huolta myös homojen haudantakaisesta kohtalosta ja kehotti heitä parannukseen, jollainen kaikkien muidenkin pitäisi tehdä, kunkin omista synneistään.

Homoutta vastustava Räsänen siis aivan ilmeisesti toivoi näille hyvää, eikä tietenkään millään tavoin kiihottanut ketään käymään homojen kimppuun. Normaalin elämän pelisäännöt pidettiin kunniassa.

On sitäkin oudompaa, että näin itsestään selvässä tapauksessa ihmisen oikeutta ilmaista julkisesti vakaumuksensa, on haluttu tulkita rikolliseksi toiminnaksi.

Mikäli ne, joita vastaan oli muka kiihotettu, olisivat tunteneet aiheellista pelkoa väkivallan uhan takia, voisi ajatella olevan jonkinlaisia perusteita pohtia uskonnollisen mielipiteen ilmaisemisen oikeutta. Tällaiseksi tapaukseksi voisimme kuvitella jonkin fundamentalistisen kokouksen, jossa olisi pyhään sanaan vedoten vaadittu homojen tappamista, koska se on jumalan tahto.

Luultavasti myös jälkimmäisen kaltaista toimintaa esiintyy, mutta ei kuitenkaan kristillisen armouskonnon piirissä ja ainakaan luterilaisuudessa, jossa lain vaatimukset ymmärretään kaikille ylivoimaisiksi täyttää ja kaikenkarvaiset syntiset ovat enemmän tai vähemmän samalla viivalla. Heidän pelastumisensa puolesta voidaan vain rukoilla.

On tietenkin skandaali, että aivan normaaleja uskonnollisia mielipiteenimaisuja on kehdattu viedä oikeuden käsiteltäviksi ja yhtä skandaalimaista on, että niin monet julkisuudessa esiintyvät kirjoittelijat ovat kehdanneet olla ottavinaan syytökset tosissaan. Tämä on jo koko maatamme leimaava häpeä.

Suurimman vastuun kantavat toki ne, jotka ovat tämän masinoinnin takana. On vähintäänkin todennäköistä, ettei langettavaa päästöstä voida antaa, mutta jo pelkkä tämän tason juristeria aiheuttaa vähitellen muutosta siihen, mitä me pidämme tai olemme pitävinämme normaalina.

Siihen ei ole syytä alistua. Vastustajamme, sikäli kuin hän on rehellinen, haluaa yleensä yhäkin meille vain hyvää, vaikka syyttäisi meitä suorastaan synnistä.

Valitettavasti rehellisyys taitaa olla hupeneva luonnonvara julkisen sanamme piirissä. Epärehellinen hyökkäys itse pelisääntöjen kulmakiveä, sananvapautta vastaan, osoittaa, etteivät ihan kaikki taidakaan haluta hyvää ainakaan perinteiselle avoimelle yhteiskunnallemme.

 

Talonpoikaisjärjen hedelmiä

 

Rauha sodan keskellä

 

Lauri Kujala, Pohjanmaan puolustus Suuren Pohjan sodan aikana. Helsinki 1953, 257 s.

 

Lauri Kujalan väitöskirjassa keskitytään hyvin kiintoisaan ilmiöön. Pohjanmaa poikkesi muusta Suomesta siinä, ettei se rauhan aikana asettanut ruotumiehiä. Sodan aikana siellä sen sijaan suoritettiin väenotto ja koottiin nostoväkeä puolustamaan omaa aluetta.

Kruunu suostui tähän järjestelyyn ja pohjalaisten halu puolustaa aluettaan osoittautuikin suureksi ja oli myös Suuren Pohjan sodan aikana selvästi parempi kuin muualla Suomessa, jossa se osittain olikin kehno. Lybeckerin kaltaisen ylipäällikön kohellus ei vakuuttanut puolustuskyvystä eikä liioin taidosta. 6000 hevosen vuojustus eli jänteiden katkaisu Inkerinmaalla ja varastojen polttaminen Etelä-Suomessa tekivät varmasti masentavan vaikutuksen.

Kun suurta joukkoa pohjalaisia marssitettiin etelään, Lybeckerin alaisuuteen, tarkoituksena Viipurin vapauttaminen, hupeni joukko jo matkalla ja perille saapui vain murto-osa. Puuttuvan motivaation ohella asiaan vaikutti nälkä, joka koko ajan oli sotaponnistusten suurin este Pohjanmaalla kuten yleensä muuallakin. Voin ja leivän asemesta hankittiin tykkejä ja ruutia.

Kyllä Pohjanmaaltakin silti otettiin miehiä koko valtakuntaa puolustamaan. Tuhat miestä laivattiin jo sodan alkuvaiheissa Baltiaan, jossa heidän kävi huonosti ja siis tarvittiin aina vain lisää. Talonpoikaiselle nostoväelle jaettiin Pohjanmaalla musketteja ja kivääreitä useampaankin otteeseen, mutta ne otettiin aina pian taas pois ja annettiin muualle meneville joukoille. Tilalle saatiin joskus pelkkää romua, sikäli kuin saatiin mitään.

Talonpoikaisen nostoväen huono maine perustui ennen muuta kouluttamattomuuteen. Se taas johtui suurelta osalta upseeripulasta. Kun tuollaiselle joukolle olisi tarvittu itse asiassa normaalia enemmän upseereita, saatiin niitä käytännössä paljon vähemmän ja nekin osaksi kelvottomia.

Vartiopalvelukseen talonpojat kyllä kelpasivat ja myös niihin erämaataisteluihin, joita vanhastaan oli käyty idästä tulevia ryöstelijöitä vastaan. Huomattakoon, että Pohjanmaa tuohon aikaan ulottui Suomen itärajaan saakka aina Pielisjärven korkeudelle asti. Kajaanin ja Paltamon seudut olivat siis Pohjanmaata.

Vaikka tarinat suurista hävitys- ja ryöstöretkistä itärajan yli Pekka Vesaisen tyyliin kai elivät päällimmäisinä ihmisten muistissa, oli tuo raja itse asiassa rauhan raja. Jo 1500-luvulla oli tehty ensimmäinen sellainen salainen sopimus, joka kesti aikansa.

Talonpojat rajan molemmin puolin, yleensä kirkonmiesten tai muiden huomattavampien henkilöiden johdolla sopivat myös Suuren Pohjan sodan aikana keskenään, että vaikka heidän maansa olivat sodassa, ei sota koskisi tuota aluetta, vaan vallitsisi rajarauha. Etenkin Venäjällä sitä nimitettiin talonpoikaisrauhaksi.

Hallitsijat siunasivat yleensä hiljaisesti tämän järjestelyn. Pohjoisten kylien hävittäminen molemmin puolin ei vaikuttaisi sodan lopputulokseen sitä eikä tätä, mutta tuottaisi kyllä varmasti vahinkoa molemmille ja nimenomaan talonpojille, joiden piti elättää kaikki, hiirestä kuninkaaseen.

Talonpojat taas hyötyivät perinteisestä, molemminpuolisesti edullisesta kaupasta. Pohjanmaa sai rajantakaisilta etenkin suolaa, joka epäilemättä oli keitetty Vienanmeren varnitsoissa. Tuohon aikaan se oli keskeisen tärkeä kauppatavara ja sen puute haittasi pahoin esimerkiksi ruoan säilömistä.

Niinpä rajantakaiset eli Vienan karjalaiset kävivät sodankin keskellä vanhaan tapaan kauppamatkoillaan Pohjanmaalla, etenkin sen itäisissä osissa. Kyseessä eivät siis yleensä olleet venäläiset, vaan suomalaisille helposti ymmärrettävää varsinaiskarjalaa puhuvat vienalaiset. Kauppalangot tunsivat toisensa nimeltä ja luottamuksella osapuolten välillä oli suuri merkitys, velkaakin annettiin.

Itäraja pysyi siis yleensä rauhallisena, mutta ei aina. Eräässä tapauksessa etelämpää tulleet joukkiot hyökkäsivät Pohjanmaan alueelle polttamaan ja ryöstämään. Kyseessä olivat kuitenkin rosvot, jotka karjalaiset itse ottivat kiinni ja hukuttivat koplan päällikön.

Rosvoja suomalaisetkin ajoivat takaa joskus naapurin alueelle saakka, mutta siitä ei tullut syytä rajarauhan irtisanomiseen. Sama koski etelästä tulleiden venäläisjoukkojen toimintaa. Ei vienalaisilla ollut siihen asiaan osaa eikä arpaa ja rajarauha pidettiin kunniassa. Sivumennen sanoen, rauha määriteltiin aina alueellisesti eikä sitä voitu taata toisten alueiden puolesta.

Suurempi konflikti oli ns. sarkasota. Kyseessä oli kosto siitä, että suomalaiset byrokraatit olivat vuonna 1711 takavarikoineet vienalaisilta kauppiailta 3000 kyynärää eli peräti 2100 metriä sarkaa. Asia koettiin epäreiluksi, mitä se ilmeisesti olikin, sillä myöhempi suomalainen oikeus pääsi asiassa samaan tulokseen.

Joka tapauksessa yli 300 miehen kostoretki, jonka aikana poltettiin kymmeniä taloja, oli jo aika järeä vastatoimi. Konflikti ei kuitenkaan estänyt rajarauhan myöhempää uudistamista.  Kostoretkien kierre ei houkutellut. Hyökännyt vihollispartiokin oli kotoisin etelästä, ei rajarauha-alueelta ja näyttää olleen luonteeltaan sotilaallinen, everstin johtama.

Konfliktin jälkeen alueen puolustusvalmiutta vahvistettiin oleellisesti. Rikkomattomaksi ajateltu rajarauha oli aiemmin tuudittanut väestön petolliseen turvallisuudentunteeseen. Nytkään sitä ei haluttu irtisanoa, mutta ei siihen liiemmin enää luotettukaan.

Isonvihan aikana suomalaisten sissien eli jalkarakuunoiden toiminta siirtyi pohjoiseen, minkä johdosta etelästä tulleet venäläiset joukot hävittivät noita alueita. Sissit olivat heille melkoinen riesa.

 Myös talonpoikien kannalta sissit olivat pahimman luokan vitsaus. Ne verottivat röyhkeästi talonpoikia, suostumatta kuitenkaan puolustamaan heitä. Lisäksi sissit tekivät ryöstöretkiä rajan taakse.

Hallituskin oivalsi pian, että tuosta toiminnasta oli maalle enemmän vahinkoa, kuin hyötyä ja pelättiin jopa paikallisen väestön hylkäävän laillisen esivaltansa ja siirtyvän naapurin alaisuuteen. Sissit määrättiin vetäytymään länteen ja osittain joukot hajotettiin.

Itse asiassa melkoisesti väkeä olikin paennut Ruotsin puolen kurjuutta ja siirtynyt Venäjän puolelle. Siellä heidät otettiin aluksi mukisematta vastaan, mutta myöhemmin ruvettiin vaatimaan kastamista ortodoksiseen uskoon.

Rajarauha vahvistettiin vielä sodan lopulla vuonna 1720 ja nyt peräti molempien maiden sotakollegioiden toimesta. Sen todettiin saamalla vallinneen aina sodan alusta saakka. Kuten kirjoittaja toteaa, rajarauhan tarkoitus ja merkitys oli tuossa vaiheessa selvinnyt myös molempien maiden hallituksille.

Voisi siis sanoa, että talonpoikaisjärkeä oli kovan koulun kautta saatu myös ylimmän hallinnon tarpeiksi. Paljon onnettomuutta olisi varmasti voitu välttää, jos sitä olisi käytetty jo alusta saakka, mutta tämähän on imelää jälkiviisautta.

Ihmisten touhuja

 

Yksilö edellä

 

Teemu Keskisarja, Murhanenkeli. Suuren Pohjan sodan ihmisten historia. Siltala 2019, 278 s.

 

Teemu Keskisarja on historiantutkimuksessamme ilmiö, joka jakaa ihmiset. Toisaalla ovat innokkaat ihailijat ja toisaalla nuivat paheksujat, joiden mielestä kirjoittajan tyyli on usein asiatonta tai muuten sietämätöntä, ja jotka kaiketi usein myös haluaisivat vastauksia toisenlaisiin kysymyksiin kuin Keskisarja antaa.

Joka tapauksessa kyseessä on harvinaisen lahjakas ja ahkera tutkija, jonka skaala tuntuu sisältävän kaikki aikakaudet. Tiettävästi hän käyttää ainakin toisinaan myös aputyövoimaa, mutta sehän on vain myönteinen asia eikä sitä paitsi mitään uutta. Joka tapauksessa Keskisarja on aito tutkija, joka menee alkuperäislähteille ja muodostaa mielipiteensä niiden perusteella.

Tässä kirjassa hän kertoo, että tarkoituksena on esittää ihmisten historia ja silloin on mentävä yksilö edellä. Ihmisiä olivat toki kaikki lajitoverit tuohonkin aikaan, eikä mikään kansanluokka voi toista paremmin omia kyseistä ylpeää tai ainakin usein ylpeiltyä titteliä itselleen.

Joistakin ihmisistä vain on sattunut säilymään valtavasti lähdeaineistoa ja toisista tuskin mitään. Jälkimmäisessä tapauksessa on usein turvauduttava historialliseen mielikuvitukseen. Tieto siitä, miten ihminen reagoi tietyissä tilanteissa nykyään auttaa ainakin jossakin määrin ymmärtämään myös sitä, miten asia oli muutama sukupolvi sitten.

Toki menneisyys on vieras maa, jonka kieltä emme hallitse, vaikka sitä enemmän tai vähemmän ymmärrämme. Usein kirjoittaja jättääkin lukijan tehtäväksi muodostaa mielipiteensä joistakin asioista. Dramaattisia aineksia riittää.

 Niiden kauhisteleminen tai ihasteleminen ei olekaan perinteisesti kuulunut tutkijan tehtäviin, vaikka nykyään näyttää yhä suositummaksi tulevan jonkinlainen, lähinnä vähämielinen historian tulkitseminen, jossa kaiken maailman muotipelleilyt metoota ja BLM:ää myöten projisioidaan menneisyyden normeiksi.

Isoviha oli tunnetusti kauhujen aikaa, kuten vastaavat miehityskaudet kaikkialla maailmassa. Armeijan huolto oli se diktaattori, joka saneli, miten väestöön oli suhtauduttava. Lojaaleille ulostekonsa suorittajille luvattiin kaikki kaunis ja hyvä, metsiin karanneet olivat pettureita, jotka yrittivät näännyttää armeijan nälkään ja sissien tukijat olivat vihollisista vaarallisimpia.

Olihan siinä jo asetelmaa kylliksi. Laajoja seutuja autioitettiin perinnäiseen, kaikkien tuon ajan armeijoiden tapaan. Huomattakoon, että Pietari oli tehnyt sitä samaa suuressa mitassa omallakin maallaan, Kaarlen armeijan edessä perääntyessään. Ei siinä leikkiä laskettu.

Keskisarja kuvaa ennen muuta yksiöiden kokemusta. Paljolta kirjan tarinat kiertyvät Carl Gustaf Armfeltin ympärille. Tämä rehellinen ja kunniallinen, mutta onneton soturi sai johtaakseen Suomesta kootun armeijan katastrofista toiseen: Pälkäneeltä Napuen kautta Norjan tuntureille. Hän teki sen, mitä oli tehtävä, kun kerran käskettiin.

Tosin Napuella tehty päätös taistella tapahtui vastoin sotaneuvoston kantaa ja esimerkiksi Borodkin ihmettelee, miksi tuota kantaa sitten kysyttiin, ellei sitä noudatettu. Samassa taistelussa hakattiin parissa tunnissa kuoliaaksi 2645 miestä ja tämä suonenisku tuli alle puolen miljoonan väestöstä. Talvisodan verisimpänä päivänä menetettiin sentään vain 816 henkeä neljän miljoonan kansasta.

Nääntyneet, kouluttamattomat ja usein vain seipäillä aseistetut miehet aloittivat taistelunsa kaikella kunnialla, mutta sittenhän kävi kuin kävi. Voittajaksi tuli ruhtinas Golitsyn, jota kirjoittaja syystäkin nimittää talvisodan taitajaksi. Humaanisuudellaan hän ei kuitenkaan kunnostautunut Napuella, mutta kuuluu puolustuksekseen paheksuneen sitä, että taisteluun oli koottu talonpoikia…

Tässä kuitenkin tehtiin ihan kuin Venäjälläkin ja taisipa Golitsynin tapa kohdella vihollista olla aika samanlainen kuin Kaarlellakin. Myöhempänä Suomen hallinnon johtajana Golitsyn joka tapauksessa tunnettiin oikeudenmukaisuudestaan.

Hirmuisia aikojahan sitä elettiin ja erilaisia kansan onnettomuuksia on ylenpalttisesti kuvattu jo noista ajoista lähtien. Kuva Isosta vihasta on syöpynyt Suomen kansan muistiin eikä sieltä pois lähde. Siihen ei ole syytäkään. Oma lukunsa oli orjien hankinta Suomesta, mikä oli tämän sodan erityispiirre verrattuna Keski-Euroopassa käytyihin taisteluihin.

Armeijan keskeinen ongelma oli huolto ja se saneli myös paljolta sen, mitä Carl Gustaf Armfelt saattoi tehdä. Tuhansien miesten ja hevosten ruokkiminen vähän tuottavilla ja harvaan asutuilla seuduilla ei ollut leikin asia. Nälkä, kylmä ja taudit saattoivat olla vihollista vaarallisempia.

Norjan tuntureille jäi Armfeltin armeijasta yli puolet -3700 miestä 5800:sta-etupäässä suomalaisia- kuoli parissa päivässä jäätävän myrskyn uhreina. Monet henkiin jääneistä olivat invalideja. Se valopuoli asiassa oli, että sukupuolijakautuman ollessa äärimmäisen vinoutunut, löytyi morsian ja siis vaimo vähemmilläkin avuilla.

Mitä Suomen väestömäärään kokonaisuutena tulee, kannattaa Keskisarja sitä tulkintaa, ettei se olennaisesti vähentynyt vuosina 1700-1721, mutta ei siis kasvanutkaan. Sitkeääpä oli kansa! Toki muistamme, että suuret kuolovuodet juuri ennen sodan puhkeamista olivat jo tehneet melkoisen loven väestöpyramidiin. Voisi olettaa, että heikoimmat menehtyivät jo silloin.

Keskisarjan kerronta on hyvin persoonallista ja usein hän virittelee lukijalle eräänlaisia ansoja saattamalla tämän yllättäen kokoamiensa faktojen keskelle ja ikään kuin lausahtaa: tällainen se tilanne oli, tuumipa tästä mitä haluat.

 Sen tavallisen keskivertoihmisen kannalta se tilanne oli yhä uudelleen lohduttoman kaamea, mutta elettävä oli. Pietismi levisi olosuhteissa, jotka olivat tuonkin ajan mittapuilla poikkeuksellisen ankeat.

Tämä kirja ei kovinkaan paljon puhu Suuresta Pohjan sodasta Suomen ulkopuolella, paitsi kun asia koskee suomalaisia. Sota Suomessa ja Isoviha ovat sen keskeistä ainesta. Ihmisten historiaa siinä todella käsitellään varsin monipuolisesti.

Onhan meillä jo vanhastaan paljon ansiokkaita tämän alan tutkimuksia, eritoten Lindeqvistin, Kujalan ja Vilkunan teokset ja Armfeltistäkin Sakari Kuusen kirjoittama elämäkerta. On siis syytä kysyä, mitä uutta tämä kirja antaa.

Itse asiassa kysymykseen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Uusi näkemys tämä joka tapauksessa on ja tuo uutuus taitaa ennen muuta liittyä kokonaisuuteen, jonka on luonut tietty lähestymistapa.

Keskisarja on -voisi vanhaa saksalaista erottelua käyttäen sanoa- ennen muuta Geschichtsmaler eikä Geschichtsschreiber, historiamaalari eikä historian kirjoittaja. Ne uutuudet, jonka hänen tutkimuksensa tuo esille eivät ole hevin kuivilla yleiskäsitteillä tyhjennettävissä. Luulen, että hän on onnistunut pyrkiessään kaivamaan esille sen ihmisen, yksilön tuon aikakauden melskeisestä sekasorrosta.