Tärkeä kirja

Tutkijan voimannäyttö suuren yleisön saataville!

Valentina Naumenko"Здесь, на конце России исполинской..." : Финляндия в творческом наследии русских путешественников XVIII - начала XX века (”Zdes na kontse Rossii ispolinskoj…”) Remder, Jaroslavl, 2010.  840 s. 159 kuvaa

Pari vuotta sitten kirjoitin Kanavaan arvostelun Valentina Naumenkon kirjasta, johon hän on koonnut parin sadan vuoden ajalta sen, mitä Venäjällä on kirjoitettu Suomesta ja Suomalaisista. Tarkoitan siis matkustavaisten ja muiden raportoijien kirjoittamia luonnehdintoja eikä uutisia tai muuta sellaista tekstiä, jossa maan ja kansan ominaisuuksiin ei puututa tai ne ovat sivuseikka.

Kuulin ihmeekseni, että kirjoittaja oli närkästynyt saadessaan luettavakseen käännöksen arvostelustani.  Olin siinä puhunut ”tietopaketista” ja jopa ”lukemistosta”, joka kääntyy sanalla ”hrestomatija”. Kirja siis näytti leimautuvan jollakin tavalla toisarvoiseksi kompilaatioksi, joka ei ansaitse suurempaa huomiota.

Tämä kyllä ei ollut tarkoitukseni. Kyseessä on mitä merkittävin saavutus, joka näköjään uhkaa jäädä Suomessa aivan tuntemattomaksi. Jaroslavlissa otettu 500 kappaleen painos ei laajalti leviä Venäjälläkään. Kun sitä ei ole käännetty suomeksi, jää se kokonaan meikäläisen yleisön tietoisuuden ulkopuolelle.

Tämä on todellinen vahinko. Kirjalla on ehkä heikkoutensa, erityisesti se on lukijan kannalta sekava ja täynnä toistoja, mutta toisaalta nuo alituiset kliseet suomalaisista, kuultuina eri aikakausien toisistaan enemmän tai vähemmän riippumattomien todistajien suusta muodostavat yhdessä sellaisen aineiston, joka jo omalla painollaan kumoaa turhat spekulaatiot siitä, miten venäläiset muka ehkä saattoivatkin Suomen kokea.

Toki kokijoita oli erilaisia ja heidän Suomi-suhteensa vaihteli. He myös enemmän tai vähemmän ammensivat toisiltaan ja suoraan tai välillisesti myös suomalaisilta, kuten Topeliukselta ja Runebergilta. Silti yleiskuva on varsin selvä. Omaa maata verrataan Suomeen, joka toivuttuaan 1800-luvun alkupuolen surkeudestaan lähtee huiman kehityksen tielle. Maan rikkaus ja erikoisuus ovat ennen muuta sen vapaat ihmiset ja laitokset. Kontrasti jopa ajan suhteellisesti vapaaseen Venäjään koetaan selvänä.

Ovatko suomalaiset venäläisiä kohtaan vihamielisiä vai ystävällisiä? Molempia näkemyksiä löytyy ja niiden selittämisessä tarvittaisiin aina kulloisenkin aikakauden poliittisen tilanteen huomiointia, joka teoksesta puuttuu. Missään tapauksessa materiaali ei todista suomalaisten yleisestä russofobiasta 1800-luvulla.

Tämän puutteen mainitsemisella en tahdo alentaa kirjan arvoa. Naumenko on tehnyt jättiläistyön. Tämä on oikea tour de force, joka mainiosti täydentää edeltäjien, kuten Kiparskyn, Leskisen, Tihmenevan ja Karhun kirjoja. Missään tapauksessa sitä ei voi pitää niiden uudelleenlämmittämisenä.

Kirjan materiaali on suomalaisen ja nimenomaan suomalaisen keskivertolukijan kannalta erittäin kiinnostavaa ja avaa hänelle aivan uuden näköalan sekä Suomeen että naapurimaahan, jonka kansa suhtautui meihin aikoinaan (ja vieläkin) hyvin sympaattisesti ja ystävällisesti, toki joskus piikitellen ja huvittuneesti, kuten asiaan kuuluu.

Kirja olisi ilman muuta saatava suomeksi. Mikä taho ottaisi tehdäkseen kulttuurityön? FILI:n käännösapurahat menisivät tässä tapauksessa todella hyvään tarkoitukseen ja avaisivat suorastaan uuden aikakauden. Ja tekijälle pitäisi myöntää ainakin Pro Finlandia-mitali. Annetaan niitä turhemmastakin.

Ja, mikä olisi tärkeää: venäjäksi tarvittaisiin myös lisäpainos. Sen lisäksi teksti olisi syytä panna nettiin.