Todellisuus on realityy!

 

(Tosi)TV eli missä on typeryyden äärimmäinen raja?

 

     Kun ihmiskunnan kehittymisen yhä korkeammalle tasolle uskottiin olevan sen kohtalona, esitettiin monia skenaarioita siitä, millaiseksi hän voisi kehittyä, kun hän vapaana aineellisen ahdingon pakosta saisi keskittyä piilevien mahdollisuuksiensa realisointiin.

       Puhuttiin yli-ihmisestä ja sen ilmaantuminen maailmaan katsottiin nimenomaan rationaalisen, sosialistisen järjestelmän suureksi lupaukseksi. Millainen määrä kaikenlaisia nerojakin tulisi siihen maailmaan, jossa viimeinkin vallitsisi vapaus! (vrt. Vihavainen: Haun yli-ihminen tulokset).

       Marx riemuitsi siitä, ettei tulevaisuuden ihminen enää olisi sidottu koneen jatkeeksi yhteen työpaikkaan, vaan voisi vapaasti vaihtaa työpaikkaansa ja harrastuksiaan ja jopa saman päivän aikana tehdä mitä moninaisimpia askareita, aineellisesta tuotannosta itsensä sivistämiseen, kalastelusta taidekritiikkiin.

      Hänellä olisi valmiudet kehittää itseään kykyjensä rajoille saakka ja niitä hän tietenkin käyttäisi yllin kyllin. Luova ihminen, homo faber, löytäisi onnellisuutensa tulemalla siksi, mikä hän on, sen sijaan, että joutuisi vieraannetuksi omasta olemuksestaan.

     Charles Fourier, utopistisosialisti, arvioi nerojen määrän maailmassa kasvavan kommunistisen yhteiskunnan oloissa uskomattoman suureksi: kun kaikkien ihmisten mahdollisuudet luovaan toimintaa olisi vapautettu, voitaisiin todeta maailmaan ilmaantuneen miljoonittain uusia neroja. Noin kolmeksi miljardiksi kasvaneen maapallon väestöstä löytyisi 37 miljoonaa Homeroksen veroista runoilijaa, saman verran Newtonin tasoisia matemaatikkoja ja jälleen saman verran Molièren tasoisia kirjailijoita ja niin edelleen.

      Aivan vastaavasti esimerkiksi Trotski uskoi sosialistisen vallankumouksen tuottavan valtavan määrän uusia neroja, vaikka luvut olivat hieman varovaisempia. Sosialistinen yli-ihminen olisi uuden yhteiskuntansa tuote ja tarkoitus, ei mikään typerä kuluttaminen kuluttamisen vuoksi.

      Tämä valoisa tulevaisuudennäkymä perustui uskoon ihmisen perimmäisestä jaloudesta: kaikkialla ihminen oli kahleissa ja vegetoi lähes eläimen tasolla alkeellisten viettiensä ohjaamana, mutta kun hänet vapautettaisiin, kaikki muuttuisi!

      Ajatelkaamme nyt vaikkapa alkoholia ja uskontoa. Kurjaan asemaan alistetulle ihmiselle ne tarjosivat lohtua ja hetkellisen vapauden illuusion, mutta itse asiassa vain sitoivat häntä lujemmin kurjuuteensa. Juopottelu eläimellisti ja uskonto tyhmensi, eikä sen enempää ymmärretty edes haluta. Tämä ihmisyyden banalisointi oli sen todellinen tragedia.

      Työväenliikkeen suurin tehtävä oli johtaa pimeät kansanjoukot ihmisarvoiseen elämään, mikä olisi nykyäänkin hyvä muistaa, kun menneisyyden pyrkimyksiä arvioidaan.

       Kyseessä ei ollut vain dogmaattisen kommunismin näkemys. Suomessakin saatettiin vielä viime vuosisadalla ylpeästi julistaa, ettei työväenliikkeen tarkoituksena suinkaan ole vain rahan hankkiminen niille, joilla sitä ei ollut.

       Tällaisia, nyt oudolta kuulostavia asioita tulee joskus mieleen, kun katsoo, millä tasolla kulttuurimme tällä hetkellä on. Ylevistä ja euforisista ihmisyyden kehittämisen pyrkimyksistä ei kukaan kehtaa edes mainita.

      Sen sijaan koko tämän maan tiedotusvälineet ovat nyt useaksi päiväksi kokoontuneet keskustelemaan siitä, millainen periaatteellinen merkitys oli sillä, että muuan ammattitappelija vuosikymmen sitten oli masturboinut jonkin naisen kanssa metsämajassa ja väittänyt, ettei tuo nainen häntä seksuaalisesti kiinnostanut, kun oli jo keski-ikäinenkin.

     Oliko tässä kyseessä yleinen naissukupuolen vähättely ja rasismiin verrattava häpeämätön loukkaus koko sukupuolta kohtaan, näyttää kuohuttavan koko kansaa tai vähintäänkin edellytetään, että se sitä kiinnostaa. Samaan aikaan maailmassa tapahtuu tietysti paljon muutakin, mutta oletuksena on, että tämä on nyt päivänkohtaisesti tärkein kysymys.

       Luulen pääseväni tästä Yleisradion arvostelemiseen ilman aasinsiltaa. Nuo suuruudet, joiden ympärille koko kansa nyt on haluttu kerätä, ovat nimenomaan television ohjelmassa profiloituneita ja koko kansan oletetaan tuntevan heidät ja olevan heistä kiinnostuneita. En tiedä, enkä viitsi tarkistaa, minkä kanavan anti on heistä tehnyt kuuluisia, oleellista on, ettei YLE poikkea muista millään myönteisellä tavalla.

      Sen sijaan, että ihmisen (sana kuulostaa ylpeältä!, ks. Vihavainen: Haun isolla I:llä tulokset) nyt oletettaisiin kehittävän piileviä kykyjään ja pyrkivän omaksumaan ihmiskunnan saavutuksista sen, mikä niissä on parasta (vrt. Vihavainen: Haun london martin tulokset), hänen ymmärretään haluavan tuijottaa televisiosta älykääpiöitä, jotka on siirretty johonkin mahdollisimman epätodelliseen ympäristöön, joka muuttuu uudeksi ”todellisuudeksi”.

       Tiedotusvälineet ovat muuttuneet tyhmennysvälineiksi, joiden pyrkimyksenä on yksinkertaisesti saada ihmiset tirkistelemään sitä, mitä jotkut toiset yhtä hölmöt tekevät.

      Tässä uusintana hieman raporttia siitä, mitä on ollut tarjolla. En viitsi tarkistaa, mitä siellä nyt on. Jos tilanne muuttuu, kerrotaan siitä varmaan lehdissä.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Ikkuna Milfien maailmaan ja todelliseen todellisuuteen

 

Milfit ja nakut deittaajat

 

     YLE-veron maksajana yritin taas katsoa, mitä siedettäviä ohjelmia löytäisin televisiosta. En ole katsonut televisiota säännöllisesti enää vuosiin, puoli yhdeksän uutiset olen kyllä usein kuunnellut, kun sen voi tehdä samaan aikaan kun lukee jotakin kiinnostavaa.

      Tiedän, että televisiossa on aina silloin tällöin huippukiinnostavia ohjelmia, mutta ne vilahtavat usein ohi, ellei ole varuillaan. Harvoin niitä sitten viitsii YLE-Areenasta enää etsiä. Jotakin katetta maksamalleni verolle sentään haluaisin ja TV:n katsominen voisi olla rentouttava ja virikkeitä antava harrastus, kunhan vain löytäisi ne hyvät ohjelmat.

      Vielä hiljattain oli olemassa kulttuurikanava. YLE-Teema, joka ei sisältänyt hömppää, vaan aivan vakavasti otettavia ohjelmia. Nyt sekin on sotkettu täyteen kaiken maailman silppua, erityisesti urheilua ja jostakin kummallisesta syystä sinne on tungettu myös ruotsinkielistä ohjelmaa, jolle kyllä kuuluu oma paikkansa, mutta miksi juuri siellä?

      Eikö kunnon ohjelmia nyt millään pysty löytämään kylliksi? Ovatko ne kalliita? Katsotaanko niitä liian vähän? Entä mitä tarkoittaa tässä yhteydessä ”liian vähän”?

       Yleisradio on ollut maamme suurimpia kansansivistyslaitoksia ja ottanut tämän tehtävänsä joskus varsin vakavasti. Sen missiona on myös ollut suomen kielen vaaliminen. Nyt se kilpailee ala-arvoisimpien viihdekanavien kanssa yleisöstä, vaikka verotulot takaisivat sen, että se voisi keskittyä vakavasti otettaviin ohjelmiin.

      Yle on myös eturintamassa yhdessä hömppäkanavien kanssa tunkemassa muotopuolia englanninkielisiä sanontoja suomen kieleen. Ohjelmien otsikot ovat yhä uudelleen joko englanniksi tai sitten suomalais-englantilaista sekasotkua, joka mielestäni ei voi todistaa muusta kuin viljelijänsä typeryydestä.

      Katsotaanpa nyt vain tämän päivän ohjelmatarjontaa klo 14 alkaen.  Ohjelmistossa näyttää olevan muun muassa seuraavia nimikkeitä: Ykkösellä Van Life ja kaksi kertaa Exploring Earth. Kakkosella on lähes pelkkää urheilua ja illan päätteeksi sitten Traces -jäljet. Mitähän lisäarvoa tuossakin idioottimaisessa otsikossa saavutetaan sanomalla saman asia vielä englanniksi? Itse asiassa sellainen näyttää kyllä tulleen tavaksi.

      Teemalla on tänään kaksi kertaa ohjelma Exit ja muuten kanava on täynnä toisaalta ruotsinkielistä ohjelmaa, kuten kaksi kertaa Sportnytt ja sitten lastenohjelmia ja ruotsinkielisiä uutisia. Se siitä kulttuurikanavasta.

      Jos sitten katsotaan muita kanavia, nähdään sellaisia nimikkeitä kuin kaksi kertaa Laulu rakkaudelle: Secret Song Suomi. Mitä tämänkin otsikon keksinyt ääliö haluaa sillä sanoa?  Nelosella on Jumanji: The Next Level ja The Voice of Finland, Subilla on UEFA Champions League, LEGO Masters Australia, American Horror Story sekä Frendit, joka lienee jonkinlaista suomea.

      Vitosella on Superman returns ja Ivillä Sex Tape Suomi, kutosella on Gold Rush, Wheeler Dealers, Cliffhanger ja Top Gear. Starilla on Silent Library Suomi, The Beach, Lone Star ja Criminal Minds. Avalla on The Real Houseviwes of Salt Lake City ja The Last Stand, Herolla on Save the Date Suomi, FRII:llä Naked Attraction Suomi, Lady Bird ja Sex and the City 2- sinkkuelämää ja National Geographicilla Food Factory.

     Areenalta löytyy muun muassa Mäkihypyn MC: Oslo, naisten Raw Air HS 134. -Mitähän sotkua se tämäkin oikein on? TLC:llä on ohjelma The MILF Manor.

       Siltä varalta, ettei joku tuntisi tuota uutta sivistyssanaa MILF, kerron, että kyseessä on lyhenne sanoista Mother I’d like to fuck, siis keski-ikäinen nainen, joka on nuorten mielestä vielä niin sanotusti ihan naitava. Mainittakoon, että koneeni kieltäytyi aluksi näyttämästä tuloksia tälle haulle ilmoittaen, että kyseessä ovat sisällöt, jotka saattavat sisältää ns. aikuismateriaalia.

      Hömppäohjelmia, joiden ainoa funktio näyttää olevan katsojien tyhmentäminen, tuntuisi nyt tämänkin pienen otannan perusteella inhimillisesti katsoen olevan riittävästi. Ohjelmanteon nollapisteen tuotoksia eli tosi-TV:tä (realityä) on ainakin joka lähtöön, jossakin tehdään ensi treffit alttarilla ja toisessa tavataan ilman rihman kiertämää: naked attraction… ja onhan niitä.

       Olisi kiinnostavaa tietää, pidetäänkö YLE:ssä ns. suunnittelukokouksia ja jos pidetään, mitä niissä oikein puhutaan. Onko YLE:llä ja koko Suomessa tarjotulla TV-ohjelmistolla jokin missio ja mikä se oikein on? Onko kukaan edes ajatellut, että veronmaksajalla olisi oikeus saada jonkinlaista vastinetta rahalleen ja että YLE on ollut ja sen tulisi yhä olla sivistyslaitos, yksi suomalaisuuden tukipylväistä.

       Murrosikäisten maailmalla on oma oikeutuksensa, mutta se ei voi olla mittapuuna koko kansaa palvelevalle instituutiolle. Missä ovat vaikkapa avoimen yliopiston kurssit, eri kielten opetusohjelmat tai vaikkapa todelliset tietokilpailut siinä muodossa, kuin ne ennen tunnettiin. Nyt on niiden sijasta vähä-älyisiä miljonäärileikkejä, jälkipuberteettisia realityhöpötyksiä ja muita tyhmennysohjelmia.

      Kieli, jota käytetään, on heikkoa, usein tarpeettomalla englannilla sotkettua ja suomen, jos muidenkin kielten lausuminen onnetonta. Nyt vaalien lähestyessä olisi kiinnostavaa kuulla itse kunkin puolueen edustajien näkemyksiä siitä, mitä YLE:lle olisi tehtävä. Pitäisikö sen vain antaa toimia nykyisellä surkealla tasollaan ja mennä aina siitä, missä aita on matalin, vai olisiko syytä ryhdistäytyä ja vaatia täälläkin katetta veroille.

      Tällaiselta se näytti siis maaliskuussa eikä sen kummempaa tunnu olevan vieläkään. En odota ihmeitä uudelta hallitukselta, mutta eduskunta on ennenkin pannut ruotuun yleisradion, joka on lähtenyt laukalle.

      Poliittisten ohjelmien alalla tähän varmaan taas mennäänkin, mutta se on oma tehtävänsä ja ongelmakenttänsä. Tärkeää olisi nyt myös palauttaa kulttuuri ja nimenomaan suomalainen kulttuuri kunniapaikalle myös suomalaisten veronaksajien rahoittamassa instituutiossa!

 

En malta olla panematta tähän vielä viitettä erään alan ammattilaisen painavaan puheenvuoroon:

Vihavainen: Haun marjaana mykkänen tulokset.

 

 

 

 

 

Kehitysmaasta maailman huipulle

 

Pohjalta pinnalle

 

Antti Karisto, Jussi Simpura, Hyvinvoinnin historiaa. Ajankuvia Suomesta. Gaudeamus 2026, 432 s.

 

      ”Suomalaisten tulotaso oli 1800-luvun viimeisinä vuosina sama kuin briteillä 1700-luvun puolivälissä. Oltiin siis 150 vuotta jäljessä. Mutta 1960-luvulle tullessa tämä toivottoman tuntuinen takamatka oli kurottu miltei kiinni, vajaat 20 vuotta oltiin enää Isoa-Britanniaa jäljessä. Ei Suomea vieläkään voinut pitää rikkaana maana, mutta ei sitä köyhäksikään kehdannut kutsua.”

      Näin kiteytetään tässä kirjassa muuan niistä keskeisitä kehityskuluista, jotka maamme on läpikäynyt. Nousimme takapajuisten maiden joukosta rikkaiden kastiin tavattoman nopeasti. Kehitys, joka jossakin muualla oli vienyt jopa vuosisatoja, tapahtui meillä muutamassa vuosikymmenessä, näin esimerkiksi kaupungistuminen ja elinkeinoelämän rakennemuutos.

      Kiinniottava kehitys on monessa suhteessa edullisempaa ja nopeampaa kuin niiden pioneerien taivallus vaivojen ja vastusten kautta, jotka ovat kulkeneet edellä ja luoneet edellytykset nykyaikaiselle hyvälle elämälle, jonka välttämätön ehto on korkea aineellinen elintaso, vaikka se sinänsä onkin aivan liian primitiivinen asia tullakseen yhteiskuntien hyvinvoinnin ainoaksi mittariksi.

     Itse asiassa olen odotellut, milloin nuo nykyään jo maailmatalouden kärkeen päässeet entisen kehitysmaat tunnustavat velkansa niille pioneerivaltiolle, jotka joutuivat kulkemaan paljon vaikeamman tien ja toivat sitten keksintönsä, osaamisensa ja innovaationsa myös siirtomaihin, jotka muuten olisivat jääneet köyhyyteen jopa vuosisadoiksi ja ehkä ikuisiksi ajoiksi.

      Tämä kirja ei lähde yksiselitteisesti määrittelemään sitä, mistä se kertoo, vaan tutkii viisaasti sitä, mitä on milloinkin pidetty hyvinvointina ja miten siihen on pyritty, eritoten Suomen itsenäisyyden aikana ja hiukan pitemmässäkin perspektiivissä. Kulunut kielikuva siirtymisestä ryysyrannasta hyvinvointivaltioon on totta, mutta se ei tarkoita vain tulojen ja kulutuksen kasvua.

       Hyvinvointia on mitattu monella tavalla ja Erik Allardtin klassisen käsityksen mukaan siihen voidaan sanoa kuuluvan ulottuvuuksia, joita englanniksi kuvataan sanoilla having, loving ja being. Omistamisen lisäksi kyse on ihmissuhteista ja itsensä toteuttamisesta.  Arvostamani Erich Fromm puhui samoihin aikoihin viimeksi mainitun asian keskeisyydestä

     Suomessa on valtion harjoittama sosiaalipolitiikka ollut ehkä poikkeuksellisenkin määrätietoista pyrkimystä antaa koko kansalle hyvän elämän edellytykset, mitä tuolla asialla kulloinkin sitten on ymmärretty. Turva erilaisia elämän riskejä vastaan on rakennettu meillä hukan uranuurtajamaiden jälkeen, mutta hyvin toimivaksi sitten, kun siihen on ollut varaa.

      Tasa-arvo ymmärrettynä sekä sukupuolten, maalaisten ja kaupunkilaisten, rikkaiden ja köyhien ja parempia tai huonompia elämän valmiuksia omaavien välillä on meillä onnistuttu viemään niin pitkälle, että olemme mitä erilaisimmilla mittareilla mitatussa hyvinvoinnissa päässeet maailman kärkeen.

      Tämähän on taas näkynyt tunnetussa ”onnellisuustutkimuksessa”, jossa suomalaiset ovat taas päässeet ykkösiksi jo yhdeksättä kertaa peräkkäin.

     Tämä tulos ei vielä sellaisenaan välttämättä ole kaikkia vakuuttava ja voidaan huomauttaa, että eri kielissä ”onnellisuus” ilmaistaan ja ymmärretään eri tavoin. Tässä tutkimuksessa on itse asiassa kuvattu henkilöiden itsensä kuvaamaa tyytyväisyyttä oloihinsa (vrt. happy with something), mikä on toinen asia kuin suomen kielen tarkoittama ”onnellisuus”, joka on vaativampi ja syvällisempi asia.

      Joka tapauksessa sosiaalipolitiikka on ollut suomalaisen yhteiskunnan rakentajien pyhä asia erityisesti toisen maailmansodan jälkeen. Heikki Waris ja Pekka Kuusi ovat kuuluneet sen alkuaikojen suuriin profeettoihin, sen jälkeen ovat seuranneet Erik Allardt, Olavi Riihinen ja monet muut, joiden tutkimukset ja näkemykset on tässä kirjassa huomioitu.

     Täytyy heti todeta, että tämä kirja ei ole mikään tylsä tai edes kuiva selostus tapahtuneesta kehityksestä aikasarjoineen ja käyrineen. Niitä siellä ei edes ole. Pikemmin kyseessä on oivaltava sukellus syvemmälle aikakusien maailmankuvaan ja tavoitteisiin. Kyseessä eivät ole löysät puheet ja mutu, lähdeviitteitä ja kirjallisuutta täällä on kuin väitöskirjassa.

       Paljonhan on noin sadassa vuodessa ehtinyt tapahtua. Pekka Kuusi hyvin vaikutusvaltaisessa kirjassaan ”60-luvun sosiaalipolitiikka” lähti siitä, että tuon vuosikymmen lopulla olisivat kansalaisen kulutusmahdollisuudet Neuvostoliitossa huomattavasi paremmat kuin Suomessa. Suuri kommunistisen yhteiskunnan rakentamisen ohjelmahan oli juuri laukaistu mahtavine lupauksineen.

      Sosiaalipoliittiset ennusteet ovat matkan varrella yleensä osoittautuneet vääriksi jopa niin yksinkertaiselta tuntuvassa asiassa kuin väestökehityksessä. Selitys on, että usein nuo ennusteet nimenomaan toimivatkin varoituksina, jotka päättäjät sitten toiminnassaan ottavat huomioon.

      Sosiaalivaltion väitetään nyt usein tulleen tiensä päähän, ainakin siinä mielessä kuin se tämän vuosituhannen alussa ymmärrettiin. Syynä ei ole jonkin tietyn hallituksen pirullisuus, vaan se, ettei raha riitä enää kaikkeen samaan kuin vielä hetki sitten.

      Minusta näyttää siltä, että nyt on pakko priorisoida hyvinvoinnin tekijöitä ja pohtia, millaiset asiat on ehdottomasti hoidettava nimenomaan valtion toimesta ja mitä voidaan jättää ns. kansalaisyhteiskunnalle. Laskeutuminen huipulta on henkisesti vaikeaa ja edellyttäisi kansalaisilta entistä enemmän henkistä kypsyyttä. Valitettavasti olemme juuri samamaan aikaan siirtyneet yhä syvemmälle taaperokulttuuriin.

     Itse näkisin kehityksen suren kuvan siten, että se uskomaton pikajuoksu maailman huipulle, jonka maamme suoritti, perustui sen suhteellisesti edulliseen asemaan maailmantaloudessa. Kärjessä kulkijat saavutettiin suurelta osin kiinniottavan kehityksen kautta ja kehittyneimpien maiden saavutuksia hyödyntäen ja niiden kysyntään vastaten.

      Kun suomalaista, jo valmiiksi sangen tasapäistä yhteiskuntaa ymmärrettiin kehittää poikkeuksellisen tasa-arvoiseksi, pystyttiin pääsemään sellaiseen yleiseen ja yhtäläiseen hyvinvointiin, joka oli tuntematon monille edelläkävijävaltioille. Kulttuurisesti läheiset protestanttiset pohjoismaat olivat tärkein esikuva.

     Tekijät puhuvat myös maahanmuutosta ja mainitsevat, että vielä 2010-luvun alussa suurin osa suomalaisista odotti sen vaikuttavan myönteisesti maahamme.

      Tuohon aikaan elettiin kuitenkin vielä monikulttuurisuutta edeltävää aikaa. Sen jälkeen maamme on muuttunut ja taas kerran muutos on ollut uskomattoman rajua. Mikä tärkeintä, muutos on hyvin todennäköisesti myös peruuntumaton ja vaikuttaa maamme kohtaloon ikuisiksi ajoiksi.

      Tässä on turha taas kerran selittää, mitä merkitsee, jos yhteiskunta hajoaa jyrkästi kahtia toisiaan kyräileviin rinnakkaisyhteiskuntiin, jotka riitelevät yhteiskunnan rakentamisen perusarvoista, kun rahaa on yhä vähemmän.

      Se solidaarisuus, joka on ollut suotuisan yhteiskuntakehityksemme ehkä tärkein yksittäinen mahdollistaja, saattaa pian kuulua menneisyyteen.

     En moiti tätä kirjaa, joka on mitä hauskin ja opettavaisin ja välttää kaikkea ideologisuutta. Totean vain, että olohuoneessamme on virtahepo, jonka näkeminen on yhä liian vaikeaa suurelle osalle kansaa, jopa monille intellektuelleille ja ehkä erityisesti heille.

Demokratian kysymyksiä

 

Demokraattinen harvainvalta?

 

     Demokratian maine on viime vuosina tainnut aika lailla kärsiä, kun olemme saaneet todistaa aivan uudenlaisia ilmiöitä erityisesti USA:n politiikassa.

       Vielä pari vuosikymmentä sitten voitiin ylpeästi lausua, että demokratia on paras ja varmin rauhan tae: koskaan ei demokraattinen maa ollut aloittanut hyökkäyssotaa, ainakaan uusimmalla ajalla.

      Tässä oli epäilemättä vähän liioittelua, mutta vain vähän. Sen verran erilaisessa maailmassa joka tapauksessa eletiin, että tuollaisen väitteen saattoi esittää verrattain uskottavasti. Nykyään se ei kelpaisi edes huonoksi vitsiksi.

      Niinpä näyttää taas olevan maailmassa yksi syy vähemmän uskoa demokratian olevan kaikille kansoille paras, ellei ainoakin tie onneen ja kukoistukseen. Sitä paitsi demokratian nimikkeen alla on ruvennut näkymään toinen toistaan kummallisempaa vallankäyttöä.

      Lapsikin ymmärtää, ettei esimerkiksi meillä perustuslakiin kirjoitettu demokratian mekanismi käytännössä toimi, vaan sitä rikotaan täysin avoimesti ja vakain tuumin siinä kohtaa, jossa julistetaan, ettei kansanedustajan äänestyspäätöksiin saa vaikuttaa ulkopuolelta. Vain hänen oma käsityksensä oikeudesta ja totuudesta saa muka määrätä hänen äänestyskäyttäytymisensä.

      Mikäli tätä periaatetta ihan oikeasti kunnioitettaisiin, jäisivät eduskuntaryhmien piiskurit vaille töitä, elleivät sitten menneiden syntiensä takia joutuisi peräti tiilenpäitä lukemaan. Onhan perustuslakien vastainen toiminta mitä ankarimmin tuomittavaa.

     Mutta aika hurjaksi saattaisi sellaisessa demokratiassa meno käydä: valtakunnan valitut narsistit ja demagogit poukkkoilisivat ja sooloilisivat kuka minkinlaisia asioita julistaen, eikä mistään asiasta voitaisi sopia. Vanha Puolan valtiopäivien tilanne olisi taas edessämme (vrt. Vihavainen: Haun puolan valtiopäivät tulokset).

      Mutta elämä on, mitä on. Puolueissahan ne demokratian nimissä tehdyt päätökset syntyvät ja taktiikalla ja vaikutusvallan maksimoinnilla taitaa niissä yleensä olla paljon suurempi rooli kuin periaatteilla. Joka tapauksessa demokratiassa valtaa ainakin käyttävät monet eikä vain yksi taho ja sitä valvotaan koko ajan mustasukkaisesti.

     Kuitenkin demokratia lakkaa jossakin kohden ansaitsemasta kansan valtaa tarkoittavaa nimeään silloin, kun sen puitteissa systemaattisesti estetään jonkin kansan suurta kannatusta saaneen ryhmän vaikutusvalta.

       Mikäli kyse on aidosti antidemokraattisista liikkeistä, asian voi ymmärtää, kuten Suomessa maailmansotien välisenä aikana, jolloin kommunistit olivat naapurimaan käsiohjauksessa ja pyrkivät avoimesti koko järjestelmän kaatamiseen.

      Kun kumouksellinen puolue kiellettiin, sen jäsenet saattoivat saada äänensä kuuluviin sille ideologisesti sukua olevan puolueen kautta, joka tunnustautui demokratiankannattajaksi ja oli asian myös käytännössä osoittanut.

      Sellaiset nykyajan ilmiöt, kuin Saksan AfD:n systemaatiinen vainoamien ja pois sulkeminen huolimatta sen sitoutumisesta demokratiaan, ovat paljon rumempaa kansanvallan periaatteiden rikkomista.

       Niille, joiden mielestä demokratia tarkoittaa vain aivan tiettyjen mielipiteiden sallimista, on asiasta tietenkin turha puhua. Ja se tarkoittaa, etteivät he ole kypsiä tähän vaativaan järjestelmään. On outoa havaita, että tällainen ajattelutapa leviää yhä laajemmalle ja saa yhä absurdimpia muotoja.

       Yllättävää kyllä, jopa maailman vanhimmassa demokratiassa, USA:ssa on järjestelmä selvästi rappeutunut aristotelisittain sanoen demagogisen oklokratian suuntaan ja ainakin osin jo menettänyt alkuperäisen ominaisluonteensa.

      Mutta jokainenhan tuntee sen vanhan periaatteen, jonka mukaan demokratia on jokapäiväinen kansanäänestys (vrt. Vihavainen: Haun plebiscite tulokset ). Sen arvovalta on ansaittava, eikä se automaattisesti onnistu, olipa syy sitten sysissä tai sepissä, vallan käyttäjissä tai itse kansassa, joka koulutuksen ja tiedon valtavasta kasvusta huolimatta on käynyt yhä typerämmäksi.

       Siitä on tietenkin lähdettävä, että demokratia, kaikissa tähänastisissa muodoissaan on ollut ja on vajavainen järjestelmä, kuten kaikki ihmisen laatimat. Parhaiten toimiessaan se joka tapauksessa on tuottanut erinomaista jälkeä ja onkin syytä välillä vilkaista sen vanhoja ihanteita ja verrata niihin omaa käytäntöämme.

      Klassisen demokratian puolustuspuheen, toki antiikin kaupunkivaltion oloissa, piti aikoinaan Perikles ja sen johdosta palautan taas mieleen hänen puheensa, jonka esille tulevasta käännösongelmasta mielelläni kuulisin asiantuntijan mielipiteen.

    Tämän vanhan blogin loppuosa liittyy aikansa poliittiseen tilanteeseen, eikä ole sellaisenaan ajankohtainen. Koska en arvosta jälkiviisautta, panen nyt joka tapauksessa vielä senkin tähän mukaan:

 

maanantai 3. huhtikuuta 2023

Muuttuuko jokin?

 

Urhojansa kansanvalta työntää esiin kaikkialta

 

      Maassamme on vallinnut demokratia jo yli sata vuotta. Demokratiaa eli kansanvaltaa on määritelty monella tavoin. Sen joitakin muotoja on syystä halveksittu, mutta aina sitä on pidetty yksivallan ja jopa myös varsinaisen harvainvallan vastakohtana.

      Koska demokratia tässä mielessä voi toteutua lukemattomissa eri muodoissa ja milloin enemmän, milloin vähemmän vastata edes tuota perusvaatimusta, on sen keskeiseksi tehtäväksi joskus määritelty, että se on tapa vaihtaa johtajia äänestämällä.

       Muinaisen Ateenan demokratiaa pidettiin aikoinaan esikuvallisena, vaikka tiedämme, millaisia epäkohtia siihen kuului vaikkapa sikäli, että epäluuloinen ja herkkäuskoinen kansa saattoi ostrakismoksella karkottaa todelliset sankarinsa ja äänestää valtaan lurjuksia.

       Jotakin myös nykyisen demokratian perusarvoista lienee joka tapauksessa Perikles tavoittanut tunnetussa, Thukydideen sommittelemassa hautajaispuheessaan sodassa kaatuneille (tässä wikipedian mukaan):

Valtiotamme sanotaan demokratiaksi: siinä on päätösvalta kansalaisten enemmistöllä eikä vähemmistöllä. Yksityisiä riitoja ratkaistaessa ovat kaikki kansalaiset tasa-arvoisia lain edessä, mutta arvonanto, jota henkilö jostakin syystä saa osakseen, ei perustu [...] kansanluokkaan, vaan hänen persoonallisiin ansioihinsa. Köyhääkään miestä ei hänen vaatimaton säätynsä estä etenemästä virkauralla [...] Olemme vapaamielisiä julkisessa elämässämme ja kartamme myös kansalaistemme jokapäiväiseen elämään kuuluvan toiminnan epäluuloista urkkimista.

       Tämä wikipedian tarjoamasta suomalaisesta versiosta otettu kohta poikkeaa yllättäen merkittävästi englanninkielisestä versiosta, joka kuuluu seuraavasti:

       It is true that we are called a democracy, for the administration is in the hands of the many and not of the few. But while there exists equal justice to all and alike in their private disputes, the claim of excellence is also recognized; and when a citizen is in any way distinguished, he is preferred to the public service, not as a matter of privilege, but as the reward of merit. Neither is poverty an obstacle, but a man may benefit his country whatever the obscurity of his condition. There is no exclusiveness in our public life, and in our private business we are not suspicious of one another, nor angry with our neighbor if he does what he likes; we do not put on sour looks at him which, though harmless, are not pleasant. While we are thus unconstrained in our private business, a spirit of reverence pervades our public acts; we are prevented from doing wrong by respect for the authorities and for the laws, having a particular regard to those which are ordained for the protection of the injured as well as those unwritten laws which bring upon the transgressor of them the reprobation of the general sentiment.

        Kreikan taitoni ei riitä näiden kiinnostavien erojen selvittämiseen, mutta minua miellyttää englanninkielisen version muotoilu, jonka mukaan demokratiassa hallintoa hoitavat monet, eivätkä harvat.

       Milloin, jos koskaan, päätösvalta on kansalaisten enemmistöllä, on kiistanalainen asia. Mikäli enemmistö sentään edes voi vaihtaa niitä harvoja, jotka hallitsevat, on sillä jo olennainen merkitys, joka erottaa systeemin tyranniasta.

        Mikäli vielä kunnioitus valtaapitäviä kohtaan, eikä pelkkä pakko, estää meitä tekemästä väärin, voimme kiittää sekä itseämme, että poliittista järjestelmäämme, kuten Perikleskin kiitti omaansa.

       Pitäisikö sitten myös valtaapitävien kunnioittaa kansaa? Hallitusmuotomme mukaan valta kuuluu kansalle ja sitä saavat sen hallitsijat asemastaan kiittää. Kautta aikojen on kuitenkin ollut tapana, että kansaa, joka kaikki elättää ja tekee koko valtion ja sen mahdin mahdolliseksi, halveksitaan vallan kammareissa ja niiden liepeilläkin.

        Nykyisinä aikoina tuollainen asiain tila kannattaa ainakin salata, vaikka se olisi tottakin. Kansan ilmaisemasta mielipiteestä ei silti meikäläisessäkään demokratian inkarnaatiossa ole todellisuudessa tarvinnut paljon lukua pitää, koska sen manipulointi on nykymaailmassa helppoa, ainakin sille, jolla on joukkotiedotusvälineet hallussaan.

      Kenen hallussa ne ovat, en viitsi ruveta pohdiskelemaan. Kaipaisin asiasta kunnon tutkimusta, vaikka jo tieto toimittajien puoluekannoista on varmastikin tärkeä suuntaa antava tieto.

       Yhtä kaikki, valta maassamme ei ainakaan ole keskittynyt yhdelle henkilölle, vaikka ei se toki tasankaan ole jakautunut. Juuri tällaisella hetkellä, kansan enemmistön lausuttua mielipiteensä, on kuitenkin se harvinainen hetki, kun pitäisi kuunnella sitä.

         Äänioikeutetuista suomalaisista äänesti vain hiukan yli 70 prosenttia, mikä on sentään selvä enemmistö ja loput saavat tyytyä heidän päätöksiinsä, koskapa eivät itse vaivautuneet uurnille. Ehkä kannattaa sentään muistaa, ettei jokin 20 prosenttia äänestäneistä ole suinkaan vielä viidesosa kansasta. Ne, jotka nyt pääsevät hallintoa hoitamaan, saavat joka tapauksessa sentään mandaattinsa äänestäjiltä eivätkä peri sitä.

       Juuri nyt, hallitusta muodostettaessa, on siis se suuri totuuden hetki. Ketkä pääsevät valtaan?

       Meidän järjestelmässämme ei ole amerikkalaista spoils-systeemiä, jossa virat jaetaan voittajille ja voittaja saa kaiken. Meillä voittajia, kuten häviäjiä, on useampia. Nyt voittajia on paradoksaalisesti jopa hävinneessä hallituskoalitiossa. Joka tapauksessa kansan ääni kertoo, keitä se on halunnut kiittää ja keitä rangaista.

       On selvää, että edellisen vaalikauden hallituskoalitio ei voi jatkaa, mikäli kansan ääntä kunnioitetaan ja tuskin haluaisikaan.

       Hallinnut pääministeripuolue ei kuitenkaan hallituskumppaniensa tapaan hävinnyt vaaleissa, vaan jopa lisäsi kannatustaan. Tätä paradoksia voinee pitää uudentyyppisen, aivan irrationaalisen imagopolitiikan ilmauksena.

      Demareihin kuuluminen ei koskaan menneisyydessä ole ollut hienoa, saati houkutellut muotitietoisia naisia. Nyt on. Hienomman väen piirissä puolue on niin sanoakseni in vogue.

       Tuskin tämä varsinaisesti vain sitä tarkoittaa, että äänestäjien tyhmyys olisi lisääntynyt. Äänestämisessä vain alkaa yhä useammin olla pikemmin kysymys halusta identifioitua johonkin tahoon, kuin omien etujen ajamisesta.

      Sellaiseen on yhä enemmän varaa tai näin kuvitellaan olevan. Miljardien suruton kylväminen johonkin identiteettipolitiikkaan ei sureta lainkaan identiteettiäänestäjää. Tuntuu vain hienolta.

       Tämän kaikkea hyvää kaikille kannattavan eturientoisen puolueemme halu hallitukseen taitaa yhä olla selviö. Tosiasiahan on, että keskeisen tärkeää on päästä sinne hallitsevien joukkoon. Kansa on aina kyllin tyhmää palkitsemaan sen, joka osaa esiintyä suurena hyväntekijänä, tekipä se mitä tahansa.

       Mutta miten vaalien suurimatkin voittajat saataisiin hallitukseen? Millainen ohjelma voitaisiin tehdä? Sosialidemokraatit kyllä voisivat ilmeisesti tehdä mitä tahansa vanhaan tapaansa. Mutta ketkä suostuisivat sen kumppaneiksi? Tuolla puolueella näyttää olevan tappava syleily.

       Kansallinen koalitiopuolue, joka aikoinaan perustettiin nimenomaan suomalaiskansallista linjaa ajavia yhdistämään, ei ole ollut missään mielessä kansallinen enää vuosikymmeniin. Ehkä se siis olisikin valmis mihin tahansa?

       Amerikassa se sijoittuisi jonkinlaiseksi sosialistipuolueeksi ja sen epäkansallinen linja maahanmuuttokysymyksissä näyttää olevan sen ideologisia kulmakiviä. On turha mainitakaan, ettei perustamisen aikoihin aktuellia kielikuilua ruotsinkielisiin enää ole mutta eipä ole varauksellista asennetta edes englannin kielen suuntaan, päin vastoin.

       Koska puolue monella mittarilla saattaisi kuulua poliittisen kenttämme kaikkein epäkansallisimpiin, sopii kysyä, mitä arvoja se oikeastaan edustaa. Vastaus näyttää aika helpolta: it’s the money, stupid!

        Velkaahan saa rajattomasti, kuten erovuorissa oleva hallitus havaitsi, joten se tuskin voi olla todellinen kynnyskysymys. Puolueen puheenjohtaja väläytti, että sellainen olisi ilmasto. No, sehän lienee luonnostaan Suomen hallituksen hoidettavaksi lankeava kysymys ja sattumalta myös sopii demarien kunnianhimoiseen imagoon.

        Perussuomalaiset, joista on väen vängällä koetettu vääntää populistista ja äärioikeistolaista puoluetta (tahtoivat tai eivät…), edustaa selvästi kokoomukseen ja demareihin verrattuna vanhakantaista poliittista ajattelua, jossa maanläheiset palkansaajien ja pienyrittäjien toimeentulokysymykset liittyvät kansallisiin perinteisiin. Sellaisessa ei vain ole mitään glamouria eikä maailmaa halaavaa kunnianhimoa.

        Perussuomalaisten äänestäjäkunnassa on paljon niitä, joihin hienommat ihmiset varovat visusti assosioitumasta. 1980-luvun uudissanaa käyttääkseni kyseessä on junttien puolue. Voidaan puhua myös rahvaasta, rasvanahkaisista jne.

        Mutta toisin kuin muissa puolueissa, tämän puolueen ehdokkaista meni läpi myös intellektuelleja. Toki vasemmalla kovin moni perinteisesti identifioi itsensä intellektuelliksi ihan vain imagosyistä. Se tuntuu epäilemättä niissä piireissä hienolta, vaikka asiasta ei oikeastaan olisi mitään sen kummempaa näyttöä.

       Luulen kuitenkin, vasta alustavasti vaalituloksia silmäiltyäni, että intellektuelleja oli ehdokkaina nyt kovin vähän ja läpi meni tietenkin vielä paljon vähemmän. Yliopistolla hehkutettiin kovasti muutamaa ehdokasta, joiden äänisaaliit jäivät vähäisiksi. Perussuomalaisista läpi menivät sentään Teemu Keskisarja ja Jussi Halla-aho.

       Toki intellektuelli politiikassa on jonkinlainen elävä paradoksi. Onhan meillä näitä ollut, Jörn Donnerista Arvo Saloon ja jopa Kalevi Sorsaa ja erkki Tuomiojaa voinee pitää ainakin jonkin sortin intellektuelleina, vaikka poliittisen eläimen vaistot näyttävät heissä olleenkin vallitsevina.

       Intellektuellien huono puoli on, että he ajattelevat itse, mikä jokseenkin varmasti tuottaa tuskaa politiikassa. Siellähän lauman mukana meneminen on olennaista, ainakin eduskunnassa. Toisaalta he myös saattavat filosofoida ääneen, mitä demagogit aina heti käyttävät hyväkseen ja saavat tyhmät kauhun valtaan.

        Platonin mielestä filosofien eli sen ajan intellektuellien pitäisi olla hallitsijoina. Sellaista mahdollisuutta pelkään, sillä he saattaisivat hyvinkin taas kerran yrittää utopian perustamista maan päälle. Demokratia luultavasti kuitenkin pystyy sen estämään siinä aina ilmenevän maalaisjärkeä edustavan joukon ansiosta.

       Perikleen ajatuksia tulkiten, olisi varmaan ainakin toivottavaa, että sentään edes joihinkin kulttuurin avainasemiin, erityisesti virkoihin saataisiin intellektuelleja.

        Perikles väitti, että Ateenassa hallitsivat monet, eikä harvat. Kaikki on toki suhteellista. Aika harvat ne ovat, jotka sitä yhteistä konjakkiamme nauttivat koko kansan puolesta. Tärkeintä on, että kansaa edes sen verran kuunnellaan, että selvä muutos tuohon edelliseen nyt tapahtuu.

 

Valta ja vallan siirto Venäjällä

 

Uutta odotellessa

 

Arto Luukkanen, Venäjän vallanvaihdosten julma historia. Docendo 2026, 485

 

      Kun Neuvostoliitto romahti, loppui myös tutkimusta rahoittavien tahojen mielenkiinto Venäjään. Kun supervaltaa ei enää ollut, ei sitä ollut tarvis tutkiakaan.

     Neuvostoaikana oli ilmestynyt yhä uusia tutkimuksia ja sellaisina esiintyviä kompilaatioita, joissa selitettiin, miten Neuvostoliiton synty ylipäätään oli mahdollinen, ja mistä se oli saanut esikuvansa. Ajatus siitä, että kyseessä olisi vain vanhan Venäjän instituutioiden jatkuminen uudessa muodossa, ei aluksi saanut mitään vastakaikua, mutta löi läpi 1970-luvulla.

      Kun Venäjä nyt useimpien ihmeeksi taas nousi merkittäväksi voimatekijäksi ja pahaksi kansainvälisen politiikan häiriköksi, palautui kiinnostus siihen jälleen. Nyt on ajatus ikiaikaisesta ja muuttumattomasta Venäjästä tullut populaarikirjoittelun lähtökohdaksi ja korvaa yhä useammin yritykset aidosti tutkia, millainen Venäjän historia oikeastaan on ollut.

      Arto Luukkanen on pitkän linjan Venäjä-tutkija, joka aloitteli uraansa jo ennen Neuvostoliiton romahdusta ja on kirjoittanut paksun pinon erilaisia aihepiiriin liittyviä kirjoja.

      Totean heti, ettei Luukkanen mene yli siitä, missä aita on matalin, vaan toteaa aina silloin tällöin, ettei venäläisten julmuus ole mikään kaikkialla ilmenevä poikkeuksellinen piirre. Julmuutta riittää jokaisen maan historiassa, kun tarpeeksi kauas ja syvälle mennään. Sen sijaan paljon harvinaisempaa on lempeyden kultti, jonka tapaamme Venäjällä.

      Itse asiassa venäläiset on -etenkin Venäjällä- haluttu yhä uudelleen kuvata poikkeuksellisen lempeiksi ihmisiksi, joilla riittää myötätuntoa myös lyötyjä vihollisia kohtaan ja jotka säälivät Siperiaan marssivia ”onnettomia” ja lievittävät heidän kärsimyksiään parhaansa mukaan.

      1800-luvun slavofiilien ensimmäinen sukupolvi meni jopa niin pitkälle, että selitti koko Venäjän idean perustuvan rauhanomaiseen ihmisten yhteyteen, kun taas länsimaille oli tyypillistä väkivaltaisuus, johon koko niiden yhteiskunta perustui.

      Itse asiassa venäläiset eivät olleet itse perustaneet edes valtiota, pakotuskoneistoa, sen olivat heille tuoneet ulkopuolelta varjagit, eikä koko valtiolaitos ollut olemukseltaan venäläinen.

      Tähän ajatteluun sopi, että myös demokratiaa pidettiin olemukseltaan taisteluna. Siinähän ottivat yhteen eri mielipidesuunnat,  eikä asioita pyrittykään ratkaisemaan totuuden ja oikeuden mukaan, vaan sen mukaan, kuka sai eniten kannatusta. Puola oli tässä keskeisessä suhteessa länsimaa ja Venäjän vastakohta (ks. Vihavainen: Haun puolan valtiopäivät tulokset ).

      Lopputuloksena joka tapauksessa voi pitää, että Venäjän historiassa voidaan samanaikaisesti havaita sekä suurta väkivaltaisuutta, että myös ylitsevuotavaa armeliaisuutta, tai ainakin sen julistamista. Tämän Luukkanenkin toteaa.

      Mitä tulee itse vallanvaihdoksiin, joiden historia muodostaa vain pienen osan tästä kirjasta, niiden verisyys keskittyy toisaalta keskiajalle, Kiovan Rusin aikaan ja toisaalta mongolivallan ja uuden ajan alun valtataisteluihin ja kapinoihin.

      Venäläinen kapina on riehunnassaan ja vandalismissaan haluttu korottaa omaan, myyttiseen luokkaansa, kuten jo Puškin teki, mutta se muistuttaa kyllä hyvin paljon Euroopan talonpoikaissotia, joita keskiajalta lähtien oli joka maassa. Venäjällä ne tapahtuivat hieman myöhemmin, kuten myös Suomessa (Nuijasota).

       Venäjällä viimeinen tämän alan suurtapahtuma oli kansalaissota ja on kyllä arveltu myös Suomen vuoden 1918 tapahtumien sopivan saman otsikon alle. Marxilaisen luokkataistelun siitä saa vain väkivalloin vääntämällä.

     Mitä tulee Kiovan Rusin aikaan, joka nykyään halutaan usein varata vain Ukrainan historiaksi, sen ikuiset sisällissodat liittyivät poikkeukselliseen vallanperimysjärjestelmään, senioriteettiin.

      Siinä suuriruhtinaan arvo ei periytynyt vertikaalisesti, sukupolvelta seuraavalle, vaan horisontaalisesti: vanhin veli oli järjestyksessä ensimmäinen, sen jälkeen tulivat muut veljet ikäjärjestyksessä ja sitten vasta seuraavien sukupolvien edustajat.

      Mikäli jonkun ruhtinaan isä kuoli ehtimättä päästä Kiovan suuriruhtinaaksi, hänestä tuli izgoi -hylkiö ”jolla ei ollut sijaa Venäjän maassa”. Ei pelkästään vallanhimo, vaan myös pelko ajoi ruhtinaita ikuiseen keskinäiseen sotaan.

       Parin sadan vuoden jatkuva hajaannuksen ja keskinäisen taistelun aika oli ennen muuta tämän järjestelmän seurausta, ellemme nyt rupea kuvittelemaan, että ukrainalaiset olisivat olleet jotenkin poikkeuksellisen raakaa ja verenhimoista kansaa. Se on tarpeeton oletus.

      Novgorodin kauppiastasavallan tuhoaminen periinkin otteeseen, Iivana Julman suorittama pajarien tuhoaminen ja opritšnina: aivan uudenlainen hallitsemistapa, itse asiassa sota omaa maata vastaan, mahtuvat epäilemättä kirjan otsikon alle, samoin kuin sitten sekasorron aika, streltsien kapinat ja Pietari III:n ja Paavalin murhat.

     Mutta sen jälkeenhän valta on Venäjällä vaihtunut sangen hallitusti Aleksanteri II:n murhaa lukuun ottamatta ja johtajat ovat kuolleet luonnollisen kuoleman. Verrata voi vaikka Yhdysvaltoihin.
    Kirjassa on sangen paljon tietoa ja detaljeja muistakin asioista kuin vallanvaihdoksista. Itse asiassa viimemainitut muodostavakin alla puolet koko tarinasta, jonka oppiminen on kyllä hyödyllistä myös ns. keskivertolukijalle, jolla on takanaan vain koulukurssin tiedot aiheesta.

      Kirjan lopussa ystäväni Arto innostuu kovin runolliseen ja pitkälle menevään poliittiseen tulkintaan Venäjän tämän päivän tilanteesta ja kauhistuu ajatustakin siitä, että joku suomalainen keskustelisi Putinin kanssa.

      Nyt se joka tapauksessa on tapahtunut ja maailma seisoo yhä paikoillaan. Narsististen diktaattoreiden yleiseen tapaan Putin, joka mielikuvituksessaan on tavallisesta pikku nuuskijasta noussut ylivertaiseksi maansa historian ymmärtäjäksi ja maailmanhistorian tekijäksi, piti pitkän monologin, joka luultavasti oli myös tylsä.

      Samaahan harrasti esimerkiksi Hitler ja Erich Fromm onkin katsonut sellaisen erottamattomasti kuuluvan pahasti narsistisen ihmisen persoonaan. He eivät voi kyllikseen kuunnella omaa ääntään ja lausumiaan latteuksia, joissa historian syvin totuus heidän mielestään saa jalon ilmentymänsä ja he uskovat, että sen kuuleminen on lahja koko maailmalle.

      Mitä Venäjän vallansiirrossa tulee tapahtumaan, on tietenkin kaikille epäselvää. Tilanteen perusasioita on varmaankin hyödyllistä pohdiskella ja on niitä tässäkin kirjassa selostettu.

      Muutama seikka jää vaivaamaan tämän ilmeisesti innoituksen vallassa kirjoitetun kirjan sivuilla. Nostan esille vain yhden: Venäjällä ei ollut mitään sivilisaatiomissiota suomalaisiin nähden, toisin kuin kirjassa erheellisesti todetaan. Päin vastoin, aksiomaattinen lähtökohta myös ns. Suomen syöjillä oli aina Suomen kansan korkea sivistystaso, joka ilmeni muun muassa laajalle levinneenä luku- ja kirjoitustaitona, lukemattomina yhdistyksinä, sanomalehtinä talonpoikaistuvassa jne.

      ”Sivistyneet suomalaiset”, usein nimenomaan lainausmerkeissä kirjoitettuna, olivat silmätikkuna 1900-luvun alun mustasotnialaisille, jotka duumassa selittivät oman vaalipiirinsä kehnoa kansansivistystä sillä, että heidän, toisin kuin suomalaisten, oli osallistuttava suuriin valtakunnallisiin menoihin. Suomi kukoisti nimenomaan Venäjän ansiosta, sen loisena.

Jo muinaisina aikoina

 

Siis mikä olikaan vanhaa perua?

 

      Tiettyinä kriisikausina ihmisten kyky järkevään ajatteluun heikkenee ja saattaa kerrassaan sammuakin. Silloin löytyy tilausta kaikenlaiselle hokkuspokkus-maailmanselitykselle, jossa kysyjä saa aina luotettavasti samoja turvallisia vastauksia tarpeensa mukaan ja jopa todella yrittämättä.

      Kansallisen regression edistymistä on kuitenkin ollut varsin kiusallista seurata ja ainakin minut sen totaalisuus on yllättänyt.

     Luulen, että asia liittyy myös siihen yleiseen älylliseen ja moraaliseen alamäkeen, joka on ollut länsimaisen sivilisaation maissa viime vuosikymmeninä nopeaa. Nyt kaikki on väännettävä rautalangasta ja sillä tavalla saadut suuret historian yleisavaimet koetaan hyvin palkitsevina ja myös nerokkaina.

      Olemme jälleen tulossa taaperoiden maailmaan, jossa oleellista tai edes sallittua ei ole kriittinen ajattelu, vaan oikean mielentilan saavuttaminen, olipa kyseessä sitten maailman pelastaminen ilmastonmuutokselta, etuuksien vaatiminen kaikkivaltiailta herroilta tai pöyristyminen milloin mistäkin pätevästä syystä. Joistakin asioista on suotavaa pöyristyä mahdollisimman usein, mielellään päivittäin.

     Olisi tietenkin outoa, mikäli sangen kurjaan tilaan itsensä hölmöillyt Venäjä ja sen alaston voimapolitiikka olisivat poikkeus säännöstä. Selvyyden vuoksi sanon, että vastustan ja paheksun sen hyökkäystä Ukrainaan, kuten myös paheksun holokaustia, holodomoria ja kaikkea muutakin joukkotuhontaa. Pöyristyn myös syvästi niiden puolustelusta.

     En kuitenkaan tunne, että tämä tai mikään muukaan seikka vapauttaisi minua ajattelemasta historiaa monimutkaisempana asiana kuin vain yhden tai kahden abstraktin periaatteen ilmentäjänä. Menneisyys on monimutkaisempaa kuin olemme taipuvaisia ajattelemaan.

     Meidän on helppo löytää historiasta ”todisteita” mille tahansa, mutta niiden arvokin yleensä sitten on mitä tahansa (vrt. Vihavainen: Haun mills tulokset ).

     Pistin edelliseen blogiin linkin tähän nyt julkaistavaan, mutta se toimii vain Blogger-versiossa ja harva viitsinee niitä viitteitä vilkaista. Niinpä siis tässä se taas:

 

tiistai 7. maaliskuuta 2023

Kohtaaminen muskoviitin kanssa

 

Perusteos tärkeästä aiheesta

 

Kari Tarkiainen, Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721. SKS 2022, 432 s.

 

      Kari Tarkiaisen teos Se vanha vainooja on jo vuosikymmenet ollut ryssävihan vanhimmasta historiasta kiinnostuneiden keskeistä lukemistoa. Sen lisäksi Tarkiainen on kirjoittanut suuren määrän muita kirjoja ja artikkeleita, jotka liittyvät tähän aihepiiriin.

     Tämä nyt käsillä oleva kirja on joka tapauksessa oma kokonaisuutensa, joka kartoittaa yllättävän tarkoin parinsadan vuoden mittaisen ajanjakson niiltä osin, kuin sillä on relevanssia Venäjän, Suomen ja Ruotsin kohtaamisen kannalta.

       Pelkkää vihaahan ei näissä suhteissa sentään vallinnut ja hyvin tärkeää on, että suhteiden tilanne, perusasetelma muuttui ajan mittaan paljonkin myös tuossa kaukaisessa menneisyydessä.

       Kirjoittajaa kiusaa selvästi se, miten jotkut lukijat yhä uudelleen riemastuvat löytäessään historiasta samannäköisiä asioita kuin nykyäänkin pinnalla olevat. Eikö mikään auringon alla olekaan muuttunut eikä siis kaiketi tule muuttumaankaan?

       Tämäkin kirja, johon on suhtauduttava hyvin vakavasti, sillä se on aikakauden perustutkimusta parhaimmillaan, osoittaa kyllä, että ovathan ne asiat useinkin muuttuneet, vieläpä sellaisena aikana, jota yleisesti on pidetty pysähtyneenä ja venäläisen elämänmuodon ja ulkomaansuhteiden kannalta suhteellisen vakaana eli Pietari Suurta edeltävänä aikana.

       Kysytäänpä nyt vaikka, ovatko venäläiset aina olleet petollisia, julmia, juopottelevia, karkeita, likaisia, laiskoja ja tyhmänylpeitä vai eivätkö ole olleet?

      Tunnetusti näitä asioita on vuosisadat pidetty lännessä venäläisille tyypillisinä piirteinä ja löydämme ne jo 1500- ja 1600-lukujen maa- ja matkakuvauksista.

      Vastaus on, että kyllä näitä piirteitä tosiaan löytyy lukuisten kirjojen kuvauksista pitkien aikojen kuluessa. Sellaisia kokemuksia on ilman muuta ollut.

      Toisaalta venäläisiä myös kuvattiin kauniiksi ja vahvatekoiseksi sekä älykkääksi kansaksi, joka harrasti ahkerasti saunomista, eli siis puhtautta aikana, jolloin moinen tapa lännessä oli unohduksissa. Ehkä pystymmekin kirjoittamaan kirjan, jossa todistetaan päin vastoin venäläisten paheet hyveiksi? Petollisuuden voi tulkita (valtio)viisaudeksi, julmuus voi olla rohkeuden sivutuote, käsitys karkeudesta voi perustua omien tapojen naiiviin yliarvostamiseen ja ylpeyshän on ainakin nykyään hyveistä ensimmäinen.

       Entinen kulttuuriministeri ja Putinin kaartin merkittävä toimihenkilö Medinski on kirjoittanut näistä asioista useitakin kirjoja juuri tällä otteella (ks. Vihavainen: Haun medinski tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

       Medinski tavoittelee yhtä tiettyä vastausta ja saa sen. Kyllähän senkin tueksi aina aineistoa löytyy.

       Vastaus edellä esitettyyn kysymykseen näyttää siis olevan sic et non, kyllä ja ei, mutta se on jo kiusallisen ristiriitainen ja äärimmäisen pinnallinen. Tarkiainen antaa paljon paremman vastauksen.

      Tarkiainen lähtee ensinnäkin siitä väitteestä, että Suomessa ja Ruotsissa tunnettiin Venäjää paljon paremmin kuin muualla Euroopassa, olkoonkin, että tuohonkin aikaan Venäjällä kävi suuri määrä erilaisia lähetystöjä ja siellä työskenteli asiantuntijoita niin Italiasta, Itävallasta, Englannista kuin Saksastakin.

       Ruotsin valtakunnassa ja Suomen naapurissa kuitenkin myös asui Stolbovan rauhan jälkeen kymmeniä tuhansia venäläisiä, joiden kanssa jouduttiin välittömästi asioimaan. Yllättävää kyllä, Tukholmassakin oli aikakauden lopulla Söderillä, Slussenin vieressä suuri venäläiskartano, johon sadat venäläiset kauppiaat saapuivat huonosti merikelpoisilla lotjillaan. Myöhemmin se majoitti Suuren Pohjan sodan sotavankeja.

      Vastaavia instituutioita muissa Euroopan maissa ei ollut. Monilla mailla oli pysyviä residenttejä Moskovassa ja niin oli ruotsalaisillakin.

      Myös ruotsalaiset ja suomalaiset kävivät ahkerasti Moskovassa lähetystöineen. Rauhakin oli uudistettava aina hallitsijan vaihtuessa. Upeita lahjoja, joita Moskova aina edellytti, voi tänäkin päivänä käydä katsomassa Kremlin aarrekammiossa.

       Kysymys venäläisten ominaisuuksista on muodoltaan hieman primitiivinen, mutta toki ymmärrämme, että jokaisella kansalla voidaan havaita tietty kansanluonne. Havainto epäilemättä selittyy kulttuurilla eikä genetiikalla ja toteutuu paremmin suurten joukkojen kuin yksilöiden kohdalla. Stereotypiat ovat normaali ja hyvä ajattelun väline, jos ymmärretään niiden väistämättömät rajoitukset.

       On aika hurjaa havaita, ettei monikaan edes koulutusta nauttinut ihminen nykyäänkään ymmärrä eikä halua ymmärtää tällaisia perusasioita, mutta tämä menee jo syrjään itse tässä käsitellyn kirjan teemasta. Tieteellisen teoksen kirjoittaja toki kohdistaa mielenkiintonsa siihen, mitä lähteet kertovat.

       On kiistatonta, että Venäjä ennen Pietari Suurta oli pahasti jäljessä läntistä Eurooppaa mitä oppineisuuteen ja teknisiin taitoihin tulee. Sitä paitsi se ei ollut omaksunut sitä uutta hienostuneiden tapojen kulttuuria, joka renessanssin Euroopassa nostettiin hyvin suureen merkitykseen. Venäjä oli rude and barbarous kingdom, kuten muuan englantilainen matkaaja sitä nimitti.

       Barbaarisuudesta tuli muotisana aikana, jolloin antiikin harrastus puhkesi uuteen kukkaan. Venäläisille, joille tuo asiaoli vieras, lankesi barbaarin nimitys automaattisesti. Mutta asialla on kaksi puolta.

       Venäläisten näkemyksissä länsi oli perverssi, kuten Gabriele Scheidegger asian kiteyttää. Riemastunut lukija saattaa tietenkin havaita, että hänen kirjansa otsikko sopii tähän päivään kuin nenä päähän: Barbarisches Russland – Perverses Abendland.

       Kyseessä ei toki ollut symmetrinen peilikuva. Venäläisten tyhmänylpeys, kuten asia lännessä koettiin, perustui pitkälti uskontoon, joka teetti tuohon aikaan monenmoista kovin kummallista myös läntisen Euroopan asukkailla. Se olikin ajan keskeisiä identiteettitekijöitä, mutta myös sen merkitys vaihteli ajan mittaan myös lännessä.

       Läntisyyden kammo ei sekään ollut Venäjällä vakio, vaan lisääntyi tiettyinä aikoina, kuten patriarkka Nikonin reformien jälkeen, sitten se jälleen heikkeni. Kuten nykyään yleisesti tiedetään, jo tsaari Aleksei ja myös häntä seurannut tsarevna Sofija olivat varsin länsiystävällisiä ja loukkasivat monia vanhavenäläisiä tabuja. Toki vasta Pietarin jättiläistyö teki Venäjästä eurooppalaisen -ainakin puoliksi.

       Teos on täynnä kiinnostavia havaintoja tuon ajan Venäjästä ja erityisesti sen suhteista Ruotsiin ja Suomeen. Sivumennen sanoen, täytyy taas kerran korostaa, että Suomi oli olemassa myös tuolloin, vaikka merkillinen juristeriapohjainen kuvitelma meillä asian kiistääkin.

       Kirjoittaja arvioi, että ryssäviha loisti Ruotsissa poissaolollaan peräti kahdeksankymmentä vuotta, kunnes palasi takaisin. Suomessa sen nostatti isoviha ja Ruotsissa ns. rysshärjningar, joissa venäläiset polttivat Ruotsin rannikolla tuhansia taloja Suuren Pohjan sodan viimeisinä vuosina.

       Kahdeksan vuosikymmentähän meillä täällä Suomessakin on kulunut siitä, kun ryssäviha oli hyvin ajankohtainen sodan takia. Nyt sen on nostanut pintaan toinen sota, joka ei kohdistu meihin    .

       Mitäpä sanoakaan, he tekevät sen itse. Ryssävihan eli hienommin russofobian olemassaolo historiassa ei toki perustu pelkkiin väärinkäsityksiin. Ainakin itse näen siinä kuitenkin lisäksi myös kulttuuripiirien törmäyksen vaikutusta. Toki ksenofobia ilmiönä on pikemmin psykologiaa kuin rationaaliseen ajatteluun perustuvaa suhtautumista ja itse käsitekin jo on sen verran johdatteleva ja leimaava, että sen käyttöä on syytä välttää, mikäli haluaa pysyä asiallisen keskustelun tasolla.

      Kansoilla on vihollisensa. Ruotsalaisilla ja tanskalaisilla on ollut toisensa samoin kuin englantilaisilla ja ranskalaisilla. Suomelle -ja Ruotsille- Venäjällä on ollut myös suorastaan eksistentiaalinen merkitys, mikä yhdessä monien muiden tekijöiden kanssa on vahvistanut Venäjä-suhteen traumoja.

       Tarkiaisen kirjallisuusluettelo on valtava, mutta yllättäen huomaan kyllä kaipaavani siitä useitakin tärkeitä teoksia. Niin sanotun kolmannen Rooman teorian kannalta tärkeä on Jaakko Lehtovirran väitöskirja ja Suuren Pohjan sodan osalta pitäisin Antti Kujalan teosta välttämättömänä. Myös Erkki Kansanahon kirja vangituista karoliineista olisi ansainut päästä mukaan. Myös venäläistä kirjallisuutta on mukana minimaalisesti.

     Kun ruikuttamaan ruvettiin, niin sanon vielä senkin, että Outi Karemaan nimi on kirjoitettu systemaattisesti väärin.

     Mutta tämä nyt on todella pientä verrattuna kirjoittajan suurenmoiseen suoritukseen. Kirjan luettuaan ei luultavasti enää tunne tarvetta kuvata yhdellä tai kahdella sanalla suomalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten suhteita1400-luvulta 1700-luvun alkuun.

     Kysymys 1700-luvun suhteista odottaa yhä yleisesityksen tekijää ainakin siinä mielessä, ettei tämän kirjan kaltaista perustutkimusta siitä ajasta ja tästä teemasta vielä ole. Saisipa käsiinsä samantasoisen esityksen!

 

 

 

Julmia kansoja

 

Historian käyttömahdollisuuksista

 

     1600-luvulla oli tapana julkaista kuvasarjoja eri maiden ihmisistä. Niissä oli kuvattu heidän kansallinen pukunsa ja lueteltu heidän hyveensä ja paheensa ja muitakin kiinnostavia tietoja. Muistan hieman yllättyneeni, kun ruotsalaisten paheena mainittiin julmuus. En muista, että sitä olisi minkään muun kansan kohdalla mainittukaan.

      Ainahan syitä löytyikin. Tukholman verilöyly, jossa satakunta ylimystä mestattiin, kuului Ruotsin historiaan, mutta oli toki tanskalaisten työtä. Viikinkien veriset retket eivät nekään olleet vain ruotsalaisten tekemiä ja 30-vuotisessa sodassa Ruotsi oli jopa ottanut käyttöön sota-artiklat, jotka kielsivät raakuudet siviiliväestöä kohtaan. Se oli jopa poikkeuksellista.

      Skoonen sodassa epäilemättä pyrittiin masentamaan snapphane- sissiliikkeen sisua seivästämällä kiinni saadut johtajat (ks. Vihavainen: Haun julma ruotsi tulokset), mutta tämä raaka rangaistus ei ollut pelkästään ruotsalaisten käytössä. Kun kysymys oli 1600-luvusta, ei suuresta Pohjan sodasta vielä voinut olla kyse.

       Mutta tosiasia on, että julmuudestaan ruotsalaiset olivat kuuluisia ainakin tämän gallerian maalaajan tietoisuudessa (ks. Vihavainen: Haun hyviä tyyppejä stereotyyppistä tulokset ).

      Englantilaisten raakuudesta, joka purkautui myös sisällissodissa, tiedettiin kuitenkin myös yleisesti ja skotit, jotka olivat koko Euroopassa tunnettuja palkkasotureina, eivät asiaa juuri parantaneet. Saksalaisten karkeus oli käsite ja Alppien eteläpuolella heihin suhtauduttiin alentuvasti.

      Venäjä oli siellä matkailleiden mielestä ”villi ja barbaatinen”, mutta ei vailla hyväkään puolia. Meillä se tunnettiin hyvin (ks. Vihavainen: Haun tarkiainen tulokset). Kaikkialta saattoi löytää sekä hyvää, että pahaa.

      Näyttää siltä, että monet ovat viime vuosina vaivanneet paljon päätään sillä, mikä merkitys on Butšan verilöylyllä venäläisyyden ymmärtämisen kannalta. Jonkinlainen alan ennätys on sillä kynäilijällä, joka on pohtinut, voiko moisen tapahtuman jälkeen enää lukea venäläistä runoutta.

     Mitäpä sanoakaan, maailma n täynnä ongelmia ja historiastahan niitä vastauksia etsitään, mistäpä muualta. Panen tähän uudelleen asiaa koskevan vanhemman blogini, koska huomasin, ettei sen aihe ole vanhentunut, enkä sitä itsekään enää muistanut:

 

 

 

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Ylpeä rooli

 

Venäläisen erityisyyden juuria

 

     Nykyään on muotia selittää Venäjää ja venäläisyyttä kovin kaukaisilla asioilla. Keskiaika on mainio varasto kaikenlaista omituisuutta ja sieltä löytyy aina jotakin tarvitseville. Tiivistäen voidaan sanoa, että Venäjä on aina ollut sitä ja sitä eikä koskaan tätä tai tuota. Tämä näyttää tyydyttävän monien tiedolliset tarpeet.

      Itse en suinkaan sulje pois enempää tataarilais-mongolisen despotian kuin hesykastisen mystiikan merkitystä Venäjän kehitykselle. Jotakin mahtanee merkitä jopa suomalainen verenperintökin, mutta vaikeudet tulevat silloin, kun pitäisi sanoa, mikä nimenomainen merkitys niillä kullakin on ollut.

       Historiassa on valitettavasti niin paljon erilaisia vaikuttavia voimia, että on tuskin koskaan mahdollista tislata niistä esille jonkun nimenomaisen tekijän vaikutusta, sitä paitsi aina löytyy myös sellaista ainesta, joka on kauniille teorialle vastakkaista. Ei sitäkään oikein ole sallittua pyyhkäistä noin vain syrjään, jos halutaan olla vakavasti otettavia.

       Aikoinaan pohdiskeltiin paljon saksalaisuuden erikoislaatua, sen poikkeavaa kehitystietä (Deutsche Sonderweg), joka selittäisi alttiuden natsismille ja vastakohtaisuuden demokraattiseen mielenlaatuun nähden.

        Kuitenkin Saksa oli Euroopan sydämessä ja koostui hyvinkin erilaatuisista osista, joilla oli kullakin oma historiansa. Kaikki eurooppalaisen yhteiskunta- ja aatehistorian merkittävämmät murrokset kuuluivat myös saksalaisten maiden historiaan.

       Luulen, että Saksan erikoisuuksien pohdiskelijat saivat aikoinaan älyllisen tyydytyksen työstään ja mielestään ymmärsivät, miksi natsismin täytyi tulla maailmaan. Sitä en tiedä, miten heidän päättelynsä edesauttaa nykyisen nyhverö-Saksan ymmärtämistä, jonka symboliksi hyvin sopii Der Deutsche Michel, tuo flegmaattinen lallus (ks. Vihavainen: Haun deutsche michel tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

       Historialliset selitykset ovat usein hyvin houkuttelevia, mutta niissäkin on syytä pysyä kohtuudessa ja pitää ainakin silmällä myös lähimenneisyyttä, vaikka satojen vuosien päässä häämöttävä muinaisuus tuntuisikin aivan erityisen hyvältä selittäjältä.

       Lähimenneisyyden voi nimittäin ainakin katsoa vaikuttaneen varmasti nykyisyyteen aivan suorallakin vaikutussuhteella: Hitlerin ajan saksalaiset muistivat hyvin sen sodanjälkeisen rankaisupolitiikan, joka kohdistui viattomaan siviiliväestöön ja jota perustetiin selittämällä oikein virallisesti saksalaiset yksin sotaan syyllisiksi.

        Venäjä, Neuvostoliiton hahmossa, nousi supervallaksi nimenomaan kommunismin tunnusten alla. Jo tsaarin aikana se oli ollut suurvalta, mutta supervallan käsite oli jotakin uutta auringon alla. Ideologian todistelut siitä, että se olisi koko maailman todellinen johtaja ja koko historian korkein saavutus, eivät tuntuneet ainakaan kaukaa haetuilta.

        Supervallan status oli hankittu käsittämättömän suurin ihmisuhrein, jotka olivat hyvin todellisia ja kaikkien tuntemia. Neuvostosysteemin romahdus merkitsi siten äkillistä pudotusta hyvin korkealta. Itsekehun alalla Neuvostoliitto oli saavuttanut luultavasti uuden maailmanennätyksen ja päässyt ainakin natsien rinnalle, ellei ohikin. Nyt kupla puhkesi.

       Romahdukseen liittyi taloudellinen ahdinko, joka on verrattavissa Saksan 1920-luvun alkuun. Kuten mielipidetutkimukset osoittavat, kommunismi oli äkillisesti menettänyt maineensa, mutta eihän tämä tehnyt tyhjäksi sitä maailmanhistoriallista urotyötä, jonka Venäjä oli tehnyt miljoonauhrein voittaessaan Saksan. Myös supervaltaisuuden gloorian menetys jäi kaihertamaan.

        Vielä 2000-luvun alkupuolella enemmistö venäläisistä suhtautui mielipidemittausten mukaan skeptisesti Venäjän mahdollisuuksiin palata jälleen suurvallaksi. Usko tähän mahdollisuuteen lisääntyi merkittävästi vasta Krimin kaappauksen jälkeen. Sitten alkoikin vanha suola janottaa.

        Kun Venäjä nyt on joutunut vanhaan, klassiseen asemaansa, jossa koko läntinen Eurooppa on asettunut sitä uhkaamaan, on sen reaktio varsin ymmärrettävästi ollut samanlainen kuin 1800-luvulla vuosien 1830-1831 ja 1863-1864 Puolan kapinoiden aikana. (ks. Vihavainen: Haun meidän ja teidän vapautenne tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

        Suurvaltaisen imperialismin haamusärkyyn on liittynyt pahastuminen siitä, että ”sivulliset” julkenevat puuttua ”slaavien perheriitoihin”. Puolan kapinoiden kukistamiseen liittyi törkeä yritys koko puolalaisuuden tuhoamiseen, mikä oli rikollista politiikkaa millä tahansa mittarilla. Silti asia vetosi venäläiseen isänmaallisuuteen, kun siihen liittyi Euroopan esittämä uhkaus.

       Kommunistivallan kausi kesti Venäjällä pari kertaa kauemmin kuin Itä-Euroopan ns. kansandemokratioissa. Se merkitsi sitä, ettei sen romahtaessa Venäjällä ollut enää elävää muistoa siitä, mitä oli olut ennen vallankumousta.

        Ideologian tasolla tämä senioriteetti merkitsi sitä, että Neuvostoliiton status oli laadullisesti ylempänä kuin Itä-Euroopan maiden. Neuvostoliitossa kerrottiin rakennetun kehittynyt eli kypsä sosialismi (razvitoj l. zrelyj sotsializm), jollaista Itä-Euroopassa vasta rakennettiin. Venäjällä sen sijaan rakennettiin täyttä häkää jo kommunistista yhteiskuntaa.

        Tämä johtoasema koko maailmanhistorian kehityksessä oli tietenkin ylpeä rooli ja siitä myös seurasi, että pidemmälle ehtineenä Neuvostoliitto antoi normin koko muulle maailmalle, joka lainomaisesti oli ennemmin tai myöhemmin siirtyvä sosialismiin ja sitten kommunismiin.

        Myös Itä-Euroopan kansandemokratiat olivat tietenkin sidottuja neuvostoliittolaisen mallin toteuttamiseen ja olivat omaksuneet tavoitteekseen tuon kehittyneen eli kypsän sosialismi rakentamisen. Kun se olisi saavutettu, tulisi niiden vuoro alkaa rakentaa kommunismia, jonka Neuvostoliitto silloin olisi jo kaiketi saavuttanut.

       Toisaalta mikään toinen maa ei voinut antaa normejaan uranuurtajamaalle, koska ei ollut vielä ehtinyt yhteiskunnallisessa kehityksessään niin pitkälle. Itse asiassa mistään ei löytynyt kriteereitä, joiden mukaan Neuvostoliiton reaalisosialismia olisi voinut arvostella. Sen työväenluokan kollektiivista viisautta edustava puoluekin teki aina päätöksensä yksimielisesti.

     Jälkikäteen ajatellen tuntuu uskomattomalta, että niin monet myös ns. älymystön piiriin itsensä lukevat henkilöt ottivat tämän anti-intellektualismin aivan vakavasti jopa -ja erityisesti- ulkomailla.

       Venäjällä oli tietenkin pakko olla ainakin hyväksyvinään tämä ajatus puoluevaltion erehtymättömyydestä ja pyhyydestä. Jos nyt ei kuitenkaan uskonut kommunismiin, olivat reaalisia asioita ainakin suurvaltaisuus ja isänmaallisuus, sekä tietenkin kaikkea valvovan ison veljen ”kaikkinäkevät silmät ja kaikki kuulevat korvat”, joista runoilija Lermontov jo 1830-luvulla puhui.

      Samanlaiset asiathan ne pitivät myös Hitlerin hallintoa pystyssä, mutta tässä tapauksessa ne oli ymmärrettävä toistensa vastakohdiksi.

       Venäläinen nykytodellisuus ammentaa nyt suurvaltaisuuttaan ja chauvinismiaan ennen muuta1900-luvun runsaista varastoista. Niillä oli suoranaiset edeltäjänsä 1800-luvulla, eikä mikään estä etenemästä aina keskiajalle asti, kun nykytilanteen historiallisia juuria haetaan.

       Lähimenneisyyden laiminlyöminen olisi tässä kuitenkin suuri virhe, kuten monet Venäjä-spesialistit ovat todenneetkin (ks. Vihavainen: Haun graziosi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

       Venäjän nykyinen nousu maailman häiriköksi ja sen asettuminen Euroopan vastapooliksi on sangen valitettava asia, jota ei voi pitää ennalta määrättynä. Mitään periaatteellista uutta tässä asetelmassa ei kuitenkaan ole ja sen ymmärtämiseksi on syytä ensin katsoa lähelle ja vasta sitten kauemmas.