Muuan maailmanhistorian merkkipaalu

 

Yhtenäinen neuvostokansa

 

On yllättävää, miten heikosti nykyään tunnetaan Neuvostoliittoa ja ymmärretään sen luonnetta.

Kyseessä oli toki totalitaarinen diktatuuri -ainakin pyrkimyksiltään- ja siihen liittyvä komentotalous, jota ei koskaan saatu kunnolla toimimaan kuluttajan tyytyväisyydeksi, vaikka se luonteeltaan sotataloutena pystyiki tuottamaan valtavia määriä sotatarvikkeita ja muuta simppeliä massatavaraa.

Useimmiten unohdetaan samalla, miten tärkeää Neuvostoliitolle oli ideologia, jolla se perusteli omaa olemassaoloaan ja herruuttaan rajojensa ulkopuolellakin. Toisin kuin nykyään yleensä kuvitellaan, tuohon ideologiaan myös uskottiin aikoinaan hyvin laajasti. Itse asiassa sen suosio romahti äkillisesti vasta vuonna 1991.

Oman virallisen tuokintansa mukaan Neuvostoliitto ainoana maana maaillmassa edusti vuodesta 1967 lähtien ns. kehittynyttä eli kypsää sosialismia, mikä oli tunnetun historian korkein inhimillisen yhteiselämän muoto.

Tuossa järjestelmässä vallitsivat aivan toisenlaiset lainomaisuudet kuin kapitalismissa ja se oli myös pidemmälle kehittynyt, kuin ns. kansandemokratioiden sosialistinen järjestelmä. Nuo maat olivat vasta pyrkimässä kehittyneeseen sosialismiin ja Neuvostoliiton kokemus osoitti, millainen  tuo korkeampi taso oli.

Kehittyneeseen sosialismiin kuului kolme perusasiaa: siinä yhtyeiskunnan alarakenne ja päällysrakenne vastasivat nyt täysin toisiaan, joten vanhat yhteiskunnan ristiriidat olivat hävinneet.

Kansallisuus oli lopullisesti menettänyt merkityksensä ihmisiä erottavana tekijänä ja kaikkien identiteetti oli nyt ensi sijassa neuvostokansalainen (sovetski tšelovek). Kansallisuuden sijaan kaikkia yhdisti ensi sijassa kommunismin rakentaminen. Oli syntynyt yhtenäinen neuvostokansa, uudenlainen ihmisyhteisö.

Sosialismin vuosikymmenet olivat nyt saaneet aikaan myös erityisen uuden ilmiön: neuvostolaisen elämänmuodon (sovetski obraz žizni), mikä oli kaikille yhteinen.

Tämä kehitysvaihe oli lainomainen askel matkalla kommunistiseen yhteiskuntaan, jota nyt oltiin rakentamassa. Kuten tunnettua, se oli yhteiskunta, jossa paitsi kansalliset ja yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät ristiriidat oli likvidoitu, myös itse niukkuus oli voitettu.

Jokainen saisi silloin tarpeensa mukaan, työpanoksestaan riippumatta. Nuo tarpeet kyllä käsitettiin kohtuullisiksi aineellisiksi tarpeiksi: hyvä, tilava ja lämmin asunto, ravitseva ruoka ja asialliset vaatteet. Kerskakulutus ja pintamuodit eivät kuuluneet asiaan.

Myös valtion ja lähiympäristön hallintoa hoiti itse kukin vuorollaan. Virkamiehistöä ja pakotuskoneistoa ei enää tarvittu.

Noista asioista olen aina silloin tällöin kirjoittanut, mutta tuntuu siltä, ettei niitä kukaan kuitenkaan muista, joten mainitsen ne tässä lyhyesti. Olihan se aika huikea ohjelma. jonka epärealistisuus oli jokaiselle normaalijärkiselle kriitikolle ilmeistä.

Siitä huolimatta se nautti valtavien kansanjoukkojen ja erityisesti älymystön suosiota lähes viimeiseen saakka. Ellei siihen nyt suoranaisesti uskotu, iin sen nimeen ainakin vannottiin. Oltiin hyvällä asialla ja itse asiassa ainoalla mahdollisella ja siis pitemmän päälle realistisella ihmiskunnan kehitystiellä.

Tässä haluaisin nyt joka tapauksessa keskittyä tuohon yhtenäisen neuvostokansan ajatukseen. Senhän väitettiin olevan jo toteutunut tosiasia. Todellakin: siltä se monesta myös näytti. Elämänmuoto oli kuin olikin kaikkialla samanlainen, Keski-Aasiasta Pietariin ja Moskovasta Vladivostokiin. Kansallisia ristiriitoja ei esiintynyt, ainakaan nyt virallisessa mediassa ja muunlaistahan ei ollutkaan.

Totta kyllä, Baltian maissa voitiin havaita jonkinlaisia alkeellisia tyytymättömyyden ilmauksia. Siellä ilmeni nationalismia, joka virallisesti diagnosoitiin menneisyyden jäänteeksi (perežitok prošlogo). Olihan Baltia ollut paljon vähemmän aikaa sosialistinen kuin esimerkiksi Venäjä.

Satuin tuntemaan virolaisen akateemikon, historioitsijan, jonka tehtäviin kuului myös tutkia yhtenäisen neuvostokansan muodostumista Viron esimerkkien perusteella.

Tämä vetosi jo huumorintajuuni 1980-luvulla, enkä tiedä, julkaisiko hän koskaan mitään siihen liittyvää tai teettikö tutkimusta. Mahdollisesti. Joka tapauksessa oli selvää, että jos tehtäisiin normaaleja, empiirisiä tutkimuksia, jäisi tuo yhtenäisyyden olemassaolo osoittamatta. Mutta, kuten teologiassa, tieteellisen kommunismin piirissä lähdettiin siitä, että totuus oli saatu ilmoituksessa ja tutkimuksen tehtävä oli vain kertoa, miten se ilmeni empiriassa.

Hän oli mukava mies ja suuri patriootti, vaikka moni vihasikin häntä ja piti isänmaanpetturina. Sitä hän ei ollut, jonkin vain oli hoidettava mielettömätkin tehtävät, joita Moskovasta lähetettiin ja olisihan noihin hommiin aina ollut tyrkyllä kaikenlaista fanaatikkoakin.

Kun Neuvostoliitto sitten romahti, oltiin Baltiassa edelläkävijöitä. Oma kansallisuus ja sen kohtalo nostettiin esille. Se olikin jo Latviassa ja Virossa jäämässä omassa maassaan vähemmistöksi. Miten sellaista olisi voinut sulattaa?

Virallisen ideologian mukaan olisi kuitenkin pitänyt. Jo Nikita Hruštšov julisti, että veljellisten neuvostokansojen joukossa ei saanut yrittää keinotekoisesti muuttaa alueiden kansallista koostumusta, mutta ei myöskään jarruttaa sitä. Kaikkihan olivat samalla viivalla, yhteisellä asialla, eikä sosialismissa enää ollut kansallisia ennakkoluuloja.

Mikäli siis luonnollinen kehitys tulisi viemään Viron ja virolaisten venäläistymiseen, ei asialle mitään mahtaisi eikä sitä saanut estää. Saattaisihan se mahdollsesti johtaa myös Venäjän virolaistumiseen, mikäli kehityksen objektiiviset lait näin määräisivät.

Mikäli Viroon muutti suuri määrä venäläisiä suurten yleisliittolaisten projektien hyväksi työskentelemään, ei se ollut  ikään ongelma ja sitä paitsi se oli virolaisten itse aiheuttama, miksipä he eivät olleet sen enempää lisääntyneet?

Minua on aina imponoinut se, miten tavalliset suomalaiset ovat paheksuneet Viron venäläistymistä ja samaan aikaan avanneet oman maansa ovet kaikille halukkaille tulijoille. Muuhan olisi ollut rasismia. Viroon ja venäläisiin nähden tuota argumenttia ei sentään käytetty.

Kuitenkin meillä nyt jo kauan vallinnut maahanmuuttopolitiikka, johon näinä päivinä työllä ja tuskalla yritetään saada edes jonkinlaisia rajoituksia, on lähtenyt aivan samasta kuin Hruštšovin politiikka: luonnollista kehitystä ei saa jarruttaa ja talouden (hetkellinenkin) työvoiman tarve on asetettava kansallisuusaatteen edelle. Ovet auki vain.

Neuvostoliitolla oli oma ideologiansa, johon voitiin nojata, kun julistettiin kansallisten eroavaisuuksien tulleen merkityksettömiksi tai ainakin toissijaisiksi. Sattumalta ne olivatvenäläisyys ja venäjän kieli U(kansojen välisen yhteydenpidon kieli), jotka tuosta politiikasta korjasivat hyödyn, mutta ei sitä perusteltu kansallisin, vaan historianfilosofisin ”luokka-” argumentein. Ne olivat tässä maailmassa olennaisia.

Ukrainan, kuten Viron ja Latviankin itsenäistyminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen voitiin selittää kapitalistisen maailman imperialismiksi, joka tieteellistä sosialismia tunnustavan maan oli voitettava ja tuotava sen sijalle oma oikeudenmukainen ja ainoa edistyksellinen ideologiansa.

Tällä hetkellä Venäjällä ei enää ole ideologiaa, joka oikeuttaisi sen venäläistämään Ukrainaa tai Baltian maita ja vaikkapa Suomea, sitten kun ne ovat vuorossa. Ideologian sijaan on vain suurvaltasovinismi -deržavnost.

Kyseessä on juuri se sama henkinen takapajuisuus, joka elähdytti niitä venäläisiä, joiden mielestä jopa Puolan venäläistäminen kuului Venäjän pyhiin tehtäviin (vrt. Vihavainen: Haun kuprin tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

No, jaa. Saatanaahan siellä ollaan pois ajamassa ja lähettämässä sankareita taivaaseen. Niin se kehitys etenee. Niin sanotun tieteellisen sosialismin on korvannut alaston demagogia ja huuhaa. Minnepä vielä päästäänkään?

 

Talousoppia

 

Menestyksen ja turmion tiet

 

Ruotsin keskuspankin Nobelin muistopalkinnon (joka ei siis ole varsinainen tieteen Nobel), saivat tänä vuonna Daron Acemoglu, Simon Johnson ja James A Robinson.

Merkittävä kunnianositushan se on sekin, vaikka talousopit eivät vielä ole varsinaisia tieteenihanteita kyenneet täyttämään, eli saavuttamaan sitä, mikä saksalainen kutsuu nimellä Der sichere Gang einer Wissenschaft.

Joka tapauksessa nämä tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota instituutioiden merkitykseen. Ei kansakuntien ja valtioiden menestystä voida selittää niiden raaka-ainerikkauksilla, jotka saattavat päin vastoi olla kehityksen este, eikä niitä liioin voida nostaa kurjuuden alhosta millään tukiaisilla ja kehitysavulla. Niiden merkitys saattaa olla aivan samanlainen.

Siteeraan pätkän Nobel-komitean lehdistötiedotteesta. Siinä ei ilmaista asiaa kokonaisuudessaan, mutta sen sijaan kiinnitetään huomiota asiaan, joka mielestäni ansaitsee huomiota enemmän kuin se on saanut.

Kolonialismin merkitys siirtomaiden tulevaisuudelle ei ole ollut yksiselitteisen kielteinen, vaan jopa myönteinen. Hyvät instituutiot ovat tie menestykseen ja huonot voievät turmioon. Tämä tulee yhä uudelleen mieleen myös Venäjän kohdalla. En ryhdy tässä selittämään, miksi.

Tässä joka tapauksessa tuo edellä mainittu lainaus:

The laureates have shown that one explanation for differences in countries’ prosperity is the societal institutions that were introduced during colonisation. Inclusive institutions were often introduced in countries that were poor when they were colonised, over time resulting in a generally prosperous population. This is an important reason for why former colonies that were once rich are now poor, and vice versa.

Kirjoitin aikoinaan Acemoglun ja Robinsonin kirjasta blogin, jonka panen nyt uudelleen tähän:

perjantai 12. helmikuuta 2016

Miksei menestytä?

 

Tie perikatoon

 

Daron Acemoglu ja James A. Robinson ovat jokunen aika sitten julkaisseet kirjan Why Nations Fail? (Profile Books, 2012, 529 s.)

Kuten nimi osoittaa, kirjasta siis luvataan eväitä sen ymmärtämiseen, miten Zimbabwesta ja Somaliasta on saatu juuri sellaisia kuin niistä on tullut. lmeisesti tämän kokemuksen perusteella voi samalla löytää myös jotakin siitä, mikä on tässä maailmassa tehnyt menestyksen mahdolliseksi. Kyseessä nimittäin näyttävät olevan kutakuinkin samat tekijät.

 Nogales, Arizona ja Nogales, Sonora ovat itse asiassa samaa kaupunkia, jonka jakaa kahtia valtionraja. Toinen vain on menestyvä ja toinen on kurja läävä. Sama koskee Pohjois- ja Etelä-Koreaa. Mitä selityksiin tulee, kaikenlaiset sadut kolonialismista ja riistosta, joiden vaikutus muka ulottuu satojen vuosienkin päähän, kannattaa unohtaa, mikäli on vakavasti kiinnostunut asioiden syy-yhteyksistä.

Myös kehitysapu saa tekijöiltä tylyn tuomion. He eivät pidä mahdottomana, että siitä voisi joissakin tapauksissa olla saajamaille hyötyäkin, mutta koskaan se ei vielä ole ollut tie menestykseen. Lähinnä sekin on käytännössä ollut yksi tapa pönkittää perverssiä systeemiä, joka keskittyy kuppaamaan resursseja sen sijaan että kehittäisi itseään, mutta tämä ei ole kirjan teema.

Avainsanat, etten sanoisi taikasanat ovat tässä historiallisessa katsauksessa ekstraktiivisuus ja inklusiivisuus. Molempia esiintyy sekä poliittisten instituutioiden tasolla että taloudessa. Kummassakin tapauksessa myös inklusiivisuus, vai sanoisiko suomalaisittain mukaan ottaminen on se hyvä asia ja ekstraktiivisuus eli kuppaaminen se huono.

Aika korkealle abstraktiotasolle on siis päästy vertailtaessa monia aivan erilaisia yhteiskuntia keskenään. Yleisen elämänkokemuksen valossa on silloin odotettavissa, että tuloksena on ympäripyöreitä latteuksia, joiden käytännön merkitys on yhtä tyhjän kanssa, vaikka niitä komeasti nimittäisi lainomaisuuksiksi.

En kuitenkaan kuittaisi kirjan antia näin lakonisesti. Tekijöiden logiikka vaikuttaa varsin toimivalta, vaikka on tietenkin varottava soveltamasta mallia aivan sokeasti jokaisessa yksityistapauksessa. Mahtuuhan tuollaisten yleisten termien taa hyvin suurta monimuotoisuutta.

Sitä paitsi ekstraktiivinen eli kuppaustalous ja siihen liittyvä vastaavanlainen poliittinen saalistusjärjestelmä saattavat toimia hyvin pitkiäkin aikoja. Toimihan Neuvostoliittokin aika monta vuosikymmentä aivan hämmästyttävän hyvin. Mutta viimein se loppu koittaa näillä eväillä, varoittavat tekijät. Päättelen, että tuomio koskee myös Venäjää, jonka mahdollisuuksia nimenomaan kuppauksellinen poliittinen järjestelmä halvauttaa.

Räikeä esimerkki kuppauspolitiikasta on Zimbabwe, Afrikan ehkä rikkain maa, josta tuli surkea köyhälä pian sen jälkeen, kun alkuasukkaat Mugaben johdolla ottivat siellä vallan. Tämä valtiomies ei tyytynyt vain riistämään valkoisilta viljelijöiltä heidän työnsä hedelmiä, vaan jostakin syystä voittaa säännöllisesti myös arpajaisissa. Ehkä hänellä on hyvä karma tai jotakin vastaavaa? Itse tunnen huonosti noita muodikkaita huuhaaselityksiä.

Todennäköinen syy asialle on tietenkin korruptio, joka Afrikassa yleensä vielä liittyy ns. heimoushenkeen, jollainen kehittyneissä maissa on väistynyt rationaalisuuden tieltä. Maailman epäonnistuneimman maan tittelin on jo kauan yleensä voittanut Somalia, jossa kuppauksellisuus vielä yhdistyy sentralisaation täydelliseen puutteeseen.

Siitä suosta ei kai enää pääse kuin yhteen suuntaan eli ylöspäin, mutta ei välttämättä minnekään, sillä sekin liike pitäisi saada aikaan paikallisin voimin. Itse tulkitsen asian niin, ettei siitä mitään tule niin kauan kuin tuota maata tuetaan kehitysavulla ja siirtolaisten ja uskonnollisten puoskarien syytämällä rahalla, johon on vielä yhdistynyt kansainvälinen rikollisuus, mukaan lukien merirosvous.

Instituutiot ovat avain kasvuun ja kehitykseen, tekijät julistavat. Niiden tulee olla inklusiivisia eli sulkea sisäänsä myös niitä, joita ei oikeasti haluttaisi asioista päättämään. Mutta myös talouden tulee olla avointa innovaatioille ja luovalle tuholle. Muuten se ennen pitkää, olosuhteiden muuttuessa, joutuu heräämään siihen, ettei vanha enää toimikaan eikä uutta ole ja silloin ollaan nesteessä. Venäjällehän tällaista, ikään kuin kosteaa herätystä on kauan ennusteltu.

Ehkäpä tässä sanomassa ei kovin paljon uutta ole. Avoimuuden siunauksia on hehkutettu jo muutaman vuosikymmenen ajan ja onhan periaate toiminutkin. Mutta entäpä, jos tämä avoimuuskin saattaa muodostua aikapommiksi, ellei sen monia ankeita seurauksia osata hoitaa, vaan tuijotetaan hypnotisoituina BKT:tä tai vastaavaa fetissiä?

Ikäviä kehityssuuntauksia hoitamaan pystytään kai periaatteessa vain siellä, missä poliittiset instituutiot luovat mahdollisuudet myös vähemmistöjen pyrkimysten edistämiselle. Mutta entäpä, jos demokratian puitteissa kerta kaikkiaan päätetään, ettei jokin suuri osa kansasta, esimerkiksi neljännes, kuitenkaan missään tapauksessa edusta varteenotettavia intressejä? Silloin kai inklusiivisuudesta on huomattavaa vajetta.

Esimerkkinä voisi ehkä olla Ruotsi. Sehän on vuosikymmenet ollut maailman mallimaa ja ehkä ymmärrettävästikin jämähtänyt ihailemaan itseään, eli siis sitä menestynyttä itseään, jonka instituutiot saattavatkin uusissa oloissa johtaa turmioon. Se kansankoti, joka naapuriin aikoinaan rakennettiin ei välttämättä toimi ikuisesti, ja sama koskee sen meikäläistä kopiota.

Suomi on monissa mittauksissa yhä uudelleen päässyt epäonnistuneiden valtioiden listan toiseen ääripäähän eli onnistuneimpien joukkoon.  Meillä ovat myös Acemoglun ja Robinsonin kuuluttamat perusasiat kunnossa, joten voimme ehkä luottavaisina suhteutua tulevaisuuteen. Mutta ei menestys tule kuin Manulle illallinen.

Periaatteessa uuden Somalian rakentaminen tähän maahan on aivan mahdollista ja huolestuttavaa on, että tietyt poliittiset pyrkimykset, joita voisi nimittää hullujenhuonepolitiikaksi, ovat niin suuressa suosiossa.

Sekä demokraattiset ja legaaliset instituutiot että ay-liikkeen kaltaiset ryhmittymät näyttävät jatkavan toimintaansa ikään kuin eläisimme yhä 1970-luvun maailmassa. Herätys on täälläkin odottamassa niitä, jotka nukkuvat, eikä se ole miellyttävä.

Acemogluun viitataan myös tässä: Vihavainen: Haun acemoglu tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Kenraalien kirjeenvaihtoa

 

Terveisiä paroni Schoulzilta, Olavinlinnasta

 

Curt von Stedingkin arkistokokoelma, jonka Suomen Kansallisarkisto osti Ruotsista, on ehtymätön aarreaitta. Pelkästään kirjeitä siinä on tuhansia ja lisäksi tulevat erilaiset tilit ja laskelmat, raportit ja suunnitelmat, joita Kustaa III:n sodan (1788-1790) ajaltakin on valtavasti.

Järjestystähän tämäkin rikkaus on vailla eikä tietokonehaku yleensä riitä antamaan käyttökelpoista tietoa. Ehkäpä järjestämisessä olisi tekoälylle sopiva työkenttä?

Suuri määrä saapuneita kirjeitä sentään on lähettäjän mukaisessa järjestyksessä. Lähettäjiä riitti kuninkaallisista henkilöistä Sulkavan kirkkoherraan saakka.

Poikkeuksellisen kiinnostava nimi joukossa oli kuitenkin Wilhelm von Schultz, sama mies, joka kesällä 1789 hyökkäsi Savonlinnasta käsin Sulkavalle ja sieltä Juvalle saartaakseen von Stedingkin komentaman Savon prikaatin, joka oli perääntymässä Mikkelistä.

Pian venäläisten pääosa joutui palaamaan Savosta takaisin Kymenlaaksoon, paitsi Schultz, joka jäi Savoon ja kärsi pian hyökkääville Stedingkin joukoille rökäletappion Parkumäellä. Schultz itse haavoittui taistelussa ja hänen joukkonsa pakenivat Olavinlinnan turviin ja Laitaatsillan taa jättäen jälkeensä suuren määrän vankeja ja aseita.

Kyseessä on useoin mainittu olleen ensimmäinen kerta sitten Kaarle XII:n päivien, kun Ruotsin armeija suoritti voitollisen hyökkäyksen venäläisiä vastaan. Sitä se ei ollut, mutta joka tapauksessa kyseessä oli myös suuri mediatapahtuma ja Te Deumia laulettiin kaikissa Ruotsin kirkoissa.

Kustaa III ei kätkenyt kynttiläänsä vakan alle, vaan asiasta tiedotettiin myös ulkomaille, antoihan se lisää vakuuttavuutta Ruotsille sotilaallisena suurvaltana, kun se oli siihen mennessä jo munannut kaikki mahdollisuutensa, jotka ylivoimatilanne olisi sille edellisenä vuonna tarjonnut. Nyt voimasuhteet olivat muuttuneet.

Journalistien laatimat sotauutiset ovat kautta aikojen olleet epäluotettavia ja usein kovin väritettyjäkin, totta kai. Niiden sävy saattoi ja saattaa myös loukata kulloisenkin vastustajan kunniaa, tahallisesti tai tarkoittamatta. 1700-luvulla tämä oli sangen vakava asia.

 

Kuten muistamme, kenraalimajuri Wilhelm Schultz von Ascheraden, Baltian saksalainen, joka oli palvellut myös niin Kaukasiassa kuin Itävallan joukoissa Euroopassa, joutui haavoittuneena pakenemaan Parkumäeltä, jossa jopa hänen henkilökohtainen omaisuutensa jäi ruotsalaisille.

Schultz oli taistelussa haavoittunut ja ennen pitkää hänet korvasi Savonlinnaan sijoitettujen joukkojen päällikkönä Aleksandr Rimski-Korsakov. Venäjällä Schultzin maine ei kuitenkaan mennyt, vaan hän sai vielä sen jälkeen Pyhän Vladimirin toisen luokan ristin ja ylennyksen kenraaliluutnantiksi. Kunniamerkki tosin myönnettiin vuoden 1789 Sulkavan taistelusta.

Schultz lähetti vielä Parkumäen taistelun jälkeen Stedingkille kolme kirjettä. Postihan kulki tuohon aikaan taistelevien armeijoiden välillä melko luistavasti. Trumpetisti ilmoitti aina posteljoonin saapumisen ja hän vei ja toi kirjeitä molempiin suuntiin.

Esimerkiksi Runebergin Vänrikeistä tuttu J. S. Duncker lähetti vaimolleen Ristiinaan kymmenittäin kirjeitä Suomen sodan rintaman läpi ja myös rahalähetyksiä tehtiin tätä kautta. Järjestely oli molemmille osapuolille edullinen eikä kunnia sallinut vilppiä näissä asioissa.

Schultzin ensimmäinen kirje oli päivätty 30.8.1789. Kirjeenvaihto tapahtui ranskaksi, vaikka molemmat osapuolet olivat saksalaisia, Schultz kotoisin Liivinmaalta ja Stedingk Ruotsin Pommerista.

Ensimmäinen kirje on lyhyt ja se on vain saatteena muutamiin kirjeisiin venäläisille sotavangeille, muun muassa jollekulle Medvedeville, jota Schultz luonnehtii ”minun kelpo Medvedevikseni” (mon bon Medvedew). Kirjoittaja pahoittelee myös sitä, ettei ole sairautensa takia voinut vastata Stedingkin aiempaan kirjeeseen.

Stedingkiä lähettäjä tituleeraa herra parooniksi tai arvostetuksi herra parooniksi Estime Minsieur le Baron ja kirjoittaa oman nimensä ranskalaisittain Guillaume Schultz.

Toinen, 21.8. Nicschlottissa (Nyslott) päivätty kirje on monisanaisempi ja siinä on vakavaa asiaa. Kirjoittaja on saanut käsiinsä Hampurissa ilmestyvän lehden, jossa on häntä syvästi loukkaava uutinen (article le plus outrageant pour moi), joka liittyy Parkumäen taisteluun.

Artikkelin ilmoitettiin perustuvan viralliseen Tukholman tiedonantoon (Bericht), jonka oli antanut herra prikaatin komentaja, parooni Stedingk. Schultz vaati Stedingkiä näkyvästi ja julkisesti korjaamaan tätä häväistyskirjoitusta.

Stedingkin voittajan kunniaa ei asia vähentäisi, eikä Schultz halunnut siihen kajota, mutta tuo häväistys loukkasi ”meidän toisten saksalaisten” kunniaa.

Kirjoittaja ehdotti myös, että ruotsalaiset päästäisivät palaamaan Joroisissa sairaana olevat vangit ja luovuttaisivat hevosia tähän tarkoitukseen. Asia oli toki armeijan ylipäällikön ratkaistava.

Voitaisiin myös vaihtaa ruotsalainen (Porrassalmella haavoittunut ja Mikkelissä hoidettavana ollut ) von Döbeln (”Döblen”) venäläiseen Medvedeviin. Jälkimmäiselle Schultz lähetti 150 ruplaa. Schultz kyseli myös, eikö Stedingk halunnut lähettää terveisiä eräälle Pietarissa vangittuna olevalle ruotsalaiselle.

 Tällä kertaa kirje päättyi edellistä huomaavaisemmin: minulla on kunnia ilmoittaa tunteideni olevan mitä parhaimmat ja kunnioittavimmat. Allekirjoittajaksi mainittiin teidän mitä nöyrin ja kuuliaisin palvelijanne (Vôtre trés humble et trés obeisant serviteur) Guillaume Schultz.

Samassa postissa Schultz lähetti myös toisen kirjeen, jossa kerrotaan lähetettävän kirje Monsieur Tollille ja mainitaan, että Savonlinnaan oli saatu Pietarista lähetys, jossa oli monenmoista tavaraa ja, että olisi kovin ilahduttavaa, mikäli niillä voisi palvella herra paronia.

Muistamme toki, että myös Kustaa III:n sota oli Ruotsin hyökkäyssota, joka aiheutti tavattomasti kurjuutta ja tappoi rajan tälläkin puolella jopa 50000 henkeä.

Näissä oloissa hallitsevasta yläluokasta tulevat, usein taustaltaan sangen kosmopoliittiset upseerit, jotka tunsivat toisensa ja saattoivat aina silloin tällöin vaihtaa isäntääkin, pyrkivät pitämään välinsä korrekteina. Sehän oli molempien etu.

En tiedä, miten kävi von Schultzin vaatiman oikaisun. Pelkään pahoin, ettei sellaista koskaan ilmestynyt. Sen sijaan voi miettiä, oliko Schultzin ylentäminen ja hänelle myönnetty kunniamerkki Venäjän taholta manööveri, jolla pyrittiin kumoamaan maailmalle levinneen, Venäjän armeijaa loukkaavan tiedon vaikutus.

 

Menneitä ja mietteitä

 

Näin naapurissa

 

Anu Kuistiala, Arja Paananen, Kiehtova, katala Venäjä Arja Paanasen silmin. Docendo 2024, 367 s.

 

Kukapa olisi uskonut, että itänaapuristamme, jonka kanssa meillä suomalaisilla olivat jo syntyneet erinomaiset välit, kehkeytyisi muutamassa vuodessa fasismin tunnusmerkit täyttävä roistovaltio, jonka kansakin päälle päätteeksi kannattaa innokkaasti häikäilemätöntä diktaattoriaan.

No, monihan väittää asian aina tienneensä ja tuomitsi Ukrainan sodan sytyttyä ankarasti ne, jotka olivat jotakin muuta kuvitelleet. Ainahan meillä on keskuudessamme noita jälkiviisaita, joille ei muuten taida monessa kielessä ollakaan osuvaa nimitystä. Suomessahan se on, mutta on myös venäjässä: zadnim umom krepok -takajärjeltä väkevä.

Kun Putinin uusi luomus, uusfasistinen valtio lähti avoimen väkialtapolitiikan tielle, olivat kuitenkin luultavasti myös kaikki sitä hyvin tuntevat hämmästyneitä: Putinista ja kumppaneista uskottiin ja tiedettiin monia asioita, mutta ei heitä sentään noin tyhminä pidetty. Näin sanoo myös Arja Paananen.

Nikolai Leskov antaa eräässä 1800-luvun jälkipuoliskon novellissaan kahden venäläisen pohtia sitä, miten kävisi, jos Venäjä joutuisi sotaan Saksan kanssa saksalaisillahan oli rautainen tahto ja järkikin paikallaan. -Venäjä pärjäisi sillä, että tekisi jonkin aivan älyttömän tempun, jota saksalainen ei mitenkään osaisi odottaa, arveli toinen (ks. Vihavainen: Haun leskov tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

No, niinhän siinä sitten kävi. Jälkikäteen moni selittää, että Venäjää rohkaistiin ymmärtelemällä sen temppuja aivan viimeiseen saakka. Vaikka Venäjä teki törkeyksiä, ei länsi tehnyt mitään.

Tämähän ei muuten suinkaan pidä paikkaansa. Taloudelliset ja diplomaattiset sanktiot aloitettiin heti Krimin liittämisen jälkeen ja niiden uskottiin olevan hyvinkin tehokkaita. Läntiset maat kärsivät niistä itse, mutta Venäjän kuviteltiin kärsivän vielä paljon enemmän. Sotilaitako olisi pitänyt lähettää vai peräti uhata ydinaseella?

Ainahan ei käy, kuten haaveillaan ja on osoittautunut, että Venäjä onkin kaikesta huolimatta sangen hyvin kestänyt nuo, jopa tunnetussa historiassa ennenkuulumattoman kovat pakotteet. Syy siihen löytyy suurpolitiikasta ja maailman voimasuhteiden uudesta kehitysvaiheesta. Ei lännen hyvää yritystä kannata leimata lepsuudeksi.

Totta on, että lännestä on puuttunut ja puuttuu yhä se fasismille ominainen usko aseiden voimaan, joka Venäjällä on päässyt valtaan yhtä jalkaa uuden militarismin ja totalitaaristen rakenteiden kehittymisen kanssa.

Täytyy muistaa, että nuo asiat, jotka toki ovat jo kauan kuuluneet venäläiseen traditioon, kuitenkin romahtivat Neuvostoliiton myötä ja ovat saavuttaneet nykyisen tasonsa vasta aivan hiljattain. Ukrainan sota ja vastakkainasettelu lännen kanssa ovat olleet tässä voimakkaita tekijöitä.

Vielä puolustusministeri Serdjukovin aikana (2007-2012) Venäjän armeijasta haluttiin kehittää vain paikallisesti toimiva kriisinhallintaväline. Vasta sen jälkeen kaikki muuttui.

Mutta olihan noita hiljaisia signaaleja, sanotaan. Tästä tuleekin mieleeni Stalinin esiintyminen NKP:n keskuskomitean plenumissa maaliskuussa 1937. ”Signaaleja oli”, hän totesi ja vakuuttavalla logiikallaan osoitti, että juuri rikollisen leväperäisyyden takia kansanviholliset oli päästetty leviämään kaikkialle. Leväperäisyys ja pehmeys olivat siis itse asiassa olleet rikoksista suurimpia.

No, Arja Paanasta ei voi syyttää siitä, että hän olisi laiminlyönyt tuollaisten signaalien julki tuomisen. Se on ilman muuta hänen ansionsa.

Muun muassa juuri hän vasta nosti tikun nokkaan sen tunnetun dosentin, jonka saattoi todeta levittelevän Venäjällä täysin mielipuolisia juttuja Suomesta ja sen aggressiivisista suunnitelmista ja raakalaismaisista käytännöistä. Niihin kuului jopa venäläisten lasten pakkosuomalaistaminen, joka ei itse asiassa ollut sen vähempää kuin kansanmurha.

Samaisen henkilön vihanpurkauksista, uhkauksista ja viranomaisille tehdyistä kanteluista sain minäkin nauttia jo kymmenen vuotta aikaisemmin ja yritin viestittää myös Suomen virallisille edustajille, että heidän velvollisuutensa oli reagoida tuon herran maanpetokselliseen toimintaan, edes nootilla, mikä on diplomatian normaali menetelmä.

Mitään ei ainakaan näyttänyt tapahtuvan ennen kuin Paananen ”paljasti” tuon sylttytehtaan, jonka luonteesta ei toki kenelläkään sitä tuntevalla voinut olla harhakäsityksiä.

Mutta kuka tai mikä oikein johti Venäjän uudelle tielle? Putin tietysti, mutta hänkin lähti sille vasta liberaalin kautensa jälkeen. Onko myös Venäjällä deep state, joka tosiasiassa hallitsee, olipa vallassa nimellisesti kuka tahansa?

Paananen näyttää olevan tätä mieltä. Putin kyllä määrää, se on selvä ja hänellä on turvanaan jopa oma kaartinsa. Häntä tukevat ihan oikeasti vaaleissa niin sanotut budjettilaiset eli valtion varoista elatuksensa saavat sekä silovikit, turvallisuuskoneiston monimiljoonainen verkosto.

Toki Suomessakin moni saa palkkansa valtion varoista, mutta valtio ei meillä toimi aktiivisena yhteiskunnan määrääjänä. Demokratiassa suhde on päinvastainen. Meillä ei voisi edes kuvitella, että vaaleissa käytettäisiin niin sanottua hallinnollista resurssia.

Etatismi, valtiokeskeisyys ja jopa valtion palvonta ovat ne asiat, jotka ennen muuta erottavat Venäjän tavallisesta länsimaasta. Sitä oppia onkin Putin saarnannut hyvin avoimesti ja painokkaasti. Ei valtio ole ihmisiä palvelemassa, vaan ihminen valtiota. Siinä on asian ydin, joka myös läpäisi voimakkaasti koko neuvostoajan yhteiskuntaa.

Kysymys on herruudesta, joka ei neuvottele, vaan vaatii ja pakottaa. Se kiehtoo sellaista ihmistä, jonka persoonallisuus on sadomasokistinen, kertovat ilmiötä tutkineet psykologit. Siihen voi venäläisessä byrokratiassa törmätä yhä uudelleen, mistä myös Paananen kertoo. Kuka tahansa byrokraatti voi lähes aina simputtaa hallintoalamaista ja myös tekee sen.

Nyt, Ukrainan sodan ollessa meneillään, on meilläkin yhä enemmän ilmestynyt tyyppejä, jotka tuon erään kuuluisan dosentin tavoin nauttivat saadessaan ainakin kuvitelmissaan tulla osaksi suurvallan voimaa ja sen murskaavaa koneistoa.

Paljonpuhuva on tuon dosentin maininta siitä, että länsi on pystyttänyt Venäjän rajalle pseudovaltioita. Eivät ne mitään oikeita valtioita ole, eikä niillä edes ole eikä voi olla omaa historiaa. Sellainen voi olla vain suurvalloilla, kuten Venäjä. Dosentti itse on ilmoittanut kuuluvansa venäläisten maanmiehiin (sootetšestvennik), koskapa on Venäjään joskus kuuluneen valtion kansalainen…

Suurvallan voiman rajoittamattomuus näkyy myös siinä, että se voi määrätä siitä, mikä on totta ja mikä ei. Jos määrätään, että suomalaiset perustivat sodan aikana tuhoamisleirejä Karjalaan ja harjoittivat kansanmurhaa, niin ne myös tekivät niin. Todisteet tehdään.

Jos sanotaan, että Sandarmohin haudat ovat täynnä etupäässä suomalaisten teloittamia venäläisiä, niin asia sitten kyllä on niin. Tosialamainen uskoo tämän, vaikka todisteet puhuisivatkin muuta. Se on hänen velvollisuutensa.

Sivuennen sanoen, kun vuoden 1999 paikkeilla annoin Mauno Koivistolle projektimme kirjan ”V semje jedinoj”, jossa esitettiin monipuolisesti Neuvostoliiton kansallisen terrorin historiaa, Koivisto totesi, että hänkin oli näemmä palvellut ihan vastapäätä noita teloituspaikkoja, olisivatpa he silloin niistäkin tienneet!

Mutta uuden venäläisen totuuden mukaanhan he itse juuri olivatkin tuoneet tuhansittain venäläisiä vankeja tuonne rintaman viereen ja teloittaneet heidät siellä…

Mutta tuo nyt on vain yksi esimerkki. Venäläisessä mediassa, joka oli toiminut Suomen suuntaan aivan nuhteettomasti, tapahtui outo uutos vuonna 2009, kuten myös Paananen huomasi. Suomea, josta oli kehittynyt jonkinlainen venäläisten ihannemaa ja lemmikki (”maa, jota rakastetaan”), alettiin nyt järjestelmällisesti mustamaalata.

Tämä lienee ymmärrettävä jonkinlaiseksi moraaliseksi varustautumiseksi (vrt. MRA), joka liittyi Suomen lähentymiseen Natoon. Totalitarismia kohti etenevä Venäjä suoritti mielestään preventiivisen informaatiohyökkäyksen.

 Sellaista tuskin voi kohdata missään muualla ja moni sivuutti sen epäolennaisena erikoispalveluiden sooloiluna. Itse asiassa se ulottui mitä selkeimmin viranomaistasolle ja presidentinhallintoon saakka.

Paanasen kirjassa on paljon sellaista ainesta, minkä kuka tahansa tuossa maassa asunut ja työskennellyt tunnistaa ja kirjoittaja ansaitsee ylipäänsä kiitoksen siitä, että on tuonut sen myös suuren yleisön ulottuville.

Kuitenkin kannattaisi suhtautua joskus vakavammin siihen, miten ne, joilla itsellään ei ole mitään, tai ehkäpä vain joitakin hajanaisia kosketuksia Venäjään, käsittävät lukemansa.

Tarkoitan esimerkiksi niitä kurjuuden kuvauksia, joita kirjassa esitetään pohjoisen öljykentiltä ja Kuriileilta. Ne ovat epäilemättä täysin realistisia, mutta lukija ei välttämättä ymmärrä, että niissä kuvataan 1990-lukua, joka oli miltei koko Venäjällä yhtä kaaosta ja kurjuutta.

Sen jälkeen ja nimenomaan Putinin kaudella hyvinvoinnista osallisiksi pääsi jopa suurin osa kansalaisista. Voitiin jo puhua laajasta ja hyvinvoivasta keskiluokasta.

Itse muistan, miten Suomen Pietarin instituuttiin, jossa työskentelin, tuli joskus vuonna 1999 muuan naisihminen, joka oli käynyt Tšuktšien niemimaalla ja nähnyt siellä vallitsevan kurjuuden ja toivottomuuden.

Hän kysyi, olisiko mahdollista perustaa stipendi, jolla vuosittain edes yksi tai kaksi nuorta pääsisi Pietariin, jossa ne näkisivät, että toisinkin voi elää. Muistettakoon, että tämä tapahtui pian syksyn 1998 ruplan romahduksen jälkeen, jolloin myös Pietarissa elintaso putosi rajusti.

Naapurissamme olevan leipätehtaan ovelle ilmestyivät jonot: sieltä sai ostaa leipää hiukkasen halvemmalla kuin kaupasta.

Moni Venäjän ystävä on moittinut Paanasta siitä, että tämän artikkelit Venäjältä antoivat aina negatiivisen kuvan kohteestaan. Niinpä se yleensä olikin, eivätkä lukijat, joiden tieto ja kokemus oli vähäinen, kyenneet asettamaan lukemaansa muuhun kuin siihen epärealistiseen kehykseen, joka helle oli syntynyt.

Mutta eihän peiliä pidä syyttää, jos naama on vino, sanoi jo aikanaan Nikolai Gogol. Vinouden saattoi toki kuitata pienenä tai jopa pikanttina kauneusvirheenä aina siihen saakka, kun se sikäläinen mahtivaltio väänsi kasvonsa sardoniseen irvistykseen.

Se kuuluu nykyajan tosiasioihin, mutta tuskin on syytä pitää sitä Venäjän ja semminkään venäläisten ikuisena ominaisuutena. Niin sanotun russofobian leviämistä se joka tapauksessa selittää mitä suurimmassa määrin.

Rooma ahdingossa

 

Sotaa ja kurjuutta

 

Titus Livius, Ab urbe condita XXV. Hannibalin sota. Suuria menetyksiä. Suomennos Maija-Leena Kallela ja Ylermi Luttinen. Basam books 2024, 178 s.

 

Kulttuurityö jatkuu. Titus Liviuksen jättimäisestä Rooman historiasta (ab urbe condita -kaupungin perustamisesta lähtien, kuten tuohon aikaan ilmoitettiin meneillään oleva vuosi, ellei sitten tyydytty viittaaman sen ja sen henkilön konsulivuoteen) on jo julkaistu suomeksi useita osia, joita on käsitelty tälläkin palstalla (ks. Vihavainen: Haun livius tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Tämä kirja suhtautuu alkutekstiin hyvin kunnioittavasti ja se julkaistaan myös latinaksi. Lisäksi ovat johdanto ja alaviitteet sekä nimihakemisto. Kaikissa kohdissa ei turmeltuneesta alkutekstistä saa selvää, mikä on myös teoksessa ilmoitettu.

Sille, oka haluaa syvällisesti tutustua auktoriin ja aikakauteen, tämä on hyvin hyödyllistä. Lukemattomat uudet nimet, jotka usein erehdyttävästi muistuttavat joitakin myöhempien aikojen nimiä, menevät lukijan mielessä helposti sekaisin.

Mutta voihan teosta lukea myös aikansa arvojen ja normien kuvauksena, jossa jotkut asiat sivuutetaan normaaleina ja toisia taas nostetaan esille joko varoittavina tai seurattavina esimerkkeinä tai osoituksina roomalaisten erinomaisuudesta, siihenkin Liviuksella oli taipumusta, kuten kaikilla kunnon patriooteilla.

Tässä kirjassa liikutaan  200-luvun loppupuolella eKr. ja on päästy  sen toiselle kymmenluvulle Cannaen suuren katastrofin (216 eKr.) jälkeiseen aikaan. Cannaessahan Hannibal tuhosi Rooman suuren armeijan, peräti 60000 miestä.

Roomasta eivät vielä miehet loppuneet, mutta vaara oli eksistentiaalinen ja liittolaiset, joihin Rooma oli mahtinsa perustanut, osoittivat horjuvuutta ja lahjottavuutta. Suurissa taisteluissa roomalaiset kärsivät vielä senkin jälkeen kirveleviä tappioita.

Lyötyjen joukkojen masentuneet rippeet, jotka alkoivat jo naisten lailla jo itkeskellä, kykenivät kuitenkin vielä kuin ihmeen kaupalla suuriin voittoihin, kun niihin puhallettiin henkeä kaunopuheisuudella ja onnistuvat kukistamaan ylivoimaisen vihollisen, tappamaan 37000 miestä (naisista ei ole mainintaa) ja ottamaan vangiksi 1830 henkeä. Saalis oli valtava.

Mitä käytännössä tarkoitti kymmenien tuhansien miesten tappaminen miekalla, voi vain kuvitella. Ainakin asiaa pidettiin kunniakkaana.

Päällikkö, Lucius Marcius nousi suureen kunniaan ja häneen tuli myös jotakin yliluonnollista. Kerrotaan,että hänen pitäessään puhetta sotilaille, hänen päästään kohosi hänen itsensä huomaamatta liekki kaikkien ympärillä seisovien suureksi järkytykseksi.

Näissä kohdin nykyaikaista lukijaa epäilyttää koko liekin olemassaolo, josta ei olekaan luotettavia todisteita. Luotettava todistus tekijänsä ja ilmeisesti myös yleisönsä asenteista sisältyy sen sijaan noihin ohimennen mainittuihin lukuihin vihollisen menetyksistä. Muitakin lukuja kirjoittaja esittää.

Yhtä kaikki, se, että vihollisista ilmeisesti surmattiin suunnilleen kaikki, jotka voitiin tai jaksettiin (aina joskus kerrotaan tappamisen loppuneen, kun ei enää jaksettu). Joissakin tapauksissa tappion kärsineet värvättiin omaan armeijaan, mutta he olivat yleensä epäluotettavia, kuten Liviuskin varoittaa. Jopa orjat, jotka saivat sotimista vastaan vapautensa, olivat siinä suhteessa parempia.

Ihmishengelle annettiin toki sodassakin tietty arvo: mitä useampi tapettiin, sitä suurempi saavutus. Toki vankien käsittely oli vaikea ongelma, eihän heitä voitu missään leirissäkään pitää syömässä vähiä muonavaroja ja potentiaalisesti uhkaamassa valtiota.

Tässä kirjassa tuskin tapahtuu suuria ratkaisuja, vaikka Rooman totaalisen häviön vaara ehkä torjutaankin. Joka tapauksessa nyt valtakunta eli suuria vaaran aikoja, joiden päätyttyä sittemmin katsottiin vielä tarpeelliseksi tuhota Karthago, ettei se koskaan enää nousisi Roomaa uhkaamaan.

Hitler oli mitä ilmeisimin omaksunut roomalaisajan arvoja suunnitellessaan Venäjän suurimpien kaupunkien hävittämistä ja julistaessaan tuhoamissodan, jossa hänen mielestään ratkaisisi vain ennenkuulumaton kovuus -siis järjestelmällinen hävittäminen, jonka laista ei sitten antiikin aikojen ollut nähty.

Toki pienemmässä mitassa samaa oli tapahtunut vaikkapa 1200-luvun Liivinmaalla (ks. Vihavainen: Haun liivinmaan kronikka tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ja muuallakin.

Tässä yhteydessä on kiinnostavaa, että Rooma joka tapauksessa piti itseään valtakunnista oikeamielisimpänä ja myös armollisena, kun siihen oli syytä. Tähän luotettavuuteen se perusti myös liittolaispolitiikkansa, joka ei näinä alennuksen aikoina suinkaan aina onnistunut.

Sodan onni, fortuna belli on aina oikullinen. Niinpä ihmiset ovat ajasta aikaan yrittäneet saada ennakolta selville, milloin aika on sille otollinen. On pelattu sotapelejä ja nyttemmin myös varmasti värvätty tekoäly mukaan ennustamaan. Aikoinaan tärkeimpiä ennustajia olivat pyhät kanat, joiden lentoa auguurit tulkitsivat.

Muitakin enteitä ilmaantui. Oli hirvittävä myrskyjä, Albanovuorella satoi kiviä kaksi päivää yhtä mittaa, salamat iskivät torneihin ja aurinko muuttui punaiseksi ja ikään kuin tavallista isommaksi.

Kuten Cicero myöhemmin kirjoitti: ennustukset toteutuivat usein hämmästyttävän tarkoin ja vaikka ne usein jäivät toteutumatta, olisi ollut mitä suurinta kevytmielisyyttä jättää ne kokonaan huomiotta.

Jumalia koetettiin lepyttää uhrimenoin ja suurin urheilukilpaluin. Suurta pahennusta herätti, kun vaarallisena aikana joukko naisia peräti itse Rooman Forumilla lakkasi uhraamasta isiltä perityllä tavalla ja palvoi sen sijaan vieraita jumalia.

Aluksi järjestyksenvalvojien yritykset häätää vieraan kultin palvojia epäonnistuivat, mutta asia saatiin lopulta senaatin päätöksellä hoidetuksi. Rangaistuksista ei ole tietoa.

Elämme taas vaarallisia aikoja ja auguurit ja haruspeksit ovat ahkerassa työssä, kukin omia ennusmerkkejään tarkkailemassa. Mika Waltarin romaanihenkilö sanoi joskus, että on kaksi asiaa, joista voi keskustella loputtomasti: tähtitaivas ja lampaanmaksa.

Itse muunsin tuon lauseen jo puoli vuosisataa sitten modernimpaan muotoon: asiat, joista voi keskustella loputtomasti ovat Neuvostoliitto ja mallasjuomien valmistus.

Nykyinen aika on jo jättänyt tuonkin vaiheen taakseen. Joka tapauksessa Venäjästä riittää yhä keskustelemista ja auguureilla on töitä, kuten televisiota katselleet luultavasti ovat huomanneet. Itse en ole sitä katsonut.

Saapa nähdä, millaista tulevaisuutta maailma nyt on itselleen valmistelemassa. Yleensähän se on viimeisten parin sadan vuoden aikana osoittautunut aivan odottamattomaksi ja ennusteiden vastaiseksi.

Sotaa, huutavat maailman suurvaltachauvinistit

 

Deržavnost, muuan hulluuden muoto

 

Kussakin kielessä sanoilla on oma makunsa. Usein samaakin asiaa tarkoittavilla sanoilla on erilainen etymologia tai sitten niihin on tarttunut omia sivumerkityksiä, konnotaatioita, joita muiden kielten vastineilla ei ole.

Ajattelen tässä esimerkiksi venäjän sanaa administratsija. Sehän tarkoittaa hallintoa,  hallinnoimista, asioiden järjestelyä. Tuo sana on kirjoitettu lukemattomiin venäläisiin oviin ja hyvin usein sen takana istuva administrator on topakka keski-ikäinen nainen, joka pitää työnantajansa puolta asiakkaita vastaan. Siis normaalia arkista toimintaa.

Kuitenkin, kun Venäjän historiassa puhutaan siitä väkivaltaisuudesta, jolla Stalin hoiti politiikkaansa, tyydytään usein vain luonnehtimaan sitä sanoilla golaja administratsija, alaston hallinnointi, joka jo kertoo kaiken. Asioista ei neuvoteltu, kaikki määrättiin ja pakotettiin tapahtumaan määräysten mukaan, maksoi mitä maksoi.

Toki kyseessä on myös eufemistinen tapa kuvata tuota historian periodia ja sen aikana tehtyjä massamittaisia rikoksia jotka ikään kuin käyvät ymmärrettävämmiksi ja hyväksyttävämmiksi, kun niistä käytetään tuollaista sinänsä neutraalia sanaa. Mutta niin ne sivumerkitykset syntyvät.

Toinen kiinnostava sana on deržava, suurvalta ja siitä juontuva adjektiivi deržavnost. Sehän muistuttaa verbiä deržat, pitää, ylläpitää, joka on aivan jokapäiväinen sana. Muinaisslaavissa sana дрьжава tarkoitti herruutta ja mahtavuutta. Nyt deržava (держава) tarkoittaa erityisesti voimakasta, riippumatonta suurvaltaa ja myös hallitsijoiden regaalioihin kuuluvaa valtakunnanomenaa.

Suurvaltaisuudella, deržavnost, näyttää olevan jonkinlainen päihtymystä muistuttava ominaisuus -taipumus hallita määräilemällä ja uskoa sen kaikkivoipaisuuteen. Gogolin Reviisorissa esiintyy venäläinen poliisimies, jonka nimi on Deržimorda (turpakiinni). Hänellä on taipumus kolhaista varmuuden vuoksi niin syyllisiä kuin syyttömiäkin, lain yleisen kunnioituksen parantamiseksi.

Deržavnost, suurvaltaisuus, sisältää usein juuri noita deržimordalaisia ominaisuuksia. Ellei asia rupea ratkeamaan deržavaa miellyttävällä tavalla, se ratkaistaan voimalla, jota kyllä riittää.

Stalinilla ei ollut mitään halua eikä aikomusta sotia Suomen kanssa vuonna 1939, kun hän määräsi maailman suurimman sotavoiman kaikkein uudenaikaisimpine aseineen tunkeutumaan maahan kaikkialta pitkän rajan takaa. Se oli tarkoitettu Deržimordan nyrkiniskuksi, jonka jälkeen ei enää tarvinnut neuvotella.

Stalin ei pitänyt suomalaisia niin tyhminä, että he ryhtyisivät tosimielessä vastustamaan murskaavaa ylivoimaa. Sellaisesta oli varmana seurauksena vain tarpeeton itsemurha. Antautuminen sen sijaan olisi ollut täysin kunniakasta, kun vielä Suomeen oli nyt liitetty myös tuo Suur-Suomi, josta jotkut oikeistopiirit kantoivat huolta.

Mutta sotahan siitä tuli eikä pelkkä poliisioperaatio tai erikoisoperaatio, kuten nykyään sanotaan. Historian oikusta Suomen ei sittenkään tarvinnut antautua eikä se vuoden 1918 jatko, jota nyt oltiin puna-armeijan voimin toteuttamassa, kuten SKP:n julistus 30.11.1939 selitti, johtanutkaan koko suomalaisen yhteiskunnan suureen puhdistukseen, mistä oli jo päätetty.

Samalla tavalla sai Putin pettyä erikoisoperaatioonsa, jonka kutsumisesta sodaksi sai ainakin vielä hiljattain tuomion oikeudessa. Rankaisijan (karatel) nyrkki iski kiveen ja sitä särkee pahasti vieläkin. Aina ei todellakaan käy, kuten määrätään, ei vaikka takana olisi enemmänkin voimaa.

Venäjä mursi vuoristolaisten vastarinnan Kaukasuksella 1800-luvun jälkipuoliskolla armottomalla terrorilla. Kylät hävitettiin maan tasalle ja asukkaat pakenivat tai tapettiin. Suuresta Tšerkessien kansasta jäi jäljelle tuskin muuta kuin pelkkä nimi. Uhrien määrästä kiistellään, mutta se saattaa olla erittäin suurikin.

Kuitenkaan Neuvostoliitto ei kyennyt sanelemaan Afganistanin kansoille uutta yhteiskuntajärjestystään, eikä se voi kehua saavutuksillaan myöskään Ukrainassa. Väkivallalla on se hankala puoli, että se väistämättä herättää vihaa ja kostonhalua.

 Saksan jättimäiset terroripommituksetkaan eivät saaneet saksalaisten vastarintaa murrettua (ks. Vihavainen: Haun bombenkrieg tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com). Ukrainalaistenkin halu antautua Venäjän valtaan on väkivallan takia vain vähentynyt.

Yhdysvallat on omissa missioissaan törmännyt samaan asiaan. Eivät etelän ja idän kansat suostu alistumaan saneluun, jonka mukaan heidän olisi noudatettava ajanmukaisimpia amerikkalaisia tulkintoja ihmisoikeuksista ja perhearvoista.

Väkivalta ei ole toiminut myöskään Palestiinassa. Foreign Affairs viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan Hamasin suosio, joka ei palestiinalaisten keskuudessa ole suinkaan ollut jakamaton, on Israelin sotilasoperaation takia noussut huimasti. Samaan aikaan on Yhdysvaltojen suosio arabimaissa laskenut voimakkaasti.

Vanha tarina auringon ja myrskyn kilpailusta siitä, kumpi saisi miehen riisumaan turkkinsa, toimii myös suurpolitiikassa. Jos haluaa toisen kumppanikseen, on parempi tarjota siitä etua kuin uhata väkivallalla. Sitä paitsi täytyy hankkia ensin uskottavuutta.

Kyllä Suomellekin talvisodan alussa tehtiin suurlahjoitus, mutta jokainen ymmärsi, että sen todellinen hinta muodostuisi valtavaksi. Ukrainalle luvattiin halpaa kaasua ja öljyä ja saatiinkin siellä merkittävää kannatusta, mutta sitten naamiot riisuttiin ja päätettiin ratkaista asiat määräämällä, valtavan nyrkiniskun säestyksellä.

Tässä sitä nyt ollaan. Sotahan siitä tuli, eikä missään näy voimia, jotka sen tuomitsisivat. Toki Venäjän hyökkäyksen tuomitsevat kaikki muut kuin deržavnostissaan hautuvat venäläiset, mutta puhun nyt yleisemmällä tasolla.

Toki Ukrainalla on oikeus puolustautua, mutta eikö ihmiskunnan yhteinen intressi ole sodan jyrkkä tuomitseminen politiikan välineenä. Mikäli ihmiskunta toimisi nyt järkevästi, kiirehdittäisiin lopettamaan sotiminen ja vedettäisiin demarkaatiolinjat.

Ukrainankin asiat voidaan ratkaista vain neuvottelupöydässä. Se maa on kärsinyt jo kylliksi, eikä sellaista tilannetta ole näköpiirissä, että asiat voitaisiin ratkaista sanelemalla. Sotatoimien varaan rakentaminen oli naiivia ja vaarallista Moskova taholta ja samaa voidaan sanoa vaatimuksesta niiden jatkamiseksi aina lopulliseen voittoon (Venäjän antautumiseen?) saakka.

Missä lienevät nyt nuo mielenosoittajat, jotka aikoinaan kalkitsivat kasvonsa ja heittäytyivät torille rähmälleen vastustaessaan neutronipommia ja muita aseita, joita ei vielä edes käytetty.

Pitäisikö tässä uskoa, että suurvaltaisuuteen liittyvä sotahulluus on tarttuvaa?

Maantieteelle emme ole voineet mitään

 

Kun kapitalismin aave Pohjan perillä kummitteli

 

Markku Kuisma, Kansallinen voitto ja kapitalismin henki. Luonnostelmia maailmantalouden reunoilta. Siltala 2024, 264 s.

 

Globaalin talousjärjestelmän synty on historian kohtalokkaimpia tapahtumaketjuja. Se synnytti viimein modernin valtion ja yhteiskunnan, sosiaalihuoltoineen ja feminismeineen, yltäkylläisine kauppoineen ja terveyskeskuksineen.

Se synnytti myös koko maailman ekologista tasapainoa uhkaavan aikakauden: antroposeenin, joka näyttää pitemmän päälle olevan tuomittu antamaan tilaa taas yksinkertaisempien eliöiden ylivallalle. Torakat ja rotat kukoistavat siellä, missä elämäntapaintiaanitkin menehtyvät.

Mutta kyllä tuo tarina on komea ja sen sankarit ansaitsevat patsaansa. Uusi hyvinvointi ei syntynyt suunnitelman tuloksena, vaan raaka voitontahto ajoi kapitaalia hankkineita ja sitä lisää himoitsevia teollisuuden kapteeneita tempaamaan talonpojankin talviuniltaan uurastamaan metsissä ja soilla. Kärsimystähän se oli, nälkäpalkalla.

 Orjakaupan uhrit käsittivät vain marginaalisen osan riistetyistä ja sorretuista. Kapitalismin pyörät murskasivat kaikkialla ihmisiä kuin Juggernautin vaunut. Uusi toimeliaisuus syntyi vain siellä, missä oli tilaisuus saada kyllin suuria voittoja. Se hyvinvointi keksittiin vasta myöhään.

Maailmantalouden reunalla eli Suomessa maailman markkinoille suuntautuvan tuotannon syntyä ja kasvua rajoittivat arvokkaiden raaka-aineiden puute ja massatavaran korkeat rahtikustannukset. Maailman työpajat ostivat sieltä, mistä sai edullisimmin.

Puutavaraa ja etenkin sahatavaraa sai niin Hollantiin kuin Englantiin edullisimmin Norjasta. Kun Norjan vienti ei riittänyt tyydyttämään tarvetta, tulivat mukaan pohjoiset reservit.

Hollanti oli 1700-luvun puoliväliin saakka Euroopan ja maailman työpaja, jossa tuhannet tyylimyllyt sahasivat puutavaraa laivanrakennuksen tarpeiksi. Se, jolla oli suurin kauppalaivasto, hallitsi markkinoita, mikäli sillä oli myös kyllin suuri sotalaivasto turvaamaan asemansa.

Valtameriä seilaavat laivat tarvitsivat kylkiinsä tervaa ja pohjaansa kuparia. Molempia riitti vientiin Ruotsista, jonka itäiseen osaankin syntyi kukoistava kemian teollisuus, tervanpoltto.

Suomen vientiin suuntautuva metsäteollisuus aloitti siis varsin vaativalla artikkelilla, joka oli myös arvoonsa nähden tarpeeksi kevyt päästäkseen kannattavasti markkinoille pitkän purjehdusmatkan takaa. Vallitsevissa lounaistuulissa Suomeen pääsi nopeasti, mutta luoviminen takaisin Pohjanmerelle oli yhtä tuskaa.

Kuten tekijä lennokkaassa ja mainion oivaltavassa kirjassaan osoittaa, kansainväliset suhdanteet määräsivät aina myös Suomen metsäteollisuuden reunaehdot. Toki niiden päälle tuli sekä merkantilistista säätelyä että eri intressiryhmien keskinäistä kilpailua.

Kaupungit ja ”maalaisporvaristo”, ruukit ja sahamyllyt olivat toisilleen mustasukkaisia ja pyrkivät pitämään kilpailijat kaukana, usein siinä onnistuenkin.

1700-luvun lopulla, Englannin vallattua ykkössijan maailman merenkulkumaana, alkoi kapitalismin henki levitä Suomeenkin ja kaupunkien privilegioita alettiin purkaa samalla kun maataloutta kehitettiin voimakkaasti fysiokratismin hengessä.

Myös poliittinen historia vaikutti joskus määräävästi talouden suuntautumiseen. Vuoden 1721 Uudenkaupungin rauha, jota täydensi vuoden 1743 Turun rauha, teki Savosta umpiperän, maakunnan ilman kaupunkia. Tapulikaupungiksi tuli Viipuria korvaamaan aluksi Hamina ja sitten Loviisa.

Mahdottoman matkan takana sijaitsevalla Loviisalla oli joka tapauksessa suuri merkitys Savolle, ennen kaikkea sen tuoman suolan ansiosta (ks. Vihavainen: Haun loviisan laivasto tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Mustasukkaisesti Loviisa piti kiinni Savoon kohdistuvista tapulioikeuksistaan eli ulkomaankaupan monopolista, mutta joutui antamaan periksi ensin Puumalaan perustetun Miettulan sahan (nyk. Sahanlahti resort) kohdalla ja sitten laajemminkin.

Vähän-Savon kruununvouti J.W. Meinander -Sulkavalla hyvin tunnettua sukua- perusti tuon sahan vuonna 1765, keskellä kuuminta maailmanpolitiikan luomaa huippusuhdannetta. Hän anoi myös oikeutta harjoittaa suoraan vientiä Viipuriin ja Haminaan eli siis oikeutta loukata Loviisan tapuliasemaa.

Tämä asia käsiteltiin Tukholmassa valtiopäivillä ja ”meinanderilaiset” voittivat Loviisalaisen valtiopäivämies Borgströmin, joka yritti sahan perustamista estää vedoten siihenkin, että hyöty asiasta valuisi Venäjän kaupungeille Viipurille ja Haminalle.

Niinhän siinä osin kävikin, mutta olennaista hyötyä koitui myös savolaisille, joiden metsiä oli ollut pakko tyytyä hyödyntämään kaskenpoltolla, kun vienti ulkomaille oli ollut suljettu. Totta puhuen sitä kyllä tapahtui salaa, mutta nyt voitiin alkaa viedä sahatavaraa julkisesti purjelotjilla niin Puumalasta kuin pian monista muistakin Savon osista.

Talonpojat, muun muassa Puumalasta ja Sulkavalta ilmoittivat kannattavansa sahan perustamista ja sen kannattajat saivat riittävästi tukea valtiopäivillä. Uusien sahojen perustajien joukossa oli silmiinpistävän paljon ”Savon aatelia” eli Savon prikaatin upseeristoa, jota tuolle raja-alueelle oli paljon keskittynyt sotilaallisista syistä.

Sivumennen sanoen, Miettulan sahan luona kahakoitiin myös Kustaa III:n sodassa, kun Pirttimäelle leiriytyneet Ruotsin joukot yrittivät karkottaa venäläiset Saimaan Gibraltarista eli Puumalan kirkonkylästä.

Kuisma piirtää laajoja kehityskaaria, joiden vaihtelevissa olosuhteissa yksittäiset teollisuusmiehet joutuivat viemään bisnestään eteenpäin. Loppujen lopuksi maantiede, etten sanoisi geopolitiikka määräsi vuosisadasta toiseen ne rajat, joissa jouduttiin toimimaan.

Suomen metsäteollisuudellakin oli kultakautensa, vieläpä aivan äskettäin. Suomen uusi asema nosti sen kartellien vetoavulla koko maailmankaupassa merkittävään asemaan, mutta hyvin pian korkeaa jalostusastetta edustavan paperiteollisuuden kaatoi digitaalinen vallankumous. Kysyntä romahti.

Nyt ollaan taas sellunkeittäjiä ja muidenkin raaka-aineiden valmistajia, eikä asiasta kannata ainakaan ensi sijassa syyttää teollisuusmiestemme kyvyttömyyttä. Olosuhteet ovat Suomen ulkomaankaupan ehdot historian aikana hyvin pitkälle määränneet. Joskus on menty eteenpäin, esimerkiksi ennen itsenäistymistä Pietarin ja muun Venäjän vedossa, sitten taas taaksepäin.

Asiat voisivat olla hullumminkin ja luultavasti ne pian ovatkin. Tämä ei ole Kuisman johtopäätös, onpahan vain oma hatusta vedetty arvaukseni.

Toivotaan joka tapauksessa parasta. Myös tulevaisuudesta huolehtivien poliitikkojen ja teollisuusmiesten on ainakin syytä lukea Kuisman kirja. Siinä ei mene aika hukkaan ja sitä paitsi se kuluu rattoisasti.