Rasismi ei vaivaa

Rasistit ja populationistit

Rasismi on paha asia, kuten jokainen tietää. Onneksi tämä synti on maassamme tuiki harvinainen. Suomen Kuvalehden teettämän tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta piti ihmisiä samanarvoisina riippumatta heidän ihonväristään tai etnisestä taustastaan. Tässä on kuulevinaan Uuden testamentin äänen: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata…” Ihmisarvo ei siis suuren enemmistön mielestä ollut sidottu ainakaan rotuun.

Olisi kiinnostavaa tietää, millaisia vastauksia vaikkapa maassamme asuvat eri uskontokuntiin ja etnisiin ryhmiin kuuluvat henkilöt olisivat antaneet samoihin kysymyksiin. Tutkijat eivät suhteuttaneet tulosta mihinkään, mutta lienee selvää, että se on kansainvälisesti ottaen sangen tasa-arvopainotteinen.

Mutta riittääkö tämä ihmisten samanlaisen ihmisarvon tunnustaminen aiheuttamaan sen, ettei ihminen ole rasisti? Terveen järjen mukaan asia on tietenkin näin, mutta tutkijat eivät välttämättä hyväksy tätä johtopäätöstä. Rasismi näet ehkä voikin tarkoittaa sitä, ettei henkilö toivota kaikkia ihmisryhmiä maahamme yhtä tervetulleiksi. Tässähän näyttää olevan se kätketty olettamus, että nuo ihmisryhmät ovat keskenään jotenkin pysyvästi erilaisia, vaikka Patagonian intiaani ja Myllypuron alkuasukas poikkeavat vähemmän toisistaan kuin suomalainen ja ruotsalainen orava.

Oravat, kuten koirat, jakaantuvatkin rotuihin, kun taas ihmiset jakaantuvat keskenään erilaisiin populaatioihin, jotka näyttävät erilaisilta ja käyttäytyvät eri tavoin, mutta ovat aivan samanlaisia. Mikäli ihminen näkee nämä ryhmät erilaisina ja suhtautuu niihin eri tavoin, hän todellisuudessa hyväksyy ajatuksen rotujen olemassaolosta ja on siis rasisti. Näin olen kuullut sanottavan. Mutta koska eroja nyt joka tapauksessa on, lienee väistämätöntä, että eri ryhmiin suhtaudutaan eri tavoin.

George Orwellin onneton päähenkilö Winston Smith oli aikoinaan sitä mieltä, että kaksi kertaa kaksi on neljä. Vaikka Puolue sanoi, että tulo oli todellisuudessa viisi, Smith uskoi omia silmiään ja joutui tämän vuoksi Rakkauden ministeriön koulutukseen. Intensiivisen opiskelujakson jälkeen Smith alkoi todella huomata, että kun kahteen sormeen lisättiin kaksi, siellä itse asiassa pilkisti kuin pilkistikin tuo kaivattu viides sormi. Ristiriita oli voitettu ja Winston lakkasi ahdistumasta siitä, että ajatteli väärin.

Tämä nyt tuli vain mieleeni.

Yhtäkaikki, kovin huolestuttavaa näyttää tutkijoiden mielestä olevan, että jotkut ajattelevat olevan suotavaa, että Suomessa olisi mahdollisimman paljon vain syntyperäisiä suomalaisia, jotka jakavat suomalaiskansalliset arvot. Peräti 9 prosenttia kannattaa tätä. Sen sijaan 8 prosenttia toivoo, että Suomessa olisi mahdollisimman paljon erinäköisiä ja erilaisista maista tulleita ihmisiä.

Suomalaisten asenteissa näkyy selvä hierarkia, jossa tervetulleimpia ovat muuttajat maista, joissa kulttuuri ja ihmisten ulkonäkö ovat mahdollisimman samanlaisia kuin Suomessa. Niinpä ruotsalaisia ja saksalaisia suositaan somalien ja irakilaisten kustannuksella.

Ovatko tällaiset asenteet oikeita vai vääriä? Edes tutkijat eivät taida antaa kysymykseen selvää vastausta, mutta ilmeisesti kauhistelevat ääripäitä ja ilmeisesti myös heidän puolueitaan. 34 prosenttia perussuomalaisten kannattajista unelmoi mahdollisimman suomalaisesta Suomesta, kun taas noin 20 prosenttia vihreistä ja vasemmistoliittolaisista jakaa aivan päinvastaisen unelman.

Toki meillä on poliittinen järjestelmä juuri sen takia, että eri ryhmät voisivat sen kautta pyrkiä toteuttamaan unelmiaan. Sellaisiin jokaisella lienee oikeus. Siitä vain unelmoimaan! Kansa saanee lopulta sen, mitä ansaitsee.

En kuitenkaan tiedä, mihin tuloksia pitäisi suhteuttaa. Mikäli kaikki suomalaiset unelmoisivat mahdollisimman suomalaisesta Suomesta, voisi asiaa kai pitää ymmärrettävänä ja odotettavana. Millainen lienee tässä suhteessa tilanne muissa maissa? Sen sijaan olisi kai luonnotonta, mikäli suurin osa minkä tahansa maan kansalaisista toivoisi, että maan väestö muodostuisi mahdollisimman kirjavaksi. Ja mikäli kaikki mahdolliset maahanmuuttajat toivotettaisiin tasapuolisesti tervetulleiksi, olisi kyseessä ilmeisesti hyvin paha arvostelukyvyn puute, joka lupaisi kansakunnalle ennen pitkää pahoja ikävyyksiä.

”Rasismitutkimus” ei ole nollatutkimus. Itse asiassa se antaa varsin hätkähdyttävän kuvan siitä hyväuskoisuudesta, joka maassamme vallitsee maahanmuuttokysymyksissä. Koska kaikkia ihmisiä joka tapauksessa pidetään yleensä samanarvoisina ja jopa koko rotujen olemassaolon kieltää lähes kolme neljännestä, on myös väärin puhua rasismista. Sen sijaan voisi sitten puhua populationismista, joka arvottaa eri tavoin erilaisia ryhmiä potentiaalisina oman maamme kansalaisina. Sikäli kuin se perustuu empiiriseen tietoon, se on tervettä politiikkaa.

Olisi äärimmäisen outoa, ellei maahanmuuttokysymyksissä esiintyisi minkäänlaista hierarkisointia. Sellaisen asiaintilan selittämiseen ei riittäisi mikään suvaitsevaisuuden tai sen puutteen arvioitu määrä. Kyseessä olisi ilmeisesti lähinnä absoluuttinen tyhmyys.