Suvereenisuuden ongelmat ja kansainväliset suhteet
”Stalin bluffaa” uskoi Eljas Erkko, kun Moskovassa syksyllä vuonna 1939 käytiin neuvotteluja. Sama näkemys oli itse asiassa myös Paasikivellä ja Tannerilla. Eihän Venäjällä nyt niin suuria etuja ollut puntarissa, että se niiden takia olisi uhrannut maineensa kansainvälisissä suhteissa ja ruvennut vastoin hyökkäämättömyyssopimusta hyökkäämään. Kovastihan sieltä oli vielä vakuuteltu, ettei haluta tuumaakaan vierasta maata.
Myöhemmin on sitten yhä uudelleen ihmetelty, miksei neuvotteluissa voitu mennä suurempiin myönnytyksiin. Jälkeenpäin ajatellen uhkaukset olivat hyvinkin selviä. Jotkut ovat olleet löytävinään Stalinin käytöksestä jopa ultimaatumin piirteitä.
Mutta eihän sitä ultimaatumia ollut. Mikäli Suomelle olisi pantu ikään kuin pistooli ohimolle ja sanottu, että nyt sitten annat vapaaehtoisesti niitä alueita tai… olisivat niin hallitus kuin kansa valinneet alueluovutusten tien. Eduskuntaan vietynä ja selvällä uhkauksella höystettynä Stalinin esitys olisi voittanut. Tästä tuskin voi vallita mitään epätietoisuutta.
Mutta tuollainen ultimaatumi olisi ollut pelkkää roistopolitiikkaa, minkä jokainen olisi myös ymmärtänyt. Neuvostoliitto, joka pari vuotta aiemmin oli muuttunut luonteeltaan sosialistiseksi valtioksi ei yksinkertaisesti voinut menetellä niin tökerösti. Niinpä kehitettiin fantastinen tarina Suomen vallankumouksesta ja suuresta aluelahjoituksesta. Aluksi siihen uskoi monikin, siis muualla kuin Suomessa.
Edes Stalin ei ainakaan tuolloin voinut noudattaa avoimesti rosvomaista politiikkaa. Tänäkin päivänä hänen politiikkansa nauttii merkittävää suosiota sekä kansakunnan tyhmimmän osan että siihen liittyvän kvasi-intelligentsijan keskuudessa.
Eihän noita alueita vaadittu sen takia, että olisi voitu ryöstää asukkaat kuin Meksikon pikajunassa ikään, pelissä oli mukana suuren asian etu: kommunismin asia ja sitä mukaa edistyksen voittokulku ja kansan työtätekevien joukkojen onni koko maailmassa ja historiassa hamaan maailman tappiin saakka.
Mitä olisivatkaan valtiot, elleivät suuret, moraaliset periaatteet ohjaisi niiden käyttäytymistä: suuria rosvojoukkoja, magna latrocinia, kuten Tuomas Akvinolainen jo asian kiteytti.
Neuvostoliiton tapauksessa tuo moraalinen prinsiippi, joka oikeutti itse asiassa kaikki mahdolliset rikokset, koska sen merkitys oli mittaamattoman suuri, ei ns. tieteelliseen sosialismiin uskoville ollut mikään periaatteellinen ongelma. Eikö loppujen lopuksi jopa ydinaseen käyttö taantumuksen voimia vastaan olisi ollut moraalisesti hyväksyttävää? Ainakin Mao Tsetung uskalsi tämän sanoa.
Entäpä, mikäli valtiolta puuttuu sellainen ainutlaatuinen historiallinen rooli, joka antaa sille kaikista muista valtioista poikkeavat oikeudet? Mitäpä, jos ydinaseita käyttäisi ja niillä uhkaisikin aivan tavallinen valtio, joka ei voisi perustella toimintaansa historiallisella roolillaan ihmiskunnan onnellistuttajana?
Tuomas Akvinolaista mukaillen kyseessä olisi vain ja ainoastaan suuri rosvo, joka toimisi rikollisesti.
Aseita, joiden käyttäminen kaikissa tapauksissa veisi lukemattomien täysin syyttömien ihmisten hengen ja terveyden, voidaan pitää jo sinänsä moraalittomina ja rikollisina. Suomessa on kansalaiselta kielletty katkaistun haulikon hallussa pitäminen: sitä ei voi käyttää mihinkään lailliseen toimintaan. Samahan koskee mitä suurimmassa määrin ydinaseita.
Kun ydinaseiden olemassaolo nyt on joka tapauksessa tosiasia, näyttää siltä, ettei niiden kollektiivinen hävittäminenkään ole mahdollista ja niitä täytyy sietää huolimatta siitä, ettei niitä voi missään tilanteessa hyväksyttävästi käyttää.
Jokaisessa tapauksessa niillä uhkaamista on siis syytä pitää rikollisena tekona ja rinnastaa ns. laittomaan uhkaukseen korkeassa potenssissa. Tällaisesta toiminnasta kansainvälisen oikeuden olisi itse asiassa rangaistava syyllisiä. Selitykset siitä, ettei se käytännössä onnistu, eivät kumoa sitä seikkaa, että oikeudenmukaisuus vaatisi sitä.
On erikoista huomata, että kun valtio käyttäytyy kyllin öykkärimäisesti ja onnistuu herättämään ulkovaltojen reaktion, sen kannatus kotimaassa vain lisääntyy. Mihail Bakunin esitti jossakin kirjoituksessaan kuvitellun keskustelu, jossa erilaisten valtakuntien kansalaiset -tai alamaiset- ylpeilivät omasta hallitsijastaan.
Joku kerskaili sillä, että hänen kuninkaansa salli kansalaisilleen ennennäkemättömän vapauden, toinen ylpeili sillä varallisuudella, jonka hänen hallitsijansa oli koko kansalle hankkinut, mutta kolmas -joka taisi olla preussilaista kuvaava hahmo- ylpeili sillä, että hänen hallitsijansa kykeni orjuuttamaan ja tappamaan kaikki ihmiset kaikkialla, niin omat kuin vieraat…
Sieluni silmillä voin nähdäkin tuon nuorekkaan, innosta hehkuvan hahmon, joka pukeutuu köyhästi ja näyttää huonosti syöneeltä, mutta korottaa spontaanisti äänensä kuvatessaan maansa mahtia… Siinäpä sitten toiset kuuntelevat ja vaikenevat ihmeissään.
Ikävä kyllä, kansan nostattaminen rikollisen sortopolitiikan taakse on yleensä aivan helppo homma, tarvitsee vain provosoida naapurit sekaantumaan asiaan ja vastustamaan sitä julkisesti. Silloin loukattu isänmaallisuus nousee takajaloilleen ja vaatii hyvitystä. Eihän suvereenille valtiolle voi noin vain tulla sanelemaan ehtoja tai moitteita. Vilua ja nälkää voi kyllä kestää, mutta loukkauksia…
Aleksandr Herzen väittää, että Puolan kapinan aikaan 1860-luvun alussa mieliala Venäjällä oli sovinnollinen ja omatuntokin taisi kolkutella isovenäläistä imperialistia. Kaikki oli jo menossa hyvään suuntaan, mutta silloin eurooppalaiset vallat, Ranska etunenässä, alkoivat esittää asiassa omia näkemyksiään ja jopa uhkailla interventiolla.
Silloin pääsi helvetti valloilleen ja alkoi sovinistinen pedonulvonta, joka vaati Venäjää tekemään oman päänsä mukaan. Hirttäjä-Muravjovit ja Bergit (Puolan käskynhaltija, entinen Suomen kenraalikuvernööri) päästettiin valloilleen ja vaadittiin tekemään selvää jälkeä.
Herzenin kuvaus on kieltämättä lähinnä kaunokirjallinen, mutta olihan hän ainakin aikalaistodistaja. Venäläisen yhteiskunnan herkkyys ulkomailta tulevaan arvosteluun nähden oli jo sinänsä tosiasia, joka oli nähty esimerkiksi vuosien 1830-1831 Puolan kapinan aikana, jolloin itse Puškin oli sepittänyt runonsa Venäjän parjaajille. Siinä hän paheksui Europan sekaantumista ”slaavien perheasioihin”.
Itä on herkkä asia, vostok -delo tonkoje, sanovat venäläiset tarkoittaen ”omaa” itäänsä- Keski-Aasiaa ja Kaukasusta. Samaa voisi kyllä sanoa myös läntiselle Euroopalle ja Amerikalle asioinnista Venäjän ja sen imperiumin osien kanssa.
Nykyisen kriisin suhteen täytyy vain hämmästellä sitä, millä helppoudella se on päästetty eskaloitumaan aina ydinaseiden heristelyyn saakka. Asiaan on lännessäkin suhteuduttu kuin johonkin aivan tavanomaiseen poliittiseen ongelmaan.
Näyttää aivan siltä, kuin Venäjällä oltaisiin huumaantuneita siitä ajatuksesta, että heidän hallussaan on mahdollisuus tappaa ennennäkemätön määrä ihmisiä ja tuhota materiaalista hyvää kenenkään sitä voimatta estää. Sitä voi verrata humalaan ja siitä seuraava krapula voi olla ennenkuulumattoman paha.
Tuollaiselle pohjalle tuskin on mahdollista luoda sitä onnellista ja tasa-arvoista kansainyhteisöä, jota myös Putinin aikoinaan suuresti hehkuttama Euraasian liitto tarkoittaa. Päin vastoin, rosvomainen käytös karkottaa kaikki säädylliset ihmiset ja normaalit valtiot luotaan. Tämähän on jo nähty.
Oudoimpiin ilmiöihin nykyisessä tilanteessa kuuluu, että venäläiset sitkeästi kannattavat Putinin politiikkaa noin 65 prosentin tasolla. Luulenpa, että tähän liittyy paljon sitä irrationaalista masokismia, jota Bakunin aikoinaan luuli havaitsevansa preussilaisissa.
Älymystön lunatic fringe luulee näkevänsä Venäjän historiallisena kutsumuksena imperialismin, joka toteuttaa joitakin ortodoksisen kristillisyyden periaatteita, vastakohtana lännen yhä hullummaksi käyvälle kulttuurille, joka jauhaa itseään hengiltä.
Valitettavasti vain Venäjän uskottavuus minkäänlaisten kunnioitettavien periaatteiden edustajana kansainvälisellä tai valtiollisella tasolla ei ole hääppönen. Euraasialainen ideologia on vain hatara savuverho, jota kukaan täysin normaalijärkinen ihminen tuskin ottaa tosissaan.
Ja kuten muuan valistusajattelija aikoinaan päätteli: edes Jumala ei voi olla vapaa siveyslaista. Niin eivät myöskään voi olla valtiot, olivatpa ne miten suvereeneja tahansa.
Ja kun niiden toimille ei ole tuota korkeampaa moraalista oikeutusta, jäävä jäljelle vain rosvojoukot, latrocinia…
Valdai koolla
VastaaPoistaJuuri sopivasti tämän Ukraina-kuohunnan ja sen vaikutuksien aikana on Iso-Venäjän Valdai-klubi koolla.
Tiedustelenkin, onko arvon professori saanut jo tietoja uusimmista kokoontumisen painotuksista ja onko aiemman käytännön mukaan joku korkea hahmo Putinin hallinnosta pitänyt Valdai-kokouksessa puheenvuoroa.
Tähän kappaleeseen kirjoituksessasi on muuten syytä kiinnittää huomiota:
”Valitettavasti vain Venäjän uskottavuus minkäänlaisten kunnioitettavien periaatteiden edustajana kansainvälisellä tai valtiollisella tasolla ei ole hääppönen. Euraasialainen ideologia on vain hatara savuverho, jota kukaan täysin normaalijärkinen ihminen tuskin ottaa tosissaan.”
Pekka Kymäläinen
Oulu
Nyt en ole saanut klubin postia. On sitä yleensä tullut.
PoistaTämä on ongelma. Toinen on kyvyttömyys ymmärtää tuota bakunilaista masokismia ja Venäjän mittaamista omilla arvoilla, mikä ilmenee siinä, että kuvitellaan sen johtoa voitavan talouspakotteilla painostettavan; eivät venäläiset Imperiumia makkarasta myy - Putin ainakaan.
PoistaTarjolla internetissä on ainakin jakso, jossa läsnä on kahden etäkommentaattorin ohella varaulkoministeri Ryabkov. Ryabkovin dubatusta osuudesta en saanut paljonkaan selvää, mutta toisen kommentaattorin John Mearsheimerin puhe oli sitäkin selvempää. Mearsheimerin mielestä Ukrainan kriisin lientyminen on huomattavasti epätodennäköisempää kuin eskaloituminen. Mearsheimerin osuus alkaa 17 minuutin nurkilla. https://www.youtube.com/watch?v=VZW6vL6CzRA
PoistaYliopistoihmisille yleisesti näyttää olevan nelikulmaiseen ympyrään verrattava ymmärrettäväksi mahdoton ajatus, että jotkut saattaisivat vihata länsimaista liberaalidemokratiaa niin vahvasti, että tuon iljetyksen tuhoamisesta ei _mikään_ hinta olisi liian korkea.
VastaaPoistaMuistan kuinka ensimmäinen Tsetsenian sota vaikutti itseeni. Toki tietttyä skeptisyyttä tunsin, koska ympäristön käsitys asioiden kulusta oli räikeässä ristiriidassa oman käsitykseni kanssa.
PoistaVuonna 1995 julkaistu Salomaan kirja TERÄKSEN KOVAA POLITIIKKAA - Läntisiä arvioita Venäjän sotilaspolitiikan suunnasta. vahvisti epäilyjäni. Harrastukseksi valikoituikin maanpuolustustoiminta, vaikka ympäristö suhtautui joko väliinpitämättömästi tai pilkallisesti valintaani. "Ei venäjä KOSKAAN pysty uhkaamaan ketään". Suomalaisissa lehdissä "äentiset" vasemmistolaiset kertoivat, että Tsetsenia oli liian pieni ollakseen itsenäinen yms. Jopa kantahenkilökuntaan kuuluvat upseerit totesivat julkisuudessa, että kriisinhallinta on puolustusvoimien tärkein tehtävä.
Suomalaiset antoivat Moskovan ja Pietarin kosmopoliittien johtaa itsensä harhaan. Lenin kuitenkin opetti, että ei pidä kuunnella sitä mitä suu sanoo, vaan pitää katsoa mitä kädet tekevät.
Onneksi maanpuolustuksen alasajoa ei tehty Ruotsin tapaan romahduttamalla, vaan hiljalleen alas ajamalla ja suorituskykyä myös säilyi, vaikka nuoriso haluttiinkin ohjata tekemään jotain tuottavaa kuten kodaamaan soittoääniä tai istumaan "euroviisuravintolassa".
Nykyinen sotilaspoliittinen tilanne ei herätä huolta. Olen valmis ja perheelläkin on suunnitelmat, evakkopaikat sekä välineet valmiina. Talouskin pysyy pystyssä reserviläispalkalla.
"edes Jumala ei voi olla vapaa siveyslaista. Niin eivät myöskään voi olla valtiot, olivatpa ne miten suvereeneja tahansa.
VastaaPoistaJa kun niiden toimille ei ole tuota korkeampaa moraalista oikeutusta, jäävä jäljelle vain rosvojoukot, latrocinia…"
Ongelma on vain siinä, mihin raastuvanoikeuden tuollainen rosvojoukon tavoin menettelyä, mutta suvereeni valtio haastettaisiin edesottamuksistaan vastaamaan.
Elämme hirmuisia aikoina.
Jaa, just eikä melkein oikein kirjoitit:-)))
VastaaPoistaMilloinhan valtiosubjektiharhojensa vallassa elävät valtiotieteilijät saati sitten sotahistorioitsijat ottaisivat tosiasiana sen, että ihminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen laumaolento, jota määräävät ensi sijassa yhteisövoimat -- ja kaikki mikä löytyy yksilön tajunnasta korkeintaan heijastelee sitä symbioosia jossa jokainen yksilö läpi elämänsä vaeltaa.
VastaaPoistaValta ja moraali ovat alun alkaen samaa kudelmaa. Sosiaalinen ja tiedollinen valta myös. Valta on kaiken "totuuden" alkupoeräisin peruste. -- "Tosi", "hyvä" ja "kaunis" eivät ole erillisiä hyveitä, vaan saman symbioosin eri värejä.
Yhteisöjen ja yksilöiden kuvailuissa käytetään kuin luonnostaan samoja käsitteitä ja metaforia. Yhteisöt hahmotetaan jonkinlaisina suurina yksilöinä. Individualismin vahvistuessa eurooppalaisella uudella ajalle me olemme oman "opillisen" ajattelulaatumme raamituksissa teoretisoineet kuvaten yhteiskunnallisia ilmiöitä yksilöä kuvaavin käsittein. Esimerkiksi "talousajattelussa" kulkee elimellinen jatkumo keskiaikaisesta hyveiden ja syntien Suuresta Tilikirjasta eli merkantilismista fysiokratismin kautta liberalismiin, jossa elimistölliset mielteet vielä esiintyvät esimerkiksi "näkymättömän käden" ideassa.
Jos luemme Alfred Rosenbergin tekstejä ja laskemme niissä esiintyvät, elimistöllis-motoristisiin mielteisiin lukeutuvat verbit, hämmästymme miten syvään symbioottisuuteen hänen kirjalliset tekeleensä taantuvat. Kuitenkaan tuskin kukaan akateeminen sotahistorioitsija uskaltaa puhua uhriajattelun taannuttamasta kansasta joka tarvitsi narsistisen Hitlerin yhteistuntojensa tiivistäjäksi. Sotatapahtumista kerrotaan, ikään kuin kaiken taustalla olisi vaikuttanut valistuksen paras anti -- kylmän päämäärärationaalinen ja "etuja" hahmottava strateginen järki.
Huokaus. Ei historia ole ainoa asia jonka suhteen silmämme ovat wide shut. Nykyhetki myös. Elämme edelleen keskellä aikojen pimeyttä, ja joka ilta television jossain keskusteluohjelmassa paatostelee "asiantuntija" joka ei erota yhteisövoimia yksilökuvauksista.
"Milloinhan valtiosubjektiharhojensa vallassa elävät valtiotieteilijät saati sitten sotahistorioitsijat ottaisivat tosiasiana sen, että ihminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen laumaolento, jota määräävät ensi sijassa yhteisövoimat -- ja kaikki mikä löytyy yksilön tajunnasta korkeintaan heijastelee sitä symbioosia jossa jokainen yksilö läpi elämänsä vaeltaa."
PoistaTuskinpa tuota ymmärtänee jos pyörinee vain akateemisissapiireissä, että on muitakin tapoja elää. Olettaisi teoriassa että sielä ollaan "talouden" huipulla. Lähinnä jos yhteiskuntamuodoste on demokratia on sielä silti tietyt arvot. Monarkistisessa yhteiskunnassa teoriassa tilanne on helpompi hahmottaa. Mutta lma mielipide siitä on enempi henkilöihannointia, plus kyseisissä yhteiskuntajärjestelmissä tapahtumat sisällissodille on omasta mielestä hyvin todennäköisemmät kuin demokratioissa. (Lähinnä tulee mieleen IRA ja ETA, terroristijärjestöjä (kaikesta tunnutaan maalattavan terroristi tointa, mutta siinä kohtaa kun joku oikeasti jotain tekee, niin käsittääkseni se on sitä), mutta jokin syy noillakin on ollut toimintaansa). Tosin siitä johtuen monarkiat voinee työntää ongelmansa taas toisiin valtioihin mikä ei ole mitenkään ihmeellistä.
Toinen juttu taas on kun joku julistaa sodan ja sotilaat toimii konemaisesti (heidät on siihen koulutettu, jonka johdosta voinne syyttääkkään teoriassa väärintekijää. Samoinhan pelstushenkilöstö on koulutettu toimimaan tilanteessa, se tulee niin automaattisesti ettei toinen välttämättä ymmärtäne vastapuolen näkemystä, vaan on kiinni johdon viestinnästä). Pitääkö sen toisen valtion lähteä leikkiin mukaan?
PoistaAinahan antautua voi. Silloin härskein hallitsee.
PoistaJoskus se voinee olla viisainta. Sodankäynnissäkin kun on hyötyjänsä, kuka voisi olla oleellisin kysymys. Eteenkin jos luokittelee itsensä suomalaiseksi. Ja todennäköisesti syy miksi naiset ei ole lähteneet sotapolulle siinä missä miehet, nehän niitä uhreja yleensä ovat. Toisaalta kun naisetkin liittynee armeijaan niin tainne enään sitten uhreja jäädä. Toinen vaihtoehto olisi että pahimmat kohellukset ehkä välttyisivät.
Poista"
Poistaihminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen laumaolento, jota määräävät ensi sijassa yhteisövoimat"
Kunpa tämän Seppo O:n evankeliumin saisi vaihdettua monisyisempään ihmiskuntaan, jossa ihminen on kompleksinen olento, jota määräävät SEKÄ yhteisövoimat ETTÄ geneettiset ja yksilöpsykologiset mukaan luettuna erilaiset aatteelliset, uskonnolliset ja ideologiset tekijät. Sen vuoksi tuon olennon käytöksen ennustaminen on niin vaikeaa.
Korjaus: ihmiskuvaan
Poista"erilaiset aatteelliset, uskonnolliset ja ideologiset tekijät. Sen vuoksi tuon olennon käytöksen ennustaminen on niin vaikeaa."
PoistaItse katsonen että sen käytöksen ennustaminen on suht helppoa, jos siis tietänee juurikin nuo taustatekijät ja mahdollisesti persoonan. Tietenkin on aina sitten niitä tekijöitä mitkä voinee muuttaa kokonaiskuvan, eikä ne ole yksilöistä kiinni. Yksilökin kun kuulunee johonkin joukkoon (kulttuuriin). On se sitten kansakunta, uskonnollinenliike, ammatinharjoittaja, keskiluokka/rahvas, sukupuoli, ikäryhmä jne. Teoriassa voi laskea todennäköisyyksiä, mutta ihmiset on sitten huomattavasti monimutkaisempia kuin teoria, enkä uskone kenenkään arvostavan moista laskelmointia jostakin ryhmästä, eteenkään jos itse siihen kokee kuuluvan.
""... ihminen on kompleksinen olento, jota määräävät SEKÄ yhteisövoimat ETTÄ geneettiset ja yksilöpsykologiset mukaan luettuna erilaiset aatteelliset, uskonnolliset ja ideologiset tekijät...
PoistaSosiaalisen laumaeläimen selviytyminen olemassaolon taistelussa on ollut nimenomaan yhteisövoimien ja yhteisöominaisuuksien varassa. Alkulaumoissa vallinnut sosiaalinen sitovuus oli ehdotonta -- se on meillä vieläkin tallennettuna aivojemme syviin rakenteisiin, ja esimerkiksi tapa, jolla ihminen hypnoosissa reagoi ahdottomasti käskyihin, havainnollistaa hyvin sitä sosiaalisidosta, joka lajin on historiassa pelastanut.
Ja mitä periytyvyyteen -- "geeneihin" -- tulee, nimenomaan nuo yhteisövoimiin ja yhteisöominaisuuksiin kuuluvat tekijät ovat ne jotka geneettinen valikoituminen on meihin tallettanut. Jokainen "kulttuuri" on sen piirissä oleville se kaikkein vahvimmin periytynyt asia.
Eurooppalaisen uuden ajan yksilöindividualismi on niin harvinainen ja erityinen kognitiivinen yhteisöilmiö, ettei sille ole missään aiemmassa historiassa vertaa. Se on tuottanut maailmaan ja ihmisen elinehtoihin mutaman viime vuosisadan kuluessa muutoksen, joka on miljoonakertainen verrattuna lajin koko aiemman miljoonan vuoden kehityshistorian varrella tapahtuneeseen muutokseen.
Ja kaikkea tällaista lajiamme koskevaa tositietoa vasten arvioituna omat nykyiset suuren mittaluokan harhamme -- kuten juurikin yksilölähtöinen ajattelumme -- ovat niin tavattoman tavattoman tavattoman vaarallisia. Voimme noitua ymmärryksemme ihan erityisillä kognitiivisilla tekijöillä, kuten yliyleistäviin yleiskäsitteisiin sisältyvillä käsiteharhoilla. Sellaisilla kuin mitä ovat vaikkapa "ihmisarvo- ja -oikeusideologiat", joiden nimissä yhteiskuntamme nyt ovat taantumassa mitä surkeimpaan totalitaristiseen jamaan.
Ei voi sanoa etteikö meitä oltaisi varoitettu. Ainakin koetettu havahduttaa. Kiitos Seppo Oikkonen, suurkiitos sivistysviesteistäsi.
Poista"Sosiaalisen laumaeläimen selviytyminen olemassaolon taistelussa on ollut nimenomaan yhteisövoimien ja yhteisöominaisuuksien varassa."
PoistaKun ihminen on tätä, niin kuinka se edes muuttuisi muuksi? Se ja sama mitä markkinat mainostaa.
Mutta jokseenkin teollistuneessa yhteiskunnassa, jos se elämä on pelkkää selviytymistä onko se elämä sitten sille ihmiselle sen arvoista?
Ja kun ihminen on juurikin tuota laumakäyttäytyjä, olisi suotavaa muistaa että niitä "laumoja" on monenlaisia. On kansallisvaltiotyyppisiä, mitkä leimataan nationalistisiksi mediassa kun poliittinen tuuli puhaltaa. On uskonnollisia mitkä on verkostoituneet valtion rajojen yli. (Ihmiskunta kun on verkostoitunut kautta historian ja kaippa se on tiettyyn pisteeseen luonnollista. Itseä tosin kiinnostanee tuo kauppaverkostojen merkitys vaihdannan yms. kautta globaalisti missä väestöliikehdinnän voinnee ymmärtää eri tavoin.) Sitten on sukupuolen mukaan tapahtuva jako. Mies ei ole nainen eikä toisin päin. Kun evoluutio on muokannut aivot toimimaan teoriassa tietyin odotuksin ei nuo tainne siitä muuttua, oli kyse sitten 100 vuoden tai 5000 vuoden erosta.
Näin pitkä rauhanaika on vieroittanut yhteisöjä kollektiivisista sotamuistoista, joten arjen ankeudet ja elämän hankaluudet ovat nousseet päällimmäisiksi. Tästä syystä mikä tahansa kiihottava syy riittää perusteeksi tuottamaan yhteisölle massahypnoosin kaltaisen tilan, joka anttaa tylsälle elämälle mielekkäämmän tarkoituksen.
VastaaPoistaSota ja sodanuhka ovat kaikkein perinteisimpiä keinoja, mutta nykyaika antaa mahdollisuuden sotia ilman ruumiskasojakin, Viimeiset kaksi vuotta on käyty informaatiosotaa, joka on selvästi heikentänyt lännen yhtenäisyyttä ja nyt Putin yrittää hyödyntää sitä. Toivotaan nyt vain, että pelkkä sodanuhka riittää molemmille pieneksi mielen piristeeksi, ettei tarvitse mennä ekstaasin kautta hirmuiseen krapulaan.
Entäpäs jos mitään Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ei tulekkaan, jospa koko vouhotus onkin Ukrainan itsensä nostattama ja toimeenpanema loikiehunta tyyppinen ilmö.
VastaaPoistaUkraina on sisäisesti siksi sekaisin, kuten uutisista olemme saaneet huomata,että sen sisäisen koheesion kannalta olisi ehdottoman tärkeää saada uskottava ulkoinen uhka ja sen kuvatus.
Ukraina, tuo leppeä ja rauhaa rakastava, demokraattinen taloustiikeri, humanitäärinen suurvalta ja arojen Sveitsi, ei koskaan voisi tehdä mitään sellaista.
PoistaJos nyt salaliittoteorioita mennään, kannatan mielummin sitä, että kyse on USA:n yllätyksestä Venäjän kytkemisen pitkään miehitys sotaan, joka tiivistää lännen ja sitoo Venäjän voimat.
PoistaTämä menee vähän ohi aiheesta, mutta Vihavaisen sinänsä kiinnostava teksti sai vilkaisemaan ns. arvovaltalehtien agendaa (eli yksinkertaisesti "juttulistaa") New Yorkista Berliiniin.
VastaaPoistaTietysti kaikissa on esillä Ukrainan tilanne, mutta kaikki nuo lehdet, NY Timesistä Die Zeitiin, uutisoivat paljosta muustakin. Venäjä ja Ukraina eivät nouse kaikkea hallitsevaksi uutisaiheeksi.
Suomalainen valtajulkisuus sen sijaan on jo kauan ollut jonkinlaisessa hälytystilassa.
Pitkään ei HS kertonut juuri mitään muuta kuin aukeamakaupalla koronasta, ja nyt sama on jatkunut Venäjän uhkan kohdalla. Ylen pääuutislähetystä (TV1) ei kannata edes kommentoida. En enää ymmärrä koko lähetyksen ideaa.
Tässä ja nyt en ota kantaa sen enempää koronapolitiikkaan kuin Venäjän uhkan reaalisuuteenkaan, siis Suomen kannalta.
Yritän vain sanoa, että valtajulkisuus on jo kolmatta vuotta pitänyt yllä jonkinlaista poikkeustilamielialaa.
Vähän kyynisesti voin tämän ymmärtää: kaikki olennainen koronasta, ristiriitoja myöten, voitaisiin kertoa päivittäin yhdellä hyvintoimitetulla sivulla.
Tuo vain vaatisi toimituksissa enemmän töitä kuin pari sekavaa ja itseään toistavaa aukeamaa, minkä lisäksi vapaaksi jääneet sivutkin vaatisivat lisätöitä.
Silloin pitäisi kertoa muustakin maailmanmenosta vähän enemmän, ja rahkeet eivät taida riittää.
Nyt koronauutisointi sekavassa massiivisuudessaan on todennäköisesti yksi syy siihen, miksi rajoitukset / ei-rajoitukset hämmentävät ihmisiä.
Venäjäuutisoinnin tapa (tai "analyyseiksihan" niitä uutissivujen tekstejä nyt kutsutaan) tietysti palvelee kansan mielialojen muokkaamista Nato-jäsenyydelle suopeammaksi.
Tämä voi olla hyvä tai huono asia, mutta kaikenkattavuudessaan vaikutelma on väistämättä aika falski, riippumattomaksi itseään kutsuvalta medialta.
Varmuuden vuoksi vilkaisin vielä ruotsalaisia lehtiä, jotka nekään eivät näytä yhtä rajoittuneilta. Lukaisin myös Russia Todayn arvion Ukrainan tilanteesta. Arvio päättyi tähän kappaleeseen, jonka merkitystä itse kukin voi arvioida miten tahtoo:
"There is little doubt that Russia could overwhelm Ukraine in an all-out conflict, thanks to its virtually unchallenged air and naval superiority, but the question remains how a war would benefit Russian national security."
Tiivistäen: hybridisota taitaa tarkoittaa myös kaikkea tätä eli suomalainen valtajulkisuus on sotatilaan jo asemoitunut.
- JM -
PS: Ehkä tämänkaltainen julkisuudenhallinta on tapa ylläpitää sitä Oikkosen toistelemaa "sosiaalista"; sosiaalinenhan vaatii, nyt heikoilla ollessaan, ulkoa (tai miksipä ei sisältäkin) tulevan uhkan.
Virus ja Venäjä sopivat rooliin hyvin. Molemmissa uhkakuvissa on ainakin siteeksi asiaa.
näin se on nähtävä, iltapäivälehdet ovat odottaneet sotaa kuin joulupukkia joka ei vaan meinaa tulla.
VastaaPoista"millä helppoudella se on päästetty eskaloitumaan aina ydinaseiden heristelyyn saakka. Asiaan on lännessäkin suhteuduttu kuin johonkin aivan tavanomaiseen poliittiseen ongelmaan."
VastaaPoistaMitäpä länsi muuta voisi kuin suhtautua Venäjän natovapaaseen etupiiriin kuin hillityn, mutta jämäkän kielteisesti. Toinen vaihtoehto olisi myöntäminen, uusi Munchenin sopimus. Sillä linjalla päätyisimme itsekin tuohon etupiiriin ja Ruotsi NATO:oon, Itämerihän olisi noiden etupiirien luonnollinen raja.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja Annika Lapintie vaati keväällä 2009 Suomea ajamaan Venäjän EU-jäsenyyttä.
VastaaPoistaVuonna 2021 kokemusasiantuntija Nils Torvalds esitti näkemyksenään, että Venäjä on valekuollut Neuvostoliitto.
Ongelmahan tosiaan on se, että Venäjän tehokkain mannertenvälinen ohjus on "satan 2"-ohjus. Netin mukaan tuota ei voi torjua millään torjuntajärjestelmällä ja tuhovoima siinä riittää tuhoamaan Texasin osavaltion kokoisen alueen.
VastaaPoistaRamzan Kadyrovhan sanoi, että vaikka Venäjä vallattaisiin, niin automatisoidut ohjukset ammuttaisiin vihollisten niskaan. Tiedä, kuinka totta tuo on.
Hankala tässä on varmaan shakkia pelata ja yrittää mattia.
Soininvaarahan ehdotti aikanaan, että olisi ehkä parempi, jos itä-Ukraina vain luovutettaisiin Venäjälle, jos siellä todellisuudessa on halua siihen liittyä. Venäjähän voisi voimalla vain saada tuon alueen haltuunsa, ilmeisesti länsiosat ovat Eurooppa-mieleisiä selvästi.
VastaaPoistaNiin, olisiko tuo mahdoton ajatus kansalta kysyä?
PoistaMutta kuka laskee äänet?
PoistaKerettiläinen näkökulma, ihmisluonteen "moninaisuus" on tiedossa eli kaikenlaisia "hulluja" on joukossamme, diktaattorit niistä ehkä kärjistetyimpiä. Mutta eniten ihmetystäni herättää se, miten kokonaiset kansakunnat "onnistuvat" kuuliaisesti ja lähes kritiikittömästi seuraamaan suurta johtajaansa (diktaattoria)? Koko lauma? Ihminen on laumaeläin, mutta ihmisellä on myös isot aivot ja älykkyys?
VastaaPoistaNykyitalialaiset puhuvat viehätysvoimasta yksilöllisenä charmina, onhan jokainen ihminen ainutkertainen persoonallisuus, mutta meidän (nais-!) poliitikoille charmi on tietyn kulttuuripiirin vetovoimaa.
VastaaPoistamutta eikö jokainen olekin uniikki, todellinen ja pantava? Juupa juu, omasta mielestään ainakin, ja niitä varten joista kaikki eivät olleet tuota mieltä, perustettiin nunnaluostareita, ettei politiikka olisi ”rumien naisten hallitsemia vähemmistöjen paratiiseja”, so. pahinta mitä muuan valistusfilosofi Ranskassa pelkäsi. Koulutuksen tehomaassa voidaan muutamassa vuodessa valmistaa tuntemattomasta kaunottaresta huippupoliitikko.
Tämä keskustelu julkaistiin eräässä blogissa kommentteina ke ap, tänään pe HS:ssa pääministerin vastaus ke ip Reutersille!
PoistaVoinneehan ne luostarit noinkin ymmärtää.
PoistaKäsittääkseni ne on kumminkin omaksuttu joskus 600-luvulla etelä-Euroopassa, idänkaupan myötä. Käytännössä siis alkujaan ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
(Tosin ei omenallakaan. Jostain tulin lukeneeksi tuosta joka puolelle levinneestä Aatami ja Eeva sekä omppu symboliikasta että miksi omena? Heillä kumminkin on viikunanlehti peittämässä intiimialueita. Pohjoisessa ei kasva viikunat, näin ollen symboliikka on maantieteellisen sijainnin mukaan muotoutunut. Eikä käsittääkseni kyllä Raamatussakaan kirjoiteta ompusta tai viikunasta, vaan tiedon hedelmästä. Määritteleppä siinä sitten tieto...).
Eikä niihin luostareihin kumminkaan sitten ole lähdetty köyhimmästä päästä pelkästään. Joistain suvuista tietty lapsi on lähetetty luostariin, koska ain on niin tehty, edellisetkin sukupolvet on niin tehneet jne. (Kun syntyvyyden säätely vielä yms. on kiellettyä, perhekoot suuria, taannee se tulijatkin. Tai noh, kun länsi ei lisäänny, ei ole tulijoita. Olettaisin kylläkin kyseenolevan enempi siitä että siihen olisi pitänyt kasvattaa. Lähinnä tietynlaiseen siveys-moraali-ajatteluun, mikä katsotaan monesti seksuaalisuuskäsitteiden kautta syntikäsitteeseen. (Synti kun on hauska siinä mielessä että riippunee ihmisestä miten ymmärtää sen).
Joskus itse pohdin jos nunnaksi, mutta totesin että siinäkin on mies valvomassa toimintaa joten ei kannattane.
Tietääkseni luostarilaitos syntyi Egyptissä ja Afrikassa joskus 200-luvulla, mutta vahvistui ja voimistui 400-luvulla.
PoistaSamapa tuo itselle on missä syntynyt. (Muutamasta lähteestä tuon että idästä löytänyt, mutta miettinyt olisiko kyse sitten siitä sen hetkisestä apinointi ilmiöstä? Ihminen kun kumminkin on apinan kanssa dna:ltaan suht samankaltainen. Apinoilla on tutkittu peilisolujen vaikutetta toiminnassa, ihmisellä kait teoriassa voinne toteuttaa samalla tavoin ilmiötä, mutta ehkä oleellisinta on juurikin miten luetun tekstin ymmärtää, oli se sitten äidinkielellä, toisen kulttuurinkielellä, matemaattisesti tai vaikka median "piirtämäkuva", realistisesti se maailma kumminkin on ihmisen ympärillä olevat ihmiset ketä kohtaa (hyvät käytöstavat on koetettu opettaa, mutta ne on kulttuuri kohtaisia ja siinä on suht monta tekijää mitkä vaikuttaa. Mitä sitten on se hyvä käytös riipppunee aikakaudesta ja missä sattunut kasvamaan mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittunut tuolloin yms. persoonallisuudellakin osansa. Monesti tämä odotusarvo kasvatuksesta valitettavasti sysätään puhekielessä jollekkin on se sitten vanhemmille, yhteiskunnalle, äideille (millään tavoin kritisoi miessukupuolta halu on luontaista, mutta kaikille sitten sovinne se yksiavioisuus), mutta tässä sitten on tuo propleema kun nainen ei ole sitten se mies, isä mallejahan sitten saanee monenlaisia. Tekstit kun voinee olla hyvinkin vanhoja (jollloin vaatinee aikaa ja koulutusta ymmärtää niitä), ei kyllä poistane uskontokäsitteistöjä hms. miksi hahmotus on oma juttunsa sukupuolella kun on oma funktionsa.) Evoluution näkökannasta se on vain mielenkiintoinen ilmiö, kun jaottaudutaan sukupuolen mukaan johonkin. Toinen juttu kuinka luontainen se ilmiö sitten on? Ihminen kumminkin on osa luontoa, primitiiviset puolet ei ole hävinnneet, vaikka yhteiskunta olisi teollistuttu. Mitkä tekijät sitten vaikuttanee siihen teollistuneeseen yhteiskuntaan?
PoistaViestinnällisesti ymmärtänen tässä ongelman.
PoistaSiinä missä kansakunta kasvoi "kuulemaan" Jumalan sanaa (latinakieli on ollut se kaupankäynninkieli Euroopassa myöskin, kirkko se keskus) väki on kumminkin elänyt tavoillaan. Mihin ne lapset ja nuoret kasvatetaan on kai teknisesti se oikea kysymys. Media kun vaikuttanee hyvin.
Mitä tarkoittanen että aina on niitä jotka kyseenalaistaa, primitiivinen puoli on läsnä koska ei ihminen ole kummoisempi kuin apina. Mies halunnee naista, mahdollisesti toisinkinpäin.
Sain isältä kirjan missä oli hienoja kuvia Kemijärvestä mutta teksti sielä sai miettimään. Meni jotenkin: Ensin mentiin pitkos puita pitkin kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa. Sitten tuli televisio (tykännen itse kyllä vanhankansan käyttämästä näköradiosta, se on vain mainio) jolloin ei tarvinnut enään mennä. (Kuvitelma että pelkällä medialla tai kirjalla olkoon se sitten raamattu tai koraani voisi muokata ihmisen ns."primitiivistä" ajatelua on absurdi.) Mistä se "tieto" tuli ennen kirkkoa ja mistä se tulee nyt? onno se media vai ne ympärillä olevat ihmiset? Ja mistä se tieto tulee sen meidän jälkeen? Kulttuuri on kumminkin paljon muutakin kuin yksilö itsessään.
Joutunen avaamaan omaa ajattelua sen verta tässä vaikka itse kasvanut pääkaupunkiseudulla. Juuret on pitkin poikin Suomea. Toisessa haarassa Satakunnassa, missä tila mihin oman suvun historia pohjaa menee 1800-luvulle, mutta käsittääkseni tilan historia menee 1600-luvulle.
Ihmisiä syntyy ja kuolee. Oleellisinta on mieten niitä eläviä kohdataan. Tilanteelleen ei voinne mitään, mutta parhaansa kun yrittää niin se on hyvä. Itse määrittelee sen parhaan. Sitä toiminee niillä resursseilla mitä on. Kaik kun ei ole yksilöstä itsestä kiinni, onhan osa sitä kulttuuria mihin kasvatettu. Se taas ei ole synti. Jotain mitä nuorempien on välillä opittava ymmärtämään/sietämään on toisenkinlainen näkemys. Kyse on omasta mielestä vuorovaikutuksesta. Ja sitä että kulttuurit on vuorovaikutuksessa keskenään. Tosin siinä on oma twististä siinä mielessä jos ennen kulttuuri oli määritelty kielialueen muukaan niin identiteetti mukaan se nyt poistane sitä mutta voi antaa vapauden määritellä
”Oudoimpiin ilmiöihin nykyisessä tilanteessa kuuluu, että venäläiset sitkeästi kannattavat Putinin politiikkaa noin 65 prosentin tasolla.”
VastaaPoistaTämähän merkitsee sitä, että 65 prosenttia venäläisistä ovatkin ryssiä ja vasta loput aitoja venäläisiä. Jos joku zhirinovskij alkaa mäkättämään, että suomalaisten hyvinvointi on pahasti velkaa Venäjälle, ja että suomalaisten on jo korkea aika päästä töihin Siperiaan. Sitten joku pikkusuurputin rupee huutamaan: ”Pojat! Eteenpäin! Hurraa!
”Pannanko haukkumaan?”
VastaaPoistaEräs Putin on jo pitkän aikaa nälvinyt omaa typeryyttään ja vaatinut kirjallista, paperille kirjoitettua sitä sun tätä, että hän sydämensä pohjasta rakastaa koko maailmaa, ja siksi koko maailman pitäää rakastaa Putinia antamalla siitä kirjallinen, laatupaperille kirjoitettu rakkaudentunnustus.
Ohessa mahdollinen kirjallinen vastausnäyte: ”Rakas Putin! Tässä sinulle/teille kasa perunaa, porkkanaa, punajuurta, omenaa, appelsiineja, banaaneja yms. sekä aimo annos kissan ripulia maailmanrakkautenne kunniaksi.”
"Tutkimuksesta kävi myös selvästi ilmi, että autoritäärisissä maissa luottamus hallituksen toimiin on kasvussa.
VastaaPoistaTässä tapauksessa Venäjä on tosin poikkeus: itänaapurissa omaan hallintoon luottaa vain 37 prosenttia kansalaisista."
https://yle.fi/uutiset/3-12276290
Putinilla on huonot housuissa. Mielenosoittajien listiminen Valko-Venäjällä ja Kazahstanissa, arvostelijoiden vainot kotimaassa, kylmä talvi ja korona taitavat vaikuttaa suosioon negatiivisesti. Tarvitaan pikaisesti joku poliittinen voitto, jotta Putin voi osoittaa kansalle, oligarkeille ja ennen kaikkea omalle väkivaltakoneistolle olevansa yhä korvaamaton.
Kaiken lisäksi vielä Ukrainaan virtaa NATO-maiden aseita sitä tahtia, että Ukraina pystynee pian käynnistämään jonkinlaisen oman offensiivin kapinallisia ja "vapaaehtoisia" tshetshenialaisia ym. venäläisiä turvamiehiä vastaan. Sellaista Putin ei tietenkään voi sallia.
Pelkään, että käy kuten Suomenkin tapauksessa: suuri päällikkö joutuu kylliksi uhottuaan arvovaltakysymyksen eteen eikä pysty enää perääntymään...
"Kaiken lisäksi vielä Ukrainaan virtaa NATO-maiden aseita sitä tahtia, että Ukraina pystynee pian käynnistämään jonkinlaisen oman offensiivin kapinallisia ja "vapaaehtoisia" tshetshenialaisia ym. venäläisiä turvamiehiä vastaan. Sellaista Putin ei tietenkään voi sallia."
PoistaUkrainallahan on erittäin suuret määrät aseita varastoissa. Ne aseet ovat neuvostoliiton peruja ja niitä on tarpeeksi vaikka kolmannen maailmansodan käymiseen. Erittäin runsaasti löytyy tykistöä, panssareita, pst-aseita sekä jalkaväen aseita. Kaikkiin järjestelmiin järkyttävät määrät ammuksia, niihin varastoihin edes vuosie konflikti on tuskin tehnyt edes lovea.
Aikoinaan taottiin intissä päähän pyhä kolmiyhteys Tahto, Taito ja Väline. Ukrainalla on aseita vaikka muille jakaa ja esimerkiksi Suomessa kaupitellaan ukrainalaisia tehdasuusia sotilaskypäriä. Uudet panssarivaunut menevät vientiin jne.
Aseita siis on mutta tahdosta ja taidosta on kova pula. Ukrainalla kesti VIISI vuotta, että he pystyivät järjestämään ensimmäiset sotaharjoitukset prikaati tasolla. Edelleen rintamalta tulevassa kuvamateriaalissa ei näy merkkiäkään johtamisesta. Ryhmänjohtajia ei näy eikä kuulu. Joukkueen johtaja lampsii ja muut tulevat jossain avohärdellissä perässä.
Ukrainalaisten halu palvella omissa asevoimissa on edelleen heikko, vaikka kuukausipalkka on ihan kilpailukykyinen siinä yhteiskunnassa. Vuonna 2014 järjestettiin peräti neljä epäonnistunutta liikekannallepanoa, ennen kuin nolosti todettiin, että ei ne tule...
Niin ukrainalaisen näkövinkkelistä, miksi hänen pitäisi puolustaa ja miltä kun ulkovallat vaikuttaa sisäpolitiikkaan?
PoistaJaksane ymmärtää osan hinkua konfliktiin. Aseet itsessäänhän ole ongelma vaan niiden käyttäjät, missä määrin on sitten eri asia. Amerikassa tuo nyt on ihan omaa luokkaansa ja koulusurmat yms. ovatkin heille tuttua. Kun taas joskus jäin miettimään Ruotsin Ikeassa tapahtunutta puukotusta. Muista enään kirjoitettiinko siitä terrorina, mutta tekijä ei kumminkaan ollut ruotsalainen. Teknisesti mistä vain siis saanee aseen jos tarvinnee. Ei siihen pelkkiä tuliaseita tarvita. Yhteiskunta kun kumminkin perustunee luottamukseen.
Löytänen kyllä hullun hauskan puolen sijoitustoiminnasta ja nykypäivän ketjutuksista. Kun tuota italialaisten omistamaa suomalaista aseteollisuuttakin pohtinut, lähinnä teoria tasolla jos joku sanotaan vaikka lähi-idässä sellaisella tappaa ja vastapuoli vaatinee korvauksia. Olisiko korvausvelvollinen sijoittaja joka rahoitti toimintaa eli italialaiset vai suomalainen joka sen aseen teki, vai peräti myyjä joka voinnee olla kuka vain sitten? Globaali ulkopolitiikka on kyllä kahjoa kun niissä ole sitten minkäänlaisia sääntöjä, vaikka kovasti nuo koettanevat niitä luoda kun uusia ongelmia huomaavat. Siinähän tuo aika mennöö rattoisasti.
Miliisityyppisellä armeijalla voi pärjätä, jos vastustajanakin on miliisiarmeija. Lisäksi Ukraina voi huoletta tuoda paikalle raskasta aseistusta, jota kapinallisilla on vähemmän. Putinin on siksi paljastettava korttinsa ja siirrettävä oma kalusto valmiuteen. Nyt se on nähty ja lännessä alkoi poraaminen ja sotakauhun lietsonta.
PoistaMiksi sinne sitten pitäisi viedä muutama vanha ylijäämähaupitsi?
Poista"Miksi sinne sitten pitäisi viedä muutama vanha ylijäämähaupitsi?"
PoistaIlmeisesti jonkinlainen moraalinen tuen osoitus. Ukrainalla on käytössä D-30 haupitsia 400 kappaletta ja 2S1 Gvozdika panssarihaupitsia on käytössä yli 200 yksikköä. Raskasta tykistöä löytyy vielä suurempia määriä ja lisäksi vielä yli 500 raketinheitintä.
Suomeksi sanottuna Ukrainalla ei ole minkäänlaista pulaa tykistöaseista ja voisi hyvinkin olla, että virolaisten lahjoitus haupitsit jäisivät varikolle lähes 1000 muun tykin seuraksi vain odottamaan, että käyttäjiä ja tahtoa löytyy.
Veikko Havu tällai tavallisena pulliaisena, jaksane ymmärtää miksi joku tahtoisi sotia. Kaippa siihen vaikuttanee kulttuuripiiri missä kasvanut, mutta ihmettelen ain millä nuo aggressiot oikeutetaan. Valtion koneistoa jos katsonen niin poliisikin on olemassa jotta turvaa niille tavallisille pulliaisille olemassa olonsa. Ei se väki ole oletusarvoisesti uhka kellekkään. (Demokratiassa taas eriävä mielipidekkin täytyy voida kertoa. Valitettavasti joku loukkaantuu ain). Ja se luottamus on rakennettu vuosien työllä, mikä tupannee unohtumaan ettei toisaalla ole samanlaista luottamista virkakoneistoon.
PoistaJenkkien kohdalla ne kyllä itsekkin nakertavat sitä järjestelmää median välityksellä. Mutta siinä tainnee vaikuttaa useampi tekijä.
Ehkä olennaisempaa kuin arvailla rahvaan tuntoja on koitettava ymmärtää vanhan KGB-upseerin ajattelutapaa. Toisaalta on historia opettanut, että venäläinen lähtee käskystä mukisematta kahdesti Tshetsheniaan, miksei lähtisi siis muihinkin levottomiin "meikäläisiin" paikkoihin?
PoistaOnhan nykyinen valesota ja jäätynyt konflikti itseasiassa hyvinkin mukavaa molemmille hallinnoille: Ukraina saa lännestä huomiota ja rahaa, Putin saa väkivaltakoneiston ja hurraaisänmaallisten tuen. Miksipä sitä pitäisi edes ratkaista, kunhan välillä kuumennetaan jotta ei unohdu.
Sekasortoa paenneista ja kauppasodasta kärsivistä kuten Suomesta ei tällaisessa pelissä tietenkään välitetä. Vaikea on suomalaisen asemoida itseään tällaiselle voimapoliittiselle kartalle. Rauhan puolesta puhuvan sanat kaikuvat kuuroille korville.
Juttelin tuossa joitain viikkoja takaperin yhden herran kanssa. Herralla oli taustanaan sukujuuret Venäjällä ja sielä väliin kuulemma työskennellytkin. Sanoi että suomalainen järjestelmä on siinä parempi että jos sattunee jäämään työttömäksi täällä on sentään jokin turva. Mutta keskustelu sivusi Putinia sen verta että ymmärtänen lähtökohdin Putinin tehtävä on turvata venäläisten elinolot (kamala nationalisti sielä siis, tämä on lähinnä sarkasmia). Millä toimin ja resursein tainnee olla sitten tuo oleellisin kysymys.
PoistaTosin en oikein tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella herran ajattelusta siinä kohtaa kun mainitsi tuon amerikkalaisen Alex Jonesin vetämän infosota ohjelman. Joskus tuota itsekkin katsonut ja on siinä joskus ideakin, mutta arkumentointi ja ulosanti on, noh on mitä on.
Joskus tuli kierrätyksestä hankittua 80-luvulla kirjoitettu suomalaiset ja turvallisuuspolitiikka, missä taas kerrottiin seuraavan uhan Suomea kohtaan tulevan lännestä. Kauppasodassa taas nykyisellään kun tieto ja aika on niitä mitä pidetään arvossa niin jäänyt sitten pohtimaan mitä nuo kaksi käsitettä on? Tieto/logiikka yleensä teoriassa pohjaa johonkin, aika taas se on mitä ihmisellä vain on, jos on. Miksi taas tuntunee ettei sitä ole tai se ei riitä (vitsit että vuorokauteen tarvitsisi ekstratunteja yms. että saisi kaiken tarvittavan tehtyä. Tuumannut että ei nuo työt tunnu tekemällä loppuvan), on mysteeri? Toisaalta jos mietin kirkkohallinon alla sunnuntai oli pyhitetty levolle kun taas kaik muut kuusipäivää oli työntäytteisiä. Ei kyllä taas toimine jos on vuorotyössä, niin se tietynlainen rytmitys. Toisaalta löytänen kyllä sitten hassuna näiden 3 yksi Jumaluusjärjestelmän kanssa tuon pyhäpäivän erilaisuuden. Kun toisilla on perjantai ja toisilla lauantai.
Hallitukseen ei luoteta, mutta Putiniin kyllä...
VastaaPoistaPutiniin kenties keskivertoa enemmän luotetaan. Mutta onhan se meno jo niin itsevaltaista, että ei kai siellä nyt kukaan luule kätyreiden vaihtamisen uusiin lisäävän pomon suosiota.
PoistaPutin poisti kansalta poliittiset vapaudet mutta antoi tilalle vaurautta eli taloudellista vapautta vrt. Jeltsiniin. Jos taloudelliset vapaudet nyt alkavat haihtumaan, täytyy Putinin keksiä jotain uutta pysyäkseen vallassa.
Tai vanhaa: Imperiumi ja sen Kunnia!
PoistaNiin, kun ajattelee Venäjän vaatimaa USA:n kirjallista vastausta NATO:n laajentumiseen, tulee mieleen Repinin Zaporogit kirjoittamassa kirjettä Turkin sultaanille.
VastaaPoistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Zaporogit_kirjoittavat_pilkkakirjett%C3%A4_Turkin_sulttaanille
PoistaKun Krimiä nyt sanotaan kuuluvaksi "historiallisesti" Venäjään, niin eipä se ole ollut sitä kuin vasta 1700-luvulta, kun Katariina Suuri valloitti sen tataareilta.
VastaaPoistaVenäläistyttäminen senkin jälkeen eteni varsin nihkeästi, kunnes Stalin pani asioihin vauhtia tunnetuin seurauksin. Ukrainalaiset ja etenkin tataarit kokevat
nyt syystäkin itsensä turvattomiksi, kun rajoja väkivalloin muutetaan ja kehittymässä olevia yhteiskuntia horjutetaan.
"Suvereenisuuden ongelmat ja kansainväliset suhteet"
VastaaPoistahttps://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%B5%D1%80%D0%B5%D0%B4%D0%B0%D1%87%D0%B0_%D0%9A%D1%80%D1%8B%D0%BC%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B9_%D0%BE%D0%B1%D0%BB%D0%B0%D1%81%D1%82%D0%B8_%D0%B8%D0%B7_%D1%81%D0%BE%D1%81%D1%82%D0%B0%D0%B2%D0%B0_%D0%A0%D0%A1%D0%A4%D0%A1%D0%A0_%D0%B2_%D1%81%D0%BE%D1%81%D1%82%D0%B0%D0%B2_%D0%A3%D0%A1%D0%A1%D0%A0 / Передача_Крымской_области_из_состава_РСФСР_в_состав_УССР (Krimin alueen luovuttaminen Venäjältä Ukrainalle).
Krimin alue siirrettiin Venäjältä Ukrainan haltuun vuonna 1954. Se ei ollut Hrushevin kiukku, vaan Malenkovin teko. Taloudellisesti ränsistynyttä Krimiä Venäjä ei halunnut enää huostaansa. Krimin asukkaiden valtaosa eli Krimin tataarit olivat Stalinin aikoina kaikki pakkosiirretty Kazakstaniin. Krimin talous kuihtui työvoiman puutteen takia, ja se annettiin Ukrainan haltuun vuonna 1954. Ukraina kehitti Krimiä ja hyötyi siitä kohtalaisen ukrainalaisesti.
Nykyään Krimistä tehtiin uusi poliittinen vääntö. Putin inhoaa Krimiä, koska viettää aikaansa ja järjestää kansainvälisiä tapaamisia Sotshissa. Mutta kaikki voi muuttua, koska Putin voi rakastua Krimiin samoin kuten Kauko-Idän Russkij-saareen, pikkusaareen jossa asuu kaksi tuhatta ihmistä. Putin rakennutti Russkij-saarelle Vladivostokista viiden kilometrin pituisen sillan, joka tuli maksamaan valtiolle useita miljardeja dollareita. Pääasia on se, että Russkij-saaren asukkaat ovat nyt maailman onnellisimpia, ja jotkut taas ovat ylpeitä.
Krimillä on olemassa myös Venäjän ikivanha sotilaallinen Sevastopolin merisatama, jota kehitettiin Turkkia silmällä pitäen, eli valloittaakseen merikulkuväylät Välimereen.
Sevastopol ja Kyiv/Kiova eivät siis voi mahtua samaan veneeseen.