Koiran nimi

Koiran nimi

Helsingin Sanomat muistutti taas Laika-koiran kohtalosta. Sehän oli sama karvakorva, joka sai kunnian ensimmäisenä nisäkkäänä lentää avaruudessa ja kokeilla painottomuutta.

Koiran loppu oli murheellinen ja mahdollisesti myös tuskallinen. Siis varsinainen koiran kuolema, kuten venäjäksi sanotaan: sobake sobatšja smert.

Itse asiassa kukaan normaali ihminen ei olisi koiraansa tappanut sillä tavalla, mutta tässähän nyt olivatkin paljon isommat asiat kyseessä, ei pelkästään valtakunnan kunnia, vaan peräti koko ihmiskunnan valoisan tulevaisuuden herrojen ratkaisu. Niinpä yhden koiran kohtaloa vain ylenkatsottiin.

Jonkinlainen eutanasia eli vaikkapa hapen loppuminen, häkäkaasu tai vastaava olisi ollut armelias tapa lopettaa tieteen marttyyri, jolla oli samaan aikaan tuhansia ja taas tuhansia kollegoja kaikkialla maailmassa. Elettiin vivisektion suurta aikaa.

Mitä ilmeisimmin koiran tunteille ei viitsitty uhrata ajatustakaan, kuten sama valtio ei säälinyt myöskään ihmisiä. Niin suuresti se rakasti ihmiskuntaa, että piti kaikkia uhreja sen edestä oikeutettuina, edes niistä lukua pitämättä. Tämä on hurskas tulkinta.

Kuten arvata saattaa, syntyi koiran puolesta valtava joukkoliike, tosin vain rautaesiripun länsipuolella. Asian tiettyä tekohurskautta ei vannoutuneinkaan koiranystävä, minäkään, voinut olla huomaamatta. Niinpä ruvettiin sitten selittelemään kaikenlaista, mutta eihän se jälkikäteen oikein onnistu.

Mutta mikä olikaan koiran nimi? Helsingin Sanomat kertaa taas tänään sen tarinan ilman suuria tunteita ja paisuttelua. Jutun loppu kuitenkin herättää huomiota. Sen mukaan Laika oli vain yksi koekaniini kuten sadat tuhannet muut eläimet, ”mutta Laikalla oli nimi. Nimi elää”.

Noin kai voi sanoa, nimenhän tuntevat kaikki, ainakin vanhempi polvi. Mutta oliko se nimi oikeastaan Laika?

Aluksi nimittäin kerrottiin muistini mukaan, että nimi olisi ollut Damka eli pikku rouva. Kaiketi siksi, että tällainen nimi oli omalla tavallaan tulenarka ja sitä paitsi inhimillisti koiraa ja teki sen rääkkäysestä erityisen törkeää, ruvettiinkin yhtäkkiä kertomaan, että nimi oli Laika.

Ehkäpä tässä oli pieni valkoinen valhe. Sana laika tarkoittaa nimittäin vain yksinkertaisesti pystykorvaa ja on siis yleisnimi. Ilmeisesti se juontuu sanasta lai, lajanije, joka tarkoittaa haukkumista eli räkyttämistä. Kyseessä olisi siis symboli sanalle rakki.

Rohkenen uskoa, että avaruuskoira oli ensinnäkin pystykorva eli laika, jonka oma nimi oli Damka. Kun hänestä tuli suuri kuuluisuus, vedettiin oma nimi varjoon ja alettiin puhua vain Laikasta isolla kirjaimella.

Tämä on vain vaatimaton teoriani. Damka-nimeä en ole huomannut enää vedettävän esille, mutta muistan sen tuon ajan kiistoista. Sitä tuskin enää kukaan tunnistaisikaan, joten puhukaamme nyt sitten vain Laikasta, jonka kaikki tuntevat. Sillä on tänäkin päivänä lukemattomia kollegoja Venäjällä, ehkäpä myös niin sanoakseni erisnimikaimoja.

Sellaista on kuuluisuus. Damkan niin sanoakseni persoona sai sitä runsain mitoin, mutta tuliko sen oikea nimi edes ihmisten tietoon? Kurja oli joka tapauksessa ihmisen parhaalle ystävälleen maksama palkka, mitä asiaa ei muuksi muuta se, että kohtalotovereita on paljon. Olisipa edes saanut hyvän nimensä säilyttää.