Mustat sotniat

Mustat sotniat

Jos pitäisi valita yksi ainoa käsite edustamaan kaikkea sitä, mitä vanhan Venäjän liberaali älymystö, intelligentsija eniten vihasi ja halveksi, voisi mustasotnialaisuus olla hyvä kandidaatti.

Mustasotnialaisuuteen liittyvät mielikuvat obskurantismista, anti-intellektualismista, juutalaispogromeista ja vähemmistövainoista. Eräiden tutkijoiden mielestä mustasotnialaiset katutappelijat olivat esikuvana natsien myöhemmille SA-joukoille.

Suomalaiset saivat tilaisuuden tulla tuntemaan tämän liikkeen erityisesti valtakunnanduumassa, jossa Puriškevitš ja Markov ”2”, hyökkäsivät suuriruhtinaskunnan kimppuun. Terijoella tämän suuntauksen aktivistit murhasivat liberaalin poliitikon Gertsenšteinin ja joutuivat harmikseen Suomen poliisin pikkutarkan tutkinnan kohteiksi isänmaallisista motiiveistaan huolimatta.

Neuvostoliiton romahdettua on Venäjällä alettu yhä enemmän kaivata menetettyä Venäjää –Россию, которую мы потеряли, kuten Stanislav Govoruhinin elokuvan kuuluisa otsikko asian muotoilee. Myös mustasotnialaisuus on joutunut arvonpalautuksen kohteeksi. Loppujen lopuksi sentään tämä liike edusti säilyttäviä voimia, sen mielestä ei tarvittu ”suuria mullistuksia”, vaan ”Suuri Venäjä”, kuten pääministeri Stolypin asian muotoili.

Oliko mustasotnialaisuus itse asiassa luonteeltaan rikollista? Eräät nykyisemmät tutkijat ovat kiistäneet sen, että juutalaispogromit olisivat olleet mustasotnialaisten suoranaisesti organisoimia, saati sitten tsaarin itsensä salaisesti hyväksymiä. On toki myös kielletty pogromeja koskaan olleenkaan, mutta tätä on melko vaikeaa todistella sivistyneistölle.

Joka tapauksessa mustasotnialaisuus on kokenut selvän arvonpalautuksen yhdessä Stolypinin, Nikolai II:n ja muiden 1900-luvun alun vanhan hallinnon symbolien kanssa.

Olkoonpa, että joukossa oli joku murhamies, vasemmalla niitä oli monin verroin enemmän. Mustasotnialaisiin kuuluivat ehkä huligaaneiksi ja pelleiksi leimautuneet Puriškevitš ja Markov, mutta heidän kannattajiinsa voitiin lukea myös pyhä Ioann Kronstadtilainen, jota myös Dostojevski oli suuresti kunnioittanut.

Mustasotnialaisuus oli käsitteenä epämääräinen ja se liitettiin erilaisiin isänmaallisiin puolueisiin ja liikkeisiin. Sanana se ei viitannut kasakkasotnioihin, vaan Nižni Novgorodin nostoväkeen, joka vuonna 1612 nousi ajamaan vääräuskoiset puolalaiset valloittajat pois Kremlistä.

Mitä pahaa tässä voisi isänmaallisen venäläisen mielestä olla? Venäjällä ei suotta ole ryhdytty viettämään marraskuun neljättä päivää kansan yhtenäisyyden päivänä, silloin vallattiin Moskova takaisin venäläisille tuona ikimuistoisena vuonna 1612.

Venäläisten isänmaallisten voimien kannalta ei siis mikään pätevä syy estäisi ottamasta ”mustasotnialaisuutta” uudelleen käyttöön isänmaallisten aktivistien kunnianimenä. Jostakin syystä näin ei kuitenkaan ole tehty –vielä.

Tämä ei toki ole estänyt perustamasta erilaisia aktivistiliikkeitä, jotka –in spe- pystyvät pitämään kadun hallussaan. Taannoin oli olemassa laaja nuorisoliike, jonka eri osastot käyttivät nimiä Naši, Iduštšie vmeste, Mestnyje ja niin edelleen. Näihin yhdistyksiin näyttävät hakeutuneen uratietoiset nuoret pyrkyrit, joiden kyky ja halu vaarantaa hipiäänsä katutappeluissa oli olematon. Niinpä ne ovat pikkuhiljaa hiipuneet, saatuaan toki käyttöä esimerkiksi Viron diplomaattisen edustuston vastaisissa huligaanihyökkäyksissä, jollaisten järjestäminen valtion virallisten elinten toimesta olisi ollut ilmeisen epämukavaa.

Näiden kultalusikkanuorten ohella suurta Venäjää kannattavilla voimilla on ollut muitakin liittolaisia. Moottoripyöräjengi on näin ylevässä roolissa hieman eksoottinen ilmestys, mutta suvereenilla demokratialla on toki oikeus valita liittolaisensa. Presidentti Putin on useaan otteeseen osallistunut ”Yön susien” tapahtumiin, tosin kolmipyöräisellä ajaen. Tärkeämpää on, että hän myöntänyt jengin johtajalle korkean kunniamerkin perusteena ansiot isänmaallisessa kasvatuksessa.

Ovatko ”Yön sudet” rikollisjärjestö? Yksittäiset ammuskelut, ryöstöt ja kidnappaukset voivat toki sattua kenelle tahansa. Jengi ei tietenkään ole vastuussa jäsentensä käytöksestä, vaikka ylläpitää ankaraa kuria ja vallan vertikaalia. Tämän Suomen poliisikin tietää.

Eipä siis käytetä herjaavia ja solvaavia termejä. Roolinsa ja ideologiansa puolesta ”Yön sudet” on selvästi mustasotnialainen järjestö, joten kutsukaamme sitä sillä nimellä. Nimitys on loukkaava vain vastustajien mielestä. Ne, jotka kannattavat Venäjän suuruuden tukemista myös huliganismin avulla, voivat laskea saavansa tukea korkealta taholta. Näin olivat asiat myös sata vuotta sitten Venäjällä.