perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kommunikatiivinen toiminta



Kommunikatiivinen toiminta

Hampurissa on tämänaamuisten tietojen mukaan loukkaantunut 76 poliisia. Tämä kuulostaa merkittävältä ja kuului myös ylen ykkösaiheisiin. Mielenosoittajia eri puolilta Eurooppaa lienee Hampuriin kertynyt satakunta tuhatta ja poliiseja taisi nolla kaksikymentätuhatta.
Uutisia seuraavalle yleisölle loukkaantuneiden poliisien lukumäärä on oleellinen tieto. Sehän on muuan tärkeä indikaattori siitä, miten vakavasti asia on otettava. Millä me muuten mittaisimme?
On helppo ymmärtää, että mikäli loukkaantuneita poliiseja olisi vain kaksi-kolme tai vaikkapa kymmenen, ei kukaan kiinnittäisi asiaan sen kummempaa huomiota eikä mistään ykkösuutisesta voisi olla kysymys.
Yhdenkin henkilön loukkaantuminen toki riittää ykkösuutisen perusteeksi, mikäli (fyysisesti tai henkisesti)loukkaantunut edustaa sellaista viiteryhmää, joka ei saisi loukkaantua. Onhan meillä tästä riittävästi kokemusta, joten ei tarvitse erikseen selittää, mistä ryhmistä voisi olla kysymys.
Loukkaantuneiden poliisien määrä joka tapauksessa näyttää muodostavan eräänlaisen Richterin asteikon, jossa suuruusluokkaa 50-100 olevat purkaukset noteerataan vakaviksi.
Mikäli virantoimituksessa olevia poliiseja kuolee, riittänee jo alle kymmenen tapausta herättämään huomiota ainakin yksiin uutisiin.
Tämähän se on tarkoituskin. 1960-luvulta muistamme, miten mielenosoituksista ja niiden väkivallasta tuli arvo sinänsä ja sellaisia yritettiin ulkomaisten asiantuntijoiden avulla saada meillekin. Meikäläiset olivat kuitenkin sen verran tottumattomia eurooppalaiseen menoon, että koko asia taisi tuntua vähän nololta ja jäi huutelun asteelle. Siltä se ainakin katsojasta näytti.
Tämähän oli tervettä järkeä. Miksi ihmeessä olisi heitelty katukivillä poliiseja, jotka tekivät vain omaa ja varsin tarpeellista työtään, kuten jokainen ymmärsi? Mikäli kyseessä olisi ollut verinen diktatuuri, olisi voinut syntyä todellinen viha ja motivaatio väkivallalle, mutta kun ne vallanpitäjät oli sinne itse valittu. Terve järki kuului vielä ylinnä ja sitä kuunneltiin.
Toki lauma on houkuteltavissa typerään ja vastuuttomaan käytökseen, se kuuluu sen perusominaisuuksiin. Gustave Le Bon kuvaili jo sata vuotta sitten, miten tuo älyllisen ja moraalisen tason romahdus tapahtuu.
Siihen liittyy kuitenkin ilmeinen vapautumisen kokemus. Elukka ihmisessä riemuitsee saadessaan antaa vastuun pahuudestaan nimettömälle joukolle. ”Joukkosielu” on käsite, joka liittyy tähän ilmiöön ja jossa eräät persoonallisuustyypit löytävät syvimmän itsensä.
Bolševikit hyödynsivät tätä seikkaa täysin määrin ja Maksim Gorki, joka ei vielä vuonna 1917 ollut menettänyt henkistä itsenäisyyttään, kirjoitti tarkkanäköisesti, että Lenin sai Venäjän kansan mukaansa lupaamalla sille oikeuden tehdä sikamaisuuksia.
Näinhän ne tekevät. Hitlerille ja natseille tämä lauman taipumus oli yhtä tärkeä kannatuksen hankkimisen väline. Oli saatava aikaan verisiä mellakoita, siitä se tarve totalitarismin kannattamiseen lähti ja sitä oli sitten helppo manipuloida.
1930-luvun paluusta on kirjoitettu niin paljon ja niin epäasiallisesti, ettei tuota paralleelia oikein enää viitsi tuoda esille. Siitä huolimatta yhteisiä piirteitä on havaittavissa ja samoilla aineksilla leikitään.
Intellektuaalisia pretensioita esittävä väki puhuu joskus kommunikatiivisesta toiminnasta ja ilmeisesti edellyttää, että eläimellisellä käytöksellä on arvoa vapautumisen välineenä. Kaikenlaiset rakenteethan ne meitä kahlitsevat ja vapaus kuulostaa niin hyvältä päämäärältä, että sen puolesta voi hyvinkin invalidisoida tai tappaa niin monta poliisia kuin tuntuu tarpeelliselta.
On silmiinpistävää, miten suuressa määrin katuväkivalta on keskittynyt nimenomaan vasemmistolaisten tunnusten alle. Mikäli oikeistolaisia väkivallan symboleja kantavia ryhmiä esiintyy, ne ovat selvästi puolustuskannalla ja myös paheksuttuja.
Tilanne ei kuitenkaan ole välttämättä pysyvää laatua. Myös maailmansotien välisenä aikana katuväkivalta oli aluksi voittopuolisesti vasemmistolaista, mutta jossakin vaiheessa osat vaihtuivat.
Vanha hyvä periaate sanoo, että kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Salliva suhtautuminen väkivaltaan, olkoonpa se minkä merkkistä tahansa, on oire yhteiskunnan henkisestä sairaudesta. Samalla se kertoo kulttuurin taantumisesta kohti eläimellistä tasoa.
Meilläkin mielenosoitukset ovat ajan mittaan yhä useammin usein muuttuneet banderollien kantamisesta maksimaaliseen mölyämiseen ja rummutukseen pyrkiväksi häiriökäyttäytymiseksi, jonka liepeillä yritetään saada aikaan väkivaltaa. Poliisivammautumisten mittareilla olemme toki yhä jäljessä Euroopan eturivin maista.
Eläimet kommunikoivat haukkuen, muristen ja näykkien ja niiden kanssa kommunikoidaan raipoilla ja sähköpatukoilla, mutta se tapahtuu siksi, ettei älyllisempi taso ole tässä tapauksessa mahdollinen.
Mikäli ihmiset vajoavat samalla tasolle, on sivistynyt yhteiskunta menettänyt suuren osan siitä, mitä se vuosisatojen kuluessa on pyrkinyt rakentamaan.
Mikäli tällaista aletaan pitää normaalina asiain tilana, häämöttää edessämme takapajuisen maan kohtalo kaikkine siitä johtuvine seuraamuksineen. Se lienee tilanne, jossa ns. värinää on nykyistä enemmän, mutta älyllisen tason kommunikaatiota vastaavasti vähemmän.
Mikäli syntyy itseään ruokkiva paha kierre, siitä on vaikea irtautua. Kuten kaikki syöksykierteet, se suuntautuu alaspäin.
Voisivatko erinäiset aktivistit ymmärtää, mistä he ottavat vastuun vai onko toiminta liian kivaa ja palkitsevaa tullakseen kriittisesti arvioiduksi?

9 kommenttia:

  1. Ihminen on lajityypillisesti sosiaalinen eläin, ja yksilöllinen eriytyminen on kehitysominaisuus. Jos ja kun individualismi kasvaa sokeuden asteelle, kuten se eurooppalaisella uudella ajalla on kasvanut, käy yhä vaikeammaksi ymmärtää yhteisöllisen kriisiytymisen seurauksena väistämättä ilmenevää joukkomittaista regressiota.

    Taantumailmiöiden selittäminen psykologian pohjalta vie aivan harhaan. Kyse on nimenomaan psykologisten yksilöominaisuuksien katoamisesta. Samoin kaikki päämäärärationaalinen selittäminen on pelkää välineellisen järjen päälleliimaamista joukkoilmiöiden päälle. Välineellinen järki on nimenomaan yksilöllisen eriytymisen mukanaan tuoma työkalu.

    Se, että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin, on varsin vaikea asia ymmärtää. Durkheimilainen sosiologia on kuitenkin joukkokäyttäytymisen selittämisessä ainoa kestävä lähtökohta.

    Yksilöiden vastuuta koskevissa kysymyksissä on tehty tietyssä mielessä hätäratkaisuja. Nürnbergissa otettiin käyttöön uusi rikosnimike "rikos ihmisyyttä vastaan", jota sovellettiin taannehtivasti. Vastuut sälytettiin selvästi valtahierarkian huipulle, mikä sitten tavallaan merkitsi sitä että "tavalliset kansalaiset" vapautettiin vastuusta. Tämä merkitsi puolestaan sitä, että joukkokäyttäytyminen jätettiin käsittelemättä ja sen ymmärtämiseltä vietiin edellytykset.

    Kysymys on pohjimmiltaan ihmiskuvasta. Yritämme ratkaista kaikki ongelmat kuin ne olisivat ratkaistavissa yksilötasolla. "Ihmisoikeusideologiat" ovat kuitenkin pohjimmiltaan toimimattomia yleiskäsitteellisiä ekstrapolaatioita, joilla "kulttuureja" koskevia ongelmia ei ratkaista. Odotettavissa on monenlaisia joukkoregressioita, joilla todellakin on sitten vain se ominaisuus että ne vahvistavat syöksykierrettä.

    VastaaPoista
  2. Ehkä kommenttini ei ole asiaankuuluva, mutta luen Philip Shenonin teosta Kennedyn murhan salattu historia, ja löysin jonkinlaisen analogian tähänpäivään, kun todettiin, että Salaisella palvelulla ei pitkistä vaarallisten henkilöiden listoista huolimatta ollut yhtäkään Dallasissa epäiltävää. Listoille pääsivät ne, jotka olivat lähettäneet poliitikoille uhkailukirjeitä tai soitelleet pelotellaakseen. Dallasissa asui kuitenkin paljon hallinnon vihamiehiä, jotka olivat käyttäytyneet väkivaltaisesti aiemmin demokraattipoliitikkoja kohtaan. Seurattiin ihan vääriä ihmisiä samoin kuin Suomessa, missä poliisin vihapuhetta valvova internetryhmä kutsuu kuulusteluihin perheenäitejä ja muita maahanmuuttoon suivaantuneita huonoa kieltä käyttäviä ihmisiä. Varsinaiset väkivallantekijät saavat suunnitella tekosiaan valtiovallan suojeluksessa. Poliisin resursseja käytetään ideologisen puhtauden valvontaan, eikä todelliseen väkivallan estämiseen.

    VastaaPoista
  3. Täytyy lukea tarkkaan minkälaisen jutun Hesarin medialahtarit päkistävät (kun en ole saanut vielä tilausta katkaistua). Väkivaltaisuutta ja vieraan omaisuuden tuhoamista ei yleensä pidetä asiana, jota pitäisi arvioida eettisesti ja juridisesti, kun äärivasemmisto riehuu.

    VastaaPoista
  4. Minusta pakollista eläkeikää ei pitäisi olla. Vanhusten tulee olla mukana loppuun asti vaikuttamassa, mikäli niin vain haluavat.

    VastaaPoista
  5. Riehuminen on paitsi kivaa ja palkitsevaa myös välttämätöntä, muuten eivät Berliinin anarkisti ja Hampurin sosialisti itsekään usko asiaansa. Siis siihen että kapitalismi on se ismi jonka kanssa Saksa on tai tulee olemaan helisemässä. Tieteelliseltä kalskahtava sanapari tätä ilmiötä kuvaamaan on "kognitiivinen dissonanssi", toivottavasti meni oikein. -jussi n

    VastaaPoista
  6. Mitä vastaan nämä vasemmistolaiset oikein taistelevat? Bruce Charltonin blogi 4.7. This isn't 'capitalism'. We live a world of total-bureaucracy. Vasemmistolaiset kuvittelevat, että kapitalismi hallitsee maailmaa, ja jaksavat siitä paasata. Heidän olisi herättävä todellisuuteen. Elämme massiivisen byrokraattisen valvonnan, sääntelyn ja tarkkailun maailmassa - lähes kaikki on kontrolloitua. Voittajat eivät kilpaile, häviäjät sopeutetaan järjestelmään, ei yksinkertaisesti ole enää missään 'kapitalismia', mitä operoida.

    Tällä hetkellä on olemassa vain yksi laaja toisiinsa yhteydessä oleva byrokratia, joka pitää sisällään kaikki pienemmät byrokratiat keskenään linkitettyinä. Ja tietysti tätä universaalia byrokratiaa ilman poikkeuksia johtavat vasemmistolaiset, niinpä miljardöörit ovat vasemmistolaisia, kaikki merkittävät globaalit ja läntiset johtajat ovat vasemmistolaisia, kaikki valtavirran poliittiset puolueet ovat vasemmistolaisia - koska kaikki ovat hengellisyyden kieltäviä materialisteja, maailmallisia utilitaristeja ja seksuaalirevolutionalisteja.

    Demokratia on byrokratiaa, sitä on myös tasa-arvo, monikultturalismi, sitä ovat kaikki radikaalit muutoksia aiheuttavat ongelmat…kaikkien näiden perustana on byrokraattinen pakkovalta. Byrokraattista syöpää on sivilisaation lähes mahdotonta paeta. Taivaan vallat, älkää puhuko enää 'kapitalismista'.

    VastaaPoista
  7. Valtio on yhtä kuin tuo joka puolelle ulottuva byrokratia eikä mikään "me". On jo näkyvissä länsimaissakin että liian vahvaksi kasvaessaan se on suurin uhka yksilönvapauksille.Kaiken kieltäminen ja joka asiaan ulottuva säätely tuhkahdutttaa kaiken omaehtoisen toiminnan ja yrittämisen. Viranomaisilla ei taas ole mitään vastuuta alamaisille aiheutetuista kustannuksista.

    Tämä näkyy räikeästi rakennuskustannusten jatkuvana nousuna. Suomen vanhat eristysmääräykset vastaavat Ruotsin nykyisiä. Mutta Suomi haluaa olla mallioppilas. Samaten täällä on Euroopan kireimmät ellei koko maailman äänieristysmääräykset jotka tekevät puutalojen rakentamisesta kallista. Suomalaisethan ovat tunnetusti käyneet Kuussakin niin eihän vaikka Ruotsissa toimivaksi todettu ratkaisu sovellu Suomen oloihin.

    Kyse ei ole mistään todellisesta äänieristysongelmasta vaan joidenkin tuntemista "värähtelyistä". Kyllä askelten ääni kuuluu lattian betonisten ontelopalkkien läpikin.

    Yhtenä kuriositeettina mainittakoon että Suomessa isoille huoltoasemillekin rakennetaan pommisuojia kun määräykset vaativat. Voi kysyä ovatkohan ne asemat todella auki jos maa on sodassa?



    Asumisen kalleus on ongelma maailmalla kasvukeskuksissa mutta Teksas tekee tässä poikkeuksen. Tuo 24 miljoonan asukkaan Yhdysvaltain toiseksi suurin osavaltio vetää muuttajia puoleensa edullisilla asumiskuluilla. Syyksi näihin on mainittu helpot kaavoitus ja rakennusmääräykset.

    Kapitalismi ei ole ratkaisu byrokratiaan sillä yritys on olemassa vain itseään eli kapitalisteja varten. Ihmiset valittavat byrokratiasta mutta yritysten mitä ihmeellisimpiin vaatimuksiin asiakkailleen myönnytään nöyrästi. En käytä automaattikassoja niin kauan kun en ole töissä kyseisessä kaupassa saati hae ateriaani pikaruokalan kassalta hakulaitteen piipittäessä.

    VastaaPoista
  8. Mitenkään blogin sisältöä kumoamatta tai tällä kertaa edes ihmeemmin ruotimatta, myös korjausehdotuksia kapitalismiin otetaan mielihyvin vastaan. Kun nyt "rahoitan" (kuten tämä talousilluusioissa nähdään, eli omistajien palvelemista ja yleishyödyllisyyttä erottelematta) näitäkin blogeja akateemisena pellenä neljällä nollasopparilla, lähinnä fyysistä työtä tehden ja silti huonoimmillaan varmasti kunnon ihmisten eläkkeitä huonommilla tuloilla. Piti inahtaa Kallion yöstä, ettei mene aivan yksipuoliseksi setti täälläkään.

    Bogreolille sanoisin, että se, mitä kritisoit, on nykyinen valtaideologia, jolle ei juuri siksi ole oikein nimeä - jonkinlainen liberaali-individualismi se on, mutta eri mielessä liberaali kuin mitä sana tarkoitti luokkayhteiskunnassa - ja siinä on tuo "punavihreä" siipensä, tai laajemmassa mielessä keskiluokkaisen perheenäidin maailmankuvaa jalkauttava siipensä, jota tosi konservatiivi tietysti inhoaa enemmän kuin vastaavan aatteen sinistä siipeä, joka on kyllä näin alaviistosta katsottuna olennaisissa kysymyksissä oikeasti vallassa. (EU eli ihmisten ylikansallinen kilpailutus pääoman hyväksi, Niinistö, Stubb, Trump, May, oikeastaan myös Merkel, jne., lisäksi sosiaalidemokraatit ovat suunnilleen tätä samaa olleet melkein koko mun eliniän, tosiasiallista valtaa eniten käyttävistä yksityisen sektorin suurtoimijoista puhumattakaan.)

    Seksuaalirevolutionisti tässä ei ole enää oikein kukaan. Pikemminkin ihmisten huolenaiheena on subjektin itsemäärittelyvalta oman seksuaalisuutensa yli ja ohi. Sanon vielä kerran, että seksuaalisuuden tila on helpoimmin mitattavissa pornon kulutuksesta. Siitä näkyy tyydyttävän seksin ja erotiikan määrä, joka vallitsevissa ideologisen rakkaudettomuuden oloissa on nähtävästi suunnilleen nolla. Seksuaalisuus ja sen performointi julkisuuden silmiä varten on eri asia.

    Näin siis tämän blogin lukijoiden junioriosastolta ja vaihtopenkiltä tämä. /KK/

    VastaaPoista
  9. Kiitoksia taas toinen toistaan kiinnostavammista kommenteista. Itse kukin niistä vaatisi paneutumista, jotta kehtaisi vastata.
    Joku toinen päivä sitten!

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.