sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Ollaanpa tarkkana!



Tarkkaa touhua

Jos sanoo Leninin nimen Suomen itsenäistymisen yhteydessä, pitää olla äärimmäisen tarkka, kirjoittaa Helsingin sanomien kolumnisti tänään.
Punaisesta viivasta muistamme sen hurskaan naisihmisen, joka pohdiskeli, oliko se viivan vetäminen tehtävä aina ihan tietyssä mielentilassa, kuten oli Ristuksen veriviinan juonti Herran pyhällä ehtoollisella. Jälkimmäisestä ainakin saattoi saada joko ihmisen armon tai vahingon sielulleen siitä riippuen, miten asiaan suhtautui.
No, kaikille, jotka historiasta jotakin tiesivät ja ymmärsivät, oli jopa Kekkosen aikana selvää, mistä oli kyse silloin, kun Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden. Sen tekemättä jättäminen olisi kerta kaikkiaan merkinnyt kasvojen menettämistä eikä bolševikkien tuonhetkinen olematon sotavoima sitä paitsi olisi siinäkään asiassa pystynyt tekemään mitään muuta kuin vahinkoa omalle asialleen, kunnes rauha Saksan kanssa olisi joka tapauksessa pakottanut hyväksymään sen, mitä voittaja vaati.
Kekkonen lanseerasi näkyvästi ns. joulupukkiteoriaa Suomen itsenäisyydestä Leninin lahjana ja onnistui tietenkin saamaan koko vähälahjaisemman kansanosan vilpittömästi taakseen. Eiväthän kaikki suinkaan Tuomo Polvisen tutkimuksia lukeneet.
Temppu oli sinänsä yksinkertainen, mutta nerokas. Kekkonen teki Leninistä Suomen itsenäisyyden takuumiehen ja se lisäsi suuresti maamme Venäjällä nauttimaa goodwilliä suuresti.
Mutta oltiinko tässä kaltevalla pinnalla? Entäpä jos olisi pidetty yhteisiä juhlia? Jos olisi vedetty Suomea lähemmäs suurvaltaa? Kavalia juonia oli tarjolla.
Eiköhän niitä liene nytkin? Mitäpä, jos Venäjä tarjoaisi nyt yhteisiä juhlia vuoden 1917 muistelemiseksi? Se olisi historian väärinkäyttöä, auttaa kolumnisti lukijaa.
Siinä joskus1960-luvulta lähtien meillä alettiin pitkän tauon jälkeen havahtua huomaamaan, ettei se Suomen asema Venäjän keisarikunnassa tainnutkaan olla yhtä kauhutarinaa. Itse asiassahan me olimme olleet etuoikeuksia nauttiva alue, vähän kuin Ahvenanmaa nyt Suomen yhteydessä.
Toki sitten seurasivat sortovuodet, mutta olisiko se syy unohtaa kaikki se myönteinen, mikä liittyi Suomen ja Venäjän suhteisiin? Historian muistaminen tuppaa aina olevaan valikoivaa, mutta kohtuus siinäkin pitäisi säilyttää, muuten mennään historian väärinkäytön puolelle.
Suomen ja Venäjän suhteissa on paljon hyvin kiinnostavia erikoisuuksia ja ne ovat myönteisiä. Sen takia me emme voi olla kunnon eurooppalaisia puolalaisten tapaan, meillä nyt kun vain on tämä oma historiamme, joka ei ole sama kuin Euroopan historia. Me olemme hoitaneet omat asiamme ja pärjänneet siinä hyvin ja jopa loistavasti. Puolalaisista en tässä suhteessa halua sanoa mitään.
Onko meillä eurooppalaisina oikeutta muistella noita myönteisiä historian jaksoja vai olisiko keskityttävä pelkästään kielteisiin? Venäjän todellisen olemuksenhan kai tuntevat parhaiten ne reunavaltiot, jotka ovat siitä joutuneet eniten kärsimään, vai kuinka se taas olikaan?
Kysymys historian oikein- ja väärinkäytöstä ei ole aivan triviaali. Olennaista on, ettei historiasta väännetä väkisin agitpropia. Tosiasiassa suomalainen russofobia paljolta syntyi juuri itsenäistymisvaiheessa. Bolševikkien antamaa tunnustusta pidettiin kaksinaamaisena ja koko kansalaissota pantiin heidän piikkiinsä, eikä vailla perusteita.  
Oli tietenkin hieno asia, että noihinkin ankeisiin tapahtumiin löydettiin myöhemmin myös myönteinen tarkastelukulma, mutta liika yksinkertaistaminen vei helposti sellaisiin asioiden vääristymiin, joita on jossakin vaiheessa pidettävä jo valheina.
Tällaiseen saatettiin syyllistyä joskus 1970-luvulla ja sellaiseen saatetaan syyllistyä myös nyt. Vääristely ja yli- ja alitulkinnat saattavat tapahtua Venäjän hyväksi, mutta myös sitä vastaan. Koetetaanpa nyt olla tarkkana, sillä ei kaikki, mikä on EU-korrektia ole historiallisesti se ainoa oikea totuus.

21 kommenttia:

  1. Christopher Clarkin kirja "Sleepwalkers" paljasti samanlaisia asioita Itävalta-Unkaraista ennen kesää 1914. Se oli kaikkea muuta kuin rappeumassa ollut suurvalta. Itseasiassa taloudellinen kehitys, integraatio ja eteenpäinmeno oli sitä luokkaa että mitään "kumouksellista liikehdintää" ei ollut sanottavammin havaittavissa. Lähinnä järjestelmän hienosäätöä vastaamaan paremmin modernisaation oloja.

    Jälkipolvet tietenkin loivat välittömästi jo 1920-luvulla Habsburgien valtakunnasta suorastaan naurettavan kuvan "iltaruskon valtakuntana".

    VastaaPoista
  2. Paavo Väyrynen on saanut HS:ssa huomiota uuden puolueensa synnytyskivuille niin paljon että voisi luulla hänen olevan pyrkimässä USA:n presidentiksi. Mm. lehden politiikan päätoimittaja Marko Junkkari haastatteli Väyrystä Hesarin tv:ssä hänen soveltamasta Aristoteles'n teoriasta.

    Kirjoitan Rooma opettaa -kirjassani epäilyksestä, että kaikkien totalitarismien slogan "tarkoitus pyhittää keinot" on hämmentävän hyvin toteutunut Suomessa siten kuin Platon oli hahmotellut antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa: 1) filosofit ajattelevat 2) sotilaat hoitavat turvapalvelut 3) rahvas tuottaa ruokaa.

    Nythän Timo Soini näyttää nousseen rahvaan parista turvamiesten joukkoon

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti,nyt ei kukaan älypää mene Putinin puheille ja ala argumentoida maamme itsenäisyyttä, milään Leninin suopeudella, eikös nyt vähän samanoloinen toinen Vladimir, nimittäin Iljin, ole noussut nykyjohdon kaanoniin. Markku Kuisman teos Venäjä ja Suomen talous on hyvä yhteenveto menneisyydestämme, varsinkin sen taloudellisista suhdanteista. Niin ikävää kuin se joidenkin, miieleltään aglosakseiksi muuttuneilta on tunnustaakin, että silloin kun suurikokoinen naapurimme on pärjännyt, taloudellisesti edes kohtuullisesti, meille se on tuonut myös hyvinvoitia, joten puhtaasti itsekkäistä syistä toivokaamme Venäjälle vaurautta. Mainitsemani Kuisma valotaa myös ennen edellistä lamaa ollutta noususuhdannetta, ja silloisten Neuvostoliitoon kohdistuneiden pankkisanktioiden tuottamaa meikäläisen rahamäärän nousua, lähinnä KOPvainaan kautta virrannutta oljyn transiitto tuottoja. Tuota taloushistoriallista vaihetta olisi syytä paremmin selvitää.

    VastaaPoista
  4. "Koetetaanpa nyt olla tarkkana, sillä ei kaikki, mikä on EU-korrektia ole historiallisesti se ainoa oikea totuus."

    Se ainoa oikea totuus on varmaankin mitattavissa ainoastaan hyötymittarein: kenelle se historiallinen totuus tuottaa eniten hyötyä (ja vastaavasti vahinkoa).

    Vuonna 1988 Tiedonantaja-lehti alkoi kaatamaan lokaa Inkerin suomalaisten päälle säännöllisesti. Tapahtuman syyt selvisivät vuonna 1991 ilmestyneessä Pekka Nevalaisen ja Hannes Sihvon toimittamaassa kirjassa Inkeri. Historia, kansa, kulttuuri, jossa mainittiin että Suomen ja Neuvostoliiton kontaktit koskien Inkerin suomalaisia alkoivat vuonna 1988.

    Inkeriläiset paluumuuttajat saivat työpaikoilla Suomessa kokea taistolaiskommunistien taholta syrjintää, kiusaamista, pahantekoa, vahingontekoa. Filosofiset taustat ovat nykyään selvät: taistolaiskommunisteille Neuvostoliitto oli paratiisi maan päällä, mutta inkeriläiset paluumuuttajat kertoivat työpaikoillaan kokemuksistaan niin kuin ne olivat, että Neuvostoliitto oli pahan valtakunta. Eikä ole mikään ihme, että vuonna 1988 Tiedonantaja-lehti alkoi kaatamaan lokaa Inkerin suomalaisten päälle säännöllisesti, ja tietysti NKP:n KK:n käskystä.

    VastaaPoista
  5. Ollaanpa tarkkana! (muutkin kuin Jukka ja Pekka)

    Toisin kuin naapureillaan Suomella on täydellisen onnistunut historia. Mitä maakuntien naisilla olisikaan aihetta myhäillä tyytyväisenä jos ei äitinsä olisi olleet lottina? Jos tänään herrasmies nostaa hattua pihapiiriin muuttaneelle kauniille venakolle, seurakunnan sielunpaimen saa siitä tiedon seuraavan viikonlopun messuun mennessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. historiaa ilman rajoja,

      Poista
    2. Lotta Svärd - järjestön tunnus oli Hakaristi, samoin Suojeluskuntien.

      Poista
    3. "Lotta Svärd - järjestön tunnus oli Hakaristi, samoin Suojeluskuntien."

      Nimimerkki Anonyymin nimimerkki alkaa A:lla. Samoin Hitlerin etunimi Aldolf alkaa A:lla. Onko tästä siis pääteltävä, että nimerkki Anonyymi on ....?

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Hakaristi

      Poista
    4. Supon mukaan Suomea vakoillaan poikkeuksellisen paljon, mutta se on ymmärrettävää, koska Suomella on täydellisen onnistunut historia. Sellainen herättää kateutta.

      Poista
    5. "Hakaristi"

      Hakaristi on vuosituhansia vanha symboli, se oli myös bolshevikkien käytössä. Mitä Hakaristi saattaakaan kantaa mielessään/sisällään/alitajunnassa/propagandassa?

      Poista
  6. "Suomella on täydellisen onnistunut historia"

    Kiitos nerokkaalle Mannerheimin linjalle!!!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mannerheimin linjalle"

      Täyttä totta. Jos Mannerheimin linjaa ei olisi ollut, niin ei olisi ollut myöskään Paasikivi-Kekkosen linjaa. Olisi ollut olemassa ainoastaan Kremlin stalinilais-brezhneviläinen linja.

      Poista
  7. "Liberalismin fundamentaali usko ihmisen rationaalisuuteen ja kehitykseen ja maailman progressioon on tässä ajattelumallissa viety äärimmilleen. Silloinkin kun muutos on jossakin kontekstissa arvioiden ”huono” tai ”paha”, on se kuitenkin tosiasiassa hyvä. Meidän tulee vain muuttaa tulkintakehystämme."

    Epäilemättä tarpeeksi höyrähtänyt edistysfundamentalisti kykenisi loppuviimein näkemään jopa oman kuolemansa Fantastisena Mahdollisuutena... Sillä sehän nyt ainakin, jos mikään on todellakin se oikea Muutosten Muutos! Ja sitähän me aina tarvitaan, suunnasta viis. Näkökulma ratkaiskoon.

    Riikka Purran mietteitä asian tiimoilta:

    https://riikkapurra.net/2016/05/16/muutos-ja-tulokkaat-ideologian-monet-kasvot/

    Siinäpä vielä toinenkin linkki, joka kiinnostanee tämänkin blogin lukijoita:

    http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216980-suomi-pietari-%E2%80%93-ja-yhdysvaltain-hellana-puhjennut-akkirakkaus-suomalaisiin

    J.Edgar

    VastaaPoista
  8. Historians without borders - vanha aika
    Ihmiset ilman rajoja - uusi aika

    VastaaPoista
  9. "Suomen ja Venäjän suhteissa on paljon hyvin kiinnostavia erikoisuuksia ja ne ovat myönteisiä. Sen takia me emme voi olla kunnon eurooppalaisia puolalaisten tapaan"

    Puolalaisista bolshevistiseen hierarkiaan oli hyväksytty ainoastaan puolalais-juutalainen Dzerzhinskij TshK-VtsheK:n johtajaksi, mutta hänen elämä jäi kuitenkin lyhyeksi.

    Suomalainen O.W. Kuusinen oli ihan muuta luokkaa. Hän oli saanut enemmän Leninin kunniamerkkejä kuin itse Brezhnev. Kuusisella oli viisi ja Brezhnevilla vain neljä. Mene ja tiedä mitä kaikkea Kuusinen puuhasi Kominternin eräänä pomona (шишка на ровном месте). Pääsi hän kuitenkin Terijoen hallituksen pomoksi. Kuusisen toiminnasta ei voi tietää paljon, koska Välirauhasopimuksen jälkeen Suomeen perustettiin Moskovan käskystä Punainen sisäministeriö ja seurauksena oli mm. se, että Suomen arkistoista katosivat kaikki tiedot/asiapaperit, jotka koskivat O.W. Kuusista.

    Näin ollen puolalaisten ja suomalaisten vertaaminen suhteessa Venäjään/Moskovaan ei ole tästä maailmasta. "Sen takia me emme voi olla kunnon eurooppalaisia puolalaisten tapaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suomalainen O.W. Kuusinen"

      Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan pääkaupungissa Petroskoissa on O.W. Kuusiselle omistettu graniittipatsas, jota petroskoilaiset sättivät sanoin каменный истукан eli kivinen tollo. Eikö Kuusisen patsas pitäisi siirtää pakoon petroskoilaisten taiteilijoiden vihapuheitä jonnekin Suomeen, vaikkapa Kansallisarkiston pihaan, että olisi edes jonkinlaista tietoa vallankumouksellisesta Kuusisesta.

      Toisen maailmansodan riehuessa eli vuonna 1944 Stalin (NKP:n KK:n politbyro) teki päätöksen siitä, että eepos Kalevala piti puhdistaa shamanismista. Stalinin kaukonäköinen silmä aavisti, että Talvisodassa suomalaisten torjuntavoitto johtui kaiketi siitä, että suomalaiset olivat lähestulkoon shamaaneja, kun onnistuivat tuhoamaan kokonaisia divisiooneja metsäpoluilla. Stalinin tehtävä eepoksen puhdistamisesta lankesi Kuusiselle ja tämä teki työtä käskettyä useita vuosikymmeniä.

      Stalinilainen versio Kalevala-eepoksesta näki päivänvalon Petroskoissa, mutta jo Kuusisen kuoleman jälkeen. Suomessa sitä ei noteerattu kulttuuritekona.

      Poista
  10. Nuo höpinät Kuusisen muka erittäon korkeasta ja merkittävästä asemasta voisi nyt jo unohtaa, hänestä tiedetään jo aivan riittävästi (Ks. esim. O.W. Kuusinen ja taistelu Stalini9n perinnöstä).
    Neljä Leninin kunniamerkkiä on aika paljon, mutta jotkut saivat njiityä jopa yksitoista.

    VastaaPoista
  11. Miten tyhjä suomalaisen älykön sielu olisikaan, jos sillä ei olisi Venäjän kansan pitkän historian pohjatonta törkykasaa tongittavanaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "törkykasaa"

      törkykasa kaatopaikalla ja törkykasa politiikassa ovatkin eri luokkaa.

      Poista
  12. Kukapa sitä malkaa omassa silmässään huomaisi, sillä Paavin sanat "urbi et orbi" tarkoittavat suomeksi "kaupunkilaisille ja maalaisille", joten ymmärrettävästi kyllä Urpilainen voiteli valtion finansseja Orpon toimiessa maatalousministerinä.

    En tiedä onko hänen kengissä ollut sen enempää sikalan hajuja, kuin maalaisten pomojen Sipilän, Vanhasen, Rehnin tai Kaikkosen, mutta puutekin olisi ymmärrettävää, sillä Sanassa sanotaan, että kaikkein alhaisimpia ovat sikopaimenet.

    VastaaPoista
  13. "Leninin nimen"

    Leninin perustama Komintern eli maailmanvallankumouksen (eli maailmansodan) valmistelija lähetti Otto Wille Kuusisen vaimon suorittamaan salaista tehtävää Japaniin. Tehtävän suorittamisen ja paluun jälkeen nainen passitettiin heti Siperian vankileiriin eli isolaattoriin. Se oli preventiivinen toimenpide, ettei vain nainen vahingossakaan lörpöttelisi ystävättärelleen tai humalatilassa rakastajalleen mitä kaikkea hän touhusi siellä sankarillisella Japanin-matkallaan.

    Otto Willen päähänkään ei varmaan pälkähtänyt mennä tapaamaan vaimoaan Siperian isolaattoriin, hän tiesi varmasti Kominternin salaiset metkut. Hänen oli kuitenkin hankittava uusi vaimo...

    Otto Wille Kuusista ei kuitenkaan päästetty aikoinaan Suomeen juhlistamaan "Leninin lahjoittamaa" itsenäisyyttä Suomelle.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.