tiistai 10. syyskuuta 2019

Kuinka se tapahtui?


Kuinka se oikein tapahtui?

Pekka Visuri, Eino Murtorinne, Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-1940. Docendo 2019, 286 s.

Suomen joutuminen sotaan vuosina 1939 ja 1941 on jo niin moneen kertaan kaluttu asia, että hyvin luonnollisesti herää kysymys, miksi sitä nyt vielä taas kerran setvitään. Onko löytynyt jotakin uutta ja mullistavaa, joka muuttaa käsityksiämme?
Tällaistahan ei voi sanoa tapahtuneen eikä uusi kirja itse asiassa ainakaan minun mielestäni pakota muuttamaan jo aiemmin kannattamiani tulkintoja missään suhteessa. Silti se on hyvinkin lukemisen arvoinen.
Asia selittyy siitä, että historiantutkimus joutuu melko usein ratkaisemattomien ongelmien eteen silloin, kun se yrittää vastata niihin kysymyksiin, jotka ihmisiä todella kiinnostavat. Vähemmän kiinnostaviin kysymyksiin vastaaminen sen sijaan usein onnistuu aivan yksiselitteisesti.
Viittaan tällä lähinnä siihen, että emme voi tietää, mitä toteutumattomista vaihtoehdoista olisi aikoinaan seurannut.
Kuitenkin meillä on tapana usein olla sekin asia tietävinämme. Maalaamme tarvittaessa kuvan toteutumattomasta menneisyydestä ja siinä puuhassa meillä on aika vapaat kädet eikä värejä tarvitse säästellä.
Toki myös toteutumattomien vaihtoehtojen kohdalla voimme haarukoida erilaisia skenaarioita ja pohdiskella niiden todennäköisyyttä. Näinhän tekivät aikoinaan myös ne, joiden oli tehtävä kohtalokkaat ratkaisut.
On itse asiassa harvinaista, että menneisyydessä suurten ratkaisujen tekijät olisivat todella ymmärtäneet, millaisia seurauksia heidän päätöksillään on. Viime sotien kohdalla voi tuskin sanoa kenenkään ymmärtäneen, millaiseen lopputulokseen ratkaisut lopulta veivät.
Historian ymmärtäminen kaikessa monimutkaisuudessaan ja arvoituksellisuudessaan on aikamoinen urakka. Niinpä laiska ja rationalisoiva järkemme usein pyrkii tekemään asioista paljon johdonmukaisempia ja predestinoidumpia kuin ne olivatkaan.
Niinpä meillä on taipumus ”muistaa” vain, että Neuvostoliittohan se talvisodassa hyökkäsi, ryösti Karjalan ja karkotti liki puoli miljoonaa suomalaista kodeistaan. Kymmenet tuhannet kaatuivat ja vielä useammat haavoittuivat.
Kaiken kurjuuden tuloksena oli vain Suomen käytännössä pakollinen liittyminen Saksan hyökkäykseen, jota talvisodalla ryöstetyt tukikohdat ja alueet eivät sitten millään tavalla pysäyttäneet tai edes hidastaneet.
Kuitenkin ne, jotka tekivät kohtalokkaita päätöksiä, olisivat suuresti hämmästyneet, mikäli olisivat ymmärtäneet, mihin ne tosiasiassa johtavat.
Hitlerin ja Stalinin pakti, jota meillä nimitetään Molotovin-Ribbentropin sopimukseksi, oli aikoinaan jymy-yllätys myös meillä, vaikka suomalaiset lehdet olivat 30-luvun lopulla parikin kertaa spekuloineet sellaisen mahdollisuudella, kuten Sinikka Wunschin väitöskirjasta ilmenee.
On sanottu, että tuo sopimus vasta mahdollisti toisen maailmansodan syttymisen.
Itse asiassa Hitler olisi hyökännyt Puolaan muutenkin, koska hän nimenomaan uskoi, ettei maailmansotaa sen takia aloiteta. Toki tuo sopimus oli suloista musiikkia molemmille osapuolille. Länsivallat eivät kyenneet tarjoamaan Stalinille muuta kuin vastuuta ja potentiaalisia menetyksiä. Hitler taas tarjosi kaiken, mitä Neuvostoliitto kaipasi.
Mutta oliko Suomen kohtalo tuon sopimuksen takia sinetöity?
Eihän se sitä vielä ollut, eivät siitä välttämättä seuranneet ne tapausten kulut, jotka sitten tapahtuivat. Mutta ei myöskään Napoleonin ja Aleksanterin sopimuksesta Tilsitissä välttämättä seurannut se Suomen historia, jonka nykyään tunnemme.
Kuitenkin ne tapahtuivat, mutta olisi siinä saattanut vielä käydä toisinkin.
Neuvostoliitto pyrki toisenlaiseen ratkaisuun kuin se, jonka talvisodasta tunnemme, mutta kun kohtalo määrää, eivät siinä auta enempää ovelat suunnitelmat kuin maailman mahtavin armeijakaan.
Suomi kieltäytyi sekä tukikohdista että sittemmin suuresta aluelahjoituksesta ja vastoin normaalia järkeä ryhtyi vastustamaan aivan ylivoimaista hyökkääjää. Se vieläpä menestyi siinä yli kaikkien odotusten.
Oliko tämä sittenkin se kaikkein onnistunein tapa hoitaa asia, on kysymys, josta voidaan aivan perustellusti olla myös eri mieltä. Koko tarina on aivan fantastinen ja vailla vertailukohtia. Sellaisia meillä on vain niiden maiden osalta, jotka suostuivat tukikohtiin.
Suomen taistelun arvoa ei millään tavalla alenna se, että pohditaan, mitä vaihtoehtoja sille olisi ollut. Tietenkin niitä oli ja mielikuvitus on helppo päästää irti niitä maalatessa: kansallisen yksimielisyyden murtuminen, politiikan rämettyminen, manipuloidut vaalit, valheellinen tarina siitä, miten Suomi anoi pääsyä Neuvostoliiton osaksi ja niin edelleen…
Tosiasia kuitenkin on, ettemme tiedä, mitä vaihtoehdot olisivat olleet. Syksyn neuvottelujen aikaan ne olisivat olleet toiset kuin joulukuussa 1939 ja vuoden 1940 keväällä ne olisivat olleet toiset, ellei Stalin olisi suostunut Moskovan rauhaan. Siihen tarvittiin toki myös suomalaisten suostumus.
Entäpä sitten Suomen siirtyminen Saksan etupiiriin eli tuo kuuluisa Hitlerin sateenvarjo, jonka hän levitti Suomen ylle marraskuussa 1941 Molotovin käydessä Berliinissä.
Tekijöiden mukaan tuossa kuuluisassa tapaamisessa ei Molotov itse asiassa vaatinut lupaa Suomen miehittämiseen neuvostojoukoilla, vaan ainoastaan valitti siitä, että maassa oli saksalaisia joukkoja vastoin etupiirisopimusta. Hitler taas jankutti yhä uudelleen, ettei Saksa halua sotaa Itämeren piirissä ja tarvitsee Suomen raaka-aineita.
Eikö Neuvostoliitto siis aikonutkaan miehittää Suomea?
Tokihan se sitä halusi. Ellei tuijoteta sanoihin, vaan itse asiaan, on pakko todeta, että kyseessä oli kiista etupiirisopimuksen voimassaolosta. Molotov kysyi, onko sopimus voimassa myös Suomen osalta ja Hitler de facto vastasi, ettei ollut.
Toki diplomaattinen kielenkäyttö edellytti, ettei asiaa sanottu suoraan. Hitler vakuutti sopimuksen olevan voimassa ja samaan aikaan rikkoi sitä röyhkeästi, mutta tällainenhan oli diktaattoreiden tyypillistä käytöstä.
Molotov taas yritti tarjota Hitlerille sitä vaihtoehtoa, että Suomen asia hoidetaan Baltian maiden tapaan, ilman sotaa. Hitler ei ollut tätä kuulevinaankaan, vaan puhui edelleen sodan epätoivottavuudesta.
Neuvostoliitolle oli kuitenkin aivan selvää, ettei mitään balttilaista varianttia voinut soveltaa niin kauan kuin Suomessa oli saksalaisia joukkoja.
Tekijät väittävät, että suomalaisille syötettiin asiasta suodatettua tietoa. Itse puolestani sanoisin, että siitä kerrottiin selkokielisesti. Olen jopa varma siitä, että suomalaiset olisivat tehneet asiasta aivan samat johtopäätökset, mikäli heille olisi annettu vain tapaamisen pikakirjoituspöytäkirjat.
Toinen maailmansota, kuten tuskin mikään muukaan suuri historiallinen tapahtumasarja, ei koskaan ole loppuun saakka tutkittu ja tulkittu.
Viime aikoina olemme nähneet, miten Venäjällä on syy sodan puhkeamisesta vieritetty Puolan harteille.
Tässä ei ole mitään uutta, näinhän siellä tehtiin jo vuonna 1939. Asiaa on mahdollista jopa perustella.
Yhdysvalloissa on oikeudenkäytössä voimassa niin sanottu stand your ground-periaate. Sen mukaan ihmisellä on aina oikeus puolustaa omaa aluettaan ja henkilöään.
Mikäli sovellamme sitä suvereeneihin valtioihin, joilla todella onkin tämä oikeus, siirtyy vastuu sodasta aina sille, joka tätä oikeutta loukkaa.
Kun nykyään on yhä useammin ryhdytty tuomitsemaan ihmisiä itsepuolustuksen takia, etenkin, mikäli siinä on nähty liioittelua, voidaan vain odottaa, milloin näin tehdään myös valtioiden suhteen.
Itse asiassa Suomessa tätä jo yritettiin joskus 1970-luvulla.
Tämän kirjan kunniaksi on sanottava, ettei siinä tällaiseen revisioon ainakaan minun nähdäkseni pyritä.
Sen sijaan siinä mahdollisimman tarkasti rekonstruoidaan ne poliittisen historian kehityskulut, jotka johtivat kohtalokkaisiin päätöksiin.
Niiden läpi käymisestä on hyötyä jokaiselle, joka haluaa päivittää historiakuvaansa ja tietää, millaisella pohjalla se todellisuudessa seisoo.

35 kommenttia:

  1. Blogisti: "Itse asiassa Hitler olisi hyökännyt Puolaan muutenkin, koska hän nimenomaan uskoi, ettei maailmansotaa sen takia aloiteta."

    Hän saattoi uskoa, että Englanti ei aloita sotaa, vaikka olikin ilmoittanut olevansa Puolan rajojen takaajana. Mutta sen lisäksi hänen oli otettava huomioon myös NL:n reaktio.

    Puolan itäosa oli vielä noin 20 vuotta aiemmin kuulunut Venäjään, joten NL saattoi haluta sitä takaisin ja pitää sitä itselleen varattuna. Saksan oli siis huomioitava, että myös NL saattaisi aloittaa sodan, jos sen omikseen kokemille maille tunkeudutaan.

    Kun sotaa harkitsisi kaksi suurvaltaa, niiden yhteinen voima olisi niin suuri, että sotilaalliset riskit ja sitä kautta sodan julistamisen kynnys madaltuisi. Saksa puolestaan joutuisi kahden rintaman sotaan. Vaikka Saksan johtaja oli uhkapeluri, halu tähän uhkapeliin olisi ollut huomattavasti pienempi, kuin mitä se oli "paktin" jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin: vaikka Hitler ei olisi uskonut Englannin ryhtyvän sotaan Puolan vuoksi, ei hän olisi voinut sulkea pois mahdollisuutta, että Englanti ja Ranska, jotka olivat Tsekkoslovakian loppuosan miehityksen vuoksi lopullisesti menettäneet luottamuksensa tähän, eivät olisi Puolaa tekosyynä käyttäen voineet tehdä "tikarinpistoa selkään" itsensä vuoksi ja Stalin noiden väsytettyä itsensä tulevan sopivassa vaiheessa saalinjaolle. Saksan salamasodan teho ei vielä tuossa vaiheessa ollut kenenkään tiedossa ja Puolan sotaretken vähänkin pitkittyessä länsiliittoutuneiden hyökkäys olisi voinut romahduttaa Saksan. Stalin todennäköisesti arvioi sodan lännessä pitkittyvän I maailmansodan tapaiseksi ja voivansa hyödyntää sitä sopivassa vaiheessa.

      Loppupeleissähän Puolalle kävi surkeasti: sodan muodollinen syy annettiin Stalinille vaihtorahana.

      Poista
  2. Voiko sitä kahakointia (Puolan jako, talvisota), joka tapahtui loppuvuodesta 1939 pitää maailmansotana? Neuvostoliitto hyökkäsi kahteen maahan mutta Saksa tuolloin vain yhteen.

    Iso-Britannia julisti sodan Saksalle yhdessä muutaman pellevaltion kanssa, mutta meri- ja ilmavoimien iskuja toteutettiin puolin ja toisin harvaan tahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Iso-Britannia julisti sodan Saksalle yhdessä muutaman pellevaltion kanssa, mutta meri- ja ilmavoimien iskuja toteutettiin puolin ja toisin harvaan tahtiin."

      Avainkysymys oli se, että aloitettiin varustelu. Hyökkäystoimet olisi tehty kun oltaisiin oltu valmiit - ellei Saksa olisi ehtinyt ensin. Itse asiassa tuo varustelu oli aloitettu jo silloin kun Saksa miehitti loput Tsekkoslovakista, jolloin luotto Hitleriin meni lopullisesti. Sen jälkeen Hitler oli shakinpelaaja aikapulassa: piti ehtiä aina iskeä ennenkuin länsi oli valmis. Venäjällä tuli sitten seinä vastaan.

      Enkä minä Ranskaa miksikään pellevaltioksi kutsuisi.

      Poista
    2. Hu!
      Et maininnut NL "kahakkaa " Japania vastaan. Raatojakin taisi tulla 50-,60000?
      topor

      Poista
    3. Neuvoatoliiton kommunistisen pouolueen historian legendeaarinen "Lyhyt kurssi" vuodelta 1938 kertoi toisen maailmansodan olevan jo käynnissä ja alkaneen nimenomaan Aasiasta. Suomen talvisotaa voidaan mittasuhteiltaan ja kiivaudeltaan hyvin verrata sodan kaikkein suurimpiin taisteluihin.

      Poista
    4. Toporille:

      Ei kai tuolla Khalgin-Golin kahakalla ollut vuoden 1939 yhteydessä. Sen sijaan Japanin vuoden 1941 ratkaisuihin sillä lienee ollut määräävä vaikutus. Kuten erään aikaisemman blogin kommenteissa todettiin.

      Kyllähän sen olisi pitänyt olla Hitlerille "myrskyvaroitus", mutta tämä oli ideologisista syistä sokea. Sodan lopputuloksen kannalta pidän tuota vihollisen vähättelyä ratkaisevana juurisyynä Saksan häviöön. Laajemmin ihmisajattelun perusvirheitä on taipumus tulkita, ennen sanoisi poistaa tosiasioita omien tunteiden tai ennakkoasenteiden tai -luulojen vuoksi. Nykyisin sen esimerkki on niin sanottu poliittinen korrektius.

      Poista
  3. Kaikki mitä todellisuudessa tapahtuu on sekä järkevää että epäjärkevää. Päämäärärationaalinen järki on jäävuoren huipun ohuin huipentuma, sillä ei juuri ole roolia silloin kun tapahtuu -- mutta historiallisessa kuvauksessa ja selityksessä nimenomaan tämä järjen laatu liimataan tapahtumien päälle.

    Voidaan puhua erityisestä "historiallisesta järjestä" joka historiankirjoittajalle mahdollistuu. Voidaan kysyä, missä määrin se lisää ymmärrystämme tapahtuneen suhteen. Siitä, että koemme päämäärärationaalisen selityksen "totuudellisena" ei seuraa se, että ihminen muuttuisi yhtään enemmän järkiolennoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai ehkä lajiominaisuuksimme kuuluu korostettu taipumus nähdä ajallisesti toisiaan seuraavissa asioissa kausaliteettia tai (ulkopuolista) järkeä. Se on varmasti eloonjäämistä edistävä ominaisuus, koska se auttaa varomaan vihamielisiä aiemmin havaitsemattomia tahoja.

      Poista
  4. "ei Molotov itse asiassa vaatinut lupaa Suomen miehittämiseen neuvostojoukoilla,"

    Nyt en ehtinyt tarkistaa lähteitä, mutta eikö Molotov puhunut nimenomaan sopimuksen loppuun saattamisesta. Mitä muuta se saattoi tarkoittaa kuin miehitystä semminkin kun NL:llä oli jo Hangossa tukikohta. Jos Molotov puhui baltian maista keskustelijoiden täytyi molempien ymmärtää sen tarkoittavan sotaa, koska ei Suomi vielä 1940 ollut valmis miehitykseen ilman sitä.

    VastaaPoista
  5. "Viime sotien kohdalla voi tuskin sanoa kenenkään ymmärtäneen, millaiseen lopputulokseen ratkaisut lopulta veivät."

    Eikö nyt kuitenkin ollut niin, että Suomen hallituksen ratkaisut oli kohtuullisen hyvin dokumentoidut aina keskustelupöytäkirjoiksi saakka ja historian tutkijoiden tehtäväksi jää verrata miten perusteltua tuo oli muiden lähteiden valossa. Käsitykseni mukaan vain NKP:n politbyroon vastaavat pöytäkirjat puuttuvat. Oletan, että ne täytyy olla olemassa, koska tuo elin päätti lähes kaikesta eikä suurtaa maata voine johtaa niin, että muistellaan, mitä me vuosia sitten päätettiinkään - semminkin kun tilaisuudet usein päättyivät ryyppäjäisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin voi kuvitella. Maa oli kuitenkin tuohonkin aikaan syvästi konspiratiivinen. Historian kirjoittaminen oli mielessä, kun konia päätöksiä tehtiin.

      Poista
    2. Varmasti oli ns syväpuhetta (tyyliin "ryhdytään avustamaan Suomen työväenluokkaa"), mutta kuten totesin ei kai suurta maata - ja suurta byrokratiaa - voi hallita kirjaamatta päätöksiä: esim. Katynystä taisi löytyä joku vuosi sitten selvä määräys NKVD:lle. Lisäksi olen ymmärtänyt, että neuvostovalta oli syvän byrokraattista, vaikka ihan Saksan tasolle ei mentykään. Se on sitten toinen juttu, onko aineistoa hävitetty tai näytetty vieläkään tutkijoille.

      Poista
    3. Siitä voidaan lähteä, ettei kaikkea ole näytetty.

      Poista
  6. Niinkin kuuluisa historioitsija ,kuin Alan Bullock ,erehtyy Hitler kirjassaan kehumaan Molotovia siitä kuinka tämä näki lävitse Von Ribbentropin "markkinahuijarin temput. Ymmärtämättä ,ettei venäjän ulkoministereillä ole itsenäistä päätösvaltaa eikä liikkumavaraa.

    VastaaPoista
  7. ”Suomen joutuminen sotaan vuosina 1939 ja 1941 on jo niin moneen kertaan kaluttu asia, että hyvin luonnollisesti herää kysymys, miksi sitä nyt vielä taas kerran setvitään. Onko löytynyt jotakin uutta ja mullistavaa, joka muuttaa käsityksiämme?”

    Professori T. Vihavainen osaa esittää tyhmiä/viisaita kysymyksiä: ”Suomen joutuminen sotaan vuosina 1939 ja 1941 on jo niin moneen kertaan kaluttu asia, että hyvin luonnollisesti herää kysymys, miksi sitä nyt vielä taas kerran setvitään.”

    Tyhmät/viisaat kysyjät voivat taas kerran ihmetellä sitä, että miksi Venäjä historiasta pitänee kirjoittaa niin paljon sekä Venäjällä että Alaskassa. Samaten voitaneen ihmetellä miksi I/II maailmansodista pitänee kirjoittaa niin vitun/pillun paljon.

    Eikö olekin jo korkea aika selvittää/ihmetellä, että miksi niitä paskoja nyt vielä taas kerran setvitään/kaivellaan/ihmetellään/ihaillaan/kauhistellaan/udellaan/jne.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastataan nyt tyhmille/viisaille taas kerran:

      Historian "paskoja" kaivellaan, koska ne ovat vaikuttaneet siihen mikä nyt on, mitä varhaisempi tapahtuma, sitä enemmän (ajatuskoe: mitä jos ei olisi koskaan laskeuduttu puusta...).

      Historiantutkimukseen ja -harrastamiseen liittyy se puoli, että samasta tai lähes samasta ts pieni lisäaineisto, tehdään aina uusia ja uusia tulkintoja. Tämä näkyy erityisen selvästi esimerkiksi englanninkielisen maailman antiikin tutkimuksesta, jossa (harvat) peruslähteet ovat samoja, mutta niiden perusteella kirjoitetaan aina uusia ja uusia kirjoja, joissa esitetään aina uusia ja uusia tulkintoja (esimerkki: suomalainen Ilkka Syvänne on kirjoittanut keisari Caracallasta uudehkon elämäkerran, jossa tästä esitetään uusi tulkinta).

      Jos tämä perusaksiooma ei sovi blogin tyhmille/viisaille lukijoille, kannattaa lopettaa lukeminen, kommentoinnista puhumattakaan, ja siirtyä mielestään viisaammalle/paremmalle blogille blogiavaruudessa.

      Poista
  8. "Ei se niin tapahtunut."

    VastaaPoista
  9. Nythän asiassa on nostettu esiin se näkökulma, kuinka saksalaiset vuonna 1941 olivat taas kovasti Suomen ystäviä (kun ensin olivat luovuttaneet kylmästi venäläisille) ja korostivat kuinka Hitler pelasti Suomen Neuvostoliiton uudelta hyökkäykseltä.

    Totta lienee molemmat: liioittelivat ja pelastivat.

    VastaaPoista
  10. ”Jos tämä perusaksiooma ei sovi blogin tyhmille/viisaille lukijoille, kannattaa lopettaa lukeminen, kommentoinnista puhumattakaan, ja siirtyä mielestään viisaammalle/paremmalle blogille blogiavaruudessa.”

    Juuri tätä yllä olevaa lausuntoa olenkin ampunut alas Vihavaiselta kommenteissani.

    ”kannattaa lopettaa lukeminen”: pystynkö minä siihen? Enpä usko. Uskokoot ne, jotka ovat uskovaisia ihan mistä tahansa soopasta/yms.

    ”kannattaa lopettaa lukeminen, kommentoinnista puhumattakaan”: Lopetan/lopettanen kommentointini tähän: miksi sivilisaatioiden syntymisestä ja tuhoutumisesta ei saa vittuilla Vihavaisen blogissa? Venäjä on ollut kuolevana/itseään tuhoavana sivilisaationa jo monet vuosisadat: Dekabristit, Marx, Engels, Lenin, Stalin, KGB, jne. Tyhmä/viisas, Viisas/tyhmä Vihavainen ei taida tietää näistä asioista yhtään mitään, koska ne olivat aikoinaan kiellettyjä Suomessa.

    ”Suomen joutuminen sotaan vuosina 1939 ja 1941 on jo niin moneen kertaan kaluttu asia, että hyvin luonnollisesti herää kysymys, miksi sitä nyt vielä taas kerran setvitään. Onko löytynyt jotakin uutta ja mullistavaa, joka muuttaa käsityksiämme?”

    ”ja siirtyä mielestään viisaammalle/paremmalle blogille blogiavaruudessa”: Tämä ei taida onnistua. Ainakaan lähiaikoina. Sori.

    Kommentointia Suomen historiasta pitää aloittaa/ehdottomasti täytyy aloittaa nimenomaan vuodesta 1918, jolloin dekabristit/ryssät/bolshevikit/marxilaiset, yms. aloittivat Suomen valtauksen.

    Professori Vihavaisella ei tällaiseen projektiin ole edellytyksiä, varmaanikin putinilaisista syistä. Tietysti putinilaisista syistä.!

    VastaaPoista
  11. Kirjakaupassa selailin kirjaa pikaisesti. Oli suuri pettymys huomata niin monen lähdeviitteen olevan sekundäärilähteeseen. Kysymys kuuluu: Ovatko Visuri & Murtorinne tutkineet kirjaa varten Venäjän ja Saksan arkistoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Toisaalta on toki niinkin, että aiheesta on kirjoitettu niin paljon, että jonkinlainen "metatutkimus" omin uusin näkökulmin on hyödyksi. Se siihen sitten on lisätty yksikin uusi lähde ja siitä vedetty uusi tulkinta, on riittävä työ tehty (ks kommenttini 11.9. Klo 12.54 Unknowille).

      Meille historian harrastajille tuollainen teos on riittävä kun ei ole aikaa lukea vieraskielisiä alkuteoksia primäärilähteistä nyt puhumattakaan.

      Poista
    2. Olikohan se "suurin pettymys" kuitenkin se, että Visuri ja Murtorinne eivät kirjoitakaan "kirjan mukaan", niin kuin aina ennenkin on kirjoitettu, vaan hahmottelevat sellaisen reaalisen historiallisen tilannekuvan, joka on jo pitkään ollut ilmeinen: Molotov ei todellakaan mennyt Berliiniin "pyytämään lupaa" Suomen "likvidoimiseen" ja lähtenyt sitten "jotenkin kiukuissaan pois". Se mitä Neuvostoliitto ei voinut hyväksyä, oli natsi-Saksan joukkojen alkava siirtyminen Suomeen. Vrt. Moskovan rauhansopimuksen 1940 3. artikla.

      Poista
    3. Ano klo 1713: Selasin kirjaa kirjakaupassa muutaman. Siinä ajassa ei voinut mitenkään lukea, onko kirja kirjoitettu "kirjan mukaan". Uudessa historiakirjassa katson aina ensin lähdeluetteloa. Jos lähteistö on pääosin muuta kuin primäärilähteistöä, niin herää aina epäilys, että onko kyseessä rahastus. Visurin nimi on yleensä tae laadusta. Ja ano, kun viittaat "natsi-Saksan" joukkoihin, niin miltä kartalta löytyy sellainen valtio, saatikka montako Saksaa oli silloin olemassa? Vai pitäisikö ihan tasapuolisuuden nimissä ruveta puhumaan bolsu-Ryssälästä?

      Poista
    4. Sinun kannattaa jatkaa historiakirjojen selaamista - kaupassa tai muualla. Opit huomaamaan, että natsi-Saksa on useimmille kirjoittajille täysin käypä nimi siitä järjestelmästä, joka Saksassa vallitsi 1933 - 1945. Se tosin saattaa herättää pahennusta niissä, joilla sattuu olemaan vissinlaista lukkarinrakkautta... Ja heitä, myönnetään, on nyky-Suomessakin paljon.

      Poista
    5. Uskomatonta tämä leimaaminen. Eikö tuo sävy olisi jo aika jättää historiaan?

      Parahin Ano klo 22.07 - eivät vastaväittäjäsi ole sen enempää natseja tai heidän rikostensa puolustajia kuin sinäkään Stalinin Neuvostoliiton tekemien murhien ja muiden rikosten ihailija.

      Ihan tasan yhtä paljon. Tai toivottavasti vähän.

      Poista
    6. "Uskomatonta tämä leimaaminen."

      Parasta kun olisit ihan hiljaa. Nimimerkkisi kirjoitukset kyllä tunnetaan eri foorumeilta.

      Poista
    7. Minusta me voitaisiin kaikki vähän ryhdistäytyä: viime aikoina blogin komentit ovat saaneet ikävää sävyä:

      - ei olla pysytty blogin aiheessa vaan "lällätelty" (ehkä se liittyy somen luonteeseen, en tiedä kun en ole diginatiivi)

      - ei ole esitetty argumentteja vaan hedelmättömästi väitetty tyyliin, että minäpä tiedän, mutta enpäs kerro

      - ei ole kommentoitu kanssakommentoijien argumentteja vaan esitetty heittoja tai vihjailuja tämän henkilöön liittyen (argumentum ad hominem)

      Tämä on sääli, koska tähän asti keskustelua on ollut varsin asiallista ja usein kiinnostavaa kun poliitiikasta ja historiasta kiinnostuneet kanssakommentoijat ovat muodostaneet pitkiäkin viestiketjuja hyvin asia-argumentein.

      Ehdotan siis, että yritetään tsempata ennenkun blogi-isäntä ryhtyy toimenpiteisiin taikka lopettaa koko kommentointimahdollisuuden.

      Poista
    8. Ano 2207: Kehotan sinua tutustumaan vaikkapa sellaiseen aviisiin kuin Historiallinen aikakauskirja. Siitä selviää hyvin selvästi, että asialliset kirjoittajat eivät käytä ilmaisua "natsi-Saksan" koska sellainen ei kuulu tieteelliseen tekstiin. Sen sijaan ilmaisuna käytetään "kansallissosialistinen Saksa" tai Saksa. Tuskinpa vaikkapa Kokoomuksen historiaa käsittelevässä kirjassa tieteellisenä esiintyvä kirjoittaja puhuisi "kokkareista". Paitsi tietysti marxilaisleninistisen tieteen edustaja. On suorastaan koomista, että mitä ilmeisimmät stalinistit ovat nostaneet itsensä moraaliselle yli jalustalle ja sieltä jakelevat tuomioitaan. Se on mitä irvokkainta röyhkeyttä.

      Poista
    9. No minähän sitten käskystä tutustuin "aviiviin". Sieltä, numerosta 1/2019, heti hyppäsikin silmille kohta, joka mainitsee "natsi-Saksan tuhoamissodan ilmapiirin". Kirjoittaja on Antero Holmila, historian apulaisprofessori. Liekö Holmila siis liian vähän "tieteellinen" nimerkki Trilisserin tunnetuilla "kriteereillä"? Vai onko apulaisprofessori Holmila kenties "stalinisti",joka yrittää "nostaa itsensä moraaliselle yli jalustalle" [?].

      Poista
    10. Kun me kommentoijat emme kirjoita tieteellistä tekstiä Natsi-Saksa on hyvä (=lyhyt) termi kuvaamaan kansallissosialistien vuosinä 1933-45 hallitsemaa Saksaa. Trilisser viittasi stalinisteihin, mutta kommunistit viimeksi tykkäsivät termistä natsi, koska se viittasi sosialismiin. He käyttivät termiä fasistit, johon ei liity em mielleyhtymää.

      Poista
  12. Kovin tutuntuntuista tyyliä sanavalintoja myöten.

    VastaaPoista
  13. Stig Jägerskiöldin Mannerheim-kirjasarjassa on mielenkiintoinen kuvaus M/R-sopimuksen lisäpöytäkirjan Suomea koskevasta sisällöstä, joka olisi tullut raskalaisen diplomaatin kautta; NL:n etupiiri olisi käsittänyt itäosan ja Saksan osuus olisi ollut Ahvenanmaa ja Länsi-Suomi. Näinhän sitten tilanne oli faktisesti syksyllä 1940.
    Huomionarvoista on, että ns. Hooverin arkistosta löytynyt Risto Rytin sota-ajan päiväkirjat kuvaa lisäpöytäkirjan sisällön samoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "NL:n etupiiri olisi käsittänyt itäosan ja Saksan osuus olisi ollut Ahvenanmaa ja Länsi-Suomi."

      Jotenkin tuntuu oudolta ajatus, että NL, joka kuitenkin suhtautui epäluuloisesti Saksaan, olisi vapaaehtoisesti sopimuksella sallinnut tuollaisen jalansijan Leningradin suuntaan. Paljon loogisempaa olisi hyvä puolustusasema Itä-mereen.

      Se on sitten toinen juttu, että 1940-41 tuo tilanne oli pakko sallia. Ymmärrän Molotov käynnin Berliinissä protestoinniksi tilanteen johdosta. 

      Poista
  14. NL:lla oli Hanko ja ratayhteys sinne. Saksan laivat ja joukot rantautuivat Turusta ylöspäin Pohjanlahden rannikkoa eikä Nl suuremmin protestoinut. Tosin joissain kirjoituksissa on kuvattu Nl: sotilasasiamiesten sukkuloineen vimmatusti satamissa tarkkailemassa. Kunnes sitten marraskuussa Molotov otti asian esille vaatien saksalaisia poistumaan. Saksalaiset taisivat vastata, että NL oli saanut talvisodalla ihan riittävästi ja oli sitäpaitsi Bessarabiassa ylittänyt sovitun.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.