Tähdenvälejä
Tässä on taas
sattunut kaikenlaista, josta voisi kirjoittaa pitkästikin jos viitsisi ja jos
ei jo olisi kirjoittanut.
Oikein
ajattelevia piirejä on juuri nyt suuresti kuohuttanut tapaus Teemu Keskisarja,
joka puheenjohtajatentissä lausui taikasanan ”väestönvaihto”.
”Threads”
nimisellä sivustolla, jonne puhdasmielisimmät näyttävät siirtyneen X:stä eli
entisestä Twitteristä ja joka ainakin minulle lähettää enimmäkseen seksikkäiden
vanhojen naisten feikkikuvia, velloo jonkinlainen närkästyksen ja kauhistuksen
puuro tai velli, joka yhä uudelleen mainitsee, ettei mitään väestönvaihtoa ole
eikä tule, ei nyt eikä koskaan.
Sitä paitsi Supo
on kertonut, että väestönvaihto viittaa äärioikeistolaiseen salaliittoteoriaan.
Miten sellaista kehdataan vielä tänään esittää.
Keskisasrja
näyttää puheenvuoroa pyytäessään viittavankin toisella tavalla kuin muut ja
todistaa tälläkin tavoin äärioikeistolaisuutensa. Miten kauas tällä tiellä
oikein voidaan meidän maassamme mennä? Sitä paitsi on melko varmasti niin, että
Keskisarja oli kännissä, kaiketi ympäripäissään, vaikka asiaa ei mistään
huomannutkaan.
Olen yhä
uudelleen joutunut ihmettelemään, voiko tämä porukka tosiaan olla näin typerää,
vai teeskenteleekö se. Kuuluisan hihamerkkitapauksen aikana oli jo
vastaansanomatonta, että kyseessä oli feikkaus: kansanedustajan avustajan
pakinasta paisutettiin tahallaan valtava kansainvälinen sensaatio eikä kukaan
koskaan pyytänyt tekosiaan anteeksi tai katunut, tehokkaasti tai muuten.
Siinä meni älyllistä
elämää viettävien piirissä median maine eikä ole takaisin tulossa. Suuri yleisö
kyllä luottaa maassamme mediaan huomattavan paljon…
Tuossa uusimmassa
väestönvaihtosensaatiossa koko sensaation aiheena oli vain ja ainoastaan
käytetty sana. Itse asia on puhdasta aritmetiikkaa ja ilmeisesti kauhistujat eivät
kunnioita eivätkä uskalla harjoittaa moista tiedettä, joka pakottaisi hölmöläisetkin
liian epäkorrekteihin johtopäätöksiin.
Voin puolestani
kertoa käyttäneeni ”väestönvaihto” -termiä jo vuonna 2009, kirjassani ”Länsimaiden
tuho” (s. 194). Voin todeta, etten lainannut termiä keneltäkään, vaan keksin sen
itse. Tuo salaliittoteoriakin on ajoitettu vuoteen 2010.
Mutta eihän
tuollaisen Threads-porukan kanssa voi järkevästi puhua mistään, vaikka se
selvästi antaa ymmärtää olevansa älymystöä ja moni lienee suorittanut
akateemisen lopputukinnon. Se osaa vain nuuskia sanoja ja sijoittaa sen jälkeen
niiden käyttäjät ystäviin tai vihollisiin. Sana ”analyysi” olisi tässä
ympäristössä pelkkä vitsi.
Onko maamme sivistyneistön
taso koskaan ollut näin matala?
***
”Foreign Affairs”,
aikakauslehdessä kaksi Yalen lainopin professoria kertoo siitä, mitä uutta
maailmanpolitiikassa nyt havaitaan lain ja laillisuuden näkökulmasta. Otsikkona
on” Might Unmakes Right”.
Heidän lähtökohtanaan
on vuonna 1928 allerkirjoitettu Kelloggiin-Briandin sopimus, joka kielsi sodan
kansainvälisen politiikan keinona.
USA:n ja Ranskan
ulkoministerit saivat useimmat tuon ajan hallitukset liittymään sopimukseen,
joka näin sai kansainvälisen lain aseman.
Sopimus muutti monet
asiat. Aiemmin ei ainoastaan ollut ajateltu, että sotilaallisen voiman käyttö
toisen maan alueen haltuun ottamiseksi oli maille sallittua politiikan keinona vaan
niiden itse asiassa pitikin sitä käyttää joissakin tapauksissa.
Sopimus muutti
tilanteen. Sen jälkeen sekä väkivalta että sillä uhkaaminen kiistojen
ratkaisemisen välineinä olivat kiellettyjä. Vuoden 1945 YK:n peruskirja jopa
laajensi määritelmää ja puhui ”voiman käyttämiestä tai sillä uhkaamisesta
toisen valtion alueellisen koskemattomuuden tai poliittisen itsenäisyyden
loukkaamiseksi.”
Ne, jotka tuollaiseen
syyllistyivät, saattoivat odottaa kansainvälisen yhteisön tuomiota ja usein myös
maailmanpoliisin eli USA:n interventiota. Näin esimerkiksi Kuwaitin tapauksessa.
Nyt sen sijaan
Trump on jo toisen kautensa alussa uhannut (ainakin kirjoittajien mukaan)
useita maita väkivallalla: Kanada, Panama, Grönlanti… Lähi-idässä on jo
toimittukin, Gazan alueen käsittely on vielä kesken.
Sota politiikan
normaalina keinona näyttää nyt riistäytyneen irti pannasta ja valtio toisensa
jälkeen valmistautuu käyttämään väkivaltaa laajentaakseen alueitaan ja alistaakseen
naapureitaan.
Tässäkö ei ole
mitään uutta? On siinä se varsin tärkeä uutuus, että valloittajan väkivalta ei
ole enää tabu, vaan entisen maailmanpoliisinkin kannalta normaali käytäntö.
Taaksepäin
mennään tässäkin asiassa siis sata vuotta ja odotettavissa lienee samaa, kuin
silloinkin.
***
Uusimmassa New York
Review’ssä Michael Kazin kirjoittaa historiantutkimuksesta ja sen popularisoinnista
Amerikassa arvostellessaan Nick Whithamin kirjan ”Popularizing the Past: Historians,
Publishers and Readers in Postwar America”.
Hieman yllättäen
saamme kuulla, että viimeisten viidentoista vuoden aikana alan opiskelijoiden
määrä Amerikassa on tasaisesti laskenut Kaikkialla USA:ssa yliopistot karsivat
opettajien paikkoja ja jättävät värväämättä uusia eläköityneiden tilalle. Vain
kolmannes vuosina 2016-2017 valmistuneista historoitsijoista on saanut
vakinaisen paikan viisi vuotta myöhemmin.
Kun
kirjoittajalta on opiskelija kysynyt, mitä hän ajattelisi tälle uralle
lähtemisestä, on vastaus ollut kaikkea muuta kuin rohkaiseva: jos nyt ei mitään
muuta työtä voi itselleen kuvitella, niin…
Kuitenkin ajankohtaiset kiistakysymykset kietoutuvat usein historiallisiin
aiheisiin: oliko itsenäisyysjulistus tarpeen orjanomistuksen turvaamiseksi…?
Historia on
ollut taistelukenttänä ja vastakkain ovat olleet poliittisesti korrektit sortokertomukset
ja ”hajottavat suuntaukset”.
Trump on antanut
ukaasin (asetuksen) nimeltä ”Restoring Truth and Sanity to American History” ja
vaatinut Smithsonian Institutionin (Kansallismuseo Washingtonissa)
puhdistamista ”hajottavista narratiiveista”.
Ainakin Kazin näyttää
kantavan huolta juuri siitä historian suuntauksesta, joka on viime
vuosikymmenet ollut hyvin monessa maassa muodikas ja jonka ideana on
kansakunnan suuren kertomuksen vastustaminen. Näin ymmärrettynä historioitsijan
tehtävä on hyvin simppeli ja tuloksena on kuin onkin valtakuntaa hajottavia
näkemyksiä.
Venäjällähän on
samaan aikaan vahvasti noussut suuntaus, jossa valtiota palvotaan korkeimpana
olentona, jonka puolesta annetut ihmisuhrit ovat aina pyhiä. Amerikassa voi toki
odottaakin toisenlaista näkökulmaa. Onko se jo mennyt tolkuttomuuksiin, en
pysty sanomaan.
Joka tapauksessa
se lause, jonka Kazin esittää kirjoituksensa lopuksi, on poikkeuksellisen loistava
kiteytys koko alasta: ”Historia on sitä, mitä nykyisyys haluaa tietää menneisyydestä”.
”Nykyisyys”
jakaantuu moneen osaan. Sen tiedonhalu on asia, joka on tuomittu toteutumaanmoinella
tavalla ja olemaan monessakin suhteessa yksipuolinen. Se myös muuttuu suuresti
aikojen kuluessa.
Näin ajateltuun
historiaan ei sovellu korollaari, jonka mukaan vain tietyllä tavoin
ajattelevilla on oikeus kysyä ja kuulla menneisyydeltä sitä, mitä haluaa.
Mitä
amerikkalaiset ovat sitten viime aikoina halunneet kuulla ja mitä he novat
saaneet kuulla? Tässäkin suhteessa tuo kansa taitaa olla kovin jyrkästi jakautunut.
Kansa ei ole jakautunut, sinä jaat kansaa kaltaisiisi "muinaismuistoihin", jotka haikailevat takaisin 1930-lukua tai jopa 1700-luvun palvelupakkoa ja sen vapaata uskonnollista ajattelua ja muihin.
VastaaPoistaOn se totuus yksinkertainen...
Poista"Teemu Keskisarja, joka puheenjohtajatentissä lausui taikasanan ”väestönvaihto”."
VastaaPoistaOlisikohan tuokin myrskystä vesilasissa vältytty jos Keskisarja olisi puhunut "väestön vaihtumisesta" ja vielä täsmentänyt, ettei usko minkään pahantahtoisen eliitin siihen pyrkivän.
Voi tietenkin olla, että vihervasemmiston välilillä vallitsee epäpyhä (sala-)liitto, jossa molemmat pöyristyttävät toisiaan molemminpuoliseksi eduksi.
Mietin samaa. Väestönvaihto-teoria siinä mielessä että jokin eliitti sitä ajaa on aivan eri asia kuin väestötilastollista matemaattista muuttujaa kuvaavat esim. väestölliset muutokset, etnisten taustojen muutokset jne. Jälkimmäisen havainnointiinhan ei liity mitään ideologiaa, ajatusta, politiikkaa tai mitään.
PoistaEi kai sentään sanojen väestö ja muuttuminen liittäminen samaan lauseeseen voi olla kiellettyä missään länsimaassa? Ei vaikka "vasemmisto" niin saattaa kuvitellakin. Tai aina kaikessa joustamaan valmis porvaristo-oikeistomme.
Myös pitää muistaa että kantasuomalaiset huolehtivat ihan itse väestömme muutoksista jättämällä perheet perustamatta ja synnyttämällä vähemmän kuin kaksi lasta.
Ei ole mitään ideologista eliittiä tässä.
Käyrän toisessa päässähän on sitten tämän väestöosan haihtuminen historiaan. Ihan itse tehty muutos jonka tuottanut perheyksikön purkutalkoot. Tai siis se että massat ovat tähän muotiin ja muottiin mukaan menneet.
Itsekin olen tähän "syyllinen" (1) vaikka perhe on minusta edelleen paras ja vallankumouksellisin yksikkö tässäkin ajassa.
kr
"Sota politiikan normaalina keinona näyttää nyt riistäytyneen irti pannasta ja valtio toisensa jälkeen valmistautuu käyttämään väkivaltaa laajentaakseen alueitaan ja alistaakseen naapureitaan."
VastaaPoistaKyllähän nämä itsevalitut maailmanpoliisit ovat vuoden 1928 ja 1945 jälkeenkin käyttäneet väkivaltaa ja sillä uhkailua tavoitteidensa toteuttamiseksi. Uutta nykytilanteessa on se, että sille ei edes pyritä esittämään jonkunlaista oikeudellis-mooraalista viikunanlehteä. Tuo kehitys ei tee maailmaa paremmaksi, joskin ei - valitettavasti - paljon huonommaksi: sodan uhri on yhtä kuollut oliko sota "oikeutettu" tai sitten ei.
"viimeisten viidentoista vuoden aikana alan opiskelijoiden määrä Amerikassa on tasaisesti laskenut Kaikkialla USA:ssa yliopistot karsivat opettajien paikkoja ja jättävät värväämättä uusia eläköityneiden tilalle."
VastaaPoistaTämä on murheellinen uutinen: uskon nimittäin siihen sanontaan, että ne, jotka unohtavat historian, joutuvat toistamaan sen. Ei erityisen lupaava tulevaisuuden kuva maailmassa, jossa monella on ydinaseita ja vielä useammat tavoittelevat niitä.