Hartolasta Helsinkiin

 

Tie sivistykseen

 

Arvi Kivimaa, Saari Tuulten sylissä. Otava 1938, 404 s.

 

Arvi Kivimaan nimi oli viime vuosisadan puolivälin ”vihaisille nuorille miehille” lähinnä kirosana, kuten kaikki muukin sellainen, mikä liittyi siihen Suomeen, jota joskus 1960-uvulla alettiin kutsua ensimmäiseksi tasavallaksi.

Kivimaa (1904-1984) oli syntyisin Hartolasta ja kävi koulunsa Heinolassa. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki teatterin piirissä ja oli muun muassa Kansallisteatterin johtajana 1950-1974.

Hän oli myös ahkera kirjoittaja ja tunnettiin etenkin runoilijana. Sitä paitsi hän oli aikansa mittapuilla melkoinen kosmopoliitti ja kulttuurimatkailija. Kivimaan aloitteesta alettiin viettää maailman teatteripäivää vuodesta 1961.

Kivimaa toimi vuosina 1932-1934 Greifswaldin yliopiston Suomen kielen ja kulttuurin lehtorina ja sai siis seurata Hitlerin valtaannousua aitopaikalla.

Hän julkaisi vuonna 1942 kirjan Eurooppalainen veljeskunta, joka oli myötäsukainen natsismille. Kansallissosialismin kannattajana häntä ei kuitenkaan voi aiempien kirjojensa perusteella pitää (vrt. Vihavainen: Haun kivimaa tulokset) ja hän oli myös vuosina 1936-1937 kirjailijoiden vapautta ajavan Suomen PEN-klubin puheenjohtaja.

Kirjoittajan tausta on oleellinen asia hänen tuotantonsa ymmärtämisen kannalta. Pelkkä kirjoen käsittäminen ”tekstinä” edustaa vain osaltaan  sitä humanioran primitiivistymistä, josta Richard Pipes puhui historian osalta.

Tämän kirjan päähenkilö edustaa ensimmäisen polven sivistyneistöä ja käy oppikoulun ja kokee kansalaissodan kovasti Heinolaa muistuttavassa kaupungissa. Hän on vauraanpuoleisen talon ainoa poika, mutta lähtee opintielle. Se on epäuskottavaa, mutta näin on hänen nuorena kuollut sivistystahtoinen isänsä kirjoittajan mukaan halunnut.

Pojan nimeksi pannaan Leo. Miksi näin tapahtui? Itse olisin ilman muuta veikannut esikuvaksi Leo Tolstoita, jonka ääriradikaaleja pamfletteja Suomessakin tuolloin inonnolla luettiin. Mutta ei: tässä tapauksessa innoituksen on antanut Leo Mechelin, merkittävä oikeustaistelija, jota ehkä kuitenkin saattoi pitää hieman kuivakkaana lakimiestyyppinä.

Joka tapauksessa sivistyksen arvon ymmärsi valistunut talonpoika hyvin: Suomen oli kasvatettava omaa sivistyneistöä, sen oli sivistyttävä, ettei suuri itäinen naapuri nielaisisi sitä. Tämä vaara oli konkreettinen.

Kirjat eivät olleet isällekään vieraita. Niistä mainitaan Lindeqvistin Suomen historia, Topeliuksen Luonnonkirja, Ahon Lastuja, Bangin Euroopan sivistyshistoria, Eino Leinon Sata ja yksi laulua ja iso, sanomalehtipaperille painettu kuvitettu teos, jona nimi on Feodora.

Jälkimmäinen on kyllä epäilyttävä, se on jännitysromaani tsaarivallan Venäjältä, missä kirja oli kielletty, koska se esitteli venäläisen ylhäisön rappeutunutta elämää. Sen kirjan lukemisen isä oli keskeyttänyt itsepuolustussyistä, sillä siitä huokui synnillisen ja vaarallisesti kiehtovan maailman henkeä, joka oli huumannut kuin salaperäinen myrkky..

Saksasta tuli maailmansodan sytyttyä suomalaisten kansallisten toiveiden kohde ja Hindenburgista heidän sankarinsa, kuten amiraali Togo oli ollut aikoinaan.

Tässä oli jotakin uutta.  Nuorisolle saksalainen mies oli merkinnyt lähinnä tylsää kauppamiestyyppiä tai ilotonta, jäykkää ja mahtipontista preussilaista upseeria. Paljon paremmin he sen sijaan tunsivat englantilaisen miestyypin. Kaikki olivat lukeneet Kiplingin, Dickensin ja Chestertonin kirjoja.

He ihailivat englantilaisten siirtomaasotilaiden urheutta, älykkyyttä ja huumorintajua. Kasvavien poikien intomieliseen tapaan he kuvitelmissaan liioittelivat englantilaisten gentlemannihyveitä ja kuvittelivat maailman täydellisimpien miesten asuvan Brittein saarilla.

Sivumennen sanoen: toisin kuin joskus näkee kuviteltavan, anglosaksinen populaarikulttuuri oli Suomessakin ylivoimaisessa asemassa maailmansotien välisenä aikana, kuten Olli Jalonen on tutkimuksessaan Kansa kulttuurien virroissa osoittanut. Saksalla oli tällä alalla kovin vähän tarjottavaa.

Mutta lapset kasvavat ja ikuistuvat. Poika lukee ylioppilaaksi ja lähtee opiskelemaan lääketiedettä. Nuoren opiskelijan saapumista Helsinkiin on kirjallisuudessa kuvattu ilmeisesti jo kymmeniä kertoja, mutta ei se turha teema ole. Tässäkin tapauksessa kuvaus perustunee omakohtaisiin kokemuksiin.

Tuo aikanaan niin paljon huomiota ja levottomuuttakin herättänyt ylioppilaiden tulva oli alkanut. Suomenkielinen opiskelija, joka vielä äskettäin oli ollut seurapiirien kiinnostuksen kohteena, ei ollut enää mitään.

Vanhan kaksikielisen sivistyneistö piirissä käytiin luontevasti Pariisissa, tilattiin ranskalaisia lehtiä ja keskusteltiin uusista musiikkitapahtumista, joita Helsingissä edusti muun muassa kuuluisa viulisti ja  juutalainen aktivisti Bronislaw Huberman.

Helsinki oli hyvin historiaton ja vahvasti amerikkalainen kaupunki, jossa Töölön uusi kaupunginosa symbolisoi ajan uutta henkeä. Talonpoikaiseen ensimmäisen sukupolven sivistyneistön edustajaan se joka tapauksessa teki ahdistavan vaikutuksen. Hän tunsi kaikkialla itsensä kömpelöksi, eikä kuulunut oikein mihinkään kansantyhmään.

Vanhaa kaksikielistä sivistyneistöä edustavan, mutta suomenmielisen perheen tyttö roihautti pojan tunteet liekkeihin, mutta sellainen romanssi päättyyiennen kuin on alkanutkaan.

Tuo miljöö taisi olla liian vieras, korkean muurin takana, vaikka perheen poka olikin kiivas suursuomalainen. Poika kuitenkin ymmärsi, että tärkeintä oli nyt elinkeinojen kehittäminen, jolla kulttuuri sitten saattoi kasvaa.

Hänen mielestään Suomen piti harjoittaa mitä aktiivisinta ja voimakkainta sosiaalipolitiikkaa, jotta Suur-Suomen reaaliset edellytykset tällä tavoin luotaisiin. ”Työväenkysymys oli myönteisesti ratkaistava”. Kansanyhteyden tietoisuus oli luotava.

Tämä epäilemättä haiskahtaa aikansa muodikkaalta fasismilta, mutta toki kertoo vain yhden roolihenkilön ajatusmaailmasta, johon ei sen enempää palata.

Sisaren mukaan veli oli tietysti utopisti mutta ei sulkenut silmiään eräiltä tärkeiltä tosiasioilta. Sitä paitsi veli uskoi ja oli elämänmyönteinen. Hän ei sairastanut neuroosia, joka oli ajan muotitauti.

”Saari tuulten sylissä” on sointuva nimi kirjalle, mutta ei sovi lainkaan tämän kirjan nimeksi. Alussa tosin on saari ja sen raivaaja, mutta kirjoittaja tappaa hänet jo alkumetreillä. Saari ei päähenkilön elämässä näyttele mitään osaa.

Saareen palataan vain kirjan lopussa aasinsillan kautta ja on outoa, että päähenkilölle se tuntuukin yllättäen olevan jonkinlainen elämän keskeinen kiinnekohta. Olisin mieluummin kuullut siitä, miten aloitteleva lääkäri nyt näki asemansa yhteiskunnassa ja millaisia olivat hänen kansalliset ja intellektuaaliset pyrkimyksensä. Ajan hengestä ja muodeista on kirjassa kiinnostavia mainintoja, jotka ovat sitäkin arvokkaampia, kun ne esitetään vain taustana.

Hurjia joka lähtöön

 

Maanikko Andalusiassa

 

Antonio Muñoz Molina, Täysikuu. Suomentanut Tarja Härkönen, Tammi 2003. 475 s.

 

Suomen kielessä sana maanikko saattaa tarkoittaa ihan harmitonta fakki-idioottia tai intohimoista harrastajaa. Venäjässä ja englannissakin sillä on pahempi kaiku. Tässä tapauksessa tarkoitan sillä himomurhaajaa, joka on tavallaan tämän kirjan keskushenkilö.

Tämän kirjan tapahtumat on paikallisesti sijoitettu Andalusiaan, johonkin pikkukaupunkiin, jossa ei mainita olevan turisteja. Päähenkilöistä toinen tulee Madridista ja toinen Baskimaasta, minkä ymmärrän hyvin merkittäväksi asiaksi.

Andalusia ei enää ole se rutiköyhä lukutaidottomien talonpoikien ja kalastajien junttila, jollainen se oli vielä pari vuosikymmentä sitten, ennen turistien tuloa, mutta jotakin tuosta vanhasta imagosta tuntuu leijailevan seudulla ja etenkin vanhemman sukupolven maailmassa.

Vanhemmat puhuvat maalaismaisesti, ajattelevat ahtaasti ja koko heidän olemassaolonsa on kirjan roistolle jonkinlainen loukkaus. Sitä samaa on myös naissukupuolen asenteissa ja tekopyhyydessä. Murhaajalla on taustansa.

Mutta kiinnostavampaa kuin murhaaja tai murhat, joita kirjassa on ainakin yksi toteutunut ja yksi yritys, on niitä selvittävän komisarion ja hänen naisystävänsä rakkaustarina.

Itse asiassa se ja sen esittämistapakaan ei ainakaan minusta ole erityisen kiinnostava muutoin, kun kulttuurin ilmentymänä, enkä voi sanoa, että se erityisemmin poikkeaisi meikäläisestä. Vanha mies herää seksuaalisesti. No entäs sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mutta päähenkilöiden elämäntarinassa ja siihen kuuluvassa kokemusmaailmassa on paljon kiinnostavia paralleeleja suomalaisten ikätovereiden kohtaloon, mutta myös merkittäviä eroja.

Kirja on alun perin ilmestynyt espanjaksi vuonna 1997 ja näyttää kuvaavan tuolloista nykyhetkeä, johon kuuluu jo matkapuhelin, mutta ei vielä internettiä, joka toki oli jo olemassa.

Kenraali Franco oli kuollut vuonna 1975 ja hänen mukanaan hävisi ennen pitkää se reaktionäärinen ideologia, jota Espanjassa oli yritetty ylläpitää ja joka sai ilmauksensa erityisesti klerikalismissa.

Espanjaa voi pitää yhtenä niistä maista, joissa modernisaatiota yritettiin kieltää mahtikäskyllä. Neuvostoliitto ja Itä-Euroopan maat olivat samalla asialla, mutta vain paljon tehokkaampia.

Katolisuus, joka oli hyvin merkittävä osa latinalaisten maiden identiteettiä, menetti nopeasti, etten sanoisi yht’äkkiä otteensa muuallakin Euroopassa, mutta Espanjassa se oli vielä liittynyt kansalaissodan veriseen terroriin ja saanut varsin irvokkaita rooleja. Diktatuuri oli sen tukipylväänä ja sekin puolestaan palveli diktatuuria.

Joka tapauksessa tuo aika oli 1990-luvun puolivälissä vielä hyvin lähellä. Vanhan komennon arvostamat pyövelit olivat useinkin vielä hengissä, kuten asia oli Neuvostoliitossakin.

Tämä aikakausien muutos ei kuitenkaan kuulu kirjan keskeisiin teemoihin, vaikka sen päähenkilö, poliisikomisario olikin opiskeluaikoinaan toiminut ilmiantajana ja naispuolinen päähenkilö, opettajatar, taas oli olut aktiivinen vasemmistolaisissa piireissä.

Jälkimmäinen oli muuttanut Madridista Andalusiaankin voidakseen toteuttaa opetuksessaan antiautoritaarisia, emansipatorisia oppeja, edellinen taas oli paennut ETA:n terroristeja, jotka olivat uhanneet hänenkin henkeään eivätkä tehneet sitä leikkiäkseen.

Tuo nuoren opettajattaren muutto, yhdessä kiihkeän anarkistin kanssa oli tapahtunut puolitoista vuosikymmentä aiemmin eli joskus vuoden 1980 tienoilla. Neuvostoliitto oli tuolloin yhä voimissaan ja radikaalit muodit Leninistä ja Maosta Sartreen ja Che Guevaraan korvasivat urbaanille nuorelle polvelle vanhan ajattelun ja elämäntavan.

Poroporvarillisen onnen sijasta oltiin kapinallisia ja vallankumouksellisia ja päätettiin muuttaa koko maailma, omasta itsestä aloittaen.

Nyt, vain puolitoista vuosikymmentä myöhemmin koko maailma oli sitten muuttunut. Se näkyi aineellisesti vanhojen rakennusten purkamisena ja uusien rakentamisena, mutta jo myös innolla tehdyn uuden rappeutumisena.

 Suosittu puistokin oli jo vajonnut muodikkaan paseon näyttämöstä lasinsirujen ja ryteikön valtaamaksi kolkaksi.

Millaista sitten oikein oli ollut se edistyksellinen ja emansipatorinen elämäntapa, jota nuoripari oli noudattanut?

Tahdin saneli miesystävä, jonka kanssa mentiin jopa maistraatissa nopeasti naimisiin ilman sen kummempia seremonioita.

Ylkämies oli onnettomuudeksi auttamaton narsisti ja mikäli sanaa voisi käyttää, täydellinen mulkku, joka käytti vallankumouksellisuuttaan vaimonsa henkiseen nujertamiseen.

Tämä taas oli alistuva tossukka, joka ei uskaltanut edes ajatella omilla aivoillaan: ”Kuinka olisin voinut sanoa… että se niin kuuluisa Sartre-Beuvoir-pariskunta suureksi häpeäkseni herätti minussa inhoa, puhtaasti fyysistä inhoa. Beauvoir en-koskaan-pese-tukkaani -turbaanissaan ja Sartre vanhan irstailijan naamioineen, se roikkuva kostea alahuuli ja ne lahot hampaat”.

Vastarinta ei kuitenkaan ollut pelkästään naisellisen vaistomaista, jossakin vaiheessa nainen oppi ymmärtämää, että jotakin oli pielessä, kun kaikki muut vain olivat aina syyllisiä tuon jalon olennon kärsimyksiin: ”Hän on yksi niistä ihmisistä, jotka valittavat aina, että ’tässä maassa’ sitä ja tätä, tämä on paska maa, tässä maassa ei ole ainesta, tämä maa on alle arvostelun…”.

No, itse asiassa mies itse ratkaisi asian menemällä yksiin naisen parhaan ystävättären kanssa. Nyt tämä sitten jäi yksin poikansa kanssa, kunnes isä sitten teini-ikäisenä kaappasi itselleen. Hän kelpasi mainiosti poikansa isähahmoksi ja sankariksi.

No, mitäpä sanoakaan, elämä on. Vastaavia tarinoita löytää varmasti muistakin maista ja radikaalit opit tarjoavat kehittymättömälle, narsistiselle psyykelle loputtomasti aarteistoa, josta ammentaa. Näinhän se oli jo Venäjän 1800-luvun narodinikeilla.

Mutta Espanja ei ollut mikään Suomi eikä ole vieläkään. Siellä ei rajoituttu vihapuheisiin, vaan pantiin ruuti palamaan. Toki se oli 1990-luvulla jo perin harvinainen poikkeus, mutta meillähän ei vastaavaa tapahtunut lainkaan muualla kuin edistysväen mielikuvituksessa.

Joku tarina nimeltä ”Laukaus tehtaalla”, jossa havainnollisesti esitettiin yhteiskunnallisen ristiriidan muuntuminen konkreettiseksi teoksi, piti kaivaa kokonaan mielikuvituksesta, kun eläviä esimerkkejä ei ollut.

Toivokaamme nyt, ettei niitä tulekaan.

Jatkoa edelliseen

 

lauantai 3. kesäkuuta 2023

Lintu vai kala?

 

Karl-Heinrich von Nassau-Siegen (Charles-Henri de Nassau-Siegen), 1743-1808

 

Nassau-Siegenin ruhtinaskunta oli lakannut olemasta jo vuonna 1743, mutta sen hallitsijan jälkeläisillä oli oikeus ruhtinaalliseen nimeen ja titteliin (Karl-Heinrichia nimitettiin myös Venäjällä arvonimellä prints eikä knjaz, koska hän periaatteessa kuului Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ruhtinaisiin). Keisarikunta enempää kuin Nassau-Siegenin sukukaan eivät kuitenkaan tunnustaneet sukulaisuuden velvoittavuutta, koska Karl Heinrich oli syntynyt ns. morganaattisesta avioliitosta.

Karl Heinrichiin on jälkimaailma suhtautunut vaihtelevasti. Aikalaiset vierastivat hänen pöyhkeyttään, kuten Curt von Stedingk venäläisten upseerien osalta kertoo. Lukemattomista taisteluista ja kaksintaisteluista huolinatta prinssi säilyi haavoittumattomana ja hänestä käytettiinkin nimitystä l’invulnérable

Nassauta pidettiin yleisesti suurena kehuskelijana ja jopa huijarina (charlatan) ja urotöitä, joilla hän kerskaili, on epäilty. Prinssin väitettiin taistelleen paljain käsin tiikeriä vastaan Keski-Afrikassa (!) ja vietelleen Tahitin kuningattaren. Väitetystä tiikeripainista maalattiin jopa suurikokoinen taulu. Argentiinassa hän tiettävästi pelasti toverinsa jaguaarin kynsistä.

Joka tapauksessa Nassau tuli tunnetuksi uhkapelurina, joka kierteli Euroopan hoveissa. Tiettävästi velkojiaan paetakseen hän osallistui myös Louis de Bougainvillen purjehdukselle maapallon ympäri. Sen jälkeen hän toimi sotilaana Ranskan palveluksessa. Eräässä polttolaivojen hyökkäyksessä kunnostauduttuaan Karl-Heinrich nimitettiin myös Espanjan grandiksi. Puolan kuningas Stanislaus August antoi hänelle Puolan magnaatin arvon.

Vuonna 1786 Nassau siirtyi Venäjän palvelukseen ja johti menestyksellisesti soutulaivaston hyökkäystä Otšakovin taistelussa. Hänen on väitetty olleen myös keisarinna Katariinan rakastaja.

Kustaa III:n sodassa Nassau komensi Venäjän uutta soutulaivastoa, joka saatiin valmiiksi vuoden 1789 sotaretkiä varten ja voitti ruotsalaiset Ruotsinsalmessa mainittuna vuonna. Tämän johdosta prinssi sai Venäjän korkeimman kunniamerkin, apostoli Andreaksen risitn.

Vuonna 1790 Nassau-Siegenin johtama Venäjän soutulaivasto sen sijaan tuhottiin varsin perusteellisesti Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa. Masentunut prinssi halusi sanoutua irti tehtävästään ja palautti Katariinalle venäläiset kunniamerkkinsä.

Katariina ei hyväksynyt eroa vaan lähetti kunniamerkit takaisin lohduttavan kirjeen saattelemana. Keisarinna selitti, että sotapäälliköiden suuruus näkyy parhaiten juuri onnettomuuksien aikana. Prinssi oli toiminut Katariinan käskystä ja hänen vahvistamansa suunnitelman mukaisesti: ”En ole unohtanut, että olette seitsemän kertaa tullut vоittajaksi niin etelässä kuin pohjoisessa. Tällä kertaa tuli myrsky, joka teki tyhjäksi yrityksenne… te olette minua palvelleet, palvelette ja tulette palvelemaan korvataksenne tämän vahingon…”.

Nassau-Siegen olikin pian taas valmis käymään ruotsalaisten kimppuun, mutta ei saanut siihen lupaa, koska Värälässä neuvoteltiin rauhasta. Rauhan tultua solmituksi venäläisiä päälliköitä palkittiin erilaisilla lahjoilla ja myös Nassau sai komean miekan, joka oli koristeltu jalokivin.

Von Stedingkin mukaan prinssi oli saamaansa lahjaan tyytymätön. Venäläiset kollegatkaan eivät kätkeneet tyytyväisyyttään siitä, että kerskurina pidetty prinssi oli Ruotsinsalmessa kärsinyt tappion. Kenraali S.A. Tutškov arvioi, että prinssin rohkeus oli enemmän krenatöörin kuin kenraalin tapaista. Hän oli impulsiivinen eikä noudattanut tarpeellista huolellisuutta.

Venäjän-kautensa jälkeen prinssi kierteli Eurooppaa ja oleskeli mm. Preussin hovissa ja Venetsiassa, jossa ylläpiti komeaa palatsia.

Elämänsä lopulla Nassau yritti saada marsalkan paikkaa Napoleonin armeijassa, mutta ei onnistunut.

 

Borodkin 2016

Brikner 2016

Hurjapää lainehilla

 

Nassau-Siegenin prinssi ja hänen tykkilauttansa

 

Nassau-Siegenin prinssi Karl-Heinrich (Charles-Henri) oli legendaarinen kansainvälinen seikkailija, aikansa Tarzan, joka tuli tutuksi meidänkin rannoillamme Kustaa III:n sodan aikana (1788-1790).

Tuossa sodassa hän taisteli Venäjän keisarinnan Katariina II:n palkkalistoilla, mutta oli hänellä kokemusta myös meidän (ruotsalaisten) rinnalla taistelemisestakin.

Silloin kyseessä oli Gibraltarin piiritys 1780-luvun alussa, jolloin Englannin hallitsemaa linnoitusta vastaan hyökkäsi myös Ranskan kuninkaan niin sanottu ruotsalaisrykmentti, Royal Suédois. Ruotsalaisia, myös suomenruotsalaisia oli lähinnä sen upseeristossa.

Gibraltaria vastaan kelpo prinssi oli keksinyt erityisen nerokkaan aseen, tykkilautat, joista enemmän jäljempänä. Valitettavasti koko hommasta tuli fiasko.

Joka tapauksessa Gibraltarin museossa on näytteillä tykkilautan pienoismalli.

Otin siitä kuvan, joka on alla:

 

Tässä vähän lisää prinssistä ja hänen tykilautoistaan:

 

perjantai 3. marraskuuta 2023

Royal Suédois

 

Royal Suédois

 

Margareta Beckman, Under fransk fana! Royal Suédois. Svenskt regemente i fransk tjänst 1690-1791. Svenskt Militärhistoriskt Bibliotek. Stockholm 1995, 141 s.

 

Kuten tunnettua, Ranskassa oli erityinen rykmentti niille ruotsalaisille upseereille, jotka halusivat saada kansainvälistä sotakokemusta, jota tuon suurvallan alituiset sodat tarjosivat riittämiin niin Euroopassa kuin sen ulkopuolella.

Toisin, kuin voisi kuvitella, rykmentti ei syntynyt Ranskan ja Ruotsin liittolaissuhteesta, joka sekin oli merkittävässä roolissa 1600- ja 1700-luvuila. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin vihollisuus: vuonna 1690 taistelivat keskenään Ranska ja ns. Augsburgin liiga, johon kuuluivat Englanti, Hollanti, Itävalta, Espanja ja Ruotsi.

Mahtavuutensa kukkuloilla ollut Ranska löi taas kerran vastustajansa ja ruotsalaisrykmentti lähes hävitettin Fleuru’n taistelussa. Jäljelle jääneistä noin 536 miehestä oli ruotsalaisia vain vähemmistö, suurin osa oli saksalaisia.

Ajan tavan mukaan sotavankeja ei ruvettu missään leireissä hyysäämään, vaan heille tarjottiin töitä uuden isännän palveluksessa ja näin muodostettiin Ranskan kuninkaalle alistettu ruotsalaisrykmentti, joka jatkoi toimintaansa niin kauan kuin Ranskassa oli kuningas eli suureen vallankumoukseen saakka.

Rykmentissä palveli myös suomalaislähtöisiä upseereita. Wrede af Elimä -sukuisia oli neljä, Tawasteja yksi, Sprengtporteneita kaksi, Mannerheimeja yksi, etunimiltään muuten Carl Gustaf, yhden sukunimi oli Kurck, yhden Boch af Bukkila.  Armfelt-sukuisia oli yhdeksän ja Aminoffeja neljä. Svinhufvudeja oli kaksi.

Välttämättähän nämä eivät olleet sukujen suomalaista haaraa edustavia ja monilla suvuilla oli myös saksalaisia juuria, esimerkiksi Baltiasta. Sellainen oli Schultz von Ascheraden, jonka edustajia rykmentissä oli kaksi. Yksi tämä sukuinen kenraalihan johti venäläisiä joukkoja Sulkavalla ja Parkumäellä vuonna 1789.

Merkittävimpiä nimiä rykmentin upseeristossa olivat sellaiset kuin Sparre, joita siellä oli peräti 19 kappaletta, sekä Fersenit, joista Hans Axel von Fersen tuli kuuluisaksi siitä, että oli läheisissä suhteissa kuningatar Marie Antoinetteen ja yritti pelastaa kuningasparin vallankumouksellisilta, mutta paljastui Varennes’n kylässä. Fersen oli suomalaisten Vuojoen ja Harvialan kartanoiden omistaja.

Fersenin veroinen kuuluisuus oli Curt von Stedingk, joka Kustaa III:n sodan aikana oli Savon prikaatin komentaja ja vietti sotatalven 1789-90 Sulkavalla, Partalan kartanossa.

Stedingk oli saksalaista sukua Ruotsin Pommerista ja liikkui hovimiehenä sulavasti niin Pariisissa kuin Pietarissa. Jälkimmäisessähän paleli kauan Ruotsin suurlähettiläänä.

Royal Suédois osallistui niin Espanjan- ja Puolan- kuin Itävallan perimyssotiin, Seitsenvuotiseen sotaan ja Amerikan vapaussotaan ja saavutti hyvän maineen. Vallankumouksen tultuakin siinä säilyi nuhteeton järjestys.

Ajan tavan mukaan upseerinarvoista oli maksettava ja rykmenttiä myytiin kuin jalkapallojoukkuetta. Kun Axel von Fersen vuonna 1783 osti rykmentin Sparren veljeksiltä, mainitaan hinnaksi 100000 livreä ja serafiimiritarikunnan sininen nauha -miten tuo jälkimmäinen sitten saatiinkaan, ei kerrota.

Silloin rykmentin 83 upseerista oli ruotsalaisia 28 henkeä, mutta sen 1400 miehestä vain neljä. Käytännössä rykmentin komentavana everstinä oli tuntemamme Curt Bogislaus von Stedingk, joka oli ottanut menestyksellä osaa Amerikan vapaussotaan.

Tuohon sotaan kuului myös epäonninen hyökkäys englantilaisten hallitsevaa Gibraltaria vastaan, johon rykmentti osallistui. Stedingk ei silloin ollut mukana, mutta suurta yritystä johti Nassau-Siegenin prinssi Karl Heinrich (Charles-Henri), joka sitten siirtyi Venäjän palvelukseen ja johti laivasto-operaatioita Mustalla merellä ja oli venäläisten päällikkönä sekä Ruotsinsalmen ensimmäisessä meritaistelussa vuonna 1789 että toisessa vuonna 1790.

Gibraltarin piiritys oli ajan suuria tapahtumia, joka kiinnosti koko Eurooppaa. Omintakeisena hurjapäänä tunnettu Nassau-Siegen antoi valmistaa sitä varten Algécirasissa kymmenen uivaa patteria, jotka olivat periaatteessa nerokkaita laitoksia.

Ne oli katettu tukevilla hirsivarustuksilla ja niissä oli muun muassa vesipumput, joilla vihollisen hehkuvat kuulat voitiin sammuttaa. Kokeissa havaittiin kuitenkin, että sammutusvesi tuppasi kastelemaan ruudin ja systeemistä luovuttiin. Patterit asettuivat linnoituksen ympärille ja niitä avusti 30 tykkivenettä ja 30 pommilaivaa (mörssäreillä varustettua alusta). Lisäksi eskaaderia tuki kymmenen muuta laivaa. Ainakin periaatteessa.

Suunnitelmat menivät pieleen ja 153 tykin sijasta vihollisen 280 tykkiä vastassa olikin vain noin 60 omaa putkea. Tulituksen kiivaudesta kertoo, että muuan tykkilautta sai 1200 osumaa ja paloi sammutusyrityksistä huolimatta. Ruutioli silloin kasteltava räjähdysvaaran vuoksi ja poistuttava paikalta

Koko laivue poistui sen jälkeen paikalta ja perääntymisessä toheloitiin niin, että 335 miestä jäi vangiksi. Koko operaatio epäonnistui.

Tämä nyt toki oli vain muuan epäonninen sivu Royal Suédoisin historiassa. Oli sillä paljon onnistumisiakin niissä kymmenissä taisteluissa, joihin se osallistui.

Mitä rykmentin rakenteeseen tulee, siellä oli osittain toisenlaisia tehtäviä ja titteleitä kuin Ruotsissa. Rykmentin esikuntaan kuuluivat omistaja-eversti, komentava eversti, everstiluutnantti, kaksi pataljoonankomentajaa, majuri, kolme apulaismajuria (aide-major), tulkki, rykmentinsaarnaaja, kirurgi, auditööri, rykmentinvääpeli, rykmentinkirjuri, tampurimajuri, kaksi konstaapelia ja pyöveli. Everstin päiväpalkka oli 33 livreä, everstiluutantin viisi livreä, majurin yllättäen kymmenen livreä ja apulaismajurin kolme livreä. Tampurimajuri ja kirjuri saivat 13 solia kukin ja pyöveli vain 12.

Tampurimajurin titteliin törmää nykyänkin ja sillä tarkoitetaan meillä portieria, jollaisilla oli vielä taannoin kaulassaan asianomaiset koristeet. Tambour major tarkoitti aikoinaan kuitenkin rumpalien esimiestä, jonka epäkiitollisena tehtävänä oli marssia etummaisena rykmentin kärjessä. Tittelin kantana ovat sanat tambour -rumpu ja major -suurempi. Erilaiset luutantithan olivat esimiehensä varamiehia (lieu -paikka ja tenant pitävä), kuka kapteenin, kuka everstin tai kenraalin.

Aikoinaan Ranskan armeijassa arvonimet ja tehtävät olivat konstikkaampia ja oli olemassa eimerkiksi sellainen arvo kuin aide-major (aide -apulainen) ja hänen alaupuoellaan sous aide-major (sous -alapuolella).

Kapteeneja oli monenlaisia (lat. caput -pää). Oli capitaine en pied (pied -jalka), capitaine àla suite (suivre -seurata) sekä capitaine reformé (alennetulla palkalla). Luutnantteja olivat kapteenin alapuolella lieutenant, aliluutnantteja sous-lieutenants voi olla useampia ja tunnettiin myös lieutenant en second, joka itse asiassa kuului toisen yksikön alaisuuteen.

Prikaatin komentajana oli asiaankuuluvasti brigadier, mutta maréchal-de-camp oli myös kenraaliarvo ja viittasi huoltopuolelle, majoitukseen. Marsalkka oli tässä tapauksessa aina jonkin kenraalin alainen.

Sekä vanhan komennon (ancien régime) Ranskaa että tuon ajan Ruotsia on arvosteltu sotilasalan rationaalisuuden puutteesta, mitä symbolisoi upseerinvaltakirjojen ostaminen. Systeemillä oli omat puutteensa, mutta sen avulla pyrittiin turvaamaan myös upseerien perheiden etuja.

Pahempaa oli, etteivät aatelittomat päässeet etenkään Ranskassa korkeampiin arvoihin. Napoleonkaan ei olisi päässyt kapteenia korkeammalle, ellei vallankumousta olisi tullut. Käytännössä olivat lähes kaikki upseerinvirat Ruotsissakin aateliston käsissä 1800-luvun alkuun asti.

Royal Suédois oli henkireikä suureen maailmaan ja sen riveissä hankkivat monet ruotsalaiset upseerit sotakokemusta, jota kotimaassa oli tarjolla niukasti. Tämän rykmentin ulkopuolellakin moni osallistui Ranskan armeijan riveissä sotiin esimerkiksi Amerikassa, kuten von Stedingk ja Intiassa kuten von Döbeln. Tällä kokemuksella oli sitten käyttöä sekä Kustaa III:n sodassa 1788-1790 että Suomen sodassa 1808-1809.

 

 

Mikä kulttuurissa on suurta?

 

Ennen wokea

 

Muutaman vuoden ikäinen woke-kulttuuri oli kuin moukkamaisuuden oikea suora intellektuellin palleaan.

Se yksinkertaisesti löi ällikällä koko sillä sivistyksen puutteellaan, mitä ei vielä hiukan aiemmin olisi osannut pitää mahdollisena.

Mistä tämä barbaarien lauma oli oikein tänne saapunut? Oliko lukutaidon unohtaminen voinut tuottaa näin järisyttäviä tuloksia jo muutamassa vuodessa? Eikö länsimaidenkin älyllinen taso ollut sentään huomattavan korkealla vielä 2010-luvulla? Koskaan ei niiden väestö ainakaan ollut korkeammin koulutettua.

Oma blogiarkistoni ulottuu vain vuoteen 2011, mutta tekeehän sekin mahdolliseksi tutkia uusimpia muutoksia ainakin siinä muodossa, kuin ne olen itse havainnoinut.

Kaivelin vanhoja tekosiani hieman arkeologin tapaan ja löysin oheisen blogin, joka suoraan sanoen yllätti minut. Siltä varalta, että asialla on yleisempää mielenkiintoa, panen sen tähän sellaisenaan:

 

maanantai 15. elokuuta 2011

Tärkeät ja suurenmoiset kirjamme

 

Tärkeät ja suurenmoiset kirjamme

 

The Guardian on julkaissut listan sadasta tärkeimmästä tai ”suurenmoisimmasta” (greatest) kirjasta. Oikeastaan useammankin listan, yhdessä kaunokirjallisuus ja toisessa muut, kolmannessa vielä kirjat, ”joita ilman ei voi elää”.

Kyseessä on ilmeisesti merkittävä todiste tämän edistyksellisen lehden lukijoiden intellektuaalisesta maailmasta. Listat ovat lyhyesti sanoen tyrmääviä. Anglosaksisen aineksen yliedustus on niin murskaava, että mieleen tulee Neuvostoliitossa 1960-luvun alussa tehty kyselytutkimus, jossa tiedusteltiin nuorison mielipiteitä historian suurimmista hahmoista. Näitä kertyi useita kymmeniä ja miltei kaikki olivat venäläisiä. Totalitaarisen valtion sanoma oli mennyt hyvin perille.

Mutta hyvin on mennyt perille Guardianin lukijoihin myös jokin hiukan epämääräinen atlanttikeskeinen ja presentistinen maailmankatsomus, jossa nykyaika nousee niin valtavana menneiden aikakausien ylle, että jälkimmäiset todella vaikuttavat vain puutteelliselta ja erehtyväiseltä valmistautumiselta siihen maailmanhistorian päämäärään, joka on meidän päivinämme vihdoin toteutunut.

Muutamat kummallisuudet pistävät heti silmään. Länsimaisen filosofian on usein sanottu olevan vain alaviitteitä Platonin teoksiin. Näistä on mukaan kelpuutettu vain Pidot. Aristoteles, Augustinus ja Tuomas Akvinolainen on arvioitu niin mitättömiksi, etteivät he ole mukana lainkaan. Uskonnossa pärjäillään ilman raamattua tai sen kirjoja eikä tarvita myöskään koraania tai muita vastaavia opuksia, joiden ”suurenmoisuus” lienee arvioitu köykäiseksi muulla kuin vaikuttavuuden perusteella. Luther ja muut uskonpuhdistajat, joilla sentään oli myös roolinsa modernin hengen luomisessa puuttuvat myös. Politiikassa ei tarvita enempää Leniniä, Mao Zedongia, Stalinia kuin Hitleriäkään, mikä saattaa johtua poliittisesta korrektisuudesta. ”Suurenmoisuus” sisältää kai arvoarvostelman näiden sanoman laadusta ja mukanaolo voisi aiheuttaa ikäviä ajatuksia. Mutta miksi mukana ei ole edes Rousseaun Yhteiskuntasopimusta? En itse pidä sitä erityisen oikeana ja miellyttävänä, mutta ainakin se on tärkeä. Sen sijaan mukana on läjäpäin muodikasta roskaa, jonka asettamista klassikoiden rinnalle voi pitää majesteettirikoksena. Kun jälkipolvet parin sadan vuoden kuluttua tutkivat millainen oli se länsimainen kulttuuri, jonka vaikutus maailman kehitykselle oli keskeinen parin sadan vuoden ajan, heitä saattavat kyllä kiinnostaa Germaine Greer, Lorna Sage, Edward Said tai Truman Capote oman aikakautensa oireina, joskaan ei erityisesti sen loistokauden saavutuksina. Mutta mikäli he yrittävät ymmärtää mitä tuossa kulttuurissa oli ”suurenmoista”, he voivat kaikin mokomin jättää nuo opukset väliin.

Kaunokirjallisuuden osalta Guardianin valikoima on, jos mahdollista, vielä pöyristyttävämpi, mutta asian ymmärtämistä auttaa se, että valikoiman tekijät ovat aivan ilmeisesti olleet englanninkieleen sidottuja. Englanninkielisten teosten rivistöä täplittää vain muutama harva poikkeus, lähinnä ranskalaisesta kirjallisuudesta. Lukijan on pakko hieraista silmiään ja tarkistaa, että kyseessä todella oli ”sata kaikkien aikojen suurenmoisinta romaania”. Noin suuri etnosentrisyys voi vain mykistää.

No, kyllähän maailmaan listoja mahtuu. The Telegraph-lehden lista sadasta kirjasta, jotka pitäisi lukea, on jo hiukan kirjavampi, mutta unohtaa Venäjän klassisen kirjallisuuden eikä näe mitään syytä kaivella 1800-lukua vanhempia opuksia, antiikista puhumattakaan. No, kirjastoistahan jo meilläkin poistetaan kiireen vilkkaa pariakymmentä vuotta vanhemmat kirjat.

Die Zeitin lista sadasta tärkeimmästä kirjasta on onnistunut välttämään pahimman presentismin ja tietenkin myös anglosaksisen sisäänlämpiävyyden. Yli puolet kirjoista on kirjoitettu ennen 1900-lukua. Saksalaisuus on vankasti esillä, mutta tilanne ei ole verrattavissa anglosaksien uskomattomaan likinäköisyyteen. Kuten voi arvata, Le Monden lista sadasta vuosisadan tärkeimmästä kirjasta on aivan erilainen, toki myös kriteerit ovat toiset, kun kyseessä on vain 1900-luku. Kotimaisuus korostuu vahvasti myös venäläisillä, joilla listoja löytyy useitakin. Omat saavutukset nousevat jokaisessa tapauksessa tärkeämmiksi kuin ulkomaalaisilla. Asia on sikäli ymmärrettävä, että ne lukijoiden kannalta todella ovat tärkeämpiä. Norjalaiset näyttävät laatineen oman listansa, kaikkien aikojen kirjoista ja verraton wikipedia antaa myös mestariteosten hajonnan maittain. Se on paljon kirjavampi kuin muut. Useimmin on siinä mainittu Dostojevski (4 kertaa) ja kolmasti Kafka, Shakespeare ja Tolstoi. Brittein saaret esiintyvät 15 kertaa, Ranska 12 kertaa, USA ja Venäjä 10 kertaa, Italia 7 kertaa ja Saksa ja Kreikka 4 kertaa. Tämä kieltämättä jo vaikuttaa tasapainoisemmalta valikoimalta kuin entisten ja nykyisten suurvaltojen itsekeskeisyys. Me pienvaltojen asukkaat taidamme ymmärtää maailmaa monipuolisemmin kuin entisten suurvaltojen kansalaiset, joiden egoa vanha pöyhkeys yhä turvottaa.

Katsotaanpa vaikka Ilta-Sanomien vastaavaa listaa kaunokirjallisuudesta. Sepä vasta hätkädyttää. Se on taatusti sisäänlämpiävä ja presentistinen. Kotimaisten kykyjen rinnalla vain muutama ulkomainen klassikko ja muutama muotipelle ovat saaneet armon, mutta missäpä ovat Runeberg ja Topelius, Sillanpää ja Paavolainen? Aho, Lehtonen ja Waltari ovat sentään päässeet mukaan, mutta kukin vain yhdellä teoksella. Entä venäläiset klassikot?  Tai yleensä vanhempi eurooppalainen kirjallisuus, saksalainen, ranskalainen, italialainen, ruotsalainen, virolainen?  Siis mitä välii? EVVK.

Shokkiterapian viisastuttamana teen sen johtopäätöksen, että meillä ei taida sittenkään olla varaa syyttää anglosakseja enempää kuin muitakaan kansoja omaan napaan tuijottamisesta ja kulttuurin ja historian tajun puutteesta, jos tämä todella on sitä, mitä meillä saadaan aikaan. Toki tämä lienee vain nettiroikkujien lista, mutta silti.

Jotakin yhteistä taitaa olla näissä nyky-Euroopan tuottamissa listoissa. Kaikissa tapauksissa pistää silmään antiikin kulttuuriperinnön verrattain vähäinen tai olematon arvostus. Tämä on merkittävää siksi, että klassikoiden ajateltiin pitkään olevan kaiken nykyisen puuhailun yläpuolella, saavuttamattomina esikuvina. Amerikkalaista kirjallisuutta sen sijaan oli Euroopassa tapana vähätellä vielä melko hiljattain. Vielä vajaat sata vuotta sitten saattoi joku tosissaan sanoa, että maailmankirjallisuus ei kärsisi lainkaan, vaikka Amerikka puuttuisi siitä kokonaan. Sen sijaan Islannin puuttuminen toisi siihen pahan aukon. Tämä oli varmaankin kohtuuton arvostelu. Jo 1800-luvulla Yhdysvallat oli merkittävä osa länsimaista kulttuuria ja synnytti Poen, Melvillen ja Whitmanin mittaisia kirjallisia keskisarjan klassikoita. Mutta huomiota kyllä herättää, että nykyajan listoissa kaikkien aikojen merkittävimpien saavutusten seassa vilahtelee Pyövelin laulua, Kellopeliappelsiinia ja kylmäverisen murhan tai kaksi kertaa soittavan postimiehen kuvausta. Varmaan lukija saa niistä jotakin. Ehkä se kuitenkin on jotakin muuta kuin mitä vielä puoli vuosisataa sitten pidettiin saamisen arvoisena.

Jokaisella aikakaudella lienee käsityksensä siitä, mitä pitäisi lukea. Pitäisikö lukea nimenomaan klassikkoja vai bestsellereitä? Pitäisikö lukemisen sivistää? Ja mitä sivistys on ja miksi sitä kannattaisi hankkia? Ehkäpä ihmisen ei pitäisikään lukea vaikutusvaltaisimpia kirjoja, vaan korrekteimpia? Ehkä muuta ei oikeastaan saakaan lukea? Länsimaisen kulttuurin piirissä näyttää olevan havaittavissa kaamea aavistus siitä, että kaikki on mennyt ja menossa yhä pahemmin pieleen ja niinpä lienee viisainta suositella hallintoalamaisille vain tervehenkisiä teoksia, joiden poliittinen korrektisuus on epäilyksen yläpuolella.

Itse olen toista mieltä. Harva asia on yhtä opettavainen kuin tutustuminen poliittisesti epäkorrektiin kirjaan. Lukija näkee siitä, millä tavoin on myös mahdollista argumentoida ja päästä aivan toisenlaisiin johtopäätöksiin kuin meidän hyvässä demokratiassamme tällä vuosisadalla on tapana. Nimenomaan alkuteoksen omakohtainen lukeminen on tärkeää, koska vain silloin joutuu tekemään sen intellektuaalisen työn, joka osoittaa kirjan laadun.

Poliittisesti epäkorrekteja näyttävät nykyään olevan kaikki kirjat, jotka ovat vanhempia kuin tuon korrektisuuden rajaama ideologia nykymuodossaan. Vanhimmat klassikot, kuten raamattu tai antiikin tarusto ovat täynnä mitä kammottavinta ksenofobiaa, syyllistämistä, vihapuhetta, väkivaltaa ja vääryyttä. Silti ne olisi syytä tuntea, vaikkapa Tolkienin ja Harry Potterin kustannuksella. Niiden tunteminen nimittäin auttaisi ymmärtämään länsimaisen ajattelun traditioita ja klassisen kirjallisuuden viittauksia, jotka muutoin saattavat jäädä käsittämättömäksi ahkerasta Wikipedian käytöstäkin huolimatta. Marxin tunteminen on sivistyneelle ihmiselle välttämätöntä ja sama koskee jopa Leniniä ja Stalinia. Itse olen yrittänyt antaa opiskelijoille luettavaksi Stalinin terrorin huippuaikana syntyneen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen historia(Lyhyt oppikurssi). Se on kaamea näyte aikansa poliittisesta korrektisuudesta, ja täynnä verenhimoista paatosta. Menestys ei ole ollut kovin hyvä. Monet taitavat jo nykyään ajatella, että akateemisessakin opiskelussa tärkeintä olisi antaa ihmiselle vain ”oikeat ” tiedot ja sitä mukaa kaiketi myös näkemykset. Postmodernina aikanamme itse ajatus oikeista arvoista on periaatteessa kovin pulmallinen, mutta seurailemalla etujoukon käytäntöjä on itse kunkin helppo löytää tabut ja normit, jotka itse asiassa ovat hyvinkin tiukkoja. Tämä on palaamista lapsellisuuteen, jota akateemisessa maailmassa ja koko yhteiskunnassa muutenkin tapahtuu. Vanha ajatus akateemisesta opiskelusta perustui käsitykseen opiskelijan henkisestä aikuisuudesta tai ainakin aikuistumisesta opiskeluprosessin kuluessa. Se saattoi kyllä olla ylioptimistinen.

Mikäli opettaisin Saksan historiaa, pitäisin Hitlerin Taisteluni-kirjaa pakollisena lukemisena. Ellei ihminen ymmärrä, millaiseen argumentaatioon tietyt menneisyyden ja nykyisyyden ilmiöt perustuivat, ei hän ymmärrä niitä ollenkaan. Neuvostoliitossa oli aikoinaan merkittävä kirjallisuudenlaji porvarillisen ideologian paljastaminen, mikä oli ja toisaalta ei ollut erityisen vaikeaa, kun tuon ideologian perusteoksia ei saanut lukeakseen. Olkiukkoja osasi jokainen lapsikin teilata ja hänen myös oletettiin niin tekevän. Tuon toiminnan älyllistä tasoa ei voi juuri ylistää, se tuo mieleen aikamme nettikeskustelut.

. Jos yrittäisin luoda omaa listaani siitä, mitä ihmisen olisi syytä lukea, kuuluisivat siihen ainakin raamatun ja koraanin ohella antiikin klassikoita vaikkapa Plutarkhoksen ja Herodotoksen edustamina. Luther, Erasmus, Montaigne  ja Pascal, Voltaire ja Goethe on syytä tuntea siinä kuin Marx, Lenin ja Stalin. Ilman John Stuart Milliä postmodernille nomadille jäänee mysteeriksi se, miksi länsimaissa joskus niin kovasti kohkattiin ajatuksenvapaudesta, kun muutenkin tulee hyvin toimeen. Mill saattaa kuitenkin olla jo tämän kulttuurimme kehitysasteen kannalta vanhentunut, sillä hänen jälkeensä ”vapautta” on alettu tulkita uudella tavalla. Mill uskoi yksilöön ja hänen vastuuseensa, kun taas nykyään ihailluimmat ajatuksen mestarit usein kannattavat valtion kaikenkattavaa säätelyä, vastuun ulkoistamista ja kollektiiviajattelua kiintiöineen. Toinen variantti on yksilöanarkismista kumpuava kaiken ”vallan” hysteerinen vastustaminen.

On merkillepantavaa, että Millin nimeä näyttää hokeneen myös eräs norjalaislurjus, jonka nimeä en edes halua mainita. Totean kuitenkin, ettei kyseessä ole Ibsen, vaikka en häntäkään ihaile. Tuon nilviäisen halveksuttava rikos nosti heti esiin reaktion, joka kertoo paljon ajastamme. Poliittisen korrektisuuden toteutumista haluttiin heti kaikkialla tehostaa kiristämällä sanan valvontaa. Valtion virkaholhoojien haluttiin keräävän pois puoliautomaattiaseet. Sanomisesta on siis tullut vaarallista ja ilmeisesti ajattelusta myös. Ei tämä ole ensimmäinen kerta historiassa.

Martti Luther kuuluu maailmanhistorian merkittävimpiin ajatuksenvapauden sankareihin. Hän uskoi siihen, että jokaisella on oikeus ja jopa velvollisuuskin lukea itse raamattuaan. Se oli vallankumouksellinen asenne ja täysin verrattavissa valistusfilosofien myöhemmin itsevaltiudelle ja feodalismille esittämään haasteeseen. Sensuuria vaativat aina ne, jotka eivät luota edustamansa asian omaan vakuuttavuuteen. Historiassa tämä tie on aina ennemmin tai myöhemmin johtanut umpikujaan.

Mutta onko tilanne nyt uusi? Kun on noussut ja nousemassa sukupolvi, joka ei ole ihan itse lukenut yhtään mitään, länsimaisen ajattelun klassikoista puhumatta, on syntynyt suuri henkisesti alaikäinen ja labiili massa, joka on helposti mobilisoitavissa. Koska se luulee, että jokainen mielipide on yhtä arvokas ja että henkilökohtaisen ajattelun vaiva on liian suuri ja joka tapauksessa hukkaan heitetty, se mieluummin seurailee tarjolla olevia ajattelijoita puhtaan tunteen varassa. ”Kivoja” asioita on hienoa kannattaa ja huonoiksi leimattuja taas vastustaa. Molemmat on myös helppo tunnistaa ilman omaa ajattelua. Kuvaavaa on, että viime vaaleissa muuan vihreiden ehdokas, joka edusti pohdiskelevaa sorttia eikä suostunut vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin yksinkertaisilla latteuksilla, sijoittui äänestyskoneen ”analyysissä” äärioikeistoon. Keskiverto äänestäjä osaa takuuvarmasti välttää tällaisen virheen.

Klassikoita ei siis arvosteta eivätkä ne ole enää ”suurenmoisia”, vaan suorastaan kartettavia ja pelottavia. Lapsille niitä onkin jo hyvän aikaa kirjoitettu aivan uuteen muotoon ja sama lienee pian tehtävä myös aikuisille tarjottavissa versioissa. Pelkään pahoin, että tässä ei ole mitään huvittavaa. Se on ”uljaan” uuden maailman todellisuutta. Yhä merkittävämpi osa yhteiskuntaa ei halua olla missään kosketuksissa kulttuurimme perustan kanssa. Sen sijaan se haluaa pysyä henkisessä alaikäisyydessään ja vaatii samaa myös muille. Mutta demokratiassa kansa tekee, mitä enemmistö haluaa.

 

 

 

Cranium

 

Pyhien henkilöiden päivä

 

Läntiset kirkkokunnat muistavat kristinuskon marttyyrejä (All Hallows, All Saints) syksyllä, marraskuun ensimmäisenä päivänä ja sitä edeltää All Hallows´Eve eli Halloween, kuten se englanniksi vääntyy. Vainajien päivä eli All Souls’ Day on sitten 2.11.

Päivä sattuu mukavasti suomalaisen perinteisen talonpoikaisen kekrin eli keyrin (köyrin) aikoihin, joten sen muistaminen on meilläkin on ollut luontevaa, samoin kuin maan alle siirtyneiden sukupolvien muistaminen, kun kerran maan antimiakin muistetaan.

Amerikkalainen Halloween ei siis sinänsä ole meillekään vieras juhla, sen kulttuuriset muodot kylläkin.

Meksikossa näyttävät esi-isien luurangot löytäneen mukavasti paikkansa ihmisten elämässä ja näyttäisi siltä, ettei niihin liity erityistä makaaberia karmeutta, kun pääkallot naureskelevat hyvässä sovussa elävien joukossa.

”Olin kerran kuten sinä ja sinustakin tulee sellainen, kuin minä nyt olen” on pääkallon sanoma uusille sukupolville. Sehän on mitä luonnollisin ja onkin hieman outoa, että se onnistutaan niin usein häivyttämään mielestä. Hyvä, jos nyt edes kerran vuodessa muistettaisiin.

Pääkallot näyttävät koko ajan nauravan niin sanottua sardonista naurua, joka elävistä voi tuntua vahingoniloiselta: tännehän tulette, teettepä mitä tahansa…

Merirosvolippu tunnettiin nimellä Jolly Roger, tuon irvistävän pääkallon mukaan. Sen nostaminen lupasi kolkkoa kohtaloa kaikille ja sen tehtävänä lienee ollut ylimielisyydellä lamauttaminen. Voisi kyllä ajatella sen nimenomaan kannustaneen epätoivoiseenkin vastarintaan.

Pariisin katakombien maanalaisissa tunneleissa on valtava määrä luurankoja, ilmeisesti yli kuusi miljoonaa. Niistä osa on usein ryhmitelty koristeellisiksi kuvioiksi ja niiden valtava määrä aiheuttanee sen, että ne menettävät kammottavuutensa. Pääkallo on siellä normaaliakin normaalimpi esine eikä muuta.

Nyt kuulee kerrottavan, että tutkijat ovat viimeinkin ruvenneet systemaattisesti tutkimaan tuota antropologista aarteistoa. Siinä mahtaa työkenttää riittää, vaikka tietenkin on käytettävä otoksia eikä kannata yrittää muistaa jokaista vainajaa erikseen.

Vastaavia valtavia ossuaarioita (lat. os -luu) eli luuvarastoja on esimerkiksi Verdunin taistelukentällä. Sen sijaan Waterloon seudulta on löytynyt vain vähän miesten ja hevosten luita. Naisten luista en muista erikseen mainitun, mutta niiden ilmaantuminen historiankirjoituksen keskiöön lienee vain ajan kysymys.

Tuo löydösten vähäisyys selittyy populaarihistoriallisen Historia-lehden mukaan siitä, että nuo luut kerättiin aikoinaan luujauhotehtaiden raaka-aineeksi. Niistä saatiin hyvää fosforilannoitetta, jollaisesta on aina ollut pulaa (vrt. Vihavainen: Haun wc tulokset).

Osa luista ja kaiketi jopa suuri osa, meni sen sijaan makeistuotannon palvelukseen. Sokeria nimittäin opittiin puhdistamaan aktiivihiilen avulla ja tuota erittäin suuren pinta-alan omaavaa hiiltä saatiin parhaiten luusta. Luuhiiltä käytetään yhä aktiivihiilen perusaineena, vaikka nykyään osataan jalostaa sitä esimerkiksi kookospähkinän kuoresta.

Niinpä kunnian kentät puhdistettiin tarkoin sankareista ja heidän ratsuistaan, kuten kerrotaan Kun tämä tapahtui vain muutamia kymmeniä vuosia hautaamisen jälkeen, on syytä uskoa, että monet luurangot oli ensin riisuttava yhä kohtuullisen hyvin säilyneistä univormuistaan.

Ainakin saappaiden on täytynyt olla joskus lähes kelvollisia, elleivät hautaajat olleet ymmärtäneet niitä korjata uusia käyttäjiä varten. Ehkäpä vain suurimmat herrat saivat pitää saappaansa vielä tuonpuoleiseen siirtyessään.

Jokseenkin makaaberilta tuntuu koko ajatus siitä, että vaikkapa Belgian kuuluisa suklaateollisuus olisi hyödyntänyt ensin tunnetulla raakuudellaan kongolaisia alkuasukkaita ja sitten vielä Napoleonin sotien vainajia raaka-aineenaan. Arvatenkin toki tasapuolisesti rintaman molemmin puolin.

Mene ja tiedä, miten luotettava tuo lehden juttu on. Sensaatiohan se on, joka myy, historiassakin. Ehkäpä sentään bisnes käytti hyväkseen ennen muuta eläinten luita ja mikäli ihmisten luurankoja sattui mukaan, ei niitäkään pois heitetty.

Näin lienee tehty ainakin jossain päin Kiinaa, jossa saksalaisen yrittäjän Knochenmühle pyöri joskus toista sataa vuotta sitten. Muistelen jonkin laatulehden kertoneen siitä ja arvelleen ihmisluiden sentään olleen harvinaisuuksia raaka-aineiden joukossa.

No, Halloween on nyt meillä kai jäädäkseen. Luterilainen pyhäinpäivä on ollut hieman ankea juhla vuoden synkimpänä aikana, eikä meillä ole marttyyrien muistoa juuri kunnioitettu, omaisten haudoilla vain käyty.

Mutta niin se maailma kehittyy. Ainakin Andalusiassa voi nähdä aikuisten ihmisten ja jopa naimaikäisten tyttöjenkin sonnustautuvan erilaisin zombie- ja pääkallokoristuksin. Karkin tai kepposen vaatijoita en ole toistaiseksi huomannut. Eivät ne taida hotelleihin uskaltaakaan.

Pääkalloilla on yhä suuri merkitys kuoleman symbolina. Hiljattainhan oli muotinakin esittää niitä myös lasten vaatteissa.  Vielä takavuosina niitä kammoksuttiin ja ne toivat mieleen lähinnä SS-joukkojen pääkallo-osastot, jotka edustivat avoimesti maksimaalista pahuutta.

Sinänsähän pääkallo on neutraali ja vanhassa ikonografiassa sen voi nähdä myös Golgatan ristin juurella ns. Aatamin kallona.

Nykyinen kaupallinen kallo sen sijaan tuntuu edustavan sitä kaupallisen kulttuurin kaiken latistavaa henkeä, jonka mukaan myös kallolla ja sitä esittävillä tuotteilla on vain yksi todellinen merkitys ja se voidaan laskea rahassa.

Suuria ratkaisuja odotellessa.

 

Ihmemaita

 

Pohjois-Amerikan Yhdysvalloilla, joita yleensä sanotaan vain Amerikaksi, menee aina vain hyvin, siis taloudessa. Referoin tässä lähinnä The Economistin viime viikon numeron ajatuksia.

Putin ja kumppanit ovat nyt ristiretkellä yrittämässä kammeta Amerikkaa pois maailmantalouden keskuksen paikalta, mutta se ei vain tunnu onnistuvan. Varantovaluuttana dollari on yli muiden, eikä sitä uhkaa mikään, vaikka Putin jo kymmenisen vuotta sitten innostui kuvittelemaan, että nyt sen aika olisi lopussa.

Pääomamarkkinoiden arvon suhteen (market capitalisation) USA:lla on johtoasema, eikä sitä tunnu uhkaavan mikään. Vain kerran, 1980-luvulla näytti hetken siltä, että Japani jyrää kaikki muut ja kauppakamarinulikat kaikkialla alkoivat opetella japania ja sen kulttuuria.

Mutta se kesti vain hetken. Japani on nyt hyvin harmaantunut eli keski-ikä on korkea, mutta se ei vain haali maahansa vierastyöläisiä, saati maahanmuuttajia. Sen velkaantumisaste on maailman huippua, mutta silti sen arvopaperit ovat kova sana. Siinä on maa, johon luotetaan sen kulttuurin takia.

Yhdysvallat luottaa dollariinsa, jossa taas kerrotaan luotettavan Jumalaan, mikä nykyään lieneekin sama asia. Yhdysvaltain valtionvelka ei ole vielä huimaa japanilaista tasoa, mutta sinne ollaan menossa, eikä kumpikaan presidenttiehdokas lupaa leikkauksia. Miten voisikaan.

Japani harmaantui yhdessä hujauksessa ja joutuu nyt elättämään valtavaa määrää vanhuksia, jotka kykenevät vain nauttimaan palveluita. Mutta itse asiassa kulutus onkin tuotannon veroinen asia taloudessa ja viime kädessä koko talouselämän ja saman tein koko nykyisen muunkin elämän suuri tarkoitus. Muistakaa tämä, nuoret!

Myös Kiina, Amerikan suuri haastaja, harmaantuu lähivuosina erittäin nopeasti. Ennusteen mukaan sen väestön mediaani-ikä, joka näyttää nyt olevan suunnilleen USA:n luokkaa (noin 40) syöksyy parissa vuosikymmenessä 50:een ja ennen vuosisadan loppua 60:een.

Ei siinä mitään, kaikkihan me vanhenemme, vai kuinka? Vauhti on tässä kuitenkin taas se olennainen tekijä. Economistin käyrien mukaan USA:n väestön mediaani-ikä on noin 45 vuotta vielä tämän  vuosisadan lopulla, kun se Kiinassa on silloin jo 60 ja EU:ssakin 50.

Yhdysvallat näyttää siis pystyvän mahdottomaan tässäkin asiassa. Se on kuin ampiainen, jonka ei pitäisi pystyä lentämään, mutta joka siitä huolimatta vain lentää.

Strategisesti suuri ongelma on maailman suurimmalla energian tuottajalla ja tuhlaajalla (USA) ollut riippuvuus ulkomaista, mutta nyt sekin on voitettu särötyksen avulla. USA tuottaa enemmän kuin käyttää ja tuhlaa, eikä äänestäjiä tarvitse kiusata energian hinnan korotuksilla. Varmemmaksi vakuudeksi ainakin Trump on vielä ilmoittanut eroavansa koko ilmastosopimuksesta.

Toki USA:n suhteellinen rooli maailmantaloudessa on jatkuvasti kutistunut ja se johtuu nousevan idän ja etelän kasvusta.

Mutta ei sielläkään kaikki tasaisesti kasva: USA:n osuus maailman väestöstä on nyt 4% ja vuonna 2100 sen ennustetaan olevan suunnilleen sama. Kiinan osuus on nyt 18%, mutta vuonna 2100 vain 6%. Euroopan unionin osuus laskee 6%:sta 3,5%:een. Tulevaisuus on musta.

Mitä talouteen tulee, USA:n osuus maailman tuotannosta laskettuna ostovoimakorjatulla BKT:llä (PPP)oli vuonna 2000 23%. Nyt se on enää 16% ja suunta on laskeva. Markkina-arvolla mitaten USA:n talous muodostaa silti yhä neljänneksen maailmantaloudesta.

Kiinakaan ei ole tasaisesti ollut ohittamassa Amerikkaa, jonka ohi sen jo taannoin ajateltiin päässeenkin. Sen tuotanto itse asiassa oli vuonna 2021 75% USA:n vastaavasta, mutta nyt vain 65%. Asiaa ei mainita, mutta kyseessä täytyy olla markkina-arvoinen BKT.

Tämä kuulostaa lännen kannalta kovin lohdulliselta ja on ilmeistä, että Economist on tässä numerossaan keskittynyt kaivamaan esille nimenomaan argumentteja, jotka horjuttavat kuvaa tasaisen varmasti taantuvasta Amerikasta.

Itse asiassa se on nyt maailman rikkain maa, vaikka rikkaus jakaantuukin epätasaisesti, GINI-indeksi on pysytellyt samoissa lukemissa Venäjän kanssa

USA:ta voidaan verrata Saksaan jonka talouden kehitystä Economist luonnehtii lakonisesti: ”from bad to worse”. Taustalla on niin tuon maan väestökehitys, mitä ei voi korvata hölmöläisten tapaan maahanmuutolla, vähä-älyinen energiapolitiikka ja keskeisen tuotannon jääminen uusien aasialaisten kilpailijoiden, erityisesti Kiinan jalkoihin. Kustannuksistahan se on kiinni.

Sama perusongelmahan on myös koko Euroopalla ja USA:llakin. Kirjoitus seinällä ei enää ole mitään salakieltä. Globaali vapaa kilpailu on valtavasti hyödyttänyt ´maapallon entistä köyhälistöä, kuten se on hyödyttönyt myös sen talouden moottoreita, Amerikkaa ja Eurooppaa. Mutta nyt on ohitettu kulminaatiopiste.

Tarina on samanlainen kuin 1800-luvulla, kun Britannia siirtyi kannattamaan vapaakauppaa, joka tuotti sille valtavan hyödyn pioneeriasemasta johtuen.

Se menetettiin sitten aikanaan ja sata vuonna myöhemmin koko maa oli konkurssikypsä, kunnes se kovalla sokkiterapialla pelastettiin. Rahaa on taas, mutta ihmisten onnellisuudessa ja viihtyvyydessä taitaa olla puutteita. Kulttuuri on, mitä on.

Samahan se on Amerikassakin. Kyllä rahaa löytyy ja jopa kuluttajiakin. Tuottajat sen sijaan kohtaavat rakenteellisen ongelman yrittäessään kilpailla Aasian kanssa. Tämä huolimatta siitä, että kotimaisen työvoiman kulut pidetään kurissa.

 Hyvinvoinnin ja rikkauksien epätasainen jakaantuminen on silmiinpistävää. Ihmiset ovat menettämässä työn mukana arvokkuutensa ja itsekunnioituksensa (vrt. Vihavainen: Haun dignity tulokset). Amerikka on slummien maa. Siellä onnellisuus on vain vähentynyt 1950-luvulta lähtien. Aasiassa se muistaakseni on merkittävästi lisääntynyt.

Suomen kehitystähän voi verrata Saksaan. Olemme innokkaita vannomaan arvojen nimiin ja kehtaamme jopa ajatella, että velatkin pitäisi maksaa, pieni maa kun olemme. Meille ei myöskään ole pakko antaa lainaa.

Mutta Saksaa en sanoisi ihmemaaksi, se on itse valinnut sellaisen tien, jonka päässä voi olla vain onnettomuuksia koko kansakunnalle, joka ilmeisesti katsoo ne ansainneensakin. No, Jedem das Seine, sanottiin ennen Preussissa. Enäähän ei uskalleta.

Suomi sen sijaan in ihmemaa. Meillä tulojen ja varallisuuden jakaantuminen on kansainvälisessä vertailussa hyvin tasaista (googlaa GINI) ja pidämme kunnia-asiana tehdä koko maapallonkin hyväksi enemmän kuin kukaan muu.

Ja ihmeiden ihme: olemme maailman onnellisin kansa. Toki tämä on vain oma kuvitelmamme, mutta kukapa pystyisi moista kuvittelemaan toisten puolesta.

Kenties tämä perustuu hölmöyteen, kuten jotkut muutkin saavutuksemme? Entä sitten? Kuten ns. taloustieteessä yleensäkin, kuvitelmatkin ovat tosiasioita ja usein jopa niistä tärkeimpiä.

Tämä tosiasia on hyvin tärkeä sellainen. Sitä vaalikaamme.