Tolkku
Muuan nykyinen
muotisana tolkku on noita suomalais-venäläisiä yhteissanoja.
Tolkun
ihminen tarkoittaa suomeksi järkevää, maan päällä pysyvää ihmistä. Venäjäksi
tolkovyi tšelovek tarkoittaa kyllä hieman enemmän fiksua ihmistä
kyvykkään merkityksessä kuin sellaista, jonka ansiona on nimenomaan
kohtuullisuus. Sitähän sana nykysuomessa korostaa.
Mutta tolkku
on joka tapauksessa meille molemmille tuttu tulkitsemiseen liittyvistä yhteyksistä.
Meillä on
paikannimistössä esimerkiksi Tolkinkylä ja Tolkkinen, jotka näemmä sijaitsevat
suomen- ja ruotsinkielisen asutuksen rajoilla ja joista epäilemättä kannatti
tarvittaessa etsiä tulkkia.
Tverin
Karjalassa on Tolmatsun kylä ja nimihän on melkein kuin saksaa (tulkki
-Dolmetscher). Vanhaksi venäjäksi verbi on tolmatšit
ja tulkki tolmatš, saksalaista perua lienevät.
Tulkitsemista merkitsevä sana nykyvenäjässä on
istolkovat, joka noin intuitiivisesti ajatellen näyttää merkitsevän
ajatuksen työntämistä toiselle (tolkat -työntää).
Ennen muinoin
sosialistisessa taloudessa oli tarpeen eräänlainen lobbari, jota kutsuttiin
nimellä tolkatš, työntäjä.
Tolkku
tarkoittaa joka tapauksessa molemmissa kielissä myös järkeä ja järkevyyttä. Kun
tolkku on poissa, seuraa järjettömyyksiä, kuten Shakespeare osuvasti totesi,
jopa hirviöitä syntyy järjen eli siis tolkun hävitessä tai lomaillessa.
Kun homma menee höperöksi,
sanoo venäläinen ettei siinä ole tolkkua tai että siinä on vähän tolkkua (tam
malo tolku. Siinä tuntuisi olevan lähinnä se sävy, ettei johonkin kannata
ryhtyä tai puuttua, kun siitä ei synny sen selvempää eikä valmiimpaa.
Tolkuttomuus on
suomessa myös ja erityisesti äärimmäisyyksiin menemistä. Venäjässä on siihen
oma sanansakin, bespredel -rajattomuus, jota meillä ei ole. Ehkäpä sitä
on meillä tarvittu harvemmin. Kohtuuttomuus toki ajanee saman asian,
mutta on eri sävyinen, laimeampi.
Kun Suomessa oli
talvisodan aikana sotakirjeenvaihtajia, kerrottiin heitä erityisesti
imponoineen rintamaupseeriemme käyttämä maljapuhe: Tolkku pois!
Ehkäpä tuossa tostissa
on jotakin syvästi kansallista. Meillä on ollut tapana säilyttää aina tiukasti
tolkku joka tilanteessa, mutta kaipaahan se järkikin joskus lomaa. Myös shamanistinen
loveen lankeaminen lienee mahdotonta samalla tolkku säilyttäen.
Ja nykyään
taitaa tämä liki sadan vuoden takainen instituutio olla jo enimmäkseen
kadonnutta kansanperinnettä.
Eipä tule edes
ikävä.
Joku tolokku jutuilla pittääkin olla.
VastaaPoistaSanojen merkityksiä avaamalla kuulee kansan sydänääniä. Eikös se muotia? Kummitukset lentoon kielestä.
Joo joo, salkku, tolkku ja ... no niin, mutta ne kolme aina miehellä mukana.
VastaaPoistaAika tavallinen falski ajatusharha on että kun ollaan "tolkun ihmisiä" niin vältellään ääripäitä, ja oikea totuus löytyy kultaiselta keskitieltä.
VastaaPoistaSe on kuin ajattelisi että on väärin olla ihan pieni lapsi tai autonomian saavuttanut täysikasvuinen aikuinen, koska totuus on siinä puolivälissä.
No, onhan se tavallaan oikein. Totuus on nimenomaan siinä kehityksessä. Kaikista ihmistä lajina koskevista määrittelyistä ihmistä kuvaa parhaiten määre "kehitys". Näin totesi Erich Fromm.
Jostain syystä kehityksen tosiasioita ei nosteta esiin. Emme esimerkiksi osaa emmekä siis halua puhua esimerkiksi "kehittymättömistä kulttuureista". Kun puhumme "kehistysmaista" saa puhekuplassa esiintyä mieluiten vain taloudellinen kehittymättömyys. Elämme mielellämme kuplassa.
Ei taida Afrikasta löytyä ainoatakaan kulttuuria, joka olisi itse kehittänyt itselleen kirjoitustaidon. Onko Afrikassa yhtään afrikkalaisten ihan itse rakentamaa kaupunkia? ("Ihminen on eläin joka rakentaa kaupunkeja." -- Aristoteles)
Oma eurooppalainen ajattelumme havahtui varsinaisesti vasta uudella ajalla tajuamaan sen, että lapsuus on ihan oma elämänvaiheensa. Etteivät lapset ole mitään pieniä aikuisia. -- No, nythän me olemme taas kadottamassa tämän ymmärryksen. Riemuitsemme siitä miten nopeasti jotkut lapset "kehittyvät" ja saavuttavat näennäisiä aikuisen valmiuksia.
Matematiikassahan voi väitellä periaatteessa vaikka kuinka nuorena. Jos sattuu olemaan autisti, lyö laudalta kaikki. En epäile etteikö innostuneita professoreja parveilisi rajoittuneiden lapsinerojen liepeillä. Eikös tälle yhdelle tytölle olla järkkäämässä Nobel-palkintoakin?
Sauli Niinistö, joka on Jenni Haukion varttuneempi puoliso, mainosti itseään "tolkun ihmisenä". Hän taitaa olla oikein tyyppiesimerkki tuollaisesta keskitien ympäripyörittelijästä.
Pientä sävytystä tuohon Afrikka-juttuun sentään tolkun nimissä viittauksella vanhaan kommenttin.
PoistaEli - viitaten uusimpaan blogitekstiisi - ainakin yksi syy, miksi Afrikkaan ei välttämättä investoida niin paljon, voi olla se, ettei sinne tarvitse, koska sieltä voi varastaa myös suoraan. Eli ovat nämä sitten kuitenkin tietyllä tavalla myös rakenteellisia ilmiöitä. Timantti on helpompi viedä pois kuin tukki. Asekauppa alueelle on joissain oloissa "kehittyneille" kannattavinta. Jne.
Edelleenkään, ei ole tarkoitus viisastella noita suuria linjoja kumoon. Ehkä jotenkin Itä- ja Länsi-Euroopan välisen epäoikeudenmukaisuuden syvempi tuntemus (sehän pohjautuu oikeastaan jo ottomaanien ekspansioon, ei vain Stalinin, sekä juuri jälkeenjäämiseen orjakaupan tyyyppisissä kehitysaskelissa) tekee ehkä varautuneemmaksi näissä kysymyksissä.
"falski ajatusharha on että kun ollaan "tolkun ihmisiä" niin vältellään ääripäitä, ja oikea totuus löytyy kultaiselta keskitieltä."
PoistaEikö tuo perusajatus ole esintynyt niin antiikin kreikkalaisilla kuin keskiajankin filosofeilla. Aristoteles taisi korostaa hyveen olevan kahden paheen välissä kulkemista (esim saituuden ja tuhlaamisen).
Heh mikäs kulttuuri Euroopassa on itselleen kehittänyt kirjoitustaidon? Jään odottamaan vastausta. Afrikassa sellainen löytyykin muinaisista egyptiläisistä.
PoistaEn minäkään usko, että Saharan eteläpuoleinen Afrikka olisi jotenkin presdestinoitu alempaan kulttuuriin (ym. vanhan kommentin Diamond sitaatti on hyvä!): olosuhteet pohjoiseuraasiassa olivat paremmat eikä sitäkään vaihtoehtoa voida sulkea pois, että Euroopan sen hetkinen kehitysetu ja sen mahdollistama kolonialismi esti omaehtoisen kehityksen, vähän kuin 1800-luvun Kiinassa. Toisaalta voi olla, että Afrikan kirous on ollut liian hyvät olosuhteet: kun luonto on vähäisin ponnistuksin tuottanut kohtuullisen toimeentulon ei ole tarvinnut kehittää niitä henkisiä, kulttuurisia ja teknisiä valmiuksia, joita korkeakulttuurin synty edellyttää. Sitäpaitsi vanhassa Ghanan kuningaskunnassa oli ihan hyvä aihio ja jos suuret zulu-kuninkaat olivat eläneet jo 1400-1600-luvuilla mitä olisi voinut tapahtua.
PoistaVastaavasti jos siihen aikaan vähintään yhtä kehittynyt Kiina olisi jatkanut löytöretkiään ja "saartanut" Euroopan, olisikohan se noussut?
Olen jo kauan ihmetellyt miksi lähes kaikkialla, missä luonnon olosuhteet ja raaka-ainevarat ovat yltäkylläisiä, vallitsee kehittymättömyys, köyhyys ja korruptio. Tiedän kyllä siirtomaiden ryöstön ja hyväksikäytön, mutta monilla alueilla ja monissa maissa on ollut jo pitkään (188-luvulta) mahdollisuus parempaan kehitykseen.
PoistaOnko liian helppo elämä ja runsas luonto syynä? Onhan nyt täällä hyvin voivassa Suomessakin havaittavissa periksi antamista ja "hyvinvointivaltion" huomaan heittäytymistä.
SO: "Aika tavallinen falski ajatusharha on että kun ollaan "tolkun ihmisiä" niin vältellään ääripäitä, ja oikea totuus löytyy kultaiselta keskitieltä."
PoistaTolkku ei kai tarkoita ääripään välttelyä, vaan mielipiteen muodostamista kaikki osatekijät huomioiden ja ilman tunteen aiheuttamaa vääristymää. Tuloshan voi silti olla ääripää. Toki harvoin on.
SO: "Se on kuin ajattelisi että on väärin olla ihan pieni lapsi tai autonomian saavuttanut täysikasvuinen aikuinen, koska totuus on siinä puolivälissä."
Tuo on kyllä aivan tolkuton väite :)
Enpä tiedä mistä kaikesta johtuu se, ettemme ymmärrä sitä miten erityisen, historiassa koskaan aiemmin esiintymättömän kulttuurikognition lapsia me uuden ajan eurooppalaiset olemme.
PoistaKeskiajalla yksikään meistä ei pystynyt piirtämään sellaista kuvaa, jossa olisi esiintynyt syvyysperspektiivi, ja psyykkinen taantuma, dynamiikan hukannut depersonalisaatio oli niin syvä ettei ajantajusta juuri voinut puhua. Blogistimme joskus kehumalla Huizingalla on näistä "Keskiajan syksyssä" hyviä kuvauksia. Se mitä sitten tapahtui renessanssissa ja myöhemmin niin sanotun "kartesiolaisen paradigman" ja suunnattomasti vahvistuvan individualismin, "minuuden" eriytymisen myötä, on todella merkinnyt huimia seurausvaikutuksia. Tämä kehitys on täydellistynyt parin viime vuosisadan aikana, jolloin maailma ja ihmisen elinehdot ovat sen seurauksena kokeneet kaikkeen aiempaan verraten ihan suunnattoman muutoksen.
Ja nyt vasta alamme ymmärtää noita oman kulttuurikognitiomme poikkeuksellisia ominaisuuksia. Kuulin juuri uusista tutkimuksista joissa paljastui, että etäisyyksien -- perspektiivin -- hahmottaminen länsimaisella lapsella tapahtuu vasta noin neljäntoista iässä -- eli vieläkin myöhemmin kuin mitä on tähän asti ajateltu.
Ihmisellä on lajityypillisesti aivan suhteettoman pitkä lapsuus. Se on avain ihmisen kehittyneisyyteen -- kehitykseen, kuten Fromm sanoisi. Me emme mielellään puhu kehityksestä, koska kammoamme puhua kehittymättömyydestä. En itse ymmärrä, miksi nämä aiheet ovat edelleen tabuja. Lukioissa sentään opiskellaan psykologiaa -- siksi miksi, jos vain poliittinen korrektius tuotta pisteitä?
Uuden ajan aamunkoitossa ensimmäisiä keskiaikaisen skolastisen käsiterealismin murtajia oli Cusanus, joka oivalsi "coincidentia oppositorumin". Se oli merkki siitä että mieli saattoi rakennella perspektiivejä, hierarkioita, suhteutuksia. Aristoteleella sellaista ei vielä ollut -- hän suhteutti käsitteitä yleiskäsitteisiin.
Itseäni kiinnostaa lähinnä ihmisen lajityypillinen olemuksellinen sosiaalisuus -- siis nuo tekijät, jotka tekevät "kulttuurista" instituutioiden jatkumon. Siinä ei tapahdu mitään äkkinäisiä muutoksia -- vuosisata on kulttuurikognition kannalta lyhyt hetki. Dawkinsin kirja on hyvä, mutta en koe että hänen selityksensä sille miksi länsi voitti mitenkään menee päällekkäin kulttuurien kehityskysymysten ja sisäisten voimien analysoimisen kanssa.
Niin, se eilispäiväinen blogi. Siihen pääsee nimeäni klikkaamalla.
"Onko liian helppo elämä ja runsas luonto syynä?" Tälläkin on toinen puolensa toki: mm. vaikeus säilöä, eräänlainen jatkuva mätäneminen; sitten usein suuri väestömäärä per km2 jo ennen varsinaista viljelyvaiheeseen pääsyä, ja näin edelleen.
PoistaJostain syystä kehityksen tosiasioita ei nosteta esiin. Emme esimerkiksi osaa emmekä siis halua puhua esimerkiksi "kehittymättömistä kulttuureista". Kun puhumme "kehistysmaista" saa puhekuplassa esiintyä mieluiten vain taloudellinen kehittymättömyys. Elämme mielellämme kuplassa.
VastaaPoistaEi taida Afrikasta löytyä ainoatakaan kulttuuria, joka olisi itse kehittänyt itselleen kirjoitustaidon. Onko Afrikassa yhtään afrikkalaisten ihan itse rakentamaa kaupunkia? ("Ihminen on eläin joka rakentaa kaupunkeja." -- Aristoteles
Ai jai, taitaapa Seppo Oikkonen liikkua nykykatsannon mukaan aivan rajaviivan lähellä, jonka toisella puolella odottavat syytökset kansanryhmän loukkaamisesta, jopa solvauksesta tai sitä vastaan kiihottamisesta. Nyt tarkkana ja varovaisesti eteenpäin!
Olisikin hupaisaa nähdä, kun syyte tulisi "kiihottamisesta koko maanosaa vastaan". Ihan kun afrikkalaiset olisivat jotain samaa kansanryhmää keskenään...
Poista"ettei johonkin kannata ryhtyä tai puuttua, kun siitä ei synny sen selvempää eikä valmiimpaa."
VastaaPoistaKuvaakohan tämä sitä laajempaa perusasennetta, että yksilö ei voi omilla teoillaan tai ponnisteluillaan vaikuttaa kohtaloonsa kun kaikki on kuitenkin Jumalan tai tsaarin taikka pienemmän herran käsissä.
"bespredel -rajattomuus, jota meillä ei ole."
VastaaPoistaPsykiatriassa tai psykologiassa sitä kai käytetään, esim "rajaton / ilman rajoja oleva lapsi".