tiistai 14. toukokuuta 2019

Aave nousi kummittelemaan


Aave kummittelee Euroopassa

Hullun vuoden 1848 ilmiöihin kuului myös Marxin ja Engelsin laatima Kommunistisen puolueen manifesti, joka alkoi kuuluisilla sanoilla: ”Aave kummittelee Euroopassa, kommunismin aave!”
1980-luvulla irvileuat muuttivat sen muotoon: ”Aave kummittelee Itä-Euroopassa, tieteellis-teknisen vallankumouksen aave!” Silloinhan tuon alueen kyvyttömyys liittyä tähän vallankumoukseen kertoi kaikille, että kommunismin päivät olivat luetut.
Nyt aaveen nimi näyttää olevan nationalismi. Aaveen lisänimen se ansaitsee myös siksi, että sen kuviteltiin jo olevan kuollut ja kuopattu tai ainakin jo terminaalivaiheessa. Sen tilalle kaavailtiin uutta, eurooppalaista identiteettiä, eräänlaista supernationalismia.
Globalisaatio on joka tapauksessa herättänyt nationalismin horteestaan kaikkialla maailmassa. Sehän tunnetusti on asia, josta kaikki osapuolet hyötyvät, mutta osapuolten sisällä asiat saattavatkin olla ihan toisin.
On ainakin jossakin mielessä hienoa, että entiset takapajuiset maat ovat alkaneet kohota hyvinvointiin globalisaation ansiosta, mutta se on merkinnyt myös rakennemuutosta, jolla on maksumiehensä. Kun heillä demokratian vallitessa on kuitenkin äänioikeus jäljellä, tapahtuu sitten kaikenlaista. USA:n tapaus on hyvä esimerkki.
On kiinnostavaa, miten hermostuneesti tietyissä piireissä suhtaudutaan siihen, että demokratia sallii jokaisen äänestää huolimatta siitä, että äänestyspäätös saattaa olla vastoin eliitin ajattelemaa valtioetua.
Hyvin pitkälle asiaa näyttää selittävän se, että sellaiset perusasiat kuin inhimillinen arvokkuus (dignitas) ei ole kuulunut asioihin, joista teknokraattinen kosmopolitismi kantaa huolta.
Joka tapauksessa, tulevia EU-vaaleja on monella taholla esitetty erittäin tärkeiksi. Etenkin federalistit ovat dramatisoineet vaalien merkitystä ja demonisoineet jo etukäteen vastustajiaan.
Saksan demarien kärkiehdokas Katarina Barley katsoo, että nyt ratkaistaan, jääkö Eurooppa liberaaliksi, maailmalle avoimeksi ja yhteistyöhön suuntautuneeksi vai tuleeko siitä autoritäärinen, nationalistinen ja vihan täyttämä” referoi Die Zeit hänen lausuntoaan.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron taas omassa esiintymisessään maaliskuussa asetti vastakkain nationalistit ja edistykselliset ja kauhisteli sitä, että nationalismi oli levinnyt Euroopassa kuin lepra. Saksan presidentti Frank-Walter Steinmeier nimitti nationalismia ”ideologiseksi myrkyksi”.
Näitä kauhistelijoitahan on riittänyt monia muitakin, eikä vain Saksassa ja Ranskassa.
Tämän päivän hesarissa näyttää kuoroon liittyneen myös taloustieteilijä Sixten Korkman.
Korkman ei puhu nationalismista, mutta kauhistelee sitä, että hänen populisteiksi nimittämänsä ainekset pyrkivät EU:n toimintakykyä murentamalla lamauttamaan sen toimintaa. Eroamista EU:sta he eivät enää yleensä vaadi…
No, mikä nyt on lamauttamista ja mikä taas oman poliittisen linjan noudattamista taitaa olla määrittelykysymys.
Epäilemättä EU:n toimintakyky olisi maksimaalinen, mikäli siitä tehtäisiin liittovaltio, joka suvereenisti päättäisi asioista kaikkien osiensa puolesta.
Tällöin myös vaikkapa Korkmanin esille ottama ilmastopolitiikka saataisiin hoidettua niin, ettei EU:n osilla olisi siinä nokan koputtamista.
Luulen jokaisen arvaavan, minkälaisia ehtoja Keski-Euroopasta käsin mielellään säädettäisiin Suomen kaltaisen maan haja-asutusalueille, sen metsänhoidolle, liikenteelle ja kaikelle muullekin.
Tuskinpa EU liittovaltionakaan haluaisi erityisesti tehdä kiusaa periferialle tai suorastaan elää sen kustannuksella. Brysselistä katsoen nyt vain periferian paikalliset ongelmat ovat kovin epäkiinnostavia, elleivät suorastaan herttaisen yhdentekeviä.
Nykyisessä EU:ssa on se ongelma, ettei siellä ole sanan varsinaisessa mielessä oppositiota, kun ei ole parlamentarismiakaan. Liittovaltio voisi tässä suhteessa olla jopa terveempi poliittinen rakennelma.
Eurooppa on kuitenkin niin suuri ja niin heterogeeninen, että suvereenisuuden pakeneminen kokonaan keskukseen merkitsisi suurella varmuudella katastrofia.
Saksan hallitsema EU:n talouspolitiikka on luultavasti jo opettanut monille Euroopan kansoille yhtä ja toista.
Itse asiassa nationalistisimmiksi ainakin EU:n suhteen lienee luokiteltava ne maat, jotka ovat pysytelleet syrjässä sen kaikkein kovimmista vipusimista eli rahaliitto EMU:sta.
Pohjoismaista niitä ovat sekä Tanska että Ruotsi. Norja taas ei kuulu koko yhteisöön.
Suomi on, kummallista kyllä, ängennyt mahdollisimman syvälle niihin rakenteisiin, jotka vievät siltä oman määräysvallan asioihinsa. Muutoinkin se on halunnut mahdollisimman tarkoin täyttää ne määräykset, jotka sille on ylhäältä annettu. Asiasta näyttää jopa ylpeillyn.
Tätä asiaa on kyllä syytä yhä uudelleen ihmetellä. Miksi juuri Suomen pitää jopa oman viiteryhmänsä eli pohjoismaiden joukossa nimenomaan olla se maa, joka kaikkien kiihkeimmin juoksee EU:n keskieurooppalaisen ytimen talutusnuorassa.
Lapsellinen ajatus siitä, että ollaan itsekin juuri tuota ydintä, kelpasi aikoinaan propagandaan, mutta ei taida enää toimia.
Korkmanin kolumnissa väitetään, että asemamme idän ja lännen välissä on tukala. EU on merkinnyt maallemme geopoliittisen identiteettimme kirkastumista. EU-jäsenyys on maamme talouden ja turvallisuuspolitiikan kivijalka.
Siksi kai siis myös tuo outo ja kaikessa myötäsukainen asenne, joka erottaa meidät muista pohjoismaista. Me taidammekin olla etuvartio: antemurale occidentis. Mikäpäs Ruotsilla, Norjalla ja Tanskalla on ollessa, siellä meidän takanamme.
No, hyväksytään nyt tämäkin asenne tosiasiaksi, mikäli kansalaistemme enemmistö sitä kannattaa.
Mutta hyväksykäämme myös se, että se saattaa jättää sitä kannattamattakin tai sitten asettaa omia varauksiaan. En ole niin naiivi, että kuvittelisin kansan päättävän suurista kysymyksistä, mutta kyllä sen mielipide on suurissa ratkaisuissa useinkin pakko ottaa huomioon. EMU-kysymyksessä siltä ei mitään kysyttykään.
Luulenpa, ettei tulevien EU-vaalien merkitystä kannata dramatisoida. Eihän siellä ole edes esillä kysymystä EU:n olemassaolosta. Kuten myös Korkman huomauttaa, niin sanotut populistitkaan eivät enää tätä vaadi.
Sen sijaan politiikassa on aina kysymys siitä, millaisen vallan kansa kokee legitiimiksi. Mikäli eliitti katsoo, että EU:n olisi oltava liittovaltio ja kansat taas vaaleissa osoittavat olevansa toista mieltä, on tätä mielenilmausta syytä kunnioittaa.
EU:sta on todennäköisesti jäsenmailleen hyötyä, mikäli sen valtuudet pysyvät kohtuuden rajoissa. Mikäli ne taas lisääntyvät kohtuuttomasti, saattavat kansalaiset tuntea, että kyseessä on vieraan vallan oikeudeton puuttuminen heidän asioihinsa.
Silloin syntyy reaktio, jota nimitämme nationalismiksi. Se tarkoittaa vapaan kansakunnan pyrkimystä päättää itse omista asioistaan.
Voi nationalismi ilmetä muullakin tavalla. EU:n piirissä sen leimaaminen autoritäärisyyden ja vihan termeillä ja nimittäminen lepraksi ja myrkyksi on asiatonta demagogiaa.
Vaaleissa ilmenevällä EU-kriittisyydellä on todennäköisesti hillitsevä vaikutus kaikkein innokkaimpiin federalisteihin. Se on varmaankin hyvin tarpeellista, sillä härkäpäinen suuren ja yhä kasvavan kansalaismielipiteen ignoroiminen on vastoin demokratian perusperiaatteita ja saattaa jopa synnyttää niitä väkivaltaisia mielenilmauksia, joista etenkin Ranskassa jo on saatu esimakua.

24 kommenttia:

  1. Suomen innokkuudelle työntyä ytimeen on kolme syytä, Venäjä, Venäjä,Venäjä. Onko idea erinomainen on tieysti vähän kinkkinen kysymys, mutta niin on jos siltä näyttää. Se on sitten eri juttu, että Suomi on pullollaan vihervasemmistolaisia, jotka halajavat rajatonta maailmaa tai ainakin Eurooppaa. Niin kuin hyvin tiedämme osalta ihmisiä puuttuu selkäranka tai yksinkertaiseti kyky maailman reaaliseen tajuamiseen, aika monella sekä että. Muistakaamme sitä intoa jolla moni oli ajamassa Turkkia EU:n. Nyt he ovat hiljaa, mutta viisas tajuaa, että liittovaltiossa olisi periaatteessa sama ongelma, ei tietysti noin räikeänä, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
  2. Minusta kuntien toimintaa kannattaa korvata maakunnilla ja valtion EUlla. Itsenäisyys ja vapaus ei ole minulle sitä, että saan olla jossain kylävaltuustossa päättämässä lähipiirini asioista. Minulle itsenäisyys,vapaus,vastuu ja valta on sitä että julkinen sektori ei imuroi ihan kaikkia kansalaisten varoja omiin instituutioihinsa. Suomen oman julkisen sektorin moolokin kita on tässä suhteessa toivoton tapaus. EU on ainoa mahdollisuutemme suitsia julkisen sektorin yhteenlaskettua kokoa ja ainoa mahdollisuutemme palauttaa kansalainen keskiöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä tietäisimme hyväksyykö EU Suomeen kaavaillun maakuntamallin? Saattaapi olla, ettei hyväksykkään. Mitäs sitten tehtäisiin?

      Poista
    2. "EU on ainoa mahdollisuutemme suitsia julkisen sektorin yhteenlaskettua kokoa" 

      Ystävä hyvä salli minun nauraa; EU on rakennettu ranskalaisen byrokratian mallilla ja se on itseriittoisempi kuin suomalainen virkakoneisto, johon kohdistuu tiukka laillisuusvalvonta, julkisuusperiaate ja palveluperiaate. Raha siellä katoaa mustaan aukkoon.

      Poista
  3. Käsittääkseni tuo EU-politrukki Korkman on umpisuvakki, jolle afrikkalaisten invaasio on erittäin tervetullut asia. Hänelle suomalainen kulttuuri ei ole minkäänlainen itseisarvo, vaan pelkkä rahantekoväline.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin on sanaa "käsittääkseni" käytetty yhtä koomisesti.

      Poista
  4. Turvallisuuspoliittinen argumentti on yleensä se viimeinen argumentti siinä vaiheessa, kun kaikki muut EU:n vallankeskittämistä tukevat argumentit on käytetty.

    Nykyisin epäluulo Euroopan Unionia kohtaan liitetään poliittisessa demagogiassa kaikkivoipaan mielipidevaikuttaja Vladimir Putiniin. Jos et ole samaa mieltä kuin me, olet Putinin asialla.

    Perään esitetään, kuinka nimenomaan Venäjän presidentti on se, joka haluaa heikentää Euroopan Unionia. Nämä hybridivaikuttamisen apostolit unohtavat myös kokonaan sen, miten Venäjän energiapolitiikalla on merkittävä suora vaikutus Euroopan Unionin jäsenmaissa kuten esimerkiksi Saksassa. Vaikutus ei tällöin kohdistu suureen yleisöön "hybridisenä" vaan suoraan vallanpitäjiin. Suomen entinen pääministeri ja Saksan entinen liittokansleri ovat ainakin olleet mukana lobbaamassa venäläistä kaasuputkea.

    VastaaPoista
  5. Milloinhan näille EU-runnaajille saisi menemään perille sen historiallisen tosiasian, että liberaalidemokratia on eurooppalaisen uuden ajan tuote -- individualismin emergenssi. Että kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio ja sille, ja vain sille, ominainen edustuksellinen demokratia on oikeuksiaan ja vapauksiaan vaativan yksilön projektio yhteisötasolla. Ei EU ole mikään integraatioprosessi, vaan vain kansallisvaltioiden hajoamisprosessi.

    Demokratia on kansallisvaltion sisältö, mutta EU on numerotalouden kulissi, eikä numeroilla ole mitään, toistan: mitään määrättyä reaalisisältöä. Numerot ovat historiattomia, ajattomia ja iättömiä, ja talousmiehet ymmärtävät vain numeroita, eivätkä siis niistäkään niiden sisällöttömyyttä. Talousmiehet eivät itse tiedä, että numeromagiaan -- rahaan -- olemuksellisesti kuuluva kaikkivoipaisuuskuvitelma on pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen, ja kaikki heidän vakuuttuneet tunnustukselliset hokunsa talouden ylimmistä "realiteeteista" ovat maailman uuden valtauskonnon, taloususkonnon magiaa.

    Kun kansallisvaltiot hajoavat, ihmisyys siinä mielessä kuin se demokraattisessa Euroopassa on ollut olemassa, hajoaa. Mitään sosiaalista eheyttä tai yhteiskunnallista luottamusta ei jää jäljelle. Liberaalidemokraatit saavat toistella tyhjiä hokujaan ja taivastella inhaa "nationalismia" vaikka niin kauan että maasta tulee kuu -- mutta kun kansallisvaltiot hajoavat, sitä ei sitten muttamaan sataan, tai tuhanteen vuoteen kyllä korjaa mikään. kaikkein vähiten mikään taloususkonnollinen korjausliike.


    VastaaPoista
  6. Kyllä on mennyt merkilliseksi tämä keskustelu Euroopan yhdentymisestä. Flatus antiquus muistaa wanhoilta hyviltä ajoilta vielä tämmöisenkin laulun:

    Sikajuna Brysseliin
    kiitää suoraan helvettiin,
    sammutetuin lyhdyin EEC:hen viilettää.
    Natsihurtat ulvahtaa,
    suurpääoma tukenaan.
    Länsirajan takaa NATOn tankit möllöttää.
    Hallituksen vaunussa
    riehakas on tunnelma,
    puupääoman ministerit maljaa nostelee.
    Silloin vauhti hidastuu ja viimein pysähtyy,
    missä, missä viivästyksen syy?
    YYA YYA YYA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko värssy Agit-Propin muistolle. Sokka irti.

      Poista
  7. Milloinkahan se valkenee näille federaatiokohkaajille, että tavallisen suomalaisen tasolla todellinen kouriintuntuva demokratia on ja toimii kotikuntatasolla. Jos jo Suomen edustuksellinen demokratia eduskuntineen on tavan kansalaisen kannalta kaukainen ja hiukan vaikeasti hahmottuva, niin kuinka vieras ja hämärä on EU komissioineen parlamentteineen rahaliittoineen jne jne. Ainoa, mikä ehkä ymmärretään on, että rahaa sinne on kyllä pakko lapioida miljardikaupalla ilman, että koko revohkan hyödyistä on kansalaisen kannalta mitään käytännön näyttöä. Mediakin mesoo EU-parlamenttivaalien autuudellisuudesta ja tärkeydestä mainitsematta sanallakaan, että eivät ne muutamat täältä valittavat mepit suinkaan aja parlamentissa Suomen asioita, vaan oman monikansallisen ryhmänsä yhteisiä agendoja.

    VastaaPoista
  8. "Eurooppa on kuitenkin niin suuri ja niin heterogeeninen, että suvereenisuuden pakeneminen kokonaan keskukseen merkitsisi suurella varmuudella katastrofia. Saksan hallitsema EU:n talouspolitiikka on luultavasti jo opettanut monille Euroopan kansoille yhtä ja toista."

    Voisiko olla niin, että Pariisin-Berliinin akseli EU:ssa pyrkii saavuttamaan sen, mikä jäi niiin Napoleonilta kuin Hitleriltä saavuttamatta. UK pakenee kanaalin taakse.

    Toisaalta, onko todellakin niin, että me euroopan suvereenit maat pärjäämme paremmmin USA:n, Venäjän ja Kiinan kanssa kukin yksin?

    VastaaPoista
  9. "miten hermostuneesti tietyissä piireissä suhtaudutaan siihen, että demokratia sallii jokaisen äänestää huolimatta siitä, että äänestyspäätös saattaa olla vastoin eliitin ajattelemaa valtioetua."

    Pelottava esimerkki tästä on YLE:n viime perjantain Sannikka ja Ukkola, jossa Esko Valtaoja - jota olen tähän asti pitänyt viisaana miehenä - paheksui sitä, että äänestämään pääsee ilman mitään koulutusta. Aivan stalinistista touhua. Valtaojankin kannattaisi jatkossa keskittyä vain tähtien tähystelyyn ja jättää maanpäälliset asiat muille, viisaammmille. Ei silti, samaa mieltä oli vuosia sitten myös B. Wahlroos. Vissiin on syntymässä vihervasemmiston ja superrikkaiden "keskus".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähtiähän voi tähystellä ilman koulutustakin. Niin kaiketi tehdäänkin, ilman apuvälineitäkin, ja on tehty läpi historian. Kukapa ei olisi supernovaa taivaalla nähnyt? Yhtä sellaista voi odotella tapahtuvaksi piankin, jollei ilmastonmuutosta saada muutettua.

      Poista
    2. Tämä ei ollut viestin ydin, joka oli se, että tohtori Valtaoja on kyllä pätevä tähtitieteilijä ja kosmologi, mutta pitäköön stalinistisine arvoineen näppinsä erossa yhteiskunnallisista asioista, ts. suutari pysyköön lestissään.

      Poista
  10. Tänne on näemmä kokoontunut porukkaa EU:ta moittimaan. Minä pidin Korkmanin kirjoituksesta. Lopetetaan kaikenlainen nimittely ja keskitytään EU:n vikojen korjaamiseen niin kauan kun siihen kuulutaan.

    VastaaPoista
  11. Erinomainen kirjoitus! Valtamediassa on nyt ennen EU-vaaleja menossa "populismin" ja terveen nationalismin vastainen kampanja, jonka yhtenä osana tuo Korkmanin huonosti argumentoitu kirjoitus on.

    VastaaPoista
  12. Oskari: "Lopetetaan kaikenlainen nimittely ja keskitytään EU:n vikojen korjaamiseen niin kauan kun siihen kuulutaan."

    Vikoja voi toki yrittää korjata, mutta EU:n sisäänrakennettuja ominaisuuksia kuten jatkuvaa vallan keskittämistä ("ever closer union") ja demokratianvastaisuutta ei voi korjata. Euron viat voi korjata vain luomalla kirjoituksessa kuvattu keskitetty liittovaltio yhteisine velkavastuineen.

    EU on liian suuri ja heterogeeninen, jotta demokratia olisi EU-tasolla mielekästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti oikeassa. Puhun mielelläni parhaasta mahdollisesta koska näen nykyisessäkin suuria etuja USA:n ja Kiinan ja myös Venäjän puristuksessa.

      Poista
    2. "demokratianvastaisuutta ei voi korjata."

      Voipas lisää valtaa EU-parlamentille. Onko Suomessa eduskunta vähemmän demokraattinen kuin kunnanvaltuusto.

      Ongelman ratkaisussa kyse on oikein ymmärretyssä subsidiariteetti ts. Läheheisyysperiaatteesta: asiat ratkaistaan siellä, missä ne ovat, kunnan ongelmat kunnissa, Suomen ongelmat eduskunnassa ja Euroopanlaaajuiset ja globaalit EU:ssa kun maailmanhallitusta ei ole. Koska persut eivät ymmärrä jälkimmäistä, koko globaalien ongelmien (esim ilmastonmuutos, kilpailu Kiinan, USA:n ja Venäjän kanssa jne) olemassaolo kiistetään, pannaan pää pensaaseen.  

      Poista
    3. No onhan se komea sana.
      Eipä taida sillä olla merkitystä, kun ratkaistaan vaikkapa Suomen elinkysymyksiä.

      Poista
  13. Esiintyykö nationalismia Saharan ja Buurimaan välisessä Afrikassa ?

    VastaaPoista
  14. Vaikuttaa vain siltä että suomalaiset ovat luonteeltaan alemmuuskompleksia potevaa ahterinnuolemiskansaa joka on vain vaihtanut Tehtaankadun Brysseliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienten kansojen ja pienten koirien helmasynti. Toinen vaihtoehto tietenkin on kiinan palatsikoiran ottaa "nokkapokkaa" rottweilerin kanssa.

      Poista

Kirjoita nimellä.