Puhutaanpa korrektisti

Tataarit ovat parempia

Aluksi kerrottakoon muuan tositapaus. MGU:n (Moskovan valtionyliopiston) tataarilainen osakunta (землячество) valitti rehtorille, että opetuksessa oli käytetty tunnettua sananpartta ”Kutsumaton vieras on tataaria pahempi.” Tästä huomautettuna asianomainen opettaja vastasi muuttavansa sananparren muotoon ”Kutsumaton vieras on tataaria parempi”.

Luultavasti kaikki osapuolet olivat nyt tyytyväisiä. Кärsiväksi osapuoleksi jäi vain venäjän kieli, jonka perinteeseen ensin mainittu muoto joka tapauksessa kuului. Tässä siis esimerkki ns. ”poliittisesta korrektiudesta”, joka on Venäjällä yhä varsin harvinaista. ”Poliittinen korrektius” on pohjimmiltaan totalitaarinen virtaus, joka haluaa väkivalloin muuttaa henkistä kotimaatamme eli kieltämme poliittisilla päätöksillä. Se siis haluaa viedä poliittisen mahtikäskyn sellaiselle inhimillisen elämän tasolle, minne sillä ei perinteisesti ole ollut mitään asiaa.

Monet miestä eivät varmaan pidä neekereitä lähtökohtaisesti mitenkään muita ihmisiä huonompina mutta eivät myöskään parempina. Siitä huolimatta tuon sanan käyttö on kielletty. Joku voi väittää, ettei sanoja ole mahdollista kieltää, mutta  katsokoon tietokoneensa oikeinkirjoitusohjelmaa ellei usko.

Vastaava kohtalo on ollut sanalla ”ryssä”. Aleksanteri ensimmäinen, rakastettu ja palvottu hallitsijamme ilmoitti suomeksi olevansa ”keisari yli koko ryssänmaan” ja Seitsemässä veljeksessä muisteltiin, miten ”ryssät vetivät mitaali-kanuunia kirkon sivuitse”. Kun yritettiin matkia vierasta puheenpartta tuli veljeksille mieleen ’”kappusivai!’ sanoi ryssä”.

”Ryssä” oli tietenkin Suomessa alun perin prestiisiä nauttivan hallintokielen, ruotsin sana ja sellaisena täysin neutraali. Pejoratiivisena käytettiin ruotsissa moskovalaisuuteen viittaavaa termiä ”moskovit”, jolla on vastineensa puolassa ja ukrainassa, ”moskal”.

Mielestäni on syytä uskoa, että ”ryssä” oli suomessa alun perin paitsi korrekti, myös enemmän tai vähemmän prestisiöösin, ellei nyt suorastaan myönteisen latauksen omaava sana, sitähän käytettiin juuri virallisissa yhteyksissä.

Ikivanha suomen sana ”venäläinen” saattoi pikemminkin olla se, johon negatiiviset asiat assosioituivat. Kertoihan kansanruno, miten ”Venäläinen, verikoira, tappoi isän, tappoi äidin, tahtoipa minutkin tappaa…”

Kun monien vuosisatojen ajan kahden maan naapuruuteen kuului tuonkaltaisia asioita, ei sana sinänsä paljoa merkinnyt. Sen tuottama assosiaatio kertoi jo kaiken.

Uudessa kirjassani (Ryssäviha, Minerva, Hki 2013) en ole ryhtynyt tutkimaan, milloin ”ryssästä” tuli pejoratiivinen sana vai oliko se ollut sitä aina. Tästä vi tekijää tietenkin syyttää, mutta puolustaudun sillä, että teemaan kuuluu paljon muita ja tärkeämpiäkin asioita. Selvää ainakin näyttäisi olevan, että ns. kiellettyjen sanojen kategoriaan ”ryssä” pääsi vasta sotien jälkeen.

Pitäisin mahdollisena, että sana ”ryssä” sai eräänlaisen vulgaarin luonteen vasta siinä vaiheessa, kun suomalaisuusväki tuomitsi sen svetisisminä. Siitä lähtien sivistyneen suomalaisen oli syytä puhua korrektisti ”venäläisestä” ja ”ryssää” jäi käyttämään vulgaari rahvas, hoi polloi.

Mikäli oli tarvetta puhua ”hammasta purren”, sopi tietenkin käyttää vulgaaria sanaa. Meillähän ei ”moskoviiteista” koskaan alettu puhua. Vedän hihasta, että ”ryssään” sisältyvä arvolataus olisi muuttunut vasta vuosisadan vaihteessa.

Niin tai näin, ”ryssä”-sanalle lienee vaikea palauttaa neutraalia asemaa, vaikka tahtoisikin. Itse asiassahan sana sinänsä ei sisällä mitään negatiivista, siinä ei ole viittauksia kansan ulkonäköön, ruokailutottumuksiin tai puhetapaan, kuten vastaavissa haukkumasanoissa ympäri maailmaa on tavallista. Siinä mielessä se on kuin venäjän kielen sana ”tatarin”. Onko ”tatarin” sitten parempi tai pahempi kuin joku toinen, ei voi johtua itse sanasta eikä sen käyttäjästä. Mikäli joku oikeasti pitää tataareja muita huonompina, hän tekee  vain oman henkisen tasonsa kyseenalaiseksi. Mitäpä muuta merkitystä asialla olisi? Venäläisten ja tataarien välistä historiaa sanojen kieltäminen tai uudelleen määritteleminen eivät muuta mitenkään.

Venäjällä asia näköjään onkin oivallettu eikä totalitaarinen kielipoliisi toimi siellä, toisin kuin läntisessä maailmassa, jossa kaikkien tuntemaa ”n…”-sanaa tuskin kukaan uskaltaa julkisesti lausua, huolimatta siitä, ettei henkilökohtaisesti liitä siihen mitään negatiivisia assosiaatioita. Eihän meillä Suomessa näin ainakaan ennen ollut.
 Mutta kieli on yhteisöllinen asia ja hyvin pitkälle se toimii tyhmimpien ja ilmeisesti myös moraalisesti ala-arvoisimpien ehdoilla. He ovat niitä, jotka projisioivat sanoihin vihaa, halveksuntaa ja ties mitä heidän kellareistaan löytyykään.

Ajatelkaamme siis näitä vähäisiä veljiämme ja siskojamme ja suhtautukaamme tyynesti siihen, että olemme taas palanneet aikaan, jolloin sanoja ei saanut kirjoittaa kokonaisina.  Eipä siis sanota ”n…”. Otetaan sen sijaan huomioon, että typerälle ja moraalittomalle henkilölle esimerkiksi ”afroamerikkalainen” on aivan todella parempi kun ”n…”. Sitä käyttäessään hän tekee moraalisen uroteon noustessaan todellisen itsensä yläpuolelle.