Kauhujen ajan analyysi

 

Kun Suomi paloi

 

Christer Kuvaja, När Finland stod i brand. Rysshärjningarna 1713-1721. Svenskt militärhistoriskt Förlag, 2020, 286 s.

 

     Viime vuosina on maassamme ilmestynyt huomattava määrä Suuren Pohjan sodan (1700-1721) ja venäläismiehityksen ajan eli Isonvihan (1713-1721) historiaan liittyviä merkittäviä tutkimuksia.

     Vanhat tutkimukset, kuten K.J. Lindeqvistin klassinen teos tai Lauri Kujalan väitöskirja, jossa kuvataan muun muassa niinkin kummallista ilmiötä, kuin sodan vallitessa tehtyä alueellista rauhaa (ks. Vihavainen: Haun lauri kujala tulokset ), ovat säilyttäneet arvonsa.

     Uutta ja asioiden ymmärtämisen kannalta olennaisen tärkeää tutkimusta on kuitenkin myös tullut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana runsaasti.

     Antti Kujalan ”Miekka ei laske leikkiä” on keskittynyt isoavihaa edeltävään suuren Pohjan sodan aikaan (ks. Vihavainen: Haun ajoist' ankarin tulokset ), Christer Kuvajan väitöskirja ”Försörjning av en ockupationsarmé” keskittyy venäläisen miehitysarmeijan huoltoon isonvihan aikana (ks. Vihavainen: Haun försörjning tulokset ).

      Teemu Keskisarjan vaikuttava ”Murhanenkeli, Suuren Pohjan sodan ihmisten historia” (ks. Vihavainen: Haun kuvitettu Pohjan sota tulokset ) puolestaan katsoo asioita väestön suuren enemmistön kannalta, mikä on merkittävä edistysaskel entisistä, useinkin eliitin näkökulmia edustaneista esityksistä.

     Uusista kirjoista on tietenkin mainittava Kustaa H.J. Vilkunan suurta julkisuutta saaneet teokset ”Paholaisen sota”, joka on lähinnä mikrohistoriallinen, samoin kuin saman tekijän ”Viha”.

     Paikallishistorioissa on myös yksityiskohtaisesti ja enimmäkseen sangen luotettavasti tutkittu isonvihan ajan tapahtumia paikallisella tasaolla (esim. Asko Mielonen, Vanhan Kerimäen historia I:1).

     Uudenkaupungin rauhan solmimisesta on myös ilmestynyt kiintoisa erikoisteos (ks. Vihavainen: Haun tomi kangas tulokset).

     Läntisessä naapurissamme on suurta Pohjan sotaa aina ahkerasti muisteltu ja maininnan uusina alan esityksinä ansaitsevat ainakin Suomea läheisesti koskeva Lars Ericson Wolken ”Mot Sankt Petersburg” (ks. Vihavainen: Haun wolke tulokset) ja Anders Hanssonin kirja Armfetin tuhoisasta Norjan-retkestä ( ks. Vihavainen: Haun armfelt tulokset ).

      Myös Kaarle XII:n viimeiset vaiheet Poltavan jälkeen ovat saaneet uuden tulkitsijan (ks. Vihavainen: Haun ullgren tulokset ) ja Ruotsin itärannikon venäläishävityksiä on myös kuvattu parissakin kirjassa. Nuo tyhutyöthän olivat läntiseen Suomeen sijoitetun miehitysarmeijan ja kaleerilaivaston tekosia.

     Venäjällä suuri Pohjan sota on kansallisen tarinan aivan keskeinen solmukohta ja siitä on luonnollisesti kirjoitettu yhä uudelleen.

     Mitä Suomeen ja isoon vihaan tulee, perinpohjaisin esitys on yhä M.M. Borodkkinin yli sadan vuoden takaisessa moniosaisessa Suomen historiassa”(ks. Vihavainen: Haun borodkin isoviha tulokset ).

     Tuore tarkastelutapa Pietari Suureen nähden on viime aikoina Venäjällä ollut esimerkiksi 1700-luvun ekspertillä, Jevgeni Anisimovilla (ks.  Vihavainen: Haun anisimov tulokset). Pietari ei enää ole (tai ainakaan muutama vuosi sitten ei ollut) pelkkä kipsipatsas kansakunnan kaapin päällä, vaan yksivaltias, jolla oli myös tyrannin piirteitä ja muitakin heikkouksia.

     Merisotahistorian alalla ainakin Pavel Krotov on esittänyt uusia näkemyksiä ja mainittava on myös Aleksei Škvarovin teokset, joissa ilmenee muun muassa pyrkimys valkopestä Suomessa ryöstelleiden ja murhanneiden kasakoiden mainetta. Škvarov on myös ollut ahkera kaunokirjailija, erityisesti Ruotsin (ja Suomen) historiaan liittyvistä aiheista.

     On syytä kysyä, mitä nyt käsillä oleva Kuvajan kirja vielä lisää siihen massiiviseen isovihakirjallisuuteen, joka meillä on ollut käytettävissä.

     Sanoisin, että se lisää paljonkin ja jopa varsin oleellista. Ensinnäkin Kuvajan kirja on kokonaisesitys nimenomaan isonvihan vuosista 1713-1721 ja toisekseen siinä on käyty yksityiskohtaisesti läpi niiden Suomen alueiden kärsimät tuhot, joiden kautta venäläinen armeija eteni ja joilla se majaili.

     Toisekseen kirjassa on myös esitetty Venäjän armeijan näkökulma sen hyökätessä Suomeen ja pitäessä sitä hallussaan. Hyökkäys Suomeen ei ollut mikään astuminen hollitupaan, Suomen armeija oli vaarallinen uhkatekijä siihen saakka, kun sen iskukyky tuhottiin Pälkäneellä 1713 ja Napuella 1714.

     Ruotsin avomerilaivasto, joka esti Venäjän kaleerilaivastoa etenemästä aina vuoden 1714 Riilahden (”Gangut”) taisteluun (riilahden taistelu - Поиск ) saakka, oli strateginen tekijä, joka esimerkiksi pakotti Venäjän armeijan perääntymään Helsingistä ja Turusta vuonna 1713.

     Vähäväkinen Suomi, jonka elinvoimaa olivat pahasti verottaneet niin suuret Kuolonvuodet 1695-1697 kuin sodan valtavat rasitukset, elätti vain noin 350 000-450 000 asukasta, ei kyennyt missään tapauksessa huoltamaan koko venäläistä miehitysarmeijaa, jonka miesmäärä vaihteli 20000:sta yli 30000:een ja jonka mukana oli myös jopa 10 000 hevosta.

     Näennäisesti vähäinen Riilahden taistelu vuonna 1714, jota Pietari hehkutti ”merellisenä Poltavana” ja josta hän maalautti suurentelevan kuvan, oli kuin olikin strategisesti jopa ratkaiseva koko Suomen valtaukselle.

     Venäläinen, Ruotsia uhkaava miehitysarmeija sai vain noin 20-30% muonastaan Suomesta ja sen lisäksi hevosten rehut. Huolto tapahtui suurimmaksi osaksi meritse. Joka tapauksessa myös paikallista väestöä oli koetettava pitää veronmaksukykyisenä.

     Mitä muuten tulee Föglön (Flisön/Ledsundin) taisteluun, jonka venäläiset tuntevat nimellä Grengam (Grönhamn), sen kulkua ja merkitystä on Ruotsissa ja Venäjällä tulkittunaivan vastakkaisilla tavoilla, mikä kannattaa tulevissa isoa vihaa käsittelevissä seminaareissa ottaa huomioon (ks. гренгамское сражение - Поиск ). Nyt molemmat osapuolet pitävät sitä suurena voittona…

    Kuvaja korjaa kirjassaan erinäisiä väärinkäsityksiä ja ylitulkintoja, mutta ei eksy vähättelemään erityisesti Pohjanmaan ja eräiden muidenkin alueiden kärsimiä tuhoja. Osittain oli kyse ns. poltetun maan taktiikasta, joka kohdistui Pohjanmaahan.

     Ryöstöjä ja laittomuuksia tapahtui lähes kaikkialla, missä miehitysarmeija kulki, mutta se julisti takaavansa rauhan kaikille niille, jotka pysyivät paikoillaan ja maksoivat veronsa. Lupaus jopa pidettiin joissakin tapauksissa ja otetuista elintarvikkeista maksettiin korvaus.

      Viljan ja karjan kätkeminen oli itse asiassa tehokkain tapa vahingoittaa miehittäjiä ja se rankaistiin ankarasti. Toinen vastaava asia oli sissien (partigängare) tukeminen. Siitä tässä kirjassa on aika paljon tarinaa, jota ei muualla ole tullut vastaan.

     Venäläinen armeija yritti yleensä pitää kuria keskuudessaan ja jopa rankaisi ryöstäjiä. Ryöstöjä tutkittiin ja korvauksia maksettiin. Kun siviilihallinto parin vuoden kiukuttua perustettiin, elämä sai monella seudulla lähes rauhanajan muodot. Ruhtinas Golitsyn, jolle tultiin kaukaakin valittamaan väärinkäytöksistä, sai nimen ”suomalaisten Jumala” (finski Bog).

     Tämä suhteellisesti valoisampi puoli ei poissulje tiettyjen seutujen kokemia barbaarisia väkivallantekoja ja hävityksiä, joihin osallistui erityisesti ratsuväki, niin rakuunat kuin ennen muuta kasakat. Kasakat eivät itse asiassa olleetkaan ns. säännöllistä sotaväkeä, vaan lähinnä laillistettuja sotarosvoja, joilla oli mukanaan kuormahevosia ryöstösaaliin kuljettamiseksi.

     Joka tapauksessa ne kauhut, joita jotkut alueet saivat kärsiä, puuttuivat tykkänään eräiltä muilta ja Pohjamaalta muutettiinkin jonkin verran Savoon miehittäjien mielivaltaa pakoon. Esimerkiksi ihmisryöstöjä näyttää Savossa tapahtuneen vähän, vaikka niitäkin tietyssä vaiheessa oli. Pohjanmaalla niitä oli sitäkin enemmän.

     Pidän Kuvajan kirjaa hyvin tärkeänä uutena isonvihan kauden kokonaisesityksenä ja toivoisin kovasti, että se käännettäisiin myös suomeksi. Yhdessä Antti Kujalan ja Teemu Keskisarjan kirjojen kanssa se muodostaa koko ankaran ajan (1695-1721) täydellisimmän ajanmukaisen ja hyvin tutkitun tulkinnan.

     On syytä muistaa, että nimenomaan Suuret kuolonvuodet 1695-1697 ( suuret kuolonvuodet - Поиск ) olivat maamme historian tuhoisin ajanjakso. Isoviha toi kauhua ja barbariaa etenkin tietyille seuduille, mutta ei tappanut yhtä paljon ihmisiä.

     Savoa Kuvaja on käsitellyt tässä kirjassa tuskin lainkaan, mutta sen oloista meillä on tietoa perusteellisista paikallishistorioista, kuten edellä mainitusta Asko Mielosen kirjasta.

     Isoviha ja sen historia ovat tällä hetkellä monestakin syystä hyvin ajankohtaisia. Niistä aihepiirin parhaat tuntijat keskustelevat Sulkavan Soutustadionilla 5.9.2026 pidettävässä historiaseminaarissa, jonka otsikkona on ”Isoviha Savossa”.

      Otsikko ei suinkaan merkitse sitä, että siellä keskityttäisiin vain Savoon, joka tuona aikana jäi sivunäyttämöksi, vaan sitä, että rakennetaan aikakauden suurta kuvaa, johon omalle paikalleen sijoitetaan myös Savo.

     Luvassa on erittäin kiinnostavaa keskustelua parhaiden asiantuntijoiden välillä.

Kun pyritään parempaan

 

Kansat liikkeessä

 

    Kansainvaelluksia pidetiin antiikin aikana kaikista sodista julmimpina, sillä uuden kansan asettuminen toisen paikalle edellytti entisen isäntäkansan hävittämistä. Eihän sama alue voinut elättää kaksinkertaista määrää asukkaita ainakaan sen aikaisen tuotannon tehokkuudella.

      Mikään kansa ei myöskään voinut vapaahehtoisesti luopua jumalistaan ja esi-isiensä haudoista ja lähteä tuhoisalle korpivaellukselle, jossa suuri osa olisi joka tapauksessa tuhoutunut.

      Vain suhteellisen pieni paimentolaiskansa olisi voinut sellaisessa jotenkin onnistua, mutta niilläkin oli yleensä hyvin rankka historia tuhon tuojina siellä, minne ne väistyivät.

     Joka tapauksessa uusien alueiden valtaaminen kasvavan kansan elintilaksi” on aina ollut normaali ilmiö. Jos entinen alue ei pysty enempää ihmisiä elättämään, niin tuo liikaväestö siirtyy muualle tai kuolee nälkään.

     Amerikoista tuli näin ”siirtomaita” eurooppalaisten kansojen väestöräjähdyksen aikana ja näin tapahtuu nyt  Euroopalle etelän kansojen ollessa suuren kasvun vaiheessaan. On meidän vuoromme joutua kolonisoiduiksi.

     Aikoinaan ei tiedetty, että nykyaikainen demografinen kehitys johtaa lainomaisesti ensin suureen kasvuun, sitten pysähdykseen ja lopulta väestön vähenemiseen, kun tietty yhteiskunnallisen ja aineellisen kehityksen taso on saavutettu.

     Aikoinaan uskottiin, että tietyt kansat, kuten esimerkiksi venäläiset ovat vain luonnostaan hyvin ”sikiäviä” ja niiden tolkuton kasvu tulee jatkumaan hamaan maailman tappiin, tunkien toiset kansat tieltään.

     Nykyinen väestökehitys niin Venäjällä kuin muualla Euroopassa antaa kansojen demografisesta dynamiikasta tyystin toisenlaisen kuvan. Kasvu keskittyy nyt Afrikkaan, jossa holtiton ja Euroopan tukema väestöpolitiikka tulee tuottamaan vielä muutaman lisämiljardin maapalloamme rasittamaan, ennen kuin trendi kääntyy alaspäin.

     Kolonisaatio eli siirtokuntien/siirtomaiden perustaminen on normaali ja jopa väistämätön seuraus ylisuuresta väestönkasvusta eli sellaisesta, joka tuottaa uutta väestöä enemmän kuin sille ehditään valmistaa elinedellytyksiä.

     Liikaväestöä vastaanottavia maita oli ennen tapana nimittää siirtomaiksi ja eurooppalaiset perustivat sellaisia merten taa. Venäjästä sanoi tunnettu historioitsija Kljutševski, että se oli ”itseään kolonisoiva maa”. Viljelykselle vallattavia alueita riitti loputtomasti. Vastaavat olosuhteet vallitsivat Amerikoissa, joissa kantakansallisuudet myös väistyivät tulokkaiden tieltä.

     Väestönvaihdot ovat olleet siis normaali, joskaan ei sen takia kaunis tai idyllinen prosessi, mutta se ei suinkaan ole aina ollut vapaaehtoinen. Roomalaisten muistetaan tuhonneen esimerkiksi kimbrien ja teutonien maahanryntäyksen, joka päättyi lopulta hyökkääjien kollektiiviseen itsemurhaan.

     Vastaavia tarinoita oli paljon, mutta jotkut kansan onnistuivatkin uusien kotimaiden valloituksessa. Juutalaiset saivat Jahvelta käskyn tuhota esimerkiksi amalekilaiset viimeistä myöten (ks. Vihavainen: Haun amalekilaiset tulokset ) ja muita Israelin (Herra sotii) hävittämiä kansaoja muistelen kertyneen kolmisenkymmentä. Korjatkoon joku luvun tarpeen vaatiessa.

     Joskus valloitukseen ei liittynyt kolonisaation tarvetta ja kantaväestöstä ainakin pääosa jätettiin henkiin, koska se saattoi vain sillä tavalla hyödyntää hyökkääjiä.

      Siitä voitiin tehdä veronalaisia ja rituaalisesti halveksittuja ja sorrettuja dhimmejä, kuten Pohjois-Afrikan kristityistä ja juutalaisista ja esimerkiksi syntinen koronkiskonta voitiin kätevästi  antaa sellaisten ihmisten hoidettavaksi, jotka eivät muutenkaan olleet paratiisiin pääsemässä.

     On merkille pantavaa ja suotta unohdettua, että venäläisten valloittaessa Suomen, ei asiaan liittynyt maahanmuuttoa muuten kuin aivan mikroskooppisessa määrin. Hedelmällistä maata ei venäläisten tarvinnut eikä kannattanut Suomesta etsiä eivätkä venäläiset talonpojatkaan olleet vapaita muuttamaan.

     Heitä siirrettiin parin kyläkunnan verran Kannakselle (Kyyrölä, Raivola) ja sen lisäksi tuli pariin kaupunkiin muutamia kauppiaita. Sotilaat palvelivat aikansa ja lähtivät sitten. Vuoden 1897 väestönlaskennassa oli Suomessa noin 6000 vakituisesti asuvaa venäläistä.

      Kun suuriruhtinaskunnan kansalaisia oli yhteensä 2,7 miljoonaa, oli tuo määrä vain noin puoli prosenttia kaikista. Tämä siis sen jälkeen, kun uuteen emämaahan olli kuukuttu lähes vuosisadan ajan. Voitte verrata tätä mihin tahansa.

     Muualla maailmassa valloittajalla oli toki usein mielessään uuden alueen ryöstäminen ja jopa sen asukkaiden tunkeminen pois tieltä tavalla tai toisella ja vähintäänkin oman hallitsevan kolonian perustaminen.

     Mutta vuoroinhan sitä on vieraissa käyty. Takaisinvalloitus eli reconquista kuuluu Espanjan historian suuriin tapahtumiin. Maurit ajettiin pois Iberian niemimaalta ja espanjalaiset tunkeutuivat myös Gibraltarin eteläpuolelle. Ceuta ja Melilla ovat Espanjan eksklaaveja ja näyttävät olleen jo vuosikymmeniä jonkinlaisen piirityksen kohteena.

     Nyt sitten ovat ihmismassat hyökänneet raja-aitojen yli ja näköjään odottavat, että rieska ja hunaja alkaisivat nyt virrata heille, kuten se on näyttänyt jostakin tulevan espanjalaisille.

     Uuden pääministerin ilmeinen hyväuskoisuus ja vähälahjaisuus (korjatkaa perustellen, jos tarvitaan) lienee nostanut rajan takaisten odotukset huippuunsa ja kun jo vanhastaan tiedetään, että esivalta kantaa miekkaansa turhaan Euroopassa, ei lakien rikkojille ole tullut turhia pelkoja. Riskejä ei yksinkertaisesti ole, toisin kuin kumiveneväellä.

     Armeija on kuulemma hälytetty nyt avuksi. Luulenpa, ettei se saa aseitaan käyttää, joten vaihtoehdoksi jäänee muuttajien avustaminen matkatavaroiden kantamisessa. Sellaisestahan Suomsesakin on jo kokemusta.

      Nykyaikainen väestönvaihto on yleensä ollut aika vähän dramatiikkaa sisältävä prosessi. Se on edistynyt rauhallisesti ja vastaanottajamaan veronmaksajien voimallisesti tukemana. Ceutan tapahtumat tuskin ovat mikään käännekohta.

     Pikemmin ne näyttävät lähinnä pittoreskilta tragikomedialta, jossa enemmän tai vähemmän toteutuvat kirjailijoiden fantasiat (vrt. Vihavainen: Haun pyhien leiri tulokset ).

     On mahdollista, että Ceuta jää vain episodiksi, jossa Espanja joutuu ainakin jollakin tasolla luopumaan tuosta eksklaavistaan ja jättämään sen maahantunkeutujille, jotka sitten saavat havainto-opetusta siitä, mitä hyvinvointiyhteiskunnan perustaminen vaatii.

Tyhmyys, ylpeys ja ennakkoluulo

 

Tyhmyys ja ennakkoluulo

 

     Tyhmyys kuuluu normaalin ihmisyyden kirjoon ja sen voidaan todeta noudattavan tunnettua Gaussin käyrää, mitä sen ns. syvyyteen tulee.

     Tyhmyyttä ei siis pidä solvaavasti nimittää epänormaaliudeksi, saati poikkeavuudeksi, mikäli ajattelemme sen julkisen toteamisen käyttöä arvottavassa mielessä.

     Itse asiassa siitä on myös pyritty tekemään hyvettä, vaikka en vielä olekaan huomannut erityisiä ylpeilyjuhlia järjestettävän nimenomaan sen kunniaksi. Luulen, että niiden ilmaantuminen on vain ajan kysymys.

     Käytännössä tyhmyydestä on useimmiten kielteisiä seurauksia ja vanhan sanonnan mukaan siitä jopa sakotetaan, mitä lienee pidettävä äärimmäisen epäoikeudenmukaisena ja luulen, että sen seuraukset nykyaikaisessa hyvinvointivaltiossa olisi, jos mahdollista, jäännöksettä siirrettävä yhteiskunnan korvattaviksi.

     Nykyään on joka tapauksessa jo havaittavissa voimakas suuntaus kohti yleistä solidaarisuutta tyhmyyden kanssa ja julkinen valta on yhä useammin pyrkinyt ainakin tekeytymään tyhmäksi, ellei sitten ihan oikeasti sitä ole. Joskus asian laita on vaikea selvittää. Itselleni on jäänyt siitä sangen vaikuttavia muistoja Atlantin tuolta puolen (ks. Vihavainen: Haun tyhmäksi tekeytymisen tärkeydestä tulokset ).

     Tyhmyyttä voidaan todeta ja määritellä eri tavoin, mutta vastaansanomaton sen tunnusmerkki on, mikäli henkilö, joka on havainnut tietyn asian aina seuraavan tietystä toisesta asiasta, ei ota tästä opikseen, vaan jatkaa yhä uudelleen toistaa saman asian toistamista ja odottaa, että saisikin aikaan jotakin muuta.

     Tuollaisessa tapauksessa hylätään se empiirisesti saavutettu informaatio, jota voidaan nimittää ennakkotiedoksi (ks. Vihavainen: Haun ennakkotieto tulokset) ja toimitaan sen sijaan toiveajatteluun luottaen. Töysin alastonta kieltäytymistä  selvien tosiasiooden tunustakisesta on usein havaittavisa. Niisä enemmän tuossa edellisessä linkissä.

      Tässä tulemme myös kysymykseen yleisen ja erityisen suhteesta. Se on periaatteessa niin yksinkertainen, että sen ainakin jonkin tasoista ymmärtämisetä edellytettiin aikoinaan jo lastentarhassa

     On aikakaudellemme syvästi tyypillistä, että asiaa on nyttemmin alettu hämärtää jopa korkeakouluasteella ja alettu salakuljettaa terveen järjen tilalle tyhmyyttä suorastaan kvasitieteellisten doktriinien avulla.

Tästä olen jo joskus blogannut, enkä huomaa asiaan olevan olennaista lisättävää:

 

tiistai 15. toukokuuta 2018

Yleisen ja erityisen suhde aikakautemme oloissa

 

Jospa nyt sentään yleistettäisiin

 

     Aina silloin tällöin kuulee sanottavan, reaktiona johonkin typeryyteen, ”ei saa yleistää”. Tällöin saattaa kyseessä olla vaikkapa jonkin torvelon käytös, jonka johdosta toinen samanlainen tekee johtopäätöksen: ”no sellaisiahan ne kauhavalaiset/perniöläiset/puumalalaiset nyt ovat!”

     Tässä tapauksessa yleistäjä tekee johtopäätöksensä olemattoman pienen otoksen pohjalta. Useimmiten se onkin tarkoitettu vitsiksi, mutta aika avuton se siinäkin lajityypissä on.

     Yleistäminen on kuitenkin kaiken tieteellisen ja siis pätevyyttä tavoittelevan ajattelun ydin. Miten se tapahtuu, opittiin ainakin ennen vaikkapa sosiologian metodikursseilla. John Stuart Millin induktiivisen päättelyn säännöt pätevät yhä ja halukkaita kehotetaan tutustumaan niihin.

     Tieteellisellä yleistämisellä, eli siis pätevällä johtopäätösten tekemisellä ei pyritä ennakkoluuloon, vaan ennakkotietoon. Sen torjuminen puolestaan on osoitus ennen muuta ja suurella varmuudella tyhmyydestä eikä esimerkiksi korkeasta moraalista, kuten nykyään näytään vihjailevan.

     Kun ihmiset ovat kysymyksessä, ei ennakkotietoa ole kovin suuressa määrin mahdollista saada yksilöstä. Ryhmien kohdalla se sen sijaan onnistuu usein varsin hyvin.

     Niinpä tiedämme paljon keskimääräisyyksiä ja tyypillisyyksiä erilaisista ryhmistä. Yksilöiden -ryhmien jäsenten- kohdalla ne tietysti toimivat huonommin tai ei lainkaan. Nehän perustuvat todennäköisyyksiin, ja saattavat osoittautua yksittäisissä tapauksissa aivan vääriksi, vaikka ne suuremmassa populaatiossa olisivat hyvinkin suuria.

      Niinpä onkin syytä torjua ennakkoluulot eli yksilöä koskevat käsitykset, jotka on tehty viiteryhmän perusteella. Mikäli samalla torjutaan ennakkotieto, joka on tutkimuksella kyseisestä ryhmästä hankittu, sanotaan samalla hyvästit tieteelliselle ajattelulle.

     Yleistäminen siis on sekä tarpeellista että välttämätöntä, kuten jo terve järki sanoo. Se ei toimi yhdestä tai parista yksilöstä yhteisöön päin, mutta kyllä silloin, kun kyseessä on riittävä määrä yksilöitä, jotka muodostavat relevantin otoksen.

      Se ei toimi myöskään mekaanisesti ryhmästä yksilöön päin, vaikka ryhmää koskeva ennakkotieto antaakin rationaaliselle havainnoijalle tiettyjä odotusarvoja, jotka perustuvat todennäköisyyksiin ja niillähän tieteellinen ajattelu joutuu usein operoimaan. Tietoa, rationaalisuutta, on syytä tässäkin arvostaa ajattelun ja toiminnan lähtökohtana, eikä korvata sitä esimerkiksi sentimentaalisuudella.

     On jokseenkin masentavaa seurata, miten alkujaan amerikkalaiset muodit muuttuvat irrationaalisiksi normeiksi ja saavat vankan aseman myös Euroopassa, meilläkin.

     Parhaillaan saadaan nauttia ilmoituskampanjasta, jossa kunnioitusta ansaitseviksi ajatellut henkilöt kertovat ennakkoluuloistaan, jotka tulkitaan rasistisiksi. Rasismin taas ilmeisesti oletetaan olevan jonkinlainen synti henkeä vastaan, jota ei saa anteeksi enempää tässä elämässä kuin tulevassa, sen sijaan, että sitä pidettäisiin esimerkiksi huvittavana takapajuisuutena.

     Noissa esitetyissä tapauksissa näyttää olevan kysymys yksinkertaisesti enemmän tai vähemmän rationaalisista odotuksista, jotka eivät sitten pitäneetkään paikkaansa.

      Ilmeisesti kampanjaan saadut henkilöt häpeävät syvästi rationaalisuuttaan ja pyytelevät sitä anteeksi vihjaisten samalla, että pieni rahalahja oikealle taholle voisi toimia aneena, joka pelastaa myös lukijan sielun, mikäli hänelläkin on esiintynyt taipumusta rationaaliseen ajatteluun.

     On aika surkeaa, että alkeellisia terveen järjen piiriin kuuluvia asioita on saatu noinkin pahasti sotkettua myös tässä maassa, jossa perinteisesti on vältetty vouhotuksia. Kyseessä tuntuu olevan oire suuresta kulttuuri-ilmiöstä, joka on myös läpikotaisin politisoitunut. Ja politiikassahan kaikki keinot näyttävät nykyään olevan sallittuja.

     Kukapa ei muistaisi tuota kuuluisaa hihamerkkijuttua, jossa kysymys etnisestä profiloinnista nostettiin esille ja vaadittiin myös meillä siirtymistä amerikkalaiseen käytäntöön, jossa rationaalinen ajattelu on kiellettyä ja jopa kriminalisoitua, mikäli asia koskee etnisiä ryhmiä.

     Mutta suo siellä, vetelä täällä. Tämän päivän lehdestä luin, miten laajaksi on meilläkin paisunut se barbaria, joka tunnetaan tyttöjen ympärileikkauksen nimellä. Muuan somalityttö peräti syytti Suomen valtiota siitä, ettei se suhtaudu asiaan vakavasti ja rankaise silpomisesta. Niinpä typerät raakalaiset saavat jatkaa toimintaansa, jonka heidän yhteisönsä näköjään hyväksyy.

     Se, miksi asia painetaan villaisella, johtuu siitä, että se rajoittuu tiettyihin ryhmiin, jotka eivät kuulu kantaväestöön. Mikäli toisin olisi, saisimme taatusti lukea paljonkin suurista oikeudenkäynneistä ja paheksumisen myrsky kohtaisi järjettömän ja ihmisvihamielisen barbarian harjoittajat. Rasismiahan tässä pelätään, totesi uhri. Siinäpä sen mentaliteetin hedelmiä.

     Sokea oikeus tirkisteleekin siis tässä tapauksessa silmäliinansa raosta ja sallii yksille sen, mitä toisille ei missään tapauksessa sallittaisi. Tässä taidetaan olla kaukana siitä ihanteesta, että kieltäydyttäisiin näkemästä ihmisten ihonväriä ja etnistä alkuperää.

     Paluu barbariaan ei tapahdu yhdellä rysäyksellä, vaan pitkällä kitinällä. Sen välttämättömiin ehtoihin taitaa kuulua arvojen ja arvoarvostelmien suhteellistaminen: kukapa voisi tuomita toisten tapoja? Saako edes käyttää leimaavia sanoja? Pitäisikö sana barbaria kieltää? Tai, hei! Miksi se pitäisi sallia?

     Kun barbaaristen instituutioiden ensin annetaan pesiytyä maahamme ja sitten kielletään tuomitsemasta niitä, on tie auki muullekin irrationaalisuudelle. Olennaista siinä on rationaalisen ajattelun kieltäminen ja esimerkiksi ennakkotiedon leimaaminen ennakkoluuloksi.

     Siitä on vain askel siihen, että ensin kielletään rationaalinen ajattelu yleensä ja sen myötä irrationaalisten uskomusjärjestelmien arvostelu. Sen jälkeen voidaankin jo vaatia myös ulkopuolisia osoittamaan mille tahansa mumbo-jumbolle rituaalista kunnioitusta.

 

Kiinalaistenkaa konsertissa

 

Savonlinnan-Shanghain akselilla

 

     Kävin eilen Savonlinnan tuomiokirkossa kuuntelemassa Shanghain konservatorion kamariorkesterin ilmaiskonserttia, joka oli samalla Savonlinnan musiikkiakatemian kesän 2026 päätöskonsertti.

     Savonlinna se vain jaksaa sinnitellä kulttuurikaupunkina, vaikka sitä takavuosina puukotettiin pahasti selkään, kun sen perinteikäs opettajankoulutuslaitos järjettömästi kaapattiin Joensuuhun peräti valtion tuella.

     Oopperajuhlat herättävät kaupungin yhä joka kesä ainakin kuukaudeksi ja lähipitäjien kirkot, koulut ja kartanot ovat täynnä musiikkitapahtumia. Talvelakin henkeä pidetään yllä (ks. Vihavainen: Haun kulttuuri sinnittelee tulokset ).

     Koelaulukurssin ilmaiskonserttti Tiittalan kartanossa viime lauantaina oli tasoltaan aivan hämmästyttävä ja nimenomaan hyvässä mielessä.

     Kulttuurissa musiikki onkin aivan omaa luokkaansa siinä, että se pytyy ylittämään kaikki mahdolliset rjata, mikäli en annetaa tapahtua.

     Ne Euroopan kulttuurin saavutukset, joita eniten yhä ihaillaan ja maantieteellisesti laajimmin yhä harrastetaan, liittyvät musiikkiin.

     Kuvaamataiteet saavuttivat epäilemättä myös Euroopassa erään huipun, josta on ehkä mahdotonta enää edetä kauemmas samaa tietä ja on helppo sanoa, että myös kirjallisuus ja teatteri olivat vertaansa vailla jo 1800-luvulla. Sen jälkeen on lähinnä kirjoitettu siihen alaviitteitä tai konstailtu kollegoiden iloksi.

     Ei kuitenkaan enää näytä siltä, että edes itse Euroopassa oltaisiin innokkaita jäljittelemään sitä, mitä sen kulttuurissa saavutettiin joskus 1700-1800-luvuilla. Poikkeuksena on musiikki.

     Shanghain musiikkiakatemian kamariorkesteri solisteineen esitti hyvin taitavasti ja puhtaasti länsimaista klassista musiikkia Vivaldista ja Brahmsista Mahleriin ja Raveliin. Ohjelmistossa oli myös kiinalaisia säveltäjiä, joiden teokset olivat jossakin määrin omaleimaisia, mutta sopivat erinomaisesti tuolle orkesterille ja sen soittimille, eivätkä mitenkään radikaalisti eronneet niiden sävelmaailmasta.

     Olen ennenkin ihastellut erityisesti kiinalaisten mestarikurssilaisten uskomatonta taitoa liedin tulkinnassa. Niin vahvaa ja ilmeikästä ääntä ja hienoa saksan kielen ääntämystä voi vain ihmetellä, tuskin ylittää.

     Kiinnittäisin tässä huomiota siihen, että sekä orkesteri että laulusolisti olivat siis kiinalaisia, kuten myös heidän soittimensa ja jopa pukunsa (tietysti!?). Säveltäjät olivat eurooppalaisia: ranskalaisia, saksalaisia (myös juutalainen), italialainen…

    Säveltäjät olivat epäilemättä miehiä eikä edes ns. kiintiönaista ollut mukana, mutta soittajista naisia oli lähes puolet. Soittajien, enempää kuin säveltäjienkään sukupuolisesta suuntautumisesta en tiedä, enkä välitä tietääkään.

     Olen joka tapauksessa vakuuttunut siitä, että konsertin sävelmaailman pystyivät yhtä lailla jakamaan niin suomalaiset kuin kiinalaiset, niin miehet kuin naiset. Luultavasti muutaman sadan hengen yleisössä oli lisäksi useita muita kansallisuuksia ja noita sukupuolisuuntauksiakin. Yhtään niqabia tai burkhaa en huomannut, enkä liioin burnuuseja tai vastaavia.

     Pääsyhän oli ilmainen ja vain ohjelmasta saattoi maksaa vapaaehtoisen summan, mutta jostakin syystä tilaisuus sai hyvin vahvasti suomalais-kiinalaisen sävyn. On syytä panna merkille, ettei paikalle ollut tullut yhtään mielenosoittajaa eikä muitakaan friikin näköisiä henkilöitä.

     Nostan tämän esille siksi, että koko lämminhenkinen tilaisuus tuntui olevan kuin jostakin menneestä, ehkäpä 1980-luvun maailmasta, jolloin tyhmimmät radikaalit jo ymmärsivät olla hiljaa ja kansainväliset kiistakysymykset jätettiin yleensä valtioiden välisiksi asioiksi sen sijaan että jokaisen korven pieneläjän velvollisuudeksi olisi ajateltu tuntea niiden johdosta ainakin vanhurskasta suuttumusta.

     Edes yhtä ainutta vihreää lentomatkustamisen häpeäjää ja häpäisijää en joukosta huomannut ja konsertin saamat aploditkin olivat mahtavat. Itse asiassa niitä olisi voinut miltei kuvata neuvostoliittolaisilla 1930-luvun vakiotermeillä: jatkuvia, kauan kestäviä suosionosoituksia, jotka muuttuvat ovaatioksi. kaikki nousevat seisomaan… Silloin, Stalinin aikana kuuluivat asiaan myös huudot ”Rot Front! ”Ura!”, jne.

     Nyt vain tömisteltiin, ulvottiin ja vingahdeltiin. Mutta se kuulosti spontaanilta. Aplodit myös uskallettiin lopettaa tolkullisessa ajassa.

     Tulee vain mieleen, että Kiinalla on toki myös omaa, osin ikivanhaa musiikkikulttuuria ja se varmastikin voi, myös hyvin. Siitä huolimatta siellä viljellään myös suurella menestyksellä länsimaista musiikkia, jonka täytynee siis päätellä olevan hyvin korkeatasoista aivan riippumatta siitä, kenen korvalla sitä kuuntelee, kunhan ihminen vain on edes hiukan musikaalinen.

     Kiinnostavaa on, etten ole kuullutkaan esimerkiksi Saudi-Arabian tai Jemenin sinfoniaorkestereista, joita hyvinkin saattaa olla olemassa, vai saattaako? Öljyrahoillaan he voisivat palkata vaikkapa huippuluokan juutalaisen orkesteri, ellei omaa harrastusta riitä. Se todistaisi ainakin kulttuuritahdosta.

     Kiinalaisten suuri harrastus länsimaiseen klassiseen musiikkiin on joka tapauksesa merkille pantava asia, eikä mikään itsestäänselvyys.

     Tuntuu monessakin suhteessa siltä, että kiinalaiset ovat meitä henkisesti paljon lähempänä kuin erinäiset keskiaikaa elävät Lähi-Idän kansat, jotka tekevät kaikkensa erottautuakseen länsimaisesta kulttuurista. Nythän Venäjältäkin on kuulunut tuon suuntaisia julistuksia.

    Kiinalaisten erikoisuutena on myös, että sikäläisten siirtolaisten kanssa ei vastaanottajamailla näytä olleen muita ongelmia, kuin tuon kansan tavaton ahkeruus ja lahjakkuus, jotka ovat yhä uudelleen nostanut ne uudessa kotimaassaan eliitin asemaan (ks. Vihavainen: Haun merkuriaaliset tulokset ).

     Muistettakoon ihan vain kuriositeettina, että myös Savonlinnan nykyinen vt. kaupunginjohtaja on nimeltään Ding Ma. Hänestä on tykätty kovasti.

Ruoka ja ajattelu

 

Primitiivisen tabuajattelun syövereihin

 

     Venäläisten radikaalien suuri oppi-isä Nikola Tšernyševski luokitteli ihmiset kahteen ryhmään: toisella oli varaa syödä kerran viikossa lihakeittoa ja toisella ei ollut.

     Kuten arvata saattaa, nuo lihattomat yleensä näyttivätkin juuri sellaisilta. Kun välttämättömiä elimistön rakennusaineita ei saatu, tuli kehosta raihnainen ja aivoistakin vajaakykyiset. Tukivarret tuppasivat vääntymään koukjiille ja kyttyröille, hampaat tippuivat ja maha turposi usein puutteen takia.

     Toki muistan jonkun 1800-luvulla sanoneen, että irlantilaisissa oli paljon vahvoja miehiä, vaikka he söivät pelkkää perunaa. Perunahan on nyttemmin todettu hyvin terveelliseksi, mutta onhan se yksipuolista ilman liharuokia, joita pitäisi varmaankin syödä ainakin kerran viikossa. Kun perunat sitten loppuivat, kuoli irlantilaisia kujin kärpäsiä.

     Alituista lihan hotkimista aamusta iltaan ei sen sijaan voi pitää perusteltuna ja voi kysyä, maistuuko se edes enää, kun sitä jatkuvasti yritetään mässyttää. Ainakin se on välillä korvattava esimerkiksi kalalla.

     Ihminenhän on, saksalaisen neronleimauksen mukaan, sitä, mitä hän syö: Der Mensch ist, was er isst. Englantilaisia pidettiin joskus raakolina siksi, että he söivät usein veristä paahtopaistiaan. Ranskalaisten ominaisuuksia yritettiin selittää sammakoiden syönnillä ja niin edelleen. Vegaaneja voisi kai verrata märehtijöihin.

     Suomalaiset söivät aikoinaan ennen muuta ruisleipää (vrt. Vihavainen: Haun suomen ruokahistoria tulokset ), vaikka pikku jääkauden aikaan sellaista pidettiin jo rikkaana, joka söi koko vuoden sekoittamatonta leipää, eli ilman pettua tai muuta silkkoa.

      Toki sen ohella saatiin kalaa ja suolattua siankylkeä oli lihatiinussa aina siellä, missä ei kuoltu nälkään. Ei sitä paljon tarvittu, kuten Jukolan Simeoni todisti: kun panee hyvin, hyvin vähän sianmurennosta leivän päälle, niin se särvittää niin! Ja paras särvin on nälkä.

     Ruoan pyhyys muistettiin hyvin vielä 1950-luvulla. Jumalanviljan tuhlaaminen tai häpäiseminen oli tabu ja ruoasta muistettiin aina kiittää, koska oli odotettavissa, että tulisi vielä aika, jolloin sitä ei riittäisikään ja tätä aikaa muisteltaisiin suurella kaiholla.

     Ruoka on aina ollut uskonnollisten säädösten kohteena ja siihen liittyvät tabut ovat saattaneet olla hyvinkin tärkeitä.

     Kysyä kuitekin sopii, ovatko ne koskaan olleet jollakin tavalla typerämpiä, kuin nyt ja ollaanko jo jonkinlaisen kvasirationaalisuuden varjolla siirrytty moniaalla aivan arkaaiseen tabuajatteluun.

     Sellainen tuli mieleeni, kun löysin erään kirjan, josta bloggasinkin:

 

perjantai 3. helmikuuta 2023

Nykyisempien aikojen pyhät ja tabut

 

Uusi hurskaus

 

Roberta Schira, Los nuevos omnivoros. La alegría de comer de todo. RBA 2020, 251 s.

 

     Kuten jokainen on joutunut huomaamaan, ei maailmassa enää vallitse se suvaitsevaisuuden henki, jota Jeesus Uudessa Testamentissa julisti kehottaessaan syömään kaikkea, joka oli kelvollista. Se, mikä meni suusta sisään ei ketään pahentanut, vaan se, mikä tuli sieltä ulos.

      Kyseessä ei todellakaan enää ole vain kuvaannollisesti uskontoa muistuttava ilmiö, vaan todellinen uskonto eri lahkoineen ja kirkkoineen ja yhä suvaitsemattomimpine lakipykälineen ja kiihkoilijoineen.

       Terrorismiakin on esiintynyt. Yhä useamman on vaikea löytää itselleen kaikkialta sellaista syötävää, joka olisi juuri hänen oppinsa mukaan kosheria ja yhä vaikeampaa on kutsua samaan pöytään erilaisia ruokauskontoja tunnustavia ihmisiä.

     Kuten kaikki uskovaiset, myös ruokaherännäiset pitävät uskoaan pyhänä ja sen noudattamista heidät itsensä pyhittävänä elämäntapana. Heidän ansiostaan Sodoma armahdetaan, jos armahdetaan, maailma pelastuu, jos on pelastuakseen ja heidän muodostamansa pyhäin yhteys erottaa heidät saastaisista ruokafilistealaisista, jotka matkaan saattavat murhan ja kidutuksen tähän maailmaan.

     Mutta tämähän on jo jokaiselle tunnettua, samoin muutkin ruokaan nyttemmin liitetyt mystiset, maagiset ja ihmeitätekevät ominaisuudet.

     On superruokaa, kaikki sairaudet parantavaa ja estävää panakeaa, on aivotoimintaa, ruoansulatusta ja seksieälämää parantavaa, mutta toisaalta myös ikuista matalaa tulehdusta aiheuttavaa ja tavalla tai toisella tappavaa, lihottavaa ja pahan olon aikaan saavaa.

     Italialainen ruokatoimittaja Roberta Schira on kirjassaan liikkeellä erilaisia ruokasuuntauksia edustavan joukon kanssa ja keskustelee etenkin erään sympaattisen ystävänsä kanssa, joka kallistuu kohti veganismia ja ajattelee alituisesti ruoaksi joutuvien eläinten osaa ja maailman tilaa.

     Kirjan otsikko Uudet kaikkiruokaiset. Kaikkiruokaisuuden ilo, sanoo olennaisen kirja sanomasta. Kaikki ei tietenkään ole redusoitavissa yhteen lauseeseen ja niinpä pohdiskellaan kirjan verran niitä ongelmia, joita todella liittyy ruoan tuotantoon ja syömiseen eri näkökulmista.

      Eihän asia suinkaan ongelmaton ole ja yhä suuremman ongelman siitä tekee se väestöräjähdys, joka nyt on meneillään Afrikassa. Mutta sehän on asia, josta on tullut tabu, vaikka juuri sen saaminen aisoihin merkitsisi maailman kohtalon kannalta monin verroin enemmän, kuin kehittyneiden maiden kaikki ruokatottumukset, olivatpa ne mitä laatua tahansa.

     Ennen muinoin sellaiset ihmiset, jotka narsismissaan tunsivat juuri itsensä syypäiksi herramme ja vapahtajamme kärsimyksiin, usein vetäytyivät erämaahan ja ravitsivat itseään sirkoilla ja maan matosilla. Nykyisen EU:n aivottomassa byrokratiassa näyttää juuri samanlainen tapa ongelmien ratkaisuksi nousseen jostakin esille. Tätä voisi pitää jo hälyttävänä.

     Mutta tässähän on kyse ennen kaikkea psyykkisistä ongelmista ja luulen, että se taas kerran todistaa älyllisen toiminnan taantumisesta yhä infantiilimmalle tasolle. Uskonnolliset ruokakultit vallitsevat enimmäkseen nuorempien ikäluokkien piirissä. Tulevaisuus lienee siis seloottien diktatuurin ja sirkansyöjien tyrannian. Onneksi sitä ei tarvitse nähdä.

     Schiralla on asioihin oma filosofiansa, joka perustuu pitkiin keskusteluihin toisinajattelevien kanssa ja myös niin sanottuun faktantarkistukseen.

      Tiede, johon fanaattisimmissakin piireissä innokkaasti viitataan, ei ole mikään aapiskirja, vaan itseään korjaava prosessi, jossa pyritään selvittämään ilmiöiden luonnetta ja joka etenee yhä uusien erehdysten kautta. Mitään kosher-luetteloita sieltä ei ole saatavissa.

     Kuten olemme huomanneet, esimerkiksi voi, maito, kahvi ja kananmunat eivät suinkaan ole mitään myrkkyä, vaan kaikille suositeltavia ravintoaineita, kuten kokemuskin osoittaa. Tosin on muistettava, että lääkkeen ja myrkyn ero syntyy annosten määristä.

     Vegaaninen liike erosi vegetariaaneista omaksi lahkokseen jo 1940-luvulla ja on nyttemmin saanut tavattomasti kannattajia, mikä luultavasti perustuu sen äärimmäisyysluonteeseen. Sen kannattajat puhuvat spesismistä eli laji ”rasismista”, joka pitää muita eläimiä ihmistä alempiarvoisina.

     Niin, miksi ei ostereille pitäisi antaa äänioikeutta, kysyi Bertrand Russell jossakin kirjassaan. Asialle on käytännön esteitä, mutta entä itse periaate? Ymmärrän, että ihminenkin on eräänlainen eläin, mutta katson myös, että sillä, kuten muillakin eläimillä, on oikeus ja velvollisuus hyödyntää muuta luomakuntaa.

     Toki kaikessa pitäisi säilyttää tolkku. Kaukana ovat ne ajat, jolloin suuri stalinistinen biologi Mitšurin julisti, ettei luonnolta saa odottaa mitään armopaloja, kaikki on väännettävä siltä väkisin. Se oli aikaa, jolloin niin sanottu Stalinin suunnitelma luonnon muuttamiseksi yritti haastaa jopa ilmaston, tuulia myöten.

     Luonto osaa kyllä myös potkia takaisin ja sen kestävyydellä on rajansa. Niitä on syytä kunnioittaa, arvioi myös kirjoittaja. Ennen suurta 30 vuoden nousukautta myös Italiassa syötiin lihaa yleensä vain kerran viikossa, pizzakaan ei ollut vielä jokapäiväistä muotia. Nykyinen standardisoidun, homogenisoidun ja prosessoidun ruoan ylenpalttinen nauttiminen ei ollut tapana.

     Italiassa syötiin siihen aikaan paljon hiilihydraatteja ja viiniäkin juotiin kai eniten maailmassa, mutta jokin ehkä meni myös oikein, koska italialaiset ovat japanilaisten jälkeen maailman toiseksi pitkäikäisin kansa.

     Superruokiin nähden kirjoittaja sen sijaan on skeptinen. Yhdeksi sellaiseksi oli Italiassakin tullut suomalainen sienikahvi (pakuripahkan uute?) ja erilaisia ihmedieettejä tietenkin monet ovat kokeilemassa kaiken aikaa. Toivokaamme heidän tulevan ainakin autuaiksi, sehän on psyykkinen tila eikä muuta.

     Ruokafilosofiat ja uskonnot erottavat nykyään tehokkaasti ihmisiä toisistaan ja kirjoittaja onkin liitteeksi pistänyt reseptejä, jotka sopivat sekalaisille seurueille. Syöminenhän on tai sen ainakin pitäisi olla sosiaalinen ja iloa tuottava tapahtuma.

     Todella ihanteellinen ruokailupaikka on kirjoittajan mielestä perinteinen italialainen trattoria, jossa ruokailu tapahtuu rauhalliseen tahtiin ja aina seurueen kesken. Hyvässä trattoriassa myös hankitaan raaka-aineet lähiseudulta ja suositaan paikallisia ruokia.

     Kun erilaisten katkismusten suosio on nykyään noussut huimaksi, ei tietenkään ihmettele, että tämäkin kirja päättyy 14-osaiseen manifestiin, jossa ensin esitetään itse ”käskyt” ja sitten itse kunkin käskyn selitys (”mitä se on”).

     Käskyistä ensimmäinen sanoo, ettei syöminen tee pahaa. Toisessa sanotaan, että kestiystävän vapaus on pyhä. Kolmas kertoo, ettei ruokailun hyvyyttä tai huonoutta ratkaista lautasella, vaan päässä.

      Kuudes käsky kehottaa aina silloin tällöin maistamaan sellaista, mitä jostakin syystä pitää itseltään kiellettynä. Kahdeksas käsky kehottaa syömään vähemmän lihaa ja ajattelemaan myös sitä, miten kyseinen eläin on elänyt ja kuollut (tullut uhratuksi).

     Yhdeksäs käsky hurraa tuoreelle ruoalle ja manaa pois prosessoitua ruokaa ja puolivalmisteita ja niin edelleen. Neljästoista käsky muistuttaa, että kaikki kuolevat joka tapauksessa.

     Tervettä järkeähän kirja tietysti edustaa ja sitä, luoja paratkoon, kyllä tarvitaan nykyisessä hysteerisessä ilmapiirissä.

     Ennen muuta kirja mielestäni palauttaa arvoonsa vanhan aristotelisen säännön kultaisesta keskitiestä. Kohtuus on se vaikea asia syömisessäkin, kaiken maailman tabut olisi jo syytä jättää muinaisuuteen ja olla palaamatta ainakaan Uutta Testamenttia kehittymättömämpään ajattelutapaan.

 

 

Yltäkylläisyyden haaste

 

Konsumerismia taas katsomassa

 

     Ihmisen muisti on aika omituinen mekanismi. Harva nyt kahdeksankymppinen enää todella muistaa tai edes ymmärtää, miten vähällä aikoinaan tultiin toimeen ja oltiin ehkä tavallaan tyytyväisiäkin, kun ei oikein muutakaan voitu. Toki moni oli myös tyytymätön ja katkera. Usein syystäkin.   

      Kyllä rahan puutteen pirullisuus yleisesti ymmärrettiin, vaikka nälkäkuolema ei enää ahdistellut. Tiukkaa teki usein myös ns. hyvin toimeen tulevilla ihmisillä (ks. Vihavainen: Haun pikkuporvariston uusi maailma tulokset ). Kukaan ei kuitenkaan osannut vielä 1950-luvulla kaivata paljoa sellaista, mikä nykyään koetaan välttämättömyydeksi.

     Tietokoneista, kännyköistä, lentomatkoista ulkomaille ja kaiken maailman hemmottelulomista ei edes unelmoitu, ne eivät kuuluneet siihen maailmaan.

      Oma talo, jääkaappi, pesukone ja auto sen sijaan olivat jo monien unelmissa ja yhä useamman kohdalla myös todellisuutta. Moni ainakin osasi kaivata vesijohtoja, sähköjä, puhelinta, vessaa ja viemäriä ja jopa televisiota vuosikymmenen lopulla. Useimmilla niitä ei ollut. ”Kaikki nykyajan mukavuudet” oli ilmaus, joka näkyi lehdissä yhä useammin.

     Neuvostoliitto kulki myös kulutuksen suhteen jälkijunassa, vaikka oli julistanut täyttävänsä kaikkien ihmisten tarpeet varsin pian. Joskus sivulauseessa mainittiin, että kyse on kohtuullisista tarpeista, mutta se ei tuntunut erityisen tärkeältä. Tarpeettoman kulutuksen kohteita eli ylellisyyttä tuotettiin siellä niukasti, mutta tuotettiin kuitenkin.

     Kohtuuttomia ja tarpeettomia vaatimuksiahan ihmisillä oli ollut jo Raamatun aikoina. Kerskakulutus oli muuan tutkijoiden tunnistama ilmiö, joka kuitenkin pakosta rajoittui aika harvoihin ihmisiin. Tarpeeton ja sokea kulutusvimma ei vielä ollut löytänyt yleisöään. Sen aika tuli vasta suurten markettien mukana 1970-luvulla.

     Mutta ainakin ihmiset osasivat pyrkiä esimerkiksi muodin mukaiseen pukeutumiseen, vaikka siinä ei mitään järkeä ollutkaan. Muutenkin petolliset myyntimiehet yrittivät saada ihmisen ostamaan sellaista, mitä hän ei oikeasti tarvinnut. Yhteiskuntaopin oppikirjoissa niistä varoiteltiin. Myyntimies ei tosiaankaan ollut suomalaisen yhteiskunnan sankari.

     Mutta niin ne ajat muuttuivat. Koko maailma sairastui ennen pitkää tautiin nimeltä konsumerismi. Nyt ei enää pyritty vain tyydyttämään ns. kohtuullisia tarpeita, vaan ostamaan kaikenlaista krääsää. Sellainenkin termi kuin ”shoppailu” tuli käyttöön. Ei sitä kukaan olisi osannut kuvitella vielä 1950-luvulla.

     No jaa -olivathan sitä väkeä täynnä jo uudet tavaratalot, Stockmann ja Sokos. Oli meillä jo ryhmä, jolla oli rahaa enemmän kuin he sitä oikeastaan tarvitsivat. Mutta se oli vielä pieni.

     Konsumerismin merkitys koko maailmalle on ollut valtava ja sen syntyä ja voittokulkuja kannattaa hieman pohtia. Kun Neuvostoliitossa alettiin juhlallisesti rakentaa kommunistista yhteiskuntaa 1960-luvjn alussa, ei montakaan ajatusta uhrattu niille ”tarpeille”, jotka pian toteutettaisiin täysimääräisesti.

     Lämmin asunto, ravitseva ruoka, kestävät vaatteet ja hyvät liikenneyhteydet olivat etusijalla. Vesijohtojen, viemärien, sähköistyksen ja keskuslämmityksen tuleminen yhä useamman ulottuville oli yhtä juhlaa. Sen jälkeen voitiin huomio kiinnittää ns. hengen hedelmiin. Ihmiset olivat jo alkaneet muuttua ja kohta heitä ei enää tunnistaisi entisikseen (vrt. Vihavainen: Haun kommunistinen yhteiskunta tulokset ).

     Kommunismi häämötti horisontissa, mutta kuten koiranleuat sanoivat, horisontti on määritelmällisesti se näköpiirin raja, joka aina pakenee kauemmas sitä lähestyttäessä…

    Nyt ei sellaistakaan utopiaa näy missään edes esitettävän. Mitä voimme siitäkin päätellä?

Mutta tässä vielä itse konsumerismista:

 

 

lauantai 4. tammikuuta 2025

Uuden ajan ilmiöitä

 

Kulutususkonnon synty ja kukoistus

 

Kulutuksen vuosisata

 

    Amerikkalainen kulutuksen tutkija Gary Cross on todennut, että konsumerismi oli se ”ismi”, joka 1900-luvulla voitti kaikki muut, vaikka sillä ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, eikä varsinaista puoluetta ja vaikka sitä koko ajan vainottiin, milloin suorastaan lain säädöksillä ja milloin vain ylenkatseella, moralisoinnilla ja paheksunnalla.

     Konsumerismi Crossin määritelmän mukaan tarkoittaa sitä, että elämässä ja yhteiskunnassa keskeisenä asiana pidetään kulutushyödykkeitä.

     Vielä sata vuotta sitten ei Crossin mukaan edes Amerikassa monikaan kuvitellut, että 1900-luvusta tulisi kulutuksen vuosisata ja sen suuren riemuvoiton näyttämö.

     Kaikkien vakavien ideologien ja teoreetikkojen mielestä elämässä ja yhteiskunnassa ei saanut olla keskeistä kulutus, vaan sen sijaan ehkäpä politiikka, uskonto, ihmisten veljeys ja yhteistyö, itsehallinto, persoonallisuuden kasvu ja ihmisen itsetoteutus.

     Kaikki nuo vaihtoehdot olivat ja ovat komeita ja myönteisiä asioita. Bolshevikkien puolueohjelmassa vuodelta 1919 luvattiin sosialistisessa yhteiskunnassa työpäivä lyhentää kuusituntiseksi, mikä lisäksi jokainen saisi kahden tunnin ajan ja palkkaa nauttien osallistua hallintoon ja itsensä kehittämiseen.

      On ilmeistä, ettei erityisen korkeata elintasoa pystytty kuvittelemaan mahdolliseksi, mutta ei sitä myöskään pidetty erityisen tarpeellisena. Oikeudenmukainen palkka, riittävä ravinto ja kunnon asunto olivat sinänsä perusasioita. Niiden yläpuolella olivat kuitenkin itsehallinto, omasta työstä ja omasta inhimillisyydestä vieraantumisen päättyminen ja täydellinen vapaus sorrosta ja riistosta. 

     Utopia oli aivan sama kuin anarkisteilla, kuten Lenin huomautti. Vain toteuttamiskeinot olivat toiset ja rajummat..

     Kun Neuvostoliiton kommunistinen puolue vuonna 1961 vannoi rakentavansa kahdessakymmenessä vuodessa kommunistisen yhteiskunnan, jossa jokaisella olisi aineellisia hyödykkeitä niin paljon kuin hän tarvitsee, kuviteltiin, ettei hän kovin paljon tarvitsekaan.

      ”Kohtuulliset tarpeet” käsittivät ilmeisesti ruoan, asunnon, vaatteet, terveydenhoidon, kulttuuripalvelut, koulutuksen ja vastaavat asiat. Niitä olisi jokaiselle tarjolla riittävästi, joten rahakin joutaisi pois käytöstä. 

     Silloin ei ihmisten välillä enää olisi aineelliseen toimeentuloon perustuvaa kateutta, ei rikollisuutta eikä prostituutiota, tuskin aviorikostakaan, kun vanhanaikainen perhe ja kotitalous käytännössä häviäisivät. Ihmisen arvon mitta olisi hänen henkinen rikkautensa ja jalo kilpailu kohdistuisi lähinnä suurimman jalomielisyyden ja hienostuneisuuden osoittamiseen. 

     Jotkut bolshevikit olivat 1920-luvulla vielä arvelleet, että Nietzschen kuvittelema yli-ihminen syntyisikin nimenomaan kommunismin kautta.

     Toisinhan siinä kävi. Ilman mahdollisuutta toteuttaa konsumeristisia vaistojaan ihminen ei välttämättä kohonnut moraaliseksi jättiläiseksi, vaan saattoi suorastaan luisua moraaliseksi kääpiöksi. 1980-luvulla tämä uskallettiin jo tunnustaa Venäjälläkin. Literaturnaja Gazeta julkaisi pilakuvan, jossa kaksi rähjäistä työmiestä juttelee pystybaarissa tuopin äärellä. Toinen lausahtaa ylpeästi: ”Minulla ei ole autoa, ei huoneistoa eikä kesämökkiä. Olen henkisesti rikas”.

     Neuvostokauden loppuvaiheessa Valentin Rasputinin kaltaiset kirjailijat uskaltautuivat kuvaamaan sen sortin rikkautta. Kyseessä oli puhdas ryysyköyhälistön elämänmuoto. Ryysyläinen oli kiinnostunut vain viinasta ja helposta elämästä.

     Hänellä ei ollut mitään pitkän tähtäimen päämääriä, hän ei arvostanut toisten työtä eikä pyrkinyt kehittämään omaansa. Hänestä ei ollut tullut luovaa tuottavaa ihmistä, vaan kuluttajan kaikkein kurjin tyyppi, vandaali ja röyhkimys.

     Kyseessä oli tietenkin paradoksi ja tarkoittamaton tulos. Maksim Gorki oli jo vuosisadan vaihteesta lähtien käynyt sotaansa pikkuporvarillisuutta vastaan ja kuvitellut, että kiintymys omaan pieneen omaisuuteen ja sen kartuttamiseen olisi kaiken paheen ja kurjuuden äiti. 

     Gorki luuli talonpojan olevan tämän paheen ruumiillistuma ja riemuitsi, kun kollektivisointi vapautti syntiset taakastaan.

     Gorkin jälkeen Benjamin Barber, Erich Fromm, Naomi Klein, Zygmunt Bauman ja lukemattomat muut ovat kauhistelleet konsumerismin synnyttämää epäkulttuuria. Kun kaikki alennetaan kauppatavaraksi, tulee ihmiselämästä typerää, pinnallista ja pohjimmiltaan epätyydyttävää.

     Missä on yhteisöllisyys, huolenpito lähimmäisestä, missä pyyteettömyys, aitojen asioiden arvostus ja todellinen henkinen hyvinvointi?

     Sitä voi kysyä. Todennäköisesti niitä ei ole siellä, mistä niitä haikaillaan: oman kansamme menneisyydessä, Afrikan alkuasukkaiden parissa, Pohjois-Koreassa, Maon Kiinassa tai Trobriand-saarilla. Keskittyminen hyödykkeisiin tuottaa vastenmielisiä tuloksia, jos se menee liiallisuuksiin.

     Toisaalta hyödykkeiden puute tuottaa niitä varmaankin vielä todennäköisemmin. Se pakonalainen yhteisöllisyys, josta esi-isämme nauttivat, olisi meille helvetti. Kuviteltu henkisesti rikas elämä köyhissä maissa lienee sekin vain harvojen herkkua.

     Matti Pulkkinen pohdiskeli aikanaan, että köyhyyden oletettiin jalostavan ihmistä, mutta käytännössä se todennäköisemmin tuotti Juutas Käkriäisen tapaisia henkisestikin kurjistuneita olentoja. Toisaalta myös pelkkä mammona ja pyrkimys sen haalimiseen hinnalla millä hyvänsä on kauhistus.

      Lienee luultavaa, että ihminen, ideaalisesti kehittyäkseen tarvitsee melkoisen annoksen myös konsumerismia. Miksi ihmisten pitäisi elää pelkästä politiikasta, yhteisön palvelemisesta ja altruismista? Häviääkö mikään pahe sillä, että ihminen köyhtyy? Tuskinpa vain.

     Nykyinen elämänmuotomme muistuttaa monessa suhteessa Rooman valtakunnan rappiokautta. Kuluttamista ja primitiivistä hedonismia korkeammat arvot ovat marginaalissa ja jopa unohdettuja.

     Mutta onko syyllinen sittenkään konsumerismi sinänsä? Ehkä slummien psykologia, jossa kulttuurin tyhjyys kärjistyy, onkin nimenomaan puuttuvan pikkuporvarillisuuden aiheuttamaa?

     Niall Fergusonin mielestä konsumerismi oli yksi niistä mahtavista innovaatioista, jotka nostivat läntisen kulttuurin koko maailman ehdottomaksi johtajaksi.

      Voi olla, että meidän on pian vielä pystyttävä sitä suurestikin rajoittamaan, mikäli haluamme maapallon riittävän. Siihen saakka voimme vain seurata, miten oppipojat kaikkialla maailmassa ovat kiiruhtaneet omaksumaan tuon niin halveksitun, kadehditun ja voimallisen asian.

(ja tässä lisää tarvittaessa):

Killer Apps ja uskonnot

 

     Niall Ferguson on suomeksikin kai hiljattain ilmestyneessä teoksessaan Civilization, The West and the Rest yrittänyt haarukoida ne tärkeimmät asiat, joiden ansiosta nimenomaan länsimaat lähtivät hurjaan nousukiitoon samaan aikaan kun muut jäivät elelemään vanhoillaan tai taantuivat.

     Muodikkaasti Ferguson käyttää näistä asioista nimikettä killer apps, joka mielestäni on typerä ja epäonnistunut, mutta itse Fergusonin yritys kyllä on kiinnostava.

     Nämä ”sovellukset” ovat kilpailu, tiede, omaisuus, moderni lääketiede, konsumerismi ja työetiikka.

     On selvää, että jossakin muodossa lähes kaikkia näitä on ollut muuallakin, eivätkä erot kulttuurien välillä yleensäkään liene absoluuttisia vaan suhteellisia. Harvinaisia ovat tilanteet, joissa emme kykenisi eläytymään vieraaseen kulttuuriin ja sen ihmisten asemaan, vaan joutuisimme katsomaan heitä sivusta, vieraina kuin joitakin avaruusmuukalaisia.

     Eläytyminen vieraaseen kulttuuriin onkin yksi palkitsevimmista harrastuksista. Vasta sitä kautta voi myös ymmärtää omaansa, sekin näyttää erityispiirteensä vasta muihin peilattaessa.

     Voidaan havaita, että monet ”eksoottisten” kulttuurien ystävät menettävät tykkänään sydämensä milloin millekin toisenlaiselle elämänkäsitykselle, joka yhtäkkiä tuntuu niin paljon todemmalta ja aidommalta kuin oma, kulunut ja niin falski kulttuurinen ympäristö, josta sisältö on kulunut pois.

     Tähän problematiikkaan enemmälti puuttumatta on syytä kysyä, missä määrin Fergusonin näkemykset suhteellisesti pätevät esimerkiksi kristinuskon ortodoksisen, katolisen ja kalvinistisen muodon tai islamin suhteen.

     Niissä on aivan ilmeisesti keskinäisiä eroja, puhumatta siitä, että buddhalaisuus ja muut itämaiset uskonnot poikkeavat näistä kaikista sangen oleellisesti.

     Pjotr Tšaadajev, joka ravisteli Venäjää vuonna 1836 julkaistuilla filosofisilla kirjeillään, näki koko Venäjän tragediana sen, että omaksumalla ortodoksisen uskon se oli leikannut itsensä irti länsimaiden historiasta ja itse asiassa pyrki nyt lähestymään tuota sivilisaatiota historiattomana ulkojäsenenä, joka ei ollut antanut mitään sen yhteiseen kehitykseen.

     Tšaadajev ei spekuloinut sillä, miksi länsi oli kehittynyt ja Venäjä jäänyt polkemaan paikalleen, mikäli tämä edes häntä kiinnosti. Hänelle tärkeää oli vain tuo katkennut yhteys.

     Jopa tapauksessa myös ortodoksisen uskonnon vaikutusta Venäjän intellektuaaliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen on paljon pohdittu. Ortodoksinen uskontohan ei arvosta rationaalisuutta läheskään samassa määrässä kuin katolinen, vaikka moni molemmille kirkoille yhteinen kirkkoisä olikin joskus suuri ajattelija ja yhä lukemisen arvoinen. Ajatelkaamme vaikka Augustinuksen merkitystä meillekin.

     Joka tapauksessa intellektuaalinen aktiivisuus kukoisti keskiajalla nimenomaan katolisen kirkon piirissä, mutta ei ortodoksisen. Voidaan kaikin mokomin sanoa, ettei logiikka uskontoon millään lailla kuulukaan, mutta joka tapauksessa ne ajattelun välineet, joita sittemmin käytettiin länsimaisessa tieteessä, jäivät ortodoksisella puolella käyttämättöminä pölyttymään.

     Juuri nyt ortodoksia ilmeisesti vetoaa sivistyneistöön epä-älyllisyydellään, samaan aikaan kuin luterilaisuudelle ominainen teologinen järkeily vain karkottaa ihmisiä. Mutta tästä ei nyt ole puhe.

     Tiede, sellaisena kuin sen tunnemme, kehittyi nimenomaan länsimaissa eikä uskonnon rooli sen edellytysten luojana ole vähäinen, vaikka jotkut likinäköisyydessään ovat kiirehtineet leimaamaan juuri uskonnon tieteen periviholliseksi.

     Erityisesti luterilaisuudessa korostui jokaisen kristityn henkilökohtainen velvollisuus ajatella ja ymmärtää itse, myös järjellään, uskonnon totuudet. Kun kerran paljastui, että koko asetelma oli hataralla pohjalla, tuli lankeemus ja se oli suuri.

     Omaisuus on asia, joka saattaa myös liittyä uskontoon, vaikka sen perustelut todennäköisimmin löydetään lakikirjasta. Roomalainen oikeus, joka kodifioitiin Bysantissa, siirtyi länsimaisen yhteiskunnan omaisuudeksi nimenomaan läntiseen Eurooppaan. Paradoksaalisesti Bysanttiin nojaava Venäjä jäi tälläkin alalla alikehittyneeksi.

     Työetiikka liitetään erityisesti kalvinismiin, luterilaisuuteen se taidetaan liittää enimmäkseen Suomessa, jossa ei useinkaan ole viitsitty ajatella, mitä Max Weberin Die protestantische Ethik und der Geist des Kapitalismus oikeastaan tarkoittaa. Venäjällä ovat uusslavofiilit kiinnittäneet asiaan sitäkin enemmän huomiota.

     Heidän mielestään se tarkoittaa sitä, ettei kalvinisti, joka tietää, että ihmisten enemmistö on predestinoitu helvettiin, anna heille mitään arvoa.

     Ihmisten veljeyttä julistava ortodoksia sen sijaan tuntee yhteisvastuuta ja solidaarisuuttaa kaikkein vähimmistäkin veljistä. Se on sitä aitovenäläistä kollektivismia, jolle länsimainen henki on vieras.   

      Kalvinistinen kapitalisti työskentelee, kuluttamatta, keräten pääomia ja pitää rikkauttaan Jumalan merkkinä hyväksymisestä. Tämä perimmältään irrationaalinen käytös mahdollistaa pääoman kasautumisen ja kapitalismin synnyn.

     Olkoon näin. Mutta entäpä sitten konsumerismi? Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että myös konsumerismi on aito keksintö, jolle raivasi tilaa englantilainen utilitarismi. Talonpoika ei halunnut kuluttaa liikaa eikä valtio antanutkaan hänen sitä tehdä. Tehdastyöläiset eivät aluksi tähän kyenneet.

      Mutta viimein portit aukenivat ja kulutus itsetarkoituksena valloitti maailman. Sillä oli aluksi paljon esteitä voitettavanaan ja jopa Amerikassa sitä paheksuttiin.

     No, on hyvinkin mahdollista, että kuluttajasankareiden rooli lännen rikastumisessa on merkittävä. Joka tapauksessa se on ristiriidassa kapitalismin synnyn edellyttämän pidättyvyyden kanssa, mutta ehkä ne olivat eriaikaisia tai ainakin eri miesten ja naisten kontolla?

     Oliko Venäjä konsumerismin kehitysmaa, jossa kulutuksen ideologinenkin paheksuminen säilyi aina 1960-luvulle saakka? Olen yrittänyt todistella asiaa tuoreessa kirjassani Communism and Consumerism (mukana myös hyviä muita kirjoittajia), julk. Brill, Leiden 2015. Suosittelen kirjaa ajattelun virikkeeksi.

     Jäljelle jäävät lääketiede ja kilpailu. Lääketiede länsimaisessa muodossaan on vasta hiljattain saanut johtoaseman monissa maissa ja aiheuttanut niissä valtavaa väestönkasvua. Esimerkiksi Kiinassa on tällä alalla myös vahvat omat traditiot, mutta epäilemättä ne eivät ole historiassa kyenneet aikaansaamaan valtavia muutoksia toisin kuin länsimainen ns. koululääketiede.

     Tässä onkin sitten varsinainen killer app, paradoksaalisesti. Länsimaisen lääketieteen ovat nyt omaksuneet jo kaikki maailman maat ja se näyttää olevan tärkein yksittäinen tekijä, joka uhkaa koko läntistä sivilisaatiota, ellei luonnon punakynä tule jossakin muodossa tilejä tasoittamaan.

     Väkilukua ei voida, toisin kuin kuvitellaan, hallita edes sodalla. Sotien keskuksessa väki saattaa vähetä vaikkapa kolmanneksella, kuten 30-vuotisen sodan aikana Saksassa, mutta koko maailmassa se on aina sotienkin aikana lisääntynyt.

     Entä sitten kilpailu? Niin sanottu vapaa kilpailu on tunnetusti melko uusi innovaatio ja sen ideologia syntyi ja levisi vasta 1700-luvun lopulla. Sitä ovat vuorotellen kannattaneet ne tahot, jotka ovat siitä hyötyneet. Nyt näyttää siltä, että kysymys saattaa taas lähiaikoina kärjistyä.

     Tasapainoisuutta korostavien uskontojen piirissä ei kilpailun idea koskaan näytä nauttineen erityistä suosiota. Tuskinpa näin oli laita meidänkään luterilaisessa ympäristössämme. 

      Mercator sine peccamine vix esse potest lausui myös keskiajan teologien kunnioittama Aristoteles suurella arvovallallaan ja kauppiaiden rehellisyyttä on aina epäilty, syystä tai syyttä.

     Itämailla on ollut tavallista, että kauppias aina pyrkii petkuttamaan mahdollisimman paljon. Suuri voittomarginaali pelastaa huononkin päivän, mutta lisää epäluottamusta kauppiaaseen, jonka ovi saattaa ruveta käymään harvakseltaan, kun maine leviää.

     Länsimainen, rationaalinen kauppiaskulttuuri sen sijaan panostaa suuriin kassavirtoihin ja matalaan voittomarginaaliin. Lopputuloksena on varmasti suuremmat tulot kuin huijarilla, olipa hänen kykynsä sitten vaikka tavallista suurempi.

     Ehkäpä Fergusonin olisi kannattanut kiinnittää myös huomiota sellaisiin asioihin kuin rationaalisuus (koskien esimerkiksi byrokratiaa, Weberin hengessä) sekä luottamus.

     Tutkijathan ovat havainneet, että luottamus, mukaan lukien ja erityisesti valtion ja kansalaisten keskinäinen luottamus, on avainasemassa, kun rakennetaan toimivaa kansalaisyhteiskuntaa (myös yksi killer app?) ja hyvinvointivaltiota.

      Luottamuksen vaarantaminen esimerkiksi lisäämällä yhteiskunnan heterogeenisyyttä, luomalla sinne kulttuurienklaaveja, on kajoamista eurooppalaisen sivilisaation perusrakenteisiin.

     Pitipä tässä oikeastaan kirjoittamani nimenomaan islamista ja sen mahdollisesta soveltumisesta nykyaikaiseen kehittyneeseen yhteiskuntaan, mutta jääköön se myöhemmäksi. Tässä siis oli esipuhe.