maanantai 27. toukokuuta 2019

Merkkitapahtuma


Merkkitapahtuma

Alkuyöstä minut herätti avoimesta ikkunasta kuuluva mylvintä, jonka syyn arvasin heti. Nuorten miesten pallopeli oli mennyt vastoin odotuksia ja oli niin sanotusti saatu voitto kotiin.
Tämä tuntui kovin hauskalta, koska se tosiaan oli ihan selvästi odottamatonta, mutta samalla kovin kaivattua. Vähän niin kuin lottovoitto, johon moni pyrkii joka viikko, mutta tietää sisimmässään, ettei sitä saa kuitenkaan.
Ja sitten yhtäkkiä -PAM! Sieltä se tulee kaikessa komeudessaan. Nyt ei enää ollakaan köyhiä eikä kipeitä, vaan pannaan pöytä koreaksi.
Aikoinaan, kun osallistuin erilaisiin peleihin, niissä aina itse kukin voitti vuorollaan, mitä pidettiin luonnollisena asiain tilana.
Saman ikäisiä kuin oltiin, ei mitään valtavia eroja osaamisessa ja kyvyissä ollut, eikä peleissä oikeastaan todellista paremmuutta ratkaistu missään mielessä. Joskus vain peli sattui menemään hyvin ja joskus huonosti. Olipa keksitty oikein nerokas sanonta asiaa kuvaamaan: pallo on pyöreä!
Kun nuoret aikuiset nykyään ottelevat mielestäni aika tosikkomaisen näköisinä ja puoli kansaa hurraa aina, kun he menestyvät ja buuaa, kun vastustaja menestyy, tuntuu kyse jo olevan jostakin hieman toisesta asiasta.
Nimenomaan näille ulkopuolisille näyttää olevan henkilökohtaisesti aivan tavattoman tärkeää, että heidän oma joukkueensa menestyy, olipa se hyvä tai huono. Se heijastuu jo siinä, ettei puhuta omasta joukkueesta, vaan siitä, että me menestyimme tai Suomi voitti.
Tätä tapahtuu koko turneen osalta aina harvoin, koska kaikki muutkin haluavat menestyä ja myös niin tekevät. Itse asiassa Suomen menestys on nimenomaan harvinainen, mutta sitäkin toivotumpi tapahtuma, vähän niin kuin se lottovoitto.
Aina joskus sentään Suomen joukkue on voittanut, ei nyt ihan kaikkia muita, mutta kaikki ne, jotka ovat joutuneet vuorollaan sen kanssa vastakkain. Nyt taitaa olla kyseessä vasta kolmas kerta koko maailmanhistoriassa ja tämähän antaa asialle erityistä hohtoa.
Mutta tarkoittaako se sitä, että Suomen joukkue on maailman paras? Ja seuraako siitä, että me olemme maailman parhaan jääkiekkoa pelaavan joukkueen kotimaa?
Vai tarkoittaako se yksin tein jo sitäkin, että Suomi on maailman paras jääkiekkomaa ja me, sen kansalaiset, olemme kaikki sankareita, maailman parhaita? Ja ovatko Venäjä ja Kanada jääkiekon kehitysmaita?
Minusta kaikki viittaa siihen, että näin ei suinkaan ole ja että kaikki tietävät sen. Juuri se, että joukkueemme taso omassa huippukategoriassaan on ollut melko epämääräinen ja voitto siksi aivan odottamaton, tekee asiasta niin huomattavan.
Mutta näinhän elämässä aina joskus käy, vaikka tilastollisesti olisikin syytä odottaa muuta: voitto on meidän, eikä pelastusarmeijan, kuten huligaanimainen nuorisoslangi asian aikoinaan esitti.
Mutta tämäkin onni voi kuulua vain yhdelle kerrallaan ja sehän juuri on sen ideana. Luulen, että emme ole nyt ainakaan pysyvästi maailman parhaita. Itse kullakin tämän sinänsä aika rajoitetusti harrastetun lajin huippujoukkueella on kovasti halua päästä vuorollaan ykköseksi.
Se heille sallittakoon. Suuresti tykkäämäni Bulat Okudžava teki aikoinaan laulun François Villonin rukous. Se alkaa näin:
Пока Земля еще вертится, пока еще ярок свет,
Господи, дай же ты каждому, чего у него нет:
мудрому дай голову, трусливому дай коня,
дай счастливому денег...
И не забудь про меня
.
(Niin kauan kuin maa vielä pyörii ja maailma kirkas on
Anna Herra jokaiselle sitä, mitä häneltä puuttuu:
Viisaalle anna päätä, pelkurille hevonen
onnelliselle anna rahaa -äläkä unohda minuakaan)

Toivotaan nyt siis, että itse kukin aina vuorollaan saa sitä, mitä häneltä nimenomaan kipeimmin puuttuu. Hienointa tietysti on, mikäli se tulee ihan pelkkänä yllätyksenä.
 Kelpaapas se nyt tässä.

17 kommenttia:

  1. "Mutta tämäkin onni voi kuulua vain yhdelle kerrallaan ja sehän juuri on sen ideana." Mutta aika mieto neitsytkultin ylistyslaulu tuo on vaikka johonkin Scottin retkikunnan masokistiseen ihmisuhrirituaaliin verrattuna. Ja sitten jotkut hullut muistaakseni vielä puhuivat, että myös Kuuhun voisi järjestää kuka ehtii ensin -kisan ala-asteelta tutulla "vika paikalla on mätämuna" -periaatteella, mikä nyt on jo aikamoista freudilaista symbolismia. En näin aamutokkurassa kyllä muista, toteutettiinko tuo oikeasti, vai jäikö hullujen puheeksi.

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Tässä yhteydessä olisi houkutusta muistuttaa kaikille liberaalidemokratian yliyksilöille, että pitäkääpä nyt ne ihan tyypilliset yksilölähtöiset periaatteenne. Ei se jääkiekkojoukkue edusta mitään itseään suurempaa. Älkää nyt hemmetti soikoon sortuko kansallistuntoihin. Muistakaa nyt, että näillä juhlijoilla on ihan väärä ihmiskäsitys -- oikeasti ihminen on ylihistoriallinen, ylikulttuurinen, ylikansallinen ja yliyhteisöllinen yliyksilö, eikä mikään joukkuepelaaja. Ei tämä nyt ole oikeahenkistä eurooppalaisuutta, puhumattakaan siitä miten ajattelee valistunut globalisti, joka tajuaa että koko maapallo on joukkue joka on samassa veneessä.

    No joo. Mutta Jordan B Petersonin kirjasta opin kaksi asiaa, joista toinen liittyi näihin ruumiintuntoihin. Lyhyesti sanottuna se on niin, että ihminen on rakennettu siinä järjestyksessä että ensin tulee ruumis ja sitten sielu. Ja se merkitsee viimekädessä esimerkiksi sitä, että kynällä kirjoittaminen opettaa hallitsemaan ajallista jatkumoa, joka taas on historian ymmärtämisen edellytys.

    Kun me eurooppalaiset havahduimme keskiajan depersonalisaation unesta ja niin sanottu kartesiolainen Subjekti syntyi, se otti tarkkailunsa kohteeksi yhtä lailla ulkoisen Objektivoituvan todlelisuuden kuin sisäiset mielenliikkeet. Yhtä lailla -- ne olivat samalla viivalla. Se merkitsi esimerkiksi sitä, että fysiikan "voiman" käsite on viimekädessä ruumiintunnon ulkoistuma.

    Jordan B Petersonin kirjan jälkeen olen entistä vähemmän väheksynyt kaikenlaisia ruumiinharjoituksia. Ne eivät ole pahasta. Jääkiekkojoukkueen voittokaan ei ole pahasta, vaan hyvä juttu. Se että omat polvet kohoilevat tapahtumien tahdissa on ihan peri-inhimillistä. Niin me elämme toistemme sieluissa, ja niin me pohjimmiltamme olemme yhtä liikettä. Sen liikkeen nimi ei ole yksilölähtöinen liberaalidemokratia eikä rahan kaikkivoipaisuuskuvitelman varaan rakennettu talousglobalismi.

    VastaaPoista
  3. Millä muuten Vihavainen selittää Venäjän maajoukkueen hyvin toistuvan "neekeri-ilmiön", joka vaivaa afrikkalaisia jalkapallojoukkueita eli kokonaisuus on osiensa summaa pienempi? Yksilötasollahan moni Afrikan joukkue on potentiaalisesti jopa mestaruustasoa, mutta käytännössä kovissa peleissä kun vaarassa on joko eurooppalainen tai eteläamerikkalainen yhteen pelaava joukkue, afrikkalaisjoukkueet epäonnistuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kato rikkaiden maiden seurat kuorii vaan parhaat, ja kun elintasoero onnistumisen ja kotiin jäämisen välillä voi olla kuin maa ja taivas, niin se motivoi erottumaan. Lopulta näistä erottujista tehdään Ghanan maajoukkue jne. Algerian maajoukkue taitaa olla nykyään suoraan Ranskan alaluokasta repäisty.

      Poista
    2. Tarkoitin siis tuolla oudosti asiaan liittyvällä viimeisellä lauseellani, ettei kaikkein maiden maajoukkueurheilu edusta maata ja sen kulttuuria (edes?) siinä määrin kuin mihin teollisuusmaissa ollaan totuttu, vaan siirtomaa-ajalla ja muilla radikaaleilla elintasoeroilla on tuossakin varjonsa. Genomi ja pelitapa/organisaatioperiaate saattavat olla peräisin vaikka kokonaan eri kulttuuripiireistä, ja näiden synkronisiteetin (= "samaa paria olo") aste vaihtelee. Afrikassa on siis usein kyseessä tilanne, että jo hyvin nuorina Eurooppaan repäistyt ja ikänsä itselleen pelanneet kootaan aikuisina yhteen enemmän tai vähemmän ad hoc, valmentajakin on usein jostain missä on enemmän organisaatiperinteitä.

      Sveitsin maajoukkuehan ilmentää tätä "toisin päin", kun siellä ei pelaa enää melkein ollenkaan etnisesti länsieurooppalaistaustaisia, mutta laadun ja tylsyyden optimiristeyskohta on perisveitsiläisesti löytynyt.

      Poista
  4. Kun vihreät voittivat vaaleissa, on ihan oikein, että näytetään kädestä pitäen, kuinka kansallistunne voittaa ilmastohysterian mennen tullen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole lainkaan vaikeata kansallismielisen iloita aidosti Suomen kiekkojoukkueen maailmanmestaruudesta.

      Poista
  5. Affu, pelailitko viime talvena pk-seudulla ulkojäillä lätkää paljonkin? Ai niin unohdin, että viihdyt siellä etelämmässä, mutta helsinkiläisenä voin kertoa että kerran vissiin täällä enää pyörähdettiin luistelemassa luonnon jälillä. Tilanne luonnon jääkenttien osalta on säiden puolesta muuttunut aika paljon vuosien varrella. Toista se oli ennen. Joten, ihan hyvä että Vihreät ainakin pitää ulkojäiden puolta "hysteerisesti", eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun hyviä asioita kannatetaan hysteerisesti asiat muuttuvat pahoiksi.

      Poista
    2. Miten sinusta ilmastonmuutokseen pitäisi suhtautua, Affuseni?

      Poista
  6. Kanadassa uutinen loppuottelun tuloksesta ei päässyt edes lehtien verkkosivujen etusivulle.

    Tätä kirjoittaessani Montreal Gazetten etusivulla on monien muiden uutisten joukossa koripallouutinen. Urheilusivulla on isolla nostettu pinnalle "Rouyn-Noranda Huskies win Memorial Cup junior hockey tournament". Toki ihan pienellä on linkki "Finland defeats Canada for gold medal at hockey world championship"

    Suurin piirtein samanlainen painotus on The Globe and Mailin sivuilla. Verkkoetusivulle on sentään päässyt "Huskies win first Memorial Cup with 4-2 comeback victory over Mooseheads".

    Jääkiekko ei siis liene kovinkaan kiinnostava asia kanadalaiselle suurelle yleisölle.

    Acc

    VastaaPoista
  7. " Jääkiekko ei siis liene kovinkaan kiinnostava asia kanadalaiselle suurelle yleisölle " Mitä ihmettä?

    Ehkä nyt kyse on siitä, ettei omasta häviöstä paljon juttua riitä, paitsi tietysti täällä Suomessa, jossa kaivellaan jokaista lätkätappiota erittäin syvällisesti. Kanadassa ei ilmeisesti ole syytä moiseen itseruoskintaan vaan on todettu, että nyt kävi näin, paskanmarjat ja eteenpäin!

    VastaaPoista
  8. Minusta maailmanmestaruus oli tällä kerralla aivan uskomaton saavutus ja sanoisin myös sellainen saavutus, jota Kanada tai Venäjä eivät ole saavuttaneet koskaan eivätkä tule. Jotain vähän samantapaista tapahtui Lake Placidin olympialaisissa, kun yliopistonuoret jyräsivät Punakoneen.

    Sen vuoksi venäläiset puhuvat jopa epäjääkiekosta.

    VastaaPoista
  9. Kaarlo Kangasniemi voitti Suomen joukkueen ainoan kultamitalin Meksikon olympiakisoissa, painonnoston alle 90 kilon sarjassa. Muistan toimittajan huomion: me olemme maailman paras alle 90-kiloinen painonnostajakansa.

    VastaaPoista
  10. Kyllä tuo tapahtuma siitä oli merkittävä, että se osoitti nuorissa pelaajissa sellaista asenetta, että kansainvälisissä liikeneuvotteluissa - taikka sodassa - sillä pääsee pitkälle. Josephusta mukaillakseni urheilu on veretöntä sotaa ja sota veristä urheilua. Molemmat osoittavat yksilöiden ja kansojen ikuista kamppailua.

    VastaaPoista
  11. Jos suomalaiset tietäisivät tai pikemminkin sisäistäisivät miten vähäpätöisestä asiasta oli kyse he kai masentuisivat todella pahasti ja tuntisivat itsensä typeryksiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, toki maailmanmestaruus lätkässä on merkittävä asia, onhan kyseessä maailmanmestaruus urheilulajissa, jota useat maat suurvallat mukaanlukien tavoittelivat.. Ei ole mitään syytä masentua voitostamme, toki ihaillen yritän ymmärtää mentaliteettiasi ja näkökantaasi en ihanan absurdista eli järjettömästä tulokulmasta. Itse uskon sellaisen ajattelun rajattomiin mahdollisuuksiin uusien innovaatioiden ja ratkaisuden kohdalla. Kiitos paljon insipiraatiostasi tälle päivälle!

      Poista

Kirjoita nimellä.