Suomalaisuuden tukipylväs
Teemu Keskisarja, Suuri tammi.
Kertomuksia kulttuurista, rahasta ja Suomen Kulttuurirahastosta.
Suomalaisen kirjallisuuden seura 2014, 351 s.
Ennen sotia syntyi Helsingissä nuorten
kansallismielisten miesten ryhmä tai toveripiiri, jota joku keksi ruveta
nimittämään ”kesäyliopistoksi”, kun siinä oli mukana useita akateemista uraansa
aloittelevia miehiä.
Tämä joukko ei kuitenkaan edustanut
mitään aikansa äärisuuntausta, vaan siihen päinvastoin oli valikoitunut sitä joukkoa,
joka oli eronnut Akateemisesta Karjala-seurasta, kun se oli siirtynyt
kannattamaan oikeistoradikalismia (ks. Vihavainen:
Haun kesäyliopisto tulokset). Kuvaavana voidaan pitää, että joukkoon mahtuivat
sittemmin niin U.K. Kekkonen kuin Kauko Kare jopa samaan aikaan.
Kesäyliopisto
harrasti suomalaisuuden asiaa, mutta kunnioitti demokratiaa ja mielipiteen vapautta.
Sen aikaansaannoksiin on luettava vuonna 1937 ilmestynyt ”Pidot tornissa”, joka
on näihin päiviin saakka paras suomalainen keskustelukirja, johon tuosta aikakaudsta
kiinnostuneiden kannattaa aina palata (ks. Vihavainen: Haun
faktotum tulokset).
Kesäyliopiston suurin saavutus ainakin
tähän saakka on kuitenkin ollut Suomen kulttuurirahasto, johon idea ilmeisesti
tuli suomen kielen tutkijalta Lauri Hakuliselta, joka kerran pöyristyi lukiessaan
Svenska litteratursällskapetin tilinpäätöstä ja huomatessaan, millaisia summia ruotsinkielisillä
oli käytössään oman kulttuurinsa edistämiseen.
Laskelmien mukaan ruotsikielisillä oli
kulttuuritarkoituksiin lahjoitettuna 800 markkaa vuodessa henkeä koti, kun sitä
suomenkielisellä puolla oli vain 40 markkaa.
Kesäyliopiston kantaviin voimiin kuului
L.A. Puntila, josta sodan aikana tuli Valtion tiedoituskeskuksen päällikkö ja
sotien jälkeen poliittisen historian professori. Hän oli armoitettu organisaattori
ja pyörät pantiin heti pyörimään sellaisen pääoman kokoamiseksi, joka edes
hiukan tasoittaisi tietä myös maan valtaväestön kulttuurin kehittämiselle.
Uuden elimen nimeksi päätettiin panna Suomen
kulttuurirahasto, eikä sen sijaan esimerkiksi ”Suomalainen kulttuurirahasto”,
jota se kyllä tosiasiallisesti oli. Perustajilla ei ollut halua alleviivata
suomenkielisyyttä tässä yhteydessä, mutta toisaalta omaksuttu sanamuoto antoi
monelle aihetta kuvitelmaan, että kyseessä oli valtion virallinen elin. Näyttää
siltä, että tällaiset kuvitelmat ovat yleisiä tänäkin päivänä.
Mitä valtioon tulee, se oli ennen sotia
rutiköyhä ja joutui panostamaan esimerkiksi puolustukseen enemmän kuin pystyikään.
Myös koulutus oli valtava menoerä ja sosiaalivakuutuskin alkoi jo vaatia omaa
rahoitustaan siihen aikaan, kun Kulttuurirahasto perustettiin.
Kulttuurille myönnettävät varat olivat
todella vähissä eikä pian päälle tunkeva sota-aika tilannetta suinkaan parantanut.
Alkupääoma Kulttuurirahastolle kerättiin
kansakoululasten toimesta ovelta ovelle- keräyksellä. Toki myös testamentteja
alettiin pian saada tähän tarkoitukseen ja varsinainen onnenpotku tapahtui
Heikki Huhtamäen lahjoittaessa suuren elintarvikekonserninsa osake-enemmistön
uudelle rahastolle.
Lahjotusten taustalla kyseessä oli ainakin
osaksi aito kansallismielisyys ja kulttuuritahto, mutta myös nousukkaiden halu
näyttää, mihin he olivat pystyneet ja myös tehdä nimensä ja elämäntyönsä kuolemattomiksi.
Huhtamäen kohdalla taustalla oli myös
suurenpuoleinen verosotku, joka olisi johtanut ikävyyksiin, ellei asiaa olisi suurlahjoituksen
perusteella painettu villaisella. Joka tapauksessa Huhtamäki-yhtymä ja Kulttuurirahasto
olivat sen jälkeen naimisissa ja liitosta tuli onnellinen.
Myös monet muut suomenkieliset yrittäjät
testamenttasivat tai muuten lahjoittivat omaisuuttaan rahastolle. Toisin kuin
ruotsinkielisellä puolella, ns. vanhaa rahaa ei ollut käytettävissä, mutta
uutta sen sijaan jo alkoi pikku hiljaa löytyä.
Lukuisten lahjoitusten kanssa eläminen
ei ollut ihan yksinkertaista, sillä lahjoittajat panivat rahojensa jakamiselle
erilaisia ehtoja, jotka joskus kävivät ajan mittaan mahdottomiksi, kun itse se
asian, jonka hyväksi lahjoitus oli tehty, menetti merkityksensä. Näin
esimerkiksi pienviljelijöitä valistavan mallitilan perustaminen ja ylläpitäminen.
Kulttuurirahaston suureksi ystäväksi tuli
pian Kansallis-osake pankki, joka muutenkin rahoitti suomenkielistä toimintaa,
kun taas PYP/SYP ja HOP olivat vankasti ruotsinkielisiä.
Kasinohuumassa suuretkin pankit sitten
menivät kanttuvei ja siinä samassa monet yritykset. Huhtamäellekin tarjottiin
jo miljardilainaa Amerikan valloittamiseksi, mutta se yritys jäi onneksi
tekemättä.
Kaiken kaikkiaan Kulttuurirahastoa on hoidettu
ilmeisen konservatiivisesti ja vastuullisesti pyrkimättä voiton tekemiseen,
rahastoillahan ei ole osakkaita, vaan edun saajia ja itse asiassa nollatulos on
optimaalinen päämäärä, mikä tietenkin tarkoittaa myös jaettavan rahan riittävää
saamista.
Kun säätiön omaisuus kuitenkin koostuu 80-prosenttisesti
osakkeista, on salkun hoitaminen vastuullista työtä, jossa ei saa nukahtaa eikä
liioin ole syytä hötkyillä. Tämän kirjan mukaan hommat on hoidettu varsin asiallisesti,
enkä epäile, että mikäli toisin olisi, ei kirjoittaja olisi sitä arkaillut
sanoa. Kulttuurirahaston avulla ei kukaan ole henkilökohtaisesti rikastunut, suomalainen
kulttuuri sen sijaan kyllä.
Muuan suomalainen sankaritarina oli
aikoinaan Nokia, joka välillä jo näytti konkurssikypsältä ennen huimaa nousukiitoaan.
Kulttuurirahastokin myi osakkeitaan pois, mutta jätti niitä kuitenkin riittävästi
saadakseen sitten melkoisen potin, jonka myös ymmärsi lunastaa ennen
romahdusta.
Tietääkseni suuriin Nokialla rikastuneisiin
tahoihin kuului Svenska Kulturfonden ja tämän kirjan mukaan käytettävissä
olevien kulttuurin apurahojen suhde suomen- ja ruotsinkielisellä puolella on
säilynyt jokseenkin samana uin se oli Kulttuurirahastoa perustettaessa.
Nykyään kulttuurirahasto on oloissamme
valtava toimija ja tietenkin moni on iskenyt siihen silmänsä ja päättänyt, että
koko homma olisi otettava valtiolle tai vähintäänkin pantava verolle. Vaara on
ilmeisesti ollut todellinen, mutta järki on ainakin toistaiseksi voittanut.
Säätiön
verollepano, saati sen valtiollistaminen karkottaisi todennäköisesti
lahjoittajat, jotka ovat olleet avainasemassa suomalaisen kulttuurin
tukemisessa. Ilman kulttuurirahastoa sen tilanne olisi varsin surkea, vaikka
toki rahastoja on muitakin ja Suomen Akatemia lienee yhä suurin apurahojen jakaja.
Huolimatta tietystä
mammuttimaisuudestaan ja jakaantumisestaan lukemattomiin pienempiin rahastoihin
ja 17 maakuntarahastoon kulttuurirahasto on kyennyt myös hoitamaan erinäisiä
yksittäisiä ”palokuntatehtäviä” ja rahoittamaan joustavasti esimerkiksi Lappeenrannan
Huhtiniemen kaivaukset, kun oli ratkaistava suureksi paisunut kiistakysymys
siitä, oliko sinne haudattu suuri määrä teloitettuja jatkosodan karkureita vai
ei.
Kulttuurirahastolla on myös joukko huippukalliita
soittimia, joita se lainaa lahjakkaille nuorille muusikoille. Aikoinaan se
rahoitti myös Parnasso-lehteä, josta tuli kansainvälisesti merkittävä
kirjallisuuskritiikin foorumi.
Koska rahaa riittää vain joka
kymmenennelle hakijalla (ruotsinkielisellä puolella joka toiselle),on
ymmärrettävää, että rahaston piirissä tehdyt ratkaisut saavat usein sapekasta
kritiikkiä. Yksityiset säätiöt ovat kuitenkin sidottuja vain omiin sääntöihinsä
ja kansalaisen on syytä hyväksyä se, että rahoituksen saaminen yksityiseltä
taholta ei ole mikään perusoikeus, jonka eväämisestä voisi vaikka nostaa
oikeusjutun.
Toki ratkaisujen pitäisi olla järkeviä ja
mahdollisimman suurta kulttuurista hyötyä tuottavia, mutta aina ei siinäkään
voi onnistua. Normaalitapauksessa siihen ainakin näyttäsi pyrityn, mutta vajavaisiahan
kaikki vaimosta syntyneet ihmiset ovat.
Tämä kirja on miellyttävän
ulkokohtaisella otteella kirjoitettu, eikä rakentele mitään pyhimyskuvia päähenkilöistään
tai edes koko organisaatiosta. Joskus onnistutaan paremmin ja joskus huonommin
jaon kiinnostavaa seurata, millaisten ongelmien kanssa tälläkin alalla jouduttiin
toimimaan.
Kuluneiden noin kolmen sukupolven
mittaan yhteiskunta ja koko maailma mullistuivat ja siinä samalla muuttui myös
itse kulttuurin asema ja merkitys valtakunnassa ja ihmisten mielissä. Se
heijastui tietenkin myös Kulttuurirahaston toiminnassa.
Luulenpa, ettei eduskunnassa tällä
hetkellä istu yhtään ihmistä, joka olisi yhtä hyvin perillä suomalaisen
kulttuurin historiasta kuin tämän kirjan kirjoittaja. Ehkäpä se jotakuta hämmästyttää
ja kenties harmittaakin.