tiistai 6. toukokuuta 2025

Uusi hurskaus

 

Outoa porukkaa

 

Aika usein on tullut kirjoiteltua arvojen ja normien muutoksesta. Tähän ikään ehtinyt on jo saanut huomata monien entisten hyveiden muuttuneen paheiksi ja päinvastoin.

 Sinnikäs ahertaja ei enää ole sankari, vaan hölmö ja hillitön kuluttaja taas ihailtu esikuva. Myyntimies ei enää merkitse lähes samaa kuin huijari, vaan hänen paikkansa on aika korkealla ihmisten arvostuksissa. Häiriköivät puhelinmyyjät ovat poikkeus.

Materiaalinen puoli ei meillä kuitenkaan ole päässyt yhtä hallitsevaksi ihmisten arvoa punnittaessa, kuin nykyisessä suuressa esikuvamaassamme, jonka nimeä ei tarvitse edes mainita. Sen sijaan meillä arvostetaan korkealle hurskasta mieltä, joka nykyään on jo täysin toisenlainen kuin vielä pari miespolvea sitten.

Olemme siirtyneet korkean aineellisen hyvinvoinnin piiriin ja niin sanotut eloonjäämisarvot ovat tulleet toissijaisiksi verrattuna ihmisen itsetoteuttamiseen liittyviin arvoihin, käyttääkseni kuuluisan World Wide Surveyn käsitteitä (ks. Vihavainen: Haun arvojen maailmankartta tulokset).

Arvostamme nyt hedonismia, individualismia (narsismin muodossa), suvaitsevuutta ja sentimentalismia. Kaikki tabut ja rajoitukset ovat kauhistus. Uskomme myös oman arvomaailmamme absoluuttiseen pätevyyteen, luovuttamattomiin ihmisoikeuksiin ja koko maailman velvollisuuteen jakaa kassamme nuo samat arvot.

Ellei niin ole tapahtunut, on asia meidän syytämme eli kolonialismin perintöä. Emmehän me tosin koskaan ole itse olleet kolonialisteja, mutta pystymme kyllä tuntemaan siitä katumusta, jos meillä on uskoa riittävästi. Se antaa myös meille aihetta itseihailuun.

Tämä karikatyyri arvomaailmastamme ei tietenkään koske kaikkia, mutta niin sanottuna ideaalityyppinä se sanonee jotakin olennaista nykyisestä tilanteesta, jonka erikoislaatu nousee selvästi esille, mikäli vertaamme nykyistä tilannetta vielä 1950-luvulla vallinneeseen.

Kyseessä on ilmiö, joka koskee läntistä maailmaa laajemminkin, vaikka itse kullakin maalla on arvojen suhteen oma profiilinsa, kuten edellä mainitusta WVS-tutkimuksesta käy selvästi ilmi.

Ei ole kovin yleistä, että nykyisistä arvoista kyettäisiin kiinnostavasti irtautumaan ja arvioimaan niitä ulkokohtaisesti. Jonathan Haidt on tehnyt tämän suuntaisen yrityksen, joka mielestäni on kiinnostava. Siitä joskus bloggasinkin:

 

 

 

maanantai 13. tammikuuta 2014

Hurskaat ja kummalliset

 

Oudot hurskastelijat (The Righteous and the WEIRD)

 

Pari huomautusta kirjaan Jonathan Haidt: The Righteous Mind. N.Y. Vintage Books 2012. 500s.

 

Jonathan Haidtin kirjaa The Righteous Mind on meidänkin blogosfäärissämme käsitelty jo aika lailla, joten siitä ei ehkä kannata (tai jaksa ja ehdi) kirjoittaa taas arvostelua Kiinnostava se joka tapauksessa on ja ilmeisen tärkeä.

Lyhyesti sanoen Haidt edustaa arvopsykologiassa intuitiivista koulukuntaa, jonka mielestä ”moraalinen mieli on kuin kieli, jolla on kuudenlaisia makureseptoreita”. Toisin sanoen siis moraalista (oikeamielistä) käytöstä ei voida johtaa yhden periaatteen noudattamisesta, esim. mielihyväkalkyylistä.

Ihmisellä on ilmeinen ja näköjään biologisesti kehittynyt taipumus muodostaa eettisiä arvostelmia intuitiivisesti, niiden järkeistäminen on toissijainen toiminto, jota voidaan harjoittaa tai sitten ei. Joka tapauksessa tämä taipumus monenlaatuisiin moraaliarvostelmiin on kokeellisesti osoitettavissa ja sillä näyttää olevan perustansa lajinkehityksessä.

Moraalinen monismi sen sijaan on useimmille maailman kulttuureille vieras ajatus. Se on keskittynyt erityisesti länsimaihin ja sielläkin nimenomaan keskiluokkaisen sivistyneistön piiriin.

Tätä ryhmää Haidt kutsuu nimellä WEIRD (Western, educated, industrialized, rich, democratic), siis outoKun luonnollinen etiikka näyttää nojaavan kuuteen elementtiin: välittäminen, vapaus, reiluus, lojaalisuus, auktoriteetti ja pyhyys, pyrkivät oudot ignoroimaan sellaisia asioita, jotka heidän omassa, rajoitetussa piirissään näyttelevät vähäistä osaa tai puuttuvat. Mitä oudompi (WEIRD) ihminen on, sitä todennäköisemmin hän käsittää maailman pikemmin erillisten objektien joukkona kuin suhteiden näyttämönä.

Oudon moraalin kannattajat ovat helposti sokeita sille, ettei heidän moraalinen maailmansa ole suinkaan yleispätevä ja että se monien muiden (useimpien) näkökulmasta ei tarkoita ennen muuta hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta, vaan useimpien tärkeiden arvojen kieltämistä.

Jos auktoriteetti nähdään vain sortona, lojaalisuus irrationaalisena taakkana ja pyhyys mielettömyytenä, ollaan maailmassa, jossa niin amerikkalainen korkeakouluopiskelija kuin suomalainen juppi tuntevat olonsa kotoiseksi. Se arvojen yhteisyys, jonka he tunnustavat, on kuitenkin mahdollinen vain pienelle joukolle ja sitä voisi kai sanoa myös luonnottomaksi, oudoksi nyt ainakin.

Tämä on seikka, jota oudon moraalin kannattajat eivät itse näytä tunnustavan saati käsittävän. Haidtin mukaan tutkimukset osoittavat myös, että tämän joukon kyky tuntea empatiaa on sangen rajoitettu ja ilmeisesti heikompi kuin konservatiiveiksi luokitellun, traditionaalisempaa moraalia edustavan joukon. Tämä on paradoksaalista sikäli, että juuri oudot ylpeilevät erityisesti sillä, että he ”suvaitsevat” asioita, joita konservatiivit paheksuvat.

Vaikuttaa siltä, että juuri oudolle psykologialle olisi tyypillistä uskoa oman moraalifilosofiansa yleiseen velvoittavuuteen ja tuomita siitä poikkeavat näkemykset absurdeina ja ikään kuin triviaalien alkeistotuuksien vastaisina. Moni näyttää aivan vakavissaan olettavan, että ihminen ”syntyy ateistina” ja että uskonnot ovat yksinkertaisesti epätotuutta eikä muuta mitään.

Kaiken keskellä siis on yksilö ja hänen nautintonsa ja oikeutensa.

Mutta onko tämä historiassa ainutlaatuista tai edes todella kummallista? Ihminen saattaa olla ”90 prosenttisesti simpanssi ja kymmenprosenttisesti mehiläinen”, kuten Haidt päättelee, mutta ehkäpä ”mehiläisyys” voidaan suotuisissa oloissa unohtaa ja ehkäpä evoluutio tulevaisuudessa onkin johtava sen surkastumiseen? Antiikin Roomassa pääsi aikoinaan Tacituksen mukaan vallalle hedonismi, joka syrjäytti perinteiset hyveet varsin nopeasti. Meidänkin vaurautemme on aivan uusi ilmiö, mutta vauhti näyttää hirmuiselta, kun sitä katselee parin sukupolven perspektiivistä. Tämän kansan psykologia on kaikkea  muuta kuin Impivaaraan jämähtänyt.

Tunnettu maailmanlaajuinen tutkimusprojekti World Values Survey näyttää viittaavan siihen, että kaikki yhteiskunnat ovat vaurastuessaan ja demokratisoituessaan muuttamassa arvojaan yksilökeskeiseen ja sekulaariseen eli siis outoon suuntaan.

Sivilisaation merkitys on yleensäkin se, että sen kautta ihminen nousee eläimellisen minänsä yläpuolelle. Ehkäpä etujoukkomme outo moraali on juuri osoitus tästä uudesta ylevyyden tasosta, jolle simpanssi ei koskaan pystynyt pääsemään, tokko edes mehiläinen?

Tämä tuntuisi lohdulliselta. Hälytyskelloja tosin soittelee se suuri kunnioitus, jota nykyään tunnetaan eräitä eläimiä kohtaan ja toisaalta se halveksunta, jota saavat osakseen ne ihmiset, joita ei tunnusteta riittävän oudoiksi.

Joka tapauksessa hiljaiseksi vetää Haidtin huomio siitä, että oudot, kuten eri sortin änkyrät yleisemminkin, ovat kykenemättömiä ymmärtämään arvojen moninaisuutta, koska heillä ei ole siihen tarvittavia reseptoreita. Mitä niille on tapahtunut ja miksi, on kiinnostava kysymys sinänsä.

 

23 kommenttia:

  1. Tämän oudon uskomusjärjestelmän ongelma on sen päiväperhosmaisuus. Vanhojen uskomusten käyttöikä oli satoja, ellei tuhansia vuosia ja itseasiassa vanhimmat niistä paranevat edelleenkin vain vanhetessaan. Oudon uskomusjärjestelmän pauloihin ajautuneet joutuvat seuraamaan päivän mediasta mikä uskomus milloinkin on relevantti ja se on, niin kuin porukasta hyvin näkee, aika tressaavaa.

    VastaaPoista
  2. ”Sinnikäs ahertaja ei enää ole sankari, vaan hölmö ja hillitön kuluttaja taas ihailtu esikuva.”

    Mutta eikö tämä juuri olekin viisautta ja maailmaan sopeutumista ja yhteiskunnassa menestymistä? Eikö kyse siis ole yksilön hyveestä – ja sitä kautta myös yhteisön hyveestä ja onnesta?

    Eivätkö nämä mainitut sinnikkäät ahertajat aikanaan juuri pyrkineet parempaan ja helpompaan elämään; siis itsenä ja jälkeläisten aseman parantamiseen? Meidän maailmamme hyvinvointihan perustuu juuri ”hillittömään kuluttamiseen”. Jos ei ole kuluttajia eli ostajia, niin hullustihan meidän yhteiskunnallemme käy. Lamaako tässä havitellaan?

    Yllä oleva on faktaa. Harmi vain, että olen tyhmä jäärä ja Vihavaisen kanssa samaa mieltä.

    VastaaPoista
  3. Kun läntinen sivistyksemme nojaa uskontoon, kristinuskoon, niin tiedämme olevamme väärässä. Kiistämättä raamatun kulttuurihistoriallista merkitystä, en voi ymmärtää sitä länsimaisuuden ohjaavana periaatteena: tarinana se ei ole Pekka Töpöhäntää kummempi.
    Kansankiihottajan roikkuminen ristillä kertoo roomalaisen vallankäytön väkivaltaisesta luonteesta, eritoten. Voihan tarina olla tottakin, mutta siihen liittyvät uskonnolliset elementit eivät ole älyllisiä, vaan toiveiden ja pelkojen sanelemia.
    Myös vihreys on erityisesti ideologia, so. uskonto.
    Voitonpäivän ajelut Ruotsissa olivat ideologisia: punaliput liehuivat ja neuvostoiskulauseet raikuivat - nopeasti olivat unohtaneet.
    Jos tuonne olisin mennyt muistuttamaan että "suuren isänmaallisen sodan" voitto oli USA-avun varassa, olisin saanut Naganilla otsaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mukavasti Venäjällä unohtuu, että Neuvostoliitto ja Saksa olivat liittolaisia 22.6.1941 saakka.

      Poista
    2. Aivan. Puola pistettiin puoliksi ja Suomen olisi pitänyt joutua neukkulalle. Venäläistä ei kiinnosta tosiasiat, vaan vale/poliittiset doktriinit.

      Poista
    3. "... uskonnolliset elementit eivät ole älyllisiä ..."

      Herranjestas, "uskonnollisten elementtien" koko pointti on se, että ne nimenomaan eivät ole älyllisiä. Eri ulottuvuus.

      Usko alkaa vasta siitä, mihin tieto ja älyn voima loppuvat.

      Mistä kumpuaa tämä hybris ihmisälyn rajattomasta voimasta?

      Toki "tiedon saari tietämättömyyden meressä" pukkuhiljaa koko ajan laajenee. Mutta pointti on se, että se meri on rannaton, ääretön. Ranta ei tule vastaan. Ei tule sitä hetkeä, että kaikki tiedetään. Joten tilaa riittää. Uskoakseni.

      Wittgensteinia tulkitaan yleensä väärin, jos ollenkaan, mutta hänenkin juttujaan voi tässä yhteydessä pohdiskella.

      Poista
    4. No mutta hyvänen aika, kukas tätä epäili?

      Poista
    5. Kymmenen käskyä ja vuorisaarna eivät niin huonoja kulttuurin perusarvoja ole, ainakaan jos vertaa vaikka nyt Islamin ja sharia lain vastaaviin. Pekka Töpöhäntää en tunne.

      Poista
    6. Totta kyllä, ihmisälyllä ei rajattomia voimia. Mutta olellista on, että uskontoa ei tulisi laittaa älyllisyyden jatkumoksi, kun raja tulee vastaan.

      Poista
    7. Niin, Lend Lease -säilykepurkit! Ilman niitä kaikki olisi käynyt toisella tavalla ja hyvin. Ja vielä paahtopaistia. Voi prkle!

      Poista
    8. Olipa siellä hieman muutakin kuin vain säilykepurkkeja:

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Lend-Lease

      Lend–Lease-tuotteet Neuvostoliitolle 1941–1945 (taulukko[4])

      määrä tuote

      375 833 kuorma-autoa
      51 503 jeeppiä
      35 170 moottoripyörää
      8 075 traktoria
      7 053 panssarivaunua
      14 795 lentokonetta
      1 900 höyryveturia
      66 dieselveturia
      9 920 rautatievaunua
      1 000 tasovaunua
      120 tankinkuljetusvaunua
      4 478 116 tn ruokatarvikkeita
      2 670 371 tn öljytuotteita
      185 000 kenttäpuhelinta
      1 100 000 km kaapelia
      2 300 000 tn terästä
      229 000 tn alumiinia

      Poista
    9. "Mutta olellista on, että uskontoa ei tulisi laittaa älyllisyyden jatkumoksi, kun raja tulee vastaan."

      Miksei? Jos olla kartan ulkopuolella, mikä tahansa keino käy.

      Toinen juttu, "Jos tuonne olisin mennyt muistuttamaan että "suuren isänmaallisen sodan" voitto oli USA-avun varassa"

      Vaikka Lend Lease -apu olikin merkittävä - kuten Tapio S. on usein todistanut - kyllä NL tuotti itse suurimman määrän aseista - ja parhaat niistä - ja suurimman osan Saksaa vastaan toimivista joukoista ja maksoi kalleimmat uhrit. Ollaan Stalinista ja neuvostojärjestelmästä mitä mieltä tahansa, tuota seikkaa ei pitäisi unohtaa eikä vastoin parempaa tietoa kieltää.

      Poista
    10. Tuo ruokatuki oli määrältään hirvittävä. Ja, neukut olivat silti ruokapulan heikentämiä.
      Ja fakta.
      375 833 kuorma-autoa
      51 503 jeeppiä
      Ilman niitä marssi Berliiniin ei olisi ollut mahdollista.

      Poista
    11. Kuorma-autojen ja jeeppien merkitystä en kiistä, on kuitenkin huomattava, etteivät ne olleet mitään panssaroituja taisteluajineuvoja, sekä että Saksalla ei ollut niitä ja silti pääsivät lähes Moskovaan. Kyllä se oli niin, että tykit, panssarit ja miehet ratkaisivat.

      Poista
    12. Ano 7.51:

      Teollinen kapsiteetti, logistiikka ja huolto ratkaisevat.

      Tottakai miehet ja tykitkin tarvitaan, mutta ilman noita edellämainituja niillä ei tee yhtikäs mitään.

      Ja menihän sinne NL:aan lännestä ihan sotakonettakin, mm.

      8 075 traktoria (tientekoon, tykin vetoon, jne.)
      7 053 panssarivaunua
      14 795 lentokonetta
      120 tankinkuljetusvaunua
      185 000 kenttäpuhelinta (ilman viestintää armeija on sokea pässi pyörimässä keskenään)
      1 100 000 km kaapelia
      Ja niin edelleen - ks. yllä.

      Pidänkin melko todennäköisenä sitä, että NL ei olisi sotaa vottanut ilman tuota Lend Lease -apua.

      Tämä ei tetenkään mitätöi sitä, että ilman muuta ne miehet ja muu materiaali tarvittiin myös NL:n puolelta. Koko kokonaisuus tarvittiin ja silti se kovasti töitä teetti.

      Poista
    13. Kamalasti materiaalia viholliselle ja silti täällä keitetään ja ylistetään Yhdysvaltoja.
      Hyvin on voittajan propaganda uponnut.

      Poista
    14. Ano 7.51. Kuorma-autot ja Jeepit olivat logistiikan kuljetusta varten. Neukut valmistivat T-34 tankkeja sillä teräsmäärällä jonka USA:sta sai. Kuorma-autoja oli omasta takaa vähemmän kuin Saksassa - ja nekin huonolaatuisia.
      Ano 14.20. Olimme väärällä puolella. Kyllähän kumppanimme natsisaksakin antoi meidät neukuille, kunnes tilanne muuttui 1941.
      Entä nyt?? Trump haluaa Grönlannin ja Kanadan. Entä Venäjän Solovjov: marssii Eurooppaan ja vaatii Kaliforniaa Venäjälle. Millä lihaksilla??
      Onko mikään muuttunut?

      Poista
  4. "Arvostamme nyt hedonismia, individualismia (narsismin muodossa), suvaitsevuutta ja sentimentalismia. Kaikki tabut ja rajoitukset ovat kauhistus. Uskomme myös oman arvomaailmamme absoluuttiseen pätevyyteen"

    Eivätköhän tuollaiset arvot ole aina liittyneet kultuurin ylikylsyys l.rappiovaiheeseen. Väistämättä tulee mieleen Haidtin kirjassakin viitattu antiikin Rooman loppuajat taikka Ranskan ancien regimen loppuajat. Sen sijaan usko omien arvojen pätevyyteen lienee kaikille arvojärjestelmille ominaista, ei kukaan halua tukeutua arvoihin, joihin suhtaudutaan savolaisittain "suattaapi olla, suattapaa olla oemattakii..."

    VastaaPoista
  5. Kai mahtunee tänne Nikolai Vasiljevitsh Gogolin ajatukset Venäjästä, jotka hän ilmaisi Kuolleiden sielujen viimeisillä sivuilla. Ohessa joitakin pykäliä.
    -- "Ja kukapa venäläinen ei pitäisi nopeasta ajosta? Hänkö, joka pyrkii pyörhdyksiin ja temmellyksiin ei sanoisi joskus: "Hitto vieköön kaikki!"
    -- "Troikka, lentävä lintu, kuka sinut on keksinyt? Vain terhakka kansa on voinut sinut synnyttää, maa, joka ei pidä pilailusta, valtakunta, joka on levittäytynyt tasaisena tantereena täyttäen puolet maailmaa."
    -- "Minne riennät sinä, Venäjä, Vastaa! Ei vastausta. Kulkuset helisevät ihanasti, jysähdellen repeilee kappaleiksi ilma muuttuen tuuleksi, ohi lentää kaikki, mikä vain on maan päällä, ja karsaasti väistäen antavat tietä muut kansat ja valtakunnat."

    Näille pykälille tuskinpa löytyy vastausta ensyklopedioista. Pitää vaan löytää pohja hypoteesille.

    Kuten tunnettua, Kiova kastettiin ortodoksisuuteen 800-luvun loppupuolella. Moskovaa ja venäläistä sivistystä ei vielä ollut, mutta Konstantinopolissa (maailman suurin kaupunki) jo kiinnitettiin huomiota Venäjän alueiden rikkauksiin. 1000-luvulla Konstantinopol oli jo Bysantin ainut alue sotien takia, ja neljän vuosisadan kuluttua Konstantinopol valloitettiin kokonaan. Rikkaat pakenivat Venäjälle ja Italiaan.

    Moskovan suurruhtinaiden/keisarien veressä oli jo paljon bysanttilaista verta. Iivana III tuhosi Novgorodin ja sen asukkaat, koska Novgorod oli tietynlaisen demokratian pesä. Iivana IV eli Iivana Julma puolestaan tuhosi kaikki venäläiset ruhtinaat ja heidän perheensä.

    Ei ole mikään ihme, että nykyinen Venäjä rakastaa verisiä sotia, jopa "motshit' v sortire" (murhata yleisessä käymälässä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Karl Marxin tietojen mukaan venäläiset aristokraatit Pariisissa kantoivat häntä/Marxia käsillään vuosina 1843-1844 ja olivat aina hänen mesenaattejaan, siis koko elämänsä aikana. Näin ollen heidän yhteistyönä syntyikin Kommunistisen puolueen manifesti, joka määräsi, että maailma kuuluu proletaareille, jonka piti suorittaa maailmanvallankumous, siis maailmansotien kautta.

      Poista
    2. P.P.S. Mikä voisi olla hypoteesin johtopäätös?

      Venäläiset ovat venäläisiä, mutta Venäjän politiikkaa määräävät bysanttilaiset. Putin ei ole bysanttilainen, Putin on nätti nukke. Johtopäätöstä todistaa myös se tosiasia, että vuosisatojen aikana Venäjän rahaa, kultaa, yms. käytettiin pääosin maailman valloitukseen eikä Venäjän talouden kehitykseen. Uudet aristokraatit kyllä saivat kaikki mitä halajalla halusivat.

      Poista
    3. P.P.P.S. Miksi venäläinen filosofia ei tykkää pohtia ihmisten elämästä, mutta imperiumista kyllä tykkää pohtia?

      Poista
  6. "Sinnikäs ahertaja ei enää ole sankari, vaan hölmö ja hillitön kuluttaja taas ihailtu esikuva."
    - Niinpä, toden totta.
    Luen ensin tuon väärin: "Sinnikäs ahertaja ei enää ole sankari vaan hölmö".

    YLEn esittäessä Raha-Suomi -dokumentaatiota kolmenkymmenen vuoden takaisista lama-tapauksista palaa mieleeni muuan sankari, ehkä sellaiseksi vaikeasti tunnistettava, mutta oikeasti sellainen.
    Itseasiassa hän oli työkaverini, siivosi toimitiloja, palkanmaksaja vain oli toinen, ja hänellä ainkain kolme työpaikkaa. Peninä muruina oli leipä maailmalla, - ja pankkilaitoksen velkapaperien vaatimat lyhennykset. Mies, entinen yrittäjä ja entinen ihminen, siis aikaa kuollut, mutta velat, ne eivät kuolleet.
    Miten monet suurvelat ja vielä pienemmät, kipattiin toisaalle, mutta tämä paperi pysyi. Itsestän ääntä ja vimmaa pitämättä tämä tunnollinen hiljainen nainen lyhensi - ja lyhensi, korkovyöryn kertauttamaa velkaa. Joka ei edes ollut hänen.

    Kaikenlaista vuosien varrella nähneiden silmieni verkkokalvolle jäi tämä kuva: tulin jonain pilvipoutaisena lauantaina kirjastosta kun näin työpaikkani ikkunassa, yhdellä jalalla ikkunanpienalla seisovan naisen laapovan pesulastalla ikkunaruutua ulkopuolelta. Se oli toinen kerros. Pysäytin auton siihen paikkaan, juoksin sisälle, astuin varovaisesti sisälle (etten säikäyttäisi häntä) ja pyysin tulemaan pois ikkunalta, ei se ole sen urheilemisen arvoinen (että putoaisit asfaltille).

    Mutta kukapa huomaisi näitä maan hiljaisia, joissa vielä asuu sellaiset käsitteet kuin kunnia ja velka.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.