Menneitä ja mietteitä

 

Näin naapurissa

 

Anu Kuistiala, Arja Paananen, Kiehtova, katala Venäjä Arja Paanasen silmin. Docendo 2024, 367 s.

 

Kukapa olisi uskonut, että itänaapuristamme, jonka kanssa meillä suomalaisilla olivat jo syntyneet erinomaiset välit, kehkeytyisi muutamassa vuodessa fasismin tunnusmerkit täyttävä roistovaltio, jonka kansakin päälle päätteeksi kannattaa innokkaasti häikäilemätöntä diktaattoriaan.

No, monihan väittää asian aina tienneensä ja tuomitsi Ukrainan sodan sytyttyä ankarasti ne, jotka olivat jotakin muuta kuvitelleet. Ainahan meillä on keskuudessamme noita jälkiviisaita, joille ei muuten taida monessa kielessä ollakaan osuvaa nimitystä. Suomessahan se on, mutta on myös venäjässä: zadnim umom krepok -takajärjeltä väkevä.

Kun Putinin uusi luomus, uusfasistinen valtio lähti avoimen väkialtapolitiikan tielle, olivat kuitenkin luultavasti myös kaikki sitä hyvin tuntevat hämmästyneitä: Putinista ja kumppaneista uskottiin ja tiedettiin monia asioita, mutta ei heitä sentään noin tyhminä pidetty. Näin sanoo myös Arja Paananen.

Nikolai Leskov antaa eräässä 1800-luvun jälkipuoliskon novellissaan kahden venäläisen pohtia sitä, miten kävisi, jos Venäjä joutuisi sotaan Saksan kanssa saksalaisillahan oli rautainen tahto ja järkikin paikallaan. -Venäjä pärjäisi sillä, että tekisi jonkin aivan älyttömän tempun, jota saksalainen ei mitenkään osaisi odottaa, arveli toinen (ks. Vihavainen: Haun leskov tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

No, niinhän siinä sitten kävi. Jälkikäteen moni selittää, että Venäjää rohkaistiin ymmärtelemällä sen temppuja aivan viimeiseen saakka. Vaikka Venäjä teki törkeyksiä, ei länsi tehnyt mitään.

Tämähän ei muuten suinkaan pidä paikkaansa. Taloudelliset ja diplomaattiset sanktiot aloitettiin heti Krimin liittämisen jälkeen ja niiden uskottiin olevan hyvinkin tehokkaita. Läntiset maat kärsivät niistä itse, mutta Venäjän kuviteltiin kärsivän vielä paljon enemmän. Sotilaitako olisi pitänyt lähettää vai peräti uhata ydinaseella?

Ainahan ei käy, kuten haaveillaan ja on osoittautunut, että Venäjä onkin kaikesta huolimatta sangen hyvin kestänyt nuo, jopa tunnetussa historiassa ennenkuulumattoman kovat pakotteet. Syy siihen löytyy suurpolitiikasta ja maailman voimasuhteiden uudesta kehitysvaiheesta. Ei lännen hyvää yritystä kannata leimata lepsuudeksi.

Totta on, että lännestä on puuttunut ja puuttuu yhä se fasismille ominainen usko aseiden voimaan, joka Venäjällä on päässyt valtaan yhtä jalkaa uuden militarismin ja totalitaaristen rakenteiden kehittymisen kanssa.

Täytyy muistaa, että nuo asiat, jotka toki ovat jo kauan kuuluneet venäläiseen traditioon, kuitenkin romahtivat Neuvostoliiton myötä ja ovat saavuttaneet nykyisen tasonsa vasta aivan hiljattain. Ukrainan sota ja vastakkainasettelu lännen kanssa ovat olleet tässä voimakkaita tekijöitä.

Vielä puolustusministeri Serdjukovin aikana (2007-2012) Venäjän armeijasta haluttiin kehittää vain paikallisesti toimiva kriisinhallintaväline. Vasta sen jälkeen kaikki muuttui.

Mutta olihan noita hiljaisia signaaleja, sanotaan. Tästä tuleekin mieleeni Stalinin esiintyminen NKP:n keskuskomitean plenumissa maaliskuussa 1937. ”Signaaleja oli”, hän totesi ja vakuuttavalla logiikallaan osoitti, että juuri rikollisen leväperäisyyden takia kansanviholliset oli päästetty leviämään kaikkialle. Leväperäisyys ja pehmeys olivat siis itse asiassa olleet rikoksista suurimpia.

No, Arja Paanasta ei voi syyttää siitä, että hän olisi laiminlyönyt tuollaisten signaalien julki tuomisen. Se on ilman muuta hänen ansionsa.

Muun muassa juuri hän vasta nosti tikun nokkaan sen tunnetun dosentin, jonka saattoi todeta levittelevän Venäjällä täysin mielipuolisia juttuja Suomesta ja sen aggressiivisista suunnitelmista ja raakalaismaisista käytännöistä. Niihin kuului jopa venäläisten lasten pakkosuomalaistaminen, joka ei itse asiassa ollut sen vähempää kuin kansanmurha.

Samaisen henkilön vihanpurkauksista, uhkauksista ja viranomaisille tehdyistä kanteluista sain minäkin nauttia jo kymmenen vuotta aikaisemmin ja yritin viestittää myös Suomen virallisille edustajille, että heidän velvollisuutensa oli reagoida tuon herran maanpetokselliseen toimintaan, edes nootilla, mikä on diplomatian normaali menetelmä.

Mitään ei ainakaan näyttänyt tapahtuvan ennen kuin Paananen ”paljasti” tuon sylttytehtaan, jonka luonteesta ei toki kenelläkään sitä tuntevalla voinut olla harhakäsityksiä.

Mutta kuka tai mikä oikein johti Venäjän uudelle tielle? Putin tietysti, mutta hänkin lähti sille vasta liberaalin kautensa jälkeen. Onko myös Venäjällä deep state, joka tosiasiassa hallitsee, olipa vallassa nimellisesti kuka tahansa?

Paananen näyttää olevan tätä mieltä. Putin kyllä määrää, se on selvä ja hänellä on turvanaan jopa oma kaartinsa. Häntä tukevat ihan oikeasti vaaleissa niin sanotut budjettilaiset eli valtion varoista elatuksensa saavat sekä silovikit, turvallisuuskoneiston monimiljoonainen verkosto.

Toki Suomessakin moni saa palkkansa valtion varoista, mutta valtio ei meillä toimi aktiivisena yhteiskunnan määrääjänä. Demokratiassa suhde on päinvastainen. Meillä ei voisi edes kuvitella, että vaaleissa käytettäisiin niin sanottua hallinnollista resurssia.

Etatismi, valtiokeskeisyys ja jopa valtion palvonta ovat ne asiat, jotka ennen muuta erottavat Venäjän tavallisesta länsimaasta. Sitä oppia onkin Putin saarnannut hyvin avoimesti ja painokkaasti. Ei valtio ole ihmisiä palvelemassa, vaan ihminen valtiota. Siinä on asian ydin, joka myös läpäisi voimakkaasti koko neuvostoajan yhteiskuntaa.

Kysymys on herruudesta, joka ei neuvottele, vaan vaatii ja pakottaa. Se kiehtoo sellaista ihmistä, jonka persoonallisuus on sadomasokistinen, kertovat ilmiötä tutkineet psykologit. Siihen voi venäläisessä byrokratiassa törmätä yhä uudelleen, mistä myös Paananen kertoo. Kuka tahansa byrokraatti voi lähes aina simputtaa hallintoalamaista ja myös tekee sen.

Nyt, Ukrainan sodan ollessa meneillään, on meilläkin yhä enemmän ilmestynyt tyyppejä, jotka tuon erään kuuluisan dosentin tavoin nauttivat saadessaan ainakin kuvitelmissaan tulla osaksi suurvallan voimaa ja sen murskaavaa koneistoa.

Paljonpuhuva on tuon dosentin maininta siitä, että länsi on pystyttänyt Venäjän rajalle pseudovaltioita. Eivät ne mitään oikeita valtioita ole, eikä niillä edes ole eikä voi olla omaa historiaa. Sellainen voi olla vain suurvalloilla, kuten Venäjä. Dosentti itse on ilmoittanut kuuluvansa venäläisten maanmiehiin (sootetšestvennik), koskapa on Venäjään joskus kuuluneen valtion kansalainen…

Suurvallan voiman rajoittamattomuus näkyy myös siinä, että se voi määrätä siitä, mikä on totta ja mikä ei. Jos määrätään, että suomalaiset perustivat sodan aikana tuhoamisleirejä Karjalaan ja harjoittivat kansanmurhaa, niin ne myös tekivät niin. Todisteet tehdään.

Jos sanotaan, että Sandarmohin haudat ovat täynnä etupäässä suomalaisten teloittamia venäläisiä, niin asia sitten kyllä on niin. Tosialamainen uskoo tämän, vaikka todisteet puhuisivatkin muuta. Se on hänen velvollisuutensa.

Sivuennen sanoen, kun vuoden 1999 paikkeilla annoin Mauno Koivistolle projektimme kirjan ”V semje jedinoj”, jossa esitettiin monipuolisesti Neuvostoliiton kansallisen terrorin historiaa, Koivisto totesi, että hänkin oli näemmä palvellut ihan vastapäätä noita teloituspaikkoja, olisivatpa he silloin niistäkin tienneet!

Mutta uuden venäläisen totuuden mukaanhan he itse juuri olivatkin tuoneet tuhansittain venäläisiä vankeja tuonne rintaman viereen ja teloittaneet heidät siellä…

Mutta tuo nyt on vain yksi esimerkki. Venäläisessä mediassa, joka oli toiminut Suomen suuntaan aivan nuhteettomasti, tapahtui outo uutos vuonna 2009, kuten myös Paananen huomasi. Suomea, josta oli kehittynyt jonkinlainen venäläisten ihannemaa ja lemmikki (”maa, jota rakastetaan”), alettiin nyt järjestelmällisesti mustamaalata.

Tämä lienee ymmärrettävä jonkinlaiseksi moraaliseksi varustautumiseksi (vrt. MRA), joka liittyi Suomen lähentymiseen Natoon. Totalitarismia kohti etenevä Venäjä suoritti mielestään preventiivisen informaatiohyökkäyksen.

 Sellaista tuskin voi kohdata missään muualla ja moni sivuutti sen epäolennaisena erikoispalveluiden sooloiluna. Itse asiassa se ulottui mitä selkeimmin viranomaistasolle ja presidentinhallintoon saakka.

Paanasen kirjassa on paljon sellaista ainesta, minkä kuka tahansa tuossa maassa asunut ja työskennellyt tunnistaa ja kirjoittaja ansaitsee ylipäänsä kiitoksen siitä, että on tuonut sen myös suuren yleisön ulottuville.

Kuitenkin kannattaisi suhtautua joskus vakavammin siihen, miten ne, joilla itsellään ei ole mitään, tai ehkäpä vain joitakin hajanaisia kosketuksia Venäjään, käsittävät lukemansa.

Tarkoitan esimerkiksi niitä kurjuuden kuvauksia, joita kirjassa esitetään pohjoisen öljykentiltä ja Kuriileilta. Ne ovat epäilemättä täysin realistisia, mutta lukija ei välttämättä ymmärrä, että niissä kuvataan 1990-lukua, joka oli miltei koko Venäjällä yhtä kaaosta ja kurjuutta.

Sen jälkeen ja nimenomaan Putinin kaudella hyvinvoinnista osallisiksi pääsi jopa suurin osa kansalaisista. Voitiin jo puhua laajasta ja hyvinvoivasta keskiluokasta.

Itse muistan, miten Suomen Pietarin instituuttiin, jossa työskentelin, tuli joskus vuonna 1999 muuan naisihminen, joka oli käynyt Tšuktšien niemimaalla ja nähnyt siellä vallitsevan kurjuuden ja toivottomuuden.

Hän kysyi, olisiko mahdollista perustaa stipendi, jolla vuosittain edes yksi tai kaksi nuorta pääsisi Pietariin, jossa ne näkisivät, että toisinkin voi elää. Muistettakoon, että tämä tapahtui pian syksyn 1998 ruplan romahduksen jälkeen, jolloin myös Pietarissa elintaso putosi rajusti.

Naapurissamme olevan leipätehtaan ovelle ilmestyivät jonot: sieltä sai ostaa leipää hiukkasen halvemmalla kuin kaupasta.

Moni Venäjän ystävä on moittinut Paanasta siitä, että tämän artikkelit Venäjältä antoivat aina negatiivisen kuvan kohteestaan. Niinpä se yleensä olikin, eivätkä lukijat, joiden tieto ja kokemus oli vähäinen, kyenneet asettamaan lukemaansa muuhun kuin siihen epärealistiseen kehykseen, joka helle oli syntynyt.

Mutta eihän peiliä pidä syyttää, jos naama on vino, sanoi jo aikanaan Nikolai Gogol. Vinouden saattoi toki kuitata pienenä tai jopa pikanttina kauneusvirheenä aina siihen saakka, kun se sikäläinen mahtivaltio väänsi kasvonsa sardoniseen irvistykseen.

Se kuuluu nykyajan tosiasioihin, mutta tuskin on syytä pitää sitä Venäjän ja semminkään venäläisten ikuisena ominaisuutena. Niin sanotun russofobian leviämistä se joka tapauksessa selittää mitä suurimmassa määrin.

Rooma ahdingossa

 

Sotaa ja kurjuutta

 

Titus Livius, Ab urbe condita XXV. Hannibalin sota. Suuria menetyksiä. Suomennos Maija-Leena Kallela ja Ylermi Luttinen. Basam books 2024, 178 s.

 

Kulttuurityö jatkuu. Titus Liviuksen jättimäisestä Rooman historiasta (ab urbe condita -kaupungin perustamisesta lähtien, kuten tuohon aikaan ilmoitettiin meneillään oleva vuosi, ellei sitten tyydytty viittaaman sen ja sen henkilön konsulivuoteen) on jo julkaistu suomeksi useita osia, joita on käsitelty tälläkin palstalla (ks. Vihavainen: Haun livius tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Tämä kirja suhtautuu alkutekstiin hyvin kunnioittavasti ja se julkaistaan myös latinaksi. Lisäksi ovat johdanto ja alaviitteet sekä nimihakemisto. Kaikissa kohdissa ei turmeltuneesta alkutekstistä saa selvää, mikä on myös teoksessa ilmoitettu.

Sille, oka haluaa syvällisesti tutustua auktoriin ja aikakauteen, tämä on hyvin hyödyllistä. Lukemattomat uudet nimet, jotka usein erehdyttävästi muistuttavat joitakin myöhempien aikojen nimiä, menevät lukijan mielessä helposti sekaisin.

Mutta voihan teosta lukea myös aikansa arvojen ja normien kuvauksena, jossa jotkut asiat sivuutetaan normaaleina ja toisia taas nostetaan esille joko varoittavina tai seurattavina esimerkkeinä tai osoituksina roomalaisten erinomaisuudesta, siihenkin Liviuksella oli taipumusta, kuten kaikilla kunnon patriooteilla.

Tässä kirjassa liikutaan  200-luvun loppupuolella eKr. ja on päästy  sen toiselle kymmenluvulle Cannaen suuren katastrofin (216 eKr.) jälkeiseen aikaan. Cannaessahan Hannibal tuhosi Rooman suuren armeijan, peräti 60000 miestä.

Roomasta eivät vielä miehet loppuneet, mutta vaara oli eksistentiaalinen ja liittolaiset, joihin Rooma oli mahtinsa perustanut, osoittivat horjuvuutta ja lahjottavuutta. Suurissa taisteluissa roomalaiset kärsivät vielä senkin jälkeen kirveleviä tappioita.

Lyötyjen joukkojen masentuneet rippeet, jotka alkoivat jo naisten lailla jo itkeskellä, kykenivät kuitenkin vielä kuin ihmeen kaupalla suuriin voittoihin, kun niihin puhallettiin henkeä kaunopuheisuudella ja onnistuvat kukistamaan ylivoimaisen vihollisen, tappamaan 37000 miestä (naisista ei ole mainintaa) ja ottamaan vangiksi 1830 henkeä. Saalis oli valtava.

Mitä käytännössä tarkoitti kymmenien tuhansien miesten tappaminen miekalla, voi vain kuvitella. Ainakin asiaa pidettiin kunniakkaana.

Päällikkö, Lucius Marcius nousi suureen kunniaan ja häneen tuli myös jotakin yliluonnollista. Kerrotaan,että hänen pitäessään puhetta sotilaille, hänen päästään kohosi hänen itsensä huomaamatta liekki kaikkien ympärillä seisovien suureksi järkytykseksi.

Näissä kohdin nykyaikaista lukijaa epäilyttää koko liekin olemassaolo, josta ei olekaan luotettavia todisteita. Luotettava todistus tekijänsä ja ilmeisesti myös yleisönsä asenteista sisältyy sen sijaan noihin ohimennen mainittuihin lukuihin vihollisen menetyksistä. Muitakin lukuja kirjoittaja esittää.

Yhtä kaikki, se, että vihollisista ilmeisesti surmattiin suunnilleen kaikki, jotka voitiin tai jaksettiin (aina joskus kerrotaan tappamisen loppuneen, kun ei enää jaksettu). Joissakin tapauksissa tappion kärsineet värvättiin omaan armeijaan, mutta he olivat yleensä epäluotettavia, kuten Liviuskin varoittaa. Jopa orjat, jotka saivat sotimista vastaan vapautensa, olivat siinä suhteessa parempia.

Ihmishengelle annettiin toki sodassakin tietty arvo: mitä useampi tapettiin, sitä suurempi saavutus. Toki vankien käsittely oli vaikea ongelma, eihän heitä voitu missään leirissäkään pitää syömässä vähiä muonavaroja ja potentiaalisesti uhkaamassa valtiota.

Tässä kirjassa tuskin tapahtuu suuria ratkaisuja, vaikka Rooman totaalisen häviön vaara ehkä torjutaankin. Joka tapauksessa nyt valtakunta eli suuria vaaran aikoja, joiden päätyttyä sittemmin katsottiin vielä tarpeelliseksi tuhota Karthago, ettei se koskaan enää nousisi Roomaa uhkaamaan.

Hitler oli mitä ilmeisimin omaksunut roomalaisajan arvoja suunnitellessaan Venäjän suurimpien kaupunkien hävittämistä ja julistaessaan tuhoamissodan, jossa hänen mielestään ratkaisisi vain ennenkuulumaton kovuus -siis järjestelmällinen hävittäminen, jonka laista ei sitten antiikin aikojen ollut nähty.

Toki pienemmässä mitassa samaa oli tapahtunut vaikkapa 1200-luvun Liivinmaalla (ks. Vihavainen: Haun liivinmaan kronikka tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ja muuallakin.

Tässä yhteydessä on kiinnostavaa, että Rooma joka tapauksessa piti itseään valtakunnista oikeamielisimpänä ja myös armollisena, kun siihen oli syytä. Tähän luotettavuuteen se perusti myös liittolaispolitiikkansa, joka ei näinä alennuksen aikoina suinkaan aina onnistunut.

Sodan onni, fortuna belli on aina oikullinen. Niinpä ihmiset ovat ajasta aikaan yrittäneet saada ennakolta selville, milloin aika on sille otollinen. On pelattu sotapelejä ja nyttemmin myös varmasti värvätty tekoäly mukaan ennustamaan. Aikoinaan tärkeimpiä ennustajia olivat pyhät kanat, joiden lentoa auguurit tulkitsivat.

Muitakin enteitä ilmaantui. Oli hirvittävä myrskyjä, Albanovuorella satoi kiviä kaksi päivää yhtä mittaa, salamat iskivät torneihin ja aurinko muuttui punaiseksi ja ikään kuin tavallista isommaksi.

Kuten Cicero myöhemmin kirjoitti: ennustukset toteutuivat usein hämmästyttävän tarkoin ja vaikka ne usein jäivät toteutumatta, olisi ollut mitä suurinta kevytmielisyyttä jättää ne kokonaan huomiotta.

Jumalia koetettiin lepyttää uhrimenoin ja suurin urheilukilpaluin. Suurta pahennusta herätti, kun vaarallisena aikana joukko naisia peräti itse Rooman Forumilla lakkasi uhraamasta isiltä perityllä tavalla ja palvoi sen sijaan vieraita jumalia.

Aluksi järjestyksenvalvojien yritykset häätää vieraan kultin palvojia epäonnistuivat, mutta asia saatiin lopulta senaatin päätöksellä hoidetuksi. Rangaistuksista ei ole tietoa.

Elämme taas vaarallisia aikoja ja auguurit ja haruspeksit ovat ahkerassa työssä, kukin omia ennusmerkkejään tarkkailemassa. Mika Waltarin romaanihenkilö sanoi joskus, että on kaksi asiaa, joista voi keskustella loputtomasti: tähtitaivas ja lampaanmaksa.

Itse muunsin tuon lauseen jo puoli vuosisataa sitten modernimpaan muotoon: asiat, joista voi keskustella loputtomasti ovat Neuvostoliitto ja mallasjuomien valmistus.

Nykyinen aika on jo jättänyt tuonkin vaiheen taakseen. Joka tapauksessa Venäjästä riittää yhä keskustelemista ja auguureilla on töitä, kuten televisiota katselleet luultavasti ovat huomanneet. Itse en ole sitä katsonut.

Saapa nähdä, millaista tulevaisuutta maailma nyt on itselleen valmistelemassa. Yleensähän se on viimeisten parin sadan vuoden aikana osoittautunut aivan odottamattomaksi ja ennusteiden vastaiseksi.

Sotaa, huutavat maailman suurvaltachauvinistit

 

Deržavnost, muuan hulluuden muoto

 

Kussakin kielessä sanoilla on oma makunsa. Usein samaakin asiaa tarkoittavilla sanoilla on erilainen etymologia tai sitten niihin on tarttunut omia sivumerkityksiä, konnotaatioita, joita muiden kielten vastineilla ei ole.

Ajattelen tässä esimerkiksi venäjän sanaa administratsija. Sehän tarkoittaa hallintoa,  hallinnoimista, asioiden järjestelyä. Tuo sana on kirjoitettu lukemattomiin venäläisiin oviin ja hyvin usein sen takana istuva administrator on topakka keski-ikäinen nainen, joka pitää työnantajansa puolta asiakkaita vastaan. Siis normaalia arkista toimintaa.

Kuitenkin, kun Venäjän historiassa puhutaan siitä väkivaltaisuudesta, jolla Stalin hoiti politiikkaansa, tyydytään usein vain luonnehtimaan sitä sanoilla golaja administratsija, alaston hallinnointi, joka jo kertoo kaiken. Asioista ei neuvoteltu, kaikki määrättiin ja pakotettiin tapahtumaan määräysten mukaan, maksoi mitä maksoi.

Toki kyseessä on myös eufemistinen tapa kuvata tuota historian periodia ja sen aikana tehtyjä massamittaisia rikoksia jotka ikään kuin käyvät ymmärrettävämmiksi ja hyväksyttävämmiksi, kun niistä käytetään tuollaista sinänsä neutraalia sanaa. Mutta niin ne sivumerkitykset syntyvät.

Toinen kiinnostava sana on deržava, suurvalta ja siitä juontuva adjektiivi deržavnost. Sehän muistuttaa verbiä deržat, pitää, ylläpitää, joka on aivan jokapäiväinen sana. Muinaisslaavissa sana дрьжава tarkoitti herruutta ja mahtavuutta. Nyt deržava (держава) tarkoittaa erityisesti voimakasta, riippumatonta suurvaltaa ja myös hallitsijoiden regaalioihin kuuluvaa valtakunnanomenaa.

Suurvaltaisuudella, deržavnost, näyttää olevan jonkinlainen päihtymystä muistuttava ominaisuus -taipumus hallita määräilemällä ja uskoa sen kaikkivoipaisuuteen. Gogolin Reviisorissa esiintyy venäläinen poliisimies, jonka nimi on Deržimorda (turpakiinni). Hänellä on taipumus kolhaista varmuuden vuoksi niin syyllisiä kuin syyttömiäkin, lain yleisen kunnioituksen parantamiseksi.

Deržavnost, suurvaltaisuus, sisältää usein juuri noita deržimordalaisia ominaisuuksia. Ellei asia rupea ratkeamaan deržavaa miellyttävällä tavalla, se ratkaistaan voimalla, jota kyllä riittää.

Stalinilla ei ollut mitään halua eikä aikomusta sotia Suomen kanssa vuonna 1939, kun hän määräsi maailman suurimman sotavoiman kaikkein uudenaikaisimpine aseineen tunkeutumaan maahan kaikkialta pitkän rajan takaa. Se oli tarkoitettu Deržimordan nyrkiniskuksi, jonka jälkeen ei enää tarvinnut neuvotella.

Stalin ei pitänyt suomalaisia niin tyhminä, että he ryhtyisivät tosimielessä vastustamaan murskaavaa ylivoimaa. Sellaisesta oli varmana seurauksena vain tarpeeton itsemurha. Antautuminen sen sijaan olisi ollut täysin kunniakasta, kun vielä Suomeen oli nyt liitetty myös tuo Suur-Suomi, josta jotkut oikeistopiirit kantoivat huolta.

Mutta sotahan siitä tuli eikä pelkkä poliisioperaatio tai erikoisoperaatio, kuten nykyään sanotaan. Historian oikusta Suomen ei sittenkään tarvinnut antautua eikä se vuoden 1918 jatko, jota nyt oltiin puna-armeijan voimin toteuttamassa, kuten SKP:n julistus 30.11.1939 selitti, johtanutkaan koko suomalaisen yhteiskunnan suureen puhdistukseen, mistä oli jo päätetty.

Samalla tavalla sai Putin pettyä erikoisoperaatioonsa, jonka kutsumisesta sodaksi sai ainakin vielä hiljattain tuomion oikeudessa. Rankaisijan (karatel) nyrkki iski kiveen ja sitä särkee pahasti vieläkin. Aina ei todellakaan käy, kuten määrätään, ei vaikka takana olisi enemmänkin voimaa.

Venäjä mursi vuoristolaisten vastarinnan Kaukasuksella 1800-luvun jälkipuoliskolla armottomalla terrorilla. Kylät hävitettiin maan tasalle ja asukkaat pakenivat tai tapettiin. Suuresta Tšerkessien kansasta jäi jäljelle tuskin muuta kuin pelkkä nimi. Uhrien määrästä kiistellään, mutta se saattaa olla erittäin suurikin.

Kuitenkaan Neuvostoliitto ei kyennyt sanelemaan Afganistanin kansoille uutta yhteiskuntajärjestystään, eikä se voi kehua saavutuksillaan myöskään Ukrainassa. Väkivallalla on se hankala puoli, että se väistämättä herättää vihaa ja kostonhalua.

 Saksan jättimäiset terroripommituksetkaan eivät saaneet saksalaisten vastarintaa murrettua (ks. Vihavainen: Haun bombenkrieg tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com). Ukrainalaistenkin halu antautua Venäjän valtaan on väkivallan takia vain vähentynyt.

Yhdysvallat on omissa missioissaan törmännyt samaan asiaan. Eivät etelän ja idän kansat suostu alistumaan saneluun, jonka mukaan heidän olisi noudatettava ajanmukaisimpia amerikkalaisia tulkintoja ihmisoikeuksista ja perhearvoista.

Väkivalta ei ole toiminut myöskään Palestiinassa. Foreign Affairs viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan Hamasin suosio, joka ei palestiinalaisten keskuudessa ole suinkaan ollut jakamaton, on Israelin sotilasoperaation takia noussut huimasti. Samaan aikaan on Yhdysvaltojen suosio arabimaissa laskenut voimakkaasti.

Vanha tarina auringon ja myrskyn kilpailusta siitä, kumpi saisi miehen riisumaan turkkinsa, toimii myös suurpolitiikassa. Jos haluaa toisen kumppanikseen, on parempi tarjota siitä etua kuin uhata väkivallalla. Sitä paitsi täytyy hankkia ensin uskottavuutta.

Kyllä Suomellekin talvisodan alussa tehtiin suurlahjoitus, mutta jokainen ymmärsi, että sen todellinen hinta muodostuisi valtavaksi. Ukrainalle luvattiin halpaa kaasua ja öljyä ja saatiinkin siellä merkittävää kannatusta, mutta sitten naamiot riisuttiin ja päätettiin ratkaista asiat määräämällä, valtavan nyrkiniskun säestyksellä.

Tässä sitä nyt ollaan. Sotahan siitä tuli, eikä missään näy voimia, jotka sen tuomitsisivat. Toki Venäjän hyökkäyksen tuomitsevat kaikki muut kuin deržavnostissaan hautuvat venäläiset, mutta puhun nyt yleisemmällä tasolla.

Toki Ukrainalla on oikeus puolustautua, mutta eikö ihmiskunnan yhteinen intressi ole sodan jyrkkä tuomitseminen politiikan välineenä. Mikäli ihmiskunta toimisi nyt järkevästi, kiirehdittäisiin lopettamaan sotiminen ja vedettäisiin demarkaatiolinjat.

Ukrainankin asiat voidaan ratkaista vain neuvottelupöydässä. Se maa on kärsinyt jo kylliksi, eikä sellaista tilannetta ole näköpiirissä, että asiat voitaisiin ratkaista sanelemalla. Sotatoimien varaan rakentaminen oli naiivia ja vaarallista Moskova taholta ja samaa voidaan sanoa vaatimuksesta niiden jatkamiseksi aina lopulliseen voittoon (Venäjän antautumiseen?) saakka.

Missä lienevät nyt nuo mielenosoittajat, jotka aikoinaan kalkitsivat kasvonsa ja heittäytyivät torille rähmälleen vastustaessaan neutronipommia ja muita aseita, joita ei vielä edes käytetty.

Pitäisikö tässä uskoa, että suurvaltaisuuteen liittyvä sotahulluus on tarttuvaa?

Maantieteelle emme ole voineet mitään

 

Kun kapitalismin aave Pohjan perillä kummitteli

 

Markku Kuisma, Kansallinen voitto ja kapitalismin henki. Luonnostelmia maailmantalouden reunoilta. Siltala 2024, 264 s.

 

Globaalin talousjärjestelmän synty on historian kohtalokkaimpia tapahtumaketjuja. Se synnytti viimein modernin valtion ja yhteiskunnan, sosiaalihuoltoineen ja feminismeineen, yltäkylläisine kauppoineen ja terveyskeskuksineen.

Se synnytti myös koko maailman ekologista tasapainoa uhkaavan aikakauden: antroposeenin, joka näyttää pitemmän päälle olevan tuomittu antamaan tilaa taas yksinkertaisempien eliöiden ylivallalle. Torakat ja rotat kukoistavat siellä, missä elämäntapaintiaanitkin menehtyvät.

Mutta kyllä tuo tarina on komea ja sen sankarit ansaitsevat patsaansa. Uusi hyvinvointi ei syntynyt suunnitelman tuloksena, vaan raaka voitontahto ajoi kapitaalia hankkineita ja sitä lisää himoitsevia teollisuuden kapteeneita tempaamaan talonpojankin talviuniltaan uurastamaan metsissä ja soilla. Kärsimystähän se oli, nälkäpalkalla.

 Orjakaupan uhrit käsittivät vain marginaalisen osan riistetyistä ja sorretuista. Kapitalismin pyörät murskasivat kaikkialla ihmisiä kuin Juggernautin vaunut. Uusi toimeliaisuus syntyi vain siellä, missä oli tilaisuus saada kyllin suuria voittoja. Se hyvinvointi keksittiin vasta myöhään.

Maailmantalouden reunalla eli Suomessa maailman markkinoille suuntautuvan tuotannon syntyä ja kasvua rajoittivat arvokkaiden raaka-aineiden puute ja massatavaran korkeat rahtikustannukset. Maailman työpajat ostivat sieltä, mistä sai edullisimmin.

Puutavaraa ja etenkin sahatavaraa sai niin Hollantiin kuin Englantiin edullisimmin Norjasta. Kun Norjan vienti ei riittänyt tyydyttämään tarvetta, tulivat mukaan pohjoiset reservit.

Hollanti oli 1700-luvun puoliväliin saakka Euroopan ja maailman työpaja, jossa tuhannet tyylimyllyt sahasivat puutavaraa laivanrakennuksen tarpeiksi. Se, jolla oli suurin kauppalaivasto, hallitsi markkinoita, mikäli sillä oli myös kyllin suuri sotalaivasto turvaamaan asemansa.

Valtameriä seilaavat laivat tarvitsivat kylkiinsä tervaa ja pohjaansa kuparia. Molempia riitti vientiin Ruotsista, jonka itäiseen osaankin syntyi kukoistava kemian teollisuus, tervanpoltto.

Suomen vientiin suuntautuva metsäteollisuus aloitti siis varsin vaativalla artikkelilla, joka oli myös arvoonsa nähden tarpeeksi kevyt päästäkseen kannattavasti markkinoille pitkän purjehdusmatkan takaa. Vallitsevissa lounaistuulissa Suomeen pääsi nopeasti, mutta luoviminen takaisin Pohjanmerelle oli yhtä tuskaa.

Kuten tekijä lennokkaassa ja mainion oivaltavassa kirjassaan osoittaa, kansainväliset suhdanteet määräsivät aina myös Suomen metsäteollisuuden reunaehdot. Toki niiden päälle tuli sekä merkantilistista säätelyä että eri intressiryhmien keskinäistä kilpailua.

Kaupungit ja ”maalaisporvaristo”, ruukit ja sahamyllyt olivat toisilleen mustasukkaisia ja pyrkivät pitämään kilpailijat kaukana, usein siinä onnistuenkin.

1700-luvun lopulla, Englannin vallattua ykkössijan maailman merenkulkumaana, alkoi kapitalismin henki levitä Suomeenkin ja kaupunkien privilegioita alettiin purkaa samalla kun maataloutta kehitettiin voimakkaasti fysiokratismin hengessä.

Myös poliittinen historia vaikutti joskus määräävästi talouden suuntautumiseen. Vuoden 1721 Uudenkaupungin rauha, jota täydensi vuoden 1743 Turun rauha, teki Savosta umpiperän, maakunnan ilman kaupunkia. Tapulikaupungiksi tuli Viipuria korvaamaan aluksi Hamina ja sitten Loviisa.

Mahdottoman matkan takana sijaitsevalla Loviisalla oli joka tapauksessa suuri merkitys Savolle, ennen kaikkea sen tuoman suolan ansiosta (ks. Vihavainen: Haun loviisan laivasto tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Mustasukkaisesti Loviisa piti kiinni Savoon kohdistuvista tapulioikeuksistaan eli ulkomaankaupan monopolista, mutta joutui antamaan periksi ensin Puumalaan perustetun Miettulan sahan (nyk. Sahanlahti resort) kohdalla ja sitten laajemminkin.

Vähän-Savon kruununvouti J.W. Meinander -Sulkavalla hyvin tunnettua sukua- perusti tuon sahan vuonna 1765, keskellä kuuminta maailmanpolitiikan luomaa huippusuhdannetta. Hän anoi myös oikeutta harjoittaa suoraan vientiä Viipuriin ja Haminaan eli siis oikeutta loukata Loviisan tapuliasemaa.

Tämä asia käsiteltiin Tukholmassa valtiopäivillä ja ”meinanderilaiset” voittivat Loviisalaisen valtiopäivämies Borgströmin, joka yritti sahan perustamista estää vedoten siihenkin, että hyöty asiasta valuisi Venäjän kaupungeille Viipurille ja Haminalle.

Niinhän siinä osin kävikin, mutta olennaista hyötyä koitui myös savolaisille, joiden metsiä oli ollut pakko tyytyä hyödyntämään kaskenpoltolla, kun vienti ulkomaille oli ollut suljettu. Totta puhuen sitä kyllä tapahtui salaa, mutta nyt voitiin alkaa viedä sahatavaraa julkisesti purjelotjilla niin Puumalasta kuin pian monista muistakin Savon osista.

Talonpojat, muun muassa Puumalasta ja Sulkavalta ilmoittivat kannattavansa sahan perustamista ja sen kannattajat saivat riittävästi tukea valtiopäivillä. Uusien sahojen perustajien joukossa oli silmiinpistävän paljon ”Savon aatelia” eli Savon prikaatin upseeristoa, jota tuolle raja-alueelle oli paljon keskittynyt sotilaallisista syistä.

Sivumennen sanoen, Miettulan sahan luona kahakoitiin myös Kustaa III:n sodassa, kun Pirttimäelle leiriytyneet Ruotsin joukot yrittivät karkottaa venäläiset Saimaan Gibraltarista eli Puumalan kirkonkylästä.

Kuisma piirtää laajoja kehityskaaria, joiden vaihtelevissa olosuhteissa yksittäiset teollisuusmiehet joutuivat viemään bisnestään eteenpäin. Loppujen lopuksi maantiede, etten sanoisi geopolitiikka määräsi vuosisadasta toiseen ne rajat, joissa jouduttiin toimimaan.

Suomen metsäteollisuudellakin oli kultakautensa, vieläpä aivan äskettäin. Suomen uusi asema nosti sen kartellien vetoavulla koko maailmankaupassa merkittävään asemaan, mutta hyvin pian korkeaa jalostusastetta edustavan paperiteollisuuden kaatoi digitaalinen vallankumous. Kysyntä romahti.

Nyt ollaan taas sellunkeittäjiä ja muidenkin raaka-aineiden valmistajia, eikä asiasta kannata ainakaan ensi sijassa syyttää teollisuusmiestemme kyvyttömyyttä. Olosuhteet ovat Suomen ulkomaankaupan ehdot historian aikana hyvin pitkälle määränneet. Joskus on menty eteenpäin, esimerkiksi ennen itsenäistymistä Pietarin ja muun Venäjän vedossa, sitten taas taaksepäin.

Asiat voisivat olla hullumminkin ja luultavasti ne pian ovatkin. Tämä ei ole Kuisman johtopäätös, onpahan vain oma hatusta vedetty arvaukseni.

Toivotaan joka tapauksessa parasta. Myös tulevaisuudesta huolehtivien poliitikkojen ja teollisuusmiesten on ainakin syytä lukea Kuisman kirja. Siinä ei mene aika hukkaan ja sitä paitsi se kuluu rattoisasti.

 

Pahan valtakunta voittaa

 

Mordorin Eurooppa

 

Sampsa Rydman, Valtakunta. Vaihtoehtoinen historia. Kiuas 2024, 325 s.

 

Tämä on varsin kunnianhimoinen kirja ja kirjoittaja on tehnyt huolellisesti kotiläksynsä eikä vain yksinkertaisesti päästänyt mielikuvitusta valloilleen.

Kirjan kannessa on suunnitteilla ollut maailman suurin rakennus, jonka piti nousta keskelle Berliiniä. Kuten tunnettua, Moskovaan piti tulla vieläkin komeampi ja ainakin korkeampi rakennus, jonka kuva oli jo peruskoulun historiankirjassakin. Historiaahan sosialistisessa suunnitelmataloudessa voitiin kirjoittaa jo eteenpäinkin.

Sivumennen sanoen, tuo Berliinin palatsi muistuttaa julkisivultaan suuresti eduskuntataloamme, vain kupoli on erona. Eduskuntatalon mallina onkin pidetty Pietarissa ollutta ja juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa valmistunutta Saksan lähetystöä, joka sijaitsee vastapäätä Astoria-hotellia. Asioin siellä aikoinaan viikoittain.

Mutta muodit ovat muoteja ja lopultakin varsin vähäpätöinen osa ihmisten arkea, vaikka muistuttaisivatkin maailmanahdista. Maailmansota joka tapauksessa meni niin kuin meni, mutta entäpä jos se olisi mennytkin toisin? Silloin ehkä olisi rakennettu nuo kolossit.

Moskovan Kongressien palatsi jäi rakentamatta, vaikka sota voitettiinkin. Sen sijaan saatiin valmiiksi valtava kuoppa, joka pitkään oli uima-altaana. Siinähän sitä oli symboliikka kerraksi. Tie, joka ennen johti Kristus Vapahtajan kirkkoon ja jonka sitten sen jälkeen piti johtaman uuden aikakauden temppeliin, päättyikin montun reunalle.

No, sittenhän tuo Moskovan suurin kirkko rakennettiin uudelleen. Oliko tämä näytelmä farssi vai ylevä draama, voi itse kukin arvioida sen perusteella, mikä juuri nyt on tuon kirkon rooli. Mutta onhan kirkko instituutiona sentään tuhatvuotinen Venäjälläkin, ei pelkästään yhden diktaattorin käsikassara.

Natsien hallitsemassa Saksassa kirkot hajosivat osiin. Opportunistit alkoivat kumartaa ja palvoa antikristillistä valtaa, mutta osa pysyi kristillisellä kannalla.

Natsien, kuten kommunistien suhde kirkkoon määräytyi sen käyttökelpoisuuden mukaan. Suhde uskontoon oli molemmissa tapauksissa jyrkän kielteinen.

 Nuo ideologiat asettivat oman äärellisen päämääränsä kaiken äärellisen mittapuuksi, mikä johti barbariaan juuri siinä mielessä kuin Dostojevski oli ”Riivaajissaan” asian esittänyt. Tätä asiaa on myös Erich Fromm, merkittävä uskonnonfilosofi, korostanut.

Jos Jumala on kuollut, on kaikki sallittua -enemmänkin, on velvollisuus olla piittaamatta äärettömiksi ajatelluista arvoista, kuten ihmishengen pyhyydestä, ajattelee ihmisen eläimeksi ymmärtänyt ideologia. Niinpä tapettiin miljoonia ja taas miljoonia järjettömässä verihumalassa.

Mahtavassa sota-ajan eepoksessaan ”Elämä ja kohtalo”, Vasili Grossman esitti ajatuksen, jonka mukaan kommunismi, samoin kuin natsismi, ajan mittaan kesyyntyisi. Niiden ”sankarikaudella” tehtiin äärimäisen radikaalia politiikkaa uskoen sen suureen merkitykseen. Ennen pitkää palattaisiin jonkinlaiseen tapauskovaisuuteen, jossa normaali arkiajattelu ja sen arvot vallitsisivat.

Näinhän tapahtui Neuvostoliitossa, mutta tuota ilmiötä ei päästy koskaan näkemään Saksassa, joka murskattiin sotilaallisesti kaikkein hullummassa vaiheessaan.

Rydman on lukenut huolellisesti valtavan määrän kirjallisuutta, joka kertoo, missä mentiin sodan aikana ja kuvitellut, miten toisin kaikki olisi voinut mennä, mikäli Englanti olisikin suostunut solmimaan Saksan kanssa rauhan vuonna 1940, kun Ranska oli lyöty ja se jäi yksin pienine armeijoineen Saksaa vastaan.

Kirjassa esitetty kuviteltu kehitys ottaa tarkoin huomioon ne olosuhteet ja ihmiset, jotka olivat pelissä mukana ja kuvaa yksityiskohtaisesti pientenkin Euroopan maiden mahdollista, toteutumatonta historiaa, joka olisi kohtuullisen todennäköisesti voinut toteutua.

Toki emme mitenkään voi tietää, mikä olisi toteutunut, mutta joka tapauksessa on syytä ottaa huomioon, ettei voimavarojaan tavattoman laajalle jakaneella Saksalla ollut mahdollisuutta noin vain keskuksesta käsin määräillä, miten asiat olisi kaikkialla hoidettava.

Tai voihan sitä aina yrittää, mutta vallan delegointi eri maissa niiden kotimaisille tahoille oli jo sodan aikana ainoa mahdollinen ratkaisu niinkin pienelle maalle kuin Saksa.

Sodan aikana esiintyi BBC:n suomenkielisissä lähetyksissä nimimerkki Abacus eli helmitaulu. Symbolinen nimi viittasi siihen, että akselivaltojen vihollisilla oli voimavaroja moninkertaisesti enemmän kuin Saksalla, vaikka se pyrkikin ryöstämään ja pakottamaan palvelukseensa koko Eurooppaa.

Yhdysvaltojen ja Englannin suhde oli aikoinaan keskeisen tärkeä sodan lopputuloksen kannalta. Suuriman taakan kantoi Neuvostoliitto, jonka kestämiseen Lend Lease-apu vaikutti ratkaisevasti

Tässäkin kirjassa apua annettiin, mutta se ei riittänyt. Saksan voitto idässä ei ollut helppo, mutta se tapahtui.

Hitlerin järjettömästä rotupolitiikasta huolimatta monet Neuvostoliiton kansat saatiin nousemaan Moskovaa vastaan, kuten todellisuudessakin tapahtui. Kaikkialla oli myös kansallisuuksien välisiä riitoja selvittämättä ja verilöylyjä suoritettiin. Tämähän pitää paikkansa.

Rydman selostaa tarkoin, mikä oli tilanne pienissäkin maissa, Benelux-maita, Kreikkaa ja Balkania myöten, mutta jättää valitettavan vähälle Venäjän ja Puolan kuvitellun vaihtoehtoisen historian.

Leningrad vallattiin tässä skenaariossa ja Suur-Suomi luotiin, Venäjä menetti Baltian, Ukrainan, Kaukasian ja Valko-Venäjän kuten se menetti ne myös vuonna 1991, mutta miten sen kehitys sitten eteni?

No, onhan tuossa jo spekulaatiota kerraksi. Kirjoittaja ei mene monenkaan askeleen päähän tulevaisuuteen, mikä onkin viisainta, mikäli haluaa pysytellä edes kohtuullisissa uskottavuuden rajoissa.

Suur-Suomi, joka todellisuudessakin oli muodostettu Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston ja Otto Ville Kuusisen johtaman Suomen kansanhallituksen välisellä 2.12.1939 solmitulla ja heti voimaan astuneella sopimuksella, on tässä kirjassa entistä paljon laajempi.

Nyt se käsitti jopa Kuolan niemimaan, jota saksalaiset olivatkin Suomele tarjonneet. Taloudellisesti siitä tuli ainakin alkuvaiheessa raskas taakka. Kaakossa raja ulottui peräti Nevalle, jonne Pietarin sijasta piti rakennettaman uusi Nevanlinna Pietari Suuren aikoinaan tuhoaman tilalle.

Outo ajatus on, että karjalan murre tunnustettiin nyt omaksi kielekseen. Niinhän oli tehnyt Moskova, joka vuoden 1937 jälkeen lopetti suomen kielen käytön Itä-Karjalassa ja otti karjalan kielen viralliseksi venäjän rinnalle. Kun Karjalais-Suomalainen SNT keväällä 1940 muodostettiin, otettiin Moskovan mahtikäskyllä suomi taas käyttöön ja kaikki karjalankielen julkinen käyttö lopetettiin.

Olisivatko suomalaiset Suur-Suomessa taas palanneet vuosien 1938-1940 venäläiseen käytäntöön ja miksi? Eri asia on, että sodan aikana Asunuksen radio oli lähettänyt karjalanmurteisia pakinoita. Olihan se peeärrää.

Ketkä sitten olisivat Suomea johtaneet? Sodan aikana oli Saksan lähettiläs von Blücheriä kielletty asioimasta Suomen pienten ja merkityksettömien natsipuolueiden kanssa. Asiat oli hoidettava ainoastaan Suomen kokoomushallituksen kanssa.

Saksan voitettua sodan oli sen prestiisi toki huipussaan ja tässä kirjassa sen vipuvaikutuksen ansiosta suureksi vaikuttajaksi pääsee Suomalais-saksalaisen seuran porukka. Toki sen äänimäärä vaaleissa jää neljännekseen ja sosiaalidemokraatit pysyvät yhä suurimpana puolueena ja maalaisliittokin suurena.

Nyt alkaa kuitenkin uudenlainen ruoskaparlamentarismin aika ja Saksan-suhteet ovat se valtti, joka vallanpitäjien henkilöllisyyden ja puolueiden liikkumatilan määrää.

Sankarikansa Suomea ei Saksa yritä määräillä väkivalloin, mikä on ymmärrettävää. Johan Aarne Vuorimaa totesi sodan aikana tiukasti Saksan edustajille, että suomalaiset ovat kovaa ansaa, jonka kanssa ei kannata yrittää mitään temppuja.

Sen sijaan rauhanomainen ja näennäisesti hyvinkin harmoninen yhteiselo saksattuneen Suomen ja Berliinin mahtajien kesken kehittyy ja ilmeisesti tuo herruus myös sisäistetään. Saksa ei yritäkään suoraa hallinnointia, pelotteleepa vain noin malliksi yhden presidenttiehdokkaan (Kekkonen) luopumaan ehdokkuudesta oman suosikkinsa läpimenon varmistaakseen.

Kun Hitler vuonna 1950 kuolee, puhuu Suomen pääministeri hyvin kauniisti tuosta maailmanhistorian suurmiehestä ja kansamme suuresta ystävästä.

Varsin usein tämän kirjan vaihtoehtoinen historia muistuttaa sitä historiaa,mjoka p9ikeasti tapahtui…

Mutta missä on tuo kesyyntynyt natsi-Saksa? Sitä ei oikeastaan vielä ole. On vain pesänjakajien jälkiselvittely, jossa Himmler ammutaan ja Göring nousee valtaan. Hän on yhtä ryvettynyt sodan rikoksissa kuin koko muukin johto, mutta nyt alkaa systemaattinen jälkien peittely ja valkopesu.

 Millainen sitten lienee Uuden Euroopan tulevaisuus? Ei se taida ihan EU:ta muistuttaa. Yhdentyneen Euroopan ideaa se joka tapauksessa kantaa ja suurvaltaisuuteen pyrkii ja pääseekin.

 

Imperatiiveja

 

Säälikää heitä

 

Tässä takavuosina, kaiketi 1980-luvulla kuulin luotettavasta lähteestä tarinan, joka pani ajattelemaan.

Jossakin edistyksellisessä nuorisoporukassa oli ollut intialainen tyttö, vaihto-oppilas ja puhe oli siirtynyt koskemaan tämän kotimaata. Edistysmielinen joukko päivitteli parhaansa mukaan Intian kurjuutta ja kukaties ihan väänsi itkua sitä ajatellessaan, en tiedä.

Joka tapauksessa tuo intialainen tyttö itse pahoitti mielensä ja yritti turhaan väittää vastaan. Kyyneleet silmissä hän sitten poistui empatiallaan loistavien ystävien seurasta.

Tämä hätkähdytti kertojaa, joka oli ollut silminnäkijänä. Eikö tuo ystävien joukko toiminutkaan oikein? Vai olisiko sillä muka ollut väärät tiedot? Joka päivähän lehdet kertoivat, miten ihmisiä Itä-Pakistanissa kuoli kuin kärpäsiä ja Intiahan oli sitä samaa kurjuusvyöhykettä. Ja sitten tuli tuo nationalismin vaivaama hupakko selittämään, etteivät asiat niin kurjasti olleetkaan.

Saattoihan olla, että tuo kolmannen maailman edustaja kuului itse korkeampaan kastiin ja viis veisasi itseään alempien kärsimyksistä.

Saattoi se olla niinkin, ettei hän nyt syystä tai toisesta millään tavoin arvostanut sitä katuvaisen aatelismiehen asennetta, jonka vain sata vuotta sitten vaurastumisensa aloittaneet pohjolan juntit halusivat osoittaa, ylhäältä katsoen. Hän ajatteli monituhatvuotista kulttuuria kantavan maansa ansaitsevan arvostusta.

Intiassa varmasti kyllä oli kurjuutta ja sieltä myös luultavimmin puuttui se sosiaalipoliittinen ajattelu, joka meillä valtasi koko poliittisen kentän pian sodan jälkeen ja jo sen aikana. Heillä oli oma kulttuurinsa ja meillä omamme, eivätkä ne välttämättä kohdanneet ennen viimeistä tuomiota, kuten Kipling maineikkaassa runossaan esitti.

Muistan myös sen, miten kiinalaisia nimitettiin joskus sinisiksi muurahaisiksi, mikä viittasi kansallisen työpuvun siniseen väriin. Puku oli kaikilla samanlainen tasa-arvon toteuttamiseksi ja tämä muoti tai muodittomuus näyttää kestäneen muutamia vuosia.

Muurahaisiahan me kaikki arvostamme niiden ahkeruuden takia, mutta tuossa ilmauksessa lienee sentään ollut mukana myös ajatus yksilöllisyyden ja siis kukaties myös ainutkertaisuuden arvon puuttumisesta noilta satamiljoonaisilta massoilta, jotka tekivät Sisyfoksen työtään maailmansa parantamiseksi.

Ensin toteutettiin se tärkein eli tasa-arvo ja sitten opeteltiin uutta täysin kollektivistista ja altruistista elämänmuotoa, jota pohjoismaiden maineikkain huijattu intellektuelli Jan Myrdal esitteli silminnäkijän raporteissaan (ks. Vihavainen: Haun nan shi nan tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Huijattavuus kuuluu nykyaikaisen läntisen intellektuellin perusominaisuuksiin (vt. Vihavainen: Haun hollander tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com). Sen juurisyy on halu tulla huijatuksi. Tämä psykologien tarve mahtanee juontua siitä, että maailman halutaan olevan niin ysinkertainen, ettei ole mitään vaikeuksia olla aina oikeassa, puolustamassa oikeutta ja edistystä vääryyttä ja taantumusta vastaan.

Tällöin maailmaa ajatellaan kiikkulaudan kaltaiseksi: kaikki, mikä painaa sitä yhteen suuntaan on hyvää ja juuri niin suuressa määrin hyvää kuin sen paino. Laadultaan se voi olla mitä tahansa. Toisella puolella ovat sitten viholliset, joiden vaikutuksen likvidointi eli painon vähentäminen tavalla tai toisella on aina kaiken a ja o.

Tämähän on nimenomaan marxilaisuuden perusidea: dialektiikka. Siinä vallitsevat perusristiriidat ovat luonteeltaan antagonistisia eli niiden suhde on nollasummapeliä. Yhden voitto on aina toisen tappio ja ratkaisu saavutetaan vain ja ainoastaan tuhoamalla kokonaan vastapuoli. Väkivalta on se, joka viime kädessä ratkaisee.

Hentomielisille on sanottava, ettei tuhoaminen totaalisesti tarkoita välttämättä fyysistä likvidointia; vastapuolen olemuksen muuttamisestahan siinä lopulta on kyse, uudesta synteesistä. Mutta ei Marxin ja Leninin partakarvoista tässä sen enempää.

Puhun nyt psykologiasta ja siinä tämä marxilaisuudesta periytyvä dialektinen ajattelu jatkuu yhä, vaikka itse Marxista ei olisi kuultukaan.

Tämä psykologia, joka siis suuntautuu yleensä lähtökohtaisesti omaa hyvinvointia, maata ja järjestelmää vastaan on luonteeltaan masokistinen. Siksi ei olekaan yllättävää, että sillä ja sitä edustavilla liikkeillä on aina ollut tukijoita myös varsinaisissa omistavissa luokissa, joiden tappiota se tavoittelee.

Bolševikkeja tuki aikoinaan rikas kauppias Savva Morozov, elokapinaa tukee Herlinin säätiö. Hyvinhän tämä sopii yhteen.

Yksi asia vain on yhä pysynyt piilossa tuolta edistysväeltä, joka kannattaa kaikkia hyviä asioita. Ei se meidän maamme enää ole ylivertaisen rikas eivätkä nuo säälittävät ja autettavat useinkaan ole enää kovin kurjia, saati kiitollisia saamastaan kohtelusta.

Lahjan antaminen asettaa lahjoittajan aina sen saajan yläpuolelle, eikä tämä voi antaa asiaa anteeksi. Meillä kerättiin valtavasti tavaraa Venäjälle 1990-luvulla ja se oli nöyryytys, joka ei unohdu. Muistettakoon, että jo 1990-luvun lopulla Venäjä kehotti saksalaisia poistamaan Hampurista avustuspadat, joiden tarkoitus oli kerätä apua Pietarin lapsille.

Ei Venäjän keskiluokka enää pitkään aikaan  ole elänyt sen huonommin kuin suomalaisetkaan keskimäärin. Kiinassa ja Intiassa on valtavasti ihmisiä, jotka elävät paljon vauraammin.

Toki edistyneistöllä on yhä Palestiinansa, mutta onko se jo viimeisiä pakopaikkoja sille psykologialle, joka haluaa pikavoittoja hienoista asenteistaan ja lopullisia ratkaisuja pahuuden ongelmaan?

Vai voiko noita tunteita yhä osoittaa esimerkiksi ottamalla maahamme rajoituksetta kaikkia parempaan elintasoon pyrkiviä? Vai onko tässä olennaisempaa pyrkiä erottautumaan niistä väärinajattelijoista, jotka haluavat keskittyä oman maan kehittämikseen?

Poliittisen tulevaisuutemme perusteet

 

Ihmiskunnan kilpajuoksu

Jaakko Iloniemi, Henri Vanhanen, Vuosisadan kilpajuoksu, Docendo 2024, 270 s.

 

Taloustieteen Nobelille nimetyn palkinnon saaja, Ruotsin suurmiehiin kuuluva Gunnar Myrdal kertoi teoksessaan Asian Drama (1968), ettei Intialla ollut tulevaisuutta. Itse asiassa, jos koko 400- miljoonainen maa vaipuisi meren syvyyteen, ei muun maailman talous siitä lainkaan hätkähtäisi.

Samaan aikaan myös Kiina oli ihmiskunnan murheenkryyni. Se kyllä veti puoleensa kaikkein hulluimpia läntisiä radikaaleja, joiden mielestä oli realismia vaatia mahdottomia. Sellaisia Kiina nimenomaan vaati ja aiheutti sillä kymmeninen miljoonien ihmisten nälkäkuoleman.

Samoihin aikoihin (1966), kaikesta kurjuudesta huolimatta, saksalainen ydinfyysikko Wilhelm Fucks pohtiessaan maailman tulevaisuutta, asetti nimenomaan Kiinaan valtavia odotuksia.

Hänen kirjansa Tulevaisuuden voimasuhteet arvosteltiin meillä jopa Historiallisessa aikakauskirjassa ja ostin sen heti. Saman tein aloin opiskella kiinaa (vt. Vihavainen: Haun merkittävä ennuste tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Valtava väestönkasvu näytti aikoinaan osoittavan oikeaksi Malthusin ajatukset hallitsemattoman sikiämisen aiheuttamasta kroonisesta kurjuudesta kehitysmaissa.

Nyt kohtaamme jo toisenlaisen globaalin etelän. On nähtävissä, että maailman ja ihmiskunnan tulevaisuus ratkaistaan ennen muuta siellä, missä asuu itse ihmiskunnan valtaosakin.

Kauan tuijotettiin maailmassa ideologioihin ja talousjärjestelmiin ja niiden mukaan meneviin blokkeihin. Köyhä etelä pyrki olemaan sitoutumaton ja hyötymään molemmista. Se saikin nimityksen kolmas maailma. Sen painoarvo maailman taloudessa ja politiikassa oli vaatimaton.

Nyt nimenomaan tuo globaali etelä on käytännössä jo noussut maailman talouden keskiöön. Sen suuret kasvuluvut perustuvat toki myös siihen, että vain kehittymättömät maat voivat pitemmän päälle kasvaa nopeasti. Lisäksi se perustuu myös hurjaan väestönkasvuun, jota ei enää pidetä kohtalokkaana taakkana, vaan resurssina.

Toki tuo kasvu on maapallon ekologialle taakka, mutta ilmeistä on, ettei sen keinotekoiseen hillitsemiseen uskota. Sen tiedetään taittuvan joidenkin kymmenien vuosien kuluessa, mutta sitä ennen se on ehtinyt jo perusteellisesti muuttaa maapallon poliittista ja taloudellista karttaa ja sinä sivussa myös sotilaallista.

Tässä kirjassa käsitellään suurvaltoja ja niiden politiikkaa. Sehän riippuu olennaisessa määrin sen johtajien käsityksistä ja halusta riskinottoon. Absurdit ja itsetuhoiset ratkaisut ovat mahdollisia, kuten meneillä oleva Ukrainan sota havainnollisesti osoittaa.

Irrationaalista käytöstä enempää kuin kevytmielisiä tai jopa vähämielisiä päätöksiä ei voida ennustaa, mutta sen sijaan kyllä voidaan arvioida tulevaisuuden suurvaltojen todennäköisiä käytössä olevia resursseja, missä on jo dramatiikkaa kylliksi.

Nyt suurvaltoja on itse asiassa vain kolme: USA, Eurooppa ja Kiina. Niiden rooli on maailmanlaajuinen ja myös resurssit sen mukaiset.

Kaikilla on heikkoutensa, mutta myös ambitionsa ja ne myös kykenevän pelaamaan uusien suurvaltojen kentällä ja saamaan puolelleen noita usein aidalla istuvia jättiläisiä, joiden aika on koittava vasta muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Hyvä indikaattori on Ukrainan sota, jossa Venäjä ei ole saanut puolelleen BRICS-maita haluamassaan mitassa, eipä edes Kiinaakaan. Toinen maa, joka istuu aidalla, esimerkiksi on Turkki, joka on auttanut molempia osapuolia. Muitakin on.

 Alueellisen suurvallan, Venäjän, laajenemissota ei itse asiassa kiinnosta kovin paljon globaalia etelää. Monestakin syystä jyrkkiä kannanottoja siihen vältetään.

Onko Venäjä sitten itse asiassa suurvalta? Miksi sitä ei ole kelpuutettu kolmen suuren rinnalle? Syynä on tuo tekijöiden makroperspektiivi. Venäjän väestökehitys ja talousrakenne eivät lupaa sille pysymistä enempää vanhojen kuin nousevien suurvaltojen rinnalla.

Jo nyt Venäjästä on tullut sodan takia Kiinasta riippuvainen eivätkä edes maaperän rikkaudet näytä muuttavan tilannetta. Venäjällä on vain ydinaseet, eikä niitä voi käyttää. Euroopan kiristäminen energia-aseella ei onnistunut, mutta ei myöskään Venäjän kesyttäminen keskinäisriippuvuudella.

Uusia suurvaltoja on joka tapauksessa tulossa. Väkiluvun perusteella arvioiden sellaisia ovat muun muassa Brasilia, Egypti, Indonesia ja Nigeria.

Kaikilla on heikkoutensa. Brasilian, kuten koko Etelä-Amerikan tapauksessa aikaa on ollut luoda toimiva valtio, ellei nyt peräti Etelä-Amerikan Yhdysvallat, jollaisesta aikoinaan puhuttiin. Brasilian lisäksi erityisesti Argentiina oli lupaava ja rikas osa Amerikkaa.

Johan tässä on hyvän aikaa saatu ostaa myös eteläamerikkalaista hipputeknologiaa ja Bandeirante-lentokoneissa on moni lentänytkin. Pelkään kuitenkin pahoin, ettei äkillisiä irtiottoja ole näkyvissä. Brasilian nostaminen esille mahdollisena suurvaltana on toki hyvin perusteltua.

Indonesia olisi ensimmäinen moderni islamilainen suurvalta. Miten nämä kolme asiaa sopivat yhteen, menee vielä nähtäväksi. Tästä kirjoittajat tai keskustelijat eivät kuitenkaan puhu.

Uusista suurvalloista Egypti on jo nyt hyvin riippuvainen ulkomaisesta viljasta ja sekä sen että Nigerian suurena ongelmana on minun nähdäkseni ainakin Islam. Jo nigerialaisen ääriliikkeen nimi Boko haram, joka tiettävästi tarkoittaa sitä, että kirjat (lukutaito) ovat paha asia, puhuu puolestaan.

Nigeriakin on hyvin hajanainen, etelä on rikas ja pohjoinen on köyhä. Me muistamme vielä sisällissodan ja Biafran nälänhädän, jota tehokkaasti mainostettiin. Maan korruption ja rikollisuuden tuntevat ainakin ne laivojen miehistöt, joita on yhä uudelleen yritetty redillä kaapata.

Mikäli Nigeriassa on vuosisatamme lopulla 700 miljoonaa asukasta, on asialla jo ainakin suurta merkitystä niiden kannalta, jonne ylijäämäväestö haluaisi muuttaa. Sen suuret öljyvarat saattavat silloin olla jo menettäneet merkitystään, ehkäpä maan nimikin on muutettu.

Myös Turkki, alueellinen suurvalta nostetaan esille. Sen yhteydessä minua kiinnostaa vanhan panturanismin jatkuminen edelleen. Turkin (tai tataarin) kielellä pärjää erään suomalaisen tataarin todistuksen mukaan lähes koko Keski-Aasiassa Sinkiangiin (Xinjiang) saakka. Tosin siellä alkaa jo tulla vaikeuksia.

Tämä toi mieleeni sen, että jokunen vuosi sitten huomasin Istanbulissa talon seinällä Sinkiangia puolustavia grafiftteja. Tämä argumentti ei ole painava, mutta on luontevaa ajatella, että nousevan suurvallan ambitiot ja kehittyvän ja rikkaan ja kehittyvän Keski-Aasian sympatiat saattaisivat hyvinkin kohdata vanhalta pohjalta niin Venäjän kuin Kiinankin vastapainoksi.

Tämän kirjan luokittelevat tekijät esseekokoelmaksi ja mielestäni sellaisia tarvitaan. Tämä on yllättävän toimiva ja osoittaa vanhan veteraani Iloniemen kokemuksen ja terävyyden yhdistelmän olevan entisellä tasollaan.

Ainakin minulle oli kuitenkin iloinen yllätys, että kahta sukupolvea nuorempi Vanhanen pysyttelee samalla tasolla hairahtumatta löysiin spekulaatioihin, joihin genre voisi houkutella.

Tässä blogissa en ole tarkemmin selostanut tämän kirjan sisältöä. Se kannattaa itse kunkin tehdä itse.