Rusalkan tarina

 

Outo merenneito

 

Vladimir Lapin, Soomuslaev Russalka. Laev, meeskond, navigatsioon, mälestussammas. Nornberg & Co. 2019, 223 s.

 

       Moni kulkija ihmettelee Tallinnassa. Kadriorgin puiston rannassa törröttävää poikkeuksellisen korkeaa patsasta, jonka huipulla on enkeli. Patsas on linjassa Ülemisten vilkkumajakan kanssa ja sitä voisi kaupunkia lähestyvä alus käyttää suunnistamiseen, mikäli sen nyt voisi erottaa mailien päästä ja ellei alempi linjavilkku tekisi asiaa joka tapauksessa tarpeettomaksi.

     Moni tietää, että patsaan nimi on ”Rusalka”, mikä tarkoittaa venäjäksi vedenneitoa. Sekin on yleistä tietoa, että patsas on pystytetty niiden 177 merimiehen muistoksi, jotka hukkuivat samannimisen sotalaivan upotessa 19. (v.l.7.) 9.1893.

      Laiva katosi myrskyssä eikä yksikään pelastunut. Joku ruumis sentään löytyi rikkinäisestä pelastusveneestä. Nyttemminhän hylky on löydetty ja makaa tai pikemminkin törröttää pystyssä Suomen aluevesillä, varsin lähellä Äransgrundia, jonka kohdalla aikoinaan oli samanniminen majakkalaiva. Samoilla tienoilla on 1950-luvulta lähtien ollut Helsingin kasuuni.

      177 miehen ja heidän laivansa häviäminen oli mysteeri, joka kohotti mielikuvitusta.  Suomalainen kirjailija Karl August Tavaststjerna julkaisi vuonna 1895 pikku romaanin ”Finska vikens hemlighet”, jossa kerrottiin, ettei ”Rusalka” oikeastaan ollut uponnut, vaan ilmataskujensa varassa leijaili veden alla paikasta toiseen kuin Lentävä Hollantilainen.

      Tavasstjerna tiesi kertoa, että katastrofin syynä oli surullisen kuuluisa venäläinen korruptio: laiva oli merikelvoton, mutta sen korjausrahat oli pantu parempiin taskuihin ja sitten vain julistettu asianmukaiset remontit tehdyiksi.

       Koska asia oli hyvin arkaluontoinen Venäjän laivaston kunnian takia, Tavastsjerna kirjoitti salanimellä Paul Dubois ja esitti muka olevansa Ranskan laivaston upseeri, joka oli hyvin perillä liittolaisten asioista. Kirja muuten löytyy mm. Projekt Runebergista ja on varsin lukukelpoinen (ks. Finska vikens hemlighet af Paul Dubois ).

       Tämö oli jo sentään sepitettä, mutta monenlaista tarinaahan asiasta syntyi, eikä kyseinen korruptiosyytöskään ole poissuljettu. Itse asiassa koko laiva joka tapauksessa oli kovaan keliin aivan sopimaton alus, joka muutenkin oli poikkeuksellisen kolkko paikka.

      Monitori-tyyppiset matalat tykkitorneilla varustetut alukset alkoivat ilmaantua kaikkialle sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen sisällissodassa Pohjoisvaltioiden ”Monitor” voitti meritaistelussa Konfederaatin ”Merrimacin”. Ne olivat yleensä matalia ja matalakulkuisia ja kantoivat paria järeää tykkiä. Englannin laivastolla niitä oli vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeenkin useita ja yksi sellainen ilmaantui vuonna 1919 pommittamaan Yhinmäen (Krasnaja Gorka) linnoitusta. Kevyet risteiijät eivät kyenneet sitä mainittavasti häiritsemään.

       ”Rusalka” oli upotessaan jo vanha rouva ja lähinnä uiva patteri, jonka uppouma oli 2100 tonnia, pituus 63 metriä ja leveys 13 metriä. Sen panssarointi oli tukevaa: kylki 114 mm ja tykkitornit peräti 140 mm. 700 hv koneet antoivat vaatimattoman 9 solmun nopeuden laivalle, jonka parras oli vain 84 senttiä vedenpinnan yläpuolella, mikä merkitsi, että jo metriset aallot alkoivat lyödä laivan yli.

       Laivan oleskelutilat olivat veden pinnan alapuolella, eikä valoa sinne tullut valoventtiileistä. Sen sijaan tiivistyvää kosteutta riitti ja niittien kohdaltakin oli koko ajan pientä vuotoa. Oleskelu moisessa tilassa oli vastenmielistä.

       Muuan rahtilaiva, joka näki ”Rusalkan” vähän ennen sen uppoamista, kertoi, että siitä oli näkyvissä vain savua syöksevä piippu. Toki sama ilmiö tapahtuu minkä tahansa kyllin kaukana olevan laivan kohdalla, mutta voidaan olettaa, että tuossa tapauksesas aallot tosiaan koko ajan löivät raskasliikkeisen ”Rusalkan” yli.

       Kapteeni olisi voinut kääntyä havaitessaan aallokon olevan liian korkeaa, mutta se olisi ollut tehtävä ajoissa, kääntymiseen sisältyi oma vaaransa. Tässä tapauksessa kävi ilmeisesti niin, että aluksi kattilat eivät saaneet tarpeeksi happea ja sitten kokonaan sammuivat, jolloin ohjauskyvytön laiva kaatui. Itse asiassa se kyllä pysyi varsin hyvin Helsingin-reitillä ja on kummallista, ettei sitä huomattu majakkalaiva Äransgrundilta.

       Laivan päällikkönä oli 2. luokan kapteeni (komentaja) Viktor Jaenisch, ilmeisesti saksalaista sukua. Upseerien joukossa oli ilmeisesti toinenkin saksalainen ja pari puolalaista. Kansalllinen kirjavuus oli normaalia, eikä niiden välillä ollut mitään kitkaa, kuten suomalainen Carl Enckell todisti.

     ”Rusalkakin” oli vielä varustettu kolmella mastolla ja tarpeen tullen voitiin virittää purjeet, joten miehistöön kuului myös purjeenompelija. Miehistössä venäläiset ja ukrainalaiset nimet vallitsivat ja 7.9. hukkui laivan mukana peräti 19 Ivanovia. Tapana oli antaa samaa sukunimeä kantaville oma numeronsa, jotta sekaannukset vältettäisiin, esimerkiksi ”Ivanov 12.”.

       Tämän kirjan kirjoittaja, Vladimir Lapin, johon olen tutustunutkin, työskentelee Pietarin Eurooppalaisessa yliopistossa, jota tietyt tahot ovat vuosien varrella parhaansa mukaan vainonneet (s. Vihavainen: Haun eurooppalainen yliopisto tulokset). Se on jo sellaisenaan tietty laadun tae, eikä tämäkään kirja petä lukijaansa.

      Viroksi on Lapinilta käännetty myös teos ”Pietarin äänet ja hajut”, mikä on myös osoitus kirjoittajan luovasta otteesta kohteisiinsa.

       Lapin ottaa ”Rusalkan” tarinan mikrohistoriallisen tarkastelunsa fokukseksi ja onnistuu sitä kautta luomaan myös varsin kiintoisan yleisen näköalan tuon ajan Venäjän imperiumin instituutioihin ja mentaliteettiin.

       ”Rusalkan” uppoaminen oli kyllä suuri tragedia, mutta miksi se oikeastaan antoi aiheen niin suhteettoman mahtavan muistomerkin rakentamiselle? Kyseessähän ei ollut mikään taistelu, ei edes tappiollinen. Korkeintaan sankareiksi mainitut miehet kärsivät tappion luonnonvoimille. Miten itse asiassa oli mahdollista, että aivan nimeksikin oli annettu pakanallinen ”vedenneito”, oliko totta, että kirkko olisi kieltäytynyt sen takia siunaamasta laivaa?

       Lapin ei löydä kaikkiin kysymyksiin vastauksia, mutta osoittaa niiden merkittävyyden ”dekonstruoidessaan” koko tarinaa varsin armottomasti.

”Kadriorgin muistomerkki kertoo imperiumin olemuksesta paljonkin. Ei-venäinen laiva sellaisella miehistöllä, jota on vaikea nimittää Venäjän omaksi ja ei-venäläisen kapteenin komennossa upposi ei-venäläisille vesille ja löydettiin ei-venäläisten etsijöiden toimesta. Ei-venäläisessä kaupungissa pystytettiin sille ei-venäläisen suunnittelijan toimesta ei-venäläinen muistomerkki ei-venäläisen miehen aloitteesta. Ja kaikesta tästä huolimatta kokea suuri määrä venäläisiä ja ei-venäläisiä ihmisiä tämän monumentin Venäjän muistomerkiksi”.

       Patsaan veisti virolainen kuvanveistäjä Amandus Adamson ja sen paljastustilaisuutta juhlisti suomalainen amiraali Avellan, josta pian tuli myös Venäjän laivastoministeri ja joka oli johtanut Venäjän laivaston maineikasta vierailua Touloniin (ks. Vihavainen: Haun avellan tulokset ).

      Kaiken kaikkiaan Lapin on tehnyt ”Rusalkan” parissa mestariteoksen, joka ansaitsisi kääntämisen myös suomeksi, sillä se kertoo paljon olennaista niin Venäjän laivastosta kuin imperiumin loppuvuosista yleisemmin ja myös sen uudemmista versioista.

        On hämmästyttävää, että Tallinnassa, jonka evakuoinnista vuonna 1941 tuli maailmanhistorian toiseksi suurin merikatastrofi, ei ole tälle valtavalle tragedialle mitään muistomerkkiä. Niin sanottu ”Katkennut silta” on sekin omistettu vuoden 1918 ns. ”Jäiselle retkelle”, johon ei paljoakaan draamaa liity ja joka suurimmaksi osaksi alkoi itse asiassa Helsingistä.

       Joidenkin asioiden muisteleminen on vain vaikeampaa kuin toisten.

Pikku huomio kirjan kääntäjälle: Venäjän laivastoon kuului usein laiva nimeltä ”Zabijaka” eli tappelupukari, riidanhaastaja. Tässä se esiintyy nimellä ”Zabijanka”, joka viittaisi nimenomaan ja erityisesti naispuoliseen riekkujaan. Pelkään pahoin, että vihollisia olisi monen nimi aikoinaan suuresti naurattanut, syystä tai toisesta.

Itä-Karjala nyt

 

Peilin toisella puolella

 

Anna Jarovaja, Rajantakaiset. Matkapäiväkirja nyky-Venäjältä. Käännös ja toimitus Kerttu Matinpuro. Kuvitus Lilya Matveeva. Rosebud 2026, 185 s.

 

     Venäjän niin sanottu sosialistinen yhteiskunta oli itse asiassa totaalisesti sotaan valjastettu yhteiskunta, jonka malli oli alun perin syntynytkin ensimmäisen maailmansodan vuosina ja viety silloin ehkä pisimmälle Saksassa. Muut noudattivat sen esimerkkiä parhaansa mukaan.

      Nykyinen Venäjä ei ole sosialistinen eikä edes totalitaarinen sen puhtaassa muodossa, mutta ilmeisesti se pyrkii sitä mahdollisimman paljon muistuttamaan. Sota tarjoaa siihen syyn ja keinot.

      Sodan palvelukseen mobilisoitu yhteiskunta, kuten armeijakin, ovat aina epätäydellisiä. Jokainen armeijan käynyt tietää, että siellä syntyy jokseenkin varmasti alakulttuuri, jonka kunnianhimona on lintsata mahdollisimman paljon ja jättää rykmentin murheet niille, joille ne kuuluvat.

       Systeemiin syntyy ikään kuin taskuja, joissa suuren koneiston vaikutus häviää olemattomaksi ja joissa saatetaan elää aivan toisenlaisten periaatteiden mukaan kuin ne, joita virallisesti kaikkien edellytetään noudattavan. Koneisto ei voi kaikkea valvoa eikä ole siitä edes kiinnostunut. Se ymmärtää myös, ettei ole järkevää tuhlata energiaa aivan toissijaiseen ja samalla mahdollisesti nostaa vastarintaa laajemminkin.

      Tämä idea valkeni aikoinaan 1970-luvun alussa amerikkalaiselle Hedrick Smithille, jonka kirjaa The Russians (suom. Venäläiset amerikkalaisen silmin; Vihavainen: Haun historiansa vangit tulokset) on tälläkin palstalla usein arvostaen mainittu.

       Smith kertoo myös siitä, että joku asioita tunteva kehotti katsomaan, miten USA:n armeija toimii ymmärtääkseen, miten Neuvostoliitto toimi. Halua toimia rationaalisesti ja käskyjen mukaan ei vastannut tosiasiallinen kyky niin tehdä. Todellisuus, joka ei noudattanut kuviteltua käskyjen logiikkaa, oli aina jossakin määrin niiden ulottumattomissa.

       No, Venäjä ei siis todellakaan ole Neuvostoliitto enempää kuin Suomikaan on vielä se kvasitotalitaarinen ideologinen kuritusyhteiskunta, jollaiseksi suuren byrokratiamme aivottomat hanslankarit yrittävät sitä tehdä. Totalitaarisuus on vaativa asia, johon todellisuutta ei koskaan saada täysin mahtumaan. Neuvostoliitossa kaikki ymmärsivät tämän ja elivät sen mukaisesti.

      Anna Jarovaja on syntyperäinen venäläinen, joka on asunut vuosia Suomessa. Hänen suomalainen ystävänsä, joka oli asunut vuosia Venäjällä, löytyi matkaseuraksi ja naiset lähtivät katsomaan, miten entinen kotimaa ja tarkemmin sanoen Itä-Karjala nykyään jaksaa.

       Taloudellisesti tilanteessa ei ole valittamista ja ilmeisesti asiat ovat suunnilleen ennallaan esimerkiksi Petroskoissa, jonka keskustasta löytyi jo ennen sotaa tavaratalo, jonka herkut hyvinkin vetävät vertoja Stockmannin vastaavalle osastolle. Pakotteiden merkitys lienee ollut lähinnä kotimaisen tuotannon tukemisessa, kuten asioita ymmärtävät jo aikoinaan arvioivat.

     Uutuutena on internetin kautta tapahtuvan ostamisen valtava määrä, mikä toteutuu myös Karjalan syrjäkylissä. Sielläkin on Wildberriesin asemia, jonne tilaukset tulevat hyvin nopeasti. Tilanne ostosten suhteen on ilmeisesti paljon helpompi kuin ennen tätä systeemiä.

       Rahasta toki saattaa olla ihmisillä puutetta, mutta syrjäkyliin sitä ovat tuoneet ”erikoisoperaation” sotilaat, etenkin invalidit ja kaatuneet. Invalidien eläkkeet ovat sen verran runsaat, että pikku aputalouttaan pitävä ja kalasteleva perhe tulee sellaisella hyvin toimeen.

       Toki sankarihautojen rivitkin ovat pitkiä, sadoista hautapaasista pikkukylien muutamiin tai kymmeniin. Rintamalle on usein lähdetty rahasta, mutta myös tosimiehen kunnianhimosta ja sotainvalidin prestiisi on samaa luokkaa kuin ns. ”Suuren isänmaallisen” jälkeen. Silloin tosin siihen usein liittyi köyhyys ja jopa kurjuus.

       Sota on lähinnä luonnonvoimana pidetty asia eikä ryhtyminen sitä vastustamaan olisi sen kummempaa. Jos pakkaset ovat kovia ja lunta tulee, on niihinkin vain sopeuduttava. Ei niiden takia kotia jätetä.

      Väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että kerron tässä ihan omin sanoin omista vaikutelmistani, jotka ovat syntyneet kirjan johdosta. Kirjassa kuvataan konkreettisia kohtaloita, nimiä ja detaljeja riittävästi muutellen, etteivät santarmit tai siis heidän nykyiset seuraajansa pääsisi jäljille.

       Mutta niitä systeemin ulottumattomissa olevia taskuja riittää. Asia perustuu ilmeisesti systeemin tehottomuuteen, kuten neuvostoaikanakin. Toisaalta kohtalo on oikullinen ja joku saatetaan jollakin perusteella siepata, kun taas monia muita ei.

      Esimerkiksi jotkut opettajat eivät heille määrätyissä ”tärkeissä keskusteluissa” oppilaiden kanssa käsittele Ukrainan sotaa uutena ”suurena isänmaallisena”, vaan saattavat puhua ihan muista aiheista. Riski saada asiasta seurauksia on olemassa, mutta jotkut ottavat sen.

       Myös yhteiskunnallista aktivismia riittää. Itse asiassa jotkut aktivistit nimenomaan vetäytyvät Karjalan korpiin, jotka ovat syrjäisyydeltään verrattavissa Siperiaan tai Altaihin.

       Yhteisöt ovat pieniä ja saattavat niissä harrastaa esimerkiksi ympäristönsuojelua, minkä puolesta mielenosoituksetkin ovat yhä sallittuja tai vaikkapa alkuperäiskansan kielen ja tapojen vaalimista.

      Jälkimmäisten kannalta tilanne on sama, kuin se on ollut jo vuosikymmenet. Karjalan kieli/kielet ovat häviämässä, eikä asialle mitään voi, kun puhujien määrä supistuu koko ajan. Karjala kirjakielenä, mistä on tiettyjä historiallisia kokemuksia (vrt. Vihavainen: Haun bubrich tulokset ), ei pystyisi pärjäämään nykyisessä maailmassa, eikä pystynyt ennenkään.

      On mahdollista, ettei siihen ajan oloon pysty suomi tai edes ruotsikaan.

       Karjalan Sanomien lukijana olen yhä uudelleen törmännyt karjalan, suomen ja muiden vähemmistökielten harrastajien toimintaa koskevin uutisiin. Tämä kaiketi antaa kuitenkin vinoutuneen kuvan asioista, koska tuo foorumi nimenomaan keskittyy erään vähemmistökielen asioihin. Vilkasta toimintaa joka tapauksessa tällä alalla on yhä olemassa, eikä sen vainoamisesta ole tietoja.

       Tässä suhteessa tulee mieleen pari suurta entusiastia 1990-luvun lopulta: erityisesti inkeroisten historiaan perehtynyt, nyt jo tuonilmaisiin siirtynyt Olga Konkova ja muuan nuori mies nimeltä Kirsanov, joka teki ja esitti nuorisomusiikkia vatjaksi. Minulle hän kielsi sen olevan rockia ja lienee tiennyt asian paremmin.

       Rajan sulkemisen takia turismi Karjalaan ei ole vähentynyt, vaan ilmeisesti paljonkin lisääntynyt. Kun lännemmäksi ei enää pääse, saapuu Karjalan erämaihin nyt miljoonia turisteja ja majoituspaikoista on suuri puute. Kirjan havainnot vastaavat Karjalan Sanomien esittämiä tietoja.

       Kun nyt jonkinlaiseen sotatilaan on rajan takanakin taas taannuttu, seurattiin parivaljakon matkoja Karjalassa tietenkin myös santarmiston taholta. Kun Anna vielä uudelleen matkusti isiensä maille, ottivat raskaasti aseistautuneet alan rambot hänet äkkiylläköllä kiinni.

       Koska todisteita Supon agentin roolista ei löytynyt, pääsi kirjoittaja vapaaksi, mikäli poistui maasta mahdollisimman nopeasti. Se tarkoitti ajamista henki kurkussa liki tuhannen kilometrin päähän, Norjan rajalle. Onneksi Muurmannin ”trassa” ei valtatie on erinomainen, toisin kuin kylätiet. Sotiin varautumistahan sekin palvelee.

      Kirjan melankolisen naivistinen kuvitus leikkii usein venäjän kielellä, mikä saattaa suomalaiselta lukijalta jäädä ymmärtämättä. Niinpä esimerkiksi jossakin kuvassa koivujen takaa näkyy vain osittain teksti, jonka ymmärrämme kokonaisudessaan kuukuvan: ”kaikki rintaman hyväksi, kaikki voiton hyväksi” (все для фронта, все для победы!)  Koivut kuitenkin peittävät sanan ”pobedy” kaksi alkukirjainta ja niinpä tekstiksi tulee «для беды» -onnettomuuden aikaansaamiseksi….

Kansakunnan omituiset sankarit

 

Kansa, joka nauraa itselleen

 

      Netistä sattui silmään August Ahlqvistin invektiivi Aleksis Kiven ”Veljeksiä” vastaan. Sen sisällön voisi tiivistää siten, että Kivi oli rienaaja, joka esitti pyhän kansan naurettavana, vailla mitään sellaista ylevyyttä ja jopa tragiikkaa, joka kuului jokaiselle sivistyskansalle ja joka viime kädessä antoi sille sen arvon.

       Veljesten pako Impivaaraan ja lapsellinen eristäytyminen sivistyksestä olikin tietysti lähinnä farssia ja paluu takaisin ihmisten ilmoille ja lukutaidon opettelu ei nyt mitenkään riitä panokseksi maailman kulttuuriin. Moinen kohellus ei sivistyneen arvostelijan mielestä sopinut edes kenenkään luettavaksi, saati, että sitä peräti pidettäisiin merkkiteoksena.

     ”Tuntemattoman” vastaanotossa oli paljon samaa. Sen ”sankareilla” ei ollut mitään aikakauden vaatimia kansalaishyveitä.

     Ryhdikkäiden ja sotilaallisten ”Sturm”-joukkojen sijasta esille nostettiin joukko kiroilevia ja pilkkaavia purnareita, joilla ei ollut mitään aavistustakaan sodan todellisesta merkityksestä ja kansakunnan suurista päämääristä. Kirjan kritiikki oli murskaavaa.

       On kiinnostavaa, että juuri ammattitaitoisen kritiikin erityisen rajusti murskaamat kirjat nousivat kansalliskirjallisuudeksi, todelliseen kulttiasemaan.

       ”Tuntematon” on historiassamme ainutlaatuinen bestseller, jota ennen pitkää oli painettu miljoona kappaletta neljän miljoonan asukkaan maassa. Asian takana ei ollut mikään markkinointi, vaan ihmisten halu saada lukea totuus, jonka kerrottiin sen sivuilla esitetyn.

      Niinhän se olikin. Jussi Talven ”Ystäviä ja vihollisia”, jota soviteltiin suuren sotaromaanin rooliin, oli kyllä hyvä kirja, joka ei kuvia kumarrellut ja joka suhtautui saksalaisiinkin ajanmukaisen nihkeästi. Se ei kuitenkaan ”paljastanut” virallisen sodan kuvan falskiutta. ”Synkkä yksinpuhelu” taas oli elitistinen ja myös selvästi jälkiviisas, ei mikään kansakunnan eepos.

     ”Tuntematon” käännettiin heti monelle kielelle ja Yrjö Varpio on tutkinut sen vastaanottoa eri maissa. Sikäli kuin muistan, kirja ei ole missään varsinaisesti koskettanut yleisön sisintä ja noussut suureksi erään kansakunnan symboliseksi tarinaksi, jota voisi spontaanisti pitää merkkiteoksena.

     Venäjällä muuan Jelena Senjavskaja, joka on tutkinut sodan psykologiaa, tyrmäsi ”Tuntemattomasta” tehdyn filmin mainiten, ettei siinä ole edes mitään juonta eikä muitakaan ansioita (ks. Vihavainen: Haun senjavskaja tulokset ). Sen sijaan se hänen mielestään paljasti suomalaisten poikkeuksellisen raakuuden, kun he herkuttelivat vihollisen kiduttavalla kuolemalla. Luulen, että hän tässä viitttasi Vanhalan hihitykseen tankin tuhoamisen jälkeen ”khihihi, siel palo ukkoloihe perskarvat, khihihi…”. Kontekstihan se tässä on se olennainen olennainen: kuka kenet, кто-кого.

     Itse luulen, ettei tämä tutkija lainkaan ymmärtänyt näkemäänsä ja tuskin ymmärtäisi lukemaansakaan, mikäli tarttuisi ”Tuntemattoman” venäjännökseen. Sen sijaan ainakin suuresti arvostamani Fjodor Abramov ymmärsi Linnaa ja piti häntä alan mestarina.

      Suomalaisille ”Tuntematon” ei ole pelkästään kansakunnan selviytymistarina, vaikka se on sitäkin. Se on myös se tiedostamattomasta tietoiseksi päästetty totuus, joka nousee esille kaiken virallisen totuuden, hypetyksen ja valikoivan katselun alta.

       Totuus ei ollut rintamamiehille tuntematon, vaikka sen artikulointi puheeksi ja sanominen ääneen oli jopa kaikille liikaa. Yhteisö eli toisenlaisessa maailmassa. Kun Linna nyt otti tuon askeleen muidenkin puolesta, hän nousi kansakunnan sankariksi: noin minäkin olisin sanonut, jos olisin osannut, näyttivät rintamamiehet sanovan, ja sanoivatkin.

      Tiedostamattoman nostaminen tietoiseksi on tietyllä tasolla myös aivan jokapäiväistä elämää. Jokaisen vitsin kohdalla kyse on siitä, kuten Freud aikoinaan huomasi. Tiedostamattoman piiriin ahdistettu totuus naurattaa päästessään julki ja sokeeraa rikkoessaan kaikkia korrektiuden sääntöjä.

     On selvää, että ideologinen kuritusvaltio ehdottomasti rankaisee sellaisesta. Näin on meillä nyt ja näin oli Suomessakin ennen kuin sen vanha ideologinen kulttuuri joutui kriisiin sodan jälkeen.

      Ei kaikki rienaaminen, saati itsensä paljastelu suinkaan nouse mihinkään rooliin kansakunnan tai edes yksilön tajunnassa. ”Tuntemattomassa” jätettiin kuvaamatta ne korsupuheet, joissa naisenkipeät nuorukaiset purkivat kiduttavaa ikäväänsä.

       Itse asiassa kirja oli omalla tavallaan ja tietyssä mielessä ”siloiteltu” versio rintaman todellisuudesta, arvioi joku rintamaies, jonka nimeä en nyt muista.

      Mutta eihän taideteos mikään valokuva ole eikä sen pidä ollakaan. Sen sijaan suuri taide on suuressa roolissa joidenkin sellaisten asioiden kannalta, jotka ovat kertaluokkaa tärkeämpiä, kuin joidenkin, usein alaikäisten nuorukaisten puheet ja runkkailut.

       Kansallisen historian kannalta nuo viimemainitut ovat yhtä merkityksettömiä kuin joidenkin sukupuoleltaan poikkeavien tai epämääräisiksi jääneiden marginaalien tapa kokea sota. Valtava merkitys voi sen sijaan olla romaanin vaikutuksella kansalliseen kulttuuriin ja sen tapaan puhua ja ymmärtää asioita.

     Mielestäni on kansainvälisessä vertailussa hyvin merkittävää, että niin ”Veljekset” kuin ”Tuntematon” rakentuvat pitkälti huumorin varaan. Niin traaginen kuin ”Tuntemattoman” nuorukaisten tarina usein onkin, on koko teoksella tiettyjä komedian tunnusmerkkejä ja antiikin luokittelussa siihen riittää jo onnellinen loppu. Yksilöt kuolevat, kansakunta selviää.

      Loppu kannattaa sitä paitsi lukea huolellisesti: He olivat hävinneet. Saaneet rangaistuksen. Mistä se oli tullut, siihen tulisi varmasti monenlaisia vastauksia. Eräs myönteinen seikka siinä asiassa sentään oli. Kohtalo oli vapauttanut heidät kaikesta vastuusta antamalla heille selkäsaunan. Mitä olisikaan merkinnyt voitto. Vastuuta. Vastuuta teoista, jotka kerran olisivat vaatineet hyvityksen.

     Tässä puhutaan historian ironiasta ja kansallisesta tarinasta, joka Suomella on täysin oman laatuisensa.

   Asiaa ei voi missään tapauksessa ymmärtää tunkemalla maatamme ”osaksi länttä” ja yrittämällä tehdä historiastamme muuta, kuin se on ollut.

      Kukaan ”lännettäjä” eikä kukaan ulkomaalainen ei voi asiaa ymmärtää, ellei pysty muuntautumaan suomalaiseksi sanan varsinaisessa merkityksessä eli ymmärtää itsensä tämän kansakunnan menneisyyden ja tulevaisuuden osaksi.

      ”Aika velikultia” nuo kansakuntaa symbolisoivat nuoret miehet joka tapauksessa olivat ja siis ainakin jollakin tavoin ymmärsivät sen humoristisuuden, joka piili kaiken tragiikan takana. Suomen tarina ei ollut hauska, kaukana siitä, mutta siinä piili ironiaa, joka oli ymmärrettävä, jos mieli tuntea kansakunnan syvin olemus.

      No, tuossa oli jo liiallista mahtipontisuutta, mutta sanokoon joku asian paremmin. Joka tapauksessa kansakunnan kyky nauraa itselleen ei ole mikään yleinen, saati itsestään selvä asia eikä suomalasillakaan normaali ja jokapäiväinen ilmiö. Nyt sellaista kyllä taas kaivattaisiin.

   Kiven ”Veljekset”, kaikessa karikatyyrisessä suomalaisuudessaan ja hieman koomisessa totisuudessaankin Tammiston Kyöstin ja veli Juhanin tapaan ovat myös sangen omaleimainen ja pohjimmiltaan aidosti kansallinen symboli ja juuri siksi Ahlqvist ei voinut sitä sulattaa.

       Myös ”Tuntematon” on vain osaksi traaginen tarina ja kaukana kaikesta totisesta mustavalkoisuudesta. Sen ymmärtäminen kansalliseksi sankaritarinaksi edellyttää suomalaiseksi ryhtymistä.

      Eipä siis nyt ihmetellä, ellei joku Senjavskaja saa siitä mitään irti tai ymmärtää sen aivan väärin. Meilläkin sitä on ymmärretty monilla tavoin: se on tekijänsä mielestä ollut ”anti-Runeberg”, vaikka sen vänrikit eittämättä ovat täysipainoisia oman aikansa sankareita, se on joidenkin mielestä ollut sotaa vastaan esitetty paljastuskirja, mutta useimpien mielestä se nykyään lienee ennen muuta sankaritarina.

       Joka tapauksessa kyseessä on kirja, jonka filmatisointeja koko kansa katsoo yhä uudelleen itsenäisyyspäivänä, päivänä, jota näennäisesti vietetään erään riitaisen eduskuntaäänestyksen muistoksi. Jotakin eduskuntariitelyä suurempaa löytyy nimenomaan tuossa tarinassa, joka koetaan ennen muuta aitona menneisyyden kuvauksena ja jopa dokumenttina.

Elämän antaja

 

Leivän pyhyys

 

Predag Matvejević, Meidän leipämme. Muinaisesta Mesopotamiasta nykypäivän Eurooppaan. Suomentanut Kari Klemelä. Mansarda 2014, 159 s.

 

    Kirjoittaja on venäläisen isän ja kroatialaisen äidin poika, joka on kirjoittanut muun muassa teoksen ”Välimeren breviaario”, jonka Kari Klemelä on myös suomentanut.

       Tämä teos muistuttaa aiheeltaan monia muita viime vuosikymmeninä ilmestyneitä historioita, jotka ovat käsitelleet erilaisia ravinto- ja nautintoaineita, suolasta ja teestä alkoholijuomiin. Leipää käsitteleviäkin on olemassa useita, minkä tekijä mainitseekin.

      Tämän kirjan ominaispiirteisiin kuuluu erityinen kiinnostus leivän sakraaliseen rooliin, vaikka sen arkinen rooli toki on myös laajasti mukana.

      Leivällä on tietty pyhyyden hohde, minkä monet minun sukupolveni suomalaiset ovat vielä saaneet kokea. Isovanhemmat suhtautuivat Jumalan viljaan hartaan kunnioittavasti ja muuta olisikin pidetty rienauksena. Leipä oli meille ylhäältä annettu ja sitä voitiin myös olla antamatta.

       Jokapäiväistä leipää ei sopinut pitää itsestäänselvyytenä, vaan taivaallisen armon osoituksena, lahjana, josta oli aina kiitettävä. Lukemattomat sukupolvet olivat sen asian oppineet kovimman kautta ja ymmärsivät, että leivän saaminen pöytään ei ollut mikään luonnollinen ja luovuttamaton oikeus.

       Jossakin Ranskassa oli tapana, että mikäli lapsi pudotti leivän lattialle, hänen oli suudeltava sitä nostaessaan sen ylös. Kyseessä oli korvaamaton aarre, jolle oli muistettava osoittaa kunnioitusta.

       Leipää ei tietysti ole kuitenkaan aina ollut, eikä edes viljalajeja nykyisessä muodossaan. Vaeltavat paimentolaisheimot eivät maata viljelleet ja saivat leipänsä korkeintaan ryöstämällä tai kaupankäynnillä. Sen sijaan ne söivät esimerkiksi taateleita ja lihaa.

     Koraanissakin leipä mainitaan vain kerran, haditheissa sentään useammin. Myös paimentolaiset oppivat syömään leipää, joka aluksi ilmeisesti syntyi sattumalta, kuumien kivien päälle kaadetusta puurosta. Hapattaminen tai hiivan käyttö tuli kuvaan mukaan myöhemmin ja erilaisia leipiä ilmaantui maailmaan lukemattomina versioina.

      Kirjoittaja keskittyy kertomaan leivästä ja sen roolista, erityisesti sakraalisesta, nimenomaan Lähi-idässä ja Välimeren piirissä, vaikka menee kyllä ohimennen pohjoiseenkin.

      Hieman yllättävää on, että venäläisistä juuristaan huolimatta kirjoittaja ei laajemmin käsittele leivän asemaa Venäjällä. Suomalaisen leipäkulttuurin sivuuttaminen on toki ymmärrettävää, niin omalaatuinen kuin sekin on.

      Koska leipä oli pyhä, siitä tuli myös ankarien teologisten kiistojen kohde ja esimerkiksi ehtoollisleivän oikea laatu oli elämää suurempi kysymys, joka jakoi kristikuntaa. Pitikö leivän olla happamatonta, kuten juutalaisten pääsisäisleipä, vai hapatettua?

      Hapatettu leipä pääsiäisenä oli juutalaisille kauhistus ja mitä ankarimpien kieltojen kohde, vaikka sen takana kerrotaankin olleen käytännön syy: lähtö Egyptistä oli tehtävä niin nopealla aikataululla, ettei leipää ehditty hapattaa.

       Kristillisestä ehtoollisleivästä, Jumalan ruumiista on tullut nyttemmin myös lännessä happamatonta, vaikka klassisissa maalauksissa näkyy selvästi, että taiteilijat ovat kuvanneet pulleaa, hapatettua leipää, mikä itse asiassa oli aikoinaan rienaavaa. Itäinen kirkko nimitti katolisia veljiään ”hiivansyöjiksi” ja hiiva -tai hapatus- oli ehtoollisleivässä epäpyhää.

       Itse asiassa leivän kuohkeus syntyy alkoholikäymisestä, joka tuottaa hiilidioksidia kaikkialla taikinaan. Alkoholi toki kyllä kuului ehtoolliseen, viinin muodossa. Mainittakoon, että jossakin päin muovailtiin ehtoollisleipiä jopa ihmisen muotoisiksi, mikä katolinen kirkko kielsi.

       Leipään liitettiin eri seuduilla lukematon määrä kieltoja ja käskyjä. Babylonialaisen Talmudin mukaan raakaa lihaa ei saanut panna leivän päälle, täysinäistä lasia ei saanut ojentaa leivän yli, leipää ei saanut heittää, vatia ei saanut panna kallelleen leipää vasten ja niin edelleen.

       Leivän leikkaamienkin saattoi olla kiellettyä, sen sijaan sitä piti murtaa. Talmudin mukaan murtamisen sai tehdä vasta sen jälkeen, kun jokaisen eteen oli asetettu suolaa ja purtavaa.

     Suola leivän kera oli normaali särvin ja niiden tarjoaminen yhdessä oli ja on monin seuduin yhä perinteinen tervetulotoivotus vieraalle. Suolan sijasta tai sen ohella leipää saatettiin kastaa viiniin tai viinietikkaan. Leipä ja viini symbolisoivat Ranskassa maan antimia yleensä. Kun niitä oli riittävästi, voitiin tulla toimeen.

       Kirjassa on lähes loputtomasti erilaisia leipään liittyviä sananparsia ja tapoja eri seuduilta, erityisesti etelästä. Venäjän tarinat jäävät kuitenkin vähälle, mukaan lukien Golodomor (Holodomor) eli miljoonien talonpoikien, leivän tuottajien nälkäkuolema sen jälkeen, kun valtio oli ryöstänyt heiltä leivän.

       Leipä oli talonpojan perusravinto vielä 1900-luvun alkupuolen Suomessa (ks. Vihavainen: Haun suomen ruokahistoria tulokset) ja Venäjällä vieläkin yksinomaisemmin.

       Perunaa oli valtiovalta eri tavoin pakottanut talonpojat Suomessa panemaan peltoonsa jo 1800-luvun alusta lähtien ja Venäjällä oli jopa kaartijoukkoja jouduttu lähettämään perunan viljelyä vastustavia talonpoikia vastaan.

     Tuloksia oli tullutkin, mutta leipä oli yhä se ehdoton perusravinto, jonka varassa venäläinen talonpoika eli ja leipäannoksen määrä oli vielä 1900-luvulla miljoonille elämän ja kuoleman kysymys.

      Kyseessä oli ruisleipä, jota maailmassa syödään verrattain vähän vehnäleipään verrattuna. Jälkimmäinen oli kuitenkin Suomessa vielä sata vuotta sitten harvinaista ylellisyyttä, joka kuului juhliin.

       Suomelaisesa leipäkulttuurissa oli ja on paljon muutakin omalaatuista. Nykyään syömme erittäin paljon ohraleipää, johon tyytyminen aikanaan oli kurjuuden tunnusmerkkki (nyt otti…). Myös kaura kelpaa meille, vaikka se monessa muussa maassa annetaan ainoastaan ja vain hevosille. Meillähän on siitä kehitetty myös kiinnostava maidon korvike.

       Mitä leivän olomuotoihin tulee, olutta on aina pidetty nestemäisenä leipänä ja jokainen sahtia tehnyt ymmärtää, että vierre vahvimmillaan juotavaa ruokaa tuhdimmasta päästä. Jos sen antaa käydä, se säilyy paremmin ja myös menee päähän. Aikoinaan nimenomaan säilyvyys oli se suuri ongelma, joka pakotti sotajoukot juomaan olutta tai viiniä ja karttamaan vettä kuin ruttoa.

       Leivän merkitys nälänhätien aikana nousee kaiken muun yläpuolelle. Leningradin piirityksen kokeneet kauhistuivat alihintaisten leipien syöttämistä sioille 1970-luvun  alussa, kun huono sato taas kerran pysäytti Neuvostoliiton komealta näyttävän talouskasvun ja pakotti lopettamaan ilmaisen leivän jakelun esimerkiksi opiskelijaruokaloissa. Tämä toki vain pienenä esimerkkinä. Leningradin piirityksestä oli silloin aikaa vain alle 30 vuotta…

     Viljakysymys (viljaa ja leipää kuvataan venäjässä samalla sanalla, hleb) oli lopulta jopa ratkaisevassa roolissa, kun koko suuri ja mahtava Neuvostoliitto romahti. Sitä ennen se oli joutunut nöyrtymään ja ostamaan osan leivästään kapitalistisista maista.

      Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen viljan tuotanto Venäjällä ja Ukrainassa suorastaan räjähti ja ne ottivat jälleen paikkansa maailman vilja-aittoina.

       Mutta maailman leipäongelma ei sillä ole ratkaistu, eikä se ratkeaisi edes siinä tapauksessa, että noiden kahden valtion välit saataisiin normaaleiksi. Maailman väestö kasvaa yhä tavatonta vauhtia päiväntasaajan eteläpuolisessa Afrikassa ja tuottaa estottomasti miljardeja uusia leivän syöjiä ilman että asiaa edes vaivauduttaisiin sanallakaan paheksumaan.

      Mikäli maapallon ilmastonmuutos tosiaan on koko ajan kiihtyvällä uralla, tämä merkitsee ehkä jopa ratkaisevaa työntövoiman lisäystä kohti katastrofia. Viittaan Eero Paloheimon artikkeliin uudessa Kanava-lehdessä.

”Ihmiskunta syntyi ilman leipää ja saattaa kuollakin ilman sitä” lopettaa Matvejević kirjansa.

Se näyttäisi olevan pirullinen tapa kuolla.

 

Pohjoisin romaaninen kansa

 

Länsi-Euroopan venäläiset

 

Kira Poutanen, Pariisi-koodi. Paperisotaa & poskisuudelmia ranskalaisittain. SKS kirjat 2026, 251 s.

 

      Muistan erään venäläisen minulle joskus sangen vakuuttuneena selittäneen, että venäläiset muistuttavat muista Euroopan kansoista eniten ranskalaisia.

      Vähäisen kokemukseni perusteella tämä oli helppo uskoa. Venäläiset, ”maailman pohjoisin romaaninen kansa”, kuten erinomaisen Venäjä-kirjan julkaissut Hedrick Smith heistä sanoi, tuntuivat olevan samaan tyyliin temperamenttisia ja huolettomia ja joka tapauksessa he silloin, neuvostoaikana yhä uudelleen toivat esille ranskalaisen kulttuurin ihailunsa.

     Siihen aikaan ranskalaisuus edusti tietenkin länsimaista vapautta, mutta sen ohella myös keisari-Venäjän muistoja ja kaikkien tuntemaa kirjallisuutta. Ranska oli myös erilainen länsimaa, joka oli osoittanut halunsa olla yhteistyössä Venäjän kanssa, mikä oli venäläiselle sympaattista, vaikka ei reaalisosialismista olisikaan pitänyt.

     Toki kansoissa oli erojakin. Ranskalaiset olivat ikuisia kapinoitsijoita, joita mikään ei näyttänyt voivan estää menemästä kadulle riehumaan ja älyttömästi tappelemaan ja särkemään kaikkea mahdollista. Venäjällä sen sijaan kansa vaikeni, kuten Boris Godunov-oopperan lopussa ja näytti ulkoisesti täysin masennetulta.

      Oliko asia kuitenkaan niin? Venäläisiä pitivät asiantuntijat Euroopan anarkistisimpana kansana. Piittaamattomuus virallisista säännöistä ja kaikessa hiljaisuudessa noudatetut omat säännöt olivat kuitenkin vain puolijulkisia. Kaksoisstandardit olivat Venäjällä olennainen tapa kohdata ankarat säännöt. Ranskassa niitä voitiin sen sijaan avoimesti uhmata.

      Ranskalais-venäläinen ystävyys kohosi 1800-luvun lopulla, vuosisadan suurten ranskalais-venäläisten konfliktien jälkeen hämmästyttävän suureksi teemaksi, joka synnytti kokonaisen uuden kulttuurisen virtauksen.

      Ranskalainen ”poilu” ja venäläinen kasakka kuvattiin yhä uudelleen yhdessä, pelottavana voimana, jonka edessä saksalaisten olisi pakko taipua. Ranskan ja Venäjän yhdistynyt voima merelläkin olisi murskaava (vrt. Vihavainen: Haun avellan tulokset ).

      Kira Poutanen, joka on viettänyt kolme vuosikymmentä Pariisissa, kuvaa maan tapoja ja kansan psykologiaa tavalla, joka välittömästi tuo mieleen venäläiset. Sama muodollisen kohteliaisuuden vaatimus toisilleen vieraiden ihmisten kanssakäymisessä, sama hierarkioiden pakollinen huomiointi ja byrokraattien itsetietoinen tylyys, sama ylpeily omasta kulttuurista ja pikku maan vähättely, mutta toisaalta yllättävä intiimisyys tietyissä tilanteissa ovat jokaiselle Venäjällä toimineelle täysin tuttuja (ks. Vihavainen: Haun административный восторг tulokset ).

     Venäläisille on ominaista myös suuri inhimillinen lämpö ihmissuhteissa ja suuri taipumus hakeutua keskusteluissa nopeasti syvälliselle persoonalliselle tasolle, mitä en tunnista ranskalaisuudesa, jota muutenkin tunnen aivan pintapuolisesti.

      Oman ennakkoluuloni mukaan ranskalainen kulttuuri pikemminkin pysyttelee ulkokohtaisella tasolla ja harrastaa mielellään onttoja sanaleikkejä henkevyyksinä. Siitä sitä ainakin jotkut 1800-luvun venäläiset moittivat. Dostojevski ja Herzen korostivat myös ranskalaisten poroporvarillisuutta. Asioita huonosti tuntevat kuvittelivat heitä päinvastoin boheemeiksi ja libertiineiksi (vrt. Vihavainen: Haun dostojevskien kaunat tulokset).

       Mikäli puhutaan arkipäivän käyttäytymissäännöistä, ranskalaisille on venäläisten ja myös esimerkiksi saksalaisten kanssa yhteistä muodollisuus, josta sitten tietyssä vaiheessa, mutta ei missään tapauksessa ennen aikojaan luovutaan.

       Tuntemattoman venäläisen sinuttelu ei olisi tyylitöntä, vaan äärimmäisen karkea loukkaus, olipa kyseessä kuka tahansa täysi-ikäinen ja ranskalaisten kanssa asia näyttää olevan samoin.

       Englannissahan tällainen kuvio olisi mahdoton, koska siellä sinuttelu (”thou”) on kokonaan jäänyt pois ja kaikki teitittelevät kaikialla. Asia on menettänyt merkityksensä samoin kuin Ruotsissa, jossa taas teitittely on hävinnyt.

        Muutenkin englantilaiset tavat poikkeavat usein olennaisesti ranskalaisista. Kaiketi vuosisatainen perivihollisuus on jättänyt kansojen välille jälkensä, joita ei ole yhtä helppoa pyyhkiä pois kuin venäläis-ranskalaista vihollisuutta 1800-luvun lopulla.

       Ranskalaiset ovat englantilaiselle yhä ”sammakoita” (Frogs) ja englantilaiset ranskalaiselle ”paahtopaisteja”, ”les rosbifs” (vrt. Vihavainen: Haun roast beef tulokset ).

      Suomalainen vaatimattomuus ja tapa harjoittaa itseironiaa näyttää ranskalaiselle olevan yhtä vieras ja käsittämätön kuin enkä sitten myös englantilainen ”understatement”.

       Ranskalainen haluaa olla itsetietoinen ja nokkela, mikä meistä näyttää koppavuudelta ja sitä onkin. Matti Klinge esitti mielestäni hyvin ranskalaisuutta, eikä ilman itseironiaa, mutta meikäläisessä ympäristössä sen kontrasti ympäristöönsä aiheutti suurta kitkaa.

      Suomalainen kulttuuri on ”matalan kontekstin” kulttuuri eli pyrkii siihen, että asiat esitetään ja ymmärretään yksiselitteisesti. Ranskalaisilla taas ne voidaan ymmärtää monella tavoin ja vastuu ymmärtämisestä jää kuulijalle. Suotta ei savolaisia niitetä Suomen ranskalaisiksi.

      Suomessa asioita myös käsitellään käytännönläheisesti, kertoo kirjoittaja, kun taas Ranskassa kaikki aloitetaan abstraktilla teoretisoinnilla, vaikkapa sitten Descartes’n tapaan vihoviimeiseltä rannalta lähtien.

      Suurvaltašovinismi on asia sinänsä. Kirjoittaja kuvaa, miten muuan ranskalainen, jolla ei tietenkään ollut minkäänlaista käsitystä asiasta, opetti hänelle, ettei Suomella mitenkään voinut olla omaa kulttuuria, kun maa oli niin pieni ja sen historia niin lyhyt.

      Vastaavaa on mahdollista kuulla Venäjältäkin, etenkin nyt, kun häpeämättömyydestä on tullut normi keskinäisessä kanssakäymisessä.

       Aiemmin saman ajatuksen saattoi aistia jopa monista vuolaista ylistyksistä suomalaiselle kulttuurille, joka kaikesta huolimatta oli saanut aikaan yhtä ja toista, ainakin nyt pari kiinnostavaa asiaa.

       Toki Venäjä on saanut kokea pitkän ajanjakson, jolloin hillitön itsekehu on ollut jopa virallista politiikkaa. Sosialismin ja sittemmin ns. kehittyneen sosialismin luonut maa oli oletusarvoisesti koko ihmiskunnan kehityksen kärjessä ja siis jopa laadullisesti muita parempi.

     Ranskassa vastaava asenne näyttää yhä vaikuttavan perintönä niitä ajoilta, jolloin ranskalaisuuden matkiminen oli kaikkialla sivistyneisyyden sine qua non (vrt. Vihavainen: Haun turgenev litvinov tulokset ).

      Sanomattakin on selvää, ettei Suomella ole koskaan mitään asiaa sellaiselle tasolle, jolla nuo maat ovat saattaneet onnitella itseään ylivertaisen kulttuurinsa takia. Aiheesta kyllä voi kysyäkin, onko meillä ylipäätään mitään kulttuurista merkitystä kenellekään, ellemme lakkaa ”pätemästä” mahdollisimman suurella amerikkalaisuudellamme.

      Olisi jännittävää tietää, miten ranskalainen kokee nimen ”Poutanen”, joka niin suuresti muistuttaa ranskalaisittain lausuttua Putinia (Poutine, vrt. Vihavainen: Haun laputin tulokset ). Joka tapauksessa kirjoittaja ranskalaistui niin perusteellisesti, että koki identiteettikriisin, jollainen lienee tuttu kovin monelle muullekin integroituneelle maastamuuttajalle eli maahanmuuttajalle.

       Toisen kulttuurin piirissä oman maan ja kielen arvo ja merkitys nousevat aivan uudelle tasolle. Suomalainen kolonia Pariisisa on kuitenkin niin pieni, että ajatuskin mistään rinnakkaiskulttuurista on yhtä mahdoton, kuin se toisenlaisissa olosuhteissa on väistämätön.

Ranska sodan varjossa

 

Ranskan kotirintamalla

 

Henri Troyat, Kahvila Pariisissa. Toinen osa romaanisarjasta Siemen ja hedelmät. J.K. Gummers Oy 1960, 372 s.

 

     Henri Troyat (1911-2007) oli armenialainen (alun perin Torossjan/Tarasov), joka syntyi Moskovassa ja siirtyi valankumouksen jälkeen lopulta Ranskaan, jossa hän loi merkittävän kirjallisenja yhteiskunnallisen uran.

     Troyatin elämäkerrat venäläisistä merkkihenkilöistä tunnetaan hyvin Suomessakin. Luulisin, että esimerkiksi Tolstoin, Dostojevskin, Aleksanteri I:n ja Aleksanteri II:n, Tšehovin, Pietari Suuren ja Katariina Suuren elämänvaiheet ovat meillä tulleet ihmisille tutuiksi ennen muuta hänen kirjoistaan. Nythän niiden rinnalle ovat ilmestyneet lähinnä Radzinskin teokset, joilla myös on kirjalliset ansionsa.

      Troyat oli myös tuottelias kaunokirjailija ja julkaisi yli sata teosta. Hänet valittiin Ranskan Akatemiaan (”kuolemattomiin”) vuonna 1959 ja kuollessaan hän oli sen kauimmin palvellut jäsen.

      En ole ihan varma, mitkä ansiot painoivat eniten akateemikkovaalissa, mutta ainakin Troyat on hyvä kirjoittaja ja hänen työnsä varmasti lisäsi olennaisesti Venäjän historian tuntemusta Ranskassa, jossa russofilia oli hyvin merkittävä virtaus aina 1800-luvun lopulta saakka.

      Tämä nyt käsillä oleva kirja on toinen osa viiden kirjan sarjasta, jonka päähenkilöä on Amélie, tässä kirjassa vielä nuori tyttö, jonka mies joutuu maailmansodan rintamalle ja jolle tämän poisa ollessa syntyy tytär.

      Romaanisarjan kokonaisuudesta minulla ei ole mitään käsitystä ja suomeksi on kaiketi ilmestynyt vain kaksi osaa, mutta tämän kirjan olen lukenut kuvauksena siitä, miten ensimmäinen maailmansota koettiin selustassa, Pariisissa ja Ranskan maaseudulla.

      Toki Troyat ei ole tässä suhteessa erityisen luotettava todistaja, koska saapui Ranskaan yhdeksänvuotiaana lapsena vasta pari vuotta sodan jälkeen. Ilmeisesti ranskalaistuminen joka tapauksessa onnistui hyvin niin hänelle kuin monille muillekin armenialaisille, joista minun sukupolveni muistaa ainakin Charles Aznavourin.

     1900-luvun alussa Ranska oli yhä se maa, joka menestyksellisesti kilpaili asemasta kaikkien liberaalien toisena, henkisenä isänmaana (vrt. Vihavainen: Haun toinen isänmaa tulokset ). Tämä oli muuten Suomessakin merkittävä virtaus, mikä on usein jäänyt unhoon, kun maamme sitten itsenäistyi Saksan avulla ja Ranskan kulttuurinen johtajuus hävisi toisessa maailmansodassa sen poliittisen merkityksen myötä.

     Myös Venäjällä Ranska tunnetusti oli korkeassa kurssissa jo 1700-luvun lopulta lähtien. Uudelleen löydetty ystävyys sen kanssa poliittisen yhteisymmärryksen synnyttyä 1800-luvun lopulla oli ylitsevuotavaa. Saksan vastainen revanssihan se siinä innoitti patriootteja (ks. Vihavainen: Haun tolstoi avellan tulokset ).

      Venäjän ”höyryjyrän” oli ennen sotaa uskottu murskaavan saksalaiset ja huhuissa se oli viimeistään parin kuukauden kuluttua aina tapahtumassa myös rintamalla ja erityisesti  sen takana leviävissä huhuissa.

    Toiveet olivat yhtä tyhjiä kuin iltapäivälehtien klikkiotsikot, mutta ne virisivät yhä uudelleen. Todellisuudessa taistelut junnasivat kaikkialla edestakaisin kuin Juggernautin vaunut samatta aikaan muuta kuin yhä uusia ja uusia kuolleita ja vammautuneita.

      Rintamalla sota oli masentavaa helvettiä, mutta kotirintamalla se nähtiin uljaana taisteluna mies miestä vastaan, jossa sankaruus voitti raakalaismaisen vihollisen ja jossa kaatuminen oli kunniakas ja puhdas tapahtuma, johon uhrinsa antaja ehti vielä liittää ylevän huudahduksenkin.

      Kotirintamalla päähenkilö piti pientä kahvilaa, johon vanhat miehet ja eräät ulkomaalaisetkin kokoontuivat nauttimaan viinilasillisensa ja keskustelemaan sodasta. Patrioottinen tunne oli noussut niin korkeaksi, että puolueettomien espanjalaisten läsnäoloakin siedettiin vain vaivoin. Puolueettomuus näin tärkeässä asiassa ei ollut vähempää kuin petos.

     Amélie eli yhä rakastumisen kiihkeintä vaihetta ja änkesi useamman kerran rintaman läheisyyteen saadakseen tavata miestään. Lopulta tämä palasi kotiinkin, vammautuneena, mutta ei vailla toivoa paranemisesta.

       Kuten niin monissa1900-luvun sotia käsittelevissä kirjoissa, tässäkin ristiriita ylevän patrioottisen diskurssin ja raadollisen todellisuuden välillä nousee väkevästi esille. Silti tuo edellinenkin tapa kokea asiat on joka tapauksessa eräs keino selviytyä, vaikka sen näennäinen falskius tympäisee joitakin sivustakatsojia.

       Kiinnostava sivuseikka on viinin rooli jokapäiväisessä elämässä. Sitä juodaan yleensä ”kastettuna” eli vedellä sekoitettuna, mutta elämäniloinen espanjalainen vuokralainen juo sen aina sekoittamatta.

     Sankaritar itse ei juo viiniä aamupäivisin, paitsi poikkeustapauksissa, mutta tietenkin kyllä sitten myöhemmin, kuten kaikki asiakkaatkin. Myös kuusitoistavuotias pikkuveli, jota isosisko vielä komentelee, saa viininsä ja sitä pannaan myös irvistelevän taaperon huulille.

     Viinin kulutus olikin Ranskassa vielä 1960-luvulla valtavaa, koska se oli kaikkien jokapäiväinen juoma ja sitä tarjottiin jopa koululaisille. Vuonna 1954 Ranskassa juotiin puhdasta alkoholia 21 litraa per asukas, aikuiset keskimääräin 30,5 litraa.

     Kun viinissä on alkoholia keskimäärin 11-13%, voidaan arvioida, että aikuinen keskimäärin joi sitä keskimäärin pullon päivässä -jotkut siis paljon enemmän ja jotkut vähemmän.

     Italiassa määrä oli 9,2 litraa puhdasta alkoholia, Britanniassa 5,9 litraa ja Länsi-Saksassa 4,2 litraa. Suomessahan se tuohon aikaan oli vain pari litraa.

     Pääministeri Pierre Mendès-France aloitti vuonna 1954 raittiuskampanjan, johon liittyi mm. maitobaarien perustamista. Maitoa alettiin tarjota viinin sijasta myös kouluissa ja kasarmeissa. Ranskassa juotiin vuonna 2001 puhdasta alkoholia enää 10,5 litraa/hlö. Suomessa kulutus oli EU;n toiseksi pienin ja määrä 7,4 l/hlö.

     Nykyisen luvut joku varmaankin mielellään kaivaa esiin.

      Ranskan alkoholinkulutuksen väheneminen on kiinnostava ilmiö siinä kuin sen lisääntyminen useimmissa niissä maissa, joissa elintaso nousi ja sehän nousi rajusti kaikkialla toisen maailmansodan jälkeen.

      Ensimmäisen maailmansodan aikana viini joka tapauksessa oli se jokapäiväinen eliksiiri, jota aito ranskalainen nautti ja hänen oletettiin nauttivan leivän ohella. Viini oli ”ystävämme”, kuten muuan ranskalainen kirja asian ilmaisi (ks. Vihavainen: Haun notre ami le vin tulokset ).

      Tästä nyt lukemastani Troyatin kirjata ei itse asiassa jäänyt kovin kummoisia mieleeni. Voisi olla kiinnostavaa hankkia muutkin neljä osaa ja lukea ne. Ainakin ranskan kielessä saisi harjaannusta, jota ehkä joskus voisi tarvita, mutta luultavimmin ei.

 

Yllätys, yllätys!

 

Kun sota syttyi

 

September 1939 Poolas ja Leedus. Eesti ohvitser Euroopas. Nornberg&Co, Tallinn 2021, 175 s.

 

     Toisen maailmansodan syttymistä on tutkimuskirjallisuudessa kuvattu ansiokkaasti monella tasolla (ks. Vihavainen: Haun frederick taylor tulokset).

      Dokumenttiteos, joka sisältää Viron sotilasaasiamiesten raportteja, antaa asiaan vielä kuitenkin oman, kiinnostavan lisänsä.

      Merike Jürjon koostama ja johdannolla varustama teos antaa lähikuvan asioista nimenomaan virolaisen sotilasammattimiehen silmin.

       Sotilasasiamiesten tehtävänä oli ottaa selvää niin armeijoiden kuin valtioiden ja yhteiskuntien sotilaallisesta kyvykkyydestä ja valmiuksista. Siinä samalla sitten pohdittiin, olisiko taisteluiden alkaminen ihan oikeasti mahdollista ja miten niissä voisi käydä.

       Sodan kestäessäkin Viron sotilasasiamies saattoi myös hieman matkustella asemamaassaan ja kertoa havainnoistaan.

     Tässä kirjassa raportit on päivätty enimmäkseen Varsovassa ja Kaunasissa, mutta jokunen myös Berliinissä. Sotilasasiamies haastatteli lähinnä kollegoitaan ja kertoi Tallinnaan havaintojaan ja vaikutelmiaan tapahtumien kehityksestä.

     Puola oli tuohon aikaan sotilaallinen suurvalta, jonka armeija käsitti toista miljoonaa miestä. Sillä oli Pilsudskin (1867-1935) aikaan ollut aivan erityisen suurellinen visio valtansa levittämisestä koko Väli-Eurooppaan (ks. intermarium), Itämereltä Mustalle merelle ja jopa sen lisäksi myös Välimerelle saakka.

     Suomi irtaantui puolalaissuuntauksesta vuoden 1922 keväällä allekirjoitetun Varsovan sopimuksen saadessa epäluottamuslauseen, mikä johti hallituksen kaatumiseen. Vaikka maatamme samaan aikaan yhä uhkasi Karjala kansannousun (1921-1922) jälkiselvittelyjen johdosta annettu ultimaatumi, eduskunta oli kyllin järkevä irtaantuakseen Puola-johtoisesta politiikasta.

     Toinen irtaantunut reunavaltio oli Liettua, joka ei sulattanut sitä, että Puola oli liittänyt itseensä sen vanhan pääkaupungin Vilnan (ympäristöineen 440000 asukasta). Vilna, ”muukalaisten kaupunki” oli vain aivan vähäiseltä osalta kansallisesti liettualainen. Siellä oli moninkertaisesti enemmän juutalaisia ja puolalaiset olivat 60 prosentillaan enemmistönä.

      Kuitenkin Vilna oli, paitsi yksi maailman suurimpia juutalaiskeskittymiä (ks. Vihavainen: Haun pohjoinen jerusalem tulokset), myös Puola-Liettuan vanha pääkaupunki, jonne Pilsudskin sydänkin oli haudattu. Siellähän myös Juhana-Herttua ja Katariina Jagellonica oli vihitty.

      Uudelleen syntynyt Puola ymmärsi olevansa vanhan puolalais-liettualaisen Rzeczspolitan perillinen ja käyttäytyi sen mukaan, vallaten alueita kaikkialta, mistä pystyi. Kun Tšekkoslovakiaa alettiin hajottaa Münchenin sopimuksella1938, Puola valtasi Teschenin (Cieszcyn).

     Maaliskuussa 1939 Saksa otti Liettualta kansallislaulussaankin mainitun Memelin (Klaipeda). ja Versailles’n sopimuksen loputkin määräykset olivat nyt hajoamassa. Tuossa sopimuksessa perin pohjin ryöstetty Unkari liitti samaan aikaan itseensä Tšekkoslovakialta Taka-Karpatian eli Karpaatti-Ukrainan.

     Maaliskuussa 1939 tapahtuneen Tšekkoslovakian hävittämisen jälkeen Saksan mielenkiinto kääntyi Puolaan, jonka kansa se oli ollut siihen saakka hyvissä väleissä.

     Molotovin-Ribbentropin sopimuksen nimellä tunnettu Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyö aktivoitui nyt reunavaltioiden ja Suomen suunnalla. Puola ja Liettua olivat tapahtumien keskipisteessä.

       Sotilaallisena suurvaltana esiintyvä Puola ei antanut saksalaisten itseään säikyttää ja maassa vallitsi varsin optimistinen mieliala. Saksalaiset eivät olleet koskaan kyenneet puolaaisia lyömään, mutta itse olivat saaneet perinpohjaisesti selkäänsä Grunwaldin taistelusssa vuonna 1410, kuten muistettiin ylpeästi todeta.

     Saksalaisten propagandatykitys puolalaisten järjestämistä saksalaisvainoista näyttää menneen läpi laajasti ja siinä oli tottakin mukana: natsimyönteisessä Danzigissa ja Puolan käytävän saksalaisalueilla liikehdittiin ja puolalaiset taas pyrkivät kurinpalautukseen.

      Tunnettu saksalaisen radioaseman valtaus kuolonuhreineen ei sekään ollut ilman muuta osoitettavissa saksalaisten omaksi tekoseksi. Kuka nyt olisi oikeasti voinut olla niin häikäilemätön?

      Sotaan ei kuitenkaan ennen Saksan hyökkäystä yleisesti uskottu ja Puolan liikekannallepano alkoi niin myöhään, että sen oli määrä tulla loppuun suoritetuksi vasta silloin, kun maa oli itse asiassa jo vihollisen miehittämä.

      Saksan ilmavoimat, jotka merkittävältä osin koostuivat yhä aivan vanhanaikaisista koneista, kuten kolmimoottorisista Junkers JU-52 ”pommikoneista”, riittivät ilmanherruteen ja  estivät kuljetukset päiväsaikaan.

      Sotilasasiamies sai kuitenkin huomata, että vielä silloin, kun Puolan tappio oli itse asiassa tapahtunutta todellisuutta, ilmeni alemmissa portaissa uskoa siihen, että nyt se sota vasta alkaisi ja vastahyökkäys olisi pian tulossa. Ylimmässä sotilasjohdossa sen sijaan vallitsi paniikki. Siellä tiedettiin paremmin.

      Vilnan kohtalo oli tapaus sinänsä. Sitä eivät valloittaneet saksalaiset, vaan venäläiset ja näiden kahden maan salainen sopimus, josta oli heti tullut huhuja, näytti entistäkin selvemmältä.

       Venäläiset luovuttivat Vilnan liettualaisille, jotka puolestaan alkoivat siellä heti noudattaa sellaista liettualaistamispolitiikkaa, joka tuo mieleen eräitä myöhempiäkin vastaavia kampanjoita.

       Joka tapauksessa Vilna Neuvostoliiton huomenlahjana liettulaisille ilmeisesti vaikutti valtavasti kansan mielialoihin, myös Liettuan verrattain suuressa armeijassa.

       Puna-armeijan joukotkin käyttäytyivät säädyllisesti ja yksityistä omaisuutta ryöstettiin vain siellä, mistä asukkaat olivat paenneet.

      On kiinnostavaa, miten totaalisesti liettulaisten ja venäläisten välit sittemmin katkesivat. Venäläisten suhteellisen vähäistä maahanmuuttoa Liettuaan on selitetty sen vaarallisuudella. Liettuan metsäveljet olivat poikkeuksellisen aktiivisia ja tehokkaita, vaikka liike muuallakin oli merkittävä.

     Joka tapauksessa Neuvostoliitto saattoi tässä tapauksessa esiintyä oikeudenmukaisuuden ritarina ja asia on tietenkin muistettu vetää esille nykyäänkin aina tarvittaessa.

     Samoihin aikoihin Suomelle tarjottu (ja annettu) vastaava huomanlahja, Itä-Karjala, ei saanut maassamme mitään vastakaikua. Tässäkin tapauksessa Neuvostoliitto yritti esiintyä ainutlaatuisen jalon politiikan edustajana, mutta herätti vain sitäkin suurempaa epäluuloa.

      Joka tapauksessa myös meidän talvisotamme kuuluu elimellisesti yhteen Neuvostoliiton ja Saksan Puolassa ja Baltiassa sopimien järjestelyjen kanssa ja Viron sotilasasiamiesten todistukset niiden edistymisestä etelän reunavaltioissa ovat osa meidänkin historiaamme.

     Maastamme oli eräässä salaisessa lisäpöytäkirjassa tehty yksi reunavaltioista vasten sen tahtoa. Vasta raskas sota, josta pelastuminen kuuluu historian ihmeisiin, irrotti meidät hengenvaarallisesta seurasta.