maanantai 17. tammikuuta 2022

Modernin maailman syntysijoilta

 

Mässäys ja muu paheellisuus

 

Guy de Maupassant,  Valitut novellit. Toimittanut ja suomentanut Reino Hakamies. Esipuheen kirjoittanut Rafael Koskimies. WSOY 1960, 328 s.

 

1800-luvulla suomalainen älymystö matkusti Pariisiin. Se ei juuri matkustanut Berliiniin, Pietarin tai Lontooseen. Mitäpä se Berliinissä olisi tehnyt? Paperinmakuista filosofiaa, kurjaa ruokaa ja moukkamaista käytöstä. Entäpä Pietariin? Kaupunki pullisteli imperiaalista pröystäilyä, univormuja ja kannuksia, mutta kulttuurisesti se korkeintaan vain heijasteli kalpeasti Pariisin lainavaloa. Lontoota taas hallitsivat bisnes ja tyhjänpäiväisten forsyte-tyyppien snobbailu. Pariisiin siis!

Totta puhuen Berliinissä tietenkin saattoi saada erinomaista savustettua Eisbeiniä Kirschin ja oluen kanssa ja saksalaisesta filosofiasta moni päihtyi enemmän kuin toiset viinistä. Pietarin kulttuuri oli hyvinkin omalaatuista sille, joka pääsi siihen sisään ja myös Lontoossa oli oma viehätyksensä. Olihan kaupunki sentään maailman suurin ja vieläpä globaalin imperiumin keskus.

Mutta emmehän me koskaan pääse minnekään, ellemme uskalla kärjistää ja yksinkertaistaa. Pariisi oli joka tapauksessa maailman modernisaation keskus, keihäänkärki. Sen erikoislaatu pohjautui epäilemättä teknisen kehityksen ohella valistuksen ja suuren vallankumouksen perintöön. Kolmannen tasavallan liepeillä leijaili taistelevan vapaamielisyyden henki, pyhä laïcité, niin sanoakseni, jota ranskalaiset yhä vaalivat.

Maallisuus ja antiklerikalismi olivat jo sinänsä kovia sanoja 1800-luvu jälkipuoliskolla, jolloin ihmiset hurmaantuivat Darwinista ja muista luonnontietelijöistä, jotka näyttivät todistavan ainakin sen, ettei kristinuskon väittämiin kannattanut suhtautua vakavasti.

Maallisuuteen liittyi aivan uudentyyppinen suvaitsevaisuus ihmisen maallisia tarpeita kohtaan ja jopa niiden korottaminen korkealle jalustalle. Niin sanottu siviiliavioliitto ja seksuaalisten tarpeiden hyväksyminen olennaiseksi osaksi ihmiselämää leimasivat koko Ranskan muun maailman silmissä kevytmielisyyden tyyssijaksi, jonne pyhiinvaeltajat saapuvat kaikkialta uutta ja modernia vapaamielisyyttä ihmettelemään.

Ne, jotka tunsivat asiat paremmin, kuten Aleksandr Herzen, todistivat puolestaan, että itse asiassa juuri ranskalaiset olivat vihoviimeisiä sovinnaisuuteensa jämähtäneitä poroporvareita ja että todellinen henkinen vapaus löytyi Venäjältä, mutta eihän tällaisilla asioilla ole koskaan ollut merkitystä ajan muodeille ja virtauksille.

Yhtä kaikki, seksuaalisuus (en sano seksi, sillä se olisi anakronistista) oli vain yksi niistä ihmisen maallisista tarpeista, jotka sekä perinnäisen katsomuksen mukaan että ihan oikeasti saattoivat viedä hänet tuhoon, siis synti, mikäli sille antoi vallan. Toinen kuolemansynti oli mässäys. Kuten raamatussa sanottiin, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus olivat niitä saatanan viettelyksiä, jotka vieroittivat ihmisen Jumalasta.

Ennen nyrkki pystyssä ja suu mytyssä himojamme vastaan sotaa käytiin ja rautaa kasvoi miehen mieleen, pohdiskeli myös Aleksis Kiven Sepeteus- kanttoori ja arveli nykyisen sukupolven käyneen veltoksi ja kelvottomaksi ja tanssivan halujensa pillin mukaan.

Toki myös Topias oli nuorena hairahtunut, olihan nuori mies aina olemukseltaan kuin hurjapäinen metsävuohi. Vähänkö ihmiset syntiin olivat langenneet aina hamasta paratiisista lähtien. Kuitenkaan ei vallitsevan kulttuurin eetos tätä hyväksynyt ja varmemmaksi vakuudeksi myös kirkko valvoi tapoja ja oli pannut Topiaksenkin maksamaan katontervausrahoja Eskon liian varhaisen syntymisen takia.

Mutta Pariisissa noudatettiin uutta uskoa, joka tunnusti velkansa sekä Venukselle että Bacchukselle ja vielä hieman muillekin ei-kristillisille jumaluuksille.

Guy de Maupassantin novellit 1800-luvun lopulta liittyvät tässä valikoimassa kaikki ainakin jollakin tavalla ruokaan. Jokaisessa novellissa, ellen erehdy, syödään ja useimmiten syödään jopa herkullinen ja hyvin runsas ateria.

Herkut vievät preussilaiset miehittäjät unten maille, prostituoitu Rasvapallon eväät ovat vähällä tehdä vaunujen kanssamatkustajat hulluiksi ja erääseen perheeseen pyydystetään vävypoikaa herkullisella aterialla. Preussilaisia taas herjataan kertomalla, etteivät ne syöneet muuta kuin perunaa ja sianlihaa ja taas vain sianlihaa ja perunaa ja olivat vielä siivottomiakin.

Tällaista kiinnostusta ruokaan ei juuri näe tätä vanhemmassa kirjallisuudessa, vaikka hurjiakin syömiskuvauksia tietysti kyllä riittää aina Rabelais’n hyperbolia myöten.

Mutta uudenlainen henkilöhahmo taitaa sentään olla eräässä novellissa esiintyvä maalaislääkäriksi ruvennut herra Marambot, joka on herkkusuu, herkuttelija. Itse asiassa Marambot sanoo novellissa, että kai nyt kaikki viisaat ihmiset ovat herkuttelijoita. Herkuttelijoita ollaan aivan samalla tavalla kuin taitelijoita, oppineita tai runoilijoita.

Makuaistia piti vaalia kuin silmää ja korvaa. Mikäli maku oli puutteellinen, oli asia verrattavissa kyvyttömyyteen ymmärtää taiteita: sellainen ihminen kuuluu siihen sairaitten, hyljeksittyjen ja narrien joukkoon, mistä meidän kansamme on muodostunut. Sellaisilla ihmisillä on tyhmä suu, niin kuin toisilla voi olla tyhmä järki…

Muistelin jostakin lukeneeni myös saksalaisen sananparren: Nur Dummköpfe sind keine Feinschmecker. Tarkistin asian ja huomasin että lentävä sananparsi oli kuin olikin peräisin juuri Maupassant’ lta ja vieläpä juuri tuosta novellista. Alkukielellä se kuuluu: ”Tu es donc gourmand ? — Parbleu ! Il n'y a que les imbéciles qui ne soient pas gourmands. On est gourmand comme on est artiste, comme on est instruit, comme on est poète. Le goût, mon cher, c'est un organe délicat, ...”

Maupassant siis käytti termiä gourmand, jota usein pidetään nimenomaan mässäystä tarkoittavana, kun taas valikoivampaa herkuttelijaa kutsutaan nimellä gourmet.

Tässäkin asiassa kaiketi määrä muuttuu. jossakin vaiheessa laaduksi. Ihminen, joka on hyvän ruoan ystävä ja tuntija, connaisseur, ei välttämättä suinkaan ole tolkuton mässääjä enempää kuin erotiikan aficionado on pidäkkeetön irstailija, jolta puuttuu tahtoa päästä irti putkesta, johon on kulloinkin joutunut.

Sanasta viis, asia tässä tärkeä on. Maupassantin Marambot käyttää paljon energiaa palvellakseen vatsaansa tai pikemmin kai kitalakeaan. Kananmunatkin hän hankkii itse ja syöttää kanansa tietyllä tavalla saadakseen herkullisimman tuloksen.

Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus eli siis halu pröystäillä ovat paheiden lähteitä, jotka ilmeisesti tiettyyn määrään saakka kasvaneina ja vapautuneina muuttuvat kuolemansynneiksi: mässäys, irstailu, koreilu ja ihmisten hyväksynnän etsintä.

Kaikki nämä on toki nykyään ainakin jossakin määrin korotettu hyveiksi ja nimenomaan niin suuressa määrin, että asia olisi vielä 150 vuotta sitten ollut skandaali. Toki ne ihmisiä hallitsivat, mutta eivät sen sijaan julkista tilaa.

Meidän päivinämme on seksi tietenkin parhaita myyntiartikkeleita eri muodoissaan. Se ei oikeastaan sinänsä maksa mitään, mutta sen myynnistä voidaan saada jopa miljardeja.

Mitä ruokaan tulee, gourmet-tuotteet ovat samanlainen tapa myydä eräässä mielessä tyhjää. Mikäli ihmisille saadaan myytyä mielikuva siitä, että heidän ostamansa aivan tyhjänpäiväinen annos on jotakin käsittämättömän hienoa, voidaan siitä helposti periä hinta, joka on monikymmenkertainen todellisiin kustannuksiin verrattuna.

Ja kun makuaisti on jokaisella ihmisille hieman erilainen, on mahdollista pelata paljon sillä oletuksella, että itse asiassa kyse on vain kyvystä erottaa hienoja ja erityisen nautittavia makuja. Kukapa kehtaisi tunnustaa, että suuren gourmet-kokin luomus itse asiassa hänen suussaan maistuu paljon tylsemmälle kuin hyvä keitetty peruna voin kera?

Mutta tässä mennään jo asiasta syrjään. Nykyihminen kokee olevansa luotu himojensa palvelijaksi ja monessa tapauksessa hän hymyssä suin maksaa sen, mitä huippuravintola häneltä pyytää. Ja ranskalaisen perinteen mukaan se pyytää paljon, koska tietää, että ruokaa arvostetaan tosiasiassa sen hinnan mukaan.

16 kommenttia:

  1. Sitä osaa hyväkin iniminen kuvitella tässä typeryyden valtameressä joutumatta itse noloon asemaan että, jos valtakunnan viisikko menisi ja kieltäisi kaurapuuron nauttimisen tyyten koska Venäjä, niin pianpa olisi joka puolla ruokaloissa vaivihkaan saatavilla tiskin alta maittava annos terveellistä ja ravitsevaa 10centin kaurapuuroa 25 €uron annoshintaan salaa syötynä.

    VastaaPoista
  2. "Mikäli ihmisille saadaan myytyä mielikuva siitä, että heidän ostamansa aivan tyhjänpäiväinen annos on jotakin käsittämättömän hienoa, voidaan siitä helposti periä hinta, joka on monikymmenkertainen todellisiin kustannuksiin verrattuna.

    Ja kun makuaisti on jokaisella ihmisille hieman erilainen, on mahdollista pelata paljon sillä oletuksella, että itse asiassa kyse on vain kyvystä erottaa hienoja ja erityisen nautittavia makuja."

    Onko tässä siis kyse keisarit uudet vaatteet -ilmiöstä: jos et varauksetta ylistää gourmet-ravintolan tuotteita, et kuulu (conneuseurien) jaloon joukkoon.

    VastaaPoista
  3. Uudet luokkajaot ovat paraikaa jaossa. Elintason ja jopa koulutuksen sijaan nousevat vapaus ja terveys.

    Nyt kun lähes jokainen länsimaa on uusfasismin eli uuskommunismin saastuttama, niin Venäjä alkaa vaikuttaa lähes laatuunkäyvältä. Yksilötasolla rahvas lääkitään ja syötetään henkihieveriin niin kuin ennenkin, mutta nyt terveystietoiset porskuttavat paremmin kun koskaan, sillä todellinen tieto terveydestä kehittyy huimaa vauhtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä onko tässä niin uutta?
      Mitä joskus tuli luettua Plutarkhaoksen suomennos ja nyt menossa Nietzschen Ecce homo niin suht samoja horinoita kasvissyönnin ihanuudesta yms.
      Tosin Plutarkhaoksella oli mielestäni ihan järkevä syy katsoa kanssa ihmisiä kieroon kun teurastivat lehmää ja toiset tanssii veren alla. (Toinen ääripää olisi sitten kai tuo intialaisten lehhmän palvonta mikä taas menee omiin lukemiinsa). Onko niin tapahtunut tienne sitten? Niin on kumminkin kirjoitettu että mahdollisesti?

      Poista
    2. Ettäkö henkihieveriin? Hengiltä!

      Poista
    3. Anonyymi. Kasvissyönti ei ole synonyymi terveellisyydelle ja henkihieverissä oleva ei ole vielä hengiltä, mutta aika heiveröisesti. Elinikähän on pidentynyt, mutta terveet vuodet eivät niinkään.

      Poista
    4. Ei ole ei. Valintahan tuo tuntunee olevan suurimmalle osalle. Miten paljon markkinat, teollisuus ja uskomukset tilaan vaikuttavat, jää nähtäväksi?
      Olettaisin että Plutarkhaoksen kääntäjä on käyttänyt sanaa mikä kuvaa nykyajan sanastoa millä kuvata jotain toimintaa. (Vähän sama kuin suomalaisessa mediassa väliin kuvataan amerikkalaisia mormoneita, joitain afrikkalaisia ja lähi-idän avioliittoja. Teoriassa avioliitto sanana sama mutta vaimoja monta. Suomessa kumminkin on hallinnollisesti ollut tasan se yksi vaimo, toinen juttu onko sitten ollut salarakasta tai erottu ja menty uudelleen naimisiin (katolilaiset tosin tässä toiminee toisin, ikävämpi niille naisille). Mutta moniavioisuus ei ole lain silmin mahdollista. Toinen juttu miksi tahtoisi useamman eukon?)
      Kai sitä pitäisi määritellä mikä sitten on terve ja ottaa huomioon sekä samalla hyväksyä mahdollisesti iän tuomia rasitteita.
      Tuossa markkinaterveys yms. jutussakin on taas kulttuurilliset vaikutteensa. Jossain toisaalla (etelämpänä) kasvissyönnin toteuttaminen on ollut huomattavasti helpompaa mutta nykyisellään mahdollista toteuttaa myös Suomessa. Lihansyönnissä kun taas itse näe mitään vikaa, kuin myös lapsille aivojen kehityksen yms. kannalta katsonen että se olisi hyvin oleellista saada proteiinia. Riippuneehan tuo myös yksilöistä ja siinä kohdin kun joku kulje neuvolakäyrien mukaan huolestutaan. Kun pitäisi taas ottaa taustatekijät huomioon. (Naapurin rouvan lapset ei aikanaan kulkeneet käyrillä, olivat liian pitkiä. Tarjosivat neuvolassa jotain kasvua hidastavaa troppia. Rouva kieltäytyi. Hän on pitkä, miehensä oli pitkä. Mikä on odotusarvo että lapsistakin tulisi pitkiä? Tosin tämä monikulttuurihumppa pistänee kyllä käyrät ja kansantaudit ihan uuteen perspektiiviin. Tainne koskea sitten muita kuin niitä onnettomia jotka myöntänevät olevansa suomalaisia.)
      Tuli tuossa selailtua tuota Petteri Pietikäisen Hulluuden historia ja kun sitä kumminkin ihmiset ottanee vaikutteita milloin mistäkin. Niin jäin vain pohtimaan tätä nykyisessä kulttuurissa ilmenevää ADHD keskustelua liekkö vika niinkään ihmisissä itsessään?
      Hulluus kun on kulttuurin väestön määrittelemä liittyen moraaliin.
      "Hulluutta ei vooda todentaa verikokeen, solunäytteen tai aivokuvantamisen avulla. Tästä syystä psykiatria on erittäin riippuvainen toimivasta mielisairauksien luokittelujärjestelmästä."
      "Eräässä 1970-luvun alun tutkimuksessa ryhmä englantilaisia ja yhdysvaltalaisia psykiatreja katsoi videonauhaa haastateltavasta potilaasta. Yli kaksi kolmasosaa (69%) amerikkalaisista diagnosoi näkemänsä ja kuulemansa perusteella potilaan skitsofreenikoksi, kun taas brittipsykiatreista samoin teki ainoastaan kaksi prosenttia. Koska sopivan lääkkeen märääminen potilaalle oli sidoksissa siihen, oliko potilas esimerkiksi skitsofreeninen, ahdistunut vai masentunut, oli erittäin tärkeää tehdä oikea diagnoosi. Tuolloin alkoi selvitä, kuinka paljon skitsofrenian tunnistaminen ja diagnosointi ovat vaihdelleet sairaalasta ja maasta toiseen."

      Ja mitä lueskelin Johann Harin Mielen yhteydet, hän kirjoitti kuinka hänelle oli kerrottu masennuksensa johtuvan aivojen epätasapainosta, minkä miellän itse jokseenkin itse niin antiikin aikaiseksi ajatteluksi. Mutta mitä herra kiertänyt maailmaa ilmiö on globaali. (Tosin tuumasin ettei mitään uutta taivaan alla, olihan tuo hysteria ja lobotomiakin aikanaan vähän useammassa maassa hoitomuotoja.)

      Poista
    5. Ruokateollisuus kyllä on sitten 100vuodessa kokenut ihmeitä ja sitä myöten kulttuuri itsessään. Joskus tuli lueskeltua tuosta Angel Keysin Rasva tutkimuksesta, mihin käsittääkseni teoriassa nykyinen rasvakeskustelukin perustuu. Sitä en pysty kyllä ymmärtämään kuinka täällä ei itse käytetä sitä hyvää rasvaa, vaan kuskataan sitä palmuöljyä mikä on rasvoista huonointa ja käytetään. Ymmärtänen että hinta sanelee sitä osin, mutta en usko että suurin osa edes tiennee sitä käyttävänsä, kun joitain tuotteita ostaa. (Muistan kun Fazerilla oli vaihdettu Wiener Nougattiin palmuöljy. Luulin makuaistini vain temppuilevan, sitten parin vuoden päästä luin lehtiartikkelin missä kerrottiin kuinka näin oli tehty. Jokseenkin tunsin itseni tyhmäksi kun tullut katsoneeksi tuoteselostetta tai että en luottanut omaan makuun ja sitä myöten ymmärtänyt olleeni oikeassa.) Jokseenkin se liika konservatiivisuus on oma juttunsa kun taas jos toisesta ole haittaa muuta kuin maksimissaan itselleen niin antaisi tällöin toisen elää niin kuin parhaaksi katsoo. Niin olettaisi toisen antava elää samoin? Jokseenkin kuulostanee utopialta omaankin korvaan.

      Poista
  4. Jos silakka maksaisi 30€ kilo, siinäpä meillä olisi herkku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai: herkku- tai gourmettuotteet syntyvät hinnasta tai harvinaisuudesta. Siksi makean veden kalat ovat herkkua eteläeuroopassa.

      Poista
  5. Nykyranskalaiset puhuvat viehätysvoimasta yksilöllisenä charmina, onhan jokainen ihminen ainutkertainen persoonallisuus, mutta meidän poliitikoille charmi on tietyn kulttuuripiirin vetovoimaa.

    Suomenruotsalainen kulttuurimesenaatti Amos Andersson viihtyi sangen hyvin 1920-30 luvun Italian ilmapiirissä, mutta tiettävästi ei löydy ainoatakaan tutkimusta suomenkielellä minkälaisia verkostoja hän siellä kutoi, vaikka osti keskellä Roomaa sijaitsevan Villa Lanten, jonka sitten lähjoitti Suomen valtiolle kulttuurikeskukseksi.

    Perustuslakien uudistusten jarruttajat Martin Scheinin ja Alexander Stubb esiintyvät Italian tuntijoina, mutta minkälaisen Italian? Eivät ainakaan kommentoi Amos Anderssonin tekemisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Here at the border of the fatherland set down the banner. From this point on we educated the others with language, law and culture." -Mussolini

      Tässä isänmaan rajalla laske lippu alas. Tästä eteenpäin koulutamme muita kielellä, lailla ja kulttuurilla.

      Poista
    2. Kas kummaa, Mussolinikin oli pakkoenglannittaja ..

      Poista
  6. Jostakin ihmeen syystä, blogikirjoituksen kautta, muistui mieleen: "La grand Bouffe, 1973" (Большая жратва).

    VastaaPoista
  7. kun ihminen muuttuu himojensa orjaksi, charmi muuttuu harmiksi.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.