Ylpeys,
demokratia ja Puola
Jos jokin asia
on nykyään maassamme ja laajemminkin ”kollektiivisessa lännessä” kiistaton
arvo, on se demokratia.
Kansan ääni on
Jumalan ääni ja mikäli jotakin asiaa halutaan oikein perin pohjin moittia,
sanotaan, ettei se ole demokraattista. Luulen, ettei useimmille tule edes
mieleen ajatella, että demokraattisuus sinänsä voisi olla huono asia.
Näinhän ei asia
ole aina ollut, eikä ole kaikkialla vieläkään. Demokratia ihanteena liittyy valistuksen
ajan luonnonoikeuden periaatteen tunnustamiseen, mikä havainnollisesti ilmenee
Yhdysvaltojen perustuslaista.
Kaiken keskellä
kaiken mittana on ihminen tarpeineen ja tavoitteineen. Noihin jälkimmäisiin ajatellaan
ilman muuta kuuluvan ”onnen”. Mitä muuta ihminen edes voisi tavoitella ja
miksi? Eikö hän silloin jo poikkeaisi omasta luonnostaan?
Demokratian idea
on kuitenkin perin juurin radikaali. Sen takana ovat valistuksen näkemykset
rationaalisuudesta, jonka tulisi ihmistä ohjata. Ihmistä ja hänen onneaan
suurempaa prinsiippiä ei tunnusteta. Jos Jumala olisi, olisi hänenkin pakko
tunnustaa järki ja siihen perustuva moraalilaki.
Esimodernin länsimaisen
yhteiskunnan kannalta tämä merkitsi kapinallisuutta, joka perustui ylpeyden
syntiin. Evankeliumi tosin opetti, että ihmiset olivat Jumalan edessä yhtä
arvokkaita syntyperästään riippumatta, mutta hänen edessään heidän arvonsa
riippui siitä, tavoittelivatko he Jumalan tahdon toteuttamista vaiko sen sijaan
omia päämääriään (”onni”).
En yritä ryhtyä
ortodoksisen kirkon teologian ekspertiksi, mutta totean, että ainakin
aatehistoriallisesti sen piirissä on ylpeyttä pidetty synneistä ensimmäisenä ja
perustavimpana ja vastaavasti nöyryyttä hyveistä etummaisena.
Toki itse
saatanakin edusti nimenomaan ylpeyttä. Hän nousi vastustamaan Herran tahtoa ja
ne, jotka häntä seuraavat, jatkavat tuota traditiota.
Koko länsimaisen
valistuksen perusidea oli siis saatanallinen venäläisten slavofiilien ensimmäisen,
1840-luvulla toimintansa aloittaneen sukupolven (Aksakovit, Homjakov, Kirejevskit)
silmissä, kuten Nicholas Riasanovsky aatehistoriallisissa teoksissaan toteaa.
Aleksei
Homjakovin historianfilosofiassa koko länsimainen (”kushilainen”) kulttuuri
edustaa toista prinsiippiä kuin venäläinen (”iranilainen”). Sen nykyajassa
ilmenevänä ytimenä on katolisuus, joka oli pesiytynyt myös Venäjän
keisarikuntaan puolalaisuuden kautta.
Länsimaisuudelle
ja siis myös puolalaisuudelle oli ominaista juuri tuo ihmisen ylpeydestä
lähtevä kapinallisuus Luojaa ja hänen maanpäällisiä edustajiaan (keisaria)
vastaan, mikä oli puolalaisuuden tunnus.
”Meidän ja
teidän vapautenne puolesta” tuo puolalaisten iskulause nosti jumalallisen oikeudenmukaisuuden
yläpuolelle ja niiden vastakohdaksi itse kuinkin yksilön pyyteet.
Kun kaikki
riensivät niitä toteuttamaan, syntyi aito puolalaistyyppinen kaikkien sota
kaikkia vastaan ja kun enemmistö voitti, se ei tarkoittanut sitä, että se olisi
edustanut oikeudenmukaisuutta.
Enemmistövalta
oli olemukseltaan pelkkää väkivaltaa, minkä Puolan valtiopäivät havainnollisesti
osoittivat ”konfederaatioineen”.
Venäjällä
ihmisten pyyteistä vapaa yksinvaltias sen sijaan saattoi toteuttaa Jumalan
tahtoa ja hyvät alamaiset alistuivat siihen silloinkin, kun se oli vastoin
heidän henkilökohtaisia etujaan. Totuutta ja oikeutta ei voitu saada selville
äänestämällä ja enemmistöpäätöksillä. Siihen oli alistuttava yksimielisesti
(sobornost).
Slavofiilisessa
perinteessä, joka nykyään on Venäjällä kenties vankempi kuin koskaan, on
suhtautuminen demokratiaan siis ollut periaatteellisen tuomitsevaa. Demokratian
ja sen moraalisen kelvottomuuden esimerkkimaaksi taas on vanhastaan nostettu
Puola.
Puolan
aatelisdemokratia ei toki aikoinaan täyttänyt nykyaikaisen demokratian
kriteereitä, mutta asian ydin olikin sen edustamassa periaatteessa.
Kiinnostavasti
epädemokraattisuuden periaate (joka verhottiin ”todellisen” kansanvaltaisuuden
valepukuun) kukoisti Venäjällä myös kommunistivallan aikana. Politbyroo teki
salaisten istuntojensa päätökset aina yksimielisesti, ikään kuin slavofiilisen ”sobornostin”
hengessä.
Jotta paradoksi
olisi täydellinen, selitti slavofiilien suuri historiosofi Aleksei Homjakov,
että venäläisyyden edustama ”iranilainen” prinsiippi olennoi nimenomaan
vapautta ja väkivallattomuutta.
Länsimainen ”kushilaisuus”
taas merkitsi mekaanisuutta ja pakonalaisuutta. Väkivalta oli koko länsimaisen
yhteiskunnan perusta. Se ilmeni jo keskiajan ritarilaitoksessa, oka oli
Venäjälle vieras, mutta Puolassa keskeinen osa yhteiskuntaa.
Ergo: itsevaltius
luo pohjan todelliselle vapaudelle ja väkivallattomuudelle, demokratia sen sijaan
edustaa niiden vastakohtaa…
Tässä muuan
vanha blogi, jossa olen näitäkin asioita käsitellyt:
torstai 12.
tammikuuta 2017
Puolan
valtiopäivät
Puolan
valtiopäivät
Koulun
historiankurssista lienee ainakin jokaiselle vanhemman polven edustajalle
jäänyt mieleen pienaateliston eli szlachtan nauttiman
kultainen vapaus, joka halvaannutti päätöksenteon valtiopäivillä (Sejm). Koska
jokainen oli vähintäänkin yhtä tasa-arvoinen kuin kuka tahansa toinenkin, oli
hänellä oikeus esittää vetonsa mihin tahansa päätökseen.
Tämän
seurauksena päätökset jäivät tekemättä. Sitä paitsi naapurimaat alkoivat
sekaantua Puolan asioihin ja lopulta jakoivat sen kokonaan.
Ruotsin
vapaudenajan valtiopäivillä oli samankaltaisia ongelmia, vaikka liberum
veto olikin siellä tuntematon. Joka tapauksessa myös Ruotsissa
kauhistuttiin ulkomaiden puuttumista maan asioihin -mitä tapahtui varsin
avoimesti- ja pelättiin syystäkin maan jakamista. Kustaa III:n vallankaappaus
vuonna 1772 saattoi pelastaa maan, ainakin toistaiseksi.
Puolassa
löydettiin omaperäinen tapa saada asiat sujumaan. Kyseessä olivat konfederaatiot eli
yhteenliittymät, jotka lupasivat tarvittaessa käyttää asevoimaa asiansa
ajamiseen. Valtakunnan yhtenäisyyden kannalta tuokaan ratkaisu ei ollut kovin
onnistunut.
Joka tapauksessa
konfederaation idea vaikutti myös Ruotsissa. Anjalan liitto oli
aivan ilmeinen konfederaatio kuningasta vastaan, vaikka Ruotsin yhteiskunta
olikin kovin toisenlainen kuin Puolan.
Puolan
valtiopäivät on käsite, jonka symbolinen merkitys on helppo ymmärtää.
Kyseessä on kaikkien sota kaikkia vastaan yhteisestä edusta välittämättä.
Kaikki eivät
kuitenkaan ole tuominneet vanhaa puolalaista systeemiä. Itse asiassa se oli
aikansa demokraattisin, sillä szlachta oli varsin lukuisa
ryhmä ja tasa-arvon vaatimus myös pienaatelille oli tuolloin aika radikaalia.
Puolan valtiopäivät symbolisoivat myös kansanvaltaa ja vapautta ja jopa
suvaitsevaisuutta.
Kaiketi
puolalaisen systeemin toimimattomuus kuitenkin osoitti oikeaksi Aristoteleen
ajatuksen kaikkien valtiomuotojen rappeutumisesta. Liiallinen demokraattisuus
ja vapaus ilman keskinäistä luottamusta sai sortumaan konfederaatioihin ja
houkutteli sitten myös naapurit pistämään lihoiksi koko heikon valtion.
Venäläisten
slavofiilien piirissä puolalainen systeemi edusti länsimaalaisuutta
paljaimmillaan. Vaikka puolalaiset olivat slaaveja, he olivat katolisuuden
kautta tulleen länsimaalaisen prinsiipin (Homjakovilla kushilaisuus)
saastuttamia. Puolalaiset patriootit katsoivat, että heidän kansansa oli
kansojen kristus, slavofiilien mielestä se oli slaavilaisten kansojen juudas.
Me, jotka olemme
tottuneet pitämään demokratiaa ilman muuta arvona sinänsä, emme kuka ties
useinkaan tule ajatelleeksi, ettei se sinänsä sisällä esimerkiksi
oikeudenmukaisuutta.
Itse asiassahan
demokratia -esimerkiksi juuri siinä puhtaassa muodossa, kuin se ilmeni Puolan
valtiopäivillä- merkitsi alastonta vetoamista vahvemman oikeuteen: kaikki ovat
samanarvoisia, mutta meitä on enemmän, joten me määräämme. Viime kädessä
päätökset tehtiin omaan etuun perustuen ja toteutettiin väkivallalla uhaten.
Oliko siis
demokratia itse asiassa vain väkivallan yksi muoto? Mikäli enemmistöt päättivät
asiat omaksi edukseen ja julistivat sen olevan oikeudenmukaisuutta, eikö se
ollut pilkantekoa todellisesta, tasapuolisesta oikeudesta?
Slavofiilien
vastaus oli myönteinen. Puolan valtiopäivien kaltaisen anarkian ja vahvemman
oikeuden sijasta asiat tuli ratkaista ilman äänestystä, yksimielisesti.
Puolalainen ylpeys ja röyhkeys, joka ajoi ihmisen näkemään vain oman etunsa,
oli tukahdutettava nöyrtymällä jumalallisen oikeudenmukaisuuden edessä.
Yksimielisyys,
joka tunnettiin nimellä sobornost, oli demokratiaa korkeampi
periaate, sillä siinä ilmeni kristityn suurin hyve, nöyryys ja siinä ja vain
siinä saattoi toteutua jumalallinen oikeudenmukaisuus.
Hupaisaa kyllä,
vanha venäläinen idea siitä, ettei totuutta ja oikeutta voida löytää
äänestämällä, toteutui sittemmin myös kommunistisessa puolueessa. Oikeastaan
mikään marxilaisuuden pykälä ei olisi edellyttänyt keskuskomitealta tai sen
politbyroolta yksimielisyyttä, mutta aina näiden historian kulkua ohjaavien
etujoukkojen kerrottiin tehneen päätöksensä yksimielisesti.
Kukaties tämän
ajateltiin lisäävän asian uskottavuutta joissakin vähemmän epäluuloisissa
piireissä.
Slavofiilien
vanhin sukupolvi ei ihaillut itsevaltiutta, mutta myöhemmin osoittautui, että
heidän ajatuksiaan voitiin kaikin mokomin käyttää myös sen pönkittämiseen.
Olihan itsevaltias asemansa puolesta vapaa päättämään asioista
oikeudenmukaisuuden hengessä ilman mitään puoluesidonnaisuutta eli
puolueellisuutta.
Niinpä
demokratiaa voitiin pitää perusluonteeltaan puolalais-länsimaisena
epävenäläisenä ja epäoikeudenmukaisena järjestelmänä, joka perustui
väkivaltaan.
Todelliselle
venäläisyydelle sen sijaan oli ominaista väkivallattomuus, joka ilmeni jo
siinä, että itse valtio -väkivaltakoneisto- oli Venäjällä vierasta
tuontitavaraa. Sehän tilattiin sinne kutsumalla varjagit, jotka
tarvittaessa käyttivät tuota esivallan miekkaa. Sitäkin toki tarvittiin,
ihmisten syntien tähden.
Venäjän
historiassa on kiinnostavaa havaita, miten suurella innolla on ajoittain
kielletty aivan ilmeisten asioiden olemassaolo. Sosialistinen valtio oli
periaatteessa pitkä askel kapitalismista kohti vapautta ja kansandemokratioiden
ystävyysliitto oli tietysti sekin täysin vapaaehtoinen.
Olennaista oli,
että venäläisten instituutioiden nähtiin edustavan toisenlaista ja
täydellisempää vapautta kuin läntisten, jotka olivat avoimesti vajavaisia ja
raadollisia.
Kuten tiedämme,
suuri joukko ihmisiä uskoi aikoinaan näihin tarinoihin. Osa teki niin
asiantuntemattomuuttaan ja osa huolimatta siitä, mitä omilla silmillään näki.
Meillä on viime
aikoina kirjoiteltu aika lailla Venäjän demokratian puutteista. Monen mielestä
siellä ei ylipäätään ole minkäänlaista demokratiaa, vaan ainoastaan huonosti
kätketty varkaiden ja huijarien valta, ellei pahempaa.
Älkäämme
kuitenkaan antako sanojen viedä meitä mukanaan. Yhdysvalloissa vallitsee
mielestämme ilman muuta demokratia, olipa sen toiminta kansan tahdon
toteutumisen kannalta miten kurjaa tahansa. Myös Puolassa taidetaan uskoa
demokratian vallitsevan, vaikka siellä merkittävä osa kansasta on asioista
toista mieltä kuin monet läntiset toimittajat. Molemmissa maissa näyttää
demokratia kuitenkin olevan vaarassa rappeutua.
Demokratia on
herkkä asia, delo tonkoje, voisi venäjäksi sanoa. Puolan
valtiopäivien arvostelijat olivat aikanaan oikeassa siinä, että kyseessä oli
huono keino kansan tahdon toteuttamiseksi. Ellei maassa vallitse luja usko
siihen, että demokratia viime kädessä parhaiten turvaa kaikkien oikeudet, on
olemassa vaara sen rappeutumisesta.
Tällainen
luottamus on ansaittava. Lienee mahdollista sanoa, että Suomessa demokratiaa on
siinä määrin onnistuttu käyttämään myös äänestyksissä vähemmistöön jääneiden
hyväksi, että se on lopulta nauttinut kaikkien piirien luottamusta.
Näin ei
meilläkään ole ollut aina. Suuren kansanosan sulkeminen pois päätöksenteosta
aiheutti aikanaan varsin jyrkkiä ristiriitoja ja parlamentarismin halveksijoita
löytyi niin oikealta kuin vasemmalta.
Kuitenkin
eduskunta ja demokratia, niin sanottuine ”lehmänkauppoineen” eli tekemällä
tarpeellisia kompromisseja, onnistui aina säilyttämään arvovaltansa. Emme ole
puolalaisia emmekä venäläisiä. Amerikkalaisia meistä ei toivottavasti tule.
Suurin
ongelmamme lienee tällä hetkellä EU:n aiheuttama demokratiavaje. Tiedämme
liiankin hyvin, ettei eduskuntamme pysty päättämään monista maamme kannalta
keskeisistä asioista.
Tätä on vaikea
korvata mitenkään. On erinomaista, ettei meillä ole tehty Ruotsin pahimpia
virheitä eli suljettu peruskysymyksissä tyytymättömät päätöksenteon
ulkopuolelle.
Herää silti
kysymys, onko näissä oloissa mahdollista integroida parlamentarismin
kannattajaksi se varsin huomattava joukko, joka on mainstreamin kanssa
eri mieltä esimerkiksi EU- ja maahanmuuttopolitiikasta.
Asiaa ei
ainakaan paranna se mediarummutus, jossa näiden mielipiteiden edustajat
demonisoidaan sen sijaan, että heidän mielipiteilleen tunnustettaisiin niille
kuuluva merkitys. Torikokousten järjestäminen omien mielipiteiden juhlimiseksi
samanmielisten keskuudessa ei myöskään asiaa auta.
Vanhan sanonnan
mukaan demokratia on jokapäiväinen kansanäänestys. Se voi aina hukata
mandaattinsa ylenkatsomalla vähemmistöön jääviä äänestäjiä, silloin luottamus
voi olla vaikea palauttaa. Liberum vetoon ei kukaan halunne
meillä siirtyä.
Demokratia voi
myös lakata toimimasta ja silti pysyä muodollisesti demokraattisena.
Symbolisesti kiinnostava tässä suhteessa on EU:n ytimessä sijaitsevan
monikulttuurisen Belgian tarina. Toinen klassinen tapaus ovat Puolan
valtiopäivät 1700-luvulla.
Suomen
eduskunnan arvovalta lienee vielä aika korkealla. Sitä kannattaa varjella ja
varoa sen maineen menetystä.