Ruhtinas Saimaalla. Kesäistä selailua

 

Savonlinna-lehden numerossa 18.8.1887 sivulla 2. on kirje ”Sulkavalta”, allekirjoittajana tavalliseen tapaan nimimerkki -i.-i. eli kaikesta päätellen kappalainen Julius Lind.

Sattuneesta syystä en saanut kaapattua osaa lehden sivusta, joten se on nyt kokonaisena jäljempänä.

Kuten näkyy, kirjeen ykkösuutinen on venäläisen ruhtinaan vierailu Sulkavan satamassa valkealla laivallaan, jossa oli mukana jopa neljän hevosen vetämät vaunut ja näköjään myös omat hevoset. Hevosiahan kyllä yleensä saattoi kievarista lainatakin.

Kirjeenvaihtaja ei tiennyt ruhtinaan nimeä, jonka ilmeisesti sitten toimitus antoi oikeassa muodossaan: ruhtinas Barjatinski. Hänestä on tutkija Ismo Talka kirjoittanut enemmänkin kirjassa ”Töyryn talosta vesille”, joka ei nyt ole käytettävissä.

Sen sijaan viittaan Talkan tutkimuksia referoivaan artikkeliin ”Barjatinskyn laivat” vuoden 2024 Korsteenissa, joka on Höyrypursiseuran vuosijulkaisu.

Artikkelin mukaan ruhtinas oli vielä vuonna 1883 vielä ”keisarillisen metsästyksen päällikkö” eli arvattavasti kanto hovijahtimestarin titteliä Jegermejster, joka rinnastettiin salaneuvokseen tai vara-amiraaliin (III tšin eli arvoluokka).

Jonkin rettelön takia ruhtinas erosi tai erotattiin palveluksesta. Asian väitetään liittyneen pukeutumiseen: ruhtinas ei halunnut pukea päälleen pussihousuja…

”korsteenin” artikkelissa kuvataan ruhtinaan laivoja, joita oli Saimaalla vuoron perään ja samanaikaisesitikin useita, osa pieniä. Yksi niistä oli lastiproomusta rakennettu ”Vakava”. Sitä seurasi matkoilla höyryparkassi ja suurehko gigg, joka tarkoittanee kaksipyöräisiä rattaita, mutta voi olla myös vene.

Vakavassa oli 14 huonetta komeasti varustettu sekä tietenkin ruokasali, jääkellari ja sauna –”aivan oikea sauna löylyineen ja ammeineen”. Barjatinskillä oli lisäksi Suomessa parikin huvilaa ja ympäri Eurooppaa kuulemma seitsemän. Huonojen ilmojen takia ruhtinas siirtyikin sitten vuonna 1897 Välimerelle.

Laivoillaan, ei kuitenkaan ”Vakavalla” ruhtinas kävi Ruotsissa saakka.

Mutta mikä mies nyt tarkkaan ottaen oli tuo ruhtinas? Barjatinskin suku, kuten yleensä ruhtinassuvut, laskee aina periytymisensä jostakin hallitsijasta, tässä tapauksessa Rurikista.

Ylhäisaateliin kuuluvana siihen kuului monia korkeaylhäisyyksiä, kenraalisotamarsalkkaa myöten. Jalkaväen kenraali Aleksandr Ivanovitš Baratinski (1814-1879) murskasi vuoristolaisten vastarinnan Kaukasian sodassa ja vangitsi heidän johtajansa, imaami Šamilin vuonna 1859. Siellä oli suomalaisiakin mukana.

Tämä ruhtinas ei varmastikaan ollut enää Saimaalla seikkailemassa ja sama koskenee Aleksandr Anatoljevitš Barjatinskiä (1846-1914), joka oli Turkin sodan veteraani ja jalkaväenkenraali.

Mutta sukuun kuului myös hummeripoikia, joista yksi ”bon vivant” saavutti erityisen kuuluisuuden tuhlaavaisuudellaan:  Aleksandr Vladimirovitš (1870-1910), aliratsumestari, joka hylkäsi sotilasuran ja alkoi niittää mainetta juhlillaan ja rakkausjutuillaan Ranskan seurapiireissä. Hän oli Venäjän rikkaimpia miehiä.

Valitettavasti tämä Sulkavalla pistäytynyt ruhtinas oli selvästi vanhempi, koskapa oli jo vuonna 1883 huvilan ja huvijahdin omistaja.

Täytynee lähteä siitä, että tuo Sulkavan laivarannassa vuonna 1887 käynyt ja valokuvausta harrastanut ruhtinas oli eri henkilö, jonkin verran tuota edellä mainittua vanhempi. 

Aika tuhlaavaiseksihan köyhät suomalaiset hänen elämäntapaansa kuvailivat, mutta jo pelkästään että hän kauan viihtyi myös rauhallisella Saimaalla eikä meluisessa Nizzassa tai Pariisissa, viittaa siihen, ettei ylellisyyden himo ollut kaiman tasoa.

Barjatinskin valokuvia Sulkavalta ja muualtakin olisi mukava nähdä. Todennäkäisesti ne ovat tuhoutuneet, mutta kukapa tietää: niitähän voisi joskus löytyä vaikkapa Pariisista Seinen rantojen bukinisteilta…

Huomatkaa muuten tuossa ”Savonlinnan” jutussa, että sen loppupuolella mainitaan useamman henkilön nähneen hirven. Sehän oli silloin lähellä sukupuuttoon kuolemista. Lieneekö johtunut tuon aikaisesta suuresta petojen määrästä.