lauantai 20. marraskuuta 2021

Mielikuvien maailmassa

 

Myönteisiä mielikuvia ja epäluuloja

 

Historiallisesti luulisi Venäjän, kuten muidenkin maiden ystävien ja vihollisten jakaantuvan suunnilleen sen mukaan, millainen historia maiden välillä on vallinnut, viimeisten parin sukupolven mittaan tai pidemmälläkin ajanjaksolla.

On kuitenkin syystä sanottu, ettei valtioilla ole ikuisia ystäviä tai vihollisia vaan ikuisia intressejä. Poliittiset asetelmat muuttuvat ja niiden mukana myös toisten maiden merkitys oman maan pyrkimysten kannalta ja päinvastoin.

Samuel Huntingtonin tunnetun kulttuurien luokittelun perusteella voisi ajatella, että ortodoksisen kulttuurin edustajat, kun ne kerran muodostavat oman ryhmänsä, myös kuuluvat yhteen ikuisen ystävyyden sitein, joihin eivät konjunktuurit vaikuta.

Siinä tapauksessa ”omia” olisivat venäläisille ukrainalaiset, gruusialaiset, bulgarialaiset, romanialaiset ja kreikkalaiset. Slaaviveljistä läheisiä olisivat serbit ja montenegrolaiset, kun taas puolalaiset ja kroaatit olisivat rajan takana ja toisen kulttuurin edustajina ainakin epäilyttäviä.

Tällaiset spekulaatiot tuskin ovatkaan vailla pohjaa, mutta niillä ei ole juuri merkitystä tavallisten kansalaisten näkemyksiin, silloin kun hän vastaa kysymykseen, mitkä maat ovat Venäjää kohtaan kaikkein ystävällisimpiä tai vihamielisimpiä. Tällainen kysymyshän itse asiassa koskee lähinnä arvioita maiden noudattamasta politiikasta. Ainekset siihen vastaamiseen saadaan yleensä joukkoviestimistä.

Kun Levada-keskus kesällä kysyi kansalaisilta, mitkä maat olivat Venäjälle epäystävällisimpiä, tuli ykkössijalle USA 66 prosentilla, sen jälkeen seurasi ukrainalaisten veljeskansa (40) ja sen jälkeen Englanti (29), Latvia (26), Puola (21), Liettua (26), Saksa (16), Tshekki (9) ja Viro (11). Koko EU:ta piti 45% ystävällisenä ja 37% epäystävällisenä Venäjää kohtaan.

Vuonna 2014 on odotettavasti havaittavissa jyrkkä pudotus koskien arvioita länsimaiden ja Ukrainan suhtautumisesta Venäjään.

Entä mitkä maat koetaan nyt ystävällisimmiksi? Näyttää siltä, että venäläiset ovat löytäneet ystävänsä enimmäkseen kaukaa. Vain Valko-Venäjä (58%) ja Saksa mahtuvat ystävällisten valtioiden johtokymmenikköön Euroopasta. Muut ovat Kiina, Kazakstan, Armenia, Intia, Azerbaidžan, Kirgisia ja Syyria. Sitten tulee Kuuba.

Mielenkiintoista on havaita, että Saksaa pidetään sekä merkittävänä ystävänä, että vihollisena, mikäli asian voisi näin muotoilla. Ehkäpä muotoilussa onkin syytä noudattaa suurta varovaisuutta, samoin kuin tällaisten kyselyjen tulkinnoissa yleensä. Vastaukset määräytyvät aina pitkälle kysymysten mukaan ja voisi olla hyödyllistä mitata samoja asioita useilla eri kysymyksillä.

Kun tuossa puhuttiin Venäjään ystävällisesti suhtautuvista valtioista, ei esille tullut lainkaan Suomi. Suomen ulkoministeriön samaisella Levadalla samaan aikaan teettämän tutkimuksen mukaan maamme suosio oli kuitenkin Venäjällä huippuluokkaa. Myönteisesti Suomeen suhtautui venäläisistä 68%. Moskovassa luku oli 79% ja Pietarissa 89%. Murmanskissa päästiin jopa ällistyttävään lukuun 94%. Samaan aikaan kielteisesti suhtautuvien määrä oli hyvin vähäinen, koko Venäjän tasolla 5%.

Kuten huomaamme, Suomi ei silti esiinny lainkaan Levadan yleisessä kyselyssä top ten-listoilla, ei hyvässä eikä pahassa. Asia on ilmeisesti ymmärrettävä siltä pohjalta, että tuossa kyselyssä ihmiset saivat itse nimetä maat, eikä Suomi nyt sattunut kovinkaan monesta tuntumaan niin tärkeältä, että se olisi ollut sijoitettava noille kärkisijoille. Tosin siellä oli pieniäkin maita, erityisesti Baltian maat, joiden oletettu vihamielisyys nosti ne korkealle.

Joka tapauksessa saamme olla hyvin tyytyväisiä siitä, miten maamme Venäjällä sijoitetaan venäläisten näkemyksissä. Syitä voi arvailla. Paradoksaalisesti viime sodilla on ollut oma myönteinen merkityksensä, minkä on aina voinut havaita. Paasikiven ja Kekkosen ajan ulkopolitiikka on toinen merkittävä tekijä ja kolmanneksi lienee syytä huomioida molempien kansojen yhteinen pohjoiseen maalaiselämään perustuva mentaliteetti. Syitä sympatiaan ja tiettyyn läheisyyteen riittää.

Sitäkin hämmästyttävämpää on, että Suomessa Venäjään suhtautuu kielteisesti 34% ja myönteisesti 45%. Tässä tosin on syytä panna merkille, että kyse tosiaankin on Venäjästä eli siis nimenomaan valtiosta, eikä venäläisistä. Mikäli olisi kysytty suhtautumista jälkimmäisiin, olisivat luvut varmasti olleet aivan toisenlaisia.

On valitettavaa, että nämä kyselyt suoritetaan usein aivan primitiivisten kysymysten avulla, haluten kai lähinnä tutkia sitä, mihin suuntaan ja miten paljon barometri kulloinkin heilahtaa. Olisi kuitenkin myös hyvin kiinnostavaa tietää enemmänkin siitä, millaisia nuo mielipiteet tarkemmin ottaen ovat ja mihin ne perustuvat.

Joka tapauksessa on todettava, että vuodesta toiseen säilyvä goodwill-varastomme Venäjällä on kansallinen aarre, jota on syytä vaalia. Se on syntynyt vuosikymmenien ja ehkä jopa vuosisatojen kuluessa, eivätkä lähinnä itsekehussa pätevöityneet journalistimme ja poliittiset šarlataanimme ole vieläkään onnistuneet sitä tuhoamaan.

 Tässä olisi nyt yhä hyvä pohja entistä läheisemmälle kanssakäymiselle ja Venäjän valtionkin piirissä olisi aihetta karttaa öykkärimäistä politiikkaa, sillä sellaisesta sekin viime kädessä saa itse kärsiä.

 

19 kommenttia:

  1. "Joka tapauksessa on todettava, että vuodesta toiseen säilyvä goodwill-varastomme Venäjällä on kansallinen aarre, jota on syytä vaalia."

    Tähän on syytä yhtyä: mieluiten ystävät lähellä ja viholliset kaukana kuin päinvastoin. Valtion ikuiset intressit vain joskus luovat ongelmia tuohon autoon.

    VastaaPoista
  2. Suomen hallitus näyttää edustavan oikein voimalla sellaisa kantaa, että normaali terve järki on kansainvälisen sopimusten vastaista.

    Muissa maissa se ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentointiasi jonkin verran seuranneena totean, ettei sinun kannattaisi puhua terveestä järjestä mitään.

      Poista
  3. Sattuneesta syystä olen tässä viime aikoina lukenut erästä kirjeenvaihtoa syksyltä 1939. Petsamossa ja Kannaksella tarkastusmatkalta palannut hallintomies kirjoitti kotiinsa 24.10.1939 muun muassa näin: "Täytyy toivoa, että maailmanrauha tulee pian, sillä silloin venäläinen todennäköisesti unohtaa meidät." Hän jatkoi vielä tilanneanalyysiaan toteamalla: "Mutta niin hyviä aikoja, kuin miellä on ollut, saamme tuskin pitkään aikaan." Viikon päästä tuli jo Antinpäivän hyökkäys. - Jonkinlaisena ohuena lankana vetäisin, että ei ole ehkä lainkaan paha, vaikkei Venäjällä aina edes muistettaisi Suomea, varsinkaan valtiona. Ehkä nykyiset suhteet ja nimenomaan henkilötason yhteydet ovat sen verran kelvollisella tasolla, ettei epäystävällisiä listatessa meikäläiset tulisi kymmenen ensimmäisen kohdalla mieleen, - ja taas vakaat sitä mittaa luontevat, ettei välttämättä edes ystävinäkään: Suomi ja suomalaiset nyt vain ovat. Hiukan toisenlaisen tulokulman muistan keskustelusta, jonka kävin muistaakseni Idiot-baarissa vuosituhannen vaihteen tietämissä erään mitä ilmeisimmin viisaan henkilön kanssa. Hän tiivisti näkemyksensä (jo tuolloin, ja varsin hyvin historiat tuntien): Suomen kannattaa suhtautua Venäjään niin kuin raivohulluun juoppoon. Eli jättää vähemmälle kaikki muu, siis se, mihin ei voi vaikuttaa ja keskittyä siihen, mihin voi vaikuttaa. Jäin miettimään, miten pitkälle kirjaimellisesti noudatettuna tuollainen sanisinko AA-mallinen elämänohje voisi johtaa, mutta hekä siinä pieni siivu on huomioitavissakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ohje. Ja hullu muistuttaa aina välillä ihan itse siitä, kuka hän on. Liian lähelle ei viisas mene.

      Poista
  4. Nyt kun Eurooppa on siirtymässä fasismiin, niin Venäjä alkaa näyttää päivä päivältä vähemmän huonolta. Jos nyt pitäisi valita Itävallan, Italian,Ranskan tai Venäjän välillä, taitaisin kallistua Venäjän puolelle. Saas nähdä kuinka kauan Espanja jaksaa vastustaa fasimin houkutuksia. On täälllä toistaiseksi parempi olla kuin Suomessa.

    Minä puhun nyt tietysti vapaiden ihmisten näkökulmasta, joita taitaa olla nykyään vähemmistä. On tuo korruptoitunut kehdistö ollut niin tehokas propagandassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Affu ei ole varsinaisesti katteettoman optimismin erityisosaaja - mainio kommentoija on - mutta "vapaiden ihmisten näkökulma" voi olla vain vähemmistön näkökulma. Jos ei jo määritelmällisesti niin viimeistään karmeassa historiassa. -jussi n

      Poista
    2. Itsenäisesti ajattelevat joihin propaganda ei pysty ovat ikävä kyllä aina vähemmistönä, mutta toisaalta yksilöinä niin vahvoja, että tulevat lopulta voittamaan.

      Poista
    3. Muuten,Ville Haapasalo on Venäjällä sellainen megatähti,että sitä suomalaiset edes ymmärrä.
      Hänet tuntee jokainen venäläinen,siis ihan jokainen,sen huomasin kun katsoin näitä Villen matkakertomuksia Vennäänmailta.

      Poista
    4. Toiset siirtyy fasismiin, toiset dementiaan tai paranoiaan. En osaa suhtautua sellaiseen "itsenäiseen" ajatteluun, jossa asiantuntijoiden käsitys syrjäytetään jokin oman tai netin mututiedon perusteella muuna kuin jälkimmäisen.

      Poista
    5. "Asiantuntijoiden käsitys" = lääketeollisuuden sponsoroiima käsitys. "Netin mututieto" = Valtamedian sensuroimien tiedemiesten näkemys.

      Poista
  5. On hyvä kysymys, kuinka kauan esim. noiden itä-Eurooppalaisten viha VEnäjää kohtaan säilyy. Niitäähän on voideltu EU:lta saaduilal rahoilla pitkään. Mutta miten käy, jos EU:lle tulee ongelmia ongelmien perään?

    EU:n painoarvo maapallon taloudessa laskee laskemistaan. 90-luvun alussa EU tuotti yli kolmanneksen maapallon bkt:stä, nyt se on matkalla laskua alle 10%:iin. Tuohon päälle vielä maahanmuuton haasteet, jotka tekevät Itä-Eurooppalaisista vähemmistöjä omassa maassaan, kuten se tekee läns-Euroopassakin maan kansalaisista.

    Onko niin, että Venäjä-viha on vakio? Säilyykö Venäjä-viha, jos EU:n talous laskee ja voitelurahat loppuvat? Säilyykö viha, jos ilmastokriisin aiheuttama pakolaiskriiisi tuo pakolaistulvat itä-Eurooppaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viha on vain tunne, eikä politiikalla pitäisi leikkiä tunteiden mukaan, mutta irrotappa tunteet ihmisestä.
      Siirtolaispolitiikka hyödyttänee rikkaita, mihinkä se sitten katoisi? Ei mihinkään. Siihen kun vielä lisää jenkkien dollarin vaikutteen länsi-Eurooppaan ja hyödyttämään myös itse amerikkalaisia ja tietenkin kristinuskon kirjaimellisesti että ain kääntänee poskea. Teknisesti siinä on se verkostoituminen mikä taas on taloudella ja sitä myöten hallinnollista kun puhutaan valtion velasta, minkä olen käsittänyt koskevan yleensä sotakorvauksia. Mikä taas tekee suomalaisten tilanteesta hyvin mielenkiintoisen. Arvot ne on suomalaisellakin, muttei ne tainne kiinnostaa ketään muuta kuin suomalaista.

      -H-

      Poista
  6. "Onko niin, että Venäjä-viha on vakio? Säilyykö Venäjä-viha"

    Miksei säilyisi, kun riuskoja palkeisiin tarttujia sentään siunaantuu uusiutuvana luonnonvarana ajasta aikaan. Täällä Pohjolassakin kulkee hieman polveileva mutta selvästi erottuva punainen lanka jostain 1600-luvun Petrus Petrejuksesta monien välietappien kautta nykyhetken "johtaviin medioihin" ja "erkkoihin" (eikä tässä tarkoiteta ainakaan ensisijaisesti niitä Orimattilan Eerakkalan lähtöisiä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykysuomessa kanssa riittää näitä fanaattisia Venäjävihaajia, mm eräs Juhani"puusilmä"Putkinen ja jokunen muu huhentaali, joiden mielestä kaikki maailman pahuus on Venäläisten aikaansaanoosta :P

      Poista
    2. Mutta nuo putkiset ovat "neuvostosukupolvea". Miten käy, kun "eurooppalaisten arvojen" mittarit osoittavat kaikki alaspäin ja tulosta syntyy Kiinan kaltaisissa maissa? Onko nuorempi sukupolvi samaa mieltä kuin putkiset?

      Poista
    3. Voinnen puhua vain omasta puolesta, mutta se on enempi pääkaupunkilais näkemys.
      Itsellä parhaimpia ystäviä lapsuudesta on venäläisen taustan omaava. Muistan kun mentiin isän isällä käymään ja jännitin kovin että mitenköhän asia menee kun Taata oli ollut sodassa. Mutta taisin jättää asian mainitsematta. Tuskin tuo olisi vaikuttanut, tarjosi lapsille mehua ja muistaakseni pullaa.
      Työuralla taas työskennellyt monien venäläistaustaisten kanssa (joskus thaimaalaisten, sitten löytyy ukrainalaista, japanilailaista jne.), joskus tuntunut koomisen vähemmistöön kuuluvalta kun kieltä osanne ja toiset hölöttää innoissaan jostain.
      Tosin huomasin kun tein hetken kiertävän hommaa että parissa eri pisteessä oli molemmilla jokin kasvien kasvatusprojekti, jotain ituja tms. Miespuoleisella oli todella hyvin otettuja kuvia. Ilmeisesti jakanee jossain sosiaalisessa mediassa? Kuvat näytti ihan ammattitaitoisesti otetuilta. Hymyilytti toisen into kasveihin mutta tosi mukava kun tutustui, hieman ujolta vaikutti.
      Vaikea se olisi toisia kielen johdosta pitää ikävinä. Enkä kyllä oman sukuhistoriankaan johdosta sitä oikein osanne, mutta kaippa se liittynee sukupuoleen tai persoonallisuuteen että jäänee vain ihmettelemään että mitäs seuraavaks keksitään? Tuumannut että siinähän nuo ulkomaalaiset on Suomessa ees taas valssannu, milloin milläkin asialla.
      Pääkaupunkiseudulla sitä tainnee olla vain huomattavasti enempi kuin muualla Suomessa.

      -H-

      Poista
  7. Eikös tuo positiivinen maakuva ole myös ogelmallinen,koska sehän on suoranainen siirtolaisuutta kannustava ominaisuus,näinä ihmisten ylitarjonnan aikoina.

    VastaaPoista
  8. ”Mielikuvien maailmassa.
    Myönteisiä mielikuvia ja epäluuloja”

    Taivaan linnut kertoivat taannoin, että eräälle Suomen presidentiksi pyrkivälle henkilölle seuraavissa presidentivaaleissa tietyt tahot aikovat järjestää hänen kunniaksi ns. poliittinen benefits. Poliittinen benefits on erittäin vaikea myyräntyön muoto, mutta mitä enemmän internationalismia, sitä parempi.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.