torstai 3. huhtikuuta 2025

Lisää verta pakkiin?

 

Konfliktit on tunnustettava

 

Silloin kun minä sosiologiaa opiskelin, mikä tapahtui yli puoli vuosisataa sitten (olin vahingossa kirjoittaa ”yli sata vuotta sitten”), loisti muuan nimi tähden lailla siinä uusien ja vanhojen suuruuksien galleriassa, jota meille opetuslapsille esiteltiin.

Kyseessä oli Ralf Dahrendorf, mies, joka pakotti etsimään rationaalisia ratkaisuja mielettömimpiinkin konflikteihin. Hän ei tyytynyt siihen, että konflikteissa omaksuttaisiin aina sen puolen asia, joka oli oikeampi, järkevämpi ja hedelmällisempi.

Koska osapuolia oli kaksi, oli konfliktin aito lopettaminen voimalla tai edes ylivoimaisella järkeilyllä harvoin tie sen ratkaisemiseen.

 Toisella, eli tässä tapauksessa sillä kukistamisen ansaitsevalla osapuolellakin oli omat syynsä kannattaa näkemyksiään, olipa syynä tyhmyys, katkeruus tai vaikkapa pelkkä saaliinhimo.

Mikäli tuo toinen ryhmä yksinkertaisesti kuitattiin väärää ja sallimatonta asiaa ajavina rikollisina, syntyi todennäköisesti piilevä konflikti, joka ei aseellisestakaan kukistamisesta välttämättä lainkaan heikentynyt, vaan saattoi jopa saada lisää kasvuvoimaa.

Dahrendorfin ura oli komea, hän toimi muun muassa London School of Economicsin rehtorina ja Oxfordin yliopiston vararehtorina. Saatuaan Britannian kansalaisuuden, hän sai myös päärinarvon ja pääsi ylähuoneen jäseneksi. Euroopan yhteisön hallinnossakin hän toimi muutaman vuoden.

Nyt en enää muista tarkkaan, miten Dahrendorf neuvoi ristiriitoja sääntelemään. Hän joka tapauksessa ymmärsi, ettei niiden hävittäminen millään lopullisella ratkaisulla aina olisi mahdollista ainakaan lyhyellä tähtäimellä ja siksi oli opittava elämään niiden kanssa.

Joka tapauksessa tällaisen lähestymistavan ensimmäinen ehto oli ristiriidan tunnustaminen todelliseksi. Se enemmän tai vähemmän merkitsi sitä, että vastapuoli nostettiin täysiarvoiseksi neuvottelukumppaniksi sen sijaan, että se olisi leimattu pelkästään idioottien tai rikollisten laumaksi, jonka väärät asenteet oli hävitettävä kaikkine ilmentymineen.

Sen jälkeen, kun ristiriita oli tunnustettu, oli osapuolten organisoiduttava yksiköiksi, joiden välillä neuvottelut olivat mahdollisia ja sovittava pelisäännöistä.

Pelisääntöjen puitteissa oli sitten, mikäli mahdollista, annettava kohtuulliseksi katsottu määrä valtaa asioiden muuttamiseen myös toiselle, siis sille alakynnessä olevalle osapuolelle.

Päästyään vaikuttamaan asioihin sen sijaan, että olisi tullut ulos suljetuksi, toinenkin osapuoli sai purkautumistien omille turhautumilleen ja keinon vaikuttaa asioihin. Se myös saattoi nyt osoittaa, mihin se itse pystyi, kun sillä kerran olli mahdollisuuksia asioihin vaikuttaa.

Suomessa The Right Honourable Dahredndorf nautti 1960-luvulla suurta suosiota sosiologien, tuon uuden ihmetieteen gurujen keskuudessa.

On vähintäänkin mahdollista, että hänen teoriansa suoraan vaikutti siihen, että Kekkonen päästi kommunistit hallitukseen. Tämähän oli asia, joka monia kauhistutti niin koti- kuin ulkomailla ja jota asioita vajavaisesti ymmärtävät eivät vieläkään halua antaa Kekkoselle anteeksi.

Joka tapauksessa tulos oli hyvä. Sen ansioihin on mahdollista lukea sekä kommunistien kesyyntyminen lähes normaaliksi puolueeksi, että sen kahtiajaon synnyttämine tai ainakin syventäminen, joka tapahtui tuossa Suomen kommunistisessa puolueessa.

Puolueen isänmaalliset ainekset irtautuivat Moskova-mielisistä quislingeista ja yhteiskuntaa voitiin sen jälkeen rakentaa konsensuksen hengessä. Silloin meille saatiin tulopolitiikka ja konsensus. Kuinkahan on nyt?

Dahrendorfilainen suhtautuminen konfliktien sääntelyyn on ilmeisesti ollut toimivaa sorttia. Se oli osa Kekosen valtioviisautta, jolla oli ratkaiseva merkitys maamme itsenäisyyden säilymisessä ja kansan vaurastumisessa. Jostakin syystä vastaavaa ajattelua saa nykyään hakemalla hakea sitä mistään löytämättä.

Sen sijaan nykyään näyttää niin kansainvälisessä kuin kotimaisessakin politiikassa olevan monessa maassa vallalla sangen primitiivinen ajatus siitä, että ”oikeat” asiat ovat niin oikeita, että niiden edistämisen hyväksi on kaikki ”väärää” ajattelua edustavat tavalla tai toisella kukistettava ja eristettävä.

Ruotsissa ei ruotsidemokraatteja millään voida päästää hallitukseen enempää, kuin Saksassa AfD:tä. Lapsenomainen ajattelu pikkusormen antamisesta pahalle halvauttaa aidosti demokraattisen politiikan mahdollisuudet.

Samaan sarjaan voidaan laskea joidenkin politikitsijoiden lapsellinen riemastus siitä, että Marine Le Peniä on nyt estetty osallistumasta presidentinvaaliin. Toki muitakin ääniä kuuluu ja The Economist on syystä esittänyt huolestumisensa siitä, mitä tällainen merkitsee Ranskan demokratialle.

Ukrainan sodassa olisi saatava aikaan rauha ja vähintäänkin lopetettava silmitön tappaminen ja hävittäminen. Sielläkin on asian ytimessä tuo kaiken aloittanut Ukrainan sisäinen konflikti, joka olisi tunnustettava ja yritettävä turvata sen sääntely rauhanomaisin keinoin.

Ymmärrän, että asia on helpommin sanottu kuin tehty, mutta peräänkuulutan nyt sellaista asennetta, joka hyväksyy ja tunnustaa myös Venäjä-mielisten ukrainalaisten tavoitteiden tosiasiallisen olemassaolon.

Tahallista tai tuottamuksellista konfliktin lietsontaa voidaan havaita sen sijaan ainakin Virossa, jossa on juuri nyt jopa lopetettu ei-kansalaisten oikeus äänestää paikalisvaaleissa.

Tuloksena tällaisesta politiikasta ei varmasti ole ristiriitojen loppuminen, vaan todennäköisesti niiden muuttuminen hallitsemattomiksi ja entistä vaarallisemmiksi.

Tässä ei nyt ilmeisesti kannata sanoa mitään konkreettista Ukrainan tilanteen muuttumisesta lähitulevaisuudessa.

Yleisemmällä tasolla on kuitenkin ilmeistä, että juuri nyt tarvittaisiin runsaasti valtioviisautta, eli kykyä ja taitoa pyrkiä konfliktien säätelyyn silloinkin, kun toinen osapuoli näyttää omien kriteerien mukaan arvioiden vain rikolliselta, idioottimaiselta ja vaaralliselta.

Avoin väkivalta, sota, on setään se kaikkein huonoin tapa ratkaista sellainenkin tilanne. Ehkä se kuusinumeroinen kuolonuhrien määrä, joka Ukrainassa on valtavilla ponnisteluilla saatu aikaan voisi auttaa palauttamaan kunniaan rauhanomaiset metodin konfliktien käsittelemiseksi.

 

keskiviikko 2. huhtikuuta 2025

Rahastus seksillä

 

Pornoa pukkaa

 

Seksuaalinen vallankumous oli yksi niistä suurista vapautustapahtumista, joihin ihmiskunnan edistyksellisin osa suurella tarmolla pyrki kautta 1800-luvun.

Eipä ihme. Itse asiassa seksuaalisuus tietenkin oli ja on ihmisyyden ytimessä, eräs perustarpeista, jonka tukahduttaminen ja vääristäminen on maailmassa aiheuttanut yhtä paljon pahaa kuin muukin sorto, kuten kansallinen tai yhteiskuntaluokkaan liittyvä.

Niin sanotuilla utopistisosialisteilla kuului jonkinlainen, yleensä hyvin radikaali seksuaalinen vallankumous aina ohjelmaan ja tulevaisuudessa sukupuolielämä oletettiin järjestettävän aivan uudella tavalla, joka tyydyttäisi kaikkia eikä sortaisi ketään.

Itse kukin ymmärsi asiat omalla tavallaan. Venäläisen radikalismin isällä ja Leninin suurella esikuvalla Nikola Tšernyševskillä seksuaalisuus on kaiken pyhän ytimessä hänen uudella Venäjällään, jonka kaupungit oli tehty lasista ja alumiinista (vrt. Vihavainen: Haun Tšernyševski tulokset).

Dostojevskilla taas on eräässä teoksessaan karikatyyrinen radikaali, joka haluaa vapauttaa naisseuralaisensa kehottamalla tätä myymään kadulla itseään. Onhan nuori kauneus tytön pääomaa, jonka käyttämisen estämistä tai edes hukkaamista ei voi sallia.

 Dostojevski huomauttaa, että kaikilla aatteilla on sellaisia kannattajia, jotka vahingoittavat niitä enemmän kun viholliset. Mutta tuo säikkymätön radikaali julisti kyllä olevansa hölmö, mutta lakkaavansa sitä olemasta, kun kerran tiesi itsekin asian. Kyseessä oli varmaankin yritys soveltaa Sokrateen johtopäätöstä tietämisen merkityksestä.

No, joka tapauksessa seksuaalinen valankumous tuli, kun sen aika koitti. Niin sanotut Bloomsburyn älyköt elivät uudenlaisten normien mukaisesti, mutta he muodostivat vain pienen saarekkeen jälkiviktoriaanisen Englannin tekopyhässä kulttuurissa.

 Ensimmäisen maailmansotien jälkeinen aika oli jälkikäteen katsoen vasta tuon mainion vallankumouksen alkusoittoa. Alastomuus ja ruumiillisuus nostettiin kunniaan, mutta se tapahtui yhä jonkinlaisen ylevän aatteellisuuden puitteissa sikäli kuin kyse oli älymystöstä.

Vasta toisen maailmansodan jälkeen tapahtui massojen vallankumous. Sitä enteilivät jo sensuurisodat, joiden tuloksena kaunokirjallisuus jo vapautettiin sensuurista. Suuret ikäluokat suorittivat varsinaisen kumouksen, jonka symbolisena huipentumana on vuosi 1968. Bertrand Russellin henkilö yhdisti uuden radikalismin Bloomsburyn yhteisöön.

Sikäli kuin asia koskee seksuaalisuuden roolia kulttuurissa, tapahtui varsinainen vallankumous kuitenkin suurelta osalta muualla kuin Woodstock-festareilla. Sen todelliseksi pioneeriksi lanseerattiin menestyvä nuori mies, joka opiskeli collegessa.

Hän nimittäin luki Playboy-lehteä. Lehden ytimenä oli kuva” kuukauden leikkitoverista” (Playmate of the month), kolmen sivun värikuva kauniista ja alastomasta nuoresta naisesta. Tämän ympärillä oli sitten erilaisia eteenpäinpyrkivälle nuorelle miehelle sopivia tarinoita ja muuta hyvää, seksivitseistä ylellisten lahjojen (esim. moottoripyörä) kuviin.

Lehden ambitiona oli kuitenkin edustaa myös vakavaa filosofiaa, jolla kaikki perusteltiin. Niinpä siinä eräs osasto oli nimeltään” Playboy philosophy”, jossa yhä uudelleen perusteltiin, usein filosofian klassikoihin viitaten, miksi vapaus merkitsee myös sukupuolista vapautta. Ja yli kaikenhan oli taloudellinen vapaus, joka tarkoitti, että seksiä oli voitava hyödyntää myös taloudellisesti.

Julkaistuissa kuvissaan aina aamutakkiin pukeutunut ja hehkeiden tyttöjen ympäröimä lehtimoguli Hugh Hefner oli keskiluokkaisen ja kunniallisen (respectable) pornon ensimmäinen suuri profeetta (ks. Vihavainen: Haun hefner tulokset). Seksin myynnissä oli kyse miljardisummista ja periaatteessa ilmaisen myyntiartikkelin hinnan mielettömästä paisuttamisesta.

Onhan tässä jo aikaa kulunut siitä, kun Playboy oli kova sana nuorten miesten ja naisten keskuudessa. Naisille pääseminen kuukauden leikkitoveriksi merkitsi kurkottamista kuuluisuuden ja ”jetsetin” ihmeelliseen maailmaan, jossa kaikki maallinen hyvä oli saatavilla. Suomalaisiakin leikkitovereita oli.

Nykyäänhän pitää jo olla entinen pääministeri päästäkseen kurkistamaan tuohon paratiisiin. Pelkkä riisuutuminen on niin last season.

Tai mene ja tiedä. Kyllä seksin myynti tavalla tai toisella on yhä suuri bisnes ja luultavasti se on nyt jopa laajempaa kuin koskaan. Rahastamisen tavat ovat vain muuttuneet.

Lievästi hämmästyen törmäsin netissä sellaiseen termiin kuin ”OnlyFans-tähti”. Ilmeni, että OnlyFans on yhteisö, jonka jäsenet maksavat siitä, että ne saavat nähdä ”tähden” suorittavan erilaisia seksuaalisesti kiihottavia esiintymisiä.

Kyseessä on siis aivan sama idea kuin joskus takavuosina Sohossa, jossa pääsi tirkistämään jostakin aukosta naista, joka istui laatikossa housut kintuissa. Punnan maksamalla sai tirkistelyaikaa joitakin sekunteja ja sen jälkeen ”malli” sulki aukon ja pyysi lisää rahaa. Luultavasti kolikoita illan mittaan kertyi kilotolkulla.

Mutta nykyäänhän asiat hoidetaan hienostuneemmin, etten sanoisi sofistikoituneemmin. Tuo sana muuten tuli meille muistaakseni 1970-lubulla. No, joka tapauksessa, nyt esiintyvät jopa itse katsojat ja kaikkia osapuolia veloitetaan google-tiliä erilaisten appien käytöstä.

Nuo apit eivät yleensä ole sellaisenaan ns. kovaa pornoa tai lainkaan pornoa. Kova porno on ilmaista. Jokainen voi vapaasti mennä katsomaan youpornia tai pornhubia siitä vaan, nappia painamalla. Takeita ei ole siitä, että ruokahalu säilyy vielä tuon tarjonnan nauttimisen jälkeen. On se sellaista kamaa ja hyvin vaatimattoman kokemuksen perusteella uskallan esittää, että kehitys on sielläkin ollut nopeaa ja mennyt yhä perverssimpään suuntaan.

Mutta niin sanottu pehmoporno tulee nyt luoksemme ilmaiseksi ja kutsumatta, itse asiassa sitä ei pääse edes karkuun.

 Tietokoneelleni on pesiytynyt jokin MSN, joka aikanaan näytti joka aamu ensimmäisenä paljasta naisen takapuolta, mitä vastaan minulla ei sinänsä mitään ole. Venus Kallipyge oli mitä oli nimenomaan kauniin pyllynsä ansiosta. En ihmettele, että sitä alettiin palvoa.

Joka tapauksessa oli pakko nyt ihmetellä, miksi tätä tarjottiin nyt väkisin ja tilaamatta. Vastaus on tietenkin raha: samassa paketissa tuli ja tulee mainoksia ja taas mainoksia.

Vielä kummallisempaa on ollut Threads-nimisen appin (palvelimen?) sisältö. Sen kerrottiin olevan vastaisku amerikkalaisten magnaattien periaatteettomalle sananvapauden suosimiselle, nämähän olivat poistaneet omista systeemeistään niin sanotun faktantarkistuksen eli ennakkosensuurin.

Threadsin anti on sitten ollut miltei kokonaan naisten kuvia, vieläpä kauniiden naisten. Katsoohan niitä mielellään, mutta en ymmärrä, miksi minun pitäisi aina ohi mennessäni peukuttaa niitä, kuten ne kerjäävät tekemään. Lisäksi ne tarjoavat seuraa, vaikka yleensä asuvat toisella puolella maailmaa.  Pari kaunotarta harjoittaa lakkaamatta masturbointia, en tiedä, mitä tekemistä sillä on tällaisella uutissivustolla.

Verrattuna X:ään tämän kilpailijan sisältö on lievästi sanoen kummallista, enkä meinaa millään löytää sieltä sellaista informaatiota esimerkiksi päivänpolitiikasta, jota etsin. Jotakin toki on, mutta vain muutama prosentti tarjonnasta.

No, sittenhän meillä tässä ajassa on näitä varsinaisia seuralaispalveluita, jotka eivät mitään muuta pyrikään olemaan. On esimerkiksi Tinder, jossa on jonkinlainen tutka, jonka avulla voi löytää halukkaan parin jopa naapuristosta. Vastaava sukupuolivähemmistöjen palvelin on nimeltään Grindr. Muitakin näyttäisi olevan.

Kaikki suurimmat lienevät amerikkalaisia ja rahastavat ymmärtääkseni aivan samalla logiikalla kuin tuo muinainen Sohon tirkistelylaatikko. Tirkisteltäviksi ovat kuitenkin ryhtyneet ryhmien jäsenet ja sutenööri tarjoaa vain alustan.

Mutta puhe oli tässä nyt siis seksuaalisesta vallankumouksesta, joka merkitsi vapautumista irrationaaliseksi koetuista vanhanaikaisen yhteiskunnan normeista.

Vapautuminen tuli jo puoli vuosisataa sitten, eikä nykyinen nuori polvi voine lainkaan käsittää, millainen muutos kulttuurissa on tapahtunut.

On kuitenkin helppo nähdä, ettei muutos muistuta paljonkaan sitä, mitä utopistisosialistit kerran visioivat. Heidän utopiassaan seksi ei enää ollut kauppatavaraa, vaan edusti korkeimpia arvoja kehittyneimmillään.

Vapaassa yhteiskunnassa ja kulttuurissa ei seksuaalisuuden esittämisen ja myymisen rajoituksia voine ainakaan kovin paljon sallia. Olemme siis nyt tämän Dostojevskin radikaaliääliön aikoinaan, kuvittelemassa vapaassa yhteiskunnassa.

Elävään kulttuuriin on aina kuitenkin kuulunut ja kuuluu yhä keskeisenä hierarkkisuus. Viinaa voi juooda pullon suusta ja saada mukavan nousuhumalan, jonka vallassa sitten voi karjua ja rehennellä ympäristölleen, mikäli siitä saa tyydytystä.

Toisaalta voi myös nauttia ravintolassa miellyttävässä ympäristössä ja hyvässä seurassa viiniä ja herkullista ruokaa, mihin liittyneenä tuo samainen nousuhumala antaa autuaallisen lisänsä. Onko molemmissa kyse samasta asiasta, jätän itse kunkin mietittäväksi. Ainakaan meidän ns. kulttuuripiireissämme ei tällaisia eroja näköjään kyetä tekemään, mikäli kyse oin seksistä.

Jos esimerkkejä tarvitaan, viittaan vain tuohon Pride-maailmaan ja sen kuvastoon. konkreettisemmin voin mainita vaikkapa nimen Tom of Finland.

Olen näistä jo kirjoittanut, joten tyydyn tässä vain antamaan linkin (Vihavainen: Haun tom of finland tulokset).

Tulemme tässä näet pornon problematiikkaan. Huomautan suhtautuvani hyvään pornoon myönteisesti ja lähden siis siitä, että sitäkin on olemassa hyvää ja huonoa. Miksi juuri se huono ja suorastaan törkyinen laji on nykykulttuurissamme suurimmassa suosiossa, on minusta kiinnostava kysymys.

En rupea tässä avaamaan asiaa enemmälti, koska olen sen jo muualla tehnyt. Huomautan vain, että kyseessä mitä ilmeisimmin on sama ilmiö kuin aidon taiteen ja kitschn välisessä erossa (ks. Vihavainen: Haun kitsch tulokset).

Mutta kitsch-taidehan on nykyään hyvin arvostettua.

Niinpä niin, Dostojevskin ääliö.

tiistai 1. huhtikuuta 2025

Tattis

 

Kiitosta ny vaan

 

Ei ole ihmistä, jolla ei edes joskus olisi syytä kiitokseen. Toki jotkut saattavat olla kaameassa tilanteessa parantumattomasti sairaina ja alituisten tuskien kynsissä mutta on heilläkin varmasti joskus enemmän tuskia ja siis myös joskus vastaavasti vähemmän.

Tällainen kohtalo on, luojan kiitos, kai sentään harvempien osana, mutta ikäviä, pahoja, ei-toivottavia ja vastenmielisiä asioita sattuu kaikille. Ja sitten ne taas poistuvat tai ainakin helpottavat. Siitähän voi tuntea jopa kiitollisuutta. Miksipä ei?

Ihmisen hyvinvointi ei ole summa- vaan tulokäsite. Jos yksi tulon tekijöistä eli perustarpeista (vrt. on nolla, on sitä myös kokonaisuus, ks. Vihavainen: Haun tarvehierarkia tulokset). Ei se auta, vaikka olisi kaikkea maallista hyvää, jos vaikkapa varvas on äärimmäisen kipeä eikä suostu paranemaan.

Kroisoksen opettavaiseen tarinaan on tällä palstalla jo parikin kertaa paneuduttu (ks. Vihavainen: Haun kroisos tulokset). Se opettaa meille onnen oikullisuutta, mutta kiitos ja kiitollisuus kuuluvat vielä eri kategoriaan kuin onni ja onnellisuus.

On mahdollista ja todennäköistä, että Kroisos ymmärsi olla kiitollinen onnestaan niin kauan kuin se kesti. Sittemmin, polttoroviolla istuessaan hän oli jo toisessa tilanteessa ja kiitollisuuden tunteminen ei enää ollut ajankohtaista. Onni täällä vaihtelee, veisattiin ennen, aivan oikein.

Mennet sukupolvet joutuivat elämään suuressa aineellisessa niukkuudessa. Vuodentulo määräsi, oliko täällä pohjolassa niin sanottua selvää leipää syötäväksi koko vuodeksi, vai oliko sitä jatkettava petulla, vehkalla tai muilla korvikkeilla.

Nälkävuosien jälkeen oli syyt kiitollisuuteen, kun koitti kevät ja oli taas toivoa hyvästä sadosta, vaikka ei tietenkään varmuutta. Kaikki oli vielä edessä päin. Joka tapauksessa suvivirren veisaaminen tuntui varmasti monesta perustellulta, vaikka kiittäminen oli vielä hieman ennenaikaista ja siihen tunteeseen saattoi sekaantua myös pelkoa ja mielistelynhalua.

Yhtä kaikki, ilman sen kummempia todisteita esitän ajatuksen, että ennen maailmassa ihmiset pystyivät olemaan spontaanimmin kiitollisia silloin, kun edes perusasiat menivät hyvin. Siihen oli erityistä syytä siksi, että ne yhä uudelleen menivät taas huonosti.

Virsi 462 (Soi kunniaksi Luojan) kiittää siitä ”kun lahjas meille soit. Ja palkaks työn ja vaivan taas puhtaan (so. ”selvän” ilman sekoituksia) leivän soit”.

Siinä siis kiitetään ennen muuta Luojaa, kun hän suostui antamaan työstä palkan. Ei itse työ riittänyt satoa tuomaan, sen talonpoika ymmärsi hyvin.

Jostakin hyvin kummallista syystä tuo virsi muuten kuuluu nykymuodossaan näin:  ”Siis kiitos Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit”.

Kaiketi virren modernisoija on yrittänyt laskeutua lapsenmielisen veisaajan tasolle, jotta tämäkin voisi ymmärtää virren sanat edes jollain tavalla ja puhuu vain lahjoista, jotka arvattavasti ovat rahanarvoisia ja ihan jotakin muuta kuin pelkkä leipä, jota toki myös saadaan ”päivän työhön ja vaivaan”, polttoaineeksi runsaine hiilihydraatteineen.

Leipäkin (puhdas, luomu?), joka monen vyötäröä kohtuuttomasti paksuntaa, kyllä tosiaan mainitaan nyt sekin tässä yksin tein, vaikka itse asiassa särpimet ja kasvikset ne ovat se kova ydin, joka nykykuluttajaa syystäkin eniten kiinnostaa. Näin ymmärrän tämän muutoksen idean.

Vanha voimalliesti veisaava seurakunta on varmaankin ollut merkittävä kokemus kaikille osallistujille. Siinä on ollut tilaisuus yhteisölliseen osallistumiseen, joka purkautuu esteettisenä suorituksena ja elämyksenä, kultakin kykynsä mukaan. Noissa vanhoissa virsissä oli vielä jotakin ytyä ja sanomaa.

Nykyinen virsikirja on jo suurelta osalta yhtä tyhjän kanssa ja veisaajat kirkoissa ovat myös kovin harvinaisia. Se ei ole ihme, sillä harva taitaa tuntea kutsumusta sen tyhjän jauhamiseen, mitä niiden sanoissa on, sikäli kun ne eivät ole siirappiset. Toki vielä löytyy joitakin asiallisia hautajaisvirsiä.

Mutta kun aiheena nyt oli kiittäminen, tulee mieleen, että kiitoslalulut ovat nykyään harvinaisia. Ainakin ne ovat harvinaisempia kuin iänikuisen (lähinnä seksuaalisen) puutteen ruikuttaminen tai vihan kähiseminen. Ehkä ennen asiat olivat tässäkin suhteessa ainakin jossakin määrin toisin?

Kevyestä musiikista ei äkkiseltään tule mieleen kovin paljon kiitoslauluja. Muutama vuosikymmen sitten ilmestyi kyllä ”Gracias a la vida”, mutta entäpä muuta?

Tästä tulee mieleen, että aikoinaan niin vaikutusvaltainen marxilaisuus piti tyytyväisyyttä erityisen vaarallisena ja vahingollisena asenteena, sillä se jarrutti vallankumouksen tuloa. Vallankumouksen jälkeen kyllä sopi riemuita ja oli vähän pakkokin.

Mieleen tulee Karjalan kansallisrunoilijan, Jalmari Virtasen ”Vaalilaulu”, joka julkaistiin vuonna 1937, kun runoilijan teloitukseen oli aikaa suunnilleen vuoden verran. Siitä en ole tainnutkaan vielä kirjoittaa, mutta perästä kuuluu.

Mutta se nyt siitä. Palautan mieleen vanhan blogin koskien kiitospäivää, jollaista meidänkin olisi hyvä viettää. Voisimme kiittää kaikkia jostakin. Ellei nyt muusta, niin edes siitä, etteivät he ole meille niin paljon pahaa tehneet, kuin olisivat voineet.

Tässä tämä vanha blogi:

 

tiistai 26. toukokuuta 2015

Yleinen katumuspäivä

 

Yleinen kiitos- ja katumuspäivä

 

Amerikassa vietetään kiitospäivää, joka liittyy heidän ainutkertaiseen historiaansa, mutta eipä olisi hullummaksi viettää sellaista myös yleisesti.

Harvoinkos sitä unohtaa kiittää niistä kaikista lukemattomista asioista, jotka voisivat olla paljon, paljon huonommin. Ketä sitten kiittää on vielä asia erikseen. Monia tuttavia ei ole tullut kiitettyä, vaikka he ansaitsisivat sen ja monista asioista ei oikein tiedä, ketä pitäisi kiittää. Luojan kiitos, aina voi kiittää onneaan siitä, ettei sentään sen pahemmin käynyt.

 Tällaisen päivän funktio voisi olla juuri se, että se panee ajattelemaan, miksi asiat sentään ovat, vaikka ehkä huonosti, aina sentään paremmin kuin ne voisivat olla. Myönteinen vaikutus voisi olla myös sillä, että ihmiset sanoisivat toisilleen myönteisiä asioita.

Vähänkö sitä tulee urputettua joutavista ja unohdettua olennaiset asiat. Sellaisiahan ovat vaikkapa toimivat raajat, edes jotenkin pelaavat aistit ja muu perusrakenne, jota ilman tässä maailmassa voisi olla todella ikävä oleskella. Jos niistä pitäisi maksaa, ei mikään raha riittäisi. Ja paljonhan sitä jokainen pystyy löytämään myös bonusta, joka olisi voinut jäädä saamatta, mutta jotenkin tulla tupsahti ilman erityisiä ansioita tai ponnistelua tai sitten niiden kera.

Tässä vaiheessa tietenkin monella herää terve närkästys ja kauna, ehkä jopa kateus ja sielunvihollinen antaa hänelle suuhun valmiit sanat: ”Hyvähän se on…” ja niin edelleen. Monella nyt ei vaan mene hyvin ja tuntuu, että on niin väärin, kun jollakin toisella menee. Siksi kansamme onkin niin hyvin omaksunut runoilijan sanat: ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön!” Jo Catullus muisti varoittaa siitä, että annettaisiin sivullisten saada liikaa selville rakastavaisten onnesta. Harmittaahan se sivullista vähempikin.

Ehkäpä tämä kiitospäivä kannattaakin unohtaa ja keskittyä sen sijaan asioihin, joita kukaan ei kadehdi. Tarkoitan katumusta. Sehän on näennäisesti turhaa työtä, kun ei tehtyä kuitenkaan saa tekemättömäksi eikä mennyttä voi siepata ja palauttaa takaisin.

Quod semel emissum est, volat irrevocabile verbum, sanomme me latinistit snobbaillaksemme nyt silläkin tavalla monien kelpo ihmisten harmiksi. Mutta itse asia on vakavampi ja oikeasti miettimisen arvoinen.

Katsellessani Pietarissa kuolemattoman rykmentin iskulauseita, minuun vaikutti erityisesti tämäЯ помнюЯ горжусь. Muistan ja olen ylpeä!

Koska noista kuvien kantajista heti näki, etteivät he mitenkään voineet muistaa itse sotaa ja niitä sotatoimia, joissa heidän sukulaisensa olivat olleet mukana, oli selvää, että ylpeys kohdistui tiettyyn myyttiin, valtion määrätietoisesti konstruoimaan viralliseen rakennelmaan. Sitä stalinistinen Neuvostoliitto oli alkanut luoda jo sodan kestäessä.

Itse asiassa kyse siis oli historiasta eikä muistamisesta. Jotkut asian harrastajat, kuten Pierre Nora, ovat panneet paljon painoa sille, että muisti sanan varsinaisessa merkityksessä on aina jotakin muuta kuin historia.

Jokainen kansakunta ylpeilee historiallaan ja yleensä asialle löytyy aina myös pätevä syy, ainakin mikäli pysytään noin niinkuin kohtuullisissa rajoissa. Ne rajat voi tietenkin myös ylittää ja näin tapahtuu ilmeisesti aina totalitaarisissa valtioissa, olipa kyseessä Neuvostoliitto, Saksa tai Pohjois-Korea. Se kuuluu tuollaisten pyhien valtioiden luonteeseen.

Mutta saattaapa niilläkin olla oikeus ylpeillä joistakin saavutuksistaan. Ajatelkaamme nyt vaikka sitä, että puna-armeija löi Hitlerin armeijat. Ei se merkinnyt onnea valloitetuille maille, kuten valheellisesti julistettiin, mutta on syytä katsoa, että Hitlerin voitto olisi ollut kaikille suurempi onnettomuus. Voittoa on siis syytä juhlia ja voihan siitä ylpeilläkin, jos tuntee asialle tarvetta. Erityinen ylpeilypäivä onkin jo olemassa.

Mutta tässä ei ole kaikki, mitä tuohon asiaan eli siis sotaan liittyy. Ihmisen psykologialle on ominaista, ettei se oikein kykene kohdistamaan samaan asiaan monenlaisia tunteita samanaikaisesti. Kaikilla ei järkikään tähän riitä ja siksi historian tosiasioiden moninaisuudesta rationalisoidaan selkeä ja yksiselitteinen kuva, jossa hyvä (oma puoli) on hyvä ja paha (vihollinen) on paha ja siinä kaikki.

Miten laulettiinkaan laulussa Pyhä sota (Священная война):

 

Как два различных полюса,
Во всем враждебны мы.
За свет и мир мы боремся,
Они - за царство тьмы.

 

Yksi osa omaa puolta kumoaa yhden osan toista puolta. Taidatkos sen selkeämmin sanoa! Se kuulostaa jo liki tieteelliseltä.

Sodan aikana tällainen propaganda tietenkin kuuluu jokaisen valtion toimenkuvaan, mutta on kovin valitettavaa, mikäli sama psykologia jatkuu vielä sodan jälkeen.

Silloin se merkitsee sodan psykologista jatkamista rauhan aikana ja siinä tosiasiallisesti säilyy sellainen periaatteellinen väkivallan hyväksyntä, joka ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan. Se merkitsee myös suurella todennäköisyydellä menneisyyden valikoivaa muistamista eli sen vääristämistä unohtamalla asioita, jotka eivät ole ylpeilemisen arvoisia. Sellaisiahan jokaiseen sotaan kuuluu ja sellaisia on tiettävästi jokaisella totaaliseen sotaan osallistuneella kansakunnalla tilillään.

Miksipä ei siis vietettäisi yleistä katumuspäivää? Silloin voitaisiin keskittyä muistamaan sodan syyttömiä ja kohtuuttomasti rangaistuja uhreja, niin omia kuin vieraita. Ihmiset voisivat kantaa kylttejä, joissa lukee: ”Muistamme, emmekä ylpeile!” Silloin voisivat sodissa vastakkain olleiden kansakuntien edustajat yhdessä keskittyä kiroamaan sitä, että heidän esi-isänsä oli pantu tappamaan ja hävittämään toisen osapuolen ihmisiä ja omaisuutta.

Suuriin voittoihin ja urotöihin liittyvät ikävät puolet voitaisiin nostaa esille ja pyytää anteeksi niiltä, jotka voidaan jotenkin mieltää asianmukaisiksi vastaanottajiksi. Maittain järjestäytyneinä kaikki pyytäisivät siis anteeksi toisiltaan. Mukava päivä, eikö totta? Tämä siitä huolimatta, että itse kukin vetää esille toinen toistaan ikävämpiä asioita.

Tämäkö ei ole realistinen idea? Kukapa sen koskaan tiennee. Kulttuurimme synnyttää jatkuvasti asioita, joita olisi vielä hiljattain pidetty epärealistisina, jopa pöyristyttävinä. Nyt ne ovat arkipäivää eivätkä enää hätkäytä ketään. Ajatelkaamme nyt vaikka pride-kulkueita, vammaisten osallistumista euroviisuihin, maahanmuuttajien positiivista syrjintää ja niin edelleen.

Katumuspäivän varsinaisena ongelmana tuskin onkaan itse asian vähäpätöisyys tai outous sinänsä. Se poikkeaisi kuitenkin merkittävällä tavalla olemassa olevista juhlista yhdessä merkittävässä suhteessa. Se nimittäin olisi juhla, jossa ei lainkaan ylpeiltäisi yhtään millään, vaan päinvastoin kaduttaisiin.

Vastaavia kulkueita oli Mustan surman aikana, jolloin itseruoskijat eli flagellantit pyysivät anteeksi syntejään ja anoivat anteeksiantoa Jumalalta. Tässä osoite kuitenkin olisi ainakin jossakin määrin toinen. Kaiken keskiössä kuitenkin olisi itse subjekti, joka kerrankin saisi virallisen aiheen vapautua tunnustamaan, että vikaa on itsessäkin eikä aina vain muissa. Ehkä sillä voisi sentään olla oma funktionsa tässä ylpeilyn maailmassa.

Uhkus ajab upakile, kangus kahekäpakile sanotaan eteläisessä naapurissamme. Se kannattaisi heidänkin muistaa.

 

maanantai 31. maaliskuuta 2025

Neuvosto-Viron kapakoista ja toimituksista

 

Intersektionaalinen intellektuelli

Sergei Dovlatov, Kompromissi. Idiootti 2921, Suomentanut Varpu Eronen, 265 s.

 

Intersektionaalisuus oli meillä taannoin peräti hallitustasolla tunnustettu ohjelmanluonteinen ja jopa johtava periaate. Mikäli ihminen on esimerkiksi tyhmä, ruma, ylipainoinen, epäsosiaalinen, luonnevikainen ja juoppo, on hän hyvä esimerkki intersektionaalisesta tapauksesta, jossa yhdistyvät monet ongelmat.

Aiemmin oli tyydytty puhumaan vain moniongelmaisuudesta, mutta muodikkaat kriittiset teoriat toivat eräänlaista uutta gloriaa tällaisten henkilöiden kieltämättä ankean elämän korkeammalle ymmärtämiselle.

Heidän onnettomuuttaan voitiin pitää yhteiskunnan aiheuttamana, koska kaikkien noiden asioiden suhteen oli yhteiskunnassa myös paremmin pärjääviä. Olisihan voinut olla olemassa sellainenkin yhteiskunta, jossa nuo asiat olisivatkin olleet ylimpiä arvoja. Kuinkas sitten olisi suu pantu?

 -Ergo: syyllinen oli yhteiskunta, jota siis oli muutettava, lausui itse tiede korkealla ja viileällä auktoriteetillaan.

Sergei Dovlatov oli luonnonlahjakas kirjoittaja, joka tämän kirjan tarinoissa toimi Neuvosto-Viron venäjänkielisissä lehdissä vaihtelevalla menestyksellä. Toimittajan ammatti oli sellainen, että sen harjoittajille, luoville ihmisille oli sallittua rikkoa niin sanottua sosialistista moraalia aina  jossakin asiassa:

”Yhdelle on sallittua juopotella, toiselle olla huligaani, kolmas saa kertoa poliittisia vitsejä, neljäs olla juutalainen, viides puolueeseen kuulumaton, kuudes viettää moraalitonta elämää jne., Mutta toistan, vain yksi asia sallittiin, ei saanut olla yhtä aikaa juutalainen ja alkoholisti, huligaani, puolueeseen kuulumaton…”

Dovlatov taas oli samaan aikaa vähän kaikkea ja hänen ystäväpiirinsä oli täynnä eri tavoin boheemeja kollegoita, jotka viihtyivät keskenään… mutta Dovlatov oli kaikkea sallimatonta samaan aikaan. Hän oli siis intersektionaalinen tapaus ilmaistaksemme asian tieteellisen viileästi.

Huonostihan siinä yhä uudelleen kävi. Sergei palveli monessa eri lehdessä, Sovetskaja Estonijassa, Vetšerni Tallinnissa, Molodjož Estoniissa… Tämän kirjan luvut alkavat aina otteilla noissa lehdissä ilmestyneistä mahtipontisen neuvostotyylisistä artikkeleista, jotka ilmeisesti ovat tekijän kirjoittamia.

Kysymys oli kompromisseista. Toimittaja kirjoitti absurdin onttoa tekstiä, jossa moralisointi ja sosialistisen elämänmenon ihannointi muuttuivat tahattoman -tai tahallisen- komiikan maliesimerkeiksi, maassa, jossa parodia ei ollut suinkaan mahdotonta, mutta kyllä ankarasti kiellettyä.

Pakkohan se oli työssään tehdä, mitä odotettiin, vaikka toimittaja välillä kätki pirullisia vitsejä tekstiinsä, mutta vain kansan viholliset olisivat voineet kuvitella, ettei se, mitä kirjoitettiin ollutkaan totta ja vakavasti tarkoitettua. Tosin päätoimittajat ja KGB:n edustajat kyllä ymmärsivät paremmin.

Sivumennen sanoen, Dovlatovin yksi työpaikka oli aivan vastapäätä KGB:n paikallista päämajaa, Pagari 1:tä.

Poliittisen korrektiuden vaatijat olivat aina valppaina. Vuonna 1973 raportoitiin seitsemännestä tieteellisestä Skandinavian maat ja Suomi-konferenssista, jossa toimittaja erehtyy luettelemaan maat aakkosjärjestyksessä. Nämähän muuten olivat monitieteellisiä konferensseja, joissa esitettiin paljon hyödyllisiä ja kiinnostaviakin esiteliä, joiden referaatit aina julkaistiin kirjana.

Neuvostojen maassa eivät asiat olleet niin yksinkertaisia. Maiden luettelemisessa täytyi vallita tiukka ideologinen järjestys, mutta sekään ei ollut vailla poikkeuksia: esimerkiksi Unkarissa oli ollut kapina ja se alensi sen rankia…

Mitä tulee artikkelien totuudellisuuteen, ei siihen tarvinnut kiinnittää mitään huomiota. Ansioituneen lypsäjän haastattelu voitiin tehdä itse lypsäjää näkemättä ja kuulemattakin ja siihen reagoinut Leonid Brežnevin haastattelu oli tehty jo etukäteen Brežneviä vaivaamatta.

Puolueen niin sanottu yleislinja oli ainoa oikea mittapuu journalismille ja se tarkoitti poliittisen korrektiuden äärimmäistä muotoa, mikäli kyse oli ideologisesti herkästä asiasta ja sellaisiahan olivat sosialistisessa yhteiskunnassa kaikki, vapaa-ajan vietosta lähtien. Eikös tunnukin tutulta?

Ai eikö? Niinhän se on, ettei moni huomaa koko ajan hengittävänsä ilmaa tai puhuvansa proosaa tai varovansa visusti vanhentuneiden asenteiden tai jopa stereotypioiden esittämistä. Sopuli on sopuli, olipa järjestelmä mikä tahansa. Kaikki eivät sitä ole, mutta ilman laumapsykologiaa ei nykyistäkään julkista sanaa olisi mahdollista kuvitella.

Dovlatov oli siis kuitenkin jo hieman erikoistapaus kaikessa intersektionaalisessa komeudessaan. Hänen elämäänsä hallitsi viinahöyryinen ja seksillä kyllästetty ilmapiiri, jonka pyörteissä hän ja hänen kollegansa saattoivat keksiä kaikenlaisia kepposia ja laatia aina välillä häthätää juttuja, joille saattoi van nauraa kippurassa, mikäli tiesi kirjoittajasta ja hänen ajatuksistaan jotakin.

Kirjoittaja siis joka tapauksessa teki vallitsevan järjestelmän kanssa yhä uusia kompromisseja - niitähän nuo juhlavalla tyylillä kirjoitetut artikkelit kauttaaltaan olivat. Ne toivat parhaimmillaan kuitenkin rahaa, jopa kaksi ja puolisataa ruplaa kuussa, kun hyvän työmiehen keskipalkka oli sataviisikymmentä. Oliko toimittaja periaatteeton opportunisti?

Näin ajatteli hänen veljensä, joka istui pitkää tuomiota muun muassa henkirikoksesta. Hän paheksui Sergeitä: saattaahan ihminen joskus hairahtua ja tehdä hullusti tai pahoin, mutta  mitä peliä se nyt oli, että kirjoitti mokomaa roskaa päivästä toiseen…

Joskus kollegat syystä tai toisesta myös iloittelivat uhkarohkeasti. Joku kirjoitti: ”on koittanut nautakarjan suuri tähtihetki. Eläinlääkärien kokouksen osanottajat ovat tarttuneet työhönsä. maidolta ja lannalta tuoksuvat puhujat seuraavat toinen toistaan…”

Muuan kollega peräti liittyi viralliseen mielenosoituskulkueeseen itse kyhäämällään iskulauseella ”Päättäväinen vastaisku yleismaailmallisen imperialismin vihollisille!” Kesti kauan, ennen kuin ”elinten” valppaat edustajat hoksasivat, mistä oli kysymys.

En tietenkään ole koskaan toiminut toimittajana Neuvostoliitossa, mutta kirjassa kuvattu ikuiseen jähmeyteen tuomitun byrokratian ja keinottelun maailma, jota boheemit väkevän viinan ja seksin ystävät käyttivät mielin määrin hyväkseen, on miljöö, jota tunsin myös tuttavieni välityksellä.

Se oli ainutlaatuinen maailma, jossa lukemattomia kieltoja ja kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä rikottiin rutiininomaisesti ja jossa vain hölmöt uskoivat siihen, mitä virallisissa yhteyksissä sanoivat ja tekivät. Olihan toki niitä uskovaisiakin, mutta oli myös näitä vekkuleita, jotka muistuttivat kunnon sotamies Švejkiä pyrkimyksessään välttää totisia äärimäisyyksiä ja suostua mieluummin kompromisseihin, josta aina sentään jotakin hyötyi.

lauantai 29. maaliskuuta 2025

Talvisodan skenaario ja todellisuus

 

 

”Suomen vapauttaminen” 1939-1940  Neuvostoliitosta nähtynä

 

Talvisodan historia Venäjällä

Kuten tunnettua, Neuvostoliitossa yritettiin talvisodan historia vaieta tai muuttaa huomaamattomaksi historian alaviitteeksi. 1960-luvulla ilmestyneessä laajassa Suuren isänmaallisen sodan historiassa sitä käsittelevä luku oli nimeltään ”Aseellinen konflikti ja sen rauhanomainen ratkaiseminen”.

Perestroikan aikana kansalle kävi täysin selväksi, että sitä oli petetty ja että historiankirjoitus oli pahasti vääristellyt asioita. Tämä koski myös, ja erityisen suuressa määrin, talvisotaa. Sensuurin hellittäessä ilmestyikin Venäjällä useita asiallisia ja historiallista totuutta kunnioittavia esityksiä. Osa niistä oli tehty yhteistyössä suomalaisten kanssa.

Merkittävimpiä näistä olivat Olli Vehviläisen ja O.A. Ržeševskin päätoimittama Zimnjaja voina 1939–1940    I-II, polititšeskaja istorija1 ja A.N. Saharovin, V.S. Hristoforovin ja T. Vihavaisen päätoimittama Zimnjaja vojna 1939–1940 gg. Issledovanija, dokumenty, kommentarii.2 Näissä oli mukana myös runsaasti dokumentteja, tutkimukselle aivan uusiakin.

Dokumenttijulkaisut saivat Venäjällä suuren suosion, kun virallisen historian auktoriteetti oli Neuvostoliiton romahtaessa sekin romahtanut. Talvisodasta julkaistiin erittäin paljon dokumentteja venäjäksi; itse asiassa siellä ilmestyi niitä paljon täydellisempinä kokoelmina kuin Suomessa. Neuvostodokumentit piirsivät kuvan aggressiivisesta Suomesta ja jalomielisestä Neuvostoliitosta: Suomi muka aloitti sodan ja voittamaton puna-armeija saattoi sen järkiinsä.

Tämän kirjan salanimellä kirjoittava tekijä edustaa Venäjän kuuluisaa intelligentsijaa, joka aina on ollut oppositiossa sortavaksi ja valheelliseksi nähtyä ”valtaa” vastaan. Hän osaa myös suomea ja on käyttänyt suomalaisia arkistoja.

Yllätyksekseen hän saattoi havaita, että moni otti nuo läpeensä valheelliset stalinistiset dokumentit täysin tosissaan. Dokumenttien julkaisemisen ohella oli myös selitettävä niiden merkitys. Tämä kirja sisältää sekä talvisodan ydinkysymyksiä valaisevien dokumenttien suomennokset että selityksen siitä, millaiseen historialliseen yhteyteen ne kuuluvat.

Edellä mainitut venäläis-suomalaisena yhteistyönä syntyneet talvisotakirjat, niin korkealla tasolla kuin ne ilmestyivätkin, eivät vielä sellaisenaan riittäneet rokottamaan venäläistä lukijaa törkeitäkin historian vääristelyjä vastaan. Täysin ilmeisiä faktoja saatetaan kieltää ja vääristellä taas nykyään, ja aivan erityisesti voidaan selittää sinänsä rikollisia toimia valtioedulla, joka muka oikeutti turvautumaan arveluttaviinkin keinoihin isänmaahan kohdistuneen uhkan torjumiseksi.

Tämän venäläisen kirjan julkaiseminen suomeksi on mielestäni suomalaisen lukijan kannalta hyvin tarpeellinen ja tärkeä siksi, että siinä näemme venäläisen intellektuellin tavan lähestyä sellaista historiallista totuutta, jota ”valta” taas yrittää parhaansa mukaan vääristellä. Ehkä vieläkin tärkeämpää ja kiinnostavampaa on se, miten kirjassa tuodaan esille, millainen oli se maa, joka vuonna 1939 hyökkäsi Suomeen, ja miten se silloin perusteli tämän kansainvälisen oikeuden ja yleisten moraaliperiaatteiden vastaisen aggressionsa. Tämä venäläinen aikalaisnäkökulma tuohon maamme ja kansamme kannalta niin keskeisen tärkeään sotaan on meillä tähän saakka ollut tuntematon.

Venäjällä tuon aikakauden Neuvostoliiton yleinen luonne on paremmin tiedossa kuin meillä Suomessa, joten siitä on suomalaista lukijaa varten tarpeen tässä tuoda vielä esille muutamia seikkoja, jotka voivat olla hyödyllisiä tämän kirjan lukijalle.

8  Suomen vapauttaminen talvisodassa 1939-1940

Neuvostoliitto vuonna 1939 – uudenlainen valtio ja yhteiskunta

Niin sanotun Lokakuun vallankumouksen jälkeen Venäjän yhteiskunnasta ei vielä tullut sosialistista. Niin ei tapahtunut myöskään heti sen jälkeen, kun vuoden 1922 lopulla oli muodostettu uusi valtio, Neuvostoliitto. Valtionideologian, marxismi-leninismin eli leniniläisen marxilaisuuden mukaan sosialistisen yhteiskunnan oli oltava pitkälle kehittynyt eli teollistunut. Venäjä sen sijaan oli kehittymätön maatalousmaa. Neuvostoliiton muuttaminen maatalousmaasta teollisuusmaaksi toteutettiin kahden ns. viisivuotissuunnitelman aikana, vuodesta 1928 vuoteen 1936.

Vuoden 1936 lopulla selitettiin, että maassa nyt vihdoin vallitsi uudenlainen yhteiskuntajärjestelmä, joka myös nopeasti muuttaisi ja oli osittain jo muuttanut sen kansalaiset uudenlaisiksi ihmisiksi. Ihmisten tietoisuushan määräytyi yhteiskuntajärjestyksen perusteella. Samaan aikaan tuli voimaan uusi, sosialistinen perustuslaki, joka ei ainoastaan myöntänyt ihmisille kaikkia liberaalin yhteiskunnan julistamia vapauksia, vaan lupauksensa mukaan myös käytännössä toteutti monien muidenkin hyvien asioiden toimeenpanon. Porvarilliseen yhteiskuntaan verrattuna ihmisten hyvinvointi ja tasa-arvo olivat aivan uudella ja paljon korkeammalla tasolla.

Sosialismin vallitessa oletettiin, että uudenlaisen yhteiskuntajärjestyksen ansiosta kaikki ihmisten toisiin ihmisiin kohdistama sorto oli loppunut, kuten myös esimerkiksi kansalliset ennakkoluulot. Keväällä 1937 eli heti sosialismin toteuduttua alkoi niin sanottu suuri terrori, josta oli ollut merkkejä jo vuoden 1934 lopulla tapahtuneesta Leningradin puoluejohtaja Kirovin murhasta lähtien.

Vuosien 1937 ja 1938 aikana teloitettiin ampumalla yli 700 000 ihmistä. Sen lisäksi tuhannet ja taas tuhannet menehtyivät keskitysleireillä ja karkotuksessa. Laskutavasta riippuen määrän on arvioitu olevan miljoonaluokkaa. Vuodet 1937–1939 muistetaan ennen muuta suuren terrorin vuosina, mistä oli paljon tietoa ulkomaillakin; esimerkiksi kuuluisat näytösoikeudenkäynnit olivat julkisia. Merkittävää oli, että terrorin voitiin havaita hävittävän kokonaisia vanhojen bolševikkien ikäluokkia, ja se myös tuhosi koko puna-armeijan ja laivaston korkeamman johdon.

Tuohon aikaan maailmassa ei ollut toista Neuvostoliittoon verrattavaa terrorivaltiota. Saksa ei vielä toteuttanut kansanmurhapolitiikkaa ennen syksyn 1939 hyökkäystä Puolaan. Sen harjoittamaa terroria voitiin vielä pitää enemmän tai vähemmän normaalina sodankäyntiin liittyvänä raakuutena.

Maailman suurin sotilasmahti ja sankarien maa

Neuvostoliitto saavutti maailmansotaa edeltävät talousluvut vasta ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aattona, vuonna 1928. Sen jälkeen se keskittyi raskaan teollisuuden luomiseen ja 1930-luvun jälkipuoliskolla aseiden tuotantoon. Vuonna 1939 Neuvostoliitolla oli enemmän nykyaikaista sotakalustoa kuin koko muulla maailmalla yhteensä. Lisäksi koko maa ja yhteiskunta oli joka suhteessa valmistettu sotaa varten. Hallinnon hoiti puolue, jonka elimissä oli kaikilla hallinnon tasoilla salainen sektori, joka käsitteli sodankäynnin kannalta tärkeät asiat taloudesta liikekannallepanoon. Sillä oli arkistoissakin aina oma, salainen osastonsa.

Koko yhteiskunta oli militarisoitu, joten kaikki, niin miehet kuin naiset, harjoittelivat vapaa-ajallaan sotilaallisia taitoja: ampumista, auton ajamista, lentämistä, laskuvarjohyppyjä ja niin edelleen. Puhuttiin ”vorošilovilaisista yhteislaukauksista”, jotka tuhoaisivat jokaisen vihollisen. Neuvostotekniikan julistettiin olevan maailman parasta, ja etenkin lentäjät tekivät jatkuvasti uusia ennätyksiä. Uusi sosialistinen ihminen näytti myös yltävän ällistyttäviin saavutuksiin: miehet ja naiset kävelivät, ratsastivat, purjehtivat ja ajoivat autolla valtavia matkoja minimiajassa. Ennätyksiä syntyi jatkuvasti erilaisis-

10  Suomen vapauttaminen talvisodassa 1939-1940

sa sotilasurheiluissa, kuten laskuvarjohypyssä ja uinnissa. Napaseudun tutkijat suorittivat hämmästyttäviä urotekoja ankarissa oloissa. Neuvostoliitto oli sankarien maa ennennäkemättömässä mitassa ja laajuudessa.

Jos huomenna on sota, niin valmiina ollaan!

Vuoden 1939 syksyllä neuvostolehdistö rummutti herkeämättä ajatusta maan sotilaallisesta ylivoimaisuudesta mitä tahansa vihollista vastaan. Kuvaan kuului, että tulevaa sotaa luonnehdittiin jo ennakolta neuvostoihmisen kannalta helpoksi ja hämmästyttävän vähän uhreja vaativaksi. Sota käytäisiin vihollisen alueella ja siitä selvittäisiin hyvin vähällä verellä (maloj krovju).

Venäläinen tutkija Aleksandr Nevežin on nimittänyt tämän kampanjan nostattamaa mielialaa ”hyökkäyssodan syndroomaksi”.3 Neuvostoliiton ystävät ja viholliset

Neuvostoliitto oli maailman ensimmäinen ja ainoa sosialistinen maa, ja jo sen virallinen ideologia selitti, että kapitalismin ja imperialismin voimat ehdottomasti pyrkivät hävittämään tämän vihollisensa, joka kaikinpuolisesti edusti erilaista maailmaa kuin ne, ja joka pyrki luonteensa mukaisesti auttamaan muitakin historiallisen edistykseen pyrkiviä kansoja. Kuten marxismi-leninismi oletti, imperialistinen maailmanjärjestelmä oli Neuvostoliiton luonnollinen ja peruuttamaton vihollinen. Kysymys oli siitä, kuka kukistaa kenet – kto–kogo?

Toki sosialistisella maalla oli mahdollisuus käyttää hyväkseen imperialistien keskinäisiä ristiriitoja. Vuonna 1933 Neuvostoliitto oli liittynyt Kansainliiton jäseneksi, kun Saksa erosi siitä. Samalla oli Hitlerin tahdosta loppunut myös vuosina 1922–1933 (itse asiassa vuoteen 1934 saakka) Neuvostoliiton kanssa harjoitettu yhteistyö, joka oli ollut sekä taloudellista ja poliittista että sotilaallista. Sen ansiosta Saksa oli saanut tilaisuuden kehittää ja kokeilla uudenlaisia aseita, kuten panssareita ja lentokoneita Neuvostoliiton alueella.

Vuosina 1934–1939 Saksan ja Neuvostoliiton suhteita leimasi poliittinen vihamielisyys. 3.8.1939 solmitun Molotovin–Ribbentropinsopimuksen solmimisen jälkeen yhteistyö alkoi uudella voimalla ja oli paitsi taloudellista ja sotilaallista, myös poliittista. Neuvostoliiton raaka-ainetoimitukset Saksalle olivat jälkimmäisen sodankäynnin kannalta keskeisen tärkeitä vuoden 1939 syksystä aina vuoden 1941 kesäkuuhun saakka, ja toki vaikuttivat vielä sen jälkeenkin. Saksa myi puolestaan Neuvostoliittoon muun muassa työstökoneita ja aseita.

Saksan ja Neuvostoliiton yhteinen rintama länsivaltoja vastaan sisälsi myös poliittisen puolen ja läheni luonteeltaan liittoa. Molemmat valtiot edustivat myös toisenlaista ideologiaa kuin länsivallat. 28.9.1939 solmitun raja- ja ystävyyssopimuksen johdosta pitämässään puheessa kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja (pääministeri) Vjatšeslav Molotov julisti, että Saksa oli nyt Euroopassa rauhanvoima ja sille sodan julistaneet Englanti ja Ranska puolestaan sodanlietsojia.

Saksa oli tarjonnut rauhaa, mutta imperialistisille suurvalloille se ei kelvannut, kertoi Molotov. Ne selittivät käyvänsä sotaa ”hitlerismiä” vastaan, mutta tällainen ideologinen perustelu sodalle muistutti uskonsotaa, jollaiset olivat aina olleet kansoille onnettomuus.

Ideologioita ei voida kukistaa sodalla, selitti Molotov. Sitä paitsi länsivaltojen esittämä pyrkimys ”entisen Puolan” palauttamiseen oli selvästi falski. Sen estämisestä oli olemassa kahden maailman vahvimman sotilasvallan, Saksan ja Neuvostoliiton, takeet, ilmoitti Neuvostoliiton hallituksen päämies.

Neuvostoliitossa harjoitettu Saksan miellyttämispolitiikka meni niin pitkälle, ettei neuvostojulkisuudessa saanut Molotovin–Ribbentropin-sopimuksen voimassa ollessa puhua fasismista negatiiviseen sävyyn, ja jopa Kominternin jäsenpuolueet velvoitettiin tukemaan Saksan kantoja politiikassa. Saksan miehittämässä Ranskassa tämä oli henkisesti erityisen kova vaatimus.

Kuten jo aiemmin, Versailles’n rauhan solmimisen jälkeisellä Rapallo-politiikan kaudella, Saksa ja Neuvostoliitto olivat taas maailmassa lähes ainoat toistensa ystävät. Asian voi todeta vaikkapa Stalinin saamista 60-vuotispäivän tervehdyksistä, joiden joukossa myös Suomen demokraattisen tasavallan hallitus eli Terijoen hallitus nousi varsin korkeaan rankiin.

Saksa ja Neuvostoliitto olivat jakaneet Euroopan etupiireihin 23.8.1939 solmitulla sopimuksella, ja ne todella olivat maailman kaksi vahvinta sotilasvaltaa, kuten Molotov oli julistanut.  Ne molemmat sitä paitsi sijaitsivat hyvien yhteyksien päässä Suomesta, toisin kuin Ranska ja Englanti tai edes Yhdysvallat, joka oli sodasta syrjässä, mutta sangen merkittävä talousmahti.

Mitä Suomen asemaan tulee, sen suhteet Neuvostoliittoon olivat 1930-luvun lopulla olleet viileät, mikä näkyi muun muassa Leningradin konsulaatin sulkemisessa isäntämaan kehotuksesta. Myös Saksan suhteet Suomeen olivat viileät, mikä johtui Suomen arvostelevasta suhtautumisesta Saksan laajenemispolitiikkaan. Tähän viittasi myös Hitler selittäessään, miksi Saksa ei millään tavalla tukenut Suomea Neuvostoliittoa vastaan.

Kun kutsu Moskovan neuvotteluihin lokakuussa 1939 saatiin, ei Suomella ollut mahdollisuuksia saada mistään sotilaallista tukea, lukuun ottamatta Ruotsia, jonka sotalaitos oli tuolloin varsin heikko. Kansainliiton jäsenenä Suomella sen sijaan oli mahdollisuus pyytää järjestön jäsenmaiden apua, mikäli se joutuisi sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi.

Suomen puolustusvoimat olivat omassa sarjassaan suhteellisen suorituskykyiset, mutta Neuvostoliiton nykyaikaisen konearmeijan rinnalla niiden merkitystä oli pidettävä vaatimattomana ellei olemattomana.

Neuvostolehdistöllä oli kaikki syyt ylimielisyyteensä, kun se ennen puna-armeijan hyökkäystä pilkkasi Suomesta kuulunutta uhoa, jonka mukaan yksi suomalainen vastaisi kymmentä venäläistä. Myös Wolf Halstin uuteen kirjaan Suomen puolustaminen suhtauduttiin ironisesti.

Ennen kuin puna-armeija hyökkäsi, suoritettiin neuvostolehdistössä eräänlaista propagandistista tulivalmistelua ja väitettiin sosiaalisten ristiriitojen kärjistyvän Suomessa koko ajan. Maan talous oli liikekannallepanon takia muka romahtamassa. Suojeluskuntalaisten ja reserviläisten välillä väitettiin olleen puukkotappeluita, ja palvelukseen kutsuttujen reserviläisten perheiden oloja kuvattiin kurjiksi.

Lehtien lukijat saattoivat siis täydellä syyllä odottaa Suomessa tapahtuvan sosiaalisen vallankumouksen ja ainakin osan kansaa olevan Neuvostoliiton puolella sortajiaan, vuoden 1918 ”lahtareita” vastaan.

Juuri ennen hyökkäystä julistikin vetoomus, joka julkaistiin Neuvostoliitossa SKP:n nimissä, kansannousun hallitusta vastaan. Samassa vetoomuksessa lupailtiin jo uudelle, perustettavalle hallitukselle suurta aluelaajennustakin jalomielisen naapurin toimesta. Samaa vihjaili myös Molotovin puhe, joka julkaistiin sodan alkamista edeltävänä päivänä.

Niin sanottujen Mainilan laukausten johdosta aloitettiin kautta Neuvostoliiton raivoisa kampanja, jossa yleisiin kokouksiin kutsutut kansanjoukot vaativat sotahullujen suomalaisten rankaisemista kolminkertaisella iskulla.

Suomen demokraattinen tasavalta ja Suur-Suomen muodostaminen

Sodan sitten alkaessa pursuivat lehdet uutisia siitä, miten kansanjoukot kautta koko laajan Neuvostoliiton hyväksyivät hallituksen politiikan, ja kuinka monet merkittävimmät kulttuuripiirien edus-

14  Suomen vapauttaminen talvisodassa 1939-1940

tajat akateemikkoja myöten julistivat tukensa Suomen ”uudelle hallitukselle”, jonka kerrottiin olevan luonteeltaan väliaikainen, mutta joka oli jo välittömästi muuttanut maansa nimenkin Suomen demokraattiseksi tasavallaksi.

Nyt oli olemassa kaksi Suomea: valko-Suomi ja kansanvaltainen Suomi. Neuvostoliitto auttoi ”loistavan ja voittamattoman” punaarmeijan voimin kansanvaltaista Suomea sen pyynnöstä.

Puna-armeijan ei missään tapauksessa voitu olettaa loukkaavan Suomen itsenäisyyttä, päin vastoin. Tämän todisti jo sekin, että suhteellisen pientä Kannaksella tapahtuvaa alueluovutusta vastaan Suomelle annettiin peräti 20 kertaa suurempi alue Itä-Karjalasta. Puna-armeija saapui Suomeen maan hallituksen kutsusta auttamaan sodanlietsonnan pesäkkeen likvidoinnissa.

Mainitun aluelahjoituksen kerrottiin toteuttavan Suomen ja Karjalan kansojen vuosisataisen unelman, jälleenyhdistymisen, toteutumista, selitettiin Terijoen hallituksen ja Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston allekirjoittamassa sopimuksessa, joka astui heti voimaan.

Näin siis tuli sekä perusteltua Suur-Suomen idean oikeutus että jopa perustetuksi se: sopimushan astui voimaan heti, ja Suomi säilyi itsenäisenä valtiona eikä sitä suinkaan ollut tarkoitus liittää Neuvostoliittoon, saati Venäjään, selitettiin.

Suomessa asia ei näytä herättäneen minkäänlaista kannatusta, ja se on myös jäänyt varjoon niin yleisessä tietoisuudessa kuin historiantutkimuksessa. Se on myös haluttu unohtaa Neuvostoliitossa ja Venäjällä, vaikka asialla on toki suuri periaatteellinen merkitys.

Kuitenkin uusi Suur-Suomi oli tarkoitettu pysyväksi historialliseksi uutuudeksi, jolle kirjoitettiin jo oma historiakin.4 Se sai myös oman hakusanan vuonna 1940 ilmestyneessä politiikan sanakirjassa.5 

Suomen uusia rajoja esittelevä kartta julkaistiin heti Pravda-lehdessä koko sivun laajuisena, ja se levisi monimiljoonaisena painoksena kaikkialle Neuvostoliittoon ja muuallekin maailmaan. Uusia Suomen karttoja julkaistiin myös suurina painoksina seinille ripustettaviksi valistustyöntekijöiden käyttöön.

Historia perutaan: Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta

Kun Neuvostoliitto oli pannut kaiken arvovaltansa uuden ”Suomen demokraattisen tasavallan” taakse ja solminut sen kanssa valtiosopimuksenkin, sen oli tavattoman vaikeaa tunnustaa sen jälkeen uudelleen Helsingissä istuvaa Suomen hallitusta ja solmia rauhaa sen kanssa.

Se merkitsi kasvojen menetystä, mutta asiaa voitiin yrittää peitellä sumutuksella, perustamalla uusi neuvostotasavalta, joka asiaa tuntemattomista saattoi näyttää jopa alkuperäisen skenaarion mukaiselta ratkaisulta.

Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin 31.3.1940. Siihen liitettiin Suomelta riistetyt alueet lukuun ottamatta kaistaletta Kannaksen eteläosassa. Toisin kuin sen edeltäjä, Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, joka oli ollut Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan osa, uusi tasavalta oli virallisesti oma valtionsa, jolla oli oikeus halutessaan myös erota Neuvostoliitosta.

Uuden tasavallan kieleksi tuli venäjän ohella suomi, jonka käyttö oli kaikkialla lopetettu suuren terrorin aikana, vuoden 1937 lopusta lähtien, ja korvattu kyrillisillä kirjaimilla kirjoitetulla karjalan kielellä. Tämä kieli, jota oli parin vuoden ajan käytetty niin kouluissa kuin lehdistössä, jäi nyt vuorostaan yhtäkkiä ja kokonaan pois käytöstä.

Uuden tasavallan perustamista motivoitiin sillä, että siihen liitetyt alueet olivat luonteeltaan suomalaisia; itse asiassa ne oli täydellisesti tyhjennetty asukkaista, jotka oli evakuoitu Suomeen. Uusia suomalaisia alamaisia uuteen tasavaltaan tuli vain noin parisataa.

Toisen maailmansodan jälkeen koko Karjalan kannas liitettiin Venäjän federaatioon ja Leningradin alueeseen ja sen paikannimet muutettiin. Suomalaiset nimet säilyivät vain Laatokan luoteis- ja pohjoispuolisilla alueilla. Suomen kieli kuitenkin säilyi uuden neuvostotasavallan toisena virallisena kielenä aina vuoteen 1956 saakka, jolloin tarpeettomaksi käynyt tasavalta lakkautettiin.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja tuo esiin paljon sellaista suomalaiselle lukijalle uutta, mikä liittyy talvisotaan ja on tähän saakka ollut saatavissa korkeintaan venäjäksi. Venäjäksikin se on ollut saatavana vain pieninä painoksina levinneissä ja harvojen asiantuntijoiden tuntemissa kirjoissa.

Tämä sangen tärkeä ja kiinnostava näkökulma tulee nyt tämän kirjan kautta suomalaisenkin lukijan ulottuville. Tämän kirjan ilmestymistä onkin syytä tervehtiä merkkitapahtumana myös meikäläisessä talvisotakirjallisuudessa.

 

perjantai 28. maaliskuuta 2025

Shop, shop, til you drop!

 

Hillittömät kuluttajat

 

Etenkin petoeläimet osoittavat suurta hillittömyyttä repiessään kiihkoissaan saaliseläintä kappaleiksi ja ahmiessaan mahdollisimman suuria paloja ennen kuin lajitoveri ehtii saamaan enemmän. Myös lokeilla, jotka eivät ole petoja, on huomaavinaan samanlaisia ominaisuuksia ja eroaako alennusmyyntiin rynnänneen naislauman käytös paljoakaan edellisistä?

Menneinä aikoina ahneutta, josta tässä on kysymys, arvosteltiin sangen ankarastikin ja nähtiin siinä useimpien paheiden, syntien ja onnettomuuksien juurisyy, muodikasta käsitettä käyttääkseni.

Uskonnollisella puolella asia oli aika selvä: syntiähän se ahneus oli, vaikka toisaalta ei ollut vanhurskasta sekään, että kaivettiin talentti maahan, eikä sen sijaan tienattu sillä lisää rahaa -tarvittiinko tuota rahaa oikeasti, ei kerrota.

Joka tapauksessa, Vanha Testamentti, joka on lempikirjojani, jyräyttää siekailematta tuomionsa myös ahneuden synnistä, jota aikamme neitimäiset papit tyytyvät hyssyttelemään ja suvaitsemaan.

Tähän tapaan sanoivat vanhan ajan juurevat sanantulkitsijat:

torstai 4. kesäkuuta 2015

Ahneus



Ahneus

 

Mitä oikeastaan onkaan ahneus? Tämän maailman lapsille se näyttää olevan ensimmäinen hyve, jonka vajavaisuus on synneistä suurin. Eikö meidän todellinen tarkoituksemme tässä maailmassa olekin tehdä työtä niska limassa aamusta iltaan ja mielellään ilman mitään lomia, ja kehdosta hautaan, jotta menestyisimme ja olisimme markkinavoimille otolliset?

Eikö ahneus olekin se jalo ominaisuus, joka viime kädessä toimii koko yhteiskuntamme kehityksen moottorina ja jonka ansiosta kehitys ja edistys ovat niin reippain askelin tuoneet meille myös kaikkinaiset ruumiin ja hengen hedelmät vauraudesta hamaan tasa-arvoon?

Konsumerismi eli vimma hankkia ja kuluttaa tavaraa sen itsensä vuoksi on muuan länsimaisen yhteiskunnan jalostama ”killer app”, kuten Niall Ferguson asian ilmaisee.

Muualla se oli kauan alikehittynyt ja niinhän se ennen oli meilläkin. Yleensä talonpoikaiseen elämänmuotoon on kaikkialla kuulunut käsitys ”riittävästä” toimeentulosta, jonka ylittäminen oli synti. Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus –samaa perhettä kaikki tyynni.

Mutta nyt on kaikki toisin. Puuttuva halu käyttää kaikki meille täällä maan päällä annettu aika rahan hankkimiseen ja sen älyttömään haaskaamiseen on julistettu kerta kaikkiaan paheeksi.

Mehän teemme vähemmän työtä kuin amerikkalaiset! Ruotsalaisetkin puurtavat pitempää päivää ja palkitaan tästä hyveestään vähintäänkin jonkin Wahlroosin kauniilla kiitoksella. Mutta ei tämä vielä mitään. Kiinalaiset ja muut idän kansat ne vasta ahkeriksi ovatkin oppineet. Siellä todella kootaan aarteita maan päälle ja kasat ovat jo komeita. Otetaan siis heidät esikuviksi! Eikös olekin hyvä niin?

Vanhan kansan edustajana minusta on aina tuntunut, että tässä nyt jokin niin sanotusti mättää ja ottaakseni asioista selvän, avasin kirjoistani kallisarvoisimman, isovanhempieni aikoinaan perintönä saaman ja edelleen jälkipolville luovuttaman Raamatun, sen, jota koristavaa Gustave Dorén kuvitus.

Pelkkä vilkaisu hakemistoon auttoi minua ymmärtämään, missä me tänä aikana oikeasti menemme ja mihin suuntaan. Tuo lahjomaton ja poliittisesti aivan epäkorrekti kirja, jota ei ole laadittu kenenkään mielistelemiseksi kertoo ahneudesta, tuosta viheliäisestä taipumuksestamme seuraavaa:

Ahneus. Se on tytymätöin tavarain halu ja sopimatoin kokoominen. Ahneutta ja tytymättömyyttä pitää vihattaman seuravaisten syitten tähden:

-Jumala käskee tytyväisyyden ja varoittaa ahneudesta

-ahneuden karttaminen ja tytyväisyys on suuri rikkaus

-on se pyhäin oikea omaisuus

-ruumiillisen elämän lyhykäisyys ja kuolevaisuus pitää meitä ahneudesta peljättämän

-Ylönpalttisuus on vahingollinen autuuden esteeksi ja ei mihinkään hyödyllinen

-Vatsan murheella ei saada mitään aikoin

-ahneus, viimeisen maailman suuri synti

-se on synti, joka vissimmän kadotuksen myötänsä tuo

-se on synti, joka kutsutaan epäjumalan palvelukseksi

-se on pakanallinen synti

se on hulluuden synti, joka ahnetta itse vahingoitsee

-se on synti, joka maan ja valtakunnan turmelee: erinomattain, koska se esivallan tykönä löytyy

Ahneet ovat tytymättömät:

-vahingoitsevat itsensä

-öykkävät tavarastansa

-vetävät, Jumalan vihan, rangaistuksen ja kirouksen päällensä

-ahneus on pahuuden synti

-sen tähden saattaa se paljo syntiä matkaan

-jumalan ja hänen sanansa ylönkatseen

-armottomuuden

-vääryyden, valapattoisuuden ja valheen

-murhan ja tapon

-kavaluuden ja petoksen

-ahneus tuo myös rangaistuksen myötänsä ahneille

-sydämmen surettavaisen murheen ja levottomuuden

-kansan kiroilemisen ja pahan puheen

-ahneen huoneen hävityksen ja hänen tavaransa hajotuksen

-iankaikkisen kadotuksen

Ahneuden hillitsemiseksi pitää vatsamurhe pantaman pois

-voittohimo tukahdutettaman

-tutkittaman ja ajateltaman kuolevaisuutta

-uskollisesti rukoiltaman

-maailman rakkautta vastaan

Ahneuteen ovat vikapäät olleet:

-Laban,

-Bileam

-Achan

-Samuelin pojat

-Saul

-Nabal

-Achab

-Gehasi

-se nuori mies

-Judas

-Ananias ja Saphira

-Simon Velho

-Felix

 

Siinä terveisiä itse kullekin. Miltäpä tuntuisi Rinteestä, Lylystä ja muista sankareista saada nimensä listan jatkeeksi?

Ahneus, kuten naisvaltikka, matkaansaattaa valtakuntain tuhon. Pois se nyt meistä, koska uhkaa surkein tuho! Apage, Satana! Vade retro!

Konsumerismi, tuo länsimaisen kulttuurin suuri edistysvoima (ks. Vihavainen: Haun killer apps tulokset) on nykyään laskettu hyveeksi, kuten tiedämme. Sankarittaremme tässä ajassa on alati uusissa vaatteissa sipsutteleva nuori nainen (ks. Vihavainen: Haun bauman nomadi tulokset), jonka lifestyle on korkeinta luokkaa ja joka viis veisaa omaisuudesta -josta pitäisi huolehtiakin.

Kun ihmisen todelliset tarpeet pystytään tyydyttämään monipuolisesti, on tuotantopuolella pakko luoda keinotekoisia tarpeita ja vaikkapa määrätä jonkin kukkaron hinta järjettömäksi. Silloin sillä on näyttöarvoa, jota muut kadehtivat (Vihavainen: Haun veblen tulokset).

Mainitsen sivumennen, ettei ikuinen pihistely ja köyhyydessä kärvistely varmastikaan ole sinänsä hyveellistä, vaikka voikin olla monelle vastenmielinen pakko. Rahan haalimiselle omistettu elämä ei välttämättä ole valinta, vaan ahdinko, johon on jouduttu syystä tai toisesta. Hyvähän se on jne.

Argumentti on ihan kelvollinen, jos nyt ei ajatella sitä, mitä tässä tarkoitan, eli kulutuksen arvoa sinänsä, normaalin tarpeentyydytyksen jälkeen. Mitä tuo jälkimmäinen tarkoittaa, on tietenkin vahvasti kulttuurisidonnaista. Olemme oppineet vaatimaan korkeaa tasoa ja tarvittaessa opimme vielä jotakin muutakin.

Vielä 1970-luvulla opetettiin peruskoulun taloustiedon oppikirjoissa säästäväistä elämäntapaa ja paljastettiin mainosmiesten kavala toiminta, jonka tarkoituksena oli vain saada kukuttaja ostamaan tarpeetonta tavaraa. Eipä taitaisi enää mennä moinen ideologia läpi.

Jeremiadiin ei meillä ilmeisesti ole syytä, sillä tässä maassa asuvat maailman tyytyväisimmät ihmiset, joita myös onnellisimmiksi sanotaan, kun sana niin on haluttu jostakin syystä kääntää.

Todellinen onnihan ei synny omistamisesta ja kulutuksesta ja niiden aiheuttama tyytyväisyyskin taitaa jäädä aina lyhytaikaiseksi. Omistamisen piiriin ei varamaankaan voida laskea enempää terveyttä, rakkautta, kuin henkistä itsenäisyyttä, joka säästää ihmispolon niin kalvalta kateudelta kuin ylenmääräiseltä ja jäytävältä ahneudelta.

Muuan sadan vuoden takainen laulu on varmasti aina ajankohtainen niille, jotka sen sanoma tavoittaa:

https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?&q=oi+kiitos+sa+luojani+armollinen&&mid=7944FFEBDE0988FAC97F7944FFEBDE0988FAC97F&&FORM=VRDGAR