Rantakala

Rantakala, aitona

Parhaita suomalaisia ruokia ei saa ravintoloista, kuten tiedetään. Poikkeuksena ovat paistetut silakat ja paistetut muikut, jotka ovatkin saaneet ansaittua maailmanmainetta ja niiden mukana pari ravintolaa. Yleensä kuitenkin oikeaa, aitoa suomalaista ruokaa saa vain sitä itse tekemällä.

Ravintoloiden kokit usein uskovat, kuten suuruudenhullut teatteriohjaajat, että heidän on ehdottomasti parannettava sitä, mikä jo itsessään on täydellistä. Pölhö ohjaaja yrittää parantaa Shakespearea ja Dostojevskia modernisoimalla heidän työnsä tuntemattomiksi ja sijoittamalla ne johonkin ongelmalähiöön, tyhjäpäinen tyttölapsi parantelee Jumalan töitä antamalla tuhertaa iholleen tatuoinnin. Se on surullista katsottavaa. Mieleen tulevat graffitit antiikin patsaiden marmorissa.

Paljonkaan parempi ei ole kokki, joka yrittää peittää ainutlaatuiset pohjolan maut jollakin etelän maustemoskalla tai väärentää herkkuruoat dieettipöperöksi, jota voisi syödä kilokaupalla tulematta ravituksi, vaikka eihän moista luirua kukaan suostu syömään enemmän kuin on pakko, jos sitäkään.

No, joka tapauksessa aito rantakala eli muikkupaisti kannattaa tehdä itse. Se onnistuu varmasti, koska se ei voi epäonnistua muualla kuin ravintolassa, jossa sitä väärennetään ohentamalla, sikäli kuin nyt ylipäätään suostutaan tekemään.

Homma on siis simppeli: otetaan kilo siivottuja muikkuja, jotka huuhtaistaan kylmällä vedellä. Asetetaan ne kattilaan, johon on pantu sulamaan neljänneskilo voita. Annetaan voin sulaa ja irrotella kalasta nesteet sekä pehmentää kalat. Vettä EI lisätä. Sen sijaan lisätään jälkiruokalusikallinen karkeaa merisuolaa. Kysyä voi tietenkin, miksi sen on oltava nimenomaan merisuolaa ja vieläpä karkeaa. En tiedä vastausta.

Itseasiassa koko homma onkin tässä. Kun muikut kiehuvat muutaman minuutin hiljaisella tulella, ovat ne niin pehmeitä, ettei kenellekään tule mieleen erotella erikseen ruotoja, jotka luoja itse asiassa onkin tarkoittanut syötäviksi.

Halutessa voi sekaan vielä panna tuoretta sipulia ja hakattuja sipulinlyökkejä ja/tai tilliä eikä pari pippuriakaan asiaa pahenna. Nythän kaupoissa on taas oikeata tilliä. Jos olisin diktaattori kieltäisin käyttämästä tillin nimeä siitä ruohosta, joka kasvaa ruukuissa ja jota talvisin ovat kaupat täynnänsä. Tosiasia on, ettei siinä ole mitään niistä ominaisuuksista, jotka tekevät tillistä tillin. Kaikki on väärin. väriä myöten.

Mutta kesällä kaikki on ilahduttavasti toisin. Siispä tarjoamaan koko perheelle maukas ja ravitseva rantakala! Neljänneskilo voita näyttä kattilassa paljolta, mutta kilosta riittää kuudelle hengelle. Kun perusruoaksi vielä otetaan uudet perunat, tillinvarsien kansa keitettyinä, niin ateria on paitsi käsittämättömän maukas, myös kevyt. Älkää siis suotta sotkeko muikkupaistianne vedellä lantraamalla!

Kirjoitettu on, että viimeisinä aikoina tulee paljon vääriä profeettoja, jotka eksyttävät monta, mutta ei kannata lähteä heidän kelkkaansa tässäkään asiassa. Aito asia on aina aito! Naatitaan!