perjantai 23. marraskuuta 2012

Vapauttava tuomio ei vakuuta


Vapauttava tuomio ei vakuuta

Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Jani Halme, Anssi Halmesvirta, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Marja Irjala, Tuomo Lappalainen ja Jaakko Ujainen muodostivat sen Julkisen sanan neuvostona tunnetun tuomioistuimen, joka 22.11.2012 yksimielisesti totesi, ettei Suomen lehdistö rikkonut hyvää lehtimiestapaa uutisoidessaan niin sanotusta hihamerkkikirjoituksesta.
Muistakaamme, että kyseessä oli lehdistön kehittämä ja systemaattisesti paisuttelema skandaali, jossa fantasioiva pakina tulkittiin tahallaan poliittiseksi kannanotoksi ja rinnastettiin Natsi-Saksan rotulakien mukaiseen politiikkaan. Ulkomailla, erityisesti Venäjällä asia sai valtavan huomion ja siitä uutisoitiin jopa peräti ”Suomen” politiikkana. Tietty edesvastuuton taho paisutteli kuplaa tahallaan ja vaati pakinasta ehdotonta vankeutta lisätäkseen ”sensaation” vaikuttavuutta, mitä tarvittiin Suomen maineen mustaamiseen Venäjällä.
Onnettoman pakinoitsijan oma eduskuntaryhmäkin säikähti poliittista maineen menetystä, rankaisi pakinoitsijan esimiestä ja ennen pitkää itse kynäilijäkin joutui lähtemään. Ilmeisen oikeusmurhan tarkoituksena oli puhdistaa puolue lehdistön loanheitosta, heittämällä omia susille, mutta taktiikka ei tainnut toimia.
Totean, ettei häpeällisempää ja sananvapauden kannalta vaarallisempaa näytelmää liene löydettävissä koko Suomen historiasta. Sensaatio kyhättiin toimittajien voimin täysin tyhjästä ja aivan normaalista pakinasta tehtiin mukamas ”rikollinen” teko journalistisin vihjailuin sen mahdollisesta rangaistavuudesta.
Suomen lehdistöllä on tämän asian johdosta velvollisuus perusteelliseen itsekritiikkiin. Ratkaisullaan Julkisen sanan neuvosto osoitti, ettei sillä ole tähän kykyä eikä edes haluja. Neuvosto valitsi linjakseen journalisteja yksipuolisesti puolustelevan ja heidän sananvapauttaan korostavan kannan kiinnittämättä mitään huomiota itse asiaan eli skandaalin rakentamiseen tyhjästä ja siihen täysin epäoikeudenmukaiseen kohteluun, joka koitui kirjoittajan osaksi hänen käyttäessään omaa sananvapauttaan. Asian kohtuuttomat seuraukset eivät näytä kiinnostaneen päättäjiä lainkaan, sen sijaan he pakenivat muodollisen juristerian taakse.
Aivan ilman pikku moitteita asianosaiset eivät selvinneet. Tokihan jokunen toimitus oli tuomion mukaan valinnut uutisoinnissaan ”kärjekkään” lähestymistavan, mutta lukijoitaan palvellessaan sillä oli siihen oikeus. Turun Sanomien toimittaja ja erinäiset muut kollegat välittivät korkean tuomioistuimen käsityksen mukaan sentään totuudenmukaisesti kirjoittajan näkemyksen, kun liittivät tekstiin peräti lainauksia originaalista. TS jopa totesi, että kyse oli ”makaaberista ajatusleikistä”. Mitä taas tulee toimittajien mahdollisuuksiin tarkistaa asiat, kirjoittaja itse oli syypää siihen ettei se ollut mahdollista. Hän näet poisti itse tekstin netistä. Hyvin raskauttavaa kirjoittajan kannalta oli ilmeisesti myös oman eduskuntaryhmän kannanotto ja se, että kirjoittaja pyysi anteeksi niiltä, joita kirjoitus oli mahdollisesti loukannut. Voiko selvempää todistusta kirjoituksen rikollisesta luonteesta ja sen mukaisesta uutisarvosta enää löytää?
Turun Sanomien päätoimittaja ei vastineessaan lainkaan ymmärtänyt sellaista argumenttia, että tyylilajilla saatettaisiin ”muuttaa mielipiteiden merkitystä”! Oliko siis kummallista, että tässä vedettiin esiin ns. natsikortti ja jaettiin potkuja ja kauhisteluja. Kirjoittajallahan täytyi asemansa vuoksi olettaa olleen jonkinlainen poliittinen vastuu, kuten Aamulehden päätoimittaja havaitsi. Sitäpä sitten toteutettiin. Sananvapaus on ylevä asia, mutta vastuullinen!
Kaiken kaikkiaan korkea toverioikeus hyväksyi täysin kollegoiden toiminnan eikä sillä ollut huomautettavaa kirjoittelun yleisestä tolkuttomuudesta ja sen kohtuuttomista seurauksista. Voimme lyhyesti tehdä sen johtopäätöksen, etteivät kyseiset henkilöt osoittaneet kykenevänsä kriittisesti arvioimaan toimittajien eettisiä velvollisuuksia tai olevansa kiinnostuneita sananvapauden toteutumisesta silloin kun asia ei koske toimittajia itseään, vaan yksityistä henkilöä.
JSN ansaitsee itse oman maineensa. Tästä päätöksestä koituva häpeä on omiaan hävittämään sen mahdollisesti nauttiman arvovallan rippeetkin. Päätös tulee jäämään historiankirjoihin varoittavana esimerkkinä, joka auttaa tulevia sukupolvia ymmärtämään, miksi toimittajista joskus saatettiin käyttää nimitystä ”sopuli”.
Koska itse kohuun otti osaa aktiivisesti myös venäläinen lehdistö, tämä tapaus olisi oivallinen aihe suomalais-venäläiselle mediaseminaarille. Asia olisi puitava läpi rauhallisesti ja perusteellisesti ja punnittava joka vaiheessa tehtyjä ratkaisuja ja niiden merkitystä. Tällöin molemmat osapuolet, sekä suomalaiset että venäläiset saisivat tilaisuuden itsekritiikkiin. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, ettei tällaista seminaaria kyetä järjestämään. Itsekritiikin sijasta journalistit näyttävät olevan kykeneviä vain puolustelemaan omaa toimintaansa, silloinkin kun se toimii räikeästi sananvapauden etuja vastaan ja viattomien ihmisten vahingoksi. Sääli.

30 kommenttia:

  1. Omien heitto susille on edelleen käypää politiikkaa

    2 vuotta ja 5 kk miehittäjä-Ryssän kritiikistä mukamas kansankiihotuksena ja islamin kytkeminen tunnettuihin koraanissa ja tänäkin päivänä tunnettuihin islamistien tapoihin, joita profeettansakin teki muslimien uskonrauhanhäirintänä. Vankeudessa mika illman ratsasti yhden lisäkuukauden mitä ei saanut kerralla hovissa, niin kaivoi esiin jo kertaalleen hylätyn syytteen.

    Seppo Lehto islam- ja maahanmuuttokriitikko

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus.Huomasin yhden virheen:
    "Mitä taas tulee toimittajien mahdollisuuksiin tarkistaa asiat, kirjoittaja itse oli syypää siihen ettei se ollut mahdollista. Hän näet poisti itse tekstin netistä."
    Kirjoittaja ei poistanut kirjoitusta Uuden Suomen blogipalvelusta, vaan sen teki nettilehti Uuden Suomen toimitus. Sekin oli erittäin typerä ja pelkurimainen teko medialta.

    VastaaPoista
  3. Jospa kuvakaappaus alkuperäisestä TS'n nettiuutisesta löytyisi interwebin syövereistä... Ainakin JSN'n päätöksen mukaan päätoimittaja Vainio valehtelee häikäilemättömästi.

    VastaaPoista
  4. Erosen blogikirjoituksen tosiaankin poisti Uuden Suomen toimitus, ei Eronen itse.

    JSN:n yhdessä ratkaisussa (kaikkiaan kolme kansalaista teki JSN:lle kantelun TS:n uutisoinnista) lukee: "Kantelijan esittämä oikaisupyyntö perustui päätoimittajan mukaan osittain juuri siihen virheelliseen oletukseen, että lehti olisi ensin jättänyt kertomatta hampurilais- ja miinahihamerkeistä." Monet kuitenkin muistavat, että Turun Sanomien uutisen ensimmäisessä versiossa näitä sisällön sarkastisuuteen viittaavia lainauksia ei ollut.

    Jos näin on, päätoimittajan vastine JSN:lle sisältää olennaisesti väärää tietoa, mikä on erittäin vastenmielistä. Tästä olisi tärkeää saada selvyys.

    VastaaPoista
  5. Näin on, ei Eronen sitä itse poistanut. Pahoittelen virhettäni.
    Sinänsä tärkeihin detaljeihin puuttumatta: lehdistö loi tyhjästä sensaation ja vastenmielisen näytelmän, jossa surutta hyökättiin normaalia sananvapauden käyttöä vastaan. Vastuu taas ei kelvannut kenellekään. Ei todista hyvää instituution itsekontrollista.
    Mutta ehkäpä se kuuluisa näkymätön käsi alkaa pyyhkiä punakynällä joutaviksi havaittuja komeljanttareita pois areenalta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos tärkeästä kirjoituksesta.

    Pari asiaa.

    1) Risto Uimosen lukuisten tietojen tarkistamista koskevien (tyhjien?) puheiden jälkeen on kovin kummallista, että JSN jälleen kerran antaa puhtaat paperit tietoja tarkistamattomille toimittajille, lainaus Turun Sanomista:

    "JSN:n mukaan Iltalehden ja Aamulehden oli mahdotonta tarkistaa Turun Sanomien alkuperäisestä lähteestä lainaamia tietoja, koska blogikirjoitus oli jo poistettu. Lehdillä oli perusteet luottaa, että STT:n lainaus piti paikkansa."

    Toinen tuore tapaus, jossa JSN antoi puhtaat paperit tietojen tarkistamattomuudelle kerrotaan blogissani, http://jyrkikuoppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/119295-risto-uimonen-uutinen-vain-tiedotteesta-noudattaa-hyvaa-journalistista-tapaa

    2) Iltalehden keskustelupalstalta löytyy klo 17.22 päivätty kopio Turun Sanomien uutisesta. Tässä on mukana hampurilaismerkki. Taas sitten STT:n uutisessa joka on julkaistu mm. Iltalehdessä, ei ole kerrottu hampurilaismerkistä. Epäilen, että todennäköisesti ihmisten muistikuvissa on kyse siitä, että ovat lukeneet Turun Sanomiin viittaavan STT:n uutisen jossa hampurilaismerkkiä ei mainita. STT:n valinta jättää hampurilaismerkki pois näyttää mielestäni kovin tarkoitushakuiselta.

    STT:n uutinen Iltalehdessä:

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012041115438184_uu.shtml

    Iltalehden keskustelupalstan lainaus TS:n uutisesta, päivätty klo 17.22:

    http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=744566

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mahdoton tarkistaa my ass... minä perusbloggaajana pystyin tarkistamaan sen ja en jaksa uskoa että "oikeilla journalisteilla" ei olisi käytössään niitä hyvin simppeleitä työkaluja joilla sen itsekin tein.

      Kirjoitukseni aiheesta:
      http://tamapaiva.blogspot.fi/2012/04/helena-eronen-kasinauhat-ja-vainoaako.html

      Poista
  7. Itsesäätelyelinten toimintakyky on aina rajallinen. Tämä koskee hyvin selvästi myös julkisen sanan neuvostoa. Kun kyllin moni toimittaja on sekaantunut moraalisesti kyseenalaiseen toimintaan, tässä tapauksessa tahallisesti vääristelevään uutisointiin, JSN joutuisi käytännössä moittimaan itseään, tai ainakin omia taustavoimiaan. Tähän se saattaisi kyetä, jos puheenjohtajana olisi kyllin vahva ja itsenäisesti ajatteleva henkilö. Näin ei nyt ole.

    Tähän yhteyteen sopii hyvin tämänpäiväinen HS:n raadin pohdinta siitä, osaako valtamedia käsitellä moraalia ja arvoja. Siinä pohdinnassa olisi ollut aiheellista tehdä ero moraalin ja moralisoinnin välillä. Moraalihan tarkoittaa niitä moraalisia vaatimuksia, jotka toimija asettaa omalle toiminnalleen. Moralisoinnissa taas on kyse muihin kohdistuvista vaatimuksista. Lehdistö on perinteisesti ollut innokas moraliosointiin. Moraalin suhteen asiat ovat sitten paljon heikommin. Tuskinpa toimittajat ovat juuri sen moraalittomampia, kuin kansalaiset keskimäärin, mutta kovin harvat heistä kelpaavat moraalisiksi esikuviksikaan. Ja tästähän tämäkin jupakka oli hyvä esimerkki. Toimittajat vaativat suureen ääneen suvaitsevaisuutta, mutta toimivat itse suvaitsemattomasti, vieläpä tahallisesti vääristellyin perustein, eivätkä lopulta kyenneet edes myöntämään asiaa, joka kuitenkin oli jokaiselle asiaan vähänkin perehtyneelle päivänselvä.

    VastaaPoista
  8. Jos tuote osoittautuu huonoksi, älä osta sitä enää. Kun lehtien levikit laskevat niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa purra. Siinä vaiheessa kun tilaajina on enää niitä, jotka tarvitsevat lehteä varmistaakseen siitä mitä mieltä tänään on oltava, ollaan jo hyvällä tolalla.

    VastaaPoista
  9. Tanskan lehdistö on syyllistynyt myös ylilyönteihin. Nyt lehdistö keskustelee kiivaasti peläten poliitikkojen kannanottojen lisäävän julkisen sanan neuvoston (presseombudsman)valtaa. Tänä vuonna on puhuttanut Henrik Gade Jensenin tapaus. Hän toimi aikoinaan kirkkoministerin lehdistösihteerinä (spindoktor)ja hänestä kirjoitettiin vasemmistolaiseen Information-lehteen artikkeli, missä hänen avointa muslimien vastaisuuttaan arvosteltiin ja häntä syytettiin natsisympatisoinnista. Gade Jensen sai potkut työstään. Tänä vuonna vuosien jälkeen silloinen päätoimittaja on pyytänyt anteeksi perusteettomia syytöksiään.

    Berlingske Tidenin päätoimittaja kirjoitti 21.11. (Kampagnen mod medierne), että jos journalismi määrittelee etukäteen konnat, sankarit ja johtopäätökset, lehdistön uskottavuus on vaarassa. Lehdistön on syytä itse pitää moraalistaan huoli. On erittäin arveluttavaa, että syyttöminä tuomittujen johdosta on syntymässä poliittinen konsensus siitä, että lehdistön vapautta voitaisiin rajoittaa. Sananvapautta supistettaessa demokraattiselta keskustelulta viedään pohja.

    VastaaPoista
  10. OK, nyt siis on JSN:ssä todettu, että TS:n ja STT:n jutuissa ei ollut mitään asiavirheitä ja olivat käypää journalismia. Minulle on vaikea päästä tuollaisten toimittajan ja JSN:n mielenlaadusta kiinni, mutta auttaisivatkohan tähän käyvät harjoitukset?

    Vosiko vastaavantyylistä käypää journalismia voisi saada vaikka JSN:n puheenjohtajan Risto Uimosen Facebook-pävityksestä? Kokeillaanpa, saisikohan näistä STT:n uutisia?


    "JSN:n puheenjohtajan matkatavara jäi lähtökaupunkiin"

    "Risto Uimonen puhui turvasääntöjen laatijoista sanoilla "idiootit" ja "despootit", turvasääntöjen rikkomisyrityksestä huolimatta Uimonen ei kuitenkaan saanut kakkua."

    --

    "Risto Uimonen: Antell Oy:n kakku hengenvaarallinen!"

    "Aiemmin tasavallan presidentin ja anonyymien nettikirjoittajien käytöstapojan paheksunnasta tunnettu Risto Uimonen raivostui lentoturvallisuussääntöjen laatijoille ja väitti oululaisleipomon kakkua hengenvaaralliseksi. "Idiootit" ja "Despootit" olivat sanoja, joita Uimonen käytti Facebook -päivityksessään turvallisuussääntöjen laatijoihin viitatessaan. Antell Oy:n kakkua Risto Uimonen luonnehti hengenvaaralliseksi. Ei ole vielä tiedossa, ovatko Uimosen kommentit tai toimet johtaneet rikostutkintaan lentoturvallisuuden vaarantamisesta tai korvausvaatimuksiin kakun myynnin mahdollisesta laskusta."

    http://www.facebook.com/photo.php?fbid=406754742726693

    VastaaPoista
  11. Ihmisarvo on loukkaamaton. Sitä on kunnioitettava ja suojeltava. Art 1. EUROOPAN UNIONIN PERUSOIKEUSKIRJA

    Minua suuresti ihmetyttää näkemys, joka perustuu sananvapauteen ihmisoikeutena ja tätä oikeuttaa tulisi noudattaa sokeasti unohtaen muut ihmisoikeudet. Totuushan on se, että sananvapaus ei kuuluu ns. ihmisoikeuksien kovaann ytimeen vaan siitä voidaan poiketa erilaisissa tilanteissa.
    Hihamerkkikohu, jonka mediat nostivat Erosen blogikirjoittelusta oli oikeutettu, koska sananvapautta ei voida käyttää oikeutuksena ihmisarvon loukkaamiseen, oli teksti sitten satiiria tai ei. Totuushan tekstistä oli se, että eduskunta-avustaja Eronen rinnasti "rikollisiin maahanmuuttajiin" muunmuassa suomenruotsalaiset ja homoseksuaalit, joiden hänen mukaansa tulisi ilmoittaa vähemmistöön kuulumisestaan ulkomaailmalle. Nyt herää kysymys, miksi ulkopuolisten tulisi tietää kanssaihmistensä seksuaalinen suuntautuminen tai kielitausta ylipäänsä.
    Kuten Euroopan Unionin Perusoikeuskirja toteaa ihmisarbon OLEVAN loukkaamaton ja suojeltava oikeushyvä, voidaan median reaktio nähdä aktiivisena kannanottona loukkaamattoman ihmisarvon suojelemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa! Erosen vaatimukset ovat tosiaan kohtuttomia kun niitä rupeaa miettimään. Meadian reaktio oli sen mukainen ja ehkä olisikin harkittava journalistipalkintoa parille eniten kunnostautuneelle toikmittajalle?

      Poista
    2. Suoraansanottuna ei tietyssä asemassa olevan ihmisien tulisi kirjoitella mitä tahansa paskaa julkisesti muiden ihmisten luettaviksi ja kohun alettua ihmetellä, että miksi menetti työnsä.
      Kuten yllä todettu on sananvapaus typeryksien mantra, ottaen huomioon Perussuomalaisten yleisen koulutustason ja toistuvat, vastaavanlaiset ongelmat jäsentensä kanssa voidaan myös tulla johtopäätökseen, että ehkäpä Eronen oli jopa liian yksinkertainen osatakseen edes kirjoittaa satiirisesti.
      Jos teksti tosiaan olisi ollut saatiiria, niin miksi Eronen sen niin äkkiäpoisti. Uskon, että toimittajat kyllä tunnistavat satiiriin satiiriksi sellaista kohdatessaan. Toisaalta voidaan puhua myös Erosen hyvän maun käsityksestä. Tyhmä sanoo kaiken, mitä sylki suuhun tuo.

      Poista
    3. Hyvä Anonyymi 24.11.klo 14.47, totuushan on se että kommentistasi , käy ilmi ettet ole Erosen tekstiä lukenut. Kuten ei alempikaan anonyymi kommenttoija. Ja Eronen ei edelleenkänn tekstiä äkkipoistanut itse.

      Poista
    4. Mielenkiintoisena sivujuonteena jutussa nousi esille tuo "tietty asema". Mikä se on? Ennen Erosesta tehtyjä lehtijuttuja joku eduskunta-avustaja oli lähinnä nobody, taustavoimiin kuuluva harmaa juoksutyttö/poika.

      Kuka yleensä osaa nimetä yhtään eduskunta-avustajaa jos ei lasketa ns. valmiita julkisuuden henkilöitä, joiden nimen tai naaman voi nähdä vilahtelevan julkisuudessa aiempien ansioidensa tai toimiensa ansiosta, ei sen takia että he toimivat jonkun poliitikon avustajana? Tai sitten tämän tapauksen H.Eronen, jonka käsittääkseni merkittävin saavutus ennen tätä jupakkaa oli omaan blogiinsa kirjoitteleminen. Kai sitä joku lukikin, vähintään se yksi toimittaja.

      Avustajan pesti voi toki näyttää mukavalta CV:ssä ja siinä voi omista kyvyistä riippuen oppia kaikenlaista, mutta vasta tapaus Erosen myötä tuo homma sai kummallisen arvonnousun ja yht'äkkiä siitä tuli "tietty asema".

      Mielenkiintoista on myös, että miten kaukaa niitä eri merkityksiä ja merkittävyyksiä voi ja kannattaa lähteä hakemaan. Oliko mm. Teemu Mäen palkkaaminen Arhinmäen avustajakaartiin vaalien aikana Arhinmäeltä jonkinlainen eläinten kohteluun liittyvä kannanotto, vai palkattiinko Mäki siitä kuuluisimmasta teoksestaan huolimatta, ehkä muiden ansioidensa perusteella?

      Poista
  12. Radiokolumnissaan tämä julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja osoitti huiman "riippumattomuutensa" nimittelemällä "erään puolueen puheenjohtajaa" humpuukimaakariksi ja taivaanrannan maalariksi. Tautologiaa kaihtamatta.

    Kyseessä on vain ilmiö, jossa maan valtamedia ei ole pystynyt hyväksymään jytkyä. Kansa on äänestänyt väärin. Yrityksiä sen vaihtoon on havaittavissa.

    VastaaPoista
  13. Nämä Suomea määrittelevät eriskummallisuudet ovat suoraa seurausta täysin erilaisissa olosuhteissa säädetyistä perustuslaeista vähemmistömäärittelyineen, jotka räikeästi loukkaavat yksilön ainutkertaista ihmisarvoa Jumalan lapsena.

    Näin ei menetellä missään muualla, ainakaan niissä maissa joita me itse kutsumme sivistysvaltioiksi. Mutta sitä ei ymmärrä Jyrki Kultainen, kuten hänet on kutsuttu Åbo Akademin piireissä, eihän häntä muuten olisi ylöskutsuttukaan

    Ei auta valittaa, pitää luoda kansankielistä älymystöajattelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka Baba Lybeck vasemmalla suunpielellä loukkasi ikääntynyttä poliitikkoa mitä tökerömmällä tavalla, niin oikeaan suunpieleen työnnettiin ruusu.

      Poista
  14. Eniten minua hämmästyttää - ja kauhistuttaa - se kylmän häikäilemätön tapa valehdella, jota mm. Hesarin pääpentikäinen tv:ssä silloin harjoitti. Häneltä kysyttiin siis, että eikö hänestä ole mitään moitittavaa siinä, että selvästi pakinanomaista juttua käsitellään Hesarissakin kuin poliittista julkilausumaa ilman, että lukijalle kerrotaan kirjoituksen satiirisesta luonteesta, johon Pentikäinen sanoi silmää räpäyttämättä, että ei ole.

    Tämä on juuri samankaltaista kyynistä mielivaltaa, jota harjoitetaan diktatuurimaissa. Siellä valtaapitävä määrittelee, mitä tarkoitit ja olitko tosissasi vai vitsailitko vain. Sananvapaus kun on tarkoitettu vain rakentavaan toimintaa, ei repivään.

    Meillä media kaivaa omaa hautaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilkaisin Pressiklubia, mutta häivyin kun juutalainen Ruben Still er jututti aatuviiksistä Mikael Pentikäistä, en tosin ole maksanut Hesarista viisikymmeneen.

      Poista
    2. Eikös juutalaisuus siirry perinteisesti ns. vain äidin sukulinjaa pitkin, tai sitten juutalaiseksi pitää erikseen kääntyä ja sellaisessa tapauksessa henkilö ja tilanne sitten arvioidaan aina tapaus ja tilannekohtaisesti.

      Mutta ilmeisesti liberaalimmat juutalaissuuntaukset ovat vapaamielisempiä sen sukulinjan suhteen.

      Poista
  15. Filosofinen näkökulma.

    1700-luvun alkupuolella Irlantia vaivasi vuosia kestänyt nälänhätä ja miljoonia ihmisiä kuoli. Perunat jäivät saamatta maasta, lieneekö syynä olleet tuhkalaseumat Islannin tulivuoren purkausten takia. Englannista ei tullut minkäänlaista apua, piti elää jumalan armon varassa.

    Kirjailija ja tuomiorovasti Jonathan Swift loi satiirin "A Modest Proposal", jossa "ehdotti" käyttämään ravintona eri tavalla valmistettuja vastasyntyneitä vauvoja. Satiirin ytimenä oli ehkä ajatus siitä, että mistä nyt vauvoja saadaan, kun kaikki kuolevat.
    Satiirin seurauksena oli se, että Swift jäi paitsi kuningattaren vuosittaisia huomionosoituksia. Hän eli kuitenkin seuraavatkin kaksikymmnetä vuotta arvostettuna henkilönä.

    Suomessa puolestaan, Siperian pelko kehitteli suomalaisiin "tiukkapipoisuuden" geeniä varmaankin sata vuotta, "tuhkalaskeumien tavoin". Kaikki mikä poikkeaa tiukkapiposuudesta on tuomittava oitis ja ankarasti. Satiiri on pahasta ja se merkitsee sitä, että pitää kävellä niiaten. Ja ajatellakin samalla tavoin.

    Lesbos-saaren perinteet ja maahanmuutto Suomeen, viis niistä!

    Venäjä jos mikä on tuhatvuotinen "tiukkapipola". Kohtahan siellä lailla säädetään, että maan asukkaiden suhteet ulkomaalaisiin määritellään maanpetturuuden alkutekijäksi. Sen jälkeen perustetaan virastoja lain noudattamista seuraamaan.

    Suomessa tähän seikkaan ei mielestäni kannata kiinnittää huomiota, koska Suomessa ei olletikin tarvita satiiria. Mutta jos siihen kuitenkin sortuu, niin SNS:n johtava toveri saattaa ärähtää ja silloin menee myös virka eikä ainoastaan kuningattaren huomionosoitukset.

    Anakronistisin terveisin.

    VastaaPoista
  16. Ajatuksen vapauden puolesta on käyty pitkä ja ansiokas taistelu. Ylempi luokka on sallinut itselleen eriäviä mielipiteitä ja skeptisyyttä uskonnon suhteen. Rahvaan keskuuteen ei jumalanpilkkaa ja vapaata ajattelua haluttu päästää. Jo Sokrates aikoinaan menetti henkensä puolustaessaan vapaata keskustelua. Poliittiset syyt johtivat hänen eliminoimiseensa, vaarallinen hän tuskin oli. Myöhemmin kirkko piti huolta siitä, että kansa pysyi aisoissa ja ajatteli kuten hallitsija toivoi. Tuli miehiä, jotka taistelivat uskonnon pakkovaltaa vastaan. Esim. runoilija John Milton piti sananvapautta yhteiskunnallista vapauttakin tärkeämpänä. "Antakaa minulle ennen muita vapauksia vapaus tietää, lausua ajatukseni ja keskustella asioista omantuntoni mukaan". Ironiaa ja satiiria käytettiin alkuaikojen sananvapaustaistelussa paljon. Suojeltiin itseä sensuurin vainolta. (Esim. Edward Gibbon, Rooman valtakunnan rappio ja tuho).

    J.B. Buryn teoksen Ajatuksen vapauden historian (suom. 1917) loppuluku panee ajattelemaan, oliko voitto sittenkään pysyväinen. Onko kristinuskon tilalle tullut toinen uskonto, minkä loukkaamattomuudesta viranomaiset ovat alkaneet pitää huolta. Bury pitää kristinuskoa kahlitsevana voimana, mikä tukahdutti vapauden..."Eikö ole käsitettävää, että jotakin sentapaista sattuisi uudestaan, ja että joku uusi voima, jonka syntyä emme tunne, yllättäisi maailman ja aiheuttaisi samanlaisen taka-askeleen (s. 231). Bury pelkäsi, että jos jokin onnettomuus pyyhkäisee pois eurooppalaisen kulttuurin, voi ajatuksen vapauskin olla jälleen vaarassa. Bury kirjoitti teoksensa v. 1914. Antaa ajattelemisen aihetta vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On olemassa eräs yleinen ihmistyyppi, joka ei voi sietää sananvapautta, vaan pyrkii siitä pakonomaisesti pois. Täistolaisaikana se oli voimakkaasti pinnalla ja sensuurivaatimukset olivat täysin häpeämättömiä. Samaan mennään taas. Luulen, että Adornon "autotitaarinen persoonallisuus" antaa jotakin eväitä asian ymmärtämiselle.

      Poista
    2. Puolustusministeriön ylitarkastaja tiedotti eilen tv:n pääuutisissa heidänkin haluavan tulla mukaan nettikeskusteluihin.

      Facebookissa on jo saatu tottua siihen, että jos venäjän kielen harrastaja laittaa linkin Komsomolskaja Pravdaan, niin päivitykset täytetään "ryssän molotuksella", yllättäen ja pyytämättä, eikä äänessä ole Radio Moskova.

      Läntisen ajattelun peräsuoleksi tätä sanotaankin, jossa kansan kieli on otettu haltuun ja suojattu.

      Poista
    3. Luultavasti se pieni sensuristi löytyy meistä kaikista, vähän kun valtaa antaa. Yllättävän äkkiä sananvapautta ja tiedon avoimuutta aletaan rajoittaa milloin milläkin tekosyyllä. Byrokraateista tätä henkeä löytyy eniten, mutta kyllä sitä on yrityksissäkin.

      Yritysmaailmassa havaitsee senkin ilmön, ettei tarvitse olla isokaan organisaatio, kun sen johtajasta aletaan rakentaa henkilökulttia.

      Poista
  17. Ehdotan, epävirallisesti, että 22.11.julistetaan valtakunnalliseksi "Hihamerkkipäiväksi" koko valtakunnassa. Ensi alkuun voimme viettää sitä joka kuukauden 22. päivä täällä netissä, epävirallisesti, nettisivuilla tai neuvoston jäsenten blogeissa, missä tahansa mutta niin, että he takuulla huomaavat,ettei ihan kaikki hölmöily sentään mene kaikille perille. Kerromme heille, nimillä ja nimimerkeillä, että Hihamerkkikausti oli tympeä oikeusmurha. Voitaisi painattaa T-paita, jossa on Helenan kuva ja teksti: Free Helena Eronen! Hänhän on eräällä tavalla mielipidevankilassa siihen saakka, kunnes Julkisen Sanan Neuvoston outo ja ainutlaatuinen päätös puretaan ja Eroselta pyydetään julkisesti anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatetaan.

      Meikäläistä hallintotapaa on kutsuttu tsaristiseksi. Onko siis ihme, että venäläinen oikeuskäytäntö leviää meillekin: kaikesta on laki ja pieninkin asia on sanktioitu, mutta laista viis veisataan, eikä sitä sovelleta - paitsi silloin, kun halutaan rankaista jotakin. Silloin lyödään pykälät pöytään ja rikollinen rautoihin.

      Stalin temppu toimii meilläkin: kun syyllinen tiedetään, kyllä rikoskin löytyy.

      Poista

Kirjoita nimellä.