Tuskan
parahdus
Kahden suomalaisen johtavan intellektuellin
monitulkintainen ulostulo on performanssi, joka on oikeutetusti herättänyt
huomiota. Lähes jokainen on halunnut sulkea ainutkertaisen tapahtuman oman kielipelinsä
kategorioihin, joita konkreettinen tässä ja nyt tapahtuva teos silti aina
onnistuu pakenemaan.
Hetkellisen teoksen näennäinen pelkistynyt
ruumiillisuus on tietenkin vain tapa puhua ja vaikka se näennäisesti viittaa
pakottavaan tarpeeseen ja jopa hätään, on kyse tosiasiassa kielipelistä, jossa
älyllinen jännite syntyy eri tasojen sekoittumisen ironiasta.
Teatterissamme on jo kauan ollut tapana, että
katselija itse tekee esityksen haluamallaan tavalla niistä todellisuuden elementeistä,
jotka esiintyjät paiskaavat vasten hänen kasvojaan. Jos teatterin lavalla on
ulostetta, ei se ole teatterin vika, vaan maailman vika. Taide vain pakottaa
meidät kohtaamaan asiat, jotka arkirutiiniemme ja niin sanotun sivistyksen
sovinnaisuuksien tyrannia meiltä haluaa kätkeä.
Kulttuurimme hierarkioita ei voida räjäyttää
frontaalihyökkäyksellä, mutta ne voidaan kyseenalaistaa tarjoamatta vastauksia.
Tämä on nykyään ehkä taiteen keskeinen tehtävä. Performanssi ei välttämättä ole
edes taidetta eikä sen tarvitse sitä olla. Olemalla vain sitä, mitä se on, se
voi haastaa älyn ja tunteen, paljastaa oman ahdasmielisyytemme ja vapauttaa
meidät niin sanotun kulttuurin valheesta.
En yritä tyhjentävästi kommentoida saati selittää
sitä taannoista ulostuloa bussissa, joka omalla hiljaisella tavallaan tyhjentää
valmiit käsitteemme.
En pysty lokeroimaan, saati ”selittämään” sitä. Näennäisen
ironian ja halvan raljeerauksen alta erotan kuitenkin kullan kimalluksen,
jokaisen todellisen intellektuellin aatelismerkin.
Kyseessä ei ollut tyhjä puhe, flatus vocis. Kyllä tässä kuului tuskan parahdus.
Tuskin mitään olisi huomattu jos bussi olisi kuormineen ollut matkalla Savoon, mutta että Turkuun!
VastaaPoistaNo, Helsingistä nyt tulee kaikenlaista, ei siinä mitään erikoista ole. Taiteeksi se jalostuu, kun opiskelijat sen kustantavat painettavaksi.
VastaaPoistaSe tästä puuttuukin että bussi olisi ollut eduskunnan ajossa, mitä puhemiehen naamasta on viiime päivinä voinut epäillä.
VastaaPoistaMuistuttaa jälleen kerran siitä, että yliopistoissa koulutetaan liian suuri osa kustakin ikäluokasta, ja siten suuri määrä keskinkertaisuuksia. Keskinkertaisuuksilla ei ole juuri mitään annettavaa omilla aloillaan, joten he kompensoivat puutteitaan huomiohakuisilla tempauksilla liberaalin zeitgeistin hengessä. Yliopisto on henkisesti mädäntynyt laitos, ja housuihin paskantaminen kuvaa sitä hyvin symbolisesti.
VastaaPoistaParodia on taas kerran tullut mahdottomaksi. Kiinnostava opiskelijailmiö tämä on kautta aikojen.
VastaaPoistaMuuan engelsmanni kommentoi vastaavia heikäläisiä ilmiöitä "Sophomoric posturizing". Fiksuuden äärimmäinen aste tuntuu aina olevan tietyn ryhmän saavutattavissa.Se, etteivät muut seuraa perässä on vain tärkeä todiste omasta erinomaisuudesta.
C. Northcote Parkinson kirjoitti aikanaan pakinan nimeltä "Mielenkiinnon häviämisen raja". Kovasti pelkistettynä sen sanoma oli, että mitä vähäpätöisempi asia, sitä enemmän johtoryhmä uhraa aikaa ja mielenkiintoa sen käsittelemiseen. Sama pätee tietysti mediaankin, kuten olemme hyvin huomanneet.
VastaaPoistaP.T. Barnum puolestaan harrasti uransa alkuaikoina halpahintaisia temppuja, itseasiassa suoranaista yleisön huijjaamista, ja sai lehdistössä runsaasti negatiivista julkisuutta. Hänen kantansa tähän oli, kuten tunnettua, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, kunhan sitä on tarpeeksi, otsikot ovat riittävän suuria ja nimi kirjoitetaan oikein. Mitä siis opimme tästä? Todennäköisesti aika vähän. Ehkä osuvin luonnedinta oli erään tuntemani peruskoulua aloittelevan muksun kommentti: "Nythän niistäkin tytöistä tuli jotakin suurta"
Itäsieltä tyttöjen operaatio haiskahtaa, ABC:en ryssä kävelee ja sontii pytyn viereen. Ehkä bussi olikin tulossa Pietarista??
VastaaPoistaOlisihan se pitänyt arvata, että venäläisten piikkiin pannaan tämäkin. En oikein jaksa uskoa, että Tolstoin, Dostojevskin ja Tsehovin maa tällaista tuottaisi. Pussy Riot on tähän saakka rankin juttu niillä nurkilla, eikä sielläkään paskottu sentään nurkkiin.
VastaaPoistaKyllä tämä on aivan kotimaista tuotantoa, siihen viittaa netissä nopeasti leviävä julkilausumakin. Jos tämä ei ole alun perin Naisasialiitto Unionin kynästä lähtöisin niin syön hatullisen....
NAINEN: VAPAUTA KEHOSI!
Ajatusten uudisraivaajan osa on aina vaikea. Erityisen vaikea se on sovinistisen ja väkivaltaisen machokulttuurin läpeensä kyllästämässä Suomessa. Mikäli joku, varsinkin nainen, suorittaa rajoja rikkovia ajatuksellisia tai kulttuurillisia tekoja, hän saa niskaansa valtavan ryöpyn valkohehkuista vihaa, jonka ainoana perusteena on se, ettei vihaajan älykkyys riitä ymmärtämään sitä, mitä hän juuri näki, kuuli tai luki. Jos et ymmärrä sitä, tuhoa se. Tällä tavalla suomalainen mies on edennyt tähänkin asti, eikä hän halua luopua tästä etuoikeudestaan.
Tämä ilmiö on nähty monesti ennenkin, ja nyt se jälleen kertaalleen osoitti irvokkuutensa. Ylioppilaslehden kaksi avarakatseista ja rohkeaa naistoimittajaa pisti itsensä täysillä peliin, paskoi housuunsa bussissa ja kirjoitti siitä lehteen tarkan ja kuvailevan raportin. Ja tätä seurannut kommentointiviha osoitti todeksi sen, mitä nämä rohkeat toimittajat aivan selvästi halusivat todistaa. Naisella ei ole oikeutta omaan ruumiiseensa. Ei edes sen siihen, mitä sen sisällä on. Naisen tulee olla miehelle parfyymintuoksuinen enkeli, naisen tulee olla olemassa vain miehen miellyttämistä varten. Nainen ei saa julkisesti rikkoa miehen ylläpitämää barbie-mielikuvaa.
Kaarenojan ja Rämön kirjoitus oli hyvin affektiivinen ja ruumiillinen lukukokemus. Kirjoitus oli verbaalisesti taitava. Ajatuksessa housuun kakkaamisessa tiivistyy jotain postmodernin ihmisen valinnanvapaudesta. Pahiten kakasta loukkaantuivat vanhat vihaiset miehet, sillä kaksi nuorta naista uhkasi heidän laatimaansa arvojärjestystä.
On selvää, että se, mikä on täysin väärin mielletty haisevaksi hyökkäykseksi, onkin sorretun sukupuolen epätoivoinen puolustus. On aivan naisen oma päätös, mitä hän keholleen tekee ja missä hän sen tekee. On myös naisen oma päätös, missä hän sen tekee. Vaikka linja-autossa. Vaikka housuihinsa. Yksin tai joukolla. Nainen, satutko muistamaan olleesi paikalla silloin, kun näitä niin sanottuja hyvä tapoja on määritelty? Aivan. Satutko ehkä veikkaamaan, että ketkä nämä niin sanotut hyvät tavat ovat määritelleet? Aivan.
Kautta historian on nimenomaan miehille varattu etuoikeus brutaaliin ja vastenmieliseen pieru- ja röyhtäilyhuumoriin. Ja miehet ovat aina pitäneet itsestään selvänä, että heidän öykkärimäisyytensä huvittaa myös naisia. Nyt, tällä kertaa, naiset panivatkin paremmaksi. Jonkun lievän tuhnuttelun ja päräyttelyn sijasta kaksi naista paskoi oikein kunnolla housuihinsa. Oliko seurauksena röhönaurua? Oliko seurauksena yläviitosia? Tuliko näistä naisista hyviä jätkiä? Ei. Naisen osa on olla alempana, heikompana, kaikessa huonompana.
Vuonna 1987 niin kutsuttu Jumalan Teatteri heitti paskaa yleisön päälle. Nämä Jumalan Teatterin jäsenet ovat siitä huolimatta saavuttaneet merkittävät urat kulttuurin alalla. Koska he ovat miehiä. Nyt on lopultakin aika hylätä vanhat ja luutuneet käsitteet. Myös näille kahdelle rohkealle, rajoja rikkovalle ja ajatuksia uudisraivaavalle naistoimittajalle on taattava pitkä ja menestyksekäs ura. Ei paskasta huolimatta. Vaan paskan ansiosta. Älkää tuomitko paskaa. Keskustelkaa paskasta. Ja poistakaa samalla paska mielestänne ja ajatuksistanne.
Ylioppilaslehti on ollut 1980-luvulta lähtien enemmän tai vähemmän feministinen. Viimeiset viisi päätoimittajaa ovat olleet naisia, kuten myös enemmistö lehden tekijöistä koko 2000-luvun ajan. Lehdessä on myös ajoittain näkynyt tietty punavihreä ajatusmaailma. Ja sekös vasta ärsyttää, etenkin tiettyjä mieslukijoita.
Suomessa.
Vuonna 2013.
Irina Chron-Velaquez
Vapautta naisille r.y
Tämä oli loistava!
VastaaPoistaVai oliko se oikeasti tosissaan kirjoitettu?
Kaksi äskeisen jutun kappaleista on oikeasti tosissaan kirjoitettu, sydänverellä. Mutta mitkä kaksi kappaletta? Arvauksia otetaan vastaan tällä kanavalla.
VastaaPoistaJärjellä ei taida tässä pitkälle pötkiä.
VastaaPoistaVarmaan joku vaipavalmistaja on jo lähettänyt tytöille paketin käyttöohjeineen.
VastaaPoistaJos ei järki auta, niin yritä arvata!
VastaaPoistaKolmas ja viides
VastaaPoistaVaikeeta on. Ensimmäinen ja kuudes?
VastaaPoistaPussy Riot olisi mennyt suoraan Turun tuomiokirkkoon, eikä olisi häirinnyt alennuslipuilla matkustavia eläkeläisiä.
VastaaPoistaHyvä arvaus: Kolmas ja viimeinen ovat aitoja, miehisiä puheenvuoroja Ylioppilaslehden raikkaisiin anuksenkasvoihin.
VastaaPoistaVille Hämäläinen osoitteessa http://hamalainenville.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131958-mita-kakkakohun-jalkipyykki-paljastaa-journalismista
kirjoittaa: Kaarenojan ja Rämön kirjoitus oli hyvin affektiivinen ja ruumiillinen lukukokemus. Kirjoitus oli verbaalisesti taitava. Ajatuksessa housuun kakkaamisessa tiivistyy jotain postmodernin ihmisen valinnanvapaudesta. Pahiten kakasta loukkaantuivat vanhat vihaiset miehet, sillä kaksi nuorta naista uhkasi heidän laatimaansa arvojärjestystä.
Savon suunnasta todistaa Iisakki Härmä: http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/koko-suomi-kohahti-kun-naispaatoimittaja-kakkasi-housuun/1295320
Ylioppilaslehti on muutenkin ollut 1980-luvulta lähtien enemmän tai vähemmän feministinen. Viimeiset viisi päätoimittajaa ovat olleet naisia, kuten myös enemmistö lehden tekijöistä koko 2000-luvun ajan. Lehdessä on myös ajoittain näkynyt tietty punavihreä ajatusmaailma. Ja sekös vasta ärsyttää, etenkin tiettyjä mieslukijoita.
Päivän parhaan paiskaa kehään kuitenkin edesmennyt Tony Halme. Hän näköjään osasi ennustaa: "Mä takaan sen, että jos mä väännän kunnon maissipaskat kattilaan ja lyön siihen propellin pystyyn ja vien sen yöllä salaa Kiasman näyttelyyn jonkun feministilesbotaiteilijan nimellä, niin siellä on helsinkiläiset taidekriitikot seuraavana päivänä lääpällään kehumassa että onpa uskomattoman hienoa taidetta."
Muita hänen lausumiaan löytyy täältä:
http://fi.wikiquote.org/wiki/Tony_Halme
Paska juttu, mutta tulipahan tehtyä. Yksi pieni askel eteenpäin. Yksi tabu murrettu. Voimme puhua siitä sen omalla nimellä. Onko vielä tabuja jäljellä?
VastaaPoistaOnhan niitä. Sanopa niitä paskantajia "tytöiksi"...
VastaaPoistaTotta puhuu Timo. Tytöttely menisi heti valtauknnansyyttäjälle ja rangaistukset olisivat hirveitä.
VastaaPoistaJoku tyhmempi voisi pitää Vappu Kaarenojaa tavallisena kakkatoimittajana, mutta kun oikein pantiin punnertamaan, niin mitä sieltä yllättäen ja pyytämättä tulikaan; itse presidenttiehdokas!
VastaaPoistaNo, se oli sitä aikaa kun Savon Mafia piti kokouksiaan Timo Soinin tai Matti Apusen tuodessa Stadin Mafian terveisiä, mutta nythän tätä kansankielistä älymystöä alkaa olla joka paikassa.