Vastaan kiihottaminen

Erään blogin johdosta

”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Otin tämän lakisitaatin Kemppisen blogista. Teksti pani ajattelemaan ja täytyypä sanoa, että hämmästyin suuresti, kun luin, että blogisti halusi sitä sovellettavan niihin, jotka olivat kommentoineet hänen tekstiään. Hän siis ilmiantoi lukijansa ja kertoi vielä mielihyvin auttavansa poliisia sellaisten ihmisten henkilöllisyyden selville saamisessa, jotka ehkä ovat syyllistyneet rikokseen. Tämä tapahtui yleisen hyvän ja yhteisen edun nimissä, kuten kirjoittaja vakuutteli.

Paavo Rintala-vainaa aikoinaan piti tapanaan silloin tällöin letkauttaa juristeista, joita hän piti todellisuudelle vieraana ja haitallisena joutoväkenä.

Koska juristit eivät ole syntyperänsä tai esim. seksuaalisen suuntautumisensa takia sitä, mitä ovat, Rintalaa ei voinut syyttää kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Muuten ehkä olisi syytetty. Ja harva varmaan ajatteli, että juristit olisivat juristeja jonkinlaisen vakaumuksen perusteella, onhan ilmeistä, että heidän työtään helpottaa juuri sellaisen puuttuminen.

Joka tapauksessa on yleisesti ottaen hätkähdyttävää, millaiseen halpamaisuuteen ihminen saattaa alentua silloin, kun voi selittää nojaavansa lakiin tai haluavansa tutkia, onko laki hänen puolellaan. Tuntuu, etteivät minkäänlaiset normaalin häveliäisyyden säännöt tällöin pidättele juristia. Hänhän ratsastaa lailla, joka on, ellei nyt samaa kuin oikeus, niin perinteisesti kunnioitusta nauttiva asia ja välttämättömäksi ymmärretty. Laillisuuden puitteissa me kaikki haluamme pysyä.

Ongelmalliseksi asian saattavat tehdä lait, joiden noudattaminen on vastoin ihmisten vakaumusta tai tuottaa selvästi mielettömiä tuloksia. Sellaisessa tapauksessa syntyy vastarintaa, jota kutsutaan kansalaistottelemattomuudeksi. Se on useinkin terve reaktio, joka osoittaa, mikä on yleisen oikeustajun ja lain käyvän tulkinnan välinen ero.

Mikäli ero osoittautuu ylittämättömäksi, aukeaa valtiovallan ja hallintoalamaisten välille kuilu, joka voidaan ylittää vain lakia tai sen tulkintaa muuttamalla. Laki, jota ei kunnioiteta, mutta jonka noudattamista silti vaaditaan ja yritetään valvoa, johtaa yleisen lainkuuliaisuuden murenemiseen kuten aikoinaan kieltolaki tai Neuvostoliiton lain neuvostovastaisuutta koskevat pykälät.

On toki ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä asiaa tai halua sen olemassaoloa myöntää. Heidän ainoaksi keinokseen jää vaatia kovempia rangaistuksia ja tiukempaa valvontaa. Ennemmin tai myöhemmin tämä tie on kuljettu loppuun ja se, mikä halutaan kieltää, pakottaa tunnustamaan olemassaolonsa. Tämä sillä edellytyksellä, että kielto kohdistuu johonkin normaaliin ja väistämättömään inhimillisen käyttäytymisen muotoon, joka koetaan oikeaksi ja kohtuulliseksi.

Laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan muistuttaa kovasti surullisenkuuluisaa rauhanlakia. Sekin on helppo ulottaa koskemaan lähes mitä tahansa mielipiteenilmausta: ”panetellaan… jotakin ryhmää… vakaumuksen vuoksi…”… Ollaan vaikkapa siis eri mieltä asiasta, joka koskee vakaumuksia ja kerrotaan tämä avoimesti.

Panetteluksi voidaan leimata mikä tahansa jostakin ryhmästä esitetty mielipide, joka ei perustu tieteelliseen tutkimukseen tai perustuu sellaisiin tutkimustuloksiin, joita pidetään sopimattomina, kuten Tatu Vanhasen tutkimukset. Jopa kohdettaan ylistävät kommentit, mikäli ne ymmärretään sarkastisiksi, voitaneen tällaisen lain perusteella kriminalisoida.

Se, että jotakin voidaan tehdä, ei tarkoita että niin saisi tehdä tai peräti pitäisi tehdä. On asioita, joissa järjen käyttö on nimenomaisesti kielletty. Ne liittyvät muun muassa vartiopalvelukseen, jossa on varmistettava, ettei vartijaa huijata. Sitten on asioita, joissa järjen käyttämättä jättäminen on itse asiassa rikollista tai muuten tuomittavaa. Sellaiset liittyvät esimerkiksi sananvapauden käytön rajoittamiseen.

Normaali, säädyllinen ihminen ymmärtää jopa John Stuart Milliä lukematta, miten tärkeää on sananvapauden mahdollisimman täydellinen salliminen ja miten törkeää on sen rajoittaminen oman mielipiteen suojelemiseksi ja toisenlaisten mielipiteiden tukahduttamiseksi.

En vihjaile, etteivät juristit tai edes joku tietty juristi lainkaan kuuluisi normaalien, säädyllisten ihmisten joukkoon, mikäli he tai hän haluaa tutkittavan, mitä laki kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta oikeastaan tarkoittaa. Tämä sillä edellytyksellä, että tavoitteena on mahdollisimman suuren sananvapauden turvaaminen ja sen estäminen, että tuota vaarallisen kuminauhamaista lakia käytettäisiin sananvapauden rajoittamiseen.

Mikäli sen sijaan kyseinen henkilö toimii tavoitteenaan vain oman turhamaisuutensa pönkittäminen tai toisenlaisen ajattelun kieltäminen, ansaitsee hän tietenkin kaikkien ylenkatseen.

Ihmisten motiivien lopullinen löytäminen edellyttää ydinten ja munaskuitten tutkimista, johon ei ihminen kykene. Päätelmiä voi jokainen toki tehdä sen perusteella, miten asia toteutetaan. Ilmianto ihmisistä, jotka ovat tulleet bloginpitäjän vieraiksi ja ovat siis tavallaan kestiystävän ominaisuudessa, on tässä maassa ymmärtääkseni jotakin aivan uutta…