keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Pinyin meillekin!



Pinyin meillekin!

Yhä uudelleen tulee tarvetta palata vanhaan teemaani. Euroopassa ei ole puoltakaan miljardia asukasta, mutta kielellisesti tämä maailman kolkka on niin pirstoutunut, että loputtomat sekaannukset ovat väistämättömiä.
Kiinassa on yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä ja aika monta kieltäkin, mutta suurin osa pystyy ymmärtämään ja tulemaan toimeen yhdellä ja samalla kirjoitusjärjestelmällä ja yhdellä kielellä. Se on putonghua eli normaalikiina, jota muuten voidaan kirjoittaa myös latinalaisilla kirjaimilla. Nykyinen romanisaatiostandardi on nimeltään pinyin, joka siis on kaikille sama ja simppeli aakkosto, jossa ei ole erikoismerkkejä, toisin kuin melkein kaikissa Euroopan kielissä (ranska, espanja, viro, puola, saksa, ruotsi, tanska…). Se on siis paljon mukavampi kuin eurooppalainen käytäntö, jossa sama kirjoitusasu äännetään joka kielessä eri tavoin. Nykykäytäntö on todella hankala. Ajatellaanpa nyt vaikka c-kirjainta eri yhteyksissään (ce, ci, ch). Usein käy niin, että se, joka tuntee vain ranskan, englannin, italian, espanjan, saksan ja ruotsin käytännöt, mutta ei niitä kaikkia, erehtyy aina, kun mennään toisen kielen alueelle.
Jonkinlainen yhtenäistävä vaikutus toki on englannilla, joka kaikki nykyään enemmän tai vähemmän mongertavat, mutta oikeinkirjoituksen kannalta se kieli on täydellinen katastrofi. Edes syntyperäiset anglosaksit eivät normaalisti kykene tavaamaan mitä tahansa oman kielensä sanaa ainakaan osaamatta latinaa ja kreikkaa ja se taas on lievästi sanoen harvinaista.
Ei ole realistista opettaa jokaiselle kaikkia kieliä tai edes niiden kirjoitustapoja. Niinpä euroaatteen elähdyttämien yhtenä suurena harrastuksena luulisi olevan yhtenäisen kirjoitusstandardin laatiminen eurooppalaisille kielille, siis eräänlainen euro-pinyin.
Itse pinyin ei oikeastaan ole kovin hääppönen systeemi kuvaamaan eri äänteitä. Suomalainen käytäntö on selvästi paljon tarkempi ja siis parempi ja ehkä jopa maailman paras, kuten Pisa-tulokset antavat aiheen olettaa. Kaiketi siis kannattaisi yleisen ihmiskunnan edun nimissä ja eurooppalaisuuden edun nimissä erityisesti luoda uusi universaali kirjoitustapa, joka perustuu suomenkielen oikeinkirjoitukseen. Englannin käytännöt eivät missään tapauksessa sovellu tässä malliksi, mitä tuskin tarvitsee enempää perustella.
Tässäpä kuitenkin vielä muuan pikkuseikka, joka kuvaa sitä, miten nykyinen englannin ylivalta aiheuttaa mahdottomia tilanteita. Mietin tässä päivänä muutamana, mitä sanoisin VHF-puhelimeen, jos tulisi hätätilanne. Tunnetusti sanallinen hätäkutsu kuuluu mayday, mayday, mayday. Mutta kun on hätä, ei kyseessä ole mikään vapunpäivä. Tuo litania on itse asiassa vain englannistettu väännös ranskalaisesta hätäkutsusta m’aidez. Vastaavalla tavalla muutkin hätätilanteeseen liittyvät sanomat ovat englannistettua ranskaa. Esimerkiksi radiohiljaisuutta vaaditaan sanomalla seelonce mayday. Itse asiassa tarkoitetaan silence –m’aidez! Hiljaa, hätätilanne!
Ongelmaa pahentaa se, että ranskassa paino on aina sanan viimeisellä tavulla. Jos siis äännän hätäkutsun oikein: medé, medé, medé, on minulla aihetta pelätä, ettei sanomaani ymmärretä. Viisainta on siis ottaa lusikka ns. kauniiseen käteen ja puhua kansainvälistä siansaksaa.
Ongelma ei ole jonninjoutava. Jos nauttii kielellisestä huumorista, kannattaa hankkia joku englanninkielinen suomi-parlööri. Luulen, että vain harvat pystyvät suoralta kädeltä ymmärtämään sellaista normaalisuomea, joka on kirjoitettu englantilaisen ääntämyksen mukaisesti. Vielä harvempi osaisi sellaista kirjoittaa.
Englannin mukaiset nimet ovat maanvaivana koko maailmassa. Kun Euroopassa ei useimmiten osata aasialaisia kieliä ja kun brittien siirtomaahistoria on tehnyt heistä usein monilla seuduilla merkittävimmän ulkomaalaisryhmän, on myös englannin mukainen nimien oikeinkirjoitus levinnyt muihin kieliin, esimerkiksi Suomeen. Hulluimmissa tapauksissa koko nimi on otettu englannin kielestä, kuten Mount Everest, Mexico City ja niin edelleen.
Siltä varalta, että joku kuvittelisi tässä olevan kritiikkiä tai kaunaa koko anglosaksista maailmaa vastaan, huomautan, että kritiikkiä tässä todella on tarkoitettukin. Konservatismi on hieno asia, mutta kohtuutonta on, etteivät Ranskan vallankumouksen merkittävimmät saavutukset, metrijärjestelmä ja rationaalinen lainsäädäntö ole vieläkään edenneet edes kanaalin taakse. Brittien tolkuton rahajärjestelmä toki muutettiin kymmenjärjestelmän kannalle jo muutama vuosikymmen sitten, jota kai kannattaa pitää rohkaisevana merkkinä.

19 kommenttia:

  1. Pari esimerkkiä Berlitzin suomi-parlööristä: Aymmakukur oalay tahvahnnayt yoassahkin ahiaymmin?
    Mittay saetiaydoatooss aynnoostaa? Loolayttaykoa ayttae hoooamaynnah oan ahoorinkoaistah?
    OALAYN AYKSEWNEWT, VOAITTAYKOA SAHNOAAH, MTTAYN PAESAYN RAHVINTOALAHN?

    VastaaPoista
  2. Eikö pinyin ole pikemminkin anglo-amerikaatio kiinasta?

    Minulla on aina vaikeuksia pinyinin Q-äänteiden kanssa. Shaoqi taitaa olla "Shao-Tsi" meikäläisittäin, mutta miten menee Quiyuan...tuskin samaan tyyliin kuin meikäläiset Lindquistit?

    Venäjän erisnimien translitterointi suomeen ei sekään ole aivan selkeää. Pahinta on, kun ne käännetään suoraan englantilaisesta translitteroinnista; Fjodor muuttuu Feodoriksi yms..

    Käsittääkseni Suomessa on ollut käytössä varsin monia venäjän translitterointitapoja. Eikö venäjän щ -äänteelle ole keksitty parempaa translitterointia kuin kummallinen "štš"?

    VastaaPoista
  3. Joo, eihän se sinänsä ole hyvä. oikeastaan Wade-Giles romanisaatiokin oli parempi, mutta on se nyt ainakin yhtenäinen.
    Mitä Venäjän translitterointiin tulee, se on joka kielessä erilainen juuri erilaisten oikeinkirjitussääntöjen takia. Englantilaisen translitteroinnin käyttäminen on syvältä ja sitä harrastavat erityisesti älykääpiöt. Paras on yhtenäinen, kirjastojen käyttämä ISO 6. Sitä pitäisi kaikkien alkaa noudattaa. Kaalikeitto-s on mielestäni ihan hyvin merkitty suomalaisessa translitteroinnissa, vaikka vastaakin lähinnä vanhan sivistyneen pietarilaisen ääntämyksen mukaista äännettä. Sen sijaan jo-kirjaimen merkitseminen e:ksi tulee suoraan venäläisiltä itseltään, jotka usein laiskuuttaan jättävät jo:n pilkut panematta. Kyllä meidänkin systeemimme edellyttäisi Fjodorin Fjodoriksi.

    VastaaPoista
  4. kyseessä on siis iso 9. Se sanoo kaikki s:t s:ksi, mikä on korvaamaton etu tiedonhaussa ja sen ansiosta voi kiertää kansallisten translitterointien sudenkuopat.
    Ja, kun syntisiä ihmisiä kaikki olemme, niin toki englantilaista translitterointia on paras käyttää, jos kirjoittaa ulkomaalaiselle ilman kyrilliikkaa. Suomalainen tuottaa helposti aivan vääriä käsityksiä esim. j-kirjaimen kohdalla.
    Venäläiset usein luovasti sekoittavat ranskalaista ja englantilaista järjestelmää, mikä johtunee siitä, että passien virallinen kieli oli vielä hiljattain ranska ja nyttemmin muuttui englanniksi. Niinpä muuttuivat myös ihmisten nimet. Joukoffista tuli Zhukov kertaheitolla, Poutinesta Putin jne.

    VastaaPoista
  5. Pinyininssä q on aina ts, samoin c on vähän erilainen ts.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi ei voitaisi kirjoittaa ts silloin kun äänne on ts?

      Poista
  6. Niin, ei se systeemi paljoakaan muistuta normaalia suomen oikeinkirjoitusta, mutta kiinalla on omat tarpeensa. Ajatellaan nyt vaikka x ja jopa u-kirjaimia. Europinyin on kehitettävä terveelle suomalaiselle pohjalle.

    VastaaPoista
  7. Kenraaleilla on kenraalien murheet, joista tavallisen tossunkuluttajan ei tarvitse välittää joten hän voi Facebookissa kirjoittaa äidin olleen 50-luvulla Runin emäntäleirillä tai marjassa Ekyptinkorvessa, ilman että lukijat alkaisivat oikomaan, että Runnilla ja Egyptinkorvessa!

    VastaaPoista
  8. Minua ihmetyttää enemmän se, miksi valistuneet ranskalaiset takertuvat omaan pähkähulluun kirjoitusjärjestelmäänsä, joka tarkoittaa lähinnä turhien kirjainten pakollista rustaamista. Englannin kielen spelling reformien perusongelma on suurempi.Järkeviä maltillisia ehdotuksia on tehty, ja niitä vastustetaan tietysti rationaaliselta konservatiiviselta pohjalta: kirjoitusjärjestelmän täytyy olla järkevä ja paras mahdollinen, koska traditio on sellaiseksi sen tuottanut ja se muuttaminen olisi ilmeisen hullua. No, mitä muuta angloamerikkalaisilta nyt voisikaan olettaa?

    Mutta perusongelma englannissa on, että se kieli on täydellinen äpärä. Se osa, mikä englannista on germaanista alkuperää olisi helppoa ja järkevää muotoilla täysin foneettisesti monillakin eri tavoilla, Toki se vaatii pientä luovuutta ja merkkien uudellen tulkintoja. Mikään eurooppalainen systeemi ei siihen tehtävään taida täysin. Mutta jos tehdään näin, ranskalaisperäinen sanasto muuntuu helposti todella kummalliseksi. Itse olen kehittänyt joskus huvikseni useampiankin vaihtoehtoisia systeemejä, mutta ne ovat aivan liian radikaaleja siinäkin tapauksessa, että toimisivat. Käytännössä täysi foneettisuus on englannin kielessä mahdoton ihanne. Mutta säännöllisyyteen voitaisiin päästä. Säännöllisyyten kautta myös ymmärrettävä translitterointi tulisi osin mahdolliseksi. Englanti voisi tähdätä ranskan tilanteeseen ja ranska puolestaan jäljitellä vaikka saksaa. Saksa taas voisi pyrkiä samalle foneettisuuden asteelle kuin suomi.

    Mutta ihan sama mitä tehdään, niin väärin useimmat ihmiset vieraat foneemit aina lausuvat. Suomalainen puhuu finglishiä ja ranskalainen sönkkää aina ranskalaisittain ja kauhealta kuulostaa. Eurooppalaiset kielet ovat foneettisesti hyvin erilaisia, ja jos epäesteettiseltä ääntämykseltä haluttaisiin välttyä, kaikille pitäisi opettaa foneettisest aakkoset ja ääntämistä pitäisi harjoitella systemaattisesti.

    Englannin typerässä kirjoitusjärjestelmässä ja oikeastaan koko kielessä ärsyttää lopulta kuitenkin ennenkaikkea se, että se on nyt joka tapauksessa de facto se pakollinen maailmankieli. Jos Hitler olisi voittanut sotansa, se olisi ollut ehkä muuten aika ikävä juttu, mutta olisipahan ainakin saksa maailmakieli ja osaisin sitä hyvin englannin sijaan.

    Ordnung muss sein -- und viele geile Ausnahmen!

    Englannin kielen ylivalta tuo mukanaan myös ikävän angloamerikkalaisen kulttuurin hegemonian, joka ärsyttää oikeastaan vielä paljon enemmän. Jostain paikallisista suuruuksista, joita kukaan ei noteeraisi, jos tulisivat vaikka Ranskasta puhumattakaan Italiasta tai Espanjasa, tulee suurian maailmantähtiä, neroja ja huippuintellektuelleja, koska sönkkäävät englantia äidinkielenään. Suomalaiselle tämä on sikäli samantekevää, koska me ollaan periferia jokatapauksessa, mutta ei sikäli, että ei helposti tiedetä juuti mitään siitä, mitä amerikan ja brittien ulkopuolella tapahtuu ellei joitain ruotsista kantautuvia huhuja lasketa -- ja lukuunottamatta sitä, mitä englanninkielen kautta suodattuu, ja sitähän suodattuu niin paljon, että se antaa vaikututelman siitä, että tajuaisi muustakin maailmasta jotain. Venäjä on tietysti aivan erityisen pimeä vyöhyke kielikuilun takia, koska sieltä ei tule käännöksiä samalla tavalla kuin vaikkapa ranskankielestä, mistä aika monen kynäilijän tuotokset käännetään nopeasti englanniksi.

    VastaaPoista
  9. Näinhän se menee. Paitsi että ranskalle ovat ominaisia selkeys, selkeys ja selkeys kuten paikalliset sovinistit sanovat.

    VastaaPoista
  10. Suurkiitos kuitenkin EU.lle kansojen kielivapaudesta -myös suomenkieli on tasa-arvoinen jos vaan uskalletaan pitää Ole Norrbackin näpit irti- joka on lopettanut toivottavasti ikiajoiksi Saksan ja Ranskan kansojen usuttamisen toistensa kimppuun Sanan vallan ja yksittäisten merkitysten vuoksi. Latinistit muistavat inkvisition käytännöt venyttää toisdinajattelijoiden ruumiiden jäseniä sitä varten suunnitelluilla väkipyörillä.

    VastaaPoista
  11. Jos olisin nuori mies joka etsii tulevaisuuttaan ja menestystä en lähtisi Länteen (Go west young man!) vaan kai se kiina olisi pitkin hampain opeteltava ja sinne suunnistettava. Voluumillahan on tapana jyrätä. Tässä mielessä ei voi veikata kovin pahasti pieleen, jos väittää että maailma on Kiinan taskussa viimeistään 10-20 vuoden kuluttua ja että USA:lla ja Euroopalla ei pyyhi lainkaan hyvin tuolloin. Markkinatalouden ja yksipuoluejärjestelmän outo hybridi saattaa olla sittenkin se voittoisin dna, alan myöntyä, oli oma kanta mikä tahansa.
    Täytyy kehottaa nuorisoa alkaa lukemaan kiinan kieltä vaikkapa sitten opportunismin tai selviämiskamppailun hengessä.

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toki olla, että 10 - 20 vuodessa Kiina on tunkion kunkku. Mutta siitä voimme olla varmat, että suunnaton määrä työtä ja rahaa tullaan käyttämään mitä ammattitaitoisimilla ja sofistikoiduimilla tavoilla Kiinan horjuttamseen ennen sitä. Saas nähdä, onnistuuko.

      Mutta samapa tuo. Tärkeää olisi vain se, että maailmasta ei tule yksinapainen yhden voimakeskuksen monopoli niin kuin asia nyt varsin pitkälle on.

      Poista
    2. Juuri noin se menee, voi jopa olla että yksi epäonnistuneen euron ideoista oli olla vahva vastavoima kiinalaisille. USA on vajoamassa todella vakaviin sisäisiin ristiriitoihin, etelä/keskilänsi vs. itärannikko/Kalifornia vastakkainasettulu on kärjistymässä enemmän ja enemmän, eli luulenpa monien lailla, että USA:n voiman, myös talouden, lakipiste on jo ohitettu. Ottaako paikan euro-EU, ei, Euroopan tarina alkaa myös olla ohi. Entä Venäjä, ei.
      Kiina jää voluumillaan ja itseään rajoittamattomuudellaan pintaan ja noussee paalupaikalle. Eli on kai opeteltava sanomaan kiinaksi edes päivää, tervetuloa ja anteeksi. Ja, "mitä tämä maksaa?"

      jk

      Poista
    3. Joku väittää löytäneensä avaruudesta maapallon kakkosversion Earth 2.0.
      Mutta entä jos historia olisikin kääntynyt suomalaisten mielen mukaan? Berliinissä olisi kaksikielinen EU:n pääkonttori. Parlamentaarikot marssisivat mustissa puvuissaan avajaispäivänä Tuomiokirkkoon kiittämään Jumalaa. Moskovassa olisi saksankielinen kauppakorkeakoulu ja vanhanmallista roomalaista oikeutta opettava tiedekunta tulkitsemassa kartanonomistajien edut aina voittaviksi ja suuret ihmismassat yhteiskuntasopimuksen maksajiksi.

      Poista
    4. Voihan olla, että McDonald'sin päämajassa ajateltiin, että arabikeväät tuovat hampurilaispaikat ja "demokratian" ensin Välimeren ympäristön arabimaihin ja sitten Maidanin kautta Punaisen torin ja Taivaallisen rauhan aukion ympäristöön. Silloin maailma olisikin ollut valmis. Mutta jokin tökkäsi.

      Toisaalta jo pienet pensaspalot Euroopan takapihoilla riittävät siihen, että esim. Saksa (EU) ja Venäjä eivät löydä toisiaan ja ryhdy pahimmillaan kimppaan Kiinan kanssa (vrt. George Friedman). Nyt EU on erillään tästä kehityksestä, erittäin Nato-riippuvainen ja uuden transatlanttisen kauppasopimuksen avulla keskitetysti johdettavissa talouden kautta.

      Tämä nyt vain yhtenä näkökulmana muiden oikeampien näkökulmien joukossa.

      Poista
    5. Vuosi sitten pääsiäisenä kävin Kremlin tuntumassa Maneesin aukiolla McDonald'silla, tänä pääsiäisenä saman nimisessä paikassa Rooman keskustassa, jonne niiden tuloa kauhisteltiin parisen kymmentä vuotta sitten. Moskovassa ne lienevät olleet ainakin yhtä kauan.

      Palatessani nuorena miehenä Roomasta parin vuoden työkommenukselta Suomeen, minua varoiteltiin ajattelultaan kenties kaikkein pimeimmästä paikasta.

      Poista
    6. Kiina ja Intia dominoivat maailmankauppaa noin 80%:sti vielä 1700-luvulla. Sen jälkeen brittien sotilaallinen puuttuminen ja molempien suurvaltioiden sisäinen hajaannuksen (heikkouden) hetki koitui molemmille kohtalokkaaksi.

      Väitän kivenkovaan että toisen maailmansodan suuret voittajat eivät olleet Neuvostoliitto, USA ja Britannia. USA oli ainoa joka voidaan aidosti luokitella voittajaksi. Mutta suurimmat lienevät olleet sittenkin Kiina ja Intia. Ne nimittäin heittivät tuosta hetkestä lähtien eurooppalaiset suurvallat alueeltaan.

      2000-luvulla palaamme todennäköisesti siis vain takaisin "normaaliaikakauteen" ei siihen että Kiina ja Intia ovat maapallon keskeisimmät suurvallat. USA toki säilyy vahvana vielä ainakin seuraavat sata vuotta mutta sen suhteellinen painoarvo laskee. Eurooppa taas on vain mitätön uloke Euraasiassa.

      Poista
  12. Tajunnan räjäyttämiseen ei paljoa tarvita. Eräs suomalainen Ranskassa asuva naiskirjailija paljasti taannoin häkellyttävän tiedon: ranskalaisista huomattava osa on ns. juntteja. Harrastavat kalastusta kumisaappaat ja sarkahousut jalassa. Kuvittelin heti mielessäni kuinka Lenita Airisto oli kauhuissaan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.