Barcelonan oopperan tienoilta

 

Espanjalainen triangeli

 

Ignacio Agustí, Mariona. Suomentanut Maija Westerlund. WSOY 1961, 324 s.

 

Ignacio Agustí (1913-1974) oli kotimaassaan suhteellisen kuuluisa espanjalainen kirjailija. Wikipediassa häntä koskeva artikkeli on espanjan lisäksi katalaaniksi, esperantoksi, galegoksi italiaksi, puolaksi, sloveeniksi ja tšekiksi. Englanniksi tai saksaksi sitä ei ole, eikä tietenkään suomeksi.

Kielivalikoima on sinänsä kiinnostava, kuten myös se, ettei kukaan ole esimerkiksi viitsinyt koneella käännättää jotakin varianttia englanniksi. Kaikki versiothan ovat yleensä erilaisia, joskin käännöksiäkin ja nimenomaa englannista tai sen kautta näyttäisi tuossa hakemistossa paljon olevan.

Voinemme siis lähteä siitä, ettei Ignacio ollut varsinainen kulttikirjailija ainakaan kotimaansa ulkopuolella. Siellä sen sijaan erityisesti tämä käsillä olevan kirja, Marion (Mariona Rebull, 1943) näyttää koetun varsin merkittävänä ja siitä on oma wikipedia-artikkelinsakin. se on myös englanniksi.

Kyseessä on lähihistoriaan, 1800-luvun loppupuolelle sijoittuva roimaani, joka tapahtuu lähinnä Barcelonassa ja päättyy tunnettuun anarkistien attentaattiin, pommiräjähdykseen Barcelonan oopperassa vuonna 1893. Silloin kaksikymmentä ihmistä kuoli ja monet loukkaantuivat.

Väkivaltainen anarkismi oli muuan tuon ajan, sanoisiko, muoti-ilmiöistä Välimeren maailmassa, kuten se oli jo jonkin verran aiemmin ollut Venäjällä, jossa uusi huippu koettiin 1900-luvun alussa.

Anarkistiryhmien tarkoituksena näyttäisi olleen luoda pelon ilmapiiriä ja jollakin sekavalla logiikalla edesauttaa ihanneyhteiskunnan toteutumista. Terrorismi sai aikaan ainakin Venäjällä ennen muuta liberaalien uudistusten peruuntumisen.

Anarkistien aatemaailma toki oli usein herttaisen rakkausvoittoista, mikä ilmenee vaikkapa seuraavasta laulusta, jonka voi kai tarvittaessa käännättää koneella: Bing-videot ; myös Vihavainen: Haun lugano tulokset .

Mutta, muistakaamme, sellaistahan se oli bolševikkienkin oppi. Lenin tokaisi ”Valtiossa ja vallankumouksessa”, että heillä oli sama päämäärä anarkistien kanssa, valtion hävittäminen. Vain keinot olivat toiset.

No, tässä kirjassa ei anarkismiin sinänsä juuri puututa. Se ilmenee vain teollisuusmiesten uhkailuna. Yksi päähenkilö on näet alemmista kansanluokista lähtenyt nousukas, joka perustaa menestyvän kutomotehtaan ja pääsee siten ”piireihin”, joissa hänet havaitaan kelvolliseksi myös naimaan avnhan aristokraatin tytär, Mariona. Tässä mainittakoon ohimennen, että ”naimisella” tarkoitettiin suomen kielessä vain ja ainoastaan avioliiton solmimista vielä 1900-luvun alussa. ”Halaamiset” olivat sitten erikseen.

Mariona elää vuosisadan lopun Kataloniassa etuoikeutettua elämää. Häntä pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja tekee kaiken tahtonsa mukaan. Mutta kun yksi asia on huonosti, on koko onnellisuus mennyttä: oikeasti hän huomaakin lempivänsä teollisuusmiehen entistä koulukaveria, joka sitä paitsi on oikea aristokraatti.

Uutta ”Nukkekodin” Nooraa sankarittaresta ei itse asiassa tule, vaikka hän jo henkisesti on valmis hylkäämään kaiken ja syöksymään rakkauden perässä minne tahansa. Oikeata romantiikkaa siis ja olisiko jotakin edistyksellistäkin.

Intohimothan siinä sitten leiskuvat, vaikka fyysinen lähentyminen jää yleensä oopperan aition mahdollistamiin rajoihin, mutta onhan tuossa kaikessa jo ihmishenkikin vaakalaudalla, onko enemmänkin? Kauhea totuus tunkee esille.

Itse lemmentarinasta ei sen enempää, luultavasti se on ollut lukijoista kiinnostava. Minusta kiinnostavampia ovat melko seikkaperäiset kuvaukset tuon ajan Espanjasta, kansan ja herrasväen tavoista, eri seutujen (erityisesti Andalusia) erikoispiirteistä ja muusta semmoisesta.

Papiston, viinin ja juhlien rooli tuon ajan yhteiskunnassa ei tietenkään kuulunut kirjoittajan omaan kokemuspiiriin, vaikka onkin luultavaa, ettei muutos siellä ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa yhtä suuri kuin Suomessa. Suurta murrosta edustivat joka tapauksessa jo kutomotehtaat ja jopa itse oopperakin.

Paitsi rakkausdraama, kirja on myös kertomus Katalonian modernisaation alkutaipaleesta, vaikka ei esitäkään kehitystarinaa, vaan ainoastaan muutaman vuoden mittaisen laatukuvan.

.

HP

 

Hevonpeetä ja muuta

 

Varsinaisen valehtelemisen sijasta turvaudutaan nykyään usein erilaiseen harhaanjohtamiseen. Tilastot ovat siihen hyvä keino ja joskus 1960-luvulla tentin aiheesta lienen kirjankin, jonka nimenä oli ”Miten tilastoilla valehdellaan”. Muistan tekijänkin, Darrell Huff.

Itse kirja oli aika vaatimaton ja voisi kuvitella, että sen perusideat olisi jokaisen ylioppilaan tai ainakin maisterin tunnettava, ammattikirjoittajista nyt puhumatta..

Näin ei ole. Kaikkialla ja kaikilla tasoilla näkee tilastoja esitettävän aivan harhaanjohtavilla tavoilla ja konstit siihen ovat yksinkertaisia, simppeleimmillään graafisissa esityksissä, joissa esimerkiksi kuvataan vertailtavia aineistoja erikokoisilla esineidenkuvilla. Mutta ei siitä enempää, ei tässä voi mitään kurssia ruveta pitämään.

Totuus sinänsä on vaikea kysymys ja ymmärrän hyvin Pontius Pilatuksen kysymyksen Jeesukselle. Maaherra oli arvattavasti saanut filosofista koulutusta sen verran, että uskoi tietävänsä, ettei totuutta olekaan. Hänellä olisi ollut journalistin valmiudet nykyäänkin.

”Totuus” on syytä erottaa väitteiden ns. totuudesta tai epätotuudesta. ”Totuudesta” sanan syvimmässä merkityksessä ja mahdollisuuksistamme sen haltuunottoon on syytä kirjoittaa oma traktaattinsa, jos tarpeen.

 Tässä kiinnostaa nyt tuo arkipäivän vaatimaton kysymys, ero toden puhumisen ja valehtelun välillä ihan arkisessa mielessä, eli siten kuin se ymmärretään lastentarhassa, tuomioistuimessa tai jossakin muussa vastaavassa paikassa, vaikkapa perheen aamiaispöydässä.

Kun joku puhuu niin totta kuin osaa, häntä voidaan pitää todenpuhujana, vaikka hän itse asiassa ei onnistuisikaan paljastamaan sellaista osaa totuudesta, joka on häneltä jostakin syystä salattua ja antaisi asioista aivan yksipuolisen kuvan.

Valehtelija sen sijaan saattaa suoltaa hyvinkin paljon tosia lauseita ja niiden taakse tarkoin kätkeä keskeisen asian, jonka jostakin syystä haluaa salata. Syyt voivat olla moninaiset: ehkäpä hän on rikollinen tai suuri patriootti, ehkäpä vaikka edistyksellinen henkilö, joka haluaa olla osaltaan maailmaa pelastamassa ja parantamasa.

Toden puhujaa on usein halveksittu mutta myös arvostettu. Herodotos kertoo, että hänen selvästikin arvostamansa persialaiset opettivat lapsilleen kolme asiaa, joissa yksi oli toden puhuminen.

Kuten jokainen tietää, sekin on problemaattinen asia. Se, joka aina menee möläyttämään totuuksia missä tahansa, tekee usein karhunpalveluksen niin itselleen kuin muille, vaikka totuuden tietäminen ja kunnioittaminen onkin hyvä asia.

Tyrannille totuuden sanominen on yleensä vaarallista. Antiikin aikana keksittiin Aisopoksen kieli, ja puhuttiin vertauksin ja tunnuskuvin. Kolmedioissa totuus kätkettiin naurun taakse -verum dicere ridens.

Huomasin jo tästäkin aiheesat kirjottaneeni parikin kertaa (esim. Vihavainen: Haun suoraa puhetta tulokset ).  Liitän tähän yhden vanhan blogin viimekertaisen jatkoksi. Lisää löytyy hakutoiminnalla:

 

lauantai 16. tammikuuta 2016

Bullshit ja valhe

 

Bullshit,  informaatiosota ja journalismi

 

Sodankäynnin näkökulmasta valhe, harhaannuttaminen on keskeinen keino. Jo antiikin auktorit tekevät tämän täysin selväksi. Totuus toki viime kädessä määrää kaikkien asioiden reunaehdot eikä tavoitteena olevaa voittoa voi saavuttaa luottamalla vääriin tietoihin tai julistamalla tappio voitoksi, mutta silti. Keinona yli muiden on valhe.

Sota elää valheesta, joka on sen ytimessä. Voitto esitetään aina ja tinkimättä oikeuden ja totuuden voittona, mutta sen saavuttamista valheella ei historiassa ole kainosteltu. Mannerheimin, poikkeusihmisen tunnus Candida pro causa ense candido oli tässä suhteessa aika erikoinen. Se sopi hyvin valkoisen armeijan ylipäällikölle (candidus=hohtavan valkoinen), mutta jotenkin siinäkin, vuonna 1922 omaksutussa tunnuksessa tuntuisi tuoksahtavan demonstraatio ja se vaikuttaa ennakkovastaukselta mahdollisiin kysymyksiin.

Toki kuninkaat ovat kautta aikojen, paitsi käyttäneet häpeilemättä alhaisia keinoja sodissa, myös joskus valehdelleet itse voitonkin ja laulattaneet Te Deumia myös suurten tappioiden kunniaksi, mutta ei se asiaa, eli voiton tai tappion merkitystä totuuden hetkenä muuksi muuta. Vihollisen menestystä ei voi pitkän päälle selittää pois eikä omia tappioita salata. Toki sodan onni, fortuna belli, on oikullinen ja epäreilukin jumalatar.

Ennen totuuden hetkeä voi asioita kuitenkin aina yrittää edistää myös valheen keinoin ja toivoa menestyvänsä mahdollisimman pitkään. Joskus onnenkantamoinen voi päästää pälkähästä uhkapelurin, kuten Pietari III:n tulo näyttämölle pelasti Preussin Fredrikin, jolle tämän ansiosta jäi kuolematon maine. Hitler odotti viimeiseen asti kokevansa tuon Hohenzollernien hallitsijahuoneen ihmeen toistuvan kohdallaan, mutta der brave Gefreiter joutui pettymään katkerasti.

Vastuuttomuudestakin saatetaan historiassa palkita, mikäli onni sattuu suosimaan rohkeaa, kuten hänellä sananparren mukaan on oikeus toivoa. Kleiohan on syystä tai syyttä rinnastettu ammattikuntaan, jonka olemassaolo yleensä tunnustetaan tarpeelliseksi, mutta jonka maine on siitä huolimatta ollut kyseenalainen. Onko historia sittenkään vain totuuden ja rehellisyyden koetinkivi, kuten Thomas Carlyle ja häntä seuraten Egon Friedell ovat otaksuneet?

Kysymys totuuden arvosta on kolmannella vuosituhannella tullut erityisen aktuelliksi siitä syystä, että postmoderni nihilismi on suhtautunut koko asiaan yhtä ivallisen alentuvasti kuin Lenin aikoinaan. Itse asiassa postmoderni näkökulma on vielä hävittävämpi ja hävyttömämpi, sillä Leninillä myös totuus oli periaatteellisella tasolla yhtä suuressa kunniassa kuin oikeus, vapaus ja muut perinteiset arvot. Käytännössä toki kaikkia niitä poljettiin täysin häikäilemättä, mutta se kuului dialektiikkaan. Postmodernistille jo itse totuus on vain absurdi flatus vocis, purkautuvan ilman ääni.

Joskus kauan sitten kuului hyviin tapoihin kauhistella englantilaista sanontaa, joka juontaa juurensa 1800-luvun alun maljapuheeseen: “Our Country! In her intercourse with foreign nations may she always be in the right; but right or wrong, our country!”

Tähän asenteeseen on, varmaan syystäkin, liitetty moraalisesti epäilyttävää jesuitismia. Se on kuitenkin yhtä kaukana nykyaikaisesta nihilismistä kuin yö päivästä eikä edes sijaitse aamun ja illan harmaalla alueella. Toive siitä, että oman maan asia ja käytös olisi oikeudenmukaista todistaa ylevästä asenteesta. Maljapuheen jälkimmäinen osa saattaisi, tilanteesta riippuen, myös liittyä mielipahaan, joka syntyisi, mikäli isänmaa olisikin rikkonut oikeutta ja totuutta vastaan. Toki maljapuheiden retoriikka sijoittuu omaan genreensä ja kuuluu nauttia suolahippusen kera.

Nyt, kuin taas olemme saaneet tähän maailmaan informaatiosodan, olemme jälleen oppineet arvioimaan eri osapuolten sanomaa tietyllä varovaisuudella. Vanha kehotus nauttia sanoma suolahiukkasen kera, cum grano salis, ei enää vie mihinkään. On varauduttava totaaliseen, törkeään valheeseen, jossa ei ole totta kuin siteeksi, jos sitäkään.

Hämmästyimme säikähtäin, kun päivänä muutamana saimme lukea venäläisten lehtien, jopa hallitusta lähellä olevien, kirjoittavan mielettömyyksiä lasten kohtelusta Suomessa. Tällaista roskaa ei kukaan kuvitellut joutuvansa näkemään. Kaikelle on kuitenkin oma yleisönsä ja koska myös älykääpiöiden joukko on taaja ja säikkymätön, tarjotaan sillekin näissä kesteissä omat annoksensa. Se vain kuuluu asiaan.

Asia liittyi kampanjaan eli sotaretkeen tai sellaista simuloiviin manöövereihin ja sodissahan totuudella on aina ollut vain välinearvo. Kuten sanottu, valhe on se, mikä sodassa on arvokas ja aseista olennaisin. Asia ei rajoitu joihinkin puolihulluihin dosentteihin.

On asiaan kuuluvaa, että internetin pöhinää nimenomaan valtioiden välisten suhteiden kannalta on nyt meilläkin tarkasteltu myös sotanäkökulmasta, informaatiosotana, johon on soviteltu niitä vihollisen kukistamisen doktriineja, joita älykäs hyökkääjä voisi käyttää. Ongelmana on se, ettei suunnitelmallisuudesta, saati suuresta strategiasta ole kuin epäsuoria todisteita, lähinnä vihjeitä, jotka nekin liittyvät yksittäisiin asioihin, ei kokonaisuuteen. Toki voi yrittää tunkea kaiken samaan kaavaan Prokrusteen metodein, mutta siitä kärsii uskottavuus. Siinä menevät tosi ja valhe iloisesti sekaisin eikä niiden erottamiseen toisistaan ole keinoa.

Lisäksi herää liuta kysymyksiä. Jos, kuten muuankin opus julistaa, informaatiosota on käynnissä Venäjän suunnalta, ei sellainen koskaan voine olla yksipuolinen tilanne. Sodassa olisi äärimmäisen naiivia odottaa, että jompikumpi osapuoli kieltäytyisi käyttämästä keinoja, joita toinen käyttää, elleivät ne nyt sitten ole yhtä tökeröitä ja itseään vastaan toimivia kuin mainittu lapsikampanja. Talvisodassa toki tapahtui, että suomalaiset levittivät itse eteenpäin venäläisten tökeröä propagandaa, joka nostatti kansassa raivoa.

Eiköhän siis liene kohtuullista odottaa, että oma puoli, mikäli se todella on havainnut informaatiosodan olevan todellisuutta, järjestää esimerkiksi viime sodassa käytetyn SAT-VIA-järjestelmän tyyppistä toimintaa, jonka avulla sekä puolustus että hyökkäys ovat mahdollisia.

Jatkosodassa, kun taistelimme yksin, jouduimme puolustautumaan sekä Moskovan-Leningradin-Petroskoin varsin avutonta propagandaa vastaan että myös Lontoon taitavaa manipulaatiota vastaan, joka ei suinkaan ollut vailla tehoa. Siinä tohinassa opittiin ymmärtämään, ettei Suomella ole kuin yksi luotettava ystävä, joka on Suomen armeija. Ruotsi hötkyili peloissaan ja USA tuki Lontoon kavalaa maanittelua. Mutta asemamme oli selvä ja johtopäätökset sen mukaisia. Informaatiorintama piti ja rauha voitiin solmia rivit tiiviinä.

Mutta miten mahtaakaan olla nyt? Olemmeko me tuossa mahdollisessa sodassa omalla puolellamme vaiko sittenkin vaarassa lipsahtaa palvelemaan vieraita intressejä ja nielemään tahallista valhetta, jota varmasti käytetään niin paljon kuin katsotaan tarpeelliseksi meiltä kysymättä? Vai ovatko meidän etumme automaattisesti yhtenevät jonkin epämääräisen lännen kanssa, kuten sosialistisen ystävyysliiton maiden intressit kerran sopivat aina yhteen Neuvostoliiton intressien kanssa? Mitä tästä seuraa nyt?

Tuntuu aika säälittävältä, että valtionhallinnon sadalle virkamiehelle kustannetaan amerikkalaisten järjestämät kurssit informaatiosodassa. Eikö omalla maallamme ole tähän kapasiteettia vai eikö sillä ole omaa agendaa? Miten on mahdollista, että jokin ulkomainen taho otetaan tällaiseen rooliin?

Jotta sellaisilla kursseilla olisi jotakin merkitystä, ne olisi syytä tarjota mieluummin journalisteille, jotka tulisi velvoittaa tutustumaan myös kilpaileviin näkemyksiin. Näyttää pahasti siltä, että tämän ammattikunnan suhde totuuteen on vakavasti vahingoittunut näinä postmoderneina aikoinamme ja tästä kärsii heidän oma uskottavuutensa. Erityiseksi ongelmaksi on noussut BS eli bullshit.

Siitä ei ole kovinkaan kauan, kun ajatusta totuudesta ja sen saavuttamisesta vielä pidettiin normaalina ja vakavasti otettavana asiana. Totuuden, kuten myös hyvyyden ja kauneuden palveleminen olivat kulttuurin keskeisiä tehtäviä. Journalistien kannalta tehtävä oli yksinkertainen: heidän tehtävänään oli kertoa se totuus, jonka saivat tietoonsa ja jota oli syytä sellaisena pitää. Sen sijaan journalismin tehtävänä ei ollut opettaa kansalle, mitä totuudesta piti ajatella eikä siihen missään tapauksessa kuulunut epämukavien tosiasioiden piilottelu. Uutiset ja kommentit oli selkeästi erotettava toisistaan ja tämä oli se tärkeä asia, joka erotti vapaan tiedonvälityksen totalitaarisesta.

Nyt on toisin. Journalistit kokevat ilmeisesti tehtäväkseen maailman pelastamisen ja heidän kunnianhimonaan on tuottaa sellaista sisältöä, joka edistää kaikkia hyvä asioita ja vahingoittaa huonoja.

On syntynyt tilanne, jossa journalisteja syytetään suoraan valehtelemisesta. Erityisesti esille on nostettu YLE ja Helsingin Sanomat. Yleisesti ottaen tämä lienee liioittelua. Varsinaisia tietoisia valheita nämä orgaanit tuskin ovat paljoakaan harrastaneet. Sen sijaan niille kyllä on ollut leimallista  salailu ja niin sanottu bullshit.

Jälkimmäinen karttaa suoranaista valehtelemista ja huijaa muilla keinoin, puhumalla aidasta aidanseipäiden sijasta, johdattamalla keskustelun johonkin muuhun kuin itse hankalaan aiheeseen, assosioimalla käsiteltävä asia johonkin tabuun ja niin edelleen ja niin edelleen. Keskeinen idea on luoda kuuman kysymyksen ympärille emotionaalisesti ladatuista meemeistä valheellisuuden muuri, jonka puolustuslinjoja vain omista eduistaan piittaamattomat desperadot haluavat avoimesti uhmata.

Bullshit saattaa pohjimmiltaan olla Amerikan lahja kulttuurillemme. Kuten small talk, se on ollut laji, jota kansamme osaa heikosti. Tänäkin päivänä sen todelliset taitajat löytyvät etupäässä ns. hyvin koulutetuista kansankerroksista. Itse asiassa on olemassa melko tuore amerikkalainen akateeminen traditio, joka rakentuu nimenomaan bullshitin ympärille (ks. https://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_studies). Näyttää jopa siltä, ettei asiaa sen piirissä tyydytä pelkästään tutkimaan, vaan sitä myös aktiivisesti harjoitetaan.

Yhtä kaikki, kansan syvät rivit ovat ymmärrettävästi olleet melko immuuneja tällaiselle tarjonnalle, mikä ei liity niiden elämänpiireihin, vaan viihtyy yliopistojen ohuessa ansari-ilmastossa. Kova todellisuus ja konkreettinen askarointi sen ongelmien kanssa ei jätä BS:lle samanlaista tilaa eikä tilausta.

Ei sille toki missään immuunejakaan olla. Niin sanotun taistolaisuuden kova ydin muodostui kerran akateemisista kiliasteista, jotka olivat kehittäneet kommunismista itselleen kvasiuskonnollisen version. Tämä ryhmä oli selvästi erillään työssä käyvistä duunareista, joista niistäkin osa myös oli hyvin taipuvaista vastaanottamaan Moskovan hyvää sanomaa, vaikka ei Marxin teoksia opiskellut, vaan keskittyi mieluummin oman työpaikan ja liiton asioihin.

 Koska duunari tunsi sentään elämää hieman paremmin ja lähempää, ei häntä kuitenkaan voinut hoidella ja ruokkia samalla evankeliumilla kuin keltanokkaisia opiskelijanulkkeja. Niinpä oli kehitettävä paksu ja tahmea bullshitin kerrostuma suojaamaan ideologian jokapäiväistä turvallisuutta.

Ihmisen valmius ja halu uskoa sellaista, mitä hän pitää totena, on suuri voimavara. Tarvittaessa on kovin helppoa rationalisoida oman maan tai esikuvalliseksi ajatellun etujoukkomaan kaikkia toimia, mikäli tuo tarve on kyllin vahva. On tarpeetonta jaaritella toivovansa, että oma maa tai ideologia olisi oikeassa, kun se kerran ilman muuta on. Edellä siteeratun maljapuheen ensimmäistä osaa ei kukaan ole aikoihin edes muistanut. Sellainen ei enää kuulu tapoihin.

Mikään rationaalinen argumentti ei läpäise paksua BS-kerrosta silloin, kun se suojaa pyhimpiä arvoja, eivät edes arkistojen vastaansanomattomat paljastukset. Vanhanaikaiset järkiargumentit tupsahtavat pehmeään BS:ään kuin peruna puuroon. Ainoastaan jokin hyvin suunniteltu visuaalinen lavastus, joka julistetaan maailman merkkitapahtumaksi, saattaisi ehkä mennä suojauksen läpi, mutta näitä projektiileja on toistaiseksi testattu vain PC:n taholta menestyksellisissä hyökkäysoperaatioissa vanhanaikaista toisinajattelua vastaan.

Sellaista on nykyinen virallinen ideologiamme, PC ja sellainen on sen voittamaton suojapanssari, BS. Jossakin mielessä se on vanhaa ja jo antiikin aikana käytettyä ainesta, jolla aina on ollut tehonsa. Muinaisen Kreikan sofistit osasivat sen ainakin yhtä hyvin kuin Kreikan nykyiset vallanpitäjät. Mutta joidenkin merkkien perusteella voi arvioida, että 2000-luvusta on tullut BS:n uusi suuruudenaika, kun se on tasa-arvoisesti korotettu valtaistuimelle uutena totuutena tai ainakin erittäin varteenotettavana kruunutavoittelijana tai regenttinä, mikäli totuudelta jäänyt valtaistuin on lopullisesti jätettävä tyhjäksi. Mihin me totuutta tarvitsemme, jos BS toimii paremmin?

 

Valhe ja epätotuus

 

Kun valtio valehtelee

 

Monet muistavat vielä, millainen ongelma kehitettiin Suomen ja Venäjän näennäisesti pilvettömiin naapuruussuhteisiin joskus puolitoista vuosikymmentä sitten (vrt. Vihavainen: Haun huostaanotto tulokset ).

Muuan moskovalainen lehti, ”Vzgljad”, kertoi, että Suomessa oli riistetty vanhemmiltaan jopa tuhansia lapsia. Muuan dosentti, joka lienee koko jutun aloittaja selitti asiaa sillä, että kyseessä oli kansanmurha sanan kulttuurisessa mielessä: suomalaiset ovat itse lakanneet lisääntymästä ja yrittävät nyt lisätä kansansa määrää kasvattamalla venäläisiltä riistettyjä lapsia omaan kulttuuriinsa.

Miten suuri ongelma mahtoikaan olla kyseessä? Maassamme on tosiaan huolestuttavan suuri määrä lapsia huostaanotettuina ja määrä lähentelee kymmentä tuhatta. Myös suuret rahat pyörivät sijaisbisneksessä. Tuntuu siltä, että tässä olisi riippumattomalla tutkimuksella ihan oikeasti paljon tehtävää, mutta tässä ei nyt puhuta siitä.

Noiden vasten tahtoaan vanhemmilta riistettyjen venäläislasten määrän kerrottiin olevan tuhansia, mikä oli valtava määrä, kun venäjänkielisiä koko maassamme oli vuoden 2010 tienoilla vain reilusti alle 40000. Nythän niitä on jo yli 100000. Oliko maassamme edes niin paljon venäjänkielisiä lapsia?

Lapsiasiaisin valtuutettu Pavel Astahov kertoi tarkan luvun raportoidessasan aiheesta Putinille: sellaisia lapsia oli vuonna 2011 18000(vuonna 2009 niitä oli ollut 16600). Käytännössä tuskin siis saattoi olla venäläistä perhettä, joka olisi saanut pitää omat lapsensa. Syyt huostaanottoon olivat tekosyitä ja läpsäys takamuksille vanhaan venäläiseen (ja suomalaiseen) tapaan oli muka riittänyt perusteeksi.

Suomen viranomaisten muistan soperrelleen asiasta vain jotakin epämääräistä, mikä liittyi siihen, ettei noihin asioihin liittyviä tietoja sopinut julkistaa. En muista kuulleeni esimerkiksi suurlähetystön esittämästä nootista asian johdosta, mutta eiväthän ne yleensä mitään uutisaiheita olekaan.

Asiasta kirjoittaa  nyt Facebookissa tarkemmin muuan paluumuuttaja, joka kuuluu niihin venäläisen intelligentsijan edustajiin, joille valehteleminen ja erityisesti valtion taholta tehty törkeä ja tahallinen valehteleminen on sietämätön kuolemansynti (ks. Что писали российские СМИ о Финляндии десять лет назад ).

Toki meilläkin valehdellaan, että korvat heiluvat. Olisi yhtä naiivia uskoa kaikkia hallituksen toimien puolesta esitettyjä tulkintoja, kuin opposition niihin kohdistamaa kritiikkiä.

Mutta silloin kyseessä ovat tulkinnat. Vakain tuumin tehty täysin valheellinen väite faktoista on joitakin aivan muuta. Sellaista meillä on aina silloin tällöin nähnyt ns. laatulehdistömme sivuilla (vrt. Vihavainen: Haun hihamerkkijournalismi tulokset ). On vaikea selittää niitäkään yksinomaan tyhmyydellä, vaikka se varmasti auttaa ja vaaditaan tällaisten suoritusten avuksi.

Mutta miksi ihmeessä esittää täysin absurdeja väitteitä jopa virallisella tasolla? Eikö seurauksena ole välttämättä luottamuksen menetys?

Näyttää siltä, ettei näin ole sellaisissa tapauksissa, joissa valheen takana on korkein kuviteltavissa oleva auktoriteetti. Venäjällä sellaisessa asemassa on Putin, joka tarvittaessa voi aina ottaa Jumalan apupojakseen kirkon kautta.

Nykyinen mediayleisö näyttää olevan erittäin altis manipuloinnille, eikä pelkää uskoa täyttä puppuakaan, jos sen esittää tuttu ja turvallinen auktoriteetti.

Kuten jo aikoinaan esitettiin, tuolloin tarkoituksena oli horjuttaa suuren yleisön saamaa, liian positiivista kuvaa Suomesta. Kun Suomen mainetta painettiin alaspäin, nousivat venäläisen todellisuuden arvo ja asema vastaavasti.

Nythän sitten olemme sellaisessa informaatiosodassa, jossa meikäläisetkin lehdet syytävät päivästä päivään yhä mielettömämpiä uutisia Venäjästä. Iltapäivälehtien aineisto tulee tarjoamaan vielä monta herkullista väitöskirjan aihetta alkaen Venäjän talouden pikaisesta romahduksesta aina Putinia vaivaaviin tappaviin tauteihin.

Nyt olisi aika tutkia, minkä verran tuohon lehdistöön ihan oikeasti luotetaan tai miksi sitä ylipäätään luetaan.

Niin, ettäkö luotetaan?

En muista, mikä instituution suorittaman selvityksen (tutkimuksen?) mukaan Suomessa luotetaan nyt julkiseen sanaan enemmän kuin juuri missään toisessa Euroopan maassa.

Joku toisinajattelija nimitti Neuvostoliittoa aikoinaan säikkymättömien idioottien maaksi. Venäjä näyttää seuraavan vanhoja perinteitä.

Mutta miten on laita oman onnettoman maamme? Olen huomannut, että journalistit ovat onnitelleet itseään osakseen tulleesta suuresta luotta uksesta. Mitäpä mahtaneekaan piillä tämänkin fasadin takana? Kiinnostaako se heitäkään?

 

 

 

 

Virolaiset perhearvot

 

Terveisiä perheestä

 

Kuten tiedämme, suvaitsevaisuus kuuluu länsimaiseen yhteiskuntaan ja on myös laajemmin koko ihmiskunnan edistyneisyyden mitta ja tunnusmerkki: mitä edistyneempi yhteiskunta, sitä suvaitsevampi, kuten World Values Surveyn laajat tutkimukset todistavat (ks. Vihavainen: Haun arvojen maailmankartta tulokset ).

Joidenkin mielestä suvaitsevaisuuteen liittyy ehdottomasti nollatoleranssi (täydellinen suvaitsemattomuus) suvaitsemattomuutta kohtaan, mikä ei kuitenkaan koske islamia, jonka tunnustajien ilmeisesti katsotaan joka tapauksessa edustavan sellaista kehittymättömyyden astetta, ettei heiltä voida vaatia vastuullista käytöstä.

Joka tapauksessa varsinaisten vakavasti otettavien kansalaisten vapausasteet suhtautumisessa erilaisten vähemmistöjen toimiin ja tavoitteisiin ovat sangen tiukat. Mikäli esimerkiksi joku sattuisi pitämään julkista seksuaalisuuden esittelyä vastenmielisenä ja sopimattomana, hänen on syytä ottaa huomioon, ettei hänen asenteensa ole suinkaan tasa-arvoinen eräiden toisten kanssa. Ns, paskamyrsky tulee varmasti.

Kehittyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa lähdetään siitä, että yksityisesti ja omien ystäviensä kanssa jokainen saa puuhata mitä ikänä keksii. Yhteiskunnalla voi olla aihetta puuttua asiaan vain silloin, kun jotakin osapuolta loukataan vastoin hänen tahtoaan.

Asiaan kuuluu, että osapuolten on oltava vastuulliseksi katsottavassa iässä, niinpä pedofilia on kiellettyä, vaikka osapuolet olisivat suostuvaisia.

Aksiomaattiseksi näyttää tulleen myös ajatus, että perheessä voivat vanhemmat olla samaa sukupuolta. Tämä ei loukkaa lasten etua, koska niin ei saa tapahtua. Kaikkien on vain suhtauduttava asiaan aivan luonnollisena vaihtoehtona, mikä takaa myös lapsille normaalin kasvuympäristön.

Skeptikko voisi huomauttaa, että on monia asioita, joiden haluaisimme olevan tietyllä, kaikkia tyydyttävällä tavalla, mutta jotka sitä huolimatta eivät käytännössä sitä ole.

Asiaan voidaan yrittää vaikuttaa kasvattamalla kansaa uudelleen, jotta se pitäisi normaalina sitä, mitä aiemmin pidettiin epänormaalina ja joka toi stigman mukanaan.

Avainasemassa ovat valtion viestimet, erityisesti televisio, jota yhä katsotaan paljon. Sen lisäksi samaa tavaraa saa valtavasti muitakin kanavia pitkin. Kuten tiedämme, journalistin kunnianhimo suuntautuu nykyään maailman muuttamiseen ja on äärimmäisen harvinaista, että se ei noudattaisi edistyksellisiä arvoja.

 Ei sitä kukaan ole enää herran aikoihin siitä asiasta arvosteltukaan, vain uutisoinnin ja kommentoinnin vinoutumisesta on puhuttu, ainakin meillä.

Virossa sentään tapahtui juuri skandaali. Kulttuurihistorian professori, virolaisen kirjallisuuskritiikin merkkimies ja lämmin humanisti ja patriootti oli kertonut eräästä isänpäivän ohjelmasta mielipiteensä, joka poikkesi edistyksen edellyttämästä linjasta.

Isänpäivänä oli näet Viron TV:ssä esitetty ohjelma, jossa esiintyi perhe, jossa oli kaksi isää ja kaksi lasta, tyttö ja poika.

Ohjelma näyttää olleen aivan herttainen ja lapset vaikuttivat normaaleilta ja hyvinvoivilta. Kuitenkin Rein Veidemann kertoi mielipiteenään, ettei sellaisen perheen esittely isänpäivänä kuulunut virolaiseen arvomaailmaan.

Tätä puhuja perusteli sillä, että virolainen perhe koostuu suuren enemmistön taholla molempia sukupuolia edustavista vanhemmista ja lapset ovat heidän biologisia jälkeläisiään. Isänpäivä liittyy isän rooliin tuollaisessa perheessä

Veidemann sattuu olemaan ekspertti virolaisen arvomaailman suhteen ja kaiken lisäksi myös Viron yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja.

Asia tietenkin sai poliittisen merkityksen. Politiikkahan juuri tarkoittaa yhteisiin asioihin puuttumista ja niiden hoitamista enemmistön haluamalla tavalla. Nyt kuitenkin innostuttiin. Kuului jo mielipide koko yleisradion lakkauttamisesta ja toisaalta tietenkin korostettiin sitä, että voivathan ne lapset saada osakseen rakkautta muuallakin kuin perinteisessä ydinperheessä jne. Kaikki oli siis hyvin.

Asia kuitenkin liittyi ohjelman esittämiseen nimenomaan tiettynä merkkipäivänä. Voisiko meillä tapahtua mitään vastaavaa?

En tiedä, miten hyvin asiat ovat Virossa tässä suhteessa ja yhtä huonosti tunnen myös Suomen TV:tä, jota en katso. Joka tapauksessa Veidemannillakin oli mielestäni oikeus ja luultavasti jopa velvollisuus sanoa mielipiteensä.

Mikäli Veidemann uskoo, että moinen perhemalli saattaa vahingoittaa lapsia, on tietenkin pyrittävä siitä pois ja vähintäänkin lakattava sitä mainostamasta veronmaksajien rahoittamassa mediassa, ainakin nyt perinteistä perhettä kunnioittavana juhlapäivänä.

Voi olla, että kriitikko on väärässä. Liberaalinhan on syytä ottaa aina tämäkin mahdollisuus huomioon. Joka tapauksessa asian julkituominen on tärkeää ja oikeus sanoa mielipiteensä yhteiskunnallisesti tärkeistä, jos muistakin asioista on demokratiassa ehdoton ja luovuttamaton perusoikeus.

Kyseistä, riidanalaista asiaa olisi itse ilmiön kannalta ainakin puolueettomasti tutkittava  ja tehtävä sitten johtopäätökset siitä, missä määrin sitä on syytä edistää tai edes hyväksyä.

Muistan, että muuan amerikkalainen tutkimus on osoittanut, mettä normaali kahta sukupuolta edustavan vanhemman normaali ydinperhe tarjoaa lapsille ylivoimaisesti aremmat edellytykset menestyä, kuin muun variantit (ks. Vihavainen: Haun perhemallit tulokset ).

Yksi tutkimus ei vielä kesää tee ja asia on sen laajuinen, että se edellyttää ennakkoluulotonta asiaan paneutumista ja tutkimista monessa maassa, koska ympäröivällä kulttuurilla on asiassa luultavasti hyvin suuri rooli. Avainasemassa eivät ole tässä vanhemmat ja heidän makuuhuonepuuhansa, vaan lapset ja heidän elämänsä.

Mitä tulee asiaan liittyvään keskusteluun, se on vasta alussa ja näyttää muodostuvan juuri yhtä typeräksi kuin meidänkin vastaavat polemiikkimme.

Toivottavasti erehdyn.

Lapsi helvetissä

 

Lapsuus keskitysleirissä

 

Michel del Castillo, Tanguy, aikamme lapsi. Suomentanut Katri Ingman-Palola. WSOY 1957, 234 s.

 

Luettuani tätä kirjaa noin neljänneksen verran, aloin epäillä sitä vain aikansa muodikkaan väkivaltapornon näytekappaleeksi, joka oli kuviteltu hiljattain paljastuneiden natsien raakuuksien innoittamana.

Wikipedian eri versiot kuitenkin vahvistivat sen, että kyseessä oli ainakin henkilö, jonka elämäkerta vastasi kirjan päähenkilön kokemuksia. Michel del Castillo kuoli viime vuonna (1933-2024).

Kyseessä oli espanjalaisen äidin ja ranskalaisen isän poika, joka joutui hylätyksi erilleen vanhemmistaan, ensin keskitysleirille Vichyn Ranskaan, josta saksalaiset siirsivät hänet muiden Espanjan sisällissodan pakolaisten kanssa Mauthauseniin, josta oli kehittynyt tuhoamisleiri.

Muuten, on varsin kiinnostavaa, miten suuressa määrin wikipedian erikieliset versiot tässäkin tapauksessa poikkesivat toisistaan.  

Englantilainen ja venäläinen versio eivät edes tiedä kirjailijan tulleen lähetetyksi Saksaan. Ranskalainen kertoo hänen joutuneen työleirille ja espanjalainen ruhoamisleirille. Saksalainen tietää hänen joutuneen Mauthauseniin, mikä sopii hyvin yhteen Espanjan-pakolaisten yleisen kohtalon kanssa.

Englantilainen ja venäläinen eivät mainitse hänen kohtalostaan sodan jälkeen, mutta ranskalaien ja espanjalainen osoittavat, että se näyttää sopii yksi yhteen tämän romaanin sankarin elämäntarinan kanssa.

Kyseessä on siis ilman muuta omaelämäkerrallinen romaani, mikä antaa sille runsaasti lisää uskottavuutta. Välillä kertoja on muutellut hieman ihmisten nimiä ja pitää tärkeänä huomauttaa, että hänen kuvaamansa kasvatuslaitos ei ole sama kuin eräs Espanjassa tuolloin tunnettu vastaava instituutio.

Itse kaameaan tarinaan. Kahdeksanvuotiaana poika joutui pakenemaan Espanjasta, jossa francolaiset voittivat ja olivat tuominneet hänen äitinsä kuolemaan. Matka suuntautui Ranskaan, jossa aluksi vietettiin auvoisaa perhe-elämääkin, mitta ennen pitkää tie vei Menden pakolaisleirille ja sieltä Mauthauseniin.

Leirien todellisuudesta on kerrottu niin paljon, ettei siihen ole juuri lisättävää, mutta uskomattomalta sentään tuntuu, että kymmenvuotias lapsikin sijoitettiin raskaisiin lapiotöihin ja häntä muiden mukana näännytettiin surkeilla annoksilla. Ilman läheistä ystävää hän olisi pian kuollut monien muiden tavoin.

Saksalaisten suhtautuminen vankeihin, ja tämä koski niin siviilejä kuin sotilaita, oli uskomattoman karkeaa ja sadistista ja jopa pienet lapset osallistuivat innolla avuttomien kiusaamiseen.

Tässä tulee mieleen Maksim Gorkin lausahdus, jonka mukaan venäläiset palvovat sitä, joka(Leninin tavoin) antaa heille luvan käyttäytyä häpeällisesti. Sama taitaa koskea muitakin kansallisuuksia. Venäläisten kohtalo oli leirillä vielä tavanomaista raaempaa.

Kuitenkin jokaisessa kansallisuudessa oli omat hyvät ja inhimilliset yksilönsä ja pikku Tanguyn rakas ystävä oli saksalainen, joka pianistina sai joskus esiintymispalkkiona ruokaa, jonka jakoi lapsen kanssa.

Vankien joukossa oli sekä hyvä että pahoja ihmisiä, eikä sankari näytä siellä varsinaisesti tunteneen vihaa. Hän vain ajatteli, että kaikki kuului jonkinlaiseen järjestelmään, jolle kukaan ei voinut mitään. Kaiken kuoleman ja kärsimyksen ohella säilyi kuitenkin toivo paremmasta: sodan loppumisesta.

Sodan loputtua orpolapsi palasi Espanjaan, jossa hän joutui itse asiassa elämänsä kauheimpaan paikkaan. Francon Espanjassa lasten, niin orpojen kuin rikollisten kasvatuslaitosta ylläpitivät eräät maallikkoveljet, joita ei nimittää muuten kuin rikollisjoukkioksi.

Lapsia pidettiin nälässä ja seksuaalisen riiston kohteina, heitä pahoinpideltiin järjestelmällisesti eikä opetettu lainkaan, sen sijaan he joutuivat tekemää raskasta työtä.

Vasta nyt Tanguy oppi vihaamaan. Hän halveksi ja vihasi kaikesta sydämestään noita sadistisia ja irstaita veljiä, joista kaikki eivät osanneet edes lukea, mutta tekopyhästi nauttivat joka aamu ehtoollisen ja puhuivat Vapahtajasta.

Hyvällä onnella Tanguy pystyi pakenemaan ja löysi toisen, jesuiittaisän ylläpitämän laitoksen, joka oli edellisen täydellinen vastakohta.

Tässä uudessa laitoksessa hän pääsi opiskelemaan, muun muassa klassisia kieliä ja musiikkia, siellä häntä myös hoidettiin ja ravittiin kunnolla ja hän sai kokea aitoa kristillistä rakkautta.

Kyseessä oleva laitos kuului todellisuuteen. Sen oli tuon ajan kauhistuttavan köyhään ja oppimattomaan Andalusiaan perustanut jesuiittaisä Mariano Prados (romaanissa Pardo), joka oli monipuolinen oppinut ja suuri humanisti.

Hänen suhteensa uskonnon transkendenttiseen puoleen näyttää pysyneen avoimen kyselevänä hieman Unamunon tapaan (ks. Vihavainen: Haun pyhimyksiä tulokset ).

Sodanjälkeisessä rutiköyhässä Espanjassa Tanguy kokeili vielä tehdastyötä, joka oli liian raskasta ja epäterveellistä hänelle ja siirtyi sitten Ranskaan etsimään vanhempiaan, jotka löytyivätkin.

Äärimäisen kovan elämänkoulun käynyt Tanguy kohtasi rakastavien vanhempien sijasta kylmiä ja pelkurimaisia ihmisiä. Äiti rakasti fanaattisesti koko ihmiskuntaa siinä määrin, ettei häneltä riittänyt mitään tunnetta lapselleen ja isä oli sielultaan moukkamainen kuvien kumartaja.

Päähenkilö oli joka tapauksessa elänyt sellaisen” aikansa lapsen” elämän, joka oli opettanut hänet erottamaan aidon epäaidosta. Kirjailijan kutsumus oli luonnollinenjatko lapsuudelle ja uoruudelle.

Se tuotti runsaan tuloksen, kärsimystä ei tarvinnut etsiä kuvitelmista ja toisten kertomuksista, eikä liioin hyvien ja pahojen tai huonojen ihmisten tyyppejä.

Hänestä tuli espanjalais-ranskalainen kirjailija, joka kirjoitti ranskaksi. Tässäkin heijastuu hänen elämäkertansa ja Espanjan historia, johon kuului francolainen komento aina 1970-luvulle saakka.

Del Castillon esikuvia kirjallisuudessa olivat Miguel de Unamuno ja Fjodor Dostojevski, mikä ei ole kirjan lukeneelle yllättävää Tämä on toistaiseksi ainoa hänen kirjansa, jona ole lukenut, mutta tuskin viimeinen.

Suku, raha ja kunnia

 

Ylpeys ja elämä

 

A.H. Tammsaare, Rakastin saksalaista. Suomentanut Juhani Salokannel. Aviador 2019, 319 s.

 

1200-luvulta lähtien hallitsivat vanhaa Liivinmaata eli nykyistä Viroa ja Latviaa ns. balttilaiset paronit eli saksalaiset feodaaliherrat noin seitsemänsadan vuoden ajan.

Enimmäkseen läntisestä Saksasta saapuneet ristiritarit orjuuttivat kantaväestön, jolloin muodostui erikoinen kastiyhteiskunta, jossa viroa ja latviaa puhuvat talonpojat kuuluivat perinnöllisesti ns. maarahvaaseen. Hallitseva luokka sekä maalla että kaupungeissa oli saksankielistä.

Toisin kuin Suomessa, maahanmuuttajissa ei ollut talonpoikia, joten esimerkiksi virolaisuus ja saksalaisuus merkitsivät jo samalla kuulumista eri säätyihin. Maaorjuus Baltiassa oli pahamaineista ja alistetun väestön osa oli tuskin sen parempi kuin Amerikan neekeriorjillakaan.

Juridisesti maaorjat vapautettiin jo varhain 1800-luvulla, mutta paronien valta säilyi, kun he omistivat maat. Komeimmat kartanolinnat rakennettiin vasta 1800-luvun lopulla, jolloin kartanotalous veteli viimeisiään.

Viron itsenäistymisvaiheessa 1919 pantiinkin sitten toimeen suuri ja poikkeuksellisen radikaali maareformi, jossa taas paronit jäivät puille paljaille. Toki heille saattoi jäädä asemia muissa elinkeinoissa, kuten esimerkiksi viinanpoltossa.

Tämä vuonna 1935 ilmestynyt romaani kuvaa epäsäätyistä rakkaustarinaa oppineeseen säätyyn kurottavan virolaisen nuorukaisen ja köyhtyneen aatelissuvun tyttären välillä.

Virolaisen talonpojan poika on pantu opintielle kouluttautumaan ”herraksi”, mikä vaatii sukulaisilta suuria uhrauksia. Kuvio on sama kuin Suomessakin: pikku tila ei pysty monia elättämään ja liioille lapsille on hankittava leipäpuu muualta, ettei entisestään pieniä tiloja tarvitsisi pilkkoa.

Nuori mies pyrkii nousemaan säädystään ylöspäin, mutta matka jää puolitiehen. Parin vuoden opiskelun jälkeen hän saa nälkäpalkkaisen toimen ministeriöstä, mutta se on liian vähän perheen perustamiseen.

Kuitenkin nuorella miehellä on jo herran tunnukset, hän on korporantti eli kuuluu ylioppilasyhdistykseen, jollaiset olivat keskeisessä roolissa saksalaisessa ja sitten1800-luvun lopulta virolaisessakin ylioppilaselämässä.

Korporaatiohengessä yhdistyivät lapsekas romantiikka ja omahyväinen joukkuehenki, jota keinotekoisestikin lietsottiin. Kaksintaistelut korporaatioiden jäsenten välillä (Mensura) olivat normaaleja -ja tärkeitä- tapahtumia ainakin Saksassa vielä 1960-luvulla ja saksalaiset opiskelijat esittelivät minullekin arpiaan ja kuvia taistelurituaaleista.

Kaksitaisteluihin tuskin tarvittiin mitään varsinaista aihetta, mutta niissä oli osoitettava pelottomuutta, sillä miekkojen kärjet olivat teräviä ja kasvot olivat vain osittain naamioiden suojaamia. Kasvoihin tuli joskus valtavia arpia, joita sitten ylpeinä esiteltiin ja pidettiin huoli siitä, etteivät ne parantuneet huomaamattomiksi.

Tässä kirjassa avainasemassa on vanhan saksalaisen paronin sukuylpeys, josta ”baltit” olivat kuuluisia. Toinen, lähes yhtä tärkeä näyttää olleen korporaatioylpeys, esprit de corps, josta vanha paroni korostaa, ettei se ollut vain ryyppäämistä ja laulamista ainakaan saksalaisille, mitenkä sitten lienee uusien virolaisten korporaatioiden laita…

Mitä tuohon henkeen sisältyi, jää epäselväksi, mutta epäilemättä siinä koettiin olevan jonkinlaista romanttista aatteellisuutta. Kyseessä oli yhteisöleikki, Johan Huizingan mielessä. Se oli peli, jonka sääntöihin oli sitouduttu ja jonka uskottiin sisältävän jotakin elämää suurempaa.

Rutiköyhä ylioppilas on siis tässä kirjassa rakastunut paronin tyttäreen, joka myös on köyhä, mutta kuuluu ylhäiseen sukuun. Kaikki tapahtuu ennen seksuaalista vallankumousta ja rakkaudenosoitukset eivät mene käsien suutelemista pitemmälle. Häväistysjuttu olisi saksalaiselle suvulle kaiken loppu.

Miltei yhtä pahaa voisi olla tyttären joutuminen rutiköyhän konttorirotan vaimoksi ja tämän ymmärtää myös sulhaskandidaatti, joka masentuu ja jonka unelmat murskaa sitten kaiken kukkuraksi vielä muuan saksalainen nuorukainen.

Virolaisten nousu saksalaisia vastaan oli ollut suuri menestys Võnnun taistelussa vuonna 1919, eivätkö virolaiset vastanneetkin jokainen kymmentä venäläistä(!), oli komentaja rohkaissut miehiään, kuinka nyt ei sitten yksi virolainen yhtä saksalaista voittaisi?

Siellä kyllä voitettiin ja paronien maat takavarikoitiin, mutta matka herrojen luokkaan oli yhä vain kovin pitkä. Korporaation jäsenyys saattoi olla avain siihen tai sitten ei. Kirottu kysymys tämän kirjan sankarille oli raha, toimeentulo. Se olisi hänelle henkilökohtaisesti kyllä ollut tarjolla, mutta ylpeys esti siihen kajoamasta.

Olennaista oli, ettei hänellä ollut tarjota sitä morsiamelleen. Pula-aika ja valtion budjetin leikkaukset sanelivat omia ehtojaan nuorelle ylioppilaalle.

Kirjassa on paljon viitteitä ajan ilmiöihin. Päähenkilökään, vaikka on korporantti, ei osaa kunnolla saksaa, mihin on syynä se, että nyt Virossa on alettu suuntautua Englantiin. Englannin laivastohan se pelasti Viron bolševikeilta vuonna 1919. Siatkin kasvatetaan nyt sitten pekoniksi englantilaisten aamiaispöytään.

Kulttuurin suunta on siis Englantiin, mutta ei korporantti kyllä sitäkään kieltä ole oppinut. Matka yläkerrokseen on pitkä talonpojan pojalle. Vanhalle aatelistolle olivat natiivit kotiopettajat opettaneet ranskaa ja englantiakin. Sen saksankieli oli tietenkin moitteetonta.

Myös korporantin morsian tienaa kapean leipänsä kotiopettajana, naisille ei olekaan paljon tienestejä tarjolla maailman vanhinta ammattia lukuun ottamatta. Ajat ovat kyllä nopeasti muuttumassa ja kirjassa mainitaan, että naiset tunkevat jo yhä useammalle alalle, jopa tarjoilijoiksi.

Itse asiassahan naisia oli jo myös yliopitoissa, Tartossakin, jossa heillä oli myös oma korporaatio.

Tämä romaani on niin sanoakseni aikansa oloinen ja tuo mieleen joitakin suomalaisiakin tuon ajan kuvauksia. Toki Viron yhteiskunnallinen tilanne oli aivan toinen.

Juhani Salokanteleen käännös on miellyttävää lukea ja aikakautta selittävät loppusanat hyödylliset suomalaiselle lukijalle.

Oma ryhmänsä

 

Intelligentit

 

Lienee englannin vaikutusta, että meilläkin sana ”intelligentti” tuppaa olemaan vain ja ainoastaan ”älykkään” synonyymi. Onhan se sitä, jos niin halutaan, mutta venäjässä se toimii myös substantiivina, joka viittaa tietyn kansanryhmän, intelligentsijan jäsenyyteen (vrt. adjektiivit intelligtentnyi tai intelligentski: Vihavainen: Haun intelligenssi tulokset )).

Tietokoneen tekoäly päihittää meidät kaikki moninkertaisesti suorituskyvyllään. En tiedä, miten korkea on sen ÄO, mutta luultavasti se on korkeampi, kuin pystyn edes ymmärtämään. Siitä huolimatta en olisi taipuvainen ajattelemaan, että se on ”intelligentti”, vaikka se myös käyttäisi hyvinkin korrektia ja kohteliasta kieltä.

Intelligenttiys (intelligentnost) erityisesti sen venäläisessä muodossa (ks. Vihavainen: Haun moukkien aika tulokset ) viittaa sivistyneisyyteen, sellaiseen käytökseen, jota englanniksi kuvataan lähinnä sanalla gentlemanly. Perinteisesti asiaan aikoinaan liittyi jopa uhrautuminen sorretun kansan puolesta.

Kaikki muuttuu koko ajan, mutta jotakin tuosta ihanteesta on yhä olemassa venäläisessä kulttuurissa, siis sen tietyissä piireissä. En siis tietenkään tarkoita niitä piirejä, joihin on viitattu esimerkiksi sanalla ”špana” tai edes” gopnik”. Ne taas edustavat kaiken sen vastakohtaa, mikä liittyy sanaan ”intelligentnost” (ks. Vihavainen: Haun gopnik tulokset ).

Hyvä ystäväni ja suuri Suomen ystävä, valitettavasti jo edesmennyt Andrei Nikolajevitš Saharov, joka oli Venäjän Tiedeakatemian Venäjän historian laitoksen johtajana, totesi silloin tällöin, että Venäjän suuri onnettomuus oli, etteivät sen johtoon vallankumouksen jälkeen tulleet intelligentit, vaan aivan toisenlaiset ainekset.

Hän ei käyttänyt sanaa ”špana”, mutta minä käytän. (ks. Значение слова ШПАНА. Что такое ШПАНА? ).  Aleksandr Jakovlev käytti marxilaista termiä ”Lumpenproletariat” (люмпен), joka on laajempi merkitykseltään, mutta sisältää špana-aineksen.

Olen joskus blogissa huomauttanutkin siitä, että Saharov oli joskus briiffamaassa Putinia Venäjän historiasta ja esitti hänelle tuon perusteesinsä, minkä johdosta suuri Johtaja ilmeisesti suuttui.

Mutta faktat ovat itsepintaisia, kuten venäjässä sanotaan: fakty -delo upornoje.

Keskenkasvuisena Vova oli kulmien kundi Nevskin lähistöllä ja omaksui sikäläiset pelin säännöt, mistä hän myöhemminkin on nimenomaan ylpeillyt. Suuren valtion päämiehelle tällainen asenne kaiken maailman kolmipyöräajeluineen moottoripyöräjengiläisten seurassa on ainutlaatuista.

Intelligentsijan kannata se on yhtä sietämätöntä kuin Putinin silloin tällöin harrastamat alatyyliset sanonnat.

Mikäs teet. Vovan varmasti tapasivat hyvin monet suomalaisetkin hänen maleksiessaan Nevskillä vaihtamassa rahaa ja vakoilemassa kavereitaan -hänhän tarjoutui vapaaehtoiseksi tiedottajaksi KGB:lle. Se on asia, jota intelligentsija ei koskaan anna anteeksi.

Ajan mittaan ura urkeni ”erikoispalvelussa”, jollaiset tunnetaan kaikenlaisista ”erikoisoperaatioista”, joista ei tarvitse sen enempää puhua. Herrasmiehen ihanne on siitä maailmasta mahdollisimman kaukana.

Kerran opittu moukkamaisuus näkyy myös asiassa, jota nimitetään kuninkaiden kohteliaisuudeksi, eli siis tässä tapauksessa sen täydellisenä puutteena.

Sen sijaan, että kunnioittaisi kohtaamiaan ihmisiä, Putin odotuttaa heitä aina, poikkeuksetta. Joskus hyvinkin kauan. Tällainen takapihan kulttuurista kertova kiusanteko näyttää antavan hänelle jonkinlaista tyydytystä. Moukkamaisuus ei kuitenkaan siitä muuksi muutu, että sitä harjoittaa valtionpäämies, päinvastoin.

Špana-kulttuuriin on luettava myös esimerkiksi Dmitri Medvedevin uhkailut ydinaseiden käyttämisestä, jotka ilmeisesti täyttävät jo rikoksen tunnusmerkit. Sen ohella hänen puhetapansa vieraita valtioita koskien on myös usein mahdollisimman kaukana intelligentistä. Muistaako joku tehneensä kauppoja näiden pikku miesten kanssa?

Ei kuitenkaan pidä kuvitella, että intelligentsija ja sen kulttuuri olisi Venäjällä tai edes laajemmin venäläisyydessä kuollut. Tässä yhteydessä tekee mieli kertoa muuan sinänsä hyvin banaali, mutta aivan tuore oma kokemukseni.

Olin Tallinnassa ja istahdin raitiotievaunussa tavaroineni tuntemattoman miehen viereen. Ahdastahan siinä vähän oli ja hän kysäisi venäjäksi, mahdunko kunnolla (vam udobno?). Vastasin myöntävästi, jolloin hän hoksasi, että vieressä seisoo vaimoni ja kysäisi, pitääkö asia paikkansa. Kun myönsin, hän nousi heti paikaltaan ja siirtyi yhdelle tyhjälle paikalle.

Tätä ei olisi tapahtunut Helsingissä. Venäjällä se sen sijaan on aivan luontevaa, jos kyse on intelligentsijasta ja hieman laajemminkin. Muistan, miten olin noin kymmenen iäkkään sedän seurueessa pietarilaisessa metrossa. Kun astuimme sisään, kymmenen nuorta miestä nousi välittömästi istuimiltaan ja antoi meille paikkansa. Olisiko tällainen ollut meillä mahdollista?

Voi tietenkin sanoa, ettei tuollaisilla pikkuasioilla ole mitään merkitystä, mutta eihän se pidä paikkaansa. Mitään ne eivät merkitse suuren gopnikin ja hänen jenginsä johtaman valtion ulkopolitiikan kannalta, mutta maan kulttuurissa ne ovat tärkeä piirre, sen eräässä tärkeässä osassa.

Olipa tosiaan harmillista, että vallan otti Neuvostoliitossa Lumpenproletariat ja uudella Venäjällä špana. Kyllä kansa olisi ansainnut parempaa ja toivottavasti se vielä saakin intelligentin valtiojohdon.

Silloin voinemme pakata normaaliin, sivistyneeseen naapuruuteen.