Outoa porukkaa
Aika usein on tullut kirjoiteltua
arvojen ja normien muutoksesta. Tähän ikään ehtinyt on jo saanut huomata monien
entisten hyveiden muuttuneen paheiksi ja päinvastoin.
Sinnikäs ahertaja ei enää ole sankari, vaan
hölmö ja hillitön kuluttaja taas ihailtu esikuva. Myyntimies ei enää merkitse
lähes samaa kuin huijari, vaan hänen paikkansa on aika korkealla ihmisten
arvostuksissa. Häiriköivät puhelinmyyjät ovat poikkeus.
Materiaalinen puoli ei meillä
kuitenkaan ole päässyt yhtä hallitsevaksi ihmisten arvoa punnittaessa, kuin
nykyisessä suuressa esikuvamaassamme, jonka nimeä ei tarvitse edes mainita. Sen
sijaan meillä arvostetaan korkealle hurskasta mieltä, joka nykyään on jo täysin
toisenlainen kuin vielä pari miespolvea sitten.
Olemme siirtyneet korkean aineellisen
hyvinvoinnin piiriin ja niin sanotut eloonjäämisarvot ovat tulleet toissijaisiksi
verrattuna ihmisen itsetoteuttamiseen liittyviin arvoihin, käyttääkseni
kuuluisan World Wide Surveyn käsitteitä (ks. Vihavainen:
Haun arvojen maailmankartta tulokset).
Arvostamme nyt hedonismia, individualismia
(narsismin muodossa), suvaitsevuutta ja sentimentalismia. Kaikki tabut ja rajoitukset
ovat kauhistus. Uskomme myös oman arvomaailmamme absoluuttiseen pätevyyteen,
luovuttamattomiin ihmisoikeuksiin ja koko maailman velvollisuuteen jakaa
kassamme nuo samat arvot.
Ellei niin ole tapahtunut, on asia
meidän syytämme eli kolonialismin perintöä. Emmehän me tosin koskaan ole itse
olleet kolonialisteja, mutta pystymme kyllä tuntemaan siitä katumusta, jos
meillä on uskoa riittävästi. Se antaa myös meille aihetta itseihailuun.
Tämä karikatyyri arvomaailmastamme
ei tietenkään koske kaikkia, mutta niin sanottuna ideaalityyppinä se sanonee jotakin
olennaista nykyisestä tilanteesta, jonka erikoislaatu nousee selvästi esille,
mikäli vertaamme nykyistä tilannetta vielä 1950-luvulla vallinneeseen.
Kyseessä on ilmiö, joka koskee läntistä
maailmaa laajemminkin, vaikka itse kullakin maalla on arvojen suhteen oma
profiilinsa, kuten edellä mainitusta WVS-tutkimuksesta käy selvästi ilmi.
Ei ole kovin yleistä, että nykyisistä
arvoista kyettäisiin kiinnostavasti irtautumaan ja arvioimaan niitä
ulkokohtaisesti. Jonathan Haidt on tehnyt tämän suuntaisen yrityksen, joka mielestäni
on kiinnostava. Siitä joskus bloggasinkin:
maanantai 13. tammikuuta 2014
Oudot hurskastelijat (The
Righteous and the WEIRD)
Pari huomautusta kirjaan Jonathan
Haidt: The Righteous Mind. N.Y. Vintage Books 2012. 500s.
Jonathan Haidtin kirjaa The
Righteous Mind on meidänkin blogosfäärissämme käsitelty jo aika
lailla, joten siitä ei ehkä kannata (tai jaksa ja ehdi) kirjoittaa taas
arvostelua Kiinnostava se joka tapauksessa on ja ilmeisen tärkeä.
Lyhyesti sanoen Haidt edustaa
arvopsykologiassa intuitiivista koulukuntaa, jonka mielestä ”moraalinen mieli
on kuin kieli, jolla on kuudenlaisia makureseptoreita”. Toisin sanoen siis
moraalista (oikeamielistä) käytöstä ei voida johtaa yhden periaatteen noudattamisesta,
esim. mielihyväkalkyylistä.
Ihmisellä on ilmeinen ja näköjään
biologisesti kehittynyt taipumus muodostaa eettisiä arvostelmia
intuitiivisesti, niiden järkeistäminen on toissijainen toiminto, jota voidaan
harjoittaa tai sitten ei. Joka tapauksessa tämä taipumus monenlaatuisiin moraaliarvostelmiin
on kokeellisesti osoitettavissa ja sillä näyttää olevan perustansa
lajinkehityksessä.
Moraalinen monismi sen sijaan on
useimmille maailman kulttuureille vieras ajatus. Se on keskittynyt erityisesti
länsimaihin ja sielläkin nimenomaan keskiluokkaisen sivistyneistön piiriin.
Tätä ryhmää Haidt kutsuu nimellä WEIRD (Western, educated,
industrialized, rich, democratic), siis outo. Kun
luonnollinen etiikka näyttää nojaavan kuuteen elementtiin: välittäminen,
vapaus, reiluus, lojaalisuus, auktoriteetti ja pyhyys, pyrkivät oudot ignoroimaan
sellaisia asioita, jotka heidän omassa, rajoitetussa piirissään näyttelevät
vähäistä osaa tai puuttuvat. Mitä oudompi (WEIRD) ihminen on, sitä
todennäköisemmin hän käsittää maailman pikemmin erillisten objektien joukkona
kuin suhteiden näyttämönä.
Oudon moraalin
kannattajat ovat helposti sokeita sille, ettei heidän moraalinen maailmansa ole
suinkaan yleispätevä ja että se monien muiden (useimpien) näkökulmasta ei
tarkoita ennen muuta hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta, vaan useimpien tärkeiden
arvojen kieltämistä.
Jos auktoriteetti nähdään vain
sortona, lojaalisuus irrationaalisena taakkana ja pyhyys mielettömyytenä,
ollaan maailmassa, jossa niin amerikkalainen korkeakouluopiskelija kuin
suomalainen juppi tuntevat olonsa kotoiseksi. Se arvojen yhteisyys, jonka he tunnustavat,
on kuitenkin mahdollinen vain pienelle joukolle ja sitä voisi kai sanoa myös
luonnottomaksi, oudoksi nyt ainakin.
Tämä on seikka, jota oudon moraalin
kannattajat eivät itse näytä tunnustavan saati käsittävän. Haidtin mukaan
tutkimukset osoittavat myös, että tämän joukon kyky tuntea empatiaa on sangen
rajoitettu ja ilmeisesti heikompi kuin konservatiiveiksi luokitellun,
traditionaalisempaa moraalia edustavan joukon. Tämä on paradoksaalista sikäli,
että juuri oudot ylpeilevät erityisesti sillä, että he
”suvaitsevat” asioita, joita konservatiivit paheksuvat.
Vaikuttaa siltä, että juuri oudolle psykologialle
olisi tyypillistä uskoa oman moraalifilosofiansa yleiseen velvoittavuuteen ja
tuomita siitä poikkeavat näkemykset absurdeina ja ikään kuin triviaalien
alkeistotuuksien vastaisina. Moni näyttää aivan vakavissaan olettavan, että
ihminen ”syntyy ateistina” ja että uskonnot ovat yksinkertaisesti epätotuutta
eikä muuta mitään.
Kaiken keskellä siis on yksilö ja
hänen nautintonsa ja oikeutensa.
Mutta onko tämä historiassa
ainutlaatuista tai edes todella kummallista? Ihminen saattaa olla ”90
prosenttisesti simpanssi ja kymmenprosenttisesti mehiläinen”, kuten Haidt
päättelee, mutta ehkäpä ”mehiläisyys” voidaan suotuisissa oloissa unohtaa ja
ehkäpä evoluutio tulevaisuudessa onkin johtava sen surkastumiseen? Antiikin
Roomassa pääsi aikoinaan Tacituksen mukaan vallalle hedonismi, joka syrjäytti
perinteiset hyveet varsin nopeasti. Meidänkin vaurautemme on aivan uusi ilmiö,
mutta vauhti näyttää hirmuiselta, kun sitä katselee parin sukupolven
perspektiivistä. Tämän kansan psykologia on kaikkea muuta kuin
Impivaaraan jämähtänyt.
Tunnettu maailmanlaajuinen
tutkimusprojekti World Values Survey näyttää viittaavan
siihen, että kaikki yhteiskunnat ovat vaurastuessaan ja demokratisoituessaan
muuttamassa arvojaan yksilökeskeiseen ja sekulaariseen eli siis outoon suuntaan.
Sivilisaation merkitys on
yleensäkin se, että sen kautta ihminen nousee eläimellisen minänsä yläpuolelle.
Ehkäpä etujoukkomme outo moraali on juuri osoitus tästä
uudesta ylevyyden tasosta, jolle simpanssi ei koskaan pystynyt pääsemään, tokko
edes mehiläinen?
Tämä tuntuisi lohdulliselta.
Hälytyskelloja tosin soittelee se suuri kunnioitus, jota nykyään tunnetaan
eräitä eläimiä kohtaan ja toisaalta se halveksunta, jota saavat osakseen ne
ihmiset, joita ei tunnusteta riittävän oudoiksi.
Joka tapauksessa hiljaiseksi vetää
Haidtin huomio siitä, että oudot, kuten eri sortin änkyrät
yleisemminkin, ovat kykenemättömiä ymmärtämään arvojen moninaisuutta, koska
heillä ei ole siihen tarvittavia reseptoreita. Mitä niille on tapahtunut ja
miksi, on kiinnostava kysymys sinänsä.
Tämän oudon uskomusjärjestelmän ongelma on sen päiväperhosmaisuus. Vanhojen uskomusten käyttöikä oli satoja, ellei tuhansia vuosia ja itseasiassa vanhimmat niistä paranevat edelleenkin vain vanhetessaan. Oudon uskomusjärjestelmän pauloihin ajautuneet joutuvat seuraamaan päivän mediasta mikä uskomus milloinkin on relevantti ja se on, niin kuin porukasta hyvin näkee, aika tressaavaa.
VastaaPoista”Sinnikäs ahertaja ei enää ole sankari, vaan hölmö ja hillitön kuluttaja taas ihailtu esikuva.”
VastaaPoistaMutta eikö tämä juuri olekin viisautta ja maailmaan sopeutumista ja yhteiskunnassa menestymistä? Eikö kyse siis ole yksilön hyveestä – ja sitä kautta myös yhteisön hyveestä ja onnesta?
Eivätkö nämä mainitut sinnikkäät ahertajat aikanaan juuri pyrkineet parempaan ja helpompaan elämään; siis itsenä ja jälkeläisten aseman parantamiseen? Meidän maailmamme hyvinvointihan perustuu juuri ”hillittömään kuluttamiseen”. Jos ei ole kuluttajia eli ostajia, niin hullustihan meidän yhteiskunnallemme käy. Lamaako tässä havitellaan?
Yllä oleva on faktaa. Harmi vain, että olen tyhmä jäärä ja Vihavaisen kanssa samaa mieltä.
Kun läntinen sivistyksemme nojaa uskontoon, kristinuskoon, niin tiedämme olevamme väärässä. Kiistämättä raamatun kulttuurihistoriallista merkitystä, en voi ymmärtää sitä länsimaisuuden ohjaavana periaatteena: tarinana se ei ole Pekka Töpöhäntää kummempi.
VastaaPoistaKansankiihottajan roikkuminen ristillä kertoo roomalaisen vallankäytön väkivaltaisesta luonteesta, eritoten. Voihan tarina olla tottakin, mutta siihen liittyvät uskonnolliset elementit eivät ole älyllisiä, vaan toiveiden ja pelkojen sanelemia.
Myös vihreys on erityisesti ideologia, so. uskonto.
Voitonpäivän ajelut Ruotsissa olivat ideologisia: punaliput liehuivat ja neuvostoiskulauseet raikuivat - nopeasti olivat unohtaneet.
Jos tuonne olisin mennyt muistuttamaan että "suuren isänmaallisen sodan" voitto oli USA-avun varassa, olisin saanut Naganilla otsaan.
Aika mukavasti Venäjällä unohtuu, että Neuvostoliitto ja Saksa olivat liittolaisia 22.6.1941 saakka.
PoistaAivan. Puola pistettiin puoliksi ja Suomen olisi pitänyt joutua neukkulalle. Venäläistä ei kiinnosta tosiasiat, vaan vale/poliittiset doktriinit.
Poista"... uskonnolliset elementit eivät ole älyllisiä ..."
PoistaHerranjestas, "uskonnollisten elementtien" koko pointti on se, että ne nimenomaan eivät ole älyllisiä. Eri ulottuvuus.
Usko alkaa vasta siitä, mihin tieto ja älyn voima loppuvat.
Mistä kumpuaa tämä hybris ihmisälyn rajattomasta voimasta?
Toki "tiedon saari tietämättömyyden meressä" pukkuhiljaa koko ajan laajenee. Mutta pointti on se, että se meri on rannaton, ääretön. Ranta ei tule vastaan. Ei tule sitä hetkeä, että kaikki tiedetään. Joten tilaa riittää. Uskoakseni.
Wittgensteinia tulkitaan yleensä väärin, jos ollenkaan, mutta hänenkin juttujaan voi tässä yhteydessä pohdiskella.
No mutta hyvänen aika, kukas tätä epäili?
PoistaKymmenen käskyä ja vuorisaarna eivät niin huonoja kulttuurin perusarvoja ole, ainakaan jos vertaa vaikka nyt Islamin ja sharia lain vastaaviin. Pekka Töpöhäntää en tunne.
PoistaTotta kyllä, ihmisälyllä ei rajattomia voimia. Mutta olellista on, että uskontoa ei tulisi laittaa älyllisyyden jatkumoksi, kun raja tulee vastaan.
PoistaNiin, Lend Lease -säilykepurkit! Ilman niitä kaikki olisi käynyt toisella tavalla ja hyvin. Ja vielä paahtopaistia. Voi prkle!
PoistaOlipa siellä hieman muutakin kuin vain säilykepurkkeja:
Poistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Lend-Lease
Lend–Lease-tuotteet Neuvostoliitolle 1941–1945 (taulukko[4])
määrä tuote
375 833 kuorma-autoa
51 503 jeeppiä
35 170 moottoripyörää
8 075 traktoria
7 053 panssarivaunua
14 795 lentokonetta
1 900 höyryveturia
66 dieselveturia
9 920 rautatievaunua
1 000 tasovaunua
120 tankinkuljetusvaunua
4 478 116 tn ruokatarvikkeita
2 670 371 tn öljytuotteita
185 000 kenttäpuhelinta
1 100 000 km kaapelia
2 300 000 tn terästä
229 000 tn alumiinia
"Mutta olellista on, että uskontoa ei tulisi laittaa älyllisyyden jatkumoksi, kun raja tulee vastaan."
PoistaMiksei? Jos olla kartan ulkopuolella, mikä tahansa keino käy.
Toinen juttu, "Jos tuonne olisin mennyt muistuttamaan että "suuren isänmaallisen sodan" voitto oli USA-avun varassa"
Vaikka Lend Lease -apu olikin merkittävä - kuten Tapio S. on usein todistanut - kyllä NL tuotti itse suurimman määrän aseista - ja parhaat niistä - ja suurimman osan Saksaa vastaan toimivista joukoista ja maksoi kalleimmat uhrit. Ollaan Stalinista ja neuvostojärjestelmästä mitä mieltä tahansa, tuota seikkaa ei pitäisi unohtaa eikä vastoin parempaa tietoa kieltää.
Tuo ruokatuki oli määrältään hirvittävä. Ja, neukut olivat silti ruokapulan heikentämiä.
PoistaJa fakta.
375 833 kuorma-autoa
51 503 jeeppiä
Ilman niitä marssi Berliiniin ei olisi ollut mahdollista.
Kuorma-autojen ja jeeppien merkitystä en kiistä, on kuitenkin huomattava, etteivät ne olleet mitään panssaroituja taisteluajineuvoja, sekä että Saksalla ei ollut niitä ja silti pääsivät lähes Moskovaan. Kyllä se oli niin, että tykit, panssarit ja miehet ratkaisivat.
PoistaAno 7.51:
PoistaTeollinen kapsiteetti, logistiikka ja huolto ratkaisevat.
Tottakai miehet ja tykitkin tarvitaan, mutta ilman noita edellämainituja niillä ei tee yhtikäs mitään.
Ja menihän sinne NL:aan lännestä ihan sotakonettakin, mm.
8 075 traktoria (tientekoon, tykin vetoon, jne.)
7 053 panssarivaunua
14 795 lentokonetta
120 tankinkuljetusvaunua
185 000 kenttäpuhelinta (ilman viestintää armeija on sokea pässi pyörimässä keskenään)
1 100 000 km kaapelia
Ja niin edelleen - ks. yllä.
Pidänkin melko todennäköisenä sitä, että NL ei olisi sotaa vottanut ilman tuota Lend Lease -apua.
Tämä ei tetenkään mitätöi sitä, että ilman muuta ne miehet ja muu materiaali tarvittiin myös NL:n puolelta. Koko kokonaisuus tarvittiin ja silti se kovasti töitä teetti.
Kamalasti materiaalia viholliselle ja silti täällä keitetään ja ylistetään Yhdysvaltoja.
PoistaHyvin on voittajan propaganda uponnut.
Ano 7.51. Kuorma-autot ja Jeepit olivat logistiikan kuljetusta varten. Neukut valmistivat T-34 tankkeja sillä teräsmäärällä jonka USA:sta sai. Kuorma-autoja oli omasta takaa vähemmän kuin Saksassa - ja nekin huonolaatuisia.
PoistaAno 14.20. Olimme väärällä puolella. Kyllähän kumppanimme natsisaksakin antoi meidät neukuille, kunnes tilanne muuttui 1941.
Entä nyt?? Trump haluaa Grönlannin ja Kanadan. Entä Venäjän Solovjov: marssii Eurooppaan ja vaatii Kaliforniaa Venäjälle. Millä lihaksilla??
Onko mikään muuttunut?
"Arvostamme nyt hedonismia, individualismia (narsismin muodossa), suvaitsevuutta ja sentimentalismia. Kaikki tabut ja rajoitukset ovat kauhistus. Uskomme myös oman arvomaailmamme absoluuttiseen pätevyyteen"
VastaaPoistaEivätköhän tuollaiset arvot ole aina liittyneet kultuurin ylikylsyys l.rappiovaiheeseen. Väistämättä tulee mieleen Haidtin kirjassakin viitattu antiikin Rooman loppuajat taikka Ranskan ancien regimen loppuajat. Sen sijaan usko omien arvojen pätevyyteen lienee kaikille arvojärjestelmille ominaista, ei kukaan halua tukeutua arvoihin, joihin suhtaudutaan savolaisittain "suattaapi olla, suattapaa olla oemattakii..."
Kai mahtunee tänne Nikolai Vasiljevitsh Gogolin ajatukset Venäjästä, jotka hän ilmaisi Kuolleiden sielujen viimeisillä sivuilla. Ohessa joitakin pykäliä.
VastaaPoista-- "Ja kukapa venäläinen ei pitäisi nopeasta ajosta? Hänkö, joka pyrkii pyörhdyksiin ja temmellyksiin ei sanoisi joskus: "Hitto vieköön kaikki!"
-- "Troikka, lentävä lintu, kuka sinut on keksinyt? Vain terhakka kansa on voinut sinut synnyttää, maa, joka ei pidä pilailusta, valtakunta, joka on levittäytynyt tasaisena tantereena täyttäen puolet maailmaa."
-- "Minne riennät sinä, Venäjä, Vastaa! Ei vastausta. Kulkuset helisevät ihanasti, jysähdellen repeilee kappaleiksi ilma muuttuen tuuleksi, ohi lentää kaikki, mikä vain on maan päällä, ja karsaasti väistäen antavat tietä muut kansat ja valtakunnat."
Näille pykälille tuskinpa löytyy vastausta ensyklopedioista. Pitää vaan löytää pohja hypoteesille.
Kuten tunnettua, Kiova kastettiin ortodoksisuuteen 800-luvun loppupuolella. Moskovaa ja venäläistä sivistystä ei vielä ollut, mutta Konstantinopolissa (maailman suurin kaupunki) jo kiinnitettiin huomiota Venäjän alueiden rikkauksiin. 1000-luvulla Konstantinopol oli jo Bysantin ainut alue sotien takia, ja neljän vuosisadan kuluttua Konstantinopol valloitettiin kokonaan. Rikkaat pakenivat Venäjälle ja Italiaan.
Moskovan suurruhtinaiden/keisarien veressä oli jo paljon bysanttilaista verta. Iivana III tuhosi Novgorodin ja sen asukkaat, koska Novgorod oli tietynlaisen demokratian pesä. Iivana IV eli Iivana Julma puolestaan tuhosi kaikki venäläiset ruhtinaat ja heidän perheensä.
Ei ole mikään ihme, että nykyinen Venäjä rakastaa verisiä sotia, jopa "motshit' v sortire" (murhata yleisessä käymälässä).
P.S. Karl Marxin tietojen mukaan venäläiset aristokraatit Pariisissa kantoivat häntä/Marxia käsillään vuosina 1843-1844 ja olivat aina hänen mesenaattejaan, siis koko elämänsä aikana. Näin ollen heidän yhteistyönä syntyikin Kommunistisen puolueen manifesti, joka määräsi, että maailma kuuluu proletaareille, jonka piti suorittaa maailmanvallankumous, siis maailmansotien kautta.
PoistaP.P.S. Mikä voisi olla hypoteesin johtopäätös?
PoistaVenäläiset ovat venäläisiä, mutta Venäjän politiikkaa määräävät bysanttilaiset. Putin ei ole bysanttilainen, Putin on nätti nukke. Johtopäätöstä todistaa myös se tosiasia, että vuosisatojen aikana Venäjän rahaa, kultaa, yms. käytettiin pääosin maailman valloitukseen eikä Venäjän talouden kehitykseen. Uudet aristokraatit kyllä saivat kaikki mitä halajalla halusivat.
P.P.P.S. Miksi venäläinen filosofia ei tykkää pohtia ihmisten elämästä, mutta imperiumista kyllä tykkää pohtia?
Poista"Sinnikäs ahertaja ei enää ole sankari, vaan hölmö ja hillitön kuluttaja taas ihailtu esikuva."
VastaaPoista- Niinpä, toden totta.
Luen ensin tuon väärin: "Sinnikäs ahertaja ei enää ole sankari vaan hölmö".
YLEn esittäessä Raha-Suomi -dokumentaatiota kolmenkymmenen vuoden takaisista lama-tapauksista palaa mieleeni muuan sankari, ehkä sellaiseksi vaikeasti tunnistettava, mutta oikeasti sellainen.
Itseasiassa hän oli työkaverini, siivosi toimitiloja, palkanmaksaja vain oli toinen, ja hänellä ainkain kolme työpaikkaa. Peninä muruina oli leipä maailmalla, - ja pankkilaitoksen velkapaperien vaatimat lyhennykset. Mies, entinen yrittäjä ja entinen ihminen, siis aikaa kuollut, mutta velat, ne eivät kuolleet.
Miten monet suurvelat ja vielä pienemmät, kipattiin toisaalle, mutta tämä paperi pysyi. Itsestän ääntä ja vimmaa pitämättä tämä tunnollinen hiljainen nainen lyhensi - ja lyhensi, korkovyöryn kertauttamaa velkaa. Joka ei edes ollut hänen.
Kaikenlaista vuosien varrella nähneiden silmieni verkkokalvolle jäi tämä kuva: tulin jonain pilvipoutaisena lauantaina kirjastosta kun näin työpaikkani ikkunassa, yhdellä jalalla ikkunanpienalla seisovan naisen laapovan pesulastalla ikkunaruutua ulkopuolelta. Se oli toinen kerros. Pysäytin auton siihen paikkaan, juoksin sisälle, astuin varovaisesti sisälle (etten säikäyttäisi häntä) ja pyysin tulemaan pois ikkunalta, ei se ole sen urheilemisen arvoinen (että putoaisit asfaltille).
Mutta kukapa huomaisi näitä maan hiljaisia, joissa vielä asuu sellaiset käsitteet kuin kunnia ja velka.