Kuohilaiden
aika
Tutkijat ovat
havainneet, että miesten testosteronitaso on nopeasti laskenut neljänneksellä
lähes koko maailmassa. Sitä, mistä asia johtuu, ei vielä tiedetä, mutta sen seuraukset
kyllä näkee jo paljaalla silmälläkin.
Miehet ovat siis
huomattavasti vähemmän miehekkäitä ja yhä naismaisempia, keskimäärin. Samaan
aikaan jonkinlaiseksi fyysiseksi ihanteeksi on pyritty korottamaan sellainen
uros, joka on kasvattanut lihansa valtaviksi pahkuroiksi. Niissä on täysin
tarkoituksetonta voimaa, jopa sellaisissa lihaksissa, joissa sille ei ole lainkaan
käyttöä.
Nuo lihamassat
on hankittu ylimääräisillä hormoniannoksilla, jotka ovat pysäyttäneet kehon
oman testosteronituotannon. Silloin, kun bodari lakkaa käyttämästä hormonejaan,
hän osoittautuu eunukiksi. Jos hän niitä itsepäisesti käyttää, hän kuolee ennen
aikojaan.
Atleettinen
ruumiinrakenne yhdistettiin Kretschmerin vanhasa typologiassa vähäiseen älylliseen
aktiivisuuteen ja suorituskykyyn, eikä tietenkään turhaan. Kyse on
stereotypiasta, jollaiset yleensä osuvat oikeaan, kun niitä sovelletaan joukkoihin.
Tietenkin hajontaa aina on.
Menneinä aikoina
bodareita ei ollut, mutta sen sijaan kyllä täynnä testosteronia olevia nuoria
ja vähän vanhempiakin miehiä. Se oli sääntö eikä poikkeus. Miehinen tarmo ja
kunnianhimo muuttivat maailmaa, jossa naisten osana oli olla kansakunnan hellittynä
ja turvattuna kultavarantona.
Naisten elättäminen ja hoitaminen oli miesten
vastuulla ja naiset puolestaan huolehtivat jälkikasvun syntymisestä ja kasvamisesta,
eli kansan viimekätisestä tarkoituksesta. Kuten eduskunnan patsaassa, nainen
kantoi sylissään tulevaisuutta, sitä varten mies muokkasi työllään ja
neroudellaan yhä parempaa paikkaa uudelle sukupolvelle.
Niin kauan kuin
asetelma oli tämä, edellytti onnistuminen miehiltä miehekkyyttä ja naisilta
naisellisuutta. Miesten naisellistuminen olisi ollut katastrofi, eivätkä naiset
olisi missään tapauksessa kyenneet heidän panostaan korvaamaan.
Nythän tilanne
on toinen. Kun esimerkiksi laivan ohjaamiseen vielä sata vuotta sitten
saatettiin tarvita monen riuskan miehen voimat, hoituu asia nykyään
playstickillä, jota käsitellään sormenpäätuntumalla.
Vielä
1950-luvulla kuorma-autoista puuttuivat ohjaustehostimet ja niiden käsittely
vaati raakaa voimaa. Nyt sitä ei tarvita.
Lyhyesti sanoen,
koko maailma on jo pääosin vapautunut ruumiillisesta työstä, minkä kommunismin
oppi-isät ajattelivat toteutuvan vasta kommunistisessa yhteiskunnassa, joka
toteutuisi sosialismin kauden jälkeen.
Ruumiillisen ja henkisen
työn välinen ero, joka vielä 1960-luvun alussa koettiin Neuvostoliitossa hyvin
suureksi, on nyt hävinnyt. Toki työssä on usein yhä kineettistä ainesta, mutta
nyt sen suorittaja on yhä useammin samalla tietokoneita ja tekniikkaa
hallitseva henkilö, jollaisia ennen sanottiin insinööreiksi. Hyppäys menneen
ajan kuormajuhdasta tai ”kulista” insinööriksi on suuri.
Tähän asti
erinomaista. Miehekkyyttä ei enää tarvita lihasvoiman takia ja ronskilla
reippaudellakin on yhä vähemmän annettavaa työyhteisöissä. Nyt kaikki, niin
miehet kuin naiset, voivat tasa-arvoisesti mussuttaa pullaa aamupalavereissa ja
jahnata loputtomasti luodakseen jokaiselle tilaisuuksia itsensä tehostamiseen
ja esittelyyn.
Nykyään on
tavallista, että nainen saattaa ansaita enemmän kuin miespuolinen puolisonsa
(miksi miespuolinen?) ja olla perheen pääasiallinen elättäjä (miksi perhe?).
Vielä Karl Marx
paheksui kapitalismin luonnotonta julmuutta, joka ilmeni muun muassa siten,
että se saattoi tehdä naisista perheensä pääasiallisia elättäjiä. Tämä
tarkoitti hänen mielestään miesten kastraatiota, mitä tuohon aikaan ei
tosiaankaan pidetty myönteisenä asiana. Kyseessä oli enemmän kuin taloudellinen
riisto, se merkitsi inhimillisen arvokkuuden menettämistä.
Arvomaailmamme
on tietenkin ratkaisevasti muuttunut Marxin ja Leninin päivistä ja jopa
1960-luvun ”kommunismin rakentamisen projektista”, joka aloitettiin juhlallisin
valoin ja lupauksin Neuvostoliitossa.
Moni asia on nyt
valtavasti paremmin, kuin nuo kommunismin kuvittelijat saattoivat edes kuvitella.
Heidän tavoittelemansa asiat ovat jo suurelta osin triviaalia menneisyyttä,
mutta niiden tilalle ovat tulleet uudet ongelmat.
Ihmisen biologinen
tulevaisuus on asia, josta puhuminen on nyt tabu. Vielä 1960-luvulla sen
kohtaamista kasvoista kasvoihin pidettiin tärkeänä (ks. Vihavainen: Haun
medawar tulokset). Avainsana on populaatiogenetiikka, miten ihmisrotu
muuttuu?
Tässä tietenkin
mennään jo lähelle varsinaista rodun käsitettä, joka on nyt aikamme suurimpia
tabuja (Hitler!) ja jopa pelkän sanan
mainitseminen saattaa aiheuttaa anti-intellektuaalisen oikosulkureaktion. Silmien
sulkeminen ei kuitenkaan auta mitään ja todistaa pelkästä tyhmyydestä.
Miesten
testosteronitaso on siis laskemassa prosentin (vai prosenttiyksikön?) verran
vuodessa ja on 1980-luvulta lähtien jo laskenut neljänneksen. Tämä ei ole hyvä
uutinen edes naisille tai lapsille.
Tämä kehitys,
samoin kuin älykkyysosamäärien laskeva trendi, saattaa olla joidenkin
feministien mielestä suuri tulevaisuuden lupaus ja sitä voi myös pitää yhtenä
syynä siihen naisten uuteen johtoasemaan, joka on aikakautemme suurimpia historiallisia
uutuuksia.
Matalampi testosteronitaso
liittyy myös laskevaan hedelmällisyyteen, joka sopii ihan hyvin yhteen naisten
uuden yhteiskunnallisen roolin kanssa.
Lastenhoito on myös nyt jo siirtynyt
yhteiskunnalle, juuri siten, kuin venäläiset kommunistisen yhteiskunnan rakentajat
suunnittelivat tapahtuvan.
Tehoton
kotitalous on lakannut tuottamasta vaatetus- ja ruokailupalveluita. Halvat valmisvaatteet,
työpaikkaruokailu ja mikrossa kuumennettavat einekset ovat tehneet keittiöt monelle
tarpeettomiksi. Naista ei enää tarvita kotona, eikä sitä paitsi monen mielestä
tarvita itse kotia ja perhettäkään.
Jos Otto Ville
Kuusinen, joka vuoden 1960 tienoilla osallistui Kommunismin rakentamisen
ohjelman suunnitteluun, heräisi nyt henkiin, olisi hän varmasti hyvin imponoitu
siitä, miten hyvin nuo aatteet toteutuivat. Toki hän ihmettelisi, miksi ne
toteutuivat erityisen hyvin kapitalistisessa lännessä.
Ehkä hän kuitenkin
huolestuisi ihmisrodusta ja se tulevaisuudesta. Siinä havaittavat trendit eivät
ennusta hyvää, eivätkä ole mielipidekysymyksiä. Tulevaisuuden pariskunta ei nykytiedon
mukaan enää lainkaan muistuta Vera Muhinan kuuluisaa veistosta ”Työläinen ja
kolhoosinainen” edes kaukaisesti.
Kehityksen
pysähtyminen ei ole näköpiirissä. Olemme jo osittain siirtyneet kuohilaiden
aikaan (katsokaapa vain johtavia poliitikkoja) ja asian merkitystä vahvistaa
voimakkaasti naisistumisen megatrendi, mikä osittain (siis: osittain) lienee
juuri tuon miehissä tapahtuvan biologisen muutoksen seurausta.
Olisi
kiinnostavaa tietää, mitä kansoja ja valtioita tämä biologinen prosessi koskee
eniten ja miten se vaikuttaa tulevaisuuden ihmiskuntaan ja sen kohtaloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita nimellä.