maanantai 26. syyskuuta 2016

Demokratuurin ongelmia



Epäliberaali demokratia

Demokratia on aina ollut vaarallinen poliittinen järjestelmä. Onhan päätösten tekeminen siinä periaatteessa alttiina kansajoukkojen mielen ailahduksille. Joukot, joissa tyhmyys tunnetusti tiivistyy, saattavat saada päähänsä mitä absurdeimpia ajatuksia ja ryhtyä niitä ajamaan, huutaen ja rähisten tai sitten vain äänestäen.
Nykyään demokratia, järjestelmä, jonka kautta johtajia vaihdetaan, on jo kauan ollut tapana sekoittaa ja samaistaa milloin mihinkin aivan toiseen asiaan, kuka luulee sen tarkoittavat tasa-arvoa, kuka suvaitsevuutta, kuka mitäkin. Tutkimusten mukaan monet Venäjällä arvelivat sen tarkoittavan aineellista hyvinvointia.
Tavaksi on joka tapauksessa tullut lähteä siitä aksioomasta, että demokratia on poliittinen järjestelmä, joka toimii kansan enemmistön hyväksi, kun se kerran saa siltä ainakin jonkinlaisen mandaatin. Tässä se eroaa tyranniasta, jossa kaikki perustuu yhden henkilön tahtoon ja yksi henkilöhän voi olla paha tai muuten huono. Kokonaista kansaa ei oikein kukaan uskalla epäillä moisesta.
Voiko kokonainen kansa olla edes tyhmä? Tyhmyyttä, kuten viisautta ja muitakin ominaisuuksia kansassa on normaalijakautuman verran kutakin. Edellä viitattu tiivistymisilmiö kuitenkin toimii yleisen käsityksen ja arkihavainnon mukaan vain huonontavaan suuntaan. Periaatteessa kai parlamentit oli tarkoitettu tiivistämään nimenomaan positiivisia ominaisuuksia, mutta näyttää siltä, ettei kokemus ole juuri vastannut odotuksiin.
Diktaattorit muinaisessa Roomassa nimettiin kansan toimesta määräajaksi hoitamaan poikkeustilanteita. Siten tämä instituutio ei alun perin suinkaan ollut demokratian vastakohta tai edes sen vastainen, toisin kuin nykyään usein kuvitellaan.
Tosin aikamme diktaattorit eivät ole tyytyneet määräaikaisuuteen ja sen johdosta ovat tavallaan mitätöineet koko vanhan diktatuurin idean. Cincinnatusta, joka valtion johtajan paikalta palaisi takaisin auran kurkeen, pidettäisiin nykyään kai höyrähtäneenä. Onhan tavaksi tullut olettaa, että jokainen on velvollinen ajamaan maksimaalisesti omia etujaan. muuten hän ei herätä luottamusta.
Mutta diktatuuri on nykyään tullut kirosanaksi eikä se leima siitä enää ilmeisesti lähde millään. Turhapa siis on kenenkään enää yrittää ratsastaa antiikin vanhalla instituutiolla ja selittää olevansa kansan tarvitsema diktaattori.
Suomen historiassahan diktaattoreita on ollut tasan yksi kappale: Kullervo Manner keväällä 1918, jolloin valtaa ei ollut enää paljon käytettävänä, vaikka sitä olisi kuinka keskittänyt yksiin käsiin.
Tilanne oli paljon huonompi kuin vuonna 1930, jolloin puolustusministeri Niukkasta, ellen väärin muista, peloteltiin vallankaappauksella. ”Kuapatkoot mitä kuappoovat, ei tässä oo paljon kuapattavvoo” tokaisi turhautunut ministeri.
Itse asiassa tilanne ei ollut niinkään huono. Lapualaishuliganismi ei suinkaan ollut edes upseeriston ehdottomassa suosiossa, mutta tämä on taas jo toinen juttu.
Suomi kesti kuin kestikin demokratian kriisin, joka 1930-luvulla kukisti miltei jokaisen Euroopan uusista demokratioista.
Meillä irtautuminen demokratian pelisäännöistä ja lähteminen väkivallan tielle oli yhä tuoreessa muistissa vuodelta 1918 ja vain harvat halusivat toistaa kokemansa.
Niinpä Suomi sinnitteli demokratiallaan, jopa läpi sotavuosien. Valtion tiedotuslaitoksen piirissä oltiin huolestuneita siitä, että niin Moskovasta kuin Berliinistä syydettiin häpeämätöntä propagandaa omien diktatuurikomentojen hyväksi.
Tyhmimmälle kansanosalle saattoi tulla se käsitys, että vain näissä maissa hallitukset olivat todella tehneet jotakin kansan hyväksi.
Johtopäätöksenä oli, etteivät ainoastaan diktatuurit tarvinneet propagandaa oman järjestelmänsä hyväksi, vaan demokratia sitä vasta tarvitsikin.
Tilanne oli erityisen katala siksi, että Englanti, jota Suomen sivistyneistö oli oppinut ihailemaan demokratian klassisena mallimaana, syyti Suomeen häikäilemätöntä propagandaa, jonka tarkoituksena oli vahingoittaa Suomen sotaponnisteluja ja saattaa se Neuvostoliiton armoille.
Asiaa hoiti käytännössä toimisto nimeltä Political Warfare Executive (PWE), jonka direktiivejä mm. BBC:n lähettämälle propagandalle on hyvin valaisevaa lukea. Eipä siinä Suomen kansan edut paljon painaneet ja totuudenkin arvo punnittiin sen mukaan, mitä asiaa se palveli.
Tässä suhteessa tämän laitoksen toimintaperiaatteet muistuttivat siis nykyisen valtalehdistön touhuja. Mutta kuten armeijamme, myös valtiollinen järjestelmämme kesti hyökkäykset.
Tietenkin sota-ajan demokratia oli jotakin muuta kuin se meno, kota voitiin sallia rauhan auvoisina päivinä. Maassa vallitsi sensuuri ja lehtien kirjoittelua pyrittiin keskitetysti ohjailemaan isänmaan edun mukaisesti. Myöskään eduskunta ei katsonut mahdolliseksi ruveta rakentamaan avointa riitaa aikana, jolloin koko maan kohtalo oli vaakalaudalla.
Puhuttiin ”demokratuurista” ja tiedotuksen suhteen ”puntilismista”. Karuna aikana demokratia ei voinut olla samalla tavalla liberaalia, kuin sitten myöhemmin.
Mutta silti” korkealta johdetun maan” poliittinen järjestelmä oli nimenomaan demokratia eikä esimerkiksi diktatuuri. Myöskään ”kansandemokratiaa” siitä ei koskaan tullut, monen suureksi harmiksi ja vielä useampien tyytyväisyydeksi.
Joka tapauksessa myös sodan jälkeinen demokratia tarkoitti sitä, että lainsäätäjät ja hallitus olivat vastuussa kansalle ja se seikka mitattiin määräajoin vaaleissa.
Se, että vahva presidenttivalta pääsi joissakin suhteissa rapauttamaan järjestelmän puhtautta, voi pitää kauneusvirheenä. Sen vastapainona on kuitenkin muistettava koko järjestelmän pelastuminen tilanteessa, joka oli varsin vaarallinen.
Sen jälkeen kun suuri osa maassamme käytettyä valtiollista valtaa on siirretty Brysseliin, osaksi pakosta, osaksi tuottamuksellisesti, ei demokratia enää kuulosta samalta kuin ennen.
Kuka voisikaan, etenkään tuon kuuluisan jytkyn ja sen seurausten jälkeen kuvitella, että hallituksen politiikka todella on riippuvaista kansan tahdosta.
Tarvitsee vai katsoa, mitä mieltä ajan suurista kysymyksistä kansa ilmoittaa olevansa ja toisaalta seurata sitä, mitä hallitus tekee ja julistaa.
En halua tässä kannattaa halpaa populismia. Hallituksella ei todellakaan ole paljoa liikkumatilaa, ellei se uskalla käydä avoimesti vastustamaan niitä mahteja, jotka pitävät sitä pakkoraossa. Mitä ne ovat, ei kannata ehkä tässä toistaa, niistä on tullut ennenkin kirjoitettua.
Joka tapauksessa tilanne on nyt se, että kansalainen, joka ymmärtää voimattomuutensa tässä poliittisessa järjestelmässä, niin demokratian nimellä kuin se kulkee, saattaa jutua pahasti tuhrautumaan.
Onko demokratia nyt siis kriisissä, vai missä ne vaihtoehdot ovat? Vai onko kyse nyt jälleen demokratuurista, eräänlaisesta liberaalien tunnusten alla esiintyvästä vaihtoehdottomasta järjestelmästä, joka meidän on ollut pakko hyväksyä?
Onko se kenties nyt välttämätön vaihtoehto huonommalle tilanteelle, joka syntyisi silloin, jos vihapuhuvan kansan asenteet otettaisiin vakavasti? Silloin astuisimme Unkarin ja Visegrad-maiden tielle ja kukaties kansa hankkisi päälleen koko sivistyneen maailman kirouksen?
Aika monta lämmintä tuolia tärkeissä pöydissä voisi jäädä meidän osaltamme täyttämättä sellaisessa demokratiassa.

36 kommenttia:

  1. Kirves
    Sic, vanhaa, työntekoa ja palkanmaksua koskevaa sanontaa muokaten.

    Kansa on päättävinään, mihin suuntaan kansakunnan asioita tulisi viedä, ja päättäjät (eduskunta ja hallitus) ovat tekevinään kansan tahdon mukaan.

    Neljäs valtiomahti ja tietyllä tavalla kasvottomat korporaatiot, mitä sitten lienevätkin, ihmiskilpien takaa heittelevät omia kapuloitaan.

    Tulee mieleen Oikeusjuttu. Toivoo maanmittari K.
    Hilfe!

    ek

    VastaaPoista
  2. ”vihaapuhuva kansa”: taas kerran moniulotteinen artikkeli

    Vihaapuhuva kansa on ihan eri juttu kuin vihaatekevä kansa ja sellainen onkin kaikkien tiedossa USA:ssa. Joka päivä siellä ammutaan kuoliaaksi jopa kymmenittäin. USA:n aseenkatolupaa koskeva lainsäädäntö antaa mahdollisuuden ”villille Lännelle” eli oman käden oikeuteen, kuten 1800-luvun amerikkalaisten Pohjolan ja Etelän sodassa.

    Onpa ihmettä ja kummaa, mutta sama asetelma on myös nykyisissä USA:n presidentinvaaleissa. Trump edustaa rasistista Etelää ja Clinton demokraattista Pohjolaa (mustat eli neekerit kuuluvat demokratian piiriin).

    Jos Trump voittaa ja toteuttaa lupauksensa koskien Jerusalemia, niin silloin kaikenkarvaiset miljardöörit innostuvat sijoittamaan projektiin nimeltään ”9/11 joka vuosi”. Etunenässä saattaisi olla monimiljardööri Deripaska, jota ei päästetty Yhdysvaltain rahamarkkinoille ulkoministeri Lavrovin lukuisista yrityksistä huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "moniulotteinen"

      Fysiikan tiede tietää moniulotteisuudesta sen että niitä ulottuvuuksia on yksitoista ja määritellytkin niitä.

      Mutta montako ulottuvuutta on historialla, yhteikuntatieteellä, psykologialla, sosiologialla, sosiaali-psykologialla, taiteella?

      Nikolai Gogol jääköön mainitsematta.

      Poista
    2. "Mutta montako ulottuvuutta on historialla, yhteikuntatieteellä, psykologialla, sosiologialla, sosiaali-psykologialla, taiteella?"

      Niillä on yksi ulottuvuus.. Vasemmistolainen ulottuvuus.

      Poista
    3. USA:n murha/väkivaltatilastot ovat keskieuroopan tasoa jos niistä poistetaan mustien tekemät rikokset. Tätä enempää asiasta ei varmaan kannata keskustella...

      Ari

      Poista
  3. Paasikivi piti päiväkirjaassan Suomen kansaa kokonaisuutena "poliittisesti vähälahjaisena".

    VastaaPoista
  4. Demokratuuri taitaa ilmetä siinäkin että kun vain 10 000 ihmistä kokoontuu torille, hallitus alkaa toimia.
    Toisaalta tämähän antaa mahdollisuuksia vaikka mihin.

    Nyt odotetaankin mielenkiinnolla miten poliisin- ja hevosenhakkaaja-järjestöille käy, menevätkö samaan koriin kuin uusnatsit vai saavatko ns. "ihan eri asia"-ultimaatumin jatkaa toimintaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "...vain 10 000 ihmistä kokoontuu torille, hallitus alkaa toimia. "

      Tätä on ns. uusi demokratia, joka on ns. länsimaisten arvojen ytimessä.

      Esim. Ukrainassa riitti kai varsin yleisesti laillisiksi tunnustetuilla vaaleilla demokraattisesti valitun hallinnon kaatamiseen se, että n. 0,5 % maan väestöstä mellakoi torilla jonkin aikaa.

      Demokratia - ja myös ns. länsimaiset arvot - ovat siis hyvin joustava järjestelmä. Aina tarpeen mukaan.

      Poista
    2. "Demokratia - ja myös ns. länsimaiset arvot"

      Erittäin hyvin ilmaistu ajatus!

      Poista
    3. "Esim. Ukrainassa riitti kai varsin yleisesti laillisiksi tunnustetuilla vaaleilla demokraattisesti valitun hallinnon kaatamiseen se, että n. 0,5 % maan väestöstä mellakoi torilla jonkin aikaa."

      Mutta jos ottaa huomioon historia, eli tosiasia että Venäjä/Neuvostoliitto/Venäjä sorti ukrainalaisia vuosisatojen ajan, niin se merkitsee sitä, että nänä 0,5 % maan väestöstä osasivat paljon muutakin kuin laulaa ja tanssia.

      Poista
    4. Osasihan se porukka kiinnittää ulkovaltojen huomion.

      Poista
  5. Vihavainen, edellisten kommenttien perusteella kysynkin, mikä oli suurin piirtein bolsevikkien kannatusprosentti Venäjällä 1917 kun he vallan siellä kaappaisivat?
    Itse muistan lukeneeni että se pyöri vain siinä 4-7 prosentin kohdilla.

    Eli onko meilläkin ns. kriittinen massa jo noin pienen joukon aktiivisuudesta riippuvainen?
    Kyllä arvorelativisteja, yleisvassari-hyviksiä ja muita kulttuurimarxilaisia aina viiden prosentin verran löytyy.

    On alkanut vaikuttaa jo siltä, että pieni torijoukko jo tätä maata pyörittää, tai ainakin kuvittelee niin tekevänsä.

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ns. Perustuslakia säätävän koukouksen vaaleissa heitä äänesti noin neljännes. Tosin useimmat ilmeisesti äänestivät vain bolshevikkien vaatimusten, erityisesti sodan lopettamisen ja maan jakamisen puolesta.
      Suurin osa äänestäneistä oli siis talonpoikia, tilapäisesti sotilaita, joilla ei ollut mitään syytä äänestää bolshevikkeja eikä liioin käsitystä siitä, mitä tuo porukka oikein meinasi.
      Ja vaalituloksen selkvittyähän se enemmistö sitten yksinkertaisesti jyättiin.
      Kuten Vladikir Brovkinin tutkimus osoittaa, kun bolshevikit pari kuukautta käyttivät valtaansa, jeidät yrittiin äänestää kumoon kaikissa provinssikeskuksissa, mutta eipä se äänestäminen enää, perustuslakia säätävän kokouksen hajottamisen jälkeen mitään merkinnyt...

      Poista
  6. Valta on väkisin otettava pienen ydinjoukon haltuun näin se menee Leninin oppien mukaan...kyllä vasemmisto muistaa vielä vanhat keinonsa !

    VastaaPoista
  7. Siis niinkin iso osa kuin 1/4. Ja toisaalta silti niin pieni.

    Kuten ed. ano totesi minunkin mielestäni meidän vasemmistosekainen liberaalisto on alkanut osoittaa kadulla ja mediassa etujoukon elkeitä.

    Kun polittiikkaa aletaan tehdä uuden käsitteen, "someraivo", ohjaamana, on demokratia perusteiltaan muuttumassa arvaamattomaan suuntaan.

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "on demokratia perusteiltaan muuttumassa arvaamattomaan suuntaan."

      Ainoastaan arvaamattomat uomat puuttuvat.

      Poista
  8. Taloudellinen kasvu ja ihmisten elintason paraneminen (joka näkyi reaalisesti vähentyneenä kuolleisuutena sekä eliniän kohoamisena) alkoi jo suurinpiirtein 1700-puolivälissä jolloin ensimmäiset maat Euroopassa saavuttivat sen elintason joka vallitsi aikoinaan Rooman Imperiumin ydinalueilla. Parlamentaarinen demokratia tuli 150 vuotta myöhemmin ja sen ensimmäiset vuodet olivat melko tuskaista. Oli monilla jotka kuuluivat sivistyneistöön ja herrasväkeen aivan syystäkin aihetta epäillä näiden "leppäsköiden" kyky ottaa vastuu kansakunnan kohtalosta.

    Parasta demokratiassa on sen kyky luoda illuusio että kaikki ovat samassa veneessä vaikka todellisuudessa ihmisten kannattaisi pysyä vain omassa lestissään ja keskittyä enemmän oman lähipiirinsä elinolojen parantamiseen. Parhaiten se onnistuu olemalla hillitty, pitämään ruokakunta järjestyksessä, tekemällä työtä ja pitämällä silmällä naapureista jos on aihetta.

    VastaaPoista
  9. Minä luulen että kansalaisten selvä enemmistö ymmärtää sen että globaalin markkinatalouden reaaliteetit antavat kansallisille hallituksille ehkä vain 2-4%:n liikkumavaran budjetteja laadittaessa. Jos tehdään hölmöjä päätöksiä on tuo markkinoinen pihtiote itseasiassa jopa hyväksi. Eipähän tule enempää vahinkoa. Mutta toisaalta upotettaessa suhteellisen pieniäkin summia joihinkin älyttömyyksiin kuten monikulttuurisuuden tai Black Lives Matter-höpötyksiin voidaan saada vähälläkin rahalla paljon pahaa aikaan.

    VastaaPoista
  10. Pieni vähemmistö voi pitäessään hallussaan mediaa ja pyörittäessään propagandamyllyään todella hallita ihmisten mieliä, mutta murroskohdassa käännös voi tapahtua. Bruce Charlton kirjoitti USAn presidentinvaaleista. Maailmaa hallitsee sekulaari vasemmisto, ja vallan ylläpitämiseksi on tarvittu valhe valheen päälle, media on mukana tässä salailussa Clintonin toimista ja sairauksista. Charlton uskoo, että media pönkittää nyt Clintonia voittoon, vaikka hän todennäköisesti fyysisen heikkoutensa vuoksi olisi vain näennäinen presidentti. Valta olisi muualla.

    Viranomaisten julkiseen keskusteluun sisältyy hyvin paljon valheellisuutta, ja ainahan on olemassa mahdollisuus, että suunnattoman monet tekevät päätöksen, että nyt saa riittää ja jättävät harhakuvitelmien ja epärehellisyyden maailman . Nyt alkaa olla lännen historiassa kriittinen ajanjakso: voimme joko päättää jatkaa nykyistä suuntaa sukupuuttoon kuolemisessa ja itsemme kiroamisessa, tai astua ulos alasvievältä tieltä ja alkaa kiivetä ylöspäin.

    Jatkuvalla valehtelemisella on historiallista merkitystä, ja mikäli se ei huuhtoudu kyynisyyden ja epätoivoisesti ylläpidetyn ajanvietteen syövereihin, sen tunnustaminen ja tunnistaminen voi muuttaa yhteiskunnan suuntaa. Median todellisuudesta ulospääsemiseksi Charlton ehdottaa kristinuskoa, mitä tahansa suuntausta, ihmisten tulisi valita, sekulaari vasemmistolaisuus uskonnoksi muuttuneena tuhoaa länsimaisen sivilisaation.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "...sekulaari vasemmistolaisuus uskonnoksi muuttuneena tuhoaa länsimaisen sivilisaation."

      Tuossa on koko homman ydin. Juuri tuosta on kysymys.

      Poista
  11. Demokratia on ihmiskunnan historian kehittynein hallintomuoto.

    VastaaPoista
  12. Ja ehkäpä niistä erityisesti amerikkalainen tai venäläinen.

    VastaaPoista
  13. Senaatintorin pillidemokratiaan tyytymättömät voisivat pohtia miten kansankielestä saataisiin Espalla isännän elkeillä viuhtovien liituraitamiesten hyväksymä isäntäkieli. Bisnekset hoidetaan nykyisinkin englanniksi. Sen jälkeen voitaisiin vihdoin Suomea kutsua läntiseksi sivistysvaltioksi.

    Porvoon piispa tosin kirjoittaisi toisenkin jarrukolumnin Hesariin, mutta ajan myötä opimme luottamaan pikemin omien aistien välittämiin havaintoihin kuin jossakin mennessä ajassa kirjoitettuihin teksteihin.

    VastaaPoista
  14. "Kukaan ei riskeeraa työpaikkaansa, toimeentuloaan, suhteitaan silmäätekeviin tai mainettaan kunnon kansalaisena olemalla ”suvakki”. Pahimmillaan sellaisesta valinnasta seuraa vain törky- tai uhkausviestejä humalaisilta punaniskoilta. Antirasismi tämän hetken Suomessa on kuin tunnustautuisi katolilaiseksi Vatikaanissa tai polttaisi kannabista Hollannissa. Sen nimissä voi sanoa miten typeriä asioita tahansa joutumatta minkään vaikutusvaltaisen tahon kyseenalaistamaksi.

    kupla-2Ja mikä olennaisempaa, punavihreä kupla pyrkii tällä hetkellä aktiivisesti kaventamaan kansalaisvapauksia ja sillä on suuret mahdollisuudet onnistua tässä. Se vahvistaa ehdoin tahdoin yhteiskunnassa jo valmiiksi olemassaolevia tukahduttavia juonteita ja ajaa omia tavoitteitaan painostukselle alttiin valtakoneiston avulla. Irvokkainta on, että kyseessä on juuri sellainen strategia jonka käyttämisestä se syyttää vastapuolta. "

    https://sarastuslehti.com/2016/09/26/taistolaisuuden-paluu/

    VastaaPoista
  15. Kuka voisikaan, etenkään tuon kuuluisan jytkyn ja sen seurausten jälkeen kuvitella, että hallituksen politiikka todella on riippuvaista kansan tahdosta.

    Kuten kaikissa alikehittyneissä demokratioissa, Suomessakin jytky tuotettiin korkeasti koulutettujen Suurella kaalihuijauksella. Puolueelle lainattiin yliopistoilta useampikin Mörkö.

    Se mikä laulaen tulee, se laulaen menee. Kyllä sen isäntämiehet ymmärtävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee
      -Pillidemokraatti

      Poista
  16. Menetetty sukupolvi28. syyskuuta 2016 klo 15.56

    Kun Suurkirkon portailta julistetaan Suomi itsenäisyyden juhlavuonna rasismista vapaaksi vyöhykkeeksi, on sillä yhtä suuri vaikutus kuin jokavuotisella Joulurauhan julistuksella Suomen Turussa.

    Perheväkivalta ja muu rettelöinti jatkuu julistuksista piittaamatta. Sentään kapakat voivat pitää ovensa avoinna. Julistajilla hyvä mieli pää pensaassa.

    VastaaPoista
  17. Maailman talousfoorumin WEF perustaja ja puheenjohtaja Klaus Schwab julkaisi talvella kirjan The Fourth Industrial Revolution.
    Käytti siinä käsitettä disempowerment. Kansa kokee ettei voi vaikuttaa vaikka on eri mieltä ja alkaa vieraantua ja haastaa hallinnon legitimiteettiä. Suomessa sosiaalinen pääoma jo hupenee sitä vauhtia että osakepääoman korotus olisi paikallaan. Kun pääoma on syöty se on nimittäin konkurssi.
    Lisäksi totesi, että päätöksentekijät on jumittuneet lineaariseen ajatteluun ja välittömien päällekaatuvien ongelmien ratkaisemiseen ilman kykyä ajatella strategisesti tulevaisuudesta. Valtio ajelehtii historian virrassa. Ja että yliopistotutkimus on menettänyt relevanssia koska kannusteet, urat ja rahoitus suosivat konservatiivista inkrementalismia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Valtio ajelehtii historian virrassa."

      Jos tämä ei kelpaa, niin pitäisikö valtion sitten velloa epähistorian suossa?

      Ajopuuteoria. Kun Principa ampui aikoinaan kuoliaaksi erään tärkeän henkilön, niin alkoi ns. domino-ilmiö eli ensimmäinen maailmansota. Jne.

      Historian virtaa/muuttuvaisuutta/dialektiikkaa/ennustamattomuutta ei pääse pakoon muten kuin laittamalla pää hiekkaan/pensaaseen/tai tyynyn alle.

      Poista
  18. Tähän jo latteudeksi tullut Churchillin sanoma:"Demokratia on huonoin kaikista hallitusmuodoista. Jos jätetään ottamatta lukuun kaikki muut, joita on tähän mennessä kokeiltu."

    VastaaPoista
  19. Vasta ulkoministeriössä horisemaan oppinut Timo Soini kiersi sieluntuskissaan Senaatintoria kesken hallitusneuvottelujen puntaroiden ryhtyäkö jytkyn valtuuttamana valtiovarainministeriksi vai unelmiensa puuhaan ulkoministeriksi, kunnes vetäytyi porttikongiin soittamaan asiantuntijalle joka rohkaisi kuuntelemaan sydämen ääntä.

    Sitten jo täysin oppineena hän vappupäivänä jätti puolueriennot väliin ja nousi Suurkirkon portaille lukemaan Kyösti Kallion rukouksen sotaan lähteville. Mitäpä sitä ei ihminen tekisi kun pyydetään?

    VastaaPoista
  20. Ministeriön miesten sanotaan neuvoneen Eugen Schaumanin muistolaatan äärellä, sehän löytyy Senaatintorin laidassa valtioneuvoston rappukäytävästä, valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle, että jos et tyttö tiedä mitä tehdä, niin kuuntele sydämen ääntä. (Saksa,Saksa,Saksa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "rönkkö"

      Rönkön röh-röh-röhinät ovat tosi hauskoja.

      Poista
    2. Ideat voivat synnyttää uusia ajatuksia, mutta vain rohkeus muuttaa maailmaa.

      Poista
  21. Se että meillä ja monissa muissa maissa on jo nähty uusi radikaali oikeistopopulismin nousu on vasta alkua. Muutamassa maassa (varsinkin etelässä) on jo nähty radikaalin uuden populistisen vasemmiston nousu.

    VastaaPoista
  22. Ehkä pitäisi kokeilla vaihteeksi ateenalaista demokratiaa? Viranhaltijat valittaisiin arvalla, ja kansalaiset voisivat osallistua torikokouksiin päättämään asioista ja huutamaan yhdessä (tosin vähän eri merkityksessä kuin nykyään). Voi sitä voimaannuttamisen tunnetta!

    Kokeilu voisi kestää vaikka sellaiset 10 vuotta noin aluksi?

    Toki sentään nykyajan kunniaksi voitaisiin antaa äänioikeus myös naisille ja maahanmuuttajille.

    - Kuockain

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.