Rosvojoukkojen valtiot

 

Roistovaltioiden nousu ja tuho

 

Ari Saastamoinen, Barbaarirannikon merirosvot. Kappauksia, uskonsotaa ja valtapeliä Välimerellä. Gaudeamus 2026, 328 s.

 

Merirosvousta on tässäkin blogissa käsitelty lukuisia kertoja (ks. Vihavainen: Haun merirosvot tulokset ). Sitä on ollut kai yhtä kauan kuin merenkulkuakin.

   Merellä liikkuvat suuret omaisuudet ja rannikoiden suojattoman kylät ovat aina löytäneet havittelijansa ja rosvojoukkoja on ollut niin Itämerellä, Karibian merellä kuin Välimerellä. Afrikan sarven ja Malakan salmen tienoota unohtamatta.

   Merirosvoja on ollut monta sorttia. Yksityisyrittäjät jonkun kuvitteellisen John Silverin tapaan olivat suhteellisen helppoja tapauksia sikäli, että kiinni saadessa heidät pantiin ilman muuta narun jatkoksi ja he puolestaan usein tappoivat kaikki uhrinsa, ettei todistajia jäisi.

   Hankalampia tapauksia olivat jo kaapparit, jotka harjoittivat rosvousta oman valtionsa laskuun ja oman lukunsa muodostivat valtiot, joille merirosvous oli keskeisen tärkeä tulonlähde.

   Tämä kirja kertoo juuri noista Pohjois-Afrikan barbareskivaltioista (vrt. Vihavainen: Haun barbaree tulokset ), erityisesti Algerista, Tripolista ja Tunisista. Niiden kukoistusaika kesti 1500-luvulta 1800-luvun alkupuoliskolle.

   Kun puhutaan rosvovaltioista, ei vielä välttämättä puhuta roistovaltioista, vaikka eron tekeminen saattaa mennä hiusten halkomiseksi. Pyhän Augustinuksen mukaan jopa kaikki valtiot olivat suuria rosvojoukkoja, ellei niin käyttämän rajattoman väkivallan takana ollut mitään muuta kuin vallantahto.

   Välimeren valtioilla oli kuitenkin ideologia, islam, joka salli sodan uskottomia vastaan, jopa siihen velvoitti ja antoi vielä ohjeetkin siitä, miten ryöstösaalis oli jaettava. Kyseessä siis oli ainakin viime kädessä ideologinen, uskonnollinen toiminta, jonka arvottaminen juristerian näkökulmasta riippui sen tekijästä.

   Käytännössä uskonnon rooli haihtui kauas taustalle, kun barbareskimerirosvot harjoittivat suurta liiketoimintaansa. Toiminnan loistokaudella noin puolet kapteeneista oli kristittyjä luopioita ja monenkirjava miehistö, kuten kaupunkien asukkaatkin, koostui vain pieneltä osin rosvovaltiota ympäröivän maaseudun asukkaista.

   Turkkilaisten, Konstantinopolin ja janitsaarien merkitys oli tietyssä vaiheessa suuri, juutalaisia oli kahta sorttia, Espanjasta karkotetut moriskot olivat merkittävä tekijä ja sitten oli kaikkia Välimeren alueen kieliä puhuvaa väestöä, joka tuli keskenään toimeen lingua francalla, joka oli noiden kielten sekasotkua.

   Barbareskit ottivat kaappaamiensa laivojen miehistöt orjiksi, joita oli parhaimmillaan tuhansittain, joukossa satoja Ruotsin alamaisia ja ainakin muutamia varmasti tunnistettavia suomalaisia siinä joukossa.

   Orjien osa oli yleensä juuri niin kadehdittava kuin se on aina ollutkin, isäntien armoilla. Pahin oli kaleeriorjien kohtalo pirullisissa, haisevissa laivoissaan kahlittuina, mutta sellainen kohtalo saattoi tulla myös pohjoisafrikkalaisten osaksi, kun kristityt kaapparit saivat heidät käsiinsä.

   Johanniittain veljeskunta kunnostautui erityisesti kaappaustoiminnassa, mutta muitakin krisittyjä yrittäjiä oli (vrt. Vihavainen: Haun se oikea kapteeni alatriste tulokset).

   Toki ylhäiset henkilöt saivat useinkin odottaa lunastamistaan jopa hyvissä oloissa, maksaen ylläpidostaan korvausta. Orja oli kuitenkin orja, eikä sotavanki. Vastaavia panttivankikohtaloitahan tunnemme Kaukasian historiasta ja nyttemmin jo länsimaistakin. Kulttuuri kehittyy.

   Tässä kirjassa tekijä piirtää Välimeren merirosvouksen elinkaaren, joka nousi 1600-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin kristityt ja muslimit olivat teknisesti samalla viivalla. 1700-luvulla Euroopan maat jo pyrkivät hoitelemaan asiat solmimalla rosvovaltioiden kanssa sopimuksia ja maksamalla veroa.

   Myös me, eli siis Ruotsi, maksoi barbareskeille1700-luvulla sunsaasti veroa, joka suoritettiin osittain purjehdus- ja sotatarvikkeina. Edes suurvalta Ranska Aurinkokuninkaan aikana ei kyennyt karistamaan merirosvovaaraa alustensa ympäriltä, eivätkä Algerin pommitukset aiheuttaneet muutosta asioiden tilaan.

   Itse asiassa vasta amerikkalaiset, pieni, mutta dynaaminen uusi kansakunta, pani ensi kertaa rosvot kunnolla kuriin ja sen sotalaivat tekivät selvää jälkeä korsaareista, joille vätystelevät Euroopan vallat oivat yhä uudelleen maksaneet veroa ja kohdelleet niitä tasaveroisina kumppaneina.

   Sikäläinen lähettiläs oli pari kertaa vieraillut Ruotsissakin ja Bellman kuuluu tehneen hänestä pilkkarunon.

   Tarvittiin kuitenkin vielä Ranskan massiivinen operaatio, sen vallatessa Algeria vuonna 1830 ja alistaessaan sen merentakaiseksi osaksi Ranskaa, kuten sen status virallisesti oli. Se ei siis ollut Ranskasta erillinen siirtomaa.

   Kuten jo aiemmissa blogeissa on kerrottu, barbareskimerirosvot ulottivat retkensä Irlantiin ja jopa Islantiin saakka. Viimemainitusta on säilynyt paljon aikalaismateriaalia ja mainittakoon, että henkiin jääneitä islantilaisia orjia todella myös lunastettiin vapaaksi, kun sitä varten oli koottu varoja tanskalaisissa kirkossa.

   Islannissa tuskin olikaan paljon muuta ryöstettävää kuin ihmiset, kapakalaa tuskin kannatti mennä sieltä saakka hakemaan. Mutta ihmisistä saatiinkin kova hinta, erityisesti naisista, joita yleensä ei myytykään takaisin ja samoin myös poikalapsista, joita oikeauskoiset homot tarvitsivat.

   Kaiken kaikkiaan orjakauppa ja orjien huono kohtelu ei liittynyt mitenkään orjien väriin. Kaikki ”uskottomat” olivat muslimille vapaata riistaa.

   Kuten mainittiin, kaapparikapteenien ja rosvojen joukossa oli runsaasti entisiä kristittyjä ja romantiikan aikakaudella syntyi ajatus siitä, että rosvot itse asiassa saattaisivatkin olla jalompia hahmoja, kuin tylsän kunnialliset ja lainkuuliaiset kuninkaan sotilaat.

   Jaloja rosvojahan oli ollut olemassa, ainakin tarustossa jo Robin Hoodista lähtien ja varmaan kauemminkin.

   Joka tapauksessa romantiikka siis toi voimalla eurooppalaiseen kirjallisuuteen jalon rosvon Friedrich Schillerin Karl Moorin hahmossa ja lordi Byronin Corsair, joka nimenomaan liittyi Välimeren korsaareihin, oli aikansa suuri bestseller.

   Byronin Corsair vihasi koko ihmiskuntaa naisia lukuun ottamatta ja samaa saattoi sanoa Karl Mooristakin. Se oli sopivasti hieman romanttisempaa kuin vanha, muistaakseni saksalaisen Störtebekerin tunnus, jossa hän selitti olevansa Jumalan ystävä ja koko maailman vihollinen.

   Lienee väistämätöntä, että roistojen ihailu on taas noussut kunniaan näinä postmoderneina aikoina, jolloin Oswald Spenglerin kulttuurin flagellantismiksi kutsuma ilmiö on noussut ennennäkemättömiin mittoihin.

   Barbareskivaltiot selittivät toimintansa loppuvaiheessa olevansa normaalia sotien osapuolia ja heidän ihailijansa ovatkin ottaneet asian todesta ja selittäneet orjuudenkin itse asiassa normaaliksi sotavankeudeksi.

   Kukin tulee toivottavasti autuaaksi uskollaan. Kylmästi arvioiden barbareskivaltiot elivät rikollista loiselämää ja rikastuivat toisten tuottavalla työllä sen sijaan, että olisivat kehittäneet omaa tuotantoaan ja sivistystään.

   Ainakin Algeriassa oli kyllä myös edellytykset myös maanviljelyyn, jossa tietenkin hyödynnettiin orjatyövoimaa.

   Amerikkalainen päättäväisyys ja lopulta ranskalainen imperialismi tekivät selvää rosvovaltioista, joita itse pidän myös nimenomaan roistovaltioina.

   Niiden kohtalon näyttää ratkaisseen länsimaiden tekninen ylivoima, vaikka rosvot saivatkin käyttöönsä runsaasti uutta teknologiaa kehittyvästä pohjoisesta. Heidän oma elämänmuotonsa ei sen sijaan kehittynyt eikä kestänyt modernisaation haastetta.

 

 

Pöhinää kaupungissa

 

Madridin meininkiä

 

Camilo José Cela, Mehiläispesä. Suomentanut Leila Ponkala. Otava 1981, 272 s.

 

Camilo José Cela (1916-2002) oli espanjalainen Nobel-kirjailija ja akatemian jäsen. Hän taisteli sisällissodassa Francon joukoissa, mutta kääntyi sittemmin liberaaliksi.

   Hänen pääteoksenaan on pidetty ”mehiläispesää” (El Colmeno), joka julkaistiin aluksi 1951 Buenos Airesissa, koska Espanjan sensuuri kielsi kirjan sen seksuaalisen aineksen takia. Sitä ei nykyaikainen lukija tule edes ajatelleeksi.

   Cela sai Nobel-palkinnon vuonna 1989 ja ”Mehiläispesää” pidetään yhtenä 1900-luvun parhaista sadasta espanjankielisestä kirjasta. Elämänsä lopulla hän sai peräti perinnöllisen markiisin arvon ansioistaan espanjan kielen hyväksi.

   Kirja on nähty sosiaalisena protestina sodanjälkeisen Espanjan oloista. Sodalla tarkoitetaan tässä Espanjan sisällissotaa ja kirjan tapahtumat ajoittuvat toisen maailmansodan aikaan.

   Kirja koostuu lyhyistä jaksoista, joissa kuulemma esiintyy yhteensä peräti 160 henkilöä, joista jokaista kuvataan enemmän tai vähemmän välähdyksenomaisesti eikä heidän tarinoitaan kerrota loppuun  saakka.

   Joka tapauksessa kyse on yhä uudelleen rahasta, useimmiten vain muutamasta pesetasta, joilla saisi ostettua kahvia, leipää tai seksiä. Viimemainitusta tietenkin tulee myös myyntitavaraa ja muuan jalo neitonen, joka on rakastunut tuberkuloottiseen nuorukaiseen haluaa pelastaa tämän myymällä seksipalveluita.

   Jokunen konnakin esiintyy kirjassa, erityisesti kahvilan omistaja, paksu naispuolinen juoppo, joka hekumoi sillä, että hänellä on rahaa ja siis myös valtaa ja että hän voi kohdella ihmisiä miten haluaa. Kirjassa on myös kaksi homoa, jotka joutuvat poliisin käsiin ja joista ei sen jälkeen kerrota.

   Francon aika päättyi hänen kuolemaansa vuonna 1975 ja uskoisin, että Nobel-palkinto vuonna 1989 oli taas myös jonkinlainen poliittinen viesti, tuki oppositiolle, tällä kertaa maltilliselle.

   Alfred Nobel oli aikoinaan testamentissaan säätänyt, että hänen nimeään kantava kirjallisuuspalkinto oli vuosittain annettava kirjalle, jolla on ”ihanteellinen tendenssi”. Mitä se käytännössä tarkoittaa, on jäänyt Ruotsin Akatemian päätettäväksi.

   Minusta tämä Celan kirja on ainakin suomeksi luettuna ihan kelvollista arkiproosaa, jossa ei mikään tendenssi hyppää häiritsevästi silmille ja joka kuvaa sellaista aikakautta, jolloin köyhyys myös Madridin tapaisessa paikassa oli syvää ja kaikkialle tunkeutuvaa. Andalusian kaltaiset alueet olivat vielä luku sinänsä.

   Vastaavaa ajankuvausta tapaa tuohon aikaan monesta muustakin maasta, niin Suomesta (vrt. esim. Vihavainen: Haun pekkanen lapsuuteni tulokset ), kuin vaikkapa Saksasta. Se oli niin kovaa aikaa, ettemme me sitä enää ymmärrä.

   Niinpä myös Celan romaani oikeissa kehyksissään jää ainakin minulta ymmärtämättä. En osaa erityisesti nauttia sen kehutuista täydellisistä lauseista, joita lieneekin mahdoton kääntää. Espanjalaisen version lukeminen olisi tietenkin ratkaissut tämän pulman. Kirjan kieli ei näytä konstikkaalta.

   Joka tapauksessa varsinaisesti poliittisia teemoja kirjassa ei käsitellä. Välillä todetaan, että saksalaisilla näyttää menevän valitettavan huonosti ja menneeseeen ”sota-aikaan” viitataan joskus ohimennen.

   Kirja ei ole yhtä synkkä kuin Heinrich Böllin ”Ei sanonut sanaakaan”, mutta ei siitä optimismiakaan löydy. Lukija kyllä ymmärtää, että jalo neitonen ei voi pelastaa tuberkuloottista sulhastaan ja on sitä paitsi jo itsekin sairastunut ja että kahvilan paksu matami jatkaa menestyvällä urallaan.

Aika suosii egoistisia moukkia, eikä puhdasta rakkautta. Pilven reunoissa ei näy kultausta.

Veljeskansa pahassa paikassa

 

Ne Baltian suuret kansanmurhat

Henrikin Liivinmaan kronikka. Suomennos Maijastiina Kahlos ja Raija Sarasti-Wilenius. Esipuhe Seppo Zetterberg. SKS 2003, 264 s.

 

Aia silloin tällöin olen yrittänyt katajaiselle kansallemme kertoa, ettei asemamme Venäjän ja Ruotsin naapurissa ole nyt ollut ihan niin huono kuin se olisi voinut olla.

   On syytä epäillä, että saksalaisten naapuruus se vasta olisi tuhoisaa ollut.

   En lainkaan vähättele sitä hävitystä, jonka Baltia koki Liivinmaan sodassa ja suuressa Pohjan sodassa erityisesti Venäjän puolelta ja joka oli aivan toista luokkaa kuin Suomen sinänsä hirmuinen kohtalo miehitettynä maana (Isoviha, vrt. Vihavainen: Haun kuvaja tulokset ).

   Kuitenkin Suomi ns. ristiretkiaikana säästyi siltä , voisi sanoa, vanhatestamentilliselta hävitykseltä, joka tuli  yhä uudelleen vanhan Liivinmaan eli Viron ja Latvian osaksi. Omassa historiakuvassamme maahamme tulee ruotsalainen sotajoukko, joka kastaa kansaa ja kansa ottaa kuin ottaakin kasteen mieluummin kuin saa miekasta. Linnojen valtauksista ja panttivangeista ei ole mitään tietoa.

   Toki jotakin meilläkin tehtiin. Kuten paavin bullassa kerrotaan, ainakin hämäläiset, tajuttuaan pitkällä viiveellä, mitä olivat menneet tekemään, sanoutuivatkin irti koko kristinuskosta ja kiduttivat pappeja sangen kekseliäällä ravalla: irrottamalla heiltä navan ja sitomalla sen puuhun, jonka ympäri heitä sitten ajettiin niin, että suolet tulivat ulos vatsaontelosta.

   Aika pahaahan tämä jo oli, vaikka ilmeisesi keksittyä, mutta kohdistui sentään maahantunkeutujiin ja kaikki viittaa aika pieneen mittakaavaan. Suomalaisista kuninkaista, armeijoista ja piirityksistä tai massamurhista emme ole kuulleetkaan, tai jos olemme jotakin kuulleet, se on leimattu huhupuheeksi.

   Baltiassa olivat asiat toisin. Valloittajia olivat siellä saksalaiset ritarit ja aiheesta kuuluu juuri ilmestyneen uusi kirjakin. Aina on ollut tiedossa, että heidän metodinsa olivat äärimmäisen raakoja ja että vastarinta oli suurta ja järjestäytynyttä. Toki pettureita tai uskonsankareitakin, näkökulmasta riippuen sitten esiintyi ja ilman niitä saksalaiset olisivat hyvinkin saattaneet tulla ajetuiksi mereen. Joillekin niin kävikin.

   Olen asiasta kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun henrikin kronikka tulokset), mutta kukapa sitä enää muistaisi. Virossa on toisin ja muuan tuntemani intelligentti ja vieläpä kristillishenkinen naisihminen kertoi, ettei hän voinut itkemättä lukea tuota Henrikin kronikkaa, joka on tapahtumien koristelematon aikalaiskuvaus ja jätti sen kesken.

   Mutta virolaisten kansallisessa muistissa se säilyy ja parhaillaan vietettävässä viron kielen päivän lukumaratonissa sitäkin on taas luettu.

   On kummallista ajatella, että ihan tuossa lahden takana asuu kansa, joka tuhat vuotta sitten puhui samaa kieltä, mutta oli ilmeisesti meitä yhteiskunnallisesti paljon kehittyneempi, koskapa kykeni varustamaan minituhatmiehisiä armeijoita, käymään ajan oloissa nykyaikaista sotaa ja valitsi itselleen kuninkaita.

   Meidänkin kuninkaistamme on paljonkin puhetta erilaisissa kronikoissa, joita monet kansat pitävät omana historianaan. Meidän suhteemme niihin on ollut tyystin toinen: humpuukia mikä humpuukia. Turha sellaista on kaivella. Viimeinen suuri kaivelija, joka otettiin vakavasti, taisi olla Jalmari Jaakkola. Sen jälkeen on ylpeää tietämättömyyttä pidetty hienoimpana asenteena.

   Ehkäpä vielä 1100- 1200-lukujen Suomi tosiaan oli niin harvaan asuttu ja yhteiskunnallisesti kehittymätön, kuin sen vallitsevan konsensuksen mukaan oletetaan olleen, että se itse asiassa oli kehitykseltään suorastaan vuosisatoja jäljessä eteläisestä naapurikansasta?

   Sellainen olisi kuitenkin kovin rohkea oletus. Yhteydet eteläiseen naapuriin toimivat varmasti tuohonkin aikaan ja vastaavat instituutiot on luonnollista olettaa myös tänne pohjoiseen, joka lienee kyllä ollut harvemmin asuttu.

   Ruotsalaisten ja venäläisten tihutöistä maassamme tiedetään kuitenkin aika viitteellisesti. Kronikoissa mainitaan yleensä vain nimeltä jotkut voitot ja jokunen nimi, vanhan Liivinmaan historiasta sen sijaan on säilynyt pitkiä tuohon aikaan kirjoitettuja vuodatuksia.

   Muuan seikka, joka kiinnitti huomiotani Liivinmaan kronikkaa lukiessa, oli se sotataito, jota käytettiin hyökkääjää vastaan. Linnoituksia puolustettiin piiritystorneja polttamalla ja ratsuväkeä ja kai jalkaväkeäkin vastaan oli käytössä eräänlaisia maamiinoja: raudasta taottuja nelipiikkisiä häkkyröitä, jotka kavioon upotessaan saivat hevosen pois pelistä.

   Venäläiset olivat kristittyjä, joskin skismaattisia, eivätkä saksalaiset aina uskaltaneet heitä ainakaan sukupuuttoon hävittää pelätessään tekevänsä siinä syntiä. Tosin aika ajoi heitä vastaan julistettiin ristiretkiäkin, mutta sellainen oli paavin vallassa.

   Pakanalliset kansat olivat sen sijaan vapaata riistaa ja yhä uudestaan heitä tuhottiin viimeiseen mieheen ja joskus harvemmin jopa naiseen ja lapseen saakka ja kiitettiin sitten Jumalaa ristin vihollisista saadusta voitosta.

   Myös esimerkiksi lättiläiset, joita saksalaiset toki ahdistelivat, olivat kärsineet myös virolaisten hyökkäyksistä ja saatiin mukaan saksalaisten puolelle.

   Lättiläiset eivät olleet soldankäynnissä pekkaa pahempia ja esimerkiksi Sakalassa vuonna 1208 he surmasivat miehiä niin paljon kuin jaksoivat, mutta säästivät sentään juhtia, karjaa ja tyttöjä, kuten heillä oli tapana.

   Venäläiset eivät olleet kiinnostuneita käännyttämisestä ja Polotskin ruhtinaskin yritti vuonna 1212 jättää liiviläiset kastamatta ja se sijaan vain panna heidät maksamaan veroja. Lopulta liiviläiset sentään luovutettiin saksalaisille, jotka heidät kastoivat.

   Saksalaisten ja venäläisten ohella Liivinmaata vainosivat joskus myös pakanalliset liettualaiset. He tappoivat miehet, mutta veivät naiset ja karjan mukanaan eivätkä tietenkään kastattaneet ketään.

   Toki myös lättiläiset ja liiviläiset, jotka kronikoitsija joskus mainitsee peräti muita kansoja julmemmiksi, tekivät tuhoa parhaansa mukaan, myös ja erityisesti otettuaan kasteen ja saadessaan taistella Herran nimeen.

    Tarttoon, Emajoelle samotessaan lättiläiset ”…eivät säästäneet ketään, vaan he surmasivat kaikki miehet ja ottivat naiset ja lapset vangiksi. Kostettuaan vihollisilleen he palasivat iloisina kotiin koko sotasaalis mukanaan.”

   Mitäpä sanoakaan, mikäli maamme ainakin suureksi osaksi säästyi tuosta uskomattomasta lakkaamattomien verilöylyjen vyörystä, saamme olla tähän päivään saakka asiasta kiitollisia.

   Asemamme Ruotsin ja Venäjän välillä ei silloinkaan ollut niin huono, kuin se olisi ollut vain 100-200 kilometriä etelämpänä.

 

Tässä vielä asiaa koskeva vanha blogi:

 

perjantai 28. heinäkuuta 2023

Syvää keskiaikaa

 

Pyhä sota

 

Henrikin Liivinmaan kronikka. Suomennos Maijastiina Kahlos ja Raija Sarasti-Wilenius. Esipuhe Seppo Zetterberg. SKS 2003, 264 s.

 

Tämä kronikka, joka aiemmin yleensä tunnettiin Henrik Lättiläisen Liivinmaan kronikan nimellä, on Balthasar Russowin kronikan ohella Baltian historian tunnetuimpia lähteitä.

   Kun jälkimmäinen käsittelee aikalaisen näkökulmasta lähinnä Liivinmaan sodan vuosia 1500-luvulla, kirjoittaa Henrik sen sijaan itse kokemastaan 1200-luvun alkupuoliskosta, siitä kohtalokkaasta ajasta, jolloin Vanha Liivinmaa (joka käsitti nykyiset Viron ja Latvian) alistettiin vierasheimoisten maahantunkeutujien toimesta.

   Saksalaisten idän ekspansio, Drang nach Osten eli tunkeutuminen Elben itäpuolisiin maihin alkoi samaan aikaan ja samassa hengessä kuin ristiretket Pyhälle maalle. Saksalainen ritarikunta alisti pakanalliset preussit ja tunkeutui sitten Baltiaan. Välissä sijainnutta pakanallista Liettuaa se ei kuitenkaan kyennyt koskaan kukistamaan ja vielä vuonna 1410 Tannenbergin taistelussa ristiritarit peitottiin perin pohjin.

   Vanha Liivinmaa jäi siis vaille suoraa maayhteyttä saksalaisalueeseen ja sinne saavuttiin lähinnä meritse. Samaan aikaan ristiretkiaatteen kanssa nousi kukoistukseen myös Hansa, keskuksenaan Lyypekki, joka oli Saksan uusi ja ensimmäinen Itämeren kaupunki.

   Ristiritarit olivat ihanteellisessa muodossaan samaan aikaan munkkeja ja sotilaita, joiden elämäntehtävänä oli tuoda kristinusko Marian maalle (viroksi Maarjamaa). Paavi piti tätä toimintaa yhtä arvokkaana kuin taistelua Pojan maan eli Pyhän maan vapauttamiseksi.

   Kalparitareita, jotka myöhemmin Liivinmaan ritarikuntana liittyivät Saksalaiseen ritarikuntaan, oli itse asiassa sangen vähän. Heidän itsensä kuului olla samanaikaisesti sekä munkkeja että sotureita. Heidän sotajoukkoihinsa kuului kuitenkin paljon muuta väkeä ja Henrikin kronikassa kuvataan sitä, miten liittolaisten, liiviläisten ja lättiläisten joukoilla oli usein avainasema taisteluissa niitä maakuntia vastaan, joita nykyään kutsumme virolaisiksi.

   Liiviläisten kuningas, Turaidan linnan haltija Kauppo kunnostautui erityisesti uskollisuudessa kristillisille valloittajille ja taisteli muun muassa virolaisia vastaan. Hän teki jopa pyhiinvaellusmatkan Roomaan. Symbolisesti on merkittävää on, että Kauppo kaatui samassa taistelussa, jossa vastapuolella menehtyi myös virolaisten suuren armeijan koonnut Lembitu.

   Ulkomaalaisten valta ei tullut vanhalle Liivinmaalle suinkaan pelkästään saksalaisten miekkojen turvin. Paikalliset heimot olivat mukana mitä aktiivisimmin ja ilman tätä apua ristiritareilla olisi ollut tuskin mitään mahdollisuuksia. Paikallisilla asukkailla ei ollut valtioita, mutta maakunnalliset sotajoukot eli malevat kuvataan tuhansien miesten vahvuisiksi.

   Paikallisilla asukkailla oli myös linnoja, vieläpä sadoittain. Kronikassa kuvataan yhä uudelleen linnojen piirityksiä, joissa tärkeä osa oli sen ajan tykistöllä: heittokoneilla eli kivilingoilla ja ballistoilla, jotka sinkosivat nuolia ja muita projektiileja pitkien matkojen päähän. Ne kuvataan jopa hämmästyttävän tarkoiksi ja tehokkaiksi aseiksi, joilla voi murtaa linnojen muurit. Käytössä oli myös piiritystorneja.

   Mitä sodankäyntitapoihin tulee, ne olivat molemmin puolin äärimmäisen barbaarisia. Yhä uudelleen kerrotaan, miten vihollisen kaikki miehet tapettiin ja naiset ja lapset vietiin orjiksi. Omaisuus ryöstettiin ja jäljelle jäänyt tuhottiin. Kun kyseessä oli kristittyjen voitto, kerrotaan, että tämä tapahtui suuresti iloiten ja Jumalaa kiittäen. Usein voiton veivät kuitenkin paikalliset.

   Toki taisteluita myös paikallisten heimojen ja maakuntien välillä oli paljon. Vuonna 1215 kerrotaan lättiläisten sotaretkestä Ugandiin: He kulkivat kaikkien maakuntien läpi aina Emajoelle, Tarttoon saakka eivätkä säästäneet ketään, vaan he surmasivat kaikki miehet ja ottivat naiset ja lapset vangeiksi. Kostettuaan vihollisilleen he palasivat iloisina kotiin sotasaalis mukanaan.

   Mainittakoon, että orjuus oli Baltiassa voimassa 1400-luvun puoliväliin saakka. Sen jälkeen kehittyi ns. perintöalamaisuudesta uudentyyppinen orjuus, joka hyvinkin vastasi Amerikan neekeriorjuutta mielivaltaisuutensa puolesta. Se oli huipussaan niinkin myöhään kuin 1700-luvulla.

   Paikalliset asukkaat, kuten nyt jo hävinnyt liiviläisten kansa, kuvataan kronikassa erittäin petollisiksi, minkä takia heiltä aina vaadittiin panttivangeiksi ylhäisten miesten poikia. Mitä pojille tapahtui, kun kansa taas nousi kapinaan uutta valtaa vastaan, ei mainita, mutta lienee pakko otaksua, että tapahtui sitä samaa kuin Venäjän kansalaissodan panttivangeille: heidät tapettiin. Asiaa ei kuitenkaan esitetty sanomalehdissä, kuten 1900-luvulla, eikä edes kronikassa.

   Saksalaiset eivät olleet ainoita vanhalla Liivinmaalle saapuneita valloittajia. Siellä vierailivat jo varhain myös venäläiset, jotka eivät kuitenkaan valloittaneet alueita omakseen eivätkä edes harjoittaneet pakkokäännytystä. Henrikin mielestä tämä osoitti heidän epäkristillistä välinpitämättömyyttään lähetyskäskystä.

   Venäläiset torjuivat saksalaisen ekspansion Narvajoen ja Peipsijärven itäpuolelle, mutta yrittivät vakavissaan Baltian valtausta vasta myöhemmin. Sen sijaan tanskalaiset olivat asialla jo varhain ja pitivät kauan hallussaan nykyistä Pohjois-Viroa, Läänemaata sekä saaria, Saaremaata ja Hiiumaata.     Lopulta he myivät omat alueensa saksalaisille, mutta tämä menee jo Henrikin kronikan ulkopuolelle. Puolalaiset ja ruotsalaisethan ilmestyivät myös apajille sitten kun ritarikunta hajosi uskonpuhdistuksen henkisesti tuhoamana.

   Kronikassa sen sijaan kerrotaan kiintoisasti, miten saksalaiset ja tanskalaiset pitivät itse kastamiaan pakanoita omana omaisuutenaan, eivätkä hyväksyneet toistensa antamaa kastetta, vaan jopa suorittivat kastamisen uudelleen.

   Jaan Kross on mammuttiteoksessaan Uppiniskaisuuden kronikka, joka noudattelee Bathasar Russowin kronikkaa, kuvannut virolaisten suhtautumista valloittajiin. Myös Henrikin kronikka antaa kuvan erittäin sitkeästä puolustuksesta, jossa kyettiin myös tehokkaisiin vastahyökkäyksiin. Virolaiset eivät olleet mitään lampaita, joita korskeat saksalaiset olisivat hallinneet.

   Virolaiset miehet olivat asevelvollisia ja saivat sen mukaisesti myös 1500-luvulle saakka kantaa asetta. Valloittajat saivat pitkään varoa toimiaan ja kunnioittaa paikallisia perinteitä. Vielä vuonna 1343 maahantunkeutujia vastaan syntyi laajalle levinnyt Jüriöön kapina, joka sai tanskalaiset harkitsemaan uudelleen valloitustensa mielekkyyttä.

   Henrikin kronikka kertoo tavattoman elävästi ja aidosti keskiaikaisessa hengessä oman aikansa tapahtumista. Kiitos lukunautinnosta (sit venia verbo) kuuluu epäilemättä myös kääntäjille.

 

Tulevaisuus tehdään nyt

 

Demografia kohtalona

 

Suomea on pidetty ihmemaana milloin mistäkin syystä. Entisen urheilun suurvallan laakerit ovat nyttemmin lakastuneet ja myös Pisa-testit osoittavat nousevan nuorison tyhmentyvän hämmästyttävällä nopeudella. Tai sitten tyhmiä ovat ne, jotka määräävät opettamisesta.

   1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa Nokian ihme teki vaikutuksen kaikkialla, missä se tiedettiin, eli siis koko maailmassa. Kelpasi sitä paistatella siinä auringossa.

   Amerikkalaisissa lehdissä oli yhä uudelleen asiantuntevia kirjoituksia, joissa osoitettiin, että suomalainen yhteiskunta oli kadehdittavan paljon parempi kuin amerikkalainen. Jälkimmäinen oli turvaton ja kuohahteleva, vailla alkeellistalin tasa-arvoa ja oligarkkien johtama. Sen itsensä uskonnollisella hartaudella ihastelema demokratia toimi surkeasti.

   Nyt ovat sitten pian viimeiset pullat uunissa, kun loputtomasti kaikenlaista hyvää jakaneella valtiolla ovat rahat loppuneet ja velatkin olisi maksettava. Suu on pantava säkkiä myöten ja entisen loiston palauttaminen vanhoilla konsteilla on yhtä epätodennäköistä kuin nouseminen taas urheilun suurvallaksi.

   Menneisyydessä on mitä muistella ja jostakin syystä erityisen palvonnan kohteeksi on valikoitunut muuan vaatimaton kelpo mies, joka kuuluu yksin tappaneen puolen tuhatta vihollista ja siis melkein voittaneen sodan suurvaltaa vastaan. Olisipa niitä hänen kaltaisiaan ollut vaikkapa tuhat!

   Mutta eihän se historia niin mene. Meitä on kyllä miljoonia, mutta muita tässä maailmassa on miljardeja ja tuo miljoonan ja miljardin ero tuntuu mahdottomalta ymmärtää keskivertokansalaisen aivoilla. Koskee tietenkin myös poliitikkoja. Mahtaako sillä olla väliäkään?

   Espanjan pääministeri Pedro Sánchez kuuluu juuri esittäneen meillekin mainion idean ongelmista selviytymiseksi: hän hyväksyi kaikki laittomasti maassa olevat Espanjan kansalaisiksi ja niitä oli puoli miljoonaa. Nyt saatiin maan talous sitten arvattavasti dynaamiselle kasvu-uralle ja pyörät pyörimään, kun tämäkin joukko tuli kansalaisten nauttimien oikeuksien piiriin.

   Mutta osataan sitä meilläkin. Espanjassa on asukkaita pyörein luvuin 50 miljoonaa ja Suomessa yhtä pyörein luvuin viisi miljoonaa eli siis kymmenen prosenttia edellisestä.

   Puoli miljoonaa uutta kansalaista tekee Espanjassa yhden prosentin koko väkiluvusta ja Suomessa yksi prosentti olisi siis vastaavasti 50 000.

   Voimme siis ylpeästi sanoa Sánchezille, että meillä on samaa konstia käytetty jo iät ja ajat, eikä ainoastaan kertaluontoisesti. Meillä havittelevat nyt pääsyä seuraavaan hallitukseen sellaiset sankarit, joiden tavoitteena on saada maahamme uusia kansalaisia tuon yhden prosentin verran joka ainoa vuosi. Hypätkääpä siis kynnelle, espanjalaiset!

   Kuten muutkin kehittyneet kansakunnat, suomalaiset ovat tuominneet itsensä tuhoon lopettamalla luonnollisen lisääntymisen.

    Sitä korvataan hankkimalla uutta väkeä aivan toisenlaisista kulttuureista ja lahjomaton aritmetiikka osoittaa, että jo meidän lastemme ja viimeistään lastenlastemme aikana suomalaisuus on muuttunut maassa vähemmistöksi, jonka asema on riippuvainen enemmistön tahdosta.

   Tämän ymmärtämiseksi ei paljon vaadita, mutta siitä huolimatta se näyttää olevan mahdollista vain vähemmistölle. Jo pelkkä asian mainitseminen vie keskustelun yleensä aivan primitiiviselle tasolle, jolla järjen argumentit lakaistaan pois pöydältä moraalisen ylemmyyden/suuttumuksen voimin.

   Demografia on sangen kiinnostava aihepiiri ja alan merkittäviin edustajiin kuuluu ranskalainen Emmanuel Todd, joka on erityisesti kiinnittänyt huomiota erilaisten perhemuotojen merkitykseen historiassa. Niiden avulla hän on muun muassa yrittänyt selittää Ranskan eri osien erilaisuutta (ks. Vihavainen: Haun todd tulokset ).

   Todd ennusti Neuvostoliiton hajoamisen vuonna 1976 ilmestyneessä kirjassaan, jota meidän taistolaistemme en muista edes maininneen. Hän on myös jo kauan sitten puhunut USA:n imperiumin tuhosta.

   Hänen teoksensa ”Imperiumin jälkeen” (2002) on suomennettukin (Rasalas 2003). Sen ilmestymisen aikoihin ei kirjan aihepiiri ollut suosittu. Olen siitä aikoinaan kirjoittanutkin, mutta teksti ei ole nyt käytettävissä.

   Toddin voidaan todeta myös rauhoitelleen väestöräjähdyksen seurauksia pelkääviä sillä, että syntyvyyden trendit ovat jo useimmissa takapajuisissakin maissa kääntyneet laskuun ja tulevat sitä suuntaa jatkamaan.

   Tosiasia kuitenkin on, että eräillä seuduilla yhä jatkuva kasvu, yhdistyneenä maapallon lämpenemiseen, aiheuttaa vielä kauan painetta, joa suuntautuu tyhjiöön ja tulee sen suurella todennäköisyydellä täyttämään.

   Kun kyseessä on näinkin merkittävä ja erikoislaatuinen suurten linjojen tulkitsija, rohkenen esittää uusintana häneen liittyvän blogin:

 

Tiistai 15. joulukuuta 2020

Intellektuellin sivalluksia

 

Selittämättömän selittäjä

 

Hervé Le Bras, Emmanuel Todd, Le mystère français, Seuil 2013, 308 s.

 

Heikkilän kirjan jälkeen oli pakko vaivaa hyllystä lisää nykyisen Ranskan asioita selittävää kirjallisuutta. Tällainen löytyi.

   Tekijöistä tunnen vain Emmanuel Toddin. Hän on kiinnostava hahmo, epäsovinnainen historioitsija ja sosiologi, alun perin väestötieteilijä. Hän on onnistunut aikoinaan ennustamaan Neuvostoliiton hajoamisen ja on povannut USA:n vajoamista supervallan asemastaan (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=todd ). Olen jossakin yhteydessä kirjoittanut hänen suomennetusta teoksestaan Imperiumin jälkeen. Siinä ei ennustelujen tekemistä kainostella.

   Ranskalaisen annalismin perinteen mukaisesti Todd katselee asioita pitkässä perspektiivissä ja tutkii alueellisia muuttujia, kuten perhejärjestelmää (ydinperhe vai suurperhe), uskontoa, koulutusta ja vastaavia asioita. Ne ovat osoittautuneet hedelmällisiksi, kun on pitänyt selittää Ranskan eri osien arvoituksellista erilaisuutta.

   Tämän kirjan ydin, jonka Todd on siis kirjoittanut yhdessä erään kollegan kanssa, koostuu Ranskan (L’Hexagone -kuusikulmio) kartoista, jotka perustuvat muun muassa juuri perhejärjestelmän ja uskonnon ristiintaulukointiin muiden muuttujien kanssa.

   Kiinnostavia korrelaatioita löytyy. Se, miksi ne selittävät asioita, on hieman hämärän peitossa, mutta Todd on kertonutkin yrittävänsä selittää selittämätöntä.

   Uskonto, katolisuus, on toki uskomusjärjestelmänä kuollut, kuten kommunismikin, kertoo kirjoittaja(t), mutta edellinen sentään yhä kummittelee tai paremminkin vaikuttaa zombiena. Jälkimmäinen sen sijaan on kuollut eikä vaikuta enää mitenkään.

   Tässä vuonna 2013 julkaistussa kirjassa siis tehdään diagnoosi Ranskasta. Se tuntee olonsa huonoksi, todetaan ja haetaan asialle objektiivisia syitä. Ranskaa ja sen ongelmia ja saavutuksia myös pyritään suhteuttamaan muiden maiden tilanteeseen.

   Ranska, kuten monet muutkin maat, nousi sodan jälkeen kohinalla ja sen yhteiskunta mullistui täysin. Kolmeakymmentä loistavaa vuotta (Les Trente Glorieuses) seurasivat kolmekymmentä surkeaa vuotta (Trente Piteuses).

   Kuitenkaan ne eivät voineet tehdä tyhjiksi niitä saavutuksia, joihin oli päästy: korkea koulutustaso, matala lapsikuolleisuus, eliniän piteneminen ja muut vastaavat asiat olivat olennaisempia kuin ansiotason kasvu, joka toki sekin oli huimaava koko aiempaan historiaan verrattuna.

   Koulutettujen ja kouluttamattomien suhde -pyramidi- kääntyi päälaelleen, hedelmällisyys romahti, avioliiton ulkopuoliset raskaudet lisääntyivät huimasti ja kirkossakäynnistä tuli harvinaisuus. Naisten tasa-arvo eteni jättiläisaskelin. Teollisuuden työpaikat vähenivät sittemmin ja työntekijöiden asema muuttui uudenlaiseksi.

   Olennaista tälle tarkastelulle on, että kulttuurisia tekijöitä pidetään ensisijaisina taloudellisiin verrattuna. Ehkäpä työläisyyskin on ennen muuta mentaalinen asia?

Entä mikä maan, tuon potilaan mieliala itse asiassa on? Viestimien mukaan se on kurja. Objektiivisilla seikoilla, kuten itsemurhien määrillä ja syntymillä mitattuna se ei ole niinkään huono.

    Itsemurhien määrässä näkyy tiettyjen vuosikymmenten ja sukupolvien anomia hetkellisinä nysterminä, mutta nyttemmin asiat ovat historiallisessa vertailussa hyvin. Myös suhteellisen korkea syntyvyys (esim. Saksaan verrattuna), todistaa optimistisesta mielialasta. Henkirikostenkin määrä on laskenut tuntuvasti.

   Syvärakenteiltaan (uskonto, perhemuoto) heterogeenisessä Ranskassa on hyvin erilaisia alueita, mutta jos yleistyksiä tehdään, havaitaan, että 90 prosentilla ihmisistä menee hyvin. Väestön suuri massa on kestänyt suurten muutosten (globalisaation) iskut ja vain 10 prosenttia reunamilla elävistä on jäänyt alle.

   Maan politiikassakaan ei ekstremismi ole päässyt valtaan. Trotskilaisten määrä äänestäjistä on vähentynyt 10 prosentista kahteen. Oikealle suuntaudutaan, koska 40% väestöstä pelkää putoavansa sinne 10 prosentin kurjien joukkoon. Erityisesti teknisen sivistyksen saaneet ovat riskiryhmä, kun teollisuus on hiipumassa.

   Ranska on heterogeeninen, mutta ei hajoamassa, lohduttavat kirjoittajat, ei maa ole mahdoton hallita (kuten jo Colbert aikoinaan, suureen juustojen määrään viitaten esitti). Vaikeudet ovat hallittavissa.

   Ongelmana kuitenkin on, että hallitseva eliitti on sokea niille maanalaisille voimille, jotka hallitsevat ranskalaisten mentaliteettia ja ovat myös eri seuduilla erilaisia. Siten Ranskan ei kannata yrittää matkia saksalaismallista kovan rahan politiikkaa. Se ei ole ranskalaisen mentaliteetin mukainen, vaikka sopii kyllä saksalaisille. Ranskassa siitä syntyy vain tuhoa.

   Viime vuosina, kirja väittää, Ranskan periferia, katolisine ja sosialistisine perinteineen on saanut haltuunsa ”kansallisen systeemin”. Sen mentaliteetti muistuttaa jossakin määrin saksalaista ja se matkii sitä. Se on suhteellisen hierarkioita kunnioittava ja tehokas, kun taas maan sydän on individualistinen, egalitäärinen ja usein anarkistinen ja kapinoiva.

   Globalisaatio merkitsee myös valtion alasajoa, keskipakoiset tendenssit vahvistuvat. Ranskan ydinalue kärsii tästä.

   Ranskan heterogeenisyydestä seuraa, että yhden ainoan abstraktin taloudellisen tavoitteen omaksuminen merkitsisi sitä, että osa kansaa julistettaisiin tarpeettomaksi. Siltä se tosiaan näyttääkin ja syynä on pikemmin maan johtavan eliitin ymmärtämättömyys kuin sen julmuus.

   Ranska on kuitenkin muun muassa kielellisesti yhtenäinen verrattuna vaikkapa Espanjaan ja Italiaan. Ranskalaisten olisi nyt ymmärrettävä ottaa huomioon alueelliset eronsa ja Euroopan unionissa taas olisi kyettävä yhdentymishurmassa näkemään yhteiskuntien syvät historialliset tendenssit, jotka eivät ole enää tasaantumassa.

   Kiinnostava analyysi, ainakin minun mielestäni. Täytyy myös todeta, että tuossa historiallisessa muutoksessa on suomalaistenkin kannalta paljon tuttua.

   Mutta vuoden 2013 jälkeen tulivat pian keltaliivit. Mitä Toddilla oli niistä sanomista? Tämä analyysihän ei näyttäisi lainkaan selittävän tapahtunutta.

   Netistä löytyy jokunen artikkeli, joiden perusteella arvioiden Todd on nyt kääntänyt kelkkansa tai ainakin suuresti rukannut tämän kirjan näkemyksiä.

   Hän on julkaissut uuden kirjan ”Luokkataistelu Ranskassa XXI vuosisadalla” ja väittää, että nyt koko maan väestö on köyhtynyt lukuun ottamatta yhtä prosenttia, jolle rikkaudet kasaantuvat. 19% kansasta kuuluu pikkuporvaristoon, 50% atomisoituneeseen enemmistöön ja 30% proletariaattiin.

   Taitaa olla sitten kumous tulossa.

   Mellakat näyttävät selvästi innostaneen tätä merkillistä ja hyvin ranskalaista (isä englantilainen) intellektuellia. Huomaan, että hän on myös julmistellut hallitukselle koronarajoitusten takia: ”Ei nuorisoa saa uhrata vanhojen takia!”

   Jotenkin virkistäviä nuo ranskalaiset intellektuellit kaikessa radikaalisuudessaan.

 

 

 

 

Eri miehiä

 

Pallonkierron kronikka

 

Osmo I. Lehmuskallio, Lokikirja. Nelimastoparkki Lawhillin matkassa 1929-1931. SKS 1986, 144 s.

 

   Termi ”pallonkierto” oli aikoinaan jokaisen merenkulkijan ja heidän asioistaan jotakin tietävän tuntema termi (ks. Vihavainen: Haun pallonkierto tulokset ). Yleensä kyse oli Australian-reissusta, jolloin mentiin pasaatituulten mukana sekä Hyväntoivonniemen että Kap Hornin ympäri.

   Tuollaisia reissuja ehti yhden vuoden mittaan tekemään vain yhden ja niinpä ei myöskään lastatessa ja lossatessa pidetty turhaa kiirettä. Viikkotolkulla saatettiin niitä töitä tehdä ja jopa lastata tuhansia tonneja viljaa veneiden avulla.

   Kun Savosta tuotua puutavaraa siirrettiin tervahöyryistä valtamerialuksiin, muun muassa purjelaivoihin Uuraassa, oli käyttökelpoinen  tapa heittää parrut veteen ja noukkia ne sitten sieltä laivaan. Työtä riitti paljon sekä lastaajille että miehistölle, mutta eihän se paljoa maksanutkaan.

   Kontainerit eli kontit mullistivat merenkulun minun nuoruudessani eli noin 1960-luvulta lähtien. Sen jälkeen laivat olivat pian jo aivan eri näköisiäkin, ilman ns. mitseppiä (midship), hitsattuja eikä niitattuja ja yhä vain suurempia. Kymmenentuhatta tonnia, mikä aiemmin oli hiponut haamurajaaa, on nyt jo valtamerilaivaksi pienenpuoleinen.

   Gustaf Erikson Ahvenanmaalta omisti aikoinaan maailman suurimman purjelaivaston (ks. Vihavainen: Haun erikson tulokset ). Se oli jo sitä aikaa, kun noita laivoja sai halvalla ja jos vielä merimiehetkin suostuivat työskentelemään lähes mahapalkalla, oli koossa yhtälö, joka kertoi, että sellainen bisnes oli yhä kannattavaa.

   Eriksonin eräs tulonlähde olivat merimiesoppilaat. Monessa maassa laki yhä vaati laivojen päällystöltä purjelaivakokemusta ja sitähän Eriksonilla oli tarjota -pientä maksua vastaan. Pojat siis saivat tehdä kovaa ja vaarallista työtä, kunhan vielä itse suostuivat siitä lystistä maksamaan.

   Osmo Lehmuskallio ei kuulunut maksaviin merenkulkuoppilaisiin, mutta tulotasohan oli hänelläkin surkea, kuten päiväkirja osoittaa: edes valokuvien teettämiseen (kamera ja peri filmiä oli mukana) eivät rahat riittäneet, vaikka nuori mies ei tupakoinut eikä ryypännyt.

   19-vuotiaalla Osmolla oli jo jonkin verran merimieskokemusta, kun hän lähti ”Lawhillin” miehistöön hakemaan viljalastia Australiasta. Ilmeisesti menomatkallakin oli paarlastin ohella jotakin hyötylastia, mutta kirjasta ei selviä mitä. Pääasiassa kauppa joka tapauksessa oli vehnän hakemista Australiasta Eurooppaan.

   ”Lawhill” oli maailman suurin purjelaiva tuohon aikaan, pituutta 317 jalkaa eli noin sata metriä ja uppouma 4600 dwt. Se oli rakennettu Skotlannissa vuonna 1892 ja purjehti Eriksonin lipun alla vuodesta 1917. Se romutettiin vuonna 1959.

   Vauhtia laivalle kertyi useinkin toistakymmentä solmua eli noin 20 km/t, toki keskinopeus jäi paljonkin sen alle, kun esimerkiksi jouduttiin seisomaan päiväntasaajan tyynessä vyöhykkeessä ja poikkeamaan kurssista tuulten takia.

   Suora myötätuuli ja erityisesti liian kova myötäinen oli tuulista hankalin, siinä kun laiva vaarui laidalta toiselle ja sen ohjaaminen oli vaikeaa. Myöskään laivan purjeista ei voitu panna vetämään kuin pieni osa ja niinpä usein saatettiinkin mieluummin luovia myötäiseen, mikä oli mukavampaa ja turvallisempaa ja vauhtiakin riitti, joskaan ei ihan oikeaan suuntaan.

   Kuten kirjan julkaisija, päiväkirjan pitäjän poika kertoo, aluksessa ei ollut konetta, ns. donkeytä lukuun ottamatta, mutta sillähän ei ajettu minnekään, vaan käytettiin vinssejä eri tarkoitukseen, ilmeisesti esim. varppaukseen eli laivan siirtämiseen ankkurin varassa vaiheittain uuteen paikkaan.

   Laivassa ei ollut myöskään radiolähetintä, eikä edes vastaanotinta(!). Signaaleja toisille laivoille annettiin lipuilla. Keulassa seisoi aina mies tähystämässä eli utsikissä, mutta ankarassa merenkäynnissä hän ei useinkaan nähnyt mitään.

   Koska laivan kääntäminen oli iso operaatio, oli miesten nukuttava vaatteet päällä sellaisilla seuduilla, joilla oli vilkasta liikennettä. ”Visseli” sai koko joukon ponkaisemaan kannelle prassaamaan raakoja uuteen asentoon tai tarvittaessa sitomaan purjeita.

   Koska nuo kolossit olivat varsin kömpelöitä ja rajoitetusti ohjattavissa, kuului meriteiden sääntöihin, että konealusten oli niitä väistettävä. Sääntö on yhä voimassa ja hyvästä syystä. Onnettomuusvaaran takia purjelaivat joskus välttivät Englannin kanaalia ja mieluummin ohittivat Brittein saaret lännen puolelta.

   Navigointi oli jo kehittynyt Kolumbuksen ajoista, mutta vain hiukan. Laahuslokilla mitattiin aina silloin tällöin nopeuksia ja sekstantin ja kronometrin avulla määriteltiin sijainti. Luotaamisesta kirjassa ei mainita, mutta varmasti sitäkin tehtiin.

   Takilassa työskentely ei ollut heikkopäisten hommaa ja pari putoamista sattui tälläkin matkalla. Moni sai yhdestä matkasta tarpeekseen ja karkaaminen oli aika normaali tapahtuma. Myös ”Lawhillistä” karkasi Australiassa muutama mies, mutta saatiin kiinni ja palautettiin. Tempustaan he saivat maksaa sen verran, että lähes koko paluumatkan palkka meni siihen.

   Lehmuskallio ei vähästä säikähtänyt ja aina välillä muisti kirjoittaa päiväkirjaansa, että tämä se on elämää tämä Sitä ei vaihtaisi mistään hinnasta koulun penkkiin tai edes Kemin kaupunginjohtajan virkaan…

   Merikapteeni nuoresta miehestä tulikin ja tietenkin höyrylaivalle. Hän oli jo huomannut, että purjelaivat kuuluivat menneisyyteen. Aika lähellä meitä tuo aika sentään on. Höyrylaiva, tuo äskeinen uuden ajan symboli, on nyt jo puolestaan jäänne menneisyydestä ja monen mielestä hyvin romanttinen.

 

Tässä sitä ollaan

 

In Arcadia

 

Arkadialla tarkoitetaan tunnetusti tarunomaista lännen maata, autuaitten saaria eli Makaronesiaa (ei sekoitettava Makronesiaan, vrt. Vihavainen: Haun makaronit tulokset ). Siihenhän luetaan niin Kanarian saaret, Madeira kuin Azorit ja Kap Verde.

   Arkadia ei kutenkaan ole kuolemattomien asuinsija ja niinpä majesteetti kuolema saattaakin sanoa ”Et in Arcadia ego”. Täälläkin minä olen. Tämä on myös teemana Poussinin maalauksessa, jossa paimenidyllin keskeltä löytyy hauta.

   Ihminen voi ainakin sanoa ”Et ego in Arcadia”, jos sattuu näille saarille: niin minäkin. Huonommassakin paikassa voisi olla, ellei usko tiedostavina itseään pitävien ihmisyyden pilkkaajien puheita, joiden mukaan sinne matkustamisen merkittävin tulos on lentohäpeä eli raskas syyllisyys maapallon kuormittamisesta tai ellei nyt suorastaan raskas, niin ainakin henkimaailman tasolla jotenkin merkittävä ja todennettava.

   Jos tämä ei riitä kevytmieliseksi luokitellun ilon pilaajaksi, voidaan selittää, että saarten asukkaatkin ovat oikein protestoineen turisteja vastaan, ihan kuin Rovaniemellä. Ilman heitä he saisivat sentään kaikessa rauhassa raapia vaivaisen elantonsa karusta ja kuivasta mullasta ja narrata rauhassa sinttejä särpimeksi. Iänikuinen rahan tulo tuntuu pahalta oikein ajattelevien mielestä niin siellä kuin täällä.

   Epäilemättä turismissa on vielä jotakin syvästi naurettavaakin. Kaksi mainiota 1800-luvun turistia, Dostojevskien pariskunta, joista Anna vielä sattui olemaan suomalaista sukua, ei voinut kyllikseen pilkata koko ilmiötä ja siihen osallistuvia (vrt.  Vihavainen: Haun koirasaarilla tulokset ).

   Olihan siihen syytäkin. Miksei kaikkea tuota, mitä turistit tekivät olisi yhtä hyvin voinut tehdä kotona Venäjällä? Tätä kelpo pariskunta ehkä joskus kysyi itseltäänkin ja manaili typeryyttään. Ilman heidän matkailuaan olisivat maailman kirjallisuuden harrastajat jääneet paljosta paitsi, mutta sitä puolustelua voi nykyisestä turistien laumasta kovin harva esittää.

   Täällähän tosiaan voi tehdä ihan sitä samaa kuin kotonakin eli istua vaikkapa päivät kapakassa ja illat karaokessa, katsoa urheilua ja syödä vaikkapa mahtavia argentiinalaisia pihvejä ja juoda saksalaista olutta. Paitsi, että koto-Suomessa sellaista katsottaisiin kieroon. Täällä ei.

   Ja taudit ja kuolema eivät vain täälläkään ota hellittääkseen otettaan, vaan tulevat vaivatta lentokoneen kyytiin ja rannalla lekottelijoille sanovat ”Et in Arcadia ego”. Kun vielä otatte yliannoksen säteilyä, pääsette pian vaivoistanne. Nopeammin kuin siellä kotimaassa.

   Kulttuurinnälkäisille täällä kuitenkin on aina jotakin. Mikäli kirjat unohtuivat kotiin, löytyy Las Palmasista hyvä kirjakauppa ja mikäli espanja jäi opettelematta, on sen puutteen korjaamisen juuri nyt aivan erityisen hyvä tilaisuus.

   Suurkaupunki Las Palmas on muuten yliopistokaupunki, jossa on myös merkittävä Alfredo Kraus-konserttisali, vaikka on tuossa lähellä, naapurisaarella vielä muhkeampi alan rakennus. Pari museota, myös guanchien kansasta kertova, ovat kiinnostavia ja Pérez Galdósin mahtava teatteri ja kotimuseo odottavat innokkaita kävijöitä.

   Pérez Galdós on noteerattu jopa Espanjan suurimmaksi kirjailijaksi Cervantesin jälkeen. Hänen kirjansa kertovat usein Espanjan historiasta ja häntä on verrattu Dickensiin, Balzaciin ja Tolstoihin. Suomennettuja teoksia on vähän (ks. Vihavainen: Haun marianela tulokset ).

   Ja täällä kuivassa etelän turistiparatiisissakin on sentään monenlaista tapahtumaa. Müncheniläinen urkuvirtuoosi antaa taas pian tuossa naapurissa konsertin, jossa esittää Bachin ja Vivaldin kappaleita. Kunnantalolla (mikä taas olikaan se oikea termi) oli jokunen vuosi sitten aivan tavattoman hieno joulukonsertti. Ehkä siellä taas on jotakin.

   Arkadiassakaan ei pääse karkuun Trumpia eikä Putinia, vaikka Espanjan pääministeri onkin pyrkinyt loistavaan eristäytymiseen raivopäiden touhuista, mikä mielestäni sopii erityisesti hänen rooliinsa ja historialliseen asemaansakin erinomaisesti.

   Tämän paikan nimi muuten on Playa del Inglés eli engelsmannin ranta. Pidän englantilaisista, mutta minusta on hyvä, että espanjalaiset aina välillä löylyttivät heitä, mihin tuo nimikin saattaa viitata. Tappiot taisteluissa antavat muistutuksen kuolevaisuudesta ja sitähän me kaikki aina tarvitsemme, ettemme eksyisi liian syvälle joutaviin typeryyksiin.

  Kun nyt tuli puheeksi, niin liitänpä tähän taas kerran vanhan blogin. Luulen, että olen koko ajan yhä lähempänä ikiliikkujan keksimistä:

 

Torstai 19. maaliskuuta 2015

Dostojevskin kera Koirasaarilla

Dostojevski Koirasaarilla

 

   Et in Arcadia ego.  Lause tuli mieleeni täällä Koirasaarilla, joita anglosaksit tyypillisen vääristelevään tapaansa nimittävät kanaarisiksi saariksi, Canary Islands. Minusta heidän olisi syytä olla kerrankin johdonmukaisia ja käyttää muotoa Canine Islands, kun nyt kerran koiria tarkoitetaan. Tai sitten voitaisiin puhua Kynokonesiasta, Polynesian, Melanesian jne. tapaan, vaikka noillakaan saarilla ei mitään kreikkalaisia asu.

   Mutta englantilaisista puheen ollen, olemme tässä tekemisissä sellaisen kansan kanssa, joka nimittää Livornoa Leghorniksi ja Regensburgia Ratisboniksi. Mitä siis voimme odottaa? Vaikka oma rakas suomenkielemme sisältää typeriä ruotsalaisväännöksiä mustasukkaisuudesta petraamiseen ja nykyään puhutaan jo puolivirallisesti halveeraamisesta silloinkin kun ei tarkoiteta puolittamista, niin se ei tietenkään kuulu tähän, luoja paratkoon. Jokainen kieli ja kansa kantakoon itse koko häpeänsä ja kunniansa.

   Näillä saarilla sattuu olemaan Englantiin mitä läheisin historiallinen suhde. Suotta ei Lontoon Canary Wharf kanna nimeään. Merirosvot vaivasivat saaria vuosisatojen ajan eivätkä kyseessä niinkään olleet barbareskit, kuin englantilaiset, jopa kuninkaan kaapparikirjalla varustettuina, joten toiminta usein ansaitsee valtioterrorismi nimen.

   1800-luvun luihuimpiin tihutöihinhän kuuluivat Tanskan laivaston ryöstäminen ja Kööpenhaminan polttaminen raketeilla. Kanarialla rosvot toki saivat ansaitsemaansa vastusta, kuten sinänsä myös Tanskassa.

   Amiraali Nelson menetti Teneriffalla toisen kätensä ja Fuerteventuran majorerot  pitivät pikku torneissaan puoliaan aivan ylivoimaisia vihollisia vastaan. Playa del Inglesin nimi ei ehkä johdukaan siellä makailevien turistien kansallisuudesta, vaan sinne joskus ajelehtineiden englantilaisten merirosvojen lukuisista kalmoista.

   Niin ainakin luulen, mutta saatan erehtyä. Tuollaisen asian kertominen, jos se olisi totta, verottaisi heti maksavan yleisön tiettyä ryhmää.

   Vaikka jättäisi fabuloinnin sikseen, on ilmeistä että nämä saaret, jotka ilmeisesti toimivat jonkunlaisena Arkadian esikuvana, olivat jo ammoin kokoaan merkittävämmässä roolissa. Täkäläinen malvasiaviini noteerattiin gourmetien joukossa korkealle ja itse Voltairen piti aina saada sitä maisteltavakseen. Toki hän, kuten muutkaan ranskalaiset eivät juoneet viiniään eivätkä juo vieläkään.

   Maisteleminen, goûter, on oikea sana ja samppanjasta puheenollen sanotaan sabler, mikä lienee vielä hienompi tapa niin sanoakseni sisäistää kyseistä tuotetta.

   Mutta ranskalaisista ja heidän naurettavuudestaan minun juuri olikin määrä kirjoittaa. Minusta he eivät oikeastaan ole mitenkään erityisen naurettavia, vaikka tietynlaisia, koomisesti kukkoilevia tyyppejä tapaakin kaikkein varmimmin juuri Ranskassa.

   Fjodor Dostojevski, joka 1860-luvun alussa kiersi pikaisesti koko Euroopan ja kirjoitteli sitten vaikutelmiaan niin ranskalaisten kuin englantilaisten ja muidenkin syvimmästä ominaislaadusta. Tuolloin Ranska oli vielä mahtinsa kukkuloilla, ennen Preussin-Ranskan sotaa.

   Moisen pikatutustumisen voisi noin äkkiä katsoa rinnastaa erään englantilaisen herrasmiehen analyysiin ranskalaisista, joka saavuttuaan kanaalin itärannalle suuttui ja kääntyi takaisin, kirjoittaen myöhemmin raportissaan, että ranskalaiset oivat pieniä, punatukkaisia ja sangen hävyttömiä.

   Dostojevskia ei kuitenkaan koskaan kannata aliarvioida eikä ymmärtää liian nopeasti. Hän kirjoittaa loisteliaan häijyä satiiria ja pilkkaa kohdettaan niin mestarillisesti, että häntä voisi äkkilukemalta pitää ranskalaisten ja ranskalaisuuden vannoutuneena vihollisena, joka suoltaa pahantahtoista vihapuhettaan vahingoniloinen kostonkiilto silmissään ja kaunalla, joka ennakoi jo ainakin kaukaisesti niitä polttouuneja, joissa sittemmin myös monien tuon ajan kaikkein etummaisten ranskalaisten jälkeläisten jäänteet tuhottiin. Kirottu olkoon Hitlerin muisto.

   Luullakseni tällainen lukutapa olisi pinnallinen siitä huolimatta, että se voisi mahdollistaa lukijalle moraalisen ylentymisen elämyksiä hänen ymmärtäessään pääsevänsä entisajan hengen jättiläisten yläpuolelle edes todella yrittämättä. Poliittinen korrektius on nimittäin on Dostojevskilla aivan kehittymätöntä, jos siitä nyt ylipäätään edes voidaan puhua. Missään tapauksessa se ei vastaa aikamme vaatimuksia.

   Siitä huolimatta uskallan kehottaa jokaista lukemaan Dostojevskin kaikkein pahamaineisimpiakin teoksia, kuten Kirjailijan päiväkirjaa ja esimerkiksi siihen liittyvää Talvisia merkintöjä kesän vaikutelmista. Niitä löytyy myös suomeksi. Jälkimmäinen, jonka lentomatkalla luin taas uudelleen, on ilmestynyt niin&näin –lehden kustantamana ja Tiina Kartanon suomentamana vuonna 2009.

   Kirja on mainioimpia tuntemiani matkustamisen kuvauksia. Siinä matkustetaan sekä junalla että laivalla ja vaihtelevassa seurassa. Mukana matkassa ovat ranskalaiset ja englantilaiset tai ainakin he ovat siellä henkisesti sekä tietenkin venäläiset, joista useimmat juuri kuuluvat henkisesti Eurooppaan, mutta pelkäävät kuollakseen, etteivät kuulu sinne kelvollisella tavalla. Jollakin on eurooppalaisittain leikattu parta, toinen on näennäisesti ilmielävä englantilainen lordi ja kolmas pöyhkeilee oikeasti omaamallaan korkealla asemalla, neljäs valehtelee kaiken, mutta tekee sen erittäin lahjakkaasti.

   Oli miten oli, nimenomaan valheellisuus on koko matkaseurapsykologian A ja O. Kukaan ei ole sitä, miltä näyttää eikä myöskään halua olla. Naiset ovat erityisen herkkiä vainuamaan, missä on faux pas ja kuinka noloa onkaan ollut saada miehekseen vätys, joka ei kykene tarjoamaan siipalleen sitä älyn loistetta, tyyliä sun muuta, mitä tarvittaisiin täyden sosiaalisen onnen saavuttamiseen. Sen sijaan päädytään kammottaviin nolauksiin.

   Nimenomaan venäläiset ovat siis kirjailijan äärettömän terävän ja säälimättömän katseen alla kuin koe-eläimet lokeroissaan, eivätkä heidän kompleksinsa ja henkiset haavansa saa mitään palsamia, vaan pikemmin kirpaisevaa spriitä, minkä ainakin ennen muinoin ajateltiin olevan hyödyllistä paranemista ajatellen.

   Tuskin Dostojevski kuitenkaan lääkäriksi heittäytyy, ehkä hän ymmärtää, että tehtävän massiivisuus tekisi yrityksestä naurettavan. Sehän olisi kuin yritys vetää kirkkoa, minkä sadun nuori hevonen lupasi tehdä. Vetäminen kyllä onnistui, mutta kirkko ei hievahtanutkaan ja naurajat saivat taas aihetta hilpeyteen.

   Dostojevski naurattaa myös ja nimenomaan myrkyllisyydellään. Ranskalaiset saavat tietää huutia (mainio suomalainen ilmaus!) siinä kuin venäläiset maanmiehet. ”Järkeä ranskalaisella ei ole ja jos olisikin, hän pitäisi sitä suurena onnettomuutenaan” kirjoittaa Fjodor Mihailovitš siteeraten Fonvizinin (oik. von Wiesen) jo 1700-luvulla sinkauttamaa sukkeluutta.

   Tässä siis kokonainen kansa eikä vain jotkut sen jäsenet asetetaan yhtaikaa epäedulliseen valoon, enemmänkin, lausutaan heistä negatiivinen arvoarvostelma, jota ei ole mahdollista osoittaa empiirisesti todeksi.

   Lisää kielteisyyttä löytyy kymmenilta sivuilta, joilla kuvataan ranskalaisten poroporvarien perhe-elämää ja siihen liittyviä instituutioita, rakastajattaria ja cicisbeota myöten. Mistähän kirjailija senkin asian tunsi? Oppi junanvaunussa vai?

   Vaikka venäläinen tuntee (tunsi) Ranskan ja sen kulttuurin kymmenen kertaa paremmin kuin omansa, kuten kirjailija väittää, lienevät hänen tietonsa ranskalaisten intiimistä elämästä sentään hieman heiveröisellä pohjalla. Sen hän näyttää itsekin ymmärtävän, kuten myös sen, ettei koko kansasta voi mitään päteviä yleistyksiä tehdä, ainakaan sen ihmisistä, vaikka mahdollisesti sentään kulttuurista.

   Miksi siis tämä vuodatus, jossa raadellaan koko ranskalainen porvaristo, liberaalien eurooppalaisten suuri esikuva? Taas kerran, kuten matkaseuraansa kuvatessaan, Dostojevskin kohteena on valheellisuus. Porvaristo on sekä loputtoman omahyväistä, että valikoivasti asioita ymmärtävää. Se kurjuus, jonka varassa hyvinvointi lepää, on liian kauheaa katsottavaksi. Niinpä tyydytään sellaiseen maailmaan, jossa olennaisia asioita ei suostuta näkemään ja jossa rakennellaan toinen toistaan läpinäkyvämpiä kulisseja.

   Mutta miksei ihmisten anneta rauhassa kiehua omassa mehussaan ja harrastaa molemminpuolista valehtelua ja näytelmiä, jos se heitä miellyttää? Lukemassani niteessä on sekä suomentajan että Vladimir Solovjovin esseitä Dostojevskista ja uskon, että niissä on sanottu paljon oivaltavaa ja valaisevaa, joka auttaa arvioimaan niitä kirjailijan ilkeyksiä, joita tämä opus on täynnä.

   Kysymys tuskin on pelkästä pahansisuisuudesta ja tympeän olon purkamisesta. Mannerheimin sanottiin aikoinaan vaatineen, että jokaisen ruokalajin tuli aina olla hyvin valmistettu, mikä ei johtunut siitä, että hän olisi ehdottomasti halunnut joka päivä hienostella, vaan siitä, että ruokaa oli syytä kunnioittaa.

   Miksipä tehdä jonninjoutavaa mössöä, kun oli mahdollista toteuttaa kaikki ne mahdollisuudet, joita raaka-aineet saattoivat tarjota? Eikä sellaista ruokalajia ole, jota ei voisi valmistaa sekä huonosti että myös hyvin.

   Ontuvaa vertausta jatkaakseni, Dostojevskia ilmeisesti loukkasi se, että ihmisestä, joka olisi voinut nousta omien sinänsä rajallisten mahdollisuuksiensa puitteissa metafyysiseen merkitykseen, tulikin pelkkä apina, jonka todellinen olemus jäi kokonaan vaille huomiota ja surkastui karikatyyrikseen.

   Ajatelkaapa nyt vaikka pihviä, joka poltetaan kuivaksi ja jonka maku pilataan surkealla kastikkeella. Siinähän on kyseessä jo murha: joku menetti henkensä ja tulos oli tämä…

 

   No, en halua parodioida parodiaa enkä sitä enempää pilata selittämällä. Joka tapauksessa Dostojevskin matkakuvaukset ovat riemukasta luettavaa, joka jokaisen matkailijan kannattaa ottaa ne mukaansa, vaikkapa vain havainnoidakseen sitä, miten paljon sosiaalinen miljöö on muuttunut ainakin meidän kolmannen luokan matkailijoiden keskuudessa. Se nimittäin on muuttunut.

   Lisää herra ja rouva Dostojevskin ulkomaita koskevista havainnoista löytyy täältä: Vihavainen: Haun dostojevskien kaunat tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) . Tässä ovat käsittelyssä saksalaiset. Oliko mestari epäkorrekti? Oliko hän peräti väärässä? Pitäisikö canceloida?

   Jostakin syystä nautin noista huippulahjakkaan ihmisen kirjoittamista sensuroimattomista kuvauksista ja venäläisten Suomi-syöjien tsuhnakuvaukset suorastaan naurattavat minua yhä uudelleen.

   En tiedä, mitä hyötyisin siitä, jos kiristäisin pipoa tiukemmalle. Ei ainakaan täällä leppeässä lämmössä ja lihapatojen äärellä tunnu siihen tarvetta. Kaljun palamisen voinee estää kevyellä lippahatulla.

 

 

 

 

Se suuri Zeitenwende

 

Missio Moskovassa ja aikakausien murros

 

Antti Helanterä, Muistiinmerkintöjä Moskovasta. Siltala 2026 320 s.

 

Suurlähettiläs Antti Helanterän kertomus kaudestaan Moskovassa vuosina 2020-2024 on erittäin arvokas kirja ja lajissaan ylittämätön, tekee  mieli sanoa.

   Sitä voisi verrata vaikkapa Paasikiven hyvin kiinnostavaan kirjaan ”Toimintani Moskovassa ja Suomessa  1939-1941”.

   Vertailu koituu Helanterän eduksi ainakin sikäli, että hänen tietonsa toimintaympäristöstään ja jatkuvat kontaktinsa sekä kollegoihin, että monen tason venäläisiin tahoihin, presidentinhallinnosta poliitikkoihin, tutkijoihin ja toimittajiin olivat aivan eri luokkaa.

   Paasikivi oli erittäin intelligentti poliitikko ja myös suhteellisen hyvin Venäjää tunteva. Helanterä on nimenomaan diplomaatti ja hänen Venäjän-tuntemuksensa on aivan toisella tasolla, mikä kuvastaa sekä olojen erilaisuutta, että näiden kahden Suomea edustaneen miehen työuran erilaisuutta. Itse asiassa Paasikivellä oli aika hämmästyttäviäkin aukkoja tiedoissaan.

   Molemmat kirjat ovat tärkeitä ja erinomaisia ja on hienoa, että Paasikiven tämäkin teos on nyt käännetty myös venäjäksi. Aikoinaan muuten käännätin hänen jatkosodan päiväkirjansa. Helanterän kirja ansaitsee saman ja kansainvälisestä Venäjän tuntemuksen poppamiesten kirjavasta tuotannosta se eroaa olennaisesti sekä informaatioarvonsa että analyysiensä ansiosta.

   Verrattuna noihin mainittuihin Venäjän politiikan patenttiselityksiin, Helanterän teoksen arvo on suunnilleen samaa luokkaa kuin testatun ja toimivan lääkeaineen arvo verrattuna erilaisiin käärmeöljyihin, joiden väitetään parantavan kaikki taudit.

   Asia perustuu siihen, että suurlähettiläs Helanterällä oli päivittäin, myös sodan aikana erittäin laaja kosketuspinta sekä Venäjän virallisiin elimiin, että kansalaisyhteiskuntaan.

    Hänellä oli myös sama hyvä tapa kuin presidentti Relanderilla tehdä muistiinpanot keskusteluistaan ja analysoida niiden anti heti tuoreeltaan eikä päivien, saati viikkojen kuluttua. On syytä uskoa, että ne suorat otteet muistiinpanoista ja raporteista, joita hän esittää, ovat autenttisia.

   Tämä antaa mahdollisuuden suhtautua keskeiseen osaan kirjan aineistoa myös aikalaisdokumentteina, joiden arvo esimerkiksi muistelmin verrattuna on toista luokkaa. Vain nimiä kirjoittaja on muuttanut, mikä onkin välttämätöntä lähdesuojan takia. Hän näyttää saaneen vieraansa puhumaan hyvinkin suoraan, mitä ei tietenkään ollut tarkoitettu julkisuuteen.

   Helanterän suureksi ongelmaksi hahmottuvat sellaiset kysymykset kuin syyt Ukrainan sodan syntyyn ja sotaan luisuminen, vallan ja kansan suhde ja suhtautuminen sotaan ja Venäjän resilienssi, eli sen kyky kestää sodan tuomia rasituksia yhteiskunnan eri tasoilla. Muutosten havainnointi on tärkeä osa analyysejä.

   Venäjän eliitin käsitysten ja mielialojen yhdistäminen tutkijoiden saamiin tuloksiin kansanjoukkojen käsityksistä ja mielialoista antaa parasta mahdollista aineistoa asioiden ja tapahtuneiden muutosten ymmärtämiselle. Suuria teemoja ovat myös suhtautuminen Suomeen ja sen Nato-ratkaisun aiheuttamat arviot erilaisten tahojen silmin.

   Hyvin tärkeää on nähdä noina vuosina tapahtunut kehitys ja tilanteen muuttuminen, joka itse asiassa on lähes koko ajan tapahtunut sotaa suosivaan suuntaan. Sodan päättäminen valtavien ihmisuhrien jälkeen on aina yhä vaikeampaa. Ajatus siitä, että syylliset on yksinkertaisesti vietävä oikeuteen tuomittaviksi ja vahingonkorvaukset maksettava on absurdi (vrt. myös Vihavainen: Haun veren hinta tulokset ).

   Sodan syttyminen yllätti kaikki, tai ainakin lähes kaikki, myös hallitusta lähellä olevissa piireissä. On syytä olettaa, että ratkaisun teki lopultakin yksin Johtaja, kevytmielisesti ja väärien olettamusten pohjalta, kuten niin usein historiassa on tapahtunut.

   Sota sai alusta pitäen massojen hämmästyttävän suuren kannatuksen. Sen muodostuessa yhä selvemmin niin sanotusti isänmaalliseksi, se sai taakseen myös liberaalien taholta lojaalia suhtautumista. Lännen naiivi ”non possumus”-politiikka, joka on lähtenyt siitä, ettei Ukrainalta voi vaatia myönnytyksiä, on ollut epärealistista ja tuskin voi johtaa mihinkään järjelliseen ratkaisuun.

   Suomen Nato-päätöstä on ihmetelty ja yhä uudelleen venäläiset ovat todenneet, että Suomellehan sen erityissuhde Venäjään oli koko ajan edullinen, miksi se siis ehdoin tahdoin luopui siitä?

   Neuvostoajan malliin vallitsee moskovalaisissa piireissä yleisesti luja usko siihen, että vain suurvallat ratkaisevat pientenkin valtojen politiikan ja jälkimmäisten liikkumavara on vain näennäinen. Vaikka asiassa on perää, ei se tietenkään sellaisenaan pidä paikkaansa. Itse me Natoon menimme.

   Suomea kohtaan on ollut paljon sympatioita ja moni kuvittelee, että sodan jälkeen kaikki olisi helppoa taas aloittaa uudestaan ja ”lihasmuistissa” oleva hyvä naapuruussuhde herätettäisiin taas nopeasti henkiin.

   Tätähän sopii toivoa. Helanterä pitää asiaa epätodennäköisenä. Epäluottamus Venäjään on sen itse ansaitsemaa eikä sitä noin vain poisteta. Venäjä petti Suomen, katsomme me ja naapurin korskean tulkinnan mukaan Suomi petti Venäjän. Asioiden ymmärtäminen toisen osapuolen kannalta ei ole helppoa, vaikka ei mahdotontakaan.

   Venäläiset suhtautuivat usein Nato-päätökseen aivan rauhallisesti ja totesivat, että se on Suomen oma asia. Suuri merkitys on kuitenkin sillä, millainen Natomaa Suomesta tulee. Norjan tapainen rooli ei suuresti tasapainoa horjuttaisi.

   Helanterä saattoi rauhoittaa keskustelukumppaneitaan viittaamalla Suomen ydinenergialakiin, joka kieltää ydinaseiden tuomisen maamme alueelle. Lyhytnäköiset ja ilmeisen doktrinääriset poliitikkomme näyttävät kuitenkin yllättäen olevankin nyt tästä asiasta toista mieltä.

   Luulen, että heille tekisi hyvää lukea kunnolla läpi Helanterän kirja ja tuijottaa vähemmän siihen, mitä jotkut Nato-kenraalit keksivät Suomelta pyytää ja toivoa. Venäläisten käsitykset voivat meistä olla absurdeja ja vainoharhaisia, mutta niiden takana on maan historiallinen kokemus ja ne ovat todellisia.

   Sodasta huolimatta Venäjä on pärjännyt yleisesti ottaen hyvin niin sotilaallisesti, taloudellisesti kuin osittain myös poliittisesti. Pahimmat skenaariot esimerkiksi talouden pettämisestä eivät ole toteutuneet. Suuntaus Aasiaan on monelle venäläiselle kiusallinen ja typerä ajatus, mutta sota on osaltaan siihen suuressa määrin pakottanut.

   Toki suuntausta sinänsä oli jo valmisteltu kauan, mutta länsisuhteiden katkeaminen oli sokki ja lännen politiikka täynnä odottamattomia yllätyksiä ja normaalista liberaalisesta politiikasta poikkeavia siirtoja aiheutti pettymyksen ja tiivisti venäläisten rivejä.

   Joka tapauksessa kulutusjuhla Moskovassa jatkuu ja alueilla uljas isänmaallinen tehtävä ”natsismin vastaisessa” taistelussa nauttii suosiota. Maan johdon epäsuosio ja sen poliittisen linjan muuttuminen ovat epätodennäköisiä skenaarioita. Ei Venäjällä näin hyvää aikaa olekaan sen historiassa paljoa ollut enempää aineellisesti kuin ”moraalisesti”.

   Helanterän kirjasta on vaikea tehdä sellaista yhteenvetoa, joka sisältäisi kaiken olennaisen ja tärkeän. Se on hieman samanlainen tehtävä kuin olisi summeerata vaikkapa kymmenkunta mappia Moskovan suurlähetystön dokumentteja.

   Kirjoittaja on tässä nähdäkseni tehnyt erinomaista työtä selostaessaan ja analysoidessaan niin Venäjän luisumista sotaan ja sitä seuraavaa olosuhteiden muutosta kuin Suomen ja Venäjän suhteiden kohtalokasta ajanjaksoa monipuolisesti ja analyyttisesti ja täytyy vain toivoa, että mahdollisimman moni vastuunalaisilla paikoilla palveleva henkilö lukisi sen.

   Ja se venäjänkielinen versio tästä kirjasta on välttämätön. Luulen, että suurlähettiläs Kuznetsov on virkakäyttöön sellaisen tehnytkin, mutta se olisi syytä saada myös laajempien piirien ulottuville. Englanniksihan kaiken tietysti kuuluukin olla satavilla, mutta eihän se riitä. Saksankieliselle versiolle minulla olisi jo nimiehdotuskin: ”Meine Moskauer Mission 2020-2024”.