Kuin lapsella paita

 

Ikuisia kysymyksiä

 

Séneca, Sobre la brevedad de la vida. Los secretos de Diotima, 2019, 79 s.

 

Koulusaksasta muistan hokeman: Was verkürzt die Zeit -Tätigkeit! -Was macht sie unerträglich lang? Müssiggang.

Tämä on tietenkin alkeistotuus: toimeliaisuus lyhentää aikaa ja joutilaisuus tekee siitä sietämättömän pitkän.

Muistan kyllä, että siitä huolimatta tässä jokin jo silloin minun korvissani särähti: Miksi ihmeessä aikaa pitäisi lyhentää? Eihän meillä ole sitä rajattomasti. Itse asiassa ajan tappaminen on kaikkein hulluinta mitä ihminen voi tehdä. Ei sitä tapettua aikaa enää takaisin saa edes tunnin junalla.

Toki odottavan aika on pitkä siksi, ettei hänellä ole mielenkiintoa muuhun kuin tuohon vielä olemattoman asian odottamiseen, joka käy pian niin sanotusti pitkäveteiseksi.

Lyhytkestoiset pikaelämykset sen sijaan pitävät ainakin jossakin mielessä mielen vireyttä yllä ja laukaisevat emootioita. Ehkäpä edes Tik tok ei ole turha väline, sitä vain käytetään väärin. Heikko ihminen voi päätyä joutavuuksien koukkuun, kun ajan voisi viettää paremminkin. Pikaelämyksetkin tappavat aikaa.

Mutta aikahan on kallisarvoisinta ihmiselle. Lucius Annius Seneca (4 e.Kr. – 65 j.Kr.) syntyi Cordobassa ja kun tässä lähes naapurissa nyt olen, luin hänen pienen kirjasensa ”Elämän lyhyydestä”.

Nietzsche, jonka iloihin kuului harrastaa hävyttömyyksiä, kirjoitti Senecalle omistetun runon (Seneca et hoc genus omne), jossa muistini mukaan sanoi, että kyseessä oli ”etovan viisas vaari… kuin olis se primum scribere, deinde philosophari”. Hän väänsi siis sanonnan ”ensin on elettävä ja sitten siitä filosofoitava (primum vivere, deinde philosophari) muotoon ”Ensin on kirjoitettava ja sen pohjalta sitten filosofoitava”.

No, Nietzscheä nyt vaivasi suuruudenhulluus, joka esti häntä hyväksymästä  sitä, että monilla ihmisillä oli elämään ja maailmaan toinen näkökulma kuin hänellä.

Senecan neuvot ja päätelmät ovat yleisesti ottaen pelkkää tervettä järkeä, mikä ei estä sitä, että niitä ei kyetä näkemään tai sitten ne unohdetaan ja päästään tuohon akussa mainittuun saksalaistyyppiseen touhuamisen ihannoitiin. Sitä aherretaan ja äherretään, kuten Pentti Linkola sanoi.

Kirjassaan Seneca esitti muutaman pääteesin, joita sitten käänteli ja tarkasteli ei puolilta.

Heti aluksi hän vakuutti, että ihmiselämä ei ole lyhyt, mutta että omalla toiminnallamme voimme hävittää siitä suuren osan.

Ajan -jota Seneca kuvaa ikituoreella tavalla tulevaisuuteen työntyväksi menneisyydeksi, jossa nykyhetki on tuskin muuta kuin vertauskuva (en käytä tässä hänen sanojaan). Aikaa voi käyttää ennen muuta kahdella tavalla: välineelliseen toimintaan jonkin aikaansaamiseksi (vita activa) tai mietiskelyyn ja joutilaisuuteen (vita contemplativa).

Se, joka elää tulevaisuudessa, sitä peläten ja siltä toivoen, elää vain puoliksi nykyisyydessä. Mietiskelevä joutilaisuus (otium) on viisaan paras olotila (otium sapientis -Kansalliskirjaston tunnuslause).

Seneca hehkutti erityisesti sitä, mettä koko mahtava ja usein esikuvallinen menneisyys on meille koko ajan läsnä: kirjojen kautta pääsemme vaikkapa Aristoteleen jalkojen juureen tai minkä tahansa muiden jo tapahtuneiden asioiden äärelle. Ne eivät enää muuksi muutu, ja siksi niiden yllä lepää ikuinen rauha ja tyyneys (itse runoilemani muoto).

Seneca itse vietti ihanteellisimmin aikaansa huvilallaan Tusculumissa ja sellainen sopi toki mahtimiehelle, joka saattoi köyhyyttä ja puutetta pelkäämättä muuttaa maalle ”aivan yksin, vain muutaman orjan seuraamana”.

Mitä rahvas teki, ei ollut erityisen kiinnostuksen arvoista, se katseli gladiaattorinäytäntöjä ja söi ilmaista leipää. Mutta paljon viisaampia eivät olleet edes ne senaattorit, joiden intohimona oli konsulinvirka ja jotka tuhlasivat sen saamiseen ainutkertaisen elämänsä.

Halujensa perässä juokseminen oli toinen tapa lyhentää elämää. Viisaalle sen sijaan oli ominaista tuo mielentyyneys, serenitas. Sen varjossa kukoistivat hyveet, joiden toteutuminen ihmisessä vasta Aristoteleen mukaan teki hänestä sen, mitä hän olemukseltaan on. Toki ihminen oli myös ”zoon politikon” -poliittinen eläin, mutta kohtuus kaikessa.

Edellä vain kuvaus siitä, mitä ymmärtäisin Senecan pitäneen tärkeimpänä. Kirjasessa on runsaasti kiteytyksiä, joihin voi tutustua kaikkialla, minne tietoverkot ulottuvat.  Stoalainen tyyneys kaikkien elämän onnettomuuksien ja kuoleman edessä oli Senecalle viisauden alku.
Tässä suhteessa maailmassa on ollut myös toisenlaisia viisaita. Mieleeni tulee muuan hyvin intohimoinen ja siitä ominaisuudestaan syvästi kärsivä kirjailija: Leo Tolstoi,

Kreivi Tolstoin elämänfilosofiaan kuului avainkokemus, hieman samaan tapaan kun Lutherilla oli ukkoskokemuksensa. Tolstoin kohdalla kyse oli olemassaolon ja sen katoavaisuuden herättämästä kauhusta, jonka hän koki Arzamazin kaupungissa (Арзамасский ужас: «Арзамасский ужас» в судьбе Л.Н. Толстого ).

En ryhdy selostamaan asiaa tarkemmin, sen kimppuun pääsee viitteen avulla. Sen sijaan pistän tähän blogini Tolstoin elämänfilosofiasta, josta olen kirjoittanut usein eri puolilta. Tolstoi oli nero ja siis jossakin määrin vinksahtanut meidän tavallisten ihmisten mittapuulla mitaten. Neroja kannattaa kuitenkin ihmetellä ja ihastellakin.

En ryhdy toistamaan niitä ongelmia, jotka tuo herätyksen saanut anarkisti ja maksimalisti kohtasi tässä vajavaisessa elämässämme. Olen kirjoittanut niistä usein (ks. Vihavainen: Haun tolstoi tulokset). Tässä kuitenkin tämä tarina aikansa menestyneen ja menevän miehen suuresta credosta:

lauantai 7. helmikuuta 2015

Tunnustuksia

 

Tunnustuksia

 

En tosiaankaan aio tunnustaa mitään. Rupesin vain miettimään sitä, mitä tunnustus tarkoittaa. Stalinin ja hänen ”poliittisen hallintonsa” mielestä tunnustus oli todistelun kuningatar. Niinpä kompetenttien orgaanien erityiseksi kunnianhimoksi tuli mahdollisimman usein hankkia sellainen.

Myöhempi tutkimus on osoittanut, että tunnustukset saatiin erilaisella painostuksella, houkuttelulla, katteettomilla lupauksilla, ja muulla vilpillä, ”kolmannesta asteesta” puhumatta. Kuningattarella ei ollutkaan vaatteita ja todellisuus osoittautui aika rivoksi.

Vaikka asia saattaa nykyisen televisionkatsojan yllättää, tunnustaminen käsitteenä ei kuitenkaan liity vain rikostapauksiin. Itse asiassa sen uskonnollinen ulottuvuus on kerran ollut se alkuperäinen. Jokainen toki muistaakin apostoliset uskontunnustukset ja ehkä myös Englannin kuninkaan Edvard Tunnustajan.

Viimemainitusta tosin useimmille voi tulla mieleen kysymys, mitä pahaa hän oikeastaan oli tehnyt ja miten tunnustus oli häneltä saatu. Varmaankin barbaarisen ajan tapaan kiduttamalla, mutta miten?  Juuri tuollaiset kysymykset ovatkin itse asiassa niitä, jotka pitävät yllä ihmisten kiinnostusta historiaan ja siis yleensä yleissivistykseen ja hyvä niin.

Venäjässä on ortodoksisessa uskonnossa myös varsin tärkeä käsite, joka kuvaa yhtä pyhän ihmisen lajia tunnustaja (исповедник). Se viittaa henkilöön, joka vainojen aikana tunnusti uskonsa ja joutui sen vuoksi kärsimään.

Mitä tulee tunnustuskirjoihin, ja tällä tarkoitan nyt muita kuin varsinaisesti uskonnon alaan kuuluvia, on niitä tässä maailmassa leegio. Pyhän Augustinuksen Tunnustukset ovat ehdoton klassikko ja myös perussisältönsä takia eräs länsimaisen sivilisaation merkkiteoksista. Jean-Jacques Rousseaun Tunnustukset taas olivat alkusoitto sille sivilisaatiomme kehityslinjalle, jonka alkutahteja voimme samaan aikaan nähdä jo markiisi de Sadella.

Tunnustuksia pidetään usein kiinnostavana luettavana ja totta onkin, että erilaisten paheiden juurtajaksainen esitteleminen tekee miltei jokaisesta normaalistakin ihmisolennosta monien mielestä jollakin tavoin kiinnostavan ja olisi vaikea edes kuvitella, mitä koko sivilisaatiomme voisi olla ilman tätä ns. tunnustuskirjallisuutta, seiskalehteä ja niitä niitä nyt onkaan.

Tunnustus voi kuitenkin olla myös muuta kuin ekshibitionismia ja enemmän tai vähemmän tunkkaisten viehtymysten ja harrastusten vapaaehtoista esittelyä. Sen muuan laji on credo (lat. minä uskon) ja itse katson tällaisten tilitysten sijoittuvan alan kiinnostavimpaan päähän, ei aina, mutta usein. Olen toki lukenut myös de Sadea mielenkiinnolla, ei silti, mutta vaihtelu virkistää.

Leo Tolstoin pieni kirjanen Tunnustuksia (Исповедь) ilmestyi vuonna 1882. Se oli alkua hänen uralleen radikaalina kuvainraastajana ja sorrettujen ja solvattujen sankarina. Sen jälkeen seurasi Mitä meidän siis on tekeminen? jonka mielessään heti sijoittaa samaan jatkumoon Tšernyševskin ja Leninin Mitä on tehtävä? –kirjojen kanssa. Niiden väliin jäi yhden sukupolven mittainen aika, jolloin Venäjän intelligentsija keskittyi tämän kysymyksen jauhamiseen. Tolstoin kirja ilmestyi suomeksi Kasper Järnefeltin kääntämänä vuonna 1908.

Tässä Tunnustuksia- kirjasessa Tolstoi, jo tuolloin maailmankuulu kirjailija, keskittyi pohtimaan elämän tarkoitusta. Häntä vaivasi masennus eikä hän nähnyt elämälleen tarkoitusta. Raamatun Saarnaajan, eli kuningas Salomon sanat kaiken turhuudesta tuntuivat osuvilta, mutta eivät tarjonneet mitään ulospääsyä. Kirjoittaja oli jo nähnyt ja kokenut kaiken, hummailevasta sotilaselämästä rikkauteen ja kuuluisuuteen.

”Valhe, varastelu, kaikenlainen huorinteko, juopottelu, väkivalta, tappaminen… Ei ollut rikosta, jota en olisi tehnyt ja siitä kaikesta ikätoverini kehuivat minua ja pitivät ja pitävät minua verrattain siveänä ihmisenä…”. ”Kunnianhimo, vallanhimo, oman edun tavoittelu, hekuma, ylpeys, viha, kosto –kaikkea tätä arvostettiin. Antautuessani näiden tunteiden valtaan minusta tuli suurempi ja tunsin, että minuun oltiin tyytyväisiä…”

Hurjan nuoruutensa jälkeen Tolstoi myös saavutti kirjoittamalla valtavan menestyksen, mutta ymmärsi ettei silläkään ollut arvoa. Hän liittyi siihen teoriaan, kuten sanoi, että oli ”vain kirjoitettava”. Ei tarvinnutkaan tietää mitä opetti ja miksi, sillä taiteilija ja runoilija tekivät työtään vaistonvaraisesti: ”Minulle maksettiin siitä, minulla oli hieno ruoka ja asunto, naisia, seurapiirit, minulla oli mainetta. Näin ollen se, mitä opetin, oli erittäin hyvää.”

Myöhemmin hän ymmärsi, että kirjallisuuden ”papit” olivat jopa huonompia ihmisiä kuin ne hummailevat sotilaat, joiden piirissä hän joskus oli viihtynyt. Nämä itseensä tyytyväiset ihmiset antoivat kirjoittajalle ylpeyden ja hullun varmuuden siitä, että hänen kutsumuksensa oli opettaa ihmisille jotakin, mitä hän itsekään ei tiennyt.

Tolstoita tämä ”hullujenhuone” ei pitemmän päälle tyydyttänyt ja masennus vei hänet lähelle itsemurhaa. Ajatus siitä, ettei hänestä jäisi kuoleman jälkeen mitään jäljelle, tuntui sietämättömältä. Raamatun kuningas Salomo oli Saarnaajan kirjassa myös kuvannut samat tuntemuksen kaiken turhuudesta, mutta tämä viisaus ei Tolstoille antanut mitään uutta. Kyllä maar hänkin sen tiesi.

Edistyksen aikakauden tärkeilevä tiede ei kyennyt eksistentiaalisiin kysymyksiin vastaamaan senkään vertaa kuin aikoinaan Salomo, joka ei osannut sanoa, kuolevatko ihminen ja eläin samalla tavoin ja jos kuolevat, niin entäs sitten. Ehkäpä vain keskitytään syömään ja juomaan ja viihtymään vaimon seurassa maistellen iloja niin kauan kuin ne maistuvat?

Salomonin ja Schopenhauerin viisaus opetti, että elämä oli ihmiselle tehty typerä pila. Tätä kielikuvaa oli muuten käyttänyt jo vuosisadan alussa Lermontov, joka oli runoillut:

…и жизнь, как посмотришь

 с холодным вниманьем вокруг,

такая пустая и глупая шутка…

 

Ja elos, kun sitä kylmästi

tarkoin sä ympäri katsot

on tylsääkin tyhjempi puujalkavitsi…

(käännös T.V.)

Ja sitä samaa siis jauhoi vuorollaan Tolstoi, kuten jo aikoinaan kuningas Salomo ja hänen jälkeensä vuorollaan Lermontov, Kierkegaard ja tuhannet ja taas tuhannet vaimosta syntyneiden ihmisten päät, mikä peruukissa, mikä turbaanissa, mikä karvahatussa, mikä missäkin, kuten myös Heine tätä tilannetta kuvaili:

»O löst mir das Rätsel,
Das qualvoll uralte Rätsel,
Worüber schon manche Häupter gegrübelt,
Häupter in Hieroglyphenmützen,
Häupter in Turban und schwarzem Barett,
Perückenhäupter und tausend andere
Arme schwitzende Menschenhäupter -
Sagt mir, was bedeutet der Mensch?
Woher ist er gekommen? Wo geht er hin?
Wer wohnt dort oben auf goldenen Sternen?«
Es murmeln die Wogen ihr ewges Gemurmel,
Es wehet der Wind, es fliehen die Wolken,
Es blinken die Sterne, gleichgültig und kalt,
Und ein Narr wartet auf Antwort.

Tätähän tämä. Mitäpä tässä uutta? Eikö johtopäätöskin ollut selvä? Wer nicht kennt Weib, Wein und Gesang, der bleibt ein Narr sein Leben lang, runoili apokryfisen tiedon mukaan itse Luther.

Itsemurha olisi tuntunut loogiselta, mutta Tolstoi arveli jotenkin aavistaneensa, että hänen logiikkansa oli sittenkin virheellistä ja jäi henkiin.

Oliko elämä niinkään typerää? Entäpä jos siitä vain ei tiennyt tarpeeksi? ”Tietämättömyys sanoo aina samaa. Kun se ei tiedä jotakin, se sanoo, että se mitä se ei tiedä, on typerää…” Mutta missä virhe oli, ei aluksi auennut.

Mutta sitten selvisi, että elämän tarkoitus löytyi uskosta, mutta ei kirkon uskosta, vaan tavallisen kansanihmisen elämästä, jossa tämä usko toteutui. Ja niinpä rikkaiden ja oppineiden elämä alkoi inhottaa Tolstoita ja ”elämää luovan työkansan teot taas tuntuivat minusta ainoalta oikealta työltä. Ja tajusin, että tuolle elämälle annettu tarkoitus oli totuus, ja omaksuin sen”.

Tässä kannattaa ehkä hieman pysähtyä ajattelemaan sitä, mikä merkitys ruumiillisella työllä oli 1800-luvun herrasmiehelle. Itse asiassa tämä työ oli käytännössä häneltä kiellettyä. Hän pukeutui päivittäin valkoiseen paitaan osoittaakseen, ettei ruumiillinen työ ollut häntä varten. Nykyään on aivan luontevaa, mikäli suuryrityksen johtaja rentoutuu käytellen moottorisahaa omassa metsässään. Maailman mahtavat esiintyvät nyt mielellään kansan edustajina ja keikailevat osallistumalla ruumiilliseen työhön, urheiluun ja vastaavaan, kerran halpana pidettyyn toimintaan.

1800-luvulla se ei käynyt päinsä. Maksim Gorkin Foma Gordejev oli pelkkä kauppias, mutta sukunimensä ilmaisevan ylpeyden vanki. Hänkin haluaisi olla yksi ruumiillista työtä tekevistä ja tuntea konkreettisen työn tuottaman väsymyksen ja tyydytyksen, mutta se ei olisi ollut säädynmukaista. Anna Karenina-romaanin Levin todella osallistui maatilan töihin, kuten myös itse kirjoittava kreivi Tolstoi ja sai siitä suurta tyydytystä, mutta se oli vastoin kaikkia sovinnaisia tapoja. Se vaati luonnetta ja henkistä vapautta.

Tapana näet oli, että kovaa työtä tekivät vain sorretut ja solvatut, kun taas laiskat ja tyhmänylpeät halveksivat heitä sen johdosta ja riistivät heiltä työn hedelmät. Se piti oikein näyttääkin pukeutumalla asuun, joka ei taatusti sopinut ruumiillisen työn tekemiseen.

Elämän tarkoituksen Tolstoi sittenkin oppi mielestään tuntemaan tarkkaillessaan Venäjän tavallista, vaatimatonta kansaa: ”Ihmisen tehtävänä on elämässä pelastaa sielunsa; pelastaakseen sielunsa hänen tulee elää jumalisesti ja elääkseen jumalisesti hänen tulee luopua kaikista elämän iloista, tehdä työtä, nöyrtyä, kärsiä ja olla armollinen”.

Tässä oli hyvin yksinkertainen totuuden ydin, joka oli siivottava valheesta, ja valhetta levittivät niin kirkko kuin valtio. Tolstoi tunsi suurta vastenmielisyyttä osallistuessaan kasteeseen ja ehtoolliseen. Ylösnousemukseen hän ei uskonut ja uskonoppineiden järkeilyt tuntuivat hänestä kauhistavalta ulkokultaisuudelta. Opissa kyllä oli totuus, mutta siinä oli myös valhe, ja jälkimmäisestä luopuminen oli Tolstoin mielestä hänen olennainen tehtävänsä. Tässä hän seurasi Venäjän intelligentsijan suurta perinnettä ja osaltaan välitti sitä myös kansalle.

(Tolstoi-sitaatit Eero Balkin käännöksestä ”Tunnustuksia” vuonna 2012)

 

Kaakkois-Suomi nousuun!

 

Historia eläväksi, resurssit käyttöön!

 

Jokainen kansa on kiinnostunut historiastaan. Sivistyskansat haluavat jopa tuntea mahdollisimman tarkoin sen ikävätkin vaiheet, barbaareja yhdistää pelkkä itsensä ylistäminen ja ne kieltävät kriittisen tutkimuksen tai ainakin sen esittämisen.

Yhtä kaikki, historiallisten tapahtumien jonkinasteinen uudelleen lavastaminen –”re-enactment”, kuten asia vulgaarilatinaksi ilmaistaan, on kaikkialla Euroopassa saanut yhä suuremman suosion. On tehty eräänlaisia spektaakkelimaisia aikamatkoja menneisyyteen ja samalla todennäköisesti opittu siitä jotakin uutta. Historiasta voiammentaa rajattomasti uutta.

Suuret massat saavat liikkeelle komeat univormut, äkseerattujen osastojen piruetit ja tykkien ja muskettien pauke. Ruudin käryn haistaessaan voi saada illuusion menneisyyden palaamisesta, vaikka on tietenkin selvää, että tässä tapahtuu vain kaukaisesti jotain samansuuntaista, kun joskus menneisyydessä.

Manner-Euroopassa järjestetään suurtapahtumia sellaisten merkittävien tapahtumien kuin Waterloon tai Leipzigin taisteluiden muistoksi. Tuhansia univormuniekkoja esiintyy näissä kavalkadeissa ja ne houkuttelevat paikalle kymmeniä tuhansia turisteja.

Monen mielestä tämä on vain primitiivistä militarismia, mutta sehän riippuu kokonaan siitä, miten sen näkee. On luultavaa, ettei näissä yhteisissä synny samanlaisia chauvinismin purkauksia kuin esimerkiksi potkupallo-otteluissa.

Historia sen sijaan ymmärretään yleisesti jo tapahtuneeksi asiaksi ja nykyaika voi jättää lopputuloksen suhteen pulinat pois.

Sen sijaan nykyihminenkin voi kiinnostua syvemminkin siitä näennäisesti absurdista näytelmästä, jonka menneisyys tarjoaa ja yrittää ottaa asioista opiksi, ei vain siitä, miten taistelut voitaisiin  voittaa, vaan myös ja erityisesti siitä, miksi sodat kannattaisi jättää aloittamatta ja mitä ne itse asiassa merkitsivät kokonaisille maille ja kansoille ja onnettomille sotilaille.

Spektaakkeleihin yhdistyy tutkijoiden seminaareja ja tapaamisia ja samassa yhteydessä paikkakunnat voivat esitellä turismille tarjoamiaan mahdollisuuksia. Pohjanmaalla Isonkyrön markkinat ovat keränneet yli 200000 henkeä ja tänä vuonna Savonlinnaankin tuli noin 6000 katsojaa pelkästään Olavinlinna-spektaakkelin aikana.

Suomessakin on merkittäviä ryhmiä, jotka harrastavat historian elävöittämistä. Etenkin niitä on Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Viime syksynä joukko harrastajia kerääntyi Savonlinnaan, jossa toteutettiin spektaakkeli  nimeltä ”Olavinlinnan piiritys vuonna 1788”. Lisäksi pidettiin Linnan 550-vuotista historiaa käsittelevä tieteellinen seminaari, jonka aineistot löytyvät netistä (ks. Tykkipursiyhdistys: Olavinlinnan piiritys 1788 -tapahtumakokonaisuus 5.-7.9.2025 ).

Itse piiritys sellaisenaan oli aikoinaan surkea epäonnistuminen, jonka kohtalon ratkaisevat lahjukset. Juuri siinä vaiheessa, kun piiritettyjen varastot alkoivat ehtyä, veti ruotsalainen komentaja joukot takaisin. Mutta sekin on historiaa ja se kannattaa tuntea sen sijaan, että tyytyisi kuvittelemaan siitä pelkkiä tyhmyyksiä.

Kustaa III:n sota oli niitä harvoja sotia, jotka käytiin nykyisen Suomen alueella, sen merkittävimmät tapahtumat tiivistyvät sitä paitsi vuoden 1743 rajalinjan tuntumaan, alkaen Ruotsinsalmen kahdesta meritaistelusta ja jatkuen Haminan, Kyyrön, Valkealan, Utin, Porrassalmen, Kärnäkosken, Puumalan, Sulkavan, Parkumäen kautta Savonlinnaan. Onhan niitä muitakin paikkoja.

Taisteluita käytiin kolmena vuonna, 1788-1790 . Viimeksi mainittuna vuonna nykyisessä Kouvolassa solmittu Värälän rauhakin (ks. Tykkipursiyhdistys: Värälän rauha ja Kustaa III:n iltalypsy ) oli aikamoinen spektaakkeli ja kukapa ei ymmärtäisi Anjalan liiton ja Liikkalan kirjeen valtavaa historiallista kiinnostavuutta.

Mainituilla paikkakunnilla asian merkitys onkin suppeissa piireissä ymmärretty ja saatu aikaan merkittäviä tuloksia. Kotkassa toteutettiin 2000-luvun alussa monivuotinen projekti nimeltä KYHIKA (Kymenlaakson historialliset kartat), johon koottiin valtava digiaineisto niin Suomen, Ruotsin kuin Venäjänkin arkistoista.

Koko homma oli aluksi ennen muuta yhden tai kahden entusiastin työtä, mutta sen taakse saatiin sitten työvoimaakin ja tulos oli todella komea. Mutta missä ne tulokset nyt ovat?

Nyt koko aarreaitta on kätketty jonnekin nettiin, josta sukututkijatkaan eivät kuulemma ole sitä löytäneet. Kunniamaininta sille blogin lukijalle, joka antaa linkin ja vielä kertoo tienneensä aineiston olemassaolosta.

Mikkelissä esitettiin kymmenisen vuotta sitten mahtava Porrassalmi-spektaakkeli, jota varten ilmeisesti oli hankittu paljonkin rekvisiittaa. Mukana oli myös harrastajaryhmiä, ainakin Rautpohjan mainio tyukkiryhmä Jyväskylästä ja kaiketi myös Uudenmaan karoliinit. Kai muitakin.

Savonlinnassa toteutettiin jonkinlainen Suvorov-projekti aikeena houkutella venäläisiä turisteja maansa historiallisen superjulkkiksen jalanjäljille. Tarinoita saatiin aikaan ja myös univormuja hankittiin. Niitä ei sitten myöhemmin enää löytynyt mistään, kun niitä yritettiin seuraavaa projektia varten etsiä.

Vuosikymmentä myöhemmin aloitettiin uusi Suvorov-projekti imatralaisten toimesta ja saatiin yhtä ja toista valmisteltua tulevaa turistiryntäystä varten, Suvorov-menyystä lähtien. Generalissimushan rakennutti sotakanavba, joista oli vastikään Sulkavan Telakanava Museoviraston toimesta kunnostettu miljoonabudjetilla.

Mutta sittenhän noiden venäläisten kanssa kävi kuin kävi. Parasta yritettiin ja sitten… mitenkäs se Tšernomyrdin sanoikaan?

Mutta suurpolitiikalle mekään emme mahda mitään. Putinin ”eikoisoperaatio” kuuluu jo historiaan sekin ja toivotaan, että siitäkin ymmärrettäisiin ottaa opiksi.

Joka tapauksessa Kaakkois-Suomen eli Kotkasta Savonlinnaan ulottuvan alueen usealla paikakunnalla on tehty töitä historian elävöittämiseksi, useaan otteeseen ja aina alusta aloittaen. Joku kohde lienee saaneet jonkinlaisia summia EU:lta ja muista lähteistä.

Itse toiminta on kuitenkin tapahtunut täysin harrastuspohjalta ja joskus aivan olemattomin resurssein. Savonlinnan tämän vuoden tapahtumaan osallistui pelkästään Sukavalta yli 40 henkeä. Tapahtuma yhdisti monia paikallisia seuroja ja kaveripiirejä. Se toiminta ei maksanut kuin muutaman tuhat euroa ja nekin yksityisiä apurajoja, ei veronmaksajan taskusta.

Sulkavalla rekisteröity Tykkipyrsihhdists, on järjestänyt jo kymmen vuoden ajan pienimuotoisia tapahtumia ja saanut mukaansa harrastuspohjalta hienoja harrastajaryhmiä, sellaisia kuin jo mainitut Rautpohjan tykkiryhmä ja Uudenmaan karoliinit. Rutsinkieliseltä Pohjanmaalta on saatu mainio ja hyvin aktiivinen Oravais historiska förfening. Ruotsistakin saatiin joukkoja tämän vuoden spektaakkeliin, lähinnä matkakulut maksamalla.

Keskeinen järjestäjä Savonlinnassa oli paikallishistorialle omikstautunut Pyhän Olavin kilta. Sekin on kansalaisjärjestö, joka ei enemmälti yhteiskunnan tukea nauti. Tapahtumat on jouduttu rahoittamaan suuella apuraharuljanssilla, mikä onnistui erityisesti yhden (tai muutaman) miehen suurella työllä.

Tarvittavat rahathan ovat aivan pieniä suhtautettuna kuntien ja kaupunkien budjetteihin. Toisaalta on myös selvää, ettei julkisyhteisöillä ole tällaisina aikoina halua erityisemmin satsata asioihin, jotka pinnallisesta tarkastelijasta saattaisivat näyttää pelkältä tuhlaukselta (voiko ruudinsavua ja rumpujen paukutusta syödä? Mitä?).

Kuitenkin niillä on paikkakuntien imagon ja historiallisen itsetuntemuksen ja jopa itsetunnon kannalta hyvinkin suuri merkitys.

Lukija varmaan jo huomasi, että tässä on haluttu kiinnittää huomiota historian elävöittämisen järjestämiseen paikallsella ja alueellisella tasolla ja toiminnan tämänhetkiseen sirpaloitumiseen ja jatkuvuuden puutteeseen. Kuitenkin Itä-Suomessa luonteva jas uuri yhdistävä tekijä olisi Kustaa III:n sota, jonka tapahtumapaikat sijaitsevat lähinnä neljän kaupungin alueelle: Kotkan, Kouvolan, Mikkelin ja Savonlinnan.

Tuo sota on hyvin kiinnostava myös siksi, että se nostaa esille Turun rauhan rajan vuodelta 1743 siihen liittyvine lukemattomine kysymyksineen. Niillä on yhä merkitystä koko alueelle.

 Sitä paitsi tuosta sodasta ja nimenomaan Kaakkois-Suomen tapahtumista on olemassa vastikään saatua aivan uutta lähdeaineistoa: Savon prikaatin komentajan (ja myöhemmän Ruotsin Pietarin-lähettilään, ym. ym.), Curt von Stedingkin valtava arkisto, jonka Kansallisarkiston johtaja Jussi Nuorteva osti Suomeen. Se oli Kansallisarkiston suurin ostos kautta aikojen ja tapahtui osittain yksityisellä tuella.

Pääsemme vanhaan, jo Leniniä suuresti vaivanneeseen kysymykseen: Miktä on tehtävä?

Mitä pitäisi tehdä, jotta tämän suhteellisen kompaktin historiallisen alueen menneisyys ja hankitut kalliit resurssit (Telataipaleen kanava, Stedingkin arkisto, Kotkan historialliset kartat, harrastajatyhmien univormut, tykit ja musketit saataisiin hyödynnettyä koko alueen imagon ja turismiarvon sekä väestön historiallisen tietoisuuden käyttöön?

Alkuvaiheessa ei tarvittaisi välttämättä rahaa lainkaan, ainakaan kunnalliselta taholta. Sen sijaan tarvittaisiin silloin tällöin kokoontuva neuvottelukunta, joka järjestäisi organisointipalvelua ja ja toisi taustatukena jokavuotisille, kiertäville tapahtumille, joihin saapuville joukoille tarvitsee maksaa vain matkakulut ja muutama kilo ruutia.

Mitään byrokraattikäskijää tämä toiminta ei tarvitse eikä halua. Sen sijaanammattiapu redsurssien hankinnassa on tarpeen, samoin kuin laajalle asianomaisille tahoille leviävä informaatio siitä, mitä on tekeillä ja miten itse kukin voisi ja haluaisi tästä laajasta kansalaistoiminnasta hyötyä.

Organisointityön tekninen puoli sopisi luontevasti ammattihenkilöien hoidettavaksi ja sellaisiahan nykyisissä kunnissa jo on. Usean kaupungin ja kunnan osallistuminen toisi pelkätään informaatiotasolla jo synergiaetua.

Jotkut tapahtumat saattaisivat olla kiertäviäkin. Porrassalmelta voitaisiin edetä Parkumäelle ja Puumalaan sekä Pirttimäelle, Utissa ja Kärnäkoskella voitaisiin taistella ja siirtyä sitten solmimaan Värälän rauhaa johonkin sopivaan paikkaan (Liikkalan redutti?).

 Anjalan liitto ansaitsee todella paljon suurempaa tunnettuutta, kuin tähän asti on ollut asian laita ja kuningas Kustaan ja Katariina II:n tapaamiseen voisi liittää Haminan piirityksen.

Mutta vielä konkreettisemmin: aluksi voisivat vaikkapa vain kahden keskeisen kaupungin edustajat (Savonlinna ja Kotka?) kokoontua ja avata yhdessä harrastajien kanssa mahdollisuuksia tuolle laajalle, ”lääninrajat”ylittävälle yhteistyölle.

Ei ole syytä yrittää nielaista kerralla kaikkea, mitä paikallinen historia tarjoaa (vrt. Tykkipursiyhdistys: Turun rauhan raja 1743-1812 ), mutta sen mahdollisuuksien jättäminen käyttämättä olisi pelkkää nurkkakuntaista tyhmyyttä. Innostusta ja kohteita on yltä kyllin saatavilla ja rauta on nyt kuumaa.

On aiesuunnitelmien laatimisen aika. Niiden toteuttamiselle kannattaa hakea EU-rahoitusta, mutta ne on ensin syytä tehdä yksilöidysti ja perustella hyvin. Suomella ja erityisesti itäisellä Suomella on nyt EU:lta saatavia, vähintäänkin moraalisesti.

Tämä Naton etulinja on leikattu irti venäläisen turismin tarjoamasta potentiaalista ja menetykset on nyt korvattava uusilla ideoilla ja uusilla yleisöillä. Kyse on jo miljoonista, mutta siinä mukana on pidettävä myös huoli noista muutaman kymmenen tuhannen budjeteilla pyörivistä kansalaisyhteiskunnan tapahtumista.

Ihminen, se kuulostaa ylpeältä! (M. Gorki)

 

Mitä on olla ihminen? Eräitä ontologian peruskysymyksiä

 

Ihmisyyden ontologiasta olen silloin tällöin kirjoittanutkin (ks. esim. Vihavainen: Haun tekoäly tulokset). Yleisestihän tunnustamme kaikki olevamme jonkinlaisia eläimiä, lähinnä apinoita (ks. Vihavainen: Haun alaston apina tulokset ). Itse odotankin jännityksellä, milloin apinoista syntyy jotakin uutta ja korkeampaa. Tämä tapaus ihminen taisi olla eräs evoluution umpiperä.

Ihmisyydelle joka tapauksessa on asetettu kriteereitä, joiden avulla voidaan tehdä selkeä hajurako esimerkiksi juuri apinoihin, näiden ylivertaisista kyvyistä (pelisilmä!) huolimatta. Myös tekoälystä tekee mieli erottautua. Tällaisia erottavia tekijäitä sanotaan yleensä olevan kolme: järki, tahto ja omatunto.

Niitä on vain ihmisellä, mutta mielestäni on selvää, etteivät kyseessä ole ihmisyyden välttämättömät ehdot, sillä näkeehän sokea reettakin, ettei noita ominaisuuksia ole monellakaan kansaamme edustavalla ja maatamme hallitsevalla poliitikoilla.

Ehkä meidän pitäisikin lakata kutsumasta homo-nimistä lajia ihmiseksi ja puhua sen sijaan vain hominideista. Jotkut ovat enemmän apinoita (mikä ihailtava ja kyvykäs laji!) kuin toiset ja jotkut taas pystyvät kilpailemaan ihan mielekkäästi jopa tekoälyn kanssa vaikkapa shakinpeluussa.

Tsaarin Venäjällä, jossa todelle merkitykselliset asiat kuuluivat aina ns. virallisiin ja viime kädessä hallitsijan päätettäviin, katsottiin, että ihmisyyteen kuului kolme välttämätöntä komponenttia: sielu, ruumis ja dokumentti.

Dokumentittomat (”paperittomat”) oliot eivät siis kelvanneet joukkoon. Kiinnostava kysymys kuitenkin oli, kelpasiko ihmiseksi sellainen, joka eli elämäänsä vain dokumenteissa, mutta ei omistanut enempää sielua kuin ruumista.

Kuuluisa pelkästään paperilla olemassa ollut hahmo oli Kozma Prutkov, joka kuollessaan jätti maailmaan vain mustetahran. Kuitenkin hänen ajatelmansa maailman olemuksesta ovat ikituoreita.

Erikoisempi tapaus oli kuitenkin muuan Kiže, upseeri, joka eteni urallaan nopeasti ja oli jo vähällä päästä everstiksi. Ehkä hänestä olisi voinut eläkkeelle siirtyessä tulla myös kenraalimajuri? Sehän olisi ollut normaalia.

Keisari Paavalille oli armeija lähinnä sydäntä ja hän piti kunnia-asianaan muistaa kaikkien upseeriensa nimet, tai ainakin mahdollisimman monet. Myös ylennykset tapahtuivat aina hänen kaikkeinkorkeimmalla määräyksellään.

Kerran ylennettävien luettelossa kirjuri kirjoitti suureen matrikkeliin uutta kappaletta, joka liittyi luutnanteiksi ylennettäviin: ”luutnanteiksi”( vporutšiki že). Tämän jälkeen piti seurata luettelo ylennettävistä. Sivu loppui parahiksi sanaan ”luutnanteiksi” porutšiki.

Kirjuri jatkoi seuraavalle sivulle ja kirjoitti ajan tavan mukaan myös sinne edellisen sivun viimeisen tavun ”ki”. Tämän jälkeen seurasi partikkeli ”že”, joka tarkoittaa tässä yhteydesssä ”taas”, ”puolestaan”. Tarkoitettiin siis, että luutnanteiksi puolestaan ylennetään seuraavat henkilöt. Sen jälkeen seurasi nimilista.

Koska sivun ensimmäiseksi tavuksi tuli edelliseltä sivulta periytyvä ”ki” ja sen jälkeen seurasi tavu že, tapahtui niin, että sivun ensimmäisenä sanana esiintyi kirjainyhdistelmä ”kiže”. Koreasti kirjoitetussa tekstissä näytti siis olevan listan kärjessä nuori ja etevä upseeri, luutnantiksi nyt ylenevä Kiže.

Keisari tietenkin allekirjoitti listan muitta mutkitta ja luutnantti Kiže oli näin syntynyt. Sitä, että kyseisellä henkilöllä oli vain vajavainen olemassaolo, ei kukaan tohtinut keisarille sanoa. Palkkakin juoksi ja vodkaa saatiin rykmentin upseerien sammioon.

 Venäläisen ihmisenhän otaksuttiin tuohon aikaan koostuvan kolmesta osasta, jotka olivat sielu, ruumis ja dokumentti. Nyt oli vain kolmas elementti olemassa, mutta ottaen huomioon keisarin tavattoman arvovallan, ei tätäkään seikkaa voinut pitää vähäpätöisenä eikä olemassaoloa käynyt oikein kiistäminenkään.  

Ajatus keisarin erehdyksestä olisi ollut herjaava ja hänen erehdyttämisensä olisi ollut rikoksista kauheimpia.

Niinpä Kiže eteni säädetyssä järjestyksessä alikapteeniksi ja sitten kapteeniksi. Huhun mukaan hänestä olisi nuhteettoman palveluksensa ansiosta muutamassa vuodessa tullut peräti eversti ja hän olisi saanut oman rykmentin.

Tässä vaiheessa oli upseerien kuitenkin jo esittäydyttävä keisarille henkilökohtaisesti. Keisarin kansliassa alkoi kuumeinen hyörintä ja pelko levisi kaikkiin arvoluokkiin. Kiže oli tuhottava, etteivät muut tuhoutuisi.

Mallikelpoisen ja nuhteettoman upseerin rykmenttiä oli valistettava asiasta ja äärimmäisessä salaisuudessa toimitettiin virtuaaliset hautajaiset, jotka kirjattiin kaikkiin tarpeellisiin paikkoihin. Niinpä voitiin, keisarin allekirjoittaessa uutta ylennettävien luetteloa, surulla todeta, ettei Kiže voinut saapua keisarin vastaanotolle, koska hän oli läheistensä ja koko rykmentin suureksi suruksi tapaturmaisesti kuollut.

”Sääli”, sanoi keisari karun lapidaariseen tapaansa. ”Hän oli hyvä upseeri”.

Koska Kiželtä puuttuivat ruumis ja sielu ei hänen traaginen tuhoutumisensa herätä kansliamaailman ulkopuolella todellista myötätuntoa. Hän oli kuitenkin tavallaan olemassa, eikä hän ole yksittäistapaus enempää Venäjällä kuin muuallakaan.

Vaaliluetteloissa, valtionapua nauttivien yhdistysten jäsenluetteloissa Suomen Akatemian huippuyksiköissä ja monessa muussakin paikassa on aina ollut ja on ihmisiä, jotka ovat Kižen kaltaisia.

Runeberg totesi Klingsporista, että tämän ”sankarura oli komissariati” ja ettei tätä todellisuudessa koskaan kiinnostanut kunnia, vaan ”vati”. Lääketieteellisenä ihmeenä hänellä ”kaks ol’ leukaa, yksi ol’ silmä, sydäntä vain puolikas”.

Byrokratian logiikan mukaisesti hän joka tapauksessa täytti miehen mitat eikä ollut pelkkä univormu. Hänen todettiin kunnostautuneen sotilaana ja siksi hän pääsi johtamaan koko Suomen puolustusta vuonna 1808.

 Tässä toimessa hänen merkittävimmät päätöksensä melko yllätyksettömästi sitten liittyivät sinänsä tärkeään leipomiseen, joka kuitenkin määrättiin tapahtumaan sotilaallisesti varsin tolkuttomalla hetkellä.

Jossakin mielessä Klingsporia voi ehkä pitää Kižen arvollisena kollegana. On todennäköistä ja jopa varmaa, että myös tulevana itsenäisyyspäivänä kunniamerkin saa monta henkilöä yhtä pätevin perustein.

 

Sankarin muisto

 

Luutnantti ja hänen siltansa

 

Moni muistaa vielä, että yksi Pietarin komeimmista silloista oli nimetty erään luutnantin, Pjotr Petrovitš Schmidtin mukaan.

Alun perin vuonna 1850 rakennettu silta, sen ajan tekniikan ihme, oli nimetty keisari Nikolai I:n kunniaksi, mutta vuonna 1918 saanut uuden nimensä, joka vasta vuonna 2007 muutettiin Neitsyt Marian ilmestyksen sillaksi (Blagoveštšenski). Taantumukselliselle Nikolaille ei tuolloin kai haluttu antaa kunnianpalautusta. Nyt saattaisi käydä aivan toisin.

Minuun teki aina suuren vaikutuksen se, että pahaiselle luutnantille oli nimetty tuollainen kolossi, jollaisen saamisesta omiin nimiinsä tuskin kukaan amiraalikaan tosissaan haaveili. Tuollaisia siltoja nimettiin keisareille ja pyhimyksille.

Venäläis-ranskalaisen uuden ystävyyden kunniaksi on Pariisissa yhä Aleksanteri III:n silta. Se oli aivan huikea kunnianosoitus, jonka saksalaiset panivat varmasti tarkoin merkille.

Palataksemme Schmidtiin, se muistettiin yleisesti, että kyseinen luutnantti oli johtanut matruusikapinaa Mustanmeren laivastossa vuonna 1905 ja sitten teloitettu. Kapinalla oli hyvin suurelliset tavoitteet ja luutnantti esitti ne mahtavasti keisarille lähettämässään kirjeessä. Vain yksi sivurooli asiassa oli panssarilaiva ”Potjomkinin” kapinaan osallistuneiden matruusien vapauttamisella.

Kapina oli alusta loppuun tuomittu epäonnistumaan, vaikka saikin useiden laivojen miehistöt puolelleen. Se oli suunnilleen yhtä epätoivoinen kuin seuraavana vuonna tapahtunut Viaporin kapina, mutta molempiahan voi halutessaan pitää esimerkkeinä epätoivoisesta sankarillisuudesta, joka ansaitsee kaiken kunnioituksen.

Joka tapauksessa luutnantti Schmidt oli varsin epätodennäköinen sankari sikäli, että hän oli upseeri ja kuului aatelissukuun molempien vanhempien puolelta. Isä oli myös meriupseeri ja nousi kontra-amiraaliksi, sedästä tuli amiraali. Suku oli molemmin puolin saksalaista.

Itse Pjotr Petrovitš ei enää ollut upseerinvirassa ryhtyessään kapinan johtajaksi. Hänet oli eri syistä erotettu virasta parikin kertaa eri syistä, mutta Japanin-sodan alkaessa otettu taas reservistä aktiivipalvelukseen. Hän lähti kohti Tsušimaa erään huoltolaivan päällikkönä, mutta jäi jo matkalla pois kyydistä.

Schmidtin ura oli kirjava ja epätavallinen jo ennen vuotta 1905. Hän herätti kollegoissa pahennusta menemällä naimisiin prostituoidun kanssa ja tuhlattuaan laivan kassan hummailuun. Hänet pelasti silloin rikkaan sukulaisen maksama korvaus. Hänet myös alennettiin arvossa.

Schmidt oli useaan otteeseen hoidossa mielisairauden (skitsoftrenia, suuruudenhulluus) takia ja ainakin erään tiedon mukaan hän oli myös vastuussa laivan ajamisesta karille Tanskan salmissa.  Hänellä kyllä riitti seikkailunhakua ja hän yritti muun muassa lentää kuumailmapallolla, mikä tosin epäonnistui.

Upseerien joukossa luutnatti oli ilmeinen musta lammas tai, kuten Venäjällä sanotaan, valkoinen varis. Oliko hänellä arvovaltaa matruusien keskuudessa, en mene sanomaan, joka tapauksessa hän tiettävästi oli ainoa perustamasna ”kansan meriupseeritystävät”-nimisen yhdistyksen jäsen ja tottuneena käskemään saattoi saada monet tottelemaan.

Poliittisesti Schimdt ei tietenkään ollut mikään bolševikki, jollaisista harva oli vielä kuullutkaan. Vallankumouksellisena häntä pidettiin lähinnä SR:nä, mutta on myös väitetty hänen olleen perustuslaillisen monarkian kannattaja. Jälkimaineen kannalta oli epäilemättä oleellista ryhtyminen aseelliseen kapinaan, jossa kuoli ihmisiä.

Mustan meren laivaston kapina kukistettiin muutamassa tunnissa, mutta ei ilman uhreja. Uhreja oli vaatinut jo Schmidtin johtama rynnäkkö poliisiasemalle kaikkien vangittujen vapauttamiseksi (ei vain poliittisten). Se vaati kahdeksan ihmisen hengen.

Kuten tunnettua, ihmisuhrit synnyttävät aina kansanjoukkojen keskuudessa suuria intohimoja: kas tässä sitä on jotakin elämää suurempaa! Se mahtaa ansaita vielä lisääkin uhreja ja uhrauksia! Eiväthän marttyyrit saa kuolla turhaan.

Scmidtin muistoa kunnioitettiin jälkeenpäin aivan tavattomille huomionosoituksilla. Hänelle nimetty kotimuseo lienee vieläkin olemassa, samoin kuin kymmenet hänen muistokseen nimetyt kadut ja instituutiot, patsaita ja pystejäkin riittää.

Kestävimmän muistomerkin luutnantti taisi sentään saada kirjallisuudessa. Ilfin ja Petrovin hulvattomassa pikareskiromaanissa ”Kaksitoista tuolia” esiintyvät ”luutnantti Schmidtin pojat”, jotka pyytävät pientä uhrausta suuren isänsä muiston kunniaksi.

Tuollaisia ”poikia” kuului olleen liikkeellä peräti kolmekymmentä kappaletta ja vielä kolme tytärtä lisäksi. Ihan oikeastikin Schmidtin rakastajatar anoi neuvostovallalta eläkettä ”Luutnantti Schmidtin läheisimpänä naisena” ja myös sai sen. Hän kuoli vasta vuonna 1961.

Nykyiset venäläiset lähteet, kuten wikipedia, ovat aika armottomia kelpo luutnantille ja saattaa olla, että katujen ja tehtaiden nimiäkin on vaihdettu. Kuitenkin kyseessä oli sankari, joka todellisten sankarien tavoin osoitti täyttä piittaamattomuutta omasta kohtalostaan ja eli ainakin jossakin vaiheessa vain aattensa puolesta.

Sankarien maine on kuitenkin usein hyvin tiukasti sidoksissa aikakauteen ja jopa hetkeen. Nykyään harvoin nostetaan korkealle kansalaissotamme ajan sankareita, jotka saattoivat olla mieskohtaisesti hyvinkin kunnioituksen arvoisia. Joskus sankarista tulee yksinkertaisesti roisto.

Sellainen kohtalo oli Volynian rykmentin vääpeli Kirpitšnikovilla, joka ensimmäisenä ampui upseerinsa Helmikuun vallankumouksen alkaessa vuonna 1917 (ks. Vihavainen: Haun kirpitšnikov tulokset ).

Luutnantti Schmidtin kunnia ja maine ovat olleet kestävämpiä, mutta näyttää siltä, että ne  eivät ole vaskea ikuisempia, vaan ovat yhtä huteralla pohjalla kuin muukin bolševikkivallan ajan sankarien palvonta usein on.

Nyky-Venäjän luulisi jo oppineen jotakin historiankirjoituksen historiasta, mutta eipä se siltä näytä. Kun ihmisiä taas uhrataan hekatombeittain, nousee ja nostetaan pinnalle yhä uusia sankareita, joiden kunniaksi luodaan kultti.

Silloin on tapana muistaa asioita valikoivasti, kuten Schmidtin kohdalla tehtiin. Ei hän toki ainoa lajissaan ole. Pidän selvänä, että samaa tapahtuu kaikissa maissa.

Toivottavasti tämä Venäjän nykyinen sankaritehtailu nyt ainakin saadaan pian loppumaan ja voidaan taas alkaa opiskella normaalia, kriittistä ajattelua, myös ns. sotasankarien kohdalla. Pelkään kyllä, että sellainen vie aikansa. Ihmisten tappaminen kun nyt vain on elämää suurempi asia.

Barcelonan oopperan tienoilta

 

Espanjalainen triangeli

 

Ignacio Agustí, Mariona. Suomentanut Maija Westerlund. WSOY 1961, 324 s.

 

Ignacio Agustí (1913-1974) oli kotimaassaan suhteellisen kuuluisa espanjalainen kirjailija. Wikipediassa häntä koskeva artikkeli on espanjan lisäksi katalaaniksi, esperantoksi, galegoksi italiaksi, puolaksi, sloveeniksi ja tšekiksi. Englanniksi tai saksaksi sitä ei ole, eikä tietenkään suomeksi.

Kielivalikoima on sinänsä kiinnostava, kuten myös se, ettei kukaan ole esimerkiksi viitsinyt koneella käännättää jotakin varianttia englanniksi. Kaikki versiothan ovat yleensä erilaisia, joskin käännöksiäkin ja nimenomaa englannista tai sen kautta näyttäisi tuossa hakemistossa paljon olevan.

Voinemme siis lähteä siitä, ettei Ignacio ollut varsinainen kulttikirjailija ainakaan kotimaansa ulkopuolella. Siellä sen sijaan erityisesti tämä käsillä olevan kirja, Marion (Mariona Rebull, 1943) näyttää koetun varsin merkittävänä ja siitä on oma wikipedia-artikkelinsakin. se on myös englanniksi.

Kyseessä on lähihistoriaan, 1800-luvun loppupuolelle sijoittuva roimaani, joka tapahtuu lähinnä Barcelonassa ja päättyy tunnettuun anarkistien attentaattiin, pommiräjähdykseen Barcelonan oopperassa vuonna 1893. Silloin kaksikymmentä ihmistä kuoli ja monet loukkaantuivat.

Väkivaltainen anarkismi oli muuan tuon ajan, sanoisiko, muoti-ilmiöistä Välimeren maailmassa, kuten se oli jo jonkin verran aiemmin ollut Venäjällä, jossa uusi huippu koettiin 1900-luvun alussa.

Anarkistiryhmien tarkoituksena näyttäisi olleen luoda pelon ilmapiiriä ja jollakin sekavalla logiikalla edesauttaa ihanneyhteiskunnan toteutumista. Terrorismi sai aikaan ainakin Venäjällä ennen muuta liberaalien uudistusten peruuntumisen.

Anarkistien aatemaailma toki oli usein herttaisen rakkausvoittoista, mikä ilmenee vaikkapa seuraavasta laulusta, jonka voi kai tarvittaessa käännättää koneella: Bing-videot ; myös Vihavainen: Haun lugano tulokset .

Mutta, muistakaamme, sellaistahan se oli bolševikkienkin oppi. Lenin tokaisi ”Valtiossa ja vallankumouksessa”, että heillä oli sama päämäärä anarkistien kanssa, valtion hävittäminen. Vain keinot olivat toiset.

No, tässä kirjassa ei anarkismiin sinänsä juuri puututa. Se ilmenee vain teollisuusmiesten uhkailuna. Yksi päähenkilö on näet alemmista kansanluokista lähtenyt nousukas, joka perustaa menestyvän kutomotehtaan ja pääsee siten ”piireihin”, joissa hänet havaitaan kelvolliseksi myös naimaan avnhan aristokraatin tytär, Mariona. Tässä mainittakoon ohimennen, että ”naimisella” tarkoitettiin suomen kielessä vain ja ainoastaan avioliiton solmimista vielä 1900-luvun alussa. ”Halaamiset” olivat sitten erikseen.

Mariona elää vuosisadan lopun Kataloniassa etuoikeutettua elämää. Häntä pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja tekee kaiken tahtonsa mukaan. Mutta kun yksi asia on huonosti, on koko onnellisuus mennyttä: oikeasti hän huomaakin lempivänsä teollisuusmiehen entistä koulukaveria, joka sitä paitsi on oikea aristokraatti.

Uutta ”Nukkekodin” Nooraa sankarittaresta ei itse asiassa tule, vaikka hän jo henkisesti on valmis hylkäämään kaiken ja syöksymään rakkauden perässä minne tahansa. Oikeata romantiikkaa siis ja olisiko jotakin edistyksellistäkin.

Intohimothan siinä sitten leiskuvat, vaikka fyysinen lähentyminen jää yleensä oopperan aition mahdollistamiin rajoihin, mutta onhan tuossa kaikessa jo ihmishenkikin vaakalaudalla, onko enemmänkin? Kauhea totuus tunkee esille.

Itse lemmentarinasta ei sen enempää, luultavasti se on ollut lukijoista kiinnostava. Minusta kiinnostavampia ovat melko seikkaperäiset kuvaukset tuon ajan Espanjasta, kansan ja herrasväen tavoista, eri seutujen (erityisesti Andalusia) erikoispiirteistä ja muusta semmoisesta.

Papiston, viinin ja juhlien rooli tuon ajan yhteiskunnassa ei tietenkään kuulunut kirjoittajan omaan kokemuspiiriin, vaikka onkin luultavaa, ettei muutos siellä ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa yhtä suuri kuin Suomessa. Suurta murrosta edustivat joka tapauksessa jo kutomotehtaat ja jopa itse oopperakin.

Paitsi rakkausdraama, kirja on myös kertomus Katalonian modernisaation alkutaipaleesta, vaikka ei esitäkään kehitystarinaa, vaan ainoastaan muutaman vuoden mittaisen laatukuvan.

.

HP

 

Hevonpeetä ja muuta

 

Varsinaisen valehtelemisen sijasta turvaudutaan nykyään usein erilaiseen harhaanjohtamiseen. Tilastot ovat siihen hyvä keino ja joskus 1960-luvulla tentin aiheesta lienen kirjankin, jonka nimenä oli ”Miten tilastoilla valehdellaan”. Muistan tekijänkin, Darrell Huff.

Itse kirja oli aika vaatimaton ja voisi kuvitella, että sen perusideat olisi jokaisen ylioppilaan tai ainakin maisterin tunnettava, ammattikirjoittajista nyt puhumatta..

Näin ei ole. Kaikkialla ja kaikilla tasoilla näkee tilastoja esitettävän aivan harhaanjohtavilla tavoilla ja konstit siihen ovat yksinkertaisia, simppeleimmillään graafisissa esityksissä, joissa esimerkiksi kuvataan vertailtavia aineistoja erikokoisilla esineidenkuvilla. Mutta ei siitä enempää, ei tässä voi mitään kurssia ruveta pitämään.

Totuus sinänsä on vaikea kysymys ja ymmärrän hyvin Pontius Pilatuksen kysymyksen Jeesukselle. Maaherra oli arvattavasti saanut filosofista koulutusta sen verran, että uskoi tietävänsä, ettei totuutta olekaan. Hänellä olisi ollut journalistin valmiudet nykyäänkin.

”Totuus” on syytä erottaa väitteiden ns. totuudesta tai epätotuudesta. ”Totuudesta” sanan syvimmässä merkityksessä ja mahdollisuuksistamme sen haltuunottoon on syytä kirjoittaa oma traktaattinsa, jos tarpeen.

 Tässä kiinnostaa nyt tuo arkipäivän vaatimaton kysymys, ero toden puhumisen ja valehtelun välillä ihan arkisessa mielessä, eli siten kuin se ymmärretään lastentarhassa, tuomioistuimessa tai jossakin muussa vastaavassa paikassa, vaikkapa perheen aamiaispöydässä.

Kun joku puhuu niin totta kuin osaa, häntä voidaan pitää todenpuhujana, vaikka hän itse asiassa ei onnistuisikaan paljastamaan sellaista osaa totuudesta, joka on häneltä jostakin syystä salattua ja antaisi asioista aivan yksipuolisen kuvan.

Valehtelija sen sijaan saattaa suoltaa hyvinkin paljon tosia lauseita ja niiden taakse tarkoin kätkeä keskeisen asian, jonka jostakin syystä haluaa salata. Syyt voivat olla moninaiset: ehkäpä hän on rikollinen tai suuri patriootti, ehkäpä vaikka edistyksellinen henkilö, joka haluaa olla osaltaan maailmaa pelastamassa ja parantamasa.

Toden puhujaa on usein halveksittu mutta myös arvostettu. Herodotos kertoo, että hänen selvästikin arvostamansa persialaiset opettivat lapsilleen kolme asiaa, joissa yksi oli toden puhuminen.

Kuten jokainen tietää, sekin on problemaattinen asia. Se, joka aina menee möläyttämään totuuksia missä tahansa, tekee usein karhunpalveluksen niin itselleen kuin muille, vaikka totuuden tietäminen ja kunnioittaminen onkin hyvä asia.

Tyrannille totuuden sanominen on yleensä vaarallista. Antiikin aikana keksittiin Aisopoksen kieli, ja puhuttiin vertauksin ja tunnuskuvin. Kolmedioissa totuus kätkettiin naurun taakse -verum dicere ridens.

Huomasin jo tästäkin aiheesat kirjottaneeni parikin kertaa (esim. Vihavainen: Haun suoraa puhetta tulokset ).  Liitän tähän yhden vanhan blogin viimekertaisen jatkoksi. Lisää löytyy hakutoiminnalla:

 

lauantai 16. tammikuuta 2016

Bullshit ja valhe

 

Bullshit,  informaatiosota ja journalismi

 

Sodankäynnin näkökulmasta valhe, harhaannuttaminen on keskeinen keino. Jo antiikin auktorit tekevät tämän täysin selväksi. Totuus toki viime kädessä määrää kaikkien asioiden reunaehdot eikä tavoitteena olevaa voittoa voi saavuttaa luottamalla vääriin tietoihin tai julistamalla tappio voitoksi, mutta silti. Keinona yli muiden on valhe.

Sota elää valheesta, joka on sen ytimessä. Voitto esitetään aina ja tinkimättä oikeuden ja totuuden voittona, mutta sen saavuttamista valheella ei historiassa ole kainosteltu. Mannerheimin, poikkeusihmisen tunnus Candida pro causa ense candido oli tässä suhteessa aika erikoinen. Se sopi hyvin valkoisen armeijan ylipäällikölle (candidus=hohtavan valkoinen), mutta jotenkin siinäkin, vuonna 1922 omaksutussa tunnuksessa tuntuisi tuoksahtavan demonstraatio ja se vaikuttaa ennakkovastaukselta mahdollisiin kysymyksiin.

Toki kuninkaat ovat kautta aikojen, paitsi käyttäneet häpeilemättä alhaisia keinoja sodissa, myös joskus valehdelleet itse voitonkin ja laulattaneet Te Deumia myös suurten tappioiden kunniaksi, mutta ei se asiaa, eli voiton tai tappion merkitystä totuuden hetkenä muuksi muuta. Vihollisen menestystä ei voi pitkän päälle selittää pois eikä omia tappioita salata. Toki sodan onni, fortuna belli, on oikullinen ja epäreilukin jumalatar.

Ennen totuuden hetkeä voi asioita kuitenkin aina yrittää edistää myös valheen keinoin ja toivoa menestyvänsä mahdollisimman pitkään. Joskus onnenkantamoinen voi päästää pälkähästä uhkapelurin, kuten Pietari III:n tulo näyttämölle pelasti Preussin Fredrikin, jolle tämän ansiosta jäi kuolematon maine. Hitler odotti viimeiseen asti kokevansa tuon Hohenzollernien hallitsijahuoneen ihmeen toistuvan kohdallaan, mutta der brave Gefreiter joutui pettymään katkerasti.

Vastuuttomuudestakin saatetaan historiassa palkita, mikäli onni sattuu suosimaan rohkeaa, kuten hänellä sananparren mukaan on oikeus toivoa. Kleiohan on syystä tai syyttä rinnastettu ammattikuntaan, jonka olemassaolo yleensä tunnustetaan tarpeelliseksi, mutta jonka maine on siitä huolimatta ollut kyseenalainen. Onko historia sittenkään vain totuuden ja rehellisyyden koetinkivi, kuten Thomas Carlyle ja häntä seuraten Egon Friedell ovat otaksuneet?

Kysymys totuuden arvosta on kolmannella vuosituhannella tullut erityisen aktuelliksi siitä syystä, että postmoderni nihilismi on suhtautunut koko asiaan yhtä ivallisen alentuvasti kuin Lenin aikoinaan. Itse asiassa postmoderni näkökulma on vielä hävittävämpi ja hävyttömämpi, sillä Leninillä myös totuus oli periaatteellisella tasolla yhtä suuressa kunniassa kuin oikeus, vapaus ja muut perinteiset arvot. Käytännössä toki kaikkia niitä poljettiin täysin häikäilemättä, mutta se kuului dialektiikkaan. Postmodernistille jo itse totuus on vain absurdi flatus vocis, purkautuvan ilman ääni.

Joskus kauan sitten kuului hyviin tapoihin kauhistella englantilaista sanontaa, joka juontaa juurensa 1800-luvun alun maljapuheeseen: “Our Country! In her intercourse with foreign nations may she always be in the right; but right or wrong, our country!”

Tähän asenteeseen on, varmaan syystäkin, liitetty moraalisesti epäilyttävää jesuitismia. Se on kuitenkin yhtä kaukana nykyaikaisesta nihilismistä kuin yö päivästä eikä edes sijaitse aamun ja illan harmaalla alueella. Toive siitä, että oman maan asia ja käytös olisi oikeudenmukaista todistaa ylevästä asenteesta. Maljapuheen jälkimmäinen osa saattaisi, tilanteesta riippuen, myös liittyä mielipahaan, joka syntyisi, mikäli isänmaa olisikin rikkonut oikeutta ja totuutta vastaan. Toki maljapuheiden retoriikka sijoittuu omaan genreensä ja kuuluu nauttia suolahippusen kera.

Nyt, kuin taas olemme saaneet tähän maailmaan informaatiosodan, olemme jälleen oppineet arvioimaan eri osapuolten sanomaa tietyllä varovaisuudella. Vanha kehotus nauttia sanoma suolahiukkasen kera, cum grano salis, ei enää vie mihinkään. On varauduttava totaaliseen, törkeään valheeseen, jossa ei ole totta kuin siteeksi, jos sitäkään.

Hämmästyimme säikähtäin, kun päivänä muutamana saimme lukea venäläisten lehtien, jopa hallitusta lähellä olevien, kirjoittavan mielettömyyksiä lasten kohtelusta Suomessa. Tällaista roskaa ei kukaan kuvitellut joutuvansa näkemään. Kaikelle on kuitenkin oma yleisönsä ja koska myös älykääpiöiden joukko on taaja ja säikkymätön, tarjotaan sillekin näissä kesteissä omat annoksensa. Se vain kuuluu asiaan.

Asia liittyi kampanjaan eli sotaretkeen tai sellaista simuloiviin manöövereihin ja sodissahan totuudella on aina ollut vain välinearvo. Kuten sanottu, valhe on se, mikä sodassa on arvokas ja aseista olennaisin. Asia ei rajoitu joihinkin puolihulluihin dosentteihin.

On asiaan kuuluvaa, että internetin pöhinää nimenomaan valtioiden välisten suhteiden kannalta on nyt meilläkin tarkasteltu myös sotanäkökulmasta, informaatiosotana, johon on soviteltu niitä vihollisen kukistamisen doktriineja, joita älykäs hyökkääjä voisi käyttää. Ongelmana on se, ettei suunnitelmallisuudesta, saati suuresta strategiasta ole kuin epäsuoria todisteita, lähinnä vihjeitä, jotka nekin liittyvät yksittäisiin asioihin, ei kokonaisuuteen. Toki voi yrittää tunkea kaiken samaan kaavaan Prokrusteen metodein, mutta siitä kärsii uskottavuus. Siinä menevät tosi ja valhe iloisesti sekaisin eikä niiden erottamiseen toisistaan ole keinoa.

Lisäksi herää liuta kysymyksiä. Jos, kuten muuankin opus julistaa, informaatiosota on käynnissä Venäjän suunnalta, ei sellainen koskaan voine olla yksipuolinen tilanne. Sodassa olisi äärimmäisen naiivia odottaa, että jompikumpi osapuoli kieltäytyisi käyttämästä keinoja, joita toinen käyttää, elleivät ne nyt sitten ole yhtä tökeröitä ja itseään vastaan toimivia kuin mainittu lapsikampanja. Talvisodassa toki tapahtui, että suomalaiset levittivät itse eteenpäin venäläisten tökeröä propagandaa, joka nostatti kansassa raivoa.

Eiköhän siis liene kohtuullista odottaa, että oma puoli, mikäli se todella on havainnut informaatiosodan olevan todellisuutta, järjestää esimerkiksi viime sodassa käytetyn SAT-VIA-järjestelmän tyyppistä toimintaa, jonka avulla sekä puolustus että hyökkäys ovat mahdollisia.

Jatkosodassa, kun taistelimme yksin, jouduimme puolustautumaan sekä Moskovan-Leningradin-Petroskoin varsin avutonta propagandaa vastaan että myös Lontoon taitavaa manipulaatiota vastaan, joka ei suinkaan ollut vailla tehoa. Siinä tohinassa opittiin ymmärtämään, ettei Suomella ole kuin yksi luotettava ystävä, joka on Suomen armeija. Ruotsi hötkyili peloissaan ja USA tuki Lontoon kavalaa maanittelua. Mutta asemamme oli selvä ja johtopäätökset sen mukaisia. Informaatiorintama piti ja rauha voitiin solmia rivit tiiviinä.

Mutta miten mahtaakaan olla nyt? Olemmeko me tuossa mahdollisessa sodassa omalla puolellamme vaiko sittenkin vaarassa lipsahtaa palvelemaan vieraita intressejä ja nielemään tahallista valhetta, jota varmasti käytetään niin paljon kuin katsotaan tarpeelliseksi meiltä kysymättä? Vai ovatko meidän etumme automaattisesti yhtenevät jonkin epämääräisen lännen kanssa, kuten sosialistisen ystävyysliiton maiden intressit kerran sopivat aina yhteen Neuvostoliiton intressien kanssa? Mitä tästä seuraa nyt?

Tuntuu aika säälittävältä, että valtionhallinnon sadalle virkamiehelle kustannetaan amerikkalaisten järjestämät kurssit informaatiosodassa. Eikö omalla maallamme ole tähän kapasiteettia vai eikö sillä ole omaa agendaa? Miten on mahdollista, että jokin ulkomainen taho otetaan tällaiseen rooliin?

Jotta sellaisilla kursseilla olisi jotakin merkitystä, ne olisi syytä tarjota mieluummin journalisteille, jotka tulisi velvoittaa tutustumaan myös kilpaileviin näkemyksiin. Näyttää pahasti siltä, että tämän ammattikunnan suhde totuuteen on vakavasti vahingoittunut näinä postmoderneina aikoinamme ja tästä kärsii heidän oma uskottavuutensa. Erityiseksi ongelmaksi on noussut BS eli bullshit.

Siitä ei ole kovinkaan kauan, kun ajatusta totuudesta ja sen saavuttamisesta vielä pidettiin normaalina ja vakavasti otettavana asiana. Totuuden, kuten myös hyvyyden ja kauneuden palveleminen olivat kulttuurin keskeisiä tehtäviä. Journalistien kannalta tehtävä oli yksinkertainen: heidän tehtävänään oli kertoa se totuus, jonka saivat tietoonsa ja jota oli syytä sellaisena pitää. Sen sijaan journalismin tehtävänä ei ollut opettaa kansalle, mitä totuudesta piti ajatella eikä siihen missään tapauksessa kuulunut epämukavien tosiasioiden piilottelu. Uutiset ja kommentit oli selkeästi erotettava toisistaan ja tämä oli se tärkeä asia, joka erotti vapaan tiedonvälityksen totalitaarisesta.

Nyt on toisin. Journalistit kokevat ilmeisesti tehtäväkseen maailman pelastamisen ja heidän kunnianhimonaan on tuottaa sellaista sisältöä, joka edistää kaikkia hyvä asioita ja vahingoittaa huonoja.

On syntynyt tilanne, jossa journalisteja syytetään suoraan valehtelemisesta. Erityisesti esille on nostettu YLE ja Helsingin Sanomat. Yleisesti ottaen tämä lienee liioittelua. Varsinaisia tietoisia valheita nämä orgaanit tuskin ovat paljoakaan harrastaneet. Sen sijaan niille kyllä on ollut leimallista  salailu ja niin sanottu bullshit.

Jälkimmäinen karttaa suoranaista valehtelemista ja huijaa muilla keinoin, puhumalla aidasta aidanseipäiden sijasta, johdattamalla keskustelun johonkin muuhun kuin itse hankalaan aiheeseen, assosioimalla käsiteltävä asia johonkin tabuun ja niin edelleen ja niin edelleen. Keskeinen idea on luoda kuuman kysymyksen ympärille emotionaalisesti ladatuista meemeistä valheellisuuden muuri, jonka puolustuslinjoja vain omista eduistaan piittaamattomat desperadot haluavat avoimesti uhmata.

Bullshit saattaa pohjimmiltaan olla Amerikan lahja kulttuurillemme. Kuten small talk, se on ollut laji, jota kansamme osaa heikosti. Tänäkin päivänä sen todelliset taitajat löytyvät etupäässä ns. hyvin koulutetuista kansankerroksista. Itse asiassa on olemassa melko tuore amerikkalainen akateeminen traditio, joka rakentuu nimenomaan bullshitin ympärille (ks. https://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_studies). Näyttää jopa siltä, ettei asiaa sen piirissä tyydytä pelkästään tutkimaan, vaan sitä myös aktiivisesti harjoitetaan.

Yhtä kaikki, kansan syvät rivit ovat ymmärrettävästi olleet melko immuuneja tällaiselle tarjonnalle, mikä ei liity niiden elämänpiireihin, vaan viihtyy yliopistojen ohuessa ansari-ilmastossa. Kova todellisuus ja konkreettinen askarointi sen ongelmien kanssa ei jätä BS:lle samanlaista tilaa eikä tilausta.

Ei sille toki missään immuunejakaan olla. Niin sanotun taistolaisuuden kova ydin muodostui kerran akateemisista kiliasteista, jotka olivat kehittäneet kommunismista itselleen kvasiuskonnollisen version. Tämä ryhmä oli selvästi erillään työssä käyvistä duunareista, joista niistäkin osa myös oli hyvin taipuvaista vastaanottamaan Moskovan hyvää sanomaa, vaikka ei Marxin teoksia opiskellut, vaan keskittyi mieluummin oman työpaikan ja liiton asioihin.

 Koska duunari tunsi sentään elämää hieman paremmin ja lähempää, ei häntä kuitenkaan voinut hoidella ja ruokkia samalla evankeliumilla kuin keltanokkaisia opiskelijanulkkeja. Niinpä oli kehitettävä paksu ja tahmea bullshitin kerrostuma suojaamaan ideologian jokapäiväistä turvallisuutta.

Ihmisen valmius ja halu uskoa sellaista, mitä hän pitää totena, on suuri voimavara. Tarvittaessa on kovin helppoa rationalisoida oman maan tai esikuvalliseksi ajatellun etujoukkomaan kaikkia toimia, mikäli tuo tarve on kyllin vahva. On tarpeetonta jaaritella toivovansa, että oma maa tai ideologia olisi oikeassa, kun se kerran ilman muuta on. Edellä siteeratun maljapuheen ensimmäistä osaa ei kukaan ole aikoihin edes muistanut. Sellainen ei enää kuulu tapoihin.

Mikään rationaalinen argumentti ei läpäise paksua BS-kerrosta silloin, kun se suojaa pyhimpiä arvoja, eivät edes arkistojen vastaansanomattomat paljastukset. Vanhanaikaiset järkiargumentit tupsahtavat pehmeään BS:ään kuin peruna puuroon. Ainoastaan jokin hyvin suunniteltu visuaalinen lavastus, joka julistetaan maailman merkkitapahtumaksi, saattaisi ehkä mennä suojauksen läpi, mutta näitä projektiileja on toistaiseksi testattu vain PC:n taholta menestyksellisissä hyökkäysoperaatioissa vanhanaikaista toisinajattelua vastaan.

Sellaista on nykyinen virallinen ideologiamme, PC ja sellainen on sen voittamaton suojapanssari, BS. Jossakin mielessä se on vanhaa ja jo antiikin aikana käytettyä ainesta, jolla aina on ollut tehonsa. Muinaisen Kreikan sofistit osasivat sen ainakin yhtä hyvin kuin Kreikan nykyiset vallanpitäjät. Mutta joidenkin merkkien perusteella voi arvioida, että 2000-luvusta on tullut BS:n uusi suuruudenaika, kun se on tasa-arvoisesti korotettu valtaistuimelle uutena totuutena tai ainakin erittäin varteenotettavana kruunutavoittelijana tai regenttinä, mikäli totuudelta jäänyt valtaistuin on lopullisesti jätettävä tyhjäksi. Mihin me totuutta tarvitsemme, jos BS toimii paremmin?

 

Valhe ja epätotuus

 

Kun valtio valehtelee

 

Monet muistavat vielä, millainen ongelma kehitettiin Suomen ja Venäjän näennäisesti pilvettömiin naapuruussuhteisiin joskus puolitoista vuosikymmentä sitten (vrt. Vihavainen: Haun huostaanotto tulokset ).

Muuan moskovalainen lehti, ”Vzgljad”, kertoi, että Suomessa oli riistetty vanhemmiltaan jopa tuhansia lapsia. Muuan dosentti, joka lienee koko jutun aloittaja selitti asiaa sillä, että kyseessä oli kansanmurha sanan kulttuurisessa mielessä: suomalaiset ovat itse lakanneet lisääntymästä ja yrittävät nyt lisätä kansansa määrää kasvattamalla venäläisiltä riistettyjä lapsia omaan kulttuuriinsa.

Miten suuri ongelma mahtoikaan olla kyseessä? Maassamme on tosiaan huolestuttavan suuri määrä lapsia huostaanotettuina ja määrä lähentelee kymmentä tuhatta. Myös suuret rahat pyörivät sijaisbisneksessä. Tuntuu siltä, että tässä olisi riippumattomalla tutkimuksella ihan oikeasti paljon tehtävää, mutta tässä ei nyt puhuta siitä.

Noiden vasten tahtoaan vanhemmilta riistettyjen venäläislasten määrän kerrottiin olevan tuhansia, mikä oli valtava määrä, kun venäjänkielisiä koko maassamme oli vuoden 2010 tienoilla vain reilusti alle 40000. Nythän niitä on jo yli 100000. Oliko maassamme edes niin paljon venäjänkielisiä lapsia?

Lapsiasiaisin valtuutettu Pavel Astahov kertoi tarkan luvun raportoidessasan aiheesta Putinille: sellaisia lapsia oli vuonna 2011 18000(vuonna 2009 niitä oli ollut 16600). Käytännössä tuskin siis saattoi olla venäläistä perhettä, joka olisi saanut pitää omat lapsensa. Syyt huostaanottoon olivat tekosyitä ja läpsäys takamuksille vanhaan venäläiseen (ja suomalaiseen) tapaan oli muka riittänyt perusteeksi.

Suomen viranomaisten muistan soperrelleen asiasta vain jotakin epämääräistä, mikä liittyi siihen, ettei noihin asioihin liittyviä tietoja sopinut julkistaa. En muista kuulleeni esimerkiksi suurlähetystön esittämästä nootista asian johdosta, mutta eiväthän ne yleensä mitään uutisaiheita olekaan.

Asiasta kirjoittaa  nyt Facebookissa tarkemmin muuan paluumuuttaja, joka kuuluu niihin venäläisen intelligentsijan edustajiin, joille valehteleminen ja erityisesti valtion taholta tehty törkeä ja tahallinen valehteleminen on sietämätön kuolemansynti (ks. Что писали российские СМИ о Финляндии десять лет назад ).

Toki meilläkin valehdellaan, että korvat heiluvat. Olisi yhtä naiivia uskoa kaikkia hallituksen toimien puolesta esitettyjä tulkintoja, kuin opposition niihin kohdistamaa kritiikkiä.

Mutta silloin kyseessä ovat tulkinnat. Vakain tuumin tehty täysin valheellinen väite faktoista on joitakin aivan muuta. Sellaista meillä on aina silloin tällöin nähnyt ns. laatulehdistömme sivuilla (vrt. Vihavainen: Haun hihamerkkijournalismi tulokset ). On vaikea selittää niitäkään yksinomaan tyhmyydellä, vaikka se varmasti auttaa ja vaaditaan tällaisten suoritusten avuksi.

Mutta miksi ihmeessä esittää täysin absurdeja väitteitä jopa virallisella tasolla? Eikö seurauksena ole välttämättä luottamuksen menetys?

Näyttää siltä, ettei näin ole sellaisissa tapauksissa, joissa valheen takana on korkein kuviteltavissa oleva auktoriteetti. Venäjällä sellaisessa asemassa on Putin, joka tarvittaessa voi aina ottaa Jumalan apupojakseen kirkon kautta.

Nykyinen mediayleisö näyttää olevan erittäin altis manipuloinnille, eikä pelkää uskoa täyttä puppuakaan, jos sen esittää tuttu ja turvallinen auktoriteetti.

Kuten jo aikoinaan esitettiin, tuolloin tarkoituksena oli horjuttaa suuren yleisön saamaa, liian positiivista kuvaa Suomesta. Kun Suomen mainetta painettiin alaspäin, nousivat venäläisen todellisuuden arvo ja asema vastaavasti.

Nythän sitten olemme sellaisessa informaatiosodassa, jossa meikäläisetkin lehdet syytävät päivästä päivään yhä mielettömämpiä uutisia Venäjästä. Iltapäivälehtien aineisto tulee tarjoamaan vielä monta herkullista väitöskirjan aihetta alkaen Venäjän talouden pikaisesta romahduksesta aina Putinia vaivaaviin tappaviin tauteihin.

Nyt olisi aika tutkia, minkä verran tuohon lehdistöön ihan oikeasti luotetaan tai miksi sitä ylipäätään luetaan.

Niin, ettäkö luotetaan?

En muista, mikä instituution suorittaman selvityksen (tutkimuksen?) mukaan Suomessa luotetaan nyt julkiseen sanaan enemmän kuin juuri missään toisessa Euroopan maassa.

Joku toisinajattelija nimitti Neuvostoliittoa aikoinaan säikkymättömien idioottien maaksi. Venäjä näyttää seuraavan vanhoja perinteitä.

Mutta miten on laita oman onnettoman maamme? Olen huomannut, että journalistit ovat onnitelleet itseään osakseen tulleesta suuresta luotta uksesta. Mitäpä mahtaneekaan piillä tämänkin fasadin takana? Kiinnostaako se heitäkään?