Kestoteema

 

Intelligentsijan petos

 

     Muistan, miten noin kaksikymmentä vuotta sitten istuin Moskovass, Kuznetski mostin varrella sijaitsevassa FSB:n arkiston lukusalissa, minne olin päässyt Venäjän historian laitoksen kanssa aloittamamme projektin perusteella ja epäilemättä ennen muuta tuon laitoksen johtajan, ystäväni Andrei Nikolajevitš Saharovin ansiosta.

     Sain pyödälleni mapin salaisen poliisin dokumentteja, jotka koskivat älymystöä. Kaikki oli huippukiinnostavaa, mutta varsinaisen heureka-elämyksen antoi muuan nimetön kirje, joka oli osoitettu eurooppalaiselle älymystölle.

     Kyseessä oli avoin kirje, jota oli levitetty Mahtavassa vuoden 1934 pidetyssä Neuvostokirjailijoiden liiton perustavassa kokouksessa, jossa Maksim Gorki, Venäjän älymystön ylpeys jo tsaarin ajoilta lähtien, johti uuden liiton perustamista ja uuden ”sosialistisen realismin” doktriinin saattamista hengestä lihaksi.

     Kongressiin oli kutsuttu runsaasti ulkomaisia vieraita ja heitä mielisteltiin ja manipuloitiin sillä taidolla, jonka vain bolševikit osasivat. Koko maailmankulttuurin ja kaikkien maiden älymystön  pääkaupunki oli nyt Moskova

Nadežda mira,

serdtse vsei Rossii,

Moskva, stolitsa,

moja Moskva!

 

Oot rauhan toivo, (tai ”maailman toivo”)

sydän synnynmaamme,

pääkaupunkimme,

mun Moskovain!

(J. Dolmatovski, ”Leninskije gory”)

 

     Näinhän riimitteli Jevgeni Dolmatovski, aikoinaan sangen tunnettu runoniekka, joka sitten tavallaan kohtasi myös Yrjö Jylhän, kun kollegat olivat Taipaleenjoen eri puolilla sijaitsevissa asemissa.

     Nyt, vuonna 1934, ei käyty sotaa, mutta meneillään oli kyllä jo koko neuvostokansan, mukaan luettuna intelligentsijan, mobilisointi ja ryhmittyminen taisteluun, ”Aufmarsch”, kuten toisen diktaattorin puolella asia ilmaistiin.

     Tuo avoin kirje eurooppalaiselle älymystölle oli dynamiittia, ymmärsin. Käsillä olevista dokumenteista ei käynyt ilmi, oliko kirjeen kirjoittaja levittäjän henkilöllisyys selvinnyt ja  miten hänelle oli käynyt. Se oli kuitenkin toissijaista, oli hurjaa tietää, että joku oli ollut noin rohkea ja uskaltanut sanoa sen, mitä ajatteli sellaisessa tilaisuudessa, jossa kaikkia tarkkailtiin ja jossa toisinajatteku oli rikoksista suurin.

     Tuo tuntematon kirjoittaja ihmetteli, mitä eurooppalaiset älyköt ikein tekivät tässä tilaisuudessa. Venäläisten oli siellä pakko olla ja sen saattoi ymmärtää, mutta miksi sielllä oli ulkomaalaisia, jotka tulivat omasta vapaasta tahdostaan ja vieläpä aplodeerasivat tämän pimeän hirmuvallan käskytyksille.

     Parhaat kirjailijat eivät olleet paikalla, sillä heidät oli jo haudattu Karjalan soihin, mutta sali oli kyllä täynnä orjailevia mielistelijöitä. Koko näytelmää ohjasi maailman suurimmaksi tiedemieheksi nimetty Josif Stalin, joka oli lukunsa kesken heittänyt (tai lahjattomana ne lopettanut –”nedoutška”). Ymmärsivätkö herrat älyköt, mitä sellainen oikein merkitsi ”älymystön” kokouksessa.

     Samassa tilaisuudessa Gorki nosti koko älymystön (!) nimenomaiseksi esikuvaksi ilmiantajapojan, Pavel Morozovin, jonka ympärille oli jo rakennettu kultti. Eikö tämä tällainen jo ollut niin äärettömän kaukana kaikesta älymystön arvon mukaisesta toiminnasta ja ajattelusta, kuin saattoi ikinä kuvitella?

     Juuri niinhän se asia tietysti oli ja tuntui lähes uskomattomalta, että koko asia kiteytyi tässä niin oivallisesti. Älymystö, jonka missiona on aina ollut ajattelun vapaus, nähtiin nyt kirjoittamassa lippuunsa SS-miehen vyössä olevaa tunnusta: ”Meine Ehre heisst Treue” -kunniani on uskollisuus…

     Noihin aikoihin alettiin Euroopassa puhua ”klerrkien (älymystön) petoksesta”, kun muuan Julien Benda (ks. Vihavainen: Haun julien benda tulokset ) kirjoitti samannimisen kirjan, jossa hän syytti älykköjä natsismin ja fasismin myötäilystä.

      Sellaisiakin oli, eikä heidän rooliaan voi väittää ”kulttuuririntamaan” yhtyneiden älykköjen roolia paremmaksi, mutta eihän se Moskovan kumartajien orjailua sen paremmaksi tee.

     Kun itsenäisen ajattelun sijasta valittiin vain, kumman orjuuden ja totalitarismin puolesta taisteltiin, oli älymystön konkurssi valmis. Kominternin agentti Willi Münzenberg sai helposti luomaansa ”kulttuuririntamaan” suuren ja mahdollisesti suurimman osan sitä joukkoa, jonka identiteettinä oli kuulua älymystöön. Olin melkoisesti täpinöissäni saatuani käsiini tuon dokumentin, josta edellä oli puhe.

      Kirjoitin sen muistiin, kuten monta muutakin dokumenttia ja vasta Suomessa huomasin, että lähes kaikki oli jo julkaistu Aleksandr Jakovlevin (ks. Vihavainen: Haun jakovlev tulokset ) johdolla toteuttettavassa suuressa dokumenttisarjassa.

     Kieltämättä se oli jonkinlainen pettymys, mutta sitä lievitti ajatus, että tärkein oli sentään tapahtunut. Maailma oli saanut tietää sen yksinäisen älykön rohkeasta teosta, joka oli aikanaan uskaltanut ajatella itse ja vieläpä riskeerata kaiken auttaakseen myös eurooppalaisia älykköjä ajattelemaan.

     Nythän sitten oli koko tuon aikakauden hyödyllisten ja hyödyttömien idioottien maailma paljastettu, eikä älymystö enää koskaan voisi suistua yhtä typerään rooliin totalitaarisen ankkapuheen vaakkujaksi. Jotakinhan historiasta aina pakostakin opitaan.

     Valitettavasti älymystön ajattelutapa on aivan toisenlainen kuin vielä Bertrand Russell kuvitteli. Ei totuudella sellaisenaan ole siinä erityistä sijaa. Sitä suojaa narsismi ja se on immuunia kaikille sellaisille argumenteille, jotka eivät pönkitä sen omia pyrkimyksiä, mitä ne nyt sitten sattuvatkin olemaan.

 

Järjen saarnamies

 

Vanhan radikaalin käsikirja

 

Bertrand Russell, Filosofiaa jokamiehelle ja muita esseitä. Suomentanut Kyllikki Sutinen. WSOY 1951. 272 s.

 

     Bertrand Russell (1872-1970) oli ylhäistä sukua ja John Stuart Millin kummipoika, joka henkilökohtaisesti tutustui moniin Viktorian ajan kuuluisuuksiin, mukaan lukien pääministeri William Gladstone, joka teki häneen erityisen suuren vaikutuksen.

     Hän jutteli myös Leninin kanssa, jonka morbidia dogmaattisuutta kauhistui, hän kuului Bloomsburyn älykköjen lähipiiriin (ks. Vihavainen: Haun bloomsbury tulokset ) ja nousi 1900-luvun analyyttisen filosofian yhdeksi kirkkaimmista tähdistä. Vuonna 1950 hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon.

     Russell ei suostunut pitämään analyyttistä filosofiaansa vain spesialistien herkkuna, vaan osallistui innokkaasti ajankohtaisiin keskusteluihin kulttuurista, politiikasta ja arvoista. Hän herätti erityistä huomiota saarnatessaan toisen maailmansodan jälkeen -ja toki sitä ennekin-  pasifismia ja aseidenriisuntaa.

     Jo 1930-luvulla hän herätti suurta paheksuntaa teoksellaan ”Avioliitto ja moraali” (Marriage and Morals 1929, suom. 1951), jossa hän ei rajoittunut vain avioliiton kysymyksiin, vaan halusi kumota käytännöllisesti katsoen kaikki seksuaaliset tabut.

     Tämä tapahtui aikana, jolloin jopa erilaisia normaalin seksuaalisuuden kuvauksia sensuroitiin ankarasti kaikissa länsimaissa ja muualla vielä enemmän. Elämänsä lopulla Russell ainakin sai nähdä vapaan seksin tulemisen länsimaisen kulttuurin normiksi. Vielä1950-luvulla oltiin kaukana siitä.

     Russell kritisoi  reippaan hilpeästi myös uskontoa, mikä oli yhä suurimmassa osassa Eurooppaa ja Amerikkaa ja muuallakin vielä paljolti niin lainsäädännön kuin tabujen suojaamaa. Niinpä esimerkiksi Englannissa sen, joka halusi dosentin tointa, tuli vielä 1800-luvun toisella puoliskolla ensin vannoa uskollisuutta anglikaanisen kirkon 39 artiklalle.

     Russell oli myös suuri naisten ystävä ja pilkkasi kaikkia niitä ennakkoluuloja, jotka yrittivät selittä naiset miehiä vajavaisemmiksi olennoiksi.

     Kun kaikki nuo yllämainitut näkemykset otetaan huomioon, ei ole yllättävää, että Russell oli myös suuri häntäheikki, womanizer, jonka oma perhe-elämä ei ollut ihan niin harmonista kuin suurelta kasvatusopin ja kasvatuksen filosofian harrastajalta olisi voinut toivoa.

     Kaikkia yllä mainittuja asioita Russell saarnasi nyt käsillä olevassa pienessä esseekokoelmassaan, jonka nimi muuten englanniksi on ”Unpopular Essays” -taas yksi osoitus hänen sarkastisesta huumoristaan. Hän valittelee, että näissä esseissä saattaa olla joitakin lauseita, joita poikkeuksellisen heikkolahjaisen kymmenvuotiaan olisi vaikea ymmärtää. Muille ne olivat selvää tekstiä.

     Muistan lukeneeni tämän kirjan lukiolaisena ja vuoden on täytynyt olla 1963. Silloin se teki minuun suuren vaikutuksen ja lainasin oitis myös ”Avioliiton ja moraalin” sekä ”Etiikan ja politiikan”. Niiden lukeminen oli huippujännittävää ja poikkeuksellisen nautinnollista. Nauraakin sai paljon.

     Russellin esseiden muuan suuri viehätys on kirjoittajan kuivan sarkastinen huumori, joka tuntuu kumpuavan suoraan hänen ajattelunsa lahjomattomasta logiikasta. Sain sen käsityksen, että Russell yksinkertaisesti pyrkii selkeään ajatteluun ja vetää siitä vastaansanomattomat johtopäätökset. Koko maailma tuntui jopa petollisen yksinkertaiselta.

     Koska kirja oli kerran ollut minulle niin tärkeä, päätin lukea sen uudelleen nyt, parin sukupolven mittaisen tauon kuluttua. Elämys oli kiinnostava. Monet kirjan lauseet olivat kyllä suorastaan muistissani ja nokkelat ”reductio ade absurdumiin” perustuvat johtopäätökset paikallaan. Kuitenkaan kirja ei enää tehnyt lainkaan samaa vaikutusta kuin joskus ennen.

     Osittain syy on tietysti ilmeinen ja henkilökohtainen. Olin 63 vuotta sitten ollut teini-ikäinen pojankloppi, jonka ajankohtaisiinkin ongelmiin filosofi tarjosi valmiita ja vakuuttavia ratkaisuja. Kaupan päällisiksi hän vielä selitti, millainen olisi järjen mukaan nykyistä parempi  maailma ja miten sinne voisi päästä ja tuli pyrkiä.

     Muutos ei kuitenkaan johdu vain oman vaatimattoman henkilöni kasvusta eli vanhenemisesta. On vähintään yhtä tärkeää, että aikakausi todella on muuttunut.

     Se mikä vuonna 1963 tuntui huimanrohkealta ja sitä todella olikin, on nyt, vuonna 2026 joko yleisenä normina tai ainakin normaalin piirissä. Uskonnolliset kysymykset eivät enää kiinnosta ketään, tai ainakaan tyhmempiä eli enemmistöä ja täydellinen vapautuminen koskee nykyään koko seksuaalinormistoa.

     Vain sodan suhteen näemme yleisen militaristisen pölkkypäisyyden ottaneen pasifismin kaikki muodot kuristusotteeseensa ja nousseen paljon suositummaksi vaarallisemmaksi kuin se oli vielä 1950-luvulla.

     Tämä Russellin kirja, joka pari sukupolvea sitten oli omaa taustaansa vasten yhtä kirkkaan älyn ilotulitusta ja edusti myös radikalismin huippua, on nykyään kokoelma latteuksia. Se on enimmäkseen tuota yhtä ja samaa ”aropohjaa”, jonka oikeaksi todistaminen ei tule kenellekään edes mileen -valuitettavasti.

     Eipä nyt kuitenkaan kiirehditä iloitsemaan suuresta edistyksestä ennen aikojaan. Russell lähtee koko ajan tinkimättä siitä, että sivistyneiden kansalaisten velvollisuutena on seurata järjen johtopäätöksiä, ajatella moitteettomasti ja pyrkiä yleiseen hyvään sen sijaan, että juoksisivat irrationaalisten muotien ja yleviksi naamioitujen alhaisten vaistojen ja kiihdyttävien tunteiden perässä.

      Älymystöön itsensä lukeva aikalaisemme toki allekirjoittanee tuon ylläolevan epäröimättä. Mutta käytännössä hän taitaa yhä useammin jäädä kauas Russellin saarnaamasta ihanteesta.

     Russell lähtee siitä, että ihmisen ei pidä ripustaa aivojaan narikkaan missään vaiheessa, ei edes silloin, kun hän tietää varmasti ajavansa hyvää asiaa. Hän ei saa kuvitella, että hänen ajamansa asia olisi ehdottomasti ja ikuisiksi ajoiksi se koko totuus, josta ei voi keskustella ja jota ei voi kritisoida.

     Russell hyökkää voimallisesti kaikkea dogmatismia vastaan ja riepottelee eri lajien dogmaatikkoja, joilla epäilemättä on hyvä käsitys itsestään ja asiastaan, mutta jotka eivät edes ymmärrä, mitä tieteellinen ajattelu tarkoittaa. Monet aikamme surkuhupaiset esimerkit (vrt. esim. KKO:2026:27) viittaavat siihen, että ”tieteestä” tehdään joukko dogmeja. Tieteen kuvitellaan tarjoavan ihmisille ehdottomia totuuksia, joiden kiistäminen on rikos ja joiden loukkaajat siis tulee asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

     Russell ei voi kyllin alleviivata sitä, ettei ihmiskunnan tiedossa ole absoluuttista ”totuutta” ja sen takia on aina saatava arvostella kaikkia väittämiä. Mikäli argumentit ovat huonoja, ne voidaan ja tulee kumota vasta-argumenteilla, mutta mikäli niiden sijasta aletaan käyttää valtion väkivaltakoneistoa, ollaan älyllisen hölynpölyn piirissä ja sen seuraukset voivat olla hyvin vakavat.

     Esseessään ”älyllisen hölynpölyn pääpiirteet” Russell puhuu paljon sellaisista kuvitelmista, joiden mukaan nimenomaan valkoinen rotu olisi muita korkeammalla tasolla synnynnäisten ominaisuuksiensa ansiosta. Hänen mielestään asiasta ei ole vakuuttavaa tutkimustietoa. Mikäli sellaista saadaan, on se tietenkin hyväksyttävä.

     On kiinnostavaa havaita, miten kirjoittaja kertoo havainneensa erityisesti typerämpien maanmiestensä taholta alentuvaa ja pilkallista suhteutumista vieraisiin rotuihin, esimerkiksi kiinalaisiin. Intialaiset ovat hänen mielestään myös joutuneet tällaisen moukkamaisuuden kohteeksi ja panneet sen kovin pahakseen.

     Luulen, että hän on oikeassa, vaikka esimerkiksi Kiplingiä lukiessa voisi kuvitella toisin. Toki Kipling ei ollutkaan mikään tavallinen Tommy Atkins, vaan toinen englantilainen kirjallisuuden nobelisti.

     Nykyään lienee vaikeaa löytää sellaisia ihmisiä, jotka täysin vakavissaan pitäisivät ns. mongolirotuun kuuluvia ihmisiä jotenkin alempiarvoisina. Yhä murskaavampi noin viiden vuosikymmen aikana karttunut todistusaineisto puhuu päinvastaisesta. Sen, joka on tutustunut vaikkapa Kiinaan, on pakko tehdä omat johtopäätöksensä.

     Jokaista kirjaa on luettava sen oman aikakauden perspektiivistä käsin. Bertrand Russell ja hänen kirjansa ovat olleet niin tärkeitä länsimaisen kulttuurin toisen maailmansodan jälkeisen muutoksen välineitä ja heijastajia, että niiden todellista merkitystä on tuskin vielä edes ymmärretty.

      Tuo noin viimeisten sadan vuoden mittaan tapahtunut kehitys ei varmastikaan ole ollut joka suhteessa hyvää ja tutustuminen nykyajan älymystöön toisi varmasti Russellille katkeran pettymyksen.

      Nyt maaiklma tarvitsisi jotakuta hänen mittaistaan julkista intellektuellia, joka pystyisi yhtä terävästi näkemään ne älylliset ja moraaliset ansat, joihin oma aikakautemme on lankeamassa ja osoittaisi keinot niiden välttämiseksi.

Jaakobin suku

 

Kateutta ja huijareita erämaan laidoilla

 

Thomas Mann, Jaakobin tarina. Suomentanut Lauri Hirvensalo. WOY 1948, 365 s.

 

     Jokaisesta suomalaisesta kodista löytyy muuan kaikkein kiinnostavimmista vanhemman historian lähdeteoksista tai itse asiassa niiden yhdistelmästä, jota nimitämme Raamatuksi (vrt. venäjän gramota).

     Erityisesti Vanha Testamentti on kaikessa kaunistelemattomassa raakuudessaan verrattoman kiinnostavaa lukemista ja kiehtoo mielikuvitusta fantastisilla tarinoillaan, jotka usein näyttävät uhmaavan paitsi kaikkia oman aikamme oikeuskäsityksiä ja säädyllisyyttä, myös ikuisiksi luulemiamme arvoja

     Kuten Hellaan jumalat olivat oikullisia ja noudattivat omaa, eikä ihmisten logiikkaa, myös Vanhan Testamentin Jahve asettuu useinkin puolustamaan väkivaltaa ja vääryyttä ja siunaa petoksen ja huijaamisen.

     Tämän kirjan maailma on äärimmäisen kaukana liberaalista arvopohjastamme ja mikäli sen henkilöt olisivat kuulleet Herralta sanan ”tasa-arvo”, he olisivat luultavimmin kauhistuneina heittäytyneet suulleen maahan ja pyytäneet armoa esi-isiensä tähden.

     Vanha Testamenttihan on ennen muuta juutalaisen kansan historia ja tuon kansan, kuten aikanaan oli tavallista, laskettiin syntyneen polveutumisen perusteella. Niinpä jokaisen oli ja on yhä tunnettava omaltakin kohdaltaan se sukujohto, joka päätyi Jaakobin, ja Iisakin kautta Abrahamiin.

     On ymmärrettävää, että Raamatun kokonaisuuden takia minäkin, jolla ei ole kunnia kuulua juutalaisten valittuun kansaan, jouduin lapsena opettelemaan ulkoa Jaakobin poikien nimet ja osaan ne yhä, kuten suurin osa ikäluokkaani.

     Itse asiassa tuo rimpsu onkin osa normaalia eurooppalaista yleissivistystä ja siitä on yhä se käytännön hyöty, että sen avulla oppii erottamaan tyypillisesti juutalaisia nimiä, jotka ovat yhä sekä juutalaisten että kristittyjen käytössä.

     Jaakobin tarina sellaisena kuin se ensimmäisessä Mooseksen kirjassa esitetään, on todellakin tarinaa yhä uusista petoksista ja väkivallasta, jonka Jahve kuitenkin aina siunaa.

     Jaakob, jonka nimikin muistuttaa sanoja ”hän pettää”, kuten sydämistynyt kaksoisveli Eesau sai aiheen sanoa, huijasi ensin veljensä vaihtamaan esikoisoikeutensa ruskeaan keittoon, hernerokkaan, kuten uskomme täällä Suomessa. Sen jälkeen hän petkutti isänsä Iisakin antamaan hänelle esikoiselle kuuluvan siunauksen.

     Koska Eesau tämän vuoksi uhkasi hänen henkeään, hän pakeni enonsa Laabanin luo, jossa lupasi palvella seitsemän vuotta saadakseen vaimoksi serkkunsa Raakelin. Seitsemän vuoden kuluttua Laaban sutkautti hänelle Raakelin vanhemman sisaren Leean ja vaati palvelemaan Raakelin takia vielä toisen seitsemän vuotta, mikä myös tapahtui.

     Jaakob petkutti sen jälkeen Laabania antamaan itselleen kaikki täplikkäät lampaat, joita hän sai aikaan järjestämällä siitoksen sopivalla, meidän käsittääksemme tosin epätieteellisellä tavalla ja lähti sitten vuorostaan pakoon Laabania ja hänen asemiehinään.

     Jaakobin pojat olivat yleisesti ottaen häijyluotoisia ja houkutteluivat petoksella Hamorin pojan Sikemin miehineen ympärileikkauttamaan itsensä ja lupasivat siitä hyvästä ystävyysliittoa ja sisarensa Diinan vaimoksi. Diinahan oli jo raiskattu, mutta Sikem halusi hänet lailliseksi puolisokseen.

     Kun sikemiläiset kolmantena päivänä laikkauksesta olivat kipeimmillään, hyökkäsivät Simeon ja Leevi heidän kimppuunsa ja tappoivat niin isät kuin pojat. Muut veljet ryöstivät ja hävittivät kaupungin naisineen ja lapsineen.

     Se petoksista ja väkivallasta. Suurin synti Jaakobin suvulla ja klaanilla näyttää kuitenkin ollleen kateus. Ainakin Mannin versiossa erityisesti naiset kahdehtivat toisiaan siitä, kuka pääsi Jaakobin suosioon ja kuka pystyi synnyttämään tälle eniten lapsia. Siinä asiassahan Leea oli Raakelia paljon etevämpi ja jälkimmäinen joutui aluksi turvautumaan orjattariin, jotka synnyttivät hänen puolestaan.

     Mann maalaa kuvan alkukantaisesta paimentolaisyhteisöstä, jossa Jahvella ei vielä ole hallitsevaa asemaa, vaan kirjava joukko jumalia kilpailee keskenään ja Raakelkin varastaa pakoon lähtiessään nisänsä Laabanin kotijumalat mukaan onnea tuottamaan.

     Jaakobin tarina, niin Raamatussa kuin myös Manniilla on huikea moraalittomuuden kronikka, jossa sukukunta on keskenään hajanainen ja kuolemalla uhkaaminen ja ryöstömurha kuuluvat normaaliin käytäntöön. Se, että nimenomaan Jaakobin sukukunta pysyy Jahven armoissa tapahtuu ilmeisesti yksin armosta.

     Tämä tarina, jos mikään, sopisi erinomaisesti Hollywood-elokuvan aiheeksi. En kuitenkaan muista, että sellaista olisi tehty. Voisiko syynä yhä olla eri sukukuntien välinen eripura?

     Jo Mannin kirjan alussa esiintyy Joosef, tavattoman kaunis nuorukainen, jota hänen veljensä, nuo Leean lapset kadehtivat ja vihaavat. Joosefhan on Raakelin poika, kuten myös nuorempi veljensä Benjamin.

     Jaakobin tarina on neliosaisen Joosef-sarjan ensimmäinen osa ja pitänee kaiketi lukea vielä myöhemmätkin, paisuihan Joosefista koko Israelin kansan suuri merkkihenkilö Egyptin maassa.

Tarina on tietenkin tuttu jo uskontokirjasta ja Raamatusta, mutta se kuuluu niihin, jotka ovat aina ajankohtaisia, jopa maailmanpolitiikassa. Mann osaa kertoa sen omalla, totutuista versioista etäännyttävällä tavallaan.

     Mielestäni on kiinnostavaa ja tärkeää todeta, että Mann aloitti kirjoittaa tätä kirjaa nimenomaan vuonna 1933, jolloin Hitler nousi valtaan ja Mann perheineen muutti Sveitsiin. Hänen vaimonsa Katiahan oli juutalainen.

Sadistit, juristit ja tekoäly

 

Sadismin sija uudessa yhteiskunnassa

 

     Länsimaiden historian kuuluisin libertiini, markiisi de Sade oli tunnetusti yksi Bastiljin vangeista, joka virtsatorven kautta agitoi kansaa vapauttamaan yksinvaltiuden marttyyrit, mikä sitten tapahtuikin.

     Ranskan kansallispäiväkseen sitten valitsemana väkivaltaisen kansannousun päivänä 14.7.1789 markiisi tosin oli jo siirretty Charentonin mielisairaalaan, kun vartijat olivat kyllästyneet hänen itsevaltiuden vastaiseen vihapuheeseensa.

     Niinpä kansa sai vapautettua vain neljä tavallista ja sangen hyvinvoipaa lurjusta. Enempää Sadea, kuin kuvitteellista ”Rautanaamiota” ei löytynyt, jälkimmäistähän ei koskaan ollut ollutkaan. Paremman puutteessa tyydyttiin sitten vandalisoimaan vankilan arkisto ja tappamaan sen johtaja, jonka sydäntä sen jälkeen kannettiin voitonmerkkinä kepin nenässä halki Pariisin.

     Saden aatemaailmasta ja hänen länsimaisen kulttuurimme johtavilta älyköiltä saamistaan arvioista olen jo pari kertaa kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun sade tulokset). Lyhyesti sanoen Sade julisti, että inhimillinen halu on kaiken mitta. Vapaus on vapautta halunsa tyydyttämiseen ja sitä taas koko vanha komento, ancien régime pyrki kaikkialla järjettömästi rajoittamaan.

     Sade ei ollut pelkkä vulgaarin hedonismin kannattaja, vaan kehitti ideansa sangen hienostuneelle asteelle. Muuan hänen teoksistaan on nimeltäänkin Philosophie dans le boudoir – filosofiaa makuuhuoneessa ja siinä hän ratkoo järjen avulla mitä yksityiskohtaisimmin erilaisia seksuaalisen tyydytyksen mahdollisuuksia.

     Tulkoon sanotuksi, että nuo Saden esittämät erikoisuudet ovat minusta -tiedän käyttäväni nyt uskallettua sanaa- kauttaaltaan perverssejä ja uskallan sanoa, että hänen seksuaalisuutensa on laadultaan poikkeavaa. Uskon sen johtuvan jonkinlaisesta kehityshäiriöstä, koska esimerkiksi evolutiiviselta kannalta se on pelkästään tuhoavaa laatua.

     Tarkoitan erityisesti sitä seksuaalisuuden kuvausta, jonka löydämme Saden teoksesta 120 Sodoman päivää (ks. Vihavainen: Haun vapaus, mi meitä viet tulokset ).

     Tuossa kirjassa pääteemana on rikos, erityisesti lasten nöyryyttäminen ja erilainen pahoinpitely aina hengen riistämiseen saakka. Uskonnon pilkkaaminen on viety absurdille tasolle ja ulosteiden ja muun saastan palvonta nousee keskeiseksi rituaaliksi.

     Igor Bestužev Lada uskoi hiljattain tällä palstalla käsitellyssä ja vuonna 1998 ilmestyneessä kirjassaan, että lasten kiduttamisella hekumointi tulee ennen pitkää läntisen huviteollisuuden tärkeäksi teemaksi. En ole tuota alaa juuri seurannut, joten en osaa siitä mitään varmuudella sanoa, mutta voin todeta, että näin oli asia jo Sadella.

     Kun sadismin tielle on lähdetty, en näe mitään syytä siihen, että jossakin kohtaa tulisi ”luonnollinen” raja vastaan. Odottaisin sen tulevan korkeintaan siinä merkityksessä, että kun ihmiselle tarjotaan mahdollisimman iljettäviä elämyksiä, moralisoidaan samalla mahdollisimman mahtipontisesti.

     Moralisointihan meillä elää yhä vahvasti keskuudessamme, olkoonkin, että se on rajoiltaan keinotekoista ja päälle liimattua. Se koskee erityisesti alaikäisiin sekaantumista omassa kulttuuripiirissämme ja samaan aikaan pitää sitä normaalina muhamettilaisuudessa, jossa niin sanotun suojelusiän raja on Koraanin mukaan yhdeksän vuotta.

     Meillähän tuo ikä on nykyään kuusitoista vuotta, vaikka neitojen vielä parisataa vuotta sitten katsottiin olleen parhaassa naimaiässä jo pari vuotta nuorempina.

     Yhtä kaikki, se mikä tapahtuu maagisen rajapisteen toisella puolen on nyt erittäin ankarasti rangaistavaa ja paheksuttua, kun taas sen turvallisemmalla puolella saman asian ihanuutta ei voida kylliksi ylistää.

     Enpä tosiaankaan murehdi tässä sitä, että lapsia pyritään suojelemaan liian varhaiselta seksuaalielämältä, mikä kyllä kaiken kaikkiaan taitaa nykyisessä länsimaisessa kulttuuripiirissä olla melko utopistinen pyrkimys. Toki hyvään kannattaa aina pyrkiä.

     Epäilemättä pedofilia on aito perversio, vaikka siinä onkin tuo kaunis sana filia. joka viittaa rakkauteen sen monessa merkityksessä, niin agapehen kuin erokseen. Uskon, että seksuaaliseen pedofiliaan taipuvaiset ovat perverssejä, joita on pidettävä poikkeavina.

     Kyseessä saattaa olla kehityshäiriö tai sitten synnynnäinen taipumus. Kummassakaan tapauksessa sitä ei voi pitää yhteiskunnan edun kannalta hyväksyttävänä, elleivät asianomaiset elimet niin määrää.

     Nykyään lähdemme siitä, että pedofiiliset teot ovat rikoslain perusteella rangaistavia, enkä itse asiassa keksi syytä siihen, että niiden rangaistavuus pitäisi poistaa. Juristit näyttävät kuitenkin olevan eri mieltä siitä, mikä asiasta tekee rangaistavan. Olisiko myös perverssin mielikuvituksen luomia pedofiilisiä tuotteita eikä vain tekoja pidettävä rangaistavina.

     Olen netistä huomannut, että on annettu rangaistuksia myös tekoälyn tuottaman lapsipornon tekemisestä ja hallussapidosta.

     Minusta tämä asia kyllä on problemaattinen ja uskon, että sen järkevään ratkaisuun voitaisiin ehkä varmimmin päästä tekoälyä käyttämällä. Muussa tapauksessa on pelättävissä, että valtio jälleen kerran joutuu maksamaan tuhansien ja taas tuhansien tuumaustuntien ja valtavien tekstimassojen tuottamisen kulut ja saa tulokseksi vain jonkin mitäänsanomattoman tai jopa perverssin latteuden.

     Inhimillinen järki on kapasiteetiltaan hyvin rajoitettu, kuten ehkä aivan erityisesti olemme saaneet huomata eräästä tas ajankohtaiseksi tulleesta oikeusjutusta, jossa on vuosikymmenestä toiseen väännelty samoja asioita ja päästy taas nollapisteeseen, josta sama kierre uhkaa alkaa uudelleen.

     Luulen, että tekoälyä täytyy nyt alkaa käyttää useidenkin ammattikuntien, eikä suinkaan vähiten juristien järkeä korvaamaan ja auttamaan, mikäli halutaan saada tolkkua asioihin, jotka useinkin liittyvät varsin normaaleihin elämän ilmiöihin, mutta joista juristerian avulla on rakennettu suuria ongelmia.

     Markiisi de Saden käsittelemät, aikoinaan marginaaliset, mutta nyt yhä tärkeämmät ja kulttuurisesti keskeisemmät asiat ovat sitten vielä asia erikseen.

Kalifornian rannoilta

 

Aineellisen tuotannon jälkeen

 

John Steinbeck, Torstai on toivoa täynnä. Suomentanut Jouko Linturi. Tammi 1955, 259 s. (Sweet Thursday 1954)

 

     Tämän Steinbeckin romaanin ensimmäistä osaa ei ole suomennettu, mutta sen nimi on Cannery Row, mikä siis viittaa säilyketehtaan katuun. Tässä kirjassa säilykkeiden tuotanto on jo loppunut, kun kalat lähiseudulta ryöstökalastettiin sodan aikana olemattomiin. Jäljellä ovat lähinnä ihmiset, joilla enimmäkseen ei ole suhdetta aineelliseen tuotantoon.

     Tämä ei tarkoita, ettei aineettomia hyödykkeitä tuotettaisi. Alan ehdoton keskus näyttää olevan bordelli nimeltä Karhulippu. Sen tytöt rahastavat etenkin paikalliseen satamaan aina silloin tällöin saapuvia miehistöjä ja sinne juhlimaan saapuvia klubeja, siis myyvät sisällöntuotannon palveluita, erityisesti hyvinvointipalveluita (vrt. Vihavainen: Haun maria pettersson tulokset ).

     Muitakin palveluita paikkakunnalla on, ainakin joku ruokala ja kauppapuoti ja paikallisen poliisin palkka tulee kai valtiolta, ehkä osavaltiolta.

     Niukkaahan se elämä on tämän kirjan kuvauksen mukaan, vaikka tuskin säilyketehdaskaan tarjosi mahdollisuuksia rikastumiselle, ainakaan työläisilleen.

     Tämä palvelukeskeisyys joka tapauksessa tuo mieleen nyky-Suomen ja tarkemmin sanoen vielä entisen kotikatuni, Ruoholahdenkadun Helsingissä. Sen täyttävät koko pituudeltaan erilaiset hemmottelulaitokset, parturi-kampaamoita lienee kahden käden sormilla laskettava määrä, samoin kuin hierontalaitoksia. Lisäksi on pari ravintolaa ja sekatavarakauppa. Entisessä tupakkatehtaan talossa toimii nyt ainakin ravintola.

     Ruoholahdenkatu kuuluu hyvinvoivaan Helsinkiin ja keskittyy hyvinvointipalveluihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän tarpeettomia eli luksusta. Tupakan tuotannon loppuminen lienee kaikkien kannalta myönteinen ilmiö. Voimme ihan hyvin elää palvelemalla toisiamme, esimerkiksi pesemällä toistemme paitoja, se näyttää todistavan.

     Salinas ja Monterey, jonne Steinbeckin tarina sijoittuu, ovat myös ihan oikeita paikkakuntia ja edellinen kuuluu nykyään olevan erityisen kallis paikka asua, mikä tuntuisi viittaavan poikkeuksellisen korkeaan aineelliseen hyvinvointiin. Tässä kirjassa ihmiset ovat välittömästi sodan jälkeen varsin köyhiä ja silmiinpistävästi kaikki myös juoppoja.

     Kirjassa on tuskin montakaan sivua, jolla ei kuvattaisi ryyppäämistä, joka usein meni äärimmäisyyteenkin. Se ei kuitenkaan näytä olevan ongelma, ongelmaksi saattaa sen sijaan tulla niiden lanttien löytäminen, joilla voisi ostaa pullon-pari ”vanhoja tenniskenkiä”, eli halpaa viskiä, joka haisee sikunaöljylle, hieman kuten vanhat kengätkin.

     Seudun ehdoton keskipiste on siis bordelli ja sen johtajatar on monessa suhteesa mallikelpoinen ihminen, jonka moraalissa ei ole mitään vikaa.

     Samaa voi sanoa useimmista muistakin kirjan henkilöistä, mutta yli muiden on tohtori, joka on meribiologi ja tunnetaan siitä, että hän pystyy aina auttamaan muita silloin, kun tarvitaan.

     Itse asiassa useimmat näyttävät olevan tohtorille jonkinlaisessa kiitollisuudenvelassa ja kun tämä masentuu, päätellään, että hänet on naitettava ja niinpä laaditaan nerokas suunnitelma hänen ja bordelliin saapuneen uuden, moraaliltaan erityisen nuhteettoman tytön saattamisesta yksiin leipiin.

     Kukkohan ei käskien laula ja suuri suunnitelma näyttää jo menevän myttyyn, kunnes muuan vähämielinen tohtorin ihailija onnistuu tekemään asiasta totta.

     En pilaa tarinaa kertomalla siitä sen enempää. Luulen, että se on joskus tehonnut nimenomaan henkilögalleriansa takia. Niin sanotun alaluokan nostaminen näyttämölle ja romaanien päähenkilöiksi ei ollut mikään uusi asia sodan jälkeen, mutta ainakin Steinbieckin tapauksessa se näyttää olleen toimiva ratkaisu. Toki hän kuvasi muitakin elämänpiirejä.

     Steinbeckistä olen ennenkin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun steinbeck tulokset ) ja muistutan siitä, että hän herätti aikoinaan huomiota ensin vasemmistolaisuudellaan ja sitten puolustamalla Vietnamin sotaa. Talvisodan aikana hän kannatti ”Terijoen hallitusta” eli siis itse asiassa Stalinia, kuten niin monet muutkin asioita mielestään paremmin tuntevat kulttuurihenkilöt.

     Meille 1960-luvun lukiolaisille Steinbeck oli hyvinkin tuttu ja jouduimme lukemaan niin ”Vihan hedelmät” kuin ”Hiiriä ja ihmisiä” ja ainakin katsomaan elokuvan ”Eedenistä itään”. Eiväthän ne hassumpia olleetkaan.

     Menetteleehän tämäkin romaani, vaikka se minusta ei näytäkään erityisen syvälliseltä. Yhtä kaikki, jos elämässä keskeistä on ryyppääminen, niin onhan sekin yksi elämänpiiri, jos taas huoraaminen, niin onhan siinäkin mahdollisuus elää paremmin tai huonommin. Se, joka kaipaa Dostojevskia, löytää kyllä hänenkin kirjansa kirjastoista. Ainakin vielä.

Paholainen ja muuan saksalainen

 

Saksan regressio

 

Thomas Mann, Tohtori Faustus. Saksalaisen säveltäjän Adrian Leverkühnin elämä erän hänen ystävänsä kertomana. Suomentanut Sinikka Kallio, Esipuhe Dietrich Assmann, Weilin+Göös 1979, 525 s.

 

     Sainpa viimein luettua kirjan, jonka olin saanut lahjaksi kaiketi juuri sen ilmestymisvuonna. Se meni vähän kahlaamiseksi, Mannilla kun on taipumus viipyillä joissakin asioissa lähes loputtomasti ja kertoa sivujuonteita, joilla ei oikeastaan tunnu oleva mitään tekemistä itse juonen kanssa.

     No, sellaistahan se elämäkin tuppaa olemaan ja kuten Dietrich Assmann esipuheessaan kertoo, kirja ei ole suinkaan pelkästään fiktiivinen. Sen peräti 294 henkilöstä vain 121 on fiktiivisiä ja heillekin on usein olemassa todellisia esikuvia.

     Itse asiassa siis Mann näyttää kirjoittavan historiaa ja jopa erityisesti omaansa. Tämä o n kuitenkin mahdollista vain sanan kuvaannollisessa mielessä. Kirjan mukaan sitä kirjoitetaan toisen  maailmansodan aikaisessa Saksassa, vaikka Mann siihen aikaan oleskeli Yhdysvalloissa.

     Joka tapauksessa se dramaattinen ympäristö, joka tapahtumille annetaan, panee ajattelemaan, että kyseessä on ainakin suuressa määrin itse Saksan kuvaus, vaikka kirjoittajalla ei toisen maailmansodan osalta ollutkaan mahdollisuutta kokea sitä välittömästi.

     Itse tarina kyllä alkaa jo 1800-luvun lopulta ja Mann sai idean Faust-kirjasta jo vuonna 1904. Itse juonihan on tunnettu 1500-luvulla ilmestyneestä kansankirjasesta ja sen pohjalta on tehty erilaisia versioita, Goethen kaksiosainen runoelma kuuluisimpana.

     En voi kehua olevani suuri musiikkitieteilijä ja kirja ikävystyttää maallikkoa melko perusteellisesti kertaamalla innoittuneesti musiikin kehittymisen historiaa matemaattisine lakeineen ja keksintöineen ja kuvaa etenkin Münchenin Schwabing-kaupunginosan taiteellisia tyyppejä, joista siinä siis ilmeisesti on runsaasti muotokuviakin.

     Tuon ajan -lähinnä 1900-luvun ensimmäisen puoliskon- saksalasisen älymystön elämästä ja tavoista kirja siis antanee kohtuullisen uskottavan kuvauksen. Mann on muuten kirjoittanut tämän teoksensa synnystä erityisen kirjan, joka on osaltaan innoittanut niitä satoja (!) tulkintoja, joita hänen  Faustuksestaan on tehty.

     Vanhan Faust-teeman mukaisesti päähenkilö tekee sopimuksen paholaisen kanssa ja saa tältä ylivertaisen kyvyn ymmärtää ja luoda musiikkia. Hän keksii atonaalisen musiikin, 12-säveljärjestelmän -jonka itse asiassa kehitti tuohon aikaan juutalainen Arnold Schönberg. joka joutui muuttamaan maasta, kuten tekijä itsekin huomauttaa.

     Joka tapauksessa tuon fiktiivisen Faustuksen paholaiselta saama lahja ja kirous oli kuppatauti, joka tuohon aikaan usein nousi aivoihin ja aiheutti lopulta halvaavan tylsistymisen, mutta saattoi sitä ennen viedä sairastuneen aivan uusiin sfääreihin, joissa tämä irtautui kokonaan ympäristönsä rajoitteista. Tässä suhteessa Mannin sankarin esikuvana on ollut Nietzsche.

     Kirjan taustana on koko ajan Saksan kehitys, johon Mannilla oli erikoinen suhde. Kuten tunnettua, hän meni mukaan ensimmäisen maailmansodan isänmaalliseen innostukseen ja halveksi veljensä Heinrichin eurooppalaista liberalismia (vrt. Vihavainen: Haun thomas mann tulokset ). Vuonna 1933 hän siirtyi maanpakoon ja toisen maailmansodan aikana hän esiintyi aktiivisesti Amerikasta käsin Saksaa vastaan.

     Tässä kirjassa asiat siis esitetään toisin ja kirjoittaja kuvataan yhdeksi saksalaisen älymystöpiirin jäseneksi sodan saartamassa Saksassa. Tuolle vauraalle seurapiirille ei sotakaan näytä paljoa merkitsevän, kun se kokoontuu baijerilaisen kartanon suojissa.

     Mikä on merkittävää, mistään holokaustista ei tietysti mainita sanallakaan, mutta liiemmin edes ns. juutalaiskysymyksestä. Tietenkään tuota edellistä käsitettä ei ollut vielä edes keksitty, mutta juutalaisvastaisuus oli joka tapauksessa tuon ajan Saksan eräs erityispiirre. Kirjan henkilöille ei mitään ”juutalaiskysymystä” ole olemassa.

     Lienee selvää, ettei taiteelle omistautunut älymystö tiennytkään mitään ”lopulllisesta ratkaisusta” ja kunnon weimarilaisille poroporvareille oli sokki, kun amerikkalainen valloittaja pakotti heidät kulkemaan Dachaun keskitysleirin ohi sen kauheuksia katsomassa.

     Olivatko kelpo weimarilaisetkin siis osallisia tähän rikokseen? Kaipa he olivat, toteaa kirjoittaja, sen enempää asiaa jauhamatta. Kai heillä oli edes jonkinlainen käsitys siitä, mitä tapahtui, vaikka se oli poissa heidän silmistään.

     Koko Saksan kohtalo, ensin ensimmäisen maailmansodan aikana ja sitten toisen, kulkee kirjassa koko ajan taustalla ja varmaankin olisi mahdollista löytää kirjan teeman ja tämän teeman väliltä tärkeitäkin yhteyksiä.

     Minusta kuitenkin näyttää, että kirjoittaja suhtautuu asiaan resignoituneesti, eikä jaksa sitä sen enempää ajatella. Varsin dramaattiselta kuulostaa hänen ajatuksensa siitä, ettei Saksa ”tulevaisuudessa enää missään ilmenemismuodossa julkenisi avata suutaan inhimillisyyttä koskevissa asioissa”.

     Epäilemättä asiat saattoivat aikakauden näkökulmasta näyttää tällaisilta. Siihen voidaan verrata Stalinin lausahdusta, jonka mukaan ”hitlerit tulevat ja menevät mutta Saksan kansa jää”.

     Saksan historia ja kulttuuri kantavat yhä Hitlerin niille kasaamaa taakkaa, joka saattaa vielä    muodostua kohtalokkaaksi. Kuitenkin on kohtuullista olettaa, ettei syyllisyys enää voi olla niiden uusien sukupolvien harteilla, jotka ovat lukeneet Hitleristä vain kirjoista.

     Kun nyt kansakuntien ja kulttuurien syyllisyydestä puhutaan, nousee nykyaikaiseksi vertauskohdaksi tietenkin Venäjä, jonka koko kulttuuri ja historia värjäytyvät herkkäsieluisten, Mihail Šiškinin kaltaisten aikalaistodistajien mielessä ikuisesti kirotuiksi.

     Asia on ymmärrettävä, mutta kyllä myös Putinit tulevat ja menevät. Venäjän kansalla on syytä perusteellisen itsekritiikkiin, kuten saksalaisilla aikoinaan, mutta ei kysymys ole ikuisuudesta, vaan parista sukupolvesta.

Muuan hätähuuto

 

Pohjalta

 

И.В. Бестужев-Лада. Альтернативная цивилизация. Москва, Владос 1998, 348 с.

(I.V. Bestužev-Lada, Vaihtoehtoinen sivilisaatio)

 

     Muistan hyvin sen elokuun iltapäivän, kun osallistuin Osuuspankin edustuston järjestämille cocktail-kutsuille Pietarissa, loistohotellissa Nevskin varrella.

     Vuosi oli 1998 ja olin juuri muuttanut Pietariin hoitamaan Suomen Pietarin-instituuttia, joka silloin sijaitsi entisessä tehtailija San Gallin talossa Ligovski prospektilla, joka oli hieman epämääräisessä maineessa Moskovan-aseman takana.

     Osuuspankin tarjoukset olivat suussa sulavan herkullisia, mutta vieraiden kasvoilta alkoi yhtäkkiä näkyä hätä ja järkytys ja herkut alkoivat jäädä pöytiin koskemattomiksi. Rupla oli romahtanut ja valtio ilmoittautunut maksukyvyttömäksi. Devalvaatio laukkasi ja vielä parin päivän ajan se etsi kokoaan, asettaen ruplan arvon  lähes neljännekseen entisestään (vrt. Экономический кризис в России (1998) — Википедия ).

     ”Musta maanantai” oli tyrmäävä takaisku Venäjän taloudelle, joka oli 1990-luvun hirveän alun jälkeen jo hieman piristynyt. Itse asiassa se oli suuri piristysruiske kotimarkkinateollisuudelle, joka valtasi nopeasti takaisin monia aloja ulkomaiselta kilpailulta. Mutta se nähtiin vasta myöhemmin. Nyt huomattiin vain, että ulkomaine olut jäi kioskeihin myymättä.

     Meille ulkomaan valuuttaa saaville se merkitsi roppakaupalla ilmaista rahaa. Instituutin budjetti oli vaatimaton, mutta nyt kelpasi elellä ja vaikkapa käännättää ja julkaista merkittäviä suomalaisia historiateoksia.

     Kerran kuussa oli käytävä hakemassa kahmalollinen seteleitä Dresdner Bankista, joka sijaitsi entisessä Saksan suurlähetystössä Astoria-hotellia vastapäätä ja sillä sitten makseltiin laskuja. Korttien käyttö oli olematonta.

     Uusi talouskriisi näkyi myös heti kadulla. Talon yhteinen tunkio sai vakituisia vieraita ja sieltä kaivettiin kaikki palautuskelpoiset pullot ja ehkä jotakin syötävääkin. Instituutin vieressä sijainneen leipätehtaan eteen syntyi vakituinen jono. Sieltä sai leipää pari kopeekkaa halvemmalla kuin kaupasta.

     Vuoden 1998 näkökulma ympäröivään maailmaan oli Venäjällä lohduton. Entinen keskiluokka oli köyhtynyt surkeasti ja työläiset saivat usein turhaan odottaa palkkaansa. Opettajat opettivat usein ilman palkkaa. Sekatavarakaupan takapihalla juotiin nyt halvinta mahdollista viinaa, joka usein oli myrkyllistä. Sitä sentään sai jokaisesta kioskista.

     Igor Bestužev-Lada (1927-2015; Lada oli kylä josta hän oli syntyisin) oli hyvin tunnettu aikansa futurologi, sosiologi ja historioitsija, myös kansainvälisesti arvostettu. Kun luemme tätä hänen populaaria, vuonna 1998 ilmestynyttä teostaan, meidän on syytä ymmärtää, millaisessa maassa se oli kirjoitettu.

     On sanottu, että perestroika ja Neuvostoliiton romahdus antoivat venäläisille ja muillekin hajonneen valtion kansoille toivoa paremmasta. Kaikki on suhteellista. Kyllä tie parempaan nimenomaan Venäjällä kulki pahimman kautta.

     Yleinen pessimismi ja sellainen normittomuuden tila, jota sosiologit kutsuvat anomiaksi, oli ankaraa todellisuutta. Nousuun päästiin yllättäen heti 2000-luvun akussa ja se vei kansan suhteelliseen vaurauteen, mikä Venäjällä tapahtui itse asiassa ensi kertaa. Mutta se oli jo Putinin aikaa.

      Vuonna 1998 sekä Venäjän, että koko maailman tilanne näytti hyvin pahalta, mikäli asioita tunsi. Suomen Nokia-hurma oli poikkeus säännöstä. Suomen ja Venäjän välillä sanottiin olevan maailman korkein elintasokuilu. Tämä oli osittain näköharhaa, joka ei huomioinut valuuttojen ostovoimaa, mutta ei se ihan tyhjää puhetta ollut.

     Bestužev-Lada kuvaa kammottavan todentuntuisesti tuota kaupan takapihaa, joka  jo edellä mainittiin ja ottaa sen esimeriksi sivilisaation rappiosta jokapäiväisellä (bytovoj) tasolla. Se ilmensi rappiota konkreettisesti, koko sen inhimillisessä syvyydessä, vaikka alkoholisteja venäläisistä oli ”vain” kymmenen prosesttia.

     Toki heidän vaikutuksensa ympäristöön oli otettava huomioon ja lisäksi toinen mokoma juoppoja, jotka eivät olleet varsinaisesti riippuvaisia aineesta. Utopia oli muuttunut vastakohdakseen.

     Mutta tämä oli vain yksi näkökulma asiaan, Globaali  katastrofi oli uhkaamassa viidellä eri tavalla: energian suhteen, ekologisen ja demografisen tasapainon menettämisen takia, ihmisen ja luonnon suhteen vääristymisen takia, joukkotuhoaseiden takia sekä etenkin länsimaisen sivilisaation piirissä sen vallanneen antikulttuurin takia.

     Länsimaisen sivilisaation piiriin oli, joskin erikoistapauksena, luettava myös Venäjä. Mitä muihin sivilisaatioihin tulee, oli olemassa lisäksi myös kiinalainen, konfutselainen sivilisaatio, kaakkois-aasialainen, eteläamerikkalainen ja afrikkalainen sivilisaatio.

      Näillä kaikilla oli osittain omat ongelmansa, mutta tietyt globaalit ongelmat olivat yhteisiä kaikille. En tässä rupea enempää selostamaan, miten kirjoittaja ne kolme vuosikymmentä sitten näki, totean vain, että esimerkiksi Kakkois-Aasian kehityksen hän katsoi riippuvan siitä, saataisiinko väkiluvun kasvu siellä aisoihin. Kiinan suuri kasvu antoi jo merkkejä itsestään ja sen jatkumista kirjoittaja ei epäillyt.

     Tässä minua kiinnostavat nyt kulttuuri ja sivilisaatio ja se kulttuurin rappion ja antikulttuurin käsite, jonka kirjoittaja esittää.

     Hänen mielestään länsimainen (oik. eurooppakeskeinen, jevropotsentristskaja)siviisaatio , joka suuresti vaikuttaa koko maailmassa ja jonka piiriin myös venäläinen kulttuuri on pääasiassa luettava, on rappeutunut kaikilla tasoillaan ja se ilmenee sekä taiteiden että jokapäiväisen elämän tasoilla.

     Taiteissa huippu saavutettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla ja samaan aikaan ilmaantuivat myös rappion merkit, aluksi ranskalaisessa runoudessa ja sen jälkeen muualla kirjallisuudessa, sitten pian maalaustaiteesa, säveltaiteessa, teatterissa ja niin edelleen. Jokapäiväisen elämän kulttuuri kulki samaa tietä.

     Ehkäpä niin sanottu tiedon taso nousi suurilla ihmismassoilla, mutta he jäivät oman rahvaankulttuurinsa kukuttajiksi, joka erkani korkeakulttuurista. Jälkimmäinen taas jäi harvalukuisten snobbailijoiden mahoksi harrastukseksi, tulkitsen omin sanoin.

     Kulttuuria alkoi uhata antikulttuuri, jonka tuotteet tunkeutuivat kaikkialle. Jugend-tyyliä seurasivat äkkiä kammottavat laatikot ja Moskova on hyvä paikka tarkkailla sitä, millainen muutos oli: Riittää kun mainitsee vastinparit Moskva-hotellin ja Inturistin, joista jälkimmäinen nyt onkin purettu, samoin kuin voi verrata hehtaarihotelli Rossijaa ja Metropol-hotellia.

     Kaikki kävi sangen äkkiä, eikä se tapahtunut vain Venäjällä, kuten voimme puolestamme todistaa.

    ”Kultakausi” vaihtui niin kirjalllisuudessa, kuin muuallakin ”hopekauteen” ja siitä nopeasti pronssikauteen ja rautakauteen... Totaaliset sodat ja totalitarismi veivät kulttuuria alaspäin, vaikka sivumennen sanoen voi huomauttaa, että vodkapullon kylkeenkin ikuistettu Moskva-hotelli rakennettiin  vasta 30-luvulla. Pari vuoiskymmentä sitten se rakennettiin uudelleen.

     Aito kulttuuri sisälsi puhdistumisen, katharsiksen elementin, kuten jo Aristoteles tiesi. Uusi, raakalaismainen antikulttuuri sen sijaan pelaa antikatarsiksella. Se ei jalosta ihmistä, vaan tuhoaa häntä henkisesti.

     Sivumennen sanoen, ”rappiokulttuuria” vastaan lähtivät taistelemaan yhtäläisellä innolla ja hyvin samaan tyyliin niin natsismi, fasismi kuin stalinismikin. Boris Groys kertoo tarvittaessa yhtäläisyyksistä tarkemmin.

     Jotakuta ehkä kiinnostaa, että nuo ideologiat myös pitivät esimerkiksi homoseksualismia yhtenä kapitalismista juontuvana rappion merkkinä, kuten muun muassa Maksim Gorki esitti.

     Sivilisaation rappio on epäilemättä valtava prosessi, jonka kääntäminen toiseen suuntaan tuskin on yhden valtion tai useammankaan mahdollisuuksien rajoissa. Silti siihen on kirjoittajan mielestä syytä ryhtyä. On välttämätöntä saada luonnon ja ihmisen välille tasapaino, suorittaa täydellinen aseidenriisunta ja pysäyttää väestönkasvu. Tärkeää on myös pysäyttää antikulttuurin tuhoava hyöky.

     Uhkaavaa vaaraa vastaan on taisteltava myös voittamalla huumeiden, erityisesti siinä luvussa myös alkoholin, muodistama, rappeuttava tekijä ja valtioiden hallinto on puhdistettava mafian vaikutuksesta. Joukkotuhoaseiden joutuminen niiden käsiin olisi katastrofi…

     Siviisaation rappio on pysäytettävä tai muuten primitiivinen islamilainen hyökyaalto valtaa koko länsimaisen sivilisaation, joka on jo alkanut mädäntyä elävältä. Myös islamilainen sivilisaatio on lännen kannalta ”vaihtoehtoinen”, mutta siltä ei voi hyvää odottaa, sillä se on luonteeltaan fasistisen verinen (fašistski-krovavaja).

     Kirjassa maalattu apokalypsis ei ole tarina, johon voi uskoa tai olla uskomatta, huomauttaa kirjoittaja. Siinä on koottu yhteen tulevaisuutta koskevat tieteelliset tutkimukset, jotka kaikkien olisi tunnettava.

     Bestužev-Ladan mielestä nyt (1998) oli kypsynyt aika uudelle Lutherille, jonka pitäisi perustaa uusi, vallitsevan sivilisaation vastainen protestanttinen liike.

     Koko ihmiskunta, niin kristityt, muhamettilaiset, hindut, buddhalaiset ja kaikki muutkin hyvää tahtovat ihmiset olisi nyt nostettava vastustamaan olemassa olevaa, mätänevää sivilisaatiota ja taustelemaan vaihtoehtoisen sivilisaation puolesta, ”mielellään” ilman terrorismia ja noitavainoja ja uusia utopioita, jollaisista 1900-luvulla saatiin jo tarpeeksi kokemusta.

     Siinäpä lyhyesti Bestuževin saarna, jonka hän kirjoitti lähes kolme vuosikymmentä sitten. Nimimerkkiä ”Lada” hän oli käyttänyt jo neuvostoaikana. Sanahan viittaa myös slaavilaiseen rakkauden- ja hedelmällisyyden jumalattareen.