Oman maan kansalaisten suojeleminen

Eksterritoriaalioikeudet

Aikoinaan Euroopan vallat kauhistuivat ajatusta, että niiden kansalaisia olisi barbaarisissa, siis esimerkiksi muhamettilaisissa maissa, tuomittu paikallisen tavan mukaan.

Niinpä ne vaativat ja myös saivat kansalaisilleen eksterritoriaalioikeudet. Käytännössähän se merkitsi sitä, ettei heidän suonkaan tarvinnut elää maassa maan tavalla, vaan he saattoivat elää siellä oman maansa tavalla ja luottaa koskemattomuuteensa.

Nyt on sitten joukko suomalaisia naisia tai siis ainakin maamme kansalaisia joutunut siihen tilanteeseen, että heitä uhkaa rangaistus siinä maassa sen omien lakien mukaan, jonne he ovat menneet väkivalloin levittääkseen sinne toisenlaista järjestystä -sharia-lakia.

Tilanne on epäilemättä kiinnostava juridiselta kannalta.

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, osa juristeja on vaatimassa tähän joukkoon nähden noudatettavaksi eksterritoriaaliperiaatetta. Itse tuon ryhmän mielipiteistä en ole kuullut mitään, mutta arvattavasti se olisi tyytyväinen, mikäli tuomiot annetaan sharia-lain mukaisesti.

Laki toki on niin, kuin se luetaan ja todennäköisesti on olemassa tahoja, jotka pitävät ISIS:in toimintaa nimenomaan puhtaan islamin mukaisena ja siis sellaisena, jota ei voi moittia ja jonka noudattamisen johdosta siis ei ole mahdollista antaa tuomioita.

Kussakin maassa on kuitenkin yleensä oma oikeusjärjestelmänsä ja myös oma näkökulmansa asioihin. Suomen Demokraattisen tasavallan kansanhallitus olisi aikoinaan palkinnut ihmisiä samoista asioista, joista Suomen tasavallan hallitus olisi antanut kuolemantuomion ja antoikin.

Tuohon aikaan ei ollut sellaista ylikansallista organisaatiota, joka olisi ollut vaatimassa itsenäisen valtion alueella sitä vastaan toimineille henkilöille mitään erityiskohtelua, esimerkiksi oikeutta tulla tuomituksi näiden kotimaan lainsäädännön mukaisesti.

Ei sellaista taida olla vieläkään.

En tiedä, onko asia hyvä vai huono. Joka tapauksessa lienee yleisellä tasolla lähdettävä siitä, että jokainen maa huolehtii tuomiovallan käyttämisestä omalla suvereenilla alueellaan.

Sen syrjäyttäminen ja eksterritoriaalioikeuksien vaatiminen ex post facto on omituinen ajatus sinänsä ja erityisen omituinen nykyaikana, jolloin erilaisten ei-läntisten kulttuurien arvostelemista meidän kehittyneemmiksi oletettujen laitostemme pohjalta ei ole pidetty mahdollisena.

Voidaan tietenkin tuntea myötätuntoa sodan hävinneitä kohtaan. Voittamaanhan sitä mentiin ja mikäli olisi voitettu, olisi nyt toinen ääni kellossa.

Veikkaanpa, että sellaisessa tapauksessa armon aneleminen hävinneille, jotka tulkittiin itse Allahin tahtoa vastaan taistelleiksi, olisi ollut aivan turhaa. Sitä tuskin kukaan olisi edes vaivaantunut tekemään.

Toki näyttää siltä, että myös lapset joutuvat nyt(kin) kärsimään.

Mitäpä sanoakaan, vastuuttomasta käytöksestä on usein ikäviä seurauksia myös aivan syyttömille osapuolille.

Sopii vain toivoa, että käytettävissä olevat resurssit ja hyvä tahto riittävät siihen, että asiat hoidetaan mahdollisimman hyvin ja pelastetaan, mitä pelastettavissa on.

Olisi kuitenkin erikoista ajatella, että tämä olisi nimenomaan meidän maamme ja sen veronmaksajien velvollisuus.