Test Act

Test Act

Englannissa oli 1600-luvulta 1800-luvulle saakka voimassa Test Act, laki jonka mukaan julkisiin virkoihin hyväksyttiin vain henkilö, joka otti vastaan ehtoollisen anglikaanisen kirkon menojen mukaisesti. Näin pyrittiin ehkäisemään lojaalisuudeltaan epäiltävien salakatolisten soluttautumista avainasemiin, joissa he olisivat voineet harjoittaa paavilaista myyräntyötä ja suorittaa sopivan hetken tullen diversiota.

Englantilainen suodatusjärjestelmä ei tietenkään ole historiassa ainutlaatuinen. Neuvostoliitossa siitä tuli kaiken hallinnon kulmakivi. ”Puolue” pyrittiin aika ajoin puhdistamaan kaikenlaisista epäluotettavista aineksista ja ns. suuren terrorin aikana tämä operaatio paisui hallitsemattomaksi vakoilumaniaksi, joka vei suuren määrän ihmisiä ennenaikaiseen hautaan.

Amerikkalainen monikulttuurinen yhteiskunta viljelee ahkerasti lippu- ja valarituaaleja ja kyselee myös maahantulijoilta, onko heillä aikeita pyrkiä jollakin tavalla tuhoamaan tuota maata. En tiedä, miten monet kyselyihin vastanneista myöntävät pyrkivänsä maahan vihamielisissä aikeissa. Pidän kuitenkin selvänä, ettei heitä sinne päästetä. Voi tietenkin kysyä, eikö USA kestäisi muutaman vihamielisen yksilön tai ehkäpä pari prosenttiakin tuollaista ainesta. Suuren valtion mittakaavassa se merkitsisi ehkäpä kymmentä miljoonaa sisäistä vihollista.

Saattaisihan se kestää tai sitten ei, ja todennäköisesti noita vihollisia siellä jo onkin vähintään tuhansittain. Normaali logiikka kuitenkin edellyttää, ettei itseään kunnioittava valtio ole mikään havumaja, jonne mennään noin vain koputtamatta ja lupaa kyselemättä. Näyttää sitä, että USA:ssa, toisin kuin Euroopassa, ei ole ajateltu kaikilla maailman ihmisillä olevan mitään luonnollista oikeutta saada edes maahan tuloon oikeuttavaa lupaa, saati ilmaista ylläpitoa, elleivät he ensin tunnusta velvollisuuksiaan tuota maata kohtaan. Lojaalisuus sen perustuslaille on ensimmäinen ehto sen eduista nauttimiselle.

Tiedämme mikä on tilanne muutamissa Euroopan maissa, mukaan lukien Suomessa. Niissä vatvotaan loputtomasti kysymyksiä ”oikeuksista”, jotka muka kuuluvat kaikille maan rajojen ylittäjille. En ole kuullut maahantulijoilta vaadittavasta valasta, joka velvoittaisi kunnioittamaan sen lakeja, tapoja ja yhteiskuntajärjestystä. Tällaisellehan meillä nauretaan makeasti ja selitetään, että väärä vala on tietenkin helppo tehdä ja itse asiassa mahtanee liberaalisessa valtiossa kuulua jopa perusoikeuksiin. Miksi siis vaivautua tuollaiseen muodollisuuteen?

Siihen pitäisi vaivautua siksi, ettei maailma enää elä valistusaikaa, jossa rationaalista ajattelua ja oman edun tavoittelua voi pitää itsesäätelyn takaavana normina. Meille on tulossa runsaasti väkeä, jo ka ajattelu on tuskin vielä edes eurooppalaisen 1600-luvun tasolla. Ei ole pelkästään syytä epäillä, että joukossa on keskiaikaisen jihadismin kannattajia. Asia on jopa tiedossa.

Koska kansakunnan perusedut ja normaali terve järki edellyttävät, ettei se hanki sisälleen ja ruokittavakseen sille leppymättömän vihamielisiä aineksia, kuuluu sen velvollisuuksiin estää niiden saapuminen. Tiettävästi vastaanottokeskuksissa, ellei nyt suorastaan rajalla, on jo alettu kainosti kysellä saapujien mahdollisia yhteyksiä jihadisteihin. Jos niitä on, ne tietenkin koetetaan peittää valehtelemalla.

Miksipä ei sen lisäksi vaadittaisi valaa, jossa jonkin riittävän pyhän asian nimessä kirottaisiin sellaiset uskon tulkinnat, jotka hyväksyvät ihmisen tappamisen uskonnollisista syistä ja sitouduttaisiin kunnioittamaan maan lakeja korkeimpana auktoriteettina, jota mikään ei ylitä. Muussa tapauksessa, tai mikäli rikkomuksia havaitaan, välitön karkotus ja lasku jo saaduista palveluista, korot mukaan lukien kulloistakin tasoa vastaavasti. Itse asiassa epärehellisyydestä olisi määrättävä myös riittävän suuri uhkasakko ja koron korotus.

Tämän maan kansalaisista miespuoliset asevelvollisuutensa suorittavat vannovat jo nykyään, mikäli kuuluvat johonkin uskontokuntaan, sille uskollisuutta ja sitoutuvat ilmoittamaan, mikäli havaitsevat vehkeilyä laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan. Siinä mielessä maahantulijoilta vaadittava Test Act-tyyppinen vala ei olisi laadullisesti mitään uutta. Viimeistään silloin, kun kansalaisuus saadaan, olisi vannottava uskonnollisesti sitova vala, mikäli henkilö kuuluu uskontokuntaan.

Olisi kuitenkin aiheellista myös kysyä, missä määrin täällä jo toimivat islam-seurakunnat hyväksyvät jihadin osana uskontoaan ja miten pakottavina he pitävät koraanin ja hadithien lukuisia tappo- ja silpomismääräyksiä. Mikäli he eivät selkeästi ja valan velvoituksella irtisanoudu niistä, olisi vaikea ajatella, että he olisivat oikeutettuja joihinkin palveluksiin sellaisen valtion taholta, jonka lakeja he eivät kunnioita. Kysymys kansalaisuuden menettämisestä tulisi tällöin ajankohtaiseksi.

Koska uskontoja sivuavissa asioissa liikumme keskiaikaisen ajattelun ei-rationaalisella puolella, olisi tärkeää, että niiden kannattajia lähestytään nimenomaan tällä tasolla. Muistakaamme, että elämme uskonsotien aikakautta. Meillä ei ole syytä antaa niiden levitä maahamme, saati sitä asiaa edesauttaa. Tässä asiassa emme valitettavasti voi jättäytyä vanhojen, valistuksen perua olevien instituutioidemme varaan, vaan meidän on kyettävä näkemään asiat myös vastapuolen kannalta ja rohjettava toimia sen mukaisesti.