Vapaajoukkojen maailma

Raakaa menoa

Aapo Roselius, Oula Silvennoinen, Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921. Tammi 2019, 366 s.

Se sadan vuoden takainen ajanjakso, joka ulottuu Venäjän vallankumouksen alkamisesta Venäjän kansalaissodan loppumiseen, on nyt luonnollisista syistä joutunut tutkimuksen painopisteeksi Suomessakin.

Asia on ymmärrettävä ja jopa kiitettäväkin. Tuosta ajasta meillä on ollut aivan liian vähän tutkimusta eikä sitä ole tarpeeksi vieläkään.

Tarkoitan lähinnä sitä, että suomenkielisessä tutkimuskirjallisuudessa on Venäjän vallankumouksen kohdalla yhä ammottava aukko ja se, mitä lukija voi saada käsiinsä on yleensä vanhaa bolševikkipropagandaa ja -sodanedellisen kauden osalta- sammakkoperspektiivin muistelmakirjallisuutta.

Loistavia poikkeuksia toki on, esimerkiksi Tuomo Polvisen Venäjän vallankumous ja Suomi I-II, joka sivumennen sanoen ei kuulu tässä käsiteltävänä olevan teoksen kirjallisuusluetteloon.

Sieltä puuttuu toki paljon muutakin. Vanha Niitemaan Baltian historia on ollut tämän aihepiirin perusteos ja olisi ollut kohtuullista, että siihen edes olisi otettu kantaa, vaikka onhan se jo vanha ja kulunut. Risto Volasen uusin kirja ei liene ehtinyt ilmestyä ajoissa tullakseen kirjallisuusluetteloon.

Kiiruhdan heti sanomaan, että mielestäni tämä kirja on tervetullut ja lukemisen arvoinen. Sen kunnianhimoisena tavoitteena on ollut kytkeä Suomen ns. ”heimosodat” omiin yhteyksiinsä: osaksi sitä Freikorpsien maailmaa, joka valtasi luhistuneen Saksan jäljiltä tyhjiöksi jääneen Baltian ja hieman muutakin Itä-Eurooppaa.

Kirja pyrkii ilmeisesti olemaan kokonaisesitys aihepiiristään ja sellaistahan meillä ei varsinaisesti ole ollut noiden heimosotien suhteen. Jussi Niinistön suppeahko teos on Suomi-keskeinen ja siinä mielessä eri tavoin kohdistunut.

 Itse heimosotia on kyllä osittain tutkittu hyvinkin perusteellisesti esimerkiksi Jouko Vahtolan teoksissa, joita tekijät ovat voineet hyödyntää. Myös Mirko Harjulan turhan vähälle huomiolle jääneet teokset ovat olleet uraauurtavia.

Tekijöiden katse on tavoittanut myös uusia kohteita, sellaisia, joita suomalaiset kirjoittajat eivät juuri ole noteeranneet. Tarkoitan lähinnä skandinaavisia vapaaehtoismuodostelmia, jotka kooltaan, joskaan eivät ehkä merkitykseltään olivat tuon ajan oloissa aika suuria.

Tämähän oli aikaa, jolloin pienikin saattoi olla suurta ja rohkeille miehille riitti mahdollisuuksia maassa makaavan Venäjän raunioilla, joista enää tuskin savukaan nousi. Nykyaikainen teollisuustuotantohan oli siellä suurimmalta osalta pysähtynyt bolševikkien harjoittaessa diktatuuriaan.

Pahempaa tietenkin oli elintarvikehuollon romahtaminen ja kun armeijat tunnetusti marssivat vatsallaan, tuppasi niiden huoltaminen menemään samanlaiseksi kuin 30-vuotisen sodan aikana.

Melkoinen Wallensteinin armeija oli sekin, joka kertyi Viron turvaksi ja samaa oli sanottava muistakin alan yrittäjistä, joita oli monia. Pietaria vastaan suunniteltiin operaatiota niin pohjoisesta kuin etelästä, mutta tämä tarinahan on jo meilläkin sangen tuttu.

Tämän kirjan mielenkiinnon kohteena on ollut myös ja erityisestikin se psykologia, joka veti ihmisiä vapaajoukkoihin.

Onkin sanottava, että siinä on sangen kiintoisa ongelma. Ihmiset, jotka normaalioloissa olivat useinkin nuhteettomia ja kunniallisia, muuttuivat sodan oloissa ennen pitkää raakalaisiksi, joille ihmisen tappaminen näyttää useinkin olleen jopa suurta huvia. Vähintäänkin he kokivat sen luonnolliseksi oikeudekseen.

Kirjallisuusluetteloon kuuluu myös Klaus Theweleitin teoksia, joiden psykoanalyyttiseen jargongiin en tunne mitään kiusausta uskoa. Eivät tekijätkään ole viitsineet siihen ruveta nojaamaan, mikä lienee hyvä ratkaisu. Yleisesti ottaen kirjoittajat enemmän selostavat kuin analysoivat, saati moralisoivat. Tämä lienee hyvä ratkaisu.

Vapaajoukkojen osanottajat ovat kuitenkin jättäneet jälkeensä myös suuren määrän muistelmia, joista voi jotakin päätellä myös heidän psykologiastaan.

Maailmansodan suuri kokemus ja sen lopputuloksen aiheuttama turhautuminen Saksassa on tunnettu teema ja sitä olisi voinut tarkastella vaikkapa Ernst Jüngerin näkökulmasta. Kunniallisen intellektuellin näkökulmasta taas Thomas Mannin merkinnät ovat valaisevia.

Suomalaisia ja muitakin muistelmia onkin hyödynnetty aika lailla. Kaipaamaan jäisin kuitenkin esimerkiksi Juhani Konkan teosta Me sankarit tai Ilmarisen (Jalmari Takkisen) Metsäsissipäällikön muistelmia. Tämä kirja ei kyllä ulotukaan Karjalan kansannousuun 1921-22, johon nuo kirjat liittyvät, mutta tokihan ne samaa aihepiiriä ovat.

Myös Ilmari Kiannon mielestäni erittäin merkittävä, tunnustuskirjan luonteinen Elämän ja kuoleman kentältä olisi ansainnut huomiota. Ei se vapaajoukkosoturinkaan psykologia niin simppeliä ollut.

Venäläinen, laaja kirjallisuus, joka aihepiiriin liittyy, loistaa ymmärrettävistä syistä poissaolollaan. Mitä suomalaisiin puna-armeijalaisiin tulee, olisi siitä aihepiiristä nyt käytettävissä runsaasti myös arkistolähteitä. Siinä on jollekin nuorelle hieno materiaali vaikkapa väitöskirjaan.

Muuten, nämä aseelliset liikehdinnät ympäri laajaa Venäjää ja etenkin sen rajaseuduilla, Suomesta ja Puolasta Kaukasukselle ja kauemmas, luokiteltiin Neuvostoliitossa banditismiksi.

Tämä siitä huolimatta, että niiden osanottajina oli kai useammin entisiä upseereita kuin varsinaisia rosvoja ja niillä usein olikin ilmeisiä poliittisia tavoitteita, ei suinkaan vain bolševikkien terrorisointi ja väestön ryöstäminen.

Venäjän näkökulmasta tämä aikakauden vapaajoukkoteema saakin hieman erilaisen hahmon, mutta on selvästi sukua sille saksalaiselle ilmiölle, joka löi leimansa Baltian tapahtumille.

Mitä Suomeen tulee, meillä asiaan vaikutti merkillinen myöhästyjän psykologia. Jo koko Suomen kansalaissota vuonna 1918 oli myöhästyjien sotaa, vaikka olisikin varmaan väärin selittää asiaa hämäläisten keskeisellä roolilla.

Heimosodat taas olivat suurelta osin vielä tästäkin myöhästyneiden yritystä päästä osallisiksi sodan glooriasta, jota sillä joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta nähtiin. Niihin osallistui paljon myös oikean ja vasemman laidan jääkäreitä, jotka olivat myöhästyneet Suomen kansalaissodasta.

Paljon oli vapaaehtoisissa naiivin aatteellisia, sotaintoisia koulupoikia, paljon raakoja kondottierityyppejä ja paljon myös aivan moraalittomia varkaita ja murhamiehiä. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, asia on kyllä tullut yhä uudelleen esille, kun noita vaiheita on kuvattu.

Tämän kirjan ansioihin kuuluu, että se hahmottelee myös eri sotaretkien erilaisen luonteen samoin kuin sen tietyn jatkuvuuden, joka syntyi muun muassa siten, että samat henkilöt usein pyrkivät mukaan kaikkialle, missä tapellaan ja olivatkin sitten aseissa yhtä mittaa pari vuotta ja kauemminkin.

Kaiken kaikkiaan, kirjan tavoite vaikuttaa varsin kunnianhimoiselta eikä tuloskaan ole ihan huono. Kun koko tuo käsiteltävä kenttä kuitenkin on niin monimutkainen kuin on, voi koko ilmiön oletettua yhtenäistä luonnetta hieman epäilläkin.

Myös kysymys vapaajoukkojen psykologiasta on vaikea. Sinne tosiaan meni kovin monenlaista yrittäjää ja olosuhteet vaihtelivat.

Mutta ihan hyvä suoritus tämä on ja varsin vetävästi kirjoitettu. Kyllä aikakaudesta kiinnostuneiden on syytä siihen tutustua.

Kulttuurimme tavoitteista

Ilmiöitä

Motto:

Saisi kuulla maailma kummakseen,

miten täälläkin taistellaan,

hyvän, kauniin, oikean voitolle

ilojuhlina riemuitaan!

Olen aina kannattanut nationalismia enkä aio lopettaakaan. Sehän merkitsee kansakunnan -natio- arvostamista ja vaalimista. Tavoitteena on luoda sellaiset olosuhteet, joissa kenenkään ei tarvitse kielensä ja kansalaisuutensa takia jäädä muita huonompaan asemaan.

Nationalismi on ollut humanismin paras kumppani ja taistelutoveri tiellä kohti ihmisyyden myönteisten mahdollisuuksien ja yleensäkin hänen kykyjensä vapauttamista. Siinä matkan varrella toki ovat kehittyneet myös kyvyt pahantekoon.

Mutta aikuiseen ihmisyyteen kuuluu juuri tuo vapaus. Se, joka ei saa asua missä tahansa, elättää itseään millä haluaa ja osallistua tasavertaisena politiikkaan, ei ole vapaa.

Se, joka ei saa ajaa autoa, kertoa mielipidettään julkisesti, kantaa asetta, käyttää omaa pankkitiliä, tai liikkua ulkona missä ja milloin haluaa, ei todennäköisesti saa paljon pahaa aikaan, mutta eipä paljon muutakaan.

Vastuu on häneltä siirretty vapauden mukana muille. Tietyssä iässä on oikein ja kohtuullista, että se on vanhemmilla.

Mutta kuten Paavali sanoo: Kun minä olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja minä ajattelin kuin lapsi. Kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on (1. Kor. 13:11).

Voimme havaita, että tällaisen on ajateltu kuuluvan sekä yksilöiden että kulttuurien kehitykseen. Naiivista primitiivisyydestä -jolla toki on omassa ympäristössään oma oikeutensa ja jopa viehätyksensä- kasvetaan ulos ja siirrytään vastuunalaisempaan ja vakavampaan vaiheeseen, tietoiseen elämään, kuten myös sanotaan.

Lapset kirmailevat kedolla ja juoksevat pallojen ja kiekkojen perässä, yrittävät pyydystää lintuja ja perhosia ja riemuitsevat viattomasti kaikesta, mikä tarjoaa heille huvia. Onhan se upeata omana aikanaan.

Kuitenkin se on vajavainen tila. Esimerkiksi kyky sosiaalisiin suhteisiin kasvaa ja kehittyy vain vähitellen. Aluksi ollaan narsistisessa symbioosissa vanhempien kanssa ja ihaillaan sekä heitä että omaa itseä.

Kyky arvioida omaa tilaansa ja arvostaa vilpittömästi myös muita saavutetaan vain vähitellen ja siihen tarvitaan myös pettymyksiä ja mielensä pahoittamisia. Quae nocent, docent sanoivat viisaat joskus.

Mitäpä syntiä salaamaan, eivät kaikki tämän maailman ihmiset koskaan pääse irti narsistisesta kehitysvaiheesta. Yleisesti ottaen sitä voi pitää heidän omana ongelmanaan, koska yhteiskuntaa ei voida rakentaa kaikkien narsistien mielen mukaiseksi. Heidän vaatimuksensa kun ovat väistämättä ristiriitaisia.

Aikuisten yhteiskunta saattaa näyttää lapsista julmalta. Kasvuiässä se pahoittaa usein heidän mielensä ja iän karttuessa käy yhä harvinaisemmaksi, että äiti tulee puhaltamaan sormeen ja pyyhkimään kyyneleitä. Kolhut on opittava kestämään ihan itse ja sitä paitsi on kyettävä sietämään niitä. Ei maailmaa voida rakentaa jokaisen mielensäpahoittajan mittojen mukaiseksi.

Suurten ikäluokkien edustajille tässä tuskin on mitään uutta. Kukapa aikamies vielä äskettäin olisikaan kehdannut valittaa mielipahaa, joka syntyi vaikka siitä, että joutui joskus käymään kirkossa tai istumaan hiljaa hautajaisissa tai lukemaan läksyjään.

Täysin absurdia olisi ollut valittaa siitä, että jotkut toiset ihmiset olisivat ripustaneet seinälleen jonkun sellaisen henkilön kuvan, josta itse ei pidä.

Mikäli tuo loukkauskivi olisi vielä ollut kansallissankari, joka on valittu suurimmaksi suomalaiseksi, olisi mielensäpahoittajan hoitoonohjauksen harkitseminen ollut luonnollinen reaktio. Ihmisen kyky normaaliin sosiaaliseen elämään olisi syystä todettu vakavasti häiriintyneeksi.

Nyt kulttuuri taitaa olla muuttumassa. Lapsenmielisyydestä on tulossa ja jo tullut uusi normaali. Se yrittää antaa normin kaikelle.

Lapsellisuutta on maailmassa, luojan kiitos, aina ollut ja sillä on ollut oma tehtävänsä ja oikeutensa. Se kuuluu niin yksilöiden kuin kansakuntien kehitykseen, mutta vain tiettyyn vaiheeseen.

Se ei kuitenkaan voi olla se taso, johon pyrkimisestä tehdään velvollisuus ja johon tyydytään. Vastuullinen aikuisuus, toisten kunnioittaminen ja toisenlaisuuden sietäminen, oikeus ja vapaus päättää itse omista arvoistaan ja päämääristään on se, mihin on pyrittävä.

On yleinen havainto, että lapsuus jatkuu nykyään yhä kauemmin. Itse asiassa se, mitä sanotaan nuoruudeksi, on pelkkää lapsuuden jatketta, jonka halutaan kestävän ikuisesti.

Aiemmin aikuisuus alkoi rippikoulun jälkeen ja oma perhe ja talous tekivät nuoroista aikuisia. Niin sanottu nuorisokulttuuri syntyi vasta muutama vuosikymmen sitten, mutta nyt se on jo hukuttanut tulvaansa aiemman korkeakulttuurin kaikkine siihen kuuluvine kasvun ja kehityksen vaatimuksineen.

Amerikassa on peräti lanseerattu termi kidults, joka viittaa ikuista nuoruutta tavoitteleviin henkisesti keskenkasvuisiin yksilöihin, jotka elävät vailla jälkeläisiä ja muita tavoitteita kuin omien aistien tyydyttäminen ja se massaviihde, joka on viritetty hieman yli kymmenvuotiaan tasolle.

Kun yhteiskuntakehityksen uudessa vaiheessa suunnilleen 1960-luvulla unelmoitiin uudesta, pluralistisesta yhteiskunnasta, kuviteltiin sen olevan autonomisten persoonien kansoittama yhteisö, jonka jäsenet pyrkivät kehittämään inhimillisiä mahdollisuuksiaan mahdollisimman pitkälle.

Nykyinen kulttuuri lapsenmielisine rokki- ja räppikultteineen, pulp-fictioineen ja tosi-TV-ohjelmineen on tuon menneen unelman karikatyyri.

Nationalismi, jolla kerran oli omat jalot ihanteensa, on abstraktisuudessaan tämän uuden yleisön käsityskyvyn yläpuolella ja sen sijaan se harrastaa lapsenmielisiä pallopelejä ja niihin liittyvää fanikulttuuria, jotka on apinoitu Englannin alaluokalta.

 On turha sanoakaan, että feminismin ideologinen rooli on tässä historiallisessa taantumisilmiössä keskeinen. Sehän julistaa yksilön velvollisuutta narsistiseen napaansa tuijottamiseen, jossa velvollisuudet delegoidaan ympäröivälle maailmalle ja oikeudet omalle itselle.

Mutta tässä on turha syventyä sen enempää näihin ilmiöihin. Niiden yhteisvaikutus kulttuurin lapsellistumiseen tulkoon vain todetuksi.

En tarkoita, että menneisyyden ihmiset olisivat eläneet jossakin ihmemaassa, missä asioilla oli oikea järjestyksensä ja kaikki tai edes useimmat kunnioittivat oikeita arvoja.

Eihän toki. Sen sijaan typeryys ja lapsellisuus eivät aiemmin olleet ihannoinnin kohteena, vaan niitä osattiin aikuisten piirissä jopa hävetä. Kansallista kulttuuria pyrittiin suurin ponnistuksin kohottamaan, eikä turhaan. Nythän tuetaan sitä, mikä edustaa matalinta tasoa.

Jos joku esimerkiksi joskus takavuosina sai tyydytystä potkupallokisoissa saadusta voitosta, vaikka ei olisikaan itse ollut pelaamassa, niin se oli toki sallittua ja ihan kivaakin, mutta nyt ei ihan aikuisten oikeasti vakava asia. Hänen terveyttään se ei ainakaan edistänyt.

Mikäli hän olisi mennyt tasavallan paraatipaikalle mölyämään ja riekkumaan sellaisen asian johdosta, olisi häntä kuitenkin syystä pidetty idioottina, vaikka moni olisikin salaa ymmärtänyt asiaa.

Mutta entäpä nyt? Myös jokaisen intellektuellina itseään pitävän kuuluu nyt fanittaa maamme potkupalloilijoita. Jääkiekkoilijat ja formulakuskit sen sijaan jätetään niille kansankerroksille, joista halutaan erottautua. Hehän ovat noita nationalisteja, joiden kanssa ei sovi olla puheväleissä.

Tämä nyt kuuluu olevan jonkinlaista uutta nationalismia, joka ei enää ole sitä vahingollista laatua, joka aikoinaan on myrkyttänyt urheilumaailmankin.

Samaa lapsellista me ollaan sankareita kaikki -vouhotusta se joka tapauksessa edustaa.

Nykyaikaisten olympiakisojen isä Pierre de Coubertin keksi jalon uusvanhan ihanteen, jonka mukaan tärkeää ei ole voittaa, vaan ottaa osaa, välttämätöntä ei ole kukistaa kilpailijaansa, vaan kilpailla hyvin.

Ja katin kontit. Potkupallofanit rökittävät mielellään vielä vihollisen kannattajatkin ja itse asiassa jopa matkustelevat ympäri maailmaa juuri sillä tarkoituksella.

Siinä se internationalismi. Sen symbolisena hahmona voi pitää (muka)kazakstanilaista Boratia, joka toivottaa: ”Vetäkää V päähänne, uzbekit”!

Sankariuden ongelmia

Sankarit ajassaan

Hesari selostaa tänään sankarien riemukasta kotiinpaluuta. Koko maahan olikin jo tullut hulluksi, kun sen potkupalloilijat olivat kukistaneet ihan oikean vastustajan, pienen, mutta pippurisen Liechtensteinin.

No, onhan tuo kansallinen itsetunto tainnut jo aika pohjamudissa rypeä, kun mikä tahansa voitto kenestä tahansa tuntuu jo sen luokan sensaatiolta, että siitä kannattaa kokonaan tolkkunsa menettää ja mennä vaikkapa kiipeilemään patsaiden päälle ja huutaa niin kovaa kuin ikinä pystyy.

Mitäpä sanoakaan, tuo valtava kansallisen (?) riemun purkaus riittää todistamaan sen, että ne, jotka sen saivat aikaan, ovat sankareita. Suurelle osalle kansaa he ovat antaneet jotakin korvaamatonta. Heihin on ollut hyvää ja riemullista samaistua.

Mitä olivatkaan suomalaiset vielä äsken? -Eivät mitään. Entä mitä he tahtoivat? Olla jotakin. Näinhän apotti Sieyès kirjoitti vuonna 1789, muutettavat muuttaen.

 Ilmassa on taas eräänlaisen suuren vallankumouksen tuntua. Vielä vähän matkaa kun mennään, vaihtavat ensimmäiset ja viimeiset paikkaa kuin viimeisellä tuomiolla ikään. Apokalyptisiin näkyihin on tästä enää vain askel ja ehkä niitä jo nähdäänkin.

No, Liechtenstein nyt on vain Liechtenstein, ei enempää eikä vähempää. Luulen, että edessä saattaa olla vielä Andorran ja San Marinonkin kaltaisia titaaneja ja silloin jo otetaan miehestä mittaa. Moni saattaa palata kentältä pahoilla mielin ja vaikkapa polvi revähtäneenä. Onneksi heitä ei enää sinne jää.

Muistan, miten aikoinaan meidänkin pihassamme pelattiin potkupalloa, kuten myös jääpalloa ja -kiekkoa sekä sisällä sitten shakkia ja tammeakin. Voittajahan siinä aina riehaantui kukkoilemaan ja oli olevinaan muita parempi, kun kerran oli asian tavallaan osoittanutkin. Hävinnyt taas usein suuttui.

Ei siinä oikein auttanut edes aikuisten jankkaus siitä, että joka leikkiin ryhtyy, saa sen myös kestää. Yhtä heikko teho oli sillä lorulla, jonka mukaan se on ihan löpö, joka leikistä suuttuu. Ellei häviäjä olisi mieltään pahoittanut, ei voittajankaan suoritus olisi ollut minkään arvoinen. Leikissähän juuri katsottiin, kuka pääsee juhlimaan ja kenelle taas jää musta pekka häpeällisesti kouraan.

Leikin idea on siis jo sinänsä äärimmäisen epätasa-arvoinen, etten sanoisi epädemokraattinen: toinen voittaa ja toinen taas häviää. Koska häviämiseen aina luonnostaan liittyy mielensä pahoittaminen, ihmettelen, miten tällaisen toiminnan salliminen on nykymaailmassa ylipäätään mahdollista.

Itse asiassa noista voittojen ja tappioiden sarjoista, joita kunnian kentillä saavutetaan ja kärsitään, kehittyy aivan selvä hierarkia: jotkut ovat parhaista parhaita ja jotkut taas huonoista huonoimpia.

Olen huomannut, että tällaista ei ole enää aikoihin pidetty sivistyneessä yhteiskunnassa hyväksyttävänä ja että kaikkein edistyksellisimmät aatevirtauksemme ovatkin esittäneet hierarkioiden määrätietoista hävittämistä.

On jotakin pahaenteisen synkkää siinä, että edistyksellisen lehdistömme keihäänkärki repii sivunsa juhliessaan sankarien paluuta eikä sen sijaan omista sanaakaan runnellun, pienen Liechtensteinin onnettomuudelle.

Kuitenkin kyseessä oli Daavid, joka uljaasti taisteli Goljatia vastaan. Mikäli lingottu kivi ei tällä kertaa sattunut osumaan, kuten useimmiten kai onkin tuomittu käymään, ei urhoollisen taistelun merkitystä sovi vähätellä. Voi sieltä vielä tulla täysosumakin, Jumalan avulla.

Luulen, että vähintä, mitä lehden olisi tasa-arvon vuoksi pitänyt tehdä, olisi ollut omistaa yhtä paljon palstatilaa myös liechtensteinilaisille ja ottaa osaa heidän suruunsa ja ahdistukseensa.

Meidän nykysankariemme korskea juhlinta tuo nyt mieleen sen, miten työläisten ja talonpokien puna-armeijaa juhlittiin Leningradin voitonparaatissa keväällä 1940.

Voittohan oli voitto, vaikka sitä jouduttiinkin juhlistamaan omassa, eikä vieraassa pääkaupungissa, kuten tarkoitus oli ollut. Omat olivat taistelleet sankarillisesti ja kärsineet hirmuisesti. Vihollisen kärsimyksiä sen sijaan pidettiin ansaittuina, sillä juuri niitähän oli pyrittykin aikaan saamaan.

Monenlaisia ajatuksia tulee mieleen tänä riemun päivänä, jolloin suomalaista sydäntä pakahduttaa ylpeys omista sankareista.

Onhan se hieno tunne, mutta kestääkö se eettisen arvioinnin ja jos niin miksi? Eikö meilläkin olisi, itämaiseen tapaan, syytä pidättyä tolkuttomasta rähinästä, kun tällaisia voittoja saamme ja sen sijaan kumartaa aina syvään vastustajalle, osoittaen kunnioitusta hänen oikeutetulle pyrkimykselleen ja urhoollisuudelleen?

Vai olisiko tällaiset leikit kiellettävä nykyaikaan sopimattomina, kun on osoittautunut, ettei niitä kuitenkaan osata tarpeellisella arvokkuudella harrastaa, kuten aikuisten pitäisi.

Vai onko lapsellisuus ja suoranainen barbaria arvo sinänsä…?