perjantai 19. heinäkuuta 2013

Stakeholders' value



Osallisten etu

Viime vuosina on Suomessa yhä uudelleen todistettu kummallista näytelmää. Röyhkeänaamaiset johtajat ilmestyvät televisioon ja kertovat kansalle, että taas pantiin nurin suuri teollisuuslaitos ja monta sataa työntekijää sai potkut. Kokonaiset paikkakunnat autioituvat ja valtion verotulot hupenevat.
Valtio itse on mukana bisneksessä suurella osuudella, mutta sen edustajat määkäisevät lammasmaisesti, etteivät he voi eivätkä halua puuttua asiaan, liikkeellä ovat korkeammat voimat.
Se taikasana, jota gangsterinaamainen johtaja käyttää moukarinaan on ”osakkeenomistajan etu”, shareholders’ value. Taloustieteen nerot ovat osoittaneet, että tämän pyhän lehmän loukkaaminen tuo maan ja kansan ylle ikuisen kirouksen. Käy vielä vaikka niin, ettei tänne enää lainkaan haluta sijoittaa. Tiedettä, nähkääs.
Niinpä tapetaan lypsävä lehmä ja pannaan rahat jonnekin kaukaisiin maihin, joissa lehmät lypsävät vielä enemmän. Tässä yhteydessä ekonomistit saattavat varmemmaksi vakuudeksi mainita vielä sanan ”luova tuho”. Se on mantra, joka muistuttaa kirkossa hautaamisen yhteydessä esitettyjä toiveita iloisesta jälleennäkemisestä. Siihenkin voi takertua ja ryhtyä odottamaan parasta, mutta todennäköisintä on, että tapahtumasta koituva siunaus menee kokonaan sivullisten hyväksi ja oma maa sen kuin kurjistuu.
Milloin tämä mania osakkeenomistajan edun ylivoimaisesta merkityksestä oikein on tullut maailmaan? The Atlantic-lehdessä kirjoittava Harvard Business Review’n toimittaja Justin Fox katsoo, että tämä ideologia vahvistui 1980-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä siitä tuli vallitseva ortodoksia. Se jopa näytti toimivan Amerikassa erinomaisesti.
Kun suurpankit menivät vuosina 2007 ja 2008 kanttuvei, niin niitä voitiin luonnehtia useilla adjektiiveilla, ne olivat häikäilemättömiä, ahneita ylioptimistisia ja typeriä. Samalla ne olivat nimenomaan sijoittajaystävällisiä. Osakkeenomistajan etu oli nostettu kaiken edelle ja tolkuttomat osingot nostivat peliä pyörittävät humpuukimaakarit arvoon arvaamattomaan.
Sitten kaikki tietenkin romahti, veronmaksajat maksoivat viulut ja hyperpalkattujen johtajien suuri vastuu toteutui hetkellisenä huipputulojen notkahduksena. Vain pari lurjusta pantiin lusimaan.
Justin Foxin mielestä osakkeenomistajien mielisteleminen on upottamassa Amerikan talouselämää. ”shareholders’ value” –maoian sijasta olisi otettava käyttöön ”stakelohders’ value”. Onhan tässä maailmassa muitakin kelpo ihmisiä, jotka tarvitsevat säädyllistä toimeentuloa ja joiden työstä .
keinottelijoidenkin voitot viime kädessä syntyvät. Osakkeenomistajien ohella voisi nöyrästi muistaa myös työntekijät, obligaatioiden omistajat, säästäjät ja niin edelleen.
Fox toteaa, että kritiikki osakkeiden arvonnousuun tähtäävää politiikkaa kohtaan on jatkuvasti kasvamassa. Maallikkokin ymmärtää, että pikavoittojen metsästäminen ei anna eväitä pitkän tähtäimen menestyksen luomiseen. Ne, jotka haikailevat Nokian suuruuden päiviä taitavat muuten  helposti unohtaa, että yhtiön osakkeen hinta paisui välillä aivan keinotekoisen korkeaksi eikä olisi voinut sellaisena pysyä.
Kelpo puhelinten tekeminen ja palkan maksaminen niiden tekijöille ovat näköjään vielä monen mielestä kovin vähäpätöistä toimintaa maailmassa, jossa erilaisille pörssihuijareille maksettavat miljardit ovat paljon seksikkäämpi asia.
Taitaa joka tapauksessa käydä niin, että tuo taikasana ”osakkeenomistajan etu” alkaa menettää vakuuttavuuttaan. Englanti lienee maa, jossa tätä ideologiaa on puhtaimpana noudatettu, eivätkä tulokset ole mitenkään vakuuttavia. Fox mainitsee parikin tuoretta kirjaa, joissa tätä ilmeistä typeryyttä on vakavasti analysoitu.
Ehkäpä aika alkaa olla Suomessakin kypsä sille, että kun hyperpalkattu toimitusjohtaja ensi kerran yrittää lamauttaa kaiken vastustuksen taikasanalla ”osakkeenomistajan etu”, hänet huudetaan alas lavalta ja marssitetaan sinne muutkin osalliset –stakeholders- jotka tunnustetaan täysiarvoisiksi etunsa valvojiksi.

5 kommenttia:

  1. tämäkin vartiainen on tullut asemiinsa Ruotsin kuninkaan portin kautta, kuten miltei kaikki työvoiman leikkaavat.

    VastaaPoista
  2. "Shareholders"

    Kreikan valtion shareholders, joita kuulemma on vain kaksi kuuluisaa sukua, riensivät heti euron vainioille ja ottivat lainaa niin paljon kuin ehtivät saada, koska olivat varmoja siitä, että nyky-Euroopassa kukaan ei lähetä sotajoukkoja perimään lainoja takaisin, kuten Meksikolle oli tapahtunut 1800-luvulla. Kreikkalaiset persaukiset ja stakehlders ovatkin asia erikseen.

    VastaaPoista
  3. Pääsenkin kiittämään blogistia myös synttärijutustelustaan radiossa. Laittamattomasti sanottu (=tajuttu) sekin että historiankirjoitus on isompaa kuin tiede. Ja kun puhe eteni korvissani ymmärtymään että suurinta historiaa tässä katsannossa on Pentikulma saaga, niin fanitan. Se katsanto on siis historia ihmisen ja pitäjäläisen ymmärryksen auttamisena ihmisen tasolle, jotenkin hanskaamaan asioita ja niiden päälle.Toimijaksi, parantajaksi.

    Huonoa olisi tehdä newtonilaista luonnonlakitiedettä sellaisestä mikä on tahdon varassa. Esimerkiksi Koskelan Akselin tai paronin tai ,pahasisuisuuden varassa kuten Lauriloitten. Talousoppi esiintyy tieteenä vain retoriikassa kun omaa norminäkyä (hallitus) tai etua (kauppamies) prässätään läpi.

    "Jos ns.taloudellisten laskelmien olisi annettu vaikuttaa, ei Pohjois-Suomeen olisi saatu yhtään teollisuuslaitosta." Näin Niklas Jensen-Eriksen Läpimurrossaan kertoo Kekkosen tuhahtaneen. Kuinka siten saatiin ? Kynällä hynää. Tästä eivät taloushistorian uusimmat kynämiehet tosin (vielä) ole jyvällä. Kekkonen tiesi valtiopankkiirina että rahaa on. Kotimaisten Toimitusten Rahoitus KTR luototus metsäfeodaaleille pani konepajat valmistamaan tehdaskoneistoja puunjalostajille -ja maailmanpankki (USA) rahoitti tuontiteknologian ja -osaset.

    Kekkonen ja KTR tarkoitti rahan ojentamista SP:n painokoneelta suoraan suvuille. Tai näiden tilien kredittämistä KOP:issa ja PYP:issä. Miksei myös HOP:issa koskapa Wärtsilä ja W.Wahlfors olivat ne dynaamisimmat.

    Se oli siis majesteetin rahaa hallituksen projekteihin,elintason kohottamiseen ja jatkomandaattiin äänestäjiltä. Sitten se lisäraha kulkee palkkoina säästöpankiin ja asuntoluototukseen jne. Se myös inflatoituu sukujen helpotukseksi.

    Shareholder value tulee sitten toisenlaiseen maailmaan, valmiimpaan maailmaan. Sotarahoituksen (ml.Suuri vallankumous assignaatteineen) kaltaisista perushankkeista luovutaan ja rahan synty palautetaan ihmisten vapaaseen yhteistoimintaan, sellaiseen kuin Kuopiossa Canthin, Saastamoisen ja Raninin kesken. Että vain numeroita tasekirjassa. Saamisia ja velkoja valantehneiden ja keskinäistakaavien porvarien kesken, noin valtaosin. Muutakin sorttia rahaa liikkui.

    Koska uusi lainotus, antolainoitus pankista ei tapahdu siten että Sinun talletuksesi siirrettäisiin minulle, vaan että pankkiin ilmaantuu uusi talletus minulle, velanottajalle, niin talletusmäärä kasvaa ottamani lainan määrällä. Myös pankin omaisuus kasvaa koskapa velkani sille on pankin saaminen eli omaisuutta.

    Talletus ei katoa mihinkään paitsi jos sillä maksetaan velka pois.
    Velanmaksu siis vähentää rahan määrää. Ja raha on velkaa, pankin velkaa minulle talletuksestani. Nämä minun ja yrittäjän toimet ovat sitä Wahlroosin kuuluisaa rapaa pankin lattialla. Oikea busines olisi tukkurahaa. Sitä saa Ilmarisesta myymällä sinne vanhoja asuntolainoja, arvopaperistettuina eli likvideiksi,maksuvälineiksi rakennettuina bondeina, obligaatioina.

    Ja ennen kaikkea tukkuraha on pankkienvälistä, systeemistä, interbank-vuorovaikutusta. Se tarkoittaa että pankki "lainaa" toiselle ja tämä toinen "lainaa" ensimmäiselle. Samalla ne tulevat toistensa saamamiehiksi, kumpikin omassa taseessaan. Omaisuus (saamiset) ja velat (=raha,ts.maksuvälineet, bondit, talletustodistukset jms.) kasvavat määriltään. Tämä interbank oli se mikä jäätyi syksyllä 2008, ja oli palelluttaa koko markkinatalousmaailman. Valtiot tulivat hätiin.

    Ja yhäkin ne kannattelevat keskuspankkiensa toimivaltalaajennuksien kautta koko systeemiä. Reformeja on tulossa, mutta animal spiritiä varotaan lannistamasta. Paljon hyväähän finanssikapitalismi on saanutkin aikaan. Kysy vaikka kiinalaisilta tai kuinka halpa on tämä kirjoituskoneeni ja kuinka nerokkaan taitava kuva- ja soitto- ja tietosuoniverkosto siitä aukeaakaan, sivutuote managementista H&M:n päämajasta Stockholmissa ompelimoihin ja värisekottamoihin Bangladeshissä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. "Liikkeellä ovat korkeammat voimat."

    Marxin "Pääomaa" eli kapitalismin kritiikkiä on kaluttu jo niin pitkään, että on aiheellista jo esittää kysymys siitä, että miksi kapitalismin kritiikkiä pitää harjoitta ainoastaan "Pääoman" ehdoilla.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.