perjantai 8. kesäkuuta 2018

Arvojohtamisen ongelmia


Arvojohtajien aikaan

Tässä takavuosina vannottiin meillä moniarvoisuuden nimiin. Itse asiassa sitä pidettiin suorastaan tieteellisenä eikä ainoastaan säädyllisyyden ja henkisen kypsyyden edellyttämänä asenteena.
Tokihan yhteiskunnassa oli voimia, jotka näyttivät lujasti uskovan omaan oikeassa olemiseensa ja sen mukaisesti leimasivat kaikki muut väärässä olijoiksi, taantumuksellisiksi ja ties miksi.
Se, joka tunsi sosiologian klassikkoja ja sen vahvoja nykyisempiä nimiä, Ralf Dahrendorfista Erik Allardtiin, kuitenkin ymmärsi, ettei lunatic fringen melskaamisesta kannattanut hermostua. Lahkolaiset saivat huutaa minkä kurkusta lähti, kyllähän maailma ääntä veti. Yhteiskunnan moniarvoisuus oli asia, jota heidänkin oli käytännössä pakko kunnioittaa.
Tämän ymmärtäminen ei ollut heidän älyllisen kykynsä ansiota, vaan opittiin kantapään kautta. Sitä joko pelattiin sellaisilla säännöillä, jotka antoivat myös toisinajattelijoille oikeuden toimia tai sitten siirryttiin repressiiviseen politiikkaan, jossa toimivat virkakiellot ja sensuuri. Se olisi tehnyt taistolaisuudesta pikaisen lopun.
Mutta sukupolvimuutos on ollut nopea, kuten tämän päivän hesarissa hienoisella ylpeydellä todetaan, mikäli lukijalla on lupa tulkita sävyjä.
Pori-Jazzin toimitusjohtajaksi valittiin tietty henkilö, joka tiedettiin loistavaksi johtajaksi. Hyvin pian hänet kuitenkin erotettiin tehtävästä.
Työstä erottaminen on yleensä heti mahdollista, mikäli työntekijä kieltäytyy suorittamasta työtehtäviään tai käyttää väkivaltaa esimiestään kohtaan. Nyt sellaisesta ei ollut kysymys ja suuren yleisön mielessä varmaankin heräsi kysymys, miten erottaminen sitten oikein oli mahdollinen.
Olin Ylen uutisista kuulevinani toimittajan sanovan, että toimitusjohtaja jouduttiin erottamaan. Kuulinkohan oikein? Tässä oli siis pakkotila, johon oli jouduttu jostakin oudosta syystä. Mistä sitten olikaan kysymys?
Helsingin Sanomien mukaan ”kysymys kuuluu, miten festivaalin arvoja kannattamaton henkilö tuli ylipäänsä valittua toimeen”.
Jopas olikin luonnollinen ja välttämätön kysymys. Olikohan rekrytoitavalle esitetty festivaalin arvojen peruskirja tai esittikö uusi johtaja jonkinlaisen oman manifestinsa? Tietääkö edes suuri yleisö, mitä kyseisen festivaalin arvot ovat? Itse asiassa kiinnostaisikin tietää, onko edes kyseisen yhdistyksen hallituksella mitään tällaista listaa tai onko sitä ainakaan ollut ennen näitä viime vaiheita.
Välttämätöntä olisi myös tietää, valittiinko tehtäväänsä arvojohtaja vai ihan vain tavallinen toimitusjohtaja.
Näyttää ainakin selvältä, ettei moniarvoisuus kuulu tuohon koodeksiin. Seuraako siitä, että johtajan omien arvojen täytyy sopia tiettyyn kaavaan, onkin ihan toinen juttu ja varsin vakava kysymys.
Mikäli erottaminen mielipiteiden vuoksi tosiaan on nykyisenä maailmanaikana ihan luontevaa ja jopa väistämätöntä, voidaan kyllä sanoa, että sukupolvimuutos on ollut paitsi nopea, myös perusteellinen. Eikä sen suunta lupaa mitään hyvää.
Nyt lehteni viimeinkin kertoo edes jotakin siitä, miten erottamiseen johtanut tai ainakin sen perusteeksi otettu arvokonflikti oikein on ilmennyt ja saanut alkunsa.
Kysymys ei siis olekaan siitä, että toimitusjohtaja olisi julistanut osan potentiaalista yleisöään kelvottomiksi ja arvottomiksi nauttimaan festivaalin annista tai solvannut heitä jollakin tavalla.
Kyse oli henkilön seitsemän vuotta sitten esittämästä mielipiteestä, jonka toimittaja oli nyt kaivanut esille. Mielipide liittyi tosiasiaväitteeseen, joka kuuluu empiirisen tutkimuksen piiriin ja josta ei voida tieteellisen ajattelun puitteissa väittää vallitsevan ehdotonta yksimielisyyttä enempää kuin useimmista muistakaan kehityspsykologiaan liittyvistä asioista.
Satakunnan Kansa-nimisen lehden tekemässä haastattelussa kyseinen henkilö, asiaa häneltä kysyttäessä, ilmeisesti kertoi olevansa yhä samaa mieltä. Tai sanokaamme, että hän mahdollisesti teki niin. Laatulehden uutisesta ei nimittäin käy ilmi, missä muodossa asia tuli esille.
Kuitenkin tämä on täysin keskeinen seikka, kun ajatellaan niitä syytöksiä, jotka toimitusjohtajaa vastaan singottiin: solvasiko hän potentiaalista yleisöään vai esittikö vain oman käsityksensä asiasta, joka koskee tosiasiaväitteitä ja jota voi pitää kiistanalaisena, kuten jokaista tieteellistä väitettä?
Päätellen siitä tavasta, jolla lehteni asiaan suhtautuu, ei tällä kuitenkaan ole mitään väliä, kuten ei ole mitään väliä silläkään, syrjitäänkö ihmistä törkeästi mielipiteensä takia. Kysymys kun kuuluu, kenen moka tämä nimitys oli. Typerä hallituksen väki oli tehnyt valinnan, kuittaa muuan henkilö, joka ei kaikesta päätellen lainkaan kainostele esiintyä länsimaisista perusarvoista piittaamattoman tolvanan tavoin.
Lehden haastattelema teologian professori kehottaa keskustelemaan asioista, mikä kuulostaakin hurskaalta ratkaisulta. Samalla hän antaa ymmärtää, että kyseinen toimitusjohtaja on pyrkinyt määrittelemään sitä, kuka saa kuulua yhteisöön.
Valitettavasti lehti ei nyt anna pienintäkään vihjettä siitä, mihin tämä perustuu. Onko kyseinen henkilö ihan todella pyrkinyt tällaisia määritelmiä tekemään ja missä muodossa tämä on tapahtunut? Vai onko kyse nyt yksinkertaisesti siitä, että jos hän olisi niin tehnyt, olisivat potkutkin jotenkin perusteltavissa.
Mutta viittaaminen sellaiseen asiaa, josta tässä ei ole kysymys, on yksinkertaisesti epärehellistä.
Kiinnostavaa on, ettei laatulehti näytä olevan hetkeäkään huolissaan sananvapaudesta, jonka luulisi kuuluvan sen perusarvoihin. Sen sijaan toimittajat näyttävät puuhailevan julkisuudenhallinnan, imagon ja muiden yhtä muodikkaiden kuin tyhjänpäiväisten asioiden kanssa. Kunnianhimo löytyy nyt sieltä.
Kaiken kaikkiaan tämän asian käsittely julkisessa sanassa näyttää muodostuvan yhtä huolestuttavaksi esimerkiksi journalismin tilasta kuin oli taannoin ns. hihamerkkiskandaali.
Lähtökohdat muistuttavat toisiaan: oikeusmurhan uhri on itse syyllinen ja sananvapaudesta veisataan viis silloin, kun käy mahdolliseksi lyödä tikun nokkaan pistettyä vihollista, joka rikkoo niitä ainoita oikeita arvoja, jotka ovat tiedostavalle etujoukolle mahdolliset.
Kyllähän me 1970-luvun läpikäyneet muistamme tämän saman psykologian, mutta silloin kyseessä oli vain oppositio, jolla ei ollut mahdollisuuksia kaapata kaikkea valtaa tiedotuksessa, vaikka se sitä kovasti yrittikin.
Tuntuu pahalta todeta, että ns. suomettumisen aikaan Helsingin Sanomat edusti selvästi tasokkaampaa journalismia ja nykyiseen verrattuna täytti suorastaan kunnialla paikkansa sanavapauden vartijana.

28 kommenttia:

  1. Jazzin hallitus oli mahdottomassa paikassa: jos se oli suoraselkäisesti puolustanut toimitusjohtajana sananvapautta, se olisi joutunut taiteilijoiden ja yleisönsä laajamittaisen boikotinkin kohteeksi,mikä olisi romahduttanut talouden.

    Kun kyseessä oli osakeyhtiön (?) toimitusjohtaja, tästä pääsi helposti eroon ilman syrjintäkanteita.

    Ikävintä Hesarin artikkelissa oli ajattelutapa, jonka mukaan henkilön "tausta" olisi pitänyt selvittää. Eli tulevaisuudessa ei kannata olla julkisesti mitään mieltä mistään. Ei kannata olla vallitsevaa mieltä, koska mielipideilmastohan voi muuttua. Se siitä mielipiteen ja sananvapaudesta sitten...

    VastaaPoista
  2. Presidentinvaaleissa oli ehdokas, joka aikanaan oli arvellut tarpeelliseksi eheyttää joku määrä porvareita ampumalla. En huomannut kuplassa kenenkään pitäneen tätä edes arviointivirheenä.

    VastaaPoista
  3. Helsingin Sanomien laatujournalismin tyylistä kertoo toinen muutaman päivän takainen uutinen.

    Lehdessä kerrotiin, että Euroopassa Albanian väestöstä on suhteellisesti eniten muslimeita (yli 50 %) ja sitten kerrotiin kuinka sopuisasti kristityt ja muslimit elävät maassa rinnakkain. Tämä pitäneekin kyllä paikkansa.

    Sattumoisin kävin kuitenkin äskettäin Balkkanilla ja myös Albanian naapurissa Kosovossa. Kosovossa muslimiväestön osuus on yli 90 %, mikä myös näkyy ja kuuluu moskeijoiden määrässä. Kävimme tutustumassa Unescon maailmanperintökohteeseen, kristilliseen luostariin. Luostarin luona oli KFOR rauhanturvajoukkojen tukikohta tehtävänään suojella luostaria, jonka pihalle oli mm. välillä heitelty käsikranaatteja. Ilmeisesti rinnakkaiselo täällä ei ollut yhtä rauhallista kuin Albaniassa.

    Kyselin Hesarin toimittajalta miksi hän väitti Albanian olevan Euroopan muslimivoittoisin maa. Vastaus oli, että kaikki maat eivät ole tunnustaneet Kosovoa. Ottaen huomioon, että suurin osa maailman maista on Suomen lailla Kosovon itsenäisyyden tunnustanut, niin selitys mielestäni ontui. Tunnustaako Hesari itsenäisiksi valtioiksi vain ne, jotka Venäjä on tunnustanut?

    Wikipedian mukaan "indoktrinaatio (ujuttaminen, mieleen iskostaminen, aatteeseen saattaminen, uskotus) on sanoman tuottajan vaikuttamaan pyrkivää viestintää, jossa viestinnän kohde ei tiedosta olevansa vaikutuksen kohteena. Mikäli viestinnän kohteelle paljastuu, että häneen on yritetty vaikuttaa, muuttuu indoktrinaatio hänen kannaltaan propagandaksi."

    Olen lukenut Hesaria yli 50 vuotta ja nähnyt sen muuttuvan uutislehdestä propagandalehdeksi. Ensin luin sitä tietääkseni mitä maailmalla tapahtuu, sitten luin sitä tietääkseni mitä maailman tapahtumista kerrotaan ihmisille. Nyt kyllästyin tukemaan rahallisesti propagandaa. En enää uudistanut Hesarin tilausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilaan Hesaria yhä, kun en osaa aamukahvia juoda muuten. Aika usein tekisi mieli antaa juttuun palautetta. Vielä vuosi sitten näkyi toimittajan sähköpostiosoite. Lähetin välillä kiitoksia, välillä toruja. Jotkut toimittajat kiittivät mielenkiinnosta, joistakin ei kuulunut mitään.
      Nykyisin näytetään vain toimitusten esimiesten osoitteet. He eivät vastaa edes yhdellä sanalla. Ehkä viestit deletoidaan heti.

      Poista
  4. Elämme mielenkiintoisia aikoja punavihreän fasismin esikartanossa, vai joko porstuassa porskuttelemme. Onko Antti Herlin välimerta puolustaessaan hirttäytynyt vihreisiin myös henkisesti. Luulisin että jos hän alkaisi painostaa, niin Hesariin saataisiin päätoimittajaksi mies tai nainen jolla on munaa.

    VastaaPoista
  5. Haluan ensiksi kiittää kirjoittajaa. Olen iloinen löydettyäni tämän korkeatasoisen ja tieteellisen blogin, joskin turhan myöhään. Olen silti selvästi eri mieltä eräistä yhteiskuntamme olemusta koskevista tulkinnoista itseäni hieman nuoremman kirjoittajan kanssa. Edellyttäen, että luen tekstejä oikein.

    Porin Jazzin tapaus ei liene kunniaksi kenellekään johtajan erottamisesta ja nimittämisestä päättäneelle. Toisaalta, mikäli esiintyjät alkavat kieltäytyä esiintymästä tämän johtajan aikana, on vaikea päätös tehtävä. Siitä voi tietysti syyttää myös esiintyjiä. Sen sijaan puhe homouden essentiasta ja sen olemisesta asiatietoväite, josta voi esittää mitä tahansa taikauskoon perustuvia väitteitä, on virheellinen ja tekopyhä myös tässä yhteydessä. Kas kun ei vedota suoraan Raamattuun, jossa selvästi kielletään ryhtymistä mieheen tms.

    Homoutta, tai seksuaalista suuntautumista yleensä, ei enää kriminalisoida, eikä edes määritellä sairaudeksi, josta olisi "eheydyttävä". Se on tosiasiaväite. Se on myöskin tosi, jonka olettaisi noin korkean tason toimijan myös Porissa välttämättä tietävän. Kysymys evoluutiosta ja intelligentistä designeristä on asian ytimessä. Suomessa ei (enää, vielä?) saa kouluissa opettaa ID:tä vaihtoehtoisena "tieteenä" evoluutiolle. Sitä ei (enää, vielä?) pidetä tosiasiaväitteenä. Sekin on osaltaan myönteistä kehitystä kohti moniarvoisempaa yhteiskuntaa, samoin kuin vapaus olla uskonnoton ja vapaa uskonnollisista tai poliittisista pakkosyötöistä. Uskontojen harjoittaminen on edelleen täysin vapaata, mutta ne eivät voi saada tasa-arvoista asemaa puhtaasti lääketieteellisissä kysymyksissä.

    En ole toreilla vaatimassa yrittäjille lisää tukia, enkä myöskään IKL:n kunnianpalautusta. Vastustin hallituksen päätöstä heikentää köyhimpien asemaa entisestään tässä hyvinvointivaltiossa. Olen sen verran juntti, että vasemmistolaisuus ei ole minulle taistolaisuutta. Mielestäni oikeistolaisuus (tai vasemmistolaisuus/vihreys) ei edusta välttämättä puhtainta ja aidointa suomalaisuutta. Sellaista ei kerta kaikkiaan ole olemassa. On vain suomalaisia, joiden olisi hyvä sietää toisiaan.

    Olen viimeiset kuusi vuotta asunut Itä-Helsingissä, jossa on syntymässä se uusi Helsinki ja Suomi, jossa kehittyy uutta, vielä toteutumatonta suomalaisuutta. Se tulee aikaa myöten hiljentämään ne vihamieliset äänet, jotka pyrkivät nyt hallitsemaan julkista tilaa. Se ei usko ennalta määrättyyn, monoliittiseen umpioon jäävään pysähtyneeseen yhteiskuntaan ja kansaan. Sellaista Suomea ei ole koskaan ollut, jollaista eräät tuntuvat perusteettomasti haikailevan. Ällistyn lukiessani noita empiriasta piittaamattomia väitteitä yhteiskunnastamme ja sen todellisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen suorasukaisuuttani, mutta miksi Itä-Helsingistä nouseva uusi Suomi on täysin vastakkainen Malmöstä nousevan uuden Ruotsin kanssa?

      Kaipaisin tähän konkreettisen ja reaalimaailman rakenteisiin liittyvän selityksen. En selitystä, joka on muotoa "niin tapahtuu, koska niin kovasti toivomme sitä".

      Poista
    2. En näe mitään järkeä rinnastaa Itä-Helsingin tai Suomen tulevaisuutta niihin mielikuviin, joita ihmisillä on Malmösta tai Donald Trumpista. Malmössa olin ensimmäisen kerran v. 1967 ja kävin mm. yleisessä saunassa. Hämmästelin löylyhuoneessa alalauteella istuvaa miestä, joka luki sanomalehteä. En silti väitä, että Ruotsissa olisi parempi lehdistö kuin omamme. Miehen seksuaalisesta suuntautumisesta minulla ei ollut minkäänlaista arvelua. Se ei ole minun asiani. Donald Trumpia en ole tavannut koskaan.

      Ennakkoasenteiden sijaan katsoin ulos ikkunastani, kun kirjoitin edellisen tekstin. Pihalla kaksi poikaa pelasi nähdäkseni jotain itsekeksittyä "Blow up"-peliä. Elokuvassa on kohtaus, jossa tennistä pelataan ilman palloa, jonka lyöntiäänet silti kuuluvat. Pojat heittelivät minulle näkymätöntä palloa toisilleen ja ohikulkijoiden "päälle" puolen tunnin ajan. Heillä oli ilmiselvästi hauskaa. En tiedä heidän puhumaansa kieltä, mutta heidän ihojensa värit olivat jyrkästi erilaiset. Toinen vaalea, toinen lähes musta. Näen päivittäin yhteiselämää tällaisten lasten ja nuorten välillä, joista tietojen mukaan n. 30%:lla on muu äidinkieli kuin suomi tai ruotsi. Heitäkin "eheytetään" erilaisiin varmoihin uskomuksiin, eli tietoihin. Se tapahtuu peruskoulussa. Monet lapsista ovat uskovien perheistä. Päinvastoin kuin monet uskottelevat, ihminen ei synny johonkin määrättyyn uskontoon kuuluvana tai sellaiseen isoavana.

      Kaikki nämä lapset ja nuoret näyttävät kavereilta keskenään ja kaikki he ovat suomalaisia. Velvollisuutemme on tehdä heille kaikille mahdollisimman hyvä tulevaisuus.

      Poista
    3. Kiitos pyrkimyksestäsi rakentavaan keskusteluun, mihin harvoin pyritään netissä.

      Näkisin ongelman ytimessä sen, että ihmiset rakentavat identiteettinsä uhriuden ympärille, ja reagoivat kohtuuttoman voimakkaasti identiteettiään uhkaaviksi kokemiinsa asioihin ja joissakin tapauksessa oikein etsimällä etsivät niitä osana pyrkimystä vahvistaa omia valtapyrkimyksiään. Natsikortin pelaaminen on toki banaalia, mutta natsien – ja yleensä nationalistit muutenkin – poliittinen filosofia nojautui vahvasti juuri uhriuteen, ja juutalaisten(kin) tuhoamista rationalisoitiin loppuviimeksi hyvin samanlaisin argumentein kuin mitä nyt heitellään, vaikka vielä ei ketään tapetakaan kuin vain henkisesti. Natsien osalta voimme helpohkosti todeta, että uhka ei ollut todellinen eikä sillä siten voitu perustella näiden drakolaisia vastatoimia. Sama pätee tässäkin tilanteessa, väitetty uhka ei vastaa sitä vahinkoa, mitä se ”korjaamalla” aiheutetaan. Vahvat yhteiskunnalliset instituutiot olisivat suojelleet saksalaisia ja muuta maailmaa natseilta. Weimarin Saksa oli kuitenkin heikko, ja sen kaatamiseen pyrkivien yhtä lailla epädemokraattisten kommunistien uhka nähtiin todellisena (ja luultavasti myös oli). Opetus? Yhteiskunnan epävakauttaminen ja yhteiskunnallisten instituutioiden ohittaminen (kuten tässä nyt tehtiin, tai pikemminkin instituutio romahti hetkessä vihaliikkeen edessä) ovat potentiaalisesti hyvin huono tie. Historiallisesti kannattaa muistaa, että populistiliikkeiden johtoliikkeet ja vastaavat vetävät herkästi puoleensa narsisteja, sosiopaatteja ja muuten hulluja – kuten Ranskassa, Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Kambodžassa, missä kaikissa toimittiin ihmisoikeuksien ja tasa-arvon nimissä. Nytkin aktivistinationalistit esiintyivät asiassa uhreina, joskin tosiasiallisesti näillä oli valta savustaa ihminen toimestaan, mihin taas kristityt fundamentalistit ovat Suomessa pystyneet viimeksi koska?

      Homouden osalta voidaan miettiä, että ihminen saattaa olla toisaalta tyytymätön homouteensa ihan vaikkapa siksi, että valtaosa ihmisistä ei ole homoja, joten hetereous auttaisi paremmin ja samaistumaan muihin ihmisiin. Vähän samaan tyyliin kuin itähelsinkiläiset pitäisi tunnustaa suomalaisiksi (missä mielessä – etnisessä vai kansalaisuusmielessä? Harva pitää etnisenä suomalaisena sellaista, joka ei puhu suomea), etteivät nämä olisi ulkopuolisia. Jos asianosainen tätä haluaa yrittää (puuttumatta siihen, onko tämä mahdollista, sehän ei taida edes kiinnostaa ketään), pitäisikö olla kiellettyä auttaa asiassa?

      Liberaalin yhteiskunnan kannalta homous ei ole ongelma, mutta ongelma on se, että siitä on tehty lisäksi poliittinen kiveen hakattu identiteetti, jonka tarkastelu on tabu. Nämä kaksihan eivät millään lailla ole sama asia, mutta viestintästrategiaksi on muodostanut välitön aggressio, jolla pyritään estämään tämän kyseenalaisen asian kriittinen tarkastelu.

      Poista
    4. Suomessa on virallisia kieliä viisi. Ne ovat suomi, ruotsi, pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame.
      Mitä tulee yleistäviin väitteisiin salaliitoista, on sellaisen esittäjä varmasti jäsen yhdessä.
      Tiedotusvälineisiin olen aina tyytymätön, koska ne edustavat aina valtaa, joka ei ole omaani. Silti monet saattavat kertoa maailmasta totuudellisesti. Maailma sinällään ei ole monellekaan hyvä, mielekäs eikä oikeudenmukainen.

      Poista
    5. Itä-Helsingin idylli kuulostaa mukavalta, ja varmaan melkein mistä vain voi oppia pitämään. Itse ei-helsinkiläisenä pidän Helsinkiä tosin ylipäätään rauhattoman ja epämiellyttävän oloisena, ja mielestäni minulla on siten täysi oikeus toivoa, ettei oma kotiseutuni muutu Helsingin kaltaiseksi. On tietysti mukavaa myös, jos erilaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään, mutta empiirisesti tiedämme, että maailma on väärällään erilaisia etnisiä konflikteja, joten erilaisten ihmisjoukkojen yhteiseläminen ei mitenkään triviaalisti aina onnistu. Empiirisesti myös on todennäköistä, että ainakin tietynlainen maahanmuutto tuo mukanaan kaikenlaisia jännitteitä niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. Jos tämän seurauksena asuinolot Suomessa heikkenevät, niin sehän on myös Suomessa jo asuvien ulkomaalaistenkin etujen vastaista. Autoritäärinen julistaminen ja hyökkäykset suomalaisten identiteettiä vastaan eivät kyllä mielestäni ole sellaisia palikoita, joilla tätä mahdollisimman hyvää tulevaisuutta ja rauhaa voidaan rakentaa – meidänhän tulisi käsitellä ensin se, miten voimme tulla toimeen sellaisten ihmisten kanssa jotka asuvat Suomessa olematta kuitenkaan suomalaisia, eikä lakaista kysymystä maton alle semanttisella silmänkääntötempulla, jolla kaikki Suomessa oleilevat ristitään ”suomalaisiksi”.

      Kaikki olemme ensin yksilöitä ennen kuin olemme yhteisön jäseniä, joten kai jokaisella yksilöllä on joku oikeus toivoa keiden kanssa se haluaa olla ja toimi ja kenen kanssa ei? Kaikkien toiveet eivät toki voi toteutua yhtä aikaa, mutta väärin on julistaa toisen toiveet vääriksi ja toisen ainoiksi oikeiksi, joita muiden pitäisi sokeasti kannattaa ja tukea.

      Poista
    6. Äskeinen oli siis vielä jatkoa omalle aiemmalle kommentilleni, ja se oli jäänyt roikkumaan captchan takia.

      Lisävastauksen vielä jälkimmäiselle anonyymille:

      ”Suomessa on virallisia kieliä viisi. Ne ovat suomi, ruotsi, pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame.”

      Ja kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi, mutta tämä ei liity siihen problematiikkaan kun käsittelemme suomalaisuutta *kansallisuutena*. Suomessa kun näet asuvat enemmistökansallisuutena suomalaiset, mikä kuitenkin jo itsessään implikoi, että kaikki Suomessa asuvat tai edes Suomen kansalaiset olisivat suomalaisia tässä mielessä. Eläähän suomalaisia ulkomaillakin. Ja toisaalta taas äidinkielen perusteella niputetaan jollain lailla erilliseksi ryhmäkseen mm. suomenruotsalaiset, vaikka ruotsi onkin kansalliskieli!

      Käytännössä näihin ja oikeastaan muihinkaan maailman käytännön nominaalisiin ongelmiin ei kannata odottaakaan mitään kiveen hakattuja vastauksia. Pragmaattisesti etnisessä mielessä ”suomalainen” on ihminen, jota muut, erityisesti toiset suomalaiset, pitävät suomalaisena. Ja tämä taas on jatkumo, jossa Suomessa suomalaisille vanhemmille syntynyttä, suomea puhuvaa ja itseään suomalaisena pitävää sanoo varmaan kuka hyvänsä suomalaiseksi, kun taas jotain Angolassa asuvaa, joka ei koskaan ole kuullutkaan Suomesta, tuskin kukaan, ja muita siltä väliltä olevia siltä väliltä. Toisaalta elämän käytännön tilanteissa on aika harvoin tarvetta määritelläkään eksplisiittisesti, kuka on suomalainen ja kuka ei. Siksi ei siihen kannata takertuakaan.

      Mitä tulee siihen alkuperäisen kommentin suomalaisuuden muuttumattomuuteen, niin tämä on sellainen väite mitä usein esitetään olkiukkona, mutta en muista juuri ikinä tavanneeni sellaista paleokonservatiivia, joka sellaiseen oikeasti pyrkisi. Jos vastustaa *jotain tiettyä muutosta*, ei tästä tokikaan seuraa, että vastustaa mitä hyvänsä muutosta, tai ei halua kehittää elämäänsä tai ympäristöään mitenkään. Toisaalta saisi kai niinkin toivoa, jos kertakaikkiaan pitää nykytilasta.

      Salaliitoista en ainakaan itse ole puhunut mitään, mihinkähän ne liittyvät?

      Poista
    7. Tarkoitan tällaista argumenttia:

      "Liberaalin yhteiskunnan kannalta homous ei ole ongelma, mutta ongelma on se, että siitä on tehty lisäksi poliittinen kiveen hakattu identiteetti, jonka tarkastelu on tabu. Nämä kaksihan eivät millään lailla ole sama asia, mutta viestintästrategiaksi on muodostanut välitön aggressio, jolla pyritään estämään tämän kyseenalaisen asian kriittinen tarkastelu."

      En ymmärrä kuka estää ketä, ja mitä kriittistä tarkkailua homoseksualismi tarvitsee ja jota ei voi tehdä ja julkaista? Salaliitto?

      Jotta en jatkaisi tyhjää käsien heiluttelua ja tuulimyllyjen panettelua, kerron taustastani. Muutin kolmekymppisenä kotikaupungistani Helsingistä Lappiin ja elin siellä yli 36 vuotta. Aluksi minuun suhtauduttiin junantuomana idioottina, mutta hyväksyttiin aikaa myöten välttämättömään kalustoon kuuluvaksi. Vaimollani ruotsinkielisenä oli omat, vaikeammat sopeutumisongelmansa. Eniten minua järkytti kuitenkin eräitten lappilaisten törkeän imperialistinen suhtautuminen saamelaisiin. Saamelaiset taas suhtautuivat yleensä myönteisen välinpitämättömästi minuun, syntymäpaikkaani tai kieleeni. Monet heistä puhuvat vähintään kolmea kieltä. Se yhdistääkin heitä ja monia nyt tänne tulleita maahanmuuttajia. Pidän sitä rikkautena. Palatessamme huomasin Helsingin muuttuneen edukseen. Miinus on vain se, että nostalgiakaan ei ole enää samaa kuin ennen.

      Kokemukseni perusteella todellinen ja aito suomalainen on siis yhtä aikaa nurkkakuntainen ja imperialisti. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka kärsivät kamalaa tuskaa käydessään takapajuisessa synnyinmaassaan näyttämässä upouutta Volvoaan tai juuri oppimaansa göteborskaa tai oxfordia. Voimme aina rakentaa tuhansia todellisia karikatyyrejä toisistamme, joiden yleistäminen on juuri se näkymätön salaliitto, jonka jäseniä kaikki olemme.

      Poista
    8. Eikös tässä nyt varsin selkeä joukko hyökännyt Ruotsalan kimppuun siksi, että tämän esittämät näkemykset koskien homoutta eivät koskeneet näiden omaa? Huolimatta siitä, että nämä ajatukset oli tuotu esiin hyvin varovaisesti eikä millään lailla hyökkäävästi? Tämähän kaikki tapahtui hyvinkin julkisesti, eli mistään salaliitosta ei ole kyse. Epäilen vahvasti, että nämä hyökkääjät olivat kunnolla edes lukeneet ajatuksella Ruotsalan varsinaisia sanomisia, vaan tosiasiallisesti kyseessä oli henkilöön käyvä hyökkäys ”guilt by association” -hengessä, koska Ruotsala edusti sellaista uskontoa josta puhujat eivät pidä.


      Kriittisen tarkastelun alle pitää voida laittaa mikä hyvänsä asia ja se, miten se jäsentyy muuhun todellisuuteen (tai luonnontieteellisessä mielessä, emmehän vielä esim. tarkalleen tiedä, mistä ilmiö johtuu). Seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalinen identiteetti ovat erillisiä, joskin toisiinsa liittyviä asioita, ja olen jokseenkin varma että sen linkityksen voi tehdä muutenkin kuin niin, että sitä käsitellään jonkinlaisena heimostatuksena joka panee kantajansa erilleen muista ja joka vaatii, että niiden heimolaisten kollektiivista kunniaa vahditaan neuroottisesti. Asiaan liittyy yhä suuria tabuja ja luulen, että niiden purkaminen edistäisi pitkällä aikavälillä kaikkien onnellisuutta. Tämä taas edellyttäisi, etteivät ”en mee Pori Jazzeille jos tuo tyyppi on siellä” -fundamentalistit pääse määräämään keskustelun tahtia.

      Omasta tarinastasikin käy ilmi, että sinun on pitänyt ensin saavuttaa hyväksyntä, ja on toki mukava asia jos olet sen saanut. Miten luulet, että asia olisi mennyt, jos sinä (tai joku muu puolestasi) olisit junasta astuttuasi heti alkanut vaatimaan, että ”minä olen nyt saamelainen ja teidän kaikkien pitää pitää minua sellaisena”. Tuskin siitä olisi hyvässä hengessä jatkettu. Ihmisten hitsautuminen yhteen vie aikaa, ja vaikka se aikaa myöten yleensä eteneekin niin ei voi vaatia, että *joka ikinen* yksilö niin tekisi, eikä tarvitsekaan.

      Saamelaisten keskuudessa ovat viime aikoina puhaltaneet nationalistiset tuulet, mutta paine on kohdistettu täällä etelässä jotenkin suomalaisiin yleensä. Pohjoisen suomalaisten ja saamelaisten suhteista paikallistasolla en niin tiedä, tämä kuulostaa mielenkiintoiselta aiheelta muttei taida kuulua tähän. Joka tapauksessa jokaisella lienee tarve tiettyyn turvallisuuteen ja halu tuntea tulleensa jostakin, mitä suuret ja nopeat muutokset elinympäristössä järkyttävät. Juurettomuus aiheuttaa pahoinvointia, eikö esim. juurikin saamelaisissa? Eivät sille suomalaisetkaan ole mitenkään immuuneja, joten siksi ei pitäisi sitä odottaa tai vaatiakaan. Muuttui maa kuitenkin 1960-luvulta 1980-luvulle tultaessakin, vaikka siinä välissä vieraskielisten määrä ei voimakkaasti kasvanutkaan, toisin kuin myöhemmin.

      Karikatyyreihin ei kannata maailmankuvaansa rakentaa, mutta toisaalta ei myöskään ajatella että samaa kieltä puhuvilla, samanlaisessa ympäristössä kasvaneilla ja päivittäin saman kulttuurin kanssa tekemisissä olevilla ei silti olisi enemmän yhteistä kuin mitä toisella puolella maailmaa asuvalla.

      Poista
  6. Tiede ja media on muuttunut totuuteen pyrkivästä yhteiskuntaa muokkaavaksi (vrt Natsi-Saksa, Neuvostoliitto). Pikkuisen natsia löytyy aina, kunhan vähän raaputetaan. Samoin rasismia. Ja jos ei löydy, raaputetaan, kunnes löytyy ja sitten haaskalle. Yhteiskunta kahlitsee kielen ja ajattelun, saat potkut vanhoista sanomisista ja ajatuksista. Tämä on vaarallista. Kun koetun ja luetun ero kasvaa riittävän suureksi, henkilökohtaisesti koettu jää jäljelle totuutena. Toimitusjohtajan erottaminen olisi käsiteltävä oikeudessa yleisen edun nimissä. Tosin esim käräjäoikeus on poliittinen: yksi tuomari ja kaksi lautahenkilöä. Ainoastaan yhtenäiskulttuurissa voidaan tuomita oikein, monikulttuurisuudessa vastakkaisten arvojen vuoksi ei koskaan. Sokeakin näkee sen, mutta tyhmä ei.

    VastaaPoista
  7. Satakunnan kansan tekemä Ruotsalan haastattelu löytyy netistä: https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/pori-jazzin-uuden-toimitusjohtajan-mukaan-homoseksuaalisuudesta-voi-eheytya-siina-missa-huumeistakin-voi-paasta-irti-en-mina-voi-sita-kyseenalaistaa-200993027/

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. Ehkä tämä erä ja mahdollisesti seuraavakin. Mutta historia on heiluriliiketä arvokysymyksissä.

      Jotenkin tuntuu, että heiluri alkaa taas olla heilahduksensa toisessa päässä ja liike kääntyy. Tiedä sitten.

      Poista
  9. Sitten kun islamisaatio pääsee valtaan mm Suomessa, niin homot surmataan.

    Ns suvaitsevaisto joutuu valitsemaan kumpi saa elää - sharia laki vai homous. Tämä on juuri se pulma suuri...

    VastaaPoista
  10. Älä huoli. Suvaitsevaisto tapetaan kaikissa vallankumouksissa ensimmäisten joukossa.

    VastaaPoista
  11. Tämä ei ole enää terve yhteiskunta ja voi kysyä mitä puolustamista siinä on? Se että jollakin joukolla on sama kansalaisuus ei tee kansaa. Minulla ei ole mitään vastaan että maahanmuuttajat rakentavat omat rinnakkaisvaltionsa.

    Eurooppalaiset ovat halunneet maahanmuuttoa ja nyt on aika hyväksyä että länsimaalaisuus ei ole mikään inhimillisen kehityksen huipentuma. On turhaa piirrellä mörköjä seinille kuten Itävallassa. Näillä ihmisillä on oikeus omaan elintapaansa ja toiseksi se mitä länsimaalaisuudeksi on kutsuttu alkaa saada yhä totalitaristisempia piirteitä.

    Sille tarvitaan vahva vastavoima. Maahanmuuttajilla on toisin kuin länsimaalaisilla vahva identiteetti jota eivät ulkopuoliset vaikutteet kykene murentamaan. Ja se voi olla se todellinen vastavoima jo pelkällä olemassa olollaan.

    VastaaPoista
  12. No niinpä tietenkin... nämä lukutaidottomat koneinsinöörit, kiihkouskovaiset terroristit eivät halua integrotua länsimaisiin yhteiskuntiin vaan tarrautuvat kivikautisiin elämäntapoihinsa, mutta sossun luukun tarjoama täysylläpito kyllä kelpaa.

    Jostain syystä yllä kirjoittava "Anonyymi" ei näe siinä mitään ristiriitaa, että maahanmuuttajat tuovat väkivaltakulttuurinsa tullessaan ja samalla halveksivat elättäjiänsä.

    VastaaPoista
  13. Xenofobian levittäminen ei ole sivistystä. Se synnyttää osaksi tse juuri ne ilmiöt, joista se "varoittaa". Se perustuu pelkoon ja tietämättömyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on vaikka sitä mieltä, että kiinalainen, vietnamilainen, venäläinen tai filippiiniläinen kulttuuri ja väki sopii meille mainiosti sveitsiläisen ja brittiläisen ohella, mutta keskiaikainen islam ei tänne hyvin sovi eikä sopeudu, onko kyseessä tällöin ksenofobia vaiko aivan vain kokemuspohjainen maalaisjärki?

      Poista
    2. Järjellä vastaten kyseessä on järkiperäinen järkeen perustuva lausunto. Suvakille se on aitoa rasismia. Juuri eilen väittelin asiasta yhden naispuolisen uskovaisen demarisuvakin kanssa. Hän perusteli omaa rajat auki kaikille -linjaansa sillä, että hän "Pyhän Pietarin portilla sanoa rakastaneensa lähimmäisiään." Eihän tuommoisen ihmisen kanssa voi keskustella järjellä. Samantasoista argumentaatiota kuuluu muittenkin suvakkien suusta.

      Poista
    3. Ellette ole huomanneet, rajat ovat olleet aina auki. Täällä on aikojen saatossa nähty vaikka mitä vipeltäjää. Itse näin ilokseni neekerin jo vuonna 1952 Kumpulasssa! Arabien, niiden turbaaniäijien, rahoja on ollut täällä paljon ennen kuin Hämeen hidas (Häme on äitini kotimaakunta) kuuli mitään Suomesta tai Jeesuksesta. "Suomi" on perustettu vasta isoisoisäni aikoihin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Väkeä tulee ja menee. Ovet kiinni ja nukkumaan.

      Poista
    4. "Ellette ole huomanneet, rajat ovat olleet aina auki."

      Mutta Suomi ei ole ennen ollut koko maailman sosiaalitoimisto, joka jakelee maailmanluokan huippuetuudet tulijoille ylisukupolvisesti vain siitä hyvästä, että saavat raahattua ahterinsa tänne.

      Ja pelkään pahoin, että Suomi ei voi olla tuota jatkossakaan.

      Kannattaa muuten seurata, mitä Ruotsissa tapahtuu tässä suhteessa. Siellähän SD kolkuttelee jo suurimman puoleen asemaa ja mm. demarien puheet ovat jo sellaisia, että Halla-ahoakin hirvittää.

      Ongelma ei ole ihonväri. Ongelma on asenne ja sen takana oleva kulttuuripohja, joka on varsin tiukasti ylisukupolvinen. Asiasta on vahva empiirinen näyttö mm. Keski-Euroopasta - ja Ruotsista.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.