Erityisiä pahan valtakuntia

 

Imperiumien puolustus

 

Elvira Roca Barea, Imperiofobia y leyenda negra. Roma, Rusia, Estados Unidos y el Imperio español. Prologo de Arcadi Espada. Biblioteca de Ensayo 130 (Serie Mayor). Siruela 2023, 615 s.

 

Tälläkin palstalla on joskus mainittu ”musta legenda” (Leyenda negra), jolla tarkoitetaan Espanjan ja espanjalaisten systemaattista mustaamista historiassa ja jopa nykyisyydessäkin.

     Tämä ilmiö alkoi jo 1500-luvulla ja asialla olivat erityisesti Englanti ja Hollanti sekä yleensä protestantit ja siinä kuvattiin Espanja ja espanjalaiset poikkeuksellisiksi: poikkeuksellisen raaoiksi, fanaattisiksi ja laiskoiksi ja muitakin paheita oli heille kasaantunut. Espanjan vallan väitettiin olleen alamaisille poikkeuksellisen tuhoisaa, mitä todisteltiin väärennetyin perustein.

     Toki tämä ”legenda” on jo moneen kertaan kumottu ainakin osittain, mutta onhan siitä aina jotakin tarttunut. Espanjalaisille nöyttää tulleen se mielikuva, että heidän maataan on pidetty ja pidetään poikkeuksellisena noiden ikävien ominaisuuksien suhteen.

     Elvira Barea on asian selvittämiseksi kirjoittanut mahtavan ”esseen” (ensayo), jossa hän vertaa Espanjan imperiumia erinäisiin muihin imperiumeihin, Roomaan, Venäjään ja USA:han ja on päätellyt, että niitä kaikkia vastaan on syntynyt samantyyppinen reaktio, jota hän nimittää imperiofobiaksi.

   Kun kirja on esseeksi aika mittava, päätin noudattaa sen suhteen samaa taktiikkaa, jota suositellaan elefantin syömiseen: on otettava pala kerrallaan.

     Kirja on varustettu lähdeviittein ja sen bibliografia on suhteellisen laaja. Ymmärrettävästi Espanja ja yleensäkin romaaninen kielialue ovat englannin ohella runsaimmin edustettuina. Vain pari saksankielistä nimikettä löytyy ja ruotsin- tai suomenkielisiä ei tietysti lainkaan.

    Venäjää käsittelevä osuus sisältää tunnettuja russofobian klassikoita. Sellainen fobiahan on ihan oikeasti ollut olemassa, vaikka Putinin hallinto on nyt napannut käsitteen käyttöönsä ja muovaillut siitä itselleen sopivan työkalun.

     Russofobian historiasta mainitaan jopa Australiassa 1800-luvun puolivälissä syntynyt paniikki, jossa ihmiset huusivat hädissään venäläisten tulevan, vaikka kyseessä toki oli vain ihan paikallisista syistä syntynyt räjähdys.

     ”Pietari Suuren testamentti”, markiisi de Custinen ”Venäjä vuonna 1839” ja muitakin klassikkoja mainitaan asianmukaisesti ja kirjoittaja ylpeilee sillä, että on osoittanut russofobian itse asiassa olevan ranskalaista juurta eikä englantilaista, kuten on oletettu.

     Hänen mukaansa russofobia syntyi sen suuren kansallisen alennustilan johdosta, jonka aiheutti tappio seitsenvuotisessa sodassa vuonna 1763 ja tärkeimpien siirtomaiden menetys.

     Samaan aikaan otettiin ranskalaisten alentuvan sivilisaatiomission kohteeksi Venäjä, jopa sana ”civilisation” keksittiin tuohon aikaan ja sen puute liitettiin erityisesti Venäjään. Esimerkiksi Voltaire piti Venäjää lupaavana koekenttänä valistuneille uudistuksille, kun taas Diderot epäili venäläisten ”barbaarien” sivistämismahdollisuuksia. Diderot’n näkemys tuli vallitsevaksi.

     Napoleonin russofobia on hyvin tiedossa ja samoin Krimin sodan aikainen suuri venäläisvastaisen propagandan aalto. Rocan ajatus siitä, että koko asia olisi oikesataan syntynyt vasta 1700-luvun lopulla, on kekseliäs, mutta ei riittävä.

     Kari Tarkiainen on katsonut, että russofobialla oli liivinmaaliaset alkujuuret, jotka liittyivät siihen vaaraan, jonka saksalaiset ritarit huomasivat ilmaantuvan Moskovan suuriruhtinaskunnan nousun myötä.

      Etenkin englantilaiset ja myös saksalaiset matkailijat olivat kuitenkin kirjoittaneet havainnoistaan sangen ”russofobisessa” sävyssä hyvin tunnettuja teoksia jo 1500-luvulla ja 1600-luvulla ilmestyi monia perusteellisia alan klassikoita. Englannin osalta niitä selostetaan esimerkiksi kirjassa ”Rude & Barbarous Kingdom”, jonka nimi jo puhuu puolestaan.

     On ilmeistä, että Venäjää arvosteltiin usein aivan kohtuuttomasti. Itse asiassa sen imperiaalinen valta oli useinkin lempeämpää kuin länsieurooppalaisten imperialistien omalla tontillaan eivätkä edes sen lait olleet mitenkään erityisen julmia, pikemminkin päinvastoin. Venäjän ja venäläisten, kuten kaikkien muidenkin imperiumien mustaamiseen käytettiin runsaasti myös suoranaista valhetta.

     Eri asia on sitten, että imperiumien alaisuudessa olevat kansat ovat yleensä ainakin jossakin vaiheessa ja erityisesti 1800-luvulla tulleet tyytymättömiksi asemaansa. Tämä koski jopa Itävalta-Unkaria, joka oli sentään suhteellisen helläkätinen eikä harjoittanut samanlaista denationalisaatiota kuin Venäjä 1800-luvun lopulla Puolassa ja muuallakin.

     Meillekin oli tuollaista käsittelyä jo valmisteltu, mutta siitä ei lopultakaan tullut mitään, vastoin kaikkia kohtuullisia odotuksia.

     USA:n imperiumi on luonteeltaan erilainen, moderni, eikä ole keskittynyt alueiden hallinnolliseen liittämiseen sitten 1800-luvun. Siitä huolimatta se on herättänyt voimakasta antiamerikkalaisuutta, paitsi latinalaisessa Amerikassa, myös Euroopassa ja jopa erityisesti Englannissa.

     Antiamerikkalaisen Myytin mukaan amerikkalaiset ovat sivistymättömiä, ahneita ja kaiken todellisen kulttuurin vihollisia. Tähän liittyy yleensä antisemitismi: USA:n politiikkaa ohjaa juureton, kosmopoliittinen juutalaisuus, joka on kansallisuuksien vihollinen.

     Antiamerikkalaisuudella on vahvasti myös kotimainen lähteensä. Intellektuelliksi pääsee vain vihaamalla ja vastustamalla omaa maata ja sen politiikkaa. Tekijä ottaa esimeriksi Noam Chomskyn, joka on säilyttänyt arvovaltansa älymystön keskuudessa, vaikka onkin paljastunut törkeäksi valehtelijaksi.

     Kirjoittaja on käyttänyt myös Paul Hollanderin teoksia, joita olen itsekin lukenut. Hollander on niissä paljastanut antiamerikkalaisuuteen liittyvää irrationaalisuutta, mutta muistini mukaan hän kyllä myös jossakin vaiheessa huomasi, ettei koko ilmiö ole sellaisenaan vailla perusteita.

     Roca ei tässä esseessään ole kiinnostunut sellaisesta aineistosta, joka häiritsisi hänen varsinaista missiotaan eli sen osoittamista, ettei Espanjan imperiumiin kohdistunut ”fobia” ole suinkaan ainutlaatuista: kaikki imperiumit näyttävät saaneet osakseen sellaista suhtautumista  ainakin enemmän kuin olisivat ansainneet.

     Tarkoitushakuisuutta ja suoranaista valehteluakaan ei ole kaihdettu, kun viholliskuvaa on rakennettu ja kun sitä sen jälkeen on yhä uudelleen tuettu ja lopulta suorastaan siihen vedoten osoitettu kaikenlaisia asioita.

     Tähän mennessä luettuna Focan kirja on kiinnostavaa ja hyödyllistä luettavaa. Siitä tulevat hiukan mieleen myös entisen Venäjän kulttuuriministeri Medinskin kirjat, joissa Venäjää häpäisevät myytit yksi kerrallaan ”kumotaan” (ks. Vihavainen: Haun medinski tulokset ).

     Medinskilläkin on kyllä asiaa kirjoissaan ja pidän selvänä, että nuo myytit ovat melkoiselta osalta liioiteltuja, mutta niitä pahempaa on toki sokea imperialismi, joka osaa vain vastustaa kaikkea kritiikkiä.

     Barean näkökulma on apologinen ja se on kiinnostava juuri nyt myös siksi, että imperiumit ovat kuohuntavaiheessa. Yleensä niitä on aina kuvailtu rappeutuneiksi ja niiden hajoamista ennustettu. Toki ne ovat aina jossakin vaiheessa myös hajonneet.

     Vaikka Barean essee osoittaa, ettei Espanja ole poikkeustapaus (vrt. historiallinen erityistie), ei se osoita, etteikö imperiumeihin kohdistettu kritiikki ja vastarinta olisi oikeutettua.

     Tällä hetkellä Venäjä on yrittänyt rakentaa uudelleen hajonnutta imperiumiaan, mikä on yleensä mahdotonta. USA taas on mennyt klassiseen ”liian kauas kurottamisen” overstretch) ansaan ja Kiina vasta valmistautuu ottamaan maailmassa sen aseman, joka täyttää syntyneet tyhjiöt.

      Meidänkin maamme on osa eräänlaista eurooppalaista imperiumia, joka rajoittaa suvereniteettiamme, vaikka onkin osoittautunut ulkopoliittiseksi mitättömyydeksi. Voisi olla kiintoisa tarkastella sitä muiden imperiumien rinnalla.

 

 

Aristoteleen viisautta

 

Politiikan ylivertainen klassikko

 

Aristoteles, Politiikka. Teokset VII. Suomentanut t A.M. Anttila, selitykset laatinut Juha Sihvola. Gaudeamus 2021, 293 s.

 

Aristoteleen ajatukset ovat koko läntiselle maailmalle hyvin tuttuja, mutta useimmat omaksuvat ne erilaisista oppikirjoista, vähän niin kuin Raamatun opetukset.

   Molemmissa tapauksissa on vahinko, ellei alkuteoksiin perehdytä. Niissä on aina paljon sellaista, joka sanaselittäjiltä jää huomioon ottamatta ja joka auttaa antamaan koko teoksen sanomalle sen oikeita yhteyksiä.

   Aristoteles, jonka asioiden olemusta painottava ajattelu keskiajalla nousi lähes pyhäksi, tuli meillä uudelleen muotiin 1980-luvulla ja tarjosi tarpeellista vastusta niille usein vähintään puolihulluille postmodernisteille, jota rakentelivat pilvilinnojaan tyhjästä olemattoman päälle.

   Aristoteles sen sijaan lähtee olemassa olevista lähtökohdista ja esimerkiksi politiikassa hän vertailee toisiinsa tuntemiaan valtiosääntöjä ja suhtautuu kriittisesti kaikkiin, jopa oppi-isäänsä Platoniin, jonka usein Sokrateen nimissä esitettyjä ajatuksiakin hän saattaa siekailematta vastustaa.

   Amicus Plato, magis amica veritas, saatettiin latinaksi ilmaista se periaate, ettei ajattelijaa saa sitoa edes mikään ystävyyden, rakkauden tai kestiystävyyden side, saati nyt viha ja närkästys silloin kun hän pyrkii totuuteen.

   Kuten sanottu, Aristoteleen perusidea siitä, että jotkin valtiomuodot sopivat toisille kansoille, vaikka eivät sitten toisille ja että kukin valtiomuoto voi myös rappeutua, kuten hyveetkin, lienee yhä ajankohtainen. Liika on aina liikaa, olipa asia periaatteessa miten hyvä tahansa.

   Nykyisen länsimaiden kulttuurin ikuinen pyrkimys päästä joka asiassa äärimmäisyyteen merkitsee yleisesti ottaen sitä, että niistä pyritään ehdoin tahdoin  tekemään omia irvikuviaan. Äärimmäisen enemmistövallan hankkiminen vie omanlaiseensa idiotismiin ja kaiken sovittaminen pienten vähemmistöjen mukaan on enemmistölle turmion tie.

   Yksinvalta saattaa olla paras valtiomuoto, mutta myös huonoin eikä se sovi kaikille kansoille, kuten ei demokratiakaan, joka on vain mahdollisen taidetta sekin. Millään poppakonstilla ei demokratiaan soveltumattomasta massasta saa toimivaa kansalaisvaltaa.

   Näitä erilaisia Aristoteleen tunnettuja johtopäätöksiähän on tullut silloin tällöin mainittua (vrt. Vihavainen: Haun aristoteles tulokset ).

   Tässä ”alkutekstissä” nousee kuitenkin esille myös suuri määrä erilaisia aikakauden käsityksiä, joista jotkut kukaties ovat huonommin perusteltuja kuin toiset. Kiinnostavia ne aina ovat. Jotkut ovat säilyneet meidän päiviimme saakka, toiset taas menettäneet arvonsa ja merkityksensä.

   Huomautan, että nostan tässä vain esille joitakin hajanaisia huomioita yrittämättäkään selittää niiden merkityksen muutosta vuosisatojen ja -tuhansien mittaan. Ehkä ne sentään panevat ajattelemaan. Se on halpaa huvia ja torjuu tehokkaasti dementiaa.

   Niinpä luemme vaikkapa pohdiskeluja orjuudesta ja orjien asemasta. Kuten kirjasta selviää, tuolloinkin oli asiasta erilaisia mielipiteitä, mukaan lukien se, että orjat ovat ihmisiä siinä kuin kaikki muutkin ja että heitä pitäisi kohdella sen mukaan.

   Aristoteleen mielestä orja oi eräänlainen isännän osa, elävä, mutta erillinen osa. Siispä eräänlainen yhteinen etu ja ystävyys yhdistivät heitä, jotka luonnostaan sopivat kukin omaan asemaansa. Toki kaikki eivät aina sopineet. Orjia, kuten isäntiäkin oli monenlaisia. Oli sellaisia, jotka ovat orjia kaikissa olosuhteissa ja sellaisia, jotka eivät sitä ole missään olosuhteissa.

    Oli myös totta se, että luontokaan ei aina ollut erehtymätön. Se esimerkiksi halusi, että hyvästä syntyisi aina hyvää, mutta ei aina siinä onnistunut. Tämä oli merkittävä havainto ja tunnustus. Se vei pohjan siltä, että kaiken ja aina saattaisi selittää luonnollisuudella. Siihen oli kuitenkin aina pyrittävä.

   Ihminen oli täydellisimmillään elävistä olennoista paras, mutta lain ja oikeuden ulkopuolella ollessaan niistä huonoin.

   Valtaa oli monenlaista. Valtiollisen vallan ohella oli myös taloudenhoidossa käytettävää valtaa: orjin kohdistuva valta, isän valta ja aviosuhteeseen liittyvä valta. Sielu hallitsi ruumista ja järki hallitsi halua valtiomiehen tavoin.

   Orjilla ei ollut lainkaan harkitsevaa sielunosaa, naisella se oli, mutta se oli vailla arvovaltaa, lapsilla se taas oli kehittymätön.

   Isänvalta koski hänen perhettään ja perustui rakkauteen ja korkeampaan ikään, poliittinen valta taas yhteisen edun, erityisesti turvallisuuteen pyrkimykseen. Oli tarpeen, että parempi aina hallitsee huonompaa ja siksi esimerkiksi miehen oli aina hallittava naista.

   Naisen ja miehen hyveet, kohtuullisuus, miehuullisuus ja oikeudenmukaisuus eivät olleet samanlaisia, kuten Sokrates ajatteli, vaan oli olemassa toisaalta hallitsijan miehuullisuutta ja toisaalta palvelijan miehuullisuutta.

   Mies olisi pelkuri, jos hän olisi vain sen verran miehuullinen kuin miehuullinen nainen ja hän olisi lörpöttelijä, mikäli olisi vain yhtä vaitelias kuin sellaisena pidettävä nainen.

   Nainen oli eri valtioissa eri asemassa. Miehen tehtävänä oli hankkia perheelle varallisuutta ja naisen tehtävänä hoitaa sitä. Barbaarien parissa häntä idettiin orjana.

   Suurin tasa-arvoisuus vallitsi Spartassa, jossa naiset myös opetettiin sotataitoon, mikä näyttää Aristoteleen mielestä olleen huonoidea. Thebalaisten hyökätessä naiset eivät hoitaneet mitään heille kuuluvia tehtäviä ja aiheuttivat enemmän sekasortoa, kuin hyötyä.

   Joissakin maissa naiset olivat orjan asemassa, mikä ei keikkalaisten keskuudessa suinkaan ollut tapana. Jos maassa vallitsee naisten valta, siellä pidetään rikkautta väistämättä suuressa arvossa.

   Naisilla oli tietenkin perustavan tärkeä osa perheessä. Kuitenkin oli sanottava Gorgiaan tavoin: ”Vaitiolo on naisen kaunein korostus”. Miehen kohdalla asia ei ollut niin. Poliittinen osallistuminen oli tärkein kansalaishyve. Kysymys siitä, oliko käsityöläisillä varsinaisesti hyveitä lainkaan, jää näköjään avoimeksi.

   Kansojakin oli monenlaisia ja tärkeää osa niiden ominaisuuksien kehittymisessä näyttelivät elinkeinot. Laiskimpia olivat paimentolaiset, joiden toimeentulo ei vaatinut työtä. Elatuksen yksipuolisuuden takia he saattoivat lisätä elinkeinoihinsa vielä maantierosvouksen, kuten maanviljelijät puolestaan saattoivat harjoittaa myös metsästystä.

   Kauppa taas oli varsin arvotonta toimintaa, mikäli sen tehtävänä oli rajattoman rikkauden hankkiminen. Järkevä vaihto, kansainvälinen työnjako oli kyllä hyväksyttävää, esimerkiksi ne, jotka tuottivat etupäässä viljaa, saattoivat vaihtaa sitä öljyyn ja viiniin.

   Kauppa sellaisenaan ei kuitenkaan ollut luonnollinen tapa hankkia rikkautta Taloudenhoito päämääränä asetti rikkaudelle rajan, jonka ylittäminen ei ollut hyvästä eikä tarpeen. Ihmisen tavoitteena oli hyvä elämä, mutta se, joka tavoitteli rajatonta rikkautta, käytti kykyjään luonnonvastaisesti ja ilmeisesti ei edes saavuttanut tuota hyvää elämää. Koron ottaminen oli kaikista rikastumistavoista luonnonvastaisin.

   Lienee turha sanoakaan, että Aristoteleen mielestä nimenomaan kaupunkivaltio oli ihmiselle hänen luonnollinen ja kaiketi jopa ainoa luonnollinen ympäristönsä ja koko kirja on ymmärrettävä myös sitä taustaa vasten.

    Suuret imperiumitkin olivat vain kaupunkivaltioiden yhdistelmiä. Erilaiset valtiomuodot sopivat eri valtioille ja todella täydellistä tapausta ei tainnut tästä epätäydellisestä maailmasta löytyäkään, kun kerran luontokaan ei aina tehnyt sitä, mitä se halusi.

  Yksi asia valtioissa sentään näyttää nousevan kaikkia koskevaksi yleiseksi säännöksi: valtiossa pitäisi omaisuuden olla suhteellisen tasaisesti jakaantunut, tarkemmin sanoen siten, ettei kenenkään omaisuus ylittäisi enempää kuin viisinkertaisesti toisen omaisuutta.

   Muussa tapauksessa valtiosta tulee epävakaa…

Aikakauden ilmiöitä

 

Rappion julmuus

 

Näyttää siltä, että kulttuurin rappeutuessa julmuus alkaa saada sen piirissä yhä suuremman roolin. Tämä tapahtuu salakavalasti, siten, että sitä aivan tavattomasti kauhistellaan -ja koska kauhistelu on sentimentalismin keskeisiä asioita, joista se elää, hankitaan sitten taa lisää kauhisteltavaa.

  Ne, jotka ovat tutkineet muutamien natsien sielunelämää, ovat kiinnittäneet asiaan huomiota. Keskitysleirin johtoportaan asunnoissa soitettiin imeliä pianokappaleita samaan aikaan, kun vankeja kohdeltiin eläimellisen julmasti.

  Miten sanoikaan muuan vartija muistelmissaan: kevään kauneus ja kaasukammioon menevien lasten kohtalon tragiikka tarjosivat riipaisevan yhdistelmän: ”blühen und gedeihen”, kukoistus ja lakastuminen. Siinäpä oli syvällisen hengen korkea hetki, ei tarvittu enää mitään Wagneria. Aurinko varmaan valaisi silloin tienoon kevään ensimmäisinä todella lämpiminä päivinä.

  Poliittinen korrektius kieltää kaiken luonnollisen jo lähtökohtaisesti ja siis myös väkivallan. Samaan aikaan koko niin sanottu viihdeteollisuus tuottaa pelkkää murhaamista ja tarjoaa aamusta iltaan ihailtaviksi psykopaattisia sankareitaan.

  Ellei tämäkään vielä riitä, löytyy uusia taruja, joissa sopii tappaa keksittyjä epäihmisiä, örkkejä. Villieläimethän ovat myös mielikuvituksen piirissä rauhoitettuja. Etenkin lapset ja nuoret ovat noihin taruihin koukussa.

  Jotenkin tuntuu sitä, että nyt käytävien sotien raakuudessa ei ollut mitään uutta ja odottamatonta, päinvastoin.

Tässä taas vähän vanhempi aihetta käsittelevä blogi:

 

maanantai 7. marraskuuta 2022

Hyveen ja paheen välillä

 

Julmuus

 

   Kun tutkistelee vanhoja käsityksiä ihmiselle sopimattomasta käytöksestä, synneistä tai paheista eli taipumuksista, joita hänellä on sellaisiin nähden ja toisaalta hyveistä, näkee varsin selkeän kehityskulun. Pahe on muuttunut hyveeksi.

  Erityisen selvää tämä on parin suurimman kardinaalipaheen eli kuolemansynnin kohdalla. Ahneus (avaritia) on nyt kaiken kehityksen moottori (Vihavainen: Haun ahneus tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Irstaus (luxuria) taas, nykyään yhä useammin rakkauden synonyymiksi ymmärrettynä, on niin ikään ylistetty ja tavoiteltu asia. Kaiken paheellisuuden ja synnin äiti, ylpeys, on ihmisen uusi normaali tila.

  Kun Maksim Gorki pani näytelmähenkilönsä sanomaan Ihminen -se kuulostaa ylpeältä, hän lausui suorastaan uusimman ajan ja oklokraattisen vallankumouksen syntysanat (ks. Vihavainen: Haun ihminen tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

   Tarkemmin kuulostellessa tuossa tunnuksessa on vahva tyhmänylpeyden juonne. Dostojevski puolestaan kiteytti sanomansa kehotukseen nöyrry, ylpeä ihminen!

  Nykyisessä kulutusyhteiskunnassa paheita ei halveksita, ainakaan klassisia paheita. Pikemmin niiden arvellaan olevan siunattuja asioita ja olemassa siksi, että ihminen voisi pitää hauskaa. Antiikin Kreikan pääpaheet olivat mielettömyys, pelkuruus, turmelus ja himo. Kristillisessä käsityksessä suurimmat synnit eli kuolemansynnit olivat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Huomaa myös järjestys.

  Nykyaikaisen ihmisen silmin noissa luetteloissa on paljon typerältä ja vanhentuneelta kuulostavaa. Sitä paitsi yksi asia loistaa poissaolollaan. Missä on julmuus?

Nykyisen sukupolven maailmankatsomuksen mukaan hyveistä suurin on rakkaus, jota me ehdottomasti palvomme ja kannatamme, ilmenipä se millaisissa muodoissa tahansa. Irstaus on vain yksi rakkauden ulottuvuus nykyään sallitun ajattelutavan mukaan. Mikään irstauden muoto ei voi olla niin vastenmielinen, että se oikeuttaisi meitä sen tuomitsemaan tai edes hylkäämään.

  Kaikenlaisen julmuuden sen sijaan tuomitsemme hyvin herkästi. Itse asiassa olemme tämän asian kehittäneet jo absurdiuteen saakka ja se, joka pystyy aivan prinsessamaisen hienosti erottamaan julmaksi tulkittavan asenteen ja sitä paheksumaan, kuuluu joukossamme ansiokkaimpiin.

  Viha, joka oli myös klassinen pahe, ei ole suinkaan samaa kuin julmuus. Päin vastoin, julmuutta kohtaan kuuluukin nykyään tuntea vihaa, mitä enemmän, sitä ansiokkaampaa.

  Kuitenkin julmuus on aika vaikea käsite. Suomessa sen synonyyminä pidetään usein raakuutta, mikä viittaa epäkypsyyteen. Viroksikin julman ihmisen sanotaan olevan toores, tuore eli siis kypsymätön.      Tämä viitannee siihen, ettei lapsilla empatiakyky useinkaan ole kovin kehittynyt sikäli kuin asia koskee muita lajeja kuin ihmisiä. Niinpä hyönteisiltä saatetaan repiä siivet ja nauraa sitten niiden hullunkuriselle käytökselle.

  Julmuutta pidettiin kyllä jo entisaikaan paheena. Vanhoissa 1600-luvun kansallisuuksien kavalkadeissa julmuuden selitettiin olevan erityisesti muutamien kansojen pahe. Yksi sellainen olivat ruotsalaiset.

   Dostojevskin Karamazovin veljesten Ivan kuitenkin suorastaan julisti, ettei hän voi antaa koskaan Jumalalle anteeksi sitä, että yksi viaton lapsi ruoskittiin hengiltä. Mikään ei voi oikeuttaa sitä. Siispä Jumala on paha.

  Kysymys Jumalan oikeudesta julmuuteen saattaa ollakin avain entisaikojen julmuuskäsityksen ymmärtämiseen. Se ei ole sellaisenaan paha asia.

  Olemme vanhan käsityksen mukaan kaiketi kaikki Jumalan kädessä, mutta useita meistä hän kohtelee hirvittävällä tavalla. 1700-luvulla kerrottiin, miten ihmiset Lissabonin maanjäristyksessä hautautuivat raunioiden alle ja kituivat siellä päiväkausia. Miksi Jumala tällaista salli?

  Huomaan, että on olemassa kirjakin, joka käsittelee teodikeaongelmaa Lissabonin maanjäristyksestä holokaustiin. Mikä oikeus millään olennolla tosiaankaan olisi sallia tällaisia kauhistuksia? Jos sellainen olento on, häntä lienee pidettävä lähinnä paholaisena, kuten antiikin Astartea, joka vaati lapsiuhreja. 1700-luvun heräävä inhimillinen ylpeys ei voinut olla nostamatta esille näitä kysymyksiä.

  Pidämme roomalaisia erittäin julmina muistaessamme tuhannet ristiinnaulitut, gladiattoriesityukset, ja ih,isteh syöttämiset pedoille. Kuitenkaan julmuudesta sellaisenaan ei välttämättä ylpeilty. Tirtus Livius jopa esittää roomalaisten ylpeydenaiheena heidän lempeytensä:  

  Entisaikojen roomalaiset saavat Liviukselta aina silloin tällöin tunnustusta, jopa aika yllättävistä asioista. Albalaisten petollinen päällikkö Mettius teloitettiin repimällä hänet vaunujen välissä kahtia. Se oli kauhea tapaus, josta kaikki käänsivät päänsä pois. Kuitenkin, kertoo Livius ”Se oli ensimmäinen ja viimeinen roomalaisten antama rangaistus, jonka kohdalla unohdettiin inhimillisyyden lait. Muuten voidaan ylpeillä sillä ettei mikään kansa ole käyttänyt lempeämpiä rangaistuksia.”

   Toki ylpeileminen on aina kuulunut kaikkien kansakuntien oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kuitenkin tämän kertoo historioitsija, joka tuntee niin Alban kuin Karthagon hävittämisen, legioonien desimoinnin, vestaalien elävältä hautaamisen ja monia muita vastaavia asioita.

  Kirjoittajan elämä sijoittuu Kristuksen syntymän molemmin puolin, eivätkä gladiaattoritaistelutkaan toki olleet hänelle suinkaan tuntemattomia, vaikka Neron vainot tapahtuivat vasta hänen kuolemansa jälkeen. Yhtä kaikki: Livius tunsi vahvasti, että valtakunta ja nimenomaan sen kansan moraali oli hänen aikanaan nopeasti rappeutumassa:

  Koskaan ei ole ollut Roomaa suurempaa ja nuhteettomampaa valtiota, eikä yksikään valtio ole tarjonnut runsaammin hyviä esikuvia; mihinkään muuhun valtioon ei ahneus ja nautinnonhalu ole tunkeutunut yhtä myöhään, eikä missään ole yhtä kauan pidetty köyhyyttä ja säästäväisyyttä näin suuressa arvossa. Niin, mitä vähemmän omaisuutta oli, sitä vähemmän sitä himoittiin. Vasta viime aikoina ovat rikkaudet synnyttäneet ahneuden, ja nautintojen ylenpalttisuus on tuonut mukanaan halun tuhoutua ylelliseen nautiskeluun ja viedä samalla tuhoon kaikki muukin. (Käännös: Marja-Itkonen-Kaila).

 

  Julmuuden ongelma on epäilemättä vanha eikä julmuutta siis ole muinaisessakaan maailmassa sellaisenaan ainakaan aina  hyveenä pidetty, vaikka se ei ns. kuolemansynteihin tai suurimpiin paheisiin kuulunutkaan. Jossakin mielessä julmuus kuitenkin oli entisaikaan aivan ilmeisesti kuulunut hyväksyttäviin ominaisuuksiin. Mistä lienee ollut kysymys?

  Kysymys oli epäilemättä siitä, että kärsimystä pidetiin, ainakin ennen aspiriinin keksimistä, ihmiseloon väistämättä kuuluvana asiana ja usein myös tarpeellisena. Kohtuuton empatia olisi estänyt toimimasta hyveellisesti ja mielekkäästi.

  Ajatelkaamme vaikkapa lasten kasvattamista. Vielä 1950-luvulle saakka voimissaan olleen näkemyksen mukaan lapset oli kasvatettava väkivallan eli kivun kautta oppimaan hyveellisiksi ja tulemaan kunnon kansalaisiksi. Pieksämisen laiminlyöminen ei ollut hyväksyttävää, vaan tuomittavan heikkouden merkki.

  Kipu ymmärrettiin asiaksi, jota hyveellisen ihmisen täytyi kyetä tuottamaan lähimmäisilleen, kuten lääkäri ei saanut jättää sahaamatta irti jäsentä, jonka tulehtuminen aiheuttaisi kuolion. Teurastaja ei saanut armahtaa käsittelemäänsä karjaa eikä pyöveli sitä ihmistä, joka kuului hänen käsiteltäviinsä -en nyt käytä tässä sanaa asiakas.

  Tässä en nyt puhukaan siitä, miten suuret ja ylistetyt kuninkaat tappoivat summamutikassa tuhansittain ihmisiä ja ylpeilivät sillä: Saul löi tuhat, mutta David kymmenen tuhatta. Sitä paitsi monet kansat hävitettiin viimeistä ihmistä ja jopa eläintä myöten lukemattomissa holokausteissa.

Kuitenkin esimerkiksi pyöveliä pidettiin jollakin tavalla syntisenä ja halveksittavana ja häntä kehotettiin rukoilemaan paljon. Luulen, ettei hän esimerkiksi saanut nauttia työstään ja yleensä hänen piti pyytää uhriltaan anteeksi ennen toimenpidettä, joka sentään oli oikeuden päätöksen mukainen.

  Kaikessa tässä oli kyse jonkinasteisesta julmuudesta eli empatian tukahduttamisesta. Koska itse asiat olivat välttämättömyyden sanelemia, ei julmuus niiden yhteydessä ollut pahe, väärä empatia sen sijaan olisi ollut sitä.

  Teollinen ja jälkiteollinen yhteiskunta on etääntynyt kauas siitä elämänmuodosta, jossa jokainen vuorollaan myös joutui tappamaan saadakseen syötävää. Vaikka ei olisi ollut teurastaja, joutui nyt ainakin päästämään päiviltä kanan tai porsaan. Moni sai siinä taistella heikkouttaan vastaan, mutta ainahan ne hommat hoidettiin, eikä se niin vaikeaa ollutkaan.

  Nykyään vain metsästäjät ja harvalukuiset teurastajat ovat näin lähellä sitä asiaa, jossa tietynlainen julmuus on hyve eikä pahe. Lääkäritkään eivät saa antaa toimenpiteen kivuliaisuuden häiritä työnsä onnistumista. Nämä ovat pieniä arkaaisen maailman saarekkeita maailmassa, jossa vanhat perusarvot ovat kääntyneet nurin ja usein kehittyneen absurdiuteen asti.

  Kuitenkin tämä uusi normisto, joka on kehittynyt huippuunsa vasta viimeisten 50-100 vuoden aikana, edustaa vain pintaa. Hyvin lähellä pinnan alla ovat ne perusvaistot, joita jokapäiväinen väkivaltaviihde kosiskelee ja jotka poikkeusolot hyvin helposti nostavat pintaan.

  Ajatelkaamme vain maailmansotia, Ukrainan sotaa… Luulenpa, että ihminen on vielä aika raaka olento, niin kypsältä ja jopa ylikypsältä kuin hän nyt ainakin täällä Euroopassa haluaa näyttää. Irstaudella briljeeraaminen ja sen ylentäminen julmuuden vastakohdaksi on falskia ja pinnallista. Muistakaamme vain tämä hippiliikkeen tunnus make love, not war, jossa tämä salto mortale oli jo tehty.

  Kun ylennämme irstauden rakkaudeksi ja julistamme ”rakkauden” ainoaksi hyväksi, hylkäämme klassisen hyveen (virtus) käsitteen sen kaikessa moninaisuudessa. Silloin olemme jo syvällä barbariassa. Mutta tällaisestahan on kokemusta jo antiikin ajoilta ( vrt. Vihavainen: Haun livius tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

 

 

 

 

Kun suureen sotaan päästiin

 

Miten sodat alkavat

 

Kuten tiedetään, kaikista ammattikunnista ainakin lukkarit saattavat olla innostuneita sodan alkamisesta, sillä tiedossa on, etteivät he joudu rintamalle, vaan saavatsen sijaan  taidoilleen ennenkuulumattoman kysynnän, kun sankarihautajaisia alkaa tulla yhä enemmän ja enemmän.

   ”Melperi”, joka muistetaan toinsena hanakasti sotaan lähtevänä miehenä kuvataan ranskalaisessa laulussa hölmöksi, joka ennen pitkää kentällä kaatuu. Itse asiassa renkutus oli kohdistettu Marlboroughin herttuaan, joka todellisuudessa otti ja voittikin koko Ranskan armeijan, toki liittolaistensa tuella.

   Suurvallat lähtevät ihan normaalistikin sotaan soitellen ja niiden lehdissä hekumoidaan sillä millaista jälkeä omat pojat uusine aseineen pian tekevät royhkeästä vihollisesta, joka pian saa tunnustaa totuuden ja oikeuden olevan meidän puolellamme, olimmepa sitten hyökkääjiä tai puolustajia.

   Suomessa talvisota ei suinaan alkanut riemumielellä, vaikka kyllä ilman paniikkia ja on hämmästyttävää, ettei tieto vastassa olevan puna-armeijan valtavasta koosta ja mahdista kokonaan lamauttanut sitä.

   Joukkojen moraalin pitäminen sellaisessa tilanteessa on hämmästyttävää ja vaatii selitystä tullakseen ymmärrettäväksi. Pelkkä tyhmyys ei riitä vastaukseksi. Mielialatarkkailuhan tilanteen kehityksen kertoo.

   Jatkosodan alun ”riemusota” ei enää yhdistänyt koko kansakuntaa, vaikka luottamus suureen takuumieheen olikin tietysti suurta eikä oikeudesta ryöstetyn alueen palauttamiseen voinut olla kahta mielipidettä. Mitä Suur-Suomeen tulee, sen oikeutuksen oli itse Kreml vahvistanut Kuusisen-Molotovin valtiosopimuksessa. Se tuli kuvaan vasta hieman myöhemmin.

   Mutta näissä sodissahan me olimme pakkorakosessa. Ei niihin lähdetty omasta aloitteesta kansan hurratessa ja muut vaihtoehdot hyläten, vaikka niin voisi joskus kuvitella lukiessa tätä kysymystä loputtomasti jauhavien skribenttien tekstejä. Ei historia ole mikään valintamyymälä, josta sopii noukkia vain hyvä tarjouksia.

   Suurvaltojen piirissä sodat ovat toista. Kun oman valtion mahdista tuntuu osa koituvan myös sen pienelle kansalaiselle, hän osaa riemuita siitä, että hänen maansa vihollinen nyt saa, mitä kuuluu ja kuka käski, maksoi mitä maksoi.

   Ensimmäisen maailmansodan alkamista on meillä käsitelty harvakseltaan, mikä selittyy jo siitä, että meillä oli onni olla ottamatta varsinaisesti osaa tuohon lahtaukseen ja järjestimme sitten omamme sosialidemokraattisen puolueen toimesta ja naapurin avulla.

   Toki niitä vapaaehtoisia meni Venäjän puolellekin puolisen tuhatta ja Saksan puolelle parikin tuhatta, osa ilmeisesti huijattuina. Laajat kansanjoukot jäivät kuitenkin ulkopuolelle -se ei ollut heidän sotansa, eikä mieli tehnyt mukaan.

   Amerikasta on nyt kuulunut, että hyökkäys Iraniin on ollut kansan kovasti kannattama ja Venäjällähän Putin on nostattanut suosionsa huikeaksi suistamalla maansa tolkuttomaan soitaan veljeskansaa vastaan.

   Sodassa tuntuu siis yhä vain olevan sitä jotakin, yhä tänäkin päivänä. Asiaa voine selittää sillä, että se pakottaa aivan äärimmäisiin uhrauksiin, eikä tavallinen  ihminen voisi sellaisia lainkaan sietää, ellei ajattelisi, että ne ovat välttämättömyyden sanelemia ja siis korvaamattoman kallisarvoisia. Toki ne joskus ovatkin.

   Mutta tässä nyt joka tapauksessa muuan ennen nykyisiä sotia kirjoitettu näkymä vuoden 1914 euforiaan Venäjän ja Suomen näkökulmasta. Silloinkin oli paljon pelissä, myös Suomella, jonka kohtalo näytti jo ratkaistun muutamaa vuotta aiemmin:

 

Lauantai 22. marraskuuta 2014

Stolypin, Suomi ja Venäjä

 

Stolypin, Suomi ja Venäjä

 

Vuosi 1914 on Venäjän nykyisen valtiollisen mytologian keskeisiä pisteitä. Kuten tunnettua, Vladimir Putinin hallinto tekee hyvin aktiivista historiapolitiikkaa, jossa yksi kohta on ensimmäisen maailmansodan historian uudelleenkirjoittaminen. Venäjästä on tarkoitus tehdä yksi voittajavalloista, mikä vaatinee melkoisia älyllisiä ponnisteluja.

   Tähän mennessä ensimmäinen maailmansota on Venäjällä jäänyt historiankirjoituksessa täysin vuoden 1917 vallankumousten, etenkin aikoinaan ns. Suuren lokakuun sosialistisen vallankumouksen varjoon ja sen alkusoitoksi ja taustaksi. Nyt siitä ollaan valtion tuella tekemässä itsenäistä ja suurta lukua isänmaan historiaan.

   Itse asiassa Venäjän suuri aika nykyisen hallinnon tulkitsemana on helppo löytää. Se oli Stolypinin pääministerikausi vuodesta 1906 vuoteen 1911. Siis vain viitisen vuotta.

    Joka tapauksessa Stolypin pani vallankumoukselliset kuriin tiukoin ottein hirsipuiden ja rangaistusretkikuntien avulla. Muutama tuhatta teloitettiin ja loput hiljenivät. Myös talous kasvoi kohisten, Venäjälle tuli ulkomaista rahaa, rupla oli vahva ja teollisuus, modernisoitui voimakkaasti.

   Myös maaseudulla toimeenpantiin kuuluisat Stolypinin reformit, jotka merkitsivät kyläyhteisön hajottamista ja uudismaan jakamista halukkaille viljelijöille mm. Siperiasta. Stolypin ei siis ollut pelkkä byrokraattinen kurinpitäjä, vaan myös valtiomies. Sitä paitsi se oli juuri hän, joka lausui siivekkäät sanat vasemmistolaisille: ”Te haluatte suuria mullistuksia, me haluamme suuren Venäjän!”

   Venäjällä monet patriootit ovat jo kauan lähteneet siitä, että Stolypinin kausi oli Venäjän kotkan uljasta nousukiitoa, jonka sitten katkaisi sankarin kavala salamurha.

   Murhan tarkoituksena voitiin arvioida olevan mahdollistaa ne suuret mullistukset, jotka Stolypin olisi voinut estää ja kannattaa huomata, että murhaaja, Dmitri Grigorjevitš (itse asiassa Mordko Gerškovitš) Bogrov sattui olemaan, tai joidenkin mielestä ei vain sattunut, vaan nimenomaan oli juutalainen.

    Jopa sangen säädyllinen Solženitsyn kuvaa kirjassaan elokuu 1914, miten Stolypinin murha toi Venäjälle mustan myrskyn, läntistä alkuperää olevan marxilaisen sosialismin. Juutalainen toimi siis ainakin sen kätilönä, nolens volens.

   Stolypinin ansioita suurmiehenä voidaan myös epäillä. Hänen kuuluisat uudistuksensa olivat itse asiassa Sergei Witten käsialaa ja hovissa hän oli menettänyt kannatuksensa jo ennen murhaa. Tuskin murha siis oli mikään Venäjän historian suuri käännekohta.

    Edes lausahdus ”suuresta Venäjästä” ei ollut itse asiassa Stolypinin itse kirjoittama ja itse J.K. Paasikivi kertoo muistelmissaan, ettei Pjotr Arkadjevitš tehnyt häneen mitään suurmiehen vaikutusta. Suomen kannalta hän ehkä sitä paitsi olikin pahempi sortaja ja vaarallisempi vihollinen kuin kukaan ennen häntä.

   Paasikivi kertoo kenraalikuvernööri Gerardin, jolla oli runsaasti kanssakäymistä Stolypinin kanssa, sanoneen, että se mies on vähemmän älykäs kuin kuvitellaan ja myös vähemmän rehellinen. Paasikiven mielestä Stolypiniltä puuttui jotakin keskeistä: das politische Augenmass, jota Bismarck oli teroittanut.

   Paasikiven arvion mukaan stolypiniläinen politiikka Suomen suhteen oli sitten sen mukaisesti alhaista pisteiden saalistamista, jossa totuudesta ei piitattu. Puhuessaan duumassa Stolypin korotti Suomen kysymyksen ratkaisemisen muka tärkeäksi periaatteelliseksi asiaksi, jolla poistettaisiin Venäjään kohdistuva uhka.

   Näin hän keräsi irtopisteitä pienen maan kustannuksella. Valtiomies olisi sen sijaan käyttänyt rehellisiä keinoja ja pyrkinyt hankkimaan takaisin suomalaisten lojaalisuuden, joka oli Bobrikovin aikana menetetty.

   Itse asiassa Stolypinin suhtautuminen Suomeen oli Paasikiven mielestä samalla tasolla kuin Bobrikovin politiikka: ”Sama suomalaisten käsitysten huomioon ottamattomuus ja niistä välinpitämättömyys. Sama yksipuolinen jyrkkyys ja sovittelemattomuus. Sama suomalaisten yli olkain katsominen ja suomalaisten tunteiden loukkaaminen. Sama peittelemätön ja miltei tarkoituksellinen osoittelu, että Suomi ja sen kansa oli quantité négligeable…” Paasikivi muistuttaa myös, että ”Stolypin oli myös altis vihaan, jonka valtiomies ei saa koskaan antaa johtaa itseään.”

   Toki tässä puhui koleerikko, joka saattoi ajaa takaa vahtimestaria, joka oli liian iloisena tervehtinyt häntä aamulla tai saattanut marssia kiukkua puhisten puolustusvoimien komentajaa läksyttämään, kun Sotakorkeakoulun katolta oli pudonnut hänen eteensä kadulle jääpuikko.

   Mutta itse suuren periaatteen Paasikivi varmasti oli oivaltanut oikein: henkilökohtaiset emootiot eivät saa häiritä valtiomiehen ajattelua, muuten hän ei ole asemansa mittainen. Ja venäläisten ylimielisyydellä ei tosiaankaan ollut siunausta ja se koitui heidän omaksi vahingokseen. Übermut tut selten gut saattoi saksalaisista sananlaskuista pitävä Paasikivi ajatella kirjoittaessaan muistelmiaan 1950-luvulla.

   Vai oliko Stolypin sittenkin aidosti huolissaan Suomesta, joka tarjosi aivan Pietarin vieressä kaiken maailman maksimalisteille ja bolševikeille paikan, jossa kyhäillä pommejaan ja jossa oikeuslaitos suhtautui kummallisen sallivasti itsevaltiuden vastaisiin vehkeilyihin?

   Kuten Paasikivi itse kertoo, arkistolähteeseen  viitaten, kaksikymmentä minuuttia ennen loppuaan Pjotr Arkadjevitš sanoi selvästi ja lujasti: ”Tärkeintä on, että sana Suomi kuuluu” (главное, чтобы было слышно слово Финляндия)… Se siis oli kuin olikin itsevaltiaan valtiomiehen viimeisenä huolenaiheena.

   Mutta olkoon miten oli, vuonna 1914 Stolypin oli jo ollut pari vuotta kuolleena ja paitsi komeaa nousukiitoa, Venäjällä oli myös ongelmia. Paljolta ne olivat rakenteellisia.

   Kuten Witten, myös Stolypinin politiikkaan kuului vauraiden suosiminen. Näin saataisiin kehitystä ja kasvua aikaan, kannattamattomilta pikkutilkuilta talonpojat siirtyisivät muuhun tuotantoon, kuten kaikkialla oli käynyt.

Idea oli varmaankin aivan terve, mutta Venäjän kaltaisessa kehitysmaassa, jossa vain pieni osa väestöä eli modernin yhteiskunnan piirissä ja siitäkin vain pieni osa rikastui huimasti, jäi väestön suuri valtaosa heitteille, kun valtava väestönkasvu teki mahdottomaksi riittävän viljelyalan hankkimisen kaikille.

   Se tuskin olisi järkevää ollutkaan, mutta eipä muitakaan mahdollisuuksia ollut riittävästi. Yhteiskunnallisia jännitteitä riitti niin maaseudulla kuin kaupungeissa.

   Vaikka Stolypin oli pannut kapinalliset  kuriin, ei parannus ollut pitkäaikainen. Lenan lakkoliike ja siihen liittyvät ampumiset vuonna 1912 olivat kapitalisteille jälleen muistutus kuolevaisuudesta. Ja sen jälkeen kuohunta sen kuin lisääntyi.

   Vuonna 1914 Venäjällä oli taas runsaasti lakkoja ja myös niihin liittyviä väkivaltaisia mellakoita. Sellaisia oli myös Pietarissa aivan välittömästi ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä.

   Jotkut historioitsijat, jotka suhtautuivat ns. Lokakuun sosialistiseen vallankumoukseen enempi tai vähempi tosissaan, kiinnittivät aikoinaan huomiota tähän seikkaan ja väittivät jopa, ettei vallankumouksen syynä ollut sota, se vain toimi katalysaattorina.

    Asiaa voi vahvasti epäillä, mutta kannattaa panna merkille, ettei kaksoiskotkan lento niin vaivatonta ollut, kuin nykyään halutaan esittää. Jopa Ranskan sotilasasiamies raporteissaan Venäjältä piti vallankumouksellisuutta merkittävänä uhkana Venäjän sotilaalliselle suorituskyvylle. Olihan vuosi kaikkine komplikaatioineen 1905 tuoreessa muistissa. Potentiaalia oli ranskalaisen mielestä yhä.

   Kun sota vuonna 1914 syttyi, ei tilanne Venäjällä paljoakaan muistuttanut vuotta 1904, saati vuotta 1905. Japanin-sota, josta tunnetusti toivottiin pientä ja voittoisaa sotaa, joka olisi palauttanut hallitsijalle kansansuosion, muodostui katastrofiksi.

    Se ei ollut suosittu edes alun perin ja lakot, verisunnuntai ja Tsušiman katastrofi muuttivat koko asian painajaiseksi. Väitetään ettei edes oikeauskoinen kansa ymmärtänyt koko sodan pyhyyttä, kun tähän sotaan lähdettiin vastapyhitetyn Serafim Sarovilaisen nimissä eikä esimerkiksi pyhän Nikolauksen tai vaikkapa Kazanin jumalanäidin siunauksella, kuten tapana oli ollut.

    Joka tapauksessa tunnelmat Venäjällä, mikäli sanomalehtiä on uskominen, kehittyivät vuonna 1914 ennen sodan syttymistä hyvin myönteisesti. Vihollisiksi nousivat nyt Itävalta ja Saksa ja liittolaisiksi tulivat Ranska ja Englanti. Ne olivat vanhoja ja melko tuoreitakin vihollisia, kun taas vihollisuudet Itävallan saati Saksan kanssa olivat vanhempaa perua.

    Tosin Turkin-sodan loppuselvitys Berliinin kongressissa oli jäänyt Venäjällä kaivelemaan, joka tapauksessa saksalaisuus oli Venäjällä vanhastaan läheinen asia, jos kohta monissa piireissä hieman karsastettu. Mitään suuria intressiristiriitojakaan Venäjän ja Saksan välillä ei ollut paitsi että Saksassa pelättiin Venäjää, joka oli Ranskan kanssa liitossa. Venäjä oli vain liian vahva ja yhä vahvistumassa.

   Miten siis oikein oli mahdollista, että kulttuuriltaan kansan syville riveille, joskaan ei yläluokalle outojen vanhojen vihollisten Englannin ja Ranskan kanssa niin intouduttiin juuri perinteisesti paljon läheisempien Saksan ja Itävallan vastaiseen sotaan?

   Selitystä lienee haettava kahdesta asiasta. Ensinnäkin Serbia, jota Itävalta nöyryytti, koettiin veljeskansaksi, jota oli puolustettava. Tähän asiaan viitattiin usein ja sillä oli satavuotiset perinteet.

   Toiseksi Saksan hyökkäys näytti aivan provosoimattomalta väkivallalta. Sehän julisti Venäjälle sodan ensimmäisenä ja vasta sitten Venäjä vastasi samalla mitalla. Tämä antoi venäläiselle isänmaallisuudelle vahvan valtin käteen. Ensin lyötiin ortodoksisia slaaviveljiä ja sitten rohjettiin vielä käydä itse Venäjänkin kimppuun.

   Saksan- vastainen sota synnytti Venäjällä ennenkuulumattoman isänmaallisen innon, joka ilmeni sekä Serbiaan että Ranskaan ja kaiketi myös Englantiin kohdistuvana myötämielisyytenä. Siitä ei tosin erikseen mainita ja luultavasti Englanti, jonka kanssa Venäjä sai riitansa sovittua vasta vuonna 1907, herätti paljon vähemmän lämpimiä tunteita kuin Ranska.

   Toisaalta sotaa edeltävä kuohunta ja itse sodan syttyminen tietenkin aiheuttivat vihaa hyökkääjiksi koettuja keskusvaltoja vastaan. Ja kolmanneksi kriisi aiheutti valtavia solidaarisuusmielenosoituksia hallitsijahuonetta, omaa kansallista symbolia kohtaan.

   Sanomalehdet antavat kesäkuukausista vuonna 1914 hyvin dramaattisen kuvan. Vielä heinäkuun lopulla Pietarissa tapahtuu mielenosoituksia, jotka kukistetaan verisesti. Samaan aikaan mobilisoituvat myös serbien puolustajat, myös sekä Itävallan ja Saksan vastustajat että oman keisarin kunnioittajat, lähtevät kaduille.

   Kun sota syttyy, murtautuvat mielenosoittajat pian poliisivartion läpi ja ryöstävät ja vandalisoivat Saksan lähetystön, joka sijaitsee Iisakin kirkkoa vastapäätä. Tuota uutta taloa, joka sai kunnian palvella myös Suomen eduskuntatalon esikuvana, muuten kuvataan Birževyja Vedomostissa synkäksi ja kolkon kasarmimaiseksi, mikä pitääkin paikkansa.

   Lähetystön lisäksi ryöstetään saksalaisten pieniä pulla- ja makkarapuoteja Pietarin keskustassa ja kaiken kaikkiaan saksalaisuus pannaan maassa ahtaalle. Syyskuun alussa julistetaan Pietarin eli Sankt-Peterburgin saaneen uuden venäjänkielisen nimen Petrograd. Jopa saksan julkinen puhuminen, mikä oli Pietarissa aina ollut yleistä, kielletään. Kaikenlaista kiusaa keksitään saksalaisille, jotka sentään olivat Venäjällä yli puolentoista miljoonan asukkaan ryhmä ja erittäin hyvin edustettuna myös korkeimmassa hallinnossa.

   Oma lukunsa ovat mielenosoitukset, joissa asetutaan tukemaan keisaria. Erityisesti ansaitsee maininnan se kahdenkymmenentuhannen hengen joukko, joka lähti liikkeelle Pietarin pääsynagogasta ja marssi keisarin kuvia kantaen ensin Aleksanteri pylväälle ja sitten Anitškovin palatsille ja lopuksi Aleksanteri III:n patsaalle. Niiden kaikkien edessä polvistuttiin, rukoiltiin esivallalle korkeimman suojelusta, laulettiin kansallisia hymnejä ja juutalaisia rukouksia ja pidettiin puheita.

   Puheissa vakuutettiin, että Venäjän taistelevassa armeijassa olevat 400 000 juutalaista olivat kiihkeästi valmiit tekemään isänmaallisen velvollisuutensa.

   Mielenosoitus kannattaa nähdä sitä juutalaisvastaisuuden ilmapiiriä vasten, joka noina vuosina oli saanut ilmauksensa ns. mustasotnialaisessa liikkeessä. Tunnuksin ”lyö (tapa) juutalaisia, pelasta Venäjä!” tuo aines oli kiihottanut kansaa juutalaisvastaisiin pogromeihin ja esittänyt juutalaiset katalana ja epäluotettavana joukkona.

   Oli siis merkittävä sosiaalinen tilaus sille, että juutalaiset, joiden joukossa mainitaan olleen paljon kunnostautuneita sotilaita ja yrjönristin ritareita, osoittivat puolestaan, kenen joukoissa seisoivat.

   Ilmeisesti myös Suomessa mieliala oli jollakin tavoin venäläisisänmaallisuuden tartuttama. Ainakin monet lehdet kertoivat Suomesta pelkkää hyvää. Suomalaiset olivat osoittaneet ystävällisyyttä maassa oleville venäläisille matkailijoille ja olleet suorastaan ylitsevuotavan huomaavaisia leskikeisarinna Marija Fjodorovnalle, joka matkusti Suomen halki Torniosta Pietariin.

   Myös Suomen rautatiet saivat tunnustusta korkeimmalta sotilasjohdolta. Kaikki ne odotukset, jotka lähtivät suomalaisten petollisuudesta ja vihamielisyydestä näyttivät joutuvan häpeään. Ennen pitkää huomattiin, että merkittävä määrä suomalaisia halusi myös liittyä vapaaehtoisina Venäjän armeijaan.

   Vuosi 1914 oli sodan kuherruskuukausi, joka edelsi ankeaa arkea, josta tuli sitten helvetillinen. Sota vaikutti heti talouteen ja esimerkiksi Suomessa työllisyyteen, kun yhteydet ulkomaille katkesivat. Venäjälläkään ei innostus kantanut pitkälle. Tannenbergin katastrofin on myöhemmin väitetty pelastaneen Pariisin saksalaisilta, jotka juuri olivat päässeet Marnelle, mutta venäläisiä se ei ehkä paljon lohduttanut. Sodasta tuli idässäkin ankeaa ja tolkutonta juoksuhautasotaa.

   Marraskuun lopulla suomalaiset saivat taas kerran aiheen miettiä uudelleen jo kerran pahoin rakoillutta lojaalisuuttaan keisarikuntaa kohtaan. Lehdet julkistivat ns. suuren venäläistämisohjelman, jonka keskeinen idea oli venäjän kielen tekeminen valakieleksi myös Suomessa. Näin asia ainakin tulkittiin.

   Sen sijaan, että olisi saanut palkkion lojaalisuudestaan, Suomelle luvattiinkin yhä kiihtyvää sortoa. Kuten tunnettua, ihminen, jonka hyvää tarkoittaviin yrityksiin vastataan niistä rankaisemalla, ”käyttäytyy tavalla, jota nimitämme vihaisuudeksi”, kuten muuan käyttäytymistieteilijä on asian muotoillut. Näin tekivät suomalaisetkin.

   Jo samana päivänä kokoontui Ostrobotnialla pieni seurue, jonka pohdiskeli suursodan tarjoamia mahdollisuuksia Suomen irrottamiseksi Venäjästä. Tästä on laskettu jääkäriliikkeen historian alkavan.

 

Pentinkulma Espanjassa?

 

Kiimaisen Galician eepos

 

Camilo José Cela, Masurkka kahdelle kuolemalle. Suomentanut Sanna Pernu. Otava 1983, 304 s.

 

Nobelisti, akateemikko Celasta tuli jo hiljattain kirjoitettuakin. Hänestähän tuli myös senaattori ja hän sai perinnöllisen markiisin arvon: Marquesado de Iria Flavia. Cela osallistui Espanjan kansalaissotaan Francon puolella, mutta kehittyi sittemmin tämän hallinnon kriitikoksi.

   Tämä kirja sijoittuu kansalaissotaa edeltävältä ajalta sen jälkeiseen aikaan ja maantieteellisesti Galiciaan, joka on Pyreneiden niemimaan luoteisosassa ja jonka kieli on lähellä portugalia. Itse Cela on kotoisin tältä alueelta, La Coruñasta (nyk. A Coruña

   Celaa on pidetty realistisena kirjailijana, mikä tuntuu hieman yllättävältä ainakin tämän kirjan kohdalla, mutta antaa aiheen pohtia sen mahdollisia yhtäläisyyksiä ja eroja Väinö Linnan ”Pohjantähden” kanssa. Sehän on Suomen kansallisromaani, joka toi kirjoittajalleen tieteen akateemikon arvon ja aseman.

   Galicialainen pentinkulma eroaa olennaisesti suomalaisesta vastineestaan, mikäli sellaisesta voisi edes puhua. Itse asiassa Celan kirja keskittyy yhteen ainoaan paikkaan, ”Sardiinin” huorataloon ja sen työntekijöihin ja asiakkaisiin. Se näyttää olevan yhteisön todellinen sydän ja paikkakunnan tapahtumat käydään sen piirissä läpi moneen kertaan eri ihmisten kertomina.

   Noissa kertomuksissa ja koko elämänenossa on seksuaalisuus ja voipa sanoa seksi täysin keskeinen asia. Tuntuu jopa siltä, etteivät ihmiset muuta teekään kuin harrastavat seksiä ja puhuvat siitä. Naiset ovat asiassa hyvin aktiivisia ja ronskeja eivätkä pidä kynttiläänsä vakan alla, vaan tekevät suoraviivaisti tiettäväksi halunsa ja tarpeensa, joita kyllä riittää.

   Toisaalta huoratalon väki ei suinkaan ole moraalitonta, eikä sieltä noin vain irtoa seksiä pelkällä rahalla. Mikäli jotakuta miestä pidetään lurjuksena, ei hellyyttä heltiä.

   Pentinkulman keskuspaikkaa on vaikea yksilöidä, sellaista ei kai olekaan. Jokainen talo on oma valtakuntansa ja suuremmat tapaamiset ovat harvinaisia. Olisi mahdotonta kuvitella bordellia siihen yhteisöön ja seksuaalisuus tuntuu muutenkin näyttelevän aika toissijaista osaa hämäläisessä kylässä. Taustalla se vaikuttaa vahvastikin, mutta kovin vähän se on julkisesti esillä.

   Entäpä sitten uskonto ja papit? Rovasti Salpakari on edistysmielinen hissukka ja vaimon tohvelin alla, mutta molemmat ovat hyvin säädyllisiä ja huoraava rovasti olisi todellinen kauhistus. Sellaista ei edes kukaan hänen arvostelijansa kai kehtaisi oikeasti kuvitella.

   Celan kirjassa sen sijaan nuo selibaatissa elävät papit ovat varsinaisia huoraajia ja toinen kuvataan muutenkin niin sanotusti juurevaksi hahmoksi: hän on kuuluisa siitä, että hän piereskelee lakkaamatta.

    Toki ”pitkiä, kimeitä pieruja” pääsee Galiciassa itse kultakin niin kiriassa, kuin tietysti todellisuudessakin, se on jopa tapa kommunikoida. Pentinkulman väen osalta asiaa ei kuitenkaan kuvata, syystä tai toisesta.

   Pentinkulman sisällissota on luokkasotaa ja rintama rakentuu yhteiskunnallisen aseman mukaan. Galicialaisesa kylässä tällä asialla ei sen sijaan tunnu olevan mitään merkitystä, olennaisia ovat ihmissuhteet, jotka rakentuvat muiden asioiden, ennen muuta seksin varaan.

   Itse asiassa Celan henkilöillä ei tosiaankaan tunnu olevan elämässä muuta tärkeää toimialaa tai edes muita mielenkiinnon kohteita kuin  seksi, paitsi tapettujen henkilöiden puolesta kostaminen.

   Erityisesti pari tapettua nousee yli muiden ja niiden kunniaksi ja vain silloin huoratalon hanuristi suostuu soittamaan tietyn masurkan. Toinen kuollut on muuan uljas nuori mies, jonka joku mauri ampui takaapäin Ceutan sodassa juuri kuin hän oli runkkaamassa viikunapuun alla ja kuvitteli mielessään morsiamensa ihanuuksia.

   Toinen ammuttiin sisällissodan aikana, ties mistä syystä ja hänen kuolemansa kostetaan usuttamalla tappajakoirat hänen kimppuunsa. Haitarinsoittaja saa siitä innoituksen soittaa masurkkaa koko päivän.

   Vuorilla vallitsee koston laki. Jokainen surma kostetaan ennemmin tai myöhemmin. Se saattaa tapahtua jopa kuoleman jälkeen, eräs vaimo kaivaa murhatun miehensä tappajan haudastaan ja syöttää ruumiin sioille. Niistä tehdään sitten ruokaa, jota vaimo tarjoaa suvullekin.

   No, välillä tulee mieleen, ettei kaikki tässä kirjassa taida oikein mahtua realismin otsikon alle. Ei kai tuollaista Galiciassakaan oikeasti tapahtunut. Peninkulmalla se ainakaan ei olisi kuviteltavissa edes puheissa. Ehkä ei oikeasti Gaiciassakaan. Itse asiassa kirja ehkä haluaakin olla vain sarja ihmisten puheiden ja kuvitelmien kirjauksia.

   Nuo puheet ovat usein fantastisia ja niissä näkyy myös valistuksen puute. Kukaan ei näytä käyneen pentinkulmalaisen tason kansakoulua. Joitakin kirjanoppineita on, mutta taikausko hyväksytään ainakin puoliksi.

   Hämeestä ei Celan kylän kulttuurille löydy vastinetta, mutta ehkäpä hieman sen suuntainen alue Suomessa voisi löytyä pohjoisesta? Pidän selvänä, että kaamoksen maassa seksillä on selvästi suurempi rooli myös arkielämässä ja julkisessa puheessa kuin etelässä.

   Celan romaani ”Mehiläispesä” oli aluksi vuonna 1951 julkaistava Argentiinassa, vaikka siinä seksuaalista ainesta oli vain nimeksi. Tämän nyt käsillä olevan, vuonna 1983 ilmestyneen kirjan loputon seksipuhe osoittaa kulttuurivallankumouksen olleen Espanjasakin perusteellinen.

   Vastaava kehityshän meilläkin tapahtui ja Väinö Linna oli tässäkin asiassa uranuurtaja. Hän kirjoitti tuhmia sanoja jo ”Tuntemattomassa” vuonna 1954. ”Pohjantähteä” pidettiin jo kohtuuttoman härskinä kansanelämän kuvauksena. Mahtoiko se enää olla edes realistinen?

   Miten lienee. Tämä Celan kirja joka tapauksessa kuvaa aivan toisenlaista maailmaa. Siihen verrattuna ”Pohjantähti” edustaa jo puritaanis-ihanteellista kansankuvausta, jossa seksuaalisuus on painettu äärimmäiseen nurkkaan.

Panssarilaivat ja rynnäkkökoneet

 

Sotaan varustautuminen (”para bellum!”)

 

Aseilla on monenlaista käyttöä. Itse olen tavannut niillä lähinnä leikkiä eli kokeilla, saanko johonkin maaliin osumaan ja tuleeko paljonkin pisteitä.

    Omistan myös tikkataulun, vaikka en olekaan raatsinut sijoittaa suurempia summia englantilaisiin laatutikkoihin, joissa taitaa olla painonakin jotain tungstenia. Tulokset paranisivat varmasti. Ruutiase on paljonkin kalliimpi, mutta myös hauskempi, se kun vielä paukahtaakin. Äänenvaimentajan käyttäminen tuntuisi typerältä.

   Tietenkin aseet on viime kädessä suunniteltu niin sanottua vaikuttamista (ven. поражение, tarkoittaa myös tappiota) varten eli niillä voidaan huimasti ylittää oma, luojan suoma iskukyky ja vaikuttaa jopa satojen metrien päähän. Tareen vaatiessa on siis mahdollista saada aikaan rumaakin jälkeä.

   Mutta eihän sellaista normaalioloissa ja korkean sivistystason vallitessa kukaan tekisi. Vain rosvot ja yhteiskunnan viholliset sekä tietenkin jotkut fanaatikot voisivat, mutta he eivät kuulukaan sivistyksen piiriin ja heitä vastassa on se esivallan miekka.

   Näinhän sitä oli tapana ajatella vielä muutama vuosi sitten. Valtioille aseiden haaliminen ja niiden käytön opettaminen oli ikävä välttämättömyys, ettei syntyisi liian suurta kiusausta sellaisille naapureille, jotka jostakin pätevänäkin kenties pitämästään syystä halusivat tulla käskemään sinne, missä heitä ei kaivattu.

   Laivastot olivat sata vuotta sitten se kaikkien mahtavin ja kallein ase, jollaista pikkuvaltioilla ei juuri ollut varaa hankkia. Niinpä suurvallat olivat jo parin vuosisadan ajan  tottuneet tykkivenediplomatiaan ja kaikki tiesivät, että niillä ja vain niillä oli mahdollisuus tulla ampumaan toisen maan rannikkokaupungit maan tasalle. Itämeren piiristäkin voitiin muistaa Kööpehaminan kohtalo Englannin laivaston maalitauluna.

  Mutta harvoinhan tällaista tapahtui. Äärimmäisen kalliit tekniikan ihmeet makailivat yleensä vain satamissa ja veronmaksajat tuskailivat niideni tarpeettomuutta. Silloin heille sanottiin, ett niiden tarkoitus on olla olemassa: Navy in being. Ne olivat argumentti, johon mahdollisia kataluuksiaan hautovan vihollisen on pakko uskoa.

  Englantilaisittain siis puhuttiin laivastosta myös pelotteena. Navy in being. Englannin kotilaivasto oli henkivakuutus valtakunnalle ja teki mahdolliseksi myös maa-armeijan kutistamisen pieneksi. Tässä siis toteutui tavallaan osta ja säästä-päivien idea. Kun hankki yhtä, voi säästää toisesta.

  Rutiköyhä Suomi, joka oli vasta toipumassa vuoden 1918 keskinäisestä lahtauksesta ja nälänhädästä, ei ollut turvassa ilman laivastoa, joka taas maksoi valtavasti.

  Niinpä sellainen rakennettiin: kaksi panssarilaivaa, viisi sukellusvenettä ja lisäksi muun muassa torpedo- ja miina-aluksia. Yhdessä virolaisten kanssa (kaksi suurta sukellusvenettä ja järeää rannikkotykistöä) niillä oli mahdollista tehdä Suomenlahden ylittäminen erittäin vaaralliseksi myös Neuvostoliiton suurimmillekin taistelulaivoille. Mahtoi se harmittaa.

   Sotilaallinen ajattelu vaati ehdottomasti tämän sulkemismahdollisuuden hyödyntämistä. Muuten Suomi, kuten tietenkin myös Viro, olisivat olleet selustaan suuntautuvien maihinnousujen armoilla ja ulkomaankauppa ja mahdollinen sotilasapu olisi voitu katkaista läpihuutojuttuna.

   Ahvenanmaa herätti kakkien Itämeren valtioiden tavatonta mielenkiintoa. Pidettiin selvänä, että sen hallinta ratkaisisi myös Itämeren herruuden. Se oli tavallaan luonnon linnoitusmuodostelma, jota hyödyntäen voitaisiin sulkea niin Pohjanlahti kuin vielä Suomenlahtikin, ainakin se auttaisi asiassa.

   Kun sattumoisin Ahvenanmaa oli kansainvälisillä sopimuksella demilitarisoitu, ei sen herruutta ollut edes Suomella, johon se kuitenkin kuului. Rauhan aikana ei sinne saanut eikä vieläkään saa viedä sotilaita ja aseita. Olli siis odotettavissa, että sen valtaaminen olisi ensimmäisenä vuorossa, jos sota Itämeren alueella syttyisi.

   Suomi hankki siis itselleen laivaston. Kaksi rannikkopanssarilaivaa, noin 4000 tonnin aluksia, saattoi kuulostaa pieneltä voimalta, mutta ne olivat mahtavia aselavetteja, joissa molemmissa oli neljä järeää 10 tuuman tykkiä ja lisäksi 8 nelituumaista ja IT-aseistus lisäksi.

   Mikäli tilanne vaatisi, voitaisiinkin nyt saarten avuksi strategisille paikoille siirtää muutamassa tunnissa sellainen tykistöarsenaali, että yritys vallata saaria olisi hyökkääjälle erittäin suuren riskin operaatio. Tykkituli purisi suuriinkin hyökkääjän yksiköihin ja sukellusveneet ja moottoritorpedoveneet pääsisivät samaan aikaan tekemään tuhojaan.

   Suomellakin oli siis nyt Navy in being. Tiedossa on, että punalippuinen Itämeren laivasto piti sitä varsin varteenotettavana vastustajana.

   Mutta Neuvostoliitto päätti ratkaista merelliset ongelmansa maan ja ilman kautta. Suomi ja Viro pakotettiin antamaan tukikohdat Suomenlahden molemmin puolin ja sen sulkeminen olikin sitten vain ja ainoastaan Neuvostoliitosta kiinni. Ahvenanmaahan ei vielä päästy käsiksi, kun sota loppui toisin kuin oli suunniteltu. Sitä tuijottivat myös Saksa ja liittoutuneet.

   Tuhoisan sodan ja valtakunnan maineen vaatinut tukikohtien hankinta Suomenlahdella osoittautui sitten täysin hyödyttömäski, kun vihollinen taas kerran hyökkäsi maata pitkin. Sen sijaan punalippuinen laivasto koki historiansa suurimman katastrofin Tallinnan evakuoinnissa (ks. Vihavainen: Haun tallinnan evakuointi tulokset ). Hangossa onnistuttiin paremmin.

  Mutta Suomen laivasto, joka oli rakennettu 1930-luvun näkemysten ja ajateltujen realiteettien perusteella, osoittautui järeän tykistön merkityksen kannalta epätarkoituksenmukaiseksi sodan oloissa.

  Panssarilaivoista toinen uhrattiin typerästi avomerioperaatiossa ja toisella tulitettiin vain toisarvoisia maamaaleja. Tosin lentokoneita pudotettiin paljonkin, mutta sehän ei oikeastaan kuulunut toimenkuvaan.

  Miina-ase sen sijaan osoitti hirmuisuutensa. Tallinnan evakuointi vaati viholliselta paitsi laivoja, myös valtavan määrän ihmisuhreja ja suomalaisten kylvämiä noista miinoista oli ainakin puolet, mahdollisesti suurin osa. Viroksi tätä teurastusta in kutsuttu nimellä ”miinataistelu” (miinilahing).

   Jälkikäteen on kovasti arvostelu puolustusmäärärahojen suuntaamista laivastoon ja erityisesti panssarilaivoihin. Sehän söi eväitä maavoimilta ja etenkin tykistöltä, jota talvisodassa oli aivan mitätön määrä.

   Mutta jälkiviisaus on aina sokeaa sille, että aikoinaan realiteetit näyttivät toisenlaisilta. Vastaavaa idiotismia edusti myös se erikoisoperaatio, jonka Neuvostoliitto aloitti ja joka pian muuttuikin talvisodaksi. Suuren strategisen edun sijasta se hankki siinä itselleen strategisen vahingon ja hädin tuskin välttyi sodalta länsivaltojen kanssa.

   Nyt maamme sitten on sijoittanut hirmuisia summia rynnäkkökoneisiin, joiden arvo ja merkitys todellisessa sodassa näyttää varsin kyseenalaiselta. Niiden hankkiminen ainakin aiheutti taas kerran mielenkiinnon kasvamisen maamme mahdolliseen rooliin alueella ja tilanteen täydensi Natoon liittyminen.

   Mitä opimme tästä vai opimmeko mitään? Pitäähän valtion huolehtia puolustusvalmiudestaan, merkitsipä se sitten Suomenlahden sulkemista ja Ahvenanmaan turvaamista tai nykyaikaisten lentokoneiden hankintaa. Itsenäisellä maalla täytyy olla jokin pelote, maksoi mitä maksoi.

   Ongelmana saattaa kyllä taaskin olla, että jos se on liian tehokas, se muuttuukin ensisijaiseksi kohteeksi. Jos se on tehoton, ei sillä ole väliä.

   Tässä sitä ollaan, kuin harakka tervatulla sillalla. Ainut lohtumme on, että olemme nyt sitten ihan oikeasti Natossa ja voimme jatkaa rooliamme maailman onnellisimpana kansana. Noiden uusien hävittäjien merkitys sen sijaan on tainnut mennä niin vähäiseksi, etteivät ne enää mahdollista hyökkääjää vedä puoleensa.

 Vaan pakkohan ne oli juuri ne koneet hankkia, vai kuinka se oli?

Tässä joka tapauksessa ennen naapurin ”erikoisoperaatiota” tehtyjä merkintöjä tästä asiasta: 

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Kun näytettiin, kenellä on varaa ja kenellä ei

 

Pilven veikkojen talonpito

 

Pentti Sainio, Armeijan hukatut miljardit. Suomen sotajohdon salaisuudet. Into 2018, 315 s.

 

   Sainion kirjan sanoma on hyvin selvä ja se näkyy jo otsikosta. Asennetta ei puutu, mikä ei tarkoita, että näkemykset voisivat olla aivan perusteltujakin. Itse asiassa perusteluja esitetään paljonkin, useimmiten toisinajattelevien upseerien suulla.

   Olen joskus kuullut sellaisen hassun ajatuksen, että sotilaiden olisi saatava määrätä, millaisia aseita Suomeen hankitaan. Valitettavasti siitä ideasta ei tulisi mitään, vaikka käytettävissä olisi rahaa rajattomasti ja piikki auki kaikille hyville ideoille.

  Ongelma on siinä, ettei ammattimiesten piirissä ole olemassa mitään yleistä konsensusta siitä, mitä kunnollinen ja vakuuttava puolustuskyky edellyttäisi tai edes siitä, pitäisikö siihen liittyä myös hyökkäyskykyä.

  Yksi uskoo ilmavoimiin ja siellä rynnäkkökoneisiin, toinen puoltaa ilmatorjuntaa ja kolmas muistuttaa, ettei ilman maavoimia ole koskaan saatu taistelukentällä aikaan mitään ratkaisevaa.

Avainkysymys on kustannustehokkuus.

  Suomen panssarilaivahankintoja on jälkeenpäin usein esitetty malliesimerkkinä käenpojasta, joka söi eväät jalkaväen ja etenkin tykistön kunnolliselta aseistamiselta. Onhan siinä perääkin, mutta ei sekään ajan uhkakuvien vallitessa mikään sinänsä älytön idea ollut. Tuskin se sen huonompi oli kuin nykyiset korvettihankinnat -tai hävittäjähankinnat.

   Ongelma onkin siinä, että hyviä ideoita maanpuolustuksen vahvistamiseksi riittää paljon enemmän kuin rahaa niiden toteuttamiseen. Kustannustehokkuus on asia, joka juuri maanpuolustuksessa on vakavaa laatua. Viime kädessä siinä voidaan jopa kysyä, mitä veri maksaa.

   Kirjoittajan tähtäimessä on tietenkin ennen muuta Hornetien hankinta. Kyseessähän olivat huippukalliit koneet, joita hyvin harvoilla mailla on ollut varaa hankkia. Sen sijaan ne usein ovat tyytyneet puolta halvempaan General Dynamicsin F-16 hävittäjään, jos kerran Amerikan rautaa pitää olla.

   No, meillä saatiin päättäjät valtiojohtoa myöten hurahtamaan lentotukialuksia varten suunniteltuun raskaaseen rynnäkkökoneeseen, vaikka noita tukialuksiakaan ei ole tainnut tulla hankittua…

   Tarjouskilpailussa koneen hinta vedettiin keinotekoisesti niin alas, että se tuntui jo edulliselta. Vasta myöhemmin alettiin vaatia siihen uusia asejärjestelmiä, jotka maksoivat pian toisen mokoman. Suomen valtion historian suurin yksittäinen kauppa tehtiin härskin kähminnän keinoin, väittää kirjoittaja.

   Päättäjiä onnistuttiin jymäyttämään vielä puheella vastakaupoista, jolloin Hornetit olisi saatu tavallaan ilmaiseksi… Jäänmurtajia olisi voitu rakentaa niiden maksuksi.

   Paitsi, etteivät amerikkalaiset sellaista hyväksyneet. Puheet vastakaupoista olivat pelkkää myyntipuhetta. Sellaista se on markkinoilla.

   Horneteista tuli se käenpoika, joka söi rahat muiden puolustushaarojen kehittämiseltä. Kirjoittajan erityisiä lempilapsia tässä suhteessa ovat raketinheittimet ja tykistö. Modernissa muodossaan ne ovat todella erittäin tuho- eli siis puolustusvoimaisia ja jopa vaikeasti tuhottavia.

   Yhdessä alueellisen puolustusjärjestelmän ja suuren puolustustahdon kanssa olisi ollut mahdollista luoda erittäin sitkeä vastus sille, joka saattaisi haluta pistää nenäänsä sinne, missä ei ole halua ottaa vastaan.

   Sen sijaan hävittäjäkulujen kanssa taistelevat puolustusvoimat laskivat roimasti sota-ajan taistelujoukkojen määriä ja saman tein myös romuttivat ylimääräisiä täysin käyttökelpoisia aseita. Myös hyvät neuvostopanssarit romutettiin ja vaihdettiin vastaaviin saksalaisiin. Nato-maissakaan ei näytä olevan vastaavaa hinkua luopua vanhasta neuvostokalustosta, mikäli se on hyvää.

   Hyviä olivat myös BUK it-ohjukset, joiden tilalle hankittiin ilmeisesti huonompaa kalustoa, ainakin ulottuvuudeltaan. Muutenkin ilmatorjunta on laiminlyöty, kertoo kirjoittaja.

   Tämä on silkkaa tyhmyyttä tai kukaties kuvastaa jonkinlaista hyökkäyshenkeä, sillä tällä vuosituhannella lienee hävittäjä pudottanut toisen hävittäjän vain kerran. Ilmatorjunnalla niitä on sen sijaan tuhottu kymmenittäin.

   Hävittäjät, jotka siis eivät meillä nyt enää ole vain torjuntahävittäjiä, vaan myös maamaaleja vastaan toimivia rynnäkkökoneita, ovat paitsi huippukalliita, myös haavoittuvia ja tehottomia.

  Kuitenkin niiden ostoa perusteltiin tarpeella korvata henkilömiinoja, joista maamme sen johdon erityisen suuren mielenjalouden ja edistyksellisyyden poseeraamistarpeen takia oli luopunut.

  Itse asiassa näillä kahdella asialla, ilmavoimilla ja miinoilla, on tuskin mitään tekemistä keskenään. Myös ns. kuorma-ammukset, joilla miinoja on ajateltu korvata, ovat epäilemättä hyvin tuhovoimaisia, mutta eivät ne ole 24/7 valmiudessa haittaamassa mahdollista tunkeutujaa.

  Mutta jalkaväestäkin on meillä huolehdittu. Suunnitelmissa oli hankkia suuri määrä kuljetushelikoptereita ja niiden suojaksi taisteluhelikoptereita, miljardien edestä. Tämä suunnitelma kuitenkin lässähti sekä siitä syystä, ettei taisteluhelikoptereihin löytynyt rahaa että hankitun kuljetuskaluston ala-arvoisuuden takia.

   Nuo himoitut Nato-kopterit osoittautuivat olevan sutta ja sekundaa. Vanhat neuvostolaatua olevat MI-8 kopterit olivat sen sijaan palvelleet tarkoitustaan hyvin, niin tylsältä kuin totuus tässäkin kuulostaa.

   En mene vannomaan, että Sainion tarinat olisivat aina tosia. Jossakin määrin kyseessä tuntuvat olevan juorut ja joskus selostetaan kummallisesti jopa UM:n salasähkeitä, ilmoittamatta, mistä kirjoittaja on ne saanut käsiinsä. Yleensä lähteinä ovat kuitenkin julkiset asiakirjat ja julkaistu kirjallisuus.

   Kirjassa esitetyt sotilaiden mielipiteet ainakin ovat autenttisia sikäli, kuin asia koskee hävittäjähankintojen kritiikkiä.

   Onpa näissä asioissa kritisoitavaakin. On lohdullista huomata, ettei meillä sentään valtavan kalliita ja tarkoituksenmukaisuutensa puolesta kiistanalaisia kauppoja tehdä ihan ilman, että muitakin näkemyksiä esitetään.

   Masentavaa sen sijaan on havaita, miten vähän vaikutusta millään kritiikillä tai järkipuheella on silloin, kun kyseessä on prestiisi, tiettyjen henkilöiden tarve päästä istumaan mielestään hienoon seuraan ja asiasta mitään ymmärtämättömien maallikoiden halu myötäillä parasta kaunopuhujaa ja seksikkäimmän aselajin edustajaa.

  Nyt sitten taas ollaan panemassa miljardeja likoon. Keneltä ostetaan ja mitä, on virallisesti vielä ikään kuin ratkaisematta, vaikka tämä taitaa kyllä olla ns. avoin salaisuus -secret de polichinelle, kuten Rafale-koneen kauppamiehet ehkä sanovat.

  Hallitus näyttää nyt kiltisti päättäneen, että maamme tarvitsee ehdottomasti kuusikymmentä amerikkalaista rynnäkkökonetta. Kun niiden asejärjestelmät maksavat puolet koko kaupasta ja ne on jo hankittu tietystä lähteestä, voimme vain arvailla, mitä hallitus tässä asiassa kaikessa täysivaltaisuudessaan vielä päättää…