Alaspäin mennään
Päivän hesarissa oli reportaasi Helsingissä
pidetyiltä queer-festareilta, joiden
nimeksi oli annettu Querelle, siis riita
tai tappelu, mikä viittaa kaiketi kirjalliseen hahmoon.
Siitä jotenkin
jäi mieleeni kohtaus, jossa kysyttiin yleisöltä englanniksi ”Is Helsinki nastier than Turku? Nastier than
Tampere?”. Siihen yleisö vastasi huutaen ”Nasty, nasty!”.
No, arvaan, että
saavutus on koettu sitä hienommaksi, mitä ”naastimpaa”
on. Valitettavasti näin ikämiehenä ei kuitenkaan voi olla pitämättä moista
touhua läpikotaisin lapsellisena. Mutta tokihan tietty osa kansaa aina on ja
pysyy sillä kehityskannalla. Toivottavasti se on hauskaa. Kovin suurta joukkoa
tämä tuskin tavoittaa.
Jeremy Bentham, josta
olikin jokunen aika sitten puhetta, suoritti aikoinaan kopernikaanisen vallankumouksen
etiikassa ja aloitti sen päättelemällä, että haluttavaa tässä maailmassa on se ja vain se, mitä halutaan. Mitä
enemmän siitä tyydytystä saadaan, sitä arvokkaampaa se on.
Kuuluisan
esimerkin mukaan nappikuopan (engl. oik. pushpin)
pelaaminen on parempaa kuin runous, mikäli siitä saadaan enemmän mielihyvää.
Ehkäpä ainakin lapset jossakin vaiheessa saavat?
Niinpä sitten,
sanokaamme, seksielämässä ratkaisevaa on se mielihyvän summa, joka jää jäljelle,
kun toiminnan aiheuttama mielipaha vähennetään mielihyvästä. Tekojen arvo
löydetään siis niin sanotulla mielihyväkalkyylillä.
Onhan niitä
ongelmia, toki. Esimerkiksi himomurhaajilla on synnynnäinen ongelma, joka liittyy
siihen, että yhteiskunta sanktioi heidän taipumustensa toteuttamisen kovin
ankarasti. Heidän osansa tässä maailmassa on siis traaginen. Toki muitakin
vastaavia esimerkkejä löytyy. Pedofiilit ovat muuan tällainen.
Benthamin ja
James Millin lanseeraamassa muodossaan utilitarismi sai osakseen paljon
arvostelua ja myöhemmin sitä onkin kehitetty eteenpäin, etenkin John Stuart
Millin toimesta.
Nyt tätä
filosofiaa voinee pitää länsimaissa jo niin yleisesti hyväksyttynä, että sen
uhmaaminen olisi uskallettua. Siitä voi olla seurauksena ostrakismos, karkottaminen oikein ajattelevien keskuudesta.
Nykyään käydään
jo ilmeistä kilpailua siitä, kuka löytää inhottavamman (nastier) huvin ja samalla julistaa vähintään suvaitsevansa sitä,
mutta mieluummin arvostavansa sitä suuresti.
Pari viikkoa
sitten Die Zeit-lehti julkaisi monen
sivun reportaasin Müncheniläisestä homosaunasta. Se toimi sellaisen hotellin
yhteydessä, joka oli perustettu Preussin-Ranskan sodan aikoihin ja joka kantoi
yhä vanhaa kansallisromanttista nimeään Deutsche
Eiche.
Saunan
perustajat esiteltiin jonkinlaisina sankareina synkän traditionaalisen Baijerin
sydämessä. Toinen heistä oli muuten kai entinen munkki. En nyt saa juttua auki,
jotta voisin tarkistaa asian (https://www.zeit.de/zeit-magazin/2019/12/hotel-deutsche-eiche-schwulenszene-gasthaus-homosexualitaet
).
No, moinen nyt
ei taida tuossa nastiness-kisassa vielä hirveän pitkälle viedä. Luulen, että
alan todelliset suoritukset näemme vasta tulevaisuudessa. Sopivan ja sopimattoman
rajahan on ripeää vauhtia muuttumassa ja sitä pyritään myös aktiivisesti
muuttamaan.
Esimerkkejä
löytyy runsain mitoin kirkkomme piiristä. Pari vuotta sitten muuan kirkkoherra
hätkäytti sukupuolenvaihdoksellaan ja pahoitteli sitä, että ehti tulla jo aika
vanhaksi. Nuorempana olisi ollut parempi flaksi.
Tästä opimme
sen, ettei traagisuus sentään ole maailmasta tykkänään kadonnut.
Varsin
mielenkiintoinen on Kirkko&Kaupunki
-lehden tapaus. Siellähän pyritään suvaitsemaan kaikkea mahdollista hedonismia
maksimaalisesti ja joskus pitää oikein tarkistaa, lukeeko seurakuntien
äänenkannattajaa vaiko toista ilmaisjakelulehteä, jonka nimi on Voima.
Minua on suoraan
sanoen kuitenkin askarruttanut, miksi ihmeessä tämä lehti julkaisee kahtakin
sarjakuvaa, joiden ilmeinen ja ainoa tarkoitus on uskonnon pilkkaaminen.
Vastaus saattaa
olla, että tällä tavoin halutaan madaltaa kynnystä tulla kirkkoon. Kun haluttu
asiakas huomaa, ettei mikään ole pyhää myöskään kirkon omalle väelle, hän voi helposti
ottaa tuon askeleen, joka muuten tuntuisi hankalalta.
Toista sarjakuvaa
Jumala&Jeesus piirtää
surullisenkuuluisa Ville Ranta, joka on tullut tunnetuksi poliittisilla
irvistelyillään, joissa asioita vääristellään estottomasti. Nastiness-kisoissa hän mahtaisi pärjätä.
Toinen sarjakuva
on nimeltään Suomaalaisten muinaisusko.
Sen älyttömissä jaksoissa on tarkemmin katsoen sentään oma logiikkansa:
piirtäjä vannoo feministis-polygaamisen käsityksen nimiin.
Sarjakuvan
suomaalaisten esiäiti on Ämmä, jota
kaikkialla palvotaan. Ämmän kisojen
voittajat pääsevät parittelemaan kaikkien kanssa ja kaikki molemmista (?)
sukupuolista myös sitä haluavat.
Lehden linja ei
kuitenkaan ole lepsu, kaukana siitä.
Itse asiassa
lehden synkretistisen uskontokäsityksen erääksi keskeiseksi piirteeksi näyttää
vahvistuneen erittäin suuri poliittisluontoinen suvaitsemattomuus. Niinpä
nelisensataa henkilöä on jo ilmoittautunut lehden lanseeraamaan ajojahtiin sitä
vastaan, että Jussi-Halla-aho kutsuttaisiin keskustelemaan (!) kirkkopäiville.
Jaajaa. Paljon on ämmällistä ja naurettavaa tässä
maailmassa, sanoi Jukolan Juhani, mutta tämä asia ei taidakaan olla ihan
yhtä harmiton kuin se näky, jonka Juhani kohtasi Turku-reissullansa.
Tosiasia on,
että kirkko on hyvin voimakkaassa pudotuksessa. Monilla alueilla Helsingissä
yli puolet ihmisistä ei kuulu kirkkoon.
Nyt alkaa yhä
polttavammaksi tulla kysymys siitä, mitä tyhjillä kirkkorakennuksilla tehdään.
Parin vuosikymmenen sisällä asia on ratkaistava tavalla tai toisella.
Muinaisessa
Roomassa vanhat pakanalliset temppelit usein vihittiin kristillisiksi kirkoiksi.
Vastaavasti tehtiin Konstantinopolissa kristikunnan suurimmalle pyhätölle,
Hagia Sofialle. Siitä tuli moskeija.
Mitäs me nyt sitten
oikein tehtäisiin noilla tarpeettomilla
rakennuksilla ja sillä tarpeettomalla papistolla, joka kyllä osaa muotia
seurata, mutta sen sijaan että kutsuisi myös tavallista, normaalia väkeä
luokseen, karkottaa sen tekopyhästi pois ja julistaa itse edustavansa ihan
muita arvoja.
Ei tämä peli
kauaa pelaajiansa elätä.
Olen edelleenkin suurinpiirtein samaa mieltä uskonnosta kuin olin 46 v, sitten tullessani täysi-ikäiseksi ja pystyväksi eroamaan kirkosta. Tärkein ero on kai, että näin vanhemmiten olen suvaitsevaisempi uskovia kohtaan, koska ymmärrän, että osa ihmisistä yksinkertaisesti kuuluu uskovaistyyppiin. Heitä on aika paljon, niin kuin eri uskomusten laajasta valikoimasta voimme huomata. Huvittavinta on että näin ikiskeptikkona ja vanhana pakana olen usein huomannut joutuvani puolustamaan perinneuskovaisia uususkovaisia vastaan. Itseasiassa uskon tradition ja kulttuuriperinnön voimaan. Perinneuskovaiset ovat hyviä näiden säilyttämisessä, kun taas aikamme uususkovaiset ovat kuin tuhohyönteisiä perinnemaiseman kimpussa.
VastaaPoistaKirkko suvaitsee kyllä primitiivistä kuolemankulttia, jonka edustajat mm. raiskaavat joukolla pikkulapsia, mutta Halla-aho ei saa edes tulla keskustelemaan. Järkyttävää on meno kirkossa nykyään.
VastaaPoista"Mitäs me nyt sitten oikein tehtäisiin noilla tarpeettomilla rakennuksilla ja sillä tarpeettomalla papistolla"
VastaaPoistaMitäs jos "elettäisiin ajassa" ja muutetaan kirkot polyamorisiksi eläimiinsekaantumis- ja pedofilakeskuksiksi?
Ehdotus voi kuulosta oudolta, mutta kyllä se on täsmälleen trendin osoittamassa suunnassa.
Itseäni kiinnostaa esmes kirkon maaomaisuus. Tuossa Päijänteellä on rakentamatonta rantaviivaa aivan mahdottomasti eri seurakuntien omistuksessa. Upeissa maisemissa. Lisää rantaviivaa metsineen seurakunnalle tuli viime vuonna tuohon lähistölle leskiemännän kuollessa.
VastaaPoistaEiköhän olla jo sen ajan ainakin kynnyksellä, kun tästä traditionaalista päästään piankin eteenpäin.
VastaaPoistaSuuri joukko ihmisiä on jo täällä läntisissä maissa postmoderneja ja pienempi joukko jo 2. evoluutiovaiheen integraalivaiheessa ja tarvittava elämän evolutiivisen kehityksen "kvanttihyppy" on ehkä piankin nähtävänä ja ratkaisut uusi luonnollinen ihminen löytää oman tietoisen todellisuutensa avulla, joka on meillä kaikilla läsnä, jos vaan avaudumme sille.
Utilitaristien toiminta-ajatus on edelleen pätevä, kun se kirjoitetaan muotoon: mahdollisimman paljon hyvinvointia mahdollisimman suurelle osalle väestöstä mahdollisimman kestävällä tavalla. Kestävyys eli pitkäjänteisyys on tuossa olennainen tekijä, puhuttiinpa sitten aineellisesta tai henkisestä hyvinvoinnista. Tämän ymmärtäminen tuntuu olevan ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus, se ymmärrys vain pyrkii välillä hukkumaan pintahälyn alle. Esimerkiksi vanhat sadut, Aisopoksesta alkaen, ovat täynnä kertomuksia siitä, kuinka lyhytjänteinen mielihyvän tavoittelu johtaa mielipahaan, mutta pitkäjänteinen aherrus tuottaa kestävää mielihyvää.
VastaaPoistaMiten sitten nämä erilaiset muoti-ilmiöt liittyvät tähän? Joskus 50 vuotta sitten, kun samanlaiset muodit valtasivat julkista tilaa, Koivisto luonnehti ilmiötä ylensyöneiden ilmavaivoiksi. Sama tuntuu pätevän myös nyt, jopa entistä korostetummin. Samat porukat, jotka puuhastelevat näiden queer-ideologioiden kanssa ja hurraavat kehnon piirtäjän sotkuisille tuotoksille, vaativat vastikkeetonta elatusta kansalaispalkan nimellä ja pöyristyvät, jos heidän odotetaan tekevän jotakin elatuksensa vastineeksi. Ja heidän esiintymisensä kertoo enemmän kuin selvästi, että mielihyvää kyllä jahdataan hartiavoimin, mutta tavoilla, jotka karkottavat sen yhä kauemmaksi ja kauemmaksi.
Kuten olen kai aiemminkin todennut, jokaisen meistä tajuntaan muodostuu varhaisessa lapsuudessa ensin hahmo "sinä", ja vasta vuosia myöhemmin se mistä sanomme "minä". Tästä ihmis- ja itseidentiteetin marssijärjestyksestä suoraan johtuu, että elämme kaikki aina ikään kuin toistemme sieluissa, ja kaiken, minkä teemme toisillemme, sen teemme myös itsellemme, itsessämme. -- Tämä niin sanottu moraalin "kultainen sääntö" on todella universaalinen ilmiö.
VastaaPoistaMutta samasta seikasta johtuu myös se, että nimenomaan moraaliset tunnot ovat kaikkien ihmisyhteisöjen perimmäistä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden liimaa, ja mitä läheisemmistä moraalitunnoista on kyse, sitä sitovampaa tuo liima on. Me suljemme moraalisia piirejä ja jaamme moraalisen hyvän ja pahan sitä vahvemmin mitä läheisemmistä ihmisistä on kysymys. Siksi sisällissodat ovat kaikista sodista verisimmät, ja siksi kirkko-uskovaisten viha voi estoitta kohdistua sisäänlämpiävästi omiin suomalaisiin kanssaihmisiimme -- sen sijaan sympatiat ja kaikki farisealainen mussuhumanistinen lämpö suunnataan esimerkiksi vieraskulttuurisiin ja jopa kokonaan toisuskoisiin ihmisiin, jotka koetaan moraalisen rintaman samalla puolella oleviksi.
Saman uskonnon lahkot voivat vihoitella toisilleen kitkerämmin kuin valtakunnan valtauskonnon auktoriteetit koskaan tohtivat kohdella kokonaan toisenlaista ihmisyyttä ja aivan päinvastaisia arvoja edustavia vieraskulttuurisia uskontoja. Halla-aholla ei tosiaan ole käytännössä mitään ihmisoikeuksia niiden joukoissa, jotka mieluummin toteuttavat hyväsydämisyyttään sellaisia uskontoja kohtaan jotka eivät ole mitään perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia hyväksyneet. -- Tämä on siis vain näennäisesti paradoksaalista. Tosiasiassa tämä perustuu juurikin kaiken moraalin perusluonteeseen yhteisöjen alkuperäisinä sidosvoimina.
Tietenkin tähän liittyy olemuksellisesti vahva kognitiivinen dissonanssi, jota moralistit eivät mitenkään voi päästää tietoisuuteensa -- vaan se täytyy torjua pois tietoisuudesta. Moraalin skitsofreenisuus näkyy vain ulkopuoliselle, veljesvihaan langenneet eivät itse koe muuta kuin oikeassa olemista. Kun kokonaiset yhteiskunnat vaipuvat keinotekoisen moraalipinnan alle, ja kun kahtiajakautumisen seurauksena aste asteelta taannutaan totalitarismiin, silloin pahuuden projisointi, leimaaminen, ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuuri institutionalisoituvat, ja "vihapuheiden" lisäksi myös ajatusrikokset -- totuudet jotka vaanivat jokaisen aivoissa mutta jotka täytyy määrätietoisesti kitkeä juuria myöten jotta oltaisiin hyväihmisiä -- viilletään irti oikeuden sokealla miekalla.
Jukolan Jussi ei tähän tupsahda sattumalta. Elämme todellakin nyt impivaaralaista vieraskulttuurikoreuden aikaa.
"Mitäs me nyt sitten oikein tehtäisiin noilla tarpeettomilla rakennuksilla..."
VastaaPoistaMitä jos varaudutaan muuttamaan suoraan moskeijoksi? On sanottu, että protestanttisert kirkot muutoinkin julistavat Jumalan kuolemaa. Kirkko, joka menettänyt uskonsa omiin arvoihinsa, ei kelpaa kuin väistymään sellaisen uskonnon edessä, joka tietää Totuuden ja on valmis kuolemaan - ja tappamaan - sen edestä. Sama koskee kansaa, joka on menettänyt kulttuurinsa elinvoiman.
NL:ssä kiehnättiin keskusvaltaa, nämä kiehnää vähemmistöjä.
VastaaPoistaNyky kirkon toimissa on tahatonta komiikkaa. Mutta mikä sitten olisi aitoa kristinuskoa?. Pitäisi ainakin uskaltaa ilmoittaa selvä kanta sellaisiin peruskysymyksiin kuin jumalan olemassaolo ja kuolemanjälkeinen elämä.
VastaaPoistaPoliitikoilla on monesti tapana kiertää uskontoa koskevat kysymykset. Pahimmillaan sanotaan uskovansa jumalaan niinkuin kirkko opettaa. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa ,kuinka joku tietäisi mitä kirkko opettaa ,kun ei kirkko itsekään tiedä.
Halla-aho sanoi taannoin, ettei ole uskonnollinen ,vaan uskoo evoluutioteoriaan. Äskettäin vaalihaastattelussa sanoi "enköhän minä ole samanlainen keskivertoluterilainen kuin muutkin suomalaiset"ja edelleen "jos ateistilla tarkoitetaan aktiivisesti jumalan olemassaolon kieltävää hehkilöä ,niin en näe syytä kieltää jumalaa".
Odotankin mielenkiinnolla luistaako kirkkopäivillä syvempään opportunismiin.
Jopa nyt. Missä on sanottu, että evoluutioteoria ja uskonnollisuus ovat toisensa poissulkevia? Ei Raamatun verbaalitulkintaan ole ns. kirkonmiestenkään piirissä kaiketi uskottu vuosikymmeniin tai vuosisataan.
Poista"Olen nähnyt miesten kerääntyvän yhteen saavuttaakseen varmuuden tiedon asioista, joiden varmuus on täysin vaihtelevainen,
PoistaSiihen he uhrasivat vuosien pitkän saaton ja sunnuntainsa ja sabattinsa
Kaikki tuo oli vain tulta,joka syttyy kerran ja palaa kiihkeästi ja jonka intohimoinen liekki sitten sammuu."
Sokea runoilija (al-Marri) M. Waltarin Nuoren Johanneksen mukaan
Yhdessä vaalihaastattelussa Halla-aholta kysyttiin, uskooko hän Jumalaan. Hän vastasi olevansa asian suhteen avoin.
VastaaPoistaSe nyt on aivan turhaa vaivata päätään sillä, että onko Jumala olemassa vaiko ei. Koko länsimainen sivistys juontaa juurensa kristillisestä perinteestä, mikä on osoittautunut inhimilliseksi ja tehokkaaksi uskomusjärjestelmäksi.
VastaaPoistaLänsimaisen ihmisen kannattaa ojentautua sen mukaan ikäänkuin Jumala olisi olemassa. Jeesuksen opetukset ovat niin kovaa kamaa, etteivät edes papit pysty niitä noudattamaan.
Olisin taipuvainen yhtymään tähän näkemykseen, joka mielestäni vastaa Immanuel Kantin jumalatodistusta.
PoistaSitä paitsi kulttuurisaavutuksia ei pidä unohtaa: ei ateismi ole synnyttänyt Bachin passioita eikä rikasta kuvataidetta (esim el Greco) vaan näsäviisasta viisastelua. Itse asiassa pidän naurettavana yhdistystä ja sen jäsenmaksujen maksamista ja kokouksiin osallistumista sen hyväksi, että Jumalaa ei olisi, eikö hiljainen partaansa nauraminen ihmisten tyhmyydelle - jos niin ajattelee - riittäisi.
Bach työskenteli valtion ja kaupungin hommissa , ei kirkon tai seurakunnan. Taiteilijan oli ennen sävellettävä ja maalattava mitä tilattiin ,oli uskon laita mikä hyvänsä.
PoistaKyse oli taiteen sisällöstä ja vaikutuksesta, ei palkan maksajasta.
PoistaProfessori.
VastaaPoistaAika on ajanut meistä ohi.
Ainakin minä olen sen jo tunnustanut, ja uskon siihen lujasti.
Kyllä sinne kirkkopäiville Jyväskylään pitäisi kutsua Halla-ahon lisäksi myös SDP:n uusi kansanedustaja Hussein al-Taee keskustelemaan.
VastaaPoistaKirkkopäivillä voisi tapahtua esim sellainen ihme, että syntisiksi leimatut saisivat syntinsä anteeksi ja tekisivät parannuksen.
Kyllä
VastaaPoistaKiitos blogistin tervehekisistä kolumneista. Eläkkeellä olevana pappismiehenä olen syvästi järkyttynyt joukkopsykoosin valtaamista Halla-aho kriitikoista, joista tunnen monet. Myös Kirkko ja kaupunki-lehden agitoiva linja on todella epäasiallista ja sivistymätöntä. Kirkkopäivien perinteeseen kuuluva, ympäröivään yhteiskuntaan avoin ja keskusteleva linja on nyt tuhoutumassa, kun yritettiin estää onnistuneen ja hyvin menestyneen puoluejohtajan pääsy päiville mukaan.
VastaaPoistaAlakulttuuritapahtumat mallia Querelle ovat kaikin puolin OK. Sen järjestää yksityinen taho, ja kaiketi jotkut maksavat visiitistä. Itse voisin maksaa vaikkapa saadakseni kuulla Kilpisen liedejä. Mutta kukaan ei järjestä enää tälläistä ylevöittävää kokemusta. Tämä vailla vähäisintäkään sarkasmia.
VastaaPoistaKirkon suurin ongelma on nähdäkseni raha. Laajemmin: kulurakenne on niin tavattoman raskas. Pelkästään kiinteistöt käsittävät sakraalirakennusten ohella lukuisia leirikeskuksia yms., joiden käyttöaste on sangen vähäinen, mutta kuluja syntyy ympäri vuoden. Toki tulotkin ovat kohtuulliset - n. 70 % väestöstä on yhä jäseniä - mutta kun menoista päätetään usein paikallisesti, on tulevaisuus kaikkea muuta kuin valoisa.
Pyhän Henrikin katedraali on jäämässä auttamatta liian pieneksi varsinkin sunnuntain päämessuissa. Joku kirkko siltä suunnalta varmaankin kelpaisi.
VastaaPoista