Tasa-arvo ja korvat

Tyttöjen kissankorvat. Pari mietettä Tasa-arvon päivänä, kevätauringon lämmittäessä

Ensin kissojen ja koirien hännät ja korvat tulivat lasten hattuihin, nyt nuorten. Kauniille sukukypsälle neidolle ne sopivat erinomaisesti. Söpöliinien silittäminen on kaikilla mielessä.

Eläimet inhimillistyvät, ihmiset eläimellistyvät. Sen näkee myös nimistä. Vieläkö löytyy kissaa tai koiraa, jolla ei ole ihmisen nimeä?

No mitäs, eläimillä usein (eräät koirarodut ainakin) on myös kristillisiä hyveitä jopa yltäkyllin: usko, toivo rakkaus. Katsoessa Englannin springerspanielin jaloja kasvoja voi tuntua vaikealta uskoa, että joku ihminen saattaisi edes nousta yhtä korkealle tasolle.

Ongelma ehkä on, että aikamme unohtaa antiikin klassiset hyveet. Viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus ovat koirille tuntemattomia. Roomalaiset virtus, pietas, constantia, gravitas, pudicitia ovat asioita, joissa koira on aivan viaton. Ehkei tässä mitään ongelmaa ole.

Joissakin kulttuureissa koiraa vihataan ja halveksitaan aivan erityisesti. Johtuuko se siitä, että se on niin inhimillinen? Näyttää kuin sillä olisi mahdollisuudet parempaankin?

Mutta palatkaamme tyttöihin. Nietzsche kertoi aikoinaan, että Dudu ja Zuleika olivat ”syviä ajattelematta mitään”. Tässä ei liene ristiriitaa. Näinhän miehistä luonnostaan tuntuu, kun he katselevat vaikka pussy-Tolokonnikovan enkelinkasvoja. Ajattelu voisi vain turmella sen, mikä on täydellistä.

Nuoresta miehestä on mahdotonta kuvitella, että kaunotar voisi olla typerä. Sellainen yksinkertaisesti kuuluu johonkin muuhun genreen. Uskaltakaapas edes väittää tällaista testosteronipilvessä olevalle nuorukaiselle. Silloin voitte päästä vaikkapa kaksintaisteluun. Tai voisitte, jos olisi eri vuosisata. Tässä on paljon pelissä eikä tämä ole tasa-arvoista, mutta minkäs sille mahtaa.

Postmoderni uumoilukirjoitus ymmärtää näitä asioita paremmin kuin varsinainen ajattelu. Se panee paljon painoa ruumiillisuudelle eikä tämä mikään ihme olekaan. Se on tärkeää ja meillä on varaa ajatella, että mikään ei ole tärkeämpää. Kaiken takana oli désir, huomasi ranskalainen filosofi. Constantia, jne. tulivat myöhemmin ja niistä kannattaa vapautua. Miksi ei kannattaisi?

Me elämme koneiden ja maapallon ahkerien köyhien pönkittämässä yltäkylläisyydessä. Meillä on varaa unohtaa se kiusallinen työ, vaiva, kieltäymys ja tieto, jota sivilisaatio tarkoittaa. Museoon voimme piruuttamme panna vaikkapa propsipinon ja kehottaa kansaa haistelemaan sitä. Se muuten haisee paremmalle kuin taide keskimäärin.

Voimmeko tulevaisuudessa pyrkiä oikeasti kasvattamaan kaikille hännän ja kissankorvat? Itse ihailen eniten sileäkarvaisia luppakorvia, koiratyyliä.

Klassiset hyveet voimme jo ehkä lopullisesti jättää niille alkeellisille yhteiskunnille, joissa ihmisellä ei ole enää eikä vielä varaa olla koirana koirien joukossa? Hänen elämänsä on lyhyt, työläs ja traaginen. Sed in Arcadia nos…