perjantai 19. lokakuuta 2012

Järki käyttöön!


Järjen käyttö ja totuusvaje

Nykykulttuurissa tapahtuu merkillisen ristiriitaista kehitystä. Toisaalta ihmiset ymmärtävät entistä paremmin, ettei mikään sairaus tai vamma ole sinänsä häpeällinen. Psyykkiset sairaudet eivät leimaa sen enempää kuin fyysisetkään. Synnynnäiset poikkeavuudet ovat yleisesti hyväksyttyjä ja niiden kritisoiminen saati pilkkaaminen on ankarasti tuomittua.
 Samaan aikaan kehittyy yhä suuremman salakähmäisyyden kulttuuri. Niin sanottu yksityisyyden suoja estää ketään saamasta tietoa toisten poikkeavuuksista, sairauksista, lasten huostaanottojen syistä, rikollisen ulkonäöstä, ilmeisesti myös rikosrekisteristä ja niin edelleen.
Tilanne on muuttumassa absurdiksi. Viranomaiset eivät anna edes aivan neutraaleina pidetyistä asioista minkäänlaisia tietoja, vaikka niiden saaminen joissakin tapauksissa olisi yleisen edun kannalta olennaisen tärkeää.
Venäläisten kanssa syntyneet huostaanottokonfliktit ovat asiasta räikeä esimerkki. Toinen osapuoli esittää ilmeisen tuulesta temmatun versionsa huostaanoton syistä, mihin taas viranomaistaho ei suostu vastaamaan mitään konkreettista perustellen asiaa sillä, ettei se vaitiolovelvollisuuden takia ole mahdollista.
Näin syntyy absurdi tilanne, jossa hyvin vakavasta asiasta tuomion –lapsen huostaanoton- saaneen ihmisen rikosta ei voida nimetä. Tilanne muistuttaa Englannissa aikoinaan vallinnutta, siellä kun oli määrätty ankara rangaistus sellaisesta rikoksesta, joka oli ”liian kauhea tullakseen mainituksi”. Oikeusturva tuosta rikoksesta tuomion saaneilla ei mahtanut olla erityisen hyvä.
Armeijassa vartiopalvelus on jyrkillä säännöksillä rajattu toimi, jossa järjen käyttö on nimenomaan kiellettyä. Sama logiikka toimii myös valtakuntien rajoilla. Puuttuva leima, väärä päiväys ja mikä tahansa muu sinänsä aivan mitätön seikka estää rajan ylityksen, mikäli näin on sääntöihin kirjoitettu. Asia perustunee siihen, että vaihtuvan suorittavan henkilökunnan järkeen ei voida luottaa, joten parasta on kieltää heitä tekemästä mitään omia päätöksiä. Yleensä järjen käyttö kuitenkin tulee sitä mahdollisemmaksi, mitä ylemmäs hierarkiassa noustaan. Poikkeuksen myöntäjällä on myös suuri vastuu. Lainsäätäjän ei yleensä kannata laatia kuminauhapykäliä, mutta ei myöskään hirttää itse lain tarkoitusta jyrkkiin pykäliin, joista ei voida joustaa, vaikka pitäisi.
Yli-innokkailla yksityisyyden suojaajilla on varmastikin ollut hyvä tarkoitus, kun he ovat rustanneet kieltoja informaation levittämiselle. ”Kotini on linnani” sanottiin ennen. Ilman pätevää syytä ei kenelläkään pidä olla oikeutta tunkeutua toisen alueelle. Samaan aikaan kuitenkin valtio on ryöminyt kodin ikkunasta sisään ja istuu jo tottuneesti niin makuuhuoneessa kuin lastenhuoneessa. Luultavasti se tarkkailee jo viemärien kautta vessakäyttäytymistä, jätteiden lajittelua ja ruokailuakin, tupakoinnista ja ryyppäämisestä puhumatta. Pätevästä syystä toinen oikeushyvä käy toisen ylitse.
On tietenkin selvää, ettei kenelläkään pidä ilman muuta olla oikeutta kailottaa toisen yksityisyyteen liittyviä syystä tai toisesta hankittuja tietoja kaikkiin taivaan tuuliin ilman kohteen lupaa. Kohtuutonta sen sijaan on, ettei tietoja voida käyttää edes silloin, kun siihen on suuri ja välitön intressi, nimenomaan silloin kun pitäisi torjua suoranaisia valheita, jotka aiheuttavat suurta vahinkoa paitsi yksilöille, myös koko maalle.
Tilanne, jossa vaikenemisvelvollisuus esimerkiksi lasten huostaanottojen syitä koskien on absoluuttinen, on yksinkertaisesti absurdi. ”Lasten etua” tuskin turvataan millään tavalla, kun kieltäydytään kertomasta huostaanoton syytä silloin kun vastapuoli esittää siitä valheellisen tulkinnan.
Nyt on syntynyt tilanne, että Venäjällä katsotaan todistetuksi, että yksi läpsäisy pyllylle riittää Suomessa siihen, että lapsi riistetään vanhemmiltaan.
Se, että salaisuudesta täytyy voida tinkiä, et tarkoita sitä, että täytyy tehdä julkisiksi kaikki mahdolliset yksityiskohdat, joiden paljastaminen saattaa todella tuottaa vahinkoa syyttömille osapuolille. Itse huostaanotto ei kuitenkaan ole mikään salaisuus ja tarvittaessa on voitava kertoa mikä siihen on ollut syynä. Tätä vaatii jo yleinen oikeusturva. Järjen käyttö edes jollakin tasolla on sallittava.
Sanomattakin on selvää, että päätösten on myös kestettävä normaalin oikeudenkäyntiprosessin kriteerit eikä keneltäkään saa viedä oikeutta lapsen huoltajuuteen ilman, että on näytetty toteen rikos, joka siihen oikeuttaa. Laiton uhkaus sopinee myös tällaiseksi rikokseksi. Muussa tapauksessa palataan keskiaikaan, jossa erilaisilla poppakonsteilla paljastettiin noitia ja muuta yhteistyötä saatanan kanssa ja unetkin riittivät todisteiksi.
Nykyisestä lastensuojelupolitiikasta on liikkeellä niin paljon huhuja, että alalla on syytä itsekritiikkiin. Sen toiminta on nimittäin myös tavattoman kallista ja tulosten perusteella myös tehotonta. Mikäli se leimautuu vielä mielivaltaiseksi, kuten nykymenolla saattaa tapahtua, on katastrofi valmis. Todistustaakka on nyt siellä.
Suurempi avoimuus ja ainakin jonkinasteinen vaikenemisvelvollisuuden purku voitaisiin määrätä tarvittaessa tuomioistuimen luvalla tapahtuvaksi. Tämä saattaisi muutenkin tuulettaa tuota toimialaa, joka ei voi puolustaa itseään ilman puheoikeutta myös konkreettisissa asioissa.
Toinen esimerkki siitä, mihin järjen käytön kieltäminen johtaa, on ihmisten hoitohistorian salaisuus. Mielisairaudet on jo kauan tunnustettu niin sanoakseni ”normaaleiksi” sairauksiksi, joissa ei sinänsä ole mitään häpeämistä. Kun tietoa niistä kuitenkin pantataan kuin valtiosalaisuutta, syntyy absurdeja tilanteita.
Voi esimerkiksi tapahtua, että joku Lapin yliopiston dosentti saa päähänsä julistaa, että Ruotsi suunnittelee hyökkäämistä Suomeen palauttaakseen väkivalloin sinne sijoitetun lapsen, joka on osoittautunut kansankodille sietämättömäksi riesaksi. Tällaiseen mediaseksikkääseen tapaukseen tarttuu tietenkin molempien maiden lehdistö ja asiasta nousee valtava kohu, joka turmelee pahoin naapurimaiden välit. Asian ympärille järjestetään boikottikampanjoita ja mielenosoituksia ja valtiojohto alkaa nokitella toisilleen, kunnes huomataan, ettei mitään lasta ollutkaan.
Koko hässäkän on saanut aikaan yksi ainoa dosentti, joka nyt, tosiasioiden eteen asetettuna selittää, ettei hän sanonut mitään sellaista, minkä sanoi ja mikäli sanoi, ei ainakaan tarkoittanut.
Koska monien ihmisten, etenkin julkisen sanan piirissä, on vaikea ymmärtää, että sama henkilö saattaa olla, paitsi dosentti, myös mielisairas, pidetään asioiden uutta tulkintaa vain osoituksena dosentin nerokkuudesta ja joustavasta ajattelukyvystä. Muuta selitystä ei kyetä keksimään.
Tämä absurdi näytelmä voi näin jatka loputtomasti, koska kenelläkään ei ole oikeutta saada tietoa siitä, mitä kyseinen dosentti sairastaa. Hullunkurisinta on, ettei asiaa edes voi kysyä, huolimatta siitä, ettei asianomaisen käyttäytymiselle muuten löydy mitään selitystä.
Tässäkin tapauksessa on kohtuutonta, ettei viranomaisilla ole lupa antaa oikeaa tietoa.  Sivullisetkaan eivät voi asiaa paljastaa, mikäli se olisi tiedossa.
Ylimpien lainvalvojien olisi jo aika herätä huomaamaan, että tällainen tilanne ei voi jatkua. Aika on muuttunut. Mikäli järjen käyttöä ei sallita eikä valtion etu saa edes joissakin, tarkoin valvotuissa tapauksissa, mennä yksityisen edun edelle, joudumme yhä kauemmas tilanteeseen, jossa vallitsee järjettömyys ja valhe ratsastaa totuuden kumoon mennen tullen. Tämä ei palvele rehellisten ihmisten etua missään maassa, ei Suomen etua eikä minkään muunkaan tahon hyväksyttävää etua. Kuten on saatu nähdä, panokset voivat näissä peleissä kasvaa suuriksi.

35 kommenttia:

  1. Tämä maa, jossa lastensuojelu kantaa sotamarsalkan nimeä, yrittää olla jonkin sortin valituista valitumpien paratiisi.

    Samaan aikaan Venäjä avautuu. Toissa viikolla sinne mennessäni Moskovan lentokentällä oli viimeinenkin propuska poistettu; vielä keväällä piti täyttää typerä maahantulokuitti kahtena kappaleena, nyt tullimies otti passista kopion ja pyysi allekirjoituksen.

    VastaaPoista
  2. Onpahan tuossa vähän varaa avautuakin. Taitaa vielä propiska (ei sama kuin propusk) olla vaatimuksissa.

    VastaaPoista
  3. Savon Tsuhna kirjoittaa:
    Pahoin pelkään, että tämä on vasta alkua. Kirjoitin jo aiemmin eräässä yhteydessä, että tilanne kärjistyy äärimmilleen sitten kun jossain lapsikiistassa toinen vanhemmista vie lapsen turvaan Venäjän lähetystöön Tehtaankadulle. Avoin konflikti on silloin valmis.

    VastaaPoista
  4. Blogisti puhuu asiaa. Viranomaisia sitovat salassapitosäännökset kaipaavat tarkistusta.

    Nykyisin valitettavasti monilla viranomaistoiminnan aloilla salassapitomääräykset valitettavasti estävät viranomaisia puolustaumista.
    Ei ole harvinaista, että Suomen mediassa esitetään viranomaisten toimista vääriä väitteitä, joita viranomaiset eivät voi kumota noiden määräysten vuoksi. Järjen käyttö ei ole aina sallittu. Eräässä tapauksessa joillakin viranomaisten koulutuspäivillä puhunut virkamiesjuristi kuvasi asiakastaan koskevan salassapidon piiriin yksityistapauksen asiakkaan luvalla. Asiasta ei syytetty tuomioistuimessa ilmeisesti sen vuoksi, että asia ei tullut syyttäjän tietoon. Virkamiehen esimiehet eivät kuitenkaan hyväksyneet menettelyä ja hallinnollisena seurauksena virkamies siirrettiin huonompaan virkaan. Tapauksesta kertonut virkamiehen kollega ei tuntenut mitään myötätuntoa virkamiestä kohtaan.

    Voiko muuten pitää paikkansa, että Venäjällä pitää mediassa esittää vahvasti liioiteltuja väitteitä, jotta oikea tieto menisi läpi. Esimerkiksi väittää, että Suomessa suljetaan lapsia keskitysleireille.

    VastaaPoista
  5. Venäjällä ei kenekään tarvitse valehdella kuten ei muuallakaan. Jotkut tekevät sitä, kuka patologisesti, kuka jossakin "rationaalisessa" tarkoituksessa. Sopulit ovat sielläkin kovia nappaamaan hulluja uutisia.
    Mutta tuo salassapitovelvollisuudesta poikkeaminen pätevästä syystä on sekä terveen järjen vaatimus että vanhojen tuomarinohjeiden mukainen. Se olisi ehdottomasti vietävä asianmukaiselle tasolle eli eduskuntaan ja toivottava, että demokratian itsesäilytysvaisto taaskin pelaisi.

    VastaaPoista
  6. Psyykkisesti sairasta dosenttia oleellisempaa tässä asiassa on se, että Venäjä käyttää Suomessa asuvia tai asuneita venäläisiä poliittisena vipuna, poliittisen kiristyksen välineenä, jolla saadaan asteittain lisää vaikutusvaltaa Suomen sisäpoliittisiin asioihin. On pragmaattista olettaa, että tällaiset tapaukset tulevat toistumaan tulevaisuudessa milloin minkäkin tekosyyn tai syyn verukkeella. Venäläisten maahanmuutto ja tietysti maahanmuutto yleensä on jo tällaisten syiden takia virhe. Venäjän kanssa voi tulla toimeen kun suhteita hoidetaan rajan takana diplomaattisesti. On vaikeuksien kasaamista itsensä päälle tehdä Venäjän politiikasta Suomen sisäpoliittinen asia venäläisten maahanmuutolla. Venäjä on poliittisesti, ja on aina ollut, sielultaan imperialistinen laajentumaan pyrkivä imperiumi, ja ainoastaan hetkelliset heikkouden ajat pysäyttävät tämän prosessin vähäksi aikaa silloin tällöin. Venäjän laajentumispolitiikalle on yhdentekevää se, että Vihavainen varmasti tuntee useita mukavia venäläisiä (turhaa sananvaihtoa ennaltaehkäisevä lause).

    Vihavainen: "... että demokratian itsesäilytysvaisto taaskin pelaisi."

    Vihavainen on myöskin humoristi. Demokratia on kilpailua siitä, kuka pystyy eniten ja räikeimmin elämään toisten kustannuksella. Tähän osallistuvat kaikki rikkaimmista köyhimpiin, ja kansainväliset pankkiirit ovat eniten voitolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomenruotsalaista pelkuruutta suosikkiaseman menettämisestä sen tosiasian edessä, että EU sopii Venäjän kanssa viisumivapaudesta, kenties piankin.

      Poista
    2. Huolimatta siitä, että muitakin ongelmia on, on loputon salakähmäisyys meidän puoleltamme kestämätön asia, johon pitäisi saada muutos maahanmuutosta ja siihen liittyvistä ratkaisuista riippumatta.
      Perusongelma maahanmuuttajien kanssa on kaksoiskansalaisuus. Olisi hauska tietää, kuka sen sai aikaan ja mihin sillä pyrittiin. Tietääkseni esim. Kazakstanilla ei tätä herkkua ole.
      Tuo "mukavia venäläisiä on" argumentti ei muuten kuulu työkalupakkiini enkä tunne yhtään fiksua venäläistä, joka sitä käyttäisi.
      Demokratiasta sinänsä voidaa olla mitä mieltä tahansa, mutta sen instituutioissa on itsetuhon siemen, ellei niitä osasta järkevästi rajoittaa. 30-luvulla se onnistui.

      Poista
  7. Lisäys.

    Voitaisiin yhtä hyvin kysyä onko majavalla autonajovaisto.

    VastaaPoista
  8. Tuo Rovaniemen yliopiston dosentin mielipuolinen mellastus tunnetaan koko Pohjolassa, eikä siitä sen enempää. Mutta ajatelkaapa, jos joku - vaikkapa espoolainen - dosentti käyttäisi Helsingin yliopistoa mainekilpenään ja alkaisi väittää, että venäläisiä lapsia kaapataan jonnekin Lappiin keskitysleireille! Siitähän nousisi mediassa aivan pirunmoinen meteli ja kohta olisi presidentti Putinin pakko huomauttaa Suomelle, että hän on luvannut turvata jokaisen ulkomailla asuvan venäläisen edut ja sen takeena on heti Suomen itärajan takana 17 sotatoimiyhtymää, yhteensä 700 000 miestä.
    Mitä Suomi tekisi tällaisessa kuvitellussa tilanteessa? Aivan oikein, hakisi salaa tai julkisesti Naton jäsenyyttä niin pian kuin mahdollista. Samalla voitaisi aloittaa järjestelmällinen vihamielinen kiihotus Suomessa asuvia venäläisiä kohtaan. Paskat seurauksista, onhan meillä Naton suojakilpi!
    Nyt ei kenellekään jäisi epäselväksi, kuka kaiken käyntiin panneen "dosentin" palkan on maksanut. Se olisi ilman muuta CIA. Vain sen intresseissä on luoda epäsopua lännen etuvartijan ja Venäjän välille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NATOn kannatus on takuuvarmasti noussut rajusti. Eiköhän tuloksia pian tule julkisuuteen. Siinä on hyvä selkänoja hallitukselle, joka haluaa sinne.
      Venäläisillä on maaginen kyky toimia vastoin etujaan.

      Poista
    2. En ole nähnyt missään mediassa väitettävän, entt ku.dosentti olisi
      "Rovaniemen" yliopiston (oikea nimi Lapin yliopisto). Wikipedian mukaan hänellä on dosentin arvo Helsingin Yliopistossa ja dosentuuri
      Turun ja Itä-Suomen yliopistossa. (En tiedä onko dosentin arvolla ja dosentuurilla ko. tapauksessa eroa.)

      Poista
  9. Filosofinen näkökulma.

    "Kielletty hedelmä" (esim. vaikenemisvelvollisuus)on makea. Se houkuttaa "mielikuvittamaan" niistä meheviä piirakoita ja tarjoamaan niitä ilmaiseksi."Kielletty hedelmä" on poliittinen markkinarako, jota käytetään häikäilemättömästi korkeimmalla tasolla, kunnes viimeinenkin lokapisara on imetty tyhjiin, vaikka todellisesta tilanteesta ei tietoa puuttunut.

    Neuvostoliitossa Tshernobylin ydinturmasta kerrottiin julkisuuteen vasta sen jälkeen, kun naapurimaissa tehdyt mittaukset vaativat selitystä. Neuvostoliiton romahduksen jälkeisistä "katulapsista" Venäjän lehdistö ei tietänyt mitään.

    Huostaanottojupakasta on kylläkin hyötyä sen verran, että venäläiset maahanmuuttajat seuraavat Venäjän televisiota ja saivat siksi opetuksen siitä, että lapsia ei kasvateta nyrkin voimalla. Nyrkin voimalla kasvatuksessa on pitkät perinteet Venäjällä. Jo Iivana Julman toimittamassa Domostroi-teoksessa kehotettiin kuuliaisuuden saavuttamiseksi perheessä lyömään vaikka kylkiluu poikki. Venäjän armeijassa ruumiillinen rangaistus, joka koski myös aatelisia, poistettiin vasta 1800-luvun lopulla, josta anarkisti, kuuluisa Leo Tolstoi ilotsi viimeinkin tapahtuneeksi. Samaa asiaa historioitsija Radzinskij kuvailee teoksessaan "Sekrety russkoj istorii". Kirjailija Maksim Gorki kertoo trilogiassaan "Lapsuus, Maailmalla, Nuoruuteni yliopistot" miten häntä isä kuritti kovalla kädellä tulevan kilttiyden saavuttamiseksi.

    VastaaPoista
  10. Suomessa on lapsia kuritettu aivan kiitettävän paljon. Onko asia todella päässyt nuoremmalta sukupolvelta unohtumaan? Ei meidän siinä asiassa ole tarvinnut kenenkään edessä hävetä eikä muilta opiskella. Tosin meillä ei armeijasasa ruoskittu kuoliaaksi, mutta se on eri jurru.

    VastaaPoista
  11. "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee", hoki minunkin isäni, kun hakkasi pakarani verinaarmuille koivupiiskalla. Joskus tuli nyrkistä ja kerran sellainen korvapuusti, että siitä korvasta heikkeni kuulo pahasti. Hyvä oli, että hakkaaminen kiellettiin lailla.

    Blogi-isäntä taisi tässä osua naulan kantaan: "Venäläisillä on maaginen kyky toimia vastoin etujaan." Sellaista elämän aluetta ei taida ollakaan, missä he eivät ampuisi itseään jalkaan. He ovat kovia puhumaan ystävyydestä, yhteistyöstä ja molemminpuolisista eduista, mutta kun suomalainen menee sinne yrittämään, on kohta ovella sadan metrin jono lahjottavia virkamiehiä ja mafia. Pieneenkin kioskiin pitää saada luvat niin monelta instanssilta, että usein yrittäjältä loppuvat rahat jo ennenkuin puoti on saanut oviaan auki.
    Tunteeko muuten kukaan YHTÄÄN kansakuntaa, joka tosissaan pitäisi Venäjästä?

    VastaaPoista
  12. Venäläisistä pitävät monetkin. Naapurit harvoin Venäjästä. Bulgaria ja Serbia pitävät myös Venäjästä, jos tällaista sanontaa voi käyttää. Suomi ja Venäjä ovat eläneet hyvässä sovussa ja harmoniassa pitkiä aikoja, mitä ei kannata unohtaa. Järkevää syytä asioiden muuttamiseen ei ole nytkään näkyvissä, mutta eihän tämä maailma järjellä käy.

    VastaaPoista
  13. Venäläiset ovat yksilöinä aivan mainiota porukkaa. Tunnen useita henkilökohtaisesti monien vuosien takaa. Muutamat heistäkin vieroksuvat kotimaansa hallintoa.
    Itse toivon Suomen ja Venäjän elävän ystävyydessä ja harmoniassa. Ikävä kyllä ystävyydessä on aina se pikku särö. Voiko väkivaltaisen, valapattoisen aluevarkaan kanssa olla sydänystävä? Väitän, ettei kansojemme välisessä ystävyydessä ole oikein luottamusta. Muutenhan olisimme jo luopuneet armeijasta.
    Bulgariasta ja Serbiasta en tiedä. Historia voi sielläkin vaikuttaa ystävyyden laatuun.

    VastaaPoista
  14. Asun Venäjällä ja enpä voi olla reagoimatta, koska tunnen joukon venäläisiä eivätkä he minusta ole sen kummempia kuin muutkaan ihmiset maailmassa, vaan rehellisiä, ahkeria, ajattelevia ihmisiä. Minulla on enimmäkseen hyviä kokemuksia enkä ymmärrä, miksi koko Venäjän kansa pitää demonisoida. Edes Putin ei ole niin paha kuin suomalainen media väittää. Johtuuko se siitä, että on helpompi ajatella mustavalkoisesti kuin vivahteikkaasti?

    Politiikassa venäläiset menevät kyllä laidasta laitaan, ja minäkin ihmettelen, kuinka he voivatkin pilata systeemin kuin systeemin. Olen ajatellut, että yksi syy on se, että venäläiset eivät hallitse yhteistyötä ja -vastuuta, vaan jokainen vetää omaan suuntaan ja syyttää muita, mutta sekään ei ole yksinomaan venäläinen ominaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän venäläisistä enemmän kuin suomalaisista. He ovat ihmisinä miellyttävämpiä ja helpommin lähestyttäviä. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin solidaarinen Venäjälle enkä Suomelle.
      Vain hyvin syvä inhimillinen typeryys johtaa samaistamaan kansan ja sitä edustavan valtion politiikan.

      Poista
  15. Missä päin Venäjää sinä asut, anonyymi? Itse olen käynyt maassa ehkä sata kertaa, viimeksi kesällä Baikalilla. Siperia on suuri rakkauteni. Se todella opettaa.
    Luen parhaillaan "Vankileirien saaristoa". Luin sen ensimmäisen kerran jo kauan, kauan sitten, mutta huomaan nyt, että en ole käsittänyt kaikkia sen tarjoamia vivahteita. Sieltä saattaa löytyä selityksiä myös sille, miksi venäläisiltä eivät nuo käytännön hommat oikein onnistu. Mieluimmin he istuvat piirissä pöydän ympärillä ja keskustelevat loputtomasti Venäjän universaalista tehtävästä. Tai eivät he keskustele, yksi puhuu kaksi tuntia ja muut kuuntelevat. Sitten vaihdetaan puhujaa.
    Venäläiset naiset ovat ihania. Siitä kai emme voi olla kuin samaa mieltä?

    VastaaPoista
  16. Bäckmän on pelannut itsensä niin nurkkaan, että saapa nähdä miten nyt käy. Taisi jäädä pelissään "Musta Pekka" kouraansa.

    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288510096721.html

    VastaaPoista
  17. Olen hieman skeptinen. Kyllähän sen jokainen fiksumpi on Venäjälläkin huomannut, että se on sika, mutta tietylle taholle riittää, että se on "meidän sika".
    Eiköhän se sieltä taas pomppaa takaisin kuin vieteriukko.
    Ja ne jutut elävät omaa elämäänsä.

    VastaaPoista
  18. Savon Tsuhna kirjoittaa: Dosentin aito haaveuni on se, että Venäjän armeija vapauttaa Suomen venäläisvähemmistöä sortavasta fasistihallinnosta. Venäläiset sotilaat marssivat ryhdikkäästi Aleksanterinkadulla ja riemuitsevat kansanjoukot kukittavat panssarivaunujen miehistöjä. Suomen Epäautonomisen Dosenttikunnan käskynhaltijaksi on nimitetty Dosentti itse.

    VastaaPoista
  19. Mielenkiintoinen juttu kun tuota dosentti Bäckmania lyödään nyt joka mediassa kuin vierasta sikaa.

    Suomalaiset näemmä ovat jo unohtaneet edesmenneen hihagate-skandaalin, joka sai alkunsa siitä, kun joku perussuomalainen eduskunta-avustaja ehdotti hihamerkkejä vierasmaalaisille Suomessa, jotta laittomat maahanmuuttajat tunnistettaisiin helpommin. Koska paperien kysyminen kuulema loukkasi laittomien siirtolaisten ihmisoikeuksia.

    Amerikkalaisturistien ei kuitenkaan tarvinnut Suomessa kantaa hihassaan hampurilaiskuvaa; mutta helvetinmoinen haloo asiasta nousi, kiitos dosentti Bäckmanin, joka kiittettävästi nosti asian esille Venäjällä, minkä jälkeen myös Euroopan maiden mediat kauhistuivat tästä rasistisesta kohusta maassamme.

    Silloin mediamme lähinnä kiitteli auliisti dosenttiamme ja Turun Sanomat, tuo Aurajoen lahja Suomen journalismille, ylisti Johan Bäckmania näin: "Johan Bäckmanilla on ollut jo vuosia asema, joka on auttanut naapurimaan seuraamisessa sekä Suomen että Venäjän tiedotusvälineitä."

    Mitä tästä pitäisi ajatella?
    Niin se mainen kunnia on varjonkaltaista ja katoavaa.

    VastaaPoista
  20. Tämän kohun keittivät kokoon ammattitaidottomat sopulit, joiden aikaansaannoksia kiitollinen B. sitten hämmenteli. Tulos kuuluu journalismin historiallisiin huippusaavutuksiin. En muista yhtä tolkutonta kohua miltään vuosisadalta.

    VastaaPoista
  21. Taas pitää hiukan hämmästyä. Anonyymi kertoo saman kuin Turun Sanomat eli että eduskunta-avustaja " ehdotti hihamerkkejä vierasmaalaisille Suomessa."
    Ei Helena Eronen mitään tällaista ehdottanut. Kyseessähän oli aidosti hauska pila, samaa kaliiperia kuin vappulehtien huiskaisut. Täytyy olla melko vinksahtanut pitääkseen Erosen juttua todesti otettavana.
    Mellakka, joka kirjoituksesta nousi, jää tosiaan historiaan journalismin mustana viikkona. Synkkääkin synkempi persuviha hämärsi jopa ammattijournalistien ajattelun, ammattitaidottomista sopuleista nyt kokonaan puhumattakaan.
    Bäckman ja Turun Sanomat saavat nyt kätellä toisiaan oikein veljellisesti. Kumpikin on saanut kakkaämpärin päähänsä ja täydellä syyllä. Toivottavasti joku journalismin opiskelija tekee tästä hihamerkkikaustista opinnäytetyönsä. Se ansaitsee tulla merkityksi muistiin ikuisiksi ajoiksi.
    Samoin tulisi kirjata ylös sahuri Hakkaraisen neekerikausti. Metsien miestä vietiin kuin litran mittaa pitkin kivistä tietä sanoista, joita hän ei edes ollut itse keksinyt. Toisaalta: hänen eduskuntapaikkansa seuraavissa vaaleissa on jo varma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toivottavasti joku journalismin opiskelija tekee tästä hihamerkkikaustista opinnäytetyönsä. Se ansaitsee tulla merkityksi muistiin ikuisiksi ajoiksi."

      Kannatan tätä ajatusta. Nykyään, kun taistolaisuus, joka aikoinaan teki eduskunnassa aloitteen Neuvostoliiton kriitikin kriminolisoimisesta, ei ole enää käytettävissä, niin käytetään hyväksi eräässä yliopistossa 1970-1980 -luvuilla kasvatettua sopulilaumaa sekä bäckmanneita, jotka vaihtoivat isänsä (tai äitinsä).

      Poista
  22. Sotamies Sus.

    Närpiöstä.

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Sarkasmi jäi nyt sinulta huomaamatta, vaikka yritin lauseessa "amerikkalaisturistien ei kuitenkaan tarvinnut Suomessa kantaa hihassaan hampurilaiskuvaa" tuoda sen esiin. Kohu oli malliesimerkki siitä, miten nykymedia kyttää jokaista ps-taustan omaava poliitikkoa, kunnista eduskuntaan saakka nostaakseen "moraalisen" kohun, jonka moraaliset päämäärät voivat olla melkoisen sameita ja moraalittomia.

    Edustaja Hakkaraisesta en voi olla valitettavasti samaa mieltä. Jos eduskuntaan päästää tai mennään, niin silloin pitäisi omaksua myös eduskunnan pelisäännöt ja osata politiikan ABC-kirjan perusteet edes jollakin tavalla. Persoonallisuus saa toki olla pelissä, kuten esim. maisterisjätkä Soinilla, mutta neekerijutut voisivat jäädä vaikka sinne Timon mestaan mieluiten.

    Maahanmuuttokriittisyys ja järkevä nationalismi kantoi PS-puolueen vaalijytkyyn, mutta neekeriukot sopivat kansanedustajan suuhun kuten petroli kaurapuuroon.

    Täällä Oulussa kun ihan vasta kävelin kävelykatu Rotuaarilla ja näin kunnnallisvaaliehdokkaitten kauppaavan itseään joka kulmassa, niin hieman väsyneenä ja vittuuntuneena meinasin kävellä Persujen kahvitelttaan ja kysyä yksinkertaisen kysymyksen: "Kuka teistä on vähiten tyhmin? Ketä teistä kannattaa äänestää?"

    Mutta tässäkin on annos sarkasmia. Ja hirveästi kärjistystä.

    VastaaPoista
  23. Vänrikki Ano
    Oulu

    Emme taida olla mistään eri mieltä. Hakkaraiskaustissa minua vaan inhotti se, että Hesarin kokeneet hyeenat vedättivät hyväsuskoista maalaismiestä. Hänhän kertoi haastattelussa kuulleensa joltakin rajavartijalta, että siellä rajan pinnassa kulkee "näitä neekeriukkoja", jotka ulisevat minareeteissaan jne. Koko homman olisi voinut vetäistä huumoriksi, mutta ei: hyvä, ettei herra Hakkaraista hirtetty munista lähimpään honkaan.

    Varmaan Oulun vänrikki muistaa, kuinka jokunen vuosi sitten piti kaikkien tiedostavien ihmisten julistaa koko maailmalle Suomen vaarallisuutta. Täällä tapettiin ihmisiä aivan päntiönään ja aamuisin miehet töihin lähtiessään hakkasivat akkansa ja nakkelivat lapset hankeen kirveellä uhaten.
    Kun tätä tiedonkylvöä jossain ihmeteltiin, pisti Hesari parhaat voimansa liikkeelle. Jälki esitellään blogissa:

    http://www.middlebeercommando.com/?p=656

    Tällaisten vääristelyjen rinnalla joku neekeriukko on tosi pientä tavaraa.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Timo Soini on uusi Mad Jacobson, ainoa suomalainen, jonka kirjoituksia Nykin ja lOntoon lehdet pyytää.

      Poista
  24. Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun. Sillä tiellä tulee karhu vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri siksi pitääkin olla varma vieraasta avusta, sillä karhu tulee varmasti vastaan.

      Poista
  25. Putin-karhu sairastaa, häntä säälikäämme!

    Mutta vanhoilla päivillä ei olisi pitänyt mennä reteilemään yläilmoihin ja leikkimään kurkihaaremin keisaria. Viluhan siellä korkeuksissa tuli, mutta vodka ja banja olivatkin kovin kaukana.

    VastaaPoista
  26. Suomessa kaikki järjenkäyttö syntyy virastoissa, joten Ahtisaari-päivänä puhuvat rauhanvälityksestä mm. suursijoittaja George Soros, ja perheyritysten Anne Berner, eiväthän mm. Herlinin veljekset ole perintösotiensa jäljiltä olleet keskenään edes puheyhteydessä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.