lauantai 3. syyskuuta 2016

Sokeus



Ajan merkit ja sokeus

Aina silloin tällöin on tullut kirjoitettua siitä, miten vaikeaa on ymmärtää nykyhetkeä ja edes tietää siitä mitään olennaista. Kysymys ei ole vain tuosta arkistojen aukeamisesta, joka vasta sukupolven tai parin päästä tekee mahdolliseksi tietää, mitä päättäjät tarkoittivat, kun näitä nykyisiä päätöksiään tekivät.
Vaikka eihän sitä ymmärretä edes sitten. Ja silloin on myös peruuttamattomasti karannut käsistä tämän hetken élan, se elämänhyöky, joka meitä nykyisyydessä vie eteenpäin tai jossa me ajallisesti  eli nykyisyytenä olemme, kuten Henri Bergson asian ajatteli, jos sen olen ymmärtänyt.
Mutta joka tapauksessa nykyajan ymmärtäminen ilman historiaa on ajatuksenakin typerä tai sitten se on syvällinen itämaisen filosofian kautta, mutta silloin emme ole tekemisissä toimivan ihmisen kanssa.
Joka tapauksessa orientoituminen tähän maailmaan edellyttää ajallisen ulottuvuuden huomiointia. Aika on se perintöosa, jonne me kynnämme ja kylvämme ja jota saamme vain rajallisen määrän. Kuinka sanoikaan Goethe, vai oliko se joku muu:

Mein Erbteil, wie herrlich weit und breit!
Die Zeit ist mein Vermächtnis,
Mein Acker ist die Zeit!

Joku joka tapauksessa saa puolestaan perinnökseen tai joutuu ottamaan sen, mitä me olemme kylväneet ja korjaamaan meidän työmme hedelmät. Emme ole vastuussa vain itsellemme.
”His­to­rioit­si­joi­den työ­nä on kas­vat­taa ih­mi­siä tie­toi­suu­teen, et­tä kaik­ki jat­kuu ala­ti muut­tu­vai­se­na ja sel­lai­se­naan tois­tu­mat­ta”, sanoi Matti Klinge hiljan Helsingin Sanomien haastattelussa. Tässä hän siis torjui heti latteudet siitä, että historia aina toistaa itseään ja ettei mikään oikeastaan muutu. Se oli tärkeä huomautus historiattomalle ajalle.
Kuten jokainen tietää, mikään ei ole helpompaa kuin etsiä nykyajalle paralleeleja menneestä. Tämä on jopa tarpeellista ja auttaa meitä orientoitumaan nykypäivään, mikäli samankaltaisuuksien ohella muistamme tarkoin ottaa huomioon myös aikakausien erot ja näennäisesti samojen asioiden muuttuvan luonteen muuttuvassa ympäristössä.
Ellei tätä tehdä, menee työ hukkaan ja luultavasti auttaa lähinnä väärin käsittämään oman ajan ilmiöitä. Myös 1960-luvun radikaalien esikuviin kuulunut sosiologi C.Wright Mills varoitti ”historiallisten juurien” etsimisestä ja kumartelemisesta. Jos siihen tyydytään, tarjoaa historia näennäisselityksiä kaikkeen.
Historialliseen orientoitumiseen pyrkivän ihmisen on syytä aika nöyrästi tehdä kysymys ”missä mennään?”, mikäli hän todella haluaa saada vastauksia, joilla on jotakin arvoa. Vastaukset voivat olla myös epämiellyttäviä.
Ranskalainen ns. annalistikoulukunnan merkittävä edustaja ja Venäjääkin paljon tutkinut Marc Ferro on hiljattain kirjoittanut kirjan sokeutumisesta, L’Aveuglement, millä hän tarkoittaa kyvyttömyyttä nähdä nykyhetkeen, ymmärtää sen merkitystä.
Ferro on jo yli 90-vuotias, mikä antaa hänen sanoilleen erityistä vakuuttavuutta. Tapasin hänet pari kertaa 1980-luvulla ja muistan hänen mielellään juoneen viiniä ja poltelleen mustia ja väkeviä Gitanes-savukkeita. Viisaus ja selkeä ajattelu tulevat kuitenkin todennäköisemmin vuosien mittaan nautitusta hengenravinnosta.
Kun en ole puheena olevaa kirjaa vielä lukenut, tyydyn mainitsemaan siitä pari asiaa, jotka Ismo Nykänen nosti esille Ylen Eurooppalaisissa puheenvuoroissa.
Ensinnäkin historia ei jatku ikuisesti samanlaisena. Aikakaudet eroavat toisistaan olennaisissakin kohdin, eikä asioita voi ymmärtää, jos olettaa jotakin muuta. Länsimaissa on oletettu islamin modernisoituvan, mutta islamilaisessa maailmassa taas modernisuuden islamisoituvan. Nämä asiat ovat keskenään vastakkaisia.
Myös Kiinan nousu ykkösluokan suurvallaksi on ollut odottamaton ja samaa voidaan sanoa milteipä useimmista 1900-luvun suurista tapahtumista. Eikö tämä ole ollut yhtä soikeiden marssia, jossa toimijat eivät ole ymmärtäneet mitä tekevät?
Jätän syrjään käsityksen, olisiko tällaiset henkilöt korkeamman tuomioistuimen edessä armahdettava tietämättömyytensä perusteella ja ilmoitan vain olevani tähän näkemykseen nähden kriittisellä kannalla.
Mutta eikö kukaan ymmärrä mitään edes omista tekemisistään? Ferro jakaa esitelmän mukaan ihmiset tässä suhteessa kuuteen kategoriaan. Ensimmäiseen kuuluvat ne, joiden historiantuntemus on nolla ja jotka siis ilmeisesti vain vegetoivat asioita varsinaisesti tajuamatta.
Toisen kategorian ihmiset kieltäytyvät ottamasta todellisuutta huomioon. Kolmas ryhmä osallistuu historian tekemiseen, mutta ei myönnä sitä, mihin osallistuu. Neljäs liikkuu tietoisuuden ja epätietoisuuden välimaastossa. Viides ryhmä koostuu kylmäverisistä tyypeistä (”sieluttomat tappajat”) ja kuudenteen kuuluvat ne, jotka tuomitsevat koko historian päättyneeksi, koska se ei kokonaan vastannut heidän toiveitaan. Onhan tämä tavallaan komealta kuulostava rooli.
Tällainen on se joukko, jonka avulla historian mustimmat hetket on aikaan saatu, näyttää Ferro sanovan.
Ehkä jotkut sentään ansaitsisivat armon? Missä ovat nuo humanistit, joita sekä Klinge että Ferro näyttävät edustavan? Missä ovat ne, jotka näkevät edessä olevan kuilun ja varoittavat siitä?
Tuskin mikään noista historian suurista muutoksista on tullut varoittamatta. Hulluuden riemumarssi lienee pikemminkin tullut mahdolliseksi sen takia, että suurin osa ihmisistä on aina tunnollisesti tyytynyt hoitamaan virkaansa päivästä päivään ja kuittaamaan tulevaisuuden sillä, että jokaisella päivällä on omat murheensa ja että pitkällä tähtäimellä me kaikki olemme kuolleita.
Mutta emmehän me ole. Elämää jatkaa aina joku toinen, emmekä me voi paeta vastuutamme hänen edessään. Sokeutemme ei suinkaan ole absoluuttista eikä tee meistä syyntakeettomia.


24 kommenttia:

  1. Mitä Venäjä on mahtanut oppia historiasta ? Uudet sukupolvet on alakoulusta lähtien "koulutettu" isänmaallisiksi, oikeastaan nationalisteiksi. Kasvatusta on tehostettu jopa uudella historiankirjoituksella.
    Mitä on vanhoilla polvilla annettavaa nuoremmille muuta kuin kommunismin synkkä perintö?
    Tätä taustaa vasten on vaikea suhtautua naapuriin luottavaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoilla polvilla oli annettavana rikas kristinuskon perintö jota kommunismi ei ollut onnistunut hautaamaan elävältä. Putin tekee ristinmerkin kappelissa käydessään.

      Poista
    2. Venäjä on tainnut oppia jotain historiasta. Stalin ei sitä tehnyt, vaan toisti tsaarin virheet paljon pahempina. Stalin tappoi älyköt, joten hänen seuraajansakaan eivät loistaneet älyllisillä saavutuksilla. Kommunisteilla ei ollut kykyä oppia ja ymmärtää, kun mahdollinen oppositio oli tuhottu. Nyky-Venäjä sen sijaan muuttuu aika voimakkaasti ja on oppinut ehkä sen, että eri mieltä olevia ei kannata hävittää, vaan heiltä pitää oppia. Mitä Venäjällä todella tapahtuu, on vaikeaa tietää, kun tieto siitä on kätketty voimakkaan propagandan alle. Täytyy olla tiedonhaluinen, ennakkoluuloton ja ahkera löytääkseen informaatiota. Ne ominaisuudet eivät ole edes median eikä oppilaitosten suosiossa. Onneksi Vihavainen ei alistu yleiseen konformismiin.

      Sen sijaan korostetaan Stalinin ja Putinin samankaltaisuutta, jotta voitaisiin oikeuttaa vihamieliset suhteet Venäjään. Nämä tahot korostavat, että historia toistuu ja että Putin on yhtä vaarallinen kuin Stalin, vaikka ei olisi yhtään todistetta. Älyllistä laiskuutta! Pitäisikö meidänkin oppia jotain eikä pysyä vanhoissa taisteluasemissa?

      Poista
    3. Ortodoksisuuden Synnin Käsitys,Syntiä Saa tehdä Kun Ei Sieluaan Kadota Taivas Paikka Aukeaa Kun Syntejään Katuu.
      Onhan Pyhä Vladimir Joka Ohjaa Pyhiä Tekoja.Dostojevski Pelkäsi Sielun Katoavaisuutta.Stalin Entinen Pappis Oppilas Joka Tuomittiin Varkaudesta Ja Poistettiin Seminaarista.Eiköhän Hän Varastanut Usean Elämän Omiin
      Tarkoituksiin.Häntä Ei Saa Parjata Ettei Syntiset Menettäisi Sieluaan Kadotukseen.Eiköhän Näitä Nykysieluja
      Liiku Venäjällä.Vanhakantaisuus Ja Konservatiiviset Arvot
      Jylläävät Venäjällä.

      Poista
  2. Jos menisin Mensan testiin tuskin saisin kummoisiakaan pisteitä ja hyvä niin, sillä vuosi vuodelta olen alkanut ihmettelemään, kuinka tunnetusti älykkäät ihmiset ovat laiskoja ajattelijoida.

    Ilmiön oireisiin törmäsin jo aikoinaan Bulsassa ja Kosmoksessa taistolaiskavereitteni kanssa väitellessä. Nyt olen oppinut, että laiska ajattelu on enemmistöominaisuus, sillä eihän muuten ole selitettävissä Vihreiden mamumyönteisyys ja energiapolitiikka, suomalainen Natopolitiikka, ammattiyhdistysten muutosvastarinta, demlalainen oikeuskäytäntö ja itse asiassa lähes kaikki ei-eksaktit asiat joihin voi vastata sekä että tai joko tai. Laiskaan ajatteluun kuuluu tietysti historian laiska tulkinta niin että otetaan siitä ensimmäinen kutakin tarkoitusta pönkittävä ajatus. Vrt. Fazer ja Paulig olivat myös mamuja tai pitää olla kiitollinen ruotsinkielisille Suomen sivistämisestä, unohtaen autuaasti, svegomaanien koulutuspolitiikan joka pakotti jokaisen Antti Antinpojan vaihtamaan kielensä ja sukunimensa virkaan päästäkseen.

    VastaaPoista
  3. “Ehkä jotkut sentään ansaitsisivat armon? Missä ovat nuo humanistit, joita sekä Klinge että Ferro näyttävät edustavan? Missä ovat ne, jotka näkevät edessä olevan kuilun ja varoittavat siitä?”

    Kun kuilu on riittävän lähellä, sen näkee kuka tahansa, joka vaivautuu katsomaan. Ei tarvitse olla korkeasti koulutettu humanisti tai alkeishiukkasfyysikko, vaan vanhalla kansakoulupohjallakin se onnistuu. Eräs tuttavani kertoi isästään, joka luki 70-luvulla Neuvosto-Karjala-lehteä (sen sai halvalla) ja teki lukemansa perusteella johtopäätöksen: ei tuollainen valtakunta voi kauan pysyä pystyssä. Olen verrannut tätä Jaakko Iloniemen lausuntoon samasta asiasta. Hänen mukaansa vain täysin asiaa tuntematon henkilö olisi voinut ennustaa Neuvostoliiton hajoamisen. Tässä lauseessa ei tietenkään ole mitään järkeä.

    Minusta on kummallista, kuinka sokeita koulutetut henkilöt voivat olla ilmiselvien tosiasioiden edessä. Yksi mahdollisuus on tietysti tyhmyys, sillä ei koulutus älyä lisää. Toinen mahdollisuus on, että ihmisen aivoissa on jokin kytkin, jonka avulla järjen käyttö voidaan estää. Laukaisevana tekijänä voisivat olla uskonto, kansalliset intohimot tai jokin ideologia. Ehkä kyseessä on geneettinen ominaisuus, joka on ollut edullista jossakin lajin kehitysvaiheessa. Kukapa tietää…

    Toinen professori

    VastaaPoista
  4. Monica Papazu kirjoittaa tästä kammottavasta sokeudesta 1.9.16 Critigue -lehdessä otsikolla Olemme sodassa (Vi er i krig!)Tätähän Ranskassa on toistettu. Sodanjulistuksessa ei kuitenkaan nimetä vihollista. Vihollisella on vain retorinen osa. Säälittävä pelkuruuden muoto on olla nimeämättä vihollista, vaikka puolentoista vuoden aikana Euroopassa ja USAssa on tehty 46 terrori-iskua, joissa on kuollut 658 ihmistä. Terroristeilla on ollut selvää puhetta ruumiiden muodossa. Lännen poliitikot kieltäytyvät nimeämästä vihollista tai määrittelemästä vihollisen ideologiaa: islamia. Samalla he kieltäytyvät näkemästä nykyistä konfliktia historiallisessa ja nykyajan perspektiivissä. Yhdeltä kannalta katsottuna on kysymys kamppailusta islamin ja kristinuskon välillä, missä islamin doktriini näyttäytyy historiallisessa muodossa ja toiselta kannalta on kysymyksessä tämän päivän todellisuus, mille on ominaista puolustuskyvyttömyys. Länsi on sallinut, jopa rohkaissut muslimen maahanmuuttoa, vihollisen puolustelu on myös jatkuvasti ollut lønnen johtajien huulilla. Psyykkisiä syitä etsitään teoille, niiden merkitystä vähätellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehden nimi on Critique idédebat og kulturkamp.

      Poista
  5. Aikamme sokeus on individualistista sokeutta.

    Jos niitä historiallisia paralleeleja etsitään, yhtäältä uudella ajalla jatkuvasti vahvistunut individualismi ja toisaalta koherenttisen totuudellisuuden katoaminen korrespondenttisen todistelun tieltä ovat saman kognition kaksi eri puolta.

    Erityistieteiden jatkuva sisäinen pirstoutuminen tutkimuskohteiden ja opillisten koulukuntien mukaan on yksi osa tuota samaa kehitystä. Nyt elämme eräälaisessa "ismien" maailmassa, jossa jo jonkin ismin mukainen käsitepuitteistus riittää antamaan asioille tiedollista auktorisointia.

    Samaan kehitykseen edelleen kuuluu, että tiedolliset ja aatteelliset ismit omaavat saman totuudellisuusefektin.

    Ihmistieteissä koherenttisten kokonaisnäkemysten katoaminen on merkinnyt esimerkiksi sitä, ettemme enää ymmärrä durkheimilaisen sosiologian perusasetuksia. Se, että on olemassa yhteisöilmiöitä ja -ominaisuuksia, jotka eivät palaudu yksilöiden ominaisuuksiin, on meille liian vaikea ajatus. Pystymme enää vain yksilölähtöisiin selityksiin.

    Kulttuuriset voimat, jotka ovat yhteisöominaisuuksia, jäävät meiltä silmämme sokeaan pisteeseen. Yritämme kuvata ja selittää täysin erilaisille yhteisötekijöille rakentuneiden kulttuurien kohtaamisongelmat yksilötasolla, ja kuvittelemme, että ongelmat ratkeavat kunhan yksilöt vain omaksuvat "oikeat asenteet ja arvot".

    Individualistinen sokeus vallitsee kaikkialla. Ei ole sitä tiedonalaa jolla tutkimus ei fokusoituisi yhä pienempiin yksiköihin. Suurten tulkintojen historistit ovat historiaa, nyt kaivetaan henkilöitä -- konnia ja sankareita -- esiin. Ehkä historiankirja ja naistenlehti piankin korvaavat toisensa.

    VastaaPoista
  6. Nyt tuli Timolta yksi hänen parhaimmista kirjoituksistaan.
    Rakas aiheeni, ajan henki. Sitä voi haukkua banaaliksi termiksi, mutta se on totta ja sillä on valtaa.
    Tämä oli loistava kappale:
    "Vaikka eihän sitä ymmärretä edes sitten. Ja silloin on myös peruuttamattomasti karannut käsistä tämän hetken élan, se elämänhyöky, joka meitä nykyisyydessä vie eteenpäin tai jossa me ajallisesti eli nykyisyytenä olemme, kuten Henri Bergson asian ajatteli, jos sen olen ymmärtänyt"

    VastaaPoista
  7. "”His­to­rioit­si­joi­den työ­nä on kas­vat­taa ih­mi­siä tie­toi­suu­teen, et­tä kaik­ki jat­kuu ala­ti muut­tu­vai­se­na ja sel­lai­se­naan tois­tu­mat­ta”, sanoi Matti Klinge hiljan Helsingin Sanomien haastattelussa. Tässä hän siis torjui heti latteudet siitä, että historia aina toistaa itseään ja ettei mikään oikeastaan muutu. Se oli tärkeä huomautus historiattomalle ajalle.
    Kuten jokainen tietää, mikään ei ole helpompaa kuin etsiä nykyajalle paralleeleja menneestä."

    Eikö tuo Klingen heitto ole ihan samanlainen latteus kuin se, ettei "mitään uutta auringon alla"(Saarnaaja)? Ja ihan samanlainen puolitotuus?

    Mitä ajan takaa? No tietysti sitä, että mikään ei ole ehkä niin helppoa kuin hakea menneisydestä paralleeleja nykyisyyteen -- paitsi tietysti kieltää näiden paralleelien pätevyys, koska "historiassa mikään ei toistu, lässyn lässyn". Silti jokainen kyllä ymmärtää, että joskus tällaiset paralleelit osuvat niin sanotusti naulan kantaan. Spengleriläisiin ja toynbeeläisiin analogioihin liittyy ongelmansa, eikä niistä tässä sen enempää, mutta kun olen lukuisia kertoja, nostaessani spengleriläis-toynbeeläisiä teemoja esille nykyhetken suhteen, törmännyt viisasteluun, joka on kuulostanut erehdyttävästi siteeraamaltasi Matti Klingeltä, ja missä selvästi ei ole ollut kyse muusta kuin älyllisestä pelkurimaisuudesta.

    Itse olen alkanut inhota "viisauksia". Niitä voi dilentantti soveltaa aina tilanteen vaatimusten mukaan siten, että voi pysyä juuri siinä kannassa, mihin haluaa uskoa, ja vaikuttaa päälle "viisaalta".

    Toki olen varmaan kirjoittajan kanssa ihan samoilla linjoilla, ja tämä oli vain jonkinlainen tarkennus. Sanotaan nyt kuitenkin vielä, että jos asia todellakin kehittyy siihen suuntaan, että vaikkapa islam ei ota "reformoituakseen" ja Eurooppa päätyy islamilaistumaan, tässähän ei olisi historian suuria linjoja edes auttavasti tuntevalle mitään yllättävää. Eikös jokainen "Babylon" (lue: sivilisaatio) ole aina sortunut ja joku uskonnollinen järjestys tullut sen riettauksien tilalle? Myös muinaisista myyteistä voi löytää viitteitä tämän tyyppisestä syklisyydestä: on Sodomat ja Gomorrat menneisyydessä ja erilaiset Apokalypsit tulevaisuudessa. Yllättävää olisi se, että historia ei olisi tässä toistamassa itseään. Vaikka kai sekin on teoriassa mahdollista, että se ei ole. Järkevä ihminen tuskin kuitenkaan laittaa kaikkia pelimerkkejä pelkän mahdollisuuden varaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olkoon. Tuntui vain juuuri sillä hetkellä syvälloseltä.

      Poista
  8. "Myös Kiinan nousu ykkösluokan suurvallaksi on ollut odottamaton..."
    Politiikan tutkija Samuel P. Huntington esitti jo vuonna 1995 julkaistussa kirjassaan "Clash of Civilzations" (iBooks), että Kiina tulee olemaan yksin maailman johtava valtio 2020 - 2030 luvulla ja ihmiskunnan onneksi vain kiinalainen sivistys voi pelastaa maapallon. Länsimaiden onneksi kiinalaiset ovat omaksuneet länsimaisesta kulttuurista myös korkeamman hengentuotteen saavutuksia. HS tiesi kerto että pianisti Lang-langin menestyksen innoittamana Kiinassa on intoutunut opiskelemaan klassista pianonsoitto yli miljoona lasta. Eri asia on pystyvätkö länsimaalaiset omaksumaan Kiinan hengentuotteita, ainakin kiinalainen elektroniikka & ruoka kelpaa ja elokuvatkin nyt kun Renny Harlinkin muutti Kiinaan...

    Kiinalaisuus on nyt trendikästä, enkä pidä sitä pahana. Päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ensinnäkin historia ei jatku ikuisesti samanlaisena..."
      Olisi onnetonta ja suorastaan ihmiskunnan kuolemaksi, jos geenimme ja meemimme (kulttuurin geenit) eivät enää muuntelisi. Darwinin mukaan (Lajien synty) elävät organismit tarvitsevat muuntelua elinympäristössään, jos se ei tapahdu liian nopeasti. Kaikki ihmiset eivät sopeudu kertaheitolla tapahtuvaan kulttuurin muutokseen esim ruoka- ja tapakulttuurin. Siksi kulttuurimuutoksienkin pitäisi tapahtua kvanttiaskelilla ts pienin energiatason muutoksilla. Muuten saattaa "kulttuurinen atomipommi" räjähtää itsestään. Merkkejä on jo havaittavissa Euroopassa ja USA:ssa.

      Poista
    2. Noin vuonna 1965 ilmestyi suomeksi Wilhelm Fuchsin kirja Tulavaisuuden voimasuhteet, jonka oitis ostin ja jonka muuten Osmo Apunen arvosteli HAik:issa. Fuchs oli vieläkin optimistisempi Kiinan suhteen, kuin olisi ollut syytä. Itse asiassa häneltä ehkä jäi vain huomioimatta kulttuurivallankumouksen aiheuttama viive.

      Poista
  9. Jos vain Kiina ei olisi murhannut jopa 1,5 miljoonaa mielipidevankia viimeisten 15 vuoden aikana ryöstämällä heidän sisäelimensä ja myymällä ne elinsiirtoturisteille (endorganpillaging.org), kenties vallanpitäjien legitimiteetti voisi säilyä hamaan tulevaisuuteen. Kukapa tietää, mitä Kiinan kommunistipuolueelle vielä käy.

    VastaaPoista
  10. Kiina näyttää tosiaan maailmalle mallia. Ja se on yksi niistä asioista, joiden pitäisi saada jokaisen länsimaisten arvojen kasvatin niskakarvat nousemaan pystyyn, vaikka kuinka arvostaisi klassista musiikkia ja elitismiä, joka on Kiinassa paljon paremmassa hapessa kuin postmodernismin mädättämässä Lännessä. Sen varaan ei uskalla laskea, että Kiinan ihmisoikeustilanne (mukaan lukien työväestön oikeudet!!) paranisi, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Eikös se ollut 90-luvun fukuyamalaisen hybriksen aikauden truismi, että kyllähän se siitä demokratisoituu, kunhan markkinat ensin vain avautuvat. Mutta kas kummaa: kapitalismi tuntuu viihtyvät autoritaarisessa ympäristössä kuin kala vedessä -- ja demokratia on käymässä sille taakaksi.

    Kiinan autoritaarinen näennäisvakaus (Ai Weiwei taisi sanoa jossain, että jos hänelle annettaisiin mahdollisuus, hän saisi viikossa aikaan vallankumouksen, ja voi olla oikeassa, niin suurta on tyytymättömyys) voi vaikuttaa miellyttävältä vain, jos sitä vertaa siihen, mihin täällä Euroopassa ollaan yltiöpäisen rajat auki hörhöilyn takia mahdollisesti menossa.

    Erään salaliittoteorian (jonka vain harva uskaltaa tai ymmärtää sanoiksi pukea) mukaan tämä muuten on juuri se syy, miksi rakkaat oligarkk-, tarkoitan työpaikkojen tuottajamme näitä kulttuurin rikastuttajia tänne laivalasteittain haluavat kuskata ja sponsoroivat isolla rahalla kaiken maailman identiteettipolitikointia (Suomessakin eräs blogisti sai erään Kiinaankin hissejä myyvän firman säätiöltä tuntuvat apurahan vain sillä meriitillä, että on tällaisessa politikoinnissa kunnostautunut). Teorian paikkansapitävyyteen en sentään halua uskoa, mutta paikkansapitämättömänäkin sillä olisi tietty totuusarvonsa. Kiinasta voi tosiaan tulla muotia. Tuskin se ihan vielä sitä on, tai jos joissain piireissä on, pitäkäämme niihin turvallinen hajurako yleisen säntillisyyden vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäys: kiinnittäkää huomiota Unkarin messias Orbanin "kiinalaisiin" otteisiin. Sattumalta Orban on lähes ainoa, joka pistää rajat auki hulluudelle hanttiin. Sanon suoraan, että en halua tilanteeseen, jossa joku kirottu Orhan on "pienin paha".
      put in ... putin.

      Poista
  11. Kun läntisen maailman itseensä kohdistuvaan korjausliikkeeseen alkaa usko huveta, on pakko alkaa miettiä muuta.
    Jos on valittava jonkinlainen Kiinan taloudellinen ja poliittinen valta, itseään amputoivan ja tyhjiin relatisoivan "lännen" voimattomuus ja suunnattomuus tai Putin-planeetan (sitähän Venäjä on, eri planeetta meille)taantumuksellisuus niin tunnistan itsessäni jo huolestuttavia merkkejä...
    Länsi on arvoiltaan ollut ylivoimainen.
    Mutta mitä meille on tapahtumassa kun emme enää tunnista emmekä tunne omia arvojamme ja rajojamme?
    Kiinassa on massaa, osaamista ja kulttuurista itsetietoutta.
    Reviiritietoisuutensa menettänyt länsi (tarkoitan nyt lähinnä EU:n virheiden heikentämää Eurooppaa) on silloin helppo päihittää kunhan saadaan maanosamme vielä tätäkin enemmän sekaisin.
    Orban ja vastaavat yrittävät kömpelösti sitä korjausliikettä, mutta sokeus juuri estää muita tarttumasta tilaisuuteen joka vielä kai hetken on auki.
    Kiinalla lieneekö sittenkin ainoa mahdollinen poliittinen järjestelmä oloisissa joissa ihmiskuntaa on loputtomasti hallittavaksi.


    jk



    VastaaPoista
  12. ”His­to­rioit­si­joi­den työ­nä on kas­vat­taa ih­mi­siä tie­toi­suu­teen, et­tä kaik­ki jat­kuu ala­ti muut­tu­vai­se­na ja sel­lai­se­naan tois­tu­mat­ta”, sanoi Matti Klinge”

    Silloin kun Klinge heittäytyy dialektikoksi, niin se on merkki poliittisesta kannasta. Aikoinaan Klinge väitti, että Stalinilla ei koskaan ollut aikomusta valloittaa Suomi. Klingeläiseen tapaan mitään alaviitteitä väitteelle ei tullut. Väite oli varmaankin Klingen harras poliittinen (h)aave.

    Tämän näennäisesti dialektisen väitteen takana voi olla vain Klingen (h)aave siitä, että Venäjä on ”Normal European State”.

    Dialektiikka koskee ainoastaan muuttuvaisuutta. Dialektiikka ei koske olemusta, substanssia. Timantti on timantti ja lyijystä ei koskaan saada kultaa millään alkemistisella/marxilaisella menetelmällä.

    Venäjä ja Länsi ovat erilaisia substansseja jo sivilisaatioiden alusta lähtien. Läntinen laki ja oikeus perustuu latinankielisen Itä-Rooman 500-luvun Justinianiseen Kodeksiin (noin 3000 A-4), josta parin vusisadan kuluttua Itä-Rooman muututtua kreikankieliseksi Bysantiksi tästä Kodeksista oli jäänyt jäljelle vain 500 A-4:sta.

    Toisin sanoen Bysantilaisesta Venäjästä eli lyijy-demokratiasta ei koskaan tule todellista demokratiaa.


    VastaaPoista
  13. Kirves
    Toistaako historia itseään? Kyllä ja ei. Klingen ja joidenkin muiden olettama siitä, että historia ei toista itseään samankaltaisena, on varmaan lähellä oikeaa, en kirjoita totuutta.
    Historia ei kopioi itseään, mutta samankaltaiset tapahtumat toistuvat vain hiukan muuttuneina, hiukan muuttuneissa olosuhteissa. Ratsuin ja norsuin varustautuneet joukot toimivat samoin taktisin periaattein, kuin panssareilla varustautuneet.
    Tsingis Khanin strategia, ja pienemmissä puitteissa taktiikka ei poikennut paljoa salamasodan panssareiden toiminnasta. Tänä päivänä taktiset ilmaiskut toimivat samoin.

    Sun Tsun opus sodankäynnistä, tai von Clausewiztin vom Kriege ovat edelleen oppina sotilaille ja vähän siviileillekin.

    Aseettomalla puolella tutustutaan kauan sitten eläneisiin filosofeihin, kreikkalaisiin, Zarahustraan, vaikka mihin. "Suurmiesten" muistelmia luetaan. Otetaan mallia historian henkilöiden toiminnasta ja opeista, siirtäen ne omaan ajatteluun ja aikaan.

    Maantiede määrittää historian itsensä toistamisen mallia.

    Liikkumisen nopeus antaa nykypäivään oman mausteensa.

    Ehkä suurin muutos taaksepäin katsottaessa on tiedon muuttuminen salama-aseeksi.

    Tiedon avulla on historiassa monesti kyetty kukistamaan vastustaja.

    Tänään tieto on aivan ratkaiseva. Tästä syystä vasta-ase on väärä tieto.

    Suomessa viimeisten sotien aikaan käskettiin torjumaan ja pysäyttämään heti jokainen väärä tieto, huhu puhe ja juoru.

    Historian itsensä toistavuus johtuu osittain, mutta vain osin, ihmisen halusta matkia, kun oma ajattelukyky ei riitä, onnistuneita mallitapauksia.

    Liike-elämässä trämä tunnetaan bentch-marking-nimellä, tai parhaiden käytäntöjen noudattamisena.

    Ainut keino historian itsensä toistamisen rajoittamiseksi, on historian opetuksen lopettaminen.
    Sitä en missään tapauksessa halua.

    Historia vain muuttuisi harvojen opettamaksi ja tulkitsemaksi salatieteeksi.

    VastaaPoista
  14. Eilen huomasin, tässä rumien naisten hallitsemassa vähemmistöjen paratiisissa, hyvin kauniin naisen kävelevän kadulla vastaan. Kohdalleni ehdittyään kuulin hänen puhuvan kännykkään sitä kieltä jota yli 150 milj. ihmistä puhuu tuossa ihan lähellä.

    Yksi maan vaikutusvaltaisista valituimpien valitsijoista, keskustan ex-puoluesihteeri Timo Laaninen on otettu erääseen viestintätoimistoon neuvonantajaksi USA:laiselle havittäjäkauppiaalle opastamaan suomalaisten päätöksentekijöiden sielunelämään.

    VastaaPoista
  15. Yksi asia missä pitäisi olla tarkkana on, että kun ihmisiä leimataan maahanmuuttovastaisiksi negatiivisella tavalla niin 99% näistä, itse asiassa tolkkumaahanmuuton kannattajista, EI vastusta maahanmuuttoa lainkaan Itä-
    Aasiasta (Intiasta itään) eikä venäjänkielisistä maista.

    "Maahanmuuttovastainen" ihminen vastustaa perusteetonta maahanmuuttoa itse asiassa vain varsin rajatulta alueilta tulevien suhteen. Koska on nähty jo. Tosin juuri siellä sitä populaa juuri on, ja arvot meidän kannalta täysin hakusessa.

    Itse esim. kannatan suuresti jokaisen kiinalaisen kulttuuripiirin meille muuttajaa.

    Tervetuloa vaan ahkerat, oppimiskykyiset, taitavat ja uskonnollisesti maltilliset kiinalaiset, puolittain sarkastisesti sekosuvakkien rodunjalostus-argumenttia lainatakseni, parantamaan suomalaista geeniperimää.

    Mutta koska globalismi on kulttuurista itsetuhoa tuottava kulttuurinen koodi siirtäessään ongelmia eteenpäin, ei meille juuri tulijoita noista tolkun maista ole.

    jk

    VastaaPoista
  16. Samasta aiheesta olen kirjoittanut, vaikka en yhtä hyvin mm. Kalevan alakertaan. Kiitoksia ajatuksista. t. Markus

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.