perjantai 14. heinäkuuta 2017

Myrkyllisiä suhteita



Myrkyllisiä suhteita

August Strindbergin kaksiosainen novellikokoelma Naimakauppoja (Giftas, 1884, 1886) oli aikanaan skandaali erityisesti siksi, että se poiki tekijää vastaan oikeusjutun jumalanpilkasta.
Tällaiset jututhan ovat taas ajankohtaisia, mutta minusta kirjan tämä puoli on vähiten kiinnostava osa.
Tapainkuvauksena kirjaa pidetään verrattomana ja se kannattaa lukea jo sen takia. Monet novellit kuvaavat harmonista ja idyllistä elämää kaikkine niine puutteineen, joita tuon ajan normaaliin arkipäivään liittyi. Köyhiäkin oltiin, paitsi niissä tietyissä piireissä, jotka yleensä katsoivat olevansa parempaa rotua.
Strindbergin kuuluisa naisviha osoittautuu tämän kirjan valossa aika kummalliseksi. Itse asiassa hän esittää siinä laajan ohjelman naisen vapauttamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi.
Nykyajan näkökulmasta tuo aikanaan radikaali ohjelma on yhtä vähän radikaali kuin Suomen sosialidemokraattisen puolueen Forssan ohjelma. Molemmat ovat realistisilta osailtaan toteutuneet jo kauan sitten.
Strindberg kuitenkin herätti kiivasta vastarintaa nimenomaan naisasiaihmisten piireissä, sillä hän ei todella siekaillut kohdella naisia tasa-arvoisesti ja tuoda esille myös miehen roolin epäkohtia.
Tuohon aikaanhan oli normi, että miehen oli elätettävä vaimonsa ja perheensä. Tekopyhä yksiavioisuuden kultti teki tosiasiassa miehistä orjia, jotka useinkin saivat palkakseen pelkkää kiittämättömyyttä.
Strindberg uskalsi jopa käydä Ibsenin kimppuun. Tämän takia johdannon fiktiivinen haastattelija sanoo häntä hyvin rohkeaksi mieheksi, mihin kirjailija tokaisee, ettei hän sentään pelännyt edes Kaarle XII:tta…
Strindberg oli yksi aikansa maanisista todenpuhujista ja muistutti siinä suhteessa Kiantoa. Ibsenin Nukkekodista hän teki silppua suhtautumalla siihen tavallisen, normaalijärkisen kansalaisen tavoin ja saattoi todeta koko jutun olevan aivan falski ja alkeellinen.
Näinhän asia onkin, ainakin minun mielestäni. Ibsen nautti kuitenkin tavatonta arvovaltaa vuosisataisnerona ja siksi keisarin uusien vaatteiden paljastaminen oli niin tavattoman kuohuttavaa. Kyllä siinä rohkeutta tarvittiin, sillä jopa Kaarle XII oli vain ruotsalainen sankari, kun taas Ibsenistä tehtiin koko naissukupuolen suuri puolestapuhuja.
Onkin varsin kiinnostavaa, miksi juuri Nukkekodin tapainen falski ja moraalisesti ala-arvoinen näytelmä saattoi saada sellaisen kulttimaineen kuin se sai. Asia voisi ehkä olla avain koko siihen uuteen aikakauteen, joka oli koittamassa tai ainakin sen huomioiminen edesauttaa sen ymmärtämistä.
Miten oli mahdollista, että Nukkekodin Norasta ennen pitkää tuli kaikkien säädyllisten naisten ja miesten sankaritar, jonka kriittinen arvosteleminen herätti pahennusta?
Perheen, erityisesti 1800-luvun porvarillisen perheen epäkohdat oli laajasti tunnustettu kaikissa edistyksellisissä piireissä jo 1800-luvun puolivälistä saakka. Marx ja Engels julistivat Kommunistisessa manifestissaan vuonna 1848 hävittävänsä koko instituution, joka muuten olikin jo kapitalismin tuhoama.
Sama päämäärä oli kaikilla nimensä arvoisilla radikaaleilla myös 1900-luvun alkupuolella. Kommuuneista uneksivat anarkistit ja Aleksandra Kollontain kaltaiset marxilaisetkin pyrkivät perheen hävittämiseen ja naisen ”humanisoimiseen”.
Nainenhan se heidän mielestään oli, joka joutui marttyyriksi synnytyskoneena. Tälläkin näkökulmalla oli epäilemättä paljon painavia argumentteja takanaan, siihen aikaan.
Sivumennen sanoen, perhe piti hävitettämän antamalla lapset yhteiskunnan kasvatettaviksi ja rationalisoimalla kotityöt suuriin yhteistalouksiin. Neuvostoliitossa puhuttiin paljon myös kotityön koneellistamisesta.
Kuten nyt voidaan huomata, tämä ohjelma todella myös toteutettiin ja siinä samalla myös toteutui se ohjelma, jonka Strindberg esitti naisen tasa-arvoistamiseksi: samat olosuhteet ja samat vastuut kuin miehille.
Se suuri seksuaalikysymys, joka Strindbergin aikana vallitsi kaikkea arvokeskustelua, on hävinnyt odottamatonta tietä. Masturbaatio, jonka hirveillä seurauksilla poikia peloteltiin vielä 1960-luvulla, on todettu mitättömäksi asiaksi, jolla kenenkään ei kannata päätään vaivata.
Vielä olennaisempaa on, että ehkäisymenetelmät ovat hävittäneet eräät Strindbergin, Tolstoin ja Kiannon maailman keskeisistä ongelmista. Avioliitto on lasten saamista varten, mutta lasten lukumäärä ei enää ole riippuvainen puolisoiden tahdonlujuudesta.
Seksuaalisuuden demonia ei sentään ole kukistettu. Strindberg joutui aikoinaan toteamaan, että se johdatti miehet yhä uudelleen kunniattomaan orjuuteen ja pyrki alati tavalla tai toisella turmelemaan sen totuudellisuuden, joka kirjailijalle oli uskonnon veroinen elämänkatsomus.
Halpamaiset naiset käyttivät seksuaalista resurssiaan hyväksi mielin määrin ja himonsa sokaisemia miehiä vietiin kuin pässiä narussa.
Epäilemättä Strindberg tekee useita koko naissukupuolta koskevia huomautuksia, joita voidaan luonnehtia ilkeiksi. Siinä suhteessa hän muistuttaa Schopenhaueria tai ajan muotikirjoittajaa Max Nordauta, joita hän myös siteeraa.
Näin asia varmaan onkin, mutta entä sitten? Miehistä ja ihmisistä yleensä on aina ollut lupa sanoa kaikkia mahdollisia ilkeyksiä keneltäkään lupaa kysymättä. Miksi naisilta pitäisi sellainen erityisesti kysyä ja kuka sen voisi antaa?
Strindbergin aidosti tasa-arvoinen lähestymistapa on tässäkin kaiken kiitoksen arvoinen. Hän ymmärsi hyvin, että se matkaan saattoi sekä erilaisten tekopyhimysten että myös aidosti pahastuneiden hölmöjen kiivaan vastareaktion.
Merkittävänä ryhmänä tällaisissa tapauksissa olivat ja ovat yhä myös naisten orjuuttamat nuoret miehet, joiden kriittinen ajattelukyky menetettiin jo murrosiässä.
Tuntuu hullunkuriselta kysyä, onko tällainen rienaus enää periaatteessa sallittua? Eikö kaiken pohjalla mahtanekin olla ihmisviha, tuo synkkä alkuvoima, joka uhkaa tuhota koko maailmamme tai ainakin typerän itsetyytyväisyytemme?
Ehkäpä se on niin. Ihmisen arvosteleminen ja etenkin rienaaminen olisi kai kiellettävä ja näyttää siltä, että niin ennen pitkää myös tapahtuu.
Kiellettyjen kirjonen listasta tulee pitkä. Sen tulee alkaa jo antiikista ja siihen tulevat varmasti kuulumaan ainakin Augustinus, La Rochefoucauld, Swift ja monet, monet muut. Heidän teoksiaan kannattaa hankkia nyt, kun vielä ehtii. Strindbergiä, Tolstoita ja Kiantoakaan ei kannata unohtaa.
Tuntuu lähinnä rienaukselta puuttua vielä detaljeihin tällaisessa yhteydessä, mutta minusta olin ainakin hauskaa havaita, että 1880-luvulla kirjoitetussa kirjassa mainitaan myös linja-auto…
Seikka, jolla kai on yleisempääkin mielenkiintoa, on vieraskielisten sitaattien kirjoittaminen usein väärin. Sormituntuman mukaan tällaiseen syyllistyttiin ennen maailmassa useammin kuin nykyään, vaikka lieventävä asianhaara on, että kieliäkin oli useampia.
Ei minua sinänsä häiritse, mikäli huomaan kirjoitettavan venetatis gravida sagittis, mutta par preferance herättää jo huomiota. Ei siksi, että aksentit puuttuvat, toki ranskalaisetkin jättävät ne nykyään usein pois. Mutta miksi on kirjoitettu niin väärin? Onko kyseessä kirjailijan itsensä kömmähdys vai kääntäjän?
Muutamalla merkittävälläkin kirjoittajalla on ollut pahoja oikeinkirjoitusongelmia, esimerkiksi vaikkapa Paavo Rintalalla ja myös Olavi Paavolaisella. Ei sillä nyt mitään suurta merkitystä ole, mutta jotenkin asia tuntuu kiinnostavalta.
Joku kaunis päivä otan tästäkin selvää. ehkäpä teen sen jo tänään, sillä netistä löydän myös alkutekstin. Voi kyllä olla, että keksin parempaakin tekemistä.
Sellaista saattaisi olla vaikkapa joidenkin epookkinsa kannalta tärkeiden kaunokirjallisten tuotteiden lukeminen. Jos ne ovat hyviä, niistä voi aina löytää jotakin enemmän kuin mitä aikalaiset tai kirjallisuudentutkijat ovat huomanneet. Elämähän ei koskaan mahdu teoriaan.

18 kommenttia:

  1. Myrkyistä puheen ollen veronmaksajien rahoilla elätetään joukkoa käärmeitä jotka riemuitsevat maan edun vahingoittamisesta.

    http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707142200264152_u0.shtml

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä riitä tuonkaan professorin humeetti sen ymmärtämiseen, että puun poltossa on kyse muun biotalouden sivuvirtojen - tähteiden - hyödyntämisestä.

      Jos hukkapuu ei pala, se lahoaa ja vapauttaa samat hiilet. Jos hukkapuu palaa, se korvaa fossiilista, työllistää kotimaista ja pelastaa maailmaa.

      => Kannattaa käydä ihailemassa vaikka Hanasaaren voimalan hiilikenttiä ja miettiä olisiko esim. puunjalostuksen ja metsänhoidon sivuvirtojen hyödyntämien fiksumpaa. (Nyt viherpesuna hiilen joukossa on 5 - 7 % puupellettiä - ei siis vielä mitään.)

      Ei ainespuuta polteta eikä metsää kaadeta yhtään vain poltettavaksi.

      Mutta yksinkertaisille professoreille ja toimittajille nämä ovat tietysti kovin, niin kovin vaikeita asioita. Mikä ei tietenkään estä antamasta napakoita lausuntoja professorin arvovallalla.

      Poista
    2. Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne I. Hukkinen ei ole lainkaan metsäalan asiantuntija. Aika usein, kun esim. professori joutuu oman osaamisalansa ulkopuolelle, niin hän osoittautuu tyhmemmäksi kuin tavallinen kansalainen.

      Kasvien kasvulle hiilidioksidi on aivan välttämätöntä. Ulkoilmassa on luontaisesti llian vähän hiilidioksidia. Siksi kasvihuoneisiin usein lisätään hiilidioksidia, jotta saataisiin yhteyttämiselle eli fotosynteesille eli kasvien kasvulle optimiolosuhteet.

      Poista
    3. Kirves
      Totta ja täyttä asiaa, mutta miten nämä käärmeet, joita tosiaan ylläpidetään yhteiskunnan tuella, metsien käyttö ja hiilidioksidi dilemma, jotka ovat oikeita ja hyviä huomioita, liittyvät Strindbergiin tai blogiin. Oliko rivien väliin kirjoitettu jotain, mitä en ymmärtänyt? Ihminen tarvitsee happea ja lehtivihreä (kasvit) hiilidioksidia ja hyvä keskustelu haastavia (höh) mielipiteitä.
      Topor

      Poista
    4. Raapihan Jooseppikin laihaa elantoaan metsäenergia alalla jalostamalla kirkonkylän puubiomassaa haloiksi. Lopulta kosminen oikeus toteutui Gaian kostaessa Joosepille kaatamalla männyn tämän niskaan.

      Poista
  2. Kaikesta tasa-arvo puheesta huolimatta nainenhan näyttää tapansa suhteen alusta asti. Ei kai naiselle muuten tulee mieleenkään olettaa että toinen maksaa hänen puolestaan vaikkapa kahvilassa.

    Miehen osa perheen elättäjänä ei ole helpottanut nykyäänkään mutta tänään nainen kokee itsensä marttyyriksi vaikka saa maata lapsen/lapset saatuaan vuoden kotona palkallisella vapaalla. Etu josta suurimassa osassa maailmaa ei osata edes haaveilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo hupattamatta!

      Poista
    2. Tuotanoin...äitiysloma on lapsia eikä äitejä varten. Naisten nimittäminen riskiksi yrityksille äitiysloman takia on täysin mieletöntä. Toisaalta se viestittää miehille, ettei heidänkään pidä haluta lapsia.


      P.s.

      Tässä teille tasa-arvoa kehitysmaan tyyliin. Tätä halutaan(?) lisää Eurooppaan ja Suomeen, linkki Daily Mailin artikkeliin alla:

      http://www.dailymail.co.uk/news/article-4701172/Indian-woman-brutally-beaten-hockey-sticks-family.html

      Briiffattuna: sukulaiset hakkasi intialaisen naisen, koska hän kehtasi synnyttää tytön. Tälläisiä ihmisiä ja tälläisiä kulttuureja monikulttuurisuuden kannattajat haluaa lisää Suomeen ja Eurooppaan.

      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  3. Jos rasismin kriminalisointi osoittautuu (teknisesti) hankalaksi niin ihmisvihalla ehkä todella mennään. Ihminen on niin ihmeellinen. Tosin vanha tiikeri on komeampi kuin nuori ihminen, ja vaikkapa krokotiilin kuolemattomaan sieluun uskoo helpommin kuin yhdenkään nisäkkään. Mutta pulinat pois. -jussi n

    VastaaPoista
  4. "keksin parempaakin tekemistä. Sellaista saattaisi olla vaikkapa joidenkin epookkinsa kannalta tärkeiden kaunokirjallisten tuotteiden lukeminen."

    Professori Vihavaisen julistus merkitsee varmaankin sitä, että Venäjän historia on loppunut. Putin-raukan on nyt pakko laittaa päähänsä Monomahin hattu. (Тяжела шапка Мономаха.)

    VastaaPoista
  5. ”Venäjän historia”

    Venäläinen Novaja Gazeta filosofoi Venäjän historiasta seuraavalla tavalla:

    ”Слово «история» очень коварно, «радиоактивно», в нем есть скрытые смыслы, которые проникают в память нации так, что это можно заметить лишь постфактум, когда лечить ее оказывается уже поздно. Забвение преступлений сталинизма кажется более комфортным, но оно означает вытеснение чудовищной травмы в подсознание нации, где она остается гнить, генерируя агрессию и страх.”

    (Sana ”historia” on salakavala, jopa ”radioaktiivinen”, siinä on piilotettuja sisältöjä ja merkityksiä, jotka tulevat kansakunnan muistiin sellaisella tavalla että ne voidaan havaita ainoastaan post-factumina, kun sen parantaminen on jo myöhäistä. Stalinismin rikosten painaminen villasella tuntuu mukavalta, mutta se tarkoittaa hirvittävän trauman työntämistä kansakunnan alitajuntaan, jossa se jää mätänemään ja luo agressivisuutta ja pelkoa.”)

    Скрепа Колыма (Kolyma oli yksi GULAGin keskuksista)
    Репортаж с переднего края покаяния, где народная память — это память, а не проект

    https://www.novayagazeta.ru/articles/2017/07/14/73112-skrepa-kolyma переднего края покаяния, где народная память — 02:03 14 июля 2017

    Леонид Никитинский, обозреватель, член СПЧ

    VastaaPoista
  6. "Perheen, erityisesti 1800-luvun porvarillisen perheen epäkohdat oli laajasti tunnustettu kaikissa edistyksellisissä piireissä jo 1800-luvun puolivälistä saakka. Marx ja Engels julistivat Kommunistisessa manifestissaan vuonna 1848 hävittävänsä koko instituution, joka muuten olikin jo kapitalismin tuhoama."

    Marx ja Engels julistivat Kommunistisessa manifestissaan vuonna 1848 hävittävänsä paljon muutakin, mm. kansakunnat, kansojen eroavuuksien hävittämisellä. Jäljelle piti näköjään jäämän ainoastaan proletaareja, joilla ei saanut olla synnyinmaata ja patriotismia. Marxin ja Engelsin teosten kääntäjä englannin kielelle Eric Hobsbawm kirjoittikin broshuurin "Communities Imagined". Stalinistinen kirjallisuus maailmalla lainasikin tätä teosta kuvitelluista olioista eli kansakunnista oikein ahkerasti. Nykypäivän ukrainalaiset suorittavatkin erittäin vakavaa rikosta Marxia ja Hobsbawmia vastaan koska eivät halua olla kuviteltuja haamuja vaan yksinkertaisesti ukrainalaisia, eli marxilais-leniniläis-stalinistis-moskovalaisen ideologiasta huolimatta.

    Suomessa taas Marxin ja Engelsin teosten suomentaja venäjän kielestä Suurprofessori Vesa Oittinen julisti taas, että Stalin on maailmanhengen ruumiillistuma ("World Spirit Embodied). Ei enempää eikä vähempää. Nyt kaikki rähmälleen tämän maailmanhengen ruumiillistuman edessä rukousmatoille! Muita maailmanhengen ruumiillistumia ei taidakkaan enää olemassa.

    VastaaPoista
  7. Tuo linja-auto lienee ns. omnibus, joka tavallaan on tosiaan linja-auto edeltäjä. Näitä alkoi olla Lontoossa siinä 1800-luvun puolivälissä, myöhemmin muissakin suurkaupungeissa, luultavasti myös Tukholmassa. Taisi Helsingissäkin toimia hetken omnibussiosakeyhtiö ennen hevosraitiotien perustamista.

    Kyse on siis hevosvetoisista vaunuista, joihin sopii jotain reilut kymmenen matkustajaa. Vaunut kulkivat ainakin suunnilleen säännöllistä reittiä ja kiinteää maksua vastaan saattoi kuka tahansa nousta kyytiin. Aikanaan aivan uusi asia ja joukkoliikenteen alku. Hinta kuitenkin oli sen verran reilu, että työläisille ei palveluun ollut varaa. Näitä käyttikin lähinnä keskiluokka, jolla puolestaan ei ollut varaa tai mahdollisuuksia pitää omia vaunuja ja hevosia. Lontoossa nämä ainakin olivat virkamiesten ja Cityn toimihenkilöiden suosiossa, joiden ei tarvinnut enää asua keskikaupungilla kävelymatkan päässä työpaikoista.

    Vastaava ilmiö esiintyy yhä Afrikan suurkaupungeissa, joissa tällaista liikennettä harjoitetaan minibusseilla ja asiakkaatkin ovat sosiaalisesta statukseltaan suunnilleen samanlaisia. Käsittääkseni myös Venäjällä esiintyi jotain vastaavaa 90-luvun alkupuolella.

    VastaaPoista
  8. "Communities Imagined"

    Arvaanko oikein, että Atlas Shrugged on se, mikä pisti partisiipin jälkimmäiseksi sanaksi tässä kommentissa?

    Kirjan kirjoittaja oli siis Benedict Anderson, ja nimessä sanat toisin päin. Taisi eräs sukulainen siitä vääntää jotain tutkimustakin, hieman kirjan asiavirheitä korjaillen, mutta vaikutelmani on edelleen, että teksti oli silti hieman tarkempaa kuin tämä vähin eväin lyttäävä kommentti.

    Hobsbawmin äärimmäisyyksien ajassa on muuten semmoinen tosi kova ja rationaalinen ote, ei ollenkaan semmoinen, mistä punavihreitä nykyään dissataan. Sanoo muun muassa, että kaikki olisivat siihen aikaan lukeneet matikkaa, jos aivot olisi riittäneet, myös hän itse. Ehkäpä juuri tämän vuoksi taas itselleni ei jäänyt hänen kirjastaan muuta mieleen kuin se, että montenegrolaisia haukuttiin rantarosvoiksi - yleistykset, leimat ja ennakkoluulot ovat lopulta ihmisaivojen parasta antia, mutta niitä pitäisi käyttää juuri siksi hellävaroen, vähän kuin dynamiittia. Parasta olisikin vaihdella niiden etumerkkiä vähintään kerran 30 minuutissa. /KK/

    VastaaPoista
  9. Luin nuo Strindbergin kokoelmat Giftas I ja II joskus 45 vuotta sitten ja minua huvitti kovasti kirjailijan ärhentely. Itsesääli on hänelle myös hyvin tyypillistä, mitä kuvaa vaikkapa omaelämäkerrallisen Tjänstekvinnans son, Palkkapiian poika -kirjan nimi. Taloudenhoitaja se äiti oli, ihan "kunniallisesti".

    Strindberg kiinnostui aina hyvin itsenäisistä ja voimakastahtoisista naisista mutta ei sitten kestänyt sitä pitemmän päälle. Ja kenenkähän oli vika? Syytä oli niin sysissä kuin sepissäkin, lienee totuus kuten aina. Strindberg kävi kyllä sotaa monia muitakin kuin vaimojaan vastaan, leimahteleva persoona. Mutta armoitettu ruotsin kielen käyttäjä, suosikkini pitkän aikaa.
    EG

    VastaaPoista
  10. «Marxin ja Engelsin teosten suomentaja venäjän kielestä Suurprofessori Vesa Oittinen»

    Montako kriittistä tutkijasielua Venäjän tutkimuksen alalla tämä stalinistinen Superprofessori Vesa Oittinen on tuhonnut professuurinsa aikana? Stalinismiin ja Aleksanteri-instituutin ideologiaan kuuluu varaukseton uskollisuus (беззаветная преданность), ei mitään kriittisyyttä!!!

    Ehkä kriittisyys joskus saakin selville.

    VastaaPoista
  11. Uutta tietoa stalinistiselle Superprofessorille Vesa Oittiselle.

    Neuvostoliiton luhistumisesta johtuvia karpalonkokoisia kyyneleitä vuosikymmeniä vuodattaneen Izborskin klubin mielialassa on tapahtunut muutos. Nyt se iloitsee siitä, että Neuvostoliitto oli kukonaskeleen päässä maailmanherruudesta. Ja paljastaa senkin mikä katkaisi tämän kukonaskeleen.

    Валерий Коровин: Мы стояли в шаге от необратимости победы СССР
    https://izborsk-club.ru/13706
    ”При правильном формулировании идеи, при отсутствии идеологического диссонанса и при избежании концептуального тупика, возникшего в следствие интеллектуального вырождения элит, их слабоумия, коммунизм вполне можно было достроить. У нас были все возможности для этого. А учитывая геополитический фактор, на пике своего могущества советский блок контролировал 50% мировых «геополитических акций». То есть контролировал ровно половину мира.”

    (Idean oikean muotoilemisen tapahtuessa, ideologisen eripuraisuuden ollessa poissa ja välttyessään käsitteellisestä umpikujasta, joka johtui intellektuaalisten eliittien surkastumisesta ja niiden vajaamielisyydestä, kommunismi olisi voinut olla saavutettavissa. Meillä oli kaikki mahdollisuudet siihen. Geopoliittinen tekijä huomioon ottaen, mahtinsa huipulla Neuvostoliitto hallitsi 50% maailman ”geopoliittisista tekijöistä”. Toisin sanoen Neuvostoliitto oli kontrolloinut puolta maailmaa.)

    ”Плюс – утрата нерва идеи, коммунистической идеи, которую советские руководители после Сталина вообще не понимали. Всё это в совокупности и привело к драматичному завершению советского проекта, к нереализации коммунистической идеи, которая могла быть реализована.”

    (Tämän lisäksi oli idean hermon kadottaminen, kommunistisen hermon idean, jota neuvostoliittolaiset johtajat Stalinin jälkeen eivät ymmärtäneet lainkaan. Kaikki tämä seurauksineen johtikin neuvostoliittolaisen projektin dramaattiseen luhistumiseen sekä kommunistisen idean toteuttamattomuuteen, ja joka olisi voinut olla toteutettavissa.)

    On turha odottaa, että Stalinistinen Superprofessori Vesa Oittinen antaisi meille objektiivista tietoa. Stalinisteilla tieto on aina tendenssiä.

    VastaaPoista
  12. Eipä tainnut Stalin itse olla minkään sortin kommunisti vaan pelkästään käytännöllinen itsevaltias diktaattori ja massamurhaaja.

    Idealisteille Stalin järjesti pitkiä vankilatuomioita ja osalle kuulan kalloon heti kättelyssä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.