Pinyin meillekin!

Pinyin meillekin!

Yhä uudelleen tulee tarvetta palata vanhaan teemaani. Euroopassa ei ole puoltakaan miljardia asukasta, mutta kielellisesti tämä maailman kolkka on niin pirstoutunut, että loputtomat sekaannukset ovat väistämättömiä.

Kiinassa on yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä ja aika monta kieltäkin, mutta suurin osa pystyy ymmärtämään ja tulemaan toimeen yhdellä ja samalla kirjoitusjärjestelmällä ja yhdellä kielellä. Se on putonghua eli normaalikiina, jota muuten voidaan kirjoittaa myös latinalaisilla kirjaimilla. Nykyinen romanisaatiostandardi on nimeltään pinyin, joka siis on kaikille sama ja simppeli aakkosto, jossa ei ole erikoismerkkejä, toisin kuin melkein kaikissa Euroopan kielissä (ranska, espanja, viro, puola, saksa, ruotsi, tanska…). Se on siis paljon mukavampi kuin eurooppalainen käytäntö, jossa sama kirjoitusasu äännetään joka kielessä eri tavoin. Nykykäytäntö on todella hankala. Ajatellaanpa nyt vaikka c-kirjainta eri yhteyksissään (ce, ci, ch). Usein käy niin, että se, joka tuntee vain ranskan, englannin, italian, espanjan, saksan ja ruotsin käytännöt, mutta ei niitä kaikkia, erehtyy aina, kun mennään toisen kielen alueelle.

Jonkinlainen yhtenäistävä vaikutus toki on englannilla, joka kaikki nykyään enemmän tai vähemmän mongertavat, mutta oikeinkirjoituksen kannalta se kieli on täydellinen katastrofi. Edes syntyperäiset anglosaksit eivät normaalisti kykene tavaamaan mitä tahansa oman kielensä sanaa ainakaan osaamatta latinaa ja kreikkaa ja se taas on lievästi sanoen harvinaista.

Ei ole realistista opettaa jokaiselle kaikkia kieliä tai edes niiden kirjoitustapoja. Niinpä euroaatteen elähdyttämien yhtenä suurena harrastuksena luulisi olevan yhtenäisen kirjoitusstandardin laatiminen eurooppalaisille kielille, siis eräänlainen euro-pinyin.

Itse pinyin ei oikeastaan ole kovin hääppönen systeemi kuvaamaan eri äänteitä. Suomalainen käytäntö on selvästi paljon tarkempi ja siis parempi ja ehkä jopa maailman paras, kuten Pisa-tulokset antavat aiheen olettaa. Kaiketi siis kannattaisi yleisen ihmiskunnan edun nimissä ja eurooppalaisuuden edun nimissä erityisesti luoda uusi universaali kirjoitustapa, joka perustuu suomenkielen oikeinkirjoitukseen. Englannin käytännöt eivät missään tapauksessa sovellu tässä malliksi, mitä tuskin tarvitsee enempää perustella.

Tässäpä kuitenkin vielä muuan pikkuseikka, joka kuvaa sitä, miten nykyinen englannin ylivalta aiheuttaa mahdottomia tilanteita. Mietin tässä päivänä muutamana, mitä sanoisin VHF-puhelimeen, jos tulisi hätätilanne. Tunnetusti sanallinen hätäkutsu kuuluu mayday, mayday, mayday. Mutta kun on hätä, ei kyseessä ole mikään vapunpäivä. Tuo litania on itse asiassa vain englannistettu väännös ranskalaisesta hätäkutsusta m’aidez. Vastaavalla tavalla muutkin hätätilanteeseen liittyvät sanomat ovat englannistettua ranskaa. Esimerkiksi radiohiljaisuutta vaaditaan sanomalla seelonce mayday. Itse asiassa tarkoitetaan silence –m’aidez! Hiljaa, hätätilanne!

Ongelmaa pahentaa se, että ranskassa paino on aina sanan viimeisellä tavulla. Jos siis äännän hätäkutsun oikein: medé, medé, medé, on minulla aihetta pelätä, ettei sanomaani ymmärretä. Viisainta on siis ottaa lusikka ns. kauniiseen käteen ja puhua kansainvälistä siansaksaa.

Ongelma ei ole jonninjoutava. Jos nauttii kielellisestä huumorista, kannattaa hankkia joku englanninkielinen suomi-parlööri. Luulen, että vain harvat pystyvät suoralta kädeltä ymmärtämään sellaista normaalisuomea, joka on kirjoitettu englantilaisen ääntämyksen mukaisesti. Vielä harvempi osaisi sellaista kirjoittaa.

Englannin mukaiset nimet ovat maanvaivana koko maailmassa. Kun Euroopassa ei useimmiten osata aasialaisia kieliä ja kun brittien siirtomaahistoria on tehnyt heistä usein monilla seuduilla merkittävimmän ulkomaalaisryhmän, on myös englannin mukainen nimien oikeinkirjoitus levinnyt muihin kieliin, esimerkiksi Suomeen. Hulluimmissa tapauksissa koko nimi on otettu englannin kielestä, kuten Mount Everest, Mexico City ja niin edelleen.

Siltä varalta, että joku kuvittelisi tässä olevan kritiikkiä tai kaunaa koko anglosaksista maailmaa vastaan, huomautan, että kritiikkiä tässä todella on tarkoitettukin. Konservatismi on hieno asia, mutta kohtuutonta on, etteivät Ranskan vallankumouksen merkittävimmät saavutukset, metrijärjestelmä ja rationaalinen lainsäädäntö ole vieläkään edenneet edes kanaalin taakse. Brittien tolkuton rahajärjestelmä toki muutettiin kymmenjärjestelmän kannalle jo muutama vuosikymmen sitten, jota kai kannattaa pitää rohkaisevana merkkinä.