Yhtenäinen
neuvostokansa
On yllättävää,
miten heikosti nykyään tunnetaan Neuvostoliittoa ja ymmärretään sen luonnetta.
Kyseessä oli
toki totalitaarinen diktatuuri -ainakin pyrkimyksiltään- ja siihen liittyvä komentotalous,
jota ei koskaan saatu kunnolla toimimaan kuluttajan tyytyväisyydeksi, vaikka se
luonteeltaan sotataloutena pystyiki tuottamaan valtavia määriä sotatarvikkeita
ja muuta simppeliä massatavaraa.
Useimmiten
unohdetaan samalla, miten tärkeää Neuvostoliitolle oli ideologia, jolla se
perusteli omaa olemassaoloaan ja herruuttaan rajojensa ulkopuolellakin. Toisin
kuin nykyään yleensä kuvitellaan, tuohon ideologiaan myös uskottiin aikoinaan
hyvin laajasti. Itse asiassa sen suosio romahti äkillisesti vasta vuonna 1991.
Oman virallisen
tuokintansa mukaan Neuvostoliitto ainoana maana maaillmassa edusti vuodesta
1967 lähtien ns. kehittynyttä eli kypsää sosialismia, mikä oli tunnetun
historian korkein inhimillisen yhteiselämän muoto.
Tuossa
järjestelmässä vallitsivat aivan toisenlaiset lainomaisuudet kuin kapitalismissa
ja se oli myös pidemmälle kehittynyt, kuin ns. kansandemokratioiden
sosialistinen järjestelmä. Nuo maat olivat vasta pyrkimässä kehittyneeseen
sosialismiin ja Neuvostoliiton kokemus osoitti, millainen tuo korkeampi taso oli.
Kehittyneeseen
sosialismiin kuului kolme perusasiaa: siinä yhtyeiskunnan alarakenne ja
päällysrakenne vastasivat nyt täysin toisiaan, joten vanhat yhteiskunnan ristiriidat
olivat hävinneet.
Kansallisuus oli
lopullisesti menettänyt merkityksensä ihmisiä erottavana tekijänä ja kaikkien
identiteetti oli nyt ensi sijassa neuvostokansalainen (sovetski tšelovek). Kansallisuuden
sijaan kaikkia yhdisti ensi sijassa kommunismin rakentaminen. Oli syntynyt yhtenäinen
neuvostokansa, uudenlainen ihmisyhteisö.
Sosialismin
vuosikymmenet olivat nyt saaneet aikaan myös erityisen uuden ilmiön: neuvostolaisen
elämänmuodon (sovetski obraz žizni), mikä oli kaikille yhteinen.
Tämä
kehitysvaihe oli lainomainen askel matkalla kommunistiseen yhteiskuntaan, jota
nyt oltiin rakentamassa. Kuten tunnettua, se oli yhteiskunta, jossa paitsi
kansalliset ja yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät ristiriidat oli likvidoitu,
myös itse niukkuus oli voitettu.
Jokainen saisi
silloin tarpeensa mukaan, työpanoksestaan riippumatta. Nuo tarpeet kyllä käsitettiin
kohtuullisiksi aineellisiksi tarpeiksi: hyvä, tilava ja lämmin asunto,
ravitseva ruoka ja asialliset vaatteet. Kerskakulutus ja pintamuodit eivät
kuuluneet asiaan.
Myös valtion ja
lähiympäristön hallintoa hoiti itse kukin vuorollaan. Virkamiehistöä ja
pakotuskoneistoa ei enää tarvittu.
Noista asioista
olen aina silloin tällöin kirjoittanut, mutta tuntuu siltä, ettei niitä kukaan
kuitenkaan muista, joten mainitsen ne tässä lyhyesti. Olihan se aika huikea
ohjelma. jonka epärealistisuus oli jokaiselle normaalijärkiselle kriitikolle
ilmeistä.
Siitä huolimatta
se nautti valtavien kansanjoukkojen ja erityisesti älymystön suosiota lähes
viimeiseen saakka. Ellei siihen nyt suoranaisesti uskotu, iin sen nimeen
ainakin vannottiin. Oltiin hyvällä asialla ja itse asiassa ainoalla mahdollisella
ja siis pitemmän päälle realistisella ihmiskunnan kehitystiellä.
Tässä haluaisin
nyt joka tapauksessa keskittyä tuohon yhtenäisen neuvostokansan
ajatukseen. Senhän väitettiin olevan jo toteutunut tosiasia. Todellakin: siltä se
monesta myös näytti. Elämänmuoto oli kuin olikin kaikkialla samanlainen,
Keski-Aasiasta Pietariin ja Moskovasta Vladivostokiin. Kansallisia ristiriitoja
ei esiintynyt, ainakaan nyt virallisessa mediassa ja muunlaistahan ei
ollutkaan.
Totta kyllä,
Baltian maissa voitiin havaita jonkinlaisia alkeellisia tyytymättömyyden
ilmauksia. Siellä ilmeni nationalismia, joka virallisesti diagnosoitiin menneisyyden
jäänteeksi (perežitok prošlogo). Olihan Baltia ollut paljon vähemmän aikaa sosialistinen
kuin esimerkiksi Venäjä.
Satuin tuntemaan
virolaisen akateemikon, historioitsijan, jonka tehtäviin kuului myös tutkia
yhtenäisen neuvostokansan muodostumista Viron esimerkkien perusteella.
Tämä vetosi jo
huumorintajuuni 1980-luvulla, enkä tiedä, julkaisiko hän koskaan mitään siihen
liittyvää tai teettikö tutkimusta. Mahdollisesti. Joka tapauksessa oli selvää,
että jos tehtäisiin normaaleja, empiirisiä tutkimuksia, jäisi tuo yhtenäisyyden
olemassaolo osoittamatta. Mutta, kuten teologiassa, tieteellisen kommunismin
piirissä lähdettiin siitä, että totuus oli saatu ilmoituksessa ja tutkimuksen
tehtävä oli vain kertoa, miten se ilmeni empiriassa.
Hän oli mukava
mies ja suuri patriootti, vaikka moni vihasikin häntä ja piti isänmaanpetturina.
Sitä hän ei ollut, jonkin vain oli hoidettava mielettömätkin tehtävät, joita
Moskovasta lähetettiin ja olisihan noihin hommiin aina ollut tyrkyllä kaikenlaista
fanaatikkoakin.
Kun
Neuvostoliitto sitten romahti, oltiin Baltiassa edelläkävijöitä. Oma
kansallisuus ja sen kohtalo nostettiin esille. Se olikin jo Latviassa ja
Virossa jäämässä omassa maassaan vähemmistöksi. Miten sellaista olisi voinut
sulattaa?
Virallisen
ideologian mukaan olisi kuitenkin pitänyt. Jo Nikita Hruštšov julisti, että
veljellisten neuvostokansojen joukossa ei saanut yrittää keinotekoisesti muuttaa
alueiden kansallista koostumusta, mutta ei myöskään jarruttaa sitä. Kaikkihan
olivat samalla viivalla, yhteisellä asialla, eikä sosialismissa enää ollut
kansallisia ennakkoluuloja.
Mikäli siis
luonnollinen kehitys tulisi viemään Viron ja virolaisten venäläistymiseen, ei
asialle mitään mahtaisi eikä sitä saanut estää. Saattaisihan se mahdollsesti
johtaa myös Venäjän virolaistumiseen, mikäli kehityksen objektiiviset lait näin
määräisivät.
Mikäli Viroon
muutti suuri määrä venäläisiä suurten yleisliittolaisten projektien hyväksi
työskentelemään, ei se ollut ikään ongelma
ja sitä paitsi se oli virolaisten itse aiheuttama, miksipä he eivät olleet sen
enempää lisääntyneet?
Minua on aina
imponoinut se, miten tavalliset suomalaiset ovat paheksuneet Viron
venäläistymistä ja samaan aikaan avanneet oman maansa ovet kaikille halukkaille
tulijoille. Muuhan olisi ollut rasismia. Viroon ja venäläisiin nähden tuota
argumenttia ei sentään käytetty.
Kuitenkin meillä
nyt jo kauan vallinnut maahanmuuttopolitiikka, johon näinä päivinä työllä ja
tuskalla yritetään saada edes jonkinlaisia rajoituksia, on lähtenyt aivan samasta
kuin Hruštšovin politiikka: luonnollista kehitystä ei saa jarruttaa ja talouden
(hetkellinenkin) työvoiman tarve on asetettava kansallisuusaatteen edelle. Ovet
auki vain.
Neuvostoliitolla
oli oma ideologiansa, johon voitiin nojata, kun julistettiin kansallisten eroavaisuuksien
tulleen merkityksettömiksi tai ainakin toissijaisiksi. Sattumalta ne olivatvenäläisyys
ja venäjän kieli U(kansojen välisen yhteydenpidon kieli), jotka tuosta
politiikasta korjasivat hyödyn, mutta ei sitä perusteltu kansallisin, vaan historianfilosofisin
”luokka-” argumentein. Ne olivat tässä maailmassa olennaisia.
Ukrainan, kuten
Viron ja Latviankin itsenäistyminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen voitiin
selittää kapitalistisen maailman imperialismiksi, joka tieteellistä sosialismia
tunnustavan maan oli voitettava ja tuotava sen sijalle oma oikeudenmukainen ja
ainoa edistyksellinen ideologiansa.
Tällä hetkellä
Venäjällä ei enää ole ideologiaa, joka oikeuttaisi sen venäläistämään Ukrainaa
tai Baltian maita ja vaikkapa Suomea, sitten kun ne ovat vuorossa. Ideologian
sijaan on vain suurvaltasovinismi -deržavnost.
Kyseessä on juuri
se sama henkinen takapajuisuus, joka elähdytti niitä venäläisiä, joiden
mielestä jopa Puolan venäläistäminen kuului Venäjän pyhiin tehtäviin (vrt. Vihavainen: Haun
kuprin tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).
No, jaa.
Saatanaahan siellä ollaan pois ajamassa ja lähettämässä sankareita taivaaseen.
Niin se kehitys etenee. Niin sanotun tieteellisen sosialismin on korvannut alaston
demagogia ja huuhaa. Minnepä vielä päästäänkään?