Englantilaisen intellektuellin aikalaispohdintoja
The Collected Essays, Journalism and Letters of George Orwell. Volume III. As I Please 1943-1945. Edited by Sonia Orwell and Ian Angus. Penguin books 1971, 492 s.
George Orwell (1903-1950) on muuan 1900-luvun ensi puoliskon intellektuaalisista jättiläisistä -kuin majakka yössä, joka auttaa orientoitumaan merellä myrskyävällä.
Hänen uransa oli hätkähdyttävä: Etonin käynyt nuori mies toimi siirtomaapoliisina Burmassa, sitten opettajana ja sitten vapaaehtoisena Espanjan sisällissodassa. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen hän kirjoitti ahkerasti erilaisiin, myös äärivasemmiston lehtiin ja samaan aikaan loi nerokkaat teoksensa Eläinten vallankumous ja 1984.
Orwellille tyypillistä on lähes maaninen sitoutumattomuus. Jopa totaalisen sodan aikana hän kieltäytyy stereotyyppisistä ratkaisuista, jotka tekevät elämän helpoksi niin monille. Hän pysyy aina englantilaisena patrioottina, mutta huomauttaa aina silloin tällöin, ettei kuvittele englantilaisten olevan jotenkin saksalaisia parempia…
Yksinkertainen sielu kysyy tietenkin heti sen jälkeen, miksi sotaa sitten oikein käydään? Vastaus on tietenkin Hitlerin politiikka, jota vastaan myös Orwellilla on paljonkin. Kaikki totalitaarinen (hän käytti tuota sanaa jo sodan aikana) hallinto on lähtökohtaisesti pahaa ja sitä on vastustettava.
Englantilaista yhteiskuntaa tai paremminkin eräitä sen ilmiöitä vastaan Orwellilla on hyvinkin paljon sanottavaa. Sen mieletön eriarvoisuus, ulkokultaisuus ja valheellisuus ovat asioita, jotka olisi kyettävä voittamaan. Jopa BBC-ääntämys on vihattava asia ja uutta normia olisi ehkä etsittävä maalaisen yorkshiren murteen ja lontoolaisen cockneyn suunnalta. Viimemainittuhan on kaikkein halveksituin ääntämyksen laji…
Englantilaisen imperialismin rikokset esimerkiksi Intiassa ovat monet eikä niitä kannata puolustella ja koko systeemi olisi mahdollisimman rauhanomaisesti ja pian purettava. Itse asiassa englantilainen yhteiskunta on niin mätä, että sodan alussa Orwell suorastaan kysyi, olisiko saatava ensin aikaan vallankumous, että maa pystyisi selviytymään sodasta.
Mutta eihän tämä tarkoita sitä, että koko englantilaisuus olisi vain tuhoamisen arvoinen asia. Lämpimänä patrioottina Orwell ylistää yhä uudelleen maanmiestensä hyveitä -joita paheiden ja epäkohtien olemassaolo ei suinkaan tee olemattomiksi.
Englantilainen suvaitsevaisuus on kullan arvoinen asia maailmassa, jossa totalitarismi kasvaa joka puolella. Englantilaisilta puuttuu hehkuvaa intoa taistella jonkin asian puolesta, mutta riittää kyllä rauhallista päättäväisyyttä vastustaa pahaa. Itse asiassa Englanti kaikkine paheineen ja puutteineen nousee selvästi muiden kansakuntien yläpuolelle, voisi Orwellin pohdinnoista päätellä, vaikka hän ei suinkaan alennu asiaa suoraan sanomaan. Jopa englantilainen keittiö, jota on niin paljon parjattu, on kerrassaan mainio instituutio ja sille on omistettu laaja essee.
Orwell hahmottelee myös täydellisen pubin, jollaista valitettavasti ei hänen tiedossaan vielä ole, vaikka melko lähelle sitä saatetaankin joissakin tapauksissa päästä. Tuntuukin tosiaan siltä, että viihtyisä vanhan kansan pubi, jossa on takkatuli ja sympaattiset tarjoilijattaret, on säilyttänyt jotakin olennaista englantilaisuuden parhaista piirteistä. Turistikin sen vaistoaa ja ihastuu.
Orwellin tapa samaan aikaan kehua ja haukkua tai ainakin ankarasti arvostella toiselta puolelta aivan samoja asioita, on varmasti ärsyttänyt monia. Hän inhoaa aivan erityisesti asiaa, jota nimittää -minusta epäonnistuneesti- nationalismiksi.
Orwell rinnastaa toisiinsa ja tuo nationalismin käsitteen alle niinkin erilaisia asioita kuin varsinaisen nationalismin, brittiläisessä muodossa kehuskelevana jingoismina, militarismin, jonka ilmentymille englantilaiset itse asiassa spontaanisti naureskelevat, mutta se ohella myös kommunismin, poliittisen katolilaisuuden, sionismin, antisemitismin, trotskilaisuuden ja pasifismin.
Kaikkien noiden tunnusten alla voidaan havaita taipumusta samanlaiseen anti-intellektuaaliseen sitoutumiseen, yksisilmäisyyteen, jossa todellisuudelle tehdään väkivaltaa ja kieltäydytään näkemästä sen niitä osia, jotka eivät tue tiettyä asennetta ja näkökulmaa.
Nationalismeja on Orwellin mielestä sekä positiivista että negatiivista laatua. Jälkimmäisestä esimerkkinä on trotskilaisuus, joka on stalinismin negaatio ja itse asiassa elää vain sen rikosten ja mielettömyyksien arvostelusta. Toki ne ovatkin monet ja kauhistuttavat. Orwell ei ole unohtanut eikä pyyhkinyt muistista Ukrainan nälänhätääkään, joka monelle suuren liittolaisen ihailijalle näyttää nyt olevan yhdentekevä.
Orwellin keskeinen huolenpidon kohde on kuitenkin intellektuelli, erityisesti englantilainen. Klerkkien petos, -tätä Julien Bendan ennen sotaa käyttöön ottamaa käsitettä hän ei käytä- on sodan aikana tullut yhä ilmeisemmäksi. Konkreettisia esimerkkejä riittää.
Kaikki on kuitenkin suhteellista. Englantilainen intellektuelli saattaa olla yksipuolinen, mutta ei sentään toisessa maailmansodassa enää täysin yksisilmäinen. Itse asiassa kielteinen suhtautuminen kaikkeen englantilaisuuteen on kuitenkin yhä englantilaisen intellektuellin tavaramerkki -ja tämä keskellä sotaa!
Kuitenkin on myönteistä, ettei saksalaisia tämän sodan aikana enää leimata hunneiksi joilla pilakuvissa on sian pää. Itse asiassa jo ensimmäisessä maailmansodassa mannermaalle lähetetyt sotilaat oppivat siellä ihailemaan saksalaisten urheutta. Liittolaisia he taas oppivat vihaamaan. Kuten niin usein, tässäkin mentiin liian pitkälle eikä sitten enää ymmärretty Hitlerin vaarallisuutta.
Myönteistä kehitystä on ollut myös se, ettei sotaa enää aloitettu -toisin kuin vuonna 1914- järjettömän innostuksen vallassa. Myös sen loppuminen noteerattiin hillitysti. Ei sota ole juhlimisen aihe.
Negatiivisen nationalismin lajeihin kuuluvat Orwellin mielestä myös sekä anglofobia että antisemitismi. Jälkimmäinen on hänen mielestään sodan aikana lisääntynyt, vaikka kaikki toki ovat moraalisesti kauhistuneita natsien kaasu-uuneista, kuten Orwell kirjoittaa. Ei se kuitenkaan itse ilmiötä hävitä.
Nationalismi, sellaisena kun Orwell sen määrittelee, on sekä intellektuaalinen että moraalinen puute, vajavaisuus, josta olisi päästävä irti. Tuttu ilmiöhän tämä on meilläkin. Se on ilmiselvästi yhäkin olemassa ja juhlii yhä uusia voittojaan lähes rankaisematta, kuten jokainen ajankohtaisia keskustelupalstoja seuraava tietää.
Sana ”nationalismi” on kyllä Orwellin esityksessä yritetty levittää aivan liian kapeaksi sateenvarjoksi laajojen asiakonaisuuksien ylle, mutta termin tällaisen käytön voinee ymmärtää aikakauden taustaa vasten. Sille sivistysnationalismille, jonka tavoitteena oli pienten kansakuntien nostaminen kulttuurikansojen joukkoon, ei ole mitään tilaa Orwellin galleriassa.
Toki minkä tahansa liikkeen tai aatteen kannattajat voivat tehdä aarteestaan palvonnan kohteen ja siten vapautua älyn ja moraalin hankalasta taakasta. Omakohtaiset muistelmansa tästä kirjoitti aikoinaan neuvostoliittolainen toisinajattelija Lev Kopelev (И сотворил себе кумира, tämän germanofiilin teos mainitaan usein myös saksalaisena versiona Und schuf mir Einen Götzen).
Kuten Orwellin kirjoitukset, myös Kopelevin kirja olisi syytä suomentaa ja lukea aina silloin tällöin. Vaikka maailma on muuttunut, kun totalitaariset diktatuurit ovat kukistuneet, ei se merkitse sitä, että itse totalitaarinen ajattelu olisi mihinkään hävinnyt. Itse asiassa taidamme elää sen uutta kukoistuskautta.
"ei se merkitse sitä, että itse totalitaarinen ajattelu olisi mihinkään hävinnyt. "
VastaaPoistaEi se häviäkään, vain kohdeideologia vaihtuu ja vanha meno jatkuu uusin tunnuksen.
Tuo mainittu Orwellin ehdoton "sitoutumattomuus" on asenne, joka nähdäkseni kertoo jotain siitä älyllisestä rehellisyydestä jota tarvitaan, jos mieli eläytyä ja ymmärtää erilaatuisia ajattelupremissejä. Historian tajuhan on juuri sitä -- pitää pystyä irrottautumaan omista aikalaistunnoistaan ja ottaa oman nahkansa alle muita, mahdollisesti maailmasta jo kadonneita ajattelulaatuja.
VastaaPoistaJa tuo termi "nationalismi", jota hän niin paljon käyttää, saattaisi kertoa jotain siitä, että hän nähdessään hyvin syvälle ihmismieleen -- ohi sen opillisen pintakerroksen jossa aikalaisajattelu saa ideologiset muotonsa -- omaksuu jonkinlaisen ihmismielen arkeologin, antropologin ja sosiologin tutkija-asenteet.
Onhan "1984" aivan hirmuisella selvänäköisyydellä laadittu sosiologinen analyysi. Sen sanoma tiivistyy nimenomaan siihen, ettei "opillisilla" ajattelukulisseilla ole lopulta mitään määräävää roolia -- viime kädessä kaikki joukkotodellisuus elää ihan omilla ehdoillaan, ja lopulta kysessä on vain itsetarkoituksellinen raaka "valta".
Totalitarismi on sosiopsyykkisen taantuman mekanismi. Se on historiassa yhtä ikuinen ilmiö kuin mitä ihminen on sosiaalinen eläin, ja se voi tapahtua koska tahansa ja millaisten aikalaisajattelun "totuuksien" kulisseissa tahansa. Tämän ymmärtäminen on sen taustalla, että Orwell niputtaa "nationalismin" kyltin alle niin monia sosiopsyykkiseen taantumaan kuuluvia asioita. Kuten militarismin.
Eikä tietenkään ole sattumaa, että hän itse kokee olevansa niin "englantilainen". Kuka ymmärtää valtarakenteita paremmin kuin enlantilainen aristokraatti? Kun koko yhteiskunta on rakennettu valtahierarkian rappusille, eikö se muodosta yhtäältä myös hyvän lähtökohdan ymmärtää ihmisen lajityypillisistä sosiaalisuutta ja lajihistoriaa, jossa alkulaumoja organisoinut "valta" on pitkässä, hyvin pitkässä, kehitysperspektiivissä jalostunut kokemukseksi yksilön "vapaasta tahdosta"?
Lueskelen parhaillaan Timo Hännikäisen suomentamaa ja Kiuas-kustantamon julkaisemaa pientä valikoimaa Orwellin 40-luvun kirjoituksista. Tosiaankin, niissä on paljon sellaista, joka auttaa rakentamaan henkilökuvaa Orwellista -- ja juuri tuo älyllisesti äärimmäisen rehellinen ja mihinkään opillisiin tunnustksiin sitoutumaton kirjallinen intellektuelli tulee niissä hyvin näkyville.
Näennäispuolueettoman ideologian kuorimisen voisi varmaan aloittaa ilmeisimmistä ristiriidoistaan käsin, kuten että Euroopan kutakuinkin muukalaisvaltaisin maa eroaa ekana EU:sta samalla kun mantereenlaajuinen poliittinen virtaus soimaa EU:ta ja muukalaisia päällekkäin, taikka että Orwellia huudetaan apuun sekä Euroopan ”idässä” (ehkä enemmän todellisista syistä) että siellä "lännessä" (nähdäkseni enemmän kokemuksellisista syistä).
PoistaItse törmäsin Orwelliin nuorukaisena sellaisessa kontekstissa, että minulle selvitettiin kylmän sodan jälkeisiä bakkanaalejaan käyvän uusliberalismin (huom., mukaan lukien Irakiin hyökkäämisen olemattomia joukkotuhoaseita metsästämään, jne.) välttämättömyyttä sillä, että ”muista eläinten vallankumous”. - Tässä mielessä voi miettiä nykyisten siirtolaispaineiden myötä yms., paljonkohan paremmassa maailmassa nyt eläisimme, jos Blairin ja Schröderin tyyppiset lapamadot eivät olisi saaneet Örvelöltä namusyöttöä lapaan.
Toisaalta huomasin, että vähemmistöön jäävästä kristinuskosta ympäröivään uskonnolliseen/ideologiseen liberalismiin siirryttäessä Orwellista tulee monille raamattu. Koska itse olin hampaita yhteen purren hakeutumassa mieluummin mahdollisimman pitkälti kohti yksilöjärkeä, intuitiivisesti skippasin koko Orwellin - enkä muuten yhtään ihmettele, että niin ikään anarkistipiireissä pyörähtänyt Hännikäinen hänen parissaan nykyään nyhrää.
Se menee varmaan niin, että jos vastustaa ideologisuutta silloin kun se on juuri lohjennut edellisestä uskontomuodosta (Orwellin aikaan kristinuskosta ja juutalaisuudesta) irti, niin asenteen on pakkokin olla jollakin lailla jonkin vallasta tislatun perusasenteen (tuolloin tietysti kolonialismista abstrahoitu kauppa-aate ja isäntämäinen itsetyytyväisyys) puolella, ja sitten taas takakaarteessa, kun ideologia on jo taipumassa saman tuon samaisen valtatisleen nojalla uskonnoksi (nykyinen liberalistinen kauppa- ja ilmausko), niin edellinen ideologian vastustaminen onkin lähinnä sellaista, jonka vallitseva uskonto (nykyään siis sinipunavihreä minäminä-aate) ja ideologia (maahanmuuttoeskatologia jne.) kokevat yhdessä pyhäksi. Tärkeintähän on aina pullikoida jostain irti. Jolla ei ole yksilöllistä pullikointiohjelmaa, pullikoi porukalla, nostattaa porukan pullikointihenkeä.
Itse Seppo Oikkosen ajattelu on nähdäkseni sen verran laadukasta – eli vain aavistuksenomaisesti - ideologiasta ainesta, että ideologiaa tuskin erottaa siinä, ja samalla se on tavallaan jossain mielessä koko ideologiailmiön röntgenvalaisu: alla parit huokauksen- tai kuiskauksenomaiset aksioomat (esim. spengleriläinen hengen olettaminen materian edelle), sitten jokin modulaarinen kankeus (psykologia ja sosiologia pidettävä erillään yms.), ja viimein julistus (esim. ”rajat kiinni”, tai mikä se milloinkin on). - Laadukkaimmillaan ideologia / muu valtaa komppaava ajattelu tuntuu todella sitoutumattomalta, koska ammentaa pelkästään syvimmistä yleis-julkisista premisseistä.
Sanoisin että Seppo on monessa kohdin oikeassa, mutta tuumannut ettei asialle oikeastaan mitään ole tehtävissä.
PoistaTeknisesti ongelma tainnee itse asiassa olla juurikin tuo kristinusko, valtionuskonto mikä taas on muodostunut aikanaan kielialueen mukaan on oma juttunsa, sitten on maahanmuutto puolin ja toisin. Plus sitten vielä kun on omaksuttu vahvasti länsimaista kulttuuria (tällä mihin hierarkiseen kohtaan sattunut putkahtamaan ole niin merkitystä kun se vaikuttanee koko yhteiskuntakerrosten läpi nuoremmilla, vanhempi ikäpolvi taas on kasvanut erilaisemmissa ympyröissä. Isommissa kaupungeissa huomannee eroja, kun taas maalla se ei vaikuttane samoin. Joskus tuli lueskeltua Herrmannin Pääomanvoittoa missä selitti kuinka Saksassa joskus syntyi kuntosaleja kuin sieniä sateella. Löytänen tämän jotenkin hullun hauskana ensin teollisuus lihottaa ja sitten saa vielä maksaa siitä että pääsee niistä kiloista ja syy on tietenkin itsessä kun osannut laskea kaloreita oikein. Näitä teknisesti tarvinne maalla niin kauan kun ihmiset liikkuu niin kuin ennen. Olettaisi kyseen osin olevan kauppa-alueiden hallinnoinnista. Ruoka sitten kumminkin on se mistä ihminen on riippuvaisin. Mitä tuli lueskeltua maailma on läski kirjaa niin siinä oli mielenkiintoista kuinka äidinmaidonkorvike oli muuttanut ranskalaista kulttuuria. Äidit kun oli tehtaissa töissä eikä voineet tällöin imettää. Neuvoloilla oli oma osansa, mutta muistanen siinä viitatun siihen kirjaan miksi ranskattaret ei liho. (Hyvän ruuan valmistaminen kumminkaan ole mitään ydinfysiikkaa, mutta jos kukaan ole opettanut tai kulttuurissa suositaan hampurilaisia ja pitsaa, voinnee siinä viedä aikaa opetella. (Suomessakin tuosta imettämisestä käydään keskusteluja, lähtökohdin kovasti positiivisesti tsempataan imettämiseen (kaupan näkemys tietty voinnee olla toinen), mutta oma lähtökohta sille on että kunhan äiti ja vauva voi hyvin niin sama se on tuleeko se mistä). Chomsky taas kritisoi joskus yhteiskuntaansa mitä vaihtoehtoja sillä "huonompi" "osaisella" on kun asiat mihin teknisesti voisi vaikuttaa ovat heidän ulottumattomissaan. Niin ihminen pistänee kaiken tarmonsa ja intohimonsa liikuntaan. Tämä taas kyllä antanee endorfiineja, mutta tuskin poistanee täysin "ongelmaa", lähinnä jos kulttuurimerkitys koostunee/tarjoaa juurikin niitä narsististyyppistä stereotypioita, missä ihannoidaan vartaloa. Teoriassa käynee markkinoille missä voinnee leikellä ja muokata vartaloa mielinmäärin mutta mikä sitten on itsetunto kun niihin lähtee? Naisilla taas tämä "leikki" on huomattavasti pidemmällä kuin miehillä. Voinnee kauhistella tatuointia, mutta silikoonit voinee jo ollakkin ihan hyväksyttyä. Kumminkin itse ymmärtänyt lääketieteellisesti se lääkärin koulutus yhteiskunnallisesti on tarkoittanut hoitaa sairaita, mieli on sitten ihan eri juttunsa.
Nykyinen "ideologinen" ajattelu on erityislaatuinen täydellistymä siitä yleisestä "opillisesta" ajattelulaadusta, joka uudella ajalla syntyneiden ja kehittyneiden erityistieteiden sisäisestä pirstoutumisesta on seurannut.
PoistaSe mitä nyt tunnistamme "ideologioina" näyttäytyy parhaiten, kun se palautetaan ajatushistorialliseen raamitukseensa ja nähdään se historiallisena ilmiönä -- ihan samalla tavalla kuin juuri blogistin edellisessä kirjoituksessa esitin kommentissani tarpeelliseksi tarkastella koko uuden ajan ajattelua hyvin erityislaatuisena historiallisena ilmiönä.
Keski- ja uuden ajan vaihde oli todellakin ihmiskunnan historian toistaiseksi valtavin henkinen murros. Vanhan- ja keskiajan tiedollinen ajattelu perustui olennaisesti kuuloaistin kognitioon, ja sellaisena sille oli ominaista se erityinen "pyhyys", jonka vuorokausivaihtelu on ihmislajin tajuntaan istuttanut. Durkheim esittelee tämän pyhityksen hyvin "Uskontoelämän alkeismuodoissa". -- Se sinänsä erinomaisen mielenkiintoinen tapa, jolla murrosvaiheessa kaikki uusi ajattelu oli käymistilassa, ja uudet tiedolliset emergenssit etsivät käsitteellistä kiinteytymistään, on kivasti kuvattu esimerkiksi G H von Wrightin "suunnistusyrityksessä" "Tiede ja ihmisjärki".
Uuden ajan tiedollinen ajatteluhan rakentui sitten korostetusti visuaalisten ajatushahmojen varaan. Taustalla oli uudelleen herännyt kyky hahmottaa syvyysperspektiiviä ja aikaa -- perättäisyyden, päällekkäisyyden, porrasteisuuden ja hierarkian hahmot olivat niitä jotka jäsensivät uutta maailmaa. Näihin kognitiivisiin alkioihin perustui yhtäältä syysuhde, toisaalta myös priorisointi eli "arvot". Ja kaikki tämä syrjäytti sitä pyhitettyä "tunnustuksellisuutta" joka kaikkeen retoriikkaan oli luonnostaan kuulunut.
Aika harva edelleenkään tajuaa, millainen tajunnallinen vedenjakaja keski- ja uuden ajan taite eurooppalaiselle ihmiselle oli. Nyt otamme kaiken tuon niin "valmiiksi annettuna" että tarvitaan aikamoinen älyn jättiläinen kaivamaan omasta ajattelustaan esiin ne premissit, joiden päälle kaikki kokemuksellinen "järkemme" nyt rakentuu.
Ja jos tuota "tiedon arkeologiaa" harrastamme, näemme miten ajatushistoriassa syntyneet uudet tiedonalat, erityistieteet, jatkoivat eritymistään lohkeamalla sisäisesti tutkimuskohteidensa mukaan ja haaroittumalla oppisuuntiensa ja koulukuntiensa pohjalta -- ja juuri tuo tiedonalojen jatkuva sisäinen pirstoutuminen on sitten tuonut meidät nykyiseen "ismien" aikaan, jolloin jo jonkin "ismin" ikioma käsitteistö riittää antamaan tiedolliselle tarkastelulle totuudellisuuden leimaa.
Ja olemme jo niin kaukana kaikesta "tunnustuksellisuudesta", ettemme enää erota sitä mikä tiedollisessa ajattelussamme palautuu tunnustukselliselle pohjalle, vaan nykymaailmassa voivat tiedolliset ja aatteelliset ismit sulaa mukavasti yhteen. -- Ehkä tämä on sitten sitä "ideologiaa" jota nyt näemme kaikkialla ja josta kuvittelemme ja koemme, että juuri se voi toimia jonkinlaisena ihmisten ja ajattelun lokeroinnin oikeuttajana.
Mutta ei se voi. Ideologiat ovat vain huonoa ajattelua -- ja luulen, että myös Orwell jotenkin syvästi tajusi tämän. Siksi hän ei etsinyt totuutta ideologioista, vaan irtisanoutui kaikesta tiedollis-ideologisesta pinta-ajattelusata. Ja tässä määrätietoisessa irtisanoutumisessa näen kyllä nimenomaan älyllistä rehellisyyttä ja syvempää ymmärrystä yli historian aikojen.
"Ideologiat ovat vain huonoa ajattelua..."
PoistaEikö voisi ajatella, että ne pikemminkin ovat kiteytettyä ajattelua?
Voisihan sitä ajatella niin, että "ideologia" olisi nimenomaan jotain juuri sellaista, joka "kiteyttää" oman totuudellisuutensa -- eli sulkeutuu oman käsitteistönsä ontologiseen piiriin, jossa se osoittaa oman "opillisuutensa", jota se pitää oppineisuutena.
PoistaIdeologiat eivät pysty kyseenalaistamaan omaa sisäistä "totuudellisuuttansa". Se niissä on siis tunnustuksellista, eli samaa kudelmaa mistä kaikki unet, anteeksi uskonnot, on tehty. Ideologiat esittävät omat kysymyksensä omilla ehdoillaan, ja niin muodoin ne ovat myös itse parhaat vastaamaan näihin kysymyksiin.
"Arvoitusta ei ole." -- Wittgenstein
Ideologiat eivät tietenkään voi tunnistaa omaa ominaislaatuaan. Ne kaikki kokevat sijoittuvansa korkealle tikapuiden ylätasanteille, josta niille aukeaa laaja "yleiskatsauksellinen" todellisuus -- siis koko todellisuus, josta ne saavat yliotteen omalla totuudellisuudellaan. Ei ole ideologiaa, joka tyytyisi olemaan vain ideologia ideologioiden joukossa. Nythän eniten pyhitystä omaavat yliyleistävillä yleiskäsitteillä muotoillut "ihmisarvo- ja -oikeusideologiat", joiden kulisseissa eurooppalainen ajattelu on mitä militaarisimman itseoikeutuksen valtuuttamana marssimassa kohti totalitarismia.
Lainaan parista kirjasta kohtia mutta en silti täysin ole vakuuttunut onko asia niin yksioikoinen. Lähinnä kun luin tuon Aristotelen Runousopin ja jäin pyörittelemään ajatusta että historia tiedetään sehän on tapahtunut mutta tulrvaisuus on avoin, riippuen ihmisistä. Runous taas taiteena siinä missä laulut tai räppi luo sanojen kautta jotain. Yleensähän vanhempi väki ei niin kuuntele ainakaan viimeksi mainittua, mutta mitä itse taas kuunnellut niin poliittisesta lyrikoinnista äkkiseltään tulee mieleen brittiläinen Muse, amerikkalainen Rage Ageinst The Machine (muistaakseni kitaristi oli se bändin jäsenistä kuka opiskellut politikkaa). Tässä kohdin tosin kieli pitänee osata, vaikka meillä tuo koulu on niin ei kaik taida kuin sen äidinkielensä. Kotimainen Paleface taas Shangri-La:llaan.
PoistaSiinä mielessä tässä niin uutta historiallisesti jos verannee Suvivirteen mikä kulkenut Saksasta, Ruotsin kautta Suomeen. Ymmärtääkseni tuomaan lohtua nälkävuosien jäljelle jääneille. Auttanee ymmärtämään miksi sitä edelleen kouluissa lauletaan, mutta ehkä olisi oleellista lapsillekkin se tieto kertoa.
Ja tuli kyllä mieleen lapsuudessa kuunneltua venäjänkielistä räppiä. Ystävä sitä kuunteli ja selitti joskus sanatkin että rakkaudesta lauloi. Jotenkin kuulosti paremmalta kuin se suomalainen mitä tuli itse kuunneltua sanat meni jotenkin "ettet oo vaimo matskuu...". Tuumannut että suomipojat apinoineet amerikasta jos ei kirjaimellisesti niin hyvin samantyylisiä ne sen aikakauden laulut tuolla lätäkön toisella puollen tuolloin olivat. Tosin mustilla oli tuolloin sanotuksiltaan hyviäkin.
Mutta lainauksiin ensin K.R.Popperin Avoin yhteiskunta ja sen viholliset:
"Olen toistaiseksi luonnehtinut historisismia kovin yleisin käsittein. Sitä voidaan havainnollistaa opilla valitusta kansasta, joka on eräs yksinkertaisimmista ja vanhimmista historisismin muodoista. Se on yritys tehdä historia ymmärrettäväksitulkitsemalla se teistisesti ts. tunnustamalla Jumala Historian Näyttämöllä esitettävän näytelmän tekijäksi. Teoria olettaa, että Jumala on valinnut jonkin kansan toimimaan hänen tahtonsa välineenä ja että tämä kansa perii lopulta maan.
Tämän opin mukaan historiallisen kehityksen lainalaisuuden määrittelee Jumalan tahto. Tämä erityispiirre erottaa teistisen historisismin muista historisismin muodoista. Esimerkiksi jokin historisismin naturalistinen muoto tulkitsee kehityslain luonnonlaiksi; jokin idealistinen muoto taas puolestaan ajatusten kehitykseksi ja taloudellinen muoto taloudellisen kehityksen lainalaisuudeksi.
Teistisessä historisismissa on yhteistä näiden muotojen kanssa se, että se olettaa historiassa erityisiä lainalaisuuksia, jotka on keksittävissä ja joiden avulla ihmiskunnan tulevaisuutta voidaan ennustaa.
PoistaOn selvää, että oppi valitusta kansasta syntyi heimoyhteiskunnan helmassa. Tribalismi ts. heimon merkityksen korostaminen siinä määrin, ettei yksilöllä nähty mitään arvoa heimon ulkopuolella, on monien historisismin muotojen yhteinen tekijä. Eräät muodot, jotka eivät ole enää tribalistisia, korostavat kuitenkin vielä kollektivismia: ne saattavat yhä korostaa jonkin ryhmän tai kollektiivin - esimerkiksi luokan - merkitystä siinä määrin, ettei yksilöllä nähdä arvoa muuta kuin kollektiivin yhteydessä. Valitun kansan teoria korostaa historian lopun ja päämäärän kaukaisuutta. Vaikkkakin se saattaa kuvailla tätä päämäärää tarkastikin, ihmisten on kuljettava vielä pitkä taival ennenkuin se voidaan saavuttaa. Taival on myös mutkikas, tarjoaa myötä- ja vastoinkäymisiä sekä siirtymisiä tien syrjään. Tästä johtuen mikä tahansa historiallinen tapahtuma voidaan sijoittaa tulkintakehyksiin. Mikään historiallinen kokemus ei voi sitä horjuttaa. Niille, jotka siihen uskovat, se antaa varmuutta ihmiskunnan lopullisesta päämäärästä.
Historian teistisen tulkinnan kritiikka esitetään kirjan viimeisessä kappaleessa, jossa myös osoitetaan, että eräät merkittävätkristilliset ajattelijat pitivät sitä epäjumalan palvontana. Sen merkitystä korostaa se, että sen pääpiirteetovat yhteneviä kahden tärkeimmän nykyaikaisen historisismin muodon, toisaalta fasismin ja toisaalta marxismin historianfilosofioiden kanssa, joiden erittely muodostaa tämän teoksen tärkeimmän osan. Fasismi ja sen rotuoppi korvaa valitun kansan valitulla rodulka (Gobineaun valitsemalla rodulla), joka toimii kohtalon välikappaleena ja perii lopulta maan. Marxin historianfilosofia korvaa sen valitulla luokalla, joka toimii luokattoman yhteiskunnan luomisen välikappaleena ja perii lopulta maan. Molemmat teoriat pohjaavat historialliset ennustuksensa sellaiseen historian tulkintaan, jossa keskeisenä on kehitystä ohjaavien lainalaisuuksien löytäminen. Fasismissa on kyse eräänlaisesta luonnonlaista: valitun rodun veren biologinen paremmuus selittää menneen, nykyisen ja tulevan historian kulun. Historia on yksinomaan rotujen välistä kamppailua herruudesta. Marxin historianfilosofiassa lainalaisuus on taöoydellinen: historia on ymmärrettävä luokkien väliseksi taisteluksi taloudellisesta heruudesta."
Toinen lainaus taas Bonsdorff:in Euroopan tulevaisuus:
Poista"Lopuksi ovat vielä olemassa sukupolvesta johtuvat rajoitukset, jotka perustuvat siihen, että ihminen on kaikkein vastaanottavaisin vaikutteille tiettynä aikana nuoruudessaan, tarkemmin sanoen 17 ja 23 ikävuosien välillä, jolloin syntyy yksilön elämänkatsomuksen varsinainen perusta.
Jos tänä aikana saadut vaikutteet ovat olleet huomattavan voimakkaita, esim. merkittävien yhteiskunnallisten tai poliittisten mullistusten johdosta, syntyy leimallisesti 》poliittinen sukupolvi》, jonka toimintatapoihin vielä vuosikymmeniä myöhemmin vaikuttavat tämän 》sankarillisen》 ajan elämykset siitä huolimatta, että tilanne muuten on monissa suhteissa muuttunut. Toisaalta saattavat negatiiviset kokemukset, kuten hävitty sota, johtaa sukupolven välinpitämättömyyteen ja apatiaan. Joka tapauksessa on selvää, että kuuluminen tiettyyn sukupolveen on huomionarvoinen tekijä arvioitaessa asennetta ympäröivään maailmaan.
Samalla voi kuitenkin olla perusteltua varoittaa liioittelemasta sukupolvien välistä vastakohtaa. Laajemmassa merkityksessä kaikki nykyään elävät ihmiset ovat saman aikakauden lapsia, ja useimmat ratkaisevat kokemukset ovat yhteisiä kansalaisten suurelle enemmistölle."
Tässä kun sukupolvi kasvanee katsellen algoritmeja yms. ei nuo aijemmat ongelmat olleet ongelmia alkuunkaan. Hassuinta on että siinäkin koetetaan antaa ymmärtää että vika olisi vanhempien.
Muistanen kun esikoinen meni kouluun ja meni sen 2kk ennen kuin hän sai puhelimen. Se sosiaalinen ero oli yllättävän suuri. Juurikin johtuen pelkästä puhelimesta, kun muutkin sillä kommunikoi, toinen jäi ulkopuolelle.
Tuo neliosainen Valitut oli sopivan kokoinen ja käteen sopiva, myöhempi oliko 20-osainen ehkä liioittelua. Spelistinkaan ei tietysti tarvitse omistaa sitä. Hyvä myös etteivät kirjasarjat kokonaan ole lopahtaneet eli maksajiakin löytyy. -jussi n
VastaaPoista"Orwell rinnastaa toisiinsa ja tuo nationalismin käsitteen alle niinkin erilaisia asioita kuin varsinaisen nationalismin, brittiläisessä muodossa kehuskelevana jingoismina, militarismin...Nationalismeja on Orwellin mielestä sekä positiivista että negatiivista laatua...Sille sivistysnationalismille, jonka tavoitteena oli pienten kansakuntien nostaminen kulttuurikansojen joukkoon, ei ole mitään tilaa Orwellin galleriassa."
VastaaPoistaSurullista, että Orwell ei osannut tehdä eroa pienten kansojen sivistysnationalismin ( ts oikeuden kehittää omaa kulttuuriaan vapaasti) ja suurvaltojen imperialistisen nationalismin välillä.
Totalitarismi on kuin ajatusten automaatti: juttu valmiina jos ihmevinkuja piruilee nähdylle tv-sarjalle.
VastaaPoistaAjatusten automaatista
VastaaPoistaVäite (3.1.): On kirjoitettu, että mikä miekalla on rakennettu, on miekalla muutettava, mutta tuo vanha totuus ei enää päde. Yksilöiden omien aistien välittämät havainnot ja omat kokemukset astuvat kirjojen hybridiviisauksien sijaan ihmisyksilön ohjauskeskuksen sijaitessa korvien välissä, eikä haarojen välissä. Puhutaan ihmisluonteen paljastumisesta.
Vastaus (5.1). : ”Suomen tavoitteena on kunnianhimoinen strateginen kompassi ja sen osana kokonaisvaltainen, tulevaisuuteen kestävä hybridityökalupakki.”
Näin sanoo eurooppaministeri Tytti Tuppurainen valtioneuvoston tiedotteessa 5.1.
Totalitarismin analyytikot sekä läntinen että itäinen totalitarismi kehittyivät hyvin samanlaisiksi yksilön sortomuodoiksi. Sartre kutsui kaikkea kontrolloivaksi näkemättömäksi silmäksi ja kuulemattomaksi korvaksi. Kuten tiedetään tutkija Jukka Seppisen sanomaksi Mauno Koiviston ulkoministeriösä, ja yleisemmin runoilevan psykiatrian aikakaudella Suomessa oli kiellettyä harrastaa julkisesti Ranskaa kansankielellä. Venäjää, Venäjää, Venäjää joskin heitäkin luonnollisista syistä poistuu ruodusta.
PoistaSuomessa on jo pitkään ollut vain yksi sallittu kieli: pyhä pakkoenglanti.
Poista"pyhä pakkoenglanti"
PoistaTodellinen yhden asian mies, sellaisena tylsä.
Älä ole itse tylsä, vaan myönnä karu totuus ja ryhdy tekemään pajalle ongelmalle jotain.
PoistaTuskinpa tuo pyhä on, kieli muiden joukossa.
PoistaKaippa se on yhtä "pyhä" kuin latina aikanaan. Kielellä tosin voinnee verkostoitua (kieli kumminkin on kommunikoinnin kautta oleellista jotta tulee ymmärretyksi jos tulee) ja saada ajattelulleen uusia näkökulmia, muttei poistane äidinkieltä tai todellisuutta missä elänee.
Kumminkin tuota englantia on Suomessakin opetettu, olisihan tuo kieli mitä opetettu "isosti" voinut olla venäjä, saksa, norja tai vaikka se latina. Jostain syystä tuo englanti on jossain kohdin valikoitunut "valtakieleksi". Kumminkaan kaikki ei sitä taida, kuin myöskään ruotsia, vaikka on toinen kotimainen kieli. Joskus kuullut pakkoruotsistakin. Onnihan tuo on jos toisen tai useamman kielen taitaa, mutta tunteet kumminkin tainnee olla sielä äidinkielessä. Niihin "resonoi" ihan eri tavoin kuin toisiin kieliin.
"Jostain syystä" ja "olisihan tuo voinut olla jotain muuta" miksi petät itseäsi?
PoistaMikset voi myöntää että englannin jo tätä nykyä haitalliseksi käynyt valta-asema Suomessa on ihan tietoista alistuspolitiikkaa, ei sattumaa.
Voinnee sen niinkin nähdä.
PoistaTällöin pitäisi sitten kysyä miksi sen aikainen hallinto on halunnut päästäää sellaisen asian toteutumaan? Ottaen huomioon Suomen niin ei taasen voinne syytellä sitten jompaakumpaa sukupuolta, vaan siin ollaan sit kauniisti yhdessä veneessä. Vaikkakin osa voinnee taas kerran pestä kätensä siitä sotkusta, kuten tavallista.
Kaippa sitä teoriassa voisi verrata Hong Kongin tilaan englanti kun on jotain ihan muuta kuin kiinankieli siinä missä suomenkieli on ihan jotain muuta.
Itse taas näe mitään ongelmaa jossain kielessä, ymmärtäisin sitä tai en. Hallinoissa taas mitä ne "palvelee" voinnen nähdä/kokea montakin näkemystä ja ettei ne välttämättä palvele kansanetua. Tämä taas riippunee sitten näkemyksestä mikä on kansanetu. Kuulunenhan tuohon itsekkin, mutta yksilönä ja ottaen huomioon asemani, sukupuoleni yhtä tyhjän kanssa.
Miksi jatkat itsesi pettämistä, kun englannin haitat näkyvät varsin selvästi jo arkielämässä?
PoistaMiten nämä haitat sitten ilmenevät?
Poista"Miten nämä haitat sitten ilmenevät?"
PoistaNiin miten ne ilmenevät ja mikä kieli otetaan tilalle korvaamaan tätä nykyajan lingua francaa???
Puhuin tänään töissä kahden kiinalaisen, yhden afrikkalaisen (kansallisuus tuntematon) ja yhden perulaisen kanssa. Mikä mahtaisi olla yhteinen kieli jos englantia ei käytettäisi?
Mikä mahtaisi olla työnantajani kanta omaksumaani uuteen kielipolitiikkaan?
Toki kaikenlaisia hulluja maailmassa riittää. Esimerkiksi osa kuuroista vanhemmista ei halua implantteja kuuroille lapsilleen "koska sitten kuurojen oma kulttuuri kuolee".
Neuvostoliitossahan oli tapana määrätä ylhäältä se vieras kieli mitä lapsi opiskeli koulussa. Vielä tänäkin päivänä törmää näihin avuttomiin ex-neukkula turisteihin, jotka yrittävät matkakohteissa mongertaa muutaman sadan sanan osaamisella. Ketään ei maailmalla kiinnosta, että osaat venäjää, ukrainaa ja espanjaa sujuvasti, kun lentokentillä, hotelleissa tms. puhutaan sitän englantia, sopi se sinulle tai ei.
Boikotoin kaikkea mahdollista ruotsalaista kiitos rkp:een ruotsalaisten varkaus säätiönden, halveksun kaikin voimin ruotsalaisia sillä olisivathan se jo tämän vääryyden korjaamista suomessa vaatineet jos suhtautuisivat suomalaisiin samalla tavalla "olemme velkaa" kuin tummahipiäisiin ihmisiin, rkp tulisikin saatta vähintään syytteeseen kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja kai tuota koulussa kärsittyä kidutusta voi kutsua ihmisarvon päälle paskaamiseksi ja suuhun kusemiseksi , talousrikoksistahan tuo on mahdotonta kun ovat siitä tehneet laillista viimeksi hallintarekisterillä.. Ostan mielummin espanjalaista kurkkua kuin närpiöläistä jossa on iljettävästä suomen lippu häpäistynä.
PoistaRKP on aiheuttanut vihaa ja kiihottanut monet ihmiset ruotsalaisia vastaan vain suomessa tuollainen jättimäinen kiihotus jää vaille tuomiota.
Kun nämä hallituksen älyköt alkoivat miettiä, että korona,kilpailukyky, plaa plaa.. Tosiasia on se, että ruotsin kielen poistolla olisi kaikkein pitkäaikaisimmat vaikutukset maan koulutustason nousuun, mutta se veisi etuoikeudet tuolta ylimytöltä jotka itseänsä paremmaksi väeksi kutsuvat, monta nuorta lahjakasta etenkin jätkää on jotka ovat jättäneet kouluttautumisen tasan vain siksi, että "vittu mä sitä ruotsia lukiossa jaksa enää kuunnella"
Jos ei olisi laitonta sylkisin jokaisen vastaan tulevan ruotsalaisen päälle kiitokseksi omasta valheella perustellusta pitkään jatkuneesta henkisestä pahoinpitelystä..
-Syvästi kaikkia hypokraattisia sisäsiittoisia "kuninkaalisten" leukaperiennomaavia halveksuen minä.
Yllä pari erinomaista osoitusta siitä miten pyhä pakkoenglanti on ainoa sallittu kieli Suomessa ja samalla myös siitä mitä haittaa se aiheuttaa rajaamalla suomalaisten maailman kuvaa.
PoistaYksi kritisoi NL:n kielipakotusta ja heti perään pakottaa englantia ��
PoistaMitään kieltähän ei ole pakko puhua.
PoistaKieli itsessäänhän ei pitäisi olla ongelma, samoinhan tuo suomenkieli on osalle ongelma kun ymmärtänevät sanat "väärin". Kuten vaikka Esko Valtaoja sai huomata keskusteluohjelmassa vähän aikaa sitten.
Äidinkieli kumminkin taas on se millä aivot operoi, kun taas hallintokieli voi olla melkein mitä vain. Tämän vuoksi käsittääkseni porukka sitä lakia lukee vuosia että ymmärtäisivät että ne lait on sielä syystä, mutta ne on tarkoitettu kun henkeä yms. uhataan konkreettisesti. Ei et kun tuo sanoi pahasti niin miulla tuli paha mieli. Teoriassa oikeutetaan asioita pelkillä puheilla.
Käsittääkseni Amerikassa ja muualla tuo kunnianloukkaus sekoilu ei nyt ole arkipäivää, muttei pois suljettuakaan. Olettaisin että lähtökohdin ongelma nousee joko liian suurista tuloeroista, tai sit voinnee uskonnonkaltaisista näkemyseroista. Kieli on yks juttu kollektiivina, uskonto taas eri. Identiteettipolitikoinnissa ne on jokseenkin hyvä tiedostaa.
Olet tylsä mies, joka poistaa ikävää jankuttavaa höpertelyä pyhän pakkoenglantiin puolustukseksi.
PoistaEnglantia on pakko puhua, jos haluat työllistyä tai opiskella nyky-Suomessa. Sitä on pakko kuunnella, jos haluat katsella televisiota tai poiketa kaupassa.
PoistaSuomenkielisellä ei ole enää mitään oikeuksia äidinkieliseen palveluun ja ympäristöön maassamme
"Suomenkielisellä ei ole enää mitään oikeuksia"
PoistaSuomenkielisellä ei ole enää mitään oikeuksia, on varmaankin pakko muuttaa avaruuteen. Ehkä parempi Siperiaan. Ehkä parempi...
Kummaa, jos kyseessä olisi mikä tahansa muu kieli kuin englanti, nämä häntäheikit olisivat raivoissaan, mutta kun kyse on pyhästä pakkoenglannista niin...
PoistaJoillakin nämä kulttuurilliset jutut menevät ihon alle.
PoistaMuistan kuinka Jerusalemiin McDonalds ravintol avattiin reilu 30 vuotta sitten. Eräs paikallinen rabbi totesi, että "se on juutalaisille pahempi juttu kuin Auschwitz".
Ai niin ja kenenkään EI ole pakko lukea Suomessa englantia jos ei halua. Lapselle voi valita vieraaksi kieliksi asuinpaikan koulusta riippuen ties mitä kieliä. Voi sitten sanoa lapselle, että se on voi voi, ettei saa edes kesätyöpaikkaa palvelualalta ja jatko-opinnot takkuaa kun ei osaa lukea tenttikirjoja...
Kummaa pakkoenglannin puolustelua. Tunnustat tuossa itsekin miten pakkoenglanti jyrää ja sortaa suomalaisia mutta silti asiasta pitää olla hiljaa kuin kusi sukassa.
PoistaOrjamentaliteettia moinen.
Eihän Suomessa ole pakko muuta kuin maksaa veroja ja kuolla. Mitä sitten sillä loppuajallaan touhuaa ei tainne kuulua muille kuin yksilölleen itselleen?
PoistaToinen juttu taas on nykyisessä monikulttuurihumpassa kun osalla lapsista se suomi nyt ole äidinkieli, ei heitä todennäköisesti kiinnostane nämä väittelyt pakko(jostain kielestä).
Muistanen kun anoppi kertoi yhdestä hoitolapsestaan (kun oli useamman vuoskymmenen perhepäivähoitahana) mikä puhui hyvin epäselvästi. Äiti puhui yhtä kieltä, isä toista, isovanhemmat taas kolmatta ja neljättä. Lapsen lause saattoi koostua kaikista niistä neljästä kielestä mitä oli hyvin vaikea ymmärtää. Pakkohan näiden vanhempien ja isovanhempien ei olisi ollut lapselle puhua, mutta kun osannee edes yhden kielen niin sekin jo riittänee.
Miksi sinusta koko maailman pitää olla pakolla monokulttuurinen pakkoenglanniksi?
PoistaTuskinpa tuo on, media vaan tuppaaa herkästi namaan lännessä moisen kuvan.
PoistaKansa elää kielessänsä sanotaan. Näin ollen kun suomalainen tuppisuu mies (tai nainen, jokseenkin itselle jäänyt mielikuva miesten sanallisen arkun vähyydestä, mitä teknisesti puoltaa vielä tiede. Kun katsotaan kasvatusta ja Jari Sinkkonenkin kirjoittanut tyttöjen ja poikien eroista että tytöt ovat sanavalmiimpia (pojilla on muita kykyjä tietyssä iässä, koululle tämä taas tuo omat haasteet), tosin myös piikittelemään, mutta se taas on sit persoona kysymys. Ja mitä katsellut niin älyttömän kilttejä, sukupuoleen katsomatta. Suurin osa tosin sitten ymmärtäne sarkasmia.
Ja mitä noita omia nappuloita katsellut tytöt oppi puhumaan aijemmin, kuin poika. Kun taas poika oli motorisesti nopeampi kehittymään. Minkä johdosta saikin ravata terveyskeskuksessa hänen kans.
-H-
namaan = antamaan
PoistaPuhutaan Suomesta jossa pakkoenglanti on ainut sallittu vieras kieli, kuten tämäkin ketju hyvin osoittaa. Asiasta ei oikeastaan saa edes puhua ääneen vaan keskustelun itukin tapetaan.
PoistaEn kyllä ymmärtäne miten se on pakko?
PoistaKyllähän sitä saanee keskustella vaikka venäjäksi jos tarvetta kokee, kuulijakunta voinee kyllä supistua jos ei olla Venäjällä.
Ihan suomeksihan anonyymikin kirjoittaa, ei englanniksi joten jänkkääminen tuntunee turhalta. Tosin sopinee kyllä supisuomalaisen miehen stereotypiaan. Ain on tehty näin (siis minä olen) ja niin tehdään ku mie sanon. Ei toimine isossa maailmassa.
"En kyllä ymmärtäne miten se on pakko?
PoistaKyllähän sitä saanee keskustella vaikka venäjäksi jos tarvetta kokee, kuulijakunta voinee kyllä supistua jos ei olla Venäjällä"
Tosiaankin mitään pakkoa ei ole englannin kielen käyttöön tai opiskeluun.
Toisaalta nykyään yritykset haluaa, että henkilökunta osaa englantia. Ihan vain sen vuoksi, että se on globalissoituneen maailman lingua franca. Suurissa kaupungeissa on nykyään vaikea saada palvelualan töitä, jos englantia ei osaa. Ja yhä enemmän on ammatteja joissa englannin taito on välttämätön. Koneissa ja laitteissa käyttöohjeet ja manuaalit tulevat englanniksi. Mitä luulet palkkaako työnantaja teknisen kääntäjän kun joku elämäntapaintiaani ei halua englanniksi kirjoitettua manuaalia lukea?
Muutenkin kuka voisi Suomessa tai edes maailmassa antaa mahtikäskyn, että englantia ei saa käyttää? Ajatus on samanlainen kuin joillain naisilla, että on aina oikeus sanoa mielipiteensä ilman väkivallan pelkoa missä vain ja milloin vain... Kuka sellaisen lisenssin voi tässä yhteiskunnassa antaa. Jopa työparin kanssa työskentelevän aseistetun poliisin kimppuun voidaan käydä jos puhe on tarpeeksi provosoivaa.
Lingua francan tukahduttamisen osalta löysin vain yhden esimerkin. Siirtomaa ajan Brasiliassa käytettiin tupin kieltä lingua francana ja siirtomaa isäntä onnistui sen käytön tukahduttamaan 1700-luvulla.
Eli ensiksi on saatava on sellainen maailmanhallitus pystyyn, että voidaan antaa käsky englannin kieltämisestä ja valittava uusi lingua franca. Itse ehdotan suomea koska on se on vaikea kieli oppia ja juuri kukaan ei sitä puhu.
Kuten huomaamme englanti on melkoinen henkinen pakko monelle. Eräät rupeavat heti kauhistelemaan ja vänkäämään kun kainosti ehdottaa että sitä pakotusta hieman vähentää. Heti ollaan kaltevalla pinnalla luisumassa helvettiin jos pyhää pakkoenglanti ei palvota asianomaisella kunnioituksella.
PoistaAinoa teoreettinen ongelma mikä englanninkielessä voinee piillä on juurikin tuo että päätyisi siirtomaaksi. Tässä haastiksessa on omasta mielestä asiaa hyvin kerrottu https://areena.yle.fi/audio/1-50927437). Se on lähinnä teoreettinen kun suomi kielivähemmistönä EU:ssa ja eurossa on joka tapauksessa oma juttunsa. Eikä se englanti ole suomalaisille ongelma (paitsi osalle), eihän tuo ruotsinkieli tai suomenromaanien kieli, saamelaisten kieli ole ongelma. Suomihan kannusta, rahoittaa näiden kulttuuria omalla kustannuksellaan verovaroista. Miten englanti siinä voisi olla ongelma?
PoistaJa voinneehan tuota verrata latinaan kauppakielenä, erotuksena tosin tehnee sen ettei kirkko ole siinä hallinnoimassa.
Aulis Joki kirjoitti aikanaan että englanti on liian suppea sanastoltaan toimiakseen maailman kielenä, että tarvitsisi jonkin lisälaitteen (tyyliin media), mutta en oikein uskone että ongelmassa kyse olisi liian suppeasta sanastosta tai itse kielestä.
"Ajatus on samanlainen kuin joillain naisilla, että on aina oikeus sanoa mielipiteensä ilman väkivallan pelkoa missä vain ja milloin vain..."
Juu, toiset tuumannee feministiksi tai se nainen mäkättää. Sit ihmetellään mistä ne eukot pahastui? (Tämä nyt vähän vitsiksi, tietyt persoonat on tietynlaisia. Typerää nykymediassa on demonisoida koko miesväestö kun jotkut yksilöt toimii väärin. Ongelma tässä tosin on sitten sama kun samoilla argumenteilla puolustetaan tiettyihin kulttuureihin kuuluvien rikostilastojen kasvua. Tilastot on kivoja kertoo jotain, mutta niitäkin kyllä pitäisi osata lukea. Toisaalta jos on lapsen mieli niin ei osanne pelätä.
Ja toisekseen suomea puhunee muut kuin suomalaiset (useamman ulkomaalaisen kanssa jutellut niin kyllä Suomeakin muuallakin opiskellaan). Kun teollistuneissa maissa lännessä lähtökohdin väestö "supistunut" kun ei ole syntyvyyttä, muuta kuin uskovilla. (Vaikka vanhemmat olisi uskovaisia ei tarkoittane että jälkipolvi olisi). Toisaalta väki on kyllä lisääntynyt, täällä kumminkaan ole 1 lapsen politiikkaa ollut tms. millä suoraan olisi poliittisesti vaikutettu väestön kasvuun. Kirkkohallinnonkin äpärä/huora/yms. nimikkeetkin on poistumassa. Tosin tilalla on kyllä yh-äipät.
PoistaEnglanti kumminkin pitänee erikseen opetella/opettaa, ellei vanhemmat ole englantilaisia. Siinä sitä poliittista päätöstä, kieltää kielten opiskelu ja pelkkää suomea. Voitas samoin tein siirtyä sit savupirtteihinkin takaisin.
Lisää kaltevaa pintaa ja höpötystä hämäyksen vuoksi pyhän pajkoenglannin puolustukseksi.
PoistaEnglannin arvostelu ottaa koville, vaikka haitat näkee (tai pikemminkin kuulee) jo ruokakaupassa.
PS: Olen itse elänyt "pakkoenglannittomasa" Suomessa eikä se ollut mitään savupirttiaikaa, vaan hyvinvointiyhteiskuntaa parhaimmillaan.
PoistaJoten onko sen alamäkikin pakkoenglannin syytä?
Itse elän "pakkoenglannittomassa" Suomessa ja vieläpä pääkaupunkiseudulla (pakkoruotsista voisin kyllä puhua, mutta ymmärtänen että se on ensinnäkin turhaa, toisekseen nuorempi polvi ruotsinkielisiä on omaksunut suomen, samoin venäjänkielisistä moni Suomessa kasvanut puhuu suomea hyvin). Kun sitä kieltähän ei ole pakko puhua, vaikka osaisi. Suomeakaan ei ole pakko puhua. Välillä sitä jää aivan sanattomaksi toisten suomalaisten sanomisista, ettei edes tienne ovatko he tosissaan saati miten siihen pitäisi artikuloida. Mielipiteitähän ihmisillä saa olla, itsellä vain tuuppaa olemaan tuo omatahto (kuten muillakin) ja pitänee olla perusteltu se mielipide jotta siitä logiikkaa ymmärtäisi. Lääkärillä on koulutus tietyihin näkemyksiin ja osaamiseen, mutta mikä on potilaan tahto on toinen asia.
PoistaEt elä, avaa silmäsi ja korvasi ja unohda "pakkoruotsi", sellaista ei ole olemassakaan.
PoistaSurkeaa tuo sinun pakkoenglannin puolustelusi. On täysi syy puhua pakkoenglannista, kun ilman sitä ei tässä maassa voi kouluttautua, työskennellä eikä hoitaa asioita (netti).
PoistaKun nyt vihjasit lääkäristä, voisit käydä tarkistuttamassa näkösi ja kuulosi.
Upea kirjoitus, kiitos.
VastaaPoistaPutin julisti joskus juhlallisesti/rituaalisen-teennäisesti, että Neuvostoliiton luhistuminen oli geopoliittinen katastrofi.
VastaaPoistaItse asiassa Neuvostoliiton luhistuminen oli dialektisen kehityksen lopputulos. Kremlissä kyllä tunnetaan hyvin omien tekostensa historian, joten tekoset piti ”puuteroida” emotionaalisella sanalla katastrofi.
Mihin Neuvosto-Venäjä, Neuvostoliitto käyttivät eniten rahojaan? Vuonna 1919 Lenin perusti Moskovassa ns. Kommunistisen Internationaalen eli Kominternin. Ns. proletaarisen maailmanvallankumouksen johtaminen/tukeminen/rahoittaminen ei ollut halpaa.
Eräänä projektina oli myydä Länteen vuosikausia polkuhintaan viljaa ja puutavaraa aiheuttaakseen siellä markkinavaikeuksia. Vilja ryövättiin talonpojilta ja puutavara saatiin pakkotyöllä. Suomen puutavara ei päässyt myytäväksi Länteen, koska Suomen satamatyöläiset olivat lakossa kaksi vuotta; palkat maksoi Moskova. Tämä polkuhintamyynti lieneekin ollut eräänä syynä Suureen Talouskriisiin. Hitler tuli valtaan tuhoamaan kommunismin.
Vallankumouksellista liikettä kehitettiin ja rahoitettiin: esimerkkinä Espanjan sota vuonna 1936.
Jaltan konferenssin jälkeen Kreml sai haltuunsa Itä-Euroopan maat, jotka NL miehitti Toisen maailmansodan aikana. Niistä Moskova sai imeä uusia resursseja. Vuonna 1961 NL sijoitti ydinaseitaan Kuubaan uhkaamaan USA:ta. Kuuba oli kuin kukka kämmenellä. Samanlaisia ”kukkia kämmenellä” oli muuallakin maailmassa. 1960-luvulla Nikita Hrushevin aikana neuvostokansa alkoi nähdä nälkää, leipää ei ollut riittävästi. Neuvostoliitto joutui ensimmäistä kertaa ostamaan viljaa ulkomailta.
Gorbatshevin yritykset luoda ihmiskasvoinen sosialismi ei onnistunut, koska Neuvostoliiton osavaltiot irtosivat itsenäisiksi ja rupesivat rakentamaan omaa ihmiskasvoista sosialismia.
Hyvä alku...
PoistaVallankumouksen myötä samat piirit jotka jo pyörittivät lännen talouselämää, saivat sorkkansa lopullisesti Venäjän Imperiumin talouselämään.
Toki vaikutusvaltaa oli ollut jo ennenkin, mutta nyt valta oli absoluuttinen.
Neukkulan ei ollut tarkoituskaan pysyä pystyssä sen pidempään kuin mitä se pysyi.
Pohjimmiltaan kyseessä oli orjuuttamalla tehty ryöstö ja kansanmurha johon saatiin mukaan myös mm. Kiina.
Hyvin pitkään menossa ollut läntisemmän kulttuurin maiden orjuuttaminen tapahtuu samalla tavalla.
Tuhotaan yhteiskunnan yhteinäisyys ja kestävyys - resilienssi - ja otetaan haltuun talouselämä siitymällä keskitetysti luotavaan FIAT-valuuttaan.
Tämän muotoja ovat nyt perinteinen käteinen, pankkien lainaama tiliraha eli luotot sekä erilaiset digitaaliset viritelmät sekä myös kryptovaluutat.
Valtiosta luodaan näennäisen suuri mutta samalla ontto ja ristiriitainen.
Politiikkaa ja sitä tekeviä henkilöitä ohjataan ja valvotaan tiukasti ja sääntöjen rikkomisista - kuten sotien vastustaminen - rangaistaan.
Valtion tärkein tehtävä on toteuttaa pienen oligarkian tahtoa ja tehdä heistä entistäkin vaikutusvaltaisempia.
Valtio ja muut suuret toimijat saadaan näyttämää suurilta ja merkittäviltä.
Valtio ja muutamat ylikansalliset toimijat ja järjestöt ovat ainoita tahoja joita "kansa" saa kunnioittaa ja jopa palvoa.
Joistakin valtiollisista toimijoista luodaan epäjumalaa muistuttavia palvonnan ja kunnioituksen kohteita.
Medianäkyvyyttä saavat talouselämän vaikuttajat pidetään samalla tavalla ohjattuina kuin poliitikot.
Väärästä käytöksestä rangaistaan.
Talouselämää manipuloidaan ja tilastoja vääristellään.
Luodaan järjestelmä jossa tärkeimmät talouselämän ja politikan vaikuttajat saavat saman opetuksen eli aivopesun voidakseen edetä urallaan.
Sama koskee mm. kulttuurivaikuttajia, mutta "intelligentsijalle" annetaan hieman enemmän liikkumatilaa. Korostus sanalla hieman.
Väärien kysymysten esittämisestä tai niihin vastaamisesta rangaistaan.
Ylhäältä asetettuja "tieteellisiä totuuksia" ei saa kyseenalaistaa ja epäily epäilemisen epäilemisestä johtaa rangaistukseen.
Valtion eri toimijoiden - mm. tiedustelupalvelut - tehtävä on toteuttaa ennen kaikkea ylikansallisten toimijoiden tahtoa.
Tällainen taho on esimerkiksi YK. Lisäksi samoja tavoitteita ajavat muutkin toimijat ja järjestöt.
Yksittäisten poliitikkojen tehtävä on luoda mielikuva johtajuudesta mutta he ovat ohjattuja sätkynukkeja.
antti k. 10. tammikuuta 2022 klo 12.00
PoistaAntin teksti on ikään kuin tuskantieteellinen runo.
Antti K. viittaa tässä nähtävästi kansainvälisen juutalaisuuden toimijoihin ja on tietysti täysin oikeassa.
PoistaEi varsinaisesti viittaus mihinkään ryhmään, koska kaikista ryhmistä löytyy "kolloja".
PoistaOngelma ei ole jokin tietty uskonto vaa ne kaikki uskonnolliset aatteet yhdessä.
Ongelma ei ole myöskään mikään tietty poliittinen filosofia, vaan ne kaikki yhdessä.
Kaikki nämä orjuuttavat meitä ja niiden varjolla tehdään paljon pahaa.
Hyvät asiat tapahtuvat ideologioista huolimatta.
Usein ideologiat ja ideologit pyrkivät vastustamaan hyviä asioita.