perjantai 14. elokuuta 2015

Naaraan viettielämä



Syksy ja naaraan viettielämä

Homo sapiensin yhteys muihin lajeihin on tunnetusti hyvin läheinen. Siankin kanssa olemme miltei serkuksia, yhteisiä geenejä riittää. Toki risteytymistä lajiemme kesken ei ole tainnut tapahtua, vaikka eräät yksilöt antaisivat olettaa muuta.
Sapiens imartelee itseään sanomalla joskus peräti olevansa homo sapiens sapiens. Tämä on jo tyhmänylpeyttä. Mikäli viileästi tarkkailemme lajiamme, etenkin sen naaraita, ymmärrämme pian asioiden todellisen laidan.
Ihmisen viettielämä ei toki rajoitu ns. siitineloon, joka toki on tärkeä koko lajin säilymisen kannalta. Aikoinaan yhtä tärkeitä olivat kuitenkin myös alkuperäiset ruoan hankkimisen keinot. Tämä on jättänyt meihin jälkensä.
Tarkkailkaamme, mitä tapahtuu naisille syyskesällä. Heidän poskensa alkavat hehkua ja silmiin tulee outo samea kiilto. Hengityskin käy epäsäännölliseksi ja ikään kuin haukkuvaksi. Olemus alkaa muistuttaa metsään pyrkivää ajokoiraa.
Kun naaras sitten pääsee irralleen johonkin ryteikköön, hän alkaa ikään kuin kyntää sitä, sukeltaa lillukanvarsien sekaan ja asettuu useinkin tämän tästä rähmälleen puuskuttamaan. Kädessä on aina jonkinlainen astia, johon kerätään kaikki mahdolliset marjat, mitä metsässä on, viimeistä myöten. Tämä on tietenkin vain mahdottoman yrittämistä, sillä eihän se onnistu edes pieneksi osaksi, mutta on tärkeää havaita, ettei tällä alkeistotuudella ole mitään vaikutusta naaraan toimintaan, vaan vaisto ajaa häntä armottomasti pitkin metsiä auringonnoususta pimeän tuloon ja jopa myöhempäänkin.
Saadulla saaliilla eli siis sen varsinaisella arvolla ei ole tässä mitään merkitystä. Itse asiassa kukaan ei koskaan tule syömään kuin pienen osan saadusta saaliista, jonka säilyttäminen lopulta pakottaisi rakentamaan valtavia maanalaisia, jäähdytettyjä holvivarastoja ellei lisäkertymää aina joskus alkukesästä tuhottaisi tavalla tai toisella.
Mikään järkipuhe ei läpäise homo sapiens sapiensin naarasyksilöiden vaistokäyttäytymisen perusteita. Torilta tai kaupasta ostetulla aivan samalla vakiotavaralla eli sisi sen omistamisella ei ole mitään tekemistä vaistokäyttäytymisen eli maanisen keräämisvietin kanssa. Asia saattaa liittyä naaraan syksyisestä luonnosta saamiin suoriin virikkeisiin, jotka herättävät vaistokäyttäytymisen tai sitten yksinkertaisesti vuodenkierron varrella aina aktivoituviin sisäerityksen mekanismeihin. Nämä asiat ovat vielä tutkimatta, mutta selvää on, että havaittava käyttäytymismalli  noudattaa rautaista logiikkaa, joka on rationaliteetille täysin immuuni.
Uroksilla toki havaitaan tähän verrannollista saalistusviettiä, jossa pyritään usein valtavin kustannuksin saalistamaan joku pyy tai teeri tai kalansintti. Jostakin syystä vielä himoitaan erityisesti mahdollisimman suurta kalaa. Tässäkin on mahdotonta nähdä mitään järkeä.
Yhtä kaikki, luonnon tarkkailijalle on nimenomaan syksy kiitollista aikaa. Metsän eläimet saavat silloin seuraansa legioonittain sapiens-naaraita, joiden pyllistelyä metsän keskellä on jokaisen viisauteen pyrkivän hyödyllistä seurata ja kysyä yhä uudelleen iseltään: Ecce homo! sapiens? sapiens sapiens? Nihilne plus?

4 kommenttia:

  1. Olen itse ollut syksyihminen. En ole milloinkaan pitänyt Pohjolan vaaleasta kesästä ja yöttömistä öistä. Mutta elokuussa kaikki muuttuu ja syyskuu on parasta aikaa. Alkusyksyssä minua on aina kiehtonut illan raikkaus, aamukaste ja ilman "hengittävyys". Sadonkorjuu tietenkin lisää kiitollista mieltä.

    Depression kannalta pahin aika on tietenkin kevät, varsinkin huhtikuu. Se on ollut itsemurhien johtava kuukausi oikeastaan aina, myös jatkosodan aikana 1942-44. Samoin aivoinfarktit ovat yleisimmillään jostain merkillisestä syystä juuri huhti-toukokuussa. Eli kyllähän syksy on mainettaan huomattavasti parempi vuodenaika. Varsinkin Suomessa.

    VastaaPoista
  2. Sadonkorjuun aikaa, totta mooses. Elämää Jumalan ja eläinkunnan välissä sanoo näyttelijä Lea Klemola (HS tänään) halunneensa kuvata näytelmässään Maaseudun Tulevaisuus joka otettiin pikaisesti Kansallisteatterin ohjelmistosta yleisön yököteltyä eläimiinsekaantujille.

    Teatterin hallitusta johtanut Leena Reenpää-Majander sanoo olleensa aina täysin vastustuskyvytön ruotsalaisuuden jumalalliselle vetovoimalle.

    Pitänee lukaista uudestaan blogistin mainio kuvaus em. näytelmästä tässä blogissa joskus viime marraskuun lopulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsikirjoitusta työstäessään Lea Klemola kävi veljensä kanssa Venäjän vastapäisellä laidalla, ehkä Kazakstanissa, keräämässä aineistoa näytelmäänsä. Maataloustuottajien keskusliitto tuki matkaa rahallisesti.

      Poista
  3. "Ihmisen viettielämä ei toki rajoitu"

    Emme pääse siitä mihinkään, että ihminen on tämän maan ja taivaan välinen luomus. Väitetään että Jumala loi ihmisen kaltaisekseen, toisin sanoen luojaksi. Näin ihmisestä tulikin sapiens sapiens, ainakin nerokkaimmista.

    Mutta tarkastakaamme Ihmisen viettielämän pimeää puolta. Kuten tunnettua hedelmöitynyt munasolu jakautuu ensin kahteen osaan, sitten neljään jne, kunnes sikiö alkaa potkimaan ja vaatimaan pääsyä päivänvaloon.

    Tiedemiehet ovat saaneet selkeän kuvan ihmisen sikiön kehitysvaiheista ja siltä miltä se näyttää eri vaiheissa. (Näytteet saatu lukuisista aborteista, liikenneonnettomuuksista, äkillisistä kuolemista jne.) Ihmisen sikiö muistuttaa eri vaiheissa meren eläviä, linnun sikiötä ja sitten vasta nisäkkäitä.

    Eikö olekin ihmettä, että miehellä on rinnoissa nännejä muistuttavat ulokkeet, jotka ovat usein karvoituksen peitossa, mutta vasta naisilla ne oikeat utareet ovatkin. Kysymys on kuitenkin luonnon olioiden kaksineuvoisuuden jäänteestä, kun sukupuolta saatettiin vaihtaa. (Tekeväthän sitä ihmisetkin nykyään.) Merikalojen keskuudessa sukupuolen vaihto on arkipäivää.

    Brittiläinen luonnontutkija Sir Gainsborough eräässä filmissään kertoi etanalajista, joiden edustajat olivat kaikki uroksia. Lisääntymisaikana alkoi tapahtumaan: pari aloitti taistelun. Kumpikin niistä oli varustettu kahdella teräväkärkisellä siittimellä ja häviäjäksi tuli se, joka ensimmäisenä sai iskun ja samalla siemennesteen ruiskun ja muuttui välittömästi naaraaksi. Peli loppui siihen.

    Tässä ei voi sivuuttaa sitäkään seikkaa, että syntyy lapsia, joilla on molemman sukupuolen ominaisuuksia (Englannissa 2000 kappaletta vuosittain.) Muinaisessa Kreikassa oli tapana, että ylipappi tarkasti vastasyntyneet ja kelvottomat heitettiin säälimättä vuorelta alas lintujen ruuaksi. Se sitten homo sapiensis sapiensista.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.