tiistai 13. syyskuuta 2016

Pietarin istuinta katsomassa



Hic est Petrus

Pietarinkirkko herättää ristiriitaisia tunteita. Toisaalta sen mahtavuus pakottaa hartauteen. Todistaahan se suuresta uskosta ja hurskaudesta, että noin valtavin ponnistuksin on kristikunta yhteisin ponnistuksin rakentanut jotakin upeaa Jumalan kunniaksi ja ikuisen totuuden nimeen.
Toisaalta ymmärtää myös Martti Lutherin pohjoismaisen närkästyksen kaiken tuon loiston ja tuhlauksen edessä. Ja mitä tarkoittaakaan kupolia kiertävä lause: Tu es Petrus. Super hanc petrum edifico ecclesiam meam.
Ikävä kyllä, se kuulostaa falskilta juuri tuossa paikassa. Onko Jumala itse todella antanut Pietarille valtakirjan, joka koskee myös hänen seuraajiaan? Koko juttu haisee pahasti. Missä se valtakirja on?
1800-luvun slavofiilit katsoivat, että katolinen kirkko harhautui kristillisyyden todellisesta olemuksesta silloin, kun se alkoi kahmia itselleen myös maallista valtaa. Näinhän ei ole asia itäisen kirkon sinfoniassa. Ainakaan siis noin periaatteessa. Нет власти, не от Бога.
Mutta toisaalta: mikä uskonto, joka ottaa itsensä vakavasti, voi kieltäytyä ajatuksesta, että Jumalan tahdon on mahdollisuuksien mukaan vallittava myös maan päällä.
Ja katsokaapa Mekkaa ja Kaaban uutta, valtavaa temppeliä. Siinäpä uskonto, joka ei pyytele itseään anteeksi, siinäpä kirkko, joka haluaa olla kaiken maallisen elämän johtajana ilman kompromisseja.
Deus vult, sanottiin ristiretkiaikana. Paavi tiesi, mitä Jumala tahtoi. Nyt se kaikki on kaukaista menneisyyttä. Yhä useampi kirkonmies alentuu jaarittelemaan siitä, että myös vaikkapa Allah tarkoittaa vain Jumalaa ja että dialogi islamin kanssa on mitä luonnollisin toimi ja harrastus, jota meidän on yritettävä voimiemme mukaan edistää ja sen tähden suvaittava kaikkia niitä törkeyksiä, joita erilaiset imaamit nyt latelevat kristinuskosta ja sen harjoittajista.
Itse en koskaan ole tuntenut erityistä tarvetta kutsua Jumalaa Allahiksi ja Muhammedia pidän suurten uskontojen merkkihenkilöistä vastenmielisimpänä. Niinpä rohkenen omalta vähäiseltä osaltani hylätä tämän uskonnon ja luokitella sen aidosti keskiaikaiseksi historian oikuksi, jonka kukoistuksen on vain vuoriöljy mahdollistanut.
Niin, ehkäpä nykyaikaiset imperiumit voisivat jopa lähes jokainen kirjoittaa omaan temppeliinsä: Hoc est petri oleum, super hunc oleum edifico imperiam meam! Vuoriöljylle, eli petrolillehan se valta nykyään perustuu.
Italian imperiumi ei enää ole kovin mahtava ja Vittorio Emanuelenkin mahtailu jäi vain komeaksi eleeksi. Mussolinin dramaattinen nousu floppasi ja hänen lankeemuksessaan oli jo komedian aineksia.
Mutta Italia on yhä sanan monessa merkityksessä suuri, kuitenkin omalla rajoitetulla tavallaan. Maan historia on niin tyrmäävän maineikas, että esimerkiksi huono menestys yhdessä sodassa ei suuressa kokonaisuudessa merkitse oikeastaan mitään.
Caporetton ja muiden suurten joukkoteurastusten muisto se lienee ollut, joka pani Mussolinin sotilaat mieluummin ajattelemaan omaa, ainutkertaista nahkaansa kuin maansa niin sanottua kunniaa, joka oli jo joka tapauksessa kyllin suuri ilman yhden uuden ihmishengen uhraamista. Italiaa ei tarvinnut maailman kartalle juosta. Hengen maailmassa Italia oli joka tapauksessa huipulla. Paavi oli mahtava myös ilman divisioonia.
Paavien tapa liittää oma asemansa Rooman imperiumiin on jossakin määrin paradoksaalinen: monumenttien kaiverruksissa paavien tittelinä on aina Pont. max. -pontifex maximus eli suurin sillantekijä.
Tämä on perua antiikin pakanallisesta Roomasta, jossa jo Caesar otti myös tämän ylipapin tittelin täydentämään valtansa elementtejä. Hän huolehti siis myös sillan rakentamisesta ihmisten ja jumalien välille.
Paavin tittelinä tuo antiikkinen virka on outo, mutta yhtä kaikki tärkeä osa katolisuutta: välittäjää tarvitaan ihmisen ja Jumalan välille. Siihen kelpaavat pyhimykset ja monet paavithan olivatkin sellaisia. Viimeksi tämän arvon ja aseman sai Johannes Paavali II, minkä Roomassa liikkuja kyllä huomaa.
Mutta eipä nyt olla liian ankaria katolisille. Katoliset kirkot ja niiden kuvat ovat ehkä meidän makuumme imeliä ja usein sadomasokistisia tai muuten pervoja. Ajattelen nyt vaikkapa vanhaa Andreas-parkaa, jota pyövelit kiinnittävät vinoon ristiin ja jonka onnettomuudella taitelija herkuttelee.
Mutta kaikella tässä maailmassa on paikkansa. Pyhä Sebastian on päässyt homojen erityisen suojelun ja mielenkiinnon kohteeksi. Näyttää siltä, että ihmisen ampuminen täyteen nuolia on ainakin joidenkin ihmisten ns. suuntautuneisuudelle erityisen otollinen asia.
Mutta tämä kaikki kertoo vain ihmiselämän kirjavuudesta ja sehän muistuttaa riepumattoa, kuten tiedetään. Olemme kaikki omalla tavallamme ihan hyviä, mutta joka tapauksessa aina syntisiä, sanoo kristinusko tietääkseni kaikissa suuntauksissaan. Pelkät hyvät työt ja tabujen noudattaminen eivät meitä vie taivaaseen, puhumatta nyt marttyyriudesta, ainakaan mikäli tällä tarkoitetaan viattomien vääräuskoisten lahtaamista.
Nämä asiat kai ymmärrämme ilman erityistä todistelua. Muhamettilaisten pyhä viisiosainen tie huurien ja kauniiden poikien luo viiniä nautiskelemaan on selkeä, kristityille asia on mutkallisempi.
Luterilaisena en kaiketi voi periaatteessa pitää ilman muuta selvänä mitään uskon totuuksia, ellen niitä ensin omakohtaisesti ymmärrä. Onko naisella sielua? Pääsevätkö eläimet taivaaseen? Joutuvatko kastamattomat lapset helvettiin?
Ymmärtääkseni sekä läntinen että itäinen kirkko nojautuvat näissä asioissa pyhään traditioon ja jättävät ratkaisuvallan niille, päästäen tavallisen palkannauttijan ja eläkeläisetkin tästä vaivasta.
Eiköhän tällainen delegointi keskimäärin voisikin riittää ihmiselle? Luterilaisuuden piirissä on joskus arvosteltu niitä yksityiskohtaisia luetteloita, joita ihminen voi tehdä autuutensa hyväksi, siis hyviä töitä.
Mutta muistutuksena raadollisuudestamme ne voisivat toimia hyvin. Ostin Pietarinkirkosta pikku muistilapun: Le 14 Opere di misericordia. Ensin 7 ruumiillista ja sitten saman verran hengellisiä.
Edelliseen kuuluivat nälkäisten, janoisten ja alastomien auttaminen, pyhiinvaeltajien majoittaminen, sairaiden ja vankien luona käyminen ja kuolleiden hautaaminen.
Jälkimmäisiä olivat epäilevien neuvominen, tietämättömien opettaminen, synnintekijöiden nuhteleminen, haavoitettujen lohduttaminen, rikkomusten anteeksiantaminen, ahdistettujen kärsivällinen tukeminen ja Jumalan rukoileminen elävien ja kuolleiden hyväksi.
Pietarin patsaalla resitoitiin kuorossa Rosariota, kun poistuimme Berninin pylväikön laitaa. Olkoon hokkuspokkusta, mutta kaunistahan se oli.
Oma luterilaisuutemme on tietenkin kerettiläisyyttä ja nykyisenä maailmanaikana siitä alkaa jo olla aika lailla maku pois. Joutuessaan kohtaamaan aidosti keskiaikaisen islamin, ovat katolisuus ja ortodoksia paljon paremmissa asemissa. Voi jopa sanoa, että ne kaikki kolme muistuttavat aika lailla toisiaan.
Samaan aikaan niiden on, oman luonteensa vuoksi pakko ymmärtää, että niillä jokaisella on valtapyrkimys, joka tekee löperöt kompromissit mahdottomiksi.
Italiaa eikä katolisuutta ei olla lahjoittamassa niille aineksille, joiden päähän on sattunut pälkähtämään, että siellä voisi elää helpommalla tai ehkäpä peräti päästä paratiisiin vääräuskoisten kustannuksella.
Mitään merkittäviä terroritekoja ei uusi kansainvaellus vielä näytä aiheuttaneen, mutta niin tyhmiä ei Italiassa olla, että luultaisiin tämän osoittavan jotakin oleellista tulijoista ja heidän uskonnostaan.
Operazione strade sicure on alkanut jo vuonna 2008 ja jatkuu yhä. Se tarkoittaa, että tuhannet rynnäkkökiväärein aseistetut taisteluparit partioivat julkisilla paikoilla, esimerkiksi metrossa.
Kävin Roomassa tätä ennen viimeksi vuonna 1999. Silloin elettiin vielä toista aikaa.
Saattaa olla, että nykyinen historian uusi suuntaus, jonka näemme manner-Euroopassa, mutta tuskin vielä meillä, ei muodostu pysyväksi. Ehkä aikakausi ei olekaan vaihtunut, vaan näemme ympärillämme vain taustakohinaa ja vähäpätöisiä yksittäistapauksia.
Mutta saattaa myös olla niin, että Roomankin monituhatvuotisessa historiassa ollaan nyt siirtymässä uuteen aikakauteen. Mikä on silloin oleva paavin asema Italiassa, Euroopassa ja maailmassa?


18 kommenttia:

  1. "päästä paratiisiin vääräuskoisten kustannuksella."

    Mutta jos asiat ovatkin ihan toisin päin. Maailma on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut niin paljon että ihminen pystyy väkipakolla saamaan informaatiota kaikkiin reikiin, joita hänellä on. Vääräuskoiset (ei koske naisia) tajusivat että paratiisissa heitä tulevat palvelemaan seitsemänkymmentä neitsyttä ja nuorta poikaa (Koraanin mukaan), jos tässä maailmassa he tappavat niitä, joita käsketään tappaa, ja tulevat itsekin tapetuiksi. Muslimit eivät puhu siitä, että paratiisissa pääsee Kristuksen kainaloon tai Kristuksen kukkaroon, he puhuvat vain seitsemästäkymmenestä neitsyestä ja nuoresta pojasta, jotka tulevat tyydyttämään heidän tarpeitaan paratiisissa.

    Mutta jos asiat ovatkin ihan toisin päin, jos vääräuskoiset päättivätkin löytää jotakin oikeata. Maailmaninformaatio antaa vihiä siitä, minne pitää mennä/vaeltaa/uida/lentää/jne.

    VastaaPoista
  2. Läntisen ajattelun kehdoksi Italiaa näkee sanottavan. Mitä siellä tänään, sitä ajan myötä muuallakin; sekä hyvässä että pahassa.

    Minuun teki suuren vaikutuksen tutustuminen Vaclav Havelin tekstien kautta ns. eurokommunismiin: rohkeiden italialaisten pesäeroon Moskovan komennosta. Marxin pakkoideologian sijaan löydettiin kulttuurien paikallisuus. Sillä aikaa vasemmistoälyköt oli täällä ohjattu jonottamaan Tamminiemen leikkimökille.

    Huomattiin myös, että juutalaisten hävittäminen maanpäältä oli annettu ns. Sanassa tehtäväksi aina Kristuksen ristiinnaulitsemisten syyllisten rankaisemisesta saakka

    Niin romahtivat ideologiat, sekä kommunismi että fasismi. Mukana meni myös Paavin auktoriteetti, joka tämän päivän Italian politiikasssa liene verrattavissa Joulupukkin asemaan Suomessa

    VastaaPoista
  3. Katolisuuden merkitys vielä kommunismin suuruuden aikana oli merkittävä, nyt se on romahtanut Italiassa. Mutta suurin osa katolilaisista onkin kolmannessa maailmassa ja uskonnollisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta tuli mieleen isa camillo kirjat ja elokuvat :)

      Poista
  4. Näin se varmaan on: ihmisjärjen ja siihen perustavan tieteen tuloksina ihmisluonne ja kohtalo on paljastunut. maasta tulimme ja maaksi tulemme. Siinä kaikki, sanoo lääkäri. Mutta siinä välillä tilaisuus nauttia kaikesta mitä uskomattoman värikäs maailma kivoine ihmisineen voi tarjota.

    VastaaPoista
  5. Luin katolisen lakimiehen James Kalbin artikkelin Crisis magazine'sta, missä hän pohdiskeli tätä kansojen ja uskontojen sekoittumista. Jokainen uskonto luo omanlaisensa yhteiskunnan. Toiminnalliset verkostot uskontoineen, kansallisvaltioineen ja kulttuurisine kokonaisuuksineen eivät ole historiallinen jäänne menneisyydestä, vaan edelleen toimivan yhteiskunnan perusta. Sosiaalinen erilaisuus on haaste, mikä aina merkitsee ongelmaa. Ongelma on vaikea siksi, että se tekee yhteisen hyvän paljon vaikeammaksi tunnistaa ja yhteisesti hyväksyä. Tämän tähden yhteiskunta ajautuu alentuneeseen toiminnallisuuteen, sosiaalisiin konflikteihin ja ääritapauksissa sisällissotaan. Vähintäänkin se johtaa sosiaalisen luottamuksen vähenemiseen jokapäiväisen elämän tasolla.

    Kun me nyt kuitenkin elämme poliittisessa ilmapiirissä, missä erilaisuuden moninaistamisesta ja radikaalista pyrkimyksestä kaikenlaisten erojen tasoittamiseen, on tullut moraalinen imperatiivi, eräänlainen horisontaalinen tuonpuoleisuus, mikä palvelee uskontona niille, jotka ovat kadottaneet vertikaalisen tuonpuoleisuuden. Tämän hetken arvokkaimpana pidetty moraali ilmenee Euroopassa esim. siten että irakilaista, jottei hän tulisi marginalisoiduksi kohdellaan paremmin kuin oman maan työtöntä ja asunnotonta.

    Amerikkalaisista tuli amerikkalaisia syntymän tai pitkän prosessin kautta, missä he lupautuivat toimimaan kansallisessa projektissa, ja mikäli he antoivat tukensa kansalliselle viholliselle, heidät voitiin maanpettureina teloittaa. Vaikka verkosto kasvaisi toiminnoissaan kuinka laajaksi, monimutkaiseksi ja institutionaalisemmaksi,sen olisi silti säilytettävä kyky huolehtia yhteisestä edusta ja erityisen hengenheimolaisuuden elementeistä, muuten siitä tulee hankalasti käsiteltävä irrallisia osia sisältävä möhkäle - jota täytyy pitää yhdessä ja liikutella - pakolla.

    Paavin asettumisesta globaaleja markkinoita ja ylikansallista valvontaa ajavien suurbyrokraattien ja miljardöörien puolelle pitää kirjoittaja periksiantamisena ajan rajoja hyväksymättömälle moraalille.

    VastaaPoista
  6. "Kun me nyt kuitenkin elämme poliittisessa ilmapiirissä, missä erilaisuuden moninaistamisesta ja radikaalista pyrkimyksestä kaikenlaisten erojen tasoittamiseen, on tullut moraalinen imperatiivi, eräänlainen horisontaalinen tuonpuoleisuus, mikä palvelee uskontona niille, jotka ovat kadottaneet vertikaalisen tuonpuoleisuuden. Tämän hetken arvokkaimpana pidetty moraali ilmenee Euroopassa esim. siten että irakilaista, jottei hän tulisi marginalisoiduksi kohdellaan paremmin kuin oman maan työtöntä ja asunnotonta."

    -Hienoa, että edes joku, tässä sinä Bogreol, näet tuon noin selvästi. Olen täysin samaa mieltä. Asiahan on ihan helpottavasti yksinkertaistenkin sielujen havaittavissa, mutta sosiaalinen paine painaa silmät vielä usemmilla kiinni.

    "Paavin asettumisesta globaaleja markkinoita ja ylikansallista valvontaa ajavien suurbyrokraattien ja miljardöörien puolelle pitää kirjoittaja periksiantamisena ajan rajoja hyväksymättömälle moraalille."

    -Tuokin alkaa valitettavasti olla kai totta. Meidän oma luterilainen kirkko taitaa olla kyllä vieläkin innokkaampi valitsemaan soroslaisen globalisti-liberaalin yhteiskunnallisen agendan klassisen evankeliumin, pelastusteologian, tilalle.

    jk

    VastaaPoista
  7. "Saattaa olla, että nykyinen historian uusi suuntaus, jonka näemme manner-Euroopassa, mutta tuskin vielä meillä, ei muodostu pysyväksi. Ehkä aikakausi ei olekaan vaihtunut, vaan näemme ympärillämme vain taustakohinaa ja vähäpätöisiä yksittäistapauksia."

    Ihan totta, suattaapi olla.

    VastaaPoista
  8. Italian kulttuuri ansaitsee kaiken ihailun. Sen kautta suomalainenkin voisi oppia helpoiten eurooppalaisia tapoja (etenkin ruoka- ja juomatapoja) ja tiettyä suurpiirteisyyttä ja tervettä anarkismia ja hedonismia, kunhan kuitenkin osattaisiin samalla pidättyä pohjoisessa rehellisyydessä. Italian kieli muistuttaa ulkoiselta ilmaisultaa pikkuisen suomea, ja suomalaisten tapaan italot ovat mollikansaa. Nämä ovat merkittäviä yhdistäviä tekijöitä. Rehellisyys ei kuitenkaan taida olla se ensimmäinen italialainen hyve.
    Mitä tulee kulttuuriin, 1900-luvullakin Italia on tuottanut merkittäviä saavutuksia. Näissä kaikissa näkyy myös tietty omaleimaisuus. Onkin surullista nähdä maan tämänhetkinen ilmeinen rappio. Italian kielen opettelu ei jotenkin tunnu sijoitukselta tulevaisuuteen. Etelä korruptoitunut ja mafian kynsissä, Pohjoinen lähtemässä omille teilleen. Berlusconin hahmo kuvasi tätä maan rappiota jokseenkin täydellisesti. Ja sitten on syntyvyys: Euroopan alhaisimpia -- vaikka katolilaisten kai pitäisi olla hedelmällisiä. Kulttuurin saralla tuskin eletään ainakaan mitään kulta-aikaa. Kaikki tiesivät joskus Fellinit, Pasolinit ja Leonet ja elokuvan harrastajien keskuudessa moni aikakauden italo-filmi on edelleen kulttimaineessa, mutta kuinka monta uutta italilaista elokuvaa on kukaan nähnyt? Tunnetuin nuoren polven italialainen kirjailija taitaa olla Roberto Saviano, joka tunnetaan järjestäytynyttä rikollisuutta dokumentoivista töistään. Autoteollisuudellakaan ei hyvin pyyhi, ellei sitten ehkä oligarkeille ja jupeille kiitäjiä valmistavalla Ferrarilla, kun Saksan kanssa tehty euro-diili ajoi fiatin ahtaalle suosien saksalaisia valmistajia. Kulttuurin ja talouden suurvalta italia taitaa olla edelleen vain muodin saralla. Italiasta on kovaa vauhtia tulossa ulkomuseo rikkaille aasialaisille, jonka väestön enemmistön muodostaa kehitysmaista peräisin oleva halpatyövoima, joka raataa maataloustuotteiden tuotannon parissa ja etelän usein laittomissa mafian omistamissa hikipajoissa, joissa valmistetaan Gucceja ja muita brandejä niille, joilla niihin rahaa on.

    VastaaPoista
  9. Avaruusasemalla syttyi tulipalo. Astronautti ryhtyi hamuilemaan lähistöltä happilaitetta, tyhjä oli. Matka jatkui ja seuraavassa oli happea, astronautti kiiti Jumalaa. Miksi Jumala salli tulipalon syttyä ja miksi kiusasi astronauttia. Miksei tilaaja jo alunperin kääntynyt pappien ja Jumalan puoleen, vaan tilasi aseman epäluotettavilta insinööreiltä ?

    VastaaPoista
  10. Täällä Espanjassa asuvana olisin varmasti hyvin kiusaantunut, jos katolisuus olisi Francon aikaisissa voimissaan. Zapateron vasemmistohallitus töpeksi enemmän kuin olisi ollut hyväksi, mutta pikimustimmat katolisuudeen piirteet se sai jynssättyä yhteiskunnan yleisilmeestä lähes näkymättömiin. Rajoyn oikeistohallinnon aikana vanhat kehnot ovat yrittäneet ryömiä takaisin loukoistaan, mutta aika huonoin tuloksin.
    Katolisuus onkin muuttunut täällä kulttuuri- ja perinnemenojen vaalijaksi ja mikäs sen somempaa. Pyhimyskulkueita riittää ympäri vuoden ja pääsiäisenä elämä on yhtä kulkuehumua. Kivoja katsella, eikä meno ahdista tälläistä skeptikkoakaan, koska hihhuliuskovaiset ovat porukassa selkeä vähemmistä.

    Periaatteessa olen uskontofoobikko, mutta käytännössä se ilmenee vain islamofobiana, koska se on ainoa uskonto, jossa huumorilla ja ja hauskoilla perinnemenoilla ei tunnu olevan mitään sijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Periaatteessa olen uskontofoobikko, mutta käytännössä se ilmenee vain islamofobiana, koska se on ainoa uskonto, jossa huumorilla ja ja hauskoilla perinnemenoilla ei tunnu olevan mitään sijaa."

      Jäikö Tuhat ja yksi yö lukematta?

      Valitettavasti/Valitettavasti/Valitettavasti/Valitettavasti.

      Poista
    2. Pilasihan kirkko erotiikan meidän kansantanhuistakin, aivan samoin kuin Islam vanhetessaan kuristi kansanperinteet. Islamhan eli ja kehittyikin vielä täällä Al-Andalusiassa, mutta kun se ajettiin juurilleen, niin eipä sieltä kovin kummoisia kulttuuriuutisia ole sen jälkeen kuulunut, puhumattakaan nyt jostain teknisemmästä kehityksestä.

      Poista
    3. Tuhat ja yksi yötä on niin syntinen kirja, etteivät puhdasoppiset muslimit hyväksy sitä. Sitä paitsi sen ensimmäiset versiot ovat intialais-persialaista alkuperää ja syntyneet jo ennen islamin aikaa.

      Islam ei hyväksy muuta kulttuuria kuin islamin. Ei Isis ole tyhjästä lähtöisin, vaan saanut kasvualustansa ympäristöstä ja imaameilta, jotka saarnaavat Isisin oppeja eivätkä hyväksy maallista kulttuuria. Vääräuskoisiin ei suhtauduta suopeasti eikä siinä ole tilaa huumorille. Mitä tapahtuikaan Charlie Hebdolle?

      Poista
  11. Tuoossa vuonna 2008 luin kirjan Yhdysvaltain kristillinen oikeisto. Hyvin seikkaåerinen ja analyyttinen teos. Heitä on 70 miljoonaa .ja he onnistuivat saamana maltillesempana siipeensä kuuluvna George W. Bushin maan presidentiksi.

    Sen kirjan luettuani aloin muistella haikeudella niitä onnellsia päiviä. jolloin NKP:n keskuskomitean aatokset olivat päällimmäisin huoilenaiheemme...

    MafH

    VastaaPoista
  12. KuVenöjö 1855 taas vaihteen vuoksi julisti sodan Turkille, niin joku idiootti kirjoitti pyhästä sodasta turkkilaisia paknoita vastaan.

    Eikäös Snellman teroittanut kynnäsä ja vastannut jotensakin seuraavasti: "Eivät he mitään paknoita ole. He palvlevat samaa Jumalaa kuin mekin, tosin eri nimellä. Ne noudattavat samoja moraalisääntöjä kuin mekin. Ainoi ero heidän ja uskomem välillä on,etät meille Jeesu on teollinen Jumalan oik,a heile vain tavallinen, tosin esmerkillinen ihminen.


    Luin tuossa pari pävää sitten hyödylliisä kertomuksia arabiruhtinas Saladdinin ja kuningas Rikhard Leijonamielen edesottamuksista. Jälkimäinen mm. teloitutti Pyhällä Maalla 3000 aseetonta mietsä, naista ja lasta. Kaipa siihen oli jokin oikeutus, ja se oli Herralle erinomaisen otollinen teko.

    MafH

    VastaaPoista
  13. Kysymykseesi liittyen luin jokin aika sitten kirjan "Alistuminen" (Soumission) Michel Houellebecqilta. Siinä ateisti, vähintäänkin agnostikko mies, yliopistokoulutuksen saanut, lopulta alistuu houkutusten ja mukavuuksien vuoksi islamin pyhään uskoon.

    Näin minulle ja sinullekin käy.

    t. Markus Mertaniemi
    FT, Oulu

    VastaaPoista
  14. Minä kyllä taidan tuosta kieltäytyä, mutta näyttäähän noita pokkuroijia olevan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.