Aikakauden ilmiöitä

 

Rappion julmuus

 

Näyttää siltä, että kulttuurin rappeutuessa julmuus alkaa saada sen piirissä yhä suuremman roolin. Tämä tapahtuu salakavalasti, siten, että sitä aivan tavattomasti kauhistellaan -ja koska kauhistelu on sentimentalismin keskeisiä asioita, joista se elää, hankitaan sitten taa lisää kauhisteltavaa.

  Ne, jotka ovat tutkineet muutamien natsien sielunelämää, ovat kiinnittäneet asiaan huomiota. Keskitysleirin johtoportaan asunnoissa soitettiin imeliä pianokappaleita samaan aikaan, kun vankeja kohdeltiin eläimellisen julmasti.

  Miten sanoikaan muuan vartija muistelmissaan: kevään kauneus ja kaasukammioon menevien lasten kohtalon tragiikka tarjosivat riipaisevan yhdistelmän: ”blühen und gedeihen”, kukoistus ja lakastuminen. Siinäpä oli syvällisen hengen korkea hetki, ei tarvittu enää mitään Wagneria. Aurinko varmaan valaisi silloin tienoon kevään ensimmäisinä todella lämpiminä päivinä.

  Poliittinen korrektius kieltää kaiken luonnollisen jo lähtökohtaisesti ja siis myös väkivallan. Samaan aikaan koko niin sanottu viihdeteollisuus tuottaa pelkkää murhaamista ja tarjoaa aamusta iltaan ihailtaviksi psykopaattisia sankareitaan.

  Ellei tämäkään vielä riitä, löytyy uusia taruja, joissa sopii tappaa keksittyjä epäihmisiä, örkkejä. Villieläimethän ovat myös mielikuvituksen piirissä rauhoitettuja. Etenkin lapset ja nuoret ovat noihin taruihin koukussa.

  Jotenkin tuntuu sitä, että nyt käytävien sotien raakuudessa ei ollut mitään uutta ja odottamatonta, päinvastoin.

Tässä taas vähän vanhempi aihetta käsittelevä blogi:

 

maanantai 7. marraskuuta 2022

Hyveen ja paheen välillä

 

Julmuus

 

   Kun tutkistelee vanhoja käsityksiä ihmiselle sopimattomasta käytöksestä, synneistä tai paheista eli taipumuksista, joita hänellä on sellaisiin nähden ja toisaalta hyveistä, näkee varsin selkeän kehityskulun. Pahe on muuttunut hyveeksi.

  Erityisen selvää tämä on parin suurimman kardinaalipaheen eli kuolemansynnin kohdalla. Ahneus (avaritia) on nyt kaiken kehityksen moottori (Vihavainen: Haun ahneus tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Irstaus (luxuria) taas, nykyään yhä useammin rakkauden synonyymiksi ymmärrettynä, on niin ikään ylistetty ja tavoiteltu asia. Kaiken paheellisuuden ja synnin äiti, ylpeys, on ihmisen uusi normaali tila.

  Kun Maksim Gorki pani näytelmähenkilönsä sanomaan Ihminen -se kuulostaa ylpeältä, hän lausui suorastaan uusimman ajan ja oklokraattisen vallankumouksen syntysanat (ks. Vihavainen: Haun ihminen tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

   Tarkemmin kuulostellessa tuossa tunnuksessa on vahva tyhmänylpeyden juonne. Dostojevski puolestaan kiteytti sanomansa kehotukseen nöyrry, ylpeä ihminen!

  Nykyisessä kulutusyhteiskunnassa paheita ei halveksita, ainakaan klassisia paheita. Pikemmin niiden arvellaan olevan siunattuja asioita ja olemassa siksi, että ihminen voisi pitää hauskaa. Antiikin Kreikan pääpaheet olivat mielettömyys, pelkuruus, turmelus ja himo. Kristillisessä käsityksessä suurimmat synnit eli kuolemansynnit olivat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Huomaa myös järjestys.

  Nykyaikaisen ihmisen silmin noissa luetteloissa on paljon typerältä ja vanhentuneelta kuulostavaa. Sitä paitsi yksi asia loistaa poissaolollaan. Missä on julmuus?

Nykyisen sukupolven maailmankatsomuksen mukaan hyveistä suurin on rakkaus, jota me ehdottomasti palvomme ja kannatamme, ilmenipä se millaisissa muodoissa tahansa. Irstaus on vain yksi rakkauden ulottuvuus nykyään sallitun ajattelutavan mukaan. Mikään irstauden muoto ei voi olla niin vastenmielinen, että se oikeuttaisi meitä sen tuomitsemaan tai edes hylkäämään.

  Kaikenlaisen julmuuden sen sijaan tuomitsemme hyvin herkästi. Itse asiassa olemme tämän asian kehittäneet jo absurdiuteen saakka ja se, joka pystyy aivan prinsessamaisen hienosti erottamaan julmaksi tulkittavan asenteen ja sitä paheksumaan, kuuluu joukossamme ansiokkaimpiin.

  Viha, joka oli myös klassinen pahe, ei ole suinkaan samaa kuin julmuus. Päin vastoin, julmuutta kohtaan kuuluukin nykyään tuntea vihaa, mitä enemmän, sitä ansiokkaampaa.

  Kuitenkin julmuus on aika vaikea käsite. Suomessa sen synonyyminä pidetään usein raakuutta, mikä viittaa epäkypsyyteen. Viroksikin julman ihmisen sanotaan olevan toores, tuore eli siis kypsymätön.      Tämä viitannee siihen, ettei lapsilla empatiakyky useinkaan ole kovin kehittynyt sikäli kuin asia koskee muita lajeja kuin ihmisiä. Niinpä hyönteisiltä saatetaan repiä siivet ja nauraa sitten niiden hullunkuriselle käytökselle.

  Julmuutta pidettiin kyllä jo entisaikaan paheena. Vanhoissa 1600-luvun kansallisuuksien kavalkadeissa julmuuden selitettiin olevan erityisesti muutamien kansojen pahe. Yksi sellainen olivat ruotsalaiset.

   Dostojevskin Karamazovin veljesten Ivan kuitenkin suorastaan julisti, ettei hän voi antaa koskaan Jumalalle anteeksi sitä, että yksi viaton lapsi ruoskittiin hengiltä. Mikään ei voi oikeuttaa sitä. Siispä Jumala on paha.

  Kysymys Jumalan oikeudesta julmuuteen saattaa ollakin avain entisaikojen julmuuskäsityksen ymmärtämiseen. Se ei ole sellaisenaan paha asia.

  Olemme vanhan käsityksen mukaan kaiketi kaikki Jumalan kädessä, mutta useita meistä hän kohtelee hirvittävällä tavalla. 1700-luvulla kerrottiin, miten ihmiset Lissabonin maanjäristyksessä hautautuivat raunioiden alle ja kituivat siellä päiväkausia. Miksi Jumala tällaista salli?

  Huomaan, että on olemassa kirjakin, joka käsittelee teodikeaongelmaa Lissabonin maanjäristyksestä holokaustiin. Mikä oikeus millään olennolla tosiaankaan olisi sallia tällaisia kauhistuksia? Jos sellainen olento on, häntä lienee pidettävä lähinnä paholaisena, kuten antiikin Astartea, joka vaati lapsiuhreja. 1700-luvun heräävä inhimillinen ylpeys ei voinut olla nostamatta esille näitä kysymyksiä.

  Pidämme roomalaisia erittäin julmina muistaessamme tuhannet ristiinnaulitut, gladiattoriesityukset, ja ih,isteh syöttämiset pedoille. Kuitenkaan julmuudesta sellaisenaan ei välttämättä ylpeilty. Tirtus Livius jopa esittää roomalaisten ylpeydenaiheena heidän lempeytensä:  

  Entisaikojen roomalaiset saavat Liviukselta aina silloin tällöin tunnustusta, jopa aika yllättävistä asioista. Albalaisten petollinen päällikkö Mettius teloitettiin repimällä hänet vaunujen välissä kahtia. Se oli kauhea tapaus, josta kaikki käänsivät päänsä pois. Kuitenkin, kertoo Livius ”Se oli ensimmäinen ja viimeinen roomalaisten antama rangaistus, jonka kohdalla unohdettiin inhimillisyyden lait. Muuten voidaan ylpeillä sillä ettei mikään kansa ole käyttänyt lempeämpiä rangaistuksia.”

   Toki ylpeileminen on aina kuulunut kaikkien kansakuntien oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kuitenkin tämän kertoo historioitsija, joka tuntee niin Alban kuin Karthagon hävittämisen, legioonien desimoinnin, vestaalien elävältä hautaamisen ja monia muita vastaavia asioita.

  Kirjoittajan elämä sijoittuu Kristuksen syntymän molemmin puolin, eivätkä gladiaattoritaistelutkaan toki olleet hänelle suinkaan tuntemattomia, vaikka Neron vainot tapahtuivat vasta hänen kuolemansa jälkeen. Yhtä kaikki: Livius tunsi vahvasti, että valtakunta ja nimenomaan sen kansan moraali oli hänen aikanaan nopeasti rappeutumassa:

  Koskaan ei ole ollut Roomaa suurempaa ja nuhteettomampaa valtiota, eikä yksikään valtio ole tarjonnut runsaammin hyviä esikuvia; mihinkään muuhun valtioon ei ahneus ja nautinnonhalu ole tunkeutunut yhtä myöhään, eikä missään ole yhtä kauan pidetty köyhyyttä ja säästäväisyyttä näin suuressa arvossa. Niin, mitä vähemmän omaisuutta oli, sitä vähemmän sitä himoittiin. Vasta viime aikoina ovat rikkaudet synnyttäneet ahneuden, ja nautintojen ylenpalttisuus on tuonut mukanaan halun tuhoutua ylelliseen nautiskeluun ja viedä samalla tuhoon kaikki muukin. (Käännös: Marja-Itkonen-Kaila).

 

  Julmuuden ongelma on epäilemättä vanha eikä julmuutta siis ole muinaisessakaan maailmassa sellaisenaan ainakaan aina  hyveenä pidetty, vaikka se ei ns. kuolemansynteihin tai suurimpiin paheisiin kuulunutkaan. Jossakin mielessä julmuus kuitenkin oli entisaikaan aivan ilmeisesti kuulunut hyväksyttäviin ominaisuuksiin. Mistä lienee ollut kysymys?

  Kysymys oli epäilemättä siitä, että kärsimystä pidetiin, ainakin ennen aspiriinin keksimistä, ihmiseloon väistämättä kuuluvana asiana ja usein myös tarpeellisena. Kohtuuton empatia olisi estänyt toimimasta hyveellisesti ja mielekkäästi.

  Ajatelkaamme vaikkapa lasten kasvattamista. Vielä 1950-luvulle saakka voimissaan olleen näkemyksen mukaan lapset oli kasvatettava väkivallan eli kivun kautta oppimaan hyveellisiksi ja tulemaan kunnon kansalaisiksi. Pieksämisen laiminlyöminen ei ollut hyväksyttävää, vaan tuomittavan heikkouden merkki.

  Kipu ymmärrettiin asiaksi, jota hyveellisen ihmisen täytyi kyetä tuottamaan lähimmäisilleen, kuten lääkäri ei saanut jättää sahaamatta irti jäsentä, jonka tulehtuminen aiheuttaisi kuolion. Teurastaja ei saanut armahtaa käsittelemäänsä karjaa eikä pyöveli sitä ihmistä, joka kuului hänen käsiteltäviinsä -en nyt käytä tässä sanaa asiakas.

  Tässä en nyt puhukaan siitä, miten suuret ja ylistetyt kuninkaat tappoivat summamutikassa tuhansittain ihmisiä ja ylpeilivät sillä: Saul löi tuhat, mutta David kymmenen tuhatta. Sitä paitsi monet kansat hävitettiin viimeistä ihmistä ja jopa eläintä myöten lukemattomissa holokausteissa.

Kuitenkin esimerkiksi pyöveliä pidettiin jollakin tavalla syntisenä ja halveksittavana ja häntä kehotettiin rukoilemaan paljon. Luulen, ettei hän esimerkiksi saanut nauttia työstään ja yleensä hänen piti pyytää uhriltaan anteeksi ennen toimenpidettä, joka sentään oli oikeuden päätöksen mukainen.

  Kaikessa tässä oli kyse jonkinasteisesta julmuudesta eli empatian tukahduttamisesta. Koska itse asiat olivat välttämättömyyden sanelemia, ei julmuus niiden yhteydessä ollut pahe, väärä empatia sen sijaan olisi ollut sitä.

  Teollinen ja jälkiteollinen yhteiskunta on etääntynyt kauas siitä elämänmuodosta, jossa jokainen vuorollaan myös joutui tappamaan saadakseen syötävää. Vaikka ei olisi ollut teurastaja, joutui nyt ainakin päästämään päiviltä kanan tai porsaan. Moni sai siinä taistella heikkouttaan vastaan, mutta ainahan ne hommat hoidettiin, eikä se niin vaikeaa ollutkaan.

  Nykyään vain metsästäjät ja harvalukuiset teurastajat ovat näin lähellä sitä asiaa, jossa tietynlainen julmuus on hyve eikä pahe. Lääkäritkään eivät saa antaa toimenpiteen kivuliaisuuden häiritä työnsä onnistumista. Nämä ovat pieniä arkaaisen maailman saarekkeita maailmassa, jossa vanhat perusarvot ovat kääntyneet nurin ja usein kehittyneen absurdiuteen asti.

  Kuitenkin tämä uusi normisto, joka on kehittynyt huippuunsa vasta viimeisten 50-100 vuoden aikana, edustaa vain pintaa. Hyvin lähellä pinnan alla ovat ne perusvaistot, joita jokapäiväinen väkivaltaviihde kosiskelee ja jotka poikkeusolot hyvin helposti nostavat pintaan.

  Ajatelkaamme vain maailmansotia, Ukrainan sotaa… Luulenpa, että ihminen on vielä aika raaka olento, niin kypsältä ja jopa ylikypsältä kuin hän nyt ainakin täällä Euroopassa haluaa näyttää. Irstaudella briljeeraaminen ja sen ylentäminen julmuuden vastakohdaksi on falskia ja pinnallista. Muistakaamme vain tämä hippiliikkeen tunnus make love, not war, jossa tämä salto mortale oli jo tehty.

  Kun ylennämme irstauden rakkaudeksi ja julistamme ”rakkauden” ainoaksi hyväksi, hylkäämme klassisen hyveen (virtus) käsitteen sen kaikessa moninaisuudessa. Silloin olemme jo syvällä barbariassa. Mutta tällaisestahan on kokemusta jo antiikin ajoilta ( vrt. Vihavainen: Haun livius tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

 

 

 

 

Kun suureen sotaan päästiin

 

Miten sodat alkavat

 

Kuten tiedetään, kaikista ammattikunnista ainakin lukkarit saattavat olla innostuneita sodan alkamisesta, sillä tiedossa on, etteivät he joudu rintamalle, vaan saavatsen sijaan  taidoilleen ennenkuulumattoman kysynnän, kun sankarihautajaisia alkaa tulla yhä enemmän ja enemmän.

   ”Melperi”, joka muistetaan toinsena hanakasti sotaan lähtevänä miehenä kuvataan ranskalaisessa laulussa hölmöksi, joka ennen pitkää kentällä kaatuu. Itse asiassa renkutus oli kohdistettu Marlboroughin herttuaan, joka todellisuudessa otti ja voittikin koko Ranskan armeijan, toki liittolaistensa tuella.

   Suurvallat lähtevät ihan normaalistikin sotaan soitellen ja niiden lehdissä hekumoidaan sillä millaista jälkeä omat pojat uusine aseineen pian tekevät royhkeästä vihollisesta, joka pian saa tunnustaa totuuden ja oikeuden olevan meidän puolellamme, olimmepa sitten hyökkääjiä tai puolustajia.

   Suomessa talvisota ei suinaan alkanut riemumielellä, vaikka kyllä ilman paniikkia ja on hämmästyttävää, ettei tieto vastassa olevan puna-armeijan valtavasta koosta ja mahdista kokonaan lamauttanut sitä.

   Joukkojen moraalin pitäminen sellaisessa tilanteessa on hämmästyttävää ja vaatii selitystä tullakseen ymmärrettäväksi. Pelkkä tyhmyys ei riitä vastaukseksi. Mielialatarkkailuhan tilanteen kehityksen kertoo.

   Jatkosodan alun ”riemusota” ei enää yhdistänyt koko kansakuntaa, vaikka luottamus suureen takuumieheen olikin tietysti suurta eikä oikeudesta ryöstetyn alueen palauttamiseen voinut olla kahta mielipidettä. Mitä Suur-Suomeen tulee, sen oikeutuksen oli itse Kreml vahvistanut Kuusisen-Molotovin valtiosopimuksessa. Se tuli kuvaan vasta hieman myöhemmin.

   Mutta näissä sodissahan me olimme pakkorakosessa. Ei niihin lähdetty omasta aloitteesta kansan hurratessa ja muut vaihtoehdot hyläten, vaikka niin voisi joskus kuvitella lukiessa tätä kysymystä loputtomasti jauhavien skribenttien tekstejä. Ei historia ole mikään valintamyymälä, josta sopii noukkia vain hyvä tarjouksia.

   Suurvaltojen piirissä sodat ovat toista. Kun oman valtion mahdista tuntuu osa koituvan myös sen pienelle kansalaiselle, hän osaa riemuita siitä, että hänen maansa vihollinen nyt saa, mitä kuuluu ja kuka käski, maksoi mitä maksoi.

   Ensimmäisen maailmansodan alkamista on meillä käsitelty harvakseltaan, mikä selittyy jo siitä, että meillä oli onni olla ottamatta varsinaisesti osaa tuohon lahtaukseen ja järjestimme sitten omamme sosialidemokraattisen puolueen toimesta ja naapurin avulla.

   Toki niitä vapaaehtoisia meni Venäjän puolellekin puolisen tuhatta ja Saksan puolelle parikin tuhatta, osa ilmeisesti huijattuina. Laajat kansanjoukot jäivät kuitenkin ulkopuolelle -se ei ollut heidän sotansa, eikä mieli tehnyt mukaan.

   Amerikasta on nyt kuulunut, että hyökkäys Iraniin on ollut kansan kovasti kannattama ja Venäjällähän Putin on nostattanut suosionsa huikeaksi suistamalla maansa tolkuttomaan soitaan veljeskansaa vastaan.

   Sodassa tuntuu siis yhä vain olevan sitä jotakin, yhä tänäkin päivänä. Asiaa voine selittää sillä, että se pakottaa aivan äärimmäisiin uhrauksiin, eikä tavallinen  ihminen voisi sellaisia lainkaan sietää, ellei ajattelisi, että ne ovat välttämättömyyden sanelemia ja siis korvaamattoman kallisarvoisia. Toki ne joskus ovatkin.

   Mutta tässä nyt joka tapauksessa muuan ennen nykyisiä sotia kirjoitettu näkymä vuoden 1914 euforiaan Venäjän ja Suomen näkökulmasta. Silloinkin oli paljon pelissä, myös Suomella, jonka kohtalo näytti jo ratkaistun muutamaa vuotta aiemmin:

 

Lauantai 22. marraskuuta 2014

Stolypin, Suomi ja Venäjä

 

Stolypin, Suomi ja Venäjä

 

Vuosi 1914 on Venäjän nykyisen valtiollisen mytologian keskeisiä pisteitä. Kuten tunnettua, Vladimir Putinin hallinto tekee hyvin aktiivista historiapolitiikkaa, jossa yksi kohta on ensimmäisen maailmansodan historian uudelleenkirjoittaminen. Venäjästä on tarkoitus tehdä yksi voittajavalloista, mikä vaatinee melkoisia älyllisiä ponnisteluja.

   Tähän mennessä ensimmäinen maailmansota on Venäjällä jäänyt historiankirjoituksessa täysin vuoden 1917 vallankumousten, etenkin aikoinaan ns. Suuren lokakuun sosialistisen vallankumouksen varjoon ja sen alkusoitoksi ja taustaksi. Nyt siitä ollaan valtion tuella tekemässä itsenäistä ja suurta lukua isänmaan historiaan.

   Itse asiassa Venäjän suuri aika nykyisen hallinnon tulkitsemana on helppo löytää. Se oli Stolypinin pääministerikausi vuodesta 1906 vuoteen 1911. Siis vain viitisen vuotta.

    Joka tapauksessa Stolypin pani vallankumoukselliset kuriin tiukoin ottein hirsipuiden ja rangaistusretkikuntien avulla. Muutama tuhatta teloitettiin ja loput hiljenivät. Myös talous kasvoi kohisten, Venäjälle tuli ulkomaista rahaa, rupla oli vahva ja teollisuus, modernisoitui voimakkaasti.

   Myös maaseudulla toimeenpantiin kuuluisat Stolypinin reformit, jotka merkitsivät kyläyhteisön hajottamista ja uudismaan jakamista halukkaille viljelijöille mm. Siperiasta. Stolypin ei siis ollut pelkkä byrokraattinen kurinpitäjä, vaan myös valtiomies. Sitä paitsi se oli juuri hän, joka lausui siivekkäät sanat vasemmistolaisille: ”Te haluatte suuria mullistuksia, me haluamme suuren Venäjän!”

   Venäjällä monet patriootit ovat jo kauan lähteneet siitä, että Stolypinin kausi oli Venäjän kotkan uljasta nousukiitoa, jonka sitten katkaisi sankarin kavala salamurha.

   Murhan tarkoituksena voitiin arvioida olevan mahdollistaa ne suuret mullistukset, jotka Stolypin olisi voinut estää ja kannattaa huomata, että murhaaja, Dmitri Grigorjevitš (itse asiassa Mordko Gerškovitš) Bogrov sattui olemaan, tai joidenkin mielestä ei vain sattunut, vaan nimenomaan oli juutalainen.

    Jopa sangen säädyllinen Solženitsyn kuvaa kirjassaan elokuu 1914, miten Stolypinin murha toi Venäjälle mustan myrskyn, läntistä alkuperää olevan marxilaisen sosialismin. Juutalainen toimi siis ainakin sen kätilönä, nolens volens.

   Stolypinin ansioita suurmiehenä voidaan myös epäillä. Hänen kuuluisat uudistuksensa olivat itse asiassa Sergei Witten käsialaa ja hovissa hän oli menettänyt kannatuksensa jo ennen murhaa. Tuskin murha siis oli mikään Venäjän historian suuri käännekohta.

    Edes lausahdus ”suuresta Venäjästä” ei ollut itse asiassa Stolypinin itse kirjoittama ja itse J.K. Paasikivi kertoo muistelmissaan, ettei Pjotr Arkadjevitš tehnyt häneen mitään suurmiehen vaikutusta. Suomen kannalta hän ehkä sitä paitsi olikin pahempi sortaja ja vaarallisempi vihollinen kuin kukaan ennen häntä.

   Paasikivi kertoo kenraalikuvernööri Gerardin, jolla oli runsaasti kanssakäymistä Stolypinin kanssa, sanoneen, että se mies on vähemmän älykäs kuin kuvitellaan ja myös vähemmän rehellinen. Paasikiven mielestä Stolypiniltä puuttui jotakin keskeistä: das politische Augenmass, jota Bismarck oli teroittanut.

   Paasikiven arvion mukaan stolypiniläinen politiikka Suomen suhteen oli sitten sen mukaisesti alhaista pisteiden saalistamista, jossa totuudesta ei piitattu. Puhuessaan duumassa Stolypin korotti Suomen kysymyksen ratkaisemisen muka tärkeäksi periaatteelliseksi asiaksi, jolla poistettaisiin Venäjään kohdistuva uhka.

   Näin hän keräsi irtopisteitä pienen maan kustannuksella. Valtiomies olisi sen sijaan käyttänyt rehellisiä keinoja ja pyrkinyt hankkimaan takaisin suomalaisten lojaalisuuden, joka oli Bobrikovin aikana menetetty.

   Itse asiassa Stolypinin suhtautuminen Suomeen oli Paasikiven mielestä samalla tasolla kuin Bobrikovin politiikka: ”Sama suomalaisten käsitysten huomioon ottamattomuus ja niistä välinpitämättömyys. Sama yksipuolinen jyrkkyys ja sovittelemattomuus. Sama suomalaisten yli olkain katsominen ja suomalaisten tunteiden loukkaaminen. Sama peittelemätön ja miltei tarkoituksellinen osoittelu, että Suomi ja sen kansa oli quantité négligeable…” Paasikivi muistuttaa myös, että ”Stolypin oli myös altis vihaan, jonka valtiomies ei saa koskaan antaa johtaa itseään.”

   Toki tässä puhui koleerikko, joka saattoi ajaa takaa vahtimestaria, joka oli liian iloisena tervehtinyt häntä aamulla tai saattanut marssia kiukkua puhisten puolustusvoimien komentajaa läksyttämään, kun Sotakorkeakoulun katolta oli pudonnut hänen eteensä kadulle jääpuikko.

   Mutta itse suuren periaatteen Paasikivi varmasti oli oivaltanut oikein: henkilökohtaiset emootiot eivät saa häiritä valtiomiehen ajattelua, muuten hän ei ole asemansa mittainen. Ja venäläisten ylimielisyydellä ei tosiaankaan ollut siunausta ja se koitui heidän omaksi vahingokseen. Übermut tut selten gut saattoi saksalaisista sananlaskuista pitävä Paasikivi ajatella kirjoittaessaan muistelmiaan 1950-luvulla.

   Vai oliko Stolypin sittenkin aidosti huolissaan Suomesta, joka tarjosi aivan Pietarin vieressä kaiken maailman maksimalisteille ja bolševikeille paikan, jossa kyhäillä pommejaan ja jossa oikeuslaitos suhtautui kummallisen sallivasti itsevaltiuden vastaisiin vehkeilyihin?

   Kuten Paasikivi itse kertoo, arkistolähteeseen  viitaten, kaksikymmentä minuuttia ennen loppuaan Pjotr Arkadjevitš sanoi selvästi ja lujasti: ”Tärkeintä on, että sana Suomi kuuluu” (главное, чтобы было слышно слово Финляндия)… Se siis oli kuin olikin itsevaltiaan valtiomiehen viimeisenä huolenaiheena.

   Mutta olkoon miten oli, vuonna 1914 Stolypin oli jo ollut pari vuotta kuolleena ja paitsi komeaa nousukiitoa, Venäjällä oli myös ongelmia. Paljolta ne olivat rakenteellisia.

   Kuten Witten, myös Stolypinin politiikkaan kuului vauraiden suosiminen. Näin saataisiin kehitystä ja kasvua aikaan, kannattamattomilta pikkutilkuilta talonpojat siirtyisivät muuhun tuotantoon, kuten kaikkialla oli käynyt.

Idea oli varmaankin aivan terve, mutta Venäjän kaltaisessa kehitysmaassa, jossa vain pieni osa väestöä eli modernin yhteiskunnan piirissä ja siitäkin vain pieni osa rikastui huimasti, jäi väestön suuri valtaosa heitteille, kun valtava väestönkasvu teki mahdottomaksi riittävän viljelyalan hankkimisen kaikille.

   Se tuskin olisi järkevää ollutkaan, mutta eipä muitakaan mahdollisuuksia ollut riittävästi. Yhteiskunnallisia jännitteitä riitti niin maaseudulla kuin kaupungeissa.

   Vaikka Stolypin oli pannut kapinalliset  kuriin, ei parannus ollut pitkäaikainen. Lenan lakkoliike ja siihen liittyvät ampumiset vuonna 1912 olivat kapitalisteille jälleen muistutus kuolevaisuudesta. Ja sen jälkeen kuohunta sen kuin lisääntyi.

   Vuonna 1914 Venäjällä oli taas runsaasti lakkoja ja myös niihin liittyviä väkivaltaisia mellakoita. Sellaisia oli myös Pietarissa aivan välittömästi ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä.

   Jotkut historioitsijat, jotka suhtautuivat ns. Lokakuun sosialistiseen vallankumoukseen enempi tai vähempi tosissaan, kiinnittivät aikoinaan huomiota tähän seikkaan ja väittivät jopa, ettei vallankumouksen syynä ollut sota, se vain toimi katalysaattorina.

    Asiaa voi vahvasti epäillä, mutta kannattaa panna merkille, ettei kaksoiskotkan lento niin vaivatonta ollut, kuin nykyään halutaan esittää. Jopa Ranskan sotilasasiamies raporteissaan Venäjältä piti vallankumouksellisuutta merkittävänä uhkana Venäjän sotilaalliselle suorituskyvylle. Olihan vuosi kaikkine komplikaatioineen 1905 tuoreessa muistissa. Potentiaalia oli ranskalaisen mielestä yhä.

   Kun sota vuonna 1914 syttyi, ei tilanne Venäjällä paljoakaan muistuttanut vuotta 1904, saati vuotta 1905. Japanin-sota, josta tunnetusti toivottiin pientä ja voittoisaa sotaa, joka olisi palauttanut hallitsijalle kansansuosion, muodostui katastrofiksi.

    Se ei ollut suosittu edes alun perin ja lakot, verisunnuntai ja Tsušiman katastrofi muuttivat koko asian painajaiseksi. Väitetään ettei edes oikeauskoinen kansa ymmärtänyt koko sodan pyhyyttä, kun tähän sotaan lähdettiin vastapyhitetyn Serafim Sarovilaisen nimissä eikä esimerkiksi pyhän Nikolauksen tai vaikkapa Kazanin jumalanäidin siunauksella, kuten tapana oli ollut.

    Joka tapauksessa tunnelmat Venäjällä, mikäli sanomalehtiä on uskominen, kehittyivät vuonna 1914 ennen sodan syttymistä hyvin myönteisesti. Vihollisiksi nousivat nyt Itävalta ja Saksa ja liittolaisiksi tulivat Ranska ja Englanti. Ne olivat vanhoja ja melko tuoreitakin vihollisia, kun taas vihollisuudet Itävallan saati Saksan kanssa olivat vanhempaa perua.

    Tosin Turkin-sodan loppuselvitys Berliinin kongressissa oli jäänyt Venäjällä kaivelemaan, joka tapauksessa saksalaisuus oli Venäjällä vanhastaan läheinen asia, jos kohta monissa piireissä hieman karsastettu. Mitään suuria intressiristiriitojakaan Venäjän ja Saksan välillä ei ollut paitsi että Saksassa pelättiin Venäjää, joka oli Ranskan kanssa liitossa. Venäjä oli vain liian vahva ja yhä vahvistumassa.

   Miten siis oikein oli mahdollista, että kulttuuriltaan kansan syville riveille, joskaan ei yläluokalle outojen vanhojen vihollisten Englannin ja Ranskan kanssa niin intouduttiin juuri perinteisesti paljon läheisempien Saksan ja Itävallan vastaiseen sotaan?

   Selitystä lienee haettava kahdesta asiasta. Ensinnäkin Serbia, jota Itävalta nöyryytti, koettiin veljeskansaksi, jota oli puolustettava. Tähän asiaan viitattiin usein ja sillä oli satavuotiset perinteet.

   Toiseksi Saksan hyökkäys näytti aivan provosoimattomalta väkivallalta. Sehän julisti Venäjälle sodan ensimmäisenä ja vasta sitten Venäjä vastasi samalla mitalla. Tämä antoi venäläiselle isänmaallisuudelle vahvan valtin käteen. Ensin lyötiin ortodoksisia slaaviveljiä ja sitten rohjettiin vielä käydä itse Venäjänkin kimppuun.

   Saksan- vastainen sota synnytti Venäjällä ennenkuulumattoman isänmaallisen innon, joka ilmeni sekä Serbiaan että Ranskaan ja kaiketi myös Englantiin kohdistuvana myötämielisyytenä. Siitä ei tosin erikseen mainita ja luultavasti Englanti, jonka kanssa Venäjä sai riitansa sovittua vasta vuonna 1907, herätti paljon vähemmän lämpimiä tunteita kuin Ranska.

   Toisaalta sotaa edeltävä kuohunta ja itse sodan syttyminen tietenkin aiheuttivat vihaa hyökkääjiksi koettuja keskusvaltoja vastaan. Ja kolmanneksi kriisi aiheutti valtavia solidaarisuusmielenosoituksia hallitsijahuonetta, omaa kansallista symbolia kohtaan.

   Sanomalehdet antavat kesäkuukausista vuonna 1914 hyvin dramaattisen kuvan. Vielä heinäkuun lopulla Pietarissa tapahtuu mielenosoituksia, jotka kukistetaan verisesti. Samaan aikaan mobilisoituvat myös serbien puolustajat, myös sekä Itävallan ja Saksan vastustajat että oman keisarin kunnioittajat, lähtevät kaduille.

   Kun sota syttyy, murtautuvat mielenosoittajat pian poliisivartion läpi ja ryöstävät ja vandalisoivat Saksan lähetystön, joka sijaitsee Iisakin kirkkoa vastapäätä. Tuota uutta taloa, joka sai kunnian palvella myös Suomen eduskuntatalon esikuvana, muuten kuvataan Birževyja Vedomostissa synkäksi ja kolkon kasarmimaiseksi, mikä pitääkin paikkansa.

   Lähetystön lisäksi ryöstetään saksalaisten pieniä pulla- ja makkarapuoteja Pietarin keskustassa ja kaiken kaikkiaan saksalaisuus pannaan maassa ahtaalle. Syyskuun alussa julistetaan Pietarin eli Sankt-Peterburgin saaneen uuden venäjänkielisen nimen Petrograd. Jopa saksan julkinen puhuminen, mikä oli Pietarissa aina ollut yleistä, kielletään. Kaikenlaista kiusaa keksitään saksalaisille, jotka sentään olivat Venäjällä yli puolentoista miljoonan asukkaan ryhmä ja erittäin hyvin edustettuna myös korkeimmassa hallinnossa.

   Oma lukunsa ovat mielenosoitukset, joissa asetutaan tukemaan keisaria. Erityisesti ansaitsee maininnan se kahdenkymmenentuhannen hengen joukko, joka lähti liikkeelle Pietarin pääsynagogasta ja marssi keisarin kuvia kantaen ensin Aleksanteri pylväälle ja sitten Anitškovin palatsille ja lopuksi Aleksanteri III:n patsaalle. Niiden kaikkien edessä polvistuttiin, rukoiltiin esivallalle korkeimman suojelusta, laulettiin kansallisia hymnejä ja juutalaisia rukouksia ja pidettiin puheita.

   Puheissa vakuutettiin, että Venäjän taistelevassa armeijassa olevat 400 000 juutalaista olivat kiihkeästi valmiit tekemään isänmaallisen velvollisuutensa.

   Mielenosoitus kannattaa nähdä sitä juutalaisvastaisuuden ilmapiiriä vasten, joka noina vuosina oli saanut ilmauksensa ns. mustasotnialaisessa liikkeessä. Tunnuksin ”lyö (tapa) juutalaisia, pelasta Venäjä!” tuo aines oli kiihottanut kansaa juutalaisvastaisiin pogromeihin ja esittänyt juutalaiset katalana ja epäluotettavana joukkona.

   Oli siis merkittävä sosiaalinen tilaus sille, että juutalaiset, joiden joukossa mainitaan olleen paljon kunnostautuneita sotilaita ja yrjönristin ritareita, osoittivat puolestaan, kenen joukoissa seisoivat.

   Ilmeisesti myös Suomessa mieliala oli jollakin tavoin venäläisisänmaallisuuden tartuttama. Ainakin monet lehdet kertoivat Suomesta pelkkää hyvää. Suomalaiset olivat osoittaneet ystävällisyyttä maassa oleville venäläisille matkailijoille ja olleet suorastaan ylitsevuotavan huomaavaisia leskikeisarinna Marija Fjodorovnalle, joka matkusti Suomen halki Torniosta Pietariin.

   Myös Suomen rautatiet saivat tunnustusta korkeimmalta sotilasjohdolta. Kaikki ne odotukset, jotka lähtivät suomalaisten petollisuudesta ja vihamielisyydestä näyttivät joutuvan häpeään. Ennen pitkää huomattiin, että merkittävä määrä suomalaisia halusi myös liittyä vapaaehtoisina Venäjän armeijaan.

   Vuosi 1914 oli sodan kuherruskuukausi, joka edelsi ankeaa arkea, josta tuli sitten helvetillinen. Sota vaikutti heti talouteen ja esimerkiksi Suomessa työllisyyteen, kun yhteydet ulkomaille katkesivat. Venäjälläkään ei innostus kantanut pitkälle. Tannenbergin katastrofin on myöhemmin väitetty pelastaneen Pariisin saksalaisilta, jotka juuri olivat päässeet Marnelle, mutta venäläisiä se ei ehkä paljon lohduttanut. Sodasta tuli idässäkin ankeaa ja tolkutonta juoksuhautasotaa.

   Marraskuun lopulla suomalaiset saivat taas kerran aiheen miettiä uudelleen jo kerran pahoin rakoillutta lojaalisuuttaan keisarikuntaa kohtaan. Lehdet julkistivat ns. suuren venäläistämisohjelman, jonka keskeinen idea oli venäjän kielen tekeminen valakieleksi myös Suomessa. Näin asia ainakin tulkittiin.

   Sen sijaan, että olisi saanut palkkion lojaalisuudestaan, Suomelle luvattiinkin yhä kiihtyvää sortoa. Kuten tunnettua, ihminen, jonka hyvää tarkoittaviin yrityksiin vastataan niistä rankaisemalla, ”käyttäytyy tavalla, jota nimitämme vihaisuudeksi”, kuten muuan käyttäytymistieteilijä on asian muotoillut. Näin tekivät suomalaisetkin.

   Jo samana päivänä kokoontui Ostrobotnialla pieni seurue, jonka pohdiskeli suursodan tarjoamia mahdollisuuksia Suomen irrottamiseksi Venäjästä. Tästä on laskettu jääkäriliikkeen historian alkavan.

 

Pentinkulma Espanjassa?

 

Kiimaisen Galician eepos

 

Camilo José Cela, Masurkka kahdelle kuolemalle. Suomentanut Sanna Pernu. Otava 1983, 304 s.

 

Nobelisti, akateemikko Celasta tuli jo hiljattain kirjoitettuakin. Hänestähän tuli myös senaattori ja hän sai perinnöllisen markiisin arvon: Marquesado de Iria Flavia. Cela osallistui Espanjan kansalaissotaan Francon puolella, mutta kehittyi sittemmin tämän hallinnon kriitikoksi.

   Tämä kirja sijoittuu kansalaissotaa edeltävältä ajalta sen jälkeiseen aikaan ja maantieteellisesti Galiciaan, joka on Pyreneiden niemimaan luoteisosassa ja jonka kieli on lähellä portugalia. Itse Cela on kotoisin tältä alueelta, La Coruñasta (nyk. A Coruña

   Celaa on pidetty realistisena kirjailijana, mikä tuntuu hieman yllättävältä ainakin tämän kirjan kohdalla, mutta antaa aiheen pohtia sen mahdollisia yhtäläisyyksiä ja eroja Väinö Linnan ”Pohjantähden” kanssa. Sehän on Suomen kansallisromaani, joka toi kirjoittajalleen tieteen akateemikon arvon ja aseman.

   Galicialainen pentinkulma eroaa olennaisesti suomalaisesta vastineestaan, mikäli sellaisesta voisi edes puhua. Itse asiassa Celan kirja keskittyy yhteen ainoaan paikkaan, ”Sardiinin” huorataloon ja sen työntekijöihin ja asiakkaisiin. Se näyttää olevan yhteisön todellinen sydän ja paikkakunnan tapahtumat käydään sen piirissä läpi moneen kertaan eri ihmisten kertomina.

   Noissa kertomuksissa ja koko elämänenossa on seksuaalisuus ja voipa sanoa seksi täysin keskeinen asia. Tuntuu jopa siltä, etteivät ihmiset muuta teekään kuin harrastavat seksiä ja puhuvat siitä. Naiset ovat asiassa hyvin aktiivisia ja ronskeja eivätkä pidä kynttiläänsä vakan alla, vaan tekevät suoraviivaisti tiettäväksi halunsa ja tarpeensa, joita kyllä riittää.

   Toisaalta huoratalon väki ei suinkaan ole moraalitonta, eikä sieltä noin vain irtoa seksiä pelkällä rahalla. Mikäli jotakuta miestä pidetään lurjuksena, ei hellyyttä heltiä.

   Pentinkulman keskuspaikkaa on vaikea yksilöidä, sellaista ei kai olekaan. Jokainen talo on oma valtakuntansa ja suuremmat tapaamiset ovat harvinaisia. Olisi mahdotonta kuvitella bordellia siihen yhteisöön ja seksuaalisuus tuntuu muutenkin näyttelevän aika toissijaista osaa hämäläisessä kylässä. Taustalla se vaikuttaa vahvastikin, mutta kovin vähän se on julkisesti esillä.

   Entäpä sitten uskonto ja papit? Rovasti Salpakari on edistysmielinen hissukka ja vaimon tohvelin alla, mutta molemmat ovat hyvin säädyllisiä ja huoraava rovasti olisi todellinen kauhistus. Sellaista ei edes kukaan hänen arvostelijansa kai kehtaisi oikeasti kuvitella.

   Celan kirjassa sen sijaan nuo selibaatissa elävät papit ovat varsinaisia huoraajia ja toinen kuvataan muutenkin niin sanotusti juurevaksi hahmoksi: hän on kuuluisa siitä, että hän piereskelee lakkaamatta.

    Toki ”pitkiä, kimeitä pieruja” pääsee Galiciassa itse kultakin niin kiriassa, kuin tietysti todellisuudessakin, se on jopa tapa kommunikoida. Pentinkulman väen osalta asiaa ei kuitenkaan kuvata, syystä tai toisesta.

   Pentinkulman sisällissota on luokkasotaa ja rintama rakentuu yhteiskunnallisen aseman mukaan. Galicialaisesa kylässä tällä asialla ei sen sijaan tunnu olevan mitään merkitystä, olennaisia ovat ihmissuhteet, jotka rakentuvat muiden asioiden, ennen muuta seksin varaan.

   Itse asiassa Celan henkilöillä ei tosiaankaan tunnu olevan elämässä muuta tärkeää toimialaa tai edes muita mielenkiinnon kohteita kuin  seksi, paitsi tapettujen henkilöiden puolesta kostaminen.

   Erityisesti pari tapettua nousee yli muiden ja niiden kunniaksi ja vain silloin huoratalon hanuristi suostuu soittamaan tietyn masurkan. Toinen kuollut on muuan uljas nuori mies, jonka joku mauri ampui takaapäin Ceutan sodassa juuri kuin hän oli runkkaamassa viikunapuun alla ja kuvitteli mielessään morsiamensa ihanuuksia.

   Toinen ammuttiin sisällissodan aikana, ties mistä syystä ja hänen kuolemansa kostetaan usuttamalla tappajakoirat hänen kimppuunsa. Haitarinsoittaja saa siitä innoituksen soittaa masurkkaa koko päivän.

   Vuorilla vallitsee koston laki. Jokainen surma kostetaan ennemmin tai myöhemmin. Se saattaa tapahtua jopa kuoleman jälkeen, eräs vaimo kaivaa murhatun miehensä tappajan haudastaan ja syöttää ruumiin sioille. Niistä tehdään sitten ruokaa, jota vaimo tarjoaa suvullekin.

   No, välillä tulee mieleen, ettei kaikki tässä kirjassa taida oikein mahtua realismin otsikon alle. Ei kai tuollaista Galiciassakaan oikeasti tapahtunut. Peninkulmalla se ainakaan ei olisi kuviteltavissa edes puheissa. Ehkä ei oikeasti Gaiciassakaan. Itse asiassa kirja ehkä haluaakin olla vain sarja ihmisten puheiden ja kuvitelmien kirjauksia.

   Nuo puheet ovat usein fantastisia ja niissä näkyy myös valistuksen puute. Kukaan ei näytä käyneen pentinkulmalaisen tason kansakoulua. Joitakin kirjanoppineita on, mutta taikausko hyväksytään ainakin puoliksi.

   Hämeestä ei Celan kylän kulttuurille löydy vastinetta, mutta ehkäpä hieman sen suuntainen alue Suomessa voisi löytyä pohjoisesta? Pidän selvänä, että kaamoksen maassa seksillä on selvästi suurempi rooli myös arkielämässä ja julkisessa puheessa kuin etelässä.

   Celan romaani ”Mehiläispesä” oli aluksi vuonna 1951 julkaistava Argentiinassa, vaikka siinä seksuaalista ainesta oli vain nimeksi. Tämän nyt käsillä olevan, vuonna 1983 ilmestyneen kirjan loputon seksipuhe osoittaa kulttuurivallankumouksen olleen Espanjasakin perusteellinen.

   Vastaava kehityshän meilläkin tapahtui ja Väinö Linna oli tässäkin asiassa uranuurtaja. Hän kirjoitti tuhmia sanoja jo ”Tuntemattomassa” vuonna 1954. ”Pohjantähteä” pidettiin jo kohtuuttoman härskinä kansanelämän kuvauksena. Mahtoiko se enää olla edes realistinen?

   Miten lienee. Tämä Celan kirja joka tapauksessa kuvaa aivan toisenlaista maailmaa. Siihen verrattuna ”Pohjantähti” edustaa jo puritaanis-ihanteellista kansankuvausta, jossa seksuaalisuus on painettu äärimmäiseen nurkkaan.

Panssarilaivat ja rynnäkkökoneet

 

Sotaan varustautuminen (”para bellum!”)

 

Aseilla on monenlaista käyttöä. Itse olen tavannut niillä lähinnä leikkiä eli kokeilla, saanko johonkin maaliin osumaan ja tuleeko paljonkin pisteitä.

    Omistan myös tikkataulun, vaikka en olekaan raatsinut sijoittaa suurempia summia englantilaisiin laatutikkoihin, joissa taitaa olla painonakin jotain tungstenia. Tulokset paranisivat varmasti. Ruutiase on paljonkin kalliimpi, mutta myös hauskempi, se kun vielä paukahtaakin. Äänenvaimentajan käyttäminen tuntuisi typerältä.

   Tietenkin aseet on viime kädessä suunniteltu niin sanottua vaikuttamista (ven. поражение, tarkoittaa myös tappiota) varten eli niillä voidaan huimasti ylittää oma, luojan suoma iskukyky ja vaikuttaa jopa satojen metrien päähän. Tareen vaatiessa on siis mahdollista saada aikaan rumaakin jälkeä.

   Mutta eihän sellaista normaalioloissa ja korkean sivistystason vallitessa kukaan tekisi. Vain rosvot ja yhteiskunnan viholliset sekä tietenkin jotkut fanaatikot voisivat, mutta he eivät kuulukaan sivistyksen piiriin ja heitä vastassa on se esivallan miekka.

   Näinhän sitä oli tapana ajatella vielä muutama vuosi sitten. Valtioille aseiden haaliminen ja niiden käytön opettaminen oli ikävä välttämättömyys, ettei syntyisi liian suurta kiusausta sellaisille naapureille, jotka jostakin pätevänäkin kenties pitämästään syystä halusivat tulla käskemään sinne, missä heitä ei kaivattu.

   Laivastot olivat sata vuotta sitten se kaikkien mahtavin ja kallein ase, jollaista pikkuvaltioilla ei juuri ollut varaa hankkia. Niinpä suurvallat olivat jo parin vuosisadan ajan  tottuneet tykkivenediplomatiaan ja kaikki tiesivät, että niillä ja vain niillä oli mahdollisuus tulla ampumaan toisen maan rannikkokaupungit maan tasalle. Itämeren piiristäkin voitiin muistaa Kööpehaminan kohtalo Englannin laivaston maalitauluna.

  Mutta harvoinhan tällaista tapahtui. Äärimmäisen kalliit tekniikan ihmeet makailivat yleensä vain satamissa ja veronmaksajat tuskailivat niideni tarpeettomuutta. Silloin heille sanottiin, ett niiden tarkoitus on olla olemassa: Navy in being. Ne olivat argumentti, johon mahdollisia kataluuksiaan hautovan vihollisen on pakko uskoa.

  Englantilaisittain siis puhuttiin laivastosta myös pelotteena. Navy in being. Englannin kotilaivasto oli henkivakuutus valtakunnalle ja teki mahdolliseksi myös maa-armeijan kutistamisen pieneksi. Tässä siis toteutui tavallaan osta ja säästä-päivien idea. Kun hankki yhtä, voi säästää toisesta.

  Rutiköyhä Suomi, joka oli vasta toipumassa vuoden 1918 keskinäisestä lahtauksesta ja nälänhädästä, ei ollut turvassa ilman laivastoa, joka taas maksoi valtavasti.

  Niinpä sellainen rakennettiin: kaksi panssarilaivaa, viisi sukellusvenettä ja lisäksi muun muassa torpedo- ja miina-aluksia. Yhdessä virolaisten kanssa (kaksi suurta sukellusvenettä ja järeää rannikkotykistöä) niillä oli mahdollista tehdä Suomenlahden ylittäminen erittäin vaaralliseksi myös Neuvostoliiton suurimmillekin taistelulaivoille. Mahtoi se harmittaa.

   Sotilaallinen ajattelu vaati ehdottomasti tämän sulkemismahdollisuuden hyödyntämistä. Muuten Suomi, kuten tietenkin myös Viro, olisivat olleet selustaan suuntautuvien maihinnousujen armoilla ja ulkomaankauppa ja mahdollinen sotilasapu olisi voitu katkaista läpihuutojuttuna.

   Ahvenanmaa herätti kakkien Itämeren valtioiden tavatonta mielenkiintoa. Pidettiin selvänä, että sen hallinta ratkaisisi myös Itämeren herruuden. Se oli tavallaan luonnon linnoitusmuodostelma, jota hyödyntäen voitaisiin sulkea niin Pohjanlahti kuin vielä Suomenlahtikin, ainakin se auttaisi asiassa.

   Kun sattumoisin Ahvenanmaa oli kansainvälisillä sopimuksella demilitarisoitu, ei sen herruutta ollut edes Suomella, johon se kuitenkin kuului. Rauhan aikana ei sinne saanut eikä vieläkään saa viedä sotilaita ja aseita. Olli siis odotettavissa, että sen valtaaminen olisi ensimmäisenä vuorossa, jos sota Itämeren alueella syttyisi.

   Suomi hankki siis itselleen laivaston. Kaksi rannikkopanssarilaivaa, noin 4000 tonnin aluksia, saattoi kuulostaa pieneltä voimalta, mutta ne olivat mahtavia aselavetteja, joissa molemmissa oli neljä järeää 10 tuuman tykkiä ja lisäksi 8 nelituumaista ja IT-aseistus lisäksi.

   Mikäli tilanne vaatisi, voitaisiinkin nyt saarten avuksi strategisille paikoille siirtää muutamassa tunnissa sellainen tykistöarsenaali, että yritys vallata saaria olisi hyökkääjälle erittäin suuren riskin operaatio. Tykkituli purisi suuriinkin hyökkääjän yksiköihin ja sukellusveneet ja moottoritorpedoveneet pääsisivät samaan aikaan tekemään tuhojaan.

   Suomellakin oli siis nyt Navy in being. Tiedossa on, että punalippuinen Itämeren laivasto piti sitä varsin varteenotettavana vastustajana.

   Mutta Neuvostoliitto päätti ratkaista merelliset ongelmansa maan ja ilman kautta. Suomi ja Viro pakotettiin antamaan tukikohdat Suomenlahden molemmin puolin ja sen sulkeminen olikin sitten vain ja ainoastaan Neuvostoliitosta kiinni. Ahvenanmaahan ei vielä päästy käsiksi, kun sota loppui toisin kuin oli suunniteltu. Sitä tuijottivat myös Saksa ja liittoutuneet.

   Tuhoisan sodan ja valtakunnan maineen vaatinut tukikohtien hankinta Suomenlahdella osoittautui sitten täysin hyödyttömäski, kun vihollinen taas kerran hyökkäsi maata pitkin. Sen sijaan punalippuinen laivasto koki historiansa suurimman katastrofin Tallinnan evakuoinnissa (ks. Vihavainen: Haun tallinnan evakuointi tulokset ). Hangossa onnistuttiin paremmin.

  Mutta Suomen laivasto, joka oli rakennettu 1930-luvun näkemysten ja ajateltujen realiteettien perusteella, osoittautui järeän tykistön merkityksen kannalta epätarkoituksenmukaiseksi sodan oloissa.

  Panssarilaivoista toinen uhrattiin typerästi avomerioperaatiossa ja toisella tulitettiin vain toisarvoisia maamaaleja. Tosin lentokoneita pudotettiin paljonkin, mutta sehän ei oikeastaan kuulunut toimenkuvaan.

  Miina-ase sen sijaan osoitti hirmuisuutensa. Tallinnan evakuointi vaati viholliselta paitsi laivoja, myös valtavan määrän ihmisuhreja ja suomalaisten kylvämiä noista miinoista oli ainakin puolet, mahdollisesti suurin osa. Viroksi tätä teurastusta in kutsuttu nimellä ”miinataistelu” (miinilahing).

   Jälkikäteen on kovasti arvostelu puolustusmäärärahojen suuntaamista laivastoon ja erityisesti panssarilaivoihin. Sehän söi eväitä maavoimilta ja etenkin tykistöltä, jota talvisodassa oli aivan mitätön määrä.

   Mutta jälkiviisaus on aina sokeaa sille, että aikoinaan realiteetit näyttivät toisenlaisilta. Vastaavaa idiotismia edusti myös se erikoisoperaatio, jonka Neuvostoliitto aloitti ja joka pian muuttuikin talvisodaksi. Suuren strategisen edun sijasta se hankki siinä itselleen strategisen vahingon ja hädin tuskin välttyi sodalta länsivaltojen kanssa.

   Nyt maamme sitten on sijoittanut hirmuisia summia rynnäkkökoneisiin, joiden arvo ja merkitys todellisessa sodassa näyttää varsin kyseenalaiselta. Niiden hankkiminen ainakin aiheutti taas kerran mielenkiinnon kasvamisen maamme mahdolliseen rooliin alueella ja tilanteen täydensi Natoon liittyminen.

   Mitä opimme tästä vai opimmeko mitään? Pitäähän valtion huolehtia puolustusvalmiudestaan, merkitsipä se sitten Suomenlahden sulkemista ja Ahvenanmaan turvaamista tai nykyaikaisten lentokoneiden hankintaa. Itsenäisellä maalla täytyy olla jokin pelote, maksoi mitä maksoi.

   Ongelmana saattaa kyllä taaskin olla, että jos se on liian tehokas, se muuttuukin ensisijaiseksi kohteeksi. Jos se on tehoton, ei sillä ole väliä.

   Tässä sitä ollaan, kuin harakka tervatulla sillalla. Ainut lohtumme on, että olemme nyt sitten ihan oikeasti Natossa ja voimme jatkaa rooliamme maailman onnellisimpana kansana. Noiden uusien hävittäjien merkitys sen sijaan on tainnut mennä niin vähäiseksi, etteivät ne enää mahdollista hyökkääjää vedä puoleensa.

 Vaan pakkohan ne oli juuri ne koneet hankkia, vai kuinka se oli?

Tässä joka tapauksessa ennen naapurin ”erikoisoperaatiota” tehtyjä merkintöjä tästä asiasta: 

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Kun näytettiin, kenellä on varaa ja kenellä ei

 

Pilven veikkojen talonpito

 

Pentti Sainio, Armeijan hukatut miljardit. Suomen sotajohdon salaisuudet. Into 2018, 315 s.

 

   Sainion kirjan sanoma on hyvin selvä ja se näkyy jo otsikosta. Asennetta ei puutu, mikä ei tarkoita, että näkemykset voisivat olla aivan perusteltujakin. Itse asiassa perusteluja esitetään paljonkin, useimmiten toisinajattelevien upseerien suulla.

   Olen joskus kuullut sellaisen hassun ajatuksen, että sotilaiden olisi saatava määrätä, millaisia aseita Suomeen hankitaan. Valitettavasti siitä ideasta ei tulisi mitään, vaikka käytettävissä olisi rahaa rajattomasti ja piikki auki kaikille hyville ideoille.

  Ongelma on siinä, ettei ammattimiesten piirissä ole olemassa mitään yleistä konsensusta siitä, mitä kunnollinen ja vakuuttava puolustuskyky edellyttäisi tai edes siitä, pitäisikö siihen liittyä myös hyökkäyskykyä.

  Yksi uskoo ilmavoimiin ja siellä rynnäkkökoneisiin, toinen puoltaa ilmatorjuntaa ja kolmas muistuttaa, ettei ilman maavoimia ole koskaan saatu taistelukentällä aikaan mitään ratkaisevaa.

Avainkysymys on kustannustehokkuus.

  Suomen panssarilaivahankintoja on jälkeenpäin usein esitetty malliesimerkkinä käenpojasta, joka söi eväät jalkaväen ja etenkin tykistön kunnolliselta aseistamiselta. Onhan siinä perääkin, mutta ei sekään ajan uhkakuvien vallitessa mikään sinänsä älytön idea ollut. Tuskin se sen huonompi oli kuin nykyiset korvettihankinnat -tai hävittäjähankinnat.

   Ongelma onkin siinä, että hyviä ideoita maanpuolustuksen vahvistamiseksi riittää paljon enemmän kuin rahaa niiden toteuttamiseen. Kustannustehokkuus on asia, joka juuri maanpuolustuksessa on vakavaa laatua. Viime kädessä siinä voidaan jopa kysyä, mitä veri maksaa.

   Kirjoittajan tähtäimessä on tietenkin ennen muuta Hornetien hankinta. Kyseessähän olivat huippukalliit koneet, joita hyvin harvoilla mailla on ollut varaa hankkia. Sen sijaan ne usein ovat tyytyneet puolta halvempaan General Dynamicsin F-16 hävittäjään, jos kerran Amerikan rautaa pitää olla.

   No, meillä saatiin päättäjät valtiojohtoa myöten hurahtamaan lentotukialuksia varten suunniteltuun raskaaseen rynnäkkökoneeseen, vaikka noita tukialuksiakaan ei ole tainnut tulla hankittua…

   Tarjouskilpailussa koneen hinta vedettiin keinotekoisesti niin alas, että se tuntui jo edulliselta. Vasta myöhemmin alettiin vaatia siihen uusia asejärjestelmiä, jotka maksoivat pian toisen mokoman. Suomen valtion historian suurin yksittäinen kauppa tehtiin härskin kähminnän keinoin, väittää kirjoittaja.

   Päättäjiä onnistuttiin jymäyttämään vielä puheella vastakaupoista, jolloin Hornetit olisi saatu tavallaan ilmaiseksi… Jäänmurtajia olisi voitu rakentaa niiden maksuksi.

   Paitsi, etteivät amerikkalaiset sellaista hyväksyneet. Puheet vastakaupoista olivat pelkkää myyntipuhetta. Sellaista se on markkinoilla.

   Horneteista tuli se käenpoika, joka söi rahat muiden puolustushaarojen kehittämiseltä. Kirjoittajan erityisiä lempilapsia tässä suhteessa ovat raketinheittimet ja tykistö. Modernissa muodossaan ne ovat todella erittäin tuho- eli siis puolustusvoimaisia ja jopa vaikeasti tuhottavia.

   Yhdessä alueellisen puolustusjärjestelmän ja suuren puolustustahdon kanssa olisi ollut mahdollista luoda erittäin sitkeä vastus sille, joka saattaisi haluta pistää nenäänsä sinne, missä ei ole halua ottaa vastaan.

   Sen sijaan hävittäjäkulujen kanssa taistelevat puolustusvoimat laskivat roimasti sota-ajan taistelujoukkojen määriä ja saman tein myös romuttivat ylimääräisiä täysin käyttökelpoisia aseita. Myös hyvät neuvostopanssarit romutettiin ja vaihdettiin vastaaviin saksalaisiin. Nato-maissakaan ei näytä olevan vastaavaa hinkua luopua vanhasta neuvostokalustosta, mikäli se on hyvää.

   Hyviä olivat myös BUK it-ohjukset, joiden tilalle hankittiin ilmeisesti huonompaa kalustoa, ainakin ulottuvuudeltaan. Muutenkin ilmatorjunta on laiminlyöty, kertoo kirjoittaja.

   Tämä on silkkaa tyhmyyttä tai kukaties kuvastaa jonkinlaista hyökkäyshenkeä, sillä tällä vuosituhannella lienee hävittäjä pudottanut toisen hävittäjän vain kerran. Ilmatorjunnalla niitä on sen sijaan tuhottu kymmenittäin.

   Hävittäjät, jotka siis eivät meillä nyt enää ole vain torjuntahävittäjiä, vaan myös maamaaleja vastaan toimivia rynnäkkökoneita, ovat paitsi huippukalliita, myös haavoittuvia ja tehottomia.

  Kuitenkin niiden ostoa perusteltiin tarpeella korvata henkilömiinoja, joista maamme sen johdon erityisen suuren mielenjalouden ja edistyksellisyyden poseeraamistarpeen takia oli luopunut.

  Itse asiassa näillä kahdella asialla, ilmavoimilla ja miinoilla, on tuskin mitään tekemistä keskenään. Myös ns. kuorma-ammukset, joilla miinoja on ajateltu korvata, ovat epäilemättä hyvin tuhovoimaisia, mutta eivät ne ole 24/7 valmiudessa haittaamassa mahdollista tunkeutujaa.

  Mutta jalkaväestäkin on meillä huolehdittu. Suunnitelmissa oli hankkia suuri määrä kuljetushelikoptereita ja niiden suojaksi taisteluhelikoptereita, miljardien edestä. Tämä suunnitelma kuitenkin lässähti sekä siitä syystä, ettei taisteluhelikoptereihin löytynyt rahaa että hankitun kuljetuskaluston ala-arvoisuuden takia.

   Nuo himoitut Nato-kopterit osoittautuivat olevan sutta ja sekundaa. Vanhat neuvostolaatua olevat MI-8 kopterit olivat sen sijaan palvelleet tarkoitustaan hyvin, niin tylsältä kuin totuus tässäkin kuulostaa.

   En mene vannomaan, että Sainion tarinat olisivat aina tosia. Jossakin määrin kyseessä tuntuvat olevan juorut ja joskus selostetaan kummallisesti jopa UM:n salasähkeitä, ilmoittamatta, mistä kirjoittaja on ne saanut käsiinsä. Yleensä lähteinä ovat kuitenkin julkiset asiakirjat ja julkaistu kirjallisuus.

   Kirjassa esitetyt sotilaiden mielipiteet ainakin ovat autenttisia sikäli, kuin asia koskee hävittäjähankintojen kritiikkiä.

   Onpa näissä asioissa kritisoitavaakin. On lohdullista huomata, ettei meillä sentään valtavan kalliita ja tarkoituksenmukaisuutensa puolesta kiistanalaisia kauppoja tehdä ihan ilman, että muitakin näkemyksiä esitetään.

   Masentavaa sen sijaan on havaita, miten vähän vaikutusta millään kritiikillä tai järkipuheella on silloin, kun kyseessä on prestiisi, tiettyjen henkilöiden tarve päästä istumaan mielestään hienoon seuraan ja asiasta mitään ymmärtämättömien maallikoiden halu myötäillä parasta kaunopuhujaa ja seksikkäimmän aselajin edustajaa.

  Nyt sitten taas ollaan panemassa miljardeja likoon. Keneltä ostetaan ja mitä, on virallisesti vielä ikään kuin ratkaisematta, vaikka tämä taitaa kyllä olla ns. avoin salaisuus -secret de polichinelle, kuten Rafale-koneen kauppamiehet ehkä sanovat.

  Hallitus näyttää nyt kiltisti päättäneen, että maamme tarvitsee ehdottomasti kuusikymmentä amerikkalaista rynnäkkökonetta. Kun niiden asejärjestelmät maksavat puolet koko kaupasta ja ne on jo hankittu tietystä lähteestä, voimme vain arvailla, mitä hallitus tässä asiassa kaikessa täysivaltaisuudessaan vielä päättää…

 

Erityisiä kansoja

 

Erityistiellä

 

Thomas Mann, Betrachtungen eines Unpolitischen. S. Fischer 1983, 609 s.

 

”Erityistiestä” on tullut tälläkin palstalla aina silloin tällöin kirjoitettua (vrt. Vihavainen: Haun erityistie tulokset ). Sellaista tietähän on katsottu niin Saksan (Sonderweg), kuin Venäjän (osobyi russki put razvitija) kulkeneen. Käsitettä on käytetty sekä nykyisyyden ja menneisyyden selittämiseen, että keinona erottautua erityisesti Länsi-Euroopasta.

   Thomas Mann oli hyvin kiinnostava saksalainen, jonka henkinen kehitystie hakee vertaistaan. Tässä nyt esillä olevassa, ensimmäisen maailmansodan aikana kirjoitetussa kirjassa hän kannatti Saksan sotapolitiikkaa ja katsoi, että käynnissä olevassa taistelussa olivat vastakkain toisaalta saksalainen ”kulttuuri” ja toisaalta länsieurooppalainen ”sivilisaatio”, joista jälkimmäinen edusti alempiarvoista elämänkäsitystä.

   Tämä Mannin kirja oli saksalaisten nationalistien ja konservatiivien ahkerassa käytössä maailmansotien välisenä aikana ja itse asiassa natsismi oli varsin monessa suhteessa niiden ajatusten kannalla, joita Mann tässä oli esittänyt. Myös erot olivat olennaisia.

   Mann kauhistui valtaan nousseen natsismin barbaarisuutta ja siirtyi toisessa maailmansodassa Saksan vihollisten puolelle ja jopa harjoitti aktiivista propagandaa Hitleriä ja hänen sotaansa vastaan.

   Näissä ”Tarkasteluissaa” (Betrachtungen) hänen yhtenä maalitaulunaan ovat sellaiset saksalaiset, jotka ovat omaksuneet ”eurooppalaisen” sivilisaation arvot ja toivovat oman maansa tappiota, jotta sekin voisi lähteä tuolle lännen tielle.

   Kirjassaan Mann puhuu Saksan vihollisten joukossa myös Venäjästä, mutta ei pidä sitä kulttuurivaarana ja henkisenä myrkkynä saksalaisuudelle, toisin kuin ”Eurooppaa”, jolla hän tarkoittaa varsin epämääräisesti ja monimielisesti sitä Rooman perintöä, joka paavinvallan jälkeen jatkuu toisin keinoin romaanisessa Ranskassa ja hieman oudosti myös Englannissa ja Amerikassa.

   Keskeinen asia hänen skenaariossaan on, että saksalainen maailma kuului puoliksi roomalaiskatolisuuden ja sen perinnön piiriin. Saksalle on ominaista tietty kaksinaisuus: myös se ”sivilisaatiokynäilijä”(Zivilisationsliterat), joka toivoi oman kansansa tappiota sodassa, oli hyvin saksalainen ilmiö, ei siis missään tapauksessa ”epäsaksalainen”.

   On pääteltävä, että tällainen hahmo oli myös Thomasin veli Heinrich Mann, vaikka hän ei asiaa suoraan sanokaan. Muuten, koko Mannin sukukunta on erittäin kiinnostava kokoelma erilaisia kulttuurihenkilöitä, jotka kaikki poikkeavat toisistaan (vrt. Vihavainen: Haun mannin perhe tulokset ). Mutta sen kuvaaminen vaatisi jo oman tarinansa.

   Mitä, äärimmilleen tiivistettynä, Thomas Mann oikein tarkoitti ”länsimaisuudella” tässä kirjassaan? Hän on asiassa hyvin monisanainen ja näyttää usein jäävän itse määrittelemiensä (tai määrittelemättä jättämiensä) käsitteiden loukkuun ja tulevan toinen toistaan kummallisempiin ja ristiriitaisiin johtopäätöksiin.

   Esimerkiksi Saksa on hänen mielestään ehdottomasti ”epäkirjallinen maa” (das unliterarische Land). ”Kirjallisuus” sivilisaatioilmiönä kuuluu sen sijaan Länsi-Euroopalle. Saksa on musiikin maa. Tämä näyttää viittaavan loogisen ajattelun pitämiseen alempiarvoisena elämykseen verraten.

   Esseessä voi tällaiset luonnostelmat kaikin mokomin hyväksyä. ”Eurooppalaisuutta” ja ”sivilisaatiota” Mannin mielessä ei varmastikaaan voi lyhyesti kuvata tekemättä väkivaltaa kirjoittajan ajattelulle, mutta käynnissä olevan sodan päämäärän hän summeeraa paljon puhuvasti:  ”kysymys on Saksan politisoinnista, kirjallistamisesta, intellektuaalistamisesta ja radikalisoinmisesta. Sanan latinalaisessa mielessä se tarkoittaa inhimillistämistä ja sen saksalaisessa mielessä epäinhimillistämistä…”.  Lyhyesti asiaa kuvataan puheella Saksan  ”demokratisoinnista”.

   Saksa nyt ei varsinaisesti ollutkaan mikään äärimmäisen epädemokraattinen maa poliittisen järjestelmänsä puolesta. Valtiopäivilläkin oli siellä merkittävä rooli.

   Tässä kysymys oli Saksan ”hengestä”, jolle olivat vieraita sellaiset asiat kuin tasa-arvo, demokraattisuus ja feminismi. Saksa oli ”Obrigkeitsstaat”, hierarkkinen valtio, jolle Ranskan vallankumouksen arvot olivat periaatteessa vieraita -tai siis nimenomaan puoliksi vieraita, myös niiden kannattaminen kun oli hyvin saksalaista...

   Joka tapauksessa Saksa kulki omaa erityistietään ja taistelu sille tyrkytettyjä ”roomalaisia” eli käytännössä Ranskan vallankumouksen arvoja vastaan. Saksalaisuuden ytimessä oli protesti, protestanttisuus.

   Mann sympatisoi tässä Dostojevskiä, jonka vuonna 1877, ilmeisesti Kirjailijan päiväkirjassa kirjoitettua esseetä hän pitää lähtökohtanaan.

   Dostojevskin mielestä protesti maailmanherruutta tavoittelevaa Roomaa vastaan on Saksan kansallinen tehtävä, aina Arminiuksesta lähtien. Dostojevski nimittää Saksan kansaa ”suureksi, ylpeäksi ja erityiseksi (besonderes)”.

   Dostojevski, joka itse on luettava slavofiilisen liikkeen edustajiin, antaa siis Saksalle samanlaisen roolin kuin Venäjälle. Molemmat ovat vastapainona sille maailmanherruutta tavoittelevalle ”roomalaiselle” hengelle, joka ensimmäisen maailmansodan aikana onkin jo valkannut suurimman osan maailmaa.

   Slavofiilien ajatusrakennelmissa Venäjä on myös ollut lännen (”Rooman”) antipodi jo 1840-luvun perustajaisistä lähtien. Dostojevski puhui vielä venäläisyyden ”kaikki-ihmisyydestä” ja Euroopan ”pyhistä haudoista”, joita myös venäläiset rakastivat. Danilevski ja Leontjev puhuivat jo sovittamattomasta vihamielisyydestä.

   Yleensä myös Saksa kuului slavofiilien näkemyksissä Eurooppaan ja jakoi sen synnit ja rappeutuneen kelvottomuuden. Vain Venäjää pidettiin todellisten (kristillisten) arvojen vaalijana. Mann kertoo pitävänsä kyllä Venäjääkin sodassa vaarallisena, mutta uskoi todellisen kulttuurivaaran Saksalle tulevan lännen suunnasta.

   Toisessa maailmansodassa asetelma sitten natsien demagogiassa kiepsahti tavallaan ympäri, kun ”juutalainen” bolševismi koukkasikin idän kautta Saksaa ja sen kulttuuria vastaan. Useinkin näyttää unohdettavan, mettä Hitlerin Saksa panosti aivan tavattomasti kulttuurinsa ylistämiseen ja vastaavasti muiden halventamiseen.

   Tänä päivänä Saksa on vienyt kulttuurissaan ”läntisyyden” äärimmäisyyksiin asti. Sellainen ”syvähölötys” (Tiefschwätzerei), jota Mann tässä kirjassaan harjoitti, ei tulisi enää kysymykseenkään. Maan uusi uskonto on poliittisesti korrekti vihreys, josta pienetkin poikkeamat rangaistaan pedanttisen tarkasti.

   Kiinnostavaa on, että Venäjällä, nimikuulun Izborskin klubin piirissä se Venäjän ja lännen vastakkainasettelu, joka on nyt taas ollut akuutissa vaiheessa jo toistakymmentä vuotta, on nähty aivan samanlaisena ”kulttuurin” ja ”sivilisaation” kamppailuna, kuin Mann aikoinaan esitti ensimmäisen maailmansodan.

   Venäjän erityisyyttä ei sikäläisten ”syvähölöttäjien” keskuudessa (ks. Vihavainen: Haun projekti venäjä tulokset ) pidetä vain sen historiallisen erityistien tuotteena, vaan suorastaan metafyysisenä prinsiippinä, joka näyttää olevan suorastaan ihmiskunnan, ainakin valkoihoisen viimeinen toivo taistelussa kaiken tuhoavaa Rooman-Valistuksen-Amerikkalaisuuden perintöä vastaan.

Ruumiillinen kuritus

 

Kadonneesta valtapiiristä

 

Olen parhaillaan lueskellut kahtakin kirjaa, joista molemmista mieleen on tullut asioita, jotka hyvin kuvastavat sitä suurta kulttuurin uroosta, jonka keskellä elämme

   Thomas Mannin ”Herra ja koira” kuvaa miehen ja hänen koiransa välistä syvää kiintymystä ja Peter Slanskyn ja William Abrahamsin ”The Unknown Orwell” taas kuvaa Eric Blairin alias George Orwellin lapsuutta ja nuoruutta englantilaisessa ”yksityiskoulussa” ja sen jälkeen Public Schoolissa, joka muuten oli peräti itse Eton.

   Molemmissa törmäämme väkivaltaiseen ruumiinrangaistukseen, olkoonkin että koiraan se kohdistui kaiketi hyvin harvoin ja hellästi. Joka tapauksessa omistajan varusteisiin kuului nahkainen koirapiiska, jota ei suotta kannettu. Englantilaisissa sisäoppilaitoksissa piiska taas oli jopa keskeinen kasvatuksen väline.

   Eilispäivän maailmassa, joka on vielä hyvin tämän hetken vanhemman polven muistissa, kuului kasvattajan keskeisiin välineisiin tuo piiska. Setä Topelius nimitti sitä kohteliaasti Koivuniemen herraksi ja erään ystäväni kodissa sellainen oli pysyvästi kunniapaikalla oven päällä. Sen käyttäminen ei ollut mikään harvinaisuus.

   Kun nykyajan lapsi saa kuullakseen tai lukeakseen vaikkapa tapauksesta, jossa vanhemmat ajavat takaa keppostellutta pikkupoikaa, he säikähtävät tajutessaan, että lastahan oli tarkoitus lyödä ja että häntä myös lyötiin. Sellainen asia ei kerta kaikkiaan kuulu nykytodellisuuteen.

   Vain puoli vuosisataa sitten asiat olivat aivan toisin. Lapsen kasvatukseen kuului kuritus keskeisenä osana ja sen laiminlyöntiä pidettiin luonteen heikkoutena ja vastuuttomuutena. Kotikuri oli kodin tehtävä ja esimerkiksi kansakoulun vanhoissa periaatteissa kolttosiin syyllistyneitä lapsia oli heidän omien vanhempiensa pieksettävä opettajan toimeksiannosta.

   Pieksäminen oli itse asiassa yleislääke, jota käytettiin myös opettamisen apuna. Vanhan lorun mukaan ”Opin sauna autuas aina, koska vitsin vihdotaan/ Ett’ on lyöty, siit’ on hyöty, seuraa taito, toimikin”.

   Lapsi saattoi saada selkäänsä myös siitä, että ei muistanut asiaa, joka hänen olisi ollut muistettava, esimerkiksi sanoja ”Kymmenellä pennillä siirappia”, kuten kerrotaan Teuvo Pakkalan novellissa ”Ihme ja kumma” (kymmenellä pennillä siirappia - Haku ).

    Tuo mainittu ”ihme” oli, että pikku Vappu, joka kerran ei saanutkaan selkäänsä unohduksen takia, alkoikin aina muistaa sen, mitä pitikin. ”Kasvattava” rangaistus toimikin siis itseään vastaan. Ei tuollainen asia aikanaan ollut itsestäänselvyys. Kaikkea muuta.

   Traditionaalisessa yhteiskunnassa ajateltiin, että kuten Jumala käskee monarkkeja, jotka taas käskevät alamaisiaan, käskee perheen pää perhettään, johon myös naimattomat palvelijat kuuluvat.

   Jean Bodin (1530-1596), etevä filosofi, joka kannatti uskonnollista suvaitsevaisuutta ja vastusti noitavainoja, päätteli, että vaikka hallitsijan vallan on oltava valtiossa rajaton, eikä alamainen sitä vastaan saa nousta, niin myös perheen pään eli isän vallan perheessä oli oltava rajaton eikä hallitsijan valta saanut ulottua kodin kynnyksen yli.

   Niinpä perheenpäällä oli tuo rankaisuvalta, myös vaimoon nähden, joka kuitenkin oli lapsiin ja palvelijoihin nähden esimiesasemassa. Vanhoissa teksteissaä, kuten venäläisessä, Iivana Julman ajalta periytyvässä Domostroissa (ks. Vihavainen: Haun domostroi tulokset ) opetetaan, missä rajoissa valtaa on käytettävä. Vihassa ei saanut kurittaa eikä kuritettava saanut siitä vihastua.

   Näinhän tehdään myös Kalevalassa, jossa morsiamen äiti opastaa, että tyttöä, joka on vielä nuori, on aluksi aina viimeiseen saakka neuvomalla ojennettava. Jos ei mikään muu auta, niin sitten lyödään, mutta vain takamuksille, ei kasvoihin eikä muualle näkyviin paikkoihin (ks. Neljäskolmatta runo: Ohjeita sulhaselle eli kuinka panna vaimo töihin ja piestä oikein | Ilon ja surun kirjastoja ).

   Kaikki tämä tuntuu meistä barbaariselta, mutta huomattakoon, että isänvallan kohdalla kyseessä oli merkittävä pyrkimys vallanjakoon, joka hallitsijaan nähden korosti kansalaisen oikeuksia. Hallitsija ei saanut ängetä kenenkään kotiin, saati nyt makuuhuoneeseen.

    Siellähän me nykyään näemme valtion edustajan jo tottuneesti päivystämässä. Totalitarismiahan tämä on, hyvässä tai pahassa.

   Mutta kysymys ruumiinrangaistuksesta on monitahoinen. Sitä saattoi jopa pitää rationaalisena sellaisena aikana, jolloin ihmisten elintaso oli niin alhainen, että miltei mikä tahansa vankeustuomio olisi ollut sekä yhteisknnalle kohtuuttoman kallis että sen saajalle liian hyväksi koettu.

   Lapsilaumojen kasvattamisessa taas ei voinut yksityistapauksiin kovin paljon energiaa tuhlata ja niinpä hallittiin terrorilla: pelko estäisi lankeamasta syntiin, ellei tulevan elämän rangaistusta pelkäisi, niin olipa sitä varmuudella tarjolla jo täällä maan päällä, ihan omassa kodissa.

   Psykoanalyytikot ovat ruumiinrangaistusta käsitellessään puhuneet anaalisesta sadismista, persoonallisuuden kehityksen jumiutumisesta kypsyyttä edeltävään vaiheeseen. Sellainen saattoi periytyä ja kohdata kokonaisia kansakuntia, millaisesta Heinrich Heine, reininmaalainen juutalainen syytti preussilaisia jo paljon ennen Freudia (ks. Vihavainen: Haun heine winkel tulokset ).

   Kasvattaja tuskin useinkaan oli varsinaisesti sadisti, vaan kärsi itsekin typerästä väkivallastaan, kuten hän lapsellekin vakuutteli. Toki sadomasokismi sinänsä on myös aivan todellinen perversio, joka pornoteollisuuden tarjonnasta päätellen ei ole edes harvinainen.

   Kuitenkin meillä Pohjolassa päästiin tuosta lasten pieksämisestä eroon nopeasti ja kaikesta päätellen myös perusteellisesti. Pienetkin ruumiinrangaistukset herättävät heti sosiaalitädit, jotka saattavat ottaa lapsen pois vanhemmiltaan ja sijoittaa hänet sijaiskotiin. Venäläisen ja pohjoismaisen kulttuurin välillä on tässä (vielä) syvä juopa.

   Meillä ja Ruotsissa tätä lasten riistoa vanhemmiltaan kurituksen takia pidetään normaalina ajatuksena, Venäjällä sen sijaan ei. Silti venäläiset ovat tunnettuja lapsirakkaudestaan, eikä ajatus tuon kansakunnan sadomasokistisesta luonteesta ole ollut yleinen. Itse asiassa se voisi kyllä hyvinkin sopia siihen suhtautumiseen auktoriteetteihin, joka siellä vallitsee.

   Olisi kiinnostavaa tietää, onko tämä suuri muutos suhtautumisessa ruumiinrangaistuksiin esimerkiksi lasten kasvatuksessa tapahtunut tai tapahtumassa myös Virossa ja muissa entisissä itäblokin maissa.

   Lähtisin siitä, että se on länsimaiseen kulttuurin kehitystiehen tiiviisti liittyvä ilmiö, joka luultavasti on myös Itä-Euroopassa tapahtumassa, vaikka kukaties viiveellä ja ehkä epätäydellisesti. Tätä asiaa en kuitenkaan tunne ja siitä tuskin on olemassa virallisia tilastoja, tutkimuksia luultavasti kyllä.

   Tämä megatrendi korreloi enemmän tai vähemmän kulttuurin naisistumisen kanssa. On mahdollista, että kyseessä on kausaalinenkin suhde, mutta asia ei suinkaan ole ilman muuta selvä.

   Eiväthän naiset aiemmin olleet ruumiinrangaistusta, ainakaan lapsiin kohdistuvaa vastaan. Yleinen tapa kuitenkin näyttää olleen, että kuten katolisen kirkon inkvisitio, äidit yleensä määräsivät rangaistuksen ja maallinen esivalta, eli perheessä sitä vastaava isä joutui sitten panemaan sen toimeen.

   Tässä on asiaa kosketeltu vain länsimaisten esimerkkien perusteella. En lainkaan tunne instituution tilaa ja kehitystä esimerkiksi Intiassa, Kiinassa tai Japanissa. Mikäli jollakin lukijalla on tietoa, siitä kuulisi mielellään.

   Mikäli olen pikein ymmärtänyt, myös Englannin sisäoppilaitoksissa vanhat perinteen yhä jatkuvat. Vai olenko erehtynyt? Entä kuka vielä muistaa nähneensä koirapiiskan? Onkohan jollakin sellainen yhä käytössä…?

 

Rosvojoukkojen valtiot

 

Roistovaltioiden nousu ja tuho

 

Ari Saastamoinen, Barbaarirannikon merirosvot. Kappauksia, uskonsotaa ja valtapeliä Välimerellä. Gaudeamus 2026, 328 s.

 

Merirosvousta on tässäkin blogissa käsitelty lukuisia kertoja (ks. Vihavainen: Haun merirosvot tulokset ). Sitä on ollut kai yhtä kauan kuin merenkulkuakin.

   Merellä liikkuvat suuret omaisuudet ja rannikoiden suojattoman kylät ovat aina löytäneet havittelijansa ja rosvojoukkoja on ollut niin Itämerellä, Karibian merellä kuin Välimerellä. Afrikan sarven ja Malakan salmen tienoota unohtamatta.

   Merirosvoja on ollut monta sorttia. Yksityisyrittäjät jonkun kuvitteellisen John Silverin tapaan olivat suhteellisen helppoja tapauksia sikäli, että kiinni saadessa heidät pantiin ilman muuta narun jatkoksi ja he puolestaan usein tappoivat kaikki uhrinsa, ettei todistajia jäisi.

   Hankalampia tapauksia olivat jo kaapparit, jotka harjoittivat rosvousta oman valtionsa laskuun ja oman lukunsa muodostivat valtiot, joille merirosvous oli keskeisen tärkeä tulonlähde.

   Tämä kirja kertoo juuri noista Pohjois-Afrikan barbareskivaltioista (vrt. Vihavainen: Haun barbaree tulokset ), erityisesti Algerista, Tripolista ja Tunisista. Niiden kukoistusaika kesti 1500-luvulta 1800-luvun alkupuoliskolle.

   Kun puhutaan rosvovaltioista, ei vielä välttämättä puhuta roistovaltioista, vaikka eron tekeminen saattaa mennä hiusten halkomiseksi. Pyhän Augustinuksen mukaan jopa kaikki valtiot olivat suuria rosvojoukkoja, ellei niin käyttämän rajattoman väkivallan takana ollut mitään muuta kuin vallantahto.

   Välimeren valtioilla oli kuitenkin ideologia, islam, joka salli sodan uskottomia vastaan, jopa siihen velvoitti ja antoi vielä ohjeetkin siitä, miten ryöstösaalis oli jaettava. Kyseessä siis oli ainakin viime kädessä ideologinen, uskonnollinen toiminta, jonka arvottaminen juristerian näkökulmasta riippui sen tekijästä.

   Käytännössä uskonnon rooli haihtui kauas taustalle, kun barbareskimerirosvot harjoittivat suurta liiketoimintaansa. Toiminnan loistokaudella noin puolet kapteeneista oli kristittyjä luopioita ja monenkirjava miehistö, kuten kaupunkien asukkaatkin, koostui vain pieneltä osin rosvovaltiota ympäröivän maaseudun asukkaista.

   Turkkilaisten, Konstantinopolin ja janitsaarien merkitys oli tietyssä vaiheessa suuri, juutalaisia oli kahta sorttia, Espanjasta karkotetut moriskot olivat merkittävä tekijä ja sitten oli kaikkia Välimeren alueen kieliä puhuvaa väestöä, joka tuli keskenään toimeen lingua francalla, joka oli noiden kielten sekasotkua.

   Barbareskit ottivat kaappaamiensa laivojen miehistöt orjiksi, joita oli parhaimmillaan tuhansittain, joukossa satoja Ruotsin alamaisia ja ainakin muutamia varmasti tunnistettavia suomalaisia siinä joukossa.

   Orjien osa oli yleensä juuri niin kadehdittava kuin se on aina ollutkin, isäntien armoilla. Pahin oli kaleeriorjien kohtalo pirullisissa, haisevissa laivoissaan kahlittuina, mutta sellainen kohtalo saattoi tulla myös pohjoisafrikkalaisten osaksi, kun kristityt kaapparit saivat heidät käsiinsä.

   Johanniittain veljeskunta kunnostautui erityisesti kaappaustoiminnassa, mutta muitakin krisittyjä yrittäjiä oli (vrt. Vihavainen: Haun se oikea kapteeni alatriste tulokset).

   Toki ylhäiset henkilöt saivat useinkin odottaa lunastamistaan jopa hyvissä oloissa, maksaen ylläpidostaan korvausta. Orja oli kuitenkin orja, eikä sotavanki. Vastaavia panttivankikohtaloitahan tunnemme Kaukasian historiasta ja nyttemmin jo länsimaistakin. Kulttuuri kehittyy.

   Tässä kirjassa tekijä piirtää Välimeren merirosvouksen elinkaaren, joka nousi 1600-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin kristityt ja muslimit olivat teknisesti samalla viivalla. 1700-luvulla Euroopan maat jo pyrkivät hoitelemaan asiat solmimalla rosvovaltioiden kanssa sopimuksia ja maksamalla veroa.

   Myös me, eli siis Ruotsi, maksoi barbareskeille1700-luvulla sunsaasti veroa, joka suoritettiin osittain purjehdus- ja sotatarvikkeina. Edes suurvalta Ranska Aurinkokuninkaan aikana ei kyennyt karistamaan merirosvovaaraa alustensa ympäriltä, eivätkä Algerin pommitukset aiheuttaneet muutosta asioiden tilaan.

   Itse asiassa vasta amerikkalaiset, pieni, mutta dynaaminen uusi kansakunta, pani ensi kertaa rosvot kunnolla kuriin ja sen sotalaivat tekivät selvää jälkeä korsaareista, joille vätystelevät Euroopan vallat oivat yhä uudelleen maksaneet veroa ja kohdelleet niitä tasaveroisina kumppaneina.

   Sikäläinen lähettiläs oli pari kertaa vieraillut Ruotsissakin ja Bellman kuuluu tehneen hänestä pilkkarunon.

   Tarvittiin kuitenkin vielä Ranskan massiivinen operaatio, sen vallatessa Algeria vuonna 1830 ja alistaessaan sen merentakaiseksi osaksi Ranskaa, kuten sen status virallisesti oli. Se ei siis ollut Ranskasta erillinen siirtomaa.

   Kuten jo aiemmissa blogeissa on kerrottu, barbareskimerirosvot ulottivat retkensä Irlantiin ja jopa Islantiin saakka. Viimemainitusta on säilynyt paljon aikalaismateriaalia ja mainittakoon, että henkiin jääneitä islantilaisia orjia todella myös lunastettiin vapaaksi, kun sitä varten oli koottu varoja tanskalaisissa kirkossa.

   Islannissa tuskin olikaan paljon muuta ryöstettävää kuin ihmiset, kapakalaa tuskin kannatti mennä sieltä saakka hakemaan. Mutta ihmisistä saatiinkin kova hinta, erityisesti naisista, joita yleensä ei myytykään takaisin ja samoin myös poikalapsista, joita oikeauskoiset homot tarvitsivat.

   Kaiken kaikkiaan orjakauppa ja orjien huono kohtelu ei liittynyt mitenkään orjien väriin. Kaikki ”uskottomat” olivat muslimille vapaata riistaa.

   Kuten mainittiin, kaapparikapteenien ja rosvojen joukossa oli runsaasti entisiä kristittyjä ja romantiikan aikakaudella syntyi ajatus siitä, että rosvot itse asiassa saattaisivatkin olla jalompia hahmoja, kuin tylsän kunnialliset ja lainkuuliaiset kuninkaan sotilaat.

   Jaloja rosvojahan oli ollut olemassa, ainakin tarustossa jo Robin Hoodista lähtien ja varmaan kauemminkin.

   Joka tapauksessa romantiikka siis toi voimalla eurooppalaiseen kirjallisuuteen jalon rosvon Friedrich Schillerin Karl Moorin hahmossa ja lordi Byronin Corsair, joka nimenomaan liittyi Välimeren korsaareihin, oli aikansa suuri bestseller.

   Byronin Corsair vihasi koko ihmiskuntaa naisia lukuun ottamatta ja samaa saattoi sanoa Karl Mooristakin. Se oli sopivasti hieman romanttisempaa kuin vanha, muistaakseni saksalaisen Störtebekerin tunnus, jossa hän selitti olevansa Jumalan ystävä ja koko maailman vihollinen.

   Lienee väistämätöntä, että roistojen ihailu on taas noussut kunniaan näinä postmoderneina aikoina, jolloin Oswald Spenglerin kulttuurin flagellantismiksi kutsuma ilmiö on noussut ennennäkemättömiin mittoihin.

   Barbareskivaltiot selittivät toimintansa loppuvaiheessa olevansa normaalia sotien osapuolia ja heidän ihailijansa ovatkin ottaneet asian todesta ja selittäneet orjuudenkin itse asiassa normaaliksi sotavankeudeksi.

   Kukin tulee toivottavasti autuaaksi uskollaan. Kylmästi arvioiden barbareskivaltiot elivät rikollista loiselämää ja rikastuivat toisten tuottavalla työllä sen sijaan, että olisivat kehittäneet omaa tuotantoaan ja sivistystään.

   Ainakin Algeriassa oli kyllä myös edellytykset myös maanviljelyyn, jossa tietenkin hyödynnettiin orjatyövoimaa.

   Amerikkalainen päättäväisyys ja lopulta ranskalainen imperialismi tekivät selvää rosvovaltioista, joita itse pidän myös nimenomaan roistovaltioina.

   Niiden kohtalon näyttää ratkaisseen länsimaiden tekninen ylivoima, vaikka rosvot saivatkin käyttöönsä runsaasti uutta teknologiaa kehittyvästä pohjoisesta. Heidän oma elämänmuotonsa ei sen sijaan kehittynyt eikä kestänyt modernisaation haastetta.