Hupenevan tasa-arvon haasteet
Vastasyntyneisiin ihmislapsiin on
usein liitetty monenlaisia ominaisuuksia. Jotkut olettavat heidän syntyvät ”vapaina”
ja ”tasa-arvoisina”, jotkut arvelevat heidän muistuttavan tyhjiä tauluja ja
jotkut peräti julistavat heidän olevan ateisteja.
Viimeksi mainittu väite saattaa
oikeasti kuulua huumorin piiriin, mutta tiedän, että monet puhuvat
synnynnäisestä ”tasa-arvosta” täysin vakavissaan ja ovat valmiit puolustamaan
tätä aksiomaattisena pitämäänsä totuutta kaikin rehellisin ja jopa
epärehellisin keinoin. Kysymys on näet sen luokan asiasta, jollaisia sanotaan
elämää suuremmiksi. Kuten jumalallista ilmoitusta, tällaista totuutta
puolustetaan keinoja kaihtamatta.
Hieno ajatus tasa-arvo onkin. Jos
se tarkoittaa sitä, ettei ketään saa syntyperänsä takia sortaa, vihata eikä
vähätellä, voi tälle asialle vain aplodeerata. Jokaisellahan on ihmisarvo, joka
ei riipu esimerkiksi hänen kyvyistään, suvustaan tai asemastaan Luulen, että a priori jokainen ansaitsee osansa siitä
pyhästä kunnioituksesta, jota tunnemme ihmiselämän mysteeriä kohtaan. En
kylläkään tiedä, miten asian perustelevat ne, joiden mielestä mitään pyhää ei
ole olemassa. Ehkäpä perusteena voisi olla jokaisen yksilön potentiaalinen
nautintojen määrä, mutta tässä taidamme olla vaarallisella tiellä, siellä tulee
jo pyöveli vastaan, ainakin vanhoja ukkoja…
Mutta yhtä kaikki, niin pian kuin
lapsi hieman kasvaa, havaitsemme hänen menettävän tasa-arvonsa muun
vertaisryhmän kanssa. Aikuisena ihmiset ovatkin jo sitten kovin eriarvoisia
eikä asia ole koskaan korjaantunut yhteiskunnan massiivisillakaan toimenpiteillä,
kuten pakollisen tasapäistävällä koululaitoksella. Eriarvoisuudella tarkoitan
tässä erilaista yhteiskunnallista ja taloudellista menestystä. Sehän nyt ei lainkaan
liity varsinaiseen ihmisarvoon, mutta kun tällainen puhetapa on tullut tavaksi,
niin menköön nyt tässäkin.
Hitorioitsija Jerry Z. Muller on
Foreign Affairs-lehden maalis-hutikuun numerossa analysoinut tasa-arvon
ongelmaa erilaisten tuotantotapojen vallitessa. Kuten tunnettua, miesten
aiemmin nauttima suhteellinen etu, joka perustui ruumiinvoimiin, on
tietoyhteiskunnassa menettänyt merkityksensä. Tärkeämmäksi on noussut
sosiaalinen pääoma, johon liittyy sekä kognitiivisia että sosiaalisia ja
moraalisia taitoja ja kykyjä. Tämä on nostanut naisten potentiaalia
työelämässä.
Naiset ovat kaikissa kehittyneissä
yhteiskunnissa olleet kovassa nousussa, kun taas tietty ryhmä miehiä on
pudonnut ja joutunut kurjistuneeseen asemaan niin työ- kuin
avioliittomarkkinoilla. Mullerin mielestä on näköharhaa kuvitella feminismin
saaneen aikaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia, itse asiassa se vain
heijastelee niitä. Tilanne on siis suunnilleen sama kuin kukolla, joka luulee
auringon nousun johtuvan omasta kiekumisestaan.
Mutta mikäli uskomme Mulleria ja
niitä runsaita tutkimuksia, joihin hän ilmoittaa johtopäätökset perustavansa,
ei feministien kiekuminen ole pelkästään koomista.
Feministit, kuten kaikki itseään
kunnioittavat radikaalit ovat leimanneet ydinperheen vanhanaikaiseksi. Sehän
haittaa yksilön itsetoteutusta ja uusintaa pikkuporvarillisia ja patriarkaalisia
arvoja. Mahtaako nainen edes löytää todellista libidoaan pysyvässä
heterosuhteessa? Mikäli ei löydä, olemme jo kaikkein perustavimpien arvojen
äärellä ja niiden loukkaaminen tai rienaaminen on varma ja lyhyt tie arvokonservatiivien,
taantumuksen ja äärioikeiston riveihin.
Muller todistelee kirjoituksessaan,
että epätasa-arvo on väistämätöntä. Nyky-yhteiskunnassa pahnanpohjimmaisiksi
ovat alkaneet pudota tietyt miesryhmät. Heidän ohellaan kelkasta jää
suhteellisen tai suhteettoman, mikä on tässä sama asia, suuri osa tietyn
etnisen alkuperän omaavia henkilöitä. Naisiakin joukkoon tummaan tietysti
mahtuu runsain mitoin.
Mistä tämä johtuu? Perimmäistä
syytä voi etsiä vaikkapa geeneistä tai voisi, ellei se olisi käytännössä
kiellettyä. Mukana vaikuttavat varmasti kansalliset perinteet ja kuka ties mitkä
muut tekijät. Joka tapauksessa yksi markkeri näyttää nousevan ylitse muiden. Se
on perhe.
Ehjä ydinperhe on lapsen
yhteiskunnallisen tulevaisuuden kannalta ylivoimainen etu. Perheessä ei saada
pelkästään tiedollisia valmiuksia, joita tarvitaan koulussa. Sieltä saadaan
myös asenteet, hyveet, sosiaaliset taidot, lyhyesti sanoen kasvatus. Perheen
varallisuus ennustaa lasten koulumenestystä, mutta vielä paremmin sitä ennustaa
kirjojen määrä perheessä. Perhe on, kuten kirjoittaja asian ilmaisee, se ”työpaja,
jossa inhimillistä pääomaa valmistetaan”.
Inhimillinen pääoma on
tietoyhteiskunnassa keskeinen resurssi. koulutus on nyt kaikille avointa ja
internet tuo valtavan tietomäärän kaikkien ulottuville. Kysymys on nyt siitä,
onko yksilöllä valmiuksia käyttää tuota tietoa.
Muller toteaa, että avioerot ovat
amerikkalaisen yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa kääntyneet laskuun. Alemmissa
ne ovat hyvin yleisiä. Avioerolapsen sosiaalinen ennuste on huono. Erityisesti
tämä pätee poikiin, jotka jäävät äidin hoteisiin. Asiaa pahentaa erityisesti
sarjarakastaja-äiti, joka panostaa itsensä etsimiseen seksuaalisella alueella
Epätasa-arvo näyttää olevan vain
kasvamassa aivan riippumatta siitä, että sen torjumiseen ei ole koskaan
panostettu yhtä paljon. Sikäli kuin asia koskee erilaisia pörssihuijareita ja
heidän tähtitieteellisiä voittojaan, on lääkkeitä etsittävä kansainvälisestä
yhteistyöstä, jotta oikeus ja kohtuus saataisiin edes jossakin määrin
palautettua. Sikäli kuin asia koskee menestystä nykyaikaisessa yhteiskunnassa,
voidaan tilannetta helpottaa vain hiukan. Amerikassa kokeillut ”positiivisen”
syrjinnän keinot ovat tehottomia ja jopa vahingollisia.
Voisi tietenkin kuvitella erilaisia
radikaaleja keinoja ydinperheen suosimiseksi -vaikkapa haittaveroa
arvioeroille. Luultavasti sellainen olisi pantava myös ns.
sateenkaariperheille, vaikka en tiedä, onko asiasta vielä tutkimuksia.
Toistaiseksi tämä siis on vain ajatuskoe. En vaadi mitään enkä paheksu, kysyn
vain.
Joka tapauksessa ”synnynnäisen”
tasa-arvoisuuden ajatus ja vallankin siitä seuraavat johtopäätökset kannattaa
ns. edistyspiireissä miettiä vielä kerran uudelleen. Maahanmuuton ja nykyisen
avioliittokulttuurin myötä meillekin uhkaa syntyä alaluokka, joka ei ole nyky-yhteiskunnassa
työllistettävissä. Jos sellainen syntyy, niin se todennäköisesti vetäytyy omiin
alakulttuureihinsa ja elää epäsosiaalista elämää sosiaaliturvan ja laittomien
elinkeinojen tuella. Näin on asia monissa Euroopan maissa ja Amerikassa.
Tiedän, että ne, joiden hallussa on
korkeampi totuus ja jotka luottavat aksiomaattisiin viisauksiin, sanovat, että
meillä ei tapahdu näin. Muistan hyvin, miten se älymystö, joka halusi meillekin
sosialismia, vain nauroi ajatukselle, että se toimisi meillä yhtä huonosti kuin
muuallakin.
Pelkäänpä, että meillä on lupa
epäillä, että sellainen yhteiskuntapolitiikka, joka tasa-arvon nimissä sortaa
miehiä ja kantakansallisuutta ja hehkuttaa moniarvoisten perheiden autuutta, ei
välttämättä tuota sitä hyvää, mitä sillä tavoitellaan. Näin on ainakin muualla
voitu todeta. Miksi asiat olisivat meillä toisin?
Oikeallakin on puhuttu tasa-arvosta ja toimittu sen puolesta. Kallion läpiajama torpparivapautus esimerkkinä. Päämäärä on ollut kumminkin erilainen kuin kuvaamasi. Kansan yhtenäisyyden vahvistaminen tulevassa taistelussa vihollista vastaan.
VastaaPoistaVoi tätä huumorin rieskaa ! Vai Kallio ! Ensin sitä vapautusta ajoi tsaari, sitten Koskelan Akseli.
PoistaMitäkö sitten se Kallio toimitti ? Hän oli asiamies tai toimitsija jollekin kummalle ajanhengelle tai johdatukselle tai kamppailuille joidenka sankarit elävät kuolemansa jälkeen. Varsinkin sankarikuolemiensa. -Vähän tosikommin torpparivapautuksen ja eduskuntavaalit punalistoineen jo maaliskuussa 1919 toimeenpani Englanti panemalla demokratian palautuksen sahatavaratuontinsa ehdoksi. Suomalaisessa valistussavusaunassa on tota löylyä pihisee, vastat läiskää -aina vaan.Jukka Sjöstedt
Tasa-arvo on sen eräissä merkityksissä ilmeinen selviö, joissakin toisissa pelkkää typeryyttä. Ja kyllä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden (huono sana, ehkä pikemminkin tasoerojen) pitää olla kohtuuden rajoissa. Tätä ei vaadi pelkkä maanpuolustus. Jo Aristoteles huomasi, miten käy kun kohtuus hylätään.
VastaaPoistaMutta itsepintainen panostaminen kannattamattomiin tai itseään vastaan toimiviin hankkeisiin ei ole rationaalista vaikka hyvä mieli tulisikin kuin kehitysavusta.
"Tiedän, että ne, joiden hallussa on korkeampi totuus ja jotka luottavat aksiomaattisiin viisauksiin, sanovat, että meillä ei tapahdu näin."
VastaaPoistaLuin juuri Aupixlat nettilehdestä Mrutyvanjai Mishran artikkelin "Kommer islam att spela en avgörande roll för valresultaten 2014 i Sverige, Indien och Indonesien?"
Indonesialaiset, jotka suvaitsevaisuudessaan sallivat maansa islamisoitua. Entiset pääuskonnot hindulaisuus, buddhalaisuus ja animismi ovat nyt mitättömän pieniä vähemmistöjä. Suurin osa kansasta muslimeja, ja sen mukaiset perhemallit.
Intia, joka jaettiin 1947 Pakistaniin ja Intiaan. Pakistan muslimivaltio. Nyt Intiaan jäänyt muslimivähemmistö lisääntyy nopeimmin ja on perustanut rinnakkaisyhteiskuntia, joissa mm. moniavioisuus on sallittua. Sekulaarissa Intiassa muslimin ottaessa neljä vaimoa, on se sallittua, mutta hindu joutuu kaksinnaimisesta vankilaan.
Ruotsissakin keskustapuolue ehdotti jo moniavioisuuden sallimista. Puolueet asettavat muslimiehdokkaita. Kulkeeko Ruotsi Indonesian ja Intian tietä?