Rehellinen valehtelija

 

Roolin vaihtaja

 

Thomas Mann, Huijari Felix Krullin tunnustukset. Suomentanut Kai Kaila ( Bekenntnisse des Hoschstaplers Felix Krull, 1954).Weilin+Göös 1980, 344 s.

 

Huijareita on monenlaisia. On petturi, saksaksi Betrüger, joka yksinkertaisti pettää sanansa eikä esimerkiksi kunnioita vanhaa maksiimia, jonka mukaan sopimukset on pidettävä, pacta sunt servanda. Kuten me suomalaiset tiedämme, asiassa on joskus lieventäviä asianhaaroja.

On korttihuijareita, Schwindler, englanniksi Sharper, jotka pelaavat väärin, on kohtuuttoman voiton pyytäjiä ja koronkiskureita, usurer ja viallisen tavaran kauppiaita ja niin edelleen. Puolaksi tuollainen väärinpelaaja on szuler, josta tulee venäjän šuler, joka ei siis viittaa koululaisiin ja esimerkiksi heidän lunttaamiseensa. Yleensähän venäjässä käytetään sanaa mošenik, perusmerkitykseltään väärentäjä. parisniekka

Venäjän baryšnik kääntyy suomeksi hevoshuijariksi (murt. parisniekka), joka itse asiassa vain viittaa siihen, että henkilö pyrkii saamaan voittoja (baryš). Mutta sehän onkin aina ollut arveluttavaa, vanha periaate oli, ettei kauppias menestyessään voi olla rehellinen -mercator sine peccamine vix esse potest.

Asia lienee aika lähellä totuutta juuri hevoskaupoissa. Sitä paitsi ei koron ottaminenkaan ole ihan ansaittua rahaa, ainakaan työtätekevän luokan mielestä.

Hochstapler taas on teeskentelijä, joka tekeytyy joksikin muuksi kuin on. Taapeloinnin eli taaplaamisen kanssa (vrt. Stapel) asialla ei ole mitään tekemistä. Kantasana on rikollisten slangia oleva Stappler, joka tarkoittaa kerjäläistä.

Hochstapler taas on olevinaan jotakin muuta kuin se kerjäläinen, joka hän oikeasti on. Hän on toiseksi tekeytyjä.

Kuuluisin Hochstapler lienee ”Köpenickin kapteeni”, suutari Wilhelm Voigt, joka pukeutui keisarillisen armeijan kapteenin univormuun, otti komentoonsa vastaantulevan ryhmän sotilaita ja marssi raatihuoneelle, jossa komensi virkailijat laskemaan kassan ja luovuttamaan sen hänelle.

Saksassa, kuten Venäjällä, univormu riitti komentamaan ympäristöään, ilman, että kukaan uskalsi mennä vaatimaan mitään todistuksia tai häiritsemään herraa, jolla oli vallan tunnukset yllään.

Vaatteet tekevät miehen, sanottiin myös Englannissa ja Saksassa vakavasti otettavilla ihmisillä oli yleensä aina sotilasunivormu tai muu virka-asemansa merkki. Nyt eletään siis 1800-luvun loppua.

Samaan aikaan uusien koneiden ja materiaalien mahdollistama elintason nousu oli huimaava, mutta kohdistui aluksi kohtuuttoman suuresti yläluokkaan, erityisesti uuteen porvarisluokkaan, jonka kerskakulutukselle oli kehitettävä yhä uusia muotoja ja laitoksia, koska heille piti antaa mahdollisuuksia päästä rahoistaan.

Kyseessä oli uusi sikarikkaiden (dirty rich, scheißreich) yläluokka, joka pyrki pääsemään vanhan, perinnöllisen aatelin tasolle, joka puolestaan piti hajurakoa. Usein toki myös suurateliset pystyivät yhä ylläpitämään kerskakulutusta, mutta ennen muuta he erottautuivat käytöksellään.

Felix Krull oppi jo kotonaan, että olennaisempaa kuin laatu, oli kääre, jossa se myytiin. Hänen isänsä valmisti Reinin laaksossa kehnoa sektiä, joka oli sitäkin hienommin pakattua ja meni kauan hyvin kaupaksi. Menestys johtui etiketin uskottavuudesta, kunnes ihmiset alkoivat uskoa omaa makuaistiaan.

Nuoren Felixin suuri elämys oli muuan operetti, joka näyttää olleen Franz Léharin ”Iloinen leski”. Siinähän esiintyy diplomaatti, joka on suuri elostelija ja tuhlari (vrt. Видео Bing). Tuo herra on käsittämättömän hienosti puettu ja ylimaallisen jalon näköinen. Hän liikehtii sirosti ja laulaa komeasti. Hän tuntuu kuuluvan aivan toiseen, korkeampaan maailmaan.

Kun pikku Felix pääsee isänsä kanssa takahuoneeseen, paljastuu, että kyseessä on ruma ja vulgaari miekkonen, jonka loisto on falskia alusta loppuun. Hänen kasvonsakin on itse asiassa luotu sminkkauspöydällä. Hän on väärennös, toiseksi tekeytyjä.

Tästä tulee nuoren Felixin peruskokemus: huijaaminen on maailmassa olennaisinta. Hienous ja ylellisyys on sattumoisin tietyn ryhmän käsissä, mutta sen voivat oppia muutkin ja Felix opettelee. Rooleja voidaan vaihtaa, jos ne oppii.

Hän ei oikeastaan osaa mitään eikä tiedä mitään, mutta hänellä on luontainen taipumus matkia ja teeskennellä sekä oppia kieliä, hän vain ryhtyy matkimaan ja tekeytymään toiseksi ja sanat pulppuavat hänen suustaan.

Lisäksi Felix on jumalaisen kaunis nuorukainen ja oppii vielä lemmentouhujen mestariksi erään prostituoidun koulussa. Tämä takaa hänelle loistavat lähtökohdat menestykselle naissukupuolen parissa ja hän hurmaa myös homot, joiden loistavista tarjouksista hän kuitenkin kieltäytyy.

Sankari toteaa, että joillakin on taito huijata ja että ihmisten enemmistö haluaa suuresti tulla huijatuksi. Tämä pätee varmasti yhteiskunnassa ja kulttuurissa hyvinkin laajasti ja kirjassa esitetty muodonmuutos oppimattomasta pikkuporvarista suuraateliseksi on vain vähäinen erikoistapaus tästä asiasta.

Joka tapauksessa sitä kirja muun muassa kuvaa ja myös sitä, miten intohimoisesti yhteiskunnan huipulla olevat naiset palvovat hienosti käyttäytyvää ja lemmenleikeissä ylivertaista Adonista rahaa säästämättä.

Hän ei ole mikään rosvo, ei edes tämän aikakauden uusi hahmo herrasmiesrikollisen, Arsène Lupinin tapaan, vaan vaihdokas. Hän vaihtaa rooliaan erään markiisin kanssa sovitusti ja ilman petosta.

Jossakin vaiheessa Felix joutuu vielä kuritushuoneeseen, kuten hän muistelmissaan mainitsee, mutta se jää tämän kirjan ulkopuolelle. Tässä hän menee uskaliaasti yhä kauemmas sovitussa roolissaan, joka kuitenkaan ei virallisiesti voi olla hänen omansa.

Kirja loppuu ilmeiseesti kesken ja äkkiä töksähtäen, mutta voimme ymmärtää, että sankari siinä pääsee ihailemansa tytön äidin vuoteeseen. Hlestakovin, vanhan venäläisen kollegansa lailla hän rakastaa  molempia, niin aidosti kuin osaa ja kukapa sellaista uskaltaisi tuomita ja miksi?

Äkäpuhe

 

Äkäisyyden kysymyksiä

 

Muistelin joskus kirjoittaneeni ”vihapuheesta” ja päätin tarkistaa asian blogisivulla vasemmalla ylhäällä olevan hakutoiminnon avulla.

Ajatus oli, että olisi, ainakin meillä Suomessa tehtävä selvä ero” vihaisuuden” (johon liittyy vihaamisen määritelmän täyttävä ajattelu) ja ”äkäisyyden” (yleisen negativismin ja ärähtelyherkkyyden) välillä.

Äkäisyystaipumus tunnetaan myös äreyden nimellä ja siitä kärsivät usein vanhat ja raihnaiset ukot. Missään tapauksessa tämä, kuten moni muukaan asia ei koske suurta ryhmää kokonaisuudessaan, joten turha on tulla siitä nalkuttamaan.

Joka tapauksessa eron tekeminen vihapuheen ja äkäpuheen välillä saattaisi selventää käsitteitä. Edellinen saattaa olla esim. muotoa: ”kuole XX!”. Jälkimmäinen taas herkästi ilmenee muodossa: ”haistakaa ….!”

Edellisessä ei koskaan ole huumoria, jälkimmäinen sen sijaan itse asiassa pelaa kokonaan asiaan liittyvällä koomisuudella (ks. Vihavainen: Haun memento tulokset).

No, sieltä blogistahan löytyy kymmenittäin ”vihapuheeseen” liittyviä blogeja. Intoni kirjoittaa aiheesta vielä yksi uusi blogi lässähti siihen.

Aiheesta on jo sanottu ilmeisesti kaikki ainakin tietyllä papillis-saarnallisella tasolla (vrt. esim. Vihavainen: Haun pyhä viha tulokset). Asialla en ole ollut van minä. Näin on tehty yhä uudelleen etenkin ns. edistyksellisissä piireissä.

Yllättävää oli, että huomasin asiaa myös ihan oikeasti (?)tutkitun. 18.7.2019 kommentoin uutista tutkimuksesta ja valitin, etteivät tunnetusti korkealaatuiset lehtemme olleet itse asiassa tarkemmin kertoneet, mitä tuloksia oikeastaan oli saatu ja miten.

Merkittävää mielestäni oli, että 66 prosenttia eli turvallinen enemmistö ihmisistä (suomalaisista?) kertoi, ettei vihannut ketään.

Mahtoivatko he sen sijaan vihata ”jotain”? Siis jotakin abstraktia tai muuten ihmissuvun edustajien suhteen neutraalia asiaa, vaikkapa syksyä, kevättä, yksin jäämistä, sukulaisvierailuja, joulua tai schäfer-koiria (rotuvihaa!)?

Mikäli haastattelut olisi tehty vaikkapa englanniksi, olisi tämä tulkinta ollut huomioitava ja tuloksia tulkittava sen mukaan. Ehkäpä jopa sata prosenttia olisi kertonut ainakin jotakin vihaavansa, vaikka nyt sentään jotakuta ihmistä tai jotakin häneen liittyvää.

Nyt rupesi kyllä kiusaamaan tuo tutkimus, johon huomaan viitanneeni luvattoman epämääräisesti. Ehkäpä saan sen vielä esille kaivettua.

Tässä nyt joka tapauksessa siihen liittyvän uutisoinnin kirvoittama blogi:

 

torstai 18. heinäkuuta 2019

Viha

 

Viha voittamaton

 

Viha oli aikoinaan asia, jonka uskottiin tuottavan meille maanpäällisen paratiisin. Yksi, viimeinen taisto vain ja sitten se kauhea puhdistustyö ja johan alkaa elämä sujua…

Jääkärimarssissa puhutaan voittamattomasta vihasta, joka noille henkipatoille antaisi kai voimaa. Kotimaassa oli hirsipuu odottamassa maanpetoksen johdosta, joten tämä joukko oli jää nyt niin sanotusti armottomaksi. Samaa sanaahan käytettiin orpolapsista.

Mutta kyseessä oli poikkeustapaus, yksi pieni joukko vain. Vihan teoreetikot löytyvät yleensä vasemmalta. Luokkavihalla katsottiin olevan maailmanhistoriallinen tehtävänsä ja esimerkiksi Otto Ville Kuusinen teoretisoi, että vihaa on kahdenlaista: toinen, edistyksellinen variantti tuo hyvää tullessaan ja synnyttää joukkosankaruutta. Toinen taas oli joka suhteessa edellisen vastakohta, hui olkoonkin!

Toki meilläkin oli myös vastapuolella vihan teoreetikkoja, jotka katsoivat, että siinä on meillä mainio väline vähäisen voimamme lisäämiseksi. Sitä paitsi vihalla olisi suuri yhteiskunnallisesti integroiva vaikutus, kun se osattaisiin suunnata oikeaan kohteeseen eli venäläisiin. Tätä asiaa piti opiskella ja kehittää, sillä se oli meillä kovin kehittymätöntä, kuten Elias Simojoki ja Elmo E. Kaila todistivat.

Mutta vihaa meiltä kyllä oli löytynyt. Vuoden 1918 massahysterian aikana tapettiin liki kymmenen tuhatta aseettomiksi riisuttua kansalaista. Taantumusmiehet olivat jo Ranskan vallankumouksen aikaan syystä todenneet, ettei mikään despootti koskaan olisi voinut rangaista kansaa yhtä rajusti, kuin se itse teki.

Kun ajattelee vuoden 1918 perintöä, tuntuu aikamoiselta ihmeeltä, ettei revanssiin haluttukaan ryhtyä vuonna 1939, vaikka SKP siihen innokkaasti kutsui, ja väitti aivan uskottavasti, että tällä kertaa voitto olisi varma.

Olihan sitä vihan perintöä sitten joka tapauksessa vaikka muille jakaa. Rauhallisesti asiat sentään selvitettiin, kun kerran oli saatu todella kokea, mitä irti päästetyt intohimot saisivat aikaan.

Sen jälkeen istuivat meillä veriviholliset samassa eduskunnassa ja valtuustoissa, vaikka tämä asetelma lapualaisaikana jo uhkasi murtua. Järki se vain sittenkin voitti ja vaikka vihaa pitää jurnutettiin, ei sen pidemmälle enää menty. Saattoi monella olla aika elävä käsitys siitä, mitä sellaisesta olisi voinut seurata.

Olennaista tuolle rauhallisen kehityksen kaudelle oli vastustajan sietäminen. Sen äänen annettiin kuulua, vaikka sille naurettiin ja sitä manattiin ja paneteltiin, mutta ymmärrettiin sentään se perusasia, että demokratia tarkoittaa juuri erimielisyyden sallimista.

Tänä maailmanaikana tämä asia näyttää hämärtyneen. Se, joka on toista mieltä, vaiennetaan, mikäli mahdollista ja nythän se useinkin on mahdollista. Ennen oli mentävä kirjapainoon ja särjettävä se, nyt homma käy klikkailemalla.

Sensurointiin tarvitaan nyt vain pahaa tahtoa ja röyhkeyttä ja sitähän antaa epädemokraattinen mielenlaatu, josta ei löydy tilaa sen ymmärtämiselle, että oma mielipide ei olisi ainoa oikea.

Mutta aidosti totalitaariselle luonteelle ei riitä se, että vastustaja ja kaikki toisinajattelijat vaiennetaan. Hän tietää, etteivät nämä sydämessään olekaan hänen kanssaan samaa mieltä, vaan manailevat ja sättivät hänen näkemyksiään siellä missä pystyvät. Ajatuksilla, sanoilla ja töillä he rikkovat suvaitsevaisen humanistin pyhää tahtoa vastaan.

Tämä on tietenkin sietämätöntä ja niinpä erilaisia vihapuheita ja –ajatuksia vastaan on ryhdytty mobilisoimaan poliisivoimia ja asian kimpussa ahertaa jo useamman plutoonan verran univormuväkeä. Lisäksi on puuhassa mukana tuhansiin nouseva salaisten työntekijöiden (ven. seksot –sekretnyi sotrudnik) verkosto, jotka tekevät työtään aatteellisesta innostuksesta.

On erikoista, että käsitys siitä, että vihapuhe –jota ei ole mitenkään määritelty- olisi maassamme jonkinlainen hallitsematon ongelma, syntyi yhtäkkiä muutama vuosi sitten. Sen jälkeen sitä on papukaijamaisesti toisteltu valtakunnan kaikilla tasoilla ja peloteltu hirveillä seurauksilla. Eikös Hitlerkin aloittanut vihapuheella…

Nyt sitten viimein on oikein tutkittu, mitä ne ihmiset oikeastaan vihaavat.

Itse tutkimuksesta en tiedä sen enempää, kun lehdet ovat rajoittuneet kertomaan vain siitä, millaisia konkreettisia henkilöitä ihmiset ilmoittavat vihaavansa.

No, niitähän näyttää olevan, yllätys, yllätys, juuri räväkimpiä mielipiteitä esittäneiden joukossa. Uutisten perusteella perussuomaiset ovat johdossa, jos nyt olen noita epäinformatiivisia uutisia oikein tulkinnut. Lisäksi joukossa on ulkomaalaisia, kuten USA:n presidentti, ehkäpä muitakin.

66 prosenttia ihmisistä kuitenkin ilmoitti, ettei vihaa ketään, mikä mielestäni on aika odotettu tulos. Siinähän on myös vankka enemmistö, joten kukaties poroporvari voi meilläkin nukkua yönsä rauhassa.

Mutta tämä henkilöityvä viha ei mielestäni ole kovin kiinnostavaa. Kiinnostavampaa olisi tietää, paitsi miksi heitä vihataan, myös se, mitä viha tässä tapauksessa tarkoittaa ja mitä se koko tutkimuksessa yleensä tarkoittaa.

Mikäli vihaaminen tarkoittaa vain jonkin asian vastustamista, on se jokseenkin samaa kuin jonkin toisen asian kannattaminen. Siinä mielessä kyse on normaaleista demokraattisista valinnoista.

Mikäli vihassa sen sijaan ilmenee patologisia piirteitä ja kyvyttömyyttä erottaa toisistaan henkilöitä ja asioita, on kyseessä kai lähinnä lääketieteellinen ongelma, josta kärsiviä kannattaisi kehottaa hoidattamaan itseään.

Pelkän poliittisen tai muun mielipiteen patologisoiminen taas tietenkin on vain ilmentymä totalitaarisesta ajattelusta, jonka lähteenä näyttäisi olevan heikko älyllinen kapasiteetti. Kyvyttömyys sallia erilaisia mielipiteitä ja niiden esittämistä voi olla vaara demokratialle, mikäli se paisuu massailmiöksi.

Tiedottaminen tuosta vihatutkimuksesta on ollut kovin kummallista. Ainakaan minä en huomannut, kuka tutkimuksen on teettänyt ja miksi. Metodit ja lähtökohdat on myös sivuutettu uutisoinnissa.

Melkeinpä pistää vihaksi moinen typerehtiminen, tekisi mieleni sanoa, mutta sillä en tarkoita mitään erityisiä eikä yleisiä suunnitelmia noiden uutisoijien tai tutkimuksen teettäjien pään menoksi.

Mielipiteeseen jokaisella kuitenkin on oltava oikeus, myös vihaiseen.

 

Orjajoukko halpa

 

Käkriäisten kapina

 

Marko Tapio, Arktinen hysteria 1. Vuoden 1939 ensilumi. WSOY 1967, 337 s.

 

”Arktinen hysteria” on käsite, jolla jotkut tutkijat ovat kuvanneet pohjoisten kansojen keskuudessa esiintyvää mielipuolisuuden tilaa, jolla selitettiin šamanismia. Se saattaa ilmetä järjettömänä väkivaltana tai naisilla seksuaalissävyisinä kohtauksina (saamelaisten keuvot-tila). Tilan voitiin arvella johtuvan egon heikkoudesta ja sen provosoivat yllättävät tapahtumat.

Marko Tapion kirja on tietenkin fiktiota, vaikka se alinomaa viittaakin todellisiin tapahtumiin, erityisesti Saarijärven suunnalla keväällä vuonna 1918. Tämä nide päättyy talvisodan aattoon, mutta ei ole suinkaan kronologinen. Se sisältää yhä uusia takaumia ja harppaa välillä jopa 1960-luvun kulttuuriväen kalaaseihin, joissa ihmiset juovat itsensä penkin alle.

Joskus on nähnyt puhuttavan ”Arktisesta hysteriasta” jopa Linnan ”Pohjantähden” rinnakkaisilmiönä, ellei suorastaan kilpailijana.

Kaikki vertailut ovat hyödyllisiä, mikäli asioita ei niissä venytetä sallittua pitemmälle. Linnan ”Pohjantähti” oli suomalaisen yhteiskunnan historiankirjoitusta, mitä ”Arktinen hysteria” ei ole. Edellisessä vallitsee optimistinen henki, jälkimmäisessä pessimistinen. Kun Linna on historioitsija ja sosiologi, on Tapio pikemmin psykologi tai ehkä sosiaalipsykologi.

 Joka tapauksessa hän on pessimisti, jonka ihmiskäsitys näyttää lähenevän rotuoppia. Tämän kirjan asetelma ja henki ovat lähes yksi yhteen Jack Londonin ”Elsinoren kapinan” kanssa (ks. Vihavainen: Haun elsinoren kapina tulokset). Tapion siirtotyöläiset ovat Londonin ”Elsinoren” keulapuolella asustavia ali-ihmisiä, jotka viime kädessä ymmärtävät vain väkivaltaa.

Asetelma on kieltämättä huikea ja poliittisesti erittäin epäkorrekti. Jalo työläinen oli kauan sekä intellektuellien että työväenluokalla ratsastavan muun aineksen maalaama hahmo, joka oli paitsi uhri myös sankari. Parhaimmillaan ja tyypillisimmillään hän oli peloton ja nuhteeton.

Venäjällä tämä illuusio murskattiin perestroikan aikana. Valentin Rasputinin romaani ”Tulipalo” (Пожар, ks. Vihavainen: Haun orjuus tekee vapaaksi tulokset) esitti työläiset laiskana ja saamattomana laumana juopottelijoita, joiden ainoa päämäärä elämässä oli saada päivittäinen annoksensa ja voida ylläpitää primitiivistä tilaansa mahdollisimman helpolla.

Tapion siirtotyöläiset eivät tietenkään sanan varsinaisessa merkityksessä ole koskaan päässeet helpolla, päin vastoin. He ovat köyhyyden äärimmilleen kiusaamaa väkeä, jota sitten kaiken kukkuraksi on ajettu kuin karjaa siirtotyömaalle, jossa juopottelu on ainoa lohtu ja siunattu helpotus.

Eletään 1960-lukua ja väki on siis vielä sitä vuosisadan alkupuolella syntynyttä, jonka muistissa vuosi 1918 on vielä sangen hyvin. Tämän ihmisaineksen elämäntapa on äärimmäisen yksinkertaista ja ilotonta. Tansseissakaan ei tyttöjen kanssa puhuta mitään, saati hymyillä tai leikitellä.

Touhu on pelokkaan totista, mitä alleviivaavat ne sällit, jotka pysyttelevät eteisessä osoittaakseen, etteivät ne nyt ainakaan tyttöjen suosiota ole täällä hamuamassa, vaan pikemminkin etsimässä tappelua, joka aina löytyykin.

Aluksi näyttää siltä, että romaani sijoittuu Lappiin tai edes jonnekin muualle napapiirin tuntuaan, tuonne ”petun ja virsien maahan”, kuten siellä hirtehisesti sanotaan. Siellähän niitä voimaloita silloin rakennettiin.

Näin ei ole. Mielenmaisema ja tapahtumat on projisioitu Saarijärvelle, jossa ei enää suinkaan asu Paavo perheineen, vaan hänen sijastaan Juutas Käkriäinen ja hänen heimonsa. Miehissä ei näy mitään merkkiä sivilisaation vaikutuksista. Koulunkäynnistä ei puhuta eikä edes televisiosta.

Harva asutus on keskellä synkkä erämaata ja eletään luonnon armoilla. Talvisin pitkät matkat taitetaan hevosella ja hiihtäen. Luonto on armoton ja uhkaava, ihmiset yleensä keskenään vihamielisiä, kateellisia ja pitkävihaisia.

Mistään edistysajatuksesta ei näy merkkiäkään. Kun kansan keskuudesta noussut yrittäjä visioi voimalaitoksen ja tehtaan, joka nostaisi kurjaliston yöstään, se nähdään vain keinona riistää yhä enemmän köyhää kansaa, jonka kustannuksella mies muutenkin on rikastunut.

Jälkimmäinenkään ei ole ihan tuulesta temmattu asia, mutta ei muuta sitä, että kaikkien yhteinen etu olisi saada voimala ja tehdas rakennettua.

Koko hanke joutuu sitten yhtäkkiä vaaraan, eikä sen pelastaminen satu miellyttämään juopottelevaa ja oikeuksistaan kovin tietoista laumaa, joka on luonteeltaan yhtä halpamaista kuin julmaa ja aivotonta.

”Elsinoren kapinassa” parkkilaivan herrana ja pelastajana toimii kapteeni, joka muostuttaa samuraita tai suorastaan yli-ihmistä. Kapteenin kuoltua hänen roolinsa periytyy toiselle miehelle, joka jo rodullsiesti on koko keulakannen roskajoukkoa ylempänä.

Roduista Tapio, toisin kuin London, ei puhu mitään, mutta syystä tai toisesta sankarin seinälle on ripustettu, lähinnä kai huumorimielessä, Hitlerin kuva. Eihän sekään siellä sattumalta roiku enempää kuin pyssy Tšehovin näytelmän lavasteissa.

 Kuitenkin sankarit ovat tässä tapauksessa samaa lihaa ja verta tuon roskajoukon kanssa.

Kirjan ensimmäinen luku ”köyhät” on sen paras ja omalla tavallaan kiinnostava. Sen kuvaus suomalaisesta 1900-lubun alkupuolella varttuneesta miehestä on säälimättömydessään ainutlaatuinen.

Onhan meillä ollut myös Juutas Käkriäinen ja Ryysyrannan Jooseppi, Juha Toivolasta puhumatta, mutta että kuvataan nyt kokonainen miesjoukko alaluokkaista rupusakkia, joka sentään on kaiken kunnioituksen ansaitsevaa työväkeä, joka pitää pystyssä koko yhteiskuntaa ja kärsii sen puolesta.

Siinä meillä on oman kirjallisuutemme Valentin Rasputin ja hänen ”Tulipalonsa”.

1960-luvun radikalismi ei tainnut olla hedelmällisin maaperä tuollaiselle kirjalle enempää kuin sitten taistolaisaikakaan. Ei kirjaa toki silloin unohdettu eikä sitä ole tehty vieläkään. Pidetäänhän niitä Arktisen hysterian päiviäkin.

Missä määrin kirja kuitenkaan oikeasti liittyy Suomen historiaan, ja sitä selittää, on kysymys sinänsä. Linnan ”Pohjantähteen” verrattuna sen historiallisuus on kovin ohutta, vaikka vastaavuuksia Saarijärven historian kanssa löytyykin.

Pohjatähteä on syytetty historian väärentämisestä, mikä nyt tieteen akateemikolta onkin kovin pahasti tehty. Ei se kuitenkaan niin kaukana historiallisen kehityksen valtavirroista ole, kuin Tapion ”Hysteria”, jos nyt ensimmäisen osan perusteella saa mitään arvioita tehdä.

Kirjastahan ilmestyi kaksi osaa, vaikka neljää oli suunniteltu. Kirjailija ryyppäsi sitä ennen itsensä kuoliaaksi.

Epäilemättä tämä kirja on omalla tavallaan kiinnostava ja nimenomaan sen ensimmäisen luvun ansiosta ja kannattaa ottaa huomioon, että kirjailija myös tunsi sitä miljöötä, jota kuvasi. Hänen maalaamassaan kuvassa luultavasti on paljon totta.

 Silloin, kirjoitushetkellä, oli kuitenkin jo jouduttu ennen tuntemattoman suuren muutoksen imuun, joka nopeasti mullisti koko yhteiskunnan ja teki siitä jotakin aivan muuta kuin oli se maailma, joka löytyi vielä 1960-luvun puolivälin siirtotyömailta.

Siellä oli jäljellä enää kuolevan aikakauden viimeinen jäänne, jota tässä kuvataan kirjailijan vapaudella.

Muuan sankarihahmo

 

Ajankohtaisia tarkasteluja

 

Historia muuttaa aina muotoaan sen mukaan, mistä päin menneisyyttä katsotaan. Sen takia jotkut asiat nousevat unholan yöstä aina pinnalle ja toisaalta asiat, jotka aikoinaan saattoivat olla aivan keskeisiä ja ratkaiseviakin, painuvat samalla unhoaan, kun niillä ei ole tarinan pääjuonen kanssa mitään tekemistä.

Tässä takavuosina meillä muisteltiin Leniniä ja oltiin innokkaasti pystyttämässä hänelle vielä yhtä uuttakin patsasta. Syytä olikin. Siinä oli mies, jonka vaikutus maamme historiaan oli jopa ratkaiseva aivan riippumatta siitä, mihin hän oli pyrkinyt ja erityisen tärkeää oli, että näin saatiin synergiaetua hyvän naapurimme Lenin-kultista.

Mutta kaikella on aikansa, kuten Saarnaaja on sanonut. Patsaat ovat kaatuneet ja sitten niitä on taas nostettu. Kansojen ystävyys on paisunut valtiolliseksi symbioosiksi ja sitten taas painunut kyräilyksi ja ilkeäksi irvistelyksi.

Tällä hetkellä meillä ei ole tilausta enempää Leninin kuin Stalininkaan ansioiden ylistämiselle Suomessa (vrt. Vihavainen: Haun stolypinistä leniniin tulokset). Sen sijaan saattaisi hyvinkin olla aika pohtia heidän vastustajiensa roolia historiassa.

Kerran tämä maa eli Kerenski-hurmoksessa. Se oli lyhytaikaista ja päättyi kuin seinään, kun itse juhlakalu joutui käyttämään voimaa estääkseen suomalaisia karkaamasta pilttuustaan keskellä suursotaa. Se olisi jättänyt Pietarin saksalaisten käsiin, jos sillä nyt ylipäätään olisi ollut mitään reaalista mahdollisuutta vaikuttaa asioihin.

Eihän mitään voimaa ollut ja niin pantiin vain yksinkertaisesti sotamiehet estämään eduskunnan kokoontuminen. Edes lakkoilua ei yritetty. Kerenskin vuoro vain oli nyt tulla pilkkalaulun kohteeksi ja saada imperialistin maine.

Vielä keväällä 1918 Kerenski vieraili Suomessa ja ihasteli sitä tarmoa, jolla meillä pantin bolševikit kuriin. Vastaavaahan ei Venäjällä koskaan saatu aikaan (ks. Vihavainen: Haun kerenski tulokset).

Mutta jospa muistellaan nyt sitten vaihteeksi tuota Kerenskin hahmoa silloin kun hän ratsasti Venäjän uuden demokratian aallonharjalla. Tällaista se meno oli:

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Suuren leipurin menetetty maine

 

Vallankumouksen aurinko

 

Борис Колоницкий, «Товарищ Керенский»: Антимонархическая революция и формирование культа «Вождя народа». Март-июнь 1917 года. Новое литературное обозрение 2017, 511 с.

 

Kerenskistä on kirjoitettu paljonkin. Richard Abrahamin luonnehdinnan mukaan hän oli ”Vallankumouksen ensi rakkaus” ja tämä onkin ilmeisen onnistunut kiteytys.

Neuvostokaudella Kerenskin nimeä ja mainetta tietenkin pyrittiin kaikin tavoin polkemaan lokaan ja jälkikäteen hän toki onkin suuren epäonnistumisen merkitsemä, lähes koominen hahmo.

Suomessa jokainen tuntee vieläkin sen renkutuksen, joka esittää Kerenskiä suuren taikinan alustajana, jolta Suomi onnistuu pääsemään karkuun.

Vanha ystäväni Boris Kolonitski tuntee tuon lorun myös ja esittää sen kirjassaan. Huomattakoon että venäläiset vallankumouksen tutkijat ”löysivät” Valtionarkiston venäläiset sotilasasiakirjat 1970-luvun lopulla ja ovat sen jälkeen aina muistaneet hyödyntää myös niitä. Uranuurtaja tässä asiassa oli G.L. Sobolev, joka myös on kirjoittanut kirjan Kerenskistä.

Kolonitski, entinen Pietarin Eurooppalaisen yliopiston vararehtori muuten, on jo vuosia tutkinut sitä mentaliteettia, joka ilmeni Venäjän vallankumousvuodessa 1917.

Poliittinen historia ei ole hänelle itsetarkoitus, vaan yksi sen henkisen ilmapiirin selittäjistä, joka Venäjällä vallitsi noina hurjina aikoina. Häntä kiinnostavat erityisesti ihmisten reaktiot ajan ilmiöihin: keisariperheen imagon muuttuminen, työläisen omanarvontunnon kehitys ja johtajien osakseen saama arvostus ja vastustus.

Poliittinen historia siis kuuluu tässä lähestymistavassa taustaan, mutta toki se saattoi olla myös ratkaisevassa roolissa, kun suhtautuminen johtajaan muuttui. Näinhän tapahtui Suomessa.

Tarina Kerenskin Suomessa nauttimasta tavattomasta arvostuksesta on tuttu, olen sitä itsekin tällä palstalla referoinut ja halutessa voi myös katsoa, mitä lehdet meillä kirjoittivat suuren ministerin vieraillessa Helsingissä keväällä 1917.

Sehän oli yhtä ylistystä. Kerenski laski seppeleen itsensä Runebergin (Maamme-laulun ja Porilaisten marssin runoilijan!) patsaalle, suuteli senaatin varapuheenjohtaja Tokoita ja sai valtavat ja kauan kestävät suosionosoitukset puhuessaan Työväentalossa.

Suomalais-venäläistä veljestymistä täydensi Itämerenlaivaston uuden komentajan, amiraali Maksimovin puhe. Tämähän oli puoleksi suomalainen ja osasi suomea ja ruotsia. Laivaston päätukikohta Helsinki oli tärkeä sotaa käyvän maan nurkkapylväs ja innostuneet sotilaat lupasivat tehdä siellä velvollisuutensa.

Suomalaiset vastasivat Kerenskin muiskuihin samalla mitalla ja käydessään parantolassa (Kerenskin munuainen oli muuten hieman aiemmin leikattu Suomessa), Kerenski sai koululaisdelegaation luokseen laulamaan. Ylioppilaat tietenkin myös osoittivat laulaen kunnioitustaan.

Olipa siinä syytäkin. Siinä oli oikeuden mies (oikeusministeri), joka oli vapaan Venäjän symboli ja myös Suomen vapauttaja ja sen laillisten oikeuksien palauttaja. Mitä muuta olisi voinut vaatia?

Osoittautui, että voitiinhan sitä. Ministeri innostui puheessaan lupaamaan suomalaisille kaiken mahdollisen, mitä vapaa kansa saattoi haluta.  Ylioppilaille hän julisti, ettei näiden koskaan pitäisi alistua orjuuteen.

Sitten ilmeni, että Suomen kansa, tai ainakin eräät ministerin sosialistiset aateveljet halusivat käytännössä itsenäisyyttä, vieläpä keskellä suursotaa. Siis tämän valtalain.

Kuten Kolonitski huomauttaa, Kerenski ymmärsi hyvin, että mikään vakavasti otettava poliittinen voima (bolševikit eivät vielä olleet sellainen) Pietarissa ei olisi voinut moista projektia kannattaa eikä yksi ministeri tietenkään ratkaista tämän luokan kysymyksiä.

Koko Venäjän kohtalon ratkaisemista vartenhan oli määrä pitää ja sitten pidettiinkin vaalit yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella ja näin valittu Perustava kokous, Venäjän demokratian satavuotinen unelma, tulisi näistä perustavaa laatua olevista asioista päättämään.

Niinpä Väliaikainen hallitus hajotti Suonen eduskunnan, ja Kerenski sai meillä petturin ja imperialistin leiman. Muualle Venäjälle tämä imagon muutos ei vielä ulottunut.

Muualla Venäjällä Kerenski kultti nousi kevään ja vielä kesänkin kuluessa ylenpalttiseksi ja Kolonitskin huomio keskittyy juuri tähän periodiin.

On kiintoisaa havaita, että johtajan hahmo sai suorastaan yli-inhimillisiä piirteitä. Nikolai Berdjajev kuvaa, miten kirjailija Andrei Belyi kertoi jonkinlaisessa hurmoksessa nähneensä Kerenskin puhumassa joukoille. Yhtäkkiä oli valo langennut taivaasta ministerin päälle ”… ja näin ”uuden ihmisen”… Se on ih-mi-nen!”

Kyseessähän oli aikakauden ajatus yli-ihmisestä. Tässä tapauksessa Berdjajev kuitenkin nauroi koko asialle ja närkästytti Belyin pahanpäiväisesti. Mainittakoon, että Kolonitski on havainnut lähes koko kulttuurieliitin olleen suuria Kerenski-faneja.

Kerenskin kultti kumpusi kuitenkin syvemmältä kuin älymystön kummitusten täyttämistä aivoista. Häntä nimitettiin vallankumouksen ”neroksi”, ”symboliksi” ja jopa ”auringoksi”. ”Johtaja” (вождь) oli myös Kerenskin luonnollinen epiteetti huolimatta siitä, että vallankumouksen henki, ”volnost” oli syvästi auktoriteetin vastainen. Mutta Kerenskihän oli demokraatti ellei peräti itse demokratia.

Samanlaatuista henkilöpalvontaa kohdistettiin samaan aikaan pariin muuhunkin henkilöön, muun muassa venäläisen marxismin isään Plehanoviin, joka kyllä jostakin syystä sai vain vähän seuraajia. Myös Miljukovin kultista voidaan puhua.

Ylisanat eivät olleet tässä ilmapiirissä vieraita. Kulkulaitosministeri Nekrasov sanoi: Kerenski ei ole meille vain ministeri eikä edes vain kansantribuuni. Itse asiassa hän ei ole enää edes inhimillinen olento, vaan demokratian symboli.

Kolonitski huomauttaa, että samaan aikaan esimerkiksi bolševikit eivät vielä palvoneet johtajiaan. Itse sanaa ”johtaja” käytettiin niiden piirissä lähinnä ironisessa mielessä.

Ajatus siitä, että myöhemmät neuvostokauden henkilönpalvonnan ilmiöt liittyvät samaan mentaliteettiin, on tietenkin lähellä ellei peräti väistämätön.

Asiaa symbolisoimaan Kolonitski nostaa esille erään aikalaiskirjoittajan, joka kysyy ”Ketä olisi nyt palveltava? Ketä pitäisi nimittää todelliseksi johtajaksi? Ketä pitäisi seurata?”

Jonkin aikaa siinä roolissa sitten oli suurella menestyksellä Kerenski ja sitten myöhemmin seurasi muita. Huomattakoon, että vielä 1920-luvulla Neuvostoliitossa korostettiin massojen ensisijaisuutta kaikessa, vaikka samaan aikaan jo luotiinkin johtajien kultteja.

Kun tarina Kerenskin paosta naiseksi pukeutuneena keksittiin bolševikkikaappauksen jälkeen, oli tarkoituksena tietenkin mahdollisimman perusteellisesti nolata yli-inhimillisiin mittoihin kasvaneen sankarin maine. Siitä Kolonitski ei tässä kirjassa vielä kerro.

 

Uuden aikakauden aamussa

 

Mitä on olla suomalainen?

 

Eila Pennanen, Mongolit. WSOY 1966, 289 s.

 

Yrjö Niiniluoto (1900-1961), entinen Helsingin Sanomien päätoimittaja julkaisi sotien jälkeen kirjan yllä mainitulla otsikolla (ks. Vihavainen: Haun niiniluoto tulokset).

Tuo teos mainitaan tässäkin kirjassa, jonka keskushenkilö kirjoittaa esitelmää juuri tuosta aiheesta. Suomalaisuus on sattumoisin silloin juuri joutunut kriisiin.

Muistan hyvin tuon vuoden, jolloin kirja ilmestyi. Olin päässyt toisen opiskeluvuoteni alkuun ja asuin opiskelijakortteerissa Kruununhaassa. Nuorisoradikalismi nosti päätään, Ylioppilaslehteä pidettiin merkittävänä julkaisuna ja vaaleissa syntynyt eduskunnan vasemmistoenemmistö lupasi uutta, suurta aikakautta.

Suuri muutos siitä tulikin, syystä tai toisesta. Vaalitulos oli vain symboli. Itse asiassa juuri tuo vuosi 1966 on jonkinlainen rajapaalu vanhan ja uuden maailman välillä.

Taakse jäivät kirjojen ja elokuvien sensuuri, virallinen ahdasmielisyys, uskonto, isänmaallisuus ja kaikenkarvaiset ryhtiliikkeet. Edessä olivat tabujen kaatotalkoot, seksuaalinen vapautuminen, pasifismi, hedonismi ja kaiken kukkuraksi aivan uudelle tasolle noussut vauraus, urbaani konsumerismi.

Mutta suomalaisuus oli vanhastaan aina identifioitunut maalaiskansan köyhyyteen, askeettisuuteen, vaiteliaisuuteen, kerskailemattomaan sankaruuteen ja ylivertaiseen suorituskykyyn. Siitä oltiin ylpeitä.

Suomi oli pieni, mutta sitkeä, se oli urheilun suurvalta ja vaatimattoman ja vähäeleisen, mutta voittamattoman kansan tyyssija, joka huokui puolustuksellista sankaruutta ja puolusti aina lakia ja oikeutta väkivaltaa ja vääryyttä vastaan.

Kaikki tämä joutui nyt vaakalaudalle, joka keikahti toiseen asentoonsa suurten ikäluokkien, suuren muuton, märän sukupolven nautinnonhalun ja kaiken kukkuraksi vielä katastrofaalisesti laskevien urheilusuoritusten myötä.

Mitä itse asiassa oli olla suomalainen? Oli selvää, että nyt se merkitsi jo jotakin muuta kuin vielä kymmenen vuotta sitten, jolloin Niiniluoto oli kirjansa kirjoittanut.

Eila Pennanen kuvaa keski-ikäistä suomalaista sivistyneistöä kulttuurin murrosaikana. Mukana ovat rehtori vaimoineen, pappi, joka saa potkut kansanopiston rehtorin toimesta, seksuaalisesti vireä yksinhuoltajaäiti ja intiimiä suhdetta halajava nuori tiedenainen.

Nuo tuon ajan keski-ikäiset olivat vielä kaikki olleet sodassa, tässä tapauksessa jopa rintamalla, sotilaana tai lottana.

Sen lisäksi tulevat lapset, joiden seksuaalisuus on heräämässä ja jotka pitävät kotihippoja vanhempien poissa ollessa. Taisipa sekin muoti tulla juuri noihin aikoihin. Ja hipoissa tietenkin oltiin kunnon änkyrässä, kuten myös lehtori Liljeberg taannoin käsitellyssä kirjassa omilla kutsuillaan. Tämän kirjan aikuiset sen sijaan naukkailevat vain vähän viiniä.

Itse asiassa kirjan keskeinen teema on ehkä sittenkin seksi. Itse sana tuli kieleemme joskus 1960-luvun alussa, sanoisin. Korjatkoon se, joka muistaa tai tietää paremmin. Sitä ennen saatettiin sanoa filmitähdistä, että heillä oli ominaisuutta nimeltä ”sex appeal”. ”Seksi”-sanaa ei ollut suomessa lieneekö ollut amerikassakaan (eräs englannin kielen muoto).

Hupaisaa kyllä, ei tuota sanaa eikä sen johdannaisia ole myöskään ”Nykysuomen sanakirjan” vuoden 1993 painoksessa, joka lienee kopio vanhemmasta laitoksesta.

Sen sijaa seksiä ja siitä johdettuja sanoja on leegio ”Suomenkielen perussanakirjassa” vuodelta 2001. Tässäpä osviittoja niille, jotka haluavat selvittää, milloin seksi tuli Suomeen.

Yhtä kaikki, lasten seksuaalisuudesta ja ”hipoista” ollaan tietenkin kovin huolissaan. Samaan aikaan aikuiset elävät vaikeassa puutteessa, tyydyttämättömässä suhteessa.

Rehtori-ääliö on kyllin saamaton ollakseen ryhtymättä nuoreen tiedenaiseensa, joka ei puolestaan myöskään onnistu häntä viettelemään. Yhtä lailla tyhjiin raukeaa rehtorin vaimon yritys päästä läheisempiin väleihin papin kanssa.

Hohoijaa. Sananmukaisesti saamattomia idiootteja ovat tässä miestomppelit, jotka eivät ymmärrä naisen merkkikieltä. Tässä vaiheessa ei mitään ”metoo”-sekoilua ollut vielä keksitty, joten jotakin muuta olisi ollut odotettavissa. Tämän luvun tekijä on otsikoinut ”Farse triste”.

Entäpä se Suomi ja sen kohtalo?

Kun rehtori saa puheensa valmiiksi, hän julistaa, että maailma on menossa katastrofia kohti, mikä oli epäilemättä ajankohtaista. Siihen aikaan siitä oltiin vielä

 huolestuneita.

Mitä suursodan jälkeen tulisi ei todennäköisesti ollut mieltä ylentävää. Jonkinlainen maailmanhallituksen johtama uusi maailma toki mainitaan mahdollisuuksien joukossa.

Mitä suomalaiset siinä maailmassa sitten tekevät? Vastaus kuuluu, että he taistelevat olemassaolostaan.

Mutta ihmiset saavat elää vain sillä ehdolla, että yhteen ääneen tunnustavat syntinsä: me ihmiset olemme virheellisiä, meissä on tekovika. Meidän täytyy tunnustaa se.

Paradoksaalisesti rehtori keksii, että säilyttääkseen suomalaisuutensa, suomalaisten tehtävä n olla mahdollisimman vähän suomalaisia.

Mihin tämä liittyy, jää epäselväksi, mutta suomalaisuuteen on rehtori yllättävästi havainnut liittyvän salaista hyökkäävyyttä, kummallista kyllä. Se ilmenee joskus yllättäen, kun vaikenemisen jälkeen jotkut pimahtaneet suorittavat väkivaltaisia tekoja.

Entäpä ne mongolit? Huolimatta japanilaisiin ja heidän suorituksiinsa kohdistuvasta ihailusta, suomalaiset eivät missään tapauksessa halua tunnustaa sukulaisuuttaan mongoleihin, minkä joku julkisuushakuinen tutkija (eli tiede) katsoo taas kerran todistaneensa.

Tuohon aikaan Aasia oli vielä katastrofin symboli ja nobelisti Gunnar Myrdal katsoi, että Intian häviäminen maan pinnalta ei merkitsisi maailman taloudelle mitään.

 Kiina oli synonyymi suurille nälänhädille ja esitti samaan aikaan absurdin egalitaarista, joskin tyhmimpien radikaalien mielestä samalla äärimmäisen oikeudenmukaista maata, jonka tulevaisuus antoi aihetta pessimismiin.

Vanhastaan mongolirotua pidettiin Euroopassa alempiarvoisena. Älykyystutkimukset, jotka näyttävät osoittavan, että se keskimäärin on lahjakkaampaa kuin valkoinen rotu, eivät vielä olleet ilmestyneet. Sanalla sanoen, mongolisuus tarkoitti alemmuutta.

Suomi halusi silloinkin kuulua länteen, mihin se kulttuurinsa puolesta kuuluikin. Silti se sijoittui joka tapauksessa myös kulttuuripiiriien rajalle, mikä tässäkin kirjassa huomataan. Rotu ja rotuhygienia ovat kirjassa vielä normaaleina pidettyjä asioita, mutta niille ei anneta erityisempää arvoa ja rotututukimuksen epätieteelliset muodit ymmärretään kyllä.

Mainittakoon kuitenkin, että esimerkiksi kallonmittausindeksejä käytettiin yhä tutkimuksissa, erityisesti Neuvostoliitossa. Eihän niitä metodeja siihen naikaan kovinkaan paljon ollut ja sekin oli tyhjää parempi.

”Mongolit” on tietenkin ironinen nimi. En muista, millaisen vastaanoton kirja sai, luulenpa, että sitä yleensä kehuttiin. Eila Pennanenhan oli arvostettu nimi, joka osasi kirjoittaa ajan hengessä lankeamatta silti äärimmäisyyksiin.

Suomalaista sivistyneistöromaania on kaipailtu jo iät ja ajat. Muuan sellainen se on tämäkin, mutta eihän siitä Pohjantähden vastineeksi ole. Ajan henkeä sieltä kyllä huokuu, kuten itse kukin nuo ajat elänyt ymmärtää.

 

Ylpeilevä typeryys

 

Pošlost

 

Aivan aluksi huomautan, etten ole lainaan loukkaantunut mistään kirjoittajien reaktiosta enkä kaipaa turvallista tilaa tai vastaavaa. En kirjoittanut argumentoinnin parantamisesta ruikuttaakseni, vaan ihan oikeasti parantaakseni suorituksia.

Minua saa vapaasti haukkuakin ihan niin, että nuppi tutisee, jos siltä tuntuu. Toivottavaa vain olisi, että käytettäisiin järkiperusteita. Väitteiden tulisi olla sellaisia, että ne on normaalien pelisääntöjen mukaan mahdollista osoittaa vääriksikin. Silloin niillä on arvoa.

 Mutta antaapa tämän jo olla.

En eilen löytänyt blogiani, joka koski otsikossa nyt mainittua käsitettä. Se johtui siitä, että olin hakutoiminnossa translitteroinut suhuäänteen (ш) sh:lla enkä š:llä, mikä on parempi tapa, mutta oli aikoinaan teknisesti hankala.

Tässä tämä nyt siis on. Huomautan, että kyseessä on normaali erään kielen sana, jolla ei suinkaan ole pelkästään korkeakirjallinen merkitys.  

Mikäli hieno tai ainakin nyt asiallisesti pukeutunut ja käyttäytyvä rouva näkee kaupassa sällin, joka horjuu änkyräkännissä, hän saattaa puuskahtaa ”kakaja pošlost”! Saman reaktion voisi kirvoittaa vaikkapa joku pride-kulkue runsaine dildokoristeineen.

Mutta tässä nyt käsitteen kulttuurikäytöstä. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Vladimir Nabokovin Gogol-essee.

 

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Helppohintaisuuden kysymyksiä

 

Ylpeä typeryys

 

Aikamme ei ole vailla kulttuurisia uutuuksia. Vielä noin yksi sukupolvi sitten eli suunnilleen Neuvostoliiton vedellessä viimeisiään, elettiin vielä selvästi erilaisessa maailmassa.

Vuonna 1968 huipentunut suuri kulttuurivallankumous oli jo toki ehtinyt ulottaa vaikutuksensa laajalle ja syvälle, mutta menneen maailman henki leijui yhä vahvana eurooppalaisen sivistyksen yllä, ikään kuin jalon konjakin tuoksu, joka yhä oli tyhjässä pullossa. Postmodernismi oli tuolloin vielä lapsenkengissään ja monet ottivat yhä maailman vakavasti.

Nykyisessä menossa, jota voi peilata vaikkapa lehdistön kulttuuriosastojen kautta, ei irti päästetyllä typeryydellä ja kehnouden ylistämisellä enää näytä olevan mitään rajaa. On opittu ylpeilemään kaikesta tai siis mistä tahansa eikä edes kyetä kuvittelemaan, että voisi olla olemassa joitakin absoluuttisia normeja tai hierarkioita, joita kaikkien olisi syytä kunnioittaa tai taitoja, jotka taiteilijan pitäisi hallita.

Kun jonninjoutavat nuorisoryhmät räppäävät toistelemalla sukupuolielimensä nimeä, kun käsitetaiteilijat julistavat tekevänsä hienoa taidetta, vaikka eivät kykene hallitsemaan muotoja eivätkä siihen pyrikään, kun arkkipiispa julistaa mahtipontisesti, että vihapuhe on aikamme suuri ongelma ja kun yhteiskuntapolitiikassa koskemattomaksi aksioomaksi otetaan kaikkien ryhmien määrän mukainen edustus kaikkialla, ei parodiaa enää voi tehdä.

Siitä huolimatta juuri nämä ja muut vastaavat teemat hallitsevat lehtien kulttuuriosastoja.

Asian todistavat myös osaltaan myös ne hölmöksi tekeytyvät yleisönosastokirjoitukset, joita lehdet julkaisevat kaikessa totisuudessaan, vaikka lapsikin näkee, että kyse on pilkanteosta. Kuvataiteessa rajaa parodian ja aidon välillä ei ole enää ollut herran aikoihin eikä kukaan voi tietää, onko tämä tai tuo taiteilija niin sanotusti tosissaan. Taitoja ei kukaan häneltä edellytäkään.

Kiinnostavana uutuutena voi todeta sen, että nykyään erityisesti kirkko pyrkii olemaan uuden kulttuurin kärjen tasalla. Se ajaa kaikkia muodikkaita asioita ja pelkää kuollakseen epämuodikkuuden leimaa. Tämä on tavallaan ymmärrettävää. Valheellinen mahtipontisuus on aina kuulunut kirkon toimenkuvaan, silloinkin kun se on vielä tosissaan palvellut myös uskontoa.

Vielä sukupolvi sitten kirkko joka tapauksessa keskittyi vielä melko lailla itse uskontoon. Nythän se selvästi jo häpeää koko asiaa ja pyrkii sen sijaan pysymään erilaisten yhteiskunnallisten kysymysten piirissä omaa, hurskastelevaa agendaansa noudattaen.

Mutta yksittäistapausten vatvominen ei ole erityisen antoisaa, olipa kyseessä musiikki, kirjallisuus, kirkko tai hallituksen politiikka. Kiinnostavampi on se yhteinen nimittäjä, joka kulttuurin trendejä yhdistää. Se nimittäin tuntuu suorastaan hyppäävän tarkastelijan silmille, ilman sen enempää etsimistä.

Vladimir Nabokov, ruotiessaan amerikkalaista kulttuuria, keksi jo toisen maailmansodan aikana kutsua tuota villakoiran ydintä venäläisellä sanalla pošlost.

Itse asiassa hän käytti tuossa Gogol-esseessään nokkelaa transskribointia poshlust, jossa venäläisen sanan ääntämys säilyttäen ilmaistaan myös itse asia englannin sanoin: posh + lust.

Itse venäläistä sanaa pošlost on usein käytetty esimerkkinä sanasta, jota on mahdoton kääntää. Se kantaa mukanaan niin suurta kulttuurista pakettia, että käännös jää pakostakin vajavaiseksi.

Suomentajat ovat joskus tarjonneet käännökseksi matalahenkisyyttä, itse olen joskus puhunut helppohintaisuudesta. Ne tuovat kyllä esille jotakin sanan merkityksiä, mutta eivät toki ole sen ekvivalentteja vastineita.

Wikipedian artikkeli poshlostista tuo esille muutamia näkökohtia. Kirjallisuustieteilijä D.S. Mirsky sanoo, että kyseessä on self-satisfied inferiority, moral and spiritual.

Svetlana Boym, joka postmoderniin tapaan arvioi koko käsitteen menneen maailman jäänteeksi, toteaa aivan oikein, että Poshlost’ is the Russian version of banality, with a characteristic national flavoring of metaphysics and high morality, and a peculiar conjunction of the sexual and the spiritual. This one word encompasses triviality, vulgarity, sexual promiscuity, and a lack of spirituality. The war against poshlost’ was a cultural obsession of the Russian and Soviet intelligentsia from the 1860s to 1960s.

Boym, jonka teos sijoittuu Neuvostoliiton luhistumisen aikoihin, arvioi ilmeisesti, että sellainen henkinen maailma, jolle pošlostin käsite on tärkeä, jää nyt historiaan ja joutaa jäädäkin.

James H. Billington puolestaan määrittelee käsitteen erään moraalisesti ala-arvoiseksi kuvatun kirjallisen hahmon kautta:  (he) seeks not the ideal world but the world of petty venality and sensualism, poshlost.

Esimerkit riittänevät sen ymmärtämiseen, mitä tuolla käsitteellä on tarkoitettu. Nabokov, joka varmastikin on sen tunnetuin käyttäjä, teilasi sen avulla paitsi Gogolin kuvaaman venäläisen herrasväen, myös aikansa amerikkalaisen bestseller-kulttuurin ja myös Neuvostoliiton mahtailevan valheellisuuden.

Viimemainittu oli erityisen paradoksaalinen asia, koska venäläiset Nabokovin mukaan aina olivat olleet erityisen herkkiä pošlostille ja sitä inhosivat. Saksaa he taas olivat perinnäisesti pitäneet pošlostin luvattuna kotimaana.

Lukiessani ensi kertaa Nabokovin Gogol-esseetä, ajattelin heti, että tässä asiassa me olemme venäläisten kanssa samassa veneessä.

Eikö Väinö Linnan koko tuotanto ole yhtä pošlostin paljastamista ja sille irvailua. Perinnäinen suomalainen rehellisyys ei voinut lainkaan sietää teeskentelevää valheellisuutta. Senhän myös propagandan saralla työskentelevät saivat sodan aikana pian huomata.

Rehellisyys sen sijaan puri suomalaiseen. Itse asiassa se oli tietyssä historian vaiheessa muuttunut jo sellaiseksi obsessioksi, että elämän ja sosiaalisen kanssakäymisen edellytykset alkoivat vaarantua, kun mitään ei suostuttu kaunistelemaan eikä sievistelemään.

Mutta siitä on jo aikaa. Nyt tilanne on toinen, ainakin niin sanotun yleisen mielipiteen tasolla ja sehän kyllä tarkoittaa vain sitä keskustelua, jota valtamedia käy.

Luulen, että muutos on sangen huomattava.

Paavo Haavikko kyllä puhui parodian mahdottomuudesta jo kauan sitten. Aikaa on tainnut siitä vierähtää jo lähemmä puoli vuosisataa.

Mutta itse asiassa parodia oli kuin olikin silloin vielä mahdollista.

Joillakin aloilla, kuten Neuvostoliitosta puhuttaessa, hellpohintaisuus kyllä rehotti vapaana ja sitä vieläpä lannoitettiin valtiovallan erityisellä tuella. Siitä huolimatta perinnäiset kulttuurin tavoittelemat asiat, totuus, hyvyys ja kauneus koettiin todellisiksi ja niistä luopuminen sopi vain niille, jotka tunnustivat oman alamittaisuutensa.

Itsetyytyväinen vajaamittaisuus oli tietenkin jo olemassa, sitä lienee ollut maailman sivu, mutta se ei kuitenkaan ollut vallitseva maailmankatsomus, josta poikkeaminen aiheuttaa sanktioita.

Nyt asiat ovat toisin. Substanssin sijasta tuijotetaan henkilöä ja hänen käyttämiään sanoja, ajattelun sijasta tarraudutaan tyhjiin abstraktioihin, joita kyllä riittää, ihmisoikeuksista tasa-arvoon ja vapaudesta vastuuseen.

Politiikkaa ei enää ymmärretä kilpailevien näkemysten areenaksi, siellä kilpailevat nyt keskenään vain oikeat ja väärät pyrkimykset, joista edelliset pyrkivät yleiseen onnellisuuteen ja jälkimmäiset sen vastakohtaan.

Epäilemättä olen tässä itsekin liikkunut kovin korkealla abstraktiotasolla, mutta pidän sen sallimista itselleni vaatimattomana ylellisyytenä, joka älköön tulko tavaksi.

Joka tapauksessa vanha kunnon Gogol pystyisi varmasti kirjoittamaan verrattoman kuvauksen juuri tästä meidän ajastamme ja sen itsetyytyväisestä valheellisuudesta ja hullunkurisesta helppohintaisuudesta, mutta hänen kaltaistaan me emme taida enää löytää. Sitä paitsi häntä ei taidettaisi ymmärtää lainkaan.

Itse asiassa Veikko Huovinen oli aikoinaan tällainen hahmo ja hän löysi aikanaan vielä paljon yleisöä.

Nyt sen sijaan Huovisen maine näyttää menevän alaspäin kuin lehmän häntä. Aivan hiljattain huomaan joidenkin matalahenkisyyden tukipylväiden ankarasti moittineen Huovisen huumoria: hän on aivan vanhentunut…

Niinpä taitaa tosiaan olla.

 

 

Asialinjaa

 

Argumentum ad hominem ja muita ilmiöitä

 

Olisi perverssiä loukata omaa rakasta yleisöään eli niitä, jotka yhä uudelleen jaksavat saapua tällekin sivulle ja lukea, mitä olen pannut paperille.

Tiedän, että bloggaajia pidetään Suomessa tutkimuksen mukaan kaikkein vähiten arvostettuna ihmisryhmänä vloggaajien ohella (Vihavainen: Haun bloggaaja tulokset). Niinpä erityistä syytä korskeuteen ei ole, enkä sellaiseen pyrikään. Jumalakin on ylpeitä vastaan, sanoi jo mummoni, joka ymmärtääkseni hallitsi ne asiat.

Niinpä tyydyn vain toteamaan kainosti muutaman seikan ja korostan, että se koskee vain joitakin, varsin harvoja tapauksia kaikista niistä, jotka antavat kirjoituksista palautetta tai muuten intoutuvat tällä palstalla keskustelemaan jostakin, esimerkiksi assosiaation elähdyttäminä.

Totean, että palautteen saaminen on aina iloinen asia. Olen Kanava-lehdessäkin ollut kolumnistina jo parikymmentä vuotta ja saanut palautetta ehkä noin kerran vuodessa. Netissä palaute on paljon vilkkaampaa.

Yhden ehdotuksen haluaisin kaikille keskustelijoille tehdä: miettikää aina, millainen ja erityisesti minkä tasoinen vastaus on esittämäänne kommenttiin mahdollista antaa, jos sellaista haluatte. Jos haluatte vakavaa keskustelua, esittäkää ensin vakava kysymys. Jos teiltä kysytään, vastatkaa kysymykseen.

Huomautan lisäksi, ettei yleensä kannata kuvitella kirjoittajan sanoneen jotakin sellaista, jota hän ei ole sanonut. Mikäli asiasta on epäselvyyttä, kannattaa kysyä.

Toki blogille lajityyppinä on olennaista subjektiivisuus eikä valittu tyyli aina mahdollista tarkkaa argumentointia eikä sellainen ole tarkoituksenakaan. En ole yleensä pannut tekstiini sarkasmivaroituksia, mikä lienee joskus aiheuttanut vakaviakin väärinkäsityksiä. Sille tuskin voi mitään, vitsin selittäminen yleensä pilaa sen kokonaan.

Olen monta kertaa elämäni varrella hämmästynyt sitä, miten matalaan älylliseen tasoon aikuiset ihmiset tyytyvät (ks. Vihavainen: Haun etsikkoaika ja hiipuminen tulokset). Itse asiassa aikuisten ihmisten keskustelu on kiusallisen usein matalatasoisempaa kuin lastentarhassa.

Jälkimmäistäkään ei pidä idealisoida, puutteensa ne on lapsillakin, mutta tietyssä iässä heidän älyllinen aktiivisuutensa on hyvin suurta ja myös merkkejä itsenäisyydestä voi erottaa. Lasten tekemät kysymykset ovat usein samoja kuin suurten filosofien asettamat ongelmat.

Mutta eihän lapsilla ole taitoa ajatella itsenäisesti. Ennen pitkää törmätään suurimpaan auktoriteettiin, joka ratkaisee kaiken: ”äiti sano”. Tämä vastaa vanhemman sukupolven auktoriteettihakuista laumakäyttäytymistä ja kuuluu samalle tasolle.

Lapset oppivat varhain myös emotionaalisten palkkioiden arvon. Kouluikäinenkään ei välttämättä enää elä täysin aitojen elämysten maailmassa, vaan osaa jo teeskennellä ja pyrkiä miellyttämään, myös itseään.

Epäaito sentimentalismi, jonka keskipisteenä on omien, poikkeuksllisen erinomaisiksi ymmärrettyjen tunteiden palvonta, aloittaa kehittymisensä jo varhain. Vladimir Nabokov on kiteyttänyt tämän ilmiön tunnetussa esseessään Pošlostista (vrt. Vihavainen: Haun pošlost tulokset).

Huomaan, ettei blogeissani ole kunnon esitystä tästä ilmiöstä. Puute olisi korjattava. Joka tapauksessa tuo mainittu ilmiö pyrkii nykyään myös esiintymään suurena argumenttina, joka syrjäyttää halutessa kaiken muun, matematiikasta biologiaan. Enemmistölle toki on tarpeetonta sanoa, ettei sellaisen esittäjä tietenkään ansaitse huomiota, eikä hänen omahyväisyyttään ole mahdollista järkyttää.

Kaikenlaista palautetta olen kyllä julkaissut, enkä moniin vuosiin harrastanut minkäänlaista moderointia. Valitettavasti se johti siihen, että palstalle alkoi ilmestyä kaikenkarvaisten mielenterveyspotilaidenkin tuotantoa, joka jo saattoi aiheuttaa sen, ettei monikaan enää viitsinyt vikaista koko tekstiin.

Nyttemmin olen aina silloin tällöin uhannut jättäväni julkaisematta kommentit, joissa ei ole mitään varsinaista informaatiosisältöä ja jotka ovat ainoastaan ilmaus lähettäjänsä emootioista ja/tai ongelmista. Olen myös toteuttanut uhkauksen.

Ettei kuva todellisuudesta vääristyisi, saattaa olla silti joskus tarpeen julkaista myös koko tekstien kirjoa, jossa tosiaan on aina mukana ainesta, joka ei olisi kunniaksi tarhaikäisille. Tämän aineksen jatkuva julkaiseminen tuskin kuitenkaan erityisesti hyödyttää lukijaa, joten aion vastaisuudessakin moderoida palautetta.

Muuan ikävä piirre on ”argumentum ad hominem”- tyyppisen argumentointivirheen viljely. En viitsi tässä toistaa, mitä sillä tarkoitetaan. Toivoisin tämän termin väärinkäyttäjien joka tapauksessa tutustuvan asiaan (Argumentum ad hominem – Wikipedia).

Argumentointivirheitä on, luoja paratkoon, paljon muitakin ja niiden huolimaton viljely on aika masentavaa katsottavaa. Tuntuu siltä, että aikamme on taas pahasti taantunut kohti laumavaistojen ohjaamaa käytöstä, jossa älyllinen toiminta leimautuu enemmän tai vähemmän rikolliseksi tai vähintäänkin poikkeavaksi harrastukseksi.

Me emme vielä elä totalitarismissa, mikä on tärkeää ymmärtää, mutta yhtä tärkeää on ymmärtää, että kehitys siihen suuntaan on ollut nopeaa ja lähes vailla vastavoimia. Tilanne muistuttaa yhä enemmän jatkosodan ajan ”demokratuuria”, jossa yleisen mielipiteen konsensusta ylläpidettiin myös tietyin totalitaarisen yhteiskunnan instrumentein.

Sen lisäksi kansalaisyhteiskunta oli asiassa vahvasti mukana. Silloin kansakunta oli kuolemanvaarassa, joten asialla oli perusteensa. Nyt tilanne on toinen ja se täytyy hyväksyä.

Some, huolimatta siihen liittyneistä härskeistä sensuuri-ilmiöistä, on nykyään yhä sentään mielipidevapauden henkireikä, joka pystyy tarjoamaan alustan hedelmällisellekin keskustelulle. Siihen pyrkikäämme, on sääli, mikäli alustat tuhritaan primitiivisillä purkauksilla, joiden sekaan kunnialliset ihmiset eivät enää viitsi nokkaansa työntää.