Limbosta välillä

Limbuksen kuulumisia

Huomasin yllättäen, etten olekaan eläkkeellä, vaikka en kyllä töissäkään, ainakaan kuukausipalkkaisissa. Päättelin siis olevani välitilassa ja hämärästi muistaen, että kirkon tohtorit olivat tästä aikoinaan filosofoineet, päätin katsoa, missä mennään. Tulokset ovat seuraavat:

Välitila eli limbus (lat. limbo, reuna) on se paikka, johon katolinen teologia on sijoittanut sellaiset henkilöt, joita ei ole oikein kehdannut helvettiinkään passittaa: kastamattomina kuolleet lapset ja hurskaat pakanat, muun muassa monet antiikin auktorit. Eläkkeelle pyrkijöitä ei erikseen mainita.

Viime aikoina Rooma on kuulemma alkanut horjua uskossaan ja pitää mahdollisena, että taivaaseenhan me sentään päädymme, ellei nyt ihan jokainen, niin ainakin nuo limbuksen asukkaat. Tai siis me.

Muistelen aikoinaan lukemastani Jumalaisesta komediasta, että Danten helvetissä oli ensimmäinen piiri, jossa nuo viattomat tai ainakin jalot sielut vaelsivat ikuisessa ikävässä, mutta kuitenkin aika siedettävissä oloissa. Näinhän myös Solzhenitsyn kuvasi sharashkaansa.

Kun huomaan muistavani aika pahasti väärin puoli vuosisataa sitten lukemani kirjan, ryhdyin asiaa tarkistamaan helpoimmalla mahdollisella tavalla. Suomalainen wikipedia on tässä harvinaisen antoisa ja parempi kuin esimerkiksi englantilainen versio. Pidän sitä aika luotettavana, vaikka se kokonaan vaikenee esim. Muhammedin sijainnista helvetissä.

 Sen mukaan taivaan eri sfäärit olivat myös oloiltaan erilaisia, mutta kaikki kai ainakin tarkoitettu paremmiksi kuin helvetin paraskaan osasto. Taivaaseen tie kuitenkin kävi kiirastulen kautta, joten helvetin business-luokassa, limbuksessa olo oli ainakin tasaista ja turvattua, vaikka edistyksestä eli ylenemisestä ei ollut toivoa. Danten aikana ei paavin nykyisiä mielipiteitä vielä osattu ennustaa.

Erikseen mainittakoon, että pelkurit ja puolueettomat eivät päässeet enempää taivaaseen kuin helvettiin ja elivät sangen kurjasti varjoelämäänsä, tyhjää tavoitellen. Muistelen, että heistä sanotaan varsin rumasti myös Johanneksen ilmestyksessä.

Yleisesti Danten helvetti, kuten myös sen muut osastot ovat varsin kiinnostavia nimenomaan pannessaan erilaiset synnit arvojärjestykseen.

Synnillinen rakkaus ei Dantella ole järin paha asia ja se oikeuttaa toiseen piiriin, ellei nyt pahempaa ole omallatunnolla. Ahmatit kuuluvat jo seuraavaan ja vielä syvemmälle joutuvat saiturit ja tuhlaajat. Vihaiset ja kaunaiset ovat jo viidennessä pirissä ja sen jälkeen tulevat kerettiläiset ja sitten väkivaltaa käyttäneet. Kahdeksannessa piirissä ovat vilpilliset ja yhdeksännessä eli kaikkein syvimmällä petturit. Kauhein paikka on Luciferin kidassa jauhetuilla pettureilla, Cassiuksella, Brutuksella ja Juudaksella.

Muistelin joskus Muhammedin olleen yksi kolmesta petturista, kuten hän on tunnetussa keskiaikaisessa, keisari Fredrik II:n kirjoittamaksikin epäillyssä kirjasessa De tribus impostoribus. Dantella hän on kuitenkin kahdeksannessa piirissä, yksi epäsovun kylväjistä. Uskottiin näet hänen olleen kaunainen kardinaali, joka perusti oman uskonnon kuin ei päässyt paaviksi. Joka tapauksessa Muhammedin ikuinen rangaistus on kulkea sisälmykset ulkona, suolet jalkojen välissä roikkuen. Hän kuuluu vilpillisten laajaan joukkoon. Se taas on helvetin alimmassa osastossa, vaikka ei aivan pohjalla, kahdeksatta piiriä sentään.

Eri syntien rangaistukset ovat sinänsä kiinnostavia, mutta vielä kiinnostavampi on niiden hierarkia. Intohimo ja synnillinen rakkaus on paheista pienimpiä, ahneus on pahempi, mutta miksi? Ehkäpä siksi, että siinä ilmenee enemmän päättäväisyyttä ja tarkoituksellisuutta, tahdosta riippuvuutta. Saituus ja tuhlaavaisuus ovat vielä pahempia ja viha ja kauna edelleen niitäkin pahempia. Kaikki nämä synnit edustavat hillittömyyttä ja myös Aristoteles olisi epäilemättä ne tuominnut. Ovathan ne objektiivisesti huonon persoonallisuuden ilmentymiä.

Mutta näitä pahempia ovat väkivaltaa käyttäneet ja niihin kuuluvat myös kerettiläiset, jotka tekevät väkivaltaa itse Jumalaa kohtaan. Luontoa vastaan väkivaltaa taas tekevät sodomiitit ja itseään kohtaan itsemurhaajat.

Vilpilliset ja petturit ovat syntisistä pahimpia ja se selittyy näköjään sillä, että he ovat pahantahtoisia eivätkä vain heikkoja. Niistä mainittakoon vain liehittelijät ja imartelijat, jotka joutuvat uimaan suustaan valuneessa ulosteessa.

Kaiken kaikkiaan: kahden syvimmän piirin asukkaat ovat vakain tuumin rikkoneet totuutta vastaan ja Jumalahan on totuus, jos olen oikein ymmärtänyt.

Tämä oli jylhää tekstiä ja ymmärrän hyvin, että meidän aikamme haluaa selittää asiat toisin. Totuudellisuutta pidetään näinä aikoina usein tyhmyytenä ja ahneutta ja hillittömyyttä jopa hyveinä. Dante ei tietenkään ollut sama kuin kirkko, mutta luultavasti heijasteli yleisempiäkin käsityksiä kuin vain omia uniaan.

Tosikko tietenkin jää kysymään montaa asiaa: kun itse kukin meistä syntisäkeistä on tullut syyllistyneeksi enempään kuin yhteen syntiin, niin miten tuomio määräytyy? Kiertääkö tuomittu eri piirejä ja miten kauan missäkin viipyy. Luulen, että asia on näin ymmärrettävä. Jokaiselle ansionsa mukaan, mikä oli myös neuvostososialismin periaate.  Jedem das Seine, sanottiin jo sitä ennen Preussissa.

Samaan pyritään, tai ainakin pitäisi pyrkiä jokaisessa hyvin järjestetyssä yhteiskunnassa. Esimerkiksi eläkkeethän määräytyvät tämän periaatteen mukaisesti, tai määräytyivät ennen raippaveroa. Mutta niistä en omalta kohdaltani sano kritiikin sanaakaan, enhän sellaista toistaiseksi edes saa, mikä on oma vikani. Toisin kuin Danten limbuksen asukkaat, elän iloisessa toivossa ja sehän on mainio olotila.

Varsinaisena kutsumuksenani on nyt ruohon leikkaaminen, mikä on periaatteessa ihan hauskaa, mutta saattaa pitemmän päälle käydä turhauttavaksi. Olen alkanut ajatella, ettei se työ tule koskaan valmiiksi. Jos näin on, meneekö se hukkaan?

Jos Danten aikana olisi ollut ihmisiä, jotka leikkaavat ruohoa vain sitä leikatakseen, hän olisi ehkä niitäkin mielipuolia kuvannut kirjassaan. Olisivatkohan he juuri limbuksessa vai kenties sentään helvetin puolella esimerkiksi neljännessä piirissä? Siellähän saiturit ja tuhlaajat vyöryttävät valtavia kuormia toisiaan soimaten.