Uuteen maailmaan

Uuteen maailmaan

Globalisaation siunaukset ovat kiistattomat.

Jo lyhyellä aikavälillä sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä ja kehitys vain kiihtyy. Rikas pohjoinen, joka on tämän prosessin varsinainen primus motor, on hyötynyt asiasta valtavasti. Uskomattoman halvalla uurastavat aasialaiset ovat ottaneet tehdäkseen useimmat paskaduunit, joita valkoinen mies vielä hiljattain joutui pienellä, mutta sentään paljon korkeammalla palkalla tekemään. Pohjoisesta saapuva turisti elää Thaimaassa, Vietnamissa ai vaikkapa Kiinassa kuin kroisos. Paikalliset asukkaat palvelevat häntä puoli-ilmaiseksi ja rahat riittävät kaikkeen mahdolliseen hemmotteluun, mitä jalojen pohjolan asukkaiden hyväksi vain voidaan keksiä.

Sikäli kaikki on hyvin. Ikävänä piirteenä kehityksessä voi nähdä sen, ettei suurella osalla pohjoisen asukkaita enää ole töitä. Työn on siirretty niille, jotka tekevät ne halvemmalla. Kehittyneiden maiden tuotanto on postindustriaalista. Siellä ei juuri synny konkreettisia hyödykkeitä, vaan palveluita, suunnittelun, johtamisen ja viihdyttämisen alueilla. Etelä vaihtaa niitä hyvällä kurssilla tuottamiinsa aineellisiin hyödykkeisiin. Kaikki ovat tyytyväisiä ja onnellisia.

Mutta niin kuin sanassa sanottaneen, hyvät päivät ovat lyhyet ja rangaistus on kohtaava amalekilaisia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Miksi joku kuvitteli, että etelä on ja tulee aina olemaan riippuvainen pohjoisen palveluista? Ovatko pohjoisen asukkaat pysyvästi ja perinnöllisesti heitä lahjakkaampia tässä suhteessa? Vilkaisu kansainvälisiin tilastoihin näyttäisi osoittavan, että suhde on päinvastainen. Voimme odottaa, että kuten muut tuotannon alat, niin myös korkealuokkaisten palveluiden tuotanto siirtyy pian sinne, missä se parhaiten kannattaa. Mitä jää pohjoiselle pallonpuoliskolle?

Lyhyesti sanoen sinne tuskin jää paljon mitään. Tuskin ainakaan on rationaalista resurssien käyttöä suosia kilpailukyvytöntä tuotantoa tälläkään alalla. Tämä aiheuttaa tiettyjä seurauksia, jotka tulevat mullistamaan maailman jo läheisessä tulevaisuudessa. Vanhojen teollisuusmaiden työväenluokka, joka kerran teki paskaduuneja alihintaan, ei enää ole työllistettävissä millekään alalle. Tarkemmin sanoen, sen työllistettävissä oleva osa vähenee dramaattisesti. Loput suistuvat proletariaattiin, jolla ei ole haluja eikä kykyjä yrittämiseen tai työntekoon maailmassa, jossa näille markkinoille on tilaa vain harvoilla. Rikokset, huumeet ja muu tajunnantäyttö ovat jalkapallon ohella se, mitä näille slummien asukkaille on jäänyt. Etnisesti väestö on monenkirjavaa ja etelästä saapuneiden maahanmuuttajien, erityisesti väriltään tummien osuus on suhteettoman suuri.

Jo nyt voidaan Amerikassa havaita, että yhä suurempi osa väestöä putoaa keskiluokasta työväenluokkaan. Tässä tapauksessa asian tekee erityisen ikäväksi se, ettei tällä nykyisellä työväenluokalla ole riittävästi työtä tarjolla. Korvauksella elävä luokka on tosiasiassa työstä vieraantuneiden kerrostuma, jolle ei ole juuri mitään tarjolla elämän tekemiseksi mielekkääksi ja itsetunnon ja sosiaalisen kunnioituksen hankkimiseksi. Korvikkeina, kuten todettiin, toimivat tietenkin huumeet ja rikollisuus. Urheilu ja roskaviihde, prostituutio ja huliganismi viihtyvät tässä maailmassa rinta rinnan. Se on maailma, jossa vallitsevat rikollisten hierarkiat ja omat barbaariset lait. Ympäröivään yhteiskuntaa tämä enklaavi suhtautuu vihalla ja halveksunnalla. Jonkinlaisen perverssin logiikan mukaisesti tähän kerrokseen kuuluvat maahanmuuttajat näyttävät usein kuvittelevan olevansa jonkinlaisen sortojärjestelmän kohteena ja jopa peräti käyvänsä sotaa tuota järjestelmää vastaan. Mikäli tuo joukko olisi jäänyt kotimaahansa, se olisi ennen pitkää saattanut sieltä löytää huonosti palkattuja töitä pohjoisen hyvinvoinnin palvelemiseksi. Nyt noita töitä ei pohjoisessa ole tarjolla ja sitä mukaa myös tuon ryhmän haaveet ylenpalttisesta hyvinvoinnista rikkaan pohjoisen kansalaisten luonnollisena oikeutena ovat tuomittuja jäämään täyttymättömiksi.