torstai 19. marraskuuta 2015

Sitä ei tapahtunut



Siitä, mitä ei tapahtunut

Jälkeenpäin katsoen historia näyttää selkeältä ja suunnitelmalliselta tapahtumien ketjulta, jossa syyt ja seuraukset ovat kauniissa järjestyksessä ja tuottavat ne tulokset, jotka tunnemme. Sitä paitsi tunnemme syytkin vallan erehtymättömästi.
Suomen itsenäisyys on meidän kannaltamme eräs historian kaikkein merkittävimmistä tuloksista, jonka sankarit on helppo löytää siinä kuin konnatkin. Keisarin rikottua valansa ei suomalaisille jäänyt muuta keinoa kuin pyrkiä itsenäisyyteen ja siihen myös päästiin. Vastarinnan kannattajat olivat avainasemassa. Hyväuskoiset tai suorastaan moraalisesti mädänneet myöntyvyysmiehet taas mielistelivät sortajaa ja olipa niitäkin, jotka peräti toimivat sortovallan kätyreinä.
Kansan yhtenäisyydestä ei siis varsinaisesti voinut puhua edes porvarillisella puolella ja sitäkin suuremmaksi hajottavaksi tekijäksi tuli ennen pitkää työväenliike, joka aluksi oli kiivas sortovallan vastustaja muuttuakseen sitten sen kuuliaiseksi kannattajaksi niin pian kuin aateveljet pääsivät Venäjällä valtaan ja lurittelivat lipevästi ystävyyttään. Mutta jo pian sodan alettua kansa alkoi aseistautua ja kun aika koitti, se nousi ja vapautti maan.
Tässä kai melko tavanomainen kuva Suomen itsenäistymisestä, jonka erityisiä sankareita olivat aktivistit ja jääkärit, jotka vaaransivat kaikkensa hankkiessaan vapautumista varten aseita ja sotilaskoulutusta. Myöntyväisyyspuolella heitä pidettiin häirikköinä ja suorastaan rikollisina. Olihan todennäköistä, että he vetäisivät Suomen päälle rankaisutoimet, mikä johtaisi maan nauttimien viimeistenkin oikeuksien hävittämiseen, kuten Puolassa oli tapahtunut.
Aseiden hankkiminen ja muu aktiivisen vastarinnan valmistelu todella väistämättä aiheutti venäläisellä taholla asianmukaisen reaktion, joka ei luvannut hyvää. Eritoten John Grafton-laivan tapaus ja Voimaliiton paljastuminen johtivat suorasukaisiin päätelmiin siitä, mitä oli tekeillä: aseellinen kapina ja irrottautuminen Venäjästä Ruotsin avulla, kunhan Saksa hyökkäisi. Ei siinä kovin väärässä oltukaan, vaikka Ruotsin aikeita ei osattu lukea.
Ajatus siitä, että Ruotsi haluaisi ehdottomasti ottaa Suomen takaisin Venäjän ja Saksan välisen sodan syttyessä, näytti Pietarin pääesikunnan ikkunoista katsoen selviöltä ja suunnitelmat tehtiin sen mukaan. Kun sota siten syttyi, oli amiraali von Essen jo lähdössä tuhoamaan äkkiylläköllä Ruotsin laivastoa, mutta hänet pysäytettiin jostakin syystä, jota en nyt muista.
Varustautuminen suomalaisten kapinaan oli tietenkin venäläisestä näkökulmasta katsoen välttämätöntä ja normaalia yleisesikuntatyötä. Kapinan oletettiin saavan raakoja etnisen puhdistuksen muotoja ja Valamon ja Konevitsan munkkien suojaksi suunniteltiin joukkoja paikallisista oikeauskoisista luotettavista henkilöistä. Venäläisen väestön oli yleensäkin syytä hakeutua venäläisten varuskuntien suojaan, kuten jo vuoden 1905 kapinassa oli tehty. Kosto hallituksen politiikasta saattoi koitua viattomien siviilien osaksi, arveltiin enemmän tai vähemmän profeetallisesti, kun muistamme Viipurin tapahtumat vuonna 1918. Pertti Luntinenhan on ansiokkaasti tutkinut näitä venäläisten valmisteluja suomalaisten kapinan varalle ja kertoo niistä vähän tunnetussa kirjassaan.
Muutamassa vuodessa Helmikuun manifestin jälkeen uskollisista suomalaisista oli tullut esivallan silmissä puolalaisiin verrattava vihamielinen elementti. Keisarikunnassa palvelevista suomalaisista tehtiin yksityiskohtaisia luetteloja ja santarmit kokosivat tietoja tuhansista Suomen suomalaisista, muun muassa aivan vähäisissäkin luottamustehtävissä maaseudulla toimivista sosiaalidemokraateista. Heistä hankittiin myös paikallisilta viranomaisilta lausuntoja. Myös Helsingin talot olivat tarkkailun alaisina.
Kun kansannousua oli syytä odottaa, sitä vastaan oli myös ennakolta valmistauduttava. Pääesikunnassa vaikuttava II päämajoitusmestari, kenraalimajuri Borisov laati asiasta muistion vuonna 1907.
Borisov palautti mieleen, että suomalaiset olivat nousseet kapinaan myös vuoden 1808 sodan aikana, heti sen jälkeen kun venäläiset olivat alkaneet kärsiä tappioita. Kuormastoja oli ryöstetty, kuriirien kulku estetty, sairaaloita ja osastoja tuhottu sillä ”suomalaisella julmuudella, joka ilmeni sittemmin äskettäisissä Tuckumin, Riian ja Windaun tapahtumissa” (sic!). Toiminta saavutti ”uskomattoman laajuuden” sen jälkeen kun Kulnevin ja Bulatovin joukot oli lyöty hajalle Siikajoella ja Revonlahdella. Suuria ihmismääriä liittyi kapinallisiin, kaupungeissa ammuttiin ikkunoista, talopojat aseistautuivat nuijilla ja viikatteilla. Venäläisiä sotilaita, jopa 11 miestä yhdessä paikassa, kaivettiin vyötäröä myöten maahan ja hakattiin heiltä pää poikki.
”Suomalaisella itsepäisyydellään” kerran jo rauhoitetut kylät nousivat uudelleen heti venäläisten lähdettyä. Ylipäällikkö Buxhoevden tunnusti tilanteen vakavuuden ja pyysi lisäämään joukkojen vahvuutta puolella. Samaan aikaan kelirikko erotti venäläisen armeijan kotimaasta.
Oli syytä odottaa, että tulevassa sodassa syntyisi samanlainen tilanne. Koko Suomi täyttyisi rahvaan pyssymiehistä ja kulkutiet tukittaisiin. Tämän takia oli jo ennakolta valmistauduttava kansannousun varalle. Mikäli sellaisen syttyessä tuijotettaisiin Haagin konferenssin päätöksiin eikä sotataidon vaatimuksiin, saattoi odottaa Tuckumin (Tukums) vuoden 1905 tapahtumien toistumista. Oli tunnettava ”suomalaisten julma, villi ja itsepäinen luonto” ja heidän sulkeutuneisuutensa ja kavaluutensa ymmärtääkseen, ettei heiltä ollut armoa odotettavissa. Piti ottaa oppia vuosien 1808-09 sodan kokemuksista ja käyttää jo silloin sovellettuja keinoja: veristä terroria, joka pitäisi kansan ellei nyt alamaisena, niin ainakin toimettomana.
Tässä kirjoittaja viittaa Vaasan maihinnousun yhteydessä tapahtuneeseen kansannousuun ja sen jälkeisiin kostotoimiin.
Borisovin mielestä tulevassa sodassa oli toimittava kuten saksalaiset. Heidän yleisesikuntansa julkaisussa oli päätelty, että humaanisuutta eli ihmisten ja omaisuuden säästämistä voitiin soveltaa vain siinä määrin kuin se palveli sodankäynnin päämääriä. Oli iskettävä kaikkia niitä resursseja vastaan, joita vihollinen saattoi käyttää hyödykseen, kuten von Moltke tunnetussa kirjoituksessaan ”hyvin painokkaasti sanoi”, Borisov mainitsi. Totaalinen sota kaikessa irvokkuudessaan ei siis syntynyt luonnonvoimaisesti ja ikään kuin vahingossa, vaan suunniteltiin kylmäverisesti ennakolta.
Terrorin ja vastaterrorin logiikka oli sama kuin aina ennenkin. Sitä sovellettiin Suuresta pohjan sodasta hamaan toiseen maailmansotaan ja varmaan myös miltei aina sitä ennen ja sen jälkeen vastaavissa tapauksissa. Kun tappoi yhden, pelotti tuhat. Koska tästä pyrki aina seuraamaan koston kierre, kovennettiin sitten panoksia aina joka kierroksella tarpeen mukaan ja lopulta päästiin hurjiin verilöylyihin, joita etenkin saksalaiset sovelsivat monessa maassa. Mutta eivät ne mitään uutuuksia olleet.
Kuten tunnettua, maailmansodan syttyessä suomalaiset pysyivät vastoin odotuksia aivan rauhallisina eikä Ruotsikaan osoittanut merkkejä aggressiivisuudesta. Epäluotettavina pidetyt suomalaiset oli vapautettu asepalveluksesta, mutta nelisen sataa ilmoittautui vapaaehtoisiksi puolustamaan Venäjää. Tätä tuskin oli odotettu. Keisari katsoi aiheelliseksi kiittää uskollisia suomalaisiaan ja saapui itsekin katsomaan, miten asiat täällä sujuvat.
Toisaalta Saksaan lähti paljon enemmän nuorisoa kuin emämaata puolustamaa. Se sai siellä sotilaskoulutuksen ja palasi sitten ajan koittaessa todella Suomeen johtamaan sitä kansannousua, jota Pietarissa oli jo kauan pelätty ja Suomessa toivottu, tosin vain sinisissä unelmissa.
Kun kansannousu sitten tapahtui, olivat olosuhteet jotakin aivan muuta kuin osapuolet olivat kuvitelleet. bolševikkikaappaus ja sen aiheuttama sekasorto olivat halvaannuttaneet Venäjän ja tuhonneet sen armeijan. Nyt sillä, bolsevistisessakaan muodossaan ei ollut enää käyttökelpoisia voimia kansannousun vastustamiseen. Pari latvialaisrykmenttiä ja epämääräinen joukko matruuseja eivät riittäneet mihinkään.
Niinpä tapahtui ihme: venäläiset eivät toimeenpanneet Suomessa minkäänlaista terrorikampanjaa eivätkä suomalaiset liioin joutuneet käymään sissisotaa, vaan saattoivat käydä suoraan moraalinsa menettäneiden varuskuntien kimppuun. Niiden aseistariisuminen onnistui ilman vakavaa vastarintaa.
Myös jääkärit, joita valtiopettureina uhkasi sotalakien mukainen hirttotuomio, säilyivät kuin ihmeen kautta vakavilta rangaistuksilta. Vain kaksi värväriä hirtettiin. Terrorin kohteeksi joutuikin suomalaisten sijaan joukko venäläisiä, vieläpä täysin syyttömiä.
Kaikki olisi voinut käydä aivan toisin. Kun suomalaiset ennen sotaa joskus uhmapäissään muistuttivat, että myös pieni Japani oli nöyryyttänyt Venäjän, heille voitiin vastata täydellä uskottavuudella, ettei Suomi ollut mikään Japani ja että sille Venäjä olisi aina tarpeeksi vahva. Oli mahdotonta edes kuvitella muunlaista tilannetta. Eipä Suomesta olisi tainnut olla uudet Tsushiman järjestäjäksi.
Niinpä Suomen tulevaisuus voitiin realistisesti ajatellen rakentaa vain yhteistyössä Venäjän kanssa. Vanhasuomalaiset ja osin muutkin ottivat realiteetit vakavasti ja paheksuivat jyrkästi jääkäreitä ja muita vehkeilijöitä, jotka järkevästi ajatellen saattoivat tuoda maalleen vain onnettomuutta. Esimerkiksi Mannerheimin strategiana oli hankkia Venäjän myötämielisyys tukemalla sen, siis sen oikean vanhan keisari-Venäjän sotaponnisteluja.
On historian ironiaa, että järkevät mielipiteet joutuivat häpeään. Venäjän romahdus ja Saksan voitto olivat Suomen itsenäisyyden välttämätön ehto ja se vahvistettiin reaalisesti Brest-Litovskin sopimuksessa 3.3.1918. Kummisetänä oli Saksa ja takuumiehenä sen Itämeren divisioona.
Jääkärien rooli Suomen ”eurooppalaisen” itsenäisyyden turvaamisessa oli korvaamaton. Toki bolsevikkihallitus oli ”olosuhteiden pakosta” joutunut paperilla tunnustamaan porvarillisen hallituksen johtaman Suomen itsenäisyyden, mikä oli ”inhottavaa”, kuten Lenin asian esitti, mutta tämän tunnustuksen arvo nähtiin heti punakapinan alettua ja itse asiassa jo ennen sitä. Tarkoitus oli tietenkin tunnustaa ”Suomen sosialistisen työväentasavallan” itsenäisyys, jonka sisältö oli alistettu proletaarisen maailmanvallankumouksen eduille.
Jääkärit todella olivat avainasemassa punaisten lyömisessä ja Suomen todellisessa irrottamisessa Venäjästä. Toki läheskään kaikki jääkärit eivät osallistuneet tuohon sotaan, joka käytännössä muodostui kansalaissodaksi. Harvoin muistetaan, että niitä, jotka eivät palanneet Suomeen, ei ollut muutamia, vaan useita satoja. ”Työläisjääkärit” olivat melko merkittävä ja poliittisesti tietoinen osa pataljoonaa.
Mutta tuloksena osaltaan myös Suomeen palanneiden jääkärien toiminnasta oli joka tapauksessa Suomen itsenäisyys eikä sen sijaan suomalaisia kohdannut verilöyly, jollaista aikoinaan oli sekä pelätty että suunniteltu. Vastoin järkeviä odotuksia tämän hurjapäiden joukon rohkeus ei tuhonnut Suomen asiaa, vaan edisti sitä. Niinpä itsenäisen Suomen nuoret sankarit palkittiin runsain mitoin ja pääsivät kansakunnan kaapin päälle. Fortes Fortuna adjuvat, sanoivat jo muinaiset roomalaiset. Kaikki olisi kuitenkin voinut mennä myös toisin, tietenkin.
Koko Suomen selviytymistarina on miltei uskomaton kautta koko sen historian ja niin on myös jääkärien tarina sen osana. Ehkä me todella olemme Herran valittu kansa, kuten jo Topelius ajatteli? Itsenäistymisen historia ei tapahtunut minkään ennakolta ajatellun käsikirjoituksen mukaan vaan yllätysten summana ja vielä sen aattona tulevaisuus oli täysin hämärän peitossa. Kaikessa verisyydessään, luokkasotineen se on hyvä esimerkki sellaisesta prosessista, jonka ennustaminen ei etukäteen ole mahdollista.

34 kommenttia:

  1. Tämänkin kirjoituksen taustaa vasten on jotain aivan käsittämätöntä, että viisimiljoonainen kansamme on nyt ottamassa vastaan valtaisan määrän (lähes yksinomaan islaminuskoisia) maahanmuuttajia, väkilukuun suhteutettuna neljänneksi eniten Euroopassa.
     
    Väkiluvultaan ja eräiltä muita tunnusmerkeiltään Suomeen verrattavat Tanska ja Sveitsi ovat ymmärräneet Suomea paremmin mistä tämänhetkisessä maahanmuuttoinvaasiossa on kyse. Ei vähemmästä kuin eurooppalaisen sivilisaation ja eurooppalaisten kulttuureiden henkiinjäännistä. Rasismi-kortin heilutteluun liittyvä käsitteellinen harha on syytä ampua alas viimeistään nyt. Rasismilla on 140-vuotinen ruma ja tarkkaan tutkittu historiansa, mutta muuttoliike tässä laajuudessa ja kattavuudessa on Euroopassa kokonaan uusi ilmiö kansainvaellusten jälkeen. Jos sitä ei vastusteta päättäväisesti, Eurooppa ja Suomi lakkaavat olemasta.
     
    Maahanmuuton vastustajat tulee nähdä uhanalaisten kulttuuriympäristöjen suojelijoina. Pieni Suomi on kyennyt luomaan omaehtoisen kulttuurin. Suomi on maailman kehittyneimpiä maita ja suomalaiset parhaiten koulutettuja. On hämmästyttävää, että näin pieni kansa on eräillä aloilla — musiikissa, arkkitehtuurissa, teknologiassa — yltänyt ihmiskunnan huippusaavutuksiin. Kaiken kaikkiaan saavutukset ovat niin poikkeuksellisia, että suomalaisen sivilisaation vaalimisen ja eteenpäin kehittämisen pitäisi olla itsestäänselvyys. On mieletöntä ajatellakin, että islamilaiset maahantunkeutujat pystyisivät rikastuttamaan sitä. Tulee käymään täsmälleen päinvastoin, jos maahanmuuttoa ei katkaista nyt. Nykytilanne olisi silloin alkusoittoa vuosikymmeniä jatkuvalle sisäänvaellukselle, jota melko pian ei enää kyettäisi pysäyttämään vaikka haluttaisiinkin.

    Viimeisessä suuressa orkesteriteoksessaan Sibelius visioi kaikki barbarian kauhut ennen palaamistaan lopputahtien klassiseen harmoniaan, mutta hänellä oli aihetta tiettyyn optimismiin, elihän hän tuolloin vain 1. ja 2. maailmansodan valise. Mutta nyt Jääkärimarssi soimaan.

    t. nimim. Tulilintu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kummallista, ettei tätä itsestäänsevyyttä mitenkään kyetä valtamedian taholta sanomaan. Sen sijaan jopa kirkko julkaisuissaan keskittyy mahdollisimman törkeästi herjaamaan isänmaallista itsesuojeluvaistoa, joka on myös sen ainoa tuki ja turva.

      Poista
    2. Odotan mielenkiinnolla 612-tapahtumaa, jossa joukkoa rauhallisia, ilman poliittisia tunnuksia kulkevaa juhlakulkuetta uhataan mm. kananmunilla ja ritsoilla. Toteuttamassa porukka, joka ei tee ilmoitusta mielenosoituksesta, porukka, joka kannattaa täysin vapaata maahantulemista, porukka, joka vähät välittää aiheuttamistaan vahingoista.

      Poista
    3. Tulilintu ja sen jälkeinen TV:n kommentti ovat juuri sitä mitä YLE ja muu valtamedia ei kerro ja on menettänyt uskottavuutensa omilla aivoilla ajattelevien ihmisten parissa.

      Aamulehti on pistänyt ylpeillen maailmalaajuiseen jakeluun ranskaksi, englanniksi ja arabiaksi käännettynä Pariisin verilöylyn jälkeisen etusivunsa, jossa Hämeen-Anttila muistuttaa maailmaa takavuosien Myyrmannin pommista. Kyllöämekinmurhaamme kortti on maailmalaajuisessa levityksessä ikäänkuin ISIS ja häiriintynyt pojannulikka olisivat rinnastettavissa.

      Samainen lehti pisti jo kesän lopulla koko etusivun otsikon KIITOS KUN TULITTE ja sisäsivulla poseerasi onnellinen albanialaisperhe.

      Illyyrien jälkeläisethän liittyivät Natoon jo v. 2008.

      Päättäjien lisäksi myös media on seonnut.

      Poista
    4. "On kummallista, ettei tätä itsestäänsevyyttä mitenkään kyetä valtamedian taholta sanomaan. Sen sijaan jopa kirkko julkaisuissaan keskittyy mahdollisimman törkeästi herjaamaan isänmaallista itsesuojeluvaistoa, joka on myös sen ainoa tuki ja turva."

      Kyllä vain, varsinkin tämä Ville Rannan tekele on kyllä varsinainen viikon pohjanoteeraus:

      http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/ville-ranta-iskun-jalkeen

      Vaikka mitäs muut kuin omaan pesään paskantamista tämän "arvomaailman" edustajilta kannattaa edes odottaakaan? Ainahan se on peilin vika, kun naama on ruma... Alkaa jo vaikuttaa siltä, että ev.lut.kirkosta on jäljellä enää pelkät tyhjät kuoret. Ja siitä huolimatta (tai ehkäpä juuri sen vuoksi?) se saa "progressivistien" taholta osakseen lähinnä ylenkatsetta, nälvintää ja halveksuntaa. Vaikka kukas heikkoa kunnioittaisikaan?

      Jännä sinänsä, noin toisaalta, että tämä toinen kansankirkkomme, joka on näkemyksissään ja opetuksissaan johdonmukaisen immuuni kaikelle "edistykselliselle", jätetään sen sijaan tiedostavaiston taholta miltei tyystin rauhaan. Huolimatta siitä, että siellä ei edes keskustella mistään naispappeudesta, homoliitoista, tms. Ja mitä nyt itsekin ortodokseja tunnen, heidän näkemyksensä myös tästä kolmannesta Pyhästä Lehmästä eli monikultturismista tuntuvat olevan miltei järkijään nuivanpuoleisia. No, ehkäpä on aihettakin, kun maassamme olevien musujen määrä on jo suurempi kuin ortodoksien... Parikymmentä vuotta takaperin olisi tätäkin ollut aika vaikea kuvitella. Vaan niin muuttuu maailma Eskoni. Aika kyseenalaiseen suuntaan vaan ollaan menossa, sano.

      J.Edgar

      Poista
    5. Ev.lut. kirkkohan on enää vain jonkinlainen Vihreiden teologinen siipi.

      Poista
    6. J. Edgar

      Muistan että Kuopion piispa taannoin olisi sanonut että kirkon tiloja hän antaisi mieluummin muslimien käyttöön kuin ortodoksien.

      Poista
  2. "Pari latvialaisrykmenttiä ja epämääräinen joukko matruuseja eivät riittäneet mihinkään."

    Eikö näitä venäläisjoukkoja ollut Suomessa likipitäen 200 000 miestä?

    Sitäkään ei taidettu osata arvata, että järjestyksen takaava armeija muuttuisi ratkaisevaksi tekijäksi sisällissodan sytyttämisessä.

    VastaaPoista
  3. Mitä tulee näihin joukkoihin, joita ei enää ollut jäljellä sataakaan tuhatta, kyse oli armeijan hajoamisesta. Ei ollue enää armeijaa, vaan pyssymiehiä, jotka eivät totelleet ketään, eivät edes omia komiteoitaan. Sitä nimitettiin meillä "svabodaksi", vaikka asianmukainen venäläinen nimitys olisi "volja" -tehdään mitä huvittaa. Ja taisteleminen sattui olemaan juuri se, mikä huvitti vähiten.

    VastaaPoista
  4. Sitäkin suurempi ihme tapahtui Suomen päästessä Ruotsin siivellä jäseneksi Euroopan Unioniin, historian kehittyneimpään hallintojärjestelmään. Koskaan ennen suomenkansan omaa kieltä ei oltu hyväksytty täysin tasa-arvoiseksi muiden eurooppalaisten kielten rinnalla.

    Koska meidän luojamme, millä nimellä kukin häntä kutsuukin, näyttää suuren voimansa synnyttämällä meidät keskenämme niin kovin erilaisiksi, että aina löytyy sellaisia jotka eivät kirkkaimmankaan keinoälyn asettamiin muotteihin sovi, niin heitä varten halutaan yhä perustaa Solovetski ja Vorkuta nimisiä opetuslaitoksia, vaikka kuka hyvänsä voi Savossakin seurata maailman tapahtumia kansainvälisiltä tv-kanavilta omiin näkö-ja kuulohavaintoihinsa luottaen.

    Yksiä Senaatintorin kiertäjiä tulevaisuus huolettaa, toisia ilahduttaa,

    VastaaPoista
  5. Nuoremmat haluaisivat perustuslakiin ensimmäiseksi pykäläksi jokaiselle oikeuden rahapeleihin. Kokeneemmat ovat tavanneet pelihimon raunioittamia nuoria.

    Peliriippuvuden vammojen tapaisia haittoja syntyy nuorisossa myös ns. pakkokielen opetuksesta. Toisaalta joku ylempiensä hyväksyntää hakeva voi perustaa yksityisen nuorisokodin esim. Keminmaalle noita vaurioituneita hoitamaan.

    Jos minut pantaisiin perustamaan yksityistä nuorisokotia ongelmanuorille Länsirajan tuntumaan, mieleen tulisi omaa hautaansa kaivamaan pantujen juutalaisten kohtalo natsien kynsissä.

    Enkä osaa kuvitella näkeväni Ahvenanmaan lehdessä houkutusta "Uskalla rakastua suomalaiseen" vaikka HBL on silloin tällöin rohkaissut mm. ratikoissa suomenkielisiä rakastumaan suomenruotsalaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sitäkin suurempi ihme tapahtui Suomen päästessä Ruotsin siivellä jäseneksi Euroopan Unioniin, historian kehittyneimpään hallintojärjestelmään."

      -Kuka tommottii päästi suustaan?? Tämä repliikki tuli ekana mieleen Heikin teesejä lukiessa. Oliko tämä siis parodiaa? Meni ohi, jos oli.

      Sinänsä kaikki kunnioitus Eurooppalaista rauhanprojektia kohtaan ja kiitos matalista koroista.

      Kaikki muu EU:n "lisämukavuus ja edut" ja jäsenmaksut ja "pakolaiset" ja direktiivit ja valtava, mammuttimainen byrokratia ja talouden pakkopaita(=euro) ja Saksan pankkien tukeminen ja Merkelin sentimentalistiset "tervetuloa tänne-toivotukset" ovat olleet niin syvältä, syvältä.

      Suoraan sanoen isästä perkeleestä.......

      Poista
  6. Venäjän armeijan upseerit varmaankin tiesivät, mitä kotimaassa oli meneillään. Elleivät tienneet, niin Mannerheim saattoi kertoa, hänhän oli juuri palannut vallankumouksen keskeltä. Upseerit kenties ajattelivat, että on heidän kannaltaan turvallisempaa, että aseet ovat valkoisilla kuin omilla venäläisillä sotilailla ja siksi antautuivat niin helpolla 1918.

    VastaaPoista
  7. Taisteleminen olisi merkinnyt bolsevikkien puolustamista, johon tietyistä syistä ei tunnettu innostusta. Sitä ei ollut myöskään miehistöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä näille valkoisten (alkutalvesta -18) aseista riisumille venäläisten varuskuntien joukoille muuten sittemmin tapahtui? Kuinka moni jäi Suomeen, palasi Venäjälle jossakin myöhemmässä vaiheessa tai jatkoi matkaansa maailmalle? Liittyikö heistä osa sittemmin esim. valkoisten joukkoihin? Onhan näistä tapahtumista liikkunut myös kaikenlaisia kummitusjuttujakin, vaikka en uskokaan että varsinaisia "etnisiä puhdistuksia" (malliin Viipuri sitten myöhemmin keväällä) olisi isommin ainakaan näiltä osin tapahtunut?

      J.Edgar

      Poista
    2. Valtioneuvoston kanslian projekti Venäläissurmat Suomessa mielestäni käänteli kaikki kivet. Lähinnä kai Viipuri ja kannaksella muistaakseni myös Raivola olivat noita murhapaikkoja. Toki muuallakin sotilaita tapettiin vastoin kansainvälistä oikeutta.

      Poista
  8. "Myös jääkärit, joita valtiopettureina uhkasi sotalakien mukainen hirttotuomio, säilyivät kuin ihmeen kautta vakavilta rangaistuksilta."

    Kenties saivartelua, mutta itsenäisyysjulistuksemme jälkeen jääkärit olisi voitu tuomita vain tekemällä taannehtiva laki. Eihän heitä nyt enää vanhan Venäjän lait koskeneet.

    Kiitettävä kirjoitus kuten viime aikoina muutkin professorin tekstit.
    Kiitokset myös nimimerkille Tulilintu, hieno kommentti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kui? Suomessa oli voimassa vanha Ruotsista periytynyt laki, jossa oli pykälät valtiopetoksesta ja majesteettirikoksesta. Kun Suomi itsenäistyi, vanhat lait olivat voimassa sellaisenaan. Mielenkiintoisenpaa olisi selvittää, oliko ns. Vaasan senaatti aina päätösvaltainen tehdessään päätöksiä eli oliko paikalla minimimäärä senaattoreita. Vielä nykyäänkin saattaa tulla ongelmia, jos ministereitä on paljon poissa lomalla tai ulkomaanmatkalla tai sairaana yhdellä kertaa.

      Poista
    2. Tekohetkellä jääkärien ollessa Saksassa ei ollut voimassa Ruotsin laki. Oli Venäjän laki, eli jos Ruotsin lakia olisi sovellettu sekin olisi ollut taannehtivaa.
      No saivartelua sinällään sillä outo maa, joka sankareitaan tuomitsisi.

      Poista
    3. Suomen alueella oli voimassa vuoden 1889 rikoslaki ja sen pykälät valtiopetoksesta. Laki on voimassa edelleen ja siihen saakka kunnes saadaan rikoslain kokonaisuudistus aikaan.

      Poista
    4. Valtio, jonka jääkärit pettivät hävisi alta. Aika vaikea olisi soveltaa heitä valtiopetoksesta. Olisi pitänyt herättää Venäjä henkiin jne...

      Poista
  9. Noe eihän Suomi niitä olisi tuominnut. Venäläisten kynsissä oli sen sijaan ennen itsenäisyysjulistusta jo melkoinen joukko ns. kalterijääkäreitä.

    VastaaPoista
  10. "Kaikessa verisyydessään, luokkasotineen se (Suomen itsenäisyys) on hyvä esimerkki sellaisesta prosessista, jonka ennustaminen ei etukäteen ole mahdollista."

    Väite on sataprosenttisesti oikea, jos ennustamisella tarkoitetaan kristallipalloon tuijottamista tuntikaupalla. Tällainen määritelmä sulkee pois sotilaallisen, poliittisen, diplomaattisen jne. tiedustelun, joka ei ole tuntikaupalla tehtyä työtä.

    Mielestäni Suomen itsenäisyyden ennustamisessa suurin rooli kuuluu materiaaliselle asialle, Mannerheimin linjalle. Mannerheim jos kuka tunsi hyvin venäläisen bolshevistisen aateliston sielun. Nikita Hrushtshev väitti, että Mannerheimin linjan edessä surmansa sai miljoona venäläistä. Mannerheimin linjan konekiväärimiehet tulivat toinen toisensda jälkeen hulluiksi tappamisen yksitoikkoiseta ja epäinhimillisestä työstä johtuen.

    Mannerheimin linja oli ennustamisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannerheimin suku kuoli sukupuuttoon Suomesta. Liekö suurikin vahinko:-)

      Poista
    2. Mannerheimin suku kuoli sukupuuttoon Suomesta. Liekö suurikin vahinko:-) Hymyili ryssä.

      Poista
  11. Nyt lähti seurastanne yksi viimeisistä omalla nimellä esiintyneistä. Hyvää jatkoa.

    VastaaPoista
  12. Näinhän se meni. "Historia osoittaa, että kansat, jotka ovat saavuttaneet vapautensa taistelemalla,ovat sen vain taistelemalla saavuttaneet."

    VastaaPoista
  13. Eurooppalainen rauhanprojekti on muuntunut väärään suuntaan: liittovaltion valuuttaan ja ulkorajattomuudeksi jokaiselle joka haluaa tulla ja alkaa tällä posseksi. Eurooppa- tule ja ota!

    Juntusen ja muiden kampanjat yrittävät säikytellä meidät itäpelolla vielä syvemmälle sinne missä itsenäisyyttä ei ole ja jossa se on vaihdettu "turvallisuuteen." En tajua miksi meidän pitäisi olla länsiliitossa itärajan vuoksi kun tämä sama natojengi haluaa pitää etelä- ja kaakkoisrajat appoauki.

    Tilanne tällä hetkellä reaalimaailmassa näyttää olevan kuitenkin se, että Venäjä taistelee raivokkaimmin eurooppalaisen relativistisen ja liberaalin EU-ja NATO-valtion puolesta Syyriassa. Totta kai niillä on omat (likaiset?) motiivit mutta kuitenkin. Lopputulos tulee ratkaisemaan.

    t. joku kauhea trolli pietarista varmaan

    VastaaPoista
  14. Tohtori Tuomioja blogissaan:

    "Terroristien tavoitteena on nostattaa koko ajan uutta vihaa ja vastakkainasettelua ja he toivottavat tervetulleeksi sellaiset yksinkertaistetun ristiretki-retoriikan siivittämät valtioiden ja laittomien toimijoiden vastaiskut, jotka sitä ruokkivat. Terrorismin nujerramme vain, jos samalla pystymme kuivattamaan sen kasvualustan, jossa tulevat terroristit sikiävät. Tässä onnistuminen edellyttää mm. sitä, että kaikki voivat kokea, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti heidän uskonnollisesta ja etnisestä taustastaan riippumatta."

    Historioitsijan analyysi sopii kuin nyrkki silmään myös toisiin ismeihin:

    Kommunistien/natsien tavoitteena on nostattaa koko ajan uutta vihaa ja vastakkainasettelua ja he toivottavat tervetulleeksi sellaiset yksinkertaistetun ristiretki-retoriikan siivittämät valtioiden ja laittomien toimijoiden vastaiskut, jotka sitä ruokkivat. Ismin nujerramme vain, jos samalla pystymme kuivattamaan sen kasvualustan, jossa tulevat kommunistit/natsit sikiävät. Tässä onnistuminen edellyttää mm. sitä, että kaikki voivat kokea, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti heidän uskonnollisesta ja etnisestä taustastaan riippumatta.

    VastaaPoista
  15. Jotkut saattavat kysyä että miten kunnioittaa ihmisiä jotka uskoonnollisista/etnis-traditionaalisista syistä pitävät naissukupuolta perheessä ja yhteiskunnassa toisarvoisena osapuolen jos osapuolena lainkaan.
    Joitakin toisia saattaa ihmetyttää että miten kunnioittaa satojatuhansia nuoria miehiä jotka jättävät kotinsa ja -maansa puolustamatta lähtiessäänn turistimatkoille ympäri Eurooppaa?
    Molemmat ryhmät ehkä ihmettelevät Tuomiojan utopistisiksi ja käytännön elämälle vieraiksi katsomiaan mielipiteitä. Ehkä syystä? hh

    VastaaPoista
  16. Sortajan mielestä voimassa oli Venäjän laki, suomalaisten mielestä suuriruhtinaskunnan laki. Ongelma oli, että Suomessa moni ei halunnut sitä jääkäreihin soveltaa. Venäläisten kannalta hankala tilanne.

    VastaaPoista
  17. Lienee selvää, ettei kukaan halunnut vetää jääkäreitä oikeuteen Suomen itsenäistyttyä. Mutta sitä ennen:"Koko onnemme kalpamme kärjissä on... meill armoa ei, kotimaata". "Armo" oli yleensä "turvan" synonyymi.

    VastaaPoista
  18. Jos Viron pojilla olisi venäläiset aivot, he ajattelisivat kuin Suomen pojat joilla on ruotsalaiset aivot.

    VastaaPoista
  19. Jos venäläisillä olisi eurooppalaiset aivot, niin Venäjällä olisi eurooppalainen elintaso.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.