perjantai 2. syyskuuta 2016

Totisten toverien maailmat



Totisten toverien maailma

Saska Saarikoski kirjoitti Helsingin Sanomissa, etteivät huippukoomikot Amerikassa enää uskalla esiintyä kampuksilla. Syynä on näköjään se, että opiskelijat eivät suvaitse väärinajatteluun vetoavaa huumoria ja saattavat jopa estää sellaiset esiintymiset, jotka niin sanotusti pahoittavat heidän mieltään.
Saarikoski tulkitsee asian niin, että opiskelijat, jotka maksavat saamastaan palvelusta huimia summia, olettavat, että juuri heidän mielipiteensä on laki, eikä siitä poikkeavaa puhetta tarvitse suvaita.
Nämä ihmiset elävät siis jonkinlaisessa yksiulotteisessa maailmassa, jossa hyvinajattelu ja sitä heijastava uuspuhe ovat erehtymättömästi tunnistettavissa, eikä niistä ole mahdollista veitsellä vitsejä muutoin kuin astumalla aisan yli eli rikkomalla poliittisen korrektiuden pyhiä koodeja.
On turha sanoakaan, että ilmiö tunnetaan kaikista totalitaarisista yhteiskunnista. Kuvitelma maailman täydellisestä käsitteellisestä hallinnasta ja sitä adekvaatisti kuvaavan kielen tuntemuksesta ovat aina olleet tyypillisiä yksinkertaisille sieluille, jotka yrittävät pakottaa ajattelutapansa kaikille muillekin.
Sivumennen sanoen, joskus on väitetty, että suomalaisilla olisi aivan erityistä taipumusta käyttää niin sanotusti yksitasoista kieltä ja sen mukaista ajattelua. Savolaisten tiedetään olevan tässä suhteessa poikkeus. Ranskalaisilla on myös tätä lahjakkuutta.
Huumori perustuu juuri kielen ja todellisuuden eri tasoilla leikittelyyn ja niiden sekoittamiseen, joten totisten toverien osaksi jää väistämättä pysyminen sen ulkopuolella. Sen sijaan he tietenkin saattavat nauraa vaikkapa vahingonilosta tai muista pätevistä syistä.
Neuvostoliiton entisestä pääideologista Mihail Suslovista sanottiin, että hän nauroi eläessään vain kerran ja se tapahtui silloin, kun hän kuuli, että Mao Tsetung oli kuollut.
Mutta varsinainen huumori muodostaa oman valtakuntansa, jonne totisilla tovereilla ei ole pääsyä. He joutuvat sen sijaan luomaan omia naurettaviksi tarkoitettuja olkiukkojaan, joille sitten velvollisuuden ja ylemmyyden tunnosta hohotetaan. Sellaisiahan ovat kuvitellut tyhjästä loukkaantujat, kuten juuri tuo tunnettu Mielensäpahoittaja.
Siinähän on henkilö, jonka kuvitellut sielulliset kärsimykset eivät synny pätevästä syystä toisin kuin vaikkapa niiden, jotka kokevat todellista tuskaa kuullessaan sanan neekeri, femakko tai jotain vastaavaa.
Mutta aito huumorihan pelaa usein juuri sillä, että se, pysyen hyvän maun ja hyvien tapojen rajoissa tai ainakin niiden rajoilla, pakottaa ihmisen näkemään myös sen puolen totuudesta, jonka yksitotisen vakava setviminen olisi yhtä typerää ja mautonta kuin sen olemassaolon kieltäminen.
Huumorin olemusta on tietenkin pohdittu maailman sivu, mutta yhä sen arvoituksen ratkaisu taitaa olla kesken. Tämähän on tilanne, jollaista tosikot eivät voisi sietää ja se voi olla yksi syy siihen, ettei koko asia heille avaudu.
Freudin teoria vitsistä ja sen suhteesta alitajuntaan vaikuttaa osuvalta, sanottakoon hänen näkemyksistään sitten mitä muuta tahansa. Myös sellainen klassikko kuin Vladimir Nabokov on mielestäni tavoittanut jotakin olennaista kuvatessaan Gogolin huumoria.
Nabokovin kuolemattoman kiteytyksen mukaan tuntuu Gogolia lukiessa joskus siltä, ettei kosmisen ja koomisen välillä ole muuta kuin yhden kirjaimen ero. Samaan tapaan toimii usein Matti Kuusen mukaan myös savolainen huumori: arkiajattelumme surkea banaalisuus tulee oikeaan valaistukseensa, kun se nähdään sub specie aeternitatis. Se naurattaa jo pakostakin.
Mutta tällainen, syvällinen näkökulma mailmaan jää iäksi saavuttamatta sille, jonka mielestä maailmasta on rangaistuksen uhalla puhuttava ja ajateltava vain luvallisilla newspeakin käsitteillä ja ymmärrettävä sijoittaa vaadittava tunnetila aina sinne, missä sen virallinen paikka on.
Niin sanotut taistolaiset tunnettiin aikoinaan suurina tosikkoina ja he ovat taas saaneet arvoisiaan seuraajia. Tuskinpa kyse niinkään voi olla vain siitä, että he pitävät oikeutenaan kuulla vain sitä, minkä itse hyväksyvät ja tuskinpa niin sanottu nollatoleranssi syntyy vain rettelöinnin halusta ja korvausten saalistamisesta.
Eiköhän kyseessä pääasiassa ole joko aito henkinen kypsymättömyys/vammaisuus tai sitten pysyvästä kapeasieluisuudesta johtuva pyrkimys pakottaa itsensä pitämään ihanteena yksiulotteista maailmaa, jonka piiriin kaikki toisetkin on tavalla tai toisella pakotettava.
Sellainenhan voi tapahtua vain mielikuvituksessa, mutta kokemus osoittaa, että tietty ihmislaji saattaa useinkin kyetä pitämään aivokummituksiaan totuutena pitkiäkin aikoja. Huumori voisi antaa aavistuksen siitä, mitä totuuden hetki tuo tullessaan, mutta juuri siksi se halutaan kieltää ja todistella ikäväksi ja loukkaavaksi.

16 kommenttia:

  1. Silloin ennen huumorin kukka rehotti kun kukin sai taaplata tyylillään, sillä halut ne on hiirelläkin, sanottiin, ja kyllä tikanpoika puuhun osaa nousta,

    Pitäisikö aina päteviä ihmisluonnetta kuvaavia sanontoja elvyttää määrätietoisesti? Onhan sitä eletty ennenkin ilman Ilkka Kanervan siansaksaa tai Timo Soinin keksimiä pökkelösanoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja keksiä uusia sananparsia, aina silloin joskus kun leikkaa, toisilla useammin, toisilla (kuten minulla) harvakseltaan. Tilannekomiikkaa, mitä ei kannata pilata itsekritiikillä, poliittisella korrektiudella eikä edes hyvällä maulla.

      Poista
  2. Huumori ja nauru,ovat reittejä ajatteluumme,kun nauramme jollekkin ilmiölle,silloin,kriittinen minämme tylsistyy,siksi mies tulee räkänokastakin,muttei tyhjän naurajasta.
    Esimerkiksi juuri tuo Soinin ilmiömäinen nousu perustui merkittävältä osin hauskuttamiseen,nyt moni tuolloin iloinnut on nyt pettynyt.

    VastaaPoista
  3. Institutionaalistunut ja ideologisesti oikeassaolemista palveleva pakkonauru ovat todellakin totalitarisoituvan yhteiskunnan tuntomerkkejä.

    Meillä on televisio-ohjelmisto täynnä niin sanottua "viihdettä", jolla tarkoitetaan törmäileviä sketsihahmoja ja ehtymätöntä väkisinväännettyä röhönaurua. Lauantai-illan suosikki "Uutisvuoto" taas on valjastettu mm. monikultturismipropagandan agendalle.

    Huumoria työnnetään joka tuutista ja ihmisillä on suorastaan epätoivoinen tarve kokea jotain hauskaa. Mutta nauru on tyhjännauramista tai poliittisen konformismin ohjelmoimaa. Esimerkiksi satiiri -- sellainen jota poliitikot oikeasti pelkäisivät -- loistaa nyt poissaolollaan.

    Huumori on vaarallinen ase juuri siksi että osuva pilkka saa ihmiset ajattelemaan. Ehkä juuri siksi kaikesta ns. "vihapuheesta" ollaan nyt niin huolissaan. Poliitikot pelkäävät.


    VastaaPoista
  4. Usassa ei olekaan enää tuikituntematonta että poliisipäällikkö eroitetaan virastaan jos on uskaltanut tuoda julkisuuteen tilastoja joiden mukaan tietty etninen vähemmistö hänen kaupungissaan tekeve vaikkapa 95% murhista ja raiskauksista. Syynä on tietenkin poliittisen korrektiuden kulttuuri.

    VastaaPoista
  5. Hautausurakoitsija Soini on osoittanut miten tehokkaasti kansankielisen kulttuurin hautaaminen elävältä voi suuren kaalihuijauksen oloissa tapahtua.

    VastaaPoista
  6. Aamulla kuntosalilla huomasin, että tuttu kaveri oli kesän aikana laihtunut. Tiesin kaverin pienen luokan osakepeluriksi ja tokaisin: - Olet kesän aikana myynyt Outokumpua. Kaveri häkeltyi ja kiisti asian. - Ainakin sun outokumpusi on pienentynyt, huomautin.

    VastaaPoista
  7. Orwellin 1984 kirjan Newspeak liitteestä ote, ja samalla vähän mainosta halvasta teoksesta (0,3 € !) iBooks kaupasta:

    ”The word FREE still existed in Newspeak, but it could only be used in such statements as ‘This dog is free from lice’ or ‘This field is free from weeds’. It could not be used in its old sense of ‘politically free’ or ‘intellectually free’ since political and intellectual freedom no longer existed even as concepts”

    Katkelma teoksesta: Orwell, George. ”1984.” iBooks.
    Tämä saattaa olla tekijänoikeussuojattua aineistoa.

    Tutustu tähän kirjaan iBooks Storessa: https://itunes.apple.com/fi/book/1984/id1080107737?l=fi&mt=11

    VastaaPoista
  8. Työtoverini, joka asui maahanmuuttajalähiössä, kertoi, että talon pihassa oli vaurioitettu autoja jollain terävällä esineellä. Yksi oli nähnyt tumman pikkuisen maahanmuuttajapojan hakkaavan pihassa olevia autoja, ja kun saatiin selville pojan äiti, niin lähdettiin valittamaan hänelle asiasta. Useita autoja turmeltu. Äiti kielsi ehdottomasti poikansa olleen asialla, poika ei ole voinut naarmuttaa useita autoja, hänellähän on vain yksi lapio. Tarina on ilmeisesti tosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos nyt ei tosi olisikaan, sillä ei niin suurta merkitystä ole koska näin asia hyvin yleisesti koetaan. Totuus - se vasta suhteellinen asia onkin!

      Poista
  9. Kielletään paha, epäilevä puhe, väärät kirjat ja huumori niin ei tule ongelmia.

    VastaaPoista
  10. Kirves
    Nyt alkaa huuli lentää, sanoi spitaalinen.
    Naurun väitetään pidentävän ikää, vaikka väärässä paikassa se sitä saattaa lyhentääkin, tai nauru muuttuu sardoniseksi (esim. pohj.-korea). Huumori (in sensu humor) on tietenkin laajempi käsite, kuin vitsailu. Yritin Strengin latinan sanakirjasta etsiä humoria, mutta se johti vain kosteisiin vastauksiin. Omassa huumorissani eri tavoin kosteat asiat jostain syystä aiheuttavat hyytävää hiljaisuutta. Miesporukoissa ilmeisesti tyhmyys tiivistyy, ja vähän ymmärrystä löytyy.

    Huumoriin liitetään usein sydämellisyys, hyväntahtoinen ja myötätuntoinen suhtautuminen asioihin.

    Neuvostoliitossa toiminut radio Jerevan viljeli huumoria sitä siteeraavan kansan puolesta, siten, että toveri itse ei joutunut vaikeuksiin.

    Olisi mielenkiintoista tietää, millaista huumoria Tampereellakin vieraillut Josif Dzugasvili ryytimaassaan kasvatti. Entä Adolf Schicklgruber Wienin kuppiloissa, tai myöhemmin Munchenin kapakoissa notkuessaan? Tapasivatkohan he muutoin koskaan Wienissä. Tai Pohjois-Korean Uno? Entä Roomassa?
    Onko maailman menneillä (tai nykyisillä) liiennyt aikaa huumorille?

    Vaikka uskoa harjoittavia saatetaan pitää tosikkoina, mielestäni Jeesuksella oli huumorintajua. Nähdä malka toisen silmässä, pilke (klapi) silmäkulmassa. Tai helpompi on kamelin mennä neulansilmästä (linnoitusmuurin portista), kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan.

    Joka tapauksessa, elämä ilman huumoria olisi helvetti jo maan päällä.

    VastaaPoista
  11. Miksi Ahmed itkee rakastellessaan? No pippurikaasun takia tietty.
    Voisikohan tämän kökön vitsin kertomisesta saada vihapuhesyytteen? Ehkei sentään Suomessa, mutta luulen, että sellaisia valtioita löytyy, jossa se todellakin olisi mahdollista.
    "Vihapuhetta" tai ei, rasistisilla vitseillä lienee tosiasiassa lähinnä kathaarinen vaikutus. Huumori on selviytymiskeino: todellisuus on mitä on, eikä sille mitään voi, mutta sen irvokkaista puolista voi laskea leikkiä. Itä-blokin autoritaariset järjestelmät olivat ensikäden todistajien mukaan melkoisia huumorin kehtoja; vaikka huumori olikin pitkälti "maanalaista", useimmat olivat siitä osallisia. Kuuleman mukaan sellainen salaliittoteoriakin pyöri, että järjestelmää pilkkaavat vitsit olivat itse asiassa jonkin salaisen valtiollisen instituutin kehittämiä.
    Tämä on ehkä vitsailun varjopuoli: se saa asian itsessään vaikuttamaan vähemmän vakavalta.
    Pohjois-Koreassa pilven polttelu on muuten täysin laillista. Järjestelmän on sallittava tällainen transgressiivinen rinnakkaistodellisuus, eihän sitä muuten kukaan kestäisi. Yritys kieltää huumori voinee helposti kääntyä omia päämääriään vastaan.

    VastaaPoista
  12. Eilen juttelin kaverin kanssa täällä Espanjassa ja tuumasin, että on se luojan kiitos, etten enää ryyppää, enkä ryyppää varsinkaan suomalaisissa kulttuurikapakoissa, koska saisin siellä turpaani ja todennäköisesti minulle hankittaisiin porttikielto, koska olisin hirmuinen rasisti, fasisti ja sietämättömän suvaitseva väärinajattelijoita kohtaan.

    VastaaPoista
  13. Orwellin 1984 on itse asiassa huumorin/mustan huumorin, satiirin ja sarkasmin erittäin tiivis yhteenkietoutuma.

    VastaaPoista
  14. Isä kertoi, että hänen isoveljensä sanoi, että hevosellakin on isompi pää kuin ihmisellä. Ei kannata yrittää ymmärtää asioita, jotka ovat ihmiselle liian vaikeita. Isälle, minulle ja isoäidille se on ollut aina vaikeaa ymmärtää, mutta isoisä oli kuin viilipytty: jos sitä miestä yritti järkyttää, niin saahan sitä aina ihminen yrittää. Ei järky, eikä heilu. T. Markus

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.