Kreivin aikoja

 

Preussilaisen kenraalin raportti

 

(Rüdiger) von der Goltz, Toimintani Suomessa ja Baltianmaissa. Tekijän luvalla suomennettu, WSOY 1920, 432 s.

 

Kenraali, kreivi Rüdiger von der Goltz, joka komensi Suomeen vuonna 1918 maihin noussutta Itämeren divisioonaa, oli itse preussilainen ja myös suuri preussilaisen kurin ja velvollisuudentunnon ihailija, mitä hän kirjassa ehtimiseen korostaa.

Goltzin sotatie alkoi länsirintamalta, jossa hän aluksi komensi hampurilaista rykmenttiä, jonka sotilaista ehkä 85% oli sosialidemokraatteja. Moisesta ”epäpreussilaisuudesta” huolimatta he olivat oivallinen joukko, eikä joukossa ollut yhtäkään, joka ei olisi haltioituneesti laulanut ”Reinin vahtia”, kun kuljettiin tuon historiallisen virran yli.

Reinin vahtihan oli tuon ajan Saksan varsinainen kansallislaulu (ks. https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?&q=die+wacht+am+rhein&&mid=BC10ED9B0E15169504C4BC10ED9B0E15169504C4&&FORM=VRDGAR ) ja periytyi 1800-luvun alkupuolelta, jolloin ranskalaiset vaativat itselleen lisää elintilaa sen varrelta. Laulun sanoitus on defensiivinen, mutta uhmakkaan innostunut.

Saksalaisuudesta ja sen ”sielun syvyydestä” kenraalilla löytyy paljon hyvää sanottavaa, mutta myös paheita oli, eritoten omahyväisyys ja kateus. Aluksi ne olivat erityisesti eri heimojen ominaisuuksia, mutta siirtyivät sitten puolueisiin.

Joka tapauksessa saksalaiset olivat erinomaista sotilasainesta, mutta tulos riippui aina johtajasta: joukko oli yhtä kuin sen johtaja. Von der Goltz oli kaikesta päätellen johtaja parhaasta päästä, koska onnistui yhä uudelleen. Henkilökohtaisesti hän joutui uhraamaan oman poikansa ja haavoittui itsekin.

Vihollisestakin löytyi hyvää sanottavaa. Belgialaisten hän kertoo salakavalasti ammuskelleen saksalaisia, mihin vastattiin terrorilla, joka sitten kuohutti koko läntistä maailmaa. Joka tapauksessa Ranskan siviiliväestö osoitti sellaista arvokkuutta kärsimyksissään, että siinä olisi ollut saksalaisillakin oppimista.

Saksalaiset kestivät urhoolliseti sodan aiheuttamaa puutetta, mutta tätä varjosti melko laajojen piiriien hyötyminen sodasta. Juutalainen sanomalehdistö yllyttäjineen oli myös vastuussa petoksesta rintamaa kohtaan, kertoo kenraali tunnetun tikarinpistoteorian mukaisesti.

Itse asiassa Saksan kansa oli poliittisesti kypsymätöntä ja se selitti sivistymättömien kansanvillitsijöiden menestyksen. Ikävä ilmiö olivat myös rangaistusten alentaminen ja armahdukset aina 27.1., keisarin syntymäpäivänä. Preussilainen uskoi kovan kurin ja kovien rangaistusten voimaan. Myös ranskalaiset turvautuivat vuonna 1917 laajoihin teloituksiin, mikä johti menestykseen.

Suomen-retki, jonka päälliköksi kenraali nimitettiin, ei ollut mikään pikku operaatio, vaan suorastaan ainutlaatuinen sotatoimi, joka sitä paitsi oli täysi menestys. Von der Goltzin lisäksi Suomeen hyökkäsi vapaaherra von Brandensteinin osasto Loviisan kautta ja oli aluksi aivan itsenäinen.

Retki ei ollut helppo etenkään logistisesti ja siinä jouduttiin improvisoimaan monenlaista toimintaa. Loppujen lopuksi tappiot jäivät muutamaan sataan mieheen, mikä menestykseen verraten ei ollut kohtuutonta.

 Joka tapauksessa se oli Suomen hyväksi uhrattua verta, vaikka Saksalla toki oli muitakin intressejä, erityisesti strategisia, minkä kirjoittaja toteaa.

Suomesta ja sen asukkaista kenraalilla on pelkkää hyvää sanottavana. Hänen mielestään Suomi erosi hyvin selvästi Baltian ns. reunavaltioista sivistystasonsa puolesta ja hyvinvointikin oli silmiinpistävää. Oli hämmästyttävää, että bolševismioli päässyt täällä leviämään.

Suomi oli kenraalin mielestä ehkä ainoa uusista valtioista, jolla oli edellytykset itsenäiseen kehitykseen. Toki sen olisi pidettävä hyviä suhteita Venäjään ja Itä-Karjalan havittelu oli aivan väärää politiikka.

Suomalaisten tavaton kiitollisuus saksalaisille vapauttajilleen oli ällistyttävän suurta ja kenraali pyrki tiukasti pitämään väkensä kurissa, ettei luottamusta loukattaisi. Suomalaiset osoittautuivat saksalaisten suuriksi ystäviksi ja jopa Ludendorff kertoi tehneensä päätöksen Suomen-retkestä paitsi päällään, myös sydämellään.

Sumalaiset sosialidemokraatit olivat vain osittain nousseet kapinaan ja jopa rintaman punaisetkin antautuivat mieluummin saksalaisille kuin suomalaisille. Saksalaiset eivät telolittaneet ketään, vaan antoivat vankinsa suomalaisille lakien mukaan tuomittaviksi.

Mannerheimia, taannoista vihollista, kenraali arvosti ja tuli hänen kanssaan hyvin toimeen, vaikka tiesi, että vapaaherra oli aluksi vastustanut saksalaisten tuloa. Saksalaiset kuitenkin lyhensivät sotaa ja sen tuhoa olennaisesti.

Saksan antautuminen (aselepo11.11.1918) oli sokki, jota oli jo hieman aiemmin enteillyt poliittinen kehitys, jonka kärjessä olivat Saksan sisäiset viholliset. Myös Saksan armeijaan ilmestyi bolševistisia sotilasneuvostoja, joiden kanssa kenraali joutui taistelemaan jo Suomessa ja sitten myös Baltiassa vuonna 1919.

Vaikka saksalaisten piti välirauhan ehtojen mukaan poistua miehittämiltään alueilta, oli poikkeuksena Baltia, jossa niitä pyydettiin jäämään vastapainoksi bolševikken painostukselle. Von der Goltz siirtyi Kuurinmaalle johtamaan ns. Rautaista prikaatia/divisioonaa, joka eteni ja valloitti myös Riian.

Raitaisen prikaatin puolella oli myös baltiansaksalainen Landeswehr, joka nousi kapinaan ja yritti muodostaa baltiansaksalaista valtiota. Vapaajoukkojen sotilaille oli luvattu maata Baltiasta.

Von der Goltz oli hyvissä väleissä venäläisen Bermondt-Avaovin johtaman suurehkon vapaajoukon kanssa ja näyttää pitäneen tätä merkittävänä Venäjän edustajana, joka ennen pitkää pääsisi muiden valkoisten kanssa siellä valtaan.

Kreivi, joka kirjoitti käsillä olevan kirjan rivejä heti sotatoimien päätyttyä Baltiassa, pani suuren painon Venäjälle ja lähti koko ajan siitä, että tuo maa palautuisi pian suurvallaksi valkoisten joukkojen voitettua. Latvialaisia hän en sijaan selkeästi halveksui ja molitti petollisuudesta. Englantikaiset saivat samalla mitalla.

Saksalaisten teloittamista latvialaisista, joita väitetään kertyneen lähes 4000, ei kenraali mainitse mitään.

Hän ei uskonut Baltian maiden itsenäisyyteen ilman niiden läheistä suhdetta Venäjään ja on otsikoinut vuoden 1919 toimintaansa käsittelevän luvun ”Baltrianmaiden murhenäytelmäksi”.

Vapaajoukkojen oli lähdettävä, kun Latviaan saapuneet kenraali Laidonerin johtamat virolaiset voittivat heidät Cesinin taistelussa 23.6.1919. Sitä juhlitaan yhä Viron ”Voitonpäivänä”.

Tästä ”tragediasta”, mitä se saksalaisin silmin katsotttuna oli, kertoo yhä tunnettu laulu ”Die Grenzwacht hielt im Osten” (ks. https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?&q=die+grenzwacht+hielt+im+osten&&mid=06FF26D528F16B8AA64406FF26D528F16B8AA644&&FORM=VRDGAR ).

Onnen lellipoika

 

Täpärällä se oli

 

Lasse Lehtinen, Läheltä piti. Kansakunnan hurjat hetket. Otava 2025, 496 s.

 

Tavallaan on truismi, että kaikki historiassa olisi voinut mennä myös aivan toisin, vaikka moni katsookin historiaa kuin se olisi ollut enemmän tai vähemmän ennalta säädetty toteutuvaksi juuri niin, kuin se toteutui.

Tällainen naiivi asenne on joko henkistä laiskuutta tai sitten se perustuu tietämättömyyteen siitä, millaisten valintojen edessä aikoinaan oltiin tai millaiset meistä riippumattomat asiat ratkaisivat tapahtumien kulun. Tämä kirja tuo esille molempia.

Suomen lähihistoriaa tunteville Lehtisen kirja tuskin tarjoaa mitään sensaatioita, mutta kyllä erinäisiä sinänsä vähäisiä, mutta potentiaalisesti hyvinkin tärkeitä detaljeja, jotka eivät edes välttämättä liity politiikkaan.

Ajatelkaamme vaikkapa Väinö Tannerin peräsuolta tai tarkemmin sanoen sen syöpää, joka leikattiin ennen sotia. Mikäli syöpä olisi jo päässyt leviämään ja vienyt miehen hautaan, olisi Suomen ollut tultava sotavuosina toimeen ilman Tanneria, joka epäilemättä osaltaan pelasti Suomen pitäessään puolueensa kansallisilla linjoilla hallituksen takana.

Olisi ehkä voinut löytyä toinenkin, yhtä suuri persoonallisuus, joka olisi pystynyt samaan, mutta kuka se olisi ollut? Ei silloin eikä nyt ole tuntunut mahdolliselta sellaista löytää.

Sama koskee myös Mannerheimia, joka primadonnan tavoin ehtimiseen uhkaili erolla ja jonka ero viimein myös hyväksyttiin. Hän kiirehti viime hetkessä perumaan ja hoiti sitten maan sotapolitiikkaa aivan toisella viisaudella kuin voimme kuvitella hänen mahdollisista vaihtoehdoistaan.

Mutta henkilökysymyksissä on paljon spekulaatiota. Olisihan joku toinenkin voinut kasvaa samoihin mittoihin, vaikka ei vielä aikoinaan kyennytkään saappaita täyttämään, emmehän me sitä voi tietää.

Kaikki tämän kirjan esseet eivät itse asiassa vastaa kirjan otsikkoa, mutta eihän se haittaa. Yleensä ne joka tapauksessa ovat vähemmän tunnettuja, ainakin detaljeissaan.

Poliittisia murhia tapahtui maassamme tasavallan kaudella oikeastaan vain yksi, mutta mitäpä olisi seurannut, jos vaikkapa Ståhlberg olisi murhattu, kuten jo vannottiin tehtävän? Kyllä koko poliittiseen elämään olisi tullut aivan uusi maku.

Itse asiassa ilkeämieliset henkilöt itärajan takana ja ehkä muuallakin vertasivat jo maatamme lapualaisvuosina Meksikoon, jossa vallankumoukset ja niiden yritykset olivat normaalia arkipäivää.

Suomi kasvoi kuitenkin nuhteettomaksi parlamentaariseksi demokratiaksi, mikä oli todella merkittävä saavutus ottaen huomioon sen tilanteen josta lähdettiin: vuoden 1918 sodat ja terrorit olivat hirvittävä perintö.

Lehtinen, kuten nykyään monet muutkin, nostavat myös Saksan valtapyyteet Suomessa suureksi kansalliseksi vaaraksi, jonka häviäminen Saksan romahtaessa oli välttämätön edellytys maan itsenäisyydelle.

Itse en olisi tuon asian merkityksestä ihan niin varma ja sitä vähätteli aikoinaan myös Paasikivi. Sodan oloissa Saksa toki pyrki ottamaan käyttöönsä Suomesta kaiken, mikä otettavissa oli, mutta rauhan tultua tilanne olisi kyllä muuttunut myös Saksan voittaessa. Ei kuningas Suomessakaan mikään diktaattori olisi ollut ja varmasti hän olisi pitänyt hallitsemansa maan puolta.

Mitä tulee vuoden 1918 ”vallankumoukseen”, korostaa kirjoittaja, että asialla olivat aikansa taistolaiset. Aseellisen nousun johdossa olivat aikansa sivistyneistön ja etenkin hyvinvoivien pappisperheiden lapset.

Itse asiassa hämmästyttää, että tuon tragedian ”syitä” on yhä uudelleen etsitty suomalaisesta yhteiskunnasta. Bolševikkien rooli asiassa oli niin ylivoimaisen suuri, että se on usein suorastaan jäänyt havaitsematta. Bolševikkien rooli itsenäisen Suomen kummisetinä on itse asiassa jo ajatuksena niin humoristinen, että sen syöttäminen asioita tunteville ulkomaalaisille on tuskin edes mahdollista.

Kirjoittaja pitää tärkeänä, että Tanner aina pystyi leikkaamaan puolueestaan sen vasemmistolaisen hännän, joka tosiasiassa edusti kommunisteja tai niitä palvelevia hyödyllisiä idiootteja.

Kirjassa ei kuitenkaan tuoda esille sitä, miten Moskovasta käsin käskettiin 1920-luvun lopulta 1930-luvun puoliväliin saakka kohdistaa kaikki ponnistelut nimenomaan vasemmistososialidemokraatteja ja jopa aivan erityisesti niiden vasemmistosiipeä vastaan. Se oli ”päävaara”, koska se oli kommunistien pahin kilpailija. Sosialidemokraatteja niitettiin tuolloin ”sosiaalifasisteiksi”, kun marxismi-leninismin supertieteen avulla oli järkeilty, että olemukseltaan niiden politiikka edesauttoi fasismia.

Vasemmistotosialistit olivat ensimmäisiä niskalaukauksen maaleja vuonna 1937 ja olisivat olleet sitä myöhemminkin.

Vuosien 1928-1934 strategian mukaan oli kyllä tehtävä ”yhteistyötä” sosialidemokraattien kanssa, mutta ainoastaan niiden joukkojen kanssa, johtajien ”päiden yli”. Johtajien ”fasistisuus” piti samaan aikaan paljastaa. Käytännössä ja myös teoriassa siis sosialidemokraatteja pidettiin päävaarana, eikä suinkaan fasisteja, jotka olivat vain muuan porvarillinen liike.

Saksassa tämä Kominternin politiikka auttoi tehokkaasti natseja pääsemään valtaan ja vasta vuonna 1934 ymmärrettiin, että supertiede oli pettänyt pahemman kerran ja palattiin takaisin yhteisrintamapolitiikkaan(”kansanritama”), johon myös sosialidemokraatit hyväksyttiin mukaan apuvoimaksi.

Väinö Tanner, J.K. Paasikivi ja C.G. Mannerheim muodostivat jo ennen sotia kolmikon joka oli muita poliitikkoja päätänsä pitempi ja pystyi ilman puoluesidonnaisia ennakkoluuloja keskustelemaan keskenään siitä, miten maa makaa ja mitkä ovat ensisijaiset tehtävät sen olemassaolon turvaamiseksi. Sen vaaranalaisuus ymmärrettiin täysin.

Ei meillä siis huono herraonni ollut. Vaikka sekä Paasikivi että Mannerheim olivat monarkisteja, se ei estänyt heitä pysymästä ehdottoman lojaaleina tasavallalle ja sen lailliselle hallitukselle.

Oliko Mannerheimilla kuitenkin joskus suuri kiusaus pelastaa maa omalla tavallaan, ensin vuonna 1919 hyökkäämällä Pietariin ja sitten lapuanliikkeen aikana ottamalla vastaan diktaattorin paikka?

Niin tai näin, kumpaankaan hän ei lopulta suostunut, minkä ilmeisesti ratkaisi se, että hän ymmärsi kannatuksensa jäävän liian vähäiseksi.

Mainittakoon, että myös Tannerilta kysyttiin vuonna 1930, olisiko hän halukas diktaattoriksi. Ei tietenkään ollut.

Kirjassa kuvataan myös Suomen pitkää marssia Natoon. Mikäli Venäjän erikoisoperaatio olisi onnistunut kolmessa päivässä, ei Natoon olisi voitu mennä. Meidän kannaltammehan tämä olisi saattanut olla onnenpotku, sillä en nyt spekuloi, mutta nyt siis kävi kuin kävi ja sen kanssa on tultava toimeen.

Suomen sotilaallista miehitystä ei ole koskaan tapahtunut vuoden 1808-1809 jälkeen, mikä on lähes uskomaton asia, eikä kokonaan oman armeijamme ansiota, vaikka sen tavattoman tehokas suoritus kyllä oli asialle välttämätön ehto.

Ratkaisevat päätökset tehtiin lopultakin Kremlissä ja jatkosodan osalta niidet takana oli vielä liittoutuneiden sopimukset etenkin Jaltalla. Ei ole selvää, mikä merkitys oli esimerkiksi asekätkennällä, mutta ei se varmasti vailla merkitystäkään ollut. Lehtinen korostaa asekätkentää, jonka piiriin kuului todella paljon (n.35000 miehelle) aseita, raskaitakin.

Sissisota Baltian maissa oli jo tarpeeksi suuri riesa Moskovalle ja suomalaisten kovuus ja itsepäisyys oli jo legendaarista. Kun yksi taktiikka osoittautui huonoksi, koetettiin toista, jota voisi sanoa hymykampanjaksi. Se onnistui erinomaisesti. Ehkäpä Ukrainassakin olisi voitu yrittää samaa?

Detaljit kirjassa ovat joskus hataralla pohjalla. Lamakaudesta pääsemiseksi päätti Koiviston konklaavi pelastaa pankit, mikä johti suureen konkurssiaaltoon. On sanottu, että taloudelliseen ahdinkoon joutuneista yrittäjistä teki jopa 10000 sen takia itsemurhan.

Tilastollisesti tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Sellaisia tapauksia kyllä oli ainakin yksi (SKOP:n Ali-Melkkilä),mutta tuhansia ylimääräisiä tapauksia ei yksinkertaisesti mahdu tilastoihin. Pikemmin lienee puhuttava kymmenistä, joista toki jokainen on liikaa.

Toinen tapaus on suomalaisten väitetty kansanmurha Isonvihan aikana. Ei suomalaisia määrätty hävitettäväksi sukupuuttoon, sillä heitä tarvittiin kipeästi ylläpitämään sitä suurta armeijaa, joka Länsi-Suomesta käsin uhkasi Ruotsia. (ks. Vihavainen: Haun kuvaja tulokset).

Ns. poltetun maan taktiikkaa kyllä harjoitettiin Pohjanmaalla, jossa hävitettiin 10 peninkulman (n. 100 km) syvyinen alue, jotta vihollinen ei pystyisi siellä joukkojaan huoltamaan. Paha sekin, hyvin paha, mutta kuitenkin tuon ajan sotien käytäntöön yleisesti kuuluva asia.

The dirty rich

 

Sikarikkaat

 

Suuremman äidinkielemme aarteistoon kuuluu myös käsite ”dirty rich”. Se ei tarkoita hyväpalkkaista ylemmän keskiluokan edustajaa, jolla on talo, huvijahti ja pari autoa, vaikka hienompiakin.

Se tarkoittaa sellaista omaisuutta, jota yksi ihminen ei voi mielekkäästi kuluttaa. Yksityiskoneet, helikopterit ja palvelijoiden laumat ovat halpaa huvia sellaiselle, joka omistaa miljardeja.

Ja niitä on maailmassa nyt paljon, ei vain Amerikassa ja hieman Euroopassakin, vaan myös ”kommunistisessa” Kiinassa ja Intian tapaisissa kehitysmaissa.

Venäjällä niitä myös on, mutta vastoin yleistä käsitystä, eivät ihmisten tulot siellä ole jakaantuneet epätasaisemmin kuin esimerkiksi USA:ssa. USA: ssakin ne ovat aika tasaisesti jakaantuneita, mikäli verrataan moniin kehitysmaihin, joissa toki laajojen kansankerrosten laskennallinen köyhyys selittää asiaa.

Tämä on ongelma ja se on tunnustettu sellaiseksi myös joidenkin superrikkaiden itsensä taholta.Kuka sille voisi jotakin tehdä ja miten?

Tässä noin 15 vuoden takainen juttu, joka kuvastaa sen aikaista tilannetta:

 

Uusi luokka ja Jumalan työ

Suomalainen iltapäivälehti kirjoitti tuohtuneena, että Nokian johtaja Stephen Elop hymyili kertoessaan, että tuhannet suomalaiset menettävät työpaikkansa.

Luultavasti hymy kuitenkin on tällaisissa yhteyksissä aivan paikallaan, antaahan se viestin siitä, että on tapahtumassa ratkaiseva käänne parempaan. Globaalissa taloudessa kehitys kulkee minne kulkee ja asiat ratkaisee vain ja ainoastaan osakkeenomistajien etu, shareholder value, kuten Jouko Karvinen oli jo meille ehtinyt kouriintuntuvasti opettaa.

Globaali rakennemuutos tarkoittaa sitä, että eurooppalaiset ja amerikkalaiset työntekijät, joiden palkka on aasialaisiin verraten kymmenkertainen, eivät saa pitää työpaikkojaan elleivät ole kymmenen kertaa parempia.

Muuan amerikkalainen huippujohtaja herätti taannoin ärtymystä sanomalla tekevänsä ”Jumalan työtä”. Amerikkalaisesta näkökulmasta asian ymmärtää. Mutta, kuten eräs toinen amerikkalaisjohtaja tokaisi, jos globalisaatio pudottaa yhden amerikkalaisen pois keskiluokasta ja samalla nostaa sinne neljä aasialaista, niin kauppa lienee kai erinomainen. Ainakin utilitaristin täytyy se mukisematta hyväksyä.

Saattaa kuitenkin käydä niin, että inhimillinen raadollisuus sotkee vielä globalisaation, kuten se on pilannut niin monet muutkin hyvät asiat. The Atlantic-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa on Chrystia Freelandin kiinnostava artikkeli siitä uudesta luokasta, joka käytännössä toimii näkymättömän käden aineellisena agenttina keskuudessamme.

Kirjoittaja, joka hyvin tuntee kuvaamansa elämänpiirin, muistuttaa siitä, että kansainvälinen huippurikkaiden luokka on aivan viime aikoina muuttanut muotoaan. Ensinnäkin se on edeltäjiään paljon rikkaampi eivätkä muutaman kymmenen miljoonan dollarin vuositulot ole sen näkökulmasta paljon mitään.

Toiseksi tämä luokka on erittäin kansainvälinen. Se ei ole enää kiinnittynyt kotimaihinsa enempää kuin sen hallitsemat yrityksetkään.

 Kolmanneksi sen varallisuus perustuu voittopuolisesti niin sanottuihin ansiotuloihin eikä enää pääomatuloihin, kuten aiemmin.

 Neljänneksi se on hyvin luokkatietoista. Nämä ihmiset uskovat, paitsi olevansa ”universumin herroja”, kuten Tom Wolfen kuuluisa romaani letkautti, myös varallisuuden varsinaisia luojia. Heiltä ei heltiä armoa eikä ymmärrystä niille alemman keskiluokan amerikkalaisille, jotka ottivat halpoja asuntolainoja eivätkä he siedä ajatusta, että Yhdysvaltain hallitus maksaisi ”niiden” budjettivajetta ”heidän” veroillaan.

”Jumalan työllä” näyttää myös olevan siunausta. Yhdysvalloissa pieni- ja keskituloiset kärsivät yhä kriisistä, kun taas uusi luokka, jonka tulot kyllä vähäksi aikaa sukelsivat, on noussut alhosta kuin Feeniks-lintu roviostaan.

Kaikki amerikkalaiset eivät kuitenkaan katso hyvällä sitä, että tätä prosessia on auttanut liittovaltion massiivinen tuki. Paradoksaalisesti valtio joutui tekemään intervention tukeakseen kapitalismia.

 Kaikkien liberaalien vihaamaa yhteiskunnan tukea ei tällä kertaa liene halveksittu saajien taholla. Nykymenon mielekkyys on sen sijaan saanut epäilijöitä. Viime syksynä itse Alan Greenspan, kapitalismin ylipapiksikin nimetty FED:in monivuotinen johtaja valitti tuloerojen kasvua ja Yhdysvaltojen talouden jakaantumista kahteen erilaiseen maailmaan. Freelandin mielestä tämä on hätkähdyttävä ajan merkki, joka kertoo siitä, että jotakin on mennyt todella pahasti pieleen.

Mutta uuden luokan näkökulmasta kaikki menee erinomaisesti. Vuoden 2008 pohjalukemien jälkeen 25 suurimman amerikkalaisen hedge-rahaston johtajien palkkiot ylittivät jo seuraavana vuonna miljardi dollaria Pekkaa päälle. Vuodesta 2002 vuoteen 2007 tapahtuneesta tulojen kasvusta 65 prosenttia oli jo mennyt eniten ansaitsevalle yhdelle prosentille.

Tuloerot Yhdysvalloissa ovat todella suuret. Gini-indeksillä mitaten ne ovat siellä jopa suuremmat kuin Venäjällä, mitä ei yleisesti taideta tietää.

Mutta ei kai ole oikein kantaa kaunaa niitä kohtaan, jotka vain tekevät Jumalan työtä tässä parhaassa mahdollisessa maailmassa?

Jos firmat vapaaehtoisesti suostuvat maksamaan tietyn summan johtajilleen, niin epäilemättä ne ovat laskeneet sen kannattavan. Amerikkalaiset, jotka perinteisesti ovat ihailleet rikkaita, ovat kuitenkin nyt alkaneet nurista.

Itse presidentti Obama nuhteli firmoja, jotka jatkoivat jättipalkkioiden maksamista kun valtio oli ne ensin pelastanut. Sitä paitsi suurimmat voitot ovat säännöllisesti keränneet sellaiset yritykset, joiden toiminta perustuu spekulointiin ja jotka siis eivät ole tuottaneet mitään hyödykkeitä.

Millainen tulevaisuus odottaa Amerikkaa, josta työ karkaa ulkomaille? Andrew Hacker on pohtinut asiaa New York Review of Booksissa.

Tulevaisuus ei näytä erityisen hohdokkaalta. Suurin prosentuaalinen kasvu seuraavien seitsemän vuoden aikana tulee tapahtumaan kotihoitajien ja muun hoitotyön kohdalla. Myös vartiointi ja elintarvikeala sekä liikenne kasvavat.

Rakennustoiminta on harvoja tuotannollisia aloja, jotka tulevat tarvitsemaan lisäväkeä. Kallista yliopistokoulutusta, matematiikkaa ja muuta vastaavaa pystytään tuskin Yhdysvalloissa enää hyödyntämään talouskasvussa siten kuin Aasiassa. Ulkomailta tosin tulee maahan runsaasti ja halvalla sekä koulutettua että kouluttamatonta työvoimaa.

Tulevaisuudessa globaali markkinatalous voi olla uhanalainen. Englanti saarnasi ja toteutti aikoinaan vapaata markkinataloutta niin kauan kuin se oli sille edullista.

Mutta onko globaali markkinatalous enää edullista Amerikalle? Ian Bremmer, tunnettu amerikkalainen poliittinen auguuri on hiljattain julkaissut kirjan nimeltä The End of the Free Market: Who Wins the War Between States and Corporations?

Kirjoittaja kannattaa tässä kilpailussa korporaatioita, joita Yhdysvaltojen on kaikesta huolimatta syytä tukea. Vastassa ovat nimittäin Kiinan, Venäjän ja arabimaiden kaltaiset taloudet, joiden valtiokapitalismissa politiikka ei palvele taloutta, vaan talous politiikkaa. Inhimillinen raadollisuus uhkaa siis myös sitä kautta Jumalan työtä ja Yhdysvaltojen etua.

 

Maidensa edustajat

 

Diplomaatit ja heidän toimensa

 

Anatoli Kovaljov, Diplomatian aakkoset. Progress, Moskova 1982. Suomentanut Olli Perheentupa, 262 s.

 

Rauhan

etulinjoilla

on diplomaatit,

diplomaatit!

 

Robert Roždestvenski, ”Diplomaateillemme”

 

Bolševikkien vallankaappaus syksyllä 1917 julistettiin kaappaajien toimesta suureksi sosialistiseksi vallankumoukseksi.

Jotta näin olisi, täytyi kaikkien entisten porvarillisten instituutioiden muuttua. Armeijassa ei sitten enää ollut upseereita, vaan komentajia, kansalaisia ei enää vahtinut poliisi vaan suojeli kansanmiliisi, maassa ei enää ollut hallitusta tai ministereitä, vaan kansakomissaareja ja heidän neuvostonsa ja niin edelleen.

Vanhan yhteiskunnan instituutiot oli tuhottu ja korvattu suusilla, olemukseltaan aivan toisenlaisilla. Niiden tarkoituksena ei ollut enää elää kansan kustannuksella ja sortaa sitä, vaan edustaa ja palvella sitä.

Oli yksi ihmisryhmä ylitse muiden, joka ensimmäisen maailmansodan aikana oli kansasta (siitä oikeasta, ruumiillista työtä tekevästä kansasta) aivan irrallaan ja eli valtionsa rikkautta symbolisoivaa luksuselämää. Valtion viralliset edustajat eli diplomaatit.

Tosin neuvostovaltio ei tarvinnut diplomaatteja muutamaan vuoteen, kun ei sitä mikään toinen valtio tunnustanut. Mitä tulee valtion edustamiseen, napattiin Brest-Litovskin neuvotteluihin matkalta mukaan myös työläisten ja talopoikien edustus suoraan kansan syvistä riveistä.

Etenkin talonpoikaiston edustaja, joka oli mieltynyt paikalliseen tarjoiluun ja jota kasvojensa värin perusteella nimitettiin ”punaiseksi edustajaksi”, oli ilmeisen aito tapaus. Mutta oliko hänellä oikeastaan mitään tekemistä neuvottelupöydässä, vanhojen kettujen keskellä?

Ilmeisesti kansan diplomatiaan tässä muodossa petyttiin, koska vastaavia työtätekevän kansan edustajia ei seuraavassa kokoontumisessa enää ollut. Tämä ei tehnyt tyhjäksi sitä ideaa, että mikäli jonkin maan (Suomen) porvarilinen hallitus ei suostunut neuvostojen maan ehdotuksiin, voitiin kääntyä sen pään yli suoraan kansan puoleen.

A vot, jopa syntyi sopimus, kun kansa nousi ja nosti riveistään Kuusisen kansanhallituksen. Siinäpä uudenlaista diplomatiaa oikein roppakaupalla!

Kun kulttuurinen ”suuri perääntyminen” muutti koko neuvostokulttuurin, palattiin vanhoihin muotoihin ja tavanomaisten frakkien sijasta diplomaatit saivat oman, korean univormunsa, joka Tehtaankadun edustajillakin oli vielä ainakin 1970-luvulla.  

Nyt oli voittanut se ajatus, ettei saa katkaista radikaalisti instituutioiden juuria, vaan on rakennettava vanhojen instituutioidenpäälle ja omaksuttava parhaat perinteet. Sosialismi ja kommunismi säilyttävät kaiken sen parhaan, mitä ihmiskunta oli luonut.

Ensimmäisen maailmansodan syntipukeiksi nousivat porvarillisellakin taholla diplomaatit ja heidän solmimansa salaiset sopimukset. Egon Friedellin tunnettu filippiikki diplomaatteja vastaan on tunnettu:

Kokonainen ihmisluokka, joka kuuluu tuohon lihavaan, sameaan tyhjäntoimittajien, naismetsästäjien ja uhkapelurien muodostamaan pintakerrokseen, jota sanotaan hienostoksi, lähetetään hallituksen puolesta erikoisiin kouluihin, varustetaan tuloilla, palkitaan kunniamerkeillä ja titteleillä nimenomaan ja tunnustetusti sitä varten, että se viettäisi koko elämänsä juonitteluissa, vakoilussa, pettämisessä ja lahjomisessa: valtion tunnustamia ja palkkaamia veijareita ja tyhjäntoimittajia siis; myrkkypistimellä varustettuja kuhnureita siis. He ovat valheen mestareita, helvetin kätyreitä, pahin laji konnia, nimittäin hyväomatuntoisia konnia, sillä hehän valehtelevat ”isänmaan puolesta”…

Tuosta vanhasta diplomatiasta Neuvostoliiton edustajat yrittivät määritelmällisesti pysyä mahdollisimman kaukana. Sen sijaan he tekivät ennenkuulumattoman tempun paljastaessaan heti vuocden 1917 kaappauksen jälkeen tsaarin hallituksen salaiset sopimukset ulkovaltojen kanssa: kas tällaista konnuutta kätkeytyi koko sodan taakse!

Neuvostovaltio ylpeilikin sillä, että sen tavalle hoitaa ulkosuhteita oli ominaista julkisuus, toisin kuin kapitalismin ja imperialismin edustajilla, joiden toimet eivät päivänvaloa kestäneet.

Ei toki kulunut kauaakaan, kun nimenomaan Neuvostoliitto tuli tunnetuksi siitä, että koko sen hallinto oli täysin läpinäkymätöntä ja että konspiraatio kuului sen keskeisiin menetelmiin niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Kovaljov, joka itsekin oli diplomaatti, esitti joka tapauksessa avoimuuden, totuudellisuuden ja kansanomaisuuden yhä kuuluvan neuvostodiplomatian perinteisiin. Se muka poikkesi olennaisesti kapitalististen maiden diplomatiasta.

Kirjoittaja esittää koko joukon diplomatian ja erityisesti hyvän diplomatian määritelmiä ja tuo ansiokkaasti esille niin Harold Nicolsonin, Lester Pearsonin, Wipert von Blücherin, Hans Morgenthaun, John Harrin, John Stoessingerin, Jules Cambonin, kuin myös G.V. Tšitšerinin näkemyksiä. Pakollinen on tietenkin viittaus Brežneviin, mutta Leninistä ei kirjan alkuluvussa ole löytynyt sanottavaa. Toki häneenkin myöhemmin viitataan useamman kerran. Muu tuskin olisi ollut mahdollista.

Kuten tuohon aikaan merkittävä lajityyppi nimeltään ”porvarillisen sovjetologian kritiikki” toi halukkaiden neuvostokansalaisten luettavaksi koko joukon niistä argumenteista, joita esitettiin neuvostojärjestelmää vastaan, niin myös tämä kirja toi lukijan ulottuville paljon diplomatian historian klassikkojen ajattelua.

Kirjoittajan aina silloin tällöin esittämä väite neuvostodiplomatian erityisestä ”luokkakantaisuudesta” vakuutti luultavasti vain tyhmimmät ja oli selvästi päälle liimattua.

Diplomatian suuret klassikot Metternichistä Talleyrandiin tulevat hyvin esille ja mukana ovat myös esimerkiksi Witte ja Gortšakov. Kirjasta löytyy myös La Bruyèren terävää havainnointia ihmisluonteista ja viittaus von Neumannin ja Morgensternin peliteoriaan.

Lukija ymmärtää joka tapauksessa, että alan todellisten mestareiden salaisuutena ei ole mikään bolševistinen ideologia, saati ”oikea” luokkatausta, vaan kyse on mestaruudesta ihmissuhteiden ja ihmisten käsittelyn alalla.

En tiedä, onko kirjaa oikeasti käytetty diplomaattikasvatuksessa, mutta luulisin, että on. Sen keskeinen osa koostuu nimittäin diplomatian arkipäivän tekniikasta, julkilausumien, noottien, verbaalinoottien ja muiden kommunikaation välineiden laadinnassa vallitsevien perinteiden ja tekniikan opettamisesta.

Kirja ei itse asiassa ole lainkaan hullumpi katsaus diplomatiaan ja sen keinoihin ja perinteisiin laajemminkin. Käännös on moitteeton ja mieleen tulee, että sama mies käänsi aikoinaan myös Nikolai Jerofejevin kirjan ”Mitä on historia”. Taisinpa sen Historiallisessa aikakauskirjassa arvostellakin.

 

 

 

 

 

 

Mitä uutta?

 

Törmäsin tässä vanhalla kovalevyllä olevaan juttuun, joka näyttää olevan kirjoitettu ammoisina aikoina. Se on vuoden 2011 kansiossa ja luultavasti tähän saakka julkaisematon.

Hiukan epäröin, kannattaako sitä koskaan julkaistakaan tai pitäisikö se ainakin leikata 2-3pätkäksi, koska nykyaikainen lukija pitää jo henkilökohtaisena loukkauksena, jos huomaa jonkun ajatelleen, että hän viitsisi kuluttaa aikaansa enemmän kuin kolmen sivun lukemiseen. Moni ei sellaiseen enää oikein pystykään.

Sitten tuli mieleeni, että myös lehdissä saattaa sunnuntainumeroissa olla hyvinkin pitkiä juttuja, tai ainakin ennen oli. Pakkohan ei kenenkään ole kaikkea lukea, mitä saatavilla on.

Toinen juttu on se, että tiedän varmasti tiettyjen kaikkia sukupuolia edustavien puoliälymystön edustajien käsittelevän tämän esseen (yritelmän) omalla nopealla tavallaan ja luokittelevan sen naisvihaksi.

Koska tällainen on tasoltaan merkittävin intellektuaalinen suoritus, johon he yleensä pystyvät, leimaavat he saman tein kirjoittajan vihapuhujaksi, jonka ovat panneet liikkeelle kateus, katkeruus ja muut vastaavat tunteet.

Älyn ja älyllisen rehellisyyden ajatteleminen sellaiseen rooliin ei kuulu tuon joukon henkisten valmiuksien piiriin. Ad hominem toimii siellä aivan luontevasti, vailla vastavoimia. Sillä ei muuten ole mitään väliä, mutta olisihan se ihan kiinnostavaa saada asiallisia vasta-argumenttejakin.

Tässä nyt joka tapauksessa kajotaan merkittävään aikamme ilmiöön, joka todella on tuonut paljon uutta tähän maailmaan. Mikäli ihminen suhtautuu aikakautensa kulttuuriin aidon kiinnostuneesti, hänen on pakko kysyä, mitä uutta maailmaan ovat tuoneet ne megatrendit, jotka ovat muuttaneet sitä valtavasti jopa viimeisten puolen vuosisadan mittaan.

Olisi naiivia ajatella, että ihmiskunnan tavaton elintason nousu, koulutuksen ja informaation vallankumous, naisten esiinmarssi yhteiskunnassa ja muut vastaavat mullistukset olisivat pelkästään myönteisiä asioita. Tietysti vain kylähullut voisivat pitää niitä pelkästään kielteisinäkään.

Intellektuellien klassinen tehtävä olisi koettaa asettaa uudet ilmiöt omalle historialliselle paikalleen. Me kaikki tiedämme ja näemme, että maailmaan on parin sukupolven aikana tullut valtavasti uutta. Nyt olisi kuitenkin ymmärrettävä, mitä tuo uusi on ja myös mitä se ei ole.

Pelkästään yhteiskunnan ja kulttuurin naisistuminen on tietenkin asia, josta voi kirjoittaa ja tullaan kirjoittamaan kokonaisia kirjastoja. Niissä olevan tietomäärän pystyy hallitsemaan vain tekoäly. Sitähän meistä jokainen voi mielensä mukaan käyttää, mutta tuskin se korvaa omaa yritystä.

 

No, enemmittä apologioitta, tässä tämä vanha tekele sitten on:

Aikamme sankaritar

 

Mihail Lermontovin ”Aikamme sankari”, Petšorin oli hyvin etevä, aito ja rehellinen, mutta pohjimmiltaan kielteinen tyyppi. Hän oli ”tarpeeton ihminen”, tuo illuusioton ja iloton, ilmeisesti kroonista masennusta poteva nuori mies, joka kuitenkin samalla oli tyylikkäästi blasé,, voisi sanoa cool, ellei se kuulostaisi kovin anakronistiselta.

Aikansa sankari tuo Petšorin oli siksi, ettei aika voinut parempaakaan esittää. Ilmeisesti ei ainakaan Lermontovin omassa rajoittuneessa maailmassa ollut mahdollista löytää mitään sen uljaampaa kuin tämä illuusioista ja tekopyhyydestä paljaaksi riisuttu hahmo, mikäli aikoi pysyä rehellisenä. Tyhjää sentimentaalisuutta ja onttoja latteuksia kyllä oli tarjolla riittämiin. Sankarilla oli vain yksi tie ja sitä kulki myös kirjailija itse, kaatuen luotiin tyhjänpäiväisen asian takia, mutta miksipä ei?

И жизнь, как посмотришь с холодным вниманием вокруг,

такая пустая и глупая шутка.

 Oliko elämä mitään muuta kuin raaka pila?  Oliko se ainakaan sankarin arvoinen?

Mutta ei aika varmaan ollut läpikotaisin mätä, tuskin sankarikaan. Joka tapauksessa Petšorin oli aikansa kuva siksi, että hän edusti jotakin sellaista, joka maailmassa näytti olevan uutta, pahaenteistä ja peruuntumatonta.

 Otsikossa Lermontov puhui komeasti ”ajastaan”, vaikka tuota samaa aikaa eli yhdessä kirjailijan kanssa vain hänen pikku maailmansa, mirok, joka koostui samanlaisista sivistyneistä nuorukaisista ja heidän seurapiiristään. Venäjällä, kuten koko Euroopassa, he muodostivat vain hyvin ohuen kerroksen yhteiskunnasta.

Maailma, sanan varsinaisessa merkityksessä ei ollut miksikään muuttunut, ei edes se, mitä talonpojat nimittivät maailmakseen, mir, eli heidän kyläyhteisönsä. Herrat ja orjat jatkoivat elämistään samaan tapaan kuin aina ennenkin. Joidenkin nuorten herrojen masennus ja maailmantuska ei siihen vaikuttanut sitä eikä tätä.

 Ja siitä huolimatta Lermontovin Petšorin oli mitä merkittävin aikansa tuote. Hänen hahmonsa myös ennusti jo laajemminkin tulevaisuutta, sitä maailmaa, joka odottaisi kansanjoukkoja joskus puolentoista vuosisadan päästä.

Se ryhmä, älymystön terävä kärki, joka teki tuota tulevaisuutta, tunsi Petšorinin ongelmat omikseen eikä päässyt niistä irti ennen kuin se huomasi, että väkivalta, jonka ihminen masennuksessa kohdisti omaan itseensä, voitiin kohdistaa myös sen ulkopuolelle ja että murhasta oli mahdollista muotoilla elämän tarkoitus, kun siitä tehtiin jalo uskon teko, joka todisti ihmisen jumaluuden. Netšajev, Bakunin ja lukemattomat muut selvisivät Lermontovin dilemmasta kehittämällä uuden narsistisen Apokalypsiksensa, joka korotti heidät omiksi jumalikseen.

Mutta millainen on meidän aikamme sankari, kuka hän on? Jos aikamme on sairas, kuten sen kuviteltiin jo Lermontovin aikana olleen, on aikakauden sankarikin sitä. Tärkeää on vain, että hän on nimenomaan juuri oman aikakautensa symbolinen edustaja ja sen esiin nostamien hyveiden ja paheiden ruumiillistuma.

Zygmunt Baumanin kirjan Consuming Life kannessa näkyvät nuoren naisen jalat ostoskassien rykelmän päällä. Miksi juuri naisen?

Bauman kantavia ideoita on, että kulutusyhteiskunnassa myös ihminen on tullut tuotteeksi, hänen on myytävä itseään.

Kuluttajastakin tule tuote ja asiaan liittyy, ettei hänen roolinaan enää ole vain kuluttaa tyydyttääkseen tarpeensa, vaan kuluttaa maksimaalisesti ja hyväksyä koko ajan itselleen uusia tarpeita tämän missionsa täyttämiseksi.

Kun ihminen joskus ennen oli ennen muuta tuottaja, joka raahasi mukanaan raskasta pakaasia, joka koostui kestävistä ja pysyvistä arvoista, tulee hänen nyt olla ketterästi liikkuva ikuisessa nykyisyydessä elävä nautiskelija, jonka koko missio on uusien halujen kehittäminen.

Vielä hiljattain rikkautta haalittiin näyttämisen takia, arvokkaat asiat omistettiin ja ne olivat jopa ikuisesti käyttökelpoisia. Nyt hyödykkeitä käytetään ja hylätään yhtä kevyesti kuin ne saatiin. Näyttäminen keskittyy itsensä ja oman kulutuskykynsä näyttämiseen nykyhetkessä, ei omaisuuteen, joka on vain potentiaalia ja jopa painolastia. Sehän tuo velvollisuuksia.

Onko nuori nainen paras kuluttaja? Asia ei ole ilman muuta selvä. Vaikka nuoret ja hieman vanhemmatkin naiset ovat ainoa kohderyhmä, joka suostuu pelkän näyttämisen takia maksamaan mielettömiä summia käsilaukusta, jonka todellinen arvo on hyvin vaatimaton, ei heidän kulutusmahtinsa ilman muuta ole erityisen merkitsevä.

Tärkeätä kuitenkin on, että se on uutta, se on koko ajan nouseva ja yhä hallitsevampi ilmiö.  La Revue-lehti ennusti, että 2000-luvun toisen vuosikymmenen tärkeimpiä historiallisia uutuuksia koko maailmassa on, että naiset viimeinkin tulevat yhteiskunnassa lukumääränsä mukaiseksi voimatekijäksi.

Hyvin mahdollista. Syntyvyys laskee nyt kaikkialla ja tämä luo uuden tilanteen. Sitä mukaa kun ihmiskunta lopettaa lisääntymisen, häviää naiselta rooli perheenäitinä. Kun niin käy, on tie auki ikuiseen sinkkuuteen ja sitä mukaa ikuiseen nykyhetkessä elämiseen. Eihän tulevaisuutta ole, koska ei ole jälkeläisiäkään.

Tunnetun sarjafilmin sankarittaret kunnostautuivat nimenomaan sillä, että antoivat periksi haluilleen ja mieleenjohtumilleen. Puolen kuun palkan sijoittamisessa kenkäpariin on todella sitä jotakin! Tai miksei voisi jopa tehdä velkaa ja ostaa maailman kalleimman samppanjapullon? Tulisipa siinä näytettyä! Tärkeintä joka tapauksessa on, että haluilleen on osattava sanoa kyllä.

Baumanin hahmottelema itsensä tuotteistanut ikuisessa nykyhetkessä elävä halujen herratar on tietenkin narsisti. Muuta tuskin on edes mahdollista kuvitella. Ideaalityyppinä tällä uudella hahmolla ei ole lapsia, mutta saattaa kyllä olla mies tai miksei ”vaimokin”.

Parisuhde on kukaties rekisteröity, mutta kukaan ei kuvittele, että sen tarvitsisi kestää päivääkään kauemmin kuin hyvältä tuntuu. Eihän siinä olisi mitään mielekkyyttä. On kyllä mahdollista, että sankarittarella on lapsia, jonkin verranhan niitä vielä maailmaan siunaantuu, esimerkiksi ns. apilaperheiden kautta, joissa eri sukupuolet vain minimaalisesti häiritsevät toisiaan.

Mikäli lapsia on, on kasvatus narsistista perfektionismia, jossa lapsesta puristetaan viimeisetkin mehut, jotta hän tyydyttäisi äidin kunnianhimoa. Yhdysvaltoja tänä vuonna pöyristyttänyt teos ”Tiikeriäidin taisteluhymni” kuvaa juuri tällaista äitiä, joka tyrannisoi tyttäriään kaikin tavoin pakottaakseen heidät ”huipulle”. ”Tiikeriäiti” todennäköisesti pyrkii tekemään lapsistaan oman kuvansa. Eihän hänellä narsistina muita ihanteita ole, eikä voikaan olla.

 Joka tapauksessa narsisimi määrää sen, ettei halujen vallitsevuus elämän tarkoituksena sulje pois tahtoa: se saattaa loppujen lopuksi olla määräävin piirre, sillä se on väline valtaan, joka taas takaa tyydytyksistä suurimman ja viime kädessä myös mahdollistaa loputtoman kulutusjuhlan.

Sankaritar on feministi ja ihmettelee vilpittömästi, mikseivät kaikki naiset ole feministejä. Heidänhän kannattaisi olla sitä oman etunsa vuoksi, kuten natsi-Saksassa ”arjalaisen” kannatti olla kansallissosialisti.

 Hitler vaati ja sai kiintiöt, joilla korjattiin juutalaisten yliedustus eri aloilla. Sitä seuraavasta arjalaisten yliedustuksesta ei sitten ollut väliä, koska kaiken tulikin kuulua heille.

Märta Tikkanen, haastateltuna pari vuosikymmentä myöhemmin kömpelön kirjansa ”Miestä ei voi raiskata” johdosta totesi vilpittömästi, ettei hän kirjaa hävennyt: ”se oli naisten puolella”. Ajatusta siitä, ettei ole säädyllistä olla puolueellinen ja ettei ihmisiä saisi a priori jakaa sukupuolen perusteella vuohiin ja lampaisiin ei ilmeisesti edes pälkähtänyt kirjailijattaren päähän.

Häpeämätön epätasapuolisuus on aikakautemme sankarittaren maailmassa nostettu kaiken kritiikin yläpuolelle. Sukupuolten keskimääräiset palkkaerot, joissa miehet itse asiassa jäävät huonompaan asemaan, tulkitaan ilman muuta orwellilaisittain ”tasa-arvoisemman” osapuolen hyväksi.

 Samoin tehdään kaikissa muissakin tapauksissa, koskivatpa ne perheväkivaltaa, huoltajuutta tai mitä muuta tahansa.

Narsismia, holtittomuutta, sukupuolisovinismia ja häikäilemättömyyttä on aina ollut. Uutta on, että niitä on alettu pitää itsestäänselvyytenä ja ”tasa-arvoisemman” sukupuolen luovuttamattomana oikeutena sukupuolen perusteella. Väärän sukupuolen edustajilla ne ovat pelkkiä paheita. Yksilö on tässä pelkkä viiteryhmänsä edustaja, hänen ei tarvitse kantaa itsestään vastuuta.

 Oikeudenmukaisuuden ihanteen sijaan asiat kytketään siihen sukupuoleen, jota henkilö ”edustaa”. Sankarittarelle ei voisi edes pälkähtää päähän, että hän voisi olla henkilökohtaisesti vastuussa vain itsestään ja omista toimistaan.

 Ajatus oikeudenmukaisuudesta ja etiikasta, jossa jokainen asia ratkaistaan tapaus kerrallaan suosimatta a priori toista osapuolta, ei pääse häiritsemään sankarittaren ajattelua. Tätä ei ehkä tarvitse edes nimittää kyynisyydeksi, koska asian oikeutus edellytetään niin naiivin kritiikittömästi.

Naisten ja miesten välillä näyttää sankarittaren mielikuvituksessa vallitsevan kollektiivinen antagonismi, joka marxilaisen dialektisen kaavan tavoin ratkeaa vain taistelua kiihdyttämällä ja jossa toisen voitto on aina toisen tappio. Kulutusyhteiskunnan symbolisella keulakuvalla on aivan tietynlaiset arvot. Kaikki, mikä palvelee egoa, on hyvästä, mikä sitä haittaa on pahasta. Häpeä on yksi niistä menneisyyden jäänteistä, joita vastaan on pontevimmin ja määrätietoisimmin hyökätty ja hyvällä tuloksella.

Jos rohkenisi yrittää hahmotella aikamme sankarittaren konkreettista muotokuvaa, siis tarkoittaen sellaisen uuden hahmon ideaalityyppiä, joka on nimenomaan meidän ajallemme ominainen ja kantaa juuri sen hyveitä ja paheita, saattaisi tulokseksi tulla seuraavanlainen hahmo.

Hieman yli tai alle nelikymppinen sinkkutyttö ei ole perustanut perhettä eikä aiokaan. Hänellä on hyvä työpaikka suuryrityksessä tai korkeassa virassa ja hän on jatkuvasti liikkeellä, Brysselissä, Lontoossa, Pariisissa ja New Yorkissa.

Vapaa-aikoina hän suosii eksklusiivisia kohteita ja muodikkaita paikkoja, joiden valitsemisessa auttavat Intelligent Lifen tapaiset oppaat. Ateriointi on tärkeä osa elämää ja gourmet-annokset ovat pikkuruisia, mutta menut pitkiä ja kalliita.

Muodikkaat asut hankitaan Milanosta, Pariisista ja New Yorkista, eikä suinkaan näiden paikkojen halpamyymälöistä. Tavanomaisten merkkituotteiden käyttö on hieman liian vulgaaria ja vaatetta saatetaan käyttää vain kerran, jos sitäkään.

Yhden henkilön budjetiksi tulee näillä tottumuksilla helposti viisinumeroinen summa kuukaudessa, mutta tuloja toki on ja niitä hankitaan lisää ylipitkillä työpäivillä jotka tosin ulkopuolisen mielestä näyttävät pikemminkin lomailulta.

Sankarittaren kielitaito on englannin osalta tavallaan moitteeton, ääntämys ja muodikkaat idiomit ovat kohdallaan, vaikka kirjoitettu kieli saattaa olla tyyliltään alkeellista sekä suomeksi että englanniksi. Missäpä vaiheessa sankaritar olisi saanut laajan yleissivistyksen?

Mutta ammattitermit sekä uusimmat muotikäsitteet ovat hallinnassa ja Intelligent Lifen makutuomareiden arvovaltainen siunaus todistaa, että henkilö kuuluu koko maailman eliittiin. Englannin ja toisen kotimaisen lisäksi saatetaan osata jotakin romaanista kieltä ja kulttuureja hallitaan koko maapallon laidasta laitaan –sikäli kuin asia koskee käyttäytymistä arkipäivän tilanteissa, eritoten ostoksilla ja small talkissa. Tällä tytöllä eivät jää jauhot suuhun.

Sankaritar on siis hyvin koulutettu. Hän ei ole sivistynyt, sillä koko käsite on vanhentunut, mutta hän on suorittanut vähintään maisterintutkinnon ja hallitsee jonkin alan peruskäsitteet ja on aikoinaan hieman päässyt perille siitä tutkimuksesta, johon se perustuu.

Hyvä koulutus on myös viety läpi hyvin arvosanoin, mutta huolimatta siitä sankaritar on oudon kritiikitön, kun asia koskee erilaisia muotivillityksiä. Näyttää myös siltä, ettei hänen mieleensä edes juolahda soveltaa jo koulussa oppimiaan asioita jokapäiväisessä elämässään. Yhtä vähän hänen tarvitsee ymmärtää käyttämiensä sanojen etymologiaa ja eri kielten yhteisiä piirteitä, klassisesta kirjallisuudesta puhumatta. Couldn’t care less.

Sivistyksen tietty puolivillaisuus ei estä innokasta kulttuurin harrastamista. Moderni taide ja teatteri ovat suosiossa, eritoten ooppera ja muut eksklusiiviset huvit, joiden yhteyteen sopivat kalliit puvut, ruoat ja hotellit. Itse sisältö on muuten samantekevää, tärkeitä on, että se tuottaa huumaavan tunteen siitä, että minä harrastan tätä ja suurin osa ihmiskuntaa ei. Voici la distinction.

Vastakkainen sukupuoli on sankarittarelle tärkeä, sillä hän tarvitsee kiitosta kaikkialta. Koska sankarittaremme on aika hyvän näköinen, hänen on helppo herättää vastakkaisen sukupuolen kiinnostus ja siihen hän myös pyrkii.

Toinen juttu on, että narsistinen persoonallisuus ei voi sitoutua muuhun kuin itseensä ja ajan mittaan, nopeastikin, yksi ihailija saa lähteä toisen tullessa tilalle. Viehätysvoiman kokeilu on jatkuvaa ja sen todistaminen käy parhaiten päinsä nolaamalla ihailijat, joiden mitättömyys näin tulee osoitetuksi.

Muutoin vastakkainen sukupuoli on kompastuskivi työuralla. Omia vastoinkäymisiä selitellään ”lasikatolla”, syrjinnällä ja pakolla olla kaksi tai kolme tai yksintein peräti kymmenen kertaa parempi kuin toisen sukupuolen edustaja. Omat kyvyt tuntuvat ylivertaisilta, vaikka niistä käytännössä näyttää usein olevan kummallisen vähän hyötyä.

Tämä tietenkin selitetään vihamielisen ja kateellisen toisen sukupuolen sorrolla. Myyttiset ajatukset omista nerokkaista tippaleipäaivoista ja tunneälystä pönkittävät egoa, vaikka käytännössä näiden arjalaisten erityispiirteiden soveltaminen ei näytä tuottavan mitään tuloksia eikä luovista visioista ja uusien polkujen kulkemisesta ole mitään näyttöä. Niitähän ei voinut oppia ulkoluvun avulla.

 Käytännössä tippaleipä ei tuota mitään omaperäistä ja tunneälyn komeata nimeä kantaa vain taipumus olla ajattelematta asioita loppuun saakka. Myös kykenemättömyys hillitä emotionaalisia purkauksia ja infantiili kiukuttelu merkitään voimakkaan tahdon ja kehittyneen tunne-elämän nimikkeellä taseen plussapuolelle, sillä kyse on naisellisista ominaisuuksista, jotka ovat jo siksi arvokkaita.

Sukupuolinen tyydytys on asia, jonka merkitys on suorastaan myyttinen. Eräässä mielessä se on maailman napa. Maailman todellinen tehtävä on tyydytyksen hankkiminen sankarittarelle, siinä se saa näyttää kykynsä.

 Egon paisumista ei haittaa, vaan pikemminkin palvelee, jos tyydytys jää puolitiehen. Todistaahan se taas kerran omasta erinomaisuudesta ja toisten vähäpätöisyydestä. Haaveet täydellisestä seksuaalisesta tyydytyksestä ovat toki aina läsnä ja antavat pontta ikuiselle kaunistautumisen ja hemmottelun juhlalle, johon voi upottaa rahaa loputtomasti, tavoitteena oman itsen kehittäminen hyödykkeenä, näyttöarvon loputon lisääminen.

 Tämä jatkuu usein yli kahdeksankymmentävuotiaaksi, mitä pidetään erityisen arvostettavana. Linnan juhlien antoisat kaula-aukot ovat yhtä paljastavia niin kaksikymppisillä tytöillä kuin sataa lähetelevillä mummeleilla.

Sankaritar ei ole varsinaisesti frigidi, mutta hänelle ei kuitenkaan tuota tuskaa pidättyä sukupuolisesta kanssakäymisestä pitkiäkin aikoja. Itse asiassa se tuottaa melkoista mielihyvää, kun tietää, miten vaikeaa se on toiselle osapuolelle.

Sankaritar pyrkii nimittään täydelliseen ja ehdottomaan yksinvaltaan seksuaalielämän alalla. Kun hän sanoo ”ei!”, se tarkoittaa ”ei!”, vaikka asia selviäisi vasta yhdynnän aikana tai jopa seuraavana päivänä, kuten muutamassa varsin kuuluisassa tapauksessa.

Sukupuolinen häirintä on sataprosenttisesti sankarittaren itsensä määriteltävissä. Sankarittaren oikeuksiin kuuluu, että epämiellyttävinä pidetyt lähentymisyritykset on kriminalisoitu ja luokiteltu erittäin vakaviksi yleisen syyttäjän toimialaan kuuluviksi rikoksiksi.

Naissukupuolen välttämättömään toimenkuvaan kuuluu kaikkina aikoina ylimääräisten ihailijoiden torjuminen ja sulhaskandidaattien koettelu ja hylkääminen. Tässä sankaritar kehittää sadistisia taipumuksiaan, sillä seksinjanoinen miessukupuoli joutuu pakostakin hyväksymään kaikki asetetut ehdot.

Oikeudessa sankarittarella on myös hyvät mahdollisuudet sadistiseen hallintaan, joka aina kuuluu narsistiseen syndroomaan. Kidutus on tapa todistaa pystyvänsä hallitsemaan elävää olentoa ehdottomalla ja täydellisellä vallalla. Tuo olento voi olla lapsi tai mies tai eläin. Juristin ura tarjoaa yleensä ihanteelliset mahdollisuudet tämän alan nautinnoille ja itsetoteutukselle. Erilainen juonittelu on tässä suhteessa mainio toimintakettä lukemattomissa kysymyksissä, ei vain avioeroja tai lasten huoltajuutta koskevissa.

Prostituutio on asia, joka saa sankarittaren vimmoihinsa. Asia, jonka pitäisi olla hänen täydellisessä ja ehdottomassa kontrollissaan, uhkaakin tulla halvaksi huviksi. Koska tämä on sietämätöntä, sankaritar ei säästä ponnistuksia leimatakseen tällaisen toiminnan alhaiseksi orjuuttamiseksi, joka polkee kaikkien naisten oikeuksia ja on pelkästään miesten vika ja kuuluu siis valtion rankaisemien rikosten joukkoon.

Tieteen alalla postmodernismi tarjoaa meidän aikanamme aivan uuden maailman, jossa nimenomaan sankarittaren narsistinen maailma on tehty a priori arvokkaaksi tutkimuskohteeksi, jossa minkään objektiivisen seikan ei tarvitse häiritä jumalallista egoa ja sen tuntemuksia, joita tutkitaan ehtymättömällä mielenkiinnolla.

Oma ruumis, ruumiillisuus ja ruumiinaukot ovat kaikkien muiden kiinnostuksen kohteiden yläpuolella. Niitä nainen myös hallitsee yksioikeudella ja asia koskee myös niiden tieteellisiä tulkintoja. Sivullisten ei kannata yrittää tulla tätä tiedettä sorkkimaan. Oikeus omaan ruumiiseen koskee tietenkin reaalimaailmassa myös oikeutta sikiön henkeen. Sankarittaren olisi mahdotonta kuvitella, että abortissakaan voisi olla kyse mistään muusta kuin hänen suvereenissa hallinnassaan olevasta asiasta.

Luonnollisista syistä naiselliset sulot alkavat kuihtua jo varhaisessa vaiheessa, mutta tällöin tulee mukaan kauneusteollisuus, joka pyörittää valtavaa bisnestä. Sankarittaremme yrittää prässätä itsestään poikaa, jolla on rinnat, koska homoseksuaaliset muotikeisarit ovat saaneet hänet uskomaan, että niin pitääkin. Tämä yritys on tuomittu epäonnistumaan, luojan kiitos, mutta se tuottaa miljardeja niille, jotka haluavat kerätä nuo tarjolla olevat rahat. Tyhjän myynti on parasta bisnestä ja konsumerismin korkein aste.

Jokainen on nähnyt tämän sankarittaren. Hänen koppavan hymynsä ja nopean askeltamisensa voi erehtymättä löytää Brysselin, New Yorkin ja Singaporen koneesta sekä Diners’s Clubin loosheista ja muista vastaavista paikoista.

 Muita polkuja kulkevia lähimmäisiään nämä sankarittaret eivät vaivaudu pitkään arvioimaan. Heitä kiinnostaa vain se maailma, jossa kuljetaan erinomaisesti vaatetettuina ja tuoksutaan kalliilta. TV:n miljonääriäidit, jotka oudoksuvat suomalaisen keskiluokan typeriä huveja, ovat tämän asenteen puhdasverisiä edustajia.

Mikä on tämän sankarittaren kohtalo ja asema tässä maailmanjärjestyksessä, voisimme kysyä Konsta Pylkkäsen tavoin? Häntähän ihaillaan enemmän kuin ketään muuta. Onko hänessä sitten oikeasti jotakin vikaa?

Eikö hän joka tapauksessa ole juuri tämän aikakauden ylpeä symboli ja niin olleen heijasta ennen kaikkea sitä, mitä nyt pidetään hyvänä? Pitäisikö meidän hakea mittakeppejä joltakin muulta aikakaudelta? Jos sankaritar on sittenkin epätäydellinen, ehkä hän voi kehittyä parempaan suuntaan? Entä mitä tulee tämän sankarittaren jälkeen?

Sankarittaren objektiivinen heikko kohta on, että hän on maho. Hänellä ei ole suotuista vaikutusta ympäristöönsä, koska se on hänelle vain ja ainoastaan väline. Siinä piilee myös aikakauden perusongelma ja asioiden perimmäinen yhteys löytyy narsismista.

Narsismi oli myös Petšorinin sairaus ja jossakin rajoitetussa mielessä myös hänen aikakautensa sairaus. Onko siis mitään uutta auringon alla? Parin vuosisadan kuluttua perusongelma onkin siis yhä sama, vaikka sankarin sukupuoli on vaihtunut? Kukaties ei ole tapahtunut oikeastaan mitään merkittävää muutosta, vaan maailma jatkaa menoaan entiseen tapaansa, vaikka sankarit ja sankarittaret vaihtuvat. Nykyajan sankarittaresta ei enää tule ”naarasta”, joka hoitaa poikasiaan, kuten tapahtui vielä Tolstoin Sodan ja rauhan Nataša Rostovalle. Vapauden piiri on laajentunut ja hyvä niin. Ihmiskunnan onnen määrä on kukaties lisääntynyt tai ainakin voi lisääntyä, kun objektiivisia esteitä ei ole.

Vai kuinka oikein käy? Narsistisen naisen aikakausi merkitsee perheen ja kansan häviötä. Hänen ehkä myönteisin piirteensä on, ettei hänen jälkeensä ei tule ketään samanlaista, vaan tie on auki rajan takana vielä osittain odottaville barbaarien laumoille.

Tässä tätä termiä käytetään arvovapaana käsitteenä muinaisen Rooman tapaan. Se ei siis ole kannanotto barbaarien moraaliseen tasoon, joka tietenkin on keskimäärin ”roomalaista” korkeampi. Se, että sankaritar on konsumerismin papitar, merkitsee hävittävän ja mahon keinotekoisia tarpeita palvelevan haaskaamis- ja saastuttamiskulttuurin leviämistä koko yhteiskuntaan.

Uutta on myös se, että moraalisia kysymyksiä yksilön velvollisuuksista ei edes oteta pohdittaviksi. Karkea kuvitelma kollektiivisten ryhmien, kuten sukupuolen primäärisestä merkityksestä ihmisen viitekehyksenä hävittää moraalin ja ehkä muunkin henkisen toiminnan tarpeettomana.

Umpikuja, johon sankaritar yrittää maailmaa johtaa, ei näennäisesti ole henkinen, sillä hänen maailmassaan ei ole mitään henkistä. Masennus tai maailmankaikkeuden tyhjyys eivät vaivaa häntä, jonka koko mielenkiinnon riittää valloittamaan uusi laukku ja uudella tavalla sijoitettu vyötärö.

 Maailmankaikkeus ei ole kolkko tyhjyys, joka uhkaa ikuisella kadotuksellaan.  Päinvastoin, koko tunnettu maailma täyttyy kiihtyvää tahtia miellyttävillä hyödykkeillä ja aina uudella rihkamalla, mikä hyvin riittää tainnuttamaan sen metafyysisen levottomuuden, joka vaivasi Lermontovia. Henkisesti ja ehkä fyysisestikin maho sankaritar on kulttuurin viimeinen edustaja, ja se riittää hänelle. Hän ei enää kauhistu tyhjyyttä, vaan on liittoutunut sen kanssa. Kun loppu tulee, on se kaiken loppu, mutta hän ei edes ymmärrä, että muuten voisi ollakaan.

Kerrotaan, että hiukan ennen kuin ihminen kuolee, hän kokee suuren euforian, kun elimistön vastatoimet lakkaavat ja se antaa tuholle periksi. Luonnon viisautta kai on, että se, minkä on tapahduttava, tapahtuu ilman tarpeetonta vastarintaa. Ihmiskunnan aika maailmankaikkeudessa on joka tapauksessa rajoitettu.

Oliko ilkeä muotokuva? Niin oli tarkoituskin. Monelle näyttää nykyään olevan mahdotonta käsittää, että ihmisestä, tyypistä tai käytöksestä saisi sanoa mitään pahaa, mikäli hän kuuluu naissukupuoleen.

Silloinhan kyse on naisvihasta. Se taas on yhtä suuri moraalinen pahe ja yhtä mahdoton pudistaa yltään kuin oli aikoinaan syytös neuvostovastaisuudesta. Kollektiivisen naisen valtuutetut edustajat ja vain he pystyvät selvittämään, onko kyse naisvihasta vai ei. Mikä merkittävää; kukaan muu ei voikaan sitä tehdä. Oliko Lermontov sitten miesvihaaja? Tiedä häntä. Kysymys ainakin osoittaa, että aika oli toinen, Lermontovin aikalaiselle kysymys ei olisi voinut tulla mieleen.

Mutta miksi joka tapauksessa kirjoittaa tuon oletetun sankarittaren paheista? Eikö hänellä ole hyveitäkin? Luultavasti on, vaikka aikamme ei taida olla kummastakaan kiinnostunut muutoin kuin kuvitteellisella kollektiivisella tasolla.

Toisenlaisia naisia on vaikka millä mitalla. He ovat maailman kaunistus ja maailman toivo. Miksi siis en kirjoittanut heistä? –Siksi, että myös toinen näkökulma on tärkeä eikä sulje pois toista. Sankaritar symbolisoi tärkeältä osaltaan sitä, mikä kulttuurissamme on vialla. Hänen paheensa on emansipoitu hyveiksi. Tuo Amerikassa syntynyt hahmo on saanut aplodeja kaikkialla, missä amerikkalaista konsumerismia ihaillaan.

Nuoret miehet mielistelevät sankaritarta, vannovat olevansa feministejä ja kiiruhtavat kannattamaan lakeja, jotka ovat olemukseltaan tolkuttomia ja epätasapuolisia. Innokkaimmat jopa korottavat ääntään kimeäksi tehdäkseen ”pehmeän” vaikutelman.

Ulkoisesti kaikki näyttää hienolta kuin kiiltävä kananmunan kuori, mutta sisus on mätä ja ympärillä leijuu pilaantuneen haju. Tämä on meidän kulttuurimme haju. Hedonistinen onni perustuu kulutukseen ja näyttöarvoon, ”hyvännäköinen” korvaa siinä ”hyvän”.

Kulttuurimme tanssii pyhän lehmän, kultaisen vasikan ympärillä, koska se on sokea aidoille arvoille. Niiden olemassaolon se jopa painokkaasti kieltää ja saarnaa jokaisen oikeutta luoda omat arvonsa oman napansa ympärille.

 Se ei tervehdy, ennen kuin sen ihanteeksi tulee nykyisen sankarittaren sijasta tasapainoinen, kohtuuteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä ihminen, jonka tavoitteena ei ole maksimaalinen kuluttaminen vaan kehittyminen, ei itsensä myyminen eikä itsensä ihaileminen, vaan itsensä kehittäminen ja parantaminen ihmisenä, lähimmäistensä auttaminen ja pyrkimys kohti sitä maailman todellista kauneutta, joka on avoinna kaikille niille, jotka eivät anna kiiltävän rihkaman sokaista itseään ja pyrkivät pois oman itsensä varjosta.

Tämä ei tarkoita, että sankarittaren muuttuminen sinänsä ratkaisisi mitään, mutta jos hän muuttuu, osoittaa se koko kulttuurin muuttuneen.

 

 

 

Epämuodikas historioitsija

 

Pessimistin näkemys 2000-luvun alussa

 

Rupesin selaamaan vanhaa kovalevyä ja törmäsin John Lukacsiin, joka vuosituhantemme alussa kävi Suomessakin. Muistan hänelle silloin esitelleeni Helsingin kiinnostavia kohteita.

Vanhalta kovalevyltä löytyi tämäkin oheinen kirja-arvostelu, josta en muista, tuliko se jossakin julkaistua. Joka tapauksessa on kiinnostavaa, että kirjoittaja oli jo tuohon aikaan vakaumuksellinen pessimisti Euroopan ja jopa koko valkoisen rodun tulevaisuuteen nähden.

Ei hän tässä ollut ainoa lajissaan ja esimerkiksi Keijo Korhonen meni Euroopan unionin pilkkaamisessa ja sättimisessä aivan äärimmäisyyksiin. Lukacsin tyyli on toki aivan toisenlainen. Euroopan ja eurooppalaisen kulttuurin alamäki ei näköjään herättänyt hänessä mitään intohimoja. Se nyt vain oli selvästi havaittava asia.

Tässä asenteessa oli jotakin samaa kuin Spenglerillä, joka hieman sarkastisesti totesi, että eurooppalaiselle ihmiselle maailma on haaste, johon hän katsoo olevansa velvoitettu aina vastaamaan ja kuvittelee vielä voivansa vaikuttaakin.

Ainakin yrittää aina voi, kuten entinen mies sanoi eukolleen, joka ei suostunut kiipeämään seinää pitkin ylös, kun ymmärsi, ettei se ole mahdollista.

Mutta kuten Spengler sanoi, kohtalo johdattaa niitä, jotka tahtovat (toimia sen mukaisesti), mutta vetää joka tapauksessa mukanaan nekin, jotka eivät tahdo. Ducunt fata volentem, nolentem trahunt.

Tässä joka tapauksessa siis hieman vuosituhantemme alun tuntoja unohduksen yöstä löydettyinä:

 

Aikakauden loppu

John Lukacs, At the End of an Age. Yale University Press. New Haven and London 2002. 230 s.

 

John Lukacs on maineikas poliittisen historian tutkija, jonka aihepiirinä on ollut erityisesti toinen maailmansota ja siihen liittyvät, ulkonaisesti varsin ”konkreettiset” ongelmat. Sellaiset teosten otsikot ”Viisi päivää Lontoossa toukokuussa 1940” tai ”Kaksintaistelu: Toukokuun 10:stä heinäkuun 31:een; 80 päivän kamppailu Churchillin ja Hitlerin välillä” puhuvat puolestaan.

Onkin hiukan yllättävää, että tekijä uudessa kirjassaan paneutuu historiosofian makrotason ongelmiin ja myös osoittautuu suureksi pessimistiksi historiallisen tiedon suhteen. Hän jopa  korostaa, ettei historia käsittele ”faktoja” lainkaan – näkemys sinänsä ei tosin yllätä uutuudellaan.

Lukacsin kirja kokonaisuudessaan on hiukan omalaatuinen yritys asettaa kysymys historiallisesta tietoisuudestamme samalle tasolle luonnontieteen kehityksen ja koko sivilisaatiomme tiedostusprosessin yleisen kehityksen kanssa.

Elämme erään aikakauden loppua tai paremminkin siirtymäkautta aikakaudesta toiseen, kirjoittaja väittää. Päättymässä on porvarillinen aikakausi, joka oli myös valtion, rahan, teollisuuden, suurkaupunkien, yksityisyyden, perheen, koulutuksen, kirjan, kuvaavan esittämisen, luonnontieteen ja kehittyvän historiallisen tietoisuuden aikaa.

 Kaikki nämä ovat hyvää vauhtia häviämässä kahta viimeksi mainittua lukuun ottamatta, Lukacs arvioi. Hän ei kuitenkaan ole innostunut postmodernin käsitteestä. Siitä voi hänen mielestään antaa saman tuomion kuin Richard Sheridan aikoinaan eräästä Englannin alahuoneessa pidetystä puheesta: ”Puheessa oli sekä paljon totta että paljon uutta. Valitettavasti kuitenkaan se, mikä oli totta, ei ollut uutta ja se, mikä oli uutta, ei ollut totta”.

Lukacsin mielestä uuden aikakauden saapuminen joka tapauksessa tekee välttämättömäksi radikaalit uudelleenarviot sekä edistyksen, historian että tieteen merkityksestä ja myös tiedon rajoista ja omasta paikastamme maailmankaikkeudessa.

     Erityisesti tekijä keskittyy historiallisen tietoisuuden ja historian luonteen pohdiskeluun. Hänen mielestään historian rinnastaminen luonnontieteisiin tai edes sosiaalitieteisiinkään on väärin, sillä historia ei ole tiede vaan välttämätön ajattelun muoto.

Historiaa ei voi saada ”toimimaan” kuten teorioita, sillä se ei ole ennakoitavissa. Historiassa sitä, mitä tapahtuu, ei myöskään voida erottaa siitä, mitä ihmiset ajattelevat tapahtuvan, vaikka kyseessä ei olekaan sama asia

 Lukacs ei usko enempää homo oeconomicuksen olemassaoloon kuin minkään laatuiseen determinismiin tai objektivismiinkaan.

Itse asiassa historiallinen tieto on hänen mukaansa hyvin pitkälle samanlaista kuin tietomme kvanttifysiikasta: mittaaminen määrää tulosta ja kuten alkeishiukkasen paikasta ei voida saada tietoa, ei sitä voida myöskään saada historian ”tosiasioista”. Voimme löytää vain suhteita, jotka eivät ole mihinkään tiukasti ankkuroituja.

Rinnastus saattaa kuulostaa varsin akateemiselta ja käytännön kannalta vähämerkitykselliseltä. Lukacs on joka tapauksessa asiasta hyvin innostunut ja esittää peräti yhdeksänkohtaisen luettelon tapauksista, joissa historian ja kvanttifysiikan rinnastus toimii.

Tämä ei kuitenkaan merkitse, että kirjoittaja postmodernistien tapaan julistaisi että kaikki käy ja metodi on kuollut. Päin vastoin, Lukacs pyrkii nimenomaan tekemään historiasta terävämmän ajattelun aseen, kuin mitä se on niiden käsissä, jotka yrittävät soveltaa sosiologiaa menneisyyteen.

Viitaten Goetheen, joka näyttää olevan hänen tärkeimpiä oppi-isiään, Lukacs havainnollistaa ajatteluaan konkreettisilla esimerkeillä. Hänen ajatteluaan seuraten ei historiasta kai abstraktein termein voida paljoa sanoakaan.

Valitut esimerkit ovat melko raflaavia, sillä ne keskittyvät Hitleriin, jonka kirjoittaja varsin hyvin tuntee. Kirjoittajan mielestä ei esimerkiksi voida koskaan tietää täsmällisesti, miksi Hitler pääsi valtaan Saksassa. Myöskään käyttämällä ”totalitarismin”, ”fascismin” tai ”oikeistolaisuuden” kategorioita ei Hitleriä ole mahdollista ymmärtää.

 Yritykset erottaa toisistaan Hitlerismi ja Saksan kansa eivät kirjoittajan mielestä myöskään vakuuta, eikä Hitlerin vaikutusta Saksan kansaan ole mahdollista selvittää edes mielipidemittausten tuloksilla (vaikka Gestapo sellaisia sodan aikana tekikin).

Hitlerin valinnat olivat myös usein mahdottomia ennustaa eikä se, mitä Hitler todellisuudessa oli, ollut sama asia kuin mitä hän halusi olla tai olisi voinut olla.

 Kerrassaan raflaavasti Lukacs myös toteaa, ettei Hitler ollut pelkästään paha. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että häntä pitäisi ikään kuin pitää väriltään harmaana mustien ja valkoisten ominaisuuksien sekoittuessa. Pikemminkin voisi samaa vertausta jatkaen puhua seepramaisuudesta, sillä pahan pahuus ei vähene samalla ilmenevästä hyvästä.

Sama toimii myös toisin päin. Toisessa kohdassa kirjoittaja muistuttaa, ettei itse Luciferkaan ollut Antitheos, Jumalan vastakohta, vaan alun perin enkeli. Langennut enkeli, mutta silti yhä enkeli.

Yhteenvetoluvussa kirjoittaja tekee sen johtopäätöksen, että on aika myöntää kaiken inhimillisen tiedon rajoittuneisuus, joka johtuu itse tiedostavasta ihmisestä. Tästä myös seuraa, että ihmisen on ymmärrettävä asemansa maailmankaikkeuden keskipisteenä, sillä hänen tietonsa on vain hänen maailmankaikkeudestaan (joten kyse ei ole pöyhkeydestä tyyliin ”luonto on vielä meidän”).

Lukacsin kirjassa ei ehkä ole paljon uutta ja mullistavaa. Siitä huolimatta se on aforistisuudessaan sangen lukemisen arvoinen ja nostaa kiitettävästi esille joitakin historian ominaispiirteitä, jotka helposti unohtuvat niin alan ammattilaisilta kuin etenkin suurelta yleisöltä.

 Kirjoittaja ei sen sijaan paljoakaan pohdiskele alkamassa olevan uuden aikakauden ominaispiirteitä. Hänen mielestään on joka tapauksessa selvää, että Euroopan aikakausi päättyi viimeistään toiseen maailmansotaan, ellei sitten jo ensimmäiseen.

Tätä me Euroopan unionin jäsenet emme kenties helposti nielaise, mutta toinen trendi, valkoihoisen väestön alkava syrjäytyminen näyttää pätevän yhtä hyvin Euroopassa kuin Amerikassakin. Historian ominaislaatuun liittyy ennustamattomuus, mutta Lukacs huomauttaa joka tapauksessa nykyisen kulttuurin arvotyhjiöstä, joka todennäköisesti saa täytettä erilaisista ääriliikkeistä.

Lukacs välttää arvoarvostelmia ja valitusvirren tyylilajia, vaikka puhuukin väliin ”jeremiadistaan”. Loppujen lopuksi, hän kirjoittaa, eläminen länsimaiden perikadon aikana ei ole kovin hirveä asia. Ilmeisesti, mikäli olen oikein ymmärtänyt kirjan opetuksen, ihminen on tässäkin suhteessa vapaa valitsemaan asenteensa siihen, mitä tapahtuu.

 

Siitä, joka on meitä ylempänä

 

Hieman idoleista

 

En ole katsonut televisiota pariinkymmeneen vuoteen. Itse asiassa olen kyllä lähes kerran kuussa sitä yrittänyt ja avannut laatikon, mutta viimeistään puolen tunnin kuluttua se on olut pakko sulkea.

Tuon zombielaatikon auki pitäminen on hieman kuin tupakointi: vaatisi ainakin viikon verran sen aiheuttaman inhon tunteen sietämistä, ennen kuin sitä alkaisi kaivata ja viimein pitää välttämättömänä. Poltettuani piippua 35 vuotta ja sitten lopetettuani tiedän mistä puhun.

En asano tärä kehuskellakseni, päin vastoin, tiedän, että sieltäkin voisi oppia paljon kaikenlaista ja joskus jopa nähdä jotakin ylentävää ja arvokasta. Se olisi vain ööydettävä kaiken sen tönän alta, joka on alnegtavaa ja arvotonta. Se vaatisi liikaa uhrauksia.

Miksipä tuhlaisi ainutkertaista elämäänsä lapsen tasolle viritetyn viihteen ali ajantappomyrkyn katselemiseen? Mitä ihmettä minulle kuuluu se, miten jotkut nuoret ääliöt käyttäytyvät ns. tosi-TV -ohjelmissa. Jaa, niitähän pitääkin kutsua englanniksi nimellä reality-TV. Siitä syntyy ajatus, että juuri ne edustavatkin sitä oikeaa ja varsinaista todellisuutta.

Jossakin vaiheessa joku ohjelma etsi Suomen idoleita. Siis ei mitään ihanteita tai ihannetyttöjä/poikia, vaan idoleita, eli epäjumalia. Sellaisiahan palvotaan ja kumarretaan.

No, kyseessä toki oli vertauskuvallinen käsitteen soveltaminen, mutta jo pelkkä ajatus siitä, että joku nuori nulkki tai typykkä voitaisiin nostaa epäjumalan asemaan, on kammottava, jopa leikkinäkin.

Dostojevskin ”Riivaajien” loppupuolella kirjailija tekee tiettäväksi sen, mikä olennainen ero on ihmisen tai minkä tahansa muun luonnollisen ja vajavaisen olennon tai sen kuvan  nostamisessa jumaluuden asemaan ja toisaalta jumalallisen täydellisyyden olettamisessa ja luodun todellisuuden arvottamisessa sen suhteen, vajavaisena ja raadollisena:

Erich Fromm, jonka uskonnonfilosofisia kirjoja ei nyt valitettavasti ole lähettyvilläni, selitti tai ainakin kai tarkoitti, että yksijumalaisuudessa, kuten juutalaisuudessa, kristinuskossa ja kai vielä islamissakin (?) on ytimessään kaiken töhnän alla jalo idea äärimmäisestä hyvyydestä, joka vain ja ainoastaan on palvonnan arvoinen.

Koska se on äärimmäistä, ei se voi toteutua maan päällä sellaisenaan, mutta tarjoaa kuitenkin mittapuun kaikelle äärelliselle.

Mikäli sen sijaan jokin äärellinen asia (oma kansa, rotu, valtio, uskonto, ideologia) otetaan kaiken muun äärellisen mittapuuksi, on siirrytty epäjumaluuden palvelemiseen.

Siitä alkaa barbaria, jolla ei ole äärtä, ei määrää.

Tästä olen kirjoittanut joskus ennenkin (mm. Vihavainen: Haun idolien aikaan tulokset).

Yleisön pyynnöistä huolimatta tässä vielä muuan uusinta kaukaisilta, kymmenen vuoden takaisilta ajoilta:

 

 

lauantai 31. tammikuuta 2015

Idolien marssi

 

Ja niinpä loin itselleni epäjumalan

 

И сотворил себе кумира…

Лев Копелев (1912-1997)

 

Lev Kopelev, eräs aikamme hienoimpia humanisteja, antoi eräälle kirjalleen nimeksi tuon otsikossa esitetyn lauseen, joka sisältää viittauksen raamattuun. Se on jostakin syystä jäänyt korvaani kaikumaan myös Kopelevin rakastamalla saksankielellä, jolla sen taisin alun perin lukeakin: Und schuf mir einen Götzen. Lehrjahre eines Kommunisten.

Kuten jälkimmäisestä otsikosta ilmenee, Kopelevin epäjumala oli kommunismi. Hän oli kerran uskovainen, mutta ymmärsi sitten palvoneensa epäjumalaa.

Juutalaisuudesta kristinuskoon muistaakseni kääntynyt Kopelev tunsi raamattunsa. Siellähän, siis venäläisessä versiossa sanotaan Mooseksen saamien laintaulujen toisessa käskyssä näin:

 Не сотвори себе кумира и всякаго подобия, елика на
небеси горе, и елика на земли низу, и елика в водах
под землею: да не поклонишися им, ни послужиши им

Tosiasiassa raamattu ei alun perin ollut kirjoitettu venäjäksi, kirkkoslaaviksi tai edes englanniksi, toisin kuin usein kuvitellaan. Minusta nyt vain vanha sakraalinen teksti tuntuu aina jylhemmältä ja aidommin sakraaliselta kuin se puhekielinen jorina, jolle meidän suomalainen raamattumme on käännetty.

 Itsekin opin raamatun tarinoita jo pikkuisena lukiessani niitä heikkonäköisille isovanhemmilleni Gustave Dorén kuvittamasta, fraktuuralla painetusta hirvittävästä kirjasta, jonka avaaminenkin kammotti melko lailla.

Joka tapauksessa Aabrahamin ja Iisakin Jumala, joka on myös meidän kaikkien luterilaisten suomalaisten Jumala, asetti heti toisessa käskyssä kiellon idolien eli epäjumalien tekemisestä ja kumartamisesta. Tämä sitoo myös niin itäistä kristikuntaa kuin paaviakin ja tohtori Luther pohjoissaksalaisessa tosikkomaisuudessaan jopa hävitytti kirkoista palvonnan kohteeksi nousseet kuvat ja patsaat.

Näin meilläkin tehtiin niin kauan kuin totinen uskonnollisuus oli vallalla, mutta sitten hiipivät salakatoliset menot ja meiningit takaisin ja Helsingin tuomiokirkossakin, sen kaikesta karuudesta huolimatta seisoo kuin seisookin pari kuvapatsasta. En tosin ole huomannut niille kumarrettavan, mutta ehkäpä kaikki on vasta edessäpäin.

Kopelev, sellaisena kuin hänet kirjoistaan tunnen, kelpaa todellisen kristityn esikuvaksi, vaikka onkin humanisti. Lukekaapa vain hänen suomeksikin ilmestynyt kirjansa ”Miksi ammuimme toisiamme”?

Humanismihan toki jo käsitteenä asettaa kaiken keskelle ihmisen ja lähtee myös siitä, että Jumala on ihmisen luomus, hän on tarkemmin ottaen sellaisen täydellisyyden kuvitelma, jollaista konkreettinen todellisuus ei kykene esittämään. Hän on todellinen, mutta todellinen vain kuvitelmana eli uskon luomuksena. Jos usko loppuu, häviää Jumalakin.

Tämä on tietenkin 1800-luvun peruskauraa, joka tunnetaan niin Feuerbachilta kuin monilta hänen seuraajiltaan aina jumalanrakentaja Gorkia myöten. Jumalan siis loi ihminen. Miten hän sitten voisi luoda epäjumalia? Eikö kaikilla hänen luomuksillaan ole tasa-arvoinen oikeus olemassaoloon niin kuin on niillä yhteinen syntyperäkin, ihmisen tarve kuvitella jotakin itseään korkeampaa?

Luulen, että juuri meidän aikakaudellemme on erityisen vaikea ymmärtää sitä ongelmaa, joka liittyy epäjumalan rakentamiseen niin Kopelevilla kuin muillakin hurskailla ihmisillä, joista mieleeni ensimmäisenä nousee Erich Fromm, eikä pelkästään komean sukunimensä takia.

Kopelev muistelee teoksessaan, miten hän ja hänen uskovaiset kommunistitoverinsa kollektivisointia toteutettaessa riistivät viimeisenkin leipäpalan talonpojilta, jotka jäivät nääntymään nälkään. He uskoivat asiaansa, tuohon idoliinsa, jolla oli se ääretön röyhkeys, että se oikean Jumalan tavoin väitti omaavansa oikeuden omistaa luotunsa kokonaan ja riistää häneltä hänen henkensä oman logiikkansa nimessä.

Kaikki tämä tapahtui koko maailman pelastamiseksi, ei pelkästään talonpoikien oman vapauden ja onnen tähden, vaikka sekin oli tärkeää. Kommunismi oli muiden jumalien tapaan ihmisen luoma ja julisti olevansa täydellinen, kaikkivaltias ja kaikkihyvä.

Sen ongelma oli, ettei se ollut mitään niistä. Sen sijaan, että olisi uskollisesti kunnioittanut totuutta, hyvyyttä ja kauneutta, kommunismi väärensi niitä. Machiavelli oli sen profeetta eikä Jeesus. Jumaluuden sijasta kommunismi palvoi idoleja, siis epäjumalia, joille se pystytti patsaita ja nimesi kaupunkeja. Tapahtuiko tämä ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa?

Itse asiassa idolit ovat yhtä vanha asia kuin ihminenkin. Roomassa palvottiin keisarin geniusta, espanjalaiset conquistadorit nimesivät kaupunkeja herjaavasti uskon symbolien mukaan samalla kun he ryöstivät ja murhasivat kaltaisiaan ihmisiä palvoen kultaista vasikkaa, joka janosi Potosin hopeaa ja atsteekkien kultaa.

Mutta miten he, vajavaiset ihmiset olisivat osanneet palvoa oikeaa Jumalaa? Ongelma on vanha ja itse asiassa sama kuin sillä vääränrahantekijällä, jolta tuomari kysyi, miksi hän oli ryhtynyt harjoittamaan kurjaa ammattiaan. ”Siksi etten osaa tehdä oikeaa rahaa” kuului vastaus.

En aio ruveta uskonpuhdistajaksi, joten jätänkin nyt lukijalle vielä selittämättä, mistä oikean Jumalan tuntee ja miten on mahdollista, etteivät kaikki ole jumalia tai etteivät kaikki jumalat ole oikeita.

”Minä olen ainoa Jumala, älköön teillä olko muita jumalia” kertoo Nietzsche erään vanhan jumalan joskus sanoneen, jolloin kaikki muut jumalat kuolivat. He kuolivat nauruun. Sama herra esittää myös aikoinaan varmaan tuoreelta kuulostaneen todistuksen ateismille: ”Jos jumalia olisi, kuinka voisin sietää sitä, ette ole jumala? Ergo: jumalia ei ole”.

Psykiatrian ammattilaiset voinevat vahvistaa sen, että uskonnollinen, mukaan lukien ateistinen fanaattisuus liittyy usein narsismiin, josta herra Nietzsche tietenkin on hyvin selkeä esimerkki. Hänen ”yli-ihmisensä” luultavasti syntyi oman kaikkivoipaisuuden harhoista, jotka saattoivat olla perimmältään kuppataudista juontuvia, mene ja tiedä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö yli-ihmisellä olisi länsimaiden uudemmassa historiassa aivan keskeinen rooli. Nietzsche antoi sille hahmon ja kuvasi sen omalla nerokkaalla, joskin vinksahtaneella tavallaan. Mutta se oli jo syntynyt heti Jumalan kuollessa. Ja siitä oli Nietzschen kuollessa jo aikaa.

Jumalan kuolema on ollut pitkä prosessi, joka on vieläkin kesken, eikä mikään takaa, ettei se vielä heräisi henkiin. Oikeastaan se on jopa todennäköistä. Joka tapauksessa ajattelevan joutilasluokan Jumala kuoli jo 1700-luvulla, jolloin sen huomattiin olevan kykenemätön vastaamaan Voltairen ja kumppanien heittämään haasteeseen tasaveroiselta pohjalta.

Nämä herrat julistivat itsensä kilpailun voittajiksi ja ottivat mielellään itse vastaan jumalointia, joka ilmeni muun muassa patsaiden pystyttämisenä. Itse asiassa meidän on nykyään kai mahdotonta kuvitella sitä, millaista palvontaa saivat osakseen nuo järjen jättiläiset, joiden paikaksi sitten tuli Panthéon –kaikkien jumalien temppeli, jonka pariisilaisesta versiosta puuttuu Jahvelle varattu nurkkaus.

Panthéonin historia on syvästí symbolinen, kuten sen koko sanoma. Sehän suunniteltiin alun perin kirkoksi, mutta vallankumous ei tarvinnut kirkkoja, joten sinne haudattiin ”isänmaan” suurmiehet, sellaiset, joita voitiin pitää kuolemattomina, Voltairesta ja Mirabeausta lähtien.

Ensikertaista kävijää hätkähdyttävät valtavat 1800-luvun historiamaalaukset ja yksityiskohdat, sellaiset kuin Léon Gambettan sydän, joka on sijoitettu erilliseen uurnaan. Järki ei siis saanut pitää monopolia tähän temppeliin, vaan tunne palasi sinne jostakin ikkunasta, erityisesti isänmaanrakkaus, sekulaarisen epäjumalan palvonta, joka henkilöiden ohella suuntautui myös kansakuntaan. Sehän oli vallassa jo Napoleonin aikana.

Kullakin kansakunnalla on nykyään Pantheoninsa, aika monilla ainakin. Sellaisia ovat omalla tavallaan myös suuret sotilashautausmaat, uhrilehdot, joissa lepäävät aikansa moolokien nielemien miesten luut. Arlington Washingtonissa, Poklonnaja gora Moskovassa, Suomen sadat sankarihautausmaat, Verdun… onhan näitä.

 Niiden symbolisena tehtävänä on ylentää ihmistä, saada hänet tuntemaan, miten paljon yksilöä suurempia arvoja maailmassa on ja miten äärettömällä auktoriteetilla ne vaativat häneltä alistumista, uhrautumista, omasta itsestään luopumista.

Alistuminen, nöyrtyminen, islam, nirvana… Sama periaate toistuu uskonnoissa ja niihin verrattavissa yhä uudelleen: luovu itsestäsi ja saat kunnian kruunun!

Se sankari on, joka ain’ kuolohon, lukin seittejä vastahan taistella voi! lauletaan Sibeliuksen säveltämässä laulussa. Siinäkin todetaan, että sankarit kaatuvat aina. Olennaista on, että he siitä huolimatta tekevät mitä tekevät.

Tämä on tietenkin vanha totuus: nykyaikaisten massa-armeijojen sotilaat ajettiin päin konekiväärejä kentillä, joista muodostui eräänlaisia sankaritehtaita samaan tapaan kuin laittomien aborttien tekijöitä nimitettiin joskus enkelintekijöiksi. Ei sankarin välttämättä tarvitse onnistua siinä, mitä hän yrittää. Yritys kuuluu palkita, jos se on tarpeeksi merkittävä. Tosin suurempaa rohkeutta olisi vaatinut olla lähtemättä hyökkäykseen, mutta tämä huomautus on tietenkin asiaton.

Mutta suurimmat sankarit saavat aina myös henkilökohtaisen patsaansa. Näin on ollut jo siitä lähtien, kun johtavat intellektuellit ajattelivat olevansa ihmisjumalia ja tekivät asiasta johtopäätöksensä.

Jokainen maa ja kansakunta löysi 1800-luvulla kansallissankarinsa. Usein nämä olivat jonkinlaisia intellektuelleja: runoilijoita, filosofeja, kapinallisia, tutkijoita. Porthan, Runeberg, Topelius, Snellman, Petöfi, Garibaldi, Mickiewicz, Shevtshenko…

 Pronssipatsaiden pystyttäminen kuolevaisille ihmisille oli jotakin uutta. Aleksandr Pushkin sanoi, Horatiusta siteeraten, luoneensa itselleen vaskea ikuisemman muistomerkin runoissaan, mutta kyllä hän vaskipatsaitakin on saanut osakseen, valtavasti. Ne ovat melkein yhtä hämmästyttävä ja moniselitteinen ilmiö kuin itse runoilija, joka, kuten tiedetään, on Venäjän kaikki: наше все.

Turha sanoakaan, että pronssipatsaat ovat ainakin jossakin mielessä ja tarkoituksensa puolesta aikamme idoleita, siis epäjumalankuvia, jotka Jahve aikoinaan näki hyväksi kieltää ja kuten koraanin Allah myös omasta puolestaan näkyy profeetalle kertoneen.

Sanan idoli (kr. eidolon, lat. idolum) merkitys on toki nykyisessä kielenkäytössä latistunut aivan muodottomaksi ja tuntemattomaksi, kauas alkuperäisestä ideastaan. En ole koskaan seurannut Suomen idoli –ohjelmaa enkä aio seuratakaan, mutta näen ympärilläni riittävästi merkkejä idoleiksi mainituista ilmiöitä tietääkseni mitä on kysymys. Ymmärtämisestä on väitä mitään.

Idoli voi tietysti olla myös ihminen eikä vain ideologia tai puupökkelö, kultainen vasikka tai karvainen Volos/Veles -hirviö, joka kerran Kiovassa syöstiin Dnepriin.

 Dostojevski kertoo siitä, miten nuoret yli-ihmiset Stavrogin ja Verhovenski loivat omaa epäjumalaansa, kaikkivoivaksi ilmoittautuvaa, mutta falskia vallankumouksen idolia ja miten, täysin loogisesti koko idea kehittyy lopulta mielettömään muotoon: ”olen ajatellut tehdä sinusta Jumalan…”

Lisääntymisikäiselle nuorisolle ihmisyksilön kauneus saattaa olla järisyttävä kokemus, joka on voimassaan uskonnollista luokkaa. Palvotun olennon silmät, huulet, vartalon ihanuus, kaikki yhdessä sytyttävät intohimon, joka näyttää kohdistuvan täydellisyyteen, koska rakastunut ihailija ei voi kuvitella mitään täydellisempää ja on joutunut kokemansa lumoihin, kuten lukemattomat iskelmät niin kaunopuheisesti todistavat.

Nietzsche kertoo eräässä runossaan vuohipaimenesta, joka joutui rakkauden tuskiin ja riutui syömättä ja juomatta vain yksi ajatus mielessään, voimatta edes nukkua. Kun paimen sitten sai morsiamensa, palautui kaikki normaaleille urilleen. Ruoka ja juoma maistuivat ja uni tuli vaivatta.

Tässä tapauksessa ihmisyksilö siis antautui idolinsa valtaan ja luultavasti tunsi ahdistuksensa ja kaipuunsa kasvavan metafyysisiin mittoihin, mutta palasi pian normaalitilaan, jossa asian metafyysinen puoli kaiketi järjestyi perhe-elämän ja lisääntymisen kautta ja kotiliettä vaalien ja sen hyväksi ahertaen, ilman tarvetta sellaisiin joutavuuksiin, joita erilaiset aatteiden kolportöörit levittivät isooville ja janooville sieluille, jotka kärsivät idolin puutteesta ja yleensä puutteesta.

Mutta, kuten on sanottu, vaikka kaikki Euroopan pankkiirit, sokerileipurit ja huonekalujen pehmustajat perustaisivat osakeyhtiön tehdäkseen yhden kengänkiillottajan onnelliseksi, he eivät onnistuisi siinä. Tai –he onnistuisivat siinä vähäksi aikaa, mutta eivät pitkäksi aikaa, sillä kengänkiillottajallakin on sielu, joka on toista kuin hänen vatsansa.

Ja myös paimenparalla ja hänen vaimollaan on sielu. Sen tarpeet täyttämään luultavasti tarvittiin kerran uskonto, sillä perheen, kotilieden ja erityisesti lasten kohtalo oli koko ajan vaakalaudalla. Ihminen tiesi, että hän tässä maailmassa sekä voi menettää kaiken että myös menettää kaiken. Elämähän myös ottaa kaiken takaisin, eikä vain anna.

Nykyään on aivan ilmeisesti mahdollista elää aivan normaalisti lotkauttamatta korvaansakaan tuolle asialle. Ympärillämme on oikeastaan pelkkiä mysteerejä ja tarkemmin katsoen ymmärrämme sen kyllä, mutta miksi välittäisimme?

Tavalliselle hyvinvointivaltion kansalaiselle riittää hänen hyvinvointinsa ja mikäli hän kaipaa ylevyyden kokemuksia, sopii välillä julistaa, että hän suo tämän autuuden mielellään myös muille. Tervetuloa siis pöytään, kaikki te kärsivät ja raskautetut, vaikka ette vielä ymmärtäisikään, että elämänne tarkoitus on hoitaa pientä kotia ja nauttia aineellisista ja aineettomistakin hyödykkeistä.

 Varmemmaksi vakuudeksi aikamme sankari voi suorittaa hengellisiä harjoituksia projisioiden vihan tunteitaan niihin, jotka ovat hänen jaloutensa epäilijöitä ja sabotoijia.

Mitäpä sanoakaan, tämä on hienoa ja se on edistystä. Ei enää ihmisuhreja, ei moolokeja, ei edes pronssisia idoleita. Muoviset riittävät hyvin, kun muistetaan vuosittain ja jopa viikoittain äänestyksillä ja pudotuksilla valittavia idolihahmoja, jotka eivät luonnollisista syistä voi jatkaa roolissaan kovin kauan. Huvituskoneistojen sisällöntuottajat riittävät hyvin turvaamaan elämyspalvelut kaikille: mikäli kaipaat pornoa –ja kuka nyt ei kaipaisi- olepa hyvä, sitä saa joka tuutista! Tunnetko vetoa himomurhaamiseen, sadomasokismiin, zoofiliaan tai feminismiin?

 Luukku auki vain; tavaraa tulee niin paljon kuin pystyt sulattamaan ja paljon enemmänkin! Jokaiselle taipumukselle löytyy myös kannattaja- ja tukiryhmänsä. Metafyysinen yksinäisyys on siis pelkkä valinta ja ilmeisen typerä vielä lisäksi, jos saa sanoa. Tämä olisi siis nähdäkseni ajallemme normaali ja kohtuullinen näkökulma.

Mutta kaikki maapallon maat ja kansat eivät elä tässä todellisuudessa, kuten voimme päivittäisestä uutisvirrasta päätellä. Joillekin on totisinta totta ehdottoman alistumisen vaatimus muodossa islam, toisia vetää sota ja ihmisyyden ylittäminen itsensä vaarantamalla ja kaltaisiaan tappamalla puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.

Maailman kansojen elämänarvot eivät yksinkertaisesti ole samanlaisia kaikille. Voimme todeta asian maailmanlaajuisista tutkimuksista kuten World Values Survey ja voimme todeta sen siitä, miten mahdotonta joidenkin kulttuurien edustajille on hyväksyä jonkun toisen kulttuurin arvoja ja normeja.

Poikkeamat ovat suuria myös länsimaiden välillä. Yhdysvallat ei ole se Ankkalinna, joksi sen usein kuvittelemme. Eurooppakaan ei ole se järjen ja kulttuurin tyyssija, joka on kaikessa oman maamme vastakohta eikä esimerkiksi Venäjä ole samanlainen kuin Suomi, vaikka geneettisesti sukua olemmekin. Ei se myöskään ole joka suhteessa erilainen.

Kaikilla kansoilla on oma omituinen sankarigalleriansa ja näkymätön tai näkyväinen pantheoninsa, jonka kautta ne suhteuttavat itsensä muihin. Kaikilla kansoilla on myös ainakin ollut kokemuksensa pyhästä ja epäpyhästä, Jumalasta ja epäjumalista, idoleista. Joissakin kulttuureissa tämä aines on voimakkaammin esillä arkipäivässä, joillakin heikommin. Mutta siellä jossakin se on ja se määrää ajatteluamme.

Kukaan ulkomaalainen ei ymmärrä, miksi Vilho Koskela tai Antti Rokka ovat niin merkittäviä sankareita, vaikka heitä ei edes ollut olemassa. Harva tajuaa täysin, miksi oli niin tavattoman hienoa, että sotamies sanoi Mannerheimille, joka käski hyppäämään ikkunasta: ”P-le, hyppää ite!”. ja monelta jää ymmärtämättä, miksi opiskelijoiden on aivan pakko muutaman ryypyn jälkeen laulaa Isontalon Antista ja Rannanjärvestä.

Nuo hahmot kuuluvat kuitenkin kansalliseen tajuntaamme yhtä tiiviisti kuin Runeberg ja Snellman nyt jo unohdettuine luomuksineen. Vänrikki, sittemmin luutnantti Vilho Koskelan pronssipatsas puuttuu vieläkin pantheonistamme, joka sitä paitsi on ranskalaisessa muodossaan vielä rakentamatta.

Mutta ehkä se pitäisi rakentaa? Kulttuurirahasto on rahoittanut huonompiakin ideoita, joten nyt voisi olla aika ruveta miettimään sitä paljon puhuttua uutta kansallismuseota, jonka päähenkilönä ei ole kansa etnoksena, vaan historiallisena sankarien kavalkadina.

 Niin että unohdetaan jo se uusi poliittinen historia ”alhaalta”. Eivät ihmiset sitä tule katsomaan. Idolatria on maassamme kyllä voimissaan, mutta se on nykyään madaltunut niin huolestuttavalle tasolle, että asia vaatii korjaamista.

Uuteen pantheoniin, jonka voisi sijoittaa suunnitellun Guggenheimin paikalle, olisi tietenkin syytä ottaa mukaan myös kaikki ne kirjalliset hahmot ja taruolennot, joita ilman Suomea ja suomalaisia ei voi ymmärtää.

Kansallisbiografia on jo pitkä askel tähän suuntaan ja noteeraa kyllä laajan kirjon niin idolihahmoja kuin tavallisempia tallaajia, mutta se kertoo vain todellisista henkilöistä. Todellisia ne kirjallisetkin ovat ja tavallaan todellisempia kuin oikeat ihmiset, sillä niistähän tiedetään aivan kaikki mikä niistä voidaan tietää. Falskeja poseerauksia ei ole mukana muuten kuin omana itsenään.

Sanomattakin on selvää, että mikäli projekti toteutetaan julkisin varoin, täytyy puolen tai useamman idoleista edustaa toista sukupuolta eikä esimerkiksi tiettyä toista ja on myös tärkeää, että rakennuksen muodot ovat asianmukaisia. Mutta millaisia?

Nyt olen tainnut haukata yhdelle lauantaiaamulle liian suuren palan. Täytynee palata asiaan myöhemmin.