Näin naapurissa
Anu Kuistiala, Arja Paananen, Kiehtova,
katala Venäjä Arja Paanasen silmin. Docendo 2024, 367 s.
Kukapa olisi uskonut,
että itänaapuristamme, jonka kanssa meillä suomalaisilla olivat jo syntyneet
erinomaiset välit, kehkeytyisi muutamassa vuodessa fasismin tunnusmerkit
täyttävä roistovaltio, jonka kansakin päälle päätteeksi kannattaa innokkaasti häikäilemätöntä
diktaattoriaan.
No, monihan
väittää asian aina tienneensä ja tuomitsi Ukrainan sodan sytyttyä ankarasti ne,
jotka olivat jotakin muuta kuvitelleet. Ainahan meillä on keskuudessamme noita
jälkiviisaita, joille ei muuten taida monessa kielessä ollakaan osuvaa
nimitystä. Suomessahan se on, mutta on myös venäjässä: zadnim umom krepok
-takajärjeltä väkevä.
Kun Putinin uusi
luomus, uusfasistinen valtio lähti avoimen väkialtapolitiikan tielle, olivat kuitenkin
luultavasti myös kaikki sitä hyvin tuntevat hämmästyneitä: Putinista ja kumppaneista
uskottiin ja tiedettiin monia asioita, mutta ei heitä sentään noin tyhminä
pidetty. Näin sanoo myös Arja Paananen.
Nikolai Leskov antaa
eräässä 1800-luvun jälkipuoliskon novellissaan kahden venäläisen pohtia sitä,
miten kävisi, jos Venäjä joutuisi sotaan Saksan kanssa saksalaisillahan oli
rautainen tahto ja järkikin paikallaan. -Venäjä pärjäisi sillä, että tekisi
jonkin aivan älyttömän tempun, jota saksalainen ei mitenkään osaisi odottaa,
arveli toinen (ks. Vihavainen: Haun
leskov tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).
No, niinhän
siinä sitten kävi. Jälkikäteen moni selittää, että Venäjää rohkaistiin ymmärtelemällä
sen temppuja aivan viimeiseen saakka. Vaikka Venäjä teki törkeyksiä, ei länsi
tehnyt mitään.
Tämähän ei
muuten suinkaan pidä paikkaansa. Taloudelliset ja diplomaattiset sanktiot
aloitettiin heti Krimin liittämisen jälkeen ja niiden uskottiin olevan hyvinkin
tehokkaita. Läntiset maat kärsivät niistä itse, mutta Venäjän kuviteltiin kärsivän
vielä paljon enemmän. Sotilaitako olisi pitänyt lähettää vai peräti uhata
ydinaseella?
Ainahan ei käy,
kuten haaveillaan ja on osoittautunut, että Venäjä onkin kaikesta huolimatta
sangen hyvin kestänyt nuo, jopa tunnetussa historiassa ennenkuulumattoman kovat
pakotteet. Syy siihen löytyy suurpolitiikasta ja maailman voimasuhteiden
uudesta kehitysvaiheesta. Ei lännen hyvää yritystä kannata leimata lepsuudeksi.
Totta on, että lännestä
on puuttunut ja puuttuu yhä se fasismille ominainen usko aseiden voimaan, joka
Venäjällä on päässyt valtaan yhtä jalkaa uuden militarismin ja totalitaaristen
rakenteiden kehittymisen kanssa.
Täytyy muistaa,
että nuo asiat, jotka toki ovat jo kauan kuuluneet venäläiseen traditioon, kuitenkin
romahtivat Neuvostoliiton myötä ja ovat saavuttaneet nykyisen tasonsa vasta
aivan hiljattain. Ukrainan sota ja vastakkainasettelu lännen kanssa ovat olleet
tässä voimakkaita tekijöitä.
Vielä puolustusministeri
Serdjukovin aikana (2007-2012) Venäjän armeijasta haluttiin kehittää vain
paikallisesti toimiva kriisinhallintaväline. Vasta sen jälkeen kaikki muuttui.
Mutta olihan
noita hiljaisia signaaleja, sanotaan. Tästä tuleekin mieleeni Stalinin
esiintyminen NKP:n keskuskomitean plenumissa maaliskuussa 1937. ”Signaaleja oli”,
hän totesi ja vakuuttavalla logiikallaan osoitti, että juuri rikollisen
leväperäisyyden takia kansanviholliset oli päästetty leviämään kaikkialle.
Leväperäisyys ja pehmeys olivat siis itse asiassa olleet rikoksista suurimpia.
No, Arja
Paanasta ei voi syyttää siitä, että hän olisi laiminlyönyt tuollaisten
signaalien julki tuomisen. Se on ilman muuta hänen ansionsa.
Muun muassa juuri
hän vasta nosti tikun nokkaan sen tunnetun dosentin, jonka saattoi todeta
levittelevän Venäjällä täysin mielipuolisia juttuja Suomesta ja sen
aggressiivisista suunnitelmista ja raakalaismaisista käytännöistä. Niihin
kuului jopa venäläisten lasten pakkosuomalaistaminen, joka ei itse asiassa
ollut sen vähempää kuin kansanmurha.
Samaisen
henkilön vihanpurkauksista, uhkauksista ja viranomaisille tehdyistä kanteluista
sain minäkin nauttia jo kymmenen vuotta aikaisemmin ja yritin viestittää myös
Suomen virallisille edustajille, että heidän velvollisuutensa oli reagoida tuon
herran maanpetokselliseen toimintaan, edes nootilla, mikä on diplomatian normaali
menetelmä.
Mitään ei
ainakaan näyttänyt tapahtuvan ennen kuin Paananen ”paljasti” tuon sylttytehtaan,
jonka luonteesta ei toki kenelläkään sitä tuntevalla voinut olla harhakäsityksiä.
Mutta kuka tai
mikä oikein johti Venäjän uudelle tielle? Putin tietysti, mutta hänkin lähti sille
vasta liberaalin kautensa jälkeen. Onko myös Venäjällä deep state, joka
tosiasiassa hallitsee, olipa vallassa nimellisesti kuka tahansa?
Paananen näyttää
olevan tätä mieltä. Putin kyllä määrää, se on selvä ja hänellä on turvanaan
jopa oma kaartinsa. Häntä tukevat ihan oikeasti vaaleissa niin sanotut budjettilaiset
eli valtion varoista elatuksensa saavat sekä silovikit,
turvallisuuskoneiston monimiljoonainen verkosto.
Toki Suomessakin
moni saa palkkansa valtion varoista, mutta valtio ei meillä toimi aktiivisena yhteiskunnan
määrääjänä. Demokratiassa suhde on päinvastainen. Meillä ei voisi edes
kuvitella, että vaaleissa käytettäisiin niin sanottua hallinnollista
resurssia.
Etatismi,
valtiokeskeisyys ja jopa valtion palvonta ovat ne asiat, jotka ennen muuta erottavat
Venäjän tavallisesta länsimaasta. Sitä oppia onkin Putin saarnannut hyvin
avoimesti ja painokkaasti. Ei valtio ole ihmisiä palvelemassa, vaan ihminen
valtiota. Siinä on asian ydin, joka myös läpäisi voimakkaasti koko neuvostoajan
yhteiskuntaa.
Kysymys on
herruudesta, joka ei neuvottele, vaan vaatii ja pakottaa. Se kiehtoo sellaista
ihmistä, jonka persoonallisuus on sadomasokistinen, kertovat ilmiötä tutkineet
psykologit. Siihen voi venäläisessä byrokratiassa törmätä yhä uudelleen, mistä
myös Paananen kertoo. Kuka tahansa byrokraatti voi lähes aina simputtaa
hallintoalamaista ja myös tekee sen.
Nyt, Ukrainan sodan
ollessa meneillään, on meilläkin yhä enemmän ilmestynyt tyyppejä, jotka tuon
erään kuuluisan dosentin tavoin nauttivat saadessaan ainakin kuvitelmissaan
tulla osaksi suurvallan voimaa ja sen murskaavaa koneistoa.
Paljonpuhuva on
tuon dosentin maininta siitä, että länsi on pystyttänyt Venäjän rajalle
pseudovaltioita. Eivät ne mitään oikeita valtioita ole, eikä niillä edes ole
eikä voi olla omaa historiaa. Sellainen voi olla vain suurvalloilla, kuten
Venäjä. Dosentti itse on ilmoittanut kuuluvansa venäläisten maanmiehiin (sootetšestvennik),
koskapa on Venäjään joskus kuuluneen valtion kansalainen…
Suurvallan voiman
rajoittamattomuus näkyy myös siinä, että se voi määrätä siitä, mikä on totta ja
mikä ei. Jos määrätään, että suomalaiset perustivat sodan aikana
tuhoamisleirejä Karjalaan ja harjoittivat kansanmurhaa, niin ne myös tekivät
niin. Todisteet tehdään.
Jos sanotaan,
että Sandarmohin haudat ovat täynnä etupäässä suomalaisten teloittamia
venäläisiä, niin asia sitten kyllä on niin. Tosialamainen uskoo tämän, vaikka
todisteet puhuisivatkin muuta. Se on hänen velvollisuutensa.
Sivuennen
sanoen, kun vuoden 1999 paikkeilla annoin Mauno Koivistolle projektimme kirjan ”V
semje jedinoj”, jossa esitettiin monipuolisesti Neuvostoliiton kansallisen
terrorin historiaa, Koivisto totesi, että hänkin oli näemmä palvellut ihan
vastapäätä noita teloituspaikkoja, olisivatpa he silloin niistäkin tienneet!
Mutta uuden
venäläisen totuuden mukaanhan he itse juuri olivatkin tuoneet tuhansittain venäläisiä
vankeja tuonne rintaman viereen ja teloittaneet heidät siellä…
Mutta tuo nyt on
vain yksi esimerkki. Venäläisessä mediassa, joka oli toiminut Suomen suuntaan
aivan nuhteettomasti, tapahtui outo uutos vuonna 2009, kuten myös Paananen
huomasi. Suomea, josta oli kehittynyt jonkinlainen venäläisten ihannemaa ja
lemmikki (”maa, jota rakastetaan”), alettiin nyt järjestelmällisesti mustamaalata.
Tämä lienee ymmärrettävä
jonkinlaiseksi moraaliseksi varustautumiseksi (vrt. MRA), joka liittyi Suomen lähentymiseen
Natoon. Totalitarismia kohti etenevä Venäjä suoritti mielestään preventiivisen
informaatiohyökkäyksen.
Sellaista tuskin voi kohdata missään muualla
ja moni sivuutti sen epäolennaisena erikoispalveluiden sooloiluna. Itse asiassa
se ulottui mitä selkeimmin viranomaistasolle ja presidentinhallintoon saakka.
Paanasen
kirjassa on paljon sellaista ainesta, minkä kuka tahansa tuossa maassa asunut
ja työskennellyt tunnistaa ja kirjoittaja ansaitsee ylipäänsä kiitoksen siitä,
että on tuonut sen myös suuren yleisön ulottuville.
Kuitenkin
kannattaisi suhtautua joskus vakavammin siihen, miten ne, joilla itsellään ei
ole mitään, tai ehkäpä vain joitakin hajanaisia kosketuksia Venäjään, käsittävät
lukemansa.
Tarkoitan esimerkiksi
niitä kurjuuden kuvauksia, joita kirjassa esitetään pohjoisen öljykentiltä ja
Kuriileilta. Ne ovat epäilemättä täysin realistisia, mutta lukija ei välttämättä
ymmärrä, että niissä kuvataan 1990-lukua, joka oli miltei koko Venäjällä yhtä
kaaosta ja kurjuutta.
Sen jälkeen ja
nimenomaan Putinin kaudella hyvinvoinnista osallisiksi pääsi jopa suurin osa
kansalaisista. Voitiin jo puhua laajasta ja hyvinvoivasta keskiluokasta.
Itse muistan,
miten Suomen Pietarin instituuttiin, jossa työskentelin, tuli joskus vuonna
1999 muuan naisihminen, joka oli käynyt Tšuktšien niemimaalla ja nähnyt siellä
vallitsevan kurjuuden ja toivottomuuden.
Hän kysyi,
olisiko mahdollista perustaa stipendi, jolla vuosittain edes yksi tai kaksi
nuorta pääsisi Pietariin, jossa ne näkisivät, että toisinkin voi elää. Muistettakoon,
että tämä tapahtui pian syksyn 1998 ruplan romahduksen jälkeen, jolloin myös
Pietarissa elintaso putosi rajusti.
Naapurissamme
olevan leipätehtaan ovelle ilmestyivät jonot: sieltä sai ostaa leipää hiukkasen
halvemmalla kuin kaupasta.
Moni Venäjän
ystävä on moittinut Paanasta siitä, että tämän artikkelit Venäjältä antoivat
aina negatiivisen kuvan kohteestaan. Niinpä se yleensä olikin, eivätkä lukijat,
joiden tieto ja kokemus oli vähäinen, kyenneet asettamaan lukemaansa muuhun
kuin siihen epärealistiseen kehykseen, joka helle oli syntynyt.
Mutta eihän peiliä
pidä syyttää, jos naama on vino, sanoi jo aikanaan Nikolai Gogol. Vinouden
saattoi toki kuitata pienenä tai jopa pikanttina kauneusvirheenä aina siihen
saakka, kun se sikäläinen mahtivaltio väänsi kasvonsa sardoniseen irvistykseen.
Se kuuluu
nykyajan tosiasioihin, mutta tuskin on syytä pitää sitä Venäjän ja semminkään
venäläisten ikuisena ominaisuutena. Niin sanotun russofobian leviämistä se joka
tapauksessa selittää mitä suurimmassa määrin.