Jo muinaisina aikoina

 

Siis mikä olikaan vanhaa perua?

 

      Tiettyinä kriisikausina ihmisten kyky järkevään ajatteluun heikkenee ja saattaa kerrassaan sammuakin. Silloin löytyy tilausta kaikenlaiselle hokkuspokkus-maailmanselitykselle, jossa kysyjä saa aina luotettavasti samoja turvallisia vastauksia tarpeensa mukaan ja jopa todella yrittämättä.

      Kansallisen regression edistymistä on kuitenkin ollut varsin kiusallista seurata ja ainakin minut sen totaalisuus on yllättänyt.

     Luulen, että asia liittyy myös siihen yleiseen älylliseen ja moraaliseen alamäkeen, joka on ollut länsimaisen sivilisaation maissa viime vuosikymmeninä nopeaa. Nyt kaikki on väännettävä rautalangasta ja sillä tavalla saadut suuret historian yleisavaimet koetaan hyvin palkitsevina ja myös nerokkaina.

      Olemme jälleen tulossa taaperoiden maailmaan, jossa oleellista tai edes sallittua ei ole kriittinen ajattelu, vaan oikean mielentilan saavuttaminen, olipa kyseessä sitten maailman pelastaminen ilmastonmuutokselta, etuuksien vaatiminen kaikkivaltiailta herroilta tai pöyristyminen milloin mistäkin pätevästä syystä. Joistakin asioista on suotavaa pöyristyä mahdollisimman usein, mielellään päivittäin.

     Olisi tietenkin outoa, mikäli sangen kurjaan tilaan itsensä hölmöillyt Venäjä ja sen alaston voimapolitiikka olisivat poikkeus säännöstä. Selvyyden vuoksi sanon, että vastustan ja paheksun sen hyökkäystä Ukrainaan, kuten myös paheksun holokaustia, holodomoria ja kaikkea muutakin joukkotuhontaa. Pöyristyn myös syvästi niiden puolustelusta.

     En kuitenkaan tunne, että tämä tai mikään muukaan seikka vapauttaisi minua ajattelemasta historiaa monimutkaisempana asiana kuin vain yhden tai kahden abstraktin periaatteen ilmentäjänä. Menneisyys on monimutkaisempaa kuin olemme taipuvaisia ajattelemaan.

     Meidän on helppo löytää historiasta ”todisteita” mille tahansa, mutta niiden arvokin yleensä sitten on mitä tahansa (vrt. Vihavainen: Haun mills tulokset ).

     Pistin edelliseen blogiin linkin tähän nyt julkaistavaan, mutta se toimii vain Blogger-versiossa ja harva viitsinee niitä viitteitä vilkaista. Niinpä siis tässä se taas:

 

tiistai 7. maaliskuuta 2023

Kohtaaminen muskoviitin kanssa

 

Perusteos tärkeästä aiheesta

 

Kari Tarkiainen, Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721. SKS 2022, 432 s.

 

      Kari Tarkiaisen teos Se vanha vainooja on jo vuosikymmenet ollut ryssävihan vanhimmasta historiasta kiinnostuneiden keskeistä lukemistoa. Sen lisäksi Tarkiainen on kirjoittanut suuren määrän muita kirjoja ja artikkeleita, jotka liittyvät tähän aihepiiriin.

     Tämä nyt käsillä oleva kirja on joka tapauksessa oma kokonaisuutensa, joka kartoittaa yllättävän tarkoin parinsadan vuoden mittaisen ajanjakson niiltä osin, kuin sillä on relevanssia Venäjän, Suomen ja Ruotsin kohtaamisen kannalta.

       Pelkkää vihaahan ei näissä suhteissa sentään vallinnut ja hyvin tärkeää on, että suhteiden tilanne, perusasetelma muuttui ajan mittaan paljonkin myös tuossa kaukaisessa menneisyydessä.

       Kirjoittajaa kiusaa selvästi se, miten jotkut lukijat yhä uudelleen riemastuvat löytäessään historiasta samannäköisiä asioita kuin nykyäänkin pinnalla olevat. Eikö mikään auringon alla olekaan muuttunut eikä siis kaiketi tule muuttumaankaan?

       Tämäkin kirja, johon on suhtauduttava hyvin vakavasti, sillä se on aikakauden perustutkimusta parhaimmillaan, osoittaa kyllä, että ovathan ne asiat useinkin muuttuneet, vieläpä sellaisena aikana, jota yleisesti on pidetty pysähtyneenä ja venäläisen elämänmuodon ja ulkomaansuhteiden kannalta suhteellisen vakaana eli Pietari Suurta edeltävänä aikana.

       Kysytäänpä nyt vaikka, ovatko venäläiset aina olleet petollisia, julmia, juopottelevia, karkeita, likaisia, laiskoja ja tyhmänylpeitä vai eivätkö ole olleet?

      Tunnetusti näitä asioita on vuosisadat pidetty lännessä venäläisille tyypillisinä piirteinä ja löydämme ne jo 1500- ja 1600-lukujen maa- ja matkakuvauksista.

      Vastaus on, että kyllä näitä piirteitä tosiaan löytyy lukuisten kirjojen kuvauksista pitkien aikojen kuluessa. Sellaisia kokemuksia on ilman muuta ollut.

      Toisaalta venäläisiä myös kuvattiin kauniiksi ja vahvatekoiseksi sekä älykkääksi kansaksi, joka harrasti ahkerasti saunomista, eli siis puhtautta aikana, jolloin moinen tapa lännessä oli unohduksissa. Ehkä pystymmekin kirjoittamaan kirjan, jossa todistetaan päin vastoin venäläisten paheet hyveiksi? Petollisuuden voi tulkita (valtio)viisaudeksi, julmuus voi olla rohkeuden sivutuote, käsitys karkeudesta voi perustua omien tapojen naiiviin yliarvostamiseen ja ylpeyshän on ainakin nykyään hyveistä ensimmäinen.

       Entinen kulttuuriministeri ja Putinin kaartin merkittävä toimihenkilö Medinski on kirjoittanut näistä asioista useitakin kirjoja juuri tällä otteella (ks. Vihavainen: Haun medinski tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

       Medinski tavoittelee yhtä tiettyä vastausta ja saa sen. Kyllähän senkin tueksi aina aineistoa löytyy.

       Vastaus edellä esitettyyn kysymykseen näyttää siis olevan sic et non, kyllä ja ei, mutta se on jo kiusallisen ristiriitainen ja äärimmäisen pinnallinen. Tarkiainen antaa paljon paremman vastauksen.

      Tarkiainen lähtee ensinnäkin siitä väitteestä, että Suomessa ja Ruotsissa tunnettiin Venäjää paljon paremmin kuin muualla Euroopassa, olkoonkin, että tuohonkin aikaan Venäjällä kävi suuri määrä erilaisia lähetystöjä ja siellä työskenteli asiantuntijoita niin Italiasta, Itävallasta, Englannista kuin Saksastakin.

       Ruotsin valtakunnassa ja Suomen naapurissa kuitenkin myös asui Stolbovan rauhan jälkeen kymmeniä tuhansia venäläisiä, joiden kanssa jouduttiin välittömästi asioimaan. Yllättävää kyllä, Tukholmassakin oli aikakauden lopulla Söderillä, Slussenin vieressä suuri venäläiskartano, johon sadat venäläiset kauppiaat saapuivat huonosti merikelpoisilla lotjillaan. Myöhemmin se majoitti Suuren Pohjan sodan sotavankeja.

      Vastaavia instituutioita muissa Euroopan maissa ei ollut. Monilla mailla oli pysyviä residenttejä Moskovassa ja niin oli ruotsalaisillakin.

      Myös ruotsalaiset ja suomalaiset kävivät ahkerasti Moskovassa lähetystöineen. Rauhakin oli uudistettava aina hallitsijan vaihtuessa. Upeita lahjoja, joita Moskova aina edellytti, voi tänäkin päivänä käydä katsomassa Kremlin aarrekammiossa.

       Kysymys venäläisten ominaisuuksista on muodoltaan hieman primitiivinen, mutta toki ymmärrämme, että jokaisella kansalla voidaan havaita tietty kansanluonne. Havainto epäilemättä selittyy kulttuurilla eikä genetiikalla ja toteutuu paremmin suurten joukkojen kuin yksilöiden kohdalla. Stereotypiat ovat normaali ja hyvä ajattelun väline, jos ymmärretään niiden väistämättömät rajoitukset.

       On aika hurjaa havaita, ettei monikaan edes koulutusta nauttinut ihminen nykyäänkään ymmärrä eikä halua ymmärtää tällaisia perusasioita, mutta tämä menee jo syrjään itse tässä käsitellyn kirjan teemasta. Tieteellisen teoksen kirjoittaja toki kohdistaa mielenkiintonsa siihen, mitä lähteet kertovat.

       On kiistatonta, että Venäjä ennen Pietari Suurta oli pahasti jäljessä läntistä Eurooppaa mitä oppineisuuteen ja teknisiin taitoihin tulee. Sitä paitsi se ei ollut omaksunut sitä uutta hienostuneiden tapojen kulttuuria, joka renessanssin Euroopassa nostettiin hyvin suureen merkitykseen. Venäjä oli rude and barbarous kingdom, kuten muuan englantilainen matkaaja sitä nimitti.

       Barbaarisuudesta tuli muotisana aikana, jolloin antiikin harrastus puhkesi uuteen kukkaan. Venäläisille, joille tuo asiaoli vieras, lankesi barbaarin nimitys automaattisesti. Mutta asialla on kaksi puolta.

       Venäläisten näkemyksissä länsi oli perverssi, kuten Gabriele Scheidegger asian kiteyttää. Riemastunut lukija saattaa tietenkin havaita, että hänen kirjansa otsikko sopii tähän päivään kuin nenä päähän: Barbarisches Russland – Perverses Abendland.

       Kyseessä ei toki ollut symmetrinen peilikuva. Venäläisten tyhmänylpeys, kuten asia lännessä koettiin, perustui pitkälti uskontoon, joka teetti tuohon aikaan monenmoista kovin kummallista myös läntisen Euroopan asukkailla. Se olikin ajan keskeisiä identiteettitekijöitä, mutta myös sen merkitys vaihteli ajan mittaan myös lännessä.

       Läntisyyden kammo ei sekään ollut Venäjällä vakio, vaan lisääntyi tiettyinä aikoina, kuten patriarkka Nikonin reformien jälkeen, sitten se jälleen heikkeni. Kuten nykyään yleisesti tiedetään, jo tsaari Aleksei ja myös häntä seurannut tsarevna Sofija olivat varsin länsiystävällisiä ja loukkasivat monia vanhavenäläisiä tabuja. Toki vasta Pietarin jättiläistyö teki Venäjästä eurooppalaisen -ainakin puoliksi.

       Teos on täynnä kiinnostavia havaintoja tuon ajan Venäjästä ja erityisesti sen suhteista Ruotsiin ja Suomeen. Sivumennen sanoen, täytyy taas kerran korostaa, että Suomi oli olemassa myös tuolloin, vaikka merkillinen juristeriapohjainen kuvitelma meillä asian kiistääkin.

       Kirjoittaja arvioi, että ryssäviha loisti Ruotsissa poissaolollaan peräti kahdeksankymmentä vuotta, kunnes palasi takaisin. Suomessa sen nostatti isoviha ja Ruotsissa ns. rysshärjningar, joissa venäläiset polttivat Ruotsin rannikolla tuhansia taloja Suuren Pohjan sodan viimeisinä vuosina.

       Kahdeksan vuosikymmentähän meillä täällä Suomessakin on kulunut siitä, kun ryssäviha oli hyvin ajankohtainen sodan takia. Nyt sen on nostanut pintaan toinen sota, joka ei kohdistu meihin    .

       Mitäpä sanoakaan, he tekevät sen itse. Ryssävihan eli hienommin russofobian olemassaolo historiassa ei toki perustu pelkkiin väärinkäsityksiin. Ainakin itse näen siinä kuitenkin lisäksi myös kulttuuripiirien törmäyksen vaikutusta. Toki ksenofobia ilmiönä on pikemmin psykologiaa kuin rationaaliseen ajatteluun perustuvaa suhtautumista ja itse käsitekin jo on sen verran johdatteleva ja leimaava, että sen käyttöä on syytä välttää, mikäli haluaa pysyä asiallisen keskustelun tasolla.

      Kansoilla on vihollisensa. Ruotsalaisilla ja tanskalaisilla on ollut toisensa samoin kuin englantilaisilla ja ranskalaisilla. Suomelle -ja Ruotsille- Venäjällä on ollut myös suorastaan eksistentiaalinen merkitys, mikä yhdessä monien muiden tekijöiden kanssa on vahvistanut Venäjä-suhteen traumoja.

       Tarkiaisen kirjallisuusluettelo on valtava, mutta yllättäen huomaan kyllä kaipaavani siitä useitakin tärkeitä teoksia. Niin sanotun kolmannen Rooman teorian kannalta tärkeä on Jaakko Lehtovirran väitöskirja ja Suuren Pohjan sodan osalta pitäisin Antti Kujalan teosta välttämättömänä. Myös Erkki Kansanahon kirja vangituista karoliineista olisi ansainut päästä mukaan. Myös venäläistä kirjallisuutta on mukana minimaalisesti.

     Kun ruikuttamaan ruvettiin, niin sanon vielä senkin, että Outi Karemaan nimi on kirjoitettu systemaattisesti väärin.

     Mutta tämä nyt on todella pientä verrattuna kirjoittajan suurenmoiseen suoritukseen. Kirjan luettuaan ei luultavasti enää tunne tarvetta kuvata yhdellä tai kahdella sanalla suomalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten suhteita1400-luvulta 1700-luvun alkuun.

     Kysymys 1700-luvun suhteista odottaa yhä yleisesityksen tekijää ainakin siinä mielessä, ettei tämän kirjan kaltaista perustutkimusta siitä ajasta ja tästä teemasta vielä ole. Saisipa käsiinsä samantasoisen esityksen!

 

 

 

Julmia kansoja

 

Historian käyttömahdollisuuksista

 

     1600-luvulla oli tapana julkaista kuvasarjoja eri maiden ihmisistä. Niissä oli kuvattu heidän kansallinen pukunsa ja lueteltu heidän hyveensä ja paheensa ja muitakin kiinnostavia tietoja. Muistan hieman yllättyneeni, kun ruotsalaisten paheena mainittiin julmuus. En muista, että sitä olisi minkään muun kansan kohdalla mainittukaan.

      Ainahan syitä löytyikin. Tukholman verilöyly, jossa satakunta ylimystä mestattiin, kuului Ruotsin historiaan, mutta oli toki tanskalaisten työtä. Viikinkien veriset retket eivät nekään olleet vain ruotsalaisten tekemiä ja 30-vuotisessa sodassa Ruotsi oli jopa ottanut käyttöön sota-artiklat, jotka kielsivät raakuudet siviiliväestöä kohtaan. Se oli jopa poikkeuksellista.

      Skoonen sodassa epäilemättä pyrittiin masentamaan snapphane- sissiliikkeen sisua seivästämällä kiinni saadut johtajat (ks. Vihavainen: Haun julma ruotsi tulokset), mutta tämä raaka rangaistus ei ollut pelkästään ruotsalaisten käytössä. Kun kysymys oli 1600-luvusta, ei suuresta Pohjan sodasta vielä voinut olla kyse.

       Mutta tosiasia on, että julmuudestaan ruotsalaiset olivat kuuluisia ainakin tämän gallerian maalaajan tietoisuudessa (ks. Vihavainen: Haun hyviä tyyppejä stereotyyppistä tulokset ).

      Englantilaisten raakuudesta, joka purkautui myös sisällissodissa, tiedettiin kuitenkin myös yleisesti ja skotit, jotka olivat koko Euroopassa tunnettuja palkkasotureina, eivät asiaa juuri parantaneet. Saksalaisten karkeus oli käsite ja Alppien eteläpuolella heihin suhtauduttiin alentuvasti.

      Venäjä oli siellä matkailleiden mielestä ”villi ja barbaatinen”, mutta ei vailla hyväkään puolia. Meillä se tunnettiin hyvin (ks. Vihavainen: Haun tarkiainen tulokset). Kaikkialta saattoi löytää sekä hyvää, että pahaa.

      Näyttää siltä, että monet ovat viime vuosina vaivanneet paljon päätään sillä, mikä merkitys on Butšan verilöylyllä venäläisyyden ymmärtämisen kannalta. Jonkinlainen alan ennätys on sillä kynäilijällä, joka on pohtinut, voiko moisen tapahtuman jälkeen enää lukea venäläistä runoutta.

     Mitäpä sanoakaan, maailma n täynnä ongelmia ja historiastahan niitä vastauksia etsitään, mistäpä muualta. Panen tähän uudelleen asiaa koskevan vanhemman blogini, koska huomasin, ettei sen aihe ole vanhentunut, enkä sitä itsekään enää muistanut:

 

 

 

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Ylpeä rooli

 

Venäläisen erityisyyden juuria

 

     Nykyään on muotia selittää Venäjää ja venäläisyyttä kovin kaukaisilla asioilla. Keskiaika on mainio varasto kaikenlaista omituisuutta ja sieltä löytyy aina jotakin tarvitseville. Tiivistäen voidaan sanoa, että Venäjä on aina ollut sitä ja sitä eikä koskaan tätä tai tuota. Tämä näyttää tyydyttävän monien tiedolliset tarpeet.

      Itse en suinkaan sulje pois enempää tataarilais-mongolisen despotian kuin hesykastisen mystiikan merkitystä Venäjän kehitykselle. Jotakin mahtanee merkitä jopa suomalainen verenperintökin, mutta vaikeudet tulevat silloin, kun pitäisi sanoa, mikä nimenomainen merkitys niillä kullakin on ollut.

       Historiassa on valitettavasti niin paljon erilaisia vaikuttavia voimia, että on tuskin koskaan mahdollista tislata niistä esille jonkun nimenomaisen tekijän vaikutusta, sitä paitsi aina löytyy myös sellaista ainesta, joka on kauniille teorialle vastakkaista. Ei sitäkään oikein ole sallittua pyyhkäistä noin vain syrjään, jos halutaan olla vakavasti otettavia.

       Aikoinaan pohdiskeltiin paljon saksalaisuuden erikoislaatua, sen poikkeavaa kehitystietä (Deutsche Sonderweg), joka selittäisi alttiuden natsismille ja vastakohtaisuuden demokraattiseen mielenlaatuun nähden.

        Kuitenkin Saksa oli Euroopan sydämessä ja koostui hyvinkin erilaatuisista osista, joilla oli kullakin oma historiansa. Kaikki eurooppalaisen yhteiskunta- ja aatehistorian merkittävämmät murrokset kuuluivat myös saksalaisten maiden historiaan.

       Luulen, että Saksan erikoisuuksien pohdiskelijat saivat aikoinaan älyllisen tyydytyksen työstään ja mielestään ymmärsivät, miksi natsismin täytyi tulla maailmaan. Sitä en tiedä, miten heidän päättelynsä edesauttaa nykyisen nyhverö-Saksan ymmärtämistä, jonka symboliksi hyvin sopii Der Deutsche Michel, tuo flegmaattinen lallus (ks. Vihavainen: Haun deutsche michel tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

       Historialliset selitykset ovat usein hyvin houkuttelevia, mutta niissäkin on syytä pysyä kohtuudessa ja pitää ainakin silmällä myös lähimenneisyyttä, vaikka satojen vuosien päässä häämöttävä muinaisuus tuntuisikin aivan erityisen hyvältä selittäjältä.

       Lähimenneisyyden voi nimittäin ainakin katsoa vaikuttaneen varmasti nykyisyyteen aivan suorallakin vaikutussuhteella: Hitlerin ajan saksalaiset muistivat hyvin sen sodanjälkeisen rankaisupolitiikan, joka kohdistui viattomaan siviiliväestöön ja jota perustetiin selittämällä oikein virallisesti saksalaiset yksin sotaan syyllisiksi.

        Venäjä, Neuvostoliiton hahmossa, nousi supervallaksi nimenomaan kommunismin tunnusten alla. Jo tsaarin aikana se oli ollut suurvalta, mutta supervallan käsite oli jotakin uutta auringon alla. Ideologian todistelut siitä, että se olisi koko maailman todellinen johtaja ja koko historian korkein saavutus, eivät tuntuneet ainakaan kaukaa haetuilta.

        Supervallan status oli hankittu käsittämättömän suurin ihmisuhrein, jotka olivat hyvin todellisia ja kaikkien tuntemia. Neuvostosysteemin romahdus merkitsi siten äkillistä pudotusta hyvin korkealta. Itsekehun alalla Neuvostoliitto oli saavuttanut luultavasti uuden maailmanennätyksen ja päässyt ainakin natsien rinnalle, ellei ohikin. Nyt kupla puhkesi.

       Romahdukseen liittyi taloudellinen ahdinko, joka on verrattavissa Saksan 1920-luvun alkuun. Kuten mielipidetutkimukset osoittavat, kommunismi oli äkillisesti menettänyt maineensa, mutta eihän tämä tehnyt tyhjäksi sitä maailmanhistoriallista urotyötä, jonka Venäjä oli tehnyt miljoonauhrein voittaessaan Saksan. Myös supervaltaisuuden gloorian menetys jäi kaihertamaan.

        Vielä 2000-luvun alkupuolella enemmistö venäläisistä suhtautui mielipidemittausten mukaan skeptisesti Venäjän mahdollisuuksiin palata jälleen suurvallaksi. Usko tähän mahdollisuuteen lisääntyi merkittävästi vasta Krimin kaappauksen jälkeen. Sitten alkoikin vanha suola janottaa.

        Kun Venäjä nyt on joutunut vanhaan, klassiseen asemaansa, jossa koko läntinen Eurooppa on asettunut sitä uhkaamaan, on sen reaktio varsin ymmärrettävästi ollut samanlainen kuin 1800-luvulla vuosien 1830-1831 ja 1863-1864 Puolan kapinoiden aikana. (ks. Vihavainen: Haun meidän ja teidän vapautenne tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

        Suurvaltaisen imperialismin haamusärkyyn on liittynyt pahastuminen siitä, että ”sivulliset” julkenevat puuttua ”slaavien perheriitoihin”. Puolan kapinoiden kukistamiseen liittyi törkeä yritys koko puolalaisuuden tuhoamiseen, mikä oli rikollista politiikkaa millä tahansa mittarilla. Silti asia vetosi venäläiseen isänmaallisuuteen, kun siihen liittyi Euroopan esittämä uhkaus.

       Kommunistivallan kausi kesti Venäjällä pari kertaa kauemmin kuin Itä-Euroopan ns. kansandemokratioissa. Se merkitsi sitä, ettei sen romahtaessa Venäjällä ollut enää elävää muistoa siitä, mitä oli olut ennen vallankumousta.

        Ideologian tasolla tämä senioriteetti merkitsi sitä, että Neuvostoliiton status oli laadullisesti ylempänä kuin Itä-Euroopan maiden. Neuvostoliitossa kerrottiin rakennetun kehittynyt eli kypsä sosialismi (razvitoj l. zrelyj sotsializm), jollaista Itä-Euroopassa vasta rakennettiin. Venäjällä sen sijaan rakennettiin täyttä häkää jo kommunistista yhteiskuntaa.

        Tämä johtoasema koko maailmanhistorian kehityksessä oli tietenkin ylpeä rooli ja siitä myös seurasi, että pidemmälle ehtineenä Neuvostoliitto antoi normin koko muulle maailmalle, joka lainomaisesti oli ennemmin tai myöhemmin siirtyvä sosialismiin ja sitten kommunismiin.

        Myös Itä-Euroopan kansandemokratiat olivat tietenkin sidottuja neuvostoliittolaisen mallin toteuttamiseen ja olivat omaksuneet tavoitteekseen tuon kehittyneen eli kypsän sosialismi rakentamisen. Kun se olisi saavutettu, tulisi niiden vuoro alkaa rakentaa kommunismia, jonka Neuvostoliitto silloin olisi jo kaiketi saavuttanut.

       Toisaalta mikään toinen maa ei voinut antaa normejaan uranuurtajamaalle, koska ei ollut vielä ehtinyt yhteiskunnallisessa kehityksessään niin pitkälle. Itse asiassa mistään ei löytynyt kriteereitä, joiden mukaan Neuvostoliiton reaalisosialismia olisi voinut arvostella. Sen työväenluokan kollektiivista viisautta edustava puoluekin teki aina päätöksensä yksimielisesti.

     Jälkikäteen ajatellen tuntuu uskomattomalta, että niin monet myös ns. älymystön piiriin itsensä lukevat henkilöt ottivat tämän anti-intellektualismin aivan vakavasti jopa -ja erityisesti- ulkomailla.

       Venäjällä oli tietenkin pakko olla ainakin hyväksyvinään tämä ajatus puoluevaltion erehtymättömyydestä ja pyhyydestä. Jos nyt ei kuitenkaan uskonut kommunismiin, olivat reaalisia asioita ainakin suurvaltaisuus ja isänmaallisuus, sekä tietenkin kaikkea valvovan ison veljen ”kaikkinäkevät silmät ja kaikki kuulevat korvat”, joista runoilija Lermontov jo 1830-luvulla puhui.

      Samanlaiset asiathan ne pitivät myös Hitlerin hallintoa pystyssä, mutta tässä tapauksessa ne oli ymmärrettävä toistensa vastakohdiksi.

       Venäläinen nykytodellisuus ammentaa nyt suurvaltaisuuttaan ja chauvinismiaan ennen muuta1900-luvun runsaista varastoista. Niillä oli suoranaiset edeltäjänsä 1800-luvulla, eikä mikään estä etenemästä aina keskiajalle asti, kun nykytilanteen historiallisia juuria haetaan.

       Lähimenneisyyden laiminlyöminen olisi tässä kuitenkin suuri virhe, kuten monet Venäjä-spesialistit ovat todenneetkin (ks. Vihavainen: Haun graziosi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

       Venäjän nykyinen nousu maailman häiriköksi ja sen asettuminen Euroopan vastapooliksi on sangen valitettava asia, jota ei voi pitää ennalta määrättynä. Mitään periaatteellista uutta tässä asetelmassa ei kuitenkaan ole ja sen ymmärtämiseksi on syytä ensin katsoa lähelle ja vasta sitten kauemmas.

 

 

Naapuriapua

 

Venäjän suuri nälkäkatastrofi

 

      Suomessa ainoa suomeksi saatavilla oleva 1900-luvun Venäjän historian yleisesitys oli kauan M.P. Kimin päätoimittama ”Neuvostoliiton historia”. Tilanne muuttui vasta 1980-luvun puolivälissä, kun kotimaisten tutkijoiden kirjoittama teos ilmestyi.

      Tuo Kimin nimissä julkaistu kirja oli miedonnettu versio stalinismin katekismuksesta, joka oli ilmestynyt vuonna 1938. Siinä bolševikit ratkaisivat kaikki suuret kysymykset ainoalla oikealla tavalla ja estivät uhkaavia katastrofeja syntymästä.

      Muuan länsimainen tutkija ihmettelikin syystä, millaisesta katastrofista olisi oikein voinut olla kyse, kun nimenomaan bolševikkien tuhoisa politiikka jo vaati miljoonien ihmisten hengen niin suoranaisesti tapettuina kuin nälkään ja tauteihin kuolleina.

      Vallankumouksen jälkeistä sotakommunismia ja ”elintarvikediktatuuria” pakko-ottoineen (prodrazvjorstka)seurasi yleinen talouselämän romahdus, ”razruha”, joka merkitsi koko teollisuustuotannon putoamista murto-osaan entisestä ja myös viljelyksen suurta vähenemistä. Siihen oli lisättävä vielä kulkuyhteyksien romahdus, kun raitateitä ja niiden vetokalustoa ei saatu korjakuksi.

Yhtenä kuvaavana esimerkkinä voi mainita, että rautaa tuotettiin Neuvosto-Venäjällä vuonna 1921 vain 3 (kolme) prosenttia vuoden 1913 määrästä.

       Yleisesti tunnettu on ns. Volganvarren (Povolžje) nälänhätä, joka kärjistyi vuosina 1921-1922 ja vei arviolta 4-5 miljoonan ihmisen hengen, siis kaiketi enemmän kuin tunnettu Holodomor.

     Syyksi oli neuvostoaikana tapana esittää luonnonolosuhteet: kuivuus, joka vei sadon. Kyllä sellaistakin oli, mutta tutkijat ovat selvittäneet myös sen, että suurena ja ilmeiseti suurimpana syynä katastrofiin oli vallankumous ja sitä seurannut kansalaissota.

     Nimenomaan tuolla valtavalla alueella, joka ulottui Ukrainaan saakka, oli käyty kansalaissodan suurimmat taistelut ja armeijat olivat vaeltaneet eestaas, tuhoten viljelyksiä ja viljelijöitä ja takavarikoiden eläimiä ja maan antimia.

       Mukana olivat tietenkin sekä bolševikit että valkoiset. Kuitenkin suurin merkitys oli bolševikkien politiikalla, joka johti siihen, että talonpojat pienensivät kylvöalojaan. Mitäpä suotta kylvämään viljaa, jonka joku toinen ennen pitkää tulisi takavarikoimaan.

      Katastrofi oli tosiasia ja nyt bolševikit alistuivat ottamaan vastaan ulkomaista apua, jota antoi erityisesti amerikkalaisten perustama ARA-järjestö, jonka toimintaa johti tutkimusmatkailija Nansen.

     Apua kiiteltiin aluksi vuolaasti ja niin teki jopa itse Trotski, mutta ennen pitkää se leimautui propagandassa ja historiankirjoituksessa pelkäksi kapitalistien juoneksi, jota tehtiin vakoilun takia.

     Sittemmin tämä ehkä suurin ihmisen aiheuttama katastrofi pyyhittiin villaisella ja kaikki pantiin oikullisten luonnonolojen tilille. Vasta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ankea totuus on alkanut nousta esille.

      Kyseessä oli aikanaan vastaansanomattomin todistus neuvostojärjestelmän kelvottomuudesta: se oli pystynyt ainoastaan romahduttamaan luonninvaroista rikkaan maansa talouden, eikä rakentamaan yhtään mitään. Vielä vuonna §1930 ilmestyneessä Juho Timosen Lenin-kirjassa lähtökohtana on tämä.

     Kirjoittaja ei vielä ymmärtänyt, että ”razruha” oli tuolloin jo menneisyyttä ja että naapurissa oltiin luomassa pohjaa maailmanhistorian suurimman sorakoneiston rakentamiselle. Se työ alkoi parin vuoden kuluttua tuon kirjan ilmestymisestä ja oli hämmästyttävän tehokasta.

      Mutta 1920-luvun alussa Venäjä oli lohduttomuuden perikuva, ”punaisen hämärän maa”, jossa ihmiset kuolivat miljoonittain nälkään ja suurkaupungitkin olivat autioitumassa. Esimerkiksi Pietari oli menettänyt jopa kaksi komannesta asukkaistaan.

     Suomessakaan ei voitu vain kädet ristissä seurata tätä onnettomuutta, vaan annettiin apua. Apuahan oli tännekin saatu Venäjältä aikoinaan katovuosien aikana jo Katariina II:n ajoista lähtien.

Nyt apu kohdistui tiettyyn ryhmään:

 

maanantai 18. helmikuuta 2019

Kollegoja pelastamassa

 

Suomi ja Venäjän oppineet

 

     Vuoden 1920 lokakuussa solmittiin tunnetusti Tarton rauha Suomen ja Venäjän välillä, mutta heti alkuun maiden suhteissa ilmeni monenlaisia ongelmia. Ne kärjistyivät vuoden 1921 lopussa ja vuoden 1922 alussa, kun Itä-Karjalan kansannousu, jota suomalaiset aktivistiainekset tukivat, aiheutti jo sodanuhkatilanteen.

      Kesken jännittyneen tilanteen Suomen edustaja Moskovassa, Boris Gyllenbögel, entinen keisarillisen armeijan upseeri, jätti asemapaikkansa hyvästiä sanomatta.

      Samaan naapuruussuhteiden hyvin vaikeaan kauteen liittyvät myös ns. Sallan Läskikapina ja sisäministeri Ritavuoren murha, jotka voidaan laskea Karjalan kansannousun seurauksiksi.

      Koko Neuvosto-Venäjä oli yhä surkeassa tilassa ja sen kuulumista sivistysmaiden ulkopuolelle kuvasti se, että sieltä tulevilta vaadittiin karanteeni, aluksi myös diplomaattikuntaan kuuluvilta.

       Mutta eihän se tarina Suomen ja Neuvosto-Venäjän suhteista kokonaisuudessaan niin surkea ollut tuohonkaan aikaan.

      Tarton yliopiston professori S.G. Isakov tutki aikoinaan muuatta hyvin kiinnostavaa tähän ajanjaksoon liittyvää aihepiiriä ja julkaisi tutkimuksensa aikakauskirjassa Studia Slavica Finlandensia II (1985), jota julkaisi ns. Melangolle nimetty Neuvostoliittoinstituutti, jonka vanhat ihmiset hyvin muistavat.

Seuraava esitys perustuu Isakovin tutkimukselle.

     Pietarissa on Palatsirantakadulla muhkea palatsi, joka aikoinaan kuului suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitšille. Siellä on nykyään kiinnostavia konsertteja. Olen joskus sellaisesta blogannut.

      Vuoden 1920 alusta pramea palatsi muutettiin akateemikkoja ja muita Venäjän merkittävimpiä tiedemiehiä palvelevaksi taloksi. Sen puuhamiehenä oli Maksim Gorki ja toiminnan tarkoituksena oli mahdollisuuksien mukaan estää tiedemiehiä kuolemasta nälkään.

      Jälkimaailman muistoissa tuo ajankohta on jo sen verran haalistunut, että asian vakavuutta ei välttämättä tajua.

      Bolševikkien talouskokeilu Leninin johdolla oli johtanut täystuhoon. Yleinen talouden romahdus eli razruha oli halvaannuttanut niin kaiken normaalin liiketoiminnan kuin myös tuotannon. Suurkaupungeista paettiin joukolla ja Moskovan asukasluku puolittui. Pietarissa se putosi kolmannekseen, mikä oli historiassa ainutlaatuista.

      Maksim Gorki oli tunnetusti hyvin ristiriitainen ja arvoituksellinen persoona. Vuosina 1917 ja 1918 hän oli kitkerästi arvostellut Leniniä ja bolševikkeja, mutta suostunut sen jälkeen jonkinlaiseen yhteistyöhön.

      Katsoessaan sitä hävitystä, jonka kohteeksi kaikenlainen kulttuuri joutui vallankumouksen sekasorrossa, hän vuonna 1919 tuli esittäneeksi myös älymystön kansainvälisen internationaalin perustamista.

       Se taisi olla kuolleena syntynyt idea, mutta tiettyä solidaarisuutta saattoi kuitenkin kollegoilleen odottaa niiltä, jotka kuuluivat niin sanottuun oppineeseen tasavaltaan –république des savants. Hehän sitä paitsi usein jopa tunsivat toisensa, ainakin kirjoitusten perusteella.

       Oppineiden, kuten muidenkin tilanne vain huononi, eikä ottanut parantuakseen ennen kuin vuonna 1922. Vielä kapitalismin osittaisen palauttamisen jälkeen vuonna 1921 iski Venäjälle suuri luonnononnettomuus: Volganvarren kuivuus, joka vaati miljoonia kuolonuhreja. Sinne riensi auttamaan amerikkalainen avustusjärjestö ARA.

       Kurjuutta oli vuonna 1921 joka puolella Venäjää ja suuria tieteellisiä keskuksia oli myös Moskovassa ja monessa muussakin paikassa. Joka tapauksessa vanha pääkaupunki Pietari oli tässä suhteessa luultavasti Venäjän tärkein keskus ja sitä paitsi lähellä Suomea.

       Jo vuoden 1920 marraskuussa Akseli Gallen-Kallela kiinnitti huomiota Venäjän oppineiden tilanteeseen. Vuoden 1921 alussa asiaan tarttui Helsingin yliopiston slaavilaisen kirjaston kirjastonhoitaja A. Igelström ja jo maaliskuussa aloitettiin keräys Venäjän nälkää näkevien oppineiden hyväksi.

     Kuultuaan asiasta, Maksim Gorki otti yhteyttä suomalaisiin ja niin puuha sai vauhtia. Mukana yliopistollisessa komiteassa oli, paitsi johtavia slavisteja, kuten J.J. Mikkola ja eräät muut, muun muassa professori Robert Tigerstedt, kuuluisa fysiologi sekä professorit V. Ruin ja R. Faltin.

      Asialle osoittautuivat suosiollisiksi myös Suomen valtiovalta ja Helsingin yliopiston konsistori ja kuljetusreitti Pietariin saatiin organisoitua ja suomalaiset pääsivät myös valvomaan, että apu meni sinne, minne pitikin.

      Suomalaisten rooli toiminnan organisoimisessa oli ratkaisevan tärkeä. Suomalaisen komitean kautta koottiin varoja ja muita lahjoituksia myös muista maista, joista etenkin Tšekkoslovakia osoittautui hyvin anteliaaksi.

      Suomi, mukaan lukien virallinen Suomi osoittautui myös kykyjensä rajoissa varsin suopeaksi ajatukselle. Heti keväällä luovutettiin valtion varastoista komitealle 12 tonnia kuivattua perunaa ja 3 tonnia kuivattuja kasviksia.

      Ensimmäisessä erässä, joka lähti Pietariin keväällä 1921 oli kolme vaunulastillista tavaraa, muun muassa margariinia, turskaa, lihaa, tulitikkuja, suolaa ja niin edelleen. Kaikki tämä oli nälkää näkevässä kaupungissa kullanarvoista.

      Pian määrät ja sortimentti laajenivat ja kun tavaraa alkoi olla mahdollista saada myös Venäjältä, ostettiin niitä sieltä ja ruvettiin avustettavilta perimään pientä maksuakin.

      Tiedemiesten ohella Tutkijoiden talon asiakkaiksi alkoi tulla myös kirjailijoita, joiden  joukossa olivat muun muassa Aleksandr Blok, Anna Ahmatova, Andrei Belyi, V. Nemirovitš-Dantšenko, F Sologub, V. Hodasevitš, K. Tšukovski ja monet muut, siis aikakauden huiput.

      Gorki piti kauhistuttavana ajatusta, että kansakunta menettäisi aivonsa eli älymystönsä huipun. Samalla myös tieteelliset laitokset jäisivät tuuliajolle.

      Monia kulttuurin edustajia myös otettiin Suomeen parantoloihin. Aleksandr Blok valitettavasti oli juuri ehtinyt kuolla ennen kuin sai lähtöluvan. Suomessa kävivät hoitoa saamassa joka tapauksessa muun muassa aikanaan hyvin kuuluisa psykologi Behterev sekä nobelisti Pavlov ja monet muut.

      Käyttämästäni artikkelista ei käy ilmi, miten paljon ruokaa ja muita tarvikkeita kaiken kaikkiaan hankittiin puutteenalaisille oppineen tasavallan jäsenille suomalaisen komitean kautta. Joka tapauksessa määrä on paljon suurempi kuin se apu, mitä toimitettiin suoraan, rautateitse.

      Yhtä kaikki, ruokatarvikkeita toimitettiin 284 tonnia, mikä on jo kunnioitettava määrä, mutta lisäksi tuli vielä se apu, joka hankittiin rahalla, jota oli vuoden 1922 toukokuuhun mennessä kerätty yli 1,1 miljoonaa markkaa.

      Kyse ei siis ollut mistään pikku näpertelystä. Pietarin ohella myös Moskovaan lähetettiin 11 vaunulastia ruokaa, muun muassa sardiineja, tiivistemaitoa ja ruisjauhoa.

      Avun saajat olivat kiitollisia. Gorki totesi, että tuo apu ”suuntasi humaanisuuden ja sivistyksen virran meidän venäläiseen sekasortoomme”.

      Hänen mukaansa oppineet ”kertoivat suomalaisten oppineiden antaman avun valtavasta moraalisesta merkityksestä heille ja korostivat, että kun Venäjä nousee jaloilleen, sen ensimmäisenä tehtävänä on kiittää Suomen edustajia, silloin se vasta todella pääsee osoittamaan kiitollisuutensa”.

       Asia on tietenkin ymmärrettävä niin, että he, kuten älymystön valtaosa, kuvitteli Venäjän ennen pitkää pääsevän eroon siitä bolševikkien hallinnosta, joka oli jo vakuuttavasti osoittanut kyvyttömyytensä.

       Helsinkiin Gorki tuli joksikin aikaa vuoden 1921 syksyllä ja asui Munkkiniemessä, jossa lehdet innokkaasti yrittivät haastatella häntä. Suomeen hän pääsi poikkeuksellisesti ilman karanteenia. Olihan hän kuulunut suuriin Suomen ystäviin jo sortokausien aikana.

      Nyt hän muun muassa sai Eino Leinolta tämän uuden runovalikoiman Vapauden kirja. Omistuskirjoituksessaan Leino kertoi olevansa Gorkin innokas ihailija.

     Gorki puolestaan oli ihastunut Suomeen, kuten ennenkin. Kirjeessään vaimolleen hän toteaa: ”Eurooppa on sentään voimanpesä… Se alkaa Suomesta, tästä ihmeellisestä maasta, jota kunnioittaa ja ihailee sitä enemmän, mitä enemmän sitä näkee. Mitä nämä rauhalliset, itsepintaiset suomalaiset tekevätkään…!”

      Sen jälkeen kirjailija viittaa minulle tuntemattomaksi jääneeseen Saarisen suunnitelmaan 150 000 asukkaan kaupungista, jota oli jo alettu rakentaa.

     Mitäpä syntiä salaamaan, hyvältähän se tunnustus aina tuntuu, ansaitsipa sitä tai ei. Minusta on joka tapauksessa lohdullista ajatella, että myös tuohon aikaan, joka nyt oli todellista russofobian nousun aikaa maassamme, oli meillä sentään varsin paljon myös myönteistä harrastusta ja myötätuntoa niitäkin kohtaan, jotka asuivat niin sanoakseni väärässä maassa.

 

Kuoleman avulla kuolemattomaksi

 

Elämää suuremman asian lumo

 

      Ihmisellä on kyky ymmärtää oma kuolevaisuutensa, mistä seuraa eksistentiaalinen ahdistus, ellei sitä tavalla tai tavalla torjuta.

     Toimivaksi strategiaksi tässä suhteessa on aina osoittautunut liittyminen johonkin itseä suurempaan, tuleminen jonkin ikuisemman ja mahtavamman asian osaksi. Luopuminen omasta ajattelusta seuraa tästä ilman välivaiheita.

      Tuollaisen asian pitää, paitsi olla elämää suurempi, myös todistaa oma suuruutensa jollakin vakuuttavalla tavalla. Abstraktit puheet koko maailmanhistorian muuttamisesta tai ihmiskunnan pelastamisesta eivät vielä sinällään vakuuta, ellei niihin liity uskon tekoja. Espanjassa sillä nimellä kutsutiiin aikoinaan kerettiläisten polttamista (auto da fé).

     Erittäin vakuuttavia uskon tekoja suoritti Stalinin johtama kommunistinen liike tappaessaan määrätietoisesti uuden yhteiskunnan puolesta miljoonia ihmisiä ja samaahan voi sanoa Hitleristäkin. Nämä uskovaiset eivät valitettavasti jääneet lajinsa viimeisiksi.

     Uskon käsite on tässä aivan keskeinen ja kuuluisassa ”katekismuksessaan” Venäjän sosialistiselle kansalle (NKP:n historian ”Lyhyt kurssi” 1938) Stalin käsitteli asiaa ja todisti, miten vaarallista olisi, mikäli petturit tai ”heikkouskoiset” pääsisivät määrääviin asemiin.

     Stalinilaiselle maailmanselitykselle oli ominaista manikealainen binäärisyys: kaikki asiat kuuluivat joko tähän tai tuohon kategoriaan. Maailma oli jakaantunut antagonistisiin vastavoimiin ja oli tavallaan kiikkulaudan kaltainen: jokainen punnus, joka lisättiin toiselle puolelle, kumosi vastaavan voiman toiselle puolella.

      Fanaattisuuden resepti löytyi tästä. Venäjän intelligentsijasta tuli 1860-luvun jälkeen eli paradoksaalisesti juuri suurten demokraattisten ja liberaalien uudistusten alettua, fanaattista ja se pyrki kokonaan erottautumaan ”vallasta” ja tekemään kaikkensa sen tuhoamiseksi.

      Dostojevski pohdiskeli noina aikoina sitä, kertoisiko hän viranomaisille, mikäli saisi kuulla suunnitelmasta keisarin murhaamiseksi. -Ei, sitä hän ei voisi tehdä. Koko tuo edistyksellinen älymystö murskaisi hänet henkisensi ja moraalisesti sen jälkeen ikuisiksi ajoiksi.

     Oliko tämä normaalia, oliko tämä yhteiskunnallista sairautta, pohti kirjailija ja kirjoitti tunnetun teoksensa ”Riivaajat”, joka kuvasi itse asiassa aitoja historiallisia tapahtumia ja vieläkin enemmän niiden psykologiaa.

     Onhan näistä tullut kirjoitettua, mutta aihe on tänäkin päivänä taas aivan tuore ja ajankohtainen. Nyt se elämää suurempi asia on ennen muuta ilmastonmuutos ja vielä tarkemmin hiilidioksidin määrä, johon vaikuttaminen lupaa pelastuksen tien ja mahdollisuuden.

       Siinä on taas kerran niin suuri asia, ettei mikään rikos olisi sen hyväksi tehtynä enää rikos, vaan päin vastoin hyvä työ ja sankariteko, joka palkitsisi tekijänsä lähtemättömällä ja ikuisella gloorialla.

 

Tässä samaa asiaa hieman kauempaa:

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Vallankumuoksellisen katkismus

 

Vallankumouksellisen katekismus

 

      Kuuluisa Sergei Netšajevin ja hänen järjestönsä vuonna 1871 käsitelty oikeusjuttu, joka antoi Dostojevskille ainekset romaaniin Riivaajat, toi yleiseen tietoisuuteen myös merkillisen ja merkittävän dokumentin nimeltä Vallankumouksellisen katekismus. Se oli painettu Genevessä kesällä 1869 ja sen olivat laatineet yhteistyössä Sergei Netšajev, Pjotr Tkatšjov ja Mihail Bakunin.

      Kyseessä ei siis ollut yhden mielipuolen paperille suoltama purkaus, vaan tarkoin ajateltu vallankumouksellinen maailmankatsomus, joka perustui harkittuun strategiaan vallankumouksen aikaansaamiseksi Venäjällä.

       Läpikäyvänä piirteenä dokumentissa on totalitaarisen ajattelun logiikka: maailmassa nähdään vain yksi ainoa elämisen taso, jolle kaikki on alisteista. Kyseessä on politiikka, joka kattaa myös koko henkilökohtaisen elämän.

       Henkilökohtainen elämä onkin poliittista, se on täysin alistettu Asialle ja vallankumouksellisen omat intressit enempää kuin mikään muukaan maailmassa eivät saa olla sitä estämässä tai haittaamassa.

      Dokumentti on kiinnostava sikäli, että se voisi kelvata minkä tahansa nykyaikaisen radikaalin liikkeen peruskirjaksi, joskaan ei ehkä manifestiksi.

       Sen nykyaikaisuus on juuri sen totalitarismissa, joka fanaattisuutensa ja totaalisuutensa puolesta on täysin verrattavissa uskonnolliseen fanatismiin, joka synnytti jesuitismin ja assassiinit ja jotka niin hyvin tunnemme nykyisestä jihadismista.

      Koska dokumentti kunniallisen poroporvarin silmin on kauhistuttavan moraaliton ja skandaalimainen, antoivat viranomaiset sen tulla julkisuuteen, uskoen sen merkitsevän narodnikkien moraalista konkurssia.

       Toisin kävi, liikkeen suuri nousu osuu juuri 1870-luvulle, jolloin koko Venäjän intelligentsija näytti olevan enemmän tai vähemmän riivaajien pauloissa. Näennäisestä kyynisyydestään huolimatta dokumentin sanoma tarjosi runsaasti aineksia romanttiselle jumalkapinalle ja narsistiselle kaikkivoipaisuuden halulle.

       Netšajevin ja Bakuninin kaltaiset psykopaatit ja mestarimanipuloijat saivat kiksinsä rikoksesta, jonka he rationalisoivat jaloksi toiminnaksi. Se oli oman aikansa jihad, joka veti mukaansa paljon aikansa lahjakkaimpia ja kiihkeimpiä nuorison edustajia.

       Kuten dokumentin lopusta huomataan, sen kirjoittajat uskoivat omaan, erityisesti venäläiseen vallankumoukseensa, joka olisi toisenlainen ja perusteellisempi kuin kaikki, mitä oli tapahtunut lännessä. Voidaankin arvioida, että vaikka Venäjän vallankumousliike epäilemättä oli Ranskan vallankumouksen perillinen, se kehitti sen aatteita pitemmälle, suoranaiseen täydellisyyteen, joka sitten pian levisi myös länteen.

      Seuraavassa on dokumentin alkuosat käännetty kokonaan ja loppu vain selostettu ellei lainausmerkeistä toisin ilmene. Kursiivit ovat minun.

 

1.      Vallankumouksellinen on kadotettu ihminen. Hänellä ei ole mitään omia intressejä, omia asioita, omia tunteita, kiintymyksen kohteita tai omaisuutta, ei edes omaa nimeä. Kaiken hänessä on imenyt itseensä yksi ainoa, kaiken kattava intressi, yksi ainoa ajatus, yksi ainoa intohimo –vallankumous.

2.      Koko olemuksensa syvyyksissä, ei vain sanoissaan, vaan myös teoissaan, hän on rikkonut kaikki suhteensa yhteiskunnan järjestykseen ja koko sivistyneeseen yhteiskuntaan, kaikkiin sen lakeihin, tapoihin, kaikkiin tämän maailman yleisesti hyväksyttyihin ehtoihin. Hän on tämän maailman leppymätön vihollinen ja mikäli hän jatkaa elämistä sen piirissä, tämä tapahtuu vain, että hän voisi tehokkaammin sen tuhota…

3.      Vallankumouksellinen halveksii kaikkea doktrinäärisyyttä ja on luopunut rauhanomaisesta tieteestä jättäen sen jälkipolville. Hän tuntee vain yhden tieteen, hävittämisen tieteen. Sen hyväksi ja vain sen hyväksi hän tänään opiskelee mekaniikkaa, fysiikkaa ja kemiaa ja ehkä lääketiedettä. Sen vuoksi hän opiskelee yöt päivät ihmisten ja luonteiden tiedettä ja tämän yhteiskunnan kaikkien kerrosten olosuhteita ja tilannetta. Päämäärä on taaskin sama –mahdollisimman pikainen ja varma tuho tälle saastaiselle systeemille.

4.      Hän halveksii yleistä mielipidettä; hän halveksii ja vihaa vallitsevaa yhteiskunnan moraalia ja kaikkia sen vaatimuksia ja ilmauksia. Hänelle moraali merkitsee kaikkea sellaista, joka helpottaa vallankumouksen voittoa; kaikki mikä sitä estää, on epämoraalista ja rikollista…

5.      ----

6.      Hän on kova itseään kohtaan ja hänen täytyy olla kova myös muita kohtaan. Kaikki hellät ja tylsistyttävät perhetunteet, ystävyys, rakkaus, kiitollisuus ja jopa kunnia hän alistaa yhdelle ainoalle kylmälle vallankumouksen intohimolle. Hänelle voi olla olemassa vain yksi nautinto, yksi lohdutus, yksi palkkio ja yksi tyydytys –vallankumouksen menestys. Yötä päivää hänellä täytyy olla vain yksi ajatus ja yksi tarkoitus –säälimätön hävittäminen. Työskennellen väsymättömästi ja kylmäverisesti tämän päämäärän hyväksi, hänen täytyy aina olla valmis kuolemaan ja hävittämään omin käsin kaikki, mikä on tämän päämäärän tiellä…

7.      Toverin nauttiman ystävyyden, kiintymyksen ja muiden tunteiden määrän sanelee kokonaan hänen hyödyllisyytensä kaikkituhoavan vallankumouksen käytännön kannalta

8.      ---- ---

 

14.  Tavoitteenaan häikäilemätön tuhoaminen, vallankumouksellinen voi ja hänen usein täytyykin elää yhteiskunnan sisällä, teeskennellen olevansa jotakin hyvin erilaista kuin hän todellisuudessa on. Vallankumouksellisen tulee tunkeutua kaikkialle: kaikkiin alempiin ja keskiluokkiin, kauppiaan puotiin, kirkkoon, aristokraatin taloon, byrokratian ja sotaväen maailmaan, kirjallisuuteen, Kolmanteen osastoon (salainen poliisi) ja jopa Talvipalatsiin.

 

      Vallankumouksellisten ”ystävät”, kuten vihollisetkin jaettiin useihin eri kategorioihin. Vihollisista ensimmäinen ryhmä oli yksinkertaisesti tapettava. Näistä oli laadittava asianmukainen lista.

       Kyseessä ei ollut noiden ihmisten henkilökohtaisesta pahanteosta tai edes heidän herättämästään vihasta, vaan kysymys oli heidän vahingollisuudestaan vallankumouksen asialle. Samaan kategoriaan kuuluivat sellaiset, joiden äkillinen ja väkivaltainen kuolema herättäisi mahdollisimman suurta kauhua hallituksessa.

       Toisen kategorian ihmisille sallittiin pitempi elämä, jotta he petomaisuuksillaan herättäisivät kansassa kapinahenkeä. Kolmannen muodostivat korkea-arvoiset elukat ja lahjattomampi aines, joiden likaiset salaisuudet oli ongittava selville ja orjuutettava heidät.

       Neljäs kategoria muodostui kiipijöistä ja liberaaleista, joiden ohjelmien mukaisesti voitiin harjoittaa konspiraatiota teeskennellen tottelevansa heitä ja samaan aikaan ottaen heidät ohjaukseensa, ottaen selville heidän salaisuutensa ja ahdistellen heidän käsillään hallitusta.

       Viides ryhmä olivat doktrinääriset konspiraattorit ja paperivallankumoukselliset, jotka oli houkuteltava tuhoisiin esiintymisiin, joiden tuloksena suurin osa tuhoutuu ja osasta tulee oikeita vallankumouksellisia.

       Kuudes ja sangen tärkeä kategoria olivat naiset, jotka voitiin jakaa kolmeen osaan. Ensiksikin tyhjät, ajatuksettomat ja hengettömät, joita voitiin käyttää miesten kolmannen ja neljännen kategorian tapaan.

        Toinen ryhmä olivat sellaiset, jotka kyllä olivat tulisia, aatteelle omistautuneita ja kykeneviä, mutta eivät meikäläisiä, koska eivät olleet vielä kehittyneet kyllin pitkälle. Heitä saattoi käyttää samoin kuin viidennen kategorian miehiä.

       Lopuksi oli ”täysin meikäläisten” naisten ryhmä, jotka olivat tovereita. Heihin oli suhtauduttava kuin suurimpaan aarteeseen, jota vailla ei tulla toimeen.

       Mitenpä sitten oli suhtauduttava varsinaiseen ”kansaan”, jonka puolesta toki kaikki tapahtui ja jolle vallankumouksellinen oli ainakin viime kädessä pyhittänyt elämänsä, olettaen, että vallankumouksella ja kansan onnella oli suora keskinäinen suhde?

       Kansan, nimenomaan ”raakaa työtä tekevän kansan” (чернорабочий народ) vapauttamisen ja onnen sanottiin todella olevan ”ainoana päämääränä”, mutta se voitiin toteuttaa vain ”kaikki tuhoavan kansan vallankumouksen” avulla ja sen vuoksi vallankumoukselliset pyrkivät kaikin tavoin lisäämään ja pahentamaan kaikkia niitä onnettomuuksia ja pahoja asioita, jotka lopulta saisivat kansan kärsivällisyyden loppumaan ja ryhtymään yleiseen kansannousuun.

        Vallankumouksella ei tarkoitettu säännönmukaista, klassisen länsimaisen kaavan mukaista vallankumousta, joka aina pysähtyi kunnioittamaan omaisuutta ja niin sanotun sivistyksen traditioita ja on tähän mennessä aina rajoittunut yhden poliittisen järjestelmän korvaamiseen toisella ja yrittänyt luoda ”niin sanotun vallankumouksellisen valtion”.

       Kansan voi pelastaa vain sellainen vallankumous, joka hävittää juuriaan myöten kaikenlaisen valtiollisuuden ja kaikki Venäjän valtiolliset traditiot, järjestykset ja luokat.

       Siksi järjestö (товарищество) ei sido kansaa mihinkään organisaatioon ylhäältä käsin. Tulevaisuudessa ehkä syntyy jonkinlainen organisaatio, mutta se on tulevien sukupolvien asia.

”Meidän asiamme on hirmuinen, täydellinen, kaikenkattava ja armoton tuhoaminen”.

       Tämän vuoksi yhteyttä olikin etsittävä siihen ainekseen, joka aina on myös teoissa protestoinut kaikkea valtioon liittyvää vastaan, niin pappeja, aatelisia, kauppiaita kuin kulakkeja. ”Liitymme yhteen hurjan ryövärimaailman kanssa (с лихим разбойничьим миром), tuon Venäjän aidon ja ainoan vallankumouksellisen voiman kanssa”.

       Tämän maailman tiivistäminen yhtenäiseksi voittamattomaksi ja kaiken tuhoavaksi voimaksi – siinä on koko organisaatiomme, konspiraatiomme ja tehtävämme”.

      Lienee pakko todeta, että nämä toverit olivat loppuun saakka johdonmukaisia ja siihen varmaan myös perustui heidän uskomaton suosionsa.

        Tosin myös henkilöinä tiedetään ainakin Netšajevin ja Bakuninin olleen tyypillisiä psykopaatin piirteitä omaavia narsistisia manipuloijia ja hurmaajia, joille toisten ihmisten tunteilla ei ollut mitään merkitystä.

        Alan merkittävimpiä saavutuksia on, että Netšajev pystyi houkuttelemaan puolelleen erittäin tarkoin valvotun Pietari-Paavalin linnoituksen vankityrmän vartijat ja pitämään vankeudesta käsin yhteyttä narodovoltseihin, jotka murhasivat Aleksanteri II:n.

       Psykopaatit meillä on aina keskuudessamme ja sama koskee heidän aatteellista perintöään, jonka jälkiä voi havaita useimmissa radikaaleissa liikkeissä ja alakulttuureissa. Venäjän vallankumous näytti jo hetken olleen suuri oppitunti kaikille, mutta eipä kiiruhdeta liian optimistisiksi.

 

Kunnon ruokaa

 

Suomalainen ruoka

 

     Tässä kekrin lähestyessä tulee taas mieleen suomalainen pitopöytä, jollaisen esi-isämmekin pystyivät kattamaan syksyllä, kun sato oi korjattu ja elukat teurastettu. Yltäkylläisyys, tosin petollinen, oli vähän aikaa totta.

     Myös EU-tasolla on suomalainenkin ruoka ollut taannoin omalla vuorollaan esillä, mutta äkkiähän se kaikilta unohtuu, ellei taota silloin, kun rauta on kuumana.

Tässä vähän aiheesta: lauantai 16. syyskuuta 2023

Kansallisaarre

 

Saimaan maut

 

      Kuuluu ensi vuonna olevan Saimaa eurooppalaisen gastronomian keskiössä. Ilmiön nimi on European Region of Gastronomy Saimaa 2024.

      Sepä oli onnistunut valinta, keneltä sitten loppujen lopuksi lieneekään. Ruoka on jokaisen maan todellinen käyntikortti ja maa, joka ei arvosta omaa ruokaansa eikä osaa sitä valmistaa, kuuluu henkisiin siirtomaihin.

      Vielä vähän yli puoli vuosisataa sitten oli ranskalainen keittiö kaiken kulinarismin mitta ja esikuva ja vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla nousivat esille aiemmin ylenkatsotut italialainen, japanilainen, espanjalainen, thaimaalainen ja nepalilainen keittiö.

      Venäläinen ja kiinalainen keittiö olivat sentään jo aiemmin vallanneet maailmalla oman paikkansa ja Englannissa tunnettiin myös intialainen keittiö sattuneesta syystä. Siirtomaavalloilla oli muutenkin omia hyllyjään kansainyhteisöjensä maille, joiden kansalaisia asui näissä maissa.

     Suomi ei ole koskaan ollut siirtomaa, eikä sillä ole omia siirtomaita ollut. Mutta ei maamme myöskään ole ollut maailmalla ruuastaan tunnettu. Tätä aina joskus hämmästelee syötyään jossakin ulkomailla jonkin tyhjänpäiväisen räätin, jota ylistetään erityisen herkulliseksi. Osataan sitä nyt sentään meilläkin…

     Aiheesta Suomalainen ruoka olen kirjoitellut useasti (ks. Vihavainen: Haun suomalainen ruoka tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Meillä on monia erikoisuuksia, jotka useimmilta muilta mailta puuttuvat. Kalamme ovat poikkeuksellisen maukkaita, verratkaapa nyt vain vaikka ahventa johonkin -merianturaan.

      Ruuat on myös meillä ollut tapana hauduttaa tuntikausien ajan uunissa, mikä ei monessa maassa ole ollut mahdollista, kun ei ole ollut sopivia uunejakaan. Sitten meillä on myös raaka-aineita, joita muualla ei tunneta tai älytä käyttää. Mainitsen tässä vain lantun ja ternimaidon, paljon muitakin on.

     Suomalaisen ruuan ongelma nykykuluttajan kannalta on se, että se on parhaasta päästä raskaan työn tekijän ruokaa. Niinpä sitä nykyään sitten ohennellaan ja laimennellaan ja yritetään epätoivoisesti tehdä hyvää ilman rasvoja -joita ei muuten oikein tahdo edes kaupasta löytyäkään.

     Tämä on väärä tie. Ruuan pitää olla hyvää, mutta sitähän sopii sitten aina syödä vähemmän. Mahaansa voi mättää vettä ja ruumenia ilmaiseksi, ei niitä pidä ruokaan sekoittaa. Kokeilla on oma kunnianhimonsa ja lääkäreillä omansa. Ei herkkuja tarvitse joka päivä mahaansa ahtaa aamusta iltaan.

      Yksi ongelma suomalaisessa ruuassa on. Teollisuus on luonut siitä sellaisia variantteja, jotka vain kaukaisesti muistuttavat alkuperäisiä herkkuja. Ero on yhtä suuri kuin entisajan tomaatin ja nykypäivän närpiöläisen kasvin välillä. Niinpä syntyy helposti väärinkäsityksiä.

      Esimerkiksi maksalaatikko on suomalaisista suomalaisin ruoka ja erinomainen herkku, joka kuuluu juhlapöydän keskelle. Saman niminen eines sen sijaan kelpaa hädin tuskin nopeaan tankkaukseen, jonka tarkoituksena on vain hengissä pysyminen.

     Karjalanpaisti, jota saa ravintoloista, on yleensä harmaata keittoa, josta puuttuu sekä rasva että maku ja jossa liha on jäänyt sitkeäksi. Hyviäkin vasta leivottuja karjalanpiirakoita kaupasta saa, mutta yleensä kuoreen on käytetty rukiin ohella vehnää niin paljon, että maku on turmeltunut. Vehnä pois!

     Ruisleivän nimellä myydään kaikenlaista tavaraa, josta en kehtaa sen enempää sanoa. Onhan leipä lopultakin pyhä asia. Itse asiassa kunnon suomalainen ruisleipä kelpaa hyvin koko maamme symboliksi.

     Ja se voi, mitä kaupasta saa, on mautonta. Jos haluaa maukasta voita, on ostettava jostakin hallista ns. kartanovoita eli maalaisvoita, jossa on mukana maku.

      Monia parhaita ruokia ei kuitenkaan saa kaupasta eikä ravintolasta. Sellaisia ovat tietenkin lähes kaikki keitot. Kaupan hernekeitto on toisinaan syötävää, mutta ei toki ensiluokkaista. Kaalikeitto on tehtävä itse ja yritettävä löytää jostakin lammasta. Tosin pekonikin menettelee.

     Suolamuikkuja ei ole näkynyt enää kaupoissa aikoihin ja mikäli niitä on, ei niihin ainakaan ole pantu sipulia suolatessa. Ja se kyllä antaa pippurin kera siihen mukavan maun. Ja graavisiikaanhan pitäisi panna vähän giniä. Nämä saattavat olla jo sellaisia makuasioita, joista voi kiistellä, mutta sanonpa silti.

      Missäpä on se aito savusaunapalvi, jollaista moni muovikotelo valehtelee sisältävänsä. Kyllä se aidosta kinkusta leikattu viipale (eikä mikään siivu!) on ihan erilaista. Heinolan Heilasta saattaa sellaista vielä saada.

     No, voisihan jeremiadia jatkaa, mutta ei se ole itsetarkoitus. Haluan vain sanoa, että kun Saimaan ruuat pannaan maailmalle esille ja houkutellaan ihmisiä niiden luo, on varottava muutamia vaaroja. Yksi sellainen on tuo mainittu laimentaminen ja ohentaminen. Kyllä kaikki pitää tehdä maku edellä.

     Sulkavan erikoisuus on tirripaisti eli paistettu läski, johon sekoitetaan hiukkasen vettä ja suolaa. Ehkä se kuulostaa kovin raskaalta, mutta se on vaihtoehto voille, jota nautitaan talkkunan kanssa helposti suuria määriä. Kannattaa ajatella, että kyseessä on siis eräänlainen kevyt vaihtoehto.

     Ja sitten muikkkupaisti eli rantakala: ei siihen kuulu panna vettä ollenkaan. Pelkät muikut ja voi riittävät. Neste tulee sitten kalasta.

     Kalakukkojen ohella on syytä muistaa lanttukokot ja yleensä lanttu, joka riittävästi uunissa paistettuna esim. lanttukuutioina on mainio lisäke karjalanpaistille. Mutta paistaa pitää niin kauan, että lanttu on kirkkaan punaista eikä hailakkaa. Vasta silloin se on kypsää. Nykyajan kokit vain eivät usein taida ymmärtää, että ruuan laitto saattaa vaatia tunteja.  

      Onhan se tosin se Slow Food Society. Toimineeko? Ainakin sen aatetta on syytä vaalia, kun suomalaista ruokaa tehdään.

      Millaisia ruokalajeja sitten voisi nostaa esille? Olen maininnut omia suosikkejani artikkeleissa, jotka löytyvät tämän linkin kautta (Vihavainen: Haun suomalainen ruoka tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

    Ja sitten huomautus niille neropateille, jotka ovat huomanneet, että muuallakin maailmassa saattaa saada suomalaisia muistuttavia ruokia: Vihavainen: Haun sitä oikeaa suomalaista tulokset

 

Mies, joka ei kuvia kumartanut

 

Isaiah Berlinin sanoma

 

       Selasin taas vaihteeksi Isaiah Berlinin esseekokoelmaa ”Russian Thinkers”. Erityisesti hänen esseensä Aleksandr Herzenin ja Mihail Bakuninin suhteesta vapauteen ja yleensä konkreettiseen todellisuuteen tuntuu taas kovin ajankohtaiselta.

      Molemmat heistä tilittäytyivät aikansa suuriin tapahtumiin niiden joukossa erilaiset vapausliikkeet ja suuret mellakat etenkin Ranskassa.

     Bakunin halusi profiloitua nimenomaan suurena vapauden profeettana, mutta itse asiassa saarnasi rajoittamattoman väkivallan jälkeen seuraavaa pakkoa, joka ei olisi valtiosta lähtöisin, mutta pakkoa silti. Ihmiskuntaa hän rakasti kiihkeästi, mutta abstraktilla tasolla. Käytännössä hän palvoi yli kaiken voimakkaita tunteita ja hävittämisen ”runoutta”. Turgenjevin Rudin muistuttaa häntä persoonallisuutensa puolesta.

     Herzen taas oli myös tsaarinvallan ja yleensäkin kaikenlaisen sorron vastustaja, mutta pysyi samaan aikaan maan pinnalla ja ymmärsi, ettei ole olemassa mitään sellaista tulevaisuuden utopiaa, joka oikeuttaisi ihmisten uhraamisen tässä ja nyt. Historialla ei ollut librettoa ja ihmisen oli vastattava juuri siitä, mitä hän teki. Kuviteltu utopia ei oikeuttanut mitään.

      Tämä saattaa kuulostaa alkeelliselta, mutta ei ole sitä. 1800-luvun maailmassa tällaisen asian selkeä ymmärtäminen edellytti nerokkuutta. Berlinin analyysit sattuivat osumaan ajan Neuvostoliittoon hyvin tarkasti ja kipeästi, vaikka se olikin nostanut Herzenin yhdeksi kotijumalistaan ja hänelle nimetty katu oli sekä Moskovan että Pietarin keskustassa. Profeettaa oli päätetty ymmärtää valikoiden

       Berlinin essee ”siilistä ja ketusta” on syystä kuuluisa. Siinä hän analysoi erityisesti yltiöradikaalin Leo Tolstoin ja suuren taantumuksen kannattajan Joseph de Maistren ajattelua ja toteaa näiden sanomansa puolesta kovin erilaisten miesten loppujen lopuksi molempien olevan ”kettuja” -ihmisiä, jotka näkevät todellisuuden kaikessa monimutkaisuudessaan, vaikka heidän ideologiansa mukaista olisi olla sitä näkemättä.

     Sellainen vaatii suurta intellektuaalista kapasiteettia, joka on aina ollut huonossa huudossa älymystön nimellä esiintyvän lauman piirissä. Siellä sokea ja kiihkeä sitoutuminen milloin mihinkin teoriaan ja sen mukainen anti-intellektualismi on ollut aina valttia ja tarjonnut ala-arvoisillekin tyypeille katteettoman lupauksen tuntea itsensä ihmiskunnan valioihin kuuluviksi.

     En viitsi tässä selittää, millainen merkitys Berlinin ajatuksilla voisi olla nykymaailman tilaa arvioitaessa. Hänen ajatuksistaan olen kirjoittanut useastikin (ks. esim. Vihavainen: Haun common decency tulokset). Sen sijaan pistän tähän blogin, jonka aiheena on hänen kirjekokoelmansa:

 

perjantai 31. tammikuuta 2020

Humaani häijyläinen

 

Häijyyden juhlaa

 

Isaiah Berlin, Enlightening. Letters 1946-1960. Edited by Henry Hardy and Jennifer Holmes with the assistance of Serena Moore. Pimlico 2011, 844 s.

 

      Englantilainen henkevyys, wit, on aivan oma lajinsa. Sen tunnustettuja mestareita ovat olleet muun muassa Samuel Johnson, G.B. Shaw, Oscar Wilde ja Winston Churchill.

      Sir Isaiah Berlin, joka syntyjään oli Riian juutalainen, ansaitsee kuitenkin myös paikkansa tässä joukossa. Itse asiassa hänelle olisi kuulunut päärinarvo jo pelkästään sillä perusteella, miten korkealle hän kehitti tuon englantilaisen kansallisurheilun.

      Tässä nyt käsitellyn kirjekokoelman arvostelijat eivät ole säästäneet superlatiiveja: Ironic, gossip, profound and always intensely human;  A brilliant talker and a feline gossip… readers will find that same bubbling flow of malice, wit and human insight…; As well as being sometimes profoundly wise, these letters are often laugh-out-loud funny….

      Meillä, jossa niin sanottu munaton nillittäminen halutaan nostaa keskeiseksi kansalaishyveeksi, moinen ilkeyden ylistys saattaa kuulostaa aivan villiltä. Meillähän on totuttu siihen, että niitä, joista ei pidetä tai joita ei hyväksytä, haukutaan, enemmän tai vähemmän ruokottomasti.

       Berlinin lajityyppi on sen sijaan älykäs henkevyys, jos kohta myös feline gossip. Hänessä on kissamaisen juoruilijan vikaa ja kissathan eivät hauku.

       Mutta eivät kaikki viatkaan aina niin yksioikoisen tuomittavia ole, jos ne on kehittänyt taiteeksi.

      Olen aina arvostanut Berlinin terävää otetta venäläisistä klassikoista. Etenkin hänen esseensä The Hedgehog and the Fox on kuuluisa. Kettu osaa monta pientä temppua, mutta siili vain yhden ison tempun.

       Oliko Leo Tolstoi kettu vai siili? Berlin uskoo, että hän oli itseasiassa kettu, joka kuvitteli olevansa siili. Kirjoittajan ylitsevuotava ihailu Tolstoita kohtaan näkyy myös näistä kirjeistä.

       Berlinin suuri intohimo oli vapaus, jota hän ei käsittänyt banaalilla tavalla esteiden puuttumisena, vaan ennen muuta hengen vapautena. Oli uskallettava ymmärtää, että ihmisen oli itse luotava historiansa eikä rynnättävä minkään historiallisen ”välttämättömyyden” turviin. Historialla ei ole librettoa.

       Itse olen erityisen vaikuttunut niistä Berlinin esseistä, joissa hän osoitti sellaisenkin vapausmaanikon kuin Mihail Bakuninin taipumuksen totalitaariseen ajatteluun. Aleksandr Herzen sen sijaan kuuluu Berlinin suuriin sankareihin.

      Sir Isaiah on siitä merkille pantava tyyppi, että samaan aikaan kun hän tekee aivan armotonta pilkkaa ihmisten typerästä ja usein sitäkin arrogantimmasta ajattelusta, hän osaa myös arvostaa heidän hyviä ominaisuuksiaan, mikäli niitä on.

       On merkille pantavaa, että Berlin suhtautuu varsin ironisesti sellaisiinkin vapauden ritareihin kuin Karl Popper, Arthur Koestler tai jopa Bertrand Russell.

      Arnold Toynbee on Berlinistä sinänsä herttainen herra, mutta hänen kirjansa A Study of History on kauhistuksien kauhistus. V.M. Joad näyttää olevan pelkkä keskinkertaisuus eikä kirjoittaja edes mainitse Oswald Spenglerin nimeä. Toki tämä ei kuulukaan tuttavapiiriin, edes vainajana.

      Kunnioitetusta George Kennanista, (joka käyttää puheenvuoron Tolstoista ja seksistä sekä meidän aikakaudestamme) ja samalla hänen norjalaisesta vaimostaan, Berlin piirtää herkullisen karikatyyrin: ”that grey, fanatical passionate Presbyterian appearance with a total lack of spark anywhere, and the bleak, solemn sweet, Ibsenite look on the face of his wife”.

       Tämä oli vastustamattoman koomista ja muuan kollega pistikin Berlinille heti lappusen, jossa arveli tämän puheenvuoron asettavan rouva Kennanin aivan uuteen valoon.

       Mutta Berlin pyysi vastaanottajaa ehdottomasti polttamaan tämän kirjeen ja varomaan näyttämästä sitä kellekään.

      Stalinin ja Trotskin elämäkerturina tunnettu Isaac Deutscher on Berlinin mukaan ”…a full-sized charlatan and not a word he says, its seems to me, is to be believed”.

       Eräästä toisesta, nyt jo unohtuneesta kirjasta Berlin sanoo: ” It is one of the cheapest and most bogus book I have read on almost any subject lately -smart, smug, empty and ill intentioned.”

      Suomalaisia ei tämän brittimiljöön kirjeistä juuri kannata etsiä, vain Konni Zilliacus, vasemmistoparlamentaarikko vilahtaa ohi. Edes Mannerheim ei kuulu siihen maailmaan, jossa All Souls college on maailman napana.

      Eipä sikäli, Oxfordilla on oma lumonsa, joka virittää vierailijankin hartaaksi. Se kyllä saattaa myös viekoitella älyllisesti palkitsevaan, mutta vähän tuottavaan joutenoloon -otium sapientis.

      Berlinin tapaaminen Anna Ahmatovan kanssa on kuuluisa ja sitä on usein kuvattu. Hän sai tavata myös Lazar Kaganovitšin ja kertoo kirjassaan, miten tuo entinen suutari ylhäisesti kuulusteli häntä siitä, millaista filosofiaa lännessä oikein opetettiin ja ilmeisesti sai keskustelusta vain lisää pontta intellektuaaliselle omahyväisyydelleen, mikäli sanaa voi tässä yhteydessä käyttää.

       Meidän on helppo unohtaa, miten tavattoman röyhkeää tuon ajan marxismi-leninismi oli ja miten itsekylläisesti sen piirissä uskottiin ”itse elämän” osoittaneen Marxin jo sata vuotta sitten löytäneen ainoan mahdollisen totuuden.

       Hengen vapauden merkityksen ymmärtäminen ei tänäkään päivänä ole mikään helppo juttu ja se tieteisusko, joka tyhmimpien piirissä on erityisen lujassa, oli yhtä simppeliä jo aikanaan.

      Berlin mainitsee vain kerran Norbert Wienerin nimen, mutta on sitäkin imponoituneempi hänen ajattelustaan. Toynbee puhuu ”atomiajasta”, mikä on Berlinin mielestä vain banaalia.

      Wienerin kybernetiikka sen sijaan tuo hänen mieleensä (jo vuonna 1952!) vision uudesta maailmasta, jossa henkisen työn tekijät on korvattu ”mekaanisilla” muisteilla ja aivoilla. Se on asia, joka voi muuttaa elämämme täydellisesti. Siihen verrattuna ”atomiajasta” puhuminen on pelkkää vulgaariutta.

      Berlinin kirjeitä on julkaistu vielä toinenkin nide, jota en tällä kertaa hankkinut. Tällaiset aikansa dokumentit puhuvat paljon enemmän kuin sanovat. Niiden suuri etu on jälkiviisauden puuttuminen.

     On sääli ajatella, että viidenkymmenen vuoden kuluttua tällaisen materiaalin löytäminen saattaa olla enimmäkseen mahdotonta.

Arkistot tallentavat jonkin verran sähköposteja, mutta valtaosa niistä kaiken maailman twiittauksista, jotka nyt täyttävät maailmamme, taitaa hävitä peruuntumattomasti.

      Näytteitä, jotka säilyvät, tulee ainakin sisältymään niiden oikeudenkäyntien pöytäkirjoihin, joita pölkkypäät nostavat siksi, että heitä on haukuttu tai heille on peräti ilkeilty.

O tempora o mores.