lauantai 24. syyskuuta 2016

Isänmaa ja kansalainen



Isänmaa ja itsekkyys

Presidentti Niinistö kävi hiljattain Yhdistyneissä kansakunnissa tuomitsemassa nationalismin, eli siis juuri nuo kansakunnat, kuten joku sarkastisesti huomautti.
On kiinnostavaa nähdä, tullaanko tuon organisaation nimi jossakin vaiheessa muuttamaan Yhdistyneiksi kansoiksi. Näyttää siltä, että monella olisi siihen hyvää halua. Veikkaan kuitenkin, etteivät ns. takapajuiset maat tule tähän hevin suostumaan. Tuskin niitä nykyään edes voidaan siihen pakottaa.
Eräissä kehittyneissä maissa sen sijaan on yhä hallitsevampaan asemaan päässyt sellainen internationalismin laji, joka pyrkii mitätöimään kansakunnan merkityksen ja koko kansallisuus (peri)aatteen.
Nationalismi oli, kuten tiedetään, suunnilleen Ranskan vallankumouksesta lähtien yksi ihmiskunnan ja nimenomaan sen edistyneimmän osan tärkeimpiä aatteita.
Kyseessä oli ennen muuta suuri vapausprojekti, jossa ne kansat, joiden intressejä aiemmin oli rankaisematta sorrettu, nostivat päänsä ja pyrkivät hankkimaan itsemääräämisoikeuden, itsenäisyyden.
Tässä matoisessa maailmassa harva asia voidaan toteuttaa puhtaana niin, ettei siihen liity väistämättömiä sivuvaikutuksia, jotka ovat vähemmän toivottavia.
Ylpeä vapaudelta kalskahtava sana kansalainen, citoyen, ei merkinnyt sellaista vapautta, joka oikeutti mielin määrin tekemään mitä huvittaa, auktoriteeteista välittämättä. Sellainen ”vapaus” tunnetaan Venäjällä nimellä volja ja se oli tunnusomaista vaikkapa Pugatšovin kapinalle ja sittemmin vuoden 1917 riehunnalle. Meilläkin on jälleen ilmaantunut primitiivisiä aineksia, jotka ovat tämän ihanteen omaksuneet.
Kansalaisella oletettiin olevan myös velvollisuuksia, vieläpä erittäin ankaria. Niinpä joka miehestä tehtiin tarpeen tullen sotilas, vaikka hän olisi kaikin mokomin halunnut olla vaikkapa suutari, viljelijä tai opettaja. Naisia tämä toki ei koskenut, joten tasa-arvo, égalité jäi korkeintaan puolinaiseksi. Mutta eihän tämä maailma voi täydellinen olla.
Eipä nationalismi, kuten eivät muutkaan suuret tuon aikakauden vapausaatteet mitään paratiisia tuoneet mukanaan. Kansakunnat tosin vapautuivat muiden välittömästä ja mielivaltaisesta sorrosta, mutta tasa-arvo ja veljeys, mitä tarkoittaneekaan, edellyttävät vielä paljon muuta toteutuakseen.
Sitä paitsi sodat, jotka jonkin aikaa jo olivat olleet sivistyneesti rajoitettuja, yhteiskunnan hylkiöiden hoitaessa likaisen työn, tuppasivat nyt paisumaan totaalisiksi.
Samuel Johnson muistaakseni sanoi, että ihmisille olisi parempi olla vankilassa kuin palvella Englannin kuninkaallisessa laivastossa. Vankilassa hänellä oli miellyttävämpi ympäristö, parempi ruoka ja jopa parempaa seuraa.
Jopa Englanti joutui myös aikanaan mobilisoimaan suuria armeijoita yleisellä väenotolla, mutta yleisesti ottaenhan se saariasemastaan johtuen säästyi militarisoinnilta. George Orwell vakuutti, että sitä englantilaiset inhosivat spontaanisti. Heillä oli siihen varaa.
Yhtä kaikki, kansallisvaltiot olivat Euroopan suuren nousun moottoreita ja niihin kohdistettiin ihmisten jaloimmat tunteet, usein antiikin kansalaishyveisiin viitaten dulce et decorum est, pro patria mori
Tämä uudenlainen altruismi meni yllättävän hyvin kaupaksi, vaikka älymystö kaikissa maissa yritti toppuutella menemistä tolkuttomuuksiin. Mutta niitä ei voinut välttää, kun massat olivat liikkeellä. Maailmansodan lopettaminen ilman kostoa, vääryyttä ja väkivaltaa oli mahdotonta ja niinpä saman kertaaminen kävi välttämättömäksi. Siinähän sitä tulosta sitten syntyikin.
Joka tapauksessa kansallisvaltiot katsoivat itselleen kuuluvan vallan täyteyden, plenitudo potestatis.
Kuten sanottiin, Englannin parlamentti saattoi vaikka määrätä kaikki punatukkaiset tai joka toisen heistä hirtettäväksi. Ainoa mitä se ei voinut tehdä oli määrätä mies muuttumaan naiseksi.
Tämä ei enää ole enää missään mielessä meidän aikaamme, kuten voidaan havaita. Kansainvälinen oikeus rajoittaa kansakuntien ja niitä edustavien valtioiden suvereniteettia ja sitäkin enemmän sitä rajoittaa Euroopassa ylikansallinen yhteisö, EU.
Ei ole mikään salaisuus, että EU kahlitsee jäsentensä toimintavapautta ja estää niitä toteuttamasta kansallisia intressejään. Sen sijaan se vannoo ylikansallisen globalisaation nimiin.
Tilanne on uusi ja erikoislaatuinen. EU:n jäseniksi liittyneissä maissa kansalaisilla ei käytännössä ole paljoakaan mahdollisuuksia vaikuttaa omiin asioihinsa. Ne päätetään niin ylhäällä, että kansalaisen nimen voisi yhtä hyvin korvata alamaisella.
Toki EU pyrkii ajamaan omaa etuaan kokonaisuutena, ymmärtäen sen taloudelliseksi. Niinpä jäsenmaista voidaan ja pitääkin huoleti tappaa sellaiset talouden alat, jotka menestyvät paremmin muualla. Saman logiikan mukaan yhteisöön on otettava miljoonittain yhä uusia kansalaisia, jotka pitävät talouden huimapyörän liikkeessä. Työttömyyttä voidaan ja pitääkin samaan aikaan sietää verrattain paljon.
Unionin yhden osan kannalta tämä saattaa merkitä aivan samanlaista orjuutta kuin oli aikanaan kuuluminen imperiumeihin, jotka vähät välittivät vähemmistökansallisuuksien oikeuksista.
Asiasta on meillä pohjolassakin laajaa kokemusta aina hamalta Kalmarin unionin ajoilta saakka. Silloinhan Tanskasta tuli keskusvaltio, jonka eduille muiden intressit oli alistettava. Niinpä unionin purkamiseksi jouduttiin käymään ns. unionisotia.
Ruotsi kuitenkin vapautui, mutta Suomen vapautumiseen meni vielä hyvän aikaa. Eipä ollut vielä kansallisuusaatekaan kehittynyt, mutta sen herääminen sitten aikanaan, ainakin jossain mielessä, oli varmastikin väistämätöntä.
Suomi luotiin aikanaan itsekkäistä syistä, vaikka ei vailla Venäjän imperiumin suosiollista apua. Kansakunnan omana tarkoituksena ei kuitenkaan ollut imperiumin palveleminen, vaikka sen välttämättömyys voitiin ja kannatti jossakin mielessä tunnustaa. Vielä vähemmän kansakunnan tarkoituksena oli keskittyä auttamaan ihmiskuntaa yleensä muutoin kuin kehittämällä omaa kulttuuria ja elämänmuotoa, joka saattoi tarjota esikuvan muillekin.
Piispan titteliä kantava henkilö, joka tosin välttää koskettelemasta uskonnollisia kysymyksiä, kirjoittaa tänään Helsingin Sanomissa siitä, miten isänmaanrakkaus Suomessa uhkaa kaventua itsekkyydeksi.
Tämä tarkoittaa näköjään sitä, että suuri osa suomalaisia katsoo Suomen, kansakunnan ja valtion olevan tarkoitettu palvelemaan nimenomaan suomalaisia, jollaisia ovat myös vähemmistökieltä puhuvat kansalaiset.
Mikäli joudutaan tilanteeseen, jossa valtio lakkaa syystä tai toisesta ensisijaisesti keskittymästä omien kansalaistensa asian edistämiseen ja alkaa tasa-arvoisesti jakaa heidän tuottamaansa varallisuutta kaikille niille, jotka kehtaavat sitä tulla vaatimaan, ei se enää täytä tehtäväänsä kansallisvaltiona.
Tämähän todella tarkoittaa käytännössä tilannetta, jossa muukalaisia suositaan ja suomalaisia siis vastaavasti sorretaan suomalaisten omassa maassa. Tämä on vastoin kansallisvaltion perusideaa.
Mikäli osoittautuu, ettei asiaan edes lainkaan voida vaikuttaa oman maan Euroopan unionissa omaavien prerogatiivien puitteissa, on kysymys vapauden menettämisestä.
Tilanne on koko kansallisvaltion periaatteen kannalta hyvin vakava. Valtio odottaa kansalaisiltaan solidaarisuutta, verojen maksamista ja miehiltä jopa tarvittaessa henkensä uhraamista sen puolustamiseksi.
Mikäli yhä suuremmat joukot kokevat, että tämä tilanne on epäoikeudenmukainen, voivat seuraukset olla vakavia. Tätä asiaa ei voi muuksi muuttaa millään mielenosoitusmarssilla. Niillä kyllä voi sen sijaan kärjistää vastakkainasettelua, minkä ymmärtämisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa.
Piispa Vikström ei ymmärrä tai ole ymmärtävinään sen symbolisen käyttäytymisen merkitystä, joka näkyy isänmaallisten symbolien käytössä hallitsematonta siirtolaisuutta vastustettaessa. Jopa hallituksen piirissä otaksutaan näköjään, että noudatettu politiikka on sinänsä moitteetonta ja että ongelmana ovat vain asenteet ja ”vihapuhe”. Eipä siinä sitten muuta kuin kyhäämään nippu kieltoja ja marssimaan yhtenä suuresta joukosta, omaa voimattomuutta  alleviivaten.
Tuokoon nyt taas kerran sanotuksi, että en ymmärrä enkä hyväksy siirtolaisongelman vähättelyä ja tulkintoja, joiden mukaan ongelmana on vain empatian puute ja itsekkyys.
Ilman tiettyä kansallista itsekkyyttä ei ole Suomen kansakuntaa ja ilman kansakuntaa olemme pian tilanteessa, jossa röyhkeimmät määräävät ja jossa kantakansallisuuden edustajille jää vain maksumiehen osa ja jossa vieraat -jälleen- määräävät siitä, mitä maassa tehdään.
Hallituksen edustajilta voisi edellyttää sen verran älyä ja selkärankaa, etteivät he menisi kaikenkarvaisiin radical chic-aineksen masinoimiin mielenosoituksiin mukaan. Sellainen antaa viestin, että ne, jotka vastustavat kansakuntia ja puuhaavat kansojen yleistä sulattamista, hallitsevat myös politiikkaa.
Ehkä he hallitsevatkin.
Mutta näen erittäin vakavana vaarana sen, että nykyinen tilanne kehittyy paljon pahemmaksi, mikäli kansalta puuttuu uskottava vaihtoehto. Sellaisesta puhumisenkin kriminalisointi olisi ehkä se kaikkein tuhoisin teko, minkä vallanpitäjät voivat heidät valtaan äänestämälleen kansalle tehdä.

29 kommenttia:

  1. Ehkäpä tämä väitetty väkivaltaisen äärioikeistolaisuuden nousu on laitettava oikeisiin mittasuhteisiin. Mallina voi pitää USA:ssa aikoinaan vallinnutta kommunismihysteriää sekä myöhemmin Mafian vaikutusvallan hurjaa paisuttelua.

    "Valachin asianajasta William G.Hundleystä tuli gangsterin suojelija. Hundley itse totesi myöhemmin:

    ”Aika jonka olin Valachin kanssa vakuutti minut siitä että Cosa Nostra oli yliarvostetuin juttu sitten Kommunistisen puolueen.” #

    http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#Cosa-Nostra-USA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvittavalla tavalla kommunismilla ja Cosa Nostralla oli muitakin yhtymäkohtia. Niiden nousu ja tuho ajoittuivat suurimpiirtein samoihin ajankohtiin. Ja kuten USA:n Kommunistinen puolue oli lopulta 50%sti yhtä kuin virkavallan ilmiantajat kävi mafialle samalla lailla.

      Poista
  2. Rajat auki -unelmäväeltä ja presidentiltä voisi kysyä, onko heidän omissa kodeissaan lukkoa? Jos on, niin miksi ihmeesssä? Eikö kaikki olekaan tervetulleita, eivätkö he olekaan vieraanvaraisia? Muiden rahoilla halutaan kyllä parantaa maailmaa.

    VastaaPoista
  3. "Hallituksen edustajilta voisi edellyttää sen verran älyä ja selkärankaa, etteivät he menisi kaikenkarvaisiin radical chic-aineksen masinoimiin mielenosoituksiin mukaan. "

    Naulan kantaan kirjoitettu.

    Hallitus marssii puolustaakseen ja peittääkseen omia virheitään. Hallituskaan ei näemmä usko enää siihen, että äänestämällä voisi vaikuttaa.

    VastaaPoista
  4. "Peli poikki - Rikotaan hiljaisuus"

    Blogistanin vaikutuksesta Anne Berner on nimitetty johtamaan työryhmää joka etsii kiireesti keinoja Savonlinnan seudun tilanteeseen kun sieltä opettajakoulutus on loppumassa!

    VastaaPoista
  5. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kun olet historian erikoistuntija, niin muutama kysymys oletatko, että syntyy jonkinlainen vastavoima tälle nykymenolle? Eikö menneinä aikoina yleensä näin ole käynyt? Mistä tällainen vastavoima voisi syntyä tai löytyä? Kuinka kauan vielä menee ennenkuin vastavoimaa alkaa ilmetä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantapään kautta ainakin opitaan. Vaikeimmalla tavalla.

      Poista
  6. Vastavoima ilmenee yksilöiden oppiessa kulkemaan selkä suorana, muita kunnioittaen pitäen kiinni omista ihmisoikeuksistaan.

    Vastavalmistuneena pääsin/jouduin kauppa-ja teollisuusministeroön virkaan jolloin jäi mieleen muutaman työtoverin puheessa alin omaa vilahdellun oikeus saada "kompensaatiota", milloin mistäkin.

    Ääritapauksissa juutalaiset joutuivat kaivamaan "kompensaationa" omat hautansa, mistä Hannah Arendt on kirjoittanut syvällisemmin kuin piispa tänään lehdessä.

    VastaaPoista
  7. - Keskikaljamaassa alkaa piisata sieluille valinnat:
    käytettävissä on Myöhempien aikojen pyhien
    jeesuksen kristuksen kirkko, jos se ei passaa,
    on Nykyisten aikojen tekopyhien jeesustelijoiden
    kirkko Arkadianmäellä jota vielä tekopyhemmäksi
    vaatii hyväuskoisten opposiittiöiden tekopyhempiäkin
    tekopyhempi houkkalauma.

    Jäiköhän välistä joku kognitiivinen vinouma pois,
    vai millekkähän tässä alkaisi!

    VastaaPoista
  8. Eiköhän siinä olennaisset tulleet?

    VastaaPoista
  9. Kun katsoo tätä joukkohysteriaa, tulee mieleen sanonta, jonka mukaan kenet jumalat haluavat tuhota, hänet he lyövät sokeudella. Nyt on nähty jo hallitustasolla loistavaa logiikkaa, jonka mukaan yksittäistapausta ei voi leimata yksittäistapaukseksi mutta sellaiset tapaukset, joita on kymmeniä ellei satoja, pitää leimata yksittäistapauksiksi. Orwell oli oikeassa. Vain vuosiluku 1984 oli väärä. Mieleen tulee väistämättä Ranskan vallankumous, jossa hetken hurmiossa suuren kiihkon ja innostuksen vallassa rynnättiin tekemään typeriä päätöksiä joilla oli tuhoisia seurauksia. Näytelmää ohjailtiin Jakobiiniklubilta. Ja ne onnettomat myötäjuoksijat, joilla ei ollut selkärankaa tuon hysterian pysäyttämiseksi tai jotka eivät edes ymmärtäneet, mitä kehitystä olivat edesauttamassa, löysivät aikanaan itsensä giljotiinilta.

    VastaaPoista
  10. Luen usein Bruce Charltonin blogin. Hän kirjoittaa, kuinka viha omaa maata kohtaan, on saanut monikulturistit kannattamaan maahanmuuttoa. Tärkeintä olisi irrottautua valtamediasta ja sen kasvatustyöstä. Valtamedian etiikka on manipuloitu muotisuuntausten mukaan. Hänen mielestään nimenomaan naiset ovat antaneet manipuloida vaistonsa - Tukholman syndrooman tapaan - antaen kidnaapaajiensa tulla ystävikseen ja jopa rakastuen heihin. Naiset ovat jopa kauhistuneita jopa totuuden tai toivon ajattelemisesta, alistaen itsensä ja toinen toisensa itsetehdyiksi ja vallatuiksi uhreiksi. Miehiä naisten jääminen koukkuun, pidättelee, koska niin monet asiat, joita miehet tekevät, suuntautuvat naisiin.

    Britannian (Albion) sielun herääminen tapahtuu miesten ajatusten ja miesten tekemän perustyön tuotteena, mutta naisten ymmärryksen henkinen laajeneminen tarvitaan, jotta muutos sosiaalisissa yhteyksissä tapahtuisi. Naiset ovat paljon syvemmin kuin miehet massamedian orjuuttamia. Naisten tulisi nousta vastarintaan eliitin manipulaatiota ja ideologista soluttautumista vastaan, jotta loppuisi sokeus sille, mitä objektiivisessa maailmassa tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitat Bogreol hyvin.

      Kirjaston hyllyjä plaraillessani osuin johonkin 1700-luvun ranskalaisen filosofin väitteeseen että rumien naisten hallitsema vähemmistöjen paratiisi olisi pahin kuviteltavissa olevista yhteiskuntamalleista.

      Piruuttani kopion sen Kemppisen blogiin, ja reaktio oli täysin yllättävä. Sellaista en ollut ennen enkä jälkeen päin kokenut: pää kiinni, mutta saatiinkin ihan nätti opetusministeri, liikenneministeri, ja eduskunnan puhemies jolle on nyt myönnetty "Vuoden käyttäytyjä" titteli.

      Mutta eikös juuri niin vallanpitäjät toimi? Kulissit pidetään pystyssä, vaikka tyhjä tynnyri kolisee. Kuvitellaan, että kaikkea saa rahalla.

      Poista
  11. Silloin on tosi kyseessä kun pappi astuu rivistön eteen.
    -A.Rokka

    VastaaPoista
  12. Slavoj Zizekin ajatus käänteisestä kolonialismista kannattaa mielestäni noteerata tässä yhteydessä. Rajojen avaaminen kolmannen maailman tulijoille on vain uusi versio vanhasta kolonialismista, jossa toisen kulttuurin edustajia pidettiin avuttomina uhreina vailla vastuuta itsestään. Se on uusi versio “valkoisen miehen taakasta”. Mielestään avomielisimmin turvapaikanhakijoihin suhtautuvat itse asiassa kohtelevat heitä peitellyn rasistisella, alentuvalla tavalla.

    Suvaitsevaisto ei tietenkään ajattele näin, vaan jatlkaa marssiaan unelmansa puoelsta tavalla, joka viime kädessä luo edellytyksiä avoimen rasismin syntymiselle niiden keskuudessa jotka eivät tätä unelmaa jaa.

    Itsepetoksesta on hyvänä esimerkkinä Turkin kanssa tehty sopimus, jonka mukaan Erdogan pitää liikehtivät massat kurissa enemmän tai vähemmän brutaalisti, jotta täkäläinen suvaitsevaisto voisi jatkaa tuudittautumistaan unelmiinsa avoimista rajoista.

    Asiaintila on mieletön. Siitä kärsivät kaikki. Oikeasti nälkään nääntyvät pakolaiset, eurooppalainen kantaväestö, viime kädessä myös ne elintasoshopparit, jollaisia Suomeenkin tulleista turvapaikanhakijoista on valtaosa.

    Vain suvaitsevaisto hyötyy ja vain siksi että saa moraalisen ylemmyydentuntonsa toistaiseksi tyydytettyä.

    Kun kriittinen massa saavutetaan, eurooppalaiset kääntyvät vastustamaan uutta käänteistä kolonialismia kaataakseen nykyisen järjestyksen. Perinteisen arvokonservatismin nousua Saksassa, Ranskassa ja (erityisesti) Itävallassa tukevat vastaavat puolueet Puolassa, Unkarissa ja Sveitsissä. Uutta poliittista aktivismia on Suomessakin.

    t. Tulilintu

    VastaaPoista
  13. Näin on. Kyllä se valkoisen miehen osa on epäkiitollinen, mutta senhän jo Kipling totesi:

    Take up the White Man’s burden

    In patience to abide

    To veil the threat of terror

    And check the show of pride;

    By open speech and simple

    An hundred times made plain

    To seek another’s profit

    And work another’s gain

    Take up the White Man’s burden—

    And reap his old reward:

    The blame of those ye better

    The hate of those ye guard—

    The cry of hosts ye humour

    (Ah slowly) to the light:

    "Why brought ye us from bondage,

    “Our loved Egyptian night?”

    VastaaPoista
  14. "Nationalismi oli, kuten tiedetään, suunnilleen Ranskan vallankumouksesta lähtien yksi ihmiskunnan ja nimenomaan sen edistyneimmän osan tärkeimpiä aatteita."

    On olemassa toinenkin versio nationalismin historiasta. Mielestäni maailman mielenkiintoisempiin nationalismeihin kuuluu venäläinen nationalismi (joka on jo tuhat vuotta vanha) tai kronologisesti oikeastaan ensin bysanttilais-venäläinen nationalismi ja Iivana Julman ajoista lähtien venäläis-bysanttilainen nationalismi.

    Kun vuonna 1000 Bysantin imperiumista kansallisen sorron ja kansanmurhien jälkeen oli jäänyt jäljelle vain sen pääkaupunki, niin konstantinopolilaiset kiinnittivät huomiota suuriin alueisiin Pohjolassa. Venäjän kastaminen kristinuskoon johti siihen, että kaikki Venäjän arkkipiispat kreikkalaisia. Nämä arkkipiispat myös Venäjän ruhtinaiden ulkopolitiikkaa.

    Konstantinopolin kaatumisen jälkeen kolmas osa kreikkalaisista pakeni Roomaan paavin siipien alle, kolmas osa taas Venäjälle luostareihin ja viimeinen kolmas osa jäi palvelemaan turkkilaisia.

    Ortodoksisen Venäjän nationalismi on siis etupäässä bysantilaista.

    VastaaPoista
  15. Tässä päivässä (24.9.2016) voi aistia historian havinaa. Blogistan-Helsingin Kansalaistorilta marssittiin Senaatintorille kuuntelemaan ex-ulkoministeri Tarja Halosta.

    Hallituspaikkoja jaettaessa Timo Soini oli pähkäillyt Senaatintoria ymäri kierrellen ryhtyisikö valtiovarain- vaiko ulkoministeriksi, kunnes vetäytyi porttikongiin soittamaan asiantuntijalle joka kehotti kuuntelemaan sydämen ääntä: ulkoministeriksi!

    Soini avasi Virallisen plokin, mutta ei viiden metrin kepilläkään puutu keventääkseen oman puolueensa jäsenten taakkaa.

    Tohtori Tuomioja vaikenee. Paavo Väyryseltä ei mitään odotetakaan. Siinä onkin sodanjälkeinen um.

    VastaaPoista
  16. Jokohan hallitus päättää maanantaina antirasistisessa huumassaan, että suomalaiset eivät saa liehuttaa Suomen lippua 1.1.2017 alkaen.

    En todellakaan ymmärtänyt, mitä tapauksia vastaan tänään kokoonnuttiin sinne, missä oli eniten väkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokoontuivat puhaltamaan pilleihin.

      Poista
    2. Maanantaina hallituksen ohjeistusta muutetaan siten, että pääministeri saa tiedon jos tuntuu pahalta.

      Poista
  17. Ehkä siinä oltiin älyllisen suorituskyvyn äärirajoilla.

    VastaaPoista
  18. Newsweekin julkaistua parin "putinistin" ihmettelyn mitä Suomessa tapahtuu, sen jälkeen kun ns. reserviläiskirje oli jaettu 900 000 reserviläisille, kaikki media nousi viheltämään pilleihin.

    VastaaPoista
  19. Mielisairautta on aikamme tää.. Tällaista patologista aikaa pitää arvioida ammattipsykiatrien, ei kauppatieteilijöiden toimesta.

    VastaaPoista
  20. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus: "Piispan titteliä kantava henkilö, joka tosin välttää koskettelemasta uskonnollisia kysymyksiä, kirjoittaa tänään Helsingin Sanomissa siitä, miten isänmaanrakkaus Suomessa uhkaa kaventua itsekkyydeksi.". Aikoinaan eräs pappi esitteli minulle, miksi olin jotenkin tyhmä, kun en hyväksynyt Suomen liittymistä EU:iin. Olen tehnyt omat johtopäätökset ja eronnut luterilaisesta kirkosta, vaikka en ole ateisti. Minulla on sympatioita esim. kristittyjä marttyyreja kohtaan, mutta ei nykyisiä piispoja kohtaan.

    Ystävällisin terveisin proffalle,
    FT, Markus Mertaniemi

    VastaaPoista
  21. Hyvä Timo Vihavainen, voisitko tehdä palveluksen isänmaalle ja asettua seuraavissa eduskuntavaaleissa ehdolle perussuomalaisten listalla? T. Äänestäjä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista ajatuksesta, mutta täytyy koettaa nämä kalkkiviivat vielä kompuroida vapaana.

      Poista

Kirjoita nimellä.