Kun sotaa ennustettiin

 

Kun Baltian valtausta kuviteltiin

 

     Sen jälkeen, kun pyssymiehet aloittivat sankarillisen ja uhrauksia kaihtamattoman toimintansa  Donbassilla ja Vladimir Vladimirovitš palautti Krimin äiti-Venäjän helmaan, alkoivat tunnelmat Euroopassa kiristyä ja sota tuli ainakin alan miesten mieleen jo yhtenä todennäköisenä vaihtoehtona. Aleksandr Dugin ei ollut ainoa.

     Nyt, kymmenen vuoden jälkeen on ainakin minusta kiinnostavaa taas katsoa, mitä muuan Nato-kenraali kuvitteli lähitulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvan.

     Tätä hänen kirjassaan esitettyä ei ihan tarkkaan ottaen ole tapahtunut, ainakaan vielä, mutta kyllä aseita on käytetty ja kaikkea arvokasta on pyritty maksimaalisesti hävittämään, lihaa säästämättä. Mitään takeita ei ole siitä, ettei sota vielä putkahtaisi näille kulmillekin ja ettei tämän kirjan asioita tapahtuisi.

    Näin jälkikäteen täytyy tietenkin todeta, että allekirjoittaneen tuonaikaiset kuvitelmat poliittisten päättäjien tervejärkisyydestä pääsivät jopa kohtuuttomasti hallitsemaan hänen näkemystään.

     Toisaalta on hyvä muistaa, ettei myöskään Putin vuonna 2022 aloittanut sotaa, vaan sen sijaan sotilaallisen erikoisoperaation, jollaiset kuuluvat aivan toiseen kategoriaan ja luokitellaan poliisitoimiksi (vrt. Vihavainen: Haun karatel tulokset ).

     Jos Putin olisi vuonna 2021 kuvitellut nykyistä tilannetta politiikkansa tulokseksi, hän olisi varmasti toiminut toisin.

     Siitä en kyllä ole varma, miten vastaava selvänäköisyys olisi vuonna 2013-2014 vaikuttanut niihin EU:n ja kumppanien toimiin, joilla perinteisesti kahden vaiheilla ollut Ukraina saatiin valitsemaan läntinen suuntaus ja kokonaan kieltäytymään itäisestä. Eiköhän kauhukuvalla olisi sentään ollut hillitsevä vaikutus. Mutta kun me emme sitä tulevaisuutta tunne, kuvittelemme vain toiveidemme toteutuvan.

     Mutta tässä nyt sitten Nato-kenraalin kaunokirjallinen näkemys tulevaisuudesta, kirjoitettu hyvissä ajoin ennen ”erikoisoperaation” alkamista ja muutama vuosi Aukion aukion (Maidanin aukion) tapajhtumien jälkeen:

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Ensi vuoden sota

 

Natokenraalin skenaario

 

General Sir Richard Shirreff, 2017. War with Russia. Coronet 2016, 436 s.

 

     En erityisemmin harrasta sotakirjoja, mutta kun silmiin sattui kirja, joka ei käsittele jo käytyjä sotia, vaan vasta ensi vuonna tulevaa, kiinnostuin asiasta. Huomiotani herätti myös tekijän sotilasarvo, joka mainittiin kirjan kannessa. Aikaisemmin muistan nähneeni vastaavaa vain ”Kapteeni Leo Rainion” (Mika Waltari ja Armas J. Pulla) teoksissa.

     Sitä paitsi kansiteksti kertoo, että kyseessä on ”kiireinen varoitus korkealta sotilaskomentajalta”. Ja toden totta, tekijä on eläkkeelle siirtynyt Naton Euroopan joukkojen strategisen ylipäällikön sijainen eli DSACEUR, joka ei kainostele mainostaa kirjaansa kertomalla, että sen tarina on yksi sellaisista täysin mahdollisista skenaarioista, joita Naton sotapeleissä harjoitellaan ja sitä paitsi varoitus. Sota on vielä estettävissä, jos toimitaan nyt.

     Itse asiassa kirjan opetus löytyy jo johdannosta ja se on lyhyt: on oltava tarpeeksi voimaa venäläisten pysäyttämiseksi, muuten ne tekevät mitä haluavat. Tämä saarna kertautuu sitten yhä uudelleen, kun arvostellaan eritoten Englannin armeijan ja laivaston leikkauksia, niistä joudutaan maksamaan kova hinta.

     Sankareita ja konnia ei sotakirjoissa yleensäkään tarvitse arvailla. Tässä tapauksessa pari huipputekijää suorastaan ratkaisee koko pelin, mikä suututtaa Venäjän presidenttiä siinä määrin, että hän antaa tehtäväksi näiden henkilökohtaisen rankaisemisen.

     Katala ja absoluuttisen kyyninen presidentti, jonka nimi on Vladimir Vladimirovitš lavastaa provokaation, jonka varjolla Ukrainan koko eteläosa liitetään Venäjään. Hyökkäys oikeutetaan sillä, että ukrainalaiset muka ovat syyllistyneet koulun tulittamiseen, mikä tappaa suuren määrän lapsia. Myös pari amerikkalaista kouluttajaa kidnapataan ja heitä syytetään tunkeutumisesta Venäjälle.

     Kirjan henkilögalleria on kiinnostava. Yhdysvaltain uusi presidentti Lynn Turner Dillon on toista maata kuin aiempi presidentti. Hän oli nahjus, joka kannatti ”kädet irti Venäjästä” -politiikkaa.

     Dillon sen sijaan alkoi oitis aseistaa Ukrainaa, mikä kyllä paradoksaalisesti johti Venäjän hyökkäykseen, miltä länsi ei sitä suojannut, eihän se ollut edes Naton jäsen.

     Muista merkittävistä hahmoista mainittakoon spetsnaz-majuri Vronski, joka johtaa likaisia operaatioita niin Ukrainassa kuin Baltiassa, hänen apurinsa Anna Brežneva ja näiden ohella muun muassa kenraali Kirkorov. Huumorintajuni saattaa olla kieroonkasvanut, mutta tämä nimigalleria sai minut jotenkin hyväntuuliseksi.

     Lisäksi huomiota kiinnittää henkilöiden poliittinen korrektius. Naiset ovat kaikilla tasoilla avainasemissa ja hyvin meneekin. Myös jokunen kehitysmaista saapunut maahanmuuttaja osallistuu urotöihin. En kuitenkaan havainnut, että sankarien sukupuolinen suuntautuminen olisi pyrkinyt noudattamaan sen koko tosiasiallista kirjoa ja tätä on epäilemättä pidettävä puutteena.

     Joka tapauksessa, Venäjän ruokahalu on tämän kirjan mukaan suuri, mutta alueellisesti tuskin ulottuu Ukrainan, Baltian ja ehkä läntisen Puolan ulkopuolelle, mutta onhan sitä siinäkin. Venäjä siis valloittaa myös Baltian ja tämä oikeutetaan lavastamalla Riiassa venäläisväestön mellakoita, joiden yhteydessä tarkka-ampujat tappavat muutamia nuoria naisia.

     Naton jäsenyydestä ei Baltian maille näytä olevan oikeastaan mitään hyötyä, sillä itse asiassa kaikki maat kieltäytyvät sotatoimista Venäjää vastaan, vaikka se röyhkeästi hyökkää Baltiaan ja muun muassa tuhoaa Riian kansainvälisen lentokentän.

     Vasta siinä vaiheessa, kun riittävä määrä kunkin maan omia kansalaisia on tapettu, aletaan tuo kuuluisa viides pykälä ottaa vakavasti. Tämä on siis uskottava skenaario, kun sen kerran asioita läheltä tunteva henkilö esittää. Eivät ne ulkomaat hevin ole pommerilaisen krenatöörin luiden arvoisia.

     Jostakin syystä Naton joukkojen kokoon haaliminen ja tuominen Itämerelle on valtava urakka, jossa lisäksi möhlitään oikein kunnolla. Britit lähettävät paikalle upouuden lentotukialuksensa, joka ei edes ole valmis taisteluun. Se upotetaan kolmella torpedolla, vaikka oli laskettu, etteivät venäläiset mitään niin röyhkeätä uskaltaisi. Falklandin sodan ja Amiraali Belgranon muisto ei siis tullut jostakin syystä mieleen.

     Koko sodan ratkaisee uskomattoman uhkarohkea ja riskialtis hyökkäys erikoisjoukoilla Kaliningradin Iskander-patterien kimppuun. Sitä valmistellaan aluksi kyberoperaatiolla, jossa Rasputin-niminen mato ensin lamauttaa vihollisen elektroniset toiminnot.

     Viimeisen silauksen asialle antaa sankarilentäjä, joka vaientaa raketilla raskaan konekiväärin. Tätä operaatiota täytyy pitää riskialttiina, koska mikään ei takaisi, etteivät Iskanderit jostakin syystä vaurioiduttuaan lähtisi liikkeelle, mikä aloittaisi koko maailman tuhoavan ydinsodan.

     Itse asiassa jo moisen riskin ottamista kai on pakko pitää rikollisena toimintana. Onko olemassa mitään asiaa, jolla sen toteutuminen voitaisiin kompensoida?

     Kenraali ei tällaisia kysele. Itse asiassa tällaisia momentteja ei jännitysromaanissa kai pidäkään kartella ja ehkä sentään voidaan ajatella, ettei myöskään Naton sotapeleissä ole saatu aikaan ihan näin hurjia tilanteita tai ainakaan tällä tavoin niitä ratkaistu.

     Suurin kiinnostukseni tässä kirjassa kohdistui Suomen rooliin. Sikäli, kuin havaitsin, se mainitaan vain kaksi kertaa, toisen kerran jopa Ruotsin kanssa ”liittolaisena”, joka ei kuitenkaan tule peliin mukaan.

     Mikäli kirjan pohjalta voisi tehdä johtopäätöksiä, olisi Naton jäsenyys hulluinta, mitä Suomi voisi tehdä. Mitään turvaa mokomasta turinatuvasta olisi tiukan tullen turha odottaa. Se, että Baltian maat saivat lopulta tuekseen suuren Nato-armadan oli lähinnä pieni ihme.

     Joka tapauksessa, Suomen alueen valloittaminen ja siis asevoiman käyttäminen sitä vastaan ei ainakaan tässä skenaariossa näytä kiinnostaneen sotaista Venäjää pennin vertaa. Miksi kiinnostaisikaan? Naton jäsenmaata sen sijaan kohdeltaisiin tietysti aivan toisin.

     Tilanne Euroopassa ja maailmassa on valitettavasti mennyt sellaiseksi, että ydinaseiden käyttöä pidetään mahdollisena molemmin puolin. Kirjoittajan suuresti ihailema Yhdysvaltain uusi presidentti on tässä suhteessa yhtä tiukka kuin Venäjän presidentti.

     Näinhän ne asiat ratkeavat, tuntuu kirjoittaja hyväksyvästi nyökkäilevän. Lallusten johtama länsi olisi tuomittu jäämään itäisen hirmuvallan riepoteltavaksi eikä sellainen elämä ole minkään arvoista.

     Mutta toki asiat olisi parempi hoitaa ilman ydinuhkaa ja silloin keinona on konventionaalisen sotilaallisen valmiuden kohottaminen niin suureksi, ettei hyökkääjän tee mieli kokeilla onneaan.

     No, skeptinen lukija saattaa epäillä, että tie onneen mahtanee olla näin simppeli vain ammattisotilaalle. Ja todellakin, kirjoittaja on tarkastellut politiikkaa vain sotilasvarustelun ja tarkemmin sanoen sen puutteiden kannalta ja voitetun sodankin jälkeen hän jättää Venäjä-suhteet politiikan ammattilaisille.

     Sivumennen sanottuna: kasvonsa menettäneen Vladimir Vladimirovitšin jälkeen Venäjän presidentiksi tulee kova venäläinen nationalisti. Lukija saattaa saada käsityksen, ettei onnea eikä yleensäkään juuri tavoittelemisen arvoisia päämääriä saavuteta pelkillä aseilla. Mitä mahtaneekaan tulevaisuus vielä tarjota?

     Tämä opetus ainakin näyttää ilmeiseltä. Mitä muuten tulee kirjan opetuksiin, kannattaa muistaa, ettei se ole tarkoitettu vain thrilleriksi, jollaisena se kohtalaisesti toimii, vaan myös poliittiseksi puheenvuoroksi. Senhän kirjoittaja painokkaasti sanoo.

     Tulkitsen, että ainakin Suomen kannalta kirjan tarina varoittaa Nato-jäsenyydestä. Muuten se näyttää kannattavan varustelutason voimakasta nostamista myös Itämeren piirissä. Enpä taida ostaa tätäkään mielipidettä.

 

Käytetäänkö Ukrainassa pistintä?

 

Sodan psykologian kehitystä 2020-luvulla

 

     Elämme hyvin herkkätunteista ja sievistelevää aikaa ja jopa yksittäiset sanat, joista joku voisi pahastua -vaikka ei tiedetä kuka ja pahastuuko hän oikeasti- tuomitaan rikoslain mukaan kaikkein suurimpien rikosten rankaisemista varten kehitettyjen pykälien mukaan. Näin itseään ihailevan sentimentaalinen ei Eurooppa ole ollut koskaan.

     Kiitettävänä tarkoituksena on ilmeisesti ollut sellaisen uuden sivilisaation luominen, joissa ihminen ei ole ehdollistettu vain tekemään hyvää ja kammoksumaan pahaa, vaan myös karttamaan pahoja ajatuksiakin. Niistähän se paha sikiää: Sen jälkeen tulevat vihapuheet ja sitten alkaakin jo joukkoteurastus…

     No, nämähän tiedetään. Jotta täydellisesti tapahtuisi tuo ihmiskunnan eksorkismi ja perkele ajettaisiin ikuisiksi ajoiksi pois sen mielestä, keksitään asioille uusia nimiäkin ja vanhojen käytöstä rankaistaan.

      Mutta, kuten muinaiset roomalaiset sanoivat: Naturam expellas furca, tamen usque recurret -voit hangolla heittää luonnon pellolta pois mutta takaisin se vain aina palaa.

     Viha hyökkäyssodan törkeää aloittajaa vastaan on tietenkin kovinta mahdollista laatua, kuten rikoksen suuruus edellyttää. Rikolliset ovat itse käytöksellään menettäneet oikeutensa tulla luetuiksi varsinaisen ihmiskunnan piiriin ja ne kätyreineen voidaan luokitella örkeiksi. Analogisesti vastapuoli on määritelty koostumaan natseista, jotka jo määritelmällisesti ovat ihmiskunnan vihollisia.

      Martti Luther, jonka oppi edusti Jumalan sanaa sen puhtaimmassa muodossa, ei muuta voinut kuin kehottaa tappamaan uudestikastajat, Jumalan viholliset, kuin hullut koirat. Tuota samaa kielikuvaa viljeltiin ahkerasti myös Neuvostoliitossa, kun trotskilaiset, sosialismin ja ihmiskunnan katalimmat viholliset paljastettiin vuonna 1937.

     Kun asia on niin hyvä ja suuri kuin se yleensä voi olla, on sen vastustaminenkin suurin mahdollinen rikos. Tämä nyt on ihan banaali perusasia, mutta juuri siksi ei kannata antaa sen hämärtyä. Bertrand Russell oli kovin huolissaan siitä, että ihmiset menivät niin herkästi mukaan epäitsekkääseen aatteellisuuteen ja olivat sen hyväksi valmiita mihin tahansa. Fiat justitia, pereat mundus.

     Sodassa ihminen vajoaa jalkapallofanin tasolle ja ottelu saattaa venyä vuosien mittaiseksi. Yksilöiden sijasta on olemassa vain ”me”. Enää ei tarvitse eikä edes saakaan rajoituksitta käyttää omia aivoja eikä toteuttaa omaa persoonallisuuttaa.

     Sulautuminen massaan ja sen bersekkimäiseen riehuntaan on palaamista karvaisten esi-isien lauman jäseneksi sellaisella hetkellä, kun se syöksyy karjuen ja teräviä hampaitaan näyttäen toisen lauman kimppuun.

     Toki homo sapiens on osannut myös pyhittää asian. Onhan sen alkukantaisessa voimassa jotakin huumaavaa ja kiehtovaa. Tyrtaios ja Körner käänsivät sen jopa runouden kielelle ja lukemattomilla muistomerkeillä hiljennytään yhä uudelleen kunnioittamaan kaatuneiden muka vapaaehtoisesti antamaa uhria, sen sijaan, että keskityttäisiin suremaan heidän uhraamistaan epäjumala Moolokille.

     Venäjällä ollaan jo kehittämässä täysimittaista fasismia, jossa sodan tarvitsemaa psykologiaa istutetaan jo pikkulapsiin. Ne, jotka Venäjää pelkäävät ja siis myös vihaavat, ovat nopeasti myös kehittäneet vastaavanlaista psykologiaa.

     Lapsekkaasti voidaan tietenkin kysyä: ”No entäs sitten? Kuka aloitti? Eikö meidänkin ole pakko? Eikö se muka ole oikeus, kohtuus ja velvollisuus?”

     No jospa hän nyt sitten lienee. En nyt kuitenkaan ole ihan varma siitä, että tällä puolen rajaa olisi syytä laskeutua samalle tasolle, kuin Putin haluaa oman kansansa tekevän. Voitaneen ainakin harmitella ikävää suuntausta, jos niin tapahtuu.

     Ennen sotaa kirjoitin aiheesta blogin, jossa ei vielätiedetty mitään siitä uudesta psykologiasta, joka jo vajaan vuoden kuluttua aloitti voittokulkunsa myös meillä: 

 

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Onko nykyään vielä rauhanliikettä?

 

Ihmisen hyvyydestä

 

     Normaali tämän päivän homo sapiens on hyvin rauhallinen olento, joka yleensä tekee kaikkensa miellyttääkseen lajitovereitaan.

     Häntä on hyvin vaikea saada tappamaan toista ihmistä. Empatia, human fellow-feeling, kuten englanniksi sanotaan, on hänessä vallitsevana ja sen syrjäyttämiseen vaaditaan erityisiä olosuhteita. Suomessa sellainen näyttäisi yleensä olevan monen päivän juoppoputki, joka lopettaa aivojen otsalohkon toiminnan.

     Jossakin Buster Keatonin filmissä kuvataan sankaria alokkaana, joka katsoo, kun kersantti demonstroi pistimen käyttöä taistelussa. Kalpea alokas alkaa horjua ja viimein pyörtyä kupsahtaa, kun karjuva kersantti kiertää pistintä harjoitusnuken mahassa.

     Busterin kaltaisia ihmisiä varmastikin oli ihan oikeasti ja heitä joka tapauksessa kärrättiin rintamille ehkä jopa miljoonittain, paukuttelemaan automaattiaseilla ilmaan panoksia, joiden tuotantoa ja jakelua varten oli luotava valtava organisaatio.

      Itse asiassa suurin osa amerikkalaisista sotilaista ei ampunut vihollista kohti eikä monessakaan tapauksessa ampunut lainkaan, väittää Hyvän historian kirjoittaja Rutger Bregman, joka viittaa tunnettuihin tutkimuksiin.

     Tällainen oli tilanne muun muassa toisessa maailmansodassa ja Vietnamin sodassa, erityisesti asevelvollisten keskuudessa. Erikoisjoukot olivat jo sitten vähän muuta.

     Erikoiseksi asian tekee se, että eräässä Bregmanin esimerkissä kyse oli puolustuksesta japanilaisten hyökkäystä vastaan. Oliko ampumattomuus osoitus ihmisen perimmäisestä hyvyydestä vai lähinnä pelkuruudesta, jätän ratkaisematta. Käytössä oleva aineisto ei ole riittävä.

     Tosiasia joka tapauksessa on, että panosten tuhlaaminen on nykyaikaisessa sodassa äitynyt valtavaksi, mikä on tehnyt tarpeelliseksi myös pienentää ja keventää niitä. Muistelen kuulleeni jonkin laskelman siitä, miten monet rivimiesten laukauksista olivat tähdättyjä ja miten monet taas ilmaan ammuttuja.

     Eri armeijoidenkin kohdalla erot olivat tässä asiassa hyvin suuria, mutta joissakin tapauksissa kyse näyttää olleen lähinnä jonkinlaisesta yleisestä räiskinnästä, jonka tarkoituksena oli sekä pelottaa näkymätöntä vihollista tulemasta näkyviin, että jonkinlaisesta turvaa tuovasta itsetehostuksesta.

     Jo maailmansodissa oli usein mahdollista tappaa vihollisia heitä koskaan näkemättä, mikä auttoi ylittämään sen normaalin inhimillisyyden kynnyksen, joka estää sivistyksen piirissä murhaamisen. Nythän asiat voidaan hoitaa lennokeilla jopa tuhansien kilometrien päästä eikä edes koko sivilisaation hävittämiseksi ydinaseilla tarvita varsinaista murhaajan luonnetta. Pelkkä tyhmyys voisi riittää, jos se olisi kyllin syvää.

     Venäjän armeijassa on pistinhyökkäyksellä eli käsikähmällä (rukopašnyi boi) oma myyttinen asemansa. Mikäli googlaa sanat ”saksalainen pelkää pistintä” (nemets boitsja štyka) saa heti liki puoli miljoonaa osumaa. Tämä myytti oli nimittäin hyvin vahvasti hengissä vielä toisessa maailmansodassa ja luulenpa, että on vieläkin.

     Sen isänä voitaneen pitää kenraali/generalissimus Suvorovia, voittamatonta ja eksentristä sotapäällikköä, joka siunasi ihmesankarinsa (tšudo-bogatyri) taisteluun sanoen: Minä olen venäläinen, te olette venäläisiä, Jumala on puolellamme, kiirehtikää tekemään hyvää! Hurraa! (Uraa!)

     Viittaus venäläisyyteen, jonka juuriltaan suomalainen Suvorov teki, oli käyttökelpoinen tilanteessa, jossa käytännössä kaikki ei-venäläiset edustivat paitsi toista kansallisuutta, myös toista uskontoa.

     Vääräuskoisten voitiin a priori arvella olevan paholaisen palveluksessa ja ainakaan taivas ei ollut todennäköisesti se paikka, jossa he saisivat viettää ikuisuutensa, joten passitus paholaisen luo oli joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin tulossa. Hyvän tekeminen oli pahan tuhoamista.

     Musulmaaneiksi (bašurmany, bušurmany) venäläiset rivimiehet nimittivät paitsi turkkilaisia, myös Napoleonin joukkoja ja vielä ensimmäisessä maailmansodassa saksalaisiakin.

Runoelmassaan Borodino Lermontov kuvaa ranskalaisten perääntymistä:

Вот затрещали барабаны —
И отступили бусурманы.
Тогда считать мы стали раны,
Товарищей считать.

     Kun musulmaanit oli saatu perääntymään, alettiin laskea haavoja ja henkiin jääneitä tovereita. Mutta sitä ennen oli näytetty, millaista oli venäläinen käsikähmä, pistintaistelu:

Изведал враг в тот день немало,
Что значит русский бой удалый,
Наш рукопашный бой!..

     Pistintaistelussa venäläiset olivat ainakin Suvorovin päivistä lähtien uskoneet olevansa voittamattomia ja uskovat kai vieläkin. Sivumennen sanoen, vuoden 1812 partisaanisodan sankari Denis Davydov oli vuonna 1808 taistellut myös Suomessa ja mainitsee muistelmissaan, etteivät suomalaiset olleet pistintaistelussa venäläisiä huonompia.

     Se oli aika paljon suomalaisilta rengeiltä ja torppareilta, joiden sotilaskoulutus oli miltei olematon ja joilla ei ollut lainkaan sotakokemusta, jota venäläisillä joukoilla tuolloin jo oli runsaasti.

     Mutta ehkäpä tällaisessa taistelussa ratkaisevaa olikin henki, jota ei saatu aikaan ainakaan pelkällä koulutuksella, vaan joka syntyi siitä, että puolustettiin omaa maata. Sitähän Lermontovin kuvaamat venäläisetkin puolustivat. Mutta Suvorovin sodat olivat kaikki hyökkäyssotia…

     Suvorov ihaili Kaarle XII:ta, jonka joukkoja pidettiin häikäilemättömän pistintaistelun mestareina aina Poltavaan saakka. Sen jälkeen taisi mennä usko ja jälki alkoi olla sen mukaista.

      Venäjän armeijassa pistintaistelun ihannointi sen sijaan, kuten todettiin, säilyi aina toiseen maailmansotaan saakka ja ne tolkuttomat rynnäköt lumikenttien poikki konekiväärejä kohti, joita talvisodassa tehtiin, ovat selvää kaikua suvorovilaisesta uskosta pistimen pelotusvaikutukseen.

     Entä miten oikeastaan oli mahdollista 20, vuosisadalla saada normaali, sivistynyt ihminen juoksemaan kohti lajitoveria sotkeakseen tämän suolia pistimellään?

     Antiikin aikana riehuvan taistelun jumaluudeksi korotettiin Ares eli Mars, jolle kuitenkin kävi aina huonosti, mikäli hän joutui vastakkain Pallas Athenen viileän järjen ohjaamalle joukolle. Areksen handicappina oli tyhmyys.

     Tuntuu selvältä, että niin sanotun tappamisen meiningin aikaansaamiseen tarvittiin adrenaliiniannos, jonka aiheutti jo pelkkä pelko omasta kohtalosta, mikäli vihollista ei nujerrettaisi. Rynnäköivät sotilaat olivat hurjistuneita. Venäjäksi sanotaan, että he petomaistuivat tai eläimellistyivät -ozvereli.

     Sen sijaan avuttoman ja pahaa-aavistamattoman vihollisen tappaminen oli pahempi juttu. Solženitsynin kuvaama eversti Vorotyntsev hiipi vihollisen vartion ohi aseenaan terävä lihakirves, vaikka tiesi, ettei pystyisi sitä käyttämään. Mikäli vartiomies olisi puolestaan valmis käyttämään omaa asettaan, olisi tilanne varmaankin ollut toinen.

     Tuntuu paradoksilta, että nimenomaan pistinhyökkäyksen kulta-aikana, mikäli termiä kehtaa käyttää, vallitsivat toisaalta vihollisarmeijoiden upseerien kesken tuttavalliset välit ja ritarillisuuttakin yritettiin osoittaa. Suomen sodassa upseerit saattoivat syödä yhteisen päivällisen ja lyödä vetoa siitä, miten sota edistyisi.

     Kustaa III:n sodassa taas venäläiset joukot olivat kerran ruhjoneet jonkun ruotsalaisen upseerin muodottomaksi, minkä johdosta suuttunut päällikkö lupasi rankaista syyllisiä.

     Sodan eläimellinen puoli haluttiin siis delegoida rahvaalle samaan aikaan kun upseeristo pyrki säilyttämään sivistyksen ulkokuoren sodankin keskellä.

     20. vuosisadan keksintö, totaalinen sota, sitten tuhosi tämän viimeisenkin sivistyksen rippeen sodankäynnistä.

     Käsitys siitä, että asevelvollisarmeijoiden kyvyttömyys vihollisen vahingoittamiseen olisi osoitus ihmisen perimmäisestä hyvyydestä, saati hänen jalostumisestaan 18. vuosisadalta 20. vuosisadalle mentäessä, ei välttämättä tunnn ihan vakuuttavalta. Inhimillisyydestä eläimellistymiseen on vain askel ja sen ottaminen on mahdollista, joskin se vaatii tietyt olosuhteet.

 

 

Ne, joilla on kaalia parrassaan

 

Izborskin isänmaalliset

 

     Izborskin klubilaisista on tullut aina silloin tällöin kirjoitettua (ks. Vihavainen: Haun izborskin klubi tulokset, tai esim. Vihavainen: Haun dugin tulokset ).

     Usein olen nimittänyt ryhmää ”hämärämiehiksi” tai ”lunatic fringeksi” ja mielestäni se sopiikin sille aika hyvin. Näin siitä huolimatta, että Venäjän ainoa sen hetkinen fysiikan nobelisti Alfjorovkin kuului klubiin. Kieltämättä siinä on mukana erilaisia aineksia.

     Kaikille yhteistä näyttää joka tapauksessa olleen ja olevan sellainen lännenvastaisuus, jota voisi nimittää viskeraaliseksi englannin kautta ymmärtämäämme latinaa käyttäen. Vastenmielisyys ei tule päästä, vaan sisuksista.

     Ei tässä lännen ja lännettymisen vastaisessa venäläisessä liikkeessä sellaisenaan tietysti mitään uutta ole. Siinä mielessä klubi jatkaa parin sadan vuoden ikäistä slavofilian traditiota, tällä kertaa erityisesti ”euraasialaisin” ja ”geopoliittisin” tunnuksin.

     Sen yhteydessä voidaan puhua venäläisestä chauvinismista, mutta se on ymmärrettävä imperialistiseksi, eikä puhtaasti kansalliseksi. Imperialismi, ”mantereen valtapiirin” herruus on kaikenkattava tavoite (ks. Vihavainen: Haun империя суши tulokset).

     Olennaista on myös oman, erityisen sivilisaation korostaminen ja sen asettaminen läntisen sivilisaation vastakohdaksi, kuten eilisessä Duginin haastattalussa (Vihavainen: Duginin haastattelu ) taas todettiin.

     On ymmärrettävää, ettei amerikkalainen sivilisaatio innosta moniakaan kansoja, mikä tuossa maassa on aina ollut mahdotonta ymmärtää. Kaikki maailman ihmiset vain eivät näe maanpäällistä paratiisiaan jossakin keskilännen tyylisessä piknik-illassa lihapatojen äärellä.

     Mitä izborskilaisiin tulee, he tietenkin näkevät oman, venäläisen sivilisaationsa korkeampana kuin läntisen, joka etenkin Euroopassa (Gayropa) ei ainoastaan harjoita itsetuhoista onanismiaan hedonististen tunnuksiensa alla, vaan vaatii kaikkia mukaan samaan rinkiin.

     Tämä on sangen lainomaisesti aiheuttanut vastarektion, joka kuuluu samaan joukkoon, kuin aikoinaan Saksan ja Japanin kulttuurinen nousu ”juutalaiseksi” katsttua anglosaksista hegemoniaa vastaan (ks. Vihavainen: Haun oksidentalismi tulokset ).

     Izborskilaisista moni on ilmeisesti ateisti, klubin puheenjohtaja Aleksandr Prohanov taas on ilmeinen uskonnollinen kiliasti, kyuten myös klubin muut prelaatit ja geopolitiikan guru Aleksandr Dugin, postmodernin kulttuurin taannoinen entusiasti, vaikuttaa tässä suhteessa kyyniseltä. Jokunen entinen KGB-kenraali on sen sijaan tässäkin piirissä briljeerannut uskonnollisuudellaan ja kaikki tietenkin ymmärtävät ortodoksisen kirkon merkityksen lännestä erottavana tekijänä.

      Eilinen Duginin haastattelu on siitä hyvä ja hyödyllinen, että haastateltu siinä esittää lyhyesti koko filosofiansa, jossa lännestä erottautumisen, geopoliittisen herruuspyrkimyksen ja uskonnon välineellisen käytön ohella tärkeää on valtiokeskeisyys, etatismi. Dugin näyttää juuri saaneen aikaan aiheesta kirjankin.

     Valtiokeskeisyys on tietenkin läntisen, liberaalin yksilökeskeisyyden vastakohta ja vanhaan slavofiiliseen traditioonkin kuuluu keskeisenä sobornost-periaate. Se tarkoittaa, että kansa hurskaasti ratkaisee asiat konsensuksella, mikä mahdollistaa oikeudenmukaisuuden, eikä sorru demokraattiseen äänestyspolitiikkaan, jossa taas ratkaisee enemmistö eli voima (ks. Vihavainen: Haun puolan valtiopäivät tulokset ).

      Oikeus näin ajateltuna on oikeutta totella totuutta ja oikeudenmukaisuutta ja alistua siihen vapaaehtoisesti. Käytännössä valtiokeskeisyyden suuria hetkiä ovat aina sodat. Sodan aikana kansakunta vetäytyy valtionsa ympärille ja tekee yksimielisyydestä korkeimman hyveen.

     Veneen keikuttajat pannaan kuriin tavalla tai toisella. Henkinen liikkuvuus kutistuu tietenkin minimiin ja julkinen sana vilisee älyllisiä limboja.

     Ei kannattane ihmetellä, että Venäjä on juuri nyt tällaisessa tilassa, mikä myös vastaa izborskilaisten tavotteita. On syytä huomata, että sama ilmiö, suuri älyllinen ja moraalinen regressio on vastaavasti tapahtunut myös meillä. Normaali kriittinen ajattelukin herättää julkisuudessa herkästi rajuja intohimoja ja suuri enemmistö pitää suunsa kiinni, mikäli sillä sattuisi olemaan omaperäisiä ajatuksia.

     Venäjäläisen sivilisaation erillisyys läntisestä (vrt. Vihavainen: Haun venäjän historian kirottu kysymys tulokset ) on yleisesti hyväksytty tosiasia, jonka panivat merkille niin Oswald Spengler kuin Samuel Huntington ja moni muukin. Venäjän länsimaisuuden tietty puolinaisuus ja sen 1900-luvun erillisyys lännestä ovat antaneet asialla runsaasti lisää uskottavuutta.

     Joillekin pyhä puolustussota kollektiivista länttä vastaan (onhan se nyt myös sitä) on ollut uskonsotaa ja Venäjää on nimitetty peräti koko ihmiskunnan viimeiseksi toivoksi. Jos se murtuu, pääsee saatanallisuus koko maailmassa itsevaltiaaksi.

     Aleksandr Prohanovin proosaruno Venäjästä kuvaa sitä, miten asia voidaan tässä suhteessa käsittää:

Александр Проханов: Мы — Богорусь | Изборский клуб. My- Bogorus, aloittaa Izborskin klubin puheenjohtaja: Me olemme Jumalvenäjä.

     Sen jälkeen seuraa venäläisen kulttuurin tiettyjen, kieltämättä useinkin sangen arvostettavien ja hienojen symbolien latelua, Dostojevskin Puškinin patsaan paljastustilaisuudessa vuonna 1880 pitämän puheen hengessä, jokseenkin omituista Jevgeni Oneginin Tatjanan ihastelua myöten.

     Toki se kaikki on ihan sallittua ja muistuttaa meitä siitä, että muuan maailmankirjallisuuden suurimmista neroista, Dostojevski nimitti venäläisiä ”jumalankantajakansaksi” (narod-bogonosets).

     Meistä tuo kaikki saattaa kuulostaa irvokkaalta typeryydeltä, joka on muuri yhtä vakuuttavaa kuin stalinistinen propaganda aikoinaan, mutta voimme tässä muistaa meillä sotien aikaan täysin vakavasti esitetyn ajatuksen Suomesta Jumalan valittuna kansana. Nythän sitä ei kannata esittää.

     Kannattaa muistaa, että tuolla paatoksella on syvät juurensa Venäjän historiassa ja kulttuurissa. Ne on nyt valjastettu raakaan sotaan, jolla on imperialistinen luonne ja jonka kansakunnan kohtalolla uhkapeliä pelaava entinen KGB-filuuri pani alulle.

    Emme hyväksy tuota sotaa, eikä moni täällä lännessä ole myöskään hyväksynyt edes ajatusta siitä, että Venäjä saisi jatkaa olemassa oloaan kulttuurisesti siitä selvästi poikkeavana valtiona, joka samalla ollisi jopa suurvalta.

     Saattaa hyvinkin jäydä niin, että Putinin armeijat lyödään niin perin pohjin, että uuden Venäjän on pakko liittyä lännen liberaaliseen yhteisöön tai sitten hiipua mitättömyyteen siitä erotettuna. Nyt molemmat vaihtoehdot ovat yhä auki, eikä kumpikaan vaikuta todennäköiseltä. Tässä perusteluksi riittänee yksi kirjainyhdistelmä: BRICS.

    Kun Mao otti vallanKiinassa, alettiin Amerikassa kysyä: Who lost China? Siihen ei vastaukseksi riitä, ettei kukaan, kun ei sitä koskaan omistettukaan.

     Venäjän kohdalla vaihtoehtona olisi ehkä kuitenkin voinut olla yhteistyökykyinen Venäjä, joka olisi voinut olla Euroopan strateginen kumppani: tarpeeksi vahva ollakseen sille hyödyllinen, mutta myös tarpeeksi pieni ollakseen sille vaaraton. Näinhän muuan merkittävä politiikan analyytikko aikoinaan pohdiskeli.

Duginin haastattelu

 Dugin, Stubb ja maailman muutos

Dugin ja ”käännekohta”

 

Nimikuulu Aleksadr Dugin kertoo seuraavassa haastattelussa, joka on otettu Izborskin klubin sivulta, mitä mieltä hän on asioista, niin historian suuresta käänteestä, jonka hän arvelee näkevänsä, kuin Pietarin talousforumista ja Stubbin puheesta.

Koska tämä on poikkeuksellisen selvää tekstiä ja tulee nyt jo selvästi merkittäväksi nousseesta Venäjän ideologisesta hautomosta, rohkenen ottaa sen tähän AI:llä käännettynä.

Onhan tämä vähän pitkä, mutta kannattaa huomata, että se sisältää myös eräänlaisen ideologian lyhyen kurssin ja lähihistorian tulkinnan.

Tässä esitetty näkemys tulevasta kehityksestä lienee toiveajattelua, mutta siitä ei ole ollut puutetta vastapuolellakaan. Joka tapauksessa kannattaa tietää, miten asiat voidaan Venäjällä kokea ja ilmaista sellaisten piirien taholla, jotka vaikuttavat mielipuolisilta lännessä ja vaikuttivat sellaisilta vielä äskettäin myös Venäjällä. Ehkäpä oiellä lienee moni asia tosiaan paljon muuttunutkin sodan aikana.

Tässäpä tätä:

 

Aleksandr Dugin: Käännekohta Pietarin talousfoorumissa ja sota Euroopan kanssa
Aleksandr Dugin

9. kesäkuuta 2026, 10:39

— Suomen presidentti Aleksandr Stubb haaveilee Euroopan unionin merkittävästä laajentamisesta 40 maahan. Luku 13 uutta maata, jotka hän haluaisi nähdä siellä, on melko symbolinen. Miksi tämä on nyt tarpeen Suomelle Stubbin henkilössä ja miksi se on tarpeen Euroopan unionille, sillä näin suuri laajentuminen edellyttää monia tekijöitä, mukaan lukien taloudelliset ja ideologiset, mihin lasketaan nyt?
— Mielestäni nämä lisämaat eivät ole erityisen tarpeellisia Euroopan unionille taloudellisena toimijana, mutta kyse on siitä, että tällaiset lausunnot ja jopa poliittiset toimet, jotka helpottavat maiden liittymistä Euroopan unioniin, ovat pohjimmiltaan seuraava länsimaiden ja Venäjän välisen sodan aalto.
Tiedättehän, on olemassa sellainen tieteenala kuin geopolitiikka. Olen kehittänyt, tutkinut ja kehittänyt sitä vuosikymmeniä, aina 1980-luvun lopulta lähtien, jolloin kukaan ei sillä toiminut ja sanaakaan ei tunnettu. Se on tieteenala, jonka brittiläiset – erityisesti Halford Mackinder – toivat tieteelliseen käyttöön. Pohjimmiltaan se kuvasi vain anglosaksien globaalin dominanssin strategiaa. Mutta luonnollisesti, jos he kuvasivat maailman niin kuin he sen näkivät, olisi loogista, että anglosaksien vihollisten asemassa olevat ihmiset rakentaisivat vaihtoehtoisen geopolitiikan. Geopolitiikan, joka perustuu "meren sivilisaation", jota anglosaksit edustavat, kapitalismin, kaupan ja kaupankäynnin sivilisaation, sijaan "maan sivilisaation" etuihin, jota he itse kutsuivat sankaruuden, konservatiivisten, perinteisten arvojen sivilisaatioksi.
Meidän Euraasian kannattajamme aloittivat tämän, hahmottelivat sitä hyvin vähän, ja 1980-luvulta lähtien olen kehittänyt tätä vaihtoehtoista geopolitiikkaa. Eli pohjimmiltaan kyse on samoista säännöistä, samoista laeista, samoista lainalaisuuksista, mutta nähtynä mantereelta, Euraasiasta, Venäjältä, "sydänmaasta" – Heartlandista.
Jos sovellamme juuri tätä geopoliittista ruudukkoa, näemme seuraavaa: tässä meren ja maan välisessä taistelussa keskeinen kysymys on vaikutusvalta Eurooppaan rannikkoalueena, niin sanottu Rimland. Anglosaksien, atlantistien, Naton kannattajien – ja tämä on atlantismi – näkökulmasta on välttämätöntä edistää vaikutusvaltaansa maan sivilisaation kustannuksella, eli Venäjän kustannuksella. Varsovan liiton hajoaminen oli ratkaiseva isku ensimmäiselle puolustuslinjallemme. Nämä alueet olivat hallinnassamme Suuren Isänmaallisen sodan tuloksena. Ne vietiin meiltä, vaikka geopoliittisesti ne kuuluivat meille. Ne vietiin meiltä vuonna 1989, valmisteltiin Varsovan sopimuksen hajoaminen ja vieläpä syötettiin, että niin on oltava.
Seuraava aalto oli entisten neuvostotasavaltojen irrottaminen, jotka olivat aiemmin historiallisesti olleet osa yhtä valtiota. Ja tämä on toinen meren sivilisaation, vastustajiemme, menestys. No, ja nyt Ukrainan konflikti avasi heidän ekspansionsa kolmannen vaiheen. Yritimme pitää Ukrainan vaikutuspiirissämme, sillä se on meidän kansamme, meidän arvomme, meidän sivilisaatiomme, meidän venäläinen maailmamme. Vastauksena saimme kolossaalisen iskun kollektiiviselta lännestä. Ja nyt länsi pyrkii laajentamaan vaikutusvaltaansa entisestään näille entisille neuvostotasavalloille liittämällä ne Euroopan unioniin, ja itse asiassa Natoon. Pohjimmiltaan kyse on mannerten suuren sodan kolmannesta aallosta.
— Keskeytän teidät, tässä on myös yksi näistä maista – mielenkiintoinen seikka – Kanada. Mitä Euroopan unioni unohtaa toisella mantereella? Samalla, kyllä, näiden valtioiden joukossa on vastaavasti Kanada, mitä ei luultavasti otettaisi kovin positiivisesti vastaan Yhdysvalloissa. Aleksandr Geljevitš on kanssamme, ymmärränkö oikein, tällä hetkellä? Kertokaa, miksi Kanada ilmestyi Stubbin ehdottamaan Euroopan unionin laajennuslistaan?
— Tämä on mielestäni sellainen pistos Trumpia kohti. Trump poikkeaa hieman tästä atlantistisesta globalistisesta liberaalista agendasta. Hän yrittää palauttaa yksinapaisen maailman, myös anglosaksisen, mutta keskuksena Yhdysvallat, ei globaali maailmanhallitus. Eli Trump näkee globaalin maailmanhallituksen omana hallituksenaan, puhtaasti amerikkalaisena. Ja siten hän joutui konfliktiin Euroopan unionin ja Kanadan globalististen liberaalijohtajien kanssa, joilla on oma näkemyksensä tapahtumista.
Mielestäni kyse on seuraavasta: muuten, Ukrainan konflikti meidän kanssamme käynnistivät juuri tämän liberaalin globalistisen suuntauksen edustajat. Silloin Yhdysvaltojen johdossa oli globalisti ja liberaali Biden, ja pohjimmiltaan eurooppalaisten valtioiden johdossa oli samanlaisia johtajia – he aloittivat tämän sodan meitä vastaan. Siksi Trump näkee sen toisin… Ei, hänkin käy sitä, mutta se on hänelle tullut hänen ideologisten vastustajiensa jäljiltä.
Kanada ilmestyi tähän listaan juuri siksi, että osoitettaisiin jälleen Trumpille, että länsimaissa on olemassa globaali oligarkkinen kaikkivaltius, kansainvälinen "deep state", syvä valtio, eikä hänen individualistinen ja yhdessä Netanjahun kanssa tällainen, sanotaanko, erityisen seikkailunhaluinen suunnitelmansa. Siksi he yrittävät palauttaa Trumpin Amerikan tähän kontekstiin, ja Kanada on ikään kuin isku Trumpin poskelle, osoitus siitä, että hänen on lopetettava oma eksoottinen amerikkalaisen imperialismin, suoran ja kovan, kantansa ja palattava yhteiseen globalistiseen agendaan ja "olla myös Eurooppa", olla Euroopan unioni. Eli periaatteessa Kanadan liittymisen kutsuminen Euroopan unioniin on hyökkäys Trumpia vastaan, jotta hänkin palaisi tähän globalistiseen agendaan.
Mielestäni heidän sisäinen selvittelynsä ei ole niin ratkaisevaa, vaikka tietyissä olosuhteissa se voi kehittyä johonkin suurempaan. Toistaiseksi se on mielestäni trollausta. Mutta ajatus Ukrainan, Moldovan, Armenian, ehkä Georgian, Azerbaidžanin tai jopa Valko-Venäjän (on selvää, että Lukašenkan aikana se on mahdotonta, mutta tällaisia ajatuksia kuuluu) liittämisestä – se on aivan toista, se on hyvin johdonmukainen, vuosisatoja vanha Suuri Peli. Se on geopoliittinen koodi. Se ei ole vain yhden tai toisen poliitikon hetkellisiä ekstragavanttisia lausuntoja. Mitä Suomi voi tehdä, mihin se voi vaikuttaa? Mutta suhtautuisin siihen vakavasti. Se on ilmaus niistä geopoliittisista tendensseistä, jotka ovat vahvempia kuin ideologiat, vahvempia kuin taloudet, vahvempia kuin liiketoiminta, teknologia ja poliittiset rakenteet, jotka muuttuvat. Poliittiset järjestelmät, johtajat, ideologiat muuttuvat, mutta geopolitiikka säilyy. Ja sen lait – tämä valtioiden sijoittuminen tilaan, mikä on geopolitiikan pääperiaate – pysyvät muuttumattomina.
Siksi suhtautuisin näihin signaaleihin erittäin vakavasti. Länsi osoittaa, että se aikoo käydä kanssamme sotaa strategiseen tappioomme, hajottamiseemme, kaatumiseemme, räjähtämiseemme, sisäisten protestilinjamme luomiseen, jotka voivat hajottaa Venäjän. Eli länsi käy kanssamme sotaa jo hihat käärittyinä, ei häpeile mitään, vain suoraan. Tämä on syytä ottaa huomioon ja mielestäni valmistautua erittäin suureen, laajaan, vakavaan ja vaikeaan sotaan koko kollektiivisen lännen kanssa. Ei tehdä poikkeusta edes Amerikalle, koska Trump on tietysti lyhytaikainen, vain episodi.
— Samalla Euroopan unioniin liittyminen taloudellisten etujen lisäksi tuo kansallisvaltioille erittäin suuren sivilisaatioriskien. Siellä on kaikki se, mitä meillä on tunnustettu ääriliikkeeksi ja kielletty, siellä on täysin erilainen maahanmuuttopolitiikka. Eivätkö hallitsevat piirit ota tätä huomioon? Miksi useat valtiot – vaikkakaan eivät kaikki edes Stubbin julkaisemasta listasta, mutta kuitenkin monet – tietävät tämän, mutta silti kiirehtivät sitä kohti? Miksi näin käy?
— Asia on niin, että liberaalit käyttävät nationalismia. Eli tässä ei ole epäilystäkään, kuka ketä hallitsee. Nationalismi on keinotekoinen, ja jopa natsismi on keinotekoinen työkalu liberaalien käsissä, jotka nostavat sen, sallivat jonkin kääpiövaltion, epäonnistuneen valtion, romahtaneen valtion uskoa omaan suuruuteensa, suvereniteettiinsa, itsenäisyyteensä vapautuakseen Venäjän tai muiden moninapaisen maailman uusien napojen vaikutuksesta.
Aluksi se annetaan näin: "Te kaikki olette siellä nationalisteja, te olette suvereeneja, teillä voi olla kaikki niin kuin haluatte." Tämä on tarpeen ensimmäiselle radikaalille linjalle irtautua vaikutusvallastamme suvereniteetin ja nationalismin nimissä – meistä, Kiinasta, Intiasta. Mikä tahansa valtio-sivilisaatio, mikä tahansa napa on uhka globalisteille. Ja sen jälkeen näiden maiden johtajat, jotka näyttivät nationalisteilta ja suvereniteetin kannattajilta, osoittautuvatkin vain tavallisiksi länsimaisen globaalin maailman johtajiksi. Heti kaikki heidän vaatimuksensa suvereniteetista katoavat jonnekin, he allekirjoittavat globaalin agendan, ja unelmat suvereniteetista vain haihtuvat ilmaan.
Tämä koskee muuten myös monia niistä maista, jotka ovat jo sisällä. Katsokaa vaikka Giorgia Melonin käytöstä. Meloni ilmoitti alun perin itsestään äärimmäisenä oikeistolaisena. Hänen puolueensa, joka voitti Italiassa, "Italian Veljet", asemoitui hyvin radikaalissa hengessä. Ja yhtäkkiä hänestä tulee Kaja Kallasin, Ursula von der Leyenin, Klaus Schwabin politiikan kuuliainen toteuttaja. Eli hän tukee täysin Euroopan unionin nationalistisimpia, suvereniteettivastaisia toimia, vaikka nousi valtaan suvereniteetin palauttamisen iskulauseilla. Mutta ei niin käynyt.
Samoin, ja jopa vähemmän, mielestäni he tulevat olemaan muodollisia ukrainalaisten johtajien, Pašinjanin tai Sandun kanssa – tästä ei ole mitään puhuttavaa. Heidät yksinkertaisesti liitetään. Lännen logiikka on yksinkertainen: "Tänään olitte nationalisteja – hienoa, jos olette Venäjää vastaan, niin erinomaista. Ja huomenna teistä tulee osa meitä, ja me hallitsemme teitä." Mitä näiden maiden nationalistiset voimat ajattelevat? Mitään he eivät ajattele.
Katson, miten jotkut entiset neuvostokansat reagoivat – Valko-Venäjää ja sen viisasta väestöä lukuun ottamatta – kaikki muut yksinkertaisesti nielevät tämän houkutuksen, tämän fiktiivisen, mahdottoman, epärealistisen nationalismin, joka todellisuudessa on täysin kielletty Euroopan unionin sisäisten sääntöjen ja standardien mukaan.
Ristiriita tämän nationalismin ja jopa natsismin houkutuksen välillä, joka antaa väestölle – ukrainalaisille tai kenelle tahansa muulle – toivon, että nyt he hyökkäävät kaikkien kimppuun, tuhoavat, julistavat minkä tahansa rodun… Ja sitten, todellisuudessa, heti kun he suorittavat tämän operaation meitä vastaan – ja tämä on suurta geopolitiikkaa – sen jälkeen he muuttuvat yksinkertaisesti nopeasti liberaalin agendan tottelevaisiksi toteuttajiksi, alkavat marssia vastaavissa paraateissa ja muuttuvat absoluuttiseksi planktoniksi, jota globalistinen eliitti hallitsee.
Tervetuloa maailmaan, jossa ihmiset luulevat tekevänsä uraa, mutta todellisuudessa he ovat näiden globaalien eliittien "menussa". Lännen logiikka: koska vihaatte venäläisiä, voitte olla mitä tahansa. Viha on juuri se, mikä on niin tuhoisille voimille erittäin kätevää. Juuri tätä meillä on nyt täysin Ukrainassa. Ja sitten – millaista nationalismia Ukrainassa? Tällä maalla oli suuri määrä alueita, ja yleisesti ottaen he hallitsivat niitä rauhallisesti, kukaan ei esittänyt heille mitään vaatimuksia. Mutta heti kun liberaalit alkoivat ajaa Ukrainaa Natoon ja Euroopan unioniin, silloin juuri tulivat kolossaaliset tappiot ukrainalaisille: sekä omat alueet, suvereniteetti, itsenäisyys, talous että oma väestö. Kaikki meni täysin alamäkeen. Mitä tämä on nationalismia?
He jatkavat hyökkäyksiä, tekevät terrori-iskuja ja eivät samalla huomaa ilmeistä ristiriitaa. Mielestäni tämä on syvin tietoisuuden kynnys. Juuri samalla tavalla, muuten, käyttäytyvät myös monet itäeurooppalaiset, entiset neuvostotasavallat ja jopa länsieurooppalaiset radikaalit. He huutavat iskulauseita: "Me hallitsemme täällä nyt, emme päästä ketään maahanmuuttajia", mutta todellisuudessa – naps, kytkin kääntyy, ja heistä tulee globalistisen tahdon tottelevaisia toteuttajia.
Globalistit hallitsevat nationalisteja, eivät päinvastoin. Yritys liittyä liittoon globalististen voimien kanssa on tuomittu alusta alkaen – se on täysin umpikuja. Miksi ne, joita lahjotaan ja houkutellaan, riistetään normaalista poliittisesta ajattelusta, joka pystyy punnitsemaan todellisia suvereniteetteja ja etuja, eivät huomaa tätä? Minun on jopa vaikea sanoa, mutta kognitiivisen sokeuden aste nyky-yhteiskunnissa on sellainen, että ihmettelee vain.
— Samalla, kun kerran mainitsitte Ukrainan, ensin oli Zelenskyn kuuluisa kirje, joka on julkisesti saatavilla, mutta täysin sopimaton julkisen politiikan kielellä. Sitten Zelenskyn, Macronin, Starmerin, Merzin tapaaminen, jonka jälkeen maallemme esitettiin jälleen uusi ultimaatumi-ehdotus. Miksi he toistuvasti noudattavat samaa toimintaparadigmaa? Onko heillä toivoa jonkinlaisesta tuloksesta näistä toimista? Vai mihin tämä kaikki sitten tehdään?
— Tietenkin he käyvät kanssamme sotaa. He toivovat aiheuttavansa meille strategisen tappion. Me yleensä vastaamme, että heiltä ei onnistu. Olen varma, että heiltä ei onnistu, mutta se ei tapahdu itsestään.
Jos heräämme, jos kokoamme itsemme, kokoamme tahtomme, kokoamme järkemme, päättäväisyytemme, katsomme, mitä todella tarvitsemme todellista ja vaikuttavaa voittoa varten… Mitä on voitto? Kun sanoisimme esimerkiksi, että aiomme aiheuttaa Ukrainalle strategisen tappion. Ei lännelle, vaan Ukrainalle. Kyllä, mutta se tarkoittaa demilitarisaatiota, denatsifikaatiota. Se tarkoittaa tämän alueen hallinnan vakiinnuttamista, joka ei anna meille uhkaa ideologisesti eikä sotilaallisesti. Tämä on modernin ukrainalaisen hallinnon strategisen tappion aiheuttaminen. Mutta ei Euroopalle, joka sen takana seisoo – se on seuraavassa vaiheessa.
Ja heillä on erilainen tunne. Heillä on tunne, että he nyt, sotimalla kanssamme, pystyvät aiheuttamaan meille strategisen tappion. He ilmeisesti näkevät heikkoutemme – ehkä emme itse sitä tiedosta, tai he keksivät sen itselleen, mikä ei ole poissuljettua. Joka tapauksessa he tuntevat, että esimerkiksi, kuten he uskovat, olemme sotineet neljä vuotta, jo viidettä vuotta, ja tulokset ovat hyvin suhteellisia. Pohjimmiltaan he ovat tässä suhteessa oikeassa heidän näkökulmastaan. Siis, he ajattelevat, että Venäjää on painostettava sanktioilla, loukkauksilla, uhkauksilla, provosoitava, ärsytettävä, jotta se menettäisi itseluottamuksensa, jotta se tuntisi heikkoutta, jotta yhteiskunta alkaisi hajota.
Ja luuletteko, että tämä kaikki ei vaikuta? Tämä kaikki vaikuttaa. Tietenkin se on pääasiassa vihollisen propagandaa, mutta ihmiset maan sisälläkin alkavat esittää kysymyksiä: no miten niin? Missä on voiton kuva? Missä on selkeä, ymmärrettävä logiikka? Monet meistä ovat hyvin tyytymättömiä, ja siihen he laskevat. Vihollisemme laskee, että jos painostamme Venäjää nyt kaikin voimin, lisäämme eskalaatiota, he saavuttavat tavoitteensa. Sillä me vastaamme melko vaatimattomasti. "Pähkinäpensas" ilman erityistä täytettä, jotkut iskut sellaisiin kohteisiin, jotka eivät ole symbolisia…
Tämä ei ole hauskaa. Heidän aikomuksensa, heidän pyrkimyksensä aiheuttaa meille strateginen tappio – tämä ei ole lainkaan hauskaa. Ei ollut hauskaa Hitlerin pyrkimys aiheuttaa strateginen tappio Neuvostoliitolle. Se oli erittäin vakavaa, voitimme tämän sodan niin vaivalloisesti – Suuren Isänmaallisen sodan. Se oli uskomattoman vakavaa. Ja nyt on kehittymässä jotain yhtä vakavaa, ellei vakavampaa. Eurooppa on 400 miljoonaa ihmistä, se on paljon. Ja Amerikassa on kolossaalinen väestö, valtavat taloudelliset ja teknologiset mahdollisuudet.
En pelottele ketään, ajattelen vain, että on jo ymmärrettävä: asia on ottamassa erittäin vaarallisen käänteen. Jos odotamme, että he tulevat vastaan, että he alkavat neuvotella kanssamme, että he muuttavat sävyään – miksi he tekisivät niin? Onko olemassa mitään kiistattomia argumentteja? Onko meillä sellaisia kolossaalisia menestyksiä, jotka voisivat saada heidät tekemään niin, pysäyttämään esimerkiksi mahtavan etenemisemme? Jos Harkova, Odessa olisivat meidän, jos seisoimme Kiovan alla – silloin he muuttaisivat sävyään. Mutta niin kauan kuin taistelukosketuslinja pysyy suunnilleen sellaisena kuin se on nyt, pienin muutoksin. Asia on erittäin vaarallinen. He uskovat vilpittömästi, että he voittavat. Me ymmärrämme, että näin ei ole, mutta koska he niin ajattelevat, emme voi jättää sitä huomiotta.
— Ei kauan sitten päättyi Pietarin kansainvälinen talousfoorumi. Se oli omistettu taloudellisten kysymysten lisäksi myös maailmanjärjestyksen tulevaisuudelle. Venäjän presidentti Vladimir Vladimirovitš Putin esiintyi siellä ja puhui yksityiskohtaisesti tulevasta maailmanjärjestyksestä. Aleksandr Geljevitš, kertokaa, kuinka merkittäviä tällaiset foorumit nykymaailmassa ovat määrittämään, miten elämme jatkossa? Mitä merkitystä niillä on nyt?
— Mielestäni kaikki foorumit ovat erilaisia. On Davos-foorumi, jossa kokoontuvat globalistit, jotka pohtivat projektejaan. On foorumeita, joissa Kiina dominoi ja puhuu pääasiassa itsestään. On islamilaisia foorumeita, joissa ratkaistaan islamilaisia ongelmia.
Pietarin talousfoorumi perustettiin – ja olen muuten sen alkuunpanijoita, kun Jegor Strojev ja Jevgeni Maksimovitš Primakov 1990-luvun lopulla (noin 1997–1998) vain hahmottelivat sitä – ja ensimmäisissä PIEF-foorumeissa minulla oli esityksiä kirjoistani ja projekteistani: "Geopolitiikan perusteet", "Absoluuttinen kotimaa", "Meidän tiemme". Muistan nyt, kuinka epäaikaista nämä ideat olivat silloin, ne herättivät hämmennystä. Keskustelimme niistä Jeltsinin järjestelmän eri hahmojen, sen neuvonantajien, ministerien ja apulaisministerien kanssa. Minun näkökulmastani kaikki oli oikein, mutta heidän näkökulmastaan se kuulosti kauhealta dissonanssilta. Vaikka Primakov ja hänen lähin piirinsä, sekä jotkut sotilaat, pitivät siitä kovasti.
Mutta näiden lähes 30 vuoden aikana foorumin alusta on tapahtunut kolossaalisia muutoksia. Ensinnäkin Vladimir Putin antoi sille kolossaalisen mittakaavan 2000-luvulla. Siitä tuli Venäjän, sen saavutusten ja menestyksen näyttely. Sinne saapui monien Euroopan maiden johtajia, kun eskalaatio meidän ja Euroopan välillä ei ollut vielä saavuttanut nykyistä vaihetta – suoran sodan vaihetta. Ja silloin se oli uuden nousevan Venäjän ikkuna, joka pyrki integroitumaan länteen, mutta säilyttäen suvereniteettinsa.
Tämä projekti romahti vähitellen. Ensin covid, jolloin foorumia joko ei ollut tai harva tuli, sitten erikoisoperaation alku. Ja aluksi foorumista vetäydyttiin – oli ajatus eristää ja demonisoida Venäjä. Kaikki ne korkea-arvoiset vieraat ja suuryritysten edustajat, jotka muodostivat 2000-luvun PIEF-kauden parhaimmiston, lähtivät. Tuolla foorumilla oli valtava määrä pimeitä puolia, liiallisia viihdeohjelmia, kun Pietarista tuli sellainen "ikkuna Eurooppaan" -näyttely, jonne molemmilta puolilta virtasi ei kaikkein parhaita hahmoja. Mutta tämä länsimainen PIEF päättyi.
Sitten oli muutaman vuoden ajan hämmentynyt PIEF, kun keräsimme rohkeutta ja osoitimme, että rakennamme kuitenkin omaa linjaamme. Vieraat olivat pääasiassa ei-länsimaisista sivilisaatioista. Se on myös hyvä: Venäjää ei unohdettu, pysyimme avoimina, mutta nyt jo ei länsimaiselle maailmalle.
Ja nyt, tällä foorumilla, tunsin erittäin mielenkiintoisen muutoksen: se muuttuu jälleen voimakkaaksi, se saa voimaa, palaamme itseemme. Palautamme hieman horjunutta luottamusta omiin kykyihimme, ja poliittiset eliittimme tekevät syvän käänteen kohti syvää sivilisaatioidentiteettiämme, kohti sitä moninapaisuutta, josta presidentti puhui. Ja tämä itsevarmuutemme tarttuu kaikkiin muihin.
Tänä vuonna vieraat katsoivat meitä täysin eri tavalla, myös lukuisat länsimaiset edustajat. Tuli merkittäviä hahmoja – esimerkiksi Candace Owens, riippumaton amerikkalainen toimittaja, jonka vaikutus ulottuu kymmeniin miljooniin ihmisiin Amerikassa ja kaikkialla maailmassa. Oli tunne, että nämä ihmiset olivat tietoisesti tulleet luoksemme, venäläisten luo, ja myös siellä kokoontuneet venäläiset itse ymmärsivät, keitä he ovat. Kun aamulla tapahtui lennokki-isku, se ei pelästyttänyt ketään, vaan päinvastoin, yhdisti. Ihmiset tunsivat itsensä yhtenä kokonaisuutena.
Siellä ei ollut enää järjestelmällisten liberaalien ylivaltaa etualalla, joiden joukossa patriootit, suvereniteetti-ideoiden kantajat – Glazjev, Galuška, Konstantin Malofejev, Aleksandr Isaev – näyttivät aikoinaan valkoisilta varpasilta. Aiemmin patriottisen maailmankuvan omaavat ihmiset olivat pikemminkin eksoottisia näyttelyesineitä tällaisilla foorumeilla. Ja tällä kertaa tällaista ei ollut lainkaan. Erittäin kokoontuneet, tavoitteelliset, pirteät ja vahvat edustajat sekä eliitistämme, alueiltamme että ulkomaiset vieraat – kaikki ymmärsivät, mitä Venäjä on valtiona-sivilisaationa.
Kyllä, tietenkin oli yksittäisiä virheitä, kuten joidenkin outojen autojen esittely – se on vielä vanhan "arkheomodernin" kaikuja 2000- tai 2010-luvuilta, ilman näitä naurettavuuden aaltoja ei ole vielä mahdollista. Mutta muistakaa: joskus Konstantin Malofejevin "Tsargradin" paviljonki oli sisustettu khokhloma-tyyliin, ja kaikki kulkivat ohi hämmästyneinä. Sitten vähitellen ilmestyivät elektroniset kokoshnikit. Ja nyt lähes joka toinen ständi oli sisustettu venäläisillä elementeillä. Alueidemme edustustot esittelivät etnisiä, kulttuurisia perinteitään – sekä venäläiset alueet että kansalliset tasavallat. Jokainen kaupunki näytti oman ainutlaatuisuutensa, ja samalla olemme yhtenäinen kansa.
Emme enää jaa maata "sotaan käyvään" ja "ei sotaan käyvään" osaan. Meillä sekä kuvernöörit, virkamiehet, ministerit että yrittäjät – kaikki ovat nyt mukana tässä historiallisessa prosessissa, kaikki ymmärtävät, kuinka vakavaa kaikki on. Minusta tuntui, että tämä oli ainutlaatuinen foorumi, joka osoitti Venäjän asteittaista paluuta suvereenina, sanan täydessä merkityksessä, omanarvontuntoisena, voimakkaana ja vapaana valtiona-sivilisaationa. Ja tämä Venäjä on valmis dialogiin kaikkien kanssa, jotka ovat siihen suuntautuneita: idässä, lännessä, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Kiina oli edustettuna erittäin järjestelmällisesti ja tiiviisti, tuli upea toimittaja Intiasta, joka oli täysin ihastunut tapahtumiin. Pohjimmiltaan silmiemme edessä hahmottuvat uuden maailman todelliset ääriviivat.
Meidän foorumimme, Pietarin foorumi, jossa aluksi hieman yksinäisenä jaoin "Meidän tiemme" -esitettä, jossa kaikki oli silloin kuvattu – suunnilleen siihen, mihin lopulta vaivalloisesti olemme tulleet – se oli ensimmäinen kokemus, ensimmäiset tunteet tietystä yksinäisyydestä ja ilmeisestä ennenaikaisuudesta. Ja nyt tällä foorumilla, jossa osallistuin, minulla oli tunne: kyllä, hitaasti tietysti, "jumalten myllyt" jauhavat, prosessimme tapahtuvat hitaasti. Mutta jos olemme varmoja, työskentelemme, odotamme, rakastamme maatamme, työskentelemme sen hyväksi tinkimättä, niin ehkä 30 vuoden kuluttua näemme joitain tuloksia. Ja silloinkin, jos se osuu yhteen sen kanssa, että maan tärkeimmät henkilöt liikkuvat samassa isänmaallisessa suunnassa.
Mutta se oli vahvistus pitkälle, valtavalle työlle, monien, uskoakseni miljoonien venäläisten ihmisten huolelliselle työlle. Eli olemme siirtäneet Venäjän valtiollisuuden laivaa vaikealta kurssilta, joka oli suuntautunut integraatioon länsimaailmaan, kohti todellista kurssia oman identiteetin, suvereniteetin, vapauden, sivilisaatioarvojemme, perinteisten arvojemme vahvistamiseksi. Ja olemme ylittäneet jonkin rajan. Vielä viime ja toissavuonna oli myös erittäin hyviä Pietarin foorumeita, mutta siellä oli vaikea selkeästi muotoilla, mitä tarkalleen edustimme. Osoitimme, että alamme jotenkin koota itseämme uudelleen, miettiä uudelleen asemaamme maailmassa, yritämme korvata tuontia taloudessa. Ja nyt kysymys ei ole vain tuonnin korvaamisesta. Nyt kysymys on siitä, miten Venäjä voi avata rajattoman potentiaalinsa sekä politiikassa, resursseissa, taloudessa että teknologioissa.
Myös sessioiden osalta olin tänä vuonna miellyttävästi yllättynyt. Joka toinen sessio on omistettu demografialle, syntyvyyden lisäämiselle, alueiden kehittämiselle, suurten kaupunkien asuttamiselle. Yksi osa agendasta – isänmaallisesta teemasta, äitien, naisten, perheiden auttamisesta; ja toinen puoli – teknologian harppauksesta, tekoälystä ja muista innovaatioista. Hienoa, tämä on juuri optimaalinen agenda.
Sessiossa, jonka järjestimme yhdessä Konstantin Malofejevin kanssa, keskustelimme vuoden 2050 uhista ja niiden ylittämisen tavoista. Se oli luultavasti yksi elävimmistä ja eniten käydyistä sessioista presidentin puheen jälkeen. Ihmiset eivät mahtuneet saliin, yleisö olisi voinut täyttyä kolmesti. Ja tämä tarkoittaa, että ihmiset suhtautuvat tulevaisuuteen erittäin vakavasti. He ymmärtävät, millaisia uhkia maamme yllä leijuu, millaisia vaikeuksia meidän on vielä voitettava. Kukaan ei ollut yltiöpäisen optimistinen. Olemme yhtenäisiä, toivumme, olemme vahvoja, meitä ei voi pelotella. Olemme lopullisesti vahvistuneet isänmaallisessa ulottuvuudessamme, muuta ei yksinkertaisesti ole – kaikki muu on joko lähtenyt tai hiljentynyt, ainakin foorumilla sitä ei ollut. Ja foorumille kokoontui ihmisiä, jotka ymmärsivät tehtävänsä Venäjän pelastamisesta melko vaikeissa olosuhteissa. Vaikeissa, mutta eivät lainkaan toivottomissa.
— Aleksandr Geljevitš, sekä tällä foorumilla että monissa julkisissa esiintymisissä puhumme Venäjästä valtiona-sivilisaationa, puhumme moninapaisen maailman luomisesta, joka jatkuu aktiivisesti. Moninapaisen maailman kontekstissa Venäjä valtiona-sivilisaationa – mitä se kantaa? Millainen sivilisaatio se on?
— Julkaisin juuri kirjan, sen nimi on "Valtio-Sivilisaatio", teimme sen valtion toimeksiannosta.
Mitä yleensä tarkoittaa "olla sivilisaatio"? Se tarkoittaa absoluuttista monopolia merkityksiin. Eli Venäjä itse määrittelee, mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä on inhimillistä ja mikä ei, mihin tavoitteisiin pyrimme, millaista yhteiskuntaa rakennamme, millaisen järjestelmän valitsemme, eikä kukaan ulkopuolelta voi meille mitään arvoja pakottaa. Haluamme – otamme itse omasta tahdostamme, haluamme – hylkäämme. Ja tämä on sivilisaation suvereniteetin taso, joka ei ole tavallisen valtion ulottuvilla.
Italia, Espanja, Hollanti tai Belgia lasketaan myös suvereeneiksi, poliittisesti suvereeneiksi valtioiksi. Marokko, Egypti. Mutta ne kuuluvat johonkin sivilisaatioon ja joutuvat vain jakamaan sen arvot, vaikka se menisi vastoin niiden kansallisia etuja. Eli sivilisaatio itse määrittelee tärkeimmän. Se määrittelee jopa ei vain sen, mikä on hyvää ja mikä pahaa, vaan sen, mikä on olemassa ja mitä ei ole. Sivilisaatiolla on oma kosmos, se kuvaa olemassaolon rakennetta omien käsitystensä perusteella.
Meidän sivilisaatiomme on ehdottomasti ortodoksinen juuriltaan, ehdottomasti itäslaavilainen – tämä on venäläinen maailma, tämä on ytimemme. Ja tämä rauhallinen, arvokas venäläisen alun vahvistaminen sivilisaatiomme akselina, ortodoksisuus henkisenä sisältönä, valtiollisuus ja mahtavuus poliittisena ilmentymänä historiallisesta missionismistamme, kansanomaisuus ja oikeudenmukaisuus – nämä myötätunnon, avoimuuden, yleismaailmallisuuden, perinteisen perheen, perinteisen suhtautumisen sukupolviin arvot muodostavat kansamme sisäisen elämän. Kaikki yhdessä muodostaa meidät itse.
Tämä on paljon tärkeämpää kuin teknologia. Paljon tärkeämpää kuin resurssit, talous, vivahteet, kauppa, rahoitus, liiketoiminta. Kaikki tämä on tärkeää, kuka kiistää, mutta se on toissijaista ja sivilisaatiossa soveltavaa luonnetta. Venäläisillä on oltava venäläinen talous, venäläisillä on oltava venäläinen rahoitusjärjestelmä. Jos pidämme jostain ulkomailla – esimerkiksi islamilaisesta pankkitoiminnasta tai muista varainhallinnan muodoista – voimme lainata sitä, mutta se on meidän tahtomme. Haluamme – otamme, haluamme – hylkäämme. Ja kukaan ulkopuolelta ei voi koskaan pakottaa meitä, mitä reservivaluuttaa käytämme, kenen kanssa käymme taloudellista vuorovaikutusta, kenen kanssa ystävystymme, kenen kanssa teemme yhteistyötä, ja kenen kanssa emme. Kaikki tämä tulee yhdestä paikasta – sielumme keskustasta, venäläisestä sydämestämme.
Tämä käsitys valtiosta-sivilisaatiosta – se on itsessään filosofia, itsessään oppi, maailmankuva, ideologia, mitä tahansa. Tästä yhdestä termistä avautuu valtava merkityskenttä. Jos olemme itsenäinen sivilisaatio, se tarkoittaa, että emme ole osa länttä. Ja silloin länsi irtoaa. Toinen soveltava merkitys valtiolle-sivilisaatiolle on se, että länsi menettää oikeutensa universalismiin, yleismaailmallisuuteen, monopoliin ja hegemoniaan kaikissa merkityksissä.
Eli voimme ottaa jotain sieltä ja jotain hylätä. Ja kukaan ei voi sanoa: "Miksi ette ottaneet esimerkiksi ihmisoikeuksia?" Se johtuu siitä, että ymmärrämme eri tavalla sekä oikeudet että ihmisen. Siksi emme noudata sitä, mitä te laitatte tähän käsitteeseen. Ja yleensä, teidän ihmisoikeutenne ovat liberaali individualistinen ideologia, jota käytätte omiin etuihinne. No, näitä pelejä emme pelaa. Meillä on oma käsitys ihmisestä, oma käsitys hänen oikeuksistaan, joka perustuu enemmän ortodoksiseen ja humanistiseen maailmankuvaamme klassikossamme kuin teidän uusimpiin ideoihinne.
Eli asetamme itse standardit, kriteerit, tavoitteet, mittarit. Sitä on olla sivilisaatio. Tämä koskee kaikkea: se koskee koulutusta, se koskee politiikkaa. Esimerkiksi, jos olemme valtio-sivilisaatio, voimme lakkauttaa demokratian. Sanotaan: "Voi, miksi te lakkautatte demokratian?" Mutta emme voi olla lakkauttamattakaan… Katsokaa: kaikki ovat paniikissa, kaikki kauhuissaan, koska he ajattelevat: onko demokratialla vaihtoehtoa? – Tietenkin on. Se on länsieurooppalainen uuden ajan keksintö, melko huonosti toimiva, silminnähden rappeutuva ja muuttumassa diktatuuriksi, jota syvien valtioiden tai liberaalien eliittien kaikkivaltius peittää. No mitä me sen kanssa teemme? Se ei ole jumalallinen laki. Se on yleensä ihmisen konstruktio.
Ehkä se ei ole huono. Meillä oli hyvä zemstvo-järjestelmä, zemstvo, zemstvo-kokoukset. Tällainen demokratia miellyttää meitä. Mutta liberaalia demokratiaa – ensinnäkin, hylkäsimme sen yhdessä liberalismin kanssa, mutta voimme jopa jättää elementtejä, jos haluamme. Tärkeintä on: jos meillä on joitain demokratiamme elementtejä, se johtuu siitä, että olemme valinneet ne, emmekä siksi, että ne olisi meille pakotettu. Koska olemme ajatelleet niin, punninneet kaiken: "No, annetaan ehkä demokratia." Mutta tätä varten on ensin ymmärrettävä, tarvitsemmeko sitä todella. Ehkä ilman sitä on parempi. Ja jos pelästymme heti: "Ei, ei, ei, miten ilman demokratiaa?" niin tässä joudumme ansaan.
Tässä meidän on – ajattelevat miehet ja naiset, jotka eivät ole viimeisessä asemassa ajattelun ja viisauden alalla – istuttava ja keskusteltava siitä kansankokouksessa. Venäjän kansa, tarvitsetko demokratiaa? Venäjän kansa saattaa sanoa: "Menkää helvettiin sen kanssa. Antakaa meille mieluummin vaurautta, oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, vahva valtio, ja miksi tarvitsemme tätä demokratiaa?" Tai se voi sanoa: "Ei, minä, Venäjän kansa, todella haluan tätä demokratiaa. Pidän kovasti vaaleista – tulla, valita ihmisiä." Jos Venäjän kansa sanoo niin, silloin otamme demokratian.
Tärkeintä on ymmärtää, että voimme valita, emmekä voi. Emme ole kenellekään mitään velkaa. Samoin ihmisoikeuksien, kansalaisyhteiskunnan kanssa: haluamme – rakennamme vahvan valtion, mitä haluamme, sitä valitsemme. Sitä on olla valtio-sivilisaatio. Se on täydellinen autonomia. Ja kukaan ei voi meille pakottaa uskontoa, ideologiaa, politiikkaa, kulttuuria, tiedettä, koulutusstandardeja, ennen kuin me itse, venäläiset ihmiset, rehellisesti, syvästi, periaatteellisesti ja perusteellisesti kaiken pohdimme, ajattelemme ja punnitsemme. Sitä antaa meille sivilisaatio. Pohjimmiltaan se antaa meille absoluuttisen, ihmiskunnan historian suurimman mahdollisen vapauden.
— Eikö tämä vaadi tässä tapauksessa jonkinlaista lainsäädännöllistä, ehkäpä vahvistamista, vai pitäisikö kaiken jäädä nimenomaan maailmankatsomuksen tasolle? Koska yllä mainittu – henkilökohtaisesti minulle, ehkä olen väärässä, tietysti – muistuttaa jonkinlaista ideologiaa, joka on perustuslaissa kielletty. Eli eikö tässä suunnassa tarvita muutoksia?
— On erilaisia näkemyksiä. Ensinnäkin, jos muistamme, missä olosuhteissa perustuslaki hyväksyttiin – eli se on myös historiallinen hetki, mutta perustuslaki ei ole Jumalan laki. Perustuslakeja hyväksytään, perustuslakeja muutetaan, perustuslakeja kumotaan, perustuslakeja hyväksytään uudelleen tai eletään ilman perustuslakia. Se on historiallinen hetki, joten sitä ei pidä absolutisoida.
Kyllä, meillä on nyt valtion ideologia kielletty. Ja silti, erikoisoperaation alkuun asti se oli meillä käytännössä olemassa. Se oli länsimainen liberalismi, joka oli ruumiillistunut taloudessamme, kulttuurissamme: "Sinä olet individualisti, tee henkilökohtaista uraa, suuntaudu länteen – se on tavoite." Tämä oli todellinen ideologiamme. Vaikka muodollisesti valtio kielsi sen, se kuitenkin hallitsi.
Nyt olemme siitä eroon pääsemässä – juuri tästä liberalismista – ja avaamassa todella uutta maailmankatsomuksen horisonttia. Valtion-sivilisaation puitteissa jokaisella kapealla ideologialla on oikeus löytää paikkansa, jokainen poliittinen muoto voidaan ymmärtää. Valtio-sivilisaatio ei ole lainkaan dogmaattinen malli, se on avoimuutta kaikelle, paitsi lännen diktatuurille ja pohjimmiltaan meille pakotetulle liberalismille.
Lähde: Geopolitiikka

Aleksandr Dugin
http://dugin.ru
Dugin Aleksandr Geljevitš (s. 1962) – merkittävä kotimainen filosofi, kirjailija, kustantaja, yhteiskunnallinen ja poliittinen toimija. Filosofian tohtori. Moskovan valtionyliopiston professori. Kansainvälisen Euraasia-liikkeen johtaja. Izborskin klubin pysyvä jäsen. Lisätietoja...

 

Tännehän me tulimme

 

Kun nykyaika kuului vielä tulevaisuuteen

 

     Vuosi 2014 oli suuren käänteen vuosi. Sanotaan nyt vaikka stalinilaisittain ”god velikogo pereloma”, jota hän käytti kollektivisoinnin alkamisen vuodesta 1929.

     Vuonna 2014 Putin ”astui Rubiconin yli” ja ”heitti arvan”, kuten Aleksandr Dugin asiaa luonnehti.

     Putin, jota Izborskin klubin uusfasistiset kiliastit olivat pitäneet pitivät nahjuksena ja liberaalien nuoleskelijana, osoittautuikin uhkapeluriksi, jonka politiikka ennusti uuden aikakauden mahdolisuutta. ”Se, joka sanoo ’geopolitiikka’ sanoo ’sota’, kirjoitti Dugin. Itä-Ukrainan taistelujen alettua Putin ei enää edes uskaltaisi jättää asiaa puolitiehen, saati kääntyä takaisin…

     Näinhän siinä tosiaan kävi, ja moni uskoo näköjään nyt, että tuon sodan aloittikin Ukraina, selittämättä, mistä ne kapinalliset saivat aseensa ja jopa miehensä. Putin tietenin myös kehtasi esittää asian olevan nimenomaan niin: suvereenin valtion omalla alueellaan käymä taistelu naapurimaan tukemia separatisteja vastaan olikin itse asiassa hyökkäys…

     No, enpä minä tässä enää nyt erityisesti syyllisiä kaipaa, kyllä ne tunnetaan, vaan sen sijaan rauhaa, mutta siitähän on tullut koko ajan yhä vaikeampi asia sitä mukaa, kuin lisää ihmisiä on tapettu. Miltä kuulostaisikaan se, että miljoonan miehen uhraamisen jälkeen palattaisiinkin vain entisiin rajoihin?

     On outoa nähdä, miten hyvässä turvassa omissa maissaan istuvat eurooppalaiset pitävät ukrainalaisten moraalisena velvollisuutena uhrata kaikki mahdollinen sen hyväksi, ettei Venäjälle voisi jäädä edes sellaista kuvitteellista viikunanlehteäkään, jolla se peittäisi järjettömyytensä jäljet ja uskaltautuisi solmimaan rauhan.

     Mutta se nyt on vain yksi puoli tuossa sodassa. Sodan kannattajissa Venäjällä oli jo ennen sen syttymistä sellaisia aineksia, jotka näkivät siinä Venäjän maailmanhistoriallisen tehtävän Euraasian mahtivaltion perustamisessa, Venäjä tietenkin oisi itseoikeutetusti sen johdossa, kuinkas muuten…

      Myös Putin oli jo varhain näillä linjoilla ja Euraasian liiton luomisen Neuvostoliiton entisten maiden yhteistyöllä oli määrä nostaa Venäjä määrääväksi sen uuden maailmanjärjestyksen piirissä, joka oli syntymässä BRICS-maiden yhteistyön tuloksena.

     Sitä aatetta Venäjä on kannattanut jo 1990-luvulta saakka ja vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä Putin jo riemuitsi julkisesti siitä, että dollarin mahti olisi romahtanut.

     Hän nuolaisi ennen kuin tipahti, mutta itse tuo kegitys ei ole muuksi muuttunut, vaan kuuluu aikakautemme megatrendeihin. Lännen rooli maailmantaloudessa ja -politiikassa hiipuu vuodesta toiseen, eikä käännettä ole näkyvissä.

     Ettemme tuijottaisi liikaa jokapäiväisiin lehtiartikkeleihin ja yksittäisiin tapahtumiin, kannattaa välillä silmäillä nykyisyyteen päin tuolta kymmenen- parinkymmenen vuoden takaa ja katsoa, millaisia näkymiä ihmisillä silloin saattoi olla.

     Tässä vanha blogi, jossa vain kappalejakoa on hieman selvennetty:

 

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Maailmanvallankumous 2.

Maailmanvallankumous 2. ja Kremlin nahjukset

 

     Surullisen kuuluisa Izborskin klubi toimii nykyään kuumeisesti. Sen piirissä kiinnitetään suuria toiveita Itä-Ukrainan tapahtumiin ja klubin lehden uutta numeroa koristavat Donbassin pyssymiesten kuvat, murhattujen ruumiskasat ja verenpunaiset vinjetit.

     On ilmeistä, että ollaan pyhien arvojen äärellä. Vuotava veri saa selvästi tämän joukon täpinöihinsä, onhan kyseessä absoluuttisen pahan (fasismi) ja absoluuttisen hyvän taistelu. Sillä sellaista juuri on fasisminvastainen taistelu, kuten lehdessä yksikantaan todetaan.

     On siis epäilemättä käsillä aivan tavattoman suurenmoinen ja juhlallinen hetki jo sen takia, että päästetään ihmisiä hengiltä. Veritodistajat ja sankarit kasvavat tässä pellossa. Mutta oleellista on kuitenkin, että ollaan vielä suurempien, maailmanhistoriallisten ratkaisujen vedenjakajalla.

     Ne vaatisivat kuitenkin rohkeita ja radikaaleja tekoja. Sellaiset eivät ole Aleksandr Duginin tai Nikolai Starikovin vallassa, eivät edes Leonid Ivašovin tai Natalija Narotšnitškajan. Niiden avaimet ovat Putinin taskussa –vai ovatko ne edes siellä?

     Klubilaisten mielestä Ukraina ei ole paikka kompromissille, vaan voitolle. Kysymys ei myöskään ole vain Ukrainasta, vaan koko maailmasta ja sen tulevaisuudesta, ja se on ratkaistava nyt.

     Millainen maailman tulevaisuus sitten on ja millainen se voisi olla? Yleensä tulevaisuuden ennustamista on pidetty jossakin määrin riskaabelina harrastuksena, mutta Izborskin klubin piirissä ei vaikeuksia säikähdetä.

     Klubilaisten näkemykset poikkeavat toisistaan jossakin määrin, mutta peruskysymyksessä he näyttävät olevan samaa mieltä: Euraasian liiton luominen ei ole mikään tavallinen liikeasia. Se on maailmanhistoriallinen tehtävä.

     Liiton roolina tulee olla toimia vastavoimana amerikkalaisvetoiselle uudelle maailmanvallankumoukselle, joka on tuhoamassa tai jo tuhonnut vanhan maailman niin taloudellisessa kuin kulttuurisessa suhteessa ja pyrkii alistamaan sen ylikansallisin menetelmin.

     Venäjän ylevä tehtävä on maailman pelastaminen. Se edellyttää irtaantumista ylikansallisesta pakkopaidasta, minkä jälkeen uusi vapauden saareke voi alkaa vetää puoleensa muitakin orjuutettuja tai orjuutuksen uhan alaisina eläviä maita ja muodostaa lopulta Euraasian mantereen supervallan, jolla ei ole vertaa.

      Tämän tehtävän täyttäminen ja sen aloittaminen edellyttää kuitenkin vihollisen uhmaamista ja avointa haastamista. Globalisaatiosta irtautuminen sisältää väistämättä riskejä, mutta se on myös uuden ”vastavallankumouksen” välttämätön edellytys. Ratkaiseva kysymys on, uskaltaako ja haluaako Putin ottaa tämän askeleen.

     Nimikuulu Maksim Kalašnikov (Kutšerenko) on hiljattain julkaissut asiasta uuden kirjankin, Maailmanvallankumous 2. Se sisältää myös muiden ”izborskilaisten” tekstejä. Tässä kuitenkin nojaudun Kalašikovin niihin hengentuotteisiin, jotka löytyvät klubin kotisivulta. Ainakin osittain ne ovat samoja kuin ko. kirjassa.

     Kalašnikovin idea maailmanvallankumouksesta ja sen haastamisesta ei ole sinänsä uusi, vaan kuuluu izborskilaisten vakiokäsitteisiin. Laaja versio samasta teemasta nimellä ”Venäläinen doktriini” (Russkaja doktrina) on jo useita vuosia sitten julkaistu Dynaamisen konservatismin instituutin toimesta ja linkitetty nyt Izborskin klubin kotisivulle www.dynacon.ru. Sieltä löytyy materiaalia myös englanniksi.

     Epäilemättä Kalašnikov on niin sanotusti omaperäinen ajattelija ja hänen näkemyksensä ovat vielä hiukan villimpiä kuin eräiden muiden. Nimimerkkiä ei ole valittu suotta.

     Artikkelissaan ”Miksi Destruktintern on luotu?” Kalašnikov ihmettelee, mitä mieltä voi olla globaalisessa uudessa järjestelmässä, ”vallankumouksessa”, joka näyttää hävittävän kaiken. On ilmeistä, että USA ja Eurooppa ovat itse tuhoamassa vanhan kulttuurinsa ja väestönsä siinä kuin muunkin maailman. Kuka tästä kaikesta hyötyy?

     Kirjoittajan mukaan siitä hyötyy korkeammaksi kastiksi erottuva pieni joukko, joka keskittää käsiinsä vallan ja rikkaudet ja niiden avulla pyrkii hankkimaan itselleen ennen pitkää jopa fyysisen kuolemattomuuden (transhumanismi).

     Lähitulevaisuudessa se on mahdollista, mutta vain pienelle joukolle, jota muut palvelevat.  Tulevaisuuden hirviömäistä yhteiskuntaa varten on ensin syrjäytettävä kristinusko ja tämä työ onkin hyvässä vauhdissa. Tulevaisuuden orjuutta rakennetaan tulevien orjien omin käsin. Uuden superkastin jäsenet puolestaan pitävät itseään jumalina.

     Niinpä on syntynyt uusi destruktiivinen internationaali, Suuren globaalin palvelijat, jota vastaan on solmittava uusi ”Anti-Komintern sopimus”. Kirjoittaja pahoittelee ohimennen tätä hieman sopimatonta termiä ja toteaa, että tähän uuteen sopimukseen voivat osallistua myös kommunistit, kuten myös monet muut poliittiset voimat, joiden intresseissä se on.

     Niistä monet ovat masennettuja ja demoralisoituja, kuten esimerkiksi kirkot. Merkittävin toivon lähde on Venäjä, josta voi tulla ”toivon maa” (strana lutš). Venäjän olisikin otettava ratkaiseva askel ja irtaannuttava globaalisesta orjuudesta. silloin se voisi tulla esikuvaksi koko sille maailmalle, joka haluaa elää, luoda ja vaurastua rehellisesti, eikä pirullisen globalisaation orjuudessa.

     Mutta onko ratkaiseva hetki koittanut vai onko toiveet petetty? Huolimatta siitä, että Itä-Ukrainan verenvuodatus näyttää herättävän klubilaisissa suurta riemunsekaista odotusta, on Kalašnikovin kesäkuussa esittämä arvio aika tyly.

     ”Putinin suunnitelma”, joka uusimmassa muodossaan esitettin Pietarin talousforumissa, tekee kaiken väärin. Venäjän kriisi on vain syvenemässä. Toisaalta, hän arvelee, ”sehän on hyvä. Sitä pikemmin koittaa meidän valtamme…”

     Putinin arkuus ja puolinaisuus ei kelpaa Kalašnikoville laisinkaan. Tämä ei halua irtisanoutua Gaidarin ja Tšubaisin pyhistä kirjoituksista WTO:sta ja muusta vastaavasta, valittaa Kalašnikov. Hänen mielestään tarvittaisiin ”teollistamista” ja ”uudismaiden valtausta”.

     Näitä neuvostotermejä ei uskalleta edes käyttää, vaikka Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen juuri tällaiselle toiminnalle olisi Venäjällä tarvetta ja tilausta. Sama koskee liikenneväylien ja kotimaisen energian jakelun kanavien suurimittaista rakentamista.

     Kalašnikov itse haluaisi asettaa venäläisille, ”viimeiselle suurelle valkoihoiselle kansalle” suuren tavoitteen, yli-ihmisen luomisen ja siinä sivussa paljon muutakin. Tämän rinnalla Putinin touhut ovat tietenkin pelkää näpertelyä.

     Miten Kalašnikov hoitaisi kansainvälisen politiikan? Sen hän ilmoittaa konkreettisesti artikkelissaan ”Friedmanin Iranin suunnitelma”.  Ensinnäkin Donbassin sota pitäisi hoitaa kotiin raskain asein ja liittää maa Venäjään tulevan teollistamisen tarpeisiin.

     Toiseksi hallitus olisi puhdistettava ”liberaallista kamarillasta”. Kolmanneksi Bulgariassa pitäisi nostattaa kapina, joka tekisi lopun Nabucco-kaasuputken tarkoittamasta uhasta, sehän ”uhkaa” lopettaa Euroopan riippuvuuden Venäjän kaasusta.

      Lisäksi pitäisi erota WTO:sta, luoda maan sisäinen kaasuverkosto, aloittaa Iranin kanssa ydinaseyhteistyö ja myydä sille sukellusveneitä. Se pitäisi myös liittää kaasukartelliin. Sitten olisi aloitettava megaprojekteja, joiden tavoitteena olisi mm. ikuisen elämän saavuttaminen ym. rohkeaa.

     Mutta pystyykö nykyinen Kremlin johto tällaiseen? Vastaus on selvä. Tämä ”läpimätä, laiska ja älyllisesti jälkeenjäänyt” joukko ei kykene mihinkään suureen historialliseen tekoon ja sen tietää myös lännen johto.

     Kreml on sen sijaan sijoittanut rahansa tuleviin jalkapallokisoihin (2018) ja universiadeihin (2019). Venäjällä on nyt ”kruunattujen pikku poroporvareiden valta” (власть коронованных мещан-обывателей) eikä se kykene muuhun kuin lännen matkimiseen, valittaa Kalašnikov 19.6. päivätyssä kirjoituksessaan.

     Joku suomalainen tutkija päätteli hiljattain, että Putin on nyt Izborskin klubin ”ohjauksessa”. Tämä klubi ei toki ole mikään monoliitti ja edellä selostetut Kalašnikovin ajatukset ovat sielläkin ääripäätä. Kalašnikovin pettymys Putiniin on hyvä panna merkille, samoin kuin se, että hän odottaa Putinin politiikan vievän katastrofiin, mikä jälkeen ”meidän” aikamme koittaisi…

     Ei tietenkään ole missään säädetty, että Putinin hallinnon epäonnistuessa valtaan nousisi varsinainen lunatic fringe, mutta eihän se mahdotontakaan ole.

     Tuskin se on sen epätodennäköisempää kuin että ”värivallankumous” Venäjällä tosi mukanaan länsimaisen demokratian, eikä arabialaistyyppistä. Venäjän kansaa on nyt lännen suunnalta niin voimakkaasti ravisteltu, että sen perinnäinen rauhallisuus ja turvallisuuden kaipuu näyttää järkkyneen.