perjantai 14. tammikuuta 2022

Sotaan ja muuhun tarpeelliseen

 

Valtion ytimessä

 

Antti Kujala, Voudintileistä veroparatiiseihin. Verotuksen historia. Atena 2021, 399 s.

 

Antti Kujala on hyvin monipuolinen tutkija, joka viime aikoina on alkanut tarkastella myös globaaleja ilmiöitä. Tässä kirjassa on tavaton määrä materiaalia, jota en kuvittelekaan tässä blogissa yrittäväni käsitellä, saati kirjoittaa kirjasta arvostelua. Tulipahan vain joitakin asioita kirjan johdosta mieleeni ja tässä johtopäätökset ovat ihan omiani, eivät siis missään mielessä Kujalan vastuulla.

Aikoinaan esitettiin aivan vakavallakin naamalla näkemyksiä ihmiskunnan alkuhämärissä vallinneesta ns. alkukommunismista. Silloin ei olisi ollut eriarvoisuutta eikä hierarkioita, vaikka nokkelimmat keräilijät olisivatkin saavuttaneet erityisen paljon ystäviä ja vaikutusvaltaa, joten voitiin puhua matriarkaartista, koska nimenomaan keräilijättärien eikä niinkään kerälijöiden oli muka syytä ajatella olleen erityisen eteviä tuolla alalla.

Näillä kuvitelmilla oli kai vähän, jos lainkaan yhtäläisyyttä joskus vallinneen todellisuuden kanssa, mutta sen sijaan on selvää, että valtion synty merkitsi aikoinaan nimenomaan eriarvoisuuden lisääntymistä, samalla kuin se teki yhteiskunnasta kehittymiskykyisen.

Anarkistinen alkukommunismi, vailla hierarkioita oli tuskin muuta kuin koiralaumaan verrattava joukkio, jossa ei ollut tilaa eikä tilaisuutta millekään kehitykselle. Vasta tappelut ja jengien synty antoivat potkua uusille instituutioille.

Valtion ensimmäisenä tehtävänä ja tärkeimpänä toimena jopa näihin asti on ollut sotalaitoksesta huolehtiminen. Osa miehistä palveli aina ruhtinasta sotilaina ja ne, jotka eivät palvelleet, korvasivat asian maksamalla veroa, jolla sotajoukkoa ylläpidettiin.

Suhde oli kaksipuolinen: ruhtinaalla ymmärrettiin ja tunnustettiin olevan oikeus saada alamaisiltaan veroja, mutta siitä hyvästä hänellä oli myös velvollisuus puolustaa näiden turvallisuutta. Miten paljon veroja ruhtinas oli oikeutettu keräämään, riippui siitä, missä määrin hän pystyi hoitamaan oman osansa sopimuksesta.

Vielä maailmansotien aikana suurituloisten verotusta kiristettiin erittäin merkittävästi ja tämä nähtiin oikeudenmukaiseksi korvaukseksi siitä, etteivät he samassa määrin uhranneet elämäänsä rintamalla, vaikka toki sitäkin tapahtui.

Sota vaatii tunnetusti kolmea asiaa, jotka ovat raha, raha ja raha. Valtion raha koostuu veroista, joita joissakin tapauksissa voidaan saada myös esimerkiksi ulkomaita pakkoverottamalla, esimerkiksi pitämällä armeijaa toisen valtion alueella. Joka tapauksessa valtion kyky hyötyä oman kansansa tuloista ja varallisuudesta on avainasemassa, kun sen suorituskykyä katsotaan.

Antti Kujala on tarkastellut verotuksen tapoja ja veroasteen kehitystä kautta historian ja tutkinut niin Rooman keisarikunnan, Yhdysvaltojen, Kiinan, Japanin, Intian ja Venäjän kuin erinäisten eurooppalaistenkin maiden verotuksen kehitystä. Erot ei maiden ja aikakausien välillä ovat hämmästyttäviä.

 Espanja, Ranska ja Englanti olivat kukin kiinnostavia omalajisiaan verovaltioita ja meille läheinen Ruotsi oli aivan erityinen esimerkki tehokkaasta verottajasta, joka pysyi mobilisoimaan köyhänkin maan niukat resurssit voimakkaan armeijan tueksi.

Huono verottaja sen sijaan oli esimerkiksi Puola, joka oli paljon Ruotsia rikkaampi, mutta nautti aatelin suurten vapauksien ansiosta alhaista veroastetta. Myös Kiinassa oli verotus ajoittain hyvin matalalla tasolla, mikä johti sen heikkouteen.

Kuten tunnettua, taloustiede on tiede vain siinä merkityksessä, että se pyrkii metodisesti tarkastelemaan ja kartoittamaan ihmisen taloudellista käyttäytymistä. Tulevaisuuden ennustaminen edes kohtuullisella tarkkuudella ei siltä sen sijaan ole koskaan onnistunut ja ehkä voimme lähteä siitä, ettei se tulekaan onnistumaan. Eihän ilmatiedekään edes yritä ennustaa säätiloja kuukausien, saati vuosien päähän.

Tässä ei sinänsä liene mitään mystistä, kyseessähän on inhimillinen käyttäytyminen, joka muuttuu koko ajan enemmän tai vähemmän laskemattomasti. Ihmisten preferenssit menevät yhä uudenlaiseen järjestykseen ja erilaiset sopuli-ilmiöt ajavat taloudellisia toimijoita kuin paimenkoirat lammaslaumaa.

Vaikka taloustiede ei voi olla muinaisen mekanistisen tieteenihanteen mukaista, on vanhalla kunnon aritmetiikalla siinä sentään kunnioitettava palstansa. Kuluttaja tai tuottaja ei kestä kauaa ylivoimaisia olosuhteita. Niin kulutus kuin tuotantokin loppuvat, mikäli niistä tehdään kannattamattomia. Nykyaikana saattaa verotus olla tässä avainasemassa.

Tämän ohella kannattaa muistaa Kujalan painottama vastavuoroisuuden periaate. Veronmaksajat saattavat maksaa vapaaehtoisesti korkeitakin veroja, jos heillä on se käsitys, että tämä on perusteltua ja tarpeellista. Toisaalta suuri tyytymättömyys saattaa syntyä mataliinkin veroihin, mikäli niitä pidetään epäreiluina.

Sellaisestahan on esimerkkinä Englannin amerikkalaisilta perimä teetulli, aivan vähäpätöinen vero, jonka säätämiseen amerikkalaiset eivät kuitenkaan saaneet osallistua. Taannoinen teekutsuliike viittasi nimessään juuri tähän asiaan.

Iloinen veronmaksaja on sellainen, jonka luottamusta valtio/hallitus nauttii. Tuskin voidaan kovinkaan tarkasti määritellä, mitkä ovat tällaisen luottamuksen vähimmäisehdot. Maailman onnellisimmassa maassa sen olemassaolo on ainakin näihin asti tuntunut luonnolliselta.

Yleensä on havaittu, että luottamus yhteiskunnassa vähenee, mikäli sen rakenne muuttuu heterogeenisemmaksi. Luultavasti näin tapahtuu myös meillä, mikäli merkittävä osa kansaslaisia alkaa voimakkaasti erottua muista kielen, uskonnon ja/tai etnisyyden ja klaanialkuperän puolesta.

Toistaiseksi on hyvinvointipäämääriin keskittynyt kansallisvaltiomme nauttinut hyvin suurta luottamusta homogeenisen yhteiskuntamme taholta. Veroaste on ollut korkea ja verot on käytetty oman kansan hyväksi.

Viime aikoina tämä yleiskuva näyttäisi kuitenkin olevan muuttumassa. Nyt meillä maksetaan merkittäviä summia ulkomaiden hyväksi ja tuetaan muitakin veronmaksajien enemmistölle vieraita päämääriä taistelevasta uskonnonvastaisuudesta intersektionaaliseen feminismiin ja sukupuolten välisen eron hämärtämiseen. Maailman ilmaston pelastamiseksi meillä uhrataan kenenkään pyytämättä omia, kansallisia etuja.

Tämän politiikan vaatimat kustannukset voidaan kuitata vähäisiksi ja tottahan on, etteivät ne ainakaan vielä muodosta suurta prosenttiosuutta valtion budjetista. Politiikassa kyse on kuitenkin paljolta periaatteista. Teetulli ärsytti aikoinaan amerikkalaiset vastarintaan, joka lopulta johti eroamiseen Englannista.

Amerikkalaisia olisi hyvin voitu syyttää pikkumaisuudesta ja anti-intellektualismista, huolehtihan Englanti sentään esimerkiksi siirtokuntien turvallisuudesta merellä. Sen sijaan heidät on historiassa korotettu sankareiksi, jotka nousivat tyranniaa vastaan.

Meillä hallitus on tietenkin koko kansaa edustavien äänestäjien luottamuksen varassa, joten kansa saa sen, mitä ansaitseekin. On kuitenkin outoa havaita, että hallituksen politiikkaan kriittisesti suhtautuvia koko ajan demonisoidaan ja annetaan ymmärtää, että he eivät saa olla sitä mieltä, kuin ovat.

Kyllähän kansaa vaihtaakin voidaan, mutta se vie aikansa ja taitaa olla tuskien tie. Hallitus tekee viisaasti, mikäli se välttää kohtuuttomasti ja jopa tarpeettomasti ärsyttämästä veronmaksajaa. Kuten Amerikassa, jossakin vaiheessa saattaa aivan yllättäen tulla vastaan piste, jonka jälkeen hallituksen housut eivät enää kestä.

 

24 kommenttia:

  1. Samaa tavaraa eri kääreessä: ErkkiTuomiojan johtama Historioitsijat ilman rajoja -yhdistys on osoittautunut hiireksi, samoina päivinä synnytetty Paavo Väyrysen Kansalaispuolue on kuopattu. Tuija Braxin Oikeusvaltiokeskuksen jälkeen viedään Mikkeliin perustettua Muisti-tiedekeskusta, Siellä muistellaan sotakokemuksia vuoden -18 tapahtumia unohtamatta.

    Suomenkielistä saattaa alkaa ahdistaa, mutta helpottaa kunhan myöntää asuvansa ”älytyön kehitysmaassa”.

    VastaaPoista
  2. EU ainakin puhuu suitsivansa veronkierron ja veroparatiisit. Moraalista oikeutta sillä ei ole, koska EU on yksi pahimpia veroparatiiseja. Paitsi että siellä maksetaan hulppeita palkkoja eurooppalaisilta verotetuilla rahoilla, siellä verotus on vähäistä mihin tahansa jäsenvaltioon verrattuna.
    https://www.vahtera.blog/post/olisinpa-siirtolainen-ei-olisi-huolta-huomisesta

    VastaaPoista
  3. Kiinostava ajan merkki ja viite tulevasta elämästä Ranska ja Italia -vetoisen liittovaltion periferiana on mm. se, että "köyhä" Ranska saa EU:n ns. "koronapaketista" 54 % enemmän rahaa per asukas kuin "varakas" Suomi. (Siis noin per asukas.)

    https://yle.fi/uutiset/3-12266854 (ks. grafiikka tässä)

    Pääministerimme mukaan tämä on hyvä näin, koska "Suomi on vauras maa".

    Kiinnostavaa on myös se, mikä instanssi tai kuka meille sen suuren kunnian sitten myöntää, kunnian, jonka eteen Suomi nyt tekee hyvin "kunnianhimoisia" uhrauksia kansalaistensa elämän, turvallisuuden ja elintason suhteen.

    Onhan se upeaa olla globaalitason Sven Tuuva - hulluna ryntäämäässä päin vihollista yksin, kun muut katselvat hieman teampaa.

    Vai onko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi Ranska kuin Yhdysvallat!

      Poista
    2. Niin ...

      Mutta onko pakko itse aktiivisesti hinkua siirtomaaksi, hyväskikäytettäväksi ja maksamaan rikkaampien maiden törsäystä?

      Niinkö on, että Suomi voi vain valita, kenen siirtomaa se on?

      Eikö myös jonkinasteinen itsenäisyys esim. oman budjetin tai metsäpolitiikan suhteen olisi aivan kiinnostava vaihtoehto edelleen? Ainakin tavoittelemisen arvoinen?

      Tähänastisessa historiassaan Suomi on ollut paljon pahempien uhkien alla ja selvinnyt varsin hyvin, kun tahtoa on ollut.

      Joten nytkö sitten on aika lyödä kintaat tiskiin, ryömiä anteeksi pyydelleen kynnysmaton alle ja maksaa muiden elämä niillä lopulla rahoilla, joita vielä tulevien sukupolvien velaksi jostakin saadaan? ;)

      Poista
    3. Hanskat on lyöty tiskiin jo ajat sitten ja maastamme on tehty ikävä tekojenkkilä.

      Poista
    4. Verotuksen suhteen emme sentään taida olla vielä Jenkkilä?

      Poista
    5. Totta, täällä verotus on kevyempi.

      Poista
    6. No eihä Toki. Jenkkilässä ylimmät prosentit ovat suurempia, mutta eihän niitä kukaan maksa.

      Poista
    7. "Yleensä on havaittu, että luottamus yhteiskunnassa vähenee, mikäli sen rakenne muuttuu heterogeenisemmaksi. Luultavasti näin tapahtuu myös meillä, mikäli merkittävä osa kansaslaisia alkaa voimakkaasti erottua muista kielen, uskonnon ja/tai etnisyyden ja klaanialkuperän puolesta."

      - Tuon perustavanlaatuisen tosiasian totesi aikanaan jo kansankoti-idean (ainakin sen talousteoreettisen puolen) oppi-isä, ekonomisti Gunnar Myrdal. Myrdalin perusteesi oli, että ns. hyvinvointivaltio saattaisi (siis huom. konditionaali) olla se ainoa jonkinsortin sosialismin muoto, joka saattaa toimia kestävästi myös käytännössä. Mutta tämä kaikki vain sillä edellytyksellä, että sen perustana on etnisesti ja kulttuurisesti verraten yhtenäinen kansallisvaltio. Valitettavasti tämä puoli asiaa näyttää parin-kolmen viime vuosikymmenen mittaan enemmän ja vähemmän unohtuneen hieman turhan monelta vasemman laidan kulkijalta. (Toki myös melkoisen monelta oikeistoglobalistiltakin, vaikkakin hieman eri syistä.)

      "Viime aikoina tämä yleiskuva näyttäisi kuitenkin olevan muuttumassa. Nyt meillä maksetaan merkittäviä summia ulkomaiden hyväksi ja tuetaan muitakin veronmaksajien enemmistölle vieraita päämääriä taistelevasta uskonnonvastaisuudesta intersektionaaliseen feminismiin ja sukupuolten välisen eron hämärtämiseen. Maailman ilmaston pelastamiseksi meillä uhrataan kenenkään pyytämättä omia, kansallisia etuja... Kyllähän kansaa vaihtaakin voidaan, mutta se vie aikansa ja taitaa olla tuskien tie. Hallitus tekee viisaasti, mikäli se välttää kohtuuttomasti ja jopa tarpeettomasti ärsyttämästä veronmaksajaa. Kuten Amerikassa, jossakin vaiheessa saattaa aivan yllättäen tulla vastaan piste, jonka jälkeen hallituksen housut eivät enää kestä."

      - Ainakin historian valossa tuollainen "meidän jälkeemme vedenpaisumus!"-mentaliteetti vaikuttaa kieltämättä aika pelottavalta. Ja löytyyhän niitä esimerkkejä sellaisista kehityskuluista, jotka ovat jo hyvää vauhtia näyttäneet olevan matkalla kohti hegemoniaa, vaikka kriisi ellei peräti romahdus on vaaninut jo nurkan takana. Mutta kerrankos sitä ylpeys on kulkenut lankeemuksen edellä...

      -J.Edgar-



      Poista
    8. Verotuksesta puhuttaessa unohdetaan usein että vertaillaan täysin erilaisia asioita. Käytännössä eläminen maksaa joka paikassa suurinpiirtein suhteessa yhtä paljon mutta se, kuinka paljon siitä summasta maksetaan veroina, vakuutuksina ja maksuina vaihtelee.

      Poista
    9. "nytkö sitten on aika lyödä kintaat tiskiin, ryömiä anteeksi pyydelleen kynnysmaton alle ja maksaa muiden elämä niillä lopulla rahoilla"

      Pelkäämään, että juuri noin se on. Henkinen selkäranka on Suomessa jossain vaiheessa katkennut vuoden 1944 jälkeen. Milloin ja kenen toimesta olisi toisen blogin paikka. Toisaalta näen kyllä saman ongelman koko länsimaailmassa, erityisesti kahtia jakautuneessa USA:saa.

      Poista
  4. "valtion synty merkitsi aikoinaan nimenomaan eriarvoisuuden lisääntymistä, samalla kuin se teki yhteiskunnasta kehittymiskykyisen."

    Asian voisi sanoa täsmällisemmin: maanviljelyksen synty merkitsi...

    Onko se hyvä vai huono asia, on sitten arvovalintakysymys. En nyt lähtisi vertaamaan metsästäjä-keräilijöitä koiralaumaan, tuliaisia kun on antropologien toimesta voitu dokumentoida. Se on selvä, että hyöty maanviljelyksestä/valtiosta on koitunut tavalliselle ihmisellä vasta jostain 1800-luvusta lähtien, sitä ennen osa oli raataa jonkun verran hyväksi.

    Uskon muuten, että tuo kehitys tapahtui siten, että metsästäjä-keräilijät täyttivät elintilansa siten, että oli pakko ryhtyä maanviljelyn, jonka mahdollistamalla lisäväellä oli mahdollista syrjäyttää loput metsästäjä-keräilijät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Uskon muuten, että tuo kehitys tapahtui siten, että metsästäjä-keräilijät täyttivät elintilansa siten, että oli pakko ryhtyä maanviljelyn, jonka mahdollistamalla lisäväellä oli mahdollista syrjäyttää loput metsästäjä-keräilijät."

      Arkeologinen aineisto ei vain tue tuollaista teoriaa. Toki uudella ajalla on ollut näitä tapauksia joissa alkutuottajat ovat työntäneet keräilijä-pyytäjät pois tieltään. Esimerkkinä vaikka australia jossa alkuperäisväestö joko tuhottiin etnisissä puhdistuksissa tai marginalisoitiin. Usein unohtuu, että Yhdysvalloissakin 4/7 osaa nykyisestä viljelysmaasta on ollut aikoinaan intiaanien viljelemiä.

      Euroossa maanvieljys eteni 30 kilometriä sukupolvessa ja se oli pysäyttämätön prosessi. Viljelyä ei voinut enää vaihtaa keräilijä-pyytämiseksi, koska maanviljelyn tehokkuus oli niin paljon suurempi, että suurin osa väestöstä olisi kuollut nälkään.

      Erilaisia teorioita on esitetty siitä miksi maanviljelyyn siirryttiin ja yksi keskeinen tekijä on ollut alkoholin valmistus. Myös keräilijä pyytäjät saattoivat paikoitellen valmistaa alkoholia, mutta vasta viljan viljely mahdollisti jatkuva alkoholin valmistamisen.

      Prosessi oli rauhanomainen ja ne jotka halusivat jatkaa keräilijä-pyytäjinä tai paimentolaisina vain jatkoivat pois päin leviävästä asutuksesta. Suomessahan prosessi jatkui aina 1800-luvulle asti ja kuten sanonta kuuluu "kun lanta sikeni, niin lappi pakeni".

      Poista
    2. Tuo teoria ontuu, siinä mielessä että alkoholia saa muitakin kautta kehitettyä kuin vain viljasta.
      Viinin viljely täällä Pohjolassa ole kunnolla oikein ottanut tulta alleen ja sen säilöminenkin on oma juttunsa.
      Ihminen on siitä hauska että jossain kohdin tuo kehittää päihde-aineet. Tarvinnee aivot siihen työhön, eläimet syö käyneitä hedelmiä. Jokseenkin homma tainnee mennä niin että yksi tekee, toinen käyttää, kolmas kokee tarvetta valvoa näiden kahden toimia.
      (Suomessa ihan oma lukunsa tuo alkoholipolitiikka, löytänen sen kyllä hauskana kun mietin kirkon ehtoollisviiniä, mutta se meneekin symboliikkaan. Kaippa siinä voisi olla jokin sekamehu, mutta miksi? Määrä itsessään on niin pieni ettei siitä lapsikaan saisi kyllä mitään vaurioita. Toisekseen itse en välitä punaviinistä niin jättänen sen jo sen puolesta väliin).
      Ja alkoholipolitiikka sinäänsä on menneen talven lumia, nykyisin pitäisi enempi olla huolissaan huumeista. Mutta ne kun liittynee sitten globaaliin politiikkaan, tuumannut että poliisi oli sitten kotimainen, britti tai ruotsalainen tainnee taistella taistelua minkä hävisi jo alkuunsa.

      Perunallahan on aikanaan ollut kanssa hieno kehityshistoria. Muistaakseni Briteissä maanomistajat huomasi että siitä tuli runsaampi sato kuin viljasta. Lohkoivat palstoja pienemmiksi ja taas sai viljelijä kärsiä kun teki työn hyvin.
      Perunarutto sitten kuritti tasapuolisesti. Kulkutauteja kun tulee ja menee. Tosin nykytekniikoilla teoriassa ei pitäisi olla mahdollista tulla nälänhätää tai epidemiaa. Lähinnä jos väki "pelaa kortit" oikein. Asia on sitten erikseen jos jokin toinen väki taas kerran sabotöi sen työn, mikä on huomattavasti todennäköisempää, kuin että itse väki sen toimivan järjestelmän "rikkoisi".

      Poista
    3. Kuten alkuperäisessä viestissä lukee- myös keräilijä-pyytäjät tunsivat alkoholin, mutta sen saatavuus oli huono. Se oli himottua mutta harvinaista herkkua.

      Siirtyminen maatalouteen kun on useimpien antropologien ja historijoitsijeden mielestä paradoksi - keräilijä-pyytäjät kun nauttivat parempaa ravintoa ja kasvoivatkin isommiksi kuin varhaiset viljelijät. On siis varsin todennäköistä, että ihmiset tarvitsivat jonkinlaisen insentiivin maanviljelyksen käynnistämiseen ja alkoholi on hyvinkin voinut näytellä roolia siinä.

      Kun vielä tiedämme minkälainen alkoholinhimo vallitsee näiden viime vuosisatoina globaaliin järjestelmään tulleiden luonnonkansojen parissa, niin pidän teoriaa melko uskottavana.

      Jo muinaiset roomalaiset ihmettelivät miksi gallialaiset olivat valmiita myymään orjan pienestä viinimäärästä.

      Amerikan intiaanit ja inuiitit ovat myös tunnettuja viinanhimostaan. Esimerkiksi apassien panivat itse jotain ykkösoluen vahvuista olutta ja sen vaikutusta tehostaakseen paastotiin päiväkaupalla. Kun viinaa tuli saataville, niin osa väestöstä oli valmis kirjaimellisesti myymään vaikka oman äitinsä.

      Myös 1800-luvun Afrikassa paikalliset olivat aina valmiita ostamaan aseita ja viinaa. Monin paikoin eurooppalaisten tekemä tuliliemi toimi myös käypänä valuuttana.

      Australiassa tilanne oli enemmän tai vähemmän samanlainen ja monien heimojen viimeiset edustajat kuolivat kaupunkien tai kylien raitilla jonkinlaisina pultsareina.

      Poista
    4. "Siirtyminen maatalouteen kun on useimpien antropologien ja historijoitsijeden mielestä paradoksi - keräilijä-pyytäjät kun nauttivat parempaa ravintoa ja kasvoivatkin isommiksi kuin varhaiset viljelijät."

      Luulen, että mekanismi meni niin, että metsästäjä-keräilyn väestöraja tuli täyteen, jolloin oli pakko siirtyä maanviljelyn, joka mahdollisti suuremman väestömäärän ja erikoistumisen, mm sotilaaksi. Kyllä kolme pienikokoisempaa sotilasta aina yhden isomman ja terveemmän metsästäjäkeräilijän voittaa tai "suosittelee" väistymään syrjemmälle pellon tieltä.

      Poista
    5. "Luulen, että mekanismi meni niin, että metsästäjä-keräilyn väestöraja tuli täyteen, jolloin oli pakko siirtyä maanviljelyn, joka mahdollisti suuremman väestömäärän ja erikoistumisen, mm sotilaaksi."

      Asia ei tarvitse jättää pohdinnan varaan. Arkeolginen aineisto ei nyt vain tue tuollaista teoriaa maanviljelyn leviämisestä.

      Kuvailemasi ympäristön kuormitus kun näkyisi arkeolgisessa aineistossa ja silloin keräilijä-metsästäjien pitäisi olla pienikokoisia ja viljelijöiden suurikokoisia.

      Arkeologinen aineisto ei tuollaista teoriaa vain yksinkertaisesti tue.

      Tiedepiirit ovat vankasti sitä mieltä, että maanviljely on levinnyt innovaationa ja ei valloittajakansan mukana.Lisäksi se on alkuun ollut vain metsästystä ja keräilyä täydentävä tuotannon muoto, eikä se ole yhdessä sukupolven aikana syrjäyttänyt vanhaa elämäntapaa.

      Poista
  5. "Ruotsi oli aivan erityinen esimerkki tehokkaasta verottajasta, joka pysyi mobilisoimaan köyhänkin maan niukat resurssit voimakkaan armeijan tueksi."

    Joka haluaa perehtyä tähän tarkemmin lukemiin Peter Englund on tai Olli Bäckströmin kirjoja tai jälkimmäisen blogia.

    Tuo seikkaa selittää Ruotsin suurvalta-ajan ja miksi se kykeni Kasrle X Kustaan sodissa tasavertaisen kamppailuun Puolan kanssa.

    VastaaPoista
  6. Suomalaisen luottamusyhteiskunnan huikea arvo aletaan tajuta, kun se vähitellen murenee.
    Sitä ei pitäisi liika koetella eikä päästää tapahtumaan niin kevyesti ja vauhdikkaasti kuin 2000-luvulla on tapahtunut.

    VastaaPoista
  7. ”Sotaan ja muuhun tarpeelliseen”

    Kuten sanotaan, viisaus on mitattavissa, mutta typeryyttä ei voi mitata. Viisautta mitataan koulussa antamalla pisteitä jne. Viisautta mitataan myös korkeakouluissa antamalla pisteiksi sitä sun tätä. Viisautta mitataan myös politiikassa. Kaikki tietävät sen, jotka menevät äänestämään.

    Typeryydellä taas ei ole minkäänlaisia perusmittareita, paitsi ”saatanan perkele”, ”vitun koljatti”, ”koljatin vittu”, jne. Näin ollen, typeryyttä on olemassa joka päivä ja joka paikassa.
    Onko nyky-Venäjä viisauden vai/tai typeryyden esimerkki? Hitler oli viisas vuoteen 1938 saakka. Saksa kehittyi taloudellisesti hurjaa vauhtia. Stalin kehitti hurjasti Neuvostoliiton taloutta orjatyöllä, mikä taisi ollut kommunistista ”viisautta”.

    Mainittu ”kommunistinen viisaus” johti kymmenien miljoonien ihmisten tuhoon Neuvostoliitossa. Putinin hallinto on karkoittanut toisinajattelijoita pois Venäjältä, ei tappanut. Paitsi että myrkyttänyt joitakin erikoisia toisinajattelijoita, kuten Skripalit, jne.

    Stalinin/Putinin Moskova ei tarvitse kansalaisia; se tarvitsee vain orjia taikka ruumiita.

    VastaaPoista
  8. "Kuten sanotaan, viisaus on mitattavissa, mutta typeryyttä ei voi mitata. Viisautta mitataan koulussa antamalla pisteitä jne. Viisautta mitataan myös korkeakouluissa antamalla pisteiksi sitä sun tätä."

    Sekoitat nyt viisauden ja älykkyyden keskenään.

    Viisauden määritelmä wikipediassa:

    "Viisaus on kykyä käyttää tietoa ja kokemusta hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi.[1] Viisaus muodostuu monipuolisten elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä, jota katsotaan olevan vain harvoilla."

    "Typeryydellä taas ei ole minkäänlaisia perusmittareita, paitsi ”saatanan perkele”, ”vitun koljatti”, ”koljatin vittu”, jne. Näin ollen, typeryyttä on olemassa joka päivä ja joka paikassa."

    Ovatko huonot käytöstavat kuten vaikka kiroilu typeryyttä.Tuskinpa vain koska tunnen lukuisia kiroilevia tohtoreita, Toki niilläkin sanoilla on aikansa ja paikkansa.

    Toki esimerkiksi suomenruotsalaiset ovat valmiita hyväksymään vaikka pedofiilin- jos hän vain käyttäytyy "fiinisti" ja on tyylikäs. Sen sijaan "tyylittömiä" ihmisiä ei niissä piireissä hyväksytä ja esimerkiksi lievästi autistiset ihmiset suljetaan yhteisön ulkopuolelle - elleivät sittn ryhdy esiintymään "vajakkeina" ja saa siten yhteisön hyväksyntää.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sekoitat nyt..."

      Suaattaapi olla. Tärkeintä on se, ettet ruvennut nakertamaan lausetta "Stalinin/Putinin Moskova ei tarvitse kansalaisia; se tarvitsee vain orjia taikka ruumiita."

      Poista
  9. Suurenmoisia nämä poliitikkojen julkiset väittelyt: kaikki ovat samaa mieltä. Taitaa kyllä olla niin, että vaikka maakuntavero on kaikkien poliitikkojen mielestä ikävä juttu, se meille kuitenkin lätkäistään. Eiväthän rakkaat poliitikkomme sentään ilmaiseksi suostu maakuntaedustajina istumaan.

    "Nyt meillä maksetaan merkittäviä summia ulkomaiden hyväksi ja tuetaan muitakin veronmaksajien enemmistölle vieraita päämääriä..."

    Suomen poliittisesti korrektit eivät tunnu tajuavan, että täällä voi tapahtua samoin kuin Britanniassa. Media on keskittynyt lähinnä naureskeluun ja mollaamiseen Britannialle mutta jättänyt käsittelemättä varsinaisen ongelman: ihmiset halusivat EU:sta eroon, koska tunsivat itsensä hyväksikäytetyiksi.

    Niin paljon kuin EU on hyvää tuonutkin, se ei jatkuvassa epäoikedenmukaisuudessa tyydytä kaikkia. Britannia osoitti, että varoitusten jättäminen huomiotta voi johtaa radikaaleihin muutoksiin.

    Onhan meillä esimerkkinä Norja. Maa nauttii kauppaliiton ja vapaan liikkuvuuden etuja, mutta käsittääkseni heidän ei tarvitse maksaa nettomaksuja kenellekään.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.