Nuorten miesten elämänlaatu

Horojen maa ja elämänlaatu

Kansankotimme on nopeassa tahdissa saamassa tuhansittain kuokkavieraita. Heitä tulee jopa kymmenin tuhansin ja lähes kaikki ovat nuoria miehiä.

Toivomme tietenkin, että mahdollisimman moni heistä mahdollisimman pian palaisi tai palautettaisiin omaan turvalliseen maahansa, kotoisiin askareihin ja tuttuun kulttuuriin. Tästä huolehtiminen on valtiomme tehtävä ja se olisi syytä hoitaa mahdollisimman nopeasti. Tätä vaatii sekä maamme etu että tulijoiden oma etu.

Toistaiseksi kuitenkin maassamme on nyt suuri määrä nuoria miehiä, jotka elävät luonnottomissa oloissa. He ovat vailla mahdollisuutta työhön, sosiaaliseen arvostukseen, läheisiin ihmissuhteisiin ja seksuaaliseen tyydytykseen. Siis aivan kuten suuri osa oman maamme työttömistä, mutta puhukaamme nyt näistä kutsumattomista maahantulijoista.

Jokaiselle ihmiselle tässä maailmassa kuuluisi ihmisarvoinen elämä. Jokaisella on tietyt perustarpeet, joista kukin olisi vähintään kohtuullisesti tyydytettävä. Muussa tapauksessa ihminen on onneton. Ihmisen onni ei ole mikään summakäsite, joka paranee samassa tahdissa mammonan lisäämisen kanssa, vaan tulo, jonka kaikkien tekijöiden on oltava nollaa suurempia. Muuten ollaan onnettomia.

Seksuaalinen tarve nuorilla miehillä on tarpeista kaikkein hallitsevimpia. Joku vähä-älyinen feministi on muistaakseni sanonut, ettei ”sen” puutteeseen vielä kukaan ole kuollut. Hän on väärässä. Luulenpa, että seksuaalisen tyydytyksen puute on tietyn ikäryhmän miehillä suurin kuolemaan johtava syy, tavalla tai toisella.

Jostakin syystä ”puutteessa elämiselle” naureskelua on pidetty salonkikelpoisena asiana samaan aikaan kun jonninjoutaville loukkaantumisen aiheille on omistettu valtavasti huomiota ja tutkimuksia ja paheksuttu niiden vähättelyä.

Asia on kuitenkin mitä vakavin. Luonnonlain välttämättömyydellä aiheuttaa äkkiä ilmaantunut suuri nuorten miesten joukko miesten ylitarjontaa seksuaalisuhteiden markkinoilla, joilla suomalaisten miesten syrjäytyminen jo entuudestaan on suurta. Tulijoiden joukko kasvattaa moniongelmaisten, katkerien ja onnettomien kantasuomalaisten määrää. ”Ne vievät meidän naiset” ei ole mikään vitsi eikä vähättelyn arvoinen asia. Kyse on perustarpeista.

Etelän maissa vallitsee käsitys, jonka mukaan Suomi on löyhätapaisten horojen maa. Näin asia toki onkin, jos sitä vaivaudutaan ajattelemaan. Kyseessä on tietenkin yleistys, mutta yleistyksiinhän meidän juuri täytyy ajattelussamme pyrkiä, ellemme halua jäädä sille naiiville tasolle, joka pystyy käsittelemään vain yksityistapauksia.

Se, ettei yleistysten perusteella ole lupa tehdä johtopäätöksiä yksittäisistä tapauksista on taas niin triviaali asia, että sen hämärtämiseksi tarvitaan jo entisen cum lauden verran opintoja postmoderneissa tieteissä. Yleistäkäämme nyt siis, kun meillä kerran on aivot.

Se, mikä meistä nyt näyttää norminmukaiselta käytökseltä, olisi vielä 1950-luvulla tässäkin maassa ollut uskomatonta löyhätapaisuutta. Tosiasiahan on, että promiskuiteetti on meillä jo täysin hyväksyttyä ja tietyllä ikäkaudella suorastaan norminmukaista. Trobriand-saarilla tuskin koskaan päästiin näin pitkälle muuten kuin naiivien tutkijaneitokaisten kuvitelmissa.

Tilannetta voi vain verrata siihen, mikä vallitsee monissa muslimimaissa. Siellä se, joka koskee naiseen, loukkaa sekä naisen että suvun kunniaa. Se on häväistys, jonka sovittaminen vaatii verta. Meillä ulkomaalainen, komea nuori mies voi olla varma siitä, että hän löytää seksiseuraa mistä tahansa sinkkupaikasta ja miksei myös naitujen naisten parista. Seuraukset eivät pelota, päinvastoin.

Seurauksena on nimittäin ennen pitkää parisuhde, jossa mies ottaa perinteisen miehen paikan ja näyttää naiselle hänen paikkansa. Luonto näyttää säätäneen niin, että tällainen järjestys herättää naisissa hyväksymistä ja kunnioitusta. Yhä useampi kantasuomalainen nainen kantaa burkaa tai vähintään huivia, jota sivumennen sanoen meilläkin naiset käyttivät vielä 1950-luvulla.

Perheen perustaminen on jokaisen normaalin miehen ja naisen unelma. Kulttuurista riippuen perheellä kuitenkin tarkoitetaan erilaisia asioita. Vaarit, mummot, sedät, tädit ja serkut eivät meillä välttämättä kuulu perheeseen. Meillä viranomaiset ovat yhä useammalle ne keskeiset omaiset, joiden rooli on ratkaiseva niin syntymässä kuin kuolemassa ja kaikessa siltä väliltä. Arkaaisessa kulttuurissa kaikki on toisin.

Kuten Osmo Soininvaara Suomen Kuvalehdessä viisaasti kirjoitti, siirtolaistarjokkaat on mahdollisimman pian saatava ihmisarvoisiin oloihin. Ei pelkkä syöttiläänä makaaminen ole kenellekään siedettävä olotila pitemmän päälle. Muutenhan vankila olisi paratiisi.

Ihmisarvoisen elämän järjestäminen merkitsee kuitenkin arkaaisten kulttuurien kasvateille suvun, klaanin, uskonnon, perheen ja työn tuoman tyydytyksen ja statuksen löytämistä. Täysipainoiseen elämään kuuluu ehdottomasti myös seksuaalinen tyydytys.

Me emme ole kyenneet/halunneet järjestää tällaisia oloja suurelle joukolle kantasuomalaisia nuoria miehiä ja nyt meidän pitäisi tehdä se valtavalle joukolle muukalaisia. Yhden tärkeän osa-alueen hoitamista kyllä helpottaa olennaisesti se, että maamme on, toivottavasti sana ei ketään loukkaa, horojen maa. Puolestani uskon, että meillä on riittävästi naisia, jotka tässä asiassa tekevät voitavansa. Ongelmat eivät kuitenkaan näin ratkea vaan siitä vasta alkavat.